• Tenhunen · VähäTalo · heijasTumia 2·2010
• 31 anna-liisa Tenhunen " Arkistossa hävisi ajan ja paikan taju." KANTELE 2·2010
• SISÄLLYS PÄÄTOIMITTAJA................................................................................................................ 4 PUHEENJOHTAJA ............................................................................................................. 4 9 Kankls AKATEEMINEN KANTELE ................................................. 5 KonserttiKantele ja -KanKls ILMOITUKSET ................................................................................................................. 10 KUVAKANTELE ............................................................................................................... 12 HEIJASTUMIA ................................................................................ 14 Kantele taidemusiiKKisoittimena EMMA VÄHÄTALO.................................................................... 20 KanteleKultaa Pietarista LASTEN KANTELE .......................................................................................................... 22 NUOTTILIITE 16 ............................................................................................................. 23 50 Kevätpäivä ANNA-LIISA TENHUNEN................................................. 31 intohimoinen PerinteentutKija KANTELE-KIrJA.......................................................................... 36 moni-ilmeinen Kantele KULTTUUrIN KUHMO ....................................................... 38 sommelon Koti KLAVEErIKANTELE ................................................................ 42 suomalaisen Kodin soittoKone OPAS MUSEOILLE.................................................................... 46 Kantele eläväKsi LIITTO................................................................................................................................ 50 38 Kuhmo PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 32. vuosikerta 2 / 2010 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) · AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 2.5. / 31.5. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KANTELE KESKI-SUOMEN MUSEOSSA KULTTUUrI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN KANTELE 2·2010
• PÄÄTOIMITTAJA timo väänänen PUHEENJOHTAJA eva alKula Täydellinen puute 7.3.1893 Pohjalainen no 19: "Tiedämme, miten harvinaista kanteleensoitto jo on kansamme keskuudessa. Voittamattomia esteitä on sillä jo edessään, jos ei kanteleensoittoa ruveta yleisemmin harrastamaan. Meillä on kohta täydellinen puute kanteleensoittajista, jos emme ota lukuun muutamia yksityisiä, jotka vielä tätä soittokonetta ovat suurellakin menestyksellä virittäneet. Heidän avullansa kävisi siis vielä kanteleensoittoa opettaminen, etenkin jos tällainen opettaja voisi pitemmän aikaa työskennellä samassa oppilaitoksessa." Ehkä kanteleensoitto on joskus ollut katoamassa, mutta vaikea sitä aikaa on löytää, kun jokaisen suvussa on soittajia ja soittimia, museot pullollaan soittimia ­ kirpputorit väärällään. Näyttää siltä, ettei kanteleensoitto ole koskaan ollut vaarassa täysin kadota. Ehkä tuo katoava kantelesoitto ja kansanperinne on ollut myyvä lööppi, onhan pitkin aikoja kirjoitettu viimeisestä kanteleensoittajasta ­ vaan kun ei ole vieläkään viimeistä tullut tai mennyt. Pohjalaisessa mainitaan koulutus ja on toki ollut tärkeää saada kanteleelle koulutusjärjestelmä ­ näin on turvattu perinteen jatkuminen ja uuden kehittyminen. Ja oppilaita riittää, Helsingin Sanomien verkkosivuilla kerrottiin 27.2.2010 että nyt on menossa kantelebuumi. Aika iso ero uutisilla, joiden välissä on kulunut 117 vuotta. Notaatiosta musiikiksi Oikeusfilosofi Jerome Frank rinnasti lainsäätäjän säveltäjään: molempien kirjoittamia tekstejä tulkitsevat ja soveltavat pääasiassa muut kuin he itse. Onko tulkinta taitoa tunnistaa säveltäjän tarkoitus ja löytää teoksen "henki" ja sisältö sitä kautta, vai onko kyse itseilmaisusta notaation asettamissa rajoissa? Voidaanko notaatiota itsessään kutsua musiikiksi ja onko se absoluuttisen täydellistä ja aukotonta? Notaation sisältämä informaatio koostuu symboleista ja esitysohjeista, joita tulee kuitenkin tulkita. Tai verratkaamme sävellystä näytelmään: teksti itsessään voi olla mielenkiintoinen plarista luettuna, mutta herää eloon vasta näyttelijän tulkinnan kautta. Tulkinnan perustana voidaan pitää tietoon pohjautuvaa musiikillista ymmärrystä sekä soittotekniikan monipuolista ja vivahteikasta hallintaa. Emme siis ole turhaan istuneet musiikinteorian tai -historian tunneilla, treenikopissa vietetyistä tunneista puhumattakaan. Uskallan väittää, että tieto ja taito eivät kuitenkaan yksin riitä herättämään teosta eloon, vaan tarvitaan myös alitajunnasta kumpuvia mielikuvia ja kokemustakin. Kokemus mahdollistaa tulkinnan syventämisen. On siis kyse itseilmaisusta. Miten syvälle sinä uskallat sukeltaa tulkintaa etsiessäsi? KANTELE 2·2010 4 Kuva: heiKKi tuuli
