Kansanmusiikki 2/2023 - Lehtiluukku.fi

Irtonumero 8 € 2 • 2023 6 Hannu Kella ei työtä pelkää MUKANA PELIMANNI-LIITE 12 Bill Hota – punkia vai kansanmusiikkia? 18 Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere – Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 SISÄLTÖ 2 • 2023 17 34 18 KOLUMNISTI Pekka Huttu-Hiltunen Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere – Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset. Palataan vielä hetkeksi keväisen 50. Samuelin Poloneesin tunnelmiin. Bill Hota – Punkia vai kansanmusiikkia Pääkirjoitus: Lyhyt vai pitkä vuosisata? ..................................................4 Ajassa Milla Viljamaa .......................................................................................5 Hannu Kella ei työtä pelkää ..........................................................................6 Unohdettu härmäläinen mestarisoittaja .............................................10 Esittelyssä Mehrnoosh Zolfaghari: Santoorin lumo ja voima .....13 PELIMANNI -liite Harjavallan Pelimannit 50 vuotta ...........................................................21 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 6 ............................22 Uudenmaan nurkka ......................................................................................22 Nuottiliite: Säveliä Keski-Suomesta .......................................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ..................................................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ......................................................................27 Kevätsoitto palasi Orivedelle ....................................................................28 Huuliharpistit juhlivat elokuussa ............................................................28 Muistoissamme ..............................................................................................29 Kuinka parantaa saavutettavuutta? .......................................................30 II Saarijärven kantele -seminaari Helsingissä ...................................32 Hailuodon retriitit ovat avoimia kaikille ..............................................33 Arkistojen äärellä: Kansanmusiikki-instituutin arkisto ................36 Käärmeenpääntallaajat loitsii iloa ..........................................................38 Viljo S. Määttälän syntymästä 100 vuotta ................................................39 Kaustisen showcase-yhtyeet .....................................................................39 Levyt ja kirjat ...................................................................................................40 Taustapeilissä Sirkka Kosonen .................................................................46 14 Jo ha n B jö rk lu nd A nn aK ai sa To lv an en Ti m o H uk ka ne n
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 ALKUTAHDIT Maailmanmusiikin arvovaltainen aikakauslehti Songlines palkitsi Okra Playgroundin albumin Itku vuoden 2022 parhaana eurooppalaisena albumina. Raati kuvaa yhtyeen musiikkia näin: Suomalaishenkistä sähköistä folkia jännittävältä ja mukaansatempaavalta yhtyeeltä Helsingistä. Okra Playgroundissa on kolme hienoa eturivin laulajaa, jotka voivat kuulostaa herkiltä, jännittäviltä, pelottavilta ja suorastaan uhkaavilta. He ovat myös instrumentalisteja, Päivi Hirvonen soittaa viulua ja jouhikkoa, kun taas Essi Muikku ja Maija Kauhanen kanteleita. Nämä vanhat kansansoittimet yhdistetään moderniin sähköbasson, sykkivien perkussioiden, koskettimien ja haitarin muodostamaan taustaan. Itku on yhtyeen kolmas albumi. Se on monipuolinen, eeppinen ja tunnelmallinen muinaisen ja modernin fuusio, jossa kansanmusiikkiteemat muuttuvat kiehtoviksi lauluiksi ja äänimaisemiksi, jossa upeat naisäänet ovat aina hallitsevia. Ansaittu voitto upealla albumilla Eurooppaan. Onneksi olkoon Okra Playground! www.songlines.co.uk/awards/2023 Songlines arvioi Okra Playgroundin Itkun Euroopan parhaaksi Juurakon Juurimultaapodcast julki Juurimultaa-podcastissa Juurakko tekee yhdessä musiikkia ja keskustelee vieraiden kanssa kappaleiden teemoista syventyen monenlaisiin aiheisiin evakkomatkoista jokihelmisimpukoihin ja ASMR:stä (autonomiset, rauhoittavat aistielämykset) eroottiseen kansanperinteeseen. Sarja vie kuulijan sota-ajan muistoihin suljetulle saarelle, joen pohjalle tutkimussukeltajan kyydissä sekä äänimatkalle aivotutkimuksen ja historiallisten huumorilaulujen pariin. Juurakko julkaisee jokaisessa jaksossa uuden sävellyksen. Juurimultaa-podcastsarja julkaistiin Radio Helsingin taajuudella ja on-demand -alustalla toukokuun alussa. Juurakon muusikot ovat Laura Kaartinen , Eija Kankaanranta , Kaisa Saarikorpi , Minsku Tammela ja Anna Wiksten . Juurimultaa-podcastin tuottajina toimivat Juurakko ja Paula Susitaival . Kappaleet on äänittänyt ja miksannut Oona Kapari ja masteroinut Svante Forsbäck . Juurimultaa-podcastin tekoa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porvoon kaupunki. www.radiohelsinki.fi/ohjelma/juurimultaa/ www.juurakkoband.fi Laulettu Kalevala -julkaisufestivaali pidettiin helmikuun lopussa. Tapahtuma avasi samannimisen äänikirjan julkaisemisen. Lauletun Kalevalan kolme jaksoa sisältävät karjalais-suomalaisen eepoksen kokonaan. Kymmenen ensimmäistä runoa on jo julkaistu ja loppuosa äänikirjasta julkaistaan osissa vuoden 2023 aikana. Hankkeen käynnisti kuhmolaissyntyinen kansanmusiikin tuottaja Mari Pääkkönen ja laulajina toimivat Ääniteatteri Iki-Turson runolaulajat. Hanketta tukevat Jenni & Antti Wihurin rahasto, Kalevalaseura, Suomen Kulttuurirahasto, Niilo Helanderin säätiö & Taiteen edistämiskeskus. Äänikirja on osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän äänitesarjaa, julkaisufestivaali puolestaan osa Kansanmusiikin aineryhmän 40-vuotisjuhlavuotta. Äänikirjassa laulavat runolauluun vihkiytyneet musiikin maisterit ja tohtorit: Taito Hoffrén , Anna-Kaisa Liedes , Maari Kallberg , Eila Hartikainen , Ilona Korhonen ja Heikki Laitinen , tarinat lukee äänitaiteilija Juha Valkeapää . www.youtube.com/@laulettukalevala Iki-Turso laulaa Kalevalaa äänikirjaksi Sounds of Europe Maailman musiikin keskus ja sen tuottama Etnosoi!-festivaali ovat päässeet EU-hankerahoituksen piiriin. Sounds of Europe on kolmentoista toimijan yhteinen projekti, joka sai Creative EU -rahoitusta vuosille 2022-2025. Hankkeessa toteutetaan artistija asiantuntijavaihtoa sekä mm. järjestetään seminaareja eri osallistujamaissa. Aiheesta lisää syksyn ja Etnosoi!n tullen. www.etnosoi.fi
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 PÄÄKIRJOITUS Lyhyt vai pitkä vuosisata? Sata vuotta on lyhyt aika. Noin sata vuotta sitten syntyivät molemmat vanhempani. Elettiin iloista kaksikymmentälukua. En ole aivan varma, onko elämä syrjäisissä tölleissä ollut kovin iloista: toimeentulo niukkaa, lapsia paljon, työkalut alkeelliset ja hallakin välillä vieraana. Ilot ovat olleet yksinkertaisia. Sellaisia, että on saatu lapset ruokittua, lehmä on säilynyt poikimisesta hengissä, oras ja potunvarret ovat nousseet imemään auringonvaloa. Talvi on takana ja pääsee tekemään ensimmäisen vastan. Äidin kotitalossa on varmuudella soinut viulu, isän vanhempien tuvan äänimaisemasta en tiedä mitään. En muista isovanhempien hyräilleen koskaan, laulamisesta tai soittamisesta puhumattakaan. Mutta voihan se olla, että rukkia pyörittäessä, vähäisiä lehmiä navetalle hätistellessä tai keveämmissä miesten töissä on joku kansanlaulu muistunut mieleen ja huulet ovat hiljakseen tapailleet sanoja ja mieli muistellut melodiaa. Kansanmusiikki on ollut valtavirtaa suurimmassa osassa Suomen niemeä. Konsertteja oli vain suuremmissa asutuskeskuksissa ja niissäkin kävi vain paremmin toimeentuleva kansanosa. Kaiken kansan huvitilaisuudet olivat vasta orastavalla alulla. Musiikkia kuultiin harvoin, ja yleensä se piti tehdä itse. Sata vuotta sitten otti radio ensiaskeliaan ja kehitys oli nopeaa. Radioaaltojen lähettäminen ja vastaanottaminen keksittiin 1800-luvun lopulla. Vuosisadan viimeisinä vuosina Guglielmo Marconi sai maailman ensimmäisen patentin radiolle Britanniassa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa oli jo harrastajia siinä määrin, että radiolaki tuli voimaan 1919. Ensimmäiset radiolähetykset alkoivat 1924, ja ensimmäinen Yleisradion radiolähetys kajahti eetteriin kaksi vuotta myöhemmin. Kajahdus oli tosin vain uutisten luentaa ja musiikiksi kelpasi vain klassinen musiikki. Ensimmäisen kerran kuultiin kevyttä musiikkia kymmenkunta vuotta myöhemmin, kun Lauantain toivotut levyt -ohjelma aloitti. Sotien jälkeen radioita alkoi olla lähes jokaisesta kodista. Yhtä jalkaa yleistyivät myös gramofonit, mutta niitä oli paljon vähemmän. Saattoipa olla, että pelimannin korvanneelle gramofonille oli tansseja varten vain pari levyä, joita pyöritettiin koko ilta. Eipä monien soittajienkaan repertoaari kovin laaja välttämättä ollut. Suurin osa kansasta kuunteli samoja kappaleita seuraavat viisikymmentä vuotta, kunnes ensin levysoittimet yleistyivät ja sitten saatiin kasettisoittimet, iPodit ja internet. Sata vuotta tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta, kun ajattelee tämän päivän musiikin kuuntelumahdollisuuksia. Sadat tuhannet kanavat tuuttavat kaiken maailman musiikkia ympäri vuorokauden kenen hyvänsä kuunneltavaksi. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi, vaikka välillä tuntuu sama kappale soivan joka paikassa ainakin jonkin aikaa. Kun kuulin Suomen Euroviisu-kappaleen Cha Cha Chan kanteleella soitettuna, ajattelin, että vähänpä ovat asiat muuttuneet sadassa tai tuhannessa vuodessa. Niinku. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (210) 2023 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Miia Palomäki, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Hannu Kella, kuva: Jani Mahkonen Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2023 ilmestyy 6.10. aineisto 11.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Milla Viljamaa 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Kauanko olet keikkaillut Lauri Tähkän Revohka-yhtyeen kanssa ja miten siihen päädyit? Aloittelin yhtyeessä jo 2011, joten on tullut viihdyttyä hyvin ja pitkään. Päädyin yhtyeeseen koesoiton perusteella, ensimmäisten joukossa. Sittemmin kokoonpanomme on löytänyt nykyisen muotonsa. Millaista on käydä tähden kanssa keikoilla? Pidän tähtinä kaikkia kollegoja, joiden kanssa työskentelen. He ovat kaikki oman alansa huippuammattilaisia. Tähkän kanssa keikkaillessa mahtavinta on hetkessä elämisen ilo ja palo. Jokaisen keikan tarkoitus on aloittaa kaikki alusta. Rutinoituminen pyritään heittämään romukoppaan ja keskitytään koko bändin kanssa siihen, että olemme kaikki läsnä sataprosenttisesti koko keikan ajan. Tällä tavoin tulee eteen paljon spontaaneja tilanteita, jotka pitävät koko homman eloisana ja mielenkiintoisena. Mitä kesä tuo tullessaan? Kesä tuo tullessaan Tähkän ja Revohkan kompaktin minikiertueen, johon mahtuu tänä vuonna 7 keikkaa eri puolella Suomea. Lisäksi keikkailen muun muassa Kajaanin runoviikoilla muusikkona ja kapuna Minä unohdin miten suuressa talossa asun -esityksen kanssa, joka perustuu Mirkka Rekolan runoihin. Sävellystyöt kulkevat koko ajan rinta rinnan muusikon töiden kanssa ja tänä kesänä viimeistelen pian julkaistavaa koko perheen näyttämöproduktiota, joka tulee ensi-iltaan syksyllä. Miten paljon ehdit tehdä muuta ja mitä se muu on nyt? Tällä hetkellä keikkamäärämme Tähkän ja Revohkan kanssa on sen verran maltillinen, että ehdin hyvin tekemään myös muuta. Kansanmusiikin sarallla työskentelen kesän aikana pohjoismaisen Ordseglare-kokoonpanon kanssa maidemme naisrunoilijoiden tekstien parissa, kun sävellämme niiden pohjalta yhtyeelle uutta materiaalia. Kokoonpanoon kuuluu nais kansanmuusikoita minun lisäkseni Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Leif Väre
6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 H annu Kellan elämäntarinaa kuunnellessa karateharrastus ei tule yllätyksenä. Hannun kuvailu pojasta, jolle musiikkileikkikoulussa yritetään keksiä soitinta, piirtää kuvan touhukkaasta kaverista, jonka pitkäjännitteisyys ei riitä viuluntai pianonsoiton opiskeluun, mutta innostuttuaan menee läpi mistä vain. Haitari ankkuroi pojan tuoliin ja harjoittelemaan. Moskovan olympialaisista mummon tuoma leikkihaitari vaihtui ensimmäisellä soittotunnilla oikeaan harmonikkaan. Ensimmäisenä opettajan oli Helka Kymäläinen . Työtä jatkoi Elina Leskelä . – Olin tunnollinen harjoittelija kun soitettava kappale ja aihe kiinnosti. Varhaisteininä kansanmusiikki vei mukanaan kun hollolalainen Matit ja Maijat -kansantanssiryhmä löysi nuoren muusikon mukaan toimintaansa. Koinurit, Folkkarit, Maria Kalaniemi Aldargaz ja muut tuon ajan kansanmusiikin tähdet olivat tärkeitä esikuvia. Hannusta tuli Matit ja Maijat -tanssiryhmän säestysryhmän johtaja. Pian alkoivat pienet sovitusja säveltämistyöt. – En tiennyt varmasti, osasinko. Kun 1990-luvun puolessa välissä alkaneeseen Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutukseen päässeille hollolalaisille tanssijoille sävellykset kelpasivat ja tuli tunnustusta ja muutamia palkintojakin, itsevarmuus kasvoi. Hollolassa oli Hannun nuoruudessa vahva kansantanssin perinne. Tuhannen oppilaan koulussakaan kukaan ei ihmetellyt kansantanssiharrastusta, kun harrastajia oli kaikissa ikäluokissa paljon. Vaikka nykyään kansantanssin perinne on päässyt katkeamaan, järjestetään Hollolassa edelleen Hollo ja Martta -kansantanssifestivaalia. Yli kolmenkymmenen tanssiparin nuorten ryhmät ovat kuitenkin historiaa. Vakavampi musiikinopiskelu alkoi kouluikäisenä konservatoriossa. Ohjelmisto oli sitä, mitä opettajat panivat soittamaan, pääasiassa klassista ja nykymusiikkiakin. Kolmetoistavuotiaana löytyi tanssimusiikki. Kapakat ja tanssipaikat tuli kierrettyä jo paljon ennen täysi-ikäisyyttä – En tiedä, kuinka terveellistä on niin nuorena lähteä tanssikapakoihin näkemään keski-ikäisten kiimaa, mutta silti olen oppilaille sanonut, että yrittäkää löytää homma, jossa harjoittelemisesta maksetaan. Kolme kesää meni sisävesiristeilylaivallakin, ja se oli leppoisampaa hommaa. Opinnot jatkuivat konservatorion jälkeen Keski-Pohjanmaan konservatorion kansanmusiikin osastolla ja sitten Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Töitä on koko ajan ollut sen verran, että opiskelutahti on ollut varsin verkkainen. Kandin tutkinto valmistui 2012 ja maisteriopintojen valmistumisesta on kiittäminen koronaa. Maisterin paperit Hannu sai vuonna 2021. – Taisin tehdä jonkinlaisen ennätyksen. Vaikka kaikki opintonsa aloittaneet eivät valmistu koskaan… Tsuumailemaan Vuonna 1998 tuottaja Hilkka Jääskeläinen (nyk. Hilu Toivonen-Alastalo) sai idean, että Suomessa kansanmusiikkia ja kansantanssia pitäisi hyödyntää matkailumarkkinoinnissa. Jääskeläinen visioi kesäshown, jossa esiteltäisiin myös kansallispukuperinnettä ja ryhtyi Maiju Sirosen kanssa kokoamaan Tanssiteatteri Tsuumia. Ohjaaja-koreografiksi tuli Matti Paloniemi ja muusikkoryhmän johtajaksi Hannu Kella. Toiminta muuttui pian ympärivuotiseksi ja ammattimaiseksi. Tanssiteatteri Tsuumilla oli kysyntää ja se sai myös huomiota. Tsuumista on kirjoitettu kymmenittäin artikkeleita ja kansanmusiikkilehti Friitissä on vuosituhannen vaihteesta eteenpäin juttu joka vuosi muutaman vuoden ajan, vaikka esityksissä kansantanssiperinne oli häipynyt hieman taka-alalle. Hannu Kellan muuHannu Kella ei työtä pelkää Mustan vyön saavuttaminen karatessa edellyttää tekniikoiden erinomaista hallintaa ja niiden soveltamiskykyä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hollolalaisella mustan vyön karatekalla Hannu Kellalla on riittänyt erilaisia tilanteita myös varsinaisessa ammatissaan muusikkona ja tapahtumantuottajana. Mielen hallintaa on vaadittu niin hiihdon MM-kisojen taiteellisena johtajana kuin Euroviisujen väliaikanumeron rakentajanakin. Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Jani Mahkonen
7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 sikkoryhmän ja tanssiteatteri Tsuumin yhteistyö huipentui vuoden 2007 Euroviisuihin, kun Lordin edellisen vuoden voiton myötä kisat järjestettiin Suomessa. Hannu Kella sävelsi semifinaalin väliaikamusiikin ja johti orkesteria, koreografian teki Matti Paloniemi. Kalevalaan perustunut teos kuvasi suomalaisuutta. – Eläessäni en ole tehnyt niin paljon töitä seitsemän minuutin eteen. Tanssiteatteri Tsuumin ja Tsuumi-orkesterin tiet erosivat Euroviisujen jälkeen, mutta mistään ristiriidoista ei ollut kysymys. Oli vain aika siirtyä eteenpäin. Orkesteri sai luvan käyttää Tsuumi-nimeä, mutta jotenkin se oli erotettava tanssiteatterista, että yleisö tietäisi, mitä menee katsomaan. Yhtyeen silloinen valokuvaaja Marko Mäkinen ehdotti, että yhtyeen nimeen liitetään Sound System. Niinpä Hannun lempiorkesteri alkoi esiintyä Tsuumi Sound System -nimellä. Viidentoista vuoden ajan yhtye on kiertänyt yli pari kymmentä maata ja tehnyt ison pinon levyjä, vaikka nimi on aiheuttanut pieniä väärinkäsityksiä. – Yksi tuottaja sanoi, että joku oli jättänyt keikan väliin, kun luuli yhtyeen soittavan konemusiikkia, Hannu nauraa. Yhtyeelle on kuitenkin hyvin tärkeää, että kaikki soitetaan itse. Tsuumi Sound System on ankkuroinut paikkansa suomalaisen nykykansanmusiikin kentässä. Moni Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmaan pyrkivistä kertookin lempiorkestereikseen Friggin ohella Tsuumi Sound Systemin.Vuosituhannen toisen kymmenen alussa Hannu löysi elämänkumppanikseen Heidin. Yhteiselämän alkua hankaloitti se, että puoliso oli ruotsinsuomalainen ja asui Göteborgissa. Päätettiin lähteä kokeeksi asumaan vuodeksi sinne. Vuosi venähti kuitenkin kolmeksi. – Tehtiin yhdenlainen ennätys kahden lapsen muodossa. Kasperi ja Minka ovat syntyneet saman kalenterivuoden aikana, mutta eivät ole kaksosia. Lopulliseksi sijoituspaikaksi päätettiin kuitenkin valita Suomi. Pariskunta piirsi puolentoista kilometrin säteellä ympyrän Hannun äidin asuinpaikasta Hollollassa. Sieltä löytyikin koti perheelle. Hollolaan haluttiin, koska lapsenhoitoapu ja muukin turvaverkko on lähellä kuten myös Helsinki ja lentokenttä.
