Jyväskylän ylioppilaslehti Keskiviikkona 29. 4. 1987. N:o 8. 27. vuosikerta. O m — •• O n -< "» < : •-» >: z (/) JN 7K > -< « ;*; •< z o t _ ,j> < 1*1 00 I Kari Hulkko iiii mmmm! Olemme sijoittaneet katutason toimitiloihimme KILPISENKATU 5:ssä YLEISÖPUHELIMET LENNÄTTIMEN TILAAJASUHDEPALVELUN TELELAITTEIDEN MYYNNIN Yhteydenpito on nyt monella tavalla mahdollista mukavasti samasta paikasta. PTLSTELE KESKI-SUOMEN TELEPIIRI, JYVÄSKYLÄ KILPISENKATU 5, PUH. (941) 297 373 Palvelemme ma—pe klo 8—20, la klo 9—15. Muina aikoina TELE on käytettävissänne puhelimitse palvelunumeroissa.
2 Pieni kylä Vuosi jälkeen Jyväskylä on juhlinut ja juhlii puoltatoista vuosisataansa. Asiasta on painettu lukemattomia sanoja jonoon kauniin kiiltäville papereille hyvällä painojäljelIä. Kansahan on kauniiseen tyytyväinen ja vieläpä se on kuullut jonkun saaneen jopa tilkan juhlajuomaa. Suuria voi suunnitella kaupungin tulevaisuudesta. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole kuin yksi paha vika, niitä yrittää aina joku höynä toteuttaa olivatpa ne miten huonoja tahansa. Helposti unohtuu "valmiin" suunnitelman ja luonnoksen ero tässä insinöörien luvatussa maassa. Jos keskisuomalainen tulevaisuus näyttääkin "suunnittelijan pöydällä" perin selvältä: sehän on tietysti "sitä" tietoyhteiskuntaa, kehitystä ja korkeaa teknologiaa, ei todellisuus tule olemaan aivan niin selkeä. Jyväskylä on tietenkin elinvoimainen keskus. Jyväskylä ei ole kuitenkaan paljoakaan ilman ympäröivää maakuntaa. Suurissa kaupungeissa ollaan totuttu nyt valtakunnan tasolle siirtyneeseen puoluepoliittiseen yhteistyöasetelmaan, mikä suosii ajatusta, jonka mukaan oltaisiin "pääsemässä eroon maaseudun diktatuurista kaupunkeihin nähden". Kaupunkilaisuus ei asu Jyväskylässä. Joskus on pakko kysyä, miten jyväskyläläinen voi tuntea itsensä kaupunkilaiseksi, varsinkaan jos on äskettäin vasta muuttanut Pylkönmäeltä? Keskustalaisten puheet "maaseudun muuttamisesta reservaatiksi" eivät ehkä olekaan niin naurettavia, miltä ne äkkiseltään vaikuttavat. Maaseutuisista juuristaan kannattaa olla ylpeä. Jyväskyläkin voisi olla omalla vaatimattomalla tavallaan. Jyväskylän sekä myös akuutimman vapun juhlijoille ei voi kuin toivoa suhteellisuuden tajua. "Keskellä" Suomea on aivan siedettävä yliopistokaupunki, jonka nimestä jo näkee, mistä on kyvä JyväsKYLÄ. Tampereella 26.4.87 Rauno Lahti On kulunut vuosi ja muutama päivä Tshernobylin katastrofista. Tapahtumaan on sekä hyvin lyhyt että hyvin pitkä aika. Tshernobylin opetukset eivät ole vielä näkyvissä. Säteilyn vaikutuksia ei kaikkia edes tunneta. Tuntemattomasta seuraa pelko. Terve pelko on joskus paikallaan, mutta onnettomuustilanteessa hysteria ei johda kuin täydellisempään katastrofiin. — Parempi siis olla pelkäämättä! Neuvostoliitossa turma oli isku tekniikan kaikkivoipaisuutta kohtaan. Tunnustettiin myös koko joukko tehtyjä virheitä. Ulkomailta kantautui sunnuntaina tietoja Tshernobylin vuosipäivän muistamisesta. Suomessa kuitenkin oli ja on hiljaista, eihän ihmisillä meillä ole mielipidettä ennen kuin vasta silloin, kun gallup-kysyjä on kysynyt. Ydinenergiasta puhuttaessa aika on hyvin suhteellinen käsite. Ajan suhteellisuutta on vaikea käsittää myös konginkankaalaisen, jolta joku viisas kysyy mielipidettä ydinjätehautaan. RL Opintolainoista pankeille 350 miljoonaa vuosittain Suomalainen opintotukijärjestelmä perustuu valtion takaamiin opiskelijan henkilökohtaisiin lainoihin, joita myöntävät yksityiset pankit. Systeemimme poikkeaa esimerkiksi pohjoismaisesta siinä, että opiskelija joutuu maksamaan lainasta korkoja myös opiskeluaikana. Vuodessa tämä summa on noin 170 miljoonaa markkaa. Valtio maksaa pankeille samansuuruisen summan korkotukina plus lamanhoitokuluja noin 12 miljoonaa markkaa. Opiskelijoilla on yleensä vähiten rahaa keväällä. Kun korkojen maksut osuvat maaliskuun viimeiseen päivään, on usein pakko lähteä työnhakuun tai sosiaalitoimistoon, elleivät vanhemmat avusta. Keväällä opiskelijat elelevät kaurapuurolla tai keskeyttävät opinnot kiivaimman tenttikauden aikana. Mikään vaihtoehdoista ei ole tarkoituksenmukainen opiskelijan tai yliopiston kannalta. Syyt pidentyneisiin opiskeluaikoihin löytyvät maaliskuun viimeisen päivän korkokuiteista. n D n Opiskeluaikana rahan puute on jatkuvaa, mutta kaikkien tilanne ei parane vielä opintojen päätyttyäkään. Opintolaina on ns. edullisuudestaan huolimatta varsin kallista. Esimerkiksi 80-luvun alussa opintonsa aloittanut on voinut velkaantua jo noin 70 — 80 000 markkaa. Ennen kuin hän on maksanut velkansa pois korkoineen, se on kasvanut suurimmillaan 130 — 140 000 markaksi. Kandin paperit tuleva kalliiksi. Elinikäisten palkkaindeksien vertailussa osoitetaan, että keskipalkkainen akateemisen loppututkinnon suorittanut saavuttaa lyhyemmän koulutustien valinneen vasta keski-ikäisenä. Yliopistoihin ei enää kannata tulla rikastumaan kuin muutamalle alalle. Löytyykö tulevaisuudessa enää niitä, jotka ovat valmiita uhraamaan vuosia elämästä puurtamalla köyhänä kansanrunoudet tai sosiaalityön parissa? Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on jatkuvasti korostanut opintotukijärjestelmän kokonaisremontin tarvetta. Nyt olisi poliittisten puolueiden aika lunastaa lupauksiaan koulutukseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn panostamisesta.
Kylän kapakkatalo pesee kasvojaan Jo kuukauden on Kortepohjan ylioppilaskyläläisten ja osin kaupunkilaistenkin elämäntapa ollut koetteella, kun ylioppilaskylän ainutta ravintolarakennusta on remontoitu. Vappu ilman Rentukkaa on tosiasia. Ravintola avataan kesäkuun alussa, kun huoltorakennus on valmis aikataulun mukaan. Aikataulussa on Lasse Hakalan mukaan pystytty. Hakalan ja Jukka Katajalaakson yritys on ollut peruskorjaamassa kylää alusta alkaen. Vaihe vuodessa edennyt peruskorjaus on edennyt nyt neljänteen vaiheeseensa. Ensi kesänä korjataan yksi perhetalo, jonka jälkeen on vuorossa pitkään korjausta odottanut kerrostalo E, jonka alakerrassa on tätä nykyä huoltorakennuksesta evakossa kylän toimisto. Peruskorjauksen viidennestä vaiheesta ollaan juuri päättämässä ylioppilaskunnassa. Tänä keväänä ollaan toden teolla virittelemässä myös mahdollista kylän uudisrakentamista, johon ylioppilaskunnalla ei kuitenkaan lyhyellä tähtäimellä liene varaa. Peruskorjauksen neljännen vaiheen kustannusarvio on 6,6 miljoonaa markkaa. Katot kuntoon Vesikatto on suomalaisten rakennusten vuotokohta. Sekä huoltorakennuksessa että perhetalossa H vesikaton korjaus on oleellinen osa työtä. Kosteus ja ravintolan rasvakäry on tehnyt tehtävänsä rakenteissa, joita nyt uusitaan. Katon lisäksi huoltorakennus "pesee kasvojaan" eli julkisivuaan. Lasipintoja pienennetään ja muutenkin lämpöeristystä parannetaan. Rakennuksen ilmastointi kohenee, kun ilmastoinnin konehuonetta suurennetaan. Varsinaisia muutoksia ravintola Rentukan sisätiloihin odottavalle remontti koituu kuitenkin pettymykseksi. Sisältä ei verrattain siistissä kunnossa olevaa ravintolaa saneerata. Selvin muutos, jonka ravintola-asiakas ensi kesänä huomaa on se, että matka ulko-ovelta Rentukan portaiden alapäähän lyhenee, koska sisäänkäynti siirtyy. Rakenteiden uusiminen edellyttää vanhan purkamista ja joskus myös selväpiirteistä rikkomista. Rentukan ikkunalasit oli esimerkiksi Jukka Katajalaakson mukaan pakko rikkoa paikoilleen jo yksin turvallisuussyistä. Tuota vain eivät työtä sivusta seuranneet ns. "asiantuntija" olleet tajunneet. Lasse Hakalan mukaan eivät ylioppilaskunnan jäsenet eivätkä muutakaan osaa riittävästi arvostaa ylioppilaskunnan osuutta kylän ylläpitäjänä. "Hyvä mittari on kuitenkin asukkaiden tyytyväisyys, jota kyllä löytyy", sanoo Hakala. Kylä on hänen mukaansa todellinen apu Jyväskylän kaupungille, jonka voimin ei paria tuhatta opiskelijaa asutettaisi. Lasse Hakala kertoo tulleensa Kortepohjan saneeraukseen mukaan aikoinaan kesätöiden kautta. "Kun kesä lusittiin, illat, yöt ja pyhätkin, heräsi ajatus omasta firmasta." RL
4 \^^flN Jo 1950-luvun lopulla Tanskan ja EteläRuotsin rannikoitten tuntumassa risteili pari merirosvoasemaa, Radio Mercur ja Radio Syd. Niiden lähetyksiä ei Suomessa asti kuultu, mutta 1960-luvun alussa Tukholman edustalle kansainvälisille merialueille ankkuroidusta merirosvoasema Radio Nordista tuli varsin suosittu. Noihin aikoihin valtionjohtoisten radioyhtiöiden musiikkiohjelmat olivat yksipuolista klassista. Radio Nord lähetti uutta pop-musiikkia, kevyttä viihdettä ja mainoksia; siitä muodostui kiusallinen kilpailija radioyhtiöille, sillä piraattiradi.on show't saavuttivat satoja tuhansia kuuntelijoita. Matka-ja autoradiokauppa vilkastui. Osittain merirosvojen pakottamana Ruotsin radio käynnisti Melodiradion 1961. Yleisradio aloitti Suomessa sävelradiotoiminnan 1963. Nykyisin merellä toimivia radioasemia on kolme. Pohjanmerellä Englannin rannikolla toimii Radio Caroline 558 ja 963 KHz taajuudella. Samoilla alueilla lähettää ohjelmaa myös Laser Hot Hits 576 KHz. Välimerellä Israelin rannikolla on äänessä Voice of Peace. Näitä monikansallisia asemia ylläpitävät lähinnä englantilaiset ja hollantilaiset yrittäjät. Toiminta rahoitetaan mainoksilla. Maalla toimivia merirosvoasemia on tuhansia. Aktiivisimpia maita ovat Hollanti, Englanti, Irlanti ja Länsi-Saksa. Pelkästään Hollannissa on yli 10 000 asemaa. Time-lehti kirjoitti taannoin Neuvostoliitossa toimivista laittomista radioasemista. Ne pyrkivät tarjoamaan vaihtoehdon valtionjohtoiselle radio-ohjelmistolle, joka ei sisällä tarpeeksi viihdettä. Viranomaisten mukaan haitta on enemmän käytännöllinen kuin ideologinen: valtion tehtaista varastetaan vaikeasti saatavia osia laitteita varten, ja lähetykset häiritsevät lentoja laivaliikennettä. Euroopassa ilmestyy useita "Free Radio Magazine" tyyppisiä lehtiä, jotka kertovat piraattiasemista ja julkaisevat radiolaitteiden rakennuskaavioita. Hollannissa näitä lehtiä myydään vapaasti lehtikioskeissa, mikä selittänee radioasemien lukuisuuden: Laukaan kunnan kokoisella alueella saattaa toimia 50 merirosvoradiota. Rosvot ja poliisi Radiolaitteiden rakentaminen ja omistaminen ei ole rikollista. Ei myöskään luvattomien asemien kuunteleminen tai alan lehtien tilaaminen. Mutta radio-ohjelmien lähettäminen ilman liikenneministeriön ja postija telehallituksen myöntämiä lupia on kiellettyä. Laitonta on Suomessa myös merirosvoasemien tukeminen. Jos piraattiasema jää kiinni, laitteet takavarikoidaan ja sakot Teostoja Gramex -maksuineen saattavat nousta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Iso raha esimerkiksi opiskelijapojalle. Postija telelaitos on velvoitettu valvontaan, niinpä he koettavat peilaamalla paikantaa luvattomia lähetysasemia. Toisinaan kissaja hiirileikki jatkuu pitkään kuten Rauman seudulla toimineen Radio Novan tapauksessa. Lähetintä eivät poliisit kyenneet paikantamaan, mutta he pääsivät oikeiden henkilöiden jäljille, asema lopetti vapaaehtoisesti. Jinglejä Ensimmäiset suomalaiset piratit ilmestyivät aalloille YLEn lakkojen aikaan 1973 ja -74. Huippuvuosi oli 1979, silloin toimi jopa 3050 asemaa. Tällä hetkellä asemia lienee kymmenkunta ULAlla ja lyhytaalloilla. Toimivia ovat ainakin Radio Scanwood, Radio Meteor, Radio Bristol ja RightWing Radio Jyväskylässä. Pari vuotta sitten Jyväskylässä toimi mm. Viihderadio 91. Merirosvoasemat levittävät ns. vapaan radion aatetta. Paikallisradioiden myötä vapaiden radioiden tavoite on toteutumassa, mutta kehitys on merirosvojen mielestä vielä liian hidasta. Myös radioaalloille olisi saatava täydellinen sananvapaus — mitä se sitten käytännössä tarkoittaneekin. Muualla Euroopassa esimerkiksi homoilla on omia radioasemia. Suomessa pirattiradioiden ohjelma koostuu enimmäkseen valmiiksiäänitetystä kasettimusasta. Radio Meteor keskittyy hevimusaan, Bristolin Merirosvot aaltoilevat eetterissä ohjelmistossa on myös huonoja puujalkavitsejä, RWR on ylen mieltynyt jingleihin (valmiiksiäänitettyjä musiikkipätkä-puhe-efekti-tehoste -nauhoja) ja periamerikkalaiseen DJ-styleen. Right-Wing Radio "Takavuosien piraattivyöry sai ihmiset ja viranomaiset huomaamaan, että on YLEn ulkopuolista elämää", kertoi Tex Willer, Jyväskylässä toimivan Right-Wing Radion operaattori. RWR:n ohjelma on lähinnä discomusaa höystettynä kommentein vapaan radion puolesta. Lähetykset ovat monoja, mutta mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa stereofonisia. Miksi niin paljon jinglejä ja sekavilta kuulostavia efektejä? "Me halutaan erottua tavallisista asemista räväkämmällä meiningillä." Onko teillä jotain sanottavaakin? " N o tällä hetkellä ohjelma on sitä mitä on, mutta me ollaan haettu paikallisradiolupaa. Mitä me ei tietenkään saatu, koska ei voitu laittaa paperiin omia nimiä." Jos lupa myönnettäisiin, RWR:n tiedotteiden mukaan toiminta noudattelisi melko pitkälle samoja malleja kuin jo toimivissa paikallisradioissa. Joskin RWR:n lähetykset olisi suunnattu nimenomaan nuorisolle. Noin 85 °/o ohjelma-ajasta olisi musiikkia, ja ohjelmia saisi tehdä omakustannushintaan kuka tahansa amatööri, paitsi... Nimensä mukaan RightWing Radio on poliittisesti sen verran oikealla etteivät ohjelma-aikaa saisi.Deva eivätkä vihreät. Ovatko vihreätkin liian vasemmistolaisia? "Ovat", sanoi Tex Willer, "mutta minun puolestani he voisivat vaikka perustaa oman radioaseman. Kaikilla halukkailla pitäisi olla oikeus levittää mielipiteitään radion välityksellä." Tex Willerin mukaan Jyväskylään mahtuisi vielä 10— 15 paikallisradioasemaa. Vuosi sitten RWR:n toimista kirjoitettiin lehdissä sen verran, etä asiasta tehtiin rikosilmoitus ja RWR:ää tarkkaillaan. Postiosoite on lokero Länsi-Saksassa, sinne voi lähettää levytoivomuksensa. Tex Willer ei ole naamaansa näyttänyt toimituksessakaan. Se mitä Suomesta puuttuu on radioasema, joka lähettäisi pelkästään musiikkia ympäri vuorokauden. Mutta olisikohan Jyväskylässä tarvetta omalle nuorisokanavalle? Jos ei-sosialistinen RWR kiinnostaa, niin sen "vaihtoehto-ohjelmaa" voi yrittää kuunnella ainakin vapunpäivänä 1.5. taajuudella 96 MHz iltapäivällä tai illalla klo 20.00 alkaen. Helena Seppälä AUGUST 1985 I0TH ANNIVERSARY VV Have a drink on us! ^ NUCLEAR-FREE Itiini Eaöi0-4M/F/vi/svv. irte rock of % soitti] pactftc HASTINGS, NEW ZEALAND Riverside Radio Int QSL from the friendly Pirate in Ireland To confirm that of Heard us on Frequency with a Sinpo .
