SISÄLLYS
Jumaliset ajatuxet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
SOIkO kANTELE TURUN TUOMIOkIRkOSSA 1768?
Improbatur . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
VUODEN yHTyE
Carita Iltanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
TIE MUSIIkIN MAAILMAAN
Jäsenhankintakilpailu 2006 . . . . . . . . . . . . . 16
RAHAA JAOSSA!
Carmen Rhytmicum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
pIISpA ALDHELM SOIkOON
Hiroko Ara, s. 32 Jadesoturi, s. 28
Rauno Nieminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
MESTARIN MONET kASVOT
Martti Pokela: Improsettes . . . . . . . . . . . . . . 26
VUODEN kANTELELEVy 2005
Kantele elokuvissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
NARNIAN VELHO JA LEIJONA SEkÄ SUOMALAINEN JADESOTURI
Pikebone sävellyskilpailu . . . . . . . . . . . . . . . 32
pIENkANTELEkILpAILU AMERIkAN MALLIIN
Pikebone sävellyskilpailu . . . . . . . . . . . . . . . 32
pIENkANTELEkILpAILU AMERIkAN MALLIIN
kUVA: BLIND SpOT pICTURES Oy
Ergonomiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
RUUMIINOSIEN ULOTTUVUUkSIA
Feeniks-klubi, s. 34
Feeniks ja Folklandia . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
kUVAREpORTAASI kANTELEMENOISTA Rauno Nieminen, s. 22
Tämän lehden värit maksoi People Group e-piste Oy
Conan, s. 20 Tämän lehden värit maksoi People Group e-piste Oy
www.e-piste.fi
KANTELE
1·2006
TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA:
Tämän lehden värit maksoi et.rautatiekatu 10 Group e-piste Oy People 00100 Helsinki
2
puh. (09)47881500 www.e-piste.fi
puh. (09)47881500
et.rautatiekatu 10 00100 Helsinki
www.e-piste.fi
Asko Hyvärisen slide-ohje, s. 12
28. vuosikerta 1 · 2006 PÄÄToIMITTAJA Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org ToIMITuSNEuvoSTo Sami Kangasharju Outi Linnaranta Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Timo Väänänen ToIMITuS JA TAITTo Pro Motius ky Porvoonkatu 11 B 54 00510 Helsinki lehti@kanteleliitto.org KuvAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINoPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDoT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 euroa Tilaukset liiton toimistosta AINEISTo- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI Martti Pokelan gusli
VAKIOT
Pääkirjoitus ................................... 4 Puheenjohtajan palsta .................. 4 Opettajan päiväkirja .................. 9 Teoksia: Valse griffyre ............. 12 Ajankohtaista ....................... 20 Julkaisut .............................. 27
21-kielinen, s. 28
Liitto ........................................ 36 Ilmoitukset .................................... 39 Leirit ............................................ 40 Kanteleensoittajien matkassa ......... 42
Arnold Chiwalala liikuttaa, s. 38
KANTELE
3 1·2006
PÄÄKIRJoITuS
TIMO VÄÄNÄNEN
PuHEENJoHTAJAN PALSTA
SATU SOpANEN-HELISALO
valtava tiedotuskampanja
Jo useiden vuosien ajan on ollut meneillään valtava hanke. Kymmenille kielille on käännetty mittavan laajaa teosta, jossa käsitellään myös kanteletta ja sen tunnetuinta soittajaa. Kun se julkaistiin ensimmäisen kerran, se nosti kanteleen myös Suomessa uudella tavalla tietoisuuteen ja sen arvo suomalaisuuden symbolina vahvistui. Varhaisin käännös oli ruotsiksi ja nyt se on käännetty jo 60 kielelle. Mukana ovat mm. saksa, englanti, arabia, espanja, fääri, heprea, hollanti, hindi, katalaani, japani, kiina, komisyrjääni, esperanto, kroatia, mari, latvia, venäjä, liettua, ranska, romania, tulu, udmurtti, viro, unkari, persia ja puola. Joillekin kielille on käännöksiä tehty jo useitakin. Kuvitus on ollut tärkeää teoksessa. Kantele on saanut monenlaisia muotoja kuvittajilta. Välillä soitin on ollut runollinen mielikuvitussoitin, jota koko luonto kuuntelee ja välillä soitin on kuvattu kansatieteellisen tarkasti. Mukana on koverrettuja kanteleita ja laatikkokanteleita, vähäkielisiä kanteleita ja monikielisiä suurkanteleita. Suurpiirteisesti mukaan on mahdutettu välillä harppuja ja muitakin kielisoittimia. Kalevalan esipuhe on päivätty 28.2.1835.
MIKSI Kanteleliitto?
Kanteleensoittajat ovat pieni joukko verrattuna esim. jousisoittajiin, puhaltajiin, pianonsoittajiin tai laulajiin. Pieni, mutta innokas väki voi päästä kuulumaan ja näkymään samalla volyymilla kuin muutkin musisoijat. Kuinka se onnistuu? Pitämällä yhtä ja toimimalla yhdessä. Kuka kokoaa asian harrastajat, ammattilaiset ja ystävät yhteen? Kanteleliitto. Miten voimme toimia yhdessä? Tavataan toisiamme ja vaihdetaan kuulumisia! Kanteleliiton hallituksessa toimii aktiiviisia ihmisiä eri maakunnista. Ota meihin yhteyttä. Liitto tarjoaa konsertteja ja koulutustilaisuuksia. Näihin tilaisuuksiin olette tervetulleita te kaikki soittajat, rakentajat ja soittimen ystävät. Pääsyvaatimuksia ei ole. Pyrimme järjestämään kokouksia ja koulutuksia eri puolilla Suomea, teitä lähellä. Mistä tietoa? Kantele-lehti kertoo tulevista tapahtumista. Voit lähettää ideoita, tietoja ja uutisia tapahtumista. Lähetämme lehden mukana kerran vuodessa CD-levyllisen uutta, ennen julkaisematonta kantelemusiikkia. Kokoelmalevy on soiva kiitos teille kaikille kanteleliiton jäsenille yhdessä olosta. Kantele on valttikortti maailmalla. Sen sointi, monipuolisuus ja soitinperheen kirjo on ainutlaatuinen. Maailmassa on varmasti vielä hurja määrä ihmisiä, jotka haluaisivat löytää suomalaisten kansallisaarteen! Siksi.
