Pekka Jalkanen Käännä kantele! Liitelevynä Finn-Kanteleiden Soitto tässä numerossa
YHTEISHAKU: 23.2. 15.3.2016 TÄHTÄÄ MUSIIKIN AMMATTIIN: OPISKELE MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO KOKKOLASSA! MUSIIKIN OSAAMISALA/MUUSIKKO 180 OSP (PK/YO) Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO K L A S S I N E N M U S I I K K I K A N S A N M U S I I K K I P O P / J A Z Z M U S I I K K I M U S I I K I N T E K I J Ä W W W . K P K O N S A . F I KOKK OLA Ammatillista koulutusta yli 30 vuotta SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOT Muusikon koulutuksessa on neljä eri suuntautumisvaihtoehtoa: klassinen musiikki, kansanmusiikki, pop/jazz-musiikki ja musiikintekijä. Klassisen, kansanja pop/jazz-musiikin opinnoista suurin osa koostuu soittamisesta tai laulamisesta solistisesti ja yhtyeissä. Jokaisella opiskelijalla on sekä pääettä sivuinstrumentti, ja oma harjoittelu on merkittävä osa opiskelua. Musiikintekijän suuntautumisvaihtoehdossa opintojen painopistealue on musiikin luovassa tekemisessä eli säveltämisessä, sovittamisessa ja/tai laulunkirjoituksessa. Opinnot koostuvat kaikille yhteisten aineiden ja instrumenttiopintojen lisäksi syventävistä opinnoista musiikin tekemiseen painottuen. kpkonsa_petu16_170x250kant.indd 1 26.11.2015 13.08
K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Aino Ruotanen, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Oriveden kirjapaino, Orivesi ILMESTYMISTIEDOT 37. vuosikerta, 4 / 2015 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 15.2., aineisto viim. 15.1. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN Kannessa: Eeva-Kaisa & Matleena Kohonen Kuva: Jimmy Träskelin 7 Pekka Jalkasen veri vetää Rautalammille 18 Liiton sivut ja keskiaukeaman juliste! 22 Puheenjohtaja muistelee Finn-Kanteleita 17 Maagista tunnelmaa Kajaanissa Markus Haimelinin sävellyskonsertti 34 Käännä kantele! Soitatko soitintasi oikein päin? 24 Liitelevynä Soitto – Playing Anneli Kuparinen kertoo levystä 31 Ida Elina toi kanteleen Suomipopille 14 Levypoke Maija Pokela pokettaa uutuuslevyt YHTEISHAKU: 23.2. 15.3.2016 TÄHTÄÄ MUSIIKIN AMMATTIIN: OPISKELE MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO KOKKOLASSA! MUSIIKIN OSAAMISALA/MUUSIKKO 180 OSP (PK/YO) Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO K L A S S I N E N M U S I I K K I K A N S A N M U S I I K K I P O P / J A Z Z M U S I I K K I M U S I I K I N T E K I J Ä W W W . K P K O N S A . F I KOKK OLA Ammatillista koulutusta yli 30 vuotta SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOT Muusikon koulutuksessa on neljä eri suuntautumisvaihtoehtoa: klassinen musiikki, kansanmusiikki, pop/jazz-musiikki ja musiikintekijä. Klassisen, kansanja pop/jazz-musiikin opinnoista suurin osa koostuu soittamisesta tai laulamisesta solistisesti ja yhtyeissä. Jokaisella opiskelijalla on sekä pääettä sivuinstrumentti, ja oma harjoittelu on merkittävä osa opiskelua. Musiikintekijän suuntautumisvaihtoehdossa opintojen painopistealue on musiikin luovassa tekemisessä eli säveltämisessä, sovittamisessa ja/tai laulunkirjoituksessa. Opinnot koostuvat kaikille yhteisten aineiden ja instrumenttiopintojen lisäksi syventävistä opinnoista musiikin tekemiseen painottuen. kpkonsa_petu16_170x250kant.indd 1 26.11.2015 13.08
Juhlaa Kantele kaikki O npa hienoa, että ajanlaskumme perustuu toistuviin, pyöreisiin numeroyksiköihin! Jäisi nimittäin monta juhlaa juhlimatta ja monta Kantele-lehden artikkelia kirjoittamatta, jos ei olisi pyöreitä vuosia. Tässä numerossa niiden varjolla päästään korjaamaan esimerkiksi se asia, että tänä vuonna 70 vuotta täyttäneestä säveltäjä Pekka Jalkasesta ei ole aiemmin julkaistu kattavaa henkilökuva-artikkelia Kantele-lehdessä. Puolipyöreät vuodet puolestaan antoivat syyn julkaista lehden liitelevynä 75-vuotiaan Finn-Kanteleet -yhtyeen Soitto-albumin vuodelta 1992. Muitakin pyöreitä on tänä vuonna juhlittu. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa ei ehditty Kantele-lehdessä juhlavuoden puolella noteeraamaan. Syytä kuitenkin olisi, ja päätoimittaja tohtii lupailla, että tämäkin asia pian korjataan. Onneksi on kuitenkin myös niin, etteivät kaikki juhlat edellytä pyöreitä vuosia. Esimerkiksi joulu tulee joka vuosi. Se värittää meilläkin kalenterivuoden loppusuoraa varsin voimakkaasti, ja Kantele-lehden nelosnumerokin sai taas jouluisen kuosin Kantele kultaa muistot -kalenterin joulukuun kuvasta. Nyt kun joulukuun tunnelmallisia kuvia on seinäkalentereihin tehty jo kolme, keksimme painattaa niitä myös joulukorteiksi. Toivottavasti ne päätyvät ilahduttamaan myös kanteleseen vihkiytymättömiä joulunviettäjiä! Uusi vuosi on myös aina juhlan aihe. Vuosi 2016 lupaa jälleen kalenterivuoden täydeltä Kantele-lehtiä. Toimituksessa tehdään paljon töitä sen eteen, että jokaisen uuden Kantele-lehden avaaminen olisi lukijalle juhlava tapahtuma. Sen vuoksi otamme myös mielellämme palautetta vastaan. Mikäli Sinulla on mielessäsi parannusehdotuksia tai aiheita, joita lehdessä tulisi käsitellä, älä epäröi ottaa yhteyttä toimitukseen osoitteessa lehti@kantele.net! Kanteleen kultaamaa joulua ja uutta vuotta toivotellen, 4 k ntele
