z Y L ASBKIINNAN! KIVI Halpoja lomia Solaris-lomat ry on jälleen tarjonnut opiskelijoiden haettavaksi virkistyslomapakettejaan. Lomia on mahdollista anoa kolmeen eri paikkaan Laukaaseen Keski Suomen lomakeskukseen. Kuopioon hotelli Rauhalahteen ja Pyhtäälle Mäntyniemen lomakeskukseen. Lomapaketin hinta on 250 markkaa ja sisältää viiden vuorokau den täysihoidon uinteineen. saunoineen, ohjattuine liikuntoineen. harrastusvälineistöineen. Alle 16-vuotiaat lapset pääsevät mukaan ilmaiseksi. Loman myöntämisperusteet ovat sosiaaliset: tulot, opiskelu. asuntoja opintovelat jne. Hakemukseen ei tarvitse mitään liitteitä. Solaris-lomat uskoo ihmisen rehellisyyteen. Hakemuslomakkeita saa ylioppilaskunnan toimistosta. Tästä lomasysteemistä on tulossa vakituinen, eli opiskelijat voi vat ruveta ottamaan tämänkin mahdollisuuden jatkossa huomioon lomiaan suunnitellessaan. — Lomakohteita ovat Hotelli Rauhalahti, Keski-Suomen Lomakeskus ja Mäntyniemen Lomakeskus. Lisätietoja saa SYListä/Raudasoja tai Solaris-lomista puh. 90738 360. Jylkkärin kevään teemat Jylkkäri tulee ilmestymään tämän kevään aikana vielä viisi kertaa. Toimituksessa on tehty alustavat suunnitelmat kevään teemanumeroista. Seuraava lehti ilmestyy 4.4. ja sen teemana tulee olemaan underground ja vastakulttuuri. Huhtikuun 17:nä käsitellään kehitysyh teistyökysymyksiä. erityisesti Afrikkaa. Seuraavana onkin jo vuorossa vappunumero juuri ennen vap pua, ja se tulee olemaan kaupunkijakelunumero. Siihen toivotaan löytyvän vapaamuotoisempaa aineistoa, mm. lyriikkaa ja lyhyitä kertomuksia. Toukokuun puolivälissä tulee ulos terveysterrori ja -fasismi teemanumero. ja kevään viimeinen lehti toukokuun lopulla keskittyy matkailuun ja kesätapahtumiin. Jos olet kiinnostunut yllämainituista teemoista, voit ottaa yhteyttä Markku K e k ä l ä i s e e n tai Heikki T u n k k a r i i n puh. 617 288. Avustajia kaivataan. Huomautettakoon, että teema ei täytä koko lehteä, myös muita juttuideoita voi tulla tarjoamaan. Kerhoavustukset Muistutamme JYY:n piirissä toimivia harrastusym. yhdistyksiä. että JYY:n kerhoavustukset ovat edelleen haettavina — hakuaika päättyy 15. 4. 1985 klo 15.00. Hakemuslomakkeita ja hakuohjeita saa keskustoimistosta, os. Keskussairaalantie 2. 40600 JKL 60, puh.612 509. Kaisu Pöyliö pääsihteeri Testaa itsesi 1) Oletko Pärjäilijä. joka pärrää iloisena servillä, postilla tai muualla sovittaen tenttinsä työvuorqjensa mukaan. — Ja silti saa 20 ov:a vuodessa lainaa varten. 2) Oletko Askeetti. jonka opintotuki riittää (joko maailmankatsomuksellisista tai muista syistä) päivittäiseen ravintoon. Opiskelu ja vähän energiaa kuluttavat harrastusmuodot kuten esim. Turgenjevin hidastempoiset novellit. Saatatko jopa joutua epäsosiaalisen maineeseen kieltäytyessäsi rahaa syövistä riennoista ystäviesi seurassa. 3) Elätkö Hellyyden ehdoilla eli tukevatko isä ja äiti sinua samalla sitoen sinua (alitajuisesti) itseensä taloudellisen riippuvuuden ky seenalaisilla siteillä. 4) Mietitkö tipahtamista putkestasi Vapaaksi taiteilijaksi. Mikä sitten oletkin tule Hätäistuntoon 29.3. -85. Ilokiven takaosaan: Läsnä ovat mm. Sosiaalipolittinen sihteeri Aira Raudasoja ja Opintososiaalisen jaoston puheenjohtaja SYL:stä. Tarjolla on tiotopaketti opintotuen nykytilanteesta ja mahdollisuus provosoida SY L:iä kyselemällä, mitä he ovat tehneet opintososisaalisen tilanteen hyväksi. v Sosiaalisihteeri Etiopia Aprillinaatonaaton happening A-salilla lauantaina 30.3.-85 klo 15.00—18.00 välisenä aikana. Jyväskylän yliopiston opiskelijat järjestävät juhlan Etiopian nälänhädän uhrien auttamiseksi. Tässä ohjelmallisessa tapahtumassa on musiikkiesityksiä, lausuntaa, arpajai set. huutokauppaa ja puffetti talkootöinä tehtyine leivonnaisineen. Pääsymaksu on vapaaehtoinen. Tulot tästä Etiopiailtapäivästä menevät Spr:n kautta Etiopiaan. Tervetuloa pistäytymään! Opiskelijat. Ulkomaansuhteet Kolme JYY:n edustajaa — Raija Latva-Karjanmaa. Jukka Rusanen ja Markku Kekäläinen — tekivät 6. ja 7. maaliskuuta visiitin Savon piäkaapuntiin. Vastaanottokomiteas sa olivat KYY:n hallituksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Hänninen, pääsihteeri Kari Hurskainen ja opiskelijalehti Stimuluksen päätoimittaja David S. Pemberton. Muikkuaterian jälkeen dele gaatio suunnisti Snellmaniaan. upouuteen yliopistokompleksiin. jossa myös ylioppilaskunnan tilat sijaitsevat, joskin omaa taloa puuhataan innokkaasti. Uudisrakennusalueella sijaitsevat punatiilikolossit loivat Mattilanniemimäisen vaikutelman. mutta vasta ajan myötähän miljöö yleensäkin rupeaa elämään. Keskusteluissa vaihdettiin kokemuksia eri varsinaisen toiminnan saroilta. Kuopiolaisia tuntuivat visuaaliset taiteet ja ympäristökysymykset kiehtovan: KYY:llä on peräti ympäristövaliokunta, elokuvakerhoja muukin kuvataidetoiminta vaikutti vilkkaalta. Ennen virallista ohjelmaa — uuden edustajiston koulutustilaisuutta — vedettiin henkeä Henry's pubissa. Suomen ainoassa kapakassa, jossa brittiläinen pub-idea toimii. Asiakaskunta on herttainen sekoitus vanhoja deekuja, intellektualismiin taipuvaisia ja liituraitoihin pukeutunutta sosieteettia. Kun tiedotusvälineiden edustajia oli paikalla kaksin kappalein, keskustelussa palattiin tuon tuosta juornalismin perimmäisiin kysymyksiin. Kuopiolaiset olivat huomattavan kiinnostuneita uusista joukkoviestimistä — videoista. paikallisradiosta — ja Pemberton esittikin, että kokemistapamme on peruuttamattomasti muuttunut visuaalisempaan suuntaan. Lehtikysymyksiä puitiin toistamiseen koulutustilaisuudessa. Stimuluksen päätoimittaja sai vastattavakseen tutunkuuloisia syytöksiä "riviopiskelijan" tarpeiden laiminlyömisestä ja kansainvälisten kysymysten ylikorostamisesta. Tuli matkalta kouriintuntuviakin tuliaisia: Kuopiossa pitkään vallinnut käytäntö, jonka mukaan kaikkien oppilaitosten oppilaskunnat neuvottelevat yhdessä rintamassa liikkeiden kanssa opiskelijoille myönnettävistä alennuksista, päätettiin JYY:n hallituksen kokouksessa 14. maaliskuuta omaksua tännekin. Vierailun epävirallinenkin osuus sujui savolaisen leppoisissa tunnelmissa, vaikka sikäläinen pimikka — pullo Malvitonaa päivystävästä apteekista — jäikin saamatta. Suljetut ikkunat Sanotaan, että Jyväskylä on kaunis kaupunki, tappavan kaunis. Kauneus on petollista. Kesäisen luonnon vehreys kätkee ne ylimääräiset hiukkaset ja kaasut, joilla jyväskyläläiset huuhtelevat keuhkojaan. Talviset varsin puhtaat hanget kertovat kaiken olevan kohdallaan. Tosin sopivalla säällä sopivissa kaupunginosissa sopi vasti valikoidut ihmiset hieroskelevat nenäänsä, tuhisevat nenäliinaansa, kohisevat ja tuntevat olonsa heikoksi. Mutta heitä ei ole paljon. Heitä ei ole vielä paljon. Kuka tietää, mitä höyryjä Valmetin putket ja piiput laskevat ympäristöömme? Kuka meistä mielellään täyttää keuhkonsa Serlachiuksen kosteilla kaasuilla? Miten vaikuttavat Schaumanin kemikaalit lapsiin ja aikuisiin? Miten me sopeudumme tulevan turvevoimalan kaasuihin ja hiukkasiin? Joskus tietenkin voi sulkea ikkunan, käyttää ilman raikasteita. jättää puutarhan marjat ja vihannekset syömättä. Joskus voi unohtaa, miten ja missä elämme. Imeskeiemme edelleen itseemme maustettua savua. yksin ja ryhmässä. Kun kasvatamme lapset tupa kansavun harmaudessa ja hilseilevien pikkueläinten paijauksessa, turvaamme koko tarmollamme yhä uudet kärsimykset, tulevat kärsimykset siitepölyistä. Allergiat lisääntyvät ja lääkkeet käyvät hyvin kaupaksi. Sellaista on eiämä. Sellaiseksi elämä muuttuu kuin ansaitsemme. Lapset ja lastemme lapset saavat kannettavakseen taakan, jota he eivät ole ansainneet ja vielä vähemmän valinneet. Sikäli mikäli elämä jatkuu. sikäli mikäli. Parasta on sulkea ikkuna ja pitää se visusti kiinni. aina ja alati. Urakehitys kehittyy." urat syvenevät, kaikki muu hämärtyy. Adorno Hakkarainen KUOLLEITA 13. 3. -85 A r m a s T o i v o VIPPIKASSA s. 80 000 mk:n suuruisena, kasvoi syksyllä 120 000 mk:n lainarahastoksi, elintoiminnot heikkenivät alkutalvesta kassan ollessa nyt 140 mk:n suuruinen. Suremaan jäivät koronmaksajaopiskelijat Heittäkää arkulle hiljaa multaa, siellä on Vippikassa. siellä on kultaa. Muistotilaisuus järjestetään perjantaina 29. 3. -85 klo 13.00 Ilokiven takaosassa Hätäistunnossa. PS. Vippikassa voi uudelleensyntyä päivittäin, jos joku elvyttää sitä 500—800 markalla.
Sivuaineoikeudet vapaiksi Ensimmäinen kosketukseni Jyväskylän yliopistoon oli neljä vuotta sitten Tampereella alakuppilassa, jossa minulle annettiin puolen tunnin pikakoulutus aiheesta sivuaineoikeuksien hakeminen Jyväskylän yliopistossa: oli tiedettävä laitoksen professorin käsitykset omasta tieteenalastaan, tunnettava heidän pikkuoikkunsa ja ennenkaikkea korostettava opinnoista koituvaa pragmaattista hyötyä tulevassa ammatissa. Tampereella opintonsa aloittaneelle tällaiset sivuaineoikeudet olivat silloin täysin käsittämättömiä, siellä nimittäin opintooikeus on kielten opiskelua lukuunottamatta täysin vapaa kaikissa tiedekunnissa aina laudaturtasoa myöten. Jyväskylään tullessani sain oppia huomaamaan, että tieteitten välinen vapaa vuorovaikutus on yksi asia ja koulutusohjelmakohtaiset opintosuunnitelmat kokonaan toinen. Täällä näyttää olevan periaatteena, että oman pilttuun yli ei kurkistella. Tämä tarkoittaa sitä. että historian lukija pysyy arkistoissaan, taiteentutkija esteettisissä sfääreissään ja matemaatikko numeroissaan. Mutta miksi näin? Hallinnosta vastaavat vetoavat tietenkin määrärahojen jakamiseen ja resurssien oikeaan kohdentamiseen, mutta on multakin syitä. Rajoittamalla opiskelu ainoastaan yhtä tieteenalaa koskevaan problematiikkaan saadaan opiskeluaika lyhenemään. On selvää, että uusi. aikaisemman kanssa ristiriitainen tieto aiheuttaa hämmennystä ja hidastaa siten valmistumista. Yhden alan tehokkaita spesialistejahan tämä yhteiskunta tarvitsee. Kiistassa sivuaineoikeuksista on nähtävissä myös ammattiyhdistysja virkamlesmentaliteetin tunkeutuminen yliopistoon. Onhan opiskelijoiden tulevat ammatilliset edut suojattava tietyin pätevyysvaatimuksin jo yliopiston sisälläkin, ja parhaiten tämä onnistuu opinto-oikeutta kontrolloimalla. Rajoittamalla opinto-oikeus vain omaan koulutusohjelmaan kuuluviin aineisiin päästään myös laitoksen sisällä käytävissä keskusteluissa kiusallisista paradigmoja koskevista kiistoista. Kaikilla on sama näkökulma aiheeseen, ristiriitoja ei siis synny. Eikä myöskään tiede kehity, mutta sillä ei aina näytä olevan mitään väliäkään. Kaikkein valitettavinta sivuaineoikeuksien rajoittamisessa on sen puhtaasti valtapoliittinen luonne. Sivuaineoikeudet myönnetään pääasiassa oppiaineen professorin lausunnon perusteella. vaikkakin laitosneuvostolla on muodollinen valta hänen esityksensä kumoamiseen. Näin tapahtuu kuitenkin äärimmäisen harvoin, joten oppiaineen professorin on käytännössä rajoittamaton valta päättää laitokseen tulevista sivuaineilijoista. Kriteerioita valinnan tekemiseen ei ole missään määritelty, joten toimintaa ohjaa käytännössä puhdas mielivalta ja hakemusten ympärillä rehottava neuvontatoiminta. Vaikein tilanne on tällä hetkellä humanistisessa tiedekunnassa. jossa latinaa ja kreikkaa lukuunottamatta kaikkien aineitten opinnot ovat perusaineopintoja myöten suljettuja. Huvit tavinta asiassa on se, että monessakaan aineessa ei ole edes pakollisia demonstraatioita, joten tilanne olisi korjattavissa muutaman ylimääräisen tenttivastauksen vastaanottamisella. Mutta valta on voimaa yliopistossakin. Heikki Tunkkari Fotogenesis 5 Fotogenesis -lehti jatkaa sitkeää taivallustaan suomalaisen subjektiivisen valokuvan etsimisessä. Fotogenesiksen viides lehti merkitsee paluuta alkulähteille. tällä kertaa lehdessä esitellään lehden perustajajäsenten tuotantoa ja näkemyksiä valokuvasta. Kuvista jäävät ensinäkemältä parhaiten mieliin Matti Salmen karheanrosoiset ja elämää täynnä olevat perhe-ja lapsiaiheet. sekä Kapan henkilökuvat. Lehden artikkeleissa Mikko Hietaharju pohtii mielikuvan todellisuutta ja peräänkuuluttaa valokuvaajilta ennakkoluulottomuutta ja koodeista vapautumista. Asevelvollisuusasiaa Tapani Kaakkuriniemi ja Jukka Kanerva ovat toimittaneet artikkelivalikoiman "Kaikki miehet aseisiin" (Filo r.y.), jossa puidaan väkivaltakoneistoja samoista näkökulmista kuin taannoisessa "Asevelvollisuus kontrollimuotona" -seminaarissa. Elikkä: kysymystä ei aseteta niinkään "aseisiin vai ei", vaan kirjassa pohditaan asevelvollisuutta osana ihmisen toimintoja koodaavaa kurijärjestelmää, jossa osatekijöinä ovat yhtälailla perhe, koulu työelämä... Harmi vain, ettei esimerkiksi sotatieteen laitokselta ole pyydetty puheenvuoroa. Lenkkitossut tutkimuskohteeksi Liikuntabiologian laitos on huhujen mukaan tehnyt sopimuksen SITRA:n (Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston) kanssa lenkkitossujen tutkimista silmällä pitäen. SITRA:n rahoittamiin suomalaista huippu-urheilua tukeviin tutkimuksiin tulisi kuitenkin suhtautua kuten muuhunkin yliopiston ulkopuolisen rahoituksen avulla tehtyihin tutkimuksiin. Muistammehan ainakin sen, että mainitun rahaston teettämä tutkimus suksien voitelun parantamiseksi meni metsikköön. Nykyäänhän kaikki huiput hiihtelevät voitelemattomilla suksilla — tai pikemminkin luistelevat. Tiedonpimittäjä-palkinto Kamuselle ja Kortepohjan asukasneuvostolle Jyväskylän Ylioppilaslehden journalistiyhdistys on myöntänyt Vuoden tiedonpimittäjä-palkinnon ylioppilaskylän isännöitsijälle Leo Kamuselle ja Kortepohjan asukasneuvostolle. Palkinto myönnettiin tunnustuksena tehokkaasta tiedon piilottamisesta viime syksyn asukasvalintojen yhteydessä. Sekä Kamusella että asukasneuvostolla oli tiedossa jo syksyllä, että Kortepohjan C-talo tulee muuttumaan kesähotelliksi tulevana kesänä. Täst huolimatta taloon asukkaiksi päässeille ei tiedotettu asiasta, ja niin monet toivat vastaremontoituun taloon sohvakalustoja, pirtinpöytää ja pianoja aavistamatta lainkaan, että noin yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen on häätö edessä. Kortepohjan laitosmiehet puolestaan ovat nyreissään isännöitsijä Kamusen tavasta pitää kylähallituksen päätökset omana tietonaan. Isännöitsijä ei kuuleman mukaan muutenkaan juuri piittaa esimiesasemansa velvotteista. Laitosmiehet saavat usein hoitaa suurenkin työmaan pomon käymättä kertakaan paikalla. Tätä ei ole tulkittu niinkään vapaamielisyydeksi tai luottamuksenosoitukseksi vaan välinpitämättömyydeksi. Niinpä ilmapiiri kylän työntekijöiden keskuudessa on usein melko nihkeä. Valo Suomalaisen aikakauslehdistön kelta-harmaa kirjo on saanut lisää sävyjä VALO-nimisen uutuuden myötä. Tekijät eivät kuitenkaan ole nousseet tuntemattomuudesta — valtaosa toimituskunnasta on tuttuja Saundia, Pahkasikaa tai tamperelaista opiskelijaelämää seuranneelle. Ensimmäisen näytön perusteella Valo on lehti julkisuudesta, joko kirjoittajat —Saarinen. Juice — ovat julkkiksia tai jutut muuten vain kepeään tyyliin setvivät populaarijulkisuuden taustoja.s Joukossa on sekalaistakin tavaraa, mutta monessakin mielessä kiinnostava on juttu 50-luvun rämäpäätoimittajasta Matti Jämsästä. Kaikin puolin jännittävä ja lehden profiiliin sopiva stoori, mutta olisiko enteellistä. että toimittajat kirjoittavat toisistaan —j u ^isuus puhuu itsestään.
