2 Jyväskylän ylioppilaslehti Yhteinen ylioppilaslehti Käsillä oleva lehti on kevään viimeinen Jyväskylän ylioppilaslehti. Kesällä ilmestymisessä on kolmen kuukauden tauko ja seuraava lehti ilmestyy syyskuun alkupuolella. Syksy saa tuoda uusia ihmisiä lehdentekoon, vaikka entinen toimitus näillä näkymillä jatkaakin. Salainen ja kaino toiveeni palautteesta toteutui pitkästä aikaa. Toimitukseen Matti Nykäsen postimerkillä varustettuna saapunut postikortti toteaa, että "lehtenne vasemmisto-liberaalit ajatukset eivät mielestäni sovi tällaiseen yhteiseen ylioppilaslehteen". Kirjoittaja, jonka nimi jääköön mainitsematta, paljastaa itse kannattavansa melkoisen vasemmistolais-vapaamielisiä ajatuksia puhumalla "yhteisestä" ylioppilaslehdestä. Lisää rahaa ympäristötutkimukseen Uusi laki Jyväskylän yliopistosta tekee ympäristöntutkimuskeskuksesta itsenäisen valtakunnallisen laitoksen. Ympäristöalan tutkimusta ei saa kuitenkaan keskittää pelkästään Jyväskylään, vaan resursseja on ohjattava muuallekin. Suomen Ylioppilaskuntien liitto esitti ympäristöministeri Kaj Bärlundille viime kuun puolivälissä kannanoton, jossa vaaditaan lisää rahaa ympäristötutkimukseen ja luonnonsuojelualueiden hankintaan. SYLn mielestä korkeakouluissa tapahtuvaa ympäristötutkimusta on lisättävä. "Korkeakoulujen sisällä on suurta halukkuutta tehdä ympäristötutkimusta, mutta nykyiset varat eivät anna myöten", todetaan SYLsta asiantuntevasti. Luonnonsuojelualueiden hankintaan tarvitaan SYLn mukaan vuonna 1989 vähintään 70 miljoonaa markkaa. Täksi vuodeksi rahaa on varattu vain 45 miljoonaa, mikä on kahdeksan miljoonaa vähemmän kuin viime vuonna. Pelkkä julistaminen joksikin alueeksi ei tänä päivänä luontoa suojele. On entistä ankarammalla kädellä puututtava varsinaisiin ympäristön saastuttajiin. Siirtyminen lyijyttömään polttoaineeseen on aivan liian tahmeaa. Kansainvälisen yhteistyön kautta olisi vaikutettava muiden maiden teollisuuden päästöihin. Ympäristöasiat eivät ole välttämättä maalle sisäisiä asioita. Rauno Lahti Keskustelua Kirje kiven sisältä Oikaisu ja vastine valtakunnanvalittaja Lyyralle & vaimolle Arki-ilta ILOKIWESSÄ: asiakkaita n. 20; salin jakavat sermit kiinni alkuillasta, ettei tarjoilijoiden tarvitsisi turhaan kävellä. Silloin tällöin tiskijukka käy vaihtamassa kasettia ja palaa baaritiskille puhumaan paskaa kavereidensa kanssa. Pöydissä juodaan aneemisina kaljaa. Joku tarjoilijoista avaa sermit illan puolivälissä. Kello 23.35 seuraa illan huipennut: humalainen pari käy huojumassa tanssilattialla. Valomerkki tulee lähes tuntia ennen sulkemisaikaa. Kaikki häipyvät vähin äänin kotiin. Paljon puhuttu ja kauan odotettu remontti ei onnistunut. Ilokivestä tehtiin uusi Rentukka, mikä oli selvä virhe, sillä ravintoloiden sijainti ja asiakaspohja on täysin erilainen. Rentukan menestyminen ei ole mikään ihme. Kuka tahansa A-oikeudet saanut idiootti nettoaisi rajusti sillä paikalla. Musiikitarjonta on huonontunut Ilokivessä selvästi. Ravintolassa soi joko discopuuro tai tiskijukkien ja heidän kavereidensa snobistinen friikkimusa. Asiakaskunta on harventunut, valtaosa vanhoista asiakkaista on kadonnut, ja jäljelle ovat jääneet yliopilaskunnan tyypit, joilla on lyhyt matka "töistä" kaljatuopin ääreen. Sisäpiirin henki on entisestään korostunut: tavallinen opiskelija lähes tuijotetaan ulos. Ja jopa Matin Pubilla on varaa valita asiakkaansa, kun taas täällä tullaan pöydän alle vajonneelta sankarilta kysymään: "Mitä saisi olla?" Miksi uudistus on jätetty puolitiehen? Jos Ilokivestä on pysritty tekemään Rentukan tai Raatikellarin tapainen disco, niin se olisi voitu tehdä kunnolla (tosin allekirjoittaneet eivät tällaista muutosta toivo). Edes parketin ylle hankitut hienot värivalot eivät toimi! Markkinointiin kannattaisi panostaa. Kyllä kai huippukoulutettujen ekonomien pitäisi saada lafka tuottamaan. Kun he eivät siinä ole onnistuneet, niin me opiskelijat maksamme loppujen lopuksi viulut JYY:n korkeina jäsenmaksuina. Tulee väkisinkin mieleen, onko Ilokivi tarkoituksella suunniteltu tietylle kohderyhmälle — so. JYY:n silmäätekevät, JYT ja taideaineiden opiskelijat. Tasarahatunnit olivat hieno idea. Paikka täyttyi riviopiskelijoista edullisen oluen aikaan, ja suuri osa jäi myös loppuillaksi. Hyvästä kokeilusta luovuttiin. Miksi? Paikan musiikkitarjonnan muuttaminen yleisöystävällisemmäksi ei maksaisi mitään. Teemaillat voisivat piristää aneemista toimintaa. Hankkikaa nyt perkele vaikka ruletti, kunhan teette jotain! Ilokivi on nykyään niitä paikkoja, joihin ei kestä tulla ilman tukevia pohjia ja/tai kaveriseuruetta. Ei kai näin tarvitse olla? Vesa Kääriäinen Marko Kuparinen Mika Lähteenmäki ravirrioJaT) vedenpitävä fodellisuus Savuane/ikkc/a: TTWVR PÄÄLLIKÖN m/F VESSA/IM Käder}sijasfekäclesi"äT)iruppuaovi Ensiksi on syytä oikaista tärkeimmät panettelut. Reunionilaisille ei tulisi mieleen esittää, että parempi poliittisten ryhmien päästä päättämään hallinnossa toimivista henkilöistä kuin ainejärjestöjen. Tässä kohtaa mennään pahasti pöpelikköön, jos aletaan jankuttaa opiskelijapoliitikkojen ja toisaalta ainejärjestöjen ja muiden "viattomien" tahojen ristikkäin menevistä eduista tai vallanhalusta. Jos jäjestöjen (poliittisten tai korporatiivisten) ainoa tavoite yliopiston hallinnossa on saada oma tyyppi neuvostoihin ja jos tämä tavoite on päällimmäinen ongelma, olemme valmiit kallistumaan sille kannalle, että valinta suoritettakoon arpomalla. Se lienee täysin katalista intresseistä puhdistettu menetelmä. Sekä poliittisten että korporatiivisten opiskelijajärjestöjen (joissa usein muuten toimivat samat naamat) tulisi kantaa huolta ensisijaisesti siitä, että neuvostoihin valitaan mahdollisimman päteviä opiskelijoita, joilla on jotakin sanottavaa. Tämä on ainoa tapa saada opiskelijoiden ääni kuuluville, valittiin hallitsijat sitten tavalla millä hyvänsä. Toiseksi on syytä huomauttaa, että eduskunnan sivistysvaliokunnassa ei esitetty Lyyrojen väittämiä kannanottoja. Sekä Myllykoski että myöhemmin valiokunnassa vieraillut SYL:n pääsihteeri Tolonen esittivät, että opiskelijajäsenten valintatapa on syytä jättää ylioppilaskunnan harkintaan — ettei Jyväskylän yliopiston asetukseen tulisi samaa mainintaa kuin Tampereen yliopiston vastaavaan, jossa säädetään, että TamY:n edustajisto valitsee opiskelijaedustajat suhteellisilla vaaleilla. Laki on valmisteltu aivan muilla tahoilla kuin ylioppilaskunnassa; asialla tosin olivat opiskelijat, nimittäin edellisen JY:n hallituksen opiskelijajäsenet Laine, Latva-Karjanmaa sekä Tiihonen. Lyyrojen pelko on osin aiheellinen, valtahan tunnetusti turmelee. Kyynisesti voi tosin huomauttaa, että tässäkin tapauksessa löytyy suo sieltä, vetelä täältä. Sillä, valitaanko yliopiston hallinnon oiskelijajäsenet poliittisten vai korporatiivisten opiskelijajärjestöjen joukkovoimalla, ei liene kovin suurta eroa. Molemmissa tapauksissa saadaan valittua sama määrä ääliöitä/ älykköjä/ uraohjuksia. Pienet ainejärjestöt eivät saisi ääntään kuuluville kuin oman laitoksen vaaleissa — paitsi tietenkin liittoutumalla muiden ainejärjestöjen kanssa, mikä taas on silkkaa politiikkaa. Lyyrat tuntuvat ajattelevan, että ylioppilaskunta on jonkinlainen itsenäinen olio, joka tekee päätöksiä. Siellä kuitenkin vaikuttavat ja tekevät päätöksiä nimenomaan opiskelijat. Jos ylioppilaskunnan hallintoelimiin (vaaleilla) valitut ovat Lyyrojen mielestä kyvyttömiä tekemään päätöksiä, kaiketi sama koskee hallinnon vaaleissa valittuja. Arvotaan siis kaikki? Kun yleistä, yhtäläistä äänioikeutta ei yliopistoomme ole saatu, vaan näillä näkymin vesitetty kolmikanta säilyy, valitsevat vain opiskelijat opiskelijoita. Periaate sinänsä on siis väärä. Jos tiedeyhteisö olisi tasaarvoinen, ja rajat, jotka nyt vedetään sen mukaan, millainen suhde henkilöillä on yliopistoyhteisöön, poistuisivat, tulisi ylioppilaskuntakin todennäköisesti tarpeettomaksi. Tarpeellisuus tai tarpeettomuus ei kuitenkaan ole vain ylioppilaskunnan sisäinen asia, vaan yhteyhdessä laajempiin yli**mm I ; vH **mm • ' * — • — * * * » " ' " — 3 t v . i ' opistoa ja sen hallintoa koskeviin poliittisiin ratkaisuihin. Kysymys siitä, miten opiskelijajäsenet uuden lain voimassaoloaikana tullaan valitsemaan, on syytä pohtia. Vaalien järjestäminen lienee edelleen perusteltua. JYY todennäköisesti pystyisi rutinoituneesti järjestämään ne tehokkaammin kuin yliopisto, jonka vaaleista on joskus jäänyt ikävä sivumaku: tarkoituksena lienee ollut paremminkin äänestämisen hankaloittaminen kuin sen edesauttaminen. Mitä tulee hallitsemiseen ja rakentamiseen: molemmat toimimme sekä yliopiston että ylioppilaskunnan hallituksen jäseninä, minkä lisäksi pyrimme ensisijaisesti rakentamaan, lähinnä korkeakouluja tiedepolitiikan alueella, vaikka kerrostalojenkin rakentamiseen olemme perehtyneet. Outi Kinttula Katri Myllykoski P.S. Lyyrojen kyttämä sitaatti kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: "Reunioni koostuu kriittisesti ja vaihtoehtoisesti ajattelevista ihmisistä, jotka piaävät kiinni yksilön oikeudesta tonmÄa politiikan subjektina ohi puoluei«ftam ja muun establishmentin mieiifMinoenmuodostuksen." s. * -• • X •»'.'V N' l ',T» ¥ *
3 Opiskelu ei lopu Ikuisuusopiskelijoita on kahdenlaisia: niitä jotka vuosikausia roikkuvat yliopistossa tukevaa kaljamahaa kasvattamassa ja niitä, jotka tarmokkaasti suorittivat kaikki tutkintoon kuuluvat pakolliset kuviot ja huomaavat sitten etteivät tiedäkään kaikkea. Valtaosa jälkimmäisistä institutionalisoituu täydennyskoulutuskeskuksen opiskelijalistoille. Paikkaileeko täydennyskoulutus yksipuolisen yliopisto-opetuksen tuottamia aukkoja sivistyksessä? "Tavallaan niinkin voi sanoa", kertoo koulutuspäällikkö Anna-Liisa Puttonen. "Erityisesti teknisen alan koulutuksen saaneilla on puutteita esimerkiksi viestinätaidoissa. Myös itsetuntokoulutusta ja psykologisia tietoja tarvittaisiin enemmän esimerkiksi johtotehtävissä." Johtamiskoulutus, joka alkoi vuonna 1984 monitieteellisenä Menestyksen Strategiat -opinto-ohjelmana, on jo muutaman vuoden ajan ollut yksi suosituimmista ja julkisuudessa näkyvimmistä koulutusohjelmista. Sillä oli kysyntää, ja täydennyskoulutuskeskus vastasi tarpeeseen. Samalla tietysti oivallettiin hyvä markkinarako. Oppia ikä kaikki Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus on yksi yliopiston erillislaitoksista, sillä on oma johtokunta ja se toimii suoraan hallintoviraston alaisuudessa. Keskuksella on myös täydennyskoulutuskeskus pohjanmaalla Kokkolassa. Perustamisvuoden 1982 jälkeen toiminta on koko ajan laajentunut. Täydenny§K@u)utuskeskus huolehtii yhdessä kesäyliopiston kanssa myös avoimesta korkeakouluopetuksesta, vuonna 1986 tehtiin selkeämpi työnjako kesäyliopiston kanssa. Kesäyliopisto huolehtii nykyisin koululaiskursseista, ammatillisesta täydennyskoulutuksesta ja ikääntyvien yliopistosta. Täydennyskoulutuskeskus suunnittelee ja toteuttaa pitkäkestoisempia koulutusohjelmia työikäiselle väestölle. Esimerkiksi Jyväskylän maalaiskunnan opettajille on tilattu viisivuotinen koulutuspaketti. Kaikki