KANTELE
1·2006 4
Jumaliset Ajatuxet
M
arianpäivä on tänä vuonna sunnuntaina 26. maaliskuuta. Kellot siirretään kesäaikaan. Samanlainen käännekohta päivä on ollut maailmansivu. Se on säiden taitekohta, lumen sulamisasteesta ennustetaan koko loppuvuosi. "Mitä Maariana lunta katoilla, se vappuna pelloilla." Ennen vanhaan päivä oli oikealla paikallaan: maaliskuun 25. päivänä, yhdeksän kuukautta ennen joulupäivää. Enkeli Gabriel ilmestyy Marialle ja ilmoittaa, että Jeesus on syntyvä. Vuonna 1768 Marianpäivä oli perjantai. Päivä on jäänyt Suomen musiikinhistoriaan. Turun tuomiokirkossa oli musiikkiesitys, joka noudatti Hemminki Maskulaisen sata viisikymmentä vuotta aikaisemmin kirjoittaman runosäkeen kehoitusta: Cans candelein ja uruin (Kantele 1/2005).
M J
arianpäivän kunniaksi oli tuomiokirkossa juhlajumalanpalvelus, ensin ruotsiksi, sitten suomeksi. Kummassakin kanttori Johan Lindell lauloi ennen saarnaa uuden sävellyksensä, aarian, jonka nimenä edellisessä oli Gudeliga tankar, jälkimmäisessä Jumaliset Ajatuxet.
TEkSTI: HEIkkI LAITINEN, kUVA: TIMO VÄÄNÄNEN
ohan Lindell (17191787) oli Turun katedraalikoulun ja tuomiokirkon yhteinen director cantus, laulunjohtaja, hiippakunnan johtava laulunopettaja. Monet ovat sitä mieltä, että hän oli koko vuosisadan merkittävin kanttori. Katedraalikoulussa, joka oli tietenkin poikakoulu, oli laulua entiseen malliin: joka päivä puolenpäivän ja kello yhden välisenä aikana. Koulun kuoro avusti tuomiokirkon jumalanpalveluksissa.
KANTELE
5 1·2006
Opetuksen tarpeisiin Lindell julkaisi 1770luvulla kaksi kokoelmaa keskiaikaisia Piae Cantiones koululauluja. Toisen kokoelman kansilehdellä on sykähdyttävä kuva näihin lauluihin liittyvistä kaari-tansseista. Lindell julkaisi myös ensimmäisen suomalaisen musiikkiopin. Hän soitti ja opetti monia soittimia. Ehkä niihin kuului myös kantele. Urkuja Marianpäivänä soitti epäilemättä Carl Petter Lenning (17111788), tuomiokirkon urkuri, vuosisatansa merkittävin hänkin alallaan. Aariasta ja sen esityksestä vastasivat siis vuosisadan parhaat voimat. Tästä on muistutettava siksi, että monet pitävät tuon ajan kanteletta vain kansan soittimena.
R L
unon alle on painettu tärkeä huomautus jumalanpalveluksen päätöksestä: "Siunauxen jälken cuullan wirren 99. erinomainen opetettu weisamisen muoto." Ruotsinkielinen lehtinen täydentää tietoa: "med fullstämmig Choral".
indell on siis tehnyt uuden moniäänisen sovituksen virrestä 99. Numero viittaa virsikirjaan, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1701 ja jota nykyään kutsutaan Vanhaksi Virsikirjaksi. HERraa hywää kijttäkät on edelleen tunnetuimpia virsiämme. Sen kolmas säkeistö selittää Lindellin valinnan: Kijtos tuocat Jumalall / Mielell / kielell hartahall / Harpuill / huiluill / candeleill / Culcuill / trumbuill / cymbaleill.
V
uoden 1768 Marianpäivän juhla oli Lindellille niin tärkeä, että hän painatti tilaisuutta varten kaksi yksisivuista runolehtistä, toisen ruotsiksi, toisen suomeksi. Ne ovat tallella Helsingin yliopiston kirjastossa. Suomenkielisen lehtisen otsikko on ajan tavan mukaan pitkä: Jumaliset Ajatuxet, Paaston aicaisna Marian Päiwänä Wuonna 1768 / Evangeliumi saarnan edellä Turun Duomio = Kircon Suomen Seurakunnan edesä / Urcuin ja Candelein soittamisen alla / weisain eteen asetetut JOH. LINDELLildä Schoulun Opettaja weisamises.
S
itten seuraa aarian kaksisäkeistöinen runo. Ensimmäinen säkeistö ylistää Marianpäivää: Autuas päiwä, cosca cuullan / Taiwast sana, että täält / Sielun Yljäld päästett' ollan / Cuollost ansaitusta wiell'. Elon, taiwan tuomaan meille, Tule Poica Taiwasta Suculaisex ihmisille. Näin meit Herra racasta.
KANTELE
1·2006 6
kUVA: HELSINgIN yLIOpISTON kIRJASTO
irsi on syntynyt psalmin 150 innoittamana. Psalmien soittimistoon kanteleen hyväksyi vuonna 1551 niiden ensimmäinen suomentaja Mikael Agricola. Mainitun psalmin jakeet 3-5 hän kirjoitti suomeksi näin: Kijtteket hende Basunilla / kijtteket hende Psaltarilla ia Candeleilla. Kijtteket hende Trumbuilla ia Tantzilla / Kijtteket hende Harpunkielille ia Huiluilla. Kijtteket hende kymiseuille Culkuisilla / kijtteket hende cumiseuilla Cimbelille. gricola aloitti perinteen, joka jatkui lähes neljä ja puoli vuosisataa. Vielä viisitoista vuotta sitten tämä tuttu psalmi huudahtaa: "Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla." Uusin raamatunkäännöskomitea pani vuonna 1992 kuitenkin pisteen soittimien vuosisataiselle suomalaistamiselle. Nykyraamatusta on kantele hävinnyt: "Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!" Moni maallisen tai taivaallisen kanteleen ihailija kyselee ihmeissään, eikö kantele enää kelpaakaan taivaalliseen orkesteriin! gricolan valinta on kanteleen historian tutkijalle tärkeä. On selvää, etteivät Turun piispa tai myöhemmät virsirunoilijat olisi kohottaneet kanteletta raamatulliseksi soittimeksi, jos se olisi ollut vain tietyn alueen tai vain rahvaan soitin. Kanteleen on täytynyt olla tuttu ja läheinen koko suomenkielisellä alueella ja kaikissa säädyissä. Ehkä tilanne oli ollut samanlainen jo kauan ennen Agricolaa, keskiajalla. Entä minkälainen oli Agricolan kantele? Millä perusteella arvelemme sen viisikieliseksi?
V
A
äkeistö on vaikuttava soiton ylistys ja se tekee samalla kanteleesta taivaallisen orkesterin olennaisen osan. Kantele on mukana uusimmassakin virsikirjassa, vaikka soitinluetteloa muuten on typistetty, lyömäsoittimet karsittu ja sanontaa laimennettu (virsi 332): "Kiitos Jumalallemme, / soikoon sydämestämme / virsin, lauluin, psalttarein, / harpuin, huiluin, kantelein." irren suomentaja on jäänyt tuntemattomaksi, vaikka hän kirjoitti vuoden 1701 virsikirjaan yli sata uutta, sujuvaa ja syvällistä runoa ja kuuluu hienoimpiin runoilijoihimme. Marianpäivän ruotsinkielisessä jumalanpalveluksessa Lindellin sovitus esitettiin alkuperäisin runosäkein, jotka oli kirjoittanut Upsalan yliopiston teologian professori Jesper Swedberg. Hänen virressään kolmas säkeistö kuuluu: Lofwer honom allan stund, högt och utaf hjertans grund, uppå harpor och regal, pipor, trummor och cymbal. uomentaja siis todella suomalaisti Herralle otollisten soittimien luettelon. Siinä hän noudatti vanhaa perinnettä.
