Uusi vuosi, uudet kanteleet
PIKKUHILJAA
HYVÄ TULEE,
Arnold
Chiwalala
&
Duo Eva Alkula & Tomoya Nakai
Jorma Uotinen ja vuoden kantelelevy
mestarin muotokuva: Erkki Lassila
2013
K NTELE 1
irtonumero 8 ?
www lovikka
www.lovikka.com
k com
Soittopöytä
taittuvilla jaloilla
2 KANTELE
TÄSSÄ NUMEROSSA
12
DUO EVA Alkula & Tomoya Nakai:
?Parempi sillalla kuin sillan alla?
Pääkirjoitus ......................................................................... 4
Minulle kaikki heti nyt: Folklandia 2013 ........................ 5
Tanssittaako kanteleen ääni,
Jorma Uotinen? ......................................................
8
Eva Alkula & Tomoya Nakai ...............................................12
Mestarin muotokuva:
Erkki Lassila .....................................................
16
Nuottiliite .......................................................................... 23
Levypoke ............................................................................. 28
Liiton sivut ......................................................................... 30
Pikkuhiljaa hyvä tulee,
Arnold Chiwalala ............................................
34
K NTELE
PÄÄTOIMITTAJA
Jimmy Träskelin, 050 3286870
JULKAISIJA JA KUSTANTAJA
(tilaukset, jäsenasiat)
Kanteleliitto r.y.
Hämeentie 34 D 00530 Helsinki
050 5645957, mail@kantele.net
kantele.net
TOIMITUSNEUVOSTO
Marko Aho, Eija Kankaanranta,
Maija Pokela, Outi Sané,
Harri Suilamo
TOIMITUS JA TAITTO
Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net
PAINOPAIKKA
KS Paino Oy, Kajaani
ILMESTYMISTIEDOT
35. vuosikerta, 1 / 2013
4 numeroa vuodessa
Tilaushinta 30 ?/vsk
Irtonumero 8 ? / 12 ? (lehti+cd)
SEURAAVA NUMERO
Ilmestyy 17.5., aineisto viim. 29.4.
ISSN 0357-6892
Varastettuja kanteleita................................................. 40
Äänetön kantelekonsertti ............................................. 43
Vieraskantele ................................................................... 44
Leirikalenteri .................................................................... 46
KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO
KULTTI RY:N JÄSEN
KANTELE 3
PÄÄKIRJOITUS
ilmettä mukaillen, vai lähdenkö puhtaalta pöydältä ja yritän yltää aikaisemmin saavutettuun
laatuvaikutelmaan omalla panoksellani? Tiedät jo,
mihin ratkaisuun päädyin. Jokainen aikakausjulkaisu kaipaa uudistamista silloin tällöin, ja oman
kunnianhimoni tyynnyttämisen vuoksikin koin
tarpeelliseksi tehdä lehdestä täysin omannäköiseni. Siispä sukelsin aikakauslehtien maailmaan ja
ahmin erilaisia julkaisuja muodostaakseni kuvan
siitä, millaista on nykyaikainen journalismi, minkälaiset tuulet puhaltavat ulkoasuissa ja mitä niistä
voisin omaksua omaan työhöni ja Kantele-lehden
konseptiin. Rupeama oli innostava, ja kun valkoinen paperi aukesi ruudulle eteeni, oli päässäni
jos jonkinlaisia suunnitelmia. Niistä osa toteutui
ja osa jäi toteutumatta, ja selväksi tuli, että aivan
viimeistä piirtoa myöten ei tällaista lehteä raapusteta kertaistumalta. Visiot kirkastuvat useamman
numeron aikana.
P
itelet kädessäsi Kantele-lehteä, joka
näyttää varsin erilaiselta kuin aikaisemmin näkemäsi Kantele-lehdet.
Älä säikähdä, kyseessä on sama lehti
kuin ennenkin ? sitä koonneet kädet ovat vain eri kädet kuin aiemmin. Kun mahdollisuus ryhtyä Kantele-lehden päätoimittajaksi
avautui viime vuoden loppupuolella, otin ajatuksen vastaan mielenkiinnolla jo senkin takia, että
vuosien saatossa toimittajan ja taittajan tehtävät
ovat muodostaneet suuren osan leivästäni. Ne ovat
tavallaan löytäneet minut, ja minä puolestani olen
löytänyt intohimoa niitä kohtaan. Kantele-lehden
teossa pääsen toteuttamaan noita intohimoja sekä
palvelemaan maamme musiikin kenttää. Koulutuksen olen saanut nimenomaan musiikin saralla,
en toimittajana tai taittajana, vaikka molemmat
alat kyllä olivat aikanaan myös harkinnassa. Onkin huvittavaa, että musiikille omistautuminen on
tuonut minut näiden töiden pariin.
