Irtonumero 8 € 2 • 2022 6 Désirée Saarela – elämäntehtävänä laulu MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Hannu Saha jatkaa entistä rennommin 40 Outi Valon väitös – yhtenäinen ja eheä kansa?
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 SISÄLTÖ 2 • 2022 19 40 14 KOLUMNISTI Julia Palmu Hannu Saha jatkaa entistä rennommin. Desirée Saarela – elämäntehtävänä laulu Outi Valon väitös – yhtenäinen ja eheä kansa? Ajassa: Akkajee ....................................................................................................5 Pitkähuilulla yläsäveliä pitkin ....................................................................10 Esittelyssä Krishna Nagaraja.......................................................................17 Nordic Harp Meeting 2022 ..........................................................................20 PELIMANNI-liite Luovuutta, vapautta ja svengiä – PPKY 50V ........................................23 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliite ............................................................................................................25 Huuliharpisti sinfoniaorkesterin solistina ............................................29 Ennenkuulumattomat-hanke loppusuoralla Keski-Suomessa .....29 Kevään kuulumisia Keski-Suomesta ........................................................29 Pohjois-Savon kuulumisia ............................................................................30 Varsinais-Suomen kuulumisia .................................................................30 Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys juhli 40-vuotistaivaltaan .....31 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 2 .............................32 Monitieteisesti rekilaulusta .........................................................................33 Korona ei säikäyttänyt Orivesi All Starsia ............................................34 Karhu on herätetty ..........................................................................................35 Espoon pelimanneilta levyllinen espoolaista ......................................36 Luomuduon omankuuloinen perinne .....................................................39 Levyt ja kirja ......................................................................................................42 Voitto Niemisen harmonikkaliike lopetti toimintansa ....................46 Taustapeili: Maarit Aarvala ..........................................................................50 6 A nd re as H aa ls K im m o K än sä lä Va lt te ri Va lo
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 ALKUTAHDIT Etno-Emma Villoi Varsalle ja Lastenmusiikin Emma muumeille Lauluni, leikkini on Helsingin Musiikkimuseo Famen huhtikuussa 2022 avautunut suomalaista lastenmusiikkia esittelevä näyttely. Näyttely tarjoaa elämyksiä ja oivalluksen kokemuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Näyttelyn parissa on aikuisten mahdollista elää omia lapsuudenmuistoja uudestaan siinä missä lapset voivat telmiä, ihmetellä ja oppia musiikin kautta uutta sekä itsestään että maailmasta ympärillään. Lauluni, leikkini rakentaa galleriatilaan lasten oman kaupungin, jonka teatterilavan valoista, puistopenkin joutilaisuudesta ja puistokioskin tohinasta piirtyy monimuotoinen kuva Suomen lastenmusiikin historiasta 1950-luvulta 2020-luvulle – leikkejä ja hauskanpitoa unohtamatta. Lauluni, leikkini sisältää toiminnallisia leikkilauluja, mukaansatempaavia tarinalauluja sekä kattavan ja visuaalisen lastenmusiikin tekijöiden esittelyn. Tunnetko jo Koirien Kalevalan tai Sås & Koppin? Entä miten Mikki-Hiiren kävi Susihukan kanssa tai millaisia eri musiikintyylejä lastenmusiikki kattaa nykypäivänä? Tule iästäsi riippumatta avarin ja uteliain mielin löytämään, oppimaan ja oivaltamaan! Lauluni, leikkini on toteutettu yhteistyössä Lastenmusiikki ry:n kanssa. musiikkimuseofame.fi lastenmusiikki.net Lauluni, leikkini -lastenmusiikkinäyttely Musiikkimuseo Famessa Celenka on karjalaisista, slaavilaisista ja balkanilaisista lauluperinteistä inspiroitunut kokoonpano, jonka musiikki pohjautuu vanhoihin arkistotallenteisiin ja omiin sävellyksiin. Villoi varsa -albumilla Celenka nostaa esiin vanhoja karjalaisia naislaulajia, jotka ovat esittäneet kyliensä ja sukujensa lauluja perinteenkerääjille 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Celenkan muodostavat Eero Grundström, harmooni ja laulu, Emmi Kujanpää, laulu ja kantele ja Jarkko Niemelä, trumpetti ja laulu. Hannele Huovin ja Soili Perkiön Muumiperheen lauluretki valittiin vuonna 2014 Vuoden lastenlevyksi ja palkittiin lastenalbumi-Emmalla. Muumiperheen seikkailut ja menestys jatkuu. Uusi äänite Muumiperhe laulaa, OHOI! valittiin myös vuoden 2021 parhaaksi lastenlevyksi. Levy julkaistiin vain Spotifyssä, mutta laulujen sanat ja nuotit ovat Tammen kustantamassa Riina ja Sami Kaarlan kuvittamassa saman nimisessä kirjassa. Seaside Sounds from Finland -hanke julkaisi toukokuussa viiden videon sarjan suomenruotsalaisesta musiikkiperinnöstä. Sarjan ensimmäinen osa on dokumentaarinen video, jossa kuullaan musiikkia sekä artistien ajatuksia suomenruotsalaisesta kulttuurista. Videosarjan muut osat esittelevät hankkeessa mukana olevien taiteilijoiden, Maria Kalaniemen, Marianne Maansin, Juulia Björnin ja Désirée Saarelan musiikkia ja ajatuksia edustamastaan vähemmistökulttuurista. Esiteltävät artistit yhdistivät voimansa yhteisen Seaside Sounds from Finland -otsakkeen alle vuonna 2019. Hankkeen tavoitteena on nostaa suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön arvostusta ja tulla paremmin tunnetuksi kotimaassa ja Pohjoismaissa. kamukanta.fi/livelava/ Seaside Sounds julkaisi videoita suomenruotsalaisesta kulttuurista
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 PÄÄKIRJOITUS Tehdään tiettäväksi Meillä Suomessa tehdään valtavasti töitä tapahtumien eteen, jonkin verran palkallisesti ja valtavasti talkoilla. Useimiten tapahtumat ovat hienosti järjestettyjä ja yleisö on tyytyväistä – jos on osannut tulla paikalle. Toimeni vuoksi seuraan alan kanavia ja medioita suhteellisen aktiivisesti. Tavan takaa törmään kansanmusiikkia sivuavaan tapahtumaan, josta en ole aiemmin kuullut. Valitettavan usein tapahtuma on ollut edellisellä viikolla, tai hanke on alkanut vuosia sitten ja päättynyt viime kuussa. Niin mielelläni kertoisin lehdessä ja lehden facebooksivuilla asioista eteenpäin. Keräsin juuri kesän tapahtumia lehden kalenteriin ja ajattelin kopioida ne kamukanta.fi-sivustolta. Heinäkuussa Suomessa näytti olevan kaksi tapahtumaa. Toki oli vasta toukokuun alku, mutta silti. Kyllähän ne päivämäärät tiedetään noin vuosi etukäteen. Jostain syystä voimat loppuvat silloin, kun tiedottamisen pitäisi alkaa. Usein vedotaan mainostamisen kalleuteen ja sen epävarmaan vaikuttavuuteen. Tiedotteiden lähettäminen medialle tuntuu turhalta, kun ”ei ne niitä kuitenkaan julkaise”. Aikamme median hajoaminen on tehnyt tiedottamisesta entistä vaikeampaa. Miten tavoittaa ihmiset, jotka tapahtumasta voisivat olla kiinnostuneita? Kuka lukee Facebookia, miten viestit saisi näkymään mahdollisimman monelle. Usein ajatellaan, että tiedottaminen on hoidettu, kun on tehty tapahtuma Facebookiin. Oikeastaan silloin tiedottaminen vasta alkaa. Markkinointi pitää kirjoittaa jo tapahtuman suunnitelmaan näkyvästi. Siihen pitää varata rahaa ja aikaa. Mitä vähemmän on rahaa, sitä enemmän siihen pitää varata aikaa. Sanomalehti-ilmoituksia huomattavasti tehokkaampaa on käyttää rahat internet-mainontaan. Yhä edelleen kuvitellaan, että internet on siitä kiva, kun siellä voi ilmoittaa ilmaiseksi. Niin voi, mutta jo muutamalla kympillä voi näkytyyttä saada huomattavasti lisää. Toiseksi kannattaa tehdä lista avainhenkilöistä ja varmistaa, että he saavat tiedon ja jopa jakavat sitä omissa verkostoissaan. Kolmanneksi kannattaa miettiä, mitä ryhmiä tapahtumasta mahdollisesti kiinnostuneet henkilöt voisivat seurata. Paikallisesti julisteet ovat edelleen ihan hyvä tiedotuskanava. Onneksi kulttuurituottajia koulutetaan ja heillä ainakin pitäisi olla tietoja ja taitoja tehokkaaseen tiedottamiseen. Heidän palvelujaan kannattaa käyttää. Kansanmusiikin kentällä valitettavasti näyttää, että osaajat ovat ylityöllistettyjä, kun rahoitusta ei ole riittävästi. On kansallinen häpeä, että Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskusta pitää pyörittää yhden viikoittaisen työpäivän panoksella. Voimia vain kesäkuussa aloittavalle uudelle toiminnanjohtajalle! Pistäkää tiedotteita tulemaan, osoite on alla. Ennen kaikkea: käykää rekisteröitymässä kamukanta.fi-sivustolle. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (206) 2022 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Dessirée Saarela Kuva: Andreas Haals Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2022 ilmestyy 6.10. aineisto 12.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA AKKAJEE 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Iida Savolainen ja Meriheini Luoto Kuva: Valreza Collective Onneksi olkoon Vuoden 2021 Kansanmusiikintekijä Akkajee. Lastenkerääjä-albumi on saanut hyvät arvostelut ympäri maailmaa, Helsingin Sanomilta ja Songlineslehdeltäkin 4 tähteä. Mikä on ollut yllättävin tai ilahduttavin arvio levystänne? Vaikea sanoa mikä arvio on ilahduttanut eniten, mutta on hienoa, että levy on noteerattu monenmaalaisissa musiikkilehdissä yli genrerajojen. Yllättävintä on ehkä se, että musiikkimme on kolahtanut myös hevipiireissä. Kuuluuko lastenkerääjä kauhu-genreen? Pitäisikö sillä olla ikäraja? Ah, genren määrittely, tuo joka muusikon ylin ystävä! Itse olemme luokitelleet tuotoksemme rotten folk -kategoriaan. Musiikkimme kumpuaa kansanperinteen mädiltä juurilta, ja saa siksi olla vähän mullanmakuista. Synkkyyttä, mystiikkaa, pyhää ja pahaa albumilta löytyykin monessa muodossa. Toisaalta myös rämäpäistä leikkimistä ja ilonpitoa. Ikärajaa ei ole tapana albumille asettaa, jätämme harkinnan tässäkin tapauksessa kuulijoiden vastuulle. Mistä kumpuaa tällainen tunnelma? Olemme kiinnostuneet konkreettisen ja näkyvän maailman ulkopuolelle jäävistä asioista: uskomuksista, tunnelmista, tietämättömyydestä ja tutkimattomuudesta. Kansanperinteessä meitä inspiroi erityisesti löydettävissä olevan informaation rajallisuus ja sattumanvaraisuus. Mikä tahansa lähdemateriaali jättää aina aukkoja, ja vaikka kuinka tarkkaan kaivelisi, menneisyydestä ei voi saada lopullista selkoa. Se on kyllä aika rehellinen näkökulma koko elämään ihan tässä päivässäkin. Myös sävellysprosessissa mysteerin tuntu ja ihmettely ovat meille tärkeitä työkaluja. Tykkäämme uppoutua yksityiskohtiin ja käyttää paljon aikaa yksittäisten tunnelmien luomiseen. Niissä hetkissä löytyy usein aika kummallisia juttuja! Missä Akkajee pelottelee tänä kesänä? Ainakin Haapavesi folkissa ja Etno-Espalla. Katsotaan, josko muuallakin. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia yhtyeellä on? Olisiko seuraava levy valoisa ja iloinen? Työstämme paraikaa kolmatta albumiamme, jonka teema olkoon vielä julkisuudesta salassa. Sen voimme kylläkin paljastaa, että mädiltä juurilta tuskin lähtee kasvamaan mitään puhtoisia hedelmiä. Näin koronan jälkeen on tuntunut aivan erityisen ihanalta päästä soittamaan keikkoja. Tulevaisuuden suunnitelmiimme kuuluukin siis ehdottomasti ihmisille soittaminen! Myös monitaiteelliset yhteistyökuviot houkuttavat.
