> 3 ^ JYVÄSKYLÄN Y L I O P P I L A S lehti 15.4.1987 N:o 7. 27. vuosikerta AÄAAAAAAAÄÄÄÄAAAAAAA======:=========f==== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA==================== ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ooooooöoooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxx^ ooooooooooooooooooooxxxxxxxxxxxxxxxxxxpl (
1 Jyväskylässä Monttuja mainokset Kortepohjaa koristaa monttu, jonka paikalle nousee kohtapuoliin jonkinlainen rakennus. Rakentaessaan ihminen on omimmalla alueellaan, vaikuttamassa konkreettisesti ympäröivään todellisuuteensa, johon harva loppujen lopuksi on tyytyväinen näinä aikoina. On vaikea olla tyytyväinen, kun viheralue, joskin mitättömän pieni, mutta viheralue kuitenkin, häviää ruman rakennustyömaan alle. Paikalla oli sentään muutama puu ja talvella lasten liukumäki. Usein keväällä pari sorsaa uiskenteli mäen juurelle syntyneessä lammikossa. n • n Pari poikaa puhaltelemassa "ilmapalloja mallia Ruokola" Kortep»hjan liikekeskuksen pihassa, hillitöntä hihitystä, kun pallot poksahtelevat leijuessaan tuulen mukana kohti edellä mainittua monttua. —Vähän matkan päässä on joku pyöräillä päin Puolimatkan parakkia. n n n Oliko tuo mainos? Siis kun mainitsin rakennusyhtiön nimen? Ei. Ei varsinkaan, kun kyseisestä firmasta ei ole pyydetty erikseen, että heistä kirjoitettaisiin lehdessä. Toisin kuin eräästä firmasta, joka ei suostu maksamaan ilmoituslaskuaan eräälle lehdelle ennen kuin heidän työntekijäänsä on haastateltu lehteen. Tapaus kuvastaa hyvin yritysten suhtautumista lehdistöön ja muihin joukkotiedotusvälineisiin, joilla ei useinkaan nähdä muuta kuin myynninedistystehtävä. Yrityksillä on rahan tuoma vahvuuden tunne, joka oikeuttaa joskus käyttäytymään todella härskisti. "Riippumattomat aluelehdet" ovat omalta osaltaan opettaneet yrityksiä jopa vaatimaan tekstimainontaa antamalla siihen mahdollisuuden. Samalla lehdet säästävät, kun ei tarvitse teettää toimittajilla "oikeita" juttuja. Lehtien toimituksissa luotetaan aivan liian vähän lukijoiden arvostelukykyyn, siihen, että tekstimainokset myös luetaan tekstimainoksina ja että lehden kiinnostava muu skäkö ja hyvä ulkoasu tuovat myös mainokset parhaiten esille. Radio Jyväskylässä mainokset on tietoisesti erotettu selvästi toimituksellisesta aineistosta, näin vakuuttaa ainakin radion päätoimittaja. Hyvä, että kaupungissa on ainakin kaksi tiedotusvälinettä, joissa mainos huomataan nimenomaan mainoksena. Tämä lehti tekee tietoisen pesäeron ns. ilmaisjakelulehtiin jälleen myös ensi numerossaan, joka menee kaupunkijakeluun. Hukkuminen postiluukusta ryöpsähtävään mainostulvaan uhkaa, mutta sitä vastaan voi taistella erilaisuudella. Rauno Lahti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on n. 6000 yliopisto-opiskelijan yhteisö. Ylioppilaskunta (JYY) toimii jäsentensä etujärjestönä mm. opiskeluun liittyvissä korkeakouluja sosiaalipoliittisissa asioissa. Ylioppilaskunta on rakennuttanut Kortepohjan ylioppilaskylän turvaamaan 2000 opiskelijan asumisen. Toiminnan turvaamiseksi ylioppilaskunta harjoittaa monimuotoista yritystoimintaa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus julistaa haettavaksi OPINTOJA SOSIAALISIHTEERIN TOIMEN ajalle 1.8.1987 —31. 5. 1988 Työtehtäviin kuuluvat ylioppilaskunnan opintoja sosiaaliasioiden hoito. Palkkaus valtion virkaehtosopimuksen mukainen pl A12. Hakijalta edellytetään opintososiaalisten ja korkeakoulupoliittisten asioiden sekä ylioppilaskunnan tuntemusta. Hakemukset asianomaisine liitteineen on toimitettava keskustoimistoon viimeistään 29.4. 1987 klo 15.00 osoitettuna JYY:n hallitukselle, os. Keskussairaalantie 2, 40600 JYVÄSKYLÄ. Lisätietoja antaa hallituksen puheenjohtaja Tuomo Yli-Huttula sekä pääsihteeri Matti Tanskanen puh. 612 509. Jyväskylässä 31. 3. 1987 YLIOPPILASKUNNAN HALLITUS Naisten arvoja miehinen kyky Tasa-arvolakia on nyt sovellettu käytännössä. Kauppaja teollisuusministeri Seppo Lindblom (sd) kähmi virkanimitysasioissa ja nimitti pienteollisuustoimiston ylimääräiseksi ylitarkastajaksi "sopivamman" puoluetoverin pätevämmän naishakijan sijasta. Nimityksestä tehtiin kantelu tasa-arvovaltuutettu Paavo Nikulalle. Juttu tutkittiin ja todettiin, että paikka olisi oikeastan pitänyt antaa kauppatieteiden kandidaatti Anna-Liisa Levoselle, joka oli jo vuosia hoitanut samoja tehtäviä. Tasa-arvolaki siis toimii konkreettisissa käytännön tapauksissa. Jopa jähmeissä ja konservatiivisissa hallintoportaissa on pakko ottaa se huomioon. Mutta entä naisten rooli yleisemmissä aatteellisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä? Eduskunnassa naiset ovat vähemmistönä. Pian saadaan nähdä kuinka monta naista istuu hallituksessa. Ja mitä sitten jos heitä onkin. Puolueissa valitaan johonkin keskeiseen virkaan usein nainen, mutta käytännön politiikassa tämä keulakuva on vain "yhtä hyvä mies" kuin muutkin. Mikseivät naiset voisi toimia reilusti naisina? Yksi tapa osallistua yleiseen aatteelliseen keskusteluun naisen tavalla olivat itkijänaiset eduskunnan lehterillä pari viikkoa sitten. Itkeminenhän on perinteisesti ollut naisten paras tapa saada äänensä kuuluviin. Naiset rauhan puolesta -ryhmä esitti vetoomuksensa ydinvoimaa ja naisten militarisointia vastaan. Mutta miten suhtautuivatkaan eduskunnan miehekkäät naiset siskoihinsa? He paheksuivat sitä että arvokasta täysistuntoa häirittiin, ja siten otaksuivat turvaavansa oman vakuuttavuutensa sitoutumalla irti räävittömästä akkalaumasta. Roolijako on tässä yhteiskunnassa niin sisäistetty, että politiikan naisetkin ajattelevat kuten Joensuun kaupunginjohtaja, joka eräässä haastattelussa sanoi: "Ymmärrän näitä kulttuurityttöjä, mutta tarvitaan miehistä arvostelukykyä, että asiat pysyvät tärkeysjärjestyksessä." Tarvitaanko? Helena Seppälä LÖA/TOOSSA TtRfKNfcN yuoetsfA At£MM/A> I IMARX-I <TYS/cmt<k\ g=* TovBe.tr'. Vy<>!>'£*> -ryiM j/(cj<seAJ ot^r/^ntc r/*iss&c-7 **ArKx-tiv tea.r o/v retAST>t*\ se*cAFr-mct$ri&Ai 'EDISTYKseU-ls£/v J/4" ItAUHAAJ-rAHTolSB/V M/&Q-tL/*A-*/ BTU 1//-M-77Y. K £k & MT HUlPPUfCOKOUS
3 Kansliapäällikkö Jaakko Nummisen haave on * . , ;!rN?«L J Suomen yliopisto Kansliapäällikkö Jaakko Nummisen mielestä on, että tulavaisuudessa maassamme on koko nykyisen korkeakoululaitoksen kattava Suomen yliopisto. Nykyisellään resurssit ovat kansainvälisesti mitattuna liian pienet, että voimat on kerättävä yhteen ja tehtävä kansallisia tutkimussuunnitelmia. Nummisen visioissa Suomen yliopisto tarkoittaa käytännössä sitä, että saman alan laitokset muodostavat tieteenalakohtaisen y h t i ö n , jonka johtajat tapaavat ja tekevät kollegiaalisesi yhden seHfceän suunnitelman, johon kuuluvat tehtävät jaetaan eri laitoksille-. Kansliapäällikkö Numminen ei sentään ole ajamassa laitoksia yhden saman valtakunnallisen suunnitelman mukaiseen ruotuun omista intresseistä käsin. Suomen yliopisto toimisi kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla on korkeakouluja. Johtajien lisäksi myös muut opettajat ja opiskelijat olisivat aktiivisesti kanssakäymisessä. Opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen haaveena on koko korkeakoululaitoksen kattava Suomen yliopisto. Resurssit ovat niin pienet, että voimat tulee koota yhteen. Korkeakoululaitoksen hajautuminen oli Nummisen mielestä yhteiskunnallinen välttämättömyys. Muu ei hänen mielestään olisi ollut mahdollista. Hajautus paikallaan Korkeakoulujen resurssiongelmien syyksi mainitaan usein korkeakoululaitoksen hajauttaminen maakuntiin. Jaakko Nummisen mielestä hajauttaminen oli yhteiskunnallinen välttämttömyys, mikä on merkinnyt maan eri osien kehittämistä yhdenarvoisesti. Hajautuksella on saavutettu suuria etuja, kansliapäällikkö korostaa. Uudet korkeakoulut ovat saaneet ympäristössään aikaan liikettä ja aloitteellisuutta. Toisaalta ne ovat varanneet opiskelumahdollisuuksia alueensa nuorille. Akateemisesti koulutettua työvoimaa on ollut saatavilla kaikkialla. Voimavarojen jakoa eri korkeakouluille hän pitää onnistuneena. Edellinen kehittämislaki takasi voimavaroja suhteessa opiskelijamäärään. Tämän vuoksi uudetkin korkeakoulut saivat suhteellisen hyvin voimavaroja. Vuoden alussa voimaan astuneen kehittämislain myötä siirrytään järjestelmään, jossa resursseja tarkastellaan vanhaan lakiin verrattuna enemmän projektikohtaisesi eri oppiaineiden ja tutkimusten kehittämisen kannalta. Resurssien jaon onnistuminen on Nummisen mielestä ongelTehokkuus tuo eloa Uuden kehittämislain mukanaan tuomaa tehokkuusvaatimusta Numminen pitää erittäin tervetulleena. Toiminnan arvoinnissa ei kuitenkaan pidä tyytyä yhteen metodiin vaan on kehitettävä useita. Kun arvointi on tehty eri menetelmillä, pitää käyttää tervettä järkeä. Ei saa jäädä vain mekaanisten arvioiden varaan, Numminen tähdentää. Numminen myöntää eri tieteenalojen tehokkuuden vertailun vaikeaksi, mutta väittää, että alojen saavutuksia ja tieteellistä asemaa on välttämätöntä jossain määrin verrata esimerkiksi kansainväliseen tasoon. Arvoinnin pohjalta lähtevä resurssien jakaminen tulisi lähteä siitä, että varmistetaan yhteiskunnallisten ja humanistististen tieteiden asema. Sitten katsotaan miten voimavaroja riittää tekniikan ja luonnontieteiden tarpeisiin, sillä ne ovat pohjattomat, kansliapäällikkö kertoo. välitutkinnot palaavat ja yliopistot avautuvat Surullisenkuuluisan tutkinnonuudistuksen mukana tuli opintoviikko ja välitutkinnot heitettiin romukoppaan. Nyt kansliapäällikkö on tullut ajatuksiin ja hän tunnustaakin että alussa hyvältä keksinnöltä tuntunut opintoviikko on osoittautunut ongelmalliseksi. Vanhat oppimäärät olivat tavoitteellisempia kokonaisuuksia kuin harmaat opintoviikot. Nummisen mukaan opintoviikon käyttöä joudutaan harkitsemaan. Opetusministeriö on virallisesti välitutkintojen palauttamista vastaan. Numminen itse on puolestaan tullut siihen tulokseen, että välitutkinnot joudutaan palauttamaan. Kansliapäällikkö Numminen on valmis avaamaan asteittain laajemmille kansalaisryhmille matemaattisluonnontieteellisiä, humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä tiedekuntia. Koulutusyhteiskunnassa ei voi hänen mukaansa ajatella, että jokin keskeinen koulutusinstituutio kuin yliopisto olisi jatkuvasti suljettuna. Erilaiset tutkimuslaitokset saavat valtaosan valtion tutkimusmäärärahoista. Kehitystä Numminen pitää huolestuttavana, sillä korkeakouluissa siirretään perinnettä opettajilta opiskelijoille. Tutkimuslaitoksilta tämä etu puuttuu. Numminen ei halua pitää lausumaansa kannanottoa tutkimuslaitoksia vastaan, mutta korostaa, että ne eivät yksinkertaisesti elä ilman korkeakouluja. Artikkeli on koottu opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen Keskustan Opiskelijaliiton 50-vuotisjuhlaseminaarissa pitämänsä alustuspuheenvuoron ja Politiikan Puntari -lehdelle antamansa haastattelun pohjalta. Tapio Särkelä K £ K & m? K 8cK®nti