Toinen syy kiinnostumiseeni Kantele-lehdestä oli
mielikuvani sen korkeasta laadusta. Timo Väänänen on aikanaan tehnyt lehdestä julkaisun, joka
on tyylikkyydessään vakuuttanut kaikki lukijansa.
Siksi työhön ryhtyessäni jouduinkin pian kysymyksen eteen: aloitanko työni vanhoja pohjia ja
4 KANTELE
Kanteleen kanssa olen ollut tekemisissä varsin paljon viime vuosina, vaikka kanteleensoittajana en
ole vielä kunnostautunut. Edelleen jatkuva työni
Kansanmusiikki-instituutin julkaisuvastaavana on
saattanut minut osalliseksi esimerkiksi moneen
kantelelevytykseen, ja viime kesänä toteutin kanteleaiheisen valokuvakokoelman nimeltä Uusin
äänin suloisin - kanteleensoittajien muotokuvat. Näiden tiimoilta olen hiljattain saanut tutustua mm.
moniin kanteleen mestaripelimanneihin, jotka
ovat innoittaneet laajan Mestarin muotokuva -sarjan perustamiseen lehdessä. Ominta aluettani musiikin ja kanteleen saralla on epäilemättä kansanmusiikki, mutta pyrin tuomaan lehteen tasaisesti
muidenkin genrejen uutisia. Sisällön tuottamisen
merkeissä toivon yhteistyötä lukijoiden kanssa:
vihjatkaa, ehdottakaa ja kirjoittakaa! Kantelemaailman ammattilaisilta toivon lisää rohkeutta myös
lehdessä mainostamiseen, jotta en liiaksi pääse
käyttämään mielikuvitustani takakannen kallisarvoisella mainostilalla. Kantele-lehti tavoittaa
kanteleen ystävät. Nyt, luovuttaessani ensimmäisen lehteni lukijakunnalle, tuo ajatus tuo perhosia
muuallekin kuin keittiön tapettiin. Siispä ole hyvä,
tämä on minun Kantele-lehteni. Ota se omaksesi!
Minulle kaikki
TEKSTI: TIINA KOMULAINEN
KUVAT: ERKKI WRANGEN
heti nyt!
FOLKLANDIA 2013
V
uotuiselle kansanmusiikin ja
-tanssin teemaristeilylle Folklandialle 11. -12. 2013 osallistui jälleen
Silja Europan täydeltä kansanmuusikoita kansantanssijoita ympäri Suomen. Kantele, kanneltajat ja Kanteleliitto olivat vahvasti näkyvillä ja kuuluvilla. Erilaiset
kanteleet olivat pääsoittimina Olga ja Henry
Kolarin (Äänekoski), Ontrei-duon Rauno Niemisen ja Timo Väänäsen, Pauliina Syrjälän (Joensuu) sekä Äijäkanteleiden (Kymenlaakso) taitavissa sormissa. Kanteleensoittoa kuultiin myös
monissa yhtyeissä osana monien eri soittimien yhteissointia. Muun muassa Akostolit Kaustiselta,
Kakkarat Vantaalta, Petkele Helsingistä, Pöläkkä
Kokkolasta, Ryppy Vantaalta ja Trollfolk PohjoisKarjalasta olivat esiintymässä Folklandialla tuoden yleisölle mahdollisuuden kuulla kanteletta.
Kanteleliitto rekrytoi tehokkaasti uusia jäseniä ja
kertoi toiminnastaan omalla pisteellään. Inkoon
Musiikki IMU markkinoi Kanteleliiton vieressä
kantelelevyjä ja -nuotteja. Folklandia-risteilyllä
myös julkistettiin Kanteleen kielin, Baltian kantelekansat -kirja.
että olemme ?minulle kaikki heti nyt? ja ?varmuuden vuoksi tahdon kaiken?- ihmisiä. Ehkä tähän
kritiikkiin on syynsä, mutta Folklandian konserttitarjonnan kohdalla kannattaa kuitenkin tehdä
poikkeus kohtuudesta ihan hyvällä omallatunnolla. Siellä ?minulle kaikki heti nyt? ? toimintamalli
tuntuu olevan ainoa toimiva.
Monet iloiset jälleennäkemiset ja naurut, halaukset ja kuulumiset vaihdettiin. Tunnelma Folklandia-risteilyllä on omaa luokkaansa. Vanhoja
tuttavia tavataan ja uusia saadaan. Folklandian
olemukseen kuuluu se, että aikaa on rajoitetusti,
mutta tuttavia paljon ja tasokasta ohjelmaa suorastaan ylitsevuotavasti.
