• Irtonumero 8 € 3 • 2024 6 Vilma Talvitie on kotonaan maailmalla MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Bergå Folk Project on nyt BFP 18 Kuka on Eino Kettunen? 34 Petra Poutanen on muutakin kuin Pelkkä Poutanen
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 SISÄLTÖ 2 • 2024 17 32 10 KOLUMNISTI Rosa Meriläinen Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 3: Livde. Vilma Talvitie odottaa kesän levynjulkaisukeikkoja Pääkirjoitus: Improten läpi elämän ...........................................................4 Ajassa: Panu Savolainen & JPP .....................................................................5 20 vuotta ja 365 konserttia Helsingin Etno-Espalla ........................12 Esittelyssä Melisa Y?ld?r?m: Improvisaatio luovuuden lähteenä .........................................................13 BFP suuntaa vapaammille vesille ............................................................14 Eino Kettusen syntymästä 130 vuotta – Laulut tunnetaan entä tekijä? ..............................................................18 Oulun OstariFestarin hitti on huutokatrilli ..........................................19 PELIMANNI-liite Jo yli 50 vuotta pelimannisoittoa Petäjävedellä ................................21 Uudenmaan nurkka .......................................................................................22 Nuottiliite: Musiikkia Etelä-Pohjanmaalta ...........................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................27 Hämeen kevätsoitto kajahti Ikaalisissa .................................................27 Petri Makkonen sävelsi monitaiteellisen talon ..................................28 Kansainvälisissä kantelekilpailuissa ennätysmäärä osallistujia ..........................................................................29 Muistoissamme ................................................................................................30 Petra Poutanen on muutakin kuin Pelkkä Poutanen .......................34 Arkistojen äärellä: Vähemmistöjen musiikki arkistoissa ..............37 Levyt ja kirjat ....................................................................................................38 Taustapeilissä Silja Palomäki .....................................................................46 Kesäkalenteri ....................................................................................................47 6 Fu rk an So lm az Pa ad ar Im ag es Pe tr i H op pu Kolttasaamelaista tanssikulttuuria käsittelevä näyttely Pleässjeei meer avattiin Norjan Näätämössä.
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 ALKUTAHDIT Viola Turpeinen USA:n kongressin kirjaston kunniagalleriaan Mika Virkkala Kulttuurirahaston maakuntarahastojen johtoon Helsinkiläinen Musiikkimuseo Fame sulki ovensa Vuonna 2019 Helsingin Pasilan kauppakeskus Triplan kainaloon perustettu pienehkö ja pääasiassa virtuaaliseen teknologiaan nojaava yksityinen museo joutui heti alkuvuosinaan niin pahoihin myrskyihin, ettei se enää kovista yrityksistä huolimatta noussut. Fame oli poikkeus museoiden joukossa rahoitukseltaan, josta vain 20 prosenttia oli julkista, loput saatiin yksityisiltä sijoittajilta. Hanketta pidettiin jo tuolloin riskibisneksenä, mutta eipä voisi uuden museon avaamiseen vaikeampaa aikaa kuvitella. Korona-pandemia alkoi miltei välittömästi ja sulki kaikki museot. Fame ehti digitoida merkittävän määrän arvokasta kulttuuriperintöä. Museon esinekokoelma on siirretty Suomen kansallismuseon hallintaan. Yksi toiminnan sydämistä oli Suomen musiikin kunniagalleria, johon ehdittiin valita 52 artistia – muusikkoa, yhtyettä, orkesteria, kuoroa, säveltäjää, sanoittajaa ja taustavaikuttajaa – ja esitellä heidän elämäntyötään suurelle yleisölle. Viimeisten kymmenen kunniagalleriaan valittujen joukossa olivat muun muassa M.A. Numminen , Ylioppilaskunnan laulajat , J. Karjalainen ja Maria Kalaniemi . Musiikkimuseo Famen taustayhtiö haettiin konkurssiin toukokuussa ja museon toiminta ajettiin alas. Yhdysvaltain kongressin kirjasto pitää luetteloa Yhdysvaltain historian kannalta kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävistä äänitteistä. Luetteloon valitaan vuosittain 25 kappaletta. Vuonna 2024 mukaan pääsi Viola Turpeisen ja John Rosendahlin ensilevytys Kauhavan polkka . Viola Turpeinen syntyi suomalaisten vanhempien perheeseen Michiganissa 1909. Hän aloitti harmonikansoiton 14-vuotiaana. Vuonna 1926 hän tapasi suomalaissyntyisen viulisti John Rosendahlin. Rosendahl menehtyi viisi vuotta myöhemmin, ja Turpeinen jatkoi uraansa yksin suosittuna esiintyjänä, ”American hanuriprinsessana”. K aa tr a St ud io , Si irt ol ai su us in st it uu ti n ar ki st o Hyvin erikoisen viisuvuoden iloinen viisu-uutinen oli, että Viron edustajana oli hiphop-yhtyeen 5miinust ja Puuluup-duon huumeiden vastainen (Nendest) narkootikumidest ei tea me (küll). Yhtye soitti soitinrakentajamestari Rauno Niemisen rakentamia jouhikoita, minkä yhtye muisti kertoa useaan kertaan. Puuluup-yhtyeessä soittavat Marko Weisson ja Suomessa asuva Ramo Teder. Puuluup ja Niemisen jouhikot mukana Euroviisuissa Kulttuurirahaston hallitus on nimittänyt 1.4. alkaen johtoryhmään kaksi uutta jäsentä, Mika Virkkalan ja Antti Niskasen . Johtoryhmän tehtävänä on tukea toimitusjohtaja Susanna Petterssonia säätiön johtamisessa. Mika Virkkala vastaa uudessa maakuntarahastojohtajan roolissa Kulttuurirahaston valtakunnallisen, maakuntarahastojen kautta tapahtuvan toiminnan johtamisesta. Hän jatkaa edelleen myös Keski-Pohjanmaan rahaston päällikkönä sekä Etelä-Pohjanmaan rahaston päällikkönä heinäkuun loppuun saakka. Kaustisella nuoruutensa asunut musiikin maisteri Mika Virkkala on soittanut viulua muun muassa Pauli Hanhiniemi & Hehkumo -yhtyeessä, Folkkareissa ja Järvelän pelimanneissa, ja oli aikoinaan hyvin aktiivinen useissa musiikkiin liittyvissä luottamustoimissa. Viimeiset kymmenen vuotta hän on toiminut Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rahastojen yhteisenä päällikkönä. Asiamies-titteli poistui huhtikuussa nimikeuudistuksen myötä. Ve ik ko So m er pu ro / Su om en Ku lt tu ur ira ha st o Mika Virkkala
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 PÄÄKIRJOITUS Improten läpi elämän Helsingin tarinateatteri oli 1990-luvun alkupuolella muusikkoa vailla, ja ryhmä pyysi mukaan kokeilemaan, josko yhteistyö sujuisi. Olin huono soittamaan nuoteista, enkä soittanut mitään soitinta erityisen hyvin. Kun sain kuitenkin musiikilta kuulostavia ääniä likipitäen kaikista käsiinsaamistani soittimista ja joskus myös muistakin esineistä, uskaltauduin lähtemään kokeilemaan. Keräsin kilistimiä, kielisoittimia, puhaltimia, rumpuja ja ties mitä auton peräkontin täyteen ja lähdin ensimmäisiin treeneihin. Tarinateatterin ajatus on, että joku yleisöstä kertoo tositarinan tai sattumuksen elämästään, ja näyttelijät improvisoivat siitä pienen esityksen liikkuen, toisiinsa liittyen ja joskus puhuen. Ensin esitetään pieniä kuvia, kuten ”liikkuvia patsaita”, ”kuoroja” tai ”pareja”. Esityksen lopussa tehdään pitempiä improvisoituja näytelmiä. Mitään ei sovita. Ohjaajan haastateltua tarinankertojan näytelmä alkaa. Ja soitto. Ensi hetkistä alkaen huomasin, että tämä sopii sisäiselle muusikkoudelleni. Mitään ei tarvinnut muistaa, piti vain tarttua hetkeen ja luoda esitykseen sopiva äänimaailma viemättä liikaa huomiota näyttelijöiden työltä. Esitysten tarjoama haaste oli hyvin innostava – piti luoda tarinaan sopiva äänimaailma niin, ettei musiikki lähde viemään vääriin mielleyhtymiin. Eli jos tarina kertoi asemasodan ajasta, mandoliini sopi hyvin, mutta sillä ei saanut soittaa mitään tunnistettavaa sävelmää. Parasta oli, kun pääsi näyttelijöiden kanssa saumattomaan vuorovaikutukseen. Musiikillista improvisaatiota harrastan edelleen muiden keikkojen yhteydessä ja yksityisesti esimerkiksi kesäöinä kotitalon heinälatoon jääneiden maatalouskoneiden parissa (kokeilepa esimerkiksi hevosvetoisen karhin sointia kapuloilla). Tarinateatteri on jäänyt suloiseksi muistoksi.Kolmenkymmenen vuoden aikana improvisaatioteattereiden määrä on varmaan monikymmenkertaistunut ja uskoisin muusikoiden paikkoja olevan auki tavan takaa. Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2024 Omasta päästä rohkaisee luomaan itse. Luominen voi olla hidasta tai nopeaa, molempia kannattaa kokeilla. Lisätietoa vuositeemasta: kamukanta.fi/ vuositeemajulkistus-omasta-paasta/. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (214) 2024 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Vilma Talvitie kuva: Furkan Solmaz Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2024 ilmestyy 3.10. aineisto 9.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Panu Savolainen & JPP 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Panu Savolaisen haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Ville Paasimaa Kauanko olet tehnyt yhteistyötä JPP:n kanssa? Ihan ensimmäinen tämän kokoonpanon keikka soitettiin Sipoon Kalkkiranta Jazzeilla elokuussa 2016. Sen jälkeen yhteistyö on ollut tasaiseen tahtiin yksittäisiä keikkoja siellä ja täällä, kunnes nyt viime syksyisen levynjulkaisun tiimoilta huomattavasti tiheämmin. Miten yhteistyö alkoi? Olimme esiintyneet Herd-trioni kanssa yhteisessä konsertissa JPP:n kanssa jo aiemmin, mutta idea juuri tähän kokoonpanoon syntyi miettiessäni ohjelmaa mainitsemalleni sipoolaiselle festivaalille, jonka taiteellisena johtajana tuolloin toimin. Olin kovasti ihastunut JPP:n omalaatuiseen yhteissoundiin ja päätin tarttua tuumasta toimeen ehdottomalla yhteistyötä. Itsehän en omaa minkäänlaisia juuria suomalaisen kansanmusiikin parista, mutta opiskellessani jazzkoulussa Berliinissä 2010-luvun alussa löysin paikallisesta levykaupasta Maria Kalaniemen Ahma-levyn, joka sitten omalla tavallaan johdatteli tällekin polulle. Olet soittanut ja säveltänyt hyvin monenlaisille kokoonpanoille. Mitä erityispiirteitä on kansanmusiikkiorkesterin kanssa työskentelemisessä? Yleisesti ottaen olen pyrkinyt yhdistämään omaa soittoani erilaisiin instrumentaatioihin ja kokoonpanoihin niin, etten välttämättä joutuisi kovin paljon muuttamaan omaa soittotyyliäni, vaan että uusi ja tuore soundi muodostuisi jo pitkälti kokoopanon ansiosta. JPP:n kanssa olen halunnut pyrkiä säilyttämään viulunsoittotyylistä sekä harmonin ja basson komppiyksiköstä muodostuvaa sointia mahdollisimman paljon, kuitenkin niin, että oma improvisoivan solistin roolini yhdistyisi siihen luontevasti. Ehkä merkittävin hyvin konkreettinen ero jazziin verrattuna on se, kuinka paljon melodian toistoa kansanmusiikissa voidaan käyttää. Pyrkimys svengin luomiseen on kuitenkin hyvin yhteistä. Missä viuluista vibrafonimusiikkia on tilaisuus kuulla kesän mittaan? Kesällä konsertoimme juhannuksena Helsingin Seurasaaressa, heinäkuussa Kaustisella ja elokuussa kahdessa Unescon maailmanperintökohteessa Rauma Festivossa Vanhassa Raumassa sekä Petäjäveden vanhassa kirkossa – kaustislaisen viulunsoittoperinteen Unesco-listaukseen toki linkittyen.
