lYVÄSKYLAI^ OPPILASLEHTI i l 32. Yuosikert i m. il SUOMALAISUUDEN JÄLJILLÄ NUURKARI (57 v.) KANTAA SUOMEN LIPPUA YLPEÄNÄ. HÄNELLE SUOMALAISUUS ON TÄRKEÄ ASIA, KUTEN USEIMMILLE MEISTÄ. SUOMESTA JA SUOMALAISUUDESTA SIVUILLA 5-7. OPISKELIJAT OVAT ANTANEET ARVIOT LAITOSTEN HYVISTÄ HUONOISTA PUOLISTA. SIVUT 8-9. "OPINTOTUKIUUDISTUKSEN" MYÖTÄ ON SYYTÄ TARKISTAA MISTÄ MAKSAA VEROA JA MISTÄ El. SIVU 3 REHTORI PISTI ENSITÖIKSEEN RAHAA JAKOON OPISKELIJOIDEN HYVÄKSI. YLÄKAUPUNGIN YÖ ON TAIDETTA TULVILLAAN. SIVU 4.
ORGANISAATIO UUSIKSI Suomen hallituksen toiminta on omintakeista: enylitykset räävitään viimeistä markkaa myöten, sin asioita vatvotaan, tämän jälkeen jahkaillaan, mutta ymmärrys ja uskallus(?) loppuu rahasumsitten panikoidutaan ja vasta sitten toimitaan. man kasvaessa. Kun Suomen hallitus on ottanut tavakseen hoitaa kriisinsä yhdessä hujauksessa, on JYYissa havaitOn totta, että yritystoimenjohtajan tontti oli seltavissa samanlaista hätiköintiä. västi kaventunut, kun Rentukka vuokrattiin JYY:n ulkopuolelle. Yritystoimen organisaatiomuutokYritystoimenjohtaja Markku Airas ei kolmisen sen kautta johtajan virka olisi joka tapauksessa viikkoa sitten töihin tullessaan tiennyt, että työpoistunut. Eikö organisaatiouudistusta olisi kanpäivä olisi viimeinen. JYY:n ja yritystoimenjohtanattanut nopeuttaa ja hoitaa viran lakkauttamijan välisessä sopimuksessa nimittäin sanotaan, nen tätä kautta. Tällöin yritystoimen viran lakettä yritystoimenjohtajan työvelvoite loppuu kauttamiselle olisi ollut tuotannolliset ja taloudel25.3. Työsuhde (ja palkanmaksu) jatkuu kuitenliset syyt. Irtisanomisajan palkkaa olisi tällöin kin vielä kolme kuukautta ja loppuu vasta juhanmaksettu kahdelta kuukaudelta. Lisäksi olisi nuksen jälkeen 25.6. Työsuhteen päätyttyä cx säästytty yritystoimenjohtaja-ravintolanhoitaja johtajalle maksetaan lomakorvaus pitämättömiskolmoismiehitykseltä, mikä lienee edessä toukotä lomista. kesäkuussa. Kun vielä lisätään sotu-maksut, päästään yli sataan tuhanteen markkaan. Ilokiven ravintolahoiMiksi moinen paniikki? Onko tällaisista pikasopitajan paikkaa täytetään silti paraikaa. muksisto tulossa ehkä yleinen käytäntö? Kenen muiden on syytä pitää kiinni tuolistaan? Edustajistossa yritystoimenjohtajan viran lakkautTosin: jos sopimusehdot ovat yhtä edullisia muiltaminen käsiteltiin käytännössä ilman keskustelekin, olen valmis aloittamaan neuvottelut JYY:n luja. Tämä on hyvin tyypillistä ylioppilaskuntapokanssa ennen vappua. litiikalle: valiokunnille sattuvat muutaman tonnin Marko Pulkkinen Löydät Jylkkärin seuraavista pisteistä: Akateeminen kirjakauppa Anttila Ulpukka Rentukka Päärakennus Mattilanniemi Ylistönrinne Kirjasto Lozzin aula Liikunta Tourula Freda Musica Hallintorakennus Ylioppilastalo YTHS Osoitteenmuutokset voi tehdä joko keskustoimistoon (ylioppilastalon alakerta, p. 612 509) tai toimitukseen (p. 617 288). Samoihin numeroihin kannattaa ottaa yhteyttä, jos jakelussa on jotain ongelmia. Kevään aikana lehti ilmestyy torstaisin 30.4. ja 14.5. Lehteen tuleva aineisto on jätettävä lehteen viimeistään viikkoa ennen ilmestymispäivää. TORSTAIN AVUSTAJAPALAVERI (16.4.) PERUTTU MATKUSTUKSELLISEN ESTEEN VUOKSI. SEURAAVA NUMERO ON VAPTOP (LESS) GUN Hävittäjähankintojen aikana on paljon puhuttu vastakaupoista. Miksei myydä saunoja samalla? Leikki sikseen. Kyseessähän on ns. vakava asia, joilla ei tunnetusti saa leikkiä. Hävittäjät hankitaan vaikka sitten terveyskeskusmaksuilla. Uusin keksintö hävittäjäkaupan toteuttamiseksi on se, että jos Suomi ostaa ruotsalaisia hävittäjiä, saavat suomalaiset vastavetona vetää maakaasuputken Norjasta Suomeen. Tämä avaa mahtavia uusia mahdollisuuksia kuululle Pohjoismaiselle yhteistyölle. Pohjoismaisen yhteistyön mittavin saavutus tähän asti on ollut se, että "sillanrakentaja" Suomi yrittää estää Tanskaa rakentamasta siltaa. Hävittäjäkaupoista alkaa kuitenkin uusi aika Pohjoismaisissa suhteissa. Vastapalvelukseksi maakaasukaupoista Norja on luvannut Euroviisuissa antaa täydet 12 pistettä (12 poäng) Suomen edustuskappaleelle, oli laulu millainen jollotus tahansa. Hyväntahdon eleenä Suomi ostaa koko Norjan tämän vuoden sillikannan. Pohjoismaista tasavertaisuusperiaatetta noudattaakseen, ja päästäkseen eroon kalaveloistaan, Suomi myy Norjasta saamansa sillit Islantiin. Ruotsalaiset lupaavat Pohjoismaisen yhteistyön nimissä islantilaisille, että he saavat myydä sillit maailmalle Abba -nimisinä. Vastakauppaan sisältyy ehto, jonka mukaan islantilaiset lupaavat olla käyttämättä Suomea valaanlihan kauttakulkumaana. Islantilaiset lupaavat myös, että he palauttavat Finn tittelin käyttöoikeuden suomalaisille. Koska islantilaiset ovat jo kerran käyttäneet presidenttinsä nimessä yhtä Pohjoismaista nimeä eli Finnbogadottiria, on maan valittava seuraavaksi presidentikseen jonkin muun Pohjoismaan edustaja. Tittelistä kilvoittelevat rintarinnan tanskalaisehdokas Dan Quale ja norjalaisille lainattu Olle Norback, joka Ruotsin tukemana ja kaikkien suomalaisten iloksi valitaankin Islannin seuraavaksi presidentiksi. Vastalahjaksi suomalaiset joutuvat myöntämään, että Arja Saijonmaa on syntyjään suomalainen, vaikka "Du gamla, du fria" muuhun viittaakin. Ruotsalaiset lupaavat vastalahjaksi rakentaa Norjasta tulevan maakaasuputken viereen valuuttaputken. Putken alkupää löytyy Saksasta. Valuuttaputkesta huolimatta arvoton Suomen markka kelluu ja ajelehtii Itämerellä käyden huonosti pyydyksiin. Syntyy kapitalismin kriisi, kurjistuminen ja Suomesta tulee maailman viimeinen ja ainoa sosialistinen maa. Tarinan opetus: hävittäjiä ei kannata hankkia. Viinanen kurjistaa Suomen paljon nopeammin ja halvemmin. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu Päätoimittaja Marko Pulkkinen p.617 288 Toimittaja (ulkoasu) Mika Remes p.617 288 Ilmoitukset Kari Johansson p.617 288 Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen p.607 226 Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Ilmestyy yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa Ilmoitushinnat: tekstissä 4.00 mk/pmm, takasivu 4.70 mk/pmm, värilisä 600 mk/netto Painopaikka: Kangasalan Lehtipaino Ky Sivunvalmistus: Outline Tekstit Oy Tilaushinnat: koko vuosi 15 markkaa, puoli vuotta 75 markkaa Pankit: Keski-Suomen SP SYP Jyväskylä Kauppakatu 3 Nisulan OP Postisiirtotili TA 74517-4 Osoitteenmuutokset toimitukseen ja keskustoimistoon ISSN 0356-7362 Ylioppilaskunnan fax 941 213 810
3 Ylioppilaskunnan bisneksiä koskeva tietovuoto johti yritystoimen johtokunnan eroon. Edustajiston mielestä johtokunta ei pysty luotsaamaan JYY:n yrityksiä, jos keskeneräisiä asioita pulpahtelee julkisuuteen. Luottamuspula syntyi, kun yrifystoimen johtokunnan valmisteltavana olevia asioita, mm. mahdollinen Kampus Datan myynti, vuoti julkisuuteen. Yritystoimen johtokunta johtaa JYY:n yritystoimintaa edustajiston linjausten mukaisesti. Kokouksessa johtokunta oli käsitellyt mm. Kampus Datan mahdollista myyntiä. Hallituksen puheenjohtaja Janne Ollikainen ja pääsihteeri Vesa Järvinen valtuutettiin kokouksessa tutkimaan mahdollisia ostajia ja ostohintoja. Tiedot JYY:n suunnitelmista vuotivat City-lehteen, joka viime numerossaan käsitteli JYY:n taloutta. Citylehden mukaan "varoja ylioppilaskunnan päättäjät suunnittelevat hankkivansa myymällä yritystoimen ainoan tuottavan yksikön, Kampus Datan, vielä tämän kevään aikana." Toisin kuin City-lehdessä väitettiin, myyntitarjousta Kampus Datasta ei vielä ole tehty, mutta yritystoimen johtokunnan puheenjohtaja Riikka Laineen mukaan Kampus Datan kohtalosta on johtokunnassa keskusteltu. Tietokonekauppaan sitoutuu paljon pääomaa, ja riskit ovat melko suuret. Sen sijaan City-lehdessä EDUSTAJISTO EROTTI YRITYSTOIMEN JOHTOKUNNAN ollut väite, jonka mukaan JYY:n jäsenmaksua ollaan korottamassa jopa 5 prosentilla vuodesta 1993 alkaen, ei pidä paikkaansa. Laine oli yhteydessä johtokunnan jäseniin, mutta kukaan jäsenistä ei tunnustautunut lörpöksi. Johtokunnan maaliskuisessa kokouksessa oli paikalla edustajiston valitsemista jäsenistä Riikka Laine (pj), Jaakko Heinilä, Juha Laaksonen ja Jarkko Louhimaa. Työntekijöistä paikalla oli Vesa Färm ja Ilkka Kantala sekä silloinen yritystoimenjohtaja Markku Airas. Paikalla olivat myös hallituksen puheenjohtaja Janne Ollikainen ja toimistopäällikkö M a i j a Saarnista. HALLITUS MITTASI LUOTTAMUKSENSA Johtokunta kärsi uutisvuodon jälkeen luottamuspulaa, sillä siellä ei olisi enää voinut käsitellä liikesalaisuuksiksi katsottavia asioita; toisaalta yritystoimen yksiköiden johtajat eivät varmastikaan mielellään edes tuo johtokuntaan keskeneräisiä asioita, jos niistä saa myöhemmin lukea lehdistä. Hallituksen puheenjohtaja Ollikainen toi edustajiston eteen mielenkiintoisen ongelman, sillä ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan hallituksen puheenjohtaja istuu kahdeksanjäsenisessä johtokunnassa. Jos johtokunta kärsii luottamuspulasta, on sen erottava. Tällöin voidaan katsoa, että myös hallituksen puheenjohtaja yhtenä johtokunnan jäsenenä kärsii luottamuspulasta ja hänen on erottava. Tällöin taas koko hallitus olisi pistettävä uusiksi. Edustajisto äänestikin ensimmäisenä siitä, nauttiiko hallitus edustajiston luottamusta. 