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 – Göteborgin vuosina tulivat Finnairin lentoemännät sen verran tutuksi, että avasivat minut nähdessään valmiiksi matkatavaralokeron, johon haitari mahtui. Tsuumissa Hannu Kella tutustui myös tanssija-koreografi Ari Nummiseen . Nummisen kanssa heräsi ajatus tallentaa ja esittää Arin pienenä poikana vanhoilta työläisiltä oppimia työväenlauluja. Niinpä miehet perustivat Duo Ari Numminen & Hannu Kella. Duo on tehnyt kaksi osaa Vanhoja työväenlauluja -albumia. Viimeinen laulukeikka tehtiin vappuna 2021. Sen jälkeen osin maailmantilanteen vuoksi esiintymiset ovat olleet tauolla. Viime vuosikymmeninä pääasiassa koreografina toiminut Ari Numminen aloitti uudelleen tanssimisen ja teki trilogian, jonka yksi osa on tanssiteos Vallakumousetydit , jonka musiikin sävelsi ja esittää Hannu. Teosta esitettiin vuonna 2022 eri puolilla Suomea. Varsinainen ruuhkavuosi Viime vuosikymmenen puolivälissä Hannulle osui toinen mittava ponnistus, Lahden hiihdon MM-kisojen avajaisja päättäjäisnumeroiden taiteellinen ja musiikillinen johto sekä sävellystyö. Voi hyvin kuvitella, miten paljon haastavampaa on tehdä teos hiihtostadionille kuin näyttämölle. Huippuammattilaisten kanssa oli turvallista tehdä töitä, jos kohta vähän hirvittikin, pääseekö Toni Niemisen esittämä Rölli-peikko suurmäestä turvallisesti alas. Ilmojen herra toi omat ongelmansa. Jos kaatosade oli aikaisemminkin arvokisojen avajaisesiintyjiä kastellut, tuli sade tällä kertaa lumena. Televisiossa tosin todellinen talvi näytti hyvältä, vaikka Kiira Korven luistelu rullaluistimilla kinoksissa ei aivan toivotusti onnistunutkaan. Musiikin säveltäminen oli Hannun mukaan urakan helpoin osuus, vaikka hiihtokansalle säveltäminen on eri juttu kuin kulttuuriväelle. Tarttuvan teeman keksiminen tuotti vaivaa. – Kerran suihkussa oivalsin, että minähän olen säveltänyt sen jo! Teema löytyy Tsuumi Sound Systemin levyltä Floating Letters , Circus on Ice -kappaleen c-osasta. Niistä kahdeksasta tahdista tuli kisojen jingle. Sitä soitetaan vieläkin Lahden kisoissa. Muutoin kisat vaativat valtavan määrän vääntämistä ja säätämistä. Mukana oli toista tuhatta lahtelaista ja rahatkin piti saada riittämään. Kaikesta jäi kuitenkin loppujen lopuksi hyvä mieli. – Edelleen saattaa joku tapaamani 800 kuorolaisesta kertoa muistelevansa laulettuja stemmoja. Kisavuonna Sinfonia Lahti tilasi vielä Perintö-nimeä kantavan sävellyksen, jossa mukana oli Kaartin soittokunta ja suurkuoro. Timo Alakotila, joka sovitti ja orkestroi teoksen, oli niin suuri apu, että teosilmoituksessa hänen sovitusosuutensa on merkitty normaalia kaksi kertaa suuremmaksi. Tsuumi Sound System on Hannu Kellan tärkein tyhtye. Yhtyeen kokoonpano on tällä hetkellä Pilvi Järvelä (vas.), Jani Kivelä, Olli Rantala, Tero Hyväluoma, Hannu Kella, Jussi Nikula ja Pekka Seppänen. Yhteistyöstä tanssija, koreografi Ari Nummisen kanssa on syntynyt kaksi albumia Vanhan työväen lauluja sekä tanssiteos Vallankumousetydejä.
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 – Timo on suurin idolini ja mentorini. Sain kunnian olla ensin hänen oppilaanaan ja myöhemmin olemme tehneet lukuisia yhteisiä produktioita niin tanssiteatterin, kuin musiikinkin parissa. Yhteisiä levyjäkin on useampia. Vuoden 2017 aikana Hannu teki vielä Lahden kaupunginteatteriin Täällä pohjantähden alla 1 ja 2 -näytelmien musiikit Siitä tuli uran kiireisin työvuosi. Ponnistukset söivätkin voimia. Urakoista toipumiseen meni pari vuotta – toki pienempiä töitä tehden. Säkillisiä Ossi Niinimäen sävellyksiä Kun henki alkoi taas kulkea vapaammin ja Hannu jaksoi katsella seuraavaa suurempaa projektia, tulikin korona. Mieleen muistui kesken jäänyt urakka, hollolalaisen pelimanni Ossi Niinimäen tuotanto. Hannu oli soittanut Ossin kanssa jo pienenä poikana, ja Ossi oli ollut myös pitkään Matit ja Maijat -ryhmän säestäjä. Göteborgin aikana tuli suruviesti hymyilevän pelimannin kuolemasta. Häneltä tiedettiin jääneen jälkeen huomattava määrä sävellyksiä, nuotinkirjoitustaitoinen kun oli. Niinimäen ystävälle Esko Kivistölle arkistoja oli jäänyt pari jätesäkillistä, joita Hannu alkoi katsella vuonna 2014, mutta työn keskeytti MM-kisaprojekti. Vuosikymmenen lopulla Hannu sai Hämeen taidetoimikunnalta apurahan aineiston läpikäymiseen. Hän alkoi lajitella sävellyksiä, joita oli nuottipaperien lisäksi mainoslehtisissä ja aikakauslehtien takakansissa. Kaiken kaikkiaan hän ehti lajitella yhdeksisensataa sävellystä, kun projektin haastattelujen yhteydessä mestaripelimanni Aimo Mantere kehotti Hannua soittamaan pelimanni Väinö Antilalle. – Antila ilahtui soitosta. Hänellä oli ollut Niinimäen jäämistöä pinoittain autotallissaan jo vuosia ja kysyi, tulenko hakemaan. Mikä siinä auttoi. Lajittelu jatkui. Toki pariin tuhanteen nousevassa sävellysten joukossa oli paljon samankaltaisia melodioita, mutta määrä oli silti yllätys. Hannu kokosi neljänsadan pelimannisävellyksen joukosta alun toistasataa kappaletta ja kirjoitti ne puhtaaksi. Lisäksi hän haastatteli Niinimäen omaisia ja läheisiä ja kokosi nuottikirjan Hymyilevä pelimanni. Viime vuonna projektille laitettiin piste, kun Hannu levytti Pilvi ja Esko Järvelän kanssa kuusitoista valikoitua kappaletta. – Mielellään edelleen lähdetään soittamaan Ossin kappaleita, kun kysytään. Ossin sävellykset ovat myös erittäin suosittua opetusmateriaalia erilaisilla kursseilla, Hannu kertoo. Tie valtion taidetoimikuntaan Tällä hetkellä Hannu Kellan elämässä on meneillään rauhallisempi vaihe. Tsuumi Sound Systemin kanssa tehdään keikkoja, ja tuore livelevy Concert in Stereo on kerännyt listasijoituksia ja hyviä arvosteluja. Kahdeksanhenkisen yhtyeen liikutteleminen tekniikan kanssa taloudellisesti kannattavasti ei ole helppoa. Ystävyys ja rakkaus soittamiseen yhdessä saa porukan kuitenkin aina uudelleen liikkeelle. Kalenteria täyttää sävellystöiden lisäksi opetustyö ja karatevalmennus sekä lasten harrastukset. Omasta kunnosta on huolehdittava myös. Keikalle lähdetään kysynnän mukaan. Hannun toiminnassa vähemmälle huomiolle on jäänyt yhteistyö Sinfonia Lahdessa soittavan tuubansoittaja Harri Lidslen Tuubakimalainen-yhtyeessä. Sen kanssa Hannulla on takana useampi sata lastenkonserttia. Kansanmusiikin asema kulttuurin kentässä ei Hannua huoleta. – Aina se on ollut valtavirran varjossa, mutta vuosikymmenien ajan on tullut uusia lahjakkaita tekijöitä ja kansanmusiikkia kuunnellaan. Minusta on myös merkkejä siitä, että yhä suurempi joukko on siitä kiinnostunut. Se näkyy esimerkiksi Flowfestivaalin ohjelmassa ja striimaustilastojen kansainvälisyydessä. Hannu mainitsee kaksi edellytystä, jotka pitävät melkein minkä tahansa ilmiön elävänä ja menestyksellisenä. Toinen on rahoitus, jota ilman taiteellinen taso laskee väistämättä ja toinen on esikuvat. Kun näkee huippuesityksiä, syntyy halu pyrkiä samaan, olipa kysymys musiikista tai urheilusta. – Sen vuoksi samojen pitäjien joukkueet uusivat mestaruuksia vuosi vuodelta. Rahoituksesta Hannu on päässyt päättämään itsekin. Häntä kysyttiin ensin läänin taidetoimikuntaan antamaan lausuntoja ja samalla kysyttiin kiinnostaako valtakunnallinen toiminta. Mitään ei kuulunut ja yllätys olikin melkoinen, kun oma nimi löytyi tuoreen valtion taidetoimikunnan kokoonpanossa ensimmäisenä. Jostain syystä ilmoitus valinnasta oli päätynyt roskapostin joukkoon. Hannu arvostaa nimityksen korkealle, vaikkei muuta palkkioita maksetakaan kuin kokouksista ja yksittäisistä arvioista apurahaanomuksiin. Satojen apurahahakemusten arviot tehdään omalla ajalla. Aikaa kuluu useampi viikko vuodessa. Hannu katsoo kuitenkin olleensa itse etuoikeutettuna apurahan saajana niin pitkään, että maksaa ajallaan mielellään takaisin. – Lisäksi se on aitiopaikka nähdä, miten hienoa työtä niillä rahoilla tehdään. Valtion taloudesta vastuullisten kannattaisi joskus tulla katsomaan, miten valtavasti saadaan aikaan muutamalla miljoonalla! Hannulla itsellään on tekeillä useampia hankkeita, joista ei voi vielä paljoa kertoa. Lisäksi on joitakin haaveita, joista voi kertoa. – Olen säveltänyt paljon teattereille, mutta koko illan elokuvan musiikin säveltäminen olisi kiinnostavaa, ja säveltäminen isoille orkestereille. Sooloprojektikin on ollut mielessä, mutta sen punainen lanka on vielä haussa. 46-vuotiaan Hannu Kellan elämänuraa muusikkona ja säveltäjänä näyttää leimaavan tulevaisuudessakin vahvasti määrätietoisuus, työtä ja haasteita pelkäämätön asenne ja nöyryys. – Jos tällä alalla meinaa pärjätä, niin pitää tehdä mitä pyydetään. Hannu Kella Säveltäjä, sovittaja, muusikko, tuottaja Musiikin maisteri Valtion musiikkitoimikunnan jäsen Mukana yli 40 äänitteellä Kansainvälisiä esiintymisiä eri kokoonpanojen kanssa yli 30 eri maassa neljällä mantereella Toiminut tai toimii mm. seuraavissa yhtyeissä: Tsuumi Sound System, Duo Ari Numminen & Hannu Kella, Timo Alakotila & Hannu Kella, Septentrio, Mikael Saari band, Timo Alakotila & ikiliikkuja, Kajaus, Tuubakimalainen, Matit ja Maijat, Duo Eva Rune & Hannu Kella Toiminut säveltäjänä ja sovittajana, sekä muusikkona tai orkesterin johtajana yli sadassa produktiossa Teostopalkintoehdokkuus ja useita Emma-palkintoehdokkuuksia (Tsuumi Sound System) Karatevalmentaja ja 1. dan (musta) vyöarvo Shotokan tyylisuunnan karatessa.