• Vilma Talvitie on kotonaan maailmalla V ilmaa kuunnellessa tulee väistämättä mieleen titteli maailmankansalainen. – Pienestä asti on ollut hullu ajatus elämästä tutkimusmatkailijana. Erityisesti naistutkimusmatkailijoiden tarinat kiehtoivat ja toimivat tärkeinä roolimalleina. Jossain vaiheessa Vilmalle tuli kuitenkin ahdistus lentämisen vaikutuksista ilmastonmuutokseen, ja hän hautasi haaveensa käydä kaikissa maailman maissa. Paljon hän on kuitenkin ehtinyt. Kiertävänä trubaduurikulkurina hän on viettänyt parikymppisenä aikaa Brasiliassa, kiertänyt viisi kuukautta Aasiaa ja matkustanut Pohjois-Afrikasta yhteensä lähes 5000 kilometrin matkan vettä ja maata pitkin Euroopan halki Suomeen. – Musiikin kanssa kiertäessä on helppo saada ystäviä ja saa vastaanottaa vieraanvaraisuutta. Vastineeksi voi antaa musiikkia. Vilma on huomannut myös, että tien päällä pääsee paineista elää tietynlaisen kaavan mukaan: hankkia kumppani, lapsia, talo ja auto ylipäätään elää sovinnaista elämää. Kulkiessa joutuu myös haastamaan itseään kun viettää aikaa paikallisten kanssa. Saattaa huomata, että ei olekaan aivan niin vapaa ennakkoluuloista kuin kuvitteli. Varsinkin nyt vietettyään aikaa Turkissa Traakian maaseudulla romaniyhteisössä, hän on saanut tarkistaa yksilön ja yhteisön suhdetta. Ryhmä on yksikkö, ei yksilö, kuten Suomessa. On laitettava oma ego sivuun ja sulauduttava isompaan kokonaisuuteen. – On aina mielenkiintoista havainnoida itseään yhteisössä, jossa on aivan erilainen kuin muut. Silti, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan, olen kokenut täällä vahvaa tunneyhteyttä ihmisiin. Musiikki ja tanssi on romanien keskuudessa tärkeä osa kommunikointia ja ihmisyyttä, se kuuluu kaikille. Suomessa musiikki ja tanssi nähdään mielestäni liian yksipuolisesti esittävänä taiteena. Sata kansanlaulua Kun matkustamista on omantunnon syistä ollut välttämätöntä rajoittaa, ovat Ethnoleirit tuoneet suurta suurta iloa ja tyydyttäneet reissukaipuuta. – Ethno on ollut tärkeä osa omaa musiikillista polkua vuodesta 2015 lähtien. Monen vuoden Ethno Finlandin järjestämisen jälkeen olen keskittynyt leireillä mentoroimiseen, viime kesänä mentoroin Virossa ja Bulgariassa. Leireillä leiriläiset opettavat toisiaan, ja mentorin tehtävänä on muun muassa auttaa leiriläisiä sovitustyössä sekä johtaa orkesteria. Näkyvin tulos seikkailemisesta eri musiikkikulttuurien värikkäässä maailmassa on Vilman projekti laulaa kansanlauluja eri puolilta maailmaa. Korona-pandemian Tällä hetkellä kahden maan kansalaisen elämää viettävä Vilma Talvitie on talvehtinut Istanbulissa. Elämä on ollut Turkissa musiikillisesti värikästä, mutta mieli halajaa jo viime vuonna ilmestyneen levyn tiimoilla keikoille Suomeen. Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024
• 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 paukahtaminen päälle oli shokki kaikille esiintyville taiteilijoille, mutta monille se toi myös uraan tauon tutkia tekemisiä ja löytää uutta. Vilma oli Saksassa tekemässä musiikkia, kun keikat lähtivät alta. Parin viikon residenssi muuttui parin vuoden jaksoksi ihmeellisessä kommuunissa, jossa sattui olemaan edullinen huone vapaana. Siellä hän alkoi laulaa ja videoida eri maissa oppimiaan kansanlauluja. – Aluksi tein videoita ajatuksella ”kansanlaulu päivässä omaksi iloksi”, pitääkseni pään kasassa. Siten tuli myös soitettua ja laulettua. Ihmiset alkoivat kiinnostua ja seurata, ja jossain vaiheessa päätin tehdä pyöreät sata biisiä. Yli 70 kielellä lauletut sata laulua ovat Talvitien Facebook-artistisivulla Vilma Talvitie Music, nimellä “100 songs around the world”. Osa videoista on katsottavissa myös YouTubessa Vilma Talvitien kanavalla. Tanssi ja kehorytmiikka olivat olleet aikaisemminkin Vilmalle esiintymisessä ja musiikissa tärkeitä elementtejä, mutta pandemia-tauon aikana ne jalostuivat käsitteeksi PianoBodyPercussion, jossa hän yhdistää laulun, pianonsoiton, kehorytmiikan ja erilaisia perkussioita. PianoBodyPercussionia kuullaan myös Vilman syksyllä ilmestyneellä ensimmäisellä soololevyllä Mistä mihin | Whereto . Ennen soololevyä Vilma teki kolme albumia Valma & Varsinaiset -yhtyeensä kanssa. Valmasta takaisin Vilmaksi Valma & Varsinaiset perustettiin kaveriporukan kanssa vuonna 2010. Yhtyeen jäsenistä muutama muukin opiskeli SibeliusAkatemiassa ja toiminta oli määrätietoista ja ammattimaista alusta alkaen. Yhtyeen musiikki oli kansanmusiikkivaikutteista fuusiota vahvalla stemmalaululla höystettynä. Laulujen tekstejä lainattiin aluksi Kantelettaresta ja Eino Leinolta , mutta valtaosan kappaleista teki Vilma. Valma & Varsinaiset jäi keikkatauolle kolmannen albumin, Laulaja vailla ääntä , julkaisukiertueen jälkeen vuonna 2018. – Monet nostalgisoivat Valma & Varsinaisten paluusta. Bändielämä on kuitenkin aika intensiivistä ja yhtyeen johtamishommissa on paljon työtä. Tällä hetkellä voi sanoa, että Valma & Varsinaiset on lopettanut, on aika tehdä tilaa uusille projekteille, kuittaa Vilma. Vilma on kasvanut ulos Valman roolista. Nyt hän haluaa tehdä musiikkia omalla nimellään ja kokee sooloartistina olemisen luontevammaksi persoonalleen. Tällä hetkellä Vilma ei tee pelkästään keikkoja ja musiikkiaan soolona, vaan myös kaiken muun. Levy on tehty omakustanteena ja talvi on mennyt pitkälti tulevan levynjulkaisukiertueen organisoimisessa. Myös eri somealustojen ja kotisivujen ylläpito, sekä kaikkinainen muu markkinointiin ja levyn tuotantoon liittyvä toiminta käy työstä. Levyllä soittaa Vilman lisäksi seitsemän muuta muusikkoa, mutta julkaisukiertu
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 een hän tekee soolona. Omien keikkojen järjestelemisessä on myös etuja – silloin voi rakentaa kiertueet itselleen mieleisiksi, asua kavereiden luona matkan varrella, matkustaa ekologisemmin ja halvemmin kuin pistokeikkoja tehdessä. Soolona esiintyessä on vastuussa kaikesta, tukea ei voi hakea bändikavereista. Se vaatii taiteilijalta paljon. Siksi pitkästä esiintymiskokemuksesta hyvin monenlaisilla estradeilla on hyötyä. Kokeneetkin esiintyjät ovat usein tekemisissä häpeän kanssa. Häpeä onkin yksi levyn kantavista teemoista. Valma & Varsinaiset -yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi on nimeltään Laulaja vailla ääntä. Albumilla ei ole samannimistä kappaletta. Nyt sellainen on mukana soololevyllä. – Minulla on yksi tähän lauluun liittyvä tärkeä muisto Kaustisen festivaaleilta. Olin ahdistunut, ja ääneni lähti juuri ennen keikkaa. Päätimme silti Valma & Varsinaisten kanssa nousta lavalle. Soitin pianoa, tanssin ja kirjoitin lapulle lyriikoita joita bändi ja yleisö lauloi. Olo oli kannateltu, tunnelma maaginen, me kaikki lavalla ja yleisössä itkettiin. Tulin häpeäni kanssa yleisön eteen ja yleisö olikin puolellani. Tämä oli muistutus siitä, että mitä enemmän häpeää tuo näkyviin, sitä vähemmän se saa tilaa. Ihmiset ovat usein kiittäneet häpeän käsittelemisestä lauluissani. Monissa kulttuureissa tanssiminen ja laulaminen kuuluu luonnollisena osana elämään, eikä silloin mietitä omaa osaamista. Suomessakin lapset ovat estottomia laulamaan, tanssimaan ja esiintymään tiettyyn ikään asti. – Olen kasvanut klassisen musiikkikoulutuksen piirissä. Siihen on liittynyt paljon suorittamista, perfektionismia ja häpeän tunteita. Tanssi ja liike ovat auttaneet lievittämään häpeää. Voisi sanoa, että myös liike on albumin kappaleiden lähtökohta. Monet niistä ovat syntyneet busseissa ja junissa ympäri maailmaa. Kasvukivuista valoa kohti Levyllä käsitellään usein naisen elämän kipukohtia ja muutenkin levyllä on paljon tummia aiheita. Ne heijastelevat viime vuosikymmenen kasvukipuja sekä maailman kriisejä, jotka ovat luoneet epävarmuutta ja näköalattomuutta erityisesti nuorille. Vilman mielestä nuoruuteen ladataan muutenkin ihan liikaa odotuksia ja paineita. Olisi pakko saavuttaa tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä tai on täysin epäonnistunut. – Nyt yli kolmikymppisenä olen nähnyt ettei elämä loppunutkaan, itseasiassa sävyjä ja merkityksellisyyttä alkaa tulla koko ajan lisää iän myötä. Tiedän, ettei minulla ja taiteellisella työlläni ole viimeistä käyttöpäivää voin tehdä musiikkia ja keikkailla vaikka satavuotiaaksi saakka. Seuraavalle levylleen Vilma lupailee lisää valoa, ja myös lauluja aiemmin välttelemästään aiheesta, rakkaudesta. Vilma kertoo tehneensä nuorena kappaleita käsitelläkseen vaikeita aiheita, joita oli vaikea ilmaista puheen kautta, mutta ajatus levystä terapeuttisena näyttäytyy ohuena. – Terapiassa ja muuten vain elämällä olen oppinut, että olen tavallinen ihminen ongelmineni. Olen tullut herkkyyteni kanssa kaapista – herkkyys ei ole mitään mistä pitäisi päästä eroon. Suru, kipu, viha ja vaikeat ajat kuuluvat elämään. Täällä Istanbulissa peilaan turkkilaista kulttuuria suomalaiseen ja tunnen olevani kotonani – tunteiden näyttäminen ja emotionaalisuus on täällä hyväksytympää. Vilman musiikissa kuuluvat kansanmusiikin vaikutteet. Ulkomailla paljon keikkailevana muusikkona hänet nähdään usein suomalaisen kansanmusiikin lähettiläänä. – Suhteeni perinteiseen musiikkiin on kuitenkin löyhempi kuin monilla kansanTanssi ja liike ovat auttaneet lievittämään häpeää V ill e Ku rk i Vilma Talvitie esitti uuden albuminsa lauluja Helsingistä Tallinnaan suuntautuvalla Folklandia 2024 -risteilyllä tammikuussa.