JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 25. maaliskuuta 1986, 26. vuosikerta, n:o 6.
2 Nuukuuden puolesta Kuluvan vuoden alussa sai JYY uuden valiokunnan. Ympäristövaliokunnan toimialaan kuuluvat niin luonnonympäristöön kuin rakennettuun miljööseenkin liittyvät probleemat. Valiokunta näkee tehtäväkseen myös ympäristöä ja luonnonvaroja säästävän elämäntavan propagoimisen. Estelle-laivaprojektiin osallistuminen, Nuukuuspäivä ja Kampuksen viheralueprojektin seuranta ovat ympäristövaliokunnan suurimmat hankkeet tänä keväänä. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Ari Heikkinen vaikuttaa tyytyväiseltä tähänastiseen työskentelyyn: aktiivijäseniä oli viitisentoista, kolme projektia on käynnistynyt ja valtakunnallisia suhteita ollaan luomassa. Ympäristöryhmiä on syntynyt muillekin tärkeimmille korkeakoulupaikkakunnille, ja tällä hetkellä pohditaan mielekkäimpiä yhteistyömuotoja. Kaksi valiokunnan projekteista onkin valtakunnallisia. Nuukuuspäivää vietetään joissakin yliopistokaupungeissa 16. huhtikuuta. Jyväskylässä voivat ihmist tuoda ylimääräiseksi kokemiaan tavaroita Kortepohjaan ja Talolle, mistä tarvitsevat voivat niitä sitten korvauksetta hakea. Nuukuuspäivänä pidetään myös Kirpputori ja illalla on Talolla bailut, joiden tuotto käytetään Estelle-laivan varustamiseen. Nuukuuspäivän tavoitteena on vauhdittaa jäteraaka-aineen kierrätystä ja sitä suosivia asenteita ja lainsäädäntöä. Tämänvuotinen päätavoite on uusiopaperin käytön edistäminen. Tekeillä on mm. adressi suomalaisen uusiopaperitehtaan perustamiseksi. Estelle Estelle-laivan ottamista ympäristövaliokunnan kohteeksi on kritisoitu: eikö projekti kuuluisi muistakin kehy-asioista huolehtivalle ulkoasiainvaliokunnalle. Heikkisen mukaan laivaprojekti edistää samoja pehmeitä ja ympäristöä säästäviä arvoja, jotka ovat valiokunnan muunkin toiminnan taustalla, joten mitään toimialaongelmaa ei asiassa ole. Estelle? Laiva on rakennettu Emdenissä Saksassa 1922 purjetroolariksi. Myöhemmin alus on muutettu dieselkäyttöiseksi. mutta lähitulevaisuudessa sen pitäisi jälleen muuttuman purjealukseksi. Joukko Uusi Tuuli yhdistyksen ympärille ryhmittyneitä kehy-aktiiveja näet aikoo ryhtyä kuljettamaan purkilla Suomesta kerättyä tavaraa Afrikkaan, josta puolestaan tuodaan ilman välikäsiä tuotteita Suomen markkinoille. Laivaa varustetaan talkooperiaatteella ja voittoa tuottamattomat osakkeet ovat myynnissä. Mitä JYY voisi asian eteen tehdä? Kuten arvata saattaa, uusi varustamo ei suinkaan kylve rahassa, joten ylioppilaskunta voisi maksaa joitakin erääntyneitä laskuja. Tamperelaiset osoittivat aktiivisuuttaan palkkaamalla projektisihteerin huolehtimaan Estelle-hankkeesta. JYY:n osallistumista palkkakustannuksiin tuskin paheksuttaisi. Tärkeintä projektille on luonnollisesti työvoiman saanti. Talkooryhmän kokoaminen on luonnollisesti ensimmäinen hanke, mutta Heikkisen mukaan JYY voisi harkita myös kesätyöntekijän palkkaamista Estellelle. Valiokunta aikoo myös ehdottaa, että ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet luopuvat kokouspalkkioistaan . laivaprojektin hyväksi. Hullun hommaa? Ehkä, mutta tuloksena on todennäköisesti muutakin kuin metrikaupalla julkilausumatekstiä. Viheralueet Biologian opiskelija Tapio Koistinaho vetää valiokunnan "viherrystyöryhmää". Porukan tarkoituksena on seurata, kuinka Jyväskylän viheraluepuutarhasuunnitelmaa Kampuksen osalta toteutetaan, ja puuttua asiaan, jos ympäristövahinkoja on vaarassa syntyä. Viheraluepuutarhasuunnitelmassa on Kampuksella kolme pääkohdetta: vanha kampus. Mattilanniemi ja Ylistönmäki. Kampusalueella on tarkoitus silyttää vanha puistomiljöö mahdollisimman tarkkaan ennallaan. Mattilanniemestä puolestaan halutuaan kaupunkimaisen vihersuunnittelun mallikappale. Ylistönmäellä on harvinaisia luonnontilassa olevia ympäristöjä, joten alue pitäisi sellaisena säilyttääkin. Suunnitelmahan on toteutumassa, joten miksi koko työryhmä? Koistinahon mukaan työryhmän tehtävänä on projektin "kriittinen seuranta". Kritisoitavaa voi ilmaantua, jos esimerkiksi matkailulliset näkökohdat alkavat painaa liiaksi viheraluesuunnitelman toteutuksessa. Samoin Ylistönmäelle suunniteltu makean veden akvaario saattaa olla maisemallisesti ongemallinen, onhan Jyväsjärven ympäristö jo nyt lähes umpeen rakennettu. Myös uusien kasvilajien valinnassa on syytä olla tarkkana, etteivät vanhat kokonaisuudet rikkoudu. Toinen toimintasuunta on biologian laitos. Nykyisellään laitos ei näet pysty käyttämään hyväkseen toteutuvaa viheraluesuunnitelmaa, joten laitoksen olisi syytä luoda kursseja jotka kykenevät hyödyntämään hanketta. Ylistönmäelle tuleva rakennettu miljöö on herättänyt niin ikään valiokunnan kiinnostusta. Valiokunta ja liikuntasihteeri laativat JYY:n nimissä esityksen, jonka mukaan Ylistönmäelle tulisi saada suunniteltua enemmän liikuntaja sosiaalisia tiloja. Uudisrakennusalue sijaitsee melko kaukana Liikunnalta ja yliopiston liikuntatilojen tarve lisääntyy jatkuvasti, joten alueelle tulisi saada liikuntasali, kaksi kössihallia. kuntosali sekä varastoja peseytymistiloja. Hallintojohtaja Hukkinen suhtautui kuulemma penseähkösti ehdotukseen. n n n Jyväskyläläisessä opiskelijaelämässä on aktiivisuutta perinteisesti osoitettu lähinnä verbaalisilla suorituksilla, mutta pahimman sivistyshössötyksen laannuttua näyttäisi taas myös tekeminen kiinnostavan opiskelijamassoja. Jyväskylässä on perinteisesti oltu melko passiivisia ympäristökysymyksissä, joten toivoa sopii, että uusi valiokunta saa liikettä aikaan myös Kampuksen ulkopuolella. Valiokunnan puheenjohtaja ei lähtenyt spekuloimaan tulevilla projekteilla, mutta sihteeri Kaisu Pöyliö toivoi, että rakennettu ympäristö saisi nykyistä enemmän ja laajemmin kiinnostusta osakseen. Ympäristövaliokunta on avoin kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. MK Hammashuolto halpeni YTHS:n opiskelijoilta perimä hammashoitomaksu aleni todellakin 1. 1. 86 lukien 55 markasta 20 markkaan käynniltä. Maksun alenemisen teki mahdolliseksi se, että Kansaneläkelaitos ryhtyi tukemaan sairausvakuutusvaroin vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneiden hammashuoltoa. Se maksaa 60 % näiden opiskelijoiden aiheuttamista hammashuollon nettomenoista (kokonaismenoista vähennetään ensin opiskelijoilta perityt hammashoitomaksut). Korvaus ei koske oikomishoitoa eikä proteettista hoitoa. YTHS perii hammashoitomaksun saman suuruisena kaikilta opiskelijoilta ikään tai hoitomuotoon katsomatta. Tämä oli myös opiskelijaedustajien kanta säätiön valtuuskunnassa. JYY:n hallitus julistaa haettavaksi JYY 86—87 -kalenterin Vastaavan toimittajan paikan. Kalenteri tehdään projektityönä ja sen tulisi olla valmis heinäelokuun vaihteessa. Palkkana sopimuspalkka. Tehtävään valittavalta edellytämme näkemystä kalenterityyppisen julkaisun suunnittelemiseen ja tekemiseen, esteettistä silmää, mielellään kokemusta vastaavantyypisten tehtävien hoitamisesta ja JYY.n tuntemusta. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset liitteineen tulee toimittaa 8. 4. -86 klo 15.00 mennessä JYY:n keskustoimistoon osoitettuna pääsihteerille (os. Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä). Lisätietoja p. 612 509. Jyväskylässä 20. 3. 1986 Kaisu Pöyliö pääsihteeri Kerhoavustukset JYY.n kerhoavustukset julistetaan JYY:n piirissä toimivien harrastuskerhojen sekä aine-ym. järjestöjen haettaviksi. Hakemukset, jotka laaditaan JYY:n keskustoimistosta saataville lomakkeille, tulee jättää ylioppilaskunnan keskustoimistoon, os. KeskussaV raalantie 2. 40600 Jyväskylä viimeistään 15.4. 1986 klo 15.00. Hakemukseen tulee liittää toimintakertomus, tilinpäätös, tilintarkastajien lausunto, toimintasuunnitelma ja talousarvio tai muu kirjallinen selvitys ja uuden hakijan ollessa kyseessä myös yhdistyksen säännöt. Ilmoitamme samalla, että JYY:n projektiavustukset ovat haettavissa koko vuoden. Ensisijaisesti JYY tukee sellaisia projekteja, jotka liittyvät järjestöjen, harrastusym. ryhmien opintotoimintaan. Lisätietoja saa pääsihteeriltä, p. 612 509. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus Matti Tanskanen puheenjohtaja Kaisu Pöyliö pääsihteeri Ylioppilaskunta uusi unkarilaisen Debrecenin yliopiston vastaavan järjestön kanssa solmitun sopimuksen menneenä viikonloppuna. Viralliset suhteet pysyivät ennallaan, stipendiaattivaihto jatkuu, työleirikiintiöitä pienennettiin, mutta vastaavastitiedeja kulttuurivaihtoa lisätään. Kuvassa unkarilaiset vieraamme Imre Szemcsäk ja Katalin Markus. LatvaKarjanmaa SONK:n pääsihteeriksi JYY:n sosiaalisihteeri Raija Latva-Karjanmaa valittiin viime viikonloppuna SONK:n (Sosialidemokraattisen opiskelijanuorison keskusliitto) pääsihteeriksi. Uusi pääsihteeri aloittaa työt 1. kesäkuuta.
3 Uskontunnustus (Otteita Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta) Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss' ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell" on Jumalakin. Oi, antaos Herra sa auringon, mulle armosi kultaiset kielet, min soittaisin laulua sovinnon, ett' yhtenen sais eri mielet. Ei tuomitse se, joka ymmärtää. Mut laulukin syömiä selittää ja ihmiset toistansa lähemmä vie. Sen kautta käy Jumalan tie. VW Oi, onnellinen, joka herättää niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuisi, muut tukena ois. Oi,ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa. On monta uskoa päällä maan ja toinen toista kiittää, mut laulajalla yks usko on vaan ja hälle se saapi riittää: Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä ja sen verran meistä myös jäljelle jää, kun päättyvi päivä tää. Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä? Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä. Mut yhden me tiedämme varmaan vaan: Me olemme kerran nyt päällä maan ja täällä meidän on eläminen, miten taidamme parhaiten. VW Me olemme kaikki nyt laivalla ja kynnämme suurta merta. Me synnyimme tänne vaivalla ja vaivalla kuolemme kerta. Mut se, mikä siinä on välillä, se olkohon lämpöä, lempeä! Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks. Pekka Kinnunen Ruoka ja kulttuuri "Ihminen on mitä hän syö!" Oltiinpa tästä Feuerbachin toteamuksesta mitä mieltä hyvänsä, ruoka ei millään muotoa ole yhdentekevä asia. Ehkä ihminen ei ole vain sitä mitä hän syö, mutta se kuinka ja mitä syödään, kertoo hyvin paljon kulttuurista, missä elämme. Puritaaninen perinteemme pitää ruuasta nauttimista jos ei aivan syntinä niin ainakin epäilyttävänä. Gastronomiasta tulee useimmalle mieleen herkutteleva, paino-ongelmainen herrasmies, joka käyttää joutoaikansa viinivuosikertojen tutkiskeluun ja ranskankielisten ruokatermien tavaamiseen. Ruokakulttuuri ei kuitenkaan ole vain — eikä edes pääasiassa — lounastamista gourmet-ravintoloissa. Ruoka on mitä syvimmin sosiaalinen asia. Kannattaa muistaa, että ateriayhteydeilä on uskonnollisessa perinteessämmekin syvällinen merkitys. Halu kultivoida ja kehittää ruokakulttuuria merkitsee inhimillisen kanssakäymisen rikastamista ja monipuolistamista. Kysymys on vaivannäöstä, huomaavaisuudesta, pyrkimyksestä tehdä arkisesta ja mekanisoituneesta toiminnasta jotain tavanomaisen yläpuolelle nousevaa ja merkityksellistä. M a r k k u K e k ä l ä i n e n Sairas kokemus Muuten täysin moitteeton toisen vuoden seminologian opiskelija Vieno Unelma Pänkäläinen oli jo useamman viikon aikana tuntenut kehossaan huolestuttavia toimintahäiriöitä. Kuume kohoili melkoisen lähelle kolmeakymmentäyhdeksää pilkku kahdeksaa astetta Celsiusta, päässä vihloi, silmissä sumeni ja mahassa ruuansulatusnesteet tuntuivat pyörivän hurjassa kurimuksessa ympyrää. Vieno Unelma ei alkuun kaan ollut sellainen turmeltunut alkoholipitoisten nautintoaineiden väärinkäyttäjä kuin useat muut opiskelijat kuuluivat olevan. Niinpä hän ymmärsi jättää näiden aineiden jälkivaikutukset pois laskuista oireidensa syytä mietiskellessään. Yliopisto-opiskelussa harjaantuneen ongelmanratkaisukykynsä avulla Vieno Unelma lopulta päättelikin olevansa sairas. Pian hän viimeisillä voimillaan suuntasikin kulkunsa kohti sairaan opiskelijan pelastusta ja viimeistä toivoa, VOHS:ää ( = Varattomien Opiskelijoiden Huolto-Service). Odoteltuaan puolisentoista tuntia vuoroaan voihkivassa ja huokailevassa opiskelijajonossa Vieno Unelma pääsi perushoitaja Varma Syynin haastateltavaksi. — Ja mikäs sinulla? — Kun tuota... olen kovassa kuumeessa, päähän koskee, silmissä hämärtää ja mahassa kouristaa. — Entä muuta? — Ei, ei sitten muuta... — Oletkos Aspiriinia ottanut? — Juu. pari viikkoa olen käyttänyt. Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. — Ja silti on kuumetta muka? Ettei vain olisi kuumemittarisi rikki? — Ei kai... — Kai? Pitäisi tietää! Tuon päänsäryn syyn nyt voi arvatakin... ja kai niitä silmiäkin hämärtää, kun ulkona on vielä ihan pimeä. Ja maha, ettet vaan raskaana olisi? Potkiiko? Ei taida olla sormustakaan nimettömässä sinulla! Sellainen se on teidän opiskelijatyttöjen moraali, niin! — Ei, hyvä ihme en minä toki raskaana ole! Sairas minä olen. todella kipeä! Enkö minä nyt voisi päästä lääkäriin? — LÄÄKÄRIIN! Kuules nyt tyttö, eihän tässä nyt mistään syövästä ole kyse! — Niin, tuota, eipä kai, mutta kun se on niin pitkään jo vaivannut... tämä tauti... — Tauti! Mikäs tauti se nyt muutama flunssaoire on? Ei sitä lääkäriä sentään ihan millä tahansa saa vaivata! Kyllä te nuoret olette nykyään sellaisia välit telijoita, mitään ette kestä! Taidat sinäkin vaan ihan pimuttasi siinä ruikuttaa, kun ovat niin edullisia nämä meidän palvelut! — Enhän minä... on niin kovin huono olo... — No, kun et näytä sovinnolla siitä häipyvän, niin täytyy kai katsoa... parin viikon päästä jos aamulla tulet jonottelemaan niin saattaisi tohtori Nynnyseltä löytyä aika. — Parin viikon?! Eikö yhtään aikaisemmin? — Äläpäs nyt käy vaativaiseksi! Jos ei kelpaa, niin en minä väkisin aikaa tyrkytä. Kyllä täällä valittajia riittää ilman sinuakin! — Jaa, no ehkä minä sitten silloin tulen... Vieno Unelma hoipertelee ulos VOHS:ltä kasvot tuskasta harmaina, hien ja kyynelten tahrimina. • •O — Kuuntelepas, Varma, taas menee ambulanssi keskussairaalalle pillit ulvoen. Ketähän siinä viedään... — Kun ei vaan olisi Nykäsen Matti mäessä kaatunutMieli Kuva
