Sotaveteraanitko Suomen muslimeja? Jyväskylän ylioppilaslehti 8. 3. 1989 En ole lukenut Helge Seppälän kirjaa Suomi miehittäjänä 1941—1944, joka kuvaa suomalaisten miehittäjien käyttäytymistä Itä-Karjalassa, mutta asiasta virinnyt keskustelu on herättänyt mielenkiintoni. Seppälän kirja ei ole tieteellistä historiankirjoitusta, eikä ilmeisesti siihen pyrikään. Totta siinä varmasti kuitenkin on. Siinä sanottu on löydettävissä myös "oikeasta historiankirjoituksesta", mutta niistä ei ole keskustelua syntynyt. Ilmapiiri ei ole ollut otollinen tai sitten suomalainen tieteellinen teksti on niin tylsää, ettei sitä viitsi edes lukea saati sitten keskustella. Nyt on keskustelua sitten syttynyt ja se on suomalaisittain korkekatasoista, eli täynnä ketkeruutta, arkoja asioita ja inttämistä. Minun sukupolveni ihmisille on varmasti täysin ymmärrettävissä ettei Suomi ollut miehittäjävaltiona yhtään sen humaanimpi kuin mikään muukaan miehittäjävaltio. Miten se voisikaan olla, emmehän me ole kansakuntanakaan sen parempi kuin muutkaan. Se, että venäläisiä sotavankeja kohdeltiin huonosti on varmasti totta. Se kuuluu sodan luonteeseen niinkuin vihollisen tappaminenkin. Sitä ei vain saa sanoa ääneen, niinkuin ei mom ffa muutakaan asiaa Suomessa, tabujen maassa. Saatuaan kirjansa julkaistuksi on Helge Seppälä joutunut sotaveteraanien katkeran vihan kohteeksi. Tappouhkauksiakin hän on saan^.. Samaan aikaan jeesustellaan Rushdien tappotuomiosta. SuQ f f i e s s a tappouhkauksia saa aivan yhtä helposti. Nyt kun jopa Neuvostoliitossa voidaan k^fcustella kielletyistä asioista ja Suomessa sitä kovasti kehutaan, gj täällä päästä samoista aiheista tunteenpurkauksia pitemmälle. Muutama kysymys ulkomaalaisopiskelijoista — Aikooko Jyväskylän Yliopisto uhrata kehitysmaiden opiskelijat Euroopan yhdentymisen alttarille? — Eikö Jyväskylän Yliopistosta löydy tahtoa/kykyä laatia periaatteita kehitysmaiden opiskelijoiden valinnalle, ettei näitä opiskelijoille elintärkeitä asioita kuitata kahvipöytäkeskusteluissa: "Ottakaa te, meille ei oikein sovi?" — Onko olemassa suosikkimaita, joista otetaan ulkomaalaisia opiskelijoita mieluummin kuin toisista, "koska he ovat niin ahkeria?" — Minkälaisia esteitä on englanninkielisen opetuksen lisäämiseksi yliopistossa? — Ovatko kehitysmaiden opiskelijat Jyväskylän Yliopistolle ongelma? Eero Leppänen Opintoja tiedevaliokunta juo rahanne Ihmisiä on muuten vaikea saada keskustelemaan kuin suurien viinamäärien avulla. Erityisen vaikeaa ihmisiä on saada keskustelemaan korkeakoulupolitiikasta. Tarvitaan erityisen suuret viinamäärät jopa niidenkin kesken, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita. Sen sijaan ihmiset mieluummin kärsivät päivästä toiseen mm. huonoista tenttisysteemeistä, vaikka pienin mahdollinen korkeakoulupoliittinen toimenpide olisi urputtaa asiasta esimerkiksi laitostai tiedekuntaneuvostoon. Tenttejä ja suurempia korkeakoulupolittisia kysymyksiä nautiskelee lähes viikoittain ylioppilaskunnan opintoja tiedevaliokunta. Valiokunta käyttää KYMMENIÄ TUHANSIA MARKKOJA vuosittain muuhun kuin alkoholiin, esimerkiksi juuri tenttiprobleemojen esille nostamiseen ja yrityksiin vaikuttaa niihin. Pari viikkoa sitten valiokunta tarjosi ILMAISTA VIINAA ainejärjestöjen edustajille muutamalla satasella, jotta massoista olisi saatu puristettua jotain ongelmia. ILMAN VIINAA EI SAA selvitettyä ihmisille, että opintoja tiedevaliokunnan kokouksiin voi tulla kertomaan opiskelua vaikeuttavista käytännöistä. Valiokunnan kokoukset ovat avoimia. Valiokunnan käytössä on virkaholo, korkeakoulupoliittinen sihteeri Outi Kinttula, ; onka pitäisi löytyä ILOKIVEN yläkerrasta. Kokouksissa puhetta "johtaa" Sari Muona. Saunaillassa ei paljastunut mitään HIRVITTÄVIÄ SALAISUUKSIA, mutta kun illan teemana oli tentit, niin monenlaista kummallisuutta yliopistosta vielä löytyy. Esimerkiksi eräs tunnettu professori tarkistaa tenttejä aivan liian pitkään ja huolellisesti: ennätys on viisi kuukautta. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät eivät pidä siitä, että näiden tiedekuntien yleiset tenttipäivät on sijoitettu perättäisiksi päiviksi. Valittamatta monet paukuttavat suuria kirjapaketteja yhtä aikaa. TÄYSIN MAHDOTON ajatus ei liene että tiedekunnat voisivat heiman koordinoida tenttipäiviä. Osaja lopputenttijärjestelmä periytyy suoraan ham a s t . a .%rinaisuudesta. Humanisteilla Qu ^Ti. sen ansiosta enemmän tenttipä^ «« . , .. *r "'iä, mutta käytännössä systeemi, vai. keuttaa opiskelua, koska V fe" mitä milloinkin saa tenttiä on yleensä tiukasti määrätty. Humanisteja suututtaa yleisen tenttipäivän siirtäminen lauantaiksi. HYVÄ RYYPPYPÄIVÄ perjantai jää näin usein täysipainoisesti hyödyntämättä. Korkeakoulupolitiikka koskettaa näin läheisesti jokaista opiskelijaa. Opintoja tiedevaliokunta tekee korkeakoulupolitiikkaa. Maailma on näköjään muuttunut sellaiseksi, ettei ilman HUUMEITA, SEKSIÄ tai VÄKIVALTAA saa ihmisiä lukemaan edes tällaista lyhyttä juttua. Nuori Kekkonen JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu. Päätoimittaja Eero Leppänen p. 617288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen Ilmoitukset Kari Johansson D Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri: Paula Rouhiainen 252211/2872 • Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2,40600 Jyväskylä p. (941) 617 288 • Ilmestyy Jyväskylän yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa • Ilmoitushinnat: tekstissä 3.80, takasivulla 4.50, etusivulla 5.50. Väri ja määräpaikkalisä 0.65 palstamillimetriltä D Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa ja puoli vuotta 50 markkaa D Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, Postisiirtokonttori TA 74517-4 D Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle n ISSN 0356-7362 Jylkkäri ilmestyy: Jyväskylän ylioppilaslehden kevään ilmestymispäivät: 15.3,22.3,5.4,26.4. kaupunki, 10.5. Jylkkäri on nyt tiheässä ilmestymisputkessa eli seuraava lehti tulee heti ensi viikolla. Eli lehteen tarkoitettu matsku pitäisi olla täällä nyt. Mutta jos hätä tulee niin soittakaa.
k e s k u s t e l u a Miten minä voin vähentää maailman nälkää? Tentin dimensioita Nykyaikana nälänhätä ei johdu väestönkasvusta tai luonnonoloista vaan maailmankaupan rakenteista. Maailmassa ei ole pulaa ravinnosta, sillä jo pelkkä nykyinen viljatuotanto riittäisi ruokkimaan puolitoista kertaa koko maapallon väestön. Ravinto vain jakautuu epätasaisesti ihmisten kesken: maailmassa on noin miljardi aliravittua ihmistä ja kymmenet miljoonat ihmiset kuolevat vuosittain nälkään tai erilaisiin nälän aiheuttamiin tauteihin. Köyhyys ja nälkä liittyvät yhteen. Maailman maaomaisuus on jakautunut erittäin epätasaisesti. Maailmanpankin tekemä, 83 kehitysmaata käsittänyt tutkimus paljastaa, että vajaa kolme prosenttia kehitysmaiden maanomistajista kontrolloi 80 prosenttia viljelyskelpoisesta maasta, kun taas kolmannes maaseutuväestöstä (Kiinaa lukuun ottamatta) ei omista lainkaan maata. Maanomistajat til= tenkin päättävät, mitä pelloilla viljellään, kenelle sato myydään ja mikä hinta siitä pyydetään. Kehitysmaiden maanomistus on siis voimakkaasti keskittynyt harvoille suurmaanomistajille. Ylikansalliset elintarvikeyritykset eli agribusiness hallitsee yhä suurempaa osaa kehitysmaiden maasta. Näiden ylikansallisten elintarvikeyritysten edun mukaista on se, että maasta saadaan mahdolliOlen tässä jo jonkin aikaa mietiskellyt tätä meidän suomalaisten koulujärjestelmää. Tarkemmin sanoen olen käyttänyt siihen kohta kokonaiset 14 vuotta vajaasta 21:stä elinvuodestani: kuusi vuotta peruskoulun alaasteella, kolme vuotta peruskoulun yläasteella, kolme vuotta lukiossa ja vajaat kaksi vuotta yliopistossa. Vähitellen olen tullut siihen tulokseen, että siinä ei ole mitään järkeä. Tarkemmin ajatellen koko yhteiskuntajärjestelmässämme, koko elintavassamme tai oikeammin tavassamme olla elämättä, koko ajatusja arvomaailmassamme ei ole oikeastaan mitään järkeä. Tai oikeastaan siinä on vähän liikaakin järkeä. Siihen kun ei oikein tahdo mahtua juuri mitään muuta kuin järkeä. Sillä kokemuksella, jonka neljäntoista vuoden jatkuvan koulujen penkeillä istuminen ja läsnäolo on minulle tuonut, voisin väittää, että on olemassa vain kolmenlaisia oppilaita: Ensimmäisen ryhmän muodostavat jo etukäteen täysin kiinnostumattomat, aivottomat ns. toivottomat tapaukset, joita koulussa kiinnostavat korkeintaan liikuntaja musiikkitunnit, ruokaja välitunnit ja kaverit. Heistä tulee niitä paljonpuhuttuja uuslukutaidottomia ja -laskutaidottomia. Toisen ryhmän taas muodostavat kiinnostuneisuudessaan erittäin kiinnostavat poikkeusyksilöt. Kyseessä on toisimman suuri tuotto, esimerkiksi viljelemällä kahvia tai tupakkaa teollisuusmaiden asukkaille eikä ruokaa kehitysmaiden köyhille. Ylikansalliset elintarvikeyritykset ovat siirtämässä kehitysmaihin länsimaista maatalouden tuotantomallia, johon kuuluvat suuret maatalouskoneet, pieni työvoimantarve, hyönteismyrkyt, keinolannoitus ja elintarvikkeiden jalostaminen pitkälle. Kaikkialla maailmassa tällainen maanviljely kuormittaa luontoa. Tämä maatalouden tuotantomalli ei sovi kehitysmaihin, joissa yhteiskunnalliset olot ovat epäoikeudenmukaiset, sillä se lisää epätasa-arvoa: Maa keskittyy suurmaanomistajille, joilla on varaa koneellistaa tuotantoaan ja samalla maattomat maatyöläiset jäävät ilman ainoaa työtään ja toimeentulolähdettään. Pienviljelijät joutuvat myymään maansa, joiden viljeleminen ei enää kannata, koska heillä ei ole varaa moderniin maatalousteknologiaan. Me kaikki teemme joka päivä valintoja, jotka ovat suorassa yhteydessä maailman ravitsemustilanteeseen. Meidän ei pitäisi ostaa ylikansallisten elintarvikeyritysten tuotteita, jotka on tuotettu kehitysmaiden asukkaita hyväksi käyttämällä. Tällaisia tuotteita tuottavat esimerkiksi suuret sin sanoen Steinerilais-Holkerilainen ihmerotu. Eikä suinkaan mitään pahaa heistä. Hehän ovat Suomen aivovienti ulkomaille. Eikä heissä olekaan kuin oikeastaan yksi pieni vika: heitä on vähän liian vähän. Kolmas ryhmä on ehdottomasti huolestuttavin ryhmä ja luultavasti myös prosentuaalisesti suurin. Kyseessä ovat ne aluski kiinnostuneet ja vireät koululaiset, joiden kiinnostuksen koulu ennen pitkään tappaa. Ja luovuuden. Ja oma-aloitteisuuden. Tämä ilmiö liittyy osana koulukiusaukseen; se on koulun oppilaita kohtaan harjoittamaa kiusausta (erotuksena koululaisten ennen pitkää toisiaan ja opettajiaan kohtaan harjoittamasta kiusauksesta sekä kouluissa niin usein ruokana tarjottavasta Janssonin kiusauksesta). He ovat ns. 