Taas vuonna 2016! Jimmy Träskelinin suunnittelema Kantele kultaa muistot 2016 -seinäkalenteri on julkaistu ja valmiina toimitettavaksi tilaajille! Tämänvuotiseen kalenteriin kuvattiin kaikkiaan 17 henkilöä, jotka muodostavat kutkuttavan läpileikkauksen siitä, minkälaisissa käsissä maamme kansallissoitin lepää. Taustoikseen mallit saivat jälleen maalauksellisia maisemia, joihin haettiin innoitusta erityisesti vanhoista suomalaisista matkailujulisteista. Kantele kultaa muistot 2016 -kalenterin ostamalla tuet Kanteleliiton toimintaa. Tänä vuonna se myös saattelee Sinut kohti tulevaa Kanteleliiton 40-vuotisjuhlaa vuonna 2017! Tilaa Kantele kultaa muistot 2016 -seinäkalenteri tämän lehden lopusta löytyvällä postilomakkeella tai osoitteesta www.kantele.net/kalenteri2016! Tiedustelut leeni.wegelius@kantele.net tai puhelimitse 050 564 5966. Oivallisen vinkin kalenterin ripustamiseksi löydät videolinkistä sivulla kantele.net/kalenteri2016! 5 k ntele
Pekka Jalkasen TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN veri vetää Rautalammille ”T unnelma oli voimakas, ja kyllä siellä ihmiset silmiäänkin pyyhkivät”, muistelee säveltäjä, musiikin tohtori ja taiteilijaeläkeläinen Pekka Jalkanen lokakuun alussa järjestettyä konserttia. Rautalammin kirkkoon kolmattasataa kuulijaa koonneessa tapahtumassa juhlinnan kohteena oli Jalkanen itse. Taiteilijan 70-vuotissyntymäpäivää taiteilijan ja yleisön kanssa olivat viettämässä Kamarikuoro Krystomos, joka esitti sille sävelletyn teoksen Deesis, sekä Eva Alkula, joka soitti kantelesävellyksen Vecernie. Juhlahumun taltioi YLE, ja konsertti esitettiin radiossa samana iltana 3. lokakuuta. Vasemmalla: Pekka Jalkanen Helsingin-kotinsa pihalla. 7 k ntele
Nyt eletään kuitenkin jo marraskuuta, ja Pekka Jalkanen toivottaa minut tervetulleeksi Helsinginkotiinsa. Miellyttävällä omakotitaloalueella Pitäjän mäellä sijaitseva talo on ollut Jalkasen perheen asuttamana jo 1980-luvulta lähtien, vaikka viime aikoina taiteilija itse on viettänyt yhä enemmän aikaa toisessa tukikohdassaan Rautalammilla. Pekka Jalkanen on epäilemättä tullut tämän lehden lukijoille tutuksi kanteleellekin kiitettävästi teoksia tehneenä säveltäjänä sekä yhtenä vuonna 2010 julkaistun järkälemäisen Kantelekirjan toimittajista. Joillekin soittajille hänen tiukka katseensa voi olla tuttu myös esimerkiksi kantelekilpailujen tuomaristoista. Laajempaa artikkelia Jalkasesta itsestään ei kuitenkaan ole Kantele-lehden sivuilla vielä nähty. Siksi pyydän Jalkasta kääntämään nyt katseensa menneisyyteen, vaikkapa ne pyöreät seitsemänkymmentä vuotta taaksepäin. Silloinkin katse suuntautuu kohti Rautalammia. ”Lähdetään vuodesta 1945”, Jalkanen aloittaa. ”Elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta asuin maalaistalossa Rautalammilla. Isäni oli silloin maanviljelijä, mutta ammatti vaihtui kansakoulunopettajaksi. Sittemmin asuttiin kahdessa kansakoulussa.” Pekka Jalkasen luokalla oli 19 oppilasta, ja heistä tuli pitäjän ensimmäiset ylioppilaat vuonna 1964. ”Siitä tie vei sotaväkeen ja vuotta myöhemmin Helsingin yliopistoon, jolloin vakituinen osoite vaihtui Helsinkiin.” Yliopisto-opinnot lähtivät käyntiin historiaaineista. Pääaineina olivat Suomen historia ja yleinen historia, kunnes Jalkanen kolmantena opiskeluvuotenaan päätti huviksensa katsoa, mitä musiikkitiede on. ”Innostuin siitä valtavasti”, Jalkanen sanoo. ” Erik Tawaststjerna ja Erkki Salmenhaara olivat tavattoman hyviä opettajia, ja kävikin niin, että minulla vaihtui pääaine.” Jalkanen opiskeli hartaasti, ja gradun tekemiseen meni kymmenen vuotta. ”Gradusta tuli kolme ja puolisataa sivua paksu, ja siitä muokattiinkin sitten kuudessa kuukaudessa väitöskirja”, Jalkanen nauraa. Opinnot olisivat saattaneet valmistua nopeamminkin, mutta osaltaan niitä viivästivät monenlaiset musiikkipuuhat, joita Jalkasen osaksi oli alkanut tulla enenevissä määrin. ”Olin vuodesta 1968 lähtien lastenradiossa leikkimässä musiikin kanssa”, Jalkanen