Vegetaristin ravintolakartta Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa — ravintolassakin Kasvissyöjänä saa tottua kaikenlaisiin ihmettelyihin. Tietenkin siihen, että kuinka pelkillä porkkanoilla ylipäätään selviää hengissä; toisekseen siihen, miten voi käydä ulkona syömässä. Vegaanit saavat laittaa ruokansa itse. Kasvisravintoloista vain voi odottaa saavansa ilman maitotuotteita valmistettua kasvisruokaa. Laktovegetaristit, jotka eivät sylje maitolasiin, saattavat saada syödäkseen ravintolassakin, mutta kananmunien vainoaminen vie puolet aterianautinnosta. Laktovegetaristit näin ollen voivat kokea kulinaarisia nautintoja muuallakin kuin oman keittiön tuntumassa. Tässä muutamia hajahuomioita: Vain kerran, yhden ainoan kerran olen lakto-ovovegetaristina joutunutlannistumaan. Etelä-Kaliforniassa Newport Beachilla on ruokapaikka josta saa kalaa, kalaa, kalaa ja vain kalaa. Nautin päivälliseksi kupillisen teetä krutonkien kera pöytäseurueeni kaivellessa ruotoja suustaan. Kasvislautanen on varma nakki. Sen saa joka paikasta, koska mitään erikoisia aineksia ei tarvita. Tosin vetelistä sekavihanneksista, parista pinaattiohukaisesta, perunasta, kuivasta kiinankaalinlehdestä ja kurkkuja tomaattiviipaleesta ei irtoa kulinaarista nautintoa. Uusi jokapaikan kasvisateria on kasvispihvi. Mutta milloin, oi milloin kasvispihvien valmistamisesta tulee samanveroista taidetta kuin lihakappaleiden kärventämisestä! Yhä vielä monet itseään kunnioittavat gourmetravintolatkin tuovat tarjolle lättyjä, joiden veroista saa ostaa valmiina kaupasta. Jyväskylässä kannattaa poiketa kissaravintoloissa. Katinhäntä — se kylän parhaaksikin rankattu — tosin ei vegetaaria vakuuta. Pihvivoittoiselta listalta löytyy yksi kasvissellainen: selleristä tehty. Tarjolle asetettu on viehättävä, mutta jälleen kerran voi kysyä: Where's the beef? Miltei vastaavia kyhäelmiä saa Wilhelmiinastakin. Yläkerran Topikatissa sen sijaan kannattaa kokeilla smetanassa haudutettuja metsäsieniä, mutta nälkä lähtee kasvisieluillakin. Kissanviiksien unohtumattomiin kuuluu esimerkiksi annos gratinoituja munakoisoja. Muista paikoista voi mainita Raatikammarin, jonka repertuaariin kuului ennen useampiakin kasvisruokalajeja, mutta nyt valikoima on supistunut yhteen ainoaan: kasviskääryleisiin. Vegetaarinen versio kaalikääryleistä on ideana hyvä, mutta vaatii toteuttamiselta paljon; yleisvaikutelma jää usein puisevaksi. Pieneen nälkään voi toki nauttia vaikkapa piikatytön iltapalan. Helsingissä kannattaa ehdottomasti pistäytyä hotelli Presidentin Herbaariossa, joka on Nouvelle Cuisinen ystävän keidas. Taidolla muodostetussa ateriakokonaisuudessa on touchia. Varsin muhkean ja ilahduttavan mielikuvituksellisen alkupalasalaatin jälkeen tarjottu pääruoka hivelee silmiä ja varsinkin makuhermoja: keitetyt vihannekset ovat säilyttäneet makunsa, rakenteensa ja värinsä, ja kasvismureke on yrteillä maustamisen taidonnäyte. McDonald's ei suoranaisesti kuulu tarkasteluni piiriin, sillä sehän on enemmän kuin ravintola. mutta mainita voi, että isot ranskalaiset ja vaniljapirtelö vievät roskaruokahimon pitkäksi aikaa. Etniset ravintolat ovat luku sinänsä. Niissä kannattaa tietysti poiketa kun käy ulkona syömässä. Mutta: en millään suostu uskomaan, että kansat kaikkialla ovat perinteisesti syöneet niin valtavasti lihaa. Alunperin ihmisheimon pääasiallisinta liharuokaa ovat olleet toukat, kuoriaiset ja pienet hyönteiset, jotka ovatkin ekologisesti kaikkein taloudellisinta ravintoa — seikka jonka liharuoan fanaattiset puoltajat usein unohtavat. Perinteinen liharuoka on kaiketi uudempaa perua. Elintason kohotessa, lihansyönnin yleistyessä ovat perinteiset kasvisruoat painuneet unohduksiin. Helsingissä sijaitsevan Suomalaisen Ravintolan menusta on turha etsiä lanttulaatikkoa, perunakropsua tai piimävelliä — kaikki vanhoja kunnon kasvisruokia — mutta sen sijaan siitä löytyy kasviskääryleannos. jon. . • . u . u . ' > • • ka perinteikkyydestä ei voi mennä takuuseen. Kiinalaisiin ravintoloihin en kasvissyöjää kehota menemään. Kiinassa on perinteisesti syöty vähän lihaa, mutta tasapuolisuuden vuoksi se on pilkottu mahdollisimman pieneksi ja sekoitettu pataan. Niinpä kiinalaista ruokaa ilman sikaa, hummeria tai ankkaa on usein turha kysellä. Ja mitä eksoottista toisaalta on keitetyissä (suosittelen wok-pannun hankkimista!) vihanneksissa riisipedillä. Kas kummaa — kotioloissa saa aikaan sangen maukkaita kevätrullia ja muita kiinalaisen keittiön ihmeitä ilman kuolleita eläimiä. Kreikassa lonkerokin on peräisin eläinkunnasta (mustekalasta), mutta maan mainiota salaattia saa jo miltei ravintolasta kuin ravintolasta. Sitä parempi jos sattuu saamaan vegetaarisia viininlehtikääryleitä. Intialainen ruoka on uskonnollisista syistä ilahduttavan kasvisvoittoista. Niinpä intialaiset ravintolat ovat varma valinta kasvissyöjällekin. Huolestuttavaa, että monet intialaiset ruokapaikat ovat asiakaskuntaa kosiskellakseen pistäneet lisää pihvejä listoilleen. Kasvisperäiset tuotteet hunaja, maustekurkut ja vodka ovat Venäjän ruokaperinteen lahja maailman kaikille kasvissyöjille. Venäläisen ravintolan tarjoomus heille on sen sijaan annos erinomaisia valkosipuliperunoita. Niiden keralla tarjottujen selleripihvien (taas!) reseptiä tuskin löytyykään maan ruokaperinnettä esittelevistä teoksista. Meksikolaisen aterian alkupaloina tarjoattavat nachos tulisen salsan kera nostattavat hien otsaan ja joskus jopa niskahiukset pystyyn. Ehdoton porkkananpurijan must meksikolaispaikoissa on chili relleno — vehnätaikinaan kätketty chilipippuri juustokastikkeen kera. Tostada ei muiden tortillaruokien tavoin sisällä jauhelihaa, mutta papujen kanssa saa olla tarkkana: useimmat merkit on pakattu laardiin. Ärtymyksestä sääliin vaihtelevat ravintoloiden toimitsijoiden tunteet asiakkaan tivatessa ruokalajien tarkempaa koostumusta. Pihvien kypsyyttä saa kyllä tiedustella aivan vapaasti! Ikimuistoinen elämys oli U Sampieru Corsu, idealistipohjalla toimiva mesta Pariisin viidennentoista kaupunginosan tienoilla. Viehättävä tarjoilija kiidätti eteeni kukkuralautasellisen riisiä, herneitä papuja voisulalla ja yrteillä höystettynä sekä palasen valkohomejuustoa "lihan sijasta". U Sampieru Corsussa ei ole pakko maksaa, ellei ole varaa, mutta ilomielin uhrasin viimeiset frangini. Kati Myllykoski Sosiologi Jukka Gronow esittää. että ruokailun terveystieteellinen desiplinointi alkoi, kun ruokahalun sijasta ryhdyttiin keskustelemaan ravinnonrarpeesta. Aluksi terveysdiettejä laadittiin ylensyöntiin taipuvaisille herrasmiehille. Gronow viittaa erääseen 1700-luvulla vaikuttaneeseen brittilääkäriin, joka laati luokka-, ikäja sukupuolispesifejä ruokavalioita, joiden tarkoituksena oli ylettömyyksistä aiheutuvan raskasmielisyyden torjuminen. Verisiä paisteja ja muita raskaita ruokia oli syytä välttää samoin siirtomaista tulevia vieraita ja kiihottavia herkkuja, ylettömästä ryyppäämisestä puhumattakaan. Ruumiin hallinta Kysymys ruuasta liittyy laajempaan sosiaali historialliseen yhteyteen: ihmisruumiin, sen tarpeiden ja halujen hillintään ja koulumiseen, joka alkoi nousevan porvariston keskuudessa 1700-luvulla. Liittyykö ravintotieteen nousu myös työväenkysymykseen. työläisten tuotantokyvyn ylläpitämiseen ja tehostamiseen? 'Työväenkysymys tulee oikeastaan vasta viime vuosisadan lopulla. Aluksi moderni ravitsemustiede pääsi kokeilemaan saavutuksiaan erilaisissa totaalisissa laitoksissa: vankiloille ja köyhäintaloille laadittiin päivittäisiä, viikottaisia ja kuukausittaisia ruokavalioita. Tärkein oli kysymys proteiinien saannista, enää ei riittänyt, että tarjottiin päivittäin vellejä tai puuroja. Kehiteltiin myös toisiaan täydentäviä ruokia." Työväenkysymys syntyi siis ravintotieteellisenä ongelmana viime vuosisadan lopulla. Keskeisiä kysymyksiä olivat, kuinka työläinen saattoi palkkansa puitteissa mahdollisimman rationaalisti pitää yllä ruumistaan työkoneena, ja miten hankkia mahdollisimman edullisissa suhteissa proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, jotka juuri oli opittu erottelemaan. Vuosisadan alussa syntyi myös vitamiinija hivenainekysymys. Ensimmäisen maailmansodan aikainen elintarvikesäännöstely oli merkittävä modernin ravitsemustieteen voimannäyte: pienillä resursseilla oli saatava väestö pysymään työja taistelukykyisenä. Samoihin aikoihin perheenemännän vastuu ruokataloudesta korostui: syntyi boomi keittokirjoja, joissa ravitsemustieteen viimeisiin saavutuksiin vedoten tahdottiin saada äidit ruokki maan perheitään mahdollisimman edullisella ja ravinto-opillisesti rationaalilla tavalla. Jälleen ravinto-ongelma on osa laajempaa kokonaisuutta. Se liittyi kysymyksiin yleisestä hygieniasta, siistien ja terveiden lasten kasvatuksesta; syntyi professionaalin perheenemännän ideaali. Maun synty Jos menisimme välillä iloisempiin asioihin, mainitsit, että ruokahalun terveystieteellinen disiplinointi alkoi samoihin aikoihin kuin moderni gastronomia syntyi. Liittyvätkö ne jotenkin toisiinsa? "Eivät ne suoraan reflektoi toisiaan. Gastronomiassa maun
5 Mässäilijän tuho — hyvän maun nousu Päivälliset renessanssiajan Italiassa: täytettyjä karhuja ja makeita leivoksia yhtäaikaa, päiväkausien mässäämistä, makeita kastikkeita veristen paistien kanssa. Mautonta? Hyvällä maulla sellaisena kuin sen ymmärrämme on melko lyhyt historia. Modernin gastronomian synty ajoittuu 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkuun, jolloin ranskalaisen keittiön klassinen järjestys vakiintui. Samanaikaisesti alkoi kuitenkin uuden mauttomuuden historia: alettiin miettiä, millaista ruokaa ihmiskone tarvitsi pysyäkseen työvireessä ja välttääkseen ylettömän mässäämisen aiheuttamat haitat. hienostaminen ja hillintä tapahtuu makujen distinktioiden kautta." Yhtä kaikki, kuten ravintotiede, liittyy gastronomiakin valistusfilosofian pohdintoihin ihmisen itsensä hallinnasta, ihmisen ja yhteiskunnan täydellistämisestä. Ranskalaisen gastronomian klassikko Brillat-Savarin selvittelee kuuluisassa "Maun fysiologiassa" mitä on luonnollinen, hyvä maku, millaisen järjenkäytön tuloksena ihminen osaa erotella hyvät ruuat huonoista. Ennen Brillat-Savarinia ja muita klassikoita syntyi 1700luvun lopulla ranskalaisen keittiön klassinen järjestys. "Jokaisella itseään kunnioittavalla aatelismiehellä oli keittiömestari. jonka kanssa hän päivittäin konsultoi tulevista aterioista. Keittiömestari kehitteli sitten ruokia, jotka nimesi joko isäntänsä tai tämän rakastajattarien mukaan." Kukapa ei olisi kuilut Bechamel-kastikkeesta tai Stroganoffpihveistä. Seuraavan vuosisadan alussa keittiömestareiden ammattikunta itsenäistyi ja syntyi nykyisenkaltainen ravintola instituutio. jossa ravintolan maine on keittiömestarin nimen varassa. "Johtuneeko sitten siitä, että Ranskan suuren vallankumouksen seurauksena jäi niin paljon aatelisten kokkeja työttömiksi." Gastronomian klassisen kauden keskusteluista ei puutu hupaisiakaan piirteitä. Samoihin aikoihin Euroopan kansakunnat alkoivat pohtia kansallista identiteettiään, joten englantilaist ja saksalaiset puolustivat omaa yksinkertaista keittiötään ranskalaista hienostelua vastaan. Ylenpalttinen nautiskelu ei ollut soveliasta kunnon saksalaiselle porvarille. Ranskalaiset tuskin jäivät vastausta vaille. Gastronomian herooisena kautena syntyi se makujen järjestys, mikä pääpiirteissään on olemassa vielä nykyäänkin: jokainen tietää, missä järjestyksessä kalaa, lintua, lihaa tulee nauttia, ja että makeat ruuat sijoitetaan aterian loppupuolelle. "Luonnolliseksi" mieltämällämme makujen hierarkialla on siis varsin monipolvinen historia. Elvytystä Entä Suomi, onko meillä mitään erityistä gastronomista traditiota? Talonpoikaiskeittiön lisäksi meillä on ohut ranskalais-venäläinen traditio, mutta sellaista tarkkaan mietittyä struktuuria. mikä ranskalaisessa keittiössä on, ei aidossa mielessä löydy muualta. Kyllä se, mitä jotkut Armas J. Pulla ja Jussi Talvi tekevät, tuntuu pelkältä snobbailulta." "Viimeaikoina on ollut jonkinlaista kansallisen keittiön keinotekoista elvytystä. Äskettäin muun muassa järjestettiin ruokaviikot. joiden aikana Suomen jokaisen kunnan piti nimetä oma nimikkoruokansa. Kauniainen — Suomen rikkain kunta — valitsi hernekeiton!" 