• X<x Jyväskylän Ylioppilas 2002 • 42. VUOSIKERTA
• g Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 • • • • • • • • • idi h ä i p y i W a l e s i i n s.7 Tohtori t y k k ä ä linsseistä s.8 J u o m a t e h d a s heräsi h e n k i i n s.iQ-n Juoma maistereita kaikki tyynni? pääkirjoitus/ f""'"' , » * •• T i» • kuultua Anna-Maija Tuunainen laskiais . tiistaina, matkalla keskustasta Kortepohjaan. Bussin etuosassa istuu ilmeisesti laskiaisriehasta palaavia, haalareihin pukeutuneita opiskelijoita. Takanani istuva nainen kysyy vieressään istuvalta mieheltä: "Mitä nuo valkopukuiset on?" Mies vastaa: "Yliopiston opiskeljoita, juomamaistereita. Yliopistossa opetetaan ryyppäämään, eihän valtion monopoli muuten pysyis pystyssä, ellei opetettais". Ei käy ilmi. onko mies itse nykyinen tai entinen opiskelija. Sanailu on leppoisaa, multa miehen tokaisu mietityttää vielä kotonakin. Juomamaistereita? Yliopistossa opetetaan ryyppäämään? Tällainen mielikuvako muilla jyväskyläläisillä tosiaan meistä on? Siltäkö näyttää ulospäin, että yliopisto-opiskelijat valitsevat vapaa-ajan asusteekseen duunarien työasun, ompelevat sen täyteen "akateemisia" haalarimerkkejä ja lähtevät kaupungille porsastelemaan? Onko Kauppakadun approbatur todellakin näkyvin osa yliopisto-opiskelijoiden opintosuorituksista? Vai onko sittenkin niin, että yksi yliopiston sosiaalisiamistehiävistä on opettaa kansakunnan toivot juopottelemaan? Akateemisissa juhlissahan iltaa vietetään snapseja säästelemättä ja juomalauluista tinkimättä. Ei sittenkään. Kyllä yliopistossa oikeasti opetetaan ja opiskellaan akateemisia oppiaineita. Rankan pänttäämisen vastapainoksi sitten jotkut eivät suinkaan kaikki tekevät vapaaajallaan samaa kuin monet muutkin ikäisensä: vetävät ajoittain reippaat perskännil. Vaan siltikin täytyy muistaa, etteivät edes haalarit ole "juomamaisterin" tunnusmerkki. Todistettavasti haalareita on nähty myös raittiiden opiskelijoiden yllä. Eikä jokaisesta haalarihemmosta tai -heidistä tule isona akateemista alkoholistia. 4l*T4fäib£ s Bitkiun, 4ifcuul KW. i ocott k * n u * . XAAJ ' | m ybnfajui on nul> t n LI M» min t . i u « i vir. n M t a u n ulcudefleau )• hcnb> . -ivi, jo UKuruiun vu«Vn •!<" tm HUKU ihriutlHTMj yhdifiymttal (lulkla « m i kielo x\* • — . « i _ _ . . . , l m „ , taffakorrtimmc * n .en. Nyi mfi!u op*i*li.«in a r t i r r v r n . jt«ua inrillr npcuVen, h n o j j »lsw. Ulin» .ftnUaa nlni trhtiv» « m r n « m m m Jrmubn«nineri, i«P<»vj tn vsoitMi n*«pr"• • • ichiy. m u u u n »nrtci*" nkniMlnv -iruli mv* yh»[ punkm U U . « u » b w « n k»vuounen mfflnu. iNemnic ]• «• u n vuari parturisi rtikfnttlLtmnx iupoUifaDr pritun *yl»ytBn ja fcr*. Kydess* KonepohjÄn ylioppilailijrUn o . , :uV». hllpUuu**" LlUJJen • 'Iriiiiir i> 11.-:lr <ahl '".v tulisuUe uiasu UKXU vuotnu. Mm. olemme VinndUoert junciaUnoU hilpKuu-V kuuitt u nyi ItUrumimr edeHtlrVirji: miksen en^' Irmme. Valttumtntfl )* oh}** tatkunt» |i yfaupmo IMI ML xrmvks.. "'"«nivahm i^Hv jnklrn v*|i " ~"»i «napMi* 1 tn ti vi Keskustelu k ä y k u u m a n a s.18-19 A u t o i l i j a n a u v o i s a e l ä m ä K A N N E N KUVA: LASSI TOIVANEN Jyväskylän Ylioppilaslehti «roinil/ivllitoi Toimitus Keskussoiroalontie 2 40600 Jyväskylä (014)2603360 jylkkarKjpcc.jyu.fi Fox (014)2603928 Potilofmittaja Anno-Maija Tuulonen (014)2603359 040 581 4972 anirtuCrpccjyu.fi Toimittajat Johanna Salmela 044 5414405 jomasalm@ccjyv.fi tassi Toivanen 040 5902710 laloivan@cc.iyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paub Rouhianen (014)607226 JYYn jäsenille kotiin kanneltuna Jyikkah maksaa 8 euroa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Ilmestyy lukukausien aikona, 16 kertaa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. Osoitteenmuutokset JYYn keskustoimisto, (014)2603355 Ilmoitusmyynti tmi Martti Mikkonen ( 1 4 ) 2 7 2 1 6 6 , 4 6 4 2 5 3 3 Fox (014) 272 163 Ylioupilnslehtien v a l t a k u n n a l l i n e n ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy, (02) 2331 222 IlmoMuksenvalmistaja Giafiikka Rutonen (014)216315.050596 2444 grcrfiikko.njtanen@co,inet.fi P a i n o p a i k k a Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015)7234212. Painos 8 ISSN 0356-7362 u i t f t . .. Järjestöilmoitusten deadline p ä i v ä ä a i k a i s e m m i n ! ! I l m o i t u s h i n n a t tekstissä 1,00 euroa/pmm tokasivu 1,20 euroo/pmm määräpaikkalisä 0,12 euroo/pmm etusivu / p m m (etusivu myydään ainoastaan kokonaan) v ä r i l i s ä , 4 e u r o a / p m m Jylkkari ei ole arvonlisäverollinen, joten hintoihin ei lisätä veroa. AVUSTAJAPALAVERI TIISTAINA 19.2. KLO 14.00 TOIMITUKSESSA vieraasta päästä/ onhan Mikko V ä r r i " . " : Polttoainekulut ovat vain pisara meressä, kun puhutaan autoilun kustannuksista. Opiskelijan budjetissa se on tosin jokseenkin tuntuva pisara. Vakuutukset, käyttömaksut ja huollot tuntuvat osuvan aina sellaiseen ajankohtaan, kun rahat ovat vähissä. Tuntuisi, ettei auton omistamisessa ole mitään järkeä. Ainakaan päätoimisena opiskelijana. Mutta kuitenkin, onhan se niin mukava vempele, ettei siitä noin vain luovuta. Kun kerran on autoilun makuun päässyt, ei irrottautuminen ja jalankulkijoiden joukkoon palaaminen enää käy kovin helposti. Autoon jää koukkuun. Takasina päivinä, veden valuessa taivaalta ja sohjon kerääntyessä jalkakäytäville ci mikään ole niin miellyttävää kuin istahtaa oman auton penkille ja hurauttaa hoitelemaan asioitaan, samalla katsellen onnettomia sohjossa kahlaavia jalankulkijoita. Eikä haittaa, vaikka pakkasta olisi kolmekymmentä astetta, autoilijan on mukava ja lämmin liikkua paikasta A paikkaan B. Kyllä siitä ilosta vaikka vähän maksaakin. Jyväskylän kaltaisessa kaupungissa auto on monelle opiskelijalle välttämättömyys. Töitä pitäisi ynnää tehdä opintojen sivussa, mutta kas kas, kaikki kaupunkialueella sijaitsevat työpaikat ovat varsin kysyttyjä. Kauemmas pitäisi lähteä, eikä julkinen liikenne läheskään aina tule kysymykseen siiriymisongelmaa mielittäessä. Linjoja kulkee harvakseltaan ja vääriin aikoihin, ja lisäksi vaihto keskustassa kuuluu yllättävän moneen matkaan. Eipä siinä sitten muuta kuin katselemaan autoliikkeiden mainoksia ja liikkeissä kiertelemään. Luonnollisesti kienelyn joutuu suorittamaan autoilevan ystävän kyydissä tai taksilla, koska autoliikkeisiin ei ainakaan pääse bussilla, ci edes lähelle. Autoilu ja työssäkäynti johtavat helposti kummalliseen noidankehään. Tuntuu siltä, että kaikki suurella vaivalla töissä tienattu raha uppoaa peltilehmän ylläpitoon. Ilman autoa ci työssäkäynti onnistu. Kummasta tahansa luopuminen poistaa väistämättä myös toisen. Kai se on vain kestettävä. Ainakin minä tunnen itseni niin laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, etten autosta luovu, olkoonkin se sitten osoitus vaikkapa luonteen heikkoudesta.
• http://www.jyu.fi/jylkkari 20. HELMIKUUTA 2002 • 42. VUOSIKERTA Pois SUOMESTA? Vaihtoonlähtijöiden määrä kääntyi laskuun viime vuonna KIINNOSTAAKO OPISKELU ulkomailla? Voisivatko uusi ympäristö ja kulttuuri kohottaa opiskelumotivaatiota? Olisiko mukavaa saada uusia kokemuksia kielitaidon kohentamisen ohella? Haluaisitko kokeilla ulkomaisen yliopiston opetusmetodeja ja kursseja, joita oma opinahjosi ci tarjoa? Vaihtoonlähtö on monille varteenotettava vaihtoehto. Jyväskylän yliopistosta ulkomaille tilapäisesti opiskelemaan lähteneiden määrää on tarkasti pystytty tilastoimaan vasta vuodesta 1996 lähtien. Vähintään kolme kuukautta ulkomailla opiskellei-denmäärä vuoden 1999 aikana oli 342, vuonna 2000 luku oli 375 ja viime vuonna 341 eli se kääntyi laskuun ensimmäistä kertaa. "Toivottavasti kyseessä on vain notkahdus eikä jatkuva trendi", sanoo kansainvälisten palveluiden erikoissuunnittelija Tuija Koponen. KOPOSEN MUKAAN ei voi sanoa varmasti, johtuuko muutos nimen omaan kiinnostuksen vähenemisestä. "Kiinnostusta on vaikea mitata, sillä silloin täytyisi tilastoida kyselijöitä ja hakemuksia, mitä me emme tähän mennessä ole tehneet. Kiinnostuksesta puhuminen on ehkä harhaanjohtavaa, mutta tosiasia on se, että ulkomailla opiskelevien jyväskyläläisopiskelijoiden määrä on ensimmäistä kertaa pudonnut sen ajan sisällä, kun luotettavia tilastoja on tehty. Tosin meille tulevien ulkomaalaisopiskelijoiden määrä on jatkuvassa kasvussa", Koponen sanoo. Koponen kertoo, että vaihtoonlähtijöiden määrä ei ole pienentynyt pelkästään Jyväskylässä, vaan sama ilmiö on havaittu myös esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Tarkkaa syytä on vaikea määritellä. 'Tiedottamista on tietenkin aina varaa parantaa. Meillä on asiasta kahdenlaista tietoa, osa perustuu opiskelijoiden palautteeseen ja osa loppuvuodesta 1999 tehtyyn proseminaarityöhön, jonka tilasimme. Tulokset perustuvat kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoiden vastauksiin 26:sta eri laitoksesta. Vastauksia tuli reilut sata eli otos ei ole erityisen suuri, mutta kattoi monta laitosta. Se antaa ainakin jonkinlaista osviittaa." TUTKIMUKSEN perusteella päällimmäinen syy olla lähtemättä vaihtoon on huoli opintojen korvaavuudesta sekä opintotuen riittämättömyydestä. Yleisiä syitä olivat lisäksi parisuhde, epävarmuus omasta kielitaidosta sekä vaihtokohteiden puuttuminen opiskelijaa kiinnostavista maista. "Opiskelijoiden meille suoraan antamista yksittäisistä palautteista selviää, että edelleen pelätään esimerkiksi opintojen viivästymistä ja opintotuen katkeamista." Koponen on myös saanut kuulla, että joissain laitoksissa ei ulkomaille lähtemistä kannusteta, vaan niissä halutaan opiskelijoiden valmistuvan mahdollisimman nopeasti. "Jarruttelua tapahtuu etenkin laitoksilla, joilla ei ole juurikaan kansainvälisiä kontakteja. On tietenkin myös paljon laitoksia, jotka voimakkaasti rohkaisevat vaihto-opiskeluun ja järjestävät säännöllisesti erilaisia infotilaisuuksia." Opintojen korvaavuuksissa on laitoskohtaista vaihtelua, mutta Koponen ei halua nostaa esille mitään yksittäistä laitosta. Jokaisella ainelaitoksella on nimettynä kansainvälisten asioiden yhdyshenkilö, jonka kanssa korvaavuuksista neuvotellaan. Koposen mukaan nyrkkisääntö lienee, että sellaiset laitokset, joilla on paljon kokemusta opiskelijavaihdosta, hyvittävät jo varsin rutinoidusti eri maissa suoritettuja opintoja. "KANSAINVÄLISTEN palvelujen yksikkö on tehnyt kyselyn Jyväskylän yliopistosta lukuvuonna 1999-2000 ja syyslukukaudella 2000 vaihdossa olleille opiskelijoille. Kyselyssä pyrittiin selvittämään, miten opintojen korvaavuus on Jyväskylän yliopistossa järjestetty. Kyselyyn vastanneiden noin kahdeksankymmenen opiskelijan korvaavuuksien keskiarvo oli 13,5 opintoviikkoa lukukaudessa. Pääsääntöisesti koettiin, että opintojen korvautuvuus oli hoidettu joustavasti ja että opinnot voitiin sijoittaa lähes täysimääräisinä osaksi Jyväskylän yliopistossa suoritettavaa tutkintoa", kertoo Laura Laamanen kansainvälisten palveluiden yksiköstä. Porttien avautuminen maailmalle riippuu omasta halusta sekä vähintään lukuvuoden opinnoista kotiyliopistossa, mutta kenen loppujen lopuksi kannattaa lähteä vaihtoon? 'Tämä on tietenkin hyvin subjektiivinen näkemys, mutta minun mielestäni se ei tekisi pahaa kenellekään. Suosittelen ainakin niille, jotka haluavat valmistuttuaan suuntautua sellaisille aloille, joilla kv-kokemuksesta on hyötyä ja joihin mahdollisesti liittyy kansainvälinen aspekti. Nykyaikana kansainvälisyys liittyy miltei jokaiseen alaan. Henkisen kasvun ja kulttuurientuntemuksen kehittämisen kannalta ulkomailla opiskelu hyödyttää jokaista, mutta ei sitä tietenkään kaikille pidä väkisin tyrkyttää", Koponen toteaa. ERÄS MERKITTÄVÄ vaihto-opiskelua puoltava seikka on Koposen mukaan luonnollisesti myös käytännön kielitaidon koheneminen. "Ulkomaisissa oppilaitoksissa saatetaan kaiken lisäksi tarjota sellaista opetusta, mitä täällä ei saa. Ainakin opetusmetodit ja painopisteet ovat usein erilaisia muualla, jolloin ne tarjoavat uusia näkökulmia opiskeltavaan aineeseen." Vaihtoon lähtijöiden suosituimpia kohdemaita ovat ylivoimaisesti englanninkieliset maat. Opiskelijavaihdon painopiste on Euroopassa, mutta erilaisten vaihto-ohjelmien myötä yhteyksiä on avautunut esimerkiksi Aasiaan ja EteläAmerikkaan. "Vaihtoa on tietoisesti pyritty laajentamaan Euroopan ulkopuolelle. Jos kaikki vaihtoyliopistot lasketaan, niitä on yhteensä noin kolmesataa. Määrä on niin suuri siksi, että olemme mukana erilaisissa massaohjelmissa. Tällainen on esimerkiksi Yhdysvaltoihin suuntautuva 1SEP, joka katua yli sata amerikkalaista korkeakoulua. Emme kuitenkaan lähetä opiskelijoita joka paikkaan", Koponen toteaa. Ulkomailla oleskelunsa opiskelija rahoittaa usemmiten itse joko opintotuellaan tai muilla keinoin. Vaihtoon lähtijä saa ylimääräistä taloudellista tukea useimmiten matka-apurahan muodossa. Vaihdossa ollessaan opiskelija ei siis yleensä pääse sen ihmeemmin rikastumaan. "Elinkustannukset, eli asumisen ja syömisen, vaihdossa oleva hoitaa itse. Opintotuki on samansuuruinen sekä Suomessa että ulkomailla opiskeleville. Opintolainaa opiskelijan on tosin mahdollista nostaa enemmän ulkomailla ollessaan." Vaihto-ohjelmissa tai -sopimuksissa isäntäyliopisto pyrkii vähintäänkin auttamaan opiskelijaa asunnon hankkimisessa. "Suurin osa vaihtokumppaneista varaa opiskelijalle asunnon paikallisesta opiskelijaasuntolasta. Muutama poikkeus tosin löytyy. Enimmäkseen toimitaan samoin kuin täällä, eli sikäläinen kv-toimisto tekee varauksen tai lähettää asuntolomakkeet, jotka toimitetaan täytettyinä paikalliseen ylioppilaskyläan." TARJOLLA OLEVISTA vaihto-ohjelmista EU-rahoitteincn Erasmus on laajin. Sen kautta lähtee ulkomaille suurin osa vaihto-opiskelijoista. Pohjois-Amerikkalainen ISEP-ohjelma sekä pohjoismaiset Nordplusja Nordlys-ohjelmat tarjoavat vaihtopaikkoja kymmenille opiskelijoille vuosittain. Lisäksi yliopistolla on parisenkymmentä kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvaa vaihtokohdeita eri puolilla maailmaa. LASSI TOIVANEN Kuluvon vuoden Erosmus-hoku päättyy perjantaina 15.3, ks. myös uutinen aiheesta sivulla 5. KESKUSTELUTILAISUUS VAIHTO-OPISKELUN HIIPUMISESTA ONKO KIINNOSTUS ulkomailla opiskeluun hiipumassa meillä ja muualla vai onko kyseessä tilastoharha? Jos ulkomailla opiskelu ei enää houkuta.niin mitkä ovat taustalla vaikuttavat syyt ja ennen kaikkea mitä asialle voisi tehdä? Näitä kysymyksiä on pähkäilty yliopiston kansainvälisissä palveluissa. Nyt kv-yksikössä ollaan kiinnostuneita opiskelijoiden omista näkemyksistä. Ilokivessä järjestetään keskustelutilaisuus ulkomailla opiskelun esteistä keskiviikkona 6.3 klo 15.00. Mukana keskusteluissa ovat myös ylioppilaskunnan ja opintotukipalvelujen edustajat. Koska tilaisuudessa tarjotaan kahvit, alaisuuteen osallistujia pyydetään ilmoittamaan saapumisestaan viimeistään 4.3. iltapäivällä Maija Laitiselle osoitteeseen maijalaiunen@hotmail.com.