muistelee. ”Tein kaiken maailman lastenmusiikkiohjelmia, joiden pohjalta syntyi neljä lastenlevyä.” Tunnetuin levyistä on M.A. Nummisen kanssa vuonna 1970 tehty Iso mies ja keijukainen, joka tunnetaan edelleen lastenlevyklassikkona. Pääasiassa Jalkasen, Nummisen ja Rauli ”Badding” Somerjoen säveltämistä kappaleista koostunut albumi sai Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannukset -palkinnon vuonna 1971. Iso mies ja keijukainen -albumilla esiintyi myös maineikas, vuonna 1969 perustettu romanimusiikkiyhtye Hortto Kaalo, jossa Jalkanen itsekin toimi kolmisen vuoden ajan. ”Kitaranrämpättäjänä”, Jalkanen sanoo ja muistelee: ”Se oli todella hyvää aikaa, kun pääsi jossain määrin sisälle romanikulttuuriin. Innostuin siitä, ja kunnioitin sitä hyvin paljon, ja joitain artikkeleitakin sain tehtyä aiheesta.” Jalkanen liittyi yhtyeeseen puoli vuotta sen perustamisen jälkeen, ja esiintymisiä oli runsaasti. Yhtye keikkaili tuona aikana myös yhdessä unkarilaisen Trio Baloch -yhtyeen kanssa ja säesti kuuluisaa romaniteatterin primadonnaa Raya Udovikovaa. ”Minun Hortto Kaalo -urani loppui siihen, että Rayalla oli Beirutin kasinolla Libanonissa kuukauden kiinnitys”, Jalkanen sanoo. ”Minulla oli ensimmäinen lapsi silloin tulossa, joten päätin olla lähtemättä mukaan.” Sittemmin päätös on jo hieman kaduttanutkin: ”Olisi pitänyt mennä. Nythän sellainen paikka on jo ajat sitten pommitettu taivaan tuuliin.” 8 k ntele
Pekka Jalkasen omin soitin on aina ollut juuri tuo Hortto Kaalossakin ”rämpätetty” kitara, vaikka esimerkiksi Iso mies ja keijukainen -levyllä taiteilija soittaa myös nokkahuilua ja pianoa. ”Musiikkiurani lähti käyntiin hirveän hitaasti, kun mitään kotiperinteitä ei ollut”, Jalkanen muistelee. ”Kun olin 13-vuotias, isäni sai 40-vuotislahjaksi kitaran. Se oli Viljo Immosen rakentama orkesterikitara, joka oli niin jäykkä että sillä sai sormensa verille. Sillä rupesin kuitenkin soittoa opettelemaan.” Opettelu tapahtui täysin omatoimisesti painettujen kitarakoulujen opastuksella. ”Sen verran opin, että meillä oli jo koulussa tanssiyhtye, jossa soitin”, Jalkanen kertoo. Samoihin aikoihin alkoi myös flamencoinnostus, kun Jalkanen kuuli radiosta Sabicas & Escudero -parivaljakon kitaransoittoa. ”Siitä syttyi sellainen palo, joka ei ole vieläkään sammunut”, Jalkanen sanoo. ”Sittemmin Helsingissä 60-luvun loppupuolella hakeuduin katalonialaispakolaisena täällä asustaneen Jose Aldaven oppiin, jossa opin flamencokitaran perusteita.” Pikkuhiljaa Pekka Jalkasen elämään astui mukaan myös säveltäminen. Tässäkin asiassa työ lastenradiossa oli ratkaiseva vaikuttaja. ”Toimittaja Tytti Paavolainen ryhtyi antamaan minulle ensin pienempiä ja sitten isompiakin sävellystehtäviä”, Jalkanen kertoo. ”Säveltämiseni alkoi siis lastenlaulujen maailmasta.” Ensimmäiset nuottisävellyksensä Jalkanen teki 70-luvun alussa. Opus 1, vuonna 1970 syntynyt Gemelos, oli teos – ei niinkään yllättäen – kahdelle kitaralle. Noihin aikoihin Jalkanen kysyi Erkki Salmenhaaralta mahdollisuutta ryhtyä tämän yksityisoppilaaksi. ”Parin vuoden ajan askartelimme sitten yhdessä Salmenhaaran kanssa”, Jalkanen sanoo. Säveltäjänuran eteneminen oli kuitenkin pitkään hyvin epämääräistä. Säveltäjä työnsä äärellä Helsingin kodin kellarissa sijaitsevassa työhuoneessaan. 9 k ntele
”En oikein tiennyt mihin suuntaan lähtisin”, taiteilija muistaa. ”Aluksi hakusessa oli ehkä vapaatonaalinen sävelkieli ja jonkinlainen kollaasiajattelu. Ne eivät kuitenkaan oikein johtaneet mihinkään.” Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1977. ”Elokuvaohjaaja Kari Liila pyysi minua tuolloin tekemään musiikkia Hugo Simberg -aiheiseen lyhytelokuvaansa nimeltä Halla”, Jalkanen kertoo. ”Siinä sävelkieleni jotenkin loksahti paikalleen. Ajattelin, että minähän voin tehdä asioita hyvin yksinkertaisesti, ja kuitenkin sillä tavalla että niissä on voimaa.” Silloin viimeisen vuosikymmenen aikana ammennettu kokemus kiteytyi säveltäjän päässä selkeäksi johtotähdeksi. ”Ymmärsin, että minähän voin tehdä niin kuin lapset tekevät, estottomasti, ja toisaalta suurella sydämellä, niin kuin mustalaiset tekevät”, Jalkanen hymyilee. ”Lapset ja mustalaiset ovat parhaat opettajani.” Tärkeäksi opettajaksi nousi myös Arvo Pärt. Vuonna 1978 Jalkanen kuuli Kuhmossa Pärtin sävellykset Tabula rasa ja Cantus Benjamin Brittenin muistolle. ”Silloin sain vahvistuksen asialle”, Jalkanen sanoo. ”Tänään saa säveltää tällä tavalla.” Pekka Jalkasen sävelkieli on opittu tuntemaan minimalistisena, ja etnisiä vaikutteita on paljon. ”Etnisyys, ja eritoten oikein arkaainen