5 Jättipotti Mummon vapiseva käsi piirtää rastin lottokupongin "jokeri "sarakkeeseen. Äänestyskopissa sama käsi pusertuu normaaliakin tiukemmin lyijykynän ympärille, ja hitaasti kirjoittuu äänestyslappuun "X". Mummo on tehnyt varsin poliittisen teon. Demokratian toimivuuden yksi mittari on korkea äänestysprosentti. Tänä vuonna uurnilla jäi käymättä niin paljon äänestysikäisiä suomalaisia, että heidän äänillään 63 kansanedustajaa olisi tullut valituksi. Äänestysviikolla jaettiin lotossa jälleen ennätysmäärä markkoja: YHDEKSÄN MILJOONAA PUHTAANA KÄTEEN! Unelmista totta, kuten Veikkaus-yhtiön vaalilause kuuluu. Ja sangen monta kynnellekykenevää mainostus vetää lottouurnille. Lottoaminen on uskoa onneen, sattumaan; äänestämisen tulisi olla uskoa järkeen parhaiden valistus-ajatusten mukaisesti, kykyä ongelmien ratkaisuun homo sapieksen 1600 cm 5 kokoisen tietokoneen avulla. Lottoaminen ja äänestäminen eivät sulje toisiaan pois, mutta kovin vikaan ei mene olettamus, että suhteellisen moni äänestämättä jättäneistä on innokas lottoaja — "palautuspäivä keskiviikko" on muuttunut torstaiksi, se muistetaan, mutta vaaliuurnilta unohdutaan. Jotain muutoksia on yhteiskunnassa tapahtunut, kun kristinuskon valtaistuimelta syössyt tieteisusko on saanut rinnalleen haastajan: sattuman. sattuma on Trickster Sattumaa symboloi monissa kulttuureissa tavattava trickster-hahmo, jota on erityisesti tutkittu PohjoisAmerikan intiaanien keskuudessa sekä Länsi-Afrikassa. Näissä kulttuureissa trickster esiintyy esimerkiksi sammakon, jäniksen*tlöi 'kojootin muodossfaTunnettu trickster o*n 'Väiski Vemmelsäörti, samalla urhea sankari j a pakoon loikkiva pelkuri, olento joka on liikkeiltään ja ottamuksiltaan arvaamaton. Trickster on paradoksaalinen uskonnollinen figuuri. Tutkitut trickster-yhteisöt ovat rautaisten luonnonlakien hallitsemia. Elämä on vaihtoehdotonta ja esimerkiksi Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Beninissä ihminen voi ottaa vain kiltisti vastaan, mitä kohtalon jumala Fasuo. Tällaiset olosuhteet synnyttävät tricksterin: trickster syntyy, kun ahtaissa oloissa elävät ihmiset uskovat muutoksen mahdollisuuteen. Beninissä legba-trickster edustaa sattumaa. Legba saattaa tuoda kohtalolle uuden käänteen ja herättää ihmisissä toivonkipinän paremmasta elämästä. Ennaltamääräämisoppi murtuu. Historiallisella ajalla Euroopassa trickstereitä edustavat Rooman valtakunnan aikaisten näytelmien pellehahmot, keskiajan hovinarrit — ja tänään lottokuponkiemme jokerit. Rahalla saa Ja hevosella pääsee, sanoo sananlasku. Suomen 1 trickster, lottokupon^" 1 Jokeri, vilkkuu en>nen kaikkea niiden eläjässäjoiden kulutyj^mahdollisuudet ovat 'keskivertoa heikommat. Pohjois-Amerikan neekereiden keskuudessa rahan kuluttaminen numeropeleihin on väitetty olevan sorretun luokan pyrkimystä muuttaa huonoa taloudellista tilannettaan paremmaksi. Oy Veikkaus Ab:n liikevaihtojen kasvu vuosi vuodelta osoittaa jotain Suomalaisesta yhteiskunnasta. Kapitalistisen talousjärjestelmämme varjossa tässä Pohjolan oikeistolaisimmassa valtiossa vaikuttavat ne rautaiset lait, joiden määräämää on, että Lievestuoreelta loppui sellunteko ja Vuosaaresta laivojen valmistus. Lotto on eräänlaista oopiumia, johon Smp:n surkuttelema pieni ihminen turvautuu, kun järki ei riitä yksin hahmottamiseen. Vesipiippu palaa, ja iloinen jokeri hyppii silmissä kymmenen kaverinsa kanssa. Lotto on eräiden luokkien eräänlaista riistoa. Trickster kerää ehdokkaista eniten ääniä. Lottoaja uskoo onneen Lotto on uhkapeli siinä missä ison rahan pokeri tai totalisaattori. Maallinen laki tuomitsee uhkapelaa.'" : '~ sen puhumattakaan 1 sitten siitä, mitä protestanttinen etiikka<?»anoo ennen kaupall a hankitusta omaisuudesta: ainoastaan kovalla työllä hankittu omaisuus on kunniallista. Uhkapelin sallimisen ehtona onkin, että valtio pääsee osalliseksi voitonjaosta. Lottoaja antautuu täydellisesti onnen varaan, sillä lotto perustuu puhtaaseen sattumaan. Tietopohjaisissa uhkapeleissä, kuten vedonlyönnissä hevosista onneaan voi yrittää hyvillä tiedoilla maksimoida ja niin voi myös taitoon perustuvissa uhkapeleissä kuten pokerissa. Mutta lottoaja alistuu odottamaan joka lauantai numeroiden arvaamatonta poukkoilua. Hän hyväksyy tilastotieteilijöiden hänelle antaman lähes minimaalisen pieneltä näyttävän mahdollisuuden voittaa seitsemän oikein. Täysin sattuman armoilla YLLÄTÄ YSTÄVÄSI iloisesti postikortilla! Meillä nyt runsaasti kevään korttiuutuuksia • Ystäväkortteja • Lausekortteja • Tenavakortteja • Taidekortteja • Äitienpäiväkortteja Tarjouskortteja 1 kpl 1 , 5 10 kpl 1 , • TAIDEJULISTEITA Poikkea korttiostoksille HYVÄN TUULEN KORTTITALOON! Yliopistonkatu 6 Georgina, lähdettäisiinkö yhdessä viettämään vappua Georges Pubiin? Kyllä, George... PUB ON AVOINNA Ma—To 9—24 Pe—La 9—01 Su 12—23 Vapunaattona 9—01 Iloisten ihmisten kohtauspaikka. GEORGES A S E M A K A T U 12 oltaessa muodostuu maagisia uskomuksia. Lottoaja uskoo onnenlukuihinsa, joita voivat olla syntymävuosi (oma, äidin, tyttöystävän) tai unessa nähtyjen lampaiden lukumäärä. Onnenkynällä täytetyt ruudukot tuovat varmemmin voiton. Veikkaus ja lotto -lehti on lottoajan raamattu ja lottotoimisto kirkko. Onnesta muodostuu persoonallinen jumala, joka ei ole vailla inhimillisiä piirteitä. Jälleen kerran trickster. ISOP Uhkapelihimo saattaa riivata toisia niin pahasti, että on kyseessä hulluutta lähentelevä tila. Psykoanalyytikot ovat kehittäneet mielenkiintoisia teorioita pelihimon valtaan joutuneista. Anaalis-infantiili -aspekti tarkoittaa, että raha on kakkaa, ja pelaaminen on paluuta yksilönkehityksen anaali vaiheeseen. Sublimoituneesta masturboinnista puhutaan, kun itsetyydytyksen korvikkeeksi on muodostunut neuroottinen uhkapeli. Kummallekin esitetylle teorialle löytyy empiiristä todistusaineistoa. Esimerkiksi englannin kielessä korttipelin yhteydessä käytetty sana " p o t " (potti) tarkoittaa myös pottaa. Itsetyydytyksen teorian voi todentaa pelihalli^ 553 ' joissa yksikätiset! t I O ? v o t t0 ~ distavat iublimoitunutta m a s t i ^ i b a a t l o t a Xottoarvonnassa voitetaan "jättipotti" tai saadaan "puhtaana käteen". Antropologinen todistusaineisto näyttää osoittavan, että erilaisia uhkapelejä ja uhkapelien muotoja löytyy kaikista ekologisista ympäristöistä, kaikista yhteiskuntamuodoista ja kaikista kulttuureista. Suomessa ei kuitenkaan perinneaineiston valossa ole varsinaista uhkapeliä esiintynyt. Nytkö on tilanne radikaalisti muuttunut? Täällä 65 leveysasteen pohjoispuolella sokea usko onnenjumala Fortuunaan tai epämääräisiin tricksterhahmoihin saattaa käydä kalliiksi. Parempi olisi käyttää käsiä ja järkeä kuin odottaa seitsemää oikein. Tai toisaalta miettiin Kalevi Sorsa: Jos ne Kuusi tuhatta olisivatkin käyneet R-kioskilla... Keijo Lehto V M U K A N A ALUSTA ASTI! Rakennusliike TEHORA KY O Saneeraukset O Remontit O Uudisrakennukset J y v ä s k y l ä p u h . 2 5 3 8 4 2 , 2 5 3 6 3 7 9 4 9 3 4 2 5 6 9 , 9 4 9 3 4 2 9 5 7 J a TEHORA sen t e k e e . . . VIETÄ VAPPUA YO-talolla Aattona: — ylä-ja alakerta käytössä — jatkoaika — A-oikeudet — liput 2 5 : Vappupär> vana: llokivi avataan JO kello 09.00 iloklvl UUDISTU KEVÄÄSEEN NYT ON KIHAROITTEN JA SÄVYJEN AIKAA KORTEPOHJAN KAMPAAMO KY ISÄNNÄNTIE 1, PUH. 252 415 HAUSKAA VAPPUA TERVETULOA! AVOINNA MA—PE 8—14.00, LA SULJETTU N y t o n e d u l l i n e n a i k a h a n k k i a • L U O K K A P A I D A T k a u t t a m m e • c o l l e g e p u s e r o t • T-paidat • h u p p a r i t • o l o a s u t k o t i m a i s t a k o r k e a l u o k k a i s t a TARRA PAITA OY Vaasankatu 10. P. 215 384 Vietä nautinnollinen kahvihetki viihtyisissä kahvioissamme • YLIOPISTON KIRJASTO • PÄÄRAKENNUS • LIIKUNTA • MATTILANNIEMI • MUSICA • NOVELLI kaupungin kirjasto • KONSERVATORIO Kahviomme palvelee kaikkia myös yliopiston uiko puolella olevia asiakkaita. Palveluja myös tilaukses ta puh. 291449. • hyvää kahvia • uunituoreita leivonnaisia • pikkulämpimiä • jäätelöä _ ^y • juomia Jyväskylän yliopistoyhdistys r.y.
6 Weissbier ist gemutlich S!S i|l!k Universität Munchen 1845 Miincheniläinen opiskelija asuu rumassa opiskelijakaupungissa. Hän ahertaa suurimman osan päivästä noin 12 neliön huoneessaan. Keskiyöllä aukeaa disko, jossa puoli litraa olutta maksaa noin kaksi Suomen markkaa. Studentenstadt, yksi Miinchenin useasta opiskelijakaupungista, imee sisäänsä noin 3000 opiskelijaa. Talot näyttävät samanlaisilta kaikkialla: korkeita, harmaita ja 25 ikävuodessaan rapistuneita. Laikaisessa portaikossa tervehtii yllättävästi iloinen pelle, apina irvistää ja känninen opiskelija sanoo hik. Taiteilijan kädenjälki on huikaisevaa. Pitkät asuntokäytävät pullistelevat polkupyöristä, varapatjoista, kukista ja iloisesta pyykistä. Tämä on Max-Kade-Hausin (rakennuttajan mukaan nimetty) neljäs kerros. Talo on halvimpia opiskelija-asuntoja, kuukaudessa 180 DM. Asunnon saanti on vaikeaa, sillä yksistään Miinchenin yliopistossa opiskelee yli 100 000 opiskelijaa. Ensimmäisen kolmen lukukauden aikana ei asuntoa tahdo saadakaan. Kaakun tuoksu 3—5 vuoden aikana on samalla käytävällä asujiin pakko tottua ja sopeutua yhteisoloon. Yhteinen keittiö, suihku, vessa ja olohuone takaavat myös, ettei orpona hetkenä ole pakko nyhjöttää yksin. Keittiö on kerroksen sydän ja väriläiskä. Viherkasvit rehottavat ikkunalla. Joku on raahannut ikivanhan mutta toimivan radion. Seinillä roikkuvat kipot ja sosimet sopuisasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei omi astioitaan lukkojen taakse. Ruoka tuntuu säilyvän yhteisessä jääkaapissa omalla puumerkillä leimattuna, eikä naapurusta tarvinne epäillä maidon kahmimisesta. Iltaisin käytävällä leijuu poikkeuksetta kietaisurinkuloiden tai kaakun tuoksu. Kokkaajia riittää. Jos osaat ajoittaa keittiökäyntisi juuri oikeaan hetkeen, saat osasti tekeleistä. Kokeilijan ja maistajan yhteistyö on antoisaa mutta lihottavaa. Oma alle 12 neliön huone, jossa on lavuaari, ei ole Järisyttävän suuri. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja niistä vetää. Aavemainen ulina pyörii tuulisina iltoina käytävällä. Talvella on Miinchenissäkin lunta. Kun oman oven sulkee, on yllättävän hiljaista. Kuka poltti kirjani? 100 000 opiskelijan yliopistoon pääsee vapaasti. Sisäänkirjoittautuminen maksaa 24 DM. Opiskelua säädellään "putken" mukaan samoin kuin Suomessa, mutta suurin osa ähertää asunnossaan ja tenttii. Moni on lukenut teologiaa tai fysiikkaa jo kahdeksan vuotta. Saksalainen opiskelija voi nauttia lainasta, mutta mitään ilmaista rahaa valtiolta ei tipu. Kirjastoja yliopistoalueella on useita ja ne suorastaan houkuttelevat kirjojen kimppuun. Harvinaisuuksia on saatavilla useita. Mutta. Varsinkin filosofiaa tai vastaavaa opiskeleva törmää usein erikoiseen ongelmaan; vuosien 1929 ja 1930 kirjatilauksiin saa lähes poikkeuksetta leiman "UB Munchen Kriegsverlust". Eli Hitlerin rovio on ahmaissut kirjasi. Miinchenin vanhin yliopistorakennus on vuodelta 1845 ja uusin 1986. Yliopistoon kuuluvat, useat kymmenet talot elävät sopuisasti katujen varsilla. Vanhin rakennus on arvokas. Sen korkeilla ja valoisilla käytävillä tuntee itsensä viisaaksi, samalla kun marmoriset herrat seuraavat kulkuasi luentosaleihin. Tätä rakennusta suunniteltiin 1939 Hitlerin asunnoksi. Yläkertaan ammuttiin vastarintaliikkeen pakenevat opiskelijat. Veikeän pinkkinen uusi yliopistorakennus on moderni, mutta viihtyisä. Poissa on 1960—70-luvun laitosmainen rakentaminen. Piha-aukioilla on kummallisia patsaita, joita japanilaisturistit kuvailevat kiihkeästi. Markalla ruokaa Yliopistoalueen Mensa, ruokala, sijaitsee keskellä puistoa. Ruoka maksaa 2,30—4,50 DM eli noin viidestä kymmeneen markkaan. Miincheniläiset opisr kelijat saivat kuitenkin huhtikuun puolesta välistä kuun loppuun saakka erikoishalpaa ruokaa yhdellä saksan markalla. Jaettujen tiedotteiden mukaan syynä oli EEC:n elintarvike-välitysvarastojen ylijäämän jako. Ylijäämää oli kertynyt maaliskuun ensimmäiseltä viikolta noin 230 000 markan edestä. Tiedotteessa selostettiin, kuinka Baijerin tiedeja taideministeriön ohjeen mukaisesti varasto meni tällä kertaa opiskelijoiden hyväksi. Saksalaisen yhteiskunnan tehokkuus näkyy jopa huvittavasti uuden opiskelijan opinto-oppaassa. Läpyskässä neuvotaan, kuinka monta kaloria opiskelijan täytyisi syödä päivittäin (miesten 2600 ja naisten 2200) ja millaista ruokaa. Vihjeissä (Tips fiir richtige Ernähung) muistetaan lopuksi huomauttaa, että myös alkoholissa ja hedelmämehuissa on kaloreita! Olutta, olutta Miinchenin opiskelijalehdet ovat värikkäitä, pinnallisia, kalliita ja täynnä isoja nelivärimainoksia. Jutut käsittelevät kirjallisuutta, elokuvia, opiskelijoiden ongelmia mutta myös Tshernobyliä ja tietysti tietokoneita, joita ovat mainoksetkin pullollaan. Pankkikorttia saksalainen ei sen sijaan ole nähnyt. Miincheniin mahtuu myös useita poliittisia opiskelijalehtiä mutta Max-Kade-Hausin kerrokseen niitä ei ollut eksynyt. Studentenstadtin disko on piilotettu kellariin. Mad Maxiksi nimetty pieni mutta viihtyisä disko avaa ovensa keskiyön tietämillä ja siellä hillutaan aamu neljään saakka. Vanha hyvä musiikki pauhaa, ihmiset tanssivat koko ajan. Halvin kalja maksaa 90 pfenningiä ja saksalaiset opiskelijat osaavat kitata olutta. Teattereita kaupungissa on uskomaton määrä. Tina Turner Lionel Richie konsertoivat peräkkäisinä päivinä. Taidenäyttelyssä oli Toulouse -Lautrecin vuoro. Jos ei muuta huvitusta itselleen keksi, voi aina kivuta opiskelijatalon ylimmän kerroksen katotte ja ihailla Miinchenin tuhansia valoja. Tai mennä kerroksen keittiöön — joku keskustelu siellä on varmasti menossa. Yödisko opettaa helposti myös opiskelemaan yöllä — Radio