Viikonloppusählyä tuutin täydeltä Se oli räiskettä, pauketta ja rytinää — lauantaista sunnuntaihin. SM-sählyt olivat jälleen keränneet Jyväskylään sankan joukon urheilevia opiskelijoita, jotka eivät tunnetusti ole maamme hiljaisinta väkeä. Äänijänteet olivat kovalla koetuksella, mutta helpolla ei päässyt 26reikäinen kumipallokaan. Sitä kun murjottiin noin 600 pelaajan voimalla! Kampuksen urheilutilat muuttuivat tuona huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna monennäköisen ja kokoisen sählyilijän tyyssijaksi. Kaikkia heitä yhdisti kuitenkin peräänantamaton yrittämisen halu, mutta pelailu pysyi loppuun asti hilpeänä. Voidaankin todeta, että ilmassa oli paitsi suuren urheilujuhlan tuntua myös pistävää hienhajua. Väriä, ja etenkin mölyä turnaukseen toivat teatterikorkeakoulun sählykarjut. Hepposimmat vastustajansa he yksinkertaisesti huusivat kumoon. Päättymätöntä kirouslitaniaa pulppusi yhden jos toisenkin kitapurjeitten takaa, ja mekastus oli mahtavaa. Stimulus ei "tohtinut" tehdä maaliakaan teatterilaisten verkkoon... ties vaikka paskaa olisi ruvennut satamaan niskaan. Kevyt huliganismi ei kuitenkaan enää sunnuntaina tepsinyt.Taitavimmat joukkueet pistivät jauhot suuhun, ja "Turkan poikien" pelit tyssäsivät siihen. Sählyä hetkenkään harrastanut kyllä tietää, mistä lajissa on kysymys: pallo pomppii kiusallisesti mailanlavan yli, syötöt menevät järjestään harakoille ja toisinaan peli on vaikeampaa kuin kivireen vetäminen. Mutta SM-tasoIla sählyn kaikki kummalliset lait kumoutuvat. Mitä korkeimmista sijoista kamppailtiin, sitä joudevammin reikäpallo kulki mieheltä miehelle ja yhteispeli synkkasi kuin sanattomasta sopimuksesta. Pelit olivat jopa katsomisen arvoisia. Harrastelijoita ja narkomaaneja Alkusarjoissa oli runsaasti vielä ns. tusinatason joukkueita, jotka hädin tuskin tiesivät pitää mailaa oikein päin kädessä. Voittoa ei lähdetty kynsin hampain tavoittelemaan, ja toisille riitti pelkkä mukanaolo. Tärkeintä oli viettää yhteinen viikonloppu eri kaupungeista tulleiden opiskelijoiden parissa. Sunnuntain jatkopeleissä alkoi esiintyä jo ryppyotsaista meininkiä, kun varsinaiset sählynarkomaanit kohtasivat parketeilla. Eikä Cup-systeemi tuntenut armoa. Iltapäivään edetessä monen hyvän joukkueen tie katkesi kuin veitsellä leikaten. Jatkopaikkaakaan ei enää ratkaistu pelkästään pelillisin ansioin. Niukoissa yhden maalin voitoissa oli jo onnetarkin näppeineen mukana. Yksi kovia kokenut joukkue oli hopeamitaleitaan puolustanut TurPa II. Tamperelaisilla oli vakaa aikomus kirkastaa edellisvuoden sijoitustaan, vaan kuinkas kävikään. Herra Arpa mätkäytti poikien pelipaikaksi UI:sen "komeron", jonka vähäisillä neliösenteillä ei ihmeempiä kuvioita mahdu toteuttamaan. Alkulohkossa klap-klap -syöttely vielä puri, mutta jo ensimmäisessä pudotuspelissä tuli noutaja nimeltä HYY. Haettiin mitalia, mutta saatiinkin ahtaan paikan kammo. Kolikonheiton makuinen loppu No, ei manselaisten menestys TurPaan romahtanut. Miesten finaalikin oli täysin hämäläisten välinen voimainkoitos, ja vieläpä erittäin tasainen. Sääli vaan, että mestaruus jouduttiin ratkaisemaan rangaistuslyöntikilpailuna. Homma muistutti liikaa kruunan ja klaavan heittoa. Häviävä osapuoli Patuli kaatui siis vähintään saappaat jalassa. Varsinkin kun joukkueelta hylättiin vielä Taas aloitetaan. selvä maali. Penttisen Penan tuomiota eivät kakistelematta nielaisseet niin Patulin pojat kuin suurin osa yleisöstäkään. Mutta mennyt mikä mennyttä. Sählyhän on esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna huomattavasti pehmeämpi vaihtoehto, mutta on kaurapuuro kunniassa tässäkin lajissa. Oletamusta tukee erään HYYläisen pelaajan esitys naisten loppuottelussa. Siinä vastustaja nousi puolapuita vasten sellaisin ottein, joita Lalli Partinenkin olisi kadehtinut. Taisipa moni katsoja hieraista silmiään. Entäs Jyväsjylän menestys? Ei se kovin kaksinen ollut, vaikka yksi mitalisija isännille tai paremminkin emännille jäi. Naisten sarjassa Lisää Pituutta sai lisää kunniaa, kun liikunnan tyttärien aataminomenien ympärille pujoteltiin pronssiset killustimet. Miehet eivät loistaneet, mutta eivät suuremmin pettäneetkään. Rentukka Team sinnitteli neljänneksi ja kahdeksan parhaan joukkoon mahtuivat vielä predaattorit ja Tajuboyskin. Sählyn valtakunnallinen kärki kaipaisi nyt pientä tuuletusta. Tervetullut piristysruiske jo puutuneeseen Tampere-Turku-Helsinki asetelmaan voisi olla vaikkapa Jyväskylä. Oma yliopistopuulaakimme pyörii vuodesta toiseen, joten ennusmerkkejä menestykseen on jo olemassa. Mitäs vielä siinä ihmettelet? Maila käteen ja salille mars! Jukka Tervo Loppujärjestys: Miehet: 1) Enboys Tre, 2) Patina Tre, 3) TYY Turku, 4) Rentukka Team Jlä. Naiset: 1) HYY Hki, 2) TYY Turku, 3) Lisää Pituutta Jlä, 4) Afrigirls Jlä. Play it again, Sam Sähly on kuin vanha rakastettu. Suhdetta on vaikea katkaista lopullisesti ja jälkeen päin muistaa vain ne hyvät, elämää suuremmat hetket. Kun rakkaus ei enää ole sokeaa ja kisojakin koettu useita, ei silmiään voi ummistaa tosiasialta, että rakastettu on muuttunut: totisten kamppailulajien parodiasta on tullut totinen kamppailulaji. Play it again, Samatha joukkueemme (sählypiireissä paremmin tunnettu salanimelä Fokus) lähti ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen kisoihin — ei voittamaan — vaan levittämään sählyn unohtunutta ilosanomaa ja pois-oppimaan uhoavaa kilpailumentaliteettia, joka leimasi meidänkin kisahenkeämme — päästyämme mitalien makuun inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. (Taikka myöhään: suurin osa meistä on joutunut "SM-tasolle" kohtalon käsittämättömästä oikusta). Ja miten kävi Päiville jonka käsistä lähtivät riemukkaat pelihameemme: tunnetusti omapäisenä naisena hän ei suinkaan hypähtänyt syrjään kun vastustaja syöksi kohti — vaan lensi vasta törmäyksen voimasta ilmaan katkaisten solisluunsa. Joka piti leikata. Näillä opettajakokelailla, joiden voittaminen kävi kalliksi, oli seitsemän reikäpalloa ja piirin keskellä lämmittelyharjoituksia ohjaava mies valmentaja. Lasten tarhurit löivät hanskat naulaan juuri ennen peliään meitä vastaan hävittyään kaksi edellistään. Tällaistako uutta naisurheilukulttuuria pikku pellavapäihin ja skinheadeihin tullaan istutettamaan?! Naiskulttuurin lisäksi kisoissa tematisoitui mieskulttuuri. Jo viime vuonna saimme esimakua siitä, mitä selkeästi artikuloidulla teatterinäkemyksellä on antaa sählyn tapaiselle liikunnalliselle alakulttuurille. Nyt verenmaku vain voimistui. Jos mollaisin Teatterikorkean joukkueet joiden pelejä kävin suurella mielenkiinnolla seuraamassa, voisi siitä päätellä etten kestä voimakkaita persoonallisuuksia (tai "joukkopersoonallisuutta") enkä sitä paitsi ymmärrä teatterista yhtään mitään. En ymmärräkään. Silti voimakas persoonallinen ote toimessa kuin toimessa on minusta pelkästään tylikästä. Mutta ei vihellyksen jälkeen saisi lyödä toista mailalla. Eikä ennen vihellystäkään saisi lyödä toista mailalla. Eikä ennen vihellystäkään saisi pelata sikaa. Vaikka olisikin jo vanhempiki kuin Forströmin Kari ja ne muut. Kuten huomaamme, on sähly ideologisesti hyvin fleksiibeli peli. Sen avulla voi "arvioida ja intellektualisoida vallitsevaa liikuntakulttuuria" (Sironen), mutta siitä voi toki myös tehdä viimeisen reservaatin arkaaisille miehisille heimorituaaleille ja riiteille — jolloin naiset ja lapset pysykööt nuotion loimusta kaukana. Soile Veijola
5 Erään minuuden mytologia "Jos varastaa munan niin sitten varastaa härän ja sitten tappaa äitinsä." — ranskalainen sanaparsi Elsa Moranten romaani Aracoeli on yritys oidipaalisen äiti-poika-suhteen rekonstruktioksi. Jokaisen minuuden historia sisältää omat mytologiset aineksena: kuviteltu ja tosi, uneksittu ja kärsitty, vyyhteytyvät omalakiseksi, monivaiheiseksi peliksi, jossa panoksina ovat yhtähyvin mielen selkeys kuin totaalinen kaaos, neuroottiset kehäpäätelmät kuin luovan hulluuden visiotkin. Kysymys on lapsuuden menettämisen pitkästä historiasta, paratiisin porttien sulkeutumisesta, kun tietoisuuteen kaivautuu analyyttisen ajattelun kalvava ja eristävä aines, kun lapsuuden kokemuksen totaliteetti — absoluuttisen hyväksynnän ja rakkauden maailma — pirstoutuu toisilleen vihamielisiksi tietoisuuden ristiriitaisiksi aineksiksi. Koko tarina alkaa siis symbioottisen äiti-poikasuhteen purkautumisesta, ja siitä mitä sen jälkeen jää jäljelle. Moranten romaani liikkuu tajunnan vaihtuvissa tiloissa, kuvitellun ja toden vaikeasti määriteltävissä rajoissa. Minuus on tällaisessa fenomenologisessa tarkastelussa kuin hauras kasvi, jonka juuret ja rihmastot vetäytyvät milloin syvälle maan alle, milloin vyyhteytyvät todellisuuden ja maailman pintaan. Subjektiivinen ääni on kertoja, Manuel, 43-vuotias mies, ristiriitaisten ominaisuuksien ja viettien eitasan menevä summa. Aracoeli on siis luonnos äidin hahmoksi. Tyhjyyden kynnys Päähenkilö haluaa tulevaisuuden, lapsuutensa takaisin. Se on mahdotonta, ja siksi hän seisoo tyhjyyden kynnyksellä. Hän käy läpi muistojaan ja varhaisia elämyksiään, ja toteaa että osa niistä on tuotettuja, kuviteltuja, mutta sitä todempia, koska ne palvelevat niitä erityistarpeita, joita vain hänellä oman historiansa vankina ja rakentajana on. Hän syntyi epäsäätyisestä avioliitosta, espanjalaisen köyhän tytön ja italialaisen laivastoupseerin intohimoisen romanssin seurauksena. He asuivat Roomassa, ja silloin oli myös fasismilla kysyntää. Vanhempien suhde osoittautuu illusoriseksi, siinä on lopulta hyvin vähän yhteyttä, minkäänlaista vuorovaikutusta. Aracoeli, Manueli äiri, on aistillinen maan lapsi, Manuelin isä on puolestaan sotilaallisten kunniakäsitteittensä ja muotoseikkojensa vanki. Erkaantuminen on väistämätöntä. Tämä yhteydettömyys on kantava motiivi koko Moranten kirjan läpi. Todellisuuskuva, joka rakentuu, nähdään välillä selkeästi, välillä erilaisten suodattimien läpi. Se vastaa tarkasti kertojan psykologista tilannetta: torjunta ja mytologisointi, unien pelottavat näyt ja todellisuuden synnyttämä ahdistus, toteutuvat eräänlaisena ristikuvana Moranten kerronnassa. Romaanin alussa Manuel suunnittelee matkaa äitinsä kotiseudulle, Andaluusiaan. Se on konkreettinen matka, jolla on vahvasti symbolisen riitin merkitys. Äiti ja huora Aracoelin tarina