sir' *,? " f;i^'-^^ÄKI; Etsittävänä uusi rehtori Yliopistokeskustelua mm. sivuilla 4 — 5. Seminaari liikunnalla 23.2. klo 14.00' — skiviikkona 24. 2. 1988 N:o 3 28. vuosikerta • . . • . • • • • • • • , • •
2 : K « tfm.-*<« S l S l Ä f l t l l Yliopisto tarvitsee vapautustaistelij aa Elämme kovia aikoja, tai ainakin ne jotka ovat lähteneet Jyväskylän yliopiston rehtorikilpaan elävät. Jos valinta menee poskelleen, saattavat entistä kovemmat ajat koittaa koko yliopistoyhteisölle, myös sen opiskelijajäsenille. Ensi kuun toisena päivänä valitaan yliopistolle uusi rehtori vaalikollegion kokouksessa. Kollegioon kuuluu joukko yliopistohallinnon huipulta. Noin kuudesta tuhannesta yliopisto-opiskelijasta on tuohon joukkoon kelvollisia 19. Rehtorivaaliin liittyen käydään keskustelua yliopistosta nyt muun muassa tässä lehdessä ja toivoa sopii, että asia poikii lisää polemiikkia. Tiistaina 23.2. kello 14 alkaen on liikunnalla aiheeseen liittyvä keskustelutilaisuus, jonne ehtii hyvin, jos on saanut tämän lehden käsiinsä aivan painotuoreena jo yliopistoalueella. Opiskelijalle ei ole yhdentekevää kuka hallintorakennuksen neljännen kerroksen isäntä on. Vaikutus tuosta tilasta säteilee ylhäältä alas koko yliopistoon. Kaiken kukkuraksi viime aikoina on saatu kokea rehtorin vallan selviä laajentamispyrkimyksiä. Pyrkimykset eivät jääne viime keväänä pinnalle pulpahtaneeseen opetusministeriön ehdotukseen korkeakoulujen asetusmuutokseksi, joka olisi pidentänyt rehtorin toimiaikaa ja lisännyt huomattavasti valtaa mm. virantäytössä ja määrärahojen jaossa. Jos ja kun yliopistolla on tulevaisuudessa konkreettisesti enemmän rahaa, on entistäkin tärkeämpää, että rehtori on pystyvä ihminen. Kysymys on paljolti henkilökohtaisista ominaisuuksista. Yhteiskunta ymmärretään usein tieteeseen ja yliopistoon nähden ulkoiseksi tekijäksi, rahaa jakavaksi mahdiksi, joka armopalojen antajana on oikeutettu nauttimaan yliopiston suoltamista tuloksista. Yliopistolle asetettu vastuu edellyttää jonkun asettamia tavoitteita ja se, kuka tavoitteet asettaa, määrää pitkälle sen, ketä tavoitteet palvelevat. Kysymys on siitä, katsotaanko yliopistolla olevan velvollisuus palvella tiettyjä yhteiskunnan tehtäväalueita, jotka määritellään tieteen sisäisistä kriteereistä riippumatta. Tehtäväalueet voivat yksinkertaistaen olla vaikkapa ammatteja, jotka parhaiten palvelevat taloudellista kasvua. Tieteelliset kriteerit ovat vaarassa alistua näille yhteiskunnallisille tehtäväalueille. Yliopiston tuloksia ja tavoitteita koskeva harkinta voi lähteä vain tieteellisistä kriteereistä tieteellisen yhteisön sisäpuolelta. Kuva yliopistosta yhteiskuntaa kritiikittömästi palvelevana laitoksena sotii yliopiston ja tieteen autonomiaa vastaan. Yhteiskunta ei saa olla mahti. joka alistaa yliopiston tiettyjen tehtävien suorittajaksi. Yliooistoyhteisön ja myös rehtorin tehtävänä on (mahtipontisesti sanottuna) kamppailla tuollaista alistamista vastaan. R a u n o Lahti • * « ^ . S^ÄM * * V 1 •HR L-.sr.. Kadonneet naiset Rehtorinvaalin ehdokasspekuloinneissa ei ole tullut esiin yhdenkään naisen nimi. Ei toki ole tarkoituskaan, että joka ikisessä vaalissa pitäisi vain tasa-arvon toteutumisen vuoksi olla myös naisia ehdokkaana — vain siksi että he ovat naisi-.. Mutta miksi yliopistossa, iossa opiskelijoista niin suuri määrä on Toista sukupuolta, rehtorinvaalikollegion 113 jäsenestä vain 20 on naisia? Miksi rehtoriksi vaalikelpoisista professorin viran haltijoista vain murto-osa on naisia? Mihin naiset katoavat tässä ukkoutuvassa instituutiossa? Ja miksi he katoavat? Syitä on varmasti monia, ja niitä esimerkiksi naistutkimusta tekevä voi tutkiskella huonosti palkatussa, epävarmassa tai määräaikaisessa virassaan yrittäessään vuosien mittaan saada miespuolisia kollegoitaan vakuuttuneiksi siitä, että hän on tutkijana yhtä pätevä kuin mies, vaikka onkin nainen. Sillä kaikkihan mielellään kiistävät, että etenkään yliopistossa (humanismin ja sivistyksen ahjossa) olisi luutunutta asenteellisuutta, joka vaikuttaisi kenenkään kunnianhimoisen ja älykkään ihmisen etenemiseen uralla. Joskus harvoin asenteellisuus kuitenkin tunnustaa olemassaolonsa ja pulpahtaa pinnalle koko komeudessaan. Niin kävi joku vuosi sitten, kun erääseen tiedekuntaan äänestettiin varadekaania. Vaalin tuloksen selvittyä kuului arvovaltaisesta tiedekuntaherrojen joukosta närkästynyt älähdys: "Akan ottivat!" Tietysti se oli vain vitsikäs huomautus, ja meitä naisia nauratti niin... H e l e n a Seppälä Kuin kalat vedessä K orpilammen kalayhteisö päätti valita itselleen keisarin ja kaksi varakeisaria. Monet toivoivat voivansa puhallella keisarillisia kuplia korpilammen näköalapaikalta. Ehdokasasettelun varhaisessa vaiheessa kilvasta joutuivat luopumaan kiiski, jolla ei ollut arvovaltaa, muikku, joka pelkäsi joutuvansa syödyksi ja särki, jolla asiat eivät muuten vain olleet kunnossa. Luonnollisesti muutaman ansioituneen kalavalion täytyi pidättäytyä ehdokkuudesta, syynä saattoi olla korkea ikä, terveydelliset syyt, henkilökohtaiset ongelmat tai muut seikat. Vetäytyneiden joukossa olivat aatelinen kuha ja ulkomailta korpilampeen kotiutunut kirjolohi. Agressiivista järvitaimenta ei ymmärrettävistä syistä haluttu kalayhteisön johtoon. Se oli vahinko se, vahinko kalayhteisön edunvalvonnan kannalta, nimenomaan nykyisenä aikana. Sisäpiirien keskustelujen jälkeen virallisiksi ehdokkaiksi asettuu viisi kalaheimojen valiota: hieman hidas körmyniskainen ahven, pohjavesien erinomainen tuntija made, nopealiikkeinen heikompiaan syövä hauki, lempeä tukevoitunut säynävä ja mätirosvo siika. Keisarin ja apukeisarien valinnasta keskustellaan, kinastellaan. Kunkin valitsijakalan valittu ääni tuntuu olevan arvossaan. Syntyy salaisia sopimuksia, rakennetaan yhteisrintamaa, yritetään saada sopivaa, sopimatonta ja sopivinta ehdokasta esille joka käänteessä. Jotkut ryhmät liputtavat jonkun puolesta ja jotkut liputtavat jotakin vastaan, joillekin ryhmille kelpaavat kaikki ehdokkaat, joillekin suurinpiirtein kaikki ja joillekin ei kukaan. Muutama ehdokas luottaa valitsijoiden harkintaan, yksi on esillä joka paikassa, toinen mainostaa suhteitaan korkeisiin vallanpitäjiin korpilammen ulkopuolella ja yksi kosiskelee kalanpoikasten suosiota. Kalayhteisössä monet pelkäävät haukea, joka nälkäisenä on arvaamaton, mutta joka muuten on päättäväinen, ahkera ja kestävä toimissaan. Älymystön edustajat pelkäävät siikaa, joka osaa aina olla voittajan puolella häviäjää vastaan. Made taas ei muuten vain miellytä. Huhut syntyvät ja liikkuvat. Niiden mukaan siika, made ja mahdollisesti säynävä voivat pelkurimaisesti perääntyä, kun joenväki tai merellinen suuri lahti esittävät ns. ymmärrettäviä toiveitaan. Keisarinvaalin suuri loppuhuipennus tapahtuu ilmeisesti säynävän ja ahvenen välillä. Kumpi on parempi? Toivottavasti löytyy hyvät apukeisarit. Muutama seikka on varma, yhtä kaikki. Olipa tuleva keisari viekas tai ahkera, tunnollinen tai petollinen, oman edun tavoittelija tai yhteisen hyvän rakentaja, vastarannan änkyrä tai myötävirran luovija, hyvä tai huono, keskinkertainen tai mitätön, sen näyttää varmasti aika. Aika punnitsee myös varakeisarien kyvyt ja puutteet. Täydensivätpä apulaiskeisarit miten hyvin tahansa keisaria, paras ei ole joukossa, sopivin puuttuu ja valittu keisari on maitikala. Maidin laadulla tuskin on enää mitään merkitystä. A d o r n o H a k k a r a i n e n
3 Yliopiston tekijä vetäytyy Filosofian tohtori Martti Takala on jäämässä eläkkeelle ja tekee näin tilaa kohta valittavalle Jyväskylän yliopiston uudelle rehtorille. Tutkimustyön kehittäminen on ollut rehtori Takalan päälinjoja. Toimiessaan 60-luvulla ensimmäisen kerran rehtorina kasvatusopillisesta korkeakoulusta tehtiin yliopistoa. Samalla vuosikymmenellä Takala vaikutti mm. tutkinnonuudistuksen suunnitteluun. — Takalan mielestä kaikki 60-luvun hedelmät eivät ole huonoaMartti Takala on omasta mielestään ollut usein opiskelijoita radikaalimpi. Nykyajan opiskelija ei osaa välttämättä kuvitellakaan opiskelua myönteisempää aikaa. R ehtori oli 60-luvulla eräänlainen sekatyöläinen, joka oli päivystyksessä yötä päivää. Nyt 80-luvulla tehtävä on Martti Takalan mukaan toinen. Takala ei halua arvioida nykyistä uuden rehtorin valintatilannetta. Takala on kuitenkin iloinen siitä, että keskustelu asiasta on virinnyt. Martti Takala on rehtorikautenaan pyrkinyt kehittämään tutkimustyötä, luomaan uusia tutkimusyksikköjä ja varmistamaan uusia koulutusaloja. Uudet alat on varmistettu, mutta eräiden tiedekuntien tutkimustyössä on vielä toivomisen varaa. Takala miettii hieman sarkastisesti, että "kyllähän tässä iässä on jo aktiivisuutta ja joustavuutta vähemmän kuin ennen eikä varmaan aina osaa ottaa kaikkia aloitteita kyllin vakavasti eikä uusia ideoita jää paljoakaan varastoon". Uudet ideat Takala jättää yliopistoyhteisölle: "Johtamisessa on keskeistä muutosten aikaansaaminen, muutosten, joiden virikkeet tulevat yliopistoyhteisön parhaista voimista itsestään." Takalan mukaan parhaita tänään näkyviä 60-luvun jälkiä yliopistoissa on se, että tuolloin pyrittiin ensi kertaa korkeakoulujen suunnitteluun, mikä nyt on toteutunut toimintaja taloussuunnitteluna, joka on välttämätön osa päätöksentekoa. Suunnittelu auttaa välttämään tarpeettomia kiistoja, riitoja ja satunnaisia ratkaisuja. "Sanoisin, että Jyväskylän yliopistossa on tuossa mielessä tilanne ehkä parempi kuin monessa muussa yliopistossa", sanoo Takala. Takala ei toki silottele tutkinnonuudistuksen syntysanat lausunutta 60-lukua, vaikka itse olikin aktiivisesti vaikuttamassa tuolloin kehityksen suuntaamiseen. "Siinä vaiheessa tapahtui sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita uudistuksia." Hyviä puolia on kuitenkin helpompi muistella kuin huonoja. "Käsitykseni mukaan mm. Jyväskylän yliopiston ensimmäinen perussääntö oli hyvin onnistunut. Se selkeytti työntekoa. Sittemmin on vanhoja käytäntöjä palautunut ja hallinto monimutkaistunut sekä ajoittain yliopiston varsinaiset tehtävät kärsineet." "Tutkintojen kehittäminen osoittautui monimutkaiseksi, niin että mm. ylioppilaiden kannat asiasta ehtivät muuttua eikä yliopiston opettajien enemmistöä saatu aktiivisesti mukaan. Tuli tarpeettomia konflikteja." Takala korostaa, että tuo kaikki on enemmänkin muistoa parin vuosikymmenen takaa.' Asetusmuutoskeskustelu pettymys Martti Takala ei suinkaan ole kierrellyt vastakkainasettelua opiskelijoiden kanssa. Viimeisin esimerkki löytyy vajaan vuoden takaa yliopistojen asetusmuutosasiasta, johon Takala pettyi pahoin. "Muutosta on tapahtunut sikäli, että ennen huomasi usein olevansa radikaalimpi kuin opiskelijat ja nyt voi olla pettynyt sekä itseensä että opiskelijoihin, koska radikaalimpana olo on ikääntyvälle huono merkki." Yksittäisissä asioissa tuli ennenkin eteen vastakkainasetteluja. Näin tapahtui esimerMartti Ilmari Takala on syntynyt Helsingissä 20. 12. 1924. Hän pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaalilyseosta 1942 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta erinomaisin arvosanoin 1947. Takalan opiskelualat olivat psykologia, yleinen historia sekä kasvatusja opetusoppi. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Helsingissä 1951. Takala työskenteli 1940luvun lopulla assistenttina Helsingin yliopiston pyskologian laitoksella, koko 50luvun hänellä on ollut dosentuuri Helsingissä. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun psykologian professorin virkaan Takala nimitettiin keväällä 1954. Martti Ilmari Takala 1950-luvulla Takala teki opintomatkoja Eurooppaan ja Asla-Fulbright -stipendin turvin myös Yhdysvaltoihin. Hän teki 50-luvulla humalatutkimusta, niin ikään hän on tutkinut mm. visuaalista havainnointia, ja löytyypä julkaisuluettelosta myös "Murrosikäisen pojan käsittely I—II" sekä useita tutkimuksia lapsuuden psykologiasta ja oppimisesta. Kulttuuri-, taideja korkeakoulupoliittiset asiat ovat aina olleet lähellä Takalan sydäntä. Rehtorinura urkeni ensimmäisen kerran 1963, kun Takala määrättiin Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun rehtoriksi 1964 päättyvän 3-vuotiskauden loppuajaksi. Uusi kolmivuotiskausi alkoi sitten syyskuussa 1964. Samaisella vuosikymmenellä Takala toimi korkeakoulunlehtorikomiteassa ja koulunuudistustoimikunnassa sekä opetusministeriön korkeakouluja tiedeosaston osastopäällikkönä. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina Takala toimi 1971—74. Professorista tuli rehtori uudelleen 1982. kiksi mies ja ääni -periaatteen tullessa yliopistohallintoon, mitä mm. SYL ajoi voimakkaasti. Takala pyrki tuolloin saamaan keskustelua rationaalisemmalle tasolle. Samoin tutkinnonuudistuksen alkuvaiheessa tuli tilanteita, jolloin asiallinen keskustelu jäi syrjään. Nyt on pulmatilanteita ollut vähemmän, koska kyse on ollut suhteellisen pienin askelin etenevistä uudistuksista. Opiskelijaja yliopiston työntekijäjärjestöjen mielestä rehtorin ja dekaanien valtaa lisäämään pyrkinyt yliopistojen asetusmuutosesitys ei ollut pieni askel. Takalan mukaan asetusmuutoksen valmisteluun olisi tarvittu enemmän aikaa. Pettymyksen rehtori koki omien sanojensa mukaan sen takia, koska poikettiin yliopiston hallituksen oppimasta keskustelutavasta ja ammatillisten ja ylioppilasjärjestöjen painostuksesta asetelma yhtäkkiä muuttui ja "esitettiin väitteitä, jotka eivät pitäneet paikkaansa". Tätä nykyä asetusmuutosasia on Takalan ilmauksen mukaan "korkeimmas kädes". Esitettiin kaksi erilaista kannanottoa ja nyt odotellaan yliopistoa koskevaa lakia eduskuntaan. Takalalla on selvät perusteet, miksi rehtorin toimikautta tulisi pidentää ja toimivaltaa laajentaa. "Minä katson, että jos asetetaan henkilöille vastuuta johtamisesta, niin se edellyttää myös liikkumavaraa. Liikkumavaran puute voi johtaa asioiden pysähtymiseen paikoilleen." Kyse on kuitenkin Takalan mukaan vain sävyeroista, mikä tahansa ratkaisu sitten tuleekin. Keskustelussa asia kärjistyi. Martti Takala toivoo, että opiskelijat löytäisivät luonnollisia muotoja vaikuttaa yliopistohallintoon, jotta heidän asiantuntemuksensa tulisi käyttöön. Asiantuntemuksella on Takalan mukaan käyttöä kaikilla tasoilla, mutta ennen kaikkea laitostasolla. Takalan mukaan ongelmana on se, että perustutkinto painottuu opiskelijoiden kollektiivisessa mielipiteenmuodostuksessa voimakkaasti. Näin oli 60-luvulla ja on Takalan mukaan yhä edelleenkin. "On vaikea saada opiskelijoita tukemaan tieteellistä jatkokoulutusta. Lähemmät edut ovat tärkeämpiä ja tämä saattaa näkyä näinä aikoina, kun tutkimusta pitäisi voimakkaasti tukea." Sekä soveltava tutkimus että perustutkimus ovat lisääntymässä ja on Takalan mukaan tärkeätä, että suuri osa tutkimuksesta säilyisi yliopistoissa, koska erillisiin tutkimuslaitoksiin liittyy uusien liian suoria ulkopuolisia vaatimuksia. "Yliopistolla on etsikkoaikansa: pysyä mukana tai jäädä syrjään. Martti Takalan mukaan yliopistossa ei pidä vaatia kaikkia osallistumaan vaan tulee sallia myös eristäytyminen ja keskittyminen, joita molempia tutkimustyö joskus vaatii. Mitä enemmän tutkimus liittyy välittömästi mm. teollisuuteen tai yhteiskuntatutkimuksen alueella välillisesti yhteiskuntaan, sitä enemmän tutkijan vastuu korostuu Takalan mielestä. Takalan mielestä Jyväskylän yliopistossa vastuun kanto näkyy konkreettisimmin alueellisessa kehittämisessä sekä mm. liikuntatutkimuksessa ja kemian ja biologian yhteistyössä ympäristöntutkimuksen alueella. Yliopistossa toimivilla on Takalan mukaan vastuu siitä, että voimavaroja käytetään tarkoituksenmukaisesti yliopiston perustehtävien toteuttamiseksi. Silloin on pulmana tavoitteiden ensisijaisuuden osoittaminen. "Ei ole olemassa yksinkertaista mittaria, mutta voidaan koota tietoa, joka on ainakin hiukan parempaa kuin se, mikä meillä on vaikutelmissamme. Jos uskomme voivamme arvioida opinnäytteiden tasoa tai pätevyyksiä virantäytössä, niin samanlaisesta arvioinnista on kyse silloin, kun yliopiston tutkimustyötä arvioidaan. Tarkat kuvaukset siitä, millä omalla ja vieraalla alalla on saatu aikaan ja näiden kuvausten opiskelu on varsin pitkälle käyttökelpoinen menettely tämänkokoisessa yliopistossa." Opiskelu on myönteinen aika Yliopisto-opiskelusta irtaantuminen seuraaviin elämänvaiheisiin ei nykyään aina suju kitkatta rehtori Martti Takalan mielestä. "Yliopisto on monessa tapauksessa luonnollinen osa elämänkulkua ja ennen vanhaan luonnollista oli myös se, että pyrittiin pääsemään pian yliopistosta eroon. Katsottiin, että itsenäistyminen alkaa siitä," Joko nyt Takalan mukaan ei ajatella elämää kokonaisuutena tai sitten opintoaika on niin myönteinen, ettei enää parempaa osata kuvitellakaan. Rauno Lahti piirros Jukka Heiskanen
4 Kuinka rehtori valitaan Musica-rakennuksen kahvioon, ala-aulaan ja suureen luentosaliin ei ole menemistä maaliskuun 2. päivänä klo 12.30 jälkeen, sillä tila on varattu 113-jäseniselle kollegiolle, joka valitsee yliopistolle rehtorin ja vararehtorit. Äänioikeus rehtorinvaalissa on yliopiston hallituksen ja tiedekuntaneuvostojen jäsenillä, professoreilla, hallintojohtajalla, erillislaitosten johtajilla ja toimistopäälliköillä. Opiskelijoita valitsijoista on 19. Rehtoriksi voidaan valita professorin viran haltija. Vararehtoriehdokkaiksi kelpaavat myös apulaisprofessorit. Kollegio koolla. Yliopistojen haasteet Tulosvastuullisuus ja yliopisto Tavoitteita liikemiesmäisesti asettava johtajatyyppi on kolkuttelemassa hivenen uhkaavinkin elkein korkeakoulujemme ovia. Tutkijoilta ja tiedemiehiltä edellytetään nyt aivan uudenlaista tuloksellisuutta ja tehokkuutta, jota on luvattu myös arvioida ja mitata. Sinänsä raikkailla liikemaailmasta otetuilla sanoilla on myös huonoa vastakaikua tiedeja korkeakoulumaailmassa. Ajatus tavoitejohtamisesta, tuloksellisuudesta ja tutkimustyön arvioimisesta on hämmentänyt monien alojen edustajia. Keskustelussa käytetyt käsitteet ovat jääneet määrittelemättä. Korkeakoulujen nykyinen hallinto ja toiminta ei ole vain passiivista ja tehotonta. Mutta puutteita siinä on helppo osoittaa. Hallinto rasittaa nykyisellään kohtuuttomasti opettajia ja tutkijoita. Heidän tehtävänsä, koko yliopiston tehtävä, on lakisääteisestikin opetus ja tutkimus, ei hallinto. Paperisaasteen levitystä ja pitkiä kokouksia voidaan hillitä hallinnon, tutkimuksen tai opetuksen laadun siitä kärsimättä. Virantäytöt voitaisiin hoitaa nykyistä nopeammin. Korkeakoulujen ammattihierarkia on liian jäykkä. Professorin virkoja tulee kultakin tutkimusalalta huomattavasti harvemmin auki kuin monia muita valtion virkoja. Dynaamiset ja pätevät tutkijat joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan palkkiota hyvin tehdystä työstä. Joissakin ääritapauksissa hyvin työnsä tehnyt nuori tutkija joutuu "palkakseen" poistumaan yliopistolta. Kun Opetusministeriön edustajat ovat luvanneet korkeakouluille lisää liikkumavaraa, voisi olettaa, että korkeakoulujen hallintoa voitaisiin hoitaa entistä joustavammin. Yksittäisten laitosten todellisuus ei saa riippua joistakin abstrakteista "pääpainoalueista" ja kaukaa tulleista periaatteista. Tiedekunnilla ja yksittäislaitoksilla tulisi olla mahdollisuus toteuttaa tervettä järkeä ja tyydyttää omia erityistarpeita. Yliopisto on rakennettava yksittäisten, konkreettisten henkilöiden, ei abstraktien periaatteiden varaan. Korkeakoulu tarvitsee hyviä yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan, mutta se ei saa sulautua siihen. Sen on oltava yhteiskunnan omaleimainen ulottuvuus. Se ei saa olla kopio sen paremmin liikelaitoksesta, virastosta kuin museosta. Sieltä lähtee myös koko yhteiskuntaa rakentava kritiikki. Korkeakoulujen toiminnan suunnittelusta puuttuu usein suurta linjaa ja pitkäjänteissyyttä. Toisaalta tarvitaan myös nopeita liikkeitä ja uusien haasteiden joustavaa vastaanottamista. Korkeakoulupoliitista suunnittelua ja keskustelua on jo pitkään häirinnyt se, että täysin erilaisia tieteenaloja on käsitelty ikään kuin ne olisivat toistensa kanssa identtisiä ja niiden ongelmat ja tavoitteet olisivat samanlaisia. Korkeakoulu on hyvin monipuolinen kokonaisuus. On nähtävä kunkin ryhmän erityistarpeet. Myös humanismilla ja perustutkimuksella tulee olla oma oikeutensa tulevaisuuden yliopistossa. Yliopistolaitos voi joillakin alueilla pyrkiä tuottamaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tutkintoja. Mutta sen ainoa tai edes tärkein tehtävä ei ole kvantitatiivisesti mitattavissa. Sen tehtävänä on kasvattaa ammattitaitoisia ja samalla sivistyneitä ihmisiä. Mikään instituutio ei ainakaan nykyisellään tunnu korvaavan yliopistoja korkeakoululaitoksen tätä tehtävää. Peräänkuulutettu humanismi ei ole pehmeä vaihtoehto kovalle teknologialle ja tavoitejohtamiselle. Teknologia ja johtaminen voivat olla inhimillistä; humanismi dynaamista, voimakasta kriittistä. Sivistysyliopisto ei ole välttämättä tehoton ja tulosvastuuta pakeneva. Mutta kun se on tehokas se on sitä omilla ehdoillaan, ei liikemaailmasta lainattujen esikuvien mukaan. Tutkijan ja tiedeihmisten toiminnan lähin vertailukohde ei ole liikemaailma. Tutkija ja tiedemies on tehokas ja tuloksellinen samalla tavalla kuin merkittävä taiteilija. Vain näistä edellytyksistä käsin voi korkeakoululaitos hyväksyä tulosvastuullisuuden, tavoitteellisen johtamisen ja tulosten arvioinnin. Korkeakouluista käytävä keskustelu on nykyisellään laimeata. Miksi nykyistä korkeakoulupoliittista keskustelua vaivaa latteus? On keskitytty liiaksi formaalisiin kysymyksiin. Sisällölliset kysymykset on suurelta osin unohdettu. Yliopistoa ei voi nähdä pelkästään laitoksen tai tiedekunnan tasolta. Se on nähtävä ennen kaikkea yhteiskunnan, kulttuurin ja kansainvälisen yhteistyön omintakeisena dynaamisena osana. Ehkä dialogi korkeakoulun ja valtiovallan välillä voisi olla elävämpi? Mutta onko korkeakouluilla nykyisellään ylipäätään riittävästi vaikutusvaltaa valtiovallan kannanottojen muokkaamiseen? Miksi ne ovat menettäneet arvovaltaansa? Onko kyse laajempien kysymystenasettelujen puutteesta? Keskustelu "resurssien niukkuudesta" ei riitä korkeakoulujen tieteellisten ja sivistyksellisten linjanvetojen lähtökohdaksi. Yliopistolla tarvitaan myös keskustelua sisällöistä, näkemystä monimutkaisista kokonaisuuksista, vieläpä hiven aatteellisuutta — jopa yliopiston hallinnossa. Yliopisto voi edustaa entistä suuremmassa määrässä myös älyllistä rohkeutta. Sillä tuskin olisi kielteistä vaikutusta resurssien tasapuoliseen jakamiseen, korkeakoulun imagon nostamiseen ja korkeakoulullekin välttämättömän avoimuuden ja yhteishengen luomiseen. Tarmo Kunnas Peiliin katsomisen hyödyllisyydestä ja peilin rikkomisen hyödyttömyydestä Annetaanpa yliopistolle peili käteen ja pyydetään sitä katsomaan siihen. Pyydetään katsomaan hyvin syvälle ja miettimään mitä sieltä oikein näkyy. Ensiksikin varmaan väitöstilaisuuksia, tohtorinhattuja, kirjastoja, tietokoneita, ahkeria opiskelijoita, viisaita professoreja ja paljon muita sellaisia koristeita ja myyttejä, joita kuvaamme yliopistosta liittyy. Kaunis kuva, mutta se on vain pintaa. Pahat kielet voisivat sanoa valheellinen kuva, joka ei kerro yliopistosta kovin paljon. Katsotaan syvemmälle. Seuraavaksi alkaa näkyä työtään tekeviä ihmisiä. Ahkeria, laiskoja, turhautuneita, innostuneita. Niin, yliopiston kuvassa taitaa jo olla hieman iän mukanaan tuomia ryppyjä suupielissä ja silmien ympärillä. Taitavat huolet joskus valvottaa. Ei työ yliopistossa ole juhlaa, ei kaikkina päivinä. Yliopiston kuvassa näkyy myös opiskelu ja työ elämänmuotona, mutta kuva ei kokonaisuutena ole enää niin siloinen kuin pinnalta näytti. xii, ei, älkää nyt peiliä särkekö tuon takia! Ei se ole peilin syy, jos naama on vino. Ei peiliä hyödytä särkeä, vaan katsoa vielä syvemmälle. Siis suoraan silmiin katsoen ja hyvin syvälle. Figure 1. Yliopisto katsoo itseään pelistä Työn iloja ja suruja syvemällä on ajatuksia, paljon ja monenlaisia. Eipä taida yliopisto ollakaan kovin itsensä näköinen enää. Sivistysyliopiston ajatusten rinnalla elävät ja voivat hyvin ajatukset hyödyllisestä yliopistosta. Yliopiston ympäristöön avaajien takinliepeissä ovat kiinni tutkimuksen vapauden vaalijat. Kovasti on kuva kirjava ja huuto kova. Mutta silmiä siristämällä tuon sekamelskan takaa alkaa häämöttää pohjimmainen kuva yliopiston sielunmaisemasta. Hieman outo kuva, mutta kaipa sitä on uskottava. Näyttää ihan Islannilta. Että, miten niin Islannilta. No kun sillä näkyy tulivuoria, savuavia, purkautuvia ja kauas loistavia tulivuoria. Näkyy myös kovasti laajoja ja autioita tuhkakenttiä, joilta ei kyllä timantteja löydy. Ja lopulta rannalla on aivan selvästi pienen kalan pyytäjiä nuottineen. Islanniltahan tuo näyttää. TUUVMP.I 4 "^UKAKEViT-A 3 SiLuvfyfTiiA' V fc^zs*. Figure 2. Yliopiston sielunmaisema Jos peili on vielä ehjä, niin sen voi nyt panna sivuun ja pohdiskella hieman paria pohjimmasta kuvaa yliopistosta. Unohtakaamme siis pinnan koristeet ja arkinen työ yliopistossa. Mikä on pelin heijastamien kuvien sanoma? Minä haluan niiden pohjalta väittää, että — yliopistossa elää rinnan monta ajattelun traditiota, sivistysajattelu ja hyötyajattelu ja niillä on elämisen oikeus, eri tieteenalojen perinne on erilainen, — yliopiston tehtävä on turvata kaikille yliopiston toimintapiiriin hyväksytyille tieteenaloille perustoimeentulo. — hiljaisille tuhkakentille, missä mitään ei kasva, tämä on yltäkylläistä, — mutta yliopiston on itse määritettävä, mitkä alat kuuluvat sen piiriin, linja luotava, tie osoitettava, — ja tarvittaessa käytettävä kirvestä, — perustoimeentuloa vahvemmin on panostettava sinne missä tapahtuu, opetuksessa, tutkimuksessa tai muissa tehtävissä, — sillinpyyntikin on tapahtumista, vaikkei sillistä juuri olisi edes joulukalaksi, — tulivuorille ja muille mahtaville luonnonilmiöille on ihailun lisäksi annettava ja hankittava kaikki mahdollinen tuki, — tulivuoren erottaa kyllä sillinpyynnistä ja sillinpyynnin tuhkakentästä, — terveen järjen käyttö ei ole kielletty. Muuten sitten olen sitä mieltä, että — hallinto avustaa yliopiston perusyksiköitä niiden työssä, — hallinto tulkitsee yliopiston moniselitteistä tahtoa ulospäin ja ulkopuolisia toiveita yliopistoon, mutta ei yksinoikeudella. — hallinto on hyödyllistä, jos siitä selvitään vähällä, — hallintoa voi olla vähän, jos asiat ovat selkeitä ja ihmiset vastaavat huutonsa, — luottamusmiehiin pitäisi luottaa, — yliopiston on opittava johtamaan omaa työtään, . . — johtajiakin tarvitaan, — asioista päättäköön ne, jotka tekevät työn, mutta tuloksista on vastattava — vastuun on oltava todellista — riskin ottamista, yritettämistä ja oivaltamista pidettäköön arvossa, vn Figure 3. Iloinen yliopisto — yliopisto on iloine asia, jos yliopisto on yliopisto. Pertti Kettunen