koulutuspalvelut Jyväskylän yliopiston täydennskoulutuskeskusta johtaa Vilho Hirvi. ovat tutkimuspohjaisia. Koulutuspaketteja räätälöidessä hyödynnetään yliopistokontakteja. Periaatteessa uusin tieteellinen tieto saadaan nopeasti merkkinoille vaikkapa järjestämällä kongressi. Yliopisto siis kurkottelee yhteiskuntaan kysymällä mitä haluatte, meillä sitä on. Tällä hetkellä täydennyskoulutuksen painopistealueet ovat kielija viestintäkoulutus sekä kong r essitoiminta. Täydennyskoulutus keskus on muodostunut yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa epävirallisen organisaation Jyväskylä Congress, jonka toimintaa kaupunki tukee taloudellisesti. Ja tietenkin matkailutoimisto huseeraa mukana. Anna-Liisa Puttonen huolehtii juuri kongressitoiminnasta. Hän kertoo, ettei Jyväskylässä voi mitään mammuttikongresseja järjestää, koska majoitusja muita tiloja on vain rajallisesti, mutta pieniä ja keskikokoisia laadukkaita tapahtumia täällä riittää. Tulevana kesänä on tiedossa kansainvälisiä kongresseja mm. koulutus-, tietotekniikkaja mielenterveystyöaloilta, Kodaly-symposium, Tulevaisuuden tutkimuksen kesäkongressi jne. Markkinointi pelaa Täydennyskoulutuskeskus järjestää koulutusta ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston omilta tieteenaloilta. Koulutuskalenterissa on täksi vuodeksi koulutusta opetusja kasvatusalalta, kielija viestintäkoulutusta, yhteiskuntaja liikuntatieteellisen alan koulutusta seka tietotekniikkaa. Koulutussuunnittelija Saara Sankilampi kertoo, että kieliä lukuunottamatta muiden humanististen alojen koulutus on vähäisempää ja enimmäkseen kongressimuotoista, koska kohderyhmiä ja koulutustarvetta on vaikeampi hahmottaa. Kohderyhmä on tärkeä, sillä täydennyskoulutuskeskus myy palvelujaan. Markkinointi osoitetaan siis tietyille kohderyhmille tai sitten koulutusohjelma räätälöidään tilaajan mittojen mukaan. Valtion osuus keskuksen toiminnan rahoituksesta on koko ajan vähenemässä samalla kun kurssimaksujen osuus kasvaa. Valtio tietysti maksaa koulutai ammattikasvatushallituksen kautta työllisyyskoulutuksen kurssimaksuja, mutta pääasiassa kurssimaksut peritään koulutusohjelman tilaajalta tai opintielle osallistuvilta itseltään. Yleensä joko omakustannustai markkinahintaan. Tulevaisuudennäkymät ovat sellaiset, että mm. johtamiskoulutus laajenee kansainväliseksi: ensimmäinen koulutusryhmä on lähdössä Englantiin kesäkuussa. Uutena tulokkaana on syksyllä alkava ympäristöalan koulutus, joka käynnistyy ympäristökemikaaleja käsittelevällä kongressilla. Muutoin sitä voikin etsiä itselleen sopivaa täydennyskoulutuskeskuksen ohjelmasta, sieltä löytyy ihmissuhdeja sukupuolikasvatuskurssista nopeusvalmennus täydennyskoulutusja lahjakkuuksienetsintäkurssiin. Millainen sitten on tyypillinen täydennyskoulutuskeskuksen palveluja käyttävä opiskelija? "Eiköhän se ole 30—50-vuotias nainen", kertoo Saara Sankilampi. "Se on se ryhmä, jota kiinnostaa itsensä kehittäminen. Johtajakoulutuksen kurssit ovat tietysti täynnä miehiä." Helena Seppälä ummm |KELURlRAV1NT0ulK6UPRftKAnJ3OiAXmilVAflMAI]3)<| AUKI ALVARIINSA 9-24.00 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 RED H0T CHILI PEPPERS (USA) + BOYCOTT • KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU • SIELUNVELJET • CLIFTERS • HAVANA BLACKS • PEPE AHLQVIST & SUNSET BOULEVARD • HEARTHIU • JIMI TENOR » SHAMANS • MANIC TOYS • PÄÄT • MURMURR • SAARA SUVANTO • TRANSISTORS • W.D.M. • KUMIKAMELI • BRUTTO • DIXIE FRIED • MILJOONASADE • MELROSE • TUMPPI VARONEN • TOPMOST • JULIET JONESIN SYDÄN • PIIRPAUKE • AKIMOWSKAJA SISTERS & BROS • DAVE LINDHOLM • NOITALINNA HURAA • SAMMAS • JAY « MIRACLES • FUCKINQ WORLD • DREADLINE • TEENAGE KICKS • SANTA LUCIA • SLEEPY SLEEPERS • GASOLINE GIRLS & PETROL BOYS • MAASEUDUN TULEVAISUUS • TEATTERIESITYKSIÄ. PROVINSSIROCK 88 Seinäjoki Festival, Finland kesäkuun 4 . 5 . Törnävän festivaalipuistossa. Festivaaliklubit pe ja su Sorsanpesän Prunnissa. Festivaalilippujen ennakkomyynti (la + su ä 225:-) 2.6. saakka. Lipun hinta portilta 250:-. Lippuja sunnuntaiksi vain portilta ä 150:-. Leirintäalueille vain lestivaalilipulla. Ennakkomyyntipaikat: PUHELINMYYNTI: Pääsyliput: 90-176 033, 961-125 855, 964-144 286. 90-643 034. Pääsyja leirinläliput: 90-176 033, 961-125 855. 964-144 286. Koulumajoitusja pääsyliput/Majoitustiedustelut: 964-162 460. Puhelininlo: 964-148 633. HELSINKI: Lippupalvelu, Yo-Tifcelti. TAMPERE: Epe's. TURKU: Levymyynti. Musiikki Helin. OULU: Musiikkimies, Musiikki Kullas. PORI: Porin Musiikki. JYVÄSKYLÄ: Video-Syndikaatti, Kauppari. LAHTI: Swingtown. KUOPIO: Svengi. JOENSUU: Musiikki Joensuu. HÄMEENLINNA: Hämeenlinnan Musiikki. MIKKELI: Savon Musiikki. KAJAANI: Kajaanin Musiikki. PIEKSÄMÄKI: Hirvox. SEINÄJOKI: Mononen, Anttila Foto/Musa, Musiikki Järvenpää, Fazer. VAASA: Fazer, E-P:n matkailuyhdistys. KOKKOLA: Kokkolan Musiikki. PIETARSAARI: Pietarsaaren Musiikki. ALAVUS: Alavuden Musiikki. LAPUA: Topsound. KURIKKA: Finnkasetti. KAUHAJOKI: Kauhajoen Musiikki. TEUVA: Finnkasetti. LAIHIA: Finnkasetti. RUOTSI, TUKHOLMA: Svala 8, Söderlund. SUNDSVALL: Vaasanlaivat. UUMAJA: Vaasanlaivat. VR, matkapalvelupisteet/rautatieasemat: Helsinki, Tampere, Turku, Kouvola, Kuopio, Jyväskylä, Lahti, Joensuu, Seinäjoki, Vaasa, Riihimäki, Oulu. Pieksämäki, Lappeenranta, Kokkola, Ylivieska, Kemi, Rovaniemi. (VR-myyntipisteistä myös leirinlälippuja). Huom! Ennakkomyyntipisteistä on saatavilla Festivaaliohjelma kokonaisuudessaan. ROCK-JUNAT: 4.6.1988 HELSINKI — SEINÄJOKI Helsinki 8.55 — Pasila 9.00 — Tikkurila 9.16 — Kerava 9.26 — Järvenpää 9.33 — Hyvinkää 9.48 — Riihimäki 10.00 — Hämeenlinna 10.27 — Toijala 10.54 — Tampere 11.22 — Parkano 12.15 — Seinäjoki 13.05. 5.6.1988 SEINÄJOKI — HELSINKI Seinäjoki 20.45 — Parkano 21.39 — Tampere 22.27 — Toijala 22.54 — Hämeenlinna 23.20 — Riihimäki 23.44 — Hyvinkää 23.55 — Järvenpää 00.10 — Kerava 00.17 — Tikkurila 00.26 — Pasila 00.36 — Helsinki 00.42. 4.6.1988 OULU — SEINÄJOKI Oulu 8.20 — Ruukki 8.51 — Vihanti 9.08 — Oulainen 9.27 — Ylivieska 9.48 — Kannus 10.15 — Kokkola 10.45 — Pännäinen 11.08 — Kauhava 11.53 — Seinäjoki 12.20. 5.6.1988 SEINÄJOKI OULU Seinäjoki 20.35 — Kauhava 21.02 — Pännäinen 21.42 — Kokkola 22.05 — Kannus 22.34 — Ylivieska 23.07 — Oulainen 23.35 — Vihanti 24.00 — Ruukki 00.16 — Oulu 01.00. v . •• ' • « " i • • l i . . . i i i I . ^'Ö«'.V::';
Saneeraamme Kortepohjan ylioppilaskylää KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄN SANEERAUKSEN SÄHKÖTYÖT TEKEE JYVÄSKYLÄN KESKUS-SÄHKÖ OY Kangasvuorentie4 40320 JYVÄSKYLÄ Puh.(941)-677100 • " . • ' . . • • v . KIINTEISTÖN TUOTTAVUUS EDELLYTTÄÄ OSAAMISTA. Viitaniementie 4 40720 JYVÄSKYLÄ Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu. Jyväskylä, Kajaani, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rauma, Rovaniemi, Salo, Tampere, Turku, Uusikaupunki, Vaasa. Beethovenin isä oli juoppo Jyväskylän yliopiston raskaan musiikin tutkimuksen tyyssija, Musica-rakennus, ei toimisi ilman kevyen musiikin puoliammattilaista, Pekka Lampista. Ovet eivät aukenisi, valot eivät syttyisi, sisäinen posti jäisi jakamatta ja reistailevat laitteet kunnostamatta. Aulan lasikopissa päivystävä Pekka Lapminen (23) työskentelee Musican vahtimestarina. Vahtimestarin työnsä hän aloitti pari vuotta sitten, virka on pysyvä ja mies silminnähden tyytyväinen toimeensa. — Tarpeellista, mutta ei liian raskasta työtä. Työpäivän jälkeen jaksaa vielä soittaa bassoa tuntikaupalla. Pekka Lampinen ei ole vain vahtimestari, hän on myös basisti. Takana on jo pitkä muusikonura. — Mummolta sain lahjaksi kitaran jo 9-vuotiaana. Tuskinpa mummo arvasi, mihin hyvä lahjaidea vielä johtaisi. Kolme vuotta myöhemmin Pekka Lampinen liittyi Tail Star -bändiin basistiksi. Bassokamat hän osti Tail Starin etisellä basistilta, joka oli tyttö. Nimi ei enää muistu mieleen. — Ei se ainakaan Tina \Veymouth ollut. Tail Starin jälkeen Pekka Lampinen soitti legendaarisen Topi Natrin johtamassa yhtyeessä Toby and the Roots, sitten oli vuorossa kokoonpano Dark Point, jäsen jälkeen Illu Band. Vuosina 1983—85 Pekka Lampinen pompotteli bassoa ammatikseen romanialaisen Nelu Petrescun ravintolayhtyeessä ympäri Keskisuomea. Säestäviä riitti Delta Rhytm Boysista VesaMatti Loiriin ja Pekka Himankaan. — Se kehitti musiikkikorvaa ja luonnetta. Varmasti. Kaikkea se muusikko joutuu leipänsä eteen tekemään. Esimerkiksi Ludwig van Beethoven ryhtyi kovassa rahapulassa v. 1813 säveltämään ns. taistelusinfoniaa vinksahtaneen keksijänero Johann Nepomuk Mälzelin suunnittelemalle mekaaniselle orkesterille. Kun laitteesta tuli kuitenkin liian suuri liikuteltavaksi, Beethoven sovitti sinfoniansa tavallisille soittimille, ja Mälzel kehitteli hätäpäissään koneellisen torvensoittajan tuuttaamaan väliajalle pari reipasta marssia. Menestys oli valtava. Menestys on myös Pekka Lampisen mielessä: uusikokoonpano Macbeth kurkottaa huipulle. Levy-yhtiön kanssa on solmittu sopimus, ja ensimmäinen single saadaan jakeluun viimeistään syksyllä. — Macbethilla ei ole mitään musiikillisia kriteerejä. Tärkeintä on, että se myy. — Klassinen musiikki tuo mieleeni sanan "pöly". Sain musiikkikoulussa yliannostuksen. Klassisen musiikin merkitys on siinä, että jotkut heavy-kitaristit ovat saaneet vaikutteita siltä alueelta. Sitä paitsi entisajan muusikot olivat kaikki juoppoja. Rohkea väite, mutta siinä saattaa olla perää. Muusikoiden alkoholinkäytöstä liikkuu monenlaisia juttuja. Beethoveninkin henkilöhistoria on kostea. Hänen isoäitinsä, isänsä ja veljenpoikansa vei viina, eikä Ludcvvig itsekään kaihtanut humalluttavia juomia. "Päihtyneen musiikkia", arvioivat kriitikot hänen hänen 7. sinfoniaansa. Pekka Lampinen, soittava vahtimestari, lausuu painavan sanan asiasta: — Viinaa kieltämättä liikkuu musiikkibisneksessä, mutta jokin tolkku pitää olla. Juha Hurme Kesäkuussa aloitetaan jälleen ylioppilaskaan talojen saneeraus. Tällä kertaa ovat vuorossa asuintalot E ja Q sekä päiväkoti. Työt kestävät lokakuun loppuun. Tuleva saneeraus käsittää asuinhuoneistojen sisäpuolen pinnoitteet, osan kalusteista, pesuhuoneiden pinnoitteet sekä lisäksi entisiin seurustelutiloihin rakennetaan kahdeksan uutta huoneistoa. Pääurakoitsijana toimii Rakennustoimisto Yrjö Hämäläinen Oy, joka on aikaisemmin suorittanut saneerausvaiheet 3 ja 4, käsittäen asuintalot G, F, H ja Ravintola Rentukan. Työkohteessa on vastaavana mestarina Pentti Nieminen, apulaismestarina Tarmo Heinonen ja työpäällikkönä Osmo Riekko. Kuuden tähden Oras TermoStar * Kolmannen polven tukkeutumaton esisäätö * Pitkän iskunpituuden ansiosta lineaarinen ominaiskäyrä * Pieni hystereesi * Pieni lämmönsiirtymä rungosta termostaattiin * Oikea aikavakio * Jäykkä termostaatti ehkäisee verkoston paineenvaihtelujen vaikutukset JYVÄSKYLÄN LVI-APU OY Yliopistonk. 26 40100 JKL (941) 616 830, 676 137 auto 949 241 292 RAVINTOLA — KESÄHOTELLI Ke 18.5. lavalla jyväsk. Egoeimi-band To 19. 5. suomalaiset jäähyväiset — toivemusiikki-ilta # # # Lämpimät kiitokset ainejärjestöjen ym. organisaatioiden talkoohenkisille yhteistyökumppaneillemme miellyttävästä kaudesta. K a u n i s t a k e s ä ä k a i k i l l e ! T o i v o v a t r e n t u k k a l a i s e t . ilmiöitä, asiaa^ ja ihmisiä Jyväskylän ylioppilaslehti Noin 2 n u m e r o a vuodessa. Tilaus 100:v u o s i tai 50:puoliv. Keskussairaalanne 2 4 6 Jyväskylä puh. 9 4 1 6 1 7 2 8 8 r TARJOUS; OPISKELIJOILLE TOUKOKUUN AIKANA XEROX-kopiot |50 kpl PAPERI Yliopistonkatu 6 NYT INSTRUN PEHMOLINSSrr m VAIHTAESSASI OPISKELUA-ALENNUS PIILOLINSSIT PULOLINSSINESTEISTA 380,-... -20% I N S T R U M E N T A R I U M Jyväskylä: Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 11—13 p. 618775 Mattilanniemen uuden aulakahvion nimikilpailu on ratkennut. Uusi nimi on BITTI
