29. vuosikerta 4 2007
·
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko
Juhlasoittajat, s. 12
VAKIOT
Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4
Tontun joulu, s. 28
JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
Julkaisut ....................................... 14 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 25 Opettajan päiväkirja ..................... 29 Maailmalla ................................... 34
TOIMITuSNEuvOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITuS JA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KANTELESATOA
Parppein kantele, s. 12
KuLTTuurI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N JÄSEN
KANTELE
3 4·2007
PÄÄKIrJOITuS
TIMo VÄÄNÄNEN
PuhEENJOhTAJAN PALSTA
SATU SoPANEN-hELISALo
Muistoissa
"Taas aurinko nousee, mä mietin, kuinka kaunis on vaarojen maa. Luon katseeni kauaksi tuonne yli vaarojen pilvien taa. Kaikella täällä on aikaa, tuulella sateellakin. Tää tunturin kummaa on taikaa, on elämä lähelläni. Aatos lentää, se mieleni täyttää matkaan laavulle tunturin taa. Linnut seurassain matkaani jatkaa puro solisten vieressä soi. Tikka koputtaa jossakin tuolla, ehkä pesäänsä se rakentaa. Puro solisten matkaansa jatkaa säteet auringon kultaavat sen. Nyt Luojaani muistan ja kiitän tästä maasta ja luonnosta sen. Tämä maa, tämä maa ompi meidän ja myös lapsille jätämme sen." säv. Toivo Alaspää, san. Saimi Alaspää Kaksi mestaria on poissa.
14 .10 . klo 16 .30-19 .30
Ovet aukeavat ja kutsuvieraat saapuvat onnittelemaan. Puheen sorinaa ja kuppien kilinää. Kahvitilaisuutta juhlistaa tunnustuksien ja palkintojen jako. Kunniajäseniksi on kutsuttu Annikki SmolanderHauvonen, Aino Huoponen, Eila Kostamo, MaijaLiisa Balk, Esko Finnsrtöm ja Keijo Planman. Vuoden kantele -tunnustus lähetetään rockmuusikko Tuomas Holopaiselle, joka halusi Senni Eskelisen soittamaan kanteletta uudelle Night Wishin levylle. Ismo Sopanen palkitaan Kultakantele -tunnustuksella, 28-vuotisesta elämäntyöstään Kanteleliiton ja kanteleen hyväksi. Siirrymme konserttisaliin pääjuhlaan. Eteisessä mukavaa kuhinaa saavat aikaan lapset, joita on kutsuttu n. 200 eri musiikkioppilaitoksista. Konsertin aloittavat muskarilaiset, soittaen ja laulaen jousikvartetin säestyksellä. Sitten lavalle saapuu vuorotellen eturivin kanteletaiteilijoita erilaisten soitinkokoonpanojen kera. Soolonumeroa soittaa Ritva Koistinen. Yleisö istuu hiljaa ja innostuneen näköisenä. Seuraan soittajia ylpeänä ja hyvällä mielellä. Olemme saaneet aikaan hienot juhlat. Ismon haave on toteutunut, kanteleella menee lujaa. Uskon, että mestarit Martti Pokela ja Toivo Alaspää olisivat yhtä tyytyväisiä, heidän oppinsa elävät vahvasti nuorien soittajien sormissa. Eläköön 30 vuotias nuorekas kanteleliitto! Missähän juhlitaan kymmenen vuoden kuluttua? Hyvää jatkoa kaikille!
KANTELE
4·2007 4
inoa, jolla Suomen tasavallassa on kuninkaallinen oikeus olla tunnettu jo pelkältä ristimänimeltään." Sopisiko em. luonnehdinta kehenkään 2000-luvun kanneltajaan? Ehkä ei, mutta 1900-luvun alun Suomessa oli Pasi, josta on lukemattomia lehtijuttuja ja tarinoita.
TEKSTI: ANNA-LIISA TENhUNEN
"A
P
asi (Basilius) Jääskeläinen syntyi 30.5.1869 Haapavedellä. Lukkarin vallaton vekara pantiin kesyttymään Oulun lyseoon, mutta koulunpenkki maistui puulta. Oma ala oli hakusalla. Pasi ennätti olla maatöissä, merimiehenä, tukkilaisena, sähköteknikkona ja saarnamiehenä. Hän suoritti Oulussa lukkarija urkuritutkinnon ja toimi Haapavedellä vt. lukkarina, mutta vilkasluonteisena kyllästyi edelläveisaamiseen ja rupesi näyttelijäksi. Viitisen vuotta hän kiersi maata teatterilaisena: Kansanteatterissa, Ida Aalbergin kiertueessa ja Uudessa Teatterissa. Sekään ei lyönyt leiville, joten Pasi aloitti lauluopinnot Helsingissä Abraham Ojanperän johdolla. Hän rupesi laulelemaan frakki päällä kansanlauluja, mm. 1899 säveltäjäpianisti Emil Kaupelinin (Kaupin) pianon säestyksellä.
Pasi ja kantele
Pasi lauloi "Velisurmaajaa" Kuopiossa marraskuussa 1901 niin vaikuttavasti, että kriitikko kutsui häntä "Wäinämöisen weljen pojaksi". Valokuvaaja: Victor Barsokevitsch KUVA: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
KANTELE
5 4·2007
Pasin kantelepaja. oikealla Pasi itse, keskellä mestari Ikonen ja vasemmalla puuseppä Ruuska. Pasin kehittämässä "peilikanteleessa" ponsipää oli pitkältä sivulta soitettaessa oikealla. KUVA: Tampereen Yliopisto, musiikintutkimuksen laitos, kansanperinteen arkisto
ehdäkseen esityksensä vielä kansallisemmiksi" hän keksi säestää niitä kanteleella. Ura urkeni. Kansanlauluja oli aiemmin kuultu mm. kuorosovituksina, mutta Pasi Jääskeläinen lauloi itse kokoamiaan kansanlauluja hyödyntäen näyttelijänkeinojaan ja hurttia huumoriaan. Hän loihti äänellään, ilmeillään ja eleillään väriä niin hullunkurisiin rallatuksiin kuin surullisiin laulelmiin. Kuulijat olivat "mimiikistä, muljauksista ja silmäniskuista" ihmeissään ja ihastuksissaan. Ennennäkemätöntä oli myös laulajan olemus. Vahtimestarit eivät alkuun tahtoneet laskea rehevää, sarkapukuun ja kikkanokkaisiin pieksuihin sonnustautunutta Pasia sisään omiin konsertteihinsa. Maine kiiri miehen edellä ja salit olivat täynnä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
"T
P
asi oli maamme ahkerimmin esiintyneitä artisteja. Hän kävi kanteleineen laulumatkoilla myös Amerikassa (1902, 1907), Kööpenhaminassa (1909) ja Lontoossa. Ohjelmistossa oli enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja ja mm. murrejuttuja. Kritiikki oli pääosin myönteistä, tosin välillä varoiteltiin "hollitupavirityksestä" ja toivottiin ohjelmiston uusimista. Pasi levytti kymmeniä kappaleita 19041911, kirjoitti laulunäytelmiä ja oli monin tavoin toimelias mies myös kotiseudullaan.
