^ < Keskiviikkona 22. 3. 1989 Nro 6 29. vuosikerta Jyväskylän ylioppilaslehti
2 Jyväskylän ylioppilaslehti 22. 3. 1989 Korkeakoulut yhdentyvässä Euroopassa Ylioppilaslehden päätoimittajat Jyväskylästä, Turusta, Helsingistä, Tampereelta ja Kuopiosta ovat ideoineet tämän lehden teeman ja artikkelit yhteistyössä. Olkaa hyvät. Peräskylän yliopisto kansainvälistyy Kansainvälistymisestä löytyy kaksi hyvää puolta: (keski)suomalaiset porhaltavat ulkomaille ja ulkomaalaiset remeltävät tänne. Valitettavasti homma ei käy noin yksinkertaisesti. Kansainvälistymisen esteitä löytyy sekä täältä että sieltä. Peräskylän yliopiston kansainvälistymisen pahimmat esteet löytyvät kuitenkin täältä. Koko sitä estekimppua sanotaan provinsialismiksi. Filosofi Esa Saarinen teki itsestään hieman naurettavan Pariisissa eräässä tilaisuudessa sanomalla: "Suomi ei ole periferiassa, koska mitään keskuksia ei enää ole olemassa." Tämä nauratti kovin yleisöä, sillä kaikkein selvintä provinsialismia on se, että kuvittelee keskuksen olevan siellä, missä itse on. Tässä mielessä Keski-Suomi ja keskisuomalaisuus näyttäytyy tuplaprovinsialismina; vai olisiko se provinsialismin tahatonta parodiaa, jolla koko maakunta tosikkomaisessa olemisessaan näyttää ulkopuolisesta naurettavalta. Suomalaisethan ovat aina kuvitelleet sijaitsevansa idän ja lännen välissä, ihan kaiken keskellä siis. Tämä illuusio on vähitellen häviämässä matkustelun maailmalla yleistyttyä. Keskisuomalaiset taas ovat tunteneet kuin olisivat tämän maailman navan keskitöhnää. Missä suhteessa Keskisuomi on siis keskellä tätä maata? Pohjois-etelä -suhteessa "Keski-Suomi" asettuu eteläksi; itä-länsi -ulottuvuudella on "keskeisyydelle" sentään jotain perusteita. Taloudellisesti ja poliittisesti Peräskylä jää suhteessa Helsingin seutuun yhdeksi laajoista syrjäseuduista. Keskisuomalaisuuden huvittavin puoli löytyy keskisuomalaisesta identiteetistä: sitä ei ole. Siinä missä savolaiset ja pohjalaiset voivat identifioitua murteeseensa ja heimoonsa, niin väliin jää keskisuomalainen maakuntaidentiteettinsä kanssa, joka on ei-mitään. Peräskylän yliopiston kansainvälistymisen kannalta olisi parempi, ios maakunnalla olisi vahva identiteetti ja perinne. Nyt nämä ovat ei-mitään, ja siksi niitä täytyy pitää yllä ja vahvistaa jatkuvasti. Tämä näkyy jatkuvasti mm. siinä, että Peräskylän yliopistoa valjastetaan maakunnan voimavaraksi ja eräänlaiseksi tietotehtaaksi ymmärtämättä tai kysymättä, mitä se tieto nyky-yhteiskunnassa tarkoittaa. Yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan suhteissa vallitsee aina jännitteitä, ei siinä mitään. Mutta tilanteessa jossa yliopiston suurin haaste on kansainvälistyminen, pitäisi tai ainakin voisi yrittää hillitä maakunnan lyhytnäköisiä hyödyntämispyrkimyksiä. Pitemmän päälle siitä kertyy Peräskylällekin hyötyä. Sillä jos ei yritä kupata yliopistosta hyötyä sen murrosvaiheissa, niin se säteilee sitä hieman myöhemmin ihan ilman muuta. Myös suuret kansat osaavat olla provinsialistisia. Peräskylässä järjestetyillä Politiikan tutkimuksen päivillä Lettre internationalen päätoimittaja Antonin Liehm sanoi, että Pariisi on joissain suhteissa provinsialistisempi paikka kuin tämä. Suuret maat ja kulttuurit kuvittelevat helposti olevansa Se Johtava Kulttuuri. Pienillä ei ole tähän varaa, ei edes niin provinsialistisella maakunnalla kuin KeskiSuomi. Isot kulttuurit rakentuvat niin itsensä ympärille, etteivät ne tiedä mitä viereisellä kielialueella keskustellaan. Tähän saumaan voi periferia iskeä: suomalaiset joutuvat kansainvälistyessään kuitenkin opettelemaan monia kieliä ja näin voi helposti välttyä suurten provinsialismilta seuraamalla parin kolmen kielialueen keskusteluja. Vanha Kekkonen sanoi: "Opetelkaa kieliä ja liikkukaa." Hän tarkoitti, että "kuntoilkaa", mutta liikkumisella voisi tarkoittaa myös älyllistä liikkumista kielirajojen ja provinsialismin barrikadien yli. Nuori Kekkonen TUOKO INTEGRAATIO O i SIVISTYSYLIOPISTOT TAKAISIN? Historiallinen näkökulma asettaa yllättävän kysymyksen. Tuoko yhdentyminen takaisin keskiaikaisen yliopistoihanteen: mahdollisuuden mennä kuuntelemaan hyviä opettajia eri maihin ja saamaan niistä uusia vaikutteita kotimaan koulutukseen ja työelämään? Olisiko se paluu sivistysyliopistoon? KESKI-SUOMI • Q l TIEDEMAAILMASSA Emme anna otsikon hämätä vaan perhdymme suomalaisen tieteenteon ominaisimpiin arvoihin. Mitä meillä on annettavana tiedemaailmalle? Mitkä ovat tieteemme peruspiirteet. Onko totta, että "jotkut tieteen edustajat ovat itseään täynnä". TILAUSTUTKIMUKSEN K U HALLITTU RAKENNEMUUTOS Turun Data City on esimerkki teknologiakylästä, jossa tehdään tutkimuksia rahasta eli "Ne ovat uusi tapa järjestää tieteen hyötykäyttö elinkeinoelämän palvelukseen". Miten tällaiset joka puolelle Suomea nousevat tutkimuspajat toimivat meillä ja muualla? • Q H AJOPUUNA EUROOPASSA Kaikki vain levittelevät käsiään kun on kysymys korkeakoulujen yhdentymisestä Eurooppaan. Tiedonpuutetta valitellaan. Ainoastaan teollisuus tuntuu tietävän mitä se haluaa. Sitä se myös varmaan saa. Katsauksessa Euroopan yhdentymistä korkeakoulujen näkökulmasta puhuvat mm. Taxell opetusministeriöstä ja Myllykoski SYL:sta. NOKIA TEKEE SEN ITSE Suomen kansainvälisin yritys, Nokia ei ole jäänyt katsomaan sivusta kansainvälistyvää koulutuspolitiikkaa ja sen hidasteluja, vaan se on perustanut oman koulutusjärjestelmänsä. Kairamon kummilapsi "Nokian yliopisto" nostaa henkilökuntansa yhtä koulutusporrasta ylemmäksi. TALOUS MENEE EUROOPPAAN K E H — MINNE MENEE KOULUTUS Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen tutkija Matti Vesa Voi? ••-• Jyväskylästä ei niele purematta työelämän vaatimuksia koulutukselle. Hänen mukaansa koulutuksen p e r u s l i n j o j a o " keskusteltava nyt, ruohonjuuritasolta lähtien, eikä .satsattava vain lahjakkaisiin ja yritysten tarpeisiin. ÄLYKKYYTTÄ, LAHJAKKUUTTA VAI SUOMALAISTA SISUA! — MIHIN SATSATA PARHAAN TULOKSEN TOIVOSSA Älykkyys ei tee onnelliseksi, mutta ei myös menestyväksi. Mitä on lahjakkuus, mitä luovuus? Tekisivätkö erityislahjakkaiden koulut ja luokat Suomesta Japanin. Mikä Japanissa on niin tehokasta? Joihinkin näistä kysymyksistä koetamme vastata. EUROOPAN OMISTAJAT Emil von Retee on Vexi Salmi ja Lauri Nykop on Mr Citypress. Heille annettiin tuoppi kouraan aiheeksi suomalainen kulttuuri ja nauhuri pistettiin päälle. Löysivätkö miehet yhteisen sävelen? Entä sanat? Voitetaanko näillä voimilla Eurooppa? Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu. Päätoimittaja Eero Leppänen p. 617 288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen Ilmoitukset Kari Johansson* Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri: Paula Rouhiainen 252 211/2872» Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo. Keskussairaalantie 2.40600 Jyväskylä p. (941) 617 288* Ilmestyy Jyväskylän yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa* Ilmoitushinnat: tekstissä 3.80, takasivulla 4.50, etusivulla 5.50. Väri ja määräpaikkalisä 0,65 palstamillimetriltä* Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa ja puoli vuotta 50 markkaa* Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, Postisiirtotili TA 74517-4* Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle* ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy 5.4., jonka jälkeen valloitamme jälleen kaupungin 26.4. ja viimeisen lehden tälle lukukaudelle teemme 10.5. Niin se käy*
