T V V A ^ V A t<J. <J3i JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHT P" A lA I m < > rra • • H « t » o o 1 1 . maaliskuuta 1986, 26. vuosikerta, tep S Ryssävihan juuret? Keskiaukeama OVAT KOHDANNEET TOISENSA Kaikkien punitnahkojen konniapftallikkö Veriktmmen!
Julkilausumia JYY:n edustajisto hyväksyi kokouksessaan 18. helmikuuta kaksi julkilausumaa, joista toinen käsitteli ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaa ja toinen oli kannanotto opetusministeriön perustutkintojen kehittämisohjelmaan. Julkilausumat ohessa kokonaisuudessaan. Kannanotto opetusministeriön perustutkintoihin johtavan koulutuksen kehittämisohjelmaan. m Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta esittää seuraavaa: (1) Välitutkinnot tulisi palauttaa. Opintojen keskeyttäminen ei ole ongelma, kun tiedostetaan jatkuvan koulutuksen periaate ja se, että erilaiset elämänurat ovat paitsi henkilökohtainen välttämättömyys niin myös yhteiskunnallinen rikkaus. Samalla ne lisäävät opiskelun tavoitteellisuutta. (2) Opetusministeriön tulisi tutkia numerus olausuksen poistamista. On ilmeistä, että aloituspaikkojen rajaaminen työvoimapoliittisin perustein on perusteetonta. Samoin lienee liioiteltu numerus olausuksen poistamisen kustannuksia. (3) Korkeakoulujen tehokkuuden ja tuottavuuden arviointiin tulee suhtautua kriittisesti. Sen laajentaminen nykyisestä tulee väistämättä johtamaan kulloinkin vallitsevan tieteellisen paradigman hegemoniaan ja hyötynäkökohtien korostumiseen tutkimuksessa. (4) Jatkokoulutukseen pääsyä ei tule tieteen ulkoisin perustein rajoittaa tai kiintiöidä. (5) Ammatillisten tavoitteiden painopisteen siirtäminen perustutkintoihin johtavan koulutuksen ulkopuolelle on perusteltu; samoin kuin tutkintosääntöjen poistaminen. (6) Opiskelua tulee rytmittää siten, että opintojen alkuvaiheissa tietoainesta karsittaisiin määrällisesti. Nykyisin vaatimuksia on lisätty usein juuri tärkeän peruskäsitteiden perusteellisen omaksumisen kustannuksella. Samoin tulisi pakollisen luento-opetuksen osuutta vähentää. Syysja kevätlukukausia ei ole syytä pidentää, mutta mahdollisuus kesällä tapahtuvaan opiskeluun olisi jatkossakin turvattava. (7) Yleisopintojen tarkoituksenmukaisuus nykyisessä laajuudessaan on varsin kyseenalainen. Toimenpideohjelmaan sisältyvistä myönteisistä painotuksista huolimatta, ei Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan mielestä sittekään ole syytä tinkiä yliopistokoulutuksen tutkinnonuudistuksen jälkeisestä keskeisestä dilemmasta suhteessa opetusministeriöön. Mikäli tieteelliset ja sivistykselliset kriteerit asetetaan avainasemaan, aineyhdistelmiin perustuvat arvosanatutkinnot ovat joka suhteessa ylivoimaisia verrattuna koulutusohjelma-ajatteluun. Ulkomaalaisten opiskelijoiden asema Sisäasiainministeriön alainen ulkomaalaistoimisto järjesti syksyllä neuvottelutilaisuuden, johon se kutsui yliopistojen ja korkeakoulujen edustaia. Ulkomaalaistoimisto aikoo laatia yhtenäiset ohjeet ulkomaalaisille opiskelijoille heidän maahantulostaan ja opiskelustaan Suomessa. Mallina käytetään ilmeisesti Ruotsin invandrarverketin laatimaa ohjetta. Tämä merkitsisi Suomen ulkomaalaisia opiskelijoita koskevan politiikan tiukentumista. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta esittää seuraavaa: 1. Ulkomaalaistoimiston järjestämässä kokouksessa ei ollut ulkomaalaisten opiskelijoiden edustajaa eikä myöskään Suomen Ylioppilaskuntien Liiton edustajaa. Vaadimme, että Association of Foreign Students in Finland (AFSF) ja Suomen Ylioppilaskuntien Liitto tulisi ottaa virallisiksi neuvottelukumppaneiksi ulkomaalaisia opiskelijoita koskevissa asioissa. 2. Ulkomaalaisilta opiskelijoilta ei voida vaatia koulutusalaansa koskevia opintoja 8 opintoviikkoa enempää ensimmäisenä opiskeluvuonna. Suomalainen yliopistokoulutus edellyttää jonkinasteista suomen kielen hallintaa. Toisena opetuskielenä ulkomaalaisille on englanti. Ulkomaalaisen opiskelijan opetussuunnitelma ensimmäisenä opiskeluvuonna voisi siten käsittää yhteensä noin 7 opintoviikkoa suomen ja englannin kielen opintoja. Tällöin ulkomaalainen täyttäisi vaatimuksen 15 opintoviikon suorittamisesta ensimmäisenä opintovuonna. 3. Yliopiston tulisi rohkaista ulkomaalaista opiskelijaa käymään myös luennoilla kielivaikeuksista huolimatta sosiaalisen kanssakäymisen lisäämiseksi ja suomalaiseen yliopistoelämään perehdyttämiseksi. 4. Ulkomaalaisella opiskelijalla tulisi ensimmäisen opintovuotensa jälkeen olla oikeus osapäivätyöhön, jos se ei häiritse hänen opintojaan. On kohtuutonta vaatia, että työ sivuaisi opintoja vaikean työllisyystilanteen vallitessa. Suomalaisista opiskelijoista noin 50—70 % käy lukukausien aikana työssä ja sama mahdollisuus on suotava ulkomaalaisille opiskelijoille. 5. Ulkomaalaistoimiston tulisi antaa vuoden oleskelulupa opiskelijalle, joka tulee maahan yliopiston pääsykoetta varten. Tämä antaisi opiskelijalle mahdollisuuden opetella suomen kieltä ja totutella vieraaseen kulttuuriympäristöön. Ulkomaalaisen tulee voida suorittaa pääsykoe englannin kielellä tai kukin ylipisto voi valita ulkomaalaiset opiskelijansa myös ilman pääsykoetta. 6. Opiskelijan pääaineen professorin tulisi antaa lausunto ulkomaalaisten opintomenestyksestä, kuten tähänkin asti on ollut tapana. Evaluointi edellyttäisi opiskelijan opintosuunnitelman hyväksymistä. 7. On luonnollista, että ulkomaalaiselta opiskelijalta vaaditaan kykyä rahoittaa opiskelunsa. Ulkomaalaistoimisto on tähän mennessä vaatinut, että opiskelijan on osoitettava olevan 20 000 markkaa käytössään vuosittain, ennenkuin hänelle voidaan myöntää oleskelulupa ja sen jatkamista. Riittää kun opiskelija voi osoittaa 10 000 markan suuruisen summan olevan käytösään lukukausittain (suomalaisenkin opiskelijc.. opintotuki maksetaan lukukausittain). 8.. Ylipiston tulisi informoida opiskelijaa opiskeluluvan edellytyksistä jo hänen tiedustellessaan opiskelupaikkaa. Muutoin ulkomaalainen opiskelija saattaa otaksua, että suomalainen ylipisto vastaa ruoasta ja asunnosta, kuten joissakin maissa on tapana (lukukausimaksullisissa yliopistoissa). Väärinkäsitystä lisää ilmoitus siitä, että ylipisto on maksuton. 9. Ulkomaalaiskuraattorin toimenkuvaa tulisi painottaa siten, että siinä korostuu ulkomaalaisten opiskelijoiden neuvonta ja yhteistyö opiskelijoiden ja suomalaisten viranomaisten välillä. Edustajisto toimii Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston seuraava kokous on torstaina 13.3.1986 klo 16.00 ylioppilastalolla Campus-kinossa. Käsiteltäviä asioita ovat mm. vuoden 1985 toimintakertomukset ja tilinpäätösasiat, YTHS:n kahden opiskelijajäsenen valinta, hallituksen päätöksiä. Ylioppilaskunnan jäsenet ovat tervetulleita seuraamaan ylioppilaskuntapolitiikkojen päätöksentekoa. Tuomo Yli-Huttula JYY:n puheenjohtaja Terveydenhoidosta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on opiskelijoiden itse aikaansaama organisaatio, joka huolehtii nimenomaan opiskelijoista. Joku aina intoutuu kyselemään, mitä virkaa on kunnallisesta terveydenhoidosta eristetyllä terveydenhoitoyksiköitä? Paljon sairastavat nuoret naiset ja miehet sen tietävät. Opiskeluaika on henkisesti ja fyysisesti rankkaa — ja siksipä joskus joko sielullis-henkinen tai fyysinen teho ei ole paras mahdollinen (paitsi superdaru/inisteilla). Sitäpaitsi tässä vireässä ja fertiilisessä ikävaiheessa on aivan omia ongelmia, joihin YTHS on tavallaan erikoistunut. Hammashoitoakin saa nyt 20 markan kertahintaan, minkä monet ovat jo jonoista päätellen huomanneet. Yli 26-vuotiaskin saa hampaansa tähän hintaan hoidettua, mikä ei ole kunnallisessa järjestelmässä mahdollista. Psykologin puheille ja psykoterapiaan on luonnollisesti aina jonoa, mutta tarpeeksi motivoitunut itsensä kehittäjä saa ajanmittaan sieltäkin ajan. Tämä erityispalvelu on kunnallista järjestelmää parempi siten, että terapiassa saa käydä pitkäänkin, jos siihen näkee aihetta. Akuuteissa tapauksissa neuvontapsykologille saa nopeamminkin ajan. n D n Jos sinulla on toiveita tai moitteita YTHS:n toiminnan suhteen voit ottaa yhteyttä ylioppilaskunnan opintoja sosiaalisihteeriin puh. 617 063. Tai YTHS:n paikallisen johtokunnan aktiiviseen opiskelijajäseneen Pirjo Hassiseen ( ei puhelinta, mutta kirjoittaa voi: Muurarintie 2 D 12 40520 Jyväskylä ). Raija Latva-Karjanmaa Opintoja sosiaalisihteeri Yo-talo Kuppaus kunniaan! Lääkintöhallituksen äärimmäisten tiukkojen ja byrokraattisten säännösten vuoksi kuppareiden ammattikunta on käynyt vähäiseksi luvultaan. Niinpä kunnon kupparin löytäminen on onnen kauppaa mutta tässä teille tilaisuus: Ylioppilaskunnan verenluovutustilaisuus Torstaina 20.3. klo 9.00—14.00 ylioppilastalon yläkerrassa Kampuksella Ylioppilaskunnan sosiaalivaliokunta järjestää taas SPR:n kera verenluovutustilaisuuden. Viime keväänä luovuttajia oli 123 kappaletta. Nyt on tavoitteena 200 luovuttajaa. Joten, rohkaise mielesi ja lähde luovuttamaan vertasi! Verenluovutus on terveellinen tapa (jos et ole aneeminen). Saat myös luovuttajakortin, johon on merkitty veriryhmäsi (tulee jälkikäteen). Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Sosiaalivaliokunta Ps. Vielä ote SPR:n tiedotteesta, jos tarvitset lisävahvistusta! Veripalvelutoiminnan Erittäin Tärkeä Henkilö Veripalvelutoiminnan tärkein henkilö on verenluovuttaja. Ensimmäiset verensiirrot olivat suoria, ts. potilasta ja luovuttajaa yhdisti letkuja toimitusta hoiti lääkäri. Nyt välittäjänä on Veripalvelu. Veripalvelu on luovuttajan luottamusmies, joka toimittaa veren potilaalle. Luvuttaja on terve 18—60-vuotias henkilö, mies ja nainen, asuu eri puolilla Suomea, kuuluu jokaiseen sosiaaliryhmään, hallitsee kaikki ammatit, äänestää jokaista puoluetta, puhuu suomea ja ruotsia, käy veripalvelutoimistossa ja joukkoverenluovutuksessa kerran vuodessa tai useamminkin.
