\Y Keskiviikkona 15. 3. 1989 N:o 5 29. vuosikerta Sensaatiosuunnitelma paljastunut Kampusalue katetaan!! Jyväskylän ydinkeskustaan nousseet kauppapalatsit jäävät pikkutekijöiksi, jos suunnitelma kampuksen kattamisesta toteutuu. Yliopisto ottaa näin aimo harpauksen pyrkimyksissään tulosvastuullisuuteen... Koko laajuudessaan suunnitelma käsittää koko Jyväskylän yliopiston luonteen muuttumisen. Yliopiston kampuksen ylle aiotaan rakentaa katos, joka tuo luonnonkauniin kampusalueen hetkessä cityaikaan ja tuo opiskelijoille ja yliopiston asiakkaille ikuisen kesän. Suunnitelma liittyy pitkän tähtäimen kehitykseen, jonka tarkoituksena on tehdä yliopistosta tulosvastuullinen liikeyritys. — Katetulle kampukselle on tulevaisuuden asiakkaiden helppo tulla katsomaan, josko siellä olisi vaikka tutkimus tai pari ostettavana tai jättämään tilauksen halutusta tutkimuksesta, sanovat hankkeen puolestapuhujat. Pienempi, mutta sisukas vastustajajoukkokin löytyy. He puhuvat sivistysyliopistosta ja akateemisesta vapaudesta, joka suunnitelman toteutuessa menetettäisiin lopullisesti. Suunnitelma on valmistunut Jyväskylän Ylioppilaslehden avustajapalavereissä ja piirroksen on laatinut yleinen Arkkkitehtitoimisto Taisto Noronen. Lisää aiheesta sisäsivuilla. Eskelinen Furioso: Arvostelijat terapoivat vammojaan Kirjallisuudentutkija, postimies, kirjailija ja kaikkien tietämä, mutta harvojen tunteman Markku Eskelisen mielestä yliopisto on sekoitus suurteurastamoa ja kanalaa. Kaikki kiinnostava tapetaan ja opetetaan munimaan. Eskelisen mukaan ainoastaan ihminen, joka ei ole ollut päivääkään yliopistossa, voi uskoa siihen että siellä pätevöidytään johonkin. Markku Eskelinen on myös raivoissaan Arto Virtasen Parnassoon kirjoittamasta Nonstop-kirjan arvostelusta, joka on kirjoitettu lukematta teosta. "Arvostelijoille on ilmeisen välttämätöntä terapoida vammoja, joita heidän toimintansa on heille aiheuttanut." Markku Eskelisen räväkkä haastattelu sisäsivuilla. KOAS:in yllättävä hiiriongelma Monet Ristonmaalia KOAS:in asunnoissa asuvat opiskelijat ovat törmänneet yllättävään hiiriongelmaan. Helposti koulutettavissa olevat hiiret ovat nostaneet asunnon arvoa arvaamattomiin. Hiiret ovat myös usean yksinäisen opiskelijan iltojen seuralaisia, jopa tv:n katsomisessa. Monet puhuvat myös hiiri-lisävarustelusta. Juttu aiheesta sisäsivuilla
Jyväskylän ylioppilaslehti 15. 3.1989 Pääkirjoitus Kampuksen kattaminen pelkkä kupla Eipä sitä kampusta taideta kattaa. Ajatus yliopiston muuttamisesta suureksi kauppahalliksi kuitenkin elää. Tilaustutkimuksia tullaan tekemään tulevaisuudessa yhä enemmän. Ne ovat yliopistolle helppo tapa saada enemmän resursseja ja opiskelijoille kätevä tie opintojen loppuvaiheen taloudellisesta ahdingosta. Professori Olavi Borg kannusti viime viikonloppuna Tampereen yliopistopäivillä yliopistoja entistä voimakkaammin markkinoimaan tilaustutkimuksiaan. Hän perusteli kantaansa tieteen aseman voimakkaalla muuttumisella. Ainakin yhteiskuntatieteistä on hänen mukaansa tullut aiempaa paljon selvemmin osa jokapäiväistä yhteiskunnallista keskustelua. Näin on ja pitääkin olla, mutta tämä ei kuitenkaan perustele yliopiston muuttamista postimyyntihalliksi, päinvastoin. Kun tieteestä on tullut osa yhteiskunnallista keskustelua, pitäisi sen luotettavuudesta ja puolueettomuudesta olla entistä paremmat takeet. Tilaajan ehdoilla ei saisi tutkimusta tehdä, sillä vaikka itse tutkimus olisikin puolueetonta, on aina mahdollista, että tilaaja ja maksaja ei haluakaan niitä julkisuuteen jos niiden tulokset eivät miellytä. Eero Leppänen Väärennä gradusi huolellisesti Gradut ja seminaarityöt tuottavat monille vaikeuksia. Koulumainen opetus ja opiskelu ei mitenkään suosi omatoimisuutta. Nopein ja helpoin tapa valmistaa gradu on väärentää se. Mutta väärennöstä ei pidä tehdä kuten eräs tamperelainen opiskelija. Tämä yht. yo. esitteli professorille omana gradunaan saman sisältöisen ja -nimisen kasan paperia kuin oli jo aikaisemmin esitetty samalla laitoksella. Tämä oli tietysti typerästi tehty. Valtava kopioimisurakka valui tyhjiin ja henkilömme joutui vaikeuksiin. Gradu pitää väärentää kunnolla. Hyvä väärentäjä aloittaa työnsä jo luennoilla ja lukiessaan tenttikirjoja. "Tämähän kiinnostaa minua." Jos tällainen tuntemus herää, pitäisi hälytyskellon soida. On huomattavasti helpompi väärentääkin gradu kiinnostavasta aiheesta kuin tylsästä. Jos suurta Aihetta ei löydy omalla työllä, sen voi yhtä hyvin varastaa. Tekee mistä muutkin ovat ennen tehneet. Graduluettelot meillä ja muualla ovat suureksi avuksi. Jos opinnoista on jäljellä enää vain gradu, eikä sopivaa aihetta ole löytynyt eikä mikään kiinnosta, häiriö voi olla todellisuudessakin: oikea ihminen on väärään aikaan väärässä paikassa. Asioiden ei pitäisi antaa luisua näin pitkälle, mikään ei estä hakemasta toisia aineita, toiseen yliopistoon tai kauppaopistoon. Jos asiat ovat kuitenkin luisuneet opintojen loppupuolella ilman itsetiedostuksen pyrkimyksiä, ei hätää: maailma. on täynnä kaltaisiasi. Väärälle alalle joutumista eivät vielä todista seuraavat tai sen kaltaiset tuntemukset: "minä olen tyhmä, kaikki muut ovat viksumpia kuin minä, minä en jaksa enkä osaa, minä en saa mitään aikaiseksi" jne. Nämä tammiset ovat ns. normaalia elämää. Taitava gradun väärentäjä pitää aihetta valitessa silmällä tavoitetta: se on muutamasta kirjasta kasattu kooste. Sellaisen saa nopeasti aikaiseksi aiheesta, jos on kirjallisuutta kohtuullisesti mutta ei liikaa. Näin ns. toisenluokan aiheet ovat erityisen otollisia väärentäjälle. Siis näin: Mitä sanoo asiasta kuuluisa kansainvälinen professori Para Digma. Pitkät sitaatit alkukielellä näyttävät komeilta. Kuinka on suhtautunut asiaan kotimainen kommentaattori Arvo Valta väitöskirjassaan nuorena. Mausteeksi laitetaan sitaatteja tieteellisistä aikakausilehdistä. Omia ajatuksia siteerattaessa kannattaa pitää silmällä, kuten muutenkin, laitoksen käytäntöjä. Esimerkiksi suomalaisilla historian laitoksilla on tapana pitäytyä arkistotietoihin ja merkitä tiukasti nootit tietyllä tavalla. Oma ajattelu vähennetään minimiin. Toisaalta jollain kirjallisuuden laitoksilla kirjailijoita saa pahoinpidellä tieteen nimissä henkisesti lähes miten tahansa. Yleisesti voi sanoa, että ulkonaiset seikat ovat hyvin tärkeitä. Uskottavuutta voi vahvistaa tilastoilla ja kaavioilla; ne sopivat hyvin yliopistoissa vallitsevaan mittausideologiaan ja näyttävät tieteellisiltä. Lähdeluettelo on tapana väärentää siten, että otetaan siteeratun kirjan siteeraukset omiin nimiin ja laitetaan kirjat lähdeluetteloon. Gradun rungonkin voi väärentää ottamalla ajatuksellisesti sen jostain muusta, kunhan vaihtaa otsikoiden sanat riittävän erilaisiksi. Osa kirjoista kannattaa todella lukea. Tarkastaja saattaa ihan oikeasti kiinnostua aiheestasi ja hänen kanssaan on helpompi keskustella, kun tietää hieman aihepiiristä. Lisäksi on helpompi ymmärtää tarkastajan tekemät muutosehdotukset. Muutama rituaalinomainen näyttö ja käsitteiden käyttö vaikkapa suorastaan ulkoa opetelluilla sanoilla tuo ihmeesti uskottavuutta väärentäjän esiintymiseen. Edellä esitetty menetelmä vaatii hieman vaivannäköä, mutta on idiottivarma. Eikä sitä edes kutsuta väärentämiseksi, kuten tämän jutun tekoa. Tämä remellöshän on lähes suora kopio Aviisin (9.9.1987) julkaisemasta Ari Kaaron jutusta. Nuori Kekkonen JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu. Päätoimittaja Eero Leppänen p. 617288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen Ilmoitukset Kari Johansson • Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri: Paula Rouhiainen 252211/2872 • Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2,40600 Jyväskylä p. (941) 617 288 • Ilmestyy Jyväskylän yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa • Ilmoitushinnat: tekstissä 3.80, takasivulla 4.50, etusivulla 5.50. Väri ja määräpaikkalisä 0.65 palstamillimetriltä • Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa ja puoli vuotta 50 markkaa • Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, Postisiirtokonttori TA 74517-4 D Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle D ISSN 0356-7362 Jylkkäri ilrr estyy: Jyväskylän ylioppilaslehden kevään ilmestymispäivät: 22.3, 5.4,26.4. kaupunki, 10.5. Jylkkäri on nyt tiheässä ilmestymisputkessa eli seuraava lehti tulee heti ensi viikolla. Eli lehteen tarkoitettu matsku pitäisi olla täällä nyt. Mutta jos hätä tulee niin soittakaa. l # • • • • • • • • • • • • Vittu jäämassa Katan jalkoihin (poliittinen pakina) Ylläolevaa otsikkoa ei pidä suinkaan tulkita liian kirjaimellisen likaisesti. Vaikka otsake täyttääkin taiteelliselta vaikutelmaltaan kaikki iltapäivälehtietiikan klassiset säännöt, on sen tarkoituksena tässä kunnioitettavassa journalistisessa ympäristössä ainoastaan pysäyttää lukija pohtimaan vakavaa kysymystä. Aivan, tänään käsittelemme nuorison vieraantumista politiikasta. Ai että mitenk otsikko liittyy aiheeseen? No tietenkin siten, että viime vuosikymmenen valtiollisten vaalien kiistaton voittaja on ollut juuri salaperäinen, ylioppilaskunnan vaaleissakin mellastanut vittu, jonka nimiin on vannonut yli 20 000 äänestäjää (lähes 2 kertaa enemmän ääniä kuin esim. Martti Tiurilla, joka puolestaan on täysi ky...). Nyt sen sijaan Kata Kärkkäisen kasvava kansansuosio on noussut sellaiseksi, että vitun suvereeni asema alkaa horjua. Suomen Gallupin viime indeksit osittavat peräti 34 °7o:n nuorisosta aikovan antaa äänensä Katalle. Valtio-oppineiden mukaan muutos on merkittävin käänne nuorisomme poliittisissa katsantokannoissa siten vuoden 1968. (Joidenkin kotitarvekyynikkojen mielestä mitään muutosta ei tapahdu, mutta se on paskapuhetta. Kata osaa kuulemma laulaa, kun taas kilpailija...). Mutta asiaan. Koska siis nuoriso on vieraantunut parlamentaarisesta demokratiasta, on jotain tehtävä. Eihän siitä pidemmän päälle mitään tule, että uurnille mennään milloin sattuu äänestämään ketä sattuu. Tässä uutta mielenkiintoa luomaan taskuuntaitettava pikaopas, jonka avulla poliittinen herääminen helpottuu ja puoluevalinta tulee entistä vaivattomammaksi. Tässä ovat vaihtoehdot äänesi kohteiksi. 1. SDP = Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Haluatko johtajaksi? Valitse silloin SDP, Suomen suurin työväenliikkeeseen kuuluva oikeistopuolue. Sillä kukaan ei tiedä, kuka tätä puoluetta johtaa. Ainoa epäilyistä vapautettu on puoluejohtaja Pe-pe-Pertti Pa-pa-Paasio. Hän se ei voi olla. Onko se Kalevi Sorsa? Paavo Lipponen? Väinö Tannerin haamu? Akateemisena olentona se voit olla vaikka Sinä. Paitsi jos olet joskus tehnyt työtä. SillÄ työväelle ei enää ole työväenliikkeessä tilaa. Yksi sähkömies yritti soluttautua kavalasti mukaan. Ainoastaan toverillinen valppaus pelasti liikkeen tuholta. Jumalan kiitos. Ai että malilaistako politiikka SDP harjoittaa? En minä tiedä. Eivät he tiedä itsekään. Niinpä SDP onkin turvallinen valinta. Motto: "Ahtneella on paskainen loppu" 2. KOK Kansallinen Kokoomus Äärikonservatiivisten pikkuporvareiden temmellyskenttä. Liian sosialistinen kapitalisteille ja päinvastoin. Uskoisitko sinä konservatiivipuolueeseen, joka vaatii viiniä maitokauppaan ja myöntyy palkansaajarahastoihin. Älä välitä. eivät he usko itsekään. SDP:stä erotat Kokoomuksen parhaiten vappupuheen perusteella. Ei tosin sisällöstä vaan pitopaikasta. 3. SuKu = Sumiaisten Kunto eikun Suomen Keskusta eikun... Maalaisliitto joka haluaa pois maalta. Lestadiolaisten ja muiden avarakatseisten oma Liberaalisen Unionin jäsenjärjestö. Kesti 50 vuotta huomata ettei Keskustaa tarvitakaan hallituksessa. Hölmöyksiä saadaan aikaan ilman sitäkin Goskin alkuun otti lujille). Todellinen tulevaisuuden puolue. Ajatelkaapa jos perheissä on keskimäärin 1,85 lasta ja keskustalaisissa "jumalan terve"-heimoissa hedelmällisyys on kolminkertainen. Onpa uurnilla tunkua pohjoisessa. 4. Kommunistit Puolueiden nimiä ei tähän yhteyteen voi laittaa, koska oikoluvun aikana on saattanut syntyä pari uuttaa komukkapuoluetta. Kaikki maailman proletaarit hajaantukaa ja sassiin. Ei ole tosiaankaan helppoa olla kommunistipuolueen pamppu euroopan oikeistolaisimmasa maassa. Saatanan paljon vaikeampaa on kuitenkin olla puolueen kannattaja. Miten joillain voi olla erehtymätön kyky valita lukemattomiin järjestöihinsä johtajia, jotka eivät ylitä lehtien uutiskynnystä edes sanaristikoissa? 5. SMP == Suomen Maaseudun Puolue Oletko peltosi pakannut, sotavammainen, eronneiden vanhempien jälkeläinen, viranomaisten vainoama, salotöllissä asuva Hannu Karpon harras ihailija. Toivottavasti et. Kuusi prosenttia suomalaisista on tätä kaikkea. He äänestävät SMP:tä. 6. SKL, Vihr (p), Vihr, LKP, SEP, POP, RKP JNE, ETS, YMS — ketä kiinnostaa Kuten jo olet huomannut, ei sinulla ole yhtään hyvää syytä olla äänestämättä. Äänesi ei voi saada mitään pahaa aikaan. Eikä mitään muutakaan. Sinun ei tarvitse miettiä ketä äänestäisit. Jokainen ehdokas on yhtä ilonen äänestäsi. Äänestäminen on lähimmäisenrakkautta jaloimmillanan. Jasso