Elokuvaa, elämää ja salamavalojen räiskettä Tampereella Tampereella vuosittain pidettävät lyhytelokuvajuhlat muodostavat harvinaislaatuisen poikkeuksen kituvassa lyhytelokuvapolitiikassamme. Kuvaavaa tilanteelle onkin, että ne ovat syntyneet yksityishenkilöiden aktiivisuudella ja Tampereen kaupungin myötämielisellä tuella. Se, että ne järjestettiin onnistuneesti jo viiJotenkin panee vain miettimään ne kymmenet miljoonat. joilla valtio ruokkii esim. oopperaa. tuota vanhaa reliikkiä, jonka kävijämäärä ylittää vuodessa hädin tuskin sataa tuhatta. Saadakseen helsinkiläisen kerman raahattua kansalliseen tai kont toristineidit Savonlinnaan tukee valtio jokaista oopperalippua suunnilleen sadalla markalla. Kyse on tietysti siitä mikä on näyttävää, mikä on kulttuuria isolla K:lla. Kansallisen itsetunnon kannalta on hienoa lastata kalleholmbergit ja aulissalliset laivaan ja lähettää koko uiva op perä ulkomaille todistamaan, ettei täällä olla juntteja eikä met salaisia. Tosiasia että esim. 70-luvun alussa lunastettiin yli 14 milj. elokuvalippua oopperan sataa tuhatta vastaan ei sinänsä mer kitse mitään. Pääasia, että on ääntä ja vimmaa sekä paljon suuria lehtiotsikoita. Mutta mitäs näistä, taide on pitkä ja by rokratia vielä pidempi. Eikä kummallakaan tarvitse olla mitään tekemistä elämän ja todelli suuden kanssa. oikeastaan tämän jutun piti käsitellä Tampereen lyhyteloku vajuhlia. joten palataanpa astialle. Juhlat pidettiin siis jo viidennentoista kerran ja jälleen loistokkaasti (se että missasit ne tasan yhtä monennen kerran, on oma häpeäsi). Erikoissarjoissa keskityttiin varsinkin animaatioihin, jotka olivatkin monipuo lisesti edustettuina. Oman kohokohtansa muodosti kotimaisten dokumenttien sarja, joista viime vuonna esitettyjen ns. veronalennuskuvien menestyksen innoittamina oli koottu laaja esityskokonaisuus. Näiden lisäksi pidettiin jokavuotiset ulkomaisen ja kotimaisen lyhytelokuvan kilpailut sekä näiden ulkopuolella katsaukset pohjoismaisiin lyhytelokuviin ja Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen oppilastöihin. Nikolai II Helsingissä Elokuva-arkiston kokoama dokumenttisarja esitti harvinaisia. usein vuosikymmeniä esittämättä olleita kotimaisia dokumenttipätkiä vuosilta 1906— 1965. Sarja liittyi jo toista vuosi kymmentä jatkuneeseen vanhan kotimaisen filmimateriaalin pelastustyöhön. jonka loppua ei ainakaan nykyisillä määrärahoilla ole näkyvissä. Yhteensä yli seitsemän tuntia kestäneessä sarjassa nähtiin otoksia Nikolai ll:n Helsingin vierailusta Jack Witikan kokeelliseen Beckett-näyteldennentoista kerran, ei ilmeisesti merkitse tietyille piireille mitään. Eikä sekään, että ne ilman suuria mainoskampanjoita ovat saavuttaneet kansainvälisesti tunnustetun aseman, tai että viidessä päivässä kävijämäärä ylittää 10.000 katsojaa. mätaltiointiin. Mannerheimista ja Rymättylän talvikalastuksesta Armin ja Gilin vierailuun maassamme 1955 ja kaikkea mahdollista näiden väliltä. Sarja osoitti tarpeellisuutensa laaja-alaisena kulttuuritallenteena. Jos homma pelaisi yliopistotasolla kyllin joustavasti ja avarasti. olisi esim. Jyväskylän Yliopiston historianja kansanperinteenlaitosten pitänyt ehdottomasti kustantaa koko opiskelijajoukkonsa näihin erikoissarjoihin ja lätkäistä osallistujille vielä kunnon opintoviikot päälle. Kyse on ennen kaikkea siitä. miten historia ja sen tutkimus mielletään. Oman aikamme päivittäisessä informaatiotulvassa emme huomaa, että se on jo seuraavana päivänä historiaa. Ajan kuluessa tämän tiedon merkitys jatkuvasti kasvaa. Se muuttuu oman aikansa henkisen kulttuurija yhteiskuntatilanteen dokumentiksi, jota mitkään asiakirjat ja taulukot eivät voi toistaa yhtä aidosti kuin elävä kuva. Kuvadokumenttien vähäinen käyttö historiantutkimuksessa johtuu ilmeisesti siitä, ettei elävän kuvan tarjoama tieto tunnu tarpeeksi täsmälliseltä ja tyhjentävältä tutkimuksen käyttöön. Kysymys on kuitenkin pitkälti tutkimusasenteesta. siitä millä tavalla tutkimusta tehdään. Ilmeisesti pääasiallinen tavoite on edelleenkin tehdä hommasta perinteenmukainen kuiva sitruuna. josta mehut on valutettu jonnekin matkan varrelle. Dokumenttisarja laajensi yleisöpohjaa Loppuunmyydyt näytännöt osoittivat dokumenttisarjan olleen tervetullut aluevaltaus juhlien kokonaiskuvaan. Houkutellessaan mukaan myös vanhem paa polvea se teki samalla tilaisuutta tutummaksi yhä laajemmalle katsojakunnalle. Juhlien varsinaisen huippukohdan muodosti kuitenkin Annencyn animaatiofilmifestivaalien palkituista elokuvista koottu esityssarja. Nähtyään esim. Jimmy Murakamin animaation "Hengenveto" (Breath) tai Jan Svankmajerin "Vuoropuhelun mahdollisuudet" (Moznosti Dialogu) voi vain ihmetellä, miksi niin moniin elokuviin tarvitaan kaksi tuntia aikaa ja miljoonia markkoja, kun saman ja usein paljon enemmänkin voi sanoa animaation keinoin muutamassa minuutissa. Humoristinen ja iskevä kokonaisuus oli myös Raimo Siliuk
5 ?*WL sen kokoama sarja "Hauskoja filmimuistoja Tampereelta", jossa hän esitteli omat suosikkinsa juhlien viisitoistavuotiselta taipaleelta. Sen sijaan erikoissarjana esitetty Alexandre Alexeieffin ja Claire Parkerin Animaatiotuotanto ei paljoa herkistänyt. Pariskunta aloitti työskentelynsä jo 30-luvulla. jonne myös töiden ihanteet tuntuivat jääneen. Rauha heidän sieluilleen. Ilahduttavaa parin vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen on suomalaisen dokumenttielokuvan uusi nousu. Viime vuonna toimi uuden ajan airuena Heimo Lappalaisen "Suomalainen päiväkirja". Tänä vuonna oli vuorossa Lasse Naukkarinen, jonka dokumenttielokuva "No Comments" edustaa maassamme harvinaista pitkää dokumenttielokuvaa. Kysymys on koosteesta. jossa erityyppiset tapah tumat on leikkauksella ja älykkäällä teemojen rinnastuksilla saatu sykkimään yhteistä kokonaishenkeä. Homma hoituu kotiin kauniisti. koska ohjaaja malttaa olla liikaa osoittelematta. Hän ei myöskään turvaudu Rouchtyyppisiin haastattelukatkelmiin. vaan toimii vain valppaana havainnoitsijana ja antaa katsojan itse muodostaa käsityksensä ohitse soljuvien kuvien merkityksestä. Jarva-palkinto kahtia Sunnuntaina jaettiin sitten tuttuun tapaan palkinnot, taputeltiin siinä välissä ja katseltiin kun kauniisti pukeutuneet ihmiset hakivat korokkeelta kunniakirjoja ja ruusuja. Yleisesti ottaen kilpasarjojen työt olivat yllätyksettömiä ja poikkeuksetta liian pitkiä. Tämän totesi myös tuomaristo, joka ei tänä vuonna jakanut kotimaisessa kilpailussa lainkaan pääpalkintoa. Risto Jarvankin palkinto, 20 000 nykymarkaa. jaettiin kahtia. Kansainvälisen kilpailun voitti suomalaissyntyinen Sirkka-Liisa Konttinen dokumenttielokuvallaan "Byker", joka yhdisteli hienovaraiseen joskin totuttuun tapaan valokuvaa ja dokumenttia. mennyttä ja nykyistä aikaa. Enempiä en nyt jaksa näitä tässä yhteydessä luetella. Toiset voittivat ja toiset hävisivät ja tuomaristo kuittasi palkkionsa. Sellaistahan se on kun ollaan festivaaleilla. Elokuvajuhlista puhuttaessa täytyy muistaa myös niiden oma jäljittelemätön kokonaistunnelmansa, joka syntyy paikasta toiseen juoksevien ihmisten, salamavalojen, epämukavien tulk kauskuulokkeiden kipeiden häntäluiden, karamellipapereiden, kaljan, ilianistujaisten. kaunii den naisten ja tietysti kellon ympäri pyörivien elokuvien loistavasta sekasotkusta. Mutta mitäpä tätä selittelemään ; kuten jo Jeesus totesi pääsiäisenvietostaan. tämä täytyy jokaisen itse kokea. Mielenkiintoista näin lyhytelokuvan tiimoilta ja täältä korpivinkkelista kuultuna on sitkeä huhu. jonka mukaan myös Jyväskylään pyritään järjestämään ensi syksynä korkeatasoinen lyhytelokuvatapahtuma. Sen yhteydessä on tarkoitus katsella hyviä elokuvia ja järjestää keskustelua kaikesta asiaan liittyvästä. Tästä onkin odotettavissa huomattavasti antoisampi ja henkevämpi tilaisuus kuin siitä idioottimaisesta happeningista. jonka kotimaisen pitkän elokuvan gloriaan kohonneet tekijät järjestivät yleisölleen Jyväskylän Talven seminaaritilaisuudessa. No. toivottavasti ylpeys käy lankeemuksen edellä ja syksyksi siunaantuu kunnon keskustelua. ettei yleisön tarvitse enää tyytyä pelkkään haukotteluun ja kaljahöyryisten elokuvatähtien päättömään mesoamisen katselemiseen. Petri Merta Mikä ihmeen lyhytelokuva? Milloin viimeksi näit lyhytelokuvan? Miten se vaikutti sinuun vai vaikuttiko lainkaan? Oliko se hyvä. huono vai samantekevä? Kuka sen oli tehnyt? Näkikö sitä kukaan muu? Missä sen voisi nähdä uudestaan? Tiesitkö että Suomessa yleensä tehdäänkin lyhytelokuvia? Siinäpä niitä Kysymyksiä. Vastaukset ovat yhtä hajanaisia kuin koko lyhytelokuvan asema Suomenmaassa. Se on painunut vuosien saatossa alaspäin kuin lehmän häntä. Kovin korkealle sitä ei ole koskaan noteerattukaan, mutta 30—50-luvuilla pitkää elokuvaa edeltäneet ns. veronalennuskuvat merkitsi vät kuitenkin sen edes jonkinasteista tunnustamista. Lyhytelokuvia tehdään ihme kyllä edelleenkin. mutta niiden esittäminen ja näkeminen on lähinnä onnenkauppaa. Nykyisellään lyhytelokuvaja animaatiofilmejä näkee vainsattumoisin, Tv:ssä pikkukakkosen ja pätkiksen välillä tai kun illan pitkä elokuva ei ollutkaan niin pitkä kuin oli ilmoitettu ja kuuluttaja ilmestyy kymmenen minuuttia ennen uutisia anteeksipyytävän näköisenä kertomaan että ennen Tshernenkon viimeisintä sairaskohtausta näemme vielä pienen ohjelmantäytteen. Kaukaisena muistona veronalennuskuvista näkee vielä joskus elokuvateattereissakin ennen pitkää elokuvaa esitettävän lyhytfilmin. Tämä väylä on kuitenkin nykyään niin kallis, että nämä kuvat ovat lähes poikkeuksetta jonkun Imatran Voiman tai Liikenneturvan rahoittamia ison rahan mainospaskoja. jotka saavat katsojat kiemurtelemaan ikävästä. Suomen Elokuvasäätiö on laitos, jonka periaatteellisena tehtävänä on lyhytelokuvan kehittäminen ja rahoitus maassamme. Tähän tehtävään uhrattu mielenkiinto on kuitenkin minimaalinen. samoin lyhytelokuvien saama osuus koko rahoituskakusta. Säätiö rahoittaa vuodessa vain muutamia lyhytelokuvia, vaikka yhden pitkän elokuvan hinnalla voitaisiin tuottaa kymmeniä 16 mm:n lyhytelokuvia. Uudet nimet rahoituksen saajien listoilla ovat harvinaisuuksia. Yleensä kyse on lähinnä työttömien ammattilaisten hätäaputöistä. mikä sitten heijastuu myös tuotannon tasoon. Jos vuodessa rahoitettaisiin yksi pitkä elokuva vähemmän ja annettaisiin siihen varatut rahat uusien yrittäjien käyttöön, nostaisi tämä varmasti esiin uusia lahjakkaita tekijöitä, joilla olisi jotakin uuttakin esitettävää. Mutta ilman vaikutusvaltaista enoa pääkaupunkiseudun kulttuuripiireissä tai ilman rikasta Amerikan setää on uuden yrittä jän lähes mahdotonta tunkeutua mukaan tekijäpiireihin. Suurin syy lyhytelokuvan matalalennolle on sen levitykseen uhrattu vähäinen mielenkiinto. Jos lyhytelokuvia ei katso kukaan. on niitä silloin turha tukeakin. Kysymys on asenteesta, ja tässä voivat monet elokuvan parissa toimivat piirit mennä itseensä. Suuret elokuvateatteriketjut pohjaavat esityspolitiik kansa kaupallisille periaatteille, ja on turhaa optimismia luulla. että lyhytelokuvaa saataisiin ainakaan aluksi markkinoitua tätä väylää pitkin. Sen sijaan voi vain ihmetellä, etteivät vireästi toimivat elokuva-arkistot ja Suomen kymmenet elokuvakerhot ole kiinnittäneet asiaan huomiota. Jos jokai seen niiden sarjaan nivottaisiin vaikka vain yksikin esityskerta pelkästään lyhytelokuville, parantaisi se tilannetta jo huomat tavasti. Se toimisi pääavaajana ja levityskanavana sekä kiinnittäisi laajempien piirien huomiota lyhytelokuvan nykyiseen tilan teeseen. Vain näin kenttätasolta lähtemällä voitaisiin myös rahoitusja levityspoliriikkaan odottaa radikaaleja muutoksia. Petri Merta