Meitä tämän päivän ihmisiä paheksutaan mediassa siitä, että olemme kärsimättömiä ja haluamme
kerätä itsellemme kokemuksia ja elämyksiä nopeasti määrättömät määrät. Meitä kritisoidaan siitä,
KANTELE 5
FOLKLANDIA 2013
pöytään, jossa ennestään jo istuu pariskunta. Tervetuloa, minulle sanotaan iloisesti. Pöytäseurueeni esittäytyy Päiviksi ja Erkiksi Tampereelta. He
kertovat olevansa ensimmäistä kertaa elämässään
kantelekonsertissa. He ovat kiinnostuneet tästä
konsertista, koska ovat tavanneet aiemmin laivalla kanteleensoittajan, joka on suositellut tätä
konserttia heille.
?Kantele on meille ennestään tuttu soitin, sillä oma lapsemme on soittanut kanteletta. Se on
upea soitin ?, Erkki kertoo. ?Olimme kerran hautajaisissa, joissa joku soitti kanteletta. Soitto oli
niin koskettavaa kuultavaa. En koskaan unohda
sitä hetkeä. Se soitto meni suoraan sieluun?, Päivi
jatkaa.
Konsertti alkaa. Äskeisen keskustelun jälkeen toiveet ovat meillä kaikilla korkealla. Päivi ja Erkki
terästäytyvät kuuntelemaan ja pian he antautuvat
kanteleen viemiksi. Pian meitä viedäänkin musiikkimatkalle.
Konsertti koostuu kolmesta eri esityksestä: Olga ja
Henry Kolarin, Pauliina Syrjälän ja Ontrei-duon
esiintymisistä. Yhteinen nimittäjä tälle konsertille
on improvisaatio, joka on kuin matkantekoa kuulijoiden korvissa ja mielissä. Tälle matkanteolle jokainen esiintyjä kutsuu hieman eri keinoin. Olga
ja Henry Kolarin duo kutsuu kuulijoita matkaansa
vähäkielisten kanteleiden esteettisellä improvisaatiolla, Pauliina Syrjälä soveltaen Saarijärven
kanteleen eri mahdollisuuksia tyylikkäästi ja kekseliäästi, sekä Ontrei-duo, vahvistuksenaan Sauli
Heikkilä, käyttäen osuudessaan vaikuttavasti erilaisia kanteleita, hiiukannelta, shamaanirumpua ja
kurkkulaulua.
On lauantai-aamupäivä 12.1. 2013 jossain päin
Ahvenanmerta. Silja Europan ulkopuolella avautuu luminen merenselkä. On aamun sininen hetki. Kuulijat eivät tiedä kokevansa pian sinisen hetken sisällään; Folklandia-risteilyn ?Kantele palaa?,
kanteleen teemakonsertti, on juuri alkamassa.
Koska paljon väkeä on jo kokoontunut kuulemaan konserttia, kysyn, mahtuisinko istumaan
6 KANTELE
Konsertin taitavat muusikot houkuttelevat kuulijoissaan esiin tunnelmia ja mielenmaisemia, joita
kuulija ei ehkä muista tunteneensa tai tiedä olleen
olemassakaan. Näin ollen se, mitä konsertti kuulijalleen tarjoaa, on jokaisella kuulijalla oma, uniikki
kokemus. Varmaa on se, että konsertti ei jätä ketään ketään kylmäksi.
Kun konsertti loppuu, katsomme toisiamme hetken ihan hiljaa, sillä konsertti on ollut meille kaikille vahva elämys. ?Olipa ihanaa. Tästä saimme
kyllä virtaa ja iloa. Kyllä voin sanoa, että kanteleensoitto meni taas sieluun?, Päivi huoahtaa ihastuneesti.
KIRJA
Kanteleensoittajana kiinnitän konsertissa erityisesti huomiota eksoottisen näköisiin kanteleisiin, jotka soivat Timo Väänäsen ja Rauno
Niemisen käsissä. Tavoitan Timon ja Raunon
konsertin jälkeen lavan takahuoneesta. ?Ontreiduo syntyi Kantele eläväksi- tutkimusprojetista
toissa syksynä. Ontrei syntyi jossain Karjalan
teillä. Ensimmäinen keikkamme oli Kostamuksessa. Myöhemmin kävimme Puolassa Gdanskissa katsomassa paikallista kanteletta. Tein
siitä kopion, ja muunmuassa se kantele oli mukana tässä konsertissa. Kantelemaailma on mie-
?
Aiemmin on etsitty,
mitä eroja eri maiden
kanteleissa on. Nyt on
aika keskittyä siihen, mitä
yhteistä niissä on?
lenkiintoinen. Kanteleita on niin monenlaisia.