pirstoutuu päähenkilön mielessä yhteensovittamattomiksi ja vastakkaisiksi elementeiksi. Toisaalta on pyhä äitiys, toisaalta on sokea intohimo, aistillisuus, joka vie Aracoelin kadulle, itsensä tarjoajaksi. Morante kuvaa ihmisessä piilevien sado-masokististen piirteiden olemassaoloa pessimistisesti ja kohtalonomaisesti. Alistuminen, nöyryytys ja kärsimys saavat vahvasti seksuaalisen latauksen. Aracoelin ruumiin kieli on kuin intrumentti, jolla ei voi soittaa ainoastaan porvarillisesti turvallisia melodioita. Samanaikaisesti kun Aracoel ajautuu seksuaaliseen kierteeseensä, suhde poikaan etääntyy ja hän istuttaa poikaan käsityksen hänen rumuudestaan ja ruumiillisesta vastenmielisyydestään. Pojan elämässä alkaa salailujen ja juonittelujen historia. Paratiisin ovet ovat lopullisesti sulkeutuneet. Äiti-poika-suhteen pirstoutuminen kiteytyy päähenkilön seuraavanlaiseen kommenttiin: "Sinun hirvittävä moniselitteisyytesi —sinun synkkyytesi ja huiputuksesi, häpeäsi ja loistosi — seuraa minua leikitellen tyhjyyden kynnykselle asti. Ole siunattu, mamita, alibisi tähden." Kaiken tämän jälkeen on rakkaus kuolemaa kylmempi. Sen Manuel joutuu kokemaan nöyryyttävissä homoseksuaalisissa kuvitelmissaan. Hänen todellisuutensa ilmiöt ja hirviöt sietävät yhä vähemmän päivän läpitunkevaa valoa. Aracoelin kuolema on lopullinen sinetti pojan kohtalolle: olla olemassa elävänä siellä missä kukaan ei häntä rakasta. Tästä eivät Manuelin lapsuuden horoskoopit kertoneet. Äly turmelee mysteerit ja johtaa kadotukseen, tuhoon ja alennukseen. Kun myytit tulevat alas korokkeiltaan, ne taittavat surumielisessä katseessaan särkynyttä valoa. Moranten romaanissa isähahmo on etäällä. Se on ikäänkuin valtiollisessa elämässä hallitsija, kuningas, diktaattori — Franco, Mussolini. Vasta kun sotilaallinen kunnia murenee, poika löytää isän inhimillisyyden, rappiossa. Se tapahtuu Moranten kirjan lopussa, kun kummallakaan ei ole enää mitään menetettävää. He kohtaavat inhossa, mutta samalla nöyryydessä. Jostain luin, että PierPaolo Pasolini oli ennen kuolemaansa kiinnostunut tästä romaanista. Se ei olisi ollut mikään ihme, sillä niin paljon pasolinilaisia teemoja Moranten kirja työstää. Moderni versio Oidipusmyytistä toteutuu Aracoelissa mielikuvien taisteluna. Mielikuvituksen instrumentti tuottaa Moranten tekstissä outoja, kiinnostavia värähtelyjä. Kun visio on valmis, on ahdistusta ja sokeutta sittenkin vähemmän. Hannu vvaarala Elsa Morante: Aracoeli. Suomentanut Airi Buffa. WSOY 1987. vaan Ei aina samaa vanhaa UUSIA IHMISIA UUSIA NÄKYMIÄ ELÄMYKSIÄ, ELÄMYKSIÄ TYÖLEIRI on mielekäs tapa nähdä maailmaa. Nyt sinulla on mahdollisuus hakea UNKARIIN (Debrecen, S paikkaa) PUOLAAN (Poznan, 4 paikkaa) NL:oon (Jaroslavl, 2 paikkaa) työleireille, jotka järjestetään ensi kesän loppupuolella. Leiriläiset maksavat itse matkansa, kaiken muun hoitelevat ja tarjoavat isännät. Työ on kevyttä ulkopuuhaa ja sen vastapainoksi järjestetään viikon ekskursio yms. tutustumista paikkoihin. Kolmelle onnekkaalle JYY voi tarjota myös STIPENDIAATTIPAIKAN: mahdollisuuden opiskella unkarin kieltä paikanpäällä n. kuukauden mittaisella kurssilla. Aivan alkeitakin voi lähteä oppimaan. Matkarahat pitäisi kyllä olla omasta takaa. Sitovat (vapaamuotoiset) hakemukset toimitetaan perjantaihin 8. toukokuuta 1987 klo 15.00 mennessä KVT-valiokunnalle osoitteella JYY:n keskustoimisto, Keskussairaalantie 2, 4 6 JKL. Päivämääriä yms. tarkempaa tietoa saat JYY:n työleirisihteerikkö Arja Ollikaiselta, puh. 6 1 7 257, paikalla ainakin torstaiaamupäivisin. Voit myös käydä selailemassa luetteloa muista kansainvälisistä työleireistä. Jyväskylässä 10. 4. 1987 JYY:n hallitus Ympäristövaliokunta on kevään aikana tehnyt salaperäisen näkymätöntä MYYRÄNTYÖTÄ eli hyvin laajasti pohjustellut tulevaa toimintaa. Ollutta ja mennyttä häkellyttävät rahattomien markkinat; tavaranvaihtotapahtuman edellisvuotinen suosio ei tällä kertaa toistunut, SEn sijaan ongelmajätteitä kertyi isot kasat. KIITOKSET huomaavaisuudesta. Tänä keväänä on tarkoitus pystyttää NÄYTTELY Mattilanniemen ympäristön suunnitelmista. Mielenkiintoinen pienoismalli ilmestynee piakkoin MaArakennuksen aulaan. Torstaina 23.4. klo 18.00 vietetään kevään viimeinen KOKOUS Ylioppilastalolla. (Tilaisuus kokea oivalluksen iloja.) Vapputunnelmiensa kohottamisen voi aloittaa jo keskiviikkona 29.4. Beckerillä. Tuolloin Pitkäsen Outi kertoo ESTELLE -laiva projektista. — maailmanparantajia on tuskin koskaan liikaa — Herätkää ja tulkaa. Valiokunnat Joensuuhun Sosiaalisekä opintoja tiedevaliokuntalaiset matkaavat Joensuuhun 8.— 9.5.87 paikallisen joston vieraaksi. Ilm. op.sos. sihteerille 28.4. mennessä puh. 617 063. Sosiaalivaliokunnan kokous 21.4. klo 10.30 op.sos.siht. huoneessa. Opintoja tiedevaliokunta 28.4. klo 14.00 samassa paikassa. Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 MEILTÄ edulliseen TARJOUSHINTAAN 1750 Mercantil-mapit I M — • 1 AS0 1350 Plastic-mapit 4 cm I W 7 95 ^ 725 Luentopaperi A4/100 Luentovihko WALKI 8?2 UJPAPERI Yliopistonkatu 6 K A M P U S K I R J A Johtotähtenämme on liikeajatus: Oopiumia kansalle — Kampus-kirjasta kansan oopiumia! Sanattomaksi jääminen on lukuhetken merkki: Sihvonen, Kuviteltuja lapsia, Rantalaiho, Miesten tiede, naistenpuuhat, Välimaa (toim.), 'Hovikulttuuri — Manierismi — VValtari, Cocteau, Oopiumi, Galileo, Two New Sciences, Bourdieu, Distinction, Berger, Toisinkertoja, Kapa, Löytöjä ajasta! Huh... Palonen & Kanerva (Ed.), Transformation of Ideas on a Periphery. Loppu AVOINNA MA—PE KLO 08.00—16.00. TERVETULOA.
6 Jyrockilla on lyhyt, mutta kunniakas historia, josta tiedetään että periaatteena on ollut esitellä hieman tuntemattomampia nousevia bändejä. Tänä vuonna Siekkarit ja The Leather Nun varmistivat lippujen loppuunmyynnin. Muut mukana olleet olivat bändejä, joilta joko on jo tullut sinkku tai on sinkku tulossa tai LP on ilmestynyt, tai LP ilmestyy... Kaksi päivää rockia yotalon yläja alakerrassa. Parin tai useamman päivän ryyppäämisen jälkeen jengi ihan tutkalla, tuskin muistivat taputtaa esiintyjille. Tanssijoita kaatuili kuin keiloja. Mutta Via Dolorosa alakerasta yläkertaan kestettiin kunnialla. Valtakunnallisia rocktyyppejä vaelteli yleisön joukossa, ja rockradiotoimittaja joi pressihuoneessa kahvia, söi voileipiä ja teki haastatteluja. Mietinhän minäkin josko haastatteluja Jylkkäriin: Ismo Alanko, vituttaako kun pikkuveljen bändillä menee niin hyvin?... Tai siihen tyyliin. Mutta luovuin ajatuksesta, kun bändi veti shamaanimaisen keikan tottuneesti kalju punaisena ja naama vihreänä, ohjelmisto suurelta osin vanhoja tuttuja, puolet encorea. Jyväskylässä, missä Siekkareita ei liian usein kuule, keikka meni hyvin yleisöön. Jossain toisaalla se olisi tuntunut ehkä pikuisen fiiliksettömäiitä. Sata Lasta, rockin SMvoittaja, istui selän takana syömässä pihvejä ja juomassa piimää. "Onks Salon Raine vielä teidän kummisetä?" kysyin saadakseni tietää jotain. Jätkät naureskelivat: "Joo, on se meidän tuottaja niinku... Mitä sitten?" Rockpiirien juttuja oikestaan, mitä niitä tähän lehteen... Jos Jyrockista jotain voi päätellä, '' englantilaisen'' rockin nousu Suomessa on aika ilmeinen. Mitä nyt joku Miljoonasade tai pari muuta joukkoa, jotka pitävät yllä lyriikan tasoa. Visuaalisesti parasta, sekä lavalla että lavan edessä, oli ehdottomasti Shadovvplay, •bändi jota myydään ulkomaita myöten. Varjopelin varjot kiloIhinslakkaa tukassaan muodbiHtivatkin yleisön ydinjoukon. Varsin virkistävä oli poppibändi Sundar, joka aloitti lauantai-illan. Heidän jälkeensä lavalle ilmestyvät ikään kuin yllätysvieraina Yari ja Jouko Mäenpää. Paikallisen bändin Alice in Wastelandin soundit olivat myös kunnossa. Kaksi hyvää suomalaisbändiä Neljä Ruusua ja Giddyups soittelivatkin sitten osittain päällekkäin eri kerroksissa. Olisiko liian ilkeästi sanottu, että Neljä Ruusua on jotain Hassisen koneen ja Siekkareiden puolivälkä. Giddyups .puolestani on melko valmis orkesteri, Jyrockin lavalla oikeastaan parempi kuin vasta ilemstyneellä sinkullaan. Jyrockin loppuhuipennus oli ruotsalainen raggaribändi The leather Nun, jonka laulusolisti lauloi kuin Lou Reed. Sitä sitten seisottiin pöydillä katselemassa hamaan loppuun asti. Konserteissa, missä joka bändille on oma kolo aikataulussa, soittajien fiilikset harvoin irtoavat. Kun on pakko soittaa. Ja yleisön pakko kuunnella, vaikka sammuisi mieluummin. Nimittäin vakuutuksista. I Monelta ihmiseltä puuttuu | vakuutus lapsia, kotia, j matkaa tai venettä varten. ijuuri näistä vakuutuksista sinä voisit puhua ensi kesänä. Sillä me tarjoamme sinulle mielenkiintoisen KESÄTYÖN VAKUUTUSTEN PUHELINMYYJÄNÄ. Nyt on kyse kahdesta tai kolmesta kuukaudesta, mutta jos innostut oikein todella vakuutusalasta, voit kenties myöhemmin saada vakituisen työpaikan Pohjola-yhtiöissä. Sinä, joka vielä opiskelet yliopistossa tai korkeakoulussa. Olet kenties jo opiskelupaikan valinnassa osoittanut kiinnostusta kaupalliseen alaan. Tärkeämpää on kuitenkin se, että mielestäsi konkreettinen myyntityö on haastavaa ja innostavaa. Kokemusta siitä sinulla ei tarvitse olla. Me annamme koulutuksen sekä tuotteisiin että puhelinmyyntiin. Palkkaan voit vaikuttaa itse. Pohjana on peruspalkka. Loppuosan saat provisioista, joita kertyy tasatahtia myymiesi vakuutusten kanssa. Teet työtä jossakin seuraavista konttoreista: Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Vaasa, Oulu, Kuopio, Jyväskylä, Tampere tai Lappeenranta. Jos haluat lisätietoja, soita pääkonttoriimme numeroon 90559 2187/toimeenotto. Odotamme joka tapauksessa kirjallista hakemusta, jossa kerrot itsestäsi, opiskelustasi ja työkokemuksestasi. Kerro myös, missä edellämainituista paikkakunnista haluaisit työskennellä. Lähetä kirjeesi 27.4. mennessä osoitteeseen: Pohjola-yhtiöt, Toimeenotto/Kesätyö puhelinmyyjänä, Lapinmäenrie 1,00300 HELSINKI. Me toimitamme hakemuksesi eteenpäin ja otamme sinuun yhteyttä. Kyllä Pohjola pitää minkä lupaa. S> POHJOLA YHTIÖT POHJOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPALAINEN ILMARINEN
