• 3 2009 K a n s a l l i sk i r j a s t o Elvytystä! Culpeper AV-keskus Armas Launis
• Sisällys 3/2009 KANSALLISKIRJASTO 1 2 Ovatko sensorit eläkkeellä? Har censorerna gått i pension? Kai Ekholm Ajankohtaista Elvytystä! Anne Nikula Ammattikorkeakoulujen ja yliopistokirjastojen yhdistyminen Opintomatka Kongressin kirjastoon. Culpeper AV-keskus Tiina Ison ja Tiina Lonkainen Lincolnin taskuja penkomassa Minna Kaukonen Kansainvälinen kirjastoalan tietotekniikkakonferenssi IGeLu Jukka Pennanen Kirja 2000­2020 Kai Ekholm ja Esko Rahikainen Zacharias Topelius och samarbetet med nationalbiblioteket Ulrika Gustafsson 3 4 PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@cc.helsinki.fi Telefax 191 22581 51. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Esko Rahikainen (09) 191 22722 esko.rahikainen@helsinki.fi Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Harri Ahonen Päivi Jokitalo Anne Nikula Sinimarja Ojonen Esko Rahikainen Marja-Liisa Seppälä Taitto: Pentti Järvinen Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html 8 10 13 16 18 22 28 Monipuolinen Marvia Säveltäjä Einari Marvian arkisto Marjut Hjelt Maamme-laulun todellinen ensiesitys Juhani Lindholm Deutschsprachige Handschriften in slowakischen Archiven Ilpo Piiraisen lahjoitus Unohdettu Armas Launis Petri Tuovinen Näyttelyt ja tapahtumat Aleksis Kivi, Suomen kansalliskirjailija 175 vuotta Esko Rahikainen Suomen lippu Ron Padgett 32 36 39 41 42 44 Artikkelit luettavissa myös ELEKTRA-tietokannassa www.kansalliskirjasto.fi/elektra Erikoispaino Oy Helsinki 2009 Kansi: Kansalliskirjasto sai digitaalisen kirjaston edistämiseen valtion lisäbudjetista elvytysrahaa, jolla voitiin palkata uusia työntekijöitä. Iloisia elvyttäjiä ryhmäkuvassa. Edessä oikealla Minna Nurminen, Nina Sivén ja Heikki Koskinen, vasemmalla Marjut Hjelt, Ilona Lindfors, Elisabet Rappu ja Anu Vuorela. Kuva: Kari Timonen
• A j a n k o h t a i s t a "Unohdettu Armas Launis" -näyttely Kansalliskirjaston Rotundassa. Seitsemän veljestä -oopperan harjoitukset 1913. Säveltäjä itse pianon ääressä. Armas Launista juhlittiin myös symposiumilla ja konsertilla Kansalliskirjastossa 16.10. Aiheesta enemmän s.39. Verkkoarkisto Kansalliskirjaston verkkoarkiston sisältöön voi tutustua vain kirjastossa, mutta erillisestä hakemistosta voi kuka tahansa ja missä tahansa tarkastaa, onko esimerkiksi hänen oma verkkosivunsa tallentunut miljoonien wwwsivujen joukkoon. Haku perustuu täsmälliseen verkkoosoitteeseen. Verkkoarkistoon on vuodesta 2006 lähtien tallennenttu .fi- ja .ax-päätteisiä sivuja sekä muita kotimaisia sivustoja. Kansalliskirjastossa, Unioninkatu 36, verkkoarkistosta voi tehdä hakuja myös hakusanoja käyttäen. Hakemisto: http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi Lisätietoja: http://www.kansalliskirjasto.fi/ kokoelmatjapalvelut/digitaaliset kokoelmat/verkkoarkisto.html Digitaalinen kirjasto Hormia-Poutanen LIBERin hallitukseen Opetusministeriön johtama Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanke etsii toteuttajaa kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteiselle asiakasliittymäohjelmistolle. Liittymän avulla käyttäjä saa käsiinsä keskeisiä kulttuuriperinnön, tutkimuksen ja opetuksen tietovarantoja. Aineistoihin liittyvät sähköiset palvelut ovat saatavilla samasta osoitteesta. Järjestelmää aiotaan ensi vuonna pilotoida, ja kattavasti se on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2011. Hankkeen verkkosivut http:// www.kdk2011.fi/ Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen on valittu puheenjohtajaksi Euroopan tieteellisten kirjastojen liiton (LIBER) Digitization and Resource Discovery -jaostoon (steering committee) seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Samalla hänestä tuli LIBERin hallituksen jäsen. En Saga/Satu Jean Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa (Jean Sibelius Works) on ilmestynyt uusi nide (I/10), joka sisältää sinfonisen runon En saga/Satu kaksi versiota kriittisinä editioina. Niteen on toimittanut tutkija Tuija Wicklund. Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/kklehti sekä suomi.fi 3
• Anne Nikula Elvytystä! Jos satunnaisen kadunkulkijan pitäisi arvata, missä julkisessa laitoksessa on kuluvana vuonna tapahtunut yli kahdenkymmenen prosentin henkilöstömäärän kasvu, mikähän olisi tyypillisin vastaus? Tuskin ainakaan Kansalliskirjasto, vaikka se osuisi oikeaan. ansalliskirjasto haki ja sai viime keväänä opetusministeriöltä noin 1,5 miljoonan euron määrärahan kansallisen digitaalisen kirjaston edistämishankkeeseen. Kyseessä on niin sanottu elvytysraha, valtion lisäbudjettiin sisältynyt määräraha, jolla on mahdollista palkata työntekijöitä määräaikaisiin tehtäviin kuluvan vuoden aikana. Kunnon rutistus K Tuo tavoite myös saavutettiin, ja mikä tärkeintä, lisäresurssin arvo tunnistettiin. Alkukesästä niin Unioninkadulla sijaitsevaan Kansalliskirjaston päärakennukseen kuin Vallilassa ja Mikkelissä sijaitseviin toimipisteisiin oli järjestetty työtilat ja -välineet yli 50 uudelle työntekijälle.Valmiina olivat myös perehdyttämissuunnitelmat, joilla tähdättiin nopeaan ja tehokkaaseen tehtävien omaksumiseen sekä siihen, että tulokkaat tuntisivat olevansa tervetulleita uuteen työyhteisöönsä. Tulevaisuuden tarpeisiin Hankkeen idean, suunnitelman ja toteutuksen läpivieminen ovat olleet Kansalliskirjastossa ennennäkemätön rutistus: hakemus opetusministeriölle jätettiin maaliskuun lopulla, ja jo huhtikuussa ilmestyivät MOL:n ja Helsingin yliopiston rekrytointisivuilla ensimmäiset työpaikkailmoitukset. Tavoitteena oli, että pääosa palkattavista pääsisi aloittamaan määräaikaisen pestinsä touko-kesäkuun aikana. Kansalliskirjaston hallinto- ja kehittämispalveluja johtava Dorrit Gustafsson selvittää, että valtionapua haettiin kolmeen eri tarkoitukseen: julkaisuperinnön digitointiin ja kuvailuun, digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytyksen valtakunnallisten ratkaisujen ja yhteisluettelon kehittämiseen sekä Kansalliskirjaston omien kokoel- 4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Elvyttäjät työntävät vertauskuvallista kirjakärryä Fabiania-rakennuksen käytävässä. mien täydentävään luettelointiin ja tietokantoihin viemiseen. Näissä kaikissa on kyse Kansalliskirjaston perustehtävistä, mutta samalla myös tulevaisuuden haasteista, joihin maan suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto on panostanut pitkäjänteisesti ja vuosittaisia budjettiaallokoita uhmaten. Dorrit Gustafsson korostaa, että Kansalliskirjasto on saanut viime vuosina valtakun- nallisiin kehittämishankkeisiinsa opetusministeriöltä vahvan tuen. Myös elvytysraha on ollut tervetullut resurssi, sillä suomalaisen tutkimusinfrastruktuurin kehittämisessä tekemätöntä työtä on uskomaton määrä ­ oikeastaan loputtomasti. "Olemme esimerkiksi täällä Kansalliskirjastossa digitoineet tähän mennessä noin kolme prosenttia omista kokoelmistamme, joista 5 Kuva Kari Timonen
• kopalveluista raportoi vain ja ainoastaan myönteisiä kokemuksia: "Hankkeen avulla on voitu viedä eteenpäin merkittäviä pitkäaikaissäilytyksen ja evapaakappaletoiminnan kehittämisasioita. Lisäväen työpanoksesta on ollut hyötyä myös opetusministeriön vetämän Kansallisen digitaalisen kirjaston PAS-projektissa." Näkyy ja tuntuu Esa-Pekka Keskitalon mukaan projektin työntekijät ovat olleet hyvin motivoituneita Kansalliskirjastolla oli vuoden alussa kaikkiaan ja päässeet mukavasti mukaan Vallilan työyhnoin 280 työntekijää. Runsaan 50 työntekijän teisöön. Edes kielionyhtäaikainen lisäys, vaikka gelmia ei ole ilmennyt, vain väliaikaisenakin ratvaikka yksi palkatuista kaisuna, on siihen nähden "Kun määräaikaisuus on ollut alusta työskentelee lähes ykhuomattavan suuri. alkaen tiedossa, se ei ole ongelma." sinomaan englannin Muutos on näkynyt ja kielellä. tuntunut laitoksen kaikissa Keskitalo arvioi toimipisteissä: Mikkelissä työvireen säilyvän myös sijaitsevaan digitointikesjatkossa hyvänä: "Pikemminkin tahti vain kiihkukseen on sijoitettu peräti 21 tulokasta, Heltyy loppua kohden, sillä onhan aikaa vielä kolsingin päärakennuksen tutkimuskirjastoon 19 me kuukautta jäljellä. Kun määräaikaisuus on ja Vallilan kirjastoverkkopalveluihin 13. Lisäkollut alusta alkaen tiedossa, se ei ole ongelma." si hankkeeseen liittyviin tehtäviin on siirtynyt Soitto Mikkeliin Kansalliseen digitointiKansalliskirjaston muista tehtävistä kymmenisen keskukseen tuottaa paljolti samantapaista patyöntekijää. lautetta. Erikoissuunnittelija Minna Kaukonen Mikkelissä kaikki palkatut työskentelevät aiottaa esille rekrytoinnin onnistumisen: neistojen digitointiin liittyvissä tehtävissä ja tut"Me saimme suuren joukon tasokkaita kimuskirjastossa joko luetteloijina tai luetteloinhakijoita, joista oli helppo valita tehtäviimnin tukitehtävissä. Kirjastoverkkopalveluissa valme parhaiten soveltuvat", hän kuvailee kevään taosa työskentelee tietojärjestelmäasiantuntijoina tunnelmia. ja loput kirjastosihteerin nimikkeellä. Minna Kaukonen huomauttaa kuitenkin, että Mikkelissä tilanne on sikäli erilainen ja ehMiten menee? kä hieman haasteellisempi kuin Helsingissä, että lisäväki on työskennellyt kahdessa vuorossa, Syyskuun lopulla hanke oli saavuttanut puolimikä on asettanut yhteisöllisyydelle omat haasmatkan pysäkin, ja Kansalliskirjastossa laaditteensa. Suunnittelija Osmo Tuomistola, joka toitiin ensimmäistä opetusministeriön edellyttämää mii digitoijien esimiehenä, on samaa mieltä: väliraporttia. Pikainen kyselykierros projektin "Olemme joutuneet sijoittamaan apujouesimiesten keskuudessa osoitti, että vauhdilla alkot tilapäisiin työtiloihin, mutta toisaalta kaikanut projekti on edennyt eri puolilla Kansalkille tulokkaille on saatu hankittua uudet koliskirjastoa odotusten mukaisesti. Esimerkiksi pääsuunnittelija Esa-Pekka Keskitalo kirjastoverk- neet, joita he käyttävät kahdessa vuorossa." keskeisen kansallisen aineiston osuus on noin 150 miljoonaa sivua. Sen digitointiin kuluu karkeiden laskelmiemme mukaan parhaimmillaankin 15 vuotta. Emme siis edes haaveile kaiken aineistomme tallentamisesta sähköiseen muotoon", hän selvittää. 