• 1. teKsti: anniKKi smolander-hauvonen ­ 2. teKsti: regina marozien ­ toimittaja: timo väänänen Akateeminen kantele Konserttikantele ja -kankls Kantele on viime aikoina ollut useiden akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä. Tieteellisissä tutkimuksissa kantele on edelleen hämmästyttävän harvinainen, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin soitin on päässyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi nykyisiä ja tulevia lisensiaatteja ja tohtoreita kertomaan työstään. Aiheena on tällä kertaa konserttikantele ­ suomalainen ja liettualainen. Annikki Smolander-Hauvosen väitöskirja käsitteli Paul Salmista ja Regina Marozienn liettualaisen konserttikanteleen eli konserttikanklsin kehitystä. Kuva: rauno nieminen KANTELE 5 2·2010
• " Näiden ansioiden myötä kehittyi kokonaan uudenlainen kantelesoitin ja soittotapa." Kuva: Kalevi hauvonen annikki smolander-hauvonen Kantele eli parhaillaan uutta renessanssia, kun aloitin väitöskirjani teon. Perinteinen soitin ei enää ollut pelkästään runonlaulajien käyttämä 5- tai 10-kielinen pienkantele, vaan sitä hyödynnettiin mitä moninaisimmissa mm. kamarimusiikkikokoonpanoissa: huilun-, viulun-, sellon- tai laulajan säestyssoittimena. Tutkijana olin silloin kanteleen osalta etuoikeutetussa asemassa, sillä ennen minua olivat kanteleesta väitelleet ainoastaan: amerikkalainen etnomusikologi Carl Rahkonen, aiheenaan The Kantele Traditions of Finland 1989, Folklore Institute Indiana University USA ja nykyinen Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston johtaja Hannu Saha aiheenaan Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu 1996, Tampereen yliopistossa. Minä puolestani väittelin Sibelius-Akatemiassa 4. huhtikuuta 1998, aiheesta Paul Salminen ­ suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä. Vastaväittäjinä minulle toimivat prof. Reijo Pajamo Sibelius-Akatemiasta ja dosentti Erkki Pekkilä Helsingin yliopistosta, musiikkitieteen laitokselta ja kustoksena oli prof. Kai Karma Sibelius-Akatemiasta. Opetus- ja tutkimusneuvosto hyväksyi tutkimussuunnitelmani 3.6.1992, jonka jälkeen aloitin työn syksyllä Sibelius-Akatemian tutkijaseminaarissa, musiikkikasvatuksen linjalla. Jatko-opintojen ohjaajaksi minulle määrättiin prof. Kai Karma, mutta sitä ennen olin saanut jo positiivista kannustusta ja puoltavan lausunnon prof. Marjut Laitiselta Sibelius-Akatemiasta ja dosentti Erkki Pekkilältä Helsingin yliopistosta, joten minulla oli heti hyvät lähtökohdat tutkimukselleni, sillä olin jo etukäteen koonnut runsaan tutkimusmateriaalin. Helsinkiin opiskelemaan muutettuani pääsin heti Helsingin yliopistoon ja konservatorioon opiskelemaan. Elantoni ja opiskeluni rahoitin kokopäivätyöllä Musiikki Fazerin kustantamossa, musiikkikirjojen taittajana ja suunnittelijana. Työtehtävieni ohessa viiden vuoden aikana opin tuntemaan henkilökohtaisesti lähes kaikki maamme merkittävimmät sen ajan säveltäjät, kapellimestarit, kuoronjohtajat ja eri alojen muusikot, jotka toimittivat ja julkaisivat uusia sävellyksiään ja musiikkiteoksiaan Musiikki Fazerilla. KANTELE 2·2010 6
• Helsingin yliopistosta valmistuin filosofian maisteriksi 1985 seuraavissa aineissa: musiikkitieteen laudatur, A-linja: laajan yleisen kirjallisuuden ja estetiikan laudatur: sosiologian approbatur ja kasvatustieteen approbatur. Samanaikaisesti yliopisto-opintojen ohessa harrastin musiikkia Helsingin konservatoriossa: yksinlaulua, pianonsoittoa, kuoronjohtoa, musiikin historiaa ja teoriaa sekä konserttikanteleen soittoa taiteilija Ulla Katajavuoren johdolla. Ennen tätä olin jo opiskellut kanteleensoittoa Joensuussa taiteilija Tyyne Niikon johdolla 9-vuotiaasta lähtien ja hänen ansiostaan pääsin soittamaan myös Finn-Kanteleisiin. Lisää ajankohtaista tietoa kanteleesta sain toimiessani 30 vuotta Kanteleliiton hallituksen jäsenenä. Se oli minulle henkisesti kehittävää ja rikasta aikaa, kun sain olla mukana monessa eri projektissa. Tärkeimmäksi saavutukseksi Kanteleliiton osalta jäi mieleeni kanteleensoiton systemaattisen kouluttamisen järjestäminen ja uusien kurssitutkintovaatimusten kehittäminen musiikkioppilaitoksia ja Sibelius-Akatemiaa varten. Eri maiden kulttuurihistoriaa ja soittimia tutkittiin yhteisissä seminaareissa Suomen, Baltian