• O Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 kahvipöytävisailiL OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1 . Mika on Salt Lake Cityn talviolympialaisten viimeinen urheilutapahtuma? 2. Milloin Maastrichtin sopimus astui voimaan? 3. Mika on Saharan aavikon pinta-ala? 4. Kuinka monta lainaa Suomen yleisissä kirjastoissa rekisteröitiin vuonna 2000? 5. Montako Maan vuotta on Neptunuksen vuosi? ALLIKKO 6. Mitä kuvataidesuuntausta Donald Judd, Carl Andre ja Dan Flavin edustavat? 7. Keiden arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia on Jyväskylän yliopiston kampuksella? 8. Minkä sarjakuvahahmon luoja on Alex Raymond? 9. Millä nimellä Maria Cecilia Sophia Anna Kalogeropoulos paremmin tunnetaan? 10. Kuka murhasi Martin Luther Kingin? BONUS: Mitä antaisi blondille, jolla on jo kaikkea? uunn>i!lloo!q!iuv:snN08 Äey |jeg saiuep o t SB[|E3 e.ueiAj • 6 uAqji» d|y • g 'ussidis ouv e>|9s uoiiey jBAiv 'unpojsuioig oh/, 'unisiasi uiiueisuoo • i BiiusiieuiiuiiA]' 9 eeuoo!i!UJ20tU!ON't' •B!J18WO|P|O!|8U00S8-e niouonddoi U0))a!)|e?[ U31S8I/J ' t rtarjolla tänään Inrinlln Innään o n -lylkkärin osasto, jolla kerrolaan vinkkejä I d l j U l l d L d l l d d l l jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkiclämästä. kuten musiikkitarjonnasta, teatterista, taidenäyttelyistä ja bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat. Anna oma menovinkkisi osoitleeseenjylkkari-tanaan@cc.jyu.fi TEATTERIT Kaupunginteatteri: Suun näyttämö: Kotiopeltajaltaren tarina pe 22.2. klo 19, la 23.2. klo 14. Särkelä itte la 23.2. klo 19. Pieni näyttämö: Ollaanko vai eikö olla? la 23.2. klo 19. Huonetcatteri: Anna Liisa ke 20.2., to 21.2., pe 22.2. klo 19, su 3.3. klo 15. Tyköistuva tango to 28.2. klo 19. Taidemuseo: Holvi:15.12.-31.3. Tuntemattomat mestarit. Yksityisen keräilijän kokoelma. 18.1 alkaen Kaupunkielämää kaupunkiaiheita Suomen Taidegraafikoiden kokoelmasta. Suoja: 3.-17.4. Voltti. Taiteen ja urheilun kohtaamisia. Keski-Suomen museo: Viisi näkökulmaa taiteeseen 23.2.-17.3. Kiasman kokoama kiertonäyttely Alvar Aalto -museo: 1.11. 2001-19.5. 2002 Kultakello ja Mehiläispesä Alvar ja Aino Aallon valaisimia. Suomen Käsityön museo: Puu ja puukko 24.1.-7.4. Galleria: Vuoden taidekäsityöläinen 2002,13.2.-24.3. v Galleria Becker: 24.2.-14,3 Antti Rönkä Galleria Harmonia: 7.2.-3.3.Tähden Muotoiluinstituutti, Valokuvauksen 2. vuosikurssin opiskelijoiden yhteisnäyttely. Galleria Pinacotheca: Matti Happonen 31.1.-1.3. Jyväskylän yliopisto, Musica, Seminaarinkatu 15. Ryy SOSIAALIVALIOKUNTA Sosiaalivaliokunnan kokous tiistaina 5.3 klo 15.30 Ilokiven takaosassa. Tervetuloa! KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Jyväskylä Sinfonia: Klassiset romantikot., Schubert & Beethoven -sarja, ke 20.2 klo 19 Jyväskylän teatteritalo. William Boughton kapellimestari, Mikael Kemppainen piano. Schubert: Sinfonia 3. Beethoven: Pianokonsertto I. Mozart: Eine kleine Nachtmusik. Haydn: Sinfonia 101 "Kello". 15/12/7 e (90/70/40 mk). POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: pe 22.2. Jyväskylä punk-hc voi. 2: Wasted + Royal Family + Braineaters plays Misfiis, liput 4/0 e, jäsenet ilmaiseksi! La 23.2. Sonata Arctica + Requiem, liput 8/6 e. To 28.2. VVeeping Willows (Swe). liput 9/7 e, K18. Pe 1.3. Fintelligens + support + DJ, liput 7/5 e. La 2.3. Metallilauantai: Charon + Lambs, liput 6/5 e. La 9.3. XL + Avanto feat. Marzi, Tatu & Pekka Kuusisto, liput 7/5 e, K18. Bar 68: pe 22.2. VVerksiait, la 23.2. Visil, pe 1.3. Dirty Deeds lndeed plays Bon Scott s AC/DC, la 2.3. Loaded Dice Uokivi: to 21.2. Selfish, Forca Macabra, Armageddon Clock. Liput 4 euroa, klo 22-02 Taljasco: Souldiers 5 vuotta, pe 22.2. + Special Guests. A-sali. Ljput 5 e. Faktaa ja fiiliksiä-sarjan seminaari huumeista kaupunginkirjaston Minnansalissa ti 5.3. klo 18 alkaen. Keskustelijana mm. sisäministeri Ville Itälä. Järjestää KNKSP ry. Weeping Willows haikeilee Lutakossa Haikean ja melankolisen popin ystäviä hemmotellaan torstaina 28.2., jolloin Lutakkoon saapuu vieraita Ruotsimaalta. \Veeping Willows aloittaa Skandinavian-kiertueensa 26.2. Helsingin Tavastialta ja saapuu Tampereen kautta Jyväskylään. Viime joulukuussa yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Into the Lighl (ks. arvio, s. 17); debyytti Brohen Promise Land ilmestyi 1997. Kakkoslevy, ensimmäistäkin sentimentaalisempi Endless Night (1999) teki VVeeping Willowsista tunnetun myös SuomesAlkuaikoinaan orkesteri esitti coverversioita mm. Scott Walkerin, Roy Orbisonin, Burt Bacharachin ja Velvet Undergroundin biiseistä. Vaikutteet kuuluvat taustalla yhä, vaikka Weeping Willows vuosimallia 2002 flirttaileekin koneiden ja tanssibiitin kanssa. A N N A M A I J A T U U t l A I N E N KV-VÄLIOKUNTA Ke 20.2. klo 18 Kiina-ilta Ilokiven yläkerrassa. Puhujina mm. pariskunta Wang, joka kertoo kiinalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi kiinalaisia ja suomalaisia opiskelijoita kertomassa kiinalaisesta opiskelijaelämästä. To 21.2. Ranskalaiset bileet Rentukassa klo 21 alkaen. Koe aito ranskalainen tunnelma! Vapaa sisäänpääsy. Ma 25.2. klo 18 kv-valiokunnan (ESN) saunailta-kokous Kortepohjan Btalon saunassa klo 18 alkaen. To 28.2. Kalevalan päivän kunniaksi Suomi-ilta Rentukassa klo 21 alkaen, vapaa sisäänpääsy. Suomi-henkeä, musiikkia ym. mukavaa. Ke 6.3. Kehy-ryhmän saunailta-kokous klo 18 Kortepohjan A-talon saunalla. To 7.3. Stammtisch-ilta Rentukassa klo 21 alkaen. KULTTUURIVALIOKUNTA Tule myymään tai ostamaan kuluuurivalkiokunnan järjestämälle suurelle viikonloppukirpparille! JYYn suuri viikonloppukirpputori 23.-24.2 klo 10-16 Ilokivessä. Pöytävaraus koko ajalle 4 e (tavarat voi jättää yöksi paikalle). Pöytävaraukset 21.2. mennessä sähköpostitse Elli Nukarille osoitteeseen nukelli@cc.jyu.fi Lisätiedot: Elli Nukan p. 050 3771638 (18.2. alk) ja kulttuurisihteeri p.260 3356.fi Kahvila avoinna! news in english TEETH IN QUEUE lt is advisable to take good care of one's teeth at the moment. Many with dental problems have lately realized that if there is no need for acute treatment one might have to vvait to get to the dentist for several months. "If you reserve a time now, you don't get it until in April or May," says Kari Lyytinen from FSHS (The Finnish Student Health Service). Despite the congestion, acute cases are taken care of in the same or the next day. And no one has been told to go to look for treatment elsewhere. The haste might continue until late autumn when the matemity leaves of some dentists end. FSHS will secure the basic treatments as well as the most common special treatments, such as problems related to vvisdom teeth and occlusion physiology. On the other hand, for example, orthodontics is not offered at the moment. EXHIBITION IN HONOUR OF ASTRID LINDGREN An exhibition in honour of the life work of the lately deceased Swedish author Astrid Lindgren has been set up to the children's department of the city library (Vapaudenkatu 39-41, 2nd floor). The Astrid Lindgren 1907-2002 exhibition presents Lindgren's books in several different languages. The exhibition will be open until 22 February mon-fri 11-20 and sat 11-15. FINNISH FILM ARCHIVES SPRING CONTINUES The spring season of the Finnish Film Archive continues with classic films. In February 20, Sergei Eisenstein's October (Soviet Union 1927), a dazzling depiciion of the events in Soviet Union in 1917, is presented, and in next Wednesday there will be a gem of the Hollywood comedy films, Ninotchka (USA 1939), a movie making fun of ihe follies of the stalinistic System, which is directed by Emsi Lubitsch and starred by Greta Garbo. Eisenstein's film is hard Soviet propaganda from the inside and artistically avant-garde, which is masked as a document. The director gives the leading role to the crowds of people who stage a revolution in St. Petersburg, demanding i bread, land and peace. Also in this film is; seen Eisenstein's so-called montage style of j fllmmaking, which is later on adopted, for : example, by the directors of Western tv i commercials, music videos and action j films. NEWS BY: ANTTI AIRAKSINEN, MIKA PUUKKO j
• •hfväakirlän Ylioppilaslehti 3/20021 Mikä ihmeen HALLOPED? TEKSTI JA PIIRROS: ANTTI VESALA YLIOPISTON HALLITUKSESSA, tiedekuntaneuvostoissa ja ainelaitosten laitosneuvostoissa sekä erillislaitosten johtokunnissa vaikuttaa jäseninä ja varajäseninä yhteensä lähes 200 yliopiston opiskelijaa. Heidän tehtävänsä on tuoda opiskelijoiden ääni kuuluviin silloin, kun yliopiston asioista päätetään alkaen laitosten opetussuunnitelmista ja päätyen koko yliopistoa koskeviin laajoihin strategioihin. Opiskelijoilla on myös todellista vaikutusvaltaa, sillä jokainen ääni hallintoelimessä on saman arvoinen. Hallinnon opiskelijaedustajat eli "hallopedit" nimittää ainejärjestöjen esitysten perusteella ylioppilaskunta. LAITOSNEUVOSTOJEN tehtäviin kuuluvat mm. laitoksella annettavan opetuksen ja siellä tehtävän tutkimuksen valvominen, kehittäminen ja koordinointi sekä laitoksen tilojen ja muiden voimavarojen käytöstä päättäminen sekä esityksen tekeminen tiedekunnalle tulevan lukuvuoden opetusja työsuunnitelmista. Tiedekuntaneuvosto taas hyväksyy opetusja työsuunnitelmat, antaa todistukset tutkinnoista, päättää yksityiskohtaisista valintaperusteista sekä valitsee opiskelijat. Yliopiston hallitus päättää yliopiston organisaatiosta, nimittää virkoihin professoreita, erillislaitosten johtajia sekä lehtoreita. Hallitus myös hyväksyy yliopiston laajakantoiset suunnitelmat ja asettaa vaalilautakunnan. Erillislaitoksia ovat mm. yliopiston kirjasto, kielikeskus ja ATK-keskus. Niiden johtokuntien tehtävät muistuttavat laitosneuvostojen tehtäviä. Hallopedit 1.8. alkavalle kolmevuotiskaudelle valitaan tänä keväänä. Yliopiston hallitus on päättänyt hallintovaalien päivämääräksi 9.4., jolloin opiskelijaedustajien ja varaedustajien on oltava tiedossa. Poikkeuksena ovat humanistisen tiedekunnan laitosneuvostot, joiden vaalipäivä päätetään myöhemJYY JÄRJESTÄÄ ainejärjestöille tiedotusja keskustelutilaisuuden hallinnon opiskelijaedustajien valinnasta ylioppilastalolla 12.3. klo 17.00. Paikalle toivotaan edustajia kaikista ainejärjestöistä. Hallinnossa vaikuttamisesta kiinnostuneet saavat lisätietoja JYYn nettisivuilta tai koposihteeriltä. • Hampaat jonossa PURUKALUSTOSTA on tällä hetkellä syytä pitää hyvää huolta. Moni hammasvaivoista kärsivä on viime aikoina saanut huomata, että ellei vaiva vaadi akuuttia hoitoa, saattaa hoitoaika venyä usean kuukauden päähän. "Jos nyt varaa hammaslääkäriajan, niin hoitoon pääsee vasta siinä huhti-toukokuulla", ylihammaslääkäri Kari Lyytinen YTHS:sta kertoo. AJAT OVAT RUUHKAUTUNEET aikaisemminkin, varsinkin juuri kevätkaudella. Edellisinä vuosina jonotusaika on pahimmillaan venynyt kahdeksaan viikkoon. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin hieman poikkeuksellinen. "Osa hammaslääkäreistämme on äitiyslomalla, eikä kaikille ole onnistuttu saamaan sijaisia. Normaalin kuuden hammaslääkärin sijaan töissä on tällä hetkellä vain viisi." KIIREELLISET TAPAUKSET pyritään ruuhkasta huolimatta kuitenkin hoitamaan jo samana tai seuraavana päivänä. Ketään ei myöskään ole lähdetty käännyttämään muualle. "Jokainen itse ratkaisee, hakeutuuko ruuhkien takia muualle hoitoon. Jonkin verran apua on tietysti löytynyt myös kotipaikkakuntien hammashuollosta", Lyytinen kommentoi. Tilanne on ikävä paitsi potilaille, myös YTHS:lle. "Eihän sitä ole koskaan mukava tarjota 'ei oota'. Valitettavasti tilanne on kuitenkin tällä hetkellä tämä, ja sen kanssa on vain yritettävä tulla toimeen," Lyytinen pahoittelee. SIJAISIA HAETAAN jatkuvasti, mutta vapaita hammaslääkäreitä on vaikea löytää alan hyvän työllisyystilanteen takia. Kiire saattaa jatkua aina loppusyksyyn saakka, jolloin osa äitiyslomista päättyy. YTHS turvaa perushoidot sekä yleisimmät erikoshoidot kuten viisaudenhampaisiin ja purentafysiologiaaan liittyvät ongelmat. Sen sijaan muun muassa oikomishoitoja ei toistaiseksi tehdä. JOHANNA SALMELA ''Y'//y 'm><9 Kymmenes Yläkaupungin Yö etsii esiintyjiä YLÄKAUPUNGIN YÖ -festivaali järjestetään Jyväskylän yläkaupungilla lauantaina 25. päivä toukokuuta. Yössä on tarjolla tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, kuvataidetta, elävää musiikkia, kirjallisuutta, kansanperinnettä ja liikuntaa siis taidetta ja kulttuuria joka makuun ja kaiken ikäisille. Tuttuun tapaan myös Jyväskylän yliopiston eri laitokset esittäytyvät tapahtumassa. Kaikkiin tilaisuuksiin on perinteisesti vapaa pääsy Kymmenes Yläkaupungin Yö juhlii pyöreitä vuosia mm. Jyväskylän Kirkkopuistossa nähtävällä spektaakkelilla, joka yhdistelee teatteria, tanssia, kuorolaulua ja tuliperformanssia. Esitys toteutetaan yhteistyössä keskisuomalaisten harrastateatterien, tanssiryhmien ja kuorojen kanssa ja sen ohjaa näyttelijä-ohjaaja Jouni Salo. YÖSSÄ AVATAAN myös Suomen elokuva-arkiston valokuvanäyttely Lumous, jossa on esillä maisemakuvia suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Alvar Aalto -museon kanssa. Jyväskylä on vuoden 2002 Popcity-kaupunki, ja Yläkaupungin Yö on mukana projektissa. Hankkeen tarkoituksena on tukea paikallista bändikulttuuria, joten Yössä on mahdollisuus nauttia kaupungin omasta bänditarjonnasta erityisellä Popcity 2002 -esiintymislavalla. Tapahtuman moni-ilmeistä luonnetta ei tietenkään ole hylätty, ja kaikenlainen esitystarjonta on tarpeen. Esiintyjiksi haluavien on ilmoittauduttava viimeistään 22. 3. mennessä. Bändeiltä toivotaan kuultavaksi myös jonkinlaista äänitettä (cd/demo). Yöhön liittyvästä kirjoituskilpailusta kerrottiin Jylkkärin numerossa 1/02. Lisätietoja Markus lotvololla loi Samuli Hytösellä; Yläkaupungin Yö ry:n osoite on Asemakatu 6,40100JKL jo puh. 014-624 970 toi 014-624 815. E-moil: markus.latvola@kestel.pp.fi; samuli.hytonen@cc.jyu.fi http://www.co.jyu.fi/ylakoupunginyo eiih! TALLA PALSTALLA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN K O R K E A K O U L U P O L I I T T I N E N SIHTEERI JA SOSIAALISIHTEERI TUOVAT ESILLE JA PUIVAT EPÄKOHTIA, JOITA TYÖSSÄÄN KOHTAAVAT. Yliopisto määräaikainen projekti? Jyväskylän yliopistolla työsuhteista lähes puolet on määräaikaisia. Pätkätöistä kärsii erityisesti opetusja tutkimushenkilöstö, multa määräaikaisia työsuhteita löytyy myös hallinnosta sekä kirjastosta. Määräaikaisuudelle pitäisi lain mukaan aina olla jokin peruste. Ammattiliittojen mielestä suuri osa määräaikaisista työsuhteista on todistettavasti lainvastaisia. Jyväskylän yliopiston hallintojohtajan mukaan taas valtion virkamieslaki soveltuu erityisen huonosti yliopistomaailmaan. Laitonta tai ei, jotain tällaiset ongelmat kertovat yliopistoista työnantajina. Mitä nämä pätkätyöt sitten aiheuttavat? Ylityöllistetty, lähes säännöllisesti ilman korvauksia ylitöitä paiskiva henkilöstö elää jatkuvassa epävarmuudessa. Kaiken huippu oli erään yliassistentin viiden kuukauden määräaikainen työsuhde jatkosta ei ollut tietoa. Kun kansanedustaja Susanna Huovinen tiedusteli järjestelmän lainmukaisuutta hallitukselta, opetusministeri vastasi, että pätkätöiden yleisyys johtuu projektien suuresta määrästä sekä ulkopuolisesta rahoituksesta. Tästä voimme pian vetää sen johtopäätöksen, että yliopisto on kohta määräaikainen ulkopuolisella rahoituksella pyörivä projekti. Kumma kyllä, ne samat virat laitoksilla pysyvät vaikka työsuhde määräajoin uusitaan. Ei ihme, että ammattikorkeakoulun vakituiset työsuhteet vievät osaajia yliopistoilta. Määräaikaisten työntekijöiden on vaikea itse vahtia omien oikeuksiensa toteutumista. Opetusministeriön suurimpia ongelmia on saada opiskelijat valmistumaan nopeammin. Yksi tutkinnon suorittamisen kynnyskivistä on gradun valmistuminen. Tähän ministeriö ja "muut viisaat lahot" haluavat vaikuttaa muuttamalla opintotukijärjestelmää kannustavammaksi. Jos kuitenkin ajatellaan, mikä gradun valmistumista todella edistää, niin koulutuspoliittisilla toimenpiteillä sekä ohjauksen tehostamisella on varmasti suuremmat vaikutukset kuin pienillä rahapalkkioilla tai opintotuen menetyksen uhalla. Opiskelijoiden kiristäminen rahalla on tietenkin paljon yksinkertaisempaa kuin luoda yliopistoista inhimillisiä työyhteisöjä, joissa opetushenkilöstölläkin olisi resursseja ohjata opiskelijoita riittävästi. PIIA JÄRVENPÄÄ-KANSIKAS JYYn sopo-sihteeri