Julkkiksen riemuja ja riesoja
M
6
ainio todistus yleisömenestyksestä oli se, että jo vuoteen 1905 mennessä Pasi Jääskeläistä kutsuttiin laajalti pelkäksi Pasiksi. Iisalmen lehdissä iloittiin, kun "kauwan kai-
KANTELE
4·2007
wattu Pasi" oli tulossa kaupunkiin kanneltaan kaijuttamaan. Pasista piirreltiin lehtiin lempeitä karikatyyreja, kuten oheinen Tampereella 1904 "taltioitu" kuva. Rahvas rallatteli Pasin viisuja pitkin Suomea, ne soivat gramofonilta Raja-Karjalan korpikyliä myöten.
tunnetuksi kansamme keskuudessa". Kerrotaan, että Pasi käytti aluksi säestyssoittimena 5-kielistä kannelta, johon hän oli "tutustunut vain Haapavedellä". Isällä, kanttori August Jääskeläisellä oli ollut 10-kielinen kantele. e, miten ja milloin iso kantele tuli Pasi Jääskeläisen kuvioihin ja Haapavedelle, on kiinnostava kysymys(merkki). Pasi on sanonut kuulleensa kanteleesta "kilauksen sieltä, toisen täältä". L. Niemelä Haapavedeltä (Kaltio 5/1956) kirjoittaa Pasin kiintyneen kanteleeseen 1800-luvun lopulla: "Hänen kotonaan on kantele aina ollut käytännössä. Pienten kotitekoisten ohella oli yksi, joka lähenteli neljää oktaavia. Siinä oli rautatapitkin. Tekijää en tiennyt." Hjalmar Räisänen, Kreeta Haapasalon tyttären poika kertoo Pasin löytäneen ison kanteleen konserttimatkallaan Raahessa. Pasi vieraili siellä Räisäsen luona, kuuli hänen soittavan ja kulki sitten Räisäsen opissa. Pasi soitti kuitenkin kanteleen pitkältä sivulta, joten vaikutteita lienee tullut myös muualta. "Kanteleen soiton alkeita" -kirjassaan (1903) Pasi mainitsee Akilles Ockenströmin kanteleoppaan (1898). 1800-luvun lopulla laajalti konsertoinut Akilles (kuten jo isänsä Alexander) oli soittanut kannelta pitkältä sivulta.
K
eväällä 1910 Jokamiehen viikkolehti järjesti lukijaäänestyksen Suomen merkittävimmästä miehestä. Kärkikolmikossa komeili Pasi. Samana vuonna Suomen Urheilulehti kyseli tunnetuilta, toimituksen mielestä "auttamattoman lihawilta" kansalaisilta heidän omaa mielipidettään lihavuudesta. Pasi pohti, ettei kysely enää häntä (vain 128 kg) koske, mutta vastaili toimituksen mieliksi. Elopainon ollessa 145 kiloa Pasi oli saanut tuhansia neuvoja. "En noudattanut niistä yhtään ja jäin siten henkiin." Kun tytöt pitivät Pasia liian pyylevänä, hän päätti laihtua "ainakin sen verran, että akan saan", alkoi hiihtää ja uida. Paino tippui 125 kiloon, mutta "toppasi" siihen. Onneksi seudulle sattui eräs nuori hierojatar, joka "ammatistaan innostuneena" suostui Pasin ehdotukseen hoitaa lihavuutta hieromalla, ja "ykskaks" Pasi oli naimisissa.
S
P
asin ystäväpiiriin kuulunut säveltäjä Oskar Merikanto kertoi 1919: "Ei liene sitä maankolkkaa Suomessa, jossa ei Pasia tunnettaisi. Kun Pasi eräänä kesänä vieraili allekirjoittaneen huvilassa Vilppulassa, levisi tieto hänen siellä olostaan kuin kulovalkea ympäri pitäjän ja seuraavana sunnuntaina oli huvilan ympäristö täynnänsä kutsumattomia vieraita, monet peninkulmienkin päästä. Eihän siinä auttanut muu kuin Pasin täytyi asettua pihamaalle laulamaan ja soittamaan."
Kanteleen elvyttäjä ja kehittäjä
-luvun alun lehdissä Pasi Jääskeläistä kiiteltiin pianon vaihtamisesta kanteleeseen se antoi kansanlauluille "oikean alkuperäisen leiman". Suosikkilaulaja esiteltiin komeasti kuvien kera Uudessa Kuvalehdessä (1/1902): Pasi oli käyttänyt kanteletta tuolloin "vasta toista vuotta" ja lupasi tehdä kanteleen "uudelleen
Vuonna 1904 Pasilla oli tapana aloittaa konserttinsa säestämällä 5-kielisellä kanteleella runolauluaan: " - - vaan kun ei lihavat laula, niin ma laulan laiha poika - -." KUVA: Sibelius-museo
1900
KANTELE
7 4·2007
rkki Ala-Könnin mukaan Pasin ensimmäiset isot kanteleet oli valmistettu Keski-Suomessa. Keväällä 1901 sanomalehdissä kerrottiin Pasin käyttävän "vanhaan tyyliin tehtyjä", itse tekemiään kanteleita, joita oli kaksi: "toinen dur- toinen molli-wirityksessä". Säestystä kehuttiin, se oli "kirkas ja läpikuultawa kuin pohjolan kesäyö". Vuoden 1901 lopulla häntä kehotettiin ottamaan ohjelmaan enemmän "paljasta kanteleen soittoakin". Helmikuussa 1902 Helsingissä kuultiinkin jo pari Pasin kantelesooloa, "harwinaisen taidokkaasti ja waikuttawasti esitettyinä". Uusi Suometar uutisoi, että Pasi oli myös laatinut "oman järjestelmänsä soittimien käyttämiseen".
