Jyväskylän Ylioppilaslehti 3/1989

• Jyväskylän ylioppilaslehti Keskiviikkona 22. helmikuuta 1989 N:o 3 29. vuosikerta "Pohjimmiltaan riemuitsen aiheuttamastani sensaatiosta. Se piristää. Luen Strindbergin J elämänkertaa ja koen paljon vastaavanlaisia j tapauksia. August aiheutti monta sensaatiota ja pilkkasi usein jumalia. Eikä hän koskaan < laskenut kapinalippua. Pysyköön tuo lippu j myös minulla niin kauan kuin elän." u sivulla 10. teksti Kalervo Palsan päiväkirjasta, kuva Avajaiset, kuivaneula -76 Palsan Muistonäyttely Alvar Aalto -museossa 5. 3. 1989 saakka, näy 1
Jyväskylän ylioppilaslehti 22.2.1989 Korhonen, Kalpa ja Mäkelä Korhosella on jo pitkä historia suoraansanomisesta, kaikkihan muistavat hänen kirjeensä sivareista Turun ylioppilaskunnalle. Nyt oli sitten vuorossa pakolaispolitiikka. Korhonen on pääministeri Holkerin ulkopoliittinen erityisavustaja, mitä hänen toimenkuvaansa sitten kuuluu, Harri tietää. Pahalta näyttää. Mystinen Keskisuomalaisen avustelija Kunto Kalpa on jo monesti ilmaissut lukkarinrakkautensa Korhosta kohtaan. Kalvankin erityisalue on ulkopolitiikka. Ettei vain tuo Kalpa olisi Korhonen itse. Odotamme Kalvan kantaa pakolaiskysymykseen. Tuleeko hän Korhosen taakse? Väyrynenhän osoitti jo tukensa puoluetoverilleen. Kalvan uutisarvohan on jo miltei itseisarvo. Samoin käynee Korhosen tuleville puheille. Vaikkei pitäisi kummankaan kohdalla. Mäkelä on SMP:n kansanedustaja Jyväskylästä. Hän on puolueensa tuore puoluesihteeri. Jyväskylän kaupunginvaltuustossa hän esitti korhosensuuntaisia käsityksiä pakolaisista. Diakonissa itsekkyyden kannalla. Ja katso, maakunnan ykköslehden yleisönosastot täyttyivät Mäkelän tukijoiden kirjoituksista. Mutta kukaan ei ole minkäänlaisin argumentoinnein perustellut sitä, että asunnottomuus, työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat tulevat hoidettua heti, jos pakolaisia ei tule Suomeen. Eivät nämä asiat voi olla vaihtoehtoisia. Korhosen kauhukuvamaalailut suomalaisten isäntävallan menettämisestä omassa maassaan eivät ansaitse edes kommentointeja. Suomalaiset pakolaisvastaiset argumentoinnit ovat populistisuudessaan, laskelmoivuudessaan ja vähä-älyllisyydessään vertaansa vailla. Ovathan? Eero Leppänen Tutkinto vaatii -vaadi sinäkin tutkinnoltasi Kymmenet ihmiset nyhräävät näinä päivinä tutkintovaatimusten kimpussa. Näyttää ilmeiseltä, että useimmat näistä eivät ymmärrä tutkintovaatimusten ja syksyllä alkavan työvelvollisuuskokeilun salaperäistä yhteyttä. Useilla laitoksilla ajatellaan, että kun vaatimuksia on äskettäin muutettu, niin sen lisäksi ei haluta tehdä lisää, ei ainakaan erityisen paljon. Lisätyöstä ei ole kyse. Nyt pitäisi tutkintovaatimuksia ajatella siitä näkökulmasta, kuinka vanhat temput voisi tehdä uudella tavalla. Sillä tutkintovaatimuksissahan tärkeimmältä osalta konkretisoituu koko kokeilu. Työvelvollisuukokeilua kannattaa ajatella juuri vaatimuksia rukattaessa, ettei syksyllä joudu toimimaan äimän käkenä. Esimerkiksi jos laitoksella on runsaasti luentoja juuri opettajien työvelvollisuuden takia, niin nyt niitä voidaan vähentää tai muuttaa kirjoiksi, opintomatkoiksi, projekteiski, seminaareiksi ja mitä ikinä keksitään. Muutosten ei välttämättä tarvitse olla suuria ja dramaattisia. Tämä on tietysti vaikeaa tämä uudella tavalla ajattelu, mutta sitä voi yliopistossakin yrittää. Opiskelijoiden kannalta kirjat ovat yleensä parempia kuin luennot, sillä ne eivät sido opiskelua ja paikkaa. Hyvin valmisteltuja luentoja kuulee harvoin. Työvelvollisuuskokeilu on siitä merkillinen kokeilu, ettei kukaan käske mitä pitää tehdä. Kukaan ei voi tietää, millä uudella tavalla voisi opettaa ja opiskella matematiikkaa, kemiaa, fysiikaa, kasvatustieteitä, yhteiskuntapolitiikkaa, valtiooppia, historiaa, kansantiedettä, ruotsia, englantia, suomea, venäjää, markkinointia, kirjallisuutta, tiedotusoppia, psygologiaa jne. Näillä ja muilla laitoksilla täytyy ihan itse miettiä, miten kaiken voisi tehdä toisin. Tutkintovaatimuksille voi tehdä mitä tahansa. Ne muuttuvat ja erityisesti niitä pitää tietoisesti muuttaa, koska niihin valitut kirjat vanhenevat, koska niihin valitut kirjat ovat professorin kaverin tekemiä ja hän haluaa niitä luettaa, koska niillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, koska tutkinto vaatimuksistaan saattaa heijastua tieteenalan tilanne kaksikymmentä vuotta sitten kun professori oli vielä vetreä. Tutkintovaatimuksia sorvailevalle opiskelijalle olisi eduksi, jos hän tietäisi tieteenalansa keskeisimmät asiat ja näköalat. Joskus nämä tietysti opiskelijoilta puuttuvat. Siksi olisi hyvä lueskella muiden yliopistojen vaatimuksia, soitella ja käydä rinnakkaisen ainejärjestön kanssa keskusteluja. Muiden yliopistojen vaatimukset eivät välttämättä ole parempia, mutta samat tyhmyydet voi tehdä uudella tavalla, jos tietää tilannetta muualta. Näin pystyy myös esittämään hankalia miksi -kysymyksiä professoreille vaatimusten sisällöstä. Opiskelijoille kertyy eräästä asiasta parempaa tietoa kuin muille: tutkintovaatimusten suorittamisesta. Professori joka on suorittanut oman tutkintonsa puolta pienemmillä kirjamäärillä, ei helposti ymmärrä nykyopiskelijan taakkoja. Täytyy kyllä varoittaa liiasta populismista. Ei pitäisi tyhmyyttään ja laiskuuttaan poföcaecaa ifcaiftArä itettttailk ja vaikeita jaksoja. Sanassa yliopisto se "yli" tarkoittaa myös entisen itsensä ylittämistä. Jos tutkintovaatimuksissa on vaikka tuhatsivuinen saksankielinen harbermas tai raamattu, ei välttämättä pidä vaatia sen poistamista. Älylliset ponnistelut tuottavat kyllä tuskaa, mutta niiden jälkeen on kuin sählyn loputtua virkeä olo. Siksi pitäisi vaatia esimerkiksi lyhyttä luentoa tai paperia kirjan keskeisistä väittämistä ja käistteitä. Eespäin, eespäin tutkintovaatimusten viitoittamalla tiellä! Nuori Kekkonen JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu. Päätoimittaja Eero Leppänen p. 617288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen Ilmoitukset Kari Johansson • Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri: Paula Rouhiainen 252211/2872 D Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2,40600 Jyväskylä p. (941) 617 288 D Ilmestyy Jyväskylän yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa • Ilmoitushinnat: tekstissä 3.80, takasivulla 4.50, etusivulla 5.50. Väri ja määräpaikkalisä 0.65 palstamillimetriltä • Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa ja puoli vuotta 50 markkaa D Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYP Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, Postisiirtokonttori TA 74517-4 • Osoitteenmuutokset jalle D ISSN 0356-7362 toimitukseen tai taloudenhoitaJyväskylän ylioppilaslehden kevään ilmestymispäivät: 8. 3., 15. 3., 22. 3., 5. 4., 26. 4. kaupunki, 10. 5. HUOMIOIKAA ihmiset, että 8. 3. tulee taas seuraava ja sitä seuraava on heti viikon päästä. Kuoleman viivaa voi pitää mielessä myös ja se on 1. 3. keskiviikkona. Sitä seuraavan lehden dead line on heti seuraavana ilmestymispäivänä, eli 8. 3. Monimutkaistako? Kyllä. 15. 3. on muuten teemanumero, josta lähempiä tietoja päätoimittajalta. Sovitusta jutuista voidaan kyllä sopia, niinkuin sopii toivoakin.