3 u u t i s i a Kent kiinnostaa Jyväskylässä Syksyllä soi yölläkin: Kortepohjaan uudet puhelimet Vaarallinen suhde Jyväskylän katsotuin Ensi syksynä alkava opiskelijavaihto on kiinnostanut kymmeniä Jyväskylän Yliopiston opiskelijoita. Asiaa hoitavan amanuenssi Marita Selosmaan mukaan huhtikuun puoleen väliin mennessä yritetään päättää ketkä pääsevät mukaan. Hakijoille järjestetään ainakin englanninkielen koe. Kentin opiskelijavaihtoon otetaan kymmenen opiskelijaa. Vaihto se on vain nimellisesti, sillä Kentin yliopiston opiskelijoista tuskin löytyy Jyväskylään tulijoita. Opiskelijoita on huolettanut kyselyissään opintojen vastaavuudet. Selosmaan mukaan siitä ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä kannata huolehtia. KuLu aloitteli: ATK:ta ja kondomeja Kumman Luja-ryhmittymä teki viime edustajiston kokouksessa kaksi aloitetta, joista tosin toinen vedettiin pois. Ensimmäinen, se poisvedetty koski kondomiautomaattien saantia Rentukan vessoihin. Niitä KuLu halusi ja niitä se myös saa. Yritystoimen johtokunnan pj. oli sitä mieltä ja Utriainen myötäili, että tällainen pikku juttu voidaan hoitaa ilman byrokratiaakin ja niin tapahtuu. KuLu halusi myös ATKtilaa Kortepohjaan. Ryhmän mielessä oli mikro ja kohtuuhintainen/laatuinen printteri, jossa opiskelijat voisivat tulostuttaa töitään tai vaikkapa kirjoittaa pienempiä töitä (Vaikkapa Jylkkäriin toim. huom.) Ajatuksesta pidettiin ja lähetettiin hallituksen valmisteltavaksi. Tärkein edustajiston päättämä asia on tietenkin Kortepohjaan tulevat uudet puhelimet. Siirtyminen kivikaudelta tähän päivään tapahtuu syyskuun alussa. Huomattava etuus tulee olemaan ruuhkien purkautuminen ja Kortepohjan yömotin päättyminen. Yhä säilyvät kuitenkin ilmaiset sisäiset puhelut. Alanumerot kuitenkin vaihtuvat kaikki. Lisäksi puhelinlaskutuksessa päästään viimein tietokoneaikaan ja laskutus tapahtuu nyt automaattisesti kuukausittain. Ja edelleen, soluissa ja pariyksiköissä asuvien ei enää tarvitse hikoilla sykkeidensä kanssa vaan molemmat saavat omat, henkilökohtaiset puhelinlaskunsa. Mikään ei ole tietenkään ilmaista. Vaikka LM-Ericksonin tarjous putosi ajan mittaan huomattavasti joudutaan SYPrltä ottamaan 1,5 miljoonan laina. Ja puhelinmaksu, joka maksetaan vuokran yhteydessä nousee tuonne 35 markkaan kuukaudessa, arvioi isännöitsijä Leo Kamunen. Syrjähypyn vaaroista kertovan moraliteetin nimeltä Vaarallinen suhde näki Jyväskylässä viime vuonna 11 207 katsojaa., Toiseksi katsotuin oli sekHh laatukamaa. Tuplauuno, 9505 katsojaa. Kaksi seuraavaakin olivat kotimaisia. Pohjanmaalla 8939 katsojaa ja Nuoruuteni savotoilla 8468 katsojaa. Sellaista siis Jyväskylässä. Listalla seuraa sitten poliisiopistoja, krokotiilimiestä ja ramboa, kaikilla jokin järjestysnumero nimensä perässä. Itse asiassa kummenen eniten katsotun joukkoon mahtuu vain yksi niinsanotKaakkuriniemen esitelmä urheilusta palkittiin Yleisradion kulttuuritoimitus on valinnut politiikan tutkija Tapani Kaakkuriniemen vuoden esitelmöiksijäksi. Kaakkuriniemi sai tittelin syyskuussa pitämästään Radion viikon esitelmästä, joka aloitti teemasarjan "Mitä on urheilu?" Kulttuuritoimituksen raati piti esitelmää käsittelytavaltaan sovinnaisesta poikkeavana, koska siinä otettiin rohkeasti kantaa valtakulttuuria vastaan. Kaakkuriniemeä kiiteltiin myös kantansa hyvistä perusteluista. Kaakkuriniemen mielestä huippu-urheilun filosofinen perusta on kieroutunut. Sen historialliset juuret johtavat antiikin Kreikan sankarien taisteluihin ja keskiajan turnajaisiin. Jo sana 'sports' tulee englantilaisesta ketunmetsästyksestä. Kaakkuriniemen mielestä huippu-urheilu sisältää väkivaltaa siistityssä muodossa, koska sen tarkoitus on joko vahingoittaa vastapuolta tai saada se kysyttömäksi. — Minun mielestäni huippu-urheilua ei saisi käyttää kasvatusihanteena, sillä monesti vaikkapa juniorijääkiekkoilijoiden valmentajien metodit lähinnä muistuttavat armeijamallista kiusaamista, Kaakkuriniemi sanoo. Kaakkuriniemi muistuttaa huippu-urheilun arvosta liiketoimintana ja massatu laatuelokuva, eli Bertoluccin Viimeinen keisari. Sekin tosi suuren mainosbudjetin yleisöelokuva. Kuitenkaan viime vuoden paraskaan elokuva ei yllä kuin puoleen Jyväskylän kaikkien aikojen suosituimman elokuvan luvuista. Akselin ja Elinan näki vuonna 1968 yhdeksän viikon aikana 24 271 keskisuomalaista. Elokuvissakäynnin laman vuosikymmeneksi sanotulla 80-luvulla ainoastaan kolme elokuvaa on yltänyt Jyväskylässä yli 20 000 katsojaan. Ne ovat ET. 22 761 katsojaa, Mollen Tuntematon sotilas: 20 686 katsojaa ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle: 20 305 katsojaa. kulttuurisena sankarien palvontana, josta on helppo vetää yhtäläisyydet uskonnollisiin seremonioihin. Hän kritisoi esitelmässään myös Ylen ohjelmapolitiikkaa, jossa urheilu syrjäyttää tärkeysjärjestyksessä muut ohjelmat. Kaakkuriniemi ihmetteleekin, kuinka parlamentaarisesti hallittu Yleisradio voi tällaista sortoa . harjoittaa, ja ketä vaaleissa pitäisi äänestää ettei tukisi huippu-urheilun imperialismia. Tuoko integraatio sivistysyliopistot takaisin? Hannu Laaksonen Turun ylioppilaslehti Ruotsin kuningaskunnassa ja sen jälkeen Suomen suuriruhtinaanmaassa yliopisto ofi erittäin tiukasti kirkon ja valtion valvonnassa ja sen päämäärä oli kouluttaa kruunulle ja valtionkirkolle uskollisia pappeja ja virkamiehiä. Tehtävänsä se täyttikin ja olemme saaneet ihailtavia virkamieshyveitä osoittavia patriootteja tasavallan hallintoon, joiden isänmaallinen tehtävä on ollut pitää ulkomaalaiset poissa sulo Pohjolasta. On vedottu työllisyyteen, ilmastoon, meidän köyhyyteemme ja käsittämättömän vaikeaan kielleemme. Valitettavasti virastoissakin joudutaan huomaamaan, että Eurooppa pyrkii yhdentymään ei vain suurfirmojen etujen mukaiseksi markkina-alueeksi, vaan myös koulutusta halutaan vapauttaa ja tehdä avoimeksi kaikille. Eurooppalaisissa suunnitelmissa päästää opiskelijat toisten maitten korkeakouluihin ei ole tarkoitus yhtenäistää koulutusnormeja, jotta tulevat eurokraatit olisivat samalla tiedonmallilla valettuja. Tarkoitus on palauttaa keskiaikainen ihanne mahdollisuudesta mennä kuuntelemaan opettajia ja saamaan uusia vaikutteita maanosan eri puolilta. Suomessa ei ole myöskään huomattu Euroopan yhteisön parissa aloitettua mielenkiintoista ohjelmaa, jonka avulla kustannetaan käsityöläisammattien harjoittajia toisiin maihin. Mestareita on harvassa ja oppipoikia ei välttämättä omalta kotipaikkakunnalta löydy. Käsityöläisammattien tukeminen ja hengissä pitäminen olisi Suomessa nyt yhdennentoista hetken tehtävä. Miksi ei voisi tukea myös sitä, joka haluaa oppia vaikka kuparisepän taitoa Saksassa? Siksi pitäisi kannustaa ei vain liikemiehiämme, vaan myös opiskelijoitamme hakeutumaan Eurooppaan. Graduntekovaiheessa puolikin vuotta ulkolaisessa yliopistossa voi avartaa kumman paljon. Suomalaisella opintolainalla tulee varsin hyvin toimeen lähes kaikkialla, elintarvikkeet kun yleensä ovat muualla halvempia, jopa Sveitsissä. Käytännön neuvoja jakavia virkamiehiä ja toimistoja on myös olemassa. Populaarikulttuuri ja keskiajan universaalikulttuuri Jo kymmenen vuotta sitten professori Veikko Litzen puhui ja kirjoitti yhtäläisyyksistä keskiajan oppineitten yhtenäiskulttuurin ja oman aikamme populaarikulttuurin välillä. Nykyään on vain kirkon ja aristoteelisen tieteen sijasta yhteinen vahvasti angloamerikkalainen kulttuuri yhtenäistänyt vapaa-ajan viettoa, kielenkäyttöä ja ajatusmaailmaa. Myös tapakulttuurissa on paljon yhteistä eri kansoilla, joskin se ei ole ilmiönä mitenkään uusi. Olihan jo 1700-luvulla yläluokilla oma yhteinen ranskalaisvaikutteinen tapakulttuurinsa. Median kehittyminen on kuitenkin 1900-luvun puolivälissä luonut ennennäkemättömän mahdollisuuden levittää ylikansallista maailmankuvaa kaikkii yhteiskuntaluokkiin. Litzenin mukaan olemme palanneet keskiaikaan, jolloin kirkon hallitsema tiedonvälitys ja yleinen käsitys kristillisestä maailmasta yhtenä kokonaisuutena hallitsi Eurooppaa. Uusien tutkimusten mukaan suomalaisten kuva muista kansoista on sekä tiedotusvälineitten, ennenkaikkea television, että henkilökohtaisten kontaktien muokkaamaa. Toisaalta kehitys ei ole vähentänyt ennakkoluuloja toisia kansoja kohtaan. Vieras rotu, vieras kieli ja varsinkin eri kulttuurien arvot ovat edelleen jossakin määriä pelottavia ja epävarmuutta luovia tekijöitä. Niin keskiajallakin peättiin tuntematont ja vieraita kulttuureja. Suomessa ajoittain ilmenevä halu sulkeutua omaan maahan ja oman kulttuurin erinomaisuuden korostaminen silloinkin kun matkustetaan ulkomailla, ovat suomalaisille tyypillisiä piirteitä nykyään, kuten professori Varpio on äsketätin osoittanut vertailtuaan suomalaisten ja unkarilaisten minäkuvaa. "On lottovoitto syntyä SUomeen, joka on vapaa maa". Erilaisuuden korostaminen on eräs ongelmista, joka vaikeuttaa suhtautumistamme myös yhtenäiseen Eurooppaan. Epävarmuudessa on varmasti kielitaidon puute eräs suurimpia tekijöitä. Matkustaminen ja televisio eivät ole vielä muuttaneet perimmäistä vierauden tunnettamme maailmalla. Myös tieto oman maan menneisyydestä on varsin hämärä. Ehkä reseptinä tässä voisi olla oman itsensä tunteminen paremmin ja siihen liittyen sen tosiseikan huomaaminen, että myöhäiskeskiajalla suomalaiset olivat jo osa eurooppalaista kristillistä kulttuuria. Kiinnostus keskiajan universaalikulttuuriin on ollut voimakkaasti kasvussa Euroopassa ja siinä on nähty uuden yhtenäisen Euroopan malli. Yhtenäinen Eurooppa ei merkitse paikallisen kulttuurin ja omaleimaisuuden katoamista. Näitten asioiden esille ottaminen suomalaiseen Eurooppa-keskusteluun antaisi ehkä lisää varmuutta myös ikkunoitaan avaavalle Suomelle. Sattumalta vain, mutta symbolisesti on turkulainen Eurooppa-instituutti asettumassa rakennukseen, jonka perusten alla on tiettävästi jäänteet Pyhän Annan naisluostarista ja jonka seinät on rakentanut lännestä tullut merkittävä kauppiassuku — molemmat euroopplaisen yhtenäiskulttuurin tuojia maahamme.