I Ansaitse yli 100 000 ja adoptoi yli 2-vuotias Verotus kevenee ? o o/. /u Opiskelijat ovat pitkään olleet muihin kansalaisiin nähden eriarvoisia verotusmenettelyissä: meille on suotu ikioma opiskelijavähennys ja elantomme turvaamiseksi nostamamme opintolainan koroissa ei ole ollut omavastuuosuutta. Uusi tasa-arvon aika näissäkin asioissa on koittanut verouudistuksen myötä. Meitä leimanneet etuudet jäävät nyt unholaan ja tilalle saamme saman, kuin kaikki kunnolliset palkkatyöläiset; perusvähennyksen korotuksen ja muutoksen, sekä valtion tuloverorajan korotuksen on suunniteltu kompensoivan menetykset. Jotta verotuksen keventyminen hahmottuisi kunnolla, laskeskelin uudistuksen vaikutuksia esimerkkiopiskelijallemme Erkille (nimi muistuttaa mukavasti yhdestä uudistuksen kätilöstä) eri tuloluokissa. Erkki on poikamies ja hänellä on vähennyskelpoisia menoja Opiskelijakulttuuri nyt: Märkiä t-paitoja ja mutapainia Tiistai 14. maaliskuuta jäänee historiaan joko opiskelijakulttuurin mustana päivänä tai sen uuden aallon harjanteena. Jyväskylän ylioppilaskunnan kahdessa ravintolassa on silloin ohjelmaa joka joko innostaa tai masentaa tai kolmas mahdollisuus: se saa raivoihinsa. Ilokivessä, tuossa "opiskelijaälymystön suosikkipaikassa" on silloin kaksi tyttöä vähissä vaatteissa ja satoja litroja mutaa. Tytöt telmivät mudassa ja kansa hurraa. Rentukassa, tuossa ravintolassa on samana iltana Miss märkäpaita kilpailu ja toki myös Mr märkäpöksykilpailu. Mikä tarkoittaa sitä, minkä kaikki varmaan tietävätkin. Lehden painoon mennessä meillä ei vielä ollut tietoa siitä kuinka paljon opiskelijoita näihin rientoihin osallistui. Palaamme asiaan. Mutapaini edustaa tämänhetkistä opiskelijakulttuuria. A n n e t a a n p ä ä t o i m e n t y ö n a n t a j a l l e L ä m n a s tili h u v u d s a k l i g a r b e t s g i v a r e A S ^ A VEROKORTTI 1C (<&<f>; SKATTEKORT päätuloa varten för huvudinkomst 9 1 5 7 9 7 7 , 10M unta Beskattningskommun H E L S I N K I npidätys o n t o i m i t e t t a v a v u o n n a 1 9 8 9 seuraavien p r o s e n t t i e n m u k a a n . ) skall f ö r s k o t t s i n n e h a l l n i n g verkställas enligt följande procent. sentti cent 3 , 5 Lisaorosentti Tiiläggsprocent 4 C , C Perusprosenm (mentyötulo) Grundprocent (sjöarbetsinkomst) Lisäprosentti (mentyötulo) Tiiläggsprocent (siöarbetsinkomst) jidätys toimitetaan palkasta yllämainitun perusprosentin suuruisena. Jos palkka ylittää paikkakautena alla ma ylimenevästä palkan osasta ennakonpidätys on kuitenkin toimitettava lisäprosentin suuruisena. •innenallning pa lön verkställs enligt ovanstäende grundprocent. Om lönen under löneutbetalningsperioden över: :pet neaan, skall forskottsmnehällning pä den överstigande delen av iönen döck verkstäiiäs enligt tiiiäggsprc o n j kuukaudessa r i per manad 4667 kahdessa viikossa per tva veckor 2 1 5 4 j viikossa per vecka ' päivässä . per dag mentyötulo päivässä sjöarbetsinkomst per dag 1 7 7 154 omaisen merkintöjä Skattemyndighetens anteckningar 1 400 mk opintolainojen korkoina (lainaa 40 000 mk, korko 3,5 %) sekä 400 mk sairaskuluista. Erkin uudistuksesta saama saldo selviää seuraavasta taulukosta. Opiskelijan verotus on hassu juttu. Jos tienaa paljon, voittaa myös verotuksessa paljon. Yksinäisen opiskelijan on siis oltava joko todella rikas tai todella köyhä todetakTulot Verotuksen keventyminen (-) tai kiristyminen ( + ) % 20 000 —0,1 30 000 +0,6 40 000 + 0,4 48 000 + 0,5 100 000 —1,2 Muutos markoissa vuodessa + 20 mk —180 mk = 160 mk m mk + 1 200 mk seen verotuksensa helpottuneen. Toinen asia on, mitä tällä kevennyksestä saadulla rahalla voi tehdä: 20 mk ei enää riitä edes isoon tuoppiin, mutta keskiolutta sillä saa useampia pulloja. Ja keppanaa siemaillessaan opiskelija voikin kiitollisena muistella ministeri-Ekiä. Verouudistuksesta löytyy mukavan keveitä muutoksia myös muille kuin yksinäisille opiskelijoille. Mm. nuoren opiskelijapariskunnan, joka haaveilee jälkikasvusta kannattaisi niiden hankinnassa ajatella muita kuin perinteisiä menetelmiä (esim. adoptointi), koska alle 2-vuotiaista ei enää saa mitään helpotusta valtion verotuksessa. Hannele Pulkamo "Olin niin järkyttynyt!" Itsensäpaljastelija iski kampuksella — Se oli sellainen nuori 25-vuotias kiharatukkainen mies, joka huohotti hirveästi. Aluksi luulin, että oli tapahtunut onnettomuus, mutta eihän siitä ollut kyse. Miehellä oli housut nilkoissa, molemmat kädet "siellä" ja hän huusi, että multa tulee kohta, kertoo järkyttynyt opiskelija Teija Mikkonen. — Mikkonen kohtasi itsensäpaljastelijan Ilokiven pimeässä metsikössä, joka tunnetusti on aina vetänyt perverssejä puoleensa. — Onneksi se mies ei lähtenyt meitä seuraamaan. Olisin varmaan kuollut, Mikkonen tilittää. "Enemmän valoja" Kampusalue on puutteellisesti valaistu. Pimeitä paikkoja kapakan läheisyydessä on paljon. Teija Mikkonen haluaisikin enemmän valoja alueelle. Ehdottomasti. Meitä yksinäisiä humanistityttöjä ei Tässä metsikössä on joskus vaaninut itsensäpaljastaja. kohta Ilokivessä enää näy, jos aina joutuu pelkäämään, mitä kotimatkalla tapahtuu. Itsensäpaljastelijoita on nähty myös ylioppilaskylän metsissä. Näyttää siltä, että nuoret opiskelijatytöt miellyttävät heitä eniten. Jyväskylän poliisilaitokselta kerrottiin, että ilmoituksia itsensäpalj astelijoista tulee "aina silloin tällöin". Ongelman vakavuuteen ei haluttu ottaa kantaa. Mainittakoo vielä, että rangaistuksena itsensä näyttelemisestä tulee päiväsakkoja, tuloista riippuen. Ari Turunen
4 Vihainen nuori nainen MTV, paskavideo ja miehinen diskurssi — Kuka keksi vessan oven? ??? — No se oli yksi nainen, joka kyllästyi aina katselemaan kun mies otti järjen käteensä. — Mikä on tampooni? ??? — No se on suomeksi jakopään tiiviste. Ensimmäiselle vitsille pitäisi kaikkien naisten nauraa, jälkimmäiselle hekottelevat vain tosi miehet. Molemmat jutut ovat suomalaisen huumorintajun tyypillisä tuotteita: alapään juttuja. Muille asioille tässä maassa ei sitten nauretakaan — paitsi feministeille. Vanha totuus on se, että kun mies kertoo vitsin eikä naista naurata, naisella ei selvästikään ole huumorintajua. Kun nainen kertoo vitsin, joka ei huvita miestä, vitsi on mitä ilmeisimmin huono. Hyvä esimerkki on Oy Hartwall Ab:n markkinointijohtaja Matti Alasen vastaus tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Akkaryhmän närkästykseen Light Lager I-oluen mainoksesta, jossa nainen ompelee miehen housuja. Alanen k^rjjpittaa viime sunnuntain Hesarissa, että mainos on tarkoitettu nuorekkaille huumorintajuisille ihmisille (ei siis feministeille) jä pahoittelee, ettei mainos tavoittanut (tosikkomaisen?) Akkaryhmän huumorintajua. Toisaalta professori Tarmo Kunnas on vielä puolen vuoden jälkeen (viimeksi viimeviikkoisessa paikallisradion haastattelussa) huolissaan ja närkästynyt joutumisesta erään paikallisen opiskelijalehden sovinistilistalle. Pitääkö tästä nyt sitten päätellä, että naisten alistaminen on pelkkä vitsi, ja feministien tyhmyyttä osoittaa, että he ottavat sen vakavasti. Mutta miehen syyttäminen sovinistiksi on sen luokan herjaus, että se pitää ottaa vakavasti. Niin vakavasti, että koko lehden linjan voi kyseenalaistaa yhden vitsin julkaisemisen tähden. PIILOMAINONTAA Sovinismin aatetta myydään piilomainonna keinoin siinä kuin tupakkaa tai olutta. Jälkimmäisten piilomainonnasta puhutaan, edellisestä ei. Telkkarissa äijä veistää eristyslevystä naisenmuotoisen: "Partekin Isolevy on kimmoisa ja pitää paikat lämpimänä". Siinä se: oman kodin seinälle Partekia ja akka sisälle, niin jo on miehellä oma pesä johon paeta maailman myrskyjä. Punahilkka tuo pahalle sudelle Estrella-perunalastuja. Susi kaipaa tytön sänkyyn ja raiskaa saman tien. Punahilkka on tyytyväinen, kun saa palkaksi perunalastuja... ja naisethan haluavat tulla raiskatuiksLä Tyttö lähtee lätkimään ja vie huushollista perunalastut ja kokiksen. Mutta eipä aikaakaan kun kundilla on uudet lastut ja neljä muhevaa mimmiä... niitähän saa uusia kuin kulutustavaraa R-kioskilta; ja samaa tavaraa ne ovat: kaikki naiset. Lasol-mainoksessa miesautoilija kouraisee edellä ajavan naisauton persuksia, ja nainen vinkaisee tyytyväisyydestä. Niin sitä pitää: Lasol kohottaa potenssia. Jos naiset eivät pidä näitä juttuja hauskoina, se on heidän vikansa. Eiväthän neekeritkään pidä neekerivitseistä, mutta se onkin heidän vikansa, neekereitä kun ovat. TÖRPPÖ VIDEO Vaikkeivät edellä mainitut mainokset olekaan anteeksiannettavia, niiden idioottimaisuuden vielä jaksaa ymmärtää. Oma luku sinänsä ovat sitten sellaisen intellektuaalisen typeryyden tuotteet kuin cityjuntti Jussi Luukkosen firman tuottama Jyväskylän yliopiston esittelyvideo. Lukiolaisia yllytetään yliopistoon opiskelemaan, koska täällä on niin paljon naisia... ja sitten lähikuva piukasta pepusta pyörän satulassa. Kikattelevat opiskelijatytöt puhuvat luentojen lomassa vain pojista. Yliopiston hallintoa on vedetty pahemman kerran nenästä, kun se on kustantanut videon, joka ei anna juuri minkäänlaista käsitystä yliopisto-opiskelusta, vilauttaapa vain muutaman kuvan kalliista koneista ja laitteista sekä tylsistä Mattilanniemen käytävistä. Ja tietysti tietokoneen ääressä puurtaa lauma ymmällään olevia naisia, joita uljas uros hanakasti neuvoo... AMEN Naisen objektivoimisesta on loputtomasti esimerkkejä, mutta niistä ei sovi puhua, koska voi joutua naurunalaiseksi. Vähiten niistä puhutaan silloin, kun ne räikeimmillään paljastuvat esimerkiksi miehisen diskurssin tukevimman pilarin 1. uskonnon yhteydessä. Ajatellaanpa vaikka naispappeuskeskustelua: joidenkin mielestä seksuaaliobjekti alttarilla on liian irvokas. Mitä sitten uskonnolla on tekemistä, kun pirut lukevat raamattua? Mietinpähän vain tässä yhtenä päivänä miksi me naiset olemme niin kärsivällisiä sovinistipaskoja ja misogyynejä kohtaan. Ei meidän tarvitse olla nöyriä, emmehän me kuitenkaan pääse taivaaseen. Sanotaanhan raamatussa, että sinne pääsee vain 144 000 naisiin sekaantumatonta miestä — mitä me heterotytöt siellä homojen taivaassa, kysyn vaan. Helena Seppälä LUKIJAT KIRJOITTAVAT Kysymyksiä Lozzin ruoasta Tuhriminen sallittavaa Miksi Lozzilla syövät eivät saa nähdä viikon ruokalistaa? (Listan poistamista perusteltiin minulle sillä, että ruokailun pitäisi olla jokapäiväinen tapa eikä suosikkiruokien mukaan ajoittuvaa.) Mielestäni kuitenkin aikuisella ihmisellä on oikeus valintaan eri