• IRTONUMERO 8 E 2·2011 RÖNSY · SALMISEN KANTELEET · KILPAILUTUNNELMIA 1 2·2011 KANTELE
• 38 Kantelekilpailujen tuloksia ja tunnelmia KUVA: JORMA AIROLA Irina Volokoslavskaya soittaa itäkarjalan kannelta KANTELE 2·2011 2
• SISÄLLYS PÄÄKIRJOITUS... ............................................................................... 4 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS .......................................................... 4 5 Rönsyävää puhetta UUSIA SOITINRAKENTAJAMESTAREITA .16 PEKKA LOVIKKA ÄÄNIÄ KANTELEEN KYLÄSTÄ .......... 20 TAITO HOFFRÉN MINÄ JA KANTELE: IRIS MATTILA ......................................................23 NUOTTILIITE: EINO TULIKARI, ALOTUSMARSSI ...................................24 KANTELEEN SIVUILTA, OSA 2, KANTELE-LEHTI LAMAVUOSINA .............26 RITVA KOISTINEN JA ..................... 31 KRONOS KVARTETTI YHTEISTYÖSSÄ LASTEN KANTELE, LOVIISA KOIVUSALO..............................................32 ONTREI MALISEN KANTELEEN PALAUTTAMINEN .................................33 8 Salmisen kanteleet 1925 ­ 1949 INARISTA ABU DHABIIN ................. 34 METSÄN ÄÄNI SOI!, KULTTUURIOSUUSKUNA UULU LEVYPOKE, LEMPILEVYT ...................................................................36 KRISTIINA JUNTTU KANTELEENSOITON OPETTAJIEN KEVÄÄSSÄ ...........42 LEIRIT ........................................................................................... 44 PALAUTELOMAKE .............................................................................46 LIITON SIVU .....................................................................................46 28 PÄÄTOIMITTAJA: Sauli Heikkilä, 045 671 1868 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané TOIMITUS JA TAITTO Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 33. vuosikerta 2 / 2011 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Kanteletta latvialaisille koklea suomalaisille · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 15.5. / 8.6. 3. nro: 15.8. / 15.9. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SAULI HEIKKILÄ, SOITINRAKENTAJAT AMF 11+4 KIELINEN KUULTOVÄRJÄTTY KANTELE KULTTUURI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN KANTELE 2·2011
• PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA SAULI HEIKKILÄ VILMA TIMONEN Ensimmäinen ja ensimmäinen... Jälleen on kantelepiireissä tehty jotakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen kansainvälinen kantelekilpailu on takana. Onnea kaikille mukana olleille ja erityisesti voittajille. Kilpailujen vuoksi vuoden toinen Kantele-lehti tulee tavanomaista hieman myöhemmin. Pidimme tärkeänä, että saatte tulokset ja tunnelmat heti tuoreeltaan luettaviksenne. Ilmaisuun "ensimmäinen" törmäsin vanhoja lehtiä selatessa monta kertaa. On ollut ensimmäisiä kanteletutkintoja, -vierailuja ja -levyjä. Toki viime vuosikymmeninä on tehty kaikilla sektoreilla paljon ensimmäistä kertaa, kuten CD-lveyjä, mutta silti tulee sellainen mielikuva, että kanteleesta olisi tullut laajemmin hyväksytty ja vakavasti otettava soitin vasta vähän aikaa sitten. Mutta miten on näin päässyt käymään kansallissoittimemme kanssa? Että vasta nyt? Ulkomailla vieraillessani olen monta kertaa ollut kateellinen siitä ylpeydestä, millä omaan perinteiseen kulttuuriin suhtaudutaan, olipa kyse ruuasta tai musiikista. Meillä viedään vieraat pitsalle ja karaokeen. Oma kulttuuriperintömme tunnetaan todella huonosti. Saunaa ehkä lukuun ottamatta. Siksi on hienoa seurata, miten oman musiikkikulttuurimme tuntemus lisääntyy. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että nyt on taas takavuosien värttinäbuumin jälkeen pieni lamakausi, mutta silti. Kanteleet ovat yleisiä koulusoittimia ja musiikkioppilaitokset suoltavat toinen toistaan taitavampia kansanmuusikoita. Olisi tietenkin hienoa, että perinne olisi kulkenut suusta suuhun ja kädestä käteen, mutta kun ei, niin koulutusjärjestelmä on toiseksi paras ratkaisu. Nyt nämä koulutetut muusikot pitää vaan saada kentälle palauttamaan kansalle se, mikä kansalle kuuluu. Ei pelkästään opettamaan, vaan soittamaan häitä ja hautajaisia. Niin että kuka tahansa perussuomalainen tietää, millaisesta musiikkiperinteestä me voimme olla ylpeitä. Ja lopuksi, hyvät lukijat, antakaa palautetta, jotta voisimme tehdä toiveittenne mukaista lehteä. Asiaa helpottamaan laadin palautekupongin sivulle 46. Palautteen voit lähettää myös osoitteella lehti@kantele.net. Tottakai otamme myös ilolla vastaan juttuja ja kuvia ­ vaikka kesän kantelekohtaamisista. Aurinkoista kesää! Puheenjohtajan tervehdys Huikea kilpailuviikonloppu on takana päin! Laadukkaat konsertit keräsivät innostunutta kuulijajoukkoa, rakentajat esittelivät uusia innovaatioitaan ja kilpailut hämmästyttivät jälleen korkealla tasollaan. Tapahtuma antoi tärkeän näkökulman rakkaaseen kanteleeseemme. Niin kantele, soittimet, kansanmusiikki ja musiikki ylipäänsä ovat lähtökohtaisesti kansainvälisiä. Musiikki ja soittimet ovat kulkeneet alueilta toisille iät ja ajat ja toimineet osana kulttuuria huomattavasti laajemmilla alueilla kuin mitä nykyiset maiden rajat antavat myöten. Musiikki on oma kielensä ja samankaltainen sävelmä tai ilmaisun tapa puhuttaa kuulijoita kansallisuudesta riippumatta. Musiikki on kansainvälinen kieli ja saattaa toimia tulkkina eri kulttuurien välillä mitä parhaimmalla tavalla. Yhdessä musisointi toisen kulttuurin edustajan kanssa ja vaikkapa itselle vieraampien rytmikuvioiden tai asteikoiden soittaminen voi olla mahdollisuus ymmärtää jotain olennaista kansallisesta identiteetistä ja tavoistakin. Oman musiikin jakaminen taas antaa tuntemattomalle kanssamuusikolle mahdollisuuden kurkistaa siihen, jota minä kutsun suomalaiseksi