4 Suomi on tieteen harjoittajana ihan itsensä näköinen: pieni (verraten vähän tutkimusrahaa, vähän huippuja), ennenkkoluuloinen (vähän ulkomaisia tutkijoita), kehittyneen läntinen (länsimaisesti hyviä saavutuksia) ja pohjoismaisen demokraattinen (armeija ei piiritä yliopistoja, koska juuri nyt ei ole tarvis.) Erityispiirteitä ovat nuoren maan yli-itsetietoiset professorit ja metsäntutkimuksen laiminlyönnit. Vuonna 1961 muuan Johannes Naskali haki patenttia kokoontaitettavalle retkeilykatiskalleen. Päätös tuli vuonna 1965: hakemus hylätty. Näin tylysti Suomi kohteli keksijäänsä, joka oli Brysselin kansainvälisillä messuillakin palkittu. Ikään kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, pahat kielet levittivät huhua, että tämä ehtymätön ja monipuolinen ideanikkari olisi myynyt Vantaanjoen varresta saman talon usealle ostajalle eli käsirahan maksajalle talon, jota ei alkuunkaan edes omistanut. Näin meillä Suomessa! Ihan toisella tapaa isänmaa hyvitteli suomalaisen innovaation merkkihenkilöksi nostettua Artturi Ilmari Virtasta, vaikka hänen keksintönsä aiheuttaa ympäristövahinkoja. Virtasen rehunsäilöntämenetelmä puristaa kasveista nestettä, joka rehevöittää vesistöjä siellä missä nesteen keruusta ja varastoinnista ei ole huolehdittu. Virtanen sai paitsi kemian Nobelin ja Tukholman Mjölkpropagandan kultaisen plaketin myös suomalaiset Gadolin-mitalin ja Kairamo-mitalin. Kaksi aihetta, joiden tutkimuksessa Suomella olisi ollut luontaiset saumat menestyä: metsät ja Neuvostoliitto. Jälkimmäinen ei sotien jälkeistä tutkijasukupolvea kiinnostanut, ensimmäisestä ei nykymenolla pian ole tutkittavaa jäljellä, ja päinvastoin. Yksi Suomen tieteen erityispiirteistä on se, että jos tutkija riitaantuu laitoksessaan, hän ei voi mennä toisen kaupungin vastaavaan, koska sellaista ei ole. Suomessa kaikkea on vain yksi. "Pienessä maassa moniarvoisuudesta täytyisi pitää erityistä huolta", sanoo professori Erkki Lähde, tehometsätalouden arvostelija ja työpaikkansa Metsäntutkimuslaitoksen johdon vainoama tutkija. Toinen pienuuspiirre on, että tutkijat, rahojen jakajat ja alan teollisuus ovat naimisissa keskenään tai jopa yhtä ja samaa pientä remmiä. Suomalaistutkijalta alkaa ensimmäisen oluen jälkeen vuotaa kyyneliä siitä, kuinka tulehtuneet henkilöstösuhteet ovat hänen uransa tulppana, niinkuin joskus ovatkin. Keski-Suomi tiedemaailmassa ESKO NASKALI Kolmantena pienuuspiirteenä on rahan suhteellinen mutta absoluuttinen vähyys: superkalliita projekteja ei tehdä. Ei varsinkaan, jos tutkimuksen tulosta ei kohtuullisen todennäköisesti ja pian voi muuttaa rahaksi. Suomalaisten sanotaan menestyvän tieteissä, joissa tarvitaan eniten vain päätä, kynää ja paperia. Viime aikoina hyviin saavutuksiin on ylletty muun muassa molekyylibiologiassa, kylmäfysiikassa, matematiikassa, filosofiassa, kielentutkimuksessa sekä älykkäiden järjestelmien teoriassa ja sovellutuksissa. Ajan henkeen kuuluu, että kaikilla muilla aloilla työtä tehneiden tutkijoiden on syytä nyt loukkaantua, sillä heidän yritelmänsä tieteen saralla ovat mitättömiä, kelvottomia, surkeita torsoja, sen osoittaa äsken esitetty manestyneiden luettelo. Lähetämme luettelon opetusministeriöön, joka syöttää sen kota-tiedostoonsa. Kolmisen vuotta sitten perustetussa tiedostossa ovat jo kustakin laitoksesta ulosfaneet julkaisut ja valmistuneet tutkinnot. Virkamies näkee suoraan päätteeltään, mikä on tieteemme tila. Molekyylibiologiassa suomalaiset ovat olleet kehittämässä entistä puhtaampia rokotteita, parempi teho, vähemmän sivuvaikutuksia. Kallis tuotekehittely tehdään Yhdysvalloissa, mutta rokotteiden kansanterveydellinen vaikutus on kätevä testata suomalaisvauvoilla, koska täällä on kattava neuvolaver kosto. Kylmäfysiikassa otaniemeläiset ovat kehittäneet ydinjäähdytystekniikkaa, jolla päästään lähelle kylmintä mahdollista kylmää. Tutkittu on myös helium-3:m suprajuoksevuutta. Kylmäfysiikan perustutkimuksesta hyödytään, kun kehitetään huippunopeita magneettijunia ja tietokoneita. Matematiikassa on tehty tasaisen varmaa työtä analyyseissä. Suomalainen filosofiantutkimus on tuottanut kansainvälisesti mielenkiintoista pyörittelyä siitä, onko olematon olemassa. Kielitietemme suuri saavutus on suomalais-ugrilaisten kielien tasokas tutkimus. Ja ensi vuonna Suomi isännöi kansainvälistä, noin tuhat tutkijaa keräävää, tietokonelingvistiikan konferenssia. Älykkäiden järjestelmien tutkijat pykivät selvittämään havaintotapahtumia ja niiden käsittelyä fysikaalisten signaalinkäsitelymallien avulla, siis matkimaan ihmisen hermostoa koneellisesti. Tästä on apua esimerkiksi parannettaessa tietokoneen graafista kykyä. Kaikkiaan Suomen tiede näyttää keskinkertaiselta. Huippuaivojen kantajia ei ole montaa, mutta ei paljon lukutaidottomiakan. Tutkimuspanos, reilut puolitoista prosenttia bruttokansantuotteesta, ei ole mailman suurin eikä pienin. Sitä paitsi monet runsaiden rahavirtojen maat satsaavat suuren osan aseteknologiaan, mikä toisaalta tuottaa tavaraa rauhanajan tarkoituksiinkin. Painetta tieteen alistamiseksi yritysten palvelukseen Suomessa on, mutta ei niin paljon kuin esimerkiksi Thatcherin Englannissa. Eli Suomi on päältä katsoen ihan tavallisesti tiedettä harjoittava kehittynyt teollisuusmaa. Siksi voisi olla mielenkiintoisempaa verrata Suomea muunlaisten maailmankolkkien tiedemaihin, esimerkiksi El Salvadoriin. Ainakaan näinä aikoina suomalaista tutkijaa ei ammuta pistoolilla niskaan. Käydessäni Libyassa Tripolin yliopistossa huomasin, että professorit siellä ovat kuitenkin aika samanlaisia kuin me täällä", sanoo Suomen Akatemian johtaja, professori Erik Allardt. " H e ovat samanlaisia kesksiluokkaisine huolineen ja käsityksineen siitä, mikä on hyvää ja merkittävää. Sikäläisten professorien etäisyys köyhään kansaan on tietty suurempi kuin täällä." Yksi suomalaisen tieteen erityispiirteistä on Allardtin mukaan sukeutunut siitä, että nuori valtiomme on antanut tiedelaitoksilleen poikkeuksellisen ylvään "kansakunnan rakennuspylvään" arvon. Se piirre on: "Jotkut tieteen edustajat ovat liikaa itseään täynn ä . " "Tiedemiehet ovat nauttineet erityisen hyvää statusta. Toisaalta se on hyvä, jotta saadaan rahaa, mutta toisaalta statuksella on säilyttävä vaikutus.'' "Aika on mennyt joidenkin ohi, mutta heh heh, ei heistä nyt tämän enempää." Tieteellemme ominaista on myös se, että toistaiseksi täällä on varsin vähän ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita. Ennakkoluulot ovat molemminpuolisia. Suomalaisten keksintöjen patenttihistoria alkaa vuodesta 1842, jolloin patentin suoja myönnettiin valurautaiselle mäntypumpulle, Sittemmin täällä on merkittävimpinä keksintöinä pidetty Väisälän veljesten meteorologisia laitteita, E.M.C. Tigerstedtin radioputkia, Aimo Lahden aseita ("Lahti-Saloranta"-pikakivääri toimii roskaisena huonosti), Valmetin paperikoneita ja Outokummun liekkisulatusmenetelmiä. Ympäristönsuojelua edistäviä keksintöjä alettiin tehdä vasta sitten, kun kuusankoskelaisten silmiä jo kirveli. Viime vuonna valtion keksintöpalkinto myönnettiin mm. auton pakokaasunpuhdistimelle, vähäsaasteiselle paristolle ja savukaasujen rikinpoistomenetelmälle. Paljon on valitettu siitä, että suomalaiset kotikeksijät myyvät lisenssinsä ulkomaille, koska Suomessa keksijän tuki on vähäistä. Sitä se onkin Ruotsiin verraten, mutta ei juuri muihin maihin. Ja jos jossain muussa maassa on keksinnön hyödyntämiselle paremmat mahdollisuudet, niin tarvitaanhan työpaikkoja sielläkin. Ja vaikka akrobaatti Viljo Korpela joutuikin viemään vammaisten apuvälinekeksintönsä Ruotsiin, eikö tärkeintä ole se, että suomalaisetkin vammaiset voivat niitä itselleen hankkia? Markkinoiden vapautuessa eli kilpailun kiristyessä teollisuutemme aikoo pystyä entistä kiivaampaan tuotekehittelyyn. Jyväskylässä toimiva Valmetin Rautpohjan paperikonetehdas tehosti alotteiden tukemista ja saa nyt työntekijöiltään ideoita nelinkertaisesti sen, mitä raskaassa metalliteollisuudessa yleensä. Rautpohja sijoittaa aloitteisiin vuosittain vajaan neljännesmiljoonan. Rahojen on laskettu tulevan takaisin jopa kymmenkertaisesti. Vuonna 1987 Suomessa jätettiin 386 kotimaista patenttihakemusta miljoonaa asukasta kohti, lähes kaikki tietysti yritysten tuotekehittelyn yhdeydessä tehdyissä keksinnöistä. Luku on hyvää keskitasoa. Ruotsalaiset jättivät miljoonaa kohti 583, tanskalaiset 213. Japanilaiset 2592. Italialaiset 12. Tämän luettelon lähetämme kostoksi johonkin huonoon pitseriaan.
5 Tilaustutkimuksen hallittu rakennemuutos Turun DataCity on niinsanottu teknologiakylä. Niitä on Suomessa seitsemän. Datacity on kasvamassa erääksi suurimmista, vaikkei Turussa olekaan teknillistä korkeakoulua. DataCityn tapaiset projektit eivät rajoitu siihen, että on rakennettu tiloja tekniikan tutkijoille ja yrityksille. Ne ovat uusi tapa järjestää tieteen hyötykäyttö elinkeinoelämän palvelukseen. DataCity Center Oy koordinoi toimintaa. Se ei ole suuri yritys. Sen melkeinpä vaatimattomassa maisematoimistossa pyörii muutama henkilö. Siellä kuitenkin tehdään suunnitelmat ja vedetään linjat. Turun kauppakorkeassa opiskellut ja markkinoinnin piirissä uransa luonut Jussi Kaisti on eräs DataCity -hankkeen puuhamiehiä ja DCC Oy:n toimitusjohtaja. DataCity poikkeaa muista suomalaisista teknologiakeskuksista siinä suhteessa että julkinen rahoitus ei alkuvaiheessa ole ollut avainasemassa. JUHANI SELÄNNIEMI/ Turun Ylioppilaslehti Kuvat: REINO KOIVULA — Me ollaan ilmaistu asia niin, että meillä on ollut se hyvä onni että julkinen rahoitus on voitu käyttää suoraan tutkimusresursseihin eikä esimerkiksi seiniin, kääntää Kaisti asian DataCityn eduksi. Turun kaupunki on tosin vahvasti mukana. Se on ostanut tilat omaa ATK-osastoaan sekä Hotellija ravintolakoulua varten. Molemmat ovat erinomaisen hyviä ratkaisuja. Opetusravintola Alabamalla on DataCityn henkilökunnassa ja vieraissa erinomainen asiakaspohja. Kaupunki on myös tehnyt päätöksen tukea BioCityn laitteistoja henkilöstökustannuksia 16mmk:lla. Kaisti ei osaa peittää tyytyväisyyttään sen johdosta että Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT tulee BioCityyn, jonne se sijoittanee DNA-molekyylijaoston. — VTT on tehnyt päätöksensä sen vahvan tutkimuskeskittymän takia mikä BioCityyn tulee: hyvät laitteet ja tilat sekä ennenkaikkea huippuluokan tutkijat ja kymmeniä bioteknisen alan yrityksiä. ; • RANSKALAISET KÄRJESSÄ Kaisti on tutustunut laajalti vastaaviin projekteihin Euroopassa. Ensimmäiset teknologiakeskukset perustettiin 50-luvun lopulla Kaliforniassa. 70-luvulla alettiin Yhdysvalloissa laajemmin rakentaa korkeakoulujen ja yliopistojen yhteyteen niiden tutkimusta hyödyntäviä ja suuntaavia tutkimuskeskittymiä, ns. piilaaksoja. — Euroopassa näitä näkee vasta 80-luvulla. Itse asiassa Oulun teknologiakylä on Euroopan ensimmäisiä. Minusta on hämmäs"Liha in Paris?". Ei, emme ole vielä Euroopassa, vaan DataCityn symbolisesti nousevan kattoprofiiiin eteen kaartoi vastapäisen osuusteurastamon pihalta liha-auto. Liha on paras. tyttävää että johtavia maita tällä hetkellä ovat Ranska ja Englanti'. Kummassakin maassa on tällä hetkellä kolmisenkymmentä tällaista keskusta. Ehkä mielenkiintoisin on Ranskan Rivieran tuntumassa, Antibesissa sijaitseva Sofia Antipolis. Sinne rakennetaan todellista teknopolista 40.000 asukkaan kaupunkeineen. Merkillistä on se, ettei siellä sitä perustettaessa ollut yhtään tutkimuslaitosta korkeakoulusta puhumattakaan. Ilmasto ja luonto ovat kylläkin lähes paratiisinomaisia. — Saksa, jota me täällä pidämme teknisen kehityksen mallimaana on varsin hajanainen. Saksassa ei ole vieläkään toimivaa ja voimakasta teknologiakeskusten yhteisorganisaatiota. — Jos katsotaan Pohjoismaita, niin Suomessa asiat on hyvin. Teknologiakeskukset toimivat luontevasti korkeakulujen yhteydessä ja, mikä tärkeää, yhteistyö pelaa valtakunnallisesti hyvin. Ruotisissa eväät ovat levällään, vaikka tosin Lundissa toimiva Ideoin on eräs parhaiten toimivista keskuksista. Norjassa toiminta on hyvin vahvasti keskittynyt Trondheimiin. RATTARIKONSEPTI — Mutta vielä muutama sana Ranskasta. Olen pitänyt ranskalaista yhteiskuntaa taiteita, humanismia, hyvää makua ja nautiskelua painottavana. Olisiko tällä kulttuuriperinnöllä ja vahvalla kansallisella itsetunnolla jotain tekemistä sen kanssa että siellä on selkeästi ja määrätietoisesti satsattu esim. kansallisen tietoverkon (Telecom) luomiseen. Jo nyt kolmasosa kotitalouksista kuuluu tietoverkon piiriin, ja vuonna 90—91 ylitetään 50 %:n raja. Tarkoitus on mm. lopettaa painettu valtakunnallinen puhelinluettelo tarpeettomana.