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 P aikallista pelimannikulttuuria suurella sydämellä vaaliville ovat viimeistäänkin kuluneen vuosikymmenen myötä tulleet tutuiksi niin seudun useat menneiden aikojen suosikkisävelmät kuin keskeiset soittajatkin. Merkittävintä roolia prosessissa on näytellyt Härmä-seuran kustantama, Airi Linnan toimittama ja Risto Kuparin nuotintama vuonna 2013 julkaistu Vanhoja pelimannisävelmiä Härmästä -vihko, jossa käydään läpi 1900-luvun alahärmäläisen pelimannikulttuurin vaiheita niin sanoin kuin sävelin. Julkaisun kuvaosiota komistavassa kruunuhääkuvassa vähärivisten haitareidensa kanssa poseeraavat aikansa suosituimpien hääsoittajien joukkoon alueella kuuluneet veljekset Matti ja Nikolai Mäenpää . Matti ja Nikolai Mäenpään sekä sisarensa, kansanlaulaja Miina Rintasen perhepiirissä soitto ja laulu ovat epäilemättä nauttineet hyvin erityistä asemaa raskaan arkisen aherruksen vastapainona. Perimätiedon mukaan sisarusten isä Matti Juhanpoika oli viulupelimanni ja musiikkiharrastus on kulkeutunut suvussa menestyksekkäästi myös myöhemmille sukupolville aina näihin päiviin saakka. Mäjenpään Harmaapää Samuli ja Jenny Paulaharjun kansatieteelliset keruumatkat Härmän kylille 1929– 1931 ovat paikallisen talonpoikaiskulttuuritiedon säilymisen kannalta kulttuuriteko vailla vertaa. Paulaharjut ehtivät tuolloin haastatella 117 alaja ylihärmäläistä. Nämä haastattelut löytyvät alkuperäisessä muodossaan, puhtaaksikirjoitettuina nidoksina, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistosta. Kuten arvata saattaa, matkalla alkuperäisestä kerronta-asusta Härmän aukeilta -kirjaan on verrattain monta asiaa tehokkaasti tiivistetty ja karsittu, minkä vuoksi joitakin tärkeitä yksityiskohtia ymmärrettävästi jää arkistojen pimentoon odottamaan etsijäänsä. ”Koko häähuone oikein helisi ja pauhasi, kun pelimannit panivat parastaan. Puuställin häissä Mäjenpään Harmaapää ja Peli-Toltti trukapelimanniina kilvan kihnuttivat fiulia, ja Ylistaron Vakkinen* pudisteli kuluseulaa** ja poukutti sitä pöytään niin, että tuli suuri kolo. Komeaa oli kun vielä planeettiploosarikin*** puhaltaa luritteli joukkoon planeetilla.” (Samuli Paulaharju: Härmän aukeilta) * Vakkinen eli Jaakko Arkkola (s. 1842) oli ylistarolainen puhallinsoittaja ja tunnelman tahdittaja ** kuluseula; todennäköisesti viljaseula *** planeettiploosari = klarinetinpuhaltaja Härmän aukeilta -kirjan luettuani jäi mieltäni jokin vaivaamaan – kuka oikeastaan oli tämä Mäjenpään Harmaapää? Reilun vuosikymmenen Härmässä asuttuani tutuiksi olivat tulleet jo muut edellä mainitut vanhat soittajat, mutta eipä vielä tämä pelimanni. Aikani asiaa pähkäiltyäni tulin siihen päätelmään, että haitaristiveljeksistä se ei voinut kumpikaan olla, joten olettamukseni oli, että kyseinen Harmaapää täytyy olla poikien isä Matti. Olin jäljillä, mutta kuitenkin hitusen verran väärässä. Jostain selittämättömästä syystä, kortesjärveläisen Matti Haudanmaan elämästä koostettua Kulkurista kuninkaaksi -teoksen nuottiosiota toissa syystalvena selatessani, pysähdyin erityisesti erään polskan kohdalle. Toivo Kuulan nuotinnos eteläpohjalaisten kansansävelmien keruuaineiston puhtaaksikirjoitetun käsikirjoituksen lehdeltä avasi Kuulan merkitsemän jousitusehdotuksen myötä sävelmää uuteen valoon – vanhaan aikaan – ja aloin valtavasti innostua kappaletta soittaessani. Polskaa hyvän tovin kertailtuani siirryin lukaisemaan myös sivun alareunassa sävelmästä kirjoitettua liitetietoa ja sieltä Unohdettu härmäläinen mestarisoittaja Teksti: Antti Järvelä Matti Haudanmaan nuottikirjan alaviite johdatti Antti Järvelän arkistojen äärelle. Salapoliisitarinaa muistuttavien vaiheiden kautta Samuli ja Jenny Paulaharjun kirjaamat haastattelut veivät unohdetun pelimannin jäljille. Kruunuhäät Väinölässä 1912. Pelimannit vas. Matti Mäenpää, oik. Nikolai Mäenpää. Morsiamena Fiina Luoma, sulhasena Einari Siekkinen. Miina Rintanen o.s. Mäenpää, kansanlaulaja, Matti ja Nikolai Mäenpään sisar. R ai m o Lo uh ira nn an al bu m i. K an sa np er in te en ar ki st o
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 silmiini suorastaan rävähti A. O. Väisäsen sitaatti Haudanmaan kommentista tallennetun sävelmän yhteydessä: ”Kans niitä härmäläisiä Mäenpään polskia.” Vimmalla aloin käydä kirjan nuotteja tarkemmin läpi. Haudanmaan Mäenpäältä opituiksi merkittyjä sävelmiä kahlatessani tajuntaani iski todella, että Härmässä on vaikuttanut aivan äärimmäisen taitava 1800-luvun alkuvuosikymmenten musiikkielämän parissa varttunut kansansoittaja! Haudanmaalta tallennetuista vanhaa perinnekerrostumaa edustavista sävelmistä täysin varmasti neljä sävelmää Kortesjärven mestari on oppinut Mäenpäältä. Pitkään asiaa pyöriteltyäni ja nuottiaineistoa vertailtuani uskaltaisin kuitenkin tehdä vahvan olettamuksen, että helpostikin kymmenkunta vanhempaa soittokappaletta – polskia ja marsseja – on Haudanmaan ohjelmistoon siirtynyt nimenomaan Mäenpäältä. Lapuanjoen varrelta Vuosisatojen ajan on Kuortaneenjärven ja Lapuanjoen rantamilla kaikunut monen verrattoman taitavan pelimannin soitto. Oppejaan eri aikakausien taiturit – musiikin muut harrastajat mukaan lukien – ovat paljolti ammentaneet ennen autonomian aikaa niin Ruotsin kruunua palvelleilta sotilassoittajilta kuin myös paikallisilta valtapelimanneilta, jotka muistinvaraisesti ovat menestyksekkäästi vaalineet vähintäänkin jo 1600-luvun alusta saakka alueella vaikuttaneiden piipareiden perintöä. Asutuksen levitessä Pohjanmailla on käsityöläisammattien parissa ilmennyt merkittävän monialaista kulturellia oheisosaamista. Kirkonkirjat sekä perimätietona säilyneet, paikallisen perinteen tutkijoiden vuosikymmenten työn jäljiltä avautuneet asiayhteydet avartavat käsityksiä myös alueen musiikillisesta perinteestä ja soittajista. Taustatekijöitä ja kirkonkirjoja tutkiessani sekä tärkeää vertaistukea paikallisilta sukututkijoilta saaneena suunnistin 2022 kevättalvella SKS:n arkistoon Helsinkiin ja aloitin Paulaharjun käsikirjoitusaineistojen järjestelmällisen läpikäynnin. Kolmen päivän sinnikkään etsintäurakan päätteeksi onnistuin löytämään varmistuksen uudelle, sukututkimuksen pohjalta syntyneelle olettamukselleni, että Mäjenpään Harmaapää olikin Lapuan LatvaTeikarilta aikanaan Härmään muuttanut Juha Mäenpää. Paulaharjun muistiinpanot antoivat vähäisessä määrin, mutta sitäkin tärkeämmin, lisävalaisua viulupelimannin elämästä Härmässä. Juha Heikinpoika Latvateikari (s. 1819) syntyi Lapuan Latva-Teikarille, Tiistenjoen Paavolasta muutamia kilometrejä joen alajuoksulle päin. Syntymäajankohtaa peilaten on silkka mahdottomuus, etteikö Juha nuoruusvuosinaan olisi ollut musiikillisesti tekemisissä niin Paavolan laajalti tunnettujen pelimanniveljesten Peli-Jussin (s.1815), Peli-Erkin (s. 1820) ja Peli-Jaskan (s. 1822) kuin aikansa kuortanelaisten taitureiden, kuten Matti Herojan (s. 1800) kanssa. Tuolloin soittajia oli kuitenkin suhteellisen harvassa – soittimet ja soittotarvikkeet lähes yhtä harvalukuisia – mutta olemassa olevan tiedon perusteella tuolla Lapuanjokivarren osalla näitä on löytynyt hämmästyttävän tiheään. Härmä kutsuu Soittajille oli kysyntää, kun suuria juhlia ryhdyttiin toden teolla suunnittelemaan. Parhaiden pelimannien kanssa asiaa piti sopia jopa vuotta aiemmin. Väestöpohjaan nähden Kuortaneelta Lapuan suuntaan löytyi hämmästyttävän monta todella taitavaa soittajaa eri ikäpolvissa. Oletettavaa onkin, että elannon hankkiminen soittamalla olisi Juhalle synnyinseuduillaan tietänyt kovaa kilpailua. Härmä varmaankin vaikutti monin tavoin kiinnostavalta vaihtoehdolta. Juhan täti Liisa (s. 1796) oli aiemmin muuttanut emännäksi Piriin Ritalan taloon. Ritalassa syytinkifaariudesta nautti Liisan iäkäs isä Heikki . Juhan veli Heikki oli talossa renkinä ja Juha pääsi itsellisenä asumaan Ritalaan. Ehkäpä Juhan maine soittajana oli jo ennestään ehtinyt matkata pitkin Härmän raittia, kuka tietää. Tuolta aikakaudelta kun ei härmäläisistä soittajista ole juurikaan tiedossa merkintöjä Isontalon munsalalaislähtöistä pelimannia Johan Andersson Qvistiä lukuun ottamatta. Kotipitäjästään Alahärmästä Mäjenpään Harmaapää reissasi ahkerasti ympäryspitäjien hääsoittoihin. Viulutaiturin tiedetään soittaneen Jepualla, Kortesjärvellä, Kauhavalla sekä Ylihärmässä, mutta hyvin todennäköisesti hänen soittoaan päästiin taivastelemaan muillakin lähialueilla. 1840-luvulla Ritalassa viettämiensä vuosien aikana Juha hankki vertaansa Alkuperäinen nuottikuva Toivo Kuulan käsikirjoituksen (puht.kirj. Bologna 1909) polskasta, josta pääsin tämän vyyhdin jäljille. Vuoden 1907 keruumatkan aineistoa. Samuli ja Jenny Paulaharjun käsikirjoituksesta. SK S: n ar ki st o Matti Haudanmaa. M us eo vi ra st o