perinteeksi. Parhaimmillaan muusikoiden ollessa avoimia tilanteelle saattaa yhdessä soittaen syntyä jotain ennen kuulematonta, joka heijastelee nykyajan vapaata liikkumista ja sen tuomia kohtaamisia. Saattaa myös käydä niin että huomataan yhdessä, etteivät musiikkiperinteemme loppujen lopuksi kovin kaukana toisistaan olekaan. Onko sitten loppujen lopuksi kaikki musiikki globaalia musiikkia? Onko musiikin kategorisointi kansallisuuksien tai musiikkigenren kautta tarpeellista maailmassa, jossa kaikki on "äärellä" tai yhden tietokoneen klikkauksen päässä? Seikkailuja eri musiikkikulttuurien ja kulttuurien parissa kannattaa harrastaa joka tapauksessa. Uudet värit ja sävyt ovat varmasti jokaiselle taiteilijalle, nuorelle tai kokeneemmalle, tervetulleita ilmaisun väripalettiin. Tahtoisin lämpimästi kiittää vielä kaikkia kilpailutapahtumaan panoksensa tuoneita. Ilman teitä ei kantele olisi soinut niin moninaisena ja upeana keväisenä viikonloppuna Helsingissä 2011! Kantelekilpailujen parhaimmistoa voivat Kanteleliiton jäsenet kuulla loppuvuodesta ilmestyvällä Kantelelehden liitelevyllä. KANTELE 2·2011 4 KUVA: AJ SAVOLAISEN KUVA: MAIJA SEPPO
• Rönsyilevää puhetta ja musiikkia TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Viime tammikuussa toimittaja Sirkka Halonen valitsi Kanteleliiton pyynnöstä vuoden 2010 Kantele-levyn. Puolen tusinan ehdokkaan joukosta tittelin sai nuorten naisten Rönsyyhtyeen levy. Tapasin keväisenä päivänä Rönsyn kantelisti-saksofonisti Maija Kauhasen. KANTELE 5 2·2011
• Muita rönsyilijöitä ei saatu haastatteluun, Onko nimi enne? koska kontrabassoa ja harmoonia soittava Helmi Camus oli jäänyt työskentelemään Barcelonaan ­ Bändin nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti vaihtovuotensa jälkeen ja harmonikkaa soittava ja Rönsy alkoi kuulostaa hyvältä. Jälkeenpäin Kaisa Ristiluoma asuu lähes yhtä eksoottisessa on tajuttu, että nimi osui aika nappiin, kertoo paikassa Tyrnävällä. Kaisa on vaikuttanut jo pari Maija yhtyeen nimen synnystä. Rönsymusasta vuotta lähinnä Oulun seudulla ja aloitti juuri on vaikea sanoa, onko se kansanmusiikkivaityöt Rovaniemen teatterissa. kutteista musiikkia vai kansanmusiikkia, jossa Viitaten wikipedian kuvauk seen rönsystä on muita vaikutteita. kysyn ensin julkeasti, että joko niitä Rönsyn ­ Sovitukset eivät ole kovin perinteistä, mutta kyllä mukuloita on tiedossa. sitä voi kansanmusiikiksi luonnehtia, päättää Maija. ­ Eipä ole näkyvillä, Maija nauraa. Vaikka Sävellyksistä noin puolet on omia ja toinen puoli voihan noita levyjä sanoa meidän mukuloiksi, tradeja. Sanoitukset ovat kaikki kansanrunoutta. että sikäli on. Rönsyn lavaesiintymistä on kuvailtu rennoksi Rönsyily alkoi Sibelius-Akaja yhtyettä helposti lähestyttäRönsy on kasvin ohut, pittemiassa 2007, jonne Maija ja väksi. Vaikkei lavalla sentään Helmi tulivat peräkkäin Alariehuta, niin yhtyeen myspacekänivelvälinen ja tavallisesti Könni-opiston kautta. Kaisa taas sivuston kuvista ja joistakin sovaakasuora verso, joka edisoli valmistunut haitarinsoiton vituksistakin voi päätellä, että tää kasvin lisääntymistä ja opettajaksi Kuopion Musiikkihuumorintaju on kohdallaan. leviämistä. Maanpäällistä ja Tanssiakatemiasta ja aloitti Soittamisesta kuuluu pitkä kourönsyä nimitetään pintarönopinnot Sibelius-Akatemiassa lutus ja tehdyt kotiläksyt. syksi ja maanalaista maa2006. Kaikilla kolmella on rönsyksi. Perunan mukulat kansanmusiikki ollut lähinnä Haaveissa ulkomaat ovat maarönsyn turvonneisydäntä pienestä tytöstä asti. ta kärkiä eli rönsymukuloita. Ansiolistalta löytyy lukuisia ­ Uutta levyä ollaan tekemässä. Wikipedia kansanmusiikin piiristä tuttuja Kesällä pidetään harjoitusleiri ja yhtyeitä ja tanssiryhmiä, joiden harjoitellaan uutta materiaalia. kanssa naiset ovat työskennelleet vuosien varSen vuoksi kesäkeikkoja on hieman vähemrella. Erityisen mieluisana jaksona opinnoista män, kertoo Maija tulevaisuuden suunnitelmia haluaa Maija nostaa Ala-Könni-opiston. kysyttäessä. Maija vakuuttaa, että Rönsy on ­ Se oli huippua. Soitettiin Voitto Isosaaren pitkäaikainen yhtye ja ainakin nyt tuntuu siltä, kanssa hirvensarvikanteleita ja muutenkin sai vain että naiset tulevat soittamaan yhdessä koko soittaa kansanmusiikkia ilman tutkintopaineita. ikänsä. Yhtyeen lisäksi lienee siis kysymys myös ystävyydestä. Tähän asti keikkoja on ollut ihan mukavasti, joskin niiden eteen on saanut tehdä myös paljon töitä. Ulkomaille eivät keikkamatkat ole vielä suuntautuneet, vaikka haluja olisi. Oman haasteensa maailmanvalloitukseen tuo myös logistiset ongelmat eli se, että soittimia on melko paljon. Kaksi kanteletta, kontrabasso, kaksi haitaria, harmooni... ­ Settiä täytyy sovittaa tai sitten kulkea autolla ja laivalla, niin kuin menneen kevään kiertueella kotimaassa, tuumii Maija. K Puhutaanpa kanteleesta Rönsy eli Kaisa Ristiluoma (vas.), Helmi Camus ja Maija Kauhanen. Ja aloitetaan saksofonista. Miksi saksofoni sivusoittimena? KANTELE 2·2011 6