3 k e s k u s t e l u a Vielä kommentti Keskisuomalaisen uutisointiin Yliopiston tiedottaja Tarja Timonen kommentoi tämän lehden edellisessä numerossa Liisa Hakkaraisen väitöstilaisuutta edeltänyttä Keskisuomalaisen kirjoittelua. Varovaisesti Timonen antaa ymmärtää pitävänsä lehden menettelyä sopimattomana. Vastaava näkemys sisältyi myös — muun muassa — tämän lehden pääkirjoitukseen. Olen samaa mieltä, mutta pidän välttämättömänä esittää asian jyrkemmin ja periaatteellisemmin. En ole edes nähnyt Hakkaraisen väitöskirjaa, enkä varmasti milloinkaan ole pätevä arvioimaan sitä. Mutta pätevä ei ole myöskään sanomalehti Keskisuomalainen! On syytä sanoa suoraan: kysymys on ennennäkemättömän julkeasta tempusta, joka on paitsi lehtimiestapojen myös — ja tämä on pääasia — yliopistollisen tiedeyhteisön vastainen. Ajatellaanpa tilannetta jossa kuka hyvänsä väitöstilaisuuteensa valmistautuva saisi olla varuillaan lehden mahdollisen etukäteiskirjoittelun kanssa! (Tällaistako tilannetta Pynnönen haluaa?) Mitä se merkitsisi? Se merkitsisi tiedeyhteisön loppua ja avoimen vallankäytön astumista yliopistoon. On ollut varsin absurdia kuunnella kuinka rouvat maaseudullakin kahvipöydässä ihmettelevät, miten tällainen väitöskirja oikein voitiin hyväksyä yliopistolla! Mikäli en ole aivan väärin ymmärtänyt, tiedeyhteisön toiminnan keskeinen periaate on kaikkien sen jäsenten vapaus ja velvollisuus etsiä totuutta kulloisetkin tätä koskevat käsitykset avoimesti ja julkisesti perustellen. Vaikka lopullisia totuuksia ei juuri löydykään, on jokaisen tehtävä parhaansa. Itse kullakin on vapaus ja velvollisuus asettaa niin omat kuin toistenkin tutkimustulokset jatkuvasti kyseenalaisiksi. Mutta tämä on tehtävä sellaisia pelisääntöjä noudattaen, jotka takaavat myös muille esitettyjen näkemysten ja perustelujen jatkuvan kyseenalaiseksi asettamisen mahdollisuuden. Tätä alkeellista perusasiaa Keskisuomalaisen kirjoittelu tökeröllä tavalla loukkaa. Sillä eihän uhriksi joutuneella väittelijällä ole mitään mahdollisuutta puolustautua laajalevikkistä lehteä vastaan, joka ei kirjoittelussaan voikaan noudattaa tieteellisen argumentoinnin pelisääntöjä. Käsittääkseni viime kädessä ainoastaan tiedeyhteisö omassa keskuudessaan ja omissa julkaisuissaan saattaa käsitellä esimerkiksi väitöskirjojen pätevyyttä. Se tapahtuu tieteellisen argumentoinnin muodossa. Tämä taas on prosessi, joka olisi pidettävä mahdollisimman puhtaana niin rahan kuin poliittisen vallankin ohjailulta. Myös lehdistö saattaa uhata sitä. Tiedämme että kysymys tieteen autonomiasta ja vapaudesta on jatkuvasti ajankohtainen, koska sitä uhkaavia tekijöitä on yhä enemmän. (Voin tässä vain viitata Klaus Mäkelän toimittamaan erinomaiseen kirjaan Tieteen vapaus ja tutkimuksen etiikka, Tammi 1988.) Paljon on tapahtunut niiden aikojen jälkeen, jolloin Jyväskylässä puhuttiin vakavissaan sivistysyliopistosta — paljon myös sellaista, joka on vienyt uskottavuutta tältä puheelta. Mutta: vaikka emme uskoisikaan sivistysyliopistokertomukseen, meidän ei ole ajateltava, että olkoon yliopisto sitten kenen hyvänsä markkinamiehen tai "tiedottamisen avoimuudesta" muka huolestuneen pikkukaupunkisensaatiojournalistin temmellyskenttä. Jos tutkijayhteisö tuottaa huonon tutkimuksen — niin kuin se joskus väistämättä ja käytännössä aika usein tekee — se ei tietenkään kerro hyvää tuosta yhteisöstä. Mutta tämän yhteisön perusidean vastaista käsittääkseni on panettelevan lausunnon antaminen ennen väitöstilaisuutta lehdelle, jolta — sikäli kuin Pynnösen selityksistä jotain voi päätellä — ei kaiketi voikaan odottaa arvostelukykyä tällaisissa asioissa. Muuten olen samaa mieltä Pynnösen kanssa. Yliopiston toiminnasta voitaisiin ja pitäisi tiedottaa paremmin, myös Keskisuomalaisessa. Tutkijayhteisöä voitaisiin myös hyödyntää lehden teossa nykyistä paremmin. Jussi Kotkavirta assistentti Filosofian laitos JYYn kansainvälisestä "toiminnasta ? 5 Kaikenlaisten järjestöjen kansainvälinen toiminta — kaikki lafkathan pitävät yllä jonkinlaisia kv-suhteita — tuntuu olevan kriisissä. Aikaisemmin harrastettu diplomatia on kulkenut tiensä päähän. Järjestöjen johtotason keskinäinen kanssakäyminen, josta jäsenistö ei välttämättä tiedä yhtään mitään, on auttamattoman vanhanaikaista valtion rohkaisusta huolimatta. Eivätkä neukkusuhteet ole enää "ulkopolitttisen luotettavuuden" mittari. Suuntaus on viime aikoina kulkenut ulkosuhteista kansainväliseen toimintaan. Tämä konkretisoitui JYYssä nimenmuutoksessa, jossa ulkoasiainvaliokunnasta tuli kansainvälisen toiminnan valiokunta vuonna 1986. Saman tendenssin mukaisesti vuoden 1988 hallitus päätti hoitaa diplomatian itse, jotta valiokunta voisi keskittyä oikeaan kansainväliseen toimintaan. Kv-valiokunnalta on kuitenkin vähintäänkin pallo hukassa ellei suorastaan omassa maalissa omien "pelaajien" toimesta. Uudenlaista toimintaa diplomatian jättämän aukon tilalle ei ole nähty, eikä sellaista ole näköpiirissäkään. Viime syksynä valiokunta pullisteli uusista aktiiveista. Kiinnostus ja vilpitön innostus enteili kansainvälisen toiminnan — todellisen sellaisen — nousua, mikä näinä talousja elinkeinoelämän intresseistä johdetun kansainvälistymisen aikoina on vähintäänkin toivottavaa. Kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten on kehitettävä argumentaatiotaan ja pohdittava perusteellisesti kansainvälistymiskehitystä, sanokoon tähän mennessä jo kahdet presidentinvaalit hävinnyt kykypoliitikko mitä tahansa. JYYn kansainvälisen toiminnan valiokunnan todellisuus on se, että siellä käy enimmäkseen vilpittömästi asioista kiinnostuneita, reippaita, kokeneita ja kansainvälisesti orientoituneita tyyppejä — mutta jotka ovat tulleet valiokuntaan "vain katsomaan mitä täällä oikein puuhataan" -mentaliteetilla. Ja kun kaikki ovat tulleet "vain katsomaan", ei mitään saada tehtyä, koska kaikki vain katsovat. "Vain katsovat" ovat tietysti tuttu juttu missä tahansa järjestöpuuhailussa. Eikä siinä mitään, jos "vain katsomaan" tulleet, asioista kiinnostuneet löytävät toimintakulttuurin ja ottavat vastuuta toiminnasta. Silloin ollaan jo tiellä toimintatraditioon. Kehitysyhteistyö on ollut näkyvästi esillä valiokunnan toiminnassa, vaikkakaan se ei ole koko eikä ainut "totuus" kansainvälisyydestä. Konkreettisena toiminnan muotona on sitä kuitenkin tarpeellista ja aiheellista tarkastella. Kehitysyhteistyö on valitettavasti viime aikoina hoidettu ikään kuin vääräkätisesti. Jokavuotisen kehy-keräyksen tuotto kohteellemme ANC.n SOMAFCON koululle Tansaniassa on laskenut — keräyksestäkään ei olla huolehdittu tarpeeksi. JYYssä on nähty useampiakin niinkutsuttuja kehyvöyhkiä, joiden lähestulkoon ainoa intressi JYYn toiminnassa on ollut kaiken liikenevän rahan sijoittaminen kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyön tukemista emme tässä halua millään muotoa vastustaa, mutta siinäkin on syytä olla johdonmukainen ja miettiä periaatteellisia linjauksia. Kehy-vöyhkäilyn tunnuspiirre on kritiikitön suhtautuminen kehitysyhteistyöhön ja suunpieksäntä ilman halua tehdä hieman töitä asian eteen. Esimerkiksi kehitysyhteistyöstä tiedottaminen on unohtunut tyystin. Edes JYYn edustajisto ei pysty ottamaan kantaa kehitysyhteistyöhön ilman kuukauden miettimisaikoja, ryhmäpalavereita — joissa joku muu voi sanoa mitä mieltä pitää olla — tai erikseen järjestettyä keskustelutilaisuutta asiasta (jonne kukaan ei tule kun ei ole pakko, onhan sitäkin kokeiltu). Helmikuisessa edustajiston kokouksessa tuotiin meidän ryhmämme taholta esille mahdollisuus, että kehitysyhteistyötä voidaan käydä keskustelua myös Jylkkärissä. Siksi katsomme velvollisuudeksemme avata keskustelun ja toivomme sitä käytävän myös yleisimminkin kansainvälisestä toiminnasta. Asian tärkeys vaatii laajaa ja perusteellista keskustelua. Me emme halua omia JYYn kansainvälistä toimintaa, vaikkakin mielellämme olemme mukana sen kehittämisessä. Motto: "NIIN KANSAT KAIKKIALLA OIS VELJET/SISKOT KESKENÄÄN". REUNIONI Yliopisto työyhteistönä — verta, hikeä ja kyyneleitä? Kevään aikana pyörii yliopistolla luentosarja, jonka toivoisi herättävän keskustelua muuten niin tuppisuisessa yliopistoyhteisössä. Henkilökuntajärjestöjen ja Edistyksellisen tiedeliiton järjestämässä seminaarisarjassa Työyhteisön kehittämisestä käsiteltiin 9.2. työilmapiiriä. Alustajana toimi yrityspsykologi Anne Melkinen. Motivoiva työilmapiiri Melkinen kuvaili esityksessään erilaisia organisaatioita ja niiden vaikutusta työssä viihtymiseen. Työskentelymotivaation kannalta ihanteellisin organisaatio on avoin. Tällaisella työpaikalla vallitsee tasa-arvoisuus, kunnioitus, järjestelmä on joustava ja kommunikaatio kaksisuuntaista. Tekijöillä on työnsä pohjana yhteinen, julkilausuttu tavoite. Toinen ääripää, suljettu organisaatio sen sijaan lannistaa työntekijöittensä luovuuden olemalla muodollinen, kontrolloiva ja ritualisoitunut. Ihmissuhteita leimaa kilpailu, hyökkäävyys ja auktoriteettisuhteiden mukainen kommunikaatio ylhäältä alas päin. Systeemi on jäykkä ja suhtautuu muutoksiin torjuvasti. Alustuksen jälkeisessä keskustelussa todettiin jälkimmäisen mallin kuulostavan kummallisen tutulle... Illuusiot romahtavat Monen opiskelijan käsitykset akateemisuudesta, tieteellisyydestä ja opillisen sivistyksen maailmaaparantavasta olemuksesta karisevat, kun he vuosien varrella seurailevat sitä yliopistoyhteisön puolta, josta kuiskutellaan käytävillä ja kahviloissa mutta joka vain harvoin nousee avoimen keskustelun kohteeksi. Toimiminen hallinnossa on monesti opiskelijoille varsinainen aitiopaikka akateemisten farssien seuraamiseen — ja usein ajatukset omasta tutkijantyöstä tai jatkoopinnoista lentävät romukoppaan. Tarkoitus pyhittää keinot Tiede on hyvä ase. Jos et pidä kollegastasi, epäile hänen tieteellistä pätevyyttään. Muotoile vastenmielisyytesi tieteellisille kuulostavien argumenttien muotoon. Lyö paradigmalla, metodilla, otoskoolla. Todellinen tieteellinen keskustelu on joillakin aloilla vähäistä, eikä suomalaisen akateemisen maailman sisäsiittoisuus tilannetta juuri paranna. Ikkunat auki — Eurooppaan tai mihin tahansa kunhan tuuletetaan. Kalifiksi kalifin paikalle Kilpailu yliopistossa on kovaa. Avoin virka laitoksella saa joskus aikaan suoranaisen sotatilan, jota vasten puheet rauhanyliopistoista kuulostavat vähintäänkin koomisille. Kovaa peliä Ranualla saattaa jatkua jopa vuosia. Onko taistelun voittanut aina asemansa edellyttämällä moraalisella tasolla, ihmettelevät opiskelijat joskus... Keskustelu jatkuu Seminaarisarjassa käsitellään seuraavan kerran eli 9.3. aihetta ihmissuhteet yliopistolla. Toivottavasti aihe ei ole niin arka, ettei paikalla ole taaskaan kuin kourallinen yleisöä. Tarvetta keskusteluun on varmasti, onhan yliopiston työyhteisöjen toimivuus eräs työvelvollisuuskokeilunkin' onnistumisen ehto. Outi Kinttula Kuva: Sakari Nikkilä
