1?2012
IRTONUMERO 8 E
Hans Wallen ? Improvisaatio ?
1
KANTELE
1?2012
Kanteleen teemavuosi avattiin Folklandialla
Petri Kivinen
47
Päivi Hirvonen (vas.)
ja Maija Kauhanen
Folklandialla
KANTELE
1?2012
1?2011
2
SISÄLLYS
12
Kanteleen kielin
? 16 kanteleen kansaa
20
Kanteleen kanssa
Namibiassa
38
Wasuregai
? unohduksen simpukka
Pääkirjoitus.............................................................................................. 4
Puheenjohtajan tervehdys...................................................................... 4
Valtteri Lehto
? Poppia ja pelimannimusiikkia ........................................................... 5
Hans wallen ? suomalaisen
konserttikanteleen unohdettu kehittäjä ................................. 8
Kielimies Jukka Mäkelä.................................................................16
Kalevalaiset naiset
? Ikiaikaista ja aitoa iloa .................................................................... 18
Nuottiliite: Kaikki leikkimään!............................................................. 23
Lastensivu: Leijuvaa kanteletta odotellessa...................................... 27
Jaalas on jalo elämä!............................................................................ 29
Elämä improvisaatiota
? improvisaatio elämää ....................................................................... 30
?Harpuin, huiluin, kantelein...?............................................................ 35
Fantasiakanteleen rakennuskilpailu................................................... 35
Kamulinjalla juhlavuosi
? 10 vuotta kansanmusiikin perusopetusta ............................. 36
Pekka kuusisto valitsi vuoden kantelelevyn...................................... 40
Fresh ? tuoreimpia kantelesävellyksiä kuultiin Tampereella........... 44
Kanteleliiton ja Kanteleensoiton
opettajien yhteiset kevätpäivät............................................................ 50
Päätoimittaja:
Sauli Heikkilä, 045 671 1868
Painopaikka
KS Paino Oy, Kajaani
Julkaisija ja kustantaja
(tilaukset, jäsenasiat)
Kanteleliitto r.y.
Hämeentie 34 D
00530 Helsinki
puh. 050 564 5957
mail@kantele.net
kantele.net
Ilmestymistiedot
34. vuosikerta 1 / 2012
4 numeroa vuodessa
Tilaushinta 30 euroa/vsk
Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd)
Toimitusneuvosto
Johanna Aho, Marko Aho,
Susanna Heinonen, Outi Sané
Toimitus ja taitto
Pieni Huone Oy, 045 671 1868
Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki
lehti@kantele.net
?
aineisto- ja julkaisupäivät
1. nro: 8.2. / 2.3. 2. nro 7.5. / 2.6.
3. nro 20.8. / 14.9. 4. nro 5.11. / 30.11.
issn 0357-6892
KANSI: Leskelän 39-kielinen konserttikantele
kuva: Jari Leskelä, taustakuva: Koitelin koski
kiiminkijoessa, kuva: Juha M. Kinnunen
Kulttuuri-, mielipide- ja
tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
KANTELE
1?2012
Kuva: Maija Seppo
Kuva: AJ Savolaisen
Vilma timonen
Sauli Heikkilä
PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA
Kiitos ja anteeksi
Puheenjohtajan tervehdys
Näin tässä nyt kävi. Minulla oli tarkoitus olla pitkään
Kantele-lehden päätoimittajana, mutta kun Suomen kansanmusiikkiliitto haki Pelimanni-lehdelleen päätoimittajaa, en voinut vastustaa kiusausta. Toisesta oli luovuttava.
Olen taittanut Pelimanni-lehteä viisi vuotta ja pelimannius ja kaikenmaailman kansanmusiikki on ollut harrastukseni jo vuosikymmeniä. Sydämeeni kantele jää kyllä
iäksi ja toivon voivani uudessa tehtävässä viedä myös
sen asiaa eteenpäin. Suomen kansanmusiikkiliiton ja
kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen julistama
kanteleen teemavuosi antaakin siihen hyvät mahdollisuudet. Kirjoitin juuri ensimmäiseen lehteen yleiskatsauksen
kanteleesta. Siihen oli pikkuisen apua tästä toimesta...
Onpa ollut uskomaton vuosi! Olen oppinut kanteleesta valtavasti ? ihan vähän jopa soittamaan. Olen
myöskin tutustunut erittäin hienoihin ihmisiin Ylitorniolta
Käsämään, Lempäälästä Porvooseen. On hankala nostaa
tuosta isosta opettajien, professorien, kanneltajien, soitinrakentajien ja pelimannien joukosta ketään yksittäistä
ihmistä esille, mutta teen sen silti.
Rauno Niemisen ja Kari Dahlblomin intohimoinen
suhtautuminen kanteleeseen on tehnyt minuun syvän
vaikutuksen. Pyyteetön työ ei ole edellyttänyt apurahoja
ja stipendejä vaan tietoa on pengottu, tunteja poltettu,
juttuja kirjoitettu, kanteleita purettu ja rakennettu kilometrejä laskematta ja voimia säästämättä. (Tai no, eiväthän he nyt niitä kanteleita pura, vaan tutkivat säilyttäen
alkuperäisen kunnon huolellisesti.) Koska siihen on uteliaisuus ja into. Jos jostakin tulee tukea tai tunnustusta, niin
se on sitten ylimääräistä bonusta.
Tiedän, että maassamme on paljon muitakin kantele
asioista tietäviä ja kanteleen hyväksi paikallisesti ja maailmanlaajuisesti tekeviä ihmisiä, malja myös teille.
Kiitos myös liitolle ja ennenkaikkea lukijoille. Tulemme
vielä varmasti kohtaamaan.
Kanteleista kevättä!
Tervehdys, arvoisat Kanteleliiton jäsenet ja lehden lukijat!
Liitto on saanut uuden hallituksen, joka aloitti
aktiivitoimintansa helmikuun alussa viettämällä viikonlopun ideoiden ja suunnitellen tulevaa toimintaa. Ja
kuinka paljon kaikkea upeaa onkaan taas tulossa!
Ensi kesänä järjestetään KanteleFest. Olemme
saaneet yhteistyökumppaniksemme yhden Suomen
kiinnostavimmista ja innovatiivisimmista festivaaleista.
Meidän festivaali eli entinen Tuusulanjärven kamarimusiikki tuo ennakkoluulottomasti esiin taiteellisen
johtajansa Pekka Kuusiston johdolla eri musiikkityylit,
leikitellen rajapinnoilla ja yllättäen kuulijansa joka konsertissa. Kanteleelle siis mitä mainioin ympäristö!
Tuusulanjärven historiallinen ympäristö kauniine
maisemineen houkuttaa kävijäkuntaa kauempaakin,
joten mikäli kesän lomareissut on vielä sunnittelematta,
tässä oiva kohde! Pysykäähän siis kuulolla ja merkitkää
kalenteriinne 29.7.-4.8. KanteleFestiä varten.
Kanteleliiton myöntämistä tunnustuksista hallitus
loi käytännöt, jotka toivon mukaan herättelevät myös
kenttää olemaan aktiivisia asiassa. Elokuun loppuun
mennessä otetaan ehdotuksia vuoden yhtyeeksi, joka
toimii liiton edustusyhtyeenä vuoden 2013 ajan.