7 Das Bier diskokin on auki vain kaksi kertaa viikossa. Aamulla kailottaa joku käytävällä Aufstehen — kello on seitsemän; Teknisen korkeakoulun opiskelijoiden päivä alkaa. Milch, nein danke! Aids näkyy opiskelijalle kaikkialla. Yliopiston vessoista saa kondomeja ja punaiset plakaatit on isketty jokaisen rakennuksen oveen. Hitler ei sen sijaan kummittele saksalaisen opiskelijan ajatuksissa. Useaan keskusteluun hänet kuitenkin vedetään mukaan, jopa kiistaan tasa-arvosta. Ja protestista Aatu käy: Max—Kade—Hausin ikkunasta roikkuu rätti, jossa lukee GAU. Mennyt historia ei ole heidän vastuullaan, mutta tämä päivä otetaan vakavasti: Etelä-Saksa on pahiten saastunut Tshernobyl-säteilystä ja metsää kuolee pystyyn. Poliitikkojen lausumia seurataan tarkasti. Munchenissä ei ole unohdettu, mitä tapahtui vuosi siten. Televisiossa kerrotaan, kuinka Berliinissä on syntynyt kehitysvammaisia lapsia kymmenkertaisesti enemmän aikaisempaan vuoteen verrattuna. Yksi kieltäytyy ottamasta kahviinsa maitoa. Toinen valittaa, ettei voi mitään sille, että pitää paljon maidosta. Säteilyarvot ovt alueella edelleen korkeat. Lohdutusta naijerilaisille toki tuonee hivenen tieto, että humala-kasvin cesiumpitoisuudet ovat olleet erittäin alhaiset Baijerin viljelyalueella: oluttuotantoa ei tarvitse rajoittaa. Teksti ja kuvat: Maarit Piri Kissanviikset Puistokatu 3, 618 451 Katinhäntä Asemakatu 7, puh. 618115 Topikatti Asemakatu 7, puh. 618115 NYT INSTRUN PEHMOLINSSIT VAIN 490,Hintaan sisältyy sovitus ja 2 kpl päiväkäyttöi siä, kirkkaita, pehmeitä piilolinssejä (varastoalue) sekä 40 mk:n arvoinen aloituspakkaus. Tule ja kysy lisää Instrun piilolinssiasiantuntijoilta. PienoisMattilanniemi eli pienoismalli Mattilanniemeen suunnitelluista viherJyväskylä, Kauppakatu 18, puh. 614 406. Hannikaisenk. 11-13, puh. 618 775 INSTRUSSA N Ä H D Ä Ä N ! INSTRUMENTARIUM alueista on esillä keskiviikosta (29. 4.) lähtien Mattilanniemen A-rakennuksen ala-aulassa. Olkaa hyvät, ihmetelkää järj. JYY:n ympäristövlk ^.^.^.^.^^^.^^^.^¥**¥¥¥ P O H J O L A N öHaaiaiaais MITEN VOIT VARMISTUA SIITÄ, ETTEIVÄT RAHAT LOPU SILLOIN, KUN NIITÄ ENITEN TARVITTAISIIN? S ta kaikille perheesi jäsenille Kansalaisvakuutus! Se maksaa sairauskulut, antaa päivärahaa työkyvyttömyystapauksissa, pitää elintasoa yllä perheenpään kuoleman jälkeen ja suojaa säästöt inflaatiolta. Etkä eläissäsi muuta tarvitse, sillä Kansalaisvakuutusta voit kasvattaa, kun on tarvis. Kysy lisää lähimmästä Pohjolan konttorista! POHTOLA-YHTIÖT POHJOLA ^SUOMI-SALAMA EUROOPPALAINEN ILMARINEN
Platoon romuttaa myytin Platoonin mukaan amerikkalaiset syyllistyivät Vietnamissa raakalaismaisiin siviilien joukkomurhiin, tappoivat toisiaan sekä vahingossa että tahallisesti, pelkäsivät, käyttivät huumeita, tulivat hulluiksi ja raajarikoiksi. Viime vuoden yksi kohutuimpia amerikkalaisia elokuvia oli Oliver Stonen ohjaama Platoon. Elokuva, jonka Stone joutui tekemään ilman Hollywoodin rahakkaiden ja maineikkaiden tuottajien taloudellista tukea, voitti neljä Oskaria, mm. parhaan elokuvan ja parhaan ohjaajan palkinnot. Stone joutui työskentelemään paineen alaisena: Platoonin arka aihe ei miellyttänyt amerikkalaisia piirejä, varsinkaan poliittista ja sotilaallista johtoa. Mutta se, että Platoon voitti Oscarinsa, lienee kuitekin osoitus siitä, että tämän päivän Yhdysvallat on huolimatta reaganismin kukoistusaallosta valmis vastaanottamaan totuudenmukaisen käsityksen Vietnamin sodasta ja puntaroimaan uudelleen sodan merkitystä ja vaikutuksia amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Joukkueen tarina Platoon on kertomus yhden Kambodzan ja Vietnamin rajalla vuosina 1967—1968 toimineen amerikkalaisjoukkueen kiirastulesta: taistelut vihollista ja luontoa vastaan saavat rinnalleen amerikkalaisten omat keskinäiset selkkaukset, jotka johtavat veritekoihin yhtälailla kuin taistelut Vietkongia vastaan. Kerrontaa viedään eteenpäin lähinnä yhden sotilaan, collegesta Vietnamiin tulleen Chris Taylorin, näkökulman mukaan. Elokuva alkaa Taylorin saapumisesta Vietnamiin ja loppuu hänen astuttuaan sotilassairaalaan lentävään helikopteriin. "Kivi kengässä" Vaikka Vietnamin sota ja amerikkalaisten osallistuminen siihen lienee tuttua useimmille ei-amerikkalaisille, on Platoonin aihe kuitenkin melkoi etäinen esimerkiksi Suomen näkökulmasta. Vietnamin merkitystä amerikkalaiselle yhteiskunnalle ei nimittäin voi täydellisesti ymmärtää olematta itse amerikkalainen. Vietnam on ollut Yhdysvalloille jatkuvat "kivi kengässä" aina 60-luvun lopulta lähtien niin sisä-kuin ulkopoliittisesti. Viralisesti sota on haluttu unohtaa, mutta sodan menneisyydestä muistuttavat yhä veteraanit ja heidän kokemuksensa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Vietnam-aihetta on kosketeltu lukuisissa romaaneissa ja muistelmateoksissa sekä varsinkin elokuvissa. Michael Ciminon Kauriinmetsästäjät oli ensimmäisiä yrityksiä kuvata Vietnam realistisesti, mutta lopun "God bless america"-laulu viesti kuitenkin virallista tahoa myötäilevää linjaa. Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja Nyt! Kosketteli jo sodan negatiivista olemusta, eritoten siviiliväestön kärsimyksiä. Ja liittyyhän Vietnam pariin viime vuosien kassamagneettifilmiin nimittäin Sylvester Stallonen Rambo-seikkailuihin, jotka jo osaltan pitivät yllä eräänlaista Vietnam-myyttiä urheista amerikkalaisista sotilaista jotka suorittivat ristiretkeä kommunismia vastaan. Stonen Platoon romuttaa tuon myytin lähes totaalisesti. Sen mukaan amerikkalaiset syyllistyivät raakalaismaisiin siviilien joukkomurhiin, tappoivat toisiaan sekä vahingossa että tahallisesti, pelkäsivät, käyttivät huumeita, tulivat hulluiksi tai raajarikoiksi. Nykyamerikkalaisena elokuvana Platoon onkin harvinaisen suora ja puhuttelevat kannanotto. Sitä voisi pitää jopa "epäamerikkalaisena" siinä mielessä, että se tekee amerikkalaissotilaista todellisia epäsankareita ja kokonaisuutena tunnustaa, että Vietnamin sota oli kaikinpuolin karmiva kokemus sen läpikäyneille. Platoon näyttää kaunistelematta amerikkalaisten toimeenpanemia raakuuksia siviilejä kohtaan varsinkin kylä-kohtauksessa, jota voisi pitää Platoonin eräänlaisena ydinkohtana. Platoon heijastelee myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan nykypäivää: se lienee jonkinlainen "varoitus" maan poliittiselle johdolle sillä Vietnamin kaltainen tilanne uhkaa Yhdysvaltoja nyt Väli-Amerikassa. Myös tässä mielessä Platoonia voisi pitää "erillaisen a " amerikkalaiselokuvana. Kuluneet fraasit Sotaelokuvana tai sodankuvauksena Platoon ei tuo esiin paljonkaan uutta. Kuluneet fraasit "Sota on julmaa" ja "Ei koskaan enää sotaa" pätevät tässäkin elokuvassa. Samat asiat voidaan kutenkin todeta esimerkiksi Mollbergin Tuntemattomasta sotilaasta. Stonen kerronta ja sen tehokeinot ovat myös eräänlaista vanhan asian uudelleenlämmittelyä: elokuvassa on kehitelty perinteinen hyvän ja pahan taistelu, jossa katsojan sympatiat ohjataan selkeästi hyvän puolelle, mutta jonka paha kylläkin voittaa; edelleen Platoonissa viljellään runsaasti yleviä spekulointeja sodan ja kuoleman kysymyksistä, fraaseja, jotka tuntuvat jo naiiveilta, koska niitä toistetaan melkeinpä jokaisessa "sodanvastaisessa" sotaelokuvassa. Sodanvastainenhan Platooninkin perusvire ilman muuta on. Myös loppuun sijoitettu pohdinta siitä, että amerikkalaisten vihollinen oli amerikkalaisissa itsessään on turhan kevyt. Yleensäkin Stone näyttää "pelaavan varman päälle": tehostukset ovat usein liiankin selviä, jotta katsoja varmasti ymmärtäisi mitä Stone haluaa sanoa, vaikkapa sodan mielettömyydestä. Amerikan tuntematon Oliver Stonen Platoon ei ole huono elokuva. Mutta se ei myöskään kohoa sille tasolle, jota palkintosade antoi olettaa. Merkittävää siinä on uusi amerikkalainen käsityskanta Vietnamista. Platoonia onkin näinollen pidettävä enemmänkin elokuvana, joka puhuttelee pääasiassa amerikkalaisia katsojia. Samalla tavoinhan Tuntematon Sotilas kosketti lähinnä vain suomalaisia tuntoja. Jokaisella kansakunnalla lieneekin siis oma "Tuntemattomansa" ja Platoonissa amerikkalaiset ovat sellaisen saaneet. Arto Jääskeläinen LATAUTUNUTTA TUSKAA Samuel Beckett, Leikin loppu. Ohjaus Jarmo Inkinen. Lavastus Pertti Kukkola. Valaistus Kari Vehkonen. Rooleissa: Rainer Kaunisto, Jussi Myllymäki, Pekka Ahola, Eila Ruonansuu. Ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 8.4. Jarmo Inkinen on ohjannut Jyväskylän kaupunginteatteriin Samuel Beckettin absurdin klassikon Leikin loppu. Näytelmän käsiohjelmaan on yleisön saavuttamiseksi liitetty Beckettiä, hänen teatterikäsitystään ja Leikin lopun ongelmanasettelua valoittava esittely. Siinä viitataan mm. sakkimotiiviin: jo hävityn pelin pitkittämiseen turhin siirroin päähenkilön elämänkuvana. Tällä tavoin siltaa yleisöön on lähdetty rakentamaan oikeata tietä, sillä vaativan näytelmän taiteellisista pyrkimyksistä toteutus pitää tinkimättömästi kiinni. Inkinen ei ole antanut Beckettin jännitteisen, päähenkilön lopullisen hajoamiseen johtavan tilanteenasettelun hiukkaakaan löystyä. Näytelmä perustuu päähenkilöitä esittävien Rainer Kauniston (Hamm) ja Jussi Myllymäen (Clov) osaaviin tulkintoihin. He ilmentävät karun elämänmenon polkemia ja kuivattaneita henkilöjään, sairasta miestä ja palvelijaa, intensiivisesti ja ymmärryksellä. Päähenkilöiden vuorovaikutus, suhde toisiinsa ja heidän latistuneeseen elämänmuotoonsa on näytelmän ydin. Hammin ja Clov'n tunnoista välittyy kaksi erilaista suhtautumistapaa tyhjäksi käyneeseen elämään, heidän erilaisuutensa, ristiriitansa kautta koko näytelmän temaattinen aines, epätoivo, tyhjyys, elämän mielettömyys tulee valotetuksi kahtaalta. Kaikki puristuu heidän väliinsä. Hamm suodattaa kaiken lävitseen, kieriskelee tukehtumaisillaan tuskiinsa. Clov puolestaan hyväksyy kaiken sinällään, katselee sivusta. Heillä on omat pelastusrenkaansa, elinolojen kestämisen tukipilarit: Hammin epätoivoinen kiinnipitäminen kaikesta elämälle vivahtavasta ja Clov'n halu paeta kammioonsa keittiöön. Mikään ei johda mihinkään, kaikki toistuu joka kerta alusta kun Hamm viheltää Clov'n pillillä lukseen. Köydenveto on edestakaista liikettä. Kaunisto ja Myllymäki esittävät roolinsa vahvasti ja paljastavasti. Tunnelmaa leimaa painostavuus: esittäjien näyttämölläolo on niin tiiviiksi latautunutta että vaatii katsojan mukaansa herkeämättömän totaalisesti. Hammia luonnehtii ennen muuta luopumisen tuska, vaikka voitettavana onkin enää vain lisää piinaa ja kärsimystä. Liikuntakyvyttömänä, sokeana ja lääkityksen varassa elävänä hän janoaa yhä jotain uutta. Päämäärätön riento on kuin sisäänrakennettu häneen. Malttamattomuudellaan, komentelullaan ja tunteettomalla ihmisten alistamisellaan hän tyrannisoi läheisensä elämään mukanaan viimeiset hetkensä. Kaunisto tulkitsee Hammin laaja-alaisesti. Sähisevästä tyytymättämyydestä aina neuroottisiin pelkoihin liukuva Hamm säilyttää Kauniston hallussa ihmisen arvokkuutensa, ja tulkinnasta tulee syvä. Hän virittää Hammiinsa myös intohimon; se on kiihkeää elämänjanoa mutta toisaalta yhtä lailla elämän edellytykset tuhoavaa. NÄYTELMÄN SILMÄT Clov'ssa nöyrä läsnäolo ja orjallisen palvelemisen vasten mielisyys kohtaavat. Hänen yksinkertaisuutensa kertoo tylsistyneisyydestä, mutta rehellisyydessään se paljastaa. Clov jauhaa asetelmat julki kaihtamatta. Tämä on hänen aseensa puolustussodassa: Hammin epätoivoinen tavoittelu kukistuu Clov'n tylyyn ja näennäisen tyhmään vastareaktioon. Jussi Myllymäen monisyisessä tulkinnassa näihin pakonalaisuuden tuntoihin yhdistyy kuitenkin myös elämänmyönteisyyttä, joka tulee esiin toiminnassa: tekemisestä tyydyttymistä. Clov'n osa on paljolti olla ilmentävä, peilin kaltainen tuntojen heijastaja. Hänellä nimittäin on näytelmän ainoat silmät Hammin ollessa sokea ja vanhusten tihrusilmien hämärästi hahmottaesa vain menneisyyden maisemia. Hammin sohiessa pesän riekaleita lopullisesti rikki Clov'n tapittava, hyväntahtoisen tyhjä katse reagoi rehellisen paljastavasti kaikkeen, koska kukaan ei ole näkemässä reaktioita. Jarmo Inkinen on oivaltanut näytelmää kattavan ristiriidan ihmisen kiihkeän elämänkaipuun ja olemassaolon tyhjyyden välillä. Tuloksena on aito, absurdia omimmillaan ilmentävä näytelmätoteutus. Koko näytelmä esittäytyy kaiken hy= lätyn kaatopaikkana, elämältä erotettuna saarekkeena, joka kuitenkin paljastaa juuri elämän itsensä syvimmät ulottuvuudet. Pasi Tuominiemi