E
o vuonna 1902 Uusi Suometar tiesi, että "hra Jääskeläinen" oli tehnyt kokeiluja kanteleen rakentamisessa. Tuloksena oli erinomaisia, "woimakas- ja kaunisäänisiä" kanteleita. Aamulehti 1903 kertoi Pasin huomanneen soittajana, ettei Suomessa ollut "pystyviä kanteleen rakentajia". Niinpä hän oli tehnyt itse kanteleeseen parannuksia ja perustanut Haapavedelle kantelepajan. Pasi kehitti kanteleeseen mm. erillisen kaiku- eli välipohjan, muutti rakenteen vanhan kantelemallin "peilikuvaksi" ja patentoi mallinsa vuonna 1904. Vähäisen kysynnän vuoksi verstas toimi vain muutamia vuosia, vaikka kanteleet (5-, 28- ja 30-kieliset) olivat varsin hyvätasoisia.
J
M
yös myöhemmiltä vuosilta löytyy ylistäviä arvioita Pasin kanteleensoitosta: "werrattoman kaunista", taitavaa, mestarillista; "owela soittomies, joka kanteleestaan kiertää kummosia ääniä milloinkin mielii"; paras kanteleensoittaja, jonka maine on "täysin wakaantunut". Erityistä, "isänmaallista" kiitosta tuli siitä, että Pasi oli pelastanut kanteleen unhoon joutumasta ja saanut sen harrastuksen lisääntymään. Moitteita tuli harvoin, lähinnä kantelesäestyksen yksitoikkoisuudesta.
P
asi Jääskeläinen kuoli Helsingissä 23.1.1920, vain 50-vuotiaana. Kalevalehti kirjoitti, että hän oli saattanut kanteleen maassamme uudelleen "käytäntöön ja konserttisalienkin kunniaan". 1900-luvun alun keskeinen poliitikko ja nuorisoseuraliikkeen kehittäjä Santeri Alkio arvioi Pasin elämäntyötä muistokirjoituksessaan (Pyrkijä 1920): "Hänen suuri tehtävänsä oli tuoda kantele kotiin. Jälkeenjäävien tehtäväksi on jäänyt hänen jälkeensä suojella kanteletta Suomessa."
P
asin konserttiohjelmissa oli laulut lueteltuina, mutta vain "kanteleensoittoa". Soolot lienevät olleet kansanlauluja. Vuonna 1904 hän konsertoi yhdessä haapavetisen Antti Rantosen kanssa Helsingissä. Oli soittoa yhdellä ja kahdella 5-kielisellä ja nelikätisesti yhdellä ja kahdella (isolla) kanteleella (mm. Oskar Merikannon Helkähdys). 19081911 Pasi teki kiertueita Emil Kaupin kanssa. He soittivat kahdella kanteleella, ja Kauppi esitti myös kovasti kiiteltyjä kantelesooloja. Kun kaverukset paksu, mustapartainen Pasi ja hintelä, lähes kalju Kauppi palokuntalaispuvuissa esittivät Hj. Nortamon "prankkoorimarssia" Rauman murteella, yleisön riemu nousi kattoon.
Kupletin uranuurtaja 25-kielisine kanteleineen. "Ei mikään salonkisankari, vaan supisuomalainen laulaja mitä kansallisinta lajia". (Uusi Kuvalehti 1/1902.) Valokuvaaja: Victor Barsokevitsch 1901 KUVA: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
KANTELE
4·2007 8
Puhuttelevia hengellisiä lauluja, sävelmiä ja virsiä. Ritva Koistisen kantele ja Ulla Lampelan sello johdattelevat kohti hoitavaa hiljaisuutta. 21,
Suomen Lähetysseuran Basaari Tähtitorninkatu 18, 00140 Helsinki p. (09) 1297 221/222, http://basaari.mission.fi
Vuoden parhaat!
kansanmusiikki ja -tanssi Suomessa Kanneltaja! Kanteleen rakentaja! Yhdistys! Kouluttaja!
Ilmoita tietosi portaaliin! Se on maksutonta. www.kansanmusiikki.fi info@kansanmusiikki.fi Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus (09) 325 1320
ONNEA 20-v. SIBELIUSAKATEMIAN KANTELELUOKKA! ONNEA 30-v. KANTELELIITTO!
Vilma Timonen Quartet
CD-uutuuksia!
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
& The Helsinki Koto Ensemble
julkaisija: Texicalli Records Oy Tunturikatu 15 B 42 00100 Helsinki www.texicalli.net jakelu: Töölön Musiikkitukku Oy www.toolonmusiikkitukku.com
Minna Padilla
Emmi Knuutinen ja Maarit Hedman
Soivia värejä
Kanteleensoittaja Emmi Knuutinen ja kuvataiteilija Maarit Hedman toteuttivat yhdessä Suhteellista -näyttelyn Lasipalatsin galleriaan viime keväänä. Näyttely oli monitaiteellinen ja moniaistinen, sillä mukana oli Maaritin maalausten lisäksi Emmin musiikkia saarijärven kanteleella, maalauksiin liittyviä runoja sekä töiden kuvailutulkkaus näkövammaisille.