S
V
A
S
M
utta palataan vuoden 1768 Marianpäivään. Oliko Lindellin runolehtisen kantele vain runokuva vai soitettiinko tuomiokirkossa todella kanteletta? Ruotsinkielisessä runolehtisessä ei mainita soittimia, vaan todetaan vain "under InstrumentalMusique". Ei siis ihme, että musiikinhistorian tutkijat ovat pitäneet itsestään selvänä, että Candele on soittimien yleisnimitys ja urkujen lisäksi esityksessä on kuultu esi-
KANTELE
7 1·2006
merkiksi jousiyhtyettä. Toisinkin voi silti olla: suuren kirkon akustiikassa hiljainenkin kanteleen helähdys kuuluu. Eikä ole ihme, että kantele on lehtisissä vain suomeksi, eihän sitä mainita ruotsinkielisessä virressäkään. Kantele oli suomenkielinen soitin. Ja sen historiassa on paljon uudelleen arvioitavaa.
KANTELEENsOITTOKILPAILUT HAAPAVEDELLä
Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry järjestää Haapavedellä avoimet, valtakunnalliset perinteisen kanteleensoiton SM-kilpailut lauantaina 27.5.2006 alkaen klo 10.00 Haapaveden opistolla. Kilpailut järjestetään jo kolmannen kerran. Kilpailun tuomareina toimivat Sinikka ja Matti Kontio ja kilpailun suojelijana professori Martti Pokela. Kilpailu käydään henkilökohtaisena kilpailuna ja pienet ja isot kanteleet ovat omina sarjoinaan. Sarjat ovat: 1996 tai myöhemmin syntyneet, 1993-1995 syntyneet, 1990-1992 syntyneet, 1986-1989 syntyneet ja ennen 1986 syntyneet. Tuomaristo voi halutessaan muuttaa sarjoja. Kappaleiden pitää olla perinteisiä ja soitettava perinteisellä tyylillä ilman nuotteja. Jokainen kilpailija soittaa yhden kappaleen, jonka kesto on enintään 5 min. Kaikki kilpailijat palkitaan, lisäksi tuomaristo jakaa tunnustuspalkintoja. Jokainen kilpailija saa soitostaan myös kirjallisen palautteen, jossa kerrotaan, mikä on soitossa hyvää ja missä on kehitettävää. Kilpailujen päätteeksi on päätöskonsertti jossa esiintyvät tuomariston valitsemat soittajat ja konsertissa jaetaan myös palkinnot. Päivän aikana on myös mahdollista suorittaa pronssi- ja hopeakannelmerkkejä. Merkkien suorittamisesta on hyvä ilmoittaa ilmoittautumisen yhteydessä. Ilmoittautuminen 28.4.2006 mennessä Mariia Huikarille puh. 044 3004924 klo 16.30 jälkeen tai sähköposti: mariia.huikari@luukku.com.
K
irkko oli suuri, kaupunki vähäinen, asukkaita oli vain vähän yli seitsemäntuhatta. Kaikki tiesivät kaiken. Ja kanteleita kaupungissa joka tapauksessa oli, myös yliopiston piirissä. Vuonna 1766, kaksi vuotta ennen Lindellin aariaa, aloitti Henrik Gabriel Porthan viisiosaiseksi kasvavan julkaisujen sarjan otsikolla De Poësi Fennica; sen uusin suomennos ilmestyi vuonna 1983 nimellä Suomalaisesta runoudesta. Kymmenen vuotta aarian jälkeen Porthan kirjoitti sarjaan kuuluisan kantele-esittelynsä, joka alkaa: "Suomalaisilla on käytössä kolmenlaisia soittimia. Muita vanhempi ja käytetympi on nimeltään Kandele."
anteletiedot olivat kuitenkin olemassa jo ensimmäisen osan ilmestyessä. Sen osoittaa onnitteluruno, joka ajan tapaan on kirjan alussa ja jonka tällä kertaa on 27-vuotiaalle tekijälle omistanut hänen 25-vuotias ystävänsä Christfrid Ganander. Teos on kirjoitettu latinaksi, mutta pitkä onnitteluruno on kirkasta suomenkielistä kalevalamittaa. Runo päättyy senlaatuiseen kanteleen helinään, ettei kysymys voi olla runollisesta vertausku-vasta vaan soivasta soittimesta. Runo toteaa, että jos Wäinämöinen saisi tietää Porthanin teoksen ilmestyneen, hän rientäisi paikalle Tuonelasta ja kaappaisi mukaansa kanteleensa: Itze wanha Wäinämöinen Iloisanssa istuissanssa Wirittäisi wickelästi Kajaawaisen Kantelonsa, Jonga kielet kijnnittäisi, Että Kuulusi Kumina, Helinästä heikommasta, awattaisihin humina.
K
KANTELELIITON säHKöPOsTILIsTA
Uuden jäsenrekisterin myötä täydennämme jäsentemme sähköpostiosoitetietoja. Pääasiallisesti pyrimme tiedottamaan toiminnastamme Kantele-lehden välityksellä, mutta satunnaisesti ja kiireellisissä tapauksissa voimme ilmoittaa myös sähköpostitse. Jos haluat sähköpostia, niin lähetä sähköpostiosoitteesi Kanteleliittoon mail@kanteleliitto.org
KANTELE
1·2006 8
oPETTAJAN PÄIvÄKIRJA
Korvapuusteja
Kantelekoukussa
Oletko koskaan ajatellut, että soittimesi voisi olla fagotti, hanuri tai sello? Aika usealle otolliselle mielelle soitinvalinta tapahtuu sattuman kautta.