Miehinen katse, male gaze. on elohuvan historian ajan naulinnut naisen kohteekseen valkokankaalle. Mikäli nainen ei ole elokuvan seksiobjekti. eroottiset kasvot, pirstoutunut myyttinen kuva, tai ohut äänetön miehen tuki ja turva, on hän todennäköisesti täysin poissaoleva. Naiskuva on aikojen myötä toki muuttunut ja saanut uusia ulottuvuuksia. Uusiin ulottuvuuksiin ovat myös yltäneet elokuvasta kirjoittavat miehet, joi ka tunnelmoivat lehtien paistoilla milloin Nastassja Kinskin kas voista, milloin Satu Silvon "avoi i laavana uhkuvasta sen suaiismista". tai ylipäänsä vain kaunotarten kaipuustaan. He onnittelevat itseään: elokuvan kaunottarista sentään vielä osa "sulostuttaa yhä kehollaan kat sojan tajuntaa. Kiitos heidän elokuvan katsomisakti on vielä ainakin ajoittain palkitseva", to teaa mm. Sakari Salko 1 ällaisen elokuvakeskustelun tylsämielisiin provosointiyrityk siin kyllästyttyään on kiintoisaa tutustua meillä vähän tunnet tuun. kuitenkin jo viime vuosi kymmenen puolella syntynee seen feministiseen elokuvatutkimukseen ja kritiikkiin, joka on asettanut elokuvan miesvaltaisen hegemonian kyseenalaiseksi. Reseptioestetiikkaan perus ja psykoanalyysin avulla idyttiin kyselemään k u k a O ja k e n e n k a t s e valko kankaalla hallitsee. Niinpä naista kontrolloivan ja kahlitsevan ns. miehisen katseen mekanismien selvittäminen on ollut kes keistä nimenomaan englantilai sessa ja ranskalaisessa kritiikis sä. "VVomen and Film. bolh sides of the camera" teoksen kirjoittajan E. Ann Kaplanin mukaan katsomisesta aiheutuva mielihyvä on omiaan syntymään pi meässä elokuvateatterissa, liik kuvien kuvien äärellä, kameran sekä projektorin "ohjaillessa" katsojan silmää. Taiteen lajeista on elokuva eniten Linen kaltaista. ja Kaplan uskoo sen aiheuttaman mielihyvän olevan alkuperältään vahvasti eroottista. Toinen feministiteoreetikko. Laura Mulvey. puolestaan on todennut elokuvan koodanneen tämän erotiikan patriarkaalisen. isänvaltaisen järjestyksen kielel le. Näin voidaan puhua kulttuurisesti määräytyneestä miehisestä katseesta, joka Mulveyn mu kaan toimii kolmella tasolla: Kameran sinänsä neutraali "katse" on miehinen; miehet yleensä tekevät elokuvia, joissa nainen on — yleensä — toimivan miehen nähtävänä, hänen katseensa kohteena. Kolmanneksi katsoja yleensä samastuu valkokan kaan miehen katseeseen, jolloin nainen on objektina edelleenkin Karl Marx on sanonut aistiemme olevan "koko tähänasti sen maailmanhistorian tekoa". Tähänastisen maailmanhistorian — tai ainakin länsimaisen perinteemme — tekoa ovat myös jyrkästi toisistaan erotetut feminiinisyys ja maskuliinisuus. Miehisen katseen mekanismit Katsomisen tuottama mielihy vä perustuu yhtäältä aktiiviseen voyeristiseen "tirkistelyyn", ja toisaalta ekshibitionismiin, it sensä paljastamiseen. Voyeris mi pitää yllä jännitettä, kat on ikäänkuin avaimenreiän ää rellä. — Mm. Alfred Hichcock tietää tämän. Takaikkuna on silkkaa fallisen voyerismin juhlaa: mies. huikea kiikari ja kip sattu jalka. Ekshibitionismi on puolestaan voyerismille vastakkaista. passiivista, naisellista. Miehisen katseen alla nainen paljastaa itsensä. eikä edes välttämättä pi da sitä pahana. Onhan oma ymmärryksemme seksuaalisuudesta muotoutunut miehisen katseen dominanssin alla. Koem me jopa masokistista mielihyvää osallistuessamme peliin, ja näin ikuistamme omaa alistamistamme: Eihän mielihyväperiaate. jonka mukaisesti toimim me. juurikaan jätä naiselle valinnanvaraa. l«.">r: naisen alastomuutta irkistellä • SVi * • ' * • lr
7 — Elokuvassa määrittelevä miehinen katse projisoi fantasiansa naishahmoon, joka on tyylitelty sen mukaiseksi, sanoo Mulvey. Tietysti voyeristis-ekshibitio nistiset, aktiivisuus — passiivisuus ja dominoivat -alistavat asetelmat voitaisiin periaatteessa kääntää toisinkin päin. Käytännössä tätä ei kuitenkaan ta pahdu. Mikäli mies on elokuvassa katseen kohde, ei hän kuiten kaan ole voimaton. Hän on aloitteentekijä. valkokankaan valtias, ihanne miesyleisölleen. Harvemmin John Waynen (tms.) glamour on myöskään selkeän seksuaalista, ja jos se sitä onkin, ei se missään tapauksessa ole riisuuntuvaa, passiivisesti itseään paljastavaa voi matonta seksuaalisuutta. Luul tavaa myös on. että yleisö hyväksyy John Waynen ympärille ennemminkin jopa homosek snadista värinää, kuin näkisi hänet naisen katseen seksuaali sena kohteena ja riippuvaisena katsojansa aloitteista ja toimin nasta. Mitä edellisen perusteella sit ten on pääteltävä länsimaisesta erotiikastamme? Ovatko alista minen ja alistuminen oleellinen osa sitä? Mikäli näin on. ei naisen, ja tuskinpa miehenkään, olo lie kovin tyydyttävää. Sillä: mies ei ainoastaan katso naista: katsee seen liittyy voima, aloitteellisuus ja toimima, joka puuttuu naisen katseesta. Nainen vastaanottaa ja palauttaa katseen, mutta on kyvytön toimimaan. Toiseksi: se, että nainen edustaa eloku vassa seksuaalisuutta, ei palvele ainoastaan eroottisia tarkoitusperiä. vaan siitä seuraa myös muuta. Nainen yhtä kuin seksuaalisuus? Nainen siis edustaa elokuvassa seksuaalisuutta, teki hän mi tä tahansa, tai olipa hänen muotonsa lähes mikä tahansa. Sanomattakin on selvää, että pin uptyttö on muodoltaan ja tehtävältään selkeästi eroottinen il miö. — Näin on sanonut Andre Bazin, joka jatkaa: "Pelkästään riisumalla käsineensä Rita Hayworth saa nykyisen amerikkalaisen elokuvayleisön viheltämään ihailusta." Selvää on myös. että kun nainen riisuuntuu elokuvassa, ei koskaan ole kyse pelkästään sii tä. että hän ottaisi vaatteensa pois. Kuitenkaan pelkkä eroottisen mielihyvän periaate, eivätkä Iän simaisen kulttuurin käsitykset feminiinisyydestä ja maskuliini suudesta riitä selittämään nai sen asemaa seksiobjektina. Perimmäinen syy naisen seksuaalistamiseen on psykoanalyysin näkökulmasta pelko. Niinpä miehisen katseen kohteena miestä uhkaavasta naisesta on tehty vaaraton. — Joskus uhattuna olo saa ilmaisunsa elokuvassa. Esimerkiksi Aki Kaurismäen Calama rin Unionissa kaunis ja rikas leski ottaa kenet mielii. Avoautolla ajava vaaleaverikkö haluaa juuri sinut (eikä ota edes kavereita mukaan), ja Pirkko Hämäläisen sihteeri ampuu välittömästi sihteerin ammattia arvostelleen Kari Väänäsen. — muistaakseni. Joka tapauksessa tällainen miehinen rehellisyys miellyttää! Etenkin kun se vielä panee pahat pojat Matti Frank Pellonpään hamossa istumaan puistonpenkille ja toivomaan äidin anteeksiantoa... Jos nainen siis elokuvassa on yhtä kuin seksuaalisuus, on mies yhtä kuin elokuvayleisö. Kun Andre Bazin sanoo amerikkalaisen yleisön viheltävän ihastuksesta Rita Hayworthin riisuessa hansikkaansa. hän todennäköisesti tarkoittaa miesyleisöä. Tai kun elokuvan kau nottaret sulostuttavat kehollaan katsojan tajuntaa ja tekevät kat somisaktista palkitsevan, voi daan katsojan ja aktin toisen osapuolen epäilemättä ajatella olevan mies. Sukupuolispesifi tarkentaminen on siis välttämätöntä. Naiselokuvan kysymyksiä & selityksiä Uusi naisten tekemä ja etenkin selkeästi feministinen elokuva on reagoinut voimakkaasti patriarkaalisen elokuvan naiskuvaan. Uuden elokuvan tavoitteiksi on mainittu mm. naisen ruumiin palauttaminen hänen omaksi oikeudelliseksi omaisuu dekseen; naisen alastomuutta ei uudessa naiselokuvassa enää tirkistellä. Myös äänen ja aseman antaminen elokuvan naiselle muunakin kuin miehisen katseen kohteena ja tämän voimat tomana vastapelurina on tärkeää. Tehtävä ei ole helppo. Miten määritellä naiseus yhteiskunnassa. joka on tehnyt kaikkensa kieltääkseen sen. ja jonka ra kenteet kahlitsevat myös jokai sen naisen mieltä? Entä mitä ja millainen olisi naisen katse? Näiden kysymysten myötä tutkimuksessa ja uudessa naiseJokuvassa on jouduttu välttämättömien ja ahdistavien selvitysten äärelle. Tämä todettiin mm. Jyväskylän naisvisioviikon elokuvissa. Ann Kaplanin mukaan uusi naisten tekemä elokuva on lähtenyt etenemään kahta tietä Kuvataan tämän päivän naisen kokemusta, julkistetaan naisen arkipäivää, tai esitetään, demonstroidaan naisen alistettu asema, patriarkaalisen yhteiskunnan sortavien mekanismien alla. Jyväskylässä nähdyissä elokuvissa naisen työtä, arkea kuvasi mm. juuri Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Helke Sander. Suomalaiselle yleisölle jo entuudestaan tuttu Magarethe von Trotta analysoi elokuvissaan naisen mahdollisuuksia yhteiskunnan väkivaltaisuuden keskellä. Unohdettu äitiys _ ^ ^ ^ ^ ^ Kaplan ehdottaa lähtökohdaksi uudelle naiselokuvalle äitiyden ja äiti-lapsi suhteen tutkimista. Naisen edustama uhka patriarkaatille korostuu hänen mukaansa nimenomaan äitiydessä. naisen kyvyssä synnyttää. luoda uutta. Se että myytti seksi latistetun äitiyden uudel leen määrittäminen on tärkeää. ei kuitenkaan tarkoita sitä. että nainen olisi ensisijaisesti äiti ja synnyttäjä, tai että äitiys olisi jotenkin ideaalinen tapa olla nai nen. siis erilainen kuin mies. Kaplan korostaa, että äitiys avaa näköaloja uudenlaiseen sukupuolierojen ymmärtämiseen. Se on lähtökohta, ei päätepiste naiseutta määritettäessä. I länen mukaansa toistaiseksi myös naisliike ja feministinen elokuva ovat tarkastelleet äitiyttä lähinnä tyttären näkökulmasta. Näin tekivät myös mm. Jutta Briickner elokuvassaan Hungerjahre ja Tuija-Maija Niskanen Jäähyväisissä. Äiti tytär suhteen merkitys perustuu Kaplanin mukaan tär keään Nancy Chodorovvin esittämään uus freudilaiseen teoriaan tyttären oidipuskomplek sista. Tytölle äidistä irtautuminen on vaikeampaa kuin pojalle, tyttären suhde äitiin, ensimmäiseen rakkauden kohteeseen. säilyy preoidipaalisena (äitiä ei nähdä itsestä erillisenä, erilaisena) myös aikuisuudessa. Tyttären tuskainen, komplek sinen suhde äitiin, uhmakkaat itsenäistymispyrkimykset ja kasvatus naiseksi olivat Briicknerin elokuvan keskeisiä teemoja. Tytär päätyy itsemurhaan. Tuija-Maija Niskasen Valerie löytää isänvallan alta väylänsä taiteen, teatterin parista, mutta toteaa silti vain äidillä olevan avaimet tyttäreensä. Marja Niemi Lähteet: Kaplan E. AnnWomen & flhfl Boih Sides oi tiucatnata 1983 Steinbock Dan: Televisio |a psyyke. 1963 televisio, ilhistOnisml ja an Ö-illustonisrrri Valkola Jarmo: Elokuvat kenovai 1984 Taloustieteitä opiskellut Epe Helenius on aikeissa valloittaa suomalaisille bändeille uusia alueita, kuitenkin Suomen rajojen sisäpuolella. Hyvinmenestyvien rockartistien. yritysten. mainosmiesten ja levy-ytiöiden yhteiset edut on havaittu, nuoriso ihailee ja heillä on rahaa. muutkin haluavat jaolle kuin vain rock tähdet. Kansansuosikit tietävät arvonsa ja haluavat realisoida sen mittavana mainossopimuksena (mm.) yritykset saavat liittolaisen ja kohentuneen imagen pai jaalla rahalla, tyydytys valtaa alaa. Alkaa olla jo melkein 10 vuotta liikkeestä ja asennoitumisesta. joka suhtautui hieman eri tavoin kyseiseen liittoon rockin ja yhteiskunnan välillä. Taisipa silloin olla mukana muutama nykypäivän sankarikin. Onko tämä sitten lähes vält tämätöntä loogista jatkoa vaan pelkkää aikuistumista? Saa näh da miten itse musiikki muuttuu. jos edellä kuvattu järjestys yleis tyy? Suuveden käyttö lisääntyy eikä yleisö huomaa, että henki alkaa jo hieman haista. No. kaa tuupahan koko aparaatti kerral la. jos nyt yleensä kaatuu. New Musical Express uusimmassa Suomeen ehtineessä m\ merossa julkistaa jokavuotisen lukijaäänestyksensä tulokset. Tulokset eivät ole erikoisemmin yllättäviä, mutta osoittavat ää nestäjiltä kelvollista makua ja kohtuullista arvostelukykyä (mitä suomalaiselta yleisöltä ei niin kään löydy). Vuoden bändi on The kin aikojen bändi, meikein koko rock-historian, jos päättää täytyy tästä, uskokaa hyvällä. Titteleitä tippui Smithseille joka sarjassa, parhaita oltiin bändinä. lauluntekijänä (Morrisey & Marr) ja instrumentalistina (Marr). Frankie goes to Hollywood voitti singleillään ja videoillaan. mikä ilmeisesti oli enemmän kirjoittamaton laki kuin pelkkä äänestäjien mielipi teenilmaus. Objetiivisesti arvioiden U2:n ainoa heavy-yhtyelis toilla hyvä menestys hämmäs, tyttää. äänestäjät ovat varmaankin enemmän muistelleet menneitä kuin sitä. mitä U2 viime vuonna oli. Billy Braggin menestys todisti jyväskyläläisille lähtemättömän häpeätahran vain. puoli salillista oli katsomassa äänestystulosten kolmanneksi parasta instrumentalistia. neljäntenä lauluntekijänä. kuudentena mieslaulajissa.. Jos nyt täällä ei enää olla 60 luvulla. on kyllä nykypäiväkin turvallisesti kateissa näiltä osin. Hävet kää. Creep of the year-sarjan voittaja oli sarjan monivuotinen vkkönen. Ja mikä mahtaa olla in? J. Karjalainen & Mustat Lasit saivat aikaiseksi uuden levyn. nimeltään Doris, joka on aloitus biisi, hittibiisi ja Doriksen kuva on myös kannessa. Hienosti menee. Kansipahvissa on väriä. mutta kun päästään vinyylille asti. alkaa Doriksen kuva haalis tua. J. Karjalaisen mukaan Do ris vie sydämen ja jäljelle jää ikä vä. harmin paikka! Minun sydäntäni se ei koetellut, mutta ikävää oli. Hyvähän se on. että sentään puolet toimii, soittopuo Ien ainoa väriä antava tekijä on puhaltimet, niiden sovitus biiseihin on toimiva. Mistähän ovat peräisin "Iltapäivän ratoksi" -biisin soundit, ehkä missikisoista. I mia. toivottavasti se näkyy tästä levystä. Johan Valkenee. Barabbas Teollistuminen ei ole mennyt hukkaan. Viimeistään Kansanturvamusiikkikomission lp 666 vakuuttaa, että tänä päviänä on olemassa voimaa, jonka havait semiseen ei enää tarvita hellää sydäntä ja avaraa mieltä. Loistava kokonaisuus ei kalpene yksittäisten mestariteosten rinnal la. Nyt olisi opiskelijoidenkin aika palauttaa itsensä jo muuta maailmaa kauan hallinneeseen reaaliaikaan, tämä musiikkiteos antaa eväät aika kauas. Vieläkin: 666 on levy. jota kuntelemalla on vaikea onnistua saamaan säilykkeistä täyttä hyötyä. hrvetskij jeb.
