• 17. HBJMIKUUTA 2000 \ 2 Ä . Hakunamatata! Eli ei ongelmia, vaikka safarilla olikin Tse Tse -kärpästen ympyröimänä ja sukellusreissuilla näki haikaloja: Afriikka on täynnä muitakin yllätyksiä. KESKIAUKEAMA Laulajat Lataamon "Tietty hartaus tästä välittyy, vaikkei me olla mitään uskonnollisia tyyppejä. J Joskus saa luotua keikkatilaanteeseen | hienon herkkyyden, jonka joku känninen 1 örisijä voi helposti pilata", trubaduuritrio Lataamon Laulajien keulahahmo summaa. SIVU 13 Vaihtaneita valopöydissään Vaihto-opiskelijat valittavat, että he jäkkiintyvät Suomessa toistensa seuraan. Rentukka on rohto moneen vaivaan, myös tähän. SIVU 7 f£ »MEÄffll Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, joka ilmestyy yliopiston lukukausien aikana, 16 kertoa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. Päätoimittaja Pelri Heikkinen (014)2403359,0407245103 pelheik@si.jyu.li. Toimittajat: Annakoiso Vääräniemi (014)2403340,0405381904 onnvoor@st.jyu.fi Sami Kero (014)2403340,050303 9217 samikeFO@ccjvu.fi Toimitus Jyväskylän ylioppilastalo Keskussoiroolontie 2 40400 Jyväskylä Fox (014)2403928 Sähköposti iylkkoti@cc.jyu.fi Verkkolehti mvi.jyu fi/jyy/jylkkori Taloudenhoitoja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014)407224 JYY:n jäsenille koriin kanneltuna Jylkköii moksoo 50 moikkoo. Osoitteenmuutokset JWn keskustoimisto, (014) 240 3355 Ilmoitusmyynti Imi Martti Mikkonen (014)272144,0400442 533 Fox (014)272143 yiioppilaslehtien valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02)2331222. Ilmoituksenvolmlstaja Grafiikka Rulonen (014)214315,050-5942444 9roliikko.1ulonen@co.inel.li Ilmoitushinnat tekstissä 4.00mk/pmm takasivu 7.00 mk/pmin määräpaikkalisä 0.45 mk/pmm etusivu 9.00 mk/pmm (etusivu myydään ainoastaan kokonoon} vorihinnat yksi lisäväri 450 mk neliväri 1350 mk Jylkköii ei ole arvonlisäverollinen, joien himoihin ei lisätä vetoa. Painopaikka Lehlisepöt Oy, Pieksämäki (015)7234212. ISSN 0354-7342 KANNEN KUVA: Samuli Järvinen ILMESTYSKEVÄT 2 : ILMESTYY 02.03. 16.03. 30.03. 13.04. 04.05. DEADLINE 24.02. 09.03. 23.03. 06.04. 27.04, Järjestöilmoitusten deadline päivää aikaisemmin!! 9 PÄÄKIRJOITUS 17, Pelin veteiemisestä Jyväskylän yliopiston opiskelijamäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa, ja nyt määrää aiotaan taas lisätä tuhannella opiskelijalla muutaman seuraavan vuoden aikana. Opiskelijamäärien tämänkertaisella lisäämisellä on virallisten lausuntojen mukaan tarkoitus vastata maassamme huutavaan opettajapulaan, eikä perustelu ole huono. Jos työntekijöitä tarvitaan, on niitä koulutettava. Opiskelijamäärien lisäämisen on oltava hallittua. Holtiton opiskelijamäärien kasvattaminen tutkintojen lukumääräisen lisäämisen ja sitä myötä "tulosvastuullisuuden" osoittamisen (siis lisärahoituksen) persolla on kestämätön tie. On huolehdittava myös siitä, että opetuksen ja opiskelun laatu säilyy korkealla tasolla. Mieluummin tietysti nykyistä korkeammalla. Vanhempi opiskelijasukupolvi saattaa muistaa ajat, jolloin pienemmätkin laitokset pystyivät jopa kesäaikaan järjestämään kurssimuotoista opetusta pelkkien kirjatenttien sijaan. Liikkeellä on myös riittävästi kertomuksia siitä, kuinka laitokset "tehostavat" opiskeluvauhtia höllentämällä kurssivaatimuksia eivät ehkä niin, että teksti opinto-oppaissa olisi muuttunut, mutta vähentäen opintokokonaisuuksiin vaadittavaa työmäärää käytännössä. Tässä ajassa monet seikat, kuten tulosvastuullisuusvaatimukset ja opintotuen määräaikaisuus, hengittävät sekä yliopiston että opiskelijoiden niskaan. Yksikään niistä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että maisterimme ovat aiempaa huonommin koulutettuja. Sen sijaan, että surkutellaan Jyväskylän yliopiston huonoa menestystä hakemustenkirjoituskilpailussa, jota myös opetuksen katuyksikköjen valinnaksi kutsutaan, on tekojen aika. Laatu ensin, sitten määrä. PETRI HEIKKINEN VIERAASTA PÄÄSTÄ Vihjailevaa journalismia Olette varmasti joskus katsoneet TVl:n MOT-ohjelmaa. Ohjelman nimihän on väännetty alkuperäisestä, matemaattisesta lähtökohdastaan "mikä oli todistettava" muotoon "mikä oli tutkittava". Samalla ohjelma on loistava osoitus siitä likasankojournalismista, johon laatuohjelmistaan tuttu Yleisradio on joutunut turvautumaan säilyttääkseen asemansa erilaisten hannukarpojen luvatussa mediaihmemaassa. Ohjelman juonihan on sinänsä varsin yksinkertainen. Nk. tutkiva ryhmä saa vihiä jostakin jutusta, johon epäillään liittyvän väärinkäytöksiä, lahjuksia, huijauksia jopa rikoksia. Puolen tunnin aikana pyritään sitten kaivamaan esille ainakin suurimmat ja äänekkäimmin kolisevat luurangot epäiltyjen tahojen kaapeista vihjailemalla, haastattelemalla ja käyttämällä toimittajakunnan vakiintunutta tehokeinoa: ilmoittamalla, etteivät ne ja ne halunneet/ suostuneet antamaan asian tiimoilta haastattelua. Eivät, vaikka Me ihan tosissaan yritimme! Tässä vaiheessa katsojan tulee haistaa verta. Siinä on pakko olla jotakin hämärää, jos joku ei halua kameroiden eteen! Se joku salaa jotakin! Se joku ei uskalla vastata teoistaan, vaikka hänet on veronja lupamaksunmaksajien varoilla narautettu oikein televisiolähetyksessä! Tämän vaiheen jälkeen ohjelma yleensä huipentuu avoimeen loppuunsa, jossa katsojalle jää epämääräinen tunne siitä, että systeemin on sittenkin pakko olla mätä. Puolituntisen lähetyksen ongelma on kuitenkin siinä, että siinä tutkitaan, muttei todisteta. Tai jos todistetaan, niin se tehdään todella heppoisin eväin. Esimerkiksi kelpaa hyvin kansalaiset takajaloilleen nostattanut Kela-jakso, jossa Kelan "holtittomasta rahankäytöstä" todisteina olivat lähinnä yksi iso Mercedes-Benz ja pari eläkkeelle siinyneille johtajille myytyä työsuhdeautoa. Sekä tietysti nuo he-eivät-halunneei-haastateltaviksi-lausunnot. Nykyiseen hektiseen kuvaja informaatiovirtaan tällainen ohjelmatyyppi näyttää kuitenkin sopivan. Se on riittävän lyhyt, jotta kiireinenkin katsoja jaksaa katsoa sen alusta loppuun. Mutta samalla sen vihjaileva journalismi liikkuu hyvin vaarallisilla alueilla. Moraalisena kysymyksenä voi nimittäin esittää, millainen vastuu tekijöillä on. Entä jos joku leimataan täysin aiheetta, ilman näyttöjä, ilman todisteita? KetTan puituun asiaan tuskin ohjelman toimesta palataan, jolloin perättömien vihjailujen jälkinäytöksen näyttämönä on jälleen kerran raastupa. Ja sieltä harvemmin palataan ylimpinä ystävinä. KIMMO EIO i m w ^
NUMERO KOLME • 17. HELMIKUUTA 2000 • 40. VUOSIKERTA http://www.jyu.fi/jyy/jylkkari Hartiaja selkäkipujen Syitä hartia-ja selkäkipuihin ovat istumatyö ja huono työpiste-ergonomia. Tähän jatkuvasti kasvavaan ongelmaan on paneuduttava heti, tai muutamassa vuodessa se räjähtää tietokoneita päivittäin käyttävien opiskelijoiden ja muiden päätteillä työskentelevien kasvoille. Viime syksynä Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan tietokonenuorten hartiaja selkäkivuista on tulossa iso ongelma 5-10 vuoden kuluttua. Artikkelin mukaan selkäkivut ovat aikapommi, joka pamahtaa lähitulevaisuudessa. Syitä tähän ovat viime vuosina voimakkaasti kasvanut istumatyöskentelyn määrä ja huono työpiste-ergonomia. Sama ongelma on huomattu myös Jyväskylän yliopistossa. Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiössä (YTHS) työskentelevän fysioterapeutin Anna-Mari Turusen asiakaskunta muodostuu suurimmaksi osaksi juuri hartiaja selkäkipuisista opiskelijoista. Itsekin Jyväskylän yliopistossa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa opintojaan täydentävän fysioterapeutin vastaanotolla käy myös jonkin verran niin sanottua hiirikäsi-ongelmaa potevia opiskelijoita. Hoitoa vastaanotolla ja jumppaamalla YTHS:n fysioterapia tarjoaa asiakkaille niin sanottua kuntoneuvolapalvelua. Kuntoneuvolan vastaanotolla paneudutaan asiakkaan ongelmaan selvittämällä muun muassa tukija liikuntaelimistön kunto, työskentelytavat kotona ja yliopistolla sekä fyysisen kunnon ylläpitäminen. Yhdessä asiakkaan kanssa mietitään, mitä hänen kohdallaan olisi hyvä tehdä ongelman helpottamiseksi. Kuntoneuvolan vastaanotolle ei tarvita lääkärin lähetettä. Mikäli ongelma on sen suuruinen, että siihen tarvitaan fysioterapiajakso, vaatii se YTHS:n lääkärin lähetteen. Oli kyseessä sitten yksittäinen käynti tai hoitosarja niin asiakkaan oma motivaatio ja tahto tehdä vaivoillensa jotain on avainasemassa. Turunen korostaa, ettei hienokaan ergonomiaratkaisu toimi, jos ihminen ei itse ole valmis muuttamaan kuormittavia työskentelytapojaan ja pitämään Hykyisin teollisuus taijoaa ergonomisesti hyviä voihtoehtoja työpisteiden rakentajille. huolta itsestään. Liikunnan säännöllinen harrastaminen tavalla tai toisella, lihastasapainosta huolehtiminen vahvistavien ja venyttävien liikkeiden avulla, monipuolisten työasentojen käyttäminen ja taukojumppa ovat keinoja ennaltaehkäistä niska/selkävaivoja, unohtamatta psyykkistä hyvinvointia, jolla on myös yhteys tukija liikuntaelin vaivojen esiintymiseen. YTHS:n fysioterapiassa on Turusen mukaan huolestuttu yliopiston opiskelutilojen työolosuhteista. Tenttien tekeminen pelkkä lauta polvella saa huippukuntoisenkin niskan oireilemaan. Myöskään koulutusohjelmiin ei taida sisältyä kurssia näyttöpäätetyön ergonomiasta. Keskustelua ja konkreettisia toimenpiteitä kaivataan pikaisesti. Yliopiston liikuntapäivänä 10.3.2000 järjestetään kaikille avoin luento ja opastus näyttöpäätetyöskentelyn ergonomiasta. Tietoa työpisteiden oikeasta rakentamisesta, kipeytyneiden lihasten itsehoidosta sekä jumppaja kuntoutusryhmien aikatauluista voi hakea osoitteista www.yths.fi ja www.occuphealth.fi/ ttl/osasto/fi. Silmien huomioiminen osa työpiste-ergonomiaa Oikein rakennetussa työpisteessä huomioidaan myös optoergonomia. Se tarkoittaa työpisteen ergonomian suunnittelua niin, että myös näkeminen on huomioitu. Työkseen optikkoja Helsingin ammattikorkeakoulussa kouluttavan optometrian lehtorin Sirpa Hämäläisen kokemukset kokonaisvaltaisen työpiste-ergonomian suunnittelusta Jyväskylän yliopistossa ovat huonoja. Täällä yhteisöviestinnän opinnot viime syksynä aloittaneen Hämäläisen mukaan vaikuttaa siltä, ettei ergonomiaan tai optoergonomiaan ole kiinnitetty huomiota opiskelijoiden työpisteitä rakennettaessa. Työpisteen säätäminen työskentelijän ominaisuuksia vastaavaksi vaikuttaa hartioiden ja selän hyvinvoinnin ohella myös silmiin. Hieman alaviiston katselukulman lisäksi on jokaisen löydettävä sopiva katseluetäisyys niin, ettei silmiä tarvitsi siristellä erottaakseen tekstiä. Kun vielä kirjasinkoko on vähän suurempi kuin pienin mahdollinen luettavissa oleva, ei silmien tarvitse tehdä ylimääräistä työtä. Kun työhuoneen yleisvalaistus kohdistuu työpisteeseen sivuilta ei taustavalo pääse heijastumaan näyttöpäätteeltä. Taustavalon on kuitenkin oltava riittävä, muuten päätteeltä tulevan valon ja taustavalon vahva kontrasti voi rasittaa silmiä. Kontrasti on huomioitava myös päätteellä taustan ja tekstin värejä säädettäessä. Jokaisen on haettava itselleen sopiva ja omia silmiä vähiten rasittava kokonaisuus, on se sitten musta teksti vaalealla taustalla tai toisinpäin. Hämäläisen mukaan samoin kuin hartiat ja selkä, myös silmät väsyvät staattisissa työasennoissa. Välillä niitä kannattaakin lepuuttaa siirtämällä katse pois näytöltä ja seurata vaikka ikkunasta ohi kulkevaa liikennettä. Nyt on korkea aika toimia Vaikka Helsingin Sanomien artikkelissa tarkasteltiin erityisesti teini-iän kasvavan näyttöpäätetyöskentelyn tuomaa ongelmaa, on 5-10 vuotta riittävä aika kenelle tahansa jäykistää hartiat ja selkä katkeamattoman sairaslomaputken vaatimaan kuntoon. Koska juuri yliopisto on paikka, jossa työt tehdään istualtaan ja yleensä vielä näyttöpäätteen ääressä on aikapommin kello pysäytettävä nyt kun se on vielä mahdollista. PETRI VIHERVUORI Ergonomisesti hyvä työpiste 1. Aseta näyttöpääte niin, että tekstin ylärivi on noin 15 tm katseen vaakatason alapuolella. 2. Aseta tuoli sellaiselle korkeudelle, että jalat yltävät hyvin maahan. Jos se ei onnistu käytä jalkatukea. Aseta tuoli aavistuksen etukenoon, se helpottaa ylläpitämään alaselän luonnollista notkoa. 3. Aseta tuolin käsinojat niin alas, että kyynärvarret roikkuvat niiden päällä rentoina, eikä olkapäitä tarvitse jännittää. Kyynärpään optimaalinen kulma on 90 astetta. 4. Näppäimistön ja hiiren on oltava samalla tasolla ja niin lähellä vartaloa, ettei niitä tarvitse kurkotella. 5. Vaihtele hiiren paikkaa puolelta toiselle ja käytä sitä eri sormilla. 6. Säädä kirjasinkoko vähän pienintä mahdollista suuremmaksi ja näytön etäisyys niin, että tekstiä on helppo lukea. 7. Säädä valaistus niin, ettei kuvaruutu heijasta eikä näyttöpäätteeltä ja taustalta tulevan valon sekä päätteellä olevien elementtien välinen kontrasti ole liian voimakas. Lisää tallaajia kampukselle Jyväskylän yliopistossa helpotetaan tulevina vuosina lähestyvää opettajapulaa. Okkssa ollaan valmiita kasvattamaan sisäänotettavien opiskelijoiden määrää. Luokanopettajaksi opiskelevien aloituspaikkoja lisätään aluksi 115:stä 146 paikkaan. Opettajankoulutusta lisätään muissakin yksiköissä. Tällä hetkellä reilut 7000 suomalaista opettajaa on yli 55 vuotiaita. Epäpäteviä opettajia on noin 4500. "Nyt on tuhansien opettajien tarve. Suurin tarve on kasvukeskuksissa. Varsinkin matematiikan, ruotsin ja englannin opettajista on pulaa", yliopiston rehtori Aino Sallinen informoi viime viikolla yliopiston toimintaja taloussuunnitelman esittelyssä. Opettajapulaa olisi voitu jo lieventää, jos tilanne olisi huomattu aikaisemmin. Kasvatustieteiden tiedekuntasihteeri Sakari Liimataisen mukaan opettajien seurantarekisteri on toiminut vasta muutaman vuoden. Aineenopettajakoulutusta laajennetaan yli sadalla uudella paikalla. Uutuutena kasvatustieteiden tdkaan on suunniteltu muun muassa viittomakielisten aineenopettajien koulutusta. "Yksi kehittämishanke on myös se, että opiskelijoita valittaisiin suoraan aineenopettajakoulutukseen. Kaikista aineista ei rekrytoidu tarpeeksi opiskelijoita sinne", Sallinen mainitsee. Vuosien 2001-2004 painopiste on myös virtuaaliyliopistohankkeessa, jolla yritetään parantaa opetuksen laatua. Sallinen korostaa virtuaaliyliopiston pedagogista luonnetta: suurimpana haasteena ovat aluksi tekniikan käyttöönotto ja henkilökunnan kouluttaminen siihen. Uutta oppia tullaan antamaan muun muassa liikuntaja terveystieteiden laitoksella urheiluvalmennuksen piirissä. Fysiikan laitoksella panostetaan nano-elektroniikkaan. Kasvua keksinnöillä Uuden toimintaja taloussuunnitelman mukaan opiskelijoiden kokonaismäärä kasvaisi vuoteen 2003 mennessä tuhannella opiskelijalla. Tutkintojen määrääkin nostetaan, jos rahoitus vain järjestyy. Maistereiden puolella tutkintoja pyritään lisäämään viidenneksellä seuraavan kolmen vuoden aikana. Tohtoreiden tutkintotavoitteissa nousua on 45 prosenttia. "Uudessa toimintaja taloussuunnitelmassa kehitys on kasvuja tulevaisuushakuista", rehtori Sallinen kiteyttää koko suunnitelman. Strategioita on siinä mukana monenlaisia. Kansainvälinen ja ulkoisen toiminnan strategia tuovat yliopistoa enemmän ulkopuolisten tietoisuuteen. Keväällä yliopistossa käynnistetään uusi projekti kuin suunniteltuna pellepelottomille: innovaatiotoiminnan strategian mukaan uutta tutkimustietoa ja keksintöjä pyritään hyödyntämään aina patentointiin asti. ANNAKAISA VAARANIEMI