Ehdotuksia elämäntyöpalkinto Kultakanteleen,
Vuoden kantele -ajankohtaisen merkittävän kantele
teon sekä kunniajäsenyyden osalta ehdotuksia otetaan
liittoon vapaamuotoisilla ehdotuksilla 10.11. mennessä
vuosittain.
Tulevaisuuden suuntiin toivoisimme myös juuri
Sinun apuasi, hyvä lukija!
Laita tulemaan sähköpostilla (mail@kantele.net) tai
kirjeellä (os. Kanteleliitto, Hämeentie 34 d , 00530 Hki)
kolme sanaa, jotka mielestäsi kuvaavat Kanteleliittoa
nyt sekä lause siitä, mitä toivoisit liiton tulevaisuudessa
olevan. Liitä mukaan omat yhteystietosi sillä arvomme
vastaajien kesken upean Kantele-kirjan sekä levypalkinnon. Vastaukset 15.3. 2012 mennessä.
ps. Lehdessä piti olla juttu Keski-Suomen kantele -kirjasta,
mutta tekijän sairastuttua se siirrettiin seuraavann lehteen.
Aktiivista kanteletalvea ja kauniita pakkaskelejä toivotellen!
KANTELE
1?2012
4
Valtteri Lehto
Poppia ja
pelimannimusiikkia
Nuoret kansanmusiikiin ammattilaiset ovat lähes
poikkeuksetta hyvin monipuolisia. Lähes kaikki
opettavat, soittavat useissa yhtyeissä ja monenlaista
musiikkia. Valtteri Lehto ei ole poikkeus. Lisäksi mies
miettii, josko vaihtaisi alaa.
KANTELE
5
1?2012
V
altterin pääyhtyeeksi on muodostunut viisi
vuotta sitten Sibelius-lukiossa syntynyt
Hohka. Yhtye on ohjelmiston suhteen ollut jo
jonkin aikaa täysin omavarainen. Vaikka ryhmä
soittaa kansanmusiikkia, sen jäsenten musiikilliset taustat ovat varsin erilaisia. Veikko Muikulla
ja Maksim Purovaaralla on popjazz-tausta.
Mikä Hohkasta tekee kansanmusiikkiyhtyeen?
? Päästään ikuisuuskysymyksen äärelle.
Olemme kyllä miettineet sitä, mitä on kansanmusiikki. Kappaleissamme on ainakin tunnistettavia tanssilajeja, Valtteri virnistää. Jos
tuntee perinnettä, löytää sieltä oleellisia asioita.
Mutta kuuluhan musiikissamme pop-, jazz- ja
maailmanmusiikkivaikutteitakin.
Yhtyeen neljäs jäsen, Meriheini Luoto, on
työskennellyt pitkään kansanmusiikin parissa.
Kansanmusiikistahan siinä täytyy olla kysymys,
kun yhtye voitti viime vuonna Pohjoismaisen
kansanmusiikin mestaruuskilpailun NORD?11:n.
Hohkan ei pitänyt edes osallistua kilpailuun.
Ruotsiin oli matkaamassa Suo-yhtye. Kun sille
tuli este, Hohka paikkasi edustuksen ja tuli
takaisin prenikat plakkarissa.
Hohkalta ilmestyi vuoden alussa levy ?Puutarhautuminen?. Helsingin Sanomat kirjoitti
levystä:?Hohkan ote on meneväinen ja iloluontoinen. Tässä on aitoa nuoruuden intoa,
huumoria, rohkeuttakin. Yhtye tarjoaa mukavan
potkun kansanmusiikin takalistoon.?
jä kanteleryhmää, joita Valtteri nyt vuorostaan
opettaa. Kanteleitten hyvät henget potkivat
Valtteria syvemmälle soittimen saloihin tuomalla naapuriin asumaan kanteletohtori Arja
Kastisen, jonka oppilaana hän kävi Mäntsälän
kansanopistossa. Kun Arja lähti, tuli tilalle Vilma
Timonen. Musiikkiopistoon ei Valtterin tullut
koskaan lähdettyä ja se mietityttää vieläkin.
? Joudun nyt tekemään vähän enemmän
töitä, kun yleiseen musiikkitietämykseen on
jäänyt aukkoja. Jos olisin mennyt musiikkiopistoon, olisin nyt aivan eri tilanteessa, koska
silloin ei kansanmusiikkia siellä juuri opetettu,
miettii Valtteri.
Joka tapauksessa Vilma ehdotti yläasteikäiselle Valtterille Sibelius-Akatemian kansanmusiikinosaston nuorisokoulutukseen hakemista ja
Valtteri pääsi sisään. Sieltä oli luontevaa hakea
samalle osastolle korkeakoulun puolelle. Itsestään selvää se ei ollut, sillä Valtteri pyrki opiskelemaan myös biologiaa Helsingin yliopistoon
ja pääsi sinnekin. Kesä meni miettiessä, mutta
vaaka kallistui kuitenkin akatemian suuntaan.
? Mutta en minä tiedä oikein vieläkään, mikä
minusta lopulta tulee, toteaa Valtteri. Olen
vähän tällainen päättämätön kriiseilijä.
Suunnitelmissa Irlanti
Tällä hetkellä on kuitenkin suunnitelmissa lähteä
vaihtoon ja mielessä on Irlanti. Miksi Irlanti?
Eikös se ole vähän ?last season??
? Voi olla, mutta minä saatankin olla ?old
school? ?tyyppiä. Pidän siitä maasta ja sen
musiikista ja fiiliksestä.
Valtteri ei aio kuitenkaan soittaa kanteleella
irkkuharppubiisejä vaan aikoo keskittyä siellä
kitaraan. Kitaransoiton hän aloitti teini-iässä.
? Hain kitarasta työkalua. Viisitoista kielinenkin kantele kun on varsin rajallinen soitin,
kertoo Valtteri.
Kanteleessa rajallisuuden rikkominen kuitenkin kiehtoo. Tällä hetkellä hänellä on työn
alla pelimannikappaleitten sovittaminen pienkanteleille. Miten pienkanteleen rajoituksia
voisi murtaa niin, että voisi mennä muitten
soittajien sekaan täysivaltaisena soittajana vaikka viisitoistakielisellä ja tavoittaa kanteleella
pelimannimusiikin poljennon?
Kantele käteen ala-asteella
Kantele on ollut pääsoitin koko Valtterin soittouran ajan. Ja nimenomaan vähäkieliset kanteleet. Opiskelun aikana sivusoittimiksi ja säveltämisen työkaluiksi ovat tulleet kitara ja viime
aikoina myös piano. Mutta mistä rakkaus alkoi?
? Olkasen Tuula oli esikoulun opettajana
ala-asteella jota kävin ja yhdellä välitunnilla
hän löi viiskielisen käteen ja tässä sitä ollaan.
Perheessämme ei harrastettu lainkaan musiikkia.
Isän vaari kuuluu olleen pelimanni, mutta häntä
en ole koskaan tavannut, Valtteri muistelee.
