Kansanmusiikki 4/2021 - Lehtiluukku.fi

Irtonumero 8 € 4 • 2021 MUKANA PELIMANNI-LIITE 6 MäSä Duo pysyy ja paranoo 10 Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia 34 Sisaruet-kuoron Baba Yaga kaikille aisteille
2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 SISÄLTÖ 4 • 2021 17 34 10 KOLUMNISTI Paul Silfverberg Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia. MäSä Duo pysyy ja paranoo Sisaruet-kuoron Baba Yaga kaikille aisteille. Ajassa: Timo Rautiainen & Ville Ojanen .....................................................5 Esittelyssä Sarah Palu: Maisemista, unista ja mielen uumenista .................................................13 Hengenvaarallinen ammatti .........................................................................14 PELIMANNI-liite Käsityöammattilaisia ja musiikkisukuja – piirteitä Lohjan seudun pelimannielämästä ....................................19 Kveenien musiikkitapahtumassa pelimanneja Suomesta ja Ruotsista ..........................................................20 Uudenmaan nurkka .........................................................................................20 Nuottiliitteessä poimintoja liitelevyltä ....................................................21 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................25 Uudenkaupungin Pelimannit 1970–2010 ..............................................26 Savonlinnan II kansanmusiikkipäivällä monipuolinen ohjelma ...26 HoivaPelimanni-pilottihanke .......................................................................28 Huuliharppu on pitänyt Timo Heinosen hengissä ..............................29 Muistoissamme ..................................................................................................30 Uulu urakoi KOPSeja ........................................................................................32 Levyt ja kirjat ......................................................................................................36 Taustapeilissä Elina Vulli ja Elina Kaakinen ..........................................40 Liite-cd:n sisältö ................................................................................................41 6 M ar ik a Ko sk im äk i H an ne le A ut ti M aa rit Ky tö ha rju
3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 ALKUTAHDIT M ar ik a Ko sk im äk i Euroopan ensimmäinen kansainvälinen ukulelekilpailu Hiutale International Ukulele Contest houkutteli kilpailijoita peräti yhdeksästä eri maasta ja kolmesta maanosasta. Esikarsinta suoritettiin lähetettyjen videoiden perusteella. Semifinaaliin valittiin Thijs Kevenaar (Hollanti), Mig Martins (Brasilia), Heta Saarenkunnas (Suomi), Evan J. De Silva (Singapore), Gaute Søderholm (Norja) ja Danilo Vignola (Italia). Semifinaali ja finaali kilpaillaan Leppävirran Sport & Spa Hotel Vesileppiksessä Tropical Winter Ukulele Festin yhteydessä 13.–14.1.2022. Tuomariston muodostavat virtuoosisoittajat Kimo Hussey (USA, Havaiji), Changsoo Kim (Etelä-Korea), Jarmo Julkunen (Suomi) ja Elisabeth Pfeiffer (Saksa) sekä tangokuningatar Tiina Räsänen . Vastaavia kansainvälisiä kilpailuja on järjestetty aiemmin vain Kaukoidässä ja Havaijilla. Pääpalkinto on 3000 euroa. Kilpailu oli avoin kaikille soolosoittajille. Kaikki musiikkityylit, ukulelen eri versiot ja efektilaitteiden käyttö on sallittua semifinaalissa ja finaalissa. Kilpailua seuraa 14.-16.1. entistä laajempana ja kansainvälisempänä järjestettävä Tropical Winter Ukulele Fest. Festivaalin pääesiintyjiksi on kiinnitetty havaijilainen Kimo Hussey, eteläkorealainen Changsoo Kim ja italialainen komediallinen musiikkiteatteri Jashwaronsky Brothers.Festivaalin ja kilpailun järjestää Kauraahon kansanmusiikkiyhdistys eli Kakmu ry. Hiutale International Ukulele Contest on saanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Mansikka ry:n rahoittamaa tukea. www.tropicalwinterukulelefest.com Leppävirran ukulelekilpailuun osallistujia yhdeksästä maasta Kansanmusiikkia Spotifyn soittolistoilla Marraskuussa 2021 tuli kymmenen vuotta Pilven piirtä myöten suomietnon synty -kirjan ilmestymisestä. Kirjan tekijät ovat Johannes Heikkilä ja Hannu Virtanen , ja kirjan kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Syntymäpäivän kunniaksi Spotifyssa julkaistiin soittolista, jolle on valittu kappaleita Pilven piirtä myöten -kirjassa mukana olevan Suomietnon vinyylikansia 1971-1990 -valokuvakokoelman pitkäsoittolevyiltä. Kirjan kansikuvakokoelmassa on mukana yhteensä 85 LP-levyä. Mukana soittolistalla on vain sellaisia kappaleita, jotka löytyvät Spotifysta. Soittolista tarjoaa hyvän mahdollisuuden kurkistaa kotimaisen suomietnon värikkäisiin alkuvuosikymmeniin. Soittolista löytyy hakusanalla suomietno . Yhä useampi kansanmusiikki-orientoitunut yhtye julkaisee äänitteensä suoraan myös Spotifyssä. Toimitus kokosi vuoden aikana lehdessä arvostellut levyt soittolistaksi. Lista löytyy hakusanalla kansanmusiikkilevyt 2021 . Hannu Sahalle elämäntyöpalkinto Lokakuun alussa Tampereella jaettiin tunnustuksia Suomen musiikkialan ammattilaisille Industry Awards -gaalassa Musiikki & Media -messujen yhteydessä. Gaalassa palkittiin muun muassa vuoden toimittaja, levy-yhtiö, järjestö ja festivaali. Perinteisten palkintojen lisäksi valittiin esimerkiksi vuoden tukipilari ja tulevaisuuden suunnannäyttäjä. Erityistunnustuksina jaettiin elämäntyöpalkinto, jonka sai pitkän linjan kansanmusiikkivaikuttaja, musiikintutkija Hannu Saha sekä Tampere Music Award WOMEX World Music Expon perustaja Ben Mandelson . musiikkimedia.fi/gaala/ Tropical Winter Ukulele Festin johtaja Arto Julkunen. La ur i O in o K ar i Vo ut ila in en
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (204) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva MäSä Duo kuva: Marika Koskimäki Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/22 ilmestyy 3.3. aineistot 18.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Musiikin myytit Maailma on täynnä erilaisia seremoniallisia lauluja, tansseja ja soittoja. Mahdollisesti satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia jatkuneet rituaalit toistetaan samanlaisina vuodesta toiseen. Todisteita tästä on esimerkiksi Intian luolamaalauksissa 9000 vuoden takaa. Meillä ei silloin vielä tanssattu. Sulateltiin jäitä. Vähän harmittaa, että meillä ei ole jäljellä vuosisatojen takaisia rituaalitansseja tai soittoja. Jepuan menuettikin ulottuu vain 1700-luvulle ja sekin on ulkomaiden hoveista lainattua. Ihan varmasti 1800-luvulle asti on tuvissa ryskätty juhla-aikoina perusteellisesti sadonkorjuun, talvisydämen, mittumaarin, karhunkaadon tai pariutumisen kunniaksi, mutta niistä on jäänyt vain vähän jälkiä kulttuuriimme. Musiikkiesityksiin on kyllä syntynyt rituaaleja, joita varsin sinnikkäästi toistetaan konsertista toiseen. Yleisön laulattaminen on ollut tavallista jo vuosikymmeniä, ja viime vuosina on tullut tavaksi myös heiluttaa käsiä ilmassa samaan tahtiin. Onhan se soman näköistä. Välillä tuntuu, että kaikki eivät ole tunteella mukana tässä. Heiluttavat ja mölisevät, kun kaverikin tekee niin. Mikä siinä nyt ärsyttää? Juurihan kerroin kaipaavani rituaaleja. Sieltä ne esihistoriasta kumpuavat: mölise ja heilu mukana. Aiheesta voi kuitenkin ärsyyntyä opittujen rituaalitemppujen tekemisestä, kuten aiheettomat encore-taputukset tai vaatimattomien esitysten kunnioittaminen seisomaan nousten. En nouse, en taputa – ellei ole syytä. Muuten saavat kohteliaat aplodit riittää. Nämä haltioitumisrituaalit taitavat kummuta viime vuosisadan aikana suhteettomat mittasuhteet saaneesta fanikulttuurista. Idoleja palvotaan kuin jumalia. Idoli-sana tarkoittaakin Jumalan kuvaa. Laulajan nouseminen idolin asemaan edellyttää monia tarkkaan mietittyjä markkinointitoimia. Saattaa joskus sattuma riittää. Takana on kuitenkin myös käsitys laulutaidosta myyttisenä lahjana, jonka saavat vain harvat ja valitut. Onpa joitakin siunattu uskomattomalla absoluuttisella sävelkorvalla. Musiikissa ei ole mitään absoluuttista. Minkä korkuinen on mikäkin sävel on sopimuskysymys. Niin sanottu absoluuttinen sävelkorva on vain erinomainen kuulomuisti. Järkyttävän iso osa ihmisistä on saatu koulussaan uskomaan, että ei osaa laulaa. Jostain syystä myyttiä siitä, että laulutaito on geneettinen ominaisuus, on haluttu pitää yllä edelleen. Kyllä, jotkut ihmiset ovat lahjakkaampia laulajia kuin toiset, mutta laulaminen on kuin kävelemistä. Vain äärettömän harva ei sitä opi. Joidenkin meistä on pitänyt kompuroida ja kaatuilla vähän enemmän, mutta kaikilla on kyky laulaa ja soittaa. Maailman alkuperäiskansojen musiikillisia rituaaleja katsoessa on hankala uskoa, että joku istuu syrjässä puun alla murehtien, että ”en minä osaa”. Olisiko aika kukistaa meihin istutettu häpeä laulamisesta ja liikkumisesta musiikin tahtiin ja ryhtyä taas laulamaan ja tanssimaan yhdessä myös täällä Pohjolassa? Sauli Heikkilä