'aivovuoto' — mikä syötetään sisään, menee vuorenvarmasti toisesta korvasta ulos. Hidänkin joukostaan valmistuu näin ollen uuslukutaidottomia ja -laskutaidottomia, mutta on olemassa myös muutamia liian tunnollisia yksilöitä, jotka lukevat ja lukevat, pänttäävät ja paahtavat, eivätkä itsekään tiedä miksi. Henkinen oppivelvollisuus jatkuu heidän kohdallaan vielä pitkään peruskoulun yhdeksännen luokan jälkeen. He eivät pysty lopettamaan, opiskelua, eivät sitten millään, vaikka heidän kiinnostuksensa on lopahtanut jo jossakin peylikansalliset elintarvikeyritykset Coca cola company (Coke, Fanta, Sprite), Seven up, United Brands (Chiquita), Del Monte, Heinz, Kelloggs, CPC (Corn Products Corporation; Knorr), Nestle ja Unilever (Lipton, Pierre Robert; Suomessa tytäryhtiö Turun saippua (mm. Omo, Surf, Rexona, Lähekkäin, Timotei) ja S.W. Paasivaara (mm. Flora, Milda, Becel, Leipo)). Ylikansalliset yhtiöt ovat tuottaneet melkein kaikki Suomessa myytävät tupakkamerkit. Näiden ylikansallisten elintarvikeyritysten tuotteita pitää siis olla ostamatta. Jo muutaman prosentin heilahdus ylikansallisten elintarvikeyritysten myyntiluvuissa vaikuttaa. Paras muistisääntö on se, että yksittäinen kuluttaja ostaa kehitysmaakauppojen tuotteita tai koitmaisten yritysten tuotteit (lukuun ottamatta Unileverin tytäryhtiöiden, S.W. Paasi vaaran ja Turun Saippuan, tuotteita). Kuluta siis harkiten niin vähennät maailman nälänhätää! Jälkikirjoitus: Artikkelin tiedot pohjautuvat vihkoseen Kuluta harkiten — tietoisen kuluttajan taskuopas, josta saa lisätietoja asiasta. Opasta myyvät kehitysmaakaupat ja Jyväskylään juuri perustettu kehitysmaakioski, osoite Kauppakatu 10. Telle Knuuttila ruskoulun viidennen ja kahdeksannen luokan välillä. Todennäköisesti heistä tulee opettajia, sillä sehän on todella ainoa ala, johon he ovat olleet kosketuksissa ja jonka he todella tuntevat. Opettajina he sitten siirtävät kiinnostamattomuuden siemenet eteenpäin tuleville sukupolville. Minäkin olen ryhmän kolme tyypillinen edustaja, Suomen koulujärjestelmän täydellinen tuote. Minua ei kiinnosta enää mikään. Paitsi televisio. Ja sieltäkään ei mikään asiallinen ja järkevä. Olen uuskiinnostumaton. Ja silti puurran yhä vaan eteenpäin kuin suomalainen hiihtourheilija vastamäessä. Silti minulle ei ollut koskaan epäselvää, missä jatkaisin opintojani lukion päätyttyä. Eikä tietenkään sekään, että ylipäänsä jatkaisin. Opiskelusta on tullut minulle elämän synonyymi. Enkä minä ole sitä paitsi tottunut tekemään mitään käsillänikään. Enää en kuitenkaan ole niin kovin varma siitäkään, olenko tottunut käyttämään päätänikään. — Opiskelijan, luentosalien tuolien kuluttajan, henkinen elämä keskittyy nimittäin etupäässä takapäähän. Opiskelun tuntuvimmat tulokset: puutumista sekä yläettä alapäässä. Ja missähän sitten on vika, missä pilee kiinnostamattosuuden syy? Oppilaissa, opettajissa, koulukirjoissa, kouluhallituksen pampuissa, opetussuunnitelmissa, tuntiTentit, nuo keskiaikaiset kummajaiset jaksavat ihmetyttää opiskelijaa jo pelkällä olemassaolollaan. Mitä tekemistä aikansa eläneillä pedagogisilla järjestelyillä, kuten tenteillä on modernissa opiskeluyhteisössä? Miksi tentti säilyy koulujärjestelmän evoluutiossa, vaikka sillä on yhtä vähän käyttöä kuin muillakin surkastumilla (esim. opintoviikko) tässä etuoikeutettujen ympyrässä. Tentti on asetettava kovalla kouralla kyseenalaiseksi, sen funktiot tulkoon jokaiselle opiskelijalle tiettäväksi, jos ne ei tähän asti ole vielä tietoisuuteen kimmonneet. Tentti on nuoren aikuisen turvallisuuden tankkaus. Niinkuin pieni lapsi vilkuilee vähän väliä omaan äitiinsä ja konttaa hänen luokseen sielunrauhansa saavuttaakseen, niin myös aikuinen opiskelija käy kurkistamassa tenttituloksensa oman mielenrauhansa takaamiseksi. Näin opiskelija "rakentaa" itseään suhteessa tenttituloksiinsa, niistä tulee osa aikuisen identiteettiä. Menestymättömyys koetaan oman arvon menetyksenä, menestys tentissä sen sijaan yleisesti pönkittää itsetuntoa. Piilo-opetussuunnitelma on siten tunkeutunut yliopistoihinkin, edellämainittu kirjoittamaton normisto säätelee opiskelijan elämää enemmän kuin yksikään normeista, jotka yhteisöllemme on korkeammalta taholta asetettu. kehitysjärjestelmissä, opintoviikkojen metsästyksessä vai kaikissa edellä mainituissa? Luultavasti kukaan ei tunne riittävästi kiinnostusta tätäkään asiaa kohtaan. Yhden asian luetteloon voisi vielä lisätä. Jo yleisen, eurooppalaisen mittapuun mukaan opinnot kestävät täällä älyttömän kauan. Tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Entä tekijä? Lisäksi vielä omakohtaisen kokemukseni mukaan koulussa ei aloiteta koskaan siitä mikä ehkä saattaisi kiinostaa oppilaita. Ei, se jätetään viimeiseksi ja silloinkin se joudutaan luultavasti lopulta ajanpuutteen vuoksi karsimaan. Kaikki on vain pelkkää taustaa, määrittelyä, syitä, vaikuttimia, seurauksia, vaikutuksia, tuloksia — mihin jäävät itse tapahtumat? Unholaan. Syynä on kaiketi ajanpuute ja seurauksena 1. yleinen kyllästyminen, 2. pitkästyminen, 3. kiinnostumattomuus ja ennen pitkään 4. unohtaminen. Ja kun uutisissa sitten puhutaan vaikkapa Palestiinasta, Libanonista tai Afganistanista, seurauksena on usein, että ne uuskiinnostumattomat ja uustietämättömät reagoimme seuraavilla tavoilla: a) emme mitenkään, b) "Missä se on?", c) Jos satumme tietämään missä esimerkiksi Palestiina on, emme tiedä mitään sen nykyisten ongelmien historiallisesta taustasta, d) eikä kiinnosta tietääkän ja e) vaihdamme Ilman psykoanalyysiäkin tenttiä voidaan pitää "katharsiksena", puhdistumisena, tyhjenemisenä. Tentissä suorastaan suolletaan ulos kerätty tietovarasto, valutetaan paperille esseitä, joiden teemoja ollaan enemmän tai vähemmän ehditty keräillä ennen varsinaista "kisailua". Tässä lieneekin epäluottamuslause koko opetussuunnitelmalle. Onhan paradoksaalista, että tentissä tapahtuu tietojen ja taitojen tyhjentämistä, kun samanaikaisesti pitäisi suunnitelmien mukaan syntyä oppimistuloksia, persoonallisuuden kehityksen "täyttymistä", opiskellun asian vaikutusta jopa käyttäytymiseen. Opintoviikkojärjestelmä on ottanut tentit kummilapsekseen. Lapsenhan on oltava kiltti, jotta systeemi edes ulospäin näyttäisi toimivan. Tentin on käyttäydyttävä hyvin, sen on mentävä läpi opintoviikon mieliksi. Eikä saa tentti "viikkorahojaan", jos hankalaksi heittäytyy. Niinpä on meidän jokaisen tyytyminen tähän "rahan raapustukseen" sen kummemmin katsomatta siihen, mikä on kynän jälki, osaamisen aste tai tuhrimisen turhuus. Vai voisiko opiskelijalla sittenkin olla mahdollisuuksia mielipiteiden muokkaamiseen ja sitä kautta käytäntöjen uusimiseen? Toivottavasti. S. Luoto Tähän saa kirjoittaa Joskus muinoin Jyväskylän ylioppilaslehden omaan yleisönosastoon kirjoittivat muutkin kuin ylioppilaskunnan poliittiset broilerit. Nyt sellaista sattuu liian harvoin. Jylkkäriin voi lähettää mielipiteitään kuka vain ja nimimerkilläkin saa kirjoittaa, mutta päätoimittajan on tiedettävä kirjoittajan henkilöllisyys. Get it? Got it? Good! kanavaa Dallasille. (Se on tenevään Eurooppaan. Jos kaupunki USA:ssa, niin kuin saataisiin edes kouluja opisovat myös Dynastia, Miami keluaika vähän lyhyemmäksi Vice ja Falgon Crest.) niin kuin kaikkialla muualla, Tarttis siis varmaan tehdä niin vältyttäisiin kenties Uujotakin. Kyllä kaikki opiskedelta Uljaalta Suomelta, jonlijat ja koululaiset sen tietäka jatkuvasti vähenevä väesvät tai ainakin tuntevat takatö koostuu lähes yksinomaan listoissaan. Jos ei kerran ole vanhuksista, uuslukutaidotmahdollista tuoda kouluihin tornista ja -laskutaidottomisyhtään lisää kiinnostavuutta, ta, deekiksellä olevista uusluovuutta ja oma-aloitteikiinnostumattomista, passiisuutta, yliopistotasolla voi visista opiskelijoista ja opetolla jo liian myöhäistä, täytajista. 'Ei täällä liekit uhkaa, täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan"
u u t i s i a Jylkkäristä huolimatta: JYY tuomitsee Korhosen pakolaislausunnon Jylkkäri pääsi juuri viime numeron pääkirjoituksessaan sanomasta, ettei ulkopoliittisen erityisavustajan Keijo Korhosen lausunnot ansaitse edes kommentointeja. JYY on kuitenkin innostunut lausuntotehtailusta ja haluaa nyt kommentoida Korhosen lausuntoa. Ylioppilaskunnan tuomio kuuluu näin. '' Pääministerin poliittinen erityisavustaja Keijo Korhonen on antanut Suomen ulkomaalaispolitiikasta lausunnon, joka on YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määriteltyjen periaatteiden vastainen. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus tasavertaiseen kohteluun ja ihmisarvoon kansallisuuteen katsomatta — myös Suomessa. Lausunto on osoitus heikosta kulttuurisesta itsetunnosta: ikäänkuin suomalainen kulttuuri ja 'isäntävalta' katoaisivat muutaman pakolaisen muuttaessa maahan. Hätävarjelun liioittelu menee jopa niin pitkälle, että hän esittää tarkkaa kontrollia Suomeen tuleville pakolaisille ja heidän sopeuttamistaan "oikeiksi suomalaisiksi". Kiihkokansallinen muukalaisviha näyttää nostavan päätään Suomessa aivan yllättävillä tahoilla. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta tuomitsee Keijo Korhosen lausunnon ulkomaalaisvihaa lietsovana ja katsoo kansainvälistymisen sekä Euroopan yhdentymiskehityksen edellyttävän suomalaisiltakin joustavampaa suhtautumista ulkomaalaisten maahanmuuttoon." Hiihto ennakoi soveltavan fysiikan koulutusohjelmaa Laajavuoressa hiihdetään 11. —12. maaliskuuta vuorokauden ympäri. Tämän 24 tunnin hiihdon yhteydessä käydään haastekilpa Jyväskylän yliopsiton Fysiikan laitoksen henkilökunnan (JYFL) ja yliopiston lahjakkaiden fysiikan opiskelijoiden (ISOBAARI) joukkueiden kesken. Kilpailu ennakoi uuden soveltavan fysiikan koulutusohjelman tuloa Jyväskylän yliopiston opetussuunnitelmaan. Kun sovelletusta luonnontieteestä on kysymys, ei pidä unohtaa tekniikkaa, joka on tärkeimpiä luonnontieteen sovellutuksia. Tämän vuoksi, ja mahdollisesti myös Lahden kisamenestyksen innottamana, ladulla nähdään myös kaksi teekkareiden joukkuetta, jotka soveltavat fysiikkaa hiihtoon omalla tavallaan. Tämä tapa lienee näkemisen arvoinen. Fysiikan tietämystä on jo pitkään sovellettu suksien luiston tutkimiseen. Erityisen kuuluisiksihan tulivat Helsingin yliopistossa professori Erik Springin johdolla tehdyt luistotutkimuset, joita pidetään osavastuullisina mm. Sarajevon olaympiakisojen suomalasimenestykseen. Huhu kertookin, että Jyväskylän yliopiston Fysiikan laitoksen tietokone olisi tukkeutunut opiskelijoiden ja henkilökunnan yritettyä yhtä aikaa analysoida äärimmäisen salaisista luistotutkimuksista saatuja koetuloksia, mutta virallisesti ei kummallakaan osapuolella pitisi olla muuta etulyöntiä kuin vahva fysiikka. Sehän kaikilla hiihdon osanotajilla tietysti on, ainakin teoriassa, joten odotettavissa on henkeäsalpaava taistelu ladulla ja ladun varressa, sekä joukkueiden että joukkueiden kannustusjoukkojen välillä. Raivoisa vuorokauden mittainen kamppailu alkaa lauantaina 1 1 . 