'Täkäläisen ruokakulttuurin ohuus liittynee aateliston, kaupunkien. porvariston yms. olemattomuuteen." Asketismi — hedonismi Nykyisessä ruokakulttuurissa esiintyvät sekä gastronomia että terveysruokadiskurssi monin tavoin sekoittuneena. Toisaalta teollisen ruokailun yleistyessä ja terveysruoka-ajattelun voimistuessa on ennusteltu jopa maun lopullista tuhoa? "Kasvissyönnit ja terveysruokakulttuurit syntyivät vastapainoksi teollisuusruualle. Ne korostivat ruuan luonnollisuutta tai muuta sellaista. Mielenkiintoinen kysymys onkin kieli, jolla esimerkiksi kasvissyöntiä on perusteltu, sillä onhan esimerkiksi tupakkakin luonnontuote. Mikä tekee jostakin luonnontuotteesta "luonnontuotteen". Takana on varmaankin jotain luonto versus huono sivilisaatio kaitaisia jakoja." "Makua koskeva keskustelu tulee joissakin muodoissa säilymään, huomaahan lehdistäkin gourmet-ruokailun yleistymisen. Teollisen arkiruokailun vastapainoksi halutaan herkutella sunnuntaisin. Aina ei kuitenkaan klassisen gastronomian parhaiden perinteiden mukaan." Gronow lanseeraa käsitteen kalkyloiva hedonismi kuvaamaan nykyihmisen suhdetta ruumiin nautintoihin. Toiaalta pyritään ruumiin ja sen halujen täydelliseen hallintaan, mutta se ei merkitse välttämättä nautinnon kieltämistä vaan sitä. että haluja disiplinoidaan tulevien nautintojen nimissä. Kyseessä on jonkinlainen askeesin ja hedonismin kombinaatio. Hölkkääminen, kasvissyönti ja terveysruokailu elävät yhdessä makunautintojen kanssa. No, mistään synteesistä tuskin on kysymys. Ehkä voisimme nähdä terveysruokadiskurssin ja gastronomian välisessä jännitteessä erään ilmauksen asketismin ja hedonismin välisestä dikotomiasta, joka on eri muodoissaan vallinnut länsimaista tapakulttuuria vuosisadat. Toisiaan täydentäen ja toisiaan vahvistaen. n n n Vielä pari sanaa omasta suhteestasi ruokaan. Onko maun kohtaloita koskevien intressiesi taustalla henkilökohtainen kiinnostus gastronomiaan? "Kyllä olen ensiksi syönyt ja sitten ryhtynyt miettimään ja lueskelemaan kaikenlaista mitä on vastaan tullut. Teen ruokaa ja syön mielelläni, niin hankalaa kuin gastronomian harrastaminen onkin taloudellisten resurssien. Alkon määräysten ja suomalaisten ravintoloiden puitteissa." "Venäläistyyppisillä ruuilla olen joskus saanut ystäväpiirissä kiitosta." Olisiko sinulla ulkomuistissa joku helppotekoinen venäläinen spesialiteetti? "Blinireseptin voisin antaa. vaikka niiden aika alkaakin olla ohi. Tosin se ei ole aivan tarkka. Aluksi otetaan kaksi lasia vehnäjauhoja, lasi lämmintä maitoa, pala lämpimään veteen sekoitettua hiivaa ja lusikallinen sokeria. Ainekset sekoitetaan ja taikinan annetaan nousta. Kun taikina on noussut, sekoitetaan siihen vielä kaksi lasia lämmintä kokomaitoa ja kaksi lasia tattarijauhoa ja annetaan taas nousta muutaman tunnin. Tämän jälkeen joukkoon sekoitetaan neljä kananmunan keltuaista, pari ruokalusikallista sulaa voita ja neljä kovaksi vatkattua kananmunan keltuaista. Tässä vaiheessa täytyy olla varovainen, jotta kuohkeus säilyisi. Taikinan annetaan taas nousta, jonka jälkeen tarkistetaan paksuus. Tarvittaessa lisätään hieman lämmintä maitoa ja annetaan nousta. Blinit paistetaan blinitai lättypannulla ja tarjoillaan mädin sipulin ja smetanan kanssa. Mateen mätiä ei enää taida saada. mutta esimerkiksi siian mäti on erinomaista. Ja kyytipojaksi kylmää koskista, tai miksei Stolishnayaakin, jos sattuu olemaan." Markku Kekäläinen Naiset ja gnostisismi Filosofian dosentti Matti Luoma käsitteli gnostisismia "tavallisille" ihmisille tarkoitetussa luentotilaisuudessa Tampereella 17. helmikuuta. Gnostisismin vaikutuksesta Luoman mukaan syntyi länsimainen uskonnonfilosofia. Mitä sitten on uskonnonfilosofia tänään; polemiikkia sanomalehdissä. kun kiivas kirkkoisä vastustaa radikaalin naisen käsityksiä naispappeuden oikeudesta? 'Tässä taistelussa on keskeisellä sijalla juuri gnostisismi", sanoo Luoma ja selittää! Se kristinusko, jota teologisessa piirissä opetetaan on oppirakennelma. joka on syntynyt monimuotoisesta. synkretistisestä taustasta. Uskonnossamme on erittäin paljon hellenistisiä ja juutalaisia vaikutteita ja monet opit ja lahkot ovat ripauttaneet matkan varrella osansa mukaan, vaikka kerettiläisten metsästys aikoinaan olikin melkoista. Gnostisismi oli yksi noista Rooman vallan loppuajan monista uskonnollisista suunnista. Uskontojen kesken oli suorastaan kaaos ja vahvin voitti, syynä poliittiset seikat. Näin yksi uskonto lyötiin lukkoon dogmaattisesti ja siinä se pysyi. Gnosis tarkoittaa tietoa. Gnostisismi on Luoman mukaan sisällöllisiltä piirteiltään lähellä virallista kristinuskoa. Kun eri liikkeet mm. montistit ja donatistit julistettiin kerettiläisiksi. osa jo sisältyi kristillisiin näkemyksiin. kuten juuri gnostisismi. Luoma vetää esiin henkilön tuntemattomuudesta. Marccionin, jonka hän asettaa jopa Martti Lutherin "edelle".Luoman mukaan Marccion on tärkein kolmannen vuosisadan henkilö: pitäisi puhua ajasta ennen häntä ja hänen jälkensä. Marccion kuului gnostiseen ryhmään. Tuona aikana liikkui paljon monenlaisia kristillisiä kirjeitä, kuten tiedämme. Marccionia tämä sekavuus hämmensi ja hän pyrki rakentamaan kokonaisuutta. Menneisyydestä esille pengottujen tietojen mukaan. Marccion teki ensimmäisen yrityksen Uuden testamentin laatimiseksi, muttei onnistunut. Hän pyrki kristillisen kaanonin aikaansaamiseen. mutta kirkko julisti hänet harhaoppineeksi. Naisten ääni Alkukirkkoon vakiintui jo varhain tiukka hierarkia, eikä ollut esimerkiksi puhettakaan, että naiset pääsisivät kirkkoon julistamaan. Gnostisissa ryhmissä oli Luoman mukaan "täydellinen" demokratia. Kuka tahansa sai veisata, puhua ja saarnata, mikä merkitsi myös, että ryhmät olivat helposti hajoavia. Kirkkoa ryhmien toiminta, demokraattisuus ärsytti jo periaatteessa ja puhdistustyöt olivat tehokkaat. Kriittinen suhtautuminen uskontoon on Luoman mukaan uskonnonfilosofian alku ja juuri. Vaikka gnostiset ajatukset joutuivat hukkaan pitkäksi aikaa, ne tuotiin keskiajalla esiin mm. mystiikan piiristä, niminä mm. Spinoza, Pascall, Hume, Kant.. Luoma kertoo gnostisismin maailmakuvasta sen verran, että se oli voimakkaan dualistinen. Hyvän ja pahan ongelma oli vallitseva ja ajatuksena oli että olemme vain vieraina tässä elämässä, päämäärä on tuonpuoleisessa eikä kukaan jää tänne. Luoman mielestä on tarpeen kysyä, onko uskonnonfilosofia mahdollista nykyään, olemmehan maallistuneet, vieraantuneet. uskonnonfilosofian probleema tuntuu kaukaiselta ja uskonto suorastaan museolta. Maarit Piri
Syötön estetiikka Minulla on kai ongelma. Minusta mikään ei ole koskaan maistunut oikein hyvältä. Ehkä se kaikki alkoi jo lapsena. Ensimmäiset muistikuvat ruuasta ja syömisestä ovat sellaisia että minä istuin tuolissa syötettävänä. Syöttäjä oli usein mummo, harvemmin äiti, sillä äiti olisi kyennyt vielä mummoakin huonommin pimittämään sen ääneen pujahtaneen ärtymyksen, joka syntyi turhan tuntuisista maanitteluista: "No niin, avaahan nyt kellarin ovi, tässä tulee iso iso kuorma perunoita talven varalle!" Tai porkkanaa. Tai lanttua, Mutta aina autokuormallinen.Minä raotin tympääntyneenä kellarinluukkua vain sen verran että kuorma mahtui sisään. Ja voi luoja: se todella maistui siltä mitä sinne oli menossa. Kun lusikallisten välillä koskettelin vaivihkaa kielellä suun joustavia ja liukkaita limakalvoja, saatoin selvästi aistia kellarin maun. Ihan vähän homeisen. kylmän, happaman, sieraimia kutkuttavan, tunkkaisenraikkaan. Maakellarileikkiin liittyi muitakin elementtejä. Jo varhain huomasin ettei syöttäjä itse tuntunut olevan täysin kylläinen. Ikävän näköinen lastenmoska, johon oli perunan joukkoon ovelasti piilotettu lihasäikeitä (ja porkkanaa, minä näin kyllä!). sai syöttäjältä vaikeaselkoisia katseita. Inhottiko häntä pelkästään, vai oliko siinä ihan totta mukana myös sitä että aikuiset naiset lihovat niin herkästi, oikeastaan aina jos syövät muunkin kuin päällimmäisen himon peittoon..? Jossain vaiheessa minä päätin että myös syöttäjä haluaa sitä, että sitä kellarinmakuista tahtovat muutkin kuin ne Biafran lapset, jotka kyllä olisivat tosi kiitollisia saadessaan eteensä sellaisen annoksen kuin minä sain. Eikä niitä tarvitsisi houkutella. Ja sitten oli vielä se kissalautarien. En suostunut syömään kuin siltä lautaselta jossa kissarouva pienen tyttärensä kanssa on tulossa ilmeisestikin torilta. Rouvalla on käsivarrellaan kori josta pilkistää erinäisiä ruokatarpeita. Idyllistä satukadun pätkää lakaiseva kissatalonmies tervehtii herkuttelemaan kiiruhtavia naisia tyynen ymmärtäväisesti kasvoillaan raukea ilme. Saaneen ilme. Tämä kaikki yhdessä: silmien edessä pikapuoliin käynnistyvä akti (sitä nopeammin päästäisiin hommiin mitä nopeammin minä varastoisin), korvissa kaikuvat nälän manifestaatiot (sekä biafralaisten että sen syöttäjän) ja perunakellarin makuinen ruoka — tämä kaikki yhdessä sai aikaan sen että minä käsitin että syömiseen liittyy joku nautinto, salattu riemu, hurja kiima. Minä olin vasta oppinut aavistamaan sen, kun meillä päättivät että ellen syö houkuttelematta, saan vaikka kuolla nälkään heidän puolestaan. He eivät enää tekisi mitään sen asian hyväksi. (Niin kuin eivät Biafran lastenkaan.) Niinpä ainoaksi stimulantiksi jäi kuvittelu. Söin hitaasti, muka niskuroiden, ja ihanan tyydyttämätön ääni sisällä houkutti: raota vähän, nyt tulee oikein iso kuorma... Leukaperät sisäisestä pakosta ja nautinnollisesta teeskentelyestelystä naksahdellen annoin mennä. Kaavin säästeliään malttamattomasti ruokaa kissakaupungin päältä. Minä olin aina viimeinen pöydässä, enkä varmaan syönyt eniten. Sitten jossain vaiheessa ruokaan liittyvä nautiskelu unohtui. Oli koko ajan niin kiire ulos ja peleihin ettei muistanut että maailmassa muuta nautintoa olikaan kuin osua hurjalla läjahtävällä pesäpallomailan lyönnillä raskaaseen palloon, niin mojovasti että sormissa pisteli pitkään. Se oli lähellä puremisen nautintoa. Lyömisen nautinto. Tätä latenttia vaihetta kesti pitkään. Minä olin jo tottunut siihen. Koko murrosiän olin ravinnut itseäni hyvin ohuilla ruisleipäkakuilla jotka oli paahdettu reunoiltaan mustiksi leivänpaahtimessa. Ne viipaleet olivat niin ohuita että usein ne pudota kopsahtivat paahtimen sisään, josta niitä sitten sai tonkia leipäveitsen kärjellä ylös. Päälle laitoin yhden viipaleen laihis-juustoa ja hyppysellisen suolaa. Se leipä maistui juuri siltä miltä se kuulostaa. D D D Mutta sitten tapahtui muutos. Satuin kerran kaupassa käydessäni nappaamaan mukaan kuvitetun ruokaohjevihkosen. "Minä opin tästä", ajattelin kun kotiin tultuani ja aterialle käydessäni levitin mainoksen silmien eteen. Söin silloin muistaakseni lihamakaroonilaatikkoa. Voi luoja mitä kuvia siinä oli. Keskellä etusivua makasi iso ruskeapintainen paisti joka kiilsi niin kuin ne vain kuvissa kiiltelevät. Se oli leikattu valmiiksi auki, niin että saattoi nähdä miten tuore ja punainen ja himottava se oli sisältä. Uskaltaisin väittää ettei niin punaista olekaan, että se vaikutelma oli saatu jotenkin värien ja valojen avulla aikaan. Se oli lihaa isolla lihavalla ällällä. Vieressä (kuin se liha ei muka pelkästään riittäisi) kumotti kolme ihan totta kullankimalteiseksi paistettua sipulia. Niin luonnottoman kauniita sipuleita. Ja taustalle kuin pisteenä iin päälle oli asteltu ranteenpaksuinen nippu mehevää parsakaalia. Sillä kertaa minä en päässyt etusivua edemmäs. Se limainen eineslaatikko oli kadonnut lautaselta viimeistä harmaata jauhelihamurua myöten! Laitoin nelivärilehtiseni huolellisesti talteen, en edes raottanut sitä nähdäkseni mitä siellä sisällä vielä olisi. Ooh, mikä nautinto! Jotenkin tajusin että elämässä oli tapahtunut muutos. Mutta se muutos olisi jäähyt puolinaiseksi ellen vähitellen olisi tajunnut kuvien lisäksi myös sanojen, nimien, lauseiden sti.mulanssia. En minä toki ollut väsynyt kuviin, mutta ajan mittaan nautinto tuntui ikään kuin hienostuvan. Huomasin että kuvat eivät välttämättä ole pääasia. Oli myös uskomattomia raaka-aineluetteloja, tarkkoja kuvauksia siitä kuinka leikellään, tiristetään, käristetään perusteellisesti, tai sitten haudutetaan lempeästi ja maltillisesti kypsäksi. Säilytän kauppojen reseptivinkkejä keittiön ylimmässä laatikossa häpeällisen rasvaisten ja tahraisten pannunlappujen alla. Se on paikka josta ne on helppo ottaa esiin kun siltä tuntuu. Itse asiassa täytyy tunnustaa että silmäilen niitä nautinnokseni joka aterian yhteydessä. Sen vuoksi syönkin aina kotona. Jos sitten olosuhteiden pakosta satun aterioimaan Lozzilla. Ilokivessä tai muualla, hakeudun aina seinälle kiinnitettyjen ruoka-aineympyröiden ja muiden "valistusjulisteiden" alle, tai jos niitä ei ole, virittelen vierustoverin kanssa keskustelun ruuasta. Ihan sama millä tavalla puhutaan, haukutaanko vai kehutaanko, minä osaan kyllä valikoida ärsykkeet joihin reagoida. D D D Tätä nykyä olen jo erittäin herkkä, äärimmäisen sensitiivinen. Selattuani ja tutkittuani sadoittain keittokirjoja, värillisiä vihkosia, tietoiskuja, olen onnistunut kehittämään taidon kiihottua yhä vähemmästä. Se on oikeastaan varsin merkillistä, sillä luulisi että herkkyys vähenee ajan oloon, että sitä vaatii yhä voimakkaampia ärsykkeitä, ekspressiivisempiä kuvia, mässäilevämpää tekstiä. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Olen havainnut että minua kiehtovat suunnattomasti jopa kuvaukset sitkeistä ja hermoja raastavista laihdutuskuureista, mouruavasta ja huippaavasta paastosta, keliakiasta, laktoosiintoleranssista, ruoka-aineallergioista. Mikä nautinto onkaan lukea valistustekstiä suolan vaaroista, ja samanaikaisesti ei vain ripotella vaan KYLVÄÄ suolaa siihen makkarasoppaan tai kesäkeittoon jota on juuri syömässä. Ehkä jonain päivänä en tarvitse enää kuvia enkä tekstiä, se kaikki on minulla sisällä, pohjattoman fantasian pulppuavana lähteenä, josta jo yksi pisara saattaa minut kykeneväksi syömään keitettyjä perunoita silmineen ja kastiketta jauhopaakkuineen — ihan hyvillä mielin. Silloin riittää yksi ainoa taikasana. mikä tahansa, räjäyttämään minussa esiin kostean tihkuvan nautinnon, sen alkuperäisen. Lihakirves Kiinalainen spaghetti Talvisin keittiössä oli niin kylmä, että istuimme siellä kolme vaatepartta päällä ja ammensimme talvivatsoihimme kaksi lautasellista. Tattarit keitettiin ja niihin sekoitettiin tattikermakastike. Tattarit joutivat itsekseen kiehumaan, mutta kastikkeen tarkeni tehdä. Outi söi haarukalla, minä lusikalla. Ulkona oli kaksikymmentä pakkasta, sisällä melkein kymmenen lämmintä. Puhuttiin kesästä ja syksystä, kun kylmyys oli käsitelty. Sitten tuli kevät ja mieli heitteli Tsing Tdong maasta taivaaseen. Kevätpäivän tasauksen aikoihin alkoi pääsisäiskaktus kukkia ja opuntian korvanaihe tuli esiin. Minä tulin kotiin valon sokaisemana, maanikkona. Nyt laitettiin muka kiinalaista ruokaa. Spaghettia. Sanoman mukaan pitkä spaghetin nauha on pitkän iän symboli Kiinassa. Kastikkeen tekeminen aloitettiin lämmittämällä öljyä ja siinä valkosipulia ja sipulia. Hetken kuluttua Outi lisäsi pieniksi suikaleiki hakatun porkkanan. Sen tilalla olisi voinut olla bambunversoja, meillä oli porkkanaa. Jonkin ajan kuluttua lisättiin pakastetut vaaleat orakkaat. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi kuivatut torvisienet tai tatit, joiden liotusveden voi käyttää kastikkeeseen. Voi olla että rouskut ovat vähemmän sopivia tähän ohjeeseen. Seos savusi lupaavasti. Oli lisättävä kasvisliemi. Kun kastike asettui, lisäsin reippaan kulauksen omenaviinietikkaa ja lorauksen soijakastiketta. Outi laittoi hiukan sokeria. Lopuksi hän suurusti kastikkeen perunajauhoilla, jotka oli liotettu tilkkaan kylmää vettä. Kastike kiehahti ja otettiin pois kuumuudesta. Sillä välin spaghetti oli valmistunut. Meidän oli pitkää italialaista. Kaupoissa on myös kiinalaistyyppistä soijajauhosta tehtyä vermisellirihmaa (esim. kauppanimellä Soe Oen). Outi muisteli kaima-Heiskasen kanssa tehneensä kerran sitä ruoaksi. Sitten parin sekunnin pysähdys, ruokailun rituaalin alkamisen hetki. Pöytä on soikea, sen muotoinen kuin piirretään maat rataa auringon ympäri. Minä avasin ykkösoluet. Hyvää ruokahalua! D D D Espresson jälkeinen typertymisen hetki. Hidastuneina ja laiskoina eläiminä keskustelimme iltapäivän tekemisistä. Mao suositteli tuhatta askelta jokaisen ruokailun jälkeen. Liikkua voi myös maaten ja istuen. Me lähdimme puita hakkaamaan. Sahasin puita. Liiterissä oli yhä hämärää. Mietin miltä tuntuisi kuolla, jos Outi löisi kirveellä vahingossa päähän. Valahtaisi tuohien ja tikkujen sekaan ja näkisi hetken vielä ovesta ulos, omenapuita, tien ja ikävä kyllä Mattilanniemen ruman kompleksin. Päätin lujasti olla kokeilematta sitä. Sahasin kauempana ja Outi halkoi. Teimme muutaman päivän puut. Sitten istuin rappusilla, väsyneenä. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta valoa riitti mieltä liikuttamaan. Tsing Tdong. Katselin miten talvi oli katkonut oksia puista. Hitaasti alkoi kylmä siirtyä laudasta perseeseen. Kevät suljettiin oven taakse ja me menimme nukkumaan parvelle, piiloon. Kissat eivät tienneet enää mitään tästä maailmasta. Jukka Kanerva
7 Askeetti ja nautiskelija "Aluksi halveksin suuresti ranskalaista gastronomiaa, heidän tapaansa viettää tuntitolkulla aikaa ruokapöydässä. Olin tällainen pohjoiseurooppalainen askeetti", tunnustaa pitkään Ranskassa oleskellut kirjallisuuden professori Tarmo Kunnas, nykyään gourmet itsekin. "Nykyään pidän välttämättömänä ranskalaisuuden ymmärtämisen kannalta myös gastronomian ymmärtämistä." Kysymyksessä on kokonaan meikäläisestä poikkeava elämänasenne. Ranskassa ei elintaso ole merkittävästi korkeampi kuin meilläkään, mutta he eivät esimerkiksi asumiseen välitä kovinkaan paljon satsata. "Gastronomiasta puhuttaessa on aluksi syytä kysyä mitä kulttuuri ylipäätään on. Mielestäni se merkitsee elämän moniilmeisyyttä ja ilmenee monella tasolla: eleissä, liikkeissä, pukeutumisessa, ruuassa. Ja taustalla on koko välimerellinen ruokaperinne, siellä on ruokaa ajateltu ainakin kolmetuhatta vuotta." Ranskalaisessa ruokakulttuurissa on toki kielteisetkin puolensa: "Ranskassa on myös tällainen hedonistinen perinne, eräänä esimerkkinä luksusravintolakultti. Ihmiset satsaavat uskomattomia summia mitä mielettömimpiin gastronomisiin erikoisuuksiin." "Ja tuntuu tietysti jumalattomalta harrastaa gastronomiaa maailmassa, missä puolet ihmisistä näkee nälkää. En tiedä ovatko asiat kuitenkaan välttämättä ristiriidassa, kulttuuriin kuuluu, että ihminen pyrkii omassa kontekstissaan viimeistelemään sarkansa mahdollisimman pitkälle. Ja toki rahaa käytetään paljon moraalittomamminkin..." Maakunnallinen moniilmeisyys on eräs tekijä ranskalaisen keittiön taustalla: "Vaikka Ranskaa on pidetty tyypillisenä keskitetyn vallan maana, siellä on useita jyrkästikin toisistaan poikkeavia ruokaperinteitä: Elsass, Baskimaa, Provence, Bretagne... Esimerkiksi Saksassa, jossa poliittinen perinne on hyvin partikularistinen, on ruokakulttuuri monin verroin yksimuotoisempaa." Mitä suomalainen ruokakulttuuri mahtaa kertoa mentaliteetistamme? "Tietysti suhtautumisemme on hieman askeettista, vaikka siinä on tapahtumassa muutosta." "Lähtökohtana on se, että meillä on ollut ruuasta puutetta, viimeisestä nälänhädästä on kulunut vasta hieman toistasataa vuotta. Ja sota vaikutti vielä pitkälle viisikymmenluvulle." "Ehkä suhtautumisemme ruokaan on hieman lapsenomaista: aina pitää saada samaa. Henkiseen liikkuvuuteen kuuluu kuitenkin halu kokeilla uutta. Yksinkertainenkin ruoka voi tietysti olla hienoa, mutta meikäläinen säilykeja makkarakulttuuri ei kyllä palvele ketään. Ja gastronomiaa se ei missään tapauksessa ole. Täytyy toivoa, ettei yllättävän monipuolinen maakunnallinen ruokaperinteemme jää jalostusteollisuuden jalkoihin." "Ruokakulttuuria on kuitenkin sekin, että selvitään hädänalaisesta tilanteesta kunnialla." Mitä ruuanlaitto sinulle henkilökohtaisesti merkitsee ja millaista keittiötä suosit kun valmistat ruokaa? "Tietysti ranskalainen keittiö on taustalla. Marseillelainen kalakeitto bouillabaisse suomalaisista kaloista valmistettuna on yksi suosikeistani. Samoin pohjoisafrikkalaiset lammasruuat, joilla on hassu nimi cous cous. Näitä ei suomalainen ravintola tunne." "Ruuanlaitossa on tärkeää kokeilu, uuden kokeminen, vivahteiden taju. Se on puuhailua yhdessä, voi tavata ihmisiä ja tehdä jotain yhdessä... elämänmyönteinen harrastus. Tietysti on olemassa hedonismin vaara: ihminen tulee karikatyyriksi, jos hän ei osaa muusta puhua kuin ruuasta. Vastapainoksi tarvitaan askeesia — pitäisi pyrkiä askeesin ja epikurolaisuuden väliseen dialektiikkaan." "Eikä sovi unohtaa, että kirjallisena teemana nälkä on monin verroin vaikuttavampi kuin ruoka!" n n n Tarmo Kunnas kertoi pitävänsä spesialiteettinsa yleensä salaisuutena, mutta antoi kuitenkin lukijoille pohjoisafrikkalaisen lammaspadan reseptin. Lampaanlihaa, naurista, porkkanaa, sipulia, pientä määrää tomaattia ja rusinoita haudutetaan vettä lisäämättä pari tuntia hyvin hiljaisella tulella. Aluksi aineksia hieman paistetaan ja lopuksi kiehautetaan. Ruuan voi tarjota esimerkiksi arabialaisen cous cous -riisin kanssa. Markku Kekäläinen Uskon areenat Uskonnollisia opiskelijajärjestöjä on ja ne toimivat. Jyväskylän yliopiston liepeillä niitä on lukuisia. Monimuotoisuus on hyvä asia ja kun aavistelee, että JYY:n jäsenistöstä on eri sortin uskovia satoja, ellei tuhansia (?), niin ymmärtää, etteivät kaikki mahdu samaan junaan. Määräasema lienee kuitenkin kaikilla sama. Jo 1930-luvulta alkaen on Raamattuun ja kansankirkon tunnustukseen perustuvaa työtä tehnyt Evankelinen ylioppilasliitto (EYL). Valtakunnallisuutta ja kansainvälisiä suhteita korostaa Jyväskylän evankelisluterilainen opiskelijalähetys ry. Myös sen toiminta pohjaa Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Jyväskylän ylioppilaiden kristillinen yhdistys (JYKY) pyrkii välttämään näennäiskristillisyyttä. Henkisen kasvun kannalta olennaisia arvoja etsitään vapaamuotoisen toiminnan kautta. Jyväskylässä toimii myös Ortodoksinen opiskelijaliitto sekä myös nyt mainitsematta jääviä tiukkoja tai löyhiä uskonnollisia opiskelijapiirejä. Opiskelijatodellisuudesta Kansan Raamattuseuran opiskelijatyö lähtee Jyväskylässä "opiskelijoiden omasta todellisuudesta", jota aivan käytännössä kartoitetaan uskonnollisuushaastatteluilla. KRS:n seminaareissa on ollut ja on varsin mielenkiintoisia aiheita, mm. "ismit ja salaismit", itsemurhan monet kasvot" ja "abortti". KRS:n Jyväskylän toiminnan vetäjä Risto Käyhkön mielestä ihmisten putkittaminen on luonnotonta. "OKL on hyvä esimerkki ihmisten valjastuskoneistosta. Risto Käyhkö painottaa persoonallista suhdetta Jumalaan. Toiminta-ajatuksena on tarjota mahdollisuus käytännössä kokeilla, onnistuuko Jumalan kohtaaminen. Ennen Jumalan kohtaamista oli outo tunne, että jotakin puuttuu. "Nyt Riston mukaan tietää todella kaiken puuttuvan, mutta tuntee silti tyydytystä. "Vessanpytystä alas" Risto tietää monen vetävän koko kristinuskon opinkappaleineen "vessanpytystä alas". Tuollainen on hänen mielestään tyypillinen naivistinen käsitys, "massiivinen torjuntareaktio". Vastakkain voivat olla lapsuuden inhottavat uskontokokemukset ja "tosiasiat". Uskonnollisilla järjestöillä ja ylioppilaskunnilla voisi Risto Käyhkön mielestä olla paljonkin yhteistä ja myös enemmän konkreettisia yhteyksiä. "Päällekkäisjäseniähän" on paljon. Yo-kunnan edustajistossa on erilaisia kristillisiä nähty. Passiivisuus vaivaa kuitenkin nyt kristittyjä opiskelijoita. On haluttomuutta perehtyä asioihin." Itse luokanopettajaksi valmistunut Risto hankki pohjaa perehtymiselle opiskelemalla filosofiaa. "Tyhjyyden tunteen viejää ei kuitenkaan siitä löytynyt." Se löytyy vasta Jumalasta. RL i / « ^ ^
• • • • • elaa Ortodoksinen usko on ihmettelyä ja Pyhän ylistystä. — Pyrkiä kohtaamaan elämän mysteerio. Loskainen todellisuus unohtuu helposti kirkon ulkopuolelle iltapalveluksessa. Suitsuke tuoksuu. Palmusunnuntain pajunoksien siunaaminen kokoaa uskovia. Ulkopuolisuuden tunne ei helposti valtaa, sillä tunnelma on välitön. Ortodoksisen käsityksen mukaan kirkko on Kristuksen mystinen ruumis ja Pyhä Henki kirkon elämän keskeyttämätön virta. Kirkko on kuvan ja liturgisen draaman kirkko. Todellisuus eroaa jyrkästi protestanttisesta: ei pyritä rationaaliseen argumentaatioon eikä moraaliseen opetukseen. Suomen ortodoksinen kirkko ei ole Itä-Karjalasta länteen laahustava vanha mustakaapuinen mies. Valamon luostarin ovia ei ole suljettu. Vaikka ortodoksisuus merkitsee pitäytymistä vanhoissa perinteissä, se ei merkitse sulkeutumista. Rakkauden ajatus Rakkauden ajatus on vallitseva ortodoksisessa uskossa. Hurskauden pääteema on koko maailman uudestisyntyminen, jolla on monta nimitystä: "Jumaloituminen, ylösnousemus, kirkastuminen, pyhittyminen ja uusi luomus." Vanhurskauttamisen opilla ei ole ortodokseille läntisen kirkon tapaan keskeistä merkitystä. Itäinen kirkko ei läntisen tavoin käsitä ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta oikeussuhteeksi. Lännessä vallinnut kirkollinen oikeus on pyrkinyt alistamaan valtaansa kaiken, millä elämässä on tekemistä kirkon kanssa. Oikeusajatus ei määrää ortodoksipapin käsitystä pappeutensa olemuksesta. Ortodoksinen pappi ei missään liturgian vaiheessa viittaa hänelle oikeuden perusteella kuuluvaan arvoon. Ortodoksipappi on lähellä seurakuntaansa, oikeammin konkreettisesti seurakunnan keskellä. Kirkkoon astuessa voi pappi olla juuri aivan oven lähellä. Evankelis-luterilaisessa kirkossa ovensuu on hämärä ja pappi kaukana, hyvin usein vielä korkealla saarnastuolissa. Ortodoksipappi toistaa yhä uudelleen syntisyyttään ja arvottomuuttaan. Hän on samalla tasolla seurakuntansa kanssa.