9 DEKKARIT kioskikirjallisuutta vai taidetta? Salapoliisiromaanien eli dekkareitten suosio on parin viime vuoden aikana noussut huikeasti. Dekkareita myydään entistä enemmän ja uusia sarjoja on tullut markkinoille tiuhaa tahtia. Jo klassikoiksi muodostuneista salapoliisiromaaneista on otettu uusia painoksia ja tarjontaa on monipuolistettu tuomalla markkinoille myös "erilaisia" dekkareita perinteisten Christien, Sayersin ja Simenonin lisäksi. Näistä "erilaisista" salapoliisikirjailijoista mainittakoon mm. Patricia Hightsmith, jonka tuotantoa on ryhdytty uudelleen suomentamaan. M u t t a miksi ihmiset lukevat salapoliisiromaaneja? O v a t k o ne vain kevyttä ajanvietettä sille kansanosalle, j o n ka mielenkiinto ei riitä m u u h u n kaunokirjallisuuteen vai ovatko dekkarit laadukasta kaunokirjallisuutta siinä missä " v a k a v a t k i n " r o m a a n i t ? E n n e n kuin näihin kysymyksiin voidaan vastata, on perusteltua määritellä dekkari, koska salapoliisiromaanin nimellä julkaistaan jos jonkinlaista kirjallisuutta. Dekkari on dekkari Dekkarit voidaan j a k a a kahteen p ä ä r y h m ä ä n , salapoliisiromaaneihin j a poliisiromaaneihin. T ä m ä jaottelu o n kuitenkin karkea j a on luonnollista, että tietyissä tapauksissa ei selvää rajaa poliisiromaanin ja salapoliisiromaanin välille voida vetää. Esimerkiksi Georges Simenonin Maigret on poliisi a m m a t i l t a a n , m u t t a toisaalta Simenonin kirjoissa esiintyy paljon perinteisen salapoliisiromaanin aineksia m m . juonikuvioissa. Poliisi saattaakin toimia tietyissä tapauksissa kuin harrastelijasalapoliisi. P a r h a i m m a n kuvan jaottelusta a n t a a kuitenkin se, että kun h u o m i o i m m e alalajien olemassaolon niin poliisikuin salapoliisiromaaneissakin poistuvat useat näennäiset ristiriitaisuudet. Kumpikin dekkarin m u o t o voidaan näet j a k a a m m . perinteiseen, " k o v a k s i k e i t e t t y y n " j a psykologiseen osa-alueeseen, vaikka sama kirja saattaa kuulua y h t a i k a i sesti useampaan a l a r y h m ä ä n . Perinteistä salapoliisiromaania edustavat puhtaimmillaan esim. Christien Poirot-kirjat j a A r t h u r C o n a n Doylen Sherlock Holmesit. Kovaksikeitetyn salapoliisiromaanin klassikkoina voidaan taas pitää R a y m o n d Chandlerin j a Dashiell H a m m e t t i n teoksia. Psykologista salapoliisiromaania edustavat puolestaan m m . j o edellämainittu Patricia Highsmith j a vastaavanlaista osittain poliisiromaaniksi luokiteltavaa suuntausta Georges Simenon. Kovaksikeitetyistä poliisiromaaneista alan ehdoton kärkinimi on Ed McBain, j o n k a teokset ovat McBainin o m a n näkemyksen m u k a a n olleet esikuvina meilläkin niin suositulle TV-sarjalle Hill Street Blues. Edellä esitetty jaottelu on pitkälle tulkinnanvarainen, kuten useimmat jaottelut, m u t t a sen tärkein tehtävä onkin rajata dekkarin piiriin kuuluvaksi ainoastaan kaksi em. päälajia. Tällöin dekkareita eivät ole m m . jännityskirjat. On totta, että esim. vakoiluromaaneissa on paljon yhtymäkohtia salapoliisiromaaneihin varsinkin j u o n e n osalta, mutta henkilökohtaisesti katson niiden kuitenkin olevan o m a kirjallisuudenlajinsa, j o k a on sukua dekkareille, m u t t a ei kuitenkaan kuulu niihin. Poliisiromaanit taas voidaan mielestäni laskea m m . edellä esitetyn Maigret-esimerkin valossa kuuluviksi dekkareihin. Hämäystä viime sivuille Salapoliisiromaanille on tyypillistä arvoituksen ensisijaisuus. Rikoksen täytyy olla uskottava, m u t t a dekkarin eräs perusedellytys on juonen a r v a a m a t t o m u u s . H ä m ä y s on kein o , jolla rikollinen yrittää peittää jälkensä onnistuen aina viimeisille sivuille saakka, jolloin yllätyksellinen ratkaisu paljastetaan lukijalle. Eniten t ä m ä sääntö pätee nk. perinteisille salapoliisiromaaneille, kuten Christielle, J o h n Dickson Carrille ( = Carter Dickson) j a Sayersille. Kirjailijat pyrkivät j u u r i tämäntyyppisissä klassisissa salapoliisikertomuksissa keksimään mitä erikoislaatuisempia m u r h a t a p o j a . Poliisiromaanit taas puolestaan eivät niinkään usein painota monimutkaista juonirakennelmaa vaan sen sijaan itse toiminta j a sen kuvaaminen saavat p ä ä h u o m i o n . Psykologisviritteisissä poliisiromaaneissa taas rikollinen on usein j o varhaisessa vaiheessa tunnistettu, hänen henkinen romahduksensa j a rikoksesta j o h t u v a rangaistus sekä rikoksen tekijän psykologiset motiivit ovat seikkoja, j o t k a pitävät lukij a n mielenkiintoa vireillä. M u u n muassa Simenon h a r r a s t a a juuri em. kaltaista psykologista kuvausta samoin kuin suomalainen Matti Yrjänä Joensuu Harjunpää -kirjoissaan. Varsinkin tämäntyyppisissä dekkareissa on usein voimakastakin yhteiskunnallista kritiikkiä j a ihmismielen analyysia. Perinteinen kulttuuri-ihmisten käsitys on ollut, että dekkarit ovat eräänlaisia toisen luokan painotuotteita, joidenka kirjallinen anti on lähinnä tyhjää t ä y n n ä . Viime vuosina on kuitenkin ryhdytty p e n ä ä m ä ä n tätä käsitystä vastaan aivan oikeutetusti. H y v ä dekkari on taidetta siinä missä muukin kirjallisuus. Taidetta pidetään yleensä ylevänä kulttuurina, mikä on varmasti t o t t a . M u t t a taiteen eräs kriteeri, n ä h d ä k seni sen peruskriteeri yhdessä omaleimaisuuden kanssa, on harmoonisuus j a esteettinen mielihyvä, j o n k a taideteos saa havaitsijassa a i k a a n . J a k u k a p a voisi väittää vastaan, etteikö hyvä dekkari saisi lukijassaan aikaan mielihyvää. Vastaavasti kun vertaamme dekkareita m u u h u n k a u n o kirjallisuuteen, o n todettava että hyvän dekkarin kieli on eittämättä aivan yhtä tasokasta kuin minkä t a h a n s a m u u n kaunokirjallisen teoksen kieli. Kun ajattelemme esimerkiksi R a y m o n d Chandlerin loistavia dialogeja, ei lukija voi olla m u u t a kuin mykistynyt ihastuksesta. Philip Marlowe, Chandlerin kirjojen sankari replikoi nasevasti iskien suoraan h e r m o o n . Mestarillisella dialogillaan sekä loistavalla ympäristönkuvauksellaan Chandler luo loistavaa sodanjälkeisen USA:n kritiikkiä, jossa osansa saavat niin yhteiskunnallinen mädännäisyys kuin yksilön eettisesti väärä toiminta. M o n i k a a n " v a k a v a m i e l i n e n " kirjailija ei yllä hänen yhteiskuntakritiikkinsä tasolle kovasta "tämäpoikatekeetaidett a o t s a r y p y s s ä " -mentaliteetista huolimatta tai osaksi ehkä sen t a k i a . Vastaavasti esimerkiksi historiallisia salapoliisiromaaneja kirjoittava Peter Lovesey m a a l a a eteemme elävän kuvan arkistokraattisesta viktoriaanisuudesta j o k a vallitsi 1800-luvun lopun Englannissa. Paljon myös roskaa On t o t t a , että dekkari-nimikkeen alla julkaistaan paljon roskaa sekä keskinkertaista viihdettä, j o k a ei täytä niitä odotuksia, joita v a n n o u t u n u t dekkarifriikki kirjoilleen asett a a . T ä m ä on kuitenkin lieveilmiö, j o k a j o h t u u pitkälle siitä lapsipuolen asemasta, jossa dekkari on pitkään ollut. J a toisaalta sama ilmiö vaivaa myös muita taiteenaloja, kuten esimerkiksi elokuvaa. Miksi me sitten luemme dekkareita? Osittain se j o h t u u dekkareiden näennäisestä helppoudesta: salapoliisij a poliisiromaanit on helppo lukea yhdeltä istumalta suurempia ajattelematta. Viihteellisyys on tärkeä n ä k ö k o h t a , j o k a ei kuitenkaan vähennä dekkareitten arvoa. Hyvä dekkari sisältää näet useita eri tasoja, joilla se voidaan lukea j a käsitt ä ä . Ajattelemalla dekkareista löytyy paljon m u u t a k i n kuin vain kevyen j a viihteellisen j u o n e n . Hyvässä taideteoksessa on aina useita eri tasoja joilla se voidaan tulkita. Pako Toisaalta ihminen kaipaa p a k o a todellisuudesta j a dekkarit ovat oiva väylä siihen. Voimme tutustua aatteelliseen ympäristöön j o k a on meille vieras j a ennen kaikkea meissä piilevät oikeudenmukaisuuden kaipuun piirteet saavat dekkareissa palkkionsa. Syyllinen j ä ä kiinni — ainakin yleensä — j a eettinen oikeustajumme saa vahvistusta. Toisaalta meidän on mahdollista tyydyttää myös rikollisia tarpeitamme dekkareiden avulla j a samaistua hyvään tai p a h a a n . Me voimme siis tyydyttää rikolliset mielihalumme dekkareiden avulla j a sen mahdollistaa j u u r i lukijan todellisuuden j a dekkarin fiktion maailman välinen suuri eroavuus. Meissä jokaisessa piilee rikollinen elementti j a on eettisesti hyväksyttävää päästää pimeä puoli esiin dekkareissa. Dekkarit ovat taidetta siinä missä m u u k i n kaunokirjallisuus. M u t t a on muistettava, että on olemassa hyviä dekkareita j a h u o n o j a dekkareita, niinkuin on olemassa hyviä elokuvia j a h u o n o j a elokuvia. Se j o k a kutsuu taiteeksi vain " v a k a v a a " kertomakirjallisuutta u n o h t a a että taide on lavea määritelmä. Pelkkä intelligentsijan sisäinen huulenheitt o ei ole taidetta — siihen tarvitaan paljon e n e m m ä n . J a toisaalta kirjojen korkeat myyntiluvut eivät ole häpeäksi — myyvä dekkari on myös olla hyvä. ARI HAASIO Minkäs sille voi, kun Luoja miehen sellaiseksi loi... Pahan ongelma on varmasti vaikeimpia mihin kirjailija saattaa tarttua. Mitä taitavampi ihmiskuvaaja hän on, sitä ymmärrettävämmäksi hänen henkilöhahmojensa toiminta ja kohtalo muodostuu. Hyvästä kirjallisuudesta ei saa aineksia yksiviivaisiin moralismeihin, vaan se viittaa aina asioiden monimutkaiseen luonteeseen. Jäljet tässä perinteessä pistäytyvät Dostojevskin ovella. Kirjailija saattaa myös jättää tunnustamatta pahuuden ongelmaksi lainkaan. Siinä ajassa, mikä lukijalta menee, kun dostojevskilainen henkilö kääntää kylkeä ullakkokamarissaan, punnitaan jossakin suurkaupungin kadulla ihmishengen arvo ja vähäiseksi havaitaan. Kirjailija saa olla vikkelä tutkintakirjuri ehtiäkseen viedä paperille kuka pummasi tupakkaa väärältä mieheltä. Tällaisen maailman on varsinkin amerikkalainen kirjallisuus ansiokkaasti kuvannut. Ammu ensin ja kysy sitten Esa Sariola on suomalaiseksi kirjailijaksi harvinaisessa määrin tuota läntistä metodia hyödyntävä. Dekkarin varsinaisten ammattilaisten, niiden harvojen, ohella on täälläkin tietysti esiintynyt Hemingwayn nimiin viedyn kovan, toiminnallisen tyylin edustajia — Veijo Meri osassa tuotantoaan samoin kuin Antti Tuuri —mutta aiheiltaan he ovat voimakkaasti liittyneet suomalaiseen ilmapiiriin. Sariolan toisen kirjan, esikoisromaanin Rakas ystävä ilmestyttyä kirjoittiMatti Paavilainen sen alkavan kilpailla kansainvälisessä sarjassa. Kansaivälisyyteen Sariolan nähdäkseni liittää hänen universaali aihepiirinsä — liikemaailma ja valta. Kuolemaani saakka on niitä romaaneja, jotka pelaavat kuin väitöskirja: kaikki on mietitty ja se mikä otetaan esiin myös aikanaan perustellaan. Syytä sen on sellainen ollakin, sillä niin huimia tarinoita Sariola tilaisuuden saatuaan kertoo. Erkki Romaanin kahdesta aikatasosta varhaisempi sijoittuu kuluvalle vuosikymmenelle, toinen tulevaan vuosituhannen vaihteeseen. Alussa päähenkilö Erkki on 33-vuotispäivänsä kynnyksellä. Hän on kolmannen tasavallan toivo, nuori ja loputtoman dynaaminen liikemies. Hyvin toimeentulevan ihmisen henkinen kriisi ei ole yllätystekijä tässä kirjassa: Erkki alkaa juhlia merkkipäiväänsä kahden viikon varaslähdöllä, aina yksi ja raskaasti viskeissään. Syntymäpäivä tulee vietettyä, hän ei horjahda urallaan kuten liiketuttavat ounastelevat. Jotakin hän tuntuu kuitenkin etsivän — tarkoitusta elämään? "Erkki pysököi autonsa kadunvarteen kaupunginosassa, jonka lävitse hän usein oli ajanut autolla, mutta jossa hän vain harvoin käveli. Satakunta metriä kaupunginosan pääkadusta syrjässä, yhtenäisenä jatkuvassa korkeassa kivitaloseinämässä, oli porttikäytävä, jota hän etsi. Kun hän tuli sisäpihalle, hän näki vastapäätä pihaa vinosti edessään neonvalokirjaimet TOTUUDEN SEURAKUNTA. Hän heitti savukkeensa lätäkköön, käveli pihan yli ja meni sisälle." Tuo oli yksi niitä taitavasti sijoiteltuja juttuja, jotka tuovat mieleen Raymond Chandlerin ohjeen: "Jos et keksi miten jatkaa, pistä mies tulemaan sisälle ase kädessä." Käy selväksi että tarkoituksen Erkki elämälleen löytääkin Totuuden seurakunnasta — ei tosin uskontoa vaan vallan. Piruja piruparka Suomalaisessa nykyproosassa on ehditty havaita uusi, demonologiseksi ihmiskuvaukseksi jossakin yhteydessä ristitty linja, johon Esa Sariola mm. Annika Idströmin ohella on liitetty. Vanha kansanperinne on siinäkin viisas, että se kuvaa Pirun, absoluuttisen pahan, Piruparkana, säälittävän koomisena hahmona. Kirjailijalle saattaa olla houkutus luoda maailmankirjallisuuden satanistisin, ehdottomasti pahin henkilöhahmo niin ettei mitään rajaa, ja sitä tietä huomaamattaan suistua pahuuden abstrahointiin, tahattomaan komiikkaan. Rajoilla Sariolakin keikkuu, mutta pelastautuu uskottavuuden puolelle tärkeän ratkaisun avulla, hieman kiertotietä. Hän nimittäin kuvaa suljettua yhteisöä, Totuuden seurakuntaa, ja siitäkin kaikkein fanaattisinta osaa, Erkin henkilökohtaista pienoi&armeijaa. Kaikki mahdoton ja mahdollinen näyttää sen piirissä toteutuvan, ajoittain se muistuttaa ihmismielen laboratoriota, jossa kirjailijan psykologinen ammattitietämys tulee peittelemättä esille. Aikatasoista myöhäisemmällä on myös olennainen tehtävä. Siinä Matin, Erkin pojan, tyttöystävän ja sittemmin vaimon kertomukset valottavat Erkin perheen elämää ulkoapäin, jotenkuten puhdasta julkisivua. Totuus Totuuden seurakunnasta paljastuu lopussa nuorelle polvellekin. Seurakuntaan Sariola on kasannut pahuuden rekvisiitan uusnatseista Abraxas-jumalaan (Erkin olemus miestensä silmissä). Sillä on sijansa manipuloinnin välineenä, Erkin kiistattoman vallan ylistykseksi. Koheltamisen taustalla vaikuttaa valtataistelun varsinainen jännitysmomentti Erkin ja seurakunnan aikoinaan perustaneen Saarnaajan välillä. Juonenkulku on loppua kohden jopa vauhdikas ja sarjafilmimäisen pyssynheiluttelun lomaan Sariola on ripotellut muutamia, kekseliäisyydessään hatunnostonarvoisia väkivaltajaksoja, joiden luulisi etovan kaikennähneintäkin vidioottia. Kuolemaansa saakka Häikäilemättömyys, jolla Sariola kaataa maailmankuvansa lukijan silmille, herättää luonnollisesti normaalia valppaamman kriittisyyden, vie romaanin suurennuslasin alle. Sinänsä hyvä seikka. Miten Erkki saattaa toimia kuten toimii? Onko tämä nyt tosi, illuusioton kuva nykyihmisestä? Kertojaääni pysyttelee mahdollisimman viileänä, etten sanoisi kliinisenä. Ei olisi miellyttävää kuunnella senäänistä ihmistä. Se rakentaa romaanin pala palalta vääjäämättömän tuntuisesti, tietäen ettei ole vähääkään sympaattinen, ja niin ollen tarjoaa vain kuivakkaita, huolellisesti punnittuja lauseita. Erkistä se selviää yllättävän vähällä vaivalla. Täysin relativistinen arvomaailma ei edellytä unohtumattoman syvän henkilön luomista, riittää fyysisesti ja henkisesti harvinaisen voimakas toiminnanmies toteuttamaan loogista tapahtumaketjua. Tällainen lattea sieluttomuus takaa menestyksen nykymaailmassa, tuntuu Sariola viestittävän. Emmi, Erkin vaimo, luonnehtii Erkin lyhyesti: "Minussa on pahuutta, mutta jos en sairastu, se ei tule esiin. Sinä olet toisenlainen. Sinä et sairastu koskaan. Mutta kykenet mihin tahansa." Pekka Kuusisto Esa Sariola: Kuolemaani saakka Otava 1986