titiessäni kohti Puolaa saatan vielä lukea lehdistä miten Solidaarisuus-järjestö aikoo organisoida yleislakon vastalauseena elintarvikkeiden hinnankorotuksille. Jokin klikkaa. Muutaman päivän kuluttua puolalainen taksikuski vetää hirtehisesti sormen kaulansa yli: theres no Solidarity anymore, you know? Jokin klikkaa. Mikäli haluaisin salaa kuvata sotilaskohteita, tulisi minun käyttäytyä kuin vakoilun supermaasr.a koulutettu eversti Myers viime helmikuun kolmannella viikolla — ovelasti, älyllä ja harkitusti: täytyisi ostaa Tanskasta Volvo (huomaamaton), pakata se puolilleen kamerakamaa. filmejä, sotilaskarttoja, huopia ja etupenkille tyllerö vaimo. Sitten vain ajettaisiin lähimmälle sotilasalueelle välittämättä kieltomerkeistä. Vaimo jännittäisi vieressä ja kamera pelaisi. Miliisien saapuessa kaivauduttaisiin huopien alle ja saksittaisiin filmejä. Näytettäisiin sormilla voitonmerkkiä auton ikkunoiden läni. Niin kai siinä kävisi kuin everstille että kiinni jäätäisiin huolimatta varotoimenpiteistä. Hyvässä lykyssä Suomella olisi sitten syy kieltäytyä tieteellisteknisistä yhteistyöneuvotteluista seuraavalla viikolla. Mutta eihän Puolaan kannata mennä sotilasasioita urkkimaan, siellä on paljon tärkeäm piäkin asioita, elämänasioita. Joka tapauksessa, ihminen joka on pitempään istunut suomalai sen uutisoinnin suolaamana ko tipuolen nojatuolitiinussa, lähtee kohti Puolaa kuin yksityisyytensä valtuuttama vakooja. Shogun Kun ajaa kaduilla Puolassa, pistää heti merkille erään seikan. Mutka ja risteys ovat usein samassa kohtaa, päällekkäin tai sisäkkäin miten sen mieltää.Isolla autolla ajaessa syntyy kuollei ta kulmia joista syöksähtelee vielä isompia. Tällaista risteystä ylittäessäni kysyn Jolalta mitä puolalaiset tekevät sunnuntaisin — vapaa päivävehkeilyyn ja kahmintaan, ajattelen. Tyttö vilkaisee ympärilleen, kumartuu minua kohti ja sanoo: luultavasti kaikki katsovat televisiota. Tuo päivä on Puolassa merkkipäivä, sillä pitkään jatkunut sarja Shogun saa päätöksensä. Lisäksi kuulen että syntyvyys on parina viime vuonna kohonnut nopeasti. Syntyy kuollut kulma. odotan rysäystä niskaani — tällä kertaa sitä ei tule. Vitsit Roman näyttää kuivuneita kukkia maljakossa, naistenpäivä on tulossa ja kaduilla et näe miestä ilman kukkia. "Suomalaisten tapa on katsoa noita kukkia ja kysyä miksi ne ovat siinä, puolalainen nauraa, koska näkee niissä vitsin" Puolalaisten vitsit ovat kalsean mustia, lähes aina poliittisia, eivätkä naurata suomalaista: 1. Torunia halkaisee kansainvälinen valtatie E 80. Sen varrella liftailee pappi. Paikalle kaartaa sisäasiainministeriön poliisiauto. Kolme poliisia nousee autos ta kehoittaen isää kyytiinsä. He ovat ystävällisiä ja kohteliaita. isä kieltäytyy kyydistä: Kiitos, mutta olen uinut jo tänään. 2. Erään suuren naapurivaltion päämies on kuollut. Valtiomiehiä kaikkialta maailmasta saapuu antamaan viimeisen tervehdyksensä, päämies hauda•Juttelen Gregoryn ja Pjotrin kanssa politiikasta. Tietenkin politiikasta — he sanovat aina ulkomaalaisten kanssa puhuvansa politiikkaa — jossakin vaiheessa keskustelu aina päätyy siihen. Gregory kertoo että nyt kun Solidaarisuusliikettä ei enää ole. akkoileminen tuntuu vanhalta ketnofta-pftSsta eteenpäin a< den kuntoon saattamiseksi. Hänen mukaansa tällä hetkellä monet ajattelevat melko ekonomisesti ja realiteetit huomioon ottaen. Ja yht'äkkiä. tuhansien pilkkavitsien maassa, he sanovat ymmärtävänsä Jaruzelskia. Hei dän mielestään kompromissintekijänä Jaruzelski on toiminut kohtuullisesti. Puolan diktaattori on suhteellisen DEMOKRAATTINEN D I K T A A T T O Rl. He eivät halua verratakaan Wojciechia esimerkiksi Augustoon. Heidän mielestään Wojciech on pystynyt hoitamaan tilanteita tyylikkäästi ja suhteellisen vapaamielisesti. Heitän pöydälle elintarvikkei den hinnankorotukset. Vaikka helmikuun lopun lakko peruuntuikin, eikö tilanne näyttäisi silti olevan kiristymässä? Gregory, lääketiteteen opiskelija, sanoo ettei korotuksista pitemmällä tähtäimellä ole haittaa, päinvastoin. Kun zloty painuu alas ja elintarvikkeet kohoa vat, ne ovat vain matkalla kohti tukevampaa perustaa. Tämä on yksi tie päästä vihdoinkin eroon säännöstelyistä ja korteista. Pjotr, joka opiskelee puutarhakoulussa ja aikoo pyrkiä opiskelemaan suomen kieltä, kertoo että monet elintarvikkeet ovat tähän mennessä maksaneet yksinkertaisesti liian vähän, ja nii den hinnoittelu on vääristänyt Aamulla käymme Poznanin keskustassa kohoavalla Solidaarisuuden muistomerkillä. Se pystytettiin ilman lupaa mutta •i ei ole uskaltanut purkaa sitä. Jasek vilkuttaa kohti tv-kameroita. joita on asennettu joka puolelle patsaan ympäristöön. Patsaan juurella lojuu kasa mä däntyneitä kukkia, j a yksi kimppu tuoreita neilikoita. Paikalle näkyy myös opiskelija-asuntola, korkea kerrostalo jonka valoja opiskelijat mielenosoitusten aikana sytyttelivät ja sammuttelivat järjestelmällisesti niin että talon seinustalle muodostui sanoja. Kumikin aatelistalossa istuu seinällä puolalaisen terävänä White Lady, talon entinen emäntä. Joka yö kello 24 hän astuu ulos maalauksesta ja vaeltelee huoneistossa. Ehkä hän soittaa pianoa, samaa jota Chopin aikoinaan soitti. Hänen miehensä huoneen hyllyiltä strutsin muna. täytetty vyötiäinen. granaattiomenoita, samoalainen keihäs, naamioita afrikas ta. Mies oli niin paljon poiss kotoa. 1543 kuoli Nikolai Kopern kus Torunista. Kuolinpäivän julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa — Nikolai ei itse ehtinyt sitä nähdä. Tuo kirja on aukaistuna hyllyssä. Juuri kun historian räähkäsiipinen petollinen suhina alkaa täyttää korvat ja rinnassa syntyy valheellinen varmuus historian vakaasta ja raskaasta läsnäolosta Puolassa. löytyy fossiilikivien vierestä ke vyt ja kaunis naisten hattu. This hat. selittää opas. is made of flowers. w Helsinkach Puolalaiset opiskelijat eivät lue kovinkaan innokkaasti viral lisiä lehtiä, siksi vasta Helsingissä saan tietoa muusta maailmasta. Tshernenko on kuollut — Gorbatshov elää ja voi hyvin. järjestelmä rullaa vakaasti ja sama Suomessa. Päivälehti sanoo Walesaa uhattavan kolmen vuoden van keustuomiolla mikäli tämä ei lo petä lainvastaista toimintaansa Muistelen taksikuskia joka ku risti kaulaansa ja sanoi ettei So lidaarisuutta ole enää olemassa Minä vakooja olen hämmenty nyt. kunnes päätän että tässä käydään nyt läpi erään historiallisen tapauksen surkeaa loppunäytöksen loppunäytöstä. Mutta sitten lehdessä lukee että Solidaarisuus suunnittelee vapuksi mielenosoituksia. Jokin klikkaa. Heikki Salo Keskuudessanne on käynnissä karmiva koe. Tulette sen huomaamaan aivan lähipäivinä ellette jo nyt ole aistinut sitä turmeltuneisuuden ja ivan henkeä, joka tämän hävyttömän ihmiskokeen liepeillä leijuu. Jyväskylän yliopiston opiskelijapopulaatiosta on aivan tarkoituksella valittu juuri ne tietyt henkilöt tähän kokeeseen koehenkilöiksi. Kokeen järjestäjiä en voi ikävä kyllä paljastaa. antautuisin itse Illan suureen vaaraan, mutta käyttämällä piskuisia aivonystyröitään voi jokainen, uskoisin... Tämä säälimätön koe on useampivaiheinen. olemme ajal lisesti nyt lähestymässä kaiken huipennusta, joten jo muutenkin turmeltunut lukija arvatenkin ilomielisenä tarkkaa tilanteen kehitystä kun taas muut (tekohurskastelijat?) voinevat vain huokailla. Kerron siis seuraavaa: joukko tavallista typerämpiä. helposti narutettavia mukamastieteen opiskelijoita sekä mukamasvaliokunnan opiskelijajäseniä on huiputettu toimimaan tietyn a.a.a.h.-iltapäivän valmistelujen hyväksi. Heille on kerrottu, että tarkoituksena on kerätä rahaa. mahdollisimman suuria summia. luovutettavaksi Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon ja sitä kautta nälkäkatastrofialueille Etiopiaan (kuulostaa jo tässä vaiheessa niin tosi tolkuttomalta ja monimutkaiselta. että lankaan ei kyllä muut menisi kuin nämä tarkkaan valitut yksilöt). Useat lukijoista jo ymmärtänevätkin. että tarkoitus on tietenkin testata korreloiko niin sanottu laupias samarialainen-symdrooma yksilön älykkyyden kanssa. Periaatehan on hyväksyttävää laatua, mutta että liitämme tällaiseen kokeeseen köyhät afrikkalaiset ja vieläpä lapset, tuntuu minusta todella moraalittomalta. Suoraan sanoen tämä haiskahtaa rasismilta, onhan meillä omassa maassakin vähemmistöjä, tai työttömiä tahi sokeita jne. joita käyttää tässä yhteydessä. Mielestäni olemme vaarantaa puolueettomuusperiaatteemme, kun sotkemme viattomia Etiopialaisia tähän, (ellei sitten ole kyseessä suorastaan hyökkäys yliopistossamme opiskelevia afrikkalaisia henkilöitä kohtaan). Vielä kokeesta: hyväuskoiset koehenkilöt ovat siis jo useita viikkoja työskennelleet tämän "jalon" tapahtumansa järjestämiseksi. Olen itse nähnyt lehdenmyyjiä. jotka autuaana myyvät "iltaextraansa". Käsi ojossa he kalastelevat viisimarkkasiaan ja luulevat todella kartuttavansa rahastoa. Olen kuullut jokaviikkoisista talkoista, joita he nimittävät valiokunnan tai "etiopiaryhmän" kokouksiksi, jotka usein venähtävät usean tunnin mittaisiksi tyhjiksi suunnitteluiksi. He soittelevat kirjapainoihin, lehtiin, työväenyhdistyksen toimistoon. kaupungintalolle, ties minne saadakseen juhlansa toteutumaan. Olen saanut jopa käsiini säälittävän pienen kutsukorttiläpyskän joka konkreettisesti osoittaa kuinka tosissaan he ovat. Ja kaiken lisäksi he toimivat täysin ilman pääomaa, kerjäävät kaiken, he antavat jopa opiskelunsa kärsiä vain toteuttaakseen tämän hyväntekeväisyysharhansa. Meidän, jotka nyt tiedostamme asian, on otettava vastuu ja kerrottava heille totuus, en usko. että kirjoitukseni läpäisee näiden sokaistuneiden tietoisuuskerrosta. Meidän tehtäväksi siis jää kiusallinen tehtävä. mutta täyttäkäämme velvollisuutemme hymysuin! Viimeisen varoittavan sanan vielä lausun: älkää uskoko tähän kokeeseen, älkää antako mainosten sumentaa kriittistä tajuntaanne. Neuvon: jos näette ilmoituksen jossain, tai tapaatte jonkun koehenkilön itse teossa — tuhotkaa mitä voitte. Emme hän voi antaa valheen ja vääryyden kukoistaa keskuudessamme. Ja kaiken varalta: ellei varotoimemme pidä. kokoontukaamme sankoin joukoin heidän päämajalleen H-hetkellä, Tapaamme varmasti koko koplan 30. maaliskuuta A-salilla klo 15 aikaan ja vähän myöhemminkin (tiedämmehän liikennejärjestelysekoilut). Muistakaa myös seurata ilmoituksia. Totuus voittaa! E.T. I
10 * * « & » \e«* v eTUS m iri* 1 l*»^V^' ,\e\w^r;« »\«»^rätt« eXllÄ • * * AVife»* "1970 & -80 -luvun naisrockin nousu on naisten tulemista tietoiseksi sorrettuna olemisestaan äänen alueella", sanoo C i l l i e Rentmeister, 36. fil.tri. tutkija, feministirockmuusikko Länsi-Berliinistä. Nainen. "Miehisen valtameren aallot. mestarin ääni. on pessyt aivojamme vuosituhansia." Cillie oli valmistanut naiskulttuuripäiville kaksi laajaa esitelmää. joista ensimmäinen käsitteli saksalaista naisrockia 1 9 7 4 8 4 . Kuinka käy naiselta rock'n roll Cillie jakaa saksalaisen naisrockin historiallisesti kahteen vaiheeseen, joiden rajalinja kulkee punk-kauden sisällä. Ensimmäistä vaihetta (n. 1974—79) kuvaa happeningmäisyys ja erilaisten ulkomusiikillisten aspek tien korostaminen. Yleensä tuon ajan konserteissa itse bändi ei ollut pääasia. "Halusimme kaikkea ja kaiken." Punk-rockin "kehittymisen" myötä siirryttiin sitten vähitellen uuteen vaiheeseen, joka jatkuu yhä. Toista vaihetta leimaa toisaalta musiikin tuleminen sofistikoituneemmaksi ja monimutkaisemmaksi. toisaalta kaupallisuuden, tietokoneiden ja ei-feminististen naisbändien mukaantulo. Toinen vaihe synnytti aluksi punkin ja uuden aallon myötä "diletantteja neroja", kätilönä toimi "jokainen osaa soittaa" • ideologia. Rockia ryhtyivät soittamaan myös monet sellaiset naiset, jotka eivät halunneet olla missään tekemisissä feminismin kanssa. Itse saksalainen naisliike syntyi opiskelijaliikkeestä 1968, ensimmäinen feministibändi 1974. Cillie itse on soittanut kolmessa naisyhtyeessä -74 lähtien, eniten kuulimme Flying Lesbiansia. Nykyisin Cillie on kiinnostunut syntetisaattoreista ja sekvenssi-rytmilaitteista. joita hän pahimmillaan pitää soiipsismiin johtavina "poikamiesten koneina" (samaa termiä Cillie muuten