Yliopiston tasapuolinen kehittäminen, Yliopiston toimintaa ei voi tarkastella ahdasrajaisesti eikä sen kehittämistä saa pakottaa yhteen kaavaan. Yliopiston perusluonteeseen kuuluvat ajattelun vapaus, tutkijan hengen esteetön lento ja myös ankara puurtaminen, jossa tavanomaisen työnteon aikarajat rikkoutuvat. On voitava keskittyä "miettimään olevaisen arvoitusta", kuten eino Kaila aikanaan akateemikkona teki, mutta arvokkaita ovat myös käytännön elämää palvelevat sovellukset. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys Yliopiston toiminnan ytimenä on tutkimuksen ja opetuksen erottamaton kokonaisuus. Muu on olemassa vain sen tukena. Hyvä opettaminen ansaitsee arvostusta samalla tavalla kuin arvostetaan tuloksekasta tutkimustyötä. Hyvä opettaja luo perustan tutkimuksen tulevaisuudelle. Hyvää opetusta ei yliopistossa ole ilman kytkentää elävään tutkimukseen. Tutkimukseen uusi korkeakoululaki avaa lupaavia näkymiä. Yliopistosta itsestään ensisijaisesti riippuu, miten mahdollisuudet käytetään hyväksi. Erityisenä ongelmana ovat raskasta kalustoa tarvitsevat laboratoriotieteet, koska yliopisto on perinteiltään vahvasti humanistinen. Nykyajan tutkimuksen tarpeisiin ei tällaisten välineiden hankkiminen ole aina helppoa. Lähivuosina joudutaan näiden tieteiden tutkimustarpeisiin kiinnittämään erityistä huomiota, kun Ylistönrinteen uusia rakennuksia otetaan käyttöön. Rakennusohjelman toteutuminen on kuitenkin ensin varmistettava, jotta mm. kansallisesti ja kansainvälisesti mittava fysiikan syklotronihanke voidaan toteuttaa aikataulun mukaisesti, On tietysti muistettava, että laboratorioita on myös liikuntaja terveystieteissä, yhteiskuntatieteissä, jopa humanistisessakin tiedekunnassa. Opetusta ja tutkimusta voidaan tehdä täysipainoisesti vain, jos yliopistoyhteisön jäsenet kokevat toimintansa mielekkääksi. Kaikille opettajaryhmille tulisi taata mahdollisuus tieteelliseen tutkimustyöhön. Tämä edellyttää opetusvelvollisuutta koskevien määräysten tarkistamista nykyistä joustavammiksi. Hallintoon osallistuminen ei myöskään saisi merkitä tutkimusmahdollisuuksien kaventumista. Opiskeluedellytysten parantaminen Opiskelun edellytyksiä voidaan jatkuvasti parantaa. Tutkinnon keventäminen on mielekästä erityisesti, jos siten päästään eroon pirstaleisista yksityiskohdista. Tärkeää on rakentaa laajempia yhtenäisiä opintokokonaisuuksia. Painopistettä voitaisiin selvästi siirtää syventäviin opintoihin. Opetussuunnitelmien kehittäminen on jo saatu liikkeelle. Opetuksen kokonaisuudistus on niin laaja hanke, että on syytä käynnistää pikaisesti konkreettisiin yksityiskohtiin, esim. tenttimiskäytänteisiin, liittyviä osauudistuksia ja pyrkiä etenemään niiden kautta. Opiskelijan työssä on monia keinotekoisia i esteitä. Eri tavoin ja eri tahtia opiskelevien tulisi saada oman tyylinsä edellyttämää tukea. Joustavuus on helposti toteutettavissa opetussuunnitelmissa. Tämä on tärkeämpää kuin tulokseton keskustelu neljän vuoden tutkinnosta. Nykyisiä lukukausia voitaisiin käyttää tehokkaammin hyväksi. Opiskelun materiaalisten välineiden täytyy olla opiskelijoiden käytettävissä myös lukukausien välissä. Esimerkiksi kirjaston aukipitäminen on tehtävä mahdolliseksi. Hallinto on avustaja Hallinto on yliopistossa opetuksen ja tutkimuksen avustaja. Tärkeää on jatkaa jo alkanutta työtä päätösvallan siirtämiseksi lähemmäksi niitä, joita päätökset koskevat. Byrokratiaa voidaan samalla huomattavasti vähentää. Asioiden valmistelua ja esittelymenettelyä on syytä kehittää siten, että syntyy luontevia keskustelukanavia keskushallinnon ja eri yksiköiden välille. Opetusministeriö on näihin asti pyrkinyt kädestä pitäen ohjaamaan yliopistoja. Kun nyt on merkkejä suunnan muutoksesta, yliopiston on taruttava aktiivisesti mahdollisuuteen hoitaa itsenäisesti omia asioitaan. Aloitteellisuus lisää yliopiston autonomiaa. Tasapuolisuus — tasajakoako? Yliopistoyhteisön eri osia on kehitettävä tasapuolisesti: eri tieteenaloilla on oma oikeutuksensa, suuret eivät saa riistää pieniä, painotukset eivät saa koitua muiden turmioksi, tutkimuksen kehittäminen ei saa kalvaa opetuksen edellytyksiä, traditio ei saa estää uudistumista, mutta uudet tuulet eivät myöskään saa jäytää sitä, mikä yliopistossa on perinteisesti arvokasta. Kun eri alojen perusvoimavarat on turvattu, tasapuolinen kehittäminen on mahdollista. Se ei kuitenkaan merkitse resurssien tasajakoa, vaan voimavarojen keskittämistä sillä tavoin, että eri yksiköissä syntyvät kehittämishankkeet voidaan toteuttaa. Resurssien jaon tulee aina perustua yhteisesti hyväksytyille ja järkeville periaatteille. Sellaisten kehittäminen on yliopiston tärkeitä tehtäviä. Niihin perustuva pitkän aikavälin suunnittelu ja suunnitelmien toteutumisen seuranta tekevät keinotekoisten tulosindikaattorien käytön tarpeettomaksi. Yliopiston tulevalle kehittämiselle tarjoaa erinomaisen perustan se työ, jonka rehtori Martti Takala on tehnyt rehtorikaudellaan. O i k e a y l i o p i s t o o n s i v i s t y s y l i o p i s t o Oikea yliopito on aina sivistysyliopisto. Yliopiston on luotava mahdollisuudet ihmisten henkiseen kasvuun ja kannettava vastuuta paremmasta huomisesta. Eikä vastuuta voi rajata tähän kaupunkiin, maakuntaan tai edes valtakuntaan: tieteen tekemisen ja tekijän vastuu on kansainvälistä ja yleisinhimillistä. Olemmeko yhteisönä tehneet siinä voitavamme? Akateeminen sivistys on perinteitä, uuden etsintää ja ihmisyyttä. Se on myös tietoa ja taitoa. Sivistystä ei kuitenkaan mitata opintoviikoilla, arvosanoilla tai tutkinnoilla. Paljon puhuttu tehokkuus ei ole yhteismitallinen sivistyksen kanssa. Voidaan kuitenkin pitää mielekkäänä sitä, että yliopistossa tehty työ, tutkimus ja opetus, kantaa tuloksia — tutkimusta ja tutkintoja. Jos jokainen yhteisön jäsen tekee työtä parhaan taitonsa mukaan, tuloksellisuus ei ole ongelma: tutkimustulosta ja tutkintoja syntyy kyllä, kuten Jyväskylässä syntyykin. Tuloksellisuuden arviointiin pätee yliopistossa sama kuin muuallakin. Silloin tällöin on järkevää pysähtyä katsomaan oman työn tuloksia. Onhan se ensimmäisiä edellytyksiä työn mielekkyyden lisäämiseksi. Olennaista on, että arvioinnista vastaa ensisijaisesti se yhteisö, jonka toiminnasta on kyse. Liiketalouden periaatteiden soveltamisesta ei kannata edes puhua. Meillä on hyvät lähtökohdat jatkaa Jyväskylän yliopiston kehittämistä kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävänä opetusja tutkimusyhteisönä. Kari Sajavaara /U R a uhanka s vat u s oppituoli tarpeen ^/w I i Nyt on kiire, sillä "Minne olet menossa yliopisto?" — tapahtuma on keskusteluun pyrkivä avoin seminaari 23. 2. 88 liikunnalla salissa L 304. Seminaarin taustalla on kysymys siitä, kenestä tulee Jyväskylän yliopiston seuraava rehtori ja mitä valinta vaikuttaa yliopiston "suuntaan". Tämä lehti tulee painosta juuri ja juuri ajoissa samaisena tiistaina kuin seminaari järjestetään. Saatuasi tämän lehden yliopistoalueella käsiisi voit siis suoria oikopäätä liikunnalle, mikäli olet ollenkaan kiinnostunut siitä, millainen henkilö muuttaa hallintorakennuksen ylimpään kerrokseen yliopistoa "hallitsemaan". Seminaari alkaa kello 14.00. Unescon mukaan korkeakoulujen ajankohtaisin tehtävä on edistää maailmanlaajuisten ongelmien tiedostamista ja toimintaa niiden poistamiseksi. Tärkeä askel tähän suuntaan on otettu silloin, kun korkeakoulut ryhtyvät tukemaan ja toteuttamaan rauhankasvatukseen ja aseidenriistuntaan kohdistuvaa opetusja tutkimustoimintaa. Rauhankasvatus tarjoaa opettajain, tutkijain ja opiskelijain työlle innostavan näkökulman. "Ennen kaikkea se varmistaisi, ettei tieteellisen työn tuloksia käytetä hirvittävien aseiden kehittämiseen", kuten nobelisti, ydinfyysikko Carlo Rubbia on todennut. Epävarmuus ihmiskunnan tulevaisuudesta on luonut korkeakouluille uudenlaisen haasteen: olisi selviydyttävä kasautuvista ongelmista ja vältettävä uhkaava tuho. Lopullisesta virheestä on jo myöhäistä oppia. Vääränlainen kehitys on opittava ennakoimaan ja kaikin mahdollisin keinoin muutettava sen suntaa. Syystä kysytään, miksi puoli miljoonaa tiedemiestä eri puolilla maailmaa antaa apunsa tuhoon johtavalle kehitykselle ja miksi he kilvan esittävät päätöksentekijöille uusien aseiden kehittämistä. Mikseivät tiedemiehet tunne vastuuta työnsä eettisistä ja poliittisista seurauksista? Muutos voi alkaa siitä, että korkeakoulut vaalivat ennen kaikkea tieteellistä sivistystä ja kasvattavat myös tutkijat tähän. Samoin tulisi toimia myös kulttuurin eri aloilla ja kaupallisessa toiminnassa ulkopuolisten asiakkaiden kanssa. Juuri tieteen piirissä voidaan etsiä yhteisiä ratkaisuja myös sellaisiin ongelmiin, joita ei ole pystytty käsittelemään poliittisella tasolla. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon arvostettu lääkäreiden kansainvälinen rauhanliike. Huomionarvoisia ovat myös mm. juristien, fyysikoiden, psykologien, opettajain ja taiteilijain vastaavat yhteistyömuodot. Kaikissa korkeakouluissa on useita tutkijoita, joilla on näkökulma sodan ja rauhan ongelmiin ja jota he myös välittävät lähinnä opetuksen kautta opiskelijoille. Maassamme on valmistunut tällä vuosikymmenellä noin 200 rauhankasvatukseen liittyvää opinnäytettä ja suuri joukko on parhaillaan työn alla. Monissa töissä on etsitty väkivallattomia vaihtoehtoja mm. ihmisen kehittymiseen, ihmisoikeuksien turvaamiseen, kulttuurien itsenäisyyteen ja luonnon suojelemiseen liittyvissä kysymyksissä. Rauhankasvatus on opiskelijoiden keskeisempiä tutkimusalueita kasvatusja käyttäytymistieteissä, mutta yleinen myös historian, valtio-opin, teologian, tiedotusopin ja luonnontieteiden aloilla. Myös Jyväskylän yliopistossa on tehty tai tekeillä kymmeniä opinnäytteitä, vaikkei yliopistossa ole yhtään pysyvää alan tutkijaa tai opettajaa lukuun ottamatta kouluhallituksen rahoittamaa kokeiluhanketta. Myös aiemmin on toteutettu vastaavanlaiset tutkimushankkeet kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa ja psykologian laitoksella. Syksyn 1986 Studia Generalia -sarjan teemana oli "Rauhankasvatus — haaste yliopistolle", mistä aineistosta muokataan myös kirja. Olisi jo hyvä aika saada Suomeenkin edes yksi rauhankasvatuksen oppituoli, jollaisia on mm. muissa Pohjoismaissa useampiakin. Tätä koskeva esitys on jo pantu vireille Jyväskylän yliopistossa. Se sisältyy viisivuotissuunnitelmaan, mutta puuttuu vielä seuraavan vuoden esityksestä. Hankkeella on yleisten perustelujen lisäksi myös painavat korkeakoulupoliittiset perustelut. Valtakunnallisesti tarkastellen juuri Jyväskylän yliopistolla on erittäin tarkoituksenmukaiset edellytykset rauhankasvatuksen professuurin toimipaikaksi. Yliopiston valtakunnalliseen profiiliin sisältyy nimenomaisesti kasvatuksen alue sekä eri laitoksilla on jo nyt elävää rauhantutkimusta ja opetustoimintaa. Yliopistossa on myös hoidettu useita vuosia projektiluontoisesti Suomen kehitysyhteistyöhön liittyviä tehtäviä kasvatuksen alueella. Tältä pohjalta hahmottuu myiss selkeä tehtäväjako Rauhanja konfliktin tutkimuslaitoksen kanssa» jonka tieteellinen vuorovaikuttaa; suuntautuu erityisesti Tampereen yliopistoon. Rauhanja kansainvälisyyskasvatuksen professuuria tukivat varauksetta myös keskisuomalaiset valitsijamiesehdokkaat. "Jyväskylän yliopistoon ehdotettu professuuri on ajankohtainan ja oikea toimenpide. asiaa pitäisi kiirehtiä kuntienkin puolelta. Ovathan ne edistäneet aikaisemminkin tärkeiden professuurien perustamista." Tällä hankkeella voisi Jyväskylän yliopisto ilmaista vastuunsa kansamme ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, mikä asetuksen mukaan yliopiston kuuluukin tehdä. Hannu Jalkanen i