8 Tukahdutettu inhimillisyys Edward Bond: Pelastettu. Ohjaus ja sovitus Jukka Laukkanen. Rooleissa Pekka Räsänen, Johanna Strömsholm, Timo Siivonen, Anna VVainicka, Jari Kokkinen, Mervi Selin, Olli-Pekka Ahtiainen, Johanna Vainikainen, Jouni Autio, Sinikka Väisänen. Musiikki Jari Kokkinen, Pekka Räsänen. Valot Juha Hurme. Lavastus ja puvustus ryhmätyötä. JYT:n uusin saavutus on Jukka Laukkasen ohjaama ja omiin näkemyksiinsä sovittama Edward Bondin Pelastettu (Saved 1966). Näytelmä luotaa mielenkiintoisen näkemuyksen urbaaniin, lähinnä kai lontoolaiseen lähiöön. Kuitenkin tapahtumat yleisinhimillisyydessään viittaavat koko läntiseen sivilisaatioomme, sen aikaansaamaan tunnetyhjiöön. Katsojat pääsevät seuraamaan hetken erään perheen elämästä. Pääosissa ovat perheen tytär Pam (Johanna Strömsholm) ja hänen kaksi epätoivoista miessuhdettaan Len (Pekka Räsänen) ja Fred (Timo Siivonen). Mitä tapahtuu, on yksinkertaiseen juoneen rakentuva triangelidraama. Len haluaa Pamin, Pam haluaa Fredin; kumpikaan suhde ei hehkuta molemminpuolisesti. Fred tekee lapsen Pamille, mutta Len asuu Pamin kotona. Näitä edesottamuksia katsovat välinpitämättömästi päältä tytön vanhemmat Mary (Anna Wainicka) ja Harry (Jari Kokkinen). Laukkasen versiossa on Bondille ominaista väkivaltaisuutta karsittu. Ollaan kaukana artaudilaisuudesta, johon Bondia on perusteettomasti usein verrattu. Väkivalta nimittäin on Bondille keino ilmentää ihmisyyttä ympäristönsä puristuksissa, eikä suinkaan mikään ratkaisu ongelmiin. Laukkasen pehmeä sovitus muuttaa näytelmän ilmettä alkuperäiskäsikirjoituksesta. Eri toten Fredin kuvaa hän on muuttanut inhimillisemmäksi. Samoin Harryn ja Lenin tie sovintoon ja loppukohtaukseen käy tässä ilman leipäveitsiä. Näillä keinoilla on tahdottu nostaa pintaan bondilaista pohjavirettä ihmisten perimmäisestä hyvyydestä ja positiivisuudesta. Joka tapauksessa jännite piittaamattoman raakuuden ja ihmisyyden välillä kulkee näytelmässä hienovireisenä kautta esityksen. Kuin koko teos ilmentäisi inhimillisyyttä, joka on epäonnistuneesti tukahdutettu. Näytelmän tunneakselin ääripäät ovat perhe ja jengi. Perheessä joudutaan sentään joltisenkin moniselitteiseen tunnepuristukseen, ja se saa päähenkilöstä pursuamaan välistä ihimillisyyden häivähdyksiä. Sen sijaan Fredin liepeillä pyörivässä jengissä, ei tosin erityisesti missään sen yksilössä, mutta jengissä kokonaisuutena esittäytyy totaalinen kykenemättömyys myönteisiin tunteisiin. Ryhmäkäyttäytymisessä väkivalta kuvittaa yksilöiden reaktioita. Mikään paha teko ei lähde ihmisestä sinänsä, vaan väkivaltainen ja virikkeetön ympäristö pakottaa ihmiset raakuuksiin. Tämä Bondille keskeinen teema ilmenee tässä hyvin. Erityisesti jengiläisten toistensa lietsonta lapsen kivittämiseen toimii kohtauksena hienosti. Suoraviivaiset suhteet Pelastetun henkilöitä leimaa yksioikoinen toimintatapa: elinolojen köyhyys ja masentavuus heijastuu ihmisten tylsämielisenä paikallaanpolkemisena. Kukaan ei kykene edes pelaamaan omaan pussiinsa. Tilanne vie mennessään kaikki; mitä pitemmälle mennään, sitä syvemmällä kaikki ovat omissa kohtaloissaan. Tässä suhteessa ainoa poikkeus on Anna XVainickan näyttelemä Mary: hän juonittelee yksitoikkoiseen elämäänsä pientä seikkailua naisen puutteessa riutuvat Lenin kustannuksella. Hän osaa antaa tilanteen edetä avoimeen konfliktiin asti, tappeluun miehensä Harryn kanssa. Naine tempauksineen hänestä tulee näytelmän ainoa henkilö, joka saa elämäntilanteeseensa edes pientä uudistusta: miehensä kanssa puhdistavan riidan ja tämän myötä arvovaltaansa pönkittävän kotitöiden uusjaon. Tosin tämäkään leimahdus ei johda pitkälle: sulkeutuneet mielet jatkavat olotilaansa saman katon alla. Maryn oma-aloitteisuus on näytelmän ilmeen kannalta oleellinen juonne. Nuorten triangeli puutuu polkemaan paikallaan. Päähenkilöiden junnaava elämä menettää kiinnostavuutensa Pamin lapsen tultua tapetuksi. Heidän suhteilleen ei tapahdu mitään, mikään ei kehity, ja tämä vaihe on toteutuksessa venytetty laahaavan pitkäksi. Silloin, kuin yllättäen, Maryn kautta välittyy uusi juonne englantilaisköyhälistön lähiöelämästä, valtataistelu kokonaisesta kääpiövaltakunnasta, perheen sisäinen kahakka jossa pelissä on kaikki mitä ihmisellä on: itsensä, oma elintilansa. Maryn rohkeus ja oveluus poikivat näytelmän ainoan paljastavan kommunikaatiotilanteen. Salaa ja kuuntelusta välittämättä Harry tilittää katkeruutensa Lenille. Anna Wainicka Marynä tekee näytelmän syvimmän tulkinnan. Hän hallitsee ilmaisunsa ja luo vahvan naisen helposti, vähäisin, harkituin tehoin. Näennäisen välinpitämättömyyden ja topakan toiminnan osaava yhdistäminen luo hahmon, joka pitää muut perheenjäsenet hallinnassaan. Maryn varjoon jää Pam-tytärkin, jonka temperamentti ei pysty takaamaan voittoa taistelussa kodin herruudesta: tytöltä puuttuu oveluus. Tämän näytelmän toisen vahvan naisen roolin esittää Johanna Strömsholm. Hän osaa kyllä kovanaaman roolin, mutta esityksen suoraviivaisuus ei riitä koko näytelmää kestäväksi ilmaisutasoksi. Pekka Räsänen tulkitsee Lenin roolin puisevasta. Etenkin sotkuinen puhe ja jäykkä liikehdintä puuduttavat näyttelemisen rytmiikan. Räsäsen herkkyys jää musiikkikohtausten hienovireiseen läpivientiin; muussa ilmaisussaan hän ei saa Leniään toimimaan. Lenillä pitäisi olla sisäinen konflikti parempien olojen puolesta taistelun ja kaiken luovuttamisen välillä. Se ei kuitenkaan välity katsomoon asti, mikä on vahinko, koska se kirkastaisi lopun merkitystä, ja toisi Lenin selvemmin esiin hyvänä ihmisenä, ainoana mahdollisuutena muille. Mutta tällaisella tulkinnalla Len jää vaisuksi, jopa epäselväksi hahmoksi. Sen sijaan Timo Siivosen Fred on positiivinen näyttelijäsuoritus. Sitä leimaa varmuus, joka on hyvä pohja tuoda hahmoon herkempiäkin nyansseja. Siivosen suoritus tuo Fredin esiin jopa näytelmän inhimillisimpänä hahmona, siltikin, vaikka hän osallistuu lapsensa murhaan ja elelee muiden kohtaloista piittaamatta. Fred osaa polulta ainoana esittää itselleen kysymyksen: miksi? Tyhjyyden maisemat Näytelmän kommunikaatio on rakennettu taitavasti. Henkilöt puhuvat toisistaan piittaamatta omat asiansa kuin itsekseen ja itselleen, toistensa ohi. Puhetta ei aina edes suunnata muille mutta puhe kuullaan. Vastaus kuultuun ei tunnu reaktiolta. Se on samaa puhetta mutta eri suulla, eri näkökulmasta: yhteistä tilitystä armottoman yhteiskunnan armoilla elämisestä. Kommunikointi tällaisenaan tuo näytelmälään rytmisen intensiteetin. Puheen ja tauon välistä tiukan monotoninenkin vuorottelu saa näytelmän kulkemaan. Puhe on ilmeetöntä. Se kielii osaltaan henkilöiden tunnetyhjiöstä. Tätä tukee myös Bondin kieli. Sanaston köyhyys kätkee sisäänsä ilmaisullisia tasoja. Paikoitellen näyttelijöiden äänenkäyttö tosin on riittämätöntä viemään läpi näytelmän ilmaisullista linjaa. Puhe liukuu välinpitämättömyyden tematiikan turvin liian kauas piittaamattomuudessaan, tarkoituksettomaan epäselvyyteen asti. Pelastetun pelkistetty lavastus on onnistunut. Se toimii erinomaisesti ilmentämässä urbaanin viidakon autiutta. Lisäksi vähäilmeinen lavastus osoittautuu hämmästyttävän monipuolisesti ja joustavasti muunneltavaksi tilaksi. Asunnosta erottuu neljä huonetta samasta tilasta, ja tämän takana oleva lava on pienin muutoksin puisto, satama ja baari. Erityinen ansio muunneltavuudesta tulee Juha Hurmeen valaistukselle. Hämäränoloisesta olohuoneesta siirrytään helposti ja katkoksista toisiin tiloihin, usein pelkkien valojen johdattamana. Myös puheilmaisu tukee lavastuksen onnistuneisuutta. Esim. huutamisella viereiseen huoneeseen ja hiljaisuudella siltä huoneesta saadaan kahden näyttämöllä vierekkäin olevan henkilön väliin konkreettista seinääkin paksumpi raja. Lisäksi repliikeissä viitataan useissa kohdissa näyttämön ulkopuolisiin huonetiloihin, joista myös huudellaan takaisin. Tällaisten ratkaisujen myötä kommunikaation ilmentämä irrallisuus sidostuu lavastukselliseen toteutukseen: elinympäristön tylyt muodot heijastuvat molempia teitä ahdistuksena. Lavastuksen tyylikäs yksinkertaisuus olettaisi ihmissuhteiden keskittämistä. Kuitenkin katujengi on näyttämön kokoon nähden tarpeettoman monilukuinen. Välillä toiminta on sekavaa juuri siksi, että dialogi hajoaa tarpeettoman moniin suihin. Tämä johtaa myös siihen, että kaikki jengin henkilöt jäävät ohuiksi hahmoiksi, vaikka jokaisessa heistä olisi ainesta persoonalliseen ja mielenkiintoiseen tyyppiin. Heidän merkityksensä yksilöinä ei ole tarpeeksi perusteltu. He erottuvat kukin omanlaisekseen juuri häiritsevässä määrin: hiukan muttei kokonaan. Ja tällaisiksi hahmoiksi heitä on näyttämöllä pari liikaa. Pelastettu tuntuu harkitulta, varmalta työltä. Sen kulmakivet ovat sekä sielunmaiseman että konkreettisen miljöön tyhjyyden ilmentämisessä. Omiin vahvoihin puoliinsa nojaten se pystyy antamaan kuvan tunnemaailman ahdingosta ja puutumisesta betonihelvetissä. Pasi Tuominiemi
9 Casablancan teemapäivä: Unohdettuja suuruuksia Sarjassamme jyväskyläläisiä kulttuuritekoja: elokuvakerho CASABLANCA ylpeänä esittää ja antaa lähtölaukauksen huikealle Marco Ferreri -renessanssille Keski-Suomessa, Nimittäin: lauantaina 25. huhtikuuta kuluvana vuonna CASABLANCA tarjoaa jäsenilleen perinteisen teemapäivän CAMPUS-KINOSSA. Päivän ohjelma on seuraava; 11.00 MARCO FERRERI: Suuri pamaus 13.30 NEIL JORDAN: Sudet tulevat 16.00 MARCO FERRERI: Alaston serkku Italialainen ohjaaja Mareo Ferreri )s. 1928) kuuluu siihen sarjaan ohjaajia, joita vain hyvin harvat rakastavat ja rakatavat hyvin paljon. 1980-luvun Suomessa Ferreri on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, vain 1982 valmistunut Kaupungin kaunein tyttö pyöri lyhyen aikansa kaupallisessa ohjelmistossa. Tilanne siis suorastaan huutaa korjausta. 1973 valmistunut Suuri pamaus (La grande abbaffata) on groteski ja hyvin hauska satiiri, päämäärä vain saattaa jäädä hieman hämäräksi, mikä sinänsä ei haittaa laisinkaan. Suuressa pamauksessa eurooppalaisen elokuvan keskeiset miesnäyttelijät Marcello Mastroiani, Ugo Tognazzi, Philippe Noiret ja Michel Piccoli kokoontuvat hylättyyn taloon päämääränään sivistyneesti mässäillä itsensä hengiltä. Ferreri esittää tämän hyvin tyylipuhtaasti ja estettistä eheyttä osoittaen viisinäytöksisessä klassisessa komediassa, vai pitäisikö ehkä sittenkin puhua kreikkalaisesta tragediasta, vaiko renessanssi-iloittelusta. Joka tapauksessa elokuva on äärimmäisen kaunis ja taidokas. Englantiiaisohjaaja Neil Jordan (s. 1950) tunnetaan lähinnä elokuvastaan Mona Lisa, joka menestyi ilmeisen mukavasti jopa Suomessa. Jordanin 1984 valmistunut Sudet tulevat {The Company of woIves) sen sijaan on tyystin unohdettu, elokuvaa on esitetty vain muutamissa elokuvakerhoissa sen täkäläisen kaupallisen epäonnistumisen jälkeen. Sudet tulevat on seksuaalisymboleja vilisevä kauhumuunnelma vanhasta Punahilkka-sadusta. Tai oikeastaan se on lähempänä avantgarde-elokuvaa kuin perinteistä kauhuelokuvaa. Sudet tulevat on äärimmäisen puhdaspiirteinen fantasiaelokuva, joka koostuu kymmenestä episodista, joita yhdistää neitsellinen Rosaleen. Mainittakoon, että elokuvan toisena käsikirjoittajana on kirjailija Angela Carter, jonka teksteihin Sudet tulevat osaltaan pohjautuu. Päivän päätteeksi palataan jälleen ohjaajanero Marco Ferreriin, vuorossa on 1978 valmistunut Alaston apina (Ciao Maschio). Tässäkin elokuvassa Ferreri jatkaa vakaalla linjallaan satirisoiden kaikkea mikä liikkuu, käyttäen varsin omalaatuista ja groteskia huumoria ja omituisia tilanteita. Omalla tavallaan Alaston serkku on ajaton, sillä Ferreri näyttää varsin kipeästi sanojen tyhjyyden ja mitättömyyden rinta rinnan kontaktien vaikeuden kanssa. Kuinka osuvaa onkaan se, että päähenkilö käyttää vähän väliä pilliä suussaan puhumisen sijaan! Elokuvat esitetään siis CAMPUS-KINOSSA alkaen klo 11.00. Niille henkilöille, joilla ei ole CASABLANCAN jäsenkorttia tiedoksi, että niitä myydään rajoitettu määrä nimelliseen 30 markan hintaan, tiedustella voi juuri 25.4. ennen teemapäivän alkua. Mlkko ttisa Essee kuin piiska Paul Klee piti lyhyen esitelmän 1924 Jenassa taidemuseon avajaisissa. 