• J31 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHT 4 S UI C_ t _ o m 7; -< -» 3! T O — •• -» o 2: > -» . • < ' -< o r~ -i <•—••—• -H : _" J a ?« > . _y -< H U) O rC H O >: 3 o 3 * • I 11. helmikuuta 1986, 26. vuosikerta, n:oi H O Talvi herätti kysymyksiä Eteläisen Afrikan tilannetta käsitellyt k o n g r e s s i päätti k a h d e k s a n n e n t o i s t a Jyväskylän Talven v i i m e v i i k o n v a i h t e e s s a (8. — 9 . 2.). Työväen p e r i n t e i n e n kulttuuritapahtuma haki tälläkin kertaa o m a l e i m a i s u u t t a a n ja o l e m a s s a o l o n s a o i k e u t u s t a varsin p e r i n t e i s i l l ä ja turvallisilla k e i n o i l l a . R o h k e a t kokeilut jäivät e d e l l e e n p u u t t u m a a n . Kansallinen u u t i s k y n n y s o s o i t t a u t u i tällä kertaa Talvelle yllättävän korkeaksi. Taattu, turvallinen k e s k i t a s o Ilman s e l v ä s t i erottuvaa h u i p p u t a p a h t u m a a tai uusia rohkeita k e s k u s t e l u n a v a u k s i a piti Talven j u l k i s e n profiilin m a t a l a n a . J u l k i s e n h u o m i o n s u h t e e l l i n e n valj u u s saattaa koitua Talvelle tulevaisuud e s s a o n g e l m a k s i . S e k ä taideettä asta o h j e l m i s t o s s a p i t ä i s i v u o s i t t a i n pystyä "fVpMHMMiii Ju!at«? «äväyttnväf*. mi' sa k o n s e n s u s S u o m e s s a näyttää tuottavan y l i v o i m a i s i a v a i k e u k s i a . Miellyttäm i s e n h a l u k o e s t ä ä tarttumasta todellis i i n o n g e l m i i n y h t e i s k u n n a s s a m m e ? Korkeatasoisten alustajien s a a m i n e n Talven s e m i n a a r e i h i n s a a t t a a tuottaa v a i k e u k s i a , ellei j u l k i s u u s k y s y m y s t ä saada j ä r j e s t e t y k s i . Alustajien t a s o n lasku taas j o h t a a h e l p o s t i ketjureaktio o n eli j u l k i s e n s a n a n h u o m i o t a on silloin vielä vaikeampi s a a v u t t a a . J a t k o s s a Talvi voisi avata e n t i s t ä e n e m m ä n oviaan koko y h t e i s k u n t a a n ja kaikille k a n s a l a i s i l l e . Virallisten p u o l u e e d u s t a j i e n rinnalle s e m i n a a r e i hin voitaisiin k u t s u a e n e m m ä n vaiht o e h t o l i i k k e i d e n e d u s t a j i a , tutkijoita, hajottajia, kriitikoita, porvareita j n e . K y s y m y k s e n a s e t t e l u s s a ja s e m i n a a r i a i h e i d e n v a l i n n a s s a mikään ei e s t ä säilyttämästä työväen kulttuuritapahtumalle o m i n a i s i a piirteitä, mutta k e s k u s t e l i j o i d e n kirjoa p i t ä i s i l i s ä t ä . Mitä Talvessa tapahtui? Sivut 6 — 1 1 . Belfast turistin silmin , Pääjohtaja Vappu Taipale ja kalvo "Eri sosiaaliryhmien suhteell. ikävakioitu kuolleisuus". Missä mahtaa olla vika, ettei vasemmiston sanoma mene perille? Kylmän sodan propagandaa Sivu 1 2
• 2 Häkki heilahti! Jyväskyläläinen matematiikan assistentti Lassi Kurittu vangittiin 6. helmikuuta, syynä haluttomuus astua palvelemaan Suomen puolustusvoimia. Kuritun kafkamaisia piirteitä saanut aseistakieltäytymisprosessi alkoi huhtikuussa 1982. jolloin hän anoi siviilipalveluun vedoten pasifistiseen vakaumukseensa. Saman vuoden lokakuussa Asevelvollisten tutkijalautakunta määräsi Kuritun aseelliseen palveluun. Valitus oikeusministeriöön muutti palvelusmuodon aseettomaksi. Uusi kieltäytyminen vei Valkealan kihlakunnanoikeuteen, joka langetti yhdeksän kuukauden vankeustuomion. Tällöin Kurittu valitti Kouvolan hovioikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Monivaiheisen valitusprosessin aikana ehdittiin vedota YK:n ihmisoikeuskomiteaankin, joka pyysi Suomen hallitukselta selvitystä ja oli ilmeisesti kuulemaansa tyytyväinen, koska katsoi, ettei aihetta toimenpiteisiin ole. Lopulta ATL joutui ottamaan Kuritun uudelleen kuultavaksi tammikuussa 1985. Lautakunta, jonka pikainen lakkauttaminen uuden siviilipalveluslain myötä oli jo selviö, katsoi asiakseen hylätä anomuksen uudem man kerran. Pikantti lisä irvokkuuksien sarjaan tuli vangitsemispäivänä, jolloin oikeusministeriö purki ATL:n vuoden ikäisen päätöksen. Syynä oli, että kuulusteltava oli ennättänyt ennen uusintakuulustelua täyttää 30 vuotta. Kaiken päätteeksi Kurittu kannettiin 4. helmikuuta kotoaan ja pidätettiin vangitsemista varten. Uunituore mielipidevanki aloitti välittömästi syömälakon, jota hän sanoi jatkavansa kunnes hänet vapautetaan Aiemmin vankienhoitoviranomaisille osoittamassaan kirjeessä Kurittu ilmaisi selväsanaisesti, ettei mielestään ole syyllistynyt mihinkään linnatuomiota edellyttävään ja niin muodoin kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä vankilaviranomaisten kanssa. Lassi Kuritun tapaus on ennättänyt saada melkoisesti tuomitulle myönteistä julkisuutta. Tällä hetkellä presidentin armahdus on kuitenkin ainoa vapautuksen mahdollisuus. Lähitulevaisuus näyttää, voittaako tapauksessa länsimainen ihmisoikeusajattelu vai pikkumainen juristeria. Kurittu lähdössä suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan. Hallituksessa pöydälle Lassi Kuritun vangitsemista puitiin myös Ylioppilaskunnan hallituksessa 6. helmikuuta. Lähinnä Reunioniin lukeutuvat yokunta-aktiivit olivat laatineet Kuritun väpättämistä vaativan julkilausumaehdotuksen. Ylioppilaskunnan kantaa paperista ei tullut, sillä hallituksen jäsen Antti Savela (JOK) vaati asian pöydälle. Savela ilmoitti, että hän ei siviilipalvelua hyväksy, joten hän ei myöskään tahdo myötävaikuttaa siviilipalvelusvaihtoehtoa puoltavan kannanoton hyväksymiseen. Hallituksen kokouksen jälkeen olivat mielialat melko kiih tyneet, eikä hallituskriisiäkään pidetty mahdottomana. Seuraavana päivänä (7. helmikuuta) vieraili JYY:n delegaatio keskustelemassa rehtori Takalan kanssa Kurittu-teemasta. Rehtori suhtautui myötämielisesti hankkeilla olevaan armahdusanomukseen. Mielenosoitus Perjantaina 7. helmikuuta järjestettiin Lassi Kuritun puolesta mielenosoitus Kirkkopuistossa. Läsnä oli toistasataa raukkaa ja pelkuria plus autollinen poliiseja ja kaksi asevelvollista. Puheista jäi mieleen erityisesti siviilipalvelusmies Kalevi Niemen ehdotus: jos kaikki Suomen sivarit punttaavat muutaman päivän ja kieltäytyvät suorittamasta seurauksena olevaa ylipalvelua. ruuhkautuu Suomen oikeuslaitos reiluun 900 oikeusfarssiin. Presidentille lähetettävään armahdusanomukseen tuli tilaisuudessa 120 nimeä. Puheista päätellen kehitteillä on myös tukinälkälakko Kuritun puolesta. MK Budjetti läpi ilman pulinoita Tuore edustajisto sai vaivattomasti pois päiväjärjestyksestä vanhan edustajiston sille jättämän perinnön. Kuluvan vuoden talousarvio hyväksyttiin 28. 1. pidetyssä kokouksessa ilman muutoksia. Oppositio ei löytänyt budjetista korjattavaa. Paradoksaalista on se, että viime vuonna hallituksessa olleet ja nyt oppositiossa olevat ryhmät esittivät runsaasti muutoksia "omaan" budjettiesitykseensä viime vuonna. Supistuslinjaa ei nyt haluttu jatkaa. Jos politiikan käsittäisi asioiden hoidoksi, voisi asetelma ihmetyttää. Eniten keskustelua herätti budjettiin nyt uutuutena sisältyvä luottamuselinten puheenjohtajille maksettava korvaus. Pääsihteeri Kaisu Pöytiö kertoi palkkion olevan kiinteä kuukausittainen korvaus etujärjestötyöstä. Budjettipaperin mukaan hallituksen puheenjohtaja saa 11 000 markkaa vuodessa ja edustajiston nuijamies 8 000 markkaa. Valiokuntien puheenjohtajatkin saavat kukin pari tonnia vuodessa. Erityisesti Veli-Matti Puranen (JYTK) ja Eino Urmala (Viidakkopartio) epäilivät "palkkiolinjaa". Urmala jopa ajatteli ääneen hallituksen palkkioiden kautta pyrkivän hallitsemaan valiokuntia. Urmalan väitteet tyrmäsi ponnekkaimmin Terttu Ihalainen (Reunion). Hallituksen puheenjohtaja Matti Tanskanen (JSO) kertoi hallitusohjelman edellyttävän asioiden hyvää valmistelua valiokunnissa. Tämä taas tietää töitä juuri puheenjohtajille. Hallitusohjelma ei paljoa keskustelua virittänyt. Peter Holmin (Pörssi) mielestä ei ole asiallista ajaa diplomaattisuhteiden katkaisemista Etelä-Afrikkaan. Juuri diplomaattisuhteiden kautta voi Holmin mielestä vaikuttaa maan sisäiseen kehitykseen. Matti Tanskanen totesi hallitusohjelman ottavan kantaa asiaan periaatteellisella tasolla. Veikko Aholan (Reunion) mielestä Etelä-Afrikan demokratisoimisprosessia pitää tukea. Saman ryhmän Jari Nieminen perää JYY:n kansainväliseltä toiminnalta konkreettisuutta. Hänen mielestään pitäisi tukea Estella-laivan varustamista. Markus Komu kertoi edustajistolle Kortepohjan saneerauskeräyksestä. Rahanhankintaa jatketaan tässä vaiheessa listakeräyksellä. Edustajiston jäsenet saivat kokouksessa kukin oman listansa ja ovat jo keräyksen aloittaneet. Edustajisto valitsi opintotukilautakunnan kolmeksi varsinaiseksi opiskelijajäseneksi Arto Honkalan (JYTK), Katri Myllykosken (Reunion) ja Jukka Kerosen (JSO). Honkala valittiin myös varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Edustajiston kokouksessa oli paikalla 38 edustajiston jäsentä tai varamiestä. RL Kiinnostavatko SYL:n työryhmät? Viime vuonna Suomen ylioppilaskuntien liitossa toimi useita ns. laajennettuja jaostoja, joiden tehtävänä oli ideoita liiton toimintaa koulutuspoliittisissa, opintososiaalisissa, tiedotuksellisissa, kulttuuripoliittisissa ja opiskelijoiden kansainvälisen toiminnan kysymyksissä. Aihealueet olivat kuitenkin kovin laajoja ja siksi tänä vuonna kokeillaankin joitakin suppeampia työryhmiä tärkeiksi toiminta-alueiksi koetuissa asioissa. Työryhmiin on mahdollista hakea kaikkien niiden aiheista kiinnostuneiden SYL:n jäsenten. Mitä kaivataan, ovat innokkaat, ideoivat ja ennakkoluulottomat ihmiset, joilla on rohkeutta tuoda esiin uusia näkökulmia. Työryhmien kokousmatkakustannuksista vastaa SYL. Hakemukset voivat olla vapaamuotoisia ja ne tulee lähettää 14.2. mennessä osoitteeseen: SYL, Mannerheimintie 5 C 4. krs. 00100 Helsinki ja kuoreen työryhmän nimi. Tiedustella voi numerosta 90-661 851/Aira Raudasoja (opiskeluympäristötyöryhmä), Seija Pihlajaviita tai Tuija Halmari (kehitysyhteistyöryhmä ja rauhanryhmä) tai Jouko Hannu (tiedotusja kulttuurityöryhmä). Edustajisto toimii Jyväskylän Yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston seuraava kokous on tiistaina 18. 2. klo 16.00 Ylioppilastalolla Ilokiven takaosassa. Yo-kunnan jäsenet ovat tervetulleita seuraamaan kokousta. Käsiteltäviä asioita ovat mm. yo-kylän saneerauksen Ill-vaihe ja opetusministeriön ehdotus korkeakouluopintojen kehittämisestä. Tuomo Yli-Huttula edustajiston puheenjohtaja
• Vasemmiston neuvottomuus Ajankuva Jyväskylän Talven Porvarillinen hegemonia ja vasemmiston vaihtoehdot -seminaarista: Nuorehko mieshenkilö esittää yleisön joukosta kummeksuntansa siitä, kuinka nykyisessä korkean koulutustason yhteiskunnassa ei osata hahmottaa työväenliikkeelle visioita tulevaisuudesta, ohjelmaa vasemmiston vaihtoehdoista. Hän ihmettelee, että vuosisadan alussa työväenliikkeelle pystyttiin luomaan niin hyvä ohjelma niin alhaisella koulutustasolla. Bo Ahlfors vastaa: Juuri siksi. Juuri siksi. * * * Ahlforsin vastauksessa kuvastuu vasemmistoälykön näkemys elämänmenosta 1980-luvun Suomessa. Maassa harjoitetaan sosiaalidemokraattisen presidentin, pääministerin, ammattiyhdistysliikkeen ja puolueen johdolla konservatiivisinta talous-ja yhteiskuntapolitiikkaa sitten 1930-luvun. Samanaikaisesti vasemmisto on pahasti hajallaan. Kommunistit ovat viemässä kaksikymmenvuotisen veljesvihansa lopulliseen ratkaisuun, eivätkä sosiaalidemokraatit ole pystyneet keräämään kansandemokraateilta kadonnutta kannatusta omaan haaviinsa. Vasemmiston yhteiskannatus maassa on alhaisimmillaan sitten 1930-luvun. Ohjelmallisesti sosiaalidemokraatit ovat saavuttaneet perustavoitteensa melko pitkälle toteutetuiksi. Vallankäyttö on ollut myös omiaan suodattamaan mahdollisesti virinneitä uusia tavoitteita. Ideologista keskustelua on puolueen sisällä ajoittain kohdeltu hyvin kovalla kädellä. Sosiaalidemokraattien täydellistä sopeutumista porvarilliseen yhteiskuntaan on mielellään pidetty osoituksena reaalipoliittisen näkemyksen lisääntymisestä vasemmiston piirissä. Samalla se on kuitenkin väistämättä merkinnyt yhteiskunnallisen uudistustyön ja keskustelun taantumista kansainvälisen kilpailukyvyn taikavoiman rinnalla. On varmaa, etteivät sosiaalidemokraatit koskaan pysty olemaan yhtä hyviä porvareita kuin kokoomuslaiset. Suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen tarvitsee tulevaisuudessakin selkeää, vasemmistolaista näkemystä, valmiutta radikaaleihin muutoksiin ja uskoa korkeisiin ihanteisiin. Vahvan ja vireän vasemmistolaisen näkemyksen olemassaolo takaa myös sen, ettei poliittisen barrikaadin toisella puolella ole varaa juuttua ihailemaan oman nukkekodin harmoniaa. Keskustelu ja erilaisten visioiden esittäminen pakottaa itsekunkin pohtimaan omien ajatustensa ajankohtaisuutta, oikeellisuutta. Samalla huomataan ehkä, että maailma näyttää eri näkökulmista erilaiselta, ja että kaikki erilaiset uskot ovat yhtä oikeita tai vääriä. Pekka Kinnunen Toimittajakoulutus • • • • _ _ * • • • epäilyttää Arvoisa Jyväskylän yliopistoyhdistys lähestyi ylioppilaskuntaa 20 000 markan lahjoituksella. Hyvä on tietää yo-lehdenkin toimittajan palkanjuoksua varmistetun. Samalla yhdistys päätti tukea 173 000 markalla perusteilla olevaa yliopiston toimittajakoulutusta. Tuotakin kautta siis voisi kuvitella toimittajain ammattikuntaa tuetun. Paikallinen lähtökohta on se, että kaupunki, sanomalehti Keskisuomalainen ja yliopistoyhdistys ovat lahjoittaneet professorin ja lehtorin virat yliopistolle. Kyse on 1,7 miljoonasta markasta. Juuri tuo paikallisuus on se, joka mietityttää. Toinen asia onkin vielä enemmän perustavaa laatua. Onko toimittajakoulutus edes tarpeellista? On vedottu suureen toimittajatarpeeseen ja Tampereen toimittajakoulutuksen tasapäistävään vaikutukseen. Molemmat näkemykset ovat vahvasti työnantajapuolen näkemyksiä. Kehitys ei tule olemaan läheskään niin yksiselitteistä, miltä kustantajan tuolista näyttää. Esimerkiksi Tanskassa on jo työttömiä toimittajia. Tuntuma on väistämättä se, että toimittajia halutaan Jyväskylässä oman lehtitalon kupeesta ja aatteellisesta lähimaastosta. Jos koulutus lähtee käyntiin kustantajan aloitteesta, eikö kustantajakeskeisyys ole vaarassa näkyä myös koulutuksessa? Toimittajia lehdet kouluttavat varsin paljon myös itse. Moni yiioppilaspoika ja -tyttö on sosiaalistettu kesätoimittajana ja sitten vakinaistettu talolle uskollisena. Jos toimittajien valmistusmääriä on laskettu nimen omaan valmiita tutkintoja ynnäämällä, ollaan jouduttu hakoteille. Moni pätevä toimittaja lykkää vuosikausia opintojensa päättämistä. Hän on toimittaja, mutta ei tilastojen mukaan. Tiedotusvälineet eriytyvät yhä enemmän. Tarvitaanko koulutusta toimittajaksi, jos työnsaanti edellyttää insinöörin diplomia? Koulukuntakiistat ja kahtiajako ovat haitanneet Tampereen toimittajakoulutuksen kehittymistä. Kun Jyväskylän " k o u l u " tulee alle parin tunnin junamatkan päähän, voi toivoa, ettei se vie resursseja sieltä, missä on jo jonkinlaisia tuloksiakin. On aihetta olla huolissaan omankin yliopiston resursseista, mutta olisi jo aika uudelleen opetella vanhaa ajatusta, että opiskella voi myös useammassa yliopistossa. Pystytäänkö Jyväskylässä tulevaisuudessa erilaiseen, mahdollisesti kokeilevaan tiedotuksen opettamiseen? Toivottavasti, mutta totuus lienee eri kuin toivomus. Rauno Lahti • Vastuumme on suuri — Päivää herra ylioppilaskunnan hallitsija. — Päivää, mitä saisi olla? — Olen passiivinen riviopiskelija. Olen kyllästynyt saamattomuuteeni. Haluaisin toimia. — Hienoa. Ylioppilaskunta-aktiiveille kehittyy erilaisiin tehtäviin osallistumisen myötä paremmat valmiudet selviytyä yhteiskunnassa kuin vähemmän aktiivisilla. — Niin niin, mutta en minä selviytyä halua. Haluan toimia, saada itselleni mielekästä ja hauskaa tekemistä, tuntea itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. — Jaaha, jaaha, vai niitä miehiä. Hyvä! Olemme nuori ja virkeä laitos. Ylioppilaskunnan hallinto laajenee dynaamisesti koko ajan. Ehkäpä sinäkin löydät jonakin päivänä paikkasi organisaatiostamme. Jos saa kysyä, mitähän puoluekantaa mahdatkaan tunnustaa? — Suoraan sanottuna: en tiedä. — Vai niin. Harmillista. Ehdotan kuitenkin, että liittyisit johonkin puolueeseen, mieluiten sosialidemokraatteihin tai kokoomukseen. Niin on helpointa. — Kiitoksia tiedosta. Minkähänlaista toimintaa olisi tarjolla? — Toiminnan tuloksellisuus taataan parhaiten suuntaamalla sitä muutamille painopistealueille. — Pa-painopistemitä? Eikö se ole jotain fysiikkaa tai jotain? Suuntaamalla mitä? — Toimintaa. Meillä on vastuumme. Kuudentuhannen ihmisen organisaation hallinnon on oltava riittävän mittavaa. Meidän on otettava kantamme maailman tapahtumiin. Emme voi sulkea silmiämme. Kannanottokoneistoa on pidettävä toiminnassa. Se vaatii hellää huolenpitoa ja lisää määrärahoja. Onko selvä? — Kyllä kyllä, selvähän minä, ja onhan minulla mielipiteitäkin. Niistä painopisteistä... — Korostamme ylioppilaskunnan tehtävää yhteiskunnallisen keskustelun virittäjänä ja tietynlaisena vallitsevien tosiasioiden kysymyksen alaiseksi asettajana. Kasvavan sivistyneistön mielenilmaus on aina näihin päiviin saakka koettu arvovaltaisena yhteiskunnallisena puheenvuorona. — Kylläpä te puhutte hienosti. Olette varmaankin oikein viisas. Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa, kasvava sivistyneistö ja kaikkea. — Se on ohjelmajulistus, eikö olekin hieno, ihan itse keksin. Ihan turhaan en hallitsija olekaan. Korkeakoulupolitiikka on korkeakoulupolitiikkaa ja hallinto hallintoa — eikö olekin yksinkertaista. — Niin siitä toiminnastahan minä... — Keskeisin painopistealue on ylioppilaskunnan etujärjestötehtävä. Ylioppilaskunnan on pystyttävä lisäämään omaa aloitteellisuuttaan opiskelijoiden ja yliopiston puolustamiseksi. Tavoitteemme on tänä vuonna lisätä aloitteiden määrää seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla ja keskustelun tasoa kuudellakymmenellä. — Nyt kahden viikon jälkeen tehdyssä seurannassa voimme todeta ylittäneemme tavoitteen kahdella prosentilla. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin tyytyväisiä toimintaamme. — Niin mutta MINÄ haluaisin toimia! — Kysymyshän onkin siitä, haluatko ottaa vastuun kanssaopiskelijoistasi. Opiskelijat ovat vastuullamme. Tehtävämme ovat laajat. Jos haluat, voit huolehtia valiokunnissa esimerkiksi opintotuen kehittämisestä ja korkeakoulupedagogiikan ja tutkintojen arvioimisesta virinneen keskustelun tukemisesta. Ilmassa on myöskin vakavaa halua puuttua yliopisto-opiskelun syvempään tarkasteluun. Ongelmana on löytää uusia aloitteita keskustelun pohjaksi. Voit huolehtia siitä, että ylioppilaskunta tulee tekemään keskustelujen pohjalta aloitteita valtiovallalle, yliopistolle ja muille tarvittaville tahoille. Luonnollinen vaikutuskanava aloitteelliselle keskustelulle löytyy puolueiden kautta. Tarvitsemme myös herätettä keskusteluun niistä tekijöistä, jotka ovat kehitysmaaproblematiikan taustalla. Lisäksi toivoisimme keskustelua rauhanyliopistoajatuksen käsitteiden ja toiminnan tavoitteiden konkretisoimisesta. Siinä meidän toimintamme kaikessa lyhykäisyydessään. Voit uskoa, että vastuumme on suuri. — Minä voin pahoin. — Anteeksi? — Taidankin lähteä lukemaan... tai kaljalle. Huomenna ilmoittaudun työväenopistoon. Squash-vuoro pitää varata. Sitten soitan äidille. Hyvästi. Kari Smolander
• 4 Tutorryhmät kaipaavat ohjaajia Yli kymmenen vuoden ajan on yliopistossamme järjestetty lukuvuoden alkaessa uusille opiskelijoille pienryhmissä ohjausta, jonka avulla pyritään selvittelemään opintojen alkuvaiheen opiskeluja muitakin pulmatilanteita. Ohjaajin ryhmissä toimivat saman alan varttuneemmat opiskelijat. Pienryhmäohjaajien 1. tutorien hommat ovat jälleen haussa ja asiasta kertova moniste löytyy laitoksesi ilmoitustaululta. Hakemuslomakkeita saa opintotoimistosta, jonne ne myös palautetaan. Hakuaika päättyy helmikuun lopussa. Lisätietoja saa opintotoimiston ja tiedekunnan opintosihteeriltä. JYYn perustutkintoprojekti kohti täydellistä tutkintoa? Yliopistoliikunta Yliopistoliikunnan kursseille ilmoittautui yli 600 henkilöä. Suosituimpia olivat laskettelu, kuntokoulu ja tennis. Mutta esimerkiksi squash, aikido, judo, karate, keilailu ja hyvän kunnon laihdutuskurssilla on vielä tilaa. Ilmoittaudu liikuntasihteerille puh. 291377, hallintorakennus II krs. Opiskelijoiden SM-kisoista ovat lähestymässä seuraavat: 11.2. Valtakunnallinen laskiainen Kuopio — hiihto, uinti ja pilkkikisat. 15.—16.3. Sählyn SM Jyväskylä 20.3. Pöytätenniksen SM Helsinki 21—22.3. Opiskelijaliikunnasta elämäntapa -seminaari Kisakeskus 12.—13.4. Koripallon SM kisat Helsinki 8.5. Akateeminen Wartti Hei sinki 10.5. Suunnistuksen SM kisat Jyväskylä Jos olet kiinnostunut em. tapahtumista tiedustele liikuntasihteeriltä tarkemmin ilmoittautumisista, kuljetuksista jne. Laskiainen Jyväskylässä tiistaina 11.2. Hiihtoviesti (ei vakava) Laajavuoren hiihtostadion klo 15 Pulkkaviesti (säkit on) 6hengen sekajoukkueet. Laajavuoren lasten kelkkarinne klo 16 Uinti Uimahallissa 14—17. Ilmainen opiskelija tai henkilökuntakortilla. Tenniskisat joulukuussa tulokset: Naiset: 1) Jaana Keitto, 2) Annikki Varstala, 3) Kaarina Linsuri-Tavi, Päivi Sinkkonen. Miehet: 1) Antti Nykänen, 2) Ilkka Markkanen, 3) Matti Laitinen, Heikki Sirkka. M 4-peli: 1) Nykänen/Markkanen, 2) Pykälämäki/Sirkka, 3) Varstala/Eloranta, Vaittinen/Sikanen. M 4-peli harrastelijat: 1) Vähätalo/Polas, 2) Koivusalo/Honkalehto, 3) Parviainen/Salmi. Aika ajoin on liikkeellä huhuja, että jossakin päin yliopistoamme on kyllästytty kahvipöydän ääressä uikuttamiseen ja ryhdytty tositoimiin tutkinto vaatimusten rukkaamiseksi paremmin uusia aikoja ja tarkoituksia vastaaviksi. Muutokset ovat vain tuntuneet tapahtuvan kovin hitaasti ja nekin, jotka tuskien ja riitojen jälkeen on saavutettu, ovat olleet pieniä. JYY:n Opintoja tiedevaliokunta päättikin syksyllä 1985 alkaa masinoida tätä muutoshenkisyyttä käynnistämällä perustutkintoprojektin, jonka tarkoituksena on aikaansaada muutoksia tutkintojen sisällöissä lähinnä opetussuunnitelmiin vaikuttamalla. Konsultointiapua annettiin pitkin syksyä. Tähänastinen toiminta huipentui 30. 1. pidettyyn tapaamiseen, johon JYY:n viisaat olivat kutsuneet mukaan kaikki ainejärjestöt. Paikalle vyöryikin väkeä, mm. filologeja, kemistejä sekä viestintä-, musiikkija yhteiskuntatieteilijöitä. Kritiikkiä Ilahduttavaa oli nähdä kerrankin yhdessä niin monen eri alan opiskelijoita, mutta missä olivat muut. Onko poissa pysyminen tulkittava niin, että täydellisiä koulutusohjelmia on jo olemassa? Paikalla olleet ainejärjestöt olivat toista mieltä. Kemistit esimerkiksi kritisoivat koulutusohjelmansa raskaita matematiikan perusopintoja sekä kielija puheviestintäopintoja. jotka useimmiten on sijoitettu mitä hankalimmin pääaineen menestyksekkään laboratoriotyöskentelyn kannalta — keskelle päivää. Filologeja taas kiusaavat "puhelinluettelot", jotka tenteissä on muistettava sanasta sanaan. Monet suuret kokonaisuudet on pilkottu pieniin, puolen opintoviikon suorituksiin, joissa yleisten linjojen sijasta vaaditaankin vain yksityiskohtien hallintaa. Todellinen työmäärä on yleisesti suurempi kuin suorituksesta heruva opintoviikkomäärä. Tutkintovaatimukset paisuvat koko ajan, koska mukaan on tietenkin pakko ottaa kunkin alan viimeisintä tieteellistä tietoa. Samalla ei kuitenkaan uskalleta — usein kunnioituksesta alan vanhoja auktoriteettejä kohtaan — jättää pois mitään. Ajanmukaisuus ja traditio pidentävät siis pakollisten tenttikirjojen määrän tyrmääväksi. Tenttikirjojen taso vaihtelee niin ikään: yksi on täyttä tavaraa ensimmäisestä sivusta viimeiseen, toisesta taas tieteellistä tietoa saa hakea, silti sellainenkin kirja on tentittävä. Vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä kaipaavat monet opiskelijat. Tentaattorit vain pitävät usein erilaisia luentopäiväkirjoja, esseitä jne. hankalina ja aikaan vievinä. Muutoksia? Halusivatpa opiskelijat opintoihinsa sitten lisää vauhtia tai mielekkyyttä, on paljon asioita, jotka voisivat olla toisin. Opetusministeriön julkaistua uudet toimenpideohjeet perustutkintoihin johtavan koulutuksen kehittämisestä (21. 1. 1986) luulisi uudistushalua löytyvän myös opetushenkilökunnan keskuudesta. Muutosehdotuksia on usein vastustettu sen vuoksi, että kyseinen opetushenkilö on ymmärtänyt kritiikin koskevan häntä itseään, eikä hänelle tentittäviä suorituksia. Seisovaa vettä löytyy varmasti laitokselta kuin laitokselta, vaikka perustutkintoprojektissa onkin toistaiseksi mukana vain kourallinen kaikista ainejärjestöistä. Tänä lukukautena ehditään kuitenkin tekemään paljon. sillä seuraavan vuoden opetussuunnitelmat vahvistetaan vasta myöhään keväällä. Toiminta on helppoa: Saman alan opiskelijat kokoontuvat ensin keskustelemaan alansa ongelmista, analysoivat tutkintovaatimuksiaan ja mahdollisesti tutkivat niissä tapahtuneita muutoksia sekä vertailevat eri korkeakoulujen vaatimuksia. Mukaan on syytä saada sekä äskettäin aloittaneita että edistyneempiä opiskelijoita. Yhteistyöhaluiset opetushenkilöt voivat niin ikään olla tarpeen. Laitostapaamisissa ja -kokouksissa asioita tarkastellaan sitten suuremmalla joukolla ja useammasta näkökulmasta. Projektisihteeri JYY on palkkaamassa projektisihteerin, jonka tehtävänä on perustutkintoprojektin suunnittelu, toteutus ja raportointi. Nyt kun yliopiston opintosihteeritkin ovat tekemässä omia selityksiään, on muutosten saavuttamiseen todella mahdollisuus. JYY antaa jo tässä vaiheessa apuaan, joten ryhtiä; ja. ripeyttä toimintaan. Yhteyttä voi ottaa JYY:n opintoja sosiaalisihteeri Raija Latva-Karjanmaahan, puh. 617 063. Torstaina, 13. 2. päivystää Arto Tiihonen kirjaston ryhmätyöhuoneessa 4 kello kymmenestä lähtien, tarjolla on tietoa ja toimintaa projektin tiimoilta. Merja Salminen Kulttuurimme kurittumuksia Näyttää tuottavan nälkäisiä miehiä tämä nykyinen systeemimme. Periaate näyttää olevan, että turvallisuuden puolesta voi pitää yllä muutamaa turvatontakin. Ylipäätään näyttää siltä että turvallisuuspolitiikan polttopiste löytyy keskeltä, keskeltämme, keskustasta. Se piste tuoksuu hieman. No siinä kommentti päivän keskusteluun. Kulttuuri ei kuole, se vain rappioituu. Konsertit On aika julistaa julki helmikuun konserttisarja. Klubit jatkuvat torstaisin ja paikka on Ilokivi. Ensimmäisenä konserttinamme saamme nauttia Juliet Jonesin Sydämestä. Torstaina 13. päivä helmikuuta. Seuraavalla viikolla 20. päivä on Kari Peitsamon ja Skootterin vuoro. Ja helmikuun viimeisellä viikolla 27. päivä Ilokiveen saapuu Peer Gunt. Linja on reipas ja raitis. Teatteriretki Unohdimme kaiken maailman valtakunnat, ne on jo vanhaa kamaa inhottavine narsistisine piirteineen. Sen sijaan lähdemme katsomaan 21. 2. Ryhmäteatterin Finlandiaa. Kevään Suurnäytelmää. Matka lippuineen on hävyttömän halpa, vain 70 mk. Ilmoittautua voi kulttuuriohjaajalle tai Kortepohjan vapaa-aikasihteerille J-E Kantsille. Kantsii ilmoittautua ajoissa. Puhelimet 215 173 tai 252 211/2000. Abeballe koulua Kulttuurivaliokunta on ottanut kasvatettavakseen kummilapsen Etiopiasta. Rahat eivät tule määrärahoista vaan ne kerätään kerjäämällä tai tempauksin. Nyt on tempaus. Sunnuntaina 2 3 . 2 . on ylioppilastalolla Suuret Lastenjuhlat, On Muikula, taikuri, laula ja musiikkia, satunurkka, ongintaa, mehua ja munkkia, lopuksi disko. Vanhemmat, oiva tilaisuus kansainvälisyyskasvatukseen, liput vaivaiset 10 mk. Autatte meitä tekemään Abebasta Etiopian ensimmäisen naispuolisen rock-tähden. Sarjiksia Tarpeetonta varmaan mainitakin, mutta Ilokivessä on meneillään sarjakuvaoriginaalinäyttely. Originaaleja Suomen parhailta sarjakuvantekijöiltä. Mukana mm. Suomen ensimmäinen jammailusarjakuva. Tämän jutun ilmestyessä on varmaan myös saatavilla näyttelyn kyljessä ilmestyvä lehti I näytös. Lehti on paksu, 56 sivua ja kattaa koko Suomen tärkeimmät tekijät. Todellinen aarre, maksaa vain 10 mk. Yliopiston Kameraseura on valjastanut ensimmäistä kertaa Ilokiven pöytälasilevyt, näyttelyyn osallistuu kahdeksan valokuvaajaa sarjassa per pöytä. Tsekatkaa. Saunakulttuuria Seuraava kulttuuri valiokunnan kokous pidetään 24. 2. klo 19—22 Kortepohjan B-talon tilaussaunassa. Pöytäkirjat sinapissa. Kulttuuriohjaaja Paikkoja avoinna Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus julistaa haettavaksi 31.12.1986 saakka kestävän opintoja sosiaalisihteerin viran 1.3.1986 alken, pl A l i . Päävastuualueena on opintoja sosiaaliasioiden hoito. Virkaan valittava tulee olemaan lomautettuna kahden kuukauden ajan. Hakijalta edellytetään opintososiaalisten ja korkeakoulupoliittisten asioiden tuntemusta sekä ylioppilaskunnan tuntemusta ja hyvää kielitaitoa. Hakemukset tulee jättää 25. 2. 1986 klo 15.00 mennessä osoitettuna JYY:n keskustoimisto, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Tiedustelut: pääsihteeri puh. 612509 ja opintoja sosiaalisihteeri puh. 617063. Jyväskylä 6.2.1986 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Kaisu Pöyliö pääsihteeri Valiokuntia, valiokuntia Opintoja Tiedevaliokunnan johtoryhmä kokoontuu tiistaina 18. 2. kello 14.00 opintoja sosiaalisihteerin huoneessa. Sosiaalivaliokunnan asuntopoliittinen työryhmä kokoontuu opintoja sosiaalisihteerin huoneessa keskiviikkona 19. 2. kello 12.00 Yo-talolla. Huom. päivämäärä! Uudetkin sosiaalivaliokuntalaiset ovat tervetulleita. Tarkoituksena on laatia sosiaalivaliokunnalle asuntopoliittinen ohjelma. Sosiaalivaliokunta kokoontuu keskiviikkona 2 6 . 2 . kello 12.00. Huom. päivämäärä! Opintoja sosiaalisihteerin huoneessa yo-talolla: Uudet mukaan! Yleisen historian professuuri Jyväskylän yliopiston historian laitoksen avoimeksi julistettua yleisen historian professuuria ovat määräaikaan tammikuun loppuun mennessä hakeneet seuraavat henkilöt: FT Jorma Ahvenainen (Jyväskylä), FT Marjatta Hietala (Helsinki), FT Pertti Huttunen (Oulu), FT Rauno Kero (Turku), FT Auvo Kostiainen (Turku), FT Erkki Kouri (Helsinki), FT Pertti Luntinen (Tampere), FT Seppo Rytkönen (Joensuu) ja FT maija Väisänen (Helsinki). Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto käsittelee asiaa kokoksessaan tiistaina 11. helmikuuta.