käyttää kuvaillessaan patriarkaattia!). mutta parhaimmillaan ne edellyttävät soittajaltaan sekä valintaa analyyttisen ajattelun pohjalta että tunteita, yksinkertaistetusti sanottuna "molempia aivopuoliskoja". Tietoko neiden etuna soittimina Cillie mainitsee vielä sovellutukset musiikkiterapiassa ja että syntetisaattori mahdollistaa "harmonia mundin" tavoittamisen keinotekoisesti. Seksuaalisilla eleillä macho-perusta Feminististä rockia määritel täessä Cillie mainitsee seuraavia attribuutteja: gigantomanian välttäminen, amatöörimäisyys. kollektiivisuus. solidaarisuus. demokraattisuus (!). Hyvällä soittotekniikalla on "vain" artistista ja esteettistä arvoa, se on merkityksetöntä. Vältettäviä asioita feministisessä rockissa ovat myös naisten suorittamat seksuaaliset eleet, joilla on viime kädessä macho-perusta. "Amatöörimäisyydelle" Cillie tarjoaa selitykseksi myös käy tännön seikan: tytöt eivät saa pieninä vanhemmiltaan lahjaksi mitään pontevaa soitinta, vaan viulun tai huilun. Demokraatti suudessa Cillie menee niin pit källe. että pitää lead singer -instituutiota esimerkkinä epädemokraattisuudesta. Cillie puhuu myös eri standardeista feministi sen ja muun rockin välillä. Olennaista feministisessä rockissa on sen sosiaalisuus ja naiste välinen rakkauden tunne. JW. Cillie <ikö ••reoriaM" naisrockista sisällä jälkiviisautta ja selittelyn makua? Näyttää kuin naisrock olisi alisteinen ilmiö itse feminismille, tapa "to tenttaa" feminismiä. Jos ajattelemme rockia taiteena, kuinka voidaan ymmärtää että taiteella voisi olla feminismiä tai mitään muutakaan lähtökohtanaan? Eivätkö bändit synny tyhjäst? CR: Ensinnäkin sanoisin, ettei mikään bändi todellakaan synny tyhjästä, takana on aina jokin idea tai tyyli — myös mies bändeillä. Kaikki taide alkaa sosiaalisesta kontekstista. Rockmusiikin syntyyn ovat vaikuttaneet esim. USA:n musta väes tönosa ja liverpoolilainen työläisyhdyskunta! Toiseksi, feministirock ei alkanut feminismistä vaan nämä kehittyivät käsi kädessä. Esim. Flying Lesbiansin jäsenet olivat kaikki entisiä muusikkoja, vaikkakaan eivät kaikki rockmuusikkoja. Basistimme oli soittanut hollantilaisessa (miesten) yhtyeessä. Kysymyksesi ovat väärin asetettuja! JW: Esitelmässäsi kuulemamme tekstinäytteet olivat enimmäkseen hyvin suorasukaisia. etten sanoisi julistavia, mik si? Tunnut pitävän sanojen mer kityksellisyyttä tärkeänä? CR: Tekstien kelvollisuus ei riipu niiden suoruudesta. On vain hyviä ja huonoja sanoituksia. Miehinenkin rock lyriikka on yleensä täysin konstailematonta. Valitsemani näytteet olivat tosin keskimääräistä suorasanaisempia. Kaikkein suorimpia olivat naisrockin ensimmäisen vaiheen saksankieliset tekstit. Enimmäkseen olemme kuitenkin kirjoittaneet englanniksi. JW: Mitä tarkoitat naisrockin sosiaalisuudella ja demokraatti suudella? CR: Sosiaalisuus voi ilmetä eri tavoin. Naisten karnevaaleil la voimme naisbändin rumpaleilleen sijasta pestata "yleisön" soittamaan itse itselleen antamalla rummun jokaiselle! JW: Miksi olet naisten seksuaalisia eleitä vastaan? Eikö pahempaa ole tällaisten eleiden puolittaisuus, omasta mielestäni straight forward -eleet ovat nautittavia katsella ja kuuluvat, mikäli halutaan, rockin olemukseen. CR: Mitä tarkoitat puolittaisilla eleillä ja straight forward eleillä?? JW: Hmm. vaikea selittää... CR: Voitko kuvailla tai näyt tää minulle 7 JW: Ei. en voi. CR: Olisiko esim. Tina Tui ner jompaakumpaa? JW: Kyllä, hän olisi kohtalaisen osuva esimerkki jälkimmäi sestä. CR: Kokonaisuutena kelpuutan Tina Turnerin lavaesiintymisen. Hän on voimakas nainen, joka esittää omaa sukupuoltaan. näyttelee eräänlaista roolia. Tavassa, jolla hän sen tekee, on mukana ironiaa ja etäisyyttä itse rooliin. Hän onkin sanonut suunnilleen näin: "If my ass gets attention to my voice. my ass is O.K.". Kuitenkaan Tina Turnerin eleetkään eivät sinänsä ole pelkästään naisellisia, vaan sisältävät macho-elementtejä. Samasta ironiasta voidaan puhua myös itse rockmusiikin yhteydessä (mies)kriitikot ovat esim. kehuneet uutta synteti saattoreilla tekemääni musiikkia sillä perusteella, että se on ironiaa tietokoneen kanssa ja pilailua sen itsensä kustannuksella. Poikamiehen kone Paitsi rock-muusikko. Cillie Rentmeister on myös tutkija: kiinnostuksen kohteita ovat hänelle arkeologia, kulttuurija taidehistoria. uskontotiede, sosiaalitiede. ekologia ja väestöpolitiikka. Maailman ekologisen kriisin perussyynä Rentmeister näkee patriarkaatin ideologian synnyttämän maapallon väestön räjähdysmäisen kasvun. Cillie pitää maailmaa "poikamiesten koneistona", joka tuottaa yksinomaan koneita. Patriarkaatti. "Luoja-insinöörit", tarkastelee väkivaltaisesti jopa elävää maata koneen tapaisena. Saman kehityskulun välituloksia ovat robotit, kielimanipulaatio ja koeputkilapset. Vallitsevia reseptejä väestönkasvua vastaan Rentmeister arvostelee niiden pakkoluonteesta ja tehottomuudesta. Kasvun syihin ei puututa. Väestöpolitiikka edustaa sivilisaation myyttiä. jonka päämäärä on aina ollut naisen koloniatisaatio. Viralliset väestöpolitiikat täyttävät kaikki myytin ominaispiirteet: ne sisältävät ripauksen totuutta ja ison kasan valheita. Väestöpolitiikka on sukupuolipolitiikkaa. jossa temmellyskenttänä on nainen: kyse on siitä, kuka hallitsee hänen ruumistaan, seksuaalisuuttaan ja lisääntymistään. Maail man taloudellista järjestystä ohjaa Isäjumalan käsky: "Lisäänty kää ja täyttäkää maa!" Väestön kasvu ei ole myöskään vain kolmannen maailman ongelma, it se asiassa oman sivilisaatioin me "edistyksellisillä" saavutuksilla, kuten lääketieteel lä. on "ruumiiden tulvaan" vain selittävä ja ylläpitävä suhde. Matriarkaatit Cillie perustaa käsityksensä matriarkaalisista (äidinoikeudellisista) yhteisöistä arkeologisista löydöistä tekemiinsä tulkintoi hin. Neoliittisen kauden (10 000 — 3000 e.a.a) veistokset ja kuvat esittävät useimmiten naista. harvoin miestä tai lasta. Miesarkeologit ovat aina tulkinneet näitä hahmoja Venuksiksi tai (mi kali nainen on lihava) äideiksi. Cillie sen sijaan uskoo itsenäisemmän naisen sosiaalisen roo Iin olemassaoloon ennen kirjoitustaidon keksirnistä. Mielien rooli olisi ollut toissijainen, lähinnä kvasisosiaalinen. "Uroksen ottaminen perheeseen on toistaiseksi evoluution ratkaisematon ongelma." Sivuhuo mautuksena todettakoon, että monissa primitiivisissä kulttuu reissä miehet ja naiset ovat olleet toisilleen kutakuinkin yhdentekeviä. Tunnettuja ovat antropologien tekemät havainnot. joiden mukaan jotkut heimoyhteisöt eivät ole olleet täysin perillä edes suvunjatkamisen biolo giasta. uusi tulkinta (ainakin minulle) oli kuulemani erään heimon uskomuksesta, jonka mukaan mies saa "spermansiirron" välityksellä symbolisen (!) osuu den lapseen. Matriarkaatissa syklinen aikakäsitys Matriarkaatti-käsitettä ei voi da selittää pelkästään patriar kaatin kautta sen kääntöpuole na. Kuvaavia piirteitä matriar kaalisille yhteiskunnille ovat oi leet syklinen aikakäsitys, antimi litarismi. desentralismi. harkittu jen rituaalien harjoittaminen se kä vain käyttöoikeuden tuntemi nen maan suhteen. Rentmeister väittää, että mei dän olisi kiittäminen nimen omaan naisia maanviljelyja ku tomataidosta sekä uutteista myrkyistä, lääkkeistä, alkoholista ja muista huumeista. Hän lukee myös totemismin ja eksoga mian (sukurutsauksen kieltämisen) naispropagandistien ansioksi. Freudin mukaanhan juuri tällaisen oidipaalirikoksen torjumisesta piilotajuntaan on seurauksena se. että meillä nykyään on kulttuureja, uskontoja ja taiteita. JW: Cillie, mitä on mielestäsi vialla miehen ja naisen suhtees sa sellaisena, kuin se esiintyy meidän kulttuurissamme? CR: Se. että miehet vihaavat naisia.JVV:!? Miehet pelkäävät ja vihaavat naisia. Vihaavat ehkä siksi, että pelkäävät. J W : ? ! CR: Miehillä ei ole itseluottamusta sen enempää henkilöinä kuin sukupuolenakaan. Heidän täytyy aina todistaa tosi miehisyytensä, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan. Esimerkiksi puhe aktiivisuudesta ja passiivi »uudesta sukupuolia erottavina ominaisuuksina on pelkkää spekulaatiota ja hölynpölyä. Naiset eivät vihaa miehiä, koska he ovat vahvempia kuin miehet. Syy siihen, miksi miehet sortavat naisia, löytyy juuri miesten omasta heikkoudesta. JW: Etkö feministinä pelkää. että se miehinen torni, jonka naiset haluavat kaataa, sortuessaan hautaisi myös naiset ai lecn? Oman "miesbändini" lauluntekijä on tehnyt aiheesta biisin! Eikö feministien tarvitse miettiä taktisia ja strategisia seikkoja "päämääriensä" saavuttamiseksi-' CR: Naiset eivät yleensä ole niin "taktisia" kuin miehet. Taktisia seikkoja ei toki voida kokonaan sivuuttaa. Kuten että feminismin ei sovi olla kovin aggressiivista niin kauan, kuin miehillä ei ole itsetuntoa. Jos nimittäin tällaisilta miehiltä riistää heidän privilegioitaan, he taistelevat vastaan. Esim. viimeisen vuoden aikana olemme joutuneet miettimään strategiaamme, jolla saisimme julkituotua totuuden mukaisen kuvan siitä seksuaalisesta väkivallasta, joka perheissämme kohdistuu tyttöihin —tämä on ollut kuuma aihe Liittotasavallassa. Vastassamme on valtalehdistö, joka vähättelee ongelmaa pannen suuren osan siitä "freudilaisittain" kuvittelun ja naisellisten fantasioiden tiliin. Toisaalta miehet pitävät liki kaikkea, mitä teemme, taktiikkana. Jos kutsut sitä, että ongel ma analysoidaan ja mietitään sopivaa toimintamallia, taktiikaksi, hyvä on. Itse en kutsu sitä sillä nimellä. Pelkkä taktiikka sinänsä ei ole minkään arvoinen. , JW: Öh, näinhän se on. Oletko muuten stressaantunut Naisvisio-päivien riepotuksessa? CR: Tulin Jyväskylään stressaantuakseni. Kokosi ja haastatteli: Juha VVillman Kulttuurituutti tyhjenee Pitkä perjantai aloittaa 22— 23.3. kevätpuolen viimeisen toimintajakson, joka sitten huipentuu 21. 4. Juice Leskisen Grand Siamin konserttiin. Sen jälkeen kulttuurivaliokunta ei enää vaivaa tarjonnallaan jäsenistöä tämän kevään aikana. Pitkä perjantai on useiden ylioppilaskuntien kulttuurivastaavien pitkän tähtäyksen projekti. joka alkoi runsas vuosi sitten ja joka nyt sitten viimein toteutuu. Älkää kysykö miksi, mutta jos teitä kiinnostaa kuulla Markku Intoa aiheesta Kulttuurin LVI huolto tai Heikki Rinteen mielipidettä byrokratian pimeästä puolesta tai vaikkapa Pauli Heikkilää pohdiskelemassa tavallisen ja kulttuurikrapulan olemuksia laittakaa SYL:n kortti lompakkoon ja lompsikaa perjantaina hyvissä ajoin Talolle. Tungosta on odotettavissa, sillä porukkaa tulee bussilasteittain idästä ja pohjoisesta. Musiikkipuolesta vastaavat Caribia. Illt.it ja Juliet Jonesin Sydän. Homo $:t ovat paikalla samoin B vitamiinipartiot jne. Paikalle saapuvat varautukoot helppoon sisäänpääsyyn ilman pääsymaksuja. aatelkaapa että SYL tarjoaa. mutta vaikeaan ulospääsyyn. Pelin henkeen kuuluu rei pashenkinen yhdessäolo lähes vuorokauden ympäri. Kevätpuolen klubikonserttien päätön on torstaina 28. 3. jolloin häkkiin astuvat SE ja simpsakka laulajatulokas Helen West bändeineen. Lippuja on kuulemma vielä ennakossa. Ja huipennuksena kohtalaisesti sujuneelle vuodelle saatiin kuin saatiinkin Juice Jyväskylään. Kapakka olisi kuitenkin jäänyt pieneksi, joten jouduimme varaamaan päärakennuksen ison salin maestron vierailuun sunnuntaina 21. 4. Sunnuntai jäi valitettavasti ainoaksi mahdolli seksi päiväksi, kysyjiä kun oli aivan liikaa herran lyhyelle keikkaperiodille. Keikka alkaa klo 19. numeroituja paikkoja saa lunastaa ennakkoon maanantaista 1. 4. alkaen entisistä osoitteista eli Travelasta ja KampusKirjasta. Tämä onkin sitten todennäköisesti kulttuurikollegiomme viimeinen puffinrupellus tänä keväänä, joten hyvien tapojen mukaan tulee kiittää saamastamme myönteisestä palautteesta ja toivottaa hyvää kevään jatkoa sekä runsaita kesätienestejä. Arisi