3 . klo 12.00 Laajavuoren maastoissa. Ekosäästämistä Jyväskyläänkin? Tavallisen säästäjän tallettaessa rahojaan pankkiin hän samalla antaa pankille valtuudet käyttää rahojaan pankin parhaaksi katsomallaan tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pankki voi rahoittaa luontoa saastuttavia tehtaita, moottoriteitä ja muuta mukavaa. Pankkien kovaan markkinahinta-ajatteluun kyllästyneet ihmiset ovat perustamassa Suomeen omaa pankkia. Ekopankin nimellä kulkevan pankkijärjestelmän ideana on, että tallettaja voi itse vaikuttaa säästämiensä markkojen käytöstä. Ekopankin ekolainaa saa yritys, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ja joka on työympäristöltään viihtyisä. Säästöille tallettaja voi valita joko nollakoron, käyttötiliä vastaavan koron tai jotain siltä väliltä. Myös tallettajan ja lainansaajan yhteydenottoa pyritään edistämään. — Eihän pankin perustamiseen muuta tarvita kuin puolen miljoonan peruspääoma, sata nimeä ja säännöt. Tämän jälkeen voidaankin jo anoa toimilupaa, Ekopankin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Marketta Horn selvittää. Tällä hetkellä Ekopankin kannattajat ovat yhtäaikaa sekä keräämässä peruspääomaa Ekopankkia varten että neuvottelemassa SuurHelsingin Osuuspankkiin avattavasta erityisestä ekotilistä. Mikään ei tietystikään estä perustamasta ekotiliä Jyväskylänkin pankkeihin. Paikalliset osuuspankkimiehet eivät ainakaan suoralta kädeltä tyrmää ajatusta. Ekopankin ideasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä ympäristövaliokuntaan. Tarkoituksena on ottaa yhteyksiä paikallisiin järjestöihin, yhdistyksiin ja yrityksiin ja kysellä niiden kiinnostusta. Säästä ympäristöä —säästä Ekopankkiin, julistavat Ekopankin puuhaihmiset. Tosi on? Ilpo Lahtinen SYL: Kansalaispalkalla tasaarvoisempaan yhteiskuntaan Kansalaispalkka on yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan verrattavissa yleisen äänioikeuden ja yleisen oppivelvollisuuden toteuttamiseen, todisteli Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipoliittinen sihteeri Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä Kansalaispalkkatilaisuudessa tiistaina. Lahtisen mukaan vasta kun jokaiselle suomalaiselle on taattu taloudellinen perusturva, muut perustuslaeissamme taatut kansalaisoikeudet saavat todellista sisältöä. Ilpo Lahtinen on toimittanut juuri ilmestyneen kirjan, jossa eri alojen tutkijat pohtivat kansalaispalkan hyötyjä ja haittoja. Lähtökohtana on ollut idea, jossa jokaiselle suomalaiselle taataan automaattinen minimitoimeentulon turvaava perustulo. Lahtisen mielestä koko yhteiskunta hyötyisi uudistuksesta valinnanmahdollisuuksien lisääntymisen myötä. Erityisinä edunsaajina hän mainitsee sosiaaliavustusten varassa elävät kuten sairaat, työttömät ja opiskelijat. Mutta järjestelmästä hyötyisivät myös vapaitten ammattien harjoittajat, pienyrittäjät, maatalousyrittäjät, nuoret, naiset ja työvoimavaltaiset teollisuusalat. Kansalaispalkka vähentäisi työn orjuutta ja sallisi yksilöllisesti päättää, mikä on kussakin elämäntilanteessa sopiva työn ja vapaa-ajan suhde. Kansalaispalkka on kuitenkin niin kallis uudistus, että sitä ei lähivuosina voida toteuttaa ilman huomattavaa verotuksen kiristymistä, myöntää Lahtinen. Se onkin toteutettava asteittain aloittaen nykyisen sekavan ja ihmistä nöyryyttävän sosiaaliturvajärjestelmän yhtenäistämisestä. Lahtisen mielestä kansalaispalkkakeskustelussa sivutaan kuitenkin niin tärkeitä, nykyisin unohdettuja teemoja, että poliittisen järjestelmämme on otettava se vakavasti. Radikaali r.y. 20 vuotta Tällä viikolla Jyväskylän yliopiston kemistit Radikaali r.y. täyttää kunnioitettavat 20 vuotta. Kemian opiskelijat juhlistavat merkittävää tapahtumaa kokonaisella juhlaviikolla. Juhlinta alkoi jo maanantaina 6. 3. ja jatkuu aina perjantaihin asti. Viikon ohjelmaan kuuluu mm. kaupunkikulkue ja ekskursio, juhlatentti, juhlasaunailta, avoimien ovien päivä kemianlaitoksella (Kyllikinkatu 1-3) 8. 3. ja huipentumana torstaina varsinainen pääjuhla ravintola Priimuksessa. Ainejärjestö Radikaali r.y. perustettiin kevättalvella 1969. Nimi otettiin kemiallisen sanaston laajasta valikoimasta. Toiminnan vilkkaus on vuosien varrella vaihdellut, mutta koskaan ei ole ollut täysin pysähtyneitä aikoja. Jäsenmäärä on aina ollut siinä 200-300, joista aktiivisesti mukana muutamia kymmeniä. Radikaalin toiminta on monipuolista: järjestetään ekskursioita ympäri Suomea, järjestetään saunailtoja, pikkujouluja, fuksiaisia ja työtakkijuhlia. Eikä pidä myöskään unohtaa että järjestön lehti ilmestyy 2-4 kertaa vuodessa. Kemianlaitoksella Radikaali pitää lasitavaravarastoa, josta opiskelijat voivat ostaa erilaisia lasitarvikkeita rikkomiensa tilalle. Merkittävää toimintaa on myös yhteyden pito alan ammattijärjestöön Suomen kemistiliitto r.y:hyn ja Keskisuomen kemistiseuraan. Radikaalin jäsenistä tulee valmistuttuaan joko kemistejä tai kemian opettajia, mikäli työllisyystilanne heille töitä suo. Viimeaikaisimmat tiedot kuitenkin kertovat, että töitä olisi tällä haavaa runsaasti tarjolla. Eli tulevaisuus näyttää ruusuiselta myös kemianopiskelijoille ja samalla heidän ainejärjestölleen Radikaalille. Ateljeetila Kortepohjasta E-talon yhdeksännestä kerroksesta on saatu työskentelytila kuvataiteilijoille, muille maalareille ja yleensä sellaiselle sotkuisemmalle työlle, mitä on mahdotonta harrastaa omassa asunnossa. Päätös asiasta tehtiin vapaa-aikatoimikunnan kokouksessa ja se odotti asiakasneuvoston vahvistusta. Tilaa ei tarvitse yleensä varata vaan käyttö on vapaata silloin kuin kullekin tekijälle sopii. Mahdollisesti joihinkin isompiin projekteihin tilaa voisi myös käyttää yksityisesti tai jollakin ryhmänä. Käyttäjiä varten järjestyy muutamia työtasoja maalaustelineitä ja muutama lukollinen kaappi. Toiminnan alkaessa käyttöön liittyvistä ohjeista ilmoitetaan ilmoitustaululla ja lehdissä. Alakerran tila, joka alunperin oli hakematta ajaneiden kiinnostuksen kohteena, tulee tikanheittäjien käyttöön. Politilan tarpeellisuutta vapaa-aikatoimikunta on perustellut mm. taloudellisilla seikoilla. Vuokraa perittäessä tullaan täyttämään se lovi, mikä on budjetissa leikattu vapaa-aikatoimikunnan kohdalta. Suomen ensimmäinen kehitysmaakioski Kehitysmaayhdistys Unicef ja Unifem ovat perustaneet Jyväskylään Suomen ensimmäisen kehitysmaakioskin. Kioskista saa kehitysmaatuotteita, teetä, kahvia, laukkuja, koreja ja korutuotteita ja lisäksi Unicefin ja Unifemin kortteja ja kirjatarvikkeita. Kioskin päävuokralainen on Jyväskylän kehitysmaayhdistys. Tilat omistaa Jyväskylän kaupunkiseurakunta, joka ei peri vuokralaisiltaan kuin sähkökustannukset. Työ kioskissa tehdään vapaaehtoisvoimin. Kehitysmaayhdistys harkitsee myös tulevaisuudessa oman maahantuonnin aloittamista. Haluatko Marko Röhriksi? Jos haluat niin käy kauppakorkea ja lue Käytöksen Kultainen Kirja. Sitten voit olla jo valmis hankkimaan rahoituksen Talvisodan kaltaisiin miljoonaprojekteihin (14 miljoonaa). Kaikki eivät kuitenkaan voi olla markoröhrejä. Pikkufilmit tulevat aina olemaan Suomen kaltaisessa elokuvamaassa elokuvataiteen ylläpitäjiä. Kansalliset merkkitapaukset ovat asia erikseen. Siksipä Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjalla voi nyt opiskella elokuvatuottajaksi. Linjalle otetaan aluksi vain pari kolme opiskelijaa. Ensimmäisen vuoden he opiskelevat muiden kanssa ja sitten siirtyvät lakija kauppa-asioihin. Ilmoittautua pitää maaliskuun loppuun mennessä. Yövieraille apuraha ja sakot Yövieraita saa kai kutsua jyväskyläläiseksi teatteriseurueeksi. Ryhmälle on sattunut paljon viimeaikoina. Ensin heidät mainittiin Mattiesko Hytösen jutussa Hesarissa, sitten saimme lukea keskisuomalaisesta raastuvanoikeuden päätöksen viime kesän kalastelusta. Nyt sitten on tapahtunut jotain todella merkittävää. Kulttuurirahasto vietti juhliaan ja jakoi rahaa todella raskaalla kädellä. Yksi rahan saajista oli opettaja Juha Hurme, joka sai teatteriseurue Yövieraiden toimintaan 50 000 markkaa. Raha on todella tarpeeseen ryhmälle, joka kiersi viime kesänä ympäri Suomea eläen suurinpiirtein purkkisardiineilla ja taiteellaan. Paitsi sitten Jyväskylässä, jolloin sardiini kyllästytti ja ryhmä laski verkot Tuomiojärveen ja sai saaliikseen kirjolohia ja lahnoja. Ne eivät kuitenkaan ehtineet paistinpannulle asti. Kaikkihan tietävät, että kalastus Tuomiojärvessä on äärimmäisen rajoitettua ja valvottua. Raastuvanoikeus määräsi ryhmälle pari viikkoa sitten kaksi sataa markkaa sakkoja. Verkot menetettiin valtiolle. SYLrn naisryhmät tapasivat: Naistutkimuksen apro syksyllä jo neljässä yliopistossa Naistutkinuksen appron voi ensi syksynä suorittaa Helsingin, Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistossa. Kuopion kesäyliopistoon on suunnitteilla naistutkimusopintoja ja Oulun yliopistossa naistutkimusta voi suorittaa kuuden opintoviikon verran. Kiinnostusta muuallakin riittää, mutta suurinpana ongelmana nähdään naistutkimuksen laajenemispyrkimyksissä määrärahojen puute. Pätevistä opettajista ja vetäjistä on myös pulaa. Naistutkimuksesta vastaavat opettajat joutuvat suurelta osin palkattomana ja muun työnsä ohella keskeyttämään naistutkimuksen suunnitteluun ja sen läpiviemiseen yliopistoissa. Vaikka he olisivatkin kiinnostuneita uuden tieteen kehittämisestä, ei voi vaatia, että jälleen kerran naiset tekisivät ilmaista työtä. Työstä on maksettava, se päättäjien pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää. Eräs ratkaisu ongelmaan olisi erillisen naistutkimusinstituutin perustaminen, jossa palkatut koordinaattorit ja muut työntekijät pystyvät kokopäivätoimisesti keskittymään tieteen haasteille. Prosessin läpiviemisessä tarvittaisiin naistutkimuksesta kiinnostuneita henkilöitä, joita on vaikea löytää miesvaltaisista komiteoista, joissa päätökset tehdään ja määräRgihat jaetaan. NaistutkimusinstitutMBttti tarjoaisi monille n a i s t u t k i j a ^ tunnustettua ja palkattua työtä tieteen parista. Pelkästään "tiedostaminen" ei anna riittäviä tietoja approon. Tutustuminen klassikoihin vaatii työtä samalla lailla kuin muillakin tieteenaloilla. Eräillä yliopistoilla ongelmana on peruskurssien vähyys. Hyvin valmistellut perusjakson luennot antavat uusille opiskelijoille käsityksen millaista naistutkimus voi olla. Koska naistutkimuksen asemaa ei ole vielä täysin vakiinnutettu yliopistoissa, mahdollisina tukivoimina voisi toimia naistutkijat, tasa-arvokomiteat, Unionin, Naistutkimusseura... Kokouksessa puhuttiin kansainvälisestä yhteistyöstä eri maiden naistutkimusseurojenja organisaatioiden kanssa. Naistutkimuksen potentiaalisesta kasvusta kertoo sen laajentuva seurojen ja yhdistysten toiminta Euroopassa ja Usa:ssa. Kevään naistutkimustapahtumasta saat tietoa seuraamalla Naistutkimustiedotetta. Seuraava Syl:n naisryhmien kokous pidetään Turussa 6. 4. lisätietoja saa Emmanuele Cuntin vetäjältä.