Monella paikkakunnalla yhden ihmisen
merkitys saattaa olla musiikkiharrastuksen leviämiseen todella mittava. Samoin Laukosken
kylällä Pornaisissa. Tuulan ansiota lienee, että
tuhannen asukkaan kylässä on tällä hetkellä nel-
KANTELE
1?2012
6
Kuvat ja teksti: Sauli Heikkilä
Valtteri ei ole koskaan kohdannut kanteleeseen liittyviä ennakkoluuloja. Eikä häntä koskaan ole häirinnyt soittimen kansallissymbolin
painolasti. Silti hän aikoo tehdä töitä kanteleen
instrumenttiaseman vahvistamiseksi.
? Pienkanteleesta ajatellaan usein, että ne
ovat pedagogisia työkaluja ja kansallisia symboleja, ei instrumenttisista lähtökohdista. Että
niitäkin voi soittaa virtuoottisesti, pohtii Valtteri.
Muut projektit
Hohkan lisäksi Valtterilla on myös muita projekteja. Vielä nimeä
mättömän kokoonpanon
kanssa tyydytetään popin soiton tarpeita ja
sooloprojektina hän soittaa ambient-tyyppistä
musiikkia. Ambient tulee kuulumaan kandivaiheen loppututkinnoissa. Eri kokoonpanoissa
kuuluu osaltaan myös lempimusiikki, indie
brittipop ja postrock. Valtteri kuulee näiden
musiikkityylien kirkkaudessa ja kuulaudessa
yhteyksiä arkaaiseen kantelemusiikkiin.
Kanteleensoittajista on vaikea nostaa erityisesti esikuvia. Arja ja Vilman lisäksi Valtteri
mainitsee odotetusti nykykansanmusiikin kanneltajan Timo Väänäsen. Viimeksi vaikutuksen
on tehnyt Laima Janssone ja Olga Sishkina.
Mistä sitten tulee muusikon uranvalinnan
epävarmuus?
? Se on niin raastava ammatti, pohtii Valtteri. Koko ajan pitäisi olla parempi ja parempi.
Vapaapäivistäkään ei voi oikein nauttia, kun
miettii, että nytkin voisi olla harjoittelemassa.
Mutta jos tällä tiellä pysyn, toivoisin löytäväni
leivän sopivasta kombinaatiosta opettamista
ja soittamista.
Poikkitaiteellisista projekteista Valtteri nauttii myös. Tammikuussa esitettiin Sibafestissä
teatteriohjaaja Jukka Ruotsalaisen ohjaama
Mielistämme, jossa muusikot pääsivät kokeilemaan rajojaan myös näyttelijöinä ja tanssijoina.
Esityksen koreografina toimi Reetta-Kaisa Iles
ja musiikin ohjauksesta vastasivat Petri Prauda
ja Vilma Timonen. Esiintyjät olivat Siban kamuopiskelijoita Esitys sai hyvin kiittävät arviot.
? Ehkä ei pitäisi olla putkiajattelun orja.
Muusikon ammatti kun ei ehkä ole paras ammatinvalinta, jos toivoo elämältä vakautta ja
varmuutta, tuumaa Valtteri.
KANTELE
7
1?2012
Teksti ja kuvat:
Rauno Nieminen
Wallenista Nosoon, osa 1
Hannes Wallen
? suomalaisen konserttikanteleen unohdettu kehittäjä
Hans Wallen (1874?1968), eli Johannes Wallenius lähti siirtolaiseksi Amerikkaan toukokuussa 1902. Amerikassa Wallen pani täytäntöön antamansa
lupauksen tehdä kanteleen hyväksi minkä voi. Wallen soitti ja rakensi
kanteleita ja hänellä oli viisi patenttia kanteleeseen. Niistä merkittävin oli
vuosisadan alussa keksitty ?duurien vaihtaja?. Hannes Wallenin nimi tuli tietoisuuteen Suomessa vuonna 1950, kun hän vieraili vanhassa kotimaassaan
ja organisoi kanteleen lahjoituksen Jean Sibeliukselle.
H
annes Wallen syntyi Orivedellä 3.10.1874,
meni nikkarinoppiin Tampereelle, missä
kuuli kanteleensoittoa ensimmäisen kerran.
Wallen liittyi Tampereella työväenyhdistyksen
lauluseuraan jonka johtajan luona hän näki
pienen tumman Väinön kanteleen. Tuosta alkoi rakkaus kanteleeseen jolle Wallen vannoi
ikuista ystävyyttä. ?Katsoin sitä kauan, viimein
kosketin sen kieliä. Olemukseni läpi tuo kaunis
sointu tuntui menevän. Ikuista ystävyyttä silloin
kanteleelle vannoin.?
Kalifornian maanjäristys ehkäisi
kanteleen suurtuotannon USA:ssa
Suomalainen lehtimies Veikko Hintikka kirjoitti
Hans Wallenista useita artikkeleita 1940-luvulta
lähtien. Hintikka toimi myös Wallenin yhdyshenkilönä Suomessa Sibeliuksen kantelehankkeessa. Artikkeli perustuu Veikko Hintikan
artikkeleihin ja Jaakko Noson haastatteluun.
Wallen lähti siirtolaiseksi Amerikkaan 1902.
Ollessaan töissä Mr. Poosen puusepänverstaassa San Fransiscossa, Wallen kysyi isännältään,
saisiko hän tehdä kanteleen itselleen. Isäntä
kehotti tekemään ja valitsemaan mitä vain
Hannes Wallen patenttikanteleensa kanssa. Kuva: Työväen
musiikkilehti 5/1951
KANTELE
1?2012
8
Kielet (15) jotka ovat tavallista materiaalia ja ne on viiden sarjoissa kiinnitetty seitsemään tankoon (16). Toisesta päästä kielet
on kiinnitetty viritystappeihin(18). Viritystapit on asennettu tappipenkkiin, jonka kohdalla kannen alla on kannen alainen kielipenkki (20). Viritystappien päällä on L-muotoinen viritystappien suojus (21) joka on kiinnitetty saranoilla (22) kielipenkkiin.
Kielien sammuttaja (48) on lyhyt ja asennettu kanteleen bassopään puolelle ponteen.
puulajeja tarvitsee. Kantele valmistui nopeasti
ja nähdessään Wallenin kanteleen Poose sanoi
?Finlander is making a boat?. (Suomalainen
tekee venettä) Kantele valmistui ja siihen tuli
kaunis heleä ääni. Poosen mielestä suomalaisen
vene soi niin kauniisti, että hän kutsui ystäviäänkin kuuntelemaan. Poose sanoi pitävänsä
musiikista, mutta ei ollut koskaan kuullut niin
kauniita sointuja. Pian Poosella oli suunnitelma
aloittaa kanteleitten valmistus tehtaassaan
Wallenin opastuksella ja laittaa valtava mainoskampanja käyntiin. Muutama päivä noiden neuvottelujen jälkeen, 18.4.1906, suuri osa
kaupungista tuhoutui maanjäristyksessä ja Mr.
Poose kuoli saamiinsa vammoihin.
Kanteleen suurtuotannosta ei tullut mitään
ja Wallen palasi takaisin Suomeen vuonna 1908,
mutta lähti uudelleen Amerikkaan 1909. Vuonna
1918 Wallenin asuinpaikka oli Oregon ja hän oli
naimisissa. Vaimon nimi oli Elsie. Wallen asui
myös Chicagossa, mutta vanhuuden päivät hän
vietti jälleen Kaliforniassa.
joka ihastui sen herkkään helinään, mutta piti
ainoana heikkoutena soittimessa sävellajien
vaihtamisen vaikeutta. Tästä Wallen sai idean
?duurien vaihtajaan?. Veikko Hintikka kirjoittaa:
Vuonna 1912 Wallen suunnitteli kanteleeseen
ensimmäisen ?duurienvaihtajan?, jonka avulla
kantele soveltuisi myös orkesterisoittimeksi.
