• 2 2010 K a n s a l l i sk i r j a s t o Uusi organisaatio ­ mitä väliä! Miniatyyrien maailma Verkkokirjat pakettiin Mikäs kirjan tappaisi
• Sisällys 2/2010 1 2 3 4 10 14 17 18 Kansalliskirjaston kansainvälinen toiminta Internationell verksamhet vid Nationalbiblioteket Kristiina Hormia-Poutanen Ajankohtaista Uusi organisaatio ­ mitä väliä? Liisa Savolainen Aineistonvalintaa verkkoarkistoon Aija Vahtola Vanhoja aikakauslehtiä digitoitu asiakaskäyttöön Kansalliskirjasto digitoi Turun akatemian väitöskirjat Kirjastopalveluja yhdessä: Kansalliskirjaston ja kirjastoverkon yhteistyö Koonnut Päivi Jokitalo Miniatyyrien maaginen maailma Minna Luoma KANSALLISKIRJASTO PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@cc.helsinki.fi Telefax 191 22581 52. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Esko Rahikainen (09) 191 22722 esko.rahikainen@helsinki.fi Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Päivi Jokitalo Anne Nikula Sinimarja Ojonen Esko Rahikainen Mika Salokangas Marja-Liisa Seppälä Taitto: Pentti Järvinen Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html www.lehtiluukku.fi 23 28 30 Uusi lukemiskulttuuri 1700-luvun Suomessa Cecilia af Forselles Pannaanko verkkokirjat pakettiin? ­ e-kirjojen hinnoittelumallit ja tarjonta Paula Mikkonen Sähkökirjasta oppia ja iloa Inkeri Näätsaari 33 36 39 42 44 E-böcker och strömmande ljudböcker enligt model Elib Leif Storbjörk E-kirjojen lukulaitteet Turun kaupunginkirjastossa Anja Laine Miksi e-kirja ei myy? Outi Sisättö Ei merta edemmäs kalaan ­ Bibliotheca Baltica avaa yhteyksiä Itämeren alueen kirjastoihin Irma Reijonen Suomalaisia kasvu-nimejä Reinholm, Gottlund ja Lönnrot kasvinimistön kokoajina Kansalliskirjastossa keskusteltiin arvoista Hannele Isokangas 50 56 58 61 Yleisradion sävellyskäsikirjoitukset Kansalliskirjastolle Petri Tuovinen Mikäs kirjan tappaisi. kirja nyt ja tulevaisuudessa Inkeri Pitkäranta Artikkelit luettavissa myös ELEKTRA-tietokannassa www.kansalliskirjasto.fi/elektra Erikoispaino Oy Helsinki 2010 63 Näyttelyt ja tapahtumat Kansi: Kansalliskirjaston kokoelmissa on toinen toistaan kiinnostavampia ja hienompia eläin- ja kasvitieteen kuvateoksia. Räyskiä e-lukulaitteen näytöllä. J. F. Naumann: Ueber den Haushalt der nordischen Seevögel Europas. 1824
• Kristiina Hormia-Poutanen Kansalliskirjaston kansainvälinen toiminta kirjastoverkon ja tiedeyhteisön palvelujen kehittämisessä S uomen innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arvioinnin suosituksissa nostetaan vahvasti esiin kansainvälisen vuorovaikutuksen merkitys. Miltä kansainvälisyys näyttää Kansalliskirjaston toiminnassa? Kansainvälinen vuorovaikutus on osa arkea niin ajankohtaisten kirjastopoliittisten kysymysten ratkaisuissa kuin palvelujen kehittämisessäkin.Yhtenä lähiaikojen esimerkkinä kansainvälisen yhteistyön käytännön merkityksestä voi mainita eduskunnan sivistysvaliokunnalle laaditun lausunnon Europeanaportaalin (www.europeanna.eu) kehittämisestä. "Europeanan next steps- kehittämissuunnitelma" oli kommenttikierroksella Euroopassa loppuvuodesta 2009 ja muun muassa LIBER (The Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche) antoi suunnitelmasta lausuntonsa. LIBERin lausunto oli hyvä pohja Kansalliskirjaston valmistelussa ja antoi eurooppalaista perspektiiviä lausuntoon. LIBER edistää mm. avointa tieteellistä julkaisutoimintaa, selvittää tutkimusdatan hallintaan liittyviä kysymyksiä, edistää tiedonsaantia kehittämällä digitointi- ja pitkäaikaissäilytyslinjauksia sekä tekijänoikeusratkaisuja. LIBER on solminut yhteistyösuhteita keskeisten eurooppalaisten ja kansainvälisten kirjastosäätiöiden ja avainhankkeiden kanssa. Kirjastopalvelujen kehittämisessä kansainvälinen yhteistyö on läsnä monin tavoin. Avoimeen lähdekoodiin perustuvan DSpace-julkaisuarkiston (open source sofware) kehittämistyötä tehdään kansainvälisessä kehittäjäyhteisössä. Kirjastojärjestelmiin ja Nelliin (National Electronic Library Interface) liittyvässä työssä järjestelmätoimittajan tarjoamat yhteiset kehittämisalustat ovat aktiivisesti käytössä.Verkkoaineiston hankinnassa kansainväliset linjaukset ja periaatteet vaikuttavat siihen, että saadaan aikaiseksi mahdollisimman hyviä sopimuksia. Ulkomaiset työntekijät antavat oman lisävärinsä kansainvälisyyteen. He tuovat työyhteisöön hyödyllistä osaamista ja erityisesti aiemman kokemuksensa tehtävien ja prosessien organisoinnista omissa kulttuureissaan. Kansainvälinen yhteistyö on välttämättömyys ja työn suola. Kirjoittaja on Kansalliskirjaston Kirjastoverkkopalveluiden johtaja. 1 Kuva: Heini Lehväslaiho