10 Ympäristönsuojelu on groteskilla tavalla puutteellista Inter Press Service — M a a i l m a n p a n k i n pääjohtaja Barber Conable sai äskettäin kirjeen neljältätoista ympäristöjärjestöltä. Kirjeen aiheena oli M a a i l m a n p a n k i n tekemä tutkimus ympäristöongelmien ottamisesta h u o m i o o n pankin rahoittamissa kehityshankkeissa kolmannessa maailmassa. T u t k i m u s on "groteskilla tavalla puutteellinen", sanoo kirjeen laatinut amerikkalainen Bruce Rich. Rich väittää, että M a a i l m a n p a n k k i j a r r u t t a a ympäristöongelmien käsittelyä. H ä n e n arvosteluun yhtyvät lukem a t t o m a t ympäristöjärjestöt kaikkialla maailmassa. Maailm a n p a n k i n kehityshankkeita vastaan on käyty j o pitkään k a m p a n j a a , sillä pankin rahoittamien kehitysongelmien väitetään olevan usein tuhoisia luonnolle. M a a i l m a n p a n k k i on m a a i l m a n t a l o u t t a ohjaava luottolaitos, j o k a liikuttelee 80 miljardin dollarin r a h a m ä ä r ä ä . Se rahoittaa kehitysmaiden hankkeita, joista monet ovat suurisuuntaisia j a kalliita. S u u r p a d o t , teollinen vientiin s u u n t a u t u n u t m a a t a l o u s , sähköistys j a metsäteollisuus kuuluvat M a a i l m a n p a n k i n suosimiin rahoituskohteisiin kehitysmaissa. Viime aikoina esillä on ollut erityisesti trooppisten sademetsien t u h o u t u m i nen kaupallisten hakkuiden j a maanviljelyn vuoksi. J o t t a trooppisten metsien häviäminen saataisiin pysäht y m ä ä n , tarvitaan t a r k k o j a sääntöjä hakkuille, tunnetut ympäristöjärjestöt M a a n ystävät j a Maailman luonnonsäätiö ehdottavat. Nykyiset hakkuumenetelmät ovat tuhlaavia, j a metsäyhtiöiden perässä seuraavat salakaatajat, kaskiviljelijät j a muut metsien käyttäjät, j o t k a täydentävät t u h o t . Metsien kaupallinen h a k k a a m i n e n oli runsaat kymmenen vuotta sitten syynä ympäristöliikkeen n o u s u u n Intiassa. Himalajan vuoriston rinteillä paikalliset asukkaat voittivat kamppailun metsiensä puolesta, mikä oli lähtölaukaus kampanjointiin ympäristön puolesta eri puolilla Intiaa. Kaksi vuotta sitten Intiassa hyväksyttiin ympäristönsuojelulaki, j o k a vei ympäristöliikkeen uusien ongelmien eteen. Nyt ympäristöliike yrittää elvyttää itseään suunnittelemalla " v i h r e ä n v e r k o s t o n " luomista osallistumaan paikalliseen poliittiseen p ä ä t ö k s e n t e k o o n . Useimmat ympäristöongelmat ovat paikallisia, j a ydinkysymyksenä on paikallisten luonnonvarojen hallinta, Intian vihreät perustelevat. Kaskiviljelyä Tain alueella Norsunluurannikolla / W W F / prof. U . Rahm Maailmanpankki tuhoaa ympäristöä Washington (IPS — Jonathan Friedland) Kansainväliset ympäristöjärjestöt syyttävät Maailmanpankkia ympäristöongelmien jättämisestä vaille tarpeeksi suurta huomiota kolmannen maailman kehitysohjelmissa. Neljäntoista kansalaisjärjestön edustajat lähettivät maaliskuussa Maailmanpankin pääjohtajalle. Barber Conablelle kirjeen, jossa arvostellaan VVashingtonissa päämajaansa pitävän luottolaitoksen tekemää sisäistä tutkimusta "Ympäristö, kasvu ja kehitys". Pankkia syytetään konkreettisten toimien puutteesta ympäristökysymyksissä. Maailmanpankin tutkimus on määrä esittää VVashingtoniin huhtikuun 10. päivänä kokoontuvalle pankin kehityskomitealle, johon kuuluu 22 maan valtionvarainministerit. Suurpatoja Kiinaan Tutkimus on tarkoitettu vastaukseksi ympäristöjärjestöjen jo pitkään käymälle kampanjalle maailmantaloutta läntisten teollisuusmaiden äänivallan turvin ohjailevaa pankkia vastaan. Myös eräät hallitukset ovat huolissaan Maailmanpankin kehitysmaissa rahoittamien hankkeiden ympäristövaikutuksia. Arvostelijoihin kuuluu S a h a b , Malesia myös Yhdysvallat. Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID on luetteloinut 20 Maailmanpankin kehityshanketta, joiden arvioidaan aiheuttavan vakavia vahinkoja ympäristölle. Listaan kuuluviin projekteihin kuuluvat muun muassa suurpadot Intiassa ja Kiinassa, sähköistysohjelma Brasiliassa ja kastelujärjestelmän rakentaminen Burmassa. Maailmanpankki rahoittaa näitä kyseenalaisia kehityshankkeita noin viidellä miljardilla markalla. Kehitysyhteistyövirasto ei laatinut listaa oma-aloitteisesti vaan Yhdysvaltain kongressin vaatimuksesta. Kongressi hyväksyi viime vuonna asiaa koskevan lain. Ympäristöjärjestöjen ja amerikkalaisten viranomaisten arvostelu nostaa ympäristökysymykset keskeiselle sijalle Maailmanpankin toimintaa arvioitaessa, halusi pankki sitä tai ei. Ympäristöryhmät haluavat, että Maailmanpankki palkkaisi lisää ympäristökysymyksiin erikoistuneita tiedemiehiä ja neuvonantajia. Kehityshankkeiden seuraaminen pitäisi järjestää kunnolliseksi, kolmannen maailman ympäristöjärjestöjen kanssa tulisi tehdä yhteistyötä ja lisää rahaa olisi suunnattava ympäristönsuojelun kannalta hyödyllisiin hankkeisiin. Maailmanpankin virkamiehet puolustavat väittämällä, että ympäristöjärjestöt ovat tulkinneet väärin sisäisen tutkimuksen tarkoitusta. Ympäristöongelmia ei ole koskaan käsitelty pankin kehityskomiteassa, ja raportin tarkoituksena on mieluummin tutustuttaa komiteassa istuvat ministerit aiheeseen kuin esittää mitään toimenpiteitä, eräs johtava virkamies selittää. Pääjohtaja Conablelle lähetetyn kirjeen laatinut Bruce Rich, joka on "Ympäristön puolustusrahasto" -nimisen järjestön lakimies, sanoo, että Maailmanpankin kehityskomitealle laatima tutkimus on "groteskilla tavalla puutteellinen". "Maailmanpankki jarruttaa ympäristöryhmien huolenaiheiden ottamista käsittelyyn", Rich väittää. Jenkitkin tyytymättömiä Rich huomauttaa, että myös Yhdysvaltain kongressin ympäristökysymyksissä aktiivisimmat jäsenet molemmista suurpuolueista ovat yhtä lailla tyytymättömiä Maailmanpankin esitykseen. Maailmanpankin kehityskomitean raportissa suositellaan, että pankki kiinnittäisi enemmän huomiota ympäristöasioihin "vaihtamalla näkökulmaa perinteisestä ympäristötaloudesta ja kustannus-hyöty -analyyseista sellaisten taloudellisten instrumenttien käyttöön, jotka on suunniteltu sovittamaan yhteen ympäristön, kasvun ja köyhyyden lievittämisen tavoitteet". Tutkimuksessa kehotetaan pankkia "lisäämään yrityksiä nostaa politiikan tekijöiden tietoisuutta" ympäristöasioissa. Kohteena ovat erikoisesti kolmannen maailman johtajat, joita halutaan myös laajempaan yhteistyöhön teollisuusmaiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Tällaisia lauselmia ympäristöryhmät pitävät ylimalkaisina ja puutteellisina. Kiistäessään jarrutussyytteet Maailmanpankin edustajat painottivat, että pankki on laatimassa perusteellisempaa tutkimusta ympäristöpolitiikastaan. Muutosta luvataan, kun pankki saa valmiiksi koko toimintaansa koskevan uudelleenjärjestelyn, jolloin "luultavasti" hyväksytään uudet suositukset ympäristökysymysten hoitamiseksi. Suositusten pitää olla "käytännöllisiä, hyödyllisiä ja tehtävissä olevia", Maailmanpankin virkailijat luonnehtivat. • • • VVashingtonissa Maailmanpankkia seuraavien tarkkailijoiden mukaan kansainvälisten ympäristöjärjestöjen arvostelu on selvästi lisännyt Maailmanpankkia kohtaan painetta, että ympäristökysymykset todella otettaisiin keskeisemmälle sijalle pankin rahoittamissa kehityshankkeissa. Maailmanpankki itse myöntää, että sen on tehtävä jotakin ympäristöasioiden hoitamiseksi. Muuten kehitysprojektit alkavat uhata ympäristön lisäksi myös pankin omaa arvovaltaa, eräs johtava virkamies ennustaa.
11 Sademetsien tuhoutuminen johtaa myös apinalajit sukupuuton partaalle. Varsinkin ihmisapinat eli gorillat, simpanssit ja orankit ovat häviämässä maapallolta. Kuvassa nuoria orankeja Sumatralta Indonesiasta / WWF/ Georg Gerster Trooppisille hakkuille ehdotetaan sääntöjä Bryssel (IPS) Maan ystävät ja Maailman luonnonsäätiö ehdottavat sääntäjen laatimista hakkuille trooppisissa sademetsissä, jotka ovat tuhoutumassa kovaa vauhtia. Intian vihreät politiikkaan Ehdotus on osoitettu Euroopan yhteisölle Ecrlle, joka on Japanin jälkeen maailman toiseksi suurin teooppisten puulajien käyttäjä. Suositus julkaistiin maaliskuussa ilmestyneessä Euroopan puukauppaa käsittelevässä raportissa. Raportin laatineet järjestöt vaativat eurooppalaisia yhtiöitä ostamaan puuta vain sellaisilta yrityksiltä, jotka voivat taata myymänsä raaka-aineen olevan peräisin ympäristön kannalta kestävästi hoidetuista metsistä. Yhtiöitä kehotetaan kiinnittämään huomiota hakkuummenetelmiin. Puutavara tulisi ottaa talteen mahdollisimman tarkasti, jotta turhilta hakkuilta vältyttäisiin. Hakkuiden pitäisi tuottaa mahdollisimman vähän vahinkoa luonnolle. Maan ystävät ja Maailman Luonnonsäätiö, molemmat johtavia ympäristöjärjestöjä, ehdotavat muös rahaston perustamista trooppisten metsien suojelemiseksi. Varat tulisi kerätä metsäteollisuudelta, kansainvälisiltä kehitysyhteistyöjärjestöiltä sekä teollisuusmaiden hallituksilta. EC avainasemassa EC on järjestöjen mukaan avainasemassa, sillä eurooppalaiset yhtiöt omistavat suuria metsäalueita varsinkin Afrikassa. LänsiEuroopan osuus trooppisten puiden tuonnista on määrällisesti 40 prosenttia ja arvoltaan 32 prosenttia. Puutavarakauppa on syynä trooppisten metsien häviämiseen erikoisesti LänsiAfrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Brasiliassa. Malesiassa, Filippiineillä, Norsunluurannikolla ja Gabonissa, EC:n tärkeimmissä tuontimaissa, trooppisten metsien tuhoutuminen on edennyt kriittiseen pisteeseen kaupallisten hakkuiden vuoksi. Järjestöjen mielestä metsien tuhoutumisen syyksi usein mainittu polttopuun kerääminen ei ole hakkuiden veroinen ongelma lukuunottamatta Saharan etelälaidalla Afrikassa sijaitsevaa Sahelin aluetta. Ryöstöhakkuita Metsäyhtiöiden hakkuumenetelmät ovat johtaneet laajempiin tuhoihin kuin olisi tarpeellista, raportti väittää. YK:n maatalousjärjestön FAO:n mukaan jokaista hyödyksi saatavaa kuutiometriä kohti trooppisiin metsiin jää yksi kuutiometri hukkapuuta tuhlaavien hakkuutapojen vuoksi. Lisäksi jalostus syö vielä yhden kuution puuraaka-ainetta. Hakkuut aiheuttavat myös vahinkoja ympäröivissä metsissä, ja metsäyhtiöiden perässä tulevat usein muut metsien käyttäjät täydentämään tuhot. Karjankasvattajat, kaskiviljelijät ja polttopuun kerääjät pääsevät arvokkaisiin metsiin sen jälkeen kun metsäyhtiöiden rakentamat tiet ovat avanneet sinne reitit. Länsi-Afrikan rannikolla Guineasta Nigeriaan sademetsät ovat hävinneet viiden prosentin vuosivauhdilla tämän vuosikymmenen aikana. Metsien tuhouduttua monet aikaisemmin tärkeät puun vientimaat ovat saaneet havaita tulolähteen kuivuvan. Nigeria, Togo, Senegal, Benin ja Norsunluurannikko ovat maita, joissa metsien tuhoutuminen on alkanut vaikuttaa vientituloihin. Vuoriston sademetsää Fraser's Hiililtä Malesiasta /WWF/ Ken Scriven Delhi (IPS — Rajiv Tiwari) Intian ympäristöliike on päätymässä yhteisymmärrykseen, että ympäristönsuojelua ei voida erottaa paikallispolitiikasta. Ydinkysymyksenä on Intiassa luonnonvarojen omistus ja hallinta. Maaseudun kylissä toimivat ympäristöaktivistit kertovat, että useimmat ongelmat tulevat esiin paikallistasolla, eikä tavallisilla ihmisillä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmien ratkaisuun ja luonnonvarojen käyttöön. Tästä syystä "jopa köyhät ovat vieraantuneet ympäristöstään", Delhissä sijaitsevan tiedeja ympäristökeskuksen raportti kertoo. vihreä verkosto Keinona osallistua paikallispolitiikkaan on esitetty eräänlaisen "vihreän" verkoston luomista Intiaan. Verkosto muodostuisi paikallisista kansalaisneuvostoista. Malli on haettu EteläAmerikassa sijaitsevasta Kolumbiasta, jossa on käyty "vihreää kampanjaa" paikallisten kansalaisneuvostojen perustamiseksi. Neuvostoja on jo yli 800, ja ne ovat monin paikoin onnistuneet vaikuttamaan luonnon käyttöön alueillaan. Intiassa ympäristöliike ei kuitenkaan ole vielä onnistunut sopimaan vihreän verkon organisaatiosta, vaikka laaja yhteisymmärrys Kolumbian mallin mukaisen järjestäytymisen tarpeellisuudesta onkin jo ilmeisesti olemassa. Ympäristöliike on Intiassa saavuttanut useita näyttäviä voittoja, joista ensimmäinen oli 1970-luvun puolivälissä Himalajan vuoristokylissä Pohjois-Intiassa käyty taistelu metsien puolesta kaupallisia hakkuita vastaan. Hallitus joutui taipumaan ja kieltämään hakkuut 15 vuoden ajaksi Himalajan rinteillä Uttar Pradeshin osavaltion pohjoisosassa. Toinen suuri voitto oli hallituksen pakottaminen luopumaan Keralan osavaltioon Etelä-Intiaan suunnitellusta suurpadosta. Pato olisi tuhonnut ainutlaatuisen trooppisen ympäristön. Himalajan ja Keralan voittoja seurasi useita pienempiä mutta laajalle levinneitä kamppailuja ympäristön puolesta. Intian hallitusta vaadittiin muuttamaan politiikkaansa niin, ettei elintärkeitä metsiä uhrattaisi kaupallisille hakkuille, vaan että pyrkimyksenä olisi metsien suojelu. Vuonna 1985 Intian parlamentti viimein hyväksyi ympäristönsuojelulain. Laki merkitsi virallista hyväksymistä ympäristöaatteelle. Hallituksen virallinen hyväksyminen vei kuitenkin tuulen ympäristöliikkeen purjeista. Vuosikymmenen ajan vallinnut kamppailun henki oli ohi. Monet ympäristöliikkeen jäsenet alkoivat kuitenkin nähdä tarpeen erottaa hallituksen ylhäältä tuleva ympäristönsuojelu paikallistason toiminnasta. Seurauksena oli ajatus vihreän verkoston perustamisesta toimimaan kanavana alhaalta päin ylös hallintoelimiin.