7 A j o p u u n a E u r o o p a s s a Sana kansainvälistyminen tarkoittaa 80-luvun l o p u n suomalaisessa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa osallistumista Euroopan y h d e n t y m i s e e n . Korkeakoulupoliittinen integraatio muistuttaa taloudellista integraatiota m y ö s siinä, ettei kukaan tunnu tietävän tarkkaan mihin ollaan m e n o s s a , mutta m e l k e i n kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että "Suomella ei o l e varaa jäädä kehityksen ulkopuolelle". Yliopistojen ja korkeakoulujen kansainpäätöksiin, vaan reagointiin ulkoapäin tuleviin paineiomaiset ja yliopistot ovat alihankkijoita, opiskelijat tuleammattiyhdistyksiä. Tulevaisuudessa elinkeinoelämän välistäminen ei perustu omaan aktiiviseen toimintaan ja siin. Paineet aiheuttaa talouselämä, jolle hallintoviranvia työntekijöitä ja opiskelijajärjestöt hampaattomia h e g e m o n i a todennäköisesti lisääntyy, sillä vain yritysjohtajilla näyttää olevan selkeä näkemys mihin suuntaan koulutusta pitää kehittää. Muiden rooliksi o n y h ä e n e m m ä n tulossa pelkkä reagointi. Tuomo Mörä David Pemberton/ Helsingin ylioppilaslehti Kuvat: Aino Martikainen Milla von Konow •
10 Nokia tekee sen itse Kalle Michelsen Helsingin ylioppilaslehti Mahtava monikansallinen Nokia on kyllästynyt Suomen koulutusjärjestelmän jahkailuun. Yhtiön nälkää eivät tyydytä tavalliset duunarit eivätkä opintonsa keskeyttäneet teekkarit. Nokia tarvitsee kehittyäkseen jatkuvasti kasvavan määrän tekniikan tohtoreita, diplomi-insinöörejä, teknikkoja sekä käytännön tekniikan asiantuntijoita. Koska suomalaiset ammattikoulut, tekniset opistot ja korkeakoulut eivät pysty täyttämään yhtiön taipeita, Nokia on ottanut ohjat käsiinsä ja perustanut oman koulutusjärjestelmänsä. Nokian "yliopisto" on varsin kunnianhimoinen hanke. Yhtiön jakaman tiedon mukaan opiskelun päämääränä on kohottaa seuraavan kymmenen vuoden aikana henkilöstön osaaminen yhtä koulutusporrasta ylemmäksi. Tällä hetkellä konserni työllistää 25 maassa noin 25.000 henkilöä. Tiedotteessa ei kerrota, koskeeko tavoite jokaista nokialaista. Joka tapauksessa urakka on melkoinen. Oman koulutusjärjestelmän perusrakenne syntyi yhtiön edesmenneen pääjohtajan, Kari Kairamon, aivoissa. Kairamo puolestaan sai ajatuksen istuessaan vuosikaudet European Round Table of Industrialist -ryhmässä. Kaikista kiireistään huolimatta Kairamo ei kuulemma hetkeksikään luopunut kehittämästä hanketta. Nokian onneksi opetusjärjestelmä oli lähes valmis, kun Kairamo siirtyi ajasta iäisyyteen. Uusi pääjohtaja, Simo Vuorilehto, ei ole yhtä intomielinen kuin edeltäjänsä. Vuorilehto on ollut tyrkyllä pyöreän pöydän juhliin, mutta jostain syystä kutsua ei ole vielä kuulunut. Kari Kairamon ja Nokian ylimmän johdon aktiivinen panos näkyy koulutusjärjestelmän kehityksessä. Vuoden 1987 alussa käynnistyi lisensiaattien ja tohtoreiden kouluttaminen ja vielä saman vuoden lopulla ohjelmassa laajennettiin myös perustutkintotasolle. Tällä hetkellä Nokian koulutuspaketti kattaa jo kaikki organisaatiotasot työntekijöistä korkeimpaan tekniseen johtoon saakka. Miksi Nokia tarvitsee oman koulutusjärjestelmänsä? Oikeaa vastausta on vaikea antaa. Kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen on ilmeisesti se akuutti syy, miksi kallis ja monimutkaisia valmisteluja vaativa ohjelma on päätetty käynnistää. Mutta kilpailukyky voidaan turvata myös muilla tavoin. Esimerkiksi palkkaamalla ulkomaisia asiantuntijoita. Nokian johto ei kuitenkaan halua rakentaa konsernin tulevaisuutta ulkomaisen tietämyksen varaan. Tämä on viisas varotoimenpide, sillä korkeasti koulutetusta väestä alkaa olla pulaa myös Yhdysvalloissa ja muissa Euroopan maissa. Japani ja Kauko-Idän toinen elektroniikkaihme, Etelä-Korea, pystyvät tuottamaan runsaasta väestömäärästään kiitettävästi tekniikan asiantuntijoita. Tämä ei kuitenkaan paranna Nokian tai eurooppalaisten suuryhtiöiden asemaa. Itämaiden kulttuuri-, sosiaalija talousperinteet takaavat sen, ettei japanilainen aivovuoto valu yhdentyvään Eurooppaan. Kolmas tärkeä syy löytyy suomalaisesta kulttuurista ja pohjoisen kansan vaikeuksista sopeutua nopeaan kansainväliseen integraatioon. Euroopan yhdistyessä suomalaiset suuryritykset tarvitsevat palvelukseensa henkilöitä, joista jo opiskeluvaiheessa siistitään pois takapajulan tunkkainen haju ja perusjuntin tökerö käytös. Tätä tavoitetta kuvastaa se, että Nokia ei ole tyytynyt järjestämään laivaseminaareja ja työllisyyskursseja, vaan koulutuspaketti on luotu pitkäjänteiseksi, mikä takaa läpäisij alleen tohtorin hatun, lisensiaatin valtakirjan tai diplomi-insinöörin tittelin. Status puolestaan liittää haltijansa kulttuuritraditioon, joka yhdistettynä korkeaan osaamiseen takaa menestyksen kansainvälisessä seurassa. Nokian sooloilu osoittaa sen, että Suomen virallinen koulutusjärjestelmä rypee vuosikausia ajasta jäljessä. Kansallisia tarpeita varten mitoitetut yliopistot ja korkeakoulut eivät ole varautuneet muuttuvan maailman tarpeisiin, joten teollisuuden on ollut pakko luoda insinööreilleen mahdollisuudet vaihtoehtoiseen opiskeluun. Tilanteen tekee koomiseksi kuitenkin se, että korkeakoulut, yliopistot ja opetusministeriöt ovat nurkumatta hyväksyneet Nokian koulutuspaketin. Näyttääkin siltä, että valtio ja julkiset instituutiot ovat joutuneet voimattomina tosiasioiden eteen. Jäykkä byrokratia ja tahmeasti taipuva korkeakoululaitos eivät muuta hetkessä kurssiaan. Näin virallisen opetusjärjestelmän katveisiin jää välttämättä täytettäviä aukkoja. Kun valtio ei pysty näitä täyttämään, yksityiset yritykset hoitavat asian tavallaan. Nokia keskittyy koulutustason yläpäähän. Vastaavasti alakerrassa huseeraavat erilaiset yksityiset valmennuskurssit, jotka repivät lihavaa leipää yliopistoon pyrkivien abiturienttien kukkaroista. Koska Nokian hanke on täysin yksityinen, valtiolla ei ole sananvaltaa opintohankkeen rakenteeseen tai sisältöön. Kari Kairamon Amerikasta ja Japanista kopioima koulutusmalli ei kuitenkaan uhkaa Suomen korkeamman tieteellisen opetuksen perinteistä kuviota. Päinvastoin, Nokia on laatinut opiskelijajärjestelmänsä niin, että se nivoutuu joustavasti teknisten korkeakoulujen ja opistojen kurssivaatimuksiin. Koulutukseen valittujen nokialaisten on läpäistävä korkeakoulujen tai opistojen pääsytai perustutkinto vaatimukset. Virallinen koulutusjärjestelmä myös hyväksyy tai hylkää nokialaisten opinnäytteet sekä huolehtii siitä, että opintovaatimukset ovat samat kuin muillakin opiskelijoilla. Nokian koulutuskeskus puolestaan vastaa yhdessä korkeakoulujen tai opistojen kanssa koulutuksen suunnittelusta, kurssien sisällöstä ja tasosta. Yhtiön rahapussista menevät kuitenkin kotimaisten ja ulkomaisten luennoitsijoiden palkat ja muut kulut. Nokian opintojärjestelmä on luotu erittäin nopeaksi ja tehokkaaksi. Opiskelijat suorittavat kurssivaatimuksensa suurimmalta osalta työajan puitteissa järjestetyillä erikoiskursseilla. Koska opetusohjelma kattaa koulutettavia teknikosta tohtoriksi, Nokia ei ole kursaillut luennoitsijoiden hankkimisessa. Koulutuskeskuksen seminaareihin kutsutaankin yhtä hyvin ulkomaisia asiantuntijoita kuin kotimaisia huippuprofessoreita. Opiskelukieli sovitetaan tilanteen ja opettajan mukaisesti, joten suomen ja ruotsin lisäksi nokialaiset opiskelevat sujuvasti myös englannin kielellä. Opiskelujärjestelmän toisena valttikorttina on Nokian omat mahtavat resurssit, joita tarjotaan auliisti opiskelijoiden käyttöön. Tutkintovaatimusten mukaisesti opinnäytteet saa tehdä täydellä palkalla työajalla ja yhtiön määräämässä työpisteessä, Tällaisesta työjärjestelystä hyötyy sekä opiskelija että yhtiö. Opiskelijat saavat koko ajan intensiivistä työnohjausta ja yhtiö puolestaan kartuttaa tietovarastoaan akateemiset kriteerit täyttävillä tieteellisillä tutkimuksilla. Nokia on sitten onnistunut raivaamaan tieltään kaikki ne karikot, jotka hidastavat virallisen korkeakouluopetuksen kehittymistä. Nokialaiset selviytyvät nopeasti kurssija tenttivaatimuksistaan, koska työaikana suoritetuissa tenteissä ei sovi reputtaa. Sama koskee myös opinnäytteiden tekemistä. Jatkuva ja tehokas ohjaus vievät väkisin työtä eteenpäin ja toisaalta tarkasti kohdistettu tutkimusaihe kannustaa tekijää huolelliseen työhön. Tehokkuuden takana on luonnollisesti se, että Nokia maksaa opiskelijoilleen täyttä palkkaa ja suurin osa suorituksista voidaan tehdä työaikana. Kaiken lisäksi varma yleneminen yhtiön hierarkiassa ja palkkapussin pullistuminen on vahvoja opiskelumotivaation lisääjiä. Virallinen koulutusjärjestelmä ei pysty takaamaan tällaisia etuja, joten korkeakoulujen nopeaa muuttumista ei ole syytä odottaa pikapuolin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, valtion leivissä opiskelijat jahkaavat perustutkinnoissaan viidestä seitsemään vuoteen välittämättä siitä, kansainvälistyykö Suomi vai ei. Nokialaiset suoriutuvat sen sijaan samasta urakasta kolmessa vuodessa. Tämän lisäksi nokialaiset pystyvät kilpailemaan ylväästi elintasokilpailussa, koska opintolainat eivät kavenna nuorien teknokraattien hyvinvointia. Nokian opintojärjestelmä tarjoaa houkuttelevia visioita myös yliopistoille ja korkeakouluille. Opintojen yhdistäminen elinkeinoelämän vaatimuksiin lisää varmasti motivaatiota ja nopeuttaa valmistumista. Tämän lisäksi Nokian malli on osoitus siitä, kuinka tieteellinen tutkimus ja korkean teknologian yritykset voivat informaatioyhteiskunnan aikakaudella käyttää toisiaan hyväkseenn. Nokian malli kätkee kuitenkin sisäänsä faustisen maailman itsekkäät tavoitteet. Monikansallinen teollisuusjätti ei sijoita miljoonia koulutukseen, ellei opiskelun tuloksia voida mitata suoraan rahallisina voittoina. Näin onkin ymmärrettävää miksi Nokian opinto-oppaasta on turha hakea humanistisia tai yhteiskunnallisia aineita. Koko koulutusjärjestelmä on rakennettu kapea-alaisesti tukemaan konsernin huipputeknologian kehitystä. Suppea ohjelma ei ole Nokian oma keksintö. Kairamon suunnitelmat heijastavat European Round Table of Industrialists-järjestön huolta siitä, että läntisen maailman nuorison mielenkiinto on siirtynyt koneista ja matemaattisista teorioista humanismiin ja yhteiskunnan rakenteiden tutkimiseen. Tällainen taivaanrannan maalailu on erityisen vakavaa siksi, että Euroopan ja Yhdysvaltojen väestö vanhenee nopeasti. Tukvina vuosikymmeninä länsimaiden teollisuuden kehitystä uhkaakin ilmeisesti insinööripula. Nokian koulutusjärjestelmä on yksi yritys muuttaa kehityksen valtavirtaa. Taloudellisesti voimakas tuotantoelämä voi taata mahtavan motivaation ja turvatun tulevaisuuden niille nuorille, jotka haluavat tulevaisuudessakin uhrata luovuutensa lahjat korkean teknologian