Tulkoon mainituksi vielä väärinkäsitysten välttämiseksi sekin, että Hannes Wallen on ruvennut
suunnittelemaan sävellajienvaihtajansa jo huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa siihen
asiaan kiinnitettiin huomiota. Wallenin kantele
poikkeaa nk. Salmisen kanteleesta nimenomaan
siinä, että siitä on kaikki tarpeeton jätetty pois ja
duurien vaihtaminen tapahtuu mahdollisimman
vaivattomasti. Laite on yksinkertainen kuten kaikki
hyvät keksinnöt.
Kaliforniassa, Berkeleyssä asunut Hannes
?Hans? Wallen työskenteli vuosikymmeniä kanteleen hyväksi, jotta kantele ei vain säilyisi Suomen
kansallissoittimena, vaan tulisi myös varteenotettavaksi soittimeksi taidemusiikin esittämisessä.
Hannes Wallen joka tapauksessa ansaitsee
kiitoksen kanteleen hyväksi tekemästään työstä,
jota hän on tehnyt, ei businessin takia, vaan rakkaudesta kansallissoitintamme kohtaan.
Vuonna 1939 Wallen kertoo soittaneensa
Chicagossa erään suuren kirjailijan juhlassa
Väinön kannelta. Soiton jälkeen eräs mies tuli
Duurien vaihtajan keksijä
Hannes Wallen jatkoi kanteleensoittoa ja kuorolaulua uudessa kotimaassaan. Wallen toimi myös
Chicagon sinfoniaorkesterissa sellistinä. Hän
näytti orkesterin kapelimestarille kanneltaan,
KANTELE
9
1?2012
Leikkauskuva edellisen sivun kuvan kohdasta 2?2.
Kanteleen koppa on laatikko, jossa on kansi (10). Ääniaukko
on numero (12) Kopan sisälle on asennettu sisempi kansi (14).
Mainitakoon, että Pasi Jääskeläinen patentoi vastaavanlaisen ?sisäkannen ? Suomessa vuonna 1904.
Wallenin sävelvaihtokoneiston toimintaperiaate on
täsmälleen samanlainen kuin Paul Salmisen patentti.
Toteutus on vai hieman erilainen. Kun Salmisella sävelvaihtovipujen liike on kielien suuntainen, on se Wallenilla
poikittain kieliin nähden. Myös sävelvaihtotankojen ?laakerointi ? on erilainen. Sävelvaihtotangon edessä on pieni
syvennys jonka avulla tanko nojaa ?keinulaakereita? vastaan. Laakerit ovat kieliin nähden noin 45 asteen kulmassa, jolloin kielien kiinnityskohta on aina laakerin lähellä.
Tangot (16) joihin kielet kiinnittyvät peräpäässä ovat
L-muotoisia ja niissä on kulmikas käsivarsi (23) Kaikki
tangot on asennettu eräänlaiseen keinuun (29).
Sävelvaihtovipujen toimintaa on kevennetty jousella (33)
joita voidaan säätää ruuveilla (34).
Sävelvaihtovivut vastaavat säveliä C, D, E, F, G, A ja B.
Liikuttamalla vipuja (41) virityksen avainta voi muuttaa.
Vipujen asennon vaihtaminen nostaa säveltasoa puolisävelaskelta ja kiristäminen edelleen nostaa puoli sävelaskelta. Harppu on rakennettu niin että kun vipu on pystyssä, se
antaa perussävelmän. Kun vipua liikutetaan yhteen suuntaan se antaa ylennetyn Ceen kaikissa oktaaveissa ja kun
sitä siirretään toiseen suuntaan se antaa alennetun Ceen.
kiittämään Wallenia. Hän oli Bill Kruck, joka
oli hallituksen toimeksiannosta keräämässä
eri kansallisuuksien omia sävelmiä. Kruckin
äänittämällä ?rekordilla? Hans Wallen säestää
kanteleella mandoliinin soittajaa ja laulajaa.
Kappaleita ovat mm. Kukku kukkuu, Lähteellä,
Arvon mekin ansaitsemme, Kukkuva kello, Tuomi on Virran rannalla, Yksi ruusu on kasvanut
laaksossa jne. Wallenin soittoa voi kuunnella
internetissä.
Veikko Hintikan artikkelit ovat pääasiassa
saman sisältöisiä. Ensimmäisessä artikkelissa
vuodelta 1949 mainitaan, että Wallen asuu
San Fransiscon lähellä El Cerrito-nimisessä
paikassa ja että Wallenin soittoa on kuultu
useissa juhlissa ja tilaisuuksissa missä Wallen
on saanut uusia ystäviä soittamalla meidän
kansallissoitintamme. Wallen soitti kannelta
KANTELE
1?2012
10
myös amerikansuomalaisten järjestämässä
Kalevalan satavuotisjuhlissa San Fransiscossa.
nimellä Sävellajin muutoslaite kanteleeseen.
Patentin voimassaoloaika alkoi 18.4.1951. Noson
patentoima sävelvaihtokoneisto oli pääpiirteissään samanlainen kuin Wallenin vuoden 1937
patentin mukainen koneisto. Koneistoa oli
vielä yksinkertaistettu ja sävelvaihtokoneisto
oli sijoitettu kanteleen ponnen alle.
Veikko Hintikka kirjoitti vuonna 1950: ?Ensimmäisen patentin hän (Wallen) kanteleen sävellajien vaihtajalleen sai USA:ssa vuonna 1932,
mutta viimeisin sävelvaihtaja on siitä huomattavasti kehittynyt ja parantunut?. En ole löytänyt
Wallenin vuoden 1932 patenttia. Voi olla että
sellainen on olemassa, tai Hintikka tarkoittaa
vuoden 1937 patenttia.
Hans Wallenin työ kanteleen kehittäjänä
on jäänyt vaille huomiota sekä Suomessa, että
USA:ssa. Wallen kuoli vuonna 1968 Alamedassa,
USA:ssa. Vuonna 1997 julkaisi Joyce E. Hakala
kirjan Memento of Finland: a musical legacy. Kirja
esittelee amerikansuomalaisen perinnemusiikin
historiaa, harrastajia ja muusikoita erityisesti
kanteleen näkökulmasta. Kirjassa on pieni luku
myös Hans Wallenista. Siinä kerrotaan, että
Wallen syntyi Suomessa tuntemattomassa
paikassa ja muutti USA:aan 1900-luvun alussa. Wallen oli kalkkunafarmari ja puunveistäjä
Sonomassa, Kaliforniassa. Wallenilla ei ole lapsia
eikä sukulaisia USA:ssa. Wallenin kantele on
nykyisin Suomikodissa, Sonomassa Kaliforniassa
(Finnish-Americaan Home Assosiation). Kantele
on Oskari Kilpisen rakentama. Tiedonantajan
mukaan Wallen soitti sillä omaksi ilokseen.