Fordin varjossa Rocknrollin kulttuurihistorialliset kytkennät B ruce Springsteenin Tunnel of love, Talking Headsin Naked ja Smithsin Strangeways, here we come ovat kovin erilaisia tuotteita, mutta kiistämättä erinomaisia esimerkkejä siitä, mitä rockmusiikiksi kutsutaan. Piti niistä tai ei, ne merkitsevät tekijöidensä tuotannossa keskeisimpien teemojen ja ominaispiirteiden kristallinkirkasta, puhtaaksi pelkistettyä näytteillepanoa. Antoisa kohde humanistiselle tutkimukselle siis, ja mikä mielenkiintoisinta, jokaisen albumin takana piilee Ford. Legenda jokamiehestä John Ford elää! Ainakin niin kauan kuin Bruce Springsteen jatkaa uraansa. 150 elokuvallaan John Ford on kiistaton vvesternohjaajien kuningas, taiteilija joka loi John Waynen avulla myytin amerikkalaisesta miehestä. Bruce Sprigsteen on rakentanut tästä myytistä uransa, ja etenkin uusimmalla levyllään yltää kestävään paatokseen parhaan fordilaisen tradition hengessä. John Fordin elokuvilla ei ole mitään tekemistä historiallisen todellisuuden kanssa. Ne ovat puhtaita sepitteitä, joissa harvat ja valitut aiheet nousevat kerta toisensa jälkeen ankaran tarkastelun kohteiksi. Taiturin ottein Ford jättää psykologisen lirularuerittelyn lahjattomampien kollegojensa huoleksi, ja kasvattaa arkipäiväisten sankariensa vaiheista kulutusta ja aikaa uhmaavia legendoja. Bruce Springsteen operoi vastaavasti Tunnel of love -levyllä. Tyylikeinojen puritaanisuus ja alituiset raamatulliset viittaukset luovat muotokielen, joka on yhteinen sekä Johnille että Brucelle. Walk like a man, tougher than the rest ja Cautious man voisivat olla John Fordin elokuvien nimiä. Näissä — ja kaikissa muissakin lauluissaan Springsteen esittelee ylpeän amerikkalaisen miehen, traagisen John Wayne -hahmon, sankarin joka joutuu pulaan. Nainen, työ ja Jumala muodostavat miehelle pyhän kolminaisuuden, josta hän pakene Cadillacillaan vapauteen — ja yksinäisyyteen — pitkin pimenevää valtatietä. Springsteenin Cadillac tai Chevrolet on Fordin hevonen. Bruce Springsteenin laulujen maailmaa ei ole olemassa; se on yhtä mahdoton kuin Fordin elokuvien " t o dellisuus". Hänen fordilaiset, epäonnen kiroamat ja riivatut sankarinsa ylittävät todellisuuden, ja jäävät siksi elämään vielä silloinkin, kun John Cougar Mellencampin ja muiden keskitien kulkijoiden standardilatteus on jo kokenut luonnollisen kuolemansa. l'ORD, T-MALL1. 1908 Vilkaisu Tunnel of loven kanteen lyö lopullisen yhdistävän niitin Springsteenin ja John Fordin taiteelle: kuvittele Springsteenin tilalle John Wayne ja korvaa auto hevosella, niin edessäsi on mitä tutuin asetelma lännen sankarista ikuisessa ja äärettömässä yksinäisyydessään. Tässä tapauksessa albumin kansi on samalla perinpohjaisen rehellinen tuoteseloste sisällöstä. Teollisuuden riemuvoitto Autotehtailija Henry Ford on pitkälti vastuussa siitä, että maailma näyttää nykyisin siltä, miltä se näyttää. Sekä toiminnallaan että talousfilosofisella kirjoittelullaan tämä lahjakas amerikanjuutalainen kehitti aukottoman ja intomielisen ideologian kapitalistisen tuotantoperiaatteen pyörittämästä valtavasta koneistosta, suuresta tehtaasta nimeltä maailma. Fordin teeseistä voi lukea myös Talking Heads -yhtyeen tarinan. Teoksessaan Elämäni ja työni Henry Ford antaa seuraavia ohjeita: "Alkakaa kappaleella, joka sopii, ja koettakaa sitten keksiä jotakin keinoa saada pois kaikki tarpeettomat osat. Turha paino vain aiheuttaa voiman tuhlausta. En voi ymmärtää, mistä semmoinen luulo on syntynyt, että paino sisältää voimaa. Jos aikoo ryhtyä valmistamaan jotakin, täytyy ensin keskittää tutkimuksensa itse valmisteeseen. Pääasiana on tuote, ja kaikki kiire ehtiä sitä valmistamaan, ennenkuin suunnitelma on selvä, on hukkaan heitettyä aikaa." Henry Ford puhuu autojen tehtailusta, mutta jos annamme sanalle "kappale" sen musiikiesitykseen viittaavan merkityksen, on edessämme Talking Heads -yhtyeen toimintaperiaate täsmällisesti kiteytettynä. Talking Heads aloitti levyjulkaisujensa sarjan yksitoista vuotta sitten nelihenkisenä manufaktuurina tuottaen ilahduttavan sarjan pop-iriusiikin yksinkertaisen nerokkaita T-malleja. Sittemmin yhtiö palkkasi insinöörikseen Brian Enon, ja tuotanto muuttui monipuolisemmaksi silti alkuperäisen linjakkuutensa säilyttäen. Ajan haasteisiin Talking Heads -tehdas vastasi kiinnittäen tarvittaessa lisää pätevää työvoimaa, joka kuitenkin aina alistui pääjohtajan byrnen ehdottomalle käskyvallalle ja liikeidealle. Rock-bisneksen Henry Ford, Davis Byrne, onkin hämmästyttävällä tavalla onnistunut luotsaamaan yrityksensä menestyksekkäästi halki alalla raivoavien suhdannevaihteluiden. Viimeisenä esimerkkinä on tuore Naked-albumi. Naked on valtava, viimeistelty koneisto. Haikailematta Talking Heads -yhtiö ryöstöviljelee eri puolilta maailmaa hallittuja musiikillisia elementtejä. Siirtotyövoimaa hyödynnetään taitavan laskelmoidusti. Jokainen tuotantolaitoksen osa on paikallaan ja tukee kokonaistavoitetta taloudellisesti ja taiteellista voittoa maksimoiden. David Byrne piiskaa kaiken yllä vauhtia rattaisiin ohuella insinöörinäänellään. Intohimodraaman mestarit Edesmenneen Smithsyhtyeen voimahahmo, runoilija Morrissey, on hieno esimerkki brittiläisestä sivistyneestä hienostuneisuudesta, joka yhdistyneenä ylivoimaisten intohimojen myllerrykseen on leimannut saarivaltion merkittävimpien taiteilijoiden hahmoja kautta historian. Byron, Shelley ja Keats elävät kuoleman jälkeistä elämää Smithsin lauluissa, mutta selkein sukulaissielu Morrisseyn levottomalle mielelle on epäilemättä Shakespearen aikalainen, siis 1600-luvulla vaikuttanut, dramaatikko John Ford. Viimeisenä merkittävänä elisabetilaisena näytelmäkirjailijana John Ford kirjoitti mm. seuraavat Smiths-aihepiirissä pyörivät näyttämökappaleet: The lover's melancholy, Love's sacrifice, The broken heart ja 'Tis pity she's a whore, joista etenkin viimeksimainittu on unohtumaton kuoleman, rakkauden ja sukurutsan sekoitus. Morrissey on tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja puristanut Fordin traagiset teemat erehtymättömällä tyylitajulla kolmen minuutin pop-kaavaan menettämättä pisaraakaan taitellisen esi-isänsä verevyydestä. Rakkauden mahdottomuus toistuvana tosiasiana yhdistää näiden kahden synkän britin tuotokset, samoin kuoleman alituinen läsnäolo. Smithsin viimeinen LP suorastaan haisee ruumiilta, kuten kaikki Fordin näytelmätkin. Ei ihme, että Morrissey — samoin Ford aikoinaan — ärsyttää suunnattomasti tiettyjä piirejä. Väkevä keitto ei maistu kaikille. Jollekin kaunosieluille on kertakaikkiaan likaa se luonnontieteellinen tosiasia, että rakastetun kasvonpiirteiden alla piilee aina pääkallo luisine silmäkuoppineen. Strangeways-albumin synkät draamat solmivat rakkauden ja kuoleman yhteen pelottavan voimakkaalla fordilaisella tavalla... Itse asiassa rock on ihmiskunnan typerin keksintö. Springsteenin, Talking Headsin ja Smithsin pelastus on siinä, että ne tekevät jotakin muuta. Springsteenin biisit ovat elokuvia, Talking Heads muuttaa markkinataloutta musiikiksi ja Smiths säveltää näytelmiä. Ja kaiken takana on Ford! Juha Hurme VOTK vie kaurapuuronkin Viime vuonna astuivat ensimmäiset uusimuotoisessa aineenopettaj akoulutuksessa olevat opiskelijat opintotukilautakunnan ovesta sisään uskoen saavansa opintolainaa vielä yhdeksi vuodeksi niiden virallisten seitsemän vuoden lisäksi. Opiskelevathan aineopettajiksi valmistuvat opintoviikoissa laskettuna enemmän kuin "tavallisen" filosofian kandidaatin tutkintoa suorittavat. Hakemuksien vastaanotto VOTKissa oli tyrmäävä. Lakia luetaan niin kuin se on eikä poikkeuksille ole sijaa: kaikki hakemukset hylättiin. Jyväskylän yliopiston opintotukilautakunnan sihteeri Eira Leminen auttoi vuosi sitten opiskelijoita valitusten tekemisessä, toiveikkaina odotettiin hyvin perusteltujen valitusten menevän läpi, mutta toisin kävi. Aineenopettajiksi opiskelevat ovat ensimmäisiä tehostettujen opiskeluajan lyhentämispyrkimysten uhreja. Vuosi vuodelta heidän määränsä lisääntyy, ja ongelma kasvaa. Toisaalta ei ole lainkaan ihme, että aineenopettajan suuntautumisvihtoehto kiinnostaa opiskelijoita vuosi vuodelta yhä vähemmän. Esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa opettajiksi haluavista on pulaa. Eira Lemisen mielestä tämänkaltaiset tutkintojen lyhentämispyrkimykset ovat vääriä. Jos opiskelut ovat selvästi kesken, tulisi ylimääräistä lainaa myöntää, rahapula ei opiskeluaikaa lyhennä, tai ainakin ahdinkoon pakottaminen on hyvin väkivaltainen keino. Motivaatiota se vähentää entisestään. Lemisen mukaan SYLinkin pitäisi olla tietoinen asiasta, koska Ylioppilaskuntien liitolla on omat edustjaansa VOTKin valitusjaostossa, mutta nähtävästi SYL ei ole huomannut vielä tarttua ongelmaan. Humanistisen tiedekunnan opintosihteeri Ossi Päärnilä lähetti jo vuosi sitten kirjeen paikalliselle opintotukilautakunnalle, joka kuitenkin on sidottu VOTKin tulkintoihin. Niinpä Päärnilä valmistelee parhaillaan uutta kirjettä, joka on osoitettu suoraan VOTKin johtajalle. Päärnilänkin mielestä nykyinen menettely on äärimmäisen epäoikeudenmukainen, koska se asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan: se mikä toisille sallitaan kielletään toisilta. Ero vanhamuotoisen ja uusimuotoisen aineenopettajakoulutuksen välillä on VOTKissa vain tulkinnallinen. Molemmissa tapauksissahan auskultointi/aineenopettajakoulutus on lisä FK:n perustutkintoon. Perustutkintoa suorittavat opiskelevat 160 opintoviikkoa, aineenopettajakoulutuksessa olevat 180 ov — noin vuoden verran enemmän. Ongelma koskettaa myös muita opiskelijoita, vaikka se lienee akuutein aineenopettajiksi opiskelevien kohdalta. Noin sormituntumalta vaikuttaa siltä, että monilla humanistisilla aloilla juuri kahdeksas opiskeluvuosi on pro gradun tekemisen aikaa, mutta taloudelliset vaikeudet hidastavat valmistumista. Kuinka monta gradua jää sen vuoksi kokonaan tekemättä? VOTK siitä tuskin välittää, sillä on säännöt paperilla, valitettavasti ne ovat niin kuivaa tekstiä etteivät kelpaa syötäväksi, edes opiskelijalle. HS VALITSE PAINOTYÖLLE OIKEA LINJA. S O I T A 9 4 2 2 2 1 PYYDÄ PUHELIMEEN PAINOTUOTEAMMATTILAISTAMME RISTO ROSBERG, AIMO ENROOS, OLAVI OJALA, MARKKU LAMBERG (AUTO 949343941) JÄMSÄN LEHTI OY SÄTERINTIE 16 42100 |ÄMSÄ SÄVYISTÄ KIILTOA JA ELÄVYYTTÄ HIUKSIIN Isännäntie 1 40740 Jyväskylä (941) 252 415 Avoinna: ma-pe 9.00-18.00. TERVETULOA!