ruokalajien ja -paikkojen välillä, ja tässä valinnassa ruokalista auttaa. Viikon ruokalistaan tulisi myös liittää tieto kunkin ruokalajin soveltumisesta dieettiruokalijoille, esim. kasvissyöjille ja laktoosi-intoleranteille. Joka päivä olisi tarjottava vaihtoehdot näille dieettiruokailijoille sekä esim. keliaakikoille, jotka eivät voi syödä suomalaista viljaa. Miksi Lozzin kasvisruoat ovat yksipuolisia ja pohjautuvat melkein aina pakastevihanneksiin? Miksei kasvissyöjille tarjota esim. porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, valkosipuliperunoita, sinihomejuustokeittoa, fetajuustosalaattia, tonnikalasalaattia jne.? Miksi Lozzin opiskelijaruokailussa ei saa salaatinkastiketta? Mksi Lozzin pääruoka on mautonta ja liian suolaista/ suolatonta? Miksi ruoka on usein raakaa? Miksi joudumme niin usein tyytymään eineksiin ja puolivalmisteisiin? Miksi kevytruoka on usein jauhoista pussikeittoa, josta vatsa ei edes täyty? Miksi ruoka on rasvaista, esimerkiksi niin sanotut paistetut perunat eli opiskelijaslangilla rasvaperunat? Miksi perunat ovat pieniä, mätiä ja raakoja? Miksi joudumme syömään ns. mukaeltua se on mössöä? Miksi perunamuusia ei tehdä oikeista perunoista? Miksi ruoat ovat niin yksitoikkoisen vaihtelemattoi 9 mia; Ruokailuhetkien parantamiseksi Kauanko Kampus Kaikuu? Nyt kun Ylioppilaskunnan kustantama radio-ohjelma Kampuksen Kaiku kovaäänisesti mainosti täyttäneensä vuoden on mielestäni aiheellista ottaa ko. ohjelma puheeksi. Hämmästyttävää, ettei näistä radiolähetyksistä ole aiemmin tämän lehden sivuilla keskusteltu. Tapa, millä Kampuksen Kaikua tehdään on hieman kyseenalainen. Ohjelma-aikaa on 30 minuuttia viikossa, lyhyempikin, kun tämä kuningas urheilu Ylen tapaan on ryöstänyt viisi minuuttia sieltä ja täältä. Tästä vähäisestä ajasta huolimatta jokaisessa lähetyksessä jonka olen kuullut, on varaa haaskata joutavanpäiväiseen rockmusiikkiin jommoista kuulee muutenkin liikaa. Millä tätä voi perustella? Toimitustapa ohjelman sisältämissä jutuissa on ihmeellinen. Juttuja tulee jos jonkinlaisista asioista, joiden ei luulisi kiinnostavan muita kuin tekijöitä itseään. Sinänsä en halua hyökätä tekijöitä vastan; onhan se kiva päästä jonnekin harjoittelemaan radiotoimittajana olemista. Lähes jokaisessa ohjelmassa on ylipitkiä juttuja joiden puolivälissä tekee mieli vaihtaa kanavaa. Ja nyt se suurin vääryys: Tiesittekö, että Ylioppilaskunta maksaa Radio Jyväskylälle siitä, että se saa tiedottaa asioista, jotka koskettavat välittömästi n. 6 000 opiskelijaa, yliopistoa ja välillisesti koko Jyväskylää? Ja kyseinen kaupallinen paikallisradio saa ilmaisia avustajia 5—10. Tai eiväthän nämä avustajat ilmaisia ole; käyttäähän Ylioppilaskunta tuhansia markkoja vuodessa tyyliin: 'Rakas Tyni ja kumppanit, tässä on teille niin ja niin paljon markkoja, huolittehan nämä amatöörit sinne teidän radioon jutustelemaan ja soittamaan rokkia?'. Perkele, ne rahat ovat meidän, niin sinun kuin minunkin, ei niitä mihinkä tahansa saa laittaa, ei ainakaan näin kevein perustein. Parempia vaihtoehtoja on alettava hakea ja pian, mikäli tällainen radiotoiminta katsotaan Ylioppilaskunnalle tärkeäksi. Olis kyykkäkartulla vähän töitä Aina vaan tissejä rivissä Mikähän helvetti siinä oikeen on, ettei yksikään lehti saa kasaan naisteemanumeroa ilman, että jossain vaiheessa ilmestyy sivuilta silmien eteen tissit? Mikä jumalauta siinä on? Justiin toissapäivänä luin Tampereen Ylioppilaskunnan AKKA-Aviisia, niin eikö saatana kun lehden avasin niin heti tissit siinä retkotti. Mikä jumalauta hinku näillä tiedostavilla akoilla on levitellä tissejään ja muita ulokkeita kaiken kansan näytille? Onko se sitten jotenkin rentoa rohkeeta ja huoletonta? Jos suoraan sanon niin mua vaan ällöttää. Joka saatanan feministiorientoitunu lehti pitää kunniaasianaan esitellä tissejä ja pillunkuvia oikeen urakalla. Oksettavaa. Jylkkärikin kuulemma päästää ilmoille naisteemanumeron? Paljon vetoo niin vähintään kahet tissit ja yks pillu näkyy, sanokaa mun sanoneen. Paa jo piiloon, nähty on En ymmärrä miksi seinien, alikulkusiltojen tai liikennevälineisiin kirjoittelusta nostetaan liikaa keskustelua ja kerrotaan summista, jotka kuluvat tuhrimisen peittelyyn. Onko niitä pakko edes poistaa, kun uudet kuitenkin tulevat tilalle. Pahempaa voi olla valkoinen, steriili ympäristö vai voivatko kiemurat olla vaarallisia. Tietenkin ympäristön koristeleminen voitaisiin antaa niiden tehtäväksi, joilla on asiasta jotakin näkemystä ja paikkaan sopivia ideoita, mutta se vaatisi tietenkin rahaa ja byrokratia kaikenlaisien seinämaalauksien yhteydessä vie aikaa niin paljon, että jokanen taiteilija ehtii jo kyllästyä laatimaansa suunnitelmaan siinä vaiheessa kun saa kivuta telineelle ja ottaa pensselin käteen. Tietenkään kaikki kikkelin kuvat tai rivot kirjoittelut kulttuurihistoriallisesti tai arkkitehtoonisesti tai raiteella edestakaisin kulkevat junat ovat eri asia. Suomalaista graffitiharrastclua on haluttu pitää vain amerikkalaisten jäljittelynä, kun Ne Yorkin metrot joskus kymmenen vuotta sitten olivat kirjavia. Tai kun sikäläisessä ympyröissä pinnalle pyrkiviä taiteilijoita on niin paljon, että gallerioiden sijaan on pakko löytyä muutakin tilaa esittäytyä. Joskus pyydetään Maukka Perusjätkää mollaamaan töhrijöitä tai sitten aletaan yhdistämään kaikki spraymaalilla leikkivät ensimmäisen polven kaupunkilaisiksi. Kaikki ovat kuitenkin onnettomia holhouskeinoja eikä varmaan nimimerkki Klroyn liikkeelle panema villitys siitä mihinkään katoa. Välillä näkee kuitenkin hyviä kirjoituksia, jotka panevat miettimään. Tarvitseeko niihin aina suhtautua niin negatiivisesti. Kilroyn nuorempi sisko Nimimerkki Kilroyn sisar toivoo lisää korkeatasoisia graffiteja seinille. Kuka joi viinit? Mikä kumma siinä oikein on, kun jättää esim. viinipullon pöydälle niin aina heti kun silmä välttää niin se juodaan pois. Ei kysellä lupia, vaan oman käden oikeutta käytetään hävyttömästi. Miltä teistä itsestänne tuntuisi jos teidän viinat noin vain juotaisiin!?! Meni ilta pilalle Miksi pieni äänestysprosentti on hyvä asia? JYY:ssä on vuosikaudet tusKailtu ylioppilaskuntavaalien alhaista äänestysprosenttia. Muka. Valtaapitävät pikkupoliitikot eivät tosissaan ole huolestuneita. Onhan parempi, että piiri pieni pyörii, rahat jaeiaan keskenään sullemulle -periaatteella ja sitten ryypätään yhdessä ylioppilaskunnan piikkiin. Kansalainen, älä äänestä — näin meille jää enemmän keskenämme jaettavaksi. Aina ringissä mukana Minä join Tällä samaisella sivulla joku valittaa viinipullonsa katoamisesta parempiin suihin. Sanonpahan vain, että oma on vika, jos jättää pullonsa lojumaan hylättynä pöydän kulmalle. Sitä paitsi on väärin vaatia juovuksissa olevalta ihmiseltä kykyä erottaa oma ja toisen oma. Tulin näin, join Nimimerkki "paa jo piiloon, nähty o n " ei pidä naisasiasta rauhasten kera. 9 kysymystä 1. Kuinka pitkä on Suomen painavin vauva? 2. Paljonko maksaa postimerkki, joka vuonna 1977 maksoi 1,20 mk? 3. Kuinka monta vesisängyllistä vettä virtaa Niagaran putouksesta yhdessä tunnissa? Missä ovat etanan sukupuolielimet? Mikä on viides käsky? Kuka teki huorin? Mikä "pistää silmään" Kim Novakissa elokuvassa Vertigo-Punainen kyynel? 8. Minä vuonna suomalaiset istuivat muurahaispesässä istumisen maailmanennätyksen? 9. Mikä on elämän tarkoitus? (Vastaukset tehtäväsivulla)
IHMISIA • ILMIÖITÄ • TAPAHTUMIA Raivoisa-Ruoppila: "Rankkaa toimintaa!" Inhottava rääväsuu, rasittava pelle, ylioppilaskunnan ainoa radikaali. Ahti Ruoppilan politiikan tekeminen ylioppilaskunnassa ja sen ulkopuolella ei ole kerännyt miehelle ainoastaan ystäviä. Toistaiseksi Ruoppila on yrittänyt esimerkiksi saada JYY:n edustajiston tuomitsemaan niin Ronald Reaganin kuin Harri Holkerinkin. Seuraavassa Ahti kertoo miksi syöminen on poliittinen teko. Ahti Ruoppila on ollut yliopistossa kirjoilla vuodesta -84 ja pääaine on valtio-oppi. Vaikka Ruoppilan ajattelun jäljet on johdettavissa Kari Palosen sylttytehtaalle Mattilanniemeen, politiikkaan Ahti heräsi Mauno Koiviston ensivalinnan aikaan, jolloin päivänpolitiikan absurdius viehättää. Ruoppila laukoo ajattelunsa perustana tietoisesti fraaseja koti-isänmaa-uskonto -arvojen romuttamisesta ja olevan yhteiskuntajärjestelmän kyseenalaistamisesta. Politiikka on läsnä joka teossa ja varsinkin tekemättä jättämisessä. Ahti hyväksyy kohdallaan nimityksen poliittinen, muttei poliitikkoa. Perusideologia on paljon pehmeää kaikille ja se asuu punavihreän ateistin pikkutakin sialla. Entä militanttisuus? — Valitettavasti olen sitä mieltä — vaikka rauhaa rakastankin — että ihmiset on ehkä mahdollista herättää turvallisen tulevaisuuden unelmista vain rankalla suoralla toiminnalla. JYY:n puitteissa Ahti aloitti viisi vuotta sitten yrittämällä saada aikaan edustajistovaaleihin vaaliliittoa Sitoutumaton ei, mutta se levisi käsiin. Viime edustajistokaudeksi Ahti riiteli itsensä sisään edustamalla Reunionia vaalipaneelissa mutta koki viime vaaleissa Virolaisen kohtalon eli jäi varaedustajaksi. Edustajakaudellaan Ruoppila teki aloitteita mm. Reaganin Suomen vierailun kieltämisestä ja pääministeri Holkerin ajattelukyvyn kyseenalaistamisesta. JYY:tä Ruoppila pitää toimivana yhteisönä, mutta uskoo vallankahvassa olevien pystyvän tarvittaessa kiertämään sen edustuksellisen demokratian, jota JYY:n pitäisi edustaa. Negatiivisessa mielessä se tarkoittaa, että sisäpiiri pystyy Ahti Ruoppila, tunnettu ärhäkistä mielipiteistään on toiminnan kannalla. kanavoimaan voimavaroja haluamilleen tahoille ja positiivisessa mielessä, että pystytään tekemään päätöksiä, joiden taa tuskin koko ylioppilaskuntaa saisi. Syömisen politiikka Ruoppila kaipaa JYY:n toimintaan enemmän aatteellisuutta. — Moni haluaa päästä edustajistoon näkemään millaista se touhu on ja moni heistä tyytyy yhteen kauteen. Moni yli vuoden jatkavista, erityisesti puolueiden opiskelijajärjestöihin kuuluvat, hakevat toiminnasta meriittiä kantakirjaansa matkalla poliittisiksi broilereiksi. Ruoppilan mielestä JYY:ssä politisoidaan asioita liian vähän. Kaikkien päätösten poliittisuutta ei ymmärretä, vaan tyydytään tekemään kuten ennenkin. — Vaikka juuri kaikki arkirutiinit pitäisi politisoida, mitä niissä piilee ja mihin ne johtavat. Esimerkiksi käy ylioppilasruokailu: mitä syödään ja mistä ruoka ostetaan, käytetäänkö kertakäyttöpakkauksia ja monikansallisten yhtiöiden tuotteita. — Mitä, missä ja kuinka paljon syö on jokapäiväinen poliittinen teko. Tyhmä enemmistö Ruoppilan mielestä edustajistovaalien alhainen äänestysprosentti ei ole huolestuttava asia, onhan äänestämättä jättäminenkin kannanotto. Ruoppila uskoo, että äänestysprosentti nykyisellään kaunistelee ylioppialskunnan toiminnasta todella kiinnostuneiden määrää. — Päinvastoin, huolestuttavaa olisi se että edustajistovaalien äänestysprosentti nousisi suuresti. Silloin äänestämässä kävisi yhä useampi sellainen, joka ei ymmärrä politiikasta mitään. Suuri massa eli liikuntatieteellinen ja OKL äänestäisivät omansa edustajistoon ja siitä tuskin seuraisi mitään hyvää JYY:n toiminnalle, ainakaan äänelliselle. — Äänestämiselle pitäisi asettaa joku kriteeri tai tietokilpailu siitä kuka saa äänestää, koska enemmistöhän on aina väärässä ja tyhmä. Asiantuntijana Ahti Ruoppila toimii tällä hetkellä JYY:n yritystoimen johtokunnan asiantuntijajäsenenä (?!). Johtokunnan kosteat lounaat kuivuivat heti, kun tieto Ruoppilan valinnasta saavutti JYY:n yritysjohdon. Ahdilla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että JYY:n luottamushenkilöt palkitaan palkattomasta työstään joskus ruualla ja juomalla. — Mutta miksei sitä voida tunnustaa rehellisesti, vaan ollaan salamyhkäisiä, että älkää nyt vaan kertoko kenellekään. Miksi se koetaan niin pahaksi, ettei siitä voi julkisesti kertoa. —Itsekin olen muutaman kerran ylioppilaskunnan piikkiin syönyt mahani täyteen ja juonut pääni turvoksiin. Ilokivessä, jonka hinnoista ja ulkoasusta on puhuttu pitkään pitäisi Ruoppilan mielestä ottaa opiskelijatkin huomioon, pelkkä voiton maksimointi ei voi tulla opiskelijaravintolassa kyseeseen. Satatuhatta vuodessa on pieni tappio siitä, että Jyväskylässä on edes yksi rock-klubi ja opiskelijalle Kivellä on myös terapeuttinen merkitys. Ja kun ylioppilastalon remontti tulee ajankohtaiseksi, on opiskelijat otettava alusta pitäen suunnitteluun mukaan, edellyttää asiantuntija Ruoppila. Vaihtoehto pub-juottoloille! Entä millaisena Ahti näkee itsensä lähimmäistensä, opiskelijatovereidensa silmin? — Ihan sama pidetäänkö minua harmittomana narrina, inhottavana rettelöitsijänä vai populistisena tai antipopulistisena poliittisena broilerina, jokaisella on kai joku kanta. Mutta ääneen saa sanoa myös sellaisia asoista, jotka eivät kaikkia miellytä, ja sen saa tehdä provosoivasti. teksti: Juha Virkki kuva: Tuija Tarkiainen