NUHBOKOUIE IT. HELUKIitfTA 2000 .KAHVIPÖYTÄVISAILU OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Missä on vallitsee Hooken laki? 2. Millä saarella Tokio sijaitsee? 3. Mitä yhteistä on Henry Kissingerillä ja Le Duc Thonilla? 4. Mika on Mick Jaggerin oikea etunimi? 5. Kuka on säveltänyt Yhdysvaltain kansallislaulun? ALLIKKO 6. Mille kaupungeille vuoden 1940 talviolympialaiset ehdittiin vuorollaan myöntää ennen kisojen lopullista peruuttamista? 7. Kuinka syntyi termi "muilutus"? 8. Mitä ovat pyrooppi, almandiitti, spessariitti, uvaroviitti, grossulariilti ja andradiitti? 9. Keitä oli mukana katolisessa liigassa? 10. Kuka laulaa sävelmän Johnny B. Goode Rytmipojat ystävineen -yhtyeen LP:llä Yö jolloin Helsinki vapisi? Mitä juusto on? ejj9ioni!U!!9se>| enuoisim -|BA ei|odei| jet eiiaiuips -m\ BisopieiM :snN08 286I. euuonA uijisiB)) -|nl d l o>|ueiv oujsj o i . •3|l!U0;un 3| -|8Si|3)|ueA8 is)|ouiedeiseA UO}l|| B||0pU.0l UIUBjjILUlS -WW uuafiea iBAuiijsniad 6091euuonA B>|jo( 'jeeu -imoj \ss\\om ues>|es "6 elaleiiuiiueiö eueiund -g u e e p i i un|in|Aj am U38|i0BUB(nUJeSS!S5|Äl -!pA/>j u3j!ejsnisBA uaisii -l!!IQd U33)|>i!!| uendq *£ uai)öJ!>| -usijed-iiosiujjeg e! 2juow tyues 'owddes '9 •illlius pJOjjejs "Mor "S d!l!Hd V £Z6l euuonA uouujHieduBtj -nej uiiaqoN ieAjo>ier g eiinysuöH Z es -sidosnnlni el -OUJUII» % JJSMVISVA Tavallisen massaluennon seuraaminen ei ole viittomakieliselle henkilölle aina kovin yksinkertainen asia. Kun muut kuulevat ja näkevät, niin viittomakielinen voi seurata vain näkemäänsä eli tulkin viittomia, ja samalla pitää kirjoittaa muistiinpanoja. Ehkä luennolla katsotaan kalvojakin tai muuta materiaalia. Keskittyminen kaikkeen on raskasta, ja tilanne saattaa karata joskus käsistä. "Viittomakielisen on helppo keskustella niin, ettei häiritse. Demoissa opettajat puuttuvat joskus asiaan, jos liikehdintä kuitenkin häiritsee liikaa", kertoo Marko Vuoriheimo, jonka äidinkieli on viittomakieli. Suomi on hänen toinen kielensä. Vuoriheimo opiskelee nyt viittomakielisessä opettajankoulutusohjelmassa toista vuotta Koulutus on lajissaan pilottihanke: Jyväskylässä valmistuu vuonna 2003 kymmenen viittomakielistä luokanopettajaa ensimmäisenä Suomessa. Lisää opiskelijoita ohjelmaan otetaan ensi vuoden syksyllä, jos vain rahoitus järjestyy. Koulutuspäällikkö Markku Jokinen toteaa, että viittomakielisille opettajille riittää kyllä töitä. Viittomakieliset käyvät yleensä kuulovammaisten koulua, joissa opettajat ovat lähinnä kuulevia. Osa näistä Jyväskylän kymmenestä opiskelijasta on käynyt lukiota muiden suomenkielisten kanssa. Ei täydellistä yhdentymistä Äänekkäässä yliopistoelämässä viittomakielinen opiskelija Tarja Lintukangas sanoo selviytyvänsä hyvin. Marko Vuoriheimo sen sijaan toteaa, ettei kuulevien maailmaan voi täydellisesti sopeutua, vaikka kommunikaatio suomenkielisten kanssa muuten pelaisi. Molempien opiskelijoiden mukaan oman ryhmän tuki auttaa paljon. "Kun kuulin tästä koulutuksesta, tiesin heti että tämä on mahdollisuuteni. Lapsesta saakka olen halunnut olla opettaja. Koulutus tarjoaa mukavasti haasteita, ja olen viihtynyt hyvin ryhmässämme", Lintukangas selittää. Vuoriheimo odottaa kovasti virtuaaliyliopistoa. Hänen mielestään verkkoyhteydet ovat todella suuri apu kuulovammaisille. Itse hän pitää sähköpostilla yhteyttä myös kuuleviin ystäviinsä. Käsipuhelimien tekstiviestipalvelutkin ovat viittomakielisillä opiskelijoilla kovassa käytössä. Viittomakielisten opettajaopiskelijoiden koulutus ei eroa juuri luokanopettajien normaalista koulutuksesta. PääsykokeetViittomokielinen Tarja Lintukangas pystyy käymään otk-tunnillakin kiihkeätä keskustelua hiljaisesti. Soml Kero kin pidettiin tavalliseen tapaan. Pääaineena on kasvatustiede. Proseminaari-vaiheessa olevat opiskelijat ovat suorittaneet jo osan opettajaharjoittelusta. Harjoitteluluokissa koettiin aluksi hämmennystä, koska kontaktin luominen oppilaisiin ei ollut heti kovin helppoa. "Opiskelijat pitivät tunteja, joissa oli kaksi tulkkia kääntämässä. Kaksi tulkkia oli luokan perällä. Toinen tulkkasi opettajan puhetta, toinen oppilaiden. Alussa oppilaat katsoivat välillä tulkkeihin päin, mutta tottuivat katsomaan myös harjoittelijaan päin", koulutuspäällikkö Jokinen selittää. Kannustava palkinto Tänä vuonna viittomakielinen koulutusprojekti tavallaan sai tunnustusta opiskelijansa kautta. Tarja Lintukangas nappasi kannustuspalkinnon Delta Kappa Gammalta, joka on kansainvälinen naiskasvattajajärjestö. DKG:n palkinto jaetaan yhdelle naisopiskelijalle joka vuosi tukemaan opiskelua. Samalla järjestö pitää yllä ja herättää uuttakin keskustelua kasvatuksellisista asioista. Lintukankaalle itselleen palkinto merkitsee suurta kunnianosoitusta. "Opiskelu täällä Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa on ainutlaatuista, mutta vaativaa. Palkinnolla muistaminen on todella hieno tuki", Lintukangas selittää kädet viuhtoen ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Virallisia kantoja: Asumislisä Sivariaika Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lapin ja Vaasan yliopiston sekä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnat vaativat eduskunnan sivistysvaliokunnalta, että selvitystyötä opiskelijoiden kesäasumisen tukemisesta on vauhditettava. Tulevan toukokuun alusta toteutuva asumistukijärjestelmän uudistus siirtää lapsettomat opiskelijat opintotuen asumislisän piiriin, mikä aiheuttaa ongelmia kesätoimeentulon suhteen. Asumislisän saantihan on sidottu opintosuorituksiin. Ylioppilaskunnat pelkäävät, että kesäaikana useat opiskelijat ja etenkin asumistuelta asumislisälle siirtyvät opiskelijapariskunnat ovat toimeentulovaikeuksissa uudistuksen johdosta. Ylioppilaskuntien mielestä asian tulee olla käsiteltävänä jo valtion seuraavaa budjettia laadittaessa. Ylimenokauden aikana Kuntaliitolla toivotaan erityistä tiedotustempausta opiskelijoiden kesätyömahdollisuuksista ja toimeentulotuen saamisen perusteista. Ylioppilaskunnat muistuttavat, että lain mukaan kunnilla on tiedotusvastuu toimeentulotukeen liittyvissä kysymyksissä. Omassa kannanotossaan JYY on puolestaan sitä mieltä, että pisin siviilipalvelusaika saa olla enintään 12 kuukautta, joka on pisin asi lusaikä, ja että lyhennys 10 kuukauteen olisi myös perusteltavissa. Palveluskuukausista puhuttaessa tulee kuitenkin ymmärtää palvelusjärjestelmien erot eikä verrata aikoja suoraan toisiinsa, JYYn hallituksen kannanotossa todetaan. JYYn mielestä valtion tulisi myös maksaa aina siviilipalvelusmiesten asumisja ruokailukustannukset palveluaikana. Tällöin myös julkisja yksityisoikeudelliset yhteisöt voisivat vähemmin kustannuksin työllistää siviilipalvelustaan suorittavia. Kesken varusmiespalveluksen siviilipalvelukseen siirtyvien pakollinen harkinta-aika tulee JYYn mukaan myös poistaa laista, ja samoin kurinpitoja rangaistusjärjestelmään toivotaan kohennuksia esimerkiksi totaalikieltäytyjien kohtelun suhteen. Shoulder and Back Problems Reasons for the increasing number of shoulder and backachcs includc sedentary work and non-ergonornie workplaces. In the next 5-10 years the problem wil) become even more serious for young people working with Computers daily. University students are already shovving more frequeni sigrts of shoulder and back problems. Physiotherapy is an important cure for the problem, but the Student Health Service also provides a counselling servtce to help students to help themselves. The idea is to find personal ways to best remedy the situation by determming the patients physical and vvorking conditions. Physical exercise is the key in keeping ones back and shoulders in good condition. The University Sports Day will feature a free lecture and instruction on work ergonomics. Information on seli-treatment for aching muscles and schedules for exercise and rehabilitation groups are available at www.yths.fi (also in English) and www.occuphealthli/ttl/osasto/f/ Thousands for Unicef The Student Union contributed over 3000mk for the Unicef during the Unicef -days on 8. and 9. February. 688 support lunches, half of the total number sold, were purchased at Ilokivi. Also, 74 people in ali saw the Kampus Kino and Student Theatre charity shows. Stammtisch Rentukka is full of exchange students every VVednesday. Students from different countries have the chance to meet each other and to iniroduce their own culture to others. The purpose is also to bring exchange students and Finns together, but Finns have usuaily remained a small minority in Stammtisch. Nevertheless, Stammtisch is an important, and the only regular, get-together for the exchange students in Jyväskylä. Performers VVanted The eight annual upper town culture festival Yläkaupungin Yö (Upper Town Night) will take place on 27 May The performers are not bound by any particular themc, and can offer their services in any kind of cultural or entertainment based art or information for any and ali age groups. Contact: Yläkaupungin Yö association. 014624968 / ylakaupungin.yo@jkl.fi. NEWS BY TANEU TAKAIA
Kevin osaa uida avantoa. Avantouintia ja ohjelmointia Vielä vuosi sitten kanadalainen Kevin James haaveili työpaikasta Aasiassa. Nyt hän istuu jyväskyläläisessä toimistossa ohjelmoimassa. Kevinillä oli melkein valmis BSc-tutkinto tietotekniikasta eikä mitään syytä jäädä Kanadaan. Kevin etsi Internetistä töitä Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista. AIESECin kautta hän sai tiedon Taivvanissa olevasta harjoittelupaikasta, joka ei kuitenkaan toteutunut. Muutaman kuukauden kuluttua Suomen AIESEC tarjosi yllättäen paikkaa jyväskyläläisessä ohjelmistoyrityksessä Jyväsdata Oy:ssä. "En ollut koskaan käynyt Skandinaviassa ja muita harjoittelupaikkoja ei ollut tarjolla, joten otin homman vastaan!", toteaa Kevin nopeasta päätöksestään. Hakuprosessi oli helppo: ensin kaikki hakijat täyttivät nipun lomakkeita, joiden perusteella karsittiin haastateltavat. Kilpailu harjoittelupaikoista on Kanadassa kovaa, sillä noin puolet hakijoista pääsee AIESECin listoille. Haastattelun jälkeen Kevin vain odotteli toiveitaan vastaavaa harjoittelupaikkaa. Viime vuoden elokuussa Kevin majoittui Kortepohjan ylioppilaskylään ja alkoi tutustua uuteen asuinympäristöönsä. Aluksi hän kohtasi monia arkipäivän asioita, jotka kotona Edmontonissa olivat toisin: Esimerkiksi ruokakaupassa muovipussit pitää ostaa, ja sen lisäksi ne pitää myös itse pakata. Mikään suuri kulttuurishokki ei Suomi silti ole ollut. Sisäänajo suomalaiseen kulttuuriin Ensimmäisen saunakokemuksensa Kevin sai Kuusamossa, missä hän oli viettämässä pitkää viikonloppua muutaman työkaverinsa kanssa. Aluksi oli tuntunut nololta istua lauteilla alasti muiden kanssa, mutta tätä nykyä saunominen käy rutiinilla. Jopa savusauna on tullut tutuksi. Uutena vuotena Kevinille kerrottiin, että avantouinti on perinteinen suomalainen tapa. Lyhyt kyselykierros oli kuitenkin paljastanut, että kukaan ei ollut sitä aiemmin kokeillut. Kevin on puolessa vuodessa sisäistänyt suomalaisuuden, sillä nykyisin hänelläkin on kännykkä. Suomea Kevin on oppinut vain muutaman sanan, koska mitään pakkoa kielen opiskelulle ei ole ollut. Useimmat suomalaiset osaavat ainakin jonkin verran englantia, joka on myös tietotekniikan kieli. Opiskelijasta asiantuntijaksi Kevin pitää matkustelemisesta ja haluaa nähdä mahdollisimman paljon Suomea ja lähimaita. Hän on käynyt Kuusamon lisäksi jo Turussa, Tampereella, Helsingissä, Tukholmassa ja Riikassa. Kevinin harjoitteluaika on pisin mahdollinen, puolitoista vuotta, joten hänellä on vielä runsaasti aikaa koluta Suomi kulmasta kulmaan. Helmikuun lopussa Kevin on menossa työkavereidensa kanssa Saksaan CeBIT-tietotekniikkamessuille. Jyväsdatassa Kevin työskentelee järjestelmä-asiantuntijana. Hän on mukana kehittämässä Internet-teknologiaan perustuvaa rakennustyömaiden tiedonhallintajärjestelmää. Kevin Jyväsdatan toimitusjohtaja Tuula Pitkäsen mukaan harjoittelijan hankkiminen AIESECin kautta on vaivatonta. Hakuprosessissa määritellään minkälaisiin työtehtäviin harjoittelijaa haetaan ja minkälaista osaamista hänellä edellytetään. Kun sopiva harjoittelija on löytynyt, AIESEC huolehtii käytännön järjestelyistä. Harjoittelijan tullessa Suomeen hänellä on asunto valmiina ja häntä avustetaan pankkitilin avaamisesta ja verokortin hankkimisessa. Työnantajan tehtäväksi jää palkanmaksu ja mielekkäiden työtehtävien tarjoaminen. AIESEC järjestää ulkomaalaisille opiskelijoille yhteistä tapahtumia ja avustaa kaikissa käytännön ongelmissa. Tavoitteena on, että harjoittelija oppii ymmärtämään syvällisesti kohdemaan kulttuuria. Vaihtoprosessiin kuuluu etukäteen tapahtuva valmentautuminen, ja kotiin palattuaan harjoittelija arvioi oppimiskokemustaan yhdessä paikallisen AIESEC-toimikunnan kanssa. Harjoittelijat työskentelevät useimmiten kaupan, talouden tai tietotekniikan alalla, mutta harjoittelupaikkoja on tarjolla myös muiden alojen opiskelijoille. SATU KIRSI LISÄTIETOJA: http://www.cs.jyu.fi/~aiesecjy/. pitää työstään, sillä ohjelmointi ja erityisesti Intemet-ohjelmointi kiinnostavat häntä. "Työ on ollut vaihtelevaa, sillä olen saanut monenlaisia tehtäviä. Ja aina tarvittaessa olen saanut opastusta. Olen oppinut paljon uutta", Kevin kertoo. SATU KIRSI Pelasta metsäluonto Liikuntamaksut nousivat Luonto-Liitto ja Maan Ystävät kehottavat suomalaisia vähentämään paperinkulutustaan. Jos kaikkien maapallon ihmisten paperinkäyttö kohoaisi Suomen tasolle, kasvaisi kokonaiskulutus järjestöjen mukaan nelinkertaiseksi. Länsimaiden metsistä suurin osa on jo talouskäytössä, joten paine kohdistuisi ennen kaikkea sademetsiin ja Venäjän taigalle. Suomessa paperin kulutuksen kasvu on johtanut selluteollisuuden ylivaltaan muihin metsän käyttömuotoihin verrattuna. Järjestöjen mukaan paperin ja pakkausmateriaalin kulutuksen vähentäminen antaisi tilaa ekologisemmille ja työllistävimmille puunkäytön muodoille, esimerkiksi puurakentamiselle. Luonto-Liiton aktiivin Elina Mikolan mukaan paperin kulutus on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana viisinkertaiseksi. Kysymys on sekä väestömäärän kasvusta että globaalista epätasa-arvosta: eniten paperia käyttävien teollisuusmaiden, Suomen etunenässä, olisikin helpointa leikata kulutustaan. "WWF:n mukaan kaupalliset hakkuut ovat pahin uhka metsille. Metsän uusiutuminen ei pysy kasvun mukana, joten luonnontilaiset metsät joutuvat jatkuvasti sahan tielle. Suomen metsistä vain pari prosenttia on luonnontilaista metsää, ja tästä on suojeltu vain puolet", Mikola kertoo. Luonto-Liiton aktivistit yrittävät pysäyttää hakkuita Kuhmon Laamasenvaaran aarniometsässä. Alue on Natura-valitusprosessin alaista valtion maata, jolle Luonto-Liitto on vaatinut toimenpidekieltoa KHO:lta. Hakkuualue on vanhojen metsien suojelualueiden välissä, ja Luonto-Liiton mukaan hakkuut katkaisevat ekologisen yhteyden suojelualueiden väliltä. Maan Ystävät ja Luonto-Liitto ovat avanneet \vww-sivut, joissa opastetaan yksityiskohtaisesti paperinkäytön vähentämiseen niin kotona, koulussa kuin toimistossakin. Ensiasteisesti tulisi paperinkäyttöä vähentää ja suosia uudelleenkäyttöä, toisena kierrättää, ja kolmanneksi hyödyntää jätteen sisältämä energia. Sivut neuvovat esimerkiksi vähentämään mainostulvaa postilaatikon "Ei-mainoksia" -lapulla. Suoramainonnan saa kiellettyä lähettämällä postista saatavan kieltokortin Suoramarkkinointiliittoon. Ostoksilla on hyvä olla vanhat hedelmäpussit, uudelleentäytettävät pullot ja oma ostoskassi matkassa mukana. Kuppilassa tulisi valita useamman käyttökerran astiat ja pyyhkiä kädet vessan käsipaperin sijasta rullapyyhkeeseen. MIIRA RAUHAMÄKI MAAN YSTÄVIEN JA LUONTO-LIITON PAPERISIVUT: http://www.inaanystavat.fi/paperi Yliopistoliikimnan .sulkapallon ja squashin Monitoimitalon vapaavuorojen hinnat nousivat 20 maikkaan lunnilla. Samaan syssvyn Monnarin punttisalin ilmainen viikonloppuvuorokin jai toistaiseksi historiaan . kun kaupungin Uikuillapa lvi-lu keskuksen puolella nain pääteltiin Myös uimahallin aamu-uinti maksaa nyi aiempaa enemmän eli lasan kympin. Nousu johtuu uimahallin jatkuvista hmnankoroluksista. |olka ovat johtaneet siihen. että yliopistoliikkujien omavastuuosuutta jouduttiin nyt tarkistamaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1'HM. Yliopisto maksaa edelleen noin puolet hinnasta. jonka uimahalli verottaa yliopistolla käyttäjää kohti. Hintojen nousun vuoksi esimerkiksi Normaalikoulu ei pystynyt syksyllä järjestämään lainkaan uinnin perusopetusta. Koko sopan taustalla lienee osaltaan myös suurempi tora yliopiston ja kaupungin välisestä liikuntapaikkojen käyttösopimuksesta. mikä on hiertänyt osapuolten välejä. Sopimuksesta on neuvoteltu jo muutamia vuosia, mutia näkemyserot ovat olleet asiassa niin suuret, elta neuvotteluissa liikuntajohtaja Pekka Sihvosen ja yliopiston välillä ci ole |imri edetty. Yksinkertaisesti: kaupunki katsoo kaiken olevan kunnossa, kun taas yliopisto ei mielestään saa riittävästi käyttötunteja kaupungin liikuntapaikoilta eikä ole tyytyväinen nykyiseen hintatasoon. Yliopiston hallintojohtaja Juho linkkinen kuitenkin kertoo toiveikkaana, elia vireille on nyi saatu neuvotteluyhteys kaupungin ylimmän johdon kanssa. Hukkisen mukaan odotettavissa on, että sopu syntyy kevään kuluessa. Yliopiston liikuntasihteeri Helka Leimu uskoo, elia sopimuksen syntyessä yliopistoliikimnan vapaavuoromaksuja saatetaan hyvinkin laskea jälleen nykyisia alemmalle tasolle. PETRI HEIKKINEN