6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Myös luetteloijien esimies, kirjastonhoitaja Sinikka Luukkanen tuo esille projektin kuluessa esille nousseita haasteita. "Kansallisbibliografia-yksikkömme sijaitsee Vallilassa, mutta uudet työntekijät olemme joutuneet sijoittamaan päärakennuksen tiloihin Helsingin ydinkeskustaan. Tästä syystä meiltä Vallilasta käydään viikoittain keskustassa projektin työntekijöitä ohjaamassa", hän kertoo käytännön ratkaisuista. Poikkeuksellisista järjestelyistä huolimatta Sinikka Luukkasen mukaan myös luetteloinnissa on syntymässä tulosta toivotulla tavalla ja uudet työntekijät ovat olleet erittäin motivoituneita. Pieni yllätys Entä jutun varsinaiset päähenkilöt, nämä viitisenkymmentä projektiin palkattua tulokasta? Miten he tilanteensa ja asemansa kokevat? Välittömän vastauksen saamiseksi jutun kirjoittajan ei tarvitse kuin harpata lähimpään henkilökunnan taukotilaan, jossa on sivumennen sanoen juuri alkukesästä tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia: seinälle on ripustettu taidokkaasti iloisenvärisiä julisteita, lehdet on sujautettu samaa värimaailmaa toistaviin avomappeihin ja tiskipöytä on ­ uskokaa tai älkää ­ aina siisti! Kahvitauoltaan tavoitetut Minna Nurminen ja Heikki Koskinen ovat kirjastoalan tulevaisuuden tekijöitä: Minna on vastikään valmistunut ja Heikki piakkoin valmistumassa Tampereen yliopistosta informaatiotutkimuksen koulutusohjelmasta. Nuoret ovat aloittaneet elvytysprojektin työntekijöinä toukokuussa, ja molemmilla on pelkkää hyvää kerrottavaa Kansalliskirjastossa kuluneista kuukausista. Minnaa ei ole häirinnyt edes se, että esimies työskentelee Vallilassa saakka ja käy sieltä erikseen tapaamassa joukkojaan. "On se tietysti harmi, mutta ei ongelma", hän kuittaa rakentavasti. Sekä Minna että Heikki ovat omaksuneet nopeasti työnsä vaatimukset ja ovat tyytyväisiä saamaansa perehdytykseen. Minna luetteloi kausijulkaisuja Fennica-tietokantaan, Heikki nuotteja musiikkikirjaston kokoelmiin. Lyhyen juttutuokiomme aikana Heikki pääsee kuitenkin lopulta yllättämään: "Meistä tuntuu, että vain muut ajattelevat työtämme elvytyksen näkökulmasta. Meille itsellemme sillä ei ole suurta merkitystä, vaan näemme tämän aivan tavallisena työsuhteena." Anne Nikula on Kansalliskirjaston päätiedottaja. Taistelua maailmanlaajuista taantumaa vastaan Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden epävakaus paheni kriisiksi syksyllä 2008, ja sen vaikutukset levisivät nopeasti ympäri maailmaa. Talouden uudelle nousulle on rakennettu pohjaa erilaisilla raha- ja finanssipoliittisilla elvytystoimilla, joihin Suomessa lukeutuvat mm. vuoden 2009 lisätalousarvioesitykseen sisällytetyt lukuisat elvytyshankkeet. Elvytyshankkeiden rahalliseksi arvoksi on laskettu 1,6 miljardia euroa, ja niiden vaikutus bruttokansantuotteeseen on noin 1,7 prosenttia. Kansalliskirjaston saamalla 1,5 miljoonan euron elvytysrahalla on kuluvana vuonna kasvatettu laitoksen henkilöstöresursseja yli 30 henkilötyövuodella. 7
• Ammattikorkeakouluja yliopistokirjastojen yhdistyminen 8 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• O petusministeriön asettama työryhmä on esittänyt ammattikorkeakoulu- ja yliopistokirjastojen yhdistymisiä siten, että kirjastoista luodaan tarpeeksi suuria yksiköitä, joilla on riittävät resurssit. Korkeakoulukirjastojen toimipisteet supistuvat näin puoleen. Esityksen taustalla on korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen tutkimuksen ja opetuksen laadun tehostamiseksi sekä tieto- ja viestintäympäristön muutos sähköiseen suuntaan. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Henna Virkkuselle 11.9. Korkeakoulukirjastojen tulee yhdistymisten lisäksi myös lisätä toiminnallista yhteistyötään palvelujen kehittämiseksi. Työryhmä esittää, että korkeakoulut käyttäisivät vähintään 5 prosenttia budjetistaan kirjasto- ja tietopalveluihin. Korkeakoulujen tulisi sitoutua omien tutkimusjulkaisujensa avoimeen julkaisemiseen vuoteen 2015 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä korkeakouluopiskelijoilla, opettajilla ja tutkijoilla olisi oltava käytössään kansainvälinen digitaalinen toimintaympäristö ja sen käyttämiseen liittyvät taidot. Kirjastopalvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti verkostossa, jossa aktiivisina toimijoina ovat suomalaiset korkeakoulukirjastot ja niille keskitettyjä palveluita tuottava Kansalliskirjasto sekä kansainväliset yhteistyökumppanit. Varastokirjastosta ja Kansalliskirjastosta tulisi muodostaa oma kirjastoverkon palveluyksikkö, joka tuottaisi kansallisia keskitettyjä digitaalisen kirjaston palveluja ja kokoelmien säilytyspalveluja. Kansainvälinen yhteistyö on tulevaisuudessa merkittävä osa kirjastojen toimintaa. Lisätietoja: työryhmän puheenjohtaja, kirjastonjohtaja Jarmo Saarti (Kuopion yliopisto), puh. 050 363 7904 ohjausryhmän jäsen, ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari (OPM), puh. (09) 160 77237 Muistio: Korkeakoulukirjastojen rakenteellinen kehittäminen digitaaliseksi palveluverkoksi -muistio http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2009/ Korkeakoulukirjastot digitaaliseksi palveluverkostoksi.html Tiina Äärilä suunnittelija, Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö Fabianinkatu 32 (7. krs), PL 53, 00014 Helsingin yliopisto puh. (09) 191 21776, gsm. 050-4151672 Faktoilla on äärimmäisen vaikea kaataa uskomuksia. Ihmiset uskovat sen, mikä sopii heidän mielipiteisiinsä ja ennakkoluuloihinsa, ja muu tieto sivuutetaan. Raili Leino Tiedetoimittaja 2-3/2006 9
• Tiina Ison ja Tiina Lonkainen Opintomatka Kongressin kirjastoon CULPEPER AV-Keskus ­ Digitointiprosesseihin tutustuminen Kansalliskirjaston delegaatio teki toukokuussa ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin johdolla opintomatkan Yhdysvaltain Kongressin kirjastoon. Matkan yhtenä keskeisenä tavoitteena oli vierailu Library of Congressin uudessa AV-digitointikeskuksessa: National Audiovisual Conservation Centre (NAVCC) Culpeperissa, Virginian osavaltiossa (http://www.loc.gov/avconservation/). Kansalliskirjaston ja DigitalMikkelin edustajat olivat erityisesti kiinnostuneita prosessien logistiikan suunnittelusta hajautetussa kirjastossa ja rakennuksen rahoitusmalleista. http://midatlantic.construction.com/ projects/MA_BestOf2007.pdf 10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Kongressin kirjaston Audio Visual Conservation -keskus Packardin kampuksella. Vasemmalta Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm, Mikkelin seudun aluekeskusohjelman ohjelmajohtaja Sune Lehkonen, suunnittelija Juha Korvenpää, Miktech Oy:n kehitysjohtaja Juha Ropponen, laboraattori Maria Sorjonen, pääsuunnittelija Tiina Ison, erikoissuunnittelija Minna Kaukonen ja kehitysjohtaja Juha Hakala. eskus sijaitsee Packardin kampuksella, noin 100 kilometriä Washingtonista lounaaseen. Tutustumispäivän aikana 22.5.2009 Kansalliskirjaston ja DigitalMikkelin edustajat tapasivat keskuksessa NAVCC:in henkilökuntaa kuten AV-digitointikeskuksen johtajan Pat Loughneyn ja Motion Picture, Broadcasting & Recorded Sound Divisionin johtajan Gregory Lukowin. Rahoituksen osalta on hyvä huomioida yksityisen rahoituksen merkitys USA:ssa. Keskuksen kaikki rakennuskustannukset katettiin Hewlett Packardin säätiön rahoituksella. Hewlett Packardin perustajan poika David W. Packard lahjoitti Library of Congressille AVkeskusta varten 26.7.2007 155 miljoonaa dollaria. AV-keskuksen rakentamiseen käytettiin yhteensä 120 miljoonaa dollaria. Lukow kertoi delegaatiolle, että David W. Packard oli hyvin K innokkaasti ja aktiivisesti mukana rakennuksen arkkitehtuurin ja prosessien suunnittelussa. Packard omistautui tukemaan projektia kaikin tavoin sen lisäksi että tarjosi projektille rahoitusta. Delegaatiomme sai tutustua vuonna 2007 perustettuun audiovisuaaliseen säilytyskeskukseen, joka tällä hetkellä tarjoaa 9 mailia säilytystilaa audiovisuaaliselle aineistolle.Vuonna 2009 kirjastossa on yli 1.1. miljoonaa filmi-, televisio-, radio- ja videonauhaa. Keskusta laajennetaan edelleen ja uusia työntekijöitä haetaan. Keskukselle kehitetään mittavaa ohjelmistokokonaisuutta digitoinnin ohjaukseen. Järjestelmä on tällä erää vasta osittain valmis. Tallennuskapasiteetti on tällä hetkellä seitsemän petatavua (seitsemän kertaa enemmän kuin CSC:llä), ja se on laajennettavissa noin kymmenkertaiseksi. 11