etnisyys, on sellainen asia, joka minua on aina viehättänyt suuresti”, säveltäjä toteaa. ”En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta on vain niin upeaa, kun löytää jonkun ikivanhan nuottiriipustuksen ja se alkaa soimaan. Pian tuntuu jo siltä, että onkin itse tehnyt sen. Se on huikaiseva aikakokemus, joka voisi viitata siihen, että musiikki on sittenkin yhteinen, ihmisen luontoon kuuluva asia.” Tällaisen kokemuksen Jalkanen tunnustaa myös säveltäjänuransa alkuajoilta. ”Kaikki kiteytyi yhdelle soinnulle, jonka oikein luulin keksineeni”, säveltäjä kertoo ja laulaa ylhäältä alaspäin sävelet A, F ja E. ”Se soi todella kauniisti.” Myöhemmin Jalkaselle valkeni, että joku muukin on keksinyt tuon soinnun. ”Kun opetin musiikin historiaa yliopistossa, huomasin että esimerkiksi etiopialainen krarsoitin on viritetty näille sävelille, samoin kuin kreikkalainen lyyra ja egyptiläinen harppu sekä eräät japanilaiset ja kiinalaiset instrumentit”, Jalkanen sanoo. ”Keksimisen elämys oli kuitenkin niin vahva, että tuo sointu jäi pysyvästi sävelkieleeni. Varmaankin on kyse jostakin ihmisen arkkityypistä, joka keksitään aina uudelleen eri puolilla maailmaa, vaikka kyseessä on asia jota ei esimerkiksi yläsävelsarjan kautta saa helposti perusteltua.” Kari Liilan lyhytelokuvassa musiikin soitinkokoonpanona oli kaksi viulua, sello ja kontrabasso. Myöhemmin Jalkanen teki parikymmenminuuttisesta kokonaisuudesta myös jousiorkesteriversion. Kitaranrämpättäjästä oli nyt sukeutunut kokonaisvaltainen orkesterisäveltäjä. ” Lapset ja mustalaiset ovat parhaat opettajani 10 k ntele
Pekka Jalkasen tapauksessa ei kuitenkaan suinkaan käynyt niin, että sävellysten soittimelliseksi perustaksi olisivat kokemuksen karttuessa urautuneet perinteiset orkesterisoittimet. Taiteilijan teosluettelossa vilisee erilaisia vanhan musiikin soittimia, etnisiä soittimia, sekä – huomattavan näkyvässä roolissa – kantele. ”80-luvun alussa tehtiin Kaustisella kovaa propagandaa pienkantelemusiikin esiinnostamiseksi”, Jalkanen muistelee. ”Samoihin aikoihin Heikki Laitinen nosti kalevalaisen laulun kuultavaksi. Molemmista tuli minulle erinomaisen tärkeitä asioita.” Ensi töikseen säveltäjä sovitti viisikielisen kanteleen koristeenomaisesti mukaan muutamaan kuoroteokseen. ”Silloin minua viehätti tuon soittimen japanilaisuus, kotomaisuus”, Jalkanen sanoo. ”Ja viehättää toki vieläkin.” Vuonna 1985 oli Kaustisen Kamarija Kansanmusiikkiviikkojen pienkantelesävellyskilpailu, josta Jalkanen vei ensipalkinnon teoksellaan kolmelle viisikieliselle kanteleelle. Seuraavana vuonna Kanteleliitto lähetti Suomen säveltäjille tiedustelun, josko jotakuta kiinnostaisi tehdä kamarimusiikkiteos konserttikanteleelle. ”Minulla oli silloin aikamoiset ennakkoluulot isoa kanteletta kohtaan, johtuen siihen yhdistetystä vanhanaikaisesta, sameasta ja nationalistisesta folklorismista”, Jalkanen sanoo. ”Ryhdyin kuitenkin kokeilemaan, saisinko ison kanteleen soimaan niinkuin pienen kanteleen. Susanna Heinonen lainasi minulle soitintaan, ja lopputuloksena syntyi Kanteleseptetto-niminen kamarimusiikkiteos.” Tämä prosessi merkitsi Jalkaselle täydellistä kompinkääntöä. ”Huomasin, että konserttikantele olikin aivan loistava soitin”, Jalkanen kertoo. ”Löysin siitä sellaisia ominaisuuksia, joita millään muulla soittimella ei ole, ja tunsin hyvin vahvasti, että se sopii minulle.” Kanteleteoksia säveltäjälle on kertynyt tähän mennessä peräti kaksikymmentäviisi. Niistä laajin on konsertto kanteleelle ja jousiorkesterille. ”Kanteleliitto on ollut niissä pääasiallisena tilaajana”, säveltäjä sanoo. ”Suuri kiitos siitä kuuluu nimenomaan Ismo Sopaselle.” Kiitosta saa myös Ritva Koistinen, johon Jalkanen tutustui pian Kantelesepteton jälkeen. ”Ritvan kanssa alkoi pitkä yhteistyö, jonka tiimoilta syntyi paljon kamarimusiikkikappaleita”, Jalkanen sanoo. ”Niitä soittivat Ritvan lisäksi Ritvan oppilaat, kuten Eija Kankaanranta, Eva Alkula, Elisa Kerola ja Marianne Uotila.” Pienkantelekin on edelleen saanut soida silloin tällöin, viimeksi Kalevala-seuran juhlavuoden kunniaksi Taiteilijoiden Kalevala -projektissa, johon tilattiin kymmeneltä säveltäjältä ja kymmeneltä kuvataiteilijalta yhteisteoksia. ”Minulla oli ilo saada tehdä yhteistyötä Nanna Suden kanssa”, Jalkanen kertoo. ”Siitä syntyi teos Taivaallisen härän tappo, jossa käytin 15-kielistä kanteletta. Sitä soitti Eija Kankaanranta, ja muun kokoonpanon muodostivat huilu, neljä jousta ja kaksi lyöjää.” Tätä aiemmin syntyi viisitoistakieliselle kanteleelle teos nimeltä Pro Terva, joka esitettiin Tampere-biennaalissa. ”Syy