**t> «*» H« ,-y.tf ^ # * * w * Päivi Leskelä hyppäsi Kortepohjan asukasneuvoston puheenjohtajan pallilta viime edustajistovaalien jälkeen suoraan yö-kunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Kolmannen vuoden erityispedagogiikan opiskelija ihmettelee itsekin nopeaa nousuaan ylioppilasmaailmassa, mutta pitää sitä osoituksena siitä, että tavallinenkin opiskelija voi vaikuttaa asioihin, jos vain haluaa. Leskelä pitää ylioppilaskunnan keskeisimpinä toiminnallisina tavoitteina tällä hetkellä Kor tepohjan saneerauksen toteuttamista ja opintososiaalisia kysymyksiä, ne nousivat eniten esille syksyllä? käydyissä hallitusneuvotteluissa. Korkeakoulupolitiikkaakaan ei pidä Leskelän mukaan unohtaa, mutta se ei ole hänen mielestään opiskelijoille yhtä läheinen asia kuin edellämainitut. "Ylioppilaskunnan tehtävänä on toimia opiskelijoitten etujärjestönä. Monet muut vastaavankokoiset ryhmät saavat yhteis kunnan tavoitteitaan läpi. mutta opiskelijat eivät. Tämä johtuu siitä, että opiskelijat eivät osaa pitää ääntä itsestään. Tähän saakka ylioppilaskunta on ollut liian passiivinen, ja nyt siihen yritetään saada muutos." Poliittisiin kysymyksiin puuttumista Leskelä pitää riskialttiina, sillä ne saattavat harjoittaa ylioppilaskunnan yhtenäisyyttä. Sanat yhtenäisyys, yhdessä tekeminen ja kokeminen toistuvat Leskelän puheessa usein, ja hän myöntääkin toivovansa, että juuri opiskeluaikana ihmiset voisivat tutustua muihinkin kuin oman ammattiryhmänsä tavoitteisiin. Ylioppilaslehden tehtävänä on Leskelän mukaan olla kanavana, jonka kautta opiskelijat voivat olla yhteydessä toisiinsa. Se tarjoaa mahdollisuuden julkiseen mielipiteiden vaihtoon, Päivi muistelee, että opiskelun alkuaikoina lehti ei häntä juurikaan kiinnostanut, mutta käsiteltävät asiat ovat tulleet jotenkin läheisemmiksi. Syynä tähän hän pitää toimintaa opiskelijayhteisöissä; asiat ovat tulleet tutuiksi. Diplomaattisesti hän vaikenee lehden nykyisestä tilasta, mutta sanoo seuraavansa mielenkiinnolla lehden kehitystä uuden päätoimit tajan aikana. Ylioppilaskunnan suurimpana puutteena puheenjohtajan mielestä on jäsenistön passiivi suus ja katko organisaation ja jäsenten välillä. Tätä pitäisi nyt yrittää paikata. "Opiskelijoilla on kyllä mielipiteitä, mutta ei kykyä vaikuttaa asioihin. Varsinaisina terveisinään ylioppilaskunnan rivijäsenille haluaa hallituksen puheenjohtaja sanoa, että jokaisen täytyy ottaa selvää, miten asioihin voi vaikuttaa, pelkkään passiiviseen olemiseen ei pidä tyytyä. Pitkällisten kiistojen jälkeen Kaisu Pöyliö valittiin uuden edustajiston ensimmäisessä kokouksessa ylioppilaskunnan pääsihteeriksi. Valintaa edelsi asian pöydällepano ja päätösvallattomaksi jäänyt vanhan edustajiston viimeinen kokous. Pöyliö on toiminut aikaisemmin ylioppilaskunnan opintoja sosiaalisihteerinä. Opintonsa hän aloitti Oulussa kasvatustieteellä ja Jyväskylässä hän lukee pääaineenaan valtio-oppia. Menossa on nyt kuudes opiskeluvuosi. Ylioppilaskuntaan hän tuli ainejärjestötoiminnan kautta. ensimmäinen suoranainen kosketus ylioppilaskunnan omaan toimintaan oli opintoja tiedevaliokunnan jäsenyys. Pääsihteerin toimenkuvaan kuuluu vastata mm. ylioppilaskunnan organisaation toimivuudesta. Vielä muutamia vuosia sitten valiokuntapaikat jaettiin edustajistovaalien tulosten mukaan. mutta nykyään voi valiokuntatyöskentelyyn ottaa osaa kuka tahansa asiasta kiinnostunut. Pöyliö pitää avoimuutta onnistuneena ratkaisuna, näin pääsevät toimintaan mukaan muutkin kuin vaaleissa aktiiviset. Valiokunnissa karttuu puolestaan tieto ja kokemus ylioppilaskunnasta ja yliopistostakin. Järjestäytymättömän organisaatiomallin vaarana Pöyliö pitää kuitenkin sitä, ettei kukaan Ylioppilaskunnan työntekijäja päättäjäkunta on sitten viime syksyn uudistunut melkoisesti. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana on tammikuusta alkaen toiminut Päivi Leskelä. Samoihin aikoihin valittiin pääsihteeriksi Kaisu Pöyliö. Hän toimi aiemmin opintoja sosiaalisihteerinä. Maaliskuun alusta alkaen ovat työssä yo-taioila käyneet myös Raija Latva-Karjanmaa ja Arto Tiihonen. Seuraavassa työntekijöitten ja puheenjohtajan mietteitä ylioppilaskunnasta, korkeakoulupolitiikasta ja muista opiskelijamaailmaan liittyvistä kysymyksistä. Ensi kerralla paneudumme tarkemmin yritystoimintaan ja Kortepohjan saneeraukseen. enää pysty saamaan koherenssia aikaan. Tämänhetkinen toiminnan jako eri sektoreihin on Pöyliön mielestä onnistunut. vaikkakaan hän ei usko pelkkiin organisaatiokaavioihin, toiminta ja sen sisältö itsessään on ratkaisevinta. Paljon on puhetta pidetty opiskelijoiden passivoitumisesta, mutta ylioppilaskunnan uusi pääsihteeri pitää pahinta aallonpohjaa jo sivuutettuna: toimintaa ylioppilaskunnassa alkaa taas olla. Pöyliö ei kuitenkaan pidä toimintaa toiminnan vuoksi -ajattelusta. Hän ei uskalla sanoa. kumpi on primaaria, toiminta vai ajattelu, mutta näkee nykyisessä menossa vaarana toiminnan osuuden ylikorostumista. "Ihmisten on myös laajennettava tietämystään. Ei voida kuvitella. että ensin tullaan mukaan ylioppilaskunnan toimintaan ja vasta sitten asetetaan päämäärät. Näitä kahta ei voi erottaan toisistaan." Toisin kuin hallituksen puheenjohtaja Leskelä. Pöyliö pitää opiskelijoita sangen heterogeenisenä ryhmänä. Hän vetää esille helsinkiläiset kauppatieteen opiskelijat, joista ainoastaan vajaa kolmannes rahoittaa opintonsa lainalla ja toisaalta tuhannet velaksi opiskelevat työttömiksi mahdollisesti päätyvät humanistit Tätä heterogeenisuutta Pöyliö pitää kuitenkin ylioppilaskunnan rikkautena. Pääsihteerin mielestä ylioppi laskunnan tehtävänä on seurata myös poliittisen ilmaston kehittymistä. sillä opiskelijamaailma ei missään nimessä ole muusta yhteiskunnasta erotettu saareke. Hän korostaa, että politiikkaa ei ole pelkästään puoluepolitikko, poliittisia päätöksiä tehdään sitoutumattomienkin tunnusten alla. Kiinostavimpina poliittisina ilmiöinä Pöyliö pitää tällä hetkellä uusmoralismin ja -konservativismin nousua. Aiemmin kokopäivätoiminen opintoja sosiaalisihteerin virka puolitettiin alkuvuodesta. Nyt JYY:llä on puolipäivätoimiset korkeakoulupoliittinenja sosiaalisihteeri. Paljon puhuttu nykyopiskelijan passiivisuus näyttäisi olevan väistymässä, näin ainakin väittävät tosin tietyin varauksin vastavalitut sihteerit Raija Latva-Karjanmaa ja Arto Tiihonen. Sosiaalisihteeri Raija LatvaKarjanmaa on tutustunut nykyyhteiskunnan toimintaan monelta puolelta. Hän on tehnyt hanttihommia. toiminut opettajana sekä Ruotsissa että Suomessa ja viimeksi työskennellyt ensikodissa valvojana. Pääaineena on kasvatustiede. koska "inhoan nykyistä manipuloivaa ja sosiaalistavaa kou lujärjestelmää". kuten Raija sar
«.V. 13 iä kastisesti toteaa. Uusi sosiaalisihteeri näkee — kuten olettaa saattaa — opintososiaaliset kysymykset ratkaisevina koko opiskelukäytännön kannalta: "itsetunto ja keskittymiskyky menevät, jos koko ajan saa miettiä rahahuolia". Oikeusturvakysymykset ovat toinen painopistealue: opintotukibyrokratian kanssa asioiminen on monelle hankalaa, ja myyjän markkinoiden vallitessa voi opiskelijan vuokralla-asumiseen liittyä mitä kummallisempia lisäehtoja. "Henkinen turvallisuus on kolmas merkittävä alue. Opiskeluaikana ihminen vasta kasvaa aikuiseksi ja joutuu määrittelemään uudelleen suhteensa ystäviin ja vastakkaiseen sukupuoleen. Tällöin ei ristiriidoilta voi välttyä." Hätäasuntojärjestelmä ja yksinhuoltajien tukeminen ovat eräitä toimintamuotoja elämässään kriiseihin joutuneen opiskelijan auttamisessa. Onko sosiaalisihteeri mahdollisesti jonkinlainen terapeutti? "Ehkä sosiaalisihteeri on lievempi porras tukitoiminnassa ennen varsinaisia mielenterveyspalveluita. Mikään terapeutti hän ei ole. pikemminkin auttava lähimmäinen", kiteyttää Raija. Raija on viran puolesta sosiaalivaliokunnan sihteeri. "Aktiivisuus on ilahduttavasti noussut: valiokunnassa on tätä nykyä parikymmentä jäsentä. Kokouksia on viikottain." Valiokunnalla on keväällä neljä suurta projektia: Etiopiajuhla. Raijan ideoiman hätäasuntojärjestelmän suunnittelu. liopiston narikan uudelleenjärestely — tulot koituisivat tällöin sosiaalivaliokunnalle — ja kevätvierailu VOTK:een. Vierailulla Raija tahtoisi painottaa nimenomaan pitkälle ehtineiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia: moni joutuu tinkimään tieteellisen työnsä tasosta päälle kaatuvien taloudellisten huolien vuoksi. "Opiskelijoiden tulisi tajuta. että viimekädessä he omistavat sekä yo-kunnan että yliopiston. Aktiivisen toiminnan myötä voi päästä illuusiosta, että on pelkkä muiden pelinappula", on Rai jan loppukommentti. Neljännen vuoden opiskelija Arto Tiihonen on katsastanut lähes kaiken mitä liikuntatieteellisellä on tarjottavana: "Aloitin valmentajalinjalla. sitten suuntauduin opettajaksi, mutta lopulta olen päätynyt hallinnolliselle puolelle". Liikunnan ahdistava putkiopiskelu oli eräs kimmoke, joka suuntasi Artsin kiinnostuksen korkeakoulupolitiikkaan. "Kun arvostelin systeemiä, jouduin liikunnalla erilaisiin luottamustehtäviin. Sitä tietä päädyin yliopiston hallitukseen, jossa sain poh jatiedot korkeakoulupoliittisten kysymysten käsittelyyn", selvittelee Arto korkeakoulupoliittisen sihteerin virkaan hakeutumisen taustatekijöitä. Entä tärkeimmät kysymykset? "Perustasolla keskeinen tehtävä on tutkinnonuudistuksen uudistus eli ahtaiden koulu tusputkien rikkominen". Korkeakoulujen kehittämislaki on toinen työsarka: "Pitäisi saada aikaan jonkinlainen yliopistoyhteisön yhteinen kanta siitä, jatketaanko nykyisellä valtiojohteisella linjalla, antaudu taanko liike-elämän edessä vai lähdetäänkö tavoittelemaan yliopistolle autonomista asemaa. Autonomia ei tosin ole pelkkä hallinnollinen kysymys vaan viime kädessä se edellyttää jokaiselta tiedeyhteisön jäseneltä kykyä itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan." Eniten muutospotentiaalia Artsi näkee nuoremmassa tutki jaja opettajakunnassa, joskaan barrikadeja ei yliopistolaitoksen sisälle kannata lähteä rakenta maan. Yliopiston tulisi esiintyä yhtenäisenä kriittisen ja riippu mattoman tieteen puolesta. Opinto ja tiedevaliokunta kuuluu Arton vastuualueeseen. ja uusi sihteeri vaikuttaa melko tyytyväiseltä nykykehitykseen: "Opiskelijoita vaivaa edelleen ammattikoulumentaliteetti, mutta passiivisuuden pahin aallonpohja on sivuutettu, viimeisen vuoden aikana toiminta on selvästi elpynyt". Tiedevaliokunta järjestää 2 1 . maaliskuuta keskustelutilaisuuden yliopistolaitoksen tilasta. Tilaisuuden tulisi olla kimmoke Jylkkärin palstoilla käytävälle debatille. Vappuhappeningissa sitten hyödynnetään kevyeen tyyliin keskustelumateriaalin antia. Toinen suuri projekti on 26. huhtikuuta järjestettävä seminaari korkeakoulujen kehittämislaista. Tilaisuudessa, johon kutsutaan opiskelijoiden, opettajien ja hallinnon edustajia, on tarkoitus rikkoa kankeita seminaarikäytännön muotoja. Arton mieliteemoja on alhaal ta lähtevän kritiikin ja toiminnan korostaminen: "Kaikki merkittävä on yleensä lähtenyt varsin pienistä puitteista". Terveiset lehden lukijoille? "Ijjkekaa Jylkkäriä ja ahdistelkaa virkamiehiä!" Markku Kekäläinen Heikki Tunkkari Kuvat: Jorma Parviainen He ovat maan suola vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa ostavat lihaa hedelmiä leipää siivoavat valmistavat ruokaa seisovat kadulla kädet ristissä vaikenevat vanhat naiset ovat kuolemattomia (Tadeusz Rosetvlcz) Anna-Liisa herää kotonaan Kangasvuoressa puoli kuudelta joka työaamu. Hän hoitaa aamuaskareet, juo kahvit ja ajaa bussilla Kortepohjaan. Joskus poika heittää autollaan. Paria minuuttia vaille seitsemän hän on C-talon alakerrassa. missä on siivoojan sosiaaliti la: pieni huone, pukukoppi, tuoli, pöytä. Siellä hän ottaa takin yltään ja vaihtaa jalkaansa tennarit. Työpukuna on punainen mekko, itse ostettu. Työpäivä alkaa C-talon alakerran moppauksella ja pesulla. Anna-Liisa harmittelee likalaikkuja, joita jaloissa kantautuva maantiesuola tekee hissien eteen. Se vaatii silloin tällöin ylimääräistä pesua ja kiillotusta, Aamuvirkuimmat ihmiset kulkevat jo ulos ja sisään ovista. Muutama tervehtii siivoojaa. Siivooja on mielissään kun tervehditään, mielissään siitäkin kun joku pysähtyy joskus juttelemaan hetkeksi. Yksinäistähän tämä työ on. Jokaisella siivoojalla on omat talonsa, ei siinä paljon ehdi työtovereita näke mään. Kaksi kertaa kuussa haetaan varastosta täydennyksiä. silloin ovat kaikki koolla. Yleensä Anna-Liisa on yksikseen pitkin päivää. Istuu kahvituokiotkin jossain kopissaan. syö viiliä ja juo vettä päälle. Hän on huomaamaton kulkija kerrostalon käytävissä. Lienevätkö kaikki edes tajunneet hänen ole massaoloaan saati hänen työnsä jälkeä. Mutta siivooja näkee paljon, huomaa jatkuvasti pieniä asioita joita ehkä kukaan muu ei huomaa. Joku ihminen on onneton, joku toinen odottaa malttamattomasti kirjettä. he näkevät pelkuruuden ja sankaruuden suuruuden ja pienuuden oikeissa suhteissa arkipäivän vaatimuksiin heidän poikansa löytävät Amerikan tuhoutuvat Thermopylalssa kuolevat risteillä valloittavat avaruuden Alakerta on pian kunnossa. Koska on perjantai, Anna-Liisa siirtyy J-talolle siivoamaan eilen lämmitettyä saunaa. Sitä ennen käynti "omassa" huoneessa, jalkaan kirkkaankeltaiset kumisaappaat. Saunassa hän huuhtoo tilat suihkuila. kuuraa sitten lauteet. Harmittaa kun kumikäsineet unohtuivat, lauteidenpesulluös on aika ärmäkkää. J talon jälkeen on mentävä D-talolle. joka myöskin kuuluu AnnaLiisan työalueeseen. Hän ei ehdi paljoa istahtamaan. Illalla kun tulee kotiin, jalkapohjan lihakset ovat kivikovat. Niitä täytyy yrittää kieroa ja pitää jalkoja ylhäällä. Kaikilla siivoojilla, ainakin iäkkäämmillä. on sama vaiva. — Ja kotitöitä kin pitäisi vielä tehdä työpäivän päälle. Anna-Liisan työalueeseen kuuluu siis kaski kerrostaloa ja yksi perhetalo. Se tuntuu vähän liian isolta urakalta yhdelle ihmiselle. Koko kylässä on vain seitsemän siivoojaa. Ennen oli yksitoista, mutta syksyllä ylioppilaskunta saneerasi neljä ihmistä ulos. Paria lisää Anna-Liisa kaipaisi, olisi silloin sopiva määrä. Syyskuussa myös työpäivä piteni: ennen se oli kahdeksasta koi meen, nykyään seitsemästä pulli neljään, Mitään palkankorotuksia ei työpäivän pitenemisestä tullut. Kuukausipalkka pysyi entisellään: nettoa niukasti kolme tuhatta. kaikki kuluu elmän pieniin välttämättömyyksiin, mitään ei jää yli. Mutta ei Anna Liisa ha lua valittaa: hyvä kun saa edes olla töissä. Ylioppilaskunta on siivojalle suhteellisen hyvä työnantaja. Mielelläänhän sitä lähtisi eläkkeelle. mutta siihenkin ikään on vielä vajaat yksitoista vuotta. Vaikka ei hän sinne asti jaksa, ei kukaan siivooja jaksa. Työkyky menee sitä ennen. Työkyvyttö myyseläket tähän on tullut kysyuyä, mutta ei sitä anneta niin kauan kuin jaksaa tolpillaan pysyä. Kaikki kylän siivoojat kuuluvat Valtion viranja toimenhaltijain liittoon, niin että järjestäydytty on. Vanha ihminen on kui tenkin arka puolustamaan etujaan. Kun luottamushenkilö lo petti taannoin hommat, kukaan nykyisistä siivoojista ei rohjennut hänen tilalleen. Nykyään luottamushenkilönä onkin virkailija yo-talolla. Campuksella. he uskovat ikuiseen elämään he ovat maan suola puun kuori he ovat eläinten nöyrät silmät Siivoojat ovat melkein aina naisia. Kortepohjassa heidän ikänsä vaihtelee 49:n ja 57:n välillä. yksi on nuori. Anna-Liisa on viidenkymmenen neljän. Hänen "uransa" on siivoojalle tyy pillinen. 