• ­ Halusin soittaa saksofonia. Otin nuorisokoulutuksessa sivusoittimeksi saksofonin vähän sattumalta. Ajattelin, että joihinkin kappaleisiin se sopii. Värttinän jälkeen Suomessa näkee saksofonia harvoin kansanmusiikissa. Nordtradkonferenssissa Tallinnassa kävi sen sijaan ilmi, että Virossa on varsinainen saksofonibuumi. Autiolle saarelle Maija ottaisi kuitenkin kanteleen, jos joutuisi valitsemaan. ­ Varsinkin, jos se olisi Saarijärven kantele. Toisaalta saksofonista voisi olla apua, koska sen ääni ehkä kantautuisi pelastajien korviin, Maija arvelee. Ihan tarkkaan ei ole Maijalla käsitystä, milloin ja miksi kanteleesta tuli hänen ensimmäinen soittimensa. Osasyy siihen saattaa olla varhaisessa lapsuudessa menetetty pikkusormi, jolla konserttikanteleen soitossa ei ole käyttöä. ­ Kantele on pääsoitin, mutta tuntuisi tosi oudolta, jos soittaisin pelkästään kanteletta, Maija kertoo. Haluan myös soittaa monenlaista musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Yhteen asiaan keskittyminen ei vain ole mun juttu. Uusin aluevaltaus ja pitkäaikainen haave on juuri toteutunut yhden naisen yhtye, jossa Maija soittaa kanteletta ja laulaa sekä soittaa perkussioita samanaikaisesti. Maija soitti musiikkiopistossa vain kanteleyhtyeissä ja vasta nuorisokoulutuksessa alkoi soittaa muidenkin instumenttien kanssa. Maijan mielestä on hyvä, että kantele yhtyesoittimena yleistyy ­ varsinkaan kun äänentoisto ei ole enää este. Maijan kantelekalustoon kuuluu pääasiassa Saarijärven kantele, koneistokantele ja 15-kielinen kantele. Mieleisin on Saarijärven kantele, mutta muitakaan ei ole tarkoitus hylätä. Sen soundi miellyttää ja ääni on riittävän voimakas ­ jopa haitarille. Jos kanteleen soinnista on stereotyyppinen kuva, Rönsyn musiikki murtaa ennakkoluulot. Reipas komppaus ja erilaiset akustiset efektit tuovat soittoon virkistävää rikkautta. Tuleepa välillä mieleen banjo ja intialainen sitarkin. ­ Kyllä minua on joskus häirinnyt se, että kanteleensoitto on monta kertaa vain sellaista hipelöimistä, tunnustaa Maija. Yhtyesoitossa Maija kertoo oppineensa eniten muiden huomioon ottamista. Hän kertoo myös nauttivansa siitä, että ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Voi keskittyä omaan tekemiseen kun kaikki hoitavat oman tonttinsa. Sähköisiä efektejä Maija ei käytä, vaikka se voisi vähän kiinnostaakin. Saarijärven kanteleessa on kuulemma vielä paljon tekemistä. Kanteleen asema Lopuksi keskustellaan hieman kanteleen asemasta. Maijan mielestä kanteleen arvostus on lisääntymässä. Muut soittajat alkavat kunnioittaa sitä myös yhtyesoittimena. Soitinkehittely on johtanut siihen, että äänenvoimakkuus alkaa riittää ja lisäksi sitä voi vielä vahvistaa helposti. Maijan näkemyksen mukaan on tosi hyvä, että rakentajia on paljon ja kanteleella on mahdollisuus kehittyä niin soolosoittimena kuin yhtyeissäkin. KesäRönsy Haastattelun lopuksi palataan Rönsyyn. Yksityiselle yhtyeleirille ei taida ulkopuolisilla olla asiaa, mutta missä yhtyeen voisi nähdä ja ennen kaikkea kuulla? ­ Tänä kesänä on tällä hetkellä tiedossa vain kolme esiintymistä. Juhannuksen jälkeen kaksi Oulussa ja yksi Rovaniemellä. Kannattaa kuitenkin seurata tilannetta: www.myspace.com/ronsymusa. Ja festaritrikoitten väri tietenkin vaihtuu. Vuosittain vaihtuvista, paikallisista halpahalleista ostetuista trikoista on tullut jo perinne. Tosin ne auttavat tunnistamaan myös festarikeikkojen vuosiluvut keikkakuvista. KANTELE 7 2·2011
• Paul Salminen kahdesta takarivin miehistä oikeanpuoleinen, Iida Salmi taaimmanen nainen., muiden henkilöllisyys ei ole tiedossa. Vihjeitä otetaan vastaan. Kanteleliitto, Paul Salmisen arkisto. TEKSTI KARI DAHLBLOM, RAUNO NIEMINEN KUVAT: RAUNO NIEMINEN JA PAUL SALMISEN ARKISTO, KANTELELIITTO Salmisen kanteleet vuosina 1925-1949 Paul Salminen oli merkittävä suomalaisen kanteleen kehittäjä, jonka aktiivinen toiminta kanteleen parissa alkoi 1920-luvun alussa ja päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1949. Tietoja Salmisen ensimmäiseen patenttiin perustuvasta, rullamekanismilla toimivasta sävelvaihtajakanteleesta on saatavilla vähän, sillä Salmisen muistiinpanoissa on tiedot myydyistä kanteleista vasta vuodesta 1925 alkaen. Salmisella oli useita kantelemalleja, joita on tullut yllättäen esiin viime vuosina. Kokonaiskuva Salmisen kantelemalleista alkaa selvitä, vaikka aukkoja tiedoissa on vieläkin. Artikkelimme ensimmäisessä osassa selvitämme Salmisen kantelemalleja yleensä ja seuraavissa osissa tarkemmin. 8 KANTELE 2·2011
• Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä Paul Salminen (1887­1949) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Inkerissä ja Pietarissa. Hän oli ammatiltaan muusikko ja toimi vetopasuunan soittajana. Leipätyönsä lisäksi hän alkoi askarrella kanteleen kimpussa. Salminen oli Pietarissa lukenut Suomessa tehdystä kannelta koskevasta parannuksesta ja oli siitä erittäin kiinnostunut. Suomeen tultuaan Salminen löysi parannetusta kanteleesta vain piirustukset, joista saattoi päätellä että ajatusta voi kehittää. Salminen haki patenttia vuonna 1920 keksinnölle nimeltä "Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Salminen toimi myös kanteleensoittajana, soiton opettajana ja kantelekoulujen laatijana. Salmisen kokonaisvaltainen työ kanteleen parissa loi Suomeen oman kantelekoulukunnan. Salminen suunnitteli tavallisia kanteleita, joita Fazer-musiikki markkinoi kotikanteleen nimellä. Salmisen kautta näitä kanteleita meni soittajille vain parikymmentä. Paul Salmisen muistiinpanovihkojen perusteella voidaan todeta valmistusmääristä seuraavaa: Rullakanteleita = ei tietoa, koska ei ole mainittu muistiinpanoissa = 101 kpl (mallit 3A, 3B ja 4) = 17 ­ 18 kpl Suurkanteleita Tavallisia kanteleita Ensimmäinen patentoitu virityslaite. Rullakantele, malli nr.1 Rullakantele, malli nr. 2 Salminen suunnitteli useita kantelemalleja, joista hän teki tarkat rakennuspiirustukset. Sävelvaihtokoneistolla varustettuja malleja olivat: 1, 2, 3A, 3B, 4 ja 5. 