oli se, että siihen aikaan oli vahvasti vaara, että EU olisi vaatinut direktiiviä, joka kieltäisi tervan käytön veneissä”, Jalkanen naurahtaa. Rautalammilla säveltäjällä on hyvä puuvene ahkerassa käytössä. ”Se olisi ollut minulle katastrofi.” Säveltämisen lisäksi Pekka Jalkasen leipä muodostui Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen dosentuurista sekä Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston tuntiopettajuudesta ja vierailevan luennoitsijan toimesta. Toimeentulon kolmijako muodostui opetusja tutkimustyöstä, sävellyksistä ja apurahoista, joita 90-luvun jälkeen tuli melko hyvin sekä säveltämiseen että tutkimukseen. Tutkimuksen saralla Jalkasen merkittävimmiksi töiksi lukeutuvat Heikki Laitisen ja Anna-Liisa 11 k ntele
Tenhusen kanssa Kanteleliiton aloitteesta tehty Kantele-kirja, jonka taidekanteletta käsittelevät osuudet työllistivät Jalkasta reilun vuoden verran, sekä Populaarimusiikin historia -opus, joka tehtiin Vesa Kurkelan kanssa. Säveltäjänä Pekka Jalkanen kiittelee Suomen apurahajärjestelmää, joka mahdollistaa työskentelyn paremmin kuin monessa muussa maassa. ”Apurahoja annetaan täällä huomattavasti paremmin kuin monissa muissa maissa”, Jalkanen sanoo. ”Täällä on kuitenkin pieni väestöpohja, mistä syystä teosten esittäminen jää aika niukaksi. Jos ei pääse ulkomaiseen buumiin mukaan, ei teoksia välttämättä kovin paljon esitetä.” Jalkasen itsensä kohdalla ulkomainen buumi toteutui satunnaisesti. ”Pohjoismaisilla musiikkipäivillä teoksiani on esitetty aika usein”, Jalkanen kertaa. ”Japanissa on soitettu, ja suomalaisten muusikoiden reissaamisen tuloksena on yksittäisiä esityksiä ollut jokaisella mantereella.” Sävellysuransa kannalta erityisen tärkeäksi asiaksi Pekka Jalkanen nostaa 80-luvulla suosiossa olleet sävellyskilpailut. ”Minähän en ollut Sibelius-Akatemian putkessa, joka on hirveän hyvä ponnahduslauta”, Jalkanen selittää. ”Säveltäjiksi Akatemialta valmistuneet tunnetaan valmiiksi siinä infrastruktuurissa, ja heitä tuetaan sitä kautta. Jos tulee ulkopuolelta, pitää hypätä esiin jollain muulla konstilla.” Sävellyskilpailuihin osallistuttiin aina anonyymina, ja tuohon aikaan kilpailuja oli varsin paljon. ”Voitin toistakymmentä ensimmäistä tai toista sijaa eri kisoissa, ja sitä kautta pääsin vähitellen hieman apurahoihinkin kiinni”, Jalkanen toteaa. ”Se oli minulle ainoa väylä päästä parnasson tuntumaan.” Vuonna 2013 Suomen valtio laski seppeleensä Pekka Jalkasen päähän myöntämällä tälle taiteilijaeläkkeen. Ele otettiin vastaan riemumielin niin tunnustuksena kuin toimeentulon turvaajanakin. ”Ilman sitä olisi ollut hankalaa”, Jalkanen toteaa. ”Kun tulot ovat muodostuneet paljolti keikkapohjalta freelancer-tuloina, eikä minun ikäpolvestani kukaan missään nimessä halunnut maksaa yrittäjäeläkettä korkean verotuksen vuoksi, olisi eläketurva työeläkkeen osalta jäänyt hyvin pieneksi.” Nyt seitsenkymppisen taiteilijaeläkeläisen on kuitenkin helppo hymyillä. Vaikka viime aikoina sävellystilauksia on tullut vähemmän kuin kiireisimpinä vuosina, kysytään sävellyksiä kuitenkin silloin tällöin – ja joskus niitä ehtii syntyä pöytälaatikkoonkin. Viimeisimpänä valmistuneena tilausteoksena on kuultu kesäkuun alussa esitetty Alussa – Nyt! tenorisaksofonille ja sähkökanteleelle. Kitara soi myös edelleen ahkerasti. ”Nyt on juuri valmistumassa viisiosainen, noin puolituntinen sarja kitaralle”, Jalkanen sanoo. Pitäjänmäen omakotitalon meno on hiljentynyt takavuosista nyt, kun lapset ovat lähteneet maailmalle. ”Nuorimmainen laski joskus, että kun isällä on kolme lasta ja äidillä kolme lasta, niin se tekee yhteensä viisi lasta”, Jalkanen nauraa. ”Nyt lapsenlapsiakin on jo yksitoista.” Kaksikerroksisen talon toista kerrosta pitää nykyään lämpimänä kaksi vuokralaista, jotka ovat molemmat Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston opiskelijoita. ”Mukavia asukkaita”, Jalkanen toteaa. ”Meille kahdelle tämä talo olisi muuten liian iso.” Sitä paitsi Pekka Jalkasen veri vetää synnyinpitäjään Rautalammille, jossa säveltäjä nykyään jo viettää suurimman osan päivistään. Vaimoa sitoo Helsinkiin vielä työ, mutta tulevaisuudessa nähdään, jäävätkö pääkaupungin pölyt lopullisesti taakse. Ja mikäpä siinä: lokakuussa täyteen vedetty Rautalammin kirkko osoittaa epäilemättä, että profeetta voi olla myös omalla maallaan. Voi myös olla, että säveltäjän mieltä ruokkivat ärsykkeet löytyvät pääkaupungin vilskettä paremmin maaseudun tervantuoksuisesta rauhasta. • • • • • Oikealla: Säveltäjä valmistelee paraikaa viisiosaista sarjaa omimmalle soittimelleen kitaralle. 12 k ntele