Désirée Saarela – elämäntehtävänä laulu ”Jos minä en näitä lauluja tekisi… jos en tekisi musiikkia, en tekisi yhtään mitään. On ollut tärkeää kulkea sitä polkua, vaikka ei tulisi koskaan mitään palautetta.” Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
I hmisten motiivit soittaa ja laulaa ovat moninaisia. Yksi soittaa tai laulaa saadakseen huomiota, toinen haaveilee taloudellisesta menestyksestä, kolmas tekemisen pakosta. Aidoimman pelimannin tuntee siitä, että joka päivä on pakko soittaa. Synnynnäisen lauluntekijän siitä, että lauluja ei pääse pakoon. Monella tavalla voi saavuttaa tavoitteensa, olipa se mikä vain. Monet lauluja ammatikseen tekevät kertovat menevänsä työhuoneelle tiettyyn aikaan ja aloittavansa tekemään musiikkia. Palaavat työpäivän jälkeen kotiin viettämään vapaa-aikaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Désirée ei vain kuulu heihin. – On se joskus raskastakin, että tarinat ja laulut eivät jätä hetkeksikään rauhaan. Tulee tekstejä ja melodian pätkiä, jotka kirjoitan ylös vihkooni tai tallennan puhelimeen äänitteenä. Désirée ei osaa kuvitella tekevänsä lauluja tietokoneella, vaikka käyttääkin sitä paljon, koska tekee kaiken itse. Myy keikat, rakentaa kotisivut, hoitaa sosiaaliset ja muut mediat, tekee sopimukset ja ylipäätään pitää yhteyden maailmaan tehden muusikkouttaan näkyväksi. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Tarinat pitää kirjoittaa kynällä vihkoon, niin niistä tulee lauluja. Tarinat voivat tulla mistä vain. Kun lauluntekeminen alkoi kolmetoistavuotiaana, hän kuuli suuria tarinoita sukunsa historiasta. Kuten isoisän isästä, joka oli joskus varakas, menetti uhkapeleissä kaiken ja häpeissään karkasi Kanadaan. Kertomukset alkoivat elää lauluina. Nykyään aihepiirinä on koko maailma. Joskus oma tai ystävän elämä, joskus uutinen, historia tai yhteiskunnan ilmiöt. Viime aikoina ovat mietityttänee haja-asutuksen ongelmat, maaseudun ja kaupungin vastakkain asettelu. – Itse en ole siinä tärkeä enkä keskiössä. Olen sivustakatsoja ja pyrin häivyttämään itseni teksteissäni. Iänikuinen kielikysymys Haja-asutusalueiden arjen Désirée tuntee, koska on asunut jo pitkään Pedersöressä, kunnassa, joka on niin suomenruotsalainen, että sillä ei ole edes suomenkielistä nimeä. Aivan umpimetsää se ei ole, Pietarsaari on kahdeksan kilometrin päässä. Siellä asuessa ei suomen kieltä tarvitse juuri koskaan, eikä Désiréen puoliso, jonka vuoksi hän Pedersöreen muutti, sitä heidän tavatessaan juuri osannutkaan. Désiréen rohkaisemana nykyään sujuu suomikin. Vanhimmalle lapselle ei suomea puhuttu, mutta kahden nuoremman kanssa Désirée päätti tehdä toisin. – Suomen kielen osaaminen tässä maassa on tärkeää, vaikka äidinkieli olisikin ruotsi. Se helpottaa elämää ja avaa ympäristöä. Désirée ei voi ymmärtää, miksi edelleen käydään kielikamppailua ja viljellään kliseitä ruotsinkielisistä: purjeveneet, hirveästi rahaa ja seurapiirejä. Hän itse kertoo kasvaneensa aivan tavallisessa työläisperheessä Helsingissä. Vaikka koulu oli ruotsinkielinen, kiusaamiselta ja suoranaiselta rasismilta ei välttynyt. Koulussa pojat puhuivat suomea. – Muusikkokaverit ovat tutustuessamme ihmetelleet, että ”sinähän oletkin ihan kuin me!” Niin olen, olen tavallinen prole. Désiréen vanhemmat eivät olleet musiikillisesti suuntautuneita. Ei ollut muskaria eikä hän käynyt musiikkiopistoa, vaikka kotona kyllä kuunneltiin musiikkia. Siskot soittivat pianoa ja vuorollaan Désiréekin sai muutaman tunnin. Koulussa kärsimätön opettaja heitti hieman tottelemattoman tytön ulos luokastakin, mutta kun musikaaliin valittiin esiintyjiä, pääsi hän koe-esiintymisen jälkeen mukaan. Silloin alkoi kitaransoitto ja kappaleiden tekeminen 13-vuotiaana. Välitunneilla Désirée pääsi harjoittelemaan ja oppimaan lisää. Miksei kukaan ole kertonut? Yläasteella ja lukiossa Désirée sai uusia ystäviä ja soittokavereita, joiden kanssa haluttiin keikalle. Irlantilaisen musiikin buumi oli korkeimmillaan. Livahdettiin alaikäisinä Molly Maloneen Helsingin Kaisaniemenkadulla ja kysyttiin livebändiltä pokkana, että saadaanko tauolla soittaa. Kappaleet olivat jo silloin omia. Hieman alle kaksikymppisenä omien bändien toiminta alkoi vakavoitua. Pari yritystä Popjazz Konservatorioon ei tuottanut tulosta. Teoreettinen tausta puuttui. – Sanottiin myös, että olen liian vanha, nauraa Désirée. Niinpä Désirée suuntasi ensin kansanopistoon Lapväärtiin ja sieltä vuoden päästä Pietarsaaren ammattikorkeakouDésirée Saarela s. 1980, musiikin maisteri 2013 asuu Pedersöressä miehensä ja kolmen lapsen kanssa Levyillä Circles, Jane Raven -yhtye, 2009 This place and coming home, soolo 2011 Som Folk, Som Folk -trio 2011 Tidsemigranten Désirée Saarela & Triskel, 2013 Morgon över Helsingfors, Désirée Saarela & Triskel, single 2014 Återkommanden Désirée Saarela & Maria Kalaniemi, single 2015 Mellan Världar Désirée Saarela & Triskel, 2016 kirja ja levy. 14 kappaletta, jotka ”laulumaalari” Malin Skinnar kuvitti Folkmusik från Fantásien, Skrubiluttan Å Skrubilej, 2017 MoD, Désirée Saarela & Maria Kalaniemi, 2018 VIDARE Désirée Saarela, 2019 Brandliljor och Eldsjälar Désirée Saarela & Triskel, 2021 desireesaarela.fi Désirée Saarela ja Triskel: Oskari Lehtonen (vas.), Kirsi Vinkki, Désirée, Roger Bäck ja Samuli Karjalainen.
