Kansanmusiikki 1/2014 - Lehtiluukku.fi

1 • 2014 irtonumero 8 € Vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat, s. 10 Teho-duolla sata lasissa, s. 6 Arttu Rajala soittaa polkkaa sormiin katsomatta, s. 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 MUKANA PELIMANNI-LIITE 1
SISÄLTÖ 1 • 2014 6 Ajassa: Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola......................................... 5 Arttu Rajala – vuoden nuori pelimanni...................................................12 JuuriJuhla – RotFest 2014 ............................................................................14 Lyhyesti ................................................................................................................15 Esittelyssä: Nathan Riki Thomson ............................................................19 Persoonallinen pelimanniyhtye: Kataja..................................................20 Pirulaisen hurja hehku...................................................................................22 Pelimanni-liite Kainuun kansanmusiikin uusi tuleminen...............................................25 Jussi Huovinen ja Ressan Lassi...................................................................26 Sommelo, musiikkijuhla Kainuussa ja Vienan Karjalassa...............26 Nuottiliite.............................................................................................................27 Uuudenmaan nurkka.......................................................................................31 Kuulumisia Pohjois-Savosta.........................................................................32 Varsinais-Suomi näkyy Kaustisella...........................................................32 Pihlajuhlassa Udmurtiassa...........................................................................33 POLKKAA! ...........................................................................................................34 Digeliuksen Emu on tehnyt harrastuksestaan työn..........................37 Oriveden kansanmusiikkikurssit pani pelimannit tanssimaan....... 42 InMemoriam: Gay Nixon................................................................................42 Kirjat.......................................................................................................................44 Levyt.......................................................................................................................46 Taustapeilissä: Päivi Loponen-Kyrönseppä...........................................54 Keikat ja koulutukset.......................................................................................55 Sata lasissa ja täydellä Teholla! 17 21 KOLUMNISTI Petri Hoppu Antakaa meille takaisin meidän Tradio! 10 Vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
ALKUTAHDIT Lyövästä puhaltajasta professori Kristiina Ilmonen on valittu kansanmusiikin professoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan viisivuotiskaudeksi elokuun alusta alkaen. Kristiina Ilmonen (s. 1966) on aktiivinen ja ansioitunut taiteilija, jonka pedagoginen osaaminen on vahvaa ja monipuolista. Hän on toiminut perinteisen kansanmusiikin, nykykansanmusiikin ja improvisaation parissa kolmekymmentä vuotta ja erikoistunut muinaissuomalai- Emmat ja Femmat jaossa Etno-Emman pystistä kisaavat tänä vuonna seuraavat levyt: Kirsi Poutanen: Amália Tribute, Eva-trio: Ensimmäiset seikkailut, Vidar Skrede DYNAMO BAND: Happy Monkey, Juuri & Juuri: Pelimannit ja Hiljainen haltioituminen, Tsuumi Sound System: Floating Letters. Lasten-Emmasta kilvoittelee mm. Orffit. Emmojen voittajat selviävät Emma Gaalassa 7.3.2014. Pekko Käppi on ehdolla Kybä-Femman saajaksi 22.2. pidettävässä Femma-gaalassa. Mesta-Femman saajaksi ehdolla myös kansanmusiikkiväelle tuttuja paikkoja kuten Suisto ja Telakka. siin puhaltimiin sekä eri maiden lyömäsoittimiin. Ilmonen on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa eri opetustehtävissä, osastonjohtajana ja hallituksen jäsenenä vuodesta 1989. Ilmosen valinnan ehtona on tohtorintutkinnon viimeistely ennen tehtävän vastaanottamista. Edellisen viisivuotiskauden ajan kansanmusiikin professuuria hoiti Hannu Saha, joka jatkaa professuurin toimenhoitajana kesäkuun loppuun asti. Timo Hannula palkittiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus myönsi tammikuun alussa Pohjois-Pohjanmaa -palkinnon musiikinopettaja, kapellimestari Timo Hannulalle Haapavedeltä. Palkinto myönnettiin tunnustuksena pitkäaikaisesta ja laaja-alaisesta työstä musiikin hyväksi sekä ansioista nuorten musiikkikasvatuksessa Pohjois-Pohjanmaalla. Juuri & Juuri ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi Ehdokkaat tämänvuotisen Teosto-palkinnon saajiksi on valittu. Ehdokkaina on seitsemän teosta tai teoskokonaisuutta. Teosto-palkintoehdokkaat ovat Antti Auvinen: Orior, Dalindèo: Kallio, Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten, Juuri & Juuri: Pelimannit / Hiljainen Haltioituminen, J. Karjalainen: Et ole yksin, Oddarrang: In Cinema, Risto: II. Ehdokasteokset valinneen esiraadin puheenjohtaja professori Hannu Saha totesi palkintoehdokkaiksi valittujen teosten ilmen- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 tävän suomalaisen musiikin moninaisuutta: – Musiikkivuosi 2013 oli komea näyttö suomalaisen musiikin voimasta juuri nyt. Suomalainen musiikki on tällä hetkellä elävämpi ja marginaaleissaankin rikkaampi kuin koskaan. Kaikissa musiikin lajeissa on meneillään ilahduttava luovuuden aikakausi. Nyt valitut ehdokkaat raati päätti rankan pudotuspelin jälkeen ehdolla olevien tekijöiden, teosten ja musiikkilajien kokonaisuuden moninaisuutta korostaen, puheenjohtaja Hannu Saha kertoi. 3
PÄÄKIRJOITUS Kansanmusiikkipiireissä on alettu harsia pontevasti kokoon kansanmusiikin ja -tanssin tavoiteohjelmaa otsikolla Visio 2025. Nimi ei kai asiaa pahenna – itse saan allergisia reaktioita näistä muoti-ilmauksista. Hyvä on, että prosessi on saatu alkuun. Työ, mitä kansanmusiikin aseman hyväksi on tehty viime vuosikymmeninä on tuottanut erinomaista hedelmää erityisesti ammattimaisessa kansanmusiikissa. On syntynyt toinen toistaan hienompia yhtyeitä, jotka tekevät hienoja levyjä ja saavat huomiota ulkomaita myöten. Yhä useampi lapsi pääsee myös kosketuksiin kansanmusiikin kanssa päiväkodeissa ja musiikkiopistoissa. Kovin hidasta on kehitys kuitenkin ollut. Ensimmäisestä hankkeesta saada kantele kaikkiin kouluihin on kulunut jo pitkästi yli kolmekymmentä vuotta, mutta edes kaikissa musiikkiopistoissa kansanmusiikki ei kuulu ohjelmaan. Hiljaa hyvä tulee. Ensimmäisissä seminaareissa on ollut selvästi sellainen ilmapiiri, että tätä on kaivattu. Toki samoja aiheita on pyöritelty baarien pöydissä ja keskustelutilaisuuksissa, mutta ei näin päämäärätietoisesti tai järjestäytyneesti. Teemoja ja asioita on tullut esille jopa hieman paineisesti ja sekavastikin. On varmasti hyvä päästellä ensin hieman höyryjä. Toivottavasti jatkotyöskentelyssä päästään hieman selkeämpiin kokonaisuuksiin ja jäsentyneempään ajatteluun. Yksi seikka, mikä on itseäni mietityttänyt on se, mistä me puhumme, kun me puhumme kansanmusiikista? Olisiko syytä käyttää jonkin aikaa siihen, että miettisimme sitä, minkä ilmiön tai asian tavoiteohjelmaa tehdään. Mikä lasketaan kansanmusiikiksi tänä päivänä? Onko harrastajien kansanmusiikki eri asia kuin ammattilaisten kansanmusiikki? Mikä on ollut kansanmusiikin historiallinen merkitys, mikä sen merkitys on tänään ja tulevaisuudessa? Onko sillä merkitystä kansalle ja pitäisikö olla? Onko kansanmusiikista tullut elitististä? Toinen asia, mikä tavoiteohjelmaa suunnitellessa tulisi huomioida, on se kenet se sitouttaa ja minkälaisiin toimiin. Maailmaan mahtuu puhetta, mutta olisi tärkeää, että puheella on myös vaikutusta. Tavoitteiden olisi hyvä olla myös mahdollisimman konkreettisia. Ei riitä, että ”kansanmusiikin asema paranee”. Lopuksi vielä olisi mielestäni hyvä, että seminaaripuhujina olisi myös muita kuin pitkän linjan alan ammattilaisia. Hyväsuisia harrastajapelimanneja, historian tuntijoita ja ajattelevia ihmisiä aivan muilta aloilta. Onnittelen puuhamiehiä siitä, että pää on saatu auki. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (172) 2014 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@uta.fi 4 Maija Seppo Näkymä 2025 Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 2/14 ilmestyy 30.5. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 9.4. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin Kulttuuri-, mielipide- ja ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Kirjavat, kuva: Petri Kivinen Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Tanja Ahola AJASSA Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola Duo on tehnyt yhteistyötä jo viisitoista vuotta ja julkaisi kolmannen levynsä viime vuonna. Ensimmäisellä levyllä keskityttiin Piazzollaan ja toiselle sävellettiin tango nuevoa. Kolmannen levyn näkökulma tango nuevoon löytyi musiikillisesta tarinankerronnasta sekä tarinoita ja tunnelmia muhevasti höystävästä teatteri- tai elokuvamusiikkimaisesta äänisuunnittelusta. Molempia kiehtoo jopa lapsenomainen ja vinksahtanut elokuvamusiikki, mutta myös suomalainen pelimannimusiikki on tärkeä osa kummankin muusikkoutta. Tulevaisuuden haaveissa on julkaista piano-haitari -duonuottimateriaalia, jota ei muutoin ole liiemmälti tarjolla. Duo esiintyy seuraavan kerran Tampereen Työväenteatterin TTT-klubilla 26.4. Johannaa voi kuulla lisäksi yhtyeissä Johanna Juhola Reaktori, Johanna Juhola Trio, Tango-orkesteri Unto ja Las Chicas del Tango. Millan muita yhtyeitä ovat hänen oman kokoonpanonsa lisäksi Hereä, Saaga Ensemble ja Las Chicas del Tango. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 5
Sata lasissa ja täydellä Teholla Teksti: Amanda Kauranne Kuvat: Sauli Heikkilä ja Susanna Salo Mitä tapahtuu, jos yhdistää kaksi virtuoottista, energiaa pursuavaa viulistia? Siitä syntyy viulun aktiivisuusyksikkö Teho. eli Tero Hyväluoma ja Esko Järvelä. T ero Hyväluoma on kotoisin Vetelin Patanasta, Esko Järvelä puolestaan Kaustisen Järvelästä. Sittemmin pääkaupunkiseutulaistuneiden viuluviikareiden duo Teho. kirjoitetaan viidellä merkillä – pisteineen! Nimi on enne ja folk-kansa on saanut tuta kaksikon villiinnyttävästä soitosta. Omille verkkokalvoille/kuulokarvoille on ikuisesti tallentunut hetki, jolloin näin duon sahaavan viulujaan kuin tuomiopäivälle tultaessa ja Järvelä veti sooloa niin viululla kuin äänellään – loppusuoralla suorastaan karjankutsumaisella mylvinnällä. Ei auttanut muuta kuin kuunnella sydän selällään ja ottaa vastaan hullu energia. Miksi he valitsivat viulun? Miten he alkoivat soittaa yhdessä? Kuinka he selviä- 6 vät Tuttu juttu -visailusta? Letkeät herrat olivat haastattelussani tammikuun lopulla. Kaverit innostivat soittamaan Hyväluoman viulunsoitto alkoi viiden ikävuoden hujakoilla äidin valinnasta. Hän piti viulusta ja laittoi siksi poikansa kansanopistoon Vetelin viulupiiriin Mauno Järvelän oppiin. Soittaminen oli pitkään vähän vastahakoista, mutta vei mennessään viimeistään Kaustisen musiikkilukiossa, kun ympärillä alkoi olla samanikäistä ja samanhenkistä porukkaa. Bändejä syntyi ja soittokaverit ruokkivat innostusta. Hyväluoma alkoi reissata 450 km välimatkaa Helsinkiin ja takaisin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin nuorisokoulutukseen. Opinnot jatkuivat samai- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kumpaisellakin soittajalla on lukuisia yhtyeitä. sessa oppilaitoksessa ja nyt kummatkin herrat ovat musiikin maistereita. Esko Järvelä ei muista, kuinka alkoi soittaa viulua – kai se oli vain niin luonnollista. – Siihen aikaan kaikki Järvelässä soittivat viulua. Kyläkoulussa oli kuutisenkymmentä oppilasta, joista ehkä viisi ei soittanut. Viulu oli Järvelässä vähän kuin Facebook on ihmisille nykyään… Hän soitti pitkään harmoonia ja viulua rinta rinnan, harmoonia ehkä jopa enemmän. Vasta lukioiän kynnyksellä viulu otti vallan, koska hän alkoi soittaa viuluvetoisissa yhtyeissä – kuten Friggissä. – Se oli aluksi minun, sisareni Alinan ja serkkumme Antin trio. Tätä nykyä maailmanmainettakin niittänyt yhtye on kasvanut seitsenhenkiseksi. Yksi jäsenistä on Tero Hyväluoma. Viulun eri roolit puhuttelevat KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Kumpaisellakin soittajalla on lukuisia yhtyeitä. Hyväluoma luotsaa omaa viisihenkistä Frost Fivea, johon hän säveltää materiaalin itse. – Olin pitkään haaveillut omasta yhtyeestä ja lopulta kokosin sellaisen. Valitsin muusikkoja, joiden kanssa en ollut aiemmin soittanut, mutta joiden soittotyyliä ihailin. Lähtökohta oli ehkä hieman syvempi ja taiteellisempi kuin monissa aiemmissa yhtyeissäni. Vaikka eihän se sulje pois, että tekee energisiä runttausbiisejä myös tällä yhtyeellä, vaikka herkkyyttä ja sävyjäkin haetaan! Yhtyeen ensilevy Junkyard Ball ilmestyi viime keväänä. Muita Hyväluoman yhteitä on muun muassa lukioiässä perustettu Snekka ja muutama vuosi sitten syntynyt Haaga Folk Machine. – Mielestäni jokaisessa bändissä on oma juttunsa, etenkin kun oma rooli on niissä niin erilainen. Friggissä on tärkeätä soittaa hyvin yhteen muiden viulujen kanssa, ja vaikka Haaga Folk Machinessä soitetaan myös samanhenkistä pelimannimusiikkia, olen siinä yksin viulussa ja tontti siksi eri tavalla laaja. Olemme yhtyeessä muutenkin jättäneet tarkoituksella kappaleita auki, jotta mitä tahansa voi tapahtua! Laulaja-lauluntekijä Topi Sahan bändissä taas viulu on säestävänä elementtinä ja sitäkin on mielenkiintoista tutkailla. Ja omassa bändissä saa tehdä mitä lystää! Esko Järvelälläkin bändejä ja niiden syntytarinoita riittää. – Ensimmäinen oma bändi oli Tötterssön, jossa soitan harmoonia. Yhtyeen syntyyn en kyllä päässyt paljon vaikuttamaan. Istuin äidinkielentunnilla, kun oveen tuli koputus. Järvelän Kyösti ja Valtteri Valo tulivat sanomaan, että nyt lähdetään harjoituksiin. Se oli menoa sitten! Lisäksi hän soittaa lukuisissa muissa tunnetuissa nykykansanmusiikkiyhtyeissä kuten Tsuumi Sound System, Karuna, Baltic Crossing ja Es&Co. Viimeisin porukka on viisihenkinen Esko Järvelä Epic Male Band eli ”Eepparit”, joilta myös ilmestyi ensilevy viime kesänä. – Olin halunnut vuosikausia perustaa oman bändin, mutta aikaahan ei koskaan ollut eikä olisi nytkään. Silti se oli pakko perustaa. Arvoin pelimannijengin ja folkrock-linjan välillä ja valitsin folkrockin, koska sille oli mielestäni Suomessa tilausta. 7
– Jo pitkään olen tiedostanut, että bändejä on aivan liikaa – mutta niistä on niin hankala päästä eroon, virnistää Järvelä. On virkistävää tehdä erilaisia juttuja. Jos olisi vain yksi yhtye, kyllästyisin nopeasti ja olisin perustamassa uutta. Hyväluoma on samaa mieltä. Muutenkin musiikkitöiden monimuotoisuus miellyttää – leipä tulee pääsääntöisesti niin esiintymisistä kuin opetuksesta. Pelkkää esiintyvän taiteilijan elämää loputtomine lentokenttineen ja halvimpine motelleineen ei kumpikaan kaipaa, mutta pelkkä opettaminenkaan ei riitä... Kumpaakin jäisi kaipaamaan, jos pitäisi luopua. – Opetustöissä on onneksi mahtavat työnantajat, jotka mahdollistavat sen, että välillä voi lähteä kiertueellekin. Opettaminen on kivaa ja kehittävää myös itselle, kertoo Hyväluoma. Oman tyylin rakennuspalat Tavalliselle kuulijalle lukuisissa yhtyeissä on kuitenkin punaisena lankana viuluvetoisuus, nykykansanmusiikillisuus ja pelimannihenkisyys. – Viuluvetoisuus tulee luonnollisesti soittimen itsensä takia, mutta myös kotiseudun historian vuoksi. Viulu on aina Oma tyyli koostuu kummankin mielestä ennen muuta siitä, mitä on kuunnellut ja mistä saanut vaikutteita. – Kuuntelemisen merkitystä ymmärtää päivä päivältä enemmän. Suuria vaikuttajia ovat myös ne, joiden kanssa soittaa. Ja Esko on ollut itselle tietynlainen idoli jo lukioajoista lähtien vanhempana ja etevämpänä soittajana. Levyiltä soittoidoleita myös löytyy: Väsen ja pohjoismainen kansanmusiikki, pohjoisamerikkalaisesta musiikista Ruthie Dornfelt, bluegrasspuolelta Casey Driessen… Jazzpuoleltakin olen kuunnellut kaikenlaista. Erityisesti suomalaisesta XL-yhtyeestä olen saanut inspiraatiota ja virikkeitä. Kaikessa musiikissa hevistä klassiseen on jotain, mitä voisi itse käyttää, kertoo Hyväluoma ja jatkaa: – Oma soittotyyli muuttuu koko ajan ja se jalostuu sen mukaan, mitä tyyliä kulloinkin harjoittelee. Jos käy soittamassa jonkun paukutuskeikan, kestää aikansa että saa herkemmän soundin takaisin – viulu on ehtinyt muuttua