3 Pohjola vuonna Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi kansainvälisenä rauhan vuonna 1986 pohjoismainen demokratia sai luodin selkäänsä. Unelma turvallisesta Pohjolasta, rauhan saarekkeesta Pahan Maailman ulkopuolella, sai tylyn iskun. Ruotsin pääministeri Olof Palmen murha yöllisellä Tukholman kadulla iski syvemmälle kuin tänään ehkä vielä osataan arvioidakaan. Surmanluoti osui sekä pohjoismaisen yhteiskuntamallin perustuksiin että yksittäisten ihmisten tuntoihin. Silmänräpäyksessä syntyi kaksi Pohjolaa: mennyt ja tuleva. Suurta järkytystä seuraa usein typertyminen, suuri hämmennys. Mutta pian hämmennys vaihtuu vastareaktioihin, joita tässä tapauksessa varmasti hallitsevat — ainakin aluksi — vihan ja koston ajatukset. Pohjoismaisen demokratian elinvoima ja tulevaisuus punnitaan silloin, kun tätä vastareaktiota ryhdytään kanavoimaan. Kuinka vastata kansainvälisen terrorismin ja anarkian esittämään haasteeseen provosoitumatta liioiteltuihin vastatoimiin? Kuinka huolehtia kansalaisten turvallisuudesta kajoamatta kansalaisvapauksiin? Palmen murhan yksi väistämätön seuraus on pohjoismaisen yhteiskuntamallin perusteiden uudelleen arvioiminen. Ns. avoin yhteiskunta, jota Ruotsi Palmen johdolla on Pohjoismaista tyypillisimmin tähän saakka edustanut, on joutumassa vaakalaudalle. Paineet rajojen sulkemiseksi ja kansalaisten valvonnan tiukentamiseksi näyttävät voimistuneen. Sosiaalisesti Palmen murhan vastareaktiot saattavat edistää pohjoismaisen yhteiskuntamallin kovenemista, mikä merkitsisi Palmen poliittisen testamentin vaarantamista. Vastareaktion suojissa on mahdollista heikentää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Pohjolan eristäytyminen tukisi kansallista uusitsekkyyttä ja heikentäisi kansainvälistä solidaarisuutta. Palmen seuraajilla Ruotsissa ja virkaveljillä muissa Pohjoismaissa riittääkin lähitulevaisuudessa töitä Palmen poliittisen testamentin varjelemisessa. Poliittisen ja sosiaalisen demokratian pyhä yhteys on olennainen osa pohjoismaista demokratiaa. Nähtäväksi jää, kuinka syvälle tämä ajatus on Pohjoismaissa juurtunut. n n n Tätä kirjoitettaessa murhan tekijät ja motiivit ovat edelleen hämärän peitossa. Miksi Palme murhattiin? Mikä tässä maailmassa pakottaa väkivaltaan? Kansat kansoja vastaan, ihmisen ihmistä vastaan? Miten poistaa väkivallan syyt? Mitä Me voimme tehdä? Pekka Kinnunen Provinsialismin kiusaus Provinsialismi on yksi korkeakoululaitoksemme ja koko intellektuaalisen elämämme perisynneistä. Tämä on todettu myös OECD:n maakohtaisissa korkeakouluselvityksissä, viimeksi jokunen viikko sitten. Raportissa painotettiin, että liiallinen hajauttaminen johtaa vähäisten resurssien tuhlaamiseen ja eristäytyneiden ja kehnosti toimivien yksiköiden muodostumiseen. Tämä ei aluepoliitikkojamme miellyttänyt, ja pian saimme kuulla tutut litaniat alueellisesta tasa-arvosta, jokaisen oikeudesta opiskella kotimaakunnassaan jne. Hajauttamista voidaan hyvällä syyllä vastustaa puhtaasti materiaalisilla tekijöillä: päteviä opettajia, kirjastopalveluita, tutkimusvälineistöä ei nykyisillä määrärahoilla yksinkertaisesti liikene joka kylään. Alueellisesti "tasapainotettua" korkeakoulupolitiikkaa voi kritisoida myös vaikeammin mitattavilla perusteilla. Jos haave jokaisen oikeudesta opiskella mahdollisimman lähellä kotiseutuaan toteutuu , silloin jää monelta lahjakkaalta opiskelijalta kokematta eräs älyllisen kehityksen olennainen momentti: vastaaminen erilaisuuden haasteeseen, joutuminen vastakkain uusien arvojen ja elämäntapojen kanssa. Onko maan, maakunnan ja ennen muuta yksilön itsensä kannalta parempi, että periferiasta kotoisin oleva opiskelija menee maakuntakorkeakouluun imemään samat isien opit mitkä hän on saanut jo kotoa, vai että hän käy Helsingissä tai mahdollisesti jopa ulkomailla tuulettamassa päätään, ja mahdollisesti palaa kotiseudulleen uusine ideoineen? Hajasijoitusajattelun takaa on helppo löytää suomalaiselle kulttuurille tyypillinen homogenisoimispyrkimys: ihmistä on suojeltava uudelta, vieraalta — haasteilta. Vitaalisen kulttuurin ensimmäinen ehto kuitenkin on älyllisen pluralismin hyväksyminen. Vain sen vallitessa intellektuaalinen elämä voi olla produktiivista. Markku Kekäläinen Puolueettomaan politiikkaan? Eli yliopisto kyklooppien vankina Odysseus kyklooppien kylässä ja Brechtin metaforat olivat sallittuja lyömäaseita, kun yo-talolla etsittiin perspektiiviä politiikan itseymmärrykseen ja käytäntöön. Reunion oli haastanut puolueelliset hallituskolleegansa demarit, kepulaiset ja kokkarit debattiin ja tilaisuuden suojelijana toimi hämäräperäinen Iloisen politiikan seura. Puhetta johdattelivat viimeksi mainitusta seurasta Arto Tiihonen ja Ilpo Lahtinen. Syyttäjän ominaisuudessa esiintyneen Reunionin Jari Niemisen monipolvinen haastepuheenvuoro johdatti kysymään puolueiden opiskelijajärjestöiltä niiden oikeutusta tuoda yliopistoyhteisöön perspektiivejä, jotka ovat peräisin jostain aivan muualta: ja mikä on niiden, puoluenäkökulmien relevanssi opiskelijapolitiikassa. Kuten oli odotettavissa, vastaukset olivat ansiokkaita, mut ta eivät kylläkään liittyneet esitettyyn kysymykseen. Kokoomuksen Lasse Hakala kieltäytyi monisanaisesti suostumasta syytetyksi. Matit Tanskanen (sdp) ja Tulla (kesk) yrittivät löytää tilaisuudelle yhteistä keskustelukieltä. He korostivat opiskelijoiden mahdollisuutta löytää yhteinen etu kamppailussa käytännön ongelmien voittamiseksi. Puolueiden kautta heillä olisi suora vaikutuskanava sinne, missä päätöksiä todella tehdään. Ja edelleen alleviivauksen arvoinen asia oli se kiistaton toisinajattelun ja -sanomisen vapaus. mikä heillä puolueidenkin jäseninä on. Kriitikot hämmästelivät ja peräsivät puolestaan näyttöä tämän vaikutuskanavan tuloksista, kun päinvastaisesta oli pikemminkin todisteita (LIKES. tutkinnonuudistus, opintotuki). Eikö tuo 'kaikki on sallittua' -linja myös vie puolueilta uskottavuutta. kun ulkopuolisen on sen tuloksena mahdotonta saada ideologista kokonaiskuvaa puolueen linjasta, kysyttiin edelleen. Mutta onhan tuloksia saatu aikaan — juuri demarinuorethan 60-luvulla nostivat uudet teemat keskusteluun ja kokoomus on toistuvasti esittänyt parannuksia opintotukeen. Selvää kehitystä näkee myös puolueohjelmissa. Ahaa! Mutta siinäpä juuri on se villakoiran ydin. Puolueet ovat kaikki yleisen edun ajajia. jonka koneisto sallii tietyn määrän poikkeavia mielipiteitä. Vaan samalla se sulattaa kritiikin pullamössöksi, josta erottuu vain pyrkimys mahdollisimman suureen äänimäärään — määrän määräävyyteen, kuten yhteiskuntatieteilijä R. Michels jo kohta 50 vuotta sitten totesi. Näin oli päästy jo liki asiaan. Matti Tanskanen pyrki kunnioittavalla tavalla itsekritiikkiin pohtimalla puolueensa dilemmaa valtionhoitajapuolueena. joka hetkittäin kadottaa yhteytensä lähtökohtaansa: kansanliikkeen välineenä toimimiseen. Matti Tulla myönsi vaihtoehtoliikkeitten tuoneen politiikkaan uusia painotuksia, joita puolueet ovat sitten ryhtyneet ajamaan. Lasse Hakala korosti omia puolueensa linjasta poikkeavia ajatuksia ja varoitti Michelsin oligarkian lain toimivan myös uusissa yhteiskunnallisissa liikkeissä: kun yksi sanoo näin. muut huutavat kuorossa samoin. Ei kelvannut vielä tämäkään, lisää löylyä. Mutta kun tämä vuosisadan vaihteessa muotonsa saanut puoluejakauma on saavuttanut etabloituneen aseman. uudet konfliktit eivät pääse politiikassa aidosti esiin. Nykyisten puolueiden aatteelliset perusteet ovat jäännöstä esikapitalismin ristiriidoista, eikä niillä ole yhteyttä tämän päivän ihmisten aitoihin intressiristiriitoihin kuin 'kaikkea hyvää' politiikan kautta. No, Reunionilta tivattiin sitten sen vaihtoehtoa: eikö sen intellektuaalinen elitismi unohda todellisten huono-osaisten ongelmat. Jari Nieminen muistutti kuulijoita siitä ympäristöstä, missä parhaillaan oltiin. Yliopistossa tulisi voida korostaa älyllistä näkökulmaa. sivistyä ja sivistää. Eikä se ole ristiriidassa taloudellisen vähävaraisuuden kanssa. päinvastoin. Vaan oleellista on, että puolueiden opiskelijajärjestöt tuovat institutionalisoituneet puolueperspektiivit tähän yhteisöön ja näin osittain estävät ennakkoehdoista vapaan sivistysnäkökulman ja uuden, todemman puoluemuodostelman kehityksen, väitti puheenjohtaja yhteenvedossaan antamatta puolueille enää mahdollisuutta puolustauta. Oleellisia kysymyksiä tavoiteltiin, vaan ei vielä tässä keskustelussa aivan saavutettu. Mutta haaste debattiin on jatkuvasti voimassa. Ilpo Lahtinen
4 Oman elämänsä opiskelija — kandi vuonna 2000 Päätoimittaja Pekka vetäisi hihasta: "Hei, onks aikaa? Tehdään juttu otsikolla Tiihonen lopetti JYY:ssa ja laitetaan kuva kans." Mulla ei ollu. Sovittiin toki uudesta ajasta, mut ei ollu mulla silloinkaan sukset tässä maakunnassa. "Voisithan sä tietysti itsekin kirjoittaa", Pekka ehdotti. "Nii, emmä oikein tiijä, ku ei mulla oo mitään sanottavaakaan (ja pitäs käydä parturissakin, kun kerran kuvakin) —helpompi ois vaan vastailla, mut onks se nyt nii merkittävää — kun mä lähden?", sopertelin jotain sanoakseni, vaikka takaraivoon piirtyi jo onnistunut otos edustavasta vartalostai — mitähän kuteita laittas? . Siitä on nyt pari viikkoa ja tässä minä vain istun kirjoituskoneen kanssa sormien hyppiessä näppäimistöltä nenään ja takaisin. — Tuli verta nenästä ja siellä on sellainen ikävä rohtuma, joka kiinnostaa kynsimiselimiä. Raivostuttavaa, eikö? Eikö minun pitäisi tehdä jotakin muuta uin istua ja sorkkia sieraintani? Pitäisi, niin pitäisi. Yliopistojemme taloudellinen resurssointi on vaarassa, perustutkinto on epäonnistunut, ylipistojen hallinto ei toimi, opintotuki ei ole riittävä,... Kuinka noista asoista enää saa kiinnostavia, ne on niin monta kertaa kelattuja? Haastattelenpa itseäni —keksinpä oikein reportterin kysymykst! Mitä johtopäätöksiä voisit tehdä tilanteesta yliopistoissa vuonna 1986? "Nii, jos niiku ajattelee tollei yleisesti niin toi fiilis siitä ettei yliopisto tai mikää muukaa lafka pysty tuleen toimeen ilman niitä vallankohteita eli kampuksella se tarkoittaa meitä opiskelijoita. Musta on niinku näyttäny, ett kaikkei järkevimmät ajatukset korkeakouluista, niitte resursseista, hallinnosta ja tutkinnoista on aina tulin just opiskelijoilta. yo-kunnalta tai SYL:ta. Saman huomasin nyt ihan parista uudesta lehdestä, joissa myönnettiin opiskelijoiden tehneen oikeita ehdotuksia ylioppilaskirjoituksistakin jo kuuskytluvun alussa." Tarkoittaako tuo sitä, että opiskelijoita pitäisi kuunnella enemmän? "No, ei oikeestaan — ei siitä pelkästä kuuntelusta mitään hyötyä ole. Meistähän on tehty tutkimuksiakin varmaan enemmän kuin sammakon sartoriuslihaksesta — ja siitä on tehty tosi paljon; luulis, ett joka toinen sammakko on invalidi. Mä meinaan, ett valtaa tarvittais — ei näennäisdemokratia, joka meidän hallintomallissa kolmikannalla turvataan, toimi. Opetukseen liittyvissä asioissa valta on luisunu proffilta byrokraateille ja tiedeja tutkimusasioissa valta on a) proffilla, varsinkin täällä, ku tänne ei mahdu ku yhtä koulukuntaa tieteenalalle — tai sitte on jatkuva tora ja b) tutkimuksen tilaajille; oli ne sitte valtion virastoja tai yksityisen sektorin suksifirmoja tai jotain. Nii, ja täytyy muistaa nää kaikki tiedepoliittiset selonteot, joita hallitus ja omp tekee. Ne ensin tsiikailee mistä tulis nopeimmi liksaa valtion pussiin ja