33:sta paikallaolleesta 2 7 kannatti hallituksen jatkoa ja neljä äänesti epäluottamuksen puolesta. Vaalissa annettiin kaksi tyhjää ääntä. Tämän jälkeen mitattiin yritystoimen johtokunnan luottamus. Lähes yksimielisesti (32 ääntä, 1 tyhjä) edustajisto katsoi, ettei johtokunta nauti enää luottamusta. Edustajisto äänesti samantien johtokuntaan opiskelijajäseniksi Tapio Huttulan (Kulu), Harri Kulmalan ja Riikka Laineen (Pörssi) sekä Jarkko Louhimaa (Grönioni). Työntekijät valitsevat omat jäsenensä myöhemmin käytävässä vaalissa. TALOUDESTA SELVITYS Hallitus vastasi oppositioryhmien tekemään kyselyyn JYY:n taloudellisesta tilasta. Oppositiossa olevat ryhmittymät olivat kiinnostuneita säästötoimenpiteistä ja siitä, miten ylioppilaskunta aikoo varautua yo-talon peruskorjaukseen. Mitään poppakonsteja hallituksella ei takataskussaan ole. Eräänä mahdollisuutena hallitus näkee "toiminnan kehittämisen sellaisille osa-alueille, jotka eivät aiheuta pelkästään menoa vaan myös tuloa. Hyvänä esimerkkinä liikuntavaliokunta, joka erilaisilla projekteilla saa tuloa ja toimintaa." -Ylioppilaskylän toiminta on jo pitkään perustunut sille periaatteelle, että vuokran suuruus määräytyy kustannusten suuruiseksi. Tähän on tuskin mitään syytä kajota, hallitus lupailee. Ylioppilaskylässä työskenteleviä kannustetaan etsimään säästöjä toiminnoista karsimatta. -Yritystoimen osalta taas edellä mainittuja toimenpiteitä on jo tehty. Lisärationalisointi saattaa aiheuttaa jo toimintaedellytysten loppumisen. Samalla sokea ihmisten pihalle lemppaaminen ei ole vastuullisen työnantajan, jollainen ylioppilaskunta on, tavoitteiden ja edun mukaista. Varsinaisen toiminnan puolella henkilöstön supistaminen ei hallituksen mielestä ole perusteltua, koska sihteeristö on jo tälläkin hetkellä ylityöllistettySuhteellisen ympäripyöreä selvitys ei saanut edustajistossa keskustelua aikaan. Samanlaisen hiljaisuuden vallitessa otettiin vastaan tiedot tämän vuoden alun taloudellisesta tuloksesta. Edustajisto valitsi opintotukilautakunnan opiskelijajäsen ehdokkaiksi Sirpa Panttilan, Harri Kulmalan ja Antti Virmasalon. Onnea voittajille. Heidän lopullinen valintansa lautakunnan jäseniksi saa vielä korkeimman siunauksen yliopistolta. Aineenopettajankoulutus toimikuntaan valittiin Riitta Alatalo (varalle Soile Hakkarainen). Toisen opiskelijapaikan täyttää ainejärjestö Jano. Marko Pulkkinen OPINTORAHA MUUTTUU VEROLLISEKSI KESÄN ALUSSA. JOS V0TK:IN El ENNAKONPIDÄTYSTÄ TEE, OPISKELIJAN ON ITSE HUOLEHDITTAVA, ETTÄ HÄNEN ENNAKONPIDÄTYSPROSENTTINSA ON OIKEA. JOS OPISKELIJA ON KESÄTÖISSÄ, HÄNEN ON HELPPO KÄYDÄ VEROTOIMISTOSSA JA MUUTTAA PIDÄTYSPROSENTTINSA HUOMIOONOTTAEN SYKSYN TULOT, JOIHIN SIIS OPINTORAHA KUULUU. VEROTUS VAIKEAA MUTTA MONIMUTKAISTA (LÄHES KÄSITTÄMÄTÖNTÄ) Tällä hetkellä verohallituksessa selvitetään olisiko VOTK velvoitettava tekemään opintorahasta ennakonpidätys. VOTK on painottanut, ettei sillä ole edellytyksiä ryhtyä verottajan apulaiseksi. Kuitenkin Kela kykenee vähentämään muista samankaltaisista eristä jatkuvasti ennakonpidätyksen (eläkkeet, sairaspäivärahat, työttömyyskorvaukset jne.). Ennen sitä on on syytä vilkaista miten opiskelijan verotus muotoutuu. Valtionveroa maksetaan kun veronalaista palkkatuloa kertyy noin 41 2 markkaa. Valtionverossa hyväksytään korkovähennys ja tulonhankkimisvähennys. Opiskelija voi ansaita kunnallisverotuksessa noin 9 2 mk vuodessa ilman, että vielä maksaa veroa. Summa kasvaa, jos opiskelijalle on kertynyt yli 35 mk opintolainaa ja jos hän voi käyttää ansiotulovähennystä tulonhankkimisvähennyksen ja perusvähennyksen ohella. Seuraavassa on laskettu kaksi eri verofusesimerKKiä: TAPAUS 1: Opiskelija saa täyttä opintotukea 9 kuukautena vuodessa ja sen lisäksi hän on töissä kolmena kuukautena tienaten 7 5 markkaa/kk. Opiskelijalla on lainaa jo noin 4 5 markkaa. Opiskelijan kunnallisveroprosentti muotoutuu seuraavasti: (valtionveroa ei vielä tule maksettavaksi) TULOT: Opintoraha 9 x 1 5 7 = 14 130 Tulot 7 x 7 5 = 22 5 Tulot yhteensä 3 6 6 3 mk VÄHENNYKSET: -tulonhankkimisvähennys: kolme prosenttia kokonaistulosta: 3 6 6 3 x 0,03 = 1 9 8 mk -ansiotulovähennys: 10 %:a 2 mk:n ylittävältä osalta (36 6 3 2 000) x 0,1 = 1 5 5 3 mk mahdollinen korkovähennys : 75 % :a 1 5 markkaa ylittäviltä koroilta (2 000-1 500) x 0,75 = 375 mk Nämä vähennykset yhteensä = 3 2 6 mk perusvähennys : kokonaistulosta vähennetään ensin edellä lasketut vähennykset 3 6 6 3 3 2 6 = 33 6 4 mk, jos tulo vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen (= 8 8 mk, -tässä siis ylittyy), vähennystä pienennetään 2 %:lla ylimenevästä tulosta. (33 6 4 8 8 ) x , 2 = 4 9 6 8 8 4 9 6 = 3 8 4 mk vähennykset yhteensä (3 2 6 + 3 840) mk = 6 8 6 6 mk VEROTETTAVA TULO: todellinen kokonaistulo vähennettynä vähennyksillä 3 6 6 3 6 8 6 6 = 2 9 7 6 4 mk VerotusJKL:ssä (veroäyri riippuvainen kotikunnasta) kunnallisvero 17% -sairausvakuutus 2,2 kirkollisvero 1,5 (jos kirkon jäsen) kansaneläkevakuutus 3,05 yhteensä 23,75 MAKSETTAVA VERO: 2 3 , 7 5 %:a verotettavasta tulosta: , 2 3 7 5 x 2 9 7 6 4 mk = 7 6 8 mk VEROPROSENTTI: maksettava vero jaettuna tulolla (7 6 8 / 3 6 630)mk x 100 = 19,3 % TAPAUS 2 Opiskelija saa opintotukea 1 2 kuukautena eikä hänellä öl§ muita tuloja vuoden aikana. Korot eivät ylitä 1 5 mk:n omavastuuosuutta eli lainasaldo alle 35 mk. TULOT: 1 2 x 1 5 7 • VÄHENNYKSET I 8 8 4 mk -tulonhankkimisvähennys: 0,03 x 1 8 8 4 = 5 6 2 mk -perusvähennys: 18 840-562 = 18 278 mk 18278-8800 = 9478 9478x0,2= 1895 8 800 1 895 =6 905 mk Vähennykset yhteensä: 5 6 2 + 6 9 5 = 7 4 6 7 mk VEROTETTAVA TULO: 1 8 8 4 7 4 6 7 = 11 3 7 3 mk MAKSETTAVA VERO: 1 1 373 x , 2 3 7 5 = 2 6 9 5 mk VEROPROSENTTI: (2 6 9 5 / 1 8 840) mk X 100 = 1 4 , 3 % Eeva A a r n i o sosiaalisihteeri Ari Heikkinen korkeakoulupoliittinen sihteeri
4 TAIDE MUHII LÄPI VIIKONLOPUN YLAKAUPUNGIN TAIDEKOMPOSTISSA Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna on kampuksella tiedossa läpi viikonlopun jatkuva taidepläjäys. Kyseisenä viikonloppuna pidetään nimittäin sekä Taidekomposti -niminen taideseminaari että Ylakaupungin Yö -titteliä kantava taidetapahtuma, jolloin kampuksella on lähes kaikkea kulttuuria. Myös ylakaupungin alueella olevat museot ja galleriat juhlistavat taidetapahtumaa pitämällä ovensa auki myös yökyöpeleille. Taidehistorian, taidekasvatuksen ja kirjallisuuden opiskelijat järjestävät 2 5 . 2 6 . 4 . välisenä viikonloppuna Taidekompostin. Komposti on vapaamuotoinen tapahtuma, jonka aikana pidetään esitelmiä, keskustellaan ja katsotaan taidetta. Komposti järjestetään Musica-rakennuksen kahviossa, sillä tilaisuudesta ei haluta ryppyotsaista seminaaria. Kahvio on avoinna kompostin ajan. Kompostiin voivat ottaa osaa kaikki taiteesta ja siitä keskustelemisesta kiinnostuneet. Kompostia täydentää hyvin samana viikonloppuna järjestettävä Ylakaupungin yö -kulttuuritapahtuma. Komposti alkaa lauantaina kolmella esitelmällä, joissa pohditaan taidekasvatusta Taidekasvatuksen laitoksen, opetushallituksen ja lääninhallituksen näkökulmasta. Tanssiryhmä Megaeran ja tauon jälkeen on iltapäivällä teemana mainosvalokuva ja elokuva. Sunnuntaina tutustutaan Jyväskylän Nykykulttuurin tutkimusyksikköön sekä Tampereen kirjallisuuden laitoksen tutkimaan hyperestetiikkaan. Aamupäivän aiheita ovat myös sarjakuvan ja taiteen suhde, teatterin tämänhetkinen tila sekä "Taidekasvatus todellisuuden pelitilassa". Kaikkien esittelyjen ja alustusten jälkeen on varattu hieman aikaa kysymysten esittämiselle ja keskustelulle. Seminaarin päättää suuri paneeli taidekritiikistä. Mukana keskustelemassa on alan opiskelijoita, taidekriitikoita sekä taiteilijoita. Komposti järjestetään ensimmäistä kertaa ja järjestelyt on tehty talkoohengellä yhdessä laitosten kanssa. Komposti järjestetään uudestaan vuoden kuluttua, mikäli tämänkaltainen tilaisuus kerää tarpeeksi kiinnostuneita kuulijoita. Kannattaa siis tulla mukaan, sillä harvoin saa näin paljon 3 markalla. YLAKAUPUNGIN TAIDEYÖ Lauantaisen taidekompostoinnin jälkeen alkaa Ylakaupungin Yö -tapahtuma, jonka järjestelyistä vastaa JYY:n kulttuurivaliokunta. Koko yön jatkuvat kekrit sijoittuvat nimensä mukaisesti yläkaupungille, kampusalueelle tai sen tuntumaan. Ja mikä parasta: tapahtuma on ilmainen! Ylakaupungin yö alkaa yliopiston päärakennuksen lastentapahtumalla kello 18. Paikalla on taikuri (jippiiiiii!) Obla, ryhmä V:n lastennäytelmä Kultainen koskelo sekä varjoteatteri Tädit. Kansanmusiikkiyhdistyksen ohjelma seuraa kello 2 , tästä tunti eteenpäin tanssii tanssiteatteri Megaera. Lisäksi opettajakoulutuslaitoksen 2. vuosikurssin kulttuuritapahtuma 22-23.30, mikä pitää sisällään Arto Mellerin näytelmän Paholaisen sakramentti sekä runoja, videoita, tekstiilinäyttely sekä tulitanssi Alvarin aukiolla. Yliopiston vanhassa juhlasalissa (Seminarium) raikaavat Puhkupillit puoli tuntia vaille puolenyön. Sunnuntaina kello . 3 voi tutustua Ars Supernovan 1300-lukuiseen munkkilauluun. Kello 2 . alkaa Seminaarinmäen mieslaulajien yökonsertti. REHTORI LAITTOI KYMPPITONNIT JAKOON Kesänsä gradun kimpussa pakertavilla opiskelijoilla on mahdollisuus hakea 10 markan stipendiä yliopistolta. Stipendejä on jaossa kaiken kaikkiaan 3 kappaletta. Stipendin saamisen ehtona on, että opiskelija kesän ajan täyspäiväisesti tekee opinnäytetyötään. Rahat gradustipendeihin tulevat yliopiston rehtorin päätösvallassa olevista määrärahoista. Käytännössä stipendien jako tapahtuu niin, että laitokset antavat hakemuksista lausunnot. Gradutyön pitää kesään mennessä olla jo hyvässä vauhdissa. Jos tekeillä on vhteisgrcdu, VGi moiemmat opinnäytetyön tekijät hakea kymppitonnia omaan pussiin. Opinnäytetöiden ohjaajat asettavat hakemuksista 2-3 etusijalle, ja lopullisen päätöksen tekee rehtori Aino Sallinen-Kuparinen. Stipendirahat tulevat rehtorin harkintavaltaan kuuluvista varoista, joita tänä vuonna siunaantui 5 miljoonaa markkaa. Loput rahat menevät mm. kalustohankintoihin. Tuttuun tapaan 3 stipendiä ripoteltaneen tasapuolisesti eri tiedekunnille ja laitoksille. Stipendejä tulee siis hieman alle yksi laitosta kohti. Tässä vaiheessa voi vain arvailla, jaetaanko stipendit nimenomaan lahjakkaille opiskelijoille vai haluaako yliopisto siivota laitoksilta kaikki vanhat opiskelijat pois. Kaikkien kannattaa hakea vain vastaamalla voit voittaa. Stipendejä jaetaan lomakkeella, jota on saatavissa opintotoimistosta ja laitoksilta. Hakulomake on jätettävä hakijan oman ainelaitoksen kansliaan 2 4 . huhtikuuta mennessä. Lisätietoja antaa toimistopäällikkö Pekka Kalaja puh. 6 1 6 4 . Museot ja galleriat pitävät oviaan auki pitkin yötä, monet paikat ovat auki aina kello 3 : n saakka. Kannattaa siis käydä kolkuttelemassa ainakin seuraavia ovia: Alvar Aalto museo, Keski-Suomen museo, Kotiteollisuusmuseo, Galleria Fotokrammi, JT-galleria, Galleria W i v i , Vammaisjärjestöjen talo (Seminaarink. 24), Keski-Suomen kirjaili jatalossa (sem.katu 2 6 B). Edellä mainituissa kulttuurikehdoissa on myös monenmoista ohjelmaa, musiikkia jne. KAHVILATJA RAVINTOLAT Beckerin kirjakahvilassa voi käydä joko yökahvilla 20-04 tai sitten vaihtoehtoisesti aamiaisella 04-08. Seminaarinkatu 30:ssa tarjolla keramiikkaa ja villapaitoja kello 18-02. Yläkaupungilta löytyy myös teltta, jossa tarjolla keittoa, teetä, kahvia ja musiikkia. Kampus Kirjassa Juha Hurmeen esikoisteoksen julkistamistilaisuus 2 4 ; myymälä on auki, jos viranomaiset suo. Lyhdyssä on mielenkiintoista titteliä kantava E. Saarisen Vibrajalat: puhe ja pönttö eli filosofista onanointia kello 2 1 . 2 2 3 . Ylioppilastalolla klo 19JYT:n ensi-ilta Terminator III, 2 2 Yövieraiden Hullu ja nunna, 01 teatteriryhmä Silmänkääntäjien Robin Good. Ilokivessä kello 21 Terra Verde, 23 Ohilyönti, 2 4 Magnolia, 01 Pennies from Heaven, 2 Small Potatoes. Campus-Kinossa näytetään Allenin Alice kello 1 9, Marx-veljesten Neljä Naurettavaa Naapuria kello 3 . 