1 k ntele 2 201 9 Kantele-lehti 40 vuotta! Ismo Sopanen, Kantele-lehden ensimmäinen päätoimittaja Tunnelmia V Kansainvälisestä kantelekilpailusta ja KanteleKimara-katselmuksesta
2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Ismo Sopanen KUVA Juha Suonpää
3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 9.12.2019 Aineistodeadline 13.11.2019 ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 28 Nuottiliite Preludi ja passacaglia 5-kieliselle kanteleelle 43 Kari Kauhanen Saarijärven kanteleiden kokenut rakentaja 38 Saarijärven kantele -seminaari Kanteleväki kokoontui Tampereelle 52 Kanteleuutisia Kantelemaailman tapahtumia 50 Liiton uutiset ja puheenjohtajan palsta 56 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 18 V Kansainvälinen kantelekilpailu ja KanteleKimara-katselmus 3.-5.5. 5 Kantele-lehti 40 vuotta! Päätoimittajien haastattelut 33 Mitä primitiivisempi, sen parempi Primon juhlavuosi 48 Mielen maisemat Ryhmäimprovisaatiota pienkanteleilla
4 k ntele 4 k ntele Kanteleensoitto on juhlaa! Tänä vuonna vietämme Kantele-lehden 40-vuotisjuhlavuotta! Kun juhlitaan Kantele-lehteä, juhlitaan myös kantelekulttuuria ylipäätään: soittajia, pedagogeja, rakentajia, tutkijoita kaikkia kanteleen hyväksi työskenteleviä. Tästä tärkeästä työstä Kantele-lehti saa olla kertomassa. On ollut erittäin mielenkiintoista tutustua lehden aikaisempiin vaiheisiin ja saada haastatella entisiä päätoimittajia sekä muita kantelevaikuttajia. Ismo Sopanen on tehnyt vaikuttavan työn Kantelelehden ensimmäisenä, hyvin pitkäaikaisena päätoimittajana ja Kanteleliiton toiminnanjohtajana. Oli ilo saada haastatella häntä ja kuulla mielenkiintoisia tarinoita Kantele-lehden ja -liiton alkuajoista! Juhlavuoden teemana on ollut visioida rohkeasti kanteleen tulevaisuutta, ja haastatteluissa keskusteltiin myös kanteleeseen liittyvistä haaveista ja jo toteutuneista unelmista. Kanteleyhteisön voimaa koettiin Kantelekilpailuissa ja Saarijärven kantele-seminaarissa viime keväänä. Tapahtumissa aisti suuren innostuksen kanteletta kohtaan. Kilpailun tunnelmiin voi palata vielä tämän lehden artikkelin myötä, ja myös seminaarista kertova juttu sekä sen hengessä tehty kanteleenrakentaja Kari Kauhasen haastattelu löytyvät tämän lehden sivuilta. Myös Primitiivisen musiikin orkesteri Primo viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlavuottaan. Primo oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka ammensi inspiraatiota musiikkiinsa vanhemmasta kansanmusiikkiperinteestä ja arkaaisista soittimista, kuten kanteleista. Haastattelussa Primon jäsenet muistelevat yhtyeensä vaiheita ja kertovat sen uusista kuvioista. Kanteleliiton ja -lehden historian aikana on pitänyt uskaltaa ajatella ja haaveilla kanteleen mahdollisuuksista rohkeasti. Onneksi kanteletta on uskallettu viedä aina uusiin yhteyksiin. On pitänyt uskaltaa uskoa kanteleen mahdollisuuksiin, jotta sen nykyään voi sanoa olevan soitin soitinten joukossa. Myös yksittäisen ihmisen työllä on ollut merkitystä, kuten esimerkiksi Martti Pokelan tekemä työ kanteleopetuksen hyväksi osoittaa. Toivon, että kanteletta viedään jatkossakin suurille esiintymislavoille ja ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi mediassa. Yksi juhlavuoden tapahtuma on juhlalähetys YLE Radio 1:n Kulttuuriykkönen -radio-ohjelmassa lokakuussa. Keskustelemme lähetyksessä kanteleen nykytilasta ja tulevaisuudesta, musiikkiesityksiä on luonnollisesti myös luvassa. Tästä tiedotetaan lisää syksyn aikana Kantele.net -verkkosivustolla ja Kanteleliiton Facebookissa. Tunnen iloa ja ylpeyttä, että saan olla jatkamassa Kantele-lehden hyväksi tehtyä hienoa työtä! Kiitos kaikille toimittajille, kuvaajille, haastateltaville, taittajille ja lukijoille kaikille, jotka ovat olleet tekemässä Kantele-lehteä ja näin omalta osaltaan edistäneet sen asemaa. Eläköön Kantele!