Kanteleiksi voi sanoa sellaisia soittimia, joissa
on keskellä sointikoppa ja kielet on kiinnitetty
päihin. Aiemmin on etsitty, mitä eroja eri maiden kanteleissa on. Nyt on aika keskittyä siihen,
mitä yhteistä niissä on?, Rauno kertoo.
?Eri maiden kanteleissa on niin erilaisia sointeja. Niiden kautta olen löytänyt itsestäni muusikkona aivan uusia puolia. Erilaiset kanteleet
ovat hyvin inspiroivia. Minulle ei ole oikeastaan
väliä sillä, minkä tyyppinen kantele on. Ne ovat
minulle työvälineitä toteuttaa musiikkia. On
hienoa improvisoida erilaisilla kanteleilla, sillä
joka soittimella tulee erilaista musiikkia. Kantele tuntuu hyvin elävältä soittimelta?, Timo
jatkaa.
Baltian kantelekansat-kirjaan tutustumisen ja
Ontrei-duon esityksen jälkeen en voi kuin ihmetellä ja ihailla, mikä runsauden sarvi kantele
on, ja miten paljon löydettävää meillä kanteleensoittajilla onkaan. Kantele-termin takana
on koko joukko eri tavalla inspiroivia hienoja soittimia. Olen tästä niin vaikuttunut, että
Raunon tekemät eri maiden kanteleista kopioidut kanteleet tulevat uniinkin: seuraavana yönä
näen unta, että soitan ihmeellisen hienosti soivia eksoottisia kanteleita.
Neliosaiseksi suunnitellun Kanteleen kielin
-kirjasarjan ensimmäinen osa Baltian kantelekansat ilmestyi alkuvuodesta 2013. Kirja
vie lukijansa löytöretkelle virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten kanteleen sukulaissoitinten maailmaan. Työryhmä Timo Väänänen, Leena Häkkinen ja Kari Dahlblom on
koonnut kirjasarjan materiaalin kirjallisuuden ohella useilta kenttämatkoiltaan. Kirja
tarjoaa huomattavan määrän rautaista tietoa,
mutta kanteleen soitto-, rakennus-, ja tutkimuskulttuureihin tutustutaan myös avartavien artikkelien kautta, joissa tulee muun
muassa esiin kanteleen kulttuurihistoriallisia
ja haastateltaville henkilökohtaisia merkityksiä. Mielestäni ratkaisu on onnistunut. Kuten
Timo Väänänen esipuheessa toteaa: ?Emme
ole pyrkineet kertomaan kunkin kansan soittimesta kaikkea ? mahdotonta se olisikin ?
sen sijaan haluamme, että myös lukija pääsee
tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä.? Lisäksi
jokaiseen sarjan kirjaan liittyen on mahdollista hankkia varsin monipuolinen levy, joka
havainnollistaa matkaa kanteleen kanssa eri
kulttuureissa. Erityistä kiitosta antaisin siitä, että äänite on hankittavissa myös iTunesverkkokaupasta digitaalisena, jos sitä ei tullut
ostaneeksi kirjan kanssa yhtä aikaa. On ilo
lukea näin perusteellisesti tehtyä teosta, josta
näkyy omistautuminen aiheelle.
- Leeni Wegelius
KANTELE 7
VUODEN KANTELELEVY
HAASTATTELU JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN
Tanssitaiteilija professori Jorma Uotinen sai alkuvuodesta kymmenkunta kantelelevyä kuunneltavakseen. Kanteleliitto pyysi Uotista valitsemaan ehdokkaista Vuoden kantelelevyn.
Tanssittaako kanteleen ääni,
Jorma Uotinen?
?PY YNNÖN SAADESSANI olin yllättynyt,
mutta otin tehtävän ilolla ja mielenkiinnolla vastaan. En ole kantelemusiikin aktiivinen
kuuntelija, ja tällaiseen uudenlaiseen maailmaan
tutustuminen tarjosi hyvän uuden kuulokuvan
instrumenttiin ja siihen, mitä tällä genrellä tehdään tänä päivänä. Suhteeni kanteleeseen on
tähän asti ollut varsin ohut, ja minulla on ollut
varmaankin aika traditionaalinen mielikuva siitä. En ole kovinkaan usein itse asiassa törmän-
nyt kanteleensoittoon. Muistan kuitenkin, että
sen soundi on aina miellyttänyt korvaani. Siinä
ei ole mitään aggressiivisuutta, mutta toisaalta
siinä on usein jonkinlainen makeuden ja koristeellisuuden vaara olemassa.?