5 JU^^M^^ x?n, /Vtfj/Pftä MtZÖ * y eikki Salo ja Olli ''Z/f Heikkinen edusta/ [ / vat kahta Miljoonasateen viidestä soittajasta. He istuivat Ilokiven pöytään ennen lähtöään Peurungan sotaveteraanikylpylään keikalle. Muut, Matti Nurro, Ari Laaksonen ja Jarmo Hovi ovat jo rientäneet valmistautumaan illan esiintymiseen. Jyväskylän ylioppilaslehti ei ole vielä koskaan kirjoittanut sanaakaan Miljoonasateesta. Nyt viimeistään siihen on monta aihetta. Bändi on juuri saanut kultalevyn toisesta levystään ja se tulee Ilokiven seinälle. Lisäksi uuden levyn julkistamiskeikat pidetään keskiviikkona ja torstaina Ilokivessä, kotona, kuten Hessu ja Olli asian ilmaisevat. "Keskiviikkona ja torstaina on Ilokivessä juhlat" sanovat he myös. Kahdella ensimmäisellä Miljoonasateen levyllä oli teema, eikä kolmaskaan, nimeltään Veitsen valossa tee poikkeusta. " N o sehän on vähän tällainen kauhulevy, mustan huumorin sävyttämä ilottelu." Sanoo Hessu. "Maalaiskauhua", lisää osuvasti Olli. Hessu ehättää heti kieltämään, että kyseessä olisi synkkä levy. "En ole synkkämielinen mies" sanotaan kappaleessa Olkinainenkin vaikka kappaleessa synkkiä visioita onkin. "Siinä vain liikutaan kauhuteemoissa. Ne ovat nimittäin sellaisia asioita, että. . . " Hessu keskeyttää ja miettii. "Kyllähän iloistakin miestä joskus pelottaa" jatkaa lausetta Olli. "Se kauhu syntyy niissä erilaisista kauhumyyteistä ja -kliseistä, näin on laita etenkin Olkinainen ja Vampyyri-biiseissä" luonnehtii Hessu. "On siinä sitten tällaista ihmisläheisempääkin kauhua, jonka synnyttää esimerkiksi delirium tremens" lisää vielä Olli. Sanoittaja Salo on kuitenkin yhteiskuntatieteilijä ja haastattelijaa ihmetyttää eikö yhteiskunta synnytä tälle levylle kauhua. Ei kuulemma, mutta haastattelijan mieliksi Hessu kertoo visionsa yhteiskunnallisesta kauhusta: "Toissa yönä mietin sitä, että aina välillä poliitikkojen kasvoilla näkyy kauhua siitä, että esimerkiksi ympäristöasiat tulisivat yhtäkkiä koko kansan asiaksi. Nythän he ovat karsinoineet nämä asiaat itselleen ja antavat alamaisilleen sellaista kuvaa, että kaikki asiat ovat okei. Vaikka tietävät hyvin, ettei näin ole." Mutta iloisempiin asioihin. Ensimmäinen sinkku ja kestohitti oli Juri Gagarin ja toisen lp:n samanlainen tietysti Marraskuu. Vastaavia tuntuisi olevan vaikea löytää. Mutta niin vain sellainen on jo tullut Mayday Mayday-kappaleesta. Kaikki kolme niin hyviä hittejä, että moni olisi onnellinen yhdestäkin uralleen sattuneesta vastaavasta Maydayn valinta sinkuksi ei kuitenkaan ollut Hessun mukaan itsestään selvää. "Kyllä kaikki levyn biisit olivat tavallaan tarjokkaina singlelle, mutta kaikki roudareista meidän äitiin sanoivat matskun kuultuaan, että Mayday jäi parhaiten mieleen. Siitä pystyi tekemään vain yhden johtopäätöksen. Siihen on kai helpoin tartt u a " . Hessu pitää Maydaytä huumoribiisinä, vaikka se sisältääkin melko synkkiä pohjavireitä. Sanoituksesta. tulee satunnaisen kuulijan mieleen Gösta Sundqvist. "Aina roiskuu kun rapataan" sanoo mielikuvaan Hessu. "En minä sitä tekovaiheessa huomannut, jälkeenpäin kylläkin ajattelin, että oho, kyllä siinä on ehkä vähän Göstaa. Enemmän siinä on kuitenkin samoja piirteitä kuin jossain Juhani Peltosen teksteissä. Se kulkee tämän tietyn tyylilajin haarukassa." Vuosi sitten oli Hiljoonasateella pieni kriisi. Se keikkaili itsensä henkitoreisiin. "Siinä oli vereslihan makua" kuvailee Hessu. "Kävimme hulluuden partaalla" huokaisee Olli. Liki parikymmentä keikkaa kuukaudessa, musiikin teko kaupunginteatterin näytelmään ja siihen päälle Hessun ja Ollin Pahat pojat-radio-ohjelma pitivät huolen siitä, että vapaa-aikaa ei ollut ja yöunetkin jäivät usein puuttumaan. "Sen vuoden jälkeen ei tämä bändi ainakaan stressiin hajoa" uskoo Hessu. Tuo rankka jakso toi kuitenkin teräksisen rutiinin kiertueelle ja epäsäännölliseen keikkaelämään pelisäännöt. Nyt kaikki tietävät täsmälleen mitä kukin tekee kun esiintymispaikalle tullaan. Useat bändit kaatuvat rankkaan keikkaputkeen, mutta tämä ei. Yhtyeen henki on hyvä, kehuvat olli ja Hessu yhteen ääneen, "Olemme oppineet katsomaan toisiemme vikoja läpi sormien. Kyllä meillä on ehdottoman paljon enemmän hauskaa kuin kurjaa." Enää ei enää hypätä esiintymässä kieli vyön alla. "Olemme siirtyneet suunnitelmatalouteen" Hessu kertoo. Levyn ilmestymisen ympärillä keikkaillaan kyllä 18 kertaa kuukaudessa, mutta vuoden keskitaso jäänee kymmeneen. Ollaan siis tarkoituksella aivan toisenlaisissa luvuissa kuin vuosi sitten. Ei henkihieveriin kierteleminen kuitenkaan turhaa ollut. Yhtye sai kultalevyn. Hessun ja Ollin mukaan se johtuu juuri kovasta keikkailusta eikä mistään massiivisesta mainoskampanjasta. Kultalevyjä ei niin hirveästi nykyään jaella ja kiiltävä platta tuo hyvän mielen ja uskon omaan työhön. "Levy on myynyt tasaisesti tähän päivään asti ja sen täytyy johtua siitä, että keikoilla käyneet ihmiset ovat ostaneet sen". "Mäkin olen tehnyt aika kauan biisejä ja olen päässyt viimein tilanteeseen, että niitä saa levyinä ulos. Vieläkään ei ole kuitenkaan tullut sellainen tunne, että pitäisi pakolla tehdä biisejä sen takia, että ollaan Miljonasade ja lp pitäisi saada ulos" sanoo Hessu. "Sellaista tilannetta tulee tuskin koskaan. Mikään ei ole pakottanut meitä tekemään mitään." Bändi tietää varsin hyvin, että se ei tule ikuisuuksi olemaan koossa. Tätä asiaa pidetään realiteettina, eikä siitä ole tehty tabua. "Ne ollaan järkeviä miehiä ja me tajuamme, ettemme ole mikään Rolling Stones. Teemme tätä niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja sitten pannaan pillit pussiin" Hessu sanoo, " j a sitten pannaan soimaan Muskan Tää se päivä o n " jatkaa Olli. Musiikki tulee kuitenkin olemaan Hessun ja Ollin elämässä aina mukana. "Biisien tekemistä en lopeta koskaan, se on tässä kaikkein parasta" Hessu lisää. Jfa6&wt ^ua^^ Miljoonasateen pojat ovat niin mukavia miehiä, ettei heistä keksimälläkään keksi mitään negatiivista sanottavaa. Heidän levyistäänkin pitävät kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset. "Muutama yläasteelainen tyttö on kyllä kertonut, että pojat heitä halveksivat kun he tykkäävät Miljoonasateesta" kertoo Olli. Se nyt ei ihan kauhukertomuksesta käy, niinkuin ei sekään, että hevifanit joskus näyttävät keskisormea. Haastatteluja on yhtye antanut määrättömän määrän. Julkisuus on kuitenkin kohdellut heitä hellävaroen ja mikä on kohdellessa kun he ovat vaatimattomia aikuisia miehiä eivätkä mitään menestyksellä itseään hemmotelleita pikkupoikia. "Ihan tarkoituksella olemme pitäneet matalaa profiilia, eikä missään ole meidän yksityiselämäämme ruodittu" kiittelee Hessu. "se olisikin mielettömän tylsä juttu" lisää Olli. "Vaikeaa meistä olisi tosiaan sensaatioita repiä kun ei tule nuita pikkutyttöjäkään nussittua ja viinaakin juodaan ihan siististi" Hessu analysoi. %fM/af Jylkkäri sai ensioikeuden kuunnella Miljoonasateen uutta levyä. Ja täytyy sanoa, että se on selvästi ja ilman muuta yhtyeen paras. Pojat ovat musiikillisesti yhä monipuolisempia ja soitannossa on monia jännittäviä elementtejä ja musiikillisia muistumia, jotka elävät omaa elämäänsä kun levyä kuuntelee enemmän. Tunnelman luominen on otettu tosissaan ja esimerkiksi jo tutussa Olkinainenbiisissä kauhutunnelma on melkein elämää suurempaa. Täytebiisit ovat olleet aikaisempien levyjen painolasti, josta on nyt päästy. Hittibiisi Mayday mayday ja massiivinen Olkinainen ovat ensimmäiset jotka tekevät vaikutuksen. Useammalla kuuntelulla taas esimerkiksi Vampyyri Ollin Doors-urkuineen tuntuu huippukappaleelta. Hessun sanoituksia on turha erikseen kehua. Mies on runoilija parhaasta päästä täysin omanlaatuisine kuvineen. Välillä biisit ovat iskeviä rallatteluja ja välillä ne heijastelevat pitemmälle mietittyjä tuntoja. Eikä hän unohda huumoria, joskus se on mustaa, joskus pelkästää Hoitelevaa. Se on niin hyvä se Miljoonasade. Eero Leppänen
Departingfrom home My son, what is this? My mother it is the sun. Then she picked up sand under my feet, sealed in a piece of cloth, she handed it to me. Tears flowed in both eyes, the heart, the greatest bearer had endured. Prayers were in complete silence. Anxious eyes of compound women, curious heads of little children, fathers engaged in the "Fatiha". My mother sole bearer of the burden, grabbed again a handful of sand in the middle compound. Musa, this one wash with it an arrival, the other forget it on the bottom of your box. One, two, three, my toes knocking my heels. He is going "Tubabuduu", a child commented. Musa, you can bring me a ring, shoes and that book. Ali the others follovved suit, a shirt, trousers, "Tubabu domoroo" — Tears on my little Sisters face, Musa don't ever forget me. My mother, sole bearer of the burden, departing with her last born. She follovved me to the vehicle, alvvays murmuring — prayers in her mouth. The elders offered their last prayers and remained in Yliopiston ulkomaalaisongelma: Väkeä tulisi mutta vääristä maista Jyväskylän yliopistoon haki opiskelemaan tänä vuonna ennätysmäärä ulkomaalaisia. Hakiboomi Bangladeshista yllätti kaikki ja shokeerasi toiset. Opiskelijavaihtosuhteiden takia pitäisi Jyväskylän houkutella eurooppalaista nuorisoa, kun taasMehitysmaista pyrkiviä tulisi karsia. Jotta eurooppalainen vastavuoroisuus toteutuisi ja resurssit riittäisivtt, eikö? Tiedekuntien käsittelyssä oli hakemuksia 243, mikä tekee reilut sata enemmän kuin viime vuonna. Jyväskylään haki opiskelijoita 23 eri maasta. Bangladeshista saapui kolme neljäsosaa kaikista hakemuksista. Kaikkia valintoja ei ole vielä tehty, mutta kaikkiaan hyväksyttäneen yliopistoon vajaa 30 ulkomaalaista, joista tosin kokemuksen perusteella kolmasosa jää saapumatta. Jyväskylän yliopistossa opiskelee tällä hetkellS Kaikkiaan 85 ulkomaalaista. M#ffianistiseen tiedekuntaan oli osoitettu hakemuksista kolmasosa. Tiedekunnan opintosihteeri Ossi P&ärnilä myöntää "räjähdysmäisen kasvun" yllättäneen. Suuret hakemusmäärät asettavat yliopiston hallintokoneiston koetukselle. — Ruotsissa valinta oti organisoitu paremmin. Suurlähetystöt tekevät ensimmäisen valinnan, jonka jälkeen hakemukset kootaan 1 Tukholmaan. Meillä jokainen yliopisto ja tiedekunta joutuu tekemään valinnan yksin, Päärnilä selvittää. Päärnilän mielestä ulkomaalaisten opiskelijoin den valinnassa pitää sovittaa yhteen kak-sii näkökohtaa. Ensinnäkin pitää päättää., mistä maista opiskelijoita halutaan. Toisseksi pitää valinnoissa miettiä mihin resur.fsi.it riittävät. Opiskeli-vjavaihtosuhde Kentin yliopiston kanssa velvoittaa Jyväskylää järjestämään kiinnostavaa opetusta englantilaisille opiskelijoille. Mutta toisaalta meille kuuluu Päärnilän mukaan osavastuu kehitysavusta, ja näin kehitysmaiden opiskelijoille täytyy jättää paikkoja. — Korostan vastuuta valinnoissa. Ne jotka tänne hyväksytään, heistä pidetään myös huolta, järjestetään asunnot ja ohjausta. Silke Heino, Länsi-Saksa, ei pettynyt Jyväskylään, vaikka kaupunki osoittautui Hannoverin jälkeen pieneksi ja maan säännöt tiukoiksi. Oikeisiin ihmisiin tutustuminen helpotti sopeutumista. Erityisen tyytyväinen Silke on ollut opetukseen. Myös opiskelijoiden ohjaus syyslukukauden alussa hoidettiin Silken mielestä mallikkaasti. Tutorit auttoivat kaikessa, missä apua tarvitsi. hope. She then handed over my bag to me, the vehicle departed, at last tears dropped on her chest. She stood rooted, as the vehicle coughed and smoked. The vehicle rolled, my eyes on her spread arms, as if they are meant to say, please come back. Suddenly, I became angry at the dust, that blocked my vision. Tears rolled violently on my chest, down to my knees. Then a great noise was heard like a moving grave, it rolled and thundered, moved to a chamellon stop. There I sat by the vvindovv, vvondering, agitating and bevvildering only to find myself in this race. "Fatiha" = The first and last Chapter of the Quran; prayers offered "Tubabuduu " = White man's land. "Tubabu domoroo" = White man'sfood. Salam on kotoisin Bangladeshista ja saapui Jyväskylään opiskelemaan matematiikkaa syksyllä 1987. Salam ei puhunut lainkaan Suomea tänne saapuessaan. Kieliongelmat ovat olleet melkoisia. Salam kiittää opiskelijatovereitaan, jotka ovat usein auttaneet luennoilla kielivaikeuksissa. Salam ei usko, että ulkomaalaisilla opiskelijoilla on suuria ongelmia. Kovin kallista opiskelu kyllä on. Viime kesänä Salam hankki opiskelurahoja työskentelemällä Lyylin Kalassa. EDUSTAVATKO TULIJAT ELIITTIÄ? Tämän vuoden hakijaryntäyksen takaa nousee maa ylitse muiden, Bangladesh. Kolme neljäsosaa hakemuksista saapui bangladeshilaisilta. Muutenkin hakemusten määrä kehitysmaista on kasvamassa. Voisiko kehitysmaista saapuvien opiskelijoiden nykyistä runsaampaa valintaa perustella kehitysavun antamisella? — Ainakin siinä tapauksessa, että he palaavat takaisin omaan maahansa ja edistävät kehitystä sellä, Ossi Päärnilä vastaa. Humanistisen tiedekuinan tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsen Antti Hlden suhtautuu -periaatteessa erittäin myönteisesti ulkomaisten» opiskelijoiden ottamiseen, mutta pitää kysymystä isona ongelmavyyhtenä. Hänen rrielestään voidaan valintaperusteita lähestyä myöf siltä kannalta, että tänne saapuu vain oman m a a n a eliitti. Kynnyskysymyksenä Suomeen saapumsessa :oon viranomaisten vaatima 20 000 markan suuruinen alkukassa. — Pitäisikö simaa perätä kansainvälistä soliateaimiunoav llMäste tukijärjestelmä varattomammille, Hilden kysyy. Ossi Päärnilän mielestä "eihän me koulutuksessa tasa-arvoa edistetä siellä maassa, mutta täällä opiskelevat voivat imeä sitä tasa-arvon ajatusta, ja viedä kotimaahansa." PENSASKOULU -MENTALITEETTI Haetuimmaksi aineeksi tuli humanistisessa tiedekunnassa takmshistoria. Dekaani, Suomen historian ^apulaisprofessori