3 . Ylä-Ruthilla soittaa Back Door Men, Simo Holmila ja Keski-Suomen muusikoillakin on näppinsä soittimissa. Sohvvilla soi Sohvvi Akrobat Boys, Duo Pepe & Hepe sekä JYT. Tähän kun vielä lisätään JYY:n kirpputori ja ylakaupungin alueella elämöivät esitykset, niin yö alkaa olla täysi. Ylakaupungin yön ja Taidekompostin ohjelmat ovat kampuksella jaossa näinä päivinä. Rehtori Sallinen-Kuparinen ja ministeri Pekkarinen JYY:n 10 000:S KANDI PUTKESTA ULOS! Kymmenentuhatta on kovasti ollut esillä yliopistolla, sillä viime viikolla Jyväskylän yliopistosta valmistui 10 : s kandidaatti. Ylempiä kandidaattitutkinto on yliopistossa joka silloin oli nimeltään Kasvatusopillinen korkeakoulu voinut suorittaa vuodesta 1948 lähtien. Kymmenestuhannes opintoputkesta valmistunut kandidaatti on Hannele Tyrvänäinen, joka teki opinnäytteensä terveydenhuollon alalta. Sekä äiti että gradu voivat hyvin. Querelle, Zombie ja Alice Campus-Kinossa Jyväskylän akateeminen elokuvateatteri Campus-Kino ylpeänä esittää huhtikuussa seuraavaa. I 2.-15.4 pyörii Rainer Werner Fassbinderin Querelle (1982), joka jäi maestron viimeiseksi elokuvaksi. Jean Genet'n homoeroottiseen romaaniin perustuvassa rainassa Brad Davisin esittämä merimies lomailee Jeanne Moreaun emännöimässä bordellissa, joka tulvii Tomin miehiä eli homoikoneita poseeraamassa oranssia taivasta vasten, tappelemassa ja filosofoimassa. Studioesillepano vakuuttaa, muuten hieman raskaanpuoleista. Aki Kaurismäki tuntuu Zombiessa ja kummitusjunassa (1991) löytäneen ohjaajana jälleen itsensä. Silu Seppälä tekee alakuloista matkaa kohti vääjäämätöntä kohtaloaan talviharmaassa rakennemuutoksen Suomessa ja samansävyisen sateisessa Turkissa. Ystävyys ja rakkaus tarjoavat vain hetken helpotusta. Rumankaunista elokuvaa, jonka mentaliteetissa vierasmaalaisella on ihmettelemistä. Esitetään 17.-23.4. 24.-30.4. Campus-Kino esittää W o o d y Allenin Alicea (1990), jossa nykiläinen elämäänsä tympääntynyt hienostorouva löytää uuden suunnan kiinalaistohtorin ihmerohtojen avulla. Fantasia ja todellisuus sekoittuvat tässä lämpimässä emansipaatiokuvauksessa, jossa elämän tarkoitus löytyy kuitenkin perusasioista. M i a Farrow pääosassa ja Joe Mantegna fonistina. Juha Virkki Naiset tekevät elokuvia Campus-Kino esittää ne VVoman make movies on N e w Yorkissa toimiva elokuvajärjestö, joka on keskittynyt naisten tekemien elokuvien tuottamiseen ja levittämiseen. W M M täyttää tänä vuonna 2 vuotta, minkä kunniaksi Suomen Elokuva-arkisto esittää W M M : n levityksessä olevia elokuvia. Suomea kiertävä sarja esitetään Campus-Kinossa 14.4.-5.5. 2 6 elokuvasta koostuva esityssarja sisältää lähinnä lyhytelokuvia, dokumentteja ja videotaidetta. Kaikki sarjan elokuvat ovat varsin tuoreita, l 9 8 9 -luvulla valmistuneita, ja ne edustavat monia eri maita, kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä. WMM-sarjassa nähdään elokuvia 22 naiselta, joista kansainvälisesti tunnetuin ohjaaja on uusiseelantilainen Jane Campion (Enkelin kosketus, Sweetie). Sarja sisältää neljä Campionin lyhytelokuvaa 1980-luvulta. Liput elokuviin maksavat 15 mk/esitys. WMM-elokuvasarjan ohjelma on saatavilla CampusKinossa jaJYY:n kulttuuritoimistossa yo-talolla. YLIOPPILAKUNNALLA 58-VU0TISKEKKERIT -Suomen hallitusmuoto takaa jokaiselle Suomen kansalaiselle oikeuden vapaasti valita asuinpaikkansa. Tämä ei kuitenkaan näytä koskevan yhteiskuntamme pohjasakaksi luettavia opiskelijoita, joita tälläkään hetkellä huolita opiskelupaikkakuntansa täysivaltaisiksi veronmaksajiksi, muistuttivat JYYn nokkamiehet ylioppilaskunnan 58-vuotisjuhlissa. Sisäministeri Mauri Pekkarinen lupasi tehdä kaikkensa, jotta myös opiskelijoille suotaisiin kotipaikkaoikeus opiskelupaikkakunnalla. Opiskelijoiden kotipaikkaoikeutta opiskelupaikkakunnalla ovat kiivaimmin vastustaneet pienet, kepulaiset kunnat. JYYn hallituksen puheenjohtaja Janne Ollikainen ja edustajiston puheenjohtaja Ahti Ruoppila painottivat duona pitämässään puheessa, että ylioppilaskunnassa on noin kahdeksantuhatta jäsentä, joista enemmistöllä on tällä hetkellä vaillinaiset perusoikeudet Jyväskylässä. -Vaikka opinnot yliopistossa kestävät keskimäärin seitsemän vuotta, tämä oleskelu katsotaan tilapäiseksi. Tästä on tultava loppu!, duo vaati. Ylioppilaskunnan 58-vuotisjuhla oli harjoittelua kahden vuoden kuluttua vietettäville 60-vuotiskekkereille. Ilokiveen oli kutsuttu JYYn yhteistyökumppaneita mm. yliopistolta ja rakennusalalta. Samalla kerättiin pääomaa ylioppilastalon peruskorjaukseen ja lisärakennukseen.
Maailma muuttuu ja Suomi hämmentyy. Mihin voi enää luottaa kun Neukkula on hajonnut naapurissa ja ruotsalaiset varastavat meiltä omakuva n. Hurtitkin pitävät itseään ujoina, kömpelöinä ja juroina. Ei ihme, että suomalainen identiteetti on hukassa. UOMALAISUUS HUKASSA? Suomea ja suomalaista identiteettiä on paha lähteä määrittelemään pelkästään itsestä käsin. Tästä huolehtivat jo muinaiset kansallisuusmiehet, joiden mukaan suomalaisuus oli lähinnä ei-ruotsalaisuutta ja ei-venäläisyyttä, siis ei-toiseutta. Martti Siirala ja Sirpa Kulonen, jotka kirjassaan Syvissä raiteissa kansallisen itsetunnon matka (WSOY 1991) käsittelevät suomalaisuutta yhteisöllisenä sairautena, toteavat Suomen olleen alusta asti lännen ja idän identiteettien taistelutanner. Kahden maailman välissä suomalaisesta identiteetistä on näin tullut tukeutuvaa ja samastuvaa suureen lähelläolevaan ( ja mehän tiedämme mikä Se on). Tähän suureen lähelläolevaan (okei, okei, Neuvostoliittoon/Venäjään) Suomi on suhtautunut kuin lapsi kantaen huolta vanhempansa kohtaloista ennen omien perusintressiensä huomioimista. Liikuttavaa on huomata, että vaikka Venäjälle päin ei enää yhtä hanakasti kumarrella, toimintatavat säilyvät. Ilkka Suomisen silmissä suuren lähelläolevan paikan on jo ottanut Saksa, mikäli Lapin sotakorvausasiasta voi mitään päätellä. Missä Mooses? Siiralan ja Kulosen mukaan suomalaisuutta on sotien jälkeen leimannut myös sisäisen tuntemisen ja ulkoisen suhtautumisen ohjelmallinen erottaminen toisistaan. Ystävyysmaljoja on kilistelty ja kommunikeoita laadittu mitä sulimmassa yhteisymmärryksessä, mutta sielussa on jurnuttanut revanssihenki. Karjala takaisin, muttei ääneen. Kun parin viikon takaisilla sosiologipäivillä puhuttiin suomalaisesta identiteetistä, kolmesta alustuksesta yhdessä puhuttiin Ruotsista ja toisessa haikailtiin vanhojen hyvien aikojen perään, jolloin Suomella oli vielä Johtaja ja tukeva naapuri, johon nojata. Professori Antti Eskola kaipaa Kekkosta ja Paasikivi-Kekkosen linjaa. Eskola hahmotteli Suomea henkilön kaltaisena kokonaistoimijana ja löysi Suomi-herran vuosiväliltä 1939-81. Syksy 1939 ja talvisota kypsyttivät Suomen kokonaistoimijaksi ja sellaisena Suomemme säilyi Koiviston aikaan asti. Presidentti Kekkosen valtakauden loppuun saakka Suomella oli sopuisan ihmisen, hyvän naapurin ja kohtalaisen menestyjän imago. Nyt Suomi on kuitenkin kokonaistoimijana kadonnut sitä mukaa, kun entinen selkeä ulkopoliittinen linja ja hyvinvointivaltioprojekti ovat hävinneet. Tämä kuvastuu siinäkin, että perustuslakia ollaan kirjoittamassa uusiksi, sanoo Eskola. Suomalaisuuden Suuri Kertomus on siis kuopattu. Nostalginen Eskola haistaa ilmassa samaa viimeisen kesän kaameaa kepeyttä kuin vuoden 1939 suvessa. Suomi on sulanut toimijana kuin lumiukko vesisateessa. Jos Eskolan logiikkaa jatkaa, Brysselistä vaaditaan siis pian turvallisuustakeita. Malli Cajanderin sijasta malli Aho tarjoaa sentään Suomen salskeille miehille kokardin ja vyön lisäksi myös ajanmukaiset maastopuvut, joilla kelpaa mennä Eurooppaa päin. Huono itsetunto pelkkä myytti? Tukholman yliopistossa tutkiva Erkki Virta kysyy onko suomalaisten huono itsetunto todellisuutta vai pelkästään aikansa elänyt myytti? Kysymystään Virta petasi tutkimuksillaan ruotsinsuomalaisten koululaisten minäkuvasta. Suomalaisuutta Ruotsissa, eli toisen kulttuurin keskellä, hän pitää eräänlaisena suomalaisuuden rasitustestinä, joka kertoo jotain suomalaisuudesta myös suomalaisille. Ruotsalaisilla on Virran mukaan melkein samanlainen ujoa ja juro omakuva itsestään kuin härmäläisillä. Mutta suomalaisuuden kuva Ruotsissa on kohentunut huomattavasti sitten 1970luvun sekä svedujen että suomalaisten itsensä silmissä. Suomenkielestä on jopa tullut ylpeydenaihe ja suomalaiset pitävät itseään kielellisenä vähemmistönä, eivät enää siirtolaisina. Ruotsinsuomalaisten lasten minäkuva on myönteisempi kuin Suomessa asuvilla ja jopa ruotsalaiset näyttävät arvostavan suomalaisuutta enemmän kuin Suomessa asuvat suomalaiset. Perinteisin käsitys suomalaisuudesta on suomalaisilla, vähiten perinteinen ruotsinsuomalaisilla. Kuva metsäläissuomalaisuudesta murtuu näin aiemmin Ruotsissa kuin Suomessa, arvelee Virta. Virran mielestä yksi suomalaisuuden vahvoista puolista on tietoisuus omasta erityislaadustaan, mikä helpottaa suhtautumista toisiin kulttuureihin. Myytti huonosta itsetunnosta on kuitenkin rasite, varsinkin kun muiden käsitys ei välttämättä vastaa tätä myyttiä. Terveen suhteen luominen ruotsalaisuuteen olisi yksi tämän päivän tärkeistä kehitystehtävistä. Suomenruotsalaisuus on valtava käyttämätön tietoja kulttuurireservi. Tervettä suhdetta ruotsalaisuuteen suomalaiset saattavat harkita aikaisintaan vasta lätkän MM-kisojen jälkeen, elleivät svenskit taas kalttaa suomalaisia ja pudota meitä mitalipeleistä. teksti: J u h a Virkki kuva: Marko P u l k k i n e n & Mika R e m e s
merikan intiaanien kolonialisaatiota on kestänyt viimeiset 500 vuotta. Nyt intiaanit ovat hajanaisena vähemmistönä, vieraina omalla maallaan. Saman ajan on kestänyt suomalainen kolonialisaatio Saamenmaassa. Vielä 1600-luvulla saamelaisen asutuksen eteläisimpiä kyliä oli Keski-Suomessa Saarijärvellä. Suomalaisten viljelytapojen kehittyminen antoi mahdollisuuden edetä pohjoiseen, ja paimentolaiset saivat väistyä. Maat vietiin, kansa ajettiin edemmäs pohjoiseen, kieli ja kulttuuri haluttiin suomalaistaa ja saamelaiset sulauttaa valtaväestöön. Vielä 60-luvulla koulujen opettajat ja asuntolanhoitajat rankaisivat saamen kielen käytöstä. Siis: 1960-luvulla. Paljon on tapahtunut kuitenkin 70-luvulta alkaen: Saamelaisten kansallinen tietoisuus on noussut. Tämän vuoden alusta on ollut voimassa kielilaki, joka antaa oikeuden käyttää saamea pohjoisimmassa Lapissa viranomaisten kanssa asioidessa ja kouluissa opiskelukielenä. Ollaan jopa valmistelemassa saamelaislakia, jonka turvin maan omistus ja hallinta palautettaisiin saamelaisille. Enää ei kodeissa arastella käyttää saamea siksi, että lapset joutuisivat kärsimään siitä myöhemmin, niin kuin vielä 50-luvulla syntyneet joutuivat. Silloin kaikki eivät osanneet sanaakaan suomea vielä kouluun mennessään, ja opetus oli kaikki suomeksi. KIRKOLLE JA KOULULLE KUNNIA Soitan Utsjoelle Veikko Holmbergille ja pyydän häntä kertomaan saamelaisten Suomi-kuvasta. Monien saamelaisten tavoin suomea miellyttävän pehmeästi ääntävä Holmberg toimii Lapin lääninhallituksessa suunnittelijana ja tekee työtä saamenkielisen oppimateriaalin kehittämiseksi. Veikko Holmberg kertoo Suomen saamelaisten ensisijaisesti pitävän itseään suomalaisina, Suomen kansalaisina. Vain pieni vähemmistö saamelaisaktivisteja kokee saamelaisuuden tärkeämmäksi identiteettitekijäksi. Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat olivat vielä 1800-luvulle asti hyvin avoimia, mutta viimeisen sadan vuoden aikana historian käänteiden vuoksi ajoittain tiukat ja osin yhä voimassaolevat rajoitukset ovat tehneet tehtävänsä. Saamelaisten kanssakäyminen on rajoittunut yhä enemmän 'oman' maan sisälle. "Suomalaisiahan on perinteisesti katsottu ylöspäin, sillä yleensä ne oli kaikki pappeja ja opettajia tai muita herroja. Tavallisia kuolevaisia Lappiin on tullut oikeastaan vasta sotien jälkeen, ja samalla kuva suomalaisista on muuttunut tasavertaisemmaksi", Holmberg kuvailee. Saamelaisten Suomi-kuvassa ei kuitenkaan Holmbergin mielestä ole juurikaan historian painolastia. Paljon tärkeämpiä ovat lähimenneisyyden muistot 30 100 vuoden takaa. Silloin suomalaisuusaate eli kukoistustaan, ja kaikki piti suomalaistaa. Vaikka väkisin. Luterilainen kirkko ja luterilainen koulu ovat aina olleet lojaaleja valtiovallalle: kirkko ja koulu olivat suomalaisia ja tekivät suomalaisia. Tämä kehitys on vain jatkunut omalla painollaan kerran päästyään vauhtiin. Suomalaistumiskehityksen pysäyttämiseen ei ole vielä pystynyt viimeaikainen saamelaisuusaatteen nousu. Se on jäänyt liian akateemiseksi, älymystöliikkeeksi, eikä ole tavoittanut laajempia joukkoja, Holmberg harmittelee. Saamelaisten kulttuuriautonomian toteutumiseksi Suomessa tarvittaisiin lisää rahaa ja resursseja. Vaikka ei pelkkä raha ole mikään autuaaksitekevä asia, Holmberg kertoo: "Norjassa rahaa on annettu paljon enemmän, ja siellä yritetään saamelaisuudesta jopa hyötyä, koska se on kannattavaa". Mutta Suomessa ei tällä hetkellä riitä rahaa edes palkkaamaan riittävästi kääntäjiä, jotta voitaisiin toteuttaa voimassaolevaa kielilakia. "Se näyttää siltä, että vähemmistökulttuurien kohtalo on aina olla kerjuumiehenä: aina pitää perustella, että miksi nyt tarvitaaan sitä ja tätä. Mutta kyllä se suomalaisenkin kulttuurin ylläpitäminen tulee kalliiksi. Ei se ole ihme, jos tännekin tarvitaan tukea." H 7 p ä ä h ä n p o t k i t t u Suomessa on kuusi tuhatta mustalaista. Heitä ei vieläkään oikein ymmärretä. U S T A L A ELÄKÖÖN RASISMI Vaikka mustalaisilla on lafo s u o j ä n y k y ä ä r i i r a s i s m i a esiintyy. Poliisit esimerkiksi ot^Vat asian hanakammin tutkittavaksi kuin, jos on valtaväet ö s t ä kysymys. Oikeudessa ei etsitä lieventäviä a s i a n h a a ^ j ^ v a a n r a n g a i s t a a n a n karimman mukaan, Suomen rofmaaniyhdistyksen puheenjohtaja Voitto Ahlgren kertoo n^Vs^isten kohtelusta. Mustalaisia pidettiin aikaisemmin yhteiskunnan mätäpaiseena, jo^ t a | i s i m a hdollisimman nopeasti päästävä eroon. *"™-Tuvulla säädettiin laki, jonka mukaan mustalaismiehet Pffli hirttää ja mustalaisnaiset ja -lapset karkottaa maasta. Nykyisin laki on kaikille sama, mutta kansan mielessä mustalainen on yhä varasteleva juoppo, joka kaivaa puukon saappaan varresta, kun käännät selkäsi. "Haimanniin" ei voi luottaa, sen käsityksen puhdasrotuinen suomalainen imee jo jo äidinmaidosta. MUSTALAISKULTTUURIA El YMMÄRRETTY Todellisuudessa mustalaisten ongelmat eivät johdu siitä, että he olisivat luonnostaan yhteiskuntaelämään kelpaamattomia irtolaisia, vaan siitä, ettei Suomessa koskaan olla todella ymmärretty mustalaiskulttuuria. Vaeltava elämäntyyli, kaupustelu ja kansanhuvitusten järjestäminen eivät ole jättäneet jälkeensä kulttuurillisesti merkittäviä monumentteja tai kirjoja kulttuurituotteita, joita valtaväestö arvostaisi. Mustalaisten on ollut vaikea sopeuru' Vk W la ^rlrruuriin, kosta perinteinen talonpoikaskulttuuri < >n mustalaiskulttuurin lähes täydellinen vastakohta. Mustuaiset arvostavat kauppaa jaj liikkuvaa Hämäntapaa. Perheen väljä, eikä naimisiin ole tapana mennä Xifi^fHsesti. Tilannetta p a h e n e ^«vO-luvun rakennemuutos. Kaupungistuminen teki perinteiset mustalaisammatit tarpeettomiksi. Pelloilla ei enää tarvittu hevosia, eikä pikkutavara mennyt kaupaksi, kun ihmiset tekivät ostoksensa tavarataloissa. Mustalaiset joutuivat lähes täydellisesti yhteiskunnan ulkopuolelle. Ainoa tie selviytyä olisi ollut koulutus, mutta mustalaisvanhempien kouluttamatomuus ja koulujen rasismi lannistivat helposti. Keski-Suomen lääninhallituksen tutkimuksen (1990) mukaan mustalaiset jaksavat pakertaa koulussa peruskoulun viimeiseen luokkaan asti, mutta sitten motivaatio romahtaa ja koulu jää kesken. Jatkokoulutusmahdollisuudet eivät kiinnosta: Keski-Suomessa yksikään mustalainen ei hakeutunut jatkokoulutukseen. YHTEISKUNNAN ELÄTTI Vain viisi sadasta mustalaisesta pystyi elättämään itsensä Keski-Suomessa vuonna 1972. Pari kymmentä vuotta myöhemmin, 1989, jo puolet tuli toimeen omillaan, mutta neljännes tarvitsi yhä toimeentulotukea. Samoin neljänneksen tulonlähteet olivat epäselvät. Kouluttamattomuus, rasismi ja tottumattomuus työntekoon ovat Ahlgrenin mukaan suurimmat syyt mustalaisten työttömyyteen. Kukapa haluaisi palkata kouluttamatonta ja väärän väristä työntekijää, jolle säännöllinen työaika ja työprosessin paloittelu ovat jo kulttuurin puolesta vieraita asioita. Työpaikoilla en ole kokenut suuria vaikeuksia, mutta työhönotossa kyllä. Sanon aina suoraan, että olen romaani, pukeudun omaan pukuun; näin vältän hukkareissuja. Siihen sanomiseen se sitten yleensä tyssää. Yhtäkkiä ei tarvitakaan työntekijöitä, kun edellisessä lauseessa oltiin valmiita vaikka pelkän puhelinkeskustelun perusteella palkkaamaan", mustalainen yksinhuoltajanainen kertoo Uudenmaan läänin romaaniväestön elinolosuhteista selvittäneen työryhmän muistiossa (1989). Työttömyys pakottaa turvautumaan sosiaaliapuun, jossa muMtt)i a isja jälleen päästään polkemaan. "Sosiaalitoimistoon on niin vajii^a mennä, tuntee itsensä jotenkin häväistyksi ja alistetuksi. Se tunnelma. En minä kyllä helposti sinne mene anomaan, jotenkin muuteoi Ijärjestän, lainaan tai jotain", tunnustaa leskimies samassa tutkimuksessa. Jos asiat muuten ovatkin menneet pielet^ n j j n mustalaisten asumisolot on onnistuttu saamaan kuntoon. k u m i s e s s a on saavutettu suurin piirtein sama taso kuin valtaväestöin vaikka asutaan vähän ahtaammin, Ahlgren kertoo. Ahtaus johtuu siitä, että mustalaisten kodeissa asuu usein myös sukulaisia. "Alkuaikoina, nuorena parina se asuntoasia ei millään meinannut järjestyä, me jonotettiin kauan, ainakin kaksi vuotta toisten nurkissa. Se oli kovaa ja koetteli. Mutta kun se kerran järjesty niin sen jälkeen ei ole ollut vaikeuksia", kertoo mustalainen leskimies Uudenmaan läänin tekemässä muistiossa. KOHTI PAREMPAA? Tilanteen parantumista kuvaa myös se, että Romaniasiain neuvottelukunta asetettiin pari vuotta sitten vakituisesti kehittämään mustalaisten asemaa. Yksi tavoite on tukea mustalaisten kieltä. Mustalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta saada opetusta omalla kielellään. Koulukirjat olisi saatava ajan tasalle. Eli tunnustettava meidän kielemme, kulttuurimme ja historiamme, Ahlgren painottaa. Kun mustalaiset ovat vihdoin onnistuneet saamaan valtion taakseen, uhkaa uusi vaara. Valtion kulttuuritoiminta on aina ollut hengetöntä yleisön haalimista tapahtumiin, joista kukaan muu ei ole innostunut kuin läänintaiteilija itse. Ahlgrenin mielestä valtion tukea tarvitaan. Mustalaiskulttuuri on edelleen elävää kulttuuria, joskin me halutaan myöskin ottaa yhteisestä potista. Silloinhan me saadaan oma kulttuurimme muiden kulttuurien rinnalle ja tunnustusta sen olemassaololle. Tavoitteena on saada mustalaisväestö samalle tasolle valtaväestön kanssa. Tämä päämäärän saavuttamiseksi esimerkiksi korkeakouluihin pitäisi antaa mustalaisille oma kiintiö, kuten saamelaisillekin. Toistaiseksi ehdotus on saanut kylmän vastaanoton. Me ollaan tehty esitys Helsingin Yliopistolle ja se tuli bumerangina takaisin. Me ei saada koskaan meidän porukkaa tästä koulutuskuopasta ylös ilman erityistoimenpiteitä, Ahlgren sauhuaa. 75-vuotiaalle Suomelle Ahlgren haluaa muistuttaa, että mustalaisetkin ovat suomalaisia. Heille kuuluvat samat oikeuden ja velvollisuudet kuin muillakin. teksti & kuva: Joni Mäkivirta Mustavalkoinen liitto Piritska, se o n sulle, poika vastaa puhelimeen. Tiedän heti soittaneeni mustalaiskotiin. Mustalaislapset puhuttelevat vanhempiaan usein vain lempinimillä. Pirjo ( n i m i muutettu) o n suomalaisnainen, joka aloitti yhteiselämän mtistalaismlehen kanssa. Asia sai yllättäviä käänteitä. Mä en ainakaan pysty ny tulee toimeen. Mulla oti niin vahva luonne ja niillä o n niin alistava asenne naisia kohtaan, Pirjo kertoo. Naisen asemaa mustalaisyhteisössä säätelee monimutkainen kirjoittamattomien sääntöjen verkosto. J o s miehiä o n paikalla, naisista ei puhuta lainkaan. Naisen seksuaalisuus o n ehdoton tabu. Mustalaisnaisen ei myöskään sovi osoittaa tunteitaan miestä kohtaan. Yhteiselämän aloittaminen tapahtuu usein yllättäin: nainen karkaa miehen matkaan. Vasta kun n a i n e n saa l a p s e n , hyväksyvät h ä n e n v a n h e m p a n s a liiton m i e h e n kanssa. liitoista alle puolet o n virallisesti vahvistettuja. Mä pidin omia vaatteita. Sen vanhempien luona mä käyttäydyin niinkuin ne halus, mutta kotona mä ajattelin, että jos maa halutaan muuttaa niiden mukaan, niin s e n (miehen) pitää kanssa muuttua mun mukaan. Pirjon liitto päätyi eroon. Nyt hän o n yksinhuoltaja, mutta ei kadu päätöstään "avioitua" mustalaismiehen kanssa. Hänen mielestään ihmiset suhtautuvat turhan epäluuloisesti mustalaisiin. En kadu yhtään ... kyllä se oli sellainen elämän koulu, että nyt pystyy suhtautuu kaikkiin ihmisiin ihmisinä. Yleensä semmoset, jotka o n opiskeltu ja nähny maailmaa ajattelee mustalaisiakin ihmisinä, mutta semmoset nousukkaat, jotka kuvittelee olevansa jotain, n e o n tosi ilkeitä. Ne ajattelee t o s s a o n mustalainen ne ei o o yhtään mitään', Pirjo kertoo.
8 LISAA MIKROJA OPISKELIJOIDEN KÄYTTÖÖN. LISAA OPETUSTA JA KORKEAMPITASOISTA. VALINNAISUUTTA JA JOUSTAVUUTTA. TUTKINTOVAATIMUKSET UUSIKSI. PROFESSUURIT MÄÄRÄAIKAISTETTAVA. APPROT VAPAAKSI. VASTIKÄÄN TOTEUTETTU ARVIOINNIN OPISKELIJAKYSELYN PALAUTE El PALJASTA MITÄÄN DRAMAATTISTA JA YLLÄTTÄVÄÄ, ELLEI SELLAISENA PIDÄ SITÄ, ETTÄ JOKAISELLA LAITOKSELLA ON ONGELMANSA. LAITOSKOHTAISIA YHTEENVETOJA OLI LAATIMASSA KOLMISENKYMMENTÄ OPISKELIJAA, JA NÄMÄ YHTEENVEDOT LÄHTEVÄT TÄLLÄ VIIKOLLA LAITOKSILLE NIIDEN ITSEARVIOINNIN AVUKSI. SEURAAVASSA LYHYESTI JOTAKIN LAITOS LAITOKSELTA. YHTEENVETOJEN YHTEENVEDON ON TYÖSTÄNYT LAITOSKOHTAISTEN YHTEENVETOJEN POHJALTA JYY:N KORKEAKOULUPOLIITTINEN SIHTEERI ARI HEIKKINEN. KASVATUSTIETEELLINEN Erityispedagogiikan laitosta pidetään jäykkänä, joustamattomana, ilmapiiriltään heikohkona, mikä tiivistettiin sanoiksi "ei opiskelijaystävällinen". Positiivisena seikkana pidettiin sitä, että laitos on pieni, jolloin opiskelijat oppivat tuntemaan paikat ja ihmiset ainakin periaatteessa nopeäsWTutkintovaatimuksia pitäisi muuttaa siten, että valinnaisuutta lisättäisiin ja täten päästäisiin pois myös "opintojen suorittamien putkiajattelusta". Opetuksesta pitäisi ter*4ä käytännönläheisempää. Opetusta yleensäkin saisi olla enemmän. Kasvatustieteen laitoksen tarjoama opetus koetaan monipuoliseksi (erityisesti kontaktiopetus ja monimuoto-opetus). Sen sijaan joiltakin luennoitsijoilta haluttaisiin parempaa opetustaitoa. Gradunohjauksessa nähdään puutteita, opiskelija "jää yksin gradunsa kanssa". Sivuaineoikeuksia on vaikea saada esim. taloustieteen laitokselta.Opetusta laitoksella tulisi kehittää siten, että entisestään monipuolistettaisiin tarjolla olevia oppimiskokemuksia. (mm. roolipelit, simulaatiot jne.). Opetuksen laatuun tulisi muutenkin panostaa, pitäisi järjestää paljon erilaisia opetuskokeiluja ja niille seurantaa. Opettajankoulutuslaitoksen tarjoamaa opetusta pidetään monipuolisena, mutta samalla opetus on järjestetty liian tiiviiseen aikatauluun. Tätä opiskelijat kuvasivat sanoilla: "joustamattomuus opintojen järjestämisessä", "koulumaisuus", "alituinen kiire" ja "kiireestä johtuva pintapuolinen opiskelu". OKL:n opiskelijoiden mielestä yliopistotasolla ei tarvitsisi "holhota" opiskelijoita nykyiseen malliin, vaan pikemminkin tarjota vapaus omien opintojen suunnittelulle. Holhoamisen suoria tai epäsuoria vaikutuksia eräs opiskelija kuvasi seuraavasti: "OKL kasvattaa opiskelijoista kilttejä, hymyileviä idiootteja, jotka ovat urautuneet ahtaisiin käsityksiin opetuksesta". Joku taas mainitsi OKL:.ssä vallitsevan "peruskouluhengen", joka rajoittaa opinnot liian kapeiksi. • Yleinen viesti tutkintovaatimuksia o n s e . e t tä niitä pitäisi muuttaa väljemmäksiTodellista vaihtoehtoisuutta tulisi lisät» huomattavasti. Muiden tiedekuntien opintttja tulisi sisällyttää mukaan tutkintoon ja mahdollisesti karsia pienempiä, "sirpalemaisia" kursseja omasta tiedekunnasta. Pakkoo^jskelun karsiminen ja omien aikataulujen suunnittelun mahdollisuus pitäisi suoda opiskelijoille. Kurssien ja opetusharjoittelun numeroarviointia pidetään hiostuksena ja siitä tulisi luopua. Jotkut kannattavat välitutkintojen ottamista mukaan nykyjärjestelmään. Niinikään mielipiteitä löytyi myös sen puolesta, että luokanopettajakoulutus pitäisi voida suorittaa yliopiston ulkopuolella, mikä käytännössä merkitsisi sitä, että OKL:n opiskelijoilta jäisi esim. "tieteellinen" koulutus ja gradun tekeminen kokonaan pois. OKL:n pääsykokeita vaadittiin uusittavaksi siten, että sisään pääsee monipuolisempaa väkeä. Mikroja ei kasvatustieteilijöillä ole tarpeeksi käytössään ja opastus niiden käytössä olisi tervetullutta. LIIKUNTATIETEELLINEN Liikuntatieteellisen opiskelijat pitävät laitoksiaan hieman konservatiivisina, tutkimuspainotteisina ja kapeakatseisina. Laitosten toivotaan uudistavan opetusmetodeitaan, mihin liittyy myös laitosten henkilökunnan ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen lisääminen ja kehittäminen. Laitosten henkilökuntaa kehuttiin tervejärkisiksi ja mukaviksi, erityisesti toimistohenkilökuntaa. Vastaavasti osa vastaajista valitti henkilökunnan "pompottelevan" opiskelijoita. Opetuksen tasoa osa vastaajista piti hyvänä. Useissa vastauksissa kuitenkin toistui vaatimus opetuksen kehittämisestä ja luennoitsijoiden lähettämisestä pedagogiikan lisäoppia hakemaan. Väitettiin muun muassa, että urheiluopistoissa on usein korkeampi taso kuin täällä yliopistossa. Opetuksen kehittämisestä vaadittiin julkista paneelikeskustelua. Liikunnan laitosten opetusohjelmissa nähtiin päällekkäisyyksiä laitosten antamaa opetusta olisi koordinoitava paremmin. Opintojen ohjaus puolestaan on lähes olematonta ja siinä pitäisi päästä yksilöllisempään suuntaan. Tenttiminen voi liikunnalla käydä hankalaksi uusintoja tai korvaavia tenttimisjärjestelyjä on joidenkin tentaattorien kanssa mahdoton sopia. Tutkintovaatimuksiin vaadittiin yleisesti enemmän valinnanmahdollisuuksia ja lisää käytäntöön suuntautuvia kursseja teorian tilalle. Joustavuutta ja akateemista vapautta kaipaillaan liikunnallekin lukujärjestyksen väitetään kuuluvan peruskouluun. Terveystieteilijöitä, jotka kertovat olevansa aikuisia ihmisiä, joilla on jo ammattitutkinto, kohdellaan välillä kuin pikkulapsia. Erityisen pahaa verta ovat herättäneet pakolliset läsnäolot, "kun ei saa edes sairauden vuoksi olla poissa". Korvaavuuksien suhteen laitoksia pidetään erittäin joustamattomina: "tuntien korvaaminen on todella hankalaa tai oikeastaan mahdotonta". Mikroja tarvitaan lisää liikunnallakin ja nykyisen mikroluokan käyttöön pitäisi saada opastusta. MATEMAATTISLUONNONTIETEELLINEN Biologian laitoksen ilmapiiri on hyvä. Hyvänä pidettiin tuttavuutta opettajien kanssa: lähes kaikki opettajat tuntevat opiskelijat nimeltä jo ensimmäisen vuoden lopulla. Esim: "Hyvät: pienuus, tiiviy.*' tuttavallisuus, hyvät suhteet henkilökurtf^ J a opiskelijoiden välillä!, sovittelu varaa!Laitoksen pienuutta pidettiin siis hyvänä tff utta m y ö s huonona puolena: pienet resurssi °maan napaan tuijottelu ja "pienessä l a l t H ^ e ^ 3 s a a t t a a syntyä sisäpiirimeininkiä." Opetttt L * sen huonoa organisointia arvosteltiin: «OfirPto-opas on vanhentunut jo syntyessään." Kurssit eivät ala silloin kuin niiden on ilmoitettu alkavan, vaan ne peruuntuilevat ja siirtyilevät viikoilla ja kuukausilla. Opintojen suunnittelu on mahdotonta etukäteen. Kurssit menevät liikaa päällekkäin. Lisäksi arvosteltiin sitä, että kaikkina tenttipäivinä ei voi tenttiä kaikkia aineita. Opetuksen tasosta ja vanhentuneista tiedoista valitettiin, mutta jonkin verran opettajat saivat myös kiitosta mielenkiintoisista luennoista. Ohjauksessa nousi erityisesti esiin approbaturohjauksen heikkous. Gradu-ohjauksesta valitettiin, että ohjausta on vaikeampi saada, jos tekee graduansa laitoksen tutkimusryhmien ulkopuolella. Monet haluaisivat, että jossakin olisi lukusali, joka olisi auki myöhään (läpi yön) ja viikonloppuisin. Kirjaston käyttö ongelma monelle. Ei riittävää opastusta koneiden käytöstä, josta seuraa ettei löydä kirjoja ollenkaan. Valinnanvaraa ja joustavuutta opintoihin haluttiin välitutkinnot takaisin. Samoin opettajien opetustaidon kehittäminen oli mainittu monessa paperissa esim: "Luennoitsijoiden pedagogiset kyvyt tulisi tarkistaa opetusta sitä tarvitseville." Vaadittiin enemmän yhteistyötä henkilökunnan ja opiskelijoiden välille opintojen suunnittelussa. Fysiikan laitoksen ilmapiiriä kehutaan hyväksi: asioita ei mutkisteta suotta, vaan käytetään tervettä järkeä, joskin toivottiin myös ihmisläheisempää suhtautumista. Laitoksen antamaa opetusta sekä kiitettiin että moitittiin. Sekä laskuharjoitusohjausta että yleensä ohjausta toivottiin lisää, lisäksi luentoja voisi korvata pienryhmäopetuksella. Opintojen suunnittelussa nähtiin ongelmia: kurssien sisältöjen muuttuessa ei tiedetä tarpeeksi korvaavuuksista. Tenttimisjärjestelyissä todettiin myös toivomisen varaa: yleinen tenttipäivä ja välikokeet pitäisi pitää eri päivinä. Tutkintovaatimuksiin haluttiin enemmän valinnaisuutta, joskin myös vaadittiin tieteenfilosofiaa ja -historiaa pakollisiksi kursseiksi. Aineenopettajakoulutusta voisi myös muuttaa: täytyykö opettajien olla pääaineensa tutkijoita? Kemian laitoksen opiskelijat tuntuvat olevan tyytyväisiä laitoksen henkilökuntaan, henki laitoksella on melko hyvä. Henkilöstörakennetta pidetään ongelmana: assistentteina on tohtoreita ja nämä virat tuntuvat olevan turhankin pitkäaikaisia. "Luennoitsijoiden keskimääräinen taso on hämmästyttävän surkea. Johtuuko motivaation puutteesta, opetus ei kiinnosta, kun tutkimustakin pitäisi tehdä. Tosin positiivisia poikkeuksia löytyy". Eri opetusmuotoja toivotaan lisää luento-opetuksen sijaan, lisäohjauskaan ei olisi pahitteeksi. Tenttipäiviä on ehkä riittämiin, mutta kaikkia kursseja ei voi tenttiä joka kerta. Opintojen alussa kaivataan lisää infoa/apua opiskelun suunnitteluun. Laboratorioaikoja kaivataan lisää. Käytännön töiden määrää ei saisi enää pienentää, mutta voitaisiin tarkistaa millaisia töitä opiskelijoilla teetetään. "Tutkintovaatimukset pitäisi suunnitella monimuotoisemmiksi, että valmistuisi enemmän yksilöllisiä kemistejä". Aineenopettajan tutkintovaatimukset ovat liian raskaat, opintoviikkomäärä voisi olla sama kuin kemistillä. Matematiikan laitoksen henkilökuntaa pidetään asiantuntevana ja motivoituneena. Opiskelijat tahtoisivat päästä luentokeskeisyydestä henkilökohtaiseen ohjaukseen. Kaikille kursseille pitäisi saada luentomonisteet, jotta voisi keskittyä taululta kopioimisen sijasta olennaiseen. Kaikkien matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laitosten opiskelijat tahtoisivat saada lisää mikroja opiskelijoiden käyttöön ja opastusta 1 n i l _ den käytössä. H U M A N I S T I N E N Kielten » * i t o s t e n opiskelijat pääasiassa kiittelevät laitoksiaan. Varsinkin pienillä laitoksilla ilmapiiri on hyvin opiskelijamyönteinen, henkilökunta on joustavaa ja keskustelevaa. Yleinen yhteinen ongelma näyttää olevan sivuaineoikeuksien saaminen ja ohjauksen puute. Samoin opintoviikkoon tarvittava työmäärä näyttää kieltenlaitoksilla olevan paljon suurempi kuin muualla. Englannin kielen laitoksen opiskelijat pitävät ongelmana ohjauksen puutetta. Vanhemmat miesopettajat ovat konservatiivisia nuoremmat, lähinnä naisopettajat, ovat valmiimpia muutoksiin. Kieliopin opetus on liian keskeisellä sijalla, varsinaisen kielitaidon opiskelu puutteellista, teoreettisen kielitieteen osuus liian keskeinen. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota kulttuurin ja historian opetukseen, samoin myös vähemmistömaat (esim. Irlanti,Australia) opetuksessa esiin. Valinnaisuutta kursseihin kaivattiin lisää. Englannin kursseja tulisi kiinteyttää ja yhdistää suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Jos opintokokonaisuudet olisivat tällä tavoin isompia, yksittäisiä opintoviikkoja ei tarvitsisi keräillä sieltä täältä. Esille tuli myös kurssien vaatimusten ja arvostelun epäyhtenäisyys sekä valinnaisten ja vaihtoehtoisten kurssien vähyys. Laitos ei nykyisellään tue niitä opiskelijoita, joilla menee huonosti. Loputtomista määräyksistä kärsivät tunnolliset opiskelijat, jotka erehtyvät kyselemään ja törmäävät säännöksiin. Muut opiskelijat eivät kysele, vaan menevät kaikessa hiljaisuudessa kursseille ja tentteihin silloin, kun heitä huvittaa. Gradu-peikko on poistettava. Opiskelijoita tulee ohjata prosessikirjoittamiseen, eikä opettaa kopioimaan kirjoista. Kirjoittamisesta on tehtävä positiivinen ja tärkeä osa opiskelua; turha moittia opiskelijaa graduntekovaiheessa, kun hän ei ole koskaan saanut kunnon ohjausta kirjoittamisessaan. Siis gradukynnys alemmaksi. Tarvittaisiin kaikille avoimia laitoskokouksia, joissa laitoksen johto tiedottaa ajankohtaisista asioista ja tekemisistään sekä kuuntelee opiskelijoiden mielipiteitä. Muiden vieraiden kielten laitosten (pohjoismaiset kielet, romaaniset ja klassiset kielet, saksa ja venäjä) ongelmat muistuttavat paljolti englannin laitoksen tilannetta, mutta varsinkin resurssien riittämättömyys, opetustarjonnan vähyys, vaihtoehtoisuuden puute nousevat selkeästi esiin. Suomen kielen laitosta luonnehditaan varsin negatiiviseen sävyyn: laitos on jäykkä, vanhakantainen ja sen tenttimiskäytännöt hidastuttavat opintoja. Tenttimismahdollisuuksia pitäisi saada lisää. Valinnaisuutta vaaditaan myös suomen tutkintovaatimuksiin. Historian sivuaineoikeudet pitäisi saada automaattisesti. Työn ja tuskan takana ovat suomenkin opintoviikot.
9 Kirjallisuuden laitosta arvostellaan varsin kovasanaisesti. Sitä moititaan "konservatiivisuudesta, penseästä suhtautumisesta modernimpaan tutkimukseen, epätieteellisyydestä, sovinistisuudesta ja sisäänpäinkääntyneisyydestä." Tutkintovaatimuksiin kaivataan lisää valinnaisuutta, ja kaikkiin aineisiin vapaata approbatur-oikeutta. Musiikkitieteen laitosta arvioidaan ilmapiiriltään kodikkaaksi ja joustavaksi, henkilösuhteet henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä todettiin lämpimiksi. Tutkintovaatimuksiin ja opetukseen ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä, joskin "opetus on liiallisesti painottunut kognitiiviseen musiikkitieteeseen, kaivattaisiin lisää etnomusikologian opetusta" ja "opetuksen tasoon pitäisi kiinnittää huomiota ja erilaisia opetusmuotoja pitäisi käyttää enemmän". Musiikinopiskelijatkin vaativat kaikkien approbaturien vapauttamista sivuaineilijoille. Taidehistorian laitoksen ilmapiiriä kiitellään. Opetusta sanotaan tasokkaaksi, joskin liian vähäiseksi. Tutkintovaatimukset ovat tyydyttävät. Ohjausta olisi saatava lisää. Tenttikäytäntöjä olisi muutettava joustavampaan suuntaan. Sivuaineoikeudet pitäisi saada automaattisesti. Taidekasvatuksen laitosta luonnehtii laitoksen pienuus ja siitä johtuvat ongelmat: opetushenkilökunnan ja opetuksen vähyys. Laitoksella on ahdas ilmapiiri ja kireät henkilösuhteet opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä, minkä nähdään johtuvan professorilehtori -pariskunnasta. Ohjaus ei laitoksella toimi. Toisaalta laitosta kiitetään uusimuotoisista tenttimiskäytännöistä. Etnologian laitos on pieni hyvine ja huonoine puolineen. Hyvinä puolena korostetaan joustavuutta ja läheisiä suhteita henkilökunnan kanssa. Huonoina puolina pidetään ohjauksen ja kannustuksen puutetta, ahdistavaa ilmapiiriä ja pysähtyneisyyttä. Luentoja kaivattaisiin lisää: "Kaikki yleensä peruttuja. 'Seuraa ilmoitustaulua'. Muutokset tuodaan ilmoitustaululle tosi myöhään." Kansliassa asiointi koettiin yleensä hankalaksi ja vastenmieliseksi. Ohjauksen saaminen eritasoisiin töihin on tuottanut ongelmia. Henkilökunnan ja siten ohjaajien vähyys vähentää myös asiantuntemusta eri aloilta. Ohjauksen saaminen töihin riippuu paljolti siitä, onko kukaan laitoksella henkilökohtaisesti kiinnostunut aiheesta. "Sivuaineilijaa ei ohjata." Tutkintovaatimukset olisi rukattava kokonaan uusiksi. Yleisesti toivotaan myös professorin vaihtumista. Historian laitos arvioidaan jäykäksi, kankeaksi, vanhanaikaiseksi ja joustamattomaksi. Historian laitos on kooltaan melko pieni, mitä opiskelijat yleensä pitivät mukavana ja myönteisenä asiana. Ehdottomasti huonoimpana puolena opiskelijat pitävät sitä, että laitoksella vallitsee opiskelijaa väheksyvä ilmapiiri. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että tenttitulokset viipyvät joskus yli kaksi viikkoa, opettajat eivät noudata vastaanottoaikoja eikä ohjausta tahdo saada tarpeeksi. Henkilökunnan kireät keskinäiset suhteet vaikeuttavat joskus opiskelijan aiheenvalintaa sekä asiointia laitoksella." Suomen historian laitos on sisäsiittoinen poikaklubi." Yleinen historia jakoi mielipiteitä: toiset pitävät sitä mukavana, toiset kankeana. Laitoksen hyvänä puolena ovat muutamat hyvät luennoitsijat. Positiivisena koetaan se, että nuoremmat luennoitsijat suhtautuvat opiskelijaan välittömästi. Suuri ongelma on myös laitoksen luentotenttijärjestelmä. Luentojen jälkeen ei järjestetä automaattisesti toista tenttiä, vaan siitä on joko sovittava tentaattorin kanssa tai se tentitään kolme kertaa vuodessa pidettävissä rästitenteissä. "Automaattisen toisen mahdollisuuden" koettaisiin nopeuttavan valmistumista. Nykyinen järjestelmä aiheuttaa sekaannuksia. Opintojen ja töiden ohjauksessa on puutteita: jos aihe ei kiinnosta, ei ohjausta saa. "Vastaanotolla ei motivoi käydä kun puheet on samat vaikka veisi nähtäväksi Aku Ankan (se voisi kyllä kiinnostaa enemmän)." Tämä on koettu ongelmaksi varsinkin yleisen ja taloushistorian puolella. Tutor-ohjuksen jälkeen eivät uudet opiskelijat saa juuri mistään apua opintojen suunnitteluun. Tutkintovaatimuksilta toivotaan lisää joustavuutta ja valinnaisuutta. Taloushistorian tutkintovaatimukset ovat ainakin 20 vuotta aikaansa jäljessä. Viestintätieteiden laitoksella vallitsee hyvä ilmapiiri henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Henkilökuntaa kehuttiin mukavaksi ja opiskelijat hyvin huomioon ottavaksi. Tenttien vaihtoehtoisia suorittamistapoja pidettiin myönteisenä seikkana. Ongelmana nähdään se, että humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yleiset tenttipäivät ovat peräkkäisinä päivinä. Journalistien ongelmana ovat olleet viivästyneet tenttitulokset. Opiskelijoiden mielipiteet tutkintovaatimuksia uudistettaessa on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Lisäksi ainakin puheviestinnän kursseilla opettajat kysyvät aina lomakkeella palautetta kurssista niin sisältöjen kuin opettajan omienkin taitojen kannalta. Valinnaisuutta voisi lisätä siten, että voisi erikoistua jo varhaisemmassa vaiheessa johonkin tiettyyn alueeseen, esim. luovaan kirjoittamiseen, organisaatioviestintään, puhetaiteeseen jne... Toisaalta pitäisi tuoda enemmän teoreettisuutta ja kriittisyyttä journalistiikan opintoihin ja käytäntöä soveltavien opintoihin. Kaikilla laitoksilla humanistisessa tiedekunnassa kaivataan lisää mikroja opiskelijoiden käyttöön ja opastaminen niiden käytössä kuuluisi myös asiaan. YHTEISKUNTATIETEELLINEN Filosofian laitoksen ilmapiiriä kiitettiin inhimilliseksi ja avoimeksi, naisia kaivattiin ja filosofit nimettiin omituisiksi otuksiksi, mikä lienee kohteliaisuus. Kiinnitettiin huomiota opinnäytteiden ja opetuksen epätasaiseen vaatimustasoon. Sivuaineiden opinto-oikeuksien saaminen ei ole tuottanut ongelmia, ei myöskään tenttiminen. Laitoksen toimistoa kiitettiin. Graduohjauksen saaminen on ollut ongelma: "ohjaajat vaativat aivan eri asioita, ja ohjaaja voi olla eri päivinä eri mieltä." Jos opetus menee yli ymmärryksen, se pitäisi ottaa tarkasteltavaksi ja miettiä syitä ja parannusmahdollisuuksia (sivuaineopiskelija, viittaa logiikan kurssiin). Luennoitsijat eivät uskalla ajatella luennoilla. Keskusteluja olisi saatava lisää. Psykologian laitos vaikuttaa elinvoimaiselta ja dynaamiselta. Laitoksen ilmapiiristä opiskelijoilla on täysin vastakkaisia käsityksiä: toisten mielestä ilmapiiri on välitön ja joustava, kun taas toiset pitävät laitosta kilpailuhenkisenä, hierarkkisena ja jäykkänä. Hyvänä puolena nähtiin laitoksen intressien laajuus ja kansainvälisyys, huonona tästä seuraava segmentoituminen ja resurssien vähyys. Henkilökuntaa pidetään pätevänä ja opetuksen