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 musiikin ammattilaisilla Suomessa. Sukunimeni Talvitie tarkoittaa järven jäätä, jota pitkin on kuljettu talvisin saarelta toiselle. Näenkin tehtäväkseni toimia ulkomailla siltana suomalaiseen kulttuuriin, herättää kipinä ja ohjata ihmiset eteenpäin kuuntelemaan upeaa suomalaista kansanmusiikkia. Turkissa oleskelunsa aikana Vilma on opiskellut turkkilaista ja Turkin romanien musiikkia ja tanssinut muun muassa flamencoa. Suomessa ja Turkissa on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä flamenco-taiteilijoiden kanssa. Työn alla on myös seuraava albumi. Toukokuun Saksan kiertueen jälkeen tulevana kesänä Suomessa on viisitoista soolokeikkaa. Lisäksi Vilma tekee yhteistyötä ALDA -trion kanssa, jossa soittavat Veera Kuisma , Elias Frigård ja Timo Alakotila . Suunnitteilla on keikkoja ja julkaisuja syksymmälle – muun muassa perinteisiä ja uusia joululauluja kansanmusiikkisovituksilla. – Odotan levynjulkaisukiertuetta innolla ja tietenkin ystävien ja perheen kanssa kesän viettämistä. Elokuussa olen palaamassa Istanbuliin työstämään uutta albumia. Talvi on keikkarintamalla Suomessa joka tapauksessa hiljainen. Ethno-leirit ovat kansainvälisen kansalaisjärjestöjen verkoston koordinoimia leirejä, jotka tarjoavat nuorille ja lapsille mahdollisuuksia kehittyä musiikin kautta yli rajojen. Ruotsista yli kolmekymmentä vuotta sitten alkunsa saanut toiminta on laajentunut kymmeniin maihin. Leirien päämäärinä on muun muassa säilyttää kulttuuriperintöä, sekä edistää monimuotoisuutta epävirallisen musiikkikasvatuksen kautta tasa-arvoisessa ja turvallisessa yhteisössä vertaisoppimisen ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Ethno Finland -kesäleiri pidetään Kaustisella 1.-10.7. Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestää Ethno Finland -leirin Suomessa jo yhdeksättä kertaa. Jeunesses Musicales Internationalin (JMI) järjestämiä Ethnoleirejä tuotetaan ympäri maailman kaiken kaikkiaan jo yli 40 maassa! Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja sekä esiintymisiä. Kurssi esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla ja leirin jälkeen on mahdollisuus jäädä festivaalille 14.7. saakka. Kaikki Ethnot ovat erilaisia. Ethno Finland on pienikokoinen leiri, joka mahdollistaa tutustumisen ja ystävystymisen kaikkien leirin osallistujien kanssa. Leiriin kuuluu olennaisena osana illanvietot ja ryhmäytymistä edistävät leikit ja pelit sekä tietysti saunominen. Ethnon pedagogiikka perustuu siihen, että jokainen osallistuja pääsee itse opettamaan kappaleita ja oman maansa tapoja, ja kappaleiden sovituksia konserttiin tehdään yhdessä. Jokaisella Ethno-leirillä on myös mentoreita, jotka vetävät ryhmätilanteita ja tarpeen mukaan auttavat konserttikokonaisuuden tekemisessä. Ethno Finland 2024 mentoreina toimivat Maimu Jõgeda Virosta, Ida Marie Jessen Tanskasta ja Paul Sinclair Skotlannista. Leirin tuottajana ja organisoijana toimii Veera Kuisma . Ethno-leireillä opitaan ja opetetaan Vilma Talvitie s. 1989 Hyvinkäällä Asuu Helsingissä ja Istanbulissa Musiikin maisteri Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta 2018 Bändit ja projektit Vilma Talvitie (soolo) Vilma Talvitie & ALDA (Timo Alakotila, Veera Kuisma ja Elias Frigård) 100 laulua maailmasta [100 songs around the world] Valma ja Varsinaiset (2010-2022) Albumit Vilma Talvitie: Mistä mihin | Whereto (2023) Valma & Varsinaiset: Laulaja vailla ääntä (2018) Jalat alta (2015) Tuli Talvi, ei tahottu (2012) www.vilmatalvitie.com Instagram: @vilma.talvitie Facebook: @vilmatalvitiemusic YouTube: Vilma Talvitie Spotify: Vilma Talvitie Kansainvälinen musiikkileiri Järvelän koululla Kaustisella 1.-10.7.2024. Järjestäjät Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Jeunesses Musicales International. Leiri on tarkoitettu 16-30-vuotiaille maailmanmusiikista kiinnostuneille muusikoille ja musiikin harrastajille. Hinta: 350 € osallistujille Pohjoismaista, 260 € osallistujille Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta ja 220€ osallistujille muualta. Ilmoittautuminen toukokuun loppuun asti. Lisätietoja: ethnofinland@gmail.com V ill e Ku rk i
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Anna Morottaja Saamelaiset vokaaliperinteet Suomessa 3: Livde I narinsaamelaisia arvioidaan olevan noin tuhat. Kaikki inarinsaamelaiset eivät puhu esivanhempiensa kieltä, sillä sotien jälkeisen modernin ajan pyörteissä 1900-luvun jälkipuoliskolla monien perheiden arjessa suomen kieli syrjäytti saamen kielen. Inarinsaamenkielinen yhteisö onnistui kuitenkin pysäyttämään kielen kuihtumisen, ja tänä päivänä kieli on kansainvälisestikin tunnettu esimerkki onnistuneesta kielen elvytyksestä. Sen ansiosta inarinsaamea puhuvat nyt kaikenikäiset ja se on palannut lapsiperheidenkin kotikieleksi. Saamelaista luonnonympäristöä Euroopan pohjoiskolkassa leimaa arktisuus. Pitkä ja kylmä talvi on ehtona alueen eläinten, kasvien ja kalojen, ja siten myös ihmisen hyvinvoinnille. Ison Inarin järvija metsäseudulla on aina syöty kalaa. Sen lisäksi porot, pyynti, käsityöt eli kaiken tarvittavan itse tekeminen sekä luonnosta kerättävät, esimerkiksi marjat ja käsityöainekset ovat luoneet puitteet inarinsaamelaisten elämälle. Liv ?e Liv?e on kohteensa musiikillinen kuva, jonka liv?aaja maalaa tekstillä, sävelmällä, rytmillä, tempolla ja tietysti omalla äänellään sekä myös tunteellaan. Perinteisesti liv?e on yksiäänistä eikä siinä ole säestystä. Liv?ejen kohteena ovat yleensä ihmiset, mutta on liv?ensä saaneet myös jotkin linnut, eläimet, kalat tai paikatkin. Oletan, että aikanaan jokaisella yhteisön jäsenellä oli henkilökohtainen musiikillinen muotokuva, ja liv?e oli osa sosiaalista kanssakäymistä. E?âlduvah, liv?etekstit sisältävät sekä inarinsaamen kielen konkreettisia sanoja että liv?etavuja. Liv?essä useimmiten tavoitellaan lyhyttä ja ytimekästä ilmaisua, ja siksi niissä käytetään paljon kielikuvia. Sanoissa voi olla viittauksia siihen, mitä liv?en kohde tekee, keneen hän on rakastunut tai kuinka upea hän on. Liv?etavuja puolestaan ovat esimerkiksi laa tai non. Niillä ei ole puhutussa kielessä merkitystä, mutta liv?en maalaamisessa ne ovat oleellisia. Arkistojen kätketty aarre Liv?et olivat 100 vuotta sitten arkipäivää, ja liv?e kuului pohjoissaamenkielisen luohtin, kolttasaamelaisen leu'ddin ja suomenkielisen virrenveisuun ja laulun rinnalla Inarijärven selillä ja rannoilla. Tämä oletukseni perustuu siihen, että kansatieteilijöiden ja musiikintutkijoiden keruutyön tuloksena liv?eperinnettä on arkistoitu. Sitä ei ole tallennettu samassa määrin kuin luohtia tai leu'ddia, mutta ilahduttavan paljon kuitenkin. 1880-luvulla inarinsaamelaiset itse kirjoittivat tai sanelivat liv?etekstejä kerääjille. 1900-luvun alkuvuosina musiikintutkijat nuotinsivat liv?ejä. Varhaisia, inarinsaamelaisten liv?aamia äänitallenteita löytyy vuosilta 1911–1954. Sen jälkeen liv?e yhtäkkiä hiljeni ja nukahti arkistoihin puoleksi vuosisadaksi. Aänitearkistojen liv?eistä 90 prosenttia on Anna Briitta Mattuksen liv?aamia. Kun hän kuoli vuonna 1955, hän vei tavallaan liv?en mukanaan. Sama hiipuminen, mikä tapahtui tämän vähemmistön vähemmistön kielelle, tapahtui vielä rajummin vokaalimusiikkiperinteelle. Vaikka maailman muuttumisen alle jauhautui paljon, inarinsaamelainen identiteetti Inarinsaamelaiset yhdistää omaksi ryhmäkseen erityisesti anarâškielâ, inarinsaamen kieli sekä perinteinen alue Aanaarjävrin, Inarijärven ympärillä. Tällä hetkellä kielen puhujia on noin 450. Käsitöiden puolella inarinsaamelaisten näkyvin tuntomerkki on inarinmallinen mááccuh, saamenpuku. Kalastus on ollut elinkeinoista tärkein. Inarinsaamelaisten perinteistä vokaalimusiikkia on liv ?e. Kuávžurâž-a, taimenen liv ?e kielipesän liv ?etuokiossa Inarissa syystalvella 2023. Ti in a Le hm us le ht i