1940-luvun alussa Salmisen kanteleiden rakennuspiirustukset on tehty ammattitaidolla ja niissä on tarkat mitoitukset ja selvitykset puulajeista, soittimen osista ja esimerkiksi kielistä. Salminen teetätti kanteleen osat alihankkijoilla ja hoiti kanteleiden kasaamisen ja markkinoinnin. Työhön liittyi ainakin koneiston osien trimmaaminen ja asentaminen, koneiston hienoviritys, kielien valmistus, kanteleiden lähetys jne. Ida Salmisen (1885­1974) osuutta kanteleiden valmistuksessa ei ole myöskään usein mainittu. Jorma Salminen kertoo äitinsä työstä Kantelelehdessä 1/1984: "Lukemattomat vastoinkäymiset ja kommellukset seurasivat tasaisena virtana tätä yksinäistä uurastajaa, jonka ainoana tukena oli puolisonsa­ tarvittaessa sorvin vääntäjänä, pihtien pitelijä, yömyöhällä pikimustan kahvin keittäjä ja yhdistynyt innoittaja ja lohduttaja. " Vaikka Salmisen kanteleet poikkesivat monilta osiltaan oman aikakautensa muista suomalaisista kanteleista, oli Salmisen käyttämiä ideoita käytetty jo ennen häntä, esimerkiksi: sammutuslauta ja kaareva viritystappisivu. Salmisen kanteleissa aikaisemmat vaikutteet kuitenkin yhdistyivät hienolla tavalla. Salmisen kehittämiä ideoita sävelvaihtajakoneiston lisäksi olivat ainakin kielikohtaiset sävelvaihtajat ja kielinastat viritystappien vieressä. Ensimmäisissä 3A-kanteleissa niitä ei ollut ja myöhemmin kielinastasta tuli versio jossa kielen korkeutta voitiin säätää kiertämällä kielinastaa ruuvitaltalla. Samanlainen säätöruuvi oli myös koneiston puoleisessa päässä. Fazerin kotikantelemainoksessa 1940-luvulla mainitaan seuraavat kanteleeseen tehdyt parannukset: KANTELE 9 2·2011
• 1. Laajempi akustinen tilavuus 2. Kevyt ja kaunismuotoinen 3. Puulajit valittua kelohonkaa, viritystappien ja silmukkanastojen alusta punapyökkiä 4. Tuet kannen alla estävät kantta painumasta 5. Lisänastat viritystappien puolella lisäävät äänen puhtautta 6. Kielien oikeat mittasuhteet. Kymmenen bassokielen välipunontana silkkilankaa. 7. Sammuttajalauta Paul Salmiselta ostamalla kanteleella. Hänen tyttären tytär Hannele Munne kertoi perikunnan lahjoittaneen Lauri Salorannan kanteleen mallia 3A n:o 23 Sibelius-Akatemialle. Evert Salorannan tyttären Helena Soinisen tytär Auli Joutsimies omistaa isoisänsä rakentaman Salmisen kanteleen. On todennäköistä että Evert Saloranta on rakentanut useampiakin kanteleita. Kantelemallit Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista on ollut saatavilla niukasti tietoa. Eri tutkijoiden kirjoituksissa mallit, päivämäärät ja muutkin tiedot ovat ristiriitaisia. Aluksi koko Salmisen kantelemallisto vaikutti yhdeltä sekamelskalta. Juuri kun luulimme saavamme selkeän kuvan asiasta, korttitalo romahti uuden tiedon mukana. Tämäkään historia ei ole vielä lopullinen ja kirjoitimme sen siinä toivossa, että tämäkin juttu osaltaan aktivoisi Salmisen toiminnasta tietäviä lehden lukijoita. Erityisesti meitä kiinnostaa kenellä Salmisen kanteleita nykyisin on. Lähes kaikkiin Salmisen kantelemalleihin voi tutustua Suomen Kantelemuseossa Palokassa. Kokoelmasta puuttuu vain koristekantele, suorakulmainen malli ja malli 9. Vuonna 2006 löytyi Kolhon kanteletehtaalta Salmisen kanteleiden numero 6 ja 8, sekä 3B piirustukset. Tämä antoi viitteitä, että Salminen on numeroinut mallit niiden keksimisjärjestyksessä. Kantelemalleista 1 ja 2 ei ole Salmiselta mitään merkintää. Loogista olisi että ne olisivat Salmisen rullakanteleita, joista oli 3- ja 2-kielinen versio. Ajallisesti ne sijoittuvat ennen mallia numero 3. Tiedot Paul Salmisen kanteleista perustuvat suurelta osin Salmisen myyntivihkoon ja eräistä kanteleyksilöistä tietoja sisältävään virityskaavavihkoon. Merkinnöistä jää joskus epäselväksi, onko kyseessä tavallinen kantele vai suurkantele. Epäselvyyttä on myös kanteleiden mallien merkinnöissä. Esimerkiksi kantele n:o 58 on mallia 3B, mutta vuoden 1944 kohdalla se on myyntivihkossa mallia 3A. Samoin kanteleet n:o 86-95 vuosilta 1946-1947 ovat myyntivihkossa mallia 3A, mutta ajallisesti voidaan olettaa niiden olevan mallia 3B. Salmisen kanteleiden rakentajat Salmisesta puhutaan yleensä kanteleen rakentajana, mutta käytännössä Salmisen kanteleita ei rakentanut Salminen itse. Salminen tilasi kanteleet ja koneistot ja muut metalliosat eri alihankkijoilta. Kun Erkki Ala-Könni (1962) kysyi kanteleiden rakentamisesta Armas Koivistolta vuonna 1962, hän sanoi: "Ei, ei hän ollu puumies ollenkaan. Ei hän tehny ollenkaan. Muuta kun se vaan montteeras ne kanteleet sitten. Osat hän teetti muualla. Rouva kerran sanoi että Riihimäellä hän teettää ne koneistot. Mutta ne tuli mustana. Kun se tuli mustana sieltä Riihimäeltä niin sitten se pani ne koneistot kiinni sitte ja se trimmas ne kaikki viilas ne ja laitto kuntoon ja vei niklattavaksi ja sitten pani paikoilleen." Salmisen kanteleiden rakentajia olivat mm. Oskar Lepistö (1865­1938) Helsinki, Leander Laasanen (1992­1985) Veteli, Efraim Kilpinen (1862­1951) Kalajoki, Oskari Kilpinen (1895­ 1980) Kalajoki, Urho Järvenpää (1911­1948) Vilppula, Otto Kervinen (1984­1944) Helsinki, Armas J. Koivisto (1885­1966) Heinola ja Evert Saloranta (1888­1979) Helsinki. Annikki Smolander-Hauvosen (1998) väitöskirjassa, Paul Salminen ­ suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, on esitelty tarkemmin vain Koivisto, Kilpiset ja Laasanen. Urho Järvenpään toiminnasta on kerrottu Kantelelehden numeroissa 3­4/2010. Lepistöstä ja Kervisestä ei meilläkään ole vielä lisää kerrottavaa ja Hauvosen mainitsemaa rakentajaa, Anders Johan Salorantaa, emme ole löytäneet. Sensijaan Evert Saloranta (1888­1978) rakensi Salmiselle useita kanteleita. Hän laittoi aina nimensä rakentamiinsa kanteleisiin. Evertin veli Lauri Einar Saloranta (1902­1979) soitti KANTELE 2·2011 10