rääkyväksi kapineeksi! Järvelällä on samanlaisia kokemuksia: – Oma tyyli syntyy siitä, mitä kuulee, kuuntelee ja minkä parissa elää. Se menee minulla kausittain. Kun kuuntelee vanhoja äänityksiä, miettii välillä että tekisin tuon nyt aivan eri tavalla. Samoin omista sävellyksistä huomaa, mitä on siihen aikaan kuunneltu. Nyt olen kuunnellut paljon kelttimusiikkia. Sibelius-Akatemiaan tullessa olin Ruotsi- ja Norja-mies ja tässä välissä on ehditty olla Amerikka-miestä ja Quebeckin miestä. Suunnat muuttuvat. Aukeaman kuvat: Susanna Salo Kansanmusiikin kaikkiruokaiset ollut ykkössuosikki ja niin se on meilläkin. Itse olen päässyt myös seuraamaan hyvin läheltä esimerkiksi sitä, mitä JPP teki. Se uusi pelimannimusiikki, jota Timo Alakotila ja Arto Järvelä sävelsivät ja sovittivat oli jotain ennenkuulumatonta ja se on vaikuttanut ihmisten tekemisiin suunnattomasti, vähintäänkin tuolla Kaustisen nurkilla, kertoo Järvelä. – Ehkä sekin kumpuaa kotiseuduilta. Siellä laulettiin kyllä ryhmässä Näppäreissä, mutta laulun ympärille ei kasattu bändiä. Nyt Eeppareiden kanssa on suunniteltu, että miten voitaisiin laulaa niin, että yleisö silti säilyisi – puhutaan nimittäin omin voimin laulamisesta, nauraa Järvelä. – Laulua sisältävä kokoonpano on kyllä suunnitelmissa. Lauletussa musiikissa on mielestäni vähän eri pelisäännöt kuin instrumentaalimusiikissa, jota olen ikäni säveltänyt. Olen treenaillut nyt myös sen säveltämistä pikku hiljaa. Sitten on tietysti se sanoituspuoli, jota täytyy miettiä, pohtii Hyväluoma. – Soita mulle sitten! Pöytälaatikko pursuaa tekstejä!, lupaa Järvelä. Yhtyeet myös pursuavat miehiä. Miksi yhtyeissänne on niin vähän naisia? – Hyvä kysymys. Tästä on keskusteltu Ruotsissa ja Tanskassa aika kiivaasti viime aikoina… Epic Male Bandia perustaessani etsin rumpalia, basistia ja kitaristia – ja tuntemistani kyseisten instrumenttien Missä laulu ja naiset? 8 Yksi asia ei ulkopuolisen mielestä ole vielä muuttunut paljonkaan – laulu puuttuu lähes kokonaan! KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
eitä Teron yyhvätyluoma Frost V soittajista 99, 5 % on miehiä. Kyseessä on mielestäni ennen kaikkea instrumenttiasia. Nyt alkaa olla myös naispuolisia bändisoittimien taitajia. Viulu on siitä hyvä soitin, että siinä prosentit tuppaa menemään 50-50, sanoo Järvelä ja jatkaa: – Mielestäni naiset ja miehet myös tekevät erilaista musiikkia. Se on erilaista luonteeltaan ja esitystavaltaan. Ja nuorempana oli poikien hommaa perustaa bändi. Onkohan se ajattelu jäänyt sieltä päälle? – En ole koskaan ajatellut, mitä sukupuolta bändikaverin pitäisi olla. Sillä on merkitystä, miten kemiat ja soitto synkkaa. Paljolti omalta kohdalta se, että on aika miesvoittoisissa bändeissä, johtuu siitä, että on soittanut aiemmin niiden ihmisten kanssa jameissa tai on kiinnostunut samanlaisesta musiikista, sanoo Hyväluoma. Kategorisoimatta paras Kummankin musiikissa vaikutteita on monesta eri musiikkityylistä – siksipä he karsastavat musiikin kategorisointia. Omat yhtyeet tuntuvat genrejen väliinputoajilta, eikä oikeita termejä kummankaan musiikeille tunnu löytyvän: folkjazz on liian laimea termi, thrash folkin kaikki ymmärtävät eri tavalla… – Itselle sillä ei ole väliä: musiikki on musiikkia. Välillä tuntuu, että esimerkiksi festivaalipromoottoreille pitäisi osata tarjota kirkastettuna, että mitä tämä on. Mutta musiikin leimaaminen joksikin tietyksi tyyliksi voi vaikuttaa jo siihen, miten kuulija ottaa musiikin vastaan. Jos voisi kuunnella ilman määrittelyitä, voisi kokemus olla täysin erilainen!, pohtii Hyväluoma. Teho.:n suhde kansanmusiikkiin on kuitenkin parivaljakolle selvä: sehän on sitä itseään. – Se on pelimannimusiikia, vaikka joissakin kappaleissa on esimerkiksi jazzista ponnahtavaa sooloperinnettä, selittää Hyväluoma. – Ei ole olemassa erikseen pelimannimusiikkia, selittää Järvelä, vaan pelimannius on asenne tai tapa tehdä musiikkia. Me teemme kuten pelimannit ovat tehneet – olemme kuunnelleet kappaleita ja soitamme ne nyt omalla tyylillämme. Sitä se pelimannikulttuuri on. Ja sitä täydellä Teho.:lla. Piste. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Eskon yhty Tötterssön eitä Tsuumi Sou nd System Karuna Frigg Baltic Cross Esko Järveläing Timo Rautia Epic Male Band Ale & Esko inen Folk Band Miten duo syntyi? TH: Ravintolaillan jälkeen nakkikioskikeskusteluissa olimme jo useamman vuoden puhuneet, että pitäisi perustaa bändi. Yhtenä iltana otettiin härkää sarvista ja etsittiin treeniaika. EJ: Halusta pitää hauskaa. Miksi soitat duoparisi kanssa? TH: Esko on mahtava muusikko: kuunteleva ja taitava. Eskon kanssa soittamisen helppous tulee paljolti siitä, että hän soittaa korvat sepposen selällään. Hänellä on kyky vastata musikaalisesti pieniinkin muutoksiin. Lisäksi Eskolla on mahtavan monipuolinen katsomus viulunsoittoon. EJ: Tero ei ota päähän niin paljon kuin jotkut muut! Mikä on parisi paras piirre? TH: Ensimmäisenä tuli mieleen terävyys tai se, että hän on tilanteen tasalla sekä huumorimielessä että muutenkin. Ja olemme samalla aaltopituudella. Esko toimii aina yllättävissäkin tilanteissa. Terävä nuppi. Tero H olk Machine Haaga F Frigg a & Lemmen Topi Sah t tomppelilme & His Lost Pauli Ha Lovers Teho Snekka 2 Swing 4 t Äänipää EJ: Hän pystyy ja on valmis tekemään mitä vain – kun puhutaan soittamisesta. Häneltä löytyy taitoa eikä ole lukkoja. Minkä hyvän piirteen parisi nostaisi sinusta? TH: Jotain huumoriin liittyvää. Meiningin ylläpito tai muu sellainen. EJ: Ehkä Tero pitää minua hyvänä yhteen hiileen puhaltajana. Se on ehkä vahvuuteni. Haluaisin olla soittaja, joka tukee muita. Miten kuvailisit toisen soittotyyliä? TH: Oksat pois. Siinä on otetta. EJ: Sähäkkä soittaja, valtavasti energiaa ja vauhtia. Duon yhteissoundi syntyy siitä, että parivaljakko on lähtenyt soittamaan pelimannimusiikkia sata lasissa. Energia tulee tästä asenteesta. Levyä varten kaikki on valmiina – kunhan löytyy taitava äänittäjä, joka työskentelee ilmaiseksi! Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteissa terohyvaluoma.com ja epicmaleband.com 9
Simo Siirilä Vuoden kansantanssiyhtye Sonja Airikka Kirjavat Pispalan Sottiisin päätoimikunta valitsi tammikuun alussa vuoden 2014 Kansantanssiyhtyeeksi lappeenrantalaisen kansantanssiryhmän Kirjavat. Titteli on yksi merkittävimmistä tunnustuksista, jonka suomalainen kansantanssiryhmä voi saada. K irjavat oli ensimmäinen eteläkarjalainen vuoden kansantanssiyhtyeen arvon saanut ryhmä. Nimityksen johdosta Kirjavat on kesäkuussa järjestettävän SottiisiMoves 2014 Tampere -tanssitapahtuman kotimainen pääesiintyjä. Lähes 20 vuotta toimintaa Kirjavat on perustettu vuonna 1995 nuorisoseura Rajan Nuorissa, ja nykyään ryhmä kuuluu myös Merenlahden Nuorisoseuraan. Ryhmässä tanssii kolmetoista 22–27 -vuotiasta tanssijaa, joista suurin osa on ollut mukana ryhmän perustamisesta lähtien. Viimeisin tanssijakin on tullut mukaan jo kymmenen vuotta sitten. Ryhmän perustanut Merja Skyttä on ohjannut Kirjavia alusta asti ja seurannut tanssijoidensa kasvua ja kehitystä pienistä pyörähtelijöistä tanssille omistautuneiksi ja ryhmään sitoutuneiksi nuoriksi aikuisiksi. Valinta Vuoden kansantanssiyhtyeeksi on Kirjaville todella suuri ja merkittävä 10 kunnianosoitus. Ryhmä on tehnyt pitkäjänteistä ja tavoitteellista työtä ohjaajansa Merja Skytän johdolla, päämääränään kehittyä niin yksittäisinä tanssijoina kuin ryhmänä. Erityisen tärkeäksi ovat nousseet muun muassa luokitteluprosessit. Tanssittavan koreografian opettelun lisäksi Kirjavat paneutuvat aina myös teoksen juoneen, draamallisuuteen sekä tunnetilojen luomiseen. Suomen Nuorisoseurojen aikuiskansantanssiryhmien luokitteluissa Kirjavat on yltänyt kahdesti mestaruussarjaan, viimeisimpänä keväällä 2013 Matti Paloniemen tanssiteoksella Onni. Mestaruussarja on ylin taso, jonka kansantanssiryhmä voi saavuttaa. Edellisen kerran mestaruussarja saavutettiin vuonna 2009 Eevi Miettisen koreografialla WiipurinRinkeli, joka on yksi Kirjavien pidetyimmistä esityksistä. Se kertoo karjalaisten unelmista, haaveista ja toiveista sodan jälkeen, kun oli jouduttu luopumaan niin paljosta. Samalla se on kunnianosoitus kaikille sotaveteraaneille ja sodan eläneille siviileille. Teoksen valmistuminen oli