IHMISIA • ILMIÖITÄ • T A P A H T U M I A Eskelinen ja käpylehmien leikki — Yliopisto on jonkinlainen sekoitus suurteurastamoa ja kanalaa: tapetaan kaikki kiinnostava ja opetetaan munimaan, toteaa Markku Eskelinen. Hän valmistelee Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen laitokselle graduaan aiheesta "Tulkinnan objektiivisuus dekonstruktion, psykoanalyysin ja zenin kannalta." Eskelinen on opiskellut useissa tiedekunnissa, mutta sanoo hankkineensa tärkeämmän pätevyyden yliopiston ulkopuolelta; sieltä, minne kaikki kiinnostava jää. — Yliopistoissa vallitsee mitäänkeksimätön näpertelynhenki. Uudet virtaukset tulevat näihin laitoksiin myöhässä ja valmiiksi tapettuina. Jos seuraa yliopiston opetussuunnitelmaa ja tekee sen mitä opinto-oppaassa sanotaan, saa syyttää itseään. Pro gradu -työtään Eskeh^en ei aio julkaista, vaan sänöo" J a a v a n s a sen jatkotutkimuksiaan Varten. —Jos olisin opportunisti ttfejn strukturalistisen gradun = 100 sivua, lisenssiaattityön — 200 sivua ja väitöskirjan — 400 sivua. Tämähän on kirjallisuustieteellisen pätevöitymisen muoto. Tällainen pätevöityminen ei suuresti kiinnosta Eskelistä, joka ei muutenkaan näe akateemisissa oppiarvoissa suurta hurraamisen aihetta — surullisina esimerkkeinä hän mainitsee Kai Laitisen ja Panu Rajalan, joilla molemmilla on filosofian tohtorin puupäähattu. — Ainoastaan ihminen, joka ei ole ollut päivääkään yliopistossa, voi uskoa siihen että siellä pätevöidytään johonkin. 80-luvulla syntynyttä kuohuntaa Eskelinen pitää positiivisena, mutta pelkää valtalehden ja palkintolautakuntien tukahduttavan käiktR-JQ parissa vuodessa. — Toivottavasti tuleva sukupolvi alkaa kuokkia vaikutteita jostain muualta kuin Suomen kivisestä maaperästä. Uusia . virtauksiahan oli periaatteessa nykyisillä tietoliikenneyhteyksillä hyvin helppo ja nopea tuottaa maahan. Mutta kun kaikki muuttuu suomalaisten käsissä jotenkin tahmeaksi kun se tuodaan meille valmiiksi vaarattomana. "Kuka paijaisi Eskelistä?" Parhaillaan Eskelinen työskentelee tekstin identiteettiä tutkivan trilogian parissa. Ensimmäisenä lukijoiden ulottuville ehti Nonstop — trilogian muiden osien synoptinen marginaali. — Nyt tietysti tuhoan tämän teoksen markkinat, "Kriitikot ovat hämillään, kun minua ei voi lyödä päähän silläkään, että olisin välillä taantunut prenataaliseen tilaan ja tehnyt jonkun 'nuoren miehen odysseian". Sitten ne olisivat voineet sanoa, että 'herranjumala! tämä spermahan on valunut meidän silmillemme jo viisikymmentä vuotta aina suurista illuusioista alkaen'." kun sanon, että se on trilogian helppotajuisin osa, kirjailija nauraa. — Teoksen kolmiosaisuus on oikeastaan näennäistä, sillä osat voi lukea missä järjestyksessä tahansa tai lomittain, ja koska lukujärjestys väistämättä vaikuttaa kokonaishahmotukseen, joutuu lukija itse ottamaan siitä vastuun. — Synopsis on tapa tuottaa laajempia tarinoita lukijan päässä: lukija joutuu toimimaan ennakko-oletustensa varassa ja teksti voi leikkiä näillä oletuksilla. Eskelinen uskoo, että synopsiksenkaltaisuus tulee yleistymään 10—20 vuoden aikana. Kirjallisuudessa ei tarvitse enää selittää niin paljon, vaan pystytään tarjoamaan yhä enemmän yhä pienemmässä tilassa. — Se on jonkinlainen kirjallinen vastine pikakelaukselle. Nonstopin vastaanotto oli enimmäkseen ohiampuvaa, koska kriitikot näyttivät olevan kykenemättömiä erottamaan toisistaan tutkija-, kolumnisti-, kriitikko-ja kirjailija-Eskelistä. Palstatilaa käytettiin lähinnä hänen julkisen kuvansa kommentoimiseen. — Aion jatkaa kaikilla näillä aloilla, vaikka sektorin rajojen ylittäminen näyttääkin aiheuttavan paniikkia. Suomessa ei, ymmärretä public imagen käyttöä, sitä että henkilö voi tietoisesti tulla julkisuuteen tehdäkseen jotakin. Minulle julkisuus liittyy siihen, että ilman sitä työni olisi voitu vaieta kuoliaaksi. Moni muu kirjailija joutuu menemään nurkkaan vikisemään avantgardistisen romaaninsa kanssa. Sekin on s^iv. etu, ettei kukaan katso m m m normaaliksi esikoiskirjailijaksi, jolle leperrellään ja jota imetetään ja paijataan, että 'tässähän on lupausta' jne. Eskelistä huvittaa se yleinen hämmentyneisyys, joka Nonstopin arvosteluista oli luettavissa. Hän sanoo huomanneensa, että heppoisten koodijärjestelmien rikkominen lamaannuttaa kriitikot, jotka pyrkivät palauttamaan tekstin sellaiseen muotoon jossa se olisi hallittavissa. — Teoksessa kirjallisuustieteen ja lukijan olettamuksilla leikitään ja niitä sabotoidaan — siitä huolimatta kriitikko pitää kiinni näistä olettamuksista, koska on kykenemätön leikkimään mukana. Toisaalta en kyllä sponsoroi leikkivääkään kritiikkiä, kuin omalta osaltani. Eiväthän nämä kriitikot osaa leikkiä muulla kuin käpylehmillä. Periaatteessahan keskustelun taso voisi nousta nyt kun on käännetty helppotajuinen Derridateos (Positions, Gaudeamus 1988). Eskelinen paljastaa trilogiansa huipentuvan tutkimukseen, jonka hän tulee tekemään paitsi itse trilogiasta, myös julkisen toimintansa vastaanotosta. Eskelisen julkisuusarvohan on ollut niin suuri, että jokaisen omanarvontuntoisen diletantin on täytynyt päästä tuikkaamaan kapustansa pataan. — Viimeksi joku idiootti Tampereella puuttui kirjoitustahtiini ja ihmetteli kuinka minulle sallitaan sananvapautta lehdissä. Ja se tehtiin yhteydessä, jossa katsastettiin vuoden 1988 elokuvia! En muista tehneeni filmejä, mutta ehkä filmini on poikki. "Nonstop on helvetin yksinkertaisella kielellä kirjoitettua tekstiä, jonka kuka tahansa pystyy lukemaan, jossa on jokaiselle jotakin, jossa on tuttuja elementtejä. Jos joku haluaa lukea kliseensä niin siihen tarjoutuu tilaisuus. Jos joku saa orgasmin B-elokuvaviihteestä, niin siitä vaan." "Nokkelan näköinen dialogi" Eskelinen kuittaa Nonstopin saaman vastaanoton toteamalla, että arvostelijoille on ilmeisen välttämätöntä terapoida vammoja, joita hänen toimintansa on heille aiheuttanut. Hilpeimmän hengentuotteen Eskelisen teos kirvotti kriitikko Arto Virtasesta, joka kirjoitti tämän vuoden ensimmäiseen Parnassoon otsikolla "Teilaus". — Tällaiset arvostelut ovat erittäin paljastavia gu_ vostelijan arvioinnissa: perverssit koulutukseen liittyvät alemmuudentunteet alkavat kytkeyä seksuaalisiin alemmuudentunteisiin. Arto Virtanen on kiteytys siitä miehisestä vallankäytöstä, mitä kritiikki on. "Arvostelun toisen osan kirjoitan sitten, kun olen lukenut kirjan (mikäli olen jaksanut sen lukea), ja mikäli lukukokemus antaa tarvetta lukemista edeltäneen arvioni tarkastuksiin." — Olen tietoisesti jättänyt avoimeksi sen, onko Nonstop trilogian ulkopuolinen osa vai kuuluuko se trilogiaan. Tätä on Arto Virtasen mahdoton hyväksyä, sillä ratkaisemattomat asiat täytyy ratkaista. " . . . trilogian kahden muun osan synoptinen marginaali olisi ollut ilmaisultaan tarkempi." — Kriitikon on iskettävä arpakuutio kirveellä kahtia että se ei vaan pyörähtäisi! Tällaisia reaktioitahan ei pikkusievällä kirjoittamisella saisi aikaiseksi. Humanististen kliseiden vastakkainhiominen ei johda mihinkään. "Kuvitellaan, että myös tämän miehen nimi sn Markku, kuten Eskelisenkin, mutta ei mkä tahansa Markku, vaan oikein Suur-Markku, ja että hänellä ei aie Markku Eskelisen smria, toimeliaita aivqa, vaan samaa suhdeluflkkaa oleva puolirretrinen kyrpä. Nyt kun hän yrittää työntää kyrpänsä nais e n , hän saa heti naisen ulvomaan — kivusta." — Myönnän raiskanneeni Arto Virtasen: olen työntänyt puolimetrisen kyrpäni vasemmasta korvasta sisään ja oikeasta ulos ja havainnut, että välissä ei ole mitään. "...Eskelinen on aivan ilmeisen ahdistunut ihminen, ahdistuneempi kuin minä, ja se on jo aika isosti sanottu." — Jos se pitäisi paikkansa, en enää olisi tässä vaan olisin tehnyt sen, mitä Virtasenkin pitäisi tehdä... Artovirtanen kuvittelee, että kaikki ihmiset ovat artovirrasjSrr. kaltaisia (mikä ei onneksi p o ^ a k k a a n s a ) ; jos han ahdistuu W i u k i e s . saan, niin tekijäkin on ^._ distunut. Keskustelun palauttaminen banaaleihin psykologisiin kokemuksiin on aina helpompaa kuin rakenteellisten ja syntaktisten kuvioiden tutkiminen. "...Eskelinenkään ei pidä älyään esteettisen/eroottisen nautinnon (tai minkään muun kaunokirjallisen yleishyvän) tuottamisen välineenä..." — Kyllä sokea kukko yleishyvän löytää. Neuvottomuuden tilaa ei kestetä; on pakko palata äärimmäisen ketterästi yleiseen arv«>maailmaan, jonka perustaa ei saa kyseenalaistaa. Jos kaikki valtavirrasta poikkeava on rikos 'ykishyvää' kohtaan, niin se yleishyvä on kyllä rikos. "Jokainen nokkelan näköinen Lause on kirjoitettu, jotta lukija hoksaisi Eskelisenkin osaavan kirjoittaa nokkelan aaköisen lauseen," — Ei kukaan kohta enää jaksa lukea kirjallisuuskritiikkiä, kun arvostelijat kerran toisensa jälkeen tuovat omat pakkomielteensä muuttumattomina lukijoiden eteen. Tässä kirjoituksessa tiivistyy ns. tavallisen Virtasen paradoksi: ei ole saanut koulutusta, mutta ei myöskään ole itseoppinut. Teksti ja kuvat: Harto Hänninen Lainaukset: Arto Virtanen: Teilaus. Parnasso 1/89. IHMISIA • ILMIÖITÄ • T A P A H T U M I A Posttraditionaalisessa tilassa kaikki muuttuu läpinäkyväksi Yhteiskuntapolitiikan professori Risto Eräsaari on jonkin verran tutkinut arkkitehtuuria postmodernissa yhteiskunnassa tai posttraditionaalisessa tilassa, mitä käsitettä hän itse mieluummin käyttää. Jylkkäri kävi kysymässä Eräsaaren mielipiteitä yliopiston kattamisesta ja lasista. Professori Eräsaari, mikä on lasin merkitys postmodernissa tilassa? — Lasin merkitys posttraditionaalisessa tilassa on kai siinä, että kaikki muuttuu läpinäkyväksi. Lasin ei tarvitse olla aktuaalista lasia ( vaan jotain läpi näkyvää materiaalia. Lasi kohoaa läpinäkyvyyden metaforaksi. Posttraditionaalisessa tilassa kaikki fasaadit häipyvät. Luokka ja kerrostuma fasaadit katoavat. Ihmiset ovat sitä miltä he näyttävät riippumatta arvosta tai ammatista. Entä edustaako suunnitelma yliopiston kattamisesta postmodernia, modernia vaiko esimodernia arkkitehtuuria? — Kampusalueen päälle suunniteltu kupu ei selvästi <i edusta modernia eikä vanhaa. Kupu kertoo ihmisen ylihistoriallisesta pyrkimyksestä suojautua luontoa vastaan. Tietenkin lasin käyttö yhä modernimpaan mentäessä on lisääntynyt alkaen 1800-luvun lopun Pariisin pasaaseista aina väinönkeskuksiin saakka. Näihin lasipalatseihin voi mennä tunnostelemaan modernin henkäystä. — Kupu-projekti on ajaton. Ainahan on haaveiltu kattamisesta. Projektissa heijastuu huima sivilisatorinen luonnon hallinnan perspektiivi. Mitä mieltä muuten olet kampuksen kattamisesta? — Ehkä lämpimässä tilassa yliopistossa palmujen lisäksi kulttuurikin alkaa