TIIVIIT NUHERO KHJIE U . HHJHIOJUT* äOSO Annakoisa Väöräniemi l ^ W JYYläisten toimeentulo syynissä... Näinä päivinä noin tuhat Jyväskylän yliopiston opiskelijaa saa postitse kyselylomakkeen, jonka avulla selvitetään opiskelijoiden toimeentuloa, asumista ja työssäkäyntiä. Tutkimuksen taustavoimana on JYYn sosiaalivaliokunta ja käytännön työn tekee yhteiskuntapolitiikkaa opiskeleva Katri Gauffin Lomakkeissa ei ole tunnistetietoja, joten vastaajien henkilöllisyys säilyy salaisuutena. Vastaukset pyydetään palauttamaan viimeistään 25.2. Tutkimuksen tulokset ovat selvillä syyskuun alkuun mennessä. Vastaava kartoitus on aiemmin tehty Helsingin yliopistossa viime vuonna. ...ja ATK-pullojen kaulat Näinä päivinä myös Jyväskylän yliopisto lähestyy opiskelijoitaan ja henkilökuntaansa tutkimustarkoituksella. Kyselyn toteuttamistapana on www-lomake, jonka http-osoite sähköpostitetaan kaikille niille, joilla on sähköpostitunnus yliopistossamme. Tutkimuksessa kartoitetaan yliopistomme pahimpia tietoteknisiä pullonkauloja, kuten tietokoneiden mahdollisesti puutteellista tasoa ja käyttömahdollisuuksia sekä ATK-palveluista tiedottamisen onnistuneisuutta. Kysely on tarpeen, jotta ruohonjuuritason näkemykset ja kokemukset saadaan avuksi ongelmakohtien paikallistamiseen ja täten osataan suunnata resursseja oikeisiin suuntiin. Tutkimuksen tuloksia päästäneen purkamaan jo maaliskuun alkupuolella. Tienasitko toissa vuonna liikaa? Yli 20 000 opiskelijaa 6,5 prosentilta kaikista opintotuen saajista on saanut takaisinperintäehdotuksen vuonna 1998 mahdollisesti liikaa maksettujen opintorahojen tai asumislisien vuoksi. Päätösehdotukset saavat lainvoiman, mikäli saaja ei 30 päivän kuluessa pyydä uudelleenkäsittelyä. Päätösehdotusten mukainen yhteenlaskettu takaisinperintä on 128 miljoonaa markkaa, mutta uudelleenkäsittelyissä summa saattaa Kelan arvion mukaan pienentyä jopa kolmanneksella. SYL ja reilu kauppa yhteen soppii Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL liittyi hallituksensa yksimielisen päätöksen myötä Reilun kaupan edistämisyhdistykseen, jonka jäseniksi liittyivät jo viime vuonna SAK, Akava, Vasemmistonuoret sekä Liikealan ammattiliitto. Esimerkiksi eduskunnan kahvilassakin juodaan vain Reilun kaupan kahvia ja myös Helsingin ja Lapin yliopistojen kahviloissa voi nauttia Reilut aamuja muut sumpit Tonneja Unicefille JYYläiset lahjoittivat 8.-9. helmikuuta useamman tuhatlappusen Unicefille. Unicef-päivinä Ilokiven ruokalasta ostettiin 688 tukilounasta (noin puolet lounaiden kokonaismyynnistä), kunkin hinnasta kaksi markkaa tilitettiin Unicefille. Kampus Kinon ja JYTin hyväniekeväisyysnäytöksissä puolestaan kävi yhteensä 74 katsojaa, eli kaikkiaan avustuskassaan kilahti noin 3000 markkaa. Iltapäiväkerho Jälkkärissä: Sähläten irti ta Joukko Normaalikoulun eka-ja tokaluokkalaisia valuu aina iltapäivisin kohti Hipposta ja monitoimitaloa. Hymyssäsuin, vaikka ovatkin menossa Jälkkäriin. "Pöljä, ei se mikään jälki-istunto ole", kuulen kysellessäni lapsilta enemmän heidän iltapäiväohjelmastaan. Ohjaaja, sosiaalikasvattaja Janne Pajaniemcn mukaan lapset touhuavat liikuntajälkkärissä yleensä "pää kolmantena jalkana" -tyyliin. "Pojat tarttuvat yleensä heti ensin sählymailoihin, kun tulevat tänne koulusta. Tytöillä on omat leikkinsä nukeilla, ja he tykkäävät myös askarrella. Välipalan jälkeen on yleensä sitten jotain ohjattua toimintaa", Pajaniemi toteaa. Melko hauskalta tämä jälkkäri kuulostaa: pelataan pelejä, kokkaillaan, askarrellaan ja ennen kaikkea liikutaan. "Kaikki tehdään lasten ehdoilla. Tämä on lasten vapaa-aikaa. Silloin pitää saada aivot nollille". Pajaniemi huomauttaa. Liikunnallinen iltapäivä Koulumaailmaan lapsia yhdistää vain läksyjen tekeminen. Ohjaajan mukaan jotkut vanhemmat vaativat sen, että läksyt tehdään Jälkkärissä. Muuten lapsia ei läksyihin ei pakoteta. "Jälkkärissä lapset saavat olla lapsia ja irti koulusta. Meidän liikunnalliselle pojallemme Jälkkäri sopii erittäin hyvin. Joskus olen tarjoutunut hakemaan aikaisemmin, mutta Antti ei suostu lähtemään. Mutta saanpa ainakin olla turvallisin mielin töissä", kertoo Kaija Vinkka-Suortamo, eppuluokkalaisen Antin äiti. Liikuntajälkkäri on lähinnä Norssin eppuluokkalaisille tarkoitettua iltapäivätoimintaa. Se kuuluu Jyvässeudun Jälkkäri-kehittämishankkeeseen, jonka piirissä on yhteensä nyt noin 500 1.-3. luokkalaista. Muutama sata lasta on mukana kerhotoiminnassa. Pajaniemi työskentelee Petri Heikkisen (toim.huom: eijylkkärin päätoimittaja vaan silkka kaima...) yrityksessä. Jälkkäri on toiminut Monitoimitalolla ja Hippoksella nyt syksystä lähtien, ja sopimus on tehty ensi vuoden loppuun saakka. Hoidokkeja siellä on 25. Helpotus vanhemmille Liikuntaan on satsattu muissakin jälkkäriioimipisteissä. "Lapset liikkuvat muuten vähän. Näin vanhempien ei enää tarvitse illalla lähteä kuljettamaan lapsia, vaan kotona voidaan keskittyä yhdessäoloon", selvittää Jyväskylän kaupungin puolelta Jälkkäri-hanketta koordinoiva Riitta Rajala-Sillander. Tiloja melkein joka lähtöön Monitoimitalossa on pelikenttiä monen koululiikuntasalin edestä. Hippoksella ovat vieläpä juoksuradat ja telinevoimistelusali. Heikkinen sanoo yrittävänsä saada lisää tiloja vielä Norssilta. Pajaniemen mukaan he eivät juuri varaa Monnarilta erillisiä kenttiä."Silloin pelataan kun on vapaita kenttiä." Mutta koskaan ei ole liian hyvin: joidenkin vanhempien mielestä käytössä olevat tilat ovat liian irralliset, ja ne eivät ole kovin hyvät. Omatoimiset jälkkäriläiset käyvät välillä lainaamassa jopa sulkapallomailoja vahtimestarilta ja huiskivat ajankuluksi sulkaa verkon yli. Kun liikkuminen ei huvita, lapset lueskelevat, taiteilevat tai pelaavat lautapelejä. Jälkkäritilassa on myös sohvia, joissa voi ottaa nokoset. Yhteisillä ohjatuilla vuoroilla lii— kuntajälkkäriläiset ovat harrastaneet muun muassa telinevoimistelua, yleisurheilua ja uintia. Nyt talvella ulkoillaan hiihtäen ja luistellen tai vain lumessa peuhaten. Johanna-tytön äidin, Heidi Lindin mukaan toiminta on mukavan monipuolista; Johanna jaksaa urheilla vielä koulun jälkeenkin. "Ainoa miinuspuoli on Jälkkärin poikavoittoisuus", Lind tuumii. Lapsilla riittää energiaa Korkeintaan neljän tunnin mittaiseksi muodostuva jälkkäripäivä on lyhyt, mutta täynnä ohjelmaa. Ohjaaja Pajaniemi ihmettelee sitä, että kuinka lapset jaksavat touhuta iltaisinkin niin paljon. "Liikuntajälkkäriin on pääasiassa hakeutuneet lapset, jotka muutenkin harrastavat liikuntaa. Heillä on paljon toimintaa iltaisin." Esimerkiksi 8-vuotias Lauri Lavonen kertoo treenaavansa sählyä, jääpalloa ja jalkapalloa vapaa-aikanaan. Hän toivoisi jälkkärissä pelattavan vielä jopa tennistä. "Hippoksen patjoilla on mukava möyriä, mutta sählyä voisi pelata aina", napauttaa Tuukka Nyrhinen, 7 vee. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Kaupungin välipala, yliopiston tutkimuskasa Kunnallinen iltapäivähoito on Jyväskylässä tavallaan pyörinyt Jälkkari-projcklina vuodesta 1998 saakka. Siinä missä Hippoksella iltapäivätoiminnan painopiste on liikunnassa. muissa Jälkkäri-toi mi pisteissä on profiloiduttu muun muassa kuvataiteisiin tai musiikkiin. Hankkeen koordinaattorin Riitta Rajala-Sillanderin mukaan toimipisteillä on vapaat kädet ohjelman suhteen. Jyväskylän kaupungin panos on välipalojen ja kerhotilojen tarjoaminen. Jyväskylän yliopisto ja muutkin oppilaitokset ovat toimineet Jälkkärin hyväksi. Liikuntakasvatuksen ja opettajankoulutuksen laitoksella on opiskelijoita ja henkilökuntaa ollut vetämässä liikunnallisia iltapäiviä lapsille. Esimerkiksi Hippoksen jälkkäriläiset ovat käyneet uimassa ja harrastaneet telinevoimistelua. Liikuntatieteen laitoksella on luikittu tieteellisesti liikunnallisen iltapäivätoiminnan vaikutuksia koululaisiin. Tohtori Jarmo Liukkonen kcrloo tutkimuksen olevan vasta alkuvaiheessa. "Tutkimus on osa valtakunnallista Nuori Suomi -hanketta. Tarkoitus on latkia kuinka liikunta vaikuttaa lapsen kasvuun ia kehitykseen", Liukkonen inlormoi. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa on tekeillä opinnäytetöitäkin, joissa tutkitaan jälkkäriläisten motivaatiota liikuntaan ja sen seurauksia. Jälkkäri on laajentunut yli 20 yhteistyötahon kumppanuushankkeeksi. Mukana toiminnassa on yksityisiä yrittäjiä, kuten toiminimi Petri Heikkinen Monitoimitalolla. urheiluseuroja ja muita järjestöjä. Toimipisteet sijaitsevat yleensä lähellä lapsen koulua. Jyväskylässä, sen maalaiskunnassa ja Muuramessa näitä toimipisteitä on nyt kolmisenkymmentä. Palveluista maksettava Iltapäivätoiminnan kuukausimaksu yhdestä lapsesta on 500 markkaa, ja se maksetaan toimipisteen yrittäjälle. Vanhemmat tietävät maksavansa tärkeästä palvelusta, mutta esimerkiksi Kaija Vinkka-Suortamo myöntää, että iso lovi tulisi rahapussiin jos olisi useampi lapsi jälkkärissä: "Ensi vuodeksi olemme miettineet muuta Aulin iltapäiviksi. Kakkosluokkalainen on sitten sen verran iso", äiti uumoilee. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI
NUMEBO KOLME • 17. HEUUKUITm ZOM Vaihto-opiskelijat täyttävät sosiaalista tyhjiötään keskiviikkoisin Rentukassa. Rentukka pursuu joka keskiviikko vaihtoopiskelijoista. "Kantapöytä: miehet kokoontuvat samaan pubiin joka viikko samaan aikaan" saksalainen Corneluis selittää Stammtisch-sanan merkitystä. Illat ruokkivat vaihtareiden kanssakäymisnälkää: he saavat tilaisuuden esitellä maataan, kulttuuriaan ja itseään, he saavat tutustua Suomeen ja suomalaisiin. Vai saavatko? "Olen kovin huolestunut, koska me vaihtoopiskelijat olemme täällä keskenämme. Käsittääkseni näiden iltojen tarkoitus on myös auttaa meitä tutustumaan suomalaisiin. Joskus olemme pyytäneet suomalaisia mukaan, mutta he eivät ole olleet kiinnostuneita", Marina Roomasta kertoo. "Vikaa on toki meissäkin, koska me vaihto-opiskelijat ryhmittäydymme helposti vain toistemme seuraan." Marina puhuu totta. Helmikuun ensimmäisessä Stammtischissa näkyy tarjoilijoiden lisäksi suomalaisia vain parissa pöydässä. Ensimmäisessä Rentukan keskivertoasiakasta roimasti vanhempi partasuusetä syö pizzaa ja pilkkii, toisessa istuu viehättäviä neitoja. "Me olemme itse lähdössä vaihtoon. Jos sattusi saamaan tuttuja siitä maasta, mihin on lähdössä", Sanna Eskelinen selittää seurueensa läsnäoloa. Monsterista, pohjoisesta Saksasta, tullut Wolfgang on kohdannut kanta-asukkaita vaihto-opiskelijoiden illoissa. "Minä olen tavannut näissä illoissa suomalaisia, se on helppoa. Joskus vain hermostuttaa, kun he ovat niin kovin humalassa. Mutta siihenkin tottuu ja heistä pääsee eroon." Puoli vuotta Suomessa asuneena hän osaa • atvostaa : Rentukan keskiviikkoiltoja. "Stammtisch on parasta, mitä vaihto-opiskelijoilla on Jyväskylässä. On erittäin tärkeää, että meillä on jokin säännöllinen, organisoitu tapaamispaikka ja -aika. Ja jos tänne eksyy myös suomalaisia, se tekee illasta vain mielenkiintoiLaimeaa olutta Sudanilainen Vvaleed kertoo käyneensä Rentukan vaihto-opiskelijoiden illoissa joka kesComeluis valottua Rentukan yleisön näkemystä perussaksalaisesta. kiviikko, kun hän vielä asui Kortepohjassa. "Useimmat ystävistäni olen tavannut täällä" kolme vuotta Suomessa asunut Vvaleed sanoo. Illoilla ei ole mitään virallista kaavaa, Suomessa vaihto-opiskelijat esittelevät kotimaitaan tietokilpailuilla. Ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden sihteeri Mira Leppänen vakuuttaa, että isäntätarjokkaista ei ole pulaa. Euroopan Erasmus Studeni Network -yliopistojen traditio voi Jyväskylässä hyvin. Tänä iltana on saksalaisten vuoro esitellä emämaataan. "Mikä seuraavista kaupungeista sijaitsee lähimpänä Suomea: Greisvvald, Flensburg, Duisburg vai Hampuri?", he tivaavat. Muut kysymykset liittyvät Saksan historiaan, perinteisiin, kansallislauluun ja ulkomaalaisten stereotypioihin heistä. Jotkut kysymyksistä ovat helppoja, mutta suurin osa menet ohi. Kotimaan tuntemusta ulkomailla on vaikea arvioida. "Aivan liian vaikeita kysymyksiä. Ei tämä ole kiinnostavaa, kun ei tiedä mitään" Marianna Pietarista valittaa. Hän itse kysyisi kotimaastaan "Mikä seuraavista on venäläinen perinneruoka: borch, vorsch, barch vai varch?" Suomalaiset ovat ujoja ja olut hiukan laimeaa, multa muusta vaihtarit eivät valita. "En Sami Kero minä yleensä edes tiedä, järjestääkö tapaamisia yliopisto vai kansainvälin vaihto-opiskelijaorganisaatio, ei sillä ole väliä. Minulle on tärkeintä, että saan tavata uusia ihmisiä on helppoa olla vaihto-oppilas Suomessa", roomalainen Valentina kehuu. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että vaihto-opiskelijoille järjestettyä ohjelmaa voisi olla enemmän, esimerkiksi matkoja toisiin kaupunkeihin. "Me olemme täällä vain kolme kuukautta, se on niin lyhyt aika." Huipentuma Valomerkki on vilkutettu, ilta on päättymässä. Muut suomalaiset ovat jo lähteneet, mutta partasuu taputtaa käsiään olemattoman musiikin tahdissa ja yrittää innostaa muita mukaan. Virolais-venäläis-ranskalais-amerikkalainen pöytäseurue yhtyy yksinäisen suomalaisen iloon ja taputtaa mukana. Kulttuurit kohtaavat. SAMI KERO YLIOPPILASKUNNAN KANSAINVÄLISEN TOIMINNAN VALIOKUNTA JÄRJESTÄÄ STAMMTISCHIN RENTUKASSA JOKA KESKIVIIKKO NOIN KELLO 22 ALKAEN. KAIKKI OVAT TERVETULLEITA ILTOIHIN! Ajassa elävä J yväskylän ravintolatarjonta lisääntyi jälleen yhdellä karusti kalustetulla trendiravintolalla. Ravintola Elohuvin ilmeeseen on kuitenkin onnistuttu saamaan tiettyä kiinnostavuutta syntisen viettelevällä valaistuksella. Sijainti vanhan elokuvateatterin tiloissa, missä ikkunapinta-alaa on vähän, lisää entisestään paikan hämäräperäistä tunnelmaa. Oman mausteensa kummisetämäiseen ilmapiiriin tuo seikka, että ravintolapäällikkökään ei tuntunut tietävän kiinteistön omistajaa. Ravintolapäällikkö Janne Heikkinen kuvailee paikkaa yhdistelmäravintolaksi. Hämyisän kahvilapuolen vastapainona onkin avara biljardiravintola. Siellä trendikkäät "vitocorleonet" pääsevät poolin, snookerin ja karoliinan pariin. X-sukupolven levottomat edustajat voivat särpiä erikoiskahvejaan pehmeästi valaistussa hallimaisessa interiöörissä, pohtien miksi mikään ei tunnu miltään. Miljöötä täydentää elokuvateatterikokoa oleva valkokangas, mille heijastuvat urheilukanavat. Heikkinen ei lähde jaottelemaan asiakaskuntaa, vaikkakin väki vaikuttaa olevan nuorekasta ja tyylitietoista. Monipuolinen kahvija lehtitarjoni huvi. Näköjään sekä sitoutumattomille että keskustalaisille. ta lisäävät kahvilapuolen moni-ilmeisyyttä entisestäänkin. Ensikäynnillä tuntuu kuin olisi astunut kaikkien leffakliseiden keskelle. Ja biljardipuolihan onkin entinen elokuvateatteri. Ravintolapäällikkö Heikkinen kertoo väkeä riittäneen ja paikan saadessa A-oikeudet asiakaskunta viihtynee vieläkin paremmin. Heikkinen toteaa asiakaskunnan olevan parinkolmenkymmenen väliltä. Tavoitimme paikalta sattumalta luon ikäluokan edustajan, joka tunnustautui kahvin suurkuluttajaksi. Kolmatta kertaa Cafe Elohuvissa istuva Jari Haapiainen hehkuttaa aaltomaista interiööriä, mikä korostaa exposiivista tunnelmaa ihmisten keskellä. Haapiaisen mieltä lämmittävät myös Mocca Caffee sekä pehmeä valaistus, joka luo tunteen kohtaamisesta keskellä kantakaupunkia. Haapiainen suosittelee paikkaa kaikille, joista on mukava silloin tällöin käydä tsekkaamassa uusimmat virtaukset. Elohuvi luonee itselleen paikan jyväskyläläisessä ravintolamaailmassa. Paikan trendiravintolalle poikkeuksellinen epäakvaariomaisuus ja omaleimainen "tatsi" eri ravintolatoiminnan osa-alueita yhdisteltäessä, taannee paikalle ykkössijan kilpailussa parhaiten ajassa ja kaupungissa elävän ravintolan tittelistä. ISOKÄANTÄ-KOTONEN DORIS HUHMAR Kouluunko vaiko saunan taa? "Olette asennevikaisia ääliöitä, te peevelin lerpat, virkaheittiöt ja vapaamatkustajat! Kaitselmus itse on valtuuttanut minut uudelleenkasvattamaan teidät ajan henkeen. Minä jos kuka saan nyherötkin tekemään entistä enemmän tulosta entistä huonommilla työehdoilla mutta ennen kaikkea hymyssä suin. Positiivisuutta, perkele!" Säpsähdin jakkaralta päälleni lattialle. Puolipökertyneenä huomasin tuijottavani siannahkaista saappaankärkeä, joka kiilsi kuin aknepotilaan iho. Saappaassa helisi teräväksi viilattu kannus, ja sen sisällä paisui treenattu pohje. Nostin varovasti katsettani ja havaitsin saappaanvarren yläpuolella sarkaiset pussihousut. Sepalus oli napitettu sinne päin, minkä vuoksi raappaisista alushousuistakin oli helppo tehdä äklö havainto. Muihin bongauksiin en ehtinyt, kun minut jo kiskaistiin niskavilloista ylös ja painettiin takaisin istumaan. "Olen siis konsultti Marco 'Pimpelipom' Hilleri. Tapani tulette tuntemaan, se on toinen nimeni, mutta kutsukaa minua Tapsaksi vaan. Painan teitä tarpeen vaatiessa kuin Taleban naista, mutta takaan että tulosta tavalla tai toisella tulee. Asiaan. Halatkaa sassiin toisianne te juuttaan peijoonit, lusmuilevat syöttiläät ja uppotukit. Halatkaa!" Luentosalissa kävi kavahdus. Satapäinen joukko yliopiston hallintovirkamiehiä pälyili alta kulmain ympärilleen. Halata? Kiemurtelu sai kymmenet istuimet vingahtelemaan. Juristi Jörö Kohvakka puri rystysiään ja tutisi. Momenttikalifi Elias Ristiriipunta höpötti isämeitää. Ahdistus oli joukossa käsin kosketeltava. Vihdoin salin perältä nousi ujo, yksinäinen käsi. "Herra Pimpsapim, eiku Tapsa ...ööö... minut on työterveydessä määrätty lähestymiskieltoon työperäisen junttukumaran ja rabieksen vuoksi. Että voin kai olla tässä mukana enämpi hengessä, sano?" "Minulla taas on pitkävetokuponki jäänyt palauttamatta, nyt olisi nimittäin 'Pepsillä saumaa Kirin kaatoon, notta anon nöyrimmästi lupaa loppupäiväksi. Saanhan? Halaan vaikka R-kioskin tätiä sinen." Mutina lisääntyi, käsiä alkoi nousta siellä täällä: kampaaja-aika, veneen tervaus, kahvinkeittovuoro... Herra armahda, oli yhteinen viesti. Hillerin muoto muuttui mustanpuhuvaksi. Ratsupiiska alkoi pieksää saappaanvartta lyönti lyönniltä voimakkaammin. Miehen otsasuonen syke näkyi takariville saakka.Virkamiesten kädet valahtivat yksitellen alas. Räjähdyksen kumu kuului jo. "Herra Hilleri! Minulle, osa-aikakirjanpitäjä Doris Huhmarelle, tehkää mitä vain, mutta toiset säästäkää. Muuten teistä kurja muisto jää." Seisoin silmätysten kouluttajan edessä ja hikoilin. Olin ylittänyt kynnyksen, jonka jälkeen ei ollut paluuta. Hilleri tuijotti rävähtämättä takaisin. Hänen nenäkarvansa työntyivät sentin verran ulos joka uloshengityksellä. Karvojen päissä kimalsi. "Doris Huhmar, haluatteko todellakin kovennettua muidenkin puolesta?" "Kyllä, Fuhrer, kyllä." "Asento!" "Valitkaa itse." Sain myöhemmin yliopistolta pronssisen ansioristin kiitokseksi virkamiesten muumioitumiskehityksen turvaamisesta. Hillerilläkin pyyhki hyvin, ainakin paremmin kuin oravalla. Totesin sen seuraavana syksynä puolukassa, joita poimin vatsavaivoistani huolimatta kolmatta vasua. Konsultti lopetti suhteemme siihen retkeen ja palasi vähin äänin takaisin Itävaltaan. Emme ole soitelleet. DORIS HUHMAR