4 u u t i s i a Kulutusjuhla oli "Anteeksi annettava aj attelemattomuus'' Nuorisotapaamista valmistellaan Muistanette kontroversaalisen "opiskelijan kulutusjuhlan". 50 suoran toiminnan opiskelijaa käveli 9. 12. City-Markettiin syömään kiinnittääkseen huomiota opiskelijan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Poliisit hälytettiin lopulta paikalle ja ne jotka mahtuivat pääsivät mustamaijaan. Loput kävelivät itse parin korttelin päähän kamarille. Erittäin asiallisen kohtelun saaneet kulutusjuhlijat pääsivät kuulustelun jälkeen kotiin odottamaan kuulustelujen tulosta. §slt9emäs helmikuuta päätös tuli tempaukseen osallistujille. Päätös oli olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Päätöksen perustelut olivat seuraavat: "Edellä kuvattua näpistystä (RL 28 pykälä) on pidettävä vähäpätöisenä (anastetun omaisuuden arvo) ja sen on katsottava johtuneen olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta. Asianomistaja kauppias Pekka Huovila on ilmoittanut, ettei hänellä ole asiassa vaatimuksia. Tämä asia on sitten loppuunkäsitelty. Opiskelijan taloudellinen tilanne ei ole parantunut. Johtosäännöt uusiutuvat Yliopiston hallitus nuiji 8. 2. olleessa pitkässä (ja hauskassa) kokouksessaan päätöksen uusista tiedekuntien ja laitosten sekä erillislaitosten johtosäännöistä. Säännöt astuvat voimaan 1.3. alkaen. Hallintovirasto postittaa ne laitosja tiedekuntaneuvostojen opiskelijoille, joiden on hyvä tutustua tarkasti uusiin tehtäviin ja menettelytapoihin. Tietoja päätösten taustoista saa kopo-sihteeriltä. Seuraavan työn alla tulee olemaan vaalijohtosäännön uusiminen. Uuteen laitosjohtosääntöön kirjattiin laitosneuvostovaalista vain se, että valinta tapahtuu siten, kuin vaalijohtosäännössä tarkemmin määrättiin. Mitä tämä opiskelijoiden kohdalla olisi, kun vaalikausi muuttui kolmevuotiseksi ja neuvoksefmahdollisesti valmistuvat/häipyvät/kyllästyvät? Ilmoitelkaa mielipiteitänne hallituksen opiskelijajäsenille = Ari Haasio p. 252 969, Katri Myllykoski 90-661 851 tai Outi Kinttula 617 297. OK "Remontti avoimuuden hengessä" on Neuvostoliiton ja Suomen 7. nuorisofestivaalien tunnus. Päätös tehtiin suomalaisen järjestelykomitean valtuuskunnan käytyä Moskovassa. — Se oli työtapaaminen. Meille oli tärkeää määrittää festivaalien teema ja runko, sanoi Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen komitean (KMO:n) edustaja Juri Kutäinski. Hän ei ole ensimmäistä kertaa valmistelemassa ja järjestämässä Neuvostoliiton ja Suomen nuorisotapaamisia. Nämä festivaalit eroavat monessa suhteessa edellisistä. Niihin esimerkiksi osallistuu Neuvostoliiton puolelta ensimmäistä kertaa virallisesti uskonnollisten järjestöjen edustajia ja nuoria asevelvollisia. Neuvostliiton valtuuskuntaan odotetaan tulevan kaikkiaan 400 jäsentä. Suurin osa heistä on ystävyyskaupunkien edustajia. Kokoomuspuolueen opiskelijajärjestön puheenjohtaja Pete Pakarinen kertoi, että jo kahdeksantoista Suomen kaupunkia, joilla on ystävyyskaupunki Neuvostoliitossa, on ilmoittanut haluavansa osallistua 7. ystävyysfestivaaleille. — Kahdenkymmenen kilometrin päähän Helsingistä järjestetään nuorisoleiri. Festivaalit pidetään siellä 6.—12. elokuuta, sanoi Pakarinen. — Ei tule mitään etukäteen valmistettuja dokumentteja, ja virallisia tilaisuuksia on mahdollisimman vähän. Haluamme vain järjestää leirillä teemaseminaareja kymmenestä aiheesta. Maidemme nuoret voivat keskustella rauhasta, turvallisuudesta, ekologiasta ja paljosta muusta. Kaupungilta vihreää valoa YTHS: lie YTHSm palveluja Kokkolassa opiskelevillekin Kokkolassa on viime syksystä lähtien järjestetty Jyväskylän Yliopiston alaista luokan=, erityis-ja musiikinopettajien poikkeuskoulutusta. Opiskelijoista n. puolet on maksanut ylioppilaskunnan jäsenmaksun ja he ovat siten oikeutettuja YTHSm palveluihin. Kokkolassa ei kuitenkaan ole YTHSm terveydenhoitoasemaa, joten tulevien kansankynttilöiden terveydenhoito on ollut tältä osin hieman retuperällä. Opiskelijoiden tulee luonnollisesti saada vastiketta terveydenhoitomaksulleen myös Kokkolassa. YTHSm ja ylioppilaskunnan edustajien kesken äskettäin käydyssä neuvottelussa sovittiin, että ylioppilaskunnan jäsenille tullaan hankkimaan Kokkolassa yleislääkärin ja terveydenhoitajan palvelut ostamalla ne paikalliselta lääkäriasemalta. Koska opiskelijat aloittavat opintonsa jo kesällä Jyväskylässä, voidaan erikoislääkäreiden palvelut ja hammashoito järjestää tuolloin täällä. Jyväskylän kaupunki suhtautuu myönteisesti YTHSm tilojen rakentamiseen. Näillä näkyminen talon pitäisi olla valmis viimeistään vuonna -92. Perjantaina kokoontuneet YTHSm hallituksen, työntekijöiden SYL:n, JYY:n ja Jyväskylän kaupungin edustajat neuvottelivat alustavasti asiasta ja kävi ilmi, että Jyväskylän kauMenettelytapa edustajiston puntarissa JYY:n edustajiston kokouksessa 8.2.1989 ei juuri päätöksiä tehty. Kovasti keskustelua herätti viime Jylkkärissä julkaistu hallituksen julkilausuma Baltian maiden puolesta. Menettelytapa epäilytti muutamia edustajiston jäseniä, olipa hallitus vähällä saada epäluottamuslauseenkin. Edustajisto näytti unohtaneen, että hallitus on sen valitsema ja voi ylioppilaskunnan nimissä antaa julkilausumia — myös julkaistavaksi tiedotusvälineille (tällä kertaa kyseessä oli JYY:n oma lehti). Reunionin aloitteet JYY:n liittymisestä jäseneksi Afrikan tähti ry:hyn Ekopankkiin, sekä Jyväskylä— Jalapa -ystävyysseuran kaTaas ne avustajat tappavat punki ei sulje pois mahdollisuutta rakentaa tiloja Mattilanniemeen. Valtio lunastaisi sen itselleen tietyn ajan kuluessa. Uudet rakennukset sijoittuisivat Mattilanniemeen. Sinne tulisi tiloja noin 2000 neliömetriä. Tiloihin sijoittuisi keskitetysti terveydenhoito, mielenterveydenhoito, sekä laboratoriotilat. Hankkeen hinta on noin 20 miljoonaa. dunrakennusja viemäriprojektin tukeminen jatkoivat tietään hallituksen valmisteltaviksi. Saman ryhmän ateljeetila Kortepohjaan -aloite taasen matkasi asukasneuvoston valmisteltavaksi. Edustajisto ei halunnut päättää myöskään itsenäisyysjuhlan järjestämisestä tänä vuonna, vaan sälytti Kumman Lujan aloitteen hallituksen valmisteluun. Periaatteellista keskustelua olisi haluttu käydä muun muassa siitä, tuleeko JYY:n tukea useita eri kehitysyhteistyöhankkeita vai SYL:in kohteita. Keskustelua ei syntynyt. Ilmeisesti muutamien ryhmien periaatteet eivät vielä olleet selvillä. Torstai 23.2. kello 18.00. Kaikkien läsnäolo välttämätön. Kyseessä kahden seuraavan numeron suurkokous. Toimituksessa. Tule sinäkin, joka et ennen tullut Unohtakaa sähly — Korf tuo tasa-arvon Eihän siitä mihinkään pääse, että tämän sählysukupolven nimikkopeli on erittäin agressiivinen peli. Ja vaikka sitä pelaavat tytötkin, niin he ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Voima ratkaisee. Sählystä tekee hankalan sosiaalisestikin se, että tekniikka tuo myös ylivoimaa. Sähly on myös raskasta. Korfballia yritetään nyt lanseerata Suomeen. Tämä Hollannin kansallispeli on jo yrittänyt juurtua muutaman vuoden Jyväskylään, mutta nyt yritetään toden teolla. Jyväskyläläisistä opiskelijoista koottu ryhmä matkustaa tällä viikolla Hollantiin lajin EM-kisoihin. Korfball muistuttaa lähinnä koripalloa, kori on vain 3,5 metrin korkeudella. Siinä ei saa taklata, ei edes koskea ja kuljettaminenkin on kielletty. Tekniikka* ja väkivalta pois kertaheitolla. Tässä lajissa on myös koko ajan kentällä neljä naista ja neljä miestä. Tässä suhteessa peli on ainoa pallopeli lajissaan. Ainoa tekniikka, jossa tässä voi kehittyä on pallonheitto. Ja tietysti itse peli sujuu paremmin mitä enemmän pelaa. Lajia on Suomessa pitänyt hengissä Jukka Poutiainen. Hän on liikunnanopettajana huomannut pelin pedagogiset etuudet. Ei tappeluita, eikä huonommuudentunteita ja ennenkaikkea se on sopiva peli sekatunneille. Peli on tietysti liikunnallinen, mutta ei vaadi kunnoltakaan mahdottomia. Puolustajat pysyvät aina puolutuspäässä ja hyökkääjät hyökkäyspäässä ja kun pallo on toisessa päässä ei voi muuta kuin seisoa ja levätä. Ja odottaa palloa. Pedagogisen arvonsa takia pelin jyväskyläläiset pelaajat, ja tulevat EM-edustusjoukkueen jäsenet siis, ovat enimmäkseen tulevia kasvattajia. Tulevia liikuntakasvattajia, lastentarhanopettajia ja erityispedagogeja. Ehkäpä Suomen kouluissa jonain päivänä vielä korista punottu, korkean salon päässä oleva korf soi. Tällä hetkellä välineitä nimittäin ei saa mistään, mutta niitäpä tässä pelissä ei juuri tarvita.