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 luun. Yrkehögskola Noviassa hän tutustui sekä Mikael Fröjdöön että tutustui ensimmäistä kertaa elämässään suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin. – Miksi kukaan ei ollut kertonut minulle mitään! Olin kansanmusiikin suhteen aivan ummikko. Ihmettelin, miksi suomenruotsalaiset eivät arvosta omia juuriaan. Kielen ja kulttuurin suhteen suomenruotsalaisten pahin vihollinen ovat he itse. Silmiä avaava kokemus johti siihen, että pääaineeksi tuli kansanlaulu. Noviasta musiikkipedagogiksi valmistumisen jälkeen Désirée pääsi jatkamaan maisteriopintoihin Sibelius-Akatemiaan ja valmistui sieltä 2013 musiikin maisteriksi. Vaihtovuotensa Désirée opiskeli Ruotsissa. Levyttävän muusikon ura Désiréellä alkoi Novian aikoihin, kun hänen Jane Raven -yhtyeensä julkaisi levyn vuonna 2009. – Periaatteessa levyä äänitettiin jo 2005, mutta siitä tuli pitkä prosessi kaikenlaisten ongelmien vuoksi. Levy-yhtiö meni konkurssiin ja tuottajan kanssa tuli erimielisyyksiä heti alkuvaiheessa. Hirveä prosessi, mutta siitä opin sen, että haluan toimia itse levyjeni tuottajana. Siitä lähtien olen tuottanut ja julkaissut kaikki levyni itse. Laulujen kieli oli tuolloin vielä englanti, kuten myös Désiréen seuraavalla soololevyllä. Sitten tapahtui jotain. Monet olivat kysyneet jo aikaisemmin, miksi hän laulaa englanniksi, mutta kun oli kasvanut englanninkielistä musiikkia kuunnellen, se tuntui luonnolliselta. Kun suvun tarinat alkoivat puhutella, pomppasi ruotsin kieli esiin. Désirée havahtui siihen, että tunne hänen laulaessaan ruotsiksi oli jotenkin syvempi ja ruotsin kieli soi eri tavalla. Teksteistä tuli myös moniulotteisempia. Tunne oli niin voimakas, että nyt yli kymmenen vuoden ajan hän on tehnyt lauluja vain ruotsiksi. Lauluja vain itselle Voisi luulla, että laulaja-lauluntekijälle olisi jo riittävän hankala lähtökohta syntyä syrjäiseen Suomeen, mutta vielä sen lisäksi sen kielivähemmistöön, periferian periferiaan. Ruotsissakin suomenruotsi on kielenä outo. Désirée on kuitenkin kokenut sen rikkautena. Vastaanotto on ollut hyvä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. – Taannoin jännitin Tanskassa, miten lauluni menevät perille kertoessani Suomen historiasta, mutta keskustelu yleisön kanssa oli todella hyvää. Laulujen tarinat voivat myös puhutella, vaikka kieltä ei ymmärtäisikään ja menestyä voi, syntyipä mihin tahansa. Ajatellaanpa vain vaikka portugalilaisten fadojen koskettavuutta tai pienen Islannin kansan pärjäämistä monilla alueilla. Pelkällä musiikin tekemisellä ei ole elanto aivan irronnut. Viimeinen sivutoimi oli viime syksynä aloittaneen Lafo Folkmusikcentralin puolipäiväisenä projektinjohtajana. Ruotsinkielinen kansanmusiikkikeskus perustettiin Lapväärtin kansanopistoon paikkaamaan aukkoa ruotsinkielisen kansanmusiikin, kansantanssin ja kansanperinteen koulutuksessa. Projektiluontoinen toimi loppui kuitenkin toukokuussa ja nyt Désirée on jälleen vapaa muusikko. Eikö tuottelias lauluntekijä voisi tehdä lauluja myös muille mariskoiden ja chisujen tavoin. Désirée melkein hämmentyy, aivan kuin ei olisi tullut koskaan ajatelleeksi asiaa. – En minä mustasukkainen lauluistani ole. Ihanaa, jos joku muukin laulaisi tekstejäni ja voisin hyvin ajatella tekeväni lauluja muillekin. Kukaan ei vain ole kysynyt… Vaihteeksi isolla yhtyeellä Vapaan muusikon ura sukkuloi eri projektien ja yhtyeitten välillä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Marianne Maans ja Maria Kalaniemi , molemmat Désiréen aikaisempia opettajia. Mariannen kanssa Désirée tekee lastenmusiikkia Skrubiluttan Å Skrubilej -duolla ja Marian kanssa duona omilla nimillään. Lastenmusiikkia on syntynyt kaksi levyä ja Marian kanssa yksi. Mariannen, Marian ja Juulia Björnin kanssa Désirée on koordinoinut myös Seaside Sounds -projektia, jonka avulla tehdään suomenruotsalaista kansanmusiikkia tunnetuksi. Sooloesiintymisiä on myös paljon, mutta viimeisen levynsä hän teki yhtyeensä Triskelin kanssa. Triskeliin kuuluvat vanha ystävä Samuli Karjalainen , jota Désirée luonnehtii supermulti-instrumentalistiksi, joka pystyy luomaan hyvin moniulotteista äänimaailmaa. Myös viulisti Kirsi Vinkki on ollut mukana yli kymmenen vuotta. Vuosi sitten ilmestyneelle Brandliljor-levylle Désirée pyysi mukaan lyömäsoittaja Oskari Lehtosen ja basisti Roger Bäckin, koska halusi tehdä levyn isommalla kokoonpanolla. Triskel soittaa Désiréen kappaleita, mutta jokainen tuo kokonaissointiin oman panoksensa. Yhteistyö on saumatonta ja vahvaa. Syksyllä mennään Saksaan ja Itävaltaan toivottavasti koko yhtyeellä. – Kun yhtyeessä on multi-instrumentalisteja, on työlästä miettiä, mitä soittimia saadaan kuljetettua mukaan. Suuremmalla yhtyeellä on antoisaa esiintyä, mutta kappaleiden pitää toimia myös soolona nainen ja kitara -hengessä. Haastattelun aikaan Désirée oli kuitenkin luomassa strategiaa yhtyeelle, jotta saataisiin lisää keikkoja Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Désirée Saarela ei ole koskaan ajatellut, että voisi tehdä muuta. Lauluntekeminen on samaa kuin hengittäminen. Se tuntuu elämäntehtävältä. On tärkeää, että ei laula pelkästään ihmissuhteista vaan pystyy nostamaan vaikeitakin asioita esille. Désirée haluaa ottaa kantaa ja ilmaista mielipiteensä, vaikka päätöksenteon hän jättää muille. Poliittinenkin lauluntekijä ei halua politiikkaan itse mukaan. – Minusta on ihanaa, että saa laulaa monenlaisista asioista. Myös sellaisista, jotka eivät ole aina helppoja. Tärkeää on kuitenkin, että usko ja toivo ovat aina mukana. Skrubiluttan Å Skrubilej Maria Kalaniemi ja Désirée Saarela Tunne hänen laulaessaan ruotsiksi oli syvempi N iin a St ol t A nd er s Po rt in
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 P itkähuilua soitetaan puhaltamalla sen puhallusaukkoon samaan tyyliin kuin soitettaessa nokkahuilua. Sävelkorkeutta saadaan muutettua vaihtelemalla puhallusvoimakkuutta ja peittelemällä huilun putken päätä yhdellä tai useammalla sormella tai kämmenellä. Huilulla on sen asteikosta johtuen vaikeaa soittaa tuttuja sävelmiä, joten soitin johdattelee helposti improvisoimaan ja soittamaan itse keksittyjä melodioita. Yläsävelasteikko saattaa aluksi kuulostaa hiukan oudolta länsimaisessa musiikissa yleiseen tasavireeseen tottuneelle korvalle. Historialliset pitkähuilut kadonneet Pitkähuilua on erään arvion mukaan soitettu jo pronssikaudella (1500 – 500 eaa). Toisin kuin luusta ja metallista valmistettuja soittimia, puusta rakennettuja huiluja ei ole säilynyt muinaisilta ajoilta, sillä happamassa maaperässämme puu maatuu suhteellisen nopeasti. Pitkähuilua soitettiin muinoin lähinnä paimenessa ollessa. Pajun kuoresta tehty huilu oli melko lyhytikäinen ja kesti soittokelpoisena vain yhden kesän ajan. Soittimen puuaineksen kuivuttua se ei enää soinut, joten soittajan täytyi joka vuosi rakentaa uusi pajusta tehty huilu. Maatalouden muutoksien myötä ja paimenien työn tarpeen vähentyessä väheni myös pitkähuilun käyttö. Soittimen heikko säilyvyys ja sen soittoperinteen hiipuminen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että äänitettyä pitkähuilun soittoa Suomesta on vähänlaisesti olemassa ennen sen soiton lisääntymistä 1900-luvun loppupuolella. Pitkähuilun soiton elpymistä auttoi suuresti soitinrakentajien työ uusien pitkähuilujen rakentajina. Erityisesti Rauno Nieminen on tehnyt paljon työtä pitkähuilun rakennuksen ja soitonopetuksen eteen. Hän alkoi 1900-luvun lopulla rakentaa pitkähuiluja muoviputkesta norjalaisen Egil Storbekkenin mallin mukaisesti. Vuonna 1976 Piirpauke-yhtye julkaisi toisen albuminsa nimeltä ”2”, jonka kahdella raidalla yhtyeen nokkamies Sakari Kukko soittaa pitkähuilua. Vuosina 1995 2002 toimineen Ruumen-yhtyeen ohjelmisto sisälsi runsaasti pitkähuilua melodiasoittimena. Yhtyeessä pitkähuiluja soittivat Kurt Lindblad ja Tapani Varis . Sittemmin pitkähuilua on kuultu jonkin verran useiden eri yhtyeiden ja artistien musiikissa. Pitkähuilu soi yläsävelin Pitkähuilusta saatavat sävelet pohjautuvat yläsäveliin. Yläsävelillä tarkoitetaan fysikaalista ilmiötä, joka on kaikessa kuultavassa luonnollisessa äänessä. Perinteisten soittimien kuultavan äänen sävelkorkeuden määrittää äänen pohjasävel. Pohjasävelen lisäksi kuulemme korkeampia yläsäveliä, jotka aistimme äänen persoonallisena sointina. Yläsävelten ansiota on myös se, että erotamme puheen vokaalit toisistaan. Äänen taajuutta eli korkeutta mitataan käsitteellä hertsi (Hz). Otetaan esimerkiksi akustisesta soittimesta kuultava ääni, jonka taajuus on 100 hertsiä. Tämä on kuultaPitkähuilulla yläsäveliä pitkin Kesällä pajun kuori alkaa olla sopivaa pajupillien rakentamiseen. Lyhyen pajupillin sijaan pajun kuoresta voidaan rakentaa myös pitkä sormireiätön pajuhuilu, jota on Alavudella kutsuttu nimellä pitkähuilu. Nimitys pitkähuilu onkin levinnyt pitkähuilunsoittajien keskuudessa Suomessa ja vakiintunut kuvaamaan tätä yläsävelsarjaan pohjautuvaa soitinta. Toisin kuin lyhyellä pajupillillä, pitkähuilulla voidaan soittaa monta eri säveltä. Pitkähuilua on kutsuttu myös nimillä lötkö, leppäpilli, soropilli, putkipilli, kävelykeppi, yläsävelhuilu ja luonnonsävelhuilu. Muualla maailmassa soitin tunnetaan muun muassa nimillä sälgflöjt (Ruotsi), seljefløyte (Norja), pikkvile (Viro) ja willow flute (Englanti). Tänä päivänä suurin osa Suomessa rakennettavista pitkähuiluista on tehty muoviputkesta. D-vireisen pitkähuilun skaala Tapani Varis Jo rm a A iro la Janne Ojajärvi