tasoa korkeana, joskin jotkut yksittäiset kurssit ovat epäonnistuneet pahasti. Täsmällistä tiedotusta ja ohjausta kaivataan varsinkin opintojen suunnitteluvaiheessa. Kehityspsykologian koulutusohjelma ei anna psykologin pätevyyttä, mitä pidetään perustavanlaatuisena epäkohtana. Tenttimismahdollisuuksia on rajoitettu kurssikohtaisesti liikaa, lisäksi toivotaan yleisten tenttipäivien luentosalien ilmoittamista myös Mattilanniemessä. Pienryhmäopetus on lisääntynyt uusien tutkintovaatimusten myötä, mutta keskustelutyyppistä opetusta toivottaisiin edelleen enemmän. Kehityspsykologian koulutusohjelmassa keskitytään lähes ainoastaan lapsiin tai vanhuksiin. Nuoruudesta tai aikuisuudesta ei ole mahdollisuutta saada pätevää opetusta. Opetus muutenkin hyvin kapeaalaista. Sosiologian laitoksella yleisilmapiiri on miellyttävä. Henkilökunta on aktiivista ja suhtautuu opiskelijoihin positiivisesti. Asioissa on neuvottelunvaraa (esim. tenttikäytännöt, opetusajat jne.). Ongelmina mainittavimpia näyttävät olevan tutkimusorientaation "jämähtäminen" paikalleen ja henkisesti ahtaat ympyrät, mikä näkyy mm. seminaareissa ja gradujen arvioinnissa. Kansainvälisyyden puute ja professorin puute leimaavat laitosta. Gradu-ohjaus ontuu pahan kerran. Lisää pienryhmäopetusta ja seminaareja, seminaari jo approon. Enemmän vierailevia luennoitsijoita, jotta muutakin kuin laitoksen opetushenkilökunnan edustamaa näkökulmaa tulisi esille. Opetuksen määrää olisi lisättävä ylipäätään. Laitokselle kaivattaisiin lisää miesopiskelijoita. Taloustieteen laitoksen sanotaan toimivan melko mukavasti. Laitos on suhteellisen moderni, henkilökunta aktiivista ja mukavaa. Opetuksen kehittämien polkee paikallaan ja opetuksen taso on vaatimaton. Näkemys tieteeseen yksipuolinen ja fakkiintunut. (kansantaloustiede). Muihin kauppatieteisiin verrattuna jähmeä, byrokraattinen ja hieman jäljessä kulkeva. Vastaajat peräänkuuluttavat avoimuutta, keskustelua, yhteistyötä myös opiskelijoiden suuntaan. Tenttipäivät on sidottuja, ei vapaata osallistumista silloin kun haluaa. Vaatimuksia opettajille: korkeatasoisempaa, luovempaa opetusta, enemmän harjoituksia, opettajille viestinnän koulutusta lisää, vähemmän ulkolukua, ryhmätöitäkin, suuntautumisvaihtoehtoja monipuolistettava ojietus lähemmäksi .reaalielämää. Tilastotieteen laitoksella opiskelevat haluaisivat enemmän käytännön tietoja ja taitoja, sillä kaikki eivät valmistu tutkijoiksi. Samoin peräänkuulutetaan eri laitosten välille yhteistyötä, koska sivuaineet ovat olennaisia pääaineen lisäksi. Sivuaineiden valitsemista on pidetty ongelmana. Tutkintovaatimuksiin kaivataan lisää vaihtoehtoisuutta ja kirjallisia ongelmakeskeisiä seminaaritöitä. Ohjauksen ja opetuksen tasoon olisi syytä vähän satsata. Valtio-opin laitoksella valitetaan ilmapiirin huonoutta, mutta toisaalta kiitetään vapautta ja joustavuutta, joustavia tenttikäytäntöjä ja melko erikoisiksi mainittuja tutkintovaatimuksia. Gradun ohjaus toimii, jos ohjaaja sattuu itse olemaan kiinnostunut ohjattavansa aiheesta. Itsevaltias matkalaukkuprofessori jakaa mielipiteet kahtia. Yhteiskuntapolitiikan laitosta kuvattiin uuteen suuntautuvaksi, joustavaksi ja moderniksi. Edistyksellisempikin voisi olla, sisäänpäinlämpiävyys herätti arvostelua. Henkilökunnan suhtautuminen opiskelijoihin on välitöntä, apua saa ja toiveet huomioidaan. Opetusta ja palautetta tulisi olla enemmän. Häiritsevänä koettiin "liiallinen naispaatos". Muuten opetusta pidettiin tasokkaana ja kriittisenä. Ylivoimaisesti eniten ongelmia tuottivat ohjauksen saaminen opiskeluun ja tukipalvelujen käyttö. Opintojen suunnitteluun toivotaan lisää apua, myöskin gradu-vaiheessa ohjausta tarvittaisiin enemmän. Osa opiskelijoista pitää ohjaajia ylimielisinä ja välinpitämättöminä, joissakin tapauksissa myös röyhkeinä ja epäreiluina. Tutkintovaatimuksiin ja opetukseen opiskelijat ovat varsin tyytyväisiä, halutaan kuitenkin lisää pienryhmäopetusta ja lukupiirejä. Yhteiskuntatieteellisenkin opiskelijat kaipaavat laitosrajoja katsomatta lisää mikroja opiskelijoiden käyttöön ja opastusta niiden käytössä. VAASAN KESÄYLIOPISTO Abiturienttikurssit: ainekirjoitus, englanti, matematiikka, ruotsi Korkeakoulukurssit: HY: kasvatustiede, sosiaalipsykologia; JY: filosofia (cl); KuY: liikuntalääketiede; TaY: hoitotiede, kunnallispolitiikka; VY: englanti, hallinto ja organisaatio, julkisoikeus, laskentatoimi, markkinointi, saksa, suomi, tietotekniikka, tilastotiede, yrittäjyys Ohjelmamme voit maksutta tilata VAASAN KESÄYLIOPISTOSTA, VVolffintie 36 B 12, 65200 Vaasa, puh. (961) 121 663. Rentukassa huhtikuussa: Pitkäperjantaina 17.4.: Vilperin perikunta 1. Pääsiäispäivänä 19.4.: Maantiekiitäjät -92 -kiertue ((Honey B and the T-Bones vvithe The Legendary Melbrovvn from U.S.A. Torstaina 23.4.: Sir Elvvoodin Hiljaiset värti Lauantaina 25.4.: Miljoonasade RENTUKAN VAPPU • Vapunaattona 30.4.: The Balls ja Jorma Hietamäki ja hänen Leipänsä • Vapunpäivänä 1.5. Niilin Jalokivi Liput 40/45 mk:aa. Sisäänpääsy molempina päivinä samalla lipulla. Vappulounas 1.5. noutopöydästä 50 mk/henkilö. R A V I N T O L A KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄ, puh. 607 210 M <A.
10 K E S K U S T E L U A . . . KAJA GRUNTHAL VARKAIDEN PÄRÄtlisisSÄ Jyväskylän Ylioppilaslehden numerossa 4/19.3.1992 käsitellään otsikolla "Yliopisto varkaiden paratiisi" yliopistojen ja muidenkin tutkimusyhteisöjen kannalta erityisen merkittäviä asioita, tutkimuseettisiä ongelmia, tiedeyhteisöjen luotettavuutta, tutkijan oikeusturvaa ja tekijänoikeuskysymyksiä. Pidän kirjoitusta sinänsä ansiokkaana keskustelun avauksena aiheista, jotka niiden arkuuden vuoksi kovin helposti haudataan. Kirjoitukseen sisältyy kuitenkin piirteitä, jotka välttämättä edellyttävät reagointia. Tällaisia ovat artikkelin yleissävy, kirjoittajan ilmeinen asiantuntemattomuus yliopistohallinnosta ja siitä johtuvat väärinkäsitykset sekä kirjoittajan asettautuminen auktoriteetiksi, joka ratkaisee kenellä on juridinen vastuu asioista, muutamia esiin tuodakseni. Kirjoittaja perää avoimutta ongelmien selvittämiseen. Avoin keskustelu on kuitenkin kokonaan eri asia kuin ihmisten välisten erimielisyyksien julkinen riepottelu. Jyväskylässä on avoimeen keskusteluun osapuolten kesken pyritty, se on saatu aikaan ja osapuolet ovat päässeet yksimielisyyteen ongelman ratkaisusta. Yleissävy Kirjoituksen yleissävy on negatiivinen, vihjaileva ja pikkuilkeä. Näin ei tulisi lähestyä tärkeää, mutta arkaa aihetta. Syynä sävyyn saattaa olla kirjoittajan turhautuneisuus. Tekstistä käy ilmi, että hänellä oli vaikeuksia saada ihmisiltä haastatteluja. Tämän ymmärtää, kun kysymys on osapuolille henkilökohtaisesti tärkeästä ja vaikeastakin asiasta. Sama turhautuneisuus lienee johtanut myös siihen, että osansa saavat nekin, jotka eivät haastattelusta kieltäytyneet. Näitä osia ei ole pyrittykään rakentamaan haastatteluksi, vaan kirjoittaja on muotoillut tekstin keskustelun pohjalta vapaasti omien tavoitteidensa mukaan. Puurot ja vellit Kirjoituksessa sotketaan toivottomasti kolme erillistä, vaikkakin helposti toisiinsa kietoutuvaa asiakokonaisuutta: -tutkimuksen laadun arviointi, -tutkimuksen etiikka ja -tekijänoikeudet. Laadun arviointi jossa yliopisto on nimenomaisesti ratkaisijan asemassa. Arviointia varten on muotoutunut menettely, joka myös käytännössä toimit ehkä natisten, mutta kuitenkin. En puutu lähemmin tutkimusraporttien tms. kotimaiseen ja kansainväliseen arviointiin, jota harjoitetaan esimerkiksi hyväksyttäessä artikkeleita tieteenalan aikakauslehtiin tai muihin julkaisuihin. Totean vain, että minulle on vakuutettu hyväksymiskynnyksen erityisesti kansainvälisessä arvioinnissa olevan todella korkean. Yliopiston on arvioijan ja ratkaisijan asemassa lähinnä kahdessa tapauksessa, virantäyttöprosessissa ja opinnäytetöiden arvostelussa. Tieteellisten virkojen täyttö sekä lisensiaattitöiden ja tohtorinväitöskirjojen arvostelu perustuu asiantuntijalausuntoihin, joiden pohjalta yliopisto tekee ratkaisunsa. Järjestelmää on kritisoitu, mutta sitä on myös kehitetty ja kehitetään jatkuvasti. Viime vuosina on Suomen Akatemia toteuttanut useita koko maan kattavia tieteenalakohtaisia tutkimuksen laadun arviointiprojekteja ja tämä arviointitoiminta jatkuu. Opetusministeriö on kuluneen talven aikana käynnistänyt kokeiluluonteisesti Jyväskylän ja Oulun yliopistojen kokonaisarvioinnin, mikä meillä on uutta. Tutkimuksen laadun arviointi on siten arkipäivää, yliopistojen normaalia toimintaa ja sen merkitys tunnustetaan. Arvioinnin kehittämistoimet osoittavat, että sen merkitys on kansainvälistymisemme myötä edelleen korostunut, haluan uskoa, että laadun arviointijärjestelmä myös käytännössä erottelee jyvät akanoista. Tutkijan moraali Ihmisten, siis myös tutkijoiden, moraalikäsitykset ovat moninaiset ja ohjaavat heitä paitsi muuten, myös työssä. Toisen liikkumavara saattaa olla väljä, toinen arvioi hänet epämoraaliseksi. Yliopiston vaikutusmahdollisuudet tutkijoiksi jo kouluttautuneiden, tutkijoina toimivien moraalikäsityksiin ovat kovin rajalliset. Avoin keskustelu saattaisi ehkä jotain vaikuttaa, mutta sen aikaansaaminen tuntuu olevan vaikeaa, johtuneeko vaikeus taipumuksestamme syyllistyä yleiselläkin tasolla liikkuvan keskustelun johdosta. Tässä on haaste yliopistolle. Toinen haaste on se, miten yliopisto pystyy täyttämään perustehtäviinsä sisältyvän velvoitteen "pyrkiä kehittämään opiskelevaa nuorisoa kykeneväksi palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa", johon luen olennaisena osana myös eettisten arvojen merkityksen korostamisen. Velvoite kattaa