6 Pahaa tautia U skomatonta kuinka huolissaan uskovaiset ovat aidsista. Suomen kirkoissa vaihdetaan yhteisiä ehtoollismaljoja yksittäisiin, jatkuvasti kirjoitellaan vastuusta, moititaan homoseksualisteja ja niitä jotka vain muuten viettävät irrallista ja synnillistä sukupuolielämää. Aivan kuin niiden pitäisi olla huolissaan, että tappava tauti saastuttaa niiden makuuhuoneen ja sulkee pikku enkelikuoron suut pianon vierestä. Riskiryhmä luottaa vain onneensa, jatkaa elämää entiseen tapaansa. Eikä tarvita kuin yksi joka on väärässä maassa väärään aikaan ilman housuja. Joku jolla on aktiivista sukupuolielämää tai joku jonka yhdellä kumppanilla on. Voimme näyttää pian hautapaikkaa koko ystäväpiirille ja uskovaiset jäävät kilistelemään kahvikuppejaan. Vaikka tietoa koko ajan annetaankin ja kortsuja jaetaan ilmaiseksi, ei voi uskoa ettei vahinkoa pääsisi tapahtumaan. Kaikki matlKUStelevat paljon;. 4\lkoholilla on OSMOitta asiaan, ehkä intohimolla. Kun alkaa päästä siihen vaiheeseen, ei sitä pysäytä se, ettei ilmaisjakelkondomia löydykään. Pitäisi ehkä juoda vielä enemmän, jotta kaikki seksuaalinen toiminta tyrehtyy. Tietenkin voi alkaa opetella turvaseksin aakkosia. Yhdestä oikeasta kosketuksesta selvinpäin voi saada voimakkaammn orgasmin kuin parin tunnin kännirunkusta. Voit koskea, kosketella, halata, puristaa ja suukotella pienissä kaljoissa ja selvinpäin yksi värähdys luo sinut lattialle. Pitää antaa halujen kasvaa ja voi laueta pienestä, ilman runkkua, limakalvokosketusta, kumia tai tahmeita lakanoita. Ei turvaseksi mikään uusi keksintö ole. Seta on järjestänyt asiasta joitakin seminaareja, ehkä kohta pidetään kursseja tai jaetaan opaskirjoja. Lisätietoja voi udella myös YTHS:n suunnalta. Totaalista selibaattia ei ole olemassakaan. Jokainen kyllä keksii keinonsa ja hakee korvikkeensa. Seksi piinaa koko ajan välillämme. Samasta on kyse niin homokuin heteroseksissäkin. Värinä voi rakentua yhtä hyvini saman sukupuoleni vaalille, kulttuurimme, o t e ' enemmärikiim rajoittaa. Seksuaalisuus on teesi, homoseksualismi antiteesi, mikähän on synteesi. Olemme kuin viritettyjä hiirenloukkuja, pitää tuntea intohimoa. Testiin ennen vai jälkeen kesän. Rakkaudessa on vastuu, runkussa ei tippaakaan. Tarvittaisiin pieni pommi, jotta ihmiset löytäisivät uudelleen kyvyn rakast a a Liisa Vähis ken pelkäisi Eroottista sodankäyntiä Suomessa "Hyvä Luoja, lapset tietävät sellaista, josta eivät uskalla puhua, Pikku Punahilkka ja sängyssä makaava susi kiehtoo heitä!" (Djuna Barnes) Mutta siitä jutusta äiti ei varmaan halua kuulla enempää. Seksuaalisuuden alueella on valtavasti rikkomattomia tabuja, joihin vedotaan aina kun muuttuva yhteiskunta pakottaa arvioimaan seksuaalikäsityksiä uudelleen. Siksi Seksuaalipoliittisen yhdistyksen, Sexpon, julkaisema kirja Salattu seksuaalisuus ilmestyy AIDSin aikaan. Kiihkottomuudessaan se pistää jäitä housuihin, vaikka tarkasteleekin juuri niitä seksuaalisuuden alueita, joista vähiten puhutaan mutta joista on sitäkin enemmän kiihottavia harhakäsityksiä. Viisitoista tutkijaa kirjoittaa seksuaalisesta kehityksestä, naisen ja miehen seksuaalisuudesta, sukupuolten välisistä suhteista, kaupallisesta seksistä, taudeista, moraalista ja seksuaalirikoksista. Avainasemassa ovat niin Don Juan kuin Pikku Punahilkkakin. Tabuista tiedettä Kyllä tässä maassa seksuaalisuudesta puhutaan: koulussa bilsan tunnilla se on naisen kohtua ja munasarjaa, välitunnilla vittua ja tissiä. Ei ihme, että juuri naistutkimusta on kiinnostanut keskeisimpien tabujen, kuten äiti-huora-aseteltman, kaataminen jja -pyrkimys IiittääJhmiisen seksuaalisuius 'kiinteästi kokonaispersoonallisuuteen. Naiset kun katsovat kahteen peiliin: toisaalta he näkevät omat kokemuksensa ja tuntemuksensa, toisaalta miesyhteiskunnan määritelmiä ja odotuksia. Kuva on pirstoutunut. Vuosien varrella naiset ovat olleet miehiä useammin seksitutkimuksen varsinaisia "objekteja". Seksuaalinenvapautuminen ja naisten vapautusliike kulkivat tovin käsi kädessä. Nyttemmin naisliike on eriytynyt seksin hullujen vuosien huumasta. Irmeli Laitinen ja Kati Mustola kirjoittavat siitä kuinka feministinen seksuaalikeskustelu on laajentunut orgasmologiasta seksuaalisuuden yhteiskunnallisia kytkentöjä ja valtarakenteita koskevaksi analyysiksi. 1980-luvulla on puhuttu entistä enemmän tunne-elämän ja erotiikan ulottuvuuksista. Mies pelkää naista Miksiköhän tutkijanaiset aina puolustelevat subjektiivisuuttaan, kuten Sari Näre artikkelissaan, joka käsittelee miestenlehtien myyttistä naiskuvaa? Miksi pyydellä anteeksi näkökulmaa, kun miehet ovat vuosikausia tutkineet naisten seksuaalisuutta omasta näkökulmastaan sen kummemmin selittelemättä. Kun kristinuskon asema on heikentynyt, miestenlehtien osana on vahvistaa seksismiä ja patriarkaalista valtaa pönkittävää miesidentiteettiä. Mies hyökkää ja nainen alistuu; jos niin ei käy, menee miehiltä sormi omaan suuhun, he pelkäävät kohdata todellista naista, sillä naisen seksuaalisuus on laajempi käsite kuin sukkanauhoihin puetulla fetissillä. Pornografian tehtävä kulttuurissa onkin naisen sukupuolisesti uhkaavan olemuksen kesyttäminen. Toisaalta Hannele Varsan haastattelemat miehet, jotka ovat lehti-ilmoituksista hakeneet päiväkahviseuraa, toteavat kuin yhdestä suusta, että reilu kauppa on parempi kuin olkapäätä vasten itkeskelevä naisihminen. Seksi pistetään purkkiin ja etiketti päälle. Asetelma on keinotekoinen. Sitä paitsi tässä kaksinaismoralistien maassa ei edes puhuta prostituutiosta, vaan "palveluista korvausta vastaan" -käsitepelin kautta ostetaan hyvä omatunto. Tekninen suoritus kastroi tunteet. Kaiken takana on AIDS Salattu seksuaalisuus -kirjan aihepiirit vaihtelevat aina seksuaalisista mielikuvista ja pakkomielteistä donjuanismiin ja ryhmäavioliittoihin. Ennakkoluulojen. jai harhakäsitysten takaia pyritetään löytää, oltennaisia kysymyjkteiijä. Elina Haavio-Mannila kysyy lisääkö AIDSin pelko työpaikkarakkauksia, kun ihmiset koettavat etsiä tuttuja ja turvallisia kontakteja. AIDS on naulinnut tabut tiukasti tajuntaan. Heta ja Matti Häyry varoittavatkin AIDSia, moraalia ja yhteiskuntaa tarkastelevassa artikkelissaan, että moraalisotaa ryhdytään kerkeimmin käymään kaksinaismoralistien ehdoilla, mikäli keskustelu ei muutu avoimemmaksi. Valistus on steriiliä: kortsut ovat päässeet katutauluihin, mutta häveliäästi jätetään kersoille kertomatta kuinka niitä käytetään. Toisaalla rehottaa seksibisnes, jota pönkittävät lehtijutut esimerkiksi seksuaalirikoksista. Kauko Aromaa toteaakin, että niissä jutuissa seksuaalisuus miltei poikkeuksetta eläimellistetään hallitsemattomaksi paholaiseksi: "Taas häneen iskivät eläimelliset himot, joten hän päätti vielä tehdä Ailalle seksuaalista väkivaltaa". Suoraviivaiset eivät näe Sitä pitemmälle. Jos asioista ei puhuta, ihmisten estot ja pelot saattavat lopulta johtaa siihen, että Suomessakin ryhdytään laatimaan lakeja Amerikan malliin. Eräässä USAn osavaltiossa on nimittäin voimassa laki, joka kieltää naimisen muussa kuin lähetyssaarnaaja-asennossa. (Vaikka tokkopa Suomessa sen lain rikkojista vankilat täyttyisivät). Helena Seppälä Salattu seksuaalisuus. WSOY & Seksuaalipoliittinen yhdistys, 1988. Pornografia on teoriaa, raiskaus käytäntöä "Ihanteellinen" väkisinmakaaminen uhrin kannalta on sellainen, missä rikoksella on silminnäkijä, raiskaaja on uhrille vieras, uhri on neitsyt tai intiimissä suhteessa ainoastaan yhteen henkilöön ja tunnetusti hyvämaineinen. Uhrin pitää saada fyysisiä vammoja, rikoksesta on oltava kliinistä näyttöä, ilmoitus raiskauksesta on tehty heti eikä uhri ole vapaaehtoisesti liittynyt väkisinmakaajan seuraan, uhrin pitää myös olla selvästi järkyttynyt. Jos edellä kuvatusta mallista jossain kohdin poiketaan, raiskauksen uhri on heikoilla oikeussalissa. Ja joka tapauksessa raiskausoikeuskäsittelyssä uhrin on aina valmistauduttava puolustamaan itseään ja kestämään nöyryytyksiä. Jos et ole neitsyt tai naimisissa, käyt silloin tällöin kapakassa siemaisemassa lasillisen tai pari, meikkaat hieman, pukeudut viehättävästi, kävelet yöllä ulkona tai kutsut joskus hyvän miesystäväsi kotiisi, raiskaustapauksessa sinusta itsestäsi tulee mitä todennäköisimmin syyllinen, "Huoraa ei voi raiskat a . " Tällainen ajattelutapa ylläpitää eriarvoista kuvaa avuttomasta naisesta, joka on miehen eläimellisten viettien armoilla ja joutuu sopeutumaan siihen. Tosiasiassa raiskaaja ei ole pelkästään irvileukainen arpinaamainen raakalainen, joka vaanii pusikoissa, vaan raiskaaja voi olla kuka tahansa tavallinen suomalainen mies mistä tahansa sosiaaliryhmästä. Oma luku sinänsä on se, että lainsäädäntö kieltää vaimon lyömisen, mutta "sallii" tämän raiskaamisen. Viime aikoina väkisinmakaajien keski-ikä on pudonnut alle kahdenkymmenen ja jengiraiskaukset ovat lisääntyneet. 1 Täydellinen rikos Raiskaus on liki täydelli•n nen rikos, sillä vain murto• osa tekijöistä saa Suomessa tuomion. Koko maassa taf pahtuu noin 8000 raiskausta vuosittain, niistä keskimäärin 350 tulee viranomaisten tietoon. Näistä 80 viedään oikeuteen, ja vain 40 raiskaajaa tuomitaan. Oikeuskäsittelyssä uhri on poliisin, lääkärin, syyttäj ' jän ja tuomarin asenteellisuuden armoilla. Yllättävän usein moraalisesti tuomitaan uhri, joka on oikeusi miesten mielestä ailahtelevainen, vilpillinen, vietteli: jaksi syntynyt, varomaton TI jne. Minihamemuodin lisääntyminen vähentänee raiskaajien saamia tuomioita entisestään. Ei toki ole mikään uusi asia, että nainen syylliste* tään tässä kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa. Lehi det kirjoittavat raiskauksista sensaatiomaiseen sävyyn kuvaten miehiä seksihulluiksi, jotka eivät voi kontrolloida halujaan. Samaa asennetta tukevat pornografiset tuotteet, joissa "nainen suorastaan kerjää sitä". Susan Brownmiller onkin huomauttanut, että poronografia on teoriaa, raiskaus käytäntöä. Jyväskylän poliisilaitokselta ei anneta tiedotusvälineille tietoja raiskauksista, koska Jyväskylässä niitä kuulemma tapahtuu niin vähän ja ne ovat niin merkityksettömiä (sic!), ettei keskustelua kannata herättää. Yhä useampi nainen vain ryhtyisi anomaan turvakseen kaasusumutinta, ja sehän olisi varsin epämiellyttävää raiskaajaparoille — aikamme tohvelisankarien ja lapatossujen sankareille. EMMANUELLE CUNT JYY:n naisryhmä Sabinan knalli ja Tomasin... •m» r i i TT -w-e seisoivat aina I—I peilin edessä SaÄ A binan riisuutuessa." Sabinalla oli yllään seksikkäät mustat alusvaatteet ja päässään knalli. Tomas oli täysissä pukeissa. Aluksi knalli oli vain pilaa, mutta sitten se "ei enää merkinnytkään pilaa, vaan väkivaltaa, Sabinalle, hänen naisen arvolleen tehtyä väkivaltaa. " "Sen sijaan, että olisi torjunut nöyryytyksen, Sabina oli esitellyt knallia ylpeänä ja yllyttävästi, ikään kuin myöntynyt vapaaehtoisesti hänelle tehtyyn julkiseen väkivaltaan." (Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys). Tomas piti Sabinan knallista. Se ankkuroi naisena vapaan Sabinan miesten maailmaan, mutta pirstoi samalla Sabinan naiseuden. Tutkija Sari Näre kirjoittaa miestenlehtien myyttistä naiskuvaa pohtivassa artikkelissaan, että naisen seksuaalisuus pilkotaan verhoamalla hänet fetisistisiin vaatekappaleisiin. Erottumista luonnollisesta seksuaalissuudesta merkitaäaon koruin, verkkosssiiin, sukkanauhoin ija 'korkokengin. Sekä peilein, voisi lisätä nähtyään Philip Kaufmanin ohjaaman elokuvan, joka perustuu Milan Kunderan romaaniin Olemisen sietämätön keveys. Kunderan romaanissa jää sentään rivien väliin tilaa ajatuksille. Mutta Kaufman sen sijaan on filmannut elokuvan lukematta lainkaan rivien välejä. Kuvallisella pornolla on niin vakiintuneet perinteet, että sen kaupalliseen kitschiin on turvallista sortua. Kaufman on sortunut juuri siihen kitschiin, jota Kundera kirjassaan kritisoi. Sabinalla on täydellinen pylly, katsojalle tuskin tulee mieleenkään, että se myös paskantaa. Naisen seksuaalisuus on kokonaisuus, johon sisältyy myös verta, hikeä, synnyttämistä ja muita miehille vastenmielisiä ja siksi tabuiksi leimattuja ilmiöitä. Niinpä pornografia kieltää kitschin tavoin tämän kaiken "paskan" ja peittää kohdun alueen mieluusti korsettiin. Naisen luontaisen alastomuuden esittämistä vältetään pornografiassa, koska silloin huoruutta ei voi mieltää yhtälailla esineellisesi ja käsitteellisesti eroon äiti-naisen kuvasta. Sari Näre mainitsee, että naisen pukeminen häntä esineellistäviin fetisseihin voidaan ymmärtää näkemällä se miehen yrityksenä vapauttaa nainen estoista, häpeästä ja vastarinnasta, koska pukeutuessaan rooliin nainen ei ole arkisen itsensä hallinnassa ja hän ikään kuin vapautuu kantamasta vastuuta seksuaalisesta käyttäytymisestään. Mutta naisen tarvitsee vapautua vastuusta seksuaalisuutensa suhteen vain yhteiskunnassa, joka pirstoo naisen kuvan hyvään ja pahaan, madonnaan ja huoraan. Miesten yhteiskunnassa on häpeä tunnustaa olevansa molempia, ja miksi on helpompaa omia rooli. Nykyisin roolien jakaminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin joskus ennen. On lukemattomia suhteellisen riippumattomia Sabinoita, jotka tuijottavat peiliin ja tietävät ketä kuvan pitäisi