"Olen joskus ajatellut, että olisi mukavaa, jos joku kuvailisi musiikilla maalauksiani. Kun tapasin Emmin esitin idean hänelle", kertoo Maarit Hedman. "Pystyin heti kuvittelemaan kanteleen töitteni yhteyteen. Olen aina nauttinut kanteleen äänestä." Emmi Knuutinen innostui asiasta ja työpari aloitti työskentelyn yhdessä. "Yhteistyö lähti heti käyntiin hyvin voimallisesti. Emmi soittaa hyvin samalla tavalla kuin minä maalaan. Liikumme jossain samantyyppisessä maailmassa, kun teemme taidetta", Maarit kertoo. "Työskentelytapa on molemmilla improvisoiva ja intuitiivinen", pohtii Emmi.
Heijastus, (2007) Ajelehdin ajatusten laitamilla. Lauttani lipuu heijastuksesta toiseen. Merimerkkejä matkalla unelmien aalloilla.
Emmi ja Maarit työskentelevät monimuotoisesti yhdessä joskus työt lähtevät musiikista ja Maarit saa soitosta impulssin maalauksiin, joskus työn alla oleva tai valmis maalaus muuttuu musiikiksi. "Välillä sävelet antavat minulle värin, johon tartun. Joskus se voi myös olla musiikista tullut liike ja sen avulla lähden maalaamaan. , Maarit kuvailee. "Se oli aluksi aika hurjakin tunne ihana mutta myös hurja kun eri elementit sekoittuvat. Äänen kulku, kehon liike, värit ja tunnelmat ovat vahvasti yhtä." "Minulle värien voimakas kokeminen on hyvin tärkeää, koska en näe. Tuntuu hienolta, että musiikki voi antaa niitä minulle", Maarit kertoo. Maarit valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaamataidon opettajaksi 1994 ja toimi kuvataiteilijana. 19961998 hän sokeutui ja oli jättää kuvataiteen kokonaan, mut-
TEKSTI JA VALoKUVAT: TIMo VÄÄNÄNEN, MAALAUKSET: MAARIT hEdMAN
Pilkahdus (2007) Pilvien alla pesivät, pienet pilkahdukset. Sisäisessä värissä, kultaisina kutittelevat, mielen maisemassa. "Näkevänä en työskennellyt näin moniaistisesti kuin nyt", kertoo Maarit hedman
KANTELE
4·2007
10
Valon verkot (2007) Minä kudoin valon verkkoa. Keräsin silmukoita hangen kiteistä, veden väreilystä. Kuumista säteistä, niiden leikeistä oksissa. Kudoin kirkkaat muistot verkoksi, kepeäksi vaatteeksi, itselleni. Välkkymään sumuisilla poluilla.
"Meille taiteen saavutettavuus on merkittävää. Erityisesti näkövammaiset ja muut erityisryhmät ovat tärkeitä."
ta häntä rohkaistiin jatkamaan maalaamisen parissa. "Minulle soitti Pirjo Kallio, joka lapsesta lähtien halusi kuvataiteen pariin, mutta sokeutui, eikä voinut opiskella alalle. Hänelle visuaalisuus ja värit olivat hyvin tärkeitä ja hän kehitti itselleen maalaamistavan, jolla pystyi toteuttamaan itseään. Pirjo oli kuullut minusta ja sanoi, että kyllä sinä vielä maalaat! Hänellä oli ihana huumorintaju, kun hän silloin sanoi: 'Kyllä se on kuule Maarit hullua, ku sokkee maalaa pimmeessä keskellä yötä!'" Perhe on myös ollut vahvana tukijoukkona. Musiikin Maarit näkee usein väreinä. "Näen värit aivan selvästi. Kerrankin Tapiola Sinfonietan konsertissa näin väriaaltojen vyöryvän ylitseni niin kuin olisin ollut väritulituksessa!" "Kanteleesta lähtee niin monenlaisia ääniä ja värejä! Kaikki sateenkaaren värit hyvin herkkää, hempeää vaaleaa mutta toisaalta voimakasta ja rajua." Maarit käyttää maala-
tessaan valkoista, kultaa ja hopeaa sekä perusvärejä, joista hän sekoittaa haluamansa sävyt. "Minulla on mielikuva siitä, minkälaisen värin haluan ja kun käsilläni sekoitan värit minulla on tuntuma niistä." "Maaritin töitä katsoessani saane aivan erilaisen inspiraation soittaa, kuin jos lähtisin vain musiikista liikkeelle. Töistä tulee ideoita ja tuntemuksia. Kun ensimmäistä kertaa näin Maaritin työt työhuoneella, olin hyvin häkeltynyt ja vain katsoin töitä. Sitten istuin lattialle ja aloin soittaa", Emmi kertoo maalausten vaikutuksesta. "Vietitkin siellä kellarityöhuoneessa aika paljon aikaa..!", nauraa Maarit. "Halusin usein jäädä vielä Maaritin lopetellessa maalaamista kahden kesken maalausten kanssa työhuoneeseen." "Sinullehan tuli silloin myös runoja ja tarinoita maalauksista, musiikin lisäksi", muistelee Maarit. "Annoin kaikille töille omat nimeni ennen kuin Maarit nime-
si ne ja kirjoitin maalausten minulle antamia tarinoita muistiin." "Minullekin tulee usein maalauksiin liittyviä runoja joko jo maalatessa tai sitten työn loppuvaiheessa. Suhteellista-näyttelyn maalausten runot syntyivät viimeistelyvaiheessa. Olin eräänä iltana jo melkein nukahtanut, kun alkoi tekstiä tulla ja sitten piti mennä kirjoittamaan. Muutaman päivän aikana tekstit sitten vaan tuli", Maarit kertoo. "Ne oli odottaneet sopivaa hetkeä tulla ulos." "Kun maalasin näkevänä, en työskennellyt tekstin kanssa, mutta nyt työskentelen usein moniaistisesti." "Tällainen työtapa on vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella rajoja", Emmi kertoo. "Tekemisen muodot lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa." Maarit maalaa käsillä ja sormilla, jolloin hän saa tuntuman muotoon ja materiaaliin kosketuksen kautta. Työt ovat akryylimaalauksia kankaalle "Sormeni välittävät sen tiedon, jota silmäni eivät voi tarjota", Maarit kertoo. Hän käyttää myös palettiveistä. "Palettiveitsen vedoista minulle tuli heti mieleen tikulla soitto", kertoo Emmi ja Maarit jatkaa: "Ja tikulla soitosta minulle tuli mieleen palettiveitsi, joten se toimi molempiin suuntiin." "Töiden valmistuminen oli voimakas kokemus, kun näin eri elementtejä, joita olin soittanut. Se on uudenlainen kokemus minulle soitto ei häviäkään äänen loputtua", Emmi pohtii.