VARJOPAAKKARI JYVÄSIHÄN YUOrFIUSlEnT! NUMERO KOLME 1 7 . HELMIKUUTA ZOOD Kampuksen rakennusten nimenmuutos ei miellyttänyt kaikkia. Suomen kielen opiskelijat ovat jo keräilleet nimiä adressiin Fennicumin puolesta. Vanha nimi halutaan säilyttää sen toimivuuden ja selvyyden vuoksi. Missään Kilistiikalla ei haluta opiskella. Kuinka moni edes osaisi arvata Kilistiikka-nimen alkuperän? Että rakennuksen nimi liittyy kilipartaseen luonnontieteiden lehtoriin. Kampuksella on nimetty muitakin rakennuksia henkilöiden mukaan, mutta osa nimistä on edelleen nuoria ja latinalaisperäisiä. Mielestäni Fennicum on toimiva nimi. Kilistiikkaan verrattuna se on kuitenkin ehkä hieman tylsä. Pitkänä sanana Kilistiikka vääntyy puheessa helposti esimerkiksi Kililäksi, josta taas tulee monenlaisia mielleyhtymiä. Ihmettelen yliopiston kulttuuritoimikunnan päätöstä nimenmuutosasiassa: miksi vaihtaa käyttökelpoinen nimi uuteen — tai siis vanhaan. Fennicum on yksi harvoista Kampuksen rakennuksista, jota kutsutaan oikealla nimellä ja joka tiedetään suomen laitoksena Mattilanniemessäkin. Kilistiikka ei kuvaa millään lailla laitoksensa nykyistä toimintaa. Nimestä tulee lähinnä mieleen oppiaine, kuten matematiikka tai fennistiikka. Kotimaisuuskriteerin se kuitenkin voittaa ennemmin kuin Fennicum. Kulttuuritoimikunta on korostanut kulttuurihistoriallisia syitä; pelkkää muutoksenhaluisuutta vaihdos ei ole ollut. Nimistössä tulisi siis muun muassa näkyä eriaikaisia kerrostumia. Paikannimet ovat kuin kulttuurinen muisti, multa melkoista nimenvääntöä on ollut se, että 70-luvulla Kilistiikasta Fennicumiksi muuttunut rakennus palaa taas alkuperäiseen nimiasuunsa. Trendin mukaisesti ensi vuosikymmenillä Seminaarimäki kai muuttuu joksikin sajavaaraksi ja rakennusten nimissä on leivolaa, liljaa tai joku muu muoto nykyajan vaikuttajista. Toinen peruste on Fennicum-muutoksessa ollut selvyys. Nimen pitää eroitua joukostaan. Turussa on Fennicum, ja Jyväskyläänkin on muutaman vuoden ajan työstetty suomalaiskeskusta, jota aluksi markkinoitiin Fennicumina. Nyt suomalaiskeskus tunnetaan Finnicana. Selvyyskriteeri ei päde kovin hyvin tässä tilanteessa. Ei Jyväskylän Fennicum-nimen tarvitse hävitä muiden tieltä. ANNAKAISA VAARÄNIEMI ffämäm kiukut Harvapa meistä mieltää huulirasvaa jatkuvasti huuliinsa hivelevän olevan mitenkään addikti. Tai että alituisesti kavereilleen soitteleva olisi jollain tapaa koukussa. Mutta miten on? Juuri äidiksi tullut Teija tunnustaa ennen olleensa riippuvainen joka-aamuisesta kinkkuvoileivästä, kunnes hän lopeiti lihansyönnin. Jäljelle aamuriippuvuuksista jäivät kuitenkin vielä juustovoileipä ja "Pakkohesari". Suun aukomista Teijalle itsestäänselviä riippuvuuksia ovat myös elämän perustarpeet kuten uni, ruoka, tietyn lason hygienia ja lämpö. Ulkoisen lämmön lisäksi Teija peräänkuuluttaa myös sisäistä lämpöä. "Olen hellyysvajainen eli jokapäiväinen hali on minulle ehdoton. Ilman hellää kosketusta en voi elää. Toinen asia, jota ilman en voi elää, on puhuminen. Vuonna -92 sairastaessani kurkunpäätulehdusta sain puhekiellon, jolloin tajusin sen, että en tule päivääkään loimeen ilman sanoja." 23-vuotias Tuulia sanoo olevansa riippuvainen erityisesti huulirasvasta ja kahvista. "En tule toimeen ilman huulirasvaa. Osittain se on varmaan psykologinenkin ongelma, mutta ilman huulirasvaa oloni on kuin korpulla. Olen myös riippuvainen kahvista, jossa on paljon kofeiinia. Jos en saa aamukahvia, päiväni alkaa huonosti. Yhteen päivääni mahtuu parhaimmillaan kymmenenkin kuppia kahvia, joskus enemmänkin. Kahvi on minulle ruokaympyräni peruselementti", Tuulia valaisee. Metsästä Babylon 5:een Vuotta vajaa parikympppinen Anna nimeää puolestaan ensimmäisenä elämänsä asiana veden, jota ilman hän ei voi elää. Anna tunnustaa olevansa myös Sukumansku-addikti sekä olevansa riippuvainen vaseliinista. "Tarvitsen vaseliinia joka hetki. Ja jos oloni tuntuu hämmentyneeltä, voin silloinkin turvautua vaseliiniin. Käsillä on silloin jotain tekemistä. Myös metsäretket ovat ehdottomia, kun minua alkaa ahdistaa kaupungissa. Silloin menen retkelle partiokavereitteni kanssa, joita ilman en myöskään tulisi toimeen", Anna paljastaa, ja kertoo samalla vielä siskostaan, joka on koukussa Isänmaan toivot -televisiosarjaan. Televisiosarjariippuvuuksista oman annoksensa on saanut myös Anton, 21. Hän sai kerran kaveriltaan lainaan Babylon 5 sarjan kolme jaksoa, joita hän ei ollut vielä nähnyt. Antonilla oli vakaana aikomuksena nautiskella sarjaa aina 15 minuuttia päivässä ja pitkittää siten nautintoa, mutta Anton päätyi kuitenkin ahmimaan kaikki kolme jaksoa yhdellä kertaa. Anton luettelee helposti myös muita riippuvuuden aiheuttajia elämässään. "Hex:i iskee minuun kuin tuhat volttia, eli olen sairaalloisen riippuvainen pörssikursseista ja muutenkin pelihimoinen. En voisi myöskään kuvitella eläväni ilman kunnon musiikkia, "biittiä". Ehkäpä upeat naiset voisivat varmaan vielä olla yksi tällainen riippuvuuskategoria. Mutta voiko sitä enää sanoa addiktioksi, jos se on molemminpuolista?" Mudimaailmassa Myös 20-vuotiaalle Annalle läheiset ihmissuhteet ovat tärkeitä. "Jos olen esimerkiksi pari päivää ilman Mervi heikkilö kontakteja läheisiin ihmisiin, tulen "hulluksi", ja samalla minusta tuntuu siltä, että persoonallisuuteni alkaa muuttua. No, ehkä tämä kuulostaa liioittelulta, mutta sosiaaliset kontaktit ovat minulle joka tapauksessa tärkeitä", Anna sanoo. Anna listaa vielä neljä muuta riippuvuutta. Tupakka, puhelin, meikki ja suunnitelmat. "Aina kun minulle tulee kamala puhelinlasku, päätän etten soita enää kenellekään. Mutta ei se onnistu, koska olen pienestä asti tottunut puhumaan puhelimessa todella paljon", Anna luotaa elämänsä syy-seuraus suhteita ja jatkaa: "Ja koska olen tottunut meikkaamaan jo monta vuotta, olo tuntuisi ihan perunalta, jos mitään ei olisi naamassa. Meikin lisäksi haluan, että elämässäni on suunnitelmia. Haluan, että minulla on aina tavoitteita tai jotain, mistä innostun ja mitä voin odottaa." Kaksi vuosikymmentä elämää nähnyt Lauri innostuu puolestaan mudien pelaamisesta. "Seikkailen netissä olevissa virtuaalimaailmoissa, joissa kullakin pelaajalla on oma hahmo. Peleissä voidaan esimerkiksi tappaa lohikäärmeitä", Lauri kuvaa. Lopuksi Lauri nimeää vielä yhden Suomen metalliteollisuuden tuotteen, jota ilman hän ei voi elää. "Haarukka. On aika vaikea syödä ilman sitä." HELENA MOILANEN Kepun kökkötraktori ruostuu TARJA HALOSEN VALINTA presidentiksi oli ennen kaikkea voitto liberaalillehenkiselle ilmapiirille. Esko Ahosta olisi toki tullut mainio presidentti. Mies, joka ajaa maan EU:n jäseneksi, vaikka miltei koko puolue on vastaan, ei voi olla täysin ammattitaidoton. Mutta Ahon mukana olisimme saaneet pahanilmanlinnut Päivi Räsäsen ja Raimo Ilaskiven luomaan lämminhenkisen käärmekeiton ilmapiiriä. Sen sijaan Halosen valinta ei varmasti ahdista edes Räsästä tai Ilaskiveä. MINUSTA ON ALKANUT näyttää, että kepun kuuluisa poliittinen ammattitaito (ns. "kepu pettää aina") alkaa ruostua. Pääministeri Paavo Lipponen nimittäin haistelee nykyään ajan tuulahduksia paremmin kuin muut. KEPULAISIA VARMASTI nauratti, kun demarit päättivät laittaa ehdokkaakseen sosiaalitantta Tarja Halosen puolueen vasemmalta laidalta. Pula-Ahon pääministerikauden lamassa rypeneet ihmiset tarvitsivat kuitenkin ulkopoliittisesti ammattitaitoista sosiaalitätiä, mutta sitä oli mahdoton nähdä kepun johdosta. KUN MUUT PUOLUEET laittoivat naisen presidenttiehdokkaakseen, niin kepussa oltiin ovelia. Kokoomuksen miehet eivät äänestä varmasti naista. Miehisten ennakkoluulojen oikeinkäyttö veikin Ahon toiselle kierrokselle. KEPUSSA El kuitenkaan tajuttu, että maailma muuttui viime presidentinvaaleissa. Kun tarjolla oli Eeva Kuuskoski, niin kepu valitsi kaikkien rakastaman Väyrysen. Naisten tie johtoon sulkeutui silloin, kun olisi ollut tilaisuus vallata presidentin palli. Maailma näyttää vielä samalta kunnallisneuvoksista ja maakuntalehtien päätoimittajista kuin navetannurkalta Kekkosen aikaan. On kokoomuksen vika, ettei Ahosta tullut "porvaripresidenttiä". KOKOOMUS PYÖRITTI presidenttipeliä aluksi taitavasti. Moneen viikkoon ei muusta puhuttukaan kuin kokoomuksen ehdokkaasta. Niinistö jätti tai töpeksi naisille tilaisuuden ratkaista. Tarjolla oli fiksu ja filmaattinen Pirjo-Riitta Antvuori, joka ei tajunnut nostaa itseään vaan Riitta Uosukaisen. Puhemies ei kelvannut kokoomuksen miesäänestäjille, koska heille kelpaa vain puhemies, jolla on miehiset sukuelimet. Kun nainen ei kelpaa kokoomuksen miesäänestäjille ja mies naisäänestäjille, niin kannattaako tuhlata ihmisten aikaa omalla ehdokkaalla? Tähän kysymykseen etsitään kovasti vastausta viiden vuoden kuluttua. MAALAISKUNTIEN LOPUTTOMAT vihreät värisuorat eivät enää näköjään tuota poliittisia innovaatioita vaan sisäänlämpiäviä ahdasmielisiä pitäjiä, joista tärkeimmät suunnat ovat pois ja kauas. Kepun yksi vaihtoehto on kaapata kokoomuksesta ns. raimoilaskivet eli luutnantit ja alikersantit, joille demokratian mallin muodostavat armeijakokemukset. Mikäli se onnistuu, nämä "yhteisten asioiden hoitajat" saavat tuta liukkaiden ahojen ja pekkaristen pyörityksessä vielä huikeita lumiukkokokemuksia. JOUNI VAUHKONEN
Sl«ERO KOLME • 17. HELMIKUUD120M Valentin-nimiset voivat jälleen juhlistaa nimipäiväänsä. Tämä suomalaisesta nimipäiväalmanakasta vuodesta 1928 saakka poissa ollut nimi sai taas oman paikkansa helmikuun 14. päivälle. Sehän päivä tunnetaan muualla maailmassa Valentines day:na. Valentinen ja perinteisen Voiton lisäksi ystävänpäivän nimipäiväsankari on Tino. Tino-nimi on nyt ensimmäistä kertaa almanakassa. Tänä vuonna nimipäiväalmanakkaan lisättiin yhteensä 31 uutta nimeä. Niiden joukossa on siis muutamia nimiä, jotka ovat joskus viime vuosisadan alussa olleet jo almanakassa. Muun muassa Roope, Aleksandra ja Matleena ovat taas niin suosittuja, että ne otettiin nyt takaisin. Näiden nimien omistajilla on aikaisemmin ollut merkkipäivä suomenruotsalaisen kalenterin mukaan. Tuhat samaa nimeä Nimiuudistuksen suunnittelija, professori Eero Kiviniemi kertoo, että niin hänelle kuin Yliopiston almanakka-toimistoon tulee jatkuvasti pyyntöjä nimipäivälistan suhteen. "Vanhoilla naisilla on tapana yrittää saada lastenlapsiensa harvinaisia nimiä almanakkaan. Nimenoton perusteena on kuitenkin yli tuhannen kantajan raja", toteaa Kiviniemi Helsingin suomen kielen laitokselta. "Kun allakan nimet laitetaan yleisyysjärjestykseen, niin puuttuvat nimet eivät periaatteessa saisi olla yleisempiä kuin allakan häntäpään nimet." Väestorelcisterissä on etunimiä reilusti yli 30 000. Helsingin yliopiston almanakassa on vajaat 800 nimeä. Kiviniemi sanoo antavansa välillä myös nimineuvontaa; ihmiset kyselevät esimerkiksi sitä, että milloin voivat viettää nimipäiviään, kun oma nimi ei ole almanakassa. Almanakka uudistuu Kiviniemen mukaan vähintään kymmenen vuoden välein. Helsingin yliopiston omistamaa almanakkaa nimineen ei saa kopioida ilman maksua. "7 Päivää -lehti otti kalenteriinsa suoraan nimet yliopiston almanakasta ja sitten jouduttiin käräjöimään. Yliopistolla on copyrightit almanakkaan". Kiviniemi myhäilee. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEM Supisuomalaista sekoilua "Haluamme tarjota ihmisille vaihtoehdon tavalliselle viikonlopulle ja ravintoloissa ryyppäämiselle. Jotain sellaista mitä kaupungissa ei voi tehdä, enemmän kuin iltalenkki kävelyteillä. Jotain houkuttelevaa ja helppoa", kertoo Sami Savonen Sekoilua Selvin päin 26 h-tempauksen taustasta. Jyväskylän Opiskelevat Partiolaiset, JOPA, järjestää opiskelijoille tilaisuuden lähteä kaupungista maalle ja tutustumaan retkeilyyn Keski-Suomen partiolaisten leirikeskuksessa Toivakassa. Reilun vuorokauden aikana luonnon helmassa puuhaillaan mukavia ja koetaan poikkeavia, kuten tulistelua ja lumijalkapalloa. "En halua paljastaa ohjelmaa liikaa, sillä luvassa on yllätyksiä", sanoo JOPA:n puheenjohtaja Sami salamyhkäisenä. "Lähtökohta on kuitenkin se, ettei sekoilussa tarvita mitään retkeilytaitoja tai erityisvarusteita, vaikka ulkona paljon ollaankin", jatkaa Niina Markkanen, tempauksen ruokavastaava. Tunnelmaa ilman äärimmäisyyksiä Kyse ei ole seikkailuviikonlopusta, jossa koetaan extreme-elämyksiä, vaan turhaa räiskyvyyttä yritetään tapahtumassa jopa välttää. "Tunnelma voi syntyä muustakin kuin seikkailuista. Ei elämyksiin välttämättä tarvita moottorikelkkoja ja lumikenkiä. Näin tapahtumaan on myös helppo lähteä mukaan, vaikkei olisikaan aiempaa kokemusta retkeilystä", pohtii Sami. Tosin rohkeimmat retkeläiset voivat yöpyä ulkona talviteltoissa tai laavuissa sekä osallistua jännittävään yöseikkailuun. "Perinteinen telttaretki-idea ei innosta, tarvitaan jotain uutta. Nyt me naamioimme retkeilyn ja partion taustalle, jotta ihmiset uskaltavat lähteä mukaan", Sami ja Niina miettivät. Sekoilua Selvin päin 26 h-tapahtumaan mahtuu mukaan 50 osallistujaa parinkymmenen innokkaan jopalaisen ohjelmanpyörittäjän lisäksi. Alun perin JOPA on perustettu pelkästään opiskelevien partiolaisten kohtaamispaikaksi, multa nykyään partiotausta ei ole välttämätön. Mukana toiminnassa onkin paljon retkeilystä, ei niinkään muusta partiotoiminnasta, kiinnostuneita. Retkimaksu pysyy alhaisena JYYn projektiavustuksen turvin. Sami ja Niina lupaavat seitsemään kymppiin ruhtinaalliset ruuat, kuljetukset, majoituksen ja ohjelman materiaalin. Kuulostaa halvemmalta kuin baari-ilta. "Emme kuitenkaan moralisoi emmekä vastusta viinaa. Ei selvin päin tarvitse olla joka viikonloppu, mutta muutoinkin kuin ryyppäämällä voi rentoutua", Sami ja Niina vakuuttavat. TANJA AITAMURTO SEKOUUA SELVIN PÄIN 26 H 11.-12.3.2000 TOIVAKASSA. ILM. 3.3. MEN., SANHILTU@ST.IYU.FI LISÄTIETOJA SAMI SAVONEN 050-5703285/SASAVONE@ST.IYU.FI TAI http:/www.jyu.fi/yhd/jopas/ SANANMUUNNOS ERKKI LAATIKAISESTA ON LARKKIEETIKÄINEN! Lapsena leikimme kielileikkiä, jonka säännöt olivat yksinkertaiset: kaikkien sanojen "ilma"-osat on korvattava "Irmalla". Esimerkiksi: Irmasto, Irmavaivat, Ilmanpainemittari. Vieläkin, kun ei ole parempaakaan tekemistä, se on aika hauskaa. Ampuma-aseteollisuudessa varmaankin pidetään panos/ tuotto-periaatetta hyvin tärkeänä. Paljon puhutaan otsonikadosta ja Amazonista. Mutta onko olemassa selvitystä siitä, kuinka paljon kanadalaiset jääkiekkoilijat tuhoavat vuosittain maapallon metsiä hajottamalla tahallaan mailoja jäähän, kaukalon laitoihin ja maalitolppiin? Oletteko muuten koskaan pohtineet lasten ja aikuisten pelaamien domino-pelien yhtäläisyyksiä ja eroja? Puheenjohtaja johtaa kokouksessa puhetta. Mitä on varapuhe? PUHEKUPLAT KITHGENOVESE KORTE POHJASSA? Ja kysymys kuuluu ."Kuka paskansi' suuhuni, fvnkeutui lyhvtmuistiini jd vaihtoi setelit pikkukolikoihin?" PISTEITÄ YLIOPPILASLEHTI 16/99 ...jajitttn "Ravintolassa yleisöjä puitteet ovat niin staattiset, että työssä ei pääse eteenpäin. Voisi varmaan olla sellainenkin paikka, jossa dj-työtä voisi kehittää." KARI BOY SAARISTO ILOKIVEN TISKIJUKKA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 12/1985 ..SIINA ÖUt SE VM4«£MPI HlES... W>,£N PVsXHTNttNT. H^M OH KUITgMKlti T6L.PIUAA.rt. HÄN HOIPERTELI TOSI PAHASTI. E l TAHTtMOT PÄÄSTÄ ETEEAiPÄIM . I I I R A M IKK0MA5.TA JA. 6U 5I6UÄ JOTAIN YÄVEl 'KÄMMlHÄ" AJATTEUM J A MEN IM SdoRAA+1 ö t f l .. JA PElXKMrt ETYÄ SAAM SYYTTEEN CTOPeuUUOpfcttA J A M A A N f/A)OHTl)A»eeN) L6HPAK0N vAfttfTAMlSRTA-. H»€S E» PÄÄDYT KÄK6Ä _ t o S, EN SANQiQQT H ITÄÄ M SISÄUÄ' ALOIN NETTIÄ. JOS rllEHeuÄ' U N JOkM) HOrrTAuH JATINKo JAltAAN wwsca> «mEiuer A J A f r a i r t 6TTTI MIMUA AINAKAAN TAeVlTA , K MV NrnTYTTJtf,.. SE KAN6LEC KuN AlVT El ENÄÄ VW reiVfiTitA* MEUVCö pUtVAA-HATOrtn QMCD HA7Ä / * £ ' EIHÄN TÄNÄ MIKÄÄN NEW NORK OLE TEIUKÄ VÄÄWM'? V A l M00TTA l\ SAA. VAIKEAA TÄMÄ E t Ä M A . E K ö " ? noo •