AJASSA Timo Rautiainen & Ville Ojanen 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Timo Rautiaista haastatteli Sauli Heikkilä Ja ak ko M an ni ne n Sinulla oli välillä hieman hiljaisempi kausi kansanmusiikkirintamalla. Missä kävit? Kyllä minä olen kiertänyt koko ajan kansankuppiloissa esittämässä kansanlauluja tavalliselle kansalle. Ehkä noissa alan tapahtumissa olen keikkaillut vähemmän. Toisaalta tässä muutaman viime vuoden aikana olemme julkaisseet Trio Niskalaukauksen kanssa kaksi albumia ja tehneet niihin liittyviä keikkoja silloin, kun koronatilanne on ollut suosiollinen. Julkaisette Ville Ojasen kanssa yhteisalbumin tammikuussa. Mistä yhteistyö alkoi? Ensimmäisen kerran törmäsin Villeen yhteistyön merkeissä vuonna 2010 Kaustisen festareiden Lauantaisauna -konsertin yhteydessä. Vuosien varrella ollaan tehty duo-keikkoja tasaiseen tahtiin. Koska näkemyksemme hyvästä akustisesta musiikista olivat hyvin yhteneväiset, päätimme tehdä yhteisen albumin. Ensimmäinen single ”Konsta käsivarressa” julkaistiin marraskuun alussa. Millainen on duon ohjelmisto? Ohjelmisto sisältää tulevan levyn materiaalin lisäksi meidän molempien vuosien varrella tekemiä kappaleita ja tietysti myös perinteistä suomalaista kansanmusiikkia. Onko duollanne tarkkaan tehty suunnitelma Suomen ja maailman valloittamiseksi? Ajateltiin ensin keskittyä Suomeen. Sen jälkeen lähdetään rahastamaan ulkomaita. Levy ilmestyy tammikuussa, liittyykö siihen kiertuetta, jos tilanne sallii? Keikoille lähdemme kesän 2022 alussa, mutta joitain yksittäisiä esiintymisiä voi olla jo kevään mittaan. Missä teitä on mahdollisuus nähdä ja kuulla seuraavan kerran? Viimeistään ensi kesän festareilla. timorautiainen.com
MäSä Duo pysyy ja paranoo Sauli Heikkilä K austislainen Kyösti Järvelä ja Lapualta kotoisin oleva Lauri Kotamäki eivät ole koskaan tapelleet kuin soittopeleillään ja hyvässä tarkoituksessa. Duon ohjelmisto nojaa eteläpohjalaiseen perinteeseen. Ei asiaa varsinaisesti ole päätetty, se on ollut luonnollinen lopputulos. Sen sijaan jonkinlainen päätös on olemassa pitäytymisestä perinteisissä rekilauluissa ja polkkasikermissä, omille sävellyksille on kummallakin muita kanavia. Duosta tuntui, että vanha pelimannimusiikki ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja on jäänyt hieman uuden sävelletyn kansanmusiikin jalkoihin. Vähärivisten haitarien mukanaolo ei houkuttanut esiin keskipohjalaista viuluvetoista kansanmusiikkia, vaikka sille ei mitään varsinaista estettä olisikaan. – Saatan minä sulle jonkin kaustislaisen kappaleen opettaa, lupaa Kyösti Laurille. Eteläpohjalaisen ohelle mukaan on tullut uudempaakin musiikkia, jota on soviteltu perinteisempään suuntaan. Kappaleiden valintalogiikka on yksinkertainen: jos kappale tuntuu hyvältä, se otetaan ohjelmistoon. Sydäntä lähellä ovat myös Erkki Rankaviidan ohjelmisto, Tiila Ilkan laulut sekä Tauno Krossin ja Jalmari Siiriäisen tuotanto. Kaustislaisesta sointukylvystä huolimatta Kyöstille ei ole monitaitoisena pelimanninna ollut ongelmaa hypätä mukaan polkkien ja rekilaulujen kelkkaan. – Ei ole ollut semmosta kappaletta, mikä tuottaisi hankaluuksia. Kyösti kuuntelee sen kerran ja vetää menemään, kehuu Lauri. Kaveruus alkoi takapenkillä Kaverukset ovat tienneet toisensa jo pitkään. Lauri oli fanittanut Kyöstin Tötterssön -yhtyettä. Ystävyys alkoi kuitenkin vasta linja-auton takapenkillä, matkalla Folklandialle vuonna 2013. Tietenkin siellä soitettiin. Kemiat ja soitto naksahtivat yhteen niin, että siitä alkoi tiivis kaveruus. – Eikä pelkästään soitto sopinut yhteen, vaan kaikki muukin, remonttihommista lähtien. Ollaan oltu kuin paita ja perse, Lauri kuvailee. Ensimmäinen yhteiskeikka oli Alavudella seuraavana vuonna, ja kokoonpanolle piti keksiä nimi. – Sitä mietittiin pitkään, muistelee Lauri– Kolome minuuttia, korjaa Kyösti – …ja aateltiin että mää ja sää, siinähän se, jatkaa Lauri häiriintymättä. Kyösti kuuluu juuri siihen Kaustisen Järvelän klaaniin, Johannes ja Martta (os. Kentala ) Järvelän jälkipolveen. Isä on Olavi , Mauno setä ja Antti veli. Serkusten joukossa Kyösti jatkaa vaarin verenperintöä ympäristöstä imeneenä ja itseoppineena viulupelimannina. – Kuuntelin, kun vaari ja Myllykankaan Arvo soittelivat sotajuttujen ohessa. Kuulosti mukavalta. Kyösti meni mukaan ensin Maunon näppäreihin ja sieltä kyläpelimanneihin. Musiikkilukion jälkeen opinnot olivat lähinnä markkinointia. Elannon tuo nykyään soitto useassa ryhmässä sekä musiikinopettajan sijaisuudet. Yhtyeistä MäSä Duo on Bill Hota ja Pulversin ohella aktiivisin, Pirulainen keikkailee normaalioloissa kohtuullisen taajaan, mutta suurena yhtyeenä se tarvitsee isompia tilaisuuksia. Lisäksi parhaillaan on meneillään Vanhoja poikia -teatterikiertue parilla kymmenellä esityksellä. Näytelmä kuului Tampereen Työväenteatterin ohjelmistoon 2018-2019. Juha Vainion musiikkiin perustuvaa esitystä tähdittävät Taneli Mäkelä , Tuomas Uusitalo , Esko Roine ja Puntti Valtonen . Orkesterina on Antti Paalasen johdolla Kiharakolmio, jossa Kyösti on vierailijana. Musiikkilukion aikoihin syntynyt ensimmäinen oma yhtye Tötterssön on edelleen hengissä ja levytysaikeissa. Laurin ura muusikoksi on nykyaikaisempaa lajia, joskin ensimmäinen ammatti oli hitsaaja. Alavuden mummolassa serkut soittivat vähärivisiä haitareita ja kahdeksanvuotiaan Laurin silmissä se kuulosti mukavalta ja soitin näytti hienolta. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021
Kaustislainen viuluniekka ja eteläpohjalainen haitarinsoittaja tappeli, kumpi voitti? Eteläpohjalainen pelimannius voitti, mutta niin myös molemmat soittajat. Huono vitsi, mutta niin ovat vitsit MäSä Duon keikoilla välijuonnoissakin – leuhkivatkin sillä vielä: polkkaa ja paskoja vitsejä. 7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 M ar ik a Ko sk im äk i
8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Lauri pääsi Airi Hautamäen haitaripiiriin ja sai oman haitarin. Murrosiässä meinasi haitarinsoitto loppua, mutta ovela isä sai sitä jatkettu hankkimalla paremman soittimen. Syntyi edelleen harvakseltaan keikkaileva Haka ja Lauri pääsi myös Mikko Vareksen kappaleita soittavaan Varesband -rokkiyhtyeeseen. Muun kuin perinnemusiikin soittaminen avasi silmiä kaksirivisen haitarin mahdollisuuksiin, ja soittaminen ammattina alkoi houkuttaa. Musiikkilukio jäi väliin, mutta Laurin vielä toimiessa hitsaajan hommissa alkoivat musiikkiopinnot houkuttaa. Amattikoulupohjalta avautuivat ovet Centria ammattikorkeakoulussa Kokkolassa ja instrumenttipedagogin opinnot alkoivat 2013. Opintojen aikana uteliaisuus pisti hakemaan myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään. Kutsu kävi myös Helsinkiin. Sibelius-Akatemian opinnot ovat pientä silausta vailla ja Kokkolan opinnotkin tulivat valmiiksi 2019. Hitsipillit ja puikot ovat vaihtuneet lopullisesti palkeisiin.