kukoistamaan. Entä jos yliopistosta tulee Väinönkeskuksen tapainen markkinapaikka? — Tietyillä tieteillä on jo markkinat, toisilla tieteillä ei ole edes näköpiirissä sellaisia. Hanke ei ole tarpeeksi syvällinen eikä tässä muodossaan olisi edes postmoderni projekti. Markkinayliopistossa filosofia, yhteiskuntapolitiikka, valtio-oppi ym. joutuisivat rappiolle. Posttraditionaalisessa tilassa puolestaan tarvitaan syvenevää asioiden tematisointia ja teknologiatieteen kyseenalaistamista. — Meneillään oleva projekti näyttäisi olevan yksidimensionaalinen. Universitas murskaantuu. Raha ratkaisee ei argumentit. Huomattavat mediatapahtumatiosat 1 —7 Maamme johtaja ja aatteellinen isämme tasavallan presidentti lausui analyyttiseen tapaansa kysyttäessä mielipidettään Salman Rushdien ..appouhkaukseen seuraavasti: "Onhan se sellainen huomattava mediatapahtuma." Valitettavasti häneltä on jäänyt kommentoimatta muutama muukin huomattava mediatapahtu*ffit: JCaikkien helpotukseksi J y l k k a n ^ r t a a a s i a n _ Osa 1: Helge ja Salman Salman Rushdie on saanut viime aikoina muhkeasti palstatilaa kirjalleen Saatanalliset säkeet. Mutta miksi suomalainen media on jättänyt lähes tyystin käsittelemättä oman vastaavanlaisen kirjaskandaalimme. Everstiluutnantti evp Helge Seppälä on julkaissut kirjan Suomi miehittäjänä 1941 44. Siinä hän paljastaa suomalaisten pitäneen yllä miehittämässään Itä-Karjalassa hirmuhallintoa keskitysleireineen ja sen sellaisineen. Oppineen väen parissa on kommentteja heitelty puolesta ja vastaan, mutta sotaveteraaneilla on oma vakaa käsityksensä; henki pois. Onhan tuota murhaavaa kritiikkiä nähty, mutta eivätkö nämä kaksi tapausta sentään ole jo hieman liioiteltuja. Osa 2: Meidän Dani Ne onnelliset, jotka hankkivat itselleen vajaa pari viikkoa sitten Iltalehdet saivat kyllä niin sanottuja maailmankuvan rakennusaineita koko rahan edestä. Kokonaisen aukeaman jutussa Dan Steinbock julisti suoraan New Yorkista: Rap suurkaupungin sähköinen soundi. Ei voi muuta kuin onnitella, Dan elää New Yorkissa käsi ajan valtimolla. Jäämme malttamattomina odottelemaan seuraavaa urbaaffiin hermoon viiltävästi osyvaa artikkelia. Miten olisi; Graffiti suurkaupungin rajut kasvot. Osa 3: Seinilläkin korvat on ' ' -'nnikuussa helsinkiläinen p a i k a i } ^ a d i o R a d i o § y ke markkinoi itseään tuoreella kuuntelijatutkimuksella, joka osoitti Sykkeen kohonneen pääkaupungin suosituimmaksi radioasemaksi ohi Cityn ja Ykkösen. Nyt on havaittu että Radio Sykkeen komea tulos saatiin vääristelemällä tutkimustuloksia. Surullista, kilpailu on kovaa. Mitä sitten uskoa, yleisesti paikallisradiot ympäri maan kertovat tutkittua tietoa siitä, kuinka vain mummot kuuntelevat YLE:n valtakunnan kanavia. YLE puolestaan tuottaa tutkimuksia, joiden mukaan YLE on edelleen rautaa radioaalloilla. Käsi sydämelle täällä Jyväskylässä, Radio Jyväskylä ja Radio Keski-Suomi. Ettehän te meille valehtelisi, ettehän? Osa 4: Mutta lehtiäkin tehdään vielä Jyväskylän kuohuville kaupunkilehtimarkkinoille ehti ensimmäisenä uutuus nimeltä Jyväskyläläinen, omien sanojensa mukaan täysin puolueeton kaupunkilehti. Ensimmäisen lehden ensimmäinen pääkirjoitus ilmoittaa heti kärkeen, ettei se ole se kohuttu City-lehti. Kyllähän kannattaa aina pelata varman päälle, mutta eiköhän tuo ilmoitus ollut hivenen turha. Ulkoasultaan uusi Jyväskyläläinen tuo mieleen lähinnä kuin 60luvulla ilmestyneen uskonnollisen ilmaisjakelulehden. Muuta riemua herättävät esimerkiksi kohuartikkeli Jyväskylän taidemafiasta ja jo ensimmäiseen lehteen ehtineet lukijankirjeet. Se toinen uutuus, City-lehti, ei vielä tässä vaiheessa ole käsillä. Mutta odotellaan, mainosmarkkoja tuntuu kuitenkin riittävän Jyväskylässäkin hirmuisesti, koska kaksi uutta yrittäjää uskaltautuu kisaan mukaan. Miten on, Radio Jyväskylä ja Keskisuomalainen, hermostuttaako? Osa 5: Pekka ja Pimeyden ruhtinas Koska radioja lehtimaailma ovat jo saaneet ansaitsemansa osan, täytyy tasapuolisuuden vuoksi kiinnittää huomiota myös te levision huomattaviin tapahtumiin. Ensimmäisen sijan saa jo fyysisestikin huomattava mediatapahtuma Pekka Oksala. Hän on erityisesti lähellä sydämiämme, onhan Jyväskylä Pekan opiskelukaupunki. Nyt tämä A-studion kulmakivi lähtee YLE:stä käden vuoden virkavapaalle Suomen Kunnat -lehden päätoimittajaksi. Suru on viiltävä, ei niinkään TV:n ajankoh taisohjelmien vuoksi, vaan siitä, miten selvitä kaksi seuraavaa kesää ilman Pekan loisteliaita yöselostuksia suunnistuksen suur tapahtumasta Jukolan viestistä. Kevään parhaan TV-mainoksen kunniamaininnan saa ehdottomasti Uusi Suomi -lehti. Olettehan nähneet, yhtäkkiä ruutuun ilmestyy kuin pimeyden ruhtinaana mustavalkoinen ja rakeinen Paavo Haavikon pää, joka lausuu "Suomessa menee hyvin ja onneton, joka siitä pahaa puhuu." Sitten kuva zoomautuu Uuden Suomen kulttuuri sivuksi ja katsoja on helpottunut, se ei ollutkaan Saatanan ilmoitus television välityksellä siitä, kuinka se on ottanut maailman hallintaansa. Osa 6: Kirjankustannuksen rakennemuutos 1980-luvulla maatamme ovat ilahduttaneet monet uudet ja oma leimaiset pienkustantamot, Odessa, Like, Jalava, Hanki ja Jää muun muassa. Nyt Paavo Haavikon firma Arthouse on ostanut komeita sarjakuvia ja dekkareita kustantavan Jalavan ja Tammi puolestaan osti Hanki ja Jää -pienkustantamon. Näin, pienkustantajien tieto ja taito siirtyy isommalle rahalle ja tilanne palaa sellaiseksi kuin se oli kymmenen vuotta sitten, muutama tylsä ja suuri kustantamo. Hei siellä JYY:n julkaisusarjassa, olkaa varovaisia, WSOY tai Otava voi ostaa teidät. Tai sitten vaikkapa Kolmio-kirja, tiedät tehän, ne Reginat ja Jerry Cottonit. Osa 7: Kaikki virtaa, radioohjelmakin Viimeisenä mutta ei luonnollisestikaan väheisimpänä huomattavista mediatapahtumista onnitellaan Kampuksen Kaikua. Tuo ylioppilaskunnan oma urbaanin ajan sykkeessä pysyvä radio ohjelma vietti viime viikolla suorien lähetystensä 1-vuotispäivää. Onnittelut siitä, mutta käsi sydämelle Eeva ja Arto, useassa yhteydessä on väitetty, etteivät paikallisradioiden lä hetykset sisällä sinänsä erilaisia ohjelmia, vaan kaikki on samaa ohjelmavirtaa. Ettehän te ole ohjelmavirrassa mukana ettehän? Mikko Husa 3 ILAHDUTA YSTÄVÄSI! iloisesti postikortilla! Tutustu laajaan POSTIKORTTI-valikoimaamme • TAIDEKORTTEJA • KARVISKORTTEJA • TENAVAKORTTEJA • LAUSEKORTTEJA TARJOUSKORTTEJA 1 kpl 1 . 5 10 kpl 1 . • TAIDEJULISTEITA Poikkea ostoksille! TAPERt Yliopistonkatu 6 NYT INSTRUN PEHMOLINSSIT 490,VAIHTAESSASI PIILOLINSSIT 400 C V S T O U M E V T A R I U M Jyväskylä : Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 11—13 p. 618775
IHMISIA • ILMIÖITÄ • TAPAHTUMIA Jouni Salo avoimena: Ihmiset tehkää rahaa! Jouni Salolta jäi lenkkitossut himaan. Lähdettiin sitten lenkille, eikä Jopen olisi tarvinnut tulla mukaan, mutta se tuli. Lähtö viivästyi kun se sitoi kengänpohjalliset roudarinteipillä kengänpohjiin kiinni. Ne oli sellaiset rumat korkokengät, joita teatterissa näkee. Lenkin jälkeen kun syötiin, Joppe hiukan valitteli lonkanseudulla olevaa kipua. Jos sun pitää lähteä jonnekin, niin mikä on parasta evästä? — Pullaa mulla on yleensä mukana. Miksi? Minkälaista pullaa? — No, pikkupullia ja keksejä. Kun mä olin pieni, niin kotona sai aika harvoin pullaa, ja yleensä se oli kotona leivottua. Pullanhimo ei oo hävinny. Siitä saa helposti energiaa ja samalla se on halpaa ja vielä lisäksi se maistuu paremmalle kun moni muu. Merkillistä, että sä oot solakka nuorimies kuitenkin. — Mää kulutan energiaa niin paljon kun sitä saan. Lukion toisella luokalla mä söin neljä täyttä ateriaa päivässä: I: kotona ennen kouluun lähtöä tukevan aamiaisen, II: koulussa ruokatunnilla tukeva lounas, III: heti koulusta päästyä päivällinen ja IV: illalla vielä vankka ateria, munapirtelö kahdella munalla ja lämpimiä voileipiä. Sain varmasti päivittäin paljon yli 4000 kaloria enkä lihonut kiloakaan. Mä oon vähän niinku toi dynamo. Lamppu palaa aina, himmeästi tai kirkkaasti. Jos mä syön yhen siivun kaavelipullasta, niin mä kävelen kymmenen kilometriä. Mutta jos mä syön kokonaisen pitkon niin mä kävelen sen saman kymmenen kilometriä. Mutta jos mä syön kokonaisen pitkon niin mä kävelen sen saman kymmenen kilometriä, mutta pää kääntyilee sivuille ja kädet heiluu ja sitä voi tehä voimankoitoksiakin matkan varrella. Voi esimerkiksi kiivetä puuhun. Mutta ei välttämättä tartte tehä mitään näkyvää ja kuitenkin • • . • . . . . . . . tlilflif energiaa kuluu. Neuvostoliitossa on esimerkiks nainen joka osaa ajatuksensiirtoa ja kerrankin se laihtu viis kiloa kahessa tunnissa kun se siirsi ajatuksia toiselle puolelle maata. Mä olen kuullut että sä pidät tukevapylKisistä tytöistä. — No joo, kyllä. Saattaa olla, että siihen vaikuttaa psykologiset seikat, mutta niistä mä en välitä. Mutta varmaa on se, että koska mulla on ollut lapsesta saakka niin huono näkökyky, niin isommat peput vain erottuu joukosta paremmin. Fysiologia on tärkeetä. Mitä mieltä sä oot TV-ohjelmis: ? — No ainakin jotenkin mua ärsyttää se, että ohjelmat toimii eteläsuomalaisten ehdoilla ja ne saattaa naurunalaiseks muun Suomen. Se pilkka on ohimenevää ja kevyttä, mutta musta tuntuu, että kysymys on jostain suuremmasta. Myös asiaohjelmien tekijöitten täytyy nauraa kun ne tekee ohjelmia pohjanmaalaisista tai pohjoissuomalaisista. Pohjoisella ei tule olemaan edes museoarvoa. Helsinkiläinen ei voi mitenkään lähteä pois Helsingistä, roikkuu ne missä puussa tahansa. Onks sulia huonoa omaatuntoa vanhempia kohtaan? — Joo mä oon niille paljosta velkaa, mutta mä tiedän, että mä en pysty koskaan maksamaan sitä takasin. Vaikka löytyy sieltä lapsuudesta sellaista ikävääkin, joka vaikuttaa vieläkin. Ei semmonen oo hauskaa, että kun pyytää mansikkajogurttia, niin sanotaan, että "ota sitä piimää ja sitten tuosta kupista noita mansikoita niin kyllä ne mahassa sekoituu". Tai että "syöpäs nyt se kaurapuuro, niin siellä on pohjalla marjoja". Ja kun puuro on syöty niin huomaa, että äiti on ostanut uudet lautaset, joissa on punainen posliinimaalaus marjoista pohjalla. En mää oikein luota mihinkään. Mitkä asiat saa sut surulliseksi? — Ei mikään. Suru turha tunne. Minkälaista ihmistä sä arvostat? — Sitä, mistä puhuttiin vähän aikaa sitten, siitä kun ne IBM:n jätkät tappoi 50-luvulla kaikki pingviinit Etelänapamantereelta. Nehän suunnitteli salassa ja tarkkaan semmosen operaation, että ne keräs parin viikon sisällä kaikki pingviinit aitauksiin, jotka oli rakennettu niitten tutkimusasemien läheisyyteen. Sitten ne tappoivat nopeaan tahtiin kaikki sähköllä, ettei niitten nahka mennyt rikki. Tappamisen jälkeen pingviinit nyljettiin tosi siististi ja lihat otettiin irti luista. Luut ja nahka säästettiin mutta muu :lt# heitettiin pois. Sitten ne IBM:n jätkät laitto luurankoihin kiinni moottorit ja muuta tarpeellista, mitä robotissa tarttee ja laittoivat nahat takaisin päälle. Ne IBM:n jätkät oli tajunneet, että pingviinit kuolee sukupuuttoon ihan lähitulevaisuudessa saasteitten takia ja ne muutti pingviinit kaukoohjattaviksi sen takia, ettei pingviinit koskaan katoaisi maapallolta, ja että ihmiset sais ihailla niitä aina. Mun mielestä se oli tosi luonnonhomma olis taas ens kesänä edessä. No sö oot suunnitellu reissuun lähtemistä? — Mulle on ihan sama missä mä olen. Täällä Suomessa on kylmä ja tämä on kallis maa. Jonnekin halvempaan paikkaan tekis mieli. Se olis ihan helppoa lähteä, kun mulla ei oo täällä mitään mitä ikävöisin. Mä oon aikonut lähteä aika kauas, koska mua huvittais elää jossain ihan vieraassa kulttuurissa, eikä mua pi11111111 suojelua, varsinkin, kun niistä teknologiamiehistä puhutaan aina vain pahaa. Olis jääny tuokin huomaamatta, jos en olis sattunu huomaamaan yhessä