H Kartanon autioituneen torpan homeelta haisevassa hylyssä. Hä ilyessä sadatellen peltojen yli. istuin soti uriueljeni itopsajalan Kanssa Kluellä metsästämään leijonia ia saruiKuonoia." nopsajalka sanoi. "no. eihän siinä mitään", vastasin hänelle pitäen ehdotusta varsin Kohtuullisena. Siispä Karibu Mrlca. 20 vuotta myöhemmin iltayöllä seisoin Likertin asteikolla mitattuna jokseenkin pihalla Dar Es Salaamin lentokentän tullin punaisella linjalla Tansaniassa, Itä-Afrikassa. Shokkitilaan joutuneet hikirauhaseni erittivät ureaa litratolkulla. Syy tähän ei ollut pelkästään Seutulan viiden pakkas-asteen ja Darin 40 lämpöasteen ero, vaan myös tullin tiskin takana ärsyyntyneinä irvistelevät, aseistautuneet tullivirkailijat. Vastaanottokomiteamme piti kuitenkin huolen siitä, etteivät puhallusputkista metsästyskivääreiksi muuttuneet aseemme aiheuttaneet ylimääräistä päänvaivaa. Hymyilevät kasvot ohjasivat meidät tullin tiskien ohi, jossa 200 kanssamatkustajaamme aukoivat sukkakääröjään ja esittelivät länsimaisten kosmetiikkajättien intiimihygieniakeksintöjä. Seiniltä luin kyltit, joissa henkilökunnan lahjominen kiellettiin vankilarangaistuksen uhalla. Karibu Africa. Tervetuloa Afrikkaan. Matkasuunnitelma oli kaksivaiheinen. Kaksi ensimmäistä viikkoa metsästämme maan sisäosissa, savannimetsissä, paikallisten ammattimetsästäjien mukana. Seuraavat kaksi viikkoa minä vietän Intian-valtamerellä Sansibarin saarella sukeltaen ja kalastaen. Nopsajalka, vanha afrikankävijä, joka nyttemmin myös Juha Olavana tunnetaan, jää sisämaahan kunnes löytää vesipuhvelinsa, jonka unissaan on niin monesti kohdannut. Big Game Hunting Kahdeksantoista tuntia myöhemmin, varsin vaiherikkaan automatkan jälkeen olimme noin 230 km idempänä Morogoro-nimisessä kaupungissa kreikkalaisen metsästäjälegenda Harris Gardiaksen talossa valmistelemassa ensimmäistä metsästysretkeä eli safaria. Safarin suunnitteluosuuteen tuntui kuuluvan olennaisena pitkät, lähinnä lihasta ja sisäelimistä koostuvat ateriat, erilaiset alkoholijuomat ja aseiden testiammunnat pihapiirissä. Metsästyksen suunnittelu afrikkalaisessa kulttuurissa on sinänsä mielenkiintoista, ettei sillä tunnu koskaan olevan suurempaa merkitystä. Asiat eivät näet koskaan toteudu sovitulla tavalla, vaan tapahtuvat omalla painollaan. Silti pidän suunnittelua varsin mukavana vaiheena. Sanotaanko vaikka sen sosiaalisessa merkityksessä. Big game hunting -sanalla tarkoitetaan afrikkalaista suurriistan metsästystä, joka on sallittu luonnonsuojelualueita ympäröivillä "puskurivyöhykkeillä". Ilmaisu afrikkalainen suurriistan metsästys saattaa tuoda lukijan tajuntaan vvarnerbros-mielikuvan suuresta valkoisesta metsästäjästä, joka silitetyt ellossafariasusteet päällään istuu kantotuolissa, kivääri sylissään, suuren kantajajoukon kärjessä norsunluun kiilto silmissään. Ti; mä on tietenkin täysin mahdollista, jos hinnasy sovitaan. Valtaväestön sanoin kuvailemattom^n köyhyyden nähtyäni voisin kuvitella, että Itä-Afrikasta löytyy miljoonia ihmisiä tekemään rah&ta mitä tahansa. Paikallisten kanssa metsällä liikkuessa todellisuus kuitenkin paljastuu varsin pian. Tavajpjsesti matkaan lähdettiin neljän viiden aikaan aHftdla ennen auringon nousua, joka tapauksessa eri aikaan kuin oli sovittu, joskus myös (tog&i eri suuntaan kuin oli sovittu. Valon riittäessä metsästykseen saavuimme metsästysalueelle keskelle "pusikkoa". Pusikot cli Savannimetsät koostuvat lähinnä lyhytkasvuisista piikkipuisto, valtavista apinanleipäpuista ja heinää kasvavista aukioista. Toki kasvien ja puiden lajirunsaus o n valtava mutta kysyessämme nimiä paikallisilta saattoi saada hymyilevän vastauksen "tree j s a t r e e " l a j kurkkuäänteen, joka pisti valtakiej( a suaheliakin osaavan ihmettelemään heimokielj en monimuotoisuutta. Metsästys tapahtuu useimmiten autoilla. Me liikuimme isoilla metsästykseen tarkoitetuilla DJflSSfoautoilla tai pick-upeilla. Maastoauto tai siitjjj igompi vaihtoehto on hyvä ratkaisu, jos mei~ ; u a esimerkiksi vesipuhvcleita kuten me, sillä yhteenotot niiden kanssa on pikemminkin sääntö -•iti n poikkeus. Tosin kuivan ilmastojakson aikana saattoi pöheikön takaa kulku-uraa piikin ilmestyä pomppien näppärä pieni japanilainen henkilöautokin täynnä iloisia mustia miehiä kiväärin piiput sekaisin ja otsat kuhmuilla. Sairaus on sairaus Metsästys alkaa siis päivänkoitteessa ja jatkuu hieman yli puoleen päivään, jolloin kuumuus pakottaa pysähtymään. Keskipäivän kuumuudessa eläimet eivät liiku ja vaikeaa se on ihmisillekin, joilla sentään on kulkuneuvot käytettävinään. Aurinkoisina päivinä lämpötila huitelee parhaimmillaan 50 celsiusasteen tienoilla, jolloin suomalainen saattoi tuntea olevansa itse pelsepuubin kammarissa. Auringossa olosuhteisiin tottumaton valkoihoinen selviää ilman vettä hengissä parisen tuntia. Lisävärin kuumuuteen tuovat miljoonat verenhimoiset hyönteiset kuten Tse Tse -kärpäset. Näiden levittämistä taudeista en viitsinyt edes kysyä sillä tiesin vastauksen: "disease is a disease". Siestan jälkeen jatketaan jahtia noin kello 18.30 asti, jolloin on jo kiire saada koti pystyyn keskelle ei mitään, sillä kello 19.45 joku sammuttaa valot ja kääntää tähdet päälle. Totaaliselle pimeydelle antaa lohtua kasvava kuu, joka parhaimmillaan luo puiden varjot maahan kuten vara-aurinko ikään. Jos rationaaliseen elämäntyyliin tottunut suomalainen kokee afrikkalaisen meiningin ja ympäristön surrealistiseksi päiväsaikaan niin yö keskellä savannimctsää saisi Dalinkin hämilleen. Pimeyden yllä silmin katsottuna kymmenen metrin korkeudella leijuu lukemattomien tähtien muodostama kupu, joka huvittaa katsojaansa jatkuvilla lähdenlentotulituksilla. Ympärillä kiiluvat eläinten silmät, niiden tullessa kuuntelemaan mustien apumiesten ja oppaiden keskustelua tai hiljaista laulua. Kauempaa kuuluu kuinka leijonat ja hyeenat vittuilevat toisilleen. Siinä ylivuotisen yliopisto-opiskelijan valmistumisstressi unohtuu ja gradun tutkimusongelmat kummasti selkiintyvät. Kun koti on pystyssä, syödään ja vetäydytään levolle mahdollisimman lähelle autoja ja tulta. Ruoaksi valmistelaan yleensä päivän saalista ugali-nimisen maissitaikinan kera. Kaikki syöväi samasta astiasta ja tekniikka on se, että dominoivalla kädellä työnnetään ruokaa sisään ja heikommalla kädellä pyyhitään sulatusprosessin tuotos suolen päästä ulos. Näin jälkeenpäin ajatellen ei tullut mieleen katsoa oliko joukossamme mukana vasenkätisiä. Nukkumisen suhteen olennaisinta oli suojautua suojaverkoin Afrikan vaarallisimmalta eläimeltä malariasääskeltä, joten verkko päälle ja kankaan pala alle niin malka unimaahan voi alkaa. Koska kuumuuden takia nukkumiseen oli mahdotonta käyttää makuupussia, aamuisin löysi paidan alta normaalisti muutaman kymmentä 2-7 cm pitkää ötökkää ruuanhakureissulta. Ötököitä ilahduitavampi näky oli eränäkin aamuna herätessään nähdä kaksisataa gnu-antilooppia viidenkymmenen metrin päässä yöpymispaikaltamme. Saalistakin saimme. Emme kuitenkaan ystäväni Juhan unessa näkemää vesipuhvelia. Ne olivat meille liian viisaita. Älykkäinä eläiminä ne syövät yöllä metsästysalueilla ja siirtyvät päiväksi luonnonsuojelualueille. Mutta pienempää riistaa tuli riittävästi. Erikokoisia antilooppeja, pahkasikoja ja lintuja. Vaikken pidä itseäni innokkaana metsästyksen kannattajana, alkuvoimainen Yksinäinen Susi minussa heräsi eloon h-hetken koittaessa. Kun yhtäkkiä tuntikaupalla kestäneen tulikuumassa autossa nuokkumisen jälkeen vieressä istuva musta metsienmies huutaa ääni särkyen näköhavainnon, huomasin muuttuvani välittömästi ihmisestä siksi mitä me alunperin olemme; eläimeksi. Adrenaliinitulva suonissa tuntuu huumaavalta, kun pakenevaa laumaa ajetaan takaa keskellä metsää läpi ryteikköjen parhaimmillaan 80 kilometriä tunnissa. Tai kun juosten etsii sopivaa tähtäyspaikkaa puiden lomasta auton yrittäessä seurata perässä, eikä korvissa kuulu mikään muu kuin kuumuudessa ylirasittuneen sydämen jytke. Länsimaisen äärihumanistisen ajattelutavan hapattama fennovegaani lukija saattaa ajatella edellä mainittuja kokemuksia varsin tuomitsevasti. Oma luontoa suojeleva eläinrakas minäni kuitenkin rauhoittui nähdessään miltä ampumamme eläimet säästyivät. Paikalliset metsissä asuvat heimot tappavat eläimiä varsin alkeellisilla nauloja ampuvilla tussareilla tai päiväkausia kiduttavilla ansoilla. Nyt näitä ei tarvinnut käyttää. Annoimmehan hankitut lihat aina metsästysalueiden kyliin. Jambo Sansibar Ennen Sansibarin saarta poikkesimme mukaan lähteneen Juhan kanssa juhlimassa itsenäistä Suomea Dar Es Salaamissa Suomen suurlähettilään virka-asunnossa järjestetyssä vastaanotossa. Mahdoimme olla Suomen akateemisen nuorison kuvaa kirkastava näky likaisissa paidoissamme, housuissamme ja sandaaleissamme smokkiin pukeutuneiden ministerien ja suurlähettiläiden keskellä. Mutta voin vakuuttaa, että käytöksemme oli täysin korrektia. Sansibarilla oleva Kendwa Rocks oli oikea paikka rentoutumiseen kahden viikon safarin jälkeen. Paikka täytti kaikki romantisoidut trooppisen paratiisirannan mitat. Valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, turkoosin ja sinisen väreissä välkehtivä meri, merituulessa heiluvat riippukeinut, ja rantabaarissa ajoittain kylmää olutta 5 markkaa puoli litraa. Seuraakin saarelle ilmaantui nimittäin Kokkosen tutkijasisarukset Jyväskylän Yliopistosta. Kendwa Rocksin omistajapariskunta on puoliksi suomalainen ja puoliksi tansanialainen. Henkilökunta on suurimmaksi osaksi hymyileviä rastafareja, joten illan tullen rantabaarin kaiuttimista virtasi afrikkalainen reggae ja tähtien sytyttyä rummun ja tanssin tahdissa syttyi myös rastafarin suupieleen mojova ganjatötterö. Sansibaria mainostetaan turismin suhteen vielä neitseellisenä lomakohteena ja osittain se vielä sitä onkin. Kierrettyäni saaren moottoripyörällä huomasin kuitenkin lähes koko saaren rantaviivan olevan täynnä lähinnä eurooppalaisomisteisia turistikohteita teknonjytkeellä ja vesiurheiluvempaimilla varustettuna. Varsinkin saaren itärannikko muistutti lähinnä Ranskan Rivieraa loistohotelleineen. Väsyneen matkailijan rauhaa ei löytänyt Kendvva Rocksin lisäksi kuin parista paikasta. Imperialismin aika Afrikassa ei näytä loppuneen. Liekö koralleja hajottavien turistien vika tai Lääniä riittää. Jämäkin afrikan mittakaavassa vaatimaton metsästysalue on entisen Keski-Suomen läänin kokoinen. pelkkä sattuma, mutta yleisiksi mainostettuja delfiinejä ja merikilpikonnia en sukellusretkilläni nähnyt. Toki meri oli täynnä satamäärin muuta mereneläjää ja näinhän minä yhden kauniin pienen valkohainkin. Holtittoman rahankäytön vuoksi ei tämä pieni inkkari päässyt sukeltamaan syvemmälle ja kun kalareissuillakin koukut vei syöueineen miestä isompi, niin oli pikkuhiljaa aika suunnitella kotiinpaluun mahdollisuutta. Oi maamme Suomi synnyinmaa Surrealistisen kurjuuden, ilon ja kauneuden kuukauden jälkeen paluu miellyttävän lumiseen Suomeen oli mielenkiintoinen. Paljon oli tapahtunut. Pakkasia oli pidellyt, välillä pirun oli ollut liukasta ja kaikki kirjastolainat oli uusittava. Hakunamatata eli ei ongelmia. Ensi syksynä voisi lähteä vaikka Kilimanjarolle. TEKSTI JA KUVAT: SAMULI JÄRVINEN +
L O U N 1 A S > e > 5 1 1 1 6 MA 21.2 KE 23.2. PE 25.2. MA 28.2. TI 29.2. TO 2.3. Perunaohukaiset Täytetyt kasvisohukaiset Kasvispyttipannu Kasvisjuustokeitto Pinaattikeitto Kasvishernekeitto Lihapyörykät Lohikeitto Pasta, kinkkukastike Yrttikastikkeella täytetty sei Jauhelihakastike Hernekeitto Mantelisei Italianpata Nakkipannu Jauhelihalasagne Makkarapihvit, sipuli-paprika Pippuripihvi.kermapipp.kast. Vasikanleike, bearnaicekastiKaalikääryleet Aurajuustohärkä sek. Lohipyöryköitä, tillikastike ke TO 24.2. Broilerleike PE 3.3. TI 22.2. KE 1.3. Kasvissosekeitto o n o a o i o Punajuuripihvit, Kesäkurpitsapaistos Tex-mex -kanapata ilo JYVÄSKYLÄN YLIO lyiifl Kukka kaali-sienipaistos Kirjolohipastapaistos Kalkkunapihvi Metsästäjänpihvi ilo JYVÄSKYLÄN YLIO ImJ w l i Porsaanleike, sinappikastike Jauhelihakepakot Riistakäristys ilo JYVÄSKYLÄN YLIO 'ISTON YLIOPPILASKUNTA Broilerpata Sveitsinleike KAMPUS KIRJA TARJOAA Kotkavirta, Reiners (toim): Konstellaatioita. Kirja Adornosta. (Vastapaino) Ensimmäinen suomenkielinen johdatus Adornon ajatteluun. 1 3 5 m k Hellsten: Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä. (Kirjapaja) Onko vanhemmuus katoamassa? Mitkä arvot ohjaavat valintojamme ja yhteiskunnallista päätöksentekoa? 146 mk Airola, Koskinen, Mustonen (toim): Merkillinen merkitys. (Gaudeamus) Merkitys-käsitettä pilkotaan suuntaan jos toiseenkin. 132mk Aaltonen, Rinne (toim): Perhe terapiassa. Vuoropuheluja vuosituhannen vaihteessa. (Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus) Perheterapian monet ulottuvuudet 120 mk Laine: Koulukuvia. Koulu nuorten kokemistilana. (SoPhi) Mitä koulussa ja koululle tapahtuu tässä ja nyt? 110 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa i H R S i A kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA TERVETULOA Virkistäviä ruokaja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: Ruokalistamme löydät internetistä. Ravintola Lozzi Ravintola Vilhelmiina Ravintola Ylistö Kahvila Kvarkki Kahvila A a l l o k k o Liikunnan kahvila Cafe Libri Kahvila Musica Kahvila Novelli Kaupungin pääkirjasto Keskussairaalantie 4 P-rak. www.sonaatti .f i/lozzi Ahlmaninkatu 2 MaA-rak. www.sonaatti.fi/wilhelmiina Survontie 9 YFL-rak. w w w s o n a a t t i .fi/yl isto Survontie 9 VX-rak. Seminaarinkatu 15 C-rak. Keskussairaalantie 4 L-rak. Seminaarinkatu 15 B-rak. Seminaarinkatu 15 M-rak. Vapaudenkatu 39-41 puh. 260 3910 puh. 260 3911 puh. 260 3866 p u h . 260 3887 p u h . 260 3901 puh. 260 3902 puh. 260 3903 puh. 260 3904 puh. 624 438 Opiskelijajäseneksi opintotukilautakuntaan Opintotukilautakunnassa on yhteensä 6 jäsentä ja näillä henkilökohtaiset varajäsenet. Opiskelijajäseniä on 3 + 3 varaa. Lautakunta nimitetään kaudelle 1.5.2000-30.4.2002. Eduksi katsotaan toimiminen opintotukiasioiden patissa. Halukkaat ilmoittautukoon sosiaalisihteerille 23.2.2000 klo 16.00 mennessä sähköpostitse: jyy-soposihteeii@«.jvu.fi. Lisätiedot p. 1 4 2 6 3 3 5 7 tai em. e-mail-osoitteesto. kevät 2000 22.2. meclem. punainen orava. 1993. 29.2. kitano. hana-bi tulikukkia. 1998. 7.3. d e h e e r . bad boy bubby. 1993. 14.3. duvall. apostoli. 1998 g 21.3. kaurismäki, la vvithout a map. . 28.3. hormiin, suu messingillä. 1997. esitykset kello 19. liput 20/25 S E M I N A A R I N K A T U 1 S. R A K . T P. I D 1 4 I zt>o i i aa P. IP I 41 2 6 D 1 2 D Nautinnollinen kokemus Kokeile 5 paria kertakäyttö-piilolaseja Tule meille ja kysy Bausch & Lombin SoftLens One Day -kertakäyttöpiilolaseja. Mukavat urheillessa, matkoilla, juhlissa tai kun haluat vaihtaa hetkeksi tyyliä. Käytä päivä, heitä pois. Tutustu, niin huomaat, että silmälasisi jäävät yhä useammin kotiin. Ji SofLens One Day Nautinnollinen kokemus • • N Ä K ® S E T K V S I L M Ä J A PIILOLASIT KAUPPAKATU 22, 40100 JYVÄSKYLÄ P U H . ( 1 4 ) 6 1 6 020 vww.sonaatti.fi SALAPOLIISIN ELAMAA (OSA III) Minä makaan lamaantuneena maassa naama koiranpaskaan pläjähtäneenä. Kömmin pystyyn ja tunnen viiltävän kivun nilkassani enkä yksinkertaisesti pysty juoksemaan. Vinojen talojen välistä näen kuinka kohteeni hyppää bussiin takinliepeet lepattaen. Minulla lepattavat hermosäikeet, niin minua vituttaa. Olan tukea lyhtypylvään niljakkaasta varresta, hartiani painuvat kasaan ja mieleni myös. Vastusteluistani huolimaita pari kyyneltä punnertautuu poskilleni. En ole itkenyt sitten lapsuuden; kun naapurin pojat kehuskelivat kikkeleillään, mitä minulla ei ollut. Silloin olin niin nöyryytetty. että olin valmis kuolemaan. Onneksi äitini oli lähettäjä antoi pojille salinkutia. ALEKSANTERI INSTITUUTTI Loikkaa itään! Venäjän ja Itä-Euroopna tutkimuksen maisterikoulun toiminta jatkuu kolmentoista suomalaisen yliopiston ja korkeakoulun muodostaman verkoston voimin. Maisterikoulussa opiskelija voi erikoistua oman alansa lähtökohdista Venäjään ja Itä-Eurooppaan. Maisterikouluun otetaan taas uusi erä opiskelijoita. Hakuaika päättyy 20.3.2000. Tähän ohjelmaan voivat hakea Suomen eri yliopistoissa ylempää perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Heiltä vaaditaan pääaineessa aineopinnot eli cum laude -taso (poikkeuksena kauppakorkeakoulut ja Vaasan yliopisto) sekä pää-, sivuaineja muita opintoja yhteensä vähintään 80 ov. Maisterikoulun opinnot muodostavat osan opiskelijan perustutkinnosta ja hän valmistuu normaalisti siitä yliopistosta ja tiedekunnasta, jossa on kirjoilla. Maistenkoulu tarjoaa kolmentoista yliopiston opetusta, josta opiskelija voi valita mieleisensä kurssit aikataulujensa ja resurssiensa mukaan. Opinnot toisessa yliopistossa ovat maksuttomia. Opetus alkaa yhteisellä kuuden päivän mittaisella kesäkoululla elokuun lopulla. Siihen on valmistauduttava kirjoittamalla essee tai gradun tutkimussuunnitelma. Kesäkoulun täysihoidosta veloitetaan n. 300 mk. Hakulomakkeita ja esitteitä on saatavilla yliopistojen opintoasiain yksiköistä ja niitä voi tilata Aleksanteri-instituutista sähköpostitse tai postitse. Lisätiedot: Verkostojohtaja Tapani Kaakkuriniemi, puh. 09-191 23836, e-mail: tapani.kaakkuriniemi@helsinki.fi Verkostosihteeri Maija Lummepuro, puh. 09-191 23994 e-mail: maija.lummepuro@helsinki.fi Aleksanteri-instituutti, PL 4, 00014 Helsingin yliopisto puh. (toimisto) 09-191 24175 fax 09-191 23822 e-mail:aleksanteri @ helsinki.fi http://www.halvi.helsinki.fi/aleksanteri