– Ajattelin, että kun valmistuneiden määrä vaikuttaa oppilaitoksen rahoitukseen, niin ajattelin hoitaa sen loppuun. Opintojen yhteydessä syntyi viimeisin Laurin yhtye, omia kappaleita soittava Kotamäki Company, jonka ensimmäinen keikka oli reteästi Helsingin legendaarisella Tavastia-klubilla marraskuun lopulla. Varesbandin ja Hakan ohella Lauri kuuluu myös 5/5 -yhtyeen vahvuuteen ja Kyöstin tavoin Pirulaiseen. ”Mitään ei pirätetä” MäSä Duo on monista yhtyeistä kuitenkin se, joka tuo perustoimeentulon. Normaaliaikoina lähtöjä on vuoden mittaan useammin kuin kerran viikossa. Mikäpä lähtiessä, kun vähärivinen haitari ja viulu ovat keveitä kanniskella ja kokoonpano sopii lähestulkoon millaiselle areenalle vaan, firman juhlista isolle festivaalilavalle, pubeista tanssilavoille ja perhejuhliin. – Perheyhtyeenä me tykätäänkin olla. Parasta on, kun saa olla yleisöä lähellä. Silti harmittaa, että koronan vuoksi Seinäjoki areenalle sovittu keikka joduttiin perumaan, Lauri kertoo. Joskus esiintymisien yhteydessä pidetään myös työpaja tai kurssi. Opettaminen maistuu molemmille. Pääseehän siinä eri tavalla lähelle ihmisiä kuin lavakeikalla. Esiintymiset eivät ole myöskään pelkkää soittamista, vaan mukana on vapaasti virtaavaa jutustelua, joka lähenee standup-komiikkaa. – Mitään ei pirätetä vaan kerrotaan mitä huvittaa. Ollaan suoria. Pelkäämättä kerrotaan kaikki mitä mieleen tulee, vakuuttaa Kyösti. Kuulostaa eteläpohjalaiselta asenteelta, mikä ruumillistui 1800-luvulla häjyjen reuhaamiseen. Häjyt olivat aikansa jengiläisiin ja nuorisorikollisia, jotka myös tekivät, mitä huvitti. MäSä Duossa ei tarvitse pelätä muuta kuin huonojen vitsien aiheuttamaa myötähäpeää. Jotain samaa kuin häjyjen asenteessa yhtyeen esiintymisessä kuitenkin on, ja sen se huomasi itsekin. Ensimmäisen levyn kanteen haettiin Ilmajoen museosta oikeat kahleet. Esiintymisasuna on myös aina eteläpohjalainen miesten kansallispuku helavöineen ja puukkoineen. Äänite kahden vuoden välein Alkuaikoina mietitytti hieman, ovatko ihmiset valmiita ottamaan vastaan tällaista musiikkia. Pelko osoittautui aiheettomaksi. Pikemminkin tuntuu siltä, että tällä musiikilla on tilausta, olipa kyse isoista lavoista tai firman juhlista. – Yhden keikan jälkeen joku tuli sanomaan, että tehän teette pioneerityötä, eihän tämmöistä tee kukaan muu. Paketti on kelvannut hyvin ulkomaita myöten, joskin siellä kerrotaan vitsejä vähemmän. Työpajat sen sijaan kuuluvat ohjelmaan. Toistaiseksi ulkomaan keikat ovat suuntautuneet pohjoismaisiin naapureihin ja yhteen vierailuun Uzbekistaniin. Pukukoodi keikoilla on tärkeä.MäSä Duo esiintyy aina eteläpohjalaisessa miesten perinneasuissa helavöineen, Pirulaisen riveissä vedetään puvut päälle. Pian kolmekymmentä vuotta kansanmusiikkiväkeä naurattanut Bill Hota & the Pulvers sai Kyöstin riveihinsä 2017. Kitaraa soittaa tuorein tulokas vuodesta 2019 mukana ollut Arttu Mäkelä (vas.). Alkuperäisistä jäsenistä on mukana vielä Juma Lautamaja kontrabassossa. Tämä paketti sopii mihin vain Su sa nn a Tö yl i
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Koronan vuoksi on jokin kiertue peruuntunutkin. Se ei pelkästään harmita. Keikat lähellä on perheelliselle ja musiikin moniottelijalle helpompi järjestää. Perinteisellä kansanmusiikilla on nykyaikana hieman hankala saada radiosoittoa, mutta MäSä Duon lauluvoittoiset levyt ovat päässet keinumaan myös radioaalloilla. Ohjelmassa on riittävän iskelmällisiä kappaleita Radio Suomen, Iskelmäradion ja Järviradion soittolistoille. Pitäisikö tanssilavojen valloittamiseen pestata lisää porukkaa? – Haitarista saa bassot ja stomppiboxista rummut, kaikki lavat pystytään hoitamaan niin tekniikan kuin ohjelmankin kannalta. Tämä paketti sopii mihin vaan. Tulevaisuutta ei ole kovin pitkälle suunniteltu. Kahden vuoden välein on tarkoitus tehdä äänite, tarkastella ohjelmistoa ja uudistaa sen verran, ettei kyllästytä. Lauri on opintojen myötä penkonut myös arkistoja ja toivoisi, että voisi niitäkin tuoda ohjelmistoon yleisön kuultavaksi. Vaihtelua rutiineihin toi myös vierailu Sepi Kumpulaisen tekeillä olevalle levylle. Sepi oli toivonut haitaria ja viulua levylleen. Tuottaja Juha Saunala suositteli tuntemaansa duoa. Kesällä piti olla Kaustisella Sepin kanssa esiintyminenkin, mutta tunnetuista syistä se jäi tekemättä. Ehkä tulevaisuudessa. Kyöstin markkinointiopeille ei ole suuremmin ollut vielä käyttöä. Keikat ovat poikineet esiintymisiä riittävästi. Kiertäminen ei ole tuntunut työltä. Onpa mukana ollut joskus perheenjäseniäkin. Yhdessä oleminen on muutakin kuin soittamista. – Mukavaahan se on Kyöstin kanssa lähtiä kriuhnaasemahan, tiivistää Lauri. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä ja sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon Rekisteröimisen jälkeen KEK hyväksyy sen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin Kamukanta odottaa sinua Kotamäki Company on Lauri Kotamäen luotsaama uusi, rosoisen hellä rock-yhtye. Rehvakas haitaripelimanni on löytänyt hiljattain itsestään lauluntekijän, joka ei pelkää tarttua vaikeisiinkaan aiheisiin. MäSä Duo Lauri Kotamäki s. 1988 Lapualla, kotipaikka Helsinki Muut yhtyeet Haka Varesband 5/5 Pirulainen Kotamäki Company Kyösti Järvelä s. 1979 Kaustisella, kotipaikka Ilmajoki Muut yhtyeet Tötterssön Bill Hota & the Pulvers Pirulainen J.P . N ie m el ä
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 N äin Anna Dantchev kuvailee itseään, kun kyselen miten hän haluaa esittäytyä Kansanmusiikki-lehden lukijoille. Helsingissä vaikuttava muusikko on kulkenut pitkän matkan tullakseen sinuiksi itsensä ja äänensä kanssa. Tällä hetkellä hän tekee omaa musiikkia Dantchev:Domain -yhtyeessä ja lisäksi sooloprojekteja ja opetusta otsikolla Anna Dantchev – Bulgarian Voice from Finland. Elämän mittainen matka musiikin pariin alkoi Pohjois-Pohjanmaalta, jossa Anna Dantchev syntyi suoraan paikallisten kansanmusiikkipiirien ytimeen. Monet tuntevat hänet ”Hriston tyttärenä” vaikka hänen polkunsa onkin muodostunut aivan erilaiseksi kuin muusikkoisän. – Minulle oli itsestäänselvyys, että oli musiikkia, en miettinyt sitä lapsena ollenkaan. Oli paikallista perinnemusiikkia ja toista paikallista eli bulgarialaista perinnemusiikkia, jazzia ja klassista... On melkoinen sattuma, että Hristo Dantchevista , bulgarialaisesta muusikosta ja etnomusikologista tuli tärkeä tekijä Haapaveden kansanmusiikkikentällä. – Isä kiinnostui kovasti alueen perinnemusiikista. Se oli hänelle eksoottista ja hän kiersi nauhurin kanssa, haastatteli paikallisia viulupelimanneja, nauhoitti ja teki notaatiot. Tällä tavalla hän integroitui ja sitten häntä pyydettiin Haapaveden pelimannien vetäjäksi, kun yhtye oli jo melkein kuopattu. Anna muistuttaa, että tuolloin elettiin aikaa, jolloin maahanmuuttajataustaisista muusikoista ja heidän integroitumisestaan suomalaiseen musiikkielämään ei juuri puhuttu. Hristo Dantchev oli vahvasti mukana Haapaveden kansanmusiikki-revivalissa ja sen instituutioissa pikkupelimanneista Haapavesi Folk -festivaaliin. – Suomalaisessa kansanmusiikissa soittimeni on harmoni, ja soitan myös kaksirivistä haitaria. Haapavesi on pieni paikka ja meidän perhe oli ainut vähääkään ulkomaalaistaustainen, joten kansanmusiikkiporukasta tuli myös eräänlainen turvasatama. Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia ”Suomalais-bulgarialainen laulaja, säveltäjä, maailmanmusiikin matkaaja. Perinteestä ponnistava, mutta rajojen yli kurottava.” Tove Djupsjöbacka Anna Dantchevin Dantchev:Domain -yhtyeen seuraavan levyn teemana tulee olemaan rohkeus. M aa rit Ky tö ha rju
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Edelleen Anna seuraa erityisesti Haapaveden toimintaa etänä ja kokee sen tärkeäksi, vaikkei kukaan perheestä enää asu paikkakunnalla. Laulaminen on tunteellinen asia Anna Dantchev kertoo laulaneensa koko elämänsä, mutta löytäneensä laulajaidentiteetin melko myöhään. Lapsena hän oli hyvin ujo, eikä uskaltanut esiintyä. – Lapsena ääneni oli hyvin pieni, koska itse ajattelin olevani hyvin pieni. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt kuinka iso instrumentti sisälläni on. Minulle laulu on vahvasti psyko-fyysistä. Jos tunteet tai itsetunto on lukossa, niin se vaikuttaa laulamiseen paljon. Henkinen kasvutarina vaikuttaa kehittymiseen laulajana. Oppia Dantchev on hakenut eri suunnilta, sekä popjazzlaulun että klassisen laulun puolelta. Suomalaisten laulunopettajiensa, kuten Margareta Haverinen Brandtin lisäksi Dantchev mainitsee tärkeinä bulgariaislaulajat, joiden oppiin on päässyt. – He ovat avanneet minua eri tavalla: identiteetin kautta, koen olevani samaa porukkaa heidän kanssaan. Suomessa minulla on ollut monesti sellainen olo, etten oikein kuulu tänne – vaikka tietysti minä kuulun tänne! Tämä on henkilökohtainen matka, jota teen koko ajan. On selvää, että laulaminen on Anna Dantcheville todella tunteellinen asia. Kertoessaan omasta polustaan ja sen käännekohdista silmät kostuvat useaan otteeseen. – Laulaminen on hyvin henkilökohtainen asia ja nykyään myös laulan tosi henkilökohtaisista asioista. Vasta yli nelikymppisenä ryhdyin oikeasti tekemään omaa musiikkia. Elämässä on ollut paljon asioita, joita on pitänyt ensin selvittää, jotta on sinut itsensä kanssa. Monenlainen perintö saa kuulua Ennen Helsinkiin muuttoa Anna Dantchev opiskeli Jyväskylän yliopistossa musiikkitiedettä ja lauloi soulia Souldiers-yhtyeessä. Oma ääni maailmanja kansanmusiikin kentällä löytyi vasta paljon myöhemmin, ja vei myös hakemaan lisäoppia SibeliusAkatemian Global Music -maisteriohjelmasta. Yksi käännekohta oli Kulttuurikeskus Caisan järjestämä Ourvision-kilpailu vuonna 2013, johon Dantchev osallistui laulaen bulgarialaisia lauluja. – Silloin tulin omasta etnisestä kaapistani ulos, Anna nauraa. Kilpailuun hakeutuminen liittyi elämänvaiheeseen, jossa oli voimakas tarve olla bulgarialaisuuden kanssa tekemisissä, mikä liittyi myös omien lasten syntymiseen. Kilpailukokoonpanoa seurasi ensimmäinen yhtye omalla nimellä, Anna Dantchev Band. Nykyinen yhtye Dantchev:Domain tekee pelkästään omaa musiikkia, ja bulgarialainen elementti on vain osa keitosta. Annan lisäksi yhtyeessä soittavat Erno Haukkala (pasuuna ja sousafoni), Kenneth Ojutkangas (tuuba ja kitara), AnttiPekka Rissanen (rummut) ja João Luis (perkussiot ja vibrafoni). – Oli pitkä prosessi löytää yhtyeeseen oikeat muusikot. Soittotaidon lisäksi henkilökemia on tärkeä, minulle on tärkeätä tulla toimeen jokaisen kanssa myös ihmisenä.Dantchev:Domainin ensilevy Say It ilmestyi keväällä 2020 ja palkittiin viime vuonna Vuoden kansanmusiikkilevynä. – Palkinto oli kiva yllätys! Minun lähtökohtani on ollut kansanmusiikki, vaikka en itse tee kaikkein ilmeisintä suomalaista kansanmusiikkia. Mutta onhan esimerkiksi levyn viimeinen kappale The Leaves ihan selkeä mollivalssi! Odotettu ensilevy ilmestyi juuri koronapandemian iskiessä, mikä tietysti sotki kuviot aika lailla – varsinkin koska Anna Dantchev kokee lähtökohtaisesti tekevänsä kansainvälistä musiikkia. Vuoden 2020 loppupuolella Anna Dantchev palkkasi avukseen paikallisen tiedottajan ja tuloksena oli mukavasti näkyvyyttä myös bulgarialaisessa mediassa. – Tunnetasolla minulle oli tärkeätä viedä Dantchev:Domain myös Bulgariaan. Annoin haastatteluja etänä muun muassa Bulgarian aamu-tv:lle. Siellä kiinnostaa minun tarinani, samalla tavalla kuin Suomessa kiinnostaa suomalaisten menestykset maailmalla. Lauluja rohkeudesta Yhtyeen lisäksi Anna Dantchevilla on muitakin rautoja tulessa. Osa niistä on lähempänä bulgarialaista perinnettä, kuten bulgarialaisen kuten bulgarialaisen laulun opetustoiminta. – Dantchev:Domain ei varsinaisesti uudista bulgarialaista perinnettä, vaikka sieltä tulevia työkaluja ovat minulla sielläkin käytössä. ”Bulgarian Voice from Finland” on puolestaan oma henkilökohtainen brändini, jossa toimin Anna Dantchevina erikseen. Välillä bulgarialaisuus on nostettu Dantchev:Domainin suhteen isompaan rooliin kuin mitä alunperin ajattelin. Tammikuussa Dantchev:Domainin on tarkoitus mennä studioon ja kesän alussa ilmestynee yhtyeen toinen albumi, jonka Anna Dantchev tuottaa ja julkaisee itse, kuten ensimmäisenkin. – Ensimmäisellä levyllä ammensin paljon inspiraatiota ja voimaa bulgarialaisuudesta, mutta nyt lähdetään vielä enemmän kohti omaa soundia. Sisällöstä Dantchev ei vielä paljasta muuta kuin että teemana tulee olemaan rohkeus.– Lauluja rohkeudesta, yhteiskunnan rohkeudesta, yksittäisten henkilöiden rohkeudesta. Tunteet ja ajatukset, jotka pandemia ja koronarajoitukset nostivat pintaan, ovat vaikuttaneet paljon. Myös siirtolaisuus on inspiroinut minua, esimerkiksi edesmenneen anoppini tarina. Dantcev:Domainin Say it! -levy ja Loimolan Voiman albumi Ruttomužikan kyynäl voittivat tasapisten Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksen 2020. Vuoden 2021 äänestys on menossa parhaillaan. Äänestysaikaa on 26.12. asti. Ohjeet sivulla 36. Danchev:Domain Haapavesi Folk -festivallilla 2021. M ar ku s Ö ve rs ti
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Suomen musiikintekijät palkitsivat lastenmusiikin tekijöitä Jellonagaalassa Viulisti Tuomas Rounakarin työn alla oleva karhumyyttejä käsittelevä albumi Bear Awakener on hyvin erityislaatuinen projekti. Karhun ja ihmisen välisen dialogin lisäksi syntyy dialogi artistin ja yleisön välille, kun albumi toteutetaan joukkorahoituskampanjan avulla. Tämä tekee projektista erityisellä tavalla yhteisöllisen. Indiegogo-alustalla toteutettu joukkorahoituskampanja on syntynyt menestystarinaksi. Kampanjan budjettitavoite täyttyi 12 tunnissa ja ensimmäisen viikon aikana budjetti on ylittynyt jo 22 prosentilla. Tämä on huikea saavutus kampanjalle kuin kampanjalle, mutta erityisesti marginaaligenreen kuuluvalle albumille. – Olen jo pitkään kokenut hälyttäväksi musiikkibisneksen suunnan, jossa pyritään tavoittamaan miljoonia kuulijoita, jotka saavat musiikin käytännössä ilmaiseksi. Oma musiikkini ei ole suunnattu miljoonille, vaan pikemminkin pienelle, mutta arvostavalle yleisölle. Kampanjan suosio on osoitus siitä, että näinkin voi onnistua, kertoo Rounakari. Joukkorahoituskampanjan sivulla jokainen ennakkotilaaja voi valita itselleen ja omalle budjetilleen sopivankokoisen tavan tukea artistia. Näin taiteen tekeminen omakustanneartistina säilyy taloudellisesti kannattavana. Bear Awakenerista on tilattavissa erilaisia paketteja pelkästä albumista uniikkiin, vain ennakkotilauksien määrän tehtävään Special Edition Gift-Box cd:hen. Ennakkotilaus mahdollistaa sen, että jokainen Gift-Box on henkilökohtainen, sillä Rounakari tietää sisällön oheistuotteita valitessaan, kenelle pakettia on kokoamassa. Albumi julkaistaan sekä digitaalisena että cd-formaatissa, mutta sitä ei julkaista suoratoistopalveluissa. Joukkorahoituskampanja on auki joulukuun loppuun saakka ja albumi julkaistaan ennakkotietojen mukaan maaliskuussa 2022. Saana Pulkkinen Tuomas Rounakarin Bear Awakener -kampanja sai räjähtävän lähdön Elämäntyöpalkintoja jaettiin neljä. Neljäkymmentä vuotta lastenmusiikkia tehnyt Mikko Alatalo on varmaan palkituista kaikista tutuin. Entisen parlameentaarion musiikkityö jatkuu edelleen. Alatalo sai tänä vuonna myös kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon. Vanhempiensa Marjatta ja Martti Pokelan työtä jatkanut Eeva-Leena Pokela tuli suurelle yleisölle tutuksi jo yli viisikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hän toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän lehtorina, josta eläköityi pari vuotta sitten ja sai professorin arvon. Opetustyön ohella hän on uudistanut musiikinteorian opetusta, laatinut musiikkikirjoja, tehnyt ohjelmia, toiminut muusikkona ja ennen kaikkea innostanut suuren määrän musiikinopiskelijoita lastenja kansanmusiikin pariin. Lastenmusiikin asemaa vahvasti ajaneen Jussi Raittisen ura on kestänyt pian jo kuusikymmentä vuotta. Jyväskyläläinen Ohilyöntija Loiskis-orkestereita luotsannut Pentti Rasinkangas on tehnyt satoja lauluja ja tuhansia keikkoja pienimmistä päiväkodeista lähtien. Vuoden tulokkaana palkittiin Suvi Isotalo ja vuoden lastenmusiikintekijänä Tero Pajunen . Vuoden yhtyeeksi valittiin Herra Heinämäen lato-orkesteri ja vuoden lastenlevyksi Naattiorkesterin Voihan naatti. Vuoden lastenlauluksi äänestettiin Salon lastenlaulukilpailussa toiseksi tullut Chihuahua. Tampere valittiin vuoden lastenmusiikkipääkaupungiksi. Kansantanssijärjestöt yhdistyvät Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenmäärän kasvettua 40 vuotta sitten kymmenkertaiseksi vuodessa, se päätti eriyttää lasten ja nuorten kansantanssitoiminta oman kattojärjestön alle. Perustettiin Kansantanssinuorten Liitto. Nyt kahtena järjestönä toimiminen ei ole enää tarkoituksenmukaista, ja on aika palata takaisin yhteen. Yhtenä järjestönä edustetaan isompaa joukkoa ja toiminnalla luodaan ylisukupolvista yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Yhdistyminen tapahtuu vuodenvaihteessa ja nimenä säilyy Suomalaisen Kansantanssin Ystävät. Varhaisnuoristoiminnasta tulee yksi sen painopistealueista. Järjestöjen yhteinen toiminta-ajatus on ollut kulttuurisen harrastustoiminnan avulla suomalaisiin kansantansseihin liittyvien perinteiden ylläpitäminen, tallentaminen ja tunnetuksi tekeminen. Yhdistymisen puolesta puhuivat yhteisen toiminta-ajatuksen lisäksi vahvempien hartioiden saaminen kansantanssialan vaikuttamistyöhön sekä resurssien tehokaampi hyödyntäminen. Käytettävissä olevien resurssien jatkuva väheneminen on nähty haasteena molemmissa järjestöissä. Yhdistymisellä haetaan uutta vaikuttavuutta toimintaan. Yhdistyminen tukee työnjaon selkeyttä myös erilaisissa yhteistyökuvioissa. Yhdistymiselle on ollut vahva tuki järjestöjen jäsenyhdistyksissä sekä järjestöjen kanssa työskentelevissä sidosryhmissä. Eeva-Leena Pokela Pentti Rasinkangas Sa ul i H ei kk ilä Is la R as in ka ng as U lla N ik ul a