• 5 Kaksi turistia Belfastissa Belfast. Pelon ja pommien, uskonnon ja uhan kaupunki. Niinhän sitä olisi luullut. Mutta tultuamme kaupunkiin ja istuskeltuamme iltapäivän vuokraemäntämme ja hänen koiransa kanssa katsellen kaikessa rauhassa TV:stä vanhoja Shirley Temple -elokuvia meistä alkoi tuntua: this is no fun! Missä kaikki se kauhu ja epätoivo. josta olemme kuulleet ja lukeneet? Perskeles, eikö edes Belfastiin enää voi luottaa? No, avattuamme keskustelun pääsimme itse asiaan ja opimme erottamaan turistin todellisuuden kaupungin omasta todellisuudesta. Ja näimmehän mekin sentään jotain: paikallinen lakitupa oli lentänyt ilmaan kolme viikkoa ennen saapumistamme kaupunkiin. Räjähdys oli tapahtunut puoli yhdeltä yöllä, joten henkilövahingoilta oli onneksi vältytty. Kaupungin todellisuus Belfastin historia on synkkä: murhia, pommeja ja tuhopolttoja. Kaiken pohjana ovat uskonnollis-poliittiset erimielisyydet höystettynä vanhalla silmä silmästä -periaatteella. Tämän seurauksena kaupunki on jakautunut alueisiin, joilla toisinajattelevilla ei ole asiaa. Vastuun kantavat kaksi johtavaa terroristiryhmittymää, protestanttien UVF (Ulster Volunteer Force) ja katolisten IRA (Irish Republican Army), joiden molempien sisälle mahtuu monenlaista mielipidettä, mutta joiden perusajatus on: death to the enemy! Lisäksi on vielä joukko ns. kunnon ihmisiä, katolisia ja protestantteja, jotka jakavat osan terroristien asenteista, mutta eivät täysin hyväksy heidän metodejaan. Kolmiodraaman kolmas osa lankeaa vanhalle kunnon brittiarmeijalle, joka pyrkii pitämään terroristit kurissa ja kuninkaallisen komennon koko Pohjois-Irlannissa. IRA on tähän asti tahtonut brittejä ulos. ja niinpä heidän sympatiansa ovat olleet enemmän protestanttien puolella. Draaman synnyttikin Englannin viimeisin kädenojennus katolisille. Kun Thatcher tässä taannoin ilmoitti, että tästä lähtien myös Irlannin tasavallalla on sanansa sanottavana Pohjois-Irlannin kysymyksissä, painuivat protestantit mustasukkaisuusmarssille profeettansa pastori Paisleyn johdolla. Näyttää siltä kuin anglikaanis-protestanttinen avio-onni alkaisi säröillä. Down on Mystic Avenue I walk again Belfast on myös kaunis ja moniselitteinen kaupunki. Kävellessään sateen kastelemaa Botanic Avenueta auringon laskiessa katsellen lapsia ja rakastavaisia ja maistellen leipomoiden tuoksuja tuntee elävänsä jossain Van Morrisonin Belfast-visiossa. Kauniita kuvia nuoren miehen sielunmaisemassa, joihin Van The Mankin tuntuu palaavan yhä uudelleen ja uudelleen. Pommit on helppo unohtaa, mutta eihän meidän tarvitse asua Belfastissa. Ei ole tarvinnut Van Morrisoninkaan enää pitkään aikaan. Monet sinne jääneet tuntuvat kyllästyneen jatkuviin kriiseihin, mutta menneisyydessä eläviä yltiöpäitä löytyy aivan tarpeeksi. Belfast on kuitenkin ollut rauhoittumaan päin, mistä brittiarmeija varmasti ottaa kunnian itselleen. Derry (tai Londonderry) näyttää tällä hetkellä olevan Pohjois-lrlannin kriisien pahin pesäke. Belfastissahan tunsimme olevamme enemmän turvassa kuin kävellessämme Pariisin metron käytävillä, eikä sielläkään kovin turvatonta ollut. Sitä paitsi ruoka ja levyt olivat Belfastissa halpoja, ja mitäpä muuta mies tarvitsee. Tai no... Belfastin pelastus? Mikä neuvoksi Pohjois-Irlannille? Vastaamassa kaksi valtaisan kahden päivän Belfastissa oleskelun antaman asiantuntemuksen valtuuttamaa opiskelijanplanttua. Vaikea kysymys, sanoisimme. Surullisinta on ilman muuta se, kuinka ihmiset elävät menneisyydessä ja siitä nousevassa vihassa. Meidän on tietystikin helppo arvostella. Ketään meidän sukulaisistamme ei ole tiettävästi murhattu eikä asuntojamme ole Vihreää idylliä Belfastissa. Kuvassa näkyvän kaupungintalon eteen pastori Paisley marssitti protestanttinsa osoittamaan mieltään Englannin ja Irlannin hallitusten sopimukselle. lennätetty ilmaan, mutta silti... Järkevintä kummallekin joukolle olisi unohtaa menneet ja keskittyä nykyisyyden rakentamiseen neuvottelujen pohjalta. Mutta kun ei, niin ei. Eräs Paisleytä alempi poliitikko sanoi kohutussa TV-dokumentissa, että hän pettäisi kaikki terrorista kärsineet protestanttikannattajansa, jos hän istuisi samaan neuvottelupöytään katolisen Sinn Fein -puolueen edustajan Martin Mc Guinnesin kanssa, joka tiettävästi on vahvasti mukana myös IRA:n toiminnassa. Isien veri velvoittaa sekä katolisia että protestantteja. Eikä loppua näy. Tuttavamme Jeff Ross, joka on viettänyt nuoruutensa Belfastissa, uskoo hengellisen uudistumisen tuovan ratkaisun ongelmiin. Mene ja tiedä, annos anteeksiantamisen ja jälleenrakentamisen henkeä ei todellakaan olisi pahitteeksi. Belfast ja Beirut. Protestantit ja kristityt. Englanti ja Israel. Katoliset ja muslimit. Oikeutettu Sota ja Pyhä Sota. Terrori ja terrori. Pommit ja pommit. Ei neuvotella ja ei neuvotella. Ratkaisu? Toivoa? Jari Kokkinen Pekka Alava Väkivallan muistomerkkejä Belfastissa. Räjähdyksessä vahingoittunutta lakitupaa entisöidään.
• Tyhjät tynnyrit kolisivat Työväen kulttuuritapahtuma Jyväskylän Talvi nosti yhteiskunnallista profiiliaan kaivamalla jälleen esille vanhan teeman "Porvarillinen hegemonia ja vasemmiston vaihtoehdot". Liekö vika ajassa, vasemmistossa vai kuulijassa, kun vanha kunnon terminologia ei tällä kertaa sytyttänytkään innostunutta roihua. Antoisampi mutta Talven taustat huomioiden ehkä liian "rohkea" aihe olisi ollut "Sosiaalidemokraattinen hegemonia ja vasemmiston vaihtoehdot". Bo Ahlforss ja Jorma Hentilä tosin alustuksissaan kautta rantain viittasivat (kuuloharhaako?) sosiaalidemokraattisen hegemonian vasemmistolle tuomiin ongelmiin. SDP:n pääideologiksi 1970luvulla ja 1980-luvun alussa tituleerattu, nyttemmin liian vasemmistolaisena (myös henkilösuhteiden tulehtumiseen viitattu) sivuun työnnetty Bo Ahlfors esitti alustuksessaan voimakasta kritiikkiä työväenliikkeen viime vuosien kehitystä kohtaan. Korporatismi Ahlfors näki aiheelliseksi liittää porvarillinen hegemonia -käsitteen rinnalle yhteiskunnallinen hegemonia -käsitteen. Hän erotteli tämän päivän elämässä kaksi todellisuutta: lavastetun todellisuuden ja reaalitodellisuuden. Esimerkkinä lavastetusta todellisuudesta Ahlfors mainitsi poliittisen demokratian nykytilan. Hän totesi, että nykyisin tähdennetään kovasti verbaalisella tasolla kansalaisten oikeutta osallistua päätöksentekoon, mutta samanaikaisesti on itseasiassa tapahtumassa koko ajan vallan keskittymistä. Uutta valtajärjestelmää Ahlfors kutsui korporatistiseksi valtajärjestelmäksi. "Korporatistinen valtajärjestelmä voidaan luonnehtia korporaatioksi. valtaeliitiksi, jonka nykyisin muodostavat valtion ja talouselämän ylin johto, merkittävimpien puolueiden ylin johto. muun muassa juridista ja sosiaalista säätelyä harjoittava ylin virkakunta sekä voimakkaiden etujärjestöjen ylin johto." Korporatismiin Ahlfors liitti ideologisen valtiokoneisto -ilmiön. Porvarillisen valtioauktoriteetin kautta suodatetaan porvarillista ideologiaa, ja kun se tulee valtion kautta, se ymmärretään neutraaliksi, objektiiviseksi ja siten tarkoitetuksi kaikkien parhaaksi. Ahlforsin mielestä elämme tällä hetkellä poliittisen demokratian taantumisen kautta. Mitkä ovat sitten vasemmiston keinot pysäyttää tämä kehitys? Ahlfors ei ole vasemmiston vaihtoehtojen toteutumisen suhteen kovin toiveikas. Hän kokee vasemmiston tähän saakka vastanneen porvarien yhteiskunnallisen hegemonian vahvistumiseen etupäässä neuvottomuudella. "Eikä vain neuvottomuudella vaan työväenliikkeen sisään on ujuttautunut eräitä porvarillisen hegemonian aineksia. Niinkään vaarallisia eivät ole ne ainekset, jotka on helppo havaita, vaarallisimmat ovat ne ainekset, jotka työväenliike omaksuu ikäänkuin oma-aloitteisesti ja omakohtaisesti." Ajankohtaisena esimerkkinä työväenliikkeen piiriin ujuttautu neista vaarallisista aineksista Ahlfors otti esille muotiajatuksen "pieni on kaunista". Hän huomautti, että sinänsä oikea pyrkimys laajentaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on tuonut mukanaan eräitä kummajaisia. "On alettu hellimään kaikkea pientä, on alettu vaatimaan organisaatioiden purkamista, on alettu hellimään kunkin yksilön oikeuksia päättää asioista. Näin siis on tehty vasemmistonkin piirissä. Paitsi että mainittu tendenssi on kestämätön yhteiskunnallisen kokonaisdemokratian kannalta, se on mielestäni myös ilmaus vasemmiston neuvottomuudesta." Suuri on kaunista Ahlfors vaati vasemmistoa sanomassaan murtautumaan nykyisen romantiikan muodin lävitse korostamaan jälleen kerran yhteiskunnallisia kokonaisuuksia. Vasemmiston olisi korvattava käsite "pieni on kaunista" käsitteellä "suuri on kaunista". Millä keinoilla vasemmisto sitten saisi sanomansa esille? Ahlfors kehotti vasemmistoa unohtamaan ensimmäiseksi levikkilukujen tarkastelut. "Me emme tarvitse yhdeksääkymmentä prosenttia levikistä saadaksemme sanomamme julki, me tarvitsemme rohkeutta ja laatua. Vasemmiston sanomaa pitää mitata sen kyvyllä herättää keskustelua, sitä ei pidä mitata määrällä. Jotta siis vasemmiston sanoma menisi perille, täytyy olla jotain sanottavaa." Vasemmiston sanoma Ahlfors ei alustuksessaan tarkemmin puuttunut vasemmiston sanoman sisältöön. SKDL:n entinen pääsihteeri, päätoimittaja Jorma Hentilä sen sijaan käsitteli aihetta varsin yksityiskohtaisesti. Hentilä asetti kysymyksen, onko työväenliikkeellä — kansallisesti ja kansainvälisesti —jokin omintakeinen sanoma, ja jos on, niin mikä se on? Hentilä ruoski työväenliikettä voimakkaalla kritiikillä. Hänen mielestään työväenliikkeen kaikki aatteelliset suuntaukset ovat menettäneet aatteellisen ja poliittisen vaihtoehdon luonnettaan. Ne ovat hampaattomia porvarillisen arvomaailman ja kapitalistisissa teollisuusmaissa vallitsevan yhteiskunnan kehityksen suunnan suhteen. PK Jorma Hentilä ei säästellyt sanojaan suomiessaan työväenpuolueiden nykylinjaa. Paasio marxilaisessa kodissaan Herra Marxilta "löytämänsä" käsitteen Paasio yhdistää näppärästi tietoyhteiskuntakritiikin vaatimukseen. "1900luvun lopun vieraantuminen on kiinni tiedon tuottamisen periaatteista." Tiedon tuottaminen on tuottavaa. Se lisää tiedon tuottajien vaurautta ja valtaa. Paasio huomasi ottaa esille tiedon ja informaation välisen käsitteellisen eron. Tiedolle on ominaista perusteltu totuudenmukaisuus. Informaatiolle ominaisuus ei ole välttämätön. 'Tiedon totuudenmukaisuus ei ratkaise tiedon menekkiä. Valheen läpäisykyky on suurempi kuin totuuden. Valheeseen voi helposti liittää miellyttäviä yksityiskohtia." Paasion keskeinen teesi on arvonäkemyksiin vaikuttaminen. Sama teesi tuli esille myös Tietoyhteiskunnan kritikointi on Pertti Paasion mielestä työväenliikkeen tehtävä. Arvioidessaan yhteiskunnan uusjakoa Paasio väitti, että vieraantuminen on keskeinen seikka ongelman analysoinnissa. Paasio viittasi yleisemminkin marxilaiseen filosofiaan työväenliikkeen "alkukotina". Vieraantuminen on Paasion mielestä Marxin tapaan "este ihmisen kasvulle täyteen mittaansa". SKDL:n eduskuntaryhmän put a e s s a o n P a a s i o n m i e l e s t a ku " heenjohtaja Veikko Saarrolla. Mikä on vasemmisto? Paasion mielestä teesi arvonäkemyksiin vaikuttamisesta edellyttää käsitteiden pohdintaa. Valmiina annettu käsite on esimerkiksi vasemmisto. Perinteisesti vasemmistolla käsitetään työväenpuolueita ja niiden työväenaatetta. Käsityksen pätevyyttä arvioisyttävä, onko vasemmistolla oletettavissa olevia yhteiskunnallisia tavoitteita? Lisäksi Paasio kysyy, onko vasemmistolla relevanttia metodiikkaa tulokselliseen politiikkaan pääsemiseksi? "Arvoihin ja normeihin vaikuttamiseksi pitäisi päästä kiivaampaan keskusteluun." Tietty kehitysvaihe ei Paasion mukaan jatku loputtomiin. Myös porvarillinen hegemonia ja sen "tuote" tietoyhteiskunta synnyttävät Paasion mukaan vastavoimansa. Paasio uskoo aidosti (?) marxilaisittain, että ihminen luo itse oman historiansa. Yhteiskunnallinen laiskuus Nykyään ollaan Paasion mielestä yhä tyytymättömämpiä omaan asemaan. Tasa-arvo veisi vain kiipeämismahdollisuudet. "Porvarillinen vapauskäsitys perustuu liberalistiseen traditioon, joka väheksyy yhteistoimintaa ja on johtajahakuista." Porvarillinen ylivalta aiheuttaa Paasion mielestä yhteiskunnallista laiskuutta. Perehtyminen politiikkaan vaatii omakohtaista syventymistä ilmiöihin, joita ei tuoda valmiina eteen. Politiikanvastaisuus sitä vastoin löytyy helposti itse kunkin edestä. Kyse on tietämisen olettamisesta tyyliin: Tiedän, että se on roskaa." Paasio murehtii seuraavia eduskuntavaaleja. SKDL:n murentumisen vaivaama kannatus ei siirry SDP:lle automaattisesti. "Vasemmiston yhteinen kannatus saattaa jopa jäädä alle määrävähemmistön." Kadotuksen tunnelmiin ei Paasio kuitenkaan vasemmistoa patista. Kommunistisen liikkeen vaikeudet ovat kuitenkin hänen mielestään ongelma koko vasemmistolle. Paasion alustuksen otsikkona oli "vasemmiston strategiset tavoitteet suhteessa yhteiskunnan uusjakoon". Paasio muistutti myös strategian ja tragedian välisestä erosta. Ero lieneekin häilyvä? RL