Jollekin tulee ahaa-elämys vaikkapa kontrabassosta, kun hän levyjä kuunnellessaan rakastuu palavasti sen syviin ääniin. (Tämä tapahtuu ennenkuin hän on joutunut kuljettamaan soitintaan linja-autossa. Sen jälkeen rakkaus jalostuu viha-rakkaussuhteeksi.) Toiselle onnetar arpoo kanteleen; vilahdus teeveessä, plurahdus konsertissa, ja se on menoa! Eräälle kanneltajalle soitin tuli tutuksi sattumoisin veljen tyttöystävän kautta. Hän oli pikkutyttönä ollut kyläilemässä veljensä ja tämän morsiamen luona, ja ihastellut veljen tyttöystävän kaunista soittoa. Päivät olivat kuluneet, ja ajatukset olivat vain kiertäneet siinä ihanassa kanteleessa, joka vaivasi tytön mieltä sängyn päässä olevassa laatikossaan. Hän oli hiipinyt salaa soitinkotelon luo, ja avannut varovasti sen kannen. "Ihan hiljaa, ihan vähän vain...", tyttönen oli lumoutuneena kokeillut kanteleen kieliä. No, käryhän siinä sitten kävi, ja soittotunnit alkoivat. Kantele valikoitui erään soittajattaren omaksi instrumentiksi, kun hän näki kolmen komean nuorukaisen soittavan kanteleitaan konsertissa. Tyttö tahtoi tutustua heihin jotenkin. Siispä hänelle syntyi yht´äkkinen palava innostus kanteleeseen. Vanhemmat olivat tietysti hyvillään, kun tyttärelle tuli niin hyvä harrastus. Muuan kanneltaja oli saanut lapsena kipinänsä naapurista. Naapuriin olivat houkutelleet ensinnäkin emännän maailman parhaat korvapuustit, ja toiseksi isännän kantele, jota tämä toisinaan soitteli vieraiden iloksi. Pikkuvieras istui tuvassa hiljaa ja keskittyneenä, pulla kädessä, ja kuunteli soittoa niin että korvia jomotti. Kantele oli maailman ihanin soitin! Eittämättä moni sai ensituntuman kanteleeseen, kun eräs pankki lahjoitti 1980-luvulla 5-kielisiä kanteleita kouluille. Se oli varsinainen kulttuuriteko! Muuten, leikitäänpä hieman ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos jokin ystävällinen taho keksisi lahjoittaa kouluille tai päiväkodeille vaikkapa säkkipillejä. Olisiko mitään mieliinpainuvampaa kuin ala-asteen säkkipilliorkesteri ensikeikallaan kajauttelemassa Suvivirttä kevätjuhlissa? Sitä varmasti kyynel silmäkulmassa kuunneltaisiin. Joillakin ihmisillä kanteleensoitto on alkanut ihan silkasta ajatuksesta, ilman että soitin olisi mistään tuttu. Jokaisessa meissä on sisällämme vastaukset omiin kysymyksiimme. "Kantele! Siinä se on, heureka!"
TIINA kOMULAINEN kIRJOITTAJA ON HELSINkILÄINEN kANTELEOpETTAJA, JOkA OpETTAA pÄÄkAUpUNkISEUDUN MUSIIkkIOpISTOISSA.
KANTELE
9 1·2006
Vuoden yhtye
Imbrobatur perustettiin keväällä 2005 Valtakunnallisia kantelekilpailuja silmällä pitäen, jossa se myös voitti oman sarjansa. yhtye esittää itsensä näköistä, persoonallista ja uutta kantelemusiikkia. Sen musiikki koostuu mm. Anna-karin korhosen sävellyksistä ja sovituksista, joita yhtye luonnehtii etnisvaikutteiseksi rytmimusiikiksi jazzvivahtein.
KANTELE
1·2006 10
Improbatur
TEkSTI: TIMO VÄÄNÄNEN, kUVA: JOHANNA VILJAkAINEN
"Musiikkimme on crossoveria, musiikin tyylirajoja ylittävää, vaikutteita tulee monesta suunnasta. Mm. kevyen musiikin estetiikan mukainen rytmiikka on hyvin tärkeää meille. Tällä hetkellä ohjelmistomme on enemmän minun sävellyksiäni ja sovituksiani, mutta aiomme ottaa ohjelmistoon myös muiden kappaleita, kun löydämme vaan sopivaa", kertoo AnnaKarin Korhonen Improbaturyhtyeen musiikista. Yhtye aloitti soittamaan viime vuonna, joten tällä hetkellä yhtye tekee töitä laajentaakseen ohjelmistoaan. Suunta on kuitenkin soittajille selvä.
enemmänkin poppia. Perinne tulee siis mukaan, kun ohjelmistossa on sovitettuna vaikkapa Tuomi on virran reunalla ja Olet maamme armahin Suomen maa ja muita kansanlauluja. Sovitamme ja esitämme ne uudella tavalla."
ANNA-KARIN KORHONEN (s. 1981)
opiskelee kuudetta vuotta Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa kanteleensoittoa. Hän opettaa mm. Sibelius-Akatemiassa vapaata säestystä, kanteleensoittoa Töölön musiikkikoulussa ja Brages Musikskolassa. Korhonen soittaa myös Väre-triossa ja Kaipuun Kukkatarha -kvintetissä.
Mielikuvien voimaa
Kanteleen vahvuudeksi duo mainitsee mielikuvat: "Mielikuvat ovat hyvin vahvoja siitä, mitä kantele on. Tyylien yhdistelmästä tulee mielenkiintoinen kun on populaarimusiikin ja jazzin vaikutteita sekä kanteleen perinteen vaikutteita. Kuulijan pääsee yllättämään kanteleella." Myös kanteleen omaperäinen sointi antaa mahdollisuuksia. "Harmonioissa pitkä sointi voi olla hyvä, sointi kantaa ja luo värejä fraseerauksessa se voi tuottaa haasteitakin. Mutta sointi on myös ainutlaatuinen ja erikoinen. Kyllä sillä on annettavaa." Nuoren yhtyeen suunnitelmissa on pitää myös omia konsertteja. "Konserttimme eivät ole kovin vakavahenkistä, tämä ei ole ryppyotsaista musiikkia. Yleisöllä ja meillä voi olla hauskaa ja saa viihtyä. Emme toivo pelkästään ihan perinteistä konserttitilannetta, että kuunnellaan hiljaa istutaan tiiviisti penkissä. Mutta hyvin monenlaisia keikkoja voi tehdä." Improbatur esiintyy Kanteleliiton kevätkokouksessa 1.4.2006 klo 15.00 SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolla.
MIRVA MINKKINEN (s.1978)
valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi 2003 musiikkikasvatuksen koulutusohjelmasta ja 2005 esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta. Hän on työskennellyt monipuolisesti musiikkikasvatuksen alan tehtävissä sekä vienyt aktiivisesti kantelemusiikkia eteenpäin niin koti- kuin ulkomaillakin solistina ja eri ryhmien edustajana. Hän toimii Finn-Kanteleet ry:n taiteellisena johtajana.