maiden ja Venäjän Karjalan tutkijoiden kanssa. Näistä kaikista tilaisuuksista sain lisää hyödyllistä tutkimusmateriaalia. Oma väitöskirjani aihe edustaa kanteleensoiton klassista linjaa ­ eli juuri sitä, jonka Paul Salminen on kehittänyt. Ajallisesti tutkimus sijoittuu vuosiin 1920­1949, jolloin muusikko Salminen (1887­1949) teki tärkeimmän elämäntyönsä, konserttikanteleen kehittämiseksi ja uuden klassisen soittotyylin luomiseksi. Laajemmin Salminen tunnetaan kuitenkin, paitsi konserttikanteleen kehittäjänä myös esiintyvänä taiteilijana, orkesteri-muusikkona, pedagogina, kantelenuotiston sovittajana ja soittotekniikan uudistajana. Näiden ansioiden myötä kehittyi kokonaan uudenlainen kantelesoitin ja soittotapa. Tutkimukseni sivuaa samalla monia muita tutkimusaloja, kuten soitintutkimusta, musiikkiakustiikkaa, pedagogiikkaa ja kansanmusiikin tutkimusta. Tähän on tuonut lisäväriä 1900-luvun alussa vaikuttanut Karelianismi, jolloin suuret säveltäjät ja taiteilijat kiinnostuivat kanteleesta. Näitä kulttuuripersoonallisuuksia olivat mm. säveltäjä Jean Sibelius ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joka suunnitteli ja piirsi Paul Salmiselle useita kanteleen koristemalleja. Työssäni käsittelen lisäksi Suomen, Karjalan ja Baltian maiden kulttuurihistoriaa, miten kantele sijoittuu kansainväliseen soittimistoon: ominaisuuksiensa, rakenteensa, virityksensä ja sävelvaihtokoneistonsa osalta. Näihin kaikkiin kysymyksiin hain vastauksia osallistumalla eri korkeakoulujen tutkijaseminaareihin, kuten esimerkiksi SibeliusAkatemian musiikkikasvatuksen, kansanmusiikin ja esittävän taiteen osastoilla sekä Helsingin yliopiston, Teatterikorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun järjestämiin seminaareihin. Kantelepedagogiikkaansa Paul Salminen opetti 26 vuoden ajan Helsingin Sivistysjärjestöjen konservatoriossa. Hänen ensimmäisiä oppilaitaan olivat kanteletaiteilija Ulla Katajavuori, harpunsoittaja ja säveltäjä Väinö Hannikainen ja Luhangalta kotoisin oleva kanteleensoittaja Arvo Kilvensalo, joka on tehnyt monia kantelesävellyksiä ja esiintynyt ahkerasti Keski-Suomen alueella. Paul Salmisen laaja opetusmateriaali käsittää yhteensä 424 sovitusta, jotka tutkimuksessani järjestelin ensin yhtenäiseksi käsikirjoituskokoelmaksi. Sen jälkeen luokittelin aineiston aihepiireittäin, sävellajeittain ja laitoin ne aikajärjestykseen vuosilta 1925­1945. Tässä yhteydessä havaitsin, että Salminen oli tehnyt samoista kappaleista erilaisia sovituksia sekä 36-kieliselle kotikanteleelle että myös konserttikanteleelle. Tätä ohjelmistomateriaalia testasin konserttikanteleen osalta Espoon musiikkiopistossa omilla oppilaillani, jolloin itse keskityin kuuntelemaan ja opettamaan heille Salmisen mukaisesti kaunista kosketusta, äänen puhtautta ja soivuutta sekä tulkintaa ja sävelvaihtokoneiston monimutkaista problematiikkaa. Samasta materiaalista olen julkaissut tutkimukseni yhteydessä viisiosaisen nuottikokoelman Kauneimpia kansanlaulusovituksia ja sävellyksiä kanteleelle I­V, joka käsittää suomalaisen kansanlaulujen ja -sävelmien keskeisimmän aarteiston. Samassa yhteydessä valmistui myös kaksois-CD Heläjä sorea soitto, Kanteleyhtye Käenpiikojen soittamana. Tärkein tutkimukseni anti on ollut koota aiheeseen liittyvä kanteleaineisto yksiin kansiin. Merkittävänä pidän myös sitä, kun sain tutustua haastattelujen yhteydessä mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka auliisti antoivat asiantuntija-apua. Kartoitin tutkimukseeni liittyen lähes kaikki Suomen, Ruotsin- ja Baltian maiden museot, joista sain runsaasti kirjallista aineistoa sekä tallennettua valokuvamateriaalia. Kävin myös KANTELE 7 2·2010
• Kuva: heiKKi tuuli haastattelemassa Pietarin konservatorion rehtoria ja pyysin hänen kauttaan tietoja Paul Salmisesta Pietarin yliopistosta. Uutta ulottuvuutta väitöstutkimukseni on tuonut positiivisella tavalla lukuisten ulkomaisten esiintymismatkojen ja konserttien yhteydessä, jolloin olen voinut jakaa kanteletietouttani ja tuottamaani väitöskirjamateriaalia, nuotteja ja CD-levyjä. Lisäksi olen luennoinut erilaisissa seminaareissa ja kirjoittanut pienimuotoisia artikkeleita eri julkaisuihin. Paul Salmisen konserttikanteleen keksinnöllä ja työllä on ollut ratkaiseva vaikutus klassisen kanteleensoiton yleistymiseen Suomessa. Keksinnöillään Salminen on omalla tavallaan rikastuttanut kansallista musiikkiperinnettämme ja laajentanut kanteleen käyttömahdollisuuksia. Lisää tunnettavuutta soittimelle toi Salmisen aikaan Yleisradio, kun Helsingin konservatorion rehtori A. O. Väisänen toimitti 26 vuotta ohjelmasarjaa "Puolituntia kansanmusiikkia kanteleelle", johon etuoikeutettuja esiintyjiä olivat Paul Salmisen lahjakkaat oppilaat. Näiden elementtien myötä Salminen loi klassiselle kanteleelle uuden tulevaisuuden, jota kaikki nykysoittajat ja rakentajat ovat omalla tavallaan rikastuttaneet ja jalostaneet. Mieleenpainuvin tapahtuma elämässäni ollut oma väitöstilaisuuteni ja sen jälkeen rentouttava ohjelmallinen karonkka Kalastajatorpalla 1998. Viisi vuotta myöhemmin 2003, minulla oli kunnia olla mukana juhlimassa Sibelius-Akatemian historiallista 120-vuotistaivalta ja osallistua SibeliusAkatemian toiseen maisteri- ja tohtoripromootioon. KANTELE 2·2010 8