• 7 Kyse on tiedon hallitsemisesta Kyky hallita tietoa on yhteiskunnassa jakaantunut hyvin epätasaisesti professori Jorma Sipilän mukaan. "Sekä tietoperusteinen että palveluperusteinen kuva yhteiskunnasta on poliittisen ideologian tavoin hegemoniaa tavoitteleva. Tieteenharjoittajat eivät ole vähäisin ammatillinen eliitti. Kuva tietoyhteiskunnasta on ideologinen perusta, jolla eliitit kalastelevat etuoikeuksia", totesi Sipilä alustaessaan Jyväskylän Talvessa. Kysymys on myös naisja mieskulttuurien välisestä painotuksesta. Mieskulttuuri esiintyy julkisuudessa ja naiskulttuuri on palveluiden takana piilossa. Nykyään enää harvat tarjoavat kuvaa palveluyhteiskunnasta. Hyvinvointivaltion kritiikki vei sen pois julkisuudesta. Itse Sipilä kaipaa tuota kuvaa. Hän aikoo vielä täyttää 70 vuotta eikä aio tyytyä nykyisenlaiseen vanhustenhuoltoon. Nimitys "teknistyvä työttömyysyhteiskunta" määrittelee Sipilän mukaan parhaiten Suomea. Kuilu on revennyt vakaassa asemassa olevien työssäkäyvien ja työttömien tai tilapäistöissä olevien välillä. Kahta ryhmää varten on olemassa täysin oma sosiaalipolitiikkansa. Sipilä vertaa tilannetta 1850-luvun köyhäinhoitoon, jolla vanhoja porvarisnaisia hoivattiin ja köyhät unohdettiin. Ensimmäisen luokan sosiaaliturva on työhön sidottua ja sosiaalivakuutukseen perustuvaa. Terveyttä hoitaa työterveyshuolto. Toisen luokan kansalaiset tyytyvät terveyskeskuksiin ja heidän sosiaaliturvansa perustuu toimeentuloturvaan. Heitä koskee myös irtolaisten huolto ja heitä ohjataan päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjille tarkoitettuun hoitoon. Ensimmäisen luokan kansalaiset käyvät sitä vastoin terapeutilla. Toisen luokan kansalainen asuu kunnallisessa vuokrakasarmissa tai asuntolassa, hänen ei välttämättä oleteta osaavan asua ilman valvontaa. Toisen luokan kansalaisen ääni ei kuulu poliittisissa organisaatioissa. Hänestä eivät huolehdi puolueet vaan viranhaltijat. Lopusta huolehtii poliisi ja kunnallinen hautausapu. Sipilän mukaan ensimmäisen luokan sosiaalipolitiikka on toki saavutus. Vika on siinä, että työläisorganisaatiot ovat unohtaneet "luokasta pudonneet". Syntipukki ei enää ole riittävä kapitalisti, vaan viholliseksi koetaan julkinen valta. Valtio ja kunnat ovat elämisen ehtojen uusintajia. Kuluttaminen tyhmistää Suomessa on perinteisesti kartettu yläluokkaisuutta. Nyt ei kuitenkaan ole enää muodissa pitää rikkautta piilossa. "Sanotaan, että rahan tekeminen on hyödyllistä." Moderni kapitalismi tarvitsee Sipilän mielestä kulttuurisia voimia. Henkilökohtainen sitoutuminen on tällöin yhä tärkeämpää. Kulutusintressi on sitoja. "Kuluttaminen lykkää työläisyyteen kuuluvaa vapautta eläkeikään." Kulutushysteria on Sipilän mukaan jopa tyhmistänyt ihmistä sekä poliittisesti että kulttuurisesti. Ajatuksia tasa-arvosta ja solidaarisuudesta ei koeta tärkeiksi. Sipilän mukaan lähestytään jopa fasistisia kulttuurin muotoja. "Rasismi on asetettu muuriksi Suomen rajoille." Sipilä hakee vertausta Länsi-Eurooppaan siteeraamalla muuatta 40-luvun poliitikkoa: "Englannin tie on meidänkin tiemme." Ammattiyhdistysliike on Sipilän mielestä muuttunut passiivisen vastarinnan organisaatioksi, joka puolustaa kapean joukon etua. Liikettä voi jopa nimittää keskiluokan elintasoliikkeeksi. "Mitä enemmän työttömyyttä, sitä, taantumuksellisempi ay-liike." Joukkopuolueet rakoilevat Puolueet ovat seisahtuneita. Politiikan vastustaminen on seurausta poliitikkojen ajatuksettomuudesta. Sipilä ounastelee joukkopuolueiden hajoa, kun teollinen yhteiskunta vetää viimeiset henkosensa. Hajaannuksen aiheuttaisi ihmisten intressien hajoaminen. Sipilä ennakoi siis hajoamista ja rakoilua... Sosiaalihuolto on tilanteessa "pieni pelastava enkeli, joka ahertaa hiekkalaatikollaan." Julkinen valta tulee yhä enemmän ihmisten elämään. Vierailut laitoksissa yleistyvät. Sipilän mielestä kaivattaisiin ehkä "yhteistä yhteiskunnallista elämäntehtävää." Professori Jorma Sipilä Suomen asema kansainvälisessä vertailussa on kuitenkin lohdullinen. "Alaluokan kanssa ei loppujen lopuksi ole odotettavissa suuria ongelmia. Yhtenäiskulttuurimme pitää siitä huolen. Kansalla on myös nöyrä taipumus hyväksyä epäkohtia." Moraali ei tilannetta heilauta, mutta terrori kyllä. Terroristeilla on vielä räjäyttämättä monia herkkiä teknologiarakennelmia. Onko keinoa irti kahleista? Miten voisi vapautua kehityksen kahleista? Sipilä asetti kysymyksen. Kuluttaessaan ihminen Tampereen yliopistosta. kuluttaa myös itseään. Jopa rahan kuluttaminen on muuttunut raskaaksi työski. Kapitalismi ei ole Sipilän mielestä rautahäkki vaan Maon kuvailema paperihäkki, joka kuitenkin pitelee ihmistä. Kuluttaminen pitää siitä huolen. Radikaalia tietoisuutta leijuu Sipilän mukaan yhteiskunnassa. Tietoisuus yhdistää Sipilän työväenluokan "jaon" molempia puoliskoja. Epämääräiseksi jäävä tietoisuus ei merkitse poliittista voimaa. Passiivinen joukko on yhä enemmistö, jonka yli harmaat herrat kävelevät. Yksityinen ja poliittinen Julkisuuden arvot ovat pääjohtaja Vappu Taipaleen mielestä lueteltavissa seuraavasti: fasismi, seksismi ja narsismi. Taipaleen mukaan jopa vasemmistolle on ominaista vahvan johtajan kaipuu. Seksismi määrää naisen paikkaa. Mies on naisen "kuluttaja". Taipale ei myöskään toivo sitä, että "naiset pyrkivät mestaroimaan miestä". Asetelmasta on jo merkkejä naistenlehdissä. Samoilla sivuilla narsismilla on iso sija. Kaiken kaikkiaan ihmisten arvot ovat Vappu Taipaleen mukaan hyvin pikkuporvarillisia. Onnen etsimisestä puhutaan jopa SDP:n periaateohjelmassa. Taipale kaipaa keskustelua vasemmistolaisesta elämäntavasta. Vasemmisto on Taipaleen mukaan karttanut keskustelua yksityisen ja poliittisen välisestä erosta. Kyseessä on ihmisten "tässä ja nyt"tarpeiden ja yhteiskunnallisuuden vastakkainasettelu. Arkikäytännöissä käsite "poliittisuus" yhdistetään usein suoraan vasemmistolaisuuteen. Kyseessä voi olla yksi syy Taipaleen peräämän yksityisyys-poliittisuus keskustelun puuttumiseen. Poliittisuuden merkityksen kyseenalaistaessaan kun voisi helposti kyseenalaistaa myös "itsensä". Itse kunkin omat valinnat ovat nykyään ajattelussa Taipaleen mukaan keskeisiä. Helposti ajatellaan, että köyhä on itse vastuussa köyhyydestään. Alistaminen "Kun tavoitteena on alistamisesta vapaa yhteiskunta, on kysyttävä alistamisen rakenteita." Rakenteita on Taipaleen mielestä myös jokapäiväisessä elämässä. "Ei kodin eikä työpaikan ovi ole poliittisen ja yksityisen välinen raja." Taipale kyselee kollektiivisen eduskantajan perään. "Mikä on se keino, jolla vasemmistolainen työväenliike löytää yhteisyytensä?" Taipale etsi taas neuvoa vuosisadan alusta, jolloin herrainvalta oli sisäistetty, mutta myös sen murtamiseen uskallettiin käydä. "Olemmeko nyt voimattomampia?" Taipale kysyi ja seminaari saattoi vain katsoa itseensä. Nyt on kuitenkin esimerkiksi SDP:n paha käydä omaa valtaansa vastaan. Organisaatio voi olla myös pelkän organisaation takia. Toisaalta myös Taipale taisi tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin normaalipuoluetta kollektiivisella edunkantajallaan. Vanhukset Hyvät palvelut auttavat tänään jo valmiiksi hyväosaisia. Esimerkiksi "loistava" terveyskasvatus ei tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. "Yhä edelleen ikävakioitu kuolleisuus näyttää suurimmalta ammattitaidottomien ja kouluja käymättömien ryhmässä." Eli: Köyhänä kuolet nuorempana. Ole rikas! Suhtautumisessa vanhuksiin on Suomessa kutkuttava rasismin näkökulma. Vanhuksia on kuitenkin vasta ensi vuosituhannella Suomessa yhtä paljon suhteessa muuhun väestöön kuin nyt jo on Keski-Euroopassa. Vanhuksia ei ole liikaa. "Vanhuus, tyhmyys, turhuusajattelusta on luovuttava", vaatii Vappu Taipale. Vanhuksia koskevat poliittiset päätökset ovat irrationallisia. Iän pidentämiseksi on tehty kaikki, muttei silti uskota vanhojen ihmisten laajakatseisuuteen. Vanhukset ovat nähneet tosi muutoksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Naisten asema jää Taipaleen puheessa yllättävän vähälle. "Naisista suurin osa on poliittisesti syntymätöntä joukkoa. Naiset ovat tietyllä tapaa uudenlainen työväenluokka." Mitä vasemmistolla on tarjota? Taipaleen mielestä tarvitaan arkipäivän politiikkaa. Työväenliikkeellä ei tuota politiikkaa nykyisellään ole tarjota. Ei myöskään löydy valtiota, sosialistista tai muuta, jossa vallitsisi tasaarvo. Nyt ns. hyvinvointivaltiossa keskeiset ongelmat ovat Taipaleen mielestä ideologisia. Pääongelma on se, ettei ihmisen mahdollisuuksiin uskota. "Vaiitsisimmeko sittenkin mieluiten valistuneen itsevaltiaan? Pettääkö rohkeutemme nyt, ku.: tosipaikka on edessä?" Taipale heitti lopuksi ilmaan kysymyksiä. Sinne ne myös jäivät. Rauno Lahti
• 8 Apartheid tiensä päässä "Pahojen ihmisten pahuus ei ole varsinainen pulma, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus." Näillä amerikkalaisen, vuonna 1968 salamurhatun kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin sanoilla päätti valtiotieteen tohtori Kimmo Kiljunen alustuksensa eteläisen Afrikan historiasta, kulttuurista ja poliittisesta kehityksestä Jyväskylän Talven Eteläinen Afrikka -kongressissa lauantaina 8. helmikuuta. Kiljunen kertasi alustuksessaan Afrikan maiden toisen maailmansodan jälkeisen vapautumisja itsenäistymisprosessin vaiheita. Hän totesi eteläisen Afrikan jääneen merkilliseksi historialliseksi jäänteeksi maailmanlaajuisesta siirtomaajärjestelmästä. Etelä-Afrikan miehittämää Namibiaa voidaan hänen mielestään aiheellisesti kutsua viimeiseksi siirtomaaksi. Laillistettu rotusorto Kiljunen lainasi alustuksensa aluksi presidentti Urho Kekkosen Kansainvälisessä työjärjestössä, ILOissa, vuonna 1973 käyttämiä sanoja: "On asioita, joissa kompromissit ovat mahdottomia hyväksyä. Sellainen on esimerkiksi suhtautuminen rasismiin ja kolonialismiin. Rotusorto muodostaa jatkuvasti vakavan uhan pysyvälle rauhantilalle. Muiden Pohjoismaiden tavoin Suomi ei voi missään olosuhteissa hyväksyä rotuerottelua eikä kolonialismin jäänteiden pönkittämistä ja tukee sopivin keinoin kansallisten vapautusliikkeiden oikeutettuja pyrkimyksiä." Kiljunen huomautti, että valitettavasti presidentti Kekkosen lausuma oli edelleen ajankohtainen. Namibian miehittämisen, kolonialisoimisen ohella Etelä-Afrikan valkoinen vähemmistö on edelleen jatkanut maailmassa ainutlaatuista, ihonväriin perustuvaa syrjintää, laillistettua rotusortoa, jolla maan mustalta valtaenemmistöltä on riistetty kaikki perustavat kansalaisoikeudet ja jopa kansallisuuskin kotimaassaan. Historia Kiljusen mukaan kaikki eteläisen Afrikan ongelmat kulminoituvat Etelä-Afrikan tilanteeseen. Taustaa nykytilanteelle hän etsi alueen historiasta. Nykyisen murhenäytelmän lähtökohtana hän piti suomalaisissa kouluissa Hyväntoivonniemen "löytämisenä" tunnettua vuonna 1488, kun portugalilainen tapahtumaa vuodelta 1488, mikä avasi eurooppalaisten tien eteläiseen Afrikkaan. Ensimmäisinä eurooppalaisina eteläistä Afrikkaa riensivät hyödyntämään hollantilaiset Itä-Intian kauppakomppaniansa kautta. Kapmaahan perustettiin hollantilainen siirtokunta ja nykyisin Etelä-Afrikassa poliittista valtaa käyttävien buurien esiisät saapuivat alueelle. Kiljunen kertasi afrikkalaisen alkuperäisväestön vaellusta eurooppalaisten tieltä takaisin pohjoiseen ja alistumista työvoimaksi siirtolaisten perustamille tiloille. Hän totesi siirtolaisten keskuudessa vähitellen kehittyneen omaleimaisen buurikulttuurin. "Se omaksui jyrkän kalvinistisen uskonnon sekä "herrakansan" roolin. Rotuoppi ja sen pohjalta valkoisten ja afrikkalaisten erottelu kaikilla elämän aloilla syntyi jo tuolloin. Etelä-Afrikan rotuerottelu on