Riffit, perinne ja fuuga
"Soitossamme ja kappaleissamme on niin vaikutteita eri musiikkityyleistä ja musiikkikulttuureista lähinnä kevyestä musiikista yhdistellen sitä myös suomalaiseen perinteeseen", kertoo Mirva Minkkinen, joka on opiskellut taidemusiikkia kanteleella ja musiikkikasvatusosastolla Sibelius-Akatemiassa tehnyt laaja-alaisesti monen tyylistä musiikkia. Anna-Kaarin Korhonen on myös soittanut monenlaista musiikkia: "Minulla on klassisen musiikin tausta akatemiasta ja myös popjazz-konservatorion opintoja. Tekemisessämme yhdistyy se kaikki, mitä on opiskeltu. Esimerkiksi Olet maamme armahin -kappaleessa on keskellä fuuga, kun muuten kappaleen riffi on ehkäpä
VUODEN YHTYEET:
2002 Eija Kankaanranta ja Mervi Ylivainio -duo Helsinki 2003 Valvue Kuopio 2004 Kardemimmit Espoo 2005 Brelo Pornainen 2006 Imbropatur Helsinki
KANTELE
11 1·2006
Asko Hyvärinen
valse griffyre
TEkSTI: EIJA kANkAANRANTA, kUVA: TIMO VÄÄNÄNEN
kentuu kolmesta erilaisesta materiaalitasosta; kromatiikasta (mikä tahansa tasavireinen järjestelmä), mikrointervalleista (¼-osasävelet) sekä hälyistä (erilaiset säveltasottomat äänet)." (Hyvärinen 2002a.) Kanteleen kokonaistonaliteetin etsiminen on tarkoittanut uudenlaisten äänitapahtumien käyttöön ottamista. Miltä kuulostaa, jos lyöt sammutuslaudan kielistölle, teet sormen kynsipuolella nopean vedon sävelvaihtovipuihin, raapaiset muovinpalalla punottuja bassokieliä tai vedät hitaasti ja raskaasti pyöränpinnaan kiinnitettyä superpalloa teräskieltä pitkin?
Asko Hyvärisen mielestä suomen kielen sana säveltäjä ei kerro kaikkea, koska musiikissa on paljon muutakin kuin säveltasoja. Englannin composer voidaan ymmärtää laajemmin. Säveltäjähän on ikään kuin järjestyksen muodostaja. Säveltämiseen kuuluu Hyvärisen mukaan riskien ottaminen. Hän haluaa löytää soittimesta jotain olennaista. Sellaista, mitä ei voi toteuttaa toisella soittimella.
Kantele tuli tämän Haapavedellä syntyneen nykysäveltäjän tietoisuuteen varsin kaukaa. Hän oli mukana kanadalaisen ERGO Ensemblen konserttiprojektissa, johon osallistunut kanadalainen säveltäjä halusi teokseensa suomalaisen kanteleen. Soitin päätyi myös Hyväriseltä tilattuun kamariorkesteriteokseen Spring Contours, jonka pohjautuu 12 melodiseen linjaan (engl. contour = ääriviiva). Kyse ei ole kuitenkaan aivan "perinteisistä" melodioista. Hyvärinen kehottaa kuvittelemaan, miltä ylöspäinen linja kuulostaa yhdellä symbaalilla, useammalla symbaalilla tai vaikka harpulla. Hyvärinen mainitsee usein käsitteen kokonaistonaliteetti. Tällä hän tarkoittaa kaikkea soivaa materiaalia ja korostaa, että on olemassa myös valtavasti säveltasottomia ääniä. Niihin voi sisältyä monenlaisia kiinnostavia ominaisuuksia, joita on mahdotonta saada esiin silloin kun pyritään tuottamaan puhtaita sävelkorkeuksia (Hyvärinen 2006b). "Tonaalisuus, jolla tarkoitan äänten välistä suhdeverkostoa (ei siis pelkästään sävelten välistä), ra-
Raapaisun muutos
Asko Hyvärinen on kirjoittanut kanteleelle sooloteoksen valse griffyre (2002) ja käyttänyt kanteletta orkesterisoittimena lyömäsoitinkonsertossa Erg / Hamâda (2003) sekä kamariorkesteriteoksessa Spring Contours (2001). Hänen tavoitteenaan on ollut "tehdä kantele uusiksi soittimena". Tämä on saavutettu "tekemällä tietyillä apuvälineillä äänimaisema ei-perinteiseksi" (Hyvärinen 2004). Erityisen dramaattisesti tämä toimii erilaisia valssin tahtilajeja ja raapaisuääniä hyödyntävässä valse griffyressä (ransk. griffure = raapaisu, valse = valssi, jatkuva vaihtuminen). Valse griffyressä kantele on uudella tavalla vahva ja omaperäinen sooloinstrumentti. Erilaiset soittovälineet toimivat sointimaailman laajentajana eikä musiikki jää "välineurheilun" varjoon. Hyvärinen sai yhden sysäyksen sävellystyöhön kuultuaan erään kantelekonsertin: "Muistaakseni jo istuessani siellä konsertissa alkoi päähän kivuta ajatus, että kanteleelle täytyy tehdä näköjään jotain muuta, kuin mitä tässä konsertissa
Asko Hyvärinen: valse griffyre. Tahdit 25-30. Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus (Fimic). Alimmalla nuottiviivastolla esitetään slide-putken paikka kanteleen kielistöllä sivusuunnassa. kuvasta selviää myös soittoliikkeen suunta. Slide-putken asento ja kulma kieliin nähden on esitetty piirroksilla keskimmäisen viivaston yläpuolella.
KANTELE
1·2006 12
kuului. ... kun aloittaa säveltämisen niin yksi kysymys on tietysti se, että mitä on vielä tehtävissä. Hyvin useinhan valitaan se tie, että tehdään vähän lisää, pienin muutoksin, sitä mitä on tehty jo [...] tai mikä pahempaa, on tietysti se jos tehdään vain sitä mitä tilattiin." (Hyvärinen 2004.) Valse griffyressä soitetaan suurimman osan aikaa slide-putkella, kappaleen loppupuolella myös superpalloilla. Sormilla tehtävät äänet ovat useimmiten kynsiääniä. Slide-putkella tehtäviin ääniin vaikuttaa se, operoidaanko diskantti- vai bassokielillä ja kosketetaanko kieliä putken reunalla, päällä vai kyljellä. " [...] perisuomalaisen kansansoittimen rooli on kaikkea muuta kuin tavanomaista penta- tai heptatonista asteikko- ja murtosointuhelkyttelyä. Hyvärinen houkuttelee eetteriin kanteleen materiasta, puusta ja metallista kumpuavia, lähes käsinkosketeltavia ääniä, mikä tekee teoksen sointimaailmasta hyvin konkreettisen [...]" (Suilamo 2004.) Valse griffyre syntyi puolessatoista kuukaudessa ja Hyvärisellä oli poikkeuksellisesti myös soitin käytössään. Yleensä hän ei käytä soitinta tai konsultoi soittajia. Teoksesta Yleisradiolle tehty nauha oli Suomen edustajana Wienin säveltäjärostrumissa vuonna 2005 ja on sen jälkeen soinut radiokanavilla mm. Australiassa, Kanadassa ja Latviassa. Olisi kiinnostavaa kysyä kuuntelijoilta, minkälaisen soittimen he luulevat olevan kyseessä!