• • • JyvisMän Ylioppilaslehti 3/2002 KUUTOSSIVUNKUVA "Leveän leivän takana maailma." — : . * , * . * : * • I , uote Nalle Puhin tanssiaktivistit NIIN OLI SITTEN viime tapaamisen käynyt, että Risto-poika oli aikuistuttuaan kovasti reipastunut ja ottanut kahdeksantoista täytettyään haltuunsa isänsä hänelle perintönään jättämän Reipas Incorporated -paperikonsernin. Firmaan hän oli vienyt mukanaan Tiikerin, joka ei elämässään ollut muutenkaan päässyt juuri puusta pitkään, ja näin ollen sopikin metsätarkastajan virkaansa erinomaisesti. Konsernin muutettua johtostrategiaansa kansainvälisemmäksi oli Tiikerinkin ollut muutettava nimensä, ja niinpä hänet tunnetuinkin maailmalla nykyään nimellä Tiger Woods. Ja koska aukeita sattui nykyään suosimaan, oli puolen hehtaarin metsästä jäljellä vain yksi sekundaeekkeri, B-aari kärpäsineen. Kun puolen hehtaarin metsällä oli siis kirjaimellisesti pyyhitty persettä, eivät vanhat ystävämme aikoneet panna reippaan pikku metsäkonsernin edestä tikkuakaan ristiin, enemmänkin kapuloita krapuloiltaan kun vain kykenivät: uusi sabotaasi oli jälleen suunnitteilla. Nasu oli jälleen possutellut koko aamun, kun Puhpuh saapui hengästyneenä paikalle. Karhu oli pukeutunut anarkistiseen baskeriin ja istuutui alas sian viereen. "Olen tässä miettinyt", Nasu sanoi, "että me tarvitaan brändi". 'Taasko?", Puhpuh huokaisi. "Vastahan minä sinulle pullollisen toin!" "Brändi, siis niinku treidmarkki, nimi", possu täsmensi. "Me ollaan nyt nimettömiä anarkisteja, mutta jos -" "Missäs se aasi on?", Puhpuh keskeytti huomattuaan yllättäen, että Ihaa oli kateissa. "Sillä on ollut pötsi vähän sekaisin", Nasu sanoi nassu punoittaen. Ja juuri silloin pusikko alkoi rytistä ja Ihaan turpa työntyi näkyviin. "Missäs sinä olit?", Puhpuh kysyi. "Anteeksi", aasi mörisi ja jatkoi alakuloisena: "En tiedä. Eksyin. Hävisi koko paska." "Ei se mitään", Puhpuh totesi ja nosti tassunsa pystyyn: "Kuunnelkaa: olemme saaneet tilaisuuden iskeä Reippaan firmaan. Olemme saaneet kutsun mennä katsomaan uutta sellunkierrätyskeskusta." "Mitä suunnittelet?", kysyi Nasuja aikoi lisätä "oi, peloton johtajamme", mutta kun tiesi Puhin viimeaikaisista pelkoja ahdistustiloista, hän katsoi parhaaksi jättää lisäyksen tekemättä. "En tiedä vielä", Puh totesi ja kohotti kulmiaan johtajamaisesti. "Mietitään sitten. Nyt mennään." Ja he menivät. He juoksivat kiireesti poikki puolen hehtaarin vielä jäljellä olevien eekkereiden, läpi Tikrun edustusgolfkentän, ohi metsäntarkastajan jälleenlannoitusalueen, sivu konsernin lomahuviloiden ja lievest' tuoreen sijoitusaltaan, kunnes lopulta saapuivat yhtiön edustalle. "Puhpuh", sanoi Puhpuh baskeriaan suoristaen. "Pitääkö meidän aina juosta?" Risto Reipas oli portilla vastassa ja vei heidät suoraan Reippaan uudelle kierrätyskeskukselle. Puhpuh katseli laitosta hetken ja sitä mukaa kun Ihaan ilme synkkeni, Puhpuhin kasvot kirkastuivat. Hän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. "No, mitäs pidätte?", Risto Reipas kysäisi ylpeänä. "No mutta sehän on IHAAAAN PASKA!", huudahti Puhpuh nenäänsä nyrpistäen. Ja niin heidän anarkistiryhmänsä nimeksi tuli Reipas lncorporatedin innoittamana Ripaska. TEEMU SALOHALME ERASMUS-VAIHTOPAIKAT HAUSSA Erasmus-opiskelijavaihtopaikat ovat nyt haussa. Vaihtopaikkoja on noin 250 yliopistossa 25 Euroopan maassa. Paikat ovat laitoskohtaisia, mutta vieraidenkin laitosten paikkoja voi hakea (etusija oman laitoksen opiskelijoilla). Vaihtoaika on 3-12 kuukautta. Erasmus-opiskelija ei joudu maksamaan lukukausimaksuja. Vaihtoajaka saa Erasmusapurahaa, ja vaihto-opiskelija on oikeutettu suomalaiseen opintotukeen. Hakuaika Erasmus-vaihtoon lukuvuodeksi 2002-03 päättyy 15.3.2002. Palauta hakemus sille laitokselle, jonka paikkaa haet. Voit myös hakea valmentaville harvinaisten kielten kursseille. Kurssit järjestetään ennen vaihtokauden alkua, pääsääntöisesti kesällä, ja niille voi saada erillisen apurahan. Kursseja on sekä perusettä jatkotasolla ja ne kestävät 3-8 viikkoa. Palauta erillinen hakulomake laitokselle Erasmus-hakemuksen palautuksen yhteydessä. Kurssitiedot osoitteessa httpy/wwwilpc.edu.mt/ Lisätietoja vaihtokohteista ja hakulomakkeita saat osoitteesta httpvywww.jyu.fi/intl, laitosten kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöltä tai kansainvälisistä palveluista (kv-suunnittelija Laura Laamanen, puh.2601069, s-posti: laulaama@admiral.jyu.fi vastaanotto: ma-ke 13-15, to 10-12, huone T222) MITÄ TIEDÄT AFRIKASTA? Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöryhmä laatii kevään aikana Afrikka-julkaisua. Syksyllä ilmestyvän julkaisun tarkoitus on syventää opiskelijoiden tietämystä Afrikan eri maista ja kulttuureista. Kehy-ryhmä kaipaa lehteen juttuja. Mukaan mahtuvat niin kolumnit, reportaasit, haastattelut, pakinat kuin painavaa asiaa sisältävät selvityksett jkjn, Aihepiiri voi käsitellä roitäjahansa; taidetta, tiedettä, urheilua...Tärkeää ori, että juttu antaaluMjalleen enemmän, syvempää tai monipuolisempaa tietoa kuin mikä välittyy jokapäiväisen median kautta. Kirjoittajan tulisi siis olla joko syntyperäinen afrikkalainen, Afrikassa pitkiä aikoja oleskellut tai jonkun Afrikkaan liittyvän aihealueen asiantuntija. Mikäli sinulla on tietoa Afrikasta, muttei aikaa tai halua kirjoittaa, ota silti yhteyttä. Joku työryhmästä tulee mielellään haastattelemaan sinua ja tekee sitten jutun haastattelun pohjalta. Ja vaikka et itse tietäisi, mutta tiedät jonkun, joka tietää, kerro sekin ryhmälle. Lehteen liittyvät ideat otetaan mieluusti vastaan. Kerro myös, jos sinulla on valokuvia Afrikasta, tai jos hallussasi on afrikkalaisia esineitä, kankaita tai muuta sellaista, mitä lehteen voisi valokuvata. Tielojo vosloonottoo Inka Kovanen, inkkova@st.iyu.fi / puh. 0503030191 MUUTOKSIA OPINTOLAINAN NOSTAMISEEN Opintotukiasetusta on muutettu siten, että lukuvuodelle tarkoitettua valtion takaamaa opintolainaa ei voi nostaa kokonaisuudessaan lukuvuoden alussa. Asetuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden laina on nostettavissa kahdessa erässä ja muussa oppilaitoksessa opiskelevien laina neljässä erässä. Sen sijaan ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavaan tutkintoon, tieteellisiin jatko-opintoihin, aikuiskoulutustuen saajalle ja lyhytkestoisiin, enintään 12 kuukauden opintoihin, myönnettävän opintolainan saa edelleen nostaa yhtenä eränä. Lainan nostoerien lisäämisen tavoitteena on vähentää valtion maksettavaksi tulevien lainojen määrää. Lisäksi uudistuksella halutaan turvata nykyistä paremmin se, että opiskelijoilla on riittävästi varoja toimeentuloon myös lukuvuoden lopussa. Asetuksen mukaan opintolaina on edelleen nostettava sen lukuvuoden aikana, jota varten valtiontakaus on myönnetty. Korkeakouluopintoihin myönnettävän lainan saa nostaa syyslukukauden osalta aikaisintaan 1. elokuuta ja kevädukukauden erän aikaisintaan 1. tammikuuta. Uutena säännöksenä on, että opintolainaa ei saa nostaa opintojen päättymisen tai keskeytymisen jälkeen. Asetuksen mukaan pankin tulisi ennen opintolainaerän nostamista tarkistaa Kansaneläkelaitokselta, että takauspäätös on edelleen voimassa. Asetus tulee voimaan 1.5.2002. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran lukuvuodeksi 2002-03 myönnettäviin opintolainoihin. Pankit tarkistavat Kansaneläkelaitokselta takauksen voimassaolon kuitenkin vasta lukuvuotta 2003-04 koskevien lainojen osalta. OPINTOTUEN VAPAAEHTOINEN PALAUTUS Maaliskuun loppu lähenee ja pian koitua viimeinen mahdollisuus pakuiiau vapaaehiojsesu vuoden 2001 opintotukea. Jos tuen palauttaa 31.3 2 r ~ mennessä, tukikuukauden saa takaisin käyttöönsä ja välttyy takaisinperinnän 15 prosentin korotukselta. Jos liikaa maksetut tuet peritään myöhemmin tulovalvonnassa, takaisinperittyjä tukikuukausia ei saa uudelleen käytettäviksi. Palauta siis ylimääräinen opintotuki, niin säästät sekä rahaa että tukikuukausia. Ilmoita olosuhdemuutoslomakkeella, mitkä kuukaudet haluat palauttaa. Toimita lomake viimeistään 15.3. hallintorakennuksen opiskelijapalveluihin opintotukitiskille (3. kerros) tai Kelan toimistoon. Sinulle lähetetään pankkisiirtolomake, jossa on valmiina palautettava euromääräinen tuki. Muista palauttaa sekä opintoraha että asumislisä. Jos palautat tukea 15.3. jälkeen, pyydä opintotuesta tilinumero, johon palautat tukesi. Palauta saamasi tuki nettomääräisenä eli tilillesi maksettu summa. Muunna palauteltava markkamäärä euromääräiseksi euron virallisella muuntokertoimella. Jos palautat tukeasi myöhässä tai liian pienenä, vapaan tulon rajasi ei korotu. Merkitse pankkisiirtolomakkeelle nimesi, henkilötunnuksesi, tukivuosi ja palautettavat tukikuukaudet sekä viesiikenitäan"Tuen vapaaehtoinen palautus". Oletko joskus varastanut Rentukasta? JOS MUKAASI ON JOSKUS lähtenyt ravintola Rentukasta tuoppi, tuhkakuppi tai baarijakkara, ole ystävällinen ja palauta se hetkiseksi alkuperäiselle omistajalleen. Rentukka täyttää nimittäin ensi kesänä 30 vuotta, ja syntymäpäivän kunniaksi ravintolan tiloihin rakennetaan näyttely, joka kertoo Rentukan näkemistä hulluista vuosista ja ihmisistä. Ravintolassa ei ole säilytetty alkuperäistä esineistöä, joten olette ratkaisevassa asemassa, rakkaat varkaat. Esineet luonnollisesti palautetaan teille rehdisti, kun näyttely puretaan. Esineistöä, valokuvia ja kertomuksia kerää museologian opiskelija Tanja Välisalo (puh. 040-708 1671, sähköposti tatjana@st.jyu.fi). 'Vaikeinta on ollut löytää ravintolan käyttämiä tavaroita eri aikakausilta. Melkein jokainenhan joskus on ottanut tuopin tai tuhkakupin jostain ravintolasta", Välisalo sanoo. "Nyt noita esineitä olisi todella tärkeää saada mukaan näyttelyyn. Niissä konkretisoituu paikan historia, tiedäthän, 'tästä tuopista on Kekkonen joskus voinut juoda'." "Ristosen Teuvolta, Rentukan nykyiseltä hoitajalta, löytyi niitä kahdeksankymmentäluvun valkoisia kahvikuppeja, joissa on ruskea reuna ja joita silloin oli kaikissa ravintoloissa. Minussa ne herättivät heti nostalgiaa". Välisalo herkistelee. Varastetun tavaran lisäksi näyttelyyn toivotaan myös muuta ravintolan käyttämää pikkutavaraa, kuten tulitikkurasioita, lautasliinoja, lasinalusia ja niin edelleen. Vanhimman esineen tuojalle palkkio. (Ja ravintolahan avattiin 2.6.1972). SANNA RYYNÄNEN
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002J värjopaakkan • • Rakas tietokone Jos ihminen ei omista sähköpostiosoitetta, hän on outo. Jos häneltä vielä kaiken lisäksi puuttuu kännykkä, hän on luonnonoikku. Moderni teknologia on imaissut meidät niin syvälle syövereihinsä, ettemme enää kykene tulemaan toimeen ilman sitä. Ja silti kyse on vain koneista, jotka nekin tekevät uskomattoman paljon virheitä. Joku on joskus sanonut, ettei ole olemassa mitään niin epäluotettavaa kuin poliitikko. Oman käden oikeudella olen muuttanut kyseistä sanontaa hieman: ei ole olemassa mitään niin epäluotettavaa kuin tietokoneet. Ne kaatuvat ja hukkaavat elintärkeät tiedostot, jumittavat sähköpostisi, levittävät hämäriä viruksia, teettävät kaksinverroin työtä ja vaarantavat mielenterveytesi. Sama pätee kännyköihin. Vähän aikaa sitten puhelinoperaattorini päätti, että nyt riittää. Lähes kahdentoista tunnin ajan muu maailma oli minun tavoittamattomissani ja minä muun maailman tavoittamattomissa. Mitä väliä sillä oli, että tapaus sattui yöikaan, jolloin ihmiset yleensä nukkuvat. Minulta se ainakin vei yöunet. Joku olisi saattanut kaivata minua. Olisin voinut jäädä paitsi jostakin tärkeästä. On aina ärsyttävää huomata olevansa riippuvainen jostakin. Kun kyseessä on vielä kaiken lisäksi sieluton kone, joka tuomansa hyödyn lisäksi haittaa elämääsi kaikin mahdollisin tavoin, niin ärtymys on ymmärrettävää. Lähes jokainen meistä on joskus väärää nappulaa painettuaan hukannut tuntien työn tai aiheuttanut ihmtssuhdekriisin näennäisesti niin kivalla ja huolettomalla keksinnöllä kuin tekstiviesti. Pahinta on, ettei meillä ole enää mahdollisuutta kieltäytyä tietokoneen tai kännykän käytöstä. Työnteko olisi useimmilla aloilla lähes mahdotonta ilman näitä teknologian luomia ihmeitä. Jonkinasteinen nörtiiys kuuluu työnkuvaan yhä useammin. Työntekijän velvollisuuksiin kuuluu vastata puhelimeen myös vapaa-aikanaan. Mitä tapahtuikaan kynälle? Ja kuka älypää keksi, että olisi hienoa, jos voisimme tavoittaa toisemme kaikkina vuorokaudenaikoina ihan mistä tahansa? Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka ihmiset reagoisivat, jos sähköpostiosoitteen ja gsm-numeron sijaan kertoisin heille katuosoitteeni ja lankaliittymän numeron. Kuinka moni viitsisi enää sen jälkeen vaivautua? JOHANNA SALMELA H w y l ! T e r v e i s e t VValesista! Heidi opiskelee lampaiden maassa TEKSTI JA KUVA: MIIRA RAUHAMÄKI SUOMI NYT EI tunnetusti ole yksi maailman puhutuimmista kielistä. Tätäkin vähemmän vääntäjiä löytyy kymrille, jota Walesinkin kolmesta miljoonasta ihmisestä puhuu vain noin 20 prosenttia. Tästä huolimatta pakkasi jyväskyläläinen valtioopin opiskelija Heidi Kivekäs kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti ne Aberystvvythiin, Walesin rannikkoviivan keskivaiheille, kymiin opintojen pariin. Kolme lammasta jokaista asukasta kohti, värikästä luontoa ja kulttuuria, ystävällisiä ihmisiä sitä on Wales, Heidin sanojen mukaan. Multa niin, mikä sai nuoren naisen vaihtamaan elämänsä jyväääskyläläisittäin määkivien ihmisten luota määkivien nelijalkaisten maailmaan? Mikäpä muu mahti kaiken takana voisikaan olla kuin Rakkaus. "Se on se tavallinen tarina. Lähdin vaihto-opiskelijaseikkailulle Englantiin, Bedfordiin. Kaveri vei mut naapurikaupunkiin Nonhamptoniin bileisiin. Kotihippojen ovella seisoi poika, katseet jämähtivät toisiinsa ja se oli menoa", Heidi naurahtaa. Muutaman kuukauden kuluttua tästä Heidi ja alun perin Pohjois-Walesista kotoisin oleva Mark Strong muuttivat yhteiseen asuntoon Bedfordiin. Heidin vaihto-opintojen päättyessä matkalaukut suunnattiin kohti Suomea oli Markin vuoro seikkailla ulkomailla. VUODEN PÄIVÄT heidän rakkautensa sykki Kuokkalassa piskuisessa yksiössä. Heidi väänsi opintojaan, Mark yritti etsiä töitä. Taideaineiden loppututkinnolla ja suomen kielen taitamattomuudella tehtävä ei ollut hänelle helppo. Markille irtosi vain muutaman kuukauden pesti englanninkielisestä leikkikoulusta. Ylisuositulle suomen kielen kurssillekaan häntä ei otettu. Elo Suomessa näytti perin vaikealta, joten oli aika tehdä isoja päätöksiä. Luonnonläheisempi Wales tuntui molemmista miellyttävämmältä vaihtoehdolta kuin ylikansoitettu Englanti. Jotta Heidi voisi tulevaisuudessa työllistyä Walesissa julkisella sektorilla vaaditaan lakisääteisesti kymiin kielen taitoja hän päätti alkaa opiskella kymriä. Aberystwyih oli ainoa paikka Walesissa, jossa sitä voi opiskella aivan alkeista. Sinnepä siis vei kaksikon tie. NYT HEIDI ON RAKASTUNEEN ohella myös opiskelija hän suonttaa luplaopintoja. Kymiin kandidaatin lukujen ohella gradu valtio-opin laitokselle Jyväskylään on loppusuoralla, muut puuttuvat opinnot koti-Suomeen hän on hoitanut sähköpostitse ja Aberystwythin politiikan laitokseen maailman vanhimpaan politiikan tutkimuksen laitokseen lukeutuen. "Osaan jo puhua kymriä, sanaston kanssa on tosin ongelmia. Se ei ole helppoa, että kaikki täytyy opiskella englannin kielen kautta", hän kuittaa. Hattua sitkeälle opiskelijattarelle täytyy nostaa. Kuvitelkaa nyt, esimerkiksi niinkin tärkeän lauseen Jyväskyläläisen Heidi Kivekkään ja alun perin Pohjois-Walesista kotoisin olevan Mark Strongin yhteiseksi kodiksi muodostui muutaman mutkan jälkeen luonnonläheinen Wales. kuin "minä rakastan sinua" opettelu kymnksi ei välttämättä ole ollut kaikkein helpointa, mutta: "Yr wyf yn dy garu di", Heidi latelee jo melko sujuvasti. Itse asiassa Heidi päästelee menemään kymrillä paremmin kuin kihlattu siippansa. Nyt Mark takookin päivätyön ohessa iltakoulussa kymiin alkeita. Brittiläisten yliopistojen parhaimpana puolena Heidi pitää pienissä ryhmissä tapahtuvaa seminaarimaista ja keskustelunomaista opetusmetodia, johon Suomen yliopistoilla ei "ole varaa". Toisaalta se tekee opiskelusta hyvin koulumaista, tunneilta ei saa olla poissa. Suomessa taas opiskelijan pitää itse löytää itsestään se opiskeluvimma." TOIMEENTULO ON tuottanut eniten ongelmia. Briteissä lukukausimaksut menevät vanhempien toimeentulon mukaan. Opintotukea ja asumislisää enää myönnetä; niinpä yliopistoissa ei työläisluokan vesoja liikoja näy. Systeemi saakin Heidin ihokarvat pörhistymään. Heidin täytyy maksaa lukukausimaksut, vaikka hän on elänyt erossa vanhemmistaan jo kuutisen vuotta. Suomesta hän saa opintotukea enää yhdeksi kuukaudeksi. Kahden tutkinnon ohella energinen nuori nainen onkin joutunut etsimään töitä itselleen. Hän on viime syksystä saakka myynyt vvalesilaisten naisten tekemää kirjallisuutta Honno-nimisessä, voittoa tekemättömässä osuuskunnassa. Työ on kiinnostavaa, ja tulevaisuudessakin Heidi mielii kenties järjestöja vapaaehtoissektorille töihin. VAUHDIKASTA OPISKELIJAELÄMÄÄ Heidi ei enää ehdi harrastaa, mutta se ei häntä liikoja haittaa brittiopiskelijat harrastavat sitä hänenkin puolestaan. Heidin mielestä nämä useimmiten kahdenkympin hujakoilla olevat opiskelutoverit ovat kärjistäen sanottuna: "Aika kakaroita, jotka eivät ole samalla tavalla itsenäisiä kuin suomalaiset lajitoverinsa. Opiskelijat eivät välitä muusta kuin baareista ja omista tutkinnoistaan. Heidän on äkkiä päästävä hyväpalkkaiseen työhön. No, poikkeuksia tietysti löytyy." Ystäviä Heidi ja Mark ovatkin haalineet pääasiassa yliopiston ulkopuolelta. Asumiskustannukset ovat maassa kalliit, joten yleisenä asumismuotona ovat kimpassa vuokratut talot. Ylioppilaskunnilla ei ole samalla tavalla rahaa kuin suomalaisilla vastaavilla, jotta ne voisivat järjestää halpaa punkkausta. VVALESIN KAUNEUDESTA huolimatta Heidiä risovat useat asiat asuinmaassaan: "Kehitysmaassa täällä ollaan... Ei ole astioille kuivauskaappeja, ei kunnon lämmitystä ja eristystä. Lämpö ja vesi on kallista. Taloissa oleskellaan kengät jalassa. Luin aamulehdestä että briteissä vain 10% naisista pystyy pitämään kokopäivätyönsä, jos katsotaan ensimmäistä kymmentä vuolta lapsen syntymästä." Heidin terveiset suomalaisille opiskelijoille kuuluvatkin: "Arvostakaa asioita, jotka teillä ovat paremmin. Mutta pyrkikää silti parempaan!" "Iechyd da!", eli suomeksi "Kippis" hän heittää loppuun. Briteissä kun pubeissa istuminen on osa jokapäiväistä elämää, monille muillekin kuin opiskelijoille.» i