JYVASKYUH YllOfflUSlUm HUSEROKOUIE 17. HEUUHHfTA »tOO Suomen sykeröiselle bändikartalle on aivan huomaamatta ilmestynyt uusi tulokas, vasta noin kymmenen keikkaa heittänyt Lataamon Laulajat. Yhtyeen päämäränä on luoda vierteistä po psen si b i I iteetti ä eikä niinkään selkeitä hittejä; saada aikaan terve kielen poskikosketus ja hihahymyily, mutta samalla myös löytää uusia Puolisen vuotta sitten kasattu Lataamon Laulajat kävi näyttäytymässä Red Neck -ravintolassa. Bändin esiintyminen oli hyvinkin pienimuotoista ja eleistä tuoden välillä mieleen mykkäfilmien taustamusiikin laululla ryyditettynä. Esiintymisestä huokui laulaja Jarkko Martikaisen peräänkuuluttama trubaduuriasenne. "Trubaduurimentaliteetti ei kuitenkaan sitten tuntunut riittävän turvalliselta, joten piti pyytää pari kaveria ikäänkuin turvaamaan selusta", selittää laulaja trion muotoutumisen syitä. Bändin setti käsittää niin laulajan itsensä tekemiä kappaleita kuin lainabiisejä sekä käännöksiä että tunnettuja kotimaisia lauluja tyyliin Hannu Nurmio tai YUP. Sovituksista henkii yhtyeen pyrkimys pienimuotoiseen, herkkään ilmaisuun, josta on tarkoitus tehdä yhtyeen tavaramerkki. Paikalle vääntäytynyt rokkikansa oli selkeästi ällikällä lyöty, mutta jaksoi keskittyneesti kuunnella setin loppuun asti siitä vieläpä ilmiselvästi nauttien. "Tietty hartaus ja kirkollisuus tästä välittyy, vaikkei me todellakaan olla mitään usTuoiein näyfe lockvalokuvataiteilija Tullon punaiselta kaudelta 200Mwn alusta. konnollisia tyyppejä. Joskus sitä saa luotua keikkatilanteeseen hienon herkkyyden, jonka joku känninen örisijä voi helposti pilata sekä itseltään että muilta ja lisäksi vielä meiltä", summaa Martikainen keikkatilannetta. Bändistä kumpuavaa herkkyyttä ja hartautta kuvaa osuvasti esim. Aale Tynnin tekstiin tehty kappale, yleensäkin bändi haluaa välttää ilmiselviä biisivalintoja ainoastaan yleisön miellyttäminen tarkoituksenaan. Rokin vangit "Meidät mielletään niin selkeästi rockmuusikoiksi, että joskus sitä tuntee olevansa rokkaamisen vanki. Rock on niin ortodoksinen tekemisen malli, keikkaillat rakentuu aina samalla kaavalla ja jos sitä rikkoo niin ihmiset pahoittaa mielensä. Tietyllä tavalla rock on niin läpisovittu liitto, että se menee välillä naurettavaksi ja muuttuu mielenkiinnottomaksi. Lataamon Laulajat onkin olemassa juuri siksi, että saataisiin tekemisiin uutta perspektiiviä", kritisoi Martikainen rockkuhtuuria. Lyhyesti sanottuna Lataamon Laulajat on niiden YUP:n jäsenten, joilla ei ole sidoksia mihinkään arkityöhön, kokeilualue; eräänlainen Mururoa, josta saattaa olla hyötyä myös emoyhtyeelle ainakin kaavoihinkangistumisen välttämisessä. YUP:n kaltainen orkesteri törmää eittämättä jatkuvasti eiliseen katsojiin ja menneisyyden rakastajiin, joiden mielestä Toppatakkeja ja Toledon terästä on heidän paras levynsä. Kaikkien levyjen pitäisi sitten olla samalla kaavalla tehtyjä. "Sehän on ihan järjetön idea, eihän kukaan halua loputtomiin katsoa vanhoja koulukuviaan vuodelta 1992. Hieman kohtuuton vaatimus, että muut saavat jatkaa elämäänsä, mutta meidän pitäisi pysyä paikoillaan", listaa laulaja tummanpuhuvan oloisena. Lataamon Laulajien puitteissa voivatkin Martikainen (laulu), Tynkkynen (kitara) ja Tiainen (koskettimet) rakennella vaikkapa kantriesityksiä niille ihmisille, jotka keskimääräisesti kuuntelevat kotonaan jotain melulevyjä. Näin tällainen kaavasta poikkeaminenkin helpommin sallitaan. Samalla Lataamon Laulajat pystyvät luomaan yksinkertaisia, rakenteellisesti rentoja akustisia biisejä, joilla saattaa olla myöhemmin käyttöä myös YUP:ssä. "Mikäli tulokset ovat vaan kyllin onnistuneita, mutta kyllä tämä pääasiassa on iloista harrastelua eikä niin kovin vakavamielistä, missään nimessä ei kuitenkaan ole tarkoitus ratsastaa YUP:n eräällä lailla instituutioksi muodostuneella asemalla", kiteyttää Martikainen bändin ideologian ja minä olen pettynyt, kieli poskellako ne tekevät noinkin hienoa musiikkia?! TEKSTI IA KUVA MATTI TULIA AT 20 YOU SEE THE OPPORTUNITIES MIES KAIKEN TAKANA "Ainahan sitä etsii itsensä näköistä tapaa tarkastella asioita, joten kai tämä minun normaalista poikkeava lähestymistapa esimerkiksi sanoittamiseen on jotenkin sisäsyntyisiä", pohtii hän syitä omalaatuiseen tyyliinsä. Hänen mielestään tämä maa on pullollaan niin hyviä arkielämän kuvaajia, kuten J. Karjalainen, ettei hänen enää tarvitse tunkea heidän reviirilleen. Suutari pysyköön lestissään tässäkin asiassa, Martikaiselle on vain jotenkin luontevaa tehdä asiat juuri näin. Hän ei usko koskaan olevansa mikään koko kansan tuntojen tulkki, mutta hän on hyvin tyytyväinen nykytilanteeseen. Hänen mielestään heidän kuulijakuntansa on yllättävänkin laaja siihen nähden millaista musiikkia he tekevät ja lisäksi ne kuulijat tuntuvat olevan todella uskollista sorttia. "Ne tuntuvat sitten todella kuuntelevan mitä me tehdään", toteaa hän ilmiselvästi tyytyväisenä. YUP:n tummanpuhuvaa imagoa Martikainen ihmettelee ja toivoisi ihmisten huomaavan myös positiivisen meiningin. "Toisaalta meillä ei rakkaus juhli päälauseissa, vaan se on jossain siellä syvemmissä vesissä se lempeys ja anteeksiannon ajatus. Ehkä tällainen mustavalkoajattelu juontaa juurensa ihmisten ajattelun tietynlaisesta yksinkertaisuudesta ja pikaruokakulttuurista myös musiikin suhteen", pohtii mies mustissaan. "Kyllähän YUP hieman ulkoisesti vaikuttaa onnesta etääntyneeltä joukkiolta, mutta eikös musta ole yleensä suojaväri", kysyykin hän. Biisi on talo Martikainen kertoo suuresti pitävänsä kirjoittamisesta. Hänelle biisintekoprosessi on kuin talonrakennus. Lopputuloksen pitäisi olla kestävä, silmää miellyttävä ja vielä asuttavakin. Pitää vain saada oikeat elementit oikeille paikoilleen eikä sortua tekemään aina vaan samanlaisia betonihökkeleitä. Tähän mennessä täydellisimmäksi rakennustyökseen hän mainitsee "Mitä luoja teki ennenkuin loi maailman" -kappaleen, mutta on myös tyytyväinen helposti syntyneisiin ralleihin ilman elämää suurempaa tarkoitusta kuten "Meitä odotellaan mullan alla". Hän kenoo, ettei ole kovinkaan monumentaalinen säveltäjä, mutta kylläkin monumentaalinen sanoittaja. Niinpä sävellyksen raamit tuntuvatkin monesti ahtailta. "Joskus biisin rakenteellinen yksinkertaisuus ja tekstin kompleksisuus eivät kohtaa. Silloin joutuu runnomaan tekstin siihen säveleen, että saisi muodostumaan toimivan parivaljakon". Hän kertookin miettineensä, että monesti asiat voisi kertoa laajamittaisemminkin, joita tekstiin tulisi riittävästi jytinää, käänteitä ja rakenteellisia kiinostavuuksia. "Ei sitä kuitenkaan viitsi jokaisena elämänsä päivänä tehdä 20 minuuttista progeeeposta. Hän sanookin vakavasti harkinneensa vielä joskus julkaisevansa jotain novellien tai vapaan runouden nimissä. "Mutta sellainen työ on valmis sitten kun se on valmis ja vielä se ei sitä ole", kertoo mies, joka olisi mieluusti naakka. "Linnuilla on vapaus ja vähä-älyisyys. Syömisen, juomisen ja naimisen teesit on varmaan linnuilla ne pääasialliset, kun taas ihminen suuressa älykkyydessään ja aivokontrollissaan keksii rimpuilla vaikka minkä muun äärellä", lopettaa hän alta tummien kulmakarvojensa. MATTTI TUIIA AT 33 YOU SEE THE LIMITATIONS i j / f f i f l i s\mm & tkt KILROY lichtl. For young ptopli undrr 2fi and studtnts undtr 11 only. Check the KILROY HOT OFFERS on www.kilroytravels.com JYVÄSKYLÄ MHSINK : orum Kauppakeskus TURKU Vapaudenkatu 49-51 TAMPERE 114-3322 100 OULU travels
« M K O I I E M?, ROMUITTA 2000 Juice Leskinen: L (Johanna) 50-vuotiaaksi varttuneen Juan; ; kosken kunnallisylpeyden juhlaalbumi on hyvä. Musiikin puoles\ ta Juicelle ei viime vuosina ole • tarvinnut hurrata. Epävireiset tv! : esiintymiset ja hutaisten tehdyt ; pikkulevyt eivät nostaneet odotuksia. Mutta L on kelpo yhteenveto Juicen urasta. Viime vuosien laulelmallisempi tyyli ja Grand Siam -tyyppiset ison bändin isot 6vtaikset söivät vetreästi. Riimittelyn itsetarkoituksellisuus vai; annuttaa harvoin ja L kirvoittaa : useamman vapautuneen naurahj duksen. Yleinen mielipide on jo •kääntynyt liiaksi Juicea vastaan, i mutta jos jokin uusi, nuori ja luava kyky julkaisisi tunnelmapa; at kuten Täyttymys tai Huomenna \ en voi sitä hehkutusta ja radioiden voimasoittoa! Miljoonasade: Siskon luo San Diegoon i (Pyramid) Heikki Salo sanoo Miljoonasa-: teen hakeutuneen takaisin juurilleen äänittäessään uutuuslevyään. ; Totuus kuitenkin on, että oikeas; taan Siskon luo San Diegoon on samaa kuin aina ennenkin: l a a : akkasta iskelmän kanssa flirttaij aa poppia. Veden alla ja ilmas[«oittaessaankin Miljoonasateen • musiikillinen perusolemus on py; ; synyt samana, ja linja pitää edel• : ken. Tältäkin CD:ltä irtoaa monta hittiä ja hienoa kuunteluhetkeä, mutta miksi tuntuu siltä, ettei • . Heikki Salon sanoituskynä enää ole huipputerävimmillään? Apulanta: Plastik (Levy-yhtiö) Nick Trianin tuottamana Apulanta on löytänyt stadionkokoisen soundin, joka kuitenkin varjelee yhtyeen omaa identiteettiä samaan tapaan kuin Don Huonot viimeaikaisilla menestyslevyillään, joten on odotettavissa, että albumia myydään kymmeniä tuhansia ja taas kymmeniä tuhansia. Plastik on äärimmäisen vahva ja tasapainoinen, mutta ei missään nimessä yllättävä levy. Sitä kuunnellessaan tietää koko ajan, mikä yhtye ja mikä CD on kyseessä, eikä sen tarvitse olla miinus. Ja Sipe on äärettömän hieno rumpali. J ool: Once / Again St (Kennelcho Pari mainiota ep-levyä julkaissut ool pukkaa esikoispitkäsoittonsakin ulos kahtena erillisenä ep:nä. Se tuo mieleen hellyttäviä muistoja vinyyliajoilta. Ilmaisussaan yhtye on siirtynyt aikuaikojensa Oasis-rokista tummempiin ja hardrockia likempänä liikkuviin sävyihin. Luontevan rempyden on samalla korvannut hietummempi tunnelmointi. Paketti on kuitenkin yhtä lailla tiukasti kasassa, vaikka kieltämätl.aiempaa tosikkomaisempi. PETRI HEIKKINEN | w J „>. On harhaa luulla, että maamme mielenkiintoisimmat popbändit tulisivat vain kehä kolmosen sisäpiiristä. Uusia pophelmiä on alkanut ilmaantua niin Turusta, Tampereelta kuin Ylivieskasta. Joensuun panos on dramaattista kitarapoppia soittava Pool. Olipa kerran pari vanhaa ystävystä, jotka asuivat lähekkäin, kävivät toistensa luona kuuntelemassa uusia rock-levyjä ja sankareidensa innoittamina (muun muassa Stone Roses) pojat päättivät perustaa itsekin oman bändin. Näin perinteisesti kulkee joensuulaisen Poolin tarina, joka alkoi viitisen vuotta sitten. Sittemmin kvartetiksi kasvanut bändi on julkaissut kaksi pikkulevyä, joista Widescreenlevy sisälsi palasen kotimaista poptaivasta eli Ki-kappaleen. Tällä hetkellä bändi on debyyttilevykiertueella, debyytti tosin käsittää kaksi levyä, jotka ovatkin oikeastaan yksi kokonaisuus. Viime vuosituhannen loppumetreillä ilmestyi levyn ensimmäinen osa Once ja tammikuun lopulla näki päivänvalon kaksoissisar Again St, jotka yhdessä siis harmonista kansitaidettaan myöten muodostavat esikoislevyn Once Again St. Moinen julkaisupolitiikka on ainakin herättänyt alkuvuodesta hieman uneliaan popmedian. "Olihan se melko hullu idea, mutta ajateltiin, että miksi ei", kertoo Poolin basisti Asko Piiparinen esikoislevyn tekemisestä kahtena erillisenä pakettina. "Jostain se idea vain tuli, kun oli vietetty Widescreenin jälkeen puolitoistavuotta hiljaiseloa ja piti alkaa tekemään levyä. Onhan se kieltämättä herättänyt ihmisten uteliaisuutta ja onhan siinä ollut omat hyvät ja huonot puolensa", toteavat Asko ja kitaristi Toni, "Samalla on ollut positiivista huomata, että levyt menevät nopeammin kaupaksi ja keikoillakin väki on lisääntynyt." Ratkaisua voisi myös pitää jopa kuluttajaystävällisenä tekona: mini-cd:n hinta ei tunnu yhdellä kerralla kukkarossa yhtä pahalta kirpaisulta kuin kokonaisen levyn hankkiminen. Angstin traditio Once Again St:n tummasävyisen kitararockin mielikuvat on useamman kuin yhden poptoimittajan toimesta yhdistetty naapurimaan ylpeyteen Kentiin. "Onhan siinä jotain yhteistä", myöntävät Asko ja Toni ja ottavat Jyväskylään asettuu maakunnallinen Elokuvakeskus Maantieteellisesti katsottuna Keskisuomi on tähän asti edustanut elokuvakulttuurin harmaata alueita. Esimerkiksi Oulun, Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan elokuvakeskukset ovat jo vuosien ajan pitäneet huolta siitä, että niiden alueella on mahdollista nähdä Titanicin ja Pefeho aikamiespojan seikkailujen lisäksi muitakin taiteellisesti varteenotettavia teoksia. Täällä päin tilanne korjaantuu nyt kun Keskisuomen elokuvakeskus ry. on perustettu kokoamaan yhteen maakunnan tekijät, harrastajat ja katsojat. Mitä alueelliset elokuvakeskukset tekevät? Hyvästä esimerkkitapauksesta käy vaikkapa Oulun Elokuvakeskus, joka on lähemmäs kolmenkymmenen toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut alueelleen säännöllisen ja korkeatasoisen elokuvanäytösten sarjan, kansainvälisen lastenelokuvafestivaalin ja jopa elokuvien maahantuontija levitystoimintaa. Esitystoiminnan lisäksi on järjestetty ohjaajien tai muiden alan ammattilaisten vierailuja Yleensäkin alueelliset yhdistykset näyttävät suosivan elokuvakasvatuksellista puolta. Kauniista esimerkistä käy seuraava sitaatti Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen toimintakertomuksesta vuodelta 1997: "SEKK:n keskeisen aluetoiminnan, koulukiertueiden lähtökohtana on viedä elokuva ja ohjaaja sellaisiin kuntiin Satakunnassa, joissa ei ole elokuvateatteria, tai paikkakunnan lasten ja nuorten on lähes mahdotonta käydä elokuvissa pitkien matkojen vuoksi." Yhteistyötä tehdään niin päiväkotien, koulujen kuin alan oppilaitostenkin kanssa.. Harmaasta alueesta elokuvan sydänmaaksi Vastaperustetun Keski-Suomen elokuvakeskus ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tavoitteena on "järjestää elokuvatapahtumia ja yleisötilaisuuksia, järjestää elokuvien ynnä muiden audiovisuaalisten töiden levitysja esitystoimintaa sekä harjoittaa julkaisu-, tiedotus-, koulutus-, ja kasvatustoimintaa". vertauksen enemmän kohteliaisuutena kuin virallisena totuutena. Vertaus kohdistuu myös lyriikoihin, yhteispohjoismaista angstin perinnettä näkyy siinäkin. "Samanlaista pohjoismaista melankoliaa, alakuloa ja pimeyttä, mutta ei ehkä sitten muuta. Soundinkin puolesta Pool painii raskaammassa sarjassa kuin Kent, me ei edes itse asiassa tiedetä ollaanko me rockia vai poppia vai mitä", naureskelee Asko, "Toisaalta me emme ole ihan niin rikki ja hukassa kuin teksteistä voisi päätellä." Tietynlaista kohtalokkuutta ja raskautta levyillä löytyy, onpa vertailukohdaksi kaivettu jopa HIM-yhtye. Maailmanmainetta tavoitellaan ainakin puoliksi tosissaan myös Pool-leirissä. "Kun nyt kuitenkin englanninkielistä musiikkia soitetaan, niin on luonnollista, että halutaan ulkomaille. Once Again St on pohjoismaisella jakelijalla ja keikkamyyjä katselee mitä voi tehdä Ruotsin puolella, mutta tulevaisuus on silti aika avoin. " Pool ei silti lähde torvia toitottelemaan vaan uskoo hitaasti kiiruhtamisen-filosofiaan. Bändi viettää helmi-maaliskuussa aikaa kiertueella ympäri Suomea." Tällä hetkellä ei kyllä tiedetä parempaa elämää kuin tien päällä", sanoo Toni. "Jossain paikoissa ei olla koskaan oltu ja silti keikka on ollut loppuunmyyty. Tosin on sitten mahdollisuus, että jossain pizzerian nurkassa on vain kahdeksan ihmistä, mutta samalla lailla sitä soittaa niillekin." Rockelämän onnesta ja auvosta voi olla montaa mieltä, mutta Suomen koluaminen tuntuu vielä tässä vaiheessa ainakin haastavalta ja hauskalta. Keikalla olleena voi todistaa itsen, että ansgtista rockia voi tokin aikaahan pimeyskin jo helpottaa ylenpalttista melankoliaa._J *"' — ' • . « M i " ' •?' ""*"• . S T T I K A L A A K K O N E N PoOl'KEIKALIA 1 9 . 2 LUOLAMIEHESSA J A 3 1 . 3 JYROCKMA Edellisten lisäksi tuoreen yhdistyksen puheenjohtaja, toimittaja Arvo Vuorela, pitää yhtenä toiminnan tärkeimmistä tavoitteista maakunnallisen osaajajoukon kartoittamista. Tarkoituksena on kerätä tietoa alueellisista mahdollisuuksista niin käsikirjoittajien, kuvaajien, koulutuksen, kuvauskaluston kuin pienempien paikallisyhdistystenkin osalta. Tätä kautta pyritään voimistamaan Vuorelan omien sanojen mukaan keskisuomalaisen osaajaverkoston sisäistä imua ja hehkua. Keski-Suomesta kuuluisuuteen asti päätyneisiin elokuva-alan ihmisiin otetaan niin ikään yhteyttä röyhkeänä takaajatuksena saada heisiä kaikki mahdollinen hyöty irti. Alustavasti aiheen tiimoilta on lähestytty esimerkiksi ohjaaja Auli Mantilaan. Luovat voimat talletetaan tietopankkiin Keski-Suomen elokuvakeskuksen Internettiin luotava kotisivusto tulee pitämään sisällään kaiken olennaisen keskisuomalaisesta alan potentiaalista. Vuorelan oma keksintö on kuvauspaikkarekisteri, jonka valikoimasta kauhuelokuvaa suunnitteleva ohjaaja voi klikata tarkempia tietoja maakunnassa sijaitsevista käyttökelpoisista autiotiloista tai tehdashalleista. Tekijöitä ilahduttanee myös ajatus kalustorekisteristä, jonka avulla kallisarvoista elokuvavälineistöä voisi kierrättää tekijäryhmillä sen sijaan, että.ne makaisivat käyttämättöminä. Rekisteriin tulisivat kuulumaan muiden alan osaajien lisäksi myös ne näyttelijät, stuntit ja avustajat, jotka täällä valkokankaalle haikailevat. Yhtenä tavoitteena uudella elokuvakeskuksella onkin toimia linkkinä keskisuomalaisen audiovisuaalisen ammattikunnan ja harrastajien sekä suuren maailman välillä. Yhdistyksen yhteysverkosto pyrkii ulottumaan sekä maakunnan että valtakunnan rajojen ulkopuolelle esimerkiksi tuotantoyhtiöiden suuntaan ja "vaikka Cannesiin asti." Yleensäkin suurten unelmien tavoitteleminen on Arvo Vuorelan näkemyksen mukaan suotavaa toimintaa. "Jos hamuaa kuuta taivaalla voi pudota tähti syliin ja sekin on jo paljon." Viime kädessä uudesta elokuvakeskuksesta tulee sellainen, jollaiseksi keskisuomalaiset alan ihmiset, harrastajat ja katsojat sen tekevät. Yhdistys on kaikille avoin ja tarvitsee talkoohenkisiä visionäärejä tekemään Keski-Suomesta suomalaisen eli eurooppalaisen elokuvataiteen keskipistettä. JOHANNA ROSSI LISÄTIETOJA: arvo.vuorela@yle.fi TAI markus.latvala@jkl.fi.