Uniruukki AIRCD-01 Uniruukki on kanteleensoittaja Aino Ruotasen luotsaama trio, jossa Ruotasen lisäksi soittavat rumpali Joona Räsänen ja basisti Ari-Pekka Kauppinen. Kantele on selkeästi pääosassa ainoana melodiasoittimena, ja Ruotasen taidokas rytminkäsittely on miellyttävää kuultavaa. Kantelesäestyksessä on käytetty paljon mielenkiintoisia soundeja, ja levyllä kuullaan myös hienoja bassoja rumpusooloja sekä vierailevia muusikkoja. Ruotasen progressiivisissa instrumentaalisävellyksissä sävyt vaihtelevat sulavasti tunnelmasta toiseen. Erittäin tyylikäs kokonaisuus! Okra Playground: Turmio OKRAPG-001 Okra Playgroundin debyyttilevy on kansista lähtien laadukas paketti. Yhtyeeseen kuuluvat kantelisti-laulajat Maija Kauhanen ja Essi Muikku, viulisti-laulaja sekä jouhikonsoittaja Päivi Hirvonen, haitaristi Veikko Muikku, basisti Sami Kujala ja lyömäsoittaja Tatu Viitala. Sami Kurpan tuottama ja ohjelmoima levy on mielestäni nykykansanmusiikin klassikoita jo nyt. Kappaleiden tekstit ovat pääosin perinteisiä, muutaman kappaleen on sanoittanut Kauhanen ja sävellykset ovat yhtyeen omia. Okra Playground taitaa tyylillä sovittamisen – vaikka yhtye on isokokoinen, annetaan tilaa yksittäisille muusikoille ja soundimaailmoille. Kauhasen ja Muikun pienkantelekuviot ovat kekseliään vaihtelevia ja erottuvat mukavasti sovituksissa. Toivottavasti yhtye tulee lyömään läpi myös ulkomailla, tämä toimisi millä tahansa maailmanmusiikkifestivaalilla! Tuuli Lukkarinen & Lily-Marlene Puusepp: maa-ilma-vesi-tuli TUUCD01 Tuuli Lukkarinen on kanteleensoittaja, kelttiharpisti ja säveltäjä, joka on tehnyt maa-ilma-vesi-tuli -levyn musiikin. Lukkarinen soittaa konserttikanteletta ja 14 k ntele
muutamassa kappaleessa 10-kielistä kanteletta, kun taas elektroakustisesta konserttiharpusta vastaa Lily-Marlene Puusepp. Levyn kolmannella raidalla kuullaan vain kanteleita, kun Puusepp soittaa 10-kielistä kanteletta. Lukkarisen sävellyksiä on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn musiikkigenreen, mikä on hyvä asia. Kansissa hän kuvailee saaneensa innoituksensa luonnon elementeistä, ja niitä käytetäänkin paikoittain äänimaisemina. Voisi kuvitella, että levyllinen instrumentaalimusiikkia jossa soivat harput ja kanteleet olisi ainoastaan kaunista, mutta hienoja synkempiä sävyjä löytyy myös paljon. Jyhkeät kanteleja harppubassot tulevat oikeuksiinsa muun muassa Tuulen laulu ja Tuli -kappaleissa. Unaja UNACD-001 Unaja on Jutta Rahmelin ja allekirjoittaneen eli Maija Pokelan muodostama duo, joka sai alkunsa muutama vuosi sitten Saksan kiertueella. Olemme soittaneet yhdessä lapsesta asti muun muassa Kardemimmit -yhtyeen riveissä, mutta varsinainen duotoiminta alkoi kiertueesta. Aloimme säveltää debyyttilevylle päätynyttä ohjelmistoa vuoden 2014 aikana, ja viimeiset levylle tulleet kappaleet syntyivät muutama kuukausi ennen kevään 2015 äänityksiä. Haastoimme itsemme tekemään myös omia sanoituksia perinteisten lisäksi, ja molemmilta löytyykin muutama oma teksti levyltä. Laulamme ja soitamme vuorotellen 38-kielistä koneistokanteletta sekä 15-kielistä kanteletta. Musiikkia on vaikeaa kuvailla itse, kun se on niin omaa – sanoisin että Unaja tekee maalailevaa nykykansanmusiikkia. Ida Elina: Hello World UNACD-001 Ida Elina eli Päivi Kujanen on ollut hienossa nosteessa viime aikoina – keikkaa, videoita ja haastatteluja riittää, aivan upeaa työtä häneltä ja koko taustatiimiltä! Kolmas albumi Hello World toimii luontevana jatkumona Songs of Freedom ja Valoisaa joulua -levyille. Koneistokantele taipuu virtuoottisen Ida Elinan käsissä jälleen vaikka mihin, ja tasaveroinen elementti kanteleen rinnalla on hänen kaunis, kuulas, taipuisa, herkkä ja voimakas lauluäänensä. Levyllä kuullaan Ida Elinan taustalla jousisoittimia sekä Erno Tiittasen torvisovituksia taitavien puhaltajien toimesta. Kappaleet ovat omia sävellyksiä ja sanoituksia sekä englanniksi että suomeksi, ja mukana on myös neljä klassikkokappaletta, esimerkiksi Michael Jacksonin Billie Jean ja kantelesoolo15 k ntele