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Pa ad ar Im ag es pysyi yhteisön tasolla kuitenkin vahvana. Sille pohjalle kielen oli mahdollista elpyä 1980-luvulla aloitetun kielityön ansiosta ja liv?en palata 2000-luvulla. Liv ?en paluu Liv?en heräämisen mahdollisti musiikintutkija, muusikko Marko Jousteen pohjoissaamen kielen taito sekä hänen avoimuutensa saamelaisyhteisöjä kohtaan. Jouste on kertonut, kuinka hänen työnsä saamelaisten arkistoaineistojen luettelointihankkeissa 2000-luvun alussa vei hänet kielimestari Matti Morottajan luo. Hänellä oli mukanaan äänitearkistoista löytynyttä materiaalia, joka ei Jousteen mielestä istunut pohjoissaamenkielisen luohtin eikä kolttasaamelaisen leu'ddin maailmaan. Kun Morottaja kuuli Jousteen esittelemät äänitteet, totesi hän heti, että tämä on sitä inarinsaamelaista liv?eä. Sillä hetkellä historian rattaat rutisivat ja liv?e palasi arkistoista yhteisölle takaisin. Muusikko Heli Aikio oli ensimmäisiä, joka innostui löytyneestä perinteestä. Hän toi liv?en heti osaksi sekä kielipesälasten että peruskoulun inarinsaamenkielisen luokan opetusta. Myös Matti Morottaja alkoi liv?ata ja muistaa liv?ejä lapsuudestaan. Samalla, kun liv?e on elpynyt arkistomateriaalien avulla, on huomattu, että ei se ole ollutkaan täysin poissa. Jotkut vanhemman polven inarinsaamelaiset yhä muistavat vanhoja liv?ejä tai katkelmia niistä. He eivät vain ole halunneet, syystä tai toisesta, liv?ata muiden ihmisten kuullen. Arkistojen mestariliv?aaja Anna Briitta Mattus on isävainaani täti. Isäni KarhuPekka joikasi kyllä, mutta kuoli ennen liv?en uutta tulemista. Hänen kanssaan emme ehtineet tästä perinteestä jutella. Anna Briittan liv?aamana minulle on kuitenkin auennut liv?ejen sukualbumi. Hänen esitystensä joukossa on viiden sukulaiseni liv?et. Olen onnekas, että olen saanut tutustua heihin liv?ejen kautta, sillä monesta heistä ei ole olemassa edes valokuvaa. Saamelaisuus on sukuyhteyttä. Minua edeltävät sukupolvet ovat olleet osa tätä samaa maata ja kulttuuria. Väestökirjanpito kertoo heistä heidän syntymäja kuolinaikansa, tiedot jälkeläisistä sekä ehkä asuinpaikan ja kuolinsyyn. On pakahduttava tunne, kun esiäidin tai -isän elämä avautuu hänen liv?ensä myötä todellisena ja henkilökohtaisena. Liv ?e on aina ollut olemassa! Liv?eä on opetettu inarinsaamenkielisille lapsille sekä kielipesissä että peruskoulussa 2010-luvun alusta saakka. Opetus ei ole ollut säännöllistä, eikä sille ole opetussuunnitelmaa eikä pysyvää rahoitusta. Tästä huolimatta liv?en paluun jälkeen on jo varttunut sellainen inarinsaamenkielisten lasten sukupolvi, jolle liv?e on tuttu ja tärkeä. Heille liv?e on aina ollut olemassa! He saattavat liv?ata huomaamattaan kesken leikkiä, keksiä uusia liv?ejä oman elinpiirinsä asioihin tai käyttää tuttua liv?eä hippaleikin turvapaikkana. Liv?aajien pitämät työpajat ja kasvatusalan työntekijöiden päivittäinen liv?etyö kantavat hedelmää. Arkistoliv?ejen henkilöt ovat kaikki kauan sitten kuolleita. Tällä hetkellä syntyvät uudet liv?et ovat maalauksia liv?aajan ympärillä elävälle maailmalle. Uusien liv?ejen kohteet lienevät aika lailla samoja kuin arkistoliv?ejenkin. Ihmiset, esimerkiksi oma rakas lapsi, on varmaan edelleen suosituimpia liv?en aihepiirejä. Eläimiä, lintuja, paikkoja ja jopa esineitä voi liv?ata. Vastikään, keväällä 2024 sai Patu-pehmonalle 10-vuotiaalta omistajaltaan, Sampo-Oskari Siepiltä liv?en. Näin liv?e muuttuu liv?aajien tarpeiden mukana.Tärkeä askel liv?en siirtymisessä uusille sukupolville oli ensimmäisen liv?elevyn ilmestyminen vuonna 2022. Cd-formaatissa oleva a cappella-levy on nimeltään Liv?e . Levyllä on 12 arkistoliv?eä uusina, rahisemattomina tulkintoina. Ne ovat Morottajan suvun sekä lintujen ja eläinten liv?ejä. Levyn lopussa on lisäksi kolme uutta liv?eä. Pidän levyä yhtenä tärkeimmistä aikaansaannoksistani, sillä liv?e tulee tutuksi ja tarttuu korvaan vain kuuntelemalla. Ilmeisesti levy on ahkerassa käytössä erityisesti kielipesissä ja kouluissa.Albumini on toistaiseksi maailman ainoa liv?elevy. Liv?ejä tulkitsen myös keikoilla. Liv ?etyöpaja aikuisille Kaamasessa vuonna 2019. Kuobžâ-Piäká Ánná, Anna Morottaja alkuperäiskansojen musiikkifestivaali Ijahis idjan lavalla. A nn a M or ot ta ja Ensimmäinen liv ?ealbumi. A nn a M or ot ta ja
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 GÓBÉ HU EMMA & MATILDA FRIGG FLOATING SOFA QUARTET FI,SE,DK 27.–29.6. 2024 MUKANA MM. NATALIE & BRITTANY HAAS USA | JOSEPH DECOSIMO USA | PENGET?S TRIÓ HU | PEKKO KÄPPI & K:H:H:L | MAIJA KAUHANEN & JOHANNES GEWORKIAN HELLMAN FI, SE | FLAMENCODUO MURTOLA & WIDENIUS | JUURAKKO | JAAKKO LAITINEN & LAPIN LISÄ | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN SUSANNA HAAVISTO | KAARLE VIIKATE & NETTA SKOG | BEE | TUURE KILPELÄINEN | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA | LASTENPÄIVÄ | TUTUSTU KOKO OHJELMAAN! FOLK-KURSSIT 24.–28.6.2024 FOLK-KURSSEILLA 24.-28.6.2024 ON KANSAINVÄLINEN JA TASOKAS KURSSITARJONTA! OPETTAJINA MM. NATALIE HAAS (USA), JOSEPH DECOSIMO (USA), MAIJA KAUHANEN, TIMO ALAKOTILA JA ANNA MURTOLA. OPETUKSESSA HAITARI, VIULU, BANJO, KANTELE, KOSKETTIMET, KIELISOITTIMET, FLAMENCOA, KELTTIPERINNETTÄ, MONIPUOLISESTI LAULUKURSSEJA JA PALJON MUUTA! JÄRJ. HAAPAVEDEN OPISTO. LISÄTIETOJA: HAAPAVESIFOLK.COM/KURSSIT Savoy-teatterin johtaja Tapani Närhi heitti vuonna 2004 minulle ja toiselle Savoyteatterin harjoittelijalle, Katja Peräläiselle idean: Olisipa hienoa, jos Espan lavalla soisi festivaalin muodossa jazzin lisäksi myös kansanmusiikki. Tartuimme tuumasta toimeen, ja vuonna 2005 järjestettiin ensimmäinen, lähes kuukauden mittainen Etno-Espa. Rahoittajien vakuuttaminen heti ensimmäisenä vuonna oli helppoa, sillä esikuvanamme oli tuolloin jo viisivuotias Jazz-Espa. Valtion ja Helsingin kaupungin lisäksi monet yksityiset säätiöt ja kumppanit ovat tukeneet tapahtumaa vuosien varrella. Tapahtumasta on tullut merkittävä uuden kansanmusiikin ja maailmanmusiikin esittelyareena. Yhtenä suuntaviivana taiteellisessa suunnitellussa olemme halunneet pitää, että lavalla esitetään enimmäkseen uutta, sävellettyä musiikkia. Taiteiden yön ohjelmistossa lavalle on noussut kansanmusiikin kanssa flirttailevia, suuremmankin kansan tuntemia nimiä. Tämän vuoden tapahtuman päätyttyä konsertteja on ollut kaikkiaan 365, eli yksi vuoden jokaiselle päivälle! Ilmaiskonserteissa on nähty nousevia nimiä sekä kansanmusiikin pioneereja Piirpaukesta Värttinään. Taiteellisesta ryhmästä katsoen on ollut hauska seurata erilaisia trendejä, kuten metsäfolk-ilmiötä tai räpin ja kansanmusiikin lähentymistä. Suomalaisessa kansanmusiikissa näkyy yhä vahvemmin myös monikulttuurisuus. Erityisellä ylpeydellä kannamme esiintyjäjoukon sukupuolten tasapainoa. Kansanmusiikin kenttä ei ole yhtä vahvasti sukupuolittunut kuin vaikkapa jazzin, ja esimerkiksi instrumentteihin liitettyjä sukupuolistereotypioita on rikottu lavalla useasti. Jos joku tapahtuman perustamisvaiheessa epäili, saisimmeko koottua tasokasta ohjelmaa kokonaisen kuukauden ajaksi, epäilyt on todistettu moneen otteeseen vääriksi. Tuotannollisista syistä tapahtuman kesto on sittemmin tiivistetty kahden viikon mittaiseksi, mutta vuosittaisten konserttien määrä on pysynyt ennallaan. Nykyinen ydintekijäporukka muotoutui jo vuonna 2005. Mikä ilo on ollut saada tehdä tapahtumaa läheisten ystävien, Maria Silvennoisen ja Tytti Vuon kanssa. Eläköön, Etno-Espa! Riikka Hiltunen, tapahtuman perustaja, yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2006-2013 20 vuotta ja 365 konserttia Helsingin Etno-Espassa Etno-Espan tiimi 10-vuotisjuhlissa 2014: Maria Silvennoinen (vas.), Riikka Hiltunen ja Tytti Vuo. R iik ka H ilt un en Et no -E sp a ry