Eräs esimerkki Diplomaatin käsikirja, 3 luku, 5pykälä: Munausten paikkaaminen ulkoministeriön tiedotteiden avulla. Eräs esimerkki: "Erään tunnetun valtion erään olympiajoukkueen erään lajiryhmän eräs valmentaja on tuonut julki eräitä arveluja, joista erään mukaan tietyn erään tunnetun valtion erään olympiajoukkueen erään lajiryhmän eräät urheilijat ovat syyllistyneet erään tietyn lajien eräässä tietyssä kilpailutapahtumassa eräällä tietyllä tavalla valmennukseen liittyvään eräällä tavalla lääketieteelliseen toimenpiteeseen, jonka avulla on eräällä tavalla mahdollista parantaa eräitä tiettyjä suoritusarvoja eräiden tiettyjen lajien eräissä suorituksissa. Eräiden tietojen mukaan tämä nimenomainen eräs valmentaja on tuonut julki tämän nimenomaisen erään arvelunsa eräässä tilaisuudessa, jonka luonne voidaan ainakin eräiden lähteiden mukaan tulkita eräällä tavalla epäviralliseksi. Tätä nimenomaista erästä arvelua ei oltu tarkoitettu julkisuuteen missään muodossa eräällä tavalla tulkittuna. mutta eräiden yhteensattumien takia oli mainitussa eräässä tilaisuudessa läsnä eräiden sanomalehtien ja eräiden sähköisten tiedotusvälineiden eräitä toimittajia, joista eräs on esittänyt mainitun erään valmentajan mainitun erään arvelun julkisuudessa eräällä tietyllä tavalla tulkittua. Tämän erään tietyn tulkinnan mukaan tämän mainitun erään tietyn valtion erään olympiajoukkueen erään lajiryhmän erään valmentajan eräs arvelu on kohdistettu eräisiin erään olympiajoukkueen erään lajiryhmän urheilijoihin, jotka edustavat tiettyä erästä valtiota, joka on eräällä tavalla V/rYkoisasemassa aiemmin mainitun erään tietvn valtion eru^,.^ t , l v a u a tullatussa historiassa. Koska tämä aiemmin n % ( n i t t l l e r ä s v a i m e n t a j a edustaa tätä erasta tiettyä valtiota, , $ U ( ) n s i t o u t i m u t u l k o p o l i i t . tisest, eraalla tavalla e h a W y f c n p u o l u e e t t o m u u _ teen ja eraalla tavalla ehdottomaan, 1 i ^ j v j s m j j n o n tämän erään tietyn valtion erään olympiajo.Uft.v^' „.„ — iiK i t , i .... HiJvKiieen eraalla tavalla korkeimmassa johdossa päätetty noy _ dattaa eräällä tavalla hyväksytyksi katsottua käytäntöä ja pyytää anteeksi siltä tietyn erään valtion erään olympiajoukkueen ehdottomalla tavalla korkeimmalta johdolta, jonka johtaman tietyn olympiajoukkueen erään lajiryhmän eräitä urheilijoita vastaan tämän erään tietyn valtion erään olympiajoukkueen erään valmentajan mainittu eräs arvelu on eräällä tavalla tulkittuna suunnattu. Erään hyväksytyn tulkinnan mukaan voimme nyt tulkita eräällä tavalla, että tämä erään tietyn tunnetun valtion erään olympiajoukkueen erään lajiryhmän erään valmentajan eräs tietty arvelu on nyt siirretty eräiden mainittujen tiettyjen valtioiden eräiden sopimusten eräällä tavalla valkoisille sivuille, joista sitä ei voida tulkita millään edellä mainituista tai erikseen esille tulevista eräistä tavoista." Into Säilä Yrtit tuovat potenssia kiinalaisille P e k i n g (IPS — By Lu Xinglun, Suolang Loubo) Kiinassa on lukuisia sairaaloita, joissa miesten hedelmättömyyttä ja impotenssia hoidetaan perinteisillä yrttilääkkeillä. Puolentoista vuoden aikana Yimin sairaalasa hoidetuista tuhannesta miehestä 964 sai avun vaivaansa. Yrttilääkinnän tienraivaajia on tohtori Zen Chaowen, joka perusti eteläkiinalaisen Yimin sairaalan. Hän on saanut länsimaisen lääketieteellisen koulutuksen, mutta kiinnostui kymmenen vuotta sitten perinteisen kiinalaisen lääketieteen tarjoamista keinoista hedelmättömyyden parantamiseen. Länsimaissa miesten hedelmättömyyttä hoidetaan hormoneilla tai kirurgisilla toimenpiteillä. Zen painottaa tulosten olevan usein epätyydyttäviä ja hormonihoidon sivuvaikutusten olevan haitallisia. Hän lähti etsimään vaihtoehtoja vuosisataisesta kiinalaisesta perinteestä ja löysi satakunta käyttökelpoista yrttilääkesekoitusta. Yimin sairaalassa potilaille annetaan "Zengin pulveria". Se perustuu 1200-luvulla hallinneen Songin dynastian lääketieteellisen oppikirjan resepteihin. Pulverin perusaineksena on viisi kasvia, mm. kisandra ja humalavieras. Niiden lisäksi mukana on 17 muuta lääkeyrl,tiä. 1986 sairaalassa hoidettiin 500 potilasa, joiden ongelmana oli mm. siittiöiden lyhyt elinikä, siemensyöksyn puuttuminen tai siittiöiden puuttuminen siemennesteestä. Kaikkiin muihin tapauksiin yrttilääke tehosi paitsi viimeksi mainittuun. Potilaita lääkittiin 25 päivää Zengin pulverilla, joka sekoitettiin kiehuvaan veteen. Hoidon aikana retiisien, kalan ja katkarapujen sekä teen nauttiminen oli kielletty, koska niiden uskotaan heikentävän yrttien vaikutusta. Hoitoa täydennettiin akupuntiolla ja hieronnalla. Jotkut potilaat valittivat hankalaa oloa lääkinnän aikana. Oli oli kiihtynyt ja kuumottava ja unta oli vaikea saada. Zengin mukaan oireet eivät ole yllättäviä. Yimin sairaalssa on tällä hetkellä 2000 miespotilasta, joita hoidetaan hedelmättömyyden vuoksi. Sairaalaan tulee päivässä satoja kirjeitä, joissa pyydetään apua. Zeng sanoo, ettei yrttilääkettä pystytä valmistamaan riittävästi, koska se on vaivalloista käsityötä. Parhaillaan tutkitaan lääkkeen teollisen valmistamisen aloittamista. Kau Seitsemän burmalaista päivää M itä ehtii nähdä ja kokea seitsemän päivän aikana maassa, joka on kaksi kertaa Suomen kokoinen, jossa matkustaminen on vaikeaa ja jonka kulttuurija taideaarteet ovat mittaamattomat? Burman liiton sosialistinen tasavalta, Kaakkois-Aasian niemimaan suurin maa, on kauan pitänyt ovensa visusti suljettuina ulkopuolisilta. Maahan myönnetään ainoastaan seitsemän päivän viisumi — edistystä sekin aikaisempaan yhden päivän viisumiin. Eikä hallituksen epäluuloinen suojelu ole aivan perustelematontakaan: näkymät tursimin turmelemaan naapuriin Thaimaahan eivät rohkaise kulttuuristaan ja perinteistään ylpeitä burmalaisia kutsumaan ulkomaalaisten virtoja ja niiden mukanaan tuomia vaikutuksia vielä lähes paratiisimaisena säilyneeseen maahansa. Viisumileima passissaan Rangoonin Mingaladonin lentokentällä seisovalla matkailijalla on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän ryntää rautatieasemalle ja aloittaa epätoivoiselta tuntuvan retken halki Burman yrittäen nähdä "tärkeimmän" eli pääkaupungin Rangoonin sekä pohjoisen tarunhohtoiset kaupungit Mandalayn ja Paganin. Tai, hän voi harkiten valita kohteensa ja päättää tulla uudestaan... Jälkimmäinen vaihtoehto on suositeltava, mutta ensinmainittu se tavallisesti valittu. Matkustipa sitten miten tahansa, tärkeintä on tuoda mukanaan ennakkoluuloton ja avoin mieli, kärsivällisyyttä, sillä kaikki ei todellakaan toimi niin kuin "meillä kotona" eikä edes samoin kuin muualla Aasiassa, ja ehkäpä ripaus ennakkotietoa burmalaisuudesta. Burma on syvästi buddhalainen maa, sen matkailija huomaa jo ensimmäisillä harhailuillaan pitkin pääkaupungin maanjäristysten runtelemia katuja. Paitsi kultaiset pagodinhuiput, myös ihmisten olemus paljastavat asian. Burmalaiset ovat huolettomia materiaalisesta ympäristöstään — kaikkihan on katoavaista, ikuista on vain muutos — ja siksi englantilaisten siirtomaaisäntien rakentaman Rangoonin kiviset seinät saavat pikkuhiljaa rapistua. Myös trooppinen ilmasto on armoton. Kosteus ja lämpö viileänkin kauden aikana tuovat kotoisasti mieleen saunan. Muinaiseen Kulta-aikaan Nuhruisen kaupunkikuvan vastakohtana ovat kultaa, jalokiviä ja marmoria satulinnojen lailla pursuavat pagodit. Pagodirakennus on pyhä paikka, jonne astuessaan matkailija ei kulttuurien eroista huolimatta voi välttyä tuntemasta taianomaista siirtymää nykyajasta toiseen, muinaiseen onnellisten ihmisten Kulta-aikaan, jolloin suhteita jumaliin hoidettiin suoraan, henkilökohtaisesti. Itse asiassa Burman buddhalaisuudessa, joka kuuluu Theravadakoulukuntaan, ei ole jumalaa tai korkeampaa olentoa palvottavaksi ja rukoiltavaksi. Buddhan historiallinen henkilö on syvän kunnioituksen kohde ja hänen elämäntapansa edustaa tavoiteltavaa esimerkkiä jokaiselle burmalaiselle. Lukemattomat kauniit Buddhakuvat pagodien alueella ovat meditaation välineitä, eivät palvonnan kohteita, vaikka niille tuodaankin runsaasti kukka-, kynttiläja suitsukelahjoja. Viehättävät pagodit ovat ehtymätön kohde taiteesta kiinnostuneelle vierailijalle, mutta siellä on mielenkiintoista vain istua varjossa auringon paahteelta ja seurata ihmisten arkipäivän hartautta. Ehkäpä siten, tirkistelijänä. voi päästä hieman lähemmäs burmalaisten aina hymyilevän olemuksen salaisuutta. Munkin asemaa yhteiskunnassa ei aseteta kyseenalaiseksi — hän on ehdottomasti yhteisön kunnioitetuin jäsen. Kun burmalainen kumartaa munkille, hän polvistuu korkean moraalisen ihanteen edessä, ei suinkaan ihmisen. Lähes jokainen burmalainen mies pukeutuu arvostettuun oranssinpunaiseen kaapuun jossain elämänsä vaiheessa hiljentyen opiskelemaan 2500 vuotta vanhaa filosofiaa. Joku viipyy vain viikon, pari, toiset useita vuosia, harvat koko elämän. Yhtä kaikki, lyhyttäkin oleskelua luostarissa pidetään arvokkaana niin nykyiselle kuin tulevallekin elämälle. Rangoon on vihreä Monista maailman suurkaupungeista poiketen 3,4 miljoonaisen Rangoonin katukuva on vihreä ja vehmas. Se ei ole saastunut liikenteestä, koska autoja on vielä suhteellisen vähän, eikä taollistuminen ole edistynyt maassa kovin pitkälle. Yksityisautoja useammin burmalaiset työntyvät täpötäysiin japanilais-pick-upeihin. Matkailijaa ei hotelleissa ohjata näiden julkisten kulkuneuvojen käyttöön, mutta jos haluaa kokea todellista burmalaisuutta, eikä ole kovin isokokoinen, on parasta liikkua juuri siten. Bussissa saa nimittäin tuntea yhden mieleenpainuvimmista asioista Burmassa: burmalaiset ihmiset. Mainesanoja on turha ryhtyä luettelemaan, ne eivät kuitenkaan riitä ja sitäpaitsi ne on toistettu niin usein, että burmalaisuudesta on tullut ystävällisyyden synonyymi. On ihmeellistä, että tässä kylmässä maailmassa on kokonainen kansa, joka jättää ansiotyönsä voidakseen vastapalvelusta odottamatta auttaa pulaan joutunutta, joka myöhästyy hymyillen bussistaan opastaakseen eksynyttä tai joka ilman muuta tarjoaa kenkiä jalastaan omansa kadottaneelle turistille. Pwe kestää koko yön Jos onni on matkustavaisella myötäinen, hän pääsee yhtenä seitsemästä kallisarvoisesta päivästään seuraamaan festivaalia tai juhlaa. Burmalaiset rakastavat juhlia ja viettävät niitä mistä tahansa pikku syystä, tai sitten ilman mitään syytä... Omaperäisin ilonpidon muoto on pwe, koko yön kestävä tanssiteatteriesitys. Pvveteä varten rakennetaan katos, jonka suojiin kuljetaan näyttämö esirippuineen. Katsomossa on joskus tuolit, joskus ei, suosituimpia ovat kuitenkin lattian istumapaikat. Yleisö saapuu paikalle perheittäin siinä yhdeksän tietämillä eväineen ja peittoineen. Lapset telmivät aikansa, kunnes nukahtavat, mutta esitys jatkuu tauotta läpi yön aina auringon nousuun saakka. Ohjelma koostuu lauluja musiikkiesityksistä, sketseistä, poliittisista satiireista ja pitkistä juoninäytelmistä, jotka kertovat kaikkien hyvin tuntemia myyttejä Burman ihmisten ja jumalten historiasta. Suosittuja ovat ikivanhan kansanuskonnon Nat-hengistä kertovat sankaritarut. Seitsemän päivää ei riitä kaiken näkemiseen aivan kuten sseitsemän päivää ei riitä kaiken koetun kertomiseen. Burma on tilastoissa maailman yhdeksänneksi köyhin valtio, mutta on rikkautta, jota ei voida mitata bruttokansantuotteena: jos onnellisuus, hyväntuulisuus ja tasapainoisuus olisivat mittarina, maailmassa tuskin löytyisi burmalaisten voittajaa. Irene Moilanen Jos haluaa kokea todellista burmalaisuutta, eikä ole kovin isokokoinen, on paras liikkua bussilla, jossa saa kokea yhden mieleenpainuvimmista asioista Burmassa: burmalaiset ihmiset. Burma on syvästi budhalainen maa, ihmisten olemus jo paljastaa asian. Burmalaiset rakastavat juhlia ja viettävät niitä mistä tahansa pikku syystä, tai sitten ilman mitään syytä... Köyhässä maassa on rikkautta, jota ei voi mitata bruttokansantuotteena. Köyhyys hukkuu ystävällisyyteen
8 Näkeekö parrakas nainen lentävän lehmän? A nna Louhivuoren väitöskirja "Myytit kuvina, Marc Chagallin I pariisinkauden (1910—1914) maalausten strukturalistis-semioottista tulkintaa" on ensimmäinen taidekasvatuksen alalta valmistunut väitöskirja Suomessa. Teos on myös ensimmäinen Suomessa julkaistu laaja Chagall-tutkimus. Louhivuori on toiminut vakinaisena assistenttina taidekasvatuksen laitoksella vuodesta 1980. Chagallin taiteen tutkimisen hän on aloittanut kymmenisen vuotta sitten. Kun Eero Tarasti nimitettiin ensimmäiseksi taidekasvatuksen professoriksi, silloin vielä hahmottumaton tutkimusala sai uusia ulottuvuuksia ja metodologisia virikkeitä semiotiikasta. Niinpä Louhivuoren tutkimuskin hahmottui strukturalistis-semioottiseksi. Tabula rasa Taidekasvatus on laaja-alainen ja integroitunut tiede, joka yrittää löytää eri taiteenlajien yhteistä nimittäjää. Intuitiivinen tekijä ts. taiteen elämyksellinen vastaanottotapa on Louhivuoren mielestä tämä yhteinen nimittäjä. Taidekasvatuksen tärkein tutkimuskohde on taiteellinen kommunikaatio ja sen erityisluonne, jonka tutkimiseen merkkiteoriat ja semioottiset metodit soveltuvat hyvin, sanoi Louhivuori väitöstilaisuudessa runsas viikko sitten. Väitöskirjassaan Louhivuori on kehittänyt Charles Peircen merkkiteoriaan perustuvan tutkimusmallin. Louhivuori korostaa välittömän intuitiivisen ja emotionaalisen kokemuksen vaalimista taiteen vastaanottamisessa. Perinteisissä taideteorioissa emootiota ei ole otettu tarpeeksi huomioon, ja vastaväittäjä professori Tarastikin oli skeptinen sen suhteen, että kokenut katselija, esimerkiksi taiteentutkija, kykenisi vastaanottamaan elämyksiä kuin tyhjä taulu. Intuitiivinen kokemus on kenties välähdyksenomainen ja hetkellinen, kokemuksen verbalisointi vie aikaa, "siinä on kieltämättä ristiriita", sanoo Louhivuori. Louhivuoren mielestä intuitio on nimenomaan naisten vahvimpia puolia. "Jos edes toinen vastaväittäjistä olisi ollut nainen, olisimme ehkä ymmärtäneet toisiamme paremmin", hän naurahtaa. "Maa joka on sieluni sisällä. Ensimmäisellä pariisinkaudella (1910— 1914) Chagallin maalauksissa myyttisyys yhdistyi ajan modernin taiteen virtauksiin. Väitöskirjassa analysoidaan tältä kaudelta yksitoista teosta. Louhivuori liittää teokset aikakauden kuvataiteen ja runouden kontekstiin. Runoilijoiden Guillaume Apollinairen ja Blaise Cendrardsin sekä Chagallin välillä oli kiinteää vuorovaikutusta. Chagallin aikaisemmin Venäjällä maalatut taulut ovat vielä jossain määrin kertovia, mutta Pariisissa Chagallin taiteessa tapahtui lyyrinen räjähdys: myyttiset aspektit yhdistyvät uudenlaisiin konstruktiopyrkimyksiin, teoksissa on kubistisia vaikutteita ja simultanismia. Myyttisyytensä takia Chagall oli outo lintu aikansa modernistien joukossa. Mutta modernisteista Chagall on ollut ehkä vaikutusvaltaisin suurta yleisöä ajatellen. Irrationaaliset ja painovoiman lakeja rikkovat kuvat, ylösalaisin käännetyt päät sekä ihmisja eläinhahmojen yhdistelmät ovat kiehtovia. M y y t i t k u v i n a Chagallilla oli juutalainen tausta ja hän oli uskonnollinen, mutta ei dogmaattinen: raamattua hän piti loistavana runoteoksena. Kaikkien