Ou KERRAN kÄveuyuÄ UHATTA >&,l<l<i | r ° o k s u l v ' r ^ A ^ " -Ek ^ |JA k///.T^/ ft-ANkkj [TOISEN PÄÄHAA/ PAikÄHTM AAT£AM»So»M^ M ULL * ^U-ARiSSA «Ak$' ^LjerrvA ?A*.WAA 0\Sff\ MBIU-A JOKA PAtkkAAfiJ LAfTTAA MlESOMA tiAMCrtil\P.&* TfaTzrfaN JA?AÄLL£ H-tZftiAfJ SAZkAA |1A55A ÖS> \IARHA HORA JokA L/\uTA KoAHAAiO PAlkALLE OM SAAFo/UUT VAUPA^ W n Hv LM »El* Po ff ATA N JA PAN>kfA> P i k k u APuLAlAJ^H SiSAAM MAIHINI TuM^rAAM fl£ RAS4 S g m ^ T T Ä [ M M E U M 4 A I 5CuT KllAM.,01 IJEKRA SWMA MEITX NAITA kAveZEirMfu et W[ HIIRI RAAVI ! <W£ <S c4 a > < * o # # kASTEESSA M£ MlIHET SAIVAT j )jjWj 3£kA v )4^yi
KAUAKESKUSTELU KALLISTA VAI El Ari Turunen Se oli ihan tavallinen tiistai-ilta Rentukassa. Oltiin Jouko Utriaisen (se yritystoimenjohtaja) ja Ari Heikkisen (se yo-kuntapoliitikko) kanssa kaljoilla. Kun tulivat pöytään, me ruvettiin puhumaan hinnoista, varsinkin Ilokiven. Heikkisen mielestä oli liian kallista, Utriaisen mielestä ei. Utriainen: Me noudatamme annettuja anniskelusopimuksia, eli kun me alamme puhua, miksi meillä on kalliimpi hinta, tämä muuttuu henkilökuntakysymykseksi. Esim. Ilokivi on rakennettu sellaiselle periaatteelle, ^(äj p^yisin se on lounasravintola ja iltaisin viihderaVffirtfe. Uskoisin kutenkin, että meillä hintataso b\ öte kaupungin kalliimmasta päästä, ja pidämrrieMft m e n a > t ä onnellisia tunteja. Heikkinen: Olen keskustellut henkilökunnan kanssa näistä onnen tunneista ja tietysti he olivat iloisia, että asiakkaita on, kuin muutoin arkisin, jolloin heitä on todella vähän. Eikä tämä välttämättä ole niin vaikea henkilöstöpoliittinen asia, koska ei tarjoilijoidenkaan kannata tulla Ilokiveen pelkästään sormiaan pyörittelemään, kun asiakkaita ei tule. Parempi, että myydään halvemmalla tuotteita. Mitä suurempi volyymi, sitä enemmän jää voittoa, vaikka se olisikin pienempi kutakin tuoppia kohden. Utriainen: No jos se opiskelija saa halvemmalla tuoppinsa, niin aikooko hän nauttia ehkä enemmän näitä tuoppeja vai käyttääkö hän rahansa johonkin muuhun? Heikkinen: Se varmasti vaihtelee, mutta tiedän ihmisiä, jotka käyttävät suurimman osansa liikenevistä rahoistaan olueen ja jos hinta on kolmanneksen halvempi, hän myös käyttää rahansa samassa paikassa. Ja siinä mielessä tämä tiistain kokeilu on erittäin hyvä juttu. Samaa kannattaisi kokeilla maanantaisin ja mahdollisesti myös torstaisin. "Halpa olut ei tuo katetta" Utriainen: Väittäisin niin, että hinta kilpailukeinona on hyvin vaikeata. Ravintolat joutuvat ostamaan oluensa samalla hinnalla Alkosta, kuin normaalikuluttajatkin. Ja pitää muistaa se, että jo nykyiselläänkin Ilokiven hinnoilla toiminta ei ole kauhean tuottoisaa. Alehinnat toisivat mukanaan sitä paitsi sellaista porukkaa, jotka opiskelijaravintolaan eivät sopisi. Heikkinen: Ilokivi on tyhjisin arki-iltoina toisin kuin Rentukka. Opiskelijoiden on helppo lähteä johonkin muuhun kapakkaan kaupungilla halvan kaljan pariin, mutta se ei tarkoita, että tämä samainen opiskelija ei mieluusti tulisi Ilokiveen kuuntelemaan hyvää musaa, jos saisi Ilokivessä kohtuuhintaista kaljaa. Eli vaikka 16.50. Utriainen: Tiistai-illan hinnat minä keskeytän vielä. Tuolla hinnalla emme pysty pitemmän päälle missään tapauksessa toimimaan kannattavasti. Se on aivan fakta. Heikkinen: Se tarkoittaa sitten, että Ilokivi täytyy laittaa alkuviikoksi kiinni... Utriainen: Ei tarvitse. Kun puhutaan ravintolan imagosta, niin kyllä siinä joku muu vika on, kuin pelkkä kaljan hinta. Ei halpa hinta sinne tuo ihmisiä. Pitää ravintolassa jotain muutakin imua olla. Ja täytyy muistaa, että Ilokivi on ravintola eikä juottola. Meidän palvelu koostuu myös lounasruokailusta. Minusta ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista ruveta edistämään yo-kunnassa halpaa viinalasia, kun sitä todennäköisesti jouduttaisiin kattamaan muusta toiminnasta. Kyllähän asiakas on tyytyväinen, mutta ei hän mieti, onko se ravintolalle kannattavaa vai ei. Ja vielä sen sanon, että jos hinta olisi hyvä kilpailukeino, niin kai muut ravintolat olisivat sitä koittaneet. Mutta olemme me tosin ehdottaneet ainejärjestöille että kun ne iltojaan Ilokvivessä pitävät, me tulemme vastaan hinnoittelussa niin paljon kuin mahdollista. Heikkinen: Se onkin hyvä juttu, sillä tarjous kohdistuu niille, jotka ravintolaa pääsääntöisesti käyttävät... ketaan kuinka paljon tarvitsisi myydä'enemmän. Siitä voi tulla kintuille. Heikkinen: Myynti on kuitenkin helvef m pieni tiettyinä iltoina... "Meillä on selvä ristiriita" Utriainen: Jos ravintola halutaan sitten itsepalvelupaikaksi muuttaa, niin siitä pitää neuvotella Alkon ja muiden viranomaisten kanssa, remontoida paikka uuteen uskoon ja heittää ylimääräinen henkilökunta pois. Mutta ei Alkokaan ymmärtääkseni tällaista politiikka halua, vaan se pyrkii turvaamaan ihmisten työpaikat. Heikkinen: Tässä meillä on selvä ristiriita, koska mä uskon, että liiketaloudellisestikin ravintola kannattaa, kun myydään isolla volyymilla, vitosen halvemmalla hinnalla. Utriainen: Se on niin paljon rahaa, jos las"Imagotärkeämpi kuin hinta" Utriaingfi; Me olemme kuitenkin koko ajan kehittelet^äsä niille hiljaisille illoille toimintaa... Jostain muusta on löydettävä syy kuin kaljan hinnasta. Heikkinen: Monet k u n a k i n kiertää sen paikan. Ihmiset oppisivat tuhmaan uuden hinnoittelun myötä Ilokiveen mu ti cornkin kuin halvan kaljan iltoina. Näinhän on käynyt täällä Rentukassa. Utriainen: Ei Ilokiven ongelma ole kaljakysymys vaan imagokysymys. Minulle ei ole koskaan valitettu kaljan hinnasta. Heikkinen: Mutta en jaksa olla toistamatta, että hinta on olennainen ratkaisukeino. Utriainen: Minä vielä sanon sen, että ymmärrän pienen hinnanalennuksen, joka on ihan paikallaankin, mutta illalla on pakko pystyä kattamaan omat kulunsa... Ei halvalla hinnoittelulla... Heikkinen: Minä kyllä uskon, että se hinta... Jne. Jne. Tuoppi maksoi sinä iltana 21.50. Se oli kallista. Eikä ollut. Tai sitten oli ja ei. Muissa ylioppilaskunnissa juotetaan itsepalvelulla katetta tai ei Eero Leppänen Oulu, tuo pohjoisen Suomen synkkä pääkaupunki ei olekaan niin synkkä, jos sitä takastellaan kaljanjuojan kannalta. Teekkariravintola Rattorin tuntevat kaikki, itsepalvelujuottola jo vuodesta x. Oulusta löydämme myös Ylioppilasavun, PSOAS:n ja ylioppilaskunnan yhteisen osakeyhtiön ravintolat Reidar ja Rauhala. Niissäkään ei kaljasta makseta liikoja. Ei makseta, ei makseta, mutta kyllä paineita palveluun siirtymisestä niissäkin on. Se kate, se kate. Ei ole nimittäin kaikkien osapuolien mielestä tarpeeksi suuri. — Volyymi pitä olla tosi kova, jos katetta haluaa, sanoo ylioppilaskunnan pääsihteeri Ilkka Haataja, itse itsepalvelun ystävä. Sama pulju ylläpitää myös Linnanmaalla Cafe Bistro Caijoa, tarjoiluravintolaa, jossa opiskelijat eivät juurikaan käy. Eikä ihme, on sillä sellainen nimikin. Tampere, tuo Hämeen häpeäpilkku, jossa kaikki perinteiset ravintolat revitään kromin alta (Se on muuten menoa Tillikallekin), on Ylioppilastalostaan kuuluisa. Mutta yllätys yllätys, ylioppilaskuntapa ei tuota ravintolaa omistakaan vaan sen omistaa Aleksi-ravintolat, elikkä se hienostelupaikka Tiiliholvi siinä Talon kupeessa. Tampereen ylioppilaskunnalla on oma surullinen historiansa ravintola-asiassa. Ylioppilastalon ravintola toimii tälläkin hetkellä luvalla, jossa lukee "toistaiseksi". Asiasta informoi kulttuurisihteeri Marja Helin (kulttuurisihteerin toimenkuvaan kuuluu siis kalja, hyvä!), jonka mielestä tilanne heillä on "niin kinkkinen", että häntä melkein keljuttaa siitä kertoa. Helinin mukaan kate on omistajan kannalta ongelma, mutta että ylioppilaskunta pitäisi katteen kuitenkin siedettävänä, jos pitäisi paikkaa itse. Riitely jatkuu Tampereella ja toivotamme sinne onnea. Helin oli muuten sitä meieltä, että itsepalvelu Jyväskylän opiskelijaravintoloissa "voisi olla terve tuulahdus eurooppalaisia tuulia", mitä se sitten tarkoittaneekaan. Kuopio, savon sydämessä on ottanut tiukan ja terveellisen linjan. Siellä ylioppilaskunta ylläpitää keskiolutkahvilaa. Se on auki yhdestätoista yhteentoista. Bändi-iltoina jatkoaikaa riittää yhteenkin. Lukema-kuppila on toiminut vuoden eikä ainakaan vielä tuota voittoa, mutta ei se ole tarkoituskaan sanoo lupsakka pääsihteeri. Kupiossa on käynnissä omat skabansa toiminnan laajentamisesta, mutta siihen soppaan emme lusikkaamme pistä. Turussa ei suomenkielinen ylioppilaskunta ravintolatoimintaa harjoita, vaan se on sälytetty ruotsinkielisen korkeakoulun niskoille. Mutta Karenin portsarit ovat niin pelottavia, että ei Karenin itsepalvelusta sen enempää. Muitakin on, senhän tietää kaikki.