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ SARAH PALU Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Minna Hatinen V isuaalisuus ja unenomaisuus, silmien edessä vaihtuvat maisemat läheltä ja kovinkin kaukaa – kaikki tämä kuvastaa materiaalia Sarah Palun sävelkynästä. – Suomalainen kansanmusiikki inspiroi minua. Minua ovat säväyttäneet muun muassa vanhemmat suomalaiset ja karjalaiset kantele-, jouhikkoja runolauluperinteet, ja myös monien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen musiikki ja lyriikat. Yhdeksi varhaisimmista musiikillisista vaikuttajista Sarah mainitsee Martti Pokelan , jonka sävellyksiä hän hyvin mielellään jo lapsuudesta lähtien esitti. – Omassa musiikissani kuuluu varmasti monelle kansanmusiikki. Siinä kuuluu myös paljon muuta, sillä olen antanut musiikin tulla ulos sellaisena, kuin se minusta luontevasti tulee. Olen elänyt monen kulttuurin sekä erilaisten musiikkivaikutteiden keskellä ja matkustanut melko paljon muun muassa sen takia, että perheeni on levittäytynyt eri puolille Eurooppaa ja itse olen puoliksi ranskalainen. Sarah Palun musiikkia kuunnellessa voikin mahdollisesti tunnistaa, missä viivähdetään isovanhempien luona Ranskassa, mitkä tunnelmat tulevat lapsuusja nuoruusvuosilta Espoon metsistä, ja milloin taas seikkaillaan Sarahin unissa. Vesi on säveltäjälle tärkeä elementti joka yhdistää kaiken. Sarah Palun huolella valmisteltu esikoisalbumi Ikivirta julkaistiin 12.3.2020. Seuraavalla viikolla koronapandemian myötä Suomeen julistettiin poikkeusolot ja julkaisukiertue jäi tekemättä. Vai jäikö sittenkään? Sarah kokee että kiertue saikin vain toisen muodon. Levy sai siivet alleen; kiittävät arviot niin kuulijoilta kuin kriitikoilta, Etno Emma -ehdokkuus ja sijoittuminen World Music Charts Europe:n top 20sekä Roots Music Report USA:n top 10-listoilla. Ikivirran kappaleita on Spotifyssa kuunneltu jo yli 750 000 kertaa. Ikivirta oli Sarah Palun ajatuksissa ensin nimenomaan levyprojekti. Levy kuitenkin loi tapahtumajärjestäjien kiinnostuksen tuoreeltaan ja toisaalta tekijän itsensä mielessä heräsi kaipuu tuoda levyn materiaali elävän yleisön eteen. Tänä vuonna tämä oli vihdoin mahdollista. Sarah Palun kanteleen ja kelttiharpun rinnalla musisoi Etno-Espa – ja Etnosoi!-tapahtumissa kokoonpano Maija Pokela (laulu, kantele, sample-padi), Maija Kauhanen (perkussiot, laulu, harmooni), Matias Tyni (kosketinsoittimet, laulu), Tero Hyväluoma (viulu, harmoni), Kukka Lehto /Iida Savolainen (viulu, laulu) ja Ilkka Heinonen (basso). – Ihmiset, joiden kanssa olen saanut elämäni mittaan työskennellä, kuten yhtyekaverini, ovat vaikuttaneet voimakkaasti musiikilliseen polkuuni. Olen oppinut yhdessä tehdessä paljon. Yhteistyö esimerkiksi Ikivirta-albumini taiteellisen tuottajan Matias Tynin kanssa on todella antoisaa ja opettavaista. Kysyn Sarah Palulta merkittävimmistä vaikuttajista siihen, että hänestä tuli muusikko. – Vanhempani ehdottomasti. Kumpikaan heistä ei soita mitään, mutta he ovat alusta lähtien eläneet kanssani musiikkia ja yhä vain käyvät suurimmassa osassa konserteistani. Niin kauan, kun asuin kotona, soitin uudet sävellykseni heille ensimmäisenä ja he saivat aina musiikkini ytimestä kiinni. Heti perään kiitokset menevät esimmäisille kanteleopettajille Tiina Kaaresvirralle ja Vilma Timoselle , joiden kannustavassa opissa into ja kiinnostus soittamiseen kasvoi edelleen. Sarah Palu on onnellinen kun löysi tiensä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään, josta on pian valmistumassa muusikoksi sekä pedagogiksi. Loppututkintokonsertti oli Musiikkitalolla 7.12. Kiinnostus opettamiseen voi löytyä omista varhaislapsuuden kokemuksista. – Osallistuin jo vauvana konsertteihin, yleisössä äitini sylissä viulisti-isosiskoni Tanjan esiintyessä. Lapsuus oli luovaa virtaa, leikkien, piirtäen ja ääniä tuottaen sillä, mitä milloinkin löysi ympäriltään. Ensimmäinen oma, oikea instrumenttini oli 5-vuotiaana saamani pienkantele, johon rakastuin välittömästi. Aloin hyvin nuorena tekemään kappaleita ja siitä tuli nopeasti itselleni merkityksellistä, ihmeellinen keino olla aivan toisella tavalla yhteydessä oman itsen ja muiden kanssa. – Kaikki elämässäni kokemani ja jokainen kohtaamani ihminen on vaikuttanut siihen, millaista musiikkia teen. Ihmiskokemus kokonaisuudessaan on sen verran säväyttävä, että siitä riitä sävellettävää. Musiikin polkuuni ovat vaikuttaneet syvästi konsertit, joissa olen kokenut vahvoja flowtiloja. Tuntenut, että kaikki on juuri niin kuin pitää ja että voin koko olemuksellani nojata musiikkiin ja nauttia siitä. Unohtaa rationaalisuuden ja upota hetkeen. Maisemista, unista ja mielen uumenista Hento nainen jättää keikalla kanteleen sijoilleen ja kävelee lähelle yleisöä. Hän puhuu mietiskellen ja kiireettömästi, ja kuulijalle tulee tunne että hän oikeasti puhuu tässä ja nyt juuri minulle siitä kuinka tämä keikka tehdään yhdessä. Siihen vaikuttavat jokaisen salissa olijan tunteet ja mielen lataus. Sarah Palun ote yleisöön on yhtä herkkä kuin on hänen suuren suosion saavuttanut musiikkinsakin. SYNTYMÄPAIKKA: Espoo AMMATTI: Säveltäjä, muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Sarah Palu, Viitasen Piia, duo Lauri Wuolion (Kumea Sound) kanssa, OON ELÄMÄN MOTTO: Pudotan huolet harteiltani ja luotan. Istutan siemeniä, hoivaan maata ja odotan rauhassa.
D iaspora on sana, joka liitetään usein juutalaisten elämään. Se putkahtaa esiin, kun puhutaan hajaannuksesta ja siitä, että juutalaiset ovat joutuneet erilleen toisistaan, heitä elää ympäri maailman. Mutta diaspora voi tarkoittaa ilmiötä, jossa mikä tahansa muukin yhteisö, kansallinen tai uskonnollinen joutuu muuttamaan pois kotiseudultaan. Musiikillinen diaspora kertoo musiikkikulttuurista, joka elää muualla kuin kotipesässään. Iranin ja Malin musiikkikulttuurit ovat riippuvaisia äänitorvistaan, jotka elävät maan rajojen ulkopuolella. Mahsa Vahdat , Liraz ja Ballake Sissoko ovat joutuneet uhraamaan paljon: osa heistä on joutunut jättämään kotimaansa, he kaikki ovat tehneet musiikkia vaarallisissa olosuhteissa ja he suojelevat kollegoitaan. Mahsa Vahdat on Iranin ääni Iranilaissyntyinen vuonna 1973 syntynyt Mahsa Vahdat elää tällä hetkellä taiteilijaelämää Yhdysvalloissa Berkeleyssä. Hän työskentelee erilaisten kokoonpanojen kanssa, kuten Kronos-kvartetin ja Kitkavokaaliyhtyeen. Päällisin puolin hän on kuin kuka tahansa keski-ikäistyvä laulaja, joka julkaisee säännöllisin väliajoin uutta musiikkia. Hänen ääntään ylistetään maailman kauneimmaksi ja keikkatahti on maltillinen. Mutta yksi salaisuus hänellä kuitenkin on. Mahsa Vahdat kantaa sisällään kokonaisen musiikkikulttuurin perintöä.Hän on tämän hetken keskeisin ääni, kun puhutaan iranilaisten naisten laulamasta musiikista. Vahdat joutui monen kollegansa tavoin lopulta lähtemään kotimaastaan, sillä hän ei ole halunnut lopettaa laulamista. Naisten laulukielto juontaa maassa vuoteen 1979, jolloin Islamilaisen vallankumouksen myötä uskonnolliset johtajat kielsivät naisten laulamisen julkisesti. Siihen saakka naiset olivat saaneet esiintyä jopa ilman huivia, mutta vallankumouksen jälkeen naiset katosivat konserttilavoilta ja julkisuudesta, ja myös naisten musiikinopiskelu kiellettiin. Siksi moni lähti maasta ja elää edelleen maanpaossa. Naiset ovat saaneet sen jälkeen esiintyä vain naisyleisölle suljettujen ovien takana, ja naisen laulua saavat kuulla pääsääntöisesti vain oman perheen jäsenet. Välillä kieltoihin on tullut kevennyksiä: Ayatollah