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 H el en e Li nd fo rs R ai m o N um m el a Kirsi Jaakkola • Beltuna Alex 3 Walnut Raimo Nummela • Beltuna Prestige 2050 Double Bass Blue Sfumato Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Studio IV Compact Beltuna Sara 3 www.traditune.fi info@traditune.fi vailla olevan soittajan maineen ja oli ilmeisen hyvin toimeentuleva. Suullisen tiedon mukaan sangen köyhistä oloista mestarisoittajaksi ponnistanut Eoli ollut tarpeen vaatiessa valmis verrattain avokätisesti lainaamaan rahaa sitä tarvitseville, mutta erityisen arvokkaaksi arkistojen kätköistä kohosi tiedonjyvänen, josta ilmeni, että nimenomaan soitollaan Juha tienasi rahat, joilla 1849 tienoilla hankki isännyyden Mäenpään talosta. ”Se soitti niin kun taivhasta olis purotellut.” (Nukalan paappa Juha Mäenpäästä, Alahärmä 14.8.1931. Samuli ja Jenny Paulaharjun käsikirjoitukset, SKS). Kirjoittaja on mus.kand., freelance-muusikko ja musiikin ohjaaja, joka 1/2022 alkaen on työskennellyt Taiken myöntämällä 5-vuotisella taiteilija-apurahalla. Artikkeli on julkaistu aiemmin Härmän Joulu 2022 -lehdessä. Pelimannit hevoskärryillä hääseurueen kärjessä, määränpäänä taustalla häämöttää Ritalan piha. Hiljattain puretun talon pihapiiri toimi v. 1925 Pohjalaisia-elokuvan keskeisimpänä tapahtumapaikkana. K an sa lli ne n A ud io vi su aa lin en In st it uu tt i K AV I. Ku va ka ap pa us : A nt ti Jä rv el ä Muista ilmoittaa tapahtumasi Kamukantaan!
13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MEHRNOOSH ZOLFAGHARI SYNTYMÄPAIKKA: Iran AMMATTI: Muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Zemiene ELÄMÄN MOTTO: Olkaamme kuin aurinko, joka lämmittää meistä jokaista. Rakastakaamme ja tukekaamme toisiamme, jotta maailmasta voi tulla rauhan täyttämä. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Moein Hasheminasab Santoorin lumo ja voima L ähi-idästä kotoisin oleva koteloitu kielisoitin, santoor, tunnetaan myös muiden muassa nimillä santur ja sant?r ja soitin on löytänyt tiensä vuosituhansien saatossa hyvin laajalle maailmassa. Euroopassa meille tuttuja nimityksiä ovat muun muassa Unkarissa käytetty cimbalom ja englanninkielinen nimitys hammered dulcimer. Euroopassa santoorista kehitettiin keskiajalla cembalo ja myöhemmin piano. Santooria soitetaan lyömällä kieliä pienillä malleteilla (soittolyömävasarapuikoilla). Taitavan soittajan, kuten Mehrnooshin, käsittelyssä sen sointi voi olla herkkääkin herkempi, tai hetkeä myöhemmin räjähtävän raju. Mehrnooshille yhteys soittimeen oli rakkautta ensi kuulemalta. – Yksinkertaisesti jumaloin santooria ja sen ilmaisuvoimaista sointia, joka ainutlaatuisella tavalla välittää tunteet ja kertoo sanattomat tarinat musiikin kautta. Lumouduin soittimen hypnoottiseen äänimaisemaan ja tiesin heti, että nimenomaan tätä soitinta haluan osata soittaa. Lisäksi santoorin soitto yhdistää minut persialaiseen perintööni, ja voin välittää soittimen kauneuden yleisöille ympäri maailman. Santoorin tekee minulle mielenkiintoiseksi myös sen rytmisoitannallinen ulottuvuus, sen lisäksi että se on melodinen soitin. Vaikka Iranissa on meidän näkökulmastamme katsottuna taiteellisen ilmaisun ja esimerkiksi muusikkona toimimisen rajoitusten suhteen toivomisen varaa, eivät tytön musiikkiopinnot ole mahdoton asia. 9-vuotiaan Mehrnooshin pulppuavan musikaalisuuden kanavoi musiikin opiskelun polulle äiti. Kaksi vuotta kestäneen santooriin perehtymisen jälkeen Mehrnoosh pääsi tyttöjen musiikkiopistoon Teheranissa. Monipuoliset opinnot kestivät kuusi vuotta, ja soitinrepertuaariin liittyivät piano sekä lyömäsoittimista kehärumpu daf ja käsirumpu tombak. Musiikkiopistoa seurasivat huippuarvosanoin suoritetut opinnot Teheranin yliopistossa, josta Mehrnoosh valmistui maisteriksi. Santoorin soittajista ehdoton enemmistö Iranissa on miehiä. Naiset ovat soittajistossa harvinaisia, mutta jonkin verran heitä Mehrnooshin lisäksi on ja lukumäärä on kasvamaan päin. Mehrnoosh koettaa omalla esimerkillään kannustaa tyttöjä ja naisia toteuttamaan omat unelmansa aivan kuin hänkin on tehnyt. Santoor on ollut Mehrnooshin soitin jo yli 20 vuotta ja hän on myös opettanut sen soittoa eri oppilaitoksissa Teheranissa kymmenisen vuoden ajan. Mehrnoosh on toiminut monenlaisissa kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa, ja hän julkaissut niin albumeita, singlejä sekä myös kirjan, jossa on 22 santoorille sovitettua sävellystä. Kiinnostus rumpuihin on tuonut hänen soittimistoonsa sittemmin myös käsipannun, handpaninakin tunnetun ufoa muistuttavan teräksisen soittimen, jonka synty sai innoituksensa Trinidadin ja Tobagon steel-pannuista. Uraan on mahtunut sävellystöitä teatterille ja lyhytelokuville, sekä myös osa santoorin ja käsipannun soittajana sekä näyttelijänä yhden Iranin maineikkaimman ohjaajan Dariush Mehrjuin elokuvassa La Minor (2019). Persialainen musiikkiperinne on Mehrnooshille elintärkeä elämänkumppani. Jatkuvasti uusista asioista kiinnostuneena hänen musiikillinen polkunsa ja yhteistyöt ovat johtaneet viime vuosina myös toimimiseen nykymusiikin ja elektronisen musiikin alueilla. Säveltäminen on saanut arvostusta niin kansallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa; kilpailumenestystä on tullut muun muassa Gilgamesh International Composition Competitionissa Yhdysvalloissa sekä Reza Korourian’s Composition Competitionissa Iranissa. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu kiinnostaa Mehrnooshia erityisen paljon, ja siksi hän onkin parhaillaan opiskelemassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -osastolla. Osana opintojaan hän opettaa ja johtaa persialaisen musiikin kokoonpanoa. Esiintymislavoilla hänet voi nähdä sekä soolona että Zemiene-yhtyeen kanssa. Monikansallisella kvartetilla, johon Mehrnooshin lisäksi kuuluvat Merve Abdurrahmani (piano, laulu), Ana Lazar (viulu) ja Vija Moore (lyömäsoittimet, laulu), tuntuvat näkemieni esiintymisten perusteella olevan käsissään nousukiidon ainekset.Nimi Mehrnoosh tarkoittaa ikuista aurinkoa. Mehrnoosh tuntee nimensä tuovan vastuun kantajalleen ja hän muistuttaakin itseään päivittäin siitä kuinka aurinko paistaa ja tuo lämpöä jokaiselle, poikkeuksetta ja demokraattisesti. Iranin pääkaupungissa Teheranissa opiskellut Mehrnoosh Zolfaghari toivoo, että muusikot voisivat hänen kotimaassaan harjoittaa taidettaan ja ammattiaan rajoituksiin törmäämättä, ja että naisten ja miesten mahdollisuudet tässäkin suhteessa olisivat tasa-arvoiset. Mehrnoosh tekee rakastamaansa persialaista musiikkiperintöä tunnetuksi Suomessa ensisijaisena soittimenaan kantele-kansalle mielenkiintoisesti tutun oloinen, mutta kuitenkin kutkuttavan eksoottinen santoor.