Erkki Lehtinen suhtautuu pidättyväisesti ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämiseen historian laitoksella. — Minä olen ottanut sen kannan, että tässä asiassa ei tule edetä mahdotonta vauhtia. Suositus on, että ulkomaalaisia otetaan noin yksi prosentti, joten meidän osuus on jo aika täynnä. — Mitä olen yliopistolla mielipiteitä kuulostellut, niin tilanteen ei haluta riistäytyvän käsistä, Lehtinen sanoo. Historian laitoksen kokemukset ulkomaalaisista opiskelijoista ovat Erkki Lehtisen mukaan varsin myönteiset. Erityisesti japanilaiset ovat olleet hämmästyttävän tehokkaita. Sen sijaan Afrikasta saapuneilla opiskelijoilla on havaittu puutteita pohjakoulutuksessa. — Pensaskoulun mentaliteetti ei riitä historiallisen syysuhteiden ymmärtämiseen. Ihmisinä afrikkalaisetkin ovat olleet ihan mukavia, Lehtinen kertoo. Lehtisen mielestä omispa opiskelijoita, "n$f. maaleista suomalaisista", on huolehdittava eflfren muita. — Jos hakupapereita lähetetään tällaisia määriä, tarvitsemme korkeimman hallintoportaan ja ministeriön selvät periaatteet ja ohjggf valinnoista. — Meille ei pitäisi jättää kok<§> vastuuta siitä, kuka otetaan ja kuka ei, Lehtine korostaa. PERIAATTEITA TARVITAAN Jyväskylän ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri Outi Kinttula näkee tämän kertaisen hakuryntäyksen osana laajempaa kuviota. Ulkomaalaisia on tulossa jatkuvasti enemmän tänne "peräkylän Kajavole Rahem aikoo palata takaisin Nigeriaan kunhan on saanut väitöskirjansa valmiiksi. Rahem saapui Jyväskylän Yliopistoon kymmenen vuotta sitten opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa ja uskoo tuolloin olleensa melkoinen outo lintu laitoksella. Rahem oli mukana perustamassa ISAJ:ta vuonna 1978 ja toimi ensimmäiset kolme vuotta järjestön puheenjohtajana. Viimeiset neljä vuotta hän on ollut Suomen ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistysten liiton eli NUFSOFin puheenjohtajana. Järjestöjen tärkeimpinä konkreetteina saavutuksina hän pitää osa-aikaisen työluvan saamisen helpottumista ja ulkomaalaisten opiskelijoiden omia tutoreita. — Minusta Suomi tarvitsee ulkomaalaisia. Uskon, että heillä on myös jotain annettavaa Suomelle. §y§: mi on pieni suuri maa, jolla on rnä§jirfläilä kaikenlaisia etuja. Kaikki hyy§fc§yy§t Suomen. Miksei Suomi Siftgfl hyväksyisi kaikkia? Rahem kysyy. pöppelöön". Yliopistokohtaisia saati kansallisia ohjeita ulkomaalaisten opiskelijoiden valinnasta ei ole. Viime kädessä vastuu valinnoista jää laitoksille ja oppiaineiden edustajille. Outi Kinttula ei pidäkään mitään tiukkaa säännöstöä tarpeellisena. Sen sijaan tarvitaan hänen mielestään mietityt periaatteet, jotka valintoja ohjaavat. — Kyseessä on ainakin osaksi tiedotusongelma. Hakijat saavat ilmeisen vaaraakin tietoa, esimerkiksi siitä, millä aloilla voidaan järjestää englanninkielistä jatkokoulutusta, Kinttula kertoo. Kinttulan mielestä on tärkeää, että asiasta viritetään nyt periaatteellista keskustelua. JOS YKSI NIIN... Yliopiston rehtori Antti Tanskasen mielestä laitosten ei kannata turhaan tuskailla ulkomaalaisten opiskelijoiden lisääntyneiden hakupapereiden kanssa. Mikäli laitoksella ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan ulkomaalaisia, voi paperit palauttaa suoraan tiedekuntaan. — Hakumäärät saattavat huimasti kasvaa. On huomattu, että jos jostain kaukaisesta maasta pääsee yksikin tänne opiskelemaan, niin seuraavana vuonna hakemuksia on vaikka kuinka paljon, Tanskanen kertoo. Kasvavan kansainvälistymispaineen helpottamiseksi on perustettu kansainvälisten asioiden opintosihteerin toimi. Lisäksi helmikuun alussa nimetty kansainvälisten asioiden neuvottelukunta pyrkii käymään periaatteellista keskustelua opiskelijavaihdosta ja muusta kansainvälistymiseen liittyvästä. Opiskelijavaihtohan on melko eurooppakeskeistä? — Ihan selvästi. En ole huomannut, että kehitysmaan yliopistoja olisi vaihdossa mukana, Euroopan ulkopuolella USA:n yliopistot saattavat tulla kysymykseen. — Kehitysmaista saapuvien opiskelijoiden tukena ei ole näin opiskelijavaihtosopimuksia. Tanskanen suhtautuu myönteisesti ajatukseen opetuksesta kehitysapuna. Paras tilanne Tanskasen mukaan olisi kuitenkin silloin, jos opetus voitaisiin järjestää kehitysmaassa itsessään. Mitään sääntökokoelmaa, joka määrittelisi valintojen kriteerit, Tanskanen ei ole valmis laatimaan. Ohjeita voidaan neuvottelukunnassa laatia, mikäli niitä kaivataan. Kiintiöiden määräämiseen ulkomaalaisille opiskelijoille Tanskanen ei myöskään ole valmis. — Nykyinen järjestelmä, jossa ulkomaalaiset opiskelijat tulevat kiintiöiden ulkopuolelta, on siinäkin mielessä hyvä, ettei ulkomaalaisten ja suomalaisten välille synny kilpailua paikoista, Tanskanen miettii. KArtilNTA KOVENEE Opintosihteeri Ossi Päärnilä sanoo karsinnan kovenevan, mikäli hakemuksia tulee ulkomailta nykyistäkin enemmän. Päärnilän mukaan täytyy ilmaista entistä selvemmin, millä aloilla on ulkomaalaisille opiskelijoille jotain tarjottavaam ja millä aloilla kynnys on korkeampi. — Ruotsissa sanotaan suoraan, että jokin aine vaatii lukion äidinkielen tason, tai sitten on ilmoitettu, ettei ainetta suositella ulkomaalaisille. Päärnilä haluaisi käyttää Suomessakin suurlähetystöjen asiantuntemusta valinnoissa apuna. — Emmehän me voi tietää, minkä tasoista opetusta minkin maan collegat antavat, kun sen sijaan suurlähetystöistä tieto löytyisi. Aivan Ruotsin mallin mukaiseen keskitykseen Päärnilä ei kuitenkaan usko. Hän arvelee, että Suomessa yliopistot haluavat säilyttää itsenäisyytensä valinnoissa. — Kansainvälistymiseen on satsattu valtavasti rahaa, mutta pitää myös osoittaa järjestelyjä, joilla tilannetta voidaan parantaa. Ongelmat on aika hyvin selvillä, mutta käytännön ratkaisut puuttuvat, Päärnilä arvioi. Hiroko Furuhashi, Japani, kuuli että Jyväskylässä puhutaan kauneinta kirjakieltä. Mutta nyt Hirokolla on ongelmana se, etteivät suomalaiset opiskelijat puhu hänen kanssaan suomea vaan englantia. Muuten Hiroko on tyytyväinen oloonsa Suomessa. Sitäpaitsi: — Japanissakin puhutaan englantia ulkomaalaisille. TEKSTI: Keijo Lehto Tuija Tarkiainen KUVAT: Tuija Tarkiainen BALA SK. SAHO.
8 Opetusministeriö haaveilee lukion ja ammattikoulun yhdistävästä nuorisokoulusta Opetusministeriö on vihdoin julkaissut muistion, jossa käsitellään jo pitkään salamyhkäisesti valmisteltua nuorisokouluvisiota. Useaan otteeseen muistiossa todetaan, että kyseessä on vain 'vaatimaton' hahmotelma peruskoulun jälkeisen koulutuksen uudistamiseksi. Muistion tarkoituksena on vain 'aktivoida koulutuspoliittista keskustelua', eikä se missään nimessä ole konkreettinen ehdotus. Ilmeisesti suunnitelma on jo ennen julkisuutta saanut paljon kritiikkiä osakseen. Virkamiesten tekemässä muistiossa varovaisesti esitetään, että peruskoulun jälkeiset keskiasteen opinnot ryhmitetään uudeksi kokonaisuudeksi, jota kutsutaan nuorisokouluksi. Perusteluina mainitaan mm. koulutuksen joustavuuden lisäämistä, työelämän kehityksen huomioonottaminen sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen arvostuserojen pienentäminen. N uorisokoulun opinnot kehitetään nykyisten keskiasteen opintojen pohjalta. Nuorisokoulussa oppilas voisi valita yleisteoreettisiin opintoihin painottuneita tai selkeämmin ammattisuuntautuneita ohjelmia. Opiskelu nuoriokoulussa kestäisi 2—4 vuotta. Se olisi kurssimuotoinen ja luokaton. Muistion mukaan nuorisokoulu mahdollistaisi 'yksilöllisen eri aineiden ja eri koulutusohjelmien opintojen joustavan yhdistelyn'. Muistio ryhmittää opinto-ohjelmat seuraaviin alueisiin: 1) matemaattis-luonnontieteellis-tekninen, 2) humanistis-käyttämistieteellinen, 3) kaupallishallinnollinen, 4) terveydenhulto-, sosiaalija yhteiskuntatieteellinen (mitä tekemistä terveydenhuollolla on yhteiskuntatieteiden kanssa), 5) biologinen, maaja metsätieteellinen ja 6) taideja kulttuuriala. Jokaisella alueella voisi sitten suuntautua teoreettisesti tai ammatillisesti. Yhteisinä aineina nuorisokoulussa olisi äidinkieli. matematiikka, toinen kotimainen kieli, yksi vieraskieli sekä joitakin yleissivistäviä aineita. Näiden yhteisten aineiden jälkeen pitäisi jäädä aikaa valinnaisille aineille sekä runsaalle 'työharjoittelulle ja työelämään tutustumiselle'. Työharjoittelu ei ilmeisestikään ole tarkoitettu lahjakkaat voivat syvällisemmin perehtyä johonkin tietoaineeseen. Näin erityislahjakkaat, joista pääministeri Holkerikin oli niin huolissaan, pääsevät toteuttamaan itseään eivätkä turhaudu tasapäisten joukossa. Nuorisokoulun lopuksi suoritetaan loppututkinto, jonka arvioinnissa painotetaan 'ajattelua, luovuutta sekä tiedon soveltamista'. Muistiossa esitetään myös ammattikorkeakoulujen perustamista tiedeja taidekorkeakoulujen rinnalle. Ammattikorkeakoulut tarkoittavat jonkinlaisia sekundayliopistoja, jotka saadaan aikaan risteyttämällä yliopistoja sekä ammattiopistoja. Korkeaa niissä on vain nimi (Jylkkäri /89). Tarkoituksena on saada korkeasti koulutettua työvoimaa pikavauhtia. Nuorisokoulusta voisi sitten siirtyä valinnoista riippuen työelämään, ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin. Siinä massiivinen suunnitelma pähkinän kuoressa. Nuorisokoulu näyttäisi tarjoavan opiskelijoille paljon mahdollisuuksia ja valinnanvapautta. Mitenkähän valinnaisuus käytännössä toteutetaan. Pelkkä nimenmuutos ei lisää valinnanvapautta opiskeltavien aineiden suhteen. Toiseksi on vaikea uskoa, että 2—4 vuodessa voisi saada sekä ammatin että lukiotietojen kaksoiskvalifikaation. Jommasta kummasta laatuvaatimuksesta on tingittävä. Ruotsissahan on tämän tapainen systeemi lukiossa. Siellä kummastakin laatuvaatimuksesta on tingitty rankasti. Nuorisokoulu-vision yhtenä kantavana ideana on ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen lähentäminen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lähentäminen käytännössä tarkoittaa nuorisokoulussa ammatillisuuden lisääntymistä ja yleissivistävyyden vähentämistä verrattuna lukioon. Eli kun jengi ei halua mennä ammattikouluun, tuodaan ammattikoulu lukioon. Muistion pitkässä johdannossa, mainitaan nykyisen systeemin ongelmiksi mm. ylioppilassuma, opintoaikojen pidentyminen (jengi käy sekä lukion että ammattikoulun) sekä koulutetun työvoiman puute eräillä aloilla. Kaikkien kauniiden korupuheiden takana ovatkin talouden mykät pakot, jotka vaativat koulutettua työvoimaa nopeasti. Se, että 54 % peruskoulun päättäneistä menee lukioon on 'kansantaloudellisesti ja yksilön kannalta arvioiden vaikeasti ratkaistavissa oleva häiriö'. Tamperelaiset tutkijat Raivola, Kämäräinen ja Ruohontie toteavat kommentissaan opetusministeriön muistioon, että ns. lukioongelma on koko nuorisokoulu-suunnitelman primus motor. He ihmettelevät kenenkähän etuja uudistus ajaa: koulutuksen tarjoajien (poliitikkojen), käyttäjien (elinkeinoelämän) vai asiakkaiden (koulutettavien). Tamperelaisten tutkijoiden mielestä, uudistuksella yritetään haukata liian isoa palaa; uudistuksella yritetään ratkaista kokonaisyhteiskunnallisia ongelmia. — Aikaan halutaan saada luovia, kriittisiä, aktiivisia ja yrittäjähenkisiä kansalaisia ja työntekijöitä järjestelmässä, joka passivoi, antaa valmiin 'oikean tiedon', kanavoi, ohjaa kunkin paikalleen tekemään esivalittuja valintoja, toteavat tamperelaiset tutkijat kommentissaan. Turkulaiset tohtorit Osmo Kivinen ja Risto Rinne eivät omassa kommentissaan myöskään ole innostuneita nuorisokoulusta. Nuorisokoulu on hutero ja joutaa uudelleen ajateltavaksi. Siinä kilpailu kovenisi ja tasa-arvo jäisi pysyväksi tavoitteeksi. Kivinen ja Rinne haluavat lukion pois ja peruskoulun kymmenvuotiseksi. — Lukion sisältävä kokonaiskouluaika voidaan lyhentää kymmeneksi vuodeksi. Koulun omat tehtävät eivät edellytä pitempää aikaa. Tietojen ja taitojen välittämiseen, oppilaiden valmiuksien ja kykyjen kehittämiseen sekä itseensä luottavien ihmisten kasvattamiseen kymmenen vuotta riittää mainiosti. Ehtona kuitenkin on, että nuorisotyöttömyyden hoitaminen ja vastaavat yhteiskuntapoliittiset tehtävät siirretään koululta muille laitoksille. Kivisen ja Rinteen mielestä kymmenen kouluvuoden jälkeen seuraavat opinnot ja työjaksot tulisi voida ryhmittää monin eri tavoin. Tulevaisuudessa eletään enemmän koulutus-työ-koulutus-mallin mukaan. Muistiosta ja sen kommenteista käy selväksi, että tarve keskiasteen uudistamiseksi on ilmeinen, vaikkakaan ei ns. lukio-ongelman vuoksi. Muistio on ihan tarpeellinen virittämään keskustelua tästä aiheesta. Nuorisokoulu-suunnitelma ei ehk tarjoa vastausta, mutta sen kritiikki voi tuoda esille todellisia vaihtoehtoja. Rauno Huttunen Politiikan tutkijat päivittelevät kansainvälistymistä Kansainvälistymisestä puhutaan apulaisprofessori Kari Palosen mielestä aivan liikaa byrokraattinen ja ekonomistien kielellä. Tätä vikaa yritetään korjata Valtiotieteellisen yhdistyksen järjestämillä Politiikan tutkimuksen päivillä 10. —11. maliskuuta. Päivät alkavat Villa Ranassa perjantaina klo 11.30. Teemaksi on räpsäytetty "Kansainvälistymisen politiikka ja politiikan kansainvälistyminen". "Otsikossa on se tietty ajatus, että kansainvälistyminen asettaa meille politiikan tutkijoille uusia haasteita ja siitä voisi saada irti jotain muuta kuin on totuttu ottamaan. Kansainvälistymisen poliittisuus näkyy monella muullakin taolla kuin kauppiaiden ja ministereiden", Palonen pohtii. Uusien näkökulmien etsintä näkyy ensimmäiseksi siinä, että integraatiospesialisteille ei lähetetty esitelmäkutsuja. Toiseksi työryhmien nimet eivät haiskahdakaan yleiselle "Suomi yhdentyvän Euroopan pauloissa ja käykö meille huonosti" jargonille. Sen sijaan löytyy aluksi hieman kaukaa haetun tuntuisia työryhmien teemoja: esimerkiksi ensimmäisenä päivänä yliassistentti Kyösti Pekonen vetää "Kyläpolitiikosta kosmopoliitikoksi" -ryhmää, politiikan