alttarilla. Kehitykseen sisältyy myös paradoksi. Kari Kairamo ja Nokian koulutussuunnittelijat tiedostavat hyvin sen, että pelkkä teknologinen tieto ei riitä informaatioajan ihmisille. Yhteiskunnan sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten ongelmien kasautuminen aiheuttaa yrityksille uusia haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan laaja-alaisia ja syvällisen sivistyksen omaavia henkilöitä. Tällaisia "superjohtajia" ei kouluteta Nokian "yliopiston" kaltaisissa pienissä ja elistisissä tehoyksiköissä, vaan vastuu lankeaa yliopistoille ja korkeakouluille. Nokian opiskelujärjestelmä on jo nykyisillään kallis investointi. Täydellisen tieteellisen infrastuktuurin rakentaminen räjäyttäisi pankin, eikä Nokiall sen enempää kuin muillakaan monikansallisilla jättiläisillä ole varaa tällaisiin uhkauksiin. Sen sijaan yliopistot ja korkeakoulut ovat muokkautuneet vuosisatojen kuluessa monisäikeisiksi ja laaja-alaisiksi instituutioiksi, joissa yksilöllä on mahdollisuus hankkia syvällinen tietämys taloudesta, politiikasta, yhteiskunnasta ja tekniikasta. Myös Nokian suunnitelmat tukeutuvat viime kädessä tähän muhkeaan tietopankkiin. Valitettavasti vain yliopistot eivät ole oivaltaneet omaa voimaansa. Nokian opiskelujärjestelmä olisi pystyttävä sitomaan tiukemmin kansainvälistyviin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Tehokkuus, opetuksen suunnittelu sekä opintojen ohjaus ovat elementtejä, jotka kuuluvat dynaamisen yliopiston tai korkeakoulun ominaisuuksiin. sen sijaan piiskan ja porkkanan käyttö ei voi koskaan hallita opiskelua vapaissa opinahjoissa. Luovuuden ja korkean sivistyksen takeena on tulevaisuudessakin vapaa ajattelu ja tieteiden välinen yhteys. Jos yliopistot ja korkeakoulut pystyvät yhdistämään nämä kullanarvoiset ominaisuutensa teollisuuden tarjoamiin tehokkuuteen ja intensiiviseen opetukseen, kansainvälistymisen karikot voidaan välttää. AJOPUUNA EUROOPASSA
Talouselämä vie Suomen Eurooppaan ja koulutuspolitiikan uuteen haasteeseen. Juuri kun eri koulutustasot peruskouluineen ja tutkinnonuudistuksineen on saatu myllättyä pitäisi systeemin alkaa tuottaa iskukykyisiä eurokansalaisia. KTL:n tutkija pelkää Suomen koulutuspolitiikan myöhästyvän jälleen kerran, tällä kertaa yhdentyneestä Euroopasta. Puheet euromatkan koulutuksellisista perusteista ovat luisumassa väärille urille. Hyväksi lähtökohdaksi Matti Vesa Volanen ehdottaa irtaantumista työelämän talutusnuorasta. Talous lähtee Eurooppaan — Minne menee koulutus? Tutkija vaatii koulutusta irti työelämän juoksunarusta Petri Jauhiainen Jyväskylän ylioppilaslehti Kasvatustieteiden tutkimuslaitos perustettiin 60-luvun lopulla seuraamaan päätettyjen suurten koulutusreformien toteutumista. Länsi-Euroopan suurimpiin kuuluva kasvatuksen tutkimuskeskus on taulukoinut peruskoulut, peruslinjat ja tutkinnonuudistukset. Vapautumisen vuonna 1992 on jyväskyläläisen opiskelijaruokalan yläkerrasta raportoitu koulupäätöksille pohjia tasan 25 vuotta. Koulutuksen ja työelämän tutkija Matti Vesa Volanen haluaa tietää, mitä keski-ikäisen suomalaisduunarin päässä tuolloin oikein liikkuu. — Suomi lähtee Eurooppaan hyvin erilaisesta tilanteesta kuin useimmat muut kansat, koska siirryimme poikkeuksellisen myöhään ja erittäin nopeasti agraarisesta teolliseen yhteiskuntaan. Monet teollisen Suomen rakentajat ovat yhä työssä ja nimenomaan heidän puolestaan nyt tulisi taistella. Korkea-asteella jo opiskelevien ei kannata olla huolissaan oman arvonsa säilymisestä tulevilla vapaamarkkinoilla. Volanen sanoo, että nyt on tärkeämpää päättää koko kansan kouluttamisen peruslinjoista. Niille varsinkin kokoomus on Volasen mielestä yrittänyt osoittaa väärää suuntaa. Suomi ei pärjää Euroopassa keskittymällä elitistisesti puhumaan lahjakkaiden kouluttamisesta. — Koko kansakunnan koulutuksesta puhuttaessa ei voida keskittyä vain lahjakkaisiin yksilöihin tai joidenkin yritysten sijoitukseen antaan lisäkoulutusta hyviksi kohteiksi katsomilleen. HYVINKOULUTETUT EUROMATKAAJAT? Suomen sanotaan eurooppalaistuvan hyvin koulutettuna. Tiuhaan hoettu fraasi korkeasta koulutustasosta ei Volasen mukaan pidä paikkaansa, vaikka nykyisessä koulutusputkessamme ainakin pituutta on vertailukelpoisesti. Lähes 90 prosenttia ikäluokasta käy nykyisin läpi vähintään keskiasteen koulutuksen. — Maamme työvoimasta vähän vajaat puolet on ilman minkäänlaista ammattikoulutusta, työtä tehdään usein kansakoulupohjalta. Kun ikäluokat yhä pienenevät täytyy tulla toimeen jo porttien sisäpuolella olevalla porukalla, heidän kouluttamisestaaan nyt täytyisi puhua. Volasen mukaan koulutuspolitiikasta on tulossa seuraava yhteiskunnallinen taistelukenttä. Ennen Eurooppaan lähtöä Suomen tulisi vähintäänkin päättää, millaisen yleissivistävän koulutuksen se tulevaisuudessa antaa kansalaisilleen. Volanen myöntää, ettei Suomessa tunneta muun Euroopan nykyisiä koulutusjärjestelmiä riittävästi, tieteellisten analyysien puute on ilmeinen. Maan ainoalla Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksellakin on vasta äskettäin perustettu tutkimusja keskusteluryhmä pohtimaan eri järjestelmiä. Ryhmä on kokoontunut kaksi kertaa. Kun eri koulujärjestelmien tuotoksia ryhdytään Euroopan ylikansallisilla työmarkkinoilla verrannollistamaan toisiinsa vaaditaan suomalaiselta työntekijältä aina enemmän kuin ranskalaiselta. Volaselta on jo kyselty halukkuutta tutkia rakennusalan yleispätevän ammattipassin soveltamista pohjoisessa kotimaassamme. — Suomalaisen on koulutuksen kautta opittava paitsi kieli, myös kaikki se muu, jonka eurooppalainen oppii arkielämässään. Teollisen yhteiskunnan työn, kodin ja kapakan ilot ja murheet eivät vielä ole ennättäneet juurtua Suomeen. Monesta muusta Euroopan maasta poiketen täällä ollaan vasta oppimassa teollisen yhteiskunnan rytmiä ja elämäntapaa. Siten kaikki rakenteelliset muutospaineet kouraisevat syvältä arkielämää. YHDEN KORTIN KANSAKUNTA Volanen sanoo Suomen panneen kaiken yhden kortin varaan; suomalainen oppii kaiken ja on koko elämänsä ajan kiinnostunut itsensä ja työnsä kehittämisestä. Lähtökohta saattaa pettää niin tulevaisuuden Suomen kuin Japaninkin. 80-luvulla Suomen koutuspolitiikka on Volasen mukaan ajautunut aiemmin sovittujen ja korostettujen periaatteiden puolustamiseen. Suomeen ei ole vielä luotu sellaista kokonaisvaltaista koulutuspoliittista näkemystä, joka pystyisi vastaamaan edessä oleviin haasteisin. Koulutuspolitiikka osana sosiaalipolitiikkaa on joutunut puolustuskannalle vastatessaan työelämän ja teknologian vaatimuksiin. Eräs näkyvä merkki tavoitteenasettelun ristiinmenosta istuttiin Volasen mukaan pari kesää sitten Joensuun Korpilammi-seminaarissa. — On selvästi näkyvissä tietynlaista Robinson Crusoe -henkeä, jossa yksittäiset taistelijat kaikkensa antaen ratkaisevat yhteiset ongelmat. Lahjakkaista ja yrityksistä puhumisen sijasta nyt tulisi tehdä selväksi se, kuinka koko kansakunnan kaikkien yksilöiden kouluttaminen aiotaan tulevaisuudessa hoitaa. 1960-luvulla koulutuksen kehittämisen tärkeimmäksi kriteeriksi otettiin työelämä. Työelämää ajateltiin tuolloin parhaiten palveltavan organisoimalla koulutus samojen rakenneperiaatteiden mukaan kuin työelämä itse. Käytännössä uudistus toteutettiin rekonstroimalla koulutus perinteisten oppiaineiden ja tieteenalojen sijasta vastaamaan yhteiskunnallista työnjakoa. Peruskoulutukseltaan psykologina Matti Vesa Volanen oli tuolloin mukana suunnittelemassa psykologien uusia koulutusohjelmia. Hän ihmettelee sitä, kuinka eri koulutusasteita on pyritty kehittämään eri suuntiin vaikka tavoitteet ovat olleet samat. — Kun keski-asteen ammatillisessa koulutuksessa pyrittiin etääntymään nykyisistä työammateista niin korkea-asteen tutkinnonuudistus eteni juuri päinvastaiseen suuntaan. Se pyrki ryhmittelemään tutkinnot olemassa olevien tuotannonalojen mukaan, vaikkei täysin onnistuttukaan. IRTI TYÖELÄMÄN JUOKSUNARUSTA Jälkeenpäin ajateltuna korkea-asteen tutkintojen ryhmittelyn osittainen epäonnistuminen oli Volasen mielestä yksinomaan hyvä asia. Nyt syntyneessä uudessa tilanteessa on koulutuksen päinvastoin tietoisesti pyrittävä irti työelämän juoksunarusta. — Koulutuksen on tietoisesti otetava etäisyyttä työelämään, sitä ei voida ryhtyä organisoimaan pelkästän työelämän tarpeiden mukaan. Jos koulutus ja työelämä hitsataan välittömästi yhteen, menetetään mahdollisuus innovatiiviseen potentiaaliin, mahdollisuus uusiutumiseen. Se taas on välttämätön edellytys pienen maan menestykselle isoilla markkinoilla. Nykytilanteen tausta syntyi 70-luvun lopulla kun silloin presidentti Kekkonen nimitti hätätilahallituksen poistamaan maasta 60 000:ta työtöntä. Yritys epäonistui ja keskeiseksi kansalliseksi strategiaksi otettiin teknologinen kehittämistyö ja talouden kansainvälistyminen. Koulutuspolitiikka ei Volasen mukaan tähän suunnanmuutokseen ehtinyt. Eri kouluasteet jatkoivat entisillä linjoillaan, vaikka koko talousja teknologiapolitiikan perussuunta oli muuttunut. Uusiin vaatimuksiin ei voida vastata tyytymällä nöyrästi vastaamaan työelämän välittömiin tarpeisiin. — Tulevaisuudessa en uskalla luvata kenellekään koulutukseen, ammattiin tai tuotantoyksikköön perustuvaa yhtä ja pysyvää työpaikkaa läpi koko elämän. Koulusysteemin on annettava yksilölliset edellytykset myös epävarmoissa oloissa pärjäämiseen, pelkkä nykyisten tietotaito-rakenteiden siirtäminen ei riitä. AMMATTI VAI YLEISSIVISTYS? Volasen ratkaisun lähtökohdaksi tarjoama koulujärjestelmän toisrakenteisuus vaatii ammatillisen ja yleisen sivistyksen keskinäisen suhteen uudelleenarviointia. Aihe, josta KeskiEuroopassa on viime vuosina keskusteltu kiivaasti. — Suomen on ensimmäiseksi täysin itsenäisesti ratkaistava antamansa yleissivistävän koulutuksen taso omien kansallisten tarpeidensa ja perinteidensä pohjalta. Tehtyjen periaatepäätösten mukaista 12-vuotista peruskoulutuksen pituutta Volanen pitää hyvänä, mutta perinteellinen yleissivistävä koulutus on muutettava tieteenalapohjaiseksi organisaatioksi. Tieteen keinoin tulisi pystyä ylittämään nykyinen ammatillisen ja yleissivistävän vastakkainasettaminen. Volanen sanoo opetusministeriön nuorisokouluesityksen olleen jo pyrkimys oikeaan suuntaan, mutta sen toteutumiselle tulisi löytää pedagosiset perusteet. Ei voida olettaa, että oppilas itse rakentaa koulujärjestelmän tarjoamista palasista yhteen ammatillisen ja yleissivistävän välisen historiallisen rajan. Ministeriön esitys asettaa siis kysymyksen, muttei vielä annan vastauksia. — Tämä peruskysymys on nyt asetettava tieteiden ristivaloon. Yliopiston tulisi sanoa jotain aikamme keskeisistä ongelmisa, se ei saa vetäytyä vastuusta omaan sisäiseen keskusteluunsa.