"Virta" Ateneum-salissa helsingissä pe 1.2. klo 16.30 ja la 2.2. klo 13. Mukana Maarit ja Emmi sekä tanssija Emilia Laitala.
KANTELE
11 4·2007
KANTELELIITTO 30 vuOTTA
Näkyvyyttä
Kantele kohtaa median
TEKSTI: TITTA TUoVINEN, KUVAT: JoRMA AIRoLA
Kuten kaikki ovat jo varmasti huomanneet, on Kanteleliitto juhlistanut tänä vuonna näkyvästi 30-vuotista taivaltaan. Juhlat päätti hienosti Kantele jos uskallat -konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa, joka oli tupaten täynnä juhlivaa väkeä. Väkeä riitti myös muihin samaan aikaan järjestettyihin kantelemusiikin tapahtumiin, jotka olivat Kanteleliiton juhlakonsertin kanssa osana Kantele 20+30 -festivaalia. Yksi syy tähän ihmispaljouteen oli varmastikin festivaaliin näkyvyys mediassa.
Media nosti tapahtumaa esille suhteellisen monipuolisesti aina lehdistä internetiin ja radioon asti. Festivaalin aikana tiedotusvälineet julkaisivat erilaisia ja erikokoisia juttuja tapahtumista, niin paikallisesti kuin koko maan laajuisestikin. Joskus juttu saattoi olla pienempi, kun taas joskus julkaistiin jotain isompaa, jopa kuvan kanssa. Myös näkökulmat festivaaliin ja sen tapahtumiin vaihtelivat, mutta suhtautuminen kanteleeseen oli kuitenkin myönteistä.
Yksi näkyvimmistä jutuista oli Huvudstadsbladetin kulttuurisivuilla, jossa kantele ja koko tapahtuma nostettiin sivujen pääaiheeksi. Myös Helsingin Sanomat ja Kauppalehti kirjoittivat festivaalista. Molemmissa lehdissä oli konserttiarvostelut, joissa mielipiteitä annettiin Sibelius-Akatemian kanteleluokan 20-vuotis juhlakonsertista sekä Eva Alkulan ja Tomoya Nakain konsertista Kuvaelmia kotolla ja kanteleella. Näiden lisäksi tapahtuma näkyi myös mm. englanninkielisessä Helsinki Times -lehdessä. Tämä toi konsertteihin yllättävän paljon ulkomaalaisia vieraita. Festivaali sai myös hyvin palstatilaa sekä paikallisten että valtakunnallisten lehtien tapahtumakalentereissa. Helsingin Sanomien Minne mennä -sivulla oli tapahtumatietojen lisäksi kahtena päivänä kuvanostoja. Lisäksi internetin tapahtumakalenterit toivat festivaalille näkyvyyttä ja tiedot tapahtumasta levisivät mitä kummallisimmin tavoin sivuilta sivuille. Erityisesti juuri internetissä festivaalin ohjelmisto näkyi monipuolisesti, niin klassisen ja kansanmusiikin kuin popin ja rockinkin puolella.
KANTELE
4·2007 12
KANTELELIITTO 30 vuOTTA
Itse festivaalin lisäksi paljon mediakiinnostusta sai osakseen myös Kanteleliiton tämän vuoden tunnustukset, jotka myönnettiin samaan aikaan. Kiinnostus johtui luultavastikin siitä, että yksi tunnustuksen saajista oli Nightwishin keulakuva Tuomas Holopainen. Tämä maailmallakin tunnettu hahmo saa helposti suomalaisen median kiinnostuksen heräämään. Kantele ja kantelemusiikki olivat siis festivaalin aikana näkyvästi edustettuina tiedotusvälineissä, vaikka välillä sen eteen sai tehdäkin paljon töitä. Voi olla, että kanteleella ei vielä ole sitä helpointa ja selvintä tietä median lämpimään syleilyyn, mutta matka sinne on kuitenkin jo alkanut. Kirjoittaja toimi Kantele 20+30 -festivaalin tiedottajana.
KANTELE
13 4·2007
JuLKAISuT
HEIlANI sydän TeräKsesTä
Arja Kastinen ja Pirjo Pirinen TEMPS 2007, www.temps.fi
HIlJAISIN HETKIN Puhuttelevia hengellisiä lauluja, sävelmiä ja virsiä. Ritva Koistinen Ritva Koistisen kantele ja Suomen Lähetysseura Ulla Lampelan sello johdattelevat www.mission.fi/kustannusliike/uutiset kohti hoitavaa hiljaisuutta. 21,
Ritva Koistisen uutuuslevy Hiljaisin hetkin on kokoelSuomen Lähetysseuran Basaari Tähtitorninkatu Kanteleen Helsinki ma hengellisiä sävelmiä. 18, 00140 lisäksi levyllä soi p. (09) 1297 221/222, http://basaari.mission.fi myös Ulla Lampelan sello. Levyltä löytyy useita Siionin virsien sävelmiä, kuten Koska valaissee kointähtönen ja Särkyköön nyt sydämeni. Samoin kokoelmassa ovat virret Kun on turva Jumalassa ja Valkeus kirkas päällä synkän maan, mukana on myös kaksi Taizélaulua Saat suuren rauhan ja Ristin Herra ja kolme Arvo Pärtin sävelmää. Ranskassa sijaitsevan ekumeenisen Taizé-yhteisön laulut ovat tulleet Koistiselle rakkaiksi. Arvo Pärtin musiikkiin hän tutustui 1970-luvun lopussa. Arvo Pärt (s. 1935) on virolainen, Saksassa asuva säveltäjä, joka on harras ortodoksi ja mystikko. Hän on kertonut saavansa luostareista lohdutusta, rauhaa ja inspiraatiota musiikilliselle ajattelulleen.