esittää, mutta näkevät siinä kuitenkin knallin, tuon vieraan miesten maailman symbolin, joka väkivaltaisesti pirstoo periaatteessa ehjän kuvan. Miksi knalli? Koska mies ei tahdo kohdata arkisen naisen kuvaa kokonaisena, se on liian vieras. Tomasille seksi on hupia siinä kuin jalkapallo, huomauttaa elokuvan madonna Tereza. Rinnastus on osuva. Jalkapallo-otteluun lähdetään mukana kaikenlaista rekvisiittaa, viirejä, huiveja, banderolleja, poirpcorriia, joita hypjskeMääan ja heiluteäaaan, kunnes tulee laukaus — ja maali. Eivätkö Sabinan hepenet ja erityisesti knalli ole sama juttu? Hän heiluttaa sitä "yllyttävästi": ammu! Ja Tomas kiihottuu pelistä, joka tapahtuu tutulla kentällä tutuin säännöin. Tämän maailman Sabinoilta tuskin kysytään mitä iloa hän saa koko touhusta, jossa itse pelistä nauttiminen on oikeastaan vain sivuseikka. Tomas haluaa maaleja; sama pätee sekä seksiin että urheiluun. Nimenomaan miestenlehtien luomaa pornografista kuvaa ajatellen molemmat, verkkosukat ja maaliverkko, ovat vain sitä varten, että laukaus osuus kohdalleen. Pornografia siis ylläpitää seksuaalisuuskäsityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi naisen omien seksuaalisuudestaan saamiensa kokemusten kanssa. Pahinta on "puhtaasti esteettinen" porno, jota Kaufmanin elokuva on täynnä. Kitschiydessään se on niin puhdasta ja harmitonta, että pieninkin vastalause voidaan tulkita turhan tärkeäksi ryppyotsaisuudeksi. Juuri tähän "harmittomuuden"lumeeseen naiset jäävät, koska eivät halua tulla leimatuiksi rääväsuisiksi feministeiksi. Kuitenkin nimenomaan tämä harmiton lume on se knalli, joka vääristää peilikuvan: se on ensin vain pila, mutta lopulta kuitenkin naisenarvolle tehtyä väkivaltaa. Elokuvan katsojana, naisena, pitäisi torjua nöyryytys, mutta sen sijaan moni analysoi kuvia ylpeänä ja yllyttävästi, ikään kuin myöntyneenä vapaaehtoisesti hänelle, naisena, tehtyyn julkiseen väkivaltaan. Ei Sabinakaan jättänyt knalliaan, koska se oli perintökalu isoisältä. Ehkä kuitenkin pitäisi. Helena Seppälä Vaiennettua rakkautta E.M. Förster: Maurice. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 266 s. Gummerus 1987. Y ksi tavallisimpia aiheita tämän vuosisadan kirjallisuudessa on rakkauden puuttuminen sieltä missä sitä oletetaan tavallisesti olevan. Hedelmällisempää saattaaakin olla etsiä rakkautta sieltä mistä sitä ei yleensä kuvitella löytyvän. Tyypillistä vain lieneec, eitä yhteiskunnaat a&htoo vaientaa tällaassen "kielletyn" rakkauden, joka saattaisi vaarantaa status quota, staattista tilaa, joka tukee sen valtarakenteita ja ylläpitää keskinkertaista turvallisuutta. Mauricen kohdalla vaentaminen kesti yli viisikymmentä vuotta. E.M. Forsterin (1879—1970) romaani on kirjoitettu 1913—1914, Englannissa se ilmestyi ensimmäisen kerran Forsterin kuoleman jälkeen 1971, ja nyt se on siis myös käännöksenä suomalaisen lukijakunnan ulottuvilla. Enemmän kuin Forsterin elämän avainromaanina Maurice kiinnostanee suomalaista lukijaa keskeisen tarinansa vuoksi, joka kertoo homoseksuaaliseen tietoisuuteen heräävästä ja sen myötä keskiluokkaisen moraalin murtavasta Mauricesta. Mauricen homoseksuaalisuus on paitsi yksilöllisen emansipaation väline myös oiva tapa paljastaa englantilaisen keskija yläluokan moraali. Tämä moraali hyväksyy halukkaasti salailun, peittelyn, valehtelun ja pikkusieluisuuden, jotka henkilöityvät Forsterin monipuolisessa henkilögalleriassa, mutta hätkähtää kun sen maailman perusteisiin kajotaan. Mauricen yksilöllisen muuttuumisprosessin laukaisee tietoisuus omasta homoseksuaalisuudesta. Keskiluokkaista maailmaa tiedottamasti seuraavasta Mauricesta tulee sen kieltäjä, oman maailmansa uhmakas toteuttaja. Tyypillistä Forsterin psykologialle on, että sinänsä vähäpätöinen tekijä, oikku tai sattuma saattaa laukaista kauaskantoisia prosesseja ihmisen sisällä. Ihminen on lukemattomien mahdollisuuksien summa, josta sattuma nostaa esiin puolia, jotka saattavat järisyttää myös henkilön omaa maailmaa; näin tapahtuu ihmisen muuttuminen. Muuttumista estävät . pelot, jäykät asenteet ja ar• vot, jotka kyllä rankaisevat kantajiaan estämällä näitä löytämästä omaa todellista itseään ja kieltämällä elämän ilon: "...keskiluokka, jonka ylin toivo näytti olevan turva — jatkuva turva, ei pesä pimeässä johon ryömitään suojaa peloltaavaian turva aina ja kaiikkkläila kunnes taivaasn ja maan olemassaaxMo unohtuu — turva köyhyydeltä ja taudilta ja väkivallalta ja epäkohteliaisuudelta, ja siksi myös ilolta, sillä sen maksun Jumala on kauppaan sujauttanut." Homoseksuaalisuus on yksi tapa toteuttaa ihmisen rikasta minää, ja Forsterin maailmassa se kytkeytyy rakkauteen, joka on yksi sana ihmisten parhaille pyrkimyksille. Tukahdetuttuna nämä pyrkimykset jäykistävät ihmisiä ja yhteiskuntaa, mutta vain voimakkaan tahdon ja yksilöllisen emansipaation kautta ihminen pystyy murtamaan ympäristönsä ennakkoluulot ja pääsee näin toteuttamaan hänelle luonnostaan kuuluvia oikeuksia. Rakkaudessa ihminen kykenee syvimmän tason kommunikaatioon, joka on — paitsi fyysistä — eikielellistä hetkellistä viestintää, joka ei tarkoita triviaalia eleiden ja ilmeiden tulkintaa vaan "älyn kerrosten takaista" vaistonvaraista ymmärtämistä. Mauricen henkilökohtainen emansipaatio loppuu kirjan sivuilla optimistisesti. Hän aloittelee yhteistä elämää alempaan yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluvan Alexin kanssa yhteiskunnan ja lakien ulkopuolella. Pessimistisessä loppulauseessa, jonka E.M. Förster on kirjoittanut kirjaansa 1960, hän sanoo halunneensa, että "kaksi miestä saisi ainakin fiktiossa rakastua ja pysyä rakastuneina koko sen ikuisuuden jonka fiktio suo." Romaanin vivaihteikkuudesta huolimatta sen henkilökuvausta kaventaa väkisinkin homoseksuaalisen tematiikan keskeisyys ja alleviivaaminen, jonka tuloksena normaalina pidetty maailma kääntyy epänormaaliksi, jatkuvan elämänvaiheen ja itsepetoksen tyyssijaksi. Englantilaisen elämänmuodon paljastavana ja nautittavana kritiikkinä Maurice puhuttelee sellaistakin lukijaa, jolle sen väritetyt, onnen tilaa tavoittelevat rakkauden kuvaukset jäävä etäisiksi. Leena Eilittä-Kunnas
8 Socker-Conny Stockholmisscs • 1 : , • , . • ' Miehet, jotka maalaavat omia polkujaan J yväskyläläistaiteilijat Risto Palojärvi ja Kari Puikkonen pystyttivät viime viikolla näyttelyä ylioppilastalon yläkertaan. Toinen roikkui katossa niittaamassa lakanoita palkkiin, ja toinen kärsi muuten vaan korkean paikan kammosta. Jo tuokion rupattelun jälkeen kävi selväksi, että näyttelyn nimi "Omilla teillä" osuu kohdalleen: miehet selittävät, että ovat taiteilijoita silkasta tekemisen pakosta ja tarpeesta tutkailla oman psyyken syvyyksiä. Graafikko-taidemaalari Palojärvi luuli ryhtyvänsä kuvisopettajaksi ja kävi taideteollisen korkeakoulun kuvislinjan 1977 83. "Ajattelin pystyväni vaikuttamaan ihmiskunnan henkiseen kehitykseen", hän sanoo. Mutta ei hänestä opettajaa tullut, vaan köyhä taiteilija, joka tuli Jyväskylään grafiikanpajan takia. Ulkomaisten ja kotimaisten yhteisnäyttelyjen lisäksi hänellä on ollut yksityisnäyttely Galleria Harmoniassa talvella 1987. Taidemaalari Puikkonen kolusi 1970-luvun lopulla Limingan taidekoulun, Oriveden opiston ja Lahden taidekoulun 1978 82. Se ainokainen yksityisnäyttely oli Vanhan galleriassa Helsingissä 1985. Nykyisin hän opettaa lasten kuvataidekoulussa ja työväenopistossa samalla kun tekee omaa duunia. Vapaita taiteilijoita Miehillä on yhteinen työhuone, mutta taiteellisia vaikutteita ei vaihdeta. Niinpä tyylit poikkeavatkin toisistaan. Puikkonen haluaa ilmaista tunteitaan abstraktin taiteen kautta, ja tekee pienempiä töitä. Palojärvi sanoo omien suurien ja vahvojen töidensä olevan Puikkosen töihin verrattuna universaalisempia. "Sä olet sitä shamaanijengiä", virnistää Puikkonen. "Ei se mun mielestä tunnu siltä", vastaa Palojärvi, vaikka huomauttaakin että suuria myyttisiä töitä maalatessa on transsimaisessa tilassa, missä kaikki muu sulkeutuu ulkopuolelle. "Ei sitä työtä tehdessä ajattele katsojaa. Jos työt ei puhu mitään, niitä ei kannata selitellä, ja jos ne puhuu, niin ei niitä sittenkään kannata selitellä", selittää Palojärvi ja ryhtyy lopulta antamaan sanattomia vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Kun tivaan eivätkö herrat tosiaankaan halua osakseen ymmärtämystä ja kuuluisuutta, molemmat pudistavat päätään: EI! Puikkonen haluaa, että katsoja kokisi hänen töidensä kautta omia tunne-elämyksiä, mutta ketään siihen ei voi pakottaa. "Ei muakaan kiinnosta mitä joku työläinen tekee tehtaassa, joten en mä voi sille mitään, jos jotakuta ei kiinnosta minun työni", sanoo Palojärvi vaatimattomasti, ja vakuuttaa pysyttelevänsä taide-elämässä, kuten elämässä yleensäkin, sivustalla ja taustalla. Nämä rehelliset miehet eivät halua käyttää vippaskonsteja menestyäkseen, mistä sitten seuraa jumalaton rahapula. Silti Palojärvi puhuu Puikkosen opettajatyöstä prostituutiona. Kun vihdoin vakuutun, että taide on näillä tyypeillä verissä, Puikkonen sinetöi miettteeni mutisemalla vielä muutaman lauseen itsensä etsimisestä ja tunteiden ilmaisemisesta. Ja Palojärvi säestää: "Sitte kun oppii hyväksymään kaiken mitä tekee, on sinut itsensä kanssa". Ylioppilastalon yläkerta sattui nyt toukokuussa olemaan vapaa, mutta ylioppilaskunnan kulttuuriohjaaja Mikko Husa pistää kaupungin taiteilijoille jäitä hattuun: yo-talon yläkerran salista ei tule taidegalleriaa, normaalisti siellä on tarpeeksi paljon muuta toimintaa, Omilla teillä jää kokeiluksi. Palojärven ja Puikkosen näyttely on auki joka päivä klo 12 19 toukokuun 26. päivään saakka. Helena Seppälä Kaikki ruotsinkielentaitoiset lienevät huomanneet, miten Öhmannin tavaratalon Connya on haukuttu "socker-Connyksi". Mistä moinen haukkumasana on ruotsinkieleen tullut? — Socker-Conny on Joakim Pirisen luoma sarjakuvahahmo, josta on tullut yllätyssuosikki Ruotsin maalla. Socker-Connysta on tehty teatterinäytelmä, hänelle on perustettu ihailijakerho ja hän on saanut ääniä valtiopäivävaaleissa. Socker-Conny on yksinkertainen ja ajattelematon nuorimies, joka tämän sarjakuvakirjan aikana käy läpi lukemattomia työpaikkoja, armeijan ja yliopiston aiheuttaen täyden kaaoksenjoka paikassa. Työpaikkakierteeseen hän joutuu jäädessään kiinni myymälävarkaudesta ja joutuessaan tienaamaan sakkorahat. Conny ei piittaa yhteiskunnan laeista tai sovinnaisuussäännöistä, ja käytöstavoista ei elottavan näköisellä Connylla ole aavistustakaan. Kissa vaan pesukoneeseen ja mummu roskikseen. Juuri Connyn piittaamattoman anarkistista käytöstä käytetään tässä sarjakuvassa paljastamaan ruotsalaisen (ja miksei myös suomalaisenkin) sosisaalidemokraattisen konsensusyhteiskunnan absurdius. Connyn ensimmäinen työpaikka on Högsommarglädjens längvärdssjukhus eli Keskikesän ilon pitkäaikaissairaala. Jo sairaalan nimi ironisoi sitä miten nyky-yhteiskunnassa vanhuus, sairaus ja rumuus pyritään piilottamaan komean rakennuksen sokkeloihin — pois nuorten, terveiden ja kauiiden silmistä. "Ung och sölbränd ska man vara!" toteaa Connykin. Juuri Connyn äärimmilleen viedyt tempaukset, kuten mummon pistäminen roskikseen paljastavat koko touhun kummallisuuden. Ovathan mummut todellisuudessakin roskistavaraa. Conny ottaa vain asiat kirjaimellisesti, ja kun hänet haetaan asepalvelukseen, lähtee hän todella mesoamaan kaupungille konekivääri kädessä. "Tillsammans tar vi tillbaka Finaland, min General!". Socker-Connyssa Pirinen heittää herjaa ruotsalaisten "vi mäste snacka över problemat" — ja "täytyyhänkaikkia-noita-reppanoitaauttaa" -mentaliteetista. TV:n lastenohjelma on kunnon kansainvalistusta ja yksinkertaistettuine piirustustyyleineen kuvastaa hyvin sitä holhoavaa asennetta, johon ylhäältä alaspäin tavallisiin pulliaisiin katsova byrokraatti helposti sortuu. Tässä keskinkertaisuutta korostavassa yhteiskunnassa tulee paikkoja hajottavasta huligaani-Connystakin vahingossa prformancetaiteilija. Pirisen sarjakuvassa seikkailee koko tukholman kaupunki torilla virsiä veisaavine Maria johanssoneineen, vuotta 1968 haikailevine hippeineen, punkkareineen, narkkareineen ja siirtolaisineen. Tässä maailmassa on viemäreissä asuvat pöpöt ja kummituksetkin organisoitu kunnalliseksi alamaailmaksi — kommunala uderjorden. Piirustuksellisesti SockerConny on hauskaa katseltavaa. Pirinen vaihtaa piirustustyyliä yksinkertaistavaksi ja suoraviivaiseksi esimerkiksi sairaalan ja TV:n lastenohjelman kohdalla. Soc• ker-Connyn seikkailuja kuvatessaan Pirinen käyttää dynaamisia kuvakulmia ja kuva Connyn alhaalta päin korostaakseen Connyn päällekäyvää hyökkäävyyttä. Painofirman pomon kasvot on tehty kirjaimista, ja Connyn humalakohtauksessa kaupunginsilhuetti vääntyilee kuin 20-luvun saksalaisessa ekspressionistielokuvassa. Miltei joka ruudusta löytää piirustuksellisia jippoja. Yhteiskunnallisista ulottuvuuksistaan huolimatta Socker-Conny on todella hauskaa luettavaa. Mitä siitä oppii? Conny itse ei ainakaan mitään — sarjakuvan lopussa hän kävelee jälleen ulos kaupasta varashälyttimien piristessä. Eija N i s k a n e n Vaaleanpunaisia eiefant teja vaaleanpunaisen hai linnon alla. Joakim Pirinen, Tago Förlag, Tukholma 1986.