12 Sääntöremontti JYY:ssä DEMOKRATIA LAAJENEE JYY:n hallitus 10. 4. 1987 klo 12—16.05 Vaihdan talo, Joutsa Hallitus päätti: — esittää edustajistolle, että edustajisto katsoo Keijo Variksen aloitteen johdosta tehdyt selvitykset riittäviksi ja etteivät aloitteet aiheuta lisätoimenpiteitä — merkitä Travela Oy:n yhtiökokouksen tiedoki — JYY:n henkilökunnan pääsiäisen ajan työaikajärjestelyistä — vahvistaa kalenterin toimittajan Helena Seppälän työsopimuksen — julistaa työleiripaikat haettaviksi — jakaa järjestöjen yleisavustukset esityksen mukaisesti — nimetä Ari Heikkisen opintoja sosiaalisihteerin viran sijaiseksi — antaa edustajistolle vastauksen eräiden jäsenten eroanomukseen ja esittää vastausta merkittäväksi tiedoksi. Päätösluettelon vakuudeksi: Matti Tanskanen pääsihteeri Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan perussääntöä uusitaan parhaillaan. Nykyinen perussääntö on vuodelta 1974. Sääntötyöryhmä on tehnyt esityksen, jonka henki on demokratian laajentaminen. Ylioppilaskunnan yleinen kokous, jäsenäänestys ja aloiteoikeuden laajentaminen ovat uudistuksia, joiden avulla JYYm jäsenet pääsisivät paremmin vaikuttamaan päätöksentekoon. Yleinen kokous olisi esityksen mukaan neuvoa-antava keskustelufoorumi, joka varmasti helpottaisi ylioppilaskunnan korkeimman päättävän elimen eli edustajiston päätöksentekoa. Jäsenistön mielipidettä kuunneltaisiin myös vaalien välillä. Hallitus kutsuisi kokouksen koolle keskustelemaan ja ilmaisemaan kantansa milloin edustajisto tai hallitus harkitsee syytä olevan tai milloin vähintään 200 ylioppilaskunnan jäsentä sitä kirjallisesti pyytää. Päättäjät voisivat kuulostella jäsenistön mielipidettä myös neuvoa-antavan jäsenäänestyksen avulla. Sääntötyöryhmä esittää myös, että ylioppilaskunnan piirissä toimivalla järjestöillä tai 50 ylioppilaskunnan jäsenellä yhdessä olisi oikeus tehdä aloitteita edustajistolle. Kaksivuotinen vaalikausi Lähes kaikissa Suomen ylioppilaskunnissa on kaksivuotinen vaalikausi. Harvoihin poikkeuksiin, joissa on yksivuotinen, kuuluu JYY. Sääntötyöryhmä esittää kaksivuotista vaalikautta myös meille, koska vuosi on niin lyhyt eli kevät menee opetteluun ja syksy vaaleihin. Yksivuotinen vaalikausi on aiheuttanut vaaliväsymystä, josta kertoo äänestysprosentin sinnittely kahdenkymmenen paikkeilla. Uudet vaalit voitasiin järjestää myös kesken edustajiston toimikauden, jos 2/3 edustajiston jäsenistä näin haluaa. Toimintakyvyttömästä edustajistosta olisi mahdollisuus päästä eroon kesken toimikauden. Edustajiston toimikausi alkaa nykyään tammikuun 1. päivänä. Sääntötyöryhmän esitys on, että toimikausi alkaisi jo joulukuun alussa. Uusi hallitus olisi kasassa ennen vuoden vaihdetta. Hallitus pystyisi aloittamaan työskentelyn noin kuukautta aikaisemmin kuin nykyään. Ryhmien pitäisi uudistuksen jälkeen "tunnustella" hallitus rivakammin. Edustajisto pitäisi järjestäytymiskokouksen vuosittain joulukuun 1. ja 14. päivien välisenä aikana, vaikka toimikausi olisi kaksi vuotta. Ylioppilaskunnan puheenjohtajisto ja hallitus valittaisiin vuosittain. Hallituksen muodostaja Edustajiston tehtävänä on valita hallitus käyttämään ylioppilaskunnan hallinto-, puheja toimeenpanovaltaa. Tällä hetkellä hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Sääntötyöryhmän esityksen mukaan edustajisto valitsisi hallituksen muodostajan. Hallituksen jäsenet valittaisiin hallituksen muodostajana esityksestä. Mikäli hallituksen muodostajaa ei valita tai mikäli muodostajan esitystä hallitukseksi ei hyväksytä, jatkaa edustajisto kokoustaan seitsemäntenä arkipäivänä. Tätä menettelyä jatkettaisiin kunnes hallitus olisi valittu. Hallitukseen kuuluisivat hallituksen muodostaja puheenjohtajana ja 7—9 jäsentä. Hallitus valitsisi keskuudestaan varapuheenjohtajan. Perussääntöön kirjattaisiin nyt ensimmäisen kerran, että hallituksen on sovittava sisäisesti tehtäväjaosta. Tämän vuoden hallituksessa jokaisella jäsenellä on oma tehtäväalue. Tämä pitkään poissa ollut käytäntö on antanut pontta hallituksen työskentelylle. Sääntöremontti koskettaa myös ylioppilaskunnan asuntoloiden hallintoa eli Kortepohjan ylioppilaskylää. Hallinnon toimivuuden ja uskottavuuden sekä asukasdemokratian toteutumisen kannalta on järkevää keventää ylioppilaskylän hallintoa. Esityksen mukaan varsinainen hallintoelin olisi asukasneuvosto, johon kuuluisi kymmenen jäsentä, joista kylän asukkaiden keskuudessa toimitettavalla vaalilla valittaisiin kahdeksan ja kylän työntekijät nimeäisivät kaksi jäsentä. Edustajisto saa sääntöremontin käsiteltäväksi kevään viimeisessä kokouksessa. Muutokset vaativat edustajistossa 3/4 äänten enemmistön kahdessa edustajiston kokouksessa. Muutokset tulevat voimaan vasta kun opetusministeriö on ne hyväksynyt. Tuomo Yli-Huttula sääntötyöryhmän pj. J Y Y j n RADIOl ä h e t y s V A P P U N A JYY:n tiedotystyöryhmän radioporukka on ennakkotietojen mukaan saanut jotakin aikaan, eli VAPPUAATTONA klo 18.00 on RADIO JYVÄSKYLÄN aalloilla (97.7 MHz) kuultavissa jonkinlaista ohjelmaa otsikolla ÄLÄ TÖNI MUN VAPPUHEILAA. Musiikin ja muiden spiikkien välillä radiosta kuullaan J u t t u a Kortepohjan yökylästä ja sikäläisestä opiskelijaelämästä. Psykologian laitoksen senssitutkimus on tarkastelun kohteena. Samoin k u i n Jyväskylän koulutuskeskus. Siellä sitä istutaan vappuna Kirkkopuiston vessanpöntöllä "jos vaikka se oikee sattuisi kohdalle". Kuunnelkaapas! L AKRYYLIPINNOITELATTIAT • Degadur Tiloihin missä tarvitaan: kestävyyttä, liukastumattomuutta, hygieniaa, vesitiiviyttä. SUOMENSELÄN SUOJAKATE KY Varsatie 11,41310 LEPPÄVESI, puh. (941) 632 343 tai a u t o o n 949 342 815 Lehti ei lopeta Jyväskylän ylioppilaslehti ilmestyy vielä ensi kuun puolellakin. Toukokuun toisella viikolla on ilmestymispäivä 13. 5. 87 ja aineistopäivä on edellisen viikon torstai eli 7. 5. 87, mutta erikseen sopimalla saa juttunsa lehteen vielä perjantainakin. Niin — se onkin sitten se kevään viimeinen — lehti nimittäin. Ilokivessä Vappupäivän aamuna klo 9 alkaen — sillivoileipiä — olutta ja musiikkia — vapaa pääsy Ylioppilaskunta KVTvaliokunta Kansainvälisen toiminnan valiokunta kokoontuu ti 5. 5. 1987 klo 12.00 yo-talon II kerros hallituksen kabinetti. HYVAA TYOTA OPISKELIJOILLE Suurimmissa kaupungeissa on samanlaisia yrityksiä kuin me olemme. Käymme tekemässä asiakkaidemme luona lyhytaikaisia toimistoalan työtehtäviä. Maksamme työstä työehtosopimuksiin perustuvaa palkkaa. Mikäli Sinulla on aiempaa kokemusta atk-tailentamisesta, puhtaaksikirjoittamisesta, sanojenkäsittelystä, puhelinpäivystyksestä, kirjanpidosta, palkanlaskennasta, toimistorutiineista, saatamme onnistua tarjoamaan Sinulle mielenkiintoisen työpaikan. Harjoittelemaan valitettavasti emme voi mennä. Jos olet innostunut sopivista työtilaisuuksista, lähetä nimija osoitetietosi Jyväskylässä meille: Ruuhkikset/Yrityksen Apupata ky., Lyseonkatu 2H201, 40100 Jyväskylä. Me lähetämme lisätietoa työtilaisuuksista. Muilla paikkakunnilla ottanet yhteyttä vastaaviin henkilöstöpalveluja tarjoaviin yrityksiin. Lyseonkatu 2 V ^ J M I M / Linja-autoasema 40100 Jyväskylä 10 HENKILÖSTÖPALVELUYRITYSTEN LIITTO RY. Cygnaeuksenkatu 2 Puh. 612 304 Ei aina samaa vanhaa vaan UUSIA IHMISIÄ UUSIA NÄKYMIÄ ELÄMYKSIÄ, ELÄMYKSIÄ TYÖLEIRI on mielekäs tapa nähdä maailmaa. Nyt sinulla on mahdollisuus hakea UNKARIIN (Debrecen, 5 paikkaa) 2.—21.7.87 PUOLAAN (Poznan, 4 paikkaa) NL:oon (Jaroslavl, 2 paikkaa) työleireille, jotka järjestetään ensi kesän loppupuolella. Leiriläiset maksavat itse matkansa, kaiken muun hoitelevat ja tarjoavat isännät. Työ on kevyttä ulkopuuhaa ja sen vastapainoksi järjestetään viikon ekskursio yms. tutustumista paikkoihin. Kolmelle onnekkaalle JYY voi tarjota myös STIPENDIAATTIPAIKAN: mahdollisuuden opiskella unkarin kieltä paikan päällä n. kuukauden mittaisella kurssilla. Aivan alkeitakin voi lähteä oppimaan. Matkarahat pitäisi kyllä olla omasta takaa. Sitovat (vapaamuotoiset) hakemukset toimitetaan perjantaihin 8. toukokuuta 1987 klo 15.00 mennessä KVT-valiokunnalle osoitteella JYYm keskustoimisto, Keskussairaalantie 2, 4 6 JKL. Päivämääriä yms. tarkempaa tietoa saat JYYm työleirisihteerikkö Arja Ollikaiselta, puh. 6 1 7 257, paikalla ainakin torstaiaamupäivisin. Voit myös käydä selailemassa luetteloa muista kansainvälisistä työleireistä. Jyväskylässä 10. 4. 1987 JYYm hallitus
129:89:95 79:95 ! g ^ g _ 49:95 NAHKA49:95 PUSEROITA kevään uudet värit SALKKUJA , 3 » £ NYT Cavalet SALKKU 469:Loukkuja , nahkapuoti' Kauppakatu 27 Jyväskylä TARJOUSHINNOIN Kokoontaitettava takuu SATEENVARJO
14 Jyväskylän hirmunäytelmä: MIES KURISTI, PALOITTELI VAIMONSA JA HEITTI LAIVALTA MEREEN Tosi t a r i n o i t a Oletteko kuulleet kaupungista, joka juhli 150-vuotissyntymäpäiväänsä paraatilla: hanuriyhtye marssi kirkkaanpunaisissa frakeissa ja vapaamuurariloosi ajoi polkuautoilla. Koko kaupunki osallistui juhlaan, jossa esiintyivät kaupunkilaiset itse. Kaupunki on Virgil Texasissa. David Byrne teki siitä elokuvan True Stories, joka toivottavasti nähdään pian Jyväskylässäkin. Byrne kertoo amerikkalaisia tositarinoita pikkukaupungin ihmisistä. Uskoo ken tahtoo. Satuin löytämään tositarinoita Jyväskylästä. Käsikirjoituksen ensimmäinen lause kuuluu: "Työelämän ja väestörakenteen voimakkaiden muutosten ympäröimä kuntasuunnittelu on ajautunut uusien kysymysten eteen." Niinpä kaupunginhallitus piti viime vuonna kaksi kahden päivän seminaaria ja kaupunginvaltuusto yhden yhden päivän seminaarin. Tuloksena oli mm. 60-sivuinen tiivistelmäluonnos "Jyväskylä vuonna 2010". Monta lusikkaa sopassa, jonka resepti ei ole uusi eikä ihmeellinen. Vuoteen 2010 mennessä teknologia määrää kaiken muun. Jyväskylästä on tullut tietotaajama, yritystutkimus ja kehittämistoiminta kukoistavat, pienteollisuudelle on luotu entistä parempia edellytyksiä. Teknologian vaatimusten mukaan luodaan vapaa-aika, palvelut, elämänarvot jne. Entä jyvskyläläiset vuonna 2010? Mitä muuta kaupunki tarjoaa kuin leipää ja sirkushuveja? Wild Wild Life Omakotitalossaan elää nainen, joka ei lainkaan nouse sängystä, istuu vain päivät pitkät vaihtamassa kaukosäätimellä TV-kanavaa. Mekaaninen lusikka syöttää häntä ja mekaaninen käsi kääntelee naistenlehden sivuja. Naisen ei tarvitse lähteä vuoteestaan, sillä hän on tarpeeksi rikas lojuakseen siinä koko elämänsä. Tarina voi olla tosikin tässä lottovoittajien kaupungissa. Joka tapauksessa työn merkitys on vähenemässä, vaikka tuskin protestanttisesta työmoraalista hevin luovutaan. Osa-aikatyö lisääntyy, opiskeluaika pitenee, eläkeikäraja alenee, keskimääräinen elinaika pitenee ja työaika lyhenee. Väestö toimii yhä suuremman osan elämästään työelämän ulkopuolella. Kun työ ei enää kelpaa elämän jäsentämiseen, tulee sen sijaan kulutus. Ei ole kovin välkkyä, mutta kuitenkin ihan asiallista todeta myös Jyväskylän kehittämissuunnitelmassa että "1960-lukulaisen osallistumista korostaneen elmäntyylin tilalle on tullut 1980-luvulla yksityisyyttä korostava kulutus-ja perhekeskeinen elämäntyyli." Tätä kulutusja perhekeskeistä elämäntyyliä varten Jyväskylääkin kehitetään Shopping is a f eeling Jyväskylä on alueellisesti niin pieni ettei asuinalueilla kannata nostaa kaupallisten palvelujen tasoa perustamalla useamman tyyppisiä tai paremmin varustettuja liikkeitä. Ruokakauppa, kampaamo ja kemikalio saavat riittää. Sen sijaan cityyn, ruutukaava-alueelle yliopiston ja Prisman väliin, rakennetaan forumeita pizzapaikkoineen, kauneudenhoito-, kuntoutus-ja jopa yksityisine lääkäripalveluineen. Tuntuuko tutulta? Paperinlaatijoiden mielessä häivähtelevät kuvat kaupungin liepeillä olevasta amerikkalaistyylisestä lähiöstä hoidettuine nurmikoineen. Voitte kuvitella miten lauantaisin on säpinää, kun isä ja äiti köyttävät lapset turvavöihin auton takapenkille, pikkusisko saa jättinallen kainaloon, ja perhe ajaa ostoskeskukseen. I vvanna video, I vvanna rock'n roll, Take me to the Shopping hali, laulavat lapset. Silloin on kadonnut Kauppakadulta se juopunut punkkari, joka pummaa neljää markkaa päästäkseen bussilla
15 Suomen Texasista kotiin. Sillä autokannan kasvu vähentää joukkoliikenteen taloudellisia toimintaedellytyksiä ja "autonkäyttömahdollisuudet omaamattomien ryhmien liikkumismahdollisuudet heikentyvät". Vuonna 2010 Jyväskylän metro on vielä suunnittelupöydällä. Mutta sen sijaan Keitele-Päijänne kanava on avannut meritieyhteydet Jyväskylään. Dream Operator Vuonna 2010 yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa on entisestään vahvistettu, läänin kattaa teknologiaverkko ja tutkimuksia tehdään vain talouselämän tarpeisiin. Sillä työelämän rakennemuutos tapahtuu Jyväskylässäkin. Teollisen työväestön kysyntä laskee. Tietotekniikka valtaa alaa. Se on jo nyt levinnyt kasvualoille, kuten toimisto-ja informaatiotehtäviin sekä toimihenkilöammatteihin. Markkinakysynnän rajat kohtaavat ennemmin tai myöhemmin teollisen työn tuotteita. Sen sijaan tietotuotannon määrää ja laatua voidaan kohottaa — erityisesti toimihenkilötyössä. Ylemmät toimihenkilöt ostavat uusia autoja, kun alemmat toimihenkilöt tylsistyvät epäitsenäiseen rutiiniin. Love for Säle Vuonna 2010 asunto-ongelma helpottuu, sillä nuoret ovat saanet perinnöksi omistusasunnot, jotka heidän vanhempansa hiellä, työllä ja säästämällä ovat hankkineet. Ja kaupungin keskustassa vanhentuneet suuret ikäluokat kulkevat käsikynkkää avolaitoksesta avolaitokseen. Tulette kuulemaan tarinoita "perhe-elämän ulkopuolelle syrjäytyneistä", sillä heitä on paljon. Säälittävä tapaus... mies joka teki itsestään TV-mainoksen kaapeliverkkoon: tämmöinen mä olen ja haluan naimisiin, soittakaa numeroon 123 456, vain tositarkoituksella. City of Dreams Tosi tarina Jyväskylän kulttuurielämästä vuonna 2010 lienee luettelo jo olemassaolevista kulttuuripalveluista höystettynä mainosilmaisuin erinomainen, korkeatasoinen, monipuolinen... "Konserttitoimintaa virittävät kaupunginorkesterin rinnalla monimuotoiset kevyen musiikin tapahtumat." Uskoisiko kukaan tarinaa kaupunginjohdon pitämästä seminaarista, jossa vilkkaasti keskustellaan kulttuurin kehittämisestä? Entä oletteko kuulleet pikkukaupungin asukkaista, jotka saavat kuulla torvisoittoa linja-autoasemalla joka kevät! "Jyväskylä vuonna 2010" on täsmälleen yhtä hajanainen tarina kuin tämä juttu. Tiivistelmäluonnos on ollut lausuntokierroksella eri hallintokunnissa. Mutta miksi uhrata energiaa moisen paperin laatimiseen? Jos se sisältäisi edes utopioita, joiden joukosta voisi poimia kehityskelpoisia ideoita, mutta todellisuudessa paperi on luotu konservatiiviseen henkeen niillä asenteilla ja sillä virkamiesliturgialla mihin keski-ikäiset hallintomiehet kykenevät. Se mikä Jyväskylä vuonna 2010 -paperista puuttuu ovat toimivat ihmiset. Niin sanottua väestöä Jyväskylässä vuonna'2010 on 50 000, 70 000 tai 100 000, riippuen siitä, saadaanko kaupunginisien haaveilema kuntainliitos toteutettua. Tämä väestö onkin sitten eri ikäryhmiä, sukupuoliryhmiä, perheellisiä tai perheettömiä, mielisairaita ja terveitä, niitä joilla on auto ja niitä joilla ei ole, A-luokan kunnon kansalaisia ja B-luokan ylijäämäväestöä... Näkökulma ei liene mikään uusi suomalaisessa kuntasuunnittelussa. Tulee jotenkin mieleen ATK-mies Louis Fyne Byrnen leffasta. 150-vuotisjuhlan huipennukseksi hän laulaa: We don't want freedom Wedon'twantjustice We just want somebody to love... Helena Seppälä