AsKO HYVäRINEN
· Syntynyt 1963 Haapavedellä, asuu nykyisin Helsingissä. · Oma soitin lyömäsoittimet. Sävellysopintoja Turun konservatoriossa ja yliopistossa, myös yksityisesti ja kursseilla, mm. Darmstadt 1990. Tärkeimpiä vaikuttajia säveltäjä Helmut Lachenmann. 4 orkesteriteosta, 2 konserttoa, 27 kamarimusiikkiteosta, 12 sooloa, 4 kuoro- / vokaaliteosta. · Uusimpia sävellyksiä 2005: Guises, huilulle käyrätorvelle ja kontrabassolle, After trace, bassoklarinetille ja marimballe, Stride, harpulle. · Teoksia esitetty Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kanadassa. Sävellyskonsertit Järvenpäässä 2002 ja Helsingissä 2004. Suomessa teoksia ovat esittäneet mm. Avanti! ja Zagros.
LäHTEET
· Hyvärinen, Asko 2002a. Spring Contours. Teoskommentti. www.fimic.fi -> Contemporary Music -> Composers -> Asko Hyvärinen -> List of Works -> Spring Contours. (Luettu 2.1.2006) · Hyvärinen 2002b. valse griffyre. Kopio käsikirjoituksesta. Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus (FIMIC). · Hyvärinen 2004. Valstan radio-ohjelma. 14.11.2004 liittyen Helsingin sävellyskonserttiin Yle Radio 1. · Hyvärinen, Asko & Häyrynen, Antti 2005: Musiikkia Paanukirkossa 8.10.7.2005 Musiikkijuhla Kärsämäellä. Käsiohjelma. Musiikkia Paanukirkossa ry. www.musiikkiapaanukirkossa.fi · Hyvärinen 2006a. Haastattelu Helsingissä 5.1.2006 · Hyvärinen 2006b. Sähköpostikommentti 24.1.2006 · Suilamo, Harri 2004. Being egregious Asko Hyvärinen ennen kuulumattoman jäljillä. http:// www.fimic.fi -> Contemporary music -> Composers -> Asko Hyvärinen -> Profile and articles. Luettu (2.1.2006)
Musiikkia Paanukirkossa
Pohjoispohjanmaalainen Kärsämäki sai oman musiikkijuhlansa vuonna 2005 Musiikkia Paanukirkossa -tapahtuman myötä. Sen perustajina ja johtajina toimivat Asko Hyvärinen ja Hanna Kosonen. Ensimmäisen vuoden esiintyjiin kuuluivat muun muassa pianisti Antti Hotti, viulisti Antti Tikkanen ja laulaja Sirkka Parviainen. Ohjelmistossa oli esimerkiksi Hyvärisen, Koskelinin, Madetojan, Mozartin ja Rameaun teoksia. Tapahtuma esitteli aikamme musiikkia myös kantaesitysten kautta. Ensi heinäkuussa festivaalilla kuullaan myös kantelemusiikkia ja todennäköisesti aivan uusiakin ääniä.
KANTELE
13 1·2006
Kanteleensoitto avasi Carita Iltaselle tien musiikin maailmaan
Alkujaan pianotunteja ottanut, myöhemmin hetkellisesti harmonikan ja kitaran soittoa harrastanut tamperelainen 34-vuotias Carita Iltanen päätyi kanteleensoittajaksi, kun äiti kertoi papan soittaneen tuttuja lauluja markkinoilta ostamallaan sitralla. Siitä Carita innostui ja äiti tilasi hänelle kanteleen. Sen saavuttua alkoi soitonopettajan etsiminen.
Opettaja löytyi ja siitä alkoi Caritan tutustuminen kanteleensoiton saloihin Satu ja Taina Sopasen johdolla Tampere-seuran kanteleensoittajien ryhmässä. 12-vuotiaana hän pääsi Tampereen konservatorioon Ismo Sopasen oppiin. Musiikkiopiston suoritettuaan Carita siirtyi ammattiopintoihin vuonna 1994. Ammattiopinnoistaan Carita kävi pari vuotta sekä Ismo Sopasen tunneilla Tampereella että Aino Meisalmi-Minkkisen soittotunneilla Jyväskylässä. Kantele tuli tutummaksi myös Ilomantsin kanteleleirillä, missä hän kävi kymmenkunta kertaa ja tutustui erilaisiin kanteleisiin sekä kanteleensoittajiin.
TEkSTI JA kUVAT: JARMO RINTALA
KANTELE
1·2006 14
Vuonna 1995 Carita alkoi ohjata Tampere-seuran kanteleensoittajia. Se innosti häntä samalla kansanmusiikin pariin. Kansanmusiikki alkoi muutenkin saada yhä enemmän sijaa hänen elämässään ja harrastus kansanmusiikin parissa sai yhä syvällisempiä piirteitä. Muutettuaan vuonna 1999 Ruovedelle Caritalle avautui loistava mahdollisuus liittyä paikallisiin pelimanneihin. Hänellä on ollut luottamustehtäviäkin, esim. Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen sihteerinä toimiminen 1998- 2001.
Vanhemmilla on tärkeä vastuu lasten ja nuorten musiikin harrastuksessa. Caritan mielestä nimenomaan vanhempien tulisi välittää omille lapsilleen, miten arvokasta kansanmusiikki lopulta on. Carita pitää jopa nurinkurisena sitä, miten jossakin mielessä arvostamme jonkin toisen kulttuurin kansanmusiikkia enemmän kuin omaamme. "Tuntuu oudolta, jos suomalaisille lapsille yritetään opettaa vain käyttäen muiden maiden musiikkiin perustuvaa oppimateriaalia. Eikö pitäisi olla tärkeintä yrittää käyttää mahdollisimman paljon omaa kansanmusiikkia ja omaa kieltä, koska se on meille luontaisinta", kysyy Carita painokkaasti. "Yritin omille lapsilleni laulaa Kabalevskin Iltalaulua tuutulauluna, mutta he eivät pitäneet siitä. Tuu tuu tupakkarulla, Nuku nuku nurmilintu ovat meillä suosikkilistalla." "Pitäisi saada paljon uusia kanteleensoittajia ja lisätä harrastusmahdollisuuksia. Pidän valitettavana, että monissa kouluissa kantele pölyttyy, koska luokanopettajat kokevat, etteivät osaa opettaa kanteleensoittoa oikein", Carita korostaa. Hän haluaa rohkaista aloittelevia soittajia harjoittelemaan ahkerasti ja opettelemaan heti alkuun soittotekniikan kunnolla. "Erikoisesti käsiin ja ryhtiin kannattaa kiinnittää huomiota heti alusta asti", Carita neuvoo.