• Kristiina Hormia-Poutanen Utvecklandet av biblioteksnätverket och tjänster för vetenskapssamhället ­ internationell verksamhet vid Nationalbiblioteket I rekommendationerna i den internationella utvärderingen av Finlands innovationssystem betonas i synnerhet betydelsen av internationell samverkan. Hur ser den internationella verksamheten ut vid Nationalbiblioteket? Internationell samverkan är en del av den dagliga verksamheten när det gäller att lösa aktuella bibliotekspolitiska frågor och att utveckla bibliotekstjänster. Ett färskt exempel på det internationella samarbetet är ett utlåtande till riksdagens kulturutskott om utvecklandet av portalen Europeana (www.europeana.eu). En utvecklingsplan, "Europeana ­ next steps", var på kommentarrunda i Europa i slutet av 2009 och bland annat LIBER (Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche) inkom då med ett utlåtande. LIBERs utlåtande var ett utmärkt material i beredningen och tillförde ett europeiskt perspektiv till Nationalbibliotekets utlåtande. LIBER främjar bland annat öppen publicering av vetenskapligt material, utreder frågor som gäller förvaltning av forskningsdata och främjar tillgängligheten genom utveckla riktlinjer för digitalisering och långsiktigt bevarande samt olika lösningar i fråga om upphovsrätt. LIBER samarbetar med de viktigaste europeiska och internationella biblioteksstiftelserna och nyckelprojekten. Det internationella samarbetet är närvarande på många sätt när det gäller utvecklandet av bibliotekstjänsterna. Publikationsarkivet DSpace som är baserat på öppen källkod (open source software) utvecklas av en internationell grupp utvecklare. I utvecklingsarbetet som gäller bibliotekssystemen och Nelli (National Electronic Library Interface) används systemleverantörens gemensamma utvecklingsplattsformar aktivt. När det anskaffas nätmaterial bidrar de internationella riktlinjerna och principerna till att vi når så goda avtal som möjligt. Internationella kolleger sätter också färg på den internationella verksamheten. De bidrar med sitt kunnande och i synnerhet sina erfarenheter av organiseringen av uppgifter och processer i sina egna kulturer. Det internationella samarbetet är omistligt och arbetets krydda. Skribenten är chef för Nationalbibliotekets Biblioteksnättjänster. Svensk översättning: Teresia Ijäs 2 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• Kuva: Kari Timonen A j a n k o h t a i s t a Kansalliskirjaston kupolisalissa 26.5. avatussa Mikäs kirjan tappaisi -näyttelyssä on moderneja kosketusnäyttöjä, joissa yhdessä esitellään kirjaston keskiaikaisia pergamentteja. Turun akatemian väitöskirjat Kansalliskirjasto on digitoinut Turun Akatemiassa vuosina 1642­1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja, joihin voi tutustua vapaasti korkeakoulujen digitaalisia kokoelmia sisältävässä Doria-tietokannassa (oa.doria. di). Digitoidut 1 778 väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua, kattavat noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Lähemmin sivulla 17. Aikakauslehtiä verkossa Kansalliskirjasto on digitoinut suuren määrän vanhoja kotimaisia kulttuuri- ja ajanvietelehtiä. Aineisto käsittää 329 lehteä, mikä vastaa kahtakymmentä prosenttia vuosien 1810­1944 aikakauslehtikokoelmasta. Ennen vuotta 1870 ilmestyneet lehdet ovat vapaasti käytettävissä osoitteessa digi.kansalliskirjasto.fi. Tätä uudempi aineisto on tekijänoikeussyistä luettavissa Kansalliskirjaston asiakastiloissa ns. vapaakappaletyöasemilla. Lehdistä voi ottaa paperitulosteita, mutta ei sähköisiä kopioita eikä lähettää materiaalia edelleen. Lähemmin sivulla 14. Paulaharjun teoksia digitoitu Ilkka Paateron Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle luovuttamat Samuli Paulaharjun digitoidut monografiat julkaistaan myös Kansalliskirjaston internetsivuilla. Aineisto on digitoitu Kansalliskirjaston digitointikeskuksessa Mikkelissä.Paatero on toiminut Kansalliskirjaston kummina vuoden 2009 alusta alkaen. Opetusministeriön nimi on muuttunut 1.5.2010 lähtien Opetus- ja kulttuuriministeriöksi. Kansalliskirjaston vuosikertomus 2009 verkossa http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/vuosikertomus/ Tietolinja on ilmestynyt http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201005211886 3