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 van äänen pohjasävel eli perustaajuus. Ensimmäinen yläsävel on taajuudeltaan kaksi kertaa perustaajuus (200 hertsiä) eli oktaavin päässä pohjasävelestä. Toinen yläsävel on kolme kertaa perustaajuus (300 hertsiä) ja kvintin päässä toisesta yläsävelestä. Kolmas, neljäs ja viides yläsävel muodostavat duurikolmisoinnun sävelet. Koko yläsävelten joukosta käytetään nimitystä yläsävelsarja. Yhdellä pitkähuilulla voi soittaa vain yhden sävelen yläsävelsarjan säveliä eli se on sidottu yhteen sävellajiin. Toisen sävellajin soittamiseen tarvitaan toinen huilu. Improvisoimalla ei voi soittaa väärin Yläsävelasteikolla voi olla vaikea saada soitettua muiden soitinten melodioita. Tämä kannustaa pitkähuilun soittajaa improvisoimaan eli soittamaan omasta päästä. Pitkähuilulla voi myös soittaa tutuista melodioista pitkähuiluversioita. Voidaan esimerkiksi pitäytyä alkuperäisessä rytmissä ja soittaa alkuperäistä melodiaa hyödyntäen niitä säveliä, jotka pitkähuilulla soittaessa ovat käytettävissä tai muuttaa rytmiä sillä tavalla, että mahdottomat sävelet jäävät pois. Sävelmien sijaan pitkähuilulla voi myös matkia luonnon ääniä. Lintujen laulua voi yrittää imitoida puhaltelemalla huiluun ja peittelemällä sormella huilun päätä. Tuulen suhinaa voidaan kokeilla matkia puhaltelemalla huilun eri aukkoihin. Voidaan myös hyräillä ja puhua huiluun. Pitkähuiluja voi nykyään ostaa muun muassa suoraan soitinrakentajilta. Suomessa pitkähuiluja rakentavat myyntiin Rauno Nieminen, Kirsi Vinkki ja Juhana Nyrhinen. Lisäksi pitkähuilun rakennuskursseja pitävät Rauno Nieminen ja Mikko Perkoila. Kansanmusiikki-instituutti julkaisee kesällä 2022 oppaan pitkähuilun soittoon. Aikaisemmin julkaistuja pitkähuilunsoiton oppaita on artikkelin kirjoittajan tiedossa vain Jean-Pierre Yvertin ruotsiksi ja englanniksi kirjoittama opasvihko Spela sälgflöjt – Playing the Willow Flute. Levyvinkkejä pitkähuilusta kiinnostuneille Teppo Repo: Paimensoittaja Teppo Repo (1979), Styrbjörn Bergelt: Tagelharppa och videflöjt (1979), Steinar Ofsdal, Hallgrim Berg & Hans Fredrik Jacobsen: Seljefløyta (1997), Nord-Sud: Fragments De Routes (2000), Jonas Simonson: Crane Dance (2007), Ruumen: Silo (2009), Arto Järvelä & Tapani Varis (2018), Ojajärvi Blom Ojajärvi (2020), Tuultenpesä: Vindstilla (2022), Hurja Halla: Riitti (2022). Jatkuvasti päivittyvä levylista osoitteessa: www.overtoneflute.fi. Edellä mainittujen lisäksi pitkähuilun soittoa voi kuulla esimerkiksi Hedningarnan ja Groupan levyillä. Lisäksi tuore euroviisuvoittaja ukrainalainen Kalush Orchestra käyttää voittajakappaleessaan (Stefania) ukrainalaista päästä puhallettavaa pitkähuilua, joka tunnetaan Ukrainassa nimellä telenka ( ???????). Pitkähuilunuotit on tässä selkeyden vuoksi kirjoitettu yhtä oktaavialaa matalammalle kuin huilun soiva sävelkorkeus. Ensimmäisenä esimerkkinä on haapavetisen Antti Rantosen soittama Karhunpeijaispolska. Alkuperäinen melodia onnistuu lähes kokonaan D-pitkähuilulla, mutta säveltä g2 ei soittimen asteikosta löydy. Ensimmäisessä tahdissa g2-sävel on ohitettu kokonaan muuttamalla hiukan melodian rytmiä. Toisessa ja kuudennessa tahdissa g2-sävel on korvattu puolisävelaskelta korkeammalla g#2-sävelellä. Tämä muuttaa hiukan melodiaa, mutta se on vielä suhteellisen tunnistettavissa. Kolme esimerkkiä perinne melodioiden sovituksista pitkähuilulle Toisena esimerkkinä on impilahtelaisen (Karjala) Feodor Pratsun jouhikolla soittama sävelmä Musta lindu. Alkuperäisestä melodiasta pitkähuilulla onnistuvat muut sävelet paitsi h1. Myös g1 on hankala. Tässä pitkähuiluversiossa hankalat sävelet on ohitettu neljännessä tahdissa muuttamalla hiukan rytmiä ja kuudennessa sekä seitsemännessä tahdissa muuttamalla hiukan melodiaa. Kolmantena esimerkkinä on jepualaisen Viktor Anderssonin soittama Grannas bastu. Pitkähuiluversio lähtee samasta sävelestä kuin alkuperäinen, mutta etenee sen jälkeen omanlaisellaan, pitkähuilun asteikon johdattamalla tiellä. Tässä pitkähuiluversiossa melodiaa on muutettu sellaiseksi, että soitto on pitkähuilulla luontevaa. Rytmi on kuitenkin pidetty alkuperäisen melodian mukaisena. Tämä pitkähuiluversio eroaa alkuperäisestä enemmän kuin kaksi ensimmäistä esimerkkiä, mutta on silti jotenkuten tunnistettavissa. Ei tietenkään ole mitään sääntöä, että pitkähuiluversion tulisi olla tunnistettavissa joksikin tietyksi melodiaksi. Uusi versio voi olla aivan uusi kappale. Trad. Suomi Soittanut Antti Rantonen, Haapavesi Alkuperäinen Karhunpeijaispolska ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A Trad. Karjala Soittanut Feodor Pratsu, Impilahti Musta lindu Alkuperäinen versio ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? 3 Trad. Suomi Soittanut Viktor Andersson, Jepua Alkuperäinen Grannas bastu 5 ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A Trad. Suomi Soittanut Antti Rantonen, Haapavesi Pitkähuiluversio Karhunpeijaispolska ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A ? Trad. Karjala Soittanut Feodor Pratsu, Impilahti Musta lindu Pitkähuiluversio ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? 3 Trad. Suomi Soittanut Viktor Andersson, Jepua Pitkähuiluversio Grannas bastu ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? A B
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä. Sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon KEK hyväksyy rekisteröitymisen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin KamuKanta odottaa sinua OAMK Dance tuo Sottiisiin kiinnostavan, kalevalaisen runon siivittämän tanssiteatteriteoksen Kottilan pohjimmainen pahana. Pispalan Sottiisin ohjelmistossa on tulevana kesänä ensi-iltansa saava, tamperelaisen Sorokoskan teos Tuntematon tanhuaja. Se on kertomus ulkopuolisuuden kokemuksesta Suomessa. Sorokoskan 30-vuotisjuhlavuoden pääteos on Jouni Prittisen ohjaama ja koreografioima. Erilaisuutta ja monimuotoisuutta käsitellään myös Pähiät-kansantanssiryhmän esittämässä Omakuva-teoksessa. Elena Vuoksiolan teos on saanut inspiraationsa Ellen Thesleffin ja Helene Schjerfbeckin omakuvista. Kottilan pohjimmainen pahana on OAMKin tanssinopettajaja Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoiden tanssiteatteriteos, joka nähdään avajaisissa torstaina. Kansainvälisiä vieraita Pispalan Sottiisi saa tänä vuonna Virosta ja Unkarista. Yleisön kannattaa ottaa festivaalille tanssikengät mukaan, sillä Pispalan Sottiisin festivaali-iltojen ilona ovat iltatanssit, joita tahdittaa oululainen Rällä ja kolmen viulistin ja yhden kitaristin Polenta. Tamperelainen kansantanssifestivaali ottaa haltuun koko keskusta-alueen: lapset seikkailevat kaupunkiluonnossa, aikuiset polskaavat Näsinpuistossa ja tanssiopiskelijat valssaavat Taideratikassa. Pispalan Sottiisin järjestävät Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. www.sottiisi.fi Pispalan Sottiisissa kansanmusiikki soi aamusta yöhön Festivaaliriemua 2018. Seminaareja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla VISIO 2025 Kansantaiteenkeskuksessa 12. heinäkuuta klo 14.00. Kansanmusiikin ja kansantanssin VISIO 2025 -tavoiteohjelmakausi on puolimatkan krouvissa ja nyt on aika pohtia missä mennään ja miten tästä eteenpäin. Seminaarissa kuullaan lyhyitä täsmäalustuksia ja ajankohtaiskatsauksia Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen jäsenjärjestöiltä sekä paneelikeskustelussa pohditaan tarvittavia toimenpiteitä. Maailma muuttuu nopeasti ja alan tulee olla ajassa kiinni. Seminaarissa myös hahmotellaan suuntaviivoja VISIO 2035 -tavoiteohjelmatyön aloittamiseksi. Musiikkikasvatus ja aineeton kulttuuriperintö 16.7. Kansainvälinen Non-formal Music Education and Intangible Cultural Heritage -seminaari kokoaa yhteen musiikkikasvatuksen ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijoita ja yhteisöjä eri puolilta maailmaa. Ilmainen seminaari on tarkoitettu kaikille aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja musiikkikasvatuksesta kiinnostuneille. Seminaari on englanninkielinen.