• " Regina marozien "Tohtorityöni käsitteli liettualaista konserttikanteletta eli -kanklsia. Tutkin soittimen historiallista taustaa, kehitysvaiheita sekä työn loppuosassa myös tulevaisuuden näkymiä", kertoo liettualainen kanteleensoittaja ja tohtori Regina Marozien, joka on opiskellut myös Sibelius-Akatemiassa vaihtoopiskelijana aiemmin. Hänen väitöstilaisuutensa oli 27.2.2009 Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa ­ vaitöskirjan otsikkona on "Liettualainen konserttikantele eli -kankls ja sen akateeminen soittaminen: tausta, kehitys ja tulevaisuuden näkymiä". "Työ on ollut uraauurtava, sillä aihetta ei ole systemaattisesti tutkittu tai edes dokumentoitu. Vastaanotto onkin ollut hyvin myönteinen ja sitä on pidetty korkeatasoisena työnä." Tohtorityön esittelytekstissä kerrotaan, että konserttikanklsin ja akateemisen soiton ja musiikin tutkiminen on uusi alue musiikin tutkimuksessa ja perustutkimusta ei ole alalla tehty lähes lainkaan. Näin ollen työssä on ollut tarpeen pyrkiä systemaattisesti dokumentoimaan kanklsin eri kehitysvaiheita monista eri Soittimen ja soittotekniikan kehityksen eri vaiheita ja mahdollisuuksia olen esitellyt työssäni mm. vertailevan tutkimuksen avulla, jossa esittelen Itämeren alueen soittimia, mm. suomalaisen kanteleen." lähteistä, arkistoista ja museoista. Tietoa on ollut vähän saatavilla ja se on tehnyt työstä haastavaa. Työssä on kuitenkin pystytty selvittämään tarkemmin soittimen eri kehitysvaiheita ja dokumentoimaan niitä. Työssä on määritelty kolme erilaista kanklsyleistyyppiä: perinteinen kankls (koverrettu pienkantele -tyyppinen), kehitetty (sitrakantele tai laatikkokantele-tyyppinen) ja konserttikankls (kankls, jonka ääniala c­c4 ja jossa on sävelvaihtajat). Tutkimuksessa Regina Marozien osoittaa, että konserttikanklsin lähtökohdaksi ei tullut kehitetty- eli lautakantele vaan perinteinen kankls. Tätä kehitystyötä työssä analysoidaan tarkemmin. Työssä tutkitaan myös akateemisen soittoperinteen kehitystä ja taustaa. "Akateeminen soittoperinne tarkoittaa tässä yhteydessä 1940-luvulla syntynyttä akateemiseen koulutuksen aluetta, joka on kouluttanut esiintyjiä ja opettajia", kertoo Regina Merozien. KANTELE 9 2·2010
• ILMOITUKSET "Soittimen ja soittotekniikan kehityksen eri vaiheita ja mahdollisuuksia olen esitellyt työssäni mm. vertailevan tutkimuksen avulla, jossa esittelen Itämeren alueen soittimia, mm. suomalaisen kanteleen." Yksi tärkeä osa-alue tutkimuksessa on ollut myös terminologian systematisointi. Työn osaT: MYYN 32-kielisen kanteleen. Sen on valmistanut Kantele Valmistamo Velj. Heikkilä vuonna 1980. Kantele on hyväkuntoinen, sitä on käyttty vuosina 1980 - 1982, jonka jälkeen sitä on säilytetty kovassa kuljetuskotelossa. Hintapyyntö koteloineen 950 . Anita Sutinen · puh. 050 330 9423. MYYDÄÄN käytetty 36-kielinen konserttikannel (Heikkilän kanteleet). Hintapyyntö 1000 . Pirkko Hytönen / 050-3054752 KANTELEFANI! Tapaaminen Kaustisella/ 1. Perinteisen kanklsin kehitysvaiheita, rakenteen piirteitä, kanklsin akustisia ominaisuuksia ja vertailua muiden maiden vastaaviin kielisoittimiin, lähinnä eurooppalaisiin soittimiin Akateemisen kanklsin soiton tekniikat (sulkusoitto, näppäily, sekatyyli) ja niiden kehitys lähtien perinteisen kanksin soitosta, soittotekniikoiden vertailua muiden maiden vastaaviin soittimiin. Kanklsin ohjelmisto soolosoittajan näkökulmasta, äänenlaadun piirteitä, notaation periaatteita, tulkinnan mahdollisuuksia, sekä kanklsohjelmiston säveltämisen haasteita Tulevaisuuden näkymiä, systematisoitu näkemys soittimen rakentamisen, opettamisen, soittamisen mahdollisuuksista Liite: soolokanklssävellysten luettelo, valokuvia sävelvaihtajista, soittimien mallikuvia, soittajia ja opettajia, sanasto 2. 3. Pauanteella 10-18.7.2010. Aiheena vanhat kanteleet soittokuntoon. Periaate: MINÄ ISSE: huollan, korjaan, viritän, ja tietenkin soitethan, joka ilta! Muutama korjattu kannel saatavana lainaan "sisäänsoitettavaksi", ks. kuvia: www.kaustinen.fi/kirjasto. htm. Osallistuminen on ilmainen. Paikalla Voitto, tarvittaessa asiantuntija-apua, Lisätietoja: Voitto Isosaari. p. 0400 865 332. voitto.isosaari@pp.inet.fi rADIO YLE 1:SSÄ torstaina 3.6. klo 19.03-21.15 4. 