KIROTTU OHJAAJA Hannu Waarala Matti Salon kirja Joseph Losey — Vainottu muukalainen pyrkii antamaan harkittuja ja perusteellisia vastauksia edellä sanottuihin ongelmiin. Perusteellisuudella Salo tunkeutuu Loseyn nuoruusvuosien ideologisiin, vasemmistolaisiin lähtökohtiin ja niiden heijastusvaikutuksiin Loseyn elokuviin, käy salapoliisin tarkkuudella läpi Loseyn ns. mustalista-vaiheet ja niihin liittyvät salanimet, analysoi Loseyn Euroopassa tehtyjen elokuvien barokkista estetiikkaa jne. Kattava sitaatti Salon ansiokkaalle tutkielmalle löytyy Brechiltä, itsekkin muukalaisuuden ja maanpaon kokeneelta dialektiseltä taiteilijalta: "Pakolaisuus on paras dialektiikan koulu. Terävimpiä dialektikkoja ovat pakolaiset. Muutokset ovat tehneet heistä pakolaisia, he taas eivät muuta opiskelekkaan kuin muutoksia. Aivan pienistä oireista he päättelevät suurimpienkin tapahtumien kulun, mikäli heillä on älliä siihen." Salon kirjaan kuuluu myös englantilaisen Raymond Durgnatin assosiatiivisella tavalla oivaltava essee Loseyn kokonaistuotannosta sekä Peter von Baghin Losey-haastettelu vuodelta 1965. The Losey Losers Viime kädessä tyyli on se portti, jonka kautta avautuu näköala Loseyn elokuvien salatuimpiin ja kiinnostavimpiin kerrostumiin ja jännitteisiin. Loseyn tyyliä on luonnehdittu barokkiseksi, esinemaailmaan (peileihin, tauluihin, lamppuihin jne.) suorastaan fetisestisellä tavalla tunkutuvaksi: sielunmaisema ja fyysinen ympäristö on Loseyn henkilöille yksi ja sama suljettu tila, jossa kalustrofobiset tunteet mylllertävät. Häviön ja tappion teemaan Loseyn elokuvissa (varsinkin hänen Euroopan kaudellaan) yhdistyy vierauden ja itsevieraantumisen teemat (vrt. esim. Eeva, Erotiikka, Sanansaattaja). Tuntien ohjaajan varhaiset marxilaiset kytkennät (30-luvun Neuvostoliiton vierailu, yhteistoiminta mm. Brechtin kanssa) ja yhteiskuntakriittiset äänenpainot, ei ole vaikea nähdä Loseyn klaustrofobisten pakkomielteiden suhdetta kapitalismin esinestymiseen, joka vieraannuttaa ihmisen tietoisuuden "esineiden välittömästä olemisesta". Tässä on yksi avain siihen brokkiseen kuvakerrontaan, peilien, ovien ja kammioiden tukahduttavaan maailmaan, jossa psyykkinen kastraatio, ikuinen sivullisuus, toteutuu. Elokuvateoreetikko ja marxilainen idealisti Bela Balazs kirjoittaa visuaalisen kulttuurin perusolemuksesta, jossa sana ei tule lihaksi (niinkuin teatterissa), vaan jossa ihminen ei ajattele sanoja lainkaan: "Hänen liikkeensä eivät ylipäätänsä merkitse käsitteitä, vaan välittömästi hänen irrationaalista itseään, ja mikä ilmenee hänen kasvoillaan ja liikkeissään, tulee sielun eräästä kerrostumasta, joka ei voi koskaan saattaa sanoja päivän valoon. Tässä ruumiillistuu henki näkyväksi välittömästi, sanattomasti." Balazsin määritelmä avaa kiintoisia polkuja Loseyn barokkiseen ilmaisuun, niihin äänen, hiljaisuuden ja liikkeen tasoihin, jotka konkretisoituvat erikoisista kamerakulmista nähdyissä ihmissuhde-asetelmissa. Vaikka voikin puhua Loseyn elokuvien vieraantumisteemasta, tuon teeman olemus toimii muulla tasolla kuin yksioikoisessa marxilaisessa luokkanäkökulmassa; Matti Salo painottaa tätä erityisesti Loseyn — Pinterin Palvelijan yhteydessä, jonka hän näkee melkeinpä päinvastaisena toteutuksena vicsontilaiseen luokka-analyysiin verrattuna. Loseseyn ja Pinterin yhteistyö oli molemmille osapuolille edullista, Matti Salo toteaa. Losey toi Pinterin tekstien abstraktioihin ja ilmattomiin painajaisiin sosiaali-psykologista terävyyttä, yhteiskunnallista ulottuvuutta. Samalla kuitenkin säilyi moniselitteisyyden kirjo, sattuman ja eksistentiaalisen alaviitteen ulottuvuus. Raymond Durgnat tiivistää Loseyn "häviäjien" maailmankuvan hajoavat tekijät ja Loseyn omalaatuisen modernismin seuraavalla tavalla: "Emme voi koskaan tutkia "tietöntä taivalta". Elämä ei ole laboratorio, sillä sattuma ja sivuseikat sotkeutuvat siihen lakkaamatta. Tämä uusi yksityiskohtien rikkaus kertoo vihjauksin massoittain asioita ja ylläpiti ehkä liiankin todellista epävarmuuden tunnetta (jota ei voi kutistaa "absurdiikaksi" tai moraaliseksi nihilismiksi)." Loseyn tie kulki marxilaisesta optimismista (unelma = amerikkalaista idealismia + liberaalia intellektualismia & brechitiläisyyttä + reaalistalinismia) eurooppalaisen modernimin desilluusioon. Loseyn suuruus Niinkuin Matti Salon ansiokas tutkielmakin osoittaa, kiinnostavinta Loseyssa on hänen taiteelliset ristiriitansa, ambivalenssinsa, jotka kulminoituvat hänen kuvakerrontansa terävyydessä (+ valaistus ja lavastus), alitajuisessa determinaatiossa suhteessa "häviäjien", "tunkeutujien" (Salo painottaa että tunkeutumisen teema on keskeinen Loseyn elokuvissa) eksistentiaaliseen tilanteeseen. Loseyn perusteemoja ovat sattuma, epäonnistuminen, tuska. Siinä mielessä hän on paljon likempänä modernin kirjallisuuden teemoja (myöskin käsittelytavaltaan) kuin useimmat muut elokuvantekijät. Kun Welles teki Kafkan Oikeusjutun, hän halusi tehdä sille "optimistisen lopun". Tämänkaltaisiin heikkouksiin Losey ei sortunut. Matti Salo sanoo kirjassaan, että Loseyn arvo elokuvantekijänä on Hustonin ja Rayn luokkaa. Sillä varauksella tosin että jälkimmäisten tuotanto on "kaupallisista" syistä epätasaisempaa jälkeä. Loseyn tuotannon ambivalenssit, katkokset ja tekemisen "erilaisuus" Amerikassa ja Euroopassa tekevät rinnastukset — ehkä — trviviaaleiksi ja ylimalkaisiksi. Joka tapauksessa Matti Salon opus "kirotusta misogynististä" on hieno kirja. Loseyn Sanansaattajan eräs repliikki kuvastaa tätä tulevaisuuteen suuntautuneen pessimistin herkkävireistä ja oivaltaa sielunlaatua: " Lensit liian lähellä aurinkoa ja kärvennyit." Juuri siitä on kysymys Loseyn kaikkein pessimistisimmissäkin töissä. Joseph Losey (1909—1984) elokuvantekijänä on tyyppi-esimerkki siitä, kuinka elokuvat ovat "kollektiviisia luomuksia", jossa yksilöllisellä kipinällä ja näkemyksellä on tietty, keskeinenkin sija lopputuloksen kannalta, mutta myöskin siitä, kuinka ulkoelokuvalliset tekijät (taloudelliset, polittiset ja moraaliset) luovat kahlitsevia ehtoja luovalle toiminnalle. Yleisessä tietoisuudessa Loseyn ura jakautuu selkeästi kahteen, toisistaan poikkeavaan jaksoon: 40-luvun ja 50-luvun alun Amerikan kauteen ja sen jälkeiseen Euroopan kauteen. Loseyn muukalaisuus elokuvantekijänä tulee hyvin ilmi siitä, että amerikkalaiset kriitikot määrittelevät hänet leimallisesti eurooppalaiseksi ohjaajaksi, kun taas eurooppalaiset kokevat hänet perimmiltään amerikkalaiseksi (Raymond Durgnat). Tämä ambivalenssi halkoo Loseyn töiden määrittelyä ylipäätänsäkin: hänen paikallistamisensa sekä amerikkalaiseen että eurooppalaiseen elokuvaan on ollut varsinainen dilemma. JOSEPH LOSEY — Vainottu muukalainen. LIKE kustannus Oy 1988.
9 • • • • • • anaan, • • • • • assa ja ari Tyni Päivän sana: "Suurtietokoneet, automaattiset tuotantoprosessit ja avaruustekniikka eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan kuuluvat uuteen kultuuriekologiseen järjestelmään, josta tulee puuttumaan yksi ulottuvuus: paikallisuus. Uudessa mailmankulttuurissa ei enää ole kansallisia eroja, pikkuvaltiotkin ovat menettäneet historiallisen merkityksensä." (Apulaisprofessori Matti Sarmela; Helsingin Sanomat 22. 2. 1987). Alkaneen vuoden kaksi merkittävintä viestintäpoliittista tapahtumaa ovat television Kolmos-kanavan Tänään, tässä ja nyt -ajankohtaisohjelman tuotantovoimien vaihtuminen ja Radio Jyväskylän päätoimittaja Kari Tynin esiintyminen Miss Suomi -kisan juontajana. Nämä tapahtumat ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle, sillä molemmista näkyy selkeä suunta tulevaisuuteen. Oy Kolmos-televisio Ab — osakkaina YLE, MTV ja Nokia — ei siis uusinut sopimusta Timo T. A. Mikkosen firman kanssa, vaan sai tilalle Radio Ykkösen omistaman Oy Ettan-tv-produktion Ab:n. Taustalla päävoimina on muun muassa suuria lehtiyhtiöitä ja Ykkösen tunnetuin tuote on tietenkin helsinkiläinen kaupallinen paikallisradio Radio Ykkönen. Ohjelman sisältö taikka muoto eivät kummemmin muuttuneet. Kukapa itse asiassa erehtyisi pitämään Kolmosen Tänään-lähetyksiä ajankohtaisohjelmina, vaikka sillä nimikkeellä niitä myydään. Viime viikolla esimerkiksi me katsojat saimme vihdoin tietää mitä yhteistä on Markku Veijalaisella ja Don Johnsonilla. Viihde on se mikä ratkaisee. Mutta olennaisempaa vielä tässä vaiheessa on se, että paikallisradio hoitaa ohjelmatuotantoa lähes koko valtakunnan mitassa. M uutaman vuoden ajan on Suomi saanut nauttia kaupallisista paikallisradioista ja reippaista puheista, joilla annetaan lopullisia kuoliniskuja yleisradiomonopolille. Suurin piirtein ainoa konkreettinen "isku" oli viimesyksyinen kiista jääkeikon SM-liigan selostusoikeuksista. Liiga ei yhtäkkiä tunnustanutkaan YLEN suvereniteettia, vaan etusijan saivat paikallisradiot. Kiistahan on nyttemmin jo unohdettu ja kaikki ovat astuneet normaaliin päiväjärjestykseen. Siis ainoan konkreettisen näytön monopolin horjuttamisessa on tehnyt jääkiekon SMliiga eivät suinkaan paikallisradiot. Ja turha kai enää on muistella minkälaisia kommentteja aiheutti Yleisradion ohjelmatyöntekijöiden taannoinen lakko. Kansa oli liikuttavan yksimielistä kaivatessaan vanhaa sivistäjäänsä, Yleisradiota. Puheet viestintävaihtoehdoista ja yleisradiomonopolin murtumisesta on syytä unohtaa nopeasti. Onneksi näin on käynytkin. VIESTINTÄPOLITIIKAN VAIHTOEHDOT Paljon kiinnostavampaa onkin tutkia niin kutsuttuja ajan merkkejä. Paikallisradioiden alkuhuumassa oli selvästi nähtävissä sinänsä traagisia piirteitä; Amerikan hittilistojen kera löytyy selkeä kaipaus paikalliskulttuurien aikaan, josta luultiin Suomenkin päässeen eroon jo 1950-luvulla. Mutta ei, ympäri maan löytyy englantilaisittaen suomea murtavia radiotoimittajia, joiden pitäisi periaatteessa ilmentää kunkin radioaseman paikallisia oloja ja kulttuuria. Samassa lauseessa loistavat rinta rinnan kuvitellut amerikkalaiset esikuvat sekä ajatus paikallisesta elämästä, jota määrittävät häät ja hautajaiset ja elinkeinovuoden juhlat, ympäristönä suku ja kylä. N äin siis Suomessa, haave uudesta viestintäkultuurista ja laitumilla käyskentelevät karjalaumat lyövät kättä, kyläraitilla sitten * puhutaan oman kylän asioista. Näin siis Suomi on mukana yhdentyvässä maailmassa. Onneksi Kolmos-kanavan Tänään-lähetys oli jo helpottava vihje siitä, mitä on tulossa; maailmanperhe yhden maan mittakaavassa. Kari Tyni ei ole enää vain vihje vaan huutomerkki siitä minne mennään. MTV keksi Radio Jyväskylän päätoimittajan Kari Tynin juontamaan tämän vuotiset Miss Suomi -kisat. Hyvä löytö kaikin puolin. Tyni on tv-kasvona täysin uusi ja tuore. Hän toi esimerkiksi iltapäivälehtien missikisajuttuihin yhden uuden ulottuvuuden, itsensä. Näin kisajärjestäjät pystyivät maksimoimaan kisojen julkisuuden. "Toimittajahurmuri Kari Tyni" kertoivat otsikot. Vähätellä ei sovi myöskään Radio Jyväskylän saamaa ilmaista mainosta, päätoimittaja itse on jossain aikaisemmassa haastattelussa todennut, ettei radioaalloilla kilapilla yksittäisillä ohjelmilla vaan kokonaismielikuvilla. Markku Koski kirjoitti Bruce Springsteenistä seuraavasti: "Hän on tyyliltään aina jotenkin hapuileva, etsivä ja positiivisen amatörimäinen." (Helsingin Sanomat 27. 