12 Älykkyyttä, lahjakkuutta vai suomalaista sisua S A S K A S A A R I K O S K I Osaaminen on pienen kansan voimavara. Suomen on panostettava tieteeseen. Lahjakkuusresurssit on hyödynnettävä. Koulutuksen tehostaminen on avain kansainväliseen menestymiseen. Lahjakkuudesta on tullut juhlapuheiden vakiofraasi, kun talouden ja politiikan kellokkaat ovat imaisseet Euroopasta ajatuksen, jonka mukaan kansallisen aivokapasiteetin maksimaalinen käyttö on kansainvälisen menestyksen perusta. Kykyjen metsästyksen huumassa ovat tasapäiset tasa-arvounelmat äkkiä unohdetut; nyt liputetaan lahjakkaiden erikoisvalmennuksen puolesta. §.J Mihin satsata parhaan tuloksen toivossa
13 H yvinvointi-Suomen ovat rakentaneet voimakasrakenteiset sitkeät suomalaismiehet, jotka ovat jaksaneet raataa koko valoisan ajan metsässä ja pelloilla sekä väsymättömät leveälanteiset suomalaisnaiset, jotka ovat ahertaneet pellolla, navetassa ja kotona niin valoisan kuin pimeänkin ajan ja jaksaneet vielä synnyttää itsepintaisen terveitä suomalaislapsia. Heidän aikansa on ohi. Pellot raivattiin ja navetat koneistettiin. Koteihin tuli kodinkoneet ja metsään monitoimikoneet. Lihasten aikakausi päättyi. Vain synnytys vaatii vielä voimaa. Voimaa vaativista töistä ihmiset siirtyivät toistotöihin. Suomi täyttyi liukuhihnan jatkeista ja pankkitoimihenkilöistä jotka eivät vaatineet lihaksia vaan persettä ja turtaa mieltä. Hiedankin aikansa alkaa olla ohi. Uuden sukupolven robotit eivät tarvitse jatkeita, niille riittää valvoja keskusmonitorin takana. Palvelutkin ovat siirtymässä koneille. Esimakuna siitä avattiin viime viikolla ensimmäinen täysautomaattinen pankki, jossa ei työskentele yhtäkään inhimillistä olentoa. Voisi kuvitella, että töiden koneistuessa ihmiset joutuisivat työttömiksi niin kuin monet ovat ennustaneet. Toistaiseksi työtä on ainakin Suomessa kuitenkin riittänyt. Robottien syrjäyttämät on koulutettu nopeasti uusiin ammatteihin, jotka vaativat yleensä entistä vähemmän mekaanista suorittamista ja entistä enemmän itsenäistä ajattelua. Pankkitoimihenkilötkin ovat automaattipankeista pelkästään innoissaan, onhan heidät luvattu kouluttaa "vaativampiin tehtäviin". Aivotöiden vallatessa alaa, aivoista tulee tuotannontekijöistä tärkein. Työvoiman älykkyys ratkaisee kuka pystyy rakentamaan jäänmurtajan halvimmalla. Älyn merkityksestä esimerkiksi kelpaa Japani. Japanilaisten ÄO-indeksi on kohonnut kolme pistettä toisen maailmansodan jälkeen. Kirillään japanilaiset ovat ohittaneet älykkyydessä USA:n ja Euroopan ja nousseet maailman älykkäimmäksi kansakunnaksi. Käytännössä älykkyys näkyy esimerkiksi siinä, että japanilaiset patentoivat suhteessa kolmekertaa enemmän keksintöjä kuin vaikkapa suomalaiset. Euroopan Japaniksi mainittua Suomea Japanin fiksuus arvattavasti harmittaa. Perään pitäisi päästä. Lahjakkuuksien erikoiskoulutus nousi puheenaiheeksi pääministeri Holkerin ristittyä sen kansakunnan kohtalonkysymykseksi Joensuun puheessaan pari vuotta sitten. Vaikka pääministerille tuli lunta tupaan monelta suunnalta hänet leimattiin elitistiksi ja varmaan fasistiksikin ei lahjakkuuskeskustelu ottanut loppuakseen. Lisää polttoainetta se sai Elinkeinoelämän valtuuskunnan viime syksynä teettämästä kyselystä, joka paljasti opettajien pitävän koulujärjestelmäämme tasapäistävänä ja lahjakkuuksia latistavana. Monella taholla alkoi kiteytyä käsitys, että talouselämä haluaa tuhota tasa-arvoisen koulumme ja tuoda tilalle tehohautomot superaivoille ja riisutut massakoulut rupusakille. EVA-johtaja Jyrki Haikonen ei tietenkään myönnä tuollaista typerää väitettä. "Suomi on pieni valtio jossa on satsattava koko kansaan", hän muistuttaa pyhimysmäisellä vakavuudella. Haikosta harmittaa opettajagallupin saama vinoileva vastaanotto. Hän on huomannut, että lahjakkuudesta on Suomessa sopimatonta puhua. "Kai sen pelätään olevan alkusoittoa tasa-arvoisen pohjoismaisen yhteiskunnan tuholle." Haikonen ei kuitenkaan malta pysyä hiljaa. Lahjakkuus, innovatiivisuus, osaaminen ja koulutus suorastaan kuplivat hänessä odottaen ulospääsyä. "Erottaisin lahjakkuuden innovatiivisuudesta ja visionäärisyydest ä " , Haikonen erottaa. "Suomesta puuttuu luovia ja älykkäitä stevejobseja (Appien perustaja), me olemme laiskanpulskeaa ja tasapaksua kansaa." Haikonen tietää, että kiristyneessä kilpailutilanteessa satsataan kaikkialla nyt lahjakkuuden käyttöönottoon. Sosialististenkin maiden on ikäväkseen pakko vapauttaa ihmiset saadakseen heidän aivonsa valtiolle. "On syntymässä globaalinen kulttuuri, johon älykkyyttä haetaan kilpailukeinona", Haikonen selventää. EVA ei Haikosen mukaan kuitenkaan ole vaatimassa lahjakkaiden erityiskouluja, ei ainakaan ennen kuin on pakko. "Markkinamekanismissa täytyy katsoa mitä muut tekevät. Jos me ruvetaan jäämään junasta yhteiskunnan on pakko reagoida kehitykseen", Haikonen muistuttaa. Ihmiset ovat kaikki yhtä älykkäitä, keskimäärin. Kansojen, jotujen ja muiden ryhmien älykkyydessä havaitut erot tasoittuvat elintason ja koulutuksen samanlaistuessa. Niinpä irlantilaissiirtolaiset saavuttivat USA: n keskiarvon kolmessa sukupolvessa ja sama kohtalo odottaa joskus mustia. Suomalaisten älykkyyttä ei ole vertailtu kansainvälisesti, mutta Hautamäki arvelee Suomen olevan eurooppalaista keskitasoa. Jos suomalaiset haluavat parantaa suhteellista asemaansa, se on mahdollista koulutusta tehostamalla. Se hinta voi kuitenkin olla hyötyä suurempi, sillä älykkyys ei suinkaan ole ainoa henkisen pääoman valuutoistaAmerikkalaisissa tutkimuksissa on havaittu liian älykkyyden olevan yritysjohtajalle haitaksi, koska ideat eivät mene perille ja kommunikaatiokyky kärsii. Asiaa tuntevat väittävätkin menestyksen reseptiksi riittävää älykkyyttä ja hyvää kommunikaatiokykyä. Alle 120:n ÄO:lla tie huipulle käy liian jyrkäksi, mutta kunhan riittävä pohja löytyy, ratkaisevaksi tulevat motivaatio, keskittyminen ja opitut taidot." "Yhteistyökyky, kielitaito, paineensietokyky, muiden kulttuurien ja ihmisten näkökulmien ymmärtäminen, sellaiset asiat ovat älykkyyttä tärkeämpiä huipulle mentäessä'', kertoo älykkyystutkija Jarkko Hautamäki. Älykkyys ja luovuus eivät kuitenkaan korreloi mitenkään ja älykkyys ja sosiaalisuus suorastaan negatiivisesti. Testien mukaan maailma on täynnä tyhmiä taiteilijoita ja älykköjä, jotka ovat ihmisinä täysin sietämättömiä. Mensan jäseniä Tampereen yliopistossa tutkinut Harri Rinne on huomannut, että älykkäillä ihmisillä on usein vaikeuksia itsensä ja muiden kanssa. Vaikka ongelmanratkaisu onnistuu asiakysymyksissä, ihmissuhteissa tulee seinä vastaan. Älykkäät ovat yksinäisempiä ja tyytymättömämpiä elämäänsä kuin ihmiset keskimäärin. Vaikka älykkäät menestyvät elämässä ja varsinkin koulussa, tunnetaan paljon tarinoita superaivoista, jotka eivät ole saaneet aikaan yhtään mitään. Takavuosina Hymy-lehden ja Mensan testeissä Suomen älykkäimmäksi valikoitu mies tykkäsi lukea kotisohvalla sarjakuvia, eikä haastattelijakaan tahtonut saada hänestä irti yhtään järkevää sanaa. Traaginen oli myös amerikkalaisen huippuaivon William Sidisin kohtalo. Sidisin ÄO arvioitiin 300:n hujakoille, korkein jota koskaan on yritetty mitata. Hän oppi latinan kaksivuotiaana, kreikan kolmivuotiaana ja runsaat 40 kieltä aikuisikään mennessä, muttei koskaan naimaan, käymään kylvyssä tai vaihtamaan vaatteita. Sidis kuoli 46vuotiaana Bostonin sivukujilla. Hautamäki ei usko Suomessa olevan enää kovin paljon tyhjäkäytössä olevia kykyjä. Sosiaaliryhmä vaikuttaa opiskelujen jatkamiseen vähemmän kuin kilpailijamaissa, eikä homogeenisesta yhteiskunnasta löydy katveeseen jääneitä ryhmiä USA:n mustien malliin. Tärkein hyödyntämätön alue on Hautamäen mukaan naiset, joilla riittää myös eurooppalaistumisessa tarvittavaa kielitaitoa ja sosiaalista herkkyyttä. Sen on valtiovaltakin huomannut. Naisten resurssien tehokas hyödyntäminen on kirjattu tasa-arvolain perusteisiin. Lahjakkuudesta puhutaan paljon, mutta tiedetään vähän. Siksi lahakkuuskeskustelu tahtoo helposti sortua esimerkiksi Harri Holkerin koulumenestyksen analysoimiseksi. Lahjakkuuden voi määritellä vain nurinpäin: ne jotka menestyvät lienevät lahjakkaita. Niinpä Holkerinkin täytyy olla jollain tavalla lahjakas, onhan hän noussut toijalalaisen poliisin pojasta pääministeriksi. Sen sijaan Holkerin ei tarvitse olla älykäs. Hänellä voi olla jokin muu jenkkitutkijoiden määrittelemistä erityiskyvyistä, jotka ovat yleinen älykkyys, erityinen opiskelukyky, luova ja tuottoisa ajattelukyky, johtamiskyky, taiteellinen lahjakkuus ja psykomotorinen lahjakkuus. Pelkkä älykkyys vie harvoin hyviin tuloksiin, siitäkin löytyy politiikasta esimerkkejä. Valtionvarainministeri Liikanen on kaikkien mielestä hyvin älykäs, mutta hänen verouudistuksensa yhtä yksimielisesti epäonnistunut. Äly ei riitä, on osattava sovitella ja ottaa muiden kannat huomioon. Lahjakkuudesta puhutaan Suomessa leinolaiseen "Kel aarre on, se aarteen kätkeköön" -henkeen. Mensan jäsenistä harva haluaa esiintyä julkisuudessa, eikä ÄO:LLa kerskailu kuulu hyviin tapoihin, kuten esimerkiksi USA:ssa. Japanissa on erikoisopetusta lahjakkaille kaksivuotiaille ja USA:ssakin sylivauvoille tankataan ensyklopedioita. Mensan puheenjohtaja Osmo Ranta esittelee järjestön saamaa esitettä Ranskassa järjestetävästä älykkäiden nuorten kesäleiristä, jonka kynnys-ÄO on 140. Viime vuonna perustettiin Hollannissa Euroopean Council of High Ability, joka on erikoistunut lahjakkuustutkimukseen. On selvää, että Euroopan yhdentyessä paineet lahjakkaiden tehokkaampaan koulutukseen kasvavat myös Suomessa. Siitä ovat Holkerin ja EVA:n keskustelun avaukset olleet selviä merkkejä. Rintamalinja ei jatkossa muodostunekaan tasa-arvon kannattajien ja lahjakkuuksien valmentajien väliin; lahjakkuuksien tehokas hyödyntäminen oli yksi Euroopan yhdentymisen kummilahjoista, joita ei käy torjuminen. Sen sijaan väittelyä tullaan käymään siitä, pystyykö nykyinen koulujärjestelmä tyydyttämään lahjakkaiden tarpeet vai tarvitaanko erikoisluokkia tai peräti erikoiskouluja. Aluksi ryhmätöiden projektien ja kerhojen lisääminen varmaankin riittää. Kouluhallituksella on jo valmiit suunnitelmat uuden prosessuaalisen tietokäsityksen esittelemiseksi 1990-luvulla. Pian kilpailu kuitenkin kiristyy edelleen ja lahjakkaista on pakko puristaa irti vieläkin enemmän. Mikä voi silloin estää japanilaisen hautomalaitoksen leviämisen Suomeenkin? Ainoastaan se, että yksipuolisesti älylliseen suorittamiseen perustuvat yhteiskunta osoittautuu tehottomammaksi kuin sellainen, jossa korostetaan sosiaalisuutta, empaattisuutta, kommunikaatiota ja huumoria. Järkikin sanoo, että niin tulee käymään.