5. "Työ on ollut hyvin innostavaa ja aionkin lähitulevaisuudessa jatkaa aiheen käsittelyä, erityisesti olen suunnitellut paneutuvani kanklsin akustiikan tutkimukseen", kertoo Regina. Huom! Kansanmusiikin konsertti-ilta Radio Yle 1:ssä. Klo 19.03 Suunta-trio: Anna-Kaisa Liedes, Kristiina Ilmonen ja Timo Väänänen. (Äänitetty Samuelin Poloneesissa, Kaustisella 13.3.). · n. klo 19.40 Pohjoismainen Nomas-yhtye. · n. klo 20.40 Gong Linna yhtyeineen Kiinasta. (Äänitetty Kaustisen kansanmusikkijuhlilla heinäkuussa 2009) A.O.VÄISÄNEN 120V. JUHLASYMPOSIUM 10.­13.6.2010, Savonranta, Vuokala. A.O.Väisänen 120v. Juhlasymposiumin ohjelmassa huomioidaan Kalevalan 175v. juhla. Väisänen toimi eri tehtävissä Kalevalaseurassa kymmeniä vuosia. Kanteleliitto osallistuu Juhlasymposiumin kanteleaiheisten konserttien tuotantoon. Tutustu tarkemmin: aovsymposium.wordpress.com TArVITSETKO KANNELTA? Kanteleliitto lainaa kolme aloittelijalle sopivaa kannelta lukuvuodeksi 2010-2011. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.2010 mennessä. KANTELE 2·2010 10
• Kaikkien aikojen ensimmäinen KanteleFest toteutetaan heinäkuussa Haapavesi Folk Music Festivalin yhteydessä. Kantele soi festivaalissa monissa erilaisissa muodoissaan: luvassa on muun muassa Vilma Timosen Kanteleen kyydissä -lastenkonsertti, Senni Eskelisen progehtavan Stringpurée Bandin keikka sekä Arnold Chiwalalalta ja Soili Perkiöltä tilatun kanteleteoksen kantaesitys. Festivaalin aloittavassa Arja Kastisen ja Ritva Koistisen kirkkokonsertissa kohtaavat karjalainen kanteleimprovisaatio sekä Arvo Pärtin ja Pekka Jalkasen sävellykset. 1.­4.7.2010 Haapavedellä Viikonlopun aikana on myös mahdollisuus osallistua ilmakanteleen SM-kisoihin ja eri-ikäisten kanteleworkshopeihin. Paikalliset voivat virittäytyä kanteletunnelmiin etukäteen Haapaveden kirjastossa nähtävässä Timo Väänäsen Kanteleen Kielin -valokuvanäyttelyssä. Kaikkiin KanteleFestin konsertteihin pääsee Haapavesi Folkin pääsylipuilla. Tapahtumaa tukevat Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto ja Esek. KanteleFest · tapahtumat ·Sisäisiä sointeja: Arja Kastinen ja Ritva Koistinen 1.7. klo 18.00 Haapaveden kirkko ·Haapaveden kantele: Jaakko ja Sanna 1.7. klo 21.00 Sali ·Stringpurée Band 1.7. klo 22.00 Sali ·Kanteleworkshopeja eri-ikäisille soittajille 3.7. klo 12­14 Jamiteltta ·Vilma Timonen: Kanteleen kyydissä 3.7. klo 14.35 Päälava ·Arnold Chiwalalan & Soili Perkiön kanteletilausteos - kantaesitys 3.7. klo 15.30 Jamiteltta ·Ilmakanteleen SM-kisat 3.7. klo 20.00 Päälava ·Kantelekirkko paikallisten soittajien voimin 4.7. klo 12.00 Haapaveden kirkko ·Kanteleen kielin -näyttely 21.6.­4.7. Haapaveden kirjasto Muutokset mahdollisia Festivaalin kotisivut: kantele.net/kantelefest
• KUVAKANTELE Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa soittivat 31.3.2010 pianomusiikin osaston ja kansanmusiikin osaston kanteleensoittajat sekä Vilma Timonen Quartet: Forward. Kuvassa Matleena Huovinen soittaa teoksen Kantona, säv. Heikki Valpola. Kuva: Jorma Airola. " KANTELE TÄNÄÄN KANTELE 2·2010 12
• KANTELE 2·2010
• Heijastumia Kuluneen kevään aikana minulla on ollut ilo kommunikoida monien eri alojen taiteilijoiden kanssa, millaisena taidekantele heille tällä hetkellä näyttäytyy. esiin tulleet erilaiset heijastumat omasta rakkaasta soittimestamme ovat kiehtovia. Kantelelehden tässä numerossa puheenvuoron saavat neljä alaa tiiviisti seuraavaa taiteilijaa, jotka kertovat kukin omasta näkökulmastaan taidekanteleen nykytilasta, erityisominaisuuksista sekä tulevaisuuden näkymistä. uusia näkökulmia aiheesta on luettavissa jälleen lehden seuraavassa numerossa. Mirva Minkkinen on lahtelainen kanteletaiteilija ja -opettaja. Hän opettaa Lahden konservatoriossa sekä Lahden ammattikorkeakoulussa ja esiintyy niin solistina kuin erilaisissa kokoonpanoissa, mm. Kuutarkvartetissa. Minkkinen kokee tärkeänä taidekanteleensoiton pedagogiikan kehittämisen sekä kanteleella soitetun taidemusiikin esilletuonnin. Kuva: Studio Elite toimittaja: mirva minKKinen Kantele taidemusiikkisoittimena Ritva Koistinen: Kantele taimusiikkisoittimena Kantele on vähitellen löytänyt paikkansa taidemusiikin, varsinkin uuden taidemusiikin kentällä. soitin puhuttelee monia säveltäjiä erityislaatuisuutensa vuoksi. Kantele on sävykäs, joidenkin mielestä arkaainen, monien mielikuvissa erityisen intiimi soitin. muille soittimille sävelletystä musiikista löytyy monia teoksia, jotka