• Paul Salmisen myyntiluetteloa vuodelta 1944. Heikki Kumon kantele n:o 58 on mallia 3B, ei mallia 3A. Kanteleliitto, Paul Salmisen arkisto. Kanteleiden numeroinnissa on ristiriitoja eri muistiinpanoissa. Numerolla 7 olevalla tavallisella viiden "muuttajan" kanteleella on myyntivihkossa 16.6 1948 merkintä "malli n:o 7". Myöhemmin virityskaavavihkossa samalla numerolla on merkintä BB8. Virityskaavavihkossa kanteleen haltijaksi on melko usein merkitty toinen henkilö kuin myyntivihkossa. Kanteleiden hinnoista voi päätellä kanteletyypin vain suuntaa antavasti. Esimerkiksi tavallinen kantele n:o 12 malli, numero BB7, on kalliimpi kuin Fazerille myyty suurkantele n:o 30, malli 3A. Annikki Smolander-Hauvonen on jakanut Salmisen kanteleet kahteen ryhmään, konserttikanteleisiin (numerot 1-5) ja kotikanteleisiin numerosta kuusi eteenpäin, käsittäen myös koristekanteleet. Mielestämme tällaiseen jakoon ei ole perusteita. Salminen nimesi eri kantelemallinsa numeroilla, joita onkin hyvä käyttää. Mistä spindellikantele nimitys on tullut, emme tiedä? Ehkä se on Sulo Huotarin antama nimitys. Suurkantelenimitystä Salminen käytti käsittääksemme kanteleista numero 3A, 3B ja 4, joiden soittamista varten hän julkaisi myös kantelekoulun nimeltä Suurkanteleen soittoopas. Malli 5 on jo poikkeava malleista 3 ja 4. Siinä on sävelvaihtovivuissa vain kaksi asentoa (ylennys ja alennus?). Diatonisista koneistottomista kanteleista Salminen käytti nimitystä tavallinen kantele. Fazer-musiikki markkinoi kanteleita numero 7-8 kotikanteleina, mutta näillä oli myös Fazerin omat nimitykset: kaareva malli ja suorakulmainen malli. Nykyisin kromaattinen, konsertti- ja kotikantele ovat nimityksiä joilla kanteleenrakentajat markkinoivat kanteleitaan ja ne ovat vakiintuneet nykyiseen käyttöön. Käsittääksemme Salminen ei kuitenkaan väittänyt kanteleidensa olevan kromaattisia. Salminen nimenomaan selvitti Paul Salmisen kantelemallit: 1. Rullakantele, kolme kieltä. Patentti 24. 8.1920 (No 8748) - pituus, leveys ja korkeus: 967mm x 575mm x 98mm. Paino 13,7 kg. 2. Rullakantele, kaksi kieltä. - pituus, leveys ja korkeus: 932mm x 510mm x 70mm. 3. Malli 3A. Suurkantele. Sävelvaihtajavivut lyhyen kielen puolella. - pituus, leveys ja korkeus: 938mm x 375mm x 95mm. Paino 5,4 kg. Malli 3B. Suurkantele. Vaihtajavivut pitkän kielen puolella. Patentti 11.7.1925 (No 11483) - pituus, leveys ja korkeus: 993mm x 385mm x 100mm. 4. Malli 4. Suurkantele. Peilikuva malleista 3A ja 3B. Valmistettu 2 kpl (1936­40) - pituus, leveys ja korkeus: 967mm x 383mm x 100mm. Paino 6,1 kg. 5. Malli 5. Pienikokoinen sävelvaihtajakoneistolla varustettu kantele. 32 kieltä. Valmistettu koristeleikkauksilla ja ilman. - pituus, leveys ja korkeus: 1095mm x 291mm x 95mm. 6. Malli 6. 32 kielinen diatoninen kantele. 10 punottua bassokieltä. Kaikki sivut ovat suoria. -pituus, leveys ja korkeus: 1030mm x 330mm x 100mm. 7. Malli 7. Kaareva malli. Viritystappisivu on kaareva. 35 kieltä. - pituus, leveys ja korkeus: 912mm x 351 mm x 92. Paino 3 kg 485 gr. 8. Malli 8. Suorakulmainen malli. 32-kielinen diatoninen kantele. - pituus, leveys ja korkeus: 940mm x 291mm x 94. 9. Malli 9. Suorasivuinen malli. KANTELE 11 2·2011
• molemmassa patenttihakemuksessaan, että "Keksinnön tarkoituksena on saada yksinkertaisella diatonisella säveljärjestelmällä varustetun kanteleen tai muun soittokoneen muuttumaan kaikkiin sävellajeihin." Kiinnostaisi tietää mihin teoriaan perustuu Salmisen suurkanteleen nimittäminen kromaattiseksi. Olemme yrittäneet saada Salmisen kaikista kantelemalleista kuvan, jolloin soittimen nimi on yhdistettävissä tiettyyn kanteletyyppiin, jotka ovat selkeästi mitoitukseltaan ja suunnittelultaan eri kanteleita. Esittämämme soittimien jakaminen eri luokkiin kanteleiden mallin mukaan selkeyttänee tilannetta. Jako koriste-, konsertti- ja kotikanteleisiin ei ole soittimien malleista lähtevä jaottelu. kutsui suurkanteleiksi malleja 3-4, ja hänen julkaisemansa kantelekoulut ja sovitukset on tehty nimenomaan tälle kanteletyypille. Suurkantele malli 3A oli tuotannossa vuosina 1925­1946. Suurkantele malli 4. Näitä valmistui kaksi, vuosina 1936 Hannikaiselle ja vuonna 1940 Armas Havuselle Suurkantele, malli 3B oli tuotannossa vuosina 1934­ 1949 Kantele numero 5 ja 6 Salmisen oma piirros kantelemalleista Suurkanteleet Vuonna 1927 Salminen sai patentin uuteen keksintöönsä, "Lisälaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 3.4.1927. Salminen Malli numero 5 on pienikokoinen sävelvaihtajakoneistolla varustettu 32-kielinen kantele. Mallissa 5 on suuri ponsi ja kierukka, joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Kieliväli on soittimessa 9,39 millimetriä. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja, yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan. KANTELE 2·2011 12
• Mallista numero 6 on tiedossamme vain sen rakennuspiirustus. Kantele muistuttaa jonkun verran mallia numero 5, sillä siinä on samantyyppinen ponsi ja koristeellinen kierukka. Mitoiltaan se on kuitenkin mallia 5 lyhyempi ja leveämpi. Kanteleessa on 32 kieltä, joiden väli on 10,2 mm. Tämä piirustus on saattanut olla mallina Koiviston 30-kieliselle koristekanteleelle, jossa kuitenkin ponnen kulmat ovat terävämmät. Malli numero 7. Kaareva malli Malli numero 5. Malli numero 8. Suorakulmainen malli Piirustus mallista numero 6. Tavallisia kanteleita, numerot 7, 8 ja 9 Suurkanteleita Salminen valmisti vuosina 1925­ 1949. Tavallisten kanteleiden valmistusajankohdasta ei ole mitään varmaa tietoa. Salmisen muistiinpanoissa ensimmäinen tavallinen kantele, numero 1, on valmistettu 24.12.1942. Fazerin musiikkiliike alkoi markkinoida Salmisen tavallisia kanteleita, jotka Fazer nimesi kotikanteleiksi, sodan jälkeen. Einari Marvia kirjoitti Fazerin musiikkiliikkeen historiassa vuonna 1947: "Vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus. Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen herännyttä kiinnostusta tätä ikivanhaa kansallissoitintamme kohtaan kuvaa se, että Fazer-kanteleita on muutamassa kuukaudessa myyty 100 kappaletta." Salmisen Fazer-kotikanteleita valmistivat ainakin Armas J. Koivisto, Kolhon kanteletehdas ja Oiva Heikkilä, ehkä myös Oskari Kilpinen. Oiva Heikkilä siirsi puusepänliikkeensä vuonna 1947-48 Kannukseen, missä se toimi vuoteen 1963 asti. Tuona kautena valmistui lähes kaksi tuhatta kannelta. Myyntiin kanteleet menivät Fazerin kautta, ainoastaan omaan maakuntaan myytiin kanteleita suoraan. Heikkilä kertoo Kansanmusiikkilehdessä 3/1975: "Eniten Kannuksessa valmistui 28-kielisiä suorasivuisia kanteleita. Toinen malli oli 32-kielinen, jonka kärki oli katkaistu, tylppä, se oli aika hyvä malli, siinä oli hyvät mittasuhteet. Kolmas malli oli 36-kielinen, jonka tappilistasivu oli kaareva ja perä tasan pyöreä." Kahden viimeksi mainitun kanteleen kuvaus sopii hyvin Salmisen malleihin suorakulmainen malli (nr.8) ja kaareva malli (nr.7). Salmisen omissa muistiinpanoissa on tiedot vain 17 tai 18 kotikanteleesta. Tämän mukaan kotikanteleet eivät menneet Salmisen kautta soitinkauppoihin, vaan alihankkijat tekivät kanteleet valmiiksi asti ja toimittivat ne Fazerin musiikkiliikkeisiin. Kantelemallia numero 9 emme ole nähneet. Kantele on esillä Suomi-Filmin lyhytelokuvassa Kantele vuodelta 1949 ja Heliä-Kaarina Salmisen valokuvassa. KANTELE 13 2·2011
• Kantele malli 9. Kannelta soittaa Heliä-Kaarina Salminen vuonna 1950. Kanteleliitto, Salmisen arkisto Koristekanteleet Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Salmiselle kaksi koristekannelta ja useita koristeaiheita kanteleisiin 1920-luvulla. Vaikka koristeita tehtiin myös malliin numero 5, se on kanteletyyppinä erilainen ja sitä ei pitäisi kutsua koristekanteleksi, vaan se on malli numero 5 koristeilla varustettuna. Tiedossa on vain kolme koristekannelta, joista ensimmäinen kantelemalli on vesilintuaiheinen, Erkki Ala-Könnille tehty 28-kielinen kantele. Toista mallia edustaa Armas J. Koiviston itselleen tekemä 30-kielinen ja Martti Pokelalle tekemä 22-kielinen kantele. Näissä kanteleissa on kuitenkin Koiviston itsensä suunnittelemat koristeet. Gallen-Kallela suunnitteli 22-kieliseen malliin akantuslehtiaiheiset koristeleikkaukset. Yhtään tällaista kannelta ei ole tiedossamme, mutta akantuslehtiaiheinen koristelu on vuonna 1941 Aapo Similälle rakennetussa kanteleessa numero 5. Epäselvää on myös mikä oli Paul Salmisen osuus näissä kanteleissa, koska Akseli GallenKallela oli suunnitellut sekä kantelemallit että koristeet. Kun Salminen ei myöskään itse rakentanut kanteleita, jää hänen osuudekseen ehkä vain toimia yhdyshenkilönä ja kanteleiden myyjänä. Erkki Ala-Könni kirjoitti Kantelelehdessä 4/1984: "1920-luvulla taiteilija Akseli Gallen-Kallela piirsi Salmiselle kanteleen koristemalleja. Armas J. Koivisto valmisti tämän kirjoittajalle GallenKallelan suunnitteleman vesilintukoristeisen kanteleen, joka on nähtävissä Ala-Könnin kokoelmissa." Näistä kanteleista ei ole tiedossamme Salmisen piirtämiä rakennuspiirustuksia. Salmisen rooli näissä kanteleissa saattaa olla myös sen varmistaminen, että kanteleet toimivat hyvin myös soittimena. Muuten kanteleet näyttäisivät noudattavan Gallen-Kallelan luonnoksia. Armas J. Koivisto rakensi kaikkia koristekan- KANTELE 2·2011 14
• teleita ja suunnitteli kanteleisiin myös omia koristemalleja. Akseli Gallen­Kallelan suunnittelemat koristekanteleet: 1) 22-kielinen koristekantele. Akantuslehtikoriste. Armas J. Koiviston valmisti kannelta myös omilla koristeaiheilla. -pituus, leveys ja korkeus: 765 mm x 270 mm x 75 mm. 30-kielinen koristekantele. Malli kuten 22-kielisessä, mutta ääniaukko on pyöreä 2) 28-kielinen koristekantele. Vesilintu-aiheinen koristekantele. Armas J. Koiviston Martti Pokelalle 1960-luvulla rakentama 22-kielinen koristekantele. Armas J. Koiviston itselleen rakentama 30-kielinen koristekantele. Seuraavassa Kantele-lehdessä esittelemme tarkemmin Paul Salmisen rulla- ja suurkanteleet. Lähteet: Ala-Könni, Erkki (1984) Erkki Ala-Könnin muistiinpanoja Paul Salmisesta. Kantele 4/1983 Kansanmusiikkilehden toimitus (1975) Oiva Heikkilä Kanteleenrakennus ammatina. Kansanmusiikki 3/1975 Pirkko Lahtinen (1977) Muistoja Paul Salmisesta ­ konserttikanteleen kehittäjästä. Kansanmusiikki 2/1977 Einari Marvia (1947) Fazerin Musiiikkikauppa 1897­1947. Helsinki: Nordblad & Pettersson Salminen, Jorma (1984) Paul Salminen suomalaisen kanteleen ja kanteleensoiton kehittäjä. Kantele 1/1984 Armas J. Koivisto ja Erkki Ala-Könnille valmistettu koristekantele. Annikki Smolander-Hauvonen (1998) Paul Salminen ­ Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Studia Musica 9, Sibelus-Akatemia KANTELE 15 2·2011
• TEKSTI. TERO SIROMAA, RAUNO NIEMINEN KUVAT: RAUNO NIEMINEN, JAAKKO ISTO (STUDIOKUVA) Pekka Lovikka KANTELE 2·2011 16
• Uusia soitinrakentajamestareita Keväällä 2011 valmistui jälleen uusia soitinrakentajamestareita Suomeen. Nyt heitä on maassamme täysi tusina. Valmistuneiden mestareiden joukossa on tällä kertaa myös kanteleenrakentajana tunnetuksi tullut Pekka Lovikka Ylitorniolta. Vanha ja uusi mestari Ari-Pekka Paasonen toimi näytön vastaanottajana ja kanteleenrakentaja Pekka Lovikka näytön suorittajana. Ari Pekka Paasonen on soitinrakentajamestari, näyttötutkintomestari sekä Soitinpaja Jasesoin perustaja Jyväskylästä. Soitinpaja Jasesoi on vuodesta 1994 toiminut näppäilysoittimiin erikoistunut soitinrakennusalan yritys. Jasesoin ominta osaamista ovat erityisesti kitarat ja mandoliinit, mutta myös kanteleita syntyy. Lovikka Ky on perustettu 1983 nimellä Ylitornion Soitintuote. Kanteleita on sen jälkeen valmistunut kymmeniä tuhansia. Mallisto sisältää kokoja kaikille soittajille pienestä piccolosta sähköiseen konserttikanteleeseen. Pekka Lovikka on toiminut yhtiön vastaavana toimitusjohtajana alusta alkaen. Harrastuksesta tuli Pekalle ammatti 1983. Työntekijöitä on tällä hetkellä kolme ja käytössä ovat 290 m2:n tuotantotilat. Miten uudet mestaritutkinnot ovat sujuneet? Ari-Pekka: ­ Nämä näytöt, joita olen käynyt seuraamassa osoittavat, että mestariainesta on. Ammattitaidon puolelta ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tutkintojen perusteita uudistettiin vuonna 2007. Miten? Ari-Pekka: ­ Ehkä ne ovat pikkusen selkeämmät ja ohjaavat enemmän näytön tekemistä perusteista lähtien. Kriteereitä on tarkemmin selvitetty, mutta perusidea on samanlainen kuin vanhoissa tutkintojen perusteissa. Ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien avaaminen helpottaa paitsi suorittajaa näyttöjen rakentamisessa, myös tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin tekemistä. Koska aloitit soitinten rakentamisen ja miten ala on kehittynyt? Ari-Pekka: ­ Valmistuin vuonna 1993 IKATA:sta. Soitinrakentajia on tullut sen jälkeen tosi paljon lisää. Kun aloitin verstastoiminnan vuonna 1994, niin tilanne oli toisen näköinen. Tietoisuus on lisääntynyt aivan huimasti. Soittajat tietävät, että soittimen voi rakentaa Suomessa ja Suomesta voi saada hyvän käsintehdyn soittimen. Kouluaikaan oli vielä sellainen mielipide, että akustisia kitaroita ei osata Suomessa tehdä, se on kulttuurinen mahdottomuus. Ammattikunta on kasvanut ja nyt on jo monta kohtuullisen kauan soittimia rakentanutta yritystä. Nyt on syntynyt oikea ammattikunta alalle, jonka piirissä tietoa jaetaan estoitta. Yhden suomalaisen soitinrakentajan menestys poikii muillekin töitä. Miten mestaritutkinto vaikutti yrittämiseen ja arvostukseen. Kannattiko tehdä? Ari-Pekka: ­ Käytän markkinoinnissa mestarititteliä ja annan sen kuvan että se työ mitä täällä tehdään on mestarityötä. Asiakaskunnassa mestarin titteliä arvostetaan ja osataan myös vaatia mestarilaatua. Pekka: - Ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa mitenkään. Muutamat sen vasta tietää. Julkistaminen on tekemättä. Ylitorniolla on pieni tilaisuus ja IKTA:n kevätjuhlassa annetaan todistus. Tutkinto antaa varmuutta ja on ylpeyden aihe itsellekin. Tutkintoa on helppo käyttää markkinoinnissa hyväksi, varsinkin sellaisille, jotka eivät ennestään tunne minua. Niille jotka minut tuntevat se ei varmaan paljon vaikuta. KANTELE 17 2·2011
• Vähän historiaa S oitinrakennusalan ammattitutkintojen tekeminen lähti hitaasti liikkeelle. Asia oli esillä jo vuonna 1991 Kanteleenrakentajien tapaamisessa Kaustisella. Tuolloin tapaamiseen osallistuneet antoivat lausunnon siitä, koska Kanteleliitto ja Ikaalisten soitinrakennuskoulu olivat kumpikin tahollaan suunnitelleet soitinrakentajan/ kanteleenrakentajan kisälli- ja mestaritutkintoja. Lausunnossa todetaan että on hyvä että tutkintoja kehitetään, mutta "asiassa on kuitenkin edettävä hitaasti, ja tutkintojen on oltava alusta alkaen vertailukelpoisia esimerkiksi 20 vuoden kuluttua järjestettävien tutkintojen kanssa". Hitaustoive toteutuikin paremmin kuin hyvin. Ensimmäiset tutkintovaatimukset saatiin valmiiksi vuonna 1998 ja ensimmäisen mestaritutkinto suoritettiin vuonna 2006. Ammattitutkintolaki (306/94) ja sitä täydentävä ammattitutkintoasetus (308/94) tulivat voimaan 1.5.1994. Ammattitutkintolain tärkein tavoite on opiskelu- ja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomien tutkintojen kehittäminen ja koko ammatillisen aikuiskoulutuksen saaminen kansallisen laadunvarmistusjärjestelmän piiriin. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittaja osallistuu usein valmistavaan koulutukseen, jonka avulla hankitaan tarvittavaa ammattitaitoa. Henkilö, jolla on jo riittävä ammattitaito voi suorittaa näyttötutkinnon tai sen osan osallistumatta koulutukseen. Soitinrakentajakisällin ja -mestarin ammattitutkinnot perustuvat Opetushallituksen hyväksymään määräykseen 32­33/011/2007: Soitinrakentajakisällin ammattitutkinto ja Soitinrakentajamestarin erikoisammattitutkinto. (http://www.oph. fi/download/111111_soitinrakentajamestari_erikoisammattitutkinto.pdf ja http://www.oph.fi/ download/111110_soitinrakentajakisalli_ammattitutkinto.pdf) Tutkintojen suorittaminen IKATA:ssa Tutkintojen järjestäjänä on IKATA (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos), jolla ainoana oppilaitoksena Suomessa on soitinrakennusalan tutkintojen järjestämisoikeus. Soitinrakennusalan tutkintovastaavana on toiminut vuodesta 2005 alkaen kitaranrakennusalan opettaja Tero Siromaa. Soitinrakentajamestari erikoistuu yleensä jonkun soitinryhmän rakentamiseen. Soitinrakentaminen jakaantuu jousisoitin-, näppäilysoitin- ja harmonikanrakentamiseen. Suuntautumisalana voi olla myös joku muu soitinrakentamisen ala, jonka tutkintovaatimukset määritellään erikseen. Soitinrakentajamestarin tulee kyetä valmistamaan korkealaatuisesti ja kannattavasti suuntautumisalansa soittimia. Tutkintojen perusteiden mukaisesti tutkinnon suorittajan korkea ammatillinen osaaminen on näytettävä soitinrakennusalan perusvalmiuksissa, kuten soittimen suunnittelussa, yritystoiminnassa ja johtamisessa sekä soittimen rakentamisessa. Näiden lisäksi tutkinnon suorittajan on hallittava syvällisesti oman soitinryhmänsä erikoistumisalan hallinta ­ osiossa, sekä soittimen korjaaminen. Tutkintoon hakeutumisvaiheessa tehdään lähtötasokartoitus ja arvioidaan mahdollinen lisäkoulutuksen tarve. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jonka mukaisesti tutkinnon runko muodostuu. Tänä keväänä järjestettiin tutkittaville lisäkoulutuksena mm. liiketoimintaa kehittävää koulutusta, kultausta ja tietokoneavusteista suunnittelua. Yritysvalmennusta ja liiketoimintakoulutusta yrityksille antoi tamperelaisen Tuoteviuhka Oy:n toimitusjohtaja Henry Järvenpää ja tietokoneavusteista suunnittelua Juha Jokinen IKATA:lta. Tutkintojen suoritusten aikana yrittäjille järjestettiin 2-3 laajaa ammattiosaamista laadullisesti mittaavaa näyttöä, joissa tutkinnon suorittajan tehtävänä oli esitellä tutkinnon arvioitsijoille syvällistä osaamista soitinrakennusalan ammattilaisena. Näytöt järjestettiin aidoissa työympäristöissä omissa yrityksissä sekä IKATA:ssa. Näyttöjen arvioijina toimivat kolmikantaisesti koulutuksen edustajana soitinrakentajamestari ja soitinrakennuksen lehtori Rauno KANTELE 2·2011 18