tutkija Tapani Kaakkurnniemi pitää "Muistopuheita valtiosta", professori Risto Eräsaaren ryhmä keskustelee aiheesta "Kaupunki, arkkitehtuu.i, politiikka", Eeva Jokisen ja Soile Veijolan ryhmässä puhutaan "Matkustamisen politiikasta" ja Klaus Sonderman vetää ryhmää teemasta "Das Fremde und die Politik". Junaturisti Palonen näkee mm. matkustamisessa arkipäivän politikointia. Esimerkiksi 70-luvun opiskelijapoliitikot eivät käyneet ulkomailla kuin virallisten delegaatioiden mukana. Näihin verrattuna interrail-sukupolven politiikan kokeminen on tyystin erilaista: uudenlainen kansainvälistymistendenssi näkyy Palosen mukaan jo tenttivastauksissakin. Palonen kritikoi myös opetusministeriön kaavailuja järjestää tiedeturismi institutionaalisella tasolla. Se ei ota tarpeeksi huomioon ihmisten mielenkiinnon erilaisuuksia. Valtiotieteellisen yhdistyksen johtokunnassa matkustamisen politiikan teema herätti jo ennakkoon keskustelua. Onko se oikein valtio-oppia, kyseltiin. Presidenttien matkat ainakin sopivat tieteenalan ahtaimmankin tulkinnan sisään, mutta Palosen ja muiden päivien ideoijien tarkoituksena on rikkoa totuttuja tieteenalan kuvioita. "Politiikan tutkimuksen päiviä on järjestetty kahdenlaisia: tieteenalaja ammattikeskeisiä ja toisaalta sellaisia, jotka rikkovat rajoja. Jyväskylässä on nimenomaan pyritty rikkomaan rajoja", Palonen sanoo. Päivät järjestetään Jyväskylässä jo kolmatta kertaa 80-luvulla. Toisen päivän ohjelma ei ole yhtä yhtenäinen kuin ensimmäisen. Tohtori Matti Wiberg vetää työryhmää, jonka nimenä on "Politiikan päiväjärjestys". Yliassistentti Sisko Haikalan ryhmässä keskustellaan Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlan tiimoilta. YTK Tuija Parvikon ryhmä on saanut nimen "Mikropolitiikkaa" ja Palosen mukaan se on "ikäänkuin laajennettu naistutkimuksen ryhmä". Aiemmin julkistetuissa ohjelmissa on ensimmäiseksi päiväksi merkitty paneelikeskustelu, mutta siitä on luovuttu. Yhdistyksen vuosikokousesitelmän pitää apulaisprofessori Liisa Lautamatti aiheesta "Miten miehestä on tullut ihminen?" Hänen esitelmänsä liittyy päivien teemaan kielten poliittisuuden näkökulmasta. Toisaalta aiheesta voi nähdä jatkoa Palosen vuosi sitten yhdistyksen Politiikka -lehdessä esittämälle kritiikille valtio-opin perin miehisstä touhusta. Valtio-opin eläkevirkoihin, professoreiksi, apulaisprofessoreiksi ja lehtoreiksi naisenpuoli ei ole vielä päässyt. POLITIIKAN TUTKIMUKSEN PÄIVÄT 10.-11.3.1989 21. Politiikan tutkimuksen päivät järjestetään Jyväskylän yliopiston campuksen jusend-tyylisessä Villa Ranassa ja parissa muussa laatikkoelementtityylisessä rakennuksessa. Päivien tarkoitus on toimia alan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden samoin kuin muiden alasta kiinnostuneiden vuotuisena keskustelufoorumina. Päivillä pidetään esitelmiä ja esitetään työryhmä papereita. Politiikan tutkimuksen päivien tämänkertainen teema on Kansainvälinen politiikka ja politiikan kansainvälistyminen. Plenum-esitelmän pitää tavan mukaan ulkomainen alustaja päivien teemaan liittyvästä aiheesta. Työryhmiä on kahdeksan. Työryhmien vetäjät pyytävät etukäteen ryhmiinsä puheenvuoroja, ja sen lisäksi muut paperin esittämisestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä vetäjiin. Yleinen idea on, että päivillä käsitellään teemaa, joka tavallaan 'koskee kaikkia' myös valtio-opissa ja joka vaatii ainakin jonkinasteista uudelleenajattelua eikä tarkoitus ole niinkään käsitellä kenenkään varsinaisia tutkimuskohteita. Tällä perusteella on esitetty sekä ulkopuolisia avustajia että nimetty työryhmiä, jotka sekoittavat' kuvioita eri suhteissa. OHJELMA Perjantai 10.3.1989 11.30 Avaus Plenum-esitelmä päätoimittaja, Dr. Antonin J. Liehm Paikka: rakennus Villa Rana, Blomstedtin sali 13.30 Lounas (Lozzi) 14.30 Työryhmät kokoontuvat: Paikka: Athenaeum, Historica ja Musica Työryhmä I: Kyläpolitiikosta kosmopolitiikoksi vetäjä yliass. Kyösti Pekonen JY, M 307 Työryhmä II: Muistopuheita valtiolle vetäjä tutkija Tapani Kaakkuriniemi JY, M308 Työryhmä III: Kaupunki, arkkitehtuuri, politiikka vetäjä prof. Risto Eräsaari JY, M 014. Työryhmä IV: Matkustamisen politiikka vetäjät Eeva Jokinen ja Soile Veijola JY, H 234 Työryhmä V: 'Das Fremde und die Politik' vetäjä Klaus Sondermann TaY, A 301 (esitelmät saks. tai engl.) Erityistyöryhmä I: Politiikan päiväjärjestys vetäjä tutkija Matti Wiberg TY, A 103. 17.30 Tauko. 19.00 Jyväskylän kaupungin vastaanotto Paikka: Aalto museo Lauantai 11.3.1989 9.00 Erityistyöryhmät kokoontuvat (myös perjantaina kokoontuneet työryhmät voivat jatkaa työskentelyään) Paikka: Athenaeum, Historica ja Musica Erityistyöryhmä I: Politiikan päiväjärjestys vetäjä tutkija Matti Wiberg TY, A 103 Erityistyöryhmä II: Ranskan vallankumous 200 vuotta vetäjä yliass. Sisko Haikala JY, M 014 Erityistyöryhmä III: Mikropolitiikka vetäjä tutkija Tuija Parvikko JY, A 104 11.00 Lounas 12.00 Valtiotieteellisen yhdistyksen vuosikokous Vuosikokousesitelmä Aul.prof. Liisa Lautamatti: Miten miehestä on tullut ihminen? Diskurssisemanttinen näkökulma. Paikka: A 103 14.00 Päätös Lisätietoja saa päivien sihteeriltä: Anjariitta Savolainen valtio-opin laitos p. 941-292225 Ryhmien vetäjät: Kyösti Pekonen 941-292224 Tapani Kaakkuriniemi 941-292842 Risto Eräsaari 941-292200 Eeva Jokinen 941-292209 Klaus Sondermann 931-156997 Matti Wiberg 921-645392 Sisko Haikala 941-291686 Tuija Parvikko 939-463928 Soile Veijola 90-640226 n Lettren" päätoimittaja esitelmöi politiikan tutkimuksen päivillä Politiikan tutkimuksen päivien päätähdeksi on kutsuttu tohtori Antonin Liehm. Herrasta tiedetään aika vähän: hän on syntynyt Tsekkoslovakiassa, siirtynyt pian vuoden 1968 jälkeen Ranskaan, kääntänyt Jean-Paul Sartren kirjoituksia tsekiksi ja vuonna 1970 häneltä ilmestyi kirja "Trois generations: etretiens sur le phenomene culturel tchecoslovaque". Liehm on kuitenkin kiinnostava vieras, koska hän on ainoan yleiseurooppalaisen kulttuurilehden "Lettre internationalen" päätoimittaja. "Lettre" on ilmestynyt puolenkymmentä vuotta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ranskan-, saksan-, italianja espanjankielisenä. "Lettren" perustajiin kuuluu lähinnä ranskalaisia ja tsekkiläisiä ja sitä julkaisevan yhdistyksen puheenjohtaja on sosiologi Edgar Morin. Jyväskylässä lehteä voi lukea yliopiopiston pääkirjaston lehtisalissa ranskaksi. Monet professorit ovat tilanneet lehden: vuosikerta eli neljä numeroa maksaa saksankielisenä 48 D-markkaa. Lehteä voi kuvata ei-ohjelmalliseksi tai ohjelmaltaan hyvin pluralistiseksi. Stalinisteja ja Le Penin kaltaisia äärioikeistolaisia ei sen sivuille päästetä, mutta muuten kirjoittajakuntaan kuuluu väkeä Michel Foucault vainajasta aina Perun oikeistoliberaalien presidenttiehdokkaaseen ja kirjailijaan Marie Vargas Llosaan saakka. Vaikka kirjoittakuntaan kuuluu Foucaultin ja Milan Kunderan kaltaisia kuuluisuuksia, "Lettre" nostaa esille myös korkeatasoisia mutta vähmemmän tunnettuja kirjoittajia. Liehmin esitelmä tarkastelee todennäköisesti Eurooppaa keskus-periferia perspektiivissä. "Lettre" tulkitsee Eurooppaa enemmän kultuurisena käsitteenä kuin talouden tai sotilasblokkien kautta. Viime aikoina lehdessä on ilmennyt pyrkimyksiä palauttaa kunniaan käsite Keski-Eurooppa: tässä katsannossa Euroopan kultturiseksi keskusalueeksi palaavat Puola, Tsekkoslovakia ja Itävalta ja periferialta alkavat näyttää Pariisi ja Berliini.
Yleisradio syö pöydässäsi Joskus ennen vanhaan älykkäät ja edistykselliset ja mielipiteensä julkisuuteen saavat — siis edes jonkinlaisen mainosarvon omaavat — henkilöt muistivat aina kritisoida Mainostelevisiota. Nyt ne ajat ovat takana päin, näitä sattumanvaraisia huitaisuja ei enää julkisuudessa näy. Sen sijaan monet vakavahenkiset kriitikot, tutkijat ja jopa filosofit ovat kääntäneet röntgenkatseensa kohti Yleisradiota. Esimerkiksi sellaisia mediahahmoja kuten Teppo Turkki, Dan Steinbock, Esa Saarinen tai Heikki Hellman yhdistää sama huoli: Suomelle on ensiarvoisen tärMikko Husa keää säilyttää hinnalla millä hyvänsä vahva yleisradiolaitos. Johtopäätös on aivan ymmärrettävä, kansaa pitää sivistää kepillä ja porkkanalla. Jos katsot uutiset puoli yhdeksältä ja kestät sen jälkeen vielä vaikkapa A-studion, niin sinut sitten palkitaan mainiolla amerikkalaisella menestyssarjalla. Näin kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta täytyykö veronmaksajan kestää tämä hinnalla millä hyvänsä, esimerkiksi Kolmoskanavan hinnalla? Itse asiassa, kuka vielä muistaa Kolmoskanavan alkuvaiheita, milloin se perustettiin, miksi Nokia lähti mukaan rahoittamaan sitä tai mitä siltä odotettiin. KADONNEEN OHJELMA-AVAIMEN ARVOITUS Oy Kolmoskanava Ab on ennen kaikkea väline. Mistään viestintäideologiasta tai uudesta ja luovasta ohjelma-ajattelusta ei voi samassa yhteydessä puhua. Kolmoskanava on rahankeruun väline; sen lisäksi, että jokainen veroa maksava kansalainen rahoittaa Yleisradiota se kerää häpeämättömästi MTV:n ja Kolmoskanavan avulla lisää rahaa. Alunperin MTV pelkäsi, että paikallisradiot vievät kaikki alueelliset mainosmarkat ja YLE pelkäsi, ettei enää pitkään pysty hoitamaan pyhää julkisen palvelun tehtäväänsä, elleivät MTV:ltä saatavat tulot kasvaisi, siis mainostulot. Jokaisesta MTV:n hankkimasta mainosmarkasta menee noin kuusikymmentä penniä Yleisradiolle. On helppo kuvitella miten televisioyhtiöiden edustussaunoissa on kehitelty uutta rahasampoa. Samoissa tiloissa epäilemättä saatiin tarvittavat poliittiset päättäjät pehmeiksi taottua keksintöä, Kolmoskanavaa, kohtaan. Näin kerätään yhä lisää ja lisää mainosrahaa. Ei se suinkaan ole myymälävaras joka sinunkin pöydässäsi syö. YLE omistaa Kolmoskanavasta 50 prosenttia, MTV 35 ja suomalainen jalkineja tietotekniikkayritys Nokia 15 prosenttia. Miksi sitten Nokia, jolla periaatteessa ei pitäisi olla mitään tekemistä julkisen palvelun yleisradiolaitoksen kanssa? Kolmoskanavasta piti alunperin tulla osin maksullinen kanava. Kaikille avoimia — siis maksuttomia — ohjelmia suunniteltiin lähetettävän alkuillasta, noin klo 17—21. Tämän jälkeen alkaisi maksullinen osuus. Eli päästetään kansa maistamaan hiven uutta herkkua ja sitten lyödään näpeille: lisää ei tule jos rahaa ei tipu. Näin toimii valtionlaitos. Maksullisia ohjelmia olisi voinut seurata erityisellä ohjelma-avaimella ja näiden avaimien tekeminen ja ennen kaikkea myynti kiinnosti juuri Nokiaa. Tämähän nyt ei toteutunut, kanavaa voi katsella aivan vapaasti. Ilmeisesti rohkeus petti viime hetkellä, mitäpä jos kansa ei olekaan valmis moiseen aktiviteettiin kuten ohjelma-avaimen hankinta. Näin taidettiin YLE:ssä ja MTV:ssä ajatella. Jos ei katsojia, ei myöskään mainosmarkkoja. KANSALLISTEN LÄHTÖKOHTIEN ARVOITUS Kolmoskanavan toimilupapäätös nuijittiin vuonna 1985 hallituksessa läpi lähinnä SDP:n ja SMP:n äänin. Jos päätttäjiä oltiin pehmitetty edustussaunoissa niin kauniita puheitakaan ei oltu unohdettu. Kolmoskanavaa pohtineet komiteat kirjasivat papereihinsa mahtavia säkeitä: "Kanavan on tarjottava laadukasta ja monipuolista ohjelmistoa ja kanava pyrkii myös vastaamaan kansallisista lähtökohdista uusien viestintämuotojen haasteisiin." Se, mitä nämä "kansalliset lähtökohdat" ovat tai mitä tarkoitetaan "monipuolisella ohjelmistolla" jäi hämäräksi. Mutta mitäpä siitä, poliittiset päättäjät oli hurmattu sujuvasanaisella kielipelillä ja Suomi sai uuden kanavan. KADONNEIDEN KATSOJIEN ARVOITUS Edelleen on helppo arvata, että YLE:n ja MTV:n salaisena haaveena oli katsojien ryöstäminen vaarallisilta taivasja kaapelikanavilta Kolmoskanavan avulla. Siis Kolmoskanavan kaltaisella välineellä meidän oma Yleisradiomme vastaa medioiden kilpailutilanteeseen. Ei mikään ihme, että älymystö on huolissaan ja yrittää ruoskimalla saada hengettömän ruumiin liikkeelle. Esa Saarinen ia Teppo Turkki muiden muassa ovat puhtaasti ja pyyteettömästi veronmaksajan ja pienen ihmisen asialla, paremmin kuin Vennamon perhe. Minkälaisia olivat Kolmoskanavan ideologisten isien ilmeet pari viikkoa sitten, kun julkisuuteen tuli tietoja tuoreista katsojatilastoista. Esimerkiksi Helsingin alueella — jossa Kolmoskanava on näkynyt joulukuusta 1986 asti — Kolmosen katseluosuus on kasvanut yhtä suureksi kuin MTV:n ohjelmien ja koko kakkoskanavan. Sama kehitys tapahtuu kaikkialla missä Kolmonen näkyy, Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella, Lahdessa, Jyväskylässä ja Oulussa. Satelliittija kaapelikanavien sekä videoiden katseluosuus on pysynyt suurin piirtein vakaana. Eli Kolmosen uudet katselijat tulevat YLE:n ja MTV:n "omista joukoista" eikä niitä ole taisteltu ylikansallisen viihteen parista. PIENIMMÄN MAHDOLLISEN PAHAN ARVOITUS Kolmoskanavan tullessa toiveikkaat odottivat, että halvan viihteen siirtyessä Kolmoskanavalle YLE pystyisi keskittymään laadukkaaseen tarjontaan. Turha toivo, myös Yle on mukana kilvassa korkeista katsojaluvuista. Suomen tilanne on samantapainen kuin Yhdysvalloissa, kolme valtakunnallista kanavaa. Kilpailua ei käydä erilaisilla ohjelmaprofiileilla vaan jokaisen kirkas tavoite on sama käsitys: parhaana katseluaikana ohjelman on oltava mahdollisimman vähän loukkaavaa. Valitaan pienimmän pahan ohjelmapolitiikka. Käytännössä tämä ameriikan malli tarkoittaa mukavia sarjoja ja hauskoja visailuohjelmia. Lopputulos on se, että YLE, MTV ja Kolmoskanava sittenkin kilpailevat keskenään, YLE ei uskaltanut satsata korkeampaan ohjelmaprofiiliin ja pienimpiin katsojamääriin. Ja edelleen, Kolmoskanava ja MTV:n ohjelmistot ovat täysin yhdentekeviä ja merkityksettömiä, ne vain ovat ja niitä on turha syyttää mistään. Suurin syyllinen on itse asiassa Yleisradio, joka haluaa kaiken, rahat ja katsojat. Kuitenkin jo lainsäädäntö määrittelee sen palvelulaitokseksi. Eikö kukaan saa sitä kuriin ja järjestykseen?