Wallenin duurienvaihtaja
Wallen suunnitteli ensimmäisen duurienvaihtajan kanteleeseen jo vuonna 1916. Wallenin patenteista olen löytänyt vain 30.9.1937 myönnetyn patentin numero 2,169,938, nimellä ?Harp?.
Patentissa todetaan, että sävelvaihtokoneisto
liittyy pääasiassa suomalaistyyliseen harppuun
( = kantele). Keksintö tekee soittimesta yleispätevän kaikenlaisen musiikin soittamiseen, koska
sävellajia voidaan vaihtaa esityksen aikana.
Hans Wallenin matka
Suomeen vuonna 1950
Hans Wallen vieraili vanhassa kotimaassaan
vuonna 1950 ja tapasi Jean Sibeliuksen Järvenpään Ainolassa. Wallen sain ajatuksen,
että Sibeliukselle olisi lahjoitettava kantele.
Hannes Wallen oli huolestunut Suomalaisten
suhtautumisesta kansalliseen kulttuuriinsa ja
kanteleeseen. Tämä tuli Wallenin tietoisuuteen
kun suomalainen lehdistö kiinnitti huomionsa
Timo Lipitsään. Uuden Suomen toimittaja löysi
vuonna 1948 kanteleensoittajan ja laulajan Kiuruveden Niemiskylästä varsin vaatimattomista
olosuhteista. Tieto tästä kulkeutui myös Hannes
Wallenille ja hän lähetti Lipitsälle jouluksi paketin. Hänen pyynnöstään Veikko Hintikka meni
28.2.1949 tapaamaan Timo Lipitsää, jonka
surkeita elinoloja Hintikka paheksui monissa
lehtijutuissaan. Ehkä tämä tapahtuma vaikutti
myös Wallenin suunnitelmaan nostaa kanteleen
arvostusta Sibeliuksen avulla.
Sibeliuksen tapaamisen jälkeen toimittaja
Veikko Hintikka ja Hans Wallen menivät tapaamaan järvenpääläistä soitinrakentajaa Jaakko
Nosoa. Tarkoituksena oli saada Noso rakentamaan Wallenin patentoima kannel Sibeliukselle ja muillekin kanteleen ystäville. Wallen
oli jo vanha mies eikä hän ehkä pystynyt enää
rakentamaan kanteleita. Wallenilla oli oma
kantele mukana. Noso teki piirustukset Wallenin
kanteleesta ja sen sävelvaihtajakoneistosta.
Sopimuksen mukaan Noso saisi patentoida
tämän Suomessa. Noso patentoi keksinnön
Seuraavassa artikkelissa seurataan Wallenin patentoiman
kanteleen vaiheita Suomessa ja tutustutaan tarkemmin
kultakanteleella vuonna 2012 palkitun Jaakko Noson kanteleenrakennustoimintaan.
Lähteet:
Hakala Joyce (1997) Memento of Finland: a musical legacy.
Veikko Hintikka (1949) Väinön kannel kaikuu valtamerenkin takana - Amerikansuomalainen Hannes Wallen saanut
kanteleeseen tekemillään uudistuksilla 5 patenttia USA:ssa
Yhteishyvä 16.6.1949
Veikko Hintikka (1949) Californian maanjäristys ehkäisi
suomalaisen kanteleen suurtuotannon USA:ssa. Musiikki
8?9 1949
Hintikka; Veikko (1950) Mestari kiitti Hannes Wallenia
hänen kanteleen hyväksi tekemästään työstä. Käynnillä
Järvenpään Ainolassa. Yhteishyvä 9.12.1950.
Jaakko Noson haastattelu 1988
Hannes Wallenin patenttihakemus 15.8.1939, numero
2,169,938
KANTELE
11
1?2012
Kanteleen kielin
Teksti ja kuvat:
Timo Väänänen
? 16 kanteleen
kansaa
Kanteletta soitetaan Suomen lisäksi myös Koillis-Euroopassa
ja Länsi-Siperiassa. Soitin on monen kansan identiteetin symboli. Suomalaisille soitin on vahvasti suomalainen, mutta niin
se on myös esim. udmurteille udmurtialainen. Parhaillaan kerätään yhteen tietoa siitä, mitkä kansat soittavat kanteleita ja
millaisia soittimet ja musiikki ovat. Tietoa ei ole kerätty yhteen
suomeksi näin laajasti koskaan ennen. Kansallissoittimen esitteleminen myös muiden kansojen soittimena on ensiarvoisen
tärkeää, jotta oppisimme tuntemaan omaa soitintamme, historiaamme ja itseämme.
KANTELE
1?2012
12
soitin Mikkelin musiikkiopistossa kanteletta
Kari Dahlblomin opetuksessa ja hän kertoi
kanteleen muista kansoista. Kun sitten aloin
opettaa Sibelius-Akatemiassa kanteletietonimistä oppiainetta päätin kerätä yhteen tiedot näistä kansoista. Sepä ei ollutkaan helppo
tehtävä, sillä usein kanteleesta mainittiin vain,
että sitä ?soittavat suomalaiset ja muutamat
muut kansat.?
Kanteleen kielin -työryhmä on tehnyt tähän
mennessä kenttämatkat Liettuaan, Latviaan,
Viroon, Karjalan Tasavaltaan, Udmurtiaan,
Tatarstaniin, T?uvassiaan, Marin Tasavaltaan,
Puolaan ja Moskovaan. Tuloksena on huikea
määrä aineistoa; valokuvia on n. 11 000, radiotasoisia kenttä-äänityksiä kymmeniä tunteja.
Kenttämatkoilla on tavattu monenlaisia, kiinnostavia ihmisiä ja käyty jännittävissä paikoissa;
rock-klubeilla, museoissa, kouluissa, kodeissa
ja soitinverstaissa. Päämääränä on ollut saada
tietoa siitä, miten kantele elää tätä päivää eri
kansojen soittimena. Oleellista hankkeessa ei
ole ollut pohtia kysymystä siitä, mikä on ja mikä
ei ole kantele. Tässä hankkeessa on lähdetty
katsomaan kanteletta laajasti, jotta oppisimme
tuntemaan soittimia ympärillämme.
Työryhmään kuuluvat musiikin tohtori kanneltaja Timo Väänänen, Suomen kantelemuseon
johtaja ja tutkija Kari Dahlblom, toimittaja Leena
Häkkinen sekä musiikintuottaja Matti Kontio.
Mielenkiintoista uutta tietoa on tullut vastaan paljon, ehkä tuntemattomin alue on ollut
Volgan alueen leukakanteleet, joita nyt on
päässyt kuulemaan sekä kaupungeissa että
kylissä ? ja nähnyt museoissa. Tatarstanin kansallismuseon leukakanteleet hämmästyttivät
kevyellä rakenteellaan. Kun nostelin soittimia
pöydälle kuvattavaksi, oli kuin ne olisi tehty
jostain ihmeaineesta, niin kevyitä kanteleet olivat. Leukakantele on uusi termi, jonka olemme
ottaneet käytännön syistä käyttöön Kanteleen
kielin -hankkeessa.
Rauno Nieminen veistää Ontrei
Malisen kanteletta Haikolan kylässä
Karjalan Tasavallassa.