sitte lykkää korkeakouluille selonteon siitä, miks niitte tulis tehdä kansantaloudellisesti arvokasta tutkimusta. Ja sitä paitsi ne mitään siihen usko — joka notkossa alkaa olla alkavaa piilaaksoa, jossa ne rahat kulutetaan; ei niitä enää tänne ylipistoon anneta tuhlattavaksi Vaikutat jotenkin pessimistiseltä — mistä se johtuu? — Olisit kysyny, mistä se ei johtus — olis ollu sillai helpompi funtsia. Mut emmä kyllä oikeestan oo pessimistinenkää. Hassisen koneen yks piisi jäi soimaan. se kuuluu: Aika voi kahlita eläjän, toisto, mut ei koskaan elämää. Jos me nyt ollaanki oltu se sukupolvi, joka on joutunu koekaniineiks sekä peruskouluett tutkinnon uudistuksee, nii meistähän vois ottaa kokeita, tehdä malleja. Joku sano, ett me ollaa niitä ku eniten joutuu tekeen töitä tullakseen kandiks. Voi kato ittelleen selittää, ettei välttämättä oo tyhmä ja laiska, jos ei niiku kulje. Tää aika on siis voinu meitä kahlita, mut elämä jatkuu. Ja sitte mä en kyllä usko mihinkää helppoihin ratkasuihi. Tarvittas sellanen muutoksen aalto, joka pyyhkis yli kampuksen yhä uudelleen ja uudelleen, nii että vaan se olennaine jäis näkyyn. Jota taas se uus aalto lähtis arvioimaan mennessään yli — mä siis tarkotan että jokainen opiskelijasukupolvi (ja m S en tarkota mitään viiden vuoden, vaan korkeintaan kolmen vuoden jaksoja) tarttee oman yliopistonsa. Tää tietysti edellyttää sen, ett tällä instituutiolla pitää olla jotain pysyviä arvoja — ei sitä tarttee pelätä, ett sitä yhä uudet ihmiset arvioi, jos niin on. Ja mä luulen, ett on, vaikka se on kyllä kaiken roinan alla tällä hetkellä." Mikä sinusta on sitten parasta opiskelijaelämässä? "Kai se on toi, vaikkaki jo aika näennäinen, irrallaan olo tuotannosta, jos sen niiku pysyy ittelleen selittää. Tehtaaltahan tää toki joskus vaikuttaa, mut sellasta teilorilaista työtahtia kyl voi vielä pakoillakin. Kun pääsee irti tosta valtakulttuurin kulutushysteriasta edes hetkeks, nii se on jo jotain — voi nähdä ja kokeekin erilaista onnistumista ja epä-, seki ois nii tärkeetä... Ja täällä on vielä joitaki tosi "hulluja" tyyppejä, jotka voi teoreettisestiki perustella juttunsa, joissa ei oo middle-class -macoille ja mimmeiile mitää imua; niist ei saa kato bonusta toiste silmissä." Mikä on sitten ylioppilaskunnan rooli tässä kaikessa? "Ensinnäki tollanen rooli-ajattelu on mun mielestä kapeealasta roskaa — yo-kunnalla voi olla mitään pysyvää roolia, jota se niiku näyttelis nonstoppina. Nytkin homma on ihan eri laatusta, ku pari-kolme kuukautta sitte —ei voi edes verrata. pitäskö yo-kunnan olla joku etujärjestöorganisaatio, joka tekee joka vuos optu (vrt. tupo) sopimuksen valtion ja ylipiston kanssa? Olishan se vähän aikaa kivaa, nythän meidän sopimukset tehdään kai vuosikymmeniks. Mut ko kattelee vähän noita akavoita ja oajiitä, nii on kyllä melkein tippa linssissä — akateemiset on nii kauhee solidaarisia; prosenttikorotukset vaan, jotta rikkaat saa enemmä ku sielläki palkkakuopissa olevat. Ja oaj:n valtuustossa ei oo yhtään poliittista, heh, heh. Et eihän ylioppilaiden ny kannata omaa identiteettia kokonaan myydä järjestökäsittelyille ym. jutuille. Yo-kunta (tarkoitan tätä populaa täällä) vois niiku luoda omia mallejaa, olla suuntaa näyttämässä. Käydä keskusteluja, jossa yhdistellää asioita, joilla ei näennäiesti oo mitää tekemistä toisiinsa ja sit päinvastoin. Ideaalitapaukessa porukka vois myös jotain toteuttaa — yleine ilmapiiri on kyllä nyt aika jähmee. Ja sit organisaatio; kyl sitä jäynää kans toi edustukselliseks demokratiaks kutsuttu koko kansan sairaus. Mä meinaan niiku lapsellista uskoo siihen, ett se toimis, vaikka jotku muut voimat ohjailee jo meitin pään sisältäkin tätä pyörää enemmän ku se onneton ääni, joka meille on annettu vaikuttamiseen. Mut on yo-kunnassa kyllä tosi hyviäkin puolia, mut en mä nyt niistä — ne pitäis jokaisen käydä itte kokemassa. — Joo, lähdenki tässä toteuttaa pitkittäisprojektiani, jonka otsikon näet tuolla ylhäällä — nähdään; nauretaan ja itketään! Yliopiston hallinto on herännyt itsekritiikkiin ja haluaa tietoja omista epäkohdistaan. Siis OPISKELIJA! Palauta oheinen kuponki täytettynä opintotoimistoon (hallintorakennus. 2. krs.) kuluvan kuun loppuun mennessä (ennen lainan korkojen erääntymistä). Mielestäni yliopiston hallinnon suurimmat ongelmat ovat: • § < LEIKKAA TÄSTÄ — Tarvittaessa käytä kääntöpuolta! Jyväskylä juhlii Jyväskylä juhlii 149. syntymäpäiväänsä 21.—23.3. Jyväskylän Päivien vietolla, jotka samalla toimivat lähtölaukauksena ensi vuoden 150-vuotisjuhlallisuuksille. Vuoden 1986 juhlapäivien viettoon sisältyy monipuolisen kulttuuritarjonnan lisäksi tutustumista kaupungin historiaan perinne-esitelmän sekä opastettujen kiertoajeluiden avulla. Tänä vuonna syntymäpäiviä juhlitaan jyväskyläläisin voimin — pävien "tuoreeseen" kultturiantiin liittyvien perfor-manceesitysten tekijätkin ovat jyväskyläläiset Burleque teatteriryhmä sekä Ensemble No. Ensemble No (Tarja Taponen-Yoken. Hannu Lehtoranta, Jarmo Hovi ja Mikko Hietaharju) on valmistanut tanssia, musiikkia ja kuvaa sisältävän kokonaisuuden, jossa itsenäisten ilmaisumuotojen kautta välitetään luonnoksia ja elämyksiä toden teatterista. Esitykset ovat Alvar Aalto museossa sunnuntaina 23.3. klo 13.00, 13.45 ja 14.30 Mikko Hietaharjun valokuvanäyttelyn yhteydessä. Kiusaus on nimeltään teatteriryhmä Burlesquen äänetön esitys Kaupunginkirjastossa pe. 18.00 ja 18.30. Molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Kun kissa on poissa... Babylonian kuningas Nebukadnesarin näky toteutuu nykyaikana historiallisella varmuudella. Rinssieversti, ylipiäjohtaja, Savonmuan sulttaani H. Salo matkailee tätänykyä sekakuoro Kitu & Tallereiden kontrabassoksi naamioituneena Puolanmaalla, joten tätä kirjoittanee joku muu. Koko ajan tapahtuu, konsertteja ollaan pidetty ja tullaan pitämäänkin. Torstaina 20.3. kulttuuriravintola Ilokivessä esiintyy Keba ja tiistaina 18.3. Piirpauke. Sinne. Sarjakuvanäyttely jatkuu vieläkin. Lehteä nimeltänstä I näytös saa kampuskirjasta hintaan 15 mk. Parasta suomalaista sarjakuvaa. Jyrock Huhtikuun 18. ja 19. päivä pätkähtää: jo perinteelliseksi muodostunut toista kertaa järjestettävä Jyrock-festivaali valtaa molemmat kerrokset ylioppilastalosta. Tällä kerralla, kuten viime vuonnakin keskitytään uuteen suomalaiseen rockiin, nylkytykset unohdetaan suosiolla. Bändilista tulee olemaan kova: Smack, Nights of Iguana, Lapinlahden Linnut, AD, Kolmas Nainen, Shadowplay yms., yms., yms. Nomadsistakin on puhuttu. Seuraa ilmoituksia. LatvaKarjanmaa opintoja sosiaalisihteeriksi JYY:n sosiaalisihteerinä viime vuonna työskennellyt Raija Latva-Karjanmaa on valittu JYY:n uudeksi opintoja sosiaalisihteeriksi. Latva-Karjanmaan toimikausi päättyy kuluvan vuoden lopussa. Rentukalle A-oikeudet Monivuotisen anomisen jälkeen Kortepohjan ylioppilaskyIässä sijaitseva ravintola Rentukka on vihdoin saanut A-oikeudet. Perinteisten keskikaljan ja lonkeron rinnalla on nyt opiskelijoille — ja muillekin — tarjolla myös väkeviä. Yritystoimenjohtaja Jouko Utriainen ei usko Rentukan Aoikeuksien muuttavan opiskelijoiden perinteisiä juomatottumuksia. Kalja ja lonkero ovat olleet menestysartikkeleja jo aiemmin A-oikeudet saaneessa Ilokivessäkin. Kesähotellitoiminnassa Rentukan A-oikeuksilla on mahdollisesti enemmän merkitystä.
t> Rauhantutkija uskoo ihmiseen Rauhantutkimus ratsastaa nyt uudella aallolla. Ensimmäinen murtui viime vuosikymmenen m itäänsä nomattom uuteen. Tämä toinen merkitsee paluuta juurille uuden tutkijapolven myötä. Samalla rauhankasvatus on muutosten edessä. Rauhankaipuuta ja ihmisten välistä hyvää tahtoa ei opeteta enää vain asein. Päättäjät ovat katsoneet että rauhankasvatus kelpaa vaikkapa koulujen oppiaineeksi. Tapaaminen on aavistuksen myöhässä. Kiireinen mies istuu pienen pyöreän pöydän äärellä, vasta nyt aamupostiaan availlen. Aloitamme. Kysyn rauhanliikkeen voimasta. "Ei. Ei rauhanliike ole menettänyt joukkovoimaansa. Ei Suomessa eikä muuallakaan. Rau hanliikkeen voima on vain osoitus siitä kuinka se on jatkuvasti syventänyt näkökulmaansa. En usko että todellisuudessa rauhanliikkeen kannatuksessa olisi aaltoilua", sanoo rauhantutkija Vilho Harle hieman kiusaantuneena kysymyksestä. Vilho Harle on alan ainoan suomalaisen tutkimuslaitoksen johtaja. Pallillaan hän on istunut nyt kuta kuinkin vuoden, rauhan-ja konfliktintutkimuslaitos sen sijaan on perua 60-luvun hengestä. Tovin päästä Vilho Harle jatkaa. "Rauhanliike on rauhanliikettä, rauhantutkimus rauhantutkimusta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Yhteistyö rauhanliikkeen ja rauhantutkimuksen välillä on silti hyvä ja mahdollinen asia. Pitää toimia molempien ehdoilla." Äidit inhoavat sotaa. (Horatius) Uusi tutkijapolvi "Jos rauhantutkimuksella on yhteyksiä aktiivisesti toimivaan rauhanliikkeeseen, ne ovat henkilöyhteyksiä. Samoin rauhanliikkeessä toimivat aktivistit saattavat siirtyä rauhantutkimuksen pariin. Uusi tutkijapolvi on nyt astumassa rauhantutkimuksessa esiin. Rauhanliikkeen merkitys on tässä nähdäkseni tutkimusmotivaation lisäämisessä." Valtakunnallinen rauhanja konfliktintutkimuslaitos perustettiin vuonna 1970. Uudentyyppinen tutkimussuuntaus oli maailmalla kohdannut epäluuloisuutta ja kateutta. Suomessa rauhantutkimus istui kuitenkin yllättävän nopeasti akateemiseen yhteisöön. 70-luvun tutkimusilmapiirissä rauhantutkimus jäi silti väistämättä taka-alalle. Uuden vuosikymmenen uudet huolet nostivat rauhan ja sen tieteellisen tutkimuksen piskuisessa Suomessakin pinnalle. Tänä päivänä rauhan ja sodan problematiikan tutkijat ovat tunnettuja, tunnustettuja ja kuultuja. Niin sanottu rauhantutkimuksen toinen aalto on parhaillaan menossa. "Se on kokonaisuudessaan kansainvälinen ilmiö. Rauhantutkimus suuntautuu aina ajankohtaisiin haasteisiin. Oleellisesti uutta esimerkiksi 60-lukuun verrattuna tämä ns. "toinen aalto" ei tutkimukseen tuo. Tietysti tutkimusongelmat ovat toiset ja ajan haaste toinen." Tällä haavaa rauhanja konfliktintutkimuslaitoksella työskentelee kuusi tutkijaa. Johtajan mielestä tutkijoiden määrä on liian pieni, samoin vuosittain tutkimukseen saatavat määrärahat liian vähäiset. Jokainen sota, myös voitettu, on kansallinen onnettomuus (Helmuth von Moltke) Kansainvälisyys "Rauhantutkimuksen perspektiivi on kansainvälinen. Niinpä tutkimustoiminta suuntautuukin pääasiassa maailmanlaajuisen kehityksen tarkkailuun. Rauhantutkimus ei niinkään kiinnitä huomiota vain Suomen tapaukseen", jatkaa Harle. Hän kuitenkin epäröi kun puhe siirtyy tämän hetken kansainväliseen politiikkaan. Rauhantutkija ei halua liian pitkälle vietyjä yleistyksiä: on turhan yksinkertaista sanoa asioiden olevan hyvin tai huonosti. Suurvaltojen suhteita ei pidä arvioida presidenttien rouvien tapaamisilla. "Aseiden luoma turvallisuus on jo heikentynyt. Raja on saavutettu silloin kun aseellisen voiman tuhovaikutus on rajaton. Sen jälkeen ei ole enää mieltä lisätä aseiden tuhovoimaa. Mielestäni kyseinen raja on jo saavutettu. Eikä tässä pidä katsoa vain ydinaseita, raja on myös tavanomaisten aseiden tuhovoimalla." Aseriisuntaan liittyvät kysymykset muodostavatkin rauhantutkimukselle keskeisen ongelman. Kiinnostuksen kohteena eivät ole pelkästään aseet ja niiden tuottaminen, vaan yhtä lailla se mitä eri ulottuvuuksia ilmiöön nimeltä ase liittyy. Aihe on siis jokseenkin