9 Se murhaa joka osaa Osa 2 Big Sleep oli menestysromaani rikoskirjallisuuden alalla. Kun rikosromaanien keskimääräiset myyntiluvut olivat n. 2000—3000 kappaletta, niin Big Sleep ylsi 10 000 kappaleeseen. Vaikka kirja menestyi hyvin, se ei ollut taloudellinen menestys. Oli jälleen palattava työhön, joka Chandlerin impulsiivisen ja ailahtelevan luonteen takia ei ollut helppoa. TROUBLE IS MY BUSINESS Keväällä 1939 Raymond Chandlerilla oli useita uusia romaani-ideoita. Keskeisin oli Chandlerin päätyökseen ajattelema Englih Summer, josta piti tulla ns. vakava romaani, tie ulos rikoskirjallisuuden maailmasta. Chandler suunnitteli muuttavansa Englantiin, missä hän olisi voinut kirjoittaa teoksen, mutta osittain taloudelliset ja käytännölliset syyt pakottivat hänet luopumaan ideasta. Viisikymmentäluvulla hän kirjoitti romaanin tai oikeammin katkelman, ja se julkaistiin postuumina v. 1977. Lyhyesti teosta voi luonnehtia eräänlaiseksi melodraamaksi tai romanttissävytteiseksi tarinaksi. Chandlerilla oli myös suunniteltuna kolmen rikosromaanin aiheet ja hän toteutti ne kaikki neljäkymmentäluvulla. Ongelmaksi muodostui se, että hän oli kuvitellut voivansa kirjoittaa uuden romaanin samassa ajassa, jonka hän käytti Big Sleepin kirjoittamiseen. Tarkalleen 13.3.1939 Chandlern alkoi kirjoittamaan ensimmäistä versiota The Lady in the Lakesta. Se perustui kahteen aiemmin julkaistuun novelliin Bay Vity Blues ja Lady in the Lake. Kuukauden kuluttua hän oli saanut valmiiksi kaksikymmentä sivua. Chandler keskeytti työn, ja viimeisteli erään keskeneräisen tarinan. Huhtikuun lopulla hän yritti aloittaa kirjoittamisen uudelleen, mutta ei saanut työtä käyntiin. Tavoilleen uskollisena hän vaihtoi aihetta. Uusi romaani kantoi nimeä The Girl from Florians ja siitä oli myöhemmin tuleva Farwell, My Lovely. Työ sujui kuukauden verran mainiosti, mutta kirjoitettuaan romaania yli kaksisataa sivua, hän tuli siihen johtopäätökseen, että romaani on täydellinen floppi. Chandler vaihtoi jälleen aihetta. Hän kirjoitti yhden novellin ja yritti jatkaa Lady in the Lakea, mutta kesällä, omien sanojensa mukaan 55 000 hyödyttömän sanan jälkeen huomasi olevansa umpikujassa. Hän palasi uudelleen Farvvell, My Lovelyn kirjoittamiseen, ja sai teoksen kutakuikin valmiiksi syksyyn mennessä. Chandler ei ollut itse tekstiinsä kovinkaan tyytyväinen, ja hän hioi romaania koko vuoden 1940. Farwell, My Lovely ilmestyi vuonna 1940 ja oli selvä edistysaskel Chandlerin uralla. Se ei ollut samanlainen myyntimenestys kuin Big Sleep, mutta se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Chandler alettiin luokittelemaan ns. vakavaksi kirjailijaksi, ja tämä arvonnousu osiltaan lievitti taloudellisen menestymättömyyden aiheuttamaa harmia. Farvvell, My Lovelyssa Chandler sitoi yhteen monia kerronnallensa ominaisia piirteitä. Juoni oli myös selkeytynyt ja se tuki kerrontaa mainiosti. Keskeistä kuitenkin lienee Marlovven hahmon täydellistyminen. Hänestä oli tullut humoristisempi ja herkempi. Edelleenkin hän oli kovaksikeitetty etsivä, mutta yhä enemmän hän alkoi muistuttaa Chandlerin kaavailemaa "kunnian miestä". MacShane onkin todennut, että Marlowen dialogissa kuuluu selvästi Chandlerin omat äänenpainot, ja aina ei voi olla varma kumpi puhuu. Vuonna 1942 Chandler julkaisi kolmannen romaaninsa High Window. Se oli tekijänsä omien sanojen mukaan hänen englantilainen rikosromaaninsa. High Window onkin ihmeellinen sekasotku englantilaista salapoliisiromaania ja amerikkalaista rikosromaania. Se on kirja ilman keskustaa, ja on helppo yhtyä Chandlerin omiin sanoihin, kun hän viisikymmentäluvulla arvioi sen huonoimmaksi romaanikseen. The Lady in the Lake siirsi kuvauksen pois rikkaiden eksentrikkojen maailmasta kohti keskiluokkaista Amerikkaa. Se paljasti uusia sosiaalisia kerrostumia, ja sen kuvaamat henkilöt olivat etupäässä työtätekeviä ihmisiä. Se oli romaani ilman huumoria ja rakkautta, ja sitä vaivasi jonkinasteinen aneemisuus. The Lady in the Laken jälkeen seurasikin kuuden vuoden tauko romaanien kirjoittamisessa. Tänä aikana syntyi kuitenkin joukko merkittäviä elokuvakäsikirjoituksia ja essee Simple Art of Murder. Simple art of murder Vuonna 1944 julkaistu essee on eräs voimakkaimpia hyökkäyksiä klassista englantilaista salapoliisiromaania vastaan. Vaikka Chandler kirjeissään valittelikin puutteellista tietämystään englantilaisesta salapoliisikirjallisuudesta, häntä innosti työhän jonkinlaatuinen kirjallinen kutsumus. Chandlerin ensimmäinen vaatimus rikosromaanille ja sen kirjoittajille oli se, että tarinan tuli olla rehellinen ja realistinen. Se jälkeen hän alkoi ruotia englantilaista salapoliisiromaania iroonisin sanakääntein. Esimerkiksi hän otti A. A. Milnen sinäänsä mainion The Red House Mysteryn, ja osoitti sen juonen epäjohdonmukaisuuden. Chandlerin vaatimus oli, että rehellisyyden pyrkimystä tuli vaalia. Epärehelliset ja fantastiset juonet eivät olleet riittävä perusta rikosromaanin kirjoittamiselle. Rikoskirjallisuudesta omana lajinaan Chandlerilla ei ollut kovin korkeaa käsitystä. Hän katsoi, että huonon kirjallisuuden ja huonon rikoskirjallisuuden ero oli siinä, että edellisiä ei koskaan painettu. Julian Symons onkin ihmetellyt sitä, että kuinka Chandler, joka suhtautui koko kirjallisuuden lajiin haveksivasti, kykeni luomaan niinkin merkittäviä teoksia. Chandlerilla kysymys ehkä olikin juuri siinä, että hän pyrki luomaan jotakin yli lajityypin keskinkertaisten edustajien. Chandlerin arvioinneissa vain yksi rikoskirjailija pääsee luokalleen ilman ehtoja. Hän on tietenkin Dashiell Hammet. Chandlerin kriittisen seulan läpäisevät ennenmuuta Hammeti tyyli ja tämän kielen moni-ilmeisyys. Dialogi kuulostaa aidolta puhutulta kieleltä, ja Chandlerin mielestä Hammet on saavuttanut romaaneissaan jotakin sellaista, jota voi kutsua kirjallisuudeksi. Arvioidessaan oman tyylinsä eroja verrattuna Hammettiin Chandler tulee siihen johtopäätökseen, että Hammet kykeni sanomaan sellaista, mitä hän ei kyennyt, ja minkä sanomiseen hän ei tuntenut tarvetta. Kyseessä onkin keskeinen erottava tekijä näiden kahden kirjailijan välillä. Hammet on kovempi, etäisempi, riisutumpi ja suoraviivaisempi kuin Chandler. Chandler toteaakin esseensä retoorisessa loppuhuipennuksessa, että hänen sankarinsa toimii realistisuuden ja idealistisuuden välimaastossa. Tämän "kunnian miehen" tuli pestä puhtaksi yhteiskunnan likaiset kasvot. The golden graveyard Chandler liittyi Paramount elokuvayhtiön käsikirjoittajien joukkoon vuonna 1943, ja tipahti keskelle amerikkalaisen rikoselokuvan voimakasta nousukautta. Film noir oli alkanut kehittymään 1940 luvun alussa. Sen käyttövoimana oli usein rikos, ja sen sankarit eivät enää olleet yliinhimillisiä olentoja, vaan turmellukselle ja haavoittumiselle alttiita ihmisiä. Chandlerin suhde työhön oli ongelmallinen. Hän tunsi olevansa ulkpuolinen elokuvan maailmassa. Lisäksi työtä piti tehdä säännöllisesti. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että ohjaaja ja muut käsikirjoittajat muuntelivat alkuperäistä käsikirjoitusta. Chandler oli kuvitellut käsikirjoituksen olevan jonkinlainen nuottivihko, jota seurattiin kirjaimellisesti, ja hämmästyi suuresti huomatessaan, että käsikirjoituksia muutettiin tarpeen mukaan. Chandlerin työnjälki oli silti vakuttava. Vuonna 1944 syntyi käsikirjoitus Billy Wilderin ohaamaan elokuvaan Double Indemnity, joka perustui James M. Cainin samannimiseen romaaniin. Vuotta myöhemmin hän kirjoitti käsikirjoituksen George Marshalin The Blue Dahliaan. Elokuva itsessään on vaatimaton, mutta Chandlerin viskinhuuruiset ja työntäyteiset viikot muodostuivat legendaksi. Vuonna 1951 Chandler osallistui vielä yhteen merkittävään elokuvaprojektiin, kun hän kirjoitti käsikirjoituksen Alfred Hitchcokin Strangers in a Train elokuvaan. Matti Salo on irjassaan "Seinä vastassa" todennut, että Chandler on vaikuttanut yhtä paljon elokuvan kuin kirjallisuudenkin jälkipolviin. Chandlerin omien romaanien filmatisoinneista kannattaa mainita kolme. Howard Hawksin vuonna 1946 ohjaama Big Sleep muodostui kalssikoksi. Siinä kiteytyi monia film noirin elementtejä, ja Humphrey Bogartin esittämästä Marlowesta tuli lajin kestävä tunnusmerkki. Bogartin hahmoon näyttääkin tiivistyvän kaksi aikakauden keskeistä etsivätyyppiä eli Hammetin Sam Spade ja Chandlerin Philip Marlovve. Myöhemmistä fimatisoinneista kannattaa mainita kaksi merkittävintä. Toinen on Dick Richardsin Verenpunainen yö, jossa Robert Mitchum tekee oivallisen Marlovve tulkinnan. Se toinen on tietenkin Robert Altmanin Pitkät Jäähyväiset. Altman on oivaltanut Chandlerin teoksen humoristisen puolen mainiosti. Samoin myös sen tahattoman komiikan, jota sisältyy Marlovven hahmoon. Ironisen ja parodisen kameran ristitulessa Chandlerin epädramaattinen teksti muuttuu hulvattomaksi peliksi, eikä Marlovven kunniaa pelasta edes lopullinen ratkaisu. Marlovve on elokuvassa sätkynukke, joka elää elämäänsä oikukkaan kissan armoilla. Playpack Chandlerin seuraava romaani The Little Sister ilmestyi vuonna 1949, ja se muodostui hänen kirjailijanuransa suurimmaksi menestykseksi. Se onkin kaikista romaaneista hauskin, ja sen juoni on poikkeuksellisen nokkela. Viisikymmentäluvulle tultaessa Chandlerin ongelmat alkoivat kasaantua. Hänen vaimonsa oli vakavasti sairas. Chandler itse oli tylsistynyt ja kyllästynyt. Hän käytti viinaa runsaasti lievittääkseen elämän harmautta. Tänä aikana syntyi kuitenkin eräs keskeinen romaani The Long Goodbye. Siinä on ehkä selvimmin havaittavissa eksistentialistinen pohjavire, joka ainak in osin leimaa Chandlerin tuotantoa. Marlovven hahmoa vaivaa kyynisyys, jota lievittää hetkellisesti ystävyys tai rakkaus Terry Lenoxiin, kunnes petos ja kunniattomuus katkaisee siltä siivet, ja jäljelle jää vain tyly harmaa arki, jota symbolisoivat poliisit. Cissy Chandler kuoli vuonna 1954. Chandlerin kirjeiden perusteella suru ja järkytys olivat valtaisat. Vuotta myöhemmin, kolmannenkymmenenensimmäisen hääpäivän jälkeisenä iltana Chandler otaksuttavasti yritti itsemurhaa. Ystäviensä avulla hän selvisi yli pahimman kriisin, ja vuonna 1957 hän sai valmiiksi tarinan English Summer. Vuotta myöhemmin ilmestyi viimeinen Marlowe — romaani Palypack, joka väsyneessä alakuloisuudessaan on koskettva, vaikka itse tarina ei sinällänsä ole erikoinen. Kun Marlovve kirjan alussa toteaa olevansa vanha ja väsynyt, ja että häntä vaivaa jatkuva kahvin nälkä, tuntuu kuin kirjailija itse olisi astunut roolihenkilönsä paikalle. Kirjan loppu on mielenkiintoinen, koska siinä palaa kuvaan Lind Loring, Marlovven rakastettu romaanissa Big Sleep. Tämä kohtaus yrittää valaa uskoa tulevaisuuteen tarttumalla kiinni menneisiin onnen hetkiin. Chandler ehti vielä aloittamaan yhden Marlovveromaanin The Poodle Springs Storyn, jonka alkuosassa Marlovve on avioitunut Linda Loringin kanssa. Ehkä se oli erään unelman täyttymys. Romaanin kirjoittaminen jäi kesken, kun Chandlerin terveydentila nopesti heikkeni. Raymond Chandler kuoli la Jollassa Kalifonriassa 26.3.1959. Ari Pokka Kärpänen laulaa Pajatson alkusoittoa H umphrey Bogartin savukkeesta riippuu tuhkaa. Pikkusisko etsii veljeään. Tappaja odottaa sateessa. Tekikö Bogart Philip Marlovven vai Marlovve Bogartin. Alussa oli kirja. Mutta mitä väliä sillä on minne tämä juna kulkee. Mikä on pääteasema. Los Angelesin kadut ovat kuin likasanko, sitä Raymond Chandler kuvaa. Sataa kaatamalla. Dalmas vetää takkinsa tiukemmin ympärilleen. Ärähtää, juo huonoa ruisviskiä. Pu' helin soi. Se on orvokki McGee.Orvokki, koska käyttää orvokinhajuista hengityksen raikastajaa. Tässä pirstaleiden keskellä ei ole tärkeintä kuka ja miksi vaan miten. Tie haarautui kahteen suuntaan padolta. Minun tieni kulki järven etelärantaa, korkealla graniittimassojen keskellä. Kolmekymmentämetriset keltamännyt tavoittelivat taivasta. Aukeilla kohdilla kasvoi kirkkaanvihreitä manzanitapensaita ja villejä kurjenmiekkoja... Tie laskeutui järven tasolle ja sen varrella vilisi telttoja ja sortseihin pukeutuneita tyttöjä polkupyörillä, skoottereilla, kävelemässä tai vain istuskelemassa puiden alla näyttelemässä sääriään. Näin tarpeeksi lihaakarjatilan perustamiseksi. Tämä John Dalmas myöhemmin Marlovve tarkkailee, ajattelee. Naiskuva ei Humphrey Bogart on Philip Marlowe. totisesti ole syvällinen. Mutta mitä sitten. Eivät ihmislihaa hakkaavat miehetkään ole kovin syvällisen tarkkailun alla. Yhtä ironinen, yhtä humoristinen ja jopa lämmin asenne paikoittain likasankoon. Äijien kasvot ovat verillä. Miksi luen näitä. Inhoan väkivaltaa, mutta Chandlerin kieli on yltiöpäistä, kääntäjän hermoja koettelevaa, uskaliasta, jäljittelemätöntä. Tämä juna saapuu Tuuriin. Muuntaessaan näitä kertomuksia romaaneiksi kirjailija tarvitsi suuremman henkilöjoukon. Hän mukaili. Yhdisteli ja lisäksi henkilöitä. 'Syvän unen' kahdestakymmenestäyhdestä henkilöstä seitsemän on Esiripusta, kuusi kertomuksesta Tappaja sateessa ja neljä yhdistelmiä kummastkin ja neljä uutta luomusta. Kuten Dade Trevillyanin ja Carmen Dravecin yhdistäminen Carmen Stenvvoodiksi... Kirjailija Chandler hautasi lehtikirjoituksensa kun aloitti romaaniensa teon. Nyt Dalmas hymyilee, Philip Marlovven takaa. EMMI LATURI Raymond Chandler: Tappaja sateessa. Kahdeksan rikoskertomusta. suom. Rauno Ekholm. Wsov 1988. s. 527. Raymond Chandler: Pikkusisko, suom. Kalevi Nyytäjä. Wsoy 1987. s. 284.