Kesäkuu DANTCHEV:DOMAIN Levyn julkaisukonsertti 4.6. G Livelab, Helsinki www.glivelab.fi KAMU’22 – nuorten kansanmusiikkileiri 6.-10.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi /kamu Soitellen Suveen 9.-11.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Rootsinpyhtää Bluegrass 10.-12.6. Ruotsinpyhtää www.rootsinpyhtaa.fi Hyvinkään Hoijakka 10.6.-12.6. Hyvinkää karjalainennuorisoliitto.fi Pispalan Sottiisi 15.–19.6. Tampere www.sottiisi.fi JuhlaSpelit 50 vuotta 17.-19.6. Kauhajoki www.spelit.fi Perinteinen puskasoitto 19.6. Telkkämäki, Kaavi Facebook Tikkala-folk 19.6. Sysmä Facebook Musiikkijuhla Sommelo 29.6.-2.7. Kuhmo ja Kainuu sommelo.net Kihaus 27.6.-3.7. Rääkkylä www.kihaus.fi Saaristokiertue 27.6.-2.7. Facebook Haapavesi Folk Music Festival 30.6.-2.7. Haapavesi 27.6–1.7. Folk-kurssi www.haapavesifolk.com Heinäkuu SamStämt 2022 1.3.7. Ingå www.spelmansforbundet.fi Kiikoisten purpurit 2.7. Kiikoinen, Sastamala www.kiikoistenpurpurit.fi Kaustisen etkot 2.7. Jämsä Facebook Antin soitto 3.7. Kannonkoski Tapahtumapaikka: Nuottala www.kannonkoski.fi/tapahtuma/antin-soitto Siilifolk 4.-9.7. Siilinjärvi www.siilifolk.com Kansanmusiikkia Kansanpuistossa 9.7. Saaren kansanpuisto, Tammela www.lounaishameenmusiikkipaivat.fi Asilla soi 10.7. Vesanto vesannon-musiikinystavat-ry8. webnode.fi Kaustinen Folk Music Festival 11.-17.7. Kaustinen kaustinen.net Aspö musikdag 13.7. Aspö Facebook Tuuren sottiisi 23.7. Pielaveden Laukkalassa Kirjanjulkistus: Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin 23.7. Akuliinan kahvila, Jämsä Wanhan Kaupungin Festiwaali 29.7.–31.7. Lappeenranta Facebook Finland Harmonica Festival (Munnaritreffit) 29.-30.7. Orivesi www.suomenhuuliharpistit.fi Iniö Folk 29.-31.7. Iniö Facebook Puistokarkelot 30.7. Helsinki www.perinnearkku.net Reissu-Veikon sottiisi 30.7. klo 14 Yläneen museomäki Puh. 0500 578 389 Elokuu Etno-Espa 1.-10.8. Helsinki www.etno-espa.fi Norpas 3.-7.8. Taalintehdas, Kemiönsaari norpas.fi Wiinit Pelimannit 5.-7.8. Parainen www.nilsbynpelimannit.fi KAUKAS ELOFOLK 11.-13.8. Hyvinkää www.kaukaselofolk.fi Ijahis idja 19.-20.8. Inari www.ijahisidja.fi Riuttalan soitot 20.8. Karttula Navettafolk 21.8. Vanaha Navetta, Ylivieska www.vieskafolk.fi Kansanmusiikkimessu 21.8. Helsinki uudenmaankamu.net Oulun Päivät 3.9. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta -juhlakonsertti ja tanssitupa Suomen kansanmusiikkikesä Viime kesänä jo muutama kesäfestivaali toteutui lähes entiseen tapaan. Ensi kesä näyttää kalenterin mukaan jo melkein normaalilta. Listasimme tapahtumat, jotka tietoomme saimme. Jos omasi puuttuu joukosta, käy kiireesti lisäämässä se kamukanta.fi-sivustolle. Perinteiset lavatanssit Merimelojien majalla keskiviikkoisin kesäja elokuussa. Tanssinopetusta klo 18, tanssit klo 19. Seurasaari, Helsinki 4.6. Tanhu-Visa 12.6. Sakarat, Kahvihuone Mieritz, Seurasaari 20.6. City-Folk Espalla 24.6. Seurasaaren juhannusvalkeat 5.8. Kansallispuku-piknik 18.8. Taiteiden yö 18.-21.8. Seurasaari Soi – viikko elokuussa 27.8. Tanhu-Visa www.seurasaarisaatio.fi Ku va t: Sh ut te rs to ck 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 1970 -luvun alku oli innostavaa aikaa olla nuori, varsinkin musiikista kiinnostuneille. Oli levysoittimet ja tuoksuvat vinyylit, lyhytaaltojen mystinen maailma ja vähän myöhemmin kasettisoittimet, joilla saattoi jopa äänittää. Korviin tulvi jatkuvasti uutta ja ennenkuulumatonta musiikkia. Monille musiikin harrastaminen tuli myös mahdolliseksi, jos paikkakunnalle sattui sopiva primus motor. Lounais-Hämeeseen kuuluvassa Urjalassa sellainen oli seurakunnan kanttori ja yhteiskoulun musiikinopettaja Toivo ”Topi” Lankinen , joka veti pidettyä seurakunnan puhallinorkesteria, johon myös Hannu päätyi soittamaan tenoritorvea. Sukuun oli kyllä kuulunut pelimanneja, mutta vanhemmilla ei soittotai lauluharrastusta ollut. Soittokunnassa Hannu oppi nuotit ja pääsi alkuun musiikinteoriassa. Lankisen lähdettyä Urjalasta hänen seuraajakseen tuli toinen innostava musiikinopettaja, jonka järjestämän sävellyskilpailun Hannu voitti 12-vuotiaana. – En haaveillut muusikonurasta, koska en ollut kiinnostunut harjoittelemaan kurinalaisesti yhtä soitinta hankkiakseni teknisesti erinomaiset taidot. Tykkäsin soitella kaikenlaisia soittimia pelimannipohjalta. Rock ja pop, Wigwam, Virtanen, Bob Dylan, Neil Young ja veljen bändit innostivat. Viitteitä tulevasta osoitti kiinnostus Incredible String Bandia kohtaan ja erityisesti 1972 Hannun ostama Konsta Jylhän levy. Mieleen on jäänyt Konsta Jylhän herkistyminen kyyneliin televisioidussa Vaiennut viulu -esityksessä. Jotakin liikahti silloin sydämessäni. Kansanmusiikki alkoi kiinnostaa. Ennen kansanmusiikkia jotain muuta Hannun ensimmäinen oma yhtye Mummi kutoo ei ollut kuitenkaan kovin vahvasti kansanmusiikkiin kallellaan. Sen musiikkia on luonnehdittu kokeelliseksi ja naivistiseksi folkrockiksi. Keikkoja tehtiin harvakseltaan sekä yksi levy. Toisen levyn studioajatkin oli jo varattu, mutta Mummien levy-yhtiö Love Records teki konkurssin. Yhtyeen hajaantuessa opintojensa ääriin yhtyeen toiminta jäi siihen, mutta se ehti jättää näkyvän jäljen. Ektro Records ja myöhemmin myös Svart Records julkaisivat ainokaisen uudelleen lähes 30 vuotta ensi-ilmestymisen jälkeen runsain bonusraidoin. Kymmenen vuotta myöhemmin joukko muusikoita, mukana muun muassa Pinnin Pojat, Mikko JoenHannu Saha jatkaa tekemistä rennommin Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat olleet Suomen kansanmusiikissa erikoista aikaa. Ajanjakson alussa havahduttiin siihen, että kansanmusiikki ei säily, jos ei tehdä jotain. Ryhdyttiin järjestäytymään, kouluttamaan ja innostamaan nuoria. Jos kansanmusiikki ei nykyään ole aivan sille kuuluvalla paikalla, on sen asema jotain aivan muuta kuin 1970-luvulla. Hannu Saha on ollut vaikuttamassa jokaisessa käänteessä. Eläkkeellä on enemmän aikaa soittamiselle. Sauli Heikkilä K .L er ko ne n
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 suu, Rättö & Lehtisalo, Antero Lindgren ja Hannun poika Topi Saha tekivät tribuutin versioiden yhtyeen kappaleita. Mummi kutoon tiimoilla Hannu on järjestänyt myös vuosittaista pientä, intiimiä ja yksityistä kesätapahtumaa kotipihassaan Humppilassa. Perinne oli ehtinyt puraista. Hannu pääsi opiskelemaan folkloristiikkaa Turkuun, mutta se sai jäädä muutamaan viikkoon hänen kuultuaan uudesta Erkki Ala-Könnin vetämästä kansanperinteen oppiaineesta Tampereen ylipistossa. Hannu osoitti siinä määrin innostusta, että meni tapaamaan Ala-Könniä, joka otti Hannun opiskelemaan pelkän tapaamisen perusteella. Ei ollut huonosti osunut valinta. Gradunsa Hannu teki Teppo Revosta ja vuonna 1996 vielä väitteli aiheesta Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu. Nyttemmin kansanperinteen oppiaine, joka muutettiin myöhemmin etnomusikologiaksi ja musiikintutkimukseksi on siivottu yliopistosta pois virtaviivaisempien aineiden tieltä. Sukellus kansanmusiikin ytimeen¨ Muutto Tampereelle 1970-luvun loppupuoliskolla toi myös uusia ystävyyksiä, jotka ovat jatkuneet keskeytyksettä tähän päivään asti niin yksityiselämässä kuin ammatillisestikin. Rauno Niemisen, Armi Mäkelän ja Johanna Joensuun – myöhemmin Johanna Saha, Hannun vaimo – kanssa perustettiin Primo-yhtye, joka pyrki kaikkein syvimmälle perinteeseen. Pari vuotta myöhemmin naiset lopettivat yhtyeessä ja tilalle tuli Heikki Laitinen, kun Hannu ja Raunokin muuttivat kansanmusiikkitöihin Kaustiselle. – Kiinnostuksemme kohteena oli ennen kaikkea muinainen kalevalainen musiikki. Sen myötä omiksi pääsoittimiksikin tulivat erilaiset vanhat kantelemallit. Primo eli Primitiivisen musiikin orkesteri keskittyi – tai oikeastaan keskittyy – ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä vanhimpaan musiikkiperinteeseemme, runolauluun, paimensoittoon ja meditatiiviseen kanteleensoittoon improvisoiden ja muunnellen. Soittimet ovat sen