5 k ntele K antele-lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa 1979, joten tänä vuonna vietetään lehden 40-vuotisjuhlavuotta. Kantele-lehti on ollut ennen kaikkea jäsenlehti, jonka tehtävänä on ollut muun muassa informoida jäsenistöä liiton päätöksistä ja kantelekentän tapahtumista. Se on kuitenkin myös kaikille tarkoitettu, palkittu musiikkialan lehti, jonka tärkeänä tehtävänä on levittää tietoisuutta kanteleesta soittimena, kertoa soittajista ja kaikista sen parissa työskentelevistä. Juhlavuoden teemana on ollut visioida villisti kanteleen tulevaisuutta ja iloita kanteleen asemasta nykypäivänä. Haastattelin tällä teemalla lehden edellisiä päätoimittajia Ismo Sopasta, Timo Väänästä, Sauli Heikkilää ja Jimmy Träskeliniä, joiden haastattelujen yhteyteen on liitetty kunkin päätoimittajan pääkirjoituksissa ollut kuva. Tulevaisuuden haaveiden lisäksi he kertoivat myös ihania muistoja, työn tuoksinassa tapahtuneita kohtaamisia kanteleyhteisön kanssa sekä siitä, miten lehden toimittaminen on muuttunut vuosien saatossa. Haastatteluissa katsotaan siis hieman myös menneeseen ja muistellaan hienoja hetkiä, joita Kantele-lehti tuntuu tarjonneen paljon. Ajatuksiaan Kantele-lehden merkityksestä kertoivat myös kantelevaikuttajat Sinikka Kontio ja Hannu Saha. -lehti vuotta K NTELE 40 TOIMITTANUT: SANNI VIRTA
6 k ntele
7 k ntele I smo Sopanen oli Kantele-lehden ensimmäinen päätoimittaja vuosina 1979-2004. Hän on nähnyt lehden kehityksen sen ensimmäisestä numerosta alkaen. Ismo oli myös Kanteleliiton ensimmäinen toiminnanjohtaja, joten hän on nähnyt kanteleen aseman, Kantele-lehden ja -liiton kehityksen pitkältä ajalta. Mistä lähti ajatus perustaa Kantele-lehti? “Kanteleliiton perustamisen jälkeen 1977 tämä oli ihan ykkösasia.” Sopanen keskusteli professori Erkki Ala-Könnin kanssa, joka sanoi, että järjestöllä pitää olla oma lehti, joka pitää jäsenistöä yhteydessä liittoon. “Vähitellen se käynnistyi, lehti oli kuitenkin liiton ensimmäisiä isoja asioita”, Ismo Sopanen kertoo. Kuulemma heti alusta lähtien mukana oli myös muita Kanteleliiton perustajajäseniä, jotka edistivät lehtiasiaa. Miten ensimmäisiä lehtiä toimitettiin? “Perhepiirissä se pitkälti meni”, Ismo naurahtaa ja kertoo vaimonsa Marjatta Sopasen olleen alkuajoista lähtien vahvasti mukana lehtityössä. Alkuun Ismo kertoo koonneensa lehden saksitaitolla. Lehtien niputus ja postitus hoidettiin Sopasten kotoa postista saatujen ohjeiden mukaan, tässä oli apuna Sopasten tuttuja, jotka olivat liittyneet Kanteleliittoon. Valmiit paketit Ismo vei postiin. Ensimmäiset vuodet sujuivat kuulemma näin; sitten Kanteleliitolle vuokrattiin oma toimisto Tampereen keskustasta, jonne työt siirtyivät. Kun oli lehden ilmestymisen aika, porukka kokoontui jälleen ja lehteä tehtiin yhdessä talkoovoimin. “Monella kertaa meni puolen yön yli, kun illalla aloitettiin. Se lähti hyvin pienestä liikkeelle, mutta innostus oli niin kova, että tunteja ei laskettu”, Ismo Sopanen muistelee. Ismo S opanen Vasemmalla: Ismo Sopanen. Kuva: Juha Suonpää näki Kantele-lehden ja -liiton kehityksen alusta saakka
8 k ntele Millaisella porukalla lehteä tehtiin? Lehteä olivat kuulemma Ismon lisäksi tekemässä erityisesti Kanteleliiton sihteeri Anneli Toiminen sekä liiton rahastonhoitaja Marjatta Sopanen. Lehden tekoon avustajina osallistuivat myös monet muut Kanteleliiton hallituksen jäsenet. Ensimmäisessä Kantele-lehdessä luetellaan Kanteleliiton hallituksen jäsenet, jotka olivat liiton käynnistämiskuvioissa mukana: varapuheenjohtaja Ilona Porma, Anneli Kuparinen, Jaakko Laasanen, Heimo Peltoniemi, Mauri Saikko, Annikki Smolander-Hauvonen, Hannu Sopanen, Samppa Uimonen, Sakari Hannula, Eija Heiskanen, Kaleva Järvinen ja Juha Kuorttinen. Alkuaikoina Ismo kertoo kirjoittaneensa suurimman osan artikkeleista itse, mutta pyysi myös tutuilta kanteleihmisiltä lehtikirjoituksia. Hän kyseli myös hallituksen jäseniltä, tietävätkö he henkilöitä, joilla olisi akuuttia kanteletietoa taikka historiallista tietoa paikkakuntansa kanteleesta. Mistä keksit artikkelien aiheita? Mitä sisälsi ihan ensimmäinen lehti? Ensimmäisessä lehdessä oli muun muassa Ismon pääkirjoitus, juttua kanteleseminaarista Kaustisella sekä Kari Dahlblomin kirjoittama artikkeli Itä-Karjalan kanteleista. Kari Dahlblom oli lehden teossa alusta pitäen mukana. Sopanen mainitsee myös muita tunnettuja kantelenimiä: “ Tyyne Niikko, kantele-emo Lahdesta, oli kasvattanut jälkipolvea kanteleen piiriin, joten lehtijuttuja olivat kirjoittamassa myös Anneli ja Teuvo Kuparinen, ja paljon muitakin kirjoittajia.” Myös Matti Kontio kirjoitti ensimmäisiin lehtiin kanteleen virityksestä. “Kas kun Kanteleliiton perustamisen aikaan ei ollut viritysmittareita käytössä. Niitä alkoi tulla toisen lehden aikaan, ja Matti oli yhtenä kirjoittamassa tästä.” Ismo kertoo olleensa myös yhteydessä kanteleharrastustoiminnan vetäjiin ja pyytäneensä heiltä juttuja. Myös ympäri Suomea järjestetyistä Kanteleparaati-konserteista, joiden tarkoituksena oli saada kanteleelle soittimena huomiota, kerrottiin lehdessä. “Samoin kerrottiin kanteleensoiton Suomen mestaruuskilpailuista ja kanteleleireistä, joilla parhaana aikana osallistujien yhteenlaskettu määrä oli 700! Askel askeleelta liitto meni eteenpäin, ja aina kun tehtiin uusia päätöksiä, ne informoitiin sitten lehden välityksellä.” “Kun ei ollut juttuja, piti vääntää omasta päästä! Tämä oli pitkälti impulsiivista toimintaa alusta lähtien”, Ismo nauraa. Hän otti myös suoraan yhteyttä radiossa soittaneisiin kanteleensoittajiin ja teki juttuja heistä: “Piti vain olla itse aktiivinen ja uskaltaa!” ” Tätä oli tehtävä omalla ajalla, kaikki lähti innostuksesta ja harrastuksesta
9 k ntele Sisältö oli siis pitkälti hyvin samanlaista kuin nykyäänkin kanteleuutisia, haastatteluja ja julkaisuesittelyjä. Kerroit, että toimitit lehteä Kanteleliiton toiminnanjohtajana. Miten aika riitti tähän? “No sanopas se! Tätä oli tehtävä omalla ajalla, kaikki lähti innostuksesta ja harrastuksesta”, Ismo sanoo ja jatkaa: “Olin Tampereen musiikkiopiston, nykyisen konservatorion kanteleensoiton opettajana ja tein sivutoimenani töitä Kanteleliitossa”. Ismo Sopanen muistelee myös koko Kanteleliiton vaiheita. “Olin Suomen kulttuurivaltuuskunnan nimeämänä kanteleensoittajana mukana Ruotsin kiertueilla 1970-luvun alussa. Tällöin syntyi ajatus koota yhteen kanteleensoittajat ja kanteleihmiset Suomessa, jonka seurauksena etsin professori Ala-Könnin avustamana tietooni julkisuudessa silloin tunnetut kantelistit, ja lähetin heille kutsun tapaamiseen, jossa mahdollisesti perustettaisiin yhdistys. Tästä se lähti Tampereella 1977. Kaikki on tämän seurausta”, Ismo Sopanen muistelee. Ala-Könnin lisäksi Ismo Sopanen oli hyvin paljon yhteydessä liiton asioista professori Martti Pokelaan. Toiminta lähti kunnolla liikkeelle, kun liitolle myönnettiin valtionapu. Tämän huomionosoituksen ansiosta saatiin palkattua toiminnanjohtaja ja rahaa lehden tekoon. Ismo kertoo tämän onnistuneen, sillä hän ja Kanteleliitto rohkenivat ottaa yhteyttä eduskuntaan. Kanteleliitto ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut järjestö, joten yhteyttä otettiin eri puolueiden kansanedustajiin, jotka innostuivat kanteleasiasta. Ismon mukaan kantele alkoi soittimena tuohon aikaan innostaa ihmisiä ympäri Suomea, paikallisia kanteleyhdistyksiä perustettiin ja liitto järjesti kantelesävellyskilpailun. Kanteleliitto alkoi ensimmäisenä myös tilata säveltäjiltä nimenomaan kanteleelle tehtyjä sävellyksiä. Kuinka usein lehti ilmestyi ensimmäisinä vuosina? Ensimmäisenä vuonna lehti ilmestyi kerran, toisena kaksi ja sen jälkeen jo neljä kertaa. Vuodesta 1982 Kantele-lehti alkoi ilmestyä neljä kertaa vuodessa, sillä postissa katsottiin lehdeksi sellainen, joka ilmestyy vähintään neljä kertaa vuodessa. “Hain Kantele-lehdelle kulttuurijulkaisun statuksen, joka sille myönnettiin. Tämän jälkeen se pääsi valtion lehtituen piiriin”, Ismo Sopanen kertoo ja jatkaa: “Tässä lähdettiin taloudellisesti ihan tyhjästä, ensimmäinen asia oli hankkia kirjoituskone ja sitten puhelin. Tämän jälkeen järjestyi toimisto, eikä kaikkea tarvinnut hoitaa enää meiltä kotoa”. Kuinka suuria olivat ensimmäisten vuosien painokset? Kantele oli aluksi ennen kaikkea jäsenlehti, joten sitä mukaa kun jäseniä liittyi liittoon, tuli lisää lehden tilaajiakin. “Ensimmäistä numeroa oli muutama sata”, Ismo muistelee. “Lehden kautta pidettiin yhteyttä jäsenistöön, se oli oikeastaan ainut side liiton ja jäsenistön välillä.” Milloin lehteä alettiin tilata myös ulkomaille? “Alusta lähtien oli yksittäisiä tilauksia. Lehteä tilattiin Ruotsiin, sillä siellä oli kanteleihmisiä ja soittajia, jotka kohtalaisen pian liiton perustamisen jälkeen liittyivät jäseniksi.” Miten päädyit tähän tehtävään? “Heti kun liitto perustettiin, minusta tuli päätoimittaja ja toiminnanjohtaja. Tämä oli liiton hallituksen yhteinen päätös, johon suostuin. Kas kun se lain mukaan piti olla vastaava henkilö lehdessä”, Ismo muistelee. Hän näki lehteä toimittaessaan myös tekniikan kehityksen. Tietokoneiden tulo helpotti koko hommaa. Ismo toimi sekä valokuvaajana että
10 k ntele toimittajana. Hän oli ollut edellisessä työssään ennen Kanteleliittoa Metsästysja Kalastusalan liiton lehden toimitussihteeri. Tällöin hän oppi lehdentekoa, joten siihen liittyvät asiat olivat tuttuja hänelle Kantele-lehden päätoimittajana aloittaessaan. Mitä tämä työ sinulle antoi/merkitsi? “Tämä on ollut elämäntyö, se on antanut hyvää mieltä ja iloa! Kantele on onneksi tullut huomatuksi musiikin eri tyylilajien parissa, nykyään sillä soitetaan niin klassista kuin kansanmusiikkia sekä viihteellistä musiikkia se toimii joka paikassa!” Ismo muistelee myös konserttikanteleen vaiheita. Konserttikantele oli häviämässä, ja niiden sen hetkinen ainoa rakentaja Oiva Heikkilä kuoli. Liiton piti innostaa rakentajia syttymään tälle asialle ja uskomaan kanteleen tulevaisuuteen. “Nythän soittimet ovat onneksi hyviä!” Ismo huudahtaa. Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? “Sen tehtävä on toimia kulttuurialan lehtenä, joka tuo soittimen ja sen kaikki mahdollisuudet kunnolla esille. Lehti on erittäin tärkeä itse soittimen kannalta.” Kertoisitko parhaita kokemuksiasi päätoimittajana. Ketkä haastateltavat ovat erityisesti jääneet mieleen? Ismo kertoo hyvin monien kohtaamisten jääneen hänen mieleensä. “Sain haastatella muun muassa kanteleen grand ladya, Ulla Katajavuorta, omaa opettajaani Marjatta Puupposta sekä monia säveltäjiä sitten myöhemmin, kun kanteleelle alettiin säveltää omaa musiikkia.” Erityisesti Ismo kertoo muistavansa Tauno Marttisen, Hämeenlinnan kantele-shamaanin, haastattelun. “Hän avautui aika mukavasti”, Ismo kommentoi. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit kantelealan ammattilaisena toteuttaa? “Kanteleen kansainvälistyminen vielä suuremmassa määrin kuin nykyään”, Ismo vastaa jälkimmäiseen kysymykseen. “Olisi hienoa, että kantele tunnettaisiin maailmalla samalla tavalla kuin moni muu marginaalisoitin, kuten sitra, vaikka kantele toisaalta kuuluu sitrasoittimiin”, hän pohtii ja jatkaa: “Kun sattuu olemaan hyviä ja mestarillisia soittajia, hehän tuovat esille soittimen ja sen mahdollisuudet.” Näin kantele voi ponnistaa maailmallakin tietoisuuteen! “On hienoa, että kantele on kaikkien musiikin lajien käytössä oleva soitin. Se voi olla sekä akustisena sekä sähköisenä soittimena, ja toivoisin, että sitä käytettäisiin paitsi kamarimusiikissa myös pienyhtyeissä, kaikissa musiikinlajeissa! Kanteleala on mielestäni eteenpäin menevä ja sillä on tulevaisuutta!” Ismo kiteyttää. Mikä viime vuosina tapahtunut kanteleasian edistäminen on ollut erityisesti lähellä sydäntäsi? Mikä sinua ilahduttaa eniten, kun katsot kanteleen asemaa nykypäivänä? “Alkuajoista on päästy valtavat harppaukset eteenpäin. Minua ilahduttaa erittäin paljon, että kantele on tässä asemassa kuin se tänä päivänä on. Sekä soittimet että soittajien taso ovat kehittyneet ja opetusmahdollisuudet ovat laajentuneet”, Ismo vastaa. Hän iloitsee, että musiikkiopistoissa opetetaan kanteleen soittoa, joten sitä voi opiskella siinä missä muitakin soittimia. Lopuksi hän lähettää lämpimät terveisensä kanteleväelle: “Toivotan onnea ja iloa ja menestystä sekä kanteleensoittajille että Kantelelehden lukijoille!
11 k ntele Timo Väänänen: “Työ Kantelelehdessä oli hieno näköalapaikka koko alaan” Kun Ismo Sopanen jäi päätoimittajakautensa jälkeen eläkkeelle, vuorossa oli Timo Väänänen, joka jatkoi merkittävää ja laadukasta työtä Kantele-lehden hyväksi monta vuotta. Tällöin lehti laajentui Kantele.net -verkkosivustolle, joka on myös Kanteleliiton kotisivu. Kantele.netissä voi käydä lukemassa lehden artikkeleja; verkkosivuilla julkaistaan myös jonkin verran vain siellä ilmestyvää materiaalia, julkaisuja konserttiesittelyjä, englannin ja japanin käännöksiä lehden artikkeleista sekä uutisia liiton tapahtumista. Myös kattava määrä aiempien lehtien artikkeleja löytyy kantele.net-sivustolta. Minä vuosina olit Kantele-lehden päätoimittaja? Toimin päätoimittajan vuosina 2005-2010 eli kuusi vuotta, 24 Kantele-lehden numeroa. Kuinka päädyit tähän tehtävään? Olin kiinnostunut toimimaan kanteleen parissa muutenkin kuin muusikkona ja opettajana. Minua kiinnosti myös julkaisutoiminta, joten kanteleen lisäksi lehden tekemiseen liittyvät asiat kiinnostivat minua. Mitä tämä työ sinulle antoi/merkitsi? Päätoimittajan työ oli hieno kuuden vuoden työrupeama ja oppimisprojekti. Opin tuntemaan kanteleen ilmiönä paremmin, mutta opin myös paljon julkaisutoiminnasta, sillä tein suuren osan lehden teknisestä toteutuksesta myös itse. Se johdatti minut myös edelleen käynnissä olevan Kanteleen kielin -projektin pariin, missä olen työryhmän (Kari Dahlblom, Matti Kontio, Leena Häkkinen ja minä) kanssa kerännyt aineistoa monipuolista julkaisemista varten: kirjoihin, radio-ohjelmiin ja levyihin. Kantele-lehden kautta tutustuin moniin kiinnostaviin ”kanteleihmisiin”. Minua innostaa ja kiinnostaa moninaisuus, joten lehtityö oli hieno näköalapaikka kuulla ja nähdä useita eri tapoja toimia ja työskennellä kanteleen parissa sekä vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? Minulle Kantele-lehti ja Kantele.net olivat Kanteleliiton tärkeimpiä toimintamuotoja ehkäpä Kantelekilpailujen ohella. Niiden kautta voi tavata ihmisiä ja käydä alalle tärkeää ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Liitelevyillä jaetaan myös ääniä ja sointeja. Kantele on merkillinen moninaisuudessaan. Se on myös Kantele-lehden vahvuus tarkasti rajatun aiheen sisältä löytyy niin monenlaisia tarinoita, kohtaamisia ja tunnelmia. Kuva: Ilari Ikävalko
12 k ntele Kertoisitko parhaita kokemuksiasi päätoimittajana, ketkä haastateltavista ovat erityisesti jääneet mieleesi? Henkilökohtaisesti erityisiä minulle olivat kahden oman kanteleensoiton alkuaikojen opettajani haastattelut. 3/2005-lehdessä oli Elli Sonkkasen haastattelu. Olin kouluaikani Mikkelissä Ellin kanteleryhmässä, jossa opin soiton alkeet. Lehden haastattelua varten pääsin kysymään Ellin elämänvaiheista, kokemuksista ja ajatuksista. Vastaavan haastattelun olin jo kirjoittanut toisesta oman soittotaipaleeni alkuaikojen opettajasta Kari Dahlblomista. Haastattelu julkaistiin 2/2005 lehdessä. Molempien henkilöiden merkitys on ollut iso minulle soittajana haastattelut avasivat minulle uusia näkökulmia heidän ajatuksiinsa. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit kanteleensoittajana toteuttaa? Museoiden ja arkistojen digitalisaatio avaa meille uskomattoman hienoja mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta. Meillä on aivan uudella tavalla saavutettavissa aineistoa siitä, keitä me olemme, mikä soittimemme on. Minusta olisi hienoa, jos saisimme vaikkapa museosoitinkopioiden avulla kuultavaksi, soitettavaksi ja kehitettäväksi yhä lisää kanteleita, sillä moninaisuudessa on mielestäni kanteleen vahvuus. Museoiden ja arkistojen aarteet eivät minulle merkitse menneisyyteen palaamista vaan sen perinnön ottamista käyttöön, minkä olemme saaneet. Tämä saattaa kuulostaa juhlalliselta, mutta ajattelen sitä ihan käytännöllisesti. Olemme saaneet perinnöksi ilmiön, jota kanteleeksi kutsumme käytettäväksi kuten haluamme. Kun toimimme sen parissa, jatkamme hienoa ja mielenkiintoista perinnettä. Voimme olla monipuolisesti luovia, uudistavia, säilyttäviä ja rohkeita, kun meillä on siihen hyvät eväät. Ehkäpä omat tulevaisuuden unelmat kanteletaitelijana liitttyvät jotenkin juuri museoiden, arkistojen, moninaisuuden, uuden ja vanhan yhdistämiseen. Missä muodossa..? Se jää nähtäväksi, kuultavaksi. ” Minusta olisi hienoa, jos saisimme vaikkapa museosoitinkopioiden avulla kuultavaksi, soitettavaksi ja kehitettäväksi yhä lisää kanteleita, sillä moninaisuudessa on mielestäni kanteleen vahvuus.
13 k ntele Sauli Heikkilä iloitsee tapaamisistaan kanteleväen kanssa Sauli Heikkilä kirjoitti ja toimitti lehteen useita kiinnostavia juttusarjoja niin historiallisista, pedagogisista kuin kanteleen rakentamiseen liittyvistä aiheista. Näiden lisäksi lehdestä löytyi edellisvuosien tapaan muun muassa henkilökuvia, nuottiliite, liiton uutiset sekä puheenjohtajan tervehdys. Minä vuosina olit Kantele-lehden päätoimittaja? Toimitin viime vuosikymmenen vaihteessa Kantele-lehteä viisi numeroa edellisen päätoimittajan, Timo Väänäsen, jäädessä viisivuotiselle apurahalle. Kuinka päädyit tähän tehtävään? Olin tehnyt Pelimanni-lehden taittoa ja muuta graafista työtä pitkästi yli kaksikymmentä vuotta ja halusin uusia haasteita. Koska olin tehnyt toimittajan työtä aikaisemminkin, avoimeksi tullut paikka sopi hyvin suunnitelmiin. Ilokseni sain työn. Harmikseni se oli jätettävä, kun pääsin toimittamaan laaja-alaisempaa Pelimanni-, sittemmin Kansanmusiikki-lehteä. Mitä tämä työ sinulle antoi/merkitsi? Olen syntynyt Haapavedellä, jota myös kantelepitäjäksi tituleerataan. Kantele oli kuitenkin jäänyt minulle melko vieraaksi nuoruudessa, joten oli mahtavaa tutustua tarkemmin kanteleeseen ja alan tekijöihin lehden toimittamisen kautta. Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? Ilman muuta yhdistää kantelepiirejä ja jakaa tietoa kansallissoittimestamme. Ei vain tänä päivänä, vaan myös tutkijoille tulevaisuudessa. Pidin Kantele-lehden toimittamista hyvin merkityksellisenä työnä. Kertoisitko parhaita kokemuksiasi päätoimittajana, ketkä haastateltavista ovat erityisesti jääneet mieleesi? Niitä on monta. Tutustumiset moniin kanteleen kannalta merkittäviin henkilöihin, kuten Rauno Niemiseen, joka on nykyään myös ystävä ja yhtyetoveri. Myös vierailut sellaisten kanteleenrakentajien, kuten Otto Koistisen ja Pekka Lovikan, luona ovat jääneet mieleen. Erityisen liikuttunut olen lyhyestä ystävyydestä Kari Dahlblomin kanssa. Ensitapaamisessa toimitin Kantelemuseoon yhden Paul Salmisen kanteleen. Siinä piti mennä kymmenen minuuttia, mutta meni pari tuntia. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit kantelealan ammattilaisena toteuttaa? Kantele elää ja voi hyvin. Toivoisin, että tässä maassa olisi kanava, jota kautta kantele – ja monet muut kansansoittimet – tulisivat kansalle tutuksi ja kansamme ymmärtäisi oman kulttuurinsa arvon, kuten monissa muissa maissa. Kuva: Maija Seppo
14 k ntele Jimmy Träskelin loi lehdelle uuden ulkoasun Jimmy Träskelin oli Kantele-lehden päätoimittaja vuosina 2013-2017. Hän loi lehdelle sen nykyisen hienon ulkoasun. Kanteleliiton 40 -vuotisjuhlavuonna 2017 lehti ilmestyi poikkeuksellisesti vuosikirjana, jossa ajankohtaisten aiheiden lisäksi käsiteltiin myös liiton ja lehden historiaa. Kantele-lehden lisäksi Jimmy toimitti Kantele kultaa muistot -vuosikalentereita, joiden kuvitusta nähtiin myös lehtien kansikuvissa. Kantele-lehdelle myönnettiin Kulttuuri-, MielipideJa Tiedelehtien liitto Kultti ry:n Laatulehti-palkinto vuonna 2014. Perusteissa sanottiin: “Lukijalle välittyy innostuneisuus ja tunteen palo. -Lehti käyttää hienosti aikakauslehtien erilaisia juttutyyppejä. Lopputuloksena on lehti, joka onnistuu olemaan monipuolinen ja ilmaisumuodoiltaan vaihteleva, vaikka aihe on aina sama.” Kuinka päädyit Kantele-lehden päätoimittajaksi? Aloitin päätoimittajan työn samana vuonna, jona muutimme vaimoni Leeni Wegeliuksen kanssa Kokkolasta Espooseen. Työskentelin siihen asti täyspäiväisesti Kaustisella toimivan Kansanmusiikki-instituutin julkaisuvastaavana, mutta muuton jälkeen olen jatkanut puolipäiväisenä etätyösuhteessa. Kanteleliiton kanssa aiemminkin tekemisissä ollut Leeni tiesi, että Kantele-lehti kaipaili tuolloin uutta päätoimittajaa. Minulla oli tähän ajallisesti mahdollisuus, ja työ kuulosti kiinnostavalta, joten otin yhteyttä ja siitä alkoikin viisivuotinen syväsukellukseni kantelemaailmaan! Mitä tämä työ sinulle antoi/merkitsi? Päätoimittajan työssä pääsin paitsi paremmin tutustumaan kanteleeseen ja sen parissa omistautuneesti ahertaviin ihmisiin myös kokeilemaan omia siipiäni ensi kertaa lehden tekijänä. Kun aloitin työn, Kanteleliitto ilmaisi halunsa uudistaa myös lehden visuaalista ilmettä. Koska pestiini kuului toimitustyön lisäksi lehden taitto, sainkin ryhtyä muovaamaan omannäköistäni Kantele-lehteä juurta jaksain! Etenkin ensimmäisten lehtien aikana kävin läpi tulikasteen, jonka aikana opin hurjasti uutta lehtijulkaisun tekemisen koukeroista, graafisesta suunnittelusta sekä artikkelien kirjoituksesta. Tukenani olivat kuitenkin koko ajan lehtitoimikunta sekä lukijat, joilta sain alusta lähtien paljon kannustusta. Vuonna 2014 saatu Laatulehti-palkinto tuntui erityisen hienolta osoitukselta siitä, että pyrkimykseni tehdä myös kantelemaailman ulkopuolisia lukijoita kiinnostavaa lehteä oli toteutunut. Kuva: Leeni Wegelius
15 k ntele Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? Kantele-lehti on tietenkin yksinkertaisinta nähdä kanteleen parissa työskentelevien ja kanteleesta erityisesti kiinnostuneiden ihmisten lehtenä, joka saattaa lukijoilleen uusimman tiedon siitä, mitä instrumentin ympärillä tapahtuu. Tämä on ollut tärkeä ja menestyksekäs lähtökohta lehden historiassa, kun Kanteleliitto on seurannut johtotähteään nostaakseen kanteleen instrumenttina pois kansallisromantiikan alhosta vakavasti otettavaksi soittimeksi muiden joukkoon. Tavoite on nähdäkseni jo varsin onnistuneesti tavoitettu, ja kantele soi maassamme ja maailmassa mitä moninaisimmissa rooleissa ja musiikin lajeissa. Hurraa! Tämä tekee lehden roolista kuitenkin hieman kinkkisemmän, etenkin jos halutaan tavoittaa muitakin kuin aivan innokkaimmat kanteletekijät. Harva musiikin kuluttaja kokee olevansa intohimoisen kiinnostunut “kantelemusiikista”, vaikka olisikin syvästi vaikuttunut jostakin kanteletta musiikissaan käyttävästä artistista. Jonkin musiikillisen laadun voisi kuitenkin nähdä yhdistävän suurinta osaa musiikista, jossa kanteleita kuulee, oli sitten kyse kansanmusiikista, indiepopista tai klassisesta. Tulevaisuudessa voisikin olla kiinnostavaa nähdä, pystyisikö Kantele-lehti muuntumaan ja löytämään laajempaa yleisöä yleisemmin (marginaali)musiikkia käsittelevänä julkaisuna, unohtamatta tietenkään kanteleelle varattua pysyvää erityissijaa. Perusedellytykset olisivat jo olemassa: onhan sana “kantele” toiminut jo kansanperinteessä synonyymina soittimille yleisesti! Kertoisitko parhaita kokemuksiasi päätoimittajana, ketkä haastateltavista ovat erityisesti jääneet mieleesi? Lehden parissa työskennellessäni sain kohdata lukemattomia upeita taiteilijoita, joiden kanssa vietin mieleenpainuvia hetkiä haastatteluiden merkeissä. Päällimmäisinä tulevat mieleen esimerkiksi ratkiriemukas muistelutuokio Matti Kontion kanssa vanhan koulun jumppasalissa Inkoossa sekä monet muut henkilökuvat. Lämmöllä muistelen myös vuosina 2014-2016 tehtyjen retrohenkisten seinäkalenterien valokuvauksia. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit kantelealan ammattilaisena toteuttaa? Kantele on nyt hyvissä käsissä. Soitinta rakentavat ja kehittävät ammattimaiset tekijät, ja sitä käyttävät monet tämän hetken valovoimaisimmista suomalaisista artisteista, joten en näe mitään syytä, mikseivät muusikot tulevaisuudessakin löytäisi sen tarjoamia ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Instrumentin menestys on nyt enemmän siitä kiinni, kuinka musiikintekijät valtavirtapopin ulkopuolella löytävät leipänsä ja pystyvät omistautumaan tekemiselleen tulevaisuudessa. Näissä ajatuksissa jalat ovat maassa, mutta mitä villeimpiin unelmiin tulee, en panisi pahakseni vaikka kantele olisi ensimmäinen soitin, jota soitetaan kuussa!
16 k ntele Sinikka Kontio: “Kantele-lehdet ovat merkityksellisiä myös tutkimuksen kannalta” Kanteleensoittaja Sinikka Kontio, MuT, on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän lehtori. Hän on edesmenneen miehensä Matti Kontion kanssa perustanut Inkoon Musiikki -firman, jonka kautta on julkaistu suuri määrä kantelenuotteja ja -levyjä. Kantele-lehden tilaajalahjana tulleita liitelevyjä on myös toteutettu yhteistyössä Inkoon Musiikin kanssa. “Matti äänitti näitä levyjä, Colours of Kantele -kokoelmalevy tuli 2/2006 -lehden mukana. Tämän lisäksi olemme olleet tekemässä esimerkiksi Hannu Syrjälahden Syyspäivänä-levyä ja taidemusiikin koulutuksen juhlalevyä nimeltään KanteleSatoa”, Sinikka muistelee. Millä tavoin olet osallistunut Kantele-lehden tekoon vuosien saatossa? Olet varmaan kirjoittanut artikkeleja ja haastatteluja, voisitko mainita niistä muutamia erityisesti mieleen jääneitä. Ehdotin aikoinaan, että tekisin sarjan nimeltä Pelimannin sormista. Olin tosi kiinnostunut perinteisen soiton yksityiskohdista, ja halusin kertoa niistä muillekin. Tein nuotinnoksia, analysoin niitä vähän sen lisäksi, että kirjoitin henkilöiden elämästä ja soittohistoriasta. Analysoin esimerkiksi Ilona Porman ja Anni Kääriäisen soittoa. Sitten olen kirjoittanut muistokirjoituksia, muun muassa Vilho Suonvierestä. Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? Lyhyellä tähtäimellä se on ajankohtaisista asioista tiedottaminen. Nämä asiat tiedottuvat tehokkaasti nykyään esimerkiksi Facebookin välityksellä. Pitkällä tähtäimellä mielestäni tärkeintä on tapahtuneista asioista kirjoittaminen. Tämä on merkittävää esimerkiksi tutkimuksen kannalta. Lehtiä voidaan käyttää lähteenä, kun tarvitaan tietoa siitä, mitä ja miten asiat ovat olleet ja tapahtuneet. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit kanteleensoittajana toteuttaa? Villit näkemykseni: Syntyy jokin uusi musiikinlaji, johon kantele erottamattomasti kuuluu. Silloin kanteleen yltä on viimeinenkin pönötys poistunut ja soitettava musiikki on entistä kiinnostavampaa. Tällöin tarvitaan valtava määrä soittimia. Niitä valmistetaan ympäri maailmaa. Kanteleissa on yhtenäisiä rakennusosia, jotka täyttävät kansainväliset standardit. Näin ainakin kuvittelisin. Kuva: Birgit Simon
17 k ntele Hannu Saha: “Kantele-lehti on kanteleväen äänenkannattaja” Kanteleensoittaja ja -tutkija, Musiikin edistämissäätiön johtaja Hannu Saha näkee lehden merkittävänä kanteleaiheisen tiedon välittäjänä. Saha on myös osallistunut lehden tekoon monin tavoin. Millä tavoin olet osallistunut Kantele-lehden tekoon vuosien saatossa? Olen ollut varsin aktiivinen Kanteleliitossa erityisesti 1980-luvulla, muun muassa johtokunnan jäsenenä ja lehden toimituskunnan jäsenenä. Mutta mukana olen ollut erilaisilla tavoilla myös myöhemmin ja lehteä olen avustanut myös toimittajana. Voisitko mainita muutamia kirjoittamiasi artikkeleita, jotka ovat jääneet erityisesti mieleesi? 80-luvulla kirjoitin muun muassa Jussi AlaKuhalta tilaamastani sähkökanteleesta, joka silloin oli uusinta uutta. Lisäksi kirjoitin myös kanteleen mestaripelimanneista. 90-luvulta alkaen kirjoitin usein myös Kanteleensoiton SM-kilpailuista tuomariston puheenjohtajan ominaisuudessa arvioita kilpailujen luonteesta, tasosta ja erityispiirteistä. Kantele-lehteä enemmän taisin kuitenkin kirjoittaa kanteleestakin sitten vielä Kansanmusiikki-, Uusi Kansanmusiikki ja Viiskielinen -lehtiin. Mikä on mielestäsi Kantele-lehden tärkein tehtävä? Kantele-lehti on suomalaisten kanteleintoilijoiden pää-äänenkannattaja. Se on kanteleväen yhteinen tiedotuskanava alan ajankohtaisista aktiviteeteista, mutta myös erittäin monipuolinen tiedon lähde kaikesta kanteleeseen liittyvästä. Juhlavuoden teemana on visioida kanteleen tulevaisuutta. Minkälaisena sinä näet kanteleen aseman 10 tai 20 vuoden kuluttua? Kanteleen asema on parantunut jatkuvasti Kanteleliiton toimintavuosien aikana. Sillä on mennyt hyvin jo pitkään. Kantelehan on nykyään monipuolisempi, moninaisempi ja kansainvälisempi kuin koskaan. Vielä 90-luvulla kuitenkin kirjoitin artikkeleita ja pidin esitelmiä aiheena ”Kanteleella menee hyvin, mutta kukaan ei sitä tiedä”. Ongelmana oli siis se, että kantele ei saanut mediassa ja pintajulkisuudessa ansaitsemaansa huomiota, kanteleella meni hyvin vain omassa sisäpiirissään. Viime vuosina minusta sekin asia on parantunut huomattavasti ja yhä parempaa kohti ollaan menossa. Mikä olisi villein unelma, jonka haluaisit muusikkona ja kantelealan ammattilaisena toteuttaa? Olen pitkästä aikaa toteuttamassa jälleen omaa unelmaani monipuolisena kantelemuusikkona muun muassa uudelleen herätetyissä Primoja Salamakannel-yhtyeissä. Aivan varmaan vielä kirjoitankin nykyistä enemmän kanteleesta. Tärkeintä on, että jokaisella meistä on omat kanteleunelmamme. Unelmiensa toteuttamisissa ihminen elää täydellisintä ja nautinnollisinta elämäänsä. Kuva: Johannes Heikkilä
18 k ntele V Kansainvälinen kantelekilpailu ja KanteleKimara-katselmus järjestettiin 3.–5.5.2019 Turun konservatoriolla. Tapahtuman suojelijana toimi rouva Jenni Haukio ja kilpailun päätuomarina kanteletaiteilija Ritva Koistinen-Armfelt. Kilpailuun ja katselmukseen osallistui yhteensä yli sata solistia lapsista ammattilaisiin. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa, Suomen lisäksi Baltian maista ja Japanista. Kilpailussa oli nuorten, avoimen sarjan sekä ammattilaisten sarjat kansanmusiikissa, taidemusiikissa ja muussa musiikissa. Tuomaristot koostuivat musiikin ammattilaisista. Talkooväki ja tuotantotiimi huolehtivat sujuvista käytännön järjestelyistä. Kilpailuissa oli mahdollista kuulla monenlaista musiikkia: esimerkiksi kanteleelle sävellettyä nykymusiikkia, kilpailijoiden omia sävellyksiä, popmusiikkia ja nykykansanmusiikkia. Kilpailun suojelija rouva Jenni Haukio ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta toivotti kilpailijoille onnea ja menestystä sekä paljon antoisia hetkiä kantelemusiikin parissa. ”Kanteleliitto on tehnyt merkittävää työtä kulttuuriperintömme siirtämisessä yhä uusille sukupolville. Tänä päivänä kanteleella tulkitaan sävelmiä kansanmusiikista aina klassiseen ja uuteen musiikkiin. Se on tulevaisuuden soitin, loppumaton aarreaitta minkä tahansa musiikin tyylilajin tutkijalle ja kokeilijalle. Tämä välittyy myös kilpailun osallistujien kappalevalinnoissa, monin yleisöä lumoavin tavoin”, rouva Jenni Haukio kirjoitti tervehdyksessään. Avajaiskonsertissa perjantaina 3.5. Sigyn-salissa esiintyivät kanteletaiteilija Juulia Pölönen, V KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU ja KanteleKimara-katselmus 3.–5.5.2019 TEKSTI SANNI VIRTA KUVAT PASI VIRTA
19 k ntele Duo Riikka Timonen ja Senni Eskelinen sekä Turun konservatorion kanteleoppilaat opettajansa Hanna Ryynäsen johdolla. Iltaklubia rytmitti bluesia ja kansanmusiikkia yhdistelevä yhtye Juurakko. Kantelekimaran nuoret kanteleensoittajat soittivat tiensä yleisön ja tuomariston sydämiin! Lauantaina 4.5. kuultiin hieno KanteleKimara -katselmus, joka oli suunnattu alle kouluikäisille ja alakouluikäisille soittajille. Taitotaso oli Kimarassa erittäin korkea ja yleisö sai nauttia taidokkaista ja koskettavista esityksistä. Päivä huipentui Eppel & Peppel -yhtyeen esiintymiseen sekä Kimaran päätöskonserttiin. “Rohkaisen kaikkia soittajia avaamaan luovuuden virtansa”, luonnehti alle kouluikäisten ja 1.-4. –luokkalaisten sarjan puheenjohtaja, muusikko/musiikkipedagogi Vilma Timonen. Ritva Koistinen-Armfelt, 5. ja 6.luokkalaisten sarjan tuomariston puheenjohtaja, oli ilahtunut kilpailijoiden hienoista esityksistä: ”Sarjassamme kuultiin erilaisia kanteleita, jopa latvialaista konserttikuoklea. Esiintyjät olivat sykähdyttäviä ja valloittavia, ja esitetyn musiikin kirjo oli laaja. Rohkaisen kanteleen erilaisten sointien ja sävyjen etsimiseen. Etsikää myös rohkeasti omaa ilmaisuanne”. Päätöskonsertissa kuultiin monia omia sävellyksiä, sovituksia ja improvisaatiota. Inspiraationa näille teoksille olivat olleet muun muassa taikamaailmat ja kummituslaivat. ”Liikutuin useita kertaa kyyneliin. Kantele on todella monipuolinen soitin”, luonnehti Tero Pajunen, muusikko ja tuomariston jäsen. Kimaran päätöskonsertissa jaettiin myös Kanteleliiton tunnustukset: Vuoden Kanteleteko myönnettiin Suomen kantelemuseolle ja Kultakantele-elämäntyöpalkinto kanteletaiteilija Helli Syrjäniemelle. Vuoden kantelelevy tunnustus annettiin Okra Playgroundin Ääneni yli vesien -albumille ja Vuoden kanteleyhtye -tunnustus Human Cell Signals -yhtyeelle. Turun konservatorion opiskelijoista koostuva kansanmusiikkiyhtye esiintyi avajaiskonsertissa. Kuva: Hannu Ryynänen
20 k ntele ”Kärki on lavea” Näin osuvasti luonnehti ammattilaisten taidemusiikkisarjan tuomari Eeva-Leena Pokela kantelekilpailun päätöskonsertissa kilpailun kovaa tasoa ja monipuolisuutta. Esityksissä kuultiin niin sähkökanteleita, konserttikanteleita, kotikanteleita kuin pienkanteleita. Ammattilaisten taidemusiikki -sarja oli suurempi kuin koskaan aiemmin ja saimme kuulla esimerkiksi Bachja nykymusiikkitulkintoja. Muu musiikki ja kansanmusiikki olivat kilpailussa myös hienosti edustettuina, kuultiin muun muassa innovatiivisia tapoja käyttää esimerkiksi Saarijärven kanteletta ja loitsuja. Paljon esitettiin myös kilpailijoiden omia sävellyksiä. Kilpailupäivän aikana oli vaikea valita, mitä sarjaa ja soittajia menisi kuuntelemaan! Kimaran tavoin kilpailujen loppukonsertissa kuultiin tuomariston valitsemia esityksiä päivän annista ja palkittiin eri sarjojen esiintyjät. Oli hienoa nähdä ja kuulla, miten elinvoimainen ja monipuolinen kantelekenttä todellakin on! Tapasin muutamia kilpailun ja Kimaran osallistujia, ja kyselin heiltä tunnelmia omien esitysten jälkeen. Lisää kuvia tapahtumasta löytyy Kantele.net-verkkosivustolta. Espoon Musiikkiopistossa opiskeleva 5-luokkalainen Elina Riihiranta osallistui Kimaraan ensimmäistä kertaa. Hän liikutti tuomaristoa ja yleisöä herkällä esityksellään Beauty and the Beast -kappaleesta. “Opettajani Irina Cederberg pyysi valitsemaan kappaleen jostain elokuvasta”, hän kertoo. “Oli kiva soittaa, vaikka aluksi jännitti. Mutta sitten esiintyminen on hauskaa, kun pääsee vauhtiin.” Kun kysyin, miksi Elina soittaa Kimaran alle kouluikäisten ja 1.-4.-luokkalaisten sarja sekä sarjan tuomariston puheenjohtaja Vilma Timonen.