Khomeini allekirjoitti vuonna 2002 lain, joka antoi naisille luvan laulaa esimerkiksi kuoroissa. Musiikkidokumentti Teheranista Tänä vuonna sai ensi-iltansa espanjalaisen elokuvaohjaajan Javier Tolentinon elokuva Un Blues para Teheran . Se kuvaa muusikoiden elämää kaupungissa, missä musiikkia voi opiskella ja taidetta voi harjoittaa, mikäli olet mies. Dokumenttielokuvassa pohditaan, mikä taiteessa on tärkeää ja miten taiteilija voisi löytää polkunsa. Mukana on myös yksi nainen: Hän on laulaja, joka joutuu harjoittelemaan kansanlaulujaan salassa. Se kertoo myös taiteentekemisen palosta, sillä vaikka vallankumouksesta on kulunut jo yli neljäkymmentä vuotta, silti löytyy aina taiteilija, joka on valmis vaarantamaan henkensä harjoittaakseen ammattiaan. On sanottu, että ”naisen laulu saa ajattelemaan muuta kuin Allahia” ja siksi se pitää kieltää, mutta iranilaisille naislaulajille musiikki on koko olemassaolon ydin. Ei sillä ole tarkoitus kiihottaa vastakkaisen sukupuolen mielikuvitusta seksuaalisin vihjailuin. Salainen operaatio Iranilais-israelilainen muusikko Lirazin albumi Zan on keikkunut tänä vuonna maailmanmusiikkilista World Music Chart Europen kärjessä. Israelissa asuva Liraz Charhi on vuonna 1978 syntynyt muusikko, näyttelijä ja tanssija, jonka työskentelyä on voinut katsoa esimerkiksi elokuvassa The Late Quartet , jossa hän esitti flamencotanssijaa ja Philip Seymour Hoffmanin näyttelemän muusikon tyttöystävää. Hän on iranilaisten vanhempien tytär ja kahTuuli Saksala Hengenvaarallinen ammatti Afganistan ei ole ainoa maa, missä muusikot ovat ajautuneet ahtaalle. Musiikintekijöiden elintila on kapea esimerkiksi Iranissa ja Malissa. Iranilainen laulaja Mahsa Vahdat tekee uraa Yhdysvalloissa, iranilais-israelilainen Liraz Israelissa ja malilainen Ballake Sissoko Ranskassa. Jokainen heistä myös tekee musiikkia niiden puolesta, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Mahsa Vahdat Ta hm in eh M on za vi
den kulttuurin kasvatti ja kotimaassaan Israelissa näkyvä persoona. Pari vuotta sitten Charhi alkoi saada salaisia viestejä iranilaisilta naismuusikoilta. Muusikot ottivat häneen yhteyttä, koska he halusivat työskennellä hänen kanssaan. Ja koska julkinen musiikin esittäminen on naisilta kiellettyä, he tarjosivat taiteellista panostaan henkensä kaupalla. Charhi otti yhteydenotot vakavasti ja siitä alkoi musiikillinen projekti, joka vaati tekijöiltään paljon. Musiikkitiedostot lähetettiin ja vastaanotettiin suojattujen yhteyksien kautta. Osa muusikoista esiintyy täysin anonyymisti ja osa käyttää salanimiä, esimerkiksi Raman Loveworld on sellainen. Yhteistyöstä syntyi albumi nimeltään Zan . Se on farsia ja tarkoittaa naisia. Se on poliittinen manifesti ja yksi näkökulma persialaisen musiikin diasporaan. Katolisen kirkon perintö Islamististen uskonnollisten johtajien päätökset varjostavat tällä hetkellä naismuusikoiden elämää varsinkin Iranissa, Afganistanissa ja Malissa, mutta ilmiö ei ole tuntematon länsimaissakaan. Siitä vain on aikaa, kun katolinen kirkko kielsi naisilta laulamisen kirkoissa. Jäljet johtavat vuoteen 313 jaa. Silloin katolinen kirkko määritteli Paavalin oppeihin vedoten yhteiset pelisäännöt kirkollisiksi käytännöiksi. Yksi suurimmista muutoksista oli se, että naiset eivät saaneet enää laulaa julkisesti kirkoissa. Tuon jälkeen kirkoissa lauloivat vain miehet ja pojat. Uudistus johti esimerkiksi gregoriaanisen kirkkolaulun syntyyn. Se on nimetty Gregorius Suuren mukaan ja kyseessä on vain miesäänille sävellettyä musiikkia, jota pidettiin taiteista suurimpana. Kärjistetysti voidaan sanoa, että katolinen kirkko mieluummin kastroi pojat, kuin päästi naiset ääneen kirkossa. Vaikutukset ovat olleet kauaskantoisia: kastraatio kiellettiin vasta 1700-luvun lopulla ja naisten asema muusikkona on ollut heikkoa näihin päiviin saakka. Yhtymäkohtia islamististen uskonjohtajien säädöksiin on nähtävillä, sillä kautta vuosisatojen katolisia kirkonmiehiä on huolestuttanut naisen äänen eroottinen ja kiihottava vaikutus miehiin. Vuosisatojen ajan naiset lauloivat perhepiirissä ja luostareissa. Jälleen suljettujen ovien takana. Ja luterilaisuuden piirissä vasta aikamoisen väännön jälkeen vuodesta 1963 naiset ovat saaneet luvan toimia kanttoreina Suomessa. Ballake Sissoko ja vaarallinen kora Mutta ei musiikin tekeminen ja esittäminen ole kiellettyä vain naisilta. Viitisen vuotta sitten myös Ylellä esitettiin dokumenttielokuva Malin musiikki ei vaikene ja se kertoi muusikoiden näkökulmasta, mitä tapahtui, kun islamistit valtasivat maan pohjoisosan, rikkoivat soittimet ja muusikot pakenivat joko kokonaan maasta tai asettuivat maan eteläosiin. “Soittimet ovat kalashinikovejamme!”, kuului soittajien vahva viesti tuolloin. Malin konflikti alkoi vuonna 2012, mutta YK:n keväällä julkaistun raportin mukaan maan humanitaarinen tilanne on edelleen hyvin heikko ja taistelut jihadistiryhmittymien ja ns. kodinturvajoukkojen iskut ovat kohdistuneet kiihtyvällä vauhdilla jälleen myös siivileihin. Ja muusikoihin. Afganistanissa talebanit nousivat valtaan elokuussa ja jihadistien viesti on sama kuin Malissa: musiikki on kiellettyä, soittimet rikotaan ja muusikot ajetaan maan alle. Malilainen Ballake Sissoko on koragriotti. Hän oppi muusikon taidon isältään, joka kuitenkin kuoli, kun Sissoko oli vasta 11-vuotias. Hänen kohtalonsa oli sinetöity. Perheensä vanhimpana poikana hänen oli jatkettava isänsä työtä ja niin hän myös teki. Ballake Sissoko kuuli länsimaista musiikkia ensimmäistä kertaa vasta 1980-luvulla ja se muutti hänen taiteensa suunnan. Hän halusi alkaa yhdistellä erilaisia tyylejä samalla perinteitä kunnioittaen. Ballake Sissoko on kertonut useissa haastatteluissa, että hänestä tuntuu, että hänet on yritetty vaientaa monta kertaa monella eri tavalla, mutta hän ei anna periksi. Vuonna 2012 islamistit uhkasivat rikkoa kaikki perinnesoittimet ja katkoa laulajien kielet, mutta he eivät saaneet muusikoita vaikenemaan, eivät myöskään Sissokoa. Vuoden 2020 alussa, matkalla tähän saakka viimeisimmälle kiertueelleen, Yhdysvaltain tullilaitos rikkoi Sissokon koran, se oli matkalaukussa pieninä palasina, koska tulliviranomaiset olivat katsoneet sen mahdollisesti olevan epäilyttävä esine, jonka sisälle piti kurkistaa. Vaikka maantieteellisesti Mali ja Afganistan ovat aika kaukana toisistaan, on molemmissa maissa musiikkikulttuuri ollut uhattuna jo vuosia ja muusikon työ on yksi vaarallisimmista ammateista. Laulua Teheranin kattojen yllä Palataan takaisin Iraniin. Laulaja Mahsa Vahdat pakeni kotimaastaan lopulta Yhdysvaltoihin, koska hän haluaa laulaa ja samalla tehdä persialaisen musiikin perintöä näkyväksi muulle maailmalle. Hän on konsertoinut ympäri maailmaa. Hänen ja monen muun iranilaisen laulajan pelko on, että jos naiset eivät saa laulaa ja esittää kansanmusiikkia, on suuri vaara, että sukupolvelta toiselle siirtyvät laulut unohtuvat, koska kukaan ei niitä kuule ja nuorempi sukupolvi ei voi niitä esittää. Muusikon ammatti saatetaan myös kokea liian vaarallisena. Mahsa Vahdat itse lähti Iranista tyylillä: Hän järjesti konsertin ulkona, erään rakennuksen katolla, lauloi laulunsa ja poistui maasta ennen kuin joutui poliisin kuulusteluun. Tuuli Saksalan keidas torstaisin 17.30 Yle Radio 1 ja Yle Areena Etnokonsertteja Yle Radio 1 jokaisen kuun viimeisenä maanantaina ja Yle Areena Mestarit -podcast naismuusikoiden elämästä Yle Areenassa, toimittajina Riikka Ahokas ja Tuuli Saksala 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Lirazin Ballake Sissoko R on en Fa di da B . Pe ve re lli
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 K al le H au ta m äk i Ta ni a A rc ie ri w w w .ja m es gr ie ve ph ot og ra ph y.c om Anne-Mari Kanniainen • Beltuna 2050 Prestige Plus Fly carved copper Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Karen Tweed • Beltuna Studio IV 96 Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi info@traditune.fi DE BERGTAGNA Ostrobothnia Jazz Sextet ”Jazz ja saariston kansanmusiikki kohtaavat uusissa sovituksissa” Finlands svenska folkmusikinstitut ROTLÅTAR Röttren ”Hilpeää ja vaivatonta pelimannimusiikkia Länsi-Uudeltamaalta” Kuunt ele suora toisto palvel uissa tai osta cd-lev y osoitt eessa tiedek irja.fi! Suomenruotsalaista kansanmusiikkia uusissa kuoseissa