Ikoni ei ole pelkkä kuva Ikoni on ortodokseille tavallaan kuin ikkuna, joka on sijoitettu heidän maailmansa ja taivaallisen maailman välille. Ikoneissa näyttäytyvät ovat siten taivaallisten esikuviensa aitoja ilmestyksiä. Ikoni liittää taivaallisen olennon seurakuntaan. Ikonin ikkunaan katsominen on ortodokseille katsomista taivaallisen maailman ilmapiiriin. Ihmisen ja Jumalan suhteen ymmärtäminen perustuu ortodoksisuudessa kuva-ajatuksen ymmärtämiseen. Ihminen on luotu "Jumalan kuvaksi". Hänessä on itsessään Jumalan ikoni. Evankeliumin lukemisen jälkeen toimitetaan pajunoksien siunaaminen. Kukin ortodoksi saa vuorollaan varpunsa. Muisto parintuhannen vuoden takaisesta ratsastusmatkasta. Pääsiäistä ortodoksit viettävät "juhlien juhlana ja riemujen riemuna". Rauno Lahti
10 Kirkko, Gandhi ja Tolstoi Mahatma Gandhin maallinen jäämistö. Kuvitusta Louis Fisherin kirjasta Gandhi. Kristillisillä institutionalisoituneilla kirkoilla ja toisaalta Toistoilla ja Gandhilla on yhteinen nimittäjä Vuorisaarna ja siihen perustuvat Jeesus Nasaretilaisen opetukset. Jeesus opetti rakkautta, suvaitsevaisuutta ja yksilön kunnioittamista. Kirkko leimasi Tolstoin vaaralliseksi henkilöksi ja Gandhi ei ole edes kristitty. Kuitenkin näiden kahden ajattelu ja ennen kaikkea käytännön toiminta ovat huomattavasti lähempänä Jeesuksen opetuksia kuin kirkon pyhittämä käytäntö. Miten on päässyt syntymään tilanne, missä intialainen hindu voi opettaa länsimaisille kristityille kristillisyyden perusarvoja? Kuinka kauaksi kirkko on vieraantunut omista lähtökohdistaan? Kristillistä maailmaa pidetään useissa kirjoituksissa ihmiskunnan toiveiden täyttymyksenä. hyvinvoinnin, vaurauden oikeamielisyyden perikuvana. Erityisesti suvaitsevaisuus on kohotettu kristinuskon mukanaan tuomaksi perusarvoksi. Toinen ylistetty ominaisuus kristittyissä on kyky viedä oma uskonto kaikkialle, minne kristityt itse ovat katsoneet oikeudekseen tunkeutua. Jos jotakin Kristuksemme, Jeesus Nasaretilaisen, opetuksista on toteutettu, niin se on nimenomaan lähetyskäsky. Eri mieltä voidaan sensijaan olla niistä keinoista, joilla lähetyskäskyä on toteutettu. Maailmankirjallisuudesta on löydettävissä myös toisenlaisia ajatuksia kristinuskosta ja ennen kaikkea sen soveltamisesta jokapäiväiseen elämään. Leo Tolstoi, omasta mielestään todellinen kristitty ja Jeesuksen oppien seuraaja, on antanut yksiselitteisen kielteisen kuvan 1800-luvun lopun kristillisyydestä. Päähuomionsa Tolstoi kiinnittää tapaan, jolla Venäjän ortodoksinen kristillinen kirkko perustelee toimintaansa vastoin kristinuskon perimmäisiä arvoja. Kirkko pystyy uskonkappaleittensa avulla osoittamaan kristillisesti oikeaksi toiminnan. joka kaiken järjen mukaan on sen vastaista. Esimerkkinä hän käyttää tappamista. Kristinuskon mukaan vanha Hammurabin laki "silmä silmästä, hammas hampaasta" on ehdottomasti hylättävä. Kuitenkin Hammurabin laki oli täysissä voimissaan Tolstoin maailmassa, huolimatta sen kieltämisestä. Tämän hetken maailmassa laki on jalostunut edelleen: Hammurabilla eksplisiittisesti esiintyvää edeltävää loukkausta ei enää katsota välttämättömäksi, vaan vastustajalta voidaan rauhassa eliminoida silmä vaikka omat olisivat edelleen täysin kunnossa. Ja institutionalisoitunut kirkko hyväksyy sen, joissakin valtioissa hiljaa mutisten, joissain sitä jopa rohkaisten. Jeesuksen esittämien kristinuskon perusteiden kannalta katsottuna kyseinen toiminta on kaikkea muuta kuin kristillistä. Tolstoin käsityksen mukaan kirkon toiminnan epäkristillisyyteen on olemassa vain yksi selitys: tekopyhyys. Myös Tolstoin henkilökohtainen oppimestari — Jeesus — puuttui aikanaan perimätiedon mukaan samaan pahuuteen sättiessään fariseuksia. Nämä aikansa papit olivat Jeesuksen mielestä kumonneet Jumalan sanan todellisen merki tyksen säätäessään perinnäissäädöksiä, jotka kahlehtivat todellisen uskonnollisuuden ilmenemisen (vrt. esim. Matt. 15:19). Tolstoin tulkinnan mukaan 1800luvun institutionalisoitu nut kristillisyys oli tekopyhyyden täydellisesti läpitunkemaa. Sen käytännön toteuttamisessa yhdistyivät kristillinen pyhyys, ja niin muodoin erehtymättömyys. ja aseistautuneen rosvojoukkion häikäilemättömyys. • D D " ^ " Jos kristillisyyden lähtökohdaksi Tolstoin tavoin ymmärtää Jeesuksen opetukset siten kuin ne ilmaistaan esimerkiksi Vuorisaarnassa (Matt. 5-7, Luuk. 6:17-49), niin kristinoppi on tuikittavissa opiksi hyvästä ihmisestä. Koko Raamatun linjasta Jeesuksen opetukset tuntuvat poikkeavan jonkin verran, mutta suurin osa Raamatustahan onkin juutalaisten historiankirjoitusta ja tapaoppia, ei siis tiukasti ottaen kristinoppia lainkaan vaan juutalaisuutta. Jeesuksen oppien perusteella kristinuskoa voidaan pitää hyvinkin yksilökohtaisena uskontona ja sen pitäisi perustua jokaisen yksilön henkilökohtaiseen uskoon, jossa seurakunnan tehtävänä on jäsentensä tukeminen, ei vartioiminen ja yhdenmukaistaminen. Mutta nykyinen kristinusko on kuitenkin täysin institutionalisoitunutta. Prosessin alullepanijana voitaneen pitää useimpien nk. uskovaisten suurena auktoriteettina pitämää kreikkalaista, Paavalia. Intialaisen ajattelijan Mahatma Gandhin mukaan Paavali on vastuussa kristinuskon periaatteiden vesittämisestä. Hän kuvasi Paavalia seuraavasti: "Paavali ei ollut juutalainen, hän oli kreikkalainen, hänellä oli puhujan mieli, väittelijän mieli ja hän vääristeli Jeesusta. Jeesuksella oli suuri voima, rakkauden voima, mutta kristillisyys vääristyi sen levitessä länteen. Siitä tuli kuninkaiden uskonto". Yleisen tavan mukaan hallitsijan intressit asetettiin kansan intressin edelle, siis voima asetettiin oikeuden edelle. Gandhin mukaan kristillinen kirkko antoi annoksittain typeriä, hyveellisiä neuvoja samalla tarkasti varoen, ettei joutunut ristiriitaan valtaapitävien kanssa. Se vain neuvoi antamatta itse esimerkkiä. D D D Jeesuksen tarkoittamia, toivomia, hyviä ihmisiä on ollut toki useita. Yksi heistä on epäilemättä ollut Franciscus Assisilainen, toinen yhtä kiistaton hahmo on Äiti Teresa. Mutta vastoin institutionalisoituneen kirkon käsityksiä, tällaisia peruskristillisiä arvoja -rakkaus, suvaitsevaisuus, anteeksiantaminentoteuttavia henkilöitä on myös nk. kristillisen maailman ulkopuolella. Esimerkkejä heistä ovat, lukuunottamatta joidenkin nk. tosiuskovaisten mielipiteitä, olleet epäilemättä herrat Siddarta Gautama, Kongfutse ja Laotse. Jokainen heistä oli nimenomaan hyvä ihminen, ja idän vanhoista kirjoituksista löytää mainintoja sadoista heidän kaltaisistaan, mutta unohdetuista tavallisista ihmisistä. Mutta jos haluamme löytää ihmisen, joka aivan ilmeisesti on toteuttanut omassa elämässään Jeesuksen oppeja puhtaimmillaan, ei meidän tarvitse etsiä häntä kovin kaukaa historiasta. Hän on useiden ihmisten, myös tunnustettujen kristittyjen, mukaan maailman ehkä toiseksi Kristuksen kaltaisin olento, nimeltään Mohandas Karamchand Gandhi, myös Mahatmaksi kutsuttu, harras hindu. "Minä en tee uskonnosta itselleni epäjumalaa enkä salli mitään sen nimeen pyhitettyä pahaa. Minulla ei ole mitään halua vetää yhtäkään olentoa mukaani, ellen voi vedota hänen järkeensä". Lännessä Gandhia on usein kuvattu uskonnolliseksi johtajaksi, mutta sitä hän ei ole, ei ainakaan länsimaisen uskontokäsityksen mukaan. Hän ei vaadi sokeata luottamusta mihinkään, mitä ei voi järjen avulla hahmottaa. Länsimaisen käsityksen mukaanhan uskonto on nimenomaan uskon asioita, ts. sitä ei voi järjen avulla hahmottaa. Gandhin käsitys uskosta on dialektinen: toisaalta usko alkaa siitä mihin järki loppuu, toisaalta uskon tehtäväksi jää kriisitilanteiden selvittäminen silloin, kun järki ja tiedot eivät enää riitä. Hän asettaa kuitenkin järjen uskon edelle. Kristillisen kirkon vaatimasta uskosta Gandhin käsitys poikkeaa siis selvästi. Institutionalisoituneen kirkon, ja ennen kaikkea eri lahkojen kannattajien mukaan kaikki on lähtöisin Jumalan kädestä eikä ihminen siten saa tehdä omia ratkaisujaan. Kaikkeen on löydettävä perustelu pyhistä teksteistä. Gandhin mielestä uskonnon on alistuttava järjen ja yleisen hyväksynnän kokeeseen, siis uskontoa on saatava vapaasti ja yksilöllisesti kritisoida ja etsi uusia ratkaisumalleja uusiin ongelmiin. Kokoukset ja ryhmäjärjestöt ovat sinänsä hyviä, mutta uskossa ne voivat olla vain vähän yksilön apuna. Yksilön itsensä on uskottava vankkumattomasti asiaansa, ja silloin ulkoiset tekijät eivät voi sitä paljoa vahvistaa eivätkä vaarantaa. Mutta uskollakin on rajansa: kun usko tulee sokeaksi, ts. perustuu vain ulkoisiin opinkappaleisiin, on sen kuoltava. D D D Gandhin käsitys uskonnosta poikkeaa myös institutionalisoi
11 tuneen kristillisen kirkon vastaavasta. Hänelle kaikki uskonnot ovat teitä, jotka johtavat kohti samaa päämäärää. Tien valinta ei ole olennaista, ainoastaan päämäärä. Tämän subjektiivistisen käsityksen mukaan uskontoja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, koska jokainen ihminen ajattelee ja tuntee eri tavoin. Lähi-Idän ja lännen uskonnoille Gandhin ajatus on täysin vieras. Juutalaisten taivaaseen eivät voi päästä muut kuin juutalaiset, islamilaisten taivaaseen mustasilmäisten neitojen hoiviin kelpaavat vain oikeamieliset muslimit. Kristittyjen taivaaseenpääsyvaatimukset ovat yhtä tiukat, kaiken lisäksi eri lahkolaiset ovat kilvan kieltämässä muiden pääsyn taivaaseen harhaoppisuuden ikuiseen väitteeseen nojautumalla. Myös Gandhi tajusi raadollisen todellisuuden sanoessaan, että uskontoja ei ole tarkoitettu erottamaan ihmisiä toisistaan, vaan yhdistämään. "On onnetonta, että uskonnoista on tullut alkuperästään niin vieraantuneita, että niistä on tullut keskinäisen tappamisen ja kaikkinaisen riidan aihe." Syy vääristelyyn löytyy Gandhin mukan moskeijoista, kirkoista ja temppeleistä, jotka sisältävät hyvin paljon tekopyhyyttä ja huijausta, ja ovat siten muuttuneet alkuperäisen tarkoituksensa negaatioiksi. Ratkaisuksi nykytilan (Gandhi) kirjoitti suuren osan uskontofilosofisista mietteistään 1920-luvulla) parantamiseksi hän ehdotti muiden uskontojen ennakkoluulotonta tutkimista. Siten saatettaisiin saada selville ja niinmuodoin ymmärtää sen kaikille uskonnoille yhteinen perusta, joka on kulttien ja uskonnollisten silmänkääntötemppujen verhoama. Tämä perusta on Gandhin mielestä rakkaus. Uskonto on siten ideaalitapauksessaan rakkauden etsimistä ja lisäämistä, ajatus, joka ei ole suinkaan vieras Jeesuksen toiminnalle. Myös Gandhin suvaitsevaisuuskonseptio jatkaa institutionalisoituneen kristillisen kirkon vastaista linjaa. Hänelle suvaitsevaisuus on jokapäiväisen kanssakäymisen keskeisin ja tärkein edellytys, koska yksilöt eivät koskaan ajattele samoistakaan asioista samalla tavalla, eikä heitä siihen saa myöskään millään tavalla pakottaa. Pakottaminen olisi sietämätöntä sekaantumista yksilöiden omantunnon/ajattelunvapauteen. Pakottaminen on erityisen vaarallista siksi, että pakottava suvaitsemattomuus paljastaa uskonpuutteen oman asiansa oikeutukseen. Asiaansa uskovan ei tarvitse käännyttää muita. D D D Tämän hetken, siis 1980-luvun, uskonnollisessa liikehdinnässä on selvästi havaittavissa suvaitsemattomuuden piirteitä. Ilmiö on maailmanlaajuinen: buddhalaiset ja hindut taistelevat Sri Lankassa, islamilaiset keskenään Lähija Keski-Idässä. Kristittyjen keskinäiset riidat eivät Pohjois-lrlantia lukuunottamatta ole toistaiseksi muuttuneet avoimen välkivaltaiseksi. Mutta kristillinen uussuvaitsemattomuus on silti selvä. Esimerkiksi rock-musiikki. erityisesti heavy metal, on joutunut näiden uussuvaitsemattomien uskovaisten hampaisiin. Heidän mielestään rock-musiikki on lähtöisin saatanasta, ja sen tarkoituksena on saada nuoret unohtamaan jumalainen totuus ja pyhä kolmiyhteys: koti — uskonto — isänmaa. Samoin kaikki vähänkään vasemmistolaisiksi leimattavissa olevat liikkeet ovat suorassa hierarkisessa suhteessa pääpiruun, ennen muuta kommunistit ovat antikristuksen suoranaisia klooneja. Alkunsa tämä uussuvaitsemattomuuden kausi on kaiketi saanut Yhdysvalloista ja sen uskonnollisesta fundamentalismista, ja levinnyt Suomeen eri lahkojen välityksellä. Liikkeen alkuperän perusteella voidaan ymmärtää, mikä ei missän tapauksessa tarkoita hyväksymistä, sen ilmiselvä vasemmistovihamielisyys osana periamerikkalaista identiteettikriisiä ja siitä kumpuavaa kommunisminpelkoa. Mutta rock-musiikin vainoaminen tuntuu sitten enää vain pelkältä vainoharhaisuudelta. jonka edustajien järjenvalon kirkkaus olisi syytä tutkia jossakin puolueettomassa hoitolaitoksessa. Se on malliesimerkki suvaitsemattomuudesta, jonka seuraavaksi asteeksi sopii järkyttävän helposti väkivallan käyttöönotto pyhän inkvisition malliin. Ja sitä harjoittavat ihmiset, jotka ylen herkästi pitävät itseään parempina kuin muut syntiset ( = ihmiset) ja ovat varanneet itselleen hyvän ihmisen pääpalkinnot ( = taivasosuudet). Gandhin ajatuksiin ja käytännön toimintaan verrattuna tätä kristillisyyden uutta, ja samalla ikivanhaa, toimintatapaa tuskin voidaan pitää kristillisenä. Tätä uussuvaitsemattomuutta perustellaan lähes poikkeuksetta vetoamalla pyhiin kirjoituksiin, tässä tapauksessa siis Raamattuun ja siinä Vanhaan Testamenttiin ja Uudessa Testamentissa Paavalin kirjeisiin. Kirja on korotettu ehdottomaksi auktoriteetiksi, Jumalan sanaksi, joka ei voi olla väärässä, jos sitä lukee sanatarkasti (tarvittaessa siitä tehdään asianmukainen tulkinta liittämällä yhteen epälukuinen määrä sopivilta tuntuvia sitaatteja irroitettuina asiayhteydestään). Gandhilta löytyy oma perusteltu mielipide tähänkin ongelmaan. Hänen mukaansa pyhä kirja ei voi olla korkeampi kuin järki, vaan sen tehtävänä on selventää järkeä ja valaista totuutta. Myöskään uskovaisille niin tärkeätä Jumalan tuntemusta ei voi lainata kirjoista, vaan se on jokaisen todettava itsessään. Kirjat ovat parhaimmillaankin vain avuksi siinä, useinmiten pelkäksi