NUHE80 KOLME • tT. HEUHKUim 2000 Elokuva-arkiston kcvälsarja jatkuu kahden Shakespeare-Hlmin jälkeen hieman kevyemmissä merkeissä. lö. helmikuuta nähtävä Rakkautta ja anarkiaa (Italia/Ranska 1972) on Lina VVctrmiillerin ohjaama räiskyvä poliittinen tragikomedia. Louis Malien ironinen kcskusleluclraama Ilta Andren kanssa (USA 1981) tulee csilysvuoroon 23.2. Rakkautta ja anarkiaa on italialaista populaarielokuvaa parhaimmillaan: se nostaa esiin vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä täysin naurettavassa ympäristössä. 1930-luvun fasistiseen Italiaan sijoittuva elokuva kertoo anarkisteihin liittyneestä simppelistä maajussista Tuninisla (Gianearlo Ciiannini), joka saapuu Roomaan murhatakseen Mussolinin, Tiurin kotiutuu Salomen (Mariangcla Melalo) emännöimään porttolaan odottamaan oikeaa hetkeä, muna sotkee suunnitelmiaan rakastumalla nuoleen prostituoi luun Tripolinaan iLina Polilo). VVcrimiiMrr pyörittää henkilöhahmojcnsa surkuhupaisaa kar kunnan vertauskuvana toimivan ilotalon kehyksissä, lian käsittelee sopivan kevyellä olleella |a naurun varjolla rakkauden ja idealismin, eriarvoisuuden ja vallan väärinkäytön k\s\ im ksia Päällepäin Louis Malien Ilta AndrOn kanssa ci juurikaan näytä tarjoavan äksöniä. kas kun elokuva seuraa parin tunnin ajan kahden keski-ikaiscn aijan illalliskcskustelua newy01 ki laisessa h ienostora\ in lohissa. Kuitenkin se nappaa katsojan salakavalasti koukkuunsa ja täyttää pääkopan katkeamattomalla toiminnalla. Elokuvan kaksi tarinankerronnan laituria ovat näytelmäkirjailija Wally (Wallace Shavvn) ja teatteriohjaaja Andre (Andre Gregory). Andre on enemmän äänessä kertoen maikoistaan mm. Saharaan. Tiibetiin, Puolaan ja Englantiin. Miesten keskustelu ulottuu elävältä hautaamisesta painovoimaa uhmaaviin miiiikk. ihm ja sahkohuovisla hyönteisten kanssa keskusteleviin maanviljelijöihin. Elokuvan kantava jännite syntyy kahden erilaisen persoonallisuuden ja heidän elämänkatsomustensa kohtaamisesta. Lopputuloksena on omaperäinen. hauska, alykas ja uskalias elokuvadraama. MARKUS LATVALA • -JPUNdNKIRIAST0N MlNNANSAilSSA KESKIVIIKKOISIN KLO 18.00. Hylätyt talot, autiot pihat Ohjaus: Lauri Törhönen Laila Hietaniemen romaaniin perustuva Hylätyt talot, autiot pihat on esimerkki Suomessakin yhä selvimmin vaikuttavasta kohderyhmäajattelusta elokuva-alalla. Kun Turhapuro-leffat tehtiin koko kansalle ainakin tekijöiden mielestä, nykyään mietitään tarkasti, että mille kohderyhmälle elokuva suunnataan. Levottomat on katsojalistojen kärjessä, eikä mikään ihme, onhan elokuvan kohderyhmä nuoret ja ns. nuoret aikuiset. Ne, jotka eniten leffateatterin penkkejä kuluttavat. Hylätyt talot, autiot pihat taas yrittää Karjala-nostalgialla täyttää katsomot eläkeläisillä ja nenäliinoilla. Ollaan siis Karjalassa, Kannas on murtunut ja venäläisjoukot vyöryvät kohti Suomea. Väestön on lähdettävä evakkoon. Juuri ennen tietoa Kannaksen murtumisesta menevät Martta (Jonna Järnefelt) ja kapteeni Aarne Heikkilä (Mats Längbacka) naimisiin. Sitten kummankin on lähdettävä eri suuntiin; Aarnen rintamalle ja Martan evakkoon kohti uutta asutuspaikkaa, Jämsää. Tästä alkaa dramaattinen ja monivaiheinen taipale. Törhönen on tehnyt perusdraamaa, jossa on riittämiin riipaisevia ihmiskohtaloita, sentimentaalisuutta ja kliseitä: lehmä ammutaan, vanha hevonen jätetään kotitilalle. Kerronta on pääosin sujuvaa ja tyylilajiin sopivaa. Hyvä kerronnallinen idea on esittää naisten ja miesten eloonjäämiskamppailu tahoillaan, mikä luo mukavaa jännitettä tarinaan. Myös Viipuria käytetään kerronnassa hyvin. Näyttelijöiden valintaa voidaan pitää varsin kiinnostavana: suomenruotsalaiset esittämässä karjalaisia! Ei siis ihme, että heidän ilmaisunsa on niin hillittyä. Itäsuomalaista vilkkautta ja reippautta löytyy enemmän Sari Puumalaisesta, joka esittää sotaleskeksi jäänyttä Saimi Helmi Karhua. Sotaan suhtautuminen jää leffassa epäselväksi. Vaikka usein viitataan sodan julmuuteen ja mielettömyyteen, ei lopullista kantaa oteta. Mutta jotain elokuvan suhtautumisesta sotaan kertonee Saimin pikkuveljen Artun kohtalo. Hän ei kestä sotaa, vaan heittää aseensa pois ja pakenee, myöhemmin hän saa surmansa rangaistuksena rintamakarkuruudesta. Ja tuskin Hietaniemen kynästä kovin pasifistista lorua syntyisikään. ANTTI KAIIAIAIAINEN Lisan haamu ja leukemiaa Kampus Kinossa maagista realismia tarjoaa espanjalaiselokuva Julio Medemin Punainen orava (1993), joka esitetään 22. helmikuuta. Juoni on lainaa Alfred Hitchcockin Vertigoslö, mutta sovitus tekee elokuvasta omanlaisensa. Jota (Nancho Novo) rakentaa auto-onnettomuudessa muistinsa menettäneelle Lisalle (Emma Suarez) uuden menneisyyden ja sitä myötä minuuden. Pari karkaa sairaalasta Punaisen oravan leirintäalueelle, jonne ilmestyy myös haamu Lisan aiemmasta menneisyydestä, hänen aviomiehensä. Mikään ole sitä miltä näyttää tai kuulostaa. Sanat ovat muuta kuin mitä väittävät olevansa, niiden ohella myös kuvat vievät katsojaa mystisiin monitulkintaisiin maailmoihin. Tyylilaji kerronnan tasoilla muuttuu jopa kohtauksen kestäessä. Itäisiltä mailta saapuu Takeshi Kitanon Hana-bi Tulikukkia (1998). Hylätyt talot, autiot pihat ei näytä strategiapöytiä, divisioonien taisteluja tai sankarisotiköa: Se kuvaa kesää 1944 eri lähtökohdasta kuin 'aikaisemmat Suomessa tehdyt sotaelokuvat. Sekä kirjailijan että ohjaajan tavoitteena on ollut välttää sodan romantisointia. "Me näemme hyvin, vähän sotaa, vaikka kuulemme siitä joka päivä televtsosta. Sota on pelkistynyt välkkyviksi valojuoviksi taivaalle. Kipu, tuska, pelko, kauhu ja pakokauhu ovat i unohtuneet. Tahdon, että nuorille selviäisi sodan mielettömyys. Olen huoi-manflut, että sukupolvenne on kiinnostunut siitä, mitä sota-aikana tapahtui, mitä ratkaisuja ihmiset joutuivat tekemään. Meidän tulee tuntea oma historiamme", Laila Hietamies taus29.2. Uusimman polven japanilaiset draamaelokuvat ovat hyvin hämmentäviä. Ne sekä houkuttelevat tykönsä että työntävät luotaan. Varsinkin yhdeksänkymmentäluvulla ilmestyneissä teoksissa määräävä piirre on ollut yhä lisääntyvä ja suorasukaisempi väkivalta, ja se on sävyltään huomattavasti tummempaa ja syvempää kuin missään Iso-Arttu tuotannoissa. Hana-Bi on Takeshi Kitanon tarina Nishi-nimisen poliisin elämän alamäestä. Kitano itse tekee pääroolin. Poliisin leukemiaa sairastava vaimo on kuolemaisillaan, ja aviomies haluaa tehdä tämän loppuajasta mahdollisimman hyvän. Rahaa ei ole, sitä on lainattava lopulla Yakuzalta. Kierre joka vie umpikujaan on valmis. Kitanon kerronta on erittäin vaikuttavaa, erittäin julmaa, erittäin vahvaa. RIITTA KOIKKALAINEN kin evakkotien kokenut painoskuningatar mielletään suurten ikäluokkien muistojen tulkikiksi, joka suoltaa vuosittain kirjallista terapiaa varttuneiden naisten joululahjapaketteihin.Miksi nuori katsoja kiinnostuisi lähihistoriaan sijoittuvasta melodraamasta elokuvana? "Teineille tekisi oikein hyvää katsoa tämä elokuva. Minä olen itse 29, ja joskus tuntuu että me valitamme ihan kaikesta, koska meidän elämä on ollut liian helppoa", yhdessä elokuvan monista naispääosista näyttelevä Sari Puumalainen mieltää. Elokuva lataa katsojan silmille ääritilanteen raadollisuuden naisen ja lapsen silmin. Hietamies kertoo eräästä nuoresta mieskatsojasta, joka oli puristanut kädessään servettiä koko elokuvan ajan. Lopputekstien aikaan hän oli yllättynyt sekä kiinteästä paperipallosta että eläytymisensä voimakkuudesta "Mies yllättyi tunteista, jotka elokuva oli nostanut pintaan. Katsojan täytyy yrittää välttää torjunta, tunteita ei saa kieltää." Sota ei sovi kaikille. "Arttu on inhimillinen, ei se ole pelkuruutta", Hietamies arvottaa Viipurin taistelussa sortuvan ylippilaspojan kohtaloa, "Koen tämän elokuvan pasifistiseksi elokuvaksi: kukaan joka ei tiedä mitä sota on, ei voi olla pasifisti." Ohjaaja Lauri Törhönen halusi tehdä ihmislähtöisen elokuvan ja karistaa sotaelokuvan perinteet. Yksi tyyppilajin helmasynti kuitenkin tallentui filmille: kasvoton ja etäinen vihollinen. "Elokuvassa ei ollut tilaa henkilölle nimeltä vihollinen. En halua sänca silla sitä, että venäläiset olisivat julmempia ja raaempia kuin suomalaiset, tahdoin vain kertoa tavallisen ihmisen näkökulman. Vihollinnehan on sotilaalle aina kasvoton, varsinkin nykyisin", ohjaaprofcsson selvittää. Kalju vuorella Joiro Anibal Nino: Kalju vuori. Ohjaus: Jussi Myllymäki. Teatteri Vakiopaine. Kalju vuori on pieni, lohduton ja vahvasti pasifistinen näytelmä. Se kertoo sodan aiheuttamasta mielettömyydestä, turhuudesta ja elämänmskasta kolmen köyhän ihmispolon välityksellä. Sebastianilta sota kaukana Koreassa on vienyt jalan ja sen myötä elannon ja ihmisarvon, täyshullulta Everstiltä se on vienyt järjen ja lopulta myös Canuto saa omakohtaisesti kokea sodan vaikutukset. Näytelmä alkaa Sebastianin ja Canuton odotuksesta. He odottavat Sebastianin sotakaveria, everstinä itseään pitävää täyshullua. Kummallakin on nälkä ja kylmä. Kurja tilanne saa kyynärsauvaan nojaavan Sebastianin kertomaan saavutuksistaan sodassa pönkittääkseen lyötyä itsetuntoaan. Canuto, entinen klovni, ei kuitenkaan pureksimatta niele Sebastianille syötettyjä kliseitä, vaan on tarpeeksi tietämätön esittääkseen tälle oikeat kysymykset. Viimein odotus on ohi, eversti saapuu ja hänen mukanaan toivo päivän ruoka-annoksesta. Eversti on oikeasti kersantti, mutta kuvittelee olevansa eversti. Hän elää täysin sotahallusinaatioidensa vallassa, joihin Sebastian ja Canuto joutuvat mukaan ruoan toivossa lopulta järkyttävin seu-| rauksin. , Jussi Myllymäen ohjaaman Kalju vuoren sanoma ei jää kenellekään epäselväksi. Näytelmä on toteutettu hyvin minimalistisesti. Lavastuksena ovat yksinkertaiset taustapressut, sen sijaan valoilla luodaan taitavasti tunnelmia ja korostetaan tapahtumia. Sebastian rampana sotaveteraanikerjäläisenä on karu tyyppi, johon Jouni Huhtaniemi pienillä eleillä, ilmeillä ja äänenpainoilla puhaltaa hienosti oikean ihmisen. Myös kaiken kyseenalaistava Canuto (Piia Mannisenmäki) klovnimaisine imitaatioineen onnistuu Sebastianin vastapainona. Näiden kahden välinen dialogi synnyttää Kalju vuoren kantavan jännitteen ja on tarinan suola. Sen sijaan Eversti (Arimo Johansson) on jotenkin liian out of space -tyyppi ollakseen uskottava tai koskettava. Näytelmän jännite latistuu Everstin sotaleikeissä, eikä edes Kalju vuoren väkivaltainen loppuratkaisu kykene sitä ihmeemmin nostamaan. Kaiken kaikkiaan Kalju vuorta voi kuitenkin suositella kevyeksi välipalaksi oluttuopin sijaan Baari Vakiopaineen alakerrassa. Sen aikana ei ainakaan ehdi pitkästymään VESA GIRS KAUU VUOSI BAARI VAKIOPAINEEN ALAKERRASSA 18.2., 24.2. IA 5.3. «o 20. /
mmm NUMOOXOUIF. • 1T. HElKKUUTJl 2W0 tuli ihmisestä Kaj Stenvall: Kadonneen tasapainon metsästys Ankoillakin on tunteet. Tämä on nähtävissä Jyväskylän taidemuseossa, mihin Kaj Stenvall on tuonut kuuluisat ankkamaalauksensa. Esillä on Stenvallin tuotantoa runsaan parinkymmenen vuoden ajalta. Uusimmat teokset ovat tältä vuodelta. Stenvall on maalannut ankkoja viimeiset kymmenen vuotta. Alkuperäinen syy ankkoihin löytyy 80-luvun lopun suomalaisesta taideilmastosta. Stenvall selittää päätyneensä ankkoihin siksi, että esittävää maalausta harrastavan taiteilijan oli mahdotonta muutoin saada nimeään esille. Toiseksi Stenvall menetti uskonsa kuvata ihmistä ihmisen kuvalla. Hän halusi kääntää perusasiat nurin ja päästä eroon postmodernismin ihmishahmoista. "Se vain tuli ensimmäisenä mieleen. Halusin hahmon, joka on aikoja sitten käytetty loppuun, joka ei enää tarkoita mitään. Mielestäni ankka oli mahdollisimman korni ja kyseenalainen valinta", selittää Stenvall ankkavalintaansa. Ensimmäisessä näyttelyssä Stenvall sai kuulla ankkojen olevan hauska vitsi mutta tuskin kovin kestävä sellainen. Stenvall on kuitenkin jatkanut "pottuiluaan" taidepiireille silminnähden menestyksekkäästi. Maalaukset leviävät ympäri maailmaa korttien, julisteiden ja kalentereiden muodossa. Uusin aluevaltaus on internet, jossa on lähes kolmesataa Stenvallin maalausta. Tunteet historian kehyksissä Ankat eivät kuitenkaan ole pelkkä vitsi tai vastalause. Stenvall paljastuu tunteelliseksi mieheksi. Ankat nimittäin saavat hänen "sydänalansa läikähtämään". "Jokaisessa maalauksessa ankan täytyy olla jotenkin minun oma alter egoni, sillä täytyy olla yhteys minun omiin tuntemuksiini", Stenvall kertoo, "Yritän ladata kuviin tuntemuksia ja tarjota samastumiskohteen. Hahmo toimii heijastuspintana, johon voi sijoittaa oman elämänsä. Maalaukset ovatkin hyvin kertomuksellisia. Usein ne sijoittuvat johonkin merkitykselliseen hetkeen ankan elämässä. Tämä käy ilmi myös teosten nimistä. Esimerkiksi Ensimmäisenä viimeisellä rannalla avaa maalaukseen uuden tulkintatason. Silmiinpistävää on myös teosten traaginen sävy, joka on nähtävissä jo alkuajan ankattomassa tuotannossa. Toinen taso on taidehistoria, joka työntyy esiin jokaisesta maalauksesta. Ankka seikkailee milloin sosialistisen realismin ja milloin barokin maisemissa. Erityyppiset kuvakäsitykset ja -traditiot ankkojen taustalla tarjoavat älyllisen seikkailun kaikille niille, jotka haluavat seikkailulle lähteä. TEKSTI JA KUVA: MIKA NYKÄNEN KADONNEEN TASAPAINON METSÄSTYS JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEOSSA, 1.3. SAAKKA mjfik NÄrrreiyr U V A L L I f U E N K A N N A N O T T O atoavaa nuorisokulttuuria HonnoXoiso jo Marko Hämäläinen näyttävät esimerkin tyypillisestä nuorison valokuvopususto. Hanna-Kaisa Hämäläisen debyyttinäyttely on eräänlainen kannanotto tanssisali Lutakon suhteen. Kuvia tanssisali Lutakon ihmisistä -näyttelyn nimen mukaisesti Hämäläinen haluaa tuoda esiin myös rakennuksessa käyviä nuoria. "Useimmilla näyttelyillä ei ole kannanottoja, mutta mielestäni nuoria ei ole koskaan liikaa kuvattu", kommentoi Hämäläinen. "Lutakko on ollut aina lähellä sydäntäni. Itse kävin Lutakossa nuorena ja nyt kuvatessani nuorison kasvoja huomasin, ettei paikka ole juuri muuttunut. Siellä käy edelleen porukkaa laidasta laitaan, ja se on elinvoimainen talo." Hämäläisen mustavalkoisissa kuvissa näkyy monia erilaisia nuorten kasvoja: mustiin meikattuja tyttöjä, myssypäisiä poikia ja jopa rusettikaulainen mies. Valokuvaaja kertoo kuvanneensa rokkihenkisiä nuoria koko syksyn ajan. "Loka-marraskuussa tulin joka viikko Helsingistä tänne kuvaamaan. Otin eri ihmisiä kuvattavaksi sattumanvaraisesti. Näitä nuoria ihmisiä yhdisti se rakennus. Nuorille on tärkeää se, että on joku tila, missä voi olla", Hanna-Kaisa Hämäläinen toteaa. Näyttelyn anti on Hämäläisen mukaan vain murto-osa hänen Lutakkokuvistaan. Lutakon hämärissä tiloissa Hämäläinen sai kuviinsa herkkyyttä käsisalaman avulla. Jokaisesta kuvattavasta hän nappasi nopeasti muutaman ruudun. "Tykkään kuvata niin, ettei kuvaa tarvitse hioa. Se antaa kuvilleni hengen." Herkkiä irokeesipäitä Galleria Pinacothecassa on esillä toisenkin Hämäläisen valokuvia. Marko Hämäläinen on myös kuvannut uhkaavasti katovaa nuorisokulttuuria punk-nuorisoa. Markon punkkarikuvausprojekti alkoi jo nelisen vuotta sitten. Non Stop -yhteisnäyttely HannaKaisa Hämäläisen kanssa on MarkolSami Kero lekin ensimmäinen oma näyttely. Molemmat ovat valokuvaustaiteen opiskelijoita ja pitäneet aikaisemmin ryhmänäyitelyjä. Marko toteaa mieluummin kuvaavan, niin työkseen kuin harrastuksenakin, esineitä. Hämäläisten mukaan juuri punkkarikuvia käydään galleriassa ihmettelemässä eniten; punk-piiri on useimmille ihmisille täysin tuntematon. "Ihmiset kyselevät hieman typeriäkin kysymyksiä punkkareista. Punkkarit pelottavat, vaikka tosiasiassa punkkarit itse joutuvat pelkäämään", Hanna-Kaisa Hämäläinen tuumii. Marko Hämäläisen kuvissa punkkarit näyttävät yhtä nauravilta ja herkiltä ihmisiltä kuin muutkin. Valokuvataiteilijaa kiehtoo itseäänkin vielä punkaate. Irokeesia hän sanoo pitäneensä joskus 15-vuotiaana. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI NON STOP-NÄYTTEIY PINACOTHECASSA 3 . MAALISKUUTA SAAKKA.