• • • •. • J m r i n l ä n Ylioppilaslehti 3/2002 — kolumni = KUKA VEISI HYMYPOIKUUTENI? Minulla on yhä hymypoikuuieni tallella. En pimputtele juurikaan riitasointuja kanssatovereilleni, syön kasviksia mukivitamiinivalmisteilla varmuuden vuoksi ja hoidan jumalsuhdettani kuuliaisena vällyjen välissä iltaisin. Olen silloin lasillinen laupiasta samarialaista, joka helpottaa. Puhutaan suoraan, edes kerran. Minä olen se jätkä, josta äitisi varoitti; se joka on kohtelias ja hekottelee maanisesti kuin Pelle-Hermanni. Voi änkyrä, tekisi mieleni sanoa; ja tämä oli katu-uskottavan kolumnini kirosanaosio, josta mitään ei ole sensuroitu pois. Nykyään mukavan miehen viitta on raskas kantaa. Matkalla hurstiin tarttuu hyväksikäyttäjiä, apinoiksi laskeutuneita. Mutta minä poika (ja poikana pysyn, yhyy.) se luen Aapiskukkoni ja Bibliani pyyteeltä. Ja taskulampun valossa peiton alla Aku Ankan höyhenpomografiaa, jos nuoreksi kapinalliseksi heittäydyn. Olen jämähtänyt. Esimerkiksi jos olisin elänyt 1900-luvun alussa, olisin luultavasti istunut opettajien ja rovastien kultatuolissa jalometallipoikana, sädekehä kupolini päällä ja pokannut hyvästä käytöksestä stipendin joka ainut kevät Suvivirren raikuessa ("Kyllä opettaja, kiitos, opettaja!"), mikä olisi ollut hiivaa itsetunnolleni. Herran vuonna 2002 iso pääni kuihtuu urean janosta, inuu tuimaa virtsaa neuroverkkoihinsa, ilkeyden iilimatoja katiskaansa. Hienoa! Tulevaisuudessa en välitä ihmisistä vaan välitän ihmisiä, ja minun suosikkisananlaskunani on "ken hymykuoppaa toiselle kaivaa, hän itse siihen lankeaa." Tältä seisomalta perustan Hymypoikien vapautusrintaman, joka julistaa lontooksi sanomaa "No more mr. Nice Guy". Liikkeen tehtävänä on turvata kilttien outopoikien emansipaatio, vapauttaa heidät hymypoikuuden ikeestä järjestämällä mm. "Kuoliaaksi kivittämisen alkeet" -kursseja ja leikkimielisiä mutta niin opettavaisia pelejä, kuten "Kuka heitti ensimmäisen kiven?" Toisaalta hymypoikuuden hävittäminen ei ole mikään kiireellinen asia, sillä osaamattomissa käsissä hymyn sullominen perseeseen voi saada pahaa jälkeä aikaan rectumissa, ja siksi haluan säilyttää nauravan neitsyen sisälläni ainakin vähän aikaa. Sanoivat headhuntterit ja kyynärpäätaktikoijat mitä tahansa. AKI PUUPPONEN r T UT H Kahden euron linssikeittoa TOHTORI A M M O N D T I N KANSSA! TEKSTI JA KUVA: JUHA-PEKKA HONKANEN MAINIOTA MAINIOTA tällä kertaa Palaneen käryssä keitellään keittoja syödään syömingit Jyväskylän yliopiston maailmankuulun kotipojan, tohtori Ammondtin kanssa. Jos joltakulta on sattunut jäämään kuulematta, tohtori Ammondt on juuri se tyyppi, joka levytti Elvistä latinaksi ja viimeisimpänä meriittinään julkaisi sumerinkielisen levyn viime kesänä. Linssit kuuluivat myös sumerilaisten ruokapöytään, joten palatkaamme juurillemme linssikeiton muodossa. Jeah! VIERAAMME SAAPUI päivänä eräänä palstamme alkulähteille, eli nöyrän kokoiseen keittokomerooni. Mukanaan tohtori toi vihreitä linssejä, keittojuurespussin, palsternakkaa sekä juurisellerin. Bioenergiaa uhkuvalle ostoskorille oli tullut hintaa 2,95 euroa. Aineksista jäi yli etenkin linssejä, joten neljän hengen ruoka-annoksen kattilallinen jäi kiikkumaan hinnaltaan kahden euron nujakoille. Seuraavaa aarrekarttaa seuraamalla pöydältä löytyvä ruoka on ravitsevaa, tolkuttoman terveellistä ja varmasti parasta, mitä tuolla rahasummalla saa. KOKKAILU ALKOI, kun laitoin kolme desiä linssejä likoamaan astiaan. Liottamattomissa linsseissä on nimittäin jonkinsortin myrkkyä tai muuta scheissea, joka kannattaa liottaa huolella pois. Vartti riittänee, koska kirjoitan tätä suhteellisen hyvässä kondiksessa. Tohtori Ammondt muistuttaa, että vaara vaanii myös linssipussiin eksyvissä kivissä, joita kannattaa silmäillä särpimisen sivussa. Liottamisen jälkeen linssit kaadetaan kattilaan siivilän läpi ja räväytetään levy täysille. Koko setin tekemiseen kuluu aikaa jotain 40 minuuttia liottamisineen, joten annos vastaa Ammondtin suosikkia: hän pyrkii valmistamaan usein nopeasti terveellistä ja edullista ruokaa. Kun lihakaan ei tohtorille maistu, täysin kasvispohjainen linssikeitto on just sopiva hänen ruokavaliolleen. "Merilevät maistuvat keitoissa pahuksen hyviltä", tohtori Ammondt kehuu. Tällä kertaa leviä ei keittiöstämme siivouksen jäljiltä enää löytynyt, mutta kannattaa kokeilla. Vieraamme kehottaa niitä käytettävän etenkin kasvisja kalakeittojen lisänä. Valitettavan hintavaa tuotetta kannattaa kysellä terveyskaupoista. LINSSIEN PITÄÄ KIEHUA noin 25 minuuttia. Pan, kolme desiä paloiteltua selleriä kannattaa lisätä miedolla lämmöllä kiehuvien linssien sekaan kun keittoaikaa on kulunut viitisen minuuttia. Samalla tuli pilkottua pöydällä lojunut sipulikin sekaan. Tähän keitokseen nimittäin sopii tarjota vähän mitä vain. Merilevää, tomaattimurskaa ja sitruunamehua etenkin tomaattien kaveriksi. Ruokaisuus ja kokin tyytyväisyys vain kasvaa jatkuvasti. "Juuriselleri tuo hyvää makua keittoon, joten sitä kannattaa lisätä ihan kummasti", tohtori Ammondt vihjaa. Jäiset keittojuurekset sekä perunankuorimisveitsellä siivuiksi vedelty palsternakka lisätään kymmenen minuuttia ennen munakellon lupaavaa kilahtelua. Mausteiksi keittoon sopii vaikkapa meirami sekä yrttisuola. Mainio tuoksu onkin jo sopivasti herättänyt ruokahalun, joten eikun pöytää kattamaan. Hiukan siistiä, eipä vissiin! Ja kylläpä maistui. Vaikka linssikeittoa tulee aika mahtava kattilallinen, tohtori Ammondt vakuuttaa, ettei se kauaa siellä viihdy. Epäilin, että minä ja kämppikseni Janne syömme keittoa pari päivää, vaikka tunnit olivat lopulta lähempi arvio. Tohtori Ammondtilta taipuu niin suomalainen tango kuin sumerin kielikin. Siispä linssien kanssa sopii mainiosti kotoinen ruisleipä asia, jota hän jää kaipaamaan etenkin Yhdysvalloissa esiintyessään. Leipä on oikeasti hyvä idea särpimisen ohessa, sillä muuten tulee ahnehdittua herkullista keittoa ja se on eräiden arvioiden mukaan jopa syntiä se.» Polautetto jo reseptivinkkejä voi lähettää osoitteeseen poloneenkory@hotmoil.com N I A P O I . I T OPISKELIJAHINTAAN 1 3 e u r o a / v s k VALTAVA MÄÄRÄ TYÖPAIKKOJA AVAUTUMASSA JULKISELLA SEKTORILLA' Suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua. Samaan aikaan työmarkkinoille tulevat ikäluokat pienenevät selvästi. Tämän vuosikymmenen loppupuolella työelämään syntyy nopeasti tilaa ja mahdollisuuksia erityisesti valtion ja kuntien eri tehtävissä. Tämä koskee teitä, hyvät nykyopiskelijat! Yhteiskuntapolitiikka on Stakesin julkaisema hyvinvointi yhteiskunnan kehitystä seuraava ja arvioiva tieteellinen lehti, jonka päätoimittajalta Matti Virtaselta ilmestyi viime syksynä väitöskirja bennotnanian pertUiset/Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka (SKS 2001). YP:n kuusinumeroinen vuosikerta maksaa opiskelijoille vain 13 euroa eli puolet normaalihinnasta. Tilata voit kestona tai vuodeksi kerrallaan. Toimi heti, niin ehdit saada myös ykkösnumeron ajallaan (ilmestyy maaliskuun alussa). Tilata voit seuraavasti: S-posti: bengt.jansson@stakes.fi Faksi: 09/3967 2191 Puh: 09/3967 2200 (Bengt Jansson) Kerro tilatessasi oppisuuntasi ja sen oppilaitoksen nimi, jossa opiskelet. H U O M ! Tulevan ykkösnumeron sisällysluettelon sekä tietoja YP:stä ja sen aikaisemmista vuosikerroista löydät netistä osoitteesta http://www.stakes.fi/yp/ Pertsa ja Kilu vankikarkureina MELKOINEN JOUKKO kansanedustajia on allekirjoittanut Jouni Lehtimäen (kok.) lakialoitteen, jossa esitetään poisteltavaksi rikosoikeudellinen vastuuikä. Nykyisin rikosvastuu alkaa 15-vuotiaana kuten muissakin Pohjoismaissa. KAKAROIDEN RIKOKSISTA ei seuraa linnaa, putkaa tai vankeutta, vaan "lastensuojelulain mukaiset toimenpiteet". Huomattavan pieni vähemmistö alle 15-vuotiaista on tulkinnut tämän siten, että lainsäädäntö ei koske heitä ja että he voivat tehdä mitä vain. LEHTIMÄEN JA kumppaneiden lakialoite on tietysti sanonko-mistä. Jos Viisikko, Vaahteramäen Eemeli tai Pertsa ja Kilu laajan elämäkokemuksensa pohjalta päättävät kokeilla rajojaan Sormusten Herran pimeällä puolella, niin en minä ainakaan halua kohdella heitä kuin Tahvanaisen tai Uotin veljeksiä. Siinä ei ole tolkkua. LAPSET JA NUORET tekevät erittäin vähän rikoksia. Meitä ns. kunnon kansalaisia tietysti kauhistuttavat esimerkiksi Heinojen surmat. Henkilökohtaisesti minua potuttaa se nuori vötkäle, joka nyysi reppuni silla aikaa kun olin suihkussa U 1 :ssä sählypelin jälkeen. MUTTA ONKO rikoslaki ja sen seuraamukset jotain sellaista, millä tyydytetään kostonhimoa ja palautetaan töpeksineet lapsoset kaidoille polkusille? Ei varmasti. Vanhan sanonnan mukaan "vankilassa oppii vain olemaan vankilassa" ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa vielä paremmin. LEHTIMÄEN ALOITE on syntynyt siitä, että ns. nuorisorikollisuudella ei ole riittävää seuraamusjärjestelmää. Tietty tyhjäpäisyys saa kehittyä ja laajentua, kun rajoja ei tule riittävän ajoissa vastaan. Tässä suhteessa lakialoitteen tekijöillä voi olla pieni järjen hiven. Useimmille kakaroille kuitenkin opetukseksi riittää jo pelkkä jääminen kiinni. Onhan se noloa, jos vanhemmat ja sukulaiset saavat tietää hölmöilystä. KUITENKAAN MIKÄÄN rangaistusjärjestelmä ei auta osaan nuorisorikoksista. Kukaan ei katsele osan porukan perään sen jälkeen, kun he ovat narahtaneet. Tämä Hälläväliän nuoriso-osasto jatkaa, kunnes tulee joku muu raja, josta ei käy meneminen yli. Näistä tyypeistä kasvaa siinä aidossa mielessä yksilöitä, etteivät he välitä tekojensa seurauksista. Heille ei kasva sitä normaalia sisäistettyä herruutta, että typerehtimisestä joutuu vastuuseen. He ovat kehittäneet taidokkaita kiertoteitä. TÄMÄN PORUKAN tekemisiin ei voida puuttua edes rikosoikeuden keinoilla, koska he kasvavat vain oikeiksi rikollisiksi sitä kautta. Suurin osa Vauhkonen tästäkin nuorisosta olisi hoideltavissa Kuttulan kaltaisilla nuorisokodeilla, joissa he voisivat iskeä päätään seinään aidosti vastuuta kantavan auktoriteetin seurassa. Osalle ei auta mikään, mutta sen takia ei pidä luopua siitä hienosta käytännöstä, että lapsia on kohdeltava hieman toisin kuin aikuiJOUNIVAUHKONEN
• * u ¥ ¥ Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 H Kysymyksiä opiskeli jamurkinasta VANHA KUNNON öpiskclijamenyyhän sisältää perinteisesti makaronia ja tonnikalaa. Myös kaurapuurolla elävistä opiskelijoista kerrotaan legendaarisia tarinoita. Mutta pitävätkö tarinat yhä paikkansa? Kuinka opiskelija hiljentää äänekkäästi kurnivan vatsansa? Jylkkäri otti selvää opiskelijoiden ruokailutottumuksista. KAISA KERTOO SYÖVÄNSÄ opiskelijaruokaloissa noin pari kertaa viikossa, lähinnä luennoilla käynnin yhteydessä. Hintalaatusuhde riippuu Kaisan mielestä pitkälti siitä, missä sattuu syömään. "Ilokivessä suhde on ihan kohdallaan, mutta Tourulassa sijaitseva Media on ehkä hieman hintava." Kotona Kaisa laittaa ruokaa lähinnä viikonloppuisin. Silloin keittiössä valmistuu pastaa, pizzaa tai vvokki-ruokaa. Lempiruuakseen Kaisa listaa ehdottomasti tortillat. Kaisa on ollut kolmisen vuotta kasvissyöjä. Päätöksen hän kertoo syntyneen sekä terveydellisistä että eettisistä syistä. "Kasvisruoka on yksinkertaisesti hyvää", Kaisa toteaa. Herkuttelijaksi tämä opiskelijaneito ei tunnustaudu. "Syön lähinnä siksi, että ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä. En ole mikään himonautiskelija." PAULA EI JUURI opiskelijaruokaloiden palveluja hyödynnä. Valmiin ruuan ääreen hän istahtaa ehkä kerran kuussa, sillä kotona syöminen tulee halvemmaksi. Paula laittaa ruokaa melkein joka päivä. "Käytän paljon puolivalmiita ruokia, lämmittelen jauhelihapihvejä ja sen semmoista." Paula kertoo olevansa kaikkiruokainen, hän ei kärsi edes ruoka-aineallergioista. Viikonloppuisin, kun on aikaa, Paula panostaa ruuanlaittoon enemmän. "Viikolla on yleensä niin kiire, ettei silloin juuri jaksa miettiä mitä syö, kunhan sillä lähtee nälkä. Viikonloppuisin sitten herkutellaan." ANNA-KAISA SYÖ opiskelijaruokaloissa yleensä pari kertaa viikossa. Hänen mielestään hinta-laatusuhde on niissä ihan kohdallaan. Anna-Kaisa laittaa myös itse ruokaa lähes päivittäin. "Aika usein se menee makaroni ja tomaattikastike -linjalle." Anna-Kaisan lempiruuaksi menee mikä tahansa, missä on broileria. Yleisesti hän kuitenkin toteaa, että kaikki kunnon ruoka on "jumalaisen hyvää". Anna-Kaisa syö kaikenlaista ruokaa. Hän ei ole esimerkiksi harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä. 'Tarkemmin ajatellen syön kuitenkin hyvin paljon kasviksia, enkä osta lihaa kotiin oikeastaan koskaan. Osaksi se on budjetista kiinni, mutta ei minulla ole kyllä muutenkaan lihan suhteen kovin suuria intohimoja." Anna-Kaisa herkuttelee aika harvoin, mutta kun se tapahtuu, hän ostaa karkkia. Ruuanlaitto pidetään siitä erillään. KIRSI KERTOO, että ruoka ei näyttele merkittävää roolia hänen elämässään. "En laita ikinä itse ruokaa. Leipää, varsinkin näkkileipää, tulee syötyä aika paljon." Varsinaista lempiruokaa Kirsillä ei ole, vaikka hän TEKSTI: JOHANNA SALMELA JA LASSI TOIVANEN PIIRROS: LASSI TOIVANEN kertoo pitävänsä esimerkiksi täytetyistä patongeista. Aivan opintojensa loppuvaiheessa olevaa Kirsiä ei juurikaan näy myöskään opiskelijaruokaloissa. "Eipä ole tullut niissä käytyä. Kuudessa vuodessa olen syönyt opiskelijaruokaloissa ehkä muutaman kerran. Niissä on mielestäni liikaa ihmisiä. On ahdistavaa, kun ei ole ruokarauhaa", sanoo Kirsi. Kirsi ei noudata erityisempää ruokavaliota, eikä syöminen muutenkaan ole hänelle mikään intohimo. "Ruokavalioni on iki-laihdutuskuuri." Hinta-laatusuhteen opiskelijaruokaloissa Kirsi uskoisi olevan kohdallaan. Hänen tuttavapiiristään löytyy jonkin verran kasvissyöjiä. Yleistä ruoan hintatasoa Suomessa Kirsi pitää liian korkeana. "Ehkä tulisi syötyä joskus muutakin kuin nakkaria, jos ruoka ei olisi niin kallista." "TODELLA HARVOIN tulee laitettua ruokaa. Jotain hätäisiä omelettisössöjä saatan joskus vääntää", kertoo Lauri. Lauri ei osaa nimetä yksittäistä lempiruokaa, mutta pitää esimerkiksi pastoista ja muutamista kalaruoista. "Jotkut tietynlaiset sosekeitot ovat myös todella hyviä." Lauri kertoo, että syö kotonaan vähän, ja silloinkin suhteellisen usein valmisruokia. "Olen sen verran laiska, että arvostan syömisessä nopeutta ja helppoutta. Tarkoitus olisi kyllä ryhtyä kokkaamaan itse hieman enemmän", Lauri pohtii. Lauri syö usein opiskelijaruokaloissa, miltei aina Ilokivessä. "Ilokivi on ihan ok. ainoastaan pitkät jonot ottavat välillä päähän." Lauri sanoo olevansa kaikkiruokainen, vaikka lihaa hän syökin melko harvoin. "Tuttavapiirissäni on jonkin verran kasvissyöjiä ja vegaaneja. Itse en ole ruoan suhteen kovin valikoiva, vaikka jotain hampurilaisia syödessä tunteekin joskus pistoksen omassatunnossaan Pidän syömisestä ja hyvästä ruoasta, jos sellaiseen tarjoutuu tilaisuus, mutta ruoka ei ole mikään intohimo. Nykyään se on useimmiten pelkästään sellaista pikaista näläntappamista." • l rfuksin matkassan JYLKKÄRI SEURAA KULUVAN LUKUVUODEN AIKANA LIIKUNTAPEDAGOGIAAN ENSIMMÄISEN VUODEN OPISKELIJAN KIRSI HYVÄRISEN FUKSIELÄMÄÄ. ENSIMMÄISESTÄ KESKUSTELUTUOKIOSTA KIRSIN KANSSA KERROTTIIN JYLKKÄRISSÄ 9 / 2 1 . OPISKELUKIIREISTÄÄN huolimatta fuksimme Kirsi Hyvärinen on ehtinyt lomailla ja hakea uutta opiskelumotivaatiota lumen keskeltä. Tammikuun lopulla hän vietti kahdeksan opiskelukaverinsa kanssa viisi päivää Levillä hiihtäen ja lasketellen. . "Reissu oli tosi hieno, vaikka kaikenlaisia pieniä kommelluksia matkan varrella sattuikin. Yksi kavereista sai muun muassa olkapäänsä sijoiltaan," Kirsi kommentoi matkan tapahtumia. Viime kerralla Kirsi kertoi aloittaneensa roskaruoka-lakon. Vielä toistaiseksi lakko on pitänyt, vaikka kiusauksiakin on eteen sattunut. "Leviltä tullessamme pysähdyimme McDonaldsiin syömään. Muiden popsiessa hampurilaisia minä söin salaattia." MYÖS KIRSI on joutunut kohtaamaan alati vaanivan rahapulan. Kun opintuesta jää vuokranmaksun jälkeen jäljelle muutama satanen, ovat säästöt olleet tarpeen. "Olen etsiskellyt töitä, sillä rahat alkavat kieltämättä olla aika vähissä", Kirsi kertoo. Kesätyösuunnitelmatkin pyörivät hyvin pitkälle juuri ansaitsemisen ympärillä. "En ole vielä hakenut töitä, mutta luultavasti yritän päästä esimerkiksi johonkin tehtaaseen. Sieltä kun saisi eniten rahaa." Kirsi ei kuulu niihin opiskelijoihin, jotka ilta toisensa jälkeen suunnistavat kaupungin yöhön. Nyt tiedossa on kuitenkin pientä hauskanpitoa. "Järjestämme kakkosille kostajaiset. Tarkoitus on hieman kuittailla heille syksyisistä kastajaisista. Jotain alustavia suunnitelmia on jo tehty, mutta saa nähdä mitä kaikkea vielä keksitään," Kirsi myhäilee. J O H A N N A SALMELA puhekuplat hämeenaho