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MELISA YILDIRIM SYNTYMÄPAIKKA: Istanbul, Turkki AMMATTI: Improvisaatiotaiteilija, muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Hues of Imagination ELÄMÄN MOTTO: Elämä on kokemusta ja kaikki on väliaikaista Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Nilay ??lek Improvisaatio luovuuden lähteenä -I nstrumentin historia jäljitetään yli 1500 vuoden taa ja sen alkuperän tiedetään olevan Keski-Aasiassa. Kiitos yörük-turkmeenien, se löysi tiensä Anatoliaan jossa sitä soitetaankin paljon. Samankaltaisia soittimia – saman soitinperheen jäseniä – löytyy Lähi-idästä useampia. kamancha, kemençe, kemane ja gyjak. Soitinten rakennusmateriaalit vaihtelevat alueesta riippuen jonkin verran. Kansansoitinten rakentamista ei ole juurikaan standardoitu ja minusta onkin arvokasta, että ne saavat muuntua ja niistä voidaan löytää uusia versioita. Tämän myötä niiden sointi säilyy elävänä ja ikuisena, Melisa kertoo. Istanbulin Kad?köyssa kasvaneen Melisan taiteilijaesikuva löytyi läheltä. Hänen tätinsä oli ammattimuusikko eikä Melisa tiennyt mitään mieluisampaa kuin improvisoida hänen monilla instrumenteillaan ja kuunnella cd-levyjä kaikista mahdollisista musiikin lajeista. – Perheemme kokoontumisissa ja sukujuhlissa soitettiin ja laulettiin paljon, musiikki oli aina elämässä läsnä. Ensimmäinen instrumenttini oli ba?lama-luuttu, joka oli Anatolian aleviittikulttuurissamme tärkeä soitin. Musiikin kahdeksanvuotiset opinnot Melisa suoritti Istanbulin teknisen yliopiston konservatoriossa. Niiden keskiössä olivat turkkilainen klassinen musiikki, Anatolian kansanmusiikki ja länsimainen musiikki – maqamit ja mikrotonaalinen musiikki tulivat hyvin tutuiksi. Opintojen aikana pääsoittimeksi valikoitui kemane. – Nyt olen soittanut pääinstrumenttiani 14 vuotta. Minä en valinnut sitä, vaan koulu valitsi sen minulle. Pitkään minun oli vaikea hyväksyä soitinvalintaa, olin sentään teini-ikäinen nuori Istanbulin kaltaisessa metropolissa ja oli hieman noloa soittaa perinnesoitinta. Ollessani lukioikäinen oli keskeisin opettajani myös kemanen soittaja ja erinomainen pedagogi. Hänen johdollaan rakastuin instrumenttiin ja sen monipuoliseen sointiin – ja nauhattomiin soittimiin ylipäätään. Yliopisto-opintojen lisäksi Melisa opiskeli kamanchan soittoa ja soittotekniikoita iranilais-azerbaidžanilaisen muusikon kanssa perehtyen samalla kyseisten maiden musiikkiin. – Mitä enemmän soittotekniikoita ja instrumentteihin liittyvien alueiden musiikkia hallitsen, sitä paremmin pystyn improvisoimaan ja edistyn tällä minulle tärkeällä musiikin polulla. Melisa kasvoi aleviittikulttuuriin, johon liittyy joitain shamanistia rituaaleja ja panteistinen filosofia. Aleviitit kokevat musiikin ja luonnon sekä ihmisen ja luojan välillä vahvan siteen. Ihmisyyden arvoista sellaiset kuin yhdessä asuminen ja elämän jakaminen ovat tärkeitä, ja musiikki on aleviiteille kuin pyhä kirja. – Itse en ole noudattanut kulttuurini uskonnollisia rituaaleja, mutta tämä perusta vaikutti ilman muuta tietyssä vaiheessa omaan musiikkiini. Melisa on parhaillaan Suomessa suorittamassa maisteriopintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Musicin koulutusohjelmassa. Ennen Suomeen tuloa hän asui pitemmän aikaa Lontoossa konsertoiden, toimien ammattimuusikkona erilaisissa projekteissa ja pitäen mestarikursseja. Lontoon huikean monikulttuurinen ympäristö ja kaikki kokemukset johdattivat hänet kohti maisteritutkintoa, johon hän haluaa vahvasti sisällyttää filosofisia havaintojaan. – Nykyisin en tunne kuuluvani erityisesti mihinkään traditioon tai kulttuuriin. Mielestäni monet kulttuuriset rakenteet ovat kuin toistoa ja kiertäviä kehiä, joista itsepintaisesti haluamme pitää kiinni. Musiikki on minulle ennemminkin värähtelyä ja taajuuksia kuin määrättyyn asteikkoon ja teoriaan perustuva rakenne. Ajatukseni siitä, että voin katkaista toiston, kuvastuu musiikissani. Kaikki kietoutuu yhteen ja kaikki on osa prosessia. Suomen kansanmuusikoista Melisa on löytänyt soittokumppanikseen Miio Holopaisen ja nauttii alkaneesta yhteistyöstä suuresti. – Jouhikon ja kamanchan äänten harmonia on hyvin meditatiivista ja rikasta, vaikutuin siitä suuresti. Yhteistyömme alkoi lähes sattumalta ja luontevasti, ja teimme aivan hiljattain Helsingissä työpajoja ja konsertin Sonic Meditation with Strings . Jatkamme yhteistyötä tutustuaksemme niin Anatolian kuin Suomen musiikkiin yhä syvemmin ja sovitamme musiikkiin erilaisia soittotekniikoitamme. Kansanmusiikkiväki saattaa nähdä Melisan myös varsin tutussa seurassa, kun hän silloin tällöin eri yhteyksissä esiintyy Nefes-yhtyeessä ja klezmer-piireissä vaikuttavan perkussionisti Murat Ermutlun kanssa.Kansainvälisellä areenalla Melisa nauttii päästessään esiintymään intialaisen Swarupa Ananthin kanssa, jonka tuntee sielunsisarekseen. Tabla-kamancha -improvisaatioduo julkaisi viime vuonna kiittävän vastaanoton saaneen albumin Hues of Imagination . Selittämätön siirtymä tuhansien vuosien taakse tapahtuu kuulijan ja katsojan mielessä lähes välittömästi, kun Melisa Y?ld?r?m asettaa soittimensa reitensä päälle ja jousi alkaa tavoitella sointia. Kuuntelen hänen soittoaan sekä hänen kertomustaan soittimesta – kuten moni muukin yleisöstä – lumoutuneena.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 B FP:n tarina alkoi tarkasti rajatusta tilaustyöstä, mutta yhteistyö oli yhtyeelle niin mieluisaa, että sitä päätettiin jatkaa. Bergå Folk Projectin esikoislevy palkittiin viime vuonna Etno-Emmalla. Nyt sille seuraa jatkoa, kun yhtye julkaisee kuuden kappaleen ep:n verran omaa musiikkia, nyt nimellä BFP. Yhtyeen muusikot Esko Grundström , Aili Järvelä , Topi Korhonen ja Iida Savolainen ovat kaikki sekä todella monipuolisia että erittäin kiireisiä muusikkoja, mutta kaikki neljä ovat, ihme ja kumma, löytäneet kalenteristaan aikaa yhteishaastatteluun. – Tehtiin ep:llinen encoreita, joita voitaisiin soittaa setin päätteeksi, siis hyviä biisejä, Aili Järvelä kiteyttää. Tällä kertaa musiikki liikkuu kotimaan maisemissa ja laulukielenä on suomi. Lisäksi saamelaisräppääjä Ailu Valle vierailee Nälkämään laulussa , joka julkaistiin jo itsenäisyyspäivänä 2023. Konsepti on siis hyvin erilainen kuin esikoislevyssä, joka sisälsi kirjavan kattauksen musiikkia eri puolilta maailmaa, Ranskasta ja Italiasta Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Tilaustyö päästi luovuuden irti Yhtyeenä BFP:llä on aika poikkeuksellinen syntyhistoria. Kaikki alkoi erittäin täsmällisestä tilaustyöstä. Helsingin kaupunginorkesteri esitti Italialaisen taidemusiikin säveltäjä Luciano Berion (1925–2003) eri maiden kansanmusiikeista ammentavan teoksen Folk Songs , ja intendentti Aleksi Malmberg heitti Aili Järvelälle ja Esko Grundströmille idean, josko joku voisi tehdä Berion sarjasta kansanmusiikkiversion. – Vaihdettiin yksi katse ja oltiin ihan että joo, me voidaan tehdä, tietämättä ollenkaan, mihin lupauduimme, Aili Järvelä hymyilee. Iida Savolainen ja Topi Korhonen pyydettiin mukaan, ja nelikko osoittautui toimivaksi. BFP suuntaa vapaammille vesille Hyviä uutisia Bergå Folk Projectin ystäville: nelikon yhteistyö jatkuu, uusia polkuja kulkien. Niinikään hyviä uutisia: bändin nimi on lyhentynyt BFP:ksi, enää ei tarvitse pähkäillä sen lausumista. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Marjo Tynkkynen BFK eli Esko Grundström (vas.), Iida Savolainen, Aili Järvelä ja Topi Korhonen julkaisee nyt omaa musiikkiaan.