• Nieminen IKATA:sta, työelämän edustajina soitinrakentamestarit Ari-Pekka Paasonen Jyväskylästä ja Juha Ruokangas Hyvinkäältä. Mestareita ja kisälli Ensimmäisen soitinrakentajamestarin tutkinnon Suomessa suoritti Rauno Nieminen vuonna 2006. Seuraavat mestarit antoivat näyttönsä vuosina 2009­2011.Tuolloin soitinrakentajamestarin tutkinnon suorittivat: Timo Mustonen, Ari-Pekka Paasonen, Juha Ruokangas, Ari-Jukka Luomaranta, Juha Lottonen ja kisällin tutkinnon Lauri Tanner. Toinen ryhmä on antanut näyttönsä vuosina 2009-2011 ja mestarin tutkinnon suorittivat soitinrakentajat Veijo Rautia, Jyrki Kostamo, Tapani Kärnä, Pekka Lovikka, Tomi Korkalainen ja Sampo Leppävuori. Kisällin ja mestarin tutkinnot muodostavat kokonaisuuden. Mestarin tutkintoa ei voi tehdä ellei ole ensin tehnyt kisällitutkintoa. Joensuulaiselle kanteleenrakentajalle Otto Koistiselle on myönnetty mestarikirja vuonna 2010 ansioista kanteleiden rakentajana ja kehittäjänä Pohjois-Karjalan Mestarikillan aloitteesta. Mestarin tutkinnon suorittanut rakentaja saa ammattinimikkeen, Soitinrakentajamestari. Mestarikiltaneuvosto päätti Koistisen kohdalla nimikkeeksi Kantelemestari, erotukseksi niistä mestareista jotka ovat suorittaneet tutkinnon. Kantelemestari titteliä on käytetty Suomessa monista kanteleenrakentajista, vaikka Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään mestarin tutkinnon suorittanutta kanteleenrakentajaa, ennen vuotta 2006. Tällä on haluttu osoittaa arvostusta rakentajan tekemälle työlle ja usein tähän nimittelyyn syyllistyvät toimittajat, joiden ammattitaitoon ei enää kuulu asioiden taustojen selvittäminen. Soitinrakentajamestari ja kantelemestari eivät ole suojattuja ammattinimikkeitä, kuten esimerkiksi lääkäri. Valelääkäreille käy huonosti, mutta jos joku soitinrakentaja käyttää mestari-nimikettä ilman tutkinnon suorittamista, ei siitä seuraa mitään rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Olisi kuitenkin korrektia tutkinnon suorittaneita tai elämäntyöstä mestarin kirjan saaneita kohtaan olla käyttämättä mestari-nimikettä, jos näyttöä ei ole annettu. Pekan näytön toinen osio omassa verstaassa Ylitorniolla. Mistä asioista näyttösi muodostui Pekka? ­ Ensimmäinen osio oli 57-sivunen kirja siitä, miten minä rakennan konserttikanteleen. Siitä tuli erittäin hyvä. Jälkikäteen katsottuna näyttävin ja konkreettisin osio. Toinen osio suoritettiin omalla verstaalla. Tässä näytössä käytiin läpi niitä asioita joiden näyttö on parasta suorittaa omalla verstaalla. Kolmas osio oli yrittämistäni käsittelevä kansio. Se vaati paljon materiaalin keräämistä, mutta oli minulle helppoa, kun olen kauan ollut yrittäjänä. Neljäs osio oli vaikein ja jännittävin. Kävin luennoimassa IKATA:ssa koneistokanteleen koneiston kehityksestä sekä omasta koneiston kehitysprojektista. Jouduin siihen valmistautumaan ja miettimään paljon. Esitin jo suunnitteluvaiheessa, että tekisin kaikki osiot eri tavoilla. Kirjallinen työ, luento ja verstasnäyttö. Siitä tulee esille, että osaa esittää eri tavalla asioita. Ja se luento varsinkin on paljastava, koska pitää oikeasti tietää. Tuliko tässä näytössä oma osaamisesi esille? ­ Mestarintutkinnolla pystyy osaamistaan näyttämään hyvin. Nyt vasta huomasin kuinka paljon sitä osaa, kun on päivän selittänyt osaamistaan yhdestä asiasta ja pajatso ei vielä tyhjentynyt. Oikeasti jotain on kertynyt matkan varrelta. Haluan oppia uutta ja kehittää aina jotakin osaaluetta eteenpäin. Koin tutkinnon kehittäväksi ja avartavaksi, mutta myös velvoittavaksi. Itse ajattelin, että sitä polkee paikallaan, mutta kun aloin tekemään suunnitelmaa, huomasin että kehitystä on tapahtunut. Teron kanssa suunniteltiin, mitkä palaset siihen tulee. Ihminen haluaa elää ikuisesti ja tämä on sitä oman historian tekemistä, joka jää jälkeen, kirjoihin ja kansiin. KANTELE 19 2·2011
• TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ Ääniä T Kanteleen kylästä Vilma Timosen menestystä saavuttanutta Forward-levyä ja Songlines-lehden maailman 25 parhaan etnofestivaalin joukkoon nimettyä Sommelo-festivaalia yhdistää kanteleen lisäksi toinenkin seikka: Taito Hoffrén. Kun mies vielä toimii Kanteleen kylästä käsin, niin pitihän siellä lähteä käymään. aito Hoffrén kuuluu siihen harvalukuisten ihmisten joukkoon, jota ympäröi kiireettömyyden karisma. Aina kohdatessa on aikaa kysellä kuulumisia. Tosin noita kohtaamisia voi olla hieman hankala järjestää. Kun Taiton tekemisiä ryhdytään purkamaan, alkaa kuulijakin kaivata lomaa. Taito sen sijaan vaikuttaa täysin tyyneltä. Kanteleelle siis Lahden tietä pohjoiseen viitisenkymmentä kilometriä, itään kymmenkunta ja taas pohjoiseen parikymmentä. Läpi vehreän maalaismaiseman kapenevaa tietä pitkin, joka alkaa loppumatkasta mutkitella pysty- ja vaakasuunnassa. Metsä aukeaa äkkiä laajoiksi pelloiksi, joiden keskellä lepää Kanteleenjärvi ja sen ympärillä Kanteleen kylä. Kanteleelta löytyy asunnoksi ja työtilaksi saneerattu vanha meijeri, jonka rapistunut ulkomuoto pitää sisällään huikeat tilat tehdä mitä vaan ­ ja kyllä siellä tehdäänkin. Aloitetaan taiteesta Vaikka juttumatkalle lähdettiinkin haastattelemaan ennen kaikkea levytuottajaa ja taiteellista johtajaa, ei muusikko Hoffrénia voi ohittaa. Monet ovat vaikut- KANTELE 2·2011 20