• Liisa Savolainen Uusi organisaatio ­ mitä väliä? Kansalliskirjaston sisälle on muutaman vuoden sisällä rakennettu uusi iso tulosalue nimeltä Tutkimuskirjasto. Aivan uusi juttu vanhoissa vaatteissa vai mitä ihmettä? Funktioista prosesseihin Kansalliskirjaston rakennemuutosta on tehty kolmen vuoden ajan. Uudistus alkoi syksyllä 2006 ja nyt keväällä 2010 on kolme silloista päätoimintoa eli käyttäjäpalvelu, kokoelmapalvelu ja sisältöpalvelu yhdistetty. Uudistuksella lähdettiin rakentamaan toiminnallista kokonaisuutta, jossa peruskirjastotoiminnot yhdistyvät yhden johtamisen alle. Samalla haluttiin vahvistaa suunnitelmallisuutta ja tavoitehakuisuutta. Myös toiminnan tehostuminen on ollut tavoitteena. Organisaatio siirtyi kertaheitolla perinteisestä funktionaalisesta, toiminnoittain eriytyneestä organisaatiosta prosessiorganisaatioon, jonka läpikulkevina johdettavina prosesseina virtaavat vapaakappaletyö, kokoelmatyö, metadatatyö, asiakaspalvelu ja digitaalisen kirjaston palvelut. Kukin työntekijä kuuluu asiakkuuksien mukaan rakennettuihin toimintayksiköihin ­ näistä esimerkkeinä Slaavilainen kirjasto ja Musiikkikirjasto. Henkilökunnalle uudelleenorganisoituminen luo uusia mahdollisuuksia, kun oma työ liittyy osaksi laajempaa kokonaisuutta. Johtamisen yksikkönä ei enää ole asiantuntijuus ­ vaikkapa luettelointityö ­ vaan asiakkaan saama palvelu ­ esimerkkinä musiikkikirjastopalvelu, joka muodostuu monista asiantuntijuuksista. Parhaimmillaan tämä antaa henkilökunnalle mahdollisuuden laajentaa suppeita toimenkuvia, hyödyntää kunkin omaa osaamista laajemmin ja oppia ainakin uusia näkökulmia, ellei peräti uusia tehtäviä. Henkilökunnan liikkuvuus eri toimintojen ja tehtävien välillä on yksi uudistuksen tavoitteista. Liikkuvuudella ja joustavuudella on "Erityistä lisäarvoa tuottaa tutkijalle kansalliskokoelma. Se sisältää periaatteessa kaiken Suomessa julkaistun aineiston". Walter Runebergin veistämässä isänsä J. L. Runebergin patsaassa henkilöityy yhä osa suomalaista isänmaallista kaunokirjallisuutta. Runottaren kainalossa oleva "Vårt land" voisi tämän päivän kuvanveistäjän tekemässä patsaassa olla runottaren kädessä olevassa e-lukulaitteessa! 4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• 5 Kuva: Esko Rahikainen
• Tutkijoita työssään Kansalliskirjaston erikoisaineistojen lukusalissa. mahdollista mukauttaa toimintaa muuttuvaan toimintaympäristöön ja toisaalta pieneneviin henkilöstöresursseihin. Rakennemuutoksen jälkeen uudistustyö keskittyy osaamisen johtamiseen. Tulevaisuuden onnistumisen kannalta on tärkeää vahvistaa ja vaalia kirjaston keskeisiä osaamisalueita: sisältö- ja metadataosaamista. Uutena osaamisalueena näiden kahden ydinosaamisen rinnalle tarvitaan digitaalisen toimintaympäristön työvälineiden ja ajattelutavan hallintaa. Ja haasteena Tutkimuskirjastolle tulee jo muutamien vuoden päästä edessä oleva kirjaston tilojen korjaus, joka tarkoittaa fyysisen kirjaston palvelukonseptin uudistamista. Digitalisoituminen on muuttanut työn Kirjastojen toimintaympäristö on muuttunut valtavasti digitalisoitumisen myötä. Julkaisujen tuotanto, kirjastojen tuotantovälineet (kirjasto- järjestelmät ja kortistot), tiedon järjestäminen ja lopulta myös informaation jakelukanavat ovat kaikki siirtyneet digitaalisiksi. Näin ollen kirjastonkin eteen on katsottu tarpeelliseksi liittää etuliite ­ digitaalinen kirjasto. Digitaalinen kirjasto on tavoitetila ­ helppouden ja saavutettavuuden unelma ­ jonka kautta "kaikki tieto on kaikkien saavutettavissa aina ja kaikkialla". Se on kuin ikuinen karkkipäivä, jonka ihanuus ei koskaan katoa ja joka koukuttaa uudestaan ja uudestaan. Palvelulaitoksena kirjaston tuleekin tavoitella unelmaa eli avointa saavutettavuutta ja yksinkertaisia palveluprosesseja. Digitaalinen kirjasto on asiakkaan palvelupinta, jonka takana on kirjaston organisaatio kaikkine osaamisineen ja resursseineen. Edelleen tarvitaan ihmisiä, jotka valitsevat sisällöt, ostavat tai lisensioivat ne, liittävät sisältöä kuvaavat tiedot (metatiedot) digitaalisen kirjaston tietovarantoihin, luovat ja ylläpitävät tiedon 6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010 Kuva: Kari Timonen
• jäsennysvälineitä ­ vaikkapa sanastoja ja verkkotunnisteita ­ ja myös heitä, jotka huolehtivat digitaalisen kirjaston asiakaslähtöisyydestä ja toiminnallisuudesta. Parhaimmillaan digitaalinen kirjasto muodostuu yhtä itsestään selväksi palveluksi kuin fyysinen kirjasto. Fyysisenkin kirjaston suhteen on joskus vaikea muistaa, ettei se synny itsestään eikä tyhjästä vaan asiantuntemuksesta ja pitkäjänteisestä työstä. Asiakkaille lisäarvoa Erityistä lisäarvoa tutkijalle tuottaa kansalliskokoelma. Se sisältää periaatteessa kaiken Suomessa julkaistun aineiston. Muutamalta viime vuodelta myös suomalaisia verkkosivuja on arkistoitu. Nykypäivän aineisto suojataan ja talletetaan asianmukaisiin säilytystiloihin tulevaisuuden tutkijaa varten. Tämän päivän työn tuottama lisäarvo mitataan satojen vuosien päästä. Onkin sanottu, että Kansalliskirjaston kvartaali on vähintään sata vuotta. Kaikki kokoelmiin järjestetyt mainoslehtiset ja "muu painoroska" on äärimmäisen kallisarvoista arkistoaineistoa tuleville sukupolville. Ei yhtä tai kahta ilman kolmatta Prosessiorganisaation perusideologiaan kuuluu asiakaskeskeisyys. Organisaatio ­ meidän tapauksessamme Tutkimuskirjasto ­ on olemassa asiakkaan prosessia varten. Tutkimuskirjaston asiakkaat ovat laajasti käsittäen tutkijoita. Suurin osa heistä on