sovitus Myrskyluodon Maijasta. Ida Elina sukeltelee eri musiikkityylien välillä suvereenisti, ja Hello World onkin ilahduttavan monipuolinen sekoitus persoonallista kantelegospelia, laulurevittelyä ja taidokkaita sovituksia. Vilma Timonen Quartet: Drops MBA008 Vilma Timonen Quartetin Drops -levy on yhtyeen kolmas albumi. Basisti ja lyömäsoittaja ovat vaihtuneet matkan varrella, ja uuden levyn soundi on muutenkin erilainen. Pienkanteletta soittavan Vilma Timosen lisäksi kokoonpanossa on kitaraa, mandoliinia ja trumpettia soittava Topi Korhonen sekä uudemmat jäsenet lyömäsoittaja Tuomas Timonen ja basisti Jarkko Kämäräinen. Suurin osa kappaleista on vahvatunnelmaisia lauluja, jotka Timonen on säveltänyt ja sanoittanut itse. Lempihetkiäni levyllä ovat Pinnan alla -kappaleessa kuultavat maagiset kudelmat, joissa yhtyeen rytmiikka nousee upeasti esiin. Saaga Ensemble: Kuullella SAAGACD002 Vilma Timonen soittaa kanteletta ja laulaa taustalauluja myös Saaga Ensemblessä, jonka toinen albumi Kuullella jatkaa ensimmäisen levyn linjaa. Kappaleet ovat yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä ja sanoituksia, sovitukset vaihtelevat sulavasti etnorytmeistä maailmoja syleilevään iskelmään. Saaga Ensemblen muhkea instrumentaatio miellyttää korvaa, ja Timosen kantele nousee paikoin esiin hienosti, esimerkiksi levyn nimikkokappaleen lopun huiluäänisoitossa sekä laulaja Soila Sariolan sävellyksessä Huomiseen aikaa on. Satuja Soitosta KORRECD01 Satuja Soitosta on lapsille suunnattu 15-osainen musiikkiohjelma, joka on pyörinyt Pikku Kakkosessa muutaman vuoden ajan. Nyt ohjelman kappaleet löytyvät myös Satuja Soitosta -levyltä, jossa muusikkoina toimivat Vilma Timonen, Topi Korhonen ja Lassi Logrén. Timonen laulaa ja soittaa pienkanteletta, Korhonen soittaa kitaraa ja kontrabassoa, Logrén viulua, avainviulua, mandoliinia, pitkähuilua ja munniharppua. Korhonen ja Logrén laulavat myös taustoja. Sanoitukset ovat Silja Sillanpään, ja sävellyksistä vastaa Timonen. Ohjelma keskittyy esittelemään yhdessä jaksossa kerrallaan erilaisia kansanmusiikkisoittimia kuten munniharppua, lirua ja säkkipilliä. Timonen tekee todella upeaa työtä kanteleen parissa, hänen ansiostaan se ei ole niin outo soitin monelle suomalaiselle. 16 k ntele
J o ensimmäisten fraasien soidessa tunnen kehoni ja mieleni rauhoittuvan. Musiikki on juuri tähän hetkeen sopivaa: synkkään iltaan kiireisen viikon jälkeen. Kanteleesta ja pianosta – yllättävän hyvästä yhdistelmästä – kumpuaa vain kauniita sointuja. Sävelet ja kappaleet kietoutuvat toisiinsa kauniisti, kuin mielessä soljuva puro tai upea metsämaisema. Pianisti ja säveltäjä Markus Haimelin opettaa pop-jazz–pianonsoittoa musiikkiopisto Avoniassa Espoossa, ja kanteletaiteilija Eeva-Maria Nivalainen toimii kanteleensoiton opettajana Kainuun musiikkiopistossa. Kanteletarinoita-konserttisarja sai alkunsa näiden kahden muusikon yhteistyöstä talvella 2015. Tuolloin Haimelinin pianosävellykset tekivät Nivalaiseen vaikutuksen, joten hän ehdotti säveltämistä kanteleelle. Konserttikanteleen ominaisuuksista tietämättömänä Haimelin innostui ideasta kuitenkin heti. Nivalainen on toiminut säveltäjän apuna kappaleiden muovaamisessa kanteleelle toimiviksi. Kanteletarinoita-konserttisarjan ensimmäinen osa Kosketuksia esitettiin toukokuussa 2015. Konsertti koostui suurelta osin Nivalaisen esitMaagista tunnelmaa Kajaanissa Minna Tuhkala, Markus Haimelin, Mikko-Pekka Salo ja Eeva-Maria Nivalainen Kouta-salissa. TEKSTI JA KUVA SUVI KARHU 17 k ntele
tämistä sooloteoksista. Mukana olivat myös kitaristit Ville Farin ja Esko Kilpeläinen sekä saksofonisti Juho Hannikainen. Seuraavaan osaan Haimelin toi mukaan lisää useammalle instrumentille sävellettyjä teoksia ja yhteissoittoa. Näin ollen se on säveltäjän omienkin tavoitteiden mukaisesti tullut askeleen pidemmälle edeltäjästään. Kanteletarinoiden toinen osa Heijastuksia esitettiin 6.11.2015 Kajaanissa Kainuun musiikkiopiston Kouta-salissa. Haimelinin ja Nivalaisen lisäksi sävellyksiä olivat kantaesittämässä viulisti Minna Tuhkala ja sellisti Mikko-Pekka Salo. Konserttisalissa koettiin voimakkaita tunnelmia; pianon ja kanteleen seuraan liittyvät sello ja viulu toivat aivan uudenlaista syvyyttä musiikkiin. Soitinten ja soittajien yhdistelmät olivat mainioita: erityisesti kanteleen ja sellon yhteissointi kuulosti maagiselta. Kantele pääsi hyvin oikeuksiinsa vuoroin melodiankertojana, vuoroin säestäjänä. Muhkeita bassokieliä olisi ehkä voinut hyödyntää jopa vielä enemmän. Haimelinin musiikki on elokuvamaista, maalailevaa tunnelmamusiikkia. Se saa kuulijan sulkemaan silmänsä ja uppoutumaan siihen maailmaan, jonka itse siitä löytää. Musiikki on helppoa kuunneltavaa ja helposti lähestyttävää. Se tulee lähelle kuulijaa, ja mukana on helppo pysyä. Kaiken musiikillisen nautinnon ja rentoutumisen keskellä haluaisi välillä jopa painaa kaasua – voisiko jotain vielä tapahtua? Kun kaikki soittimet pääsivät soimaan yhdessä, ihokarvat nousivat pystyyn. Silti jonkinlaista vaihtelua ja monipuolisempaa rytmiikkaa saattoi jäädä kaipaamaan. Kaiken