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 – Kun kyseessä oli tilaustyö ja materiaali oli niin vaihtelevaa, se antoi luvan leikitellä ja päästää luovuuden irti, Korhonen toteaa. Yhtye kertoo toki käyneensä keskustelua siitä, millä oikeudella he tarttuvat vieraiden kulttuurien biiseihin. – Tavallaan meidät vapautti se, että materiaali oli jo tulkittu klassisen musiikin kontekstissa. Se, minkä otimme vastaan ei ollut enää kansanmusiikkia, sanoo Iida Savolainen. – Emmekä pyrkineet viemään niitä takaisin niiden omille juurille vaan ennemmin viedä ne meidän juurille, sanoo Esko Grundström ja Savolainen jatkaa: – Tai joillekin kuvitteellisille juurille, uudelle kansanmusiikilliselle mantereelle. Itä kohtaa lännen Uudella ep:llä yhtye jättää Berion taakseen ja julkaisee omaa, suomalaista musiikkia. – Mutta käsitämme Suomen todella laajasti. Pähkinäsaaren rauhan raja ei ole meille mitään, Esko Grundström julistaa. Levyn kappaleissa kuuluu vaikutteita niin läntisestä kuin itäisestä kansanmusiikkiperinteestä. – Saman sikermän sisälläkin on karjalasta maanitusta ja Kaustisen polkkaa. Tekstipuolella on sekä vanhaa että uutta runotekstiä, rekilaulua ja niin poispäin. Ja Ailu Vallen myötä myös pohjoinen ulottuvuus ja vähän joikua, Grundström kertoo. Kansanmusiikkitausta kuuluu vahvasti uusilla kappaleilla, vaikka muusikot eivät koe tarvetta lokeroida itseään tiukasti minkään musiikkityylin alle. Esko Grundström toteaa yhtyeen vaikutteiden tulevan yhtä lailla Madonnalta kuin A.O. Väisäsen kanteleja jouhikkosävelmistä. Ydinnelikon lisäksi tärkeässä osassa on Abdissa ”Mamba” Assefa lyömäsoittimineen. – Mun mielestä ei tarvitse lähteä siitä, että tehdään tästä maailman paras kansanmusa-ep. Vaan että tehdään tästä maailman paras ep, kiteyttää Aili Järvelä. Ihmisten välillä tapahtuu Kaikki neljä musisoivat lukuisissa kokoonpanoissa. Alkuperäisen ohjelmiston kohdalla ei kauheasti ehditty miettiä, mitä kukin tuo juuri tähän yhtyeeseen. – Se tuli aika orgaanisesti. Mutta Encoren myötä nousi enemmän sellaisia kysymyksiä, mahdollisuuksia olisi niin paljon. Ja toisaalta olemme miettineet, minkälaisia puolia meistä tulee näkymään seuraavilla äänitteillä, kertoo Iida Savolainen ja kuvailee BFP:n olevan erilaisia perinnemateriaaleja tutkiskeleva ja niillä iloitteleva yhtye. – Yhtye syntyi tilaustyön puitteissa ja syy siihen, että se jäi elämään on se, mitä ihmisten välillä tapahtui. Siinä oli jotain erityistä, sanoo Topi Korhonen. – Ehkä tämän ep:n myötä teemme itsemme yhtyeenä vähän helpommin lähestyttäväksi, toteaa Aili Järvelä ja myöntää, ettei alkuperäiskonseptia aina ole ollut helppo selittää ihmisille ja siten myöskään myydä. Soundillisesti muusikot kuvaavat uutta ep:tä edeltäjäänsä verrattuna hiukan modernimmaksi ja enemmän tuotetuksi. Uusi materiaali koostuu lähes kokonaan omista sävellyksistä. Aloitusraidalla Kukko Kickoff toki kohtaavat kansanlaulu, jouhikkosävelmä, Tanhuvakan parhaat palat ja Kaustisen polkan B-osa.– Ja sekin with a twist, nauraa Esko Grundström. – Minulla ei ole koskaan ollut niin hauskaa studiossa kuin silloin kun se tehtiin, ai että, hymyilee Aili Järvelä. Järvelän pöytälaatikosta löytyi kappale nimeltä Kutti Kutti , johon hän teki yhdessä Iida Savolaisen kanssa uudet sanat. ”Yksi sanoittajanurani kruununjalokivistä”, Järvelä kuvailee. Topi Korhoselta tuli puolestaan levyn ”slovari” nimeltä Vallilan puut. – Se lähti vahvasta luontokokemuksesta kaupunkipuistossa, hän kertoo. Nälkämaan laulun alkuidea syntyi Korhosen soittaessa inkeriläismelodiasta vaikuttunutta säestyskuviota ja Aili Järvelän improvisoidessa sen päälle Nälkämaan sanoja omin sävelin. Koko bändi piti kuulemastaan, ja niin syntyi ajatus Nälkämaan laulun päivittämisestä tähän päivään. – Nopeasti mukaan tulivat kysymykset maankäytöstä ja omistajuudesta, ja sitä myöten, kuin tarjottimella, haave saamelaisnäkökulman mukaan ottamisesta. Ei siinä kauaa mennyt kun soitin Ailu Vallelle ja ehdotin yhteistyötä. Onneksi sekä hän että Ilmari Kiannon perikunta olivat myötämielisiä idealle, Iida Savolainen summaa. Kansanmusiikkia esille Lähitulevaisuudessa yhtye keikkailee ainakin Loviisan SaltFestissa elokuussa ja ensi tammikuussa Folklandialla, jossa heidän piti olla jo viimeksi, mutta keikka siirtyi sairastapausten vuoksi. BFP (ent. Bergå Folk Project) Lähtöpiste: kevät 2019, kansanmusiikkitulkinnat Luciano Berion Folk Songs -teoksen raaka-aineista, tilaajana Helsingin kaupunginorkesteri Diskografia: esikoislevy Bergå Folk Project (2022) palkittiin Etno-Emmalla, ep Encore ilmestyy 24.5. Maantieteellinen vaikutuspiiri: Helsinki-Loviisa Muusikot: Aili Järvelä (laulu, viulu, harmoni, tinapilli, munniharppu) BFP:n lisäksi: tekee omaa musiikkia, työn alla muun muassa nuottikirja omista biiseistä, uutta musiikkia ja eri projekteja, suunnitelmia riittää vuodelle 2027 saakka. Ailin säveltämä ruotsinkielinen Katrina-musikaali, jossa hän myös itse esiintyy, kantaesitettiin tammikuussa 2024 Lilla Teaternissa ja lisäesityksiä on luvassa keväällä 2025 Turussa, Vaasassa ja Helsingissä. Topi Korhonen (kitara, mandoliini, laulu) BFP:n lisäksi: Seitsemän vuotta kypsytettyä soololevyä äänitetään vihdoin, muut aktiiviset yhtyeet Frigg ja Ilkka Arola Sound Tagine, esiintyy muusikkona improvisaatioteatteri Stella Polariksen kanssa. Iida Savolainen (alttoviulu, jouhikko, laulu) BFP:n lisäksi: syksystä lähtien apurahatyöskentelyä erityisesti oman sooloprojektin kanssa. Muut yhtyeet juhlivat tasavuosia, Enkel täyttää 10 vuotta ja Akkajee 15. Esko Grundström (kontrabasso, kantele, laulu) BFP:n lisäksi: työskentelee Koneen säätiön rahoituksella yhdessä Marouf Majidin ja Tomi Saikkosen kanssa hankkeessa Sufi-suomalainen – Silta dialogiin, joka pyrkii toimimaan sillanrakentajana musiikin voimalla. He tekevät myös musiikkia Mood Suprim -triona. Lisäksi monenlaisia bändejä ja musiikkiteatterijuttuja. Tehdään tästä maailman paras ep, se oli hyvä lähtökohta jatkuu seuraavalla sivulla >>
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 – Jos löydettäisiin kalentereista tilaa, niin ehdittäisiin tehdä lisää yhdessä. On tavallaan positiivinen ongelma että kaikilla on töitä, Aili Järvelä toteaa. Sisällöllisiä ideoita heitetään haastattelun aikanakin ilmaan tasaisin välein. Yhtyeelle ei ole poissuljettua tehdä jatkossakin kansanmusiikinomaisia tulkintoja klassisen musiikin teoksista. Beethoveniin liittyen oli jo tilauskin, jonka korona kaatoi. Ainakin haastattelijalle käy selväksi, että jatkosuunnitelmia on runsaasti myös Encoren jälkeen. Tulevaisuutta miettiessä kaikkien muusikoiden yhteinen toive olisi saada kansanmusiikkia enemmän esille. – Alkaa olla keinot vähissä keksiä, miten saisi äänensä kuuluviin, kun vika ei mielestäni ole musiikissa vaan rakenteissa, sanoo Aili Järvelä, mutta iloitsee siitä, että esimerkiksi Vilma Jään musiikki on soinut Yle X:ssä säännöllisesti ja mainitsee Nälkämaan laulun nousseen Spotifyn New Music Friday -listalle, mikä on kansanmusiikista ammentavalle bändille harvinaista. Iida Savolainen peräänkuuluttaa ylipäänsä lisää musiikillista diversiteettiä yhteiskuntaan. – Tällä hetkellä puhutaan paljon suoratoistopalveluiden ylivallasta, joka nakertaa marginaaleja entisestään ja muokkaavat ihmisten kuuntelutottumuksia maailmanlaajuisesti. Eurooppalaista kansanmusiikkiperimää ei enää edes tunneta, koska valtavirta jyrää, Aili Järvelä toteaa. Pääasiassa Oulun ammattikorkeakoulun ja Rällä-yhtyeen ja yhdistyksen kiireisenä pitävä kansanmuusikko Osmo Hakosalo kertoo: Se oli kuin halolla päähän, kun... Tulin Kaamospeleihin vähän yli kymmenen vuotta sitten Mauno Järvelän kurssille. Olin harrastanut pääasiassa klassista musiikkia ja soittanut armeijaan asti aktiivisesti pianoakin. Kansanmusiikista en tiennyt kuin Värttinän ja Konsta Jylhän. Asuin tuolloin Helsingissä, ja siskon poika oli vierailulla jättänyt luokseni viulun, jolla aloin leikkiä. Tapailin Sylvian joululaulua. Kahden viikon päästä minulla oli oma viulu, ja puolen vuoden päästä opiskelin Suvi Oskalan yksityisoppilaana ja olin liittynyt Töölön viuluklubiin. Maunon kurssilla ymmärsin, että kansanmusiikki on juuri se, jolla voin toteuttaa itseäni. Kaiken lisäksi porukka oli älyttömän mukavaa ja ilmapiiri tosi kannustava. Elämäni levy: Johan Sebastian Bachin Matteus-passio Haastan palstalle seuraavaksi Riitta Kossin Uusi sarja alkaa! Peräänkuulutus: muistoja 1960-luvun folk-aallosta Alkujaan amerikkalaisperäinen folktai hootenanny-innostus ehätti Suomeenkin 1960-luvulla. Onko sinulla kerrottavaa, kuvia, harvinaisia tallenteita, muistiinmerkintöjä tms. tuon ajan folkesiintyjistä tai -tapahtumista, etenkin omasta tai paikallisesta folkharrastuksesta ja vähemmän tunnetuista laulajista/lauluntekijöistä? Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Lindfors kerää aiheesta aineistoa mm. Kansanmusiikki-lehteä varten. Hän janoaa yhteydenottoja osoitteessa jukkatlindfors@gmail.com.