8.1988). Sama pätee pitkälti myös Tynin missikisaselostukseen; uusi väline, uudet kujeet. Myös urheilu yhdistää, Bruce bodaa ja Kari selostaa, mitä asiaa ei missään lehtijutussa unohdettu mainita. Tyni edustaa viihteen saralla siis jotain uutta. Ensimmäinen tärkeä kohta on paikallisradioiden vielä toistaiseksi hyödyntämättömät henkivarastot: valtakunnallisen julkisuuskoneiston kulutusvoima on jopa Suomen mittakaavassa niin suuri, että uusia kykyjä ja kasvoja tarvitaan koko ajan. Paikallisradioista tuleekin runsaudensarvi julkisuuskoneistolle; rehtejä ja tuoreita esiintyjiä kaikkiin kisoihin ja visailuihin. Kuka perustaa agentuuritoimiston palvelemaan tätä kansakunnan yhteistä etua? Mutta koko asian ydin on siinä, mitä paikallisradion päätoimittajan esiintyminen yhdessä kansakuntaa sykähdyttävässä tapahtumassa. Eiväthän paikallisradiot tarjoa mitään viestintävaihtoetoa tai murra mitään monopoleja, lyhyen suurien sanojen kauden jälkeen paikallisradiotkin sulautautuvat yhteiseen viihdeperheeseen, jossa ei tunneta mitään alueellisia tai paikallisia eroavaisuuksia. Vihdoin ja viimein Suomikin marssii yhtä jalkaa kohti yhtenäistä maailmankulttuuria. H eikki Hellman kirjoittaa teoksessaan Uustelevision aika (Hanki ja Jää 1900) "Kun kaupallinen paikallistelevisiotoiminta sallittiin Italiassa 1976, maahan perustettiin satoja tv-asemia, jotka kymmenessä vuodessa keskittyvät yhdelle omistjalle ja haukkasivat yli puolet yleisöstä. Niiden ohjelmisto koostui käytännössä vain ja yksinomaan erilaisista viihdeohjelmista, sarjafilmeistä ja elokuvista, minkä seurauksena myös yleisradioyhtiö RAI joutui kääntämään ohjelmistonsa kurssia monta astetta viihteen suuntaan." Keskittynyt omistus ei Suomessa paikallisradioiden kohdalla onnistu, sen estää jo lainsäädäntö. Mutta kysymys ei ole omistuksesta, se lienee tässä toisarvoinen seikka. Kysymys on siitä, että ohjelmistot yhdentyvät kovaa vauhtia. Iloiseen viihteen viestintäperheeseen liityvät niin Yleisradio, paikallsiradiot kuin lehdetkin. Painetun sanan puolella vasemmistolehtien Demari ja Kansan Uutiset iltapäivälehtimäistyminen on jo selvä juttu. Entä ylioppilaslehdet, eivät kai ne vain jää perheen ulkopuolelle. Avainsana tulevassa — jo olevassa? — viestinnän maailmankulttuurissa on viihde. Kultuuriteoreetikko Fredric Jamesonia mukaillen kysymys on viihteen imperialismista. Jamesonin teoria kuitenkin päätyy siihen, että ainoa kuviteltavissa oleva tulevaisuus on jonkinlainen maailmanpalo, siis samalla kertaa sekä tulevaisuus että sen loppu. Mutta tuo kannattaa unohtaa ja muistaa, että yhtenäiskulttuuri on iloinen asia. Siihen voi suhtautua vain yhdellä tavalla: menemällä mukaan ja ottamalla siitä kaiken irti. Postmodernismista, jota Jamesonkin edustaa, kannattaa lainata sen paras osa eli hyväksyä elämän esineellisyys ja pinnallisuus ja vieläpä häpeämättömästi nauttia siitä. Ja muistaa, että meillä jyväskyläläisillä on etuoikeus kulkea kehityksen kärjessä. Kari Tyni juontaessaan Miss Suomi -kisat oli omalla tavallaan uuden ajan airut, viesti tulevalta vuosikymmeneltä. Mikko Husa
10 Liisa Vähäkylä Tenttumiehen kuolema "Petin-Esko", 1971 Palsa parka, tuo kurja Raiskaajan yo, 1982 Lähes rikollista on maalata, piirtää, yleensä tehdä kuvia, jotka kertovat subjektiivisesti vain niiden tekijän omasta maailmasta, omista tuntemuksista, hänen lähimmän, omimman, salatuimman ja jopa perversseimmän elämän yksityiskohdista. Kuva on vain kuva, eikä siihen pidä kätkeä mitään kirjallisia elementtejä, kertomusta, ei sanan sanaa; puhukoon vain visuaalisilla ominaisuuksillaan. Kuvan pitää olla huoliteltu ja jäsennelty, se pitää tiivistää tiukkoihin sääntöihin, kuvan rakenteen abstrakteihin perustotuuksiin. Paras kuva ei esitä mitään ja jos sortuu esittämään, niin nerokkaan taiteilijan on kätkettävä se mahdollisimman tarkkaan, että katsojalta kuluu ainakin tunti tuota kuva-arvoitusta purkaessaan. Vielä tiukemmin ajateltuna kuvan ja varsinkin taiteellisen kuvan pitää välittää vain elämän kauniita puolia: maisemia, kukkia, kauniita ja terveitä ihmisiä, sellaisenaan asetelmallisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Näyttelystä ei saisi jäädä kuin hyvä olo ja kuvien pitäisi olla vain mieluista katseltavaa. Mutta eihän Palsa anna periksi. Palsa piittaa vähät modernismin kirjoitetuista tai kirjoittamatta jätetyistä säännöistä. Eikä hän kumarra pikkuporvarirouville, joilla on rahapussissa kylliksi seteleitä ostaa olohuoneen tapettikuvien päälle miellyttäviä väläyksiä kutsumastamme elämästä. Palsa pakkaa pensselinsä pussiin, palaa jänkälle, jää palelemaan pieneen jäterimoista koottuun hökkeliin, tuhertaa vain niitä kuvia jotka kokee itselleen tärkeiksi, sairastuu keuhkokuumeeseen ja pääsee kirkkomaan multiin, viimein myös museon seinälle. Hän kääntyy kuoleman, kaikkien muiden yleisesti elämän varjopuolen aiheiden kimppuun, jättää maalauksensa entisen rakastettunsa perinnöksi; mutta samalla kun hän valitsee kuoleman, valitsee myös elämän. Hän ei sulje silmiään siltä, mikä ei ole vähemmän elämää. Mutta uskaltaako sitä katsoa. Tirkistelee, tirskuu, yrittää ymmärtää tai sitten jättääkin ymmärtämättä ja katsoo vain, antaa tulla eteen. Ei kaikissa kuvissa haise paska ja lennä sperma. Palsa on hyvä piirtäjä ja etevä maalari. Kuvat eivät jätä tunteettomiksi. Enemmän niitä on käyty katsomasa Alvar Aalto -museolla kuin muita näyttelyitä. Mutta turha olisi hurskastella turhasta kuolemasta ja miettiä miksi Palsa vasta nyt päästetään irti kaikkien katseltavaksi. Vanha totuus pätee edelleen että taiteilijan on parempi kuolleena. Värien runsaudesta, kuvien monikerroksisuudesta huolimatta Palsan maailma oli mustavalkoinen: joku muukin näkijä on sanonut ettei elämässä ole muuta kokemista kuin kuolema ja orgasmi. Mutta sivistystä, tietoa, kulttuuriarvoja, esteettisiä kokemuksia kaipaavat ihmiset voivat kai tyydyttää elämisenvimmaansa myös pienemmillä elämää tekevillä 'pikkuseikoilla'. Jos Palsa saa olla taiteilija, saanhan minäkin. Jos joku Duchamp sai jättää esineitä omalla signeerauksellaan museoon, miksen minäkin ruuvaisi irti opiskelijakopin lavuaaria. Jos Beuys on yrittänyt selittää kuolleelle jänikselle, mitä on taide, pitääkö kenenkään muunkaan siitä yrittää sen tyhjentävimmin ymmärtää. Kalervo Palsa 12. 3. 1947-3. 10. 1987 yo-talolla t a p a h t u u Ke 22. 2. Gasoline Girls and Petrol Boys Toisen levynsä tehtyään ja kolmannen puhaltajansa saatuaan Tampereen GGBP on valmis esittämään soinnukkaasti sovitettua suomalaista ihmissuhderockia. To 23. 2. Duke Robillard Band (Blues Live!) Duke saapuu Suomeen ja Jyväskylään ja Ilokiveen julkaistuaan juuri älpykän "You Got Me". Tarjolla valkoista perusbluesia sitä kaipaaville. Ma 27. 2. Liikunnan tenttibileet Liikuntalaiset jatkaa entiseen malliin, kossurussiania jne. Ti 28. 2. Pedagon bileet Luokanopettajat demonstroivat kriisitilanteita.. 70-luku vetoinen ohjelma esittää ainakin yhden bändin ja muuta tuttua hulinaa. Ke 1. 3. Rapakon takaa Mars-kuukauden aloittaa eestiläinen peresroikka, joka tulee esittelemään sikäläisen nuorisokulttuurin huippusaavutuksia. Luvassa on trubaduuri VILLU, Majakovskin tekstejä esittävä musiikkiteatteri ROSTA AKNAT ja lähes aitoa amerikkalaista ryttämluesia esittävä ULTIMA THULE. Kansallisen Kokoomuksen jäsenkortilla vitosen alennus, jollei Harri "Pelle" Hermanni ehdi sitä ennen epävirallistamaan suhteitamme sukulaiskansaamme. To 2. 3. Rock ja Rajuilma Tarjolla paikallista rypistystä ennen ko. nimen suurta Tukholman ja Eskilstunan välistä sik-sak -kiertuetta. 8-9. 3. Miljoonasade Miljoonasateen levy ilmestyy kolmatta vuotta peräkkäin maaliskuun alussa ja sitä juhlistaa tänä vuonna kahtena iltana. Myöhemmin lisää. Kaikki tapahtumat yo-talon kapakan puolisissa tiloissa. Kaikki näkemykset ovat oikeita Seuraava on taiteilijaryhmä Mätäkuun Ryhmän haastattelu 14. 2.1989 klo 15. Ryhmän näyttely "Abstraktia realisimia" avattiin ravintola Ilokivessä 17. 2. 1989 klo 19. Selittäkää, mitä tarkoitatte abstraktilla realismilla. — Kuviot ovat abstrakteja, kuten kolmioita ja neliöitä, mutta ne ovat myös reaalisesti tajuttavissa kolmioiksi ja neliöiksi. Käsitättekö kolmiot ja neliöt konkreettisiksi olioiksi? — Ne ovat kolmioita ja neliöitä. Sen voi jokainen itse todeta kun käy näyttelyssä. Mitä mieltä olette taiteen nykytilasta? Onko teillä tarve tai halu lähteä kilpasille muiden taidepiirien kanssa? — Taiteemme lähtökohta on tietysti se, että jokainen käsitys on oikea. Veli-Matti Pesonen \~J Campus-Kinossa esitetään perjantaista 17. helmikuuta lähtien suurrealistisen elokuvan ehdottoman mestarin, espanjalaisen Luis Bunuelin elokuvaa Tristana vuodelta 1970. Siinä Bunuel kuvaa armotonta ja persoonallistettua ihmissuhdedraamaa, jonka jännitteet kietoutuvat orvoksi jääneen naisen Tristanan elämänkohtaloiden ympärille. Tristanan suhde kahteen mieheen, häntä holhoavaan Don Lopeen ja hänen rakastuvaan Horacioon, muodostaa elokuvan ytimen. Onko vapautuminen mahdollista, tuntuu Bunuel kysyvän? Pääosissa nähdään Catarine Deneuve, Fernando Ray ja Franco Nero. Esitykset iltaisin klo 19.00. Kulttuurivaliokunta tarjoaa HUONOJA LEFFOJA!!!!!!! Niitä näkee ylioppilastalon yläkerrassa 10.-11. 3. perjantai-illasta yötä myöten lauantaihin. Festarikortteja ä 30 mk, jolla näkee kaikki 15-20 surkeaa elokuvaa, myydään 1.3. lähtien ennakkoon Kampus-Kirjasta. Tulossa on ainakin Creeping Terror, Pian 9 Out of Space, Kymmenen käskyä, Class em Nuke em High, Faster Pussycat Kili Kili Kili... ja muuta paskaa ... (Tule ja nauti!) Tampere Film Festival Maailmassa tehdään tuhansia ja jopa taas tuhansia lyhytelokuvia eikä niitä näe missään, ei televisiossa, ei alkukuvina leffateattereissa. Suomalaisia siunataan kerran vuodessa Tampereen lyhytelokuvajuhlilla, joilla katsojilla on mahdollisuus nähdä sekä kotiettä ulkomaiset huiput. Päivämäärät tänä vuonna ovat 8.—12.3. Uskomatonta mutta totta on se, että kotimaiseenkin kilpailusarjaan tarjottiin peräti 120 lyhytelokuvaa, joka viides pääsi mukaan. Ulkomaiseen kilpailuun tyrkyllä oli yli 700 leffaa, 70 valittiin. Kahden kilpailusarjan lisäksi on Tampereella tarjolla runsasti erikoisohjelmistoa. Kirkkaimpana tähtenä lienee virolaisen Priit Pärnin koko tuotanto. Tampereen Nykytaiteen museossa on tämän lisäksi näytteillä Pärnin tuotantoa maalauksista filmipiirroksiin. Festivaalit juhlistavat myös Kanadan kansallista elokuvalautakuntaa — NFBC — joka täyttää tänä keväänä 50 vuotta. NFBC on yksi maailman arvostetuimmista lyhytja dokumenttielokuvan tuotantolaitoksista. Sarjassa mukana on esimerkiksi lähes neljänneslegendaarinen Norman McLarenin kahdeksanminuuttinen Naapurukset, joka on niin rankka, että suomalainen sensuuri päätti kieltää sen aikanaan. Erikoisohjelmistoon kuuluvat vielä Istvan Szabön koko lyhytelokuvatuotanto, jugoslavialaisen humoristin Bordon 15 lyhytfilmiä ja uutta tuotantoa Burkina Fasosta. Eikä katsottava suinkaan pääty tähän, valkokankaille heijastetaan vielä muun muassa Taideteollisen korkeakoulun parhaita sekä viime vuodelta että myös vuosien varrelta, Tullikamarissa näytetään videotuotantoa ja lapsillekin kootaan omat ohjelmistonsa.