S
oitinrakentaja, opettaja ja muusikko Rauno
Nieminen veistää puuta Itä-Karjalan Haikolan
kylän kesäyössä ja puhuu rauhallisella äänellä
kanteleen valmistukseen tarvittavista välineistä:
"Siinä tarvitaan puuta, puukko, kirves, taltta,
pora, vaskilankaa, rautanaulat ja savusauna."
Käsissä valmistuu Ontrei Malisen kanteleen
kopio.
Näin alkaa 17-osainen radiosarja kanteleen
eri kansoista. Kanteleen kielin -hanke esittelee
radiossa ja kirjasarjassa nykypäivän kanteleen
elämää. Ensimmäisen kerran kuulin, että kanteletta soittavat muutkin kuin suomalaiset, kun
Kanteletyypit
Itämeren perinteiset pienkanteleet ovat siipikanteleita. Niissä on siiven muoto ja kieliasettelu
yleensä säteittäinen eli kielet eivät etene yhdensuuntaisesti. Kielet ovat perinteisesti vartaassa
KANTELE
13
1?2012
Lyyrakanteleet ovat oikeastaan siipikanteleita
muuten, paitsi että niissä on aukko, kuten lyyrassa. Lyyrakanteleiden soittoperinne katkesi
pitkäksi aikaa, mutta nyt niitä jälleen soitetaan,
sillä Novgorodista ja Gdanskista löydettyjen
soittimien kappaleiden perusteella tehdään
lyyrakanteleita. Puolalainen Robert Jaworski
teetätti itselleen Gdanskin gé?lestä jousella
soitettavan version, josta onkin helppo nähdä
kanteleen ja jouhikon läheinen yhteys. Yleensä
lyyrakanteleita soitetaan kuitekin näppäillen ja
sulkutekniikalla.
Kun tapasimme kulttuurihistorian asiantuntija
Aaro Söderlundin, hän kertoi valmistautuneensa haastatteluun menemällä Turun kauppahalliin. Hän pyysi ?uhrausta tieteelle? eli suurimman
hauenpään, mitä hallista löytyi. Kotonaan hän
keitteli päätä ja viritteli siihen sitten kielet. Tämä
hauenleukaluinen kantele ei muistuta suomalaista viisikielista siipikanteletta, enemmänkin
se muistuttaa Volgan alueen kanteleita. Näin
päädyimme haastattelun aikana termiin leukakantele, joka kuvaa soittimen muotoa ja toimii
hyvänä parina siipikantele-termille. Leukakanteleen nimi venäjäksi on kypärämäinen kantele.
Leukakanteleessa kieliasettelu on symmetrinen.
Kaltiokantele puolestaan kuvaa ?kallellaan
olevaa? kieliasettelua, eli sellaista kuin suomalaisessa konserttikanteleessa tai vaikkapa
venäläisessä pöytäkanteleessa. Kieliasettelu
ei ole siis symmetrinen vaan toispuoleinen,
mutta kielet ovat samansuuntaiset.
Puolalainen Robert Jaworski soittaa Gdanskin gé?leä jousella.
kiinni ja toisessa päässä on puutapit. Soitin on
ollut koverrettu. Näitä soittimia on nykyään
käytössä Itämeren alueen kansoilla sekä venäläisillä. Myös suurkanteleissa on siipikanteleita,
sillä esim. latvialainen konserttikantele on kehittynyt suoraan perinteisestä pienkanteleesta
ja säilyttänyt useita piirteitä siitä.
Kanteleen kielin
Udmurtialainen Elena Vald kertoo aloittaneensa soiton udmurtialaisella
kanteleella ensin väärinpäin.
KANTELE
1?2012
14
Kanteleen kielin -radiosarja on
jo alkanut Yle Radio 1:ssä, mutta
mukaan pääsee vielä YLE Areenan avulla. Helpoimmin ohjelmat
löytyvät areenalta haulla ?kanteleen kielin?. Radiosarjan lisäksi
työryhmä valmistelee kirjasarjan
julkaisua. Ensimmäinen osa on
tulossa tänä vuonna - kanteleen
teemavuonna. Vielä on kenttämatkojakin toiveissa toteuttaa
? mm. Siperia on vielä käymättä.
Jelena Kri?ina soittaa kosketinpöytäkanteletta Tatarstanin valtion venäläisten kansansoittimien orkesterissa.
Kanteleen asema
ja nuoria soittajia on runsaasti. Monissa kylissä
ei enää soiteta, mutta esimerkiksi Tatarstanista
löytyy muutama kylä, joissa perinne elää.
Aivan erityinen asema soittimella on puolalaisilla, joilla soittimen perinnettä itse asiassa
ei luultavasti koskaan ole ollutkaan olemassa.
Puolan alueelta Gdanskista on löydetty yksi
vanhimmista lyyrakantelelöydöistä, mutta se
on ajoitettu ajalle ennen kuin puolalaiset ovat
tulleet alueelle. Gdanskin gé?leä soitetaan kyllä
nykyään, mutta hyvin harvinainen se on ? ja
tuntematon myös.
Kanteleen tilanne eri kansoilla vaihtelee hyvin paljon. Suomalaisilla, balteilla ja venäläisillä
soittimen asema on vakiintunut: koulutusta saa
monella eri asteella, soitinrakentajia on, soittimia
kehitetään, perinne elää ja sitä tutkitaan ja tunnetaan. Sen sijaan Volgan alueella soittimen perinne
on paikoin katkennut täysin ja sitä on elvytetty
muutaman vuosikymmenen ajan. Soitinrakentajia ei ole ja monissa paikoin soittimien kunto
on aika heikko. Intoa elvyttämiseen kuitenkin on
r i
J ä ä m e
suomalaiset
V U
U R
A L
karjalaiset kantele, kandeleh
kantele, kannel
kannel
n
sangkwyltäp
R
mansit
krez
T
udmurtit
kk
a
E
virolaiset
Äänine
hantit
O
vepsäläiset kandel, stribunik
narkas-jugh, nars-jux
kokle, kokles
kär?, kysle
marit
er
i
latvialaiset
Laato
liettualaiset
kankl?s
valkovenäläiset
guslja, göslja, keslja
g??le
husli
t?uvassit
gusli
venäläiset
sp
ia
stameri
eri
Mu
nm
ukrainalaiset
Ka
tataarit
kesle, kjosle, kysle
gusli
puolalaiset
I
täm
KANTELE
15
1?2012
KARI DAHLBLOM
Teksti : Kari Dahlblom
Kielimies Jukka Mäkelä
Kanteleväki on oppinut tuntemaan Jukka Mäkelän ennen kaikkea kanteleenkielistä. Hän onkin tehnyt käsityönä ja mittatilauksena melkoisen osan
maamme kanteleiden kielistä. Tarvittaessa syntyvät lähes minkä tahansa
soittimen punoskielet domran kielistä lähtien. Syksyllä 60 vuotta täyttänyt
Jukka Mäkelä on myös yrittäjä, muusikko ja soitinrakentaja.
Suutarista soitinrakentajaksi
Kintauden kylään soitinrakentajayhteisöön.
Mäkelän haaveilema soitinrakennus alkoi.
Jukka Mäkelän ensimmäinen työ Kintaudella oli kielentekokoneen rakentaminen ja
kielien valmistuksen opetteleminen. Verstaalla
rakennettiin kanteleita, jouhikoita, kitaroita
jne. Soittimia rakennettiin erikoistilauksesta.