• Mikkelin aluekeskuksen ohjelmajohtaja Sune Lehkonen ja filmien lukemisen "vanhaa tekniikkaa". Kuva: Kai Ekholm Motion Picture, Broadcasting & Recorded Sound Divisionin johtaja Gregory Lukow esitteli laitoksen toimintaa. 12 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009 Kuva: Kai Ekholm
• Culpeper AV-digitointikeskus http://www.loc.gov/avconservation/ Rakennus Yhteystiedot: Pat Loughney (pao@loc.gov) Gregory Lukow (glok@loc.gov) · Rahavarasäiliö ydiniskun varalta, uuteen käyttöön 1993 · Maanalaiset säilytystilat ja asianmukaiset työtilat, jotka on rakennettu digitointiprosessien tarpeiden mukaisesti: 3 kerrosta ­ filmi, video, audio · Henkilökunta: nyt 75 ja 30 haussa, 130­140 pitkän aikavälin tavoite Tallennusjärjestelmä Lincolnin taskuja penkomassa Kongressin kirjastossa Opintomatka tutustutti osan osallistujista mm. kirjaston harvinaiskirjoihin ja erikoiskokoelmiin (Rare Books and Special Collections). Niitä esitteli kokoelman johtaja Mark Dimunation asiantuntemusta ja älyä säkenöivällä tavalla. Presidentti Lincolnin taskuihin pääsimme tutustumaan konservoinnissa, josta aineisto oli matkalla näyttelyyn. Presidentti Abraham Lincoln ammuttiin teatterissa Washington D.C:ssä huhtikuussa 1865. Ampumahetkellä hänellä oli taskuissaan lukuisia esineitä. Kaksista silmälaseista toisten sankaa oli korjattu kotikutoisesti narulla. Norsunluinen taskuveitsi, kellonperät, L:llä merkitty emalinappi sekä punaisin ristipistoin "A. Lincoln" -tekstillä kirjailtu iso nenäliina olivat Lincolnilla mukanaan. Ruskeassa nahkalompakossa oli lehtileikkeitä, Konfederaatin viiden dollarin seteli sekä lyijykynä. Konfederaatin setelin alkuperää ei tiedetä, mutta presidentti oli vieraillut etelävaltioissa muutamaa viikkoa aiemmin. Kongressin kirjasto sai esineet Lincolnin suvulta v. 1937. Kuva: Minna Kaukonen · Digitaalista dataa kertynyt 1960-luvulta lähtien · 1990-luvulle tultaessa yhteensä 350 teratavua ­ nykyään tuotetaan sama määrä kuukaudessa · 11.9. iskujen vaikutukset säilytyssuunnitelmiin ­ datan kahdennus · Valokuituyhteys Capitol-kukkulalle (etäkäyttö LoC:n tiloista) ja salaiseen varmistuskeskukseen jossakin Virginiassa Audio-osasto · Kokoelmat, noin 3 miljoona äänitettä, lahjoitukset ja ostot keräilijöiltä (esim. Tony Schwartz) · Suuri osa materiaalista uniikkia (esimerkiksi Voice of American arkisto) · Fyysinen restaurointi · 9 huonetta kriittiseen kuunteluun (yksi tuotantolinja) · 2 huonetta massadigitointia varten, 8 linjaa samanaikaisesti · Digitointilaatu 96/24 BWF (=Kansalliskirjaston massadigitoinnin laatu) AV-digitointikeskus on kerännyt tallenteiden käyttöön tarvittavia laitteistoja 1940-luvulta lähtien. Sillä on erittäin kattava kokoelma äänenja kuvantoistolaitteita, ja hyvin ammattitaitoista henkilökuntaa. Murhatun presidentti Abraham Lincolnin taskuista löytyneet esineet. Etelävaltioita kannattanut näyttelijä John Wilkes Booth ampui Lincolnin huhtikuussa 1865. 13
• Obaman virkavala Lincolnin Raamatulla Nykyisin Yhdysvaltain presidenttiä suojaavat muun muassa tarkka-ampujat Valkoisen talon katolla, yksi kummassakin päässä. Valkoisen talon ympäristö lienee maailman tarkimmin vartioituja alueita, jossa hotellihuoneen ikkunan aukaisukin voi saada Salaisen palvelun aktivoitumaan. Yhtä tarkasti vartioidaan presidentin puolisoa. Barack Obama halusi käyttää Lincolnin Raamattua virkaanastujaisissaan. Teos kuuluu Kongressin kirjaston kokoelmiin. "Tein Michelle Obamalle Raamatun käsittelyohjeet ja sain viedä kirjan naapurirakennukseen Kongressin turvallisuuspäällikölle asti. Siitä eteenpäin ei ollut asiaa...", kertoi Kongressin kirjaston harvinaiskirjojen ja erikoiskokoelmien johtaja Mark Dimunation. Valitettavasti kyseistä Raamattua ei ollut tällä kertaa mahdollisuutta nähdä muuten kuin johtajan kamerassa naistenlehdestä otettuna kuvana. Lehti oli itse asiassa tarkentanut Michellen käsineisiin, mutta siinä tuli samalla kuvattua Raamattukin. Kuva Minna Kaukonen Hitlerin hutera nimikirjoitus Kolmannen valtakunnan kirjasto (Third Reich Collection) sisältää Hitlerin omistamia, lukemia ja merkintöjä sisältäviä kirjoja, valtakunnan kanslerin kirjaston materiaalia Berliinistä, puolueen jäsenten omaelämäkertoja sekä Göringin, Himmlerin ja muiden natsijohtajien kirjoja. Reilun tuhannen teoksen kokoelma löytyi piilotettuna Etelä-Saksasta, Berchtesgadenista, läheltä Hitlerin Kotkanpesä-residenssiä. Kongressin kirjastoon aineisto tuli 1946; osa siitä on peräisin ajalta ennen Hitlerin valtaannousua. Kansallissosialistinen puolue menestyi Saksan parlamenttivaaleissa 1930. Osassa kirjoista on Hitlerin kotkaa esittävä exlibris. Löytyypä käsialanäytekin nimikirjoituksesta. Nimi on pienehköllä ja huteralla tyylillä kirjoitettu, ja etunimi on merkitty vain alkukirjaimella. Nimikirjoitus on myös alleviivattu ja laskee jyrkästi oikealle, mikä keittiögrafologian mukaan tarkoittaa esimerkiksi itsensä korostamista ja epätoivoa. Kongressin kirjaston harvinaiskirjoihin ja erikoiskokoelmiin kuuluu myös mm. ensimmäinen Yhdysvalloissa painettu kirja, joka on virsikirja vuodelta 1640, William Blaken profeetallinen teos The Book of Urizen sekä Jules Vernen yhdysvaltalaisia ensipainoksia. Teoksia vaikuttavasti esitelleen Mark Dimunationin aiempaan työuraan kuuluvat Cornellin, Stanfordin ja Kalifornian (Berkeley) yliopistot. Hänen erityisalaansa ovat 1700- ja 1800-luvun englantilaiset ja amerikkalaiset painatteet. Koulutukseltaan Dimunation on Amerikan historian tuntija. Minna Kaukonen Lisätietoja http://www.lincolnbicentennial.gov/ Adolf Hitlerin exlibris. Kongressin kirjaston kokoelmat. htpp://memory.loc.gov/cgi-bin/query Uteliaisuus ja tiedonhalu ovat ihmiselle kuin happi, ilman niitä ei ole elämää. Susanna Niinivaara Helsingin Sanomat 4.10.2009 14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• IGeLu-konferenssin osanottajia Marina Congress Centerissä Helsingin Katajanokalla syyskuussa 2009. Etualalla johtaja Kristiina Hormia-Poutanen. Kansainvälinen kirjastoalan tietotekniikkakonferenssi IGeLu Y li neljänsadan osanottajan kansainvälinen joukko seurasi kolmen päivän ajan syyskuun ensimmäisellä viikolla järjestelmäkehittäjä Ex Libriksen ohjelmistojen esittelyjä ja niihin ehdotettuja parannuksia Marina Congress Centerissä Helsingissä. IGeLu-nimellä järjestetty konferenssi kokosi yhteen kirjastoihmisiä päivittämään tietojaan, luomaan kontakteja ja varmistamaan, että järjestelmätoimittaja varmasti tietää millaisia kehittämistoiveita heillä on kirjastojärjestelmien ja niihin liittyvien sovellusten suhteen. IGeLU eli International Group of Ex Libris Users on kansainvälinen ja vuosittain eri puolilla maailmaa kokoontuva Ex Libris -tuotteiden käyttäjäryhmä. Helsingissä järjestetty konferenssi oli järjestyksessä neljäs. Suomesta IGeLUn jäseninä on konsortioiden kautta suuri joukko julkisrahoitteisia kirjastoja ja tänä vuonna niistä paikalle oli saapunut kiitettävästi eli noin 130 kirjastolaista. 16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009 Kuva Jukka Pennanen
• Tapahtuman paikallisesta järjestämisestä j tä ja koordinoinnista vastasi Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelut. Ohjelman valmistelusta vastasi perinteisesti IGeLUn kansainvälinen organisaatio ja tapahtuman sisällöistä jäsenorganisaatiot. Tuote-esittelyistä vastasi Ex Libris. Vaikka IGeLU keskittyikin vain yhden ohjelmistotoimittajan tuotteisiin, oli tapahtuma Kansalliskirjastolle tärkeä. Kansalliskirjaston rooli kaikille kirjastosektoreille palveluja tarjoavana keskusorganisaationa on kasvanut ja sitä mukaa ovat lisääntyneet myös haasteet hallita ki j t ll tarjottavien l l j teknistä kokirjastolle t j tt i palvelujen t k i tä k konaisuutta. Tämä konferenssi tarjosi kotimaiselle kirjastokentälle näköalan yhteen kirjastotekniseen kokonaisuuteen, Ex Libris -ohjelmistoihin, ja Kansalliskirjastolle mahdollisuuden koota kirjastosektorit yhdessä pohtimaan tulevaisuuden teknisiä ratkaisuja. Osallistumalla kansainväliseen keskusteluun kotimaiset kirjastot vahvistavat osaamistaan ja vaikutustaan nykyisissä ja tulevissa kirjastojärjestelmissä. Jukka Pennanen 17