Chagallin myytisten kuvien takaa on löydettävissä väkevänä pohjavirtana hasidistisen juutalaisen uskonlahkon vaikutus. Chagall toi myös eroottisuuden pyhyyden piiriin: hänen suhteensa naiseen oli erilainen kuin rnoilijaystävillä Apollinairella ja Cendrardsilla. Esimerkiksi androgyynisyys-teema toistuu maalauksissa. Lasta odottavalla naisella on puoliksi parrakkaat kasvot, eikä Hommage a Apollinaire -teoksessa nainen synny Aatamin kylkiluusta, vaan samasta lähtökohdasta kuin mies. "Minulla olisi ollut myös paljon herkullista aineistoa elämäkerrallista tutkimusta varten, Vitebskin muistelmissa on monia mielenkiintoisia anekdootteja, mutta keskityin tällä kertaa yhden kauden seen", kertoo Louhivuori. tutkimuksensa työn ohessa: nut öisin ja nukkunut sitten aamulla", Louhivuori sanoo hymyillen tapansa mukaan iloisesti, helpottuneena siitä, että monen vuoden työ on vihdoin valmis. H e l e n a S e p p ä l ä teosten tutkimiHän on tehnyt "Olen kirjoittaViime syksynä tiedekuntien yleisiä tenttipäiviä muuteltiin. Esimerkiksi humanistisen tiedekunnan tenttipäivä vaihtui perjantaista lauantaiksi. Tiedekunta perusteli muutosta mm. sillä, että perjantai saataisiin tehokkaammin opetuskäyttöön, kun opiskelijat eivät olisi poissa luennoilta ja seminaareista tentin takia. Opiskelijat eivät muutosta kakistelematta nielleet, ja käytäntö on osoittautunut, että luennot keskittyvät edelleenkin alkuviikkoon. Humanistisen tiedekunnan ainejärjestöt ja JYY ryhtyivät selvittämään, mikä mahtaa olla opiskelijoiden todellinen mielipide tenttipäivästä. Lopputenttipäivänä 12.12.87 ja osatenttipäivänä 23.1.88 järjestettiin kysely tentissäkävijöille; heiltä kysyttiin mikä olisi paras tenttipäivä ja mikä paras tentin alkamisajankohta, kyselylapuissa oli tilaa myös muille kommenteille. Humanistit haluavat sapatin lauantaiksi Kyselyyn vastasi 468 opiskelijaa, joista 281 halusi palauttaa vanhan käytännön ts. perjantain tenttipäiväksi, 146 opiskelijaa piti lauantaita parempana päivänä, loput ehdottivat muita viikonpäiviä tai sitten asia oli heille yhdentekevä. Noin numeraalisesti kyselyn tulos oli siis varsin selvä: ainakin periaatteessa opiskelijoilla on oltava oikeus viisipäiväiseen työviikkoon. Lisää tenttipäiviä Joillekin suurin ongelma lauantain tenttipäivässä on tentin alkamisajankohta kello yhdeksän. Liikenneyhteydet muualta maasta Jyväskylään ovat lauantaina aamutuimaan olemattomat. Sitäkään tiedekunnat eivät ole tajunneet, että monet opiskelevat yli tiedekuntarajojen. Keväällä yhteiskunta tieteellisen ja humanistisen tiedekunnan tentit ovat peräkkäisinä päivinä, mikä vähentää tenttimahdollisuuksia entisestään: kahteen tenttiin keskittyminen on useimmille kohtuuton ponnistus. Yleisin kyselylappusiin kirjoitettu mielipide oli se, että tenttipäiviä on saatava humanistiseen tiedekuntaan lisää. Jako osaja lopputenttipäiviin supistaa tenttimismahdollisuuksia: lopputenttejä on huomattavasti vähemmn kuin osatenttejä. Tenttivastauspapereihin hukkuvat professorit ovat tietenkin toista mieltä. Muutamien avotai avioliitto peräti rakoilee, kun toisella paikkakunnalla asuvaa puolisoa ei ehdi tapaamaan edes viikonloppuisin. Palkkatyön ja opiskelun yhteensovittaminenkaan ei ole helppoa, etenkin viikonlopputyötä tekevät esittivät kärkeviä kommentteja. Tenttikuoren jakajat piipittävät niin pienellä äänellä ettei oma nimi kuulu, Cl ja C2 ovat kerrassaan kehnoja saleja, koska kunnolliset pöydät puuttuvat, lauantaina ei ole mahdollisuutta edulliseen opiskelijaruokailuun... Kyselyvastauksista päätellen opiskelijoilla on kaikenlaisia suuria ja pieniä käytännön pulmia. Mutta kiltit koululaiset vastaavat vain kun kysytään. HS Suomalaisia tuntoja Juha Seppälä: Taivaanranta. 162 s. WSOY 1987. N uorten suomalaisten kirjailijoiden kohdalla on puhuttu toisen kirjan kriisistä; paineista ja epäonnistumisista, jotka ovat seuranneet julkisuudessa hyvän vastaanoton saanutta esikoisteosta. N yt toisen novellikokoelmansa julkaissut Juha Seppälä (s. 1956) välttää tämän vaaran. Jo esikoiskokoelmassa Torni, josta Seppälä sai 1986 J. H. Erkon palkinnon, kiinnitti huomiota kypsä näkemys ja taito liittyä suomalaisen realismin valtavirtaan uudella, omperäisellä tavalla. T aivaanranta kokoelman niminovelli kertoo kahdesta keskiikäisestä miehestä biologianopettaja Mutasesta ja kuvataiteilija Bomanista, jotka viettävät yhteistä lomaa ja yrittävät löytää taloa vastaan avioerossa asuntonsa menettäneelle Mutaselle. Talon etsimisen ja loman vieton lisäksi miehet vierailevat mm. naistentansseissa, käyvät tututumassa armeijan laivastovierailuun ja muistelevat lapsuuttaan. T ämän sinänsä melko mielenkiinnottoman tapahtumaketjun takaa paljastuu suomalaisen keski-ikäisen miehen elämäntuntoja: sosiaalista juurettomuutta ja alemmuudentuntoa, väkivaltaa, pelkoja ja kyvyttömyyttä kommunikaatioon, jotka kulminoituvat avioeronsa takia henkiseen kriisiin ajautuneessa Mutasessa. Mutanen ei kykene näitä ongelmiaan selvittämään ja novellin lopuksi hän tekeekin itsemurhan. Paljoa parempi ei ole hänen "auttajansa" Bomanin kohtalo, joka on jo kauan sitten ajautunut taiteelliseen ja henkilökohtaiseen kriisiin. P elottavan pessimistinen on Seppälän käsitys suomalaisesta keski-ikäisestä miehestä, jonka onnettomuuden takana hän näkee väkivaltaa ja juurettomuutta. Väkivallan yksi syy on miesten isien käymä sota ja sieltä välittyneet traumaattiset, vielä selvittämättömät tunnot. Juurettomuus merkitsee kyvyttömyyttä sopeutua henkisesti ja fyysisesti vaihteleviin olosuhteisiin sen jälkeen kun kotikonnut on jätetty. N äiden aiheuttamasta pelosta syntyy yksiulotteinen, kapean rationaalinen maailmankuva, joka ei kestä luonnostaan tapahtuvia muutoksia. Tämä maskuliininen maailma tukeutuu perinteisiin arvoihin, jotka Seppälän novellissa ilmenevät puritaanispohjaisessa moraalissa, ahtaassa ydinperheessä ja armeijaan tukeutuvassa yhteiskunnan valtakoneistossa. S eppälän kuvauksen kohteet eivät ole uusia, ja voidaankin kysyä eikö keski-ikäisen miehen ongelmia ole suomalaisessa nykykirjallisuudessa kuvattu jo tarpeeksi. Mutta uutta ja tehokasta Seppälän realismissa on se etäisyys, jolla ongelmat on nähty sukupolven päästä ja taitava tekniikka, joka tekee novelleista parhaimmillaan moneen suuntaan avautuvia, kaikkia rajoja vältteleviä. P aitsi rakenteessa tämä tekniikka ilmenee hiotuissa yksityiskohdissa, jotka saattavat avautua koko novellia selittäviksi symboleiksi: "Korkeat, vaahtoiset aallot vyöryivät horisontin leveydeltä kohti rantaa ja puuskainen tuuli värisytti ankarasti Bomanin kevyttä autoa. Meri näytti harmaalta ja uhkaavalta ja tuntui siltä kuin se olisi voimallaan yrittänyt kaataa auton ja tunkeutua sen sisään." P aitsi pitkä niminovelli Seppälän kokoelmaan kuuluu kolme lyhyttä lapsiaiheista novellia, jotka yksityiskohtaisella tavalla kuvaavat lapsen tuntoja kun tätä nivelletään ympäristönsä ja yhteiskunnan osaksi. Ympäristön vaatiman sosiaalisuuden ja oman, ei vielä normatiivisen maailman dialektiikka aiheuttaa väistämättömiä turhautumia, jotka lapsen tajunta paljastaa voimakkaasti. Leena Eilittä-Kunnas
9 KESKUSTELUA Mikseivät opiskelijat nouse kapinaan? Ylioppilaskuntaan otetaan yhteyttä silloin tällöin. Ei mitenkään virallisesti minkään yhteisön nimissä, mutta vaivihkaa; joskus JYYn suuntaan vihjaillaan julkisissa keskusteluissa. Esitetään että "ylioppilaskuntahan voisi..." esimerkiksi — tehdä esityksiä yliopistojen resurssien lisäämisestä — esittää lisähenkilökunnan palkkaamista yliopistolle eri tehtäviin (koska "opiskelijan parhaaksihan se kuitenkin koituu") — toimia siihen nähden että kirjaston aukioloaikoja ei tarvitsisi lyhentää kesäaikaan — nousta kapinaan. Näiden briljanttien ideoiden takana on aina joku yliopiston palkkalistoilla oleva, hallinnon työntekijä tai opetusja tutkimushenkilökuntaan kuuluva, joka itse ei kuulemma asemansa puolesta oikein voi... mutta joka on jokseenkin linjakas ja sekä halukas että kyvykäs ideoimaan yliopiston kehittämistä. Mutta aloitteita toteuttamaan tarvitaan toimeenpaneva tho, joka paremman puutteessa olisi nimenomaan ylioppilaskunta. Samaan hengenvetoon nämä yliopistobyrokraatit asiaankuuluvasti soimaavat opiskelijoita passiivisuudesta, yleisestä kyvyttömyydestä ja ties sun mistä. Hohhoijaa. Yliopiston hallinnon neuvostoissa on jo vanha kikka usuttaa opiskelijat tuomaan julki kärkevimmät kommentit; monet fiksutkin tyypit varovat visusti julkisesti paljastamasta radikaalia puoliaan —oman laitoksen matkustusmäärärahathan saattavat tulla käsittelyyn samaisessa neuvostossa tuota pikaa, tai peräti oma virka. Demokratian nimissä perustetut hallintoelimet toimivat siis tehokkaampana kontrollimekanismina kuin suora valvonta konsanaan ja hillitsevät tehokkaasti radikaalisuuden idut, missä sellaisia — heiveröisinäkin — on vielä hengissä. Yliopistoväki on saatu pelkäämään toisiaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Vastakkainasettelu opiskelijat — professorit on hävinnyt jo ajat sitten, nykyisin rintamalinjat kulkevat mutkitellen yliopiston sisällä mitä omituisemmilta kuulostavia reittejä. Siispä: yliopiston hallinnon sekä opetusja tutkimustoimen fiksut tyypit! Nouskaa kapinaan! Ei kai voi kuvitella, että kukaan olisi halukas ottamaan hoitaakseen kaikkea sitä likaista työtä, mitä kapinasta väistämättä seuraa, mutta se ongelma on helposti ratkaistavissa. Maailma on pullollaan erilaisia hallittujen rakennemuutosten mestareita, vapautusliikkeiden ja suoran toiminnan järjestöjen ansioituneita jäseniä, jotka vallan hyvin sopivat konsulteiksi tähän tarkoitukseen. Tuskin kukaan enää kuvittelee, että reformistisilla keinoilla mitään saataisiin aikaiseksi, kun yliopistot ovat ajautuneet näin syvään kriisiin. Hankalimmista edistyksen tiellä olevista tyypeistä on hankkiuduttava eroon likvidoimalla. Mikä ei ole kovin suuri ongelma, sillä ammattitaitoisia palkkamurhaajia liikkuu pilvin pimein. Harmi vain, että Palmen murhan toimeenpannut henkilö lienee vetäytynyt syrjään työelämästä — kohtuullisen eläkkeen turvin, mutta erinäisiltä tahoilta voinee pyytää suosituksia taitavista ammatti-ihmisistä. Itse en tässä asemassa oikein ehdi kapinaa puuhaamaan, mutta ylioppilaskunnan puhelimia voidaan myöntää siihen tarkoitukseen, luonnollisesti myös kokoustiloja. Hyvin perustelluille kapinahankkeille on mahdollista anoa myös ylioppilaskunnan prjektiavustusta. Luottamuksella. K Myllykoski Mitä hittoa? JYY:n hallituksen nimeämä Ylioppilastalon kehittämistyöryhmä on ottanut asiakseen tutkia, olisiko Ylioppilastalon yläkertaan mahdollista rakentaa 1) kirjakahvila 2) sauna ja kokouskabinetti. Kirjakahvilaa suunnitellaan yläsalin etuosaan ja saunaa kokouskabinetteineen nykyisten kulttuuriohjaajan, JyrockUrmalan ja Jyväskylän Ylioppilasteatterin toimistojen paikalle. Kirjakahvilan rakentaminen salin etuosaan merkitsisi sitä, että puolet JYT: n tiloista muutettaisiin kahvilaksi. JYT sijoitettaisiin salin keskiosaan kirjakahvilan ja Kameraseuran labran väliin. Kuinka kukaan voi ku= vitella, että on mahdollista harjoitella tai esittää intensiivisesti, kun ohuen liukuoven toiselta puolelta kuuluu puhetta ym. normaalia kahvilameininkiä? Kuinka kukaan voi syventyä rauhallisiin kahvihetkiin, kun toisella puolella liukuovea jyskytetään, tömistellään, kiljutaan? Salin keskiosassa voi esiintyä tai harjoitella jos ja vain jos kahvila on kiinni. Yhden teatteriesityksen valmistaminen vie aikaa kaksi kuukautta, kuusi harjoituskertaa viikossa. JYT harjoittelee usein ainakin kahta näytelmää yhtä aikaa. Onko siis älykästä rakentaa kahvilaa, joka on suurimman osan ajasta kiinni? Mikäli JYY:n saunakaavailut menevät läpi, joutuvat kulttuuriohjaaja, JyrockUrmala ja JYT.n teatterisihteeri evakkoon. Miksi viskata toimistot pois luonnollisimmasta ympäristöstään: keskittyyhän em. henkilöiden kaikki työ nimenomaan Ylioppilastalolle tai Ilokiveen. Onko taaskaan älykästä pyyhkäistä pois Ylioppilastalon muu toiminta ylioppilaspoliitikkojen hiekkalaatikon tieltä, saunan, jossa lapset saavat tutustua ja harjoitella aikuisten poliittista päätöksentekoa? Minua inhottaa se asenne, joka moisten "kehittämissuunnitelmien läpi paistaa. Lisäillään yritystoiminnan ja paskantärkeän pikkupolitikoinnin mahdollisuuksia ja samalla syljeskellään niiden silmille, jotka haluavat tehdä muutakin kuin istua kapakassa, kahvilassa tai lauteilla. A u l i M a n t i l a Valiokunnat esittäytyvät JYYn jäsen! Tule valiokuntiin! Valiokunnissa saat toteuttaa ideoitasi; tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin yli tiedekuntaja muiden rajojen; tietoa hauskoista tapahtumista; matkustaa; laajentaa maailmankuvaasi; kehittää itseäsi; sivistyä... JYY:n valiokunnat ovat AVOIMIA KAIKILLE JYY.N JÄSENILLE. Kokouksista tiedotetaan yleensä tässä lehdessä — mahdollista on myös päästä valiokunnan postituslistalle ilmoittautumalla asianomaiselle sihteerille. Kas tässä, kuusi hyvää syytä tulla mukaan valiokuntiin: Sosiaalivaliokunta Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Samoin käy tullessasi sosiaalivaliokuntaan. Valiokuntalaiset tekevät kovasti töitä eri alueilla, joista tärkeimmät liittyvät asumiseen ja toimeentuloon. Valiokunnan tehtävä on asunnonvälityksen organisointi joka syksy. Samoin huolehditaan hätäasunnoista. Muita alueita ovat mm. terveyspolitiikka, vähemmistöryhmät ja yleisen sosiaalipolitiikan