akateemisia humanististen alojen tutkijoita ­ historioitsijoita, kirjallisuudentutkijoita, yhteiskuntatieteilijöitä ja filosofeja ­ mutta asiakaskunnassa on myös sukututkijoita, eri alojen harrastajia, toimittajia ja tietokirjailijoita sekä suuren yleisön edustajia. Mitä Tutkimuskirjasto sitten heille tarjoaa? Kirjoja ja aineistoja ­ itsestään selvää.Varsinainen lisäarvo kirjastopalveluista tulee kuitenkin tiedon järjestyksestä. Kirjastossa tieto on järjestetty ja haettavissa. Teokset on identifioitu niin tarkasti, että asiakas löytää isosta massasta juuri etsimänsä. Kirjaston ylläpitämä tiedon rakenne ohjaa käyttäjää löytämään eri kirjoitusmuodoista huolimatta kaikki Dostojevskin teokset tai kaikki Koraanin eri versiot. Tietokantaan lisätyt sisältökuvailut ohjaavat löytämään myös muita samasta aiheesta kirjoitettuja teoksia. Juuri tällä hetkellä kirjastot maailmanlaajuisesti kehittävät kaikkea tätä kuvailusäännöstöä toimimaan verkkomaailmassa sille ominaisin tavoin. Fyysinen tila voi olla elämys, työskentelypaikka, sosiaalisen kohtaamisen tila tai vaikka keino siirtyä roolista toiseen. Kansalliskirjaston tilapalvelut voidaan jakaa lukusalipalveluihin, avokokoelmapalveluihin, kulttuuripalveluihin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tilapalveluihin. Kaikkiin fyysisen tilan palveluihin liittyy digitaalisen kirjaston alueita, vaikkapa hakemistoina, digitoituina kokoelmina, painetun aineiston tilauspalveluina. Näin kokoelmat, toimivat tilat ja digitaalisen kirjaston sujuvat palvelut muodostavat palvelukokonaisuuden. Kansalliskirjaston kaltaisessa vanhassa humanistisessa tutkimuskirjastossa yhtä osaa ei ole olemassa ilman toisia. Palvelukokonaisuutta rakentamassa on yli 100 asiantuntevaa työntekijää. He muodostavat sen organisaation, jonka vastuulla on monimuotoisen kokonaisuuden kehittäminen kohti tulevaisuuden haasteita. Organisaatiolla on siis väliä. Kirjoittaja on Kansalliskirjaston Tutkimuskirjasto -tulosalueen johtaja. 7
• Kuva: Kari Timonen Yliopiston kirjasto Y liopiston kirjasto on Helsingin kaunein rakennus. Mutta sen kauneuden olennainen osa on sen merkitys ­ niin kuin ei kirkkoakaan koskaan voi ajatella vain rakennuksena ilman uskonnollista sanomaa. Kirjasto merkitsee Suomen valtavinta tietämisen kekoa ja ratkaisevasti suomalaisen tietämisen rakentumista, kerrostumista keskiajan käsikirjoituksista ja 1400-luvun ensimmäisistä painetuista kirjoista jatkuvaan uudistumiseen saakka. Kirjasto, mitä vanhempi, mitä rikkaampi, on olennainen osa sitä, mitä kutsumme kulttuuriperinnöksi. Kirja on niin moniulotteinen esine. Sen sisältämät tiedot, "data", voidaan siirtää elektroniseen muotoon, mutta ei kirjan kokonaisuutta, sen tuntua, sen välittämää kosketusta aikaisempiin käyttäjiin, ei oikeaa kokoa eikä näköä. Eikä ole samantekevää, missä luemme, missä yritämme omaksua tietoa ja moraalia, ymmärtää ja pohtia tekstin sanomaa. Puhutaan innovaatioista ja assosiaatioista, oikein! Niiden syntymiseen tarvitaan inspiroiva miljöö. Matti Klinge Helsingin Sanomissa 27.12.2009. Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui Kansalliskirjastoksi 1.8.2006. Yliopiston kampuskirjastot muodostavat 1.1.2010 lähtien uuden Helsingin yliopiston kirjaston. Kirjoittaja on professori emeritus ja Kansalliskirjaston kummi. 8 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• Sähköisten aineistojen käyttö jatkoi kasvuaan K ansalliskirjastossa vuosittain koottava tieteellisten kirjastojen yhteistilasto on ilmestynyt jälleen.Vuositilasto tarjoaa informaatiota ennen muuta kirjastojen toiminnan suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi, mutta tietokanta on internetissä avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Suomen tieteellisiin kirjastoihin tehtiin vuonna 2009 kaikkiaan 12 616 498 käyntiä, niiden yhteenlasketut kirjastoaineistokulut olivat 36,1 miljoonaa euroa ja toimintakulut 157,4 miljoonaa euroa. Asiakkaille varattuja luku- ja työskentelypaikkoja oli noin 18 400 ja työasemia liki 5 000. Toimintaa pyörittämässä oli edelleen noin 2 000 työntekijää (so. 1 900 henkilötyövuotta). Tieteellisissä kirjastoissa sähköisten aineistojen käyttö jatkoi edelleen kasvuaan, joskin voimakkaan kasvun käyrä myös ensimmäistä kertaa selvästi taittui.Yhteistilaston aloitusvuoteen 2002 verrattuna e-lehtien artikkeleita ladattiin nyt nelinkertainen määrä, kaikkiaan yli 10 miljoonaa kertaa. Vaikka sähköiset aineistot ovat vakiintuneet korkeakoulujen jokapäiväiseksi lähdemateriaaliksi, myös paperille painettua aineistoa käytetään edelleen runsaasti: uloslainauksen ja lukusalilainojen yhteenlaskettu määrä oli Suomen tieteellisissä kirjastoissa yhä hieman suurempi kuin e-aineistolatausten. Fyysisten lainojen määrä on kuitenkin vähitellen laskenut vuodesta 2007 alkaen. Tiedot kerätään ISO 2789 -standardin mukaisesti paitsi Kansalliskirjastosta ja kaikista muista yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoista myös useista maamme erikoiskirjastoista. https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi Lisätietoja: suunnittelija Markku Laitinen, Kansalliskirjasto/kirjastoverkkopalvelut p. (09) 191 44033, markku.laitinen(at)helsinki.fi 9