• Kai Ekholm - Esko Rahikainen Kirja 2000­2020 audeamus kustantamon Humaniorasarjassa julkaistiin 1989 artikkelikokoelma Kirja 2000, jossa asiantuntijat pohtivat kirjan tulevaisuutta yhä elektronisemmaksi muuttuvassa maailmassa. Kymmenen vuoden tai vielä kauempana tulevaisuudessa olevien muutosten ennustaminen voi olla mahdotonta, vaikka sitä yritetään mm. ilmastonmuutoksen, yritysten strategisen suunnittelun tai vaikkapa kirjastojen ja kirjakauppojen suhteen. Nostradamuksia on aina riittänyt. Tuulivoimalle ydinvoimalaväki aikoinaan nauroi, vaan eipä naura enää. Kirja 2000 esipuheessa todetaan: "Joka tapauksessa vuonna 2000 kirja on multikirja eli kirjalla on monta muotoa. Saman sisällön voi voi tavoittaa painetusta kirjasta, tietokoneen levykkeeltä lukemalla sitä omalla tietokoneella tai sen voi hakea tietopankista ja lukea näytöltä tai tulostaa omalla kirjoittimella. Tietokoneen kautta tekstiä voivat täydentää kuva ja ääni". Tästä oli mm.Yhdysvalloissa jo tuolloin esimerkkejä, joten tämä kaikki todella vuoteen 2000 mennessä tapahtui. G Eräs Kirja 2000 kirjoittajista ja aihepiirin asiantuntijoista oli nykyinen Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, jonka artikkeli oli otsikoitu Elektroninen julkaiseminen ­ kirjan kilpailija. Ekholm oli täydentänyt asiantuntemustaan monilla tuon ajan ajankohtaisteoksilla ja artikkeleilla, joista voi mainita muutaman: Joseph Deken, The Electronic Cottage (1981); Telecommunications and Libraries (1981), Strassmann, Illusion of the Paperless Office; Jennings, Why books will survive. The Futurist (1983); Lantto, Uudet sähköiset viestimet (1982) jne. Ekholm viittasi tulevaisuudesta puhuessaan mm. Osmo A. Wiion näkemykseen, että monissa ennusteissa liioitellaan siirtymistä elektroniseen kauteen. Mutta ovatko liioittelutkin toteutuneet; ainakin kuvan tuottamisen, laadun, tallentamisen ja välittämisen osalta kehitys on ollut niin huimaa, että kukaan kirjoittajista ei voinut sitä vielä 1989 ennustaa. Kansalliskirjastolehden toimittaja on valinnut Kai Ekholmin artikkelista joitakin kiinnostavimpia ajatuksia ja ennusteita, jotka siis julkaistiin 1989. Annamme ylikirjastonhoitaja 18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Ekholmille nyt uuden mahdollisuuden. Mitä hän sanoisi omista 20 vuoden takaisista mielipiteistään ja millaisena hän näkee kirjan ja tietotekniikan sovellusten kehityksen vuoteen 2020 mennessä, kirjastojen tulevaisuuden. Ennustaa saa vapaasti, häntä ei vedetä tilille mielipiteistään vuonna 2020, eihän tuulivoiman pilkkaajiakaan kukaan enää muista. Olihan Ekholm monissa ennustuksissaan myös oikeassa. Ekholm 1989: "Suurin elektronisen julkaisemisen este on laitesidonnaisuus, laitestandardit ovat pitkään puuttuneet. Myös kuvien tallentaminen ja siirto on tilaavievää, kallista ja paperilla laadukkaampaa." Ekholm 2009: Näin olikin pitkään.Videon saattaminen nettiin vaati asiantuntevan firman ja ison laskun. Kuvat olivat aika surkeita, digikameroista ja skannereista puhumattakaan. Nykynuoriso ei voi käsittää, miten aataminaikuisia ensimmäisten sukupolvien laitteet olivat. Mutta intoa se ei laannuttanut... Ekholm 1989: Jotkut ovat rohkeasti katsoneet desktop publishingin lisäävän painovapautta vapauttamalla julkaisemisen pääomasidonnaisuudesta. Täydellinen laitteisto (mikrotietokone, ohjelmisto, laserkirjoitin) maksaa tällä hetkellä alle 100 000 markkaa." Ekholm 2009: Kirjassa piti tietenkin taiteilla kahden maailman välillä. Sain silti esim. CD-ROMeja ja (aitoja toimivia) sähkökirjoja esitellessäni kylähullun maineen. Muistelen eräässä kirjastossa, kun kysyin, milloin hankintamäärärahoilla ostetaan romppuja, vastaus oli "Ei koskaan!". Laitteet olivat muuten sikakalliita; yksi macci maksoi muistaakseni 24 000 markkaa ja CD-ROM-asema 10 000 markkaa, kolmen kuukausipalkan tai ison apurahan verran. Romput olivat nekin verraten kalliita. Nykynuoriso ei voine ymmärtää, että nämä olivat auton veroisia hankintoja. Itse asiassa kalliimpia. Ekholm 1989: "LaserCard on kompakti, kestävä, tallennuskykyinen ja huokea väline di- 19
• Kirjamessujen lehdistökeskuksesta löytyi uusi Turkulainen, jossa uutisoitiin sähkökirjojen tuloa Turun kaupunginkirjastoon. sa julkaisemisen ekologiassa. Kustannustoimi ja kirjatalous on todennut, että sen logistinen vahvuus on myös sen logistinen heikkous: kirjan tuotannossa ja välityksessä olemme huippuluokkaa, sähköisen aineiston jakelua se vielä opiskelee monin tavoin. Näen realistisena tulevaisuutena, että asiakas saa kirjansa tai lukutuotteensa useimmilla suosituilla alustoilla, myös äänikirjana (mp3) ipodiinsa tai verkkokirjana läppäriinsä. Painettu kirja ei ole hävinnyt minnekään, suomalaiset pitävät kirjaa ansaittuna etuna ja ryhtiliike kirjan puolesta on tuonut tulosta. Kai Ekholm, Irmeli Hovi, Kari Lång, Aatto J. Repo, Timo Siivonen: Kirja 2000. Gaudeamus. Helsinki 1989. 21
• Ulrika Gustafsson Topelius i specialläsesalen. Zacharias Topelius Skrifter och samarbetet med Nationalbiblioteket Svenska litteratursällskapet i Finland ger ut Zacharias Topelius Skrifter (ZTS). Så gott som allt vad Zacharias Topelius (1818­1898) har skrivit ges ut i en historisk-kritisk utgåva, både som tryckta böcker och elektroniskt. Utgåvan blir omfattande och redaktionen är därför förhållandevis stor, femton personer. en första delen utkommer hösten 2010. Till Topelius 200-årsjubileum 2018 planeras de centrala verken vara utgivna. Bokutgåvan kommer att uppgå till omkring 25 delar. Flera samarbetspartner ­ Undervisningsministeriet, Finska VetenskapsSocieteten, Svenska kulturfonden, Finska Kulturfonden, Svenska folkskolans vänner, Nationalbiblioteket, Museiverket och Finlands nationalmuseum, Statens konstmuseum ­ bidrar till utgåvan med finansiellt stöd, expertkunskap och tillhandahållande av material. D Topelius manuskript och verk på Nationalbiblioteket I Nationalbibliotekets specialläsesal kan unikt och särskilt värdefullt material studeras. I handskriftssamlingarna förvaras Topelius lyrikmanuskript, dagböcker och anteckningsböcker, föreläsningar samt brev från Topelius och till honom av flera hundra personer. Bibliotekets samlingar innehåller också originalupplagorna av Topelius skönlitterära, historiska och geografiska verk, samt Helsingfors Tidningar samlade i band. 22 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Albert Edelfelt: Zacharias Topelius, 1889. 23
• Arbetsmanuskripten till "Kometen" och "För Veteranerne" (1858) är exempel på utkast som uppvisar betydande skillnader i förhållande till de tryckta versionerna i /Sånger /I (1860). Följande uppslag visar en färdigt bearbetad renskrift till "Skog och sjö", en diktsvit tryckt i /Nya blad / (1860) (manuskript på NB, Coll. 244.148). Tidningen är intressant för att Topelius var redaktör 1842­1860, och för att han skrev en stor del av innehållet själv, särskilt i början. De välbekanta verken Hertiginnan af Finland och Fältskärns berättelser publicerades först som följetonger i Helsingfors Tidningar. Där trycktes också hans artiklar om bl.a. litteratur lämplig för barn, litteraturrecensioner och ställningstaganden i aktuella frågor, inte minst sociala. Samarbetet mellan Nationalbiblioteket och ZTS Redaktionen för Topeliusutgåvan finns på Fredsgatan 13 i Helsingfors tillsammans med Svenska litteratursällskapets förlag. Men efter- som Topelius manuskript i allmänhet finns på Nationalbiblioteket utförs mycket redaktionellt arbete där. Topelius manuskript beskrivs i en databas som redaktionen för ZTS skapat särskilt för ändamålet. Av posterna i databasen framgår manuskriptens format, papperskvalitet och i vilket skick de är. Dessutom listas manuskriptens innehåll. Informationen behövs för det redaktionella arbetet med utgåvan. Som bäst slutförs etableringen och den manuskriptbeskrivande kodningen av Topelius dagböcker. Kodningen behövs primärt för den elektroniska utgåvan. Också brev till Topelius, bl.a. dem från förläggaren Albert Bonnier i Stockholm, skrivs ut och kodas på plats. Under sensommaren gjordes de sista granskningarna 24 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• av lyrikmanuskripten inför utgåvans första del, Ljungblommor, som utges av Carola Herberts i samarbete med Clas Zilliacus och planeras utkomma till bokmässan i Helsingfors 2010. Det textkritiska arbetet förutsätter tillgång till manuskript och tidiga upplagor av de tryckta verken, eftersom vetenskapliga utgåvor numera ofta är baserade på originalupplagor. En stor del av materialet finns på Nationalbiblioteket i Helsingfors. En del upplagor av Topelius verk är numera sällsynta, och det är därför viktigt att redaktionen har haft tillgång till Nationalbibliotekets exemplar av t.ex. Finland framställdt i teckningar (1845­1852), som utkommer inom ZTS 2011 med Rainer Knapas och Jens Grandell som utgivare. Av varje upp- laga som används för den nya utgåvan behövs tre exemplar ­ ett för skanning och konvertering till elektronisk text, och två för kollationering, d.v.s. noggrann jämförelse och kartläggning av eventuella skillnader upplagorna emellan. Nationalbiblioteket har bistått ZTS vid skanning av material. Redan 2006 levererades en större sats digitaliserat material av Topelius tryckta verk från Nationalbibliotekets digitaliseringsenhet i S:t Michel. Under 2009 har samma enhet skannat och levererat Topelius föreläsningar (ca 3 500 s.) från tiden som professor i historia vid Kejserliga Alexandersuniversitetet. Det digitaliserade materialet behandlas vidare på redaktionen, vilket skyddar 25