mittava prosessi, jonka aikana Kirjavat tutustuivat omiin karjalaisiin juuriinsa ja kuuntelivat sodan kokeneiden ihmisten kertomuksia. Karjalaisuus onkin Kirjavien kantava voima. Ryhmän ohjelmisto sisältää enimmäkseen perinteen pohjalle rakennettuja uusia koreografioita, perinteisiä kansantansseja kuitenkaan unohtamatta. Kirjavien esiintymisessä on paljon karjalaista menoa ja tanssin riemua, mutta myös herkkyyttä ja läsnäoloa. Virallisesti Kirjavilla ei ole omia muusikoita, joskin ryhmä on tehnyt paljon yhteistyötä eri soittajien ja kokoonpanojen kanssa. Kirjavien esiintymisiä ja konsertteja on useasti ollut säestämässä Raisa Päivinen ja Ilkka Asikainen. Lisäksi Kirjavilla on ollut yhteistyöprojekteja muun muassa Jarno Tastulan, Rymäkän ja Tradivaaran kanssa. Muusikkojen kanssa on myös tehty yhteistyötä musiikkien säveltämisessä, sovittamisessa ja tuotta- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Mikko Kauppinen Kirjavat, Kimurantti ja Kimara, ohjaaja Merja Skyttä keskellä. misessa valmiiksi äänitteiksi. Kokemukset musiikin tuottamisesta tanssiteoksiin yhdessä muusikoiden kanssa ovat olleet hyvin positiivisia. Vaikka virallista omaa kansanmusiikkiyhtyettä ei Kirjavilla olekaan, muusikoihin tartutaan aina kun he eksyvät tarpeeksi lähelle. Kirjavaa meininkiä Ohjaaja Merja Skyttä kuvailee ryhmää napakaksi, topakaksi, nohevaksi ja nopsaksi porukaksi. Iloinen ja positiivinen asenne on ominaista Kirjaville, jotka ovat aina valmiita uusiin haasteisiin. Kun johonkin hommaan ryhdytään, se hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista. Kansantanssista on muodostunut ryhmäläisille elämäntapa ja Kirjavista toinen perhe, jonka kanssa vietetään paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Tiukan treenaamisen vastapainona rentoudutaan usein hyvän ruoan äärellä ja esimerkiksi yhteinen jouluruokailu on muodostunut vuosittaiseksi perinteeksi. Myös huumori ja hulluttelu kuuluvat Kirjavien arkeen! Aikuistuttuaan opiskelu ja työt ovat vieneet Kirjavien tanssijoita eri paikkakunnille. Pitkistä välimatkoista huolimatta ryhmä kokoontuu harjoittelemaan yhdessä viikonloppuisin ja arkena treenataan kerran viikossa Lappeenrannassa asuvien tanssijoiden kesken. Vuosien myötä on onnistuttu löytämään ryhmälle sopivat toimintatavat, jotka mahdollistavat tanssijoiden asumisen eri paikkakunnilla ja jopa ulkomailla esimerkiksi opiskelijavaihtojen ajan. Uuden ohjelmiston valmistaminen tiivistää aina tahtia ja Lappeenranta-viikonloppuja kertyy. Saavutetun päämäärän tai koitoksen jälkeen seuraa usein hetken hengähdystauko ennen kuin tartutaan uusiin haasteisiin. Viimeisin suuri taidonnäyte oli KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Taidekoulu Estradilla 1.2.2014 järjestetyt ”Kasvua 2Skytä vuotta”- konsertit, joilla juhlistettiin Merja Skytän kaksikymmenvuotista ohjaajuutta. Yhden päivän aikana oli kaksi samansisältöistä konserttia, joissa tanssivat Kirjavien lisäksi Merjan kaksi muuta ryhmää, nuorisoryhmä Kimurantti sekä tyttöjen ryhmä Kimara. Kirjavat ja Kimurantti järjestivät konsertin yhteisvoimin. Yksi tärkeä kulmakivi Merjan ryhmien toiminnassa onkin ryhmien välinen yhteistyö. Yhdessä tanssiminen, matkustaminen, asioiden jakaminen sekä toistensa kannustaminen ovat tärkeitä ja palkitsevia asioita. Näin luodaan hyvää yhteishenkeä, joka luo yhteen kuulumisen tunnetta ja vahvistaa tanssijoiden itsetuntoa. Myös palautteen antaminen ja saaminen ryhmien välillä tuo uusia näkökulmia omaan tanssiin. Tällaisen työskentelyn kautta ryhmillä on mahdollisuus oppia toisiltaan ja tukea toistensa kehitystä. Kimurantin kasvamisen ja taitojen karttumisen myötä yhteistoiminta Kirjavien kanssa vain tiivistyy, ja voidaankin puhua jopa yhdessä kasvamisen toimintafilosofiasta. Lähellä ja kaukana Kirjavat esiintyy aktiivisesti ympäri Suomea. Ryhmä on osallistunut vuosien varrella erilaisiin kansantanssi- ja musiikkitapahtumiin, joista merkittävimpinä ovat läpi vuosien säilyneet Suomen Nuorisoseurojen Pispalan Sottiisi, Tanssimania ja Folklandia. Erityisesti Lappeenrannassa ryhmä pyrkii tekemään kansantanssia tutuksi esiintymällä turuilla ja toreilla niin kaupungin tapahtumissa kuin yksityistilaisuuksissa. Kirjavat on myös osallistunut kaikkiin järjestettyihin Lasten Kalenoihin: ensin tanssijoina ja sittemmin ohjaajina ja talkoolaisina. Ryhmällä on ollut myös kunnia päästä edustamaan Etelä-Karjalaa ja Suomea myös maailmalla. Viimeisin ulkomaanmatka suuntautui Turkin Bodrumiin syksyllä 2012 yhdessä kansantanssiryhmä Kimurantin kanssa. Tätä ennen Kirjavat on osallistunut kansainvälisille kansantanssifestivaaleille Ruotsissa, Espanjassa, Portugalissa, Unkarissa, Filippiineillä, Etelä-Koreassa ja Perussa. Matkojen rahoittamista varten Kirjavat on tehnyt paljon erilaista talkootyötä nuorisoseurahengessä esiintymisten ja harjoitusten ohella: marjojen poimintaa, vastojen tekemistä, torimyyntiä, pintaremonttia, syysharavointia, narikkahommia… Töitä tehdään porukalla yhteisen päämäärän eteen ja hyvässä seurassa aika lentää hommasta riippumatta! Lisäksi talkoohommiin tartutaan myös erilaisten paikallisten tanssitapahtumien järjestämisen merkeissä. Kansantanssi elää ja voi hyvin niin kauan kun innostuneita ja tanssille sydämensä menettäneitä harrastajia, ohjaajia ja koreografeja riittää! Suomalaiseen kansanperinteeseen on helppo luottaa ja siitä on hyvä ammentaa, sillä yhdessä tekeminen, tanssin ilo ja monipuoliset tanssilajit ja -tyylit tarjoavat loputtomasti lähtökohtia mitä erilaisimmille tanssiteoksille. Kirjavat pyrkii monipuolisesti tuomaan esille tämän päivän perinnettä kuitenkin muistaen, että voidakseen kehittyä ja mennä eteenpäin on hyvä välillä myös palata juurilleen ja tarkastella mistä on lähdetty liikkeelle. Hienoa kansantanssissa on sen moninaisuus; jokaisella ryhmällä on mahdollisuus tehdä tanssia juuri niin kuin se heille parhaiten sopii. Kirjoittaja tanssii Kirjavissa. 11
Teksti: Sauli Heikkilä Sauli Heikkilä Arttu Rajala – vuoden nuori pelimanni Sormiin katsomatta polkkaa Folklandialla järjestetyssä kansanmusiikkigaalassa palkittiin kahdeksannen kerran Vuoden nuori pelimanni. Palkinnon pokkasi kansanmusiikkipiireissä tutuksi tullut kaksitoistavuotias Arttu Rajala. Palkintojen vastaanottaminen on tullut tutuksi nuorelle haitaristille. I 12 lman oman perheen tukea ja kuljetusapua olisi nuorelle haitaristille uran luominen huomattavasti hankalampaa. Miltä menestys tuntuu äidistä. – Äiti on herkistyneessä mielentilassa, ylpeä ja onnellinen, kertoo Riitta Rajala. Arttu aloitti haitarinsoiton kuutisen vuotta sitten ja härdelli alkoi hyvin pian sen jälkeen. Ensimmäisiin kisoihin hän osallistui jo kuukauden harjoittelun jälkeen. Hopeisen harmonikan hän voitti vuonna 2009. Jo sitä ennen meno oli niin hurjaa, että keikkapyyntöjä tuli jatkuvasti ja innokkaat fanit – varsinkin naiset – olivat kaikkialla halailemassa. – Kaikki kävi niin nopeasti, ettei sitä oikein edes tajunnut, Riitta kuvailee. Nyt asian kanssa on opittu elämään. Artun kanssa on sovittu, että keikkoja tehdään pääasiassa viikonloppuisin. Arttu on hoitanut omaa keikkakalenteriaan alusta asti ja päättänyt, mille keikoille lähtee. Lopullinen vastuu on kuitenkin ollut vanhemmilla. – Erityisesti ennen kisoja olemme jättäneet tilaa harjoittelemiselle, että jaksaa antaa parhaansa, Riitta kertoo. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Petri Kivinen Arttu Rajalan saavutuksia Hopeinen harmonikka: 1.sija 2009 (ensimmäisen kerran 2-rivisellä) Suomen pelimannimestaruudet Ikaalisissa 12-vuotiaiden sarjassa: 1. sija 2011 1. sija 2012 1. sija 2013 2. sija 2008 2. sija 2010 Spelimestaruus kilpailut: 3. sija 2008 Alavudella 1. sija 2009 Kuortaneella, 1. sija 2010 Lapualla, 2. sija 2011 Alavudella 1. sija 2012 Teuvalla 1. sija 2013 Ilmajoella Folklandian keikalla Seinäjoen Kaksirivisten kanssa. Mukana myös Artun äiti, Riitta Rajala, toinen vasemmalta. Keikkapyynnön tullessa Arttu tarkistaa kalenterista, sopiiko esiintyminen ohjelmaan. Sitten vastuu siirtyy äidille. Riitta pitää huolta esiintymisasusta, oikeiden kappaleiden harjoittelemisesta sekä tietenkin kuljetuksista. Arttu on sopeutunut keikkaelämään hyvin. – Arttu on niin rento jätkä, ettei hän juuri ota stressiä. Artun olemuksesta ja asenteesta paistaa, että haitaria soitetaan innostuksesta musiikkiin. Menestys ei ole poikaa ylpistänyt. Kysymyksestä, mikä hänestä tekee hyvän, tulee ensimmäisenä mieleen soittokaverit. – Jos minä kuulun Suomessa parhaimmistoon, niin kyllä soittokaverini ovat yhtä hyviä. Soittokaverit löytyvät Seinäjoen ja Alavuden kaksirivisistä. Kaksirivistä puolet elämästä Haitari oli Artun ensimmäinen soitin. Kun Arttu oli kuuden, tuli televisiosta Hopeinen harmonikka ja siitä syttyi kipinä. – Olin sanonut, että minäkin haluan soittaa niin, ettei tarvitse katsoa sormiin, Arttu kertoo. Ihan ensimmäisenä eivät vanhemmat toiveesta huolimatta lähteneet ostamaan kahden tonnin haitaria. Viisirivisiä katseltiin jonkin aikaa, mutta sopivaa ei oikein tuntunut löytyvän. Artun äidin eno soitti Airin Spelareissa ja ehdotti, jos Arttu aloittaisi Airin opissa. Sieltä saatiin lainaksi yksirivinen. Kuukauden päästä aloittamisesta Airi liittyi kaksirivisen oston suosittelijoihin ja niin se sitten hankittiin. Viisirivistä Arttu ryhtyi soittamaan joitakin vuosia myöhemmin oppiakseen nuotit – kaksirivisen opettelu oli sujunut numerojärjestelmällä. Kaksirivinen on kui- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 tenkin säilyttänyt asemansa pääsoittimena ja viisirivinen on pysynyt sivusoittimena. Ohjelmisto tulee suurimmaksi osaksi Seinäjoen kaksirivisiltä nuoteilla, mutta opiskelu sujuu suurimmaksi osaksi korvakuulolta. Viisirivistä Arttu soittaa musiikkiopiston yhtyeessä, jossa ohjelmistossa on myös tanssimusiikkia ja jopa rokkia. Mieluisinta on kuitenkin soittaa kaksirivisellä kansanmusiikkia. Alusta asti on suosikkikappale ollut Säkkijärven polkka ja se kuultiin myös Folklandialla. Sormiin katsomatta. Airin uusi kappale Höyrypää on myös tällä hetkellä suosikkien listalla. Eikö suosikeissa ole mitään tunnelmallisempaa? – No, olen minä soittanut jotain virsiäkin, nauraa Arttu. Soittoharrastus vie sen verran paljon aikaa, että juuri muuta ei ehdi harrastaa. Aikaa on kuitenkin löytynyt jousiammunnalle. Harrastukset tukevat hyvin toisiaan, sillä molemmissa tarvitaan lihasten hallintaa ja keskittymiskykyä. Vaikka Arttu korostaakin, että soittokaverit ovat myös tosi hyviä, täytyy kai hänellä jokin salaisuus olla. Kysymys saa Artun mietteliääksi ja lopulta löytyy ainakin yksi vastaus. Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe valitsevat vuosittain alle 24-vuotiaan Vuoden nuoren pelimannin, joka palkitaan kannustusstipendillä lempääläisen Juho-Antti Koirasen (1979–2004) muistorahastosta. Stipendi jaetaan nyt kahdeksannen kerran. Rahastoa kartutetaan Juho-Antin tupla-CD:llä Elävät työt, Siru Koirasen kirjalla Vesseli ja amputoitu perhe ja muistoadressilla Muistosi elää. Kansansoittokilpailut Alavudella: 1. sija 2007 aloittelijoiden sarjassa, sekä Pelimannien paras -pysti 1. sija 2008 alle 8-vuotiaiden sarja 2. sija 2009 alle 15-vuotiaissa Pelimannimerkkien suoritukset: Pronssinen pelimannimerkki 2009 Hopeinen pelimannimerkki 2010 Kultainen pelimannimerkki 2013 Puukko tupes -levy: Vuoden kansanmusiikkilevy 2012 – yleisöäänestyksen voittaja. – Sanoi mulle yksi kaveri keikalla, että jätkällä on hyvä lihasmuisti, Arttu muistelee. Toinen selitys voisi olla se, että Artulla jäävät kappaleet helposti mieleen. Innostus kilpailemiseen on myös varmasti auttanut nopeassa soittotaidon kehittymisessä. Ensimmäiset kilpailut Arttu voitti kaksi kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut soittamisen. Sen jälkeen isoja ja pienempiä palkintoja on tullut tasaiseen tahtiin. Kesällä 2012 ilmestynyt levy Puukko tupes voitti Vuoden kansanmusiikkilevy -kilpailussa yleisöäänestyksen. Koko perheen elämässä musiikki on ollut keskeisessä asemassa. Artun isä Tomi on soittanut aikoinaan haitaria ja äiti Riitta nuorena viulua ja 10-kielistä kannelta. Aikuisena hän aloitti kitaransoiton, jolla Arttua innostettiin musiikin pariin. Nykyään Riitta soittaa itsekin kaksirivistä. Artulla ei ole vielä kummempia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei edes siitä, tuleeko musiikista ammatti. Varmaa on kuitenkin, että harrastuksena musiikki ja soittaminen tulevat säilymään. Muitakin soittimia löytyy kotoa iso arsenaali, mutta haitarin lisäksi ei muuta juuri ehdi harjoitella. Omaksi ilokseen Arttu saattaa rämpytellä kitaraa tai soitella syntetisaattoria. Yhtenä haaveena on kuitenkin soittaa tulevaisuudessa kontrabassoa. – Ollaan yritetty ehdottaa kyllä huuliharppua, kuljetusvastaava Riitta huokaisee. 13
Ale Möller Band JuuriJuhla – RotFest 2014 12. JuuriJuhla-RotFest järjestetään 5.-13.4.2014. Tapahtuma on tänä vuonna laajentunut entisestään, ja on ajallisesti totuttua pidempi. Festivaalin pääpaikkoina ovat Sellosali ja Espoon kulttuurikeskus. Sellosalin konserteissa esiintyy komea kaarti eturivin kiinnostavia kansanmusiikkiyhtyeitä: Hehkumo, Tsuumi Sound System, Kardemimmit, Jemina ja Selina Sillanpää yhtyteineen, Phønix (DK), Bill Hota & the Pulvers. Espoon kulttuurikeskuksessa tapahtuman Grande Finalessa esiintyvät lasten kansantanssi- ja musiikkiryhmät Lasten Pilpatuskonsertissa, ja sokerina pohjalla ruotsalainen kansanmusiikin guru Ale Möller yhtyeineen. Lisäksi ohjelmassa paljon muuta mukavaa. La 5.4. klo 13 Lasten lauantai: Melkutus. Musiikkiopisto Juvenalian ja Espoon, Käpylän, Pakilan ja Kauniaisten musiikkiopistojen opettajia ja oppilaita sekä Freija. Sellosali. Yhteistyössä Espoon kaupunki, Sellosali, Musiikkiopisto Juvenalia. Liput 10/5 €. Varaukset juvenalia@juvenalia.fi. La 5.4. Pilpatuksen päiväsoitot eri puolilla Espoota ostoskeskuksissa ja vanhainkodeissa. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta. www.ekamuki.fi. La 5.4 klo 19 Pilpatus-iltamat. Perinteistä iltamaohjelmaa, tanssisoitosta huolehtii Espoon pelimannit. Honkamaja. Liput 8 € ovelta. www.ekamuki.fi. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta, Nuuksio-seura. Ma 7.4 klo 19 Kirkkokonsertti. Hilkka-Liisa Vuori ja Tuomo Pulkkinen, Kelttirukouksia keskiajalta tähän päivään. Taito Hoffren, Marian virsi. Espoon tuomiokirkko. Vapaa pääsy. Yhteistyössä: Espoon tuomiokirkkoseurakunta Ti 8.4. klo 13.30-15.15 Päivätanssit: Vieno Kekkonen & Espoon pelimannit. Sellosalin lämpiö. Vapaa pääsy. Yhteistyössä: Espoon kaupunki / Sellosali Ti 8.4.klo 19 Jepokryddona sekä mestaripelimanni Christine Julin-Häggman. Halsbrytarna tanssittaa. Lagstads hembygdsgård. Liput 10/5 € ovelta. Yhteistyössä: Esbo hembygdsförening. Ke 9.4. klo 19 Hehkumo. Sellosali. Liput alkaen. 17/11 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali Pe 11.4 klo 19 Hymyä huuliin -klubi Phønix (DK), Bill Hota & the Pulvers. Sellosalin lämpiö. Liput alkaen 11/8 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali, Konserttikeskus La 12.4. klo 19 Tsuumi Sound System, Kardemimmit. Klo 21 Juurilla-klubilla Sillanpään sisarukset yhtyeineen. Sellosali. Liput alkaen 17/11 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali Su 13.4. Grande Finale klo 13-14.15 Lasten Pilpatus konsertti. Emon kamut, Karjalan Nuorten kansantanssiryhmät, Viulissimo, Kangasalan pikkupelimannit ym. Konsertin jälkeen klo 14-15 aulat soivat: soittoa, tanssia, soitinkirpputori ja levymyyntiä. Louhisali, Espoon kulttuurikeskus. Liput 4 € ovelta. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta. www.ekamuki.fi Su 13.4. klo 15 Ale Möller Band (S) Tapiolasali. Espoon kulttuurikeskus. Liput alkaen 17/11 € Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus www.juurijuhla.fi 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Monivaiheinen ja pitkittynyt professorin valinta puhuttaa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professuurin rekrytointiprosessi on sisältänyt piirteitä, jotka ovat saaneet huomiota tiedotusvälineissä ja akateemisessa maailmassa. Valintaprosessin eteneminen oli ongelmallista. Alunperin valinta piti tehdä marraskuussa, mutta päätös venyi tammikuun loppuun saakka. Hakijoina tehtävään olivat professuuria viisi vuotta kutsuttuna hoitanut Hannu Saha sekä seitsemän Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän omaa kasvattia. Rekrytointitoimikunta kutsui viisi hakijaa antamaan soveltuvuusnäytteen. Nämä olivat Kristiina Ilmonen, Sanna Kurki-Suonio, Jouko Kyhälä, Hannu Saha ja Timo Väänänen. Asiantuntijalausunnot pyydettiin neljältä alan yliopistovaikuttajalta, jotka olivat professori Jukka Louhivuori Suomesta, lehtori Juniper Hill Yhdysvalloista, lehtori Eva Saether Ruotsista ja professori Valdis Muktupavels Latviasta. Suurimmassa osassa asiantuntijalausunnoista nostettiin ykkössijalle Hannu Saha. Myös tehtävään varta vasten valittu rekrytointitoimikunta puheenjohtajanaan musiikkivasvatuksen professori Lauri Väkevä esitti, että professoriksi valitaan Hannu Saha. Toiseksi potentiaaliseksi ehdokkaaksi hakijoista toimikunta nosti Kristiina Ilmosen. Seuraavassa vaiheessa Sibelius-Akatemian Akateeminen neuvosto äänesti kahden ehdokkaan, Ilmosen ja Sahan välillä. Äänestyksessä äänet hajaantuivat. Hannu Saha voitti kuudella äänellä, Ilmonen sai viisi ääntä, ja viisi äänesti tyhjää. Näiden vaiheiden jälkeen SibeliusAkatemian dekaani Tuomas Auvinen ja taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg päättivät valita virkaan Kristiina Ilmosen. Asiasta on sittemmin käyty kiivasta keskustelua. Helsingin Sanomat kirjoitti näyttävästi puolen sivun uutisessaan 29.1.: "Taide päihitti tieteen - Asiantuntijalausunnot ohitettiin kansanmusiikin professorivalinnassa Taideyliopistossa". Taideyliopiston Professoriliiton osasto otti asiaan kantaa jo 14.12. lähettämässään kannanotossa rehtorille. Valinnan tultua julki, myös Professoriliiton hallitus on tehnyt valintamenettelystä kyselyn Taideyliopiston rehtorille. Muusikkojen liiton vuodenvaihteessa päättyneellä sopimuskierroksella Yleisradion keikkasopimus käytiin läpi kokonaisuudessaan. Palkkahinnoittelun perusteisiin tehtiin muutoksia, joista suurin lienee luopuminen laulusolistien erillispalkkioista ja luokittelusta A- ja B-luokan laulajiin. Jatkossa sellaisista solistisista tehtävistä, jotka edellyttävät solistin nimen ilmoittamista etukäteen, maksetaan yleinen peruspalkan päälle tuleva solistinen lisä. Hinnoittelumuutokset käyvät tarkemmin ilmi Muusikkojen liiton liksalistasta. Muusikkojen liitto ja Yle sopivat kokeiluluonteisesti vuoden 2014 ajaksi voimaan tulevasta tapahtumataltiointikorvauksesta, jota koskevat määräykset ovat keikkatyöehtosopimuksen liitteenä. Korvaus tulee maksettavaksi sellaisista keikoista, jotka Yle taltioi, mutta joihin ei liity esimerkiksi kameraharjoituksia tai muuta ylimääräistä työtä taltioitavan konsertin lisäksi, eikä Yle toimi tilaisuuden järjestäjänä eikä muusikoiden työnantajana. Esimerkiksi festivaaliesiintymisten taltioinnista tulee maksaa tällainen korvaus. Korvaus on 175 €/muusikko, ja se maksetaan työkorvauksena Gramexin kautta. Yle saa muusikoilta taltioituun materiaaliin ns. keikkasopimuksen mukaiset esitysoikeudet, ja Ylen vastuulla on toimittaa Gramexiin luettelo esiintyjistä. Tavanomaista tv- tai radio-olosuhteissa tehtävää työtä säätelee jatkossakin Ylen kanssa voimassa oleva työehtosopimus. Tapahtumataltiointeja koskevia ehtoja ei myöskään sovelleta niissä tilanteissa, joissa mahdollisesta taltioinnista on sovittu muulla työehtosopimuksella kuten kaupunginorkesterien esitysten radiointeja ja televisiointeja koskevalla sopimuksella. Päivi Ylönen-Viiri Tapahtumataltiointikorvaukset ja muita muutoksia Ylen keikkasopimukseen KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Folk-Suomi kokoaa tapahtumia Suomen kansanmusiikki- ja -tanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen ja aloittaneet yhteistyön Folk-Suomi -otsikon alla. Ensimmäinen näyte yhteistyöstä oli Folklandialla julkistettu projektin esite, johon saatiin kaikkiaan 21 tapahtuman tiedot. Tarkoitus on osoittaa kuinka paljon hienoja alan tapahtumia on maa pullollaan. Näin laajaa tapahtumien välistä yhteistyötä ei ole aikaisemmin tehty. Folk-Suomi on projekti, jossa tapahtumien välinen vapaamuotoinen yhteistyö tähtää yhteiseen tavoitteeseen: kansanmusiikin ja -tanssin tunnetuksi tekemiseen. Suomessa on useita tunnelmaltaan ainutlaatuisia kansanmusiikkiin, maailmanmusiikkiin ja kansantanssiin keskittyneitä tapahtumia, jotka tarjoavat valtavirrasta poikkeavia kulttuurielämyksiä. Folk-Suomi haluaa nostaa esiin näitä maamme kulttuuritarjonnan helmiä ja rohkaista niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin turisteja ja kulttuurin kuluttajia tutustumaan niihin. Tämä näkyy laajemmin seuraavan kerran Espan lavalla Helsingissä perjantaina 23.5.2014, jolloin Folk-Suomi valtaa Espan puiston kansanmusiikki- ja -tanssiesityksin. Lisätietoja: Sini Keränen, toiminnanjohtaja, Kaustinen Folk Music Festival 040 1729 566, sini.keranen@kaustinen.net Sirpa Lahti, toiminnanjohtaja, Haapavesi Folk Music Festival 044 3371 077, sirpa.lahti@haapavesifolk.com www.facebook.com/folksuomi/info 15
KAUPPA LOPO UUSI JUUREVA KANSANMUSIIKKINÄYTELMÄ Tähtää musiikin ammattiin - opiskele Kokkolassa! Minna Canthin novellin pohjalta dramatisointi ja ohjaus Tuija Töyräs Yhteishakuaika 24.2. - 14.3.2014. Musiikkialan perustutkinto, Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 120 ov (pk/yo). www.KpKONSA.fI Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Pitkänsillankatu 16, Kokkola, puh. (06) 8241 300, info@kpkonsa.fi 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Antakaa meille takaisin meidän Tradio! Matti Hakamäki Kansanmusiikin soiminen ja soimattomuus radiossa on ollut puheenaiheena kesto suosikki kansanmusiikkikentän eri toimijoiden keskuudessa jo vuosikymmeniä. Viime aikoina Yleisradion ohjelmapoliittisten valintojen seurauksena kansanmusiikki on yhä enemmän jäänyt marginaaliselle painotukselle sen ohjelmatarjonnassa. Kaupallisilla kanavilla kansanmusiikki soi myös vain harvakseltaan. K ansanmusiikkilevyjä kuitenkin julkaistaan yhä enemmän ja kansainväliset läpimurrot ovat uutisina kentälle jo tuttua ja arkipäiväistä. Tapahtumia järjestetään yhä edelleen kattavasti ympäri maan ja harrastajat huokuvat elinvoimaa. Miksi kansanmusiikin on ollut niin vaikea vakiinnuttaa asemaansa suomalaisessa radiossa? Lähtökohta on absurdi. Kulttuuria arvostavalla kansakunnalla on oma perinnemusiikkinsa, jota vaalitaan ja pidetään arvossa eri tavoilla ja tahoilla. Kyse ei ole museoidusta perinteestä vaan kansainvälisestikin tunnustetusta taidemuodosta, joka elää ja luo nahkaansa tässä päivässä. Sitä voi opiskella Sibelius-Akatemiassa, siitä voi väitellä tohtoriksi ja sitä kuulee kulmakuppiloissa ja kesäleireillä – festivaaleilla ja tuvan nurkissa. Suomi on historiallisesti omannut vahvan kulttuuri-identiteetin. On luotu kansallisia eepoksia ja erikoisen kielen vaaliminen ja rikastaminen on aidosti läsnä ihmisten arjessa. Lisäksi maassamme on myös kansallisesti ohjattu ja omistettu Yleisradio, jonka tehtävä on edistää erityisesti juuri omaa kulttuuria. Kansa arvostaa perinteitänsä, radio on musiikkiystävällinen media, suomalainen kansanmusiikki on laadukasta ja tässä päivässä elävää, ja kansankunnalla on omien arvojensa levityskanava ja tulkki, Yleisradio. Miksi suomalainen kansanmusiikki ei kuitenkaan juuri soi radiossa? Jokin yhtälössä mättää. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Kultainen 80-luku Useat kansanmusiikkiyhtyeet ja levy-yhtiöt muistavat vielä kansanmusiikkirevivaalin jälkeisen ajan, jolloin kansanmusiikin julkaisutoiminta saattoi olla taloudellisesti kannattavaa. Heikki Uimonen on käsitellyt kirjassaan ”Radiomusiikin rakennemuutos” radion kehitystä tuona aikana myös kansanmusiikin osalta. – Kun kaupalliset toimijat aloittivat vuonna 1985, ääniaalloilla kuului kansanmusiikkia sen mukaan, miten Suomalaista kansanmusiikkia esitteleviä radio-ohjelmia Yle Radio 1: Kaiken maailman musiikkia Oi FM (Joensuu): Etnoteekki Radio Robin Hood (Turku): Kansanmusiikkia Radio Moreeni (Tampere): Rahvaan musiikin radio riaatteet. Etenkin päiväsaikaan soitettavan musiikin tuli olla häiritsemätöntä, etteivät kuuntelijat paenneet kilpailevalle kanavalle, Uimonen jatkaa. Yksi syy radion ja kansanmusiikin yhteensopimattomuudelle on siis viimeisen 30 vuoden aikana tapahtuneet radion rakenteelliset muutokset. Marginaalimusiikki jäi taistossa tappiolle. Jos kansanmusiikilla ei ole asiaa kaupallisille soittolistoille, niin ehkä kuitenkin Yleisradio hoitaa kulttuuritehtävänsä? Vai onko sellaista olemassa? Yleisradion tehtävät yksittäiset juontajat sattuivat sitä soittamaan. Radiosoitoilla oli tuolloin merkittävä vaikutus kotimaiseen julkaisutoimintaan, sillä Gramex-korvaukset mahdollistivat kansanmusiikin julkaisutoiminnan myös kaupallisesti. Vuosikymmenen loppupuolella tuli muotiin myös maailmanmusiikki, mikä kuului radioissa, kertoo Uimonen. – 90-luvun jälkeen kansanmusiikista tuli ”olemukseltaan radioon kelpaamatonta” kun kaupalliset radiot omaksuivat amerikkalaismallisen formaattiradion pe- Yleisradiota koskeva laki on yleistasoinen eikä käsittele musiikkia yksityiskohtaisesti. Ylen ydintehtävä on vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Yleisradion linjaukset, arvot ja missiot kertovat vahvasti siitä, että se toisaalta haluaa olla aidosti koko kansan mediapalvelija ja toisaalta suomalaisen kulttuurin edistäjä. Kansanmusiikin ystävän mielestä siis kansanmusiikin edistäminen kuuluisi Ylen perustehtäviin. Mutta onko suomalainen kansanmusiikki tärkeä osa suomalaista kulttuuria? Vastaus tuntuu valitettavasti tällä hetkellä olevan kielteinen. Ainakin 17