10 Neuvostotieteestä pyyhitään "ideologista hölynpölyä" Neuvostoliitossa käynnissä olevissa uudistuksissa varsin vähälle huomiolle on jäänyt eri tiedealojen aseman muuttuminen. Gorbatshovin valtaantulon myötä erityisesti yhteiskuntatieteisiin on kohdistunut uusia vaatimuksia ja odotuksia. Näistä muutoksista on saataavissa tietoa myös lännessä englannin kielellä julkaistavissa aikakausjulkaisuissa, kuten esim. Soviet Sociology. Vallankumouksellisena muutoksena ja osoituksena uudistuspolitiikan vakaista pyrkimyksistä voidaan pitää sitä, että Kommunistisen puolueen keskuskomitea on vaatinut yhteiskuntatieteilijöitä murtamaan vanhat kaavansa ja syventämään ja "tieteellistämään" tutkimuksiaan. Nämä vaateet ovat läheisessä yhteydessä hallinnon vaatimuksiin ja tarpeisiin. Uuden vapaamielisemmän linjan kautta Neuvostoliitossa pyritään pääsemään irti tavasta kertoa puolitotuuksia, jotka ovat monasti puhtaita valheitakin pahempia. Totuutta katsotaan nyt suoraan silmiin ja jo se saattaa olla kaikkien vaikeuksien ja hankaluuksien arovinen asia. Tämä merkitsee sitä, että ns. "ideologinen hölynpöly", märxilais-leniniläinen painolasti, joka on pitkään vesittänyt tutkimusta saa väistyä. Nyt pureudutaan itse asiaan ilman ennalta määrättyjä kaavoja, määrätyksiätai tuloksia. "Oikeaa tieteellisyyttä" Gorbatshovin uudituspolitiikka, perestroika, merkitsee käännettä kohti tieteen hyväksikäyttöä. Tällöin tulisi vallita bisnesmäinen suhde tieteen ja käytännön välillä tavoitteena saavuttaa mahdollisimman hyvä lopputulos maan kannalta. Tieteentekijöiltä vaaditaan näin ollen kaikissa tehtävissä vahvaa otetta, halua ja tahtoa tukea puolueen pyrkimyksiä yhteiskuntamuutoksen toteuttamisessa. Miten tämä on ymmärrettävä? Tieteellä Gorbatshov ei suinkaan tarkoita mitä tahansa tieteenalaa, vaan erityisesti yhteiskuntatieteitä. Tässä tapauksessa nämä tieteet on nähtävä hallinnon apuna toimivinakontrollitieteinä, jotka on alistettu yhteisen hyvän saavuttamiseksi. "Oikeaa tieteellisyyttä" on siis puolueen linjan mukainen, tavoitehakuinen ja valjastettu asenne. Glasnost henkilöityy etenkin puoluejohtaja Gorbatshoviin, joka usein nähdään kaiken uuden kehityksen takana. Tilanne ei tietenkään ole näin yksioikoinen ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät haluaisivat mielellään ottaa osan kunniasta uudistuksista puhuttaessa. Yhdysvaltalainen Neuvostoliiton tuntija, professori Murray Yanovvitch väittää, että 1980-luvun alussa julkisuuteen tulleet artikkelit ja kannanotot olivat vahvasti luomassa pohjaa Gorbatshovin valtaannousulle. Tärkeitä nimiä tässä olivat mm. Aganbergjan, Zaslavskaja, Ryvkina, Prigozhin, Lapin, Kon ja Kurashvili, jotka edustavat niin sosiologiaa kuin taloustieteitä. Yanowitchin mukaan Gorbatshov pääsi johtoon pitkälti juuri näiden henkilöiden ansiosta. Väite on varsin rohkea, muttei varmastikaan vailla todellisuuspohjaa. Mainituista nimistä hyvin tärkeäksi Abel Aganbejanin ohella on noussut sosiologi, akateemikko Tatjana Zaslavskaja, joka on saanut huomiota länsimaissakin. Hänestä on tullut eräs huomattavimmista perestroikan puolestapuhujista, jotka vaikuttaa lähinnä kulissien takana. Zaslavskaja arvioi terävästi, mitä uudistuspolitiikan läpivienti vaatii. Hänen mukaansa viime vuosikymmenten aikana levinnyt apatiakansan keskuudessa tulee murtaa ja saada ihmiset jälleen aktiivisiksi. Ihmismassojen yhteiskunnallisen energian vapauttaminen ja sen suuntaaminen "oikeille raiteille" on atomivoiman löytämiseen ja sen rauhanomaiseen käyttämiseen verrattava haaste. Tämä vaatii sitä, että ihmiset saavat oikeaa tietoa yhteiskunnastaan. Estämällä tiedon hankinta ja aliarvioimalla kansalaisia ei voida saavuttaa toivottuja tuloksia. Niinpä Zaslavskajan mukaan "ihmisten luottamus ja tuki on saavutettavissa vain jos ensin luotetaan heihin." Tietoja salataan Puolueen uudet odotukset ja vaatimukset yhteiskuntatieteilijöiltä ovat mitä suurimmassa määrin ristiriidassa aikaisempaan käytäntöön. Esteenä ovat nimittäin puutteellisesti hoidetut tilastot sekä se, että tärkeintä ainesta tilastoista pidetään lukkojn takana tutkijoiden ulottumattomissa. Tässä suhteessa Neuvostoliitto on kehitysmaa, eikä kaikkia tehtyjä virheitä voida enään jälkikäteen korjata. Noudatettu käytäntö merkitsee sitä, etteivät asiantuntijat pääse kaikkein mielenkiintoisimpiin ja tärkeimpiin tutkimuskohteisiin lainkaan käsiksi. Kuitenkin juuri se mahdollistaisi puolueen tavoitteet nykytilanteen tosiasioiden tunnustamisesta ja tulevaisuuden ennustamisesta. Tietoja rikollisuudesta, itsemurhista, alkoholin ja huumausaineiden käytöstä, maan eriosien ympäristöongelmista, maassamuutosta jne. ei välitetä tutkijoille vaan näitä tietoja pidetään arkaluontoisina ja sopimattomina julkisuuteen ja tutkimukseen. Pää siis pannaan häveliäästi pensaaseen. Onkin käynyt niin, että yhteiskuntatieteilijät ovat saaneet yhä vähemmän yhä merkityksettömämpiä aineistoja tutkittavakseen. Erittäin suuri ongelma on myös yhteiskuntatieteiden jälkeenjääneisyys muihin maihin verrattuna. Perusedellytykset kunnolliselle koulutukselle on laiminlyöty ja opiskelijoiden lukumäärä tarpeisiin nähden on liian alhainen. Zaslavskaja sanoo, että jos yhteiskuntatieteiden odotetaan auttavan uudistuspolitiikan toteuttamisessa, niin "viranomaisten ei tule ainoastaan sallia vaan toivottaa tervetulleeksi, rohkaista ja edesauttaa tutkimuksia kaikkein vaikeimmista ja ajankohtaisimmista kysymyksistä". Kuitenkin juuri tällaisiin tutkimuksiin ryhtymistä ei ole tuettu vaan ne ovat olleet useimmiten kiellettyjä. Joskus onkin ollut helpompaa laskea yhteen ne kohteet, joita on saanut tutkia, kuin ne, jotka ovat olleet kiellettyjä. Zaslavskaja vaatiikin suursiivousta, joka paljastaisi ja puhdistaisi yhteiskunnan nurkkiin kertyneen roskan ja lian. Perestroikan rajat epäselvät Tilanne Neuvostoliitossa on siis varsin kiinnostava. Sekä maan korkein johto, että tiedemaailman kärkinimet vaativat uudistuksia, avoimuutta, perestroikaa ja glasnostia. Mutta tämä ei vielä riitä toteuttamaan tavoitteita. Vastassa on raskas ja kankea byrokratiakoneisto, jota on vaikea saada kääntymään. Juuri sen piiristä löytyvät ne konservatiivit, joiden Zaslavskaja sanoo tekevän kaikkensa muutosten estämiseksi. Samalla paljastuu se tosiasia, että muutosvaatimusten ajajat kuuluvat maan intelligentsiaan, älymystöön, joiden osuus on hyvin vähäinen kokonaisväestöstä. Lisäksi perestroikaa viedään eteenpäin ja sitä toteutetaan vahvimmin Moskovassa, mutta valtavat maaseutualueiden väestöt eivät saa siitä kunnollista tietoa. Suuri haaste onkin perestroikan oppien levittäminen valtaväestön keskuuteen ja samalla maantieteellisesti mahdollisimman laajalle. Tämä työ voi kuitenkin olla erittäin vaikea ja hankala toteuttaa. On varmaa, että nykytilanne sisältää epävarmuuden elementtejä. Puolue ottaa tietoisen riskin antaessaan yhteiskuntatieteilijöille lisävapauksia, jotta nämä voisivat hyödyttää perestroikaa. Suureksi kysymykseksi nousee, kuinka tutkijat saadaan valjastettua Puolueen linjaan. Näillä näkymin näyttää siltä, että tutkijat tukevat innokkaasti Gorbatashovin uudistushankkeita. Epävarmaksi tilanne muuttuu, jos tiedemiehet pettyvät uudistuspolitiikan toteuttamisvauhtiin ja ryhtyvät esittämään omia, entistä pidemmälle vietyjä vaatimuksiaan. Puolueuskollisen tutkimuksen rinnalle nousseekin vastavoimia, jotka vaatii tieteen kaikkinaista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. "Liiallisen" itsenäiseen tutkimukseen vastaaminen on Gorbatshoville vakava haaste, johon hän joutuu ottamaan kantaa samalla tavoin kuin historian valkoisia sivuja täytettäessä. Yhteiskuntatieteiden kohdalla ongelmat ovat samantyyppisiä. Tutkimukset saattavat paljastaa kiusallisen hankalia asioita, joista ei vielä olla valmiita keskustelemaan avoimesti. Tutkijoiden tehtävää vaikeuttaa vielä se, ettei kukaan tiedä sitä pistettä, missä perestroikan rajat ovat. Kaiken lisäksi rajat todennäköisesti tulevat vastaan eri kohdissa eri aloilla. Gorbatshov on sanonut, ettei mikään jää Puolueen kontrollin ulkopuolelle viitaten tällä siihen, että "vapaatakin" tutkimusta tullaan seuraamaan ja kaikella on rajansa. Näitä rajoja ei kuitenkaan ole vielä tarkalleen asetettu, eikä kontrollikoneiston tehokkuutta täysin testattu. Timo K. Salonen Zimbabvven opiskelijoilta kurssikirjat loppumassa Harare (IPS — Godfrey Karoro) Zimbabvven opiskelijat ja kirjastot kärsivät pahasta ulkomaisten kirjojen pulasta. Maan valuuttakassoissa on niin vähän valuuttaa, että kurssikirjoja voidaan ostaa yhä vähemmän. Zimbabvven ainoassa yliopistossa on 8000 opiskelijaa; asukkaita maassa on 8,4 miljoonaa. Lähes kaikki kurssikirjat hankitaan ulkomailta, koska opiskelijamäärät ovat niin pieniä. Kirjan painosmäärän olisi oltava vähintään 3000 kanrtattaakseen. Maan opetuskieli on englanti. Sen sijaan kaikki peruskoulun ja lukion 400 oppikirjaa ovat kotimaista tuotantoa. Yliopiston opiskelijat olivat huhtikuussa päivän luentoboikotissa protestoidakseen oppikirjojen puutetta. Yliopiston varakansleri ei voinut sanoa mielenosoittajille muuta kuin että kirjoja ei pystytä hankkimaan valuuttapulan takia. Opiskelijat saavat vuodessa 180 dollarin elin n. 680 markan avaustuksen ostaakseen kirjojoa Intiaaneilta isku "Amerikan löytämisen" juhlille Quito (IPS) Ecuadorin intiaanit ovat aloittaneet neljä vuotta kestävän kampanjan "Amerikan löytämisen" 500juhlia vastaan. Espanjalaisten valloittajien tunkeutumista Amerikan mantereelle juhlitaan virallisella tasolla suurieleisesti 1992. Intiaanien kampanjan teema on "500 vuotta intiaanien vastarintaa" ja se tarjoaa vaihtoehtoisen näkemyksen ns. "Amerikan löytämisestä". "Kutsumme kaikkia Ecuadorin ja koko mantereen alkuperäisheimoja pohtimaan Amerikan valloituksen todellista merkitystä", sanoi Ecuadorin alkuperäisheimojen ydistyksen Conaien edustaja. 1992 aiotaan julistaa "itsemääräämisoikeuden vuodeksi". Ecuadorin väestöstä 30 prosenttia on intiaaneja ja loput ovat mestitsejä. Useissa Latinalaisen Amerikan maissa väestön enemmistö on intiaaneja. Säteilevästä jätteestä keskenmenoja Penang M a r, Malesia (IPS — Halinah Todd) Malesiassa on noussut ennen näkemätön vastarinta japanilaista tehdasta vastaan. Mitsubishin omistaman tehtaan valmistusprosessissa syntyy radioaktiivista jätettä, jonka epäillään aiheuttaneen mm. keskenmenoja. Tehdas aloitti toimintansa kuusi vuotta sitten Bukit Merahin kylässä. Kylässä on 10 000 asukasta. Tehdas valmistaa monatsiittia tinajäteistä. Prosessissa syntyy radioaktiivista toriumia. Sen varastoimisessa ja hävittämisessä on ilmennyt törkeitä väärinkäytöksiä. Neljän vuoden aikana 108 alle 30-vuotiaan naisen raskaus on päättynyt sikiön kuolemaan. Seitsemän prosenttia kylän naisten raskauksista keskeytyy tällä tavalla kun normaali luku Malesiassa on 1,8 prosenttia. Lasten veressä on havaittu normaalia korkeampia lyijypitoisuuksia. Viidellä prosentilla oli niin korkea myrkytystila, että se voi aiheuttaa vaurioita aivoissa. Lapsia tutkineen kanadalaisen terveysviranomaisen mukaan tämä osoittaa että lasten elimistöön kulkeutuu myöstoriumia. Kyläläiset ovat tarttuneet tilanteeseen niin riuskasti, että Malesiassa sellaista ei ole ennen nähty. 1985 kyläläiset saivat oikeudessa läpi tehtaan väliaikaisen sulkemisen, kun paljastui, että toriumjätettä oli varastoitu muovipusseihin ja vuotaviin tynnyreihin ulkosalle. Eräs alihankkija todisti, että hänet oli palkattu upottamaan jätettä läheiseen lampeen.