Uusi 11-kielisen kanteleen opas sisältää kattavat viritysohjeet, soittoohjeet värikuvin erilaisille tekniikoille ja improvisaation sekä sointupohjaisen muuntelun perusteet. Ohjeita voi soveltaen käyttää myös 10-15-kielisille kanteleille. Ohjelmistossa rekilauluja, eurooppalaisia kansanlauluja ja uusia sävellyksiä. Oma osio varhaiskasvattajille leikkiohjeineen. Tekijöinä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pirinen ja musiikin tohtori Arja Kastinen.
KIEKKUMARAllA
Toimittaneet Leena Järvenpää ja Maija Karhinen-Ilo Kuvittanut Marjo Nygård-Niemistö ISBN 978-951-31-4099-1 www.tammi.fi Kiekkumaralla on erityisesti lapsille ja lapsenmielisille suunnattu kahdenkymmenen kansanlaulun kokoelma. Kirja on kauttaaltaan värillinen ja ihanan iloisesti kuvitettu. Mukana on muutama lähes kaikille tuttu laulu, mutta suurin osa on tuntemattomampaa ja siis monille uutta lauluperinnettä. Mukana cd, jossa Maija Karhinen-Ilo soittaa kanteletta.
MOON DROPS
Hiroko Ara Green Pigeon Music 2007 white.ap.teacup.com/ kantele/ Japanilainen kanteleensoittaja Hiroko Ara soittaa tunnelmallisen kauniilla levyllään Moon Drops "Kuun pisaroita" konserttikannelta ja 5-kielistä mukana myös mm. puhaltimia. Levyllä Hirokon herkkiä omia sävellyksiä ja kuulaita sovituksia kansansävelmistä.
KANTELE
4·2007 14
KANTElEGOrnITsA
Sergei Stangrit ja Ljudmila Jurjeva stangrid@onego.ru Kantele-gornitsa perustettiin 2006 ja siinä soittavat Sergei Stangrit ja Ljudmila Jurjeva, jotka ovat Jeans-kanteleyhtyeen ohjaajia. "Kesä Karjalassa" on yhtyeen ensimmäinen levy. Ohjelmistossa on karjalaisia, suomalaisia ja venäläisiä kansansävelmiä ja -lauluja sekä Stangritin sovituksia ja sävellyksiä. Pääsoitimina ovat kanteleet (5-, 10- ja 36-kieliset) mutta myös paimenhuiluja, savikukkoja, munniharppua, samaanirumpua, paimentaulua ja muita lyömäsoittimia kuullaan. Mukana myös petroskoilaisen ympäristön ääniä: mm. satakieliä, varpusia, Neglinka-joen virtausta, Äänisjärven aaltoja ja tuulta. Karjalaiset äänet ovat mukana tietokoneen soitteina, joten levyn tunnus on "perinnettä ja tätä päivää".
GrIffyr
Eija Kankaanranta IMU-CD 075 www.imu.fi Griffyr tarkoittaa raapaisua tai kouraisua, jonka jäljiltä asiat eivät ole entisellään. Eija Kankaanranta soittaa soolodebyytillään modernia, uutta sointia etsivää taidemusiikkia konserttikanteleella ja 15-kielisellä. Säveltäjinä Asko Hyvärinen, Juhani Nuorvala, Hannu Pohjannoro, Jukka Tiensuu ja Olli Virtaperko.
HElIOS
Eva Alkula, www.eva.alkula.com · CNCDCD008 Helios on Eva Alkulan ensimmäinen Suomessa julkaistu soololevy. Evan kiinnostus Japaniin kuuluu täälläkin cdlevyllä, mutta mukana on myös romanialaisia ja kreikkalaisia sekä intialaisia vaikutteita. Levyn teoksina ovat Pekka Jalkasen Konsertto kantelelle ja jousiorkesterille (1998), Eero Hämeenniemen Radzani (2005) sekä Satoshi Minamin Solo for Kantele op. 45 (2000).
VTQ
Vilma Timonen Quartet Vilma Timonen, kantele · Ape Anttila, basso · Mikko Hassinen, perkussiot · Topi Korhonen, kitara. Vilma Timonen Quartetissa yhdistyvät kanteleen ikiaikainen sointi sekä tyylillä ja vahvalla ammattiatidolla jazzia ja kansanmusiikkia fuusioiva yhtye. Ohjelmisto koostuu Vilma Timosen sävellyksistä, jotka tuovat esille kanteleen rikkaan ja monipuolisen äänimaiseman mielenkiintoisesti ja uutta luovasti sekä yhtyeen omista traditionaalisten melodioiden sovituksista.
JOUHIKKO THE BOwED lyRE
Rauno Nieminen ISBN 978-951-9268-42-2 Rauno Niemisen kaksikielinen kirja on eittämättä jouhikon uusi perusteos. Se pohjautuu vuoden 1984 jouhikkokirjaan, mutta on laajalti uudistettu. Mukana on myös CD, jolle on koottu 46 arkistoäänitettä, joista lähes kaikki löytyvät kirjan 98 nuotinnoksen joukosta. Sävelmien lisäksi kirjasta löytyy tietoa soittimen historiasta, soittajista ja soittotyyleistä, soitto- ja huolto-oppaat sekä lopuksi kappale jouhikonsoiton uusista ilmiöistä. Ohjelmistossa paljon myös kanteleelle sopivia kappaleita.
KANTELE
15 4·2007
Kanteleet Intiassa
Pörssiyhtiö InCap Oyj kutsui Kanteleyhtye Käenpiiat, Milla Ristiluoman ja Annikki Smolander-Hauvosen sekä Kalevi Hauvosen Intiaan elekroniikkateollisuuden seminaariin ja keväällä hankitun tehtaan vihkiäisiin 17.9.24.9.2007. Tapahtumapaikkana oli Bangalore, Karnatan osavaltion pääkaupunki, joka sijaitsee 930 metrin korkeudessa. Tämä rehevä puutarhakaupunki on nopeasti kehittyvän elektroniikateollisuuden, ilmailun ja viestinnän keskus. Kesäisin se on myös suosittu yläluokan virkistys- ja lomanviettopaikka. Asukkaita on 5,7 miljoonaa.