• . M Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 Jyväskyliin Ylioppilaslehti 3/2002 { Q JllOMATEHTAALLA TEHTAILLAAN NYT K A TEKSTI JA KUVAT: LASSI TOIVANEN Vanha aufofa//ina/cin toiminut lämpökeskus on muuntaututunut draamakasvatuksen studioksi. AIKOINAAN virvoitusjuomatehtaana toiminut, monien omistajien kasissa ollut vanha tiilirakennus on saanut uuden elämän. Vapaudenkadulla sijaitsevaan Jyväskylän Juomatehtaascen muutti hiljattain yliopiston taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos Taiku sekä OKLn draamakasvatuksen yksikkö. Tehtaalla opetetaan neljää laikun oppiainetta: taidehistoriaa, taidekasvatusta, museologiaa sekä kuvakoulutusta. Enimmäkseen tutkijoille tarkoitettu erillinen yksikkö, nykykulttuurin tutkimuskeskus, toimii läheisessä Parviaisen talossa. Uudistuneen Juomaiehtaan vihkiäiset olivat torstaina 7. helmikuuta. Vihkiäisissä puhuivat muiden muassa yliopiston rehtori Aino Sallinen seka kaupunginjohtaja Pekka Kettunen "MENNYT, NYKYAIKA ja tulevaisuus kohtaavat Juomatehtaassa. Nuoret taideaineet ovat pystyneet joustavasti etsimään uusia ratkaisuja. Niiden yhdistäminen taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen alle on tuonut niille Iisaa voimaa ja n.i kyvyyua. Pan vuotta sitten toteutunut laiiosiuusio on kauneimpia yliopiston historiassa. Syntynyt kokonaisuus on virkeä ja hyvä hengeltään, rajoja kataan ja tiedekuntarajoja ylitetään. Toiminta on dynaamista ja luovaa. Juomatehdas on kohtauspaikka ja toimii siltana kampuksen eri osien välillä. Taide ja tiede kohtaavat täällä", sanoi Sallinen tervetuliaispuheessaan. Kaupunginjohtaja Kettunen totesi, että poikkitieteellisyys sekä tieteen ja taiteen yhdistyminen korostuvat Juomatehtaassa. Kettunen onnitteli ja kiitti kaupungin puolesta hankkeen toteuttajia sekä Kauko Sorjosen säätiötä, joka osti rakennuksen kaupungilta ja luovutti sen nykyiseen käyttötarkoitukseensa. Juomatehtaasta kaavailtiin aikoinaan elävän musiikin esittämistiloja, mutta suunnitelma kohtasi voimakasta vastustusta, "LAITOKSEMME, joka oli aiemmin sirpaleina eri paikoissa, sai uudet, yhteiset ja tarkoituksenmukaiset tilat. Tilat edistävät myös kanssakäymistä opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden välillä. Nyt meillä on tilat, jotka ovat sekä yksilölliset ja kulttuurinja taiteentutkijoille sopivat että vuorovaikutusta ja kohtaamista edesauttavat. Tällä on mielestäni suuri arvo", kertoo Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen johtaja, professori Annika Wacnerberg. VVacnerberg kenoo, että muuttoa on tehty koko syksy. Käytännön asiat alkavat vihdoin olla kunnossa, mutta pientä hienosäätöä täytyy vielä tehdä. "Meillä on nyt sellaisia tiloja, joita aiemmin ei ollut, kuten esimerkiksi digiluokka tietokoneineen. Talossa on opetustiloja, seminaaritiloja sekä isoja pieni luentosali. Ne ovat tässä kompaktisti, niin ettei tarvitse kävellä pitkin kampusta. Kuvakoulutus on nyt näissä tiloissa, kun se aikaisemmin loimi siellä sun täällä", Waenerbcrg kenoo. Waenerbergin mukaan arkkitehti Wivi Lönnin suunnitteleman, vuonna 1909 valmistuneen Juomatehtaan muokkausprojekti eteni valtavalla vauhdilla. Tiukasta aikataulusta huolimatta suurempia vastoinkäymisiä ei kuitenkaan sattunut. Tehtaan hankesuunnitelma tehtiin vuoden 2000 syksyllä, jolloin Kauko Sorjosen säätiö osti rakennuksen ja vuokrasi sen yliopistolle. Purkuja rakennustyöt päästiin aloittamaan seuraavan vuoden alussa, ja Taiku muutti tiloihin 1. syyskuuta viime vuonna. Varsinaisen tehdasrakennuksen vieressä on vanha lämpökeskus, joka on nykyään draamakasvatuksen studio. Tehtaan kahdessa seminaarihuoneessa voi ihailla Tissarin taidekokoelmaan kuuluna teoksia. "Projekti kulki kuin juna. Ongelmat olivai enemmänkin kynnyksiä, joita ylitettiin. Kiirettä aiheutti muun muassa päärakennuksen korjauksen ajoittuminen osittain päällekkäin tämän projektin kanssa. Päärakennuksesta väki alkoi siinyä entisiin tiloihimme A-rakennukseen, jolloin meidän piti lähteä alta pois osin keskeneräiseen Juomatehtaaseen. Koko syksy tätä vielä viimeisteltiin. Aluksi näytti siltä, ettemme millään mahdu näiden seinien ' sisään, mutta arkkitehti Tuija Ilves onnistui erinomaisesti muokkaamaan tämän meille sopivaksi", sanoo Waenerberg. Tehtaassa on käyttöpinta-alaa reilut tuhat neliötä. Koko hanke on VVaencrbergin mielestä ollut onnellisten sattumien summa. Viiden taideaineen yhdistyessä 'laikuksi tarvittiin uusia, yhteisiä toimitiloja. Kauko Sorjosen säätiö mahdollisti sopivan kiinteistön saamisen oikeaan aikaan. Rakennus toimii nyt linkkinä Seminaarinmäen ja Mattilanniemen kampusalueiden välillä. Rakennus on räätälöity nykyisille käyttäjilleen, ja henkilökunta oli koko ajan suunnittelutyössä mukana. VVaenerberg kiiltelee suunnittelijoiden luovuutta ja kokonaisuudentajua. Tehokas ja paikoin yllättäväkin väriskaala korostuu sisätiloissa. Laitoksen työntekijät saivat muun muassa valita mieleisensä värit työhuoneisiinsa. Alkuperäistä seinäpintaa on haluttu jättää näkyviin niin paljon kuin mahdollista paloturvallisuusja muiden määräysten puitteissa, kuien vaikkapa ylimmän kerroksen Mediateekissa, joka toimii lukusalina ja kirjastona. Talossa vallitsevaa tunnelmaa ja ulkoasua ovat kiitelleet niin laitoksen opiskelijat kuin ulkopuolisetkin. Ainoana huolenaiheena VVaenerberg pitää lilojen riittämisiä, kun talossa työskentelevien määrä lisääntyy. 'Täällä on jätetiy entiselleen kaikki se, miiä on voitu jättää, mutta määräykset ovat tiukkoja jättäen arkkitehdille hyvin pienen pelivaran", Ufrenerberg toteaa. TEHTAALLA ON KAIKKIAAN yhteensä neljä-viisisataa käyttäjää, aktiivisimpia parisataa. Henkilökuntaa on viitisentoista. Käyttäjät ovat pikkuhiljaa alkaneet kotiutua uusiin tiloihin ja niiden parhaat ominaisuudet ovat nousseet nopeasti esille "Ympäristö vaikuttaa enimmäkseen tiedostamattomasti. Sillä on todella suuri merkitys. Tilamme ovat yksilölliset, meillä on tässä läsnä historia ja kuitenkin tämä on uudenaikainen. Ympäristö on piristävä, erilaiset ratkaisut on mietitty niin tarkkaan. että täällä on helppoa olla ja helppoa opettaa. Kun olen itse aloittanut urani dokumentoimalla purettavia rakennuksia, on luenoa saada olla töissä 1900-luvun alun tehdaskiinteistössä. Tällä on suuri tunnearvoja iloitsen tästä joka päivä", VVaenerberg riemuitsee. • Tehtaasta tieteen ja taiteen omaperäiseksi tyyssijaksi "URAKKA OLI MONIN TAVOIN poikkeuksellinen. Olen tehnyt paljon vanhojen rakennusten korjauksia, eikä kahta samanlaista ole. Vaikka olen aiemminkin muuttanut vanhoja tehtaita oppilaitoksiksi, niin jokainen on kuitenkin erilainen. Se mikä tässä oli erityisen haastavaa, oh se, eitä meillä oli täysin mahdoton aikataulu. Onnistumiseen vaikutti se, että kaikki ne ihmiset, jotka lähtivät mukaan ja joiden kanssa lein töitä, olivai innokkaasti mukana", kertoo Juomatehtaan pääsuunnittelija Tuija Ilves arkkitehtitoimisto Ark-Kantonen Oy:stä. ILVEKSEN MIELESTÄ oli olennaista, että hankkeessa mukana olleet lähestyivät asiaa uudesta näkökulmasta, eikä vanhoja toimintatapoja raahattu mukana. Suunnitelmien edistyttyä valittiin rakentajat, jossa Ilveksen mukaan onnistuttiin hyvin. Rakennuspuolesta vastasi Lujatalo Oy ja tekniikasta Are. "Suunnitelma olisi epäonnistunut, mikäli siihen olisi lähdetty väärällä asenteella. Aikataulu oli hirveä ja rakennus oli tosi vaikea. Vielä lisäksi suunniteltiin ja rakennetuin yhtä aikaa. Innostusta kuitenkin riitti ja jälki on sen mukaista". Ilves sanoo. Suunnittelu aloitettiin viime vuoden alussa, ja urakoitsija valittiin helmikuussa. Tällöin alkoivat purkutyöt, ja kevät kului suunnitelmia laadittaessa. Aiemmin rakennuksen omisti Jyväskylän kaupunki, ja silloin tehtaan kontiorisiivessä toimi muun muassa ATK-opetusiiloja, bändien treenikämppiä. valokuvastudio sekä kynttilävalimo. "Pyrkimyksenä oli säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita sekä saada se näyttämään sisältä yhä siltä, elia se on vanha tehdas. Iso hallitila piti jakaa huoneisiin. Työhuoneet tehtiin ikkunajaon mukaan ja uusia väliseiniä pystytettiin sen mukaisesti. Kaikki vanhat seinät ovat vanhan seinän näköisiä, niitä ei ryhdytty tasoittamaan tai peittämään, mutta se mikä on uutia on uutta, ja ero on selvästi nähtävissä", kenoo Ilves. SUUNNITTELUSSA PÄÄNVAIVAA tuotti se, että rakennuksessa on vähemmän neliöitä kuin mitä taikulaisilla oli aikaisemmin käytössään. Vanhat seinät rajasivat käytettävissä olevan tilan. Myös uuden tekniikan sovittaminen vanhaan rakennukseen on Ilveksen mukaan usein hankalaa, sillä esimerkiksi ilmastointi-ja jäähdytysjärjestelmät täytyy saada rakennuksen sisälle järkevästi ja myös erilaisia piuhoja on saatava kulkemaan näkymättömissä kilomctnkaupalla. Mitään täysin odottamatonta ei kuitenkaan tullut vastaan urakan edetessä. ILVES SANOO halunneensa suunnittelussaan tuoda esille Taikun opintosuuntaa ja -asemaa yliopistossa. Lopputulos poikkeaakin monin tavoin yliopiston muista rakennuksista, eivätkä tilat käytännöllisyydestä huolimatta ole laitosmaisen persoonattomia. "Ilmeeseen vaikuttavat etenkin värit sekä materiaalit. Matenaalit tiilirakennuksen osalta ovai tchdasmiljöötä korostavia. Uusissa seinissä, ovissa ja muissa pinnoissa värit ovat voimakkaita. Muun muassa punatiiliset seinät vaikuttivat värivalintoihin." Ilves kertoo, että yhteistyö taikulaistcn kanssa oli helppoa, eivätkä suunnittelukokouksissa mukana olleet vaatineet juurikaan muutoksia. "Heillä on koulutuksensa kautta tietynlainen visuaalinen näkökulma, joten minun ei tarvinnut ihmeemmin perustella valintojani. He ymmärsivät, mistä on kysymys ja mitä kokonaisuudesta on tulossa." Lopputulosta hankkeessa mukana olleet tahot sekä rakennuksen käyttäjät ja muu yleisö pitävät onnistuneena ja tarkoitustaan vastaavana. "Saatu palaute on ollut todella hyvää, pelkästään positiivista." Ilves pitää omaa rakennusta tärkeänä taiteen ja kulttuurin tutkimuksen kehittymiselle. "Oli onni, että tässä voitiin yhdistää vanha rakennus ja Taikun toiminta. Yhdistelmä toimii hienosti. Jos Taiku toimisi muualla, heillä ei olisi yhtä vahvaa rakennuksen mukanaan tuomaa tunnelmaa ja ilmettä, mikä heillä nyt on. Sitä käyttäjät vannaankin arvostavat. Tilat on myöskin järjestetty niin, että eri alojen ihmisien on helpompi tavata toisiaan, eikä tarvitse työskennellä eristyksissä", Ilves pohtii. • Mediateekissa kohtaavat tehdasrakennuksen historia Ja nykyisyys. +
• J B Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 L O U Ä S I 1 11 1 « Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalalla on oikeus imuuoksiin. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. MUUT 4,40 e JATKO-OPISKELIJA 3,60 e MA 18.2. KE 20.2. PE 22.2. MA 25.2. Aurajuusto-peruna kiusaus Kirjolohimurekepihvi Uunimakkara, perunasose Tl 19.2. Pinaattiohukaiset Jauhelihapihvi, sienikastike Broilcrpastapaistos Täytetyt kasvis-hcrkkusieKasvisjuustokasuke, spaghetti Yrttipihvit, parsakastike niohukaiset Jauhelihakastike, spaghetti Kinkkupizza Värikäs uunikala Pyttipannu Tex-mex kanapata Burgundin lihapata TO 21.2. Tomaattinen kasviskeitto Merellinen lasagne Broilerleike o y e g o i o ilokivi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Tl 26.2. Ratatouille Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike Kalakeitto KE 27.2. Purjo-peruna vuoka Perämiehen silakkaherkku Kaslerpaisti TO 28.2. Kasvishernekeitto, pannan Hernekeitto, pannan Broiler-juustokebakot Lohipyörykät PE 1.3. Kasvispyttipannu Jauhemaksapihvit Tonnikalakastike, spaghetti Tautisen Marginaalinen Mainos Juhila, Forsberg, Roivainen (toim.): Marginaalit ja sosiaalityö (SoPhi) Sisällä, reunalla, ulkona? Dyer: Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastossa (Vastapaino) Kankea poseeraus sivulla 114 (älä katsoi). 21,50 E 23,90 E Vuorinen: Tauti(n)en historia (Vastapaino) "Pitali, On erotettawa kohta mainittatvasta kuppataudista, joka aina tulee tarttumalla, jota wastoin pitali saapi alkunsa muista, wielä epätietoisista syistä." (Elias Lönnrot) 28,00 E Bunch (ed.): The Family Encyclopedia of Disease. A complete and concise guide to illnesses and symptoms (W.H. Freeman and Company) A quick and painless prescription for Lbnnrofs Pitali. 24,80 E Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa \ $ B f ä \ kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Ruokalistamme löytyvät osoitteesta sivun vasemmasta yläkulmasta ja samasta osoitteesta löydät meistä myös muita tietoja. Lähesty meitä risuilla ja ruusuilla toiminnastamme internetin kautta (www.sonaatti.fi, Palaute). Tiesitkö, että meidän kautta voit myös järjestää juhliesi tarjoilun. Ovat/y JUHLAT tiedossa??? Toteutamme elämyksiä niin f ieniin fqiin suuriin/qnjuriui tiiaisuuksiinne. Kysy ehdotelmia suoraan toimipisteistämme tai saat myös yhteyden meihin: Sonaatti Juhlat puh. 260 3910 tai 050 581 8350 tai (Tilaus) Toivotamme Sinulle onnellista alkanutta vuotta ja tervetuloa käyttämään jälleen palveluitamme. TERVETULOA TERVETULOA Tule myymään t a i ostamaan suurelle v i i k o n l o p p u k i r p p a r i l l e ! JYYN SUURI VIIKONLOPPUKIRPPUTORI 23.-24.2. KLO 10-16 ILOKIVESSÄ Pöytävaraus koko ajalle 4 e (tavarat voi jättää yöksi paikalle). Pöytävaraukset 21.2. mennessä sähköpostitse Elli Nukarille nukelli@cc.jyu.fi Lisätiedot: Elli Nukan p. 050 3771638 (18.2. alk) ja kulttuurisihteeri p. 260 3356 KAHVILA AVOINNA! JÄRJESTÄÄ J Y Y KULTTUURIVALIOKUNTA Kopiot itsepalveluna: joustavasti ja nopeasti toimivat koneet auttava ja ammattitaitoinen henkilökunta Hyvät palvelut: gradujen sidonta ja kultaus värija mustavalkotulostus väri-ja mustavalkokopiot julisteet, postcrit. flyerit PALVELUPISTE MYÖS AGORASSA G Kauppakatu 3. 40100 Jyväskylä Puh. 675 133, Fax 675 343 valos@kopijyva.fi Mika Terävä: KOHTI KADOTETTUA (osa XI) • » * — ^ Mulla ei ole. vaslaan hämmäsiytlavän rauhallisesti vaikka Karppasen katse on saanut minut vapisemaan Eiks Jeesus aulakaan kaikkia liellä liikkujia? Anteeksi muita ma en ole Jeesus. sanon epäillen etten osaa käydä tätä vuoropuhelua oikein. Mä arvasin, ettei mua enää armahdeta. Karppanen sanoo purskahtaen i t k u u n . Kokoaa sitten itsensä ja sanoo apokalyptisesti: Vielä tänään mä palan helvetissä. Moro. Karppanen heilauttaa kättään ja lähtee kävelemään maantielle. Minä toljotan varmasti minuutin tuota loittonevaa hahmoa, joka liikuttaa Useaan edelleenkin samalla hontelolla tavallaan k u i n vuosia sitten. Sitten hätkähdän tämänhetkiseen tilanteeseesi ja rupean arvioimaan sitä hitaasti. ampus Siistaisin klo 19:00. liput 4/5€. i b i a n auki, a-oikeudet. ilokivi • koskussaliaalaxme 2 22.1. sisarelleni!-—* 5.2. unelmien sielunmessu, aronofsky. usa 28 12.2. amores perros lovena bitch. gojizales 19.2. chopper.dominik. australia 2000p 5.3. india song. duras. ranska 1975. f 12.3. pirunsaari. iridrikssorSyislanti 1 19.3. sodoman 120 päivää, j^äsolini. ita|ia 197 26.3.101 reykjavik. kormakur. islanti 2Ö0O. ennakko kampus-kirja, tiedustelut jyy-kulttuurisihteeri p. 014-260 33S6, www.sonaatti.fi
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 E Olympiakultaa Mattilanniemeen TALOUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA on saanut oman olympiasankarinsa: Salt Lake Cityssä yhdistetyn kultaa voittaneen Samppa Lajusen. Yhdistetyn mies Lajunen, 22, opiskelee Jyväskylän yliopistossa yritysten taloustieteitä pääaineenaan johtaminen. "Tsoukkina ollaan mielitty, että jos kaupunki muistaa Lajusta rahalla, me voisimme muistaa tutkinnolla", tuumii taloustieteiden tiedekunnan dekaani Jaakko Pehkonen. Pehkonen intoutuu koostamaan leikillään seuraavanlaista tutkintorakennetta yhdistetyn kultamitalistille: "Ensimmäisessä kultamitalihiihdossa Lajunen johti yhdeksällä kilometrillä, siitä voisi antaa 9 opintoviikkoa. Kisan johtamisesta voitaisiin antaa johtamisen laudatur, cum laude taas viestintäpuolelta, kun Lajunen on semmoinen supliikkimies, ja appro laskentapuolelta, kun Lajunen laskee niin hyvin, eritoten mäkeä", Pehkonen velmuilee. Moni saattaisi luulla, että Lajunen on liikuntatieteellisen opiskelija. "Ehei, liikunnalta on tullut kärähtäneitä hiihtäjiä Kirvesniemeä myöten, mutta meillä on puhtaita urheilijoita", Pehkonen muistuttaa virne suupielessään. Taloustieteiden tiedekuntaa edustaa olympialaisissa myös markkinoinnin opiskelija Minna Karhu, jonka laji on freestyle. VAKAVOIDUTTUAAN PEHKONEN arvelee, että taloustieteiden tiedekunta muistaa Lajusia kisojen jälkeen jollakin tapaa yhteistyössä kaupungin kanssa. Ensimmäisen kullan jälkeen laitokselta oli lähetetty Lajuselle onnittelufaksi ja sähköpostia. YLIOPPILASKUNTA MUISTI viime vuonna maailmanmestaruusmitaleja kahminutta Lajusta JYYn viirillä ja kunniakirjalla. "Nyt katsotaan Lajusen menestys kisoissa loppuun asti. Tällä kertaa muistamisen täytyy olla selkeästi huomionarvoisempaa kuin viime vuonna, koska Lajusen saavutukset ovai viimevuotista hurjempia", JYYn pääsihteeri Matti Mäkinen sanoo. Myös JYYn hallituksen puheenjohtaja Pasi Nykänen on samoilla linjoilla. "Pohdimme muistamista tarkemmin, kunhan olemme nähneet, kuinka monta mitalia Lajunen kisoista tuo", Nykänen sanoo. (Tätä kirjoitettaessa yhdistetyn kisoista kaksi oli vielä edessäpäin.) Epävirallisesti Nykänen veikkaa Lajuselle kolmea kultamitalia. "JYY voisi käyttää vaikutusvaltaansa siihen, että Laajavuoren hyppyrimäki pidettäisiin hyvässä kunnossa erityisesti syksyisin, jolloin Lajunen sitä eniten harjoitteluunsa tarvitsee", Mäkinen pohtii lisäksi. Varhaiskasvatusta opiskelevalta tyttöystävältään Hanna Hyvöseltä Lajusen ei kannata odottaa ihmeitä. "En varmana kerro, miten aion Samppaa muistaa. Asia on vielä mietinnässä, mutta mitään suuria lahjoja minulta ei kannata odottaa", Hyvönen sanoo naureskellen. ANNA-MAIJA TUULIAINEN ©Hyvin hitaasti, jona iisc pysyisin perässä. Olen maantien varressa yksin Ja humalassa. Vieressäni on aulo. jonka akusia menneisyyden narkomanisoiiunul haamu kerioi virran loppuneen. Yritän sianaia ja huomaan haamun puhuneen tolia. Milen auto on haamun käsiin päässyt on minulle vielä epäselvää. Kaivan kännykkäni taskusta ja huomaan myös siitä akun loppuneen. Noin sadan metrin päässä liesiä nacn valkoisen maatilan. Lukitsen Taunuksen ovet ja lähden kävelemään taloa kohu. Pihalla näen vanhan naisen, joka on pukeutunut kermanväriseen aamutakkiin. Päässään hänellä on valkoinen lierihattu, jossa verkko silmien edessä. Menen naisen luokse ja kysyn: Anteeksi mutta onkohan isäntä kotona, kysyn enkä heti ymmärrä, että mitä varten, Kyllä hän kotona on mutta hän on kuollut, mummo vastaa herttaisesti. Aha otan osaa. Mä tarvitsisin latuna. Minä en niisiä tiedä, muna kyllä minä kahvit keitän, nainen sanoo ja lähtee taapertamaan kohli mökkiä. Sitten kuulen morcan äänen selkäni takana. Päivää, voinko olla aluksi? Käännyn ääntä kohti. |a taas kroppa muistaa paata nopeammin ja vatsassa tuniuu ilkeä kouristus. GRADUPALKINTO LASSILA-MERISALOLLE TIEDOTUSOPILLINEN yhdistys TOY ry on myöntänyt ensimmäisen gradupalkintonsa opiskelija Maria Lassila-Merisalolle,23. Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa opiskelevan Lassila-Merisalon pro gradun aihe on "Faktaa fiktion keinoin. Nonfiktiota Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Imagessa". Palkintolautakuntaan kuuluivat tutkija Anu Kantola Helsingistä, professori Raimo Salokangas Jyväskylästä ja professori Jukka Sihvonen Turusta. Lautakunta kiitteli palkittua gradua ajankohtaisuudesta, laajasta otepinnasta ja poikkitieteellisestä intressistä. Gradun aihetta, nonfiktiota, on Suomessa tutkittu vain vähän. d n a M a r a t o n _ _ kytkentä ja \ J € P e r u s l i i t t y m ä n a v a u s O Tarjoukset: dna Perusliittymän avaus O € (etu 8,24 €). Tarjous koskee uusia kuluttaja-asiakkaita sekä kuluttaja-asiakkaita, jotka vaihtavat liittymänsä Perusliittymäksi ja kytkevät siihen dna Maraton -palvelun, max 1 dna Perusliittymä/asiakas. Se ei koske tanousaikana irtisanottuja tai suljettuja ja samalle asiakkaalle uudelleen avattuja liittymiä dna Maraton -palvelun kytkentä O € ( e t u 8.24 €) Tarjous koskee dna Perusliittymän kuluttaja-asiakkaita, max yhteen PanJSliittymäänAäyttäjä. Tarjoukset ovat voimassa 1.-28.2.2002. Hinnat dna M a r a t o n : Kytkentä 8,24 € (48.99 mk), dna-liittymien väliset kotimaan puhelut, -tekstiviestit ja kk-maksu yht. 39 € (231,88 mkjAk. muut hinnat dna Perusliittymän normaalihinnaston mukaisesti. Hinnat dna Perusliittymä: Avausmaksu 8,24 € (48.99 mk), kk-maksu 3,20 € (19.Q3 mk)Ak. dna-liittymät vaativat kaksitaajuuspuhelimen. Katso lähin dna-myyjäsi www.dnafinland fi t a i o s t a suoraan n e t i s t ä Work, Travel and Have Fun in the USA! CCUSA is the option for You who want to work the summer in the USA, get a new fantastic cultural experience, new friends and improve Your English skills! W e have an info meeting in Jyväskylän Yliopisto M A B 118 26.2. at 12-14.00. If You have any questions or want to order a brochure please contact us at finland@ccusa.com