16 M I N K Ä K O R T I N H A L U A T A J A A ? MEILTÄ SAAT SIIHEN KOULUTUKSEN KURSSIMME ALKAVAT M A A N A N T A I S I N KLO 10.00 j a 17.15 llmoittautuavoit joka päivä.» Huom ! KT-ja A-kurssilaiset voivat saada ajokoulutusta radiopuhelinohjauksella. • Invalideille koulutusta automaattivaihteisella autolla. J Y V Ä S K Y L Ä N A U T O K O U L U J. Ilmoniemi, Vaasankatu 31 Puhelin 612 578 Yliopistonkadun ja Vaasankadun kulma Olemme lähellä yliopistoa — tule keskustelemaan! K O A S A S U N T O E L Ä M I S E N J A O P I S K E L U N EDELLYTYS Asuntomme ovat erityyppisiä perhetai soluasuntoja. J[§5^aiselle oma huone. Yli 2Ö$9 «asuntopaikkaa seitsemässä asuntokohteessa. Af <2£> i^fe f *****"*' Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26, 40100 Jyväskylä puh. 941-610666 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Tilaa Travelan ^ hyvät iu*** matkat kesäesite! KAIKKI MATKAT YKSISSÄ KA1SSISSA! TARJONNASSAMME MM; • OPISKELIJAJA NUORISOLENNOT 1520,975,4vkm A JAC lähdöt 13.7. ja 10.8. *# / 1 * 7 , " hinta Esim: Lontoo, menopaluu Edellyttää ISIO tai YlEE-korttia * INTER-RAIL »KIELIMATKAT Esim: Saksaa Wienissä KYSY LISÄTIETOJA LÄHIMMÄSTÄ TRAVELASTA! ^ f matkatoimisto! Travela HELSINKI Mannerheimintie S/Kaivokatu 10 B, puh. (90) 624 101 TURKU Hämeenkatu 14, puh. (921) 337 033 TAMPERE Tuomiokirkonkatu 36, puh. (931) 309 9S JYVÄSKYLÄ Kauppakatu 12, puh. (941) 617 S07 OULU Pakkahuoneenkatu 8, puh. (981) 222 720 Lihasvoimalla inhorealismia vastaan Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema sekoitti kerralla kehitysyhteistyön koko kuvion. Yhtäkkiä noista ennen uhrautuvan ja epäitsekkään työn tekijöistä tuli joko suorapuheisia rasisteja, joita hiukan kauniimmin kutsuttiin realisteiksi tai hivenen hyväntahtoisia hölmöjä, idealisteja, jotka osasivat paremmin peittää rasistiset asenteensa. Pulkkisen esimerkkivalikoima riitti mustia lähes pakkotyötahtiin piiskaavasta vasemmistolaisesta metsätyönjohtajasta Nicaraguan kahvisadon kovilla kourillaan pilalle pustellei§jjifl jjiternationalisteihin. Romä&ni herätti keskustelun siitä ffli§tä oli tarkoituskin eli viralliset kehitysyhteistyön toimivuudelta, koko apparaatissa työskentelevien asenteista ja teknologian suorasta siirtämisestä kehitysasteeltaan aivan eri tasolla oleviin maihin. Tanskalaisen Nicaraguasolidaarisuusseuran 1980-luvulla alkanut koulunrakennusprojekti on kuitenkin avoin haaste pulkkislaiselle realismikäsitykselle. Suomeen malli ei ole vielä saapunut, vaikka tanskalaisten esimerkkiä ovat seuranneet muut Pohjoismaat ja useat Länsi-Euroopan valtiot. Kaikki alkoi ajatuksesta rakentaa muutama kansakoulu laajamittaista lukutaitokampanjaa toteuttavalle Nicaragualle. Koska järjestö oli varaton ja työntekijät vapaaehtoisia, oli pakko tyytyä siihen mikä oli mahdollista. Nicaragualaiskylään saapuneiden vapaaehtoisten majoitus järjestettiin perheissä. Joku pääsi savitiilitaloon, joku pelkkään savimaatai lautamajaan, mutta jokainen joutui elämään sitä elämää mitä kylässäkin ylettiin.Vaikka korvaus itiiiä§ta ja majoituksesta on meikäläisen mittapuun mukaan pieni, vain muutama markka päivässä, nicaragualaisen elintason huomioon ottaen se on riittävä. Työvälineitä ei juuri hankittu, periaatteena oli, että mitään sellaista ei hankita mitä kyläläisillä ei olisi mahdollista käyttää omilla rakennuksillaan. Käytännössä se tarkoittaa perustan kaivamista hakulla, rautakangella ja lapiolla, betonin sekoittamista lapiolla ja pokasahan käyttöä. Ei työ vaan Tanskalaisten kehitysyhteistyöideologia lähtee liikkeelle ajatuksesta, että tärkeintä ei sittenkään ole materiaalinen apu vaan kahden erilaisen kulttuurin kohtaaminen, tietoisuuden laajentaminen. Noin kymmenen hengen suuruinen työryhmä asuu kylässään 3—4 kuukautta ja rakentaa sinä aikana kyläläisten avustamana yksikaksitai kolmiluokkaisen koulun. Näiden kuukausien aikana ryhmä joutuu kohtaamaan nicaragualaiskylän elämäntodellisuuden syntymästä kuolemaan, perheriidoista lastenkasvatukseen ja nälästä viikonlopun juhlimiseen. Muutamart kuukauden pakollisten espanjanopintojen jälkeen ryhmän jäsenet pystyvät kuka enemmän, kuka vähemmän kommunikoimaan perheenjäsentensä kanssa. Voi vain arvailla, mitä aikaisemmin vain muutaman naapurimaan ja Yhdysvallat tunteneelle nicaragualaisperheelle merkitsee saada yhtäkkiä tietää kokonaan uuden maanosan olemassaolo. Asuin itse noin kolme viikkoa viiden hengen perheessä. Heille suurin kiinnostuksen aihe oli suomalainen perhe-elämä. Miksi 28vuotias mies ei vielä ole naimisissa. Ja eikä vielä kaikkea, hänellä ei ole yhtään lasta. Kaiken lisäksi ilmoittaa yhä opiskelevansa, ei siis tee vieläkään kunnollista työtä. Hämmästystä herätti suomalaisperheiden pieni koko, avioerojen yleisyys ja aviottomien lasten pieni määrä. Kieli herätti myös kummastusta, se ei ollut englantia, jota pidettiin espanjan ohella ainoana olemassaolevana. Ruokailutottumukset, vihannesten syönti raakana tai rasvan ja öljyn välttäminen, olivat outoja. Hampaiden harjaus ja muut hygieniaan liittyvät tavat herättivät huomiota niin että ensimmäinen pesukertani kylän kaivolla keräsi paikalle runsaan uteliaitten joukon. Tanskalaisia yhdistää kyläläisiin myös rahan puute. Koska he ovat maassa kuusi kuukautta saamatta lainkaan palkkaa, he eivät voi sortua kehitysyhteistyöntekijöitten tavalliseen syntiin eli leveään elämään maan elintasoon verrattuna huimaavan palkan turvin. Toki eroja on, mutta mitenkään räikeästi ne eivät näy. Rakennustyön päätyttyä tanskalaiset tekevät joko ryhmissä tai yksittäin jonkinlaisen selvityksen valitsemastaan aiheesta. Ja tutkittavaa riitti sodan vaikutuksista Somozan aikaisten huorien uudelleenkasvatukseen ja naisen asemaan. Kotiin palattuaan tanskalaiset pitävät vielä muutaman kuukauden vapaata ja kiertävät työja opiskelupai
18 KESKUSTELUA Zorrot eivät riitä! Juppikulttuurissa solidaarisuustyö ei ole muodissa. Silti se on tärkeää myös meidän itsemme takia. 60-luvun keinojen ja paatoksen tilalle on löydettävä uusia muotoja, kun massoja ei enää riveihin löydy. "Aqui no se rinde nadie" (/ /) sanoo nicaracualainen. Mitä sanomme me. /f'Tmi l/ä ei anna kukaan periksi"' Yksinäisen kimppuun on helppo hyökätä. Se, jiofc on paljon ystäviä, on turvatummassa asemassa. Tämä pätee myös Keski-Amerikassa. Yhdenkin länsimaalaisen läsnäolo guatemalaisessa kylässä tai kotiseudulleen palaavien salvadorilaispakolaisten bussissa voi estää verilöylyn. El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan kansat kamppailevat itsemääräämisoikeutensa ja vapautensa puolesta. Eri puolilta maailmaa, varsinkin Euroopasta ja USAsta, löytyy ihmisiä, jotka haluavat tukea heidän pyrkimyksiään. Suomessa KeskiAmerikka-solidaarisuustyötä leimaa hajanaisuus. Eri järjestöt tekevät työtä erikseen ja yhteistoiminta olisi tärkeää erityisesti tiedotustoiminnan alueella sekä pyrittäessä vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Helsingissä yhteistyötä on harjoitettu lähinnä Salvador-kuviossa, joissa mukana ovat olleet HYY, SYL, Salvador-komitea ja Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto. Yhteistoiminta on jäänyt ensisijaisesti yksittäisten tapahtumien varaan. Todellinen pitkäjännitteisyys on puuttunut. Viimeisin suuri koitos olivat huhfcjfciuun alussa järjestetyt Keski-Anfoerikka solidaarisuusviikot. Viikkojen rungon muodostivat elokuvat ja tilaisuudet Kirjakahvilassa. Lisäksi järjestettiin karnevaalihenkinen miekkari, bileitä sekä Via Crucis, Keski-Amerikan ristisaatto. Viikkojen keskeinen tehtävä oli koota eri solidaarisuusporukoita yhteistyöhön sekä etsiä uusia, kokeilevia mielenosoitustapoja ja vaikutuskeinoja. Toisessa tavoitteessa onnistuttiin paremmin kuin ensimmäisessä. Ehkä meitä leimaa nurkkakuntaisuus. Katutapahtumien järjestäminen puolestaan oli opettavaista ja hauskaa. Tarvitaan vain mielikuvitusta ja rohkeutta. Jos katutempauksiin ei saada suuria massoja niin toinen keino julkisuuden saamiseksi on tehdä jutut niin huomiota herättäviksi, että ne näkyvät erilaisuudellaan. Ainakin katukarnevaalin kadonneiden äitien delegaatio verisine lastenvaatteineen aiheutti reaktion USA:n suurlähetystössä: sieltä tuli myöhemmin kirje, jossa toivottiin lisäkeskusteluja "kansallisen itsemääräämisoikeuden" tiimoilta. Via Cruciksessa puolestaan katoliseen perinteeseen, ristintiehen, liitettiin poliittinen sisältö: Jeesuksen kärsimykset samaistettiin Keski-Amerikan kansojen kärsimyksiin. Väriä kulkueeseen toivat punaiset demonit. Viikkojen yhteydessä Suomessa vieraili myös salvadorilainen sissipappi Rutilio Sanchez. Hän tapasi täällä mm. arkkipiispan sekä mJkoministeriön, solidaarisuusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden edustajia. Sanchez on toiminut perusyhteisöpappina sissien vafc-voilla alueilla Salvodorissa. Viime viikkoina hän on kiertänyt Euroopassa kertomassa maansa tilanteesta ja etsimässä tukea salvadorilaisten kamppailulle. Jouni Pirttijärvi Tästä aihepiiristä lisää Kirjakahvila Beckerillä maanantaina 4.5.87 klo 18.00. Aiheena Keski-Amerikka ja solidaarisuustyö. Alustajana Jouni Pirttijärvi. Luvassa sanoja ja kuvia, syntyykö myös tekoja... sen riippuu meistä. Ei maksa mitään. Tilaisuuden järjestää JYKY ry. Asukkaat KO AS: n isänniksi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa Demokraattisen Vaihtoehdon edustajistoryhmä teki aloitteen, jonka mukaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, JYY, luovuttaisi kahdeksasta KOAS:n valtuuskuntapaikastaan seitsemän KOAS:n asukkaille. Aloite kaatui edustajistossa äänestyksen jälkeen numeroin 14—5 (21 poissa tai tyhjää äänestäneitä), kokoomusnuorten, kepunuorten ja näiden talutusnuorassa oleUikaa rahaa? Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti juhlaistunnossaan hankkia kaupungille juhlapuiston ja rakentaa kaupungin keskustaan kongressipalatsin ja hallintokorttelin. Näihin hankkeisiin uppoaa tulevina vuosina satoja miljoonia markkoja. Muodon vuoksi kaupunki vien eräiden ns. sitoutumattomien vastustaessa aloitetta. JYY:n asukasvihemieliset ryhmät eivät halua asukkaita päättämään KOAS:n asioista, koska heidän mielestään asukkaat eivät ole riittävän kaukonäköisiä ja kypsiä päättämään omista vuokristaan ja asuinympäristöstään. Tällaista viisautta löytyisi kaiketi vain KOAS:n ulkopuolella ja omistusasunnoissa asuvista opiskelijoista. päätti sijoittaa miljoona markkaa nuorten asuntoongelmien ratkaisemiseen. Irvokasta. Paljon on Jyväskylässäkin pidetty porua rahan niukkuudesta varsinkin silloin kun kyseessä on ollut kaupunkilaisten peruspalvelut, asuminen, terveydenhuolto, lähipalvelut jne., mutta annas olla kun juhlitaan, niin jo löytyy rahaa kasapäin kaikkeen mahtavaan ja komeaan. Mammuttirakentamista on perusteltu yleensä epämääräisillä jutuilla kaupungin imagosta, muiden kaupunkien hassutDemokraattisen Vaihtoehdon puolesta toimivien opiskelijoiden mielestä KOAS:n asukkaiden vireää omaehtoista toimintaa olisi kaikin tavoin tuettava. Myös Ylioppilaskunnan. Opiskelija-asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia omaa asumistaan koskevissa asioissa olisi parannettava, ennen kaikkea siten, että heille annettaisiin todellista päätösvaltaa asumisasioissa. Demokraattisen vaihtoehdon edustajistoryhmä teluun on vastattava, maksoi mitä maksoi. Muuten Jyväskylän "maine" ja "imago" kärsii. "Kilpailukykykin" voi mennä. Jyväskylää kehitetään kaupunkilaisten varoin tällä hetkellä perin juurin kieroutuneella tavalla. Mottona näyttää olevan: asukoot ihmiset missä asuvat, pääasia, että saadaan palatseja. Kaupunkilaisten on otettava ohjat omiin käsiinsä, törsäily ei ennen lopu. VESA LANKINEN (Loukkukorventie 6 A 21 40630 JKL, puh.243646) Vielä kauppakamarin jäsenyydestä On mielenkiintoista, että demokraattisen vaihtoeh«Hsxo puolesta toimivat opiskelijat antavat tässäkin asiassa valTaTP tunteilleen ja kieltäytyvät kuuTKfdemasta järjen ääntä. Ylioppiasftisinnan jäsenyyttä Keski-Suomen Kauppakamarissa puoltaa monta rationaalista syytä, sen sijaan jäsenyyttä vastaan ei ole esitetty yhtäkään kunnollista argumenttia. Kauppakamariin kuulumisen konkreettiset edut ylioppilaskunnalle on käyty läpi jo niin moneen kertaan, ettei niiden toistaminen enää liene aiheellista. Ainoa konkreettinen haitta on 500 mk:n vuotuinen jäsenmaksu jonka yritystoiminta maksaa kokonaisuudessaan. Kun tarkastelee Keski-Suomen Kauppakamarin jäsenluetteloa, voi havaita, ettei ylioppilaskunta suinkaan ole ainoa jylkisyhteisö, joka kuuluu kauppakamarin jäsenyyteen. Lähes kaikiksi keskisuomalaiset kunnat ovat kauppakamarin jäseniä, samoin valtio useiden omistamiensa y-itfttsysten ja hallitsemiensa yhteMPJen kautta. Koska näiden yhteisöjen jäsenyydestä ei ole noussut laajaa keskustelua, on ihmeellistä, että JYY:n jäsenyys kauppakamarissa asetetaan kyseenalaiseksi. Se, kuuluuko yo-kunnan tehtäviin liiketoiminnan harjoittaminen, on kokonaan eri asia. Keskustelun yhteydessä on tuotu esiin käsite markkinatalous. Toivomme, että sanot ääneen sanan 'markkinatalous' ja jäät miettimään sen sisältöä ja vaihtoehtoja. Puhuttaessa päätösvallasta on hyvä muistaa, että edustuksellisessa järjestelmässä edustajien enemmistö ja heidän valitsijansa edustavat päätösvaltaa. Sitä, etteivät pienet vähemmistöt sä$ jifika asiassa tahtoaan läpi, kutsuKa-an demokratiaksi. Myös demokraattisen vaihtoehdon edustajien pitäisi tämä tajuta. Ihmisläheisiä arvoja voi mielestämme kunnioittaa myös realiteetit tiedostaen. Pekka Kuusela Hannu Heikkinen voi kyrpä, en Seksuaalisuuden ongelma Kaikki alkaa Ilokiven terassilta. Poika tapaa vaaleahiuksisen Senjan ja lähtee tämän kanssa kohti tytön kotia, seuraavana viikonloppuna isän metsästysmökille. Mutta poikuus piinaa, kaksikymmentävuotissynttärit lähestyvät, syksy tulossa ja opiskelu jälleen alkamassa. Siinä mielentilassa ei voi opiskella, lähteä Helsinkiin fysiikan luentoja kuuntelemaan. Poika jää norkoilemaan kotikaupunkiinsa ja syyskuussa tapaa Senjan uudelleen Raatikellarilla. Senjan vanhemmat ovat juuri sattumalta ulkomaanmatkalla, ja pojalle siunaantuu oiva tilaisuus uusiin kokemuksiin. Mikään ei ole niin yksinkertaista, poikaa jännittää, pelottaa, eikä hän tiedä miten päin puuhaan ryhtyisi. Siinä on lähtökohta jyväskyläläispoika Arto Kotilaisen esikoisromaanille, joka ilmestyi kesää odotellessa Otavan kustantamana. Tarina kertoo peloista ja epäilyistä, mitä seksuaalisuus synnyttää, mustasukkaisuudesta ja toisen ihmisen läheisyyden vaikeudesta, seurustelusta ja tyttöystävä -instituutiosta. Kirjan päähenkilö Risto on nuorimies, joka on ehtinyt vuoden lukea pääkaupungin korkeakoulussa, mutta viihtyy kesän jälkeen kotikaupungissaan paremmin. Helsingistä käydään välillä hakemassa välimatkaa ihmissuhteen ja seksuaalisuuden ongelmiin. Tentteihin ei ole aikaa osallistua ja poika suunnitteleekin opiskelun sijaan lähtöä armeijaan. Senja on aloittanut kolmannen luokan lyseossa, on ristoa nuorempi mutta kokeneempi. Ristoa piinaavat Senjan aiemmat miehet, aiemmat kokemukset seksistä. Senja itse jää ulkokohtaiseksi nyyhkyttäjäksi, vaikka onkin päähenkilöä itsenäisempi ja itsevarmempi. Keskeisessä osassa on myös Pekuri, Riston ystävä kouluvuosilta. Toinen poika on kouluvuosien jälkeen saanut uskonnollisen herätyksen, mutta armeijan jälkeen on viina maistunut raamatun sanaa paremmin. Kotilaisen kirjassa lähdetään suoraan asiaan.Seksuaalisuus on kirjan ongelma. Se kertoo nuoren miehen vaikeudesta päästä asian yli, mutta jää pelkän runkun tasolle. Onko seksuaalisuus sitten sitä. Kirjan loppua kohti tytön kuukautiset ovat viikkoja myöhässä, raskaustesti