loputon. "Ei ole kysymys futurologiasta, tulevaisuuden ennustamisesta. Tehtävänä on tulevaisuuden vaihtoehtojen selvittäminen ja esittäminen. On tuotettava visioita mahdollisuuksista, asioista jotka eivät ehkä koskaan tapahdu. Vertaan vaihtoehtoja haarukkaan johon tulevaisuus sijoitetaan. Niinkin asian voi ilmaista kunhan rauhantutkimusta ei pidä ennusteena maailman tulevaisuudesta. Jokainen voi aloittaa sodan milloin haluaa, mutta ei lopettaa (Machiavelli) Rauhankasvatus Puhelin soi. Rauhantutkija ja johtaja Vilho Harle vastaa — kiireinen mies. Jatkamme pian, nyt suomalaisesta rauhankasvatuksesta. "Välittömästi tarvittaisiin rauhantutkimuksen ja -kasvatuksen voimakasta kehittämistä. Yliopistoissa tehtävä alan opetus on erinomaisen tärkeää, rauhankasvatus pitäisi mielestäni sisällyttää opetusohjelmiin. Kehittäminen olisi mahdollista hyödyntämällä jo olemassa olevia opetusresursseja sekä perustamalla uusia oppituoleja rauhankasvatusta varten." Aivan mahdottomalta vaati mus ei tunnu. Päättäjät ovat jo eräissä kunnissa hyväksyneet rauhankasvatuksen oppiaineeksi kouluihin, eivät tosin vielä omana tuntinaan. Siis miksi ei saman tien yliopistoissakin? "Alaan liittyvää opetusta annetaan nytkin yliopistoissa. Vaikeutena on kuitenkin opintokokonaisuuksien puuttuminen. Tehostamalla koordinointia saataisiin tietoa paremmin opiskelijoille", heittää Vilho Harle. Hän jatkaa vielä että "esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa olisi tähän hyvät mahdollisuudet." "Rauhantutkijat ovat sitä mieltä että ihminen on kehityskelpoinen ja yhteiseloon kykenevä. Rauhantutkijat ovat samalla ylpeitä siitä mitä positiivisia ajatuksia heillä on ihmisen perusluonteesta." Hieman pessimistisempi oli aikoinaan Camillo Cavour. Hän sanoi: Rauha on huiputtamisen kausi kahden taistelukauden välillä. Tapio Enlund wi*° P Ä Ä ! fli n Norja Hae ornasi R0(2)(jS>®sD **•*£»> Cygnaeuksenkatu 2 Puh. 612304 lO)/|,'U',£o\ KAUPPAKAi 5 PUH. 614 345 TERNATCMAL
6 Kuka pakottaa sotaan pakottajia? Niitä, Sotaa ei voi käydä, jos sillä ei ole kulttuurista pohjaa. Sodan 1 9 4 1 4 4 suomalaisen propagandan sisältöä purkaessaan on Heikki Luostarinen yrittänyt purkaa niitä kulttuurisia piirteitä, joita sodalla on. Kiinnostus myyttien, uskonnon ja historian hyväksikäyttöön ihmisten ajattelun ohjaamisessa ja ihmisten hallinnassa sekä ennen kaikkea sodan perustelemisessa sai Luostarisen tutkimaan laajan aineiston sodanaikaisia lehtiä. Tiedotustutkimukseen kirjan liittää propagandan käsittely. aatehistoriaan laaja taustojenselvittely ja lopullinen kehikko muodostuu rauhantutkimuksen luonteiseksi. Luostarinen on etsinyt käsitteellisiä välineitä propagandan analyysiin, keinoja sen purkamiseen. Pyrkimyksenä voi olla myös rauhan oloissa löytää kielestä rakenteita, jotka liittyvät sodan rakenteisiin. Idean syksyllä tarkistettuun lisensiaattityöhön ja nyt julkaistuun kirjaan Heikki kertoo saaneensa nykyisen USA:n presi dentin alkukauden hyökkäävistä sanailuista. Tutkimuksen tavoitteet olivat uuden kylmän sodan kauteen liittyviä. Heikillä oli herännyt kysymys: "Miten Neuvostoliitto tuli pahan valtakunnaksi. jona se toistuvasti esitetään?" Kuka pakottaa sotaan pakottajia? Tuo on keskeinen kysymys pohdittaessa Luostarisen kirjaa. Sodan on pakko rakentua myös kansalaisyhteiskunnan kautta, pelkkä valtio ei riitä. Heikki Luostarisen tutkimus osoittaa niitä keinoja, joilla suomalaisia pyrittiin saamaan haluamaan sotaa 1941—44. Tuon pyrkimyksen "todistus" on pajolti kuvailevan tutkimuksen mer kittävimpiä tuloksia. On eri asia. halusiko kukaan lopulta sotaa. Vielä nytkin tuollainen ajatus tyrmätään jo ennakolta monissa piireissä. Ajatusta pidetään hyvin. hyvin punaisena vaatteena. Ei katsottavaksi politiikan läpi Kirja on nimen omaan tieteellinen työ. jota ei Luostarisen mukaan pidä lukea "politiikan läpi". Kirjasta näkyvä poliittinen asennoituminen ei olekaan puoluepoliittista, ei "poliittiselle kartalle" sijoittuvaa. Tietty poliittinen asenne on tutkijan oman panoksen ja asian harrastuksen näkymistä sivuilta. Kirjan teko on ilmiselvästi ollut myös hauskaa. Myös tiede voi siis olla sitä. Luostarisen kirjan aihepiiri on monille hyvin tunnepitoinen. Vain snomalehti Ilkan entinen päätoimittaja, nimimerkki Aaretti. muisti jo yhden radioohjelman perusteella huomauttaa pohjalaisille, että kyseessä on taas tyypillinen nollatutkimus. Tutkija ymmärtää tunnelataukset. mutta ei voi hyväksyä kritiikkiä, joka avoimesti perustuu kirjan lukemattomuuteen, tyyliin: 'Tämä on niin huono kirja, ettei me aiota tätä edes lukea." joiden pitäisi onnellistuttaa ihmiskuntaa. Neuvostoliiton viholliskuva on Suomessa onnistuttu purka' maan melko tehokkaasti. Ensimmäisen tasavallan etuvartioajattelusta on kuitenkin ollut pitkä matka tilanteeseen, jossa nyt suuri osa koko kansasta tuntee "sillanrakentajan ylpeyttä". Heikki Luostarinen vertaa Suomen tilannetta muuhun länsieurooppalaiseen ja amerikkalaiseen suhtautumiseen Neuvostoliittoon. Newsweek -lehden gallupin mukaan yli puolet amerikkalaisista on samaa mieltä kuin herra Reagan, kun tämä väittää Neuvostoliittoa "saatanan valtakunnaksi". Epäluuloilla on USA:ssa myyttien värittämä uskonnollinen pohja. Meillä taas tiedetään jopa, että neuvostoliittolaiset ovat ihmisiä, heitä on matkoilla nähty, vaikkakin heille on voitu naureskella. Amerikkalaisten epäluulo ei konkretisoidu vaan jää myytin tasolle. Etäisyys on Neuvostoliittoon valtava. Myytteihin liittyy valtavia emootioita. Suomessa taas Neuvostoliittoa on opittu ymmärtämään. On todettu, että naapureista voi olla myös konkreettista hyötyä. Lisäksi yhteiskunnan voimakas maallistuminen on vähentänyt uskonnon voimaa kuluneina sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Toinen Newsweekin gallup kertoi brittien, ranskalaisten ja länsisaksalaisten yleensä pitävän Neuvostoliittoa laajenemishaluisena valtiona. "Meillä nyt ei enää pelätä, että "se" olisi tulossa rajan yli", toteaa Heikki Luostarinen. Onko Suomessa sitten yleensä vielä ryssänvihaa? Heikki Luostarisen mielestä sitä on vaikea löytää, mutta löytymisen vaikeus ei tarkoita sen puuttumista. Helsingissä on nuorisoryhmiä. jotka liittävät Neuvostoliiton samaan kastiin homojen ja sivareiden kanssa erittäin konservatiivisin äänenpainoin. Amerikkalainen massaviihde tuottaa Heikin mukaan samankaltaista aineistoa kuin sotapropaganda oli, Rambotyyppisissä elokuvissa on mm. mukana myös rotuelementti. 'Tuotantokeskukset syytävät vauhdilla tavaraa. johon sekoittuva myyttinen rotuviha saattaa vaikuttaa etenkin nuorisoon." Heikki alkaa vaikuttaa lähes tätimäiseltä ja huomaa sen itsekin. Aatteellisesti tyhjässä tilanteessa nimen omaan vastustamiseen liittyvät aatteet saavat hyvää kasvualustaa. "On olemassa tiettyä sosiaalista kysyntää, joka saattaa lisätä juuri venäläisiä kohtaan tunnettuja epäluuloja." On siis vieläkin helppo todeta, että "venäläiset ovat roistoja". YTL Heikki Luostarinen on tiedotusopin päätoiminen tuntiopettaja Tampereen yliopistossa. Ryssäviha oli Suomen 5 5 itsenäisyyden tuote 5 5 Luostarisen tutkimuksen keskeinen ja ansiokas lähtökohta on, että sotapropagandatekstien maailmankuvallinen rakenne ja sitä kautta intetionaaliseen toimintaan vaikuttamisen keinot ovat selitettävissä vain aateja käsitehistoriailisen analyysin avulla. Teksti on kyettävä kytkemään koko siihen prosessiin, jolla vihollinen on viholliseksi käsitteellistetty. Luostarinen käsittelee laajasti kirjansa alkuosassa ryssävihan kansainvälisiä taustoja. Erityisen merkittäväksi nousee voimakasta nationalismin kautta eläneen Saksan vaikutus myös Suomessa vapaus/kansalaissodan jälkeen viriävään ryssävihaan. Keskeistä nimen omaan on se. että varsinaista ryssävihaa ei Suomessa tunnettu ennen maan itsenäistymistä ja sisäistä kamppailua. Käsitys venälaisvallasta vapauttavasta sodasta loi viholliskuvan tarpeen. Aluksi suhtautuminen jopa Venäjän vallankumoukseen oli myönteinen. Suhteet Venäjälle olivat olleet monimuotoiset. Kuitenkin 20ja 30-luvuilla ykskantaan todettiin venäläisvihan jatkuneen jo iät ajat. Sananparsien yhteys todellisuuteen on kuitenkin Luostarisen ja myös mm. Matti Klingen mielestä hyvin häilyvä. Merkillisintä oli se, että suomalainen kansallinen tietoisuus syntyi paljolti venäläisten vaikutuksesta. Venäjä suosi suomen kielen asemaa vähentääkseen ruotsalaista vaikutusta juuri, kun saksalaisen nationalismin kielen ja kansallisuuden yhteyttä korostavat ajatukset etenivät. Helmikuun manifestin jälkeen Venäjä loi siten kasvualustaa kulttuurinationalismin muuttumiselle valtiolliseksi nationalismiksi, itsenäisyysajatukseksi. Historiasta voimansa ammentava saksalainen 1800-luvun russofobia katsoo venäläisen ihmisen alempiarvoiseksi, orjansieluiscksi ja luomiskyvyttömäksi. Russofobia tekee tietä 1800luvun puolimaissa esiin nouseville rotuteoreettisille ajatuksille. Rotuopit ruotsinkielisten tuomia Nationalismi toi menneisyyden, voiman ja veren Volkgenosse-ideaalin. Matka oli lyhyt rasistiseen ja sotaa ihannoivaan Machtstaat-ideaaliin. Venäläisten ekspansiivihaluisuutta ja rodullista kasvua perusteltiin "sikiävyydellä", joka implikoi toisaalta kansan rodullista eläimellisyyttä ja toisaalta "liejumaista" vaarallisuutta. Rotupohjaisilla ja geopoliittisilla ideologioilla oli erityistä painoarvoa Suomen ruotsalaisen kansanosan keskuudessa. Helmikuun manifestin jälkeen germanistinen ajatus etuvartijaroolista siirtyi ruotsinkielisiltä myös suomenkieliselle sivistyneistölle. Varsinaiseen käyttöön se tuli kuitenkin vasta valkoisten parissa keväällä 1918. Siteiden lujittuessa Saksaan saatiin myös propagandavaikutteita. Aktivismin ja koko jääkäriliikkeen aatepohja sai saksalaismielisen Venäjä-kuvan, joka vaikutti Suomessa laajalti. Koko Euroopassa ja Yhdysvalloissa Neuvostoliiton alkuajan sisäinen taistelu oli huhujen myllerrystä. Punaiset olivat "uutisten" mukaan jo moneen otteeseen hävinneet. Olennaista oli, että tuolloin uhkaksi koettiin yleismaailmallinen bolshevismi. ei erityinen venäläinen ilmiö. Bolshevismi luonnehdittiin alkukantaisen aasialaiseksi. Baltialainen George Popof kuvaa puna-armeijan tuloa Riikaan tammikuussa 1919: "...ruskea