Paul Silfverberg KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Ilkka Heinonen Trion upea, ilmastokriisiä kommentoiva Lohtu-levy sai minut pohtimaan voiko kansanmusiikki olla yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava? Mitkä musiikin keinot toimivat maailman muuttamisessa tasaarvoisemmaksi, miten kansanmuusikko voi vaikuttaa ilmastokriisiin? Tuttavapiirissäni tekemäni pienen kyselyn mukaan kansanmusiikin kyllä nähdään edistävän monikulttuurisuutta ja vahvistavan yhteisöllisyyttä, mutta muuten suomalaisen kansanmusiikin kenttä koetaan yhteiskunnallisesti melko passiiviseksi. Peilaus historiaan paljastaa mielenkiintoisen kehityskulu: moni nykyohjelmistossakin oleva, alun perin radikaali ja valtaapitäviä rienaava kansanlaulu on ajan myötä muuttunut museaaliseksi ja konservatiiviseksi. Yhteisöllisestä polskan soitosta on tullut konserttimusiikkia – taiteellisesti erittäin mielenkiintoista, mutta samalla etäistä. Perinteen säilyttäminen on tärkeää, mutta kun uudetkin laulutekstit kertovat lähinnä agraariyhteisöjen elämästä ja rakkaushuolista tai ovat lainaa Kalevalasta/ Kantelettaresta, voi syystäkin kysyä, missä on nykypäivää kommentoiva kansanmusiikki? Naisen asema on hyvä esimerkki: vaikka kansanlauluista löytyykin naisia voimaannuttavaa sanomaa, moni laulu myös vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja. Selvää yhteiskunnallisuutta löytyykin lähinnä vähemmistöjen musiikissa – hyvänä esimerkkinä joiku, jolla on vahva rooli saamelaiskulttuurin puolustamisessa. Maailmanmusiikin myötä kuuntelemme myös paljon musiikkia, joka syntypaikallaan on voinut olla rajustikin kantaaottavaa. Sen voi aistia soitostakin, vaikkei sanoituksia ymmärtäisikään. Miten kansanmusiikin yhteiskunnallisuus vertautuu muuhun musiikkiin? Osaa rockja rapgenreistä voi pitää skaalan toisena ääripäänä: jo pelkkä rock/rap-estetiikka haastaa normeja ja kappaleiden sanoituksista löytyy usein voimakasta kritiikkiä – sekä hyvässä että pahassa, sekä nolottavan naivina, että kohteeseen osuvana. Osa folkgenrestä on ajoittain ollut voimakkaastikin yhteiskunnallista, jopa suoraan poliittista. Jazzin yhteiskunnallisuus pohjautuu puolestaan sen rooliin sorrettujen afroamerikkalaisten musiikkina. Yhteisöllisestä alkujatsista alkanut kehitys kulminoitui 1960-luvun jazz-vallankumoukseen, joka kytkeytyi voimakkaasti kansalaisoikeusliikkeeseen. Monikulttuuriset kokoonpanot ja konservatiivisuutta haastava estetiikka ovat olleet merkittävä osa jazzia, vaikka suuri osa nykyjazzista onkin viihdettä tai kamarimusiikillista konserttimusiikkia. Silti, on 1960-luvun henkikin vielä tallella vapaan jatsin marginaalissa. Kansanmusiikissakin luontevinta yhteiskunnallisuutta on monikulttuurisuus. Tuomalla yhteen kulttuuritaustaltaan erilaisia soittajia luodaan laajempaa yhteisöllisyyttä ja avataan ovia vaikutteille. Vaikka tavoitteena ei olisikaan suora rasismin vastustaminen vaan yhdessä musisointi, vaikutukset näkyvät myös tasa-arvon edistämisenä. Monikulttuurinen yhteistyö ja musiikin genrerajojen ylittäminen vaikuttavat sekä muusikoiden että kuulijoiden arvomaailmaan ja avaavat ikkunoita uusille vaikutteille. Yhteiskunnallisuus on tällöin monikulttuurisuuden piilovaikutusta. Entäpä suora vaikuttaminen? Helpoin vaikuttamisen keino on tuoda musiikki yhteiskunnalliseen kontekstiin, vaikkapa ilmastotapahtumaan. Musiikki itsessään voi olla neutraalia, mutta vaikuttaa silti tunnetasolla ja vahvistaa tapahtuman viestiä. Monikulttuuriset yhteistyöproduktiot ovat puolestaan luonteva keino ihmisoikeustyöhön. Ja kyllä tilaa on uusille maailmanjärjestystä haastaville kansanlauluteksteillekin. Silti on tunnustettava, että perinteinen kansanmusiikki näyttäytyy ulospäin sinällään yhteisöllisenä mutta melko konservatiivisena. Ns. nykykansamusiikki koetaan puolestaan usein akateemiseksi taidemusiikiksi. Sekä tilaa että tilausta aktiivisemmalle yhteiskunnallisuudelle on. Kansanmuusikoita kaivataan rohkeasti mukaan vaikkapa ilmastotapahtumiin. Myös festivaaleilla sekä kansanmusiikin järjestöja oppilaitoskentässä voitaisiin tarttua haasteisiin aktiivisemmin ja varmistaa, että kansanmusiikki elää nykypäivässä ja on rohkeasti mukana edistämässä kestävää tulevaisuutta. Kansanmusiikki ja yhteiskunnallisuus Ku va aj a
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 KIMO HUSSEY (USA, Havaiji), CHANGSOO KIM (Etelä-Korea) JASHGAWRONSKY BROTHERS (Italia ), ANNA HANSKI & JARMO JULKUNEN ELISABETH PFEIFFER (Saksa), CHARLIE FISCHER (Sveitsi) MARKUS RANTANEN, isoja ukuleleorkestereita, työpajoja, luaubuffet ...ja paljon muuta! MAJOITUSPAKETIT 2 vrk alk. 159 €/hlö jaetussa kahden hengen huoneessa 2 vrk alk. 219 € yhden hengen huoneessa 3 vrk alk. 225 €/hlö jaetussa kahden hengen huoneessa 3 vrk alk. 315 € yhden hengen huoneessa Sis. pääsyliput, majoituksen, aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön. www.vesileppis.? | www.tropicalwinterukulelefest.com HIUTALE INTERNATIONAL UKULELE CONTEST Euroopan ensimmäinen kansainvälinen ukulelekilpailu, 13.–14.1.2021. Huippusoittajia ympäri maailman! maailman! LIPUT To 13.1. 8 € Pe 14.1.15 € La 15.1. 15 € Pe + la 25 € Vesileppiksestä ja Tiketistä 13.–16.1.2022 Leppävirran Vesileppiksessä! Vuoden 2022 kansantanssin ja kansanmusiikin vuositeema on menuetti. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus kutsuu kaikki alalla toimijat harrastajista ammattilaisiin tutustumaan maamme rikkaaseen menuettiperinteeseen soittaen, laulaen ja tanssien. Menuetti kuuluu maamme vanhimpaan kansanmusiikki ja -tanssiperinteeseen. 1700-luku oli menuetin kukoistusaikaa Ruotsissa ja Suomen länsiosissa. Silloin sitä tanssittiin ja soitettiin Suomen ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Suomenruotsalaisessa pelimannikulttuurissa menuetti on säilynyt näihin päiviin saakka erityisen elävänä. Menuetti, joka usein opitaan kuuden askeleen sarjoissa, on 3/4 -tahtilajissa kulkeva paritanssi. Sitä tanssitaan muista paritansseista poiketen riveissä, tanssipari toisiaan vastakkain. ”Vuoden 2022 vuositeema tarjoaa kansanmusiikin ja -tanssin harrastajille ja ammattilaisille hienon mahdollisuuden sukeltaa perinteen tutkimiseen ja uuden luomiseen sen pohjalta. Löytyykö omalta paikkakunnaltasi menuettivariantteja, joita voit hyödyntää ryhmäsi toiminnassa? Vai olisiko aika synnyttää uutta menuettikulttuuria niin esittävänä taiteena kuin sosiaalisen kanssakäymisen/tanssin muotona? Menuettiteema jatkaa vuoden 2021 Pohjoisilla poluilla -vuositeeman jäljillä, onhan menuetilla vahvat Pohjoismaiset juuret”, kertoo Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen puheenjohtaja Piia Kleemola-Välimäki. KEKin ylläpitämä Livelava tarjoaa mainion foorumin erilaisten menuettivariaatioiden esilletuomiseen. KEK luo teemalle ilmeen, joka on ollut jäsenjärjestöjen ladattavissa 1.12. lähtien KEK:in nettisivuilta osoitteesta: https://kansanmusiikkikansantanssi.fi/vuositeemat/ Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2022: Menuetti Jepualla on tanssittu menuettia ainakin 250 vuotta. Ku va aj a tu nt em at on