"Kuvani ovat sopivaa kevyttä irroitteluhetkeä ilman "vakavan taiteen" tekemistä. Nämä kuvat eivät muodosta kokonaisuutta näyttelynä; kokonaisuuden ne muodostavat vain yhden Veijo Veen pääkopan sisällä pyörivästä kuvan instituutiosta." Veijo Kämäräisen valokuvanäyttely on Ilokiven seinillä 13. 3. 89 saakka. Robillardin kultainen keskitie "Urani on nyt todella nousussa. Koskaan ennen en ole menestynyt näin hyvin Valloissa", väitti kitaristi-laulaja Duke Robillard USA:n itärannikolta istuessaan seurassamme ennen Ilokiven keikkaansa. Mene ja tiedä. Robillardin ulkoinen olemus kieli kyllä menestyksestä, mutta musiikillisesti hänellä ei ollut mitään uutta tarjottavaa. Onko se sitten menestyksen merkki? Robillardin taustabändi oli sentään uusi. Jyväskyläläisillekin tuttu Pleasure Kings oli vaihtunut uuteen rytmiryhmään, joka kantoi tällä kertaa pelkkää maestronsa nimeä. Myös Duke Robillard Band koostui hommansa osaavista muusikoista. Sekä basisti Scott Appelrouth että rumpali Dough Hinman osoittautuivat monipuolisiksi ja tarkoiksi soittajiksi. Erityisesti Appelrouthin vaihtelu sähköja pystybasson välillä toi mukavaa vaihtelua illan antiin. ILLAN ANTI Robillard on jo kauan sitten osoittanut olevansa ykkösluokan kitaristi. Hän liikkuu vaivattomasti tyylilajista toiseen. Blues, jazz ja varhainen rock'n roll muodostavat hänen settinsä selkärangan. Duke kertoi päässeensä alkuun blueskitaristina kuuntelemalla Chuck Berryä. Berrystä Robillard siirtyi bluesin kautta swir>-siin ja tuli perustaneeni maanmainion jump-orkesterin R ,„uful Of Bluesin 60-luvun lopulla. Roomfulista lähdettyään Duke on kelannut triolinjalla jo useita vuosia. Esiintyjänä Robillad ei ota riskejä. Teknisesti loistavasta kitaroinnista huolimatta innostusta ei enää tunnu riittävän. Leipääntymisestä kieli myös se, että bändi soitti suurimman osan kappaleista puuduttavalla keskitempolla. Varsinaisia huippukohtia esityksessä oli vähän. Parhaimmillaan Duke Robillard Band oli hitaissa tunnelmapaloissa, joissa myös dynamiikka ja nyanssit pääsivät oikeuksiinsa. Laulajana Robillardin suurin heikkous on tulkinnan värittömyys. Sieluttomuudesta kärsii myös hänen uskottavuutensa kokonaisvaltaisena bluestaiteilijana. VAROVAINEN MIES Haastattelussa Robillard toi mieleen lähinnä suomalaisen poliitikon. Hän puhui paljon ja ystävällisesti, muttei sanonut mitään. Dukesta aisti selvästi, että hän oli varuillaan. Haastattelu oli maestrolle myynninedistämistä. Tarjolla oli tuote nimeltä Duke Robillard. Bluesin nykytilaakin Robillard kommentoi sanomalla, että sillä "menee paremmin kuin ehkä koskaan". Kitaristikollegoitaan Duke sanoi arvo&otavansa. Kehuja sp-i^at Robert Cray, Vp-ughanin veljekset ja uusi kanadalaiskomeetta Jeff Healey. Robillard tuntui myös itse pyrkivän samaan sarjaan näiden menestyneiden muusikoiden kanssa. Jari Kokkinen Pekka Alava Groteski ja kauneus Naguib Mahfouz: VVedding Song. 1984 The american University in Cairo Press. 99 s. On selvää, että kirjallisuutta ei voi palkita, mutta kansainväliset kirjallisuuspalkinnot ovat tapa laajentaa kirjallisuuden tuntemusta, joka ainakin suomalaisella lukijalla on täynnä valkoisia läikkiä. Viime vuoden nobel-palkinnon saajalla Naguib Mahfouzilla on takanaan laaja kirjallinen tuotanto, mutta tyypillistä on, että yhtäkään hänen teoksistaan ei ole saatavana suomeksi, vaan ensimmäistä romaania ollaan vasta kääntämässä. Paitsi noin neljäkymmentä romaania Mahfouz on kirjoittanut useita näytelmiä, novelleja ja kymmeniä elokuvakäsikirjoituksia. Mahfouzin kirjallisen tuotannon aiheet, tapahtumat ja henkilöhahmot nousevat egyptiläisestä perinteestä ja Egyptin nykypäivästä, mutta eurooppalaiselle lukijalle hänen kirjojensa ymmärtämistä helpottaa niiden tyyli ja tekniikka, joissa Mahfouz on saanut voimakkaita vaikutteita eurooppalaisesta, erityisesti ranskalaisesta kirjallisuudesta. Kotimaassaan Mahfouz on jo vuosikymmeniä herättänyt huomiota yhteiskuntansa paljastavana kriitikkona; eräät hänen romaaninsa ovat edelleen kiellettyjä Egyptissä. Mutta Mahfouzin kirjallista tuotantoa ei voi palauttaa yhteiskunnan kuvaukseksi, vaan realismiin yhtyy hänellä suggestiivista moniselitteisyyttä. Mahfouzin tuotanto tavataan jakaa realistiseen ja eksistentiaaliseen kauteen, joista molemmista on merkkejä v. 1981 arabiaksi ilmestyneessä "Afrah alGubbah" (englanniksi Wedding Song) -romaanisa. Kirjaimellisesti kirjan arabiankielinen nimi tarkoittaa pyhimyksen haudalla pidettyjä hääseremonioita. Nimi on käsitettävä lähinnä — mutta ei pelkästään — ironisesti, kun romaanin henkilöiden suhtautuminen rakkauteen on yksi heidän tragediansa kulmakiviä. Romaanin henkilöt ovat perinteensä, taustansa ja yhteiskuntansa vankeja. Selviä jälkiä Mahfouzin realismista on romaanin groteski kuva nykypäivän egyptiläisestä korruptiosta, äsliflföja työpulästä, köyhyydestä. Romaanin henkilöiden taistelu menneisyyden perinteitä ja nykyisyyden realiteettejä vastaan osoittautuu turhaksi, kun äärimmäisessä subjektiivisuudessaan ihmiset ovat kyvyttömiä katkaisemaan yhteyttä tai edes ottamaan etäisyyttä heitä kahlitsevaan perinteeseen. Tämä tärkeä teema ilmenee myös kirjan kerrontatekniikassa, jossa kertojien tilityksiin nykyhetkestä sekoittuu jatkuvasti muistoja ja ajatuksia menneisyydestä, jotka saattavat olla voimakkaampia kuin elettävä elämä. Ehkä oivaltavimmillaan romaani onkin kuvatessaan ihmisen pakonomaista ja siksi traagista takertumista menneisyyden elämyksiin, mikä kirjassa saa voimakkaasti fatalistisen sävyn. Romaanin sisällön muodostaa neljän eri minäkertojan puheenvuorot, jotka kukin vuorollaan tulkitsevat samoja tapahtumia. Varsinaista juonta romaanissa ei siis ole, mutta sen läpikäyväksi aiheeksi muodostuu nuoren kairolaisen miehen Abbas Karam Younisin vastakkainasettelu sosiaalisesti ja moraalisesti rappeutuneen perhetaustansa kanssa, irtoaminen siitä ja vähittäinen kehittyminen merkittäväksi näytelmäkirjailijaksi. Paitsi kirjailija itse romaanin kertojia ovat hänen vahempansa ja kairolaiseen puolialamaailmaan kuuluva näyttelijä. Taiteen avulla Abbas Karam Younis murtaa fatalistisen perinteensä, jonka kuvaaja hänestä kuitenkin tulee. Hän kirjoittaa näytelmän peliluolaksi ja bordelliksi muuttuneesta kodistaan, jonka prostituoituja ovat hänen äitinsä ja Tahiya -niminen kaunotar. Myös romaanissa kuvatun naisen syyllistämisen ketjun Abbas Karam Younis kykenee osittain katkaisemaan avioituessaan "menneisyyden" omaavan Tahiyan kanssa, jonka feminiininen pehmeys parantaa tämän lapsuudesta aiheutuneet vammat ja avaa lopullisesti luovuuden lähteet. Vaikka romanin naiskuvaus eteneekin tuttuja latuja, Mahfouz on "edistyksellinen" näyttäessään kuvaamiensa islamilaisessa perinteessä elävien naisten epätoivon syvyyden. Romaanin vahva taiteilijuuden korostus merkitsee jonkinasteista vapautta siinä välttämättömyydessä, jossa sen henkilöt elävät. Abbas Karam Younis etääntyy groteskista taustastaan taiteen avulla, joka myös antaa hänelle välineet käsitellä tätä groteskisuutta. Syvimmällä tasolla romaani kuitenkin käsittelee ajan ja siksi kuolemankin vaikutusta elämässä. Kuten aikaa Mahfouzin kirjassa ei ole väittämättä spirituaalista kuolemaakaan, vaan elämä ja kuolema lomittuvat toisiinsa. Mystinen yhteys, joka lopuksi säätelee elämää, yhdistää paitsi elämän ja kuoleman, myös groteskista nousseen kauneuden maailmat. Leena Eilittä-Kunnas yo-talolla tapahtuu Ti 7. 3. Vaakunahana aukeaa. Tuoppiuutuus Ilokivessä avajaishintaan Ke 8. & 9 . 3. Miljoonasade Miljoonasade julkaisee komannen leyvnsä ja juhlallisuudet keikkojen muodossa kestävät kaksi päivää. Ko. päivästä lähtien voi myös käydä ihailemassa Ilokivessä aitoa kultalevyä, joka myönnettiin ryhmälle edellisestä levystään "Laukauksia Viulukotelossa". Toivottavasti onnea. Su 12. 3. Los Marineros Vietä sunnuntaisi iloisesti jyväskyläläisen lattari-musan tahdissa Ti 14. 3. Rapa Roiskuu Kuukauden mykistävin esitys sisältää kolme erää kosteaa tyttöpainia, alustana aito muta. Alennetut hinnat auttanevat kannustuskuntoon pääsyä. Kaikki vitosen alennuksella. Ke 15. 3. Clifters Taas täällä. Kaikki joukolla kuuntelemaan kuinka Clifters tekee saman kahdella levyllä, mitä tämä Beatles kuudella. "Kuningatar" levyn menekkiä ja suosiota on myös lisännyt se, että kieli on vaihdettu slagista suomeksi. Kulttuurivaliokunta tarjoaa HUONOJA LEFFOJA!!!!!!! Niitä näkee ylioppilastalon yläkerrassa 10.-11. 3. perjantai-illasta yötä myöten lauantaihin. Festarikortteja ä 30 mk, jolla näkee kaikki 15-20 surkeaa elokuvaa, myydään 1.3. lähtien ennakkoon Kampus-Kirjasta. Tulossa on ainakin Creeping Terror, Pian 9 Out of Space, Kymmenen käskyä, Class em Nuke em High, Faster Pussycat Kili Kili Kili ...ja muuta paskaa ... (Tule ja nauti!) JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO JULISTAA HAETTAVAKSI 10 OPISKELIJAPAIKKAA KENTIN YLIOPISTOON LUKUVUODEKSI 1989 1990 Pääsääntöisesti paikat on tarkoitettu opiskelijoille, jotka ovat aloittaneet opintonsa Jyväskylän yliopistossa vuonna 1986 tai 1987. Opiskelijoiden lukukausimaksut ja matkat korvataan ja heillä on käytettävissään ulkomaisiin opintoihin tarkoitetut apurahat ja lainat. Kentin yliopistossa suoritetut opinnot luetaan hyväksi Jyväskylän yliopistossa suoritettavaan tutkintoo. 1 ? siten kuin kunkj,7 opiskelijan osalte erikseen suunnitellaan ja sovitaan. Tietoja opiskelumahdollisuksista Kentin yliopistossa saa amanuenssi Marita Selosmaalta (Puh. 291 302). Vapaamuotoiset hakemukset, joista ilmenee opintomenestys, osoitetaan Jyväskyän yliopistolle ja lähetetään hallintovirastoon Amanuenssi Selosmaalle 22.3.1989 mennessä. J^pskelijöideB öma matkatoimisto Jyväskylässä Puh. (941)617 $97 Kauppakatu f j 8 * ^ * 5 Travela V I E P I T K Ä L L E Ilokiveen uusi flipperi Lyhyessä ajassa Ilokiven flipperi on kohonnut Jyväskylän suosituimmaksi. Kansainvälistä politiikkaa ja agressiivisia ongelmanratkaisuja on pelin äärellä harjoiteltu innokkaasti. Peli on kuitenkin lyhyessä ajassa pelattu kelvottomaksi ja raha-automaattiyhdistys onkin lupaillut aulan koristukseksi uutta ja viimeisimpiä alan innovaatioita edustavaa masiinaa. Huhu kiirii, että tämän Suomen kehittyneimmän flipperin teema olisi rekkaautoilu. Muutos hieman väkivallattomampaan suuntaan siis. Sitä ennen kuitenkin joudumme tyytymään väliaikaisflippereihin. Kuvitelkaapa olisiko tämä tilanne ollut mahdollinen kaksikymmentä, kymmenen tai vaikkapa vain kuusi vuotta sitten. Ylioppilasnuoriso flipperin suurkuluttajana.