• Rosa Meriläinen KOLUMNI K ulttuuribudjetti pienenee tällä hallituskaudella. Vielä ei ole tiedossa millä summalla ja mihin kohdistuen, mutta suunta on selvä. Tämä liittyy siihen, että hallitus ylipäänsä sopeuttaa valtiontaloutta valtavalla yhdeksän miljardin summalla. Erityistä halua kurittaa juuri kulttuuria ei ole, vaan meidän lapsemme menevät saman pesuveden mukana. Leikkausten vaikutuksia on vaikea arvioida, kun ei vielä ole tiedossa leikkausten koko ja kohdennus, mutta ilman muuta se tulee tarkoittamaan sitä, että kulttuuria tehdään vähemmän ja harvemmille. Mitä hauraampia ovat rakenteet, sitä suurempi riski on pienenkin leikkauksen johtavan koko toiminnan lakkauttamiseen. Näin pelkäävät eri kulttuurialat erityisesti itäisen ja pohjoisen Suomen osalta. Kulttuuri kuuluu kaikille Valtion rahoituksella on pidetty huolta kulttuurin ja taiteen alueellisesta saatavuudesta eli siitä, että kaikkialla Suomessa on tarjolla monipuolisesti kulttuuria. Lisäksi valtion rahoituksella on varmistettu kulttuurin saavutettavuus, erityisesti vähävaraistenkin mahdollisuus nauttia kulttuurista. Kyse on kulttuuri kuuluu kaikille -periaatteesta, jolla on myös kansalaisten enemmistön tuki. Suomen kulttuurirahaston teettämän kulttuuribarometrin mukaan enemmistö suomalaisista ajattelee, että on oikein verovaroin pitää huolta siitä, että kaikilla on mahdollisuus nauttia taiteesta. Leikkaukset tulevat siis heikentämään kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta. Lisäksi ne tietysti heikentävät kulttuuriammattilaisten ja taiteilijoiden työllisyyttä, sillä työvoimavaltaisena alana kulttuurin rahoituksella on suora yhteys alan työllisten määrään. Laskukaavana vaikkapa teattereiden osalta voidaan pitää sitä, että miljoonan euron leikkaus vie neljäkymmentä työpaikkaa. Näytelmään ei palkatakaan enää muusikkoa. Kulttuurin rahoitusta tulee onneksi monesta kanavasta Kulttuuria rahoitetaan onneksi monella tavalla, joten ala voi kasvaa ilman opetusja kulttuuriministeriön lisäinvestointejakin. Toki jos leikataan museoista, ei museoammattilaisia suoraan lämmitä se, jos velvoitetaan Netflixin kaltaisilta suoratoistopalveluilta tilauksia Suomesta. Tällaista velvoitetta nyt nimittäin valmistellaan. Se tarkoittaisi valtavaa lisätilausta kotimaiselle draamalle ja viihteelle. Hallitus teki kehysriihessä myös päätöksen painottaa kulttuuria Business Finlandin yritystuissa ja erityisesti tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden rahoituksessa. Teemme tietysti alalla parhaamme, että tämä kasvun mahdollisuus saadaan kotimaisen kulttuurin käyttöön. Koska suurin osa kulttuuritalouden rahasta on tavallisten kotitalouksien ostamia kulttuuripalveluita ja -tuotteita, paljon riippuu kuluttajien ostovoiman yleisestä kehittymisestä ja kulutustottumusten muutoksesta. Kulttuuri on ollut kasvuala etupäässä siksi, että ihmiset haluavat satsata rahaa vapaa-ajan palveluihin. Hallitus päätti myös laajentaa yksityisten lahjoitusten verovähennysoikeutta tieteestä muun muassa kulttuurille. Koska valmistelu on vasta alussa, on vielä auki mitä kaikkea tämä verovähennysoikeus koskee, kuinka merkittävä hyöty se tulee olemaan ja milloin se tulee voimaan. Ennustaisin kuitenkin sen tulevan voimaan vuonna 2026, joten silloin kannattaa olla varainhankinnassa valmiina laittamaan uusi vaihde päälle. Kansainväliset esimerkit ovat osoittaneet, että verovähennys lisää lahjoituksia kulttuuriin. Kaupungit ovat nyt paljon vartijoina Koska kulttuuri-investoinneilla on suuri merkitys aluekehitykselle ja kuntien elinvoimalle, lähivuosina kaupunkien valinnoilla on väliä. Osa kaupungeista onkin lähtenyt rahoittamaan kulttuurielämänsä kasvua. Yksi esimerkki on Turku, jonka pormestari Minna Arve on viime aikoina herättänyt ihastusta puhuessaan kulttuurin merkityksestä. Kauniilla sanoilla on Turussa katetta eli Turku todella on investoinut ja investoi merkittävästi kulttuuriinsa. Nyt meidän kaikkien kulttuurinpuolustajien kannattaa nostaa esiin esimerkkejä kunnista ja kaupungeista, jotka ovat onnistuneesti satsanneet kulttuuriin ja näin lisänneet vetoja pitovoimaansa. Turun lisäksi olen nostanut esiin esimerkiksi Karkkilaa, Sotkamoa ja Tamperetta. Koska tiedossa on valtion rahoitusosuuden väheneminen, seuraavat kuntaja aluevaalit ovat kulttuurialan kannalta aivan kohtalonkysymys. Suosittelen lämpimästi kaikkia kynnelle kykeneviä kulttuuriammattilaisia asettumaan vaaleissa ehdolle. Tarvitsemme enemmän päättäjiä, jotka tietävät kulttuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Kirjoittaja on Kulttuurija taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri Kulttuuriin investoivat nyt muut toimijat kuin valtio 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Jo ha nn es R om pp an en
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 T änä vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta kuplettimestari Eino Kettusen syntymästä. Juukalaisena suutarinpoikana elämänsä aloittanutta laulajaa ja laulujentekijää elämä vei ympäri Suomea, muun muassa sota-aikana Karhumäen tivoliin viihdyttämään. Nykyisen Sirkus Sariolan, entisen Suomen Tivolin mukana Eino Kettusella oli oma esitysteltta Laulunäyttämö -nimellä. Jostain syystä Kettunen ei levyttänyt omissa nimissään yhtään omaa lauluaan ja lienee sen vuoksi jäänyt suurelta yleisöltä tuntemattomaksi. Radion kautta soitettuna kaikki muut kuplettien laulajat ovat syöpyneet kansan mieleen myös laulajina, eikä vain laulujen tekijöinä. Vuonna 1929 lennähti Villiruusu -kappale lentoon, joka jatkuu edelleen. Oopperalaulaja Ture Ara levytti sen ensimmäisenä, ja hänen jälkeensä levyttäjiä on ollut 32 muuta artistia tai yhtyettä. Yhteislaulutilaisuuksissa Villiruusu on lähes poikkeuksetta mukana. Kettusen kappaleita on levytetty kaikkiaan 68 ja levyttäjiä on yli 100. Mielenkiintoisimmat levyttäjät ovat Loituma-yhtye, Delta Rhytm Boys, Francis Goya , Eugen Malmstén , Georg Malmstén , Olavi Virta , Esa Pakarinen , Juha Vainio ja jo mainittu Ture Ara, sekä oman aikakautensa tunnetut oopperalaulajat Walter Eloranta , Taru Valjakka ja Matti Salminen . Loituma-yhtye levytti Ievan polokan vuonna 1995, ja kun vuonna 2006 joku kopioi levyn rallatussoolon videoon, jossa piirroshahmo heiluttaa polkan tahdissa purjoa, alkoi lumipalloilmiö. Sen myötä kappale on levinnyt maailmalle laajemmin kuin mikään muu. Kappaleesta on tehty myöhemmin internettiin satoja versioita ympäri maapalloa. Sävelmä on alkujaan lähtöisin Pietarista ja tunnettu Savitaipaleen polkkana . Kettusen sanojen myötä kappale muuttui Ievan polokaksi ja lieneekö montakaan pelimanniyhtyettä, joka ei olisi ottanut sitä ohjelmistoonsa. Eino Kettusen ohjelmiston uutta tulemista edusti myös vuonna 1996 Kaustiselle vääntäytynyt Kuplettikööri-lauluyhtye. Siitä alkaen laulut ovatkin soineet festivaaleilla joka vuosi. Kuplettiköörin perinnettä jatkaa nykyään ryhmässä mukana olleena allekirjoittanut. Kuplettiköörin kokosi aikanaan maaninkalainen opettaja Kauko Ratilainen vuonna 1994. Hän järjesti Maaningalla Kettusen 100-vuotisjuhlakonsertin ja kokosi sitä varten ryhmän, jolle ryhmässä aktiivisesti esiintynyt laulaja Kaarina Heikkinen keksi nimen. Seuraavana vuonna tuo samainen juhlakonsertti järjestettiin Juuassa ja silloin minä liityin ryhmään. Köörin jäätyä