• KQ Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 Vaihtoehto Maguaarille TEKSTI: AINO MEHTÄLÄ, KUVAT: MIKKO MANNINEN VIININ ILOT houkuttelevat opiskelijoita siinä missä muitakin. Perinteisten Maguaarinja Penasolin lisäksi moni kaipaisi välillä maittavampia makuelämyksiä. On harhaluulo, että viininautinnoisia pitäisi aina maksaa itsensä kipeäksi. Niin punakuin valkoviineistäkin löytyy paljon opiskelijan kukkarolle sopivia vaihtoehtoja. Ryhmä janoisia mutta laatutietoisia opiskelijoita testasi opiskelijaystävällisiä viinejä löytääkseen jotain uutta. Osoittautui, ettei halvin välttämättä ole huonointa tai kallein parasta. Yllätyksiä aiheutti myös se, että hyväksi luultu viini olikin vcnailun jälkeen joukon huonoimmasta päästä. Vääräksi todistettiin myös väite, että kaikki punaviinit tai valkoviinit maistuvat samalta. MAISTETTAVAT VIINIT jaettiin kahteen sarjaan: punaviineihin ja valkoviineihin. Ainoana valintakriteerinä oli hinta: pullollisen piti maksaa alle ncljäkymppiä cli noin 6,7 euroa. Urheiluhenkisesli varmistimme myös, että viinit olivat vahvuudellaan vähintään kymmenen prosenttia, vaikka alkoholipitoisuus ei varsinainen kriteeri ollutkaan. Alkuperämaat, kuivuusja täyteläisyysasteet ja muut sellaiset tekijät jätimme tällä kertaa omaan arvoonsa. i sarjoissa maisteluin neljä viiniä. Maistelu tehtiin sokkotestinä, eli niin, etteivät maistelijat tienneet, milä viiniä missäkin lasissa oli. Aivcaelu lehiin vapaan assasaaiionavulla, täysin maallikkomaisia termejä käyttäen. Maun lisäksi arvosteluin viineistä tuoksut. Myös viinien värieroihin perehtyminen olisi ollut varmasti kiehtovaa, mutta olosuhteiden pakosta jähmme sen tekemättä. Sinisestä lasista nautittuna kaikki näyttää siniseltä. VALKOVIINIT Pinot Bianco Botter (5,49 e) Haju kiljumainen, jollekin tuli mieleen jopa tärpätti. Hajun kuitenkin todettiin hälvenevän, ja myöhemmin joku haistoi siinä rusinan. Maku hieman hedelmäinen. Kaikki maistoivat jälkimaun, joka osan mielestä oli nami ja toisten mielestä ikävä. Viini, jota on helppo juoda. Raadin mielestä paras valkoviini, viisi kahdeksasta ostaisi tätä. St. ElmoVillage(5,27e) Tuoksultaan eksoottinen, persikkainen. Erään raatilaisen mielestä kuin Fa Beach -suihkusaippua. Yhden mielestä tuoksu oli äklö, useammat pitivät sen tuoksua parhaana. Mausta tulee mieleen juomasekoitukset, esimerkiksi Exotic vodka. Makua kuvattiin myös esanssiseksi, voimakkaaksi ja karPunaviineistä vasemmanpuoleisena parhaaksi maisteltu Cape Gold Cinsaut Ruby Cabarnet. Muut vasemmalta Serenata Cabernet Sauvignon, Cabernet-Syrah Chenet ja Romeo & Juliet Rosso. vaaksi. Viini, jota voi juoda yhden lasin. "Loput menee kiukulla", eräs maistelija totesi. Kahden raatilaisen mielestä valkoviineistä paras. Pebble Park Chardonnay (5,89 e) Tuoksultaan tyly. muistuttaa tiskirättiä. Maultaan kirpeä, jämäkkä ja vanhentunut. Kunnon perusviini. Kenenkään sydän ei lämmennyt pitämään tätä parhaana, mutta 'jos enemmän pitäisi kiskoa, niin sitten valitsisin tämän". Kangaroo White (6,51 e) Tuoksuu vahvimmin alkoholille. Moni haistoi myös liiman tai öljyn, tai yleisemmin "huoltoasemafiiliksen". Maku oli kuitenkin parempi kuin tuoksu. Maku vahvin, jonkun mielestä myös hiivainen ja tunkkainen. Viini, jossa on meininkiä. Yhden mielestä paras. PUNAVIINIT Serenata Cabernet Sauvignon (6,32 e) Tuoksusta tulee mieleen home, kerniliina ja jonkun mielestä mansikkakin. Maullaan kirpeä, kitkerä ja keskeneräinen "Kuin myrkkyä joisi", eräs maistelija tuumasi. Paksu viini, maistuu myös raudalta. Pieni pihkan sivumaku. Kaikesta huolimalta yhden maistelijan mielestä viineistä paras. Romeo & Juliet Rosso (5,95 e) Tuoksu jouluinen ja monen mielestä miellyttävä. Myös ihorasvan ja homeen hajut havaittiin. Myös maultaan hieman jouluinen. Laiha, vedellä laimennetun makuinen viini. Muutaman mielestä raikas. Paljon makuja sisältävä. Kolme ostaisi mieluiten tätä. Cabernet-Syrah Chenet (6,55 e) Tuoksu ummehtunut. "Tulee mieleen liian kauan puhdistamatta ollui leivänpaahdin". Maultaan täyteläinen, mutta jälkimaultaan tyly. Maistuu sille, miltä hajuvesi haisee aluksi, voimakkaasti alkoholin makuinen. Tämä ei saanut kannatusta parhaaksi. Cape Gold Cinsaut Ruby Cabarnet (6,49 e) Marjainen tuoksu, jollekin tuli mieleen kotikalja. Tuoksu kuitenkin melko mieto. Maultaan vahvan aromikas, raikas ja kepeä. Jollekin tuli mieleen tammitynnyri. Yhden maistelijan mielestä ummehtunut. Viini, jota on helppo juoda. Neljä maistelijaa innostui tästä, eli raadin mielestä punaviineistä kaikkein paras. • Valkoviinit vasemmalta oikealle: St. Elmo Village, Kangaroo White, Pebble Park Chardonnay ja enemmistön mielestä paras Pinot Bianco Botter. ALEKSANTERI INSTITUUTTI Loikkaa itään! Venäjän ja llä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulun toiminta jatkuu kolmentoista suomalaisen yliopiston ja korkeakoulun muodostaman verkoston voimin. Maisterikoulussa opiskelija voi erikoistua oman alansa lähtökohdista Venäjään ja Itä-Eurooppaan. Maisterikouluun otetaan nyi uusi erä opiskelijoita. Hakuaika päättyy 18.3. 2002. Tähän ohjelmaan voivat hakea Suomen eri yliopistoissa ylempää perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Hakijalla pitää olla suoritettuna 80 opintoviikkoa, johon sisältyvät vähintään aineopinnot eli cum laude -taso pääaineessa (poikkeuksena kauppakorkeakoulut ja Vaasan yliopisto) sekä muita tutkintoon liittyviä opintoja. Maisterikoulun opinnoi muodostavat osan opiskelijan perustutkinnosta, ja hän valmistuu normaalisti siitä yliopistosta ja tiedekunnasta, jossa on kirjoilla. Maisterikoulussa on tarjolla kolmentoista yliopiston opetustarjonta, josta opiskelija voi valita mieleisensä kurssit aikataulujensa ja resurssiensa mukaan. Opinnot toisessa yliopistossa ovat maksuttomia. Maisterikoulu tukee mahdollisuuksien mukaan opiskelijalle aiheutuvia matka-ja asumiskustannuksia. Opetus alkaa yhteisellä seitsemän päivän mittaisella kesäkoululla elokuun lopulla. Siihen on valmistauduttava kirjoittamalla essee tai gradun tutkimussuunnitelma. Kesäkoulun täysihoidosta veloitetaan n. 68 €. Hakulomake ja esite on saatavissa Aleksanteri-instituutin kotisivulta ja niitä voi myös tilata sähköpostitse tai postitse. Lisätiedot: Tapani Kaakkuriniemi, puh. 09-191 23836, e-mail: lapani.kaakkurinicmifc-helsinki.ii Meri Herrala, puh. 09-191 24243 e-mail: meri.herrala@helsinki.fi Aleksanteri-instituutti *>PL4 *> 00014 Helsingin yliopisto *• puh.09-191 24175 fc fax 09-191 23822 fc e-mail: aleksanterifiirielsinki.ii * i> http://www.halvi.helsinki.fi/aleksanleri/
• Jyviilnriin Ylioppilaslehti 3/2002 E Keskimaan ravintolat Jyväskylän keskustan sykkeessä. M N O H I A R Puistokatu 2 Puh. (014) 621 222 ft» ^ Kauppakatu 26 Puh. (014) 630 582 SHELL-VETURI 24h Hannikaisenkatu 24 Puh. (014) 630 540 UUk MUU, BONUSTA n i g h t H L E K R N D R H Kauppakatu 30, puh.(014)3382 740 JYVÄSHCM HOVIN BAARI ROSSO JYVÄSKESKUS Asemakatu 9 Puh. (014) 630 585 ROSSO KIRKKOPUISTO Kauppakatu 19 Puh. (014) 614 688 II Kauppakatu 30 RUOKARAVINTOLA SOKOS ^ HOTGL SOKOS © HOTGL ALGXANDRA ALGX Hannikaisenkatu 35, Puh. (014) 651 211 Q*fcS»«*y O L U T K E L L A R I 3 . P u h . 2 l 3 420 • MEnraTSAAT BONUSTA SOKOS ^ HOTGL JYVÄSHOVI Kauppakatu 35, Puh. (014) 630 211 TASOKAS, TUNNELMALLINEN RUOKARAVINTOLA HARJUN HUIPULLA! Keittiömestarimme HELMUT RAUNIAHON uusi A LA CARTE USTA MAISTUVAT LOUNAAT sekä JUHLAVAT ILLALLISET KOKOUSKABINETTI käytettävissä museon tiloissa PÖYTÄVARAUKSET Puh. 1 4 2 7 27 99 Avoinna: Ihantolantie 5 Maanantaisin 11-15 40720 Jyväskylä Tiistaista lauantaihin 11 23 www.vesilinna-restaurant.fi HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KORTEPOHJAN PARTURI" m Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 Käytä hyödyksesi kanta-asiakas TERVETULOA korttimme tai opiskelijakortilla 1 % Talvilauantaisin sopimuksen mukaan AVOINNA: Ma-Pe9-18 La Suljettu ©Morcan äänen omistaa Vellu. myöskin menneisyyteni haamu. KameraKarppasia voimakkaampaa tunnelia herättävä. Ja se lunne on puhdas pelko. Tämä mies vainosi poikasena systemaattisesti minua. Ropposta ja lukemattomia muita puolustuskyvyttömiä yläasteen luusereiia. UUSI APTEEKKI Yliopistonkatu 32, puh. 3382900 Torikulma (Tyynelän kulma) HYVÄÄ PALVELUA JONOTTAMATTA meillä on helppoa liikkua lasten vaunujen kanssa Palvelemme ma-pe klo 8-18, la 9-15 annamme opiskelija-alennuksen S H W I T V S H W GRAND OPENING 1.3.1001 SHOW TINE 9 . 1 . , 1 3 . 3 . , 6 . 4 . , 1 . 4 . j n e . BUUKKA MYÖS 16.3. YLÄKAUPUHHI UHPLU6GED Jatko aika * ä ä n V A P A A P Ä Ä S Y M u i s t i l i s t a X monipuolisesta palvelusta • Polkupyörien korjausta ' Laajavuorentie 2 Jyväskylä puhelin 6 2 6 872 • Kilvet, nimineulat, opasteet " Laajavuorentie 2 Jyväskylä puhelin 625 619 • Autojen huollot ' Laajavuorentie 2 Jyväskylä puhelin 624 979 • Kierrätyskeskus EkoCenter ' Itä-Päijänteentie 55 Jyväskylä puhelin 625 486 TV-, stereoja videokierrätys ' Voionmaankatu 2 8 Jyväskylä puhelin 5 576 6 2 1 6 • Verhoomo/Kutomo ' Vaajakoskenne 9 Jyväskylä puhelin 625 6 1 8 • Graafiset mediapalvelut Vaajakoskentie 9 Jyväskylä puhelin 6 2 6 877 1 Gradujen sidonta, liikelahjat Vaajakoskentie 9 Jyväskylä puhelin 625 621 1 Puusepäntuotteiden valmistus Onkapannu 8 Jyväskylä puhelin 6 2 5 345 ' Metallituotteiden valmistus Kirkkokatu 1 1 Tikkakoski puhelin 624 993 ' Rakennusalanpalvelut Tallilantie 6 Jyväskylä puhelin 624 9 8 ' Ompelimo Vaajakoskentie 9 Jyväskylä puhelin 625 6 2 * Pesulapalvelut Halssilan Pesula Pulmusenne 2 Jyväskylä puhelin 625 384 ' Taulunkehystys Vaajakoskentie 9 Jyväskylä puhelin 625 6 1 6 TEKEVÄ Vaajakoskentie 9, 40320 Jyväskylä puhelin (014)624 984 faksi (014)624 987 w w w . t e k e v a . n e t
• m Jyväskylin Ylioppilaslehti 3/2002 JOTAIN IHAN MUUTA SUOMEN elokuva-arkiston kevätkausi jatkuu Jyväskylässä raskaan sarjan klassikkojen merkeissä. Helmikuun 20. päivänä saa esitysvuoronsa Sergei Eisensteinin Lokakuu (NL 1927), vahvoilla monlaasijaksoillaan häkellyttävä kuvaus Venäjän vuoden 1917 tapahtumisia. Seuraavana keskiviikkona 27.2. nähdään Ernst Lubitschin ohjaama ja Greta Garbon tähdittämä Hollyvvood-komedian helmi Ninotchka (USA 1939). NEUKKUELOKUVAA ei näe enää missään. Paitsi kahden sekunnin ironisena välähdyksenä Nelosella pyörineessä "Jotain ihan muuta" -kanavamainoksessa. Ja mainos on tietenkin täysin oikeassa; arkistoihin haudatut Lokakuun tapaiset neuvostofilmin klassikot tarjoavat todellakin jotakin aivan muuta kuin se amerikkalainen liukuhihnajöoti, jota kaupalliset televisiokanavat ja elokuvateatterit pääsääntöisesti suoltavat. EISENSTEININ LOKAKUU on sisällöltään kiivasta neuvostopropagandaa ja taiteelliselta ilmaisultaan dokumentiksi naamioitua avantgardea. Ohjaaja antaa pääosan kansanjoukoille, jotka nousevat Pietarissa vallankumoukseen vaatien leipää, maata ja rauhaa. Myrskyisän vuoden tapahtumat välittyvät vaikuttavammin montaasivyörytyksissä (muun muassa Talvipalatsin valtausjakso), joissa salamaleikkauksin vaihtuvat kuvat heittävät inhimillisen hädän, aatteen palon ja hallitsemattoman väkivallan katsojan silmille. Ei liene lopultakaan suuri ihme, että Eisensteinin kehittelemät kuvakerrontaa koskevat ideat on myöhemmin tarkasti hyödynnetty länsihapatuksen markkinamiesten piirissä. Ahkerimmin ovat mestaria apinoineet monet TV-mainosten, musiikkivideoiden ja toimintafilmien ohjaajat. ITÄNAAPURIN TOVERIT ovat pääosassa myös komediataituri Ernst Lubitschin elokuvassa Ninotchka. Juttu käynnistyy Pariisissa, jonne Neuvostohallituksen arvovaltainen valtuuskunta, Ivanoff, BuljanofTja Kopalski, ovat saapuneet myymään valtion sosialisointia jalokiviä. Troikka lankeaa kuitenkin kapitalismin houkutuksille, ja Moskova lähettää tilannetta korjaamaan kovan linjan bolsevikin Nina Ivanovnan (Greta Garbo). Paikalle saavuttuaan hymytön Ninotchka tapaa jalokivijupakkaan sotkeutuneen Leonin (Melvyn Douglas), hieman rapistuneen gigolo-kreivin. Pian Pariisin keväässä voidaan aistia idän ja lännen lähentymistä. Elokuva nauraa lähinnä Stalinin systeemin mielettömyyksien kustannuksella, neuvostoihmisiin sen sijaan suhtaudutaan lämpimästi. Billy Wilderin, Charles Brackettin ja Walter Reichin laatima käsikirjoitus heittää teräviä piikkejä myös vapaan lännen suuntaan. Ninotchka on näyte Hollyvvoodin studiojärjestelmän kukoistuksen ajoilta, jolloin romanttinen komedia osattiin vielä rakentaa veitsenterävän dialogin varaan, vitsien ajoitus saatiin osumaan nappiin ja tyyli oli hanskassa. MARKUS LATVALA Ninotchka (Greta Garbo) ja Leon (Melvyn Douglas) kohtaavat Pariisin keväässä. Sodat voitetaan ja hävitään tv:ssa Sianhoitajan kootut osa I Ignacio Ramonet: Median tyrannia (WSOY 2001, suomentanut Jouni Kuume) ATTACIN PERUSTAJAN Ignacio Ramonetin kirja venautuu toiseen yhtciskuntaknittiseen bestselleriin, Naomi Kleinin No Logoon. Molemmat tarjoavat lukijalle loputtomasti nippelitiedoksikin muuttuvaa todistusaineistoa omasta kannastaan. Molemmat myös ammentavat ideoitaan eräästä vähän tunnetusta vasemmistoradikalismin liikkeestä: kummankin kirjan lähdeluettelosta löytyy pian suomeksikin ilmestyvä ranskalaisen situationistin Guy Debordin merkkiteos Spektaakkeliyhteiskunta. Molemmat kirjoittajat ovat tehneet huomion, jonka situationistit tekivät jo 1960-luvulla: tärkeää ei ole myydä konkreettisia lavaroita, vaan mielikuvia. Länsimainen ihminen elää (micli)kuvien hallitsemassa yhteiskunnassa, ja media välittää maailmaa hallitsevat kuvat ihmisten tietoisuuteen. Valta on (mieli)kuvissa, ja sodistakin on tullut ennen kaikkea maailmanlaajuisia pr-kampanjoita. Spektaakkelien maailmassa sodat ja tuotteet täytyy myydä "kuluttajille". Jos sotaa markkinoiva (mielQkuva miellyttää vastaanottajaa, hän "ostaa" sen samalla lailla kuin Coca-Cola-pullon marketista. Mediallekin on ollut viime aikoina aivan luontevaa puhua siitä, miten toiset maat ovat pystyneet "myymään" oman terrorismin vastaisen sotansa maailmalle paremmin kuin toiset. RAMONETIN(KIN) MUKAAN sodista on turha etsiä enää sensuroimattomia kuvia, koska sodat voitetaan ja hävitään CNN-kanavalla. Yksikin huono kuva tv:ssä pystyy tahraamaan loistavan voiton itse sotatantereella. Persianlahden sota oli malliesimerkki: Saddamin julmuutta symboloiva kuva öljyssä riuhtovasta merimetsosta oli otettu itse asiassa vuosia aiemmin Bretagnessa, ja itkua vääntäen irakilaisten hirmutöistä kertonut "sairaanhoitaja" olikin USA:n suurlähettilään tytär. . Mutta kaikki tämähän on toisaalta tietenkin totta, koska se on meille näytetty tv:ssä eikä Arvi Lindilla ole tapana valehdella. Kuvan tai uutisen ei tarvitse olla Ramonetin mielestä totta, kunhan se on kiinnostava eli myyvä. Tämän takia Ruandan kansanmurhasta ei tullut sellaista "skandaalia" kuin siitä olisi pitänyt tulla: siitä ei ollut myyviä kuvia. Mitä maailma ja me ihmiset teimme silloin, kun Ruandassa oli käynnissä kansanmurha? Ramonetin vastaus on tyly: seurasimme apaattisina Monacon prinsessojen viimeisimpiä sattumuksia tai muita triviaaleja skandaaleita, joita syöpäläismainen media heittää päivittäin silmillemme. Ramonetin mukaan toimittajat jäljittelevät toisiaan, kun heidän pitäisi ehtiä myös analysoimaan kirjoittamaansa: "mitä enemmän tiedotusvälineet puhuvat jostakin asiasta, sitä enemmän ne ovat kollektiivisesti vakuuttuneita siitä, että tuo aihe on korvaamattoman tärkeä ja että siitä on raponoitava kaiken aikaa ja yhä ahkerammin". Monica Levvinskyja O J.Simpson -skandaaleista syntyy itseään ruokkivia kehiä, joissa ei lopulta ole järjen hiventäkään. Kysymys onkin siitä, mitä kaikkea "tärkeää" tällaiset "turhat" skandaalit jättävät varjoonsa. MARKO PYHTILÄ Jyrki Lehtola: Teokset I. WSOY 2001 Markku Eskelisen kanssa vuonna 1987 julkaistun, räävitöntä suomalaisen kirjallisuuden kritiikkiä sisältäneen jälkisanat Sianhoito-oppaan myötä julkisuuteen tulleen kolumnisti Jyrki Lehtolan kolumnit ja artikkelit vuosilta 1995-2001 on koottu 709-sivuiseen "teokseen" Teokset I. Jutut on jaettu yhdeksään osaan: Suomi, Työ, Raha, Media, Sukupolvet, Sukupuolet, Kulttuuri, Vapaa-aika ja Mielenterveys. Lehtola on ennen kaikkea älyllisen eliitin kriitikko, kuvia kumartelematon härnääjä. Kun mediaan nousee uusi puheenaihe, ampuu hän sen kolumneissaan alas suuruudenhulluutena, turhamaisuutena, typeryytenä tai turhana kitinänä. Onko Lehtolan kritiikki nykypäivän liiallisesta omien ongelmien valittamisesta sitten läheistä sukua perussuomalaiselle suhtautumistavalle ongelmista puhumiseen: turpa kiinni, kyllä se siitä? Läheltä liippaa, mutta kritiikkiä tuskin kannattaa käsittää näin; hän vain väittää, että julkkikset valittavat liikaa omista ongelmistaan. Lehtola esittää kunnioitettavan rohkeat, joskin välillä yksipuolisen kyyniset, mielipiteensä pirullisen ilkeilyn kera: "Mä kärsin, mä kärsin, mä kärsin. Mut mä kärsin sentään parhaaseen katseluaikaan." MUTTA MITÄ PAHAA sitten on siinä, että ongelmista tai asioista puhutaan julkisuudessa? Välistä näissä kolumneissa koulukiusaamisen piirteitä saava haukkuminen voi saada herkkänahkaisimmat ottamaan ne liian tosissaan ja vaikenemaan, vaikka asiallista sanottavaa olisikin. Lehtola peräänkuuluttaa suhteellisuudentajua. Tämä on hänen mukaansa hukassa Suomen eliitiltä. Kun pintajulkkisten sairaus on narsismi ja rokkareiden taas hyväntekeväisyydellä ehostettu rahanhimo, on älymystön taudinkuva paskantärkeys, turhat luulot ja lapsellinen kitinä. Usein kolumnisti ottaa tavallisen ihmisen roolin: puheenvuoron saavat "Arto" tai "Leena", joiden suulla osoitetaan, että esimerkiksi kirjailijat ovat vieraantuneita normaalin ihmisen ongelmista. Ei Lehtola mikään "kansan" ystävä ole, kunhan käyttää omia mielikuviaan lyömäaseena Suomen älymystöä vastaan. Välillä on sitten hauska vaihtaa roolia ja pilkata turkulaisia, tamperelaisia ja savolaisia siitä, etteivät he ole helsinkiläisiä älyköltä. MIKSI LEHTOLA TUHLAA energiaansa aamuärtyneisyyttä muistuttavaan pahansuopaiseen vittuiluun? Kolumnit ovat toisinaan herkullista pilkkaa, toisinaan vain mielivaltaista ihmisten mustamaalaamista. Komiikan taju hänellä on verraton, mutta juttujen resepti on usein tämä: otetaan joukko julkkisten päivälehdissä töräyttelemiä sitaatteja, lisätään hieman kyynistä mielikuvitusta ja saadaan nämä ihmiset näyttämään idiooteilta. Kun tämä provosointi on itsetarkoituksellista, kolumnisti muistuttaa luomiaan pilakuvia: kunhan nyt jotain sanoo, että saa jutun aikaan, rahat tilille ja mikä tärkeintä, vaikuttaa kriittiseltä. Jos ilkeydet pystyy ohittamaan, paljastuu usein kiperän tarkkasilmäisiä huomioita suomalaisesta yhteiskunnasta. Pidemmissä artikkeleissa hän esittää perusteellisempaa kritiikkiä, vaikkakin hän voi jankuttaa viidentoista sivun ajan, että raha on tärkeä juttu, mutta markkinatalous taas epävakainen juttu, ja että toimistotyötä ei jaksa tehdä, kun on niin täyttävät lounaat ja väsyttää, antakaa minulle potkut. Huvittavinta teoksessa on huomata miten vaikeaa Lehtolan on kirjoittaa vakavalla naamalla rakastamisesta, välittämisestä ja positiivisista tunteista. Tämä yhdessä armeijamaisen "ei voi tuntua missään!" asenteen kanssa paljastaa mörököllimäisen suomalaisen miehen, jota tekisi mieli pussata ja sanoa sille että Jyrki, relaa vähän, kirjoita vaikka runokirja! ANTTI NISKANEN
• jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 Q Ammatti: TEURASTAJA TIISTAINA 19.2. Kampus Kinossa eletään edelleen varsin tummissa tunnelmissa. Esiiysvuorossa on australialaisen Andrew Dominickin elokuva Chopper (Australia 2000), joka pohjautuu Mark "Chopper" Readin omaelämäkertaan From the Inside. Tarina sotahullun isän ja uskonnollisesti äärimmäisen ankaran äidin pojan urasta rikollisena nousi bestselleriksi jo ennen ilmestymistään; myös elokuvantekijät tarttuivat aiheeseen pikimmiten, miksipä eivät olisi tarttuneet: väkivalta Read on muun muassa toiminut "suojelijana" myy yhtä hyvin kuin seksi, ainoa mikä myy paremmin on väkivallan ja seksin yhdistelmä. DOMINICKIN ELOKUVA nousee tusinatuotannon yläpuolelle erinomaisen pääosan tekijän ansiosta. Aiemmin stand up-koomikkona tunnettu Eric Bana näyttää itseäänkin silpovan läpeensä psykoottisen lappajan ihmisenä. Ne, jotka itse ovat alan ihmisiä, eivät voi olla ihailematta sitä taitoa, millä Bana muuntuu yhden ainoan kohtauksen aikana herttaisesta kaunokielestä silmittömään väkivaltaan kykeneväksi tappajaksi ja taas takaisin, ilman liiallisia allcviivaamisia. Ohjaajakaan ei paisuttele eikä sorru liialliseen romantisointiin: väkivalta on tosin silmitöntä, multa filmin henkilöiden kannalta lavallista elämää. Ameriikoissa Choppcrisia oltaisiin tchly yluöromanitinen kylmän kalsea tappokone, aussiohjaaja näyttää Choppcrin Chopperina, arkisesti miehenä, jolla on ammatti ihmisten teurastajana. Ensimmäisen kirjan jälkeen Read on kirjoittanut kahdeksan muuta teosta, jotka kaikki ovat olleet bestsellereitä, tietenkin. RIITTA KOIKKALAINEN Potterin tangotunti SALLY POTTERIN OHJAAMASSA ja kirjoittamassa elokuvassa The Tango Lesson (1997, 101 min) ei juuri ole juonta, mutta senkin edestä mykistävän kaunista tanssia sekä pohdiskelua elokuvan ohjaamisesta ja tekemisestä. Elokuvaohjaaja Sally, jota Potter tietysti itse esittää, työstää uutta elokuvaansa. Sattumalta hän näkee Pariisissa argentiinalaisen tangoesityksen ja lumoutuu. Hän ottaa yhteyttä tanssiparin mieheen, Pabloon (oikea tangostara Pablo Veron) oppiakseen itsekin tanssimaan tangoa. Pablo lupaa opettaa Sallyn tanssimaan, jos vastavuoroisesti Sally lupaa ottaa Pablon mukaan seuraavaan elokuvaansa. Tästä kehkeytyy hämmentävä todellisuuden ja fiktion rajaa kyseenalaistava tarina, jonka keskeiseksi kysymykseksi nousee mm. miksi ihmiset kohtaavat, ja miten loisen kohtaaminen ylipäänsä on mahdollisia. The Tango Lesson on paljolti elokuva vallasta, jonka metaforana tango osaksi toimii. Se on kuvaus vastakohtien, naisen ja miehen, angloja etelä-Amerikkalaisen kulttuurin, itsensä alttiiksi asettamisen ja kontrollin välisestä vetovoimasta ja niillä leikittelemisestä. Elokuvan melkein kokonaan mustavalkoinen kuvaus korostaa tätä vastakohtaisuutta, valon ja varjon leikkiä. OSA ELOKUVAN TAPAHTUMISTA on sijoitettu Argentiinaan, jonne Sally menee hakemaan lisäoppia Pablon ystäviltä Gustavolta ja Fabianilta. Paitsi Pariisin näyttämöille teattereihin ja kahviloihin esille asetettu tango, tarinaan tuodaan mukaan myös ihmisten arkipäiväisempi ihmissuhdetanssi, jota tanssitaan iltapäivisin Buenos Airesin kahviloissa. Merkityksellisenä osana tarinaa soi hypnoottinen musiikkikollaasi argentiinalaisen tangon klassikoita ja Potterin itse säveltämää musiikkia. Unohtumattomia näkymiä elokuvassa ovat mm. tanssikohtaus aamu-usvaisen Seinen rantabulevardilla sekä Pablon ja hänen tanssipartnerinsa (Carolina Iotti) kiihkeä tango jossakin monista Pariisin kauniista kahviloista. Eric Bana on Chopperin herttainen psykopaatti. H a p e a m a to n t a k a u n e u t t a ALINA SURAKKA Tango Lesson Kampus Kinossa 26.2. VVeeping Willows: Into the Light. Virgin 2001. KUN KUULIN VVeeping Willowsin kolmannen albumin avausraidan, unohdin kokonaan, että levyä pitäisi arvioidakin. Unohdin kaiken. Touch Me iski suoraan melankolisen smkkunaisen sydämeen; tämä on häpeämättömän kaunista musiikkia. Tämä on pehmeää avokämmentä suoraan päin muovisten britneyspearssien ja kylmien rammsteinien kasvoja. Tm as human as a human can bc, please touch me." Kietouduin kappaleeseen koko illaksi, ja vielä seuraavana päivänäkin se soi päässä. Aivan yhtä auvoisaa ihanuutta ei koko cd sentään ole. Heräsin todellisuuteen jo toisen biisin (Disconnected) aikana. Itkupajut ovat kulkeneet aika kauas 50-ja 60-lukujen tunnelmista, koneitakin ovat levytysstudioon roudanneet (tosin nimibiisin kertosäe on silkkaa iskelmää). Parhaimmillaan Weepparit ovat ilman muuta haikeasti tunnelmoidessaan (esim. Rerurn To Me), reippaampi meininki (kuten Untouchable) ei niinkään kosketa sielua, vaikka rullaakin messevästi. Että nuo ruätsalaiset osaavat. Jos Jylkkärin levyarvioinneissa jaettaisiin tähtiä, subjektiivinen arvioni olisi neljä viidestä. Radiohitiksikin noussut Touch me saisi yksinään jo kymmenen tähteä, mutta loput 9 biisiä pudottavat arviota hitusen verran. ANNA-MAIJA TUULIAINEN VVeeping Willows Lutakossa torstaina 28.2. Että nuo ruätsalaiset osaavat. pianissimo NÄYTTELY ASTRID LINDGRENIN KUNNIAKSI Kaupunginkirjaston lastenosastolle (Vapaudenkatu 3 9 4 1 , 2. krs) on koottu näyttely hiljattain edesmenneen Astrid Lindgrenin elämäntyön kunniaksi. Astrid Lindgren 1907-2002 -nimisessä näyttelyssä on esillä Lindgrenin kirjoja monilla eri kielillä. Näyttely on avoinna 22.2. saakka ma pe klo 11-20ja la klo 11-15. ARIADNA DONNER ON VUODEN TAIDEKÄSITYÖLÄINEN Taidekäsityöläiset ly (Taiko) on vuosittain jakanut tunnustuspalkinnon taidekäsityöläiselle, joka taiteellisella työllään tai muulla tavoin on tehnyt merkittävällä tavalla taidekäsityötä tunnetuksi. Tänä vuonna Taiko ry on päättänyt palkita tekstiilitaitelija Ariadna Donnerin, jonka kuvakudokset ovat taiteilijan päiväkirjoja; muistiinmerkittyjä tapahtumia ja tunnelmia. Donnerin töitä on nähtävillä Nimessäni cm lunha -näyttelyssä Suomen käsityön museon galleriassa 24.3. saakka LYHYTELOKUVAKANAVA VERKKOON Internet-yhteyksien yleistyminen on tarjonnut mahdollisuuden liikkuvan kuvan esittämiselle tietoverkoissa. Nykyisin kenen tahansa alan harrastajan tai ammattilaisen on mahdollista julkaista omia töitään globaalisti. Alan tekijöiden on kuitenkin ollut vaikeaa nostaa itseään esiin netin laajasta ja vaihtelevasta sisältotarjonnasta. Newiosoittec-S3a http:/ÄvwwpixolT.net-ava«ti Pixoff on kotimaisen lyhytelokuvan julkaisukanava. Pixoffin avulla tekijät saavat halutessaan kontaktin laajaan yleisöön kautta maailman. Julkaisun kautta voi esitellä omaa osaamistaan ja tuotantojaan sekä ennen kaikkea verkostoitua muiden alan tekijöiden kanssa. Tekijät voivat myös keskustella Pixoffin sisältöja teknologiafoorumeilla sekä kirjoittaa kanavalla julkaistavaksi alaa käsitteleviä artikkeleja. Pixoffin hyödyntäjinä voi toimia laaja joukko eri tyylisuuntien lyhytelokuvantekijöitä aina kokeellisesta mediataiteesta perinteiseen elokuvakerrontaan. Myös animaatiot tulevat näyttelemään olennaista osaa kanavalla. Kanavan suojelija on ohjaaja Markku Pölönen LUKUKESKUS 30 VUOTTA Helmikuun 4. päivänä 1972 Suomen kirjailijaliitto, Finlands svenska författareförening, Suomen kirjastoseura ja Kansanvalistusseura perustivat Kirjailijakeskus-nimisen yhdistyksen lukemisen edistämiseksi. Perustavassa kokouksessa johti puhetta kirjailija Lassi Nummi. Kirjailijakeskuksen nimi muutettiin nykyiseksi Lukukeskukseksi vuonna 1990. Lukemisen edistämisen keskeisimmäksi työkaluksi otettiin heti toiminnan alussa kirjailijoiden ja lukijoiden kohtaamisien järjestäminen. Vaikka monet toimintatavat ja reunaehdot ovat 30 vuoden aikana muuttuneet, perusta on pysynyt ennallaan. Kirjalliset tilaisuudet ja kirjailijoiden vierailut ovat edelleen keskeinen osa Lukukeskuksen toimintaa. 30 vuoden takaiseen verrattuna suurin muutos nykytilanteessa on panostaminen julkaisutoimintaan. Lähes 20 vuotta sitten perustettu nuorten kirjallisuuslehti LUKUhilis ilmestyy uudistuneena, nyt nelinumeroisena aiemman kahden numeron sijaan. Ajan muuttumista kuvaa, että perustamispäivää juhlistetaan julkaisemalla Lukukeskuksen toisen lehden, verkkolehti Kiiltomadon (httpyAvww.kiiltomato.net) tuore, kirjan muutosta pohtiva pääkirjoitus kahdella kotimaisella kielellä ja että vasta vajaat kaksi vuotta ilmestynyt Kiiltomato ylitti merkkipäivänä 300 kritiikin rajan.
• j f l Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 i ^7>l3T^l11rrn v n l iJ12w?ii Kopiot 5 snt JYVASKYLXN YLIOPISTOPAINO • copy o shop • P A L V E L U P I S T E I Kopioi: samnlla koruilla ympäri yliopistoa] 3 Myynti: CopyShop Mattilanniemi (fiaA) ja Seminaarinmäki (Hallinto) © Kopiointi: CopyShopit, Agora ja Ylistönrinne (myöh. Päärakennus) OIKAISUJA Ajatusvirhepaholainen jylläsi Jylkkärin kakkosnumerossa: toisin kuin sivulla 2 väitetään, kannen kuvaa ei ole ottanut Susanne Dahlgren vaan Miira Rauhamäki. Hyvän olon päivää ei järjestänyt Jyväskylän yliopisto vaan ylioppilaskunnan sopo-valiokunta (virhe oli pujahtanut sivulle 3). 9 1 I.IN mobilisoi kovanyrkkiset j a päiscl kaverinsa pieniin sissi-iskuihin urheilukentän ja koulunpihan välisessä metsikössä, lietsoi suuren j o u k o n motittamaan yhtä tai kahta avutonta koulun käytävillä ja harjoitti lievää k i dutusta k o u l u n vessoissa. Koskaan Toimituksessa on suoritettu tarpeen vaatimat nuhteluja häpeämistoimenpiteet. Pahoittelemme. Lisäksi moni on ihmetellyt Jylkkärin nettisivujen päivittämättömyyttä. Verkkolehteä ei ole unohdettu, mutta verkkoversioiden siirtämisessä nettiin on ilmennyt noin tuhat ongelmaa. hän ei jäänyt k i i n n i tekosistaan k o u l u n opettajille, koska k u n n o n sotapäällikön tavoin hallitsi propagandan ja suhteiden hoidon itseään vaikutusvaltaisimpiin tahoihin. Hän oli jossain vaiheessa jopa ehdolla koulun tukioppilaaksi! Vellu o l i p a l j o l t i vastuussa Toimituksen taittokone päivitettiin viime joulukuussa. Samalla koneelta hävisivät osoiteja tunnussanatiedot, joita ilman lehden siirto verkkoon ei onnistu. Näiden tietojen metsästys on tätä lukiessasi vihdoin saatu onnelliseen päätökseen ja nettiJylkkäri sinne minne se kuuluukin. siitä, että halusin heti l u k i o n jälkeen pois paikkakunnalla, ja luin abikeväänä k u i n h u l l u y l i o p i s t o n pääsykokeisiin. Jatkuu seuraavassa nurherossa... keskustelua HERMAJALLE JA PELTOKOSKELLE 1 Vastineena Jukka Peltokosken ja Jussi Hermajan mielipidekirjoituksiin (Ylioppilaslehti 2/2002). Ensinnäkin, en väittänyt (Ylioppilaslehti 1/2002) kiviä heitetyn Linnan juhlien yhteydessä järjestetyssä hulinointitapahtumassa. Kivien heittämisen mainitsin kuvaamaan sitä toimintaa, millä muutoksia yritetään kapinoitsijoiden leirissä tehdä. Mielestäni sellainen toiminta ei johda mihinkään. Kuten Hermaja toteaa, mielenosoittamisen on oikeus, mutta on muistettava, että tapa, jolla se tehdään on kuitenkin tarkoin määritelty Jos joku esimerkiksi päättäisi kiukutella syksyisiä rallikisoja vastaan valtaamalla kadun luvatta, olisi kyseessä täysin laiton teko. Toisten elämän kiusaaminen ja rajoittaminen ei saa olla mielenosoituksen itsetarkoitus. Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu toisista huolehtiminen. Verotaakka ei voi kuitenkaan kasvaa kohtuuttomaksi niin, että itseensä panostamisesta rangaistaan. Tähän viittasin jo aiemmassa kirjoituksessani sanoen, että myös perheen ja suvun rooli on merkittävä eikä (vero)rahojen äärimmäinen kerääminen aina ratkaise esimerkiksi sosiaalisia ongelmia. Veropolitiikan pitää olla kohtuullista, sellaista, joka ottaa kaikkien edut oikealla tavalla huomioon. Perheen ja suvun lisäksi yksi tärkeä rooli on myös vapaaehtoistyöllä, johon kovia kokeneessa Suomessa on aina löytynyt toimijoita. Peltokosken mainitsema opintotuki kaipaa todellakin pikaista korjausta. Opintotuki on indeksikorotuksella saatettava ostovoimallaan vähintään aiemmalle tasolleen. Opintotuen korotus ja mahdollisten muidenkin tukimuotojen korottamiset on aina kuitenkin tehtävä vallitsevien mahdollisuuksien rajoissa. Hermaja väheksyy perheen roolia nyky-yhteiskunnassa. Väitän, ettei valtio voi koskaan korvata perhettä. Suomessa on vuosien mittaan luotu ajatus, että valtio yksin huolehtii. Tämä on osaltaan johtanut ongelmiin perheissä, ja muun muassa lasten hyvinvointi on heikentynyt auktoriteettien heikennyttyä. Valtion roolin pitäisi olla enemmänkin kasvattajien tukija kuin holhooja, sillä valtio voi kyllä luoda edellytykset elämälle suojana ja koulutuksena, ja rangaistakin, mutta valtio ei voi koskaan antaa rakkautta sekä kuria. Perheelle ja suvulle jää yhä merkittävä rooli yksilön tulevaisuuden tekijänä. Yksilöillä pitää olla tietoisuus siitä, että heillä on oikeutensa, mutta myös velvollisuutensa ja vastuunsa. Veronmaksajia varmasti lämmittäisi tieto siitä, että jokainen kantaa oman osansa vastuusta. Oikeuksiaan peräävän kansalaisen odotetaan suorittavan ensin vastuunsa, kuten asevelvollisuuden. JUHA VIINIKKALA HERMAJALLE JA PELTOKOSKELLE 2 Viittaan kirjoituksessani lähinnä sekä Jussi Hermajan että Jukka Peltokosken mielipidekirjoituksiin Jylkkärin numerossa 2/2002 sekä Hermajan kolumniin "Suhteelliset oikeudet" Jylkkärissä 1/2002. Jatkuva taloudellinen kasvu tarkoittaa, että väkiluvun kasvusta huolimatta nautimme nykyään paljon suuremmasta yhteisestä kakusta kuin viisikymmentä vuotta sitten. Rikkaat eivät ole siis rikastuneet köyhien kustannuksella. Eikä kukaan voi tosissaan väittää, että pienipalkkaisten taloudellinen tai sosiaalinen asema oli viisikymmentä vuotta sitten parempi kuin nykyään. Tuloerojen kasvun sijaan kannattaisi kiinnittää huomiota sosiaalietuuksien epätasaiseen jakautumiseen niitä tarvitsevien kesken. sillä Kelan ja tukien viidakoissa pesii hyvin oman metsänsä tuntevia suomalaisia käenpoikia. Kun käenpoika huutaa sijaisemolleen punainen nielu ammollaan "lisää ruokaa!", sijaisemo tekee entistä kovemmin töitä täyttääksensä poikastensa tarpeet. Saavatko kovaäänisen käenpojan pienemmät ja syrjäytetyt velija sisarpuolet näin yhtään enempää, huolimatta siitä, kuinka kovaa emo ponnistelee? Eivät. Käenpoika syö kaiken ruoan sen määrästä riippumaita. (Tämä oli metafora eli kielikuva, kuten Viinikkakin käyttämä kivienheittelykin.) Kun Peltokoski ja Hermaja eivät kommentoineet yhtä Viinikkalan argumenttia lainkaan, toistan asian: valtiolta tulevat tuet ovat jonkun toisen työllään ansaitsemaa rahaa, jonka valtio kerää veroina ihmisiltä ja jakaa uudestaan. Se ei siis ole ilmaista rahaa! Mutta se on sitä rahaa, jonka tuella Kuokkavieraatkin pystyivät matkustamaan esim. Jyväskylästä Helsinkiin huutamaan "eliitille", että "ryypätkää omilla rahoillanne!". Paradoksaalista, eikö totta? (Opiskelijoille maksettava opintotuki on kyllä hyvin pieni, mutta riittää välttämättömiin menoihin, tai yksisuuntaiseen lentolippuun esim. Belgiaan.) Ihmisillä pitää olla kannustin, jonka saavuttamiseksi he jaksavat tehdä työtä. Toisille kannustin on raha, toisille jotain henkisempää, mutta tämä kuuluu niihin valintoihin, joita elämässä on tehtävä. Jos kaikki pääsevät ponnisteluidensa määrästä riippumatta samaan taloudelliseen lopputuloksen, ei kukaan lopulta tee mitään. Tämä yhteiskuntamalli on rajanaapurissamme perusteellisesti ja empiirisesti testattu viime vuosisadalla. Kokeilu lopetettiin kannattamattomana vuonna 1991. Yhteiskunnan kehittyminen tuo tietenkin mukanaan myös monia uusia ongelmia: syrjäytyminen, työuupumus ja lisääntyneet mielenterveysongelmat lukeutuvat niihin. Mutta miten olisi mahdollista. että tämä taloudellisen kasvun mukanaan tuoma ongelma voitaisiin poistaa pumppaamalla vaan lisää rahaa yhteiskunnan palveluihin? Voiko rahalla korvata ihmisten rakkauden ja läheisyyden kaipuun? Terveisiä Hermajalle, että suurin osa meistä täällä Suomessa oleilevista lainkuuliaisista suomalaisista uskoo perheen voimaan ja lähimmäisistä välittämiseen. Perheen rooli on yhä elintärkeä huolimatta siitä, tarkoitetaanko perheellä biologista vai sosiaalista lähipiiriä. Jos huomaa vanhuksen kaatuvan jäisellä kadulla, ei välttämättä tarvitse järjestää mielenosoitusta katujen kunnossapidon puolesta. Riittää kun menee itse auttamaan