• originalen från onödigt slitage och underlättar redaktörernas och assistenternas arbete. Samtidigt är det viktigt att originalen finns tillgängliga på biblioteket, eftersom alla detaljer, t.ex. papperskvalitet och skrivmaterial, ibland är nödvändiga att känna till för att förstå manuskriptens tillkomsthistoria m.m. Biblioteket har också stått till tjänst med utrymmen för redaktionella möten ­ i anknytning till arbetet med manuskripten ­ och för ett seminarium med utgåvans redaktionsråd och redaktionen. Eila Kupias, Sirkka Havu och Leena Jansson deltog som representanter för Nationalbiblioteket. Under seminariet presenterades arbetet med de delar av utgåvan som nu är under arbete och den parallella elektroniska utgåvan, som blir mer omfattande än bokutgåvan och dessutom sökbar. Utgåvan Zacharias Topelius Skrifter Det redaktionella arbetet med utgåvan är omfattande. Bara utskriften av Topelius föreläsningar ­ som enbart föreligger i hans egenhändiga manuskript ­, inklusive en grundläggande manuskriptbeskrivande kodning, beräknas ta ett årsverke i anspråk. Arbetet handlar också om att tyda exakt vad som står i handskrifterna. I studentdagböckerna från 1830- och 1840-talet kan det vara svårt att avgöra om Topelius på något särskilt ställe skrivit Kudnis eller kudnis, d.v.s. inlett ordet med majuskel eller minuskel. Hans manuskript är överlag prydliga, men visst finns det kråkor och plumpar. Att utgåvan är historisk-kritisk betyder att texthistorien ­ d.v.s. förhållandet mellan olika s.k. textvittnen som frambär ett och samma verk ­ utreds i detalj, och att de olika textvittnena evalueras så att en korrekt text kan framställas. Utgivaren utreder bl.a. vilka skillnader mellan de olika upplagorna som beror på Topelius egna ändringar och vilka som beror på andras ingrepp eller misstag. Mellanhänderna ­ förläggarna och sättarna ­ har mer eller mindre medvetet påverkat texterna genom korrigeringar och ändringar, genom sättningsfel o.s.v. ZTS ges ut med textkritiska kommentarer om ändringar i manuskripten och skillnader mellan olika upplagor av de tryckta verken. Uttydningen av manuskripten försvåras av att de ibland mer än 170 år gamla dokumenten är skadade här och där.Vid otydligheter står utgivaren inför svåra val också för att det i Topelius samtid inte fanns någon entydig praxis för stavning. Utgåvan förses med inledningar, som utreder verkens historiska och litterära bakgrund och deras betydelse för samtid och eftervärld, och punktkommentarer, som i anslutning till enskilda textställen kan ge upplysningar om t.ex. sakinnehållet. Topelius språk varken normaliseras eller moderniseras, men verken ges ut med ordförklaringar och register över personer och orter. Allt detta för att underlätta för 2000-talets läsare att förstå Topelius verk. Bakom en utgåva som Zacharias Topelius Skrifter ligger alltså dels textkritiskt arbete, dels annan historisk och litteraturvetenskaplig forskning. Topeliusredaktionens förhoppning är att utgåvan ska finna användare bland både forskare och läsare som länge har saknat en bra utgåva av Topelius verk. En språkforskare kan vara intresserad av vilka ordformer Topelius använde sig av, medan en nöjesläsare kanske uteslutande vill förstå textens innebörd. Föreläsningarna har inte utgivits tidigare, och är intressanta inte minst för historiker. Läsaren av den elektroniska utgåvan kommer att kunna välja mellan flera olika visningsalternativ, t.ex. mellan faksimil och etablerad text som kan läsas som sådan eller med endast några eller med alla redaktionella kommentarer synliga på skärmen. 26 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• B. Lindholm: Landskap från Savolax. Z. Topelius: En Resa i Finland. Helsingfors 1873. Resultat på vägen I anknytning till Zacharias Topelius Skrifter utkommer skriftserien Topeliana. År 2006 publicerades Ephemerer. Zacharias Topelius första tidning 1834­1835, utgiven av Carola Herberts och Laura Mattsson, som en presentationsutgåva inom ZTS. Redan 2004 utgav Rainer Knapas Finlands krönika 1860­1878. Det senaste tillskottet i skriftserien är Hannele Savelainens Zacharias Topelius i Bild. Människan, porträtten och sinnebilderna (2009). Flera titlar inom skriftserien är att vänta under den tid utgivningsarbetet pågår. Nämnas kan även utgåvans kontakter med andra vetenskapliga utgåvor i Norden, Henrik Ibsens Skrifter och Selma Lagerlöfs Arkiv, som är i planeringsskedet. Redaktionen står också i kontakt med de inhemska VARIANTTI och EDITH, och med Svenska Vitterhetssamfundet. Redaktionen för ZTS är representerad i ledningsgruppen för Nordiskt Nätverk för Editionsfilologer (NNE) och arrangerade den 11­13 september i Helsingfors nätverkets konferens år 2009 med temat "Tryckta och elektroniska utgåvor. Erfarenheter, planering och teknik i förändring". Målet för redaktionen som arbetar med Zacharias Topelius Skrifter är den färdiga utgåvan i såväl tryckt som elektroniskt format. På vägen mot målet är samarbetet med finansiärer och med material- och kunskapsförvaltande institutioner som Nationalbiblioteket oskattbart. Ulrika Gustafsson / Zacharias Topelius Skrifter Svenska litteratursällskapet i Finland ulrika.gustafsson@sls.fi Läs mer om Zacharias Topelius Skrifter på adressen www.topelius.fi 27
• Marjut Hjelt Monipuolinen Marvia Säveltäjä Einari Marvian arkisto Säveltäjä, musiikintutkija, kustannuspäällikkö Einari Marvia (1915­1997) jätti jälkeensä mittavan ja monipuolisen elämäntyön, jonka dokumenteista suuri osa on nyt tutkijoiden käytössä Kansalliskirjastossa. Marvia oli monipuolisesti sivistynyt ja kiinnostunut musiikin ja musiikinhistorian ohella kirjallisuudesta. Hän luki runoutta ja on säveltänyt monien suomalaisten runoi li joiden tekstejä. 28 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• urt Einari Marvia (1930-luvulle asti Kurt Möller) ehti pitkän elämänsä aikana toimia monen Suomen musiikkielämään liittyvän asian parissa. Kuopiossa syntynyt, Ilmajoella apteekkarin Elis Möllerin ja hänen vaimonsa taiteilija Lydi Arvolan poikana kasvanut Marvia kirjoitti pieniä sävellyksiä jo 12-vuotiaana ja opiskeli kouluaikana sävellystä Erkki Melartinin yksityisoppilaana. Mistä lienee johtunut, että hän kuitenkin ylioppilaaksi valmistuttuaan lähti lukemaan lakia, sitä ei hänen laaja, noin kahdeksan hyllymetrin arkistoaineistonsa paljasta. Joka tapauksessa Marvia ehti opiskeluvuosinaan toimia mm. Ilmajoen vt. nimismiehenä. Selvää on, että hänen aloittaessaan vuonna 1946 Musiikki Fazerin kustannuspäällikkönä, oikeustieteen opinnoista on ollut hyötyä. Musiikki kulki kuitenkin lainluvun rinnalla ja Marvia kirjoittautui 1930-luvulla SibeliusAkatemiaan opiskelemaan sävellystä Leevi Madetojan, ja myöhemmin Selim Palmgrenin ja Aarre Merikannon johdolla. Ensimmäinen merkittävä sävellys, sinfoninen runo Taru orkesterille valmistui 1940, samaan aikaan kun Marvia kiersi maata johtamansa Reserviupseerikoulun oppilasorkesterin kanssa. Runollinen nuorukainen K Arkistoaineistosta voi päätellä, että Möllerin perheessä Ilmajoella harrastettiin runoutta. Einari Marvia luki aikansa runoilijoita kuten esi- merkiksi Katri Valaa, Saima Harmajaa, Ilmari Pimiää, Einari Vuorelaa, Uuno Kailasta ja ruotsinkielisiä Ture Araa ja Arvid Mörneä. Marvian into säveltäjänä kohdistuikin runojen säveltämiseen, hänet tunnetaan ehkä parhaiten laajasta yksinlaulutuotannostaan, jonka tunnelmat vaihtuvat aika usein rakastetun ajattelemisesta luonnonmystiikkaan. Myös kansanlaulujen lyriikka niin herkkine kuin humoristisine puolineenkin tuntuu viehättäneen Marviaa. Hänen kynästään on lähtenyt useita laulusovituksia. Kansanlaulusovituksistaan Marvia toimitti kirjan Songs of Finland (1995), jossa laulut esitellään englanniksi. Marvia oli taitava pianisti. Hän on säveltänyt useita pianoteoksia ja esiintyi myös konserttipianistina laulajia säestäen useiden vuosien ajan erityisesti 1940-luvulla. Orkesteriteoksia hänen tuotannossaan on vähemmän. Asian ymmärtää, kun tarkastelee hänen laajaa tutkimus-, kirjoitus- ja esitelmäsarkaansa, joka on arkistossa hyvin edustettuna. Marvia esiintyi säännöllisesti radiossa 1940-luvun puolivälistä alkaen kertoen oopperoista ja konserteista, esitellen taiteilijoita ja pakinoiden musiikkielämän ilmiöistä. Hän toimitti 1940-50 -luvuilla Musiikkiuutisia ja Musiikkimaailmassa tapahtuu -ohjelmia radioon, kirjoitti lehtiin ja toimi Pienen musiikkilehden päätoimittajana. Lisäksi hän oli mukana joidenkin musiikin tietokirjojen toimitustyössä. Runollisuus ei jäänyt vain nuoruusvuosiin. Kun Marvia teki laudaturtyönsä 1972 Helsingin yliopiston kansanrunoustieteen laitokselle, jota Martti Haavio tuolloin johti, oli aiheena kohtaa- 29