seuranta. Valiokunta vastaa myös yliopiston päärakennuksen narikasta. Valiokunnan asumistyöryhmä on toiminut ahkerasti. Ryhmässä tutustutaan muiden paikkakuntien opiskelija-asumisen tasoon, tutkitaan Jyväskylän opiskelija-asumista, järjestetään keskustelutilaisuuksia, seurataan asuntopolitiikkaa ja asumistuen kehittymistä. Eikä ryhmä unohda missään nimessä Kortepohjan uudisrakentamistakaan. Valiokunta kokoontuu pari kertaa kuukaudessa yo-talolla ja on avoin. Lisätietoja opintoja sosiaalisihteeri Päivi Matilainen p. 617 063. Opintoja tiedevaliokunta Missä keskustellaan korkeakouluja muusta koulutuspolitiikasta? Missä pidetään silmällä, mitä virkamiehet vehkeilevät? Missä ihmetellään, kuka taas opetusministeriössä tupeksii? Missä seurataan tiederintaman tapahtumia ja yliopiston sisäistä sissisotaa? Jos luennoilla nukuttaa, demoilla suututtaa ja tentissä epätoivo valtaa mielen, on opintoja tiedevaliokunta oikea paikka tuntojen tuulettamiseen ja omien ajatusten esilletuomiseen. Valiokunta koostuu aktiivisista ajattelijoista. Jos tunnet olevasi edelliseen ryhmään kuuluva ja olet kiinnostunut siitä, mitä korkeakouluissa tapahtuu, tule valiokuntaan. Valiokunta järjestää keskustelutilaisuuksia ja koulutusta. Se on perustanut sivistysja kulttuurirahaston, josta on yhden kerran jo jaettu ansioituneelle stipendi. Keväällä jatketaan keskustelua tutkintojen kehittämisestä. Junttaus ja kahminta II on tulossa. Se on tarkoitettu hallintoelimissä ja ainejärjestöissä toimiville koulutustilaisuudeksi. Valiokunta on avoin kaikille opiskelijoille. Kokouksia pidetään pari kertaa kuukaudessa. Lisätietoja opintoja sosiaalisihteeri Päivi Matilainen p. 617 063. Kansainvälisen toiminnan valiokunta Kvt-valiokunta toimii kehitysyhteistyön ja rauhan puolesta. Tavoitteena on tiedon välittäminen eri maiden ja kansojen oloista ja opiskelijoiden kansainvälisestä yhteistoiminnasta, johon liittyy myös yhteydenpito Jyväskylässä opiskeleviin ulkomaalaisiin opiskelijoihin. JYYrllä on viralliset kansainväliset suhteet Debrecenin (Unkari), Poznanin (Puola) ja Jaroslavlin (Neuvostoliitto) yliopistojen opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteistoimintaan kuuluu edustajien ja tiedon vaihto, bändien ja näyttelyjen vierailut ja työleiri vaihto. Valiokunta järjestää joka kesä Jyväskylässä kansainvälisen työleirin. Valiokunta osallistuu myös vuosittain opiskelijoiden kehitysyhteistyökeräyksen käytännön järjestelyihin. Lisäksi osallistutaan mm. kansainvälisen ylioppilasliiton IUS:n kampanjoihin. Lisätietoja antaa Jukka Keronen, puheenjohtaja puh. 620 685 tai Matti Tanskanen puh. 617 599. Liikuntavaliokunta Ylioppilaskunnan kovakuntoisin valiokunta, liikuntasellainen, pyrkii aktivoimaan opiskelijoita erilaisin liikuntahenkisin tempauksin. Toiminnan tarkoitus on nimenomaan TAVALLISEN RIVIOPISKELIJAN (mitä se sitten mahtaa tarkoittaakaan?) mielenkiinnon herättäminen liikunnan iloihin. Uudet ideat ja etenkin niiden työtäpelkäämättömät toteuttajat ovat sydämellisesti tervetulleita valiokunnan toimintaan. Liikuntavaliokunta lähettää myöskin edustajia erilaisiin OLL:n mestaruuskisoihin. Mikäli olet kiinnostunut, ota yhteyttä liikuntasihteeriin. Häneltä saa tietoa myös muusta OLL:n toiminnasta. Lisätietoja antaa valiokunnan puheenjohtaja Petri Peltoniemi tai liikuntasihteeri p. 291 377. Ympäristövaliokunta JYY:n ympäristövaliokunta perustettiin viime vuonna. Sen tehtäviin kuuluu seurata ympäristöpoliittista keskustelua. Se on puuttunut ympäristöasioihin uusiopaperista energiapolitiikkaan ja liikenneturvalisuuteen asti. Valiokunta on järjestänyt nuukuuden vuosipäivän ja toiminut aktiivisesti Estelle-laivaparojektissa. Yhteistyötä harjoitetaan myös NSY:n ympäristökretsin kanssa. Ympäristövaliokunta haluaa olla ympäristöliikkeen yliopistomaailman ja meitä ympäröivän yhteiskunnan välinen sillanrakentaja. Valiokunnan puheenjohtajana toimii Jyri Tynkkynen ja sihteerinä Anu Korhonen. Lisätietoja puh. 612 509. Kulttuurivaliokunta Oletko aina halunnut tietää kuinka rock-festivaali järjestetään, taikka suuri näyttely pystytetään. Kiinnostaako sinua kuinka elokuvia tai videoita saa esitettäväksi taikka teatteriryhmiä vierailemaan. Vai tahtoisitko sittenkin tietää miten elokuvatai muun seminaarin voi järjestää. Entäpä kustannustoiminta, oletko aina halunnut olla osallisena kirjojen tai sarjakuvaalbumeiden julkaisemiseen. Vain kiinnostaako sinua radio-ohjelman tekeminen. Kaikki tämä ja muuta: kulttuuriohjaaja, puh. 216 173. Julkaisusarja JYY:n julkaisusarja on ylioppilaskunnan omaa kustannusja julkaisutoimintaa. Julkaisusarjassa julkaistaan opiskelijoiden ja opettajien sekä tutkijoiden tutkielmia (esim. pro graduja lisensiaattitöitä), esseitä, esitelmiä, artikkeleita, runoja, sarjakuvia... Julkaisusarjassa julkaistavista töistä päättää ja neuvottelee julkaisusarjan toimikunta. Toimikunnan jäseniltä odotetaan omatoimisuutta, halua ja kykyä etsiä ja löytää mielenkiintoisia ja julkaisemisen arvoisia töitä, valmiutta lukea ja editoida julkaistaviksi otettuja kirjoituksia. Julkaisusarjan toimikunta on avoin kiinnostuneille, lisätietoja Heikki Marjomäki p. 615 744. Missä oikein asut, kultaseni? Testaa tietosi: 1. Kortepohjaan nousee lähivuosina uusi a) squash-halli b) alko • c) vesitorni d) opiskelija-asuintalo • 2. Yo-kunnassa toimii nuorekas ( l v . ) ja tehokas a) Opiskelevat mannekiinit ry. b) NCRKUYA-yhdistys D c) Metro-88 Kortepohjaan liike • d) Asumistyöryhmä • 3. Yhteisöasumisella tarkoitetaan a) ryhmäseksiä b) 10-hengen solua D c) tyhjää jääkaappia ja likaisia astioita • d) vaihtoehtoista asumismuotoa D Jos vastauksissasi on selvästi havaittava logiikka, niin olet kauhean tervetullut kohdassa 2. mainittuun työryhmään. Paikka, missä näet Ullan, Iiriksen, Ilpon, Helenan, Leenan ja Päivin on opintoja sosiaalisihteerin työhuone (yo-talo) ja aika on maanantai 7. 31988 kello 14.00. Voit myös kertoa asumiseen liittyvät ajatuksesi, ideasi ja toiveesi Päiville (opintoja sosiaalisihteeri), puhelin 617 063. Palme auttaa "rajan takaa" T u k h o l m a (IPS) Olof Palmelle myönnettiin hänen kuolemansa jälkeen Nehrun rauhanpalkinto, jonka suuruus on 125 000 dollaria. Tämä raha on uuden Etelä-Afrikan lapsia avustavan säätiön pesämuna. Yli 100 000 lasta menehtyi viime vuoden aikana rotuerottelupolitiikan seurauksena. Olof Palmen leski, lapsipsykologi Lisbet Palme kertoi hiljattain Tukholmassa, että säätiö avustaa lapsia sen vuoksi, että he kärsivät apartheidista kaikkein eniten. Säätiö aloittaa pian tomintansa. Valiokuntien kokouksia Opintoja tiedevaliokunta kokoontuu keskiviikkona 24.2. 1988 kello 16.00 opintoja sosiaalisihteerin huoneessa. Sosiaalivaliokunta kokoontuu torstaina 25.2. 1988 kello 12.00 opintoja sosiaalisihteerin huoneessa. Ympäristövaliokunnan kokous Ympäristövaliokunnan seuraava kokous pidetään YO-talolla kulttuuritoimistossa maanantaina 7.3. 1988 klo 18.00. Kansainvälisen toiminnan valiokunta Kokoontuu ke 2. 3. 1988 klo 18.00 Kortepohjan Btalon saunalla. Keskustellaan tulevasta toiminnasta ja jutellaan mukavia. Edustajisto koolla Lyhyehkö esityslistallinen asioita oli JYY:n edustajistolla käsiteltävänään maanantaina 22. kuluvaa helmikuuta. Päätöksiä ei valitettavasti voi kertoa, koska eihän niitä ennen kokousta tiedä, varsinkaan nyt, kun hallituksen enemmistö ei ole suuren suuri. Keski-Suomen opiskelijaasuntosäätiön valtuuskuntaan JYY:n hallitus ehdottaa valittavaksi Antti Määtän, Juho Järvelinin, Hieno Nyyssösen, Theo Huagien ja kaikille heille lisäksi henkilökohtaiset varajäStflet. Lisäksi edustajiston päätettävänä on mm. Jyyn kiinteistöjen peruskorjaustoimikunnan vahvistaminen, Jyyn ja Poznanin ZSP:n välisen yhteistyösopimuksen hyväksyminen sekä aloitteet ktv-valiokunnan uudesta linjauksesta ja yo-kylän tyhjien tilojen hyötykäytöstä. Saimme uutta täydennystä ja uusia aiheita. • TAIDEKORTTEJA • KARVISKORTTEJA •TENAVAKORTTEJA • LAUSEKORTTEJA • TAIDEJULISTEITA TASARAHA-tarjous: KARVIS• julisteita | A • kirjoja I Q , , • tarroja (2 kpl) l v i SNOOPY y.m. • Jk seinäID" kalentereita I V i k p i TARJOUSKORTTEJA 10 kpl I O ; Edullinen KANSIO-tarjouksemme jatkuu! ' j k p PAPERI Yliopistonkatu 6
10 ENSHLTA 26. 2. "Pohjanmaalla viisaus on vanhoissa naisissa — ja miehissä... hulluus" Pekka Parikan elokuva Antti Tuurin romaanista POHJANMAA Taneli Mäkelä, Esko Salminen, Esko Nikkari, Vesa Mäkelä, Kirsti Ortola. Tuotanto: National-Filmi H FINNKINO Jyväskylän kaupungin sosiaalivirasto ja Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitos järjestävät seminaarin aiheesta SOSIAALITYÖN SUURI LINJA 10. 3. 1988 klo 14—18 Ravintola Ilokivessä Seminaari on tarkoitettu sosiaalityöntekijöille, opiskelijoille, sosiaalityön opettajille ja tutkijoille. Alustukset: Risto Eräsaari, yhteiskuntapolitiikan laitos Osmo Nuolikoski, sosiaalivirasto Simo Koskinen, Lapin korkeakoulu sosiaalityöntekijät Kommentit: yhteiskuntapolitiikan laitos Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 |KELURIrttV.OTt>LAlKAUPf^TU%^ AUKI ALVARIINSA 9-24.00 "MATKALLA SKANDINAVIAAN?" TIETENKIN S 4 S M Edulliset stand-by -lentohinnat alle 26-vuotiaille Helsingistä: meno meno/paluu 275,550,440,880,5251050,535,1070,Varaukset päivää ennen lähtöä lähimmästä Travelasta! P.S. Tilaa Hyvät Matkat Kesä-88-esite! TUKHOLMA GÖTEBORG OSLO KÖÖPENHAMINA 1 matkatoimisto HELSINKI Mannerheimintie 5, puh. 190)624 101, 624 112 TURKU Hämeenkatu 14, puh. (921)337033 TAMPERE Tuomiokirkonkatu 36, puh. (931)309 95 JYVÄSKYLÄ Kauppakatu 12, puh. (941)617507 OULU Pakkahuoneenkatu S, puh. (981)222 720 Päättyvä pimeä vuodenaika *p/SakVi<> ti 1.3 ti 8. 3 . Reggae-band DREADLINE! liput 10 mk! . irlantilainen ilta — mukana KORKKIJALKA! — buffet-anniskelu 10.3. Jump & Jivev. Uljanovv and the Bolcevics! 13.3. JAMIThouse bändinä DIXIE FRIED! 1ft.3. 15.3. Opiskeftjoiäen laukuilta. Mahtavat sambakarnevaalit! Rytmeissä mukana TEPIKAN SAMBATYTÖTI — buffet anniskelu. * * * TASAMARKKATUNNIT JATKUVAT ARKISIN KLO 1 5 1 7 ! Tervetuloa! T apahtuu Raatikellarin keittiön takana pienessä huoneessa torstaina 18. helmikuuta. Liisa Akimof keikkuu keittiöjakkaran päällä ja odottaa vuoroaan päästä suihkuun. Sekavaa. Joensuussa oli pidetty parikin keikkaa. Varkaudessa hajosi auto ja tänne Jyväskylään tultiin vasta nyt. LIISA: Ai että rock olisi kokonaisuudessaan taantumuksellinen taidemuoto. Ei se varmaan niin mustavalkoista ole. On kuitenkin hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Pahinta mitä tiedän on Pohjanmaalta tuleva hevibändi joka yrittää laulaa englanniksi. Nykyisinhän on sanoitukset taas vähentäny merkitystään. Muttei se juttu siinä ole. Voidaan laulaa hyvin englanniksi, jos siinä on jokin hyvä fiilis, hyvä juttu. Siinä suhteessa esimerkiksi joku Melrose toimiihirveen hyvin. Toisaalta joku Remu laulaa omalla tavallaan hyvin englanniksi. — Mutta eihän Akimowskaja Sisters & Bros ole mikään rokkibändi. Jotain jazzia, jotain eteläamerikkalaista. Kyllä meillä sikäli voi olla paljon -annettavaa. Eikä tällaista musiikkia täällä juuri kukaan muu esitä. Pepe le Mokon uudella levyllä huomaa jotain samankaltaisia piirteitä, mutta silti se on vielä enemmän iskelmää. — Soitetaanhan me vielä samanlaisissa yhteyksissä kuin rokkibändit. Vaikka ihmiset haluaakin enemmän kuunnella musiikkia ja sanoja. Ei vaan juoda humalaan. Meillä on tosi erikoisia faneja, ne on mielenkiintoisia ihmisiä. Ehkä sellaset löytää meidät. — Aika samanalaista se on Rovaniemeltä Hankoon. Suurta eroa ei huomaa juuri muualla kuin Turussa. Ihmiset kattoo jo kadullakin tosi pitkään. Siitä ollaan tekemässä niin cityä, niin cityä. Siellä huomaa kaikkein parhaiten jonkun juppiutumisen. Pika on mun mielestä järkyttävää. Siks mä tein sen Viimein hiffasin biisinkin. Onhan se vähän naiivi, mutta mua otti tää juttu niin päähän. Se on herättäny hämmennystä just sen takia, että ihmiset luulee mun olevan sitä mieltä, kun kertosäe on minämuodossa. Vaikka se meneekin näin... Hän sanoo/me petyttiin kaikkiin aatteisiin Se oli niin lapsellista/turhaan sauhuttiin nuoruutta kiivailtiin/flyygelin päällä naitiin sotilaspassi poltettiin/ja meistä puhuttiin Vappu ja marssittiin/mieltämme osotettiin Neuvostoliitto yes/jenkit helvettiin haaveita haaveiltiin/punaista niin liputettiin kapitalistit kirottiin/ja meistä puhuttiin Viimein hiffasin ja arvot tarkistin/ Sinivalkoinen sittenkin on mun isänmaa/ Rinnettä riittää alaspäin/kun lasketellaan Hän uutisen toimittaa/ja kansa kuulla saa Kun dollari nousee taas/niin kauppa kannattaa Runoja kirjoittaa/voi miten pateettista toimintaa Dollari nousee ja laskee/ja siitä puhutaan LIISA: Ai että mitä mieltä mä olen nuorison oikeistolaistumisesta. Katju Holkeri, Liisa Akimof ja Sirpa Pietikäinen. Siinä olis jotakin. Nuorison passiivisuudesta puhutaan paljon, siitä että ne ei äänestä ja niin edelleen, mutta ei äänestysprosentti ole alhaalla esimerkiksi Helsingin Munkkivuoressa, missä asuu noita parempia perheitä. Kyllä ne käy äänestämässä Kokoomusta. — Nuoret vois vähän enemmän seurata kaikkee yhteiskunnallista. Ne luulee että on niiden oma vika kun niillä ei ole asuntoa tai työtä. Mutta eihän se niin oo. — Tavaramarkkinoiden aikaan puhuttiin paljon feminismistä ja kyllä mä vieläkin olen feministinen henkilö. Ei sen suhteen ole mitään muuttunu. Naisilla on ehdottomasti vaikeempaa edetä tässä yhteiskunnassa ja ne saa samasta työstä jopa 