Kintaudella aloitettiin myös Kaustisen kansanmusiikki-instituutin innoittamana laajamittainen
viisikielisten kanteleiden rakentaminen, johon
Jukka Mäkelä toimi 1970-luvun lopulla varastopäällikkönä suomalaisvetoisessa rakennusprojektissa Iranissa. Sieltä tuli Iranin shaahin tapaan
äkkilähtö islamilaisen vallankumouksen alta.
Sitten oli vuorossa yrittäjyys suutari- ja nahkaliikkeen omistajana Hyvinkäällä. Tavanomainen
oravanpyörä alkoi kuitenkin kyllästyttää. Vuonna 1982 Mäkelän perhe muutti Petäjäveden
KANTELE
1?2012
16
Petri Kivinen
Mäkeläkin osallistui. Soitinrakentajien yhtye
kierteli konsertoimassa laulaen ja soittaen kanteleita ja jouhikkoja. Vuonna 1984 Kintauden
soitinverstas siirtyi Leppävirralle, mutta Mäkelät
jäivät Petäjävedelle. Kielten valmistus ja soitinrakennus jatkuivat oman yrityksen puitteissa.
Vähitellen Jukka Mäkelän kiinnostus suuntautui harvinaisempiin soittimiin. Hän on rakentanut mitä erilaisimpia soittimia vasaradulcimerista viikinkilyyraan. Erilaiset kanteleet ovat myös
aina kiinnostaneet Mäkelää. Kanteleenrakennuksen painopiste on ollut pienkanteleissa. Hän
on kehittänyt vakiintuneiden kantelemalliensa
ohella erikoiskanteleita, kuten kaksoiskieliset 5-, 10- ja 15-kieliset kanteleet. Mäkelä on
kehittänut myös ns. sointukanteleen. Se on
autoharpppusitran kantelemaisempi malli.
Mäkelä on kunnostanut joitain isoja kanteleita,
mutta vanhimpia kanteleita hän ei mielellään
entisöi. Niistä on parempi tehdä kopio. Hyvänä esimerkkinä on Mäkelän rakentama kopio
Seija-vaimon suvun 15-kielisestä kanteleesta.
Vuonna 2011 Kanteleliitto myönsi Kultakanteletunnustuksen Jukka Mäkelälle (kuvassa) ja Jaakko Nosolle.
Kanteleväki onnittelee!
suoamalaiseen ja itäkarjalaiseen runouteen
pohjautuviin teksteihin.
Hallittua vapautta
Purkkiorjuutta
Vuosien mittaan Mäkelä on perustanut
osakeyhtiöitä toimintansa selkiyttämiseksi. Esimerkiksi Finncorde Oy on
perustettu klassisen (nylon-kielisen) kitaran uudentyyppisten kielien teollista
valmistamista varten. Tonewood Oy
tekee suomalaisesta kuusipuusta soittimien, kuten kanteleiden kansiaihioita.
Mäkelän, ja hänen yhtiökumppaninsa
Tero Maneruksen tavoite on käyttää
soittimiin suomalaista puumateriaalia
kalliiden ulkomaisten tuontipuiden sijasta.
Vuonna 1999 Jukka Mäkelä alkoi luotsata perustamaansa muusikoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Smartistia. Alkujaan
25 jäsenen yhteisössä on nykyään yli 90
jäsentä ympäri Suomea. Mäkelä on oman
tiensä kulkija. Mikäli toimistohommat alkavat maistua puulle, hän voi siirtyä verstaan
puolelle vaikkapa kanteleen tekoon. Hän on
tyytyväinen tekemiinsä valintoihin ja toteaa:
?Minulla tuntuu olevan taipumus heittäytyä kaikenlaisiin kiinnostaviin projekteihin, joten saa nähdä, mitä kummaa syntyy
seuraavaksi. Sitä en itsekään tiedä.?
Viime vuosina Jukka Mäkelän kiinnostuksen
kohteena on ollut ns. uusiosoittimien rakentaminen ja kehittäminen. Uusiosoitin rakennetaan olemassa olevista erilaisista
kierrätysaineista, kuten peltipurkeista jne.
Kaikilla rakentamillaan soittimilla Mäkelä
on myös opetellut soittamaan. Mäkelä
on vetänyt jo lukuisia mitä erilaisimpien
soittimien rakennuskursseja.
Jukka Mäkelä on soittanut vuosien varrella monenlaisia soittimia, kuten esimerkiksi viulua, banjoa ja bassodomraa sekä
lukuisia itse suunniteltuja ja rakennettuja
soittimia. Usein on soittimen nimikin
täytynyt itse keksiä. Vuosikymmenien
kuluessa hän on soittanut erilaisissa kokoonpanoissa, kuten Arkiviisu, Arbeit
Macht Frei, Suomen balalaikat-orkesteri, Dixie Fried ja Ohilyönti-orkesteri.
Purkkiorjat-yhtyeessä Mäkelä vierailee
kun ehtii. Muutama vuosi sitten Jukka
ja Seija Mäkelä peustivat Hallanallah
etnorock-yhtyeen, joka tekee musiikkinsa
KANTELE
17
1?2012
Teksti: Outi sané
Ikiaikaista ja aitoa iloa
Kalevalaisten Naisten Liitto on perinne- ja kulttuurijärjestö,
joka tekee valtakunnallista kulttuurityötä. Vuosittain vaihtuvan
teeman alla järjestämme kulttuuritapahtumia, seminaareja ja
matkoja. 60 jäsenyhdistyksessä on yli 4000 jäsentä. Kalevalaisten Naisten Liitto omistaa Kalevalakorun.
K
alevalaisten Naisten Liitto on perinteestä
ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten
verkosto.
? Olemme tarinan kertojia ja kuuntelijoita. Mukana on sekä kulttuurin harrastajia että ammattilaisia, niin elämysten kokijoita kuin näkijöitäkin.
Kulttuurin voima kokoaa meidät yhteen. Yhdessä
etsimme uusia näkökulmia perinteisiin, kertoo
Liiton uusi toiminnanjohtaja Sirpa Huttunen.
Kalevalaisuuden etsiminen nykyajasta on
meitä kalevalaisia naisia yhdistävä tekijä. Kaikki
lähti liikkeelle 1930-luvulla kirjailija Elsa Heporaudan ideasta pystyttää patsas naiselle,
joka lauloi kalevalamittaista runoa. Patsaan
rahoittamiseksi ryhdyttiin valmistamaan koruja
esihistoriallisten hautalöytöjen pohjalta. Koruille
keksittiin nimeksi Kalevala Koru. Pian syttynyt
sota muutti suunnitelmat ja toiminta suuntautui
sota-aikana hyväntekeväisyyteen, sotaorpojen ja
-invalidien auttamiseen sekä äitikoteihin, joissa
monilapsisten perheiden äidit saivat viettää
muutaman viikon täysihoidossa leväten. Kalevala Korun, jonka Kalevalaisten Naisten Liitto
omistaa, huikea menestystarina sai näin alkunsa.
Yritys toimii kalevalaisten naisten viitoittamalla
arvopohjalla valmistaen sekä museomalleihin
pohjautuvia koruja että modernia muotoilua,
joka saa inspiraationsa kulttuurista ja luonnosta.