• Aija Vahtola Verkkoarkiston aineistovalinta Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007) velvoittaa Kansalliskirjastoa hakemaan ja tallentamaan yleisön saatavilla olevaa verkkoaineistoa edustavasti ja monipuolisesti. Elektronisten aineistojen luonteen vuoksi niiden valinnassa, tallentamisessa ja asiakaskäyttöön saattamisessa tarvitaan uudenlaista yhteistyötä sekä Kansalliskirjaston sisällä että aineistojen tekijöiden, julkaisijoiden, välittäjien ja tiedontarvitsijoiden kanssa. 10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• Lainsäädäntö UNESCO:n vapaakappaleita koskevien suosituksien mukaan jokaisen maan kansallisena velvoitteena on oman julkaisutuotannon pysyvä säilyttäminen tutkimuksen tarpeisiin. Näitä suosituksia laajennettiin vuonna 2000 koskemaan kaikkia julkaisumuotoja. Suomessa tietoverkoissa julkaistuja kotimaisia aineistoja on tallennettu vuodesta 2006 alkaen, jolloin Tekijänoikeuslaissa (404/1961) annettiin Kansalliskirjastolle oikeus "valmistaa kokoelmiinsa liitettäviksi kappaleita tietoverkoissa yleisön saataviin saatetuista teoksista". Kotimaisilla aineistoilla tarkoitetaan Suomessa sijaitsevilla palvelimilla olevia verkkoaineistoja ja suomalaiselle yleisölle tarkoitettuja verkkoaineistoja. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007; tässä tekstissä jatkossa kulttuuriaineistolaki) velvoittaa Kansalliskirjastoa hakemaan ja tallentamaan tietoverkoissa eri aikoina yleisön saatavilla olevaa aineistoa edustavasti ja monipuolisesti. Tallennuksen laajuudesta ja kattavuudesta ei ole annettu tarkempia ohjeita, kuten ei myöskään aineistojen keräystavasta. Lähtökohtana on, että aineistojen tallentaminen verkkoarkistoon hoidetaan kulloinkin käytettävissä olevilla resursseilla ja kaikkien toimijoiden kannalta mahdollisimman vaivattomasti.Verkkoaineistojen ensisijainen keräystapa on julkaisujen haravointi tietoverkoista, mutta tarpeen mukaan käytetään myös muita keräys- ja luovutustapoja. Kansalliskirjaston tavoitteena on kerätä mahdollisimman kattavasti ISBN- ja ISSN-tunnuksen saaneet elektroniset 2006 Tiedostoa Teratavua 29 milj. 1,8 2007 51 milj. 3,7 julkaisut, yliopistojen ja korkeakoulujen julkaisuarkistojen aineistot, verkkolehdet, virallisjulkaisut, karttajulkaisut ja vain verkossa julkaistut musiikkiaineistot. Verkkoaineistojen haravointi Verkkoaineistojen tallentaminen aloitettiin haravoimalla automaattisella hakuohjelmalla tietoverkoissa vapaasti saatavana olevaa aineistoa. Kerran vuodessa toteutettavassa Suomi-keräyksessä tallennetaan .fi ja .ax -päätteiset sivustot sekä aineistot, jotka ovat Suomessa sijaitsevalla http-protokollaa käyttävällä palvelimella. Suomi-keräyksen avulla saadaan ikuistettua tilannekuva verkon sisällöstä tiettynä ajankohtana. Keräykseen ei liity sisällöllistä valintaa, eikä siinä tallennettua aineistoa pystytä keräyksen laajuuden vuoksi tarkistamaan. Automaattisella hakuohjelmalla tehdyissä keräyksissä verkkoarkistoon voi tallentua aineistoa, joka ei ole kulttuuriaineistolaissa tarkoitetun arkistoinnin kannalta relevanttia tai osa relevanteiksi katsotuista aineistoista voi jäädä tallentumatta. Arkistoinnin ulkopuolelle jääviä aineistoryhmiä ovat muun muassa uutis- ja keskusteluryhmien sivustot, yritysten ja yhteisöjen intranet- ja extranet-sivustot ja tietokoneohjelmat. Suomi-keräyksissä tallennettujen verkkoaineistojen määrä on neljän vuoden aikana noussut huimasti: kun vuonna 2006 tallennettiin 29 miljoonaa tiedostoa, oli tallennettujen tiedostojen määrä vuonna 2009 peräti 150 miljoonaa. Taulukossa 1 on esitetty Suomi-keräyksissä vuosina 2006­2009 tallennettujen verkkoaineistojen määrät. 2008 61 milj. 3,7 2009 150 milj. 7 Verkkoarkistoon tallennetut aineistot vuosina 2006­2009. 11