• Einari Marvia sävellystyön parissa. mislaulut eli se osa kansanlauluista, joka kertoo useimmiten neidon kohtaamisesta suloisessa suvimaisemassamme. Tarkka tutkija Kun tarkastelee Einari Marvian tutkimustoimintaa mittavan arkistoaineiston ja hänen lukuisten muistiinpanojensa valossa, saa vaikutelman, ettei hän jättänyt yhtään kiveä kääntämättä halutessaan selvittää tutkimansa asian. Muiden tutkimusten kommentaattorina ja lausuntojen antajana hän edellytti tarkkuutta myös muilta. Marvia innostui musiikinhistoriasta 1950-luvulla opettajaltaan Tuomas Haapaselta saamastaan kimmokkeesta. Innostus kantoi runsaan sadon. Hämmästyttävällä tarmolla Marvia tarttui lähinnä akateemisen musiikkielämämme vaiheisiin: Suomen musiikkielämän varhaisimpiin ilmiöihin, Turun Soitannolliseen Seuraan, soittaviin ylioppilaisiin, laulaviin teineihin, Helsingin orkesteritoiminnan historiaan, Sibeliuksen suvun musiikkiperintöön, varhaisimpiin säveltäjiimme kuten Thomas Byströmiin ja B. H. Cruselliin. Marvian arkisto sisältää huomattavan määrän kopioita tutkimusaineistoista, joita hän on tilannut Suomen, Ruotsin ja Tanskan arkistoista. On kopioita nuoteista ja konserttiohjelmista, mutta myös Turun yliopiston konsistorin pöytä- 30 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• jon perhe-, koti- ja matkakuvia. Isä Elis esiintyi kirjoista ja soittajille maksetuista palkkioista tai heille kuuluneista olutmääristä. Löytyypä aineis- monissa kuvissa puolisoineen ja lapsikatraineen. Myös Marvian puolisoita ja lapsia on kuvattu tosta kiinnostavaa tietoa siitäkin, kuinka satoja monesti iloisissa loma- ja juhlatunnelmissa. Eivuosia sitten muuan soittajisto oli joutunut tuonari Marvian ensimmäinen vaimo Vera kuoli jo marin eteen, koska oli soittanut niin huonosti. 1958 ja Marvia jäi kahden kouluikäisen lapsen Musiikkimme historian tutkiminen kasvoi huoltajaksi. Hän avioitui pian uudelleen ja avioMarvian käsissä ikään kuin puuksi, josta versoi liitosta laulajatar Anja Marvian kanssa hänellä monenlaisia oksia: Aurora-seuran vaiheista Tuon yksi lapsi. Kolmannen avioliiton hän solmi run palon vaikutukseen musiikkielämäämme, työtoverinsa, kustannusvarhaisista urkureistamme päällikkö Liisa Aroheimon Richard Faltiniin, Fredrik kanssa. Paciuksesta Robert KajaArkisto osoittaa, että nukseen, katolisesta kirkkoMarvia oli ahkera kirjeenlaulusta kustavilaisen ajan kirjoittaja, se kuului tietysti orkesterimusiikkiin, Suoajankuvaankin. Kirjeenmen säveltäjistä Sibeliuksen vaihdossaan hän oli tarkka rituaalimusiikkiin. Marja halusi kiistanalaisiin asivia tutki myös ihailemansa oihin perinpohjaisen selon. Erkki Melartinin säveltäjäHän oli mielellään oikeasuran alkuvaiheita.Varmaansa. Mutta osasi hän hassukin tästä syystä Marvian tellakin! Siitä ovat osoiarkistossa on myös Melartituksena perhekutsudokunin alkuperäisiä sävellyskämentit, kutsuja järjestettiin sikirjoituksia ja kirjeitä. vaihtelevin teemoin erilaiEinari Marvia paneusia vitsikkäistä rooleja vietui tutkimustyössään Jean raille antaen ja humoristiSibeliuksen säveltämään "Suomalaisen vapaamuurariuden kallein sia ruokalistoja laatien. vapaamuurareiden rituaakansallinen aarre, Jean Sibeliuksen rituaalimusiikki, on jo joutunut useaan kertaan Kaiken kaikkiaan pitlimusiikkiin, joka tuntuu kriittisen tarkastelun kohteeksi." kän elämäntyön tehneen arkistoaineiston perusteella Einari Marvian arkisto ­ vaikka siitä puuttuukin herättäneen kiinnostusta USA:n vapaamuuralähes kokonaan hänen työnsä Musiikki Fazerin rilooseissa. Teokset: Sibeliuksen rituaalimusiikki ja kustannuspäällikkönä (se liitettäneen arkistoon sen tarkistettu ja täydennetty laitos ilmestyivät myöhemmin) ­ sävellyskäsikirjoituksineen, tutvuosina 1972 ja 1984 Acta Minervae -sarjassa. kimuksineen, muistiinpanoineen, kirjeineen, Marvian arkisto sisältää lisäksi hänen muut julvalokuvineen, painotuotteineen ja vapaa-ajan kaisunsa. toimintaan liittyvine dokumentteineen antaa muodostajastaan aivan erilaisen kuvan kuin muPerhe-elämää siikin tietokirjat. Siksi arkistot ovat aarteita! Einari Marvian arkisto välittää tutkijalleen kuEinari Marvian arkistoa koskevat tiedustelut: van myös hänen yksityiselämästään ja armeijakk-ms@helsinki.fi, puh. (09) 191 22712 ajastaan. Runsaat 1600 valokuvaa sisältävät pal- 31
• Juhani Lindholm Maamme-laulun todellinen ensiesitys Fredrik Paciuksen 200-vuotisjuhlanäyttely oli auki maaliskuusta lokakuuhun Kansalliskirjaston Galleriassa. Näyttelyssä oli esillä myös Paciuksen sävellys J. L. Runebergin runoon "Vårt Land", siis Maamme-lauluun, joka lienee tunnetuin yksittäinen laulu koko Suomessa. Laulun sävellyksellä oli kuitenkin vaiheensa. Johan Ludvig Runeberg J. Reinbergin litografiassa vuodelta 1851, jonka tämä teki R. W. Ekmanin vuonna 1849 maalaaman öljymaalauksen pohjalta. 32 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• un Vårt Land kaikui satojen ylioppilaiden suista Kumtähden kentällä Floran päivänä 13.5.1848, laulun laatija Runeberg ei ollut paikalla. Hän oli kotonaan Porvoossa, missä hänellä oli jo vuosia ollut virkatyö opettajana. Hän eikä tietysti kukaan muukaan voinut tietää, että tuota nimenomaista ylioppilaiden kevätjuhlaa, jonka järjestämiselle oli pitkän yrittämisen jälkeen saatu viranomaisten lupa tuona Euroopan hulluna vuotena, tultaisiin Suomen tasavallassa joskus muistelemaan "Maamme-laulun ensimmäisenä julkisena esityksenä". Säveltäjä jalkapatikassa K Tosiasiassa runo Vårt Land (joka tietenkin laulettiin ruotsiksi) oli ollut valmis jo lähes kaksi vuotta. Runeberg kirjoitti sen todennäköisesti kotonaan Porvoossa sekä kesämökillään Kroks- näsissä keväällä tai viimeistään kesällä 1846. Tämä tiedetään siitä, että runo on sävellettykin jo samana kesänä. Kyseisen sävellyksen tekijä oli Runebergin tuttava nimeltä August Engelberg, ja hän sai runoilijalta ainakin yhden säkeistön runosta sävellettäväkseen. Engelberg kävi Porvoossa patikkamatkallaan Pietarista Turkuun. Tuohon aikaanhan kansanlauluista ja kaikesta kansallisesta innostunut nuoriso harrasti lähinnä saksalaisten esikuvien innoittamana kotimaanvaelluksia, jollaisten tuloksena samoihin aikoihin oli tekeillä myös Lönnrotin Kalevala. August Engelbergin, toisin kuin hänen säveltämänsä runon, kohtalo ei ollut ruusuinen. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli, kenties osittain Goethen "Nuoren Wertherin kärsimysten" vaikutuksesta, yrittänyt itsemurhaa hyppäämällä Aurajokeen kädessään laatimansa sävellys Goethen runosta "Haltiakuningas". Yrityksen epäonnistuminen turvasi mm. sen, 33
• Runoilija Runeberg sävelsi Vårt land -laulunsa itsekin, vaikka sävelmä on vain harvojen tuntema. Oheinen Fredrik Paciuksen sävelmä esitettiin ensi kerran Kumtähden kentällä, luonnollisesti ruotsiksi, 13. toukokuuta 1848 34 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• että hänestä tuli Vårt Land-runon ensimmäinen säveltäjä 1846. Neljä vuotta myöhemmin Engelberg hukkui uintiretkellä, niin ikään Turussa. Naimattoman miehen jälkeensä jättämä nuotti unohtui arkistojen kätköihin, mistä se löytyi vasta 1960. Kumpulasta Kaisaniemeen Tarkkaan ottaen Engelberg ei kylläkään ollut ensimmäinen "Vårt Landin" säveltäjä, sillä Runebergilla oli runoonsa omakin sävellys. On jopa syytä olettaa, että sävellys joko oli olemassa ennen runoa tai syntyi yhtä aikaa sen kanssa. Porvoolaisen musiikinopettajan nuotintama sävellys sitä paitsi esitettiin julkisesti Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä joulukuun alussa 1846, siis jo puolisentoista vuotta ennen kuin Vårt Land laulettiin Kumtähden kentällä Paciuksen sävellyksenä, joka oli tilattu säveltäjältä vain neljä päivää ennen tilaisuutta ja jota harjoiteltiin kahdenkin eri soittokunnan avulla kävelymatkalla yliopistolta Kumpulaan. Mutta myöskään Runebergin oma sävellys ei ollut se, joka kuultiin, kun "Vårt Land" ensimmäisen kerran esitettiin julkisuudessa. Maamme-lauluna tuntemamme runo nimittäin laulettiin jo kolmisen viikkoa ennen Porvoonesitystä 9.11.1846. Tämä "Vårt Landin" todella ensimmäinen julkinen esitys tapahtui Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa Helsingissä, tilaisuudessa jota pohjalaiset osakunnat edelleenkin viettävät Porthan-juhlan nimellä. Tuohon aikaan ei vielä ollut olemassa mitään osakuntataloa, joten juhlat oli vietettävä julkisissa tiloissa, tässä tapauksessa ravintola Kaisaniemessä, Catharina Wahllundin perustamassa ravitsemusliikkeessä. Se sijaitsi meren rannalla (Kluuvinlahtea ei ollut vielä täytetty, joten nykyisen ratapihan puolella meri ulottui Aleksanterinkadulle saakka) ja tarpeeksi kaukana kaupungista, jotta ylioppilaiden äänekäs