Muuttiko Vuoden kantelelevyn valintatehtävä
käsitystäsi soittimen maailmasta?
?MUUTTI TODELLA! Huomasin sen olevan hyvin monipuolinen, koska tässä joukossa oli hyvin traditionaalista musiikkia, ja sen
lisäksi oli uudempaa tapaa lähestyä kantelemusiikkia. Mukana oli myös levyjä, joilla oli
laulua mukana, mutta ne jouduin hylkäämään
valinnoistani heti. Niissä huomioni kiinnittyi
liikaa tekstin sisältöön, ja instrumentti jäi tavallaan taustalle. Kun nyt oli tarkoituksena valita
vuoden kantelelevy, halusin levyn, jossa instrumentti on läsnä.?
Valitsit vuoden kantelelevyksi Eva Alkulan ja
Tomoya Nakain levyn Sillalla. Miten päädyit
tähän valintaan?
Eva Alkula ja Tomoya Nakai vastaanottivat
Vuoden kantelelevy -tunnustuksensa Jorma Uotiselta 13.2.2013
8 KANTELE
?TÄSSÄ LEV YSSÄ oli riittävän suuria dynaamisia vaihteluita kappaleissa; esimerkiksi
Orfeus-kappaleessa se on valtavan laaja, se me-
?
Ne avasivat
jonkinlaisen
maiseman,
johon olisi
helppo luoda
koreografinen
maailma.?
KANTELE 9
VUODEN KANTELELEVY
nee äärimmäiseen herkkyyteen niin, että joutuu
oikein terästämään kuulemista, ja sitten yhtäkkiä lähteekin toinen, valtava vastavoima. Musiikissa on odottamatonta voimaa, joka ryöpsähtää
yhtäkkisesti esiin ja antaa sitten taas tilaa hengittää. Olen erittäin innoissani siitä, että nämä
soittajat ovat löytäneet toisensa. Aina on kuviteltu, että Suomella ja Japanilla on esimerkiksi
designissa joitakin yhteneväisyyksiä, ja tässä on
mielestäni uusi todiste sukulaisuudesta. Mielenkiintoista oli myös se, että en aina erottanut
kanteleen ääntä koton äänestä. Ne muodostavat
levyllä eräänlaisen symbioosin, ja sulautuvat
yhteen kiinnostavalla tavalla. Kappaleet herättivät myös koreografisia mielikuvia. Saattaisin
valita täältä juuri vaikkapa tuon Orfeuksen tai
John Cagen Dreamin musiikiksi koreografialle.
Ne avasivat jonkinlaisen maiseman, johon olisi
helppo luoda koreografinen maailma.?
Tullaanko kanteletta kuulemaan tulevaisuudessa koreografioidesi taustalla?
?SAATTAA HYVINKIN olla. Nämäkin jäivät sillä tavalla ruumiini muistiin ja voi olla, että
vielä syvennän kantelemusiikin kuuntelemistani.
Monet kappaleet tällä levyllä olivat ajallisestikin
sellaisia kymmenminuuttisia teoksia, joka on
riittävä ja mahdollistaa koreografian kehittelyn.?
Sillalla Vuoden kantelelevyksi
P
rofessori Jorma Uotinen on Kanteleliiton pyynnöstä valinnut Vuoden
kantelelevyn 2012. Tunnustuksen sai
Eva Alkulan ja Tomoya Nakain Sillalla -albumi. Kanteleen ja koton soittoa yhdistelevä
albumi julkaistiin loppuvuodesta. Duo otti
tunnustuksen vastaan Helsingissä 13.4.2013:
?Olemme nyt seitsemän vuotta tehneet yhdessä työtä, milloin Suomessa ja milloin Japanissa, ja tällainen tunnustus on kiitos ja kannustus sitä työtä kohtaan. Se tuntuu tietysti
erittäin ilahduttavalta, ja toisaalta kannustaa
taas jatkamaan tätä työtä - tässä sillalla.?
KAIPAATKO UUSIA IDEOITA
Kanteleen kielin
BALTIAN KANTELEKANSAT
POPULAARIMUSIIKIN SOITTOON?
TIMO VÄÄNÄNEN, LEENA HÄKKINEN,
Kirjasarjan
ensimmäinen
osa ilmestynyt
KARI DAHLBLOM
09-295 2079
10 KANTELE
Kirja 25,Kirja + CD 35,-
0400-467 974
imu@imu.fi
www.imu.fi
Tutustu Ida Elinan popkanteletunteihin ja perkussiotekniikan
helmiin, ota yhteyttä!