7 Sotamies Jauhiaisen iloinen marjamatka sotilasviitta, musta karvahattu tai kummallinen mongolinen myssy, jonka alta törrötti rasvasta kiiltäviä hiustukkoja... Ohitsemme kulkivat monet raa'at ja tihrusilmäiset kasvot... Tataarilauma, välähti mieleeni..." "Roskaväen valtaa" Bolshevismi oli erään käsityksen mukaan roskaväen valtaa. Venäjän vallankumous oli rosvokommunismia. Sosialismi ja bolshevismi olivat eläimellisyyden ilmausta ihmiskunnassa. Kyse oli myös saatanuuden ja jumaluuden välisestä taistelusta. Imperialistinen bolshevismi vastasi myös venäläisten ikuista laajenemishalua ja -viettiä. Suomessa itsenäisyyden alkuvuosina venäläisvihan propagointi alkoi pian suuntautua koko venäläistä kansaa kohtaan. Luostarinen katsoo uskonnollisen ja idealistisen korostuksen olleen huomattava. Sosialismi oli tauti, jonka tarttumista pelättiin. Sodalla katsottiin olevan myös kiirastulen tapaan jalostava vaikutus. Ulkoisella vihollisella myös kansaa integroitiin. Myös työläiset oli rehabilitoitava suomalaisiksi. AKS, suojeluskunnat ja armeija olivat aktiivisen venäläisvihan pesäpaikkoja. Myös lehdistö suhtautui pääosin kielteisesti venäläisyyteen. Historioitsijoilla oli erityisen merkittävä rooli venäläisvihan . lietsonnassa. Katsottiin, että vuonna 1917 oli tapahtunut Suomen muinaisen itsenäisyyden palauttaminen. Jotkut pitivät jopa suomalaisia vanhan suomalaisugrilaisen imperiumin johtajina. Lähestyttäessä sotaa olivat venäläisvastaisuuden ansareita myös IKL, lapuanliike, Vientirauha ja Vapaussodan rintamamiesten liitto. 1930-luvun alkupuolta leimasi — oikeistoaaltoa mukaellen — julkisuuden jyrkkä neuvostovastaisuus. Vuosikymmenen lopulla korostettiin yhä enemmän Neuvostoliiton sotilaallista uhkaa. Talvisodassa saatiin uhkapuheille konkreettista vastinetta. Kuitenkin, Luostarisen mukaan: "Sodasta 1939—40 lienee varsin yleisesti käsitys, jonka mukaan suomalaiset kävivät taisteluun seesteisen uhrimielen ja rauhallisen kohtalonuskon vallassa. Mitä Neuvostoliittoon tulee, kirjoittelua leimasi kuitenkin syvä katkeruus, viha ja halveksunta." Suomalainen sotapropaganda ei ollut sodan 1941—44 aikana yhtä rankan rasistista kuin saksalaisten vastaava. Myös kepeämpää otetta oli mukana. Uusi Suomi julkaisee syyskuun alussa 1941 kuva nuoresta suomalaissotilaasta, jonka takana on joukko venäläisiä vankeja. Kuvassa on teksti: "Sota mies Heino Jauhiainen, takanaan saaliinsa. 28 ryssää. jotka hän otti vangiksi marjamatkalla." Suomalaisilla oli myös raakaa kostonhalua. Selkeimmin suomalaisten kostonhalu näkyi Leningradin piirityksen alkuvuosina 1941—42. Tutkituille lehdille osallisuus Leningradin saartorenkaaseen oli ylpeyden aihe." Tutkittuja lehtiä Luostarisella olivat Aamulehti, IKL:n Ajan suunta, suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta ja Uusi Suomi. Lehdistä Ajan Suunta on voimakkaimmin kiinni saksalaisessa propagandassa. Sodan edetessä voitollisesta alusta kohti surkeaa loppua Saksalainen propaganda etenee konkreettisista yhä yleisempiin teemoihin. Suomalaiselle propagandalle käy Luostarisen mukaan juuri päinvastoin. "Vahvoin ideologisin ja kansallisin tavoittein aloitettu (bolshevismin tuhoaminen, alueellinen ekspansio) sota pyritään tappioiden koittaessa selittämään puhtaasti selkkaukseksi. jonka tavoitteet olivat puolustuksellisia." Selitys eroon on selvä: Saksalla ei ollut vaihtoehtoja. mutta Suomella oli kiire pois "natsilipun alta". Saksalaiseen sotapropagandaan verrattuna suomalainen oli Luostarisen mukaan selvästi eriytynyttä. Erottelemillaan tasoilla Luostarinen tuo asian ilmi "53 . ITÄ JA LÄNSI \M OVAT KOHDANNEET! TOISENSA Kaikkien j»unanahkojen ktinniapaatlikkö Verikamfrien! ' ; • seuraavasti: myytin tasolla suomalaisten kristinuskoa ja läntistä sivistystä vastaa saksalaisilla puhdas rotu. nuoruus ja voima. Yhteisöidentifikaation tasolla suomalaisilla on koti. uskonto ja isänmaa, saksalaisilla Saksan kansa, valta ja elintila. Suomalaisille siis uskonto ja porvarilliset arvot ovat tärkeämpiä samoin kuin historia ja kulttuuri. Suomalainen propaganda on myös saksalaista vähemmän rotupohjaista. Sodan piti olla silta onneen Päivänkysymysten tasolla propagandaa suuntaa Luostarisen mukaan menestyminen sodassa konkreettisiin kysymyksiin ja tappiot yleisempiin argumentteihin. "Aika on puolellamme" tyyppi on esimerkki jälkimmäisestä. Propagandisti pyrkii säätelemään ennen kaikkea ilmiöiden käsitteellistämistä ja historiallista tilanteenmäärittelyä. Sota käsitettiin sillaksi toivottuun tulevaisuuteen ja samalla puskuriksi ja suojaksi ei toivottua tulevaisuutta vastaan. Alkusota oli myönteinen odotusten ja loppusota pelkojen aikaa. Oikeisto oli Luostarisen mukaan elänyt kulttuurisesti sodan tilassa kansalaissodasta lähtien. Suomalaisen sotapropagandan ei tarvinnut siten luoda sodan aikana kuusia historian rekonstruksioita tai tulevaisuudenvisioita. Sotapropaganda noudattaa Luostarisen mukaan tarkoituk senmukaisen eklektian periaatetta. jonka mukaan viholliseen liitetään kaikki mahdolliset kiel teistä assosiaatiota herättävät kohteet ja symbolit. Luostarinen havainnollistaa seikkaa 250 Neuvostoliittotai neuvostoliittolainensanaa korvaavalla synonyymillä kirjansa lopussa. Nuo ilmaukset ovat kuitenkin vain osa koko kirjosta. Kaiken kaikkiaan Luostari nen on pyrkinyt viileyteen myös propagandaesimerkkejä valitessaan. Todella raakojakin esimerkkejä olisi löytynyt, mutta Luostarinen pyrki omien sanojensa mukaan "edustavuuteen". Kuitenkin nytkin esimerkeissä suomensukuisten suolet pursuilevat venäläisen repiminä, venäläiset harrastavat kannibalismia. venäläiset esiintyvät kaikin puolin iljettävinä nurkkiin ulostavina olioina jne, jne... "Mutavulkaani" Vihollisen nimeäminen eri eläimiksi on sotapropagandalle tyypillistä. Suomalainen propaganda tyytyi yleensä ilmauksiin "pedot" tai "eläimet". Myös ilmauksia "jättikyy". "käärmefarmi", "russakka" ja "syöpäläispe sä" käytettiin. Taudeista oli rutto yleisin bolshevismiin kytkettynä. "Rut topesä", "neuvostomaan rutto" ia "bolshevistinen rutto". Luonnononnettomuuksiin kommu nismia myös verrattiin. "Idän hävittävä hyökyaalto" ja "mutavulkaani". Myös venäläisten rodullinen alemmuus todettiin usein Luostarisen aineistossa. "Slaavilainen kansanlieju". "kansantai kina", "lauma" ja "venäläispesä". Propaganda näyttää etsiytyneen paljon myös satujen ja uskonnon kuvakieleen. "Pimeyden peto", "neuvostohelvetti" ja "Goljat". Neuvostopropagandan käyttämästä "menestyksen propagandasta" tehtiin paljon pilaa. Käytettiin groteskissa ristiriidassa todellisuuden kanssa olevia ilmauksia "neuvostoparatiisi" ja "ihannemaa". Rikoksiin venäläisiä yhdistettiin: "ryöstömurhaajat". Historiaan viitattiin puhumalla "verivihollisista" ja "ikiryssistä". Etninen vieraus oli esillä propagandassa: "molottajat", "mää kijät". "piippalakit", "vanja", "ii vanat", "slobot" ja "punainen kaalimaa". Kaaliin liitettiin "ryssän haju". Aasialaisuutta ja barbarismia korostivat sellaiset ilmaukset kuin "idän raakalaiset" ja "Idän arobarbaarit". Rauno Lahti Heikki Luostarinen: Perivihollinen. Suomen oikeistolehdistön Neuvostoliittoa koskeva viholliskuva sodassa 1941—44: tausta ja sisältö. Vastapaino, Tampere 1986 Kirja on lyhennetty ja korjattu laitos Tampereen y l i opiston tiedotusopin laitoksella viime syksynä tarkastetusta lisensiaattitutkielmasta. Aukeaman kuvitus on osittain peräisin cm. kirjasta.
Oivallus animaatioon Gerrit van Dijk on hollantilaisen animaation irvileuka. A n i m a a t i o — p i i r r e t t y ä v ä k i v a l t a a lapsille? H o l l a n t i l a i s e n a n i m a a t i o n l a a j a r e t r o s p e k t i i v i T a m p e r e e n lyhytelokuvaj u h l i l l a v a k u u t t i k a n t a a o t t a v i l l a j a humoristisilla f i l m e i l l ä ä n , että elokuvalaj i l l a on m e i l l e p a l j o n sanottavaa tästä hullusta m a a i l m a s t a . "Walt Disneyn elokuvien suosion vuoksi on vaikea murtaa katsojan käsitystä siitä, että animaatioelokuva voisi olla muutakin kuin nauramista hullunkurisille eläinhahmoille", sanoo Gerrit van Dijk lyhytelokuvajuhlien hollantilainen vieras. Gerrit van Dijkiä kutsutaan animaatioiden irvileuaksi ja satiirikoksi. Tämä pieni hattupäinen hollantilainen tunnetaan parhaiten nk. juuttisarjan tekijänä. Haarlemin Frans Hals-museo on kustantanut piirroselokuvien kuukausisarjaa. jossa tehdään rajua pilaa poliittisista ilmiöistä sekä Alankomaissa että eri puo lilla maailmaa. Van Dijk hioi käsialaansa vuosina 78 79 kahdessatoista juuttifilmissä. Meilläkin on televisiossa nähty sarja 13-minuuttinen A Good turn daily eli Hyvä työ päivässä. Tämä filmi on ehdoton, sellai nen kuin iskevän, tehokkaan ja nautittavan kannanoton tulee olla. Animaatiolla on kyky heittää oivalluksia, siirtymiä kuvasta toiseen, synnyttää mielikuvia. Animaatio kelaa uutistapahtumia kuten Vietnamin sodan muisto: nuorta miestä ammu taan päähän. Se muistuttaa meitä jo unohtuneista asioista, järkyttää ja hetkessä tulee uusia kuvia: 20 kuvaa mahtuu sekuntiin. Päähenkilö aikamme Don Quijote pyrkii korjaamaan maailman vääryydet mutta ponnisteluissaan mukautuu sekä suurten ja pienten miesten tekoihin. Juuttisarjan pieni vetoomus. mutta ei vähäpätöisin kirjoitetaan kirjoituskoneella, jolla syntyy kirje presidentti Jimmy Carterille. Kirjoituskone naputtaa vetoomusta, että Carter vapauttaisi mustan, neljän lapsen äidin Dessie Woodsin 22 vuoden vankeustuomiosta. Dessie tuomittiin vankilaan, kun hän puolusti itseään raiskaukselta ja ampui valkoista päällekarkaajaa tämän omalla aseella. Tehokas naputus vangitsee katsojan kolmeksi minuutiksi. Härskein juttu van Dijkillä on 8 minuuttia kestävä Quod Libet, joka perustuu eroottisiin symboleihin ja niiden pilailevaan vääristelyyn. Se on hämmästyttävä sarja nopeita muodonmuutokPaul Driessenin viivat ovat pelkistettyjä, huimat tarinat seuraavat toisiaanheijastusta todellisuudesta, ken uskaltaa sanoa. sia: Monalisa syntyy munasta ja laulaa duettoa Dickinsä kanssa. jätskiä nuoleskeleva nainen imaisee kunnon mehut, totuus Eevan viettelemisestä Edenin puutarhassa. Ei ihme, että tämä Alankomaiden ensimmäinen eroottinen animaatio närkästytti tosikkoja katsojia kansallisilla festivaaleilla vuonna 79. Tampereella vieraili myös Monique Renault, tiukka feministi, joka kyllästyi ranskalaiseen elokuvantekoon; nainen ei saanut tehdä omia juttuja. Hän muutti Hollantiin ja tekee nyt ihailtavan ironisia ja teräviä animaatioita miesten hallitsemasta maailmasta. Sananen täytyy mainita elokuvajuhlilla myös kokonaisen näytöksen saaneen Paul Driessenin tuotannosta. Kun van Dijkin tyyli tuo mieleen van Gogh-maisen impulssiivisen ja aggressiivisen ilmaisun, Paul Driessen käyttää unenomaisia yksinkertaisin ääriviivoin piirret tyjä kuvia ja pelkistettyjä värejä Riemukkaimpia juttuja onk lassisten kauhusatujen hulmua vahelmaiset noidat ja mustat naamioidut ratsastajat animaatiossa "Cat's cradle". Mielikuvituksellisissa seikkailuissa yksi oivallus johtaa aina toiseen, yhä huimempaan. Mm. pienen Davidin taistelu suurten maailmassa ja ivailu jonotusmentaliteetistamme ovat Driessenin hampaan kolossa. Driessen tuntuu paljastavan meistä itsekustakin myös kammottavia asioita. Aamiaismunan syömiseen valmistautuva ukkeli havaitsee hauraan munankuoren sisällä elämää, kopauttaa kuoreen ja joku kysyy: Kuka siellä? Mies härnää, kiihtyy ja iskee lopulta munan mäsäksi. Hermostuu, samoin kuin joku muu hänenkaltaisensatalon ulkopuolella. Ovelta kuuluu koputus: mies kysyy: "Kuka siellä?" Lopun voi arvatakin. Animaatio televisioon! Hollantilaisten menestyksestä maailmalla lankeaa suuri osa animaatiotaiteilijoiden perustamalle yhdistykselle Holland Animation. Rahoitus filmien tekoon järjestyy yleensä lähes 100 prosenttisesti. Suomalaisella animaatiolla ei mene yhtä hyvin: määrärahoja tippuu vuosi vuodelta vähemmän. Perinteitä sinänsä ja taitoja olisi meilläkin riittämiin. Animaation nostamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvittaisiin televisiota, varsinkin nyt kun kolmoskanava on tulossa. Aikaisemmin televisiossa näkyi animaatioita runsaasti, mutta ihmetellä täytyy, minne nämä mainiot välipalat ovat kadonneet. Ja miksi? Animaatiossa yksi kuva vaihtuu hetkessä uskomattomiksi visioiksi. Kansallisesti omaleimaiset animaatiomme tulisivat aina vain paremmaksi, kuta enemmän ne saisivat yleisöä. Elokuvajuhlat ansaitsevat paikkansa. voihan tekijä tutustua suoraan yleisön reaktioihin, mutta tapahtuman pitäisi vetää paljon laajempia "kansankerroksia" kuin nykyisinainakin, jos halutaan lisätä kiinnostusta ja saada rahaa. Hinku ja Vinku Suomalaisen animaation historia alkaa varsinaisesti 20-luvulta. Ensimmäinen mainosfilmimme on Yrjö Nortan maalimainos: mustat neekerit pistetään maaiipataan, josta he ulos kömpiessään ilokseen huomaavat olevansa titaaninvalkoisia. Tekijöiden mieleen tuskin pälkähti, että samalla oli syntynyt pätkä 20-luvun iloista rasismia. Tom ja Jerryanimaatiofilmeistä on sanottu, että ne tuhoavat sieluja. Vastustus perustuu suurelta osin yleiseen väärinkäsitykseen, että nämä filmit olisivat pelkästään lapsille tarkoitettuja eläinsatuja. Tätä tukee myös lastennäytöksiä järjestävän liikemiehen kaava: piirretty elokuva = lasten elokuva. Kun Fritz-kollin seksiseikkailuja esittävä piirrosfilmi tuli maahan, ihmeteltiin lehtienkin palstoilla piirrettyä elokuvaa, joka on lapsilta kiellettySuomalaisista animaattoreista yksi palkituimpia on Heikki Partanen. Partanen luopui 60luvulla kalliista selluloiditekniikasta ja nukke-elokuvasta ja rupesi tekemään kollaasitöitä. Oivalluksista syntyi silkkipaperista revityt porsasnuorukaiset. Hinku ja Vinku. Ja tietysti minunkin lapsuuttani kammottanut kamala Suursyömäri. Reippaat porsaat kartuttivat elämänkokemustaan seikkailuilla Metsän Pöllön ja muiden olioiden kanssa kaikkiaan 26 pikkuelokuvassa pituudeltaan 4-5 minuuttia. Muistattehan porsaiden iloisesti heiluvat korvat, kiireessä irtoavat jalat, ja irti liikkuvan leuan, joka jauhoi makoista omenaa... Maarit Piri