60 prosenttia huonompaa palkkaa. — Olinhan mä jonkin aikaa mukana Helsingin ylioppilaskunnan edustajistossa. Se oli älytöntä pikkupolitikointia. Koko opiskelijaliike on lamassa. Mä luin jonkin aikaa sosiologiaa yliopistolla muttei se antanu mulle mitään. Nyt oon käyny vaan Ylen ammattiopistoa. Bändissä ja tossa Studio, studiossa on kyllä tarpeeksi ollut puuhaa. Ymmälläni seison tässä/kesken kaiken elämässä suunnitelmat unohtuivat/liikemiehet liiviin uivat/tähtiin kiivetään Kannustettiin ylös yltämään/laulut omat unohtuivat/aikansa ne niitäpuivat/kummalliset käänteet jatsin/hyvän tatsin löydät muutenkin/ Iskusävelet jo tehtailin Kerran vielä lehdet ne sinua kiittää tyttö/mainetta niittää saattv-ruudussakin Parasta mitä olen kuullut pitkään aikaan. Kolme tyttöä, Liisa, Elisa Korjua ja Maria Hänninen laulavat hyvin. Joka toinen biisi on uusi, vaikka levyltä tuttuja on kiva kuunnella livenä. Rummut, piano, kitara ja viulu, Eeva Koivusalo bassossa. Ensin istutaan lavan reunalla ja sitten tanssitaan. LIISA: Onko kaikki jyväskyläläiset katsomassa ison mäen kilpailua kun täällä on niin vähän ihmisiä. — Me ollaan täällä jo toista kertaa keikalla. Syksyllä oli enemmän ihmisiä. Meidän kanssa piti olla Gringos Locos, muttei se tullutkaan. Joku huusi eturivistä heviä, heviä. Hei huomaatsä ku sulkee silmät päästä heittää/ onks se toi viini vai alkava pimeä vuodenaika Hei huomaatsä ett yö on pidentynyt/ Onks se vain harhaa vai alkava pimeä vuodenaika? Liisa Akimof kertoi nähneensä tv:ssä jonkun ohjelman, jossa väitettiin että Jyväskylä on Suomen sivitynein kaupunki. Sitä huvitti se kovasti. Liisa Vähis Tulevaisuuden tyttäret Tamperelainen teatteriryhmä Manian tyttäret vieraili sunnuntaina 14.2. ylioppilastalolla esikoisnäytelmällään Unohdettu vartti. Vajaan tunnin mittainen esitys pohjautui Rosa Liksomin novelleihin. Elokuvaohjaajaoppilas Elina Kivihalmeen johdolla Tyttäret olivat luoneet esitykselleen sangen mielenkiintoisen muodon. Liksomin lyhyet tarinat oli dramatisoitu kahdelle näyttelijälle ja kuorolle lykyiksi episodeiksi, joita ei sidottu yhteen mi!lään kcir.oieks : .>c-r.?, aasinsillalla. Ratkaisu toimi sujuvasti. Valitut novellit kertovat suomalaisen elämän katkeran karusta luonteenlaadusta hauskasti, irtonaisesti ja välillä järkyttävästikin. Terävässä, elokuvallisessa katkelmallisuudessaan näytelmästä muotoutui kokonaisuus, joka ravisteli yleisön ajattelemaan. Miisa Linden ja Eija Tirkkonen näyttelivät lukuisat roolit taidokkaasti ja nautinnolla. Taitavuutta oli tosin jo liikaakin. Hyvin tavanomaisin näyttelijäntyön keinoin selvittiin useimmista Unohdetun vartin tyyppihahmoista, ja välillä tämä johti kiusallisesti velipuolikuuja mutapainimaiseen ammatilliseen sketseilyyn. Tarinoiden irvokkaissa mutta niin todellisissa kuvioissa olisi ollut tilaa paljon voimakkaampiin ja omaperäisempiin hahmotuksiin. Hetkittäin tällaisesta nähtiin merkkejä, ja se lupaa hyvää Mariian tyttärien tulevaisuutta ajatellen. Rosa Liksomin juttujen luontevin miljöö on pohjoisen raukeasti torkkuva kylä, jonka sisälle mahtuu karmeita tarinoita ja huikeita kohtaloita; koko elämä. Sukupuolinen kiihko ja sen tukahduttamisesta syntyvä ahdistus, vääristymät ja omalaatuiset tempaukset kuljettavat synkkää juonta eteenpäin. Elämä nykii ja repii väkivaltaisesti, mutta kulkee kuitenkin, päivästä toiseen. Ja kaikki kuvataan vastustamattoman humoristisesti, perustana olevaa tärkeää vakavuutta tuhoamatta. Maritasi &>$t<&ret 4»erika>iWelivat tällä aineistolla jo lupaavasti, mutta eivät vielä kaikkea kapasiteettiaan käyttäen. Esityksen rohkea ja hallittu muoto erinomaisine kuoro-osuuksineen ja efekteineen (Anne Seppänen, Minna Kuivasmäki, Iita Kettunen, Eija Hämäläinen) olisi tarjonnut mahdollisuuden tehokkaampaan lopputulokseen. Erityisesti toivon, että jatkossa Tyttäret hakevat näyttelijöilleen ilmaisua kulloisenkin esityksensä omilla ehdoilla rekisterin yläja alasävyjäkin käyttäen, ylilyöntejä pelkäämättä. Liksomin teksteihin syvälle ulottuvat merkitykset olisivat tätä vaatineet tullakseen esille kaikessa alkuvoimassaan. Lannanhajua, bensankatkua ja salamaniskuja lisää! Mariian tyttärien toiminta jatkuu. Minkä aiheen parissa ja milloin, selviää vasta ajan kuluessa. Tässä meillä on tärkeä teatteri, joka jo nyt esikoistyöllään on löytämässä täysin jäljittelemättömän, taiteellisesti täysipainoisen linjan. Juha Hurme
11 JYY:n hallitus ohjelmoi maailman valtavirtoja ObessaJYY.-n uuden hallituksen ohjelma. Kuvassa puheenjohtaja K. Myllykoski. Yleistä Jyväskylän y l i o p i s t o n ylioppilaskunnan v u o d e n 1988 hallitus tunnustaa tilanteen: eletään vuotta 9 p i k e e n tutkinnonuudistuksen; opiskelijaliike elää y h d e n tulvivan joen sijasta monina pieninä puroina, jotka virtaavat m o n e e n suuntaan, ja joita k o k o ajan tulee uusia esiin, sam o i n kuin vanhoja kuihtuu tai jakaantuu. Julkisessa keskustelussa taivastellaan opiskelun ja yliopisto-opetuksen kustannuksia; samaan aikaan puhutaan jatkuvan koulutuksen ideasta. O p i n t o t u kipoliittisella hiostuksella yritetään ajaa opiskelijat nopeammin yliopistojen läpi; toisaalla k a u h i s t e l l a n joukkotyöttömyyttä ja kolmannella taholla suunnitellaan perusturvajärjestelmää. Yliopistojen tehottomuus o n noussut suurimpien yhteiskunnallisten epäkohtien kategoriaan, panos-tuotossekä hyötysuhdeajattelulla halutaan lähentää yliopistoja yritysmaailmaan; samaan aikaan yrityksissä puretaan jäykkiä hierarkioita ja raivataan tilaa luovalle ajattelulle ja uusille ideoille. Yhtenä purona suomalaisen opiskelijaliikehdinnän virtauksessa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta pyrkii omalta osaltaan turvaamaan paikallisten puropahasten esteettömän kulun yhteiskuntamm e ryyteikön aluskasvillisuuden seassa ja ulottamaan niiden vaikutuksen maailman suurten valtavirtojen suuntaamiseen. Yliopisto ja tiedepolitiikka JYY:n hallituksen mielestä opiskelulle sen aidossa ja laajassa merkityksessä on yliopistossa taattava mahdollisuus. Opiskelun päämääräksi on nostettava hyvä yleissivistys ja vankka tieteellinen pätevyys. Nykyinen yliopistolaitos ei vastaa tätä ideaalia. Tieteen omalle logiikalle vieras. esimerkiksi byrokraattinen tai ekonomistinen ajattelu on tunkeutunut tiedeyhteisöön. jossa on uskollisesti omaksuttu valtiovallan sekä talouselinkeinoelämän taholta kuullut argumentit, mutta — omat ovat unohtuneet. Reaalisesti olemassa oleva yliopisto on kyvytön vastaamaan sille asetettaviin haasteisiin. 80-luvun opiskelijoiden tärkeimpiä tehtäviä onkin uusien yliopistoutopioiden luominen. Yliopistojen toimintaa on arvioitava, mutta se on tehtävä tieteen omin Kriteerein ja tiedeyhteisöä itseään palvelemaan. Tutkintojen kehittämistä on jatkettava. On kuitenkin pyrittävä ensisijaisesti laadulliseen ja sisällölliseen kehittämiseen kuin yksisilmäiseen opiskeluaikojen lyhentämiseen — mikä epäkohta on mahdollista korjata yksinkertaisilla muutoksilla tutkintosäädöstössä; voidaanhan tohtoreita tarvittaessa tuottaa kolmessa vuodessa, jos sitä halutaan! Raskaat ja epätarkoituksenmukaiset tutkinnot on saatava opetusjärjestelyiltään sujuviksi ja ne on mitoitettava kohtuullisiksi. Kunkin koulutusalan on saatava mahdollisuus luoda sille itselleen parhaiten soveltuva tutkintorakenne; tutkintosäädöstö ei saa olla sille esteenä. Pirstaleisista kursseista on luotava mielekkäitä kokonaisuuksia, ja opiskelua hankaloittavista turhista säädöksistä (esim. putket eli pakolliset edeltävät opinnot) on mahdollisuuksien mukaan hankkiuduttava eroon. Massaluentojen kustannuksella on suosittava itsenäistä työskentelyä sekä seminaarija pienryhmäopetusta. Omia tutkintojaan kehittäville opiskelijoille on taattava tukea, esim. tietoa ja koulutusta. Oman tutkinnon parantamiseksi tehtävä työ on katsottava osaksi opiskelua. JYYjn hallitus tunnustautuu eskolalaisen tehottomuuden kannattajaksi: jossain on oltava aikaa ja tila vapaalle, kiireettömälle ajattelulle ilman suorituspakkoa (tai valtaapitäviä miellyttäviä johtopäätöksiä). Sitä nimitettäköön yliopistoksi. Kansainvälinen toiminta Yleislinjana JYY.lla tulee olla aktiivinen pyrkimys edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista, raubaa ja ystävyyttä eri maiden ja niissä asuvien ihmisten välillä. Viralliset yhteistyösopimukset JYY.lla on Neuvostoliiton (faroslavl), Unkarin (Debrecen) ja Puolan (Poznan) kanssa. Hallitus ottaa i •astattai 'akseen i i raitisten suhteiden hoitamisen — diplomatian — näiden yliopistojen opiskelijayhteisöjen kanssa ja pyrkii tätä kautta parantamaan kansainvälisen toiminnan valiokunnan mahdollisuuksia keskittyä kansainvälisen toimimia)! kehittelyyn. Hallitus selvittää mahdollisuuksia uusiin kansainvälisiin suhteisiin esim. Ranskan. Tsekkos/ovakiau. I>itia>i ja Nicaraguan kanssa. Pyrkimyksenä on luoda suhteita. jotka antavat mahdollisuuden opiskelijaja harjoittelijavaihtoon ja muutoinkin edistävät kanssakäymistä opiskelijoiden kesken (esim. työleirien muodossa). Työleiriasioita hoitamaan palkataan työleirisibteeri. Kehitysyhteistyössä jatketaan SYL.n kautta sellaisten humanitaaristen hankkeiden tukemista, jotka tähtäävät tuettujen omaehtoiseen tukemiseen. Keräystoimintaa jatketaan ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä, mutta hallitus kehittelee myös muita keräyslapoja (Keby-ateria Ilokiveen ja Rentukkaan) ja pyrkii parantamaan Kehitysmaakaupan tuotteiden saatavuutta esim. siten, että otetaan KEHYteetä ja -kahvia vaihtoehtona myyntiin JYY.n ravintoloihin ja kahvioihin. Kehitysyhteistyöhön liittyi iä asioita suunnittelemaan hallitus perustaa kebytyörybmän. Muita tärkeitä kansainvälisen toiminnan asioita ovat esimerkiksi rauhanliikkeeseen osallistuminen keskustelemalla ja toimimalla yhteistyössä paikallisten rauhanjärjestöjen — kuten yliopiston rauhankomitean ja sadankomitean — kanssa. yhteistyön lisääminen ulkomaalaisten oiskelijoiden järjestön ISAJ.n kanssa. Ees taas Oy:n tukeminen, yhteistyö Jyväskylän Kehitysmaaybdistyksen kanssa ja Suomen Pakolaisapu ry.n toimintaan osallistuin inen. Sosiaalipolitiikka Pyrittäessä kehittämään yhteiskuntaamme kohti tasa-arvoista sivistysyhteiskuntaa on välttämätöntä taata ihmisille riittävä perusturva sosiaalija terveyspolitiikan keinoin. Perusturvan rahoittamiseksi on välttämätöntä käyttää verotusta tuolonjaon välineenä. Tulevan verouudistuksen yhteydessä tulee veropohjaa laajentaa koskemaan kaikkia tuloja. Opiskelijoiden toimeentulo tulee turvata opintotuen tason reilulla korottamisella. Opintorahan tulisi olla perustoimeentulon takaava tukimuoto kaikilla täysi-ikäisillä kodin ulkopuolella asuvilla opiskelijoilla. Lisäksi tulisi olla mahdollista ottaa opintolainaa. ikäänkuin palkkaennakkona, elintason kohottamista varten. Opintorahan asumislisästä tulee luopua ja opiskelijat tulee saattaa yleisen asumistukijärjestelmän piiriin. Opiskelijoiden asuminen tulisi hoitaa ensisijaisesti yleisen asuntopolitiikan keinoin: vuokra-asuntojen tuotantoa ja tarjontaa lisäämällä. Ylioppilaskunta toteuttaa kuluvan vuoden aikana merkittäviä asuntopoliittisia projekteja: — Kortepohjan ylioppilaskylän uudisrakennuksen suunnittelua jatketaan. Suunnittelussa huomioidaan erityisesti yhteistilojen riittävyys ja vammaisten opiskelijoiden tarpeet. — asuntojen jälleenvuokrausta kokeillaan. Jälleen vuokrauksen yhteydessä on mahdollista myös tarjota tiloja asumisyhteisöille. — uudisrakennuksen huoneistoista osa jätetään yhteisen valinnan ulkopuolelle haettaviksi yhteisöjen käyttöön. — asuintoverin valintaa ylioppilaskylässä helpotetaan. Myös eri sukupuolta olevilla tulee olla mahdollisuus asua samassa soluasunnossa. — asunnonvälitystä jatketaan myös tänä vuonna. Opiskelijoiden terveydenhoito tulee tapahtua YTHS:n kautta, kunnes kunnallinen terveydenhoitojärjestelmä on resursseiltaan riittävä. Ylioppilaskunnan hallitus katsoo, että kansanterveyslain toteuttaminen täysimääräisenä edellyttää julkiselta vallalta lisää toimia terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseksi. Ylioppilaskunta jatkaa viime vuosina vilkastunutta yhteistyötä YTHS:n kanssa. Kuluvan vuoden aikana hallitus perehtyy myös Valtion ravitsemuskeskuksen ruoka» ja hintapolitiikkaan. Ruokailu toimikuntien toimivuutta tarkkaillaan. Hallitus toimii väestökirjalain (1969) muuttamiseksi siten että yli vuoden kestävää opiskelua ei enää tulkittaisi tilapäiseksi oleskeluksi paikkakunnalla. Näin poistuisi viimeinenkin jäänne maaorjuudesta. Ylioppilaskunta harjoittaa myös käytännön sosiaalista toimintaa: — vippikassa on tärkeä keino avustettaessa opiskelijoita hengissäpysymisen vaikeassa tehtävässä. Rahan kiertoa kassassa pyritään nopeuttamaan, jotta mahdollisimman monet pääsisivät vipistä osallisiksi. Vippikassan korkotuotoilla kartutetaan rahastoa. — sosiaalivaliokunnan narikan tuotto käytetään opiskelijoiden sosiaalista asemaa kohentaviin tarkoituksiin tai humanitaariseen toimintaan. Tutkitaan mahdollisuus perustaa rahasto. — ylioppilaskunnan ravintoloissa tarjotaan lauantaina opiskelijalounas omakustannushintaan. Jyväskylän ylioppilaslehti ja tiedotustoiminta Jylkkäri on opiskelijoiden mielipidelehti, joka myös tiedottaa JYY.n tapahtumista ja toiminnasta. Jylkkäri näkee asiat ja ilmiöt moniulotteisesti — Jylkkäri vastaa vaikka muualla ei kysytä. Jylkkärin tavoitteena on olla journalistisesti korkeatasoinen julkaisu. Ylioppilaslehti