Kanteleensoiton ja kansanmusiikin monitoiminainen
Kanteleensoitto ja kansanmusiikki on tuonut Caritalle pitkäjänteisen harrastuksen, mikä on samalla lisännyt mielekästä ja monipuolista tekemistä. Tämä toi hänen elämäänsä tiettyä kurinalaisuutta ja samalla tavoitteellisuutta, mikä on olennainen osa musiikin opiskelua ja harrastusta. Harrastukseen on kuuluneet myös vierailut mm. Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 1997-2001, kertoo 34-vuotias Carita. Soittamisen myötä olen saanut matkustella ja tavata monia mielenkiintoisia ihmisiä.
Oman kansanmusiikin arvostus tärkeää
"Kansanmusiikin tila Suomessa on mielestäni hyvä. Jos itse arvostamme omaa musiikkiamme ja omaa tekemistämme, niin miksi eivät muutkin arvostaisi sitä?", kysyy Carita osuvasti. "Musiikki voi hyvin, jos ja kun harrastajat jaksavat puurtaa sen eteen." Carita haluaa liittää tämän erityisesti kansanmusiikkiin ja kertoo ihailevansa sitä, että lähes jokaisella paikkakunnalla on oma pelimanniryhmä.
Ystävät, puoliso ja itsensä kehittäminen
"Merkittävin asia on ollut, miten musiikki on tuonut myös uusia ystäviä", kertoo Carita. Sen parista Carita kertoo löytäneensä aviopuolisonkin. "Haluan musiikkiharrastuksen lisäksi viettää aikaa mahdollisimman paljon perheeni parissa ja esitellä samalla lapsilleni monia mielenkiintoisia asioita maailmasta", kertoo kanteleensoittoa harrastava kotiäiti.
KANTELE
15 1·2006
JÄSENHANKINTAKILPAILu 2006
Kanteleliiton jäsenhankintakilpailu jatkuu
Hankkimalla Kanteleliittoon uusia jäseniä voit voittaa tuhannen euron (1 000 ) lahjakortin Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle!
Kilpailun voittaja julkaistaan Kantele-lehdessä 4/2006 marraskuun lopussa. Kopioi jäsenhankintalomake lehdestä, tilaa lomakkeita Kanteleliitosta tai hae kotisivuiltamme ja pyydä ystävääsi, soittokaveriasi, oppilastasi, tätiäsi tai jotain muuta tuttua, jonka tiedät olevan kiinnostunut kanteleasioista liittymään Kanteleliittoon. Kanteleliiton jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kantele-lehden, cd-levyn (julkaistaan 2/2006 lehdessä) ja muita Kantele-lehdessä ilmoitettavia jäsenetuja. KANTELELIIToN JÄSENMAKSuT vuoDELLE 2006 henkilöjäsen 25 perhejäsen 5 / henkilö (samassa taloudessa asuvat) yhteisöjäsen 50 kannattajajäsen minimisuoritus 60 henkilöt, 100 yhteisöt KILPAILuuN oSALLISTuMINEN: Kilpailuun voi osallistua hankkimalla Kanteleliitolle uusia jäseniä tai aikaisemmin jäsenyytensä lopettaneita entisiä jäseniä. Uusien jäsenien tulee ilmoittautua alla olevalla lomakkeella, josta ilmenee myös jäsenen hankkineen kilpailijan nimi, puhelinnumero tai sähköpostiosoite. Huom! Myös yhteisöt voivat ottaa osaa kilpailuun! PISTEET: Henkilöjäsenestä saa 1 pisteen, yhteisö- ja yritysjäsenistä 2 pistettä ja kannatusjäsenistä 3 pistettä. PALKINNoT: Kilpailun voittaa eniten pisteitä hankkinut henkilö. Jäsenhankintakilpailun pääpalkintona on 1 000 lahjakortti valintasi mukaan Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle. Kilpailun voittajalle tiedotetaan marraskuun alussa henkilökohtaisesti ja voittaja julkaistaan Kantele-lehdessä 4/2006.
JAOSSA! RAHAA
KANTELE
1·2006 16
Vienan runokylät
www.juminkeko.fi/viena
Uusia kanteleäänitteitä:
Puinen sydän
Toivo Alaspää, Timo Väänänen ja Matti Kontio Pelimannitrion iskelmäparaati IMU-CD 054
Musiikkia ???????
Timo Väänäsen soolo-levy, sähkökantele, looppeja, upeita soundeja! MAA 01 Muista myös Improsette Martti Pokelan Vuoden 2005 kantelelevy IMU-CD 053
UniOn
ja matka sinne
www.juminkeko.fi/viena/kulttuurimatkailu.html
Anu Itäpellon suuryhtyeen huikeaa musiikkiteatteria, mukana Leena Joutsenlahti ja Heikki Laitinen ANUCD01
09-295 2079 0400-467974 imu@imu.fi www.imu.fi
TIKKUKANTELEITA TIKKUJA KOTELOITA
Soitinrakentajamestari Rauno Nieminen Rauno.Nieminen@ippnet.fi 050 -3387783 Urpunintinkatu 7 35900 IKAALINEN
Kanteleen viritysmittari
Erittäin monipuolinen kromaattinen viritysmittari. Analogi- ja LED-näytöt . Osoitinnäytön nopeus säädettävissä. . Sisäänrakennettu mikrofoni Tarjous kanteliiiton . Kalibroitavissa 349-449 Hz . Transponointi toiminto esim jäsenille! puhallinsoittimille KORG OT-12 MITTARI . Klassiset temperoinnit (12kpl) + kanteleeseen . Taustavalaistu näyttö kiinnitettävä mikrofoni. . Liitäntä erilliselle mikrofonille
KORG OT-12
Yht.
149
Sisältää lähetyskulut
Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 (03) 2225570
musiikki.aartio@kolumbus.fi
Piispa Aldhelmin runoelma
Carmen Rhytmicum
Pauliina Syrjälä ja Ilona Korhonen ovat säveltäneet englantilaisen eeppisen hengellisen runoelman, jolla on mielenkiintoisia yhteyksiä Suomeen, Kalevalaan ja kanteleeseen.
Lukija, Kypärä Oikean Uskon, takaaja voimakas, vuoksi pyyntöjesi sun, vaatimalla vaativan, runoilin mä lauluni ja täyttäen lupaukseni kuten olin päättänyt...
KANTELE
1·2006 18
"Runo etenee latinaksi kalevalamitan tapaan 8 tavuisilla säkeillä ja sitä on aikanaan säestetty jollain psaltterin sukuisella, eli kanteletta muistuttavalla soittimella", kertoo Pauliina Syrjälä sävellystyön lähtökohdista. "Musiikista ei ole jäänyt muistiinpanoja jäljelle, mutta sanat ovat tallella." Yhteydet runon ja Suomen välillä löytyivät juuri kalevalamittaa muistuttavan rakenteen kautta. "Projektin järjestäjillä on yhteyksiä Suomeen ja tiesivät kalevalamitasta ja kanteleesta. He innostuivat tuosta yhteydestä tavumäärän suhteen ja ottivat meihin yhteyttä", Pauliina jatkaa.