jos Yleisradion ohjelmapolitiikan voisi ajatella kuvastavan yleisiä musiikkimieltymyksiä. Ja jos kansanmusiikilla on vaikeuksia jopa perustella oikeuttaan marginaalimusiikiksi, ei ilmeisesti valtavirran musiikkipiireihin pääsemisestä kannata edes haaveilla. Suuri kansanosa ei vieläkään, kaikesta huolimatta, tunne tai pidä arvossaan omaa kansanmusiikkiaan. Jos kansanmusiikille halutaan saada lisää soittoaikaa radioon, tulisi kansanmusiikkikentän lisätä elinvoimaisuuttaan yhä edelleen. Tulee tehdä töitä ja edistää kansanmusiikin tunnettavuutta. Soveltuuko kansanmusiikki radiosoittoon? Yksi syy alussa esitetylle ristiriidalle saattaa olla se, että ehkä kansanmusiikki ei sittenkään sovi radioon. Sen esteettisiin lähtökohtiin kuuluvat sosiaalinen viitekehys ja alati muuttuva musiikki. Eihän äänitetty kansanmusiikkitaltiointi ole edes oikeaa kansanmusiikkia. Ehkäpä Yleisradio ei soita kansanmusiikkia siksi, että sitä ei kukaan oikeasti halua radiossa kuunnella. Kansanmusiikki tulee kokea, radiolla ei välineenä tähän riitä rahkeet. Kansanmusiikin luontevin levityskanava ei kieltämättä ole tallennetun äänen välittäminen. Kun 400 Näppäriä tai Tsuumi Sound System soittaa täydelle yleisölle, ymmärtää kansanmusiikin elinvoiman ja merkityksen. Äänitallenne ei välitä yhteisöllisyyttä, sosiaalista tanssillisuutta, juurien syvyyttä tai muuntelun synnyttämää ainutkertaisuutta. Kun laulun voi ottaa omakseen ymmärtäen sen tuhatvuotisen historian, silloin ollaan kansanmusiikin lähteillä. Kappaleen merkitys syntyy siitä, että sitä soitetaan tai lauletaan oman lapsen ristiäisissä tai oma äidin ruumiinvalvojaisissa. Rohkeasti tavoitteita Niin kansanmusiikin marginaalisuus kuin kansanmusiikkiestetiikan omalakisuuskin ovat kuitenkin vain tekosyitä pitää genre pois radiosta. Luulisi että moni kuuntelija on oppinut ymmärtämään esimerkiksi bluesin tai latino-musiikin estetiikkaa juuri Kansainvälistä vertailua kansanmusiikin radiosoitosta Ruotsi ja Norja Kansalliset yleisradioyhtio?t Sveriges Radio (SR) ja Norsk Riks Kringkasting (NRK) tarjoavat erikoisohjelmien lisa?ksi internetissa? ympa?rivuorokautisen 24/7 kansan- ja maailmanmusiikin kanavan, joissa kotimainen kansanmusiikki soi vahvasti. SR: http://sverigesradio.se/sida/default. aspx?programid=2619 NRK: http://radio.nrk.no/direkte/folkemusikk Ruotsissa P2-kanavalla soi viikkotasolla 90 minuuttia pelka?sta?a?n live-taltiointeja, joista 95 % on a?a?nitetty eri puolilta Ruotsia. Ta?ma?n lisa?ksi P2-kanavalla esiteta?a?n viikoittan kansan- ja maailmanmusiikin 3 tuntinen erikoisohjelma ”Klingan”, jossa soitetaan pa?a?asiassa a?a?nitepera?ista? mu- siikkia ja jossa kotimaisella kansanmusiikilla on ta?rkea? osa. NRK on sitoutunut omissa sa?a?nno?issa?a?n edista?ma?a?n monipuolista genrevalikoimaa ja sen musiikista 35 % tulee olla kotimaista alkupera?a?, painotuksena norjalainen kieli seka? norjalaispera?iset sa?vellykset. Iso-Britannia Iso-Britannian yleisradioyhtio? BBC on Euroopan vanhimpia toimijoita, jota pideta?a?n alan lippulaivana. BBC on vahvasti mukana kotimaisen perinnemusiikin esitta?misessa? kanavakohtaisten lupausten kautta ja myo?s la?hetta?a? 30 kansanmusiikkiin erikoistunutta musiikkiohjelmaa eri kanavilla (http://www.bbc.co.uk/radio/programmes/ genres/music/folk/player). Radio Suomen erinomaisten ohjelmien kautta. Kysyntä luo tarjontaa. Miksi ei kansanmusiikille anneta vastaavaa mahdollisuutta? Kansanmusiikkikenttää on värittänyt jo puolen vuoden ajan keskustelut tulevaisuuden visioista. Käynnissä olevan Visio 2025 -työn tulisi pitää sisällään myös kysymyksiä kansanmusiikin näkymisestä eri medioissa. Radion osalta esikuva on helppo löytää Ruotsista. Yleisradion radioohjelmatarjontaan tarvitaan lisää resursseja: nykyisen Yle ykkösen laadukkaan tarjonnan lisäksi Radio Suomi -kanavalle oma ohjelma nykykansanmusiikille ja oma, harrastajien näkökulmasta toimitettu, pelimannimusiikille. Lisää orkesteriyhteistyötä ja konserttitaltiointeja. Tarvitaan myös valtakunnallinen nettiradio. Lokakuussa 2009 kansanmusiikkikenttä sai nauttia kolme viikkoa pääkaupunkiseudulla kuuluneesta kansanmusiikkiradiosta, Tradiosta. SibeliusAkatemian yhdessä muiden toimijoiden tuottamaa lähetystä saattoi kuunnella valtakunnallisesti ja maailmalaajuisestikin myös netissä. Pilotti oli erittäin on- Opiskele Hakuaika 014 3.3. - 1.4.2 Tutustu aku karelia.fi/h nistunut ja sai paljon kehuja. Tällainen kansanmusiikin nettikanava tulisi saattaa Yleisradion ohjelmatarjontaan niin, että sisällöntuotannosta vastaisivat eri kansanmusiikkialan toimijat yhdessä Yleisradion kanssa. Lisäksi kentällä tulee tehdä töitä myös kaupallisten ja paikalliskanavien kansanmusiikkiohjelmien lisäämisen eteen. Tällä hetkellä kansanmusiikkiaiheisia radio-ohjelmia voi kuulla ainakin Joensuussa, Tampereella ja Turussa. Kiinnostusta aiheeseen löytyy kyllä radiokentällä, vaikkakin suurten kanavien ulkopuolella. Tärkeintä on kuitenkin hoitaa ja vaalia elävää kansanmusiikkiperinnettä sen omilla ehdoilla. Tarvitaan hyvää asiasisältöä ja oikea asenne, toki höystettynä sopivalla määrällä tiedotusta, koulutusta, tutkimusta, kasvatusta ja myös oman tekemisen ja näkemisen kyseenalaistamista. Näillä eväillä luulisi radiokentänkin ovien aukeavan. Tehkäämme oma työmme mallikaasti ja toivokaamme radiokentältä samaa. Aika ajoin tulisi kuitenkin muistaa myös vaatien huutaa: Antakaa meille radio-ohjelmia, tai antakaa ainakin meille takaisin meidän Tradio! Musiikkipedagogi (AMK) Kansanmusiikki Pop/Jazz sitä ymmärtää koko maailma. 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
ESITTELYSSÄ Nathan Riki Thomson Sarjaa tuottaa: Meren muovaama muusikko Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Gabriela Liivamägi Tavatessani Nathanin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten en millään voinut uskoa, että hän oli asunut Suomessa vain puolisen vuotta. Nykyään Sibelius-Akatemian Glomas-koulutusohjelmassa opettava muusikko kertoi lukuisista projekteistaan ja monet täkäläiset muusikot olivat jo Nimi: Nathan Riki Thomson Syntymäpaikka: Gold Coast, Queensland, Australia Ammatti: muusikko Nykyinen kotipaikkakunta: Espoo Yhtyeet: Nathan Riki Thomson Subsonic Ensemble, Ilkka Heinonen Trio, Runorun, Adriano Adewale Group ja Resonator Elämän motto: Elämän tarkoitus on onnellisuus (Dalai Lama) kertoneet minulle hänestä. Tuntui kuin hän olisi ollut täällä aina. N athan Riki Thomsonin tie Suomeen on ollut pitkä. Hänen sukunsa juuret olivat Britteinsaarilla Skotlannissa ja Cornwallissa, mutta monien muiden tavoin isovanhemmat olivat lähteneet etsimään onneaan toiselta puolelta maapalloa Uudesta-Seelannista. Sieltä Nathanin vanhemmat muuttivat parikymppisinä Australiaan. Siellä pikkuNathan kasvoi uiden, surffaten, rannalla juosten – ja musisoiden. Huiluopinnot hän aloitti seitsemänvuotiaana ja opiskeli klassista musiikkia Brisbanessa 21-vuotiaaksi asti. Sitten kutsui maailma ja musiikkiopinnot jatkuivat Lontoon Guildhall School of Music and Drama -oppilaitoksessa. Valmistumisen jälkeen tuntui siltä että maailmanmatkaa oli jatkettava. Nathan lähti Tansaniaan tapaamaan siellä opettajana työskentelevää äitiään. Oli vuosi 1996. Tansanian musiikkikenttä oli äärimmäisen kiinnostava ja Nathan matkusti ympäri Tansaniaa kuukausia tavaten paikallisia muusikoita. Työstä tuli systemaattisempaa, kun hän sai British Councililta työparinsa kanssa kolmen kuukauden apurahan Tansanian perinnemusiikin ja -tanssin tutkimiseen. Muusikot toimivat paikallisten muusikoiden kanssa esiintyen ja toisaalta toimivat yhteisöissä; kouluissa, kylissä ja kaupunkien katulasten parissa. Matkoja tehtiin myös Sambiaan, Kongoon ja Keniaan. Projektin tiimoilta perustettiin Dar Es Salaamiin kansalaisjärjestö ”Amani Ensemble community project”. Tansaniassa Nathan toimi myös maailmankuulussa Bagamoyo School of Arts -taidekoulussa edesmenneen Dr. Hukwe Zawosen oppilaana ja omaa tutkimustyötä tehden. Kolmen kuukauden reissu venyi kolmeksi vuodeksi. Afrikka ei jäänyt vielä taakse senkään jälkeen, kun projekti pyöri jo itsenäisesti paikallisin voimin. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 British Council rahoitti vastaavan projektin Sambiaan ja siellä Nathan työskenteli vielä kaksi vuotta. Viiden Nathanille tärkeän Afrikanvuoden jälkeen Nathan palasi Englantiin. Vanha opinahjo Guildhall School of Music and Drama tarjosi opetustyötä ja monikulttuurinen Lontoo oli muusikolle inspiroiva ympäristö. Lisäksi Nathan keikkaili italialaisen kitaristin Antonio Forcionen kvartetissa ympäri maailmaa. Klassisen huilun ohella Nathan oli nuoresta asti soittanut sähköbassoa ja uusien musiikin tekemisen muotojen myötä bassosta – ja erityisesti kontrabassosta – oli tullut pääinstrumentti. Lisäksi mukana kulkevat afrikkalaiset ja Uuden Seelannin maorien huilut. Vaimonsa Katjan Nathan tapasi Guildhallissa jo ennen Afrikan-vuosia ja niiden jälkeen pari tapasi uudestaan. Perheen kolme poikaa syntyivät Lontoossa. Seitsemän Lontoossa vietetyn perhe-elämävuoden jälkeen oli kaipuu pois suurkaupungista kova ja sukua Suomessa ja Australiassa oli ikävä. Puntaroinnin jälkeen syntyi päätös kokeilla ensin Suomea, muutto tapahtui kesällä 2011. Ympärillä isovanhemmat, serkut, tädit ja sedät – suvun kanssa jaettu elämä tuntui heti kotoisalta. Nathan oli kuullut uudesta Glomaskoulutusohjelmasta ja hän päätti pyrkiä ohjelman opiskelijaksi. Hän ajatteli että uudet opinnot tuottaisivat uusia ideoita ja syntyisi kontakteja opiskelijoihin sekä opettajiin. Kaikki tämä toteutui ja lisäksi valmistumisen jälkeen koulutuksen vetäjä Vilma Timonen tarjosi hänelle opetustöitä koulutusohjelmassa. Soittokumppaneita löytyi pian lisää; jouhikonsoittaja/basisti Ilkka Heinosen ja rumpali/perkussionisti Mikko Hassisen kanssa perustettiin Ilkka Heinonen Trio. Eestiläisen laulaja Mari Kalkunin kanssa perustettiin duo ja pian yhtye kasvoi kvartetiksi nimeltä Runorun. Viime vuonna Nathan perusti Suomeen yhtyeen Nathan Riki Thomson Subsonic Ensemble, joka noudattaisi hänen Lontoossa toimineen monikansallisen yhtyeensä muotoa. Yhtyeen jäsenet ovat Suomessa ja Englannissa asuvia musiikin ammattilaisia. Lisäksi hän soittaa Adriano Adewale Groupissa ja Jouko Kyhälän kanssa duo Resonatorissa. Kaiken lisäksi vuoden kuluessa päästään ihmettelemään erään monimuotoisen yhteisön esityksiä, joista ei vielä voi kertoa enempää. Afrikan vuosina aloitetut, monenlaiset yhteisöprojektit ovat saaneet jatkoa myös Suomessa maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa tehdystä projektista Musica Nova -festivaalilla viime vuonna. Afrikan-vuosien suurin opetus Nathanille musiikin tekemisessä oli eri kulttuureista tulevien muusikoiden kohtaaminen ja avoin dialogi. Turha kategorisointi kaven-taa mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin. Muusik-ko-na on tärkeää työskennellä yhdessä, kuunnella toista ja löytää se yhteinen tila ja alue jossa voidaan toimia. Se innostaa häntä työssään yli kaiken. Nathan on syntynyt meren äärellä ja meri on seurannut häntä läpi elämän – tai hän merta. ”Shaped by the Sea” onkin hänen uusimman 2013 ilmestyneen albuminsa nimi. 19
PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Kataja Kansanmusiikkiyhtye Kataja on tuore tapaus Jyväskylästä. Keskisuomalaiseen vanhaan pelimanniperinteeseen raikkaalla tavalla pureutuva yhtye julkaisi vuodenvaihteessa esikoislevynsä, jolla raikuvat viulut, kanteleet ja kansanomaiset lyömäsoittimet. Kari Dahlblom, minkälaisen maaperän Kataja tarvitsee kasvaakseen? Katajan maaperänä on valtavan rikas keskisuomalainen kansanmusiikkiperinne. Sitä on sopivina annoksina lannoitettu vanhemman pelimanniperinteen tutkimuksella. Katajan juuret ulottuvat 1800-1900 lukujen vaihteeseen. Tuolloin pelimannikanteleella soitettiin tansseja yksin ja yhdessä ja viulun kanssa. Katajan soittajat ovat olleet innolla mukana elvyttämässä jotakin sellaista mikä on jäänyt pop- ja jazzmusikkivaikutteisen ns. nykykansanmusiikin varjoon. Katajan nopean kasvun syynä on mahdollisimman rehellinen suomalainen kansanmusiikki ilman kikkailua ja koko maailman musiikin painolastia. Siihen Teksti ja kuva: Jimmy Träskelin lisätään vain soiton ilo, rento meininki ja kannustava aktiivinen kansanmusiikkiväki. Mahtavina kasvualustoina ovat Palokan Pelimannitalo ja Suomen kantelemuseo. Kuka kylvi Katajan Jyväskylään? Erkki Ala-Könni sanoi aikanaan, että Keski-Suomen kansanmusiikin soittimista tulee ensimmäisenä mieleen kantele ja viulu. Nuo sanat jäivät mieleen. Aloin tutkia asiaa tarkemmin ja totesin, että eipä niitä äänitteitä kanteleen ja viulun kanssa kovin montaa löytynyt. Vanhin perinne ei ollut enää tutkijoiden saavutettavissa, mutta se oli piilotettuna moniin vanhoihin pelimannikappaleiisiin. Ajattelin, että tuota vanhaa pitäisi jotenkin saada mukaan. Mainiot soittajaystäväni olivat heti juonessa mukana. Voitto Mäkelän ja Riitta Reijosen mainiot nuottikirjat ovat olleet musiikkimme runkona. Katajan kansanmuusikot, viulunsoitonopettajat Katriina “Kati” Weijo ja Tiia Pennanen ovat kiinnostuneita viulupelimannien juurista. Viulupelimanni Antti Vesterinen ja monet muutkin ovat muistissa, mutta lähes unohtumaan on päässyt, että näillä varhaisimmilla pelimannisoitteilla on sidos vanhempaan kanteleperinteeseen. Kati soittaa myös Kansanmusiikkiyhtye Katajassa soittavat Jarmo Hovi, Katriina Weijo, Tiia Pennanen ja Kari Dahlblom. 20 Keski-Suomen maakuntakanteletta eli Saarijärven kanteletta. Lyömäsoitinopettaja Jarmo Hovi on elvyttänyt kansanomaisia lyömäsoittimia, joiden maailma on ollut yhtä unohduksissa kuin pelimannikantele. Pimpparaudat, rapapallit ynnä muut ovat mainioita pelejä taitajan käsissä. Kasvattaako Kataja juuria, vai kurkotteleeko se kuuseen? Kataja toimii sillä periaatteella, että soittajilla ja kuulijoilla on leppoisaa ja mukavaa yhdessä. Katajaa yhdistää rakkaus suomalaista kansanmusiikkia kohtaan. Jokainen Katajainen soittaa muutakin musiikkia klassisesta musiikista afrikkalaiseen, venäläiseen ja kaiken maailman musiikkiin. Itse koen Katajan olevan mukavaa vastapainoa muulle toiminnalleni. Kataja toivoo voivansa lisätä kiinnostusta vanhempaan suomalaiseen pelimannimusiikkiin. Se tuntuu olevan välillä hukassa. Kataja tiedostaa oman paikkansa muistaen sananlaskua; joka kuuseen kurottaa, se Katajaan kapsahtaa! Minkälainen oli Katajan marjavuosi? Sato on ollut mahtava. Levyn teko Erkki Okkosen kanssa sujui leppoisasti kotoisissa puitteissa Palokan Pelimannitalolla. Tuosta äänittämisestähän se oikeasti lähti. Kaikki olivat heti tosissaan mukana. Mieleenpainuvia keikkoja ovat olleet Saarijärven museon kantelenäyttely ja Jyväskylän yliopiston promootion juhlaristeily. Viime vuonna vasta totuteltiin Katajan mahdollisuuksiin. Kataja voi kuulemma elää tuhatvuotiaaksi. Mikä kannustaa jatkamaan? Katajan innoittajana on Suomen kansan musiikki. Kataja ei unohda juuriaan, mutta katsoo tulevaisuuteen. Ajatuksia on virsikanteleiden mukaan tulosta, ja jouhikot meillä jo on, eivät ehtineet vielä levylle. Eiköhän mandoliinikin jossain vaiheessa tule mukaan. Kansanomaiset puhaltimetkin ovat mielessä. Arkistoissa on tutkimatonta vanhempaa pelimannimusiikkia todella paljon. Helmien etsintä jatkuu. Kataja jatkaa kasvuaan, koska sen muusikot pitävät soittamisesta sekä arvostavat ja kunnioittavat toisiaan. Pidämme myös tärkeänä pitää yleisön tietoisena siitä mitä musiikkia soitamme. Keikkoja onkin jo tiedossa. Kataja taipuu joka lähtöön. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014