Päivi Ollikainen,
www.idaelina.com,
music@idaelina.com,
puh. +358(0)456316334
6DWVDD VRLWWDPLVHHQ
Duo Laima Jansone & Pauliina Syrjälästä Vuoden kanteleyhtye
K
anteleliitto nimesi Vuoden kanteleyhtyeeksi Duo Laima Jansone &
Pauliina Syrjälän. Valinta julkistettiin Folklandia-risteilyllä 11.1.2013.
Laima Jansone (kuokle) ja Pauliina Syrjälä
(Saarijärven kantele) ovat musisoineet duona vuodesta 2009. He tapasivat sattumalta,
pitivät yhteisen jammailutuokion ja totesivat
olevansa kiinnostuneita samoista asioista:
molemmat ovat syventyneet soittimiensa perkussiiviseen käyttöön sekä erilaisten
sointivärien tutkimiseen. Laiman käyttämä 11-kielinen kuokle ja Pauliinan Saarijärven kantele ovat kielimääränsä puolesta
rajallisia, mikä edesauttaa mielikuvituksen
lentoa ja haastaa uusien asioiden rohkeaan
kokeilemiseen. Duon musiikki on yhdessä
sävellettyä ja se syntyy molempien muusikoiden tuomien teemojen pohjalta, yhdessä
musisoiden ja improvisoiden. Kahden naisen
yhteissoitto on ekspressiivistä ja energistä,
teokset usein pitkäkestoisia. Kappaleet etenevät intuitiivisesti musiikillisen kommunikaation varassa, syvissä vesissä uiden ja
toisen tunnetiloja aistien.
0XVLLNNLDODQ SHUXVWXWNLQWR
0XVLLNLQ NRXOXWXVRKMHOPD 0XXVLNNR RY SN \R
LQIR#NSNRQVD À
HAETAAN ENNAKKOLUULOTONTA
KANTELEENSOITTAJAA
ILOISEEN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA SOITTAVAAN ORKESTERIIN.
Kanteleensoiton lisäksi...
?
?
...toivomme soittajalta iloista mieltä ja huumorintajua sekä
...ennakkoluulotonta intoa uuden musiikin tekemiseen.
Ota ihmeessä yhteyttä, niin kerron sinulle lisää!
Korttelin uudet lapset (KUL):
Hanns-J. Sajaniemi
Sähköposti:
Kotisivut:
YouTube:
044-5629413
hanns-j.sajaniemi@korttelin-uudet-lapset.fi
http://www.korttelin-uudet-lapset.fi
korttelin uudet lapset
KANTELE 11
KANTELEEN MATKA
12 KANTELE
TEKSTI: EVA ALKULA
KUVAT: SEIICHI NAKAYAMA, EVA ALKULA
?Parempi sillalla
kuin sillan alla?
Eva Alkula & Tomoya Nakai
U
uden levymme nimi Sillalla syntyi pohtiessamme kahden
kulttuurin, kahden muusikon
ja kahden soittimen kohtaamista sekä siitä
syntynyttä lujaa yhteyttä. Yhteistyömme toteuttamiseen on tarvittu vahvaa uskoa, visioita, unelmia, hieman hulluutta ja ennen
kaikkea kannustavien läheisten ja ystävien
tukea. Välimatkaa Tokion ja Tampereen
välille kertyy tuhansia kilometrejä ja yhdessä musisoiminen on mahdollista pari kertaa
vuodessa, jos olemme onnekkaita. Siitä huolimatta kulttuurien välisen sillan rakentaminen on inspiroinut meitä uusiin haasteisiin ja uusien ideoiden toteuttamiseen.
Näissä rakennushommissa mottomme onkin
ollut ?parempi sillalla kuin sillan alla?.
KANTELE 13
KANTELEEN MATKA
MUSIIKKIMME LÄHTÖKOHTANA on
hyödyntää elementtejä molemmista musiikkikulttuureista ja käyttää teosten taustalla esimerkiksi vanhoja tarinoita ja melodioita.
SILLALLA ON kokonaistunnelmaltaan astetta vakavahenkisempi ja mietiskelevämpi kuin
vuonna 2009 julkaistu tarinankerrontaan ja
kehtolauluihin keskittynyt Youkihi. Avausraita
on vapaasta improvisaatiosta koottu Intro, jossa kuullaan myös ainujen perinnesoitinta tonkoria. Intro on alkusoitto tähtiin kurkottavaa
siltaa ja kaipausta kuvailevalle sävellykselleni
Tähtikirkas - Amanogawa (suora käännös Linnunrata), ja paljolti samoista aiheista kerrotaan
sitä seuraavassa Tomoyan sävellyksessä Orfeus. Yksi levyn teoksista on Harri Suilamon
sävellys Wasure-gai - Onnade Calligraphy, josta kirjoitin Kantele-lehdessä 1/2012 ja jonka taustatarina on niin ikään japanilainen.