valiokunnat & järjestöt Edustajiston kokous 14. 3. kello 16.00. Sosiaalivaliokunta kokoontuu seuravan kerran ma 13.3. klo 15.00 sosiaalisihteerin huoneessa. Höpistään mm. toimeentulotukitempauksesta. Kansalaispalkkatyöryhmä Koparit kokoontuu ti 7.3. klo 16.00 Ilokivessä. Aiheena esim.: Ollaanko sittenkin pettureita? Tutkijanaiset Jyväskylän tutkijanaisten lounastapaaminen maanantaina 13.3. klo 12.00 Lozzin kerhohuoneessa. Tapaamiseen ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet. Yliopiston Kameraseura Tapaaminen Tukholmaan lähtijöille muuttunut tiistaiksi 14.3. klo 18.00. Kirjakahvilassa. Lisätietoja Hannele Kolsiop. 617 764. Keskiviikkona 15.3. klo 17.00 jatkuu Hietahurjailu. Kirjakahvilassa. Abakus ry. Kevätkokous Ilokiven peräosassa 20. 3. 1989 klo 18.00. Käsittelyssä sääntömääräiset asiat ja muut tärkeät kannanotot (proffa?? jne) Kaikki abakuslaiset tervetulemast! » m i n n n m m i m m m i i i m 4 GOLDEN GLOBE PALKINTOA! 6 OSCARIN EHDOKAS mmwm I I . I A MIKE 1 NKtiOLSniAl/^M . lfe UforkiiigGirlj H I H I i I * < FINNKINO • r j i o a s ^ j m±f* " " i n n u m m i 1 1 1 1 n 1 i • i* HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaanko*!! 8. Puh. 610640, k. 861375 Maanantaisin PIZZATREFFIPÄIVÄ! Tiistaisin ainejärjstöbileet! Keskiviikkoisin GRAZY DAY AND PRICE'S! Torstaisin OLDIES-ilta! * * * To 9.3. YÖPAITABILEET KVAT SU 12.3. ENNAKKOMYYNTI LAPINLAHDEN LINTUJEN konserttiin 24.3. alkaa klo 12.00. Ma 13.3. TROPICAL NIGHT — ISAJ Ti 14.3. I perinteiset Miss Märkäpaita ja Mister Märkähousu-KISAT! KULU. Su 19.3. Sunday night MEETINGDIXIE Fried! jne Ryhmävaraukset puh. 252317 ja sisäpuhelimella PIZZAUUNILLE 2100, ja 2110. TERVETULOA MUKAAN FIILINKIIN! OPISKELIJA tarjous SINULLE TASARAHA-tarjous: 10" M 10" M 30; U N I B A L L M I C R O KARVIS• julisteita SN00PY ym seinäkalentereita Lävistäjä, nitoja + nastarasia arkistokelpoinen kuulamustek * nä A 50 sini-, punaja m*m •» » mustamusteisena COLLEGELEHTIÖ A4/100 LUENTOPAPERI AM 00 Loput KALENTERIT 9 1 % TARJOUSKORTTEJA 1 kpl 1 . 5 10 kpl 10.00 • TAIDEJULISTEITA • JULISTELISTOJA Poikkea ostoksille! PAPERI Yliopistonkatu 6 JYT Kukaan ei ole vielä ilmottautunut SYTLrn ohjaajakurssille 2 . 7 . 4 . Soittakaa p. 217583. Tulossa Hirviöt, kasvatusnäytelmä. Maksakaa jäsenmaksut, että saadaan jäsenrekisteri modernisoitua. Tutkikaa Lodzin ja Ilokiven imoitustauluja, nopeissa tapauksissa tieto välittyy sitä kautta. Martti Lummukka Sihteeri Mesenaatti Toukokuun näyttelyä kokoonnutaan ensimmäistä kertaa suunnittelemaan ti 14.3. klo 18 Vähiksen kämpille Kortepohjaan E 216. Kaikki voivat tulla mukaan (myös muutkin kuin taidekasvatuksen opiskelijat). Pörssi Joko sinulla on 120 ov:tä? Jos ei, niin hanki pian, sillä silloin voit saada Diners Club -luottokortin. Tarkempaa infoa ja hakukaavakkeet löydät Pörssin ilmoitustaululta. Pörssin kevätkokous on 14.3. klo 18.00 Keski-Suomen Säästöpankilla. Ohjelmassa Jorma Kihnulan esitelmä aineesta: Osakkeen oikea hinta — milloin ostaa mitäkin yhtiötä ja mihin hintaan, Keski-Suomen Ekonomit ry:n tervehdys sekä itse kokous. Tarjoilua on! OL-Bowlare ry OL-Bowlare strikes back again eli otsonikerroksen onentajaiset jälleen tiistaina 14.3. Roninmäessä, M-talon saunassa. Vitosen viiva alkaa yhteislähdöllä klo 18.00, jonka jälkeen alkaa keilojen kaato. Keilapatterit järjestetään totuttuun tapaan paikalle entisen upseerin ja tulevan herrasmiehen toimesta. Mephisto järjestää keväällä keskustelutilaisuuksia seuraavasti 8.3. Antti Teittinen SEMIOTIIKKA JA MAINOSKUVA 22.3. Timo Viitala INTIALAISEN FILOSOFIAN MERKITYS NYKYAJALLE 29.3. Kimmo Lind NIETSCHEN FILOSOFIA-KÄSITYS 12.4. Pekka Kaunismaa POULANTZASIN VALTIOJA VALTAKÄSITYKSET 26.4. Rauno Huttunen & Pekka Kaunismaa INTRESSIT JA IDEOLOGIA HABERMASILLA KAIKKI TILAISUUDET JÄRJESTETÄÄN LYHDYSSÄ KLO 19 ALKAEN. Kaikki aiheista kiinnostuneet ovat tervetulleita kuuntelemaan ja keskustelemaan!!! ilmoituksia e JYVÄSKYLÄN KAUPUNGIN TEATTERI Hannu Salama S E T A V A L L I N E N T A R I N A Ohjaus Sirkku Peltola vier. Musiikki Miljoonasade. Liput p u h . 2 9 4 9 9 , 294 991 O p i s k e l i j a l i p p u j a m y ö s e n n a k k o o n . NYT INSTRUN PEHM0LINSSIT 490V A I M I « t » A S i PIILOLINSSIT 400 INSTRUMENTARIUM Jyväskylä : Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 11—13 p. 618775 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 HIUSTEN SAVYTYS KUULUU "YHTENÄ OSANA KAUNIISEEN MA HYVÄÄN LOPPUTULOKSEEN Isännäntie 1, 40740 Jyväskylä (941) 252 415 KÄYTÄMME HOITAVIA G € H U \ r V E l _ | _ tuotteita LIIKE AVOINNA MA—PE 9 . 1 8 . OPISKELIJASEURAKUNTA OPISKELIJOIDEN LÄHETYS FOORUMI La 11.3. klo 19.00 Keskusseurakuntatalolla. Mukana Amani-kuoro, Nancy-wang-Hedström ja Olavi vuori. OPISKELIJAJUMALANPALVELUS Su 12.3. klo 10.00 Kortepohjan kirkossa. Matti Salo, Jukka Keskitalo ja opiskelijakuoro. OPISKEUJAILTA (Seurakunnan ja järjestöjen yhteinen) To 16.3. klo 18.30 Pappilassa. Ilta päättyy kaupunginkirkossa klo 20.15 alkavaan opiskelijamessuun. Ev.lut. Opiskelijalähetys Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B keskiviikkoisin kello 19 8.3. Luomakunta ja evoluutio — Timo Eskola 15.3. Yhteys löytyy — katoaako sanoma? — Mailis Janatuinen 22.3. Ristin mies Opiskelijalähetyksen 20vuotis juhlajumalanpalvelus Kortepohjan kirkossa su 12.3. klo 10. EYL Kansakoulukatu 5 ke 8.3. klo 18.30 "Onnellinen vaihtokauppa", opetusilta, E. Luomaranta la 11.3. klo 19.00 "Ilo herrassa on teidän väkevyytenne", opiskelijailta, M. Arkkila ke 15.3. klo 18.30 Raamattupiiri — Joh.15 Tervetuloa! Jani ry Kevätkokous pidetään torstaina 9.3.89 klo 18.00 Rentukan kabinetissa. Esityslistalla on mm. kevään vaellus. Hallitus kokoontuu samassa paikassa jo klo 17.30. Saunailta pidetään kevätkokouksen päälle eli torstaina 9.3. alkaen klo 19.00 Kortepohjan A-talon tilaussaunassa. Tervetuloa kokoukseen ja saunomaan! 11 Aasian tutkijat! Yhdistyksen perustava kokous 8.3. keskiviikkona A 315 klo 16.00 alkaen. Lisätietoja yhdistyksestä antaa Keijo Virtanen kirjallisuuden laitos p. 291715. ISAJ Feel like getting rid of those wintertime blues? Then put on some summer clothes and get down to Rentukka, at 19.00, on Monday 13th March for a 'Tropical Night'. With a lively selection of music and summerlike atmosphere we'll chase away those clouds! Tickets at only lOmkeach. ISAJ would also like to announce the forthcoming NUFSOF (The National Union of Foreign Students Organisations in Finland) meeting, to be held at Viitakivi, Hauho from March 17th to 19th '89. Transport will be arrianged. Those interested in further details can contact Nana, 25 22 11 —3227. Tuntuuko talvi, alkaako kevätväsymys painaa? Vaihda kesävaatteisiin ja tule Rentukkaan ma 19.3. klo 19.00 Tropical Nightiin! Tarjolla monenlaista musiikkia ja kesäistä menoa jolla karkotamme kaamoksen muistot. Liput vain 10 mk. NUFSOFtapaaminen on Viitakivessä Hauholla 17. — 19.3. Kuljetus järjestetään. Kiinnostuneet voivat kysellä tarkemmin Nanalta, puh. 25 22 11 —3227. Of lypjRiMp AR!rWVimP0UlKfliFRAKATU3oiAJ0T>1IVAfllflA AJomvAfliflAiaa AUKI ALVARIINSA: S S tlZ Toivotko tulevasi toimittajaksi Sanomain toimittaj akoulun 12. kurssi alkaa 4. 9. 1989 Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu aloitti toimintansa 1967. Tähän mennessä kuolusta on valmistunut 230 toimittajaa. Etsimme lehtialasta kiinnostuneita nuoria, jotka haluavat oppia kirjoittamaan luettavaa ja luotettavaa tekstiä oman maan ja maailman ihmisistä, ilmiöistä ja tapahtumista. Toimittajan työ on myös tekstin ja kuvan kriittistä käsittelyä. Toimittajiksi aikovien lisäksi oppilaiksi otetaan myös uutiskuvaajiksi, kuvatoimittajiksi ja piirtäjiksi pyrkiviä. Koulussa ei silti ole linjajakoa, vaan kaikille annetaan sama toimittajan peruskoulutus. Kurssi kestää kolme lukukautta. Journalismin ohella opetusohjelmaan kuuluvat suomalaisen yhteiskunnan toiminta ja kansainväliset kysymykset. Luokkaopetuksen lisäksi opetus sisältää ohjattua ja valvottua harjoittelua Sanoma Osakeyhtiön lehtien toimituksissa. Koulutusta valvoo ammattikasvatushallitus. Toimittajakouluun valitaan ensisijaisesti 20-26-vuotiaita harkintakykyisiä, vireitä nuoria, jotka hallitsevat kirjallisen ilmaisun. Koulussa menestyminen edellyttää ylioppilastasoista tietopohjaa. Oppilaat saavat kouluajalta palkan ja vuosiloman. Kirjallinen harjoittelusopimus ei sido osapuolia yli koulutusajan. Kurssin hyväksyttävästi suorittaneet saavat todistuksen. Kouluun hyväksytyt aloittavat opiskelun syyskuussa 1989. Kurssi päättyy joulukuussa 1990. Koulun lomakkeelle laaditut hakemukset mahdollisine työ näytteineen, joita ei palauteta, on lähetettävä 31.3.1989 mennessä osoitteeseen Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu, PL 240, 00101 Helsinki 10. Tieto hyväksytyistä julkaistaan Helsingin Sanomissa 27.5.1989. Hakemuslomakkeita saa Helsingin Sanomain asiakaspalvelu konttoreista tai kirjeitse toimittajakoulun toimistosta (osoite yllä, puh. 90-1222 411). Lisätietoja antavat toimittajakoulun johtaja Reetta Meriläinen ja sihteeri Hilkka-Maija Nykänen puh. 90-1222 411 ja 1222 412. SANOMA OSAKEYHTIÖN TOIMITTAJAKOULU