soveltuvat luonteensa puolesta erinomaisesti kanteleelle ja soivat jopa "kauniimmin", tai luonteikkaammin, herkemmin kanteleella. toisaalta on myös hyvä olla valikoiva siinä, millainen musiikki luontuu soittimelle (ja toisaalta rohkea!). Kanteleen valttina taidemusiikkia esittäessä on jäljittelemätön, vivahteikas ja herkkä sointi. laaja ääniala on tässä eduksi: hyvässä kanteleessa on ainutlaatuinen kirjo sointivärejä jo eri rekisterien ansiosta: syvä basso, lämmin keskirekisteri, kirkas diskantti. taidemusiikin haasteita ajatellen soittajan kannalta kanteleen olisi oltava sopivan herkästi reagoiva. Kielten jännitteen on tarpeellista olla riittävän korkea, mihin suuntaan monia soittimia onkin jo pitkään kehitetty ja sopivaa balanssia haettu. liian "löysät" kielet varsinkin bassorekisterissä vaikeuttavat KANTELE 2·2010 14
• " Kaikessa taidokkaassa musisoinnissa tarvitaan monipuolista soittimen hallintaa." esim. monien sävelkulkujen täsmällistä hallintaa. "Perinteinen" kantelesointi ei välttämättä ole paras ajatellen taidemusiikkia. tietty herkkyys soittimessa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä. sähkökanteleella voi olla hyvin mielenkiintoinen tulevaisuus taidemusiikin kentällä. tähän tarvitaan kuitenkin useiden ammattilaisten sitkeää työtä ja monia uusia sävellyksiä. säveltäjiltä vaaditaan myös paneutumista ja avoimuutta uudenlaisille ideoille ja ratkaisuille, avoimuutta myös tyypillisten genrerajojen ylityksille. Kantele taidemusiikkisoittimena ei vieläkään ole itsestäänselvyys. siksi olisi erityisen tärkeää, että musiikkiesitykset olisivat tyylillisesti ja taidollisesti vakuuttavia. tämä haastaa opetuksen: alkeista lähtien tarvitaan laadukasta opetusta, joka valmentaa taidemusiikin moninaisiin haasteisiin. Korostan tässä, että samat haasteet ovat muillakin soittimilla, kanteleen pedagogiset perinteet ovat vain kovin lyhyet. Kanteleen on vieläkin luotava omaa uskottavuuttaan. ja me pystymme siihen!! tämä vaatii luonnollisesti paljon opettajien koulutukselta sekä omaa aktiivisuutta kouluttautua ja kehittää itseään edelleen. opettajilta vaaditaan näkemyksellisyyttä ja kykyä ohjata oppilaitaan huolelliseen pohjatyöhön, samoin myös riittävää ymmärrystä käsien ja kehon toiminnasta. taidemusiikki pitää sisällään laajan kirjon erilaisia tyylejä ja lähestymistapoja. soittajalla on mahdollisuus kehittää näiden musiikkien parissa taitojaan ja suhdettaan soittimeensa hyvin monipuolisesti. toisaalta kaikessa taidokkaassa musisoinnissa tarvitaan monipuolista soittimen hallintaa. taidemusiikin opiskelusta on siten hyötyä muusikkona toimimiseen vieläkin laajemmalla musiikin kentällä. taidemusiikki voi herättää ja ruokkia sekä soittajan että kuulijan tunne-elämää, henkisiä ja esteettisiä tarpeita. se voi tuoda lohtua ja iloa, olla henkisesti puhdistava tai inspiroiva kokemus, koskettaa monilla tasoilla. se voi olla juuri se musiikin alue, joka tuo syvintä tyydytystä ja kaivattua haastetta, kun saa kehittää piilossa olevia kykyjään. Ritva Koistinen on kantelemusiikin lehtori SibeliusAkatemiassa. · kuva: Heikki Tuuli KANTELE 2·2010 15
• Rabbe Forsman: Barokki, renessanssi ja kantele Laajan uuden musiikin repertuaarin lisäksi barokkiohjelmistolla on kauan ollut oma paikkansa SibeliusAkatemian korkeatasoisissa kanteletutkinnoissa. Useimmin esiintyvä säveltäjänimi on ollut Johann Sebastian Bach, jonka haastavat luuttusarjat ja -partiitat on menestyksellä soitettu kanteleella. Händelin harppukonsertto on soitettu usein, ja myös barokin luuttumestarin Silvius Leopold Weissin teokset ovat osoittautuneet soveltuvan erinomaisesti kanteleelle. Tänä keväänä Heidi Äijälä esittää barokkijousikvartetin kanssa Bachin f-molli-cembalokonserton. Tällainen taiteellinen aktiviteetti on tuntunut itsestään selvältä aikana, jolloin puhdasoppisuus ja tiukkapipoisuus vanhan musiikin kentällä on vähentynyt verrattuna alkuaikojen autenttisuusyliuskoon. Nyt pianistitkin soittavat taas entistä paremmalla omallatunnolla barokkimusiikkia Steinwaylla. Silti on kanteleen eduksi otettava huomioon, että sekä sen sointi että sen artikulaatiotavat ovat paljon lähempänä barokin maailmaa kuin moderni piano. Tämän päivän piano on yhtä kaukana barokin sonoriteetista kuin hanuri, jolla tosin myös soitetaan menestyksellä Bachia. Soinnista riippumatta barokin musiikin sisäinen logiikka ja puhuttelevuus ovat toteuttavissa erilaisilla välineillä eriasteisella vakuuttavuudella. Vakuuttavuuden asteikolla kantele ei ainakaan jää häntäpäähän. Suomen tilanteesta on otettava huomioon myös se, että luuttua soitetaan nykyään valitettavan vähän, vaikka SibeliusAkatemiassa on jo