15-vuotiaana töihin. Nuorena flikkana naimisiin kovalla kiireellä, neljä lasta joista yksi kuoli aivan pienenä. Kymmenisen vuotta kotiäitinä, sitten töihin. Ensin Tikkakoskella viestikoulun leipomossa. Sitten muutto kaupunkiin, ja nyt on putsattu Kortepohjan käytäviä kolmetoista vuotta. Ja niissä riittää putsaamista. kahdesti kuussa käydään läpi Gja D-talon kaikki käytävät: moppaus, pesu. mahdollisesti kiillotus. Maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin saunojen pesu. Muu aika moppausta aina siellä missä on tarvetta. Tuhkakuppien tyhjentämistä yleisissä liloissa. Ikkunoiden pesu keväisin. Onneksi opiskelijat ovat melko siistejä. Joskus saattaa rajun juhlinnan jälkeisenä aamuna löytyä tyhjiä pulloja lattialta. Tai vaikkapa makkaranpaloja mahanesteessä. Onneksi tänään on perjantai. Kovimmat työt ovat takanapäin, voi ottaa vähän rauhallisemmin. Eihän siivoojan työtä niinpaljon arvosteta. Mutta ehkäpä tässä iässä ei niin väiltäkään siitä? Sentään kylä on antanut kunnon työvälineet, ettei tarvitse konttailla. Eikä tämä työ niin helppoa ole kuin luulisi. Järjstelmällinen pitää olla että ehtii tehdä kaikki hommat. Kouluja työtodistuksia ne kysyivät kun tähän hoimmaan haki. Ja siivoaminen on mielekästä työtä. Perjantaina päivän päät tyessä kylä on puhtaimmillaan, ja silloin voi hetken ihailla kättensä jälkiä. vain narrit nauravat ryppyisille naisille motkottaville mummoille sillä he ovat kauniita naisia hyviä naisia vanhoja naisia he ovat muna salaisuus ilman salaisuutta vierivä pallo Juha Tuomikoski
14 Paratiisi, "Taiteen ilo on siinä, että se näyttää kuinka jokin asia saa merkityksen ei viittaamalla jo vakiintuneisiin ja hankittuihin ideoihin, vaan elementtien ajallisella ja tilallisella järjestelyllä." Maurice Merleau-Ponty Wim VVendersin PARIS.TEX A S ei tarvitse puolustuksekseen yllä lainattua sitaattia vaikka se osuukin asian ytimeen. Nimittäin Paris. Texas on elokuva joka harvinaisessa määrin luot taa kuvaan itseensä, hahmottaa tunteita ja elämyksiä ennen niiden nimeämistä: kysymys on siis matkasta salaisuuteen nimeltä ihminen (Travis Ander son: Harry Dean Stanton). elementtien järjestäytymisestä sekä visuaalisena tapahtumana että inhimillisenä prosessina. VVenderdesin elokuvan kiinnostavuus on ennenkaikkea visuaalisen näkemyksen puhuvuudessa, sen löytöretkenomaisessa luonteessa etsiä tunteita ja kokemuksia kuvaamalla ihmistä hänen rajoittuneessa, mutta luonteenomaisessa eksistensissään. Tämä Wendersin eloku van suoruus, kontaktin välittömyys itse tapahtumien sisäiseen sielunmaisemaan, ihmisten erillisyyteen. kontaktien ja luottamuksen tarpeelliseen, tekee Paris. Texasista hyvin elegisen ja kauniin elokuvan. Matkalla kaiken aikaa Jo tarinan yksinkertaisuudessa. mutta kuitenkin sen tunneulottuvuuden valtavuudessa. Paris. Teksas pelkistää loiste liaasti muutamia inhimillisiä pe ruskokemuksia. Travista vaeltajana. unelman ja kadotetun idyllin etsijänä, road-movien antisankarina. voisi luonnehtia Pentti Saarikosken säkein: "Matkalla kaiken aikaa ja kaikki kesken/tietääkseni en syntyessäni ollut yksin." Paris. Texasin alussa Travisin harharetki on näennäisesti päättymässä: hän palaa 3 vuoden kadoksissa olon jälkeen veljensä talouteen, jossa hänen poikansa elää. käy koulua ja kaipaa äitiään. Travisissa syttyy kaipuu löytää neljän vuoden takainen vaimonsa, ottaa poika mukaan ja aloittaa kaikki alusta. Wendersin taito löytää usein niin klisheemäisesti kuvatuista tilanteista ainutkertainen maailma. näyttäytyy kauneimmillaan Travesin ja hänen poikansa suhteen kuvaamisessa. Näissä kohtauksissa on koko ihmisen olemassaolon läpäisevä jännite: tunteen alkuperä, kiintymyksen ja kontaktin tarve, eron julmuus. Mutta paluuta menneisyyteen ei ole: Travis löytää vaimonsa Jane Annen (Nastassja Kinski) Houstonin kaupungista. Texasista. bordellista. Travis jättää poikansa Jane Annelle ja jatkaa matkaa. Ainut paratiisi on kado tettu paratiisi. Kaiken tämän Wenders kertoo hyvin toteavasti. lakonisesti, elegisellä surumielisyydellä. jota Ry Cooderin alati soiva kitarateema eksitentiaalisella hellyydellä vahvistaa. Se mistä kaiken kaikkiaan on kysymys Travesin hiljaisuudessa. hänen vaitonaisuudessaan. on menneisyyden vaikutus ny kyisyyteen. Paris. Texas oli Travesin vanhempien unelma, paratiisi joka muuttui autiomaaksi: siinä Traves siitettiin, siitä alkoi hänen vaelluksensa, maanpakolaisuutensa. Siksi Traves kantaa tuota kuvaa Paris. Texasista aina lähellä haavoittunutta sydäntään. Siksi hän suorittaa ikuista paluuta vailla kotiin saapumisen lohtua. Identiteetin mysteeri Ihmisen identiteetti on aina jonkinlainen mysteeri, muistojen. toiveiden ja niin pienestä heräävän epätoivon kollaashi — fiktio. Runoilija Rimbaud puhui tästä vieraudesta, tästä pelon lyhyestä matkasta ihmisen luokse. kuvaavalla säkeellä "minä on jokin toinen." Tämä hyvin yleisluontoinen teema on modernin kokemuksen ydintä. Travesin sielunmaisemaan kuivunut läh de. jolle mikään psykologinen selitys ei voi tarjota lohdutusta. Ja mitä elegisestä, eksistentiaalisesta puhtaudesta jää jäljelle. jos kaikki katseet, eleet, liikkeet. mitkä piirtävät ihmisen kohtalon, teurastetaan reduktionistisella röyhkeydellä psykologisen selityksen haarukkaan? Eikö ihminen tällöin muutu vain oppi kirjan eläväksi esimerkiksi, joka joutaa kuolla heti sen jälkeen kun on löytänyt typologiansa? Onneksi VVendersin elokuvassa ei näytä olevan kysymys edelläkuvatusta kohtalon latistamisesta. vaan päinvastaisesta, kunnioittavasta asenteesta elokuvan henkilöihin. Paris, Texasissa ihminen elää. henittää. kävelee, ja puhuu kun se on tarpeen — kaikki tämä on hyvin luonnollista ja välttämätöntä. koska ihminen on kaikilla tasoilla yhtä ja samaa kohtalonsa toteuttamista, hetkien valossa oletetun minuuden heijastamista maailmaan. Ja kaikki ns. inhimillinen. kiintymys ja ero, ahdistus ja suru, pelko ja rakkaus, saavat merkityksensä vain erityisen kohtalon erityisinä hetkinä: on löydettävä VVendersin kohtauksiin kätkeytyvä tunne, elokuvan henkilöiden olemisen tapa. VVendersin AMERIKKALAISESSA YSTÄVÄSSÄ (1977) päähenkilö Ripley toistaa rikosten ja väärennösten maailmassa maanisella tavalla lausetta: Ev ___ ole mitään syytä pelkoon —paitsi pelko itse. Sillä kierkegaardilaisittain ihminen pelkää sitä mi tä halajaa. Amerikkalaisessa vtävässä pelko on ihmisten kanssakäymiseen liittyvä perusjännite; vääristyneen unelman elimellinen jatko. Paris. Texasissa Travesin hiljaisuudessa on pelkoa, sisäistä jännittyneisyyttä. Mutta tuo pelko on Travesin salaisuus, jossa katsoja löytää itseään. Juuri sen vuoksi Paris. Texas on hyvin moderni ja kaunis elokuva. Hannu VYaarala ToVitoni Rakilcaiinen N * J & C U * K < V ^ \ ttOrtlA rAElSTÄ" OM A S KAftfcOTTANUT K i S f fVK r A u x r i OIKE\K1 fA\TATAA»J ^ t t E t O l+ö*S\t\ 6 W U A ' O P l S K t L U * v/0\DAAM P A K K I A LUKfcrAAA^ 1 H T A T t > m \ Ä . VARU.0... Kv/<\tfTlTAUT0L06lAhJ ASSlST£kJTT» fAAtJjA »AtfeAUO JATKUVAA KASVUtJ T u T K l ^ S L A l T Ö K i a T A OfJ L U P A U T O N ) O T VM5TAf\fMA»J T > ( H A K J «1Slr>*i\<i£{;sJ T K ^ t O T A Ä L L A Ti/[wirAuv<S£«J, Suusi*0m£LU»J&HALL.\isllO0Kj P A L VELU V<ArJAV/AO-A* A\\«\\S£rArA\d TAHKNJ KAVVtmiNl PS^KOrUlR.\AA, TÄSVÄ oto LLXWUTIU. OLl^rXM^HKÄftS, PAIOOU\ .SIIRRETTY P^KOHtHTOntTKlAANlf
. 15 Kehitysmaayhdistyksen kohdemaa Tansania Keski-Suomen Kehitysmaayhdistys perustettiin noin vuosi sitten. Yhdistys haluaa osaltaan tukea kehitysmaiden ihmisten omaehtoista taloudet lista, kulttuurista ja sosiaalista kehitystä ja edistää kansainvälisen ajattelutavan leviämistä. Keski-Suomen Kehitysmaayhdistys pitää yllä kehitysmaakauppa Sastovaa (Cygnaeuksenk. 12. sisäpiha), jonka hyllyiltä löytää mm. nicaragua laista kahvia, tansanialaista teetä. vaatteita Nepalista ja Guate malasta, tansanialaisia koruja ja kortteja sekä suomalaisten vaih toehtoyritysten tuotteita. Kaupan yhteydessä on kirpputori. Yhdistyksen kohdemaaksi on valittu Tansania. Vuoden 1984 kevään aikana onnistuttiin solmimaan yhteistyösuhde Dar es Salaamissa toimivaan käsityöläisja taiteilijataloon. Talo on ruotsalaisten kehitysyhteistyövaroin rakentama ja taiteilijayhteisö valmistaa perinteisiä tansanialaisia koruja ja koreja sekä tekee grafiikkaa. Ensimmäinen erä tavaraa on jo tullut Suomeen. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 markan suuruisen jäsenmaksun tilille STSJyväskylä 710120-262. Lisätietoja kehitysmaayhdistyksen toiminnasta saa pistäytymällä Sastovassa. Casablanca-ilta Elokuvakerho Casablanca järjestää kevätkauden päätteeksi railakkaan elokuvallisen illan Ilo kivessä. Päivä on 1. huhtikuuta eli aprillipäivä ja ohjelma alkaa noin kello 20. Ohjelmassa nähdään lyhyt elokuvia mm. Beatleseista ja Kyllikki Virolaisesta (!!!). Lisäksi on tarjolla elokuvamusiikkia ja illan päätteeksi yllätysohjelmaa. Kaikki Casablancan jäsenet mutta myös muutkin ovat tervetulleita tähän elokuvalliseen iltaan. Casablancan toiminta toki jatkuu seuraavana iltana, jolloin on esitysvuorossa Pepe le Moko. mif Kräutern • £ • #mif ivautern Diofoim 10)/s; i Jiro', KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 Opiskelijayhdistys Häme Opiskelijayhdistys Häme järjestää saunaillan keskiviikkona 20.3.1985 Kortepohjassa B-talon tilaussaunassa kello 18— 20. Kaikki hämäläiset ja hämäläisyydestä kiinnostuneet ovat tervetulleita elvyttämään vanhaa hämäläistä saunaperinnettä vastoin, vihdoin ja virvokkein. Jälkilöylyt, jotka tunnetusti ovat parhaimmat, otetaan ravitsemusliike Rentukan sirkuskabi netissä kello 20 jälkeen. Tervetuloa ja hyviä jatkoja! OY HÄME Ev. lut. Opiskelijalähetys Opiskelijaillat keskiviikkoisin klo 19. Vanhan pappilan rippikoulusalissa, Vapaudenk. 26 B. 20.3. aiheena Ehtoollisen evankeliumi, vieraana past. Seppo Marjamäki, 27.3. aiheena Onko arkeologiasta apua uskolle? alustajana khra Erkki Ranta. Teeilta lauantaina 23.3. klo 19 toimistolla, Vapaudenk. 24 B. Boksilähetys torstaisin klo 18. Kokoonnumme TNT 9 E 713:ssa. Toimisto. Vapaudenk. 24 B. puh. 213901, auki torstaisin klo 9—11. Perjantaisin siellä on rukoushetki klo 12.30 ja päiväkahvit klo 13.30—15. Passiodraamaa Tien sinne te tiedätte. Jeesuksen elämän loppuvaiheista kertovaa laulu näytelmää, jonka on kirjoittanut Tytti Jäppinen, esitetään la 30.3. klo 19.30 Palokan seurakuntakeskuksessa, ma 1.4. klo 19.30 Kortepohjan kirkossa ja ti 2.4. klo 19.30 Keijon kirkossa. Näytelmän esittää joukko jyväskyläläisiä opiskelijoita. Pääsy on vapaa, ohjelma maksullinen. JOK Jyväskylän opiskelevat keskustalaiset 1.4 . -85 klo 16 johtokunnan kokous ja aatteellinen opintokerho piiritoimistolla Cygnaeuksenkatu 12 B. Tervetuloa. Kevään tapahtumia: Teatteriretki Tampereelle 24. 4. "Piukat paikat". Lasketteluretki Ounasvaaralle 4 . 8 . 