siis yhtä vanhaa perua kuin valkoinen asutus." Englannin voiman kasvaminen heijastui 1700-luvun lopulla myös Kapmaan asemaan. Siitä tuli Englannin siirtomaa vuonna 1795. Samalla syntyi Etelä-Afrikan valkoisen väestön jako hollantilaisperäisiin buureihin ja englantilaisiin. Tämä jako heijastuu tänä päivänäkin monin tavoin maan politiikassa. "Buurit, joilla on ollut käsissään maan poliittinen johto, ovat tiukimpia apartheidpolitiikan kannattajia, kun taas englantilaisperäiset valkoiset, joiden käsissä on mm. talouselämän johto, ovat halukkaampia lieHelsingin yliopiston kehitysmaainstituutin johtaja, VTT Kimmo Kiljunen uskoo Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmän olevan väistämättömän tuhon edessä. Kansainvälisen yhteisön pakotoimilla vallanvaihto saataisiin ehkä sujumaan joustavammin ja verettömämmin kuin antamalla ajan ratkaista ongelman. ventämään rotuerottelulainsäädäntöä." Mineraalit Kiljunen kertoi buurien ja englantilaisten ristiriidoista. Buurit väistyivät englantilaisten tieltä ja aloittivat vuonna 1835 ns. suuren trekin, jonka aikana he siirtyivät itään ja pohjoiseen valloittaen afrikkalaisväestön maat ja tuhoten muun muassa pitkälle kehittyneen ja voimakkaan zulukansan. Buurit perustivat kaksi uutta valtiota; Transvaalin ja Oranjen vapaavaltion, joiden itsenäisyyden Englanti tässä vaiheessa tunnusti. "Laajojen ja rikkaiden timanttija kultaesiintymien löytyminen buurivaltioiden alueelta 1800-luvun lopulla muutti ratkaisevasti koko Afrikan eteläkärjen talouden ja kärjisti samalla buurien ja englantilaisten välejä entisestään. Englanti anasti uudet luonnonrikkaudet ja kukisti buurien vastarinnan lopullisesti ns. buurisodassa tämän vuosisadan alussa." Englantilaiset eivät halunneet kuitenkaan kukistaa buureja poliittisesti. Buurit olivat täysivaltaisina mukana, kun kahdesta buurivaltiosta ja kahdesta Englannin siirtomaasta muodostettiin vuonna 1910 Etelä-Afrikan liittovaltio, joka vuonna 1915 miehitti Lounais-Afrikan (Namibian) "viidenneksi maakunnaksi". Kiljunen korosti mineraalilöytöjen merkitystä myös rotusortojärjestelmän säilymisen keskeisenä ytimenä. Apartheid Keskinäisistä ristiriidoista huolimatta eurooppalaisilla oli myös yhteisiä etuja — ja niistä tärkein oli alkuperäisen afrikkalaisen väestön alistaminen, jota perusteltiin ylemmän valkoisen rodun ja korkeamman eurooppalaisen kulttuurin puolustamisella. "Rotuerottelupolitiikka kanonisoitiin ns. apartheid-opissa. Apartheid, joka on afrikaansin kieltä, merkitsee erillään pitämistä. — Apartheid-politiikan mukaisesti eri rotujen tuli elää erillään korkeamman rodun, valkoisten, ohjauksessa. Niinpä eri rodut, valkoiset, mustat ja värilliset on eristetty täydellisesti toisistaan lukuunottamatta työelämän käskyvaltasuhteita (!)." Kiljunen erotteli toisistaan ns. pikkuapartheidin: erirotuisten avioliittokiellot, kiellot käyttää samoja kulkuneuvoja, ravintoloita, puistonpenkkejä, vessoja jne. ja syvemmän rotuerottelun: mustilla ja valkoisilla ei ole samoja kansalaisoikeuksia, mustat eivät voi vapaasti valita työja asuinpaikkaansa, mustilla ei ole minkäänlaisia poliittisia oikeuksia ja kaiken lisäksi mustilla ei ole edes kansalaisuutta muualla kuin heille varatuilla ns. kotialueilla eli bantustaneissa (= reservaatit). Kiljunen esitteli eteläafrikkalaisen järjestelmän erilaisia heijastumia mustien elämässä: maanjakoa, bantustanien köyhyyttä, elintasoeroja, siirtotyöjärjestelmää taskurahapalkkoineen, passilakeja, turvallisuuslakeja, poliittisia vankeja, kidutusta jne. Tulevaisuus "Jos valkoinen yhteisö pitää jääräpäisesti kiinni etuoikeuksistaan lopputulos on historian valossa kuitenkin sama, mutta se saavutetaan vain huomattavasti verisemmän muutosprosessin tuloksena. Tässä suhteessa myös kansainvälinen yhteisö voi vaikuttaa. Painostusja eristystoimilla se voi parhaassa tapauksessa myötävaikuttaa rauhanomaisen ratkaisun löytymiseen", Kiljunen profetoi. Kiljunen halusi välttää ennustajaeukkona esiintymistä, mutta hän arvioi kuitenkin nykyisen tilanteen valossa, että Namibian vapautumisessa ja itsenäistymisessä on enää kysymys vuosista, mutta Etelä-Afrikan tilanteen suhteen hän oli pessimistisempi, puhuen noin kymmenen vuoden aikavälistä mahdollisen ratkaisun tuojana. Kiljunen toi esille mustien tämänhetkiset vaatimukset Etelä-Afrikassa. Hän piti mustien lyhyen aikavälin tavoitteita lähinnä porvarillis-demokraattisina. "Neljänä lyhyen tähtäimen minimivaatimuksena on esitetty yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden antamista kaikille eteläafrikkalaisille, asuinpaikkaa ja liikkumista rajoittavien lakien kumoamista, kaikkien poliittisten vankien vapauttamista ja henkilöitä ja järjestöjä koskevien pannatuomioiden kumoamista. Kun näistä on annettu edes lupaus, voitaisiin aloittaa neuvottelut rauhanomaisesta ratkaisusta." Kiljunen on varma, että Etelä-Afrikan valkoiset eivät hevillä luovu vuosisatojen aikana luomistaan etuoikeuksistaan. Valkoinen Etelä-Afrikka on varustautunut sekä sotilaallisesti että taloudellisesti käymään pitkän taistelun. Kiljunen pitää muutosta kuitenkin väistämättömänä ja oireellisena. Selvänä merkkinä ilmassa olevista muutospaineista hän mainitsee maan suurimman yritysjättiläisen Anglo-Americanin toimitusjohtajan ja Etelä-Afrikan talouselämän vahvan miehen Gavin Reillyn käymiä suoria neuvotteluja Etelä-Afrikan johtavan aseellista vapaustaistelua käyvän liikkeen ANC:n johtajien kanssa järjestön pakolaispäämajassa Sambian Lusakassa. Pekka Kinnunen
• 9 Etelä-Afrikka kiinnosti harvoja Jimmy Joseph. O n k o kiinnostus eteläisen A f r i k a n tap a h t u m i i n l a a n t u n u t , vai onko tieto tod e l l a k i n n i i n h a t a r a a maanosan t a p a h t u m i s t a , ettei Jyväskylän T a l v e n asiasta j ä r j e s t e t t y kongressi j a k s a n u t vetää k u i n k o u r a l l i s e n väkeä k a u p u n g i n k i r j a s t o n M i n n a n s a l i i n ? Pääsihteeri Helena Kekkosen mielestä tieto Afrikan tapahtumista on yllättävän vajavaista ja asenteellista Suomessa. Erityisen vähän tiedetään ANC:n ja SWAPO:n toiminnasta. S W A P O on mm. monen mielestä terroristijärjestö. Tietämys on huonoa myös yliopistoissa. SWAPO:n edustaja Jimmy Joseph pelkää Namibian tilanteen pyyhkiytyvän pois tietoisuudesta, koska lait estävät toimittajien työn maassa ja vain sotilasviranomaiset saavat julkaista lehdistötiedotteita. "Kansamme kuolee ja kärsii äänettömänä ja eristäytyneenä". Tieto eteläisestä Afrikasta on ollut sirpaleista. Ihmisillä ei Helena Kekkosen mukaan ole ollut mahdollisuutta hahmottaa itselleen kokonaisuutta tilanteesta. Etelä-Afrikan hallitus on jo jonkin aikaa estänyt toimittajien ja kuvaajien toiminnan Namibiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Tapahtumat ovat myös todella hävinneet uutisista. Samaan aikaan on Haiti ollut Suomessa kokosivun juttujen aihe. Uutiskriteerit ovat joskus hyvin suhteellisia, ollenkaan aliarvioimatta diktaattorin maastalähdön uutisarvoa. Toimittaja Börje Mattsson muistutti lehdistön roolin nyt olevan entistäkin tärkeämpi. Hänen mielestään on olemassa vaara, että sorron jatkumista ei "tiedetä", jos siitä ei kerrota. Etelä-Afrikkaboikottien murtajia on Mattssonin mielestä runsaasti. Murtajat edustavat hänen mielestään tiettyä vaikutusvaltaista intressipiiriä. "Chilen kuparintuontiasia oli esimerkki siitä, miten itsekeskeisyyden luultiin olevan lyönyt läpi Suomessa", sanoi Rauhanpuolustajien Afrikkakomiteaa edustanut Mattsson. Tarvitaan enemmän mustan Etelä-Afrikan ääntä esimerkiksi kirjallisuuden muodossa", sanoi Kekkonen. Hänen edustamansa yhteistyöjärjestö EELAK pyrkii yhdistämään eri järjestöjä, jotka toimivat Etelä-Afrikan valkoisen hallituksen eristämiseksi. Taju oikeudenmukaisuudesta ja välinpitämättömyyden välttäminen ovat yksilötason asioita, jotka joukkovoiman liitettäessä ja aidon moraaliin perustuvan toiminnan välille on tehtävä ero", vaati Kekkonen. RL Musta näkökulma Eteläisen Afrikan mustien näkökulmaa Jyväskylän Talveen toi Jimmy Joseph. Hän on eräänlainen SWAPO:n suhdetoimintamies Pohjoismaissa. Mustat eivät hänen mielestään kärsi Etelä-Afrikan hallitukseen kohdistetuista pakotteista. Mustat ovat tottuneet kärsimään vaikeuksia päämääriensä saavuttamiseksi. Jimmy Josephin mukaan Etelä-Afrikan luoma eteläisen Afrikan aluejärjestelmä on valtion sotilaallisesta ja taloudellisesta ylivoimasta huolimatta horjumassa. Järjestelmän rinnalle on syntymässä vastajärjestelmä. jota edustavat etenkin ns. etulinjan maat. joista Etelä-Afrikan on entistä vaikeampi saada tukialueita toimilleen. Alueen demokraattisten maiden kehittyminen kaventaa Etelä-Afrikan Pretorian hallituksen mahdollisuuksia jatkaa politiikkaansa. Länsimaista tapaa analysoida eteläisen Afrikan tapahtumia Jimmy Joseph kritisoi. Pretorian hallituksen määräysvalta näkyy tiedotusvälineissä. Määräysvallasta on tullut Josephin mukaan myös tutkijoiden vertailuperusta. Jimmy Joseph kertoi laajasti SWAPO:n vaiheista järjestön perustamisvuodesta 1960 lähtien. Neljännesvuosisataan on mahtunut kansanjoukkojen sisäistä politisoimista, kansainvälistä diplomaattista kampanjointia sekä sotilaallista toimintaa. Uusia murhapartioita Nyt on Pretorian hallitus Josephin mukaan moninkertaistanut sotilamahtinsa Namibiassa. "Hallitus on kehittänyt uusia terrorimenetelmiä kansamme äänen vaientamiseksi. On perustettu uusia murhapartioita". Länsimaiden neuvotteluja Namibiakysymyksen ratkaisemiseksi SWAPO pitää koloniali saation jatkeena. Jimmy Josephista kuvastuu usko YK:n voimaan, vaikkei järjestö olekaan pystynyt kysymystä ratkaisemaan. Joseph puhui YK:n päätöslauselmasta, joka vaatii maahan vapaita vaaleja. Itsenäisyystaistelijalle vaalien merkitys saattaa olla enemmän symbolinen. Vastaavissa tilanteissa vasta vaaleista on alkanut varsinainen sekasorto. Länsimainen käsitys demokratiasta ei sovi joka paikkaan valmiina istuttaen. Jimmy Josephin mielestä Suomen on tärkeää lopettaa kaikki yhteistoiminta Etelä-Airi kan hallituksen kanssa. Jimmy tietää Suomen vievän paperia. jolle myös Namibiaa sortavat lait painetaan. Suomi taas tuo hedelmiä, jotka "on kasvatettu mustien verellä". RL Etelä-Afrikka ei voi myydä Namibiaa "Olisi kovin onnetonta, jos tuudittauduttaisiin sellaiseen oletukseen, ettei Namibian tilanne voi muuttua jollei valkoinen vähemmistöhallitus lakkaa olemasta vallassa Etelä-Afrikassa." Alivaltiosihteeri Martti Ahtisaaren mielestä asiat on pidettävä erillään. "Etelä-Afrikka ei voi ruveta myymään aluetta, joka ei sille ole koskaan kuulunutkaan. Ahtisaari on YK:n entinen Namibiavaltuutettu. Talven kongressissa hänen varsinainen aiheensa kuitenkin käsitteli Pohjoismaiden ja ns. SADCC yhteistyön kehittämistä. Pohjois-etelädialogi on Martti Ahtisaaren mukaan ollut käytännössä pysähdyksissä. Pohjoismaat ovat keskustelussa aktivoijia. Vuodelta 1974 olevaa YK:n julistusta uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä ei vieläkään haluta tunnustaa kuolleeksi kirjaimeksi. Ahtisaari pitää Pohjoismaiden uutta aktiivisuutta jopa uutena UKTJ-kokeiluna. Traditionaalisen kehitysavun ylittäminen on suurin haaste Pohjoismaiden ja ns. SADCCmaiden välisessä yhteistyössä. Esimerkiksi kulttuuriyhteistyössä Pohjoismaat joutuvat aloitteentekijän rooliin. SADCCmaita ( = Eteläisen Afrikan maiden kehittämisyhteisö) ovat Angola, Botswana, Lesotho, Malawi, Mosambik, Sambia, Swasimaa, Tansania ja Zimbabwe. Tammikuussa Pohjoismaat ja SADCCmaat antoivat julkilausuman yhteistyön laajentamisesta. Ahtisaari kertoi Zimbabvesta Mosambikin rannikolle johtavan liikenneväylän rakentamisen olevan suurin alkamassa oleva yksittäinen hanke. Poliittinen halu yhteistyöhön on selvästi molemminpuolinen Ahtisaaren mukaan. Rehellinen keskustelu on Ahtisaaren mukaan se, johon pitää pyrkiä. Rehellisyyttä hän vaatii niin vientitakuulaitoksilta, teollistamisrahastoilta kuin yrityksiltäkin. Normaalin kaupankäynnin perään kyseli ääni yleisön joukosta. Ääni ihmetteli mm. sitä, miksei kahvia tuoda Afrikasta ja sitä. miksei Sambiasta tuoda sen tuottamaa kuparia. "Outokumpu vetoaa kuljetuskustannuksiin. Jos valtionyhtiö toimii noin, niin mitä voi odottaa yksityisiltä?" "Matkoilla, joilla olen ollut Afrikassa on ollut myös Outokummun toimitusjohtaja", totesi kysymykseen Ahtisaari. R L Martti Ahtisaari.