luontoelokuvan pätkässä sitä antennia, joka vilahti puoli sekuntia sieltä yhden elukan selästä. Ihmisten pitäis vähän kattoo, mitä ne suojelee. Muuallakin luonnossa saattaa olla jotain keinotekoista. Mikä tekee susta yksilön? — Ei kait mikään. Mutta harva jätkä poistaa itse hammaskiven iteltään. Mä oon opetellu tekemään sen oikeanlaisella teräaseella. Se dättele täällä mikään. Oon funtsannu sitä niin kauan, että en taida lähteäkään. Eikö sulia ole muka mitään paikkoja, joista sä pidät erityisesti? — Ei. Pelottaako sua mikään? — Loukkaantuminen. Sellainen loukkaantuminen, että jää invalidiksi tai muuten rajoitteiseksi jonkin onnettomuuden takia. Esimerkiksi pään kolauttaminen vois olla paha. Muista asioista mä pelkään esimerkiksi sitä, että joutuis tekemään sellaista työtä, josta ei pidä. Mitä työ on sulle? — Ensinnäkin se on ruuan hankkimista. Toiseksi se on henkisten tarpeiden tyydyttämistä. Ihminen tekee vuorokaudessa keskimäärin tunnin työtä. Muu aika on vain enemmän tai vähemmän perusteltua pyörimistä ja olemista. Aito työ on pelkkää liikettä. Nythän on ton työn rinnalle tullut vapaa-aika, johon on jokaisen käytettävä aikaa samalla tavalla kuin työhönkin. Ja kuluuhan tuohon Jumalan palvelemiseenkin aikaa. Miks sulia on noin huonot vaatteet? — No kun lapsena mulla oli koulussa aina vääränlaiset vaatteet ja mua pilkattiin niistä. Mun hemoglobiiniarvo nousi kuitenkin kouluaikana yhdeksästäkymmenestäkahdeksasta sataanviiteenkymmeneenviiteen, eli minä nousin. Koska tuo nouseminen ei kuitenkaan johtunut mun pukeutumisesta, niin päätin unohtaa koko pukeutumisen. On siinä vielä sellanenkin puoli, että kauluspaitaa on yksinkertaisesti inhottavaa pitää. Sulia on reilun jätkän maine? — Ohhoh! Tulipa henkilökohtainen kysymys. Voisitko antaa ihmisille vinkkiä, mitä ne vois tehdä? — Joo, rahaa. Rahaa sais esimerkiksi perustamalla joku firma tai kehittämällä hyvä patentti. Mä on kehittänyt semmosen kulkuvälineen, joka luultavasti tulis suosituksi nykypäivänä. Se on potkukelkan muunnos, jossa on yksi jalas, normaali rautajalas, niinkuin potkukelkoissa on. Siitä lähtee tanko, joka on kiinni kädensijana toimivassa kapulassa. Yksinkertainen keksintö, joka toimii. Se olis halpa rakentaa. Prototyypin tekis käden käänteessä. Se tulis takuulla suosituksi lasten ja nuortenkin keskuudessa, koska se olis vauhdikkaamman ja muutenkin paremman näköinen kun perinteiset potkukelkat. Se olis todennäköisesti nopeampi ja helpommin ohjattava tasapainon kuitenkaan heikentymättä. Tollasella keksinnöllä vois tienata helposti miljoonan nykyään. Mä oon keksinyt sille jo nimenkin. Se on "Kelju". Jari Hietanen
IHMISIA • ILMIÖITÄ • TAPAHTUMIA Tätä et taatusti tiennyt kumiukoista Kondomit ovat kulutushyödykkeitä, jotka tunnettiin jo antiikin aikana. Suomalaiset ovat maailman aktiivisimpia kondominkäyttäjiä. Viime vuonna niitä täytettiin, käytettiin ja tyhjennettiin yhteensä 18 miljoonaa kappaletta. Aidsista huolimatta emme silti ole missään huippulukemissa. 70-luvun puolivälissä vapaan seksin aikaan niitä ostettiin peräti 24 miljoonaa. Suomalaiset kondomit ovat myös maailman tarkimmin valvottuja. Tullilaboratoriossa kondomeja täytetään vedellä, venytetään ja muutenkin hangataan. Jos menet ulkomaille, osta kondomit Suomesta. Esimerkiksi RFSU:n kondomit testataan ensin tehtaalla Japanissa, sitten erän tullessa Ruotsiin ja viimein Suomessa. Kautsun maailmanmarkkinahinnan huimaava nousu tämän kondomien raaka-aineen kysynnän lisääntyessä on nostanut kondomien hintoja maailmalla. Suomessa kysyntä ei ole dramaattisesti noussut, mutta esimerkiksi aikaisemmin kondomeihin kielteisesti suhtautuneet katoliset maat kuten esimerkiksi italia ovat säikähtyneet aidsia. Siellä kondomit valtaavat uusia markkinoita miljoonittain. Suomessa olisi vielä potentiaalia kondomien myynnin lisäämiseksi. Täällä ei kuitenkaan kondomia tulla erotisoimaan puheista huolimatta saatikka sitten tuottamaan maahan esimerkiksi muualla suosittuja kondomeja, joissa on mukana myös maku. Syy tähän on maahantuojissa. Yli 90 prosenttia maahantuonnista hallitsevat Väestöliiton tytäryhtiö VLmarkkinointi ja Ruotsin Väestöliittoa vastaavan RFSU:n tytäryhtiö Intercare. Näiden maahantuojien ajattelua hallitsevat väestöliittojen perusperiaatteet. Eli näiden sotien jälkeen perustettujen puljujen periaatteena on, että kondomit ovat raskauden ehkäisyä varten. Hauska kondominkäyttö pannassa? Siis ei hauskaa ja monipuolista kondominkäyttöä niin kauan kun markkinoita hallitsevat puolikaupalliset maahantuojat, joiden markkinointiperiaatteet ovat 50luvulta. Tarvitaanko Suomeenkin sitten puhtaasti voittoa tavoitteleva maahantuoja, jonka tuotteiden markkinavaltti olisi väri, koko tai maku? Sekään ei ole niin yksinkertaista. Joku voi muistaa vielä sellaisen kondomimerkin kuin Vihreä Mamba. Se oli muita kondomeja pienikokoisempi. Eipä tullut juuri kauppoja, eiväthän suomalaiset miehet sellaisia ostaneet. Pienipippeliset miehet ovat olleet hätää kärsimässä jo pitkään. Heidän pitää käydä hakemassa kondominsa Japanista, jossa peruskoko on pienempi. Entäs sitten erikoissuuret. Extra Large eli XL tuli ja meni. Niitäkään ei jostain syystä ostettu. Tiesittekö muuten, että kondomien paksuus ja paino, pituus ja ympärysmitta ovat Suomessa lailla määrättyjä. Parhaassa asemassa ovat siis tällä hetkellä normaalikokoisen omaavat miehet. Mutta sisäpiirin huhuna voidaan kyllä kertoa, että Okeido on markkinoiden suurin. Maahan tuodaan kyllä myös häviävän pieniä eriä erikoislaatuisia kondomeja ja tiedä vaikka eri makujakin löytyisi. Niitä ei kuitenkaan tuoda kondomeina vaan seksivälineinä joten nämä erät ohittavat testauslaboratoriot ja niiden luotettavuudesta ei aina ole tietoa. Ja niitä saa ainoastaan hyvin varustetuista pornoliikkeistä. JYY vaatii: Energian käyttö pysäytettävä nykytasolle Koska maapallon energiatilannetta säätelee energialähteiden ja niistä saatvan energian rajallisuus; koska käytettävät energialähteet ovat osoittautuneet laajassa mitassa käytettyinä vaarallisiksi sekä luonnolle että ihmiselle (esim. fossiiliset polttoaineet saattavat olla osasyy nyt koettavaan ennätyslämpimään talveen), niin selvää kai lienee, että energian säästävä käyttö on asetettava periaatteeksi kaikilla elämänalueilla. JYY ehdottaakin perustettavaksi energiapoliittista neuvostoa, joka ottaisi kestävän energiankäytön toimintansa lähtökohdaksi. YK:n yleiskokouksen asettama Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio esittää maailman energiankulutuksen pysäyttämistä nykytasolle. Teollisuusmaiden on vähennettävä energiankäyttöään puoleen nykyisestä määrästä vuoteen 2020 mennessä, koska kehitysmaissa energiaa tarvitaan lisää sekä energiatason nousun että väestönkasvun vuoksi. JYY kannattaa seuraavia toimintaperiaatteita: 1. Energiankulutusta vähentävien ratkaisujen etsimistä, käyttöönottoa ja tutkimusta on tuettava. 2. Vaihtoehtoisten energianlähteiden tutkimista ja kehittämistä on niinikään tuettava. 3. Raaka-aineiden ja valmistusmateriaalien uudelleenkäyttöön sekä suljettuun kiertoon perustuvaa tuotantotekniikkaa on lisättävä teollisuusprosesseissa. 4. Energian säästöä tuettava ja tuhlauksesta rangaistava. 5. Kansantaloudellisesti kannattavaa julkisten kulkuvälineiden käyttöä edistettävä. 6. Ydinvoiman käytöstä on luovuttava eikä lisäydinvoimalaa tulisi rakentaa. JYY ehdottaa, että Suomeen perustettaisiin energiantuottajista riippumaton elin, energiapoliittinen neuvosto, jonka jäseniksi valittaisiin puoluettomia, energiayhtiöiden ulkopuolisia, eri aloja edustavia asiantuntijoita. Neuvostolle tulisi perustettaessa osoittaa riittävät resurssit, jotta se voisi suoriutua tehtävistään: energiankäytön tutkimisesta ja valvonnasta, kestävään energiankäyttöön nojaavien ratkaisujen luomisesta, tiedottamisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Viimeinen taisto tiedotusopin professuurista? Tuoreimmassa Sanomalehtimies-lehdessä (5/89) Pentti Särmä esittelee Jyväskylän yliopiston tiedotusopin professoriksi hakeneita sekä ruotii valintaperusteita. Särmä referoi asiantuntijoiden lausuntoja hakijoista, jotka mitä viehkoimmin sanakääntein todetaan epäpäteviksi tai -sopiviksi. Särmä kohdistaa sivullisen kritiikkinsä erityisesti dosentti Raimo Salokankaaseen, jonka asiantuntijat yksimielisesti totesivat ainoaksi päteväksi virkaan. Asiantuntijoiden lausunnot koskevat pelkästään hakijoiden tieteellistä tuotantoa. Kun opetusalaksi on määrätty nimenomaan journalistiikka, Särmä kysyy, mikä merkitys tieteellisen pätevyyden lisäksi oli säädetyllä "käytännön perehtymisellä viran alaan... Mitähän on kunkin hakijan kohdalla mahdettu tulkita "perehtymiseksi"? Miten on humanistisen tiedekunnan tiedekuntasihteeri Matti Myllykoski: mitä vaikuttaa valintoihin jatkomääre "opetusalana journalistiikka"? — En näkisi opetusalan määrittelyllä olleen vaikutusta valintaan. Se voidaan tulkita laajemmin opetustaidoksi, lehdistön tuntemukseksi tai yliopistolliseksi opetuskokemukseksi. Kriteerit eivät ole kovin tiukat. Näillä lisämääreillä ei yleensä todeta epäpäteväksi, tieteelliset ansiot määräävät valinnan. Tiedekunta on valintansa tehnyt, ja Salokankaan valinta odottaa tällä hetkellä presidentin vahvistusta. Tiedekuntasihteeri Myllykoski ei usko, että Tarmo Malmbergin valitus estäisi Salokankaan valinnan. — Tiedotusopissa on herkkyyttä valituksiin yleisestikin, ala on sen tyyppinen, Myllykoski sanoo. Jos valintaprosessista ei löydy muotovirheitä, Myllykoski arvelee kaiken olevan selvää kuukauden kuluessa. Mutta kun akateemisista virkanimityksistä on kyse, niin eihän sitä koskaan tiedä. Ympäristöaiheinen julistekilpailu sinulle, joka haluat ilmaista näkemyksesi iskevästi. Toimita mustavalkeat ja monistettavat A4 kokoiset työt 3.4. mennessä keskustoimistoon (YO-talolla). Työt sisältävään kuoreen voi kirjailla sanan ympäristövaliokunta, joka toimii raatina. Kilpailun voittaja/t julkistetaan ympäristöpäivänä 12.4. Parhaiden töiden kesken jaetaan 300 mk edestä lahjakortteja kehitysmaakioskiin sekä tietysti roppakaupalla mainetta ja kunniaa. Jos jäi jotakin epäselväksi soita Juho Järvelinille 243262. Ideat poikimaan. Kasvatus • • ' • • < • • • • • • _ • • synnyttää hirviöitä HIRVIÖT — kasvatusnäytelmä Kirjoittanut Outi Nyytäjä Ohjaus Ari Hyyryläinen ja Jarmo Lintunen Hirviöt, kasvatusnäytelmä on dramaturgi Outi Nyytäjän ensimmäinen oma teatterille kirjoitettu teksti. Aikaisemmin hän on tehnyt lähinnä kuunnelmia ja dramatisointeja. Hirviöitä on esitetty kerran aikaisemmin Oulun kaupunginteatterissa. Hirviöt alaotsikkonsa mukaan kertoo erilaisista kasvatustavoista ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Kasvatusta tarkastellaan näytelmässä kolmen erilaisen perheen kautta. Antti on yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi, elisalla on taustanaan uskovainen perhe ja Liisa on "tavallisen" perheen tavallinen tyttö, tulkinnassa painottuu Antin näkökulma: hän on tulevaisuuden " O u t o " , joka näkee menneisyyden uusin silmin. Menneisyyden ja nykyhetken hirviöt (kasvatustraditiot, kulttuuri, mielikuvat, asenteet, menneisyyden tapahtumat yms.) vaikuttavat omalla tavallaan kunkin lapsen kasvuun ja kasvatukseen ja sitä kautta heidän tulevaisuuteensa. Voiko/saako lapsi nousta näitä hirviöitä vastaan? Mitä tästä seuraa? Hirviöt on suunnattu nuorille ja aikuisille. Ensimmäinen esitys on Jyväskylän ylioppilastalon yläkerrassa lauantaina 18.3. klo 15.00. Esityksessä ei ole väliaikaa ja sen kesto on 1 tunti 20 minuuttia. "Teitä on huijattu. Lapsi on aikuisten keksintö. Aikuinen on tyhmä, aikuinen on naivi. Aikuista vedetään nenästä, kyllä ne tulevat. Marsilaiset. Hirviöt. Pienet perkeleet. Varokaa niitä."