vuosikymmeniä ollut täydet tutkintovaatimukset ja erittäin päteviä opettajia. Yksi ainut luutun A-tutkinto on suoritettu. Näin saamme vanhan musiikin puolella olla kiitollisia siitä, että kanteletaiteilijat pitävät huolen luuttuohjelmistosta. Itse ajattelen, että kanteleen repertuaari olisi laajennettavissa myös renesanssin puolelle, vaikkapa John Dowlandin laajalla ja korkeatasoisella luuttutuotannolla. Myös perehtyminen renessanssin improvisaatioon olisi kanteleensoittajille luontevaa. Jossain määrin jo harrastetaan barokin continuosoittoa. Tässä on selvä taidemusiikin ja kansanmusiikin crossoverkenttä, jossa eri aikakausien improvisaatiotraditiot ja -tyylit voivat päästä hedelmälliseen vuorovaikutukseen antamatta hallitsevaa asemaa nuoremmille kansanmusiikkiperinteille. Rabbe Forsman on vanhan musiikin lehtori SibeliusAkatemiassa · Kuva: Heikki Tuuli " KANTELE 2·2010 Vakuuttavuuden asteikolla kantele ei ainakaan jää häntäpäähän." 16
• Kanteleluokan 2000-luvun polvea: Suvi-Anna Kärkönen, Jenni Vartiainen, Matleena Huovinen ja Tuuli Lukkarinen Pekka Jalkasen Ektenian harjoituksissa Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Oslossa 22.8.2009. Kuva: Annu Mikkonen Pekka jalkanen säveltäjän näkökulmasta Tarvitaanko taidemusiikkia kanteleelle? Säveltäjänä asia on minulle itsestään selvä. Tarvitsemme taidetta, myös musiikkia. Tarvitsemme myös viihdemusiikkia, mutta näiden kahden luonne on erilainen. Suurin ja periaatteellisin ero on, että taidemusiikki pystyy kohtaamaan ihmisen syvähenkisen puolen ja tähtää muutokseen ja uusiin näkökulmiin. Viihdemusiikin tehtävä on päinvastainen. Sen pitää luoda tuttuuden avulla turvallisuuden tunnetta, joten siinä pätee "koskaan et muuttua saa" -sääntö. Jos musiikki muuttuisi, taivas putoaisi. Nämä kaksi puolta ovat musiikin ääripäät, väliin mahtuu paljon, arvokastakin. Taidekanteleen traditio on nuori, aina 1970-luvulle saakka suorastaan kelvoton. Usein sitä on vielä yritetty pyhittää vastenmielisellä kansallisuusaatekytkennällä, joka on ollut monelle kuulijalle viimeinen pisara. Kun valitaan ohjelmistoja, on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota musiikin substanssiin. Paljon on esitetty taidemusiikkina nuotteihin kirjoitettua roskaa, sekä sävellyksiä että sovituksia. Väittäisin, että 30 viime vuoden aikana syntyneet uudet teokset ovat toista maata. Niitä ovat tehneet ammattisäveltäjät, joilla on ollut aitoa innostusta löytää unohdetusta ja halveksitusta soittimesta innovaatioita nykymusiikkiin. Kantele soittimena on sekä vanha että nuori. Kehitysvaiheita on ollut paljon, ja kiinnostavaa on, että kaikki ratkaisut elävät nykyään rauhanomaista rinnakkaiselämää. Siksi en kantaisi huolta siitä, että taidesoittaja soittaa myös pienkanteleita tai sähkökanteleita, ehkäpä joku lopullisestikin. Tässäkin kriteerinä on substanssi. Luotan siihen, että lopulta sekä arkaaiset että modernit kanteleet tarjoavat mahdollisuuksia myös taiteellisille innovaatioille, seikalle, jota ilman traditio kuin traditio kuolee. Itse olen tätä nykyä kiinnostunut ennen kaikkea pienkanteleista ja tulen suuntaamaan aktiviteettiani niiden lumoon." Pekka Jalkanen on säveltäjä. KANTELE 17 2·2010
• " Vaikka alan ihmiset ovat varmasti tehneet lujasti töitä kantelemusiikin tunnetuksi tekemiseen, se ei vieläkään ole suurelle yleisölle niin tuttu kun sen soisi olevan." lealiisa Kantola Kuulijan matka Ehkä me perinteisesti ajattelemme, että kantele on tarkoitettu kansanmusiikkiin, niin minäkin kuvittelin ennen kuin tyttäreni alkoi harrastaa taidemusiikin soittoa kanteleella. Olen tyttäreni soittoharrastuksen myötä kiinnostunut kantelemusiikista yhä enemmän. Olen ollut konserteissa ja ostanut levyjä ­ yrittänyt hahmottaa, miten kantele soi, minkälaisissa musiikkilajeissa ja minkälaisilla kokoonpanoilla. Tämän kolmen vuoden retkeni kanteleen äänimaailmaan on ollut rikas ja hämmentäväkin. Kantele on hämmästyttävän monipuolinen soitin ja se taipuu erilaisiin musiikinlajeihin. Suurin yllätykseni ja elämykseni on ollut kuulla taidemusiikkia kanteleella. En voinut koskaan kuvitellakaan, kuinka kauniisti se soi, kuinka omintakeinen sen äänimaailma on. Mielestäni kantele sopisi vaikka sinfoniaorkesterin solistiksi, uskon, että se olisi todellinen seikkailuretki musiikin eri tasoille ja erilaisiin maailmoihin. Itse kuuntelen mielelläni taidemusiikkia kanteleryhmien soittamana. Yhtälailla kuuntelen muutakin kantelemusiikkia. Olen sitä mieltä, että vaikka alan ihmiset ovat varmasti tehneet lujasti töitä kantelemusiikin tunnetuksi tekemiseen, se ei vieläkään ole suurelle yleisölle niin tuttu kun sen soisi olevan. Mielestäni kanteleella soitetun taidemusiikin tutuksi tekemiseksi vaadittaisiin tavoitteellinen ohjelma ja strategia, rahoitusta valtion ja sponsoreiden taholta sekä alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden kuulemista, kuuntelemista ja tukemista. Kantele on mielissämme kansallissoittimemme, niin kuin aika menee eteenpäin, niin myös kansa kasvaa ja kehittyy ­ olisi luontevaa ja toivottavaa, että tulevaisuuden tietäjät eivät ainoastaan soittaisi, vaan myös säveltäisivät kanteleille tarkoitettua taidemusiikkia. KANTELE 2·2010 18 Lealiisa Kantola on sana- ja kuvataiteilija sekä näytelmäkirjailija · Kuva Pia Rautio