• rr iO Thatcherismi uusliberalismia vai vanhakonservatismia? Englannintauti on ollut käsite jo pari vuosikymmentä. Saarivaltakunta, jossa vielä 50-luvulla oli elintaso maailman korkeimpia, on ajautunut näköjään krooniseen heikkouteen. Onpa esitetty, että Britannia tulee olemaan ensimmäinen maa, joka vajoaa teollisuusmaasta kehitysmaaksi. Tohtori lan Gough näkee thatcherismin tulevaisuuden varsin synkkänä. Hän ei usko, että thatcherismi pystyisi luomaan mitään uutta. Manchesterin yliopistossa työskentelevä lan Gough luennoi Talven "porvarillinen hegemonia" -kongressissa aiheesta "Thatcherismi ja englantilaisen yhteiskunnan kriisi". Alustajan mukaan Englanti on toisen maailmansodan jälkeen ollut keynesiläinen hyvinvointivaltio, jonka puitteissa on voitu varmistaa pääoman kasautuminen, työvoiman sosiaalinen uusiutuminen ja valtion legitimointi järjestäytyneen työväenluokan myötävaikutuksella. Hyvinvointivaltion mureneminen alkoi jo James Callaghanin työväenhallituksen aikana, mutta vasta Margaret Thatcherin konservatismi tarjosi selkeän vastaideologian hyvinvointivaltioajattelulle. Elinkeinoelämän ja palvelujen yksityistäminen, ammattiliittojen nujertaminen, tiukka sosiaalipolitiikka lienevät kaikille TV-uutisia seuranneille tuttuja. Uudenpaa sen sijaan oli Goughin väite, että thatcherismi ei selkeästi edusta uusliberalistista ajattelua vaan on omalaatuinen sekoitus peribrittiläistä konservatismia ja monetaristista talousajattelua. Monetarismin profeettojen Milton Friedmanin ja Friedrich Hayekin tuotannossa varoitellaan joka käänteessä valtiovallan laajentumisen vaaroista. Valtiovallan tulisi heidän mielestään omaksua minimaalinen rooli, jossa se tyytyy vapaan yhteiskunnan suojelemiseen. Muussa tapauksessa vapaan yhteiskunnan spontaani järjestys murtuu ja siirrytään oikopäätä orjuuteen ja kommunismiin. Nationalismi Kun Hayek ja Friedman päätyvät jonkinlaiseen ultraindividualismiin, yhdistyy Thatcherin ajattelussa markkinaideologia ajatukseen voimakkaasta valtiosta. Tätä korostaa se, että julkisten menojen karsimisesta huolimatta rahaa on liiennyt maanpuolustuksen ja "yleisen järjestyksen" tarpeisiin. Nationalismi ja kiihkoisanmaallisuus on toinen erottava tekijä: "tosi liberaalien" pysytellessä kansallisintoilun suhteen varsin viileinä, on Thatcher edustanut sumeilematonta nationalismia, mikä on ilmennyt mm. Falklandin sodassa ja uusissa siirolaislaeissa. Pessimismiä Alustaja ei nähnyt thatcherismin tulevaisuutta erityisen valoisana. Sekä Britannian valtion että pääoman rakenteessa on tekijöitä, jotka todennöisesti tulevat jatkamaan talouskriisiä pitkälle tulevaisuuteen. Valtiovallalta puuttuu kyky pitkän aikavälin teollisuuspolitiikkaan. Yksityisellä puolella ei myöskään ole mahdollisuuksia luoda pitkäjännitteistä teollisuusstrategiaa, koska Lontoon City vahvan finanssipääoman intressit ovat pitkälle vastakkaiset teollisuuden etujen kanssa. lan Cought päättelikin lopuksi, että toisen maailmansodan jälkeen luotu kasaantumisjärjestelmä onnistutaan ehkä tuhoamaan, mutta on kyseenalaista. syntyykö tilalle mitään vastaavaa. MK Kulttuuri ja hegemonia Porvarillinen hegemonia saattaa jo käsitteenä kuullostaa 70-luvun jälkeen lukemaan oppineesta oudolta: mitkä porvarit, mikä hegemonia? Meillähän on Kalevi Sorsa ja Manu ja Jaakko Lassila ja Konsensus. Jyväskylän Talven elähtäneen seminaariannin parhaimmistoa oli "Porvarillinen hegemonia" kongressin teoriapainotteinen osuus. Puhetta johtanut Kyösti Jaakonsaari tosin avauspuheessaan veisasi tuttua virttä löytäessään nykyisestä tiedotusilmapiiristämme Sorsanvastaisia elementtejä, mutta Sakari Hännisen ja Kaj Ilmosen alustuksissa oli potkua — ja melkoisesti purtavaa suomalaisille vasemmistopolitrukeille. Sakari Hänninen esitelmöi aiheesta "Kuinka syntyy henkinen johtajuus" ja hän otti lähtökohdaksi Antonio Gramscin, italialaisen vasemmistoteoreetikon, jolta käsite hegemonia on marxilaiseen keskusteluun saatu. Mainittakoon että Gramsci ehti maailmansotien välisenä aikana toimia Italian sosialistisessa ja kommunistisessa puolueessa ja Kominternissa, olla kansanedustajana, joutua vankilaan, kirjoittaa pääteoksensa "Vankilavihot" ja kuolla. Keskeinen kysymys Gramscille, Hänniselle ja varmaan monelle muullekin on, miksi alistetut luokat tai ryhmät nuristessaankin viime kädessä alistuvat. Hänninen hylkäsi oikeaoppisen käsityksen "väärästä tietoisuudesta" ja esitti, että hegemonian synty on laajempi kulttuurinen tapahtuma, jossa kulttuurisella luovuudella ja poliittisella aloitteellisuudella on keskeinen osa. Hegemonian erittely Hegemoninen tilanne ei siis ole yksioikoista luokkavaltaa vaan monista — sekä aineettomista että materiaalisista — tekijöistä koostuva kompleksi. Joitakin piirteitä voidaan kuitenkin erotella. Ensiksikin, luokan tai sosiaalisen ryhmän hegemonia on sekä varsinaista herruuttamista että hallittavien suostumukseen perustuvaa älyllistä ja moraalista johtajuutta. Toiseksi, ylivoimainen sosiaalinen ryhmittymä pyrkii luomaan hegemonisen blokin — siis kytkemään itseensä samoinajattelevia ja liittolaisia ja eristämään vastustajat. Kolmas pointti on kiintoisa: sosiaalinen ryhmittymä voi saavuttaa henkisen johtajuuden jo ennen valtaan tuloaan. Sosiaaliset kitit Viime aikoina on kriittisessä yhteiskuntatieteessä myös meillä ryhdytty tutkimaan ns. sosiaalisia kittejä, toisin sanoen niitä aineettomia — sanottakoon niitä sitten ideologisiksi, mentaalisiksi, kulttuurillisiksi — tekijöitä. jotka kytkevät ihmiset toisiinsa materiaalisten ehtojen erilaisuudesta huolimatta. Gramsci painotti niin ikään, että hegemonista historiallista blokkia yhdistää jokin yhteinen identiteetti, mentaliteetti, habitus. Vasta tällöin voidaan kuroa umpeen hallitsevan ryhmittymän älymystön ja kansanjoukkojen välinen kuilu, jolloin vasta on konsensus mahdollinen. Terveisinä kokousväelle Hänninen korosti, että Gramsci ei pitänyt riittävänä, että yhteiskunnan muutosvoimat tyytyvät kaivelemaan vallitsevan järjestelmän kriisioireita vaan heidän on osoitettava kyvykkyytensä hegemoniaan kokeilevalla ja uuttaluovalla politiikalla. Vasemmisto ja konsensus Entäpä suomalainen konsensus ja vasemmistolaisen politikoinnin mahdollisuudet siinä? Alustajan mukaan hegemonian saavuttamiseen ei riitä vaaleissa mitattava aritmeettinen kannatus, joka saattaa vaihdella jyrkästi poliittisten ja taloudellisten suhdanteiden myötä, vaan pikemminkin hegemonia perustuu hiljaiseen hyväksyntään, arkielämän käytännöissä annettavaan jokapäiväiseen valtuutukseen. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että poliittinen johtajuus Suomessa on ainakin osittain vasemmistolla — johtajat on rekrytoitu hegemonisen blokin reunaalueilta — mutta henkinen johtajuus on yhä lujemmin oikeistolla. Hänninen letkautti, ettei suomalaisessa hegemonisessa projektissa, kuten hän suomalaista konsensusta nimitti, ole älyllisillä tai kulttuurisilla tekijöillä suurtakaan osaa, ja antoi ymmärtää, että muodikas markkinaliberaalinen kritiikki voi iskeä juuri tähän Akilleen kantapäähän. Kolme ulottuvuutta Täkäläinen projekti on jaettavissa kolmeen ulottuvuuteen. Autonomian ulottuvuudella tavoitteena on kansainvälinen kilpailukyky, jonka rajat määrittelevät ja takaavat yritysmaailma ja oikeiston kansalaisjärjestöt. Osallistumisen ulottuvuudella on tavoitteena kansallinen sopu. Tähän pyritään eheyttämisellä ja takuumiehinä toimivat vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike. Hallitsemisen ulottuvuudella puolestaan toimii presidentti, jonka tehtävänä on sovitelle blokin sisäisiä kahnauksia ja eristää suoranaiset vastustajat. Vasemmiston asema historiallisen blokin sisällä on muotoutunut ambivalentiksi: sille on langennut poliittinen johtajuus tilanteessa, jossa se projektin turvatakseen joutuu lähinnä keskittymään sovun ylläpitämiseen ja kannattajien kontrolloimiseen. Nyt kun maassa on vasemmistolainen presidentti, on tilanne entistä hankalampi. M K
• 11 Brechtistäkö pyhä lehmä? Brechtin teksti on älykästä, hauskaa ja ajankohtaista. Sen voi todeta jokainen lukutaitoinen. Se on kuitenkin aina kirjoitettu ELÄVÄÄ teatteria varten. sen merkitys tässä ja nyt välittyy luovan tekijän, ensisijaisesti ohjaajan näkemyksen kautta. Tekstin kuvittaminen kolmiulotteiseksi näyttämöllä on taidehistoriallista dokumentointia, ei taidetta. Onnetonta on, että näitä perusasioita joutuu toistelemaan juuri kun on kysymys Brechtistä, taiteilijasta ja teoreetikosta, joka ei koskaan unohtanut painottaa teatterin ja todellisuuden elävää suhdetta. Brechtille maailma on aina muuttuva ja todellisuuskäsitykset sen mukana, niinpä teatterintekijän (ohjaajan), ikuisesti aikaan sidottuna, on löydettävä oman aikansa tapa työstää teksti ja työn motiivi juuri niistä ihmisistä (näyttelijöistä), joiden kanssa työskentelee. Kun harrastajista on kyse, työn motivointi jokaisen kohdalla on peruslähtökohta (ammattilaisillahan se ikävä kyllä löytyy useimmiten tilinauhasta). Harrastaja tekee teatteria niin kauan kun hänellä on ilo ja halu Huoneteatterin Svejk olisi kaivannut tiukempaa ohjaajan otetta. Kuvassa vasemmalta Pekka Syvälahti (Svejk). Hannu Paananen ja Kimmo Paju. sanoa ja ilmaista. Teatteriohjaaja Peter Brook The Royal Shakespeare Companystä määrittelee (tietenkin englantilaisesta näkökulmastaan) ammattinäyttelijän ja harrastajanäyttelijän eron yksiselitteisesti: "(...) oleellista on nyt ja aina alkuperäinen kommunikoinnin tarve. Monelta amatööriltä tämä tarve loppuu, silloin he lopettavat. Monet ammattinäyttelijät jatkavat (...)" Entäs sitten, kun selvästi näkee. että harrastajanäyttelijällä on se selittämätön kommunikoinnin tarve ja vieläpä lahjojakin näyttelemisen avulla tapahtuvaan kommunikointiin, mutta ohjaaja jättää työnsä tekemättä? No silloin käy sääliksi näyttelijää. Silloin näyttelijöillä kollektiivisena ryhmänä ei ole mitään välitettävää yleisölle. Kommunikaatiota ei synny. Silloin näyttelijä useimmiten on tekstin suhteen kuin kansakoululainen sanelutunnilla, eikä kukaan huomaa, jos mustekynä vuotaa, saati sitten, että kirjailijaparan ajatukset näkyvät vain negatiivina imupaperissa. Timo Martinkaupin Svejkissä jokainen näyttelijä on yksin näyttämöllä oman sanomisen tarpeensa kanssa yrittäen selviytyä liian vaikeista lauluista ja liian pitkistä tekstiryöpyistä. Joku joskus onnistuu, silloin kun vähiten yrittää näyttelemistä näytellä, kun Hannu Paananen, Pekka Syvälahti ja Erkki Arrakallio. Tänään Brechtin näytelmän yleinen rauhansanoma on hyväksytty kaikkialla, kaikissa yh teiskuntaluokissa. kuten joululaulut ja vieläpä varmistettu rauhavuoden julistuksella. Kun sitten suomalaisten saksalaiskompleksikin on jo historiaa, niin näytelmän toteutukselta odottaisi terävämpää näkökulmaa tämän hetken todellisuuteen. Siihen ei riitä loppulauseeseen liitetty tilannekatsaus maailmantapahtumista. Taiteessa kannanotto on myös aina kannanotto muotokysymyksiin — yhä merkittävämpää teatterissa on tekijöiden läsnäolo, henkilökohtainen, rehellinen ja avoin suhde tekstiin, näyttämötyöhön ja yleisöön. Huoneteatterin kokonaistoteutuksessa on ns. brechtiläisiä muotoja (tai oletusta niistä) noudatettu sillä seurauksella, että Brecht ja suhde todellisuuteen on kuollut. Sääli nähdä miehen. joka osaa ampua tulinuolia aivoihin ja sydämiin, ammuvan. Sirkku Peltola Brech-Längbacka; Svejk toisessa maailmansodassa. Ensi-ilta Huoneteatterissa 6. 2. 86. Ohjaus Timo Martinkauppi, näyttelijöinä Pekka Syvälahti, Ulla-Maija Naappi, Hannu Paananen, Kimmo Paju, Lauri Perkki, Henry Korhonen, Pirjo Laiho, Päivi Akonpelto, Erkki Arrakallio, Kari Pilkkakangas, Tuomas Lapinmäki, antinäyttelijä Rekku Perkki. Konserttien juhlaa ja arkea Jyväskylän Talven aikana konserttitarjonta oli varsin vilkasta, jossain määrin voisi puhua jopa pienestä festivaalitunnelmasta, vaikka juhlan tasolle nousivat vain perin harvat tilaisuudet. Lauantaina 1.2. kamarimuusikot Juha Johansson, kitaristi Kai Nieminen ja klarinetisti Timo Mahlamäki esiintyivät konservatoriolla iltapäivämatineassa. Konsertin kokonaisanti oli ja jäi varsin tavanomaiseksi matineatasoiseksi soitteluksi, joka ei sisältänyt mitään erikoista esityksellisessä eikä ohjelmallisessa mielessä. Konsertti oli hyvin tavanomaisen ohjelmiston tavanomaista, joskin kohtuullisen taidokasta soittelua, jollaista voi kuulla missä tahansa konservatoriossa — siis myös Jyväskylässä. Sunnuntaina 2. 