LAULU. Tampereen elokuvajuhlilla sai ensiiltansa Arto af Hällströmin ja Janne Kuusen elokuva Laulu. Laulua odotettiin innokkaasti ainakin "piireissä", sillä taiteilijoille oli annettu vapaat kädet niin rahan kuin aiheenkin puolesta. Kuusi sanoi ennen ensi-iltaa, että hänestä on elokuvantekijänä loukkaavaa, jos filmiä tullaan katsomaan julkisuuden, kohun tai nimen takia. Jo ennen elokuvan ensiesityskaa... loputtomiin. "Niin ikävä tä tekijät sanoivat, että koskaan aikaisemmin meillä ei ole tehty tällaista. Minulle tuli paremminkin mieleen, että onko elokuvakulttuurimme todellakin niin köyhää, että tämä olisi jotain uutta. Elokuva sinänsä on mielenkiintoinen. Laulu sukeltaa metropolin, Helsingin maan alle. Se liikkuu kuin metrotunnelissa, kaiken alapuolella, aistillisuuden ja hämäryyden maailmassa. Huoneissa on ahtaan kellarin tunnelma. Välillä noustaan toki pinnalle. Kuu levittäytyy 16 millisellä filmillä valtavana, ja Pasilan torni on aavemainen, toisenlainen: vain valoja siellä täällä sumun peitossa eikä kokonaisuutta näe. Tuuli vinkuu ja pyörii pitkin autioita katuja. Laulu on jaettu säkeistöihin, joilla kullakin on oma aiheensa, mukana myös asiaan kuuluvat kertosäkeet. Leffa alkaa otsikolla "Vartiomies ja Suojelemis Oy", jossa mies selostaa vakavasti, millaisia hälytysjärjestelmiä meillä on ja kuinka mm. hälytyssireenit ovat tuleet vanhanaikaiseksi. Ristiriidasta syntyvä koomisuus irrottaa yleisöltä naurun, kun käsi yrittää epätoivoisesti avata punaista komeroa, jonka takana on elektroninen hälytysjärjestelmä. Huumoria. "Paavo" kertoo asiallisesti tutkimuksesta, kuinka aivokudoksen ominaisuuksia tutkitaan ja kehitetään tulevaisuudessa tietokoneella aivot. Hänen selvityksensä on pitkä ja yksityiskohtainen. Paavo palaa myöhemminkin valkokankaalle ja uskoo varmasti, että ihmistä fiksumpi eläin voidaan valmistaa. Tunnet olevasi maan alla, Paavokin on, mutta mikä on tämä maailma, todellisuus? "Ikävässä" päähenkilöksi nousee tuskainen Kari Väänänen. Liekö itse kovin ihastunut rooliinsa tai paremminkin roolittomuuteensa? Väänäsen kasvot leviävät virnistykseen, kun hän huomaa tutut kasvot kameran takana. Tuohon virnistykseen sisältyy kaikki. Yllätyksiä. Näyttelijä ei tässä maanalaisessa maailmassa näyttele vai näytteleekö? Väänäsen maailmantuska saa toisaalta koomisiakin puolia; hän paasaa ja vieressä istuva tuijottaa vain jähmeästi kaljalasiinsa; ihmiset eivät välitä. Väänänen haukkuu rankasti mm. Live Äidin koska, "SE Lionel Richiekään ei luopuisi penniäkään omasta hyvinvoinnistaan..." Sielun Veljien maaginen musiikki on yksi Laulun yön pääteemoista. Veljien Ikävä hakettei nukkua jaksa, istua jaksa..." Kun elokuva liikkuu alakulttuurin ja alamaailman ilmapiirissä, se tutkii lain ja järjestyksen sekä laittomuuden ja suvaitsemattomuuden välistä rajaa. Elokuvassa on useita kohtauksia Ryhmäteatterin Zloty Brothers Show'sta. Aistien valtakunta, intohimoiset tunteet astuvat "Laulun" näyttämölle. Tekijät ovat sanoneet, että dokumentti on väkevä kannanotto ympäröivää keltaista epätodellisuutta ja keinotekoista muovimaailmaa vastaan, toisaalta huuto kadonneen ja elävän suurkaupungin puolesta. Hieman hesalaista sisäänlämpiävää touhua elokuvassa on, eivätkä sen kaikki osat avaudu ainakaan ensimmäisellä katselulla. "Sisäinen ahdistus" siirtyy Radio Cityn aamuöiseen toimitukseen. Varsinkin tässä kohtauksessa elokuvan erikoinen ironinen tarkastelutapa tulee esiin; ei tehdä varsinaisesti paljastuksia vaan kuvataan viileän,objektiivisesti. Joku valittaa puhelimessa toimittajalle omaa ahdistustaan, toimittaja kuuntelee, yrittää auttaa, keskustelee, mutta rupeaa vähitellen rummuttamaan sormilla jalkaansa. Kamera siirtyy noihin sormiin ja puhe kuuluu jossain etäällä. Lapinlahden Linnut hoilottavat illan konsertissa toisenlaisesta ahdistuksesta: viinan tarpeesta, Tiinan menetyksestä. Yleisenä vanhaa, keski-ikäistä, hienosti pukeutunutta väkeä. Laulu koostuukin episodeista, näennäisesti pienistä, merkityksett ömistä hetkistä ja yksityiskohdista mutta kieltämättä niistä kasvaa oivalluksia. Tämä Arto af Hällströmin ja Janne Kuusen jo päätyöksi nimetty kestää tunnin ja vartin. Materiaalia kavereilla on ollut 15 tuntia ja he sanovat, että siitä tekisi pari elokuvaa. Tämä voisi olla ainakin kymmenen minuuttia tiiviimpi. Loppupuolella kun rupesi kyllästyttämään. Olisin leikannut ilomielin pois muutamia Ryhmäteatteriotoksia, koska ne olivat liian pitkiä, "sanoista ei saanut kunnolla selvää" ja ne jankkasivat samaa. Elokuva loppuu, kun noustaan maanpinnalle ja syöksytään pitkin autioita katuja. Katulamppujen keltaisessa paisteessa auton vauhti kiihtyy, tunnet liikkuvasi irtonaisena mukana, vatsaan melkein koskee. Ja sukellat yhä syvemmälle Sielun Veljien laulaessa; kuu siirtyy bändin keikkalampun kehään. Maarit Piri Saksan rauniot haisivat Tampereen XVI kansainväliset lyhytelokuvajuhlat. Saksa raunioina: Dokumenttielokuvia vuosilta 19451949. Nimetön miesjoukko kaivaa juutalaisten joukkohaudasta puolittain mädäntyneitä ruumiita. Tapahtumapaikka on Saksa. Elokuva on dokumentti nimeltä Die Todesmiihlen — Surmanmyllyt. Dokumentti tarkoittaa todistuskappaletta. Tampereella ensi kertaa Saksan ulkopuolella nähnyt todistuskappaleet todistivat koko Saksan kansan syyllisyyttä natsien rikoksiin. Näkökulma oli voimakkaasti sodan voittajien. Lyhytelokuvat olivat liittoutuneiden sotilasjohdon kalmanhajuista opetusta Saksan kansalle. Uudelleenkasvatuksen oli määrä saada saksalaiset tajuamaan ja tuomitsemaan natsien rikokset ja oppimaan "demokratian alkeet". Elokuvasarja alkaa mahdollisimman tylsästi: saksalaisten sodanjohto joutui alistuneena allekirjoittamaan lukuisia antautumispapereita. Antautuminen tuodaan elokuvissa saksalaisten eteen ehdottomana ja kaikkia saksalaisia sitovana. Brittien marsalkka Montgomery on ensimmäisen filminpätkän myhäilevä sankari kädet rennosti housuntaskuissa. Jenkkisotilaat palauttavat avausfilmissä "ystävällisesti" järjestykseen kauppoja ryösteleviä saksalaisia. Kansalta kerätään aseita: niitä kertyy valtava pino kadulle. Filmi päättyy liittoutuneiden tuomitseman saksalaisen teloitukseen. "Onnellista uutta vuotta 1947" Saksalaisten palauttamista kuriin seuraa elokuvissa seesteisiä näytöksiä siitä, miten "muu maailma" ja "muiden hallinnassa oleva" Saksa palaavat normaalitilaan raunioiden keskeltä. Maahockeytä, jalkapalloa ja Oxfordin ja Cambridgen välistä soutukilpailua. Urheilulla oli näköjään suuri osuus propagoitaessa olojen normalisoitumista. Bikinin atollien ydinkokeiden esittelyllä oli oma selvä merkityksensä: liittoutuneilla on voima, jota ei voi vastustaa. Myös YK:n ensimmäisestä kokouksesta kertova filmi päättyy onnellisen uuden vuoden 1947 toivotuksiin. Hyvin suuri osa dokumenteista ei kerro Saksasta ollenkaan vaan kertoo nimen omaan saksalaisille muusta maailmasta. Brittien ja amerikkalaisten perustaman Welt im Film — maailma elokuvassa-organisaation tuottamat näkymät maailmasta ovat sekavia. Ahtaassa elokuvateatterin salissa odottaa "itse asiaa" tulkin paasatessa yleisön korvakuulokkeisiin sanomaansa. Vain muutamat kuuntelevat itse elokuvien selostusta. Näin lähes kaikilta jää kokematta suuri osa elokuvia. Saksasta ei voi saada koko kuvaa elokuvissa, jos ei kuule alkukielistä selostusta. Juuri dokumentissa täsmällinen, jopa konemainen selostus on tehokkaimmillaan. Saksan kieli ei kuitenkaan ole saksalaisten ääntä. Selostus liitettiin vasta valmiiseen filmiin. Näin tehtiin myös Billy VVilderin leikkaamalle Surmanmyllyille. Elokuva koostuu kokonaan keskitysleirikuvista, kidutetuista ja julmista kiduttajista. Ruumiita näytetään niin paljon ja niin yksityiskohtaisesti, että julmuuksien näkemiseen turtunutkin tuntee väistämättä inhoa. Vieressä istuva tyttö nyyhkyttää. Elokuva määrättiin Saksassa aikoinaan monissa kaupungeissa pakolliseksi kaikille saksalaisille. Elokuvissakäynnistä tuli merkintä elintarvikekorttiin, jota ilman ei saanut ruokaa. Kaksi muuta dokumenttisarjan merkittävintä elokuvaa ovat Ein Jahr später — Vuotta myöhemmin ja Niirnberg und seine Lehre — Niirnbergin opetukset. Ensin mainittu on siitä harvinainen, että se on ranskalaisten tekemä. Suurin osa ranskalaisten kuvaamista elokuvista tuolta ajalta on kadonnut. Elokuva luo katsauksen vuosiin 1933-1945. Kansallissosialistien joukkokokouksista saadaan päällekkäiskuvauksella ristisaaton kanssa hyvin mieleen painuva kokemus. Nurnbergistä, kuulusta oikeudenkäynnistä, kuullaan syyttäjien, syytettyjen ja todistajien alkuperäislausuntoja. Vilpittömimmältä koko joukosta vaikuttaa herra Göring. Rauno Lahti