10 IHMISIA • ILMIÖITÄ • TAPAHTUMIA CPUHTAASTI TiouARjorrtUJAA/' MOKA.) ®M*JLC
11 Äly kköasu ntojen salakauppaako? — hiiriluxusta Roninmäessä Jyväskylässä älykköjen ei tarvitse vaivautua eläinkauppaan muotieläintä rottaa hankkimaan, sillä tasoikkaimpiin opiskelijaasuntoihin sisältyy lemmikkielikko. Onnellisimmat pääsevät nauttimaan järjestetystä hiiriseurasta. Mutta mikä on hinta? Vielä ei ole selvinnyt, kuinka älyköt suorittavat korvauksen lisävarustuksesta, ja kuinka he yleensä pääsevät etuoikeutettuina nauttimaan tästä ylellisyydestä. Rehellistä asuntovälitystä tämä ei voi olla, sillä miten hiiriluxusasunnot olisivat sattuneet vahingossa vain niistä kaikessa hiljaisuudessa egoistisesti nautiskeleville älykköopiskelijoille? Opiskelija voi kouluttaa hiirestä ties minkämoisen tuhattaiturin, mikä luonnollisesti kohottaa samalla asunnon hintaa. Seurfiva asuja saa jo täyden palvelun. Erään tuntemattomana pysyttelevän ja henkilöllisyyttään suojelevan silminnäkijän mukaan hiiri on voitu opettaa jopa televisionkatseluun! Lisäksi yhdessävietetyt lukuhetket ("Hiiriä ja ihmisiä", tietysti) lisäävät asumisviihtyisyyttä ja voivat saada opiskelijan jäämäään kämppäänsä jopa viikonlopuksi. Edelleen tuntemattomana pysyttelevän kertoja kuvaili viime vuotisen hiirensä (joka muuten kunniakkaasti kantoi erään rättipäisen leimopäällikön nimeä) traagisia vaiheita: "Lopulta sille kävi vähän huonosti. Tapaturmaisesti hiiri putosi keittiönlattialla olleeseen pyydykseen. Nakki ei suinkaan ollut asetettu hiiren päänmenoksi, vaan koulutustarkoituksessa. Jo useat kerrat hiiri oli hakenut siitä ruuan (juustoa) itseään vahingoittamatta. Iloisen leikin tiimellyksessä se vain sattui putoamaan pöydältä, sille paikalle, jossa pyydys oli." Mutta hiirivainaan kaveri tuli hänen tilalleen (kenties kostamaan, toim.huom.), ja alkututustuminen on meneillään. Rapinasta roskapussilla se alkaa. Näin siis rehottaa epätasa-arvo ennen solidaarisuutta uhkuneessa opiskelijaasumisessa. Onko tämä urbaania todellisuutta? Miksi muut saavat tyytyä kämppiensä eläinkunnassa sokeritoukkiin ja muurahaisiin, jotka sentään ovat hiiriä huomattavasti vaikeampia kouluttaa seuralaisiksi? Jollain voi olla kämppiksenä sopuli, mutta minkäs teet senkään vaellusvietille? Kristiina Kuisma Opiskelijat ahdingossa: Korot erääntyvät ja sossuun kolmen viikon jonot Opintolainojen korot lankeavat maksuun jälleen kuluvan kuukauden viimeisenä päivänä. Kevään opintolainan rippeet valuvat pankkien paksuihin kukkaroihin ja opiskelijan ongelmaksi muodostuu, kuinka pitää itsensä hengissä ennen kesätöiden ensimmäistä tiliä. Eipä huolta, valtion opintotukikeskus auttaa näissä jokapäiväisen elämän rahoitusongelmissa maksamalla ilman erillistä anomusta lisäopintorahaa sellaisille opiskelijoille, joilla viime maaliskuun lopussa on ollut opintolainaa yli 46 tonnia. Edellytyksenä rahan saannille on lisäksi se, että opiskelija on saanut opintorahaa sekä syyslukukaudelle -88 että kuluvalle kevätlukukaudelle. "Ylimääräisen" opintorahan suuruus on yksi prosentti 51. 3. 1988 aikaisesta opintolainan määrästä. Ikävä kyllä valtion raha ei kata kokonaan korkokuluja, joten on todennäköistä, että ennen käen kukuntaa opiskelija kaipaa vielä kipeästi lisärahaa budjettiinsa. Yksi rahoituskeino on hankkiutua hanttihommiin. Mm. paikalliset siivousfirmat palkitsevat esimerkillisen niukasti sivutöiden opiskelulta viemän ajan. Jotta opinnot eivät lukukausien aikana tapahtuvan palkkatyön vuoksi turhaa pitkittyisi, on järkevää hankkiutua sosiaalitoimiston hoiviin. Jyväskylän kaupungissa on tämän vuoden alussa siiri ytty uudistettuun ja menettelyiltään keveämpään toimeentulotukeen. Uudistettu perusosa kattaa entistä laajemmin jokapäiväisen elämän kustannuksia eikä niistä vaadita erillisiä tositteita. Perusosan lisäksi otetaan toimeentulotuen määrää laskettaessa huomioon mm. asumismenot ja muut harkinnanvaraiset menot, kuten opintolainojen korot. Toimeentulotuen perusosan suuruus on nyt Jyväskylässä yksinäisellä henkilöllä 1655 mk/kk. Tämä merkitsee sitä, että jos perheettömällä opiskelijalla on korkoja asuntomenojen vähentämisen jälkeen käytettävissään kuukausittain vähemmän kuin em. perusosan verran rahaa, hän on oikeutettu toimeentulotukeen. Sosiaalitoimiston asiakasjonot ovat aika pitkät, joten jos esim. arvelet varojesi riittävän vain huhtikuun alkuun, sinun on syytä varata tapaamisaika jo nyt. Aika varataan oman asunto-alueen sosiaalityötekijältä, jonka puhelinnumeron ja ajan, jolloin hänelle voi soittaa, saat selville kaupungin keskuksesta, p. 624 211. Sosiaalitoimistossa asioitaessa on hyvä olla mukana jonkinlaiset tositteet lainan korkojen ja asumismenojen suuruudesta, koska ne ovat toimeentulotuen perusosan ylittäviä menoja. Lisätietoja toimeentulotuen hakemisesta, määräytymisperusteista ym. saat ylioppilaskunnan sosiaalisihteeriltä. Auttaakseen omalta osaltaan edes yhtenä päivänä opiskelijoiden hengissäpysymistä sosiaalivaliokunta järjestää toimeentulotempauksen torstaina 30. 3. Alvarin aukiolla. Luvassa on mm. ilmaista soppaa kaikille 31. 3. aineellisesti entisestäänkin köyhemmille opiskelijoille. Jos haluat tulla mukaan tempauksen järjestelyihin, ota yhteyttä sosiaalisihteeriin tai tule 29. 3. klo 17.00 Kortepohjan yo-kylän B-talon saunaan maalaamaan bandenolleja. Hannele Pulkamo Opinto-ja tiedevaliokunta kokoontuu tiistaina 28.3. klo 17 korkeakoulupoliittisen sihteerin huoneessa. Samaisessa paikassa kootaan taas hallintokoulutusopasta keskiviikkona 15.3. klo 18. Nefa ry Populaarikulttuuriseminaarin suunnittelukokous 5.4. klo 16.00 kirjaston kuppilassa. Suunnittelemme seminaarin iltaohjelmaa ja tapahtumaan järjestettävää näyttelyä, sekä ideoimme kyseisten päivien teemoja, joten uudet ideat rynnikää paikalle! Nefalaiset huom! Etnologian klubi järjestää 26.4. klo 19.00 Kortepohjan Lillukassa Etnomusiikkiillan. Tuo mukanasi aiheeseen littyvää musiikkia tai jotain musiikkia jota aivan välttämättä haluat esitellä. Rilluttelemme samalla vapun merkeissä, joten ota mukaasi kaikkea tarpeelliseksi katsomaasi. Motto: järjestetään kunnon nyyttärit! Pohjanmaan osakunnan sääntömääräinen kevätkokous Toiskassa. (M-talon alakerta, Kortepohja) To 23.3. kello 19.00. Tervetuloa. Kehdosta hautaan ry. Häpäisemme itsemme! Mauttomuusbileet ke 22.3. Ilokiven yläkerrassa alkaen klo 20. Mauri Sariola band esiintyy ym. Kaikki ovat tervetulleita. Mephisto järfotää keskustelutilaisuuksia seuraavasti 22.3. Timo Viitala INTIALAISEN FILOSOFIAN MERKITYS NYKYAJALLE 29.3. Kimmo Lind NIETZSCHEN FILOSOFIA-KÄSITYS 12.4. Antti Teittinen SEMIOTIIKKA JA MAINOSKUVA 26.4. Rauno Huttunen & Pekka Kaunismaa INTRESSIT JA IDEOLOGIA HABERMASILLA KAIKKI TILAISUUDET JÄRJESTETÄÄN LYHDYSSÄ KLO 19 ALKAEN Kaikki aiheista kiinnostuneel ovat tervetulleita! NUFSOF meeting If you are interested in the meeting in Viittakivi, Hauho, please make sure that you have paid the parncipation fee of 100 mk (\vhich includes meals, travel and lidging) and told ISAJ that you are cornin. The theme this year is on Development in foreigners Issues. It promises to be an interesting and thought-provoking weekend, with a little bit of fun too! Departure from Jyväskylä \vill be at approximatcly 9.00 on Friday 17 March. The supsequent departure from Hauho \vill be on Sunday 19 March at around 15.00. For further information on transport and other matters, please contact ISAJ's Secretary, Nana: 252211/3227 or the Treasurer, Leena: 252211/3234. Ji.-. olet kiinnostunut kokouksesla Viitakivessä, Hauholla, muista ilmoittaa ISAJ:lle että olet tulossa ja maksa 100 mk:n osallistumismaksu (Sis. ateriat, matkat ja majoituksen.) Kuluvan vuoden teema on Kehitys Ulkomaalaisasioissa. Viikonloppu on varmasti ajatuksia herättävä ja hauskakin. Lähtö Jyväskylästä perjantaina 17.3. noin klo 9.00. Hauholta lähdemme sunnuntaina noin 15.00. Tarkempia tietoja kuljetuksesta ja muusta saat ISAJ:n sihteeriltä Nanalta puh. 252211/3227 tai rahastonhoitajalta Leenalta 252211/3234. ISAJ Executive Committee Tosine Ry. 30 vuotta Jyväskylän yliopiston vanhin ainejärjestö Tosine täyttää 30 vuotta. Pyöreiden vuosien kunniaksi historian opiskelijat järjestävät juhlan ravintola Priimuksessa 15. 4. 1989 kello 17. Toivotamme tilaisuuteen tervetulleeksi nykyiset ja entiset historian opiskelijat sekä muiden ainejärjestöjen edustajat. Tilaisuudessa laitoksen terveiset esittää professori Kouri ja juhlapuheen pitää professoeri Jokipii, jonka jälkeen ohjelmassa on lausuntaja musiikkiesityksiä. Esitysten päätyttyä nautimme illallisen, joka on seuraavanlainen: Savustettua siikaa, munakokkelia. Häränpihvi, muhennettuja korvasieniä, ohraröstiä. Karpalojäädykettä. Ilallisen jälkeen siirrymme Ylioppilastalon yläkertaan, jossa juhla jatkuu vapaamuotoisen seurustelun merkeissä. Illalliskortin hinta on 120 markkaa, jonka voi maksaa Tosineen ilmoitustaululta löytyvällä pankkisiirtokuitilla 23. 3. 1989 mennessä. Tervetuloa. KYUDO-LEIRI JYVÄSKYLÄSSÄ! 