2. konservatoriolla oli kaksi Jyväskylän Talven järjestämää konserttia. Ensimmäisessä konsertissa Ilmari Rautiainen ja Erkki Räiski tunnelmoivat pasuunalla ja uruilla jo kansakoulu ajoilta kaikille tuttuja melodioita ja lauluja. Vaikka pasuuna on erinomaisen värikäs soitin ja Rautiainen varmasti yksi maamme eturivin pasunisteja, niin silti konsertin anti jäi tällä kertaa ohjelmiston naiiviuden takia perin vähäiseksi. Ohjelmisto oli musiikillista fetisismiä tyypillisemmillään. Sunnuntain toinen konsertti olikin jo ohjelmistonsa puolesta varsin mielenkiintoinen. Konsertin ohjelmisto koostui paikallisten enemmän tai vähemmän harrastajatason säveltäjien teoksista. Ensimmäiseksi kamarimuusikot soittivat Pekka Kostiaisen kepeän divertimenton. Tällä kertaa esillä olleiden paikallisten säveltäjien ehkä ainoa ammattitasoinen säveltäjä Pekka Kostiainen on silmukoinut taitavasti kaikkien yleisesti hyväksyttyjen sävellyskeinojen ja ns. sääntöjen mukaan kontrapunktisen kudoksen, joka kaikesta taidokkuudesta huolimatta on enemmän harjoitelman tasoinen kuin tietoisuutta vavahduttava taideteos. Kostiaisen Divertimenton jälkeen kamarimuusikot esittivät innokkaan harrastelijasäveltäjän Kai Niemisen Yötunnelmia puhallinkvintetolle. Niemisen Yötunnelmissa on paljon hyviä ja kohtuullisen rohkeitakin oivalluksia, mutta teoksen kokonaismuoto on vielä katkonaisen yritelmän asteella. Onneksi tulevaisuus on avoin ja yrittänyttä ei laiteta. Ensimmäisen jakson lopuksi ohjelmassa oli Risto Keinäsen sävellys Eric S. Keinäsen Eric S. oli varsin värikäs ja melodinen sävellys, mutta ei sitten paljon muuta. Säveltaide? Paikalliset säveltäjät tyytyvät seuraamaan vanhoja ja jo osin pikkuporvarillistuneita latuja, jolloin puhuminen luovasta säveltaiteesta kuulostaa vähintäänkin teeskentelyltä. Säveltaiteen fetissoituminen ja pikkuporvarillistuminen on paikallisen musiikkikulttuurin suuri ongelma, jonka vuoksi jyväskyläläisellä säveltaiteella ei / voi olla muuta kuin korkeintaan partikulaarista merkitystä. Toivottavasti jyväskyläläinen säveltaide ei kuitenkaan lopullisesti näivety surullisen kuuluisaan sveitsin tautiin, vaikka vähän pahalta jo näyttää. Konsertin jälkimmäisellä jaksolla kamarimuusikot esittivät itäsaksalaisen musiikkifilosofin. teoreetikon ja säveltäjän Hans Einslerin kaksi kamarimusiikkiteosta, septeton op. 92 ja sexteton op. 70. Eislerin amerikkalaisten lastenlaulujen pohjalta tehdyt muunnelmat eivät olleet mitään erikoista kuultavaa, mutta sextetto olikin sitten jo jotakin. Sex tetto op. 70 kuvaa sadetta, Eislerin mukaan surun symbolia 14 tavalla. Teos on omistettu Arnold Schönbergille. Eisler on käyttänyt esikuvansa innoittamana sextetossa rivitekniikkaa ja juuri tämä 12-säveljärjestelmän osittainen toteuttaminen teki teoksesta mielenkiintoisen ja raikkaan tuntuisen. Sunnuntain konsertissa Jyväskylän kamarimuusikoilla oli hyvin merkittävä osuus. Hortus Musicus Tallinnalaisen vanhanmusiikin ryhmän esitys tiistai iltana 4. 2. Yliopiston juhlasalissa oli Jyväskylän Talven konserttiannin ehdoton huippuhetki. Maailmankuulu Hortus Musicus -ryhmä esitti vokaali ja soitin musiikkia keskija renessanssiajoilta. Andres Mustosen johtama Hortus Musicus pyrkii esittämään vanhaa musiikkia mahdollisimman aidosti — ja siten myös elävästi — sekä puhtaassa musiikillisessa, että esityksellisessä mielessä. Esitykset olivat erinomaisen taidokkaita, nautittavasti humoristisia ja sopivasti improvisatorisia — siis esityksiä, joissa kuuluisa renessanssin humanismi huokui ja valloitti aidosti yleisön. Kaupunginorkesteri Astellessani kaupunginorkesterin konserttiin keskiviikkoiltana (5. 2.) mielessäni oli vielä toivon kipinöitä, mutta valitettavasti itse konsertissa maailmankuvallinen optimismini haihtui harakoille samaa tahtia kuin orkesterin soitto edistyi. Ihmetyttää miksi jälleen kerran Jyväskylän orkesteri laskettiin ilmiselvästi liian vähän harjoiteltuna lavalle. Samuel Barberin itsessään syvällisen kaunis Adagio sai orkesterin soittamana laahaavan pitkästyttävän ja epäpuhtaan tulkinnan. Englundin vähän slaavilaises ti sykkivä viides sinfonia jä myös tulkinnallisesti epätäydelli seksi ja latteaksi. Orkesterin jousisto kuulosti tällä kertaa enemmän kesän auringossa kuhisevalta mehiläispesältä kuin harjaantuneelta jousistolta, samoin vasket puhalsivat jouset useaan otteeseen kuulumattomiin. Balanssi, puhtaus ja yhteis-soitto olivat siis keskeneräisessä kunnossa. Paljon ei tunnelma parantunut, vaikka lavalle asteli maailmallakin mainetta saanut japanilainen pianisti Etsuko Terada. Terada soitti Schumannin pianokonserton. Schumannilainen emotionaalisuus ja nerous eivät paljoakaan esityksestä säteilleet, vaikka pianisti on selvästi läpikäynyt kovan koulun. Teradan tekniikka oli hyvin tarkka ja fraseeraus tasapainoisen maltillista — tai jopa vähän hengetöntä. Zingara Jyväskylän Talven Jyväskylään hommaama Zingara-yhtye korjasi täydellisesti kaupungin orkesterin jo kerran pilanneen konsertti-illan. Ravintola Maakunnassa oli tunnelmaa kun lavalle asteli toinen toistaan taidokkaammista muusikoista koostuva Zingara-yhtye. Yhtyeen voimahahmo lavalla on laulaja tai paremminkin estraaditaitelija Marjatta Airas. Marjatta Airas esiintyi kuin jumalainen lumoojatar, katseessa oli henkeäsalpaavaa tulta ja äänessä aitoa mustalaisnaisen hurmioittavaa magiaa. Marjatta Airas on omaksunut pienintä äänen vivahdetta ja käden elettä myöten mustalaismusiikin nyanssit ja salaperäisen viekoittelevuuden. tanssin ja rytmin. Toinen yhtyeen voimahahmo, viulisti Jouko Heikkilä, on tehnyt suuren osan yhtyeen sovituksista. Myös sellisti Tero Airas ja kitaristi Seppo Siirala tukivat taidokkaalla ja vapautuneella säestyksellään laulajaa innoittavasti. Jyväskylän Talven järjestämistä konserteista Zingara-yhtyeen konsertti oli Hertus Musicuksen lisäksi melkeinpä ainoa, jonka haluaisin kuulla uudestaan. Samaa mieltä tuntui olevan myös salintäyteinen yleisö. Markku Turunen
• 12 Seikkailu Pahan valtakunnassa Taylor Hackfordin uusin elokuva Valkeat yöt (White Nights) on vahvasti kiinni nykyamerikkalaisessa aatemaailmassa. Filmissä kiteytyvät kaikki tämänpäivän amerikkalaisuuteen liittyvät tekijät: tähtinäyttelijät, suuri raha sekä amerikkalaisen vapaan elämänmuodon ponteva ylistys ja tähän liittyen neuvostoliittolaisen yhteiskunnan voimakas suomiminen. Elokuva kertoo Yhdysvaltoihin loikanneesta neuvostoliittolaisesta balettitanssijasta Nikolai Rotchenkosta (Mihail Baryshnikov). Rotchenkon matkustajakone joutuu tekemään moottorivian takia pakkolaskun Siperiaan ja näin kuuluisa balettitanssija joutuu entisten maamiehiensä armoille. Tarinan toinen päähenkilö on tummaihoinen amerikkalainen steppaaja Raymond Greenwood (Gregory Hines) joka puolestaan on loikannut Yhdysvalloista Neuvostoliittoon ja elää nyt Siperiassa. Elokuvan pääteemaksi tulee näin molempien miesten pyrkimys pois neuvostosysteemin kahleista ja pakeneminen vapaaseen maailmaan (Amerikkaan). Vapauden ylistys Elokuvan tekijät ovat lähteneet yhdestä selvästä periaatteesta: Neuvostoliitto ja neuvostosysteemi ovat kauttaaltaan pahoja, asioita jotka perustuvat pakkovaltaan, vastakohtana vapaalle maailmalle. Tätä periaatetta kannatetaan läpi koko elokuvan, elokuvan koko rakenne perustuu sille ja juoni on tehty sen mukaan. Filmiä katsellessa tuleekin helposti kysyneeksi, miksi vielä nykyisen elokuvateknologian aikana täytyy tehdä näin mustavalkoisia elokuvia? Valkeat yöt on nimittäin kuin parempikin propagandafilmi amerikkalaisuuden puolesta. Mihail Baryshnikov elokuvassa Valkeat yöt. Elokuvan mukaan Neuvostoliitossa on tavallisella kansalla kurjat olot, huono ruoka ja huonot asunnot, mutta johtava luokka sen sijaan elää nautintojen keskellä. Johtava luokka pitää järjestelmää yllä rautaisella valvonnalla (salakuuntelulaitteita joka huoneessa!) ja käyttää tarvittaessa myös pakkokeinoja, kansalaisten eriarvoisuus on räikeää, tavalliset ihmiset on alistettu hiljaiseksi, tahdottomaksi massaksi. Elokuvan mukaan tavalliset neuvostokansalaiset eivät välttämättä ole johtajiensa puolella, vaan toivovat kokoajan parempaa tulevaisuutta ja vapaampaa yhteiskuntaa. Suhtautuminen amerikkalaiseen kulttuuriin on myönteistä (Porgy ja Bess musikaalin suosio Siperiassa). Yksipuolisuus Tällaisten asioiden julkituominen amerikkalaisessa elokuvassa ei ole mitenkään ihmeellistä eikä välttämättä pahaksikaan. Mutta kun koko elokuva perustuu vain yhdelle ainoalle teemalle, ja kun siihen viitataan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, ja kun jokainen, pieninkin yksityiskohta, pyrkii tuomaan esiin neuvostosysteemin mädännäisyyden, niin mennään pahasti metsään. Ei ole vaikea kuvitella, miten amerikkalainen ja neuvostoliittolainen katsoja suhtautuisi elokuvaan, mutta ei-asianosaista filmi kyllä tuntuu loppujen lopuksi huvittavalta, lähinnä naurettavalta. Sekä amerikkalaisen että neuvostoliittolaisen puolustajia löytyy varmasti myös Suomestakin ja on jokaisen oma asia miten näihin suhtautuu. Valkea yöt -elokuvaa ei kuitenkaan pidä ottaa erityisen vakavasti. Lähinnä siihen tulee suhtautua kuten vanhaan perinteiseen seikkailuelokuvaan. Elokuva onkin ensisijaisesti tapahtumarikas seikkailu. Hyvien ja pahojen voimien yhteenotto, jossa tietysti hyvä lopulta voittaa (sankarit pääsevät "vapauteen" eli pois Neuvostoliitosta). Valkeat yöt on reaganilaisuuden suuri ylistyslaulu, täynnä paatosta: Pahan valtakunta on kuvattu todella pahana ja Yhdysvallat lähes paratiisina. Toivottavasti katselijoista kuitenkin löytyy enemmän suhteellisuuden tajua kuin elokuvan tekijöistä. Vakavalla mielellä ei Valkeita öitä kannata mennä katsomaan. Sillä oikein asennoituen filmistä saa irti enemmän kuin luulisi. On siinä nimittäin ansioitakin. Musiikkielokuva Elokuvaan on satsattu paljon rahaa ja vaivaa. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, tekninen osaaminen samoin, ja kuvakulmat ovat paikoitellen hienoja. Mihail Baryshnikov näyttää, että todella upean tanssimisen ohella mies osaa myös näytellä. Ja kyllähän Baryshnikov tietää mitä tekee, loikkasihan hän itsekin länteen vuonna 1974. Gregory Hines on loistava steppeeja ja tätä taitoa tuodaan filmissä runsaasti esille. Elokuvan ehdottomia huippuja ovatkin juuri Baryshnikovin ja Hinesin tanssinumerot ja varsinkin Hinesin esittämä stepdance on komeaa katseltavaa. Tyylikästä työtä tekee myös ohjaajana paremmin tunnettu Jerzy Skoiimovvski esittäessään filmin konnaa, eversti Chaikoa. Isabella Rosselinin rooli on loppujen lopuksi varsin pieni, mutta aivan moitteetonta hänenkin suorituksensa on. Tärkeä osa elokuvassa on musiikilla. Tanssikohtausten taustalla soiva musiikki on elokuvalle selvää plussaa. Ehkä mieleenpainuvin kappale on Phil Collinsin ja Marilyn Martinin tulkitsema herkkä duetto 'Separate Lives'. Sen sijaan ihmetystä herätti Lionel Ritchien 'Say You Say me' soidessaan lopputekstien aikana. Sen irrallisuus elokuvan tapahtumiin nähden luo lähinnä tahatonta komiikkaa. Arto Jääskeläinen Valkeat yöt (VVhite Nights). Ohjaus: Taylor Hackford. Pääosissa: Mihail Baryshnikov, Gregory Hines, Isabella Rosseliini ja Jerzy Skoiimovvski. Esitetään Jyväskylässä Elohuvi 1:ssä. Kansainvälinen nuorisomusikaali Kansainväliseen Up With People ohjelmaan kuuluva yli satahenkinen nuorten esiintyjä ryhmä vierailee helmikuun ensimmäisellä puoliskolla Suo messa. Jyväskylässä ryhmä on nähtävissä lauantaina 15. helmikuuta yliopiston juhlasalissa kahdessa näytöksessä kello 16.00 ja 19.30 alkaen. Up With People -ohjelmaan kuuluu viisi noin satajäsenistä esiintyjäryhmää, jotka kiertävät vuoden aikana ympäri maailmaa. Noin puolet mukana olevista nuorista on kotoisin USA:sta, joka on yhteisön "kotimaa". ja puolet esiintyjistä tulevat eri puolilta maailmaa muun muassa Suomesta. Esiintymistilaisuuksien yhteydessä järjestetään ohjelmasta ja ryhmään liittymisestä kiinnostuneille 18—25 -vuotiaille nuorille haastattelutilaisuuksia. Ryhmien kiertueet kestävät aina yhden vuoden kerrallaan ja esimerkiksi nyt Suomessa vieraileva nuorisoryhmä on lähtenyt liikkeelle USA:sta viime vuoden heinäkuussa ja kiertue päättyy kuluvan vuoden kesäkuussa. Vaikka ryhmät esittävät musikaaliohjelmaa. ei mukaan haluavilta edellytetä ensisijaisesti laulutai tanssitaitoa. Up With People korostaa olevansa ei-poliittinen ja ei-uskonnollinen yhteisö. Sen rahoituksesta noin puolet katetaan esiintymistilaisuuksien lipputuotoilla ja levy/kasettimyynnillä, kolmasosa kertyy mukana olevien nuorten taskusta (6000 dollarin vuosimaksu) ja vajaan viidenneksen rahoittavat amerikkalaiset lahjoittajat. Vuosibudjetti on noin 10 miljoonaa dollaria.