ISOT ja Big Band huijaavat Kansantanssiryhmä ISOT ja Jyväskylä Big Band yhdistävät voimansa rtäyttämöteoksessa llluminaatio Huijauk' sia ihmiselämästä. Modernin kansantanssin ja nykybigband-musiikin yhdistävän teoksen kantaesitys on sunnuntaina 20. helmikuuta Jyväskylän : kaupunginteatterissa. Musiikin on säveltänyt Matti Laukkanen ja koreografian laativat Matti Paloniemi ja Salla Korja-Palonicmi Kolmen vai iin mittaisessa teoksessa on tanssijoita ; ; liiuusikoita yTifeehsä "J5 kappaleita. "Kansantanssiryhmä ISOT on, muuten, perustettu vuonna 1°03 mrnj Suonien Osakunnan Tanhuajat. Mkaupimgin yö "Jekku vai kepponen", kysytään tänä : vuonna Yläkaupungin Yössä. Järjestyksessään kahdeksansilla yläkaupunkifestivaaleilla Jyväskylässä on mahdollisuus kohdata ennalta-arvaamatonta kulttuurielämyksiä. Nyt on vielä mahdollisuus hankkiutua itsekin järjestämään ohjelmaa 27. toukokuuta pidettävään yöhön. Järjestäjät eivät halua sitoa esiintyjiä : teemaan. Yläkaupungin yöhön voi : tarjota kaikenlaista kuluurellia tai i viihdepitoistakin taidetta ja tiedettä. j Kohdeyleisöäkään ei ole rajattu: ohjel: maa toivotaan järjestettäväksi kaiken : ikäisille. ; YHIEYOENOTOT: YLÄKAUPUNGIN YÖ RY. 014-624968 / yläkaupungin,yo@jkl.fi. Pulp keskustelee kulttuurista Pulp eli yliopisto-tv alistaa kevään ensimmäisissä lähetyksissään kulttuurin • keskustelun alle. Viikolla kahdeksan : äänessä ovat erilaiset muusikot ja puheenaiheena erilaiset tavat suhtautua : musiikkiin. Ohjelma nähdään tuttuun I tapaan yliopiston paikallisessa verkos; sa keskiviikkona 1.3. ja myös TV-Jy• väskylän kaapelikanavalla perjantaina 25.2. Kevään toisessa lähetyksessä, jonka lähetyspäivät ovat vielä avoinna, teemana on Jyväskylän tunnetusti ; virkeä ja laadukas teatterielämä. NUHEROKOLIIE 1 7 . HEUIIKUUTA ZOOO Ainujen asialla Osaatteko kuvitella itsenne uhraamassa ruokaa esi-isille muinaissuomalaiseen tapaan? Ajatus saattaa tuntua kaukaiselta; ikivanhat rituaalit elävät Suomessa enää • historioitsijoiden arkistoissa. Toisin on Japanissa, missä lähes joka kotiin kuuluu buddhalainen esiisien muistoalttari butsudan sekä shintolainen jumalhyllykkö kamidana. Aivan oma lukunsa on PohjoisJapanin alkuperäisväestön eli ainukansan uskonnollinen perinne. Vaikka ainut nykyisin ovat buddhalaisia ja shintolaisia valtaväestön tavoin ja elävät niin kuin Japanin saarten muutkin asukkaat, viime vuosina he ovat alkaneet elvyttää omia uskonnollisia rituaalejaan, kieltään ja kulttuuriaan. "Ainut uskovat, että kosmos muodostuu kahdesta maailmasta: henkien ja ihmisten maailmasta. Rituaaleissa nämä maailmat kohtaavat ja tulevat vuorovaikutukseen keskenään", kertoo professori Takashi Irimoto Hokkaidon yliopistosta. Hän on tehnyt kulttuuriantropologisia tutkimuksia mm. eskimoista, ainuistaja muista japanilaisisaj vähemmistöistä. Jyväskylän vierailul laan hän luennoi ainu-kansan selviytymisestä, mitä maailmalla yleisesti pidetään ihmeenä. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ainukulttuuria pidettiin lähinnä turistinähtävyytenä. Luonto ja henget Rituaalien elvyttäminen on ollut elintärkeää ainukulttuurin pelastamistyössä. Ainujen jumalia ovat olleet meren, vuorten, metsän ja tulen henget, joille on annettu lahjoja. "Sapporossa elvytettiin 20 vuotta sitten ikivanha lohirituaali. Joen hengelle uhrataan, kalastaminen tapahtuu kanootista ja saalis seivästetään keihäällä. Rituaalin jälkeen kala kypsennetään nuotiolla, ja tuli onkin tärkeä elementti, sillä esi-isiä lähestytään tulenjumalan kautta. Kun nuotioon laitetaan esimerkiksi leipää, tuli vie uhrin esi-isille", Irimoto selittää. Naisilla ja miehillä on rituaaleissa omat roolinsa. Miehet suorittavat palvonnan, kun taas uhraaminen on enemmän naisien vastuulla. Toisissa rituaaleissa miehet saattavat tanssia miekkatanssin, jonka tarkoituksena on paholaiselta suojautuminen. Myös karhujen palvominen on kuulunut ainujen elämäntapaan. Karhu pyydettiin pentuna ja sitä kasvatettiin muutamia vuosia, kunnes se tapettiin ja syötiin peijaisissa. Uskottiin, että karhun sielu menee uhnantimien kanssa omiensa luo ja vie tiedon ihmisten toiveista mukaAinurenessanssi Sapporon kalastusrituaali on innostanut muitakin alueita herättämään Professori Jakasbi Irimoto pitää ainujen kutituria sydämen asiana. Annokoiso Vöäräniomi eloon traditioitaan. Useilla seuduilla järjestetään joka vuosi Ainujen kulttuurifestivaaleja. Koska ainujen kieli on häviämässä, festivaaleihin kuuluu puhekilpailu. "Ainun puhuminen oli aikaisemmin Japanissa kiellettyä. Heitä syrjittiin, eikä kukaan halunnut tunnustautua ainuksi. Onneksi vuonna 1997 tuli voimaan laki, jossa ainut tunnustetaan etniseksi vähemmistöksi ja heidän kulttuuriaan tuetaan". Irimoto kertoo. Hänen mukaansa valtaväestön suhteet ainuihin ovat nykyisin hyvät; paljon solmitaan japanilais-ainu-avioliittojakin. Säilymisen salaisuus? "Monet rituaalit ovat säilyneet Japanissa sen takia, että uskonto ja jokapäiväinen elämä ovat yhtä. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Tämä koskee myös ainuja: he eivät voisi metsästää ja kalastaa ilman rituaalejaan. Toisin kuin eurooppalaiset, me juhlimme edelleen luonnon ja maanviljelyn tuotteita; siinä salaisuutemme", Irimoto arvelee. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka rituaalit pysyisivät samoina, niiden merkitys muuttuu. "Rituaalin jälkeen ainutkin riisuvat perinnevaatteensa ja pukeutuvat taas pukuun ja kravattiin. Elinkeinon varmistamisesta on siirrytty identiteetin vahvistamiseen. Kun rituaalilla ennen tavoiteltiin metsästysonnea, tänä päivänä saatetaan ajatella vaikkapa poliittisten päämäärien onnistumista." "Emme halua amerikkalaistua" Japanin länsimaistumisesta on puhuttu paljon. Kielikin vilisee anglisismeja: pöytä on teeburu (engl. table), vuode on beddo (bed) ja kirjoituskone taipuraita (type writer). Tällä hetkellä englannista kaavaillaan jopa Japanin toista virallista kieltä. Miten tällainen muutos toteutuessaan vaikuttaisi Japanin kulttuuriin ja sen kulttuurisiin vähemmistöihin? Professori Irimoto ei vaikuta ollenkaan huolestuneelta, mutta kylNÄYTTELYT Jyväskylän taidemuseon Suo|a -1 3. Kadonneen tasapainon menetys. Kai Stenvall. Galleria Pinacotheca -3.3. Non-stop, punk-valokuvanäyttely. Galleria Harmonia -12.3. Floatlng Thoughts 2: Luovan valokuvauksen keskuksen juhlanäyttely. Rautatieasema -23.2. Taideiaioe: pehmoveistoksia, rintaliivejä ia Rautatieläisten kuoro. Maalauksia, veistoksia, installaatioita. Yliopiston museo Rakennus S FoftunatikkakoloKoioshakki-leiunäyttely. TEATTERIT llokivi katso alhaalta. Kellariteatteri Välkkyjä potkky U.2.. 19.2.. 20.2., 22.2. ia 23.2. klo 19 Huoneteatteri Paitaa sutia ken pelkäisi ensf-iita 25.2. klo 19,29.2 klo 19. Musta komedia 26.2 klo 19.27.2. klo 15,3.3. klo 19. Liian oaksu perhoseksi 17.2.. 18.2. jal9.2. klo 19. Kaupunginteatteri Fame ensi-ilta 3.3. klo 18. Illiminaatio (kansantanssirytima ISOT ia Jyväskylä Big Band) 20.2. klo 19. ftankieja Johnny 19.2. ia 25.2. klo 19. Haikarapo/ste 19.2 ia 25.2. klo 19. Jumalten hämärä 24.2. klo 19. Gabriel tule lakaisin 17.2., 18.2., 24.2 |a 26.2. klo 19. Viktoria ja hänen husaarinsa 19.2. klo 14,26.2. klo 14, Että voisi paremmin 26.2. klo 14. Peter Pan 17. ja 23 2. klo 18. Täydelliset näät 18.2. kio 19,26.2. klo 19. Taidemuseon Suoja 20.2. klo 15 ja 17 Duckyou! Tanssiteatteri ERI. POP/ROCK Lutakko 18.2. Metallipetjantar Scent, Private Line, Smash. 19.2. XL leat Dj Bunuel, Avanto. 25.2. Littie Rose Production Extol (Nor), Hallovved. Immor tai Souls. 26.2. Michael Monroe. 3.3. Impaied Mazarene, Rnntroll, Throne oi Chaos. Luolamies 3.3. Metsäneläimet lloklvl tuossa alhaalla, poloja. KLASSINEN Paviljonki 24? Ho 19 Don Ca-ios -nignlighls. JyKBkylä Sinfonian, Jyväskylän Oopperakuoro ja Jyväskylän Kamariorkesteri. Tekninen oppilaitos 19.2. klo 19 jyväskylän helluntaiseurakunnan Unicef-konsertti. Yliopiston juhlasali 20.2. klo 15 Oopperalaulaja Jorma Elorinne konsertoi ja kertoo elamastääfc .. Kävelykatu 19.2. Klo 11-14 Yhteisvastuukeräys, hernerokkatapahtuma. Yliopiston juhlasali 23.2 ja 1.3. Luentosarja kaupunkikuvasta ja kaupunkisuunnittelusta. Utunen 19.2. Klo 18-20 kuutamohiihto. Lähtö hotelli Albasta tai Noukanniemesta. Tied. Jkl:n kuntoliikunta, puh. 645 830. Kaupunginkirjaston Minnasatl 22.2. klo 18 Kulttuuriympäristöt ja maisemat kehittämiskohteina -luento. A-sali (Väinönkatu 7) 3.3. Klo 19Soidinkuu-runomatinea. r/7? KIVI Dynamo ievyn|ulkaisukeikka. 19.2. Kampus Kino 22.2. klo 19 Punainen orava. 29.2. klo 19 Hana-bi Tulikukkia. Pink Club 26.2. Klo 21 Electricity presents 25.2. Pian B 3.3 .Teatteriyhdistys Tritonus ry. SiiplrkikKö 17.18. ja 19.2. Klo 19. Tanssiteatteri Kramppi Episodi EF314 20.2 klo 16 ja 18.2l.2klo18ja20. läkin hämmentyneeltä. "En käsitä, miksi he suunnittelevat sellaista", hän nauraa, "Totta kai japanilaisten täytyy vahvistaa englannin kielen taitoaan, mutta miksi englannista pitäisi tehdä virallinen? Kai se on jonkinlaista USA:n painostusta. Emme me halua amerikkalaistua." Ja epätodennäköisiltä amerikkalaistumisvisiot näyttävätkin maassa, jossa on sitkeästi säilynyt jopa kansa, jonka kieltä puhuu virallisesti äidinkielenään vain parikymmentä ihmistä! Ainujen tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikoihin. Muutosta ei kuitenkaan olisi tapahtunut työtä tekemättä. Takashi Irimoto kiteyttää sanomansa: "Kunpa aina muistaisimme, miten tärkeää etninen monimuotoisuus tässä yhteisessä maailmassamme on. " Suvi VALU LlSÄLÄHTEENA KÄYTETTY; VESTERINEN, ItMARi: "JAPANIN AINEELLINEN JA SOSIAALINEN KULTTUURI* TEOKSESSA JAPANIN KULTTUURI (TOIM. FÄLT, NIEMINEN, TUOVINEN, VESTERINEN).
Kesä. Työ. Aika. Kesä on enää kevään päässä. Kesäharjoittelupaikkojen haku on nyt. Täytä lomake kotisivuillamme Nokia.fi ja kerro itsestäsi. Opinnoistasi, kursseista, työkokemuksestasi ja toiveistasi työn suhteen. Paina enteriä ja viestisi on kaikkien rekrytoivien esimiestemme ulottuvilla. Onnea matkaan! MOKIA
teätvÄa UUSI ISO KIRPPUTORI " * • " ' . » a v u s t u s t y ö muvntinaikkavunkraiis kirpputori avustustyö . myyntipaikkavuokraus huonekalulahjoitustenilmainen noutopalvelu m a p e 1 1 8 l a 1 1 5 Palokka Kimnkujai P. 6 6 5 9 1 1 mwui.Gironmusiikki.fi Juvöskesku& ^ . n , _ « 1 JyvöskvIK ' « l " M llll.lu I I.II, v MofV l l l T v t o ! • • ! « SILMÄLÄÄKÄRIASEMA • Silmälääkäripalvelut • Näkökenttätutkimukset • Piilolasit • Silmänpohjakuval *** • • * < * Kuulijat lujilla jo vuodesta-87 KAMPUKSEN KAIKU M U I S T A T H A N , että saat VALOKSELTA ITSEPALVELUNA A4-kopiot uusilla koneilla, jonottamatta & edullisesti! Palveluna saat gradut koviin kansiin sidottuna, laadukkaat värikopiot, ym. TERVETULOA Kauppakatu 3:een! Ä . K O P I O T A L O Q V A L O S Kauppakatu 3, Puh. 614 173 avoinna ma-pe 9.00.17.00 , Edullista hiusmuotoilua OPISKELIJALLE Leikkaus T O , T a s a u s Parturi Kampaamo VOIONMAANKATU 34 TERIÖ RIITTA p . 6 1 6 6 1 (Palokunnan vieressä) 9 Tämä kyttäyskeikka on ensimmäinen toimeksiantoni ja pahalla näyttää. Omituinen, salaperäinen mies antoi tehtäväkseni jäljittää jo edellä mainitun tyypin liikkeitä. Perimmäisenä tarkoituksettani on löytää tuon tyypin majapaikka. ...Jatkuu seuraavassa numerossa YLI KÄENPESÄN filmiklassikko nyt näyttämöllä • MIKKELIN I TEATTERI Varaukset (015) 411 0440 Sesonki alkaa ^ >JTMä • u n a u * " * " " 1 P O L I C E MOSCHINO O C C H I A U STING ™«5r» w ' « m M » • • ma ö s k e s k u s , II k e r r o s , a v . m a p e 1 1 8 / la 1 1 4 p. 3 1 3 3 w w w . o p t i k u l m a . f i iB^aaaam^Baai KONI GUCCI Keskimaan ravintolat Jyväskylän keskustan sykkeessä. STAURANT • BAR Puistokatu 2 Puh. (014) 621 222 ROSSO JYVÄSKESKUS Asemakatu 9 Puh. (014) 630 585 ^ Kauppakatu 26 Puh. (014) 630 582 Yliopistonkatu 34 Puh. (014) 612 194 MUITA SAAT BONUSTA TmyMHHi n i g h t R L E X R N D R R SHELL VETURI 24h Hannikaisenkatu 24 Puh. (014) 630 540 JYVÄSHCM HOVIN BAARI KIRKKOPUISTO Kauppakatu 19 Puh. (014) 614 688 RUOKARAVINTOLA SOKOS ^ HOTEL SOKOS ^ HOTEL ALEXANDRA ALEX Hannikaisenkatu 35, Puh. (014) 651 211 • MEIHATSAAT BONUSTA SOKOS ® HOTEL JYVÄSHOVI Kauppakatu 35, Puh. (014) 630 211