haitaksi. Gandhin mukaan siis pyhiksi julistettujen asioiden kontrollointi on viime kädessä kiinni kunkin yksilön omasta järjestä, eikä ulkoa annetuissa kirjoituksissa, koska näiden kirjoitusten tunteminen ei merkitse uskonnon tuntemista. Ja mikäli kirjoituksissa on looginen, järjellä pe rusteltavissa oleva virhe, ei se voi julistautua virheettömyydeksi, vaikka kaikki pyhät kirjat olisivat sen tukena. • D D D Edellä esitetyt ajatukset ovat vertailua Gandhin ajattelun, toiminnan sekä kristillisen käytännön välillä. Myös Gandhi itse teki vertailuja kristinuskon ja oman konseptionsa välillä. Samankaltaisuudet näiden kahden ideologian välillä ovat monissa kohdissa ilmiselviä, jopa siinä määrin, että monet hindut syyttivät Gandhia piilokristityksi. Vuonna 1927 hän itse sanoi: "Jos minulla olisi vain Vuorisaarna ja oma tulkintani siitä, sanoisin epäröimättä olevani kristitty. Mutta kääntäen voin sanoa teille, että paljon siitä, mitä pidetään kristillisyytenä, on Vuorisaarnan negaatio. Ja huomatkaa, minä en puhu nyt kristillisestä käytöksestä. Minä puhun kristillisestä uskosta, kristinuskosta sellaisena kuin se ymmärretään lännessä". Yleensäkin Uusi Testamentti oli Gandhille tuttu kirja. Se toi hänelle lohtua ja iloa sen vastenmielisyyden jälkeen, jota Vanhan Testamentin eräät kohdat hänessä olivat aiheuttaneet. Gandhi ei kuitenkaan kääntynyt kristityksi, mutta hän ei ollut puhdas hindukaan. Hän oli samalla kertaa juutalainen,kristitty, jainalainen, muslimi ja hindu. Olennaista hänessä oli, että hän oli vienyt henkisen suvaitsevaisuuden huippunsa sortumatta kuitenkaan hedelmättömään relativismiin, jossa kaikki merkitykset hämärtyvät. Suvaitsevaisuus on se elementti, joka läntisestä kristillisyydestä on hyvää vauhtia katoamassa. Ja sen mukana on katoamassa myös yhteiskunnallinen suvaitsevaisuus. Kumpikin seikka tekee tilaa totalitarismille, mikä on varsin lähellä väkivaltaa... Petri Markkanen Rauhankasvatus — kirkon uusi haaste Kirkon ongelma on saarnan paljous ja tekojen vähyys. Isä Ambrosiuksen mielestä elämällä pitää lunastaa se, mitä toisille opettaa. "Kirkolla on upeat ihanteet, mutta pelottavan vähän niistä on siirtynyt käytännön tasolle." Isä Ambrosius Valamon luostarista puhuu "keskinäisestä jakamisesta", joka voisi olla avain myös kirkolle saavuttaa konkreettisuus. Esimerkki löytyy Isä Ambrosiuksen Jyväskylän matkan aiheesta. Hän puhui rauhankasvatuksesta . "Rauhanasiaa ei voi jättää yksin ulkoministerin huoleksi." Isä Ambrosiuksella on valoisa näkemys tulevaisuudesta, jos kohta hänen mielestään juuri nyt eletäänkin kriisin ja murroksen aikaa — "paremman maailman synnytystuskia". Opiskelijoiden on Isä Ambrosiuksen mielestä etsittävä omaa totuuttaan. "Vanhoja raiteita ei tule kulkea." Opiskelijan kannalta on oleellinen Isä Ambrosiuksen vastaus, jonka hän antaa kysymykseen alkoholista ja uskosta: "Jumala on luonut viinin ihmisen sydäntä ilahduttavaksi asiaksi." Rauhankasvatus pitää Isä Ambrosiuksen mukaan olla osa kaikkea kasvatusta. Rauhan olisi "tultava" myös yliopistoon. Pasifismi koskettaa koko elämää Pasifistinen vaihtoehto pitää Isä Ambrosiuksen mielestä olla tarjolla kaikille. Hän kuitenkin arvelee suurimman osan ihmisistä vielä pitävän sotaa joissakin tilanteissa "oikeutettuna". Kansallisvaltion ideologia pitää yllä tuollaisia käsityksiä. Pasifismin valinneiden määrä on Isä Ambrosiuksen mielestä jopa yllättävän pieni. Ortodoksisten luostareiden ja kveekareiden esimerkkiä ei ole monikaan seurannut. Isä Ambrosius painottaa sitä. että myös muussa elämässä on näytettävä lähimmäisenrakkauden ja rauhan periaate. Pasifistinen suhtautuminen sotapalvelukseen vaatii koko elämän kestävää suhtautumista. Ekumeeninen liike on pohtinut erityisen paljon sodan ja rauhan kysymyksiä. "Yhä voimakkaammin on korostettu yksittäisten ihmisten vastuuta." Siviilipalveluksen molemmat Suomen viralliset kirkkokunnat hyväksyvät, mutta evankelis-luterilainen kirkko ei ota siviilipalvelusmiehiä tehtäviinsä. Ekumeeninen liike suhtautuu Isä Ambrosiuksen mukaan suomalaisia kirkkoja suopeammin siviilipalvelukseen. "Vielä muutama sukupolvi sitten puhuttiin ekumeenisessa liikkeessä oikeutetusta sodasta, mutta ei enää." Isä Ambrosius tulkitsee asian paluuksi Jeesuksen vuorisaarnan opetuksiin. Armeija on rauhapuolustaja Suomen puolustusvoimilla on Isä Ambrosiuksen mielestä ensi sijaisesti rauhanturvaamistehtävä. "Ei voi kuvitellakaan, että suomalaiset lähtisivät jonnekin hyökkäämään." Isä Ambrosius painottaa, että on eri keinoja tehdä rauhantyötä. Sitä voi tehdä myös armeija. "Yhteiskunta on tullut kypsemmäksi. mutta kirkko on seurannut vasta jälkijunassa." D D D Sota ei ole vain sota sinänsä Isä Ambrosiuksen mukaan. Taloudelliset rakenteet tappavat ihmisiä kehitysmaissa. Sota kansainvälisenä ilmiönä ei ole Ambrosiuksen mielestä niinkään moraalivaan pikemminkin valtakysymys. Myös kirkot ylläpitävät hänen mukaansa epäoikeudenmukaisia rakenteita. Terrori on Isä Ambrosiuksen mielestä myös yksi sodan uusi muoto. Terrorissa hän näkee repressiotoimien uhkan kansallisvaltioiden sisällä. Sodan moraalikysymykseen ei ole kenelläkään — ei myöskään kirkolla yhtä yhtenäistä vastausta. Äärimmäinen pasifismi ei sikäli miellytä Isä Ambrosiusta, että se voi myös pelkästään eristää pahuudesta. "Asenne on kyllä sankarillinen, mutta se ei käytännössä ole estänyt yhtään sotaa." Rauno Lahti
12 Jouko Mäki-Lohiluoma ja bändi. Rock ja usko tasapainossa Useita vuosia Jyväskylässä ja liikunnalla vaikuttanut Jouko Mäki-Lohiluoma on löytänyt Rock and Rollin omaksi tyylikseen. Puhelinluettelo tituleeraa Joukon gospelmuusikoksi, mutta viimeaikoina Joken soitanta on ollut entistä suoraviivaisempaa rockia. Asian ydin piilee sanoituksissa. Jokke haluaa yhtyeen säestyksellä tehdä varhaisnuorisomusiikkia yleisölle, joka ei enää piittaa lastenlauluista, mutta ei ole vielä Dingo-iässä. Idean varhaisnuorisomusiikkiin Jouko sai viime kesänä kesäsiirtolassa. Hän kertoo huomanneensa ettei Suomessa ole sopivaa musiikkia kymmenen vuoden kieppeissä oleville varhaisnuorille. Omatekoisen musiikin palautteen rohkaisemana Jokke on koonnut bändin joka soittaa rockia tälle kohderyhmälle. Sanoitusten sanoman ydin on kasvatuksellisuus. Esimerkiksi biisissä "Tourujoen Tarzan" tapahtuu seuraavaa; puliukko putoaa Tourujokeen ja paha tappajasorsa aikoo syödä hänet suihinsa, paikalle rientää Tarzan ja pelastaa puliukon. Pulari kysyy Tarzanilta miksi tämä pelasti hänen kaltaisensa arvottoman henkilön johon Tarzan vastaa: "Jokainen ihminen on kallisarvoinen". Nuorisomusiikkiyhtyeessä soittavat seuraavat henkilöt: Eino Vuorinen basso, Santtu Sääkslahti rummut ja Risto Klemola kitara. Jouko itse soittaa kitaraa ja huuliharppua sekä laulaa päävokaalit. Jokainen bändin jäsen osallistuu stemmalaulantaan tarvittaessa. Tähänastinen palaute nuorisomusiikkiyhtyeellä on ollut hyvä. Seinäjoen keikalla koulunuoriso taputti bändin jopa kaksi kertaa lavalle. Koululaisten kiinnostusta Jokke pitää hyvänä merkkinä. huolestuttavana hän sensijaan pitää sitä että koulun opettajakuntakin diggasi musiikkia. Bändikeikkojen lisäksi Jouko on esittänyt uutta ohjelmistoaan duona Risto Klemolan kanssa sekä yksin itseään kitaralla säestäen. Muita projekteja... Jokke on ollut mukana Nujula ry:n toiminnassa, milloin on musisoinnilta ennättänyt. Yhdistyksen ideana on etsiä mielekästä tekemistä yhteiskunnan kelkasta pudonneille nuorille (työttömille jne.). Esimerkiksi viime kesänä nujulalaiset saivat kaupungilta maalausurakoita. Maalauskohteet olivat purkutuomion alaisia rakennuksia, jotka oli maalattava uuteen uskoon julkisivulautakunnan vaatimuksesta olemassaolonsa loppuajaksi. Osa maalauspalkkioista jaettiin työn tehneille nuorille, osa rahoista talletettiin yhdistyksen toimintaa varten. Jouko kertoo. että yhdistyksen toiminta on näin talvella ollut hiljaisenpuoleista. Nujula ry:n pääideana on nuorten aktivointi ja nuorten ja vanhempien ihmisten tasapainoinen yhdessäolo. Nujulan hommissa ei ole vakinaista työaikaa ja työtä tehdään hymyssä suin. Yhdistyksen tulevaisuudensuunnitelmissa on kehittää harrastustoimintaa mm. urheiluseuran ja bänditoiminnan avulla. Nujula on saanut kaupungilta oman toimitalon Kuokkalasta. Joken hengenelämästä "Kun olin kahdeksantoista vanha tiesin vastauksen kaikkiin kysymyksiin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vähemmän on asioita, joista olen varma", toteaa Jokke. Kristinusko on kuitenkin jatkuvasti olennainen osa hänen elämäänsä. "Jeesus -niminen mies on jatkuvasti elämäni kovin juttu." Joukon mukaan edes mäenlasku, jota hän myös harrastaa, ei ole niin kova juttu kuin Jeesus. Joukon usko ilmenee pohdintana. Hän yrittää käyttää elämänsä Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Nuorempana hän oli varma Jumalan johdatuksesta, mutta nykyisin esimerkiksi kehitysmaiden hätä on vaikuttanut Joukon näkemykseen tässä asiassa. Myös oman kokemuspiirin järkyttävät tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, ettei Jokke enää ymmärrä Jumalan jokapäiväisen varjeluksen muotoja. Jouko Mäki-Lohiluoman sanoituksiin hänen nykyinen henkinen näkemyksensä heijastuu siten, että hän haluaa tehdä lauluja aiheista, joiden oikeutuksesta hän on edelleen varma. Tällaisia asioita ovat mm. tasa-arvo, kostamisen turhuus ja ihmisten oikeus olla erilaisia. Joukon mielestä kasvatuksellisen rokin soittaminen on kristillisen hengen mukaista toimintaa. "Sitäpaitsi varhaisnuoriso on sellaista yleisöä jolle voi esiintyä rehellisesti", tuumii Jouko. Jarmo Koponen Onko taivas putoamassa Joukon niskaan, vai seisooko vanha urheilija käsillään?
13 Velkakierre kehityksen este Washington, Lontoo (IPS — People) Saharan eteläpuoleisen Afrikan maiden velka ei yhteenlaskettunakaan ole yhtä suuri kuin Meksikon 96 miljardin dollarin velka kansainvälisille pankeille ja rahoituslaitoksille. Silti monet asiantuntijat uskovat, että Afrikan velka jää maksamatta, kun taas Latinalaisen Amerikan suuri velallinen Meksiko pystyy vielä nousemaan velkakierteestään. Monet Afrikassa kipeästi tarvittavat perhesuunnitteluja kehitysohjelmat jäävät toteutumatta, kun hallitukset joutuvat käyttämään ohjelmiin varatut rahat vekojen ja niiden korkojen takaisinmaksuun. "Velan ja kehitysmahdollisuuksien yhteys on suora ja selkeä useimmissa Afrikan maissa", sanoo Kenian keskuspankin johtaja Philip N'degewa. "Jos Afrikka jätetään yksin velkojaan kantamaan, seurauksena on elintason katastrofaalinen romahtaminen." Afrikkalaisilla on kokemuksia niin elintason noususta kuin sen laskustakin: Parinkymmenen vuoden takaista valtiollista itsenäistymisprosessia seurasi monissa mustan Afrikan maissa kehitys ja elintason kohoaminen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana mm. luonnonympäristö pilaantuminen, laskeva maataloustuotanto ja nopea väestönkasvu ovat pysäyttäneet kehityksen ja kääntäneet sen suoranaiseksi taantumaksi. Öljykriisi Kehittyneissä teollisuusmaissakin talouskasvua 70-luvun alussa hetkelliseti hidastanut öljykriisi oli monille Afrikan maille lähes tyrmäävä isku, josta ne eivät ole vieläkään täysin toipuneet. Kun Afrikan maiden omien vientituotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat samaan aikaan laskeneet, seuraus on selvä: Afrikka ei pysty maksamaan velkojaan. "Jos ja kun johtopäätös on tosi ja vakavasti otettava, teollistuneilla mailla on yksipuolisen itsekkäästäkin näkökulmasta syytä paneutua Afrikan ongelmiin: mantereen kyky tai kyvyttömyys maksaa takaisin ulkoiset velkansa — teollisuusmaiden pankeille — on ilman muuta myös teollisuusmaita koskettava kysymys". Painotti arvostetun Worldwatch -tutkimusinstituutin johtaja Lester Brown esitellessään instituutin uusinta "Maailman tila 1986" -raporttia Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa hiljattain. Afrikan velka on ollut viime päivinä muutenkin voimakkaan keskustelun kohteena Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on julkaissut tilaston, jonka mukaan Afrikan velan määrä on viidessä vuodessa kaksinkertaistunut suhteessa vientituloihin. Afrikan 91,6 miljardin dollarin velka oli myös ainoana aiheena Washingtonissa järjestetyssä Afrikan, Euroopan ja Pohjois-Amerikan johtavien pankkimiesten konferenssissa, jonka olivat kutsuneet kokoon Kenian Pankin johtaja Philip N'dgewa, Maailmanpankin johtaja A. W. Clausen ja Bababar N'dylaye, Afrikan kehityspankin pääjohtaja. Luonnontasapaino Worldwatch-instituutti esittää raportissaan toimenpideohjelman, jolla Afrikan kehitys olisi käännettävissä nykyistä myönteisemmille uhrille. Ohjelman keskeinen tavoite on luonnontasapainon säilyminen. Toimenpideosasta ilmenee, että jos Worldwatch-instituutilla olisi määräysvalta, miljoonat afrikkalaiset saisivat käskyn ryhtyä istuttamaan puita, rakentamaan maaperää suojaavia terasseja ja tekemään nykyistä pienempiä perheitä. Yli Afrikan mantereen olisi jokaiselle torille ja markkinapaikalle järjestettävä puuntaimia tarjolle, ehdottaa Worldwatch-instituutti, ja samaa on esittänyt myös Maailmanpankki hiljattain. "Afrikan maaseudun 380 miljoonaa miestä, naista jalasta ovat loppujen lopuksi ainoa voima, joka pystyy pysäyttämään Afrikan metsien katoamisprosessin", instituutin raportti painottaa. Se esittää, että myös perinteisiä maanviljelyn muotoja on muutettava, jotta Afrikka pystyisi ruokkimaan räjähdysmäisesti kasvavan väestönsä. Worldwatch -instituutti ei kuitenkaan kannusta Afrikkaa enää kopioimaan viljelymenetelmiä suoraan Euroopasta ja Yhdysvalloista. Päinvastoin, Afrikan maanviljelyn piirteiden ja menetelmien on noustava afrikkalaisesta kulttuurista ja ilmastosta. Suurimmassa osassa mannerta tarvitaan erityistä savannimaataloutta, joka perustuu luonnollisista kasvilajeista jalostettujen kasvien viljelyyn, karjanhoitoon ja puiden istutukseen. Nykyisellään Afrikan maatalous ei pysty ruokkimaan