• 13 Sivulliset elämän tanssiradalla Suomenruotsalainen kirjailija Runar Schildt syntyi Helsingissä 1888. Hän kuoli oman käden kautta syyskuussa 1925 kolmenkymmenenkuuden vuoden ikäisenä. Shildt julkaisi kahdeksan proosateosta vuosien 1912—20 välillä, lisäksi hän kirjoitti kolme näytelmää. Shildtin ironisesti monitasoinen novellistiikka sai vaikutteita mm. Anatole Francen, Arthur Schnitzlerin ja Hjalmar Söderbergin tuotannosta. Shildtin hienovarainen ihmiskuvaus, yksilöpsykologinen tarkkuus, johon yhdistyy samanaikaisesti tapakulttuurin tarkka sosiaalipsykologinen rekisteröinti (mm. venäläisten emigranttien ja suomenruotsalaisen sivistyneistön ja yläluokan) ja skeptinen perusnäkemys "ihmisen mahdollisuuksista" ylipäätänsä, on edelleen kestävää ja näkemykseltään haastavaa kirjallisuutta. Noitametsän kahdeksan novellia antavat melko kattavan kuvan Schildtin novellituotannosta. Valikoinnin suorittanut Heikki Salojärvi on mitä ilmeisimmin pitänyt silmämääränä Schildtin kirjailijakuvan kehitystä kokonaisuuden kannalta, joka huipentuu valikoiman niminovellin, Noitametsän (alkuperäinen kokoelma Häxskogen ilmestyi 1920), traagisen kirkkaaseen analyysiin, joka hipoo läheltä Schildtin omakuvaa, kirjailijan ja taiteilijan ikuisesta tarkkailijan ja "sivullisen" roolista. Noitametsä on ensimmäinen suomenkielinen valikoima Schildtin novelleja. Love-kirjojen uusintapainos Schildtin novellikokoelmasta Kotiinpaluu ilmestyi 1983. Novellin mestarina ja tyylitaiturina Schildt on hioutuneisuudessaan ja ironisessa osuAjatus, että television uutisvälähdykset saattavat pitemmän päälle johtaa harhaan, hätkäyttää. Kolmen Jyväskylän Talvessa esitetyn Etelä-Afrikkaa käsittelevän dokumenttielokuvan jälkeen tunne oli väistämätön, sillä katsominen toi esille seikan, ettei itse asiassa tiedäkään EteläAfrikan -tilanteesta mitään. Uutisten mellakkafilmit ovat pelkkää silppua, joka turruttaa. Mm. kolmannessa filmissä on kohtaus, jossa rähjäiselle slummialueelle tulee iso lauma armeijan äijiä ja sitten aletaan leikkiä kuurupiiloa; musta naama kurkistaa nurkan takaa ja valkoinen lippalakkipää ampuu. Näki, kun kadulla hakattiin ihmistä. Hänet päästettiin juoksemaan, jolloin tuli toinen poliisi ja sai hänkin lyödä oman kiintiönsä täyteen. Summittaisesti naisia ja lapsia. Päätöntä. Itse asiassa, toisin kuin luulisi, näissä elokuvissa ei kuitenkaan mässäillä kahakointitilanteilla, tämä on aitoa. Elokuvat ohjannut Barry Feinberg on 60luvulla maasta lähteneitä maanpakolaisia ja toimii Lontoosta käsin ANC:n tukena. Jyväskyvuudessaan ainutlaatuinen kirjailija. Teema ja variaatio Hannu Kankaanpää tiivistää "myöhäisessä johdannossaan" Noitametsä-valikoimaan Schildtin henkilöiden perusasetelman seuraavalla tavalla: "Schildt kuvasi keskeisissä teksteissään, hienotunteisesti eläytyen, yksilöitä, jotka jotenkin — esim. psyykkisen, sosiaalisen tai kansallisen erilaisuutensa tähden — ovat joutuneet yhteisön, yhteyksien, ulkopuolelle. Hän tutkii heikkouden ja itsekkyyden, itsetarkkailun ja kompensoinnin psykologisia mekanismeja kohdistaen usein ironiansa kärkevyyden niihin, jotka esiintyvät kovina ja piittaamattomina, itsevarmoina rusentajina. Voimattomuuden vastaparina on hänen teoksensa joskus suoranainen pahuus, jopa magia." Noitametsän kahdeksassa novellissa on paljon teemallisesti, eri variaatioineen ja painopisteineen, kärsimyksen kirkastamaa ydintä. Ihmisen havahtuminen todellisuuteen, itsereflektioon, tietoisuuden avuttomuuteen, merkitsee Schildtin päähenkilöille tappion ja heikkouden syvenemistä kohti traagista ihmisyyttä. Novellissa Heikompi (1918) Schildt kuvaa avutonta pikkumyyjää, joka yli kaiken ymmärryksen rakastaa piittaamatonta ja pettävää vaimoaan. Usko ja rakkaus merkitsevät lopultakin tarinan päähenkilön kannalta suurta illuusiota, itsepetosta, joka tapahtuu hänen luonteensa "hyvyyden" varjolla. Schildtin ihmiskuvaus rakentuu voimakkaille vastakohdille: Heikompi-novellin vierasverinen, arvoituksellinen naishahmo Iän Talvessa esitetyt filmit on nähty hiljattain myös USA:ssa. Ensimmäinen elokuva Isitvvalandwe eli Sankarit kertoo historiasta, joka uuvuttavien väkivaltafilmien takia on päässyt unohtumaan. Sitä kun kysyy itseltään, mikä Freedom Charter. Feinberg huomauttaa, etteivät uutisvälineet halua tai edes kykene näkemään Etelä-Afrikan tapahtumia historiallisessa kontekstissa. Dokumentti on vuodelta 1980, jolloin juhlittiin Afrikan vanhimman mustien kansalaisjärjestön ANC:n ja sen ns. vapauskirian 25-vuotispäivää. Elokuva on kuiva, vailla kuvallisia ansioita, koostuuhan se vain henkilöiden haastatteluista. Mutta arkistofilminpätkät ja sanomalehtien uutisotsikot kasvattavat oivallusta jo kolmenkymmenen vuoden takaisista yhteisistä tavoitteista, tunnelmista ja mielialoista. Toiset ovat innostuneita, lumoavia uskomuksessaan vankilareissujenkin jälkeen, toiset surullisempia. Yllättävän moni ANC:n johtohenkilöistä on valkoisia ja — naisia. Kesäkuussa 55 hallitus pidätManja, ja häneen ripustautuva pikkumyyjä-aviomiehensä, muodostavat ihmiskohtaloiden solmun, jossa heikkous ja itsekkyys, nöyrtyminen ja elämänjano, kietoutuvat asetelmaksi elämän pettämistä ihmisistä. Novellissa Varpunen kurkien tanssiaisissa Schildt kuvaa epävarman koulupojan ensirakkautta ja sen tuottamaa pettymystä ja tuskaa. Schildt näyttää skeptisen pisteliäästi kuinka "rakkaus" lopultakin kytkeytyy sosiaalisen teatterin ja teerenpelin (novellin kliimaks-kohta tapahtuu koulun tanssiaisissa) egoistiseen ja itsetehostusta suosivaan voimakenttään. Novellin päähenkilön, Erikin, idealistinen rakkaus kauniiseen ja suosittuun Betsy VVicanderiin, on yhtä mahdoton kuin Heikompi-novellin päähenkilön suhde huikentelevaan vaimoonsa. Schildtin alastomassa perusnäkemyksessä kulttuuri ja sivistys korkeintaan naamioivat tämän yksilöllisten ominaisuuksien ja vaatimusten taistelun; kunkin yksilön sieluntaloudessa (kuten novellin Erikin) se saattaa merkitä katastrofia, jota tulevaisuuden pettymykset vain lisäävät. Schildtin novellistiikan modernistisuus piileekin siinä illuusiottomassa perusnäkemyksessä, jolla hän pureutuu tapakulttuurin ja sivistyksen taakse, verhojen ja naamioiden tuolle puolen, alastomaan egoismiin ja motiivien ristiriitoihin. Schildt tekee tämän kaiken hyvin vivahteikkaasti, tyylillä, jossa pienikin särähdys henkilön sieluntilassa kasvaa merkitykselliseksi hänen elämänkohtalonsa suuntautumisen kannalta. Schildtin novelleissa on poikti 176 ANC:n johtajaa. Syyksi mainittiin Freedom Charter mutta todellinen syy yli neljä vuotta kestäneisiin oikeudenkäynteihin oli muualla. Hallitus halusi levittää pelkoa ja hajauttaa joukot. Elokuvan henkilöiden muistot kertovat muusta; vankilavuosien jälkeen ulkona oli odottamassa enemmän väkeä kuin aikaisemmin. Ei enää kuurupiiloa Jos ajatellaan elokuvien taiteellista tasoa, Aurinko nousee, toinen filmi, on paras. Yön mykistävä pimeys, muutama valo salaa hiipivä kamera, aamun varhainen nousu bussiin laitaalueilta piirtyvät ankeina mutta rehellisinä. Väläyksiä tilaisuuksista, pappien saarnoista, jotka ovat toista luokkaa kuin meillä. Elokuva jatkaa siitä, mihin edellinen Sankarit päättyi. Epäily rauhallisten keinojen käyttämisestä on kasvanut. Näkökulma on nuorten sissien, joiden tarinat kerrotaan lyhyesti ja koruttomasti. keuksellista atmosfäärin ja esinekulttuurin tajua; miljööja interiöörikuvaukset omalta osaltaan terävöittävät henkilöiden asemaa ja eksistenssiä. Tämänkaltainen elimellinen kerronnallinen kokonaisyhteys tuo mieleen vaikkapa sellaisen mestarin kuin Thomas Mannin. Kirjailijan noitametsä Niminovellissa Noitametsä päähenkilö, kirjailija Jacob Casi1 mir, juuttuu romaaninsa kahdeksanteen lukuun, jonka pitäisi käsitellä häntä itseään. Kysy1 myksessä on siis samalla kertaa pyrkimys itsetilitykseen ja maailmanselitykseen. 1 Jacob Casimirin romaaniluonnoksen asetelma on tyypillinen 1 ja selvästi myöskin itseironinen 1 koko Schildtin tuotannon kannalta: "Liikuttava kuvaus konflikteista kahden ihmislajin välillä: niiden jotka olivat kotiutuneet, joilla oli torahampaat ja vahva niska, ja vieraiden ja muukalaisten, niiden joiden askelet eivät lan1 noita mitään peltoja." 1 Noitametsän kirjailija etsii tekstissään "sielun sukulaisuuden syvää rakkautta kaikkeen, mikä kärsii, kuihtuu, vajoaa ja kuolee." Schildt työsti Noitametsä, novellia hyvin kauan ja perusteellisesti. Kirjailija Jacob Casimirin tunnot ja tuntemukset parina kauniina kesäpäivänä, nousevat yleispätevään merkityki seen koko kirjailijaproblematiikan kannalta. Noitametsä-novellissa kirjailii jan perimmäinen eksistentiaalinen asema ja tehtävä on toimia tarkkailijana, traagisen selvänäköisenä oman rekisteröintinsä ja mielikuvituksensa varassa. Teloituksia ja kidutuksia ei tuoda päällimmäiseksi eikä ruikuteta kuten muutamissa aikaisemmin televisiossa näkemissäni jutuissa. Elokuvien taso ei ole huippua, mutta kun tietää, että kuvaajat ovat joutuneet jatkuvasti työskentelemään hengenvaarassa, kameran heilahdukset tuovat tunnelmaa ikään kuin "lähemmäksi". Kaksi kuvaajaa kuoli poliisien luoteihin kielletyllä alueella. Vanhemmat hyväksyvät aseellisen taistelun, vaikka monen lapsi on kuollut. Pipopäisen Martha-äidin jähmeä suru teloitetun poikansa puolesta: "Jos jokaisella avautuvat silmät kuten minulla nyt... en unohda koskaan." Slummialueen kahakassa nuoren ohijuoksevan miehen kiroilua: "Kun näen, että ihmiset kuolevat kuin rotat..." Kolmas elokuva, Alasin ja vasara, kertoo kasvavasta poliittisesta tietoisuudesta ja aseellisen taistelun merkityksestä. ElokuTämä ehdottomuus, uskollisuus ainoastaan kirjalliselle sisäiselle totuudelle, merkitsee samalla vierautta, mutta myöskin objektiivisuutta suhteessa henkilökohtaisiin elämyksiin (Casimirin rakkaus sivistyneeseen Veronicaan) ja aatteellisiin taistoihin ja historian säpinään (kodin, uskonnon ja isänmaan koreat rekvisiistat). Tässäkin suhteessa Schildtin "kirjailijan vakaumus" muistuttaa Thomas Mannin näkemystä kirjailijan roolista yhteisönsä tulkkina. Kirjailijalle mikään ei ole liian yksityistä ja salattua kokemusta, mikä kasvattaa hänen näkemyksensä kantavuutta ja syvyyttä. Tuskallisesta, arasta ja henkilökohtaisesta muodostuu solmun avaus myöskin Jacob Casimirille hänen romaaninsa kahdeksanteen lukuun. Jacob Casimir ehdoton individualismi egoistien maailmassa, jossa materialistiset, ideologiset ja biologiset intohimot hallitsevat, jättää hänet ikuisen tarkkailijan ja sivullisen asemaan. "Minua ja minun kaltaisiani eivät mitkään kellot kutsu koolle. Meillä ei ole sijaa elämän valkoisessa tai punaisessa kaartissa, ei huumaavia taisteluhuutoja, ei vuoroa jonossa, ei rahaa, ei pysyvää sijaa. Ei meille. "Saman vakaumuksen jakoi myös kirjailija Runar Schildt. Klassisena taiteilija-hahmona kirjailija Jacob Casimir..." tuijoti siihen sielun sairaaseen kohtaan jossa runon helmi kovettuu." Hannu VVaarala Runar Schildt: Noitametsä — novelleja — suomentanut Liisa Ryömä. LOVE-kirjat 1985. van vertauskuvallinen nimi tulee Nelson Mandelalta. Elokuva sisältää pitkän pätkän UDF:n eli Yhdistyneen Demokraattisen rintaman kokouksesta vuodelta 8 3 . Jälleen yllättää se, kuinka järjestäytynyt sorrettu enemmistö on. Intialaiset, mustat, erikseen ammattiyhdistystoiminta ja kaikki yhdistyneenä, yhdessä. Kuurupiioa ei enää jakseta, poliisit saavat yhä useammin takaisin. Valtava ihmisjoukko kadulla on kuin huojuva pelto. Enää ei ihmetytä, miksi ne jaksavat tanssia ja laulaa. Vaikka suhtautuisi kriittisesti, ei löydy mitään, mihin voisi tarttua. Mikä on koko totuus — sitä kun ei väitetä vain näytetään. Ennakkoluulot joutuvat roskikseen, sillä niin oivallisen koruttomasti tämä kolmituntinen on ohjattu. Usein kun "taisteluelokuvien" teho loppuu katsojan ärtymykseen, että ammutaan yli, liioitellaan. Elokuvat antoivat aidon sykkeen Etelä-Afrikan vapauden puolesta. Maarit Piri Totuus ei löydy uutispuurosta
• 14 Taidekasvattajan urakka Fil.tri Lauri Routila aloitti toukokuussa -85 työnsä Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen laitoksella. Hän on ainoa taidekasvatuksen professori Suomessa, toinen Pohjoismaissa ja matkalla makuasioista esteettiseen tietoon. Tämä haastattelu on tehty Keuruulla k e s ä k u u s s a 8 5 . Lauri Routila istuu tuolillaan ja teoretisoi taidekasvatuksesta. Kerta kerran jälkeen hän hyppää aiheestaan käytäntöön alkaen pohtia uutta värisävyä talonsa Villa Tuulirannan päätyyn. Häntä häiritsee edellisen omistajan kieltämättä kuivahtanut värisilmä. Lisäksi Routilasta on tärkeätä millaisen esteettisen kokemuksen hänen naapurinsa mahdollisesti saa katsellessaan olohuoneensa ikkunasta ulos. Tai sitten Routila puhuu uuden polkupyöränsä teräksen harmaasta sävystä, kirjojensa ulkonäöstä tai siitä miten hän on ihastunut Keuruun Tarhiajärven vastapäisellä rannalla kohoavaan vuoren. Hänellä on tapana tarkastella ympäristöään huolellisesti, silmällä. Hänen mielestään tavallisen ihmisen arkipäivä on esteettisten ratkaisujen läpitunkema. "Esteettinen elämä ei ole suinkaan niin harvinaista eikä vähäistä kuin yleensä luullaan. Esimerkiksi autoa ostaessamme tarkastelemme normaalisti pi kemminkin muotoilua ja väriä kuin sytytysjärjestelmän teknistä rakennetta. Emme oikeastaan voikaan valita tekniikkaa joka on melkein kaikissa autoissa lