Lempäälän Helkanuoret KanteleKimara Hannele Huovi & Vuoden kantelelevy tässä numerossa
www.lovikka.com
www.lovikka.com K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Aino Ruotanen, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Oriveden kirjapaino, Orivesi ILMESTYMISTIEDOT 37. vuosikerta, 2 / 2015 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 29.9., aineisto viim. 28.8. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN Kannessa: Jenni Venäläinen & Kati Rantala Kuva: Jimmy Träskelin 5 Kanteleliitto jakoi tunnustuksia 18 Rouva Jenni Haukio vieraili Kantelekilpailussa 21 Väinämöisen perilliset Leeni Wegeliuksen lautapeli 13 KanteleKimara on tullut jäädäkseen 32 III Kansainvälinen kantelekilpailu Tulokset 27 Hannele Huovi valitsi Vuoden kantelelevyn 34 Levypoke Maija Pokela ruotii uudet levyt 30 Liiton sivut Kuulumisia ja tulevaisuudenkuvia 38 Vaihtajan huolto ja säätö Pekka Lovikan huoltovinkkejä 6 Lempäälän Helkanuoret Kantelehypeä lavalla ja somessa
Lapsekas Kantele K anteleKimara -tapahtuma Kansainvälisen kantelekilpailun yhteydessä Helsingissä nosti lavalle yli kuusikymmentä alakouluikäistä ja sitä nuorempaa kanteleensoittajaa. Lasten esitykset puhuivat selvää kieltä: kanteleensoiton opetus on tällä hetkellä huippuluokkaa ja tuottaa häikäiseviä tuloksia, joka näkyy nuorimmissakin soittajissa. KanteleKimaran kunniaksi tämä Kantele-lehden numero on omistettu lapsille ja lasten kanssa työskenteleville. Kansainvälisen kantelekilpailun osalta keskitytään KanteleKimaraan, ja vanhempien soittajien mittelöitä käsitellään laajemmin seuraavassa numerossa. Lasten kanteleharrastuksessa on laadun lisäksi panostettu myös laajuuteen. Kanteleesta innostuneita lapsia löytyy aina vain enemmän, ja siitä yhtenä osoituksena toimii Vuoden nuori pelimanni -tunnustuksen vastikään saanut Lempäälän Helkanuoret. Aktiivisessa ryhmässä on juuri sitä pöhinää, jolla nykymaailmassa saadaan asioita aikaiseksi: vilpitöntä innostusta sekä uskallusta ryhtyä vaikkapa sosiaalisen median tempauksiin. Jälkimmäistä edustavat Kalevalanpäivän onnistunut YouTube-haaste Duudsoneiden Jarpille ja HP:lle (lue lisää lehden sivuilta) sekä myöhemmin toteutettava yhteistyö SPR:n ja Kanteleliiton kanssa Jane Ilmolan säveltämän Ensiapulaulun videoinnin merkeissä. Tämän lehden keskivaiheilta löytyy materiaalia esimerkiksi opettajien käyttöön tai omaan harjoitteluun ja yhteiseen ajanviettoon. Leeni Wegelius suunnitteli lautapelin, joka on osoittautunut erinomaiseksi apuvälineeksi soittotunneilla. Laura Ikonen ja Noora Laiho puolestaan toimittivat lehdelle nuorten oppilaidensa hienoja sävellyksiä kaikkien soitettavaksi. Lehden viimeiseltä sivulta löytyy myös vuoden 2015 Kanteleliiton jäsenkortti, jonka voit leikata talteen! Päätoimittaja kiittää Kanteleliittoa nöyrästi Vuoden Kantele -tunnustuksesta! Työ Kantele-lehden parissa on ollut yhtä juhlaa – näillä eväillä on hyvä jatkaa! 4 k ntele
Kanteleliiton vuosittaiset tunnustukset jaettiin III Kansainvälisten kantelekilpailuiden yhteydessä Temppeliaukion kirkossa 18.4.2015. Tunnustukset ovat Vuoden kantele, joka jaetaan ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta, elämäntyöpalkinto Kultakantele kanteleen hyväksi toimimisesta, Vuoden levy, josta kerrotaan lisää sivuilla 26-29, sekä Vuoden yhtye. Tunnustukset jakoi toiminnanjohtaja Anna Wegelius puheenjohtaja Susanna Heinosen kanssa. Vuoden kanteleen saajan päättää Kanteleliiton hallitus. Se myönnetään ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta. Vuoden kantele 2014 on Kantele-lehden päätoimittajana vuodesta 2013 toiminut Jimmy Träskelin. Vuosi 2014 oli merkityksellinen vuosi Kantele -lehdelle. Kulttuuri-, mielipide ja tiedelehtien liitto Kultti ry palkitsi Kantele -lehden Vuoden laatulehti -palkinnolla. Kanteleliiton hallitus koki, että suurin kiitos tästä palkinnosta kuuluu päätoimittaja Jimmy Träskelinille. Kultakantele on niin ikään tunnustus, jonka saajasta päättää Kanteleliiton hallitus. Kultakantele myönnetään merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Vuoden 2014 Kultakanteleen saaja on kanteleen merkkimies, kanteleen soittaja, säveltäjä, sanoittaja ja kanteleen äänitystekniikan edelläkävijä Matti Kontio. Matti on soittanut kanteletta 70-luvulta lähtien monituisissa kokoonpanoissa, muun muassa legendaarisessa Karelia -yhtyeessä. Myös levyjä, joilla Matti Kontion nimi esiintyy, on huima määrä. Henkilökohtaisten musiikillisten saavutustensa lisäksi Matti Kontio on vaimonsa Sinikan kanssa julkaissut monien muiden kanteleensoittajien musiikkia yhtiönsä Inkoon Musiikin kautta, mikä on ollut suuri rikkaus kanteleen maailmalle. Puhumattakaan siitä, että ilman sanoittaja-Mattia ei meillä olisi sellaisia lastenlauluklassikoita kuin Saku Sammakko ja Pieni ankanpoikanen. Musiikillisesta elämäntyöstään on Matille myönnetty myös opetusja kulttuuriministeriön taiteilijaeläke viime vuonna. Yhden tunnustuksen Kanteleliitto jakoi jo tämän vuoden alussa. Se on Vuoden yhtye, jonka valitsi Kanteleliiton taiteellinen toimikunta. Vuoden yhtye on Duo Cecilia, jossa soittavat Heidi Äijälä, kanteleet ja Pauliina Almonkari, huilut. Duo Cecilia soittaa vanhaa musiikkia, siis teoksia keskiajalta, renessanssin, varhaisbarokin, barokin ja varhaisklassismin ajalta. Duo Ceciliasta voi lukea lisää Kantelelehden numerosta 1/2015. Kanteleliitto jakoi tunnustuksia Kirjailija Hannele Huovi julkisti Vuoden kantelelevyvalintansa Temppeliaukion kirkossa. Oikealla Kanteleliiton toiminnanjohtaja Anna Wegelius. 5 k ntele
Lempäälän helkanuoret TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN J uho-Antti Koirasen muistorahasto ja Suomen kansanmusiikkiliitto myönsivät Vuoden nuori pelimanni -kunniakirjan tänä vuonna Lempäälän Helkanuorille. Vuodesta 2007 lähtien jaettu kannustusstipendi myönnetään vuosittain Folklandia-kansanmusiikkiristeilyllä henkilölle tai ryhmälle, joka on ansioitunut kansanmusiikin kentällä. Helkanuoret juhlistivat tunnustustaan esiintymällä Kalevalaisten naisten liiton järjestämässä Kalevalan päivän juhlakonsertissa Finlandia-talossa Helsingissä. nostattavat kantelehypeä lavalla ja sosiaalisessa mediassa Vasemmalla: Lempäälän Helkanuoret esiintyivät suurella joukolla Finlandia-talon torilavalla. 7 k ntele
Lempäälän Helkanuoret sai alkunsa jo vuonna 1999. Vaihtelevan kokoinen ryhmä esiintyi historiansa aikana monella nimellä sen mukaan, minkä instanssin alaisina toimittiin: oltiin milloin Lempäälän opiston Kuljun piirin kanteleensoittajia, milloin Vesilahden kanteleensoittajia tai Tampereen seudun työväenopiston kanteleensoittajia. ”Jonkin aikaa tehtiin keikkoja Lempäälän kanteleensoittajina siten, että vähitellen otettiin mukaan yksittäisiä soittajia muilta paikkakunnilta”, muistelee Lempäälän helkanuorten vetäjä Outi Sané. ”Sillä lailla porukka kasvoi, ja äkkiä oli sellainen tilanne, että kasassa oli parinkymmenen aktiivisen soittajan ryhmä.” Sanélle, joka toimi myös Lempäälän Kalevalaisten hallituksessa, oli jo pidemmän aikaa ehdotettu Lempäälän helkanuorten perustamista, ja kolme vuotta sitten päätettiin polkaista toiminta käyntiin. ”Pari vuotta toimittiin Lempäälän Kalevalaisten alla, ja tänä vuonna perustettiin oma yhdistys.” Uudella yhdistyksellä pyyhkii hyvin. Viime joulun jälkeen uusia soittajia on tullut jo kymmenkunta lisää, ja kokonaisuudessaan mukana on nyt nelisenkymmentä soittajaa. ”Meidän positiivinen ongelmamme on, että meille ei löydy esimerkiksi tarpeeksi asusteita”, Sané nauraa. ”Lempäälässä asian ympärille on syntynyt todellinen hype, ja ystävälliset lempääläiset ovat esimerkiksi ommelleet meidän pojillemme liivejä ja lainailleet essuja ja paitoja – se on käsittämätöntä!” Jo kuuden vuoden ajan Lempäälän kanteletoiminnassa mukana ollut Julia Vanhala on Helkanuorten konkareita. Vanhala aloitti kanteleensoittonsa 9-vuotiaana ja liittyi ryhmään saman tien. ”Kuuntelin pienempänä aika paljon kansanmusiikkia ja esimerkiksi Värttinää”, Julia kertoo. Lempäälän Helkanuorten vetäjä Outi Sané seurassaan Alina Salmela, Kaisa Korte, Julia Vanhala ja Aminata Sané. 8 k ntele
”Silloin mietin, että kanteleensoitto voisi olla sellainen harrastus, jonka haluaisin aloittaa.” Vanhala ryhtyi vanhempiensa kanssa etsimään erilaisia kanteleensoittokursseja, kunnes vastaan tuli Outi Sanén kanteleryhmä. Tutustumiskäynti ryhmässä vei Julian mukanaan, ja kantele on soinut siitä lähtien – lyhyttä tuumailutaukoa lukuunottamatta. ”Reilu vuosi sitten, kun aloitin ammattikoulun, minulla alkoi innostus hiipua”, Vanhala sanoo. ”Silloin lopetin joksikin aikaa soittamisen.” Taukoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kaipuu takaisin ryhmän pariin heräsi. ”Rupesin käymään taas soittotunneilla ja palasin Helkanuoriin”, Julia toteaa. ”Tajusin, että tämä oli kuitenkin todella kivaa, ja tuli ikävä näitä kavereita, joita ei muualla pahemmin näe.” Vanhala oli tammikuussa Folklandia-risteilyllä vastaanottamassa Vuoden nuori pelimanni -tunnustusta. ”En osannut yhtään arvata, kun sinne Folklandialle mentiin, että tällainen olisi tulossa”, Julia sanoo. ”Se oli kyllä aika jännittävä tilanne! Mutta täytyy myöntää, että oli se kyllä aika hienoa.” Julian kanssa palkintoa pokkaamaan nousi myös Aminata Sané, joka on ollut Lempäälän kanteleensoittajien toiminnassa mukana jo seitsemän vuotta. ”Vaikka olen aloittanut kanteleensoiton vasta kahdeksanvuotiaana, se merkitsee minulle nykyään äärimmäisen paljon”, Aminata sanoo. ”Ilman Helkanuoria en osaisi soittaa mitään, enkä olisi päässyt esiintymään esimerkiksi Kaustiselle tai Folklandialle.” Aminata Sané sai kanteleinnostuksensa luonnollisesti äitinsä kautta, mutta hänen ansiostaan myös nuoremmat veljet ovat hiljattain tulleet mukaan Helkanuorten esiintymisiin kuuluu usein myös tanssillisia ohjelmanumeroita. 9 k ntele
Helkanuoriin. Toiminta leviääkin tehokkaasti puskaradioperiaatteella: monen harrastus on vienyt sisarukset tai jopa vanhemmat mukanaan. ”Minä sain mukaan koulukaverini”, mainitsee Kaisa Korte, joka ryhtyi itse soittamaan Lempäälän kanteleensoittajissa viisivuotiaana. ”Aloitin kolme ja puoli vuotta sitten. Näin sellaisen ilmoituksen, ja halusin heti tulla mukaan.” Lempäälän Helkanuorista nuorimmat ovat pääasiassa kotoisin Lempäälästä. Monet toimintaan mukaan lähteneistä vanhemmista soittajista ovat puolestaan tamperelaisia, ja yksittäisiä soittajia on lisäksi Vesilahdelta, Ylöjärveltä ja Kuljusta. Soittimina käytetään pääasiassa viisija yksitoistakielisiä kanteleita, mutta helkanuorten ilmaisu ei rajoitu niihin. ”Meillä on mukana myös koreografi, joka opettaa meille uusia tanhuja”, kertoo Aminata Sané. ”Piirileikkejä ja tansseja on hyvä yhdistää soittoon. Ne opetetaan yleensä kaikille, mutta esityksissä yleensä pieni ryhmä esittää niitä muiden soittaessa.” Osoitus Lempäälän Helkanuorten monipuolisuudesta nähtiin myös Finlandia-talon torilavalla, jolla suuri joukko helkanuoria esiintyi soittaen ja tanssien. Pääsivätpä he tanssittamaan myös tapahtuman juontajina toiminutta Extreme Duudsonien Jarppia ja HP:ta, jotka yhtye aiemmin haastoi YouTuben välityksellä Hans vili vili -tanssiin. Duudsonit vastasivat haasteeseen, ja Kalevalanpäivän juhlakonserttiväki todisti lennokasta yhteisesiintymistä. ”Tämä on tosi monipuolista hommaa”, vahvistaa Julia Vanhala. ”Täällä saatetaan lausua runoja ja tanssia, sekä tietenkin soittaa kanteletta ja laulaa.” • • • • • Edellinen aukeama: Lempäälän Helkanuoret haastoivat Duudsonien Jarpin ja HP:n Hans vili vili -tanssiin. ” Tämä on tosi monipuolista hommaa. Täällä saatetaan lausua runoja ja tanssia, sekä tietenkin soittaa kanteletta ja laulaa. 12 k ntele
K anteleensoittajista nuorimmat kutsuttiin tänä vuonna toista kertaa kantelekilpailun rentomieliseen KanteleKimara-tapahtumaan, joka järjestettiin kilpailuviikonlopun lauantaina. KanteleKimaraan osallistui kaikkiaan yli viisikymmentä lasta koko Suomesta, ja heidän taidonnäytteensä niin Sibelius-Akatemian T-talon kilpailutiloissa kuin Kansallismuseon pop up -konserteissakin vakuuttivat jokaisen kuulijan siitä, että kanteleen tulevaisuus lepää hyvissä käsissä. KanteleKimara TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN on tullut jäädäkseen Yllä: KanteleKimaran puuhanaiset tuulettavat onnistuneelle tapahtumalle. Kuvassa Anu Alviola, Heidi Äijälä, Satu Sopanen-Helisalo ja Ulla Honkonen. 13 k ntele
Yhtenä KanteleKimaran keskeisistä puuhanaisista toimiva Satu Sopanen-Helisalo on ollut kantelekilpailuissa mukana jo 70-luvulla, silloin itse raadin edessä. ”Olin mukana aivan ensimmäisissä kilpailuissa Oulussa vuonna 1978”, Sopanen-Helisalo kertoo. ”Siellä oli ylituomarina Ahti Sonninen, ja mukana olivat jo esimerkiksi Anu Itäpelto ja Susanna Heinonen sekä monet muut soittajat. Siitä se starttasi iloisella meiningillä, ja itse olen sen jälkeen ollut mukana tosi monissa kisoissa – yksin ja yhtyeissä.” Kun Sopanen-Helisalo ryhtyi vuonna 1987 ammattiopiskelijaksi, hän ryhtyi myös auttelemaan isäänsä Ismo Sopasta kantelekilpailujen järjestelyissä muun muassa sihteerinä. Lasten kanssa työskenteleminen oli kilpailuissakin olennaisessa osassa. ”Se johtui oikeastaan paljolti siitä, että omat oppilaani ovat olleet aika pieniä”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Ja olen kyllä joka vuosi kannustanut kaikkia oppilaitani osallistumaan kilpailuihin. Olen sitä mieltä, että tähän tapahtumaan pitää innostaa lapsia tulemaan mukaan – sillähän tämä pysyy ikuiset ajat pystyssä, kun saadaan lapset ja perheet sitoutumaan toimintaan. Lapsethan tykkäävät pienestä kisaamisesta, esiintymisestä ja pienestä jännittämisestäkin.” Satu Sopanen-Helisalo tietää varsin hyvin, kuinka kilpailut ovat vuosikymmenien saatossa kehittyneet. Vielä 90-luvulla kunniakirjoja kirjoitettiin takahuoneessa käsin hurjassa kiireessä ennen palkintojenjakotilaisuutta. Tietokoneiden tulo toi helpotuksen sihteereiden kirjoituskäsille. Kehitystä on tapahtunut kuitenkin teknisten asioiden lisäksi kilpailun filosofiassa. Vuonna 2013 Tampereella järjestetyssä II Kansainvälisessä kantelekilpailussa alakouluikäiset ja nuoremmat lapset pääsivät osallistumaan täysin uudistettuihin kisoihin. ”Kanton (Kanteleensoiton opettajat ry) kanssa ruvettiin silloin miettimään, että miten saataisiin Vaula Nurkkala soitti KanteleKimaran päätöskonsertissa Erkki Melartinin sovittaman sävelmän Tyttö on nuori. 14 k ntele
järjestettyä sellainen lastentapahtuma, joka innostaisi enemmän ja pelottaisi vähemmän”, Sopanen-Helisalo kertoo. ”Aiemminhan lapset osallistuivat kilpailuihin samalla tavalla kuin vanhemmatkin soittajat, ja heidät jaettiin perinteiseen tapaan palkintosijoille ykkösestä kolmoseen ja siitä eteenpäin.” Kanto ry:ssä vaikuttanut opettajajoukko päätti ottaa mallia Minä soitan harmonikkaa -tapahtumasta, joka on kantelekilpailujen tapaan jo 1970luvulta lähtien järjestetty harmonikansoittajia yhteen kokoava tapahtuma. ”Heillä on ollut sellainen ajatus, että kerätään iso massa soittajia, jotka soittavat ohjelmistonsa, ja heidät jaetaan kolmeen kategoriaan musikanteiksi, taitureiksi ja mestareiksi”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Se on ollut hyvin innostavaa, koska harmonikkaväki on hyvin aktiivista ja verkostoituvaa. Ajattelimmekin, että miksi me emme voisi tehdä samanlaista toteutusta.” Opettajat pistivät viisaat päänsä yhteen, ja puuhanaisena toimi Kanton silloinen puheenjohtaja Sanna Pitkänen-Eerola. Ahkeran työskentelyn ja lukemattomien puhelinpalavereiden tuloksena vuoden 2013 yhtyekilpailuihin järjestettiin ensimmäinen KanteleKimara. ”Haastattelin silloin omia oppilaitani, joita on kaikenikäisiä ykkösluokkalaisista lukiolaisiin”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Osa heistä ja heidän vanhemmistaankin oli hieman ymmällään, että mikä tämä homma nyt oikein on: oltiinko tässä nyt ykkösiä vai kakkosia? Lapset ovat hieman tottuneetkin siihen, että heidät laitetaan johonkin järjestykseen, niinkuin urheilukilpailuissa ja koulutodistuksissa. Selitin heille, että tämä tapa on mukavampi siksi, että tämä tavoittaa suuremman määrän soittajia helpommin. Kynnys soittotapahtumaan osallistumiselle madaltuu, ja tarkoitus onkin nimenomaan saada massat liikkeelle.” Satu Sopanen-Helisalo on havainnut tämän ” Kanton kanssa ruvettiin silloin miettimään, että miten saataisiin järjestettyä sellainen lastentapahtuma, joka innostaisi enemmän ja pelottaisi vähemmän 15 k ntele
ajattelutavan todella saaneen lapsia enemmän liikkeelle, ja esimerkiksi omien oppilaidensa keskuudessa KanteleKimara-tapahtuma näyttäytyi tänä vuonna erityisen innostavana. 5.-6.-luokkalaiset jaettiin Kimarassa harmonikkatapahtuman tapaan musikantteihin, taitureihin ja mestareihin. 1.-4.-luokkalaisia ja nuorempia ei tänä vuonna ensimmäisestä KanteleKimarasta poiketen jaoteltu mitenkään, vaan yksittäisiä soittajia nostettiin esiin kunniamaininnoilla. ”Kaiken kaikkiaan tänä vuonna oli todella paljon pieniä soittajia, ja hienosti harjoiteltuja ohjelmistoja”, Sopanen-Helisalo kiittelee. ”Tuomareillekin tehtävä on mielekkäämpi, kun ei tarvitse tehdä sitä giljotiinityötä, jossa lapset laitetaan ykkösestä eteenpäin paremmuusjärjestykseen.” KanteleKimara yhdisti lisäksi aikaisemmissa kilpailuissa käytössä olleet taidemusiikin, kansanmusiikin ja pienkantelemusiikin sarjat, jotka nekin oli vielä jaettu ikäryhmiin syntymävuosien mukaan. Sarjojen paljouden pelkistäminen yhdeksi kantelemusiikin sarjaksi tuntui paitsi järjestäjien kannalta helpottavalta myös luontevalta. ”Sillä lailla saatiin kaikki soittajat samalle viivalle”, Sopanen-Helisalo toteaa. ”Se on perusteltua siksi, että monet opettajatkin opettavat nykyään hyvin monenlaisia tyylejä. Kaikenlaista crossoveria tapahtuu kaiken aikaa.” Ikäluokittelu vuosiluvuittain näyttäytyi puolestaan koulumaailmaan tutustuneen Sopanen-Helisalon silmissä ongelmallisena. ”Lasten kehitys etenee kyllä periaatteessa kouluvuosittain”, hän pohtii. ”Mutta aina on joku kärsijä, joka on se vuosiryhmän nuorimmainen tai vanhin. Arviointi 1.-4.-luokkalaisten ja 5.-6.-luokkalaisten ryhmissä yleisesti musiikin mukaan on mielestäni kaikin tavoin oikeudenmukaisempaa.” III Kansainvälisessä kantelekilpailussa järjestetty KanteleKimara osoitti paitsi, että innokkaita nuoria soittajia löytyy paljon, myös että soittajien taso nousee jatkuvasti. ”Nuorissa soittajissa on tapahtunut valtava kehitys”, Sopanen-Helisalo ylistää. ”Se on todella hieno asia. Voidaan sanoa, että minun ikäpolveani opettaneet opettajat ovat olleet todella sinnikkäitä: he ovat lähteneet opettamaan ennakkoluulottomasti puhtaasti mestari-kisälli-pohjalta. Heillä on ollut itsellään hyvin pientä koulutusta taustalla, mutta heiltä on löytynyt sydämen paloa kaiken osaamisensa opettamiseen eteenpäin. Aimo harppaus tapahtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun Kanteleliitto perustettiin ja kantele pääsi musiikkiopistoihin ja niiden opetussuunnitelmien ja tasosuoritusvaatimusten piiriin. Silloin syntyi standardi sen suhteen, mitä päämäärää kohti lähdetään opiskelemaan ja viemään oppilaita. Se toi ryhtiä ja suuntaa asialle, ja minun ikäpolveni pääsi jo siihen opinpyörään. Nyt me puolestamme olemme jo päässeet opettamaan seuraavaa sukupolvea, ja he lähtevät jälleen uudenlaisesta asetelmasta. Aina tulee uusi, osaavampi ja tietävämpi sukupolvi.” Kehityksen näkee niin soittotekniikassa, musiikkityyleissä kuin soittimissakin. ”Soittimet ovat parantuneet hurjasti. Silloin, kun me aloitimme, konserttikantele oli kummastus. Tunsin kaikki Suomen soittajat, joilla oli konserttikantele”, Sopanen-Helisalo nauraa. ”Nyt laadukkaita soittimia on tarjolla kenelle tahansa.” Tekniikan hiomiseen, saundiin ja sorminäppäryyteen voidaan nykyään hyvän perustilanteen myötä keskittyä eri lailla kuin ennen. Pitkäjänteisellä työllä on saatu aikaiseksi kanteleen ja kanteleensoiton kehitystä, joka hahmottuu KanteleKimaran kaltaisissa tapahtumissa todelliseksi taidon vyöryksi. ”Sitä tulosta me nyt kuulemme niissä pienissä”, Sopanen-Helisalo sanoo. • • • • • 16 k ntele
LAATINUT LIISA LILVANEN Sarjakuvia 17 k ntele
Jenni Haukio Rouva vieraili Kantelekilpailussa TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN J o toista kertaa Kansainvälisen kantelekilpailun suojelijana toiminut Rouva Jenni Haukio vieraili kilpailuissa. Rouva Haukio seurasi ystävineen pop up -esityksiä Kansallismuseon tiloissa perjantaina 18.4.2015. Tunnin mittaisen konserttikokonaisuuden aikana seurue sai kuulla KanteleKimaraan osallistuneiden nuorten soittajien monipuolisia taidonnäytteitä. Rouva Haukio kertoi häntä ja seuruettaan vastaanottamaan saapuneille Susanna Heinoselle, Anna Wegeliukselle ja Leeni Wegeliukselle omasta suhteestaan kanteleeseen. ”Kävin peruskoulun musiikkiluokkia ja omaa soitinta valitessa ensimmäinen ajatukseni oli, että ryhtyisin soittamaan kanteletta. Olimme musiikkitunneilla opetelleet kanteleensoiton alkeita, ja olin ihastunut kanteleen heleään ääneen ja kansanmusiikkisävelmiin”, Rouva Haukio kertoo. ”Lopulta valitsin kuitenkin soittimekseni harmonikan, jonka soittoa sitten opiskelinkin useita vuosia. Kanteleensoitto jäi, mutta onneksi Veera Nurmela esiintymässä Kansallismuseon Jakkarlan salissa. 18 k ntele
harrastuksen voi aloittaa myös aikuisiällä.” Soittoharrastus ei ole vielä saanut tuulta purjeisiinsa, mutta Rouva Jenni Haukiolla on selkeä näkemys siitä, mitä kantele tämän päivän Suomessa edustaa. ”Kantele edustaa perinnettä, pysyvyyttä ja suomalaisen kulttuurin musiikillista alkukotia, joka on vuosien saatossa uudistunut ja modernisoitunut, mutta onnistunut samalla säilyttämään parhaat traditionsa.” Kansallismuseon pop up -konsertissa esiintyneiden nuorten soittajien esitykset tarjosivatkin edustavan näytteen kanteleensoiton nykytilasta ja tulevaisuudesta. Konsertissa kuultiin kaikkea perinteisistä pelimannikappaleista pop-kappaleiden tulkintoihin ja taidemusiikkiin. Moni esiintyjä soitti myös omia sävellyksiään. Rouva Jenni Haukio oli muiden paikalla olleiden tavoin positiivisesti yllättynyt esitysten korkeasta tasosta. ”Erityisesti näin Kalevan 180-vuotisjuhlavuonna on upeaa nähdä suomalaisen kantelekulttuurin kukoistavan ja elävän ajassa, saaden yhä uusia harrastajia ja yhä uutta kiinnostunutta yleisöä”, Rouva Haukio sanoo. ”Kansallismuseossa kuulemani lasten esitykset olivat todella taidokkaita ja tulkinnaltaan herkkävireisiä. Esitykset synnyttivät suurta ylpeyttä Suomen kansallissoittimesta ja ennen kaikkea sen nuorista taitajista. Kanteleen valoisa tulevaisuus on juuri näissä lapsissa ja heidän rakkaudessaan kanteleeseen.” Taidokkaiden esitysten lisäksi KanteleKimaralaiset vakuuttivat esiintyjäntaidoillaan. Viimeisenä esiintynyt 13-vuotias Alma Tamminen otti tilanteen sujuvasti haltuun heti lavalle noustuaan esittäytyessään: ”Minä olen Alma Tamminen, ja meilläkin on kotona bostoninterrieri.” Yhteinen sävel Rouva Haukion kanssa löytyikin siltä istumalta, ja keikan päätyttyä Alma pääsi vielä esittelemään Tasavallan Presidentin puolisolle uutta konserttikantelettaan. • • • • • Alma Tamminen esittelee uunituoretta konserttikantelettaan Rouva Jenni Haukion seurueelle. 19 k ntele