häntä. Ikävä kyllä meillä on jo ihmisiä, joilla ei ole sosiaalista eikä biologistakaan lähipiiriä. Tämä pieni joukko joutuu turvautumaan palkattuihin läheisiin. Autamme heitä tekemällä töitä ja maksamalla veroja. JOUNI JYLLINMAA SIVIILIPALVELUKSEN PITUUDESTA Ei numeroa ilman Hermajaa ja narinaa siviilipalveluksen pituudesta (tai mistä tahansa muusta maan ja taivaan välillä). Vertaillaanpa 13 kk:n siviilipalvelusta ja 6 kk:n asepalvelusta. Kyseessä on simppeli laskutoimitus, jota siviilipalveluksen pituudesta valittavat sivarit eivät selvästikään ole halunneet tehdä: Intissä 6 kuukautta palvelusta, joista pari viikonloppua kiinni, tekee yhteensä 134 työpäivää. Näistä päivistä asevelvollisen on käytännössä pakko olla kasarmilla 24 tuntia päivässä. Tämä tekee yhteensä 402 kahdeksan tunnin työpäivää. Jos lasketaan erittäin hyvällä tahdolla pois nukkuminen, joka on myös pakko suorittaa kasarmilla 8 muun kanssa samassa huoneessa, jää työpäiviä 268. Ja puoli vuotta palveleville ei juurikaan ylimääräisiä vapaapäiviä myönnetä. Itse täyden vuoden palvelleena en edes uskalla laskea omia työtuntejani. Sivareille työpäiviä kertyy 261, ja jos tästä vähennetään vapaalla vietettävät kahvija lounaspaussit sekä mahdolliset sairaspäivät kotona, päästään jotakuinkin tasoihin, siis hyvällä tahdolla. Työpäivänsä jälkeen sivarit saavat tehdä mitä lystäävät ja missä lystäävät. Kummankaan kohdalla en ole laskenut mukaan ylimääräisiä vapaapäiviä, jotka intissä viikon puoliväliin sattuessaan täytyy käytännössä viettää pitkien kotimatkojen vuoksi kasarmilla. Itse siviilipalveluksen, totaalikieltäytymisen tai asepalveluksen oikeutukseen tai moraaliin en tässä puutu. Mutta se nariseminen liian pitkästä palveluksesta on syytä lopettaa. Minun puolestani sivarit saavat toki palvella puoli vuotta, mutta sillä ehdolla, että he joutuvat viettämään työpaikallaan 24 tuntia vuorokaudessa, 5 päivää viikossa ja pari viikonloppua. OLLI NURMES KIELTEN LAITOKSET MURROKSESSA Wake up and smell the coffee! Kielten laitosten raju herätys laitosten yhdistämiseen on herättänyt kohua ja ihmetystä sekä laitosten henkilökunnan että opiskelijoiden keskuudessa. Laitokset ovat kaaoksen vallassa: ilmassa on hämmennystä ja paniikkia, huhuja ja pelkoja. Minutkin se on saanut otteeseensa niin lujasti, että tuon tässä mielipiteeni julki yksityishenkilönä silläkin uhalla, että saan heittää hyvästit suunnitelmilleni upeasta urasta tässä yliopistossa. Olen tarkkaillut läheltä kielten laitosten uudelleenorganisoitumisprosessia ja ollut siinä ajamassa opiskelijoiden oikeuksia. Humanistisen tiedekunnan dekaani pyysi opiskelijoilta palautetta, ja kaikki kielten ainejärjestöt kirjoittivat omasta näkökulmastaan kirjeen dekaanille. Kirjeet olivat lähinnä kysymyksiä kysymysten perään. Huolenaiheina olivat oman kielen asema uudessa laitoksessa, opetusjärjestelyt, henkilökunnan työpaikat, laitoksen johtajan löytyminen, rahanjako, opetuksen laatu, tiukka aikataulu uudelle laitokselle, syntipukin löytäminen asialle jne. Paljon eri kysymyksiä ilman vastauksia. Paniikkia, huhuja, pelkoa. Kaikki tämä olisi voitu välttää hyvällä tiedottamisella. Tunnen suurta kunnioitusta humanistisen tiedekunnan hallintoa kohtaan, mutta ihan itkettää, kun ajattelee, miten paljon paremmin tämä olisi voitu hoitaa. Asiasta tiedottaminen olisi voitu aloittaa jo syksyllä, jotta kaikki olisivat saaneet aikaa tottua asiaan. Näin tiukalla aikataululla muutosvastarinta iskee vastaan hyökyaallon lailla. Paljon tärkeitä asioita jää käsittelemättä, kun suurin osa voimavaroista keskitetään siihen, millä tavalla ja miksi asia saatettiin laitosten tietoon kuten tehtiin. Mutta katsotaanpa kolikon kääntöpuolta. Kielet ovat saaneet elämänsä herätyksen, jota eivät varmaan koskaan unohda. Tulevaisuus on vaakalaudalla! Nyt on taisteltava! Kysymys kuuluukin: ketä vastaan ja miten? Entä jos itse olemmekin itsemme pahimpia vihollisia? Tosiasiahan on, että taloudellisesti kielillä menee huonosti ja nyt viimeistään on asialle tehtävä jotain. Laitosten virkoja on rahanpuutteen takia jäädytetty. Henkilökunta potkii minimimiehityksellä potkulaudalla eteenpäin ja katsoo vierestä, kun Agoran porukka porhaltaa autolla ohi. Kieliaineilla onkin nyt vakava paikka. Jatketaanko entiseen malliin ja katsotaan, kun potkulauta joudutaan vaihtamaan jalkapeliin ja sillä laahustetaan eteenpäin kunnes kengät ovat puhki eikä malkaa voi enää jatkaa? Vai aloitetaanko uusi matka hankkimalla uusia kulkuneuvoja ja pysytään muiden mukana, ehkä jopa ajetaan niiden ohi? Jonkinlainen muutos nykyiseen tilanteeseen on näillä näkymin väistämätön, mutta muutoksen laatu on se suuri kysymysmerkki. Jos ei haluta yhdistyä, niin olisiko tarjota jotain muita vaihtoehtoja? Sen sijaan, että muutos koettaisiin uhkana, niin sen voisi kokea mahdollisuutena. Uutena tilaisuutena. Monet varmaan luulevat, että englanninopiskelijana on helppo sanoa näin, sillä laitoksemme on kielten laitoksista suurin. Meillähän ei ole hätäpäivää. Valitettavasti joudun puhkaisemaan tuon kuplan. Niin hienoa kuin se olisikin kehuskella laitoksen hyvällä tilanteella, niin totuus on toinen. Opintonsa keskeyttäviä on laitoksellamme liian paljon, henkilökuntaa on liian vähän eikä ole varaa avata jäädytettyjä' virkoja, filologia on tullut tiensä päähän. Jotain on tehtävä. En ole juurikaan kahvi-ihmisiä, mutta se kyllä tuoksuu hyvältä. TIINA OKSANEN ENGLANNINOPISKEUJA, MAGNA CARTAN PJ
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/2002 J Q keskustelua HUHUT SYNNYTTÄVÄT PELON Viime aikoina on liikkunut huhuja kielten laitosten mahdollisesta yhdistämisestä. Vaikka tämänsuuruinen muutos koskeekin suurta joukkoa opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. näyttää tiedonkulussa olevan suuria ongelmia. Rakentavia perusteluita tällaiselle ehdotukselle ei tunnu olevan, tai jos olisikin, niin eipä ole tieto tullut asianosaisille asti. Olisiko aika puhua kieltä, joka olisi kaikille tuttu? Kuinka on mahdollista päästä rakentavaan keskusteluun, kun tämä on käytävä huhupuheiden pohjalta? Kuinka ottaa kantaa, kun emme edes tiedä, mihin ottaa kantaa? Jos yliopisto on malliesimerkki hyvin toimivasta demokratiasta, niin meiltä on varmasti jäänyt jokin kohta huomaamatta. Vaikka keskustelua kielten laitosten taloudellisesta ja henkisestä (?) tilasta on käyty jo useamman vuoden ajan, on HUMU laitosten mahdollisesta yhdistymisestä (kaikki vieraat kielet sekä suomen kieli ja kirjallisuus?) kantautunut kielikorviimme ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa sitten. Nyt meiltä opiskelijoilta pyydetään kannanottoa tärkeään aiheeseen, josta meille annetaan avokätisesti tietoa vain ripotellen, hanoja silloin tällöin hieman avaten. Päätös laitosten yhdistymisestä olisi tehtävä ennen seuraavia tiedekuntaneuvostovaaleja, joten demokraattinen, rakentava .keskustelu laitosten kesken käydään varmasti nopeusennätyksiä rikkoen... Onko päätös teoriassa tehty, mutta yhteistoimintasopimuksen velvoittaessa kuitenkin annettu "neuvotteluaikaa" pari viikkoa? (Yhteistoiminnan tavoitteet, 2§: "Yhteistoiminnan tavoitteena on erityisesti kaikkiin suuntiin tapahtuvan tiedonkulun parantaminen.") Varmasti laitosten yhdistäminen voisi hyvinkin olla järkevä ratkaisu, mutta sitä ennen toivoisimme nöyrästi vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten kehitysmahdollisuudet konkreettisesti paranisivat suuressa laitoksessa? Mitä ovat nämä suuret hankkeet, joiden uskotaan tuovan pelastusta ahdinkoon? Onko yhdistyminen ainoa oikea vaihtoehto uusien yhteistyömuotojen etsimiselle? Jos yksi iso laitos saisi enemmän taloudellista tukea kuin erilliset laitokset nykyisin, niin millä perusteilla ja miten rahat jaettaisiin? Milla turvataan pienten laitosten säilyminen? Miten säilytetään kielellinen ja kulttuurinen rikkaus? Onko pelkomme laitosten yksilöllisyydestä syntyvän monimuotoisuuden menettämisestä epärealistinen? Onko yliopisto pelkkä taloudellinen yksikkö vai monipuolisen koulutuksen tarjoaMyös Jyväskylän yliopistossa koulutetaan tulevia päättäjiä.' Eikö nain ollen yliopiston päätöksenteossa tulisi toimia esimerkillisesti, demokratian peraatteita kunnioittaen? Meitä kauhistuttaa jo pelkkä ajatus siitä, että Jyväskylän yliopistosta kulttuurin ja laadukkaan tutkimuksen vaalijasta tulisi epädemokraattisen byrokratian tyyssija. KIELTEN AINEJÄRJESTÖT KLUBBEN, LA STRADA, ASTERIX, TABERNA LATINA, SPUTNIK JA STURM U N D DRANG VAIHTO-OPISKELIJOIDEN ÄÄNENKÄYTÖSTÄ Nimimerkki "P-talon asukas" kirjoitti viime Jylkkänssä (2/2002) ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden metelöinnistä Kortepohjan ylioppilaskylässä ja vetosi vaihto-opiskelijoiden kanssa työskenteleviin ihmisiin ongelman ratkaisemiseksi. Vastaan nimimerkille nytJYYn kansainvälisten asioiden sihteerin ominaisuudessa ja samalla myös yliopiston Kansainvälisten palveluiden yksikön puolesta. Ulkomaalaisten (ja suomalaisten) opiskelijoiden metelöinti klo 23 hiljaisuuden jälkeen ylioppilaskylässä tuntuu olevan jokavuotinen ongelma. Olemme joka vuosi myös yrittäneet puuttua asiaan parhaaksi näkemällämme tavalla. Ulkomaalaisille opiskelijoille jaetaan syksyisin ja keväisin orientaatioviikon yhteydessä Kortepohjan ylioppilaskylän ohjeet, joissa kerrotaan myös. hiljaisuudesta. Lisäksi olemme kirjoittaneet kansainväliselle sähköpostilistalle asiasta useana vuotena. Mm. tänä vuonna olemme kirjoittaneet suomalaisesta hiljaisuuskäsitteestä tammikuussa ja nyt käänsimme edellisessä Jylkkärissä olleen mielipidekirjoituksen englanniksi kaikille kansainvälisille opiskelijoillemme. Valistaminen ja ohjaaminen ovat niitä keinoja, joita ylioppilaskunta ja yliopisto ovat nähneet parhaaksi käyttää asian ratkaisemiseksi. Kansainväliset opiskelijat kun ovat aikuisia ihmisiä, joiden valvojina emme voi emmekä halua toimia. Toki asiaa voi aina painottaa entistä enemmän orientaatioviikolla, mutta tähän käytettävät aseemme tilanteen korjaamiseksi sitten rajoittuvatkin. Olemme tosin pohtineet mahdollisuutta puuttua asiaan esim. järjestämällä keskustelutilaisuuden Kortepohjassa. Tosin pelkään pahoin, että varsinaiset syylliset tuskin paikalle saapuvat, ja tilaisuus ei varmastikaan muitakaan opiskelijoita liiemmälti vetäisi. Tehokkaampi tapa puuttua asiaan on varmasti käyttää kylän omia keinoja. Olisi hyvä ensin yrittää selvittää, ketkä opiskelijat ovat meluun syypäitä. Tämä saattaa ymmärrettävästi olla vaikeaa, jos meteliä aiheuttaa P-talon edustalle kokoontunut sekalainen ryhmä. Jos sen sijaan meteli kuuluu tietystä huoneistosta, on hyvä soittaa laitosmichille (puh. 60 7500), jotka sakottavat meluajaa. Yhdenkin sakon luulisi jo hiljentävän meluavan asukkaan, Parhain tapa on tietysti huomauttaa asiasta henkilökohtaisesti, mutta ymmärrän kyllä, että se ei aina ole kovin helppoa. Toivon myös, ettei kaikkia vaihto-opiskelijoita syytettäisi meluamisesta ja kohdeltaisi yhtenäisenä massana. Meluajien ryhmä on kuitenkin varmasti vähemmistökaikist» vaihto-opiskelijoista. Olen kuullut, että monet ulkomaalaiset opiskelijat ovat itsekin pohtineet tilanteeseen ratkaisua kuultuaan Jylkkäriin kirjotetusta mielipiteestä. Ymmärrettävästi he ovat huolissaan siitä, että koko ryhmän maine on vaakalaudalla muutamien henkilöiden takia. On hyvä, että ylioppilaskylän epäkohdista puhutaan julkisesti. Toivon tälläkin keskustelulla olevan ainakin väliaikaista vaikutusta kylän melutasoon. Jos jollakulla on ehdotuksia muista toimenpiteistä, joita voisimme tehdä, otamme ideoita mielellämme vastaan. J A N N A KOIVISTO JYYN KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN SIHTEERI Sana on vapaa käytä sitä! KESKUSTELUA-PALSTA on yhtä kuin Jyväskylän Ylioppilaslehden mielipideosasto: väylä purnaukselle, keskustelunavauksille ja -jatkoille, kommentoinnille... aineena JYYJylkkäri, yliopisto. Jyväskylä ja muu maailma. Kirjoita tekstisi mieluiten tietokoneella ja toimita se Jylkkärin toimitukseen levykkeellä tai sähköpostina osoitteeseen jylkkan@cc.jyu.fi. Voit kirjoittaa myös nimimerkillä, mutta liitä tällöinkin mukaan nimesi ja yhteystietosi. Toimitus varaa oikeuden lyhentää tekstejä tarvittaessa. TOIMITUS, Keskussoiroolontie 2, 40600 Jyvöskylö •järjeStÖtJärjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-jarjestot@cc.jyu.t Järjestöilmoitukset numeroon neljä ti 26.2. mennessä! Teemaillat Lutherin kirkolla Kansakoulukatu 5. la klo 19.16.2. Himot ne on hiirelläkin (6. käsky), Turkka Aaltonen. 23.2. Napit irti (7. käsky), Vaino Simojoki. 2.3. Selkäänpuukotusla? (8kasky). Anne Hopeavuori. 9.3. Kansantautina kateus (9. ia 10. käsky) Lasse Nikkarikoski Jyväskylän ev.lut Opiskeli jti I tihetys Jyväskylän evlul Opiskelijalahetyksen Illat vanhassa pappilassa kaupunginkirjastoa vastapäätä torstaisin klo 18.30. Uudet kasvoi tervetuloa! 21.2. Mies ja nainen toisilleen riemu ja riesa / Maija Nyman. 28.2. Tarinoita /Mauri Salojärvi. 7.3. Mistä tunnen Jumalan ääneni/Jari Kekäle. voinevat perehtyä sähköiseen tiedonvälitykseen osoillen hltp //lists.jyu.fi/mailman/listinlo kautta ia liiltyä listallemme. Kansan Raamattuseura KRS n illat opiskelijoille ja nuonlle aikuisille liistai-illaisin klo 19 Sanan Kulmalla (Seminaarinkatu 19) 26.2. aiheena "Jumala kutsuu" ja vierailijana Maiti Heiskanen. 5.3. tutkailemme Raamatun henkilöä nimellä "Johannes Markus" Seppo Niemelaisen opastuksella. Lisaksi todennäköisesti laulamme, rukoilemme, jaamme elämän valoja ja varjoja teekupin ääreltä. Otei tervetullut mukaani M: j u m i Tule osallistumaan aktiiviseen ulkoilmatoimintaan. Tiedossa mm. kampparelkia, lumikenkailyä, vaelluksia. Partiotausta ei ole vaatimus. Seuraavia tapahtumia 12.2. Avantouintia Vuorilammen saunalla. 7.3. Lumikenkailyä. http //www cc.jyu.li/yhd/jopas/. Lisätietoja antaa pj. katja@cc.jyu.li "Miksi nuoret miehel voivat pahoin?" Aiheesta alustamassa psykiatri Kirsti Knuuttila. Jyväskylän Ylioppilaiden Kristillinen Yhdistys kokoontuu tämän aiheen pariin tiistaina 26.2. klo 18 osoitteessa Vapaudenkatu 26, Vanha Pappila. "Epäile tai usko. epäröi tai luule tietäväsi, mutia ala jälä keskustelematta'" Ylioppilasteatterin seuraava kokous 24.2.2002 klo 16 Vakiopaineen alakerrassa Päätetään mm.logokilpailun voittaja. JYTn yhteystiedot |yt-postia@cc.|yu.li, puh 040-5689526/Sanna Lahdenniemi Maltillinen aärivasemmisto kokoontuu larjeslökellarilla 25.2. klo 19. Asiana muummoassa verkkosivujen retormi. Ke 6.3. EPL klo 18 ja sen jälkeen teetä ja keskustelua kummiudesta isä Arton kanssa. To 4.4 klo 19 OOLin tukema teatteri-ilta (Kotiopettajattaren tarina). IImoillautumisel Marille 26.3. mennessä p.040-745 2306. Hinta 7 euroa. Kaikki kaikenkarvaiset opiskelijamme oval tervetulleita Pedagon kevätkokoukseen 5.3.. paikkana tuttuun lapaan Ilokiven ruokalan takaosa. Katsellaan taakse manna vuoteen ia valitaan mm. kehitystyöryhmien opiskelijajäsenet. Mikäli SIIS olet valmis muutakin kuin luiputtamaan asioitten mättämistä nurkkakunnissa, tule kokoukseen ja ilmoittaudu jäseneksi eri opiskelua ja OKL a koskevien asioiden kehittämistyöryhmiin! Lisätietoja anlaapi pi -Mari marimeraxx.jyu.ri Näkyinään 1 K0SAN kevätpuolen toiminta käsittää ainakin teatteria ja peli illan maaliskuussa sekä kimppakeilausta ja vidiotismia huhtikuun kuluessa. Uudel kiinnostuneet ia kädestä pitäen opastusta kaipaavat Salvete! TaDerna Lahnan kevätkokous pidetään torstaina 21.2. klo 13.45 romaanisten ja klassisten kielten laitoksella, huoneessa P228. Odelmassa mm. uuden hallituksen valinta. Tervetuloa 1 Järjestöpalstan • • • • • • • « _ • • pelisaannosta Järjestöilmoitukset lähetetään osoitteeseen jylkkarijar|cstot@cc.jyu.fi 1) Ilmoitusten ehdoton maksimipituus on 70 SANAA (pidemmät lcikellään säälittä). 2) Ilmoitukset lähetettävä viimeisiään lehden ilmestymistä edeltävänä TIISTAINA (myöhästyneitä ei huomioida). 3) Puulaakinne mahdollisen LOGON voitte toimittaa joko sähköpostilla osoitteeseen jylkkari-jarjestot@cc.jyu.ti tai paperilla toimitukseen skannattavaksemme (mieluummin ensimmäinen vaihtoehto). 4) Vain TAPAHTUMAT, MENOT JA ILMOITUSASIAT. 5) Ja SÄHKÖPOSTIOSOITE siis: jylkkari-jarjeslot@cc.jyu.fi (olemme huomanneet näiden asioiden menevän perille paremmin jankuttamalla...) VAAKASUORAAN: 7. Lasikate sisältää palan kangasta tai paperia. (7) 8. Eräs Kreikan jumalista löytyy Kreetasaaresta. (4) 9. Jos sua jouset Soure ssa mietityttää, niin kannattaa katsoa vielä auton pohjaan. (13) 10. Eipä hyvin Diana osannut tyttökoulussa. (5) 12. Koiranne. Ippe, juoksi tien toiselle laidalle. (7) 14. Kun joskus kiehuvan sisään menee sisään, voidaan puhua jopa tulisesta. (7) 16. Jos pilää liian tiukalla pipoa, onko silloin vaikeampi omaksua asioita? (5) 19. Simon kullattu opinnäytetyö osoittautui a i van turhaksi. (13) 21. Idästä tuotua kulkupeliä joskus ihmettelee. (4) 22. Harva käyttänee sulkavaa tällaisena. (8) PYSTYSUORAAN: 1. Onkohan Madnessin musiikki polttavaa? (6) 2. Seitsemäs tuottaja Oksala Addicted to youn säveltäjän kera toisin sanoen on elehdintäa. (13) 3. Ei voi tietää, onko sytytin täysin varma. (7) 5. Kun kävit kääntymässä Pispalassa, törmäsit nappulaan. (5) 6. Tärggaan maneeringi", sanos turkulainen asianajaja syytetystä ennen oikeudenkäyntiä. V. Kiinnostaakohan ketään, paljonko Riku Kirillä menee prässissä? (6) 9. Ciiri laulaa kauniisti ja moniäänisesti. (9) 13. Sopimuksen osaa kysyttiin Karilta. (7) 14. Niin permannolla kuin akussakin tovit 50 kera. (6) 15. Olympiakaupunki, jossa aakkostensa h kääntyy ja saa peräänsä numeerisen apertuurin. . Eurot oval monelle uusi asia. (5) S Marko Kunnari elin oi W A t > s Zl EABII gt oinv'12 e » 71 sniuimmeiioN 61 loiievgi ejddo'91 isojedg £i jddeuistt snioi!OH'ii leuuay 2L tieAiisad g IOPM3 01 uoI|ty -g snelonsajsony e Ijqmax f sajy 9 eadev £ oieisi-ey y OISESO z nieri uasxnvisvA
• O&J ££ i www.bpinkultachallence.cam ...ja sinä k u n luulit kokeneesi jo k a i k e n . KUITA Yhteisi* os>.i iimk.in.i: S A S I A R U k l A • * ^ ^ PUI M 11 1M ' ^ ^ +