4. Tiederiihi Alkio-opistolla 1 6 . 1 9 . 5. Lisätietoja saat Tuulikki Haapaniemeltä p. 284562 ja Taina Kolppaselta p. 214997. Tiltti ry. Exkursio-matka lähestyy. Matkapäivät ovat 2 8 . 2 9 . 3. 85. Kaikki matkalle lähtijät palaveriin 2 5 . 3 . Kokoonnutaan Mattilanniemen A-rakennuksen ala-aulaan klo 14.00. Läsnäolo välttämätön! Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Pohjanmaan osakunta Pohjanmaan osakunta järjestää laskettelumatkan Vuokattiin. Hinta tulee olemaan 630 mk. johon sisältyy matkat, majoitus täysihoitoineen ja viikon lopun hissiliput. Matka järjestetään joko 29—31.3 tai 1 2 14.4. riippuen siitä kumpanako viikonloppuna on enemmän ha lukkaita lähtijöitä ja lumitilanteesta. Mukaan mahtuu n. 10 henkeä ja osakunnan jäsenyys on välttämätön. Ilmoittautumiset to 21.3. klo 15—16.00 numeroon 217298. Jäsenmaksulappuja on saatavilla päärakennuksen ilmoitustaululla. Jäsenmaksu on 15 mk lukuvuodeksi 1984—85 ja 70 mk ainaisjäseneksi. Osakunnan sääntömääräinen kevätkokous on keskiviik kona 27.3 1985, klo 20.00. Kortepohjassa. Toiskassa, Mtalon alakerrassa. Kokouksessa käsitellään mm. kuluneen vuoden toimintakertomus ja tilintarkastus. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Maavoimat Pääesikunnalla on kunnia kutsua edustajanne tiedotustilaisuuteen keskiviikkona 27. 3. 1985 Parolannummelle. Tilaisuudessa esitellään maavoimien kehitysnäkymiä ja uusinta kalustoa. Ensimmäisen kerran esitellään julkisesti m m . T 7 2 p a n s s a r i v a u n u ja panssarintorjuntaohjus 8 3 . Nefa r.y. Huipputasokas seminaari 2 2 . 3 . 2 4 . 3 : Virallinen ohjelma alkaa la. 23.3. etnologian opiskelijoiden valtakunnallisella tapaamisella klo 10.30 alkaen Ilokiven takaosassa. klo 14.00 alkavat foilklorismi-luennot Paulaharjussa. Iltamiin Nefa-kortti mukaan, niitä kysytään Ilokiven yläkerrassa klo 19.00 alkaen. Su. 24.3 tehdään ekskursio Käpykoloon. Ilmoittautuminen tehtävä etukäteen, koska bussipaikat ovat rajalliset. Tarkempi ohjelma Nefa:n ilmoitustaululla. Dumppi ry. Lisää löylyä! Luuppi (Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyn lukijoiden ainejärjestö) tulee tutustumaan Jyväskylään ja Mattilanniemeen 28.3. Laitoksemme järjestää yhteisen luennon, tarkempi aika ja paikka selviää ilmoitustaululta. Vaihdetaan vapaalle, saunotaan Kortepohjan Aja B taloissa klo 19—21 ja jatketaan iltaa Rentukassa. Tule mukaan! Pelkkää retoriikkaa? torstaina 2 1 . 3. klo 11.30—14 Yliopiston päärakennuksen salissa C l . Puhetilaisuus Puheviestinnän opintoihin kuuluvan puhetaitokurssin opiskelijat pitävät puheita ajankohtaisista aiheista. Kaikki ovat tilaisuuteen tervetulleita. HOMO-OPISKELIJAT Kokoonr>utaanpä sankoin joukoin yhteen ke 27. 3. kello 18.00 Ylioppilaskunnan kokoushuoneessa (Yo-talo 1. kerros, sosiaalisihteerin ovi). Suunnitellaan kahvittelun lomassa toimintaa kevään piristeeksi ja huolien huojennukseksi. UUSI MYYMÄLÄMME ON AVATTU TOIVEESI TOTEUTUI! Nyt saat Suomestakin tieteellisiä kirjoja kohtuuhintaan: • kaikki ulkomaiset kirjat kustantajien ohjevähittäishinnalla (+ Lvv 16 %) • kotimaiset kirjat alle ovh:n MISTÄ? Libri Academicin uudesta tieteellisten kirjojen kirjakaupasta. Tule tutustumaan myymäläämme, saat samalla uuden kirjaluettelon. PS. Libri Academicin kautta voit myös tilata kirjoja ulkomailta nopeasti ja edullisesti. Toimitamme kirjoja myös postitse. academicl — TIETEELLISTEN KIRJOJEN KIRJAKAUPPA — Mannerheimintie 5, Hansakuja, 00100 Helsinki Puh. (90)632477, (90)174935. Avoinna: ma—pe klo 9—18, la klo 9—14.
16 s T E Salonen vastaa En näe tarpeelliseksi kaikilta osin kommentoida Martin Kuschin ja Riitta Korhosen kirjoitusta (Jylkkäri 6.3.1985). Minulla ei myöskään ole suuria haluja keskustella julkisesti kysymyksistä. jotka liittyvät persoonallisuuteeni tai Kuschin omiin tarkoitusperiin. Nähdäkseni tämä ei ole "uskaltamisen kysymys". Kiinnostuneille suosittelen, että he tutkivat useista näkökulmista käsin artikkeliani teoksessa "Keskusteleva filosofia" (Gaudeamus 1984). Epilogini liittyy Juhani Sarsilan artikkeliin "Spenglerin paatos". Sitä ei ole tarkoitettu itsenäiseksi työksi ja vielä vähem män Kuschin esittämällä tavalla silputtavaksi. Itse kukin voi etsiä käsiinsä OVI-lehden ja lukea tekstin kokonaisuutena. Ehkäpä teksti puhuttelee. Jos teksti tuntuu hengettömältä tai kuivalta. kukin voi lukea mieleistään ja valita jotakin muuta. Tarkoituk seni ei ole poistaa keneltäkään valitsemisen eikä ajattelemisen vaivaa. Se vielä puuttuisi, että jollakin epiteetillä määrittelisin, millaisesta tekstistä milloinkin on kyse. Sallittaneen todeta, että Martin Kusch vääristää pyrkimykseni ja rikkoo tekstieni ajatukselliset kokonaisuudet. Lienee paikallaan. että valitsen Kuschin kritiikistä yhden kohdan esimerkiksi. Martin Kusch käsittää omalla tavallaan artikkelini "Keskeneräinen Wittgenstein tutkimus" (Genesis 4/1984). Artikkelini kohokohdaksi hän nostaa lauseen: "Totean rohkeasti: Witt gensteinin ongelmanasettelu on oleellisesti samankaltainen kuin Immanuel Kantilla." Saanen ker toa kuinka päädyin ko. ajatukseen. Joskus keväällä 1975 luin Erik Steniuksen tekstiä Witt gensteinista. Minua ei erityisesti kiinnostanut Wittgenstein, mutta halusin ymmärtää jotakin tästä merkittävästä ajattelijasta. Kevään kuluessa jätin ko. teks tin ja Wittgensteinin kirjoitukset sillä kertaa sikseen. Joulukuussa 1984 päätin työstää artikkelin VVittgensteinista, koska löysin syksyllä 1977 kirjoittamani yhden lius kan mittaisen pohdiskelun "Tractatuksen" ideoista. Ajattelin kirjoittaa muutaman liuskan jutun, mutta huomasin pian, että käsittelemäni ongelmat vaatisivat tilaa useita kymmeniä liuskoja. Siksi päätin esittää ajatuskokeen. Ymmärtääkseni artikkelini esipuhe on tässä suhteessa yksiselitteinen. Sen sijaan Kusch katioo voivansa sivuuttaa esipuheen asiattomalla her jalla, johon hän sotkee vihjauksia natsi-ideologiaan. Työstäessäni Wittgensteinartikkeliani keskityin hänen teoksiinsa ja keskustelin Juhani Aaltolan kanssa joistakin Witt gensteinin ajatuksista ymmärtääkseni hänen kysymyksenasettelujansa. Päädyin näkemykseen. että Ludwig VVittgenstein ja Immanuel Kant käsittelivät fi losofisia ongelmia samankaltaisista perusteista käsin. Silloin kirjoitin mainitun lauseen, jonka Kusch kevyesti irroitti yhteyksistään. Saadakseni artikkelini vähitellen esitettävään muotoon, tarkastelin Erik Steniuksen ajatuksia Wittgensteinista. Silloin minulle syntyi vaikutelma, että voin olla "oikeilla jäljillä". Myönnän avoimesti, että kymmenkunta vuotta sitten lukemani Steniuksen teksti on jäänyt elämään alitajuntaani. Steniuksen teksti sisältää pohdiskelun Kantin ja Wittgensteinin ajattelun suhteesta. Lisäksi olin täysin tietoinen siitä, että myös muut ovat esittäneet samaa ajatusta. Tullessani tietoiseksi artikkelini sisältämistä lähteistä, en nähnyt tarpeelliseksi muokata sitä uudestaan yhä uusien lähteiden antamaan oppineisuuden muotoon. Halusin säilyttää oman ajatteluni jäljet. Lisäksi saamani kirjoitusaika oli vähissä. Ludwig Wittgenstein on nähty loogisen empirismin "henkisenä isänä". Hänen teoksensa "Tractatus Logico-Philosophicus" muodostui tuon laajenevan filosofisen virtauksen perustateokseksi. josta käsin kehitettiin uusia keskeisiä näkemyksiä. Ne saivat kannatusta myös erityistieteiden alueella. Kuschin oman väitteen kannalta on merkittä vää. että looginen empirismi filo sofisena suuntauksena suuntau tui monia Immanuel Kantin aja tuksia vastaan, joissa se näki rationalismin perinteen. 1930-lu vulla looginen empirismi "pursusi" voimaansa ja se jatkoi elinvoimaista etenemistään vielä vuosikymmeniä. Mitä tämä merkitsee? Vastaan: Loogiset ampiristit pikemminkin korostivat eroja Wittgensteinin ja Kantin ajattelun välillä. Yhteisten piirteiden etsiminen ei vastannut ajan vallitsevia filosofisia tendenssejä. Näin ollen väitteeni ei suinkaan ole täysin ilmeinen ja triviaali, kuten Martin Kusch antaa ymmärtää. Joka tapauksessa Kusch hioitte lee. Liioitellessaan hän samalla mitätöi Erik Steniuksen työn "Wittgenstein's Tractatus. A Critical Exposition" (Oxford 1960) arvoa. Stenius nimittäin tässä teoksessaan tutkii Witt gensteinin "kantilaisuutta". Ei ole mitenkään sattuma, että ar tikkelini lopussa mainitsen arvostavasti Steniuksen teoksen. Martin Kusch on puuttunut Wittgenstein-drtikkelini hänen mielestään keskeisen lauseen ulkoiseen muotoon. Hän on antanut minulle ankarat moitteet. Asioitten ymmärtämisen kannalta lienee ratkaisevaa, miten lauseeni pitää paikkansa. Siinä suhteessa en ole esittänyt mitään mahdotonta. Samalla olen valmis myöntämään, että kaikilta osin en ole ilmaissut tarkoituksiani riittävän selkeästi. Vallitseva tilanne tuo ilmi myös sen yleisen seikan, että on helppoa hyökätä, kritikoida ja moittia, mutta puolustautuminen on työlästä ja silti yleensä kaikki vastineet koetaan selittelemisenä. Ehkäpä minun pitäisi olla tyytyväinen, kun Martin Kusch kai ken ryöpytyksen ohessa näkee minussa jotakin myönteistä: 1. En ole huijari. 2. Kusch nimeää minut Sven Krohnin oppilaaksi. 3. prinssinä oleminen sisältää kuninkuuden mahdollisuuden ja 4. olen riittävän merkittävä kelvatakseni maalitauluksi. Maalitauluksi? Miksi? Toivo Salonen Apologia RK:n & MK:n täyslaidalleen Toivo Salosen kirjoittelua ja ajattelua kohtaan meni siinä määrin yli maalin, että lyhyt kommentti on perusteltu. Toivottavasti allekirjoittanutta ei tämän apologian jälkeen pidetä sosialidemokraattina: en halua konsensusta Kuschin ja Salosen välille, koska se on (filosofiassa) mahdotonta. En puutu siihen, onko TS filosofisesti aito vaiko vain paatosta —kunnioitusta suuria ajattelijoita kohtaan. Puutun ainoastaan TS:n arvostelijoiden argumentoinnin lähtökohtaan, kirjoittajien tapaan käyttää filosofista ja kirjallisuustieteellistä taustaansa kritiikin rakentamisessa. Jo ylimalkainen katsaus lehdistön historiaan antaa lukuisia viitteitä siitä, että nimimerkkien käyttö kertoo journalistisesta traditiosta, vähemmän uskalluksesta. Parhaimmilla lehtimiehillä on ollut keskenäänkin polemisoivia nimimerkkejä samanaikaisesti. Mikäli ymmärrämme tradition, käy selväksi että kirjoittajien kohteliaisuus kritiikin lopussa. —"Emme halua kääntyä Toivoa vastaan henkilökohtaisesti..." — oli jo jälkijättöinen. Paljastusoperaatio on aina henkilökohtaisuuteen menemistä. koska nimimerkki on nimimerkki. Nimimerkki on luettava nimi merkkinä, koska se on sellaiseksi jätetty: tekijä on nimimerkissä. ei sen takana (kirjallisuushis toriat ovat asia erikseen). Etenkin kirjallisuustieteen näkökulmasta on hölmöä vaatia nimimerkkiä puolustamaan asioita. joista n i m i m e r k k i ei ole vastuussa. Toisin sanoen Adorno Hakkaraista voi arvostella Adornon avulla, mutta vain Adorno Hakkaraisena. Muuta mieltä kuin Adorno Hakkarainen ei Adorno Hakkaraisessa ole. Olkoon kysymyksessä kuinka surkea pakinoitsija tahansa (ja ehkä juuri siksi). Enempään en halua puuttua, riittäköön tämä lähdekriittiseksi tulkittava kommentti. Enää sama saksaksi: Wovon man nicht sprechen kann, dariiber muss man schweigen. Heikki Marjomäki Julkilausuma Julkilausuma Martin Kuschin ja Riitta Korhosen pedagogi Toivo Salosta mustamaalaavan kirjoituksen johdosta: (Jyväskylän Ylioppilaslehti 6.3.1985). Kannatamme mitä syvimmin Toivo Salosen linjaa. Hyvä Toivo, jatka vain samaa rataa, ei kaikista lukkiintuneista kätisijöistä kannata pulttia ottaa. Kauneus elää, tuhti tyylikkyys ei kuole koskaan! Kuohu r(öpö)y. Vapaa TeatteriSivistystyöseurue valiokunta Koitto PS. ei kiinnosta Kuschin tieteellinen tuotanto, ns. asiallinen teksti eikä paatosta halajava runkkaus mutta olipahan lehti taas Kansiin (lapten tanoin Kantiin) pakattu! Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta tarjoaa 51-vuotispäivän johdosta opiskelijoille JUHLAKAHVIT ylioppilastalon yläkerrassa maanantaina 25. maaliskuuta klo 11—15. Ohjelmassa elävää musiikkia. Tervetuloa Tule rentoutumaan j a h o i t a m a a n h i u k s i a s i . Samalla voit osallistua Balin matkan arvontaan. KORTEPOHJAN KAMPAAMO Irja Aholainen Ostoskeskus, puh. 252415 Tervetuloa. Paula. Anne, Birgitta ja Irja RAISIO i virkistää! Kun olet väsynyt ja rasittunut, muttet luun nyt voi levätäkään, nauti Vitanova. Se virkistää väsynyttä ia auttaa Sinua jaksamaan tehtäväsi loppuun saakka Vitanova on reilu, piristävä kasvisuutejuoma, lonka vaikutus perustuu sen tehokkaisiin aineosiin Vitanova sisältää mm. kofeiinia ia glukoosia eli rypälesokeria, |0tka imeytyessään poistavat väsymystä Nauti Vitanova, kun Sinulla ei ole aikaa lepohetkeen!