14 *UMOHTAMIA)EN." ODöTgU-AAJN) U. kYMME^M VUOTTA. ZLokuvA *Loyp&TXXH H JA ^vLklSTgTAAAJ 5UUR£-LLA TotfitfAU-A : ty£5Tfä\Tm oio VALfid \J* K ui/V
15 v a l i o k u n n a t & järjestöt PÖRSSI RY. Tiedustelutilaisuus valmistuville. 5.4. 1989 klo 17.00 Priimuksessa. Tuula Peura (SEFE): — Työnhaku ja työsopimukset — Ekonomit työelämässä, näkymiä 2000 -luvulle Leena Pallaskari-Ikonen (Odeco:) — Henkilöstövalinnat ja testaukset. ILLAN PÄÄTEEMA: Työelämän vaatimukset ekonomeille nyt ja tulevaisuudessa. KOHDERYHMÄ: Vastavalmistuneet tai valmistumassa olevat ekonomit. Mukaan mahtuu 50 opiskelijaa, sitovat ilmoittautumiset viim. 30.03.1989 MaB:n 3. kerros ilmoitustaululle. HUOM. Uusi, uljas Pörssikurssi on ilmestynyt. ilmoituksia LOOPPI RY. Yllätys yllätys, kyllä se vuosikokous järjestetäänkin, vaikka moni toisin luuli. Torstai 30.3. kello 14.00 kokoonnumme omalle laitoksellemme ja uusi hallitus valitaan ja silleen. On jo aikain. Be there, sillä tämä on virallinen kutsu. Jyväskylän Tutkijanaiset ry. Sääntömääräinen kevätkokous pidetään maanantaina 3.4.1989 Lozzin kerhohuoneessa alkaen klo 17.00. Kokouksessa käsitellään sääntömääräisten kevätkokousasioiden lisäksi loppukevään ja ensi syksyn toimintaa. Kevään viimeisen, Eeva KriekToivasen, Studia Generalia-luennon jälkeen 3.4.1989 pidetään keskustelutilaisuus. ENSI-ILTA PERJANTAINA Leningrad Cowboys Go America MAHI PELLONPÄÄ KARI VÄÄNÄNEN MATO VALTONEN SAKKE JÄRVENPÄÄ HEIKKI KESKINEN PIMME KORHONEN SAKARI KUOSMANEN PUKA OINONEN SILU SEPPÄLÄ MAURI SUMEN PEKKA VIRTANEN sekä NICKYTESCO ROAD-MOVIE URALILTA MEKSIKOON. SISÄLTÄÄ KAIKEN OLEELLISEN. JÄRKYTTÄVÄ DRAAMA! VILLEALFA Ohjaus: AKI KAURISMÄKI FINNKINO «nummi ui mu ui limuun TULOSSA! 7 OSCARIN EHDOKAS! 1964. KUN AMERIKKA OLI SODASSA ITSEÄÄN VASTAAN GENE NIUEM HACKMAN DAFOE lAi ALAN PARKER Filnr I MISSISSIPPI P A L A A l f s ' BURNINET MFINNKINO J ^ B **WM H i m i i i m n m i r f ms • • • • • • • • • • • • HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla o p i s k e l i j a a l e n n u s . OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Kulttuurivaliokunnan kokous tiistaina 21.3. kello 19.30 Ilokivessä. JYT Hirviöt, kasvatusnäytelmä esitetään YO-talolla 29.3. ja 31.3. klo 19.00. Sen jälkeen Hirviöt matkustavat Äänekoskelle Keski-Suomen Läänin harrastajateatteri katselmukseen. 1.—2.4. Joitakin teatterikärpäsen puremia saattaa mahtua mukaan. Äänekoskella vapaa pääsy. Hyvää pääsiäistä. Sosiaalivaliokunta Valiokunta kokoontuu seuraavan kerran Kortepohjan ylioppilaskylän B-talon saunassa 29.3. Asioina mm. toimeentulotempaus. Torstaina 30.3. klo 11—14 sosiaalivaliokunta tarjoaa Alvarin aukiolla ilmaista soppaa kaikille opintolainen korkojen kyöhdyttämille opiskelijoille. Kyseessä on muissakin opiskelukaupungeissa toteutettava toimeentulotempaus, jolla pyritään kiinnittämään huomiota opiskelijoiden toimeentuloongelmiin. Tempauksen järjestelyistä kiinnostuneet ovat tervetulleita suunnitteiusaunaan Kortepohjan B-taloon 29.3. klo 18.00 Dumppi ry Pikkuvappubileet 27.4. kello 19.00 Ilokiven yläkerta. Teema: Heuriger Wein-maistiaiset. Dumpin sisäinen squashturnaus pidetään huhtikuussa. Tarkempia tietoja ja alustavat ilmoittautumiset ilmoitustaululla. Dumpin logokisan voitti Heli Pirkkalainen. Onnea ja rahaa voittajalle. LI LI m ia a i matkatoimisto Jyväskj§psa Puh. (941)617 m Kauppakatu I2r® Travela V I E P I T K Ä L L E yo-talolla tapahtuu Ke 22.3. Buddy Hölly -ilta, muualta lehdestä lisää tietoa. Su 26.3. Bullworkers Pääsiäissunnuntain parasta ohjelmaa, tarjolla on kolme settiä, instrumentaali, sekä solisteiden Niko Ahvonen ja Saara Soisalo keralla. Ke 29.3. Hearthill Levystystauon jälkeen jälleen tien päällä ja myös Ilokivessä. Hearthillille viime vuosi oli yhtä juhlaa, tänä vuonna bändin pitäisi tulla toimeen jo omillaan. To 30.3. Paladins USA Blues Live! esittelee hieman tuntemattomamman amerikkalaistrion, joka soittaa menomusaa ei turhan perinteiseen bluestyyliin nojaten. To 6. — La 8.4. Jyrock '89 Kolmen illan aikana esitellään lähes kaksikymmentä yhtyettä, torstaina paikallisia nimiä, perjantaina Visitors (Ranska), Faff-Bey, Garbagemen, Rock, Psychoplasma, Avo Heyskanen, Loputkin Loat, lisäykset mahdollisia. Lauantaina 8.4. Avia (CCCP), Good Evening Manchester, Boots, Jukebox, The Mies, Noise In Dirt ja Riivattu Kissa, lisäykset myös mahdollisia. Jyrockin liput ovat 100 mk/2 iltaa, 60 mk/ilta, torstai maksaa noin 10 mk. Ennakkomyynti tuttuun tapaan City-musiikista ja kampus-kirjasta. Postiennakkoliput ja lisätiedot puh.nrosta215 189. BULLVVORKERS VESSA SU 26.3. ILOKIJyväskylän yliopiston ylioppilaskunta järjestää keskustelutilaisuuden aiheesta GRADUNTEKEMISEN ONGELMAT JA JATKO-OPINTOJEN ALOITTAMINEN Tilaisuus koostuu tiedekuntien puheenvuoroista (gradujen vaatimukset, ohjaus, ongelmat, jatko-opintojen järjestely), opiskelijapuheenvuoroista ja yleiskeskustelusta. Aika: tiistai 4.4.89 klo 13, paikkana Villa Ranan Paulaharjun sali. Keskustelutilaisuuteen ovat tervetulleita sekä opettajat että opiskelijat. Lisätietoja: korkeakoulupoliittinen sihteeri Outi Kinttula puh. 617 297 A Tribute to Buddy Hölly Vanha hunajakurkku ja välistä raju rokkarikin Buddy Hölly, otti sitten ja kuoli — nimittäin tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Tänään herran muistoa tahdotaan kunnioittaa kunnon pippaloin. Ilokivessä tullaan kokemaan ainutlaatuisia hetkiä kun lavalle nousee 22-pistepirkko vartavasten tätä iltaa laaditulla ohjelmistollaan, joka käsittää Buddyn biisien lisäksi myös kohtalotoverinsa, Richie Vaiensin, tuotantoa pistepirkkomaisesti versioituina. Molemmat popparithan saivat traagisesti surmansa lento-onnettomuudessa kolkyt vuotta sitten. Support aktina pirkoille on saatu hankittua eräs paikallinen superkuuluisuus, jonka nimeä emme vielä tahdo teille paljastaa. Mahdollisesti bileissä nähdään myös Höllyn elämänkerrallinen elokuva, The Buddy Hölly Story. Tiskijukkana toimiva Buddy Bop vääntää levylautaselta asiaankuuluvasti aikakauden ikivihreitä. Tilaisuuden luonteesta johtuen silmälasipäiset juhlijat saavat lunastaa pääsylippunsa ovelta viiden markan alennuksella. Tilaisuus radioidaan joten clap loud you might hear yourself on radio!!! Maineteon takana seisoo tietenkin JYY-kulttuuri NYT INSTRUN PEHMOLINSSIT 490,VAIHTAESSASI PIILOLINSSIT 4 pari INSTRUMENTARIUM Jyväskylä : Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 11—13 p. 618775 m JYVÄSKYLÄN KAUPUNGIN TEATTERI Hannu Salama SE T A V A L L I N E N T A R I N A Ohjaus Sirkku Peltola vier. Musiikki Miljoonasade. Liput "puh.294 99u\ 294991 Opiskelijalippuja myös ennakkoon. HIUSTEN SAVYTYS KUULUU r YHTENÄ OSANA KAUNIISEEN MA HYVÄÄN LOPPUTULOKSEEN Isännäntie 1, 40740 Jyväskylä (941) 252 415 KÄYTÄMME HOITAVIA GO«-C>VVEL_L tuotteita LIIKE AVOINNA MA—PE 9 . — 1 8 . RYHMAMATKAT RÄÄTÄLINTYÖNÄ Kun suunnittelet opintomatkaa ekskursiota kaukomatkaa Amerikanmatkaa kokousmatkaa kesän seuramatkaa pelimatkaa tai yleensä mitä tahansa ryhmämatkaa OTA AINA ENSIN YHTEYTTÄ TRAVELAAN! TEEMME MATKASUUNNITELMISTASI TOTTA! Muista, Travelan opiskelija-alennukset sopivat myös ryhmämatkalaisille! Ota y h t e y t t ä ! TRAVELAN RYHMAMATKAT ASIANTUNTEVAA , PALVELUA ALUSTA LOPPUUN. Travela M U K A V I A K O K E M U K S I A IIIIMSKI Munnerhcimmuc f. puh (<XI) 624 IIII. III.ISISKI Porlhumu. Hallituskulu II—IS ICKkC llanurnkutu 14. puh 1921) .1.17 im TA MPIKI Immmikirkimkulu 36. puh. Mli MH V< ./>'l ISA. R l Kauppakatu 12. puh. mi Ml W (H I (' Pukkahunruviikutu H. puh "Mli 222 1211