10. KASVOT The Temptations: Touch me — ei kosketa The Temptations tekee musiikkiaan jo kolmatta vuosikymmentään. Se on ehkä maailman kuuluisin soul-lauluyhtye ja levyyhtiönsä Motovvnin lippulaiva. Temptationsin kaltaisten yhtyeiden laulutyyli juontaa paljolti juurensa USA:n mustien gospel lauluyhtyeistä jotka esittävät musiikkiaan ilman instrumenttisäestystä. Täytyy heti aluksi todeta, että kauas on edetty noista lähtökohdista. Vielä viime vuosikymmenellä soulin perusorkesterin muodostivat solistien taustalla rummut. basso, kitara ja "tiukka" torvisektio. Nykyisin komppiryh maksi näyttää vakiintuneen syntetisaattoripatteristo, jossa saatetaan vaihteen vuoksi käyttää silloin tällöin oikeitakin soittopelejä. Esimerkiksi Touch Me levyllä on muusikkojen toimen määrittelynä mm. Synthesizer Pogramming ja Additional Synthesi zers & Computers lähes joka kappaleessa. Oikeita puhaltimia käytetään vain kahdella raidalla. En näe mitään syytä vastustaa periaatteessa "synttyjä", mutta Stevie Wondereita ei vaan kasva joka oksalla. Saattaahan olla että USA:ssa on nykyisin sosiaalinen tilaus tällaiselle musiikille, mutta meikäläisen makuun se ei uppoa. Laulajien ammattitaitoa ei käy kieltäminen, mutta Temptations ikään kuin tuntuu uppoavan synttymereen. Kyllä näillä keinoilla voi saada matskua, joka todella potkii (esim. The Commodoresien In the Nightshift). Mutta Temptationsin uusimmalla ei ole samalla tavalla mieleenjääviä melodioita. Levyn mieleenpainuvimmat raidat olivat She Got Tried of Loving Me ja Givehersomeattention joista ensinmainittu perustuu stevievvondermaiseen sävelkulkuun ja jälkimmäinen on selvää diskokamaa. Lujaa soitettuna tämäkin musiikki voisi alkaa potkia kovemmin. Ehkäpä levyllä on tietoisesti tehty diskomiksaus, joka ei avaudu ilman tiettyä volyymia. Tanssimusiikiksihan soul on tarkoitettu. The Temptations: Touch Me (Motown) The Temptationeissa laulavat: Otis Williams (perustajajäsen, bändin pomo). Melvin Franklin (perustajajäsen), Richard Street. Ron Tyson ja Ollie VVoodson. Duke Jupiter, rokkia " a i k u i s e e n " makuun Duke Jupiter on aikaisemmin tehnyt yhden levyn mutta allekirjoittaneelle tämä on ensim mainen kosketus bändiin. The Line Of Your Fire on nimenä täi lä uusimmalla LP:llä. Etukannen naisfiguuri ei anna mitään viitteitä sisällöstä, takakannessa neljä "pehmomiestä" poseeraa siloisessa kuvassa. Muutenkin levykansi on tehty mahdollisimman myyväksi. Basso ja rummut muodostavat pohjasykkeen. virvelin mäsähdys on hyvin kaiutettu. Komppiryhmän päälle on soitettu ilmeisen "hevikoulutuksen" saaneen kitaristin riffejä ja sooloja. Niissä ei sinänsä ole mitään valittamista, mutta jotenkin ne jäävät liiaksi taakse. Lieneekö miksausvaiheessa työnetty kitaran kohdalla "sukkaa kaiuttimeen". Bändin nokkamies on ilmeisesti kosketinsoittaja/päävokalisti Marshall James Styler. Hän on ollut mukana säveltämässä kaikkia levyn biisejä. Moittisin hänen kosketinsoitinsaundejaan jopa "kotiurkumaisiksi". nykyisellä syntetisoijakalustolla luulisi saavan aikaan paljon moni-ilmeisempää jälkeä. Paljon hevimpää meininki olisi tietenkin vanhoilla kunnon Jareilla sähköuruilla. Sanoitukset käsittelevät rakkausasioita traditionaaliseen tapaan, siitä ei ole sen enempää sanomista. Aiemmin mainitut saundien ohuudet saattavat olla yhteydessä siihen, että tämä levy on haluttu suunnata rokkia kuuntelevalle aikuisväestölle. Amerikan julkisessa sanassa on alettu paheksua heavy metal -yhtyeiden yhteydessä esiintyviä viittauksia saatananpalvontaan ja muihin uskonnon ja moraalin kannalta epäilyttäviin ilmiöihin. Ehkä juuri siksi yhtye on haluttu miksata "pehmoksi", ja levykansikin on tehty vulgaarisista aineksista vapaaksi. Levy on hyvä huono esimerkki amerikkalaisten radioasemien suosimasta AOR-muzakista (Adult Oriented Rock). Se ei varsinaisesti edusta mitään musiikkityyliä. mutta lainailee vapaasti eri elementtejä. Mielenkiintoista on, että aikanaan mustaa soulia mustille tuottanut kuulu Motovvn -levyyhtiö on tuottanut tämän levyn. joka sisältää valkoista musiikkia valkoisille amerikkalaisille. Niin. kauas on Motovvn edennyt siitä, kun se oli vielä musta protesti valkoisten levymogulien ylivallalle. Duke Jupiter: The line of your fire (Motown) Duke Jupiterissa soittavat: David Corcoran: Drums, per cussion & vocals. Greg Walker: Guitars & vocals. Rickey Ellis; Bass. synthbass & vocals. Marshall James Styler. Key boards & lead vocals. Jarmo Koponen Privaattiko poliittista? Privatisoituminen on yleisteema tämänvuotisille Politiikan tutkimuksen päivillä 21.—22. maaliskuuta Helsingissä. Privatiscitumis-käsitettä ei ole politiikan tutkimuksessa paljonkaan analysoitu. Teemaluennon pitää tohtori Kari VVaerness Bergenin yliopistosta otsikolla "A more symmetrical familya grater demand for publie care services?" VTL Pekka Kosonen Hei singin yliopistosta luennoi aiheesta "Yksityisen ja julkisen rajanveto ja hyvinvointivaltion kriisi." Seminaarityöryhmiä on kahdeksan kappaletta. Aiheina ovat mm. "Yksityistäminen ja uudet teknologiat haasteina hallinnon ja politiikan tutkimukselle". "Arkielämä ja politiikka". "Media, julkisuus ja politiikka". Kommunistinen liike tutkimuksen kohteena"... Ohjelma alkaa perjantaina klo 13.15 Helsingin yliopiston tiloissa. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Timo Valtoseen puh: 90-1912702 tai Kari Paakkunaiseen 90-191 2083 tai 880 458.
11 Iloton salaseura Aina silloin tällöin ilmestyy Jylkkärin palstoille kirjoituksia. joissa vaaditaan tutkinnonuudistuksen päätä vadille ( Poro kuoli Posiolla, tutkinnonuudistusta epäillään -tyyliin). Nämä kirjoitukset ovat laimeita tuulahduksia 1970-luvulta, jonka aikakauden viimeiset kylähullut yrittävät pitää romanttisen mystistä sivistysyliopistoideaa väkisin pystyssä. Luonteenomaista näille kirjoittajille on oman älylliseni?) panoksen korostaminen. Useimmat tuon ajan lapset hankkivat kannuksensa juuri poliittisten opiskelijajärjestöjen riveissä, joista sittemmin on irtaannuttu valveentumisen(?) myötä. Tämä herääminen oli niin äkillinen, että siinä rytäkässä unohtui puoluepoliittinen menneisyys tyystin. Viimeisin veto on "Iloisen politiikan seura", joka kutsuu riveihinsä kaikkia "korkean profiilin" omaavia. Niinikään tervetulleita ovat kaikki ne, joiden taistelu kohdistuu " poliittisia ja taloudellisia elittejä" vastaan. Tämä uhoaminen jää sikäli vajaaksi, että seuran esittelykirjoitus (Jylkkäri 4/1986) jätti jostain syystä tarkemmin erittelemättä tuon kauhean vihollisen. Ja aivan kuin toiminta-ajatuksensa kristallisoimiseksi nämä seurojen pitäjäi "pitävät kiinni oikeuksistaan toimia politiikan subjekteina". Niinpä niin. Jälleen kerran olemme saaneet joukkoomme kirkastetut opiskelijaälyköt, joilla on tosiasiallinen tietämys maailman menosta. Näiden profetoiden julistuksia lukiessa tulee väkisinkin mieleen tietyt entiset vähemmistöt, jotka omalla puritaanisella tavallaan erottelevat turmeltuneet turmeltumattomista. Vertaus ei ole sikäli kaukaa haettu, jos huomioimme, että Iloisen politiikan seura"Pakottaa jäseniään ottamaan subjektiivisesti kantaa". Hurmoshenkiset ovat kautta luomakunnan historian olleet orjallisen lojaaleja johtajiensa antamille esimerkeille ja ohjeille. Tällainen aatteellinen kuri on osaltaan lisäämässä totalitarismia, sillä kysymykseen: "Pitäisikö Kurittu vapauttaa?" on jokaisen vaikea vastata kieltävästi. Enpä usko, että kovinkaan moni opiskelija kieltäytyisi korkeasta profiilista, varsinkin jos sädekehä on saatavissa niinkin helposti, kun sitä viime Jylkkärissä mainostettiin. Tosin korkean profiilin tosiasiallinen luominen 1. sisällön kehittäminen on jo kyllä paljon vaikeampaa. Jaksan raskaasti epäillä, että olisiko I. Lahtisen peräänkuuluttama "erilaisten riippumattomien vasemmistoryhmien"yhteistyö korkean profiilin tae. Pikemminkin näyttäisi siltä, että useimmat yksilölliset ja ennakkoluulottomat ajatukset tuntuvat kumpuavan aivan muualta kuin ko. vasemmistosta. Poliittisesti on tietysti tarkoituksenmukaista ilmoittaa, että yliopistojen autonomia on meidän ajatus. Yhtä lailla voimme poimia iltapäivälehdistö, minkä tahansa uutisen ja vaatia "kolmen kanarialinnun julistamista rauhoitetuksi". On nurinkurista huomata kuinka esim. yhteiskuntatieteiden opiskelija menettää opiskelemaan tultuaan oman persoonallisuutensa. Parin ainejärjestöillan jälkeen ollaan jo valmiita esittämään tiukkoja vaateita Englannin pääministerille tai USA:n presidentille. En tiedä, miten esim. maalaistalon tytön vanhemmat suhtautusivat, jos tietäisivät, että heidän tyttärensä vaatii banderolleissaan ylijäämäviljan luovuttamista ilmaiseksi Nigaraguan sisseille. Jostain syystä into kuitenkin laantuu junamatkalla kotiin: äiti lyö repun täyteen leipää ja lihaa, eikä tytär puhu ylituotannosta halaistua sanaa. Ensimmäisen vuoden jälkeen ko. tyttö on jo oppinut niksit: hän tietää ketä miellyttää ja mikä on korkeata profiilia. Tämän hetken kuumaa kamaa ovat pojilla korvarenkaat ja ukin vanha ulsteri, vaihtoehtoiset tytöt sonnustautuvat kissalaseihin ja riihipaitaan. Kuosijako on tarkka, eikä lipsumisia sallita, Onnellisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että tämä hiton systeemi ylläpitää ja jopa rohkaisee näitä älykkään yhdessäolon ystäviä. Kokouksissa kun kuuluu olevan "typeryys boikotissa", joten ei muuta kuin joukkoon tummaan siunausta hake-.1 maan: Lasse Hakala JYYissä kuhisee Rauhan vuosi 1986 on alkanut JYY:ssä kiihkeän politikoinnin merkeissä. Intoa ja aloitteellisuutta löytyy, joten pahimmat passiivisuuden huippukaudet on ohitettu. Edustajisto oli JYY:n korkein päättävin elin on tänä vuonna osoittanut perättömäksi sen väitteen, että edustajisto ei voisi keskustella. Edustajiston kokouksessa 18. 2. käytiin todella perusteellinen keskustelu kahdesta kannanotosta; korkeakoulujen perustutkintoihin johtavan koulutuksen kehittäminen ja ulkomaalaisten opiskelijoiden asema Suomessa. Ylioppilaskunnan jäsenillä on mahdollisuus tulla seuraamaan edustajiston kokouksia. Tarkoitus on, että tänä vuonna edustajistossa keskustellaan muun muassa projekteista, joita valiokunnassa on valmisteilla. Edustajisto ei saa olla itseensä käpertynyt elin, jossa vain nuijitaan. Viime syksyn ylioppilaskuntavaalit olivat uusien mahdollisuuksien vaalit. Poliittiset ryhmittymät voittivat vaalit ja 'pikku näppärä' sitoutumattomuus koki murskatappion. Uusi ja erilainen tilanne oli varsinkin se, että hallituksesta ei tullutkaan kaikkien ryhmien konsensushallitusta, vaan tiukasti poliittinen. Kepulaisten, kokoomuslaisten, demareiden ja riippumattoman vasemmiston yhteiselo ei ole kuitenkaan aivan kitkattomasti sujunut. Hallitusyhteistyö sujuu varmasti tulevaisuudessa paremmin, jos kaikki ryhmittymät tajuavat, ettei riitä vain yhteen asiaan keskittyminen. Etujärjestörooli Opintososiaaliset ja korkeakoulupoliittiset kysymykset ovat ylioppilaskunnan etujärjc -tötoiminnan peruspilareita. Ne ovat asioita, joihin JYY:llä pitää olla konkreettisia ratkaisuja, vaihtoehtoja ja vastauksia. Ei riitä, että me toteamme nämä ongelmat. Yo-kunnassa on tällä hetkellä käynnissä projekteja, jotka onnistuessaan vaikuttavat konkreettisesti opiskelijoiden joka päiväiseen elämään. Opintoja tiedevaliokunta yhdessä eri ainejärjestöjen kanssa valmistelee tutkintojen kehittämisprojektia, jossa pyritään arvioimaan nykyistä Jyväskylän yliopiston tutkintojärjestelmää ja opetusta. Projektin avulla pyritään myös löytämään uusia ja vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opetusministeriö, joka lopulta on alkanut ymmärtää pikkuriikkisen yliopistoja ja ylioppilaita, on antanut toimenpideohjelman korkeakoulujen perustutkintoihin johtavan koulutuksen kehittämiseen. Ministeriön ohjelmassa korostetaan, että korkeakoulut voivat opetussuunnitelmia kehittämällä joustavien koulutusjärjestelyjen ja opetuksen sisällön uudistamisen avulla saavuttaa pääosan niistä tavoitteista, joista korkeakoulututkintoja ja opintoja koskevassa keskustelussa on pidetty tärkeinä. Tämä antaa todella hyvän perustan tutkintojen kehittämisprojektille. Toimepideohjelma sisältää paljon kaunista, mutta myös epäilyttäviä aineksia kuten muun muassa lukuvuoden pidentäminen, opintojen suoritusaika, tehokkuusajattelun korostuminen tieteellisessä tutkimuksessa. Toimenpideohjelman epäilyttävät ainekset herättävät kysymyksen, ketä varten yliopisto on? Tuomo Yli-Huttula JYY:n puheenjohtaja Luentosarja kehitysyhteistyöstä Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta järjestävät keväällä -86 kehitysyhteistyötä ja kehitysmaaongelmia käsittelevän luentosarjan. Luentosarjassa pyritään tuomaan näkökulmia kehitysyhteistyöhön, sen taustalla ole viin asenteisiin ja arvostuksiin, kehityksen tosiasiallisiin mahdollisuuksiin ja kehitysyhteistyön kritiikkiin. Luentosarjan aloittaa 13.3. 