Improvisaatiota ja sävellettyä
"Innostuttiin Ilonan kanssa välittömästi, tästä projektista, koska se kuulosti niin kahjolta! Pidämme improvisoinnista, ja siksi musiikki ei olekaan läpisävellettyä runokin on hyvin pitkä tuntui paremmalta työtavalta suosia improa." Säveltäjät, jotka myös esittävät teosta, ovat sopineet teokselle kehykset eli asteikot, rytmityypit, välisoittojen paikat, äänissä lauletut kohdat jne. "Niiden raamien pohjalta improvisoimme kokonaisuuden. Ilona laulaa sooloa, minä soitan Saarijärven kanteletta ja laulan taustoja joissakin kohdissa." Historialliseen tyyliin säveltäjät eivät ole pyrkineet. "Emme ottaneet mitään paineita historiasta, koska tyylistä ei kuitenkaan ole mitään tietoa, vaan teimme ihan omannäköisen version", valaisee Pauliina. Suomentaja Sami Jansson kertoo runon taustasta: Carmen rhythmicum on sanapari, jonka merkitys on yksinkertaisesti " laulu runomitassa". Laulun laatija oli Sherbornen ensimmäinen piispa Aldhelm (639709). Germaaniheimot (anglit ja saksit) olivat tunkeutuneet idästä Brittein saarten kelttien asuinalueille jo 500-luvulta alkaen. Canterburyn arkkipiispa ja saksien kuningas Ine perustivat vuonna 705 uuden hiippakunnan, joka 19
käsitti Wessexin länsialueet (nyk. Somerset ja Dorset) sekä Domnonian ja Cornubian (nyk. Devon ja Cornwall). Uuden hiippakunnan piispaksi nimitettiin Aldhelm, joka oli aiemmin toiminut Malmesburyn apottina vuodesta 683. Aldhelm oli aikansa oppinein anglosaksi, jonka kerrottiin osaavan latinan lisäksi kreikkaa ja hepreaakin. Hän keräsi ympärilleen oppineita ja oppilaita eri puolilta Eurooppaa sekä rakennutti Sherbornen kirkon uudelleen. Hän oli myös runoilija ja monipuolinen muusikko. Häneltä on säilynyt joitakin kirjeitä, lauluja ja tutkielmia, jotka hän kirjoitti latinaksi ja anglosaksin kielellä. Carmen rhythmicum kertoo aluksi vaivalloisesta matkasta Domnoniaan kuvaillen puhjennutta myrskyä. Laulun lopussa aiheena on hirmumyrsky, joka yllätti aamuyöllä ja tuhosi kirkon katon. Kaikesta päätellen piispa Aldhelm matkusti Domnoniaan virkatehtävissä. Hän yöpyi Domnonian kirkon majoituksessa, nousi aamulla jumalanpalvelukseen, mutta joutui muiden mukana pakenemaan, kun kirkon katto romahti. Teos esitetään Kirkko Soikoon -festivaaleilla Helsingissä tuomiokirkon kryptassa pe 24.3. klo 19.
kUVA: gEOFF HALE
TEkSTI: TIMO VÄÄNÄNEN
KANTELE
1·2006
AJANKoHTAISTA
Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahasto 15 vuotta
Kemi-Tornio talousalueella toimiva Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahasto on täyttänyt 15 vuotta. Edistämisrahasto on toiminut aktiivisesti kanteleen hyväksi ja tulokset ovat merkittäviä. Kun rahasto perustettiin harrastajia oli noin 30 nyt soittajia on reilut sata. Soittimien määrä on vieläkin mittavampi, rahaston historian aikana on kursseilla valmistunut viisistaa kanteletta! "Nyt jo edesmennyt tuttavani Toivo Lukkarila sanoi, että pistäpä pystyyn kantelerahasto. Saman tien menin mikrofonin ääreen ja lausuin kaikki kantelesoiton ystävät tervetulleeksi rahastoon. 'Saa laittaa markasta tuhanteen.', sanoin ja ruvettiin keräämään rahaa.", kertoo puheenjohtaja Esko Finström rahaston perustamisesta. "Otin sitten yhteyttä myös Aila Koivurovaan, joka oli Ismo Sopasen sisar ja hän lähti heti innolla mukaan toimintaan. Hän toimi osaavana taiteellisella puolella, minä muissa asioissa", Esko Finström muistelee. Kanteleensoittoa on tuettu monessa muodossa., on ollut kursseja ja konsertteja. Soittimia on rakennettu huima määrä kursseilla, jotta soittajille olisi kanteleita. "Kun aloitettiin rakentaminen, minulle sanottiin, että johtajan pitää myös ryhtyä tekemään soittimia. Niin siinä kävi, että tein kaikille lastenlapsille kanteleet! Rahaston kursseilla syntyneitä soittimia on lahjoitettu päiväkodeille ja kouluille." Eskolle tuli kantele tutuksi jo kauan sitten. "Olen syntyperäinen kemiläinen. Sota-ajoilta on kantele jäänyt sydämeen sykkimään. Äitini naapurin emäntä soitti isoa kannelta." Innokkaalla ja uutteralla työllä on ollut suuri merkitys. Kanteleensoiton opetustoimintaan on osallistunut yli 300 henkilöä, rakennuskursseille on osallistunut n. 200 henkilöä ja soittimia on rakennettu 500 ja lahjoitettu päiväkoteihin ja kouluihin 60. Rahasto on julkaissut toiminnastaan juhlalehden.
kiureli Sammallahti, Conan O'Brian ja Anna-karin korhonen
Kantele soi Conan O'Brianille
Yhdysvaltalainen TV-esiintyjä kävi Suomessa helmikuunpuolivälissä paljon huomiota saaneella matkallaan. O'Brian tapasi mm. tasavallan presidentti Tarja Halosen, matkaili Lapissa ja kuunteli kantelemusiikkia. O'Brianin matkaseurueeseen kuuluva henkilö oli pyytänyt helsinkiläistä ravintolaa järjestämään O'Brianille ja hänen kuvausryhmälleen musiikkiohjelmaa erityisesti oli toivottu, että saataisiin kuulla kanteleensoittoa. Anna-Karin Korhonen oli soittamassa matkalaisille kannelta yhdessä haitarinsoittaja-trubaduuri Kiureli Sammallahden kanssa. "Tuntuivat kyllä pitävän musiikistamme, loppujen lopuksi soitimme kaksi ja puoli tuntia. Kappaleita oli laidasta laitaan, kansansävelmistä aina tunnetuihin pop-kappaleisiin asti." O'brianin ohjelma "Late Night With Conan O'Brien" on Subtv:n ohjelmistoa.
KANTELE
1·2006 20