on JYY.n tärkein tiedotuskanava, joten sen ei oman ilmoitushankintansa kautta tarvitse pystyä kustannusvastaavuuteen. Päätoimittaja kantaa vastuun lehden linjasta ja sisällöstä. Hallituksen tehtävänä on turvata lehden tekemiselle riittävät resurssit. Lehden johtokunta tekee päätökset käytännön kysymyksissä ohjesääntönsä puitteissa. Lehden johtokunta ei ole vain hallintoelin, vaan sen tulee kehittää toimintaansa toimitusneuvoston suuntaan. Radiotyöryhmätle pyritään luomaan mahdollisuus jatkaa yhteistyötään Radio Jyväskylän kanssa. Myös Ylen 99.n kanssa pyritään saamaan aikaan yhteistyötä. Radio-ohjelmissa tulee käsitellä myös koko yliopistoyhteisöä ja muuta yhteiskuntaa koskevia asioita jotka kiinnostavat myös muita kuin opiskelijoita. Tapahtumien ja hallinnon päätöksien vähäinen tiedottaminen puhuttaa jatkuvasti. Seinälehti ei tule poistamaan kaikkia tiedotuksen ongelmia, mutta hallitus katsoo idean olevan toteuttamisen arvoinen. Tiedotusvastuu on kaikille JYY:n varsinaisen toiminnan viranhaltijoilla, hallituksen jäsenillä ja valiokunnilla. Yritystoim intä Yritystoiminta luo huomattavassa määrin toimintaedellytykset varsinaiselle toiminnalle. Yritystoiminnan on otettava huomioon opiskelijoiden tarpeet ja pyrittävä tarjoamaan sen mukaisia palveluita. Rentukan peruskorjauksen suunnittelussa on asiakkaiden ha henkilökunnan näkemykset otettava huomioon. Käytännössä se tarkoittaa mm. asiakaskyselyn järjestämistä. Hallitus tutkii mahdollisuutta eriyttää Ilokiven opsieklijaruokailu erilliseksi yhtiöksi, jonka ei tarvitsisi maksaa liikevaihtoveroa. Suopursun alkanutta toimintaa seurataan tiiviisti ja tarvittaessa sen liikeideaa tullaan tarkistamaan. Kampuskirja ei kilpaile määrällä vaan laadulla-, Kampuskirjan olemassaolon oikeutus on edelleenkin lukeneiston tarpeiden tyydyttäminen laatukustantajien tuotteilla. Hallituksen tärkeäksi katsoma kehitysyhteistyö tulee yritystoiminnan puolella näkymään vaihtoehtoisena kehyteen, kahvin ja kehyruoan tarjontana. Kehyaterian tarjoilu vaatii yhteistyötä hallituksen, ravintolanhoitajien ja muun henkilökunnan kanssa. (Kehitysyhteistyöstä lähemmin kansainvälisen toiminna osuudessa.) Yritystoimen hyvä hoitaminen turvaa työntekijöiden aseman ja opiskelijoiden palvelut. Yritystoiminnan laajentamisellekaan ei nähdä esteitä; sen yhteydessä tulee ottaa kuitenkin huomioon organisaatiossa tarvittavat muutokset. JYY:n rahaa tarjolla Ylioppilaskunnan avustukset haettavina Ylioppilaskunnan hallitus julistaa vuoden 1988 avustukset haettaviksi seuraavasti: 1. Yleisavustukset Yleisavustukset ovat ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen, sekä aineja harrastuskerhojen haettavina. 2. Projektiavustukset Hallitus myöntää projektiavustuksia ensisijaisesti erilaisten tapahtumien ja seminaarien järjestämiseen sekä opintomatkoihin. Projektiavustukset ovat haettavissa koko vuoden. Hakemukset, jotka laaditaan JYY:n keskustoimistosta saataville lomakkeille, tulee jättää ylioppilaskunnan keskustoimistoon, os. Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä. Yleisavustuksen osalta viimeinen hakemusten jättöpäivä on 18.3.1988 klo 15.00. Hakemukseen tulee liittää tilitys edellisen vuoden avustuksenkäytöstä, toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio tai muu kirjallinen selvitys ja uuden hakijan ollessa kyseessä myös yhdistyksen säännöt, Lisätietoja antaa pääsihteeri Tanskanen puh. 617 599 ja hallituksen puheenjohtaja Myllykoski puh. 612 509. Jyväskylässä 5.2.1988 Ylioppilaskunnan hallitus Radio auki! On aika putsata vaikku korvista, sillä kevään ensimmäinen Kampuksen Kaiku kuullaan ensi viikon keskiviikkona 2.3. kello 19.15 Radio Jyväskylän taajuudella 97,7 MHs. Jyy lähettää omaa radioohjelmaa tänä keväänä joka keskiviikko puolen tunnin ajan. Rentukassa ja Ilokivessä on silloin radio auki. Kaikkia kevään ohjelmaaiheita ei ole vielä lyöty lukkoon, joten ohjelmaideat ovat tervetulleita. Erityisesti ainejärjestöillä olisi nyt tilaisuus kunnostautua ja ottaa yhteyttä vaikkapa Mikko Husaanp. 216 173. Joukkoverenluovutus järjestetään tiistaina 8. 3. 1988 kello 10—15 ylioppilastalon yläkerrassa. Tulkaa luovuttamaan! Opiskelijat ja yliopiston henkilökunta! Tilaisuuden järjestää Suomen punaisen ristin veripalvelu ja sosiaalivaliokunta. Holy Tintinnabulati! Mitä yhteistä onkaan supersankarikaksikolla ja Che Guevaralla? Lepakkomies-hahmo syntyi 1939. Tämä sarjakuvasankari oli pelottava yön kostaja, joka tuhosi rikollisia miten tahtoi. Sittemmin vuosien myötä sankari muuttui yhä enemmän kunnon kansalaiseksi, joka taisteli hyvän puolesta pahaa vastaan. Kunnes 1960-luvulla tuottaja William Doeier pisti homman överiksi telkkarisarjassa, jossa Batman ja Robin taistelevat mielikuvituksellisia konnajengejä vastaan niin, että jopa kaukaisessa Suomessa penskat juoksivat pitkin pihoja Batman-käsikranaatti taskussa ja Bat-blasteri -pyssy kainalossa. Batman aukene! -näyttely raaputtaa sitä suomalaista kulttuurikerrosta, jossa eli lapsuuttaan ensimmäinen oikea telkkarisukupolvi. Ei meitä silloin liikuttanut joku Che Guevara tai Kaisa Korhonen, vaan se miten Batman ja Robin selviävät roistojen järkkäämästä ansasta. Vasta nyt olemme sitten kypsiä näkemään Lepakkomies-sarjan tahallisen mauttomuuden ja satiirin: Batman-ilmiön "paluu" on tuonut siihen myös uusia ulottuvuuksia. Yo-talon yläkerrassa on aitoa Batman-kamaa ja dokumenttejä vuosien varrelta. Vielä tämän kuun loppuun asti on mahdollisuus käydä tarkistamassa kuuluiko joku nykyisistä tuttavista Batman-kerhoon tai katselemassa videolta Lepakkomiestä. Bat-instituutin huolella rakentama näyttely on ilonaiheena joka päivä klo 12 — 17. H S
12 Burkina Fasosta ja muualta — lyhytelokuvia Tampereella Tampereen kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien kilpailusarjojen valintaseula oli tänä vuonna kaikkien aikojen tihein. Elokuvia tarjottiin kaikkiaan yli 700 ja niistä valittiin kansainväliseen kilpailuun 69 ja kotimaiseen kilpailuun 17 lyhytelokuvaa. Kotimaiseen kilpailuun oli tarjolla peräti 64 elokuvaa. Elokuvajuhlat ovat 2.—6. maaliskuuta. Tampereen festivaali tunnetaan maailmalla hyvin, sillä elokuvia saapui tänä vuonna 40 maasta, mikä on juhlien historian ennätysluku. Kilpailussa nähdään ensimmäistä kertaa elokuvia mm. Burkina Fasosta, Mosambikista, Jordaniasta ja Egyptistä. Eniten elokuvia on mukana Belgiasta, Yhdysvalloista ja Puolasta. Valintalautakuntaa pohditutti mm. yhteiskuntakriittisten kotimaisten dokumenttien puute; yhteiskunnastamme varmaan löytyisi kipeitä asioita käsiteltäväksi. Lyhyitä ja iskeviä dokumenttielokuvia tehdään kovin vähän, mihin osaltaan vaikuttaa — ja elokuvien tyyliä normittaa — suurin levityskanava televisio. Kansainvälisessä kilpailussa on perinteisesti animaatiokategoria ollut ehkä korkeatasoisin ja siltä näyttää tänäkin vuonna. JYKY r.y. To 26. 2. vuosikokous klo 19 JYKY:ssä. Ma 29. 2. hetkipalvelu klo 20 Vanhassa Pappilassa. To 6. 3. naispappibileet klo 19 JYKYssä. Sol.koord. Mephisto Filosofian opiskelijoiden ainejärjestö pitää seuraavan keskustelutilaisuuden 25. 2. torstaina klo 19 alkaen Lyhdyssä. Keskustelun juureksi Pertti Jokivuori alustaa aiheesta "Freud, Marx, Gramsci ja hegemonia". Kaikki aiheesta kinostuneet ovat tervetulleita! PS. Keskustelutilaisuuksia järjestetään seuraavasti: 9. 3. (Schillerista), 24. 3. (Nietzschestä), 7. 4. (Weberistä) ja 21. 4. (Habermasista?). Tilaisuudet pidetään aina Lyhdyssä klo 19 alkaen. EYL Kansakoulukatu 5. Ke 24. 2. klo 18.00 Raamattuopetusilta — "Rakkauden Korkea Veisu". — E. Luomaranta. La 27. 2. klo 19.00 Opiskelijoita "Kuka pelkää Mustaa Miestä?" — Olli Koskenniemi. Su 28. 2. klo 10.00 Opiskelijajumalanpalvelus Kortepohjan kirkossa, O. Koskenniemi, A. Tuomi. Ke 2. 3. klo 18.30 Nuorten aikuisten raamattupiiri. La 5. 3. klo 19.00 Opiskelijailta. "Katso, minä tulen niinkuin varas." — E. Luomaranta. — Tampereen EYL:n porukka vierailee. Tervetuloa! Tosine Jälleen on vuosikokouksen aika. Rentukan kabinetissa keskustellaan 25. 2. 88 alkaen klo 19.00 mm. tulevan vuoden toiminnan linjoista ja uudesta hallituksesta. Uudet ja vanhat mukaan! hallitus Jani Saunailta 3. 3. 88 Kortepohjan A-talon tilaussaunassa klo 18.00. Normaalit tarjoilut ja kevään ohjelma esillä. Tervetuloa mukaan! Ev.lut. Opiskelijalähetys Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B keskiviikkoisin kello 19. — 24. 2. Lopunajat — nuor.ohj. Arvo Kangas. — 2. 3. Ylistysiita. — 9. 3. Jumalan rakkaus ja viha. — AnnaMaija Uski. Raamattupiiri toimistolla maanantaisin kello 18. 27. 2 . 2 8 . 2. Opiskelijoiden ja seniorien leiri Äänekoskella. Tied. Marjatta Rosti, puh. 242982. Lentopallo-ja saunailta Huhtasuon kirkolla perjantaisin kello 18. Jyrinä ry Hiihtopoolojen I. jakotilaisuus järjestetään pe 26. 2. klo 16—18 Ilokivessä. Samalla voi myös vaihdella valokuvia. 2. jakotilaisuus on ma 29. 2. klo 17—19 ylioppilastalon yläkerrassa. Mikäli tilaisuudet eivät sovi, ota yhteys Merja Jokiseen, p. 611850. Pooloja haettaessa on ehdottomasti esitettävä sekä maksukuitti että Jyrinän jäsenkortti. Jyväskylän vihreät opiskelijat Beckerin kirjakahvilassa, Seminaarinkatu 28, keskustellaan vihreiden aluejärjestön perustamisesta torstaina 10.3.88 klo 18.00. Teemana 'Kirjava satama vai puolueen paikallisosasto?' Kaikki mukaan (myös puolueen vastustajat!) Lisätietoja Ari Heikkinen 252211/3371. £ampgf'£frw Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta etsii KIRJAKAUPANHOITAJAA nuorekkaan yhteisönsä kirjakaupalle. Hakemukset jätettävä 1. 3. 1988 mennessä osoitteella Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä. Kyselyihin vastaavat, Heikki Marjomäki puh. 615 744 ja Jouko Utriainen puh. 615 076. Jan Lenica (Ubn) Ubu et la Grande Gidonille" (1979) AVOINNA Ma-Pe 8.15~±6S0 £amj>j#£frw Keskussairaalanne 2 :l^jr»afekerras$ä; Puh. 615744 KEVÄTTALVEN HINNOIN 2 VIIKON A J A N ! — Plastimappi A4-koko 1 y — Kotelokansio (Koivisto) 1 4 ? — Raporttikansio eli tyylikkäät kannet omaan *r s o seminaarityöhön BATMAN AUKENE! Eli Bat-instituutti \ näyttää tien lepakkoluolan salaisuuksiin ja kulttuuritutkimuksen onnenmaahan. KIRJOITUKSIA KULTTUURIANTROPOLOGIASTA on taas liikettä luolan perältä kohti päivänvaloa. Entä mitä on UNO HARVA JA SUOMALAINEN USKONTOTIEDE? Entä KIRKON MARTAT JA MARIAT? MIESSYDÄMINEN NAINEN on naisnäkökulmaa kulttuuriin. Ja Lönnrotin väitöskirja VÄINÄMÖINEN, sekin on tunkeutunut markkinoille — Postmodernia! Ti—To 12.00—16.00, Puh. 941/218 835 NYT MEILLÄ! IBM Operating System/2 — Uuden sukupolven käyttöjärjestelmä moniajoon Välitämme PC-klooneja, -ohjelmia, -tarvikkeita yms. Esim. 100% virheettömät levykkeet 5.70 Lisäpalveluna harjoitustöiden, tutkielmien yms. tulostus 5 p/A4 ylioppilaskunnan jäsenille. (MS-DOS 3.5" ja 5.25" levykkeiltä). ^ Honduras syytteeseen katoamisista T e g u c i g a l p a (IPS/WFS — Lucila Funes) Hondurasin kadonneiden ihmisten omaisten komitea on saavuttamassa voiton niiden 90 000 ihmisen kannalta, jotka ovat kadonneet Latinalaisessa Amerikassa. Amerikan valtioiden yhteistyöjärjestön OAS:n ihmisoikeustuomioistuin on asettanut Hondurasin hallituksen syytteeseen neljän ihmisen kataoamisesta. Aikaisemmin syytteiden nostaminen oli mahdotonta, kun ruumista ei pystytty esittämään todisteena. Ihmisoikeustuomioistuin syyttää Hondurasia kahden costaricalaisen ja kahden nuoren hondurasilaisen katoamisesta. Ensimmäistä kertaa jonkun maan hallitus joutuu puolustautumaan syytteiltä kanssarikollisuudesta omien kansalaisten katoamisessa. Todistajalausunnot kuultiin viime lokakuussa. Kun tuomio julistetaan, se saattaa merkitä päänavausta kansainvälisessä oikeudessa. "Nämä neljä tapausta edustavat kaikkia maanosamme 90 000 kadonnutta. Ihmisoikeustuomioistuimen valmius käsitellä tapaus osoittaa, että kansainväliset järjestöt voivat merkittävästi tukea oikeustaistelua", sanoo Hondurasin komitean puheenjohtaja Zenaida Velasques. Maaliskuun lehdet Jyväskylän ylioppilaslehti ilmestyy maaliskuussa seuraavasti: 9. 3., 23. 3., 30. 3. 88. Lehteen tarkoitettu materiaali toimitukseen Jyväskylän ylioppilastalolle viimeistään ilmestymistä edeltävän viikon torstaina tai sopimuksen mukaan. Toimituksen puhelinnumero 617 288. Huhtikuussa ilmestyy 40 000 kappaleen kaupunkinumero 20. 4. 88. YK:n huumetyö rahapulassa W i e n (IPS) YK:n vararikkotilanne aiheuttaa leikkauksia myös huumeiden vastaista työtä tekevän osaston budjettiin. Kun kansainvälisen huumekaupan liikevaihto on 300 miljardia dollaria vuodessa, yrittää YK:n huumeosasto taistella sitä vastaan kahdenmiljardin dollarin vuosibudjetilla. "Viime kesäkuussa hyväksytty huumeiden vastaisen taistelun julkilausuma on toistaiseksi pelkkä kassakaappipaperi. Poliittinen tahto on hyvä, mutta varojen puutteen vuoksi emme ole voineet ryhtyä käytännön toimiin", valittaa huumeosaston johtaja Fransisco Ramos-Galino. Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 288. Päätoimittaja Rauno Lahti Toimittaja Helena Seppälä Ilmoitukset: Kari Johansson, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä puh. 617 288. Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh., 252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYPJyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa, puoli vuotta 50 markkaa. Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, väri ja määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1988.