1945 tämän Bauhausin taideteollisen oppilaitoksen opettajan essee julkaistiin nimellä Uber die moderne Kunst. Lyhyt pohdiskelu modernista taiteesta on lopultakin käännetty suomeksi. Aforisminomaisesti mutta selkeän johdonmukaisesti ja syvällisesti Klee erittelee taiteellisen luomistyön ja kuvaamataiteen modernistisen ajattelutavan perusteita. Kirkkain on Kleen ajatus kuvallisista peruselementeistä viivasta, valööristä ja väristä. Analyysi avaa jännittäviä näkymiä useaan suuntaan, Kleen omaan taiteeseen, luovaan toimintaan ja taiteilijan rooliin yleensä. Klee vertaa taiteilijaa puun runkoon. "Juurista nousee mahla, se virtaa taiteilijaan ja hänen lävitseen, hänen silmiinsä. Jokainen ymmärtää, että puun yläosa ei voi olla alaosan peilikuva." "Aina joskus juuri taiteilijalta halutaan kieltää nämä taideteoksen kannalta välttämättömät poikkeamat mallista. Kiihkoilussa mennään joapa niin pitkälle, että häntä syytetään taitamattomuudesta tai tahallisesta vääristelystä. Kuitenkin itselleen kuuluvassa osassaan puun runkona hän vain kerää syvyyksistä nousevan mahlan..." Ongelmia tuo Kleen mukaan myös maallikon erilainen tapa hahmotella taidetta. "Taiteilijan keskittyessä ryhmittämään muotoelementtinsä mahdollisimman puhtaasti ja loogisesti niin, että jokainen niistä on paikassaan eikä häiritse muita, joku olkapään yli kurkisteleva maallikko on jo lausumassa nuo tuhoisat sanat: mutta eihän tuo ole ollenkaan enon näköinen. —Toivon että maallikko joka aina toivoo löytävänsä taideteoksista itselleen rakkaita kuva-aiheita kuolee minun ympäristöstäni hiljalleen pois."! Klee painottaa esseessään osatekijöiden etsimistä, ulottuvuuksien kaivamista. Hän löytää uskomattomia näköaloja värien, viivojen ja valöörien käyttöön. Löytää kokonaisia merkityksen pieniä maailmoja. "Jokaisella hahmotelmalla, jokaisella yhdistelmällä on oma rakenteellinen ilmeensä, jokaisella hahmolla kasvonsa, fysionomiansa." Tästä ajatusta vasten voi tutkia kirjasen piirroksia, Kleen omia, jotka liittyvät tekstiin tiukasti. Kleelle taiteen selittäminen on itseanalyysia. Taiteilijalla on oikeus luoda oma todellisuuden tasonsa. Mutta hänen täytyy Kleen mukaan myös noudattaa luonnonjärjestykseen sisältyviä sääntöjä. Taiteilijan pitää tunkeutua syvälle ja etsiä vapautta ja energiaa. Yksilöllisyys ei kuitenkaan riitä. "Teos ei synny väkipakolla. Sen on saatava kasvaa, sen on noustava itsestään esiin. Meidän on jatkuvasti pyrittävä sitä kohti. Olemme löytäneet sen osia, mutta emme vielä kokonaisuutta. Meiltä puuttuu vielä lopullinen voimanripe, sillä: meillä ei ole kansaa tukenamme. Mutta me etsimme kansaa. Aloitimme etsimisen Bauhausissa. Aloitimme siellä työskennellen yhteisössä jolle jokainen meistä antoi kaiken mitä hänellä oli. Enempää emme voi tehdä." M. Piri Paul Klee: modernista taiteesta. Suomen taiteilijaseura. Helsinki 1987. Kaunis ilta Nummella Tii§ yli kaksisataasivuinen runokokoelma Lassi Nummelta. Ehkäpä runouden asiaa näin edistetään — Nummenkin sana alkaa tuntua painavalta romaaniinluottavan yleisön kädessä. Lassi Nummi on julkaissut näitä runoromaaneja vuodesta -75, jolloin ilmestyi Linna vedessä, tilaustyö Olavinlinnan 500vuotisjuhliin. Lähdössä tänään tuli -77 ja Kootut runot -78. Nykyään kertyisi hänen koottuihinsa mittaa kaksinverroin: Heti, melkein heti -80, Kaksoiskuva -82, Hiidentyven -84 ja tämä uusin, Matkalla niityn yli. Lyhyt matka, mutta se jatkuu Linna vedessä katkaisi lähes kymmenvuotisen hiljaisuuden. Sitä edeltänyt Keskipäivä, delta (-67) antoi viitteitä uudesta tyylistä jonka Nummi oli löytämässä. Nyt kuluneen kymmenen vuoden aikana tuon tyylin huomaa kehittyneen täysiin mittoihinsa. Runoilijoilla tällainen pitkänkin "vaikenemisen" jälkeinen uusi vaihe ei ole mikään epätavallinen ilmiö. Hellaakosken loppukausi on tietysti klassinen esimerkki meillä. Harvoin on kuitenkaan nähty tällaista hehkutusta, minkä Nummi nyt kuusissakymmenissään on järjestänyt. Kokonaiskuva hänen jo neljän vuosikymmenen tuotannostaan muuttuu kaiken aikaa. 50-luvulla hän joutui oppositioasemaan viileänasiallisten modernistien kanssa koristeellisen, romantisoivan ja väliin pateettisen kielensä takia. Hän näyttää nyt kulkeneen pitkän tien kohti noita perimodernistisia arvoja, hävittämättä silti tyylinsä parhaita puolia — keveyttä ja ilmavuutta. Kieli ja mieli Lassi Nummi kuuluu kirjailijana niihin vanhoihin herrasmiehiin, joilla ajattelu ja kirjoittaminen tulevat yhä lähemmäksi toisiaan. Ei voi olla ihailematta sitä vaivattomuutta ilmaisussa, siirtymisessä eri muodosta ja sävystä toiseen, mikä tästä kokoelmasta loistaa. Kokonaisuutena Matkalla niityn yli on äärimmäisen hyvin tehty kirja ja sillä tavoin viisas, että osoittaa omat rajansa. Paljon jää tietysti noiden rajojen ulkopuolelle, erilaista näkemystä runoudesta ja maailmasta, mutta niin kai pitääkin? Matkalla niityn yli koostuu 19:sta eri osastosta. Niistä kuusi hajalleen sijoitettua rakentaa kokoelman keskeisen motiivin niitystä ja matkasta sen yli. Tuo niitynylitys etenee vähittäin, tulematta koskaan tehdyksi, sillä pitemmät matkat omiksi osastoikseen kirjoitettuna keskeyttävät sen aina. Ollaan Akropoliilla, Venetsiassa, Stonehengen outoa kivimuistomerkkiä tutkimassa Englannissa, raamatullisissa maisemissa Israelissa — ja takaisin suomalaisella niityllä. Muodostuu suhteellinen käsitys liikkeelläolosta ja ajasta — Nummi palaa lapsuuteensa ympäristöön Pohjanmaalle ja kirjoittaa filosofista mieterunoa ajasta ilmiönä. Tällainen yksityisen kokemuksen rinnastaminen laajoihin historiallis-maantieteellisiin näkökulmiin on tehokasta. Se säilyttää jännitteen mielen ja maailman välillä, eikä päästä kumpaakaan dominoivaksi. Mielimaailma -suhde onkin toistuva kysymyksenasettelu näissä runoissa. Näin laajoissa puitteissa on mahdollista toteuttaa runosarjatekniikkaa hyvin pitkinä kaarina, jolloin yksittäinen runo saattaa viitata usealle taholle kokoelmassa. Nummi on uskaltanut jättää paljon kirjan rakenteen varaan, luottaen siihen, että pieni ja huomiotaherättämätön runo toimii suhteessa kokonaisuuteen, pelkäämättä toistoa vähittäisessä kehittelyssä. Runoilijanlaadultaan hän on aina ollut lähinnä impressionisti, vaikutelmien tarkka kirjaaja. Harvoin hän tyytyy maisemarunonsa lyömään lukkoon yhdellä kuvalla, vaan käy työhön maalarin ottein: hahmottelee tilasuhteet ja määrittelee värit. Muutamien yksityiskohtaisimpien pohjalta saattaisi yrittää maalauksen konstruointia. Kauniisti, hyvin Harkitusta tematiikasta huolimatta kantava tekijä tässä kokoelmassa on kieli, joka säilyy selkeänä ja luettavana vaikeidenkin haasteiden edessä. Kauniin musikaalisesti Nummi kyllä kirjoittaa: "Syysöinä, kun sataa/ minä kuulen/ kadun tumma iho, ja/ vesi virtaa yli. Minä kuulen autiuden ja/ tuulen,/ miten ihmiset nukkuvat näkymättömissä/ pikku koloissaan katujen varsilla mäntyjen oksilla tai latvoissa/ jotka huojuvat/ jykevinä, levollisina/ ilman, veden ja ajan/ virrassa. Minä voin kuulla/ männyt/ onnesta kosteina kimaltavat, itseensä sulkeutuneet/ tuuleen avautuneet maailman/ männyt:/ maailman." Tuosta käynee ilmi ettei hän ole pyrkinyt tajuntaaräjäyttäviin kuviin, vaan rauhalliseen puheenomaisuuteen. Normaalikielen taitava käyttö tuo esiin siinä piileviä voimia. Paljon on kirjoitettu runouden sielunhoidollisesta funktiosta, usein puolivillaisen human interest -lyriikan yhteydessä. Eiköhän kysymys ole kuitenkin kielen musikaalis-rytmisistä ominaisuuksista, ja juuri nehän ovat olleet suomalaisen runon perustaa. Tässä suhteessa Nummi mielestäni jatkaa arvokasta perinnettä. Mielettömästä maailmasta Lassi Nummi ei tuotannossaan ole ryhtynyt luomaan uutta maailmankuvaa kuten saman ikäpolven runoilijat Eeva-Liisa Manner ja Paavo Haavikko. Siinä mielessä Matkalla niityn yli ei ole käänteentekevä kokoelma kuin esimerkiksi Mannerin Tämä matka. Tottahan toki se, modernistien tyyliin, on hyvin kulttuuritietoinen, lukuisia huomaamattomia viittauksia kätkevä. Tyrkyttämätön kristillisyys lienee aina ollut hänen maailmankatsomuksensa olennaisimpia piirteitä, niin nytkin: "Myös jumalaton maailma tottelee lakeja,/ siihen on jäänyt Jumalan poltinmerkki./ Mutta mieli5 josta mieli on poissa/ hajoaa/ niinkuin harmaanruskea kaislakerros/ syksyn rannalla." Edelleen hän ei ole luopunut optimistaan, lakannut ihailemasta elämän kauneutta kauniissa maailmassa — asenne, joka ajoittain on muodostunut melkein ohjelmalliseksi. Nykyisellään hänen äänensävynsä tuntuu sisältävän enemmän myös tummia värejä, voisi sanoa realistisempia, ja tämä antaa runoille lisää ulottuvuutta. Jotenkin tuo äänensävy sopii tälle vuosikymmenelle, se ei julista mutta ei myös vaikeakaan, vaan on avoin moneen suuntaan. Lassi Nummi Pekka Kuusisto Matkalla niityn yli Otava 1986
10 Surumieliset sulottaret Kolme sulotarta eivät hymyile. Silti iloitkaa. Ottakaa maljat täyteen.Onko Ronald Reagan sammakkoprinssiimme, me pelkkää muovia paperinenäliinoihin puettuna. Vai karkasiko prinssimme polkupyörällä jumalien luo. Falloskultin rappiota ei voi kuin valittaa. Mutta joka vuosi yli 2 suomalaista tupakoitsijaa sairastuu keuhkosyöpään. R a n a n eli taidehistorian opiskelijoiden ainejärjestön taidenäyttely avattiin Pinacothecassa viime keskiviikk o n a . Näyttely koostuu 14 tekijän 27 työstä, näkyvintä osaa esittävät tilateokset sekä grafiikka. Teemaksi oli valittu Kolme sulotarta, mikä kuitenkin voitiin käsittää väljästi. Järjestäjät otaksuvat aiheen j o n k i n verran rajoittaneen t a r j o n t a a . • Näyttely j ä ä k i n lepääm ä ä n muutamien aktiivisten varaan. M u t t a pitääkö taidehistorian opiskelijan maalata tai kaivertaa metallilevyn pintaan mieluisiaan kuvioita, kirjallisuuden opiskelijan kirjoittaa tai musiikin opiskelijan soittaa. Ne j o t k a tekevät, tekevät aina. Näyttelyiden j a m u u n toiminnan järjestäminen saa kuitenkin muitakin innostum a a n j a kokeilemaan. Taina Kokkonen on hakenut oppinsa kolmivuotiselta K a n k a a n p ä ä n taidekoulun grafiikkalinjalta j a häneltä on näyttelyssä seitsemän työtä. Työt on toteutettu linolevyllä j a monotypia-menetelmällä, aiheina naisenpäitä, 'taidehistorian laitoksen k u m m i t u k s i a ' , pelottavia susia, surumielisä katseita, j o t k a eivät katsojaa tavoita. M i k k o Parven grafiikan vedokset ovat oteutukselt a a n onnistuneita. Erityisesti mieleen j ä ä k a t s o m a a n t u m m a nimetön (numerolla 22) sekä hienosti toteutetut sulottaret, merimaisema pingviineineen. Terhi H ö g b a c k a n L e f s go j a U h o n voimaa ovat värikkäitä, suurikokoisia öljyväritöitä, j o t k a ovat kyllä hyviä m u t t a ei niillä ole mit ä ä n uutta annettavaa. Samankaltaisia näkee lähes j o kaisessa nuorten tekijöiden näyttelyssä. E n t ä p ä näyttelyn tilateokset j a m u u t kokeilut. Arja P a a v o l a ei ole edes vielä j u o n u t oluitaan, m u t t a toteaa silti falloskultin olevan pelkkää rappiota. Enemm ä n esteettistä mielenkiint o a herättää Heikki Saroksen katkaistu polkupyörä: a n t a a k o pyörä voimaa radiolle, j o k a on päällä m u t t a josta ei kuulu mitään. Näyttelyn äänet antaa Leena R a a p p a n e n , Leena Reinilän j a Taru Leppäsen r y h m ä t y ö n ä t o t e u t t a m a nukketeatteri tai nukkek a a p p i . Verhojen välistä kurkistaa 11 erilaista nukkea, ei mitään P i a r r o t h a h moja vaan eläimiä, ihmisiä, eläin-ihmisiä, punkkieläimiä, irokeesipäitä, sulottaria, ilmeikkäitä, tekijöidensä näköisiä. Miksei niillä voisi esittääkin j o t a k i n . Taina Kokkonen on kuvannut Taidehistorian laitoksen kolme kummitusta. Taidehistorian opiskelija Heikki Saros oli sommitellut teoksen 'Aina ei saa suoraa vastausta' katkaistun polkupyörän ympärille. Taustalla soi musiikkikollaasi. H a n n u Levänen kunnioitt a a edesmennyttä A n d y Warholia viidelläkymmenellä Van Kemp -askilla. Tiina Alangon P y h ä kolminaisuus koostuu kipsistä, paperista, kankaasta j a muovista. Elementtien yhteenkuuluvuus j ä ä epäselväksi: vessapaperi roikkuu telineestään, sateenvarjo pylvään reunalta j a kipsien möykyt ovat kuin kaksi p a k a r a a . Eeva Toikan barbinuket j a ihana Ronald huvittaisivat, ellei teoksen nimi kertoisi loppujakin. Kimmo Vatasen Siveys ei ole tässä ajassa, m u t t a ehkä j u u r i siksi se onkin tässä ajassa. Kyllin pitkälle viedyllävanhanaikaisuudellaan se t u o piristävän lisän pisteen iin päälle näyttelyyn, j o k a kuitenkin on m o n i a Pinacotecan näyttelyitä mielenkiintoisempi. Opiskelijaryhmän luulisi voivan kyllä saavan parempaakin jälkeä aikaseksi j a sitä sopii odott a a , mikäli näyttelystä o n aikomus tehdä toistuva. Useista tekijöistä huolimatta on yhtenäisyys kuitenkin saavutettu. Ette osaa rakastaa, siispä h u o r a t k a a . Iloitkaa, iloitkaa, te sulottaret: huora pyörii vaan, 24. h u h t i k u u t a saakka ainakin Pinacothecassa. Liisa Vähis Maailmankauppa käy huumeilla Inter Press Service — Thaimaalaiselle unikon viljelijälle maksetaan raakaoopiumista 400 dollaria kilo. Heroiiniksi jalostettuna ja New Yorkissa myytynä kilo maksaa miljoona dollaria. Se, joka ottaa erotuksen, joutuu sijoittamaan voiton jonnekin. Avuksi tulevat arvostetut länsimaiset pankit, joiden tileillä arvioidaan olevan enemmän narkodollareita kuin maailman suurimmilla velallismailla on velkaa. Huume kuljetetaan salaisia reittejä pitkin. Raha kulkee reittiä Zurich — New York. Huumerahojen liikkuminen, rikollisen rahan "peseminen" lailliseksi ja länsimaisten pankkien osuus kansainvälisessä huumekaupassa jätetään useimmiten sivuun, kun huumeita vastaan ryhdytään taisteluun. Huomio kiinnitetään sen sijaan huumeiden viljelijöihin. Yhdysvaltain joukot ovat tuhonneet kookaviljelmiä Boliviassa, ja tunnetuimmilla huumeiden kasvatusalueilla on käynnissä ohjelmia, joiden tarkoitus on kehittää korvaavaa viljelyä huumekasvien sijaan. Kultaisen kolmion alueella Thaimaassa tuotetaan maailman parasta heroiinia. Tilalle yritetään nyt tuoda muun muassa kahvia, mutta maanviljelijät eivät ole tyytyväisiä muutokseen. Ystävyyttä yli rajojen Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyysfestivaalit lähestyvät. Ne pidetään Neuvostoliitossa 6.—14.8.1987 hajautettuna useisiin eri kaupunkeihin. SNNYF:in osallistuu yhteensä n. 900 suomalaista nuorta. Syl on painottanut opiskelijoiden osuuden merkitystä festivaalivaltuuskunnassa. Festivaaleilla järjestetäänkin muun ohjelman lisäksi opiskelijoille suunnattua erityisohjelmaa, mikä pitää sisällään tutustumisen neuvostoliiton korkeakouluja tiedepolitiikkaan, kansainvälisyysja rauhantutkimukseen sekä neuvostoliittolaisten opiskelijoiden elämään seminaarien, pyöreän pöydän keskusteluiden ja tutustumiskäyntien muodossa. Neuvostoliitossahan on meneillään hyvin mielenkiintoisia uudistuksia niin korkeakouluja tiedepolitiikassa kuin koko yhteiskunnassakin. Tässä siis ainutlaatuinen tilaisuus oppia tuntemaan niitä paremmin. Opiskelijaohjelmaa järjestetään niin Moskovassa, josta festivaalikierros varsinaisesti alkaa että Leningradissa, jossa jätetään jäähyväiset. Näiden lisäksi Kiovassa opiskelijoiden toiveet ja tarpeet otetaan huomioon. SYL:lle on varattu Kiovaan 40 hengen ryhmä, joka kootaan jäsenjärjestöjen edustajista ilmoittautumisjärjestykMatkareitti: 5.8. Juna Helsinki—Moskova (aikatauluilm. myöhemmin) 6.—8.8. Moskovassa, yöjuna Kiovaan (aikataulu myöhemmin) 9.—11.8. Kiovassa, lento Leningradiin 12.15—14.20 11.—14.8. Leningradissa 14.8. juna Leningrad—Helsinki 11.00—17.00 Matkan hinta: ä 1690,Sisältää: viiisumin ja peruutusturvamaksun, alkaen Helsingistä lisämaksu yli 35-vuotiailta ä 200,Majoitus: Sputnik-luokan hotellissa 2—3 hengen huoneissa, joista useimmissa mukavuudet. Täysihoito: päivittäisinä aterioina aamiainen, lounas ja päivällinen alkaen aamiaisella 6.8. ja päättyen aamiaiseen 14.8. Ilmoittautuminen Matkalle lähtijät ilmoittautuvat SYL:on Pihlajaviidalle puh. 661 851 (os. SYL, Mannerheimintie 5 C 4. krs., 00100 Helsinki) toukokuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen ilmoittautuneille lähetetään välittömästi viisumianomuskaavakkeet sekä 2 pankkisiirtolomaketta, joista toisella maksetaan 300,varausmaksu heti ja toisella loppuerä matkan hinnasta viimeistään 30 vrk ennen matkan alkua. Bolivian kokaiini La Paz (IPS) Bolivialaiset kokaiinin salakuljettajat ansaitsivat yli viisi kertaa enemmän kuin tämän köyhän EteläAmerikan maan viralliset vientitulot olivat vuosina 1984— 1985, Bolivian parlamentin tekemä tutkimus kertoo. Kokaiinikaupan arvo oli kaksinkertainen maan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Bolivialaiset salakuljettajat ja kookapensaan kasvattajat eivät kuitenkaan saa täyttä hintaa tuotteestaan, sillä maa on luisunut tässäkin suhteessa entistä enemmän pelkän raaka-aineen tuottajaksi. Kokaiini jalostetaan muualla, ja hinta nousee kolminkertaiseksi, kun huume Pohjois-Amerikan tai Euroopan markkinoilla. Kolumbian huumemafia Bogota (IPS) Kolumbian huumemafiat ovat ahtaammalla kuin koskaan. Maan hallitus käynnisti ensimmäisen vakavan yrityksen kitkeä pois huumekauppaa joulukuussa sen jälkeen kun huumekauppiaiden palkkaamat pyssymiehet ampuivat tunnetun lehtimiehen pääkaupungissa Bogotassa. Johtaviin kokaiinin ja marihuanan tuottajiin kuuluvassa Kolumbiassa huumemafioiden vaikutusvalta ulottuu kaikkialle yhteiskuntaan. Hallituksen huumeoperaatioiden aikana kiinni on jäänyt muun muassa maan tiedustelupalvelun upseereita ja poliisipäälliköltä. Heroiini valtaa Intiaa Delhi (IPS) Sitä mukaan kun huumeiden tuotanto kasvaa, leviää niiden käyttö myös kehitysmaiden suurkaupungeissa, vaikka ostovaoima ei ole niin suuri kuin rikkaissa teollisuusmaissa. Kehitysmaissa voidaan myydä huumeita, joiden laatu ja hinta ovat alhaisempia. Kahdessa Intian suurkaupungissa Delhissä ja Bombayssa arvioidaan olevan kummassakin noin 200 000 heroiinin käyttäjää. Heoriini on tullut ongelmaksi vasta tällä vuosikymmenellä, kun Intian suurkeupungeista tuli huumeiden salakuljettajien tärkeitä etappipaikkoja reitillä kohti Eurooppaa. Heroiinikauppiaita löytyy kaikkialta Delhin kaduilta. Kauppiaat mainostavat heroiinia kertomalla, että se auttaa työnteossa, eikä useimmilla köyhillä työntekijöillä ole tarpeeksi tietoa riippuvuuden aiheuttavasta aineesta välttääkseen joutumasta sen vangiksi.
11 Narkodollariyhteys New York — Zurich Rio De Janeiro (IPS/Third World Network — Ricardo Soca) Credit Suisse, Merrill Lynch, VVhite and Weld, Bank of Boston, First Boston, Bank of America, Chase Manhattan, Manufacturers Hanover, Chemical Trust ja Irving Trust ovat arvostettuja amerikkalaisia ja eurooppalaisia rahalaitoksia. Niiden tileillä liikkuu raha, jolla länsimainen talousjärjestelmä voidellaan toimivaksi. Kunniallisen julkisivun takana epäillään kuitenkin kulkevan rahaa, jonka alkuperä on vähemmän kunniallinen. Kansainvälisen huumekaupan tuottamat voitot ovat onnistuneet pesiytymään johtaviin pankkeihin. Huumeet kulkevat omia teitään, huumerahan yhteys on New York — Zurich. Kyse on sadan miljardin dollarin eli noin 500 miljardin markan summasta. Rahamäärä on niin suuri, että ilman sitä koko nykyinen pankkijärjestelmä olisi vaarassa joutua vakavaan kriisiin. Taistelussa huumeita vastaan tämä osa kansainvälistä huumekauppaa unohdetaan tavallisesti kokonaan. Huomio kiinnitetään huumausaineiden kasvattajiin ja katumyyjiin, jotka hyötyvät kaikkein vähiten koko huumekaupasta. Eniten hyötyvät voimakkaat rikollisjärjestöt ja niiden kanssa yhteistyössä olevat "kunnialliset" yhteiskunnan vaikutusvaltaiset jäsenet. Heidän taloudellinen ja poliittinen valtansa on kansainvälisen huumekaupan kaikkein vaikeimmin voitettavissa oleva osa. "Narkodollarit" ovat huumeiden salakuljetuksesta ja myymisestä ansaittua rahaa. Narkodollareita liikkuu Yhdysvaltain rahalaitoksissa vapaasti kuin viruksia sairaan ihmisen verenkierrossa. Vuonna 1980 Yhdysvaltain senaatin pankkiasiain komitean puheenjohtaja, senaattori William Proxmire arvioi, että huumekauppiaiden talletuksia on kolmessa amerikkalaispankissa viidestä. Huumeraha "pestään" Huumeliigoille ei suinkaan ole helppoa liikutella voittoja, jotka yhdessä vuodessa ylittävät suurimman velallismaan Brasilian useiden