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2021 H elsingissä toiminut Brage-seura järjesti ensimmäiset kansansoittokilpailut vuonna 1907 ja seuraavana vuonna Espoon nuorisoseurayhdistykset järjestivät soittokilpailun viulupelimanneille. Vuonna 1908 julkaistusta Brages Årsskrift III:sta ja 1911 julkaistusta Brages Årsskrift VI:sta löytyy Fagerstömin kertomaa tarinaa 1800-luvun pelimanneista nuottitallennuksineen. Fagerström muistetaan ennen muuta musiikkimiehenä, joka soittamisen ohella tallensi satamäärin kansantansseja ja muita musiikkikappaleita nuotteina. Fagerstömin tarinat kuvastavat elävästi Lohjan seudun pelimannien elämää: Räätäli Johan Stenmanista ( 18261905) kerrotaan, että hän soitti peräti 64 vuoden ajan Pyhän Laurin kirkon kelloja jopa yksin, hintelänä, mutta väkivahvana miehenä. Normaalisti kelloja soittamaan tarvittiin neljä miestä. Stenman oli viulupelimanni ja soitteli kirkonmäellä toisten pelimannien, mm. Rosendahlin veljesten kanssa korvakuulolta toistaen oppimaansa. Hääjuhlat tärkeitä soittotilaisuuksia Hääkulkueen ajaessa morsiamen taloon tarvittiin neljä viulistia eri kieseissä. Aikamoista surinaa soitto oli ennen kuin morsiamen talon pelimannit vastaanottivat kulkueen Porilaisten marssilla, johon sulhasen pelimannit yhtyivät. Ennen vanhaan, kun valaistukseen käytettiin kotitekoisia talikynttilöitä, sai pelimannille tarjota niin kauan, kuin hän näki yhden tulen, mutta nähdessään kaksi tulta, oli tarjoilu lopetettava joksikin aikaa, ja sen jälkeen hän sai ottaa ainoastaan kirkasta viinaa. Mitä suuremmat häät, sitä enemmän kuokkavieraita saapui paikalle ja tappeluja syntyi. Eräänkin kerran kerrotaan, että talon tyttö komensi soittamaan kovempaa, jotta riitapukarit lopettaisivat kahinoinnin ja tulisivat tanssimaan. Pelimanneja arvostettiin sen mukaan, miten kovaa he soittivat. Häät kestivät päiväja yötolkulla. Morsiuspari saatettiin herättää yöllä tanssimaan.Tanssittiin valssia, polskaa, potpurria, sekä myös menuettia, hamburskaa ja harriduria ruotsin katrillin ohella. Pelimannit oppivat toisiltaan suosikkikappaleet korvakuulolla. Sellaistakin on Lohjan seudulla sattunut, että kerran hääkeikailla G. F. Rosendahl rakastui talon piikaan ja suuteli yön hämärissä naista, mutta sattui, että hän olikin talon emäntä.Aamiaispöydässä talon isäntä onnitteli uutta ”lankomiestä” ja nosti maljan. Huumori pelasti tilanteen. Karl Fagerström joutui osaavana viulistina lähtemäänjo poikasena varttuneempien pelimannien kanssa näille hääkeikoille, eivätkä reissut aina olleet helppoja talvimyrskyissä. K.J. Fagerström oli tutustunut lapsena pelimanneihin, opettellut itsekin soittamaan ja kirjoitti muistiin kuulemaansa. Pelimannit soittivat mielellään Carl Gustaf Lundgrenin (s.1814) sävelmiä, joita Lundgren oli hankkinut Turusta ja Tukholmasta saakka. Hänen pojistaan Carl Fredrik Lundgren hakeutui myös kellosepän oppiin kuten isänsä ja samalla musiikista tuli hänelle intohimo. Lundgrenin oppilaita olivat muun muassa Rosendahlin veljekset. Carl Johan Rosendahl oli syntynyt Mustiolla 1826 ja kuoli Lohjalla 1900. Hänestä kerrottiin, että hän soitti viulua erinomaisen kauniilla äänellä. Sävelmät moduloivat usein A-duurista mustalaismusiikin tapaan ja kertausosa päättyi A-molliin. Hänen poikansa Karl Viktor Rosebdahl ( s.1860) merkitsi muistiin sävelmiä Fagerstömin suopealla avustuksella. Kelloseppä Gustaf Fredrik Rosendahl ( 1834-1902) soitti viulua kauniisti korvakuulolta käyttäen enemmän legatoa. Hän soitti mieluiten vanhoja kappaleita. Fagerström muistaa poikasena, kuinka Rosendahl saattoi kääntyä portilta takaisin, hakea viulunsa ja soittaa 30 vuotta sitten soittamaansa kappaletta. Rosendahl tuumasi näiden kahden eri-ikäisen viulistin soittaessa yhdessä: ”Kuule Kalle, saat vielä nähdä, että nämä vanhat kappaleet tulevat vielä uudestaan arvoon, kauniimpia säveliä saa hakea.” Käsityöammattilaisia ja musiikkisukuja – piirteitä Lohjan seudun pelimannielämästä Läntisellä Uudellamaalla on ollut 1800-luvulla tavattoman rikas pelimanniperinne käsityöläisten parissa. Onneksi heistä on saatu runsaasti tietoa lohjalaisen, peltiseppä Karl Johan Fagerströmin (1866-1929) tarinoiden taltioinneista. K.F.Lindgran ja K.J. Fagerstöm Lohjalta, arkistokuva. Anja Hinkkanen
20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Hyvää kuuluu! Yhdistyksemme nettisivut uusitaan ja uusi nuottikokoelma julkaistaan!Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksessä on aktiivisesti jo perustamisvuodesta 1969 kerätty pelimanniperinnettä. Uusmaalainen Nuottikirja – Nyländsk Notbok vuodelta 1977 sisälsi 137 kansansävelmää. Uusmaalainen Nuottikirja II julkaistiin suomennettuna yhteistyössä Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry:n kanssa vuonna 1997. Yhdistyksemme ensimmäisen oltermannin Jussi Janka-Murroksen ( s. 1917) tallentama Carl Johan Rosendahlin nuottikokoelma julkaistaan suomalaisen musiikin päivänä 8.12. 2021. MuM Pekka Pentikäinen on nyt Taiken apurahalla puhtaaksikirjoittanut ja soinnuttanut 115 kappaleen kokoelman. Lokakuun orkesterikurssilla Vuosaaressa ”koesoitettiin” viitisentoista sävelmää ja todettiin kokoelman olevan melkoinen aarre. Kiitokset Pekalle ja entisajan pelimanneille, jotka ovat tallentaneet soitteitansa. Yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa järjestyi syksyllä kolme kurssia, jotka kaikki kokosivat runsaasti jäsenistöämme. Ohjelmistokurssiilla laulajille ja soittajille koottiin ja harjoiteltiin erilaisiin esiintymistilaisuuksiin sopivaa laulustoa säestyksineen. Tallarin musiikkikurssi marraskuussa oli osa Kaamospelien ohjelmaa. Tallari oli pääesiintyjä Vantaan Vernissan konsertissa 13.11. Vihdoin on päästy aidosti soittamaan ja laulamaan yhdessä. OAS on kokoontunut neljästi Pasilan kirjastoon soittojameihin isolla joukolla. Aleksin perinteisessä Syyssoitossa 10.10. oli hienoa havaita, että pandemiaaikana on syntynyt uusia pelimannikokoonpanoja. Merimieskirkon konsertissa esiintyivät Nikkarit-duo, Seppo Kurkela, puhaltimet ja Pirjo Hytönen hanuri sekä Haipale-trio, Jari Komulaisen ”perheyhtye”. Sakarat Laulupelimannit viihdyttivät merilauluin ”Puhdas Itämeri”teeman mukaisesti ja tekivät myös retken itäiselle Uudellemaalle, Askolaan 24.10. reformaatiomessuun Kansanmusiikkikirkon merkeissä. Parempien aikojen toivossa on hyvä jatkaa. Yhteisvastuukonsertti Vuosaaren kirkossa toteutuu 27.2. klo 17. Esiintymässä on mm. Shaika Balalaika ja Vuomun Näppärit Vuosaaren musiikkikoulusta. Yhdistyksemme antaa vielä parille kokoonpanolle mahdollisuuden tulla esiintymään konserttiin. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle. Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet Vuosaaren merimieskirkossa 11.12. ja 18.12. klo 16 kutsuvat laulajia ja soittaja mukaan. Seuratkaa kansanmusiikkisivustoja ja KamuKantaa! Joulukuun terveisin anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka Kveenit ovat pääosin Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista 1700-1800 -luvulla Ruijaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Norjassa kveenit on hyväksytty kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1999, ja kveenin kieli sai vähemmistökielen aseman vuonna 2005. On arvioitu, että kveenin kieltä ymmärtäviä on noin 12 000. Tietoa kveeniläissuomalaisesta musiikkitapahtumasta saimme haaparantalaiselta kveeniltä, joka oli tulossa Yykeänperälle Skibotniin huuliharppuineen. Innostuimme ajatuksesta heti. Aamulla syyskuun 10. starttasimme matkaan pikkupakulla. Gränslösa Spelmän -yhtyeestä olivat mukana Helena Olsson-Keisu , Stefan Wennberg , Jakke Salomaa , minä ja kuskina Kauko Keisu . Kilpisjärvellä rajamuodollisuudet jännittivät, sillä tuolloin tilanne koronan takia oli hyvinkin vaihteleva. Saman päivän aikana saattoi toisia odottaa paluu takaisin, kun taas jotkut saivat luvan jatkaa matkaa. Meillä ei ollut vaikeuksia, sillä koronarokotteemme olivat kunnossa ja raja-asukkaina olimme tottuneet näihin vaihteleviin käytäntöihin. Matkamme jatkui kohti Yykeänperää. Syksyiset ruskamaisemat vain paranivat Norjan puolella jylhinä lumihuippuisina tuntureina, vuonoina ja puroina. Brennfjell Campingissä meidät otti vastaan reipas nuorimies, joka ohjasi meidät majoitukseen mukavalla kveeninkielellä. Puheessa oli jotain meänkielestäkin tuttua. Mökkiin majoittauduttuamme soittelimme myöhäiseen iltaan saakka. Isäntämme Björnar Seppola toivotti meidät tervetulleiksi puhelimitse ja kertoi seuraavan päivän suunnitelmista. Lauantai alkoi keskustelutilaisuudella kveenejä koskevista asioista Ruijassa. Sen jälkeen soittelimme kansanmusiikkia Suomesta ja Ruotsista. Paikalla oli pelimanneja Pelkosenniemeltä, muusikoita Sodankylästä ja Tallarin jäseniä Kaustiselta. Sunnuntaiaamupäivällä oli haikeat jäähyväiset. Läksiäisiin valitsimme norjalaisen muusikon Åke Aleksandersenin kappaleen Ljus och värme , jonka esitti Stefan. Kveenit yhtyivät lauluun norjaksi – minulla ja monella muulla nousivat kyyneleet silmiin. Ihana kokemus, ensi vuonna uudestaan! Kiitos Björnar Seppola ja muut paikalla olleet Yykeänperän kveenit. Hili Varvikko-Tarvainen Kveenien musiikkitapahtumassa pelimanneja Suomesta ja Ruotsista Nikkari-duo Ju ha ni G re in er t Gränslösa Spelmänin viulisti Helena Olsson-Keisu (vas.), Hili Varvikko-Tarvainen, Jakke Salomaa ja Stefan Wennberg.