John Cagen pianoteos Dream ja Tomoyan sävellys Genjin tarinan kertomuksesta Yume no
ukihashi - Unen kelluvat sillat käsittelevät unimaailmaa, todellisen ja epätodellisen hämärää
rajapintaa, josta levyn päätteeksi Shabondama
nostaa saippuakuplankevyesti tunnelman korkealle sinitaivaalle.
LEV Y JULKAISTIIN viime joulukuussa
Japanissa konserttikiertueemme yhteydessä.
14 KANTELE
?
Pienen ihanan
hetken minäkin
luulin uskoni
Joulupukkiin
palanneen.
Kiertue käynnistyi Suomen suurlähetystössä
Tokiossa kulttuuriväelle, toimittajille ja ohjelmatoimistojen edustajille tarjotun pikkujoulumaisen illanvieton yhteydessä. Paikalla oli
tietysti myös Suomesta lennähtänyt aito joulupukki ja pienen ihanan hetken minäkin luulin uskoni Joulupukkiin palanneen. Tokiossa,
Tsussa, Itsukinomiyassa ja Fukuokassa pidetyt
kiertuekonsertit todistivat jälleen sen, miten
suuri merkitys taustajoukoilla ja kannustuksella
on genrettömän ja valtavirrasta kaukana polskivan musiikin tekijöille. Kantele- ja kotomusiikki edustavat pienen pientä pisaraa valtavasta
musiikkitarjonnasta Japanissa, mutta mahtavien
ystävien ja fanien ansiosta myös tälle musiikille
löytyy oma paikkansa tuossa valtameressä.
YHDESSÄ MUSISOIMISEN ilon lisäksi
duomme toimintaa lujittavat myös monet yhteiset, ei-musiikilliset mielenkiinnon kohteet, ku-
ten ruokakulttuuri ja siitä nauttiminen. Yleensä
käytämme paljonkin aikaa sen oikean ruokapaikan metsästämiseen keikkakaupungista,
mutta liekö supertiukka aikataulu syynä siihen,
että tällä rundilla meille maistui raamen. Raamenia, tuota alunperin kiinalaisten keksimää
armoitettua pikaruokaa tarjoillaan lähes missä
vain, kaupungista tai kaupunginosasta riippumatta. Kaikkein kiireisimmät noutavat kuppiraameninsa korttelin kombinista, japanilaisesta
monitoimipuodista, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin tapa nauttia höyryävät nuudelit on
istahtaa katujen varrelle pystytettävään yataihin,
raamen-kojuun, ja ryystää siellä kilpaa vierustoverien kanssa. Kojua ympäröivät muovipressut
pitävät viiman ulkopuolella ja hyöryävien kattiloiden lämmössä voit seurata annoksesi valmistumista sekä vaihtaa muutaman sanan naapurisi
kanssa esimerkiksi Joulupukista tai muumeista.
Japanilaisesta (tai suomalaisesta) pidättyneisyydestä ei ole tietoakaan kylki kyljessä istuvien
ruokailijoiden välillä ja tyytyväisen vatsan lisäksi hetkestä jää kotiin vietäväksi myös lämmin
mieli.
KIERTUE PÄÄTTYI Ky?sh?n pohjoisosassa sijaitsevaan Fukuokan kaupunkiin. Ky?sh?n
kansallismuseossa oli näytteillä suomalaista
designia sekä Heinz ja Else Kressin häikäisevä inr? -kokoelma. Inr?t ovat koristeellisia
lakkaesineitä, vyöllä roikkuvia rasioita, joissa kuljetettiin kaikenlaista pikkutavaraa esim.
kolikoita tai lääkkeitä. Tampereen Vapriikissa
pidettiin samaisen kokoelman näyttely parisen
vuotta sitten. Suomen suurlähetystö oli mukana järjestämässä näyttelyä Ky?sh?lle ja kutsui
meidät esiintymään näyttelyn avajaisissa. Kressin pariskunta muutti Saksasta Suomeen 70-luvulla, jolloin he myös aloittivat inr?-rasioiden
keräily- ja tutkimustyön. Heidän tavoitteenaan
on maailmanlaajuisen arkiston luominen ja tällä hetkellä tietokantaan on luetteloitu noin 33
000 esinettä ja 120 000 valokuvaa. Ihastuttavia
rasioita tutkiessani en voinut olla miettimättä,
millainen inspiraatio sai aikaan heidän siltansa
rakentumisen Suomen ja Japanin välille.