Intiassa vieraillessa turistin on hyvä muistaa. että länsimaisia arvoja ei voi soveltaa kaikkeen, mitä ympärillään näkee. Esimerkiksi köyhyys on kohtalon asia, jota ei saa halveksia. Ihmisiä on rutiköyhistä upporikkaisiin. Viktoriaanisen ajan loistokasta maharadzojen elämäntyyliä voi vielä ihastella mahtavissa palatseissa, joiden sisustuksessa on kultaa, hopeaa, marmoria, silkkiä ja norsunluuta. Lisäväriä intialaiseen kaupunkikuvaan antavat sirot ja kaunispiirteiset intialaisnaiset hienoissa ja värikkäissä sareissaan, mutta samanaikaisesti "Pyhät lehmät" liikkuvat vapaasti kadulla keskellä vilkkainta ruuhkaliikennettä, joka on täyskaaos sinisenä leijuvaa pakokaasua ja liikenteen melua. Tuntui kuin autokuskit olisivat painaneet huvikseen äänimerkkiä koko ajan. Ruuhkaisessa kaupungissa nopein tapa liikkua oli moottoroitu riksa, joka pystyi puikkelehtimaan edestakaisin autojen välissä.
TEKSTI JA KUVAT: ANNIKKI SMoLANdER-hAUVoNEN
KANTELE
4·2007 16
Matkamme kohokohta oli Leela Palatsin gaalailta vastavihityn elektroniikkatehtaan kunniaksi. Sinne oli kutsuttu edustajia eri puolilta Intiaa ja Suomea. Käenpiioille palatsin sisääntulo oli lähinnä huvittava kokemus ympärillä keikaroi kymmenen sulttaanin asuun pukeutunutta hovilakeijaa ja kanteleita käsiteltiin valkoisissa silkkihansikkaissa ja kuljetettiin esiintymispaikalle kullatuissa samettivaunuissa. Käenpiiat soittivat ohjelmassaan suomalaista sävellettyä- ja sovitettua musiikkia sekä yleisön pyynnöstä vielä taustamusiikkia 18 ruokalajin illallisen aikana. Kalevi hoiti tyylikkäästi kuulutuksen ja kertoi kappaleiden taustoista sekä säveltäjistä. Hän piti myös esitelmän suomalaisesta kulttuurista, Kalevalasta, kansanlauluista ja kansallissoittimen historiasta. Illan kiehtovin ohjelmanumero oli kauniisti eläytyvän nuoren intialaistytön siro tanssiesitys. Tilaisuuden lopuksi luovutettiin paikallisen tehtaan johdolle 5-kielinen kantele, muutamia nuotteja ja levyjä symbolisoimaan hyvää yhteistyötä ja keskinäistä kunnioitusta. Länsimaissa kuultu intialainen musiikki on usein hindumusiikkia, joka on voimakkaasti uskonnollissävyistä. Temppeleissä kuuluu yhä resitatiivilaulu, joka on pysynyt tyyliltään samanlaisena lähes kolmen tuhannen vuoden ajan. Taidemusiikkilajit ovat lähtöisin muslimien ja rajputien hoveista. Musiikin peruselementteinä ovat seitsemän eri sävelkorkeutta, jotka vastaavat karkeasti määriteltynä länsimaisen oktaavin säveliä, mutta niillä on olemassa ylempi ja alempi variantti eli ylennykset ja alennukset, mutta ei mitään kiinteää korkeutta. Soittaja tai laulaja sijoittaa esittämänsä kappaleen omalle soittimelleen tai äänelleen sopivaksi. Taidemusiikin alalla Intiassa on tanssin- ja musiikin ammattilaisia - mestareita, jotka improvisoivat laulujensa sanat ja sävelmät. Moniäänisyyttä edustaa pohjabasso tai samalla tasolla soiva pitkä sä-
vel tai rumpu. Soittimista vina on teräskärkisillä sormustimilla näppäiltävä kielisoitin, josta on kehittynyt nykyaikainen vitshitra. Muita soittimia ovat mm. luutunkaltainen tambura, pitkäkaulainen sitar, jousisoitin ravanastron ja puhallin nagassaran. Intialaisen asteikon laulunimet seitsemälle sävelelle ovat sa - ri - ga - ma - pa - dha ni, joista arvellaan myös länsimaisten sävelnimien saaneen alkunsa.
KANTELE
17 4·2007
Vuonna 1873 kierteli Suomessa ruotsalainen antropologi Gustaf Rezius matkakumppaneinaan Erik Nordenson ja Christian Loven. Retziuksen matka ulottui Suomeen, Karjalaan ja Volgalle asti. Matkan tavoitteena oli suomalaisten rotuominaisuuksien selvittäminen pääkallontutkimuksen eli kranologian avulla. Retzius oli nähnyt Helsingissä museokokoelmassa kanteleita ja hän halusi tavata henkilökohtaisesti kanteleensoittajia matkallaan.
TEKSTI JA VALoKUVAT: RAUNo NIEMINEN PIIRRoS KIRJASTA FINSKA KRANIER (1878)
Retzius hankki matkallaan kaksi jouhikannelta, yhden harpun, eli jousisitran ja kuusi kannelta. Harppu oli ostettu Ilomantsista Heikki Honkaselta. Soittimet on lahjoitettu Tukholman Pohjoismaiseen Museoon (Nordiska Museet) kesäkuussa 1876, mistä ne on siirretty myöhemmin Musiikkimuseoon.