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 J uma kertoo, että Bill Hotan eteläpohjalaisten nokkeluuksien kivijalka on Alavuden Sydänmaalla, josta ovat nousseet siivilleen mm. Rock-SM 1978 voittaja Rett Saapas ja seuraavan vuoden nelonen Bingoksi Lämmin, joissa kummassakin Juma oli mukana. Muita paikallisia omituisuuksia olivat Pure Tyynyä, Pirjos Näkyy, Vähästä Kiusalliset ja Suffragette Sisters. – Sydänmaalla oli periaatteena, että vaikka soitettiin tosissaan, niin ei otettu sitä liian vakavasti, Juma kertoo. Huumorin viljelyn takana on myös sen suoma mahdollisuus sanoa suorempaan ja käsitellä siinä sivussa vaikeammatkin asiat. Juma ei sula ajatukseen huumoriyhtyeestä, vaikka keikoilla hauskaa onkin, niin yleisöllä kuin pelimanneilla. – Useimmissa lauluissa on kuitenkin myös ihan vakava ja jopa parantava sanoma. Alkuvauhti rockista Bill Hota -yhtyeen nimi oli alun perin Bill Hota & the Pulvers. Rockin SM-kisoissa Juma oli tutustunut soitinrakentajamuusikko Jussi Ala-Kuhaan . Kun Jussi näki rokkimies Juman soittavan kontrabassoa Kaustisella Alavuden Kaksirivisissä, se nauratti niin, että pyysi häntä mukaan kitaristi Pentti Haapasen kanssa perustamaansa terapiayhtyeeseen. Tarkoitus ei ollut tehdä keikkoja lainkaan, mutta toisin kävi, kun he lojaalisuussyistä päättivät esittää muutaman kappaleen paikallisessa tapahtumassa. Nimi yhtyeellä piti kuitenkin olla, ja se kaivettiin esiin Juman pöytälaatikon sinisestä vihkosta: Bill Haley & His Cometsin innoittamana suomalaiseen kansanperinteeseen muotoiltuna siitä tuli Bill Hota & the Pulvers. Se oli bändin mielestä luonnollinen nimivalinta kansanmusiikkia rock-otteella soittavalle yhtyeelle.– Kun Jussi kuuli ehdotuksen, naurusta ei meinannut tulla loppua. Valinta oli sillä selvä. Ensimmäiset kappaleet olivat Django Reinhardt -tyylin mukaisia instrumentaaleja, svengaavaa humppaa ja letkeää jatsia, kuten Oi Josef, Josef . Soitto kulki, toinen kitara vaihtui mandoliiniin ja keikkakyselyt lisääntyivät. Vanhassa haastattelussa yhtye kertoo, että se ei myy keikkoja, vaan niitä ostetaan heiltä. Mukaan alkoi tulla yhä enemmän omia kappaleita Juman eteläpohjalaisella murteella kirjoittamiin teksteihin. Valtakunnallinen läpimurto tapahtui MTV 3:n kykyjenetsintäkilpailussa Kiitorata 1995. Voittajaksi äänestettiin Sami Pilvilä , toiseksi Anna Eriksson , Bill Hota & the Pulvers oli kolmas ja Nylon Beat jäi neljänneksi. Maikkarin kanssa solmitussa kaksivuotisessa taiteilijasopimuksessa luvatut levyt optioneen jäivät julkaisematta, mutta Kiitorata-kokoelmalevylle päätyi kuitenkin kaksi kappaletta. Olarin Musiikki julkaisi yhtyeen ensimmäisen albumin Rytmiä rupis vuonna 1998 ja se nousi jopa World Music Charts Europen listan sijalle 69. Jussi Ala-Kuhan mandoliinin, Pentti Haapasen kitaran ja Juman kontrabasson maaginen, täyteläinen sointi syntyi vapaiden kielten runsaasta käytöstä. Letkeät itseironiset duurikappaleet ja hyvät jutut toivat keikkoja ja keikoille yleisöä. Kerkko Bill Hota – punkia vai kansanmusiikkia? Eteläpohjalaisuutta ei kuvittelisi helposti liitettävän musiikkiin, joka suhtautuu myötätuntoisesti koomisiin elämänilmiöihin. Mutta moni yleisöä riemastuttava yhtye sattuu olemaan puukkojen ja puntareitten ja rehvakkaitten puheitten valtakunnasta. Bill Hota -yhtyeessä kolmen vuosikymmenen uran tehneen Juhani ”Juma” Lautamajan mukaan siihen on yksinkertainen syy. Jo ha n B jö rk lu nd Bill Hotan juhlakonsertissa lavalla oli välillä väkeä kuin Kaustisen Pelimannitalon rinteessä festivaaliyönä: Tallari, Antti Paalanen, Pauli Hanhiniemi, Sakari Pesola, Lauri Kotamäki, mieskuoro Heikoollenkki, Orffit... muutamia mainitakseni.
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 Koskisen tuottamana syntyi Bill Hota EP 2000 ja Kansanmusiiki-Instituutin julkaisemana toinen kokopitkä albumi Palttua pikkuserkuulle vuonna 2002, kunnes yhtyeelle tuli karu loppu. Jussi Ala-Kuha kuoli sairauskohtaukseen 55-vuotiaana maaliskuussa 2007. – Kevät meni pökerryksissä. Sitten Pentti tuumasi, että kyllä Jussi olisi toivonut meidän jatkavan. Elämä jatkuu Oli mahdotonta ajatella, että trioa täydennettäisiin uudella mandoliininsoittajalla. Päätettiin pyytää mukaan vanhaa tuttua, viulisti Kyösti Järvelää Tötterssön-yhtyeestä.– Pentti tuli kyläkaupassa kysymään, että tulisikko rutkuttamahan. Siitä se lähti, Kyösti muistelee. Kesä 2007 meni uuden linjan hakemisessa, ja syksyllä soitettiin ensimmäinen keikka. Yhtyeen ajatus oli, että uutta jäsentä ei ruveta ohjeistamaan, vaan hän saa tuoda oman panoksensa. Näin uusi sointi syntyy luonnollisesti ja pakottamatta. Jussin muistosingle julkaistiin 2008. Se nimettiin hänen oman, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan sloganin mukaan Kyllä se on niin että ei sitä tierä . Siinä on ajatuksia herättävästi mukana myös Jussin oma sävellys Parasta on kun pääsöö lähtemähän . Kymmenen vuotta vierähti, ja homma alkoi tuntua vanhan kertaukselta. – Oltiin liian syvällä urautuneena, ettei osattu enää uudistua. Mielenkiinto katosi, Juma muistelee. Vuonna 2018 ei tehty enää yhtään keikkaa ja päätettiin kerta kaikkiaan lopettaa. Ajatus yhtyeestä ei kuitenkaan jättänyt Jumaa ja Kyöstiä rauhaan. Uusiutuminen edellytti kuitenkin uutta verta. Uusi kitaristi saatiin mukaan ovelan juonen avulla. – Olin soittamassa Juman kanssa juhannustansseja Alavuden Kaksirivisissä. Tauolla tuli puhetta, että voisi soitella yhdessä duonakin, Arttu Mäkelä kertoo. Juma järjesti kotonaan Folkpicnic-tapahtuman, johon duo Cape Mosquito Bites treenasi fingerstyle-bluesia. Sitä kautta saatiin Arttu huomaamattaan ujutettua myös uuteen Bill Hotaan, jonka nimestä pulverit päätettiin tiputtaa samalla pois. – Kyllä se oli harkittu rikos, Juma tunnustaa.Bill Hotan ohjelmisto uusiutui lähes kokonaan, ja uusi kitaristi toi myös oman sointinsa ja tapansa soittaa. Samoin kuin Kyöstin tullessa riveihin, ei uutta soittajaa haluttu muokata yhtyeeseen sopivaksi, vaan yhtye muuttui uuden soittajan tyylin myötä. Arttu oli jo aikaisemmin omaksunut myös ”syrämmaalaasen” huumorintajun puolisonsa myötä. – Ensimmäisen keikan jälkeen kysyin Jumalta, onko se ajatellut, kuka hänen tilalleen tulee, kun lähtee yhtyeestä, Arttu virnuilee.Bill Hotan kitaristi ja viulisti ovat ammattilaisia toisin kuin Juma, joka sanoo ettei osaa nuotteja eikä ole välttämättä edes kiinnostunut millä kirjaimilla ne basson kielet on nimetty. Kerran piti kontrasta löytää alennettu H eli amerikkalaisen järjestelmän mukaan Bb. – Sanoin, että se on se toiseksi paksuin vaijeri juuresta, kertoo pedagoginakin toimiva Kyösti opastaneensa. Nyt päästy vasta alkuun Kolmekymmentä vuotta sitten Bill Hota & the Pulvers kertoi kolmen muusikolta näyttävän miehen soittavan Jussin tekemiä vehkeitä, jotka näyttivät soittimilta. Siihen nähden soitto on rullannut aina uskottavasti. Uuden kokoonpanon myötä monipuolisuutta ja sointirikkautta tuli vielä lisää. Bill Hota -nimellä julkaistiin albumi Diedeldaidel vuonna 2021. Ohjelmisto oli uudistunut, tekijät olivat entiset. Tekijätiedoista löytyy edelleen Järvelä ja Lautamaja, mutta yli puolen tekijänä on Sepponen , sovitusten ollessa bändin omia. – Orffit-bändistä tuttu Hannu Sepponen on ollut hovisäveltäjämme pitkään, jo vuodesta 2001. Pistää meille kappaleet, joita ei itse kehtaa esittää, Juma vinoilee. Yhtyeen omien jäsenten ja Sepposen lisäksi kappaleita ovat tehneet yhtyeelle muun muassa AP Sarjanto , Jouko MäkiLohiluoma ja Anssi Känsälä . Kappaleita on bändille tarjottu yllättäen ja pyytämättä. Hotalle tuunatut coverit voi laskea yhden käden sormilla; Kolmas Nainen, Ratsia, Juice Leskistä ja pari J. Karjalaista. Vapun alla yhtye piti 30-vuotisjuhlakonsertin teemalla Aina tiellä! Tapahtuma osoitti yhtyeen olevan paljon itseään suurempi. Lavalla oli pilvin pimein yhteistyökumppaneita, musiikin ammattilaisia ja muuten vaan vuosien varrelta mukavia ihmisiä, jotka Arttukin viimein tapasi ja sai yhdessä heidän kanssaan esittää myös vanhempaa Hota-ohjelmistoa. – Välillä Kyöstille totesin, että tässähän saa olla ihan vain matkustaja. Kolmestaan soittaessa joutuu olemaan liiankin tarkkana asialla, edelleen konsertin jälkilämmöstä nauttiva Juma hykertelee. 