• Teemakeräykset Verkkojulkaisuja on vuodesta 2008 alkaen tallennettu verkkoarkistoon myös teemakeräyksin. Näissä keräyksissä tallennetaan Suomi-keräyksen ulkopuolelle jääviä aineistoja tiettyihin aiheisiin tai tapahtumiin liittyen. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi tietoverkoissa vain lyhyen ajanjakson saatavilla olevat aineistot tai suomalaiselle yleisölle tarkoitetut aineistot, jotka sijaitsevat ulkomaisilla palvelimilla. Teemakeräysten aiheiksi on linjattu merkittävät valtiolliset tapahtumat, odottamattomat maailmanpoliittiset käänteet, luonnonkatastrofit ja muut tapahtumat, kuten suuret urheilukilpailut, festivaalit ja konsertit. Lisäksi teemakeräyksiä tehdään maakunnallisista tai paikallisista tapahtumista, verkkojulkaisemiselle tyypillisistä teemoista tai muuten tärkeiksi katsotuista aiheista. Tähän mennessä teemakeräyksiä on tehty parisenkymmentä. Aiheina ovat olleet muun muassa kunnallis- ja europarlamenttivaalit, ilmasto ja ilmastonmuutos, Islannin tulivuorenpurkaus, sikainfluenssa, Kalevala, wikipedia, blogit, mediataide ja nettikirjallisuus. Syksyllä 2009 alkoi ns. jatkuva teemakeräys, jossa tallennetaan päivittäin verkkolehtien etusivuja. Keräyksien aiheita ideoidaan aineistovalintatyöryhmässä, joka useimmiten myös kartoittaa tallennettavat verkkojulkaisut. Joissain tapauksissa tallennettavien aineistojen kartoittamiseen osallistuu myös keräysaiheen asiantuntijoita. Esimerkiksi saamelaiskeräyksessä Suomen saamelainen erikoiskirjasto osallistui erityisesti saamenkielisten verkkojulkaisujen kartoittamiseen. Turku 2011 - Euroopan kulttuuripääkaupunki -vuoteen liittyviä verkkojulkaisuja tallennetaan tapahtuman mediaseurantayrityksen kokoamien linkkilistojen perusteella. Kansalliskirjastoon voi lähettää ehdotuksia teemakeräysten aiheista tai tallennettavista verkkojulkaisuista (yhteystiedot löytyvät artikkelin lopusta). Teemakeräykset on tarkoitus dokumentoida asiakaskäyttöä varten.Vaihtoehtoina on ollut mm. keräysten kokoelmatason kuvailu kansallisbibliografia Fennicaan tai teemakeräysten linkkilistojen sijoittaminen verkkoarkiston lokikirjaan. Luovutuspyynnöt Valtaosa tietoverkoissa julkaistuista aineistoista on vapaasti käytettävissä, mutta osa aineistoista vaatii joko käyttöoikeuden hankkimista tai rekisteröitymistä. Tulevaisuudessa näiden aineistojen määrän odotetaan kasvavan.Verkkoaineistoja, jotka eivät ole vapaasti käytettävissä tietoverkoissa, ei saada tallennettua automaattisissa haravakeräyksissä. Näissä tapauksissa Kansalliskirjasto voi pyytää verkkojulkaisijaa joko mahdollistamaan aineistojen haravoinnin tai luovuttamaan aineistot Kansalliskirjastoon. Luovutuspyyntöjen arkistoinnissa julkaisijan ja Kansalliskirjaston välinen yhteistyö on tärkeää mm. aineistojen luovutuskäytäntöjen ja arkistointitapojen selvittämiseksi. Kulttuuriaineistolain mukaan aineistoja ei tarvitse luovuttaa, jos se on "teknisesti mahdotonta tai aineiston huomattavan laajuuden vuoksi kohtuutonta". Luovutuspyyntöjen piiriin on hallituksen esityksessä (68/2007) katsottu kuuluvan kaupallisten kustantajien verkkokirjat ja -lehdet, sanomalehtien arkistotietokannat ja suurten organisaatioiden verkkojulkaisut sekä pienten yhteisöjen verkkojulkaisut ja omakustannejulkaisut. Suurilla organisaatioilla tarkoitetaan mm. yliopistoja, korkeakouluja ja julkishallintoa. Kaupallisessa levityksessä olevien elektronisten julkaisujen luovuttamiseen liittyviä käytäntöjä ryhdyttiin pilotoimaan syksyllä 2009 kolmen eri toimijan kanssa. Pienkustantajien ja omakustannejulkaisijoiden elektronisten julkaisujen tallentaminen aloitettiin vuoden 2009 lopussa, jolloin Kansal- 12 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• liskirjastossa otettiin käyttöön vähittäisluovutukseen tarkoitettu luovutuslomake. Suomen ISBN-keskuksesta tunnusta hakevat julkaisijat saavat elektronisten aineistojen luovutuspyynnön tunnuksen antamisen yhteydessä. Lomakkeella luovutetut julkaisut luetteloidaan Fennicaan soveltuvin osin. Aiemmin pienkustantajien ja omakustannejulkaisijoiden julkaisuja saatiin vapaaehtoisluovutuksina sähköpostitse. Uusien aineistolajien pilotointi Verkkoarkiston asiakaskäyttö Elektronisen julkaisemisen lisääntymisen ja julkaisukäytännöissä tapahtuvien muutosten vuoksi uusien aineistolajien luovutus- ja arkistointikäytäntöjä sekä aineistojen asiakaskäyttöä suunnitellaan ja kehitetään jatkuvasti. Aloite elektronisten julkaisujen tallentamisesta voi tulla joko Kansalliskirjastosta tai julkaisijoilta. Koska erilaiset aineistotyypit vaativat erilaisia luovutus- ja arkistointimenetelmiä, vaatii aineistojen arkistoiminen useissa tapauksissa julkaisijan ja Kansalliskirjaston välistä yhteistyötä. Luovutuksen ja arkistoinnin näkökulmasta haasteellisimpia aineistotyyppejä ovat jatkuvasti päivittyvät elektroniset julkaisut kuten tietokannat. Näiden julkaisujen tallentaminen on useissa tapauksissa mahdollista toteuttaa vain osittain. Painettujen julkaisujen valmistusprosessin digitalisoitumisen myötä Kansalliskirjastossa on ryhdytty selvittämään myös paino-PDF:ien eli ns. digitaalisten painolaattojen luovuttamista. Pilotointi aloitettiin sanomalehtien digitaalisten painolaattojen luovuttamisella ja seuraavaksi ryhdytään pilotoimaan pienpainatteiden paino-PDF:ien luovuttamista. Tarkoituksena on kartoittaa paino-PDF:ien luovuttamiseen liittyviä käytänteitä ja rakentaa infrastruktuuria erilaisten aineistotyyppien luovuttamista varten. Kulttuuriaineistolain