mukaiset, märistysrauta, paimenja lyömäsoittimet, jouhikko ja kanteleet. – On käytännöllistä ja loistavaa, että yhtyeeseen kuuluu soitinrakentaja, keksitpä toivoa mitä tahansa, hetken päästä se on käytössä. Primo teki yhden oman levyn Haltian opissa ja Karhujuhla-nimisen levyn yhteistyössä Köyhät Ritarit -lauluyhtyeen kanssa. Neljänkymmenen vuoden jälkeen juhlakonsertin tiimoilla yhtye aloitti yhteistyön porilaisen Ektro Records -levyyhtiön pomon, Circle-yhtyeen perustajan, muusikko Jussi Lehtisalon kanssa. Ensimmäinen julkaisu Lotskoivio ilmestyi 2020. Kappaleessa on mukana Hannun isoisän Paavali Sahan SKS:n arkistosta löytynyt perinnemuistelma. Primo soittaa perinnesoittimiaan ja Lehtisalo vanhan perinteen syntetisaattoria ja rumpukonetta. Paavali muistelee kappaleella vuosisadan alussa elänyttä kulkukauppias Vihtori Heinosta, jota kutsuttiin Lotskoivioksi. Lotskoivio saattoi yösijan ja ruokaa saatuaan soittaa kiitokseksi Taavetin harppua, märistysrautaa eli nykyään paremmin munniharppuna tunnettua soitinta. Äänite on julkaistu Spotifyssä. Primo ja Lehtisalo -kokoonpanon yhteistyö jatkuu. Kansanmusiikki-instituutin dream team Primon työ oli osa vuonna 1974 perustettua Kansanmusiikki-instituuttia. Instituutin johtajana toimi Heikki Laitinen, varajohtajana Simo Westerholm, julkaisutoimittajana Ilkka Kolehmainen, ja Hannu oli koulutusohjaaja. Rauno toimi Pelimannitalon naapurissa Jussi Ala-Kuhan kanssa Kaustisen Soitinverstaassa. Primon lisäksi herrat soittivat yhtyeessä Fedja Happo. Se oli varsinainen dream team! Paljon tehtiin intomielistä työtä ja paljon myös syntyi. Kansanmusiikki-instituutin päätavoitteina oli tehdä syvällistä kansanmusiikin tutkimustyötä, mutta julkaista sitä popularisoiden sekä julkaisuina että soivana musiikkina. Tärkeää oli saada myös nuoret innostumaan kansanmusiikista. Hannun mukaan tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttiin yllättävänkin hyvin. Kansanmusiikki-instituutti suolsi kursseja, äänitteitä, julkaisuja ja onnistuipa viemään kanteleen – kaikkiaan yli neljätuhatta – jokaiseen Suomen peruskouluun. Hyvää pohjustavaa työtä olivat tehneet jo Erkki Ala-Könni sekä Martti Pokela, johon Hannu ystävystyi haastateltuaan Pokelaa Kansanmusiikki-lehteen 1980-luvun alussa. Instituutin menestyksen aikoihin verratessa lopputulema on nyt aavistuksen ristiriitainen: kansanmusiikin asema ammattikoulutuksessa ei ole edennyt SibeliusAkatemian menestyksen lisäksi toivotulla tavalla, mutta hyvää musiikkia tehdään ja julkaistaan paljon. Sähköisessä mediassa kansanmusiikki kuitenkin pysyy marginaalissa. Taideja taitoaineet jäävät yleissivistävinä aineina peruskoulutuksessa matematiikan ja kielten jalkoihin. Keskeisen tärkeänä kansallisen kulttuurin osana kansanmusiikilla tulisi olla vankempi asema myös valtiovallan virallisissa näkyvissä tilaisuuksissa kuten esimerkiksi Ruotsissa usein. Hannu Saha • Filosofian tohtori, Tampereen yliopistossa hyväksytyn väitöskirjan nimi on Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu (1996). • Kansanmusiikin tutkimuksen dosentti, Tampereen yliopisto 1998 • Koulutusohjaaja, Kansanmusiikki-instituutti 1980–1985 • Johtaja, Kansanmusiikki-instituutti 1985–2002 • Määräaikainen professori, etnomusikologia, Tampereen yliopisto 2002– 2003 • Päätoiminen puheenjohtaja, Taiteen keskustoimikunta (nyk. Taike) 2004– 2008 • Professori, kansanmusiikki, SibeliusAkatemia 2009–2014 • Toimitusjohtaja, Musiikin edistämissäätiö 2015–2021 Yhtyeitä muun muassa Mummi kutoo, Suistomaan pojat, Primo, Fedja Happo, Laitinen-Pokela-Saha, Salamakannel, Saha & Myllykangas, Primo & Lehtisalo. Esiintymisiä yli 20 maassa. Levyjä muun muassa Mummi kutoo 1975 (bonuslevy 2004 ja tuplabonuslevy 2016) Primo: Haltian opissa 1984 Salamakannel: Salamakannel 1989, Väinön paluu 1990 ja Koivunrunkorakkautta 1992 Heikki Laitinen, Martti Pokela ja Hannu Saha: Soitimella 1986 Hannu Saha, levy: Mahla 2000 Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi 2013 Mukana yli 40 äänitteellä. Kirjoja, soitto-oppaita ja satoja artikkeleita tieteellisissä ja musiikkialan julkaisuissa. Sahalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali sekä Musiikki & Median elämäntyöpalkinto vuonna 2021. Salamakannel herkistelee kesäkauteen. Kimmo Känsälä (vas.), Hannu Saha, Antti Kettunen ja Arto Järvelä. K im m o K än sä lä
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Hannun mukaan kansanmusiikki pärjää kohtuullisen hyvin jazzmusiikin tapaan, kun jaetaan tukia taiteellisen toimintaan. Nyt kun rockmuusikotkin ovat oppineet jo hakemaan avustuksia, niin kilpailu on kiristymässä. Koko kulttuurin ja taiteen edistämisen järjestelmän tulisi Hannun mukaan muuttua varsin radikaalisti. Ei millään enää riitä, että tulevaisuudessa kulttuurin valtiontukea jaetaan vain opetusministeriön kautta. Taiteen kokonaisvaltainen merkitys on kasvanut ja kasvaa koko ajan lisää. Esimerkiksi soveltavan taiteen kasvu kansanterveystyön eri tehtävissä tai erilaisissa syrjäytymisen ehkäisyn tehtävissä on muuttanut taiteen tehtäviä myös sellaisiin suuntiin, jossa tuen tulee löytyä sosiaalija terveysministeriön resursseista. Markkinavetoisen businesstaiteen resurssien tulee taas löytyä työja elinkeinoministeriön resursseista. Kulttuurin tuet pitää nähdä panoksina, joilla on vahvat positiiviset merkityksensä valtiontalouteen. Kun jo hyvin laajoin tutkimuksin on osoitettu taiteen ja kulttuurin kokonaisvaltaiset terveysvaikutukset, on todella harmillista, että resursseista keskusteltaessa sosiaalija kulttuuritoimet asetetaan edelleen liian usein vastakkain. Yksityiset säätiöt korjaavat Hannun mukaan kultturituen tilannetta Suomessa tärkeällä tavalla. Niiden jakama tuki on äärimmäisen tärkeä lisä kokonaisuutta. Heikki Laitisen lähdettyä Kansanmusiikki-instituutista vetämään kansanmusiikin koulutusohjelmaa Sibelius-Akatemiaan Hannu valittiin johtajaksi vuonna 1985. Kansanmusiikki-instituutin johtajan pestiä seurasi vuoden määräaikainen professuuri Tampereen yliopistossa ja sen jälkeen viisivuotinen toim Taiteen keskustoimikunnan päätoimisena puheenjohtajana. Sitten viisivuotinen jakso Sibelius-Akatemian professorina, ja viimeiset vuodet ennen eläköitymistä Musiikinedistämissäätiön toimitusjohtajana. Taide on ollut töissä aina tärkeässä roolissa, mutta muusikko ja säveltäjä ei kaihda siis myöskään virkamiestöitä? Työ jatkuu omalla aikataululla – Kouluajat otin rennosti itseäni taiteilijana kasvattaen ja enemmän muuta kuin koulun aineita opiskellen. Yliopistossa pääsin innoittavien opettajien johdatuksella kunnon opiskelun makuun. Kirjoittaminen ja tutkimustyö alkoi maistua parhaalta. Siitä on ollut näissä virkamiehen tehtävissä suuri apu. Nyt muistelmien materiaaleja kootessa olen ilokseni huomannut, miten tarkkaan olenkaan arkistoinut elämääni ja työtäni. Viime vuonna, kun Hannu sai korkeimman taiteilijalle myönnettävän huomionosoituksen, Pro Finlandian, hän sai myös Kulttuurirahastolta 25 000 euron Eminentia-apurahan, joka on tarkoitettu elämäntyön pohdiskelevaan kirjaamiseen muille innoitukseksi ja taiteen merkityksen kasvattamiseksi yhteiskunnassa. Ensimmäinen osa muistelmista ilmestyy syksyllä. Siinä päästään kurkistamaan syvällisemmin nuoruusvuosiin. Tarkkaa aikataulua kokonaisuuden valmistumiselle Hannu ei ole itselleen asettanut. Oman elämänsä pohtimisen lisäksi mielessä on muitakin kirjallisia töitä, muun muassa suvusta löytyvän kiihkeän ekspressionistisen maalarin Lauri Saaren elämän kirjaaminen. Luottamustehtäviäkään Hannu ei ole jättänyt, vaan jäsenyys jatkuu muun muassa valtion taideneuvostossa, eduskunnan kulttuuriyhteisössä Arkadia-seurassa ja kotiseudulle Humppilaan muutettuaan tuli kutsu myös Lounais-Hämeen Musiikkipäivien hallitukseen. Musiikkipäivät kysyivät Hannun tuntien heti, että kai hän tuo kansanmusiikkia tapahtumaan. Kun tapahtuma sai vielä EU:n Leader-rahoituksen, 9. päivänä heinäkuuta tullaan Hannulle rakkaassa Saaren kansanpuistossa