eläkkeelle, jatkan Kaustisella kupletöörin arvonimellä ja esitän yksinomaan Kettusen kupletteja. Kauko Ratilaisen yhteys Kettuseen syntyi, kun hän oli evakkopoikana perheensä mukana Punkalaitumella 1940-luvulla ja Eino Kettunen tuli esiintymään. Kettunen oli silloin vailla säestäjää ja laittoi siitä sanan kiertämään. Ehtona oli suoraan nuoteista soittamisen taito. Kauko oli keskenkasvuinen, mutta osasi taidon ja siitä alkoi Kettusen laulujen esittäminen ja säveltäminen. Sitä kesti aina 2000-luvulle saakka. Kauko Ratilainen olikin merkittävä Kettusen laulujen säveltäjä saatuaan perikunnalta 1990-luvun alussa kaiken materiaalin. Sävellyksiä kertyi kaikkineen 58. Eino Kettusen syntymästä 130 vuotta Laulut tunnetaan – entä tekijä? Kun Eino Kettusen (1894-1964) nimi mainitaan, se ei herätä kenenkään kiinnostusta. Mutta kun mainitaan esimerkiksi Villiruusu, Joensuun Elli, Ievan polokka, Sellane ol’ Viipuri, Hevosmiesten polkka, Kuopion torilla, jopa vääntäytyvät suupielet hymyyn korviin saakka. Kappaleet tunnetaan, mutta tekijä on jäänyt pimentoon. Hannu Musakka Hannu Musakka Eino Kettusen kuplettiteatteri kiersi Suomen Tivolin matkassa oman kuplettitelttansa kanssa. Hanuristi Alarik Hirvonen, naiseksi pukeutunut Eino Kettunen ja Suomen Tivolin kuuluttaja Gustafson seisomassa tivolikentällä mainostaulujen edustalla 1930-luvulla. Va lo ku va am o Pa lla s, Ke ra va n m us eo pa lv el u, Sa rio la n ko ko el m a K al er vo Pu sk al a
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 Kuplettikööri teki myös levyn, johon otettiin mukaan aiemmin levyttämättöminä viisitoista kappaletta. Suomalaiseen ravimaailmaan on kuulunut jo 74 vuotta Kettusen sanoittama ja Jorma Ikävalkon säveltämä ja vuonna 1950 ensilevyttämä Hevosmiesten polkka , eikä liene Suomessa sellaisia raveja järjestetty, missä olisi jäänyt tuo mainio kappale soittamatta. Eino Kettunen seurasi aikaansa ja mitä kaikkea maailmalla tapahtuikaan, versioi hän tapahtuman laulutekstiksi tunnettuun melodiaan. Sen vuoksi lukuisa määrä lauluja soveltuu hyvin yhteislauluiksi tutun melodian myötä. Sota-aikaan liittyviä lauluja joutui myös soittokieltoon Valvontakomission määräyksestä ne ja vapautuivat vasta muutama vuosikymmen myöhemmin. Mitä kaikkea Kettunen keksikään? Joku suomalainen keskusliike pyysi Einolta joskus tekstiä kotimaisten tuotteitten markkinointiin ja silloin syntyi lause ”Suosi aina suomalaista, kysy ensin kotimaista”. Iskulause eli slogan oli alkuun pidempi, mutta sen alkua käytetään tänäkin päivänä muodossa Suosi suomalaista. Kun Kettunen kirjoitti sen joskus 1930-40-luvulla, niin voidaan todeta sen kestäneen lähes sata vuotta. Kirjoittaja oli siis paljon aikaansa edellä! Eino Kettusen arkisto on Musiikkiarkistossa Helsingissä. Se sisältää riimejä, lehtileikkeitä sekä Kettusen humoristisia lauluja -vihkoja. Aineistoa ei lainata, mutta siihen pääsee tutustumaan arkiston tiloissa. Lisätietoa osoitteessa musiikkiarkisto.fi. Kauko Ratilaisen kokoamaa julkaisua Eino Kettusen ikkuna maailmaan voi ostaa Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa. Oulun Höyhtyälle saapuessa pääsee osaksi autenttista ostaritunnelmaa: pieniä liikkeitä, grilli, Sale sekä baari. Ostari on kevään myötä heräilemässä horroksestaan ja valonauhat vanhan ostarin tolpissa muistuttavat viime kesästä ja festareista. Höyhtyäläisessä Bar Lumossa meidät vastaanottaa OstariFestarin kaksi perustajaa, Mikko Alanne ja Aleksi Kauhanen . Festarin järjestäjänä toimii Höyhtyän kulttuuriyhdistys ry, jonka Alanne, Kauhanen sekä Bar Lumon yrittäjä Pasi Laitio muodostavat. Höyhtyän ostoskeskusalue on oululainen lähiö, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Oulun keskustasta. Miljöönä se on lämminhenkinen ja luo itsessään jo puitteet festivaalille. – Kaikki täällä auttavat, tukevat ja ovat ystävällisiä toisilleen. Saamme yhteisöstä paljon ja halusimme antaa jotain takaisin. OstariFestari on kiitosta siitä, kertoo Alanne asuinalueen tunnelmasta. Nyt viidettä syntymäpäiväänsä juhlistava OstariFestari järjestetään elokuun lopulla. Kesäillan pimetessä elokuussa festivaalialue pääsee taas oikeuksiinsa koristelujen, valojen sekä ihmisten luoman tunnelman avulla. Esiintymislavoja ostarille rakentuu kaksi, jonka lisäksi erilaisia tapahtuma-alueita on useita. Kahden festaripäivän aikana kuullaan tänäkin vuonna monipuolinen kattaus esiintyjiä. Monipuolisuus on kuultavissa myös musiikin tyylilajeissa, sillä musiikkia kuullaan laajasti eri genreistä aina kansanmusiikista maailmanmusiikkiin, salsarytmeihin sekä suomirockiin ja rap -musiikkiin. – Meidän tarkoitus alunperinkin oli, että tuodaan kulttuuria sinne, missä sitä ei ole totuttu kokemaan. Halusimme tuoda erityisesti elämyksiä, joita ihmiset eivät muuten kokisi. Tämä näyttäytyy maailmanmusiikkina ja yllättävinäkin sisältöratkaisuina, kertoo festivaalin tuottaja Aleksi Kauhanen . – Tätä festaria ei voi laittaa yhden kategorian alle, eikä halutakkaan, Alanne summaa.OstariFestareiden ohjelman monipuolisen sisällön yhtenä kohokohtana ja signature-vetona on jokavuotinen Huutokatrilli, jota myös yleisö osaa odottaa. – Minä tahdoin Huutokatrillin tänne, sillä sitä tanssitaan Suomessa aivan liian vähän, Alanne kertoo. Huutokatrilli tempaa mennessään koko festivaalikansan ja festivaaliviheriö täyttyy nopeasti tanssijoista. Huutokatrillia säestää kansanmusiikkiyhtye Nope ja vetäjänä toimii Hanna Poikela . – Huutokatrillista on tullut legendaarinen OstariFestarin juttu, joka täytyy kokea edes kerran, Alanne hehkuttaa. OstariFestari järjestetään Oulussa Höyhtyällä 30.-31.8.2024. Esiintymässä ovat mm. Eläkeläiset, Aili Järvelä, Antti Autio, Radiopuhelimet ja Michael Bleu. Sofia Timonen Oulun OstariFestarin hitti on huutokatrilli Ve ra La ko va ar a Hanna Poikelan vetämä huutokatrilli on Oulun OstariFestarin kohokohta.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2024 ************************************************ ************************************************ Etelä-Pohjanmaan Opisto P. 06 425 6000 www.epopisto.fi Tiedustelut: ep.spelit@gmail.com www.spelit.fi Lähäre Speliihin, täälon kaikki ! 2. 4.8.2024 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla Lisäksi lukuisia muita pelimanneja ja pelimanniryhmiä, Spelien soittokilpailut. Keke Lammassaari & Anne-Mari Kanniainen 52. Eteläpohjalaiset Spelit Pirulainen, Enkel, Nope, MäSä Duo, 5/5, Anne-Mari Kanniainen & Keke Lammassaari, Speliyhtye 2024 Yli-Rahnaston Pelimannit Koko 90 x 64 Heikki Silvennoinen 70-vuotisjuhlakonsertti | Hirttämättömät Vieras väki | Aino & Miihkali | Eve Crazy & Mar Yo | Burlakat Rääkkylä All Stars | The Moontwins | Trio Trikolori | Veila Ema Hurskainen et al. | Burnclear | Tytti Metsä & Janne Haavisto HARMONIKKALIIKE TRADITUNE OY PALVELEMME ASIAKKAITA PITKÄN KOKEMUKSEN TUOMALLA AMMATTITAIDOLLA • Virityspalvelu ja huollot. • Pintatyöt ja vaativammatkin korjaukset. Maahantuonti Myynti Harmonikkahuolto LAADUKAS UUSIEN JA KÄYTETTYJEN HARMONIKKOJEN VALIKOIMA KAIKENIKÄISILLE SOITTAJILLE • Bugari ja Beltuna – italialaiset huippumerkit. • Hohnerpianoharmonikat – loistava hinta-laatusuhde. • Harmonik – harmonikkamikrofonit. • Harmonikkaremmit, kantoreput ja muut harmonikkatarvikkeet. www.traditune.fi | info@traditune.fi | Kuormakuja 3, 03100 Nummela | Puh. 0500 761 030