mukaisesti tallennetut elektroniset aineistot ovat käytettävissä paikallisesti verkkoarkistotyöasemilla.Verkkoarkistosta voi ottaa paperitulosteita, mutta digitaalisten kopioiden tekeminen on estetty. Tulevaisuudessa myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) tallentamat radio- ja televisio-ohjelmat ovat käytettävissä verkkoarkistotyöasemilla. Verkkoarkiston hakemistosta (http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi) voi sivun täsmällisen www-osoitteen perusteella tarkistaa, onko sivusto tallennettu verkkoarkistoon. Ajantasaista tietoa verkkoarkiston käytöstä ja päivityksistä löytyy verkkoarkiston lokikirjasta, joka on luettavissa verkkoarkiston hakemiston yhteydessä. Kansalliskirjastossa on käytössä kolme verkkoarkistotyöasemaa ja myös muihin vapaakappalekirjastoihin (Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Oulun yliopiston kirjasto, Turun yliopiston kirjasto ja Åbo Akademin kirjasto), Eduskunnan kirjastoon sekä Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon on tulossa työasemat. Lähteet: Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007). Tekijänoikeuslaki (404/1961). Hallituksen esitys (68/2007). Larivière, Jules: Guidelines for legal deposit legislation. Paris: United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization, 2000. Yhteystiedot: Verkkoarkiston hakemisto: http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi Ideoita, kysymyksiä ja kommentteja verkkoaineistojen valinnasta ja tallentamisesta voi lähettää joko sähköpostitse osoitteeseen e-vapaa@helsinki.fi tai verkkoarkiston hakemiston yhteydessä olevalla palautelomakkeella 13
• Jaakko Salemaa Vanhoja aikakauslehtiä digitoitu asiakaskäyttöön Kansalliskirjasto on digitoinut ja asettanut käyttöön suuren määrän vanhoja kotimaisia kulttuuri- ja ajanvietelehtiä. Aineisto sisältää suomen- ja ruotsinkielisten aikakauslehtien vuosikertoja 1940-luvun puoliväliin asti. Tekijänoikeudellisista syistä valtaosa aineistosta on kuitenkin käytettävissä vain vapaakappalekirjastojen työasemien kautta. Kulttuurihistorian lähdeaineisto Aikakauslehdistö on aina toiminut yhteiskunnallisen ja kulttuurikehityksen peilinä heijastaessaan eri aikojen aatedebatteja ja poliittisia pyrkimyksiä sekä arkipäivän elämää tyyli- ja muoti-ilmiöineen. Samalla lehdet ovat toimineet uusien taiteellisten virtausten ja tieteellisten ajattelutapojen ajatushautomoina ja tienraivaajina. Vanhat 1800-luvulla perustetut yleiskulttuurilehdet kuten Valvoja, Finsk Tidskrift, Nykyaika ja Wapaita aatteita ja uudemmat Päivä, Argus,Tulenkantajat, Suomalainen Suomi sekä useat muut muodostavat korvaamattoman lähdeaineiston kulttuuri- ja aatehistorialliselle tutkimukselle. Suuren yleisön ajanvietelehdet kuten esimerkiksi Apu, Seura,Viikkosanomat ja Veckans krönika sisältävät myös runsaasti valokuvakuvamateriaalia, piirroksia ja mainoksia, joihin on tallentunut eri aikakausien visuaalista ajanhenkeä. Kansalliskirjaston digitoima aikakauslehtikokonaisuus käsittää tällä hetkellä 329 lehteä ja yhteensä noin 700 000 sivua. Tämä on 20 % vuosien 1810­1944 aikakauslehtikokoelmasta. Digitoitujen lehtien määrä kasvaa jatkuvasti. Lähiaikoina se täydentyy kirkollis-uskonnollisella aikakauslehdistöllä sekä 14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• Seura-lehden kansikuvien vertailu 1930- ja 2010 -lukujen välillä viestii kulttuurin ja kuluttajien kiinnostuksen muutoksista. Nykyisin ei juuri näe työn- teollisuuden- ja merenkulun historiaa ajanvietelehden kannessa. 15 15
• toja, esimerkiksi hakemalla yksittäisten henkilöiden, paikkakuntien, yhdistysten tai firmojen nimiä. Hakuohjelma näyttää kaikki sivut ja kohdat niistä lehdistä, joissa hakusana esiintyy. Haun voi määrittää koskemaan tiettyä lehteä tai tiettyä ajanjaksoa. Aikakauslehtien vuosikertoja voi myös selata sivu sivulta normaaliin tapaan. Asiakaskäyttö vanhoilla pilalehdillä. Tämän jälkeen ovat vuorossa mm. kuva- ja elokuvalehdet. Aikakauslehtien digitaalinen aineistopankki täydentää jo käytössä olevaa Historiallista sanomalehtikirjastoa. Hakuohjelmalla täsmähakuja teksteistä Ennen vuotta 1870 ilmestyneet aikakauslehdet ovat vapaassa käytössä: digi.kansalliskirjasto.fi. Vuodesta 1870 lähtien lehdet ovat Kansalliskirjastossa käytettävissä erityisillä työasemilla. Niissä lehdistä ei voi ottaa digitaalista kopiota, eikä niissä myöskään ole materiaalin edelleen lähettämismahdollisuutta. Paperitulosteiden ottaminen on mahdollista. Kansalliskirjastossa tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käytettävissä on kolme työasemaa.Vuoden 2010 aikana niitä tulee myös muihin vapaakappalekirjastoihin: Eduskunnan, Itä-Suomen yliopiston, Jyväskylän yliopiston, Oulun yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin kirjastoihin sekä Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon. Skannatut lehdet on käsitelty tekstintunnistusohjelmalla ja sivut rakenteistettu. Tämä tarkoittaa, että lehtien valtavasta tekstimassasta on mahdollista etsiä hyvin yksityiskohtaisiakin tie- Lisätietoja Kirjastoamanuenssi Jaakko Salemaa Kansalliskirjasto/Tutkimuskirjasto etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi 16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010