luonnollisesti myös tutkijankoulutuksen, jonka avulla, mikäli tällaisia asioita koulutuksessa riittävästi painotetaan, on mahdollista suhteellisen nopeasti vaikuttaa tulevien tutkijoiden moraalikäsityksiin. Asiaan on syytä kiinnittää vakavaa huomiota siitä huolimatta, että suomalaisten tutkijoiden moraalin taso käsitykseni mukaan kestää hyvin kansainvälisen vertailun. Tekijänoikeus Asiantuntemukseni ei ulotu tekijänoikeuksien juridiikkaan, totean vain, että tekijänoikeuslain (404/61) mukaan "sillä, joka on luonut kirjallisen ... teoksen, on tekijänoikeus teokseen ..." ja "tekijänoikeus tuottaa ... yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta...". Tekijänoikeutta koskevat erimielisyydet ratkaistaan ensi vaiheessa osapuolten välisin sopimuksin, sen jälkeen yleisessä alioikeudessa. Lopuksi Mikäli tutkijan moraali antaa myöten käyttää omassa tutkimuksessaan lain tai hyvän tavan vastaisesti toisen henkilön työn tuloksia, saattaa siitä olla kahdenlaisia seuraamuksia. Yliopiston näkökulmasta sillä saattaa olla edellä olevaan viitaten vaikutusta joko viranhakijan tieteellisen pätevyyden tai opinnäytetyön tason arvioon. Ääritapauksessa voidaan todeta, ettei viranhakija ole tieteellisesti pätevä tai, ettei opinnäytetyötä hyväksytä. Yliopisto on vastuussa arvioinnin tuloksesta. Toisaalta se, joka katsoo tekijänoikeuttaan loukatun, voi vaatia loukkauksen hyvittämistä. Se tapahtuu oikeusteitse, eikä yliopistolla ole toimivaltaa asiassa. Toivon, että Jyväskylässä keskustellen ja sopien loppuun saatetun asian repivä käsittely julkisuudessa päättyy tähän. Jo nyt on yliopiston ja sen henkilökuntaan ja opiskelijoihin kuuluvien mainetta loattu kohtuuttomasti. Jatkaminen aiheuttaisi lisää häiriötä ja vahinkoa yliopiston päätehtävälle. Tällä en tarkoita, etteikö tutkimuseettisistä kysymyksistä saisi jatkaa keskustelua. Päin vastoin, se on entistä tärkeämpää. Samalla suosittelen, että myös maamme toimittajakunta käynnistää avoimen keskustelun tiedonvälityksen etiikasta. Juho HuklOnen hallintojohtaja jyväskylän yliopisto RAKKAAT KESKUSTELUkUMPPANYliJ, ensinnäkin olen iloinen saamastani palautteesta. Ennakkoluuloni ovat rapisseet, kun olen saanut teiltä lisää tietoa, kiitos. Ohjelmani pääasiallinen tarkoitushan oli pelata itseni ulos opinto-ja tiedevaliokunnan puheenjohtajataistosta, minkä tarkoituksen se on toteuttanut. Toivotan valitulle Pekka Ojalalle onnea, kärsivällisyyttä ja henkistä kasvua. Nyt olemme toisen, tärkeämmän, asian äärellä. Mikä on yliopisto? Mitä sen pitäisi olla? Kasperi, Mika ja Janne, mainitsemani koulutusohjelmat olivat tosiaankin vain esimerkkejä, teinhän listan kaikista koulutusohjelmista tai suuntautumisvaihtoehdoista, jossa siirrettäviä oli yli puolet nykyisestä Jyväskylän yliopistosta. Käyttämäni työtapa ja osin perusteetkin olivat tosin niin heppoiset, että tuo lista ei ole julkaisukelpoinen. Nyt kun olette tyrmäämässä ehdotustani osan yliopistosta siirtämisestä ammatillisiin (korkea)kouluihin, mitenkä on sama toisinpäin. Olisitteko valmiit ottamaan yliopistolle vaikkapa sähköteknikoiksi, kokeiksi tai hierojiksi opiskelevat? Olisiko heidän koulutuksensa sitten siirron jälkeen riittävän tieteellistä yliopistolle? M!1 iiii te olisitte valmiit vetämään sen erittäin epämmäräisen rajan tieteellisen ja ei-tieteellisen välille? Soili esitti sen yliopiston idean, joka minulla on. Ei mitään raskaita organisaatioita, vain paikka jossa rauhoittua maailman kiireiltä ja kokoontua pohdiskelemaan, avoin kaikille. Iltaisin, astu ulos tuvastasi, jossa kaiken tiedät. (Rilke) Ville Elonheimo vieläkin vapaa kansalainen NYSVAILYA VAI "UUTTA • • • • • » » • • • • • • « • • » • « • • • » « • « • • A POLIITTISTA KULTTUURIA"? Ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui taas ilahduttavan runsaslukuisena ti 7.4. Kokouksen lopulla käsiteltiin yritystoimen johtokunnasta tapahtunutta tietovuotoa (vuotokohtaa ei ollut saatu selville). Käsittelyssä edettiin äänestämään erikseen sekä johtokunnan että hallituksen luottamuksesta. Ensin äänestettiin hallituksen luottamuksesta suljetulla lippuäänestyksellä. Tulokset: 27 jaa (luottamuslause), 4 ei (epäluottamuslause), 2 tyhjää, Tämän jälkeen äänestettiin johtokunnan luottamuksesta nimenhuutoäänestyksellä: Tulokset: jaa, 32, ei, 1 tyhjä. Kritiikkini liittyy erityisesti opposition käyttäytymiseen: Miksi vain neliä edustajaa ilmaisi epäluottamuksensa halliiukselle? Miksi kaksitoista opposition edustajaa äänesti hallituksen puolesta? Oliko tämä nysväilyä vai "uutta poliittista kulttuuria"? Tuossa tilanteessa oppositiolla olisi ollut hyvät mahdollisuudet kumota hallitus; tilaisuutta ei yritettykään käyttää hyväksi. Selityksiä(?): a) Oppositio on niin heikko, ettei uskaltaisi ottaa vastuuta mahdollisessa uudessa hallituksessa (eikä edes uusia hallitusneuvottelulta haluta). b) Opposition edustajat katsoivat, ettei tämä asia anna aihetta erottaa hallitusta. Jos näin katsotaan joka asiassa, pitäisi lisäksi luottaa siihen, että myös hallitusryhmien edustajat olisivat asiaperustein hallitusta kumoamassa. c) Oppositio on tyytyväinen hallitukseen. Mikään töppäys ei ole niin suuri, että noin hyvää hallitusta kannattaisi erottaa. d) Oppositiolla on menossa suuri (ja aivan uskomaton) taktinen peli. Hallitusta ei haluta suututtaa vielä tässä vaiheessa. (Tämänkin mahdollisuuden sanon, koska näin ei näytä olevan: ks. viimeinen kappale.) e) Minä olen ymmärtänyt opposition roolin täysin väärin. Toisaalta: Jos opposition rooliksi katsotaan vain kiusallisten kysymysten esittäminen, olen valmis hoitamaan (yksin) opposition roolin seuraavissa edustajiston kokouksissa. Kantaani opposition heikkoudesta vahvistaa se, että johtokunnan uuteen kokoonpanoon päästettiin hallituksen puheenjohtajan lisäksi kolme hallitusryhmien edustajaa (ja näinpä siellä istuu kolme pörssiläistä), ja vain yksi opposition edustaja edes ehdotettiin johtokuntaan. Tämä osoittaa mielestäni suoranaista poliittista tyhmyyttä tai/ja täyttä piittaamattomuutta ylioppilaskunnan yritystoiminnan asioista. Kysynkin nyt oppositioryhmien edustajilta (suppeasti tai laajasti käsitettynä), mikä selitys on oikea? Todellisuus lienee jossain esittämieni väitteiden välimailla, mutta missä? Pyydän vastauksia seuraavaan Jylkkäriin. Velonheimo Puolueen jäsen Niin, niin, kyllä nyppii, yrität tehdä Batmania ja tuleekin Mikki Hiiri. Oikaise vähän tekniikkataitojasl ja tule yllättäen Lapualle: SARJAKUVAPIIRTÄMISEN KURSSI AIKUISILLE 15 17.5. Karhumäen opistossa Lapuan kaupungin keskustassa. Eli kun rahat on lopussa ja kannattaa sijoittaa viimeiset sataset järevästi. Opettajana läänintaiteilija Hannu Peltoniemi, luennoitsijana mm. Pekka Manninen. Ilmoittautumiset 6.5. mennessä (964) 4331515. Opistolla mahdollisuus majoitukseen ja ruokailuihin. Tulossa: Luovuus Ja performance 13.—17.7. Taideleiri 13.—17.7. Luova ajattelu ja kirjoittaminen 17.—19.7. Sarjakuvapllrtämlsen kurssi 17.—19.7. KARHUMÄEN KANSANOPISTO, Sllrlläntie 11—13, 62100 LAPUA HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KORTEPOHJAN „ , W 7 rf"^PARTUR!\ Kfflpeeiro Isännäntle 1, 40740 Jyväskylä (941) 252 415 Avoinna: Ma-Pe 9.00—18.00 Kokeilemme lauantain aukioloa, sopimuksen mukaan la 8.00— K ampuksen 97,7, MHz j a l O l MHz
Tekninen suunnittelu Olli Lehtoranta TTKK Tekstinkäsittely ' ffKS^H^^^S^S t ;.|M -M.,i.. Iffil .,,..• ^ ^ ^ ^ B ^ . .. h , . , •• , , i ,r " ' I M J tflHklr.. = ä j H I t t U M •5S.'r* *' 1 I t t U M HlMina i*n«kN-|3t. U n j o n o k i r j o n yllopHo^ H u l o m a a l l l U u u l u . PcIHtuvliLiulukstl . 1 iizr!Szir>zzi"!i.*ti^r'o™".^i ^ m t f; T.B™*™.™, <*„•«,, . » , „ * Hu*,. „ u « — — • " — 1 » ™ ™„«„ „ „ » » , . » . — „ — — • " — ^"z;'trrr^^^sn^t^:^z£'" Interaktiivinen oppimateriaali Kaisa Sibelius Turun yliopisto Ismo Ripatti Kuopion yliopisto Rekisterit AIESEC-HUT TKK Vastaus jokaisen omiin haasteisiin! Laskentatoimi Seminaarityöt Tilastotiede Salomo Rautvuo HKKK Sijoituspeli S&vetv ^ » * » o s Virpi Nerg Vaasan yliopisto Vieraat kielet Oskar Helling Svenska handelshögskolan Jouni Kerman HKKK Siv Lindfors Helsingin yliopisto Työpöytä Apple Macintosh Apple Macintosh on edelläkävijä, joka on toiminut suunnannäyttäjänä jo vuosikausia. Erilaisista käyttötarpeista riippumatta, voimme sanoa, että Macintosh-tietokoneet on suunniteltu juuri Sinua varten ne ovat niin uskomattoman monipuolisia! Kaikille on oma mallinsa; aloittelijoille, tottuneille käyttäjille tai vaikka ammattilaisille. Käyttötarpeitten kasvaessa on Macintosh-tietokoneen laajentaminenkin helppoa ja edullista. Myös Macintosh-tietokoneisiin saatavat tuhannet sovellukset on suunniteltu huolella. Monipuolisista ja helppokäyttöisistä vaihtoehdoista löydät helposti Sinulle parhaiten sopivan sovelluksen. Valtuutettu oppilaitosjälleenmyyjä Macintosh-tietokoneitten ylivoimaisuus ei lopu vielä siihenkään. Ne ovat tehokkaita, hauskoja ja helppokäyttöisiä. Lisäksi tulee vielä yhteensopivuus. SuperDriven ansiosta voit käsitellä ja siirtää myös PC-tiedostoja. Ajattele, mitä mahdollisuuksia tämäkin tuo tullessaan! Äänenja elävän kuvan hallintaominaisuudet ovat tietojenkäsittelyn tulevaisuutta. Macintosh tarjoaa nämä ominaisuudet jo tänään! Laitteisiin, sovelluksiin ja uusiin ominaisuuksiin voit tutustua oppilaitosjälleenmyyjäsi luona. Jos haluat todella vakuuttua Macintosh-tietokoneitten ylivoi-» maisuudesta, saat oppilaitosj älleenmyyj ältäsi Macintosh-tietokoneen vaikka kotiisi, ilmaiseen koekäyttöön vuorokaudeksi. Muista kuitenkin, että siitä luopuminen ei ole helppoa! Kampus Data Kauppakatu 2,40101 Jyväskylä Puh. (941) 218835, fax. (941) 611143