30 v-juhlakonsertti oli ainutkertainen tapahtuma myös yleisölleen. Liput oli laitettu myyntiin juuri ennen Folklandian keikkaa, ja konsertti myytiin loppuun kahdessa viikossa. Pientä lohtua rannalle jääneille tarjotaan tulevan kesän Kaustisen festivaaleilla lauantaina klo 21.00, jolloin Mondon lavalla esiintyy Bill Hota & the Tallars mukanaan Ritva Talvitie . Bill Hotan taival on kuitenkin vielä kesken kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen ja Jumakin saa pitää vielä paikkansa bändissä. Trion jäsenten kesken on hieman erilaisia ajatuksia tulevan taipaleen pituudesta. Juma arvelee, että jos muutama vuosi vielä, kun taas Kyösti haaveilee nelikymppisten viettämisestä. – Nythän tässä on vasta päästy alkuun, Arttu kuittaa. Vakituisia vahvistuksia ei ole tarkoitus hankkia vaan kolmestaan jatketaan, vaikka Juman mielestä soitto onkin ”kohtalaasen köppäästä”. Ilta-Sanomien Pasi Kostiainen kirjoitti aikoinaan, että ollaan kansanmusiikin Sex Pistols, ja punk-yhtyeenä minäkin olen Hotaa aina pitänyt, Juma vahvistaa. Vuosien saatossa on noussut esiin monia yhtyeitä, jotka ovat taitavasta musisoimisesta huolimatta häivyttäneet vakavuutta esiintymisestään. Kuinka paljon se on Bill Hotan ansiota, on vaikea sanoa. Oli miten oli, iloa ei missään musiikissa ole koskaan liikaa. Bill Hotan diskografia Diedeldaidel, Bill Hota Productions 2021 Kolome komiaa, Bill Hota Productions 2015 Kyllä se on niin että ei sitä tierä, Jussi Ala-Kuhan (1952-2007) muistolle, Aina Kustannus Palttua pikkuserkuulle, Kansanmusiikki-Instituutti 2002 Bill Hota EP, Pyramid 2000 Rytmiä rupis, Olarin Musiikki 1998 Bill Hotan jäsenten muut yhtyeet Kyösti Järvelä Pirulainen Sussu Erkinheimo trio MäSä-duo Kiharakolmio Tötterssön Juma Lautamaja Kiharakolmio Alavuden Kaksiriviset Seinäjoen Ukuleleorkesteri Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit Arttu Mäkelä 5/5 Alavuden Kaksiriviset
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 MUSIIKKIJUHLA / ETHNO MUSIC FESTIVAL MUSIIKKIJUHLA / S O M M E L O 26.6. 2.7.2023 Kainuussa MONIPUOLINEN SUOMALAIS-UGRILAINEN OHJELMA: KATARINA BARRUK YHTYEINEEN (SE) TALLARI & PAULIINA SYRJÄLÄ (FI) AR-GOD JA ANNA MAKEEV (EE) KÄNNU PEÄL KÄBI (EE) (HU) SIAUDELA (LI) SOLJU (FI) SUÕMMKAR (FI) JA PALJON , PALJON MUUTA ! w w w . s o m m e l o . n e t TULE JA KOE SUOMALAIS-UGRILAISTEN KIELTEN JA KULTTUURIEN RIKKAUS ! km_sommelo.indd 1 12.5.2023 12:41:45
Pekka Huttu-Hiltunen KOLUMNI Lapsuudessani, ainakin Pudasjärvellä, tuohon kysymykseen tuli vastata: ”Suomessa on länsi ja itä!” Tämä vanha lasten leikkimielinen sanonta on usein pyörähtänyt mieleeni, kun ajattelen omia kokemuksiani kansanmusiikin tutkijana, kehittäjänä ja organisaattorina. Runolaulu on aikoinaan ollut yleinen laulutapa koko Suomessa ja keskeinen kulttuurisen kommunikaation muoto koko itämerensuomalaisessa kulttuuripiirissä. Laulamalla on ylläpidetty kieltä ja kulttuuria silloin kun sanomalehtiä, kirjallisuutta tai muutakaan kommunikaatiovälinettä ei ole ollut käytössä. Mittaan sidottu laulu on ollut tapa ylläpitää kulttuuria ja siirtää kulttuurisia käsityksiä sukupolvelta toiselle. Vuosisatojen kuluessa läntisessä Suomessa runolaulu on hiljalleen vaihtunut uudempiin laulun muotoihin, riimillisiin kansanlauluihin ja virsiin. Läntinen kristillisyys on ollut tässä muutoksessa keskeinen tekijä, mutta myös muut läntiset vaikutteet. Idässä, ennen kaikkea ortodoksisen kulttuuripiirin alueilla laulutapa on säilynyt pitempään elossa. Siispä meillä suomalaisilla on nimenomaan itäsuomalaisen ja karjalaisen väestön piirissä säilynyt elävä, milloinkaan katkeamaton kosketus tuhatvuotiseen laulamiseen. Runolauluperinne on ollut monimuotoista. On ollut pitkiä kertovia lauluja, mutta myös tunnelmalauluja, lastenlauluja ja jopa pilkkalauluja, sekä improvisoituja tapahtumakuvauksia. Laulamisessa käytettävä mitta on myös tuottanut sanontoja ja kansanviisauksia. ”Ei vara venettä kaada”, lauloi Ontrei Malinen aikoinaan Lönnrotille , ja sanonta on nykyisinkin yleisessä käytössä. Usein vain ei osata yhdistää sanontaa konkreettisesti veneen laitoihin. Väinämöisen mennessä Sampoa hakemaan Pohjolasta, vene varustettiin lisälaidoilla eli varalla. Mielestäni runolauluperinne ansaitsisi tulla luetteloiduksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisiin luetteloihin. Se on äärimmäisen arvokas osa suomalaista kulttuuriperintöä. Toivoisin että kansamusiikkiväki laajasti voisi olla mukana runolaulun asiaa edistämässä. Se, että runolaulu nykyisin on enemmän itäistä perinnettä ei saisi olla esteenä. Viestiä tästä vain Museoviraston ja Opetusja kulttuuriministeriön suuntaan! Myös kansanmusiikkijuhlien ja festivaalien saamassa julkisessa rahoituksessa on mielestäni epäsuhtaa. Musiikkijuhla Sommelo, joka on arkaaisiin kansanmusiikin muotoihin, muun muassa runolauluun erikoistunut, kansainvälistä yhteistyötä tekevä festivaali, saa Taikelta murto-osan valtion avustuksista verrattuna länsisuomalaisiin tapahtumiin. Vuosi sitten oikaisua pyytäessämme Taiken vastaus oli: ”Hakemusten arvioinnin, niiden keskinäisen vertailun ja kokonaisarvion perusteella Musiikkiyhdistys pro Sommelo ry:n tukea laskettiin 5 000 eurolla vuodelle 2022. Hakijan järjestämä festivaali on tärkeä Kainuun seudulla, ja sillä on selkeä teema ja kohdeyleisö. Hakijan menestymiseen keskinäisessä vertailussa ja näin ollen myönnettävän summan laskemiseen vaikutti hakemuksen perusteella Taiteen edistämiskeskuksen tekemä arvio tapahtuman vaikuttavuudesta ja ammatillisuuden luonteesta suhteessa muihin hakijoihin.” Täytyy sanoa, että vastaus tyrmistytti, ja tyrmistyttää edelleenkin! Musiikkijuhla, jolla on kansainvälistä yhteistyötä Pohjoismaihin, Baltiaan, Venäjälle, Eurooppaan ja jopa Kiinaan ja Vietnamiin, katsotaan olevan ”tärkeä Kainuun seudulla” (eli paikallista) ja meidät on arvioitu ammatillisesti vähemmän ansioituneiksi kuin muut hakijat. Hyvänen aika, Sommelon taustalla on pitkäaikaisen kokemuksen omaavia ja ammatillisesti korkeasti koulutettuja järjestäjiä sekä organisaatiossa että esiintyjäpuolella. Mistä tällaiset arviot Taiken viralliseen vastaukseen uivat? Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on näköharha, jonka syntyyn vaikuttaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin, on totuttu ajattelemaan, että Itä-Suomessa ollaan vaatimattomia, tyydytään vähään. Toiseksi, Taiken organisaatiossa asenteet ja ammattitaito eivät ole ajan tasalla. Taiteen kenttää yksinkertaisesti ei tunneta riittävästi. Siis, tiedättekö mitä? Suomessa on tosiaan länsi ja itä! Valtion viranomaisten toiminnassa tämä tulisi tasapuolisesti ottaa huomioon. Tiedätkö mitä? 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 M aa rit A ht on en
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 A ktiivisuus on molemmille selvästi elämäntapa. Tällaisia he ovat, koko ajan menossa ja uusien projektien kimpussa. – Polku on pitänyt luoda itse. Täällä Pohjois-Savossa ei ollut ketään, joka olisi meitä ennen tällaista työtä tehneet, sanoo Petra Lisitsin-Mantere . Edelläkävijöistä he mainitsevat harmonikkataiteilija Petri Makkosen , jonka kanssa työskentelivät vuosina 2007–08 kyläpelimannihankkeessa. Tämän hankkeen aikana istutettiin joitakin siemeniä, joiden tuloksista nautitaan edelleen, esimerkiksi kansanmusiikkitapahtuma Ysti, josta kehittyi myöhemmin kesätapahtuma SiiliFolk. SiiliFolk toimii nykyään myös kansanmusiikkiporukoille tärkeänä vuosittaisena tähtäyspisteenä, joka on hyvä olla perustyön ohella olemassa. – Mutta pelimannit haluavat kokoontua kerran viikossa, siitä ei luovuta. Se on myös henkistä voimavaraa, jaetaan kuulumiset, pidetään tapit tiukalla, kuvailee Riitta Hynynen . Viime vuosina erilaiset kansanmusiikkimessut ovat yhdistäneet mukavasti Pohjois-Savon soittoja lauluporukoita: ensin Friikoolin messu , ja sitten Antti JankaMurroksen säveltämä Savolainen messu. – Messut ovat olleet huikea menestys. Myös sellaiset, jotka eivät muuten ole olleet pelimanneina mukana, ovat tulleet soittamaan. Mukaan on tullut myös esimerkiksi kirkkokuoroja. Hengellinen musiikki on perinteisesti ollut Ylä-Savon seudulla vahvaa, Riitta kertoo. Isommilla vesillä Vaikka sekä Riitta että Petra ovat vahvasti kansanmusiikissa marinoituneita, kansanmusiikki on vain osa heidän arkeaan. Tällä hetkellä Riitta vaikuttaa Iisalmessa yläkoulun musiikkiopettajana ja Petra toimii vapaan sivistystyön puolella KuoRiitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere Monipuoliset savolaiset pelimanninaiset Kuuntelija tuppaa välillä hengästymään, kun Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere kertovat, mitä kaikkea heidän elämäänsä kuuluu. Nämä pohjoissavolaiset naiset tuntuvat olevan koko ajan vauhdissa, milloin missäkin tehtävässä – opettajana, pelimannina, kansanmusiikkiryhmien vetäjänä, esiintyjänä, tapahtumatuottajana, strategiatyön asiantuntijana... Molempien arkeen kuuluvat erilaiset kansanmusiikkija kansanlauluryhmät, kuten Kaskikuusen pelimannit, Mahottomat ja monet muut. Riitan soitin on viulu, Petra laulaa ja soittaa haitaria. Tove Djupsjöbacka Ee ro M an te re