? Sen jälkeen kun kaikki museomallit on valmistettu, mikä tapahtui jo 1940-luvulla, pitää perin-
KANTELE
1?2012
18
Seija Tiihonen
Akkain praasniekasta Ilomantsista kesältä 2011
Parppeinvaaran runotulilta. Sirpa Huttunen keskellä.
? perustettu vuonna 1935
? 60 paikallisyhdistystä,
joista 3 Ruotsissa
? yli 4000 jäsentä
www.kalevalaistennaistenliitto.fi
Lisätietoa Kalevala Korun Kulttuurisäätiöstä:
www.kalevalakoru.fi / kulttuurisaatio
teisen pohjalta luoda uutta kotimaista muotoilua,
linjasi kalevalaista renessanssia kaikille elämän
aloille ajanut Elsa Heporauta, kertoo Huttunen
alkuajoista. Näin perinne uusiutuu ja elää ajassa.
? Elsan aikana patsaan pystyttäminen oli kaikkein hienoin tapa, jolla voi osoittaa arvostusta
ennen meitä eläneille ihmisille. Patsaat eivät
enää vetoa meihin, vaan meidän on löydettävä
tämän päivän keinot vaikuttaa ja auttaa ihmisiä
ymmärtämään kulttuurin ja perinteen voima.
Kalevalaisuus näkyy korujen lisäksi mielestäni
meissä kaikissa suomalaisissa ja ihan jokapäiväisissä asioissa.
? Esimerkiksi kuorosodassa, kun Marco Hietalan ja Ilkka Alangon johtamat kuorot ottivat
mittaa toisistaan, näin Joukahaisen ja Väinämöisen, jotka yrittivät laulaa toisiaan ?suohon
suolivöistään?, Huttunen mainitsee.
? Mutta jos Kalevalaa ei tunne, ei näitä huikeita ahaa-elämyksiä pysty kokemaan. Tehtävämme onkin lisätä ihmisten tietoutta omista
juuristamme ja upeista tarinoistamme.
? Vuosittain vaihtuvan teeman alla järjestämme kulttuuritapahtumia, seminaareja ja
matkoja. Vuoden 2012 teema on Muodon mieli
? ajan kieli. Tarkoituksemme on pohtia, miten
muotoilu on läsnä ihmisten arjessa eri aikoina,
vaikkapa puusepän veistämästä pöydänjalasta
nykyajan bussipysäkin muotoiluun. Monissa
jäsenyhdistyksissämme on myös esiintyviä
ryhmiä, lausunnasta esittävään taiteeseen. Myös
kantele soi usein tilaisuuksissamme.
Tuntematon kanteleensoittaja soittaa vuonna 1956
Kestikartanossa järjestetyissä Pohjolan hääpidoista.
(Jos tunnet soittajan, laita tietoa toimitukseen tai
Kanteleliiton toimistoon, yhteystiedot sivulla 3.)
alkoi ottaa enemmän vastuuta ?hädänalaisista?.
Yrityksemme Kalevala Koru on edelleenkin
mukana monenlaisissa hyväntekeväisyyshankkeissa, mm. Naisten Pankin toiminnassa. Yhdessä Kalevala Korun kanssa perustamamme
Kulttuurisäätiön kautta tuemme vuosittain
suomalaista kulttuuria apurahoin. Myös monia
kanteleen soittajia on tuettu vuosien varrella.
? Kantele on soitin, jota varmasti jokainen
kalevalainen nainen kuuntelee mielellään. Sävelet koskettavat jotain aitoa ja ikiaikaista sisällämme. On hienoa nähdä, miten kantele tekee
uutta tulemistaan taitavien kansanmuusikoitten
vauhdikkaassa kyydissä ja olemme iloisia, että
olemme pieneltä osalta voineet olla mukana
tukemassa tätä työtä.
? Meidän kaikkien perinnetyötä tekevien
tärkein tehtävä on avata ihmisten silmiä ymmärtämään, että me jokainen teemme tämän päivän
perinnettä. Olemme osa ikiaikaista sukupolvien
ketjua, josta vain välillä yritämme rimpuilla
irti, mutta se ei päästä otettaan, naurahtaa
Huttunen lopuksi.
Koruista kulttuurityöhön
Alun hyväntekeväisyyden jälkeen Liitto on
keskittynyt kulttuurityöhön, kun yhteiskunta
KANTELE
19
1?2012
Teksti ja kuvat: Eeva Jauhiainen
Kanteleen kanssa Namibiassa
?Seison kanteleen kanssa yli tuhannen odottavan ihmisen
edessä Immanuelin kirkossa Windhoekissa. Ihmisten kasvoilta
näkyy kummastus ja mielenkiinto: mitähän nuo valkoiset vieraamme aikovat meille esittää? Olen lavalla Ulla-Siskon, harjoittelukaverimme Marjo Kumpulaisen ja lähetystyöntekijä Ari
Koivulahden kanssa. Suomenkielistä laulua kuunnellaan hiljaa,
mutta kun kieli vaihtuu oshiwamboksi alkavat nauru, taputus ja
innostuneet huudot raikua. Tunnelma on loistava!?
N
ämä hetket liittyvät minun ja siskoni Ulla-Siskon viime syksyn harjoitteluun Namibiassa.
Viet imme maan pääkaupungissa Windhoekissa
kolme kuukautta Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelussa. Mukaan lähtivät myös
15-kielinen kantele ja jouhikko. Lähetystyöhön
tutustumisen lisäksi tärkeimpänä työnämme
oli laulukirjan ja levyn kokoaminen Namibian
luterilaisen kirkon kolmen päiväkodin käyttöön.
Lasten kanssa työskentely oli ihanaa ja innostavaa, koska he olivat täysillä mukana lauluissa
ja leikeissä. Välillä riehakkuus yltyi suurissa
ryhmissä niin, että laulujen opettaminen kävi
vaikeaksi. Silloin Ulla-Sisko veti esiin ?salaisen
aseensa? munniharpun, ja lapset istuivat silmät
pyöreinä kuuntelemaan.
Toinen tehtävämme oli opettaa pappisopiskelijoille liturgisia lauluja ja virsiä. Namibialaiseen
musiikkikulttuuriin kuuluu korvakuulolta oppiminen, koska nuotinlukutaito on harvinainen.
Niinpä tankkasimme opiskelijoiden kanssa pari
viikkoa hankalia rytmittömiä eurooppalaisia
sävelmiä. Onneksi luterilaiselle kirkolle on tehty
myös uudet liturgiat afrikkalaisempaan tyyliin.
Nämä ovat opiskelijoiden mielestä paljon helpompia, ja he aikovat käyttää enimmäkseen
niitä tulevassa työssään. Vanhemmat seurakuntalaiset kuitenkin suosivat kirkon perinteitä,
joten uudistus tapahtuu hitaasti.
Varsinaisten työhommien lisäksi pääsimme
tutustumaan namibialaisiin seurakuntiin ja
varsinkin heidän kuoroihinsa. Kuorot ovat seura-
Namibialaisen
M4-yhtyeen kitaristi Aveshe
Munyika pääsi
kokeilemaan
Ulla-Siskon
kirjokantta.
KANTELE
1?2012
20