vuosien aikana kertyneen jättivelan. Yhdysvaltain pankkisalaisuuslaki vuodelta 1970 määrää, että yli 10 000 dollarin talletukset ja pankkisiirrot täytyy ilmoittaa liittovaltion pankkitarkastusviranomaisille. Pankit eivät pidä laista, sillä Yhdysvaltain hallituksen kiinnostuksen väitetään loukkaavan pankkien asiakkaiden yksityisyyttä. Pankkisalaisuuslaki ei ole haitannut eräitä amerikkalaispankkeja osallistumasta huumerahojen "pesuun" eli muuttamiseen laittomasta rahasta lailliseksi, arvostettu brittiläinen talouslehti Financial Times väittää. Apuna ovat sellaiset veroja bisnesparatiisit kuin Panama ja Cayman-saaret. "Ottaen huomioon kyseessä olevan summan suuruuden", Financial Times kirjoittaa, "on selvää, että pankkivirkailijoita voidaan lahjoa pitämään tietyt suuret talletukset salaisina." Amerikkalainen Executive Intelligence Review -lehti kertoo, että huomattava meklariyhtiö Merrill Lynch on huumerahojen pesuoperaatioiden pioneeri Yhdysvalloissa. Lehden mukaan Merrill Lynch, toinen yhdysvaltalainen meklariyhtiö White and Weld sekä sveitsiläinen Credit Suisse yhdistivät voimansa avatakseen pankkitalletukset 140 miljardin eurodollarin rahamäärälle, joka oli suureksi osaksi peräisin huumekaupasta. Executive Intelligence Review lainaa Yhdysvaltain presidentin asettaman järjestäytynyttä rikollisuutta tutkineen komitean vuonna 1984 valmistunutta raporttia, jonka mukaan heroiinin salakuljetuksesta saatuja rahoja on tuotu Pakistanista ja Afganistanista Yhdysvaltoihin. Rahat menivät suoraan pankkitileille rahalaitokseen, jossa Merrill Lynchilla oli useita tilejä. Myöhemmin varat siirrettiin Credit Suissen tileille Zurichiin Sveitsiin. Sisilian mafia Euroopassa huumerahoja pankkijärjestelmään on syöttänyt Sisilialainen mafia, joka viime vuosikymmenellä vaihtoi savukkeiden salakuljetuksen tuottoisampaan heroiinin salakuljetukseen. Mafian väitetään hankkineen heroiinin avulla ainakin 40 miljardia dollaria vuodessa. Suuri osa mafian voitoista päätyy eurodollaritileille. Eurodollarimarkkinoiden kautta rahat päätyvät Wall Streetin pankkeihin New Yorkiin. Tästä johtuu nimitys "New York — Zurich -yhteys". Vuonna 1984 Italian poliisi pidätti belgialaisen teollisuusjohtajan Edmond Becketin, jota syytetään miljoonien dollarien pesemisestä. Tuohon aikaan rahat liikkuivat vapaasti amerikkalaisten, sveitsiläisten ja italialaisten pankkien välillä. Becketin pidättämisen jälkeen on paljastunut kymmeniä haamuyhtiöitä, 250 salaista pankkitiliä satojen miljoonien dollarien talletuksineen sekä useiden tonnien kultamäärät tallelokeroissa. Kesäkuussa 1985 amerikkalainen Bank of Boston joutui maksamaan 500 000 dollarin sakot otettuaan laittomia talletuksia tunnetulta mafiosolta Gennaro Angiulolta yhteensä 1,2 miljardia dollaria. Rahoista oli siirretty 270 miljoonaa dollaria Credit Suissen pääkonttoriin Sveitsiin. Sakko oli erittäin lievä verrattuna pankin pesemään rahamäärään, vain 0,04 prosenttia. Credit Suisse on toiminut myös yhdessä First Boston -pankin kanssa arvopaperimarkkinolla myyden ns. eurobonuksia nimettöminä ja kasvottomina pysyville ostajille. Markkinat ovat ihanteellisia narkodollareiden omistajille. Kaikki huumedollareiden liikuttelu ei tietenkään tapahdu Yhdysvaltain ja Sveitsin välillä. Esimerkiksi haamuyhtiöt Panamassa saavat säännöllisesti suuria rahansiirtoja New Yorkista tai Miamista, toisesta Yhdysvaltain suuresta huumekaupan keskuksesta. Karibianmerellä sijaitsevat Hollannin Antillit ovat erinomainen paikka käsitellä huumerahaa, ja Yhdysvaltain kongressi kutsuukin saaria rahanpesijöiden paratiisiksi. Huumeraha ei myöskään ole pesiytynyt vain muutamaan amerikkalaiseen tai eurooppalaiseen pankkiin. Noin 30 pankkia on saanut sakkoja, ja yli sataa muuta tutkitaan parhaillaan huumetalletusten vastaanottamisesta epäiltynä. Bank of America sai miljoonasakot Toiseksi suurin yhdysvaltalainen pankki Bank of America joutui maksamaan viime vuoden alussa kaikkien aikojen suurimman sakon, 4,7 miljoonaa dollaria. Syynä oli se, että pankista löytyi 17 000 ilmoittamatonta yli 10 000 dollarin tiliä. Chase Manhattan, Manufacturers Hanover, Chemical Bank ja Irving Trust ovat joutuneet maksamaan samasta syystä sakkoja 210 000 — 360 000 dollarin arvosta. Pankkialan asiantuntijat arvioivat, että suuretkaan sakot eivät pysty puhdistamaan narkodollareita amerikkalaisista pankeista. Kyseessä on yksinkertaisesti niin suuri rahamäärä, etteivät pankit tulisi toimeen ilman huumetalletuksia. Kyseessä on lisäksi kasvava liiketoiminnan haara. Yhdysvalloissa ja Euroopassa liikkuu huumeita koko ajan entistä enemmän, mikäli räjähdysmäisesti kasvavista huumetakavarikoista voi jotakin päätellä. Jo kolmannes Yhdysvaltain kansalaisista on kokeillut huumeita. Kyse on rahasta, jonka he maksavat huumekauppiaille. JYY:n hallitus 31. 3.1987 Hallitus päätti: — julistaa opintoja sosiaalisihteerin viran haettavaksi ajalle 1. 8. 1987 — 31. 5. 1988. — muutoksista JYY:n henkilökunnan valtionvirkaehtosopimuksen mukaisissa palkkaluokissa — solmia sopimuksen paloilmoittimista Jyväskylän aluehälytyskeskuksen kanssa — nimetä Jaroslavliin lähtevään delegaatioon hallituksen puheenjohtaja Tuomo Yli-Huttulan, kvt-valiokunnan puheenjohtaja Outi Raatikaisen sekä hallituksen jäsenen Jukka Kerosen — myöntää tiedotusryhmälle 10 000 markkaa, joka katetaan varsinaisen toiminnan erillisprojektimäärärahasta — nimetä työsuojelupäälliköksi pääsihteeri Matti Tanskasen — myöntää liikuntatieteellisen tiedekunnan 4. vuosikurssin opiskelijoille 1000 markan projektiavustuksen — nimetä JYY:n edustajaksi ystävyysfestivaali-toimikuntaan pääsihteeri Matti Tanskasen sekä hallituksen jäsenet Hannu Heikkisen ja Jukka Kerosen Päätösluettelon vakuudeksi: Matti Tanskanen pääsihteeri AVOINNA MA-PE 9-18 OPISKELIJA-ALENNUS KAUPPAKATU 5 PUH. 614345 Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 288. Päätoimittaja Rauno Lahti Toimittaja Helena Seppälä Ilmoitukset: Kari Johansson. Keskussairaalanlie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 599. Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh. 252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa. Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, väri ja määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 — Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1987. Thaimaa koventaa otteitaan Kahvi valtaa "Kultaista kolmiota" Baan Phuin kylän ympärillä Thaimaan pohjoisosassa kasvaa unikkoa. Unikosta saadaan oopiumia, josta jalostetaan heroiinia, nopeasti riippuvuuden aiheuttavaa pelättyä huumausainetta. Baan Phuin unikosta valmistetaan heroiinia numero 4, parasta laatua mitä maailmasta löytyy. Unikon viljely on kuitenkin vähenemässä Thaimaassa. Oopiumia tuotetaan lähes puolet vähemmän kuin viime vuonna. Syynä on Thaimaan hallituksen koventunut huumepolitiikka, jonka taustalla ovat länsimaiden vaatimukset huumekaupan saamiseksi kuriin. Kultaisessa kolmiossa kamppailua rahoittavat Yhdysvallat ja Länsi-Saksa, Norjan kirkko sekä YK. Tavoitteena on saada viljelijät vaihtamaan unikko joksikin muuksi viljelykasviksi. VaihBaan Phui, Thaimaa (IPS — Philip Smucker) Thaimaan, Burman ja Laosin mäkisillä rajaseuduilla sijaitsee "kultainen kolmio", maailman kuuluisin huumeiden kasvatusalue. toehtoina ovat muun muassa kahvi, pavut ja maissi. Kahvi on osoittautunut parhaaksi korvaavaksi kasviksi. Baan Phuin maanviljelijät kasvattavat nyt kahvia tai jotakin muuta korviketta. He eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. "Viljelijöistä on tullut surullisia tänä vuonna", kertoo Baan Phuin kylän johtaja Lao Seea. "Monet perheet ovat tulleet luokseni sanomaan, että he ovat vihaisia." Korvaavien kasvien viljely on vaikeaa, ja niiden myynnissä on ollut ongelmia. Hallitus ei ole antanut apua, jota se lupasi unikosta luopuville viljelijöille. Korvaavien viljelykasvien siemenet loppuivat kesken. Markkinointi on ollut vaikeaa, sillä viljelijöiden on täytynyt viedä sato myytäväksi kaupunkeihin. Välittäjät eivät tule kylään ostamaan papuja tai maissia. Huumeiden välittäjät tulivat tehden elämän helpommaksi viljelijöille. Hinta ei ole toistaiseksi ollut ongelma, sillä raakaoopiumin ostajat maksavat vähemmän kuin korvaavista tuotteista saa. Hinta on kuitenkin tulossa ongelmaksi, sillä sitä mukaa kun unikon viljely vähenee, nousee siitä maksettu hinta. Jos oopiumin hinta nousee, Baan Phuin viljelijät harkitsevat siirtymistä takaisin unikon viljelyyn, Lao Seea ennustaa. Kilo raakaoopiumia tuottaa nyt viljelijälle 400 dollaria eli noin 2000 markkaa. Pohjoisthaimaalaisissa pikkukaupungeissa maksaa kilo heroiinia 5000 dollaria, ja kun heroiini viedään Yhdysvaltoihin, hinta nousee räjähdysmäisesti. New Yorkissa heroiinikilon saa miljoonalla dollarilla. Thaimaalaisen oopiumin katoaminen markkinoilta ei kuitenkaan nosta heroiinin hintaa rajusti, sillä naapurimaissa unikon kasvatus jatkuu ennallaan. Thaimaa tuotti satokautena 1985—1986 oopiumia 20 tonnia, kun Laosissa ja Burmassa tuotannoksi arvioidaan 100 ja 600 tonnia. Burmassa hallitus ei kykene puuttumaan unikon viljelemiseen sen vuoksi, että unikkoalueita pitävät hallussaan hallitusta vastaan taistelevat sissit. Sissit rahoittavat sodan myymällä huumeita. Myös Thaimaan puolella kultaista kolmiota hallituksen joukot ovat taistelleet sissiliikettä vastaan. Sotilaiden tehtäviin kuuluu myös unikkoviljelmien tuhoaminen, ja esimerkiksi Baan Phuissa armeija teki selvää unikkopelloista viikossa. Lao Seea hyväksyi operaation, vaikka monet kylän asukkaat vastustivat sitä äänekkäästi. Seuraava lehti VAPPUEXTRA T ä m ä n lehden seuraava n u m e r o ilmestyy juuri sopivasti vapuksi, eli opiskelijoiden, työläisten, porvareiden, kommareiden, kepulaisten, sossujen j a kaikkien muidenkin omimaksi juhlapäiväksi. Ilmestymispäivä on 29.4.87 j a lehden painos lähentelee neljääkymmentätuhatta (40 000), j o t e n halukkailla on mahdollisuus saada ääntään kuuluviin. Lehtihän j a e t a a n kaikkiin jyväskyläläisiin talouksiin. Yksi jutunaihe voisi olla esimerkiksi JYVÄSKYL Ä N K A U P U N K I , varsinkin kun kyseinen kylä viett ä ä vuosiaan j a uusii keskustaansa. Pidemmistä j u tuista on paras sopia puhelimitse toimituksen kanssa, m u t t a lyhyitä j a etenkin hyviä juttuja saa lähetellä aivan vapaasti, niisä iloitaan. Jutut viimeistään 23.4. klo 15.15 toimitukseen. Kiitos. Viimeistäkin kohta viedään Eipä aikaakaan, kun koittaa kevään viimeisenkin Jylkkärin ilmestymispäivä. Se on 13.5.87. Uusien avustajien ei siis tarvitse j ä t t ä ä ensimmäisen juttunsa tekoa ensi syksyyn...