mantereen väestöä. Esimerkiksi toissavuonna 140 miljoonaa afrikkalaista, eli runsas neljäsosa Afrikan 531 miljoonasta asukkaasta eli kokonaan ulkomailta tuodun viljan varassa. Afrikka käytti silloin 20 prosenttia kaikista vientituloistaan ruuan ostamiseen ulkomailta. Väestönkasvu Afrikan hankaluuksia selittää osittain mantereen väestönkasvun hämmästyttävä kiivaus — se on nopeampaa kuin millään maailman mantereella milloinkaan historiassa, sanoo Lester Brown. Kuolleisuus on laskenut Afrikassa julkisten terveyspalvelujen ja rokotusten kehittymisen ansiosta. Syntyvyyden alentamiseen tähtääviä toimia ja ohjelmia ei ole kuitenkaan ehditty saada yhtä laajalti käyntiin, joten väestönkasvu on kiihtynyt. YK:n ennusteiden mukaan Afrikan nykyinen väestömäärä 0,5 miljoonaa kolminkertaistuu nykyisellä kasvuvauhdilla 1,5 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä. Worldwatchinstituutin mukaan väestöräjähdyksen hillitsemiseksi yhtä hyvin tavallisten afrikkalaisten kuin myös heidän johtajiensa on muutettava asenteitaan. Monet afrikkalaisjohtajat ovat ollee pitkään sitä mieltä, että heidän johtamansa valtiot ovat olleet liian harvasti asutettuja. Nyt asenteet ovat muuttumassa. Siitä on osoituksena afrikkalaishallitusten YK:n ja Maailmanpankin väestökehitysrahastoille osoitettujen avustuspyyntöjen voimakas lisääntyminen viimeisten kahden vuoden aikana. Vuonna 1974 vain kaksi Afrikan maata oli käynnistänyt johdonmukaisen perhesuunnitteluohjelman. Kymmenen vuotta myöhemmin sellainen oli käynnissä jo 13:ssa Afrikan maassa. Ongelmaksi jää silti yhä, kuinka perhesuunnitteluohjelmat rahoitetaan. Maailmanpankin laskelmien mukaan hedelmällisyyden "nopea" vähentäminen Saharan eteläpuoleisen Afrikan maissa edellyttäisi perhesuunnittelubudjettien 20kertaistamista vuoteen 2000 mennessä. Mistä rahat, kun velanmaksu vie leijonanosan nykyisistäkin vientituloista? Erimielisyyksiä Washingtonissa kokoontuneilla pankkimiehillä oli erilaisia ratkaisuehdotuksia, joista he eivät päässeet yksimielisyyteen: Keskeinen mielipide-ero syntyi, kun Afrikan kehityspankin johtaja Babacar N'dyiaye ja kanadalainen professori Gerald Helleiner esittivät, että velkakysymys olisi ratkaistava yleisissä pohjoisen ja etelän, teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisissä neuvotteluissa, kuten 1970-luvun neuvotteluissa syntynyt julistus uudesta kansainvälisestä taloudellisesta järjestyksestä esittää. Maailmanpankin johtajan A. W. Clausenin mielestä on parempi jatkaa nykyisellä linjalla, jossa teollisuusmaiden johtamat pankit ja rahoituslaitokset tapaus kerrallaan neuvottelevat kehitysmaiden lainoista ja niille asetettavista talouspoliittisista ehdoista. Tällä linjalla toimittaessa teollisuusmaiden on lisättävä raha-apunsa määrää kehitysmaille ja pidennettävä maksuaikoja, Clausen ehdotti ja sai ajatuksilleen taustatukea kenialaiselta pankkimieheltä. "Kunnon hinta kunnon tuotteista ja raaka-aineista", oli toinen. Maailmanpankin linjasta poikkeava ehdotus Afrikan rahapulmien ratkaisuksi. Nykyisellään Afrikka myy teollisuusmaille raaka-aineitaan teollisuusmaiden määräämillä halvoilla hinnoilla. Afrikassa jalostettujen tuotteiden pääsy teollisuusmaiden markkinoille on tehty äärimmäisen vaikeaksi, totesivat N'dyiayeja Helleiner. Lainaksi tai lahjaksi annettu raha voi korkeintaan siirtää takaisinmaksamisen ongelmaa kauemmaksi tulevaisuuteen. Omilla tuotteilla reilussa kaupassa ansaitut varat auttaisivat Afrikkaa irti velkakierteestä ja antaisivat mantereen johtajille mahdollisuuden käydä käsiksi esimerkiksi väestönkasvun hillitsemiseen, korostivat Maailmanpankin linjaa arvostelevat pankkimiehet. n a n Artikkeli on Suomen IPS:n toimituksessa koottu IPS:n Yhdysvaltain -kirjeenvaihtajan Jonathan Friedlandin, IPS:n Lontoon toimituksessa käsitellyn People • lehden artikkelin ja omien tietojen pohjalta. -RATTOJA • TÄYSIN UUSITTU VAATEHUONE! • OLETKO JO KÄYNYT? • JOKA PÄIVÄ JOTAIN UUTTA! • JA HINNAT VAIN PUOLET MITÄ LUULET! TULE TOTEAMAAN, ETTÄ UPEAN MUOTITAVARAN El TARVITSE OLLA KALLISTA! TAKAA LAADUN VÄINÖNKATU 7, JYVÄSKYLÄ S ' «SSÄSSSf elohuvi! Joka ll,a 19 30 ' ei to., la. — K16— Mephiston ohjaajan uusi mestariteos! Grand Prix de Jury Cannes 8f K L A U S M A R I A B R A N D A U E R EVERSTI REDL OHJAUS ISTVAN SZABÖ TARJOUSHINTAAN UUSI ERÄ Mercantilm gr J Q mappeja I O — Plastic1 O 5 mappeja I O — LuentoO 5 paperia A 4 / 1 . . . O — Luento" F 6 O lehtiö A4/100 # HARJUN PAPERI Yliopistonkatu 6
14 Maisemakuvia Keniasta • Karen Blixen (1885-1962) oli pohjoismaiden merkittävimpiä kirjailijoita. Hänen kirjallisia tuntomerkkejään olivat rikas mielikuvitus, viimeistelty tyyli sekä monitahoinen elämäja ihmiskäsitys. Blixenistä tuli varsin suosittu kirjailija ja 1960-luvun alussa yleisön keskuuteen levisi todellinen Blixen-kultti. Vuonna 1913 Karen Blixen meni naimisiin serkkunsa, vapaaherra Bror von Blixenin kanssa ja pariskunta muutti Keniaan ostamalleen kahvifarmille. Avioliitto ei ollut onnellinen ja se päättyikin eroon. Karen hoiti kahviplantaasia yksin aina vuoteen 1931 saakka. jolloin hän palasi Tanskaan. Ensimmäiset kirjoituksensa hän julkaisi vuonna 1934. Amerikkalainen elokuvaohjaaja Sidney Pollack on tehnyt elokuvan Blixenin vaiheista Keniassa vuosina 1913-1931. Elokuvan nimenä on Minun Afrikkani (Out of Africa). Pääosin se perustuu Blixenin kirjoihin eurooppalaisena Afrikassa (1937) ja Varjoja ruohikolla (1960). Väsyttävää kerrontaa Minun Afrikkani kertoo Blixenin Kenian vaiheet melko tarkasti. Elokuvalle onkin saatu mittaa lähes 3 tuntia.Pituus herättää ihmetystä siksi, ettei filmin tapahtumarunsaudesta voi juurikaan puhua. Elokuva keskittyy Karen Blixenin miessuhteisiin, ensin aviomieheen ja sitten — ja tämä muodostuukin selvästi pääteemaksi — suhteeseen amerikkalaiseen Denys Finch-Hattoniin. Pollack on pelannut elokuvassa selvästi varman päälle. Romanttinen rakkaustarina, eksoottinen ympäristö, huolellinen kuvaus, siirappimainen musiikki ja tähtinäyttelijät — siinä Pollackin valttikortit. Näillä avuilla elokuva pitkälti pysyykin pystyssä. mutta ne eivät poista sitä tosiasiaa, että elokuvan juoni on varsin niukka, paikotellen jopa köyhä. Lukuisat dialogit ovat sisällöl tään usein mitäänsanomattomia, joskus tulee jopa tuntu, että näyttelijät vain aukovat suutaan ja ulostavat tyhjänpäiväisiä tavanomaisuuksia. Juonen ajoittainen täydellinen pysähtyminen tekeekin filmistä väsyttävän: samojen asioiden kertaaminen ja jahkaaminen lisäävät unettavaa tunnelmaa. Paikoitellen tuntuu siltä, että ohjaaja on itsekkin huomannut tämän. Keinotekoista jännitystä luodaan jaksolla, jossa Karen johtaa alkuasukaskaravaanin miehensä luo ensimmäisen maailmansodan vuosina. Edelleen Pollack käyttää hyväkseen ns. pakolliset kuviot eli leijonat ja päähenkilöiden kamppailut niiden kanssa. Nämä episodit jäävät kuitenkin muuten staattisen kerronnan varjoon. Eipä silti, etteikö verkkainenkin kerronta olisi ihan paikallaan, mutta siinä tapauksessa olisi elokuvasta täytynyt tehdä selvästi lyhyempi. Kaunis tarina ja hienot kuvajaksot menettävät potkunsa filmin lopussa, kun niitä korostetaan koko ajan. Upeat maisemat Filmiä katsellessa on huomaavinaan sen. että Pollack ajoittain itsekin pelästyy kerronnan staattisuutta ja heittää hyvin usein valkokankaalle elementin, joka onkin elokuvan ehdoton huippu: lukuisat maisemakuvaukset tekevät Minun Afrikastani katsottavan, jopa hyvänkin elokuvan. Pollackin kamerat ovat tallentaneet Afrikan luontoa, maisemia ja eläimiä, todella upeasti. Varsinkin jaksossa, jossa Karen ja Dancy lentelevät kaksitasolla yli vuorien ja jokien tulee esille elokuvan tärkein seikka: hienot maisemat ja John Barryn säveltämä musiikki luovat fantasianomaisia näkymiä, unelmia, kaipuuta ja pakoa nykyhetkestä. Tässä mielessä Minun Afrikkani onkin viihde-elokuvaa parhaimmillaan, sitä katsoessasi tuskin tunnet "maisia murheitasi". Laatutyötä Minun Afrikkani on siinä mielessä tyypillinen amerikkalainen elokuva, että se on tehty huolella. Pieninkin yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Kameroiden käyttö on tarkkaa ja tekniikka hioutunutta. Sama huolellisuus pätee myös näyttelijöihin. Tähtikaartiin kuuluvat Meryl Streep (Karen Blixen), Robert Redford (Denys) ja Klaus-Maria Brandauer (Bror von Blixen) hoitavat kaikki hommansa tasaisen varmasti, ehkä vähän liiankin varmasti, sillä varsinkin Redfordilta olisi odottanut enemmän ilmeikkyyttä. Meryl Streepille osa tuo todennäköisesti Oscarin ja mikä pä ettei: ulkoisesti tyylikäs Streep myös näyttelee tyylikkäästi sortumatta turhaan sentimentaalisuuteen. Tämä sentimentaalittomuus onkin elokuvassa yksi positiivisimmista piirteistä. niinpä nenäliinaa ei kannatakaan välttämättä ottaa mukaan. D D D Vaikka Minun Afrikkani onkin siis pienoinen pettymys tarinallisesti. on kyseessä kuitenkin taidokkaasti tehtyä viihdettä. Mutta kuitenkaan ei voi välttyä ajatukselta, etteikö upeilla maisemakuvauksilla mässäily ole jonkinlaista yleisön kosiskelua? Pelkästään niiden varaan ei hyvää elokuvaa synny. Arto Jääskeläinen Naisistuva yliopisto Wiesbaden (DDP/IPS) Ensimmäisen kerran yliopistojen historiassa naisopiskelijoiden määrä on ylittänyt Saksan Liittotasavallassa puolen miljoonan rajan. Viimeisimpien tilastojen mukaan kuuluvana talvilukukautena yliopistoissa opiskelee 1 341 000 opiskelijaa ja naisopiskelijoiden osuus heistä on 37.9 prosenttia. Tilastojen tekijät arvioivat, että naisopiskelijoiden osuus on jatkuvasti kasvussa. Viisi vuotta sitten vain 380 000 naisopiskelijaa suoritti akateemisen loppututkinnon. Lisääntynyt kiinnostus akateemisiin aloihin lisää naisten ammatillista arvostusta, tilastojen tekijät arvioivat. pieni lehti suurista asioista. A A i i ^ Otettiin kantaa rajusti. YDIN D U " I U K U alkoi ilmestyä 1966. Lehti keskittyi sodan ja rauhan ongelmiin, kolmanteen maailmaan — elämän ydinkysymyksiin. -ff\ l n U a i Maailma lientyi, radikalismi I I M U K U asettui. Etyk-vuonna YDIN hengitti kivuliaasti. Uusi nousu alkoi 1977. O A l i i I x i • Viestinnän ydinsana näyttää O U I U K U olevan visuaalisuus. YDIN uskoo sanaan. Se kannustaa ajattelemaan, vaikuttamaan tiedolla. YDIN kritisoi ja etsii vaihtoehtoja. Tilaa ILMAINEN näytenumero lal vuosikerta 1986: 8 numeroa, 85 markkaa. Puh. 144 991. Os. Sähköttäjänkatu 6 00520 HELSINKI. PS-tili 1509 92-4. JYROCK 86 talvirockfestivaali Kulttuurivaliokunta järjestää tänäkin vuonna, tarkemmin sanoen 18.—19. huhtikuuta, Jyrock talvifestivaalin. Ylioppilastalolla tapahtuu kahtena iltana ja kahdessa kerroksessa: paikalla on yhteensä 14 bändiä. Jyrockin kantava idea on löytää uusia, vielä tuntemattomia tasokkaita nousevia yhtyeitä. Yhtyeet valitaan niiden lukemattomien demokasettien ja bänditarjousten joukosta joita JYY:n kulttuuritoimistoon talven mittaan saapuu. Lisäksi mukana on tänäkin vuonna muutama vanha kettu mallia antamassa. Perjantaina 18. huhtikuuta tutut ja turvalliset esiintyjät ovat klubeissa paljon suosiota saanut Lapinlahden linnut sekä nykyään Kauko Röyhkän kanssa yhtesityötä tekevä AD Turusta. Vantaalta tulee Meteors/Straycats tyylinen rockabilly-bändi Melrose — tämän tyyppistä bändiä on tällä hetkellä vaikeata löytää Suomesta. Melrose täyttää aukon. Juvalta on mukaan kutsuttu aitoa savolaista surfmusiikkia vatkaava Luonterisurf. Tampereelta paikalle saapuu aito garagerock-yhtye Murrmur. Yhtye on soittanut autotallirockia jo pitkään — he aloittivat paljon ennemmin kuin garagesta tuli muotijuttu. Bändin demokasetti on niin hyvä että bändiä varmaankin pian voidaan kuunnella levyltä. Alavudelta tulee piakkoin ensi levynsä julkaiseva Kolmas nainen. Bändi soittaa iloista Eppu Normaali-henkistä poprokkia. Helsikiläinen Niggers edustaa sitten tosi kovaa jytkettä, yhtyeen musiikkia voisi verrata Deep Purpleen tai Birthday Partyyn. Lauantain kovat nimet eivät esittelyjä kaipaa: paikalle saapuu Helsingistä Smack sekä vuoden 86 kuumin tulokas Nights of Iguana. Helsingistä on kotoisin myös timantinkovaa katumusiikkia soittava New Rose. Oululainen Redrum Bob maalailee tummanpuhuvaa Joy Division-tyylistä rokkia suomalaisittain. Punkrokin ystäville tarjotaan herkkupalaksi mikkeliläinen St Michel SS. Jyväskyläläistä rokkitarjontaa edustavat festivaaleilla jyskäläinen suoran toiminnan rockia soittava Boris sekä yloppilastalolla treenaava Nuorisopalatsi. Lippuja tapahtumaan saa ennakkosta Jyväskylän Travelasta puh. 941—617507 ja festivaalitoimistosta puh. 941—216173. Yhden illan lipun voit lunastaa 50 markalla, kahden 80 markalla. P.S. Ennen Jyrockia meitä saapuu viihdyttämään eksoottinen Markku Toikka yhtyeineen Casablanca Vox. Konsertti pidetään Ilokivessä 10. 4. ja lippuja saa tavanomaisesti ennakosta Travelasta ja Kampuskirjasta. Kulttuuriohjaaja