11 ilmoituksia HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375 l jyväskylän iiypiffluii KELURIf^Vl^m)ulKAUPRAKATU^o|AJ0111IVMMAiJ^}(| huoneteatteri Sammonkatu 4 — Puhelin 217945 PE 2 4 . 2 . klo 19.00 ENSI-ILTA VOI MITEN IHANA PÄIVÄ kirj. Samuel Beckett ohj. Erkki Laakso Ohjelmistossamme edelleen: MISTÄ ON PIENET TYTÖT TEHTY? kirj. Williams, ohj. Jussi Myllymäki POLTETTU ORANSSI kirj. Manner ohj. Paula Kalliola Esityspäivämme to—su. Lippuennakko: CitySokoksen neuvonta puh. 630 621, teatterin lippukassa aukeaa tuntia ennen esityksiä. Ryhmävaraukset p. 217 945. M JYVÄSKYLÄN KAUPUNGIN TEATTERI Hannu Salama S E T A V A L L I N E N T A R I N A Ohjaus Sirkku Peltola vier. Musiikki Miljoonasade. Liput puh. 294 990, 294 991 Opiskelijalippuja myös ennakkoon. NYT INSTRUN PEHMOLINSSIT Wi VAII1IAt>*A>l PIILOLINSSIT 4 pari CVSTRUMEIVEAJRIIJM Jyväskylä : Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 1 1 1 3 p. 618775 P K M ^ I ^ M M ^f^m^jjKl ICE 5 l i l V I I K l i O l S l M (£. L, O IS. I Z A P I O O V V Ä S H V / J i *?-?.•? M H z . . AUKI ALVARIINSA: j£S ££m ENSI-ILTA 24.2. ELOHUV11 . 4 Suurin elämys ei ole tappaa, ^ i r vaan antaa elää. MAAILMAN LUONNON SAATIO suosittelee tätä elokuvaa CLAUDE BERRI ti W W F JEAN-JACQUES ANNAUD-ELOKUVAN KARHU **? D °L^T.o , ^5, l 'THE BEAR | AA C I M I d f H d O Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 EI MITÄÄN SIEVISTELYÄ I VAAN SILKKAA NAUTINTOA ! Pizzanautinnon parhaimmillaan voit kokea meillä "ykkösessä". Täytteistä tavaraa ja muhevia makuja koko rahan edestä. Teille kyltymättömille tai muuten vaan asiaan vihkiytyneille tiedoksi • t o * * * * JYVÄSKYLÄ Kauppakatu 8 puh. 215 004 Kauppakatu 14 Väinönkeskus puh. 617 475 puh. 620 6 8 8 • 10% alennus listan normaalihintaisista pizzoista klo 15 jälkeen. • Talo tarjoaa Sinulle pizzan, jos tuot viisi ystävääsi kerralla ruokailemaan. • 10% alennus kaikista listan normaalihintaisista pizzoista, jotka noudetaan pizzeriastamme. Joten tule nyt ihmeessä käymään! Verrataan sitten, mistä ne parhaat pizzat löytyvät... PS. Uusimme ruokalistan. Nyt mukana myös TUPLAHYVÄT JÄTTIPIZZAT. Njam njam! Opiskelijoiden oma matkatoinUstö Jyväskylässä Puh. (941)617 m Kauppakatu / 2 :::: S* ::: Travelal V I E P I T K Ä L L E OPISKELIJA tarjous SINULLE T A S A R A H A t a r j o u s : 10-M 10» M 30; UNIBALL MICRO KARVIS• julisteita SN00PY ym s e i n ä k a l e n t e r e i t a Lävistäjä, nitoja + nastarasia arkistokelpoinen kuulamustek y n a J ^ e n sini-, puna-ja U * " mustamusteisena COLLEGELEHTIÖ A4/100 LUENTOPAPERI A/100 Loput KALENTERIT 9 10^ 7— 1 % TARJOUSKORTTEJA 1 kpl 1 . 5 10 kpl 10.00 • T A I D E J U L I S T E I T A • JULISTELISTOJA Poikkea ostoksille! PAPERI Yliopistonkatu 6 fleöonjanoon Jos sinulle kelpaisi ilmainen tietokone, luet parhaillaan juuri oikeaa ilmoitusta. Aiomme nimittäin arpoa yhden kannettavan Amstrad 512-SD tietokoneen kaikkien tiedonjanoisten opiskelijoiden kesken. Jos käy niin ettet voitakaan tietokonetta, ei hätää. Sinulla on silti mahdollisuus saada yksi viidestä lukulasi-pakkauksesta, jotka arvomme lohdutuspalkinnoiksi. Mukaan arvontaan pääset, kun annat meille vähän tietoa janostasi. Palauta oheinen kuponki 31.3.1989 mennessä osoitteella "Oy Mallasjuoma, "Tietokone", PL 88,15141, Lahti". Arvonta suoritetaan 7.4.1989 ja voittajille ilmoitamme henkilökohtai sesti. Sininen on viisasten juoma. Vastaa seuraaviin kysymyksiin rehellisesti itseäsi pettämättä ja palauta kuponki määräaikana yllämainittuun osoitteeseen, niin olet mukana Amstrad 512-SD tietokoneen arvonnassa. 1. Onko sinulla jano? D usein D harvoin • ei koskaan. 2. Tyydytätkö mieluiten janon • oluella D vedellä D muilla nesteillä? 3. Oletko maistanut Sinistä I olutta? • jo vain D en vielä. 4. Onko Sininen I olut mielestäsi D hyvää • maukasta D erinomaista? Nimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin:
12 valiokunnat & järjestöt Kansainvälisen toiminnan valiokunnan kokous 22.2.1989 klo 18 yo-talon kokouskabinetissa. Asialistalla mm. kevään toiminnan suunnittelua yms. Opinto-ja tiedevaliokunta kokoontuu seuraavan kerran keskiviikkona 8.3. klo 17 kopo-sihteerin työhuoneessa. Tallinnanmatka on peruuntunut ilmoittautuneiden vähäisen määrän vuoksi. Asiaan palataan alkusyksystä. Sosiaalivaliokunnan kokous pidetään sosiaalishteerin huoneessa 27.2.1989 klo 16.00. Aiheina mm. toimeentulotempauksen järjestäminen ja asuntoasiat. Kansalaispalkasta ja siihen liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneet: Ilpo Lahtinen SYListä tulee alustamaan aiheesta 28.2. klo 16, paikkana Kampus Kino. Kulttuurivaliokunta järjestää seuraavat Yöbileet 4.3.89. Tulossa on ainakin Alice in Wasteland. Seuratkaa ilmoituksia! Mephisto järjestää keväällä keskustelutilaisuuksia seuraavasti: 22.2. Seppo Sillman —Irrationalismista. 8.3. Antti Teittinen —Semiotiikka ja mainoskuva. 22.3. Timo Viitala — Intialaisen filosofian merkitys nykyajalle. 29.3. Kimmo Lind — Nietzschen filosofia -käsitys. 12.4. Pekka Kaunismaa — Poulantzasin valtioja valtakäsitykset. 26.4. Rauno Huttunen & Pekka Kaunismaa — Intressit ja ideologia Habermasilla. Kaikki tilaisuudet järjestetään Lyhdyssä klo 19 alkaen. Kaikki aiheista kiinnostuneet ovat tervetulleita kuuntelemaan ja kesustelemaan!!! Stimulus ry. Sääntömääräinen vuosikokous torstaina 2. 3. 1989 klo 19 Rentukan kabinetissa. Kaikki stimuslaiset, TERVETULOA! Ps. Varovaisen arvion mukaan 80 °7o nykyisestä hallituksesta lähtee ensi syksynä harjoittelemaan, joten jatkuvuuden takaamiseksi ykkösja kakkoskurssilaisten runsaslukuinen osanotto olisi suotavaa — jopa välttämätöntä! Tosine ry Prahan-matkan muistelua saunaillassa 28. 2. Kortepohjan B-talon tilaussaunassa 19.00 alkaen. Hallituksen kokoukset pidetään Sohvilla joka toinen tiistai 17.30 alkaen 28. 2. 1989. Kokoukset ovat avoimia kaikille jäsenille ja osanotto toivottua. Tosine järjestää yhdistetyn tanssija lauluillan Lillukassa 6. 3. 1989 alkaen 19.00. Kaikki mukaan nauttimaan tanssikoulu Anu & Manun ammattitaitoisesta opetuksesta. — Hallitus. Puolue Puolue järjestää pippalot Rentukassa 28. 2. -89. Tiedossa hulvatonta menoa ja jatkot Lillukassa. P.s. Kaikki Pariisiin lähtijät mukaan. EYL Lutherin kirkko, Kansakoulukatu 5. Ke 1.3. klo 18.30 Opiskelijoiden raamattupiiri, Joh. 14. La 4. 3. klo 19 Opiskelijailta, "Tätä rauhaa ei maailma anna" -seurat, opiskelijalähetyksen porukka kyläilee. Ke 8. 3. klo 18.30 Opetusilta, "Onnellinen vaihtokaupp a " , E. Luomaranta. Tervetuloa! Reunioni tarjoaa vaihtoehdon! Oletko kiinnostunut? Sinä toimintaamme jo sekaantunut ja sinä, toistaiseksi vielä sekaantumaton: TULE Kirjakahvilaan keskiviikkona 1. 3. 89 klo 18, niin saat tietää lisää. SNS-seura Suomi—Neuvostoliitto-seuran Jyväskylän osasto järjestää 8. 3. kello 18.00 kansainvälisen naisten päivän juhlan Konservatoriolla. Juhlapuhujana Riitta Wahlström: Naiset ja rauhantyö. Musiikkiesityksiä. Lisätietoja Sisko Lappalainen 252 642. Fokus Fokus aloitti kevätkautensa reippaasti henkilövalinnoilla. Uudeksi peejiiksi valittiin yksimielisesti Piia Silvennoinen ja sihteeriköksi Matti Hakamäki, varapeejiiksi tosin jäi vielä edellinen peejii... Seuraava kokous pidetään ke 22. 2. klo 18 (katso pitopaikka ilmoitustaululta). Fokus-lehteenkin saa alkaa väsätä juttuja, lehden tekotalkoot on la 18. 3. Tampereen sosiaalipoliitikot ovat kutsuneet meidät kylään 3.—4. 3. Kaikki mukaan haluavat ilmoittautukaapa Röksälle/puh. 211668. Pumppi ry Pumpin kevätkokous ti 7.3.1989 klo 17.30 SYP:n kokoustiloissa Asemakatu 9 C 2 krs. (Kilokirjan rappu). Ohjelmassa kokouksen lisäksi SYP:n esittely uusista tietokonepohjaisista palvelumuodoista. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Ev.lut. Opiskelijalähetys Jyväskylän ev.lut. Opiskelijalähetys ry:n sääntömääräinen kevätkokous sunnuntaina 5.3. kello 16 toimistolla Vapaudenkatu 24 B. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Äänioikeus jäsenillä. Opiskelijaillat toimistolla keskiviikkoisin kello 19. 22.2. Käsinkosketeltavaa armoa -sakramentit — Esa Luomaranta. 1.3. Lähestyslentäjät. 8.3. Luomakunta ja evoluutio — Timo Eskola. Lentopalloja saunaillat Huhtasuon kirkolla perjantaisin kello 18. Kameraseura 10.3. valokuvakohtaaminen Oulun yliopiston Kameraseuran kanssa Kuopiossa. Tarkoituksena tutustua oululaisiin ja VB-valokuvakeskukseen sekä kuvata kuvakooste Ouluun lähetettäväksi. Reissu kestää pe:stä su:hin, mutta lauantaina ehtii vielä mukaan. Ilmoittautumiset kirjaston seinällä olevaan listaan viim. 3.3., jossa ilm. myös tarkka aikataulu vkolla 10. Tapaaminen Tukholmaan lähtijöille 15.3. klo 17.00 Kirjakahvilassa. Mikko Hietaharjun valokuvauksen pitkä työpaja jatkuu 28.2. klo 17.00 Kirjakahvilassa. Lisätietoja: Kimmo Lehtonen p. 252 211/3380, Kristiina Kuisma p. 244 861, Hannele Kolsio p. 617 764. Nefa ry. Etnologian Klubin kevään aloitus 22. 2. -89 alkaen klo 18.00 Myllyjärven B-talon kattokerroksen saunatiloissa. Eija Kiiskinen puhuu klubi-illassa Kanadan intiaaneista. UUDET ja vanhat sanailemaan teemasta ja teeman vierestä! JYT Sinä, joka aiot ohjata näytelmän ylioppilasteatterille ensi syksynä. Meillä on sinulle tarjous. Kustannamme sinulle ohjaajakurssin Viljakkalassa 21—7. 4. 1989. Opettajina ovat Juha Hurme, Jari Hietanen ja Jouni Salo Yövieraat-ryhmästä. Tiedustelut Lummukalta p. 217583. Jeppe Niilonpoika ja muitakin jyttiläisiä lähdössä pääsiäisenä Rovaniemelle teatteripäiville. Kiinnostuneet soittakaa p. 217583. Rana & Mesenaatti nyt perjantaina 25. 2. vihdoinkin pikkujoulujuhla klo 21 Lillukassa. Soittaa Kissag vahvistettuna vaalealla naisfonistilla. Teemana on jotain 70-lukua eli sellaista rättiä päälle. Pitäkää mielessä kevään näyttelyä ja ideoikaa, sillä myös Lauri Olavi on luvannut jotakin ahkerille taiteilijoille. JOK Jyväskylän keskustaopiskelijoiden vuosikokous pidetään tiistaina 7. 3. 89 klo 18. Ulpukan kokoushuoneessa Kortepohjassa. Esillä sääntömääräisiä asioita ja mukana KOL:n pj. Anu Vehviläinen. Tervetuloa. JOK:n toiminnasta lisätietoja antavat pj. Matti Tulla p. 617193 ja siht. Petri Mäki p. 614899. YLIOPPILASKUNNAN AVUSTUKSET HAETTAVINA Ylioppilaskunnan hallitus julistaa vuoden 1989 avustukset haettaviksi seuraavasti: 1. Yleisavustukset yleisavustukset ovat ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen sekä aine-ja harrastuskerhojen haettavina. 2. Projektiavustukset Hallitus myöntää projektiavustuksia ensisijaisesti erilaisten tapahtumien ja seminaarien järjestämiseen sekä opintomatkoihin. Projektiavustukset ovat haettavissa koko vuoden. Hakemukset, jotka laaditaan jyy:n keskustoimistosta saataville lomakkeille, tulee jättää ylioppilaskunnan keskustoimistoon os. Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. yleisavustuksen osalta viimeinen hakemusten jättöpäivä on 22. 3. 1989 klo 15.00. Hakemukseen tulee liittää tilitys edellisen vuoden avustuksen käytöstä, toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio tai muu kirjallinen selvitys ja uuden hakijan ollessa kyseessä myös yhdistyksen säännöt. Lisätietoja antaa pääsihteeri Särkelä puh. 617 599 ja hallituksen puheenjohtaja Ulla Anttonen puh. 612 599. Jyväskylässä 10. 2. 1989 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN HALLITUS Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus julistaa haettavaksi TYÖLEIRISIHTEERIN TOIMEN Projektiluonteisen työleirisihteerin tehtävänä on jyy:n kansainvälisen työleirin järjestäminen kesällä 1989 Jyväskylässä ja informointi ja ohjaus Euroopassa järjestettävistä vastaavista työleireistä. Toimeen valittavalta edellytetään organisointija yhteistyökykyä, kokemusta vastaavista tehtävistä, järjestötoiminnan tuntemusta ja hyvää kielitaitoa. Palkka on sopimuksen mukainen. Hakemukset asianomaisine liitteineen on toimitettava j y y m keskustoimistoon viimeistään 3.3. 1989 klo 15.00 mennessä osoitettuna ylioppilaskunnan hallitukselle, os. Keskussairaalantie 2, 42600 JYVÄSKYLÄ. Lisätietoja antaa hallituksen puheenjohtaja Ulla Anttonen p. 612 509 sekä pääsihteeri Tapio Särkelä puh. 617 599. Jyväskylässä 10. 2. 1989 YLIOPPILASKUNNAN HALLITUS EKOPANKKI Tule kuulemaan ja keskustelemaan Ekopankista: Mitkä ovat ideat hankkeen taustalla ja miten se aiotaan toteuttaa Suomessa Aika to 2 3 . 2 . 1989 klo 18 Paikka Ylioppilastalo, yläkerta Alustajina: Tapani Kaakkuriniemi, JY:"Ekopankki vaihtoehtorahalaitoksena" Marketta Horn, Ekopankin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja:"Mikä on Ekopankin tämänhetkinen tilanne" Tervetuloa järjestää JYY Pohjanmaan Osakunta Tervetuloa Pohjanmaan Osakunnan tapaamiseen Toiskaan (M-talon alakerta, Kortepohja) 23. 2. kello 19.00. Järjestellään paikkoja ja mietitään tulevaa ohjelmaa ja toimintaa. Tervetuloa. Putositko puusta? — Onko Jumala kääntänyt selkänsä? — Onko puolueesi hyljännyt? — Onko arvomaailmasi romahtanut? Tarjokkaita auktoriteettinälkääsi väijyy kotona, koulussa ja metron liukuportaissa. Mutta meitäkin — vyön alle lyötyjä on monta. Eiköhän siis järkytetä papit ja poliisit ja liitytä yhteen. Mutta ei typeriä iskulauseita hokemaan kuten nuo temppujentekijät vaan yksinkertaisesti toisiamme auttamaan ja ajatuksia vaihtamaan. Siis: Aiomme perustaa yhdistyksen, tukiryhmän tai jotain kaikille syystä tai toisesta henkistä krapulaa poteville. Jos kiinnostaa niin tule ylioppilaskylän Lillukkaan sunnuntaina 26.2. klo 19 alkaen niin juonitaan mahdollista tulevaa toimintaa. Lisää infoa ens Jylkkärissä. Politiikan tutkimuksen päivät Jyväskylään 10.—11. 3. 21. Politiikan tutkimuksen päivien teemana on tänä vuonna Kansainvälistymisen politiikka ja politiikan kansainvälistyminen. Päivillä pidetään esitelmiä ja esitetään työryhmäpapereita. Tavanomaisen (!! niin tässä ohjelmassa sanotaan toim. huom.) ohjelman lisäksi on paneelikeskustelu teemasta 'ikkunat auki länteen'. Päivien on tarkoitus toimia alan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden samoin kuin muidenkin asiasta kiinnostuneiden vuotuisena keskustelufoorumina. OHJELMA Perjantai 10. 3. 1989. 11.30 Avaus Plenum-esitelmä: päätoimittaja, Dr. Antonin J. Liehm Paikka: rakennus Villa Rana, Blomstedtin sali 13.30 Lounas (ruokala Lozzi) 14.30 Työryhmät kokoontuvat: Paikka: Musica ja Athenaeum Työryhmä I: Kyläpolitiikosta kosmopoliitikoksi vetäjä yliass. Kyösti Pekonen, JY Työryhmä II: Muistopuheita valtiosta vetäjä tutkija Tapani Kaakkuriniemi, JY Työryhmä III: Kaupunki, arkkitehtuuri, politiikka vetäjä prof. Risto Eräsaari, JY Työryhmä IV: Matkustamisen politiikka vetäjät Eeva Jokinen ja Soile Veijola Työryhmä V: 'Das Fremde und die Politik' vetäjä Klaus Sondermann, TaY — esitelmät saks. tai eng. Erityistyöryhmä I: Politiikan päiväjärjestys vetäjä: VTT Matti Wiberg, TY 17.30 Taiko Päivien sihteeri: Anjariitta Savolainen 18.00 Paneelikeskustelu teemasta 'Ikkunat auki länteen' vetäjä YTL Jukka Kanerva, JY — osanottajiksi pyydetään suomalaisia kosmopoliitteja eri aloilta 20.00 Vastaanotto maaherra Kalevi Kivistö Paikka: Keski-Suomen lääninhallitus, Cygnaeuksenk. 1 20.00 Illanvietto ravintola Ilokivi Lauantai 11.3. 1989 9.00 Erityistyöryhmät kokoontuvat (myös perjantaina kokoontuneet työryhmät voivat jatkaa työskentelyään) Paikka: Musica ja Athenaeum Erityistyöryhmä I: Politiikan päiväjärjestys vetäjä: VTT Matti Wiberg, TY Erityistyöryhmä II: Ranskan vallankumous 200 vuotta vetäjä yliass. Sisko Haikala, JY Erityistyöryhmä III: Mikropolitiikka vetäjä YTK Tuija Parvikko, JY 11.00 Lounas 12.00 Valtiotieteellisen yhdistyksen vuosikokous Vuosikokousesitelmä Apul.prof. Liisa Lautamatti: Miten miehestä on tullut ihminen? Diskurssisemanttinen näkökulma 14.00 Päätös . valtio-opin laitos 941-292 225. JOKAISELLE KORTIN OSTAJALLE ILMAINEN KAULAPUSSI!