18.19.3.1989 Opettaja: Leif Bagge 2. Dan Paikka: Lauantaina RYHTILÄ/Sunnuntaina UI Ajat: Lauantai 10.00—13.00 Ryhtilä 15.00—18.00U 1 Sunnuntai 10.00—17.00 U 1 Hima 50,Leiri on tarkoitettu aloittelijoille (ei vaadi aikaisempaa kokemusta kyudosta) mukaan harjoituksiin tarvitset judo-, karate-, aikidopuvun (myös verkkarit käyvät) Muut harjoitteluvälineet paikanpäällä! HAKAMA ei välttämätön, mutta hieno Ota myös muistiinpanovälineet mukaan, sillä Leif pitää esitelmän KYUDOsta (Japanilainen jousiammunta) ILMOITTAUTUMISET PUHELIMITSE Jyväskylän yliopiston Ylioppilaskunnan asuntopaikat KORTEPOHJAN yUOPPILASKYLÄSSÄ JA KOAS:n ASUNTOKOHTEISSA julistetaan haettavaksi viimeistään 1.9.1989 alkavaksi asumiskaudeksi. Hakulomakkeita ohjeineen on saatavana Kortepohjan ylioppilaskylän, ylioppilaskunnan ja KOAS:n toimistoista. Hakemukset vaadittuine liitteineen on jätettävä viimeistään maanantaina huhtikuun 17. päivänä klo 15.00 Kortepohjan ylioppilaskylän toimistoon, osoite Taitoniekantie 9, 40740 Jyväskylä. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei voida ottaa käsittelyyn. Valinnoista ilmoitetaan ylioppilaskunnan eri ilmoitustauluilla ja kirjeitse hakemuksessa olevaan osoitteeseen viimeistään tiistaina toukokuun 2. päivänä, jonka jälkeen valituksi tulleiden on varmistettava asuntovarauksensa viimeistään pe. 12. 5. ja suoritettava varausmaksu, ellei sitä ole aikaisemmin maksettu. Tämän jälkeen varmistamatta jätetyt asuntopaikat jaetaan varalle valituille listan osoittamassa järjestyksessä. Kesäajan asumista koskevat tiedustelut ja varaukset yo-kylän toimistoon, puh. 252 211. Jyy:n asukkaidenottolautakunta '• '•'.'.'.••'.-.•• v . v ••• • • ' ^ " . ' . ' • ' . ' • ' AVOINNA Ma-Pe 845-16,00 6amp|#^5|fl Kosl<u$sa!rflalsinue 2 loz2trt 3lakorro5Sfi Puli 63.5744Revon haamusta pääsemme Taivaskanaviin Happy Hoursin kautta, mutta mitä sanoo Bresson? Uudet tuttavuudet Slagmark Tanskasta ja Profil Norjasta — täyttä asiaa. Myymälämme kampusalueen keskellä tarjoaa edullisesti laajan valikoiman painotuotteita ja paperitavaraa. Käy tutustumassa! Kampus-Kirja ja Kampus Data on suljettu pää| siäisenä torstaista 23/3 keskiviikkoon 29/3. U/lunarikasta pääsiäisestä! ] Ma-To 1 2 . 1 6 . , Puh. 9 4 1 2 1 8 8 3 5 Juoksetko erikoistarjousten perässä? Lopeta se. Meiltä saat mikrot n. 40% listahintoja halvemmalla. Aina. Esimerkiksi AT-mikrotietokone U N I S Y S PW2300/10 Sisältäen EGA-värinäytön ja 20 MB:n (40 ms) kiintolevyn. Opiskelijahinta vain 1 5 , — . Mannesman Tally MT81 matriisikirjoitin kaupan päälle tonnilla (norm. 1300,—). Pidä kiirettä. Tavaraa varastossa rajoitettu määrä. M y y m m e K A L U S T E E T , H E L L A T , J Ä Ä K A A P I T , K I R J A T y m s . T O S I E D U L L I S E S T I . Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 JLHA NIEMINEN T E R V E T U L O A ! 642 023 HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375
4*' IMMHM \ M M H i 1 6 \smqcrmm Memento Caviadre 1988.1990. "Minusta ei ole mihinkään: Työhän on kunisl" -luvulla ranskalainen Pierre Buraglio maalasi kaikki vanhat maalauksensa yli. Osan maalauksista hän leikkasi kolmioiksi, jotka sitten kiinnitti jälleen nitojalla yhteen. Pariisin taiteilijayhteisö oli Buraglion opiskeluvuosina poliittisesti aktiivinen ja Buraglionkin työt pyrkivät kumoamaan ajassa esiintyneen taiteen. Hän pyrki pyyhkimään yli menneisyyttä mutta pettyi omiin töihin, jotka vielä ylimaalauksen jälkeenkin vaikuttivat esteettisiltä. Myöhemmin Buraglio jatkoi samaa peittämisen ideaa vetämällä yli kaiken tekstin kollaaseihin valitsemistaan materiaaleista. Hän halusi irrottaa työnsä käsitteellisistä tulkinnoista pelkäksi visuaaliseksi rytmiksi, vaikka ylivetämisellä löytyy tausta myös taiteilijan omista muistikirjoista. Buraglio suttaa yli päiväkirjoistaan kaiken minkä on tehnyt. Vuoden lopussa hän voi tarkistaa nopeasti ne asiat, mitkä on jättänyt tekemättä. Sama idea siirtyi myös taideteoksiin. Tekstien lisäksi hän maalasi yli postikortteja, joita ystävät olivat hänelle lähettäneet. Mutta hän ei voinut estää postikorttitöidenkään esteettistä loppuvaikutelmaa. Metrokylteistä Buraglio on leikannut paloja, joissa yksikään kirjain ei näy kokonaisena. Koottuja kylttisarjoja ei pysty lukemaan minään tunnettuna kielenä, se muistuttaa outoa kirjoitusta ja viittaa myös metroliikenteen todellisuuteen: Ohikiitävästä junasta ei ehdi lukea koko sanaa, määräaseman nimeä. Buraglio tallentaa näin urbaania ranskalaista kulttuuria samoin kuin Gauloises-tupakka-askin suojapapereista kootuissa assemblaaseissa. M I L L A I N E N M A A L A U S N A I S T A K I N I R R O T E T T U ? T E I P E I S T Ä O N Myös maalauksessa käytetyt suojapaperit tai maalarinteipit ovat päätyneet Buraglion tutkielmiin. Buraglion työt on osuvampaa mieltää taiteen ja maalauksen tutkielmiksi kuin teeskennellä tekopyhästi, että olisi saanut esteettisen kokemuksen. Maalarinteipillä täytetty tila tai sillä rajattu tyhjä tila ei jokaiselle katsojalle voi alkaa näyttää kauniilta, mutta jos se herättää epäilyksiä taiteen mielekkyydestä, mitä nykytilanteessa on syytä epäilläkin, on Buragliokin saavuttanut jotain tavoitteestaan. Buraglion töihin tutustuessa kyynisinkin kriitikko hykertelee onnenhetkiä. Ne onnistuvat mitä parhaiten kuvaamaan avoimen ja suljetun taideteoksen problematiikkaa. Vaikka avoimen ja suljetun, tyhjän ja täyden, läpinäkyvän ja läpinäkymättömän teemat toistuvat kaikissa sarjoissa, kaikkein selvimmin ajatus välittyy ikkunankehyksistä tai kiilakehyksistä kootuissa Ikkunoissa. Teippien väliin jäänyt tyhjä tila voi saada katsojan arvailemaan, millainen työ teipeistä on irrotettu, vaikkei itse kuvaa Muna, 1981 hänen eteensä ole tuputettukaan, mutta ikkunoissa ollaan vielä kärjekkäämmin vastaan länsimaisen maalaustaiteen ehkä yleisintä vertausta ja samalla surullisinta tragediaa. Maalaus käsitetään melko yleisesti vieläkin ikkunaksi, rajatuksi kurkistukseksi todellisuuteen. Tuo rajaus, valkoiseen paperiin leikattu suorakulmio, jonka avulla maisemamaalari valitsee kohteensa, on silkkaa pötyä, joka voi aivan yhtä hyvin kuin kertoa jotain valittua todellisuudesta, myös rajata ulkopuolelle olennaisemman. Ennen kaikkea se unohtaa kokonaisuuden. Maataiteilijat, vaeltajataiteilijat ja prosessitaiteilijat ovat rikkoneet tuota sopimusta 70-luvulta alkaen. He seuraavat luonnontutkijan tavoin prosesseja, kokonaisuuksia, mutta Buraglio tekee omat tutkielmansa käyttäen taidemaailman omaa termistöä ja omia välineitä. Mahdollisesti hän pystyy myös silloin paremmin järkyttämään taide-eliitille syöpyneitä käsityksiä. Buraglio ei ole myöskään ekotaiteilija, vaikka käyttääkin ylijäämämateriaalia. Eikä Buraglio Duchampin tavoin uhoa taiteelle kuolemaa vaan lisää sen elinvoimaa. Ja itse asiassa Duchampin kuolemantuomio on samoin kääntynyt taiteen noususuhdanteeksi vaikka vasta vuosikymmenien viiveellä. Buraglio on maalari, hän maalaa sillä materiaalilla, jonka on valinnut. Työt, jotka Buraglio on nimennyt piirustuksiksi, ovat piirustuksia suhteessa Buraglion maalauksiin. Ne näyttävät enemmän työpiirroksilta, suunnitelmilta tai muistikirjan sivuilta. Niissä on mukana tekstiä, mikä ennen esillepanoa on tietenkin yliviivattu. K U V A N T E K E M I N E N E l O L E T A I D E T T A M U S E O I T A V A R T E N SE O N V A I N Kykenemättömyyden tunne, toistuvat pettymykset tekivät Buragliosta taiteen tekijän. Saavutettuaan epäesteettistä hän oli tyytyväinen, mikä olikin ja on aina huomattavasti vaikeampaa. Buraglio heittää haasteen ilman m u u t a taideopetukselle, samoin kuin museoiden tehtävälle. Historiallisesti hän ei ole orpo, mutta uusia messiaita ei lakata odottamasta. Buraglion näyttelyyn voi lähteä valmiiksi taiteilijan tarkoituksiin asennoituneena. Katsojan ei näyttelyssä tarvitse ratkaista ikuista sekatekniikka-arvoitusta, kun materiaalit on annettu reseptinä näyttelyluettelossa ja lapussa työn vieressä. Valittu materiaali ei ole olennainen, vaan juuri työstä pois jätetty osa. Museo-opas esittelee näyttelyä kuitenkin estetisoimalla roskaa. Jos materiaali on roskaa, se ei siitä roskaksi mihinkään m u u t u . Töihin ei pidä väkipakolla ihastua visuaalisesti, vaan niihin pitää rakastua merkitysten vuoksi. Vasta ymmärrys, muuttunut asenne, tekee niistä esteettistä. Toisen virheen museo-opas tekee liittäessään työsarjojen taustaksi taiteilijan oman henkilöhistorian. Jonkun erityishenkilön, taiteilijan eli lähes yli-ihmisen, kokemukset vievät usein surullisesti kauemmas yleisinhimillisestä yleistyksestä, vaikka ihmiseen tutustuttamalla saattaakin olla tarkoitus tuoda töitä lähemmäksi ketä tahansa ihmistä eli yleisöä. Pahiten tämä käytäntö on kohdellut Joseph Beuysia, jonka yhteiskunnallista rakennusta aliarvioitiin. Hänen kokonaistaideteoksiaan pidettiin biografisina veistoksina ja siten ne esitteli myös Sara Hildenin taidemuseo joitakin vuosia sitten. Buraglion näyttely on esillä Sara Hildenin taidemuseossa 20. tammikuuta saakka, vaikka kaiken logiikan mukaan sen ei pitäisi siellä olla lainkaan. Assemblaasit on ollut pakko tunkea kehyksiin, lasin alle ja osa töistä jää vitriinin vankilaan. Buraglio oli itse tarkoittanut työt leijumaan vapaasti seinältä, osittain ilmassa. Samoin kuin avoimet työt ovat katsojalle rikastuttavampi ja elävämpi kokemus, myös museo on taiteen esityspaikkana ruumishuone tai vähintään kroonikkosairaiden kohtalonsa hyväksynyt epätoivo. Ateljeessa työt ovat syntyneet, museossa niitä pidetään elossa kuin keinotekoisilla hengityskoneilla. Kehystys tappaa usein työprosessin elämän, mutta kun Buraglion töissä työprosessi elää töiden ideassa, se saa museonkin vähintäänkin valveunen rajalle. LIISA VÄHÄKYLÄ 12 '