• Kansalliskirjasto digitoi Turun akatemian väitöskirjat Suomalaisen tieteen varhaishistorian keskeistä lähdeaineistoa nyt verkossa K ansalliskirjasto on digitoinut laajan kokoelman Turun Akatemiassa vuosina 1642­1828 valmistuneita latinan- ja ruotsinkielisiä väitöskirjoja. Kokonaisuuteen voi tutustua vapaasti korkeakoulujen digitaalisia kokoelmia sisältävässä Doria-tietokannassa. Väitöskirjakokoelma on digitoitu Helsingin yliopiston rahastoihin kuuluvan Ilkka ja Ulla Paateron rahaston varoilla ja käsittää tässä vaiheessa 1 778 Turun Akatemian väitöskirjaa, yhteensä noin 45 000 sivua. Se kattaa noin 40 prosenttia maassamme ennen vuotta 1828 julkaistuista väitöskirjoista. Teosten digitointia on tarkoitus jatkaa lähitulevaisuudessa. Turun Akatemian väitöskirjat ovat suomalaisen tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen varhaisvaiheiden merkittävin lähdeaineisto. Ne kertovat tieteen historian lisäksi aikakauden ajattelutavoista ja uskomuksista sekä dokumentoivat tieteen harhapolkuja. Teokset ovat myös kirjahistorian näkökulmasta mielenkiintoisia, sillä huomattava osa varhaisimmista suomalaisista painotuotteista oli nimenomaan akateemisia väitöskirjoja. Väitöskirjoihin liittyvät käytännöt poikkesivat Turun Akatemian aikaan merkittäväs- ti nykyisistä.Valtaosa väitöskirjoista kirjoitettiin tieteen lingua francalla eli latinaksi. Ruotsin kielen käyttö yleistyi kuitenkin 1700-luvun puolivälin jälkeen. Useimmiten väitöskirja oli työtä ohjanneen professorin kirjoittama, ja väittelijän tehtävänä oli osoittaa omaa argumentointitaitoaan puolustamalla siinä esitettyjä näkemyksiä julkisessa väitöstilaisuudessa. Väitöskirjoina saatettiin julkaista myös laajoja teoksia, jotka oli jaettu osiin useiden väittelijöiden puolustettavaksi. Lisäksi väitöskirjoihin liitettiin usein merkkihenkilöille osoitettuja omistuskirjoituksia (dedicatio) ja väittelijän ystävien eri kielillä laatimia onnittelurunoja (gratulatio), joita on koottu verkossa julkaistuun kokoelmaan Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston teoskappaleista. Lisätiedot: suunnittelija Leena Jansson, Kansalliskirjasto/tutkimuskirjasto p. (09) 191 24073, leena.jansson@helsinki.fi Ks. myös: https://0a.doria.fi/handle/10024/50699 17
• Haastattelun koonnut Päivi Jokitalo Kirjastopalveluja yhdessä Kansalliskirjaston ja kirjastoverkon yhteistyö Yliopistokirjastojen neuvosto, puheenjohtaja Arja-Riitta Haarala Kirjastojen suurimmat haasteet omalla sektorillanne tai sektorinne näkökulmasta? Uudistuva yliopistolaitos on luonut edellytykset kirjastotoimen ennakkoluulottomalle kehittämiselle. Sinänsä pirstaleisesta kirjastorakenteesta on järkevää pyrkiä kohti suurempia kirjastokokonaisuuksia, sillä näin voitaisiin tehostaa toiminnan taloudellisuutta ja parantaa palvelua.Yliopistokirjastojen neuvoston keskeisenä tehtävänä on seurata yliopistouudistuksen vaikutuksia yliopistokirjastoihin ja kirjastojen asemaan sekä yliopistojen ja yliopistokirjastojen rahoitukseen. Ensisijainen lähtökohta kirjastopalvelujen kehittämisessä pitäisi olla tutkimuksen ja opiskelun edellytysten turvaaminen. Lähiajan haasteet nousevat lähinnä tutkimuksen kentästä. Julkaisutoiminnassa avoimen julkaisemisen edistäminen ja julkaisujen laadun arviointiin liittyvät asiat koskettavat kirjastoja, joilla on läheinen yhteys tieteelliseen kom- munikaatioon ja alan toimijoihin. Kirjastojen tehtävänä on auttaa hallitsemaan, järjestämään ja kanavoimaan tietoaineistoa, jonka nopean ja ainakin näennäisen esteettömän tuotannon, julkistamisen ja jakamisen nykytekniikka on mahdollistanut. Miten koette ja näette oman sektorinne ja Kansalliskirjaston yhteistyön ja roolit? Kansalliskirjasto on kansallisesti merkittävä tutkimuskirjasto myös yliopistokirjastojen kannalta erityisesti humanistisilla aloilla. Kansallisten tieteitten tutkijoille Kansalliskirjasto on korvaamaton. Toinen rooli on toimialalaajennuksen myötä laajentunut palvelukeskusrooli.Yliopistokirjastot ovat kehittäneet yhdessä Kansalliskirjaston kanssa tuottavuutta ja säästöä edistäviä palveluita, joita usein käytetään kansallisesti esimerkkinä hyvin toteutetuista hankkeista. Kirjastoverkkopalveluiden tietojärjestelmiin ja FinELibin verkkoaineistojen lisensiointiin liittyvä palvelutarjonta on edelleenkin eräs kes- 18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 2 2010