kaikkiaan konserttikokemus Koutasalissa oli erittäin positiivinen. Musiikki sai mielen lepäämään ja hyvälle tuulelle. Viimeisenä mieleeni jäi pyörimään sana voimaannuttava. Hienoa ja mielenkiintoista projektia on tekijöiden mukaan tarkoitus jatkaa ainakin kolmannella osalla. Sitä jään innolla odottamaan! • • • • • Liitto tiedottaa Kanteleliiton hallitus vuonna 2016 Kanteleliiton syyskokouksessa 10.10. valittiin Kanteleliiton uudet hallituksenjäsenet erovuoroisten tilalle vuodelle 2016. Hallitukseen valittiin uudelleen Laura Ikonen, Satu Sopanen-Helisalo, Olga Shishkina ja Outi Sane. Uusina hallituksen jäseninä toivotamme tervetulleeksi Markus Haimelinin ja Kati Rantalan. Hallitukseen kuuluvat vuonna 2016 myös Marko Aho, Susanna Heinonen, Jane Ilmola, Pekka Lovikka, Sarah Palu, Mikko Perkoila ja Aino Ruotanen. Susanna Heinonen jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Haluamme kiittää lämpimästi uusien haasteiden pariin siirtyvää Senni Eskelistä ja Anu Alviolaa työstään hallituksessa! Kiitos myös syyskokoukseen osaa ottaneille! Kanteleliiton jäsenmaksut vuonna 2016 Jäsenmaksut pysyvät vuonna 2016 syyskokouksen päätöksellä samoina kuin tänä vuonna. Pyrimme lähettämään vuoden 2016 jäsen maksulaskut jo tämän vuoden puolella. Jos epäilet, että vuoden 2015 jäsenmaksulaskusi on maksamatta, ota yhteyttä jäsensihteeri Leeni Wegeliukseen leeni.wegelius@kantele.net tai +358 50 564 5966. Tarkistamme asian ja lähetämme sinulle tarvittaessa uuden laskun. Tykkää meistä Facebookissa osoitteessa facebook.com/kanteleliitto ja pysyt helposti ajan tasalla kantelemaailman asioista lehtien välilläkin! Muista myös nettisivumme kantele.net! Kantele kultaa muistot 2016 ja joulukorttisarja Joulu jo lähenee, mutta voit tilata kolmen joulukorttisettimme nyt käteen annettavaksi, 18 k ntele
Liitto tiedottaa paketteihin kuusen alle tai jo ensi vuotta varten osoitteessa kantele.net/joulukortit. Korteissa on tähän mennessä ilmestyneiden kalentereiden upeat joulukuun kuvat. Muista myös tilata Kantele kultaa muistot 2016 -seinäkalenterimme osoitteessa kantele. net/kalenteri2016. Molemmat tuotteet saat myös tilattua lehden takakannessa olevalla tilauslomakkeella. Katso lomakkeesta hinnat ja paljousalennukset! Jos sinulla on kysyttävää kortteihin tai kalenteriin liittyen, ota yhteyttä jäsensihteeri Leeni Wegeliukseen leeni.wegelius@kantele.net tai +358 50 564 5966. Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivä 2016 12.3.2016 kutsumme taas kaikki jäsenemme kouluttautumaan Kanton ja Kanlin yhteisille kevätpäiville, tällä kertaa Itä-Helsingin musiikkiopistolle. Päivän aiheena on yhteissoitto ja siihen liittyvät asiat erityisesti opettajan tai ohjaajan näkökulmasta; muun muassa ryhmän ohjaaminen ja johtaminen, ryhmädynamiikan aistiminen ja yhteissoittomateriaaliin tutustuminen. Eräänä lähtökohtana on teos Kanteleen kanssa yhteissoiton maailmassa ( T. Takkinen & U. Honkonen). Kouluttajaksemme saapuu kuoronjohtaja Anna Nora (MuM, musiikkipedagogi AMK), joka johtaa lukuisia lapsija nuorisokuoroja, opettaa musiikin johtamista Helsingin konservatoriolla sekä toimii säveltäjänä ja musiikinjohtajana KLAPS Klassista lapsille ry:ssä, joka tuottaa ja toteuttaa oopperaa ja näyttämöllisiä konsertteja lapsille. Lisäksi hän työskentelee freelancerina Suomen Kansallisoopperan yleisöyhteistyön osastolla koululaisproduktioissa. Päivän koulutusosuus alkaa klo 10 ja päättyy noin kello 15, jonka jälkeen pidämme tuttuun tapaan Kanto ry:n ja Kanli ry:n sääntömääräiset kokoukset, joihin yhdistysten jäsenet ovat tervetulleita. Koulutuspäivän osallistumismaksu Kanton ja Kanlin jäsenille 20 euroa (opiskelijajäsenille 10 euroa), muille osallistujille 40 euroa (opiskelijat 20 euroa). Kanto ja Kanli tarjoavat osallistujille aamukahvit ja kokoustarjoilut. Osallistuminen kokouksiin on maksutonta. Tarkempia tietoja, virallinen kokouskutsu ja ilmoittautumisohjeet julkaistaan seuraavassa Kantele-lehdessä 1/2016 helmikuussa 2016, sekä Kanto ry:n jäsenkirjeessä Kanton jäsenille. Keskiaukeamalla Seuraavalta aukeamalta löydät jouluisen julisteen, jonka voit ripustaa seinällesi joulumieltä tuomaan! Kuva on tämän vuoden Kantele kultaa muistot -seinäkalenterin joulukuun kuva, ja siinä esiintyvät kanteleensoittajat Eeva-Kaisa ja Matleena Kohonen. Kuvan on toteuttanut Jimmy Träskelin. Tämä ja kaksi muuta Kantele kultaa muistot -kalentereissa julkaistua joulukuun kuvaa ovat nyt saatavilla myös postikortteina! Katso lehden lopusta, kuinka tilaat joulukortit, ja lähetä kanteleen kultaama jouluntoivotus! 19 k ntele