Kantele
Kanteleen emäpuu on veistetty koivusta ja siihen on liitetty mäntyinen kansi tuohipannalla. Soitin on 553 mm pitkä, 123 mm leveä ja 84 mm korkea. Kieliä on ollut kahdeksan, joista ei enää ole yhtään jäljellä. Viritystappejakin on enää vain neljä kappaletta ja myös varras on kateissa. Kantele oli soittokunnossa kun Retzius sai sen Parppeilta Ilomantsissa. Pitkä matka ja yli sadan vuoden säilytys museoissa on verottanut soittimen kuntoa. Kanteleen pohja ja sivut on veistetty ohuiksi, keskimäärin 6 mm vahvuisiksi. Myös kansi on ohut 2,64,5 mm paksu. Retzius kuvaa Parppein soittoa:
uKKO PArPPEIN KANTELE
Vihdoin Ilomatsissa hänelle esiteltiin Parppein ukko, joka vielä soitti kannelta. Retzius (1878:136) kirjoittaa kohtaamisesta kirjassaan Finska Kranier, eli Suomalaiset pääkallot:
Hän käveli meitä kohti, kantaen käsivarsillaan mustaa kielisoitinta, kanteletta. Meitä säväytti vastustamattomasti tämä ilmestys. Se oli kuin näky, eteemme astunut haamu, Se oli menneisyyden utuhahmo, kuin Väinämöinen itse olisi seissyt edessämme.
Hannes Sihvo (1977:143) pitää Retziuksen retkeä yhtenä karelianismin historian merkittävimmistä jo yhden kuvan ja siihen liittyvän kuvauksen ansiosta valokuvan pohjalta tehty piirros ilomantsilaisesta kanteleensoittajasta Jaakko Parppeista on ollut 1800-luvun lopun ehkä tunnetuin karjalaisuuden ja kalevalaisuuden kuvallinen symboli aina siihen asti kunnes kotimaiset löytöretkeilijät nostivat etualalle Onoilan, Shemeikkain ja Vornasten aateliset piirteet valokuvina, maalauksina, piirroksina ja patsaina.
Se oli lempeää, harrasta, surumielistä musiikkia; meistä se tuntui tulevan kaukaa, epämääräisestä suunnasta: hiljainen sointi ilmasta, humina avaruudesta.
Lähteet: · Retzius, Gustaf (1878) Finska Kranier jämte några natus- och literatur-studier inom andra områden af Finsk Antropologi. Stockholm: Central-Tyckeriet · Sihvo, Hannes (1977) Gustaf Retziuksen tutkimusmatka Karjalaan 1873 Kalevalaseuran vuosikirja 57. Helsinki, WSOY
KANTELE
4·2007 18
TIKKuKANTELEOhJELMISTOA
ToIMITTANUT RIIKKA JAAKoLA
NuOTTILIITE 7
Tässä nuottiliitteessä on materiaalia saarijärvenkanteleelle eli tikkukanteleelle. Saarijärvenkanteleen soittotyylille on ominaista sekatyylillä soitto, missä soittokädessä (oikeassa) onkin tikku. Tikuksi suositellaan alkuperäisen tulitikun/nahkanpalan sijaan eripaksuisia varrastikkuja. Kuitenkin kukin voi etsiä soitolleen parhaimman apuvälineen. Nuottiliitteen alkupuolella on hyviä kappaleita aloitteleville soittajille ja loppupuolelta löytyy haasteita jo enemmän tikkutyyliä soittaneille. Alkeismateriaalissa on soinnut merkattu roomalaisin numeroin sekä bassot on kirjoitettu nuottiin auki. Pidemmällä oleville on käytetty reaalisointumerkkejä sekä jätetty vapaus soittaa bassot haluamiinsa kohtiin.
Tikkukappaleet ovat löytyneet Pauliina Syrjälän, Eeva Jauhiaisen, Timo Väänäsen, Kirsi Ojalan sekä minun pöytälaatikoista. Kanteleensoiton opettajat (KantO ry) kokoaa Kantele-lehteen nuottiliitettä, mistä löytyy ennenjulkaisemattomia kanteleelle soveltuvia sävellyksiä/sovituksia. Jos sinulta löytyy omia sovituksia tai sävellyksiä kanteleelle, voit lähettää niitä minulle: Riikka Jaakola, Raputie 2A4 , 84100 Ylivieska, riikka.jaakola@netti.fi. Muista kysyä lupa säveltäjältä/sovittajalta julkaisuun. Voit lähettää myös ehdotuksiasi nuottiliitteen sisällöstä. Seuraavasta nuottiliitteestä löytyy aineistoa konserttikanteleelle. Joulun odotusta!
II-asteelta
Satavuotinen Sakka
3 3
Satavuotinen sakka
3 3
I
3 2 2
trad. sov.Kirsi Ojala
V7
I
3
3 2 2 2 3
2
V7 I V7 I
6
2 3
I sus4 IV
I V7 I
19
KANTELE
4·2007
NuOTTILIITE 7
3 2
Kopukkaa Kopukkaa
I sus2 V
I
2
I
trad. sov Eeva Jauhiainen
3 2
4
I
V7
2 3
3 4 4
I
V
2
V7
1.
I
V7
4 2.
7
2 3 3
V7
4 4
I
Satavuotinen sakka (s.19) soitetaan a-mollista eli II-asteelta. Kappaleen B-osassa voit itse valita käytätkö Isus4- vai IV-sointua makumieltymystesi mukaan. Kopukkaakappaleessa (s.20) voit A-osassa kokeilla kumpi sointu soi paremmin Isus2 vai V. Bassoja voit ottaa mukaan, jos jätät melodian samanaikuisen sävelen soittamatta Mäkelääseen polskassa (s.21) soitetaan Aosa II-asteelta mutta B-osa I-asteelta. Jos kanteleestasi ei löydy II-bassoa voit virittää V-basson astetta korkeammalle VI-bassoksi ja kokeilla sitä kappaleessa.
Porvoolaisesta Valssista (s.21) löytyy koruja, joita voit lisäillä kappaleeseen lisää haluamiisi kohtiin. Klappvalsenissa (s.23) viritys on miksolyydinen g. B-osassa soinnut soitetaan melodiaa mukaillen korkeampaa. Niittykosken polkassa (s.24) sekatyylillä soitetaan kappaleen A-osa mutta B-osassa vasen käsi soittaa säestystä näppäillen ja oikea käsi soittaa melodiaa tikulla kieltä vasten, poimimaan ei tässä polkassa ehdi. Eevan säveltämä Karu todellisuus -kappaleen (s. 24) voit soittaa III-asemasta eli fryygisestä h:sta. Bassoja voit valikoida soittoon itse.
KANTELE
4·2007 20