12 JÄRJESTÖJÄ JYT Ylioppilasteatteri PELASTETTUA esitetään vielä 14., 22. ja 23. 4. klo 19.00 yo-talon yläkerrassa. Liput 25/15/10. Älkää välittäkö Kulmalasta. Kotiinkin voi kuolla. LASTENTEATTERIPÄIVÄT Oulussa alk. 18. 4. Muikula lähtee Johnny Bluesilla edustamaan meitä. Kaiketi mukaan matkalle pääsee; soitelkaa Kari Muistolalle 252211/2853. Ev.lut. Opiskelijalähetys Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B keskiviikkoisin kello 19. 15.4. Hiljaisen viikon seurat — Jyrki Luostarinen. 22.4. Rakkaus on pitkämielinen; seurat — Seppo Karppela. 29.4. Uskotko opiskelunjälkeiseen elämään? — Tapani ja Pirjo Luona. Raamattupiiri maanantaisin toimistolla kello 19; ei kuitenkaan 20.4. Lentopalloa Huhtasuon kirkolla perjataisin kello 18. Tervetuloa! SANE r.y. SANE RY. kiittää muita ainejärjestöjä saamistaan lahjoista ja muistamisesta 20-vuotispäi vänään. Herännäisopiskelijat Kotiseurat to 23.4. klo 19 Partasella Haapatie 2 A 9, Vaajakoski. JSO Kevätkokous: Torstaina 16.4. klo 18 Ulpukan kabinetissa. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Lisäksi keskustellaan mm. Kortepohjan jatkorakentamisesta. Kaikki uudet ja vanhat sosiaalisesti ja demokraattisesti ajattelevat ihmiset tervetulleita. Opintosuorituksia Kauppakadulla: Tiistaina 21.4. järjestämme Kauppakadun approbaturin suoritustilaisuuden kaikille halukkaille. Mahdollisuus myös laajempiin opintokokonaisuuksiin. Lähtö tapahtuu ravintola Matin Pubista klo 12.00. IImoittautmiset baaritiskille. Omat sarjat harrastelijoille ja kilpailumielisille. Kansainvälistä toimintaa: Kv-toimintaa käsitellään JSO:n kuukausikokouksessa Tiistaina 7.5. klo 18.00 Ilokiven takaosassa. Infoa Valenzian ja Moskovan festivaaleista yms. Muitakin asioita tullee esiin. Mukavien Ihmisten Mukavat Matkat toivottaa sinut tervetulleeksi. 3-3 Kevätkokous ke 15.4. klo 19.00 hotelli Areenan kabinetissa. Kahvitarjoilu. Huom: samana iltana ei kahvi-iltaa Beckerillä, mutta muuten jatketaan 13.5. saakka. Kevään viimeiset tanssit la 9.5. yo-talon yläkerrassa. Kaikki mukaan. IRS Vesihiihtoa keskiviikkona 22.4. klo 20.00. KESKUSTELUA P.M.T. Pietiläinen: Politiikka on kuollut! Yksi sun toinen itseään arvovaltaiseksi luuleva kolumnisti on korottanut äänensä "demokraattisemman" eduskunnan puolesta, siispä allekirjoittanut omahyväinen ja rationalisointia kannattava opiskelija huutaa unohdettujen puolesta: Kansanvaltaistakaamme eduskunta ja muuttakaamme äänestyspäivä yhdistetyksi aprillipäivä-vappu-juhannusjuhlaksi! Mitkä mahdollisuudet huippupolitiikoilla olisi kannatuksen saavuttamiseen; ei tarvisisi edes jälkikäteen perua vaalilupauksia ja selitellä, koska kaikki tietäisivät suurien puheiden tähtäävän vain kansan hauskuttamiseen. Hyöty olisi suunnaton: Sanomalehtien ei tarvitsisi keksiä älyttömyyksiä, koska puoluetoimistot ohjelmiensa julkaisemisesta jopa maksaisivat. Taas kerran nähdään Suomen olevan kaikkea muuta kuin kapitalistinen valtio; vaaleissa näki mikä puree kilpailuun tottumattomaan kansalaiseen: Kokoomuksen suunnattoman vaalivoiton taustalla oli kunnolla omaksuttu kapitalismin henki... ilmentymänä muotinäytökset. Muotishow politiikassa tuo mieleeni vapun ... rationalisointia vaadin...perinteiset vappulehdet yhdistettynä naisten yritykseen vallata eduskunta toisivat lisää nättejä tyttöjä edustajaehdokkaiksi. Siinä mitattaisiin mikä puolue on modernein ja vapaamielisin! Suomessa osataan juhlia juhannusta, siispä alhaisen äänestysprosentin nostamiseksi täytyisi julistaa kasaamani päivä valtakunnalliseksi vapaapäiväksi. Valtio järjestäisi jokaiseen makuun juhlia, toisissa soisi samba tai humppa joissakin virret... kaffia ja bullaa olisi riittämiin unohtamattakaan kansallisjuomiamme. Koska juhlia voisi vasta äänestettyä, niin näin nostettaisiin kiinnostus politiikkaan pilviin. Iskisimme kärpäsparven yhdessä päivässä, tätä päivää kansa odottaisi kuin uskovaiset ylösnousemusta, pian kansan syvien rivien tahdosta eduskuntavaalit pidettäisiin joka vuosi, kenties kansan ollessa tosi tyytymätön edustajiinsa pari kolme kertaa vuodessa kansainvälisen kilpailukykymme suinkin salliessa vapaapäivät. Ihmiset hehkuisivat innosta: Päästäppä taas äänestämään! Karrikatyyrini osoittaa tietä vakavammalle pohdiskelulle: Mitä on tapahtunut politiikalle? Kreikkalaisperäinen sana politiikka merkitsi alunperin kaupunkivaltion yhteisten asioiden hoitoa. Viime aikojen kehityskulut osoittavat, että tämä sana on muuttunut merkitsemään: Politiikka on peliä, missä yksi puolue kahmii valtaa toiselta käyttääkseen sitä tietyn eturyhmän hyväksi. Tuloksena politiikka muuttuu politikoinniksi, missä yksilönä kansanedustaja aina taipuu ryhmän kuuliaiseksi myötäilijäksi. Kaikkien ideoiden, joita puolue pyrkii toteuttamaan, on tultava ylhäältä omasta puolueesta. Nykyiset puolueet ovat asemasodassa siitä, kuka saa johtaa konsensuspolitiikkaamme I. kuka saa nimellisen vallan. Vaalit olivat konsensuksen paraatimarssia, jonka tuloksena Suomea, vain "rakennetaan yhdessä" paremman huomisen toivossa... kansakunnan linja ei muutu! Sopii kysyä; Minkälainen hallitus tarvittaisiin, ettei niin paljon mainostettu kuilu aja b-luokan kansalaisten välillä syvenisi. Tähän ei konsensuksen voimat ja keinot taida riittää! Konsensut I. VALTA on pelkkä kulissi itsekkyyden ja kateuden viljelemiseksi. Näin politiikka muuttuu täydellisesti urheilukilpailuksi, jossa tärkeintä on: X:n on voitettava Y. Voitto saavutetaan udein "fyysisen olemuksen" ja korulauseiden avulla kuin asian puhumisen ja tekojen kautta. Nykyään kaikki puolueet suojelevat luontoa, huolehtivat vähävaraisista, poistavat työttömyyden ym., mutta tosiasiallinen tilanne lienee nykyisen politiikan ja elämän realiteetti: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Itsekkyyss vallitsee! n n n Tietenkin kaikki ovat valmiita uhrautumaan toisen ihmisen hyväksi, kunhan heillä ensin on oma asunto, auto, hyvät ansiot ja osakesäästöjä. Siltikään tuo uhrautuminen ei saa koskea taloudellista hyvinvointia, mutta tässä joku tyhmä aukaisee suunsa ja kysäisee: Mitä se sitten saa koskea ja silti olla tehokasta? Tyhmä saa vastauksensa: Politiikot ovat ihmisiä ja ystäviäsi, he auttavat kansaa auttamalla itseänsä, kuten kaikkien kunnon kilpailuhenkisten kansalaisten pitäisi tehdä. Englannissa Thacther ilmoitti asioiden olevan hyvin, perusteltuna oli, että jopa kolmanneksella kansalaisista on osakesäästöjä. Suomessa asioiden täytyy olla todella hyvin, onhan allekirjoittaneellakin osake, nimittäin vakuutin itseni sammossa ja kas kummaa minusta tuli osakesäästäjä. Koska egoismi vallitsee politiikkaa ja pyrkyryys on in, niin tunnustetaan ne ja kruunataan ne valtaistuimelle: Itsekkäät eduskuntaan, tietämättömät ministereiksi ja pyrkyri presidentiksi! Sanat eivät maksa mitään, itse asiassa vaikkapa seuraavana aprillipäivänä olisi syytä puhdistaa omatuntoaan ja puhua maailmankaikkeuden asioista: Mene siis kadulle ja huuda humalassa: Minä välitän lähimmäisestä. Minä en ole itsekäs. Minä suojelen luontoa. Minä annan omastani tarvitsevalle. Minä... Tunnustuslitaniaasi voit jatkaa koko päivän, kunhan vain muistaa ja pystyy perua puheensa seuraavana päivänä. Saat silloin huomata, ettei kukaan uskonut hiukkaakaan mitä eilen täydestä sydämestäsi sanoit. Tekosi oli vanhaa kunnon politiikkaa, joka nyt karkoitetaan kapakoiden nurkkauksiin, ja jonka kuoleman merkiksi ja muistoksi hiljennymme Dale Turnerin sanoin elokuvasta 'Around Midnight muistelemaan kaikkea:"There's not kindness... enough in the vvorld." Opiskelijat ja identiteetti Aikanaan oli suuri ja huutava tarve suomenkielisen sivistyneistön luomiseen. Myöhemmin teollistuva Suomi tarvitsi yhä enemmän korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Opiskelupaikkoja lisättiin vanhoihin korkeakouluihin ja aluepoliittisen hajautuksen nimissä perustettiin kokonaan uusia yksiköitä. Sitten suomalainen opiskelijaliike sairastui ja seuraukset koettiin täällä Jyväskylässäkin. Ylioppilas oli kuollut pitkällisen sairauden murtamana. Hänet oli saatettu Ylioppilastalon eteen arvoiselleen paikalle haudan lepoon. Kasvot kalpeina ja silmät verestävinä todistimme sitä. Kaikkien muotivirtausten melskeissä löydettiin pohtimisen arvoiseksi kysymykseksi korkeakouluopiskelijoiden tuskat. Poliitikot harrastivat omia juoniaan ja ylioppilaskunta ei järjestänyt toimintaa. Korkeiksi koettujen maksujen katsottiin koituvan jonkin maksajalle tuntemattoman tahon eduksi. Kun tämä on tunnustettu, voidaan pohtia opiskelijaliikkeen olemassaoloa. Ehkä puhe paremmista ajoista onkin vain ihmisten luonnollista haikailua menneitä kohtaan. Turhaan ei kerrota ajan kultaavasta vaikutuksesta muistoihin. Mihinkä tuo kaivattu "keskustelu" ja "toiminta" sitten olivat kadonneet? Nykyisellä opiskelijalla on paremmat yleistiedot kuin edeltäjällään sukupolvi aikaisemmin. Lisäksi monet ovat avartaneet näkemystään runsaalla matkustelulla. Tuntuisi masentavalta todeta, että maailmaa olisi kierretty silmät ummessa ja korvat lukossa. Mistä siis ratkaisua etsimään? Asenteet Ehkä osa syistä löytyisi asenteistamme. Tuuletuksen ja uuden luomisen tulpiksi tulee jo hinnoittelu puheen hopeudesta ja vaikenemisen kultaisuudesta. Toisena vaihtoehtona on hampaiden narskuttelu ja nyrkin puinti taskussa, antaen odottaa esiintuloaan jonkin miestä väkevämmän purkamana. Osansa on myös korkeimman opetuksen massoittumisella. Itse yliopisto on asetettu yhteiskunnalliselta rooliltaan paljon vartijaksi. Taasen opiskelijoiden omat pyrkimykset hukkuvat helppoon ajanvietteeseen ja viikonlopun odottamiseen. Korkeimpana päämääränä tuntuu olevan nopea valmistuminen ja siirtyminen työelämään. Ylioppilaskunnan pikkupolitikotkin tuntuvat olevan olemassa vain mertoituakseen myöhempiin tehtäviinsä, itse asia ja suunta ovat kadonneet. Kun tämä on tunnustettu, voidaan pohtia opiskelijaliikkeen olemassaoloa. Ehkä puhe paremmista ajoista onkin vain ihmisten luonnollista haikailua menneitä kohtaan. Turhaan ei kerrota ajan kultaavasta vaikutuksesta muistoihin. Saattaa olla myös niin, että itse olemme luoneet eräänlaisen suhteuttamisvirheen. Vertaamme toimettomuuttamme meitä lähimpään opiskelijaelämän noususuhdanteeseen, 1960ja 1970-lukujen taitteeseen. Radikalismi nosti kyllä profiilia, mutta ajoiko se asiaamme? Samalla menetimme identiteettimme toimiessamme toisten ryhmien sokeina ajomiehinä. Taaksepäin mentäessä muina noususuhdanteina voisi pitää AKS:n periodia, vuosisadan vaihdetta ja sortokauden aktivismia ja ehkäpä vielä kansallista heräämistä. Poliittisia tavoitteita on siis asetettu aikaisemminkin. Väittäisin, että tuolloin suunta oli aidosti opiskelijoiden omien tuntojen sanelemaa. Vasta myöhemmin puolueet keksivät kampukset ja sulattivat opiskelijat omiin järjestöihinsä. Oma ongelmansa on myös nousukausien välisen ajan suhteuttaminen. Saattaisihan olla mielekkäämpää lähestyä opiskelijoiden nykyistä olemista vertaamalla sitä pitkiin välikausiin kuin lyhyihin huippuihin, jos tarvetta vertailuun yleensä on. Olisiko aivan mahdoton asia, että pitäisimme pienen itsekritiikin hetken. Emme osoittelisi aina opetusministeriöön eikä opiskelijoiden toimeentuloturvaan. Saattaisimme huomata kaiken riippuvan itsestämme. Jari Talvisto Tärkein tehtävämme? Olemme ajaneet kiivaasti muiden demokraattisen vaihtoehdon puolesta toimivien opiskelijoiden kanssa Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan eroa Keski-Suomen Kauppakamarista ja opiskelijoille itsenäistä päätösvaltaa asiassa. Miksi? JYY:n edustajistossa kauppakamarin jäsenyyttä puolustaneet ovat vastanneet vaatimukseemme aina saman kaavan mukaan: jäsenyys ei maksa kuin muutaman satasen ja sillä hinnalla JYY:n yritystoimi saa mm. veroneuvontaa. Mielestämme tästä ei ole alkuunkaan kyse, vaan JYY:n jäsenistön maksama hinta on paljon korkeampi. Ottaessaan jäseniksi myös etujärjestöjä, yhteisöjä, kuten esimerkiksi JYY:n, kauppakamarien tarkoituksena on hämärtää kuvaa todellisista tarkoitusperistään. Siihen, millaista maailmankuvaa kauppakamarit edustavat ja mihin ne pyrkivät, vastaa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Matti Aura tuoreessa Pirkkalehdessä (Pirkka 4/87, lue myös laki kauppakamareista, Suomen laki II). Artikkelissa toimitusjohtaja Aura toteaa kauppakamarin tärkeimmäksi tehtäväksi markkinatalouden edistämisen, ja jatkaa: "Tähtäämme aina konkreettisiin muutoksiin lainsäädännössä, talouspolitiikassa ja muussa vastaavassa... En sano, että meidän pitää apinoida Amerikkaa, mutta meidän pitää päästä järjestelmään, jossa progression tasoa lasketaan eli saadaan marginaaliveroa alas ja näin työnteko paremmin kannattavaksi... Alueellisilla kauppakamareilla on sama tehtävä kuin keskuskauppakamarilla valtakunnallisella tasolla, niiden pitäisi kerätä koko bisnesyhteisö omalta talousalueeltaan yhteen". Ei tarvinne ihmetellä, miksi olemme vihaisia, varmaan olet Sinäkin ihmisläheisiä arvoja kunnioittava Lukija. Siis. Mikä olikaan kauppakamarin TÄRKEIN tehtävä? Toivomme, että sanot ääneen sanan 'markkinatalous' ja jäät miettimään sen sisältöä. Meitä rupesi ällöttämään. Pekka Turunen Vesa Lankinen