11 Kuvitettuja sanakirjoja "Ajan kuristus" (Hiljainen Kulttuuriyhdistys 1988) "Perillä ennen lähtöä " (Kaarsalo 1988) Runot: Juha Kaarsalo Kuvat: Simo Kaarsalo Juha ja Simo Kaarsalo, loimaalaiset veljekset, ovat saaneet lyhyen ajan sisällä julkisuuteen kaksi kuvitettua runokirjaa, runot Juhan, kuvat Simon. Heti on kysyttävä: kuinka tämä on mahdollista suomalaisen kirjankustannuspolitiikan kotimaassa? "Ajan kuristus" kokoelman julkaisi lähes omakustannusperiaatteella tamperelainen Hiljainen Kulttuuriyhditys ja "perillä ennen lähtöä" kokoelman julkaisu tuli mahdolliseksi, kun tekijät saivat työtään varten Suomen Kulttuurirahaston stipendin. Mikä mieli, järki, järjettömyys suomalaisessa kirjankustannuspolitiikassa? Juha: Järjetöntä nopeuden pelko ja yksilön huijaus. Minulla oli dialogi pitkällä erään suuren kustantajan kanssa pari vuotta sitten, mutta he hävittivät kokonaisen kokoelmani. Monet ovat tämän kerrottuani huudahtaneet; ei voi olla totta! On se, tarua ihmeellisempää. On suomalaisessa kustannuspolitiikassa se järki, että runouden kohdalla säästetään paperia. Minusta sen voisi säästää satatuhatkertaisesti muilta alueilta ilman merkittävää menetystä. Simo: Muttei sarjakuvista. Juha ja Simo Kaarsalo ovat syntyneet taiteilijaperheeseen, äiti työskentelee kuvataiteen parissa, isä lääketieteen. Juhan tähänastinen tuotanto on runsas ja laaja käsittäen runojen lisäksi modernia musiikkia (mm. Johnny Spunky nimellä julkaistu "Lunar Power"EP) ja Yleisradiolle tehtyjä kokeellisia puhemusiikkiohjelmia otsikolla "Puolikas kerrallaan" (seuraava '/2-kas 15.5., toim. huom.) Juha ja Simo Kaarsalo. Oletteko syntyneet taiteilijoiksi vai taiteelleet itsenne synnyttäjiksi? Juha: Miehen on pakko taiteilla itsensä synnyttäjäksi. Taiteilijaksi syntyminen edellyttää koko elämän pituista syntymistä. Olen hyvin nuorena kokenut pakottavan tarpeen tehdä runoja ja musiikkia, jota ei ennen ole tehty. Missä tapahtuu hedelmöitys? Simo: Dagnyssa. Syntymiseen harvoin riittää koko elämä. Juha: Hedelmöitys ort aina ilmassa. Kuten kasvien siitepöly. Simo Kaarsalo, piirtää ja kuvaa, myös valokuvaa. Töitä ollut esillä jo useissa näyttelyissä (juuri nyt valokuvanäyttely Tampereella), julkaistu kirjoissa ja levykansissa. Runoteoksissa Simon ja Juhan ajatusmaailmat yhdistyvät harvinaislaatuisesi. Mutta oliko alussa sana, tuliko sanasta kuva, kuvasta ääni? Juha: Oli. Simo: Tuli. Juha: Äänten kudelma on kuvien kudosta; sekä Simon surrealistiset kuvat että omat psykosomaattiset runoni aiheuttavat kuohuja ääniaalloilla. Simo: Ja päin vastoin. Onko kysymys sanoitetuista kuvakirjoista vai kuvitetuista runokirjoista? Juha: Kuvitetuista sanakirjoista, sanojen ketjureaktioista kuvien runoudessa. Runon herättämä tunnetila on ainakin minulle vahvasti visuaalinen ja uskon Simon löytäneen kuvittamistaan runoistani sen punaisen lankakerän... Simo: Musta lanka valkoisesta kerästä. Juha: Vaikka operoimme mustavalkoisella tekniikalla, ovat kaikki värispektrit käytössä. Simo: Kuten valkoisessa valossa. Juha: Työmme ovat tasaarvoisia eli toisiaan tukevia tai täydentäviä. On oikeastaan tapauskohtaista, kumpi syntyy ensin, runo vai kuva, sillä lopputulos... Simo: On yhtä aikaa. Ne voivat myös löytää toisensa myöhemminkin. Juha: Niin käy useasti. Tapahtuu telepaattinen huomio: puhuimme samoista asioista eri tekniikalla. "Perillä ennen lähtöä" julkaistiin 19.4. veljesten yhteisen näyttelyn avajaisissa Huimin ateljeessa Loimaalla. Tuossa näyttelyssä sanaan ja kuvaan oli lisätty ääni, Juhan tekemää musiikkia. Sana, kuva ja ääni — pyhä kolminaisuus; jumaluuttako edustatte? Juha: Jumaluutta, joka on ihmisten kolmiulotteista elämää, muidenkin ulottuvuuksien vainoamaa, koska on kätkettyjä merkityksiä, sanomia jopa. Ja jumaluus on tietenkin usein demonisuuden synonyymi. Simo: Pyhä kolminaisuus on itsessään neljäs elementti, sanan kuvan ja äänen muodostama kokonaisuus. Runokokoelmien aiheet ovat kaikille tuttuja, joskaan eivät läheskään aina omakohtaisesti tunnistettuja, saatika tunnustettuja. "Ajan kuristus ja "Perillä ennen lähtöä", olemmeko matkalla perikatoon vai suoraan preinkarnatioon? Juha: Luonnon tuhoutumisen nykytilanne ja holhousvaltio ajavat sekä yksilöä että yhteiskuntaa perikatoon vauhdilla, mutta tällä noidankehällä on toisaalta edetty jo vuosituhansia, joten olen kaikesta huolimatta kehitysoptimisti. Puhuimme jumaluudesta; kyllä meissä on korkeamman ihmisyyden sikiö jo kovassa äänessä, tai ainakin unikuvassa... Simo: Koko ihmiskunta on jo pitkään ajanut päin punaista. Juha: Ja hyvin pian ihmisen kollektiivinen psykomotoriikka leikkaa kiinni. Onko teoksissanne kysymys yhden suuren teeman vaariaatioista vai ovatko teemat erillisiä? Simo: Teemat ovat toistensa perillisiä. Juha: Myös emoja toisilleen. Juha: Teemoja on useita, esim. rakkaus, ryhmähenki, jumaluuteen kurotus, demoniksi muuttuminen. Voiko näin isoista aiheista puhua ilman huumoria ja ironiaa? Juha: Ei voi, koska ne ovat elämän kokoisia aiheita. Niihin sisältyy kaikki tai ei mitään, eli synkälläkin värillä on koominen kiiltonsa ja veikeällä hengellä luurankonsa kaapissa. Alussa oli sana, siihen ja sen jälkeisiin tapahtumiin kannattaa tutustua. "Ajan kuristus" ja "Perillä ennen lähtöä", saatavilla toivottavasti esim. Kampus -kirjasta. Matti Salminen ARVOINEN KORTTI • • • • M m NÄÖSTÄÄN HUOLEHTIVILLE Nyt saa Istrun kanta-asiakaskortilla rahanarvoisia etuja. Saat esimerkiksi piilolinssinesteistä f ysyvän 20 % alennuksen esittäessäsi anta-asiakaskortin. Säästösi on satoja markkoja vuodessa. Kanta-asiakkaana voit tarkastuttaa näkösi missä tahansa myymälässämme, milloin tahansa ja aina ilmaiseksi. Lisäksi saat etuja ja tarjouksia, jotka koskevat vain kanta-asiakkaita, Jos Sinulla ei vielä ole Instrun kanta-asiakaskorttia, riittää kun täytät oheisen lomakkeen ja jätät sen lähimpään Instrun myymälään. Vaihtoehtoisesti voit myös täyttää hakemuslomakkeen asioidessasi Instrun myymälässä. Näistä eduista kannattaa kertoa muillekin. Tervetuloa Instrun kanta-asiakkaaksi. Instrussa nähdään! IKViHUIJuiakmVUIjTl Huom! Palauttaessasi hakemuslomakkeen voit käyttää jo tämänkertaiset kanta-asiakastarjoukset hyväksesi. PIILOLINSSINESTEISTÄ 20% VAIHTOLINSSIT Vaihtaessasi vanhat piilolinssisi uusiin, saat kirkkaat Pehmolinssit kanta-asiakashintaan 300,^'&¥'S C: : ; i-& •• •• NAONTARKASTUS n n käytän silmälaseja jag använder glasögon käytän piilolinssejä jag använder kontaktlinser Äidinkieli Modersmäl n Suomi Finska • käytän Instrun terveydenhoitotuotteita jag använder Instrus friskvärdsprodukter • Ruotsi Svenska Sukunimi Släktnamn Etunimi Förnamn Ammatti/arvo Yrke/titel henkilötunnus Personteckning akeluosoite Distributionsadress D ostinumero/-toimipaikka > ostnummer/-anstalt Puhelin Telefon Aika ja paikka Datum och tid Allekirjoitus underskrift 1 J5 88 Allekirjoitus underskrift 1
12 Floranpäivänä perjantaina 13.5.1988 klo 15.00 alkaen Mattilanniemessä ylioppilaksunnan kajakkikaksikon k o s t u j a I s e t Kajakki tuodaan paikalle vaikka jäät ryskyen! Mahtipontista musiikkia! järj. Ympäristövaliokunta, sosiaalivaliokunta, opintoja tiedevaliokunta Kajakkikaksikko on tarkoitettu kaikkien jyy:läisten käyttöön. Varaus ja tiedustelut liikuntasihteeriltä, puh. 291 377. E-Amerikka aloittamassa ekologian koulutusta C a r a c a s (IPS) EteläAmerikan yliopistot aloittavat yhteistyössä ympäristönsuojeluun perehdyttävän jatkokoulutuksen. Tähän saakka ekologisista kysymyksistä kiinnostuneet ovat joutuneet matkustamaan maanosan ulkopuolelle oppia saamaan. Muualla saatu opetus ei kuitenkaan aina sovellu maanosan luonnonoloihin ja kehitysmaiden olosuhteisiin. Ainakin Brasilian, Argentiinan, Chilen, Bolivian, Costa Rican ja Venezuelan yliopistot ovat jo suunnitelleet erityisen jatkokoulutusohjelman akateemisen loppututkinnon suorittaneille. Yliopistojen välistä yhteistyötä koordinoidaan veNaiset politiikan subjekteina Kesäseminaari/Valtio-opin laitos, Jyväskylän Yliopisto 4 . — 5 . 6 . 1 9 8 8 Villa Rana, Paulaharjun sali lauantai 4.6. 13.15. NAISTUTKIMUS JA POLITIIKAN TUTKIMUS (Marja Keränen) 14.15 AIKA JA SUBJEKTIVITEETTI (Jouko Salonen) 15.15 T a u k o 16.15 ERILAISEN POLITIIKKA (Tuija Parvikko) 17.15 ELÄMÄNTILANTEEN POLIITTISUUDEN ASYMMETRIA NAISTEN HYVÄKSI (Kari Palonen) sunnuntai 5-6. 10.15 NAISET JA EDUSKUNTAUUDISTUS (Irma Sulkanen) YHDISTYS 9: SOSIAALIPOLITIIKAN OBJEKTISTA POLITIIKAN SUBJEKTIKSI (Anne Holli) T a u k o KOKEMUKSIA POLIITTISENA SUBJEKTINA TOIMIMISEN RAJOISTA (Sinikka Mustakallio) 11.15 12.15 12.45 Aiheet ja aikataulu ovat tietysti ehdollisia. Lisätietoja ohjelmasta ja järjestelyistä antaa laitoksella Marjatta Erharuyi, puh. 941-292 225. nezuelalaisessa Meridan yliopistossa. Koulutusohjelman tavoitteena on saada asiantuntijoita, jotka hallitsevat maanosien ekosysteemien erityispiirteet. Varsinkin trooppisilla alueilla on vakavia ympäristöongelmia. Koulutusohjelman yhteydessä kartoitetaan maanosan kasvija eläinkunnan pahimmat uhat. Myös vuoristojen trooppiset alueet, maankäytön vaikutukset ja ihmisasutuksen leviämisen vaikutukset ovat tutkimuskohteina. Yliopistot etsivät myös uusia viljelykasveja, sillä Latinalaisen Amerikan kasvikunta tarjoaa runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Yliopistot yrittävät tehdä vastarintaa sille, että suuri osa kehitysmaiden taimi-ja siemenpankeista sekä alan tietämyksestä on monikansallisten yritysten käsissä. Latinalaisen Amerikan vihannestuotanto on lähes kokonaan yhdysvaltalaisten yritysten hallussa. Esimerkiksi elintarvikealan jättiläinen Campell jalostaa kaikki Brasilian tomaatit. Yliopistojen yhteishankkeelle on saatu taloudellista tukea Amerikan maiden yhteistyöjärjestöltä OAS:ltä, YK:n kasvatusja tiedejärjestöltä Unescolta ja yksityisiltä säätiöiltä. (Inter Press Service) Kehitys on o i k e u s ! Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus on päättänyt ensi vuoden kehitysyhteistyökeräyskohteeksi ANC:n koulun Tansaniassa. Se on yksi Suomen ylioppilaskuntien liiton useista kehy-kohteista. Kehitysyhteistyökampanjallaan SYL antaa sekä konkreettisen että poliittisen tukensa tärkeinä pitämilleen kohteille. Opiskelijoiden kehy-kampanja ottaa siis myös kantaa kohteittensa kautta: kohteina ovat sellaisten kehitysmaissa toimivien järjestöjen hankkeet, jotka pyrkivät kohti kansansa omaehtoista kehitystä. African National Congress (ANC) on toiminut jo 75 vuotta tasa-arvoisen Etelä-Afrikan puolesta. Se vaatii rotuerotteluun perustuvan apartheid-järjestelmän poistamista ja samoja kansalaisoikeuksia kaikille rotuun katsomatta. ANC toimii useissa Afrikan maissa eteläafrikkalaisten pakolaisten auttamiseksi. SOMAFCO eli Salomon Mahlangy Freedom College on ANC:n koulukeskus eteläafrikkalaisille pakolaisille. Koulukeskusta ylläpidetään pääasiassa kansainvälisen tuen turvin. Oppilaita on yhteensä noin 3000. Suomalaiset opiskelijat tukevat keskuksen alakoulua, jonne lähtee suomalainen opettaja elokuussa 1988 vuoden ajaksi. Keräyksen avulla pyritään myös kustantamaan oppimateriaalin tuottamista koulun tarpeisiin. Lämmin kiitos! Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille muistamisesta 2.5-1988. Veikko Heinonen lähtevä professori VAIMOO! JERKKE ON LUULTAVASTI JO LÄHTENYT LOMILTA... Valtakunnallinen Pyöräilytapahtuma 17.5.1988 Lähtö Rentukan edestä 13.30. Pyöräilylenkin jälkeen saunomismahdollisuus Vuorilammen saunassa, jossa on myös makkaraja mehutarjoilu. Matkat sopivia! Saunomisvarausteet kuljetetaan tarvittaessa suoraan Vuorilammelle. Kaikki täysin maksutonta. Kaiki mukaan keväiselle pyöräretkelle. Kultaa ja kunniaa n D n Huhtikuun 16. pelattiin Tampereella koripallon opiskelijasuomenmestaruuksista. Valtava taisteluhenki auttoi jyväskyläläisiä voittamaan heti ensiottelussa kisojen ennakkosuosikin Malmin kauppaoppilaitoksen joukkueen. Sen jälkeen tie olikin selvä, ja kullan kimallys silmissään jyväskyläläiset voittivat vielä Tampereen ja Turun yliopistojen joukkueet. Yliopistoliikunta kevät ja kesä 1988 Perjantainen kuntosalivuoro jatkuu klo 11—12 uimahallin kuntosalissa. Niska/hartiajumppa toukokuun ajan keskiviikkoisin 11.15—12.00 Liikunnan rytmiikkasalissa. Aerobic jatkuu tiistaisin Rytmiikkasalissa 16—17 ja torstaisin 16—17 liikunnan voimistelusalissa toukokuun ajan. Kesän ajoista ilmoitetaan myöhemmin. Kampuksen kenttää voi varata liikuntasihteeriltä kesäksi pesäpallon tms. peluuseen joko vakiovuoroksi tai kertavarauksena. Liikunnan tenniskenttiä voi varata päivisin liikunnanvahtimestareilta. Syksyn 1988 salivuorot mieluumin varattava toukokuun loppuun mennessä, mutta elokuussakin ehtii vielä. Liikunnallista kesää! J a a • _ • • • • • arjestoja "3-3" Homotanssit 14.5. klo 20—01 yo-talon yläkerrassa. P.S. Beckerin keskiviikkoilloissa pidetään kesä— elokuussa paussia. P.P.S. Turvaseksistä ja riemukasta kesää, kaikille. Lehdet Seuraavan kerran Jyväskylän ylioppilaslehti ilmestyy ensi syksynä. Alustavan ilmestymisaikataulun mukaan päivä o n 7. syyskuuta. Lehti jatkaa ilmestymistään kahden viikon välein. materiaali s y k s y n ensimmäiseen pyydetään toimitukseen e l o k u u n l o p p u u n mennessä. Jo nyt t o u k o k u u s s a o n hyvä ilmoitella toimitukselle, jos arvelee s y k s y n lehdissä jotakin julki tuovansa. Toimitus o n lomautettu 1.6.88— 3 1 . 7 . 8 8 . Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, Puh. (941) 617288 Päätoimittaja Rauno Lahti Toimittaja Helena Seppälä Ilmoitukset: Kari Johansson, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä Puh. (941) 617288. Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh. (941) 252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYPJyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa, puoli vuotta 50 markkaa. Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, väri ja määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. ' Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1988.