^ 16 " U l o s m u t a k u o n o , j a j o k a lakupelle, j o t a v i i d a k o s s a o n grillannut helle, tää m a a o n s u o m a l a i s t e n , R y y n ä s t e n j a H o r t t a n a i s t e n . Täällä k u n n o n hiki o n miehen deodorantti j a j o k a j ä t k ä melkein kuin I s o n t a l o n A n t t i . ellei p u h e a u t a , niin p u u k k o j u m a l a u t a ! Emil v o n Retee Euroopan omistajat SUSANNA SÄRKKÄ " M i t ä suurempi m i e s , sitä p i e n e m m ä t m u n a t . T ä m ä m a a i l m a o n pienten j a vikkelien se k o r u t o n t a k e r t o m a a o n k i k k e l i e n . " Emil v o n Retee Suomen Ylioppilaslehti haastoi väittelyyn nykysuomalaisen elämäntavan ääripäiden edustajat. Kunnon juntiksi otettiin Irwinin renttulaulujen sanoittaja Emil von Retee ja eurokeikariksi Citypressin toimitusjohtaja Lauri Nykopp. Valkoiset ja punaiset, suomenruotsalainen eliitti ja suomensuomalainen rahvas, Aja B-kansalaiset, cityt ja böndet: keskustelu aloitettiin pohtimalla mitä on suomalaisuus. Von Retee riimittää lauluja tavallisille työtätekeville suomalaisille, joilla herraviha on edelleen syvässä, jotka ovat kateellisia napurilleen ja ottavat kunnon kännin pari kertaa viikossa. Nykopp sanoo tekevänsä City-lehteä perustaltaan aivan samanlaisille suomalaisille. "Ehkä he ovat vain vähän nuorempia, kasvaneet vähän paremmissa oloissa ja päässeet matkustamaan hiukan enemmän. He kuvittelevat olevansa kansainvälisiä ja urbaaneja, koska se on muotia." "Kun vertaa lukijatutkimuksiamme parin vuoden takaisiin, niin hämmästyneenä huomaan, että yhä useampi lukijamme luulee, jostain käsittämättömästä syystä, pystyvänsä itse vaikuttamaan omaan elämäänsä. Harhaa, harhaa", Nykopp sanoo. Retee yhtyy: "Todellakin harhaa. Vaihtoehtoja ei ole. Jos haluamme säilyttää elintasomme meidän on pakko mennä yhdentyvään Eurooppaan mukaan. Muutama miljoona ihmistä ei voi päättää, mihin suuntaan kauppavirrat kulkevat. Eikä sitä päätä edes Mauno Koivisto vaan suuryritykset ja pankit, jotka meitä tosiasiassa johtavat". "Tämä maa ei pysty elättämään viittä miljoonaa Linkolaa", hän jatkaa. Eurooppalaisuus on vapautta. Suomessa holhotaan liikaa ja naurettavat säännökset tekevät ihmisten olon turhan takia ikäväksi. City-lehden, joka auttaa elämään hyvin Helsingissä, toimitusjohtaja yltyy kehumaan julkaisuaan, joka on harrastanut tutkivaa journalismia ja selvittänyt miksi ravintolat eivät ole täällä pitempään auki. Kello on onneksi vasta kahdeksan illalla. Emil von Retee (o.s. Vexi Salmi) ja Lauri Nykopp (o.s. Lauri Toivinen) tilaavat lisää olutta. Kahvia ja calvadosta ei pöydässä näy, vaikka istumme Retee-Salmen ehdotuksesta Helsingin ensimmäisessä aitoeurooppalaisessa kahvilassa. "Täällä ei saa edes leipuri pistää omaa uuniaan lämpenemään paria tuntia aikaisemmin, jotta ihmiset saisivat aamulla tuoretta leipää. Ja jos kuppilan ruokalistalla on kinkkusämpylä, niin asiakas ei voi saada juustosämpylää. Täällä ihmiset on opetettu tuijottamaan sokeasti sääntöihin", Retee-Salmi sanoo. Nykopp-Toivinen analysoi terävästi: "Lain liika kunnioitus ja auktoriteettien kumarrus on tsaarinajan perintöä". Saipit irti i k k u n o i s t a Retee-Salmi: "Ei kansallisuusaate ole ikuinen. Kun mennään 1500 vuotta ajassa taaksepäin me tapeltiin täällä reviireistä ja elettiin heimoissa. Hämäläiset olivat hämäläisiä, savolaiset savolaisia. Sitten jossain vaiheessa me alettiin olla yksi kansa. Tilanne voi muuttua jälleen." Nykopp-Toivinen nyökkää ja muistuttaa siitä, millainen Eurooppa oli vain 150 vuotta sitten. Retee-Salmi jatkaa: "Ei suomalaiset ole mitenkään välttämättömiä maailmankaikkeuden kannalta. Mikä meissä on muka niin ihmeellistä, että se pitää vängenväellä säilyttää? Kansallisuusaate on vain Hegelin kylvämä pahan siemen, josta monet sodat ja itsekkäät ajatukset ovat kumunneet." "Ihmiset puolustavat omaa aluettaan, koska uusi koetaan pelottavaksi. Ja mitä vähemmän tiedetään sen enemmän vastustetaan. Siirtolaisten tai pakolaisten vastustajat ovat alempaa sakkia, vähän koulutettuja. Ihan kuin äitini, joka pelkäsi mustalaisia". Nykopp-Toivinen: "Jos City-lehdellä on jokin historiallinen tehtävä, niin se on auttaa nykyistä sukupolvea selviytymään tästä väistämättömästä rakennemuutoksesta. Nopeutamme eurooppalaisen maailmankuvan sopeuttamista Suomeen". Retee-Salmi: "Perustaisivat vain kiinalaisia ravintoloita Kuhmoonkin, että oppisivat syömään siellä muutakin kuin läskisoosia". Toivinen-Nykoppin mielestä kaikkea omaa ei kuitenkaan moniarvoisuuden takaamiseksi saisi tuhota. Hän julistaa lihapullat ja läskisoosin kansallisiksi arvoiksi, jotka on ehdottomasti säilytettävä. "Historia ei saa toistua. On kansallinen häpeä, että Työmies-tupakan valmistus lakkautettiin", puhisee Toivinen-Nykopp ja sytyttää jälleen Camelin. "Hyvä on. Meidän on aika tunnustaa juuremme. Sillä tilastot sen kertovat. Todennäköisyys, että sinä, lukija et ole paljasjalkainen stadilainen, on yli 50 prosenttia." Toivinen-Nykoppin lausunnot rohkaisevat Salmi-Reteetä heittämään kriittisen kommentin. "Sitä en hyväksy, jos citykulttuuri on kerskakulutusta ja kalliin pintamuodin seuraamista". Toivinen-Nykopp todistaa puheet cityihmisten sairaalloisesta kulutusvietistä vääriksi esitelmällä paitaansa, joka on Seppälästä. Hän kertoo ostavansa tennisshortsinsakin aina sieltä, koska ei halua, että niissä olisi kirjainyhdistelmä Adidas. Miehet riemastuvat huomatessaan yhä uusia yhteisiä piirteitä. Kumpikin on ostanut pikkutakkinsa Kuusiselta! O l k a a m m e itämaisia Salmi-Retee vilkaisee huolestuneena kelloa. On tullut luvatuksi vaimolle olla ihmisten aikoihin kotona. Hän tilaa vielä kierroksen. Puhe siirtyy vaatteista taas syvemmälle ihmiseen. Salmi-Retee hämmästyttää jälleen ja kysyy, onko eurooppalainen kulttuuri säästämisen arvoista. Sehän on vähemmistöjen herrakulttuuri, joka on aina riistänyt muita. Sellainen kulttuuri ei voi elää vaan se sortuu omaan mahdottomuuteensa. Toivinen-Nykopp riemastuu: "Juuri niin. Kristinuskoon nojaava eurooppalainen kulttuuri on kuluttanut itsensä tyhjäksi. Se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi". Herrat huomaavat kummatkin olevansa itämaisen filosofian innokkaita harrastajia. Katseet tulisi kääntää Euroopan sijasta itään, sillä sieltä nousee uusi maailmankulttuuri. "Sen sijaan että olisime eurooppalaisia, meidän pitää olla itämaisia", Toivinen-Nykopp hihkuu. City-lehden maaliskuun ensimmäisessä numerossa olikin laaja artikkeli japanilaisista tietokoneista. "Kun maailma muuttuu, tarvitaan esikuvia, joiden perässä hiihtää, uusia sventuuvia". "Tässä paljastuu jälleen kerran se, että ennakkokäsitykset ovat pinnallisia ja siksi usein vääriä. Vexi ja minä emme olekaan suomalaisia tai eurooppalaisia vaan ennemminkin itämaisia", Toivinen-Nykopp valaisee. Salmikin miettii ja huomaa, että hänen yhtiönsä on vienyt eniten levyjä juuri Japaniin. Japanilaiset ovat samanlaista mollikansaa kuin mekin. Masennukseen ja itsemurhiin taipuvaisia, mutta toisaalta niissä elää samuraihenki, joka saa ne taistelemaan ja tekemään maastaan idän ihmeen. H a k k a a päälle Vanhat nyrkkeilijät alkavat todenteolla syttyä. "Samuraihenki, siinä se on. Kaikki tai ei mitään. Meillä suomalaisilla ei ole vanhoja perinteitä ja arvoja painolasteinaan kuten keskieurooppalaisilla. Voimme ottaa riskejä, kun ei ole menetettävää. Meidän liike-elämämme menee jo nyt hirveän kovaa kansainvälisille markkinoille. Panokset ovat kovat ja vaatimustaso on korkealla", Toivinen sanoo ja jatkaa: "Suomalaisuuteen kuuluu juuri se, että täytyy aina mennä sinne missä skaba on pahin. Ei riitä, että menestyy kotimaassaan. Olipa kyse sitten urheilusta, muotoilusta tai yhtä hyvin kolmekymmentävuotisesta sodasta. Suomalaiset ovat aina olleet kovimpia tappajia ja ajatellaanpa vain meidän upeata urheiluhistoriaamme". "Vaikka kansainvälistymme, niin tarvitsemme lujan kansallisen kulttuurin henkiseksi pohjaksemme. Onneksi suomalaisilla on mahtavaa kulttuuritahtoa. Krista Mikkolan taulut esimerkiksi myytiin hetkessä loppuun. Galleriat ovat nykyisin täynnä väkeä joka ilta." Toivinen huikkaa väliin, että taulu ei ole edes hyvä sijoitus. "Tuskin on monia muita maita, joissa kansan sivistystaso on korkeampi kuin Suomessa. Menepä kysymään ranskalaiselta maanviljelijältä missä on Suomi, niin et saa vastausta. Mutta kyllä suomalainen juntti Lannevedeltä osaa luetella Ranskan kaupunkeja. Cygnaeus teki hienon työn", Salmi vaahtoaa. "Me olemme yksi vanhimpia Euroopan elossa olevia kansoja. Olisi vain uskottava, että me ollaan vahvoja. Ei me vastattaisi kymmentä ryssää tai viittä vietnamilaista, mutta turhasta alemmuudesta on päästävä. Meidän ei tarvitse lähteä hattu kourassa tuonne ulos vaan ollaan ylpeitä siitä, mitä olemme", jatkaa Salmi uhoaan. Tupakansavu sankkenee ja tuopit täytetään. Miehet yltyvät ylistämään suomalaista humppaa. Ranskalaiset chansonit ovat silkkaa hiiren vikinää sen rinnalla. Valomerkkiin on vielä aikaa Salmi-Toivinen, suomalainen mies, sopertaa jo elämänsä tiliä. Suhdettaan naisiin ja sellaista. V