• Tallenna helposti ja laadukkaasti konsertit, harjoitukset, sävellysideat ... J U M I N K E K O - S Ä Ä T I Ö Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut imu@imu.fi www.imu.fi 298,- 09-295 2079 ZOOM H4n 0400-467 974 Teemat: pelimanni - viulu - hävyttömät laulut erikoisteemana terva KANSANMUSIIKIN OPINTOLINJA Koe kansanmusiikin voima! 31.8.2010­20.5.2011 Opiskele kansanmusiikkia inspiroivassa ympäristössä Kaustisella. Pidä tauko työelämän paineista luovuudesta nauttien. Opinnoista saat myös vauhtia jatko-opintoihin. Opiskella voit joko yhden lukukauden, -vuoden tai vaikka kaksi lukuvuotta. Haku opintolinjalle 31.7. mennessä. Kansanmusiikkijuhla Sommelo kutsuu vanhoja ystäviä ja uusia tuttavia mukaan ainutlaatuiseen taidon, tiedon ja tunteen kohtaamiseen. Mukana mm. · Kimmo Pohjonen ja Ville Walo · Mauno Järvelä · Heikki Lahti · Eeva-Leena Pokela · Taito Hoffrén · Arja Kastinen · Puhti · Es&co · Hiite · Nordic Choro · Paju · Timo Alakotila Tule unohtumattomalle matkalle kansanmusiikin kehtoon! Kolmas Kansainvälinen kanteleleiri 28.6. - 3.7. Kuhmossa. Lisäksi useita kansanmusiikkikursseja ja työpajoja. Tule mukaan! Lisätietoja www.runolaulu.fi p. 044 075 0102/ Minna Seilonen. Tervetuloa kokemaan myös unohtumaton matka Vienan Karjalaan 4. - 6.7.2010! Tänä vuonna mahdollisuus lähteä mukaan myös bussikuljetuksella Helsingistä. Lisätiedot: www.matka-kyllonen.fi/kulttuurimatka.htm SOMMELO | Kainuuntie 99 | 88900 KUHMO puh. 044-250 1396 | sommelo@runolaulu.fi KESÄKURSSEJA REELIN RIEMUA, SOITON ILOA SKOTLANNISTA 10.­13.7. * KONSTA JYLHÄ PELIMANNIKURSSI 13.­15.7. LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: ako@akopisto.fi, puh. 044-4325 616
• Emma Vähätalo Kantelekultaa Pietarista Lahtelainen Emma Vähätalo soittaa monen kaverinsa tavoin kanteletta. Hänen soittimenaan on alusta lähtien ollut konserttikantele ja eniten häntä kiinnostaa soittaa "jännää ja erityistä musiikkia" ­ Emma soittaa enimmäkseen taidemusiikkia. Hän on osallistunut jo useasti kantelekilpailuihin, viimeksi viime marraskuussa Pietarissa järjestettyyn Baltia 2009 -festivaalin kilpailuun, jossa hän voitti 10­14-vuotiaiden sarjan. Suomen ohella kilpailuun osallistui nuoria soittajia Venäjältä, Valko-Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta. teKsti ja Kuvat: timo väänänen "Oli aika jännää päästä soittamaan ulkomaille ja erilaista aikaisempiin kilpailuihin oli se, etten tuntenut Pietarissa muista soittajista ketään", kertoo Emma viime syksyn Venäjän matkastaan. "Soitin kilpailuohjelmassa mm. Mirva Minkkisen ja Kirmo Lintisen kappaleet. Lintisen kappaleita olen soittanut muitakin. Ne ovat jänniä, kun niissä on niin erilaisia tunnelmia. Yhdessäkin on improvisaatio-osa, jossa raavin punottuja bassokieliä kynsillä. Siitä lähtee jännittävä ääni", Emma kertoo. Emman perheessä soittavat kaikki ­ sisarukset, äiti ja isä. Patrik-veli soittaa pianoa, mutta vielä ei ole Emman ja Patrikin duoesityksiä kuultu. "Olen kyllä tarjonnut Patrikille kanteleopetusta, mutta tunteja ei ole pidetty", Emma naurahtaa. "Ensimmäisen kerran kuulin kanteletta TV:ssä ikuisuuksia sitten, kun Viola esiintyi Pikku Kakkosessa. Kantele kuulosti mukavalta." Nyt Emma on Violan kanssa samalla luokalla. Moni muukin kaveri ja tuttava soittaa kanteletta. "Aika yleinen soitin se on", pohtii Emma. "Pietarissa oli kiinnostavaa nähdä muita soittimia, vaikken niitä kovin paljon ehtinyt kuunnellakaan. Näin ainakin venäläisen kanteleen, guslin, ja sitten valkovenäläisen kapuloilla soitettavan soittimen", muistelee Emma. "Mirva Minkkinen ­ nyt äityislomalla oleva opettajani ­ pääsi kerran esiintymismatkalle Japaniin. Toivoisin, että joskun minäkin pääsisin!" Emma on kiinnostunut japanilaisista manga-sarjakuvista, joten Japanin matkalla voisi tutustua niihinkin. Kantelemangaa hän ei ole vielä kokeillut piirtää. "Enemmänkin luen kuin piirrän mangaa, mutta voisihan sitä kantelemangaakin kokeilla joskus tehdä." Emma Vähätalo soittaa kanteletta ja Patrik pianoa. KANTELE 2·2010 20