15 Vastine Hakalalle Klassisen saksalaisen idealismin liki 200-vuotinen ihmiskäsitys ja siihen perustuva sivistysyliopistokonseptio on nyt, Lasse Hakalan mukaan, viimeisen viiden vuoden aikana menettänyt relevanssinsa. Käsitys, että jyväskyläläinen sivistysyliopistoliike olisi muuttuneita yhteiskunnallisia olosuhteita huomioimatta yrittänyt konservoida mennyttä historiaa tai että se olisi erittelemättä syyttänyt tutkinnonuudistusta kaikesta yliopistokurjuudesta, on käsittämätön. Se ei voi perustua mihinkään muuhun kuin tietämättömyyteen tuon keskustelun sisällöstä ja kyvyttömyyteen havannoida yhteiskunnassamme vaikuttavia voimia — erottaa rakenteita ilmiöiden taustalta. (Aiheesta ja liikkeen itsekritiikistä ks. Esa Sironen: Epilogeja yliopistota kirjassa Esseitä sivistyksestä.) Jälkimmäinen korostuu muutenkin Hakalan kirjoituksessa. En ymmärrä, mitä opponenttini tarkoittaa opiskelijaälyköillä, jotka tosiasiallinen tietämys hallussaan korostavat omaa älyllistä panostaan. Olen ymmärtänyt poliittisella toinnalla tarkoitettavan juuri yhteiskunnallisen todellisuuden käsitteelliseen ymmärtämiseen perustuvaa julkista vaikuttamista. Yhdestä ainoasta totuudesta ei ole ollut puhe, vaan kyse on erilaisista näkökulmista maailmaan. Jutussani kai poikkeuksellisen selvästi käy ilmi kiinnostukseni pääomaloogista teoriaa kohtaan. Siinä se nyt on Lassellekin "uhoamiseni" suunta. Eikä kyse ole yhdestä totuudesta myöskään Iloisen politiikan seuran suhteen. Tämä oli vasta henkilökohtainen keskustelun avaus. Lassen käyttämä sitaatti on kokonaisuudessaan: "Iloisen politiikan seura muodostakoon keksuudessaan sellaisen keskustelevan ilmapiirin, joka paitsi rohkaisee niin myös pakottaa jäseniään ottamaan subjektiivisesti kantaa". En saata ymmärtää Lassen vertauksia entisistä vähemmistöistä (?) ja hurmoshenkisten aatteellisesta kurista. Hakalalainen politiikkakäsitys näyttääkin välttelevän ideologisia, valta-analyyttisia sitoumuksia niin samanmielisyyden löytämiseksi eri puolueryhmien välillä. En tiedä, millä perusteella Hakala puhuu poliittisista opiskelijajärjestöistä. Jatkossa Lasse Hakalan tajunnanvirta käy, jos mahdollista, entistä vaikeammaksi seurata. Mitä hän jankuttaa korkeasta profiilista? Iloisen politiikan seura ja reunion ovat ymmärtääkseni olleet kohtuullisesti esillä Jyy:n toimissa viime aikoina, ja sitä on korkea profiili. Ja jos se on niin helppoa, niin mikseivät muut ryhmät ole siihen kyenneet? Yliopistojen autonomian omiminen ja kanarialinnut? Kissalasit ja riihipaita (ne nyt eivät ainakaan kuulu yhteen)? Entä sitten tarina maalaistalon tytöstä ja ylijäämäviljasta? Jos aiheena on opportunismi, puhuuko Lasse Hakala ennakkoluulottomana ajattelijana (yritysveron kiristäjänä) vai yritysjohtajana? Myönnän kyllä, että kirjoitukseni ja erityisesti maininta typeryyden boikotista oli poleemisuudessaan varsin altis kritiikille. Asiaa ei myöskään auttanut muutaman selventävän kappaleen poisjäänti — kiitos toimituksen. Vaan ei niiden mukanaolo varmastikaan Lasse Hakalaa ja hänen tahallisen väärinymmärtämisen metodiakaan olisi häirinnyt. Sallittakoon siksi vielä pari täsmennystä typeryyden boikottiin, Yleisesti sillä tarkoitan yliopistollisen elämäntilanteen antamaa mahdollisuutta arkiajattelun ja alamaisuusajattelun ylittävään kriittiseen yhteiskunnan ymmärtämiseen. Erityisesti halusin välttää sitä vihreän liikkeen sudenkuoppaa, jossa ristiriitaisten poliittisten toiveitten (ja epäpoliittisuuden) summana koko liike ajautui profiilittomuuteen (Jyväskylässä tapaus insinööri). Kokonaisuudessaan on kyse ns. tieteellisestä ajattelusta — pintailmiöitä yleisemmällä tasolla tapahtuvasta sisäisen logiikan säilyttämisestä ajattelussa, toiminnassa — kuin vaikkapa lehtikirjoittelussa. Ilpo Lahtinen (taas) Tiede ja sen välinearvo 1. Suomalaisessa yliopistokoulutuksessa näyttää olevan yksi perustavan laatuinen heikkous: todellisuuden tajun puute 2. Yhteiskunnan vaatimukset ja opetuksen muoto ovat ristiriidassa keskenään, sillä yhteiskunta kaipaa koulutettua työvoimaa kehittyäkseen, kun taas yliopiston opettajien haaveena näyttää olevan tehdä jokaisesta opiskelijasta tutkija. 3. Niin sanottu puhdas tiede on toki arvo sinänsä, mutta sen piirissä voi työskennellä myöhemmin vain pieni osa nykyisistä opiskelijoista. Muut tulevat sijoittumaan valtion ja kuntien virkoihin ja toimiin sekä yritysten palvelukseen. Heidän päässään hataraksi jäävä käsitys tieteestä ei ole muuta kuin turhaa painolastia; heille tärkeämpää on oppia omien alojensa käytännön työn vaatimia erityistaitoja, joita ammatissa työskentely aikanaan syventää. 4. Kovin moni opiskelija ei voi haaveilla tulevansa tiedemieheksi, sillä mahdollinen puolitaitoinen tutkijoiden armeija muodostuu yhteiskunnan loiseksi, hyödyttömäksi parasiitiksi. Tiedettä tehdään, mutta kuka sitä soveltaa? 5. Koulutuksen tason ei tarvitse alentua, vaikka käytännön tarpeet otettaisiin huomioon. Kysymys on lähinnä valtion mahdollisuudesta suunnata koulutus uudelleen painottaen teollisuuden, kaupan ja palvelujen korkeammanasteisen tiedonhallinnan merkitystä. Monilla aloilla välitutkinnon palauttaminen olisi silti järkevää, sillä "työ tekijäänsä neuvoo". 6. Tieteen itsensä tärkein merkitys on sen hyödyllisyys käytännön kannalta. Tieto tietämisen itsensä vuoksi on merkittävä inhimillinen arvo, mutta kun jokin teoria on kehitetty, eikö ole hyvä, että siitä on iloa monille muillekin ihmisille kuin keksijälleen? 7. Tieteen vapaus on oikeutettu vaatimus pragmaattisuusajattelusta huolimatta. Usein tutkimuksen tuottama hyöty ilmenee näet niin pitkällä aikavälillä, että ihmisikä ei riitä sen vaikutuksen havaitsemiseen. Tämän vuoksi tieteen vapauden tulisi olla arkipäivän poliittisen kiistelyn ulkopuolella. Niinpä tiede ja sen sovellutukset tulisi erottaa yliopistokoulutuksen alemmalla tasolla. 8. Opiskelijan on syytä muistaa se, että aikaa myöten hänen on ansaittava elantonsa omalla työllään. Hänen kannaltaan koulutuksen läheinen suhde käytäntöön olisi pelkästään hyödyllistä. 9. Silti myös se, mitä ennen kutsuttiin sivistyneeksi ja jota nykyisin kuvataan termillä kokonaispersoonallisuuden kehittäminen, ei saa unohtua. Siksi täytyisi turvata opiskelijalle mahdollisuus harrastaa hänen mieltään kiehtovia aiheita hänen kiinnostuksensa ja voimiensa mukaan myös yliopistolaitoksen puitteissa. 10. Tavoitteena tulisi siis olla järkevä yliopista Miten se eroaisi nykyisestä? Olemalla — vähemmän byrokraattinen, lähempänä ihmistä yksilönä, — käytännöllisyydessään hyödyllisempi sekä — kiinnostavampi inhimillisemmältä kannalta. Pekka Vepsäläinen Seksuaaliseen moniarvoisuuteen JYY järjestää yhdessä SYL:n kanssa seminaarin "Seksuaalisuuden monet kasvot" 5.-6. huhtikuuta Ylioppilastalolla. Kuten nimestäkin voi päätellä, tapahtumassa puidaan lähinnä homojen problematiikkaa. Mitä on olla homona Suomessa? Millainen on homouden vähemmän tunnettu kulttuuri historia? Mukana on myös vuoden teema, homous ja koulu. Koulussa nuoret sosiaalistetaan heteroseksuaalisiin malleihin, eikä homoudesta jaeta tietoa edes nimeksi. Sukupuolisen identiteetin löytäminen voi siten siirtyä pitkälle aikuisikään. Seminaarin kantava idea on kuitenkin seksuaalisten raja-aitojen ja vakiintuneiden kategorioiden murtaminen. Jaottelu homo-hetero on jo sinänsä väkivaltainen: äärimmäisen monimuotoinen inhimillisen elämän alue puristetaan kahteen kategoriaan, joista toinen sitten leimataan ja patologisoidaan. Järjestäjät toivovatkin, että homot, heterot ja kaikki siltä väliltä jättävät leimasinkirveen kotiin ja saapuvat tilaisuuteen ennakkoluulottomin mielin toteamaan, että erilaisuus on aina kiinnostavampaa kuin yksimuotoisuus. Seksuaalisuuden monet kasvot -seminaari Jyväskylän ylioppilastalolla 5 . 6 . 4. 1986 Ohjelma: Lauantai 5. 4. 13.00 Seksuaalisuuden monimuotoisuudesta Outi Hirviniemi 14.00 Homouden kulttuurihistoriaa Veli Hyvärinen 15.00 Lesbona Suomessa Kersti Juva 16.30 Elokuva: Harvey Milk 19.30 Illanvietto ohjelmaa, pianobaari, tanssia Sunnuntai 6. 4. 9.00 Herätys ja aamiainen 10.00 Homous ja koulu Eino Huotari 11.00 "Homoseksuaalisuus ei ole haluamisen muoto vaan jotakin haluttavaa" — Michel FoucaultYi homoutta käsittelevistä teksteistä Jussi Kotkavirta 12.00 Lounastauko 13.00 Työryhmiä, järjestötapaamisia. Harvey Milk 15.00 Loppupuheenvuoro Jorma Hentilä Järjestäjät: JYY ja SYL MU5RNG Kotimaiset Pehmikset, nauhamalli 248,IFkenkäpiste KAUPPAKATU 2 PUH. 617072 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. O S T O JA M Y Y N T I L I I K E KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766
16 Irlantilaista Ilokivessä Irlantilais-tanskalainen Ash Plant-yhtye tulee tänään tiistai na (25. 3.) esittämään Ilokivessä irlantilaista kansanmusiikkia tuoreesti 1980-luvun tyyliin. Kappaleet ovat perinteisiä, mutta soittotyyli on saanut vaikutteita myös uudemmasta rytmimusiikista. Soitinvalikoimassa ovat viulu, buzuki. mandoliini. banjo, haitari, banjo sekä bodhran. Konsertti alkaa klo 20 ja liput maksavat 20 mk. Jyväskylän Seudun Folk Yhdistys järjestää myöhemmin keväällä myös seuraavat Folk-tiistait: 15. 4. Tuulenkantajat. Pentti Rasinkangas 6. 5. Suomenbalalaikat. Kolera. Ylärekisteriorkesteri Huomaa myös Petäjäveden Folkvestivaalit 14. 6. tdP & &> & s. : $ ^ ®aaa KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 I^TERNATCNAL Dumppi Taas! — Abonaari invaasio — nytt. De svensktalade och bättre studenter frän Abo Akademi (Infälaisia) ja myös Turun yliopistosta Asteriskilaisten edustava edustajisto saapunee perjantaina kaksi viikkoa ennen vappua (2 vko ev. = 18. 4.) Toimintaa asian tiimoilta: mahd. laitoksen puolesta järj. työprojektin esittely vaihtoehtoisena Kauppakadun approbaturille (myös Dumppilaisten tietty mahdollisuus suorittaa), jonka jälkeen ja samaan aikaan saunailta Kortepohjan A-talon tilaussaunassa klo 17.00—21.00 vapaamuotoista seurustelua (halukkaat saavat saunoa, ei pakoll.). "Saunomisen" jälkeen Renttuun, on varattu paikkoja riittävästi. jatkot Lillukassa, jossa myös yöpyminen unta tarvitseville. Och vi talar icke svenska. Teatterista pitäville (kaikki pitävät): Tosi halpa kuponkitarjous: vain 20 markkaa. Toimi seuraavasti. Kirjoita nimesi listaan dumpin ilmoitustaululla ja maksa tilille SYP 201721—2032 8. 4. mennessä ja peri pankista saamallasi kupongilla joltain tietyltä hallituksen jäseneltä lippu. Näytelmä on "Noita palaa elämään" ja esitys torstaina 24. 4. 1986 klo. 19.00 Jyväskylän kaupunginteatterissa pienellä näyttämöllä. JARU Kevään toiminta jatkuu. To 10. 4. 86 teemme ekskursion Valmetin Tourulan tehtaille. Kelloaika on ennakkotietojen mukaan klo 14. Lisätietoja saat Kortepohjasta puh. 2271/Väisänen tai 2370/Räsänen. Saunailta ke 16. 4. klo 19— 21 Kortepohjassa A-talon tilaussaunassa. Keski-Suomessa vietetään su 13.4. reserviläispäivää, jossa myös JARU on mukana. Seuraa Keskisuomalaisesta ilmoi tuksia. Lisäksi puheenjohtajamme päivystää samana päivänä puh.numerossa 617 883 ja kertoo sinulle reserviläistoiminnasta ja JARUsta klo 12—16. EYL 25. 3. klo 19 Opiskelijoiden raamattupiiri, ilmestyskirjasta luvut 16—17. (1.4. ei ole raamattupiiriä). 5. 4. klo 19 Lauantai ilta: Nyt on lopun aika. sanoo teol.lis. Sakari Korpinen. ' Lutherin kirkon osoite Kansakouluk. 5. Tervetuloa! on KRS Kansan Raamattuseuran Opiskelijat, Vaasankatu 12 A, 40100 Jyväskylä, puh. 610 331. Toimisto avoinna ti—to klo 13—16. Tiistaisin iltapäiväkahvit toimistolla klo 13—16. Keskiviikkoisin rukousilta toimistolla klo 18. 3. 4. (to) Syvästi iloiten, Vesa Huhtala. Toimistolla klo 18.30. 5 . 4 . (la) Illanvietto. Kosketus. Kortepohjan kirkko klo 19.00. 10. 4. (to) Soluyhdyshenkilöiden työnohjaus. Toimistolla klo 19.00. Tervetuloa mukaan! Yliopiston kameraseura Kevätnäyttelykin on sitten pystyssä ja kaikkien katseltavissa M-rakennuksen näyttelytilassa, Pinacotheca. Joten kurkkailkaapa ohi kulkiessanne! Avajaisetkin oli ja meni... Jylkkärin teemana Eurooppa Jyväskylän Ylioppilaslehti keskittyy 22. 4. ilmestyvässä numerossaan pohtimaan Eurooppaa. Teemaan liittyviä kirjoituksia juttuideoita, valokuvia, piirroksia ja muuta mahdollista materiaalia odotetaan toimitukseen viimeistään 17. huhtikuuta mennessä. Eurooppa-teemanumero on samalla lehden tämän vuoden toinen kaupunkinumero, jonka painos tulee olemaan 37 500 kappaletta. Eurooppa-aiheiden lisäksi toimitus ottaa vastaan materiaalia kaikilta mahdollisilta elämän aloilta. Seuraava numero Jyväskylän Ylioppilaslehden seuraava numero ilmestyy 8. huhtikuuta. Lehteen tarkoitettu materiaali on toimitettava toimitukseen (yo-talon yläkerta) viimeistään torstaina 3. huhtikuuta. ellei henkilökohtaisesti toisin sovita. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston yliop pilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 288 Päätoimittaja: Pekka Kinnunen Toimittajat: Markku Kekäläinen ja Rauno Lahti Ilmoituspalvelu: Keskussairaalanne 2. 40600 Jyväskylä puh. 617 599 Toimistosihteeri ja talou denhoitaja Paula Rouhiainen puh. 252 211/2113 Pankit: KOP-Mattila. Keski Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4.00. etusivulla 5.00, värija määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 18 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jäm sän Lehti Oy. Jämsä 1986. Klassista balettia oppimaan Tanssitaiteilija Jill Miller tulee ohjaamaan jazztanssin ja modernin tanssin harrastajia klassisessa baletissa viikonlopun tiiviskurssilla 5 . 6 . 4. Kurssi järjestetään yliopiston liikunnalla ja se on tarkoitettu jyväskyläläisille tanssin harrastajille. ' Ilmoittautumisia kurssil.le otetaan kulttuuritoimistoon 24. 3. alkaen puh. 294675 (Vapaudenkatu 39—41). Kurssimaksu on 90 markkaa. Saimme tuhansia uusia suosittuja TAIDEPOSTIKORTTEJA korttiosastollemme HARJUN PAPERI Yliopistonkatu 6 JYY:N RAVINTOLAT PALVELEVAT PÄÄSIÄISENÄ Ilkka lähtee sapattivuodelle toukokuun alussa. Tarvitsemme hänen tilalleen V A H T I M E S T A R I N joka voisi aloittaa työn jo huhtikuun loppupuolella. Hakemukset 7.4. mennessä osoitteella: Ilokivi, vahtimestari, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä. Tiedusteluihin vastaavat: Jouko Utriainen, puh. 252 211 sekä Ilkka Kantala puh. 216 007. ilokivi Pitkänäperjantaina, lauantaina ja I Pääsiäispäivänä avaamme klo 17.00. II Pääsiäispäivänä olemme suljettu. Discomusiikkia perjantaina ja sunnuntaina. Tervetuloa Herkkusuiden Pizzapaikkaan Huhtikuussa torstaisin ODDIES-ilta. Tervetuloa ^^m " To 10.30-24.00 Pe 17.00-01.00 DISCO La 17.00-24.00 Su 17.00-01.00 DISCO Ma Suljettu Lisäksi JYY:n yritystoiminta hakee henkilöä MARKKINOINTITEHTÄVIIN määräaikaiseen työsuhteeseen. Hakemukset 13.4. mennessä osoitteella: JYY:n yritystoiminta, Keskussairaalantie 2. 40600 Jyväskylä. Lisätietoja antaa Jouko Utriainen, puh. 252 211. MIKSI ODOTTELISIT! t e e m m e ensitilauskuvat k i n o f i l m e i s t ä JOPA PARISSA TUNNISSA! VIIHTYKÄÄMME YHDESSÄ KAUPPAKATU 19 PUH. 214026 Kevään riemut kuviksi