19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 pion kansalaisopistossa. Vaikka ajatus kokopäiväisestä kansanmusiikkityöstä olisi kutkuttavaa, molemmat kokevat voivansa toimia päivätyön kautta laajasti ja monipuolisesti – ja samalla levittää myös kansanmusiikkia, ”sydämensä kieltä”. – Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikkiin niin oltaisiin varmaan siinä tosi hyviä, mutta tällä tavalla on voitu liikkua isommilla vesillä ja vaikuttaa siten kansanmusiikkiin, sanoo Petra. Opettajina he pitävät pelimanniasennetta mukana monenlaisissa yhteyksissä ja voivat myös monipuolistaa kansanmusiikkitarjontaa oppilaitoksissa. – Kansanmusiikki on meidän ilmaisuvälineemme, meidän tapamme toteuttaa itseämme, Riitta muistuttaa. – Kansanmusiikki paistaa varmaan meissä läpi silloinkin kun opetetaan jotain ihan muuta, Petra miettii. He yrittävät pikaisesti laskea montako oppilasta he yhteensä tavoittavat nykyisten tehtäviensä kautta, arviolta viitisensataa vuodessa. – Ja keikat vielä päälle! Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikin opettamiseen ja kehittämiseen, tuskin tavoitettaisiin yhtä laajasti ihmisiä eri asiayhteyksissä, miettii Petra. Molemmat iloitsevat myös siitä, että Pohjois-Savon alueella asuu nykyään useita kansanmusiikin ammattiosaajia kuten Antti ja Anna Janka-Murros , Antti Raekallio , Tatu ja Tiina Viitala sekä Jenni Venäläinen . Yhteistyö on tärkeää, ja tehtäviä voidaan vaihdella välillä riippuen kunkin työja elämäntilanteesta. Työn lisäksi pitää kuitenkin hoitaa perhettäkin: Petralla on neljä lasta, Riitalla kaksi. Oma keikkailu on tärkeää Kaiken opettamisja kehittämistyön ohella Riitta ja Petra kokevat oman keikkailun todella tärkeäksi. He esiintyvät aktiivisesti duona monenlaisissa tilaisuuksissa. – Ihan missä tahansa, kalailloista syntymäpäiviin ja vanhoihin luokkakokouksiin, sukukokouksista urheilukilpailuihin, Hynynen luettelee. Ketterä duokokoonpano toimii myös hyvin pienissä tilaisuuksissa. – Tietty on ihanaa, kun on paljon porukkaa, mutta me rakastetaan niitä keikkoja joissa ollaan lähellä ihmisiä, sanoo Riitta, ja Petra nyökkäilee: – On mahtavaa lähteä peräkylille soittamaan vaikka 15 hengelle. Voimme välittää sen, mitä kansanmusiikki meille on, jolloin siitä tulee omakohtainen kokemus. Meille opettajina on myös tärkeää esiintyä itse kentällä, se on erilaista kuin esiintyminen oppilaiden kanssa. Keikoilla he esittävät monenlaista ohjelmistoa. – Esimerkiksi kaustislaisia polkkia ja mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen polkkia. Kyllä joka keikalla pitää olla ainakin viisi polkkaa, Riitta nauraa, ja Petra jatkaa: – Ja helevetin noppeeta! Sitten on savolaisia lauluja, rekilauluja ja kaikenlaista, mistä itse tykätään. Ohjelmisto elää, vaikka duo ei aina ehdi harjoittelemaan ja laajentamaan ohjelmistoaan tarpeeksi. – Ehkä sitten kun ollaan viisikymppisiä ja lapset on isoja... Uutta ohjelmistoa pitäisi aina aktiivisesti etsiä, eivät ne uudet kappaleet tänne Pohjois-Savoon itsestään tule. Mutta koska meitä on vain kaksi, voimme ottaa ohjelmistoa haltuun aika nopeasti ja kokeilla asioita, kun ei ensin tarvitse sovittaa vaikkapa big bandille tai kamarikuorolle. Riittää että me kaksi pelataan yhteen, toteaa Petra. Polku rakentuu yhä Aktiivisen ja monipuolisen työelämän lisäksi molemmilla on tällä hetkellä myös opintorautoja tulessa. Riitta Hynynen opiskelee musiikkiterapiaa Jyväskylässä, ja Petra Lisitsin-Mantere on aloittanut väitöskirjansa Jyväskylän yliopistossa. – Kun on joutunut itse luomaan polkunsa, se tarkoittaa myös sitä, että se rakentuu yhä. Ei olla jämähdetty tähän, Petra vakuuttaa. Polku jatkuu siis aktiivisena eteenpäin, miettien myös mitä Pohjois-Savossa tarvitaan. Musiikkiterapian kautta voi tavoittaa ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi musiikin ilosta osallisiksi. Lastenja nuorten toiminnalle olisi paljon kysyntää, johon on pyritty vastaamaan esimerkiksi Pirpanapelimannit-projektissa SiiliFolkin yhteydessä, yhdessä varhaiskasvattaja Marjo Matilaisen kanssa. – Toki olisi ihana välillä kehittää kansanmusiikkitoimintaa keskittyneemmin, mutta ehkä sen aika vielä tulee, molemmat pohtivat. – On todella tärkeää, että on kansanmusiikin ammattilaisia, jotka tekevät ainoastaan sitä työkseen, Petra pohtii. – Mutta se ei aina auta meitä PohjoisSavossa, kun he eivät asu täällä. Cd-levyjen kuunteleminen on eri asia. On tärkeää että ihminen pystyy itse kokemaan kansanmusiikin elinympäristössään tai harrastuksen kautta, vaikka se tapahtuisi hiukan puolivillaisemmin verrattuna huippuammattilaisiin. Ja koska on kyse kahdesta aktiivisesta ihmisestä, heillä on heti uusia ideoita mielessä.– Me voitaisiin vaikka haastaa kansanmuusikkoja tulemaan tänne PohjoisSavoon jakamaan omaa muusikkouttaan ja osaamistaan meille opettajille. Tällaiset koulutuspäivät pitäisi järjestää, sitäpä seuraavaksi puuhaamaan, Petra hymyilee. Artikkeli on julkaistu KamuKanta kaikuu! -sarjassa KamuKanta.fi -verkkomediassa. Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka ja bassoremmit ja ergonomiset PasiProlantioremmit Naantali
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2023 VIULUT, ALTOT JA SELLOT SOITA 0400 520 475 info@vainisto.fi www.vainisto.fi HUOM! Viuluja voit koesoittaa ja ostaa Kaustisen festivaaleilla 13.—16.7.2023 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry www.spelit.fi Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2021 Speliyhtye Usko Välimäki ja Uskos' Pois Bill Hota 5-rivisen harmonikkojen huippukonsertti. Mukana mm. Pasi Suikkanen, Kari Koivunen, Kimmo Mänty, Risto Ala-Ikkelä, Timo Saarimäki, Tuomo Ylitalo, Janne Uusitalo ja Anne-Mari Kanniainen Duo Timo Hirvonen, Anne-Mari Kanniainen & Keke Lammassaari,ym. ym. ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Eteläpo hjalaise t Spelit 28. 30.7.2023 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Esiintymässä mm. Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut / ilmoittautuminen: ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Uudistetut Lokakuun Loiskeet 29.9. 1.10.2023 Hotelli Sorsanpesällä Seinäjoella 51. Jarkko Helin & Crawfish Kings Suomen Harmonikkaliitto ry kutsuu soittajia Harmonikansoiton Suomen Pelimanimestaruuskilpailuihin 2023 Kilpailut järjestetään Ikaalisissa Omalla Tuvalla torstaina 29.6.2023. (Teinintie 4-6) Kisojen korkeimman pistemäärän saanut soittaja saa 300 €:n stipendin 1ja 2-rivisten sekä 5-rivisten sarjoissa. Aika: Torstai 29.6.2023 klo 10.00 Paikka: Ikaalinen, Oma Tupa, Teinintie 4-6 Sarjat: 9-vuotiaat (30.6.2013 syntyneet ja nuoremmat) 12-vuotiaat (30.6.2010 syntyneet ja nuoremmat) 15-vuotiaat (30.6.2007 syntyneet ja nuoremmat) 18-vuotiaat (30.6.2004 syntyneet ja nuoremmat) Yleinen (ei ikärajaa) Veteraanisarja (yli 50-vuotiaat) FOLK (ei ikärajaa) Ohjelmistot 1ja 2-rivisten sarjat Kaksi suomalaista perinteistä 1tai 2-riviskappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen tanssilaji. Tyyliin sopivat omat sävellykset ovat sallittuja. 5-rivisten sarjat Kaksi suomalaista perinteistä harmonikkakappaletta, joista toinen on polkka ja toinen vapaavalintainen jenkka, masurkka, valssi, polska, marssi, foxtrot tai tango. Tyyliin sopivat omat sävellykset ovat sallittuja. FOLK-sarja FOLK-sarjaan voi osallistua vapaalla ohjelmistolla. Harmonikka voi olla vähärivinen, 5-rivinen tai pianoharmonikka. Ikärajaa ei ole. Ohjelmistona kaksi vapaavalintaista kappaletta uutta kansanmusiikkia tai maailmanmusiikkia tai omia, moderneja kansanmusiikkisävellyksiä. Osallistumismaksua ei ole, mutta osanottajien on oltava Suomen Harmonikkaliitto ry:n jäseniä. Ilmoittautuminen kilpailuun 15.6.2023 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: toimisto@harmonikkaliitto.fi mukaan nimi, osoite, puhelinnumero, syntymäaika, sarja, sekä soitettavat kappaleet tekijöineen. Viite: Ilmoittautuminen Pelimannimestaruuskilpailuihin Liity Harmonikkaliiton jäseneksi: Järjestäjä: Suomen Harmonikkaliitto ry yhteistyössä Sata-Häme Soi -juhlien kanssa www.harmonikkaliitto.fi Suomen Harmonikkaliitto ry Suomen Harmonikkaliitto