Sillalla valittiin Vuoden kantelelevyksi
2012. Lue esittely Levypokesta s. 28.
ehdottomasti mielenkiintoisin tapa
nauttia höyryävät nuudelit on istahtaa
katujen varrelle pystytettävään yataihin, raamen-kojuun, ja ryystää siellä
kilpaa vierustoverien kanssa.
KANTELE 15
MESTARIN MUOTOKUVA
16 KANTELE
TEKSTI JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN (ELLEI TOISIN MAINITTU)
Kälviän mestari
ei puhu paljon
ja soittaa väärin päin.
Siitä huolimatta hän täytti Kälviän
kanteleensoitolla ja voitti neljän
pääkaupunkiseudulta lähtöisin olevan tytön
sydämet puolelleen.
KANTELE 17
MESTARIN MUOTOKUVA
T
ammikuisena lauantaipäivänä Erkki ja
Paula Lassilan kotipihalla Kälviällä vierailijoita tervehtii innokas parivaljakko.
Ruska-koira on jo vanha tuttu, mutta sitten viime
näkemän samaan aitaukseen on saapunut uusi tulokas, karhunpoikaa muistuttava nuori Eetu. Ruska työntää kuononsa aidanraosta ja tahtoo, että
siihen puhalletaan. Sitä harmittaa, että lapsenkasvoillaan vetoava Eetu pyrkii varastamaan osan
sille kuuluvasta huomiosta. Ruska nyhtää Eetua
etujalasta kauemmas aidasta. Eetu ottaa kurituksen tyynesti vastaan.
SISÄLLÄ KATSOTAAN hiihdon SM-kisoja.
Erkki kertoo, että pari viikkoa sitten taloon tullut
Eetu on peräisin hänen poikansa omistaman koiran pesueesta. Ruskasta ei koskaan tullut Erkille
kumppania hirvimetsälle, mutta Eetun suhteen
toiveet ovat korkealla jahka tuo hieman kasvaa.
Paula kiehauttaa kahvit ja kutsuu pöytään, jonka
äärellä rupatellaan Eetusta, Erkin ja Paulan tyttären hevosista sekä minun ja Leenin muutosta
pääkaupunkiseudulle. Jälkimmäinen aihe herättää
pientä haikeutta: viime vuosina säännöllisen aktiivisesti kokoontuneen ja toimineen Erkki ja tytöt
-yhtyeen jäsenet ovat hiljattain päätyneet asumaan
?
Ikkunapaperilla sitä
liimailtiin aina välihin.?
kauemmas toisistaan. Tämän kaltaiset kahvihetket ? koko porukan tapaamisista puhumattakaan
? tulevat olemaan jatkossa varmasti harvinaisempia. Keikkaa on kuitenkin tiedossa, niin Kälviällä
kuin muuallakin Suomessa.
LASSILOIDEN KAHVIPÖYTÄ on tullut
itselleni tutuksi parin viime vuoden aikana, kun
Leeniä ensin kehotettiin tuomaan ?kaverinsa?
näytille. Sittemmin olen saanut osallistua yhtyeen toimintaan myös äänittäjän ja valokuvaajan
roolissa. Tälläkin kertaa mukanani on nauhuri ja
kamera, ja kun kuulumiset ja tulevien keikkojen
ajankohdat on saatu setvittyä ehdotan, että muistelisimme hieman menneitä.
ERKKI LASSILA tunnetaan ehkä vähäpuheisena miehenä, mutta kysyttäessä hän on valmis
jakamaan tarinan jos toisenkin. Mestarin oma tarina muistuu mieleen kahvipöydän ääressä enemmän ja vähemmän ?hupasten juttujen? kudelmana.
Erkki syntyi Kälviän Jokikylässä 23.5.1939 sukuun, joka tunnettiin kotiseudulla muun muassa
kellosepistään. Hänen isänsä Lauri Lassila oli
kantelepelimannina ainoa laatuaan alueella. ?Se
oli minun mielestä meleko hyvä soittaja?, Erkki
toteaa, mutta ei lähde arvailemaan, kuinka kantele
on alun perin isän syliin päätynyt. Talossa oli vanha kantele, jonka pohja ja kansi olivat halki: ?Ikkunapaperilla sitä liimattiin aina välihin.? Pienenä
poikana Erkki ryhtyi soittamaan kampaa Laurin
soiton tahtiin. Voipaperiin kääräistyn kamman
avulla iso osa isän ohjelmistoa tuli tutuksi jo ennen kuin Erkki pääsi käsiksi kanteleeseen joskus
alle kymmenen vuoden ikäisenä. Isä katsoi Erkin
Erkki Lassila kanteleen äärellä, ikää ?reilusti
alle kymmenen vuotta?.
Kuva Erkki Lassilan kotialbumista.
18 KANTELE