Tammelassa kuulemaan päivän aikana hieno sarja Suomen kansanmuusikoiden aatelia eri puolilla puistoaluetta. Kansanmusiikkia kansanpuistossa on tapahtuman nimi, ja sen erityisyys syntyy korkeatasoisen, elävimmän kansanmusiikin ja Saaren kansanpuiston upean luonnonmaiseman yhteisyydestä. Luonnon ja musiikin läheisyyttä korostetaan sillä, että tapahtumassa kansanpuiston koko alue soi. Lähtökohtana on ollut, että mahdollisimman suuri osa musiikista on akustista eikä lapsia ole unohdettu. Tarkoitus on jatkaa tilaisuutta vuosittain. Omista yhtyeistä mukana kansanpuistossa on Hannulle tällä hetkellä hänen tärkein yhtyeensä Salamakannel, jonka ikä mitataan myöskin vuosikymmenissä. Kansanpuiston keikalle tulee solistivieraaksi Jonna Tervomaa – hänkin Hämeestä eli Forssasta kotoisin. Omaan soittoon on Hannulla ollut aikaa enemmän, ja musiikkia syntyy runsaasti. Syksyllä Salamakanteleen on tarkoitus mennä studioon. Yhtyeen jäsenet Arto Järvelä , viulu, mandoliini ja kantele sekä Kimmo Känsälä , basso ovat olleet Hannun erilaisten kanteleiden mukana jo 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2007 menehtyneen Jussi Ala-Kuhan tilalle Hannu pyysi vanhaa ystäväänsä, nykyisin oululaista kitaran ja mandoliinin soittaja Antti Kettusta. Salamakannel-musiikki ei ole hirvittävästi muuttunut vuosien mittaan. Siinä yhdistyvät muun muassa pelimannimusiikki, amerikkalainen string band -musiikki ja erilaiset rock-vaikutteet. Olennaisia ovat myös yhtyeen jäsenten omat persoonalliset sävellykset. Hannu toteaa haastattelun lopuksi, että eläköitymisessä on ollut myös sellainen hyvä puoli, että puutarhan hoitoon jää enemmän aikaa ja lähtee jakamaan tukia, aivan kuin viimeisessä virassaan. Tällä kertaa kohteena ovat vadelmapensaat. On harmillista, että sosiaalija kulttuuritoimet asetetaan liian usein vastakkain Saaren kansanpuiston soveltuvuutta kansanmusiikkitapahtumaan kävivät viime lokakuussa katsastamassa Lounais-Hämeen Musiikkipäiviltä tuottaja Matti Paavilainen, puheenjohtaja Keijo Aho sekä Hannu, ja Suomen Kansanmusiikkiliitosta Päivi Ylönen-Viiri ja Sheri Toivomäki. Ju kk a V iir i
17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ KRISHNA NAGARAJA SYNTYMÄPAIKKA: Foligno, Italia AMMATTI: Muusikko, taiteellinen tutkija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Brú, Europa Galante ELÄMÄN MOTTO: ”No hay caminos, hay que caminar.” (Antonio Machado) Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Ilinca Vanau P olskan matkassa muusikon onkin ollut mieluista olla. Krishna Nagaraja tunnistaa yhtäläisyyden oman muusikkoutensa ja polskan matkanteon välillä siinä, että molemmat ovat omimmillaan liikkuessaan erilaisten musiikkien yhtymäkohdissa, rajaja risteysalueilla. Kesäkuun 20. päivän kohdalla oleva merkintä väitöstilaisuudesta saa Krishnan mietteliääksi. – Juuri tätä teemaa rajoista olen käsitellyt tutkintoon liittyvissä neljässä konsertissa, joista kukin keskittyy yhteen maahan minne polska tiensä löysi ja menestyi, sekä lisäksi cd-tallenteella joka sisältää kaksi viimeistä tutkintoon liittyvää sävellystäni, ja vielä kirjallisessa työssäni. Sävellyksissäni heijastuvat pohjoismainen kansanmusiikki, barokkimusiikki ja uusi taidemusiikki sekä toisaalta niinkin kaukaiset tyylit kuin intialainen rytmiikka ja progressiivinen metallimusiikki. Krishnalle on ollut tyypillistä uuden mielenkiinnon syttyessä antaa kipinän leimahtaa kunnolla. Musiikin harrastaminen alkoi klassisen musiikin parissa 11-vuotiaana nokkahuilulla. Kun instrumentti kaksi vuotta myöhemmin vaihtui viuluun, hän tiesi heti että musiikista tulisi myös ammatti. 80-luvulla ajan pop-artistit kuten Michael Jackson ja Wham! piirsivät nuoren musiikintekijän sydämeen omat merkkinsä loppuelämäksi. Musiikkiopinnoissa Krishnan mielenkiinto barokkimusiikkia ja periodisoittimia kohti kasvoi kasvamistaan, ja toisaalta samoihin vuosiin mahtui jälleen uusi löytö uusine tuttavuuksineen; Nirvana, Korn, Metallica, Pantera ja lopulta Dream Theater eli progressiivinen metallimusiikki. – Jälkikäteen on mielenkiintoista huomata että en noina vuosina ollut mitenkään tekemisissä niin italialaisen kuin muunkaan kansanmusiikin kanssa, ja suhde intialaiseenkin musiikkiin oli hyvin kaukainen. Viulun lisäksi laulu on ollut Krisnalle noin kaksikymmenvuotiaasta lähtien hyvin läheinen instrumentti. – Laulun kautta syttyi suuri rakkaus uuteen, erityisesti pohjoismaiseen kuoromusiikkiin. Liityin erilaisiin ja eri kokoisiin kuoroihin ja lauluryhmiin, ja joissakin näistä toimin jopa ääniperkussionistina. Lisäksi aloin sovittaa ja säveltaa omaa musiikkia kuorolle ja kävin myös joitain kursseja kuoronjohtamisessa. Mitä pitemmälle ja mitä enemmän Krishna tutustui musiikkiin, sitä syvemmin hän oli vaikuttunut sen rikkaudesta ja monipuolisuudesta. Uusia käänteitä tuli aina vain lisää, sattumustenkin kautta. Tuttava antoi Krishnalle Music at Matt Molloy’s tallenteen, jolla tunnetut irlantilaismuusikot esittelevät kilvan valloittavia versioitaan jigseistä ja reeleistä. Reaktiona tähän Krishna liittyi irlantilaiseen yhtyeeseen ja soitti pian Irlannissa kaduilla ja pubeissa. Hieman myöhemmin hän sai lahjaksi pohjoismaista kansanmusiikkia esittelevän kokoelmalevyn, jolla soittivat JPP, Värttinä, Väsen ja monet muut – ja Krishna tunsi heti että tämä hänelle ennestään tuntematon maailma on tutkittava. Krishna työskenteli freelance-muusikkona barokkimusiikin alalla, mutta kaipasi sen rinnalle monikulttuurista ja uutta luovaa ympäristöä. Hän löysi kolmen korkeakoulun yhteisen Global Music Master’s Degree opinto-ohjelman sivuston, haki koulutukseen ja pääsi Kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan Århusiin. Ensimmäiseksi opintovuodeksi hänelle ehdotettiin opintojaksoa Helsingissä, jonne hän muutti 2012. – Olin niin vaikuttunut Sibelius-Akatemiasta ja sen kansanmusiikin osastosta että päätin saman tien suorittaa tutkintoni täällä – ja nyt 10 vuotta ja lukuisia projekteja myöhemmin, täällä olen yhä! Käsillä oleva alkukesä on Krishnalle menestyksellinen tohtoroitumisen lisäksi muutoinkin. Juuri julkaistu, kolmiosaisen jousikvarteton ja Krishnan esittämiä hardangerviulusooloja sisältävä Tales from Norway -albumi on saanut lämpimän vastaanoton. Yhteistyö konserton esittäneen Meta4-yhtyeen kanssa oli säveltäjälle erittäin mieluista: – Sävellyksen opettajani Eero Hämeenniemi ehdotti Stringar-teokseni kuultuaan, että esittelisin sen kvarteteille. Lähetin sen myös Meta4-yhtyeen Atte Kilpeläiselle , mutta täysin tuntemattomana italialaisena säveltäjänä en varsinaisesti odottanut vastakaikua. Hämmästyksekseni toisin kävi. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin jo studion tarkkaamossa seuraamassa tallennusta. Ilokseni Meta4 on myös ottanut Stringar-teoksen konserttiohjelmistoihinsa. Krishna uskoo yhä lujemmin, että olemme kaikki monien kerrostumien, tarinoiden, vaikutteiden ja elementtien yhteensulaumia; käsitys identiteetistä saa merkityksen vain jos ymmärrämme, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme pysyvän hetkellisyyden tilassa. – Tämä käsitys juontaa varmastikin omasta itämaisesta taustastani, joka on ottamassa itsessäni tilaa perinteiseltä länsimaiselta filosofialta. Tohtoriopinnot rikkaine ja monipuolisine kokemuksineen, kohtaamisineen ja haasteineenkin ovat Krishnalle äärimmaisen tärkeä matka, ja tämän myötä hän toivottaakin terveisinä: – Nähdään seuraavassa risteyksessä! Tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus: Musiikkitalo, Black Box, 20.6.2022 klo 12.00. Luovuuden lähteet rajapinnoilla ja risteyksissä Monia rinnakkaisia ja toisiinsa nivoutuvia musiikillisia polkuja kulkeva Krishna Nagaraja löytää kodin aina sieltä, missä sielun on hyvä olla. Aktiivisesti maailmalla liikkuva muusikko valmistautuu jutuntekohetkellä tohtorinväitökseensä. Tutkimuksen keskiössä on polskan tanssimelodioiden matkat läpi historiallisten, maantieteellisten ja sosiaalisten kerrostumien.
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 HEISK HEISK HEISK HEISK August 4 to 6 August 4 to 6 TAMIKREST TAMIKREST TAMIKREST TAMIKREST Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 H el en e Li nd fo rs R ai m o N um m el a Kirsi Jaakkola • Beltuna Alex 3 Walnut Raimo Nummela • Beltuna Prestige 2050 Double Bass Blue Sfumato Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Studio IV Compact Beltuna Sara 3 www.traditune.fi info@traditune.fi Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali
Julia Palmu KOLUMNI Miksi juuret kiinnostavat? Onko se edes oleellista tai tärkeää? Miksi identifioidumme niin paljon kansallisuuksiin tai tiettyihin alueisiin? Omalla kohdallani kiinnostuksen herätti erityisesti paluumuutto ulkomailta Suomeen. Olin asunut noin kuuden vuoden ajan ensiksi Tšekissä ja sitten Kolumbiassa. Asettuessani takaisin Helsinkiin vuonna 2020, aloin pohtia omaa suhdettani kotimaahani, sen kulttuuriin ja musiikkiin. Olen musiikin tekijä ja mietin, olisiko omaan musiikin tekemiseeni mahdollisesti siirtynyt jotain Suomen alueen musiikkiperinteistä? Ulkomailla maahanmuuttajana asuessani suomalaisuuteni korostui hyvin erityisellä tavalla. Vaikka kasvoin vuosi vuodelta etäämmälle Suomesta, se kuului silti aksentissani, se näkyi tietyissä tavoissani – kaikki sellainen mihin Suomessa ei kiinnitettäisi huomiota, kiinnitti huomiota ulkomailla. Ihmiset sanoivat kuulevansa sen myös musiikissani. En vain tiennyt mikä se jokin oli? Alkuvuodesta 2022 Radio Helsingissä käynnistyi kansanmusiikin ilmiöitä ja historiaa käsittelevä Musiikin juurilla -ohjelma jota toimitan kansanmuusikko ja musiikkitoimittaja Amanda Kauranteen kanssa. En tiennyt kansanmusiikista paljoakaan, kun lähdin kehittämään ohjelmaideaa, mutta halusin oppia tuntemaan sitä, lähteä matkalle musiikin juurille, ja – kuka tietää – löytää myös omat musiikilliset juureni. Erityisesti Kolumbiassa perinteinen musiikki tuntuu olevan paljon kuuluvampi osa ihmisten arkea kuin esimerkiksi Helsingin katukuvassa. Se soi radiossa, festivaaleilla ja kauppakeskuksissa niin perinteisessä kuin kaikissa elektronisissa ja moderneissa muodoissaan. Koin tuntevani kolumbialaista perinnemusiikkia paljon paremmin kuin suomalaista, vaikka olin jopa työskennellyt kulttuurituottajana kansanmusiikkitapahtumissa Suomessa. En kuitenkaan osannut tunnistaa, milloin on kyseessä polkka vai polska, runolaulu vai rekilaulu? Ohjelmassa tarkoituksenani oli kysyä yksinkertaisia kysymyksiä ja saada selkeitä, helposti ymmärrettäviä vastauksia. Paitsi, että eihän se ihan niin helppoa ollut. Musiikki pakenee rajoja ja määreitä. Yksinkertaisia vastauksia ja objektiivisia totuuksia on harvoin saatavilla. Moneen kansanmusiikin ilmiöön liittyy myös aiheita, jotka vaativat erityistä sensitiivisyyttä. Sanavalinnoilla on paljon merkitystä. Ne vaikuttavat siihen, millaisia mielikuvia vahvistamme tai ylläpidämme. Sillä on väliä, kenelle annetaan tilaa puhua ja missä aiheyhteyksissä haastateltavat esiintyvät. Erityisesti puhuttaessa vähemmistöjen musiikeista ja perinteistä, joita harmillisen usein valtaväestöllä – johon myös itse Suomessa lukeudun – on ollut tapana jollain tavalla hyväksikäyttää, eksotisoida, sortaa tai ryöstää. Se miksi kansanmusiikki kuulostaa tietynlaiselta tänä päivänä, on monen asian summa. Siihen ovat vaikuttaneet yhteiskunnan valtarakenteet, poliittiset liikkeet, tallentajien tekemät valinnat ja esimerkiksi sukupuoliroolit. Suomi on aina ollut monikielinen, monikulttuurinen ja moniuskontoinen maa, jossa erilaiset musiikkiperinteet ovat eläneet rinnakkain, lomittain ja omia polkuja pitkin. Sainko sitten vastauksia? Löysinkö musiikin juurille? Koen olevani edelleen tutkimusmatkalla, ja kuten suomalaisen kansanmusiikin juuret ulottuvat kauemmas historiaan ennen kansallisvaltioiden syntyä, myös omat musiikilliset juureni ylettyvät paljon laajemmalle alueelle. Uskon, että se elementti musiikissani, johon ulkomailla kiinnitettiin huomiota, on perinteiselle suomalaiselle iskelmälle tyypillinen melankolia ja mollisävellaji. Onko kansanmusiikin tunteminen tai juurien etsiminen sitten tärkeää? En tiedä, mutta ajattelen, että kansanmusiikin ymmärtäminen kulkee käsi kädessä historian kanssa. Historian ymmärtäminen auttaa ymmärtämään puolestaan tätä päivää, yhteiskuntaamme ja meitä itseämme. Musiikin juurilla -ohjelmaa tuki kansanmusiikkikoulutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa sekä Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus. Jaksot ovat kuunneltavissa Radio Helsingin sivuilla sekä suoratoistopalveluissa kuten Spotifyssa. Kirjoittaja on musiikintekijä, kulttuurituottaja ja Musiikin juurilla –ohjelman toinen toimittaja Matkani musiikin juurille 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Ja fe t A riz a
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 N iinpä Berger lähetti sähköpostia ympäriinsä, ja koska olin siinä vaiheessa jo rakentanut muutaman pienen harpun, sain minäkin postia. Päätin siis 14-vuotiaan harpunsoittoa opiskelevan tyttäreni Helkan kanssa lähteä Lundiin katsomaan mistä oli kyse. Junamatka täpötäydessä junassa parin harpun kanssa oli raskas mutta se mitä perillä löytyi palkitsi vaivat ruhtinaallisesti. Vanhasta talosta Lundin keskustassa löytyi kokonainen samanhenkisten ihmisten yhteisö, johon on pakko vuosittain palata vaikka otsanahalla ryömien. Missä muualla voi oppia esimerkiksi keskiaikaista harpun näppäilytekniikkaa, Latinalaisen Amerikan harpunsoittotapoja, hurdy-gurdyn tai nyckelharpan alkeita tai kuulla julmetun isoa italialaista zampogna-säkkipilliä saman viikonlopun aikana? Paikalla oli osanottajia Pohjoismaiden lisäksi Keski-Euroopasta. Osanottajien soitinvalikoima ei suinkaan rajoittunut pelkkään harppuun, vaan mukana oli myös kanteleensoittajia, puhumattakaan muiden merkillisten soittimien harrastajista, joita on tapaamisissa näkynyt seuraavina vuosina yhä enemmän. Myös soitinrakentajia on ollut paikalla paljon, monet esittelemässä ja myymässä soittimiaan. Jatkoa seurasi Vasta tapahtuman aikana syntyi ajatus tapaamisen muuttamisesta vuosittaiseksi. Niinpä heikkona hetkenä iltajameissa menin lupaamaan seuraavan tapahtuman järjestämisen Suomessa. Heti kotiin palattuani olikin edessä hakemusten kirjoittamisrumba apurahojen saamiseksi. Mahdollisia paikkoja hakea ei liiemmälti ole, mutta kuinka ollakaan TAIKE lupasi avustaa Turussa järjestettyä vuoden 2009 tapaamista sen verran, että se saatiin pystyyn. Tiloina oli Turun työväenopisto. Sen jälkeen tapaaminen onkin järjestetty vuosittain eri Pohjoismaissa. Alkuperäinen Lundissa ensi kertaa tavannut ydinporukka on pysynyt ja kasvanut. Osanottajia on ollut enenevässä määrin myös Keski-Euroopasta ja kauempaakin, aina Japania myöten. Tapaaminen järjestetään nyt Turussa jo kolmatta kertaa. Tapahtuman historiaan voi tutustua tapahtuman nettisivuilla www.nordic-harp-meeting.eu Luentoja, workshopeja ja yhteissoittoa Tapaamiset ovat rakentuneet erilaisista soittamiseen ja musiikkiin yleensä liittyvistä workshopeista, joissa eri opettajat ovat opettaneet kukin oman ydinosaamisensa asioita, joko soittimen tekniikoita tai instrumentaaliohjelmistoa, tai sitten lauluja. Itsekin olen pitänyt workshopeja, lähinnä suomalaisista kansanlauluista viimeksi Tanskan tapaamisessa erityisesti suomalaisista rivoista viisuista, jotka yllättäen sujuivat osanottajilta mainiosti. Yhteissoitto on iso osa tapaamisia. Se koostuu ruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen mukaisesti Allspelistä jota varten opetellaan yhteistä ohjelmistoa etukäteen sekä jamittelusta joka on aika ajoin todella villiä ison salillisen soittaessa kuka mitäkin soitinta. Yhteistanssi kuuluu perinteisesti mukaan, ja soolotanssiakin on nähty. Erityisesti on mieleen jäänyt harpisti Katri Tikan uskomaton norjalainen halling -tanssisuoritus säkkipillin säestyksellä. Lisäksi on kuultu luentoja joistakin erityisalueista kuten soittimien historiasta. Mitä tänä vuonna? Tapahtuma alkaa tänä vuonna torstaina 20. 10. eli syyslomaviikolla muinaiskelttiläisen carnyx-sotatorven töräyksellä. Torstaiiltana ei ole varsinaista ohjelmaa, paitsi yleistä jälleentapaamisen riemua sekä spontaania jamittelua. Varsinainen ohjelma painottuu perjantaihin ja lauantaihin. Jonkin verran ohjelmaa on vielä sunnuntaiaamupäivällä, Nordic Harp Meeting 2022 Yrjänä Ermala Kuvat: Floris van der Meijs Vuonna 2008 sai Ruotsin Lundissa asuva, tsekkiläissyntyinen hyönteistieteilijä ja muusikko Josef Berger ajatuksen saattaa Pohjoismaiden hajallaan olevat kelttiharpun ja muiden perinteisten kielisoittimien taitajat yhteiseen tapaamiseen. Klassisen harpun soittajilla on omat yhteydenpitokanavansa, mutta kansanmusiikin kautta soitinta lähestyvillä oli toisistaan vain tieto, että heidän kaltaisiaankin kummajaisia oli siellä sun täällä. Erik Ask-Upmark (takana keskellä) pitämässä workshopia