osoittaa positiivista ja sairaalasta on tilattu aika aborttia varten. Tyttö nukkuu sairaalan lakanoiden välissä, poika miettii elämäänsä ja siinä sivussa ystävä on ampunut omissa ihmissuhdeongelmissaan päänsä tohjoksi. Toinen ihmiselämä aivokuolleena sairaalassa, toinen menossa roskakoriin. Kirjan syvälliset pohdinnot jäävät niukoiksi, Kotilainen liikkuu vain yhdellä tasolla, ylikorostaen seksiä ihmiselämässä. Ei voi olla kuulostamatta naiivilta ja yksinkertaiselta. Onko tämä sitä sarjaa, nuoret kirjoittavat nuorille nuorten elämästä, jonka Harri Sirola aloitti, Anna-Leena Härkönen ja Eve Hietamies jatkoivat. Nuorempi lukija, joka etsii vielä vastauksia samoihin kysymyksiin kuin päähenkilö, olisi kenties kiinnostuneempi kirjasta. Kokemukset ovat kaikille samankaltaisia. Voisi Kotilaista ainakin kiittää rehellisyydestä. Hän runkkaa suurin piirtein joka toisella sivulla. Kotilaisen miehen alastomat ääriviivat kertovat samasta oireesta kuin Parviaisen teatteri. Elämä on kuitenkin enimmässä määrin muutakin kuin sitä runkkua ja seksiä. Parviaisen näytelmissä joka toinen ihminen juoksee nakuna näyttämöllä eikä Kotilaisen romaanihenkilöllä tunnu muuta mielessä olevan. Naiset ovat ulkokohtaisia obnjekteja, onko niillä muka oma tahto, ne ovat jatkuvan arvostelun kohteena. Rinnat ja perse. Toisinaan ihmisen mielessä näin voi ollakin, poikuuden kynnyksellä ainakin; mutta tarjoaako se kylliksi ainesta hyvään ja mielenkiintoa ylläpitävään romaaniin. Luultavasti Kotilainen on kirjoittanut tarinansa tosissaan. Onko kirjailija yhtä kuin romaanin päähenkilö, kuulostaisi hyvin tutulta, mutta sitä on turha ja ilkeätäkin jäädä pohtimaan. Voisi kirjan ottaa pelkkänä vitsinäkin, mutta siinä tarkoituksessa Kotilainen olisi paikoin voinut ampua yli, kuvata vielä herkullisemmin nuoren miehen seksuaalisia pelkoja ja epäilyksiä. Se joka on tietyn häpeän tunteen ohittanut, ehkä kyynikko, voi nauraa niille nytkin. Loukkaako se sitten kijroittajaa tai ylipäänsä nuorten miesten kyrpäleikkiä. Tapahtumat on sijoitettu Jyväskylään. Kaptahissa käydään kahvilla ja raatikellarissa naisia iskemässä, Rentukassa tanssimassa ja Rentukan vessassa nuokkumassa. Kangaslammelle lähdetään opiskelijatytön luo pohtimaan onko tämä niitä opiskelijaneitsyitä. Mistään jyväskyläläisyydestä tuskin on kyse. Tapahtumat ovat yleisluontoisia, ne olisi voitu sijoittaa mihin tahansa pieneen tai keskisuureen suomalaiseen kaupunkiin. Tai lähetkää Raatikellarille katsomaan, löytyykö kirjan kaltaisia uroita tuopin vierestä poikuuden ongelmaa ratkomassa, nuoria naisia tanssilattioilta pyörimästä. Toimiiko hän kuin kirjan henkilö. Kesä tulee kuitenkin. Ja niille jotka tällaisia kirjoja eivät viitsi lukea, ehdi tai kehtaa, voisi kiusaksi valita loppuun jonkun mehevän vitsin... Ja Senja tulija minä näin hänet kokonaan alastomana allani, yöpuku oli kääriytynyt kaulan ympärille; autoin sen pään yli pois. Koko ajan liikuin niin ettei Senja nähnyt kyrpääni, pujottauduin hänen päälleen ja liu 'uin hänen halkoväliinsä ja siellä se oli: pillu. ...vai oliko se vitsi vai tosissaan otettavaa elämää. Sujuvasti Kotilainen sen ainakin kirjoittaa ja hitaampikin lukija saa kirjan loppuun. Estetiikasta tämän kirjan kohdalla on turha puhua. Näillä kirjoilla on vain sisältö. Liisa vähis
19 ilman suorituspaineita Parituhatta yliopiston opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä osallistuu viikottain erilaisiin yliopistoliikunnan järjestämiin toimintoihin. Yliopiston liikuntasihteeri Mirja Hirvensalo organisoi ohjattuja liikuntaharjoituksia, kursseja, puulaakeja, uima-, tennisja lasketteluvuoroja noin 55 000 valtion budjettimarkalla vuodessa. Periaatteena on, että liikuntaharrastus yliopistossa on vapaaehtoista. Matemaattis-luonnontieteellisessä, yhteiskuntatieteellisessä ja kasvatustieteiden tiedekunnassa liikuntaharrastuksesta saa jopa yhdestä kahteen opintoviikkoa. Suorituspaineita se ei kuitenkaan aiheuta, liikuntakursseilla etsitään itse kunkin oman fyysisen kunnon kohennusmahdollisuuksia, tutustutaan yliopistoliikuntaan ja Jyväskylän liikuntamahdollisuuksiin. Yliopistoliikunnassa toiminta on enimmäkseen maksutonta. Monipuolisuudesta todistavat mm. kurssit uusissa lajeissa, vaikkapa Tai Chi tai vatsatanssi. — Aina kun jotain uutta kivaa keksitään ollaan valmiita ottamaan se ohjelmaan, kertoo Mirja Hirvensalo, ja vihjaisee että EHKÄ uusi Tai Chi kurssi on tulossa vielä tänä keväänä. Toiminta perustuu virkistysja kuntoliikuntaperiaatteisiin. Tarkoitus ei ole edistää varsinaista kilpaurheilua. Joskin esimerkiksi sähly on kehittynyt ajan kuluessa kepeästä virkistyslajista vakavammaksi urheiluksi: SM-sählyyn Jyväskylässä otti osaa noin 700 henkilöä, j a mukana oli tosi kovia joukkueita. Tarvitseeko yo-kunta liikuntasihteerin? Yliopistoliikuntaa ovat myös yhdessä yo-kunnan kanssa järjestetyt tapahtumat ja tempaukset. Tällöin yo-kunnan liikuntavaliokunnalla on päävastuu tapahtumien järjestelyissä. Tarvitsisiko yo-kunta sitten oman liikuntasihteerin? — Monilla ylioppilaskunnilla on jo liikuntasihteeri, sanoo Hirvensalo, ja huomauttaa, että kilpailuja ja puulaakeja on jo niin paljon, että helpottaisi huomattavasti, jos yo-kunnassa olisi joku joka hoitaisi keskitetysti toiminnan. Esimerkiksi sählykisoja varten oli tilapäinen projektisihteeri, ja juttu toimi hyvin. Se pieni ero Miehet harrastavat enemmän palloilulajeja, he pelaavat alayhteisövuoroilla, puulaakeissa ja kisoissa. Naiset ovat kiinnostuneempia ohjatuista musiikkiliikuntavuoroista ja tutustumisesta uusiin lajeihin kursseilla. Yli 80 prosenttia kursseille ilmoittautuneista on yleensä naisia. Miehet osallistuivat kursseille vähemmän ehkä siksi, että liikkuvat yleensä aktiivisesti muutenkin: ei aika eikä kiinnostuskaan riitä uusiin lajeihin. Eroja on myös tiedekuntien kesken. Esimerkiksi yliopiston suurimman tiedekunnan jäsenet, humanistit, harrastavat mielellään yksilölajeja; vain harvoilla tiedekunnan yhteisöillä on oma alayhteisövuoro. Kurssit vetävät eniten juuri humanisteja. Ja tiedekunan sisäisiäkin rajanvetoja voi tehdä: kieltenopiskelijat jumppaavat paljon, taideopiskelijat harrastavat esimerkiksi vatsatanssia. Juppiliikuntaa Onko sitten terveyden ja kunnon ylläpitäminen syy, jonka takia luennoilla ja kirjastossa nuutuneet opiskelijat ryhtyvät harrastamaan esimerkiksi vatsatanssia? Taannoin julkaistu liikuntatutkimus, Laakso—Telama—Vuolle; Näin suomalaiset liikkuvat, osoitti, että liikuntamuodon valintaan vaikuttaa voimakkaasti elämyspohja, toisin sanoen ei pelkästään järki vaan tunteet. Entä muoti? — Juppilajit ovat tietysti muotia nyt, kertoo Hirvensalo. Bodaus, tennis, aerobic... Aerobic-ryhmiin on kevään mittaan tullut jatkuvasti lisää väkeä. Toukokuun alusta lähtien on tarkoitus harrastaa aerobicia ulkona. Miekan kahvassa Kysäisin ohimennen vastaan tulleelta taidehistorian opiskelija Heikki Sarokselta: Harrastatko miekkailua kunnon vuoksi, vai kuuluuko se Italian taidehistoriaan ja kulttuuriin perehtyneen esteetikon ja herrasmiehen imagoon? — No jaa, minua kiehtoo ensinnäkin se että miekkailussa psyykkinen puoli on niin kiinteässä yhteydessä fyysiseen. Siinä oppii havainnoimaan toisen reaktioita ja hallitsemaan itseään, kun on niin levoton luonne. Toisaalta siinä pääsee ihan hyvin hikeen, tuntee sitten ikään kuin kuntoilleensa. Olisiko niin, että humanisteja kiinnostavat eniten lajit, joissa ei korostu yksinomaan tekniikka, vaan psyykkinen puoli on elimellisesti mukana? Vai miksi niin monet harrastavat itämaisia lajeja, aikidoa... karatea... vatsatanssia. Toisaalta en menisi väittämään etteikö koripallollakin saattaisi olla psyykkisiä ulottuvuuksia. Motiiveja on monia: joku etnologi urheilee ja menee sitten töihin urheilumuseoon. Bodaavatkohan taidekasvatuksen opiskelijat sen takia, että olisivat kauniimpia? Estetiikkaa se on lihan estetiikkakin. Helena Seppälä IHMISSUHDETAITOJEN OPISKELUA RYHMÄTYÖMENETELMIN 1. Ryhmätyön peruskurssi Kuopion kesäyliopistossa 13.6.—18.6. 2. Psykodraamakurssi Hartolassa22.6.-27.6. 3. Transaktioanalyyttisen ryhmätyön peruskurssi Mäntsälässä 20.7.—25.7. 4. Ryhmätyön peruskurssi Paimiossa3.8.-8.8. Lisätietoja näistä ja muusta ryhmätyöopiskelusta saa Ryhmätyö ry:n toimistosta 90-753 7757 ja Ritva Leinoselta 915-862 66. ME Meille! Tiistaina t o u k o k u u n viides päivä se taas t e h d ä ä n . Nimittäin M E j u o k s e m m e M E : n . Maailmanennätys on silloin viimeistään palautettava meille J Y Y : n tonnin juoksijoille. Vuosi sitten 100x1000 metrin maailmanennätysviesti onnistui yli o d o t u s ten j a Jyväskylän Yliopist o n j o u k k u e paineli k o measti alle viiden tunnin: seitsemän sekunnin kymmenystä jäi vielä varaakin viiden tunnin rajaan. Se oli maailmanennätys silloin j a se noteerattiin kansainväliseen tyyliin lehdistössä ja sähköisissä viestimissä: lähinnä radiossa j a televisiossa. Viime syksynä kävi kuitenkin niin, että Lahden Urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittavat huippu-urheilijat veivät M E I D Ä N ennätyksemme. Sellainen käy tietysti kunnostaan huolehtivan j a tenttipaineiden kovettam a n opiskelijan luonnolle. Paheksuttavan ryppyotsainen maailmanennätyskoe starttaa C a m p u k s e n kentältä kello 12 j a kestää 4 tuntia j a 53 minuuttia. Nyt kysytään taas hirteistä h u u m o r i a j a tajutonta puristamista. Jos keskiaika pyörii tuolla 2.54:n nurkilla, niin se ennätys on jälleen meillä. Kevään Kisailut Edellä kuvattu 100x1000 m ME-juoksu juostaan siis tiistaina 5.5. klo 12-15 Kampuksen kentällä. Ilm o i t t a u d u Liikunnan, P ä ä r a k e n n u k s e n tai Mattilanniemen ilmoitustaululla olevalle listalle pian!, jos uskot juoksevasi 1000 m 3 minuutin paikkeille. Klo 18.00 voivat kuntoilijat (?) j u o s t a vielä Cooperin testin j a osallistua sen jälkeen kolmiotteluun Kampuksen kentällä. P E S Ä P A L L O P U U L A A K I 4 . 5 . alkavalla viikolla Hippoksen hiekkakentällä iltapäivisin. Ilmoittaudu liikuntasihteerille 28.4. mennessä. U L K O T E N N I S K I S A T 11.5. alkavalla viikolla Liik u n n a n tenniskentillä ilmoittautuminen 6.5. mennessä Liikunnan ala-aulan ilmoitustaululle. J U M P A T Kampuksen kentällä 11.5. alkavalla viikolla tiistaisin j a torstaisin klo 15.15. j a t k u e n H u o n ! Alayhteisövuorot haettava elokuun alkuun mennessä (eli käytännössä nyt keväällä).
20 ' / Sinä teit sen! Onnea sinulle nuori! Valmistuminen on nyt totta, saavutit yhden elämäsi tärkeistä^ tavoitteista! |% Muista... 1 1 BBSBHgaaa auttaa aina KAMPUS-KIRJA Oi kevät, oi kevät! Eli kaiken keveyden alla väitellään: Julkunen: Työprosessi ja pitkät aallot. Työn uusien organisaatiomuotojen synnystä ja yleistymisestäkö: Huhtamo: Toinen silmäys, Elokuva/TV /Video. Airaksinen & Häyryt kysyvät tutkijan vastuun ja tiedepolitiikan oikeudenmukaisuuden perään. Entä Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa... Ja niille jotka kuitenkin pukevat päälleen ulkoiluasun tarjoamme: Paavolainen, Turkan pitkä juoksu. T e r v e t u l o a k a i k k i . AVOINNA MA—PE 08.00—16.00. Jyväskylän +> ylioppilaslehti ^ Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 288. Päätoimittaja Rauno Lahti Toimittaja Helena Seppälä Ilmoitukset: Kari Johansson. Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 599. Toimistosihteeri ja talou-j denhoitaja Paula Rouhiainen, puh. 252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa. Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, väri ja määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 — Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1987. JÄRJESTÖJÄ J Y T K / K o k o o m u s Kevätkauden huipennus raskaan lukukauden päätteeksi on TUHATKUNNAN TOUKOSAUNA tiistaina 12.5.87 klo 19.00 alkaen Kortepohjan A-talon tilaussaunassa. Illan teemana "mitä JYY:ssa jo monta vuotta sitä valtakunnan tasolla vasta nyt". Kaikki kiinnostuneet TERETULEMAS! E v . l u t . O p i s k e l i j a l ä h e t y s 'Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B keskiviikkoisin kello 19. 29. 4. Uskotko opiskelun jälkeiseen elämään? — Tapani ja Pirjo Luoma. 6. 5. Itsetunto (kun en oo mittaan) — Arja Kivelä 13.5. Käytännön kristillisyyttä — Kari Kangasharju Raamattupiiri toimistolla maanantaisin kello 19. Kristillisten opiskelijajärjestöjen yhteinen vappujuhla Lozzilla torstaina 30. 4. kello 19. Laulua, puheita, näytelmiä, muotishovv, simaa, munkkia ym. Simakortti 10 mk. Tervetuloa! (jFkenkäpisteJ V A P A A A I K A A N Strollers d Hinta 35—39 1507 1607 Hi kenkäpiste 40—46 EggraiEsaa ^Kehkä Kauppakatu 2 puh. 617 072 Suomen t e h o k k a i n läksynt e k o a p u l a i n e n , G a b r i e l e . . SPUTNIK RY Tule mukaan Venäläiseen iltaan ke 29. 4. 87 klo 19.00 Ilokiven yläkertaan. Luvassa laulua ja soitantaa porusski, ylevää (?) runoutta sekä discon puolella neukkurytmejä. Teetarjoilu. Sputnikin hallituksen vuosikokous ti 5. 5. 87 klo 19.00. Paikasta ilmoitetaan myöhemmin laitoksen ilm.taululla. Tule mukaan Sputnikin nuorennusleikkaukseen, sillä vanha hallitus loikkaa pian itään... VRL Tyhjennysharjoitukset to 14. 5. klo 20.00. JYKY Keskusteluilta kirjakahvila Beckerillä maamantaina 4. 5. 87 klo 18.00. Aiheena Keski-Amerikka ja solidaarisuustyö. Alustajana Jouni Pirttijärvi. Luvassa sanoja ja kuvia, syntyykö myös tekoja... se riippuu meistä. Kevätkauden loppu 12. 5. oletettavasti Vesalassa. Seur. ilm.taul. toiv. tied.vast. NEFA! Unkarin kuvausmatkan sitova ilmoittautumislista Nefan ilmoitustaululla etnologian laitoksella. Matkalle AKF Avantopallokurssi Joensuussa 15.—16. 5. Ilmoittaudu Einolle. IRS Pipareita ja maltaita ti 28. 4. klo 20.00. TOSINE r.y. Legendaarista Kukanpäivänjuhlaa vietetään Kuokkalassa 15. 5. klo 12—19. Mukana muös XL-band. Tule ja tuo kaverisikin. ovat oikeutettuja vain kaikki opintopiiritoimintaan, valokuvauskursseille, luennoille ja suunnitteluun osallistuneet. Varausmaksu 100 mk suoritettava viim. 3 1 . 5 . 1987. Muista ilmoittautua myös haluamaasi kuvausryhmään. Lähtijät kokoontuvat vielä kevään aikana, seuraa ilmoittelua tai kysy Keijolta p. 243937 tai Marjaana 252211/3220. Muistakaa! Stig Söderholm Joensuusta saapuu luennoimaan etnologian laitokselle dokumenttivalokuvauksesta 8. 5. 1987 klo 9— 13. A B I ! OLET HYVIEN KUVIEN ARVOINEN Vt 4AJ*y4Ul4/UlAA, Keväänn juhliin g Opisk.al.—10% boblet Kilpisenkatu 9 Puh. 216 287 T U L E J A V A R A A A I K A ! PS. MIKSI ODOTTELISIT! MEILTÄ VÄRIKUVAT JOPA PARISSA TUNNISSA SL-F0T0 KAUPPAKATU 19 PUH.214 026 »JYVÄSKYLÄN TEMJEEUM Yliopistonkatu 23,40100 JYVÄSKYLÄ, puh. 941-612 780 TA TA GABRIELE 7007, KONE, JOKA ANTAA ETULYÖNTIASEMAN KOTITEHTÄVIEN TEKIJÄLLE Gabriele 7007 on mukava pieni kone, jolla on suuria ominaisuuksia. Se on hyvä kotikone ja riittää mainiosti toimistossakin pieniin tarpeisiin. TRIUMPH OPISKELIJAT MUISTAKAA EDULLISET RUOKAPAIKAT L O Z Z I , kampuksella F R E D A , keskikaupungin tuntumassa V V I L H E L M I I N A , mattilanniemessä V I I T A T U P A , Sepänkatu 14 Ateriatuen saat esittämällä opiskelijakorttisi. ME PALVELEMME SINUA MANU MARKKU ESA EILA -J\)ljunclerOif Kurssit alkavat keskiviikkoisin klo 10.00 ja 17.00 Seminaarinkatu 19 p. 615736 Lähellä yliopistoa. EIRA •H Paras pari -maito ja leipä Juusto-paprikaleivät. Paahda Reissumies-leivät ja voitele ne kevyesti. Höylää kuumille leiville ohuita juustoviipaleita. Leikkaa pinnalle paprikaa. VAUQ OSUUSMBJB9T elosta Säfilo Muodikkaat. Mukavat. Kestävät. OPTIKOLTASI. Kauppakatu 5 puhelin: 212 838