1986 16.00 kenialainen professori Wangari Maathain esittelemällä Kenian vihreän vyöhykkeen liikettä. Pohjolan kasvatustutkijat Jyväskylään Kasvatustieteellisen tutkimuksen nykytilaa ja tutkimuksessa käytettyjä menetelmiä katsastetaan laajassa pohjoismaisessa kasvatuskongressissa, joka pidetään 13.—16. maliskuuta Jyväskylässä. Nelipäiväiseen tapaamiseen osallistuu 150 tutki jaa ja tutkimuksen hyödyntäjää. Pohjoismaisen kasvatustutkimuksen yhdistyksen (NFPF) järjestämä kongressi kokoontuu eri pohjoismaissa. Yleisesitelmöitsijöistä Berlii nin taidekorkeakoulun professori Georg Riickriem puhuu tors taina kasvatustieteen kehityksestä ja toiminnan kategoriasta. Opetusministeriön kansliapääl likkö Jaakko Numminen puo lestaan käsittelee lauantaina yhteiskunnallisen kehityksen heijastumista koulujärjestelmän kehitykseen omassa maassamme. Helli hiuksiasi kotihoitotuotteilla Kortepohjan Kampaamo Irja Aholainen Isännäntie 1 Puh. 252 415 TERVETULOA SONK ja JSO järjestävät SDP:n PERIAATEOHJELMAUUDISTUSSEMINAARI pe 21. 3. -86 klo 16.30 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen auditorio (L 304) PÄÄALUSTUS: SDP:n puheenjohtaja KALEVI SORSA Kommenttipuheenvuorot: Juhana Vartiainen Kristiina Turpeinen Keskustelua Vapaa pääsy SONK:n XXI liittokokous 22.—23. 3.1986 Sosialidemokraattisen opiskelijanuorison keskusliitto Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan asuntopaikat KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄSSÄ JA KOAS:n ASUNTOKOHTEISSA Julistetaan haettavaksi viimeistään 1.10.1986 alkavaksi asumiskaudeksi. Hakulomakkeita ohjeineen on saatavana Kortepohjan ylioppilaskylän toimistosta, ylioppilaskunnan toimistosta ja KOAS:n toimistosta. Hakemukset vaadittuine liitteineen on jätettävä viimeistään tiistaina huhtikuun 15. päivänä klo 15.00 Kortepohjan ylioppilaskylän toimistoon os. Taitoniekantie 9, 40740 Jyväskylä. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei voida ottaa käsittelyyn. Valinnoista ilmoitetaan ylioppilaskunnan eri ilmoitustauluilla ja ylioppilaskylän toimistossa viimeistään maanantaina toukokuun 5. päivänä, jonka jälkeen valituksi tulleiden on varmistettava asuntovarauksensa viimeistään 12. 5. ja suoritettava varausmaksu, ellei sitä ole aikaisemmin maksettu. Tämän jälkeen varmistamatta jätetyt asuntopaikat jaetaan varalle valituille listan osoittamassa järjestyksessä. Kesäajan asumista koskevat tiedustelut ja varaukset yo-kylän toimistoon, puh. 252 211. Jyy:n asukkaidenottolautakunta
12 Persaus projekti Perustutkintojen Arviointi . Uudistamisja Supistamis-projekti vyöryy kohti tutkinnonuudistuksen uudistusta. Mukana on jo ryhmät noin kymmeneltä laitokselta, mutta lisää kaivataan! Missä viipyvät esimerkiksi English Club. Tosine, Mesenaatti. Ynnä. Rana. Svenska Klubben, Pörssi, Pedago. Puolue. Dumppi ja ne ainakin kymmenen muuta joita ei vielä ole näkynyt eikä kuulunut?! Tiistaina 18.3. päivystää projektisihteeri kirjaston ryhmätyöhuone n:o 2:ssa klo 9 — 17. Tarjolla on taas tietoa ja toimintaa projektin tiimoilta! 1 9 8 6 S 1966 Ynnä = 20 vuotta Matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden ainejärjestö Ynnä ry vietti 20-vuotisjuhlansa 15.2. 1986 Yo-talon yläkerrassa, joka Ynnä joutui talkoovoimin siivoamaan juhlakuntoon. Yliopiston onnittelut juhlivalle Ynnälle välitti yliopiston vararehtori Mikko Raatikainen. Ilahduttavan moni Jyväskylän yliopiston ainejärjestö oli noudattanut kutsua ja saapunut juhlimaan kanssamme. Ynnän sisarjärjestö Epsilon ry Joensuusta oli saapunut neljän miehen ja 50 kilon painoisen kuormaa n o n akselin voimalla onnittelemaan Ynnää. Tämä kuorma-auton akseli on kiertänyt Suomen eri korkeakouluissa ja yliopistoissa. Onnittelujen ja lahjojen vastaanoton jälkeen vieraille tarjottiin täytekakkukahvit. Tämän jälkeen Ynnä ry:n puheenjohtaja Hanna Huovila toivotti vieraat vielä kerran tervetulleiksi. Vieraita oli kaikkiaan noin 150 henkeä. Paikalle oli saapunut Ynnän ensimmäinen puheenjohtaja ja jäsen numero 1, Pekka Jääskeläinen Helsingistä. Hän kertoi Travelan 80 s. tietopaketti on ilmestynyt! M u k a n a m m : * Travelan kortit * Travelan lennot * Interrail * Transalpino * Lento-, juna-, laiva bussiliput * Matkavakuutukset Nouda tai tilaa Ynnän alkuvaiheista, esimerkiksi nimen keksimiseksi järjestettiin kilpailu, jonka nimi Ynnä voitti. Ynnä perustettiin 31.1. 1966 heti sen jälkeen kun matematiikan ja fysiikan opetus oli alkanut Jyväskylässä syksyllä 1965. Alussa oli opiskelijoilla hankaluuksia, he tunsivat olevansa koekaniineja, koska opetus oli vasta alkanut. Parantaakseen asemaansa ja pystyäkseen vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin sekä tietysti voidakseen juhlia virallisesti, he päättivät perustaa Ynnä ry:n. JYT Kauhiasti v a i k k a mitä! Sirkku Peltola kouluttaa kaikkia näyttämötyöskentelystä kiinnostuneita viikoittain alkaen 12.3. klo 17,00 yo-talon yläkerrassa. Akrobatiakurssi em. paikassa 2 2 . 2 3 . 3 . , lähinnä lastenteatteriin liittyen. Yliopilasteatteripäivät 18.— 20.4. Turussa. Sateenkaaren puutarha matkaa edustamaan. Mukaan varmaan mahtuu muitakin kiinnostuneita — seuraa ilmoitustauluja! Lastenteatteripäivät 4 . 6 . 4 . Oulussa, meiltä Turinapussitarina. Mukaan varmaan jne. Yleisiä elämänohjeita: Vilkuile ilmoitustauluja, osallistu kursseille. maksa jäsenmaksu, muista vanhempiasi ja muita kovaosaisia sekä pidä hauskaa muuten vain. Jyrinä Vuosijuhla järjestetään keskiviikkona 12.3. Aloitamme Laajavuoressa n. klo 14. luvassa paripujottelukisa ym. mukavaa. Sauna varattuna Kortepohjan B-talosta klo 18—20. sen jälkeen iltajuhla Rentukassa. Tahkovuoren matka järjestetään OLL:n kisojen yhteydessä sunnuntaina 16.3. Lähtö Rentukan edestä klo 6.30. linjaautoaseman tilausajopysäkiltä (lyseon vieressä) klo 7.00. Ilmoittautuminen kirjaston ilmoitustaululla. jäsenet pääsevät ilmaiseksi. muut 30 mk/hlö. * Kielimatkat! * Vaihto-oppilasohjelmat * Majoituspalvelut * Tilausryhmämatkat , j a * Liikematkat * Seuramatkapörssi * Ym. ym. lähimmästä Travelasta! Opiskelijalähetys Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B keskiviikkoisin klo 19. 12.3. Hyväksy itsesi. Mauri Tervonen. 19.3. Velat maksettu. Matti Salo. Vuosikokous su 16.3. klo 14 toimistolla. Kynnys ry Jäsenilta keskiviikkona 19.3. klo 19 vammaisjärjestöjen talossa Seminaarinkatu 24 aiheena sikiötutkimus. JSO Jyväskylän sosialidemokraattiset opislelijat. Ti 11.3.1986 klo 18.00 Liittokokousasiakirjojen tarkastelu ja "käsittely"tilaisuus sekä lehdentekotalkoot ylioppilastalon kokoushuoneessa. Ti 25.3.1986 klo 12.00 ???? "KAUPPAKADUN APPROBATUR Lähtö klo 12,00 Matin Pubin edustajalta. Uudetkin asioista kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan tutustumaan iloiseen demarijengiin. "Yritetään yhdessä vielä...". ISAJ The spring is on its way and so is time for ISAJ's General Meetings. Come to Lillukka in K rti pohja on thursday 13.3.1986 at 7.3Ö p.m.. and you'll find out that even, meetings can be fun with ISAJ' Weil taik about the ISAJ avtivities, make plans for this year. have some coffee, tea and music. Welcome! i . J Keväl keikkuen tulevi ja on ai ka pitää ISAJ:n eli Jklän kv. opiskelijayhdistyksen kevätko kous. Tule Lillukkaan, Kortepohjaan torstaina 13.3.86 klo 19.30, siellä saat nähdä, että kokouksetkin voivat olla haus koja. Ohjelmassa on keskustelua ISAJ:n toiminnasta, suunnitel mien tekoa, kahvinja teenjuontia sekä musiikkia. Tervetuloa! Isot Ison tanhuujat ry:n sääntömääräinen vuosikokous la 22.3. klo 16. Rentukan Sirkuskabinetissa. Käsiteltävät asiat: sääntöjen määräämät asiat ja säännönmuutos. Tervetuloa. KRS Kansan Raamattuseuran opiskelijat: Vaasankatu 12 A puh, 610 331. Toimisto avoinna ti—to klo 1 3 1 6 . Tiistaisin päiväkahvit toimistolla klo 13—16. Keskiviikkoisin rukousilta toimistolla klo 18. 13.3. klo 19 toimistolla soluyhdyshenkilöiden työnohjaus. 14.—16.3. jyväskyläläisten ja kuopiolaisten yhteinen Nytriitti Oronmyllyllä, hinta 130,—. Ilmoittautuminen toimistolle mahdollisimman pian. 20.3. klo 18.30 opetusilta toimistolla: Efesolaiskirje, Risto Käyhkö. Tule mukaan! Campus-Do Sääntömääräinen kevätkokous Ryhtilässä tiistaina 25.3. klo 17.00 alkaen. Käsitellään mm. tulevia OLL:n karatekisoja. Opiskelijaliikuntaliiton karatemestaruuskilpailut Jyväskylässä la. 5.4. Ajasta ja paikasta lähemmin ilmoitustauluilla. Savo-Karjalainen osakunta Alkanut vuosi -86 on tuonut osakunnan riveihin niin uusia kasvoja kuin toimintaakin. Osakunnan tuore hallitus pisti puheenjohtajansa Tuovi Keräsen johdolla viisaat päänsä yhteen ja siitäpä syntyikin jokakeväiseksi perinteeksi tarkoitettu kalakukkojuhla. Kyseinen ohjelmallinen syömätilaisuus on tarkoitettu pidettäväksi huhtikuun alussa, mikäli tunnet omaavasi jonkinlaisia esiintyjäkykyjä otappa estoitta yhteyttä ohjelmaryhmän puuhamieheen Jarmo Koposeen (tavattavissa tapahtumassa). Kaikille saunahulluille osakunta pitää saunoituksen 11.03 yökylän b-talon tilaussaunassa klo 1 9 2 2 . Kaikki löylymiehet ja selänpesijänaiset — tervetuloa. STIV BATOR (U.K.) ALISTAIR SYMMONS GRANT FLEMMING NICK TURNER MONITOIMITALOLLA t i i s t a i n a 1 1 . 3 . klo 19 LämmiUelybändinä Liput 40,— 510! EnnakkoTRAVELA myynti: CENTRUM (neuvonta) matkatoimisto T l E l S I N K I Manne>nnmtnlip S 4901 6?4 101 TURKU MSmeenkatu 14 ( 9 ? l l 3 3 > 031 AMPERt Tuomiokifkonkalu 36 (9311 30 99!» I V V Ä S K V l * Kauppahalli 1? (94l| t U SO? OULU Pakkahuoneenkatu B I9tl> ??? 7?0 (UOPIQ Kuopion Ylioptilo l 9 M i ?7fe ?)< Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA M Y Y N T I L I I K E KEIJO HURMERINTA G u m m e r u k s e n k a t u 5, p u h . 6 1 8 5 6 5 j a 6 1 4 7 6 6 SDP:n periaatteet puntarissa SDP:n vasta julkistettu periaateohjelmaluonnos on tarkastettavana seminaarissa, joka järjestetään Jyväskylässä perjantaina 2 1 . 3. 1986. Paikkana on liikuntatieteellisen tiedekunnan rakennus, sali L 304. Seminaari alkaa klo 16.30. Ohjelmaluonnoksesta alustaa SDP:n puheenjohtaja pääministeri Kalevi Sorsa. Opiskelija Kristiina Turpeisen näkökulmana on sivistysja demokratiakäsitykset ohjelmaluonnoksessa. Teemana ruoka ja uskonto Seuraava Jylkkäri ilmestyy pääsiäisviikolla 25. maaliskuuta. Pääsiäisen teemaan liittyvät myös lehden teemat: ruoka ja uskonto. Lehteen tarkoitettu materiaali on toimitettava toimitukseen viimeistään TORSTAINA 20. maaliskuuta, ellei henkilökohtaisesti toisin sovita. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2. 40600 Jyväskylä, puh. 617 288 Päätoimittaja: Pekka Kinnunen ______ Toimittajat 1 "MaTKKU Kekä" Iäinen ja Rauno Lahti Ilmoituspalvelu: Keskussairaalanne 2. 40600 Jyväskylä. puh. 617 599 Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen. puh. 252 211/2113 Pankit: KOP-Mattila, Keskisuomen Sp. SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op. postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00. etusivulla 5.00, värija määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 18 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1986. TARJOUSHINTAAN ERÄ MERCANTILMAPPEJA PLASTICMAPPEJA LUENTOPAPERILEHTIÖ A4/100 LUENTOPAPERIA A4/100 HARJUN PAPERI Yliopistonk. 6