elämä ei häirinnyt asukkaita. Saapuvilla oli paitsi osakunnan vt. kuraattori Zacharias Topelius, (varsinainen eli Fredrik Cygnaeus oli matkoilla) myös runon säveltäjä. Hänen nimensä oli Fredrik August Ehrström, Runebergin ystäviä ja opiskelutovereita hänkin. Ehrström oli yläalkeiskoulun laulunopettaja ja Vanhan kirkon urkuri ja ehtinyt jo sitä ennen säveltää Runebergin runot "Svanen" ("Joutsen") ja "Vid en källa" ("Lähteellä").Viimeksi mainittu "Sua lähde kaunis katselen" lieneekin hänen tunnetuin sävellyksensä. Myös Ehrströmin ura jäi lyhyehköksi, sillä hän kuoli 49-vuotiaana keuhkotautiin samana vuonna 1850 kuin Engelberg. Hänen keinuva ja melodinen sävellyksensä "Vårt Landista" on ymmärrettävistä syistä jäänyt Paciuksen myöhemmin pikavauhtia tekemän jyhkeämmän tulkinnan jalkoihin, mutta ainakin sen verran se on ollut esillä, että pohjalaisten osakuntien kuoro POL lauloi sen uuden, tuolloin vielä ilmestymättömän suomennoksen sanoilla ja Aarre Joutsenvirran sekakuorosovituksena Porthanjuhlassa 2006, siis 160 vuotta todellisen ensiesityksen jälkeen. Kirjoittaja on englannin- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden, mm. Runebergin "Vänrikki Stålin tarinoiden" suomentaja. http://bookshop.europa.eu/ Euroopan unionin digitaalisesta kirjastosta voi ladata maksuttomasti EU-julkaisuja noin 50 kielellä. 35
• Kuva Kari Timonen Kokoelmapäällikkö Sinimarja Ojonen, professori Ilpo Piirainen ja germaanisen filologian professori Jarmo Korhonen. Deutschsprachige Handschriften in slowakischen Archiven M ünsterin yliopistossa pitkän akateemisen uran tehnyt professori Ilpo Piirainen lahjoitmia, sikäläisten kanslioiden aineisto on säilynyt arkistoissa aina nykypäiviin saakka varsin täydellisenä. Kansalliskirjastoon lahjoitettu teos käsittää kolme osaa, yli 4 000 sivua ja yli 14 000 käsikirjoituksen sisältökuvauksen sekä tarkat tiedot kunkin käsikirjoituksen syntyajasta ja -paikasta ja nykyisestä säilytyspaikasta. Teoksen kattamia aihealueita ovat mm. Euroopan valtioiden ja kaupunkien historia, paikallishistoria sekä talous-, oikeus- ja kirkkohistoria. Saksan kielen tutkimukselle käsikirjoitukset tarjoavat lähes ehtymättömän lähteen. ti heinäkuussa Kansalliskirjastolle Slovakian arkistoissa olevia vanhoja saksankielisiä käsikirjoituksia käsittelevän lähdeteoksen. Piirainen itse on yksi teoksen kolmesta toimittajasta. Ilpo Piirainen väitteli Helsingin yliopistossa varhaisuusyläsaksasta vuonna 1968, minkä jälkeen hän työskenteli professorina suomalaisissa korkeakouluissa. Vuodesta 1972 vuoteen 2007 Piirainen toimi Münsterin yliopistossa saksan kielen ja lingvistiikan professorina. Slovakian Tiedeakatemian korkeimman tunnustuspalkinnon hän sai vuonna 2000. Vuodesta 1969 alkaen Ilpo Piirainen on tutkinut Slovakian arkistoissa säilynyttä, poikkeuksellisen laajaa saksankielistä käsikirjoitusaineistoa. Koska Slovakian alueella ei ole käyty mainittavia sotatoiJörg Meier, Ilpo Piirainen ja Klaus-Peter Wegera (toim): Deutschsprachige Handschriften in slowakischen Archiven. Vom Mittelalter bis zur Frühen Neuzeit, Berliini ja New York, 2009. 36 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Kuva Kari Timonen K a n s a l l i s k i r j a s t o s s a Jaakko Juteinin Kootut teokset julkistettiin Kansalliskirjaston auditoriossa 23. syyskuuta. Helsingin yliopiston professorien rouvat -yhdistyksen aikoinaan hankkima flyygeli on ollut vuosien mittaan todella tarpeen. Professori Eero Tarasti havainnollisti Taiteiden yönä 21.8. Fredrik Pacius -esitelmäänsä sävelmäesimerkein. Kuva Kari Timonen t a p a h t u u 37
• Tiinan triviat 1. Ensimmäiset tunnetut "painetut" kirjat oli tehty poltetusta savesta Babyloniassa yli 5000 vuotta sitten. Niiden sisältö on ollut byrokraattista: maanomistusasiakirjoja ja kauppakirjoja. 2. Kirjoja jotka on joko kielletty tai tuomittu julkaisemisen aikaan Ulysses ­ James Joyce The Great Gatsby (Kultahattu) ­ F. Scott Fitzgerald Invisible Man (Näkymätön Mies) ­ Ralph Ellison Native Son (Amerikan Poika) ­ Richard Wright 3. Menestyskirjoja monien hylkäyksien jälkeen Jonathan Livingstone Seagull (Lokki Joonatan) ­ Richard Bach, 18 hylkäystä, ensimmäinen painos vuonna 1970 oli 7500 kappaletta. Vuoteen 1975 mennessä, pelkästään USAssa kirjaa oli myyty 7 miljoonaa kappaletta. M.A.S.H. ­ Richard Hooker, 21 hylkäystä, jonka jälkeen kirjasta tuli jättimenestys, ja sen pohjalta tehtiin viisi elokuvaa, sekä TV-sarja, jota esitettiin 11 tuotantokautta. 4. "Miksi kirjoitit tämän kirjan" Kun Umberto Ecolta tiedusteltiin syytä kirjan "Ruusun Nimeen" kirjoittamiseen, hän vastasi:" Halusin myrkyttää munkin." 5. Kummallisia kirjan otsikoita The Unconscious Significance of Hair (Hiusten Alitajuinen Merkitys) ­ George Berg, 1951 The Inheritance of Hairy Ear Rims (Karvaisten Korvan Reunojen Perimä) ­ Reginald Gates & P. N. Bhaduri (n.d.) Build Your Own Hindenburg (Rakenna Oma Hindenburgisi) ­ Alan Rose 1983 6. Taikauskon tarinoita Sekä perjantai että numero 13 on aikoinaan yhdistetty kuoleman rangaistukseen. Brittiläisen Tradition mukaan, perjantai oli yleisesti julkisten hirttäjäisten pitopäivä ja tarinan mukaan hirttolavalle johti 13 askelmaa. 7. Kapteeni Koukku on tarinan mukaan entinen Etonin (hieno Englantilainen sisäoppilaitos) oppilas, koska hänellä oli Etonin kravatti. 8. Perun pääkaupungissa Limassa on suuri kullattu patsas, joka on omistettu Nalle Puhille. Grandville: Scénes de la vie privé publique des animaux.Paris 1842. Tiina Järvilehto 38 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• N ä y t t e l y j ä Unohdettu Armas Launis (1884­1959) Säveltäjä, kirjailija, tutkija, opettaja ­ 125 vuotta syntymästä j a t a p a h t u m i a U nohdettu Armas Launis -näyttely luo katsauksen monipuolisen lahjakkuuden elämään ja tuotantoon. Näyttelyaineisto on Kansalliskirjaston kokoelmista, erityisesti Fennicasta, musiikkikirjaston kokoelmista ja Armas Launiksen arkistosta, joka lahjoitettiin kirjastolle vuonna 1960 postuumisti säveltäjän toivetta kunnioittaen. Armas Launis (vuoteen 1900 Lindberg) syntyi Hämeenlinnassa 22. huhtikuuta 1884 ja kuoli Nizzassa 7. elokuuta 1959. Hän oli suomalainen säveltäjä, kansanmusiikintutkija, musiikinopettaja, kirjailija ja toimittaja. Launis opiskeli Helsingin orkesterikoulussa 1901­1907 Jean Sibeliuksen johdolla sävellystä sekä Ossian Fohströmin johdolla sellonsoittoa. Hän jatkoi 1907 sävellysopintojaan Berliinissä. Säveltäjänä Launis keskittyi oopperaan, jossa hänen musiikillinen ja kirjallinen lahjakkuutensa yhdistyivät. Kymmenestä omaan librettoon sävelletystä oopperasta on esitetty Seitsemän veljestä (1913), Kullervo (1917) (Suomessa ja Ranskassa) ja Aslak Hetta vuonna 2004 sekä otteita Jehudithista Ranskan radiossa 1950-luvulla. Oopperoiden lisäksi tuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, yksin- ja kuorolauluja, orkesterisarjoja sekä elokuvamusiikki Häidenvietto Karjalan runomailla (1921). Launis oli merkittävä kansanmusiikintutkija, hän oli ensimmäisiä pohjoissaamelaisen joiun tutkijoita ja tallentajia. 39
• N ä y t t e l y jj ä N ä y t t e l y ä jj a a t a p a h t u m ii a t a p a h t u m a Seitsemän veljeksen pianopartituuria. Launis käytti taitavasti veljesten keskusteluissa puheenomaista laulutyyliä. Filosofian tohtoriksi Launis valmistui 1911. Hän toimi Helsingin yliopistossa 1918­ 1922 musiikkianalyysin ja kansanmusiikin tutkimuksen dosenttina. Hän laati toimintaperiaatteet Helsingissä 1922 perustetulle kansankonservatoriolle ja toimi joitakin vuosia sen johtajana. Hän teki vastaavat suunnitelmat myös maaseutukonservatorioiden perustamiseksi. Vuonna 1920 hänelle myönnettiin elinikäinen valtion eläke, joka mahdollisti asettumisen ulkomaille. Launis matkustelikin 1920-luvun eri puolilla Eurooppaa, mutta aset- tui vuonna 1930 pysyvästi Nizzaan. Hän osallistui aktiivisesti paikalliseen musiikkielämään, edisti Ranskan ja Suomen välistä musiikkivaihtoa ja kirjoitti ranskalaisesta kulttuurista suomalaisiin lehtiin. Ennen muuttoaan Ranskaan Launis menestyi Suomessa säveltäjänä hyvin, mutta jäi sen jälkeen unohduksiin.Vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen kiinnostus Launiksen sävellyksiä kohtaan on virinnyt. Petri Tuovinen Näyttely Kansalliskirjaston Rotundassa 27.2.2010 asti. Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä. Aki Kaurismaki Peter von Bagh: Aki Kaurismäki 40 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• N ä y t t e l y j ä NÄYTTELYT KANSALLISKIRJASTON GALLERIASSA KAHVILASSA 23.9. - 28.11. Suomea rajan takana 1918­1944 Suomenkielistä neuvostokirjallisuutta Kansalliskirjaston kokoelmista. Näyttelyn suunnittelu: Tietokirjailija Antero Uitto. 2.12.2009 - 11.1.2010 Kolmas ulottuvuus Pop-up-kirjoja, jouluisia ja muitakin teoksia Brummerianasta ja Lea-kokoelmasta. Näyttelyn suunnittelu: professori Markus Brummer-Korvenkontio. ROTUNDASSA 15.10.2009 - 27.2.2010 Unohdettu Armas Launis (1884­1959) j a t a p a h t u m i a Säveltäjä, kirjailija, tutkija, opettaja - 125 vuotta syntymästä Yhteistyössä Armas Launis -seuran kanssa. Näyttelyn suunnittelu: tutkija Helena Tyrväinen, professori Heikki Laitinen ja tutkija Petri Tuovinen. Paratiisista katsoen-näyttely Kansalliskirjaston Galleriassa. Atlas-jättiläinen kantaa maapalloa harteillaan. 12.11.2009 ­ 10.4.2010 Paratiisista katsoen Tähtitaivaan karttojen historiaa Kansainvälinen tähtitieteen vuosi 2009. Näyttelyn suunnittelu: professori Tapio Markkanen. Näyttelyyn liittyy luento 25.11. klo 17 Auditoriossa: prof. Tapio Markkanen. Näyttelykirjana ilmestyy Tapio Markkasen Paratiisista katsoen. Tähtitaivaan karttojen historiaa, kustantaja: Ursa. Stalinin ajan terrorista huolimatta Venäjällä on monia, jotka haluaisivat palauttaa Stalinin takaisin kunniaan. 41
• N ä y t t e l y j ä j a t a p a h t u m i a 42 Näyttelyt avoinna: ma-pe 9-20, la 9-16 Näyttelyihin ja tapahtumiin vapaa pääsy. Näyttelyiden ryhmäopastukset 40 euroa, koululaisryhmät 20 euroa. Opasvaraukset: Sisko Vuorikari, p. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi JOULUKONSERTTI Sunnuntaina 13.12. klo 16 Kupolisalissa Länsi-Helsingin Kamariorkesteri Johtaa Olli Vartiainen. Yhteistyössä Länsi-Helsingin musiikkiopiston kanssa. KANSALLISKIRJASTO Unioninkatu 36, 00170 Helsinki www.kansalliskirjasto.fi YLEISÖTILAISUUDET LUENTO Keskiviikkona 25.11. klo 17 Auditoriossa, Yliopistonkatu 1 Professori Tapio Markkanen: Paratiisista katsoen. Tähtitaivaan karttojen historiaa. Aleksis Kivi, Suomen kansalliskirjailija 175 vuotta Aleksis Kivi syntyi Nurmijärven pitäjän Palojoen kylässä 10. lokakuuta 1834 Eerik Stenvallin ja AnnaKristiina Hambergin räätäliperheeseen, jossa jo ennestään oli kolme poikaa, Juhani, Emanuel ja Albert. Aleksia nuorempi oli 13-vuotiaana kuollut Agnessisar. Hamberg oli seppänä Tuusulan Nahkelassa, isänisä Antti Juhana Stenvall oli Välimerelle asti purjehduksia tehnyt merimies. Setä Kalle Kustaa oli Suomen kaartin mukana Puolan kapinaa kukistamassa. Kirjailijan oma Kiven isoisän isällä Juhana Stenvallilla oli ollut Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766, mutta sukua on on asunut useaan otteeseen myös Helsingissä. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan kotoisin Hollolasta. Äidinisä Antti isä Eerik Stenvall oli lapsuutensa asunut Helsingissä ja käynyt siellä kouluakin. Aleksin vanhemmat osasivat ruotsia, jonka taidon poika hankki muutettuaan 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun, joka oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle. Albert Edelfelt: Aleksis Kivi. Kirjasto juhli kansalliskirjailijaa Anto Leikolan ja Esko Rahikaisen suunnittelemalla näyttelyllä, johon liittyivät luennot, sekä matinealla, jossa Kiven runoja lausui Hannu Huuska ja sävelin tulkitsi Ajopuut. Aleksis Kiven suku 42 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• Ylioppilaasta kirjailijaksi Kivi näyttääkin puhuneen eläessään ruotsia selvästi enemmän kuin suomea. Vuosien 1821­1868 aikana vain seitsemän nurmijärveläispoikaa luki ylioppilaaksi. Näistä Aleksis Stenvall oli ainoa rahvaan lapsi, muut olivat säätyläislapsia. Ylioppilaaksitulovuotenaan 1857 Kivi teki oman elämänsä ja kirjallisuuden kannalta ratkaisevan ja historiallisen päätöksen ryhtyä papin viran sijasta suomenkieliseksi kirjailijaksi. Aleksis Kivi (tätä nimeä hän käytti kirjailijanimenä ensi kerran Kullervon käsikirjoituksen yhteydessä 1860) ei taloudellisista syistä voinut matkustaa ulkomaille, Turussa hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa ja sen myötä näköpiirinsä ulottui kuitenkin kauas koulu- ja yliopistokirjojen ulkopuolelle maailmankirjallisuuteen. Tutkijoiden tiedossa on vain vähäinen osa, mutta Kivi luki kaikkea Heldin ja Corvinin Maailmanhistoriasta kemiallisia analyysejä käsitteleviin teoksiin, sanomalehtiin, Stagneliuksen runoihin ja Shakespearen draamoihin, joista hän tunnetusti sai vaikutteita. Kiven merkittävämmän kirjallisen tuotannon voi katsoa alkaneen 1850-luvun puolenvälin Bröllopsdansen-näytelmästä ja päättyneen vuonna 1871 julkaistuun näytelmään Margareta. Ensinmainitun suomenkielisen kehittelyn tuloksena syntynyt näytelmä Nummisuutarit sai vuonna 1865 valtionpalkinnon ja on yhä edelleen esitetyin kotimainen puhenäytelmä. Kiven merkittävin tukija oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle. Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori. Vuoden 1869 Lea-näytelmän esityksestä lähtien Kiven näytelmiä yleisölle tutuksi tehnyt teatterijohtaja Kaarlo Bergbom oli Kiven ystävä ja tutkija jo vuodesta 1864. Parhaaksi ystäväkseen kirjailija on kirjeis- sään nimennyt koulu- ja opiskelutoverinsa, sittemmin metsänhoitaja Robert Svanströmin. Fanjunkars Näyttää ilmeiseltä, että monien merkittävien runojen, sekä Kihlauksen, Nummisuutarien, Lean ja Seitsemän veljeksen kehittelylle oli vain eduksi se, että Kivi joutui kirjoittamaan niitä täysin ruotsinkielisessä ympäristössä Siuntion Fanjunkarsissa ja olemaan samalla eristyksissä ystävistään, johon varojen puute hänet pakotti. Tämä oli hänelle ajoittain raskasta ja kirjeissään hän ilmaisi ikäväänsä ystäviensä pariin ja toisaalta kotipitäjäänsä Nurmijärvelle. Fanjunkarsin emännän Charlotta Lönnqvistin voi liioittelematta asettaa Cygnaeuksen ohella kirjailijan tärkeimmäksi tukijaksi. Innoittajien joukosta voi nimetä Kiven rakastetut, helsinkiläisen vaatturimanufaktuurin omistajan tyttären Albina Palmqvistin ja mäntsäläläisen kievarinpitäjän tyttären Aurora Hemmilän. Avioliitoista ei kuitenkaan tullut mitään, sillä virkasääty-yhteiskunnassa Kiveltä puuttui kaikkein ratkaisevin: virka ja sen mukaiset tulot. Myös omaa perhettä koskevan kaipuunsa Kivi on kirjoittanut teoksiinsa. Aleksis Kivi oli sosiaalisesti kohtalokkaalla tavalla väliinputoaja, hän ei ollut enää rahvasta, mutta ei oikein säätyläinenkään. Kiven kirjailijauran voimanlähteenä on hänen hämmästyttävä mielikuvituksensa, ihmistuntemuksensa ja kirjallinen lahjakkuutensa ja toisaalta teoksissa yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto kanssaihmisiä kohtaan ­ verrattoman huumorin, komiikan ja traagisuudentajun ohella. Aleksis Kivi oli kolmen kotiseudun kasvatti ­ Nurmijärven, Helsingin ja Siuntion ­ ja näillä kaikilla oli oma, välttämätön merkityksensä hänen kasvulleen ihmisenä ja kirjailijana. Kiven äidin kotipitäjä Tuusula antoi viimeisinä vuosinaan mielisairaudesta kärsineelle kirjailijalle hautapaikan. Kuollessaan vuoden 1872 viimeisen päivän vastaisena yönä oli Aleksis Kivi 38 vuoden ikäinen, mutta kirjailijana hän on iätön. Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit ovat Kalevalan ja Kantelettaren kaltaisia klassikoita suomalaisessa kulttuurissa. Esko Rahikainen 43 43
• Suomen lippu S uomen lippu on salaa viehättänyt minua aina pikkupojasta asti, salaa vain siksi ettei koskaan tuntunut tulevan oikeaa hetkeä mennä sanomaan jollekulle: "Anteeksi, mutta olen aina rakastanut Suomen lippua." Rakastuin siihen heti kun näin sen tietosanakirjassa, jossa oli värisivu kaikkien maailman kansakuntien lipuista. Suomen oli aivan erityinen. Siinä ei ollut lainkaan symboliikkaa, joka tekee toisista lipuista niin sekavia ja poliittisia. Suomen lippu näytti viileältä, puhtaalta ilmalta sinistä taivasta vasten, juuri kadonneen nollan olemukselta. Ja niinpä aina ajattelin, että oli hyvin yksinkertaista olla suomalainen. Sitä olisi vapaa siitä päivittäisestä painovoimasta, joka lankeaa niin monen muun kansakunnan osalle. Sitä eläisi metri kahdeksankymmentä senttiä maan pinnan yläpuolella, suunnilleen niillä main missä pää sijaitsee. Itse asiassa sitä eläisi eräänlaisessa mielikuvituksen Lapissa, missä kukaan ei voisi vahingoittaa: valkoisessa toppatakissa, valkoisissa villasukissa, valkoiset sukset jalassa ja valkoiset silmät päässä, sitä vain vilahtaisi lumeen. Kukaan ei saisi kiinni, ei edes aikuiset, ei edes veltot virkamiehet, ei edes valtio. Sitä liitelisi ilmojen halki kuin Ariel, taivaansininen värähdys, henkisyyden näkymätön paradigma. Tämän minä opin Suomen lipusta. Amerikkalainen runoilija Ron Padgett, joka piti runo- ja keskusteluillan Kansalliskirjaston auditoriossa 25.8.2009. 44 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2009
• K a n s a l l i s k i r j a s t o s s a s k i r j a s t o k i k i k i j k i r j k i r j k Kupolisalissa soi 16.10. Armas Launiksen pianokvartetto ja osia oopperasta Kullervo. Neitoperho vieraili kirjaston pihalla. Kirjaston kupolisali oli Taiteiden yönä 21.8. viimeistä paikkaa myöten täynnä Ajopuut-yhtyeen säestäessä yhteislauluja, joita kirjaston kokoelmasta oli tilaisuutta varten valittu. t a p a h t u u
• 3 2009 KANSALLISKIRJASTO Yliopiston avajaiset 7.9.2009. Kulkue saapuu pedellien, kanslerin ja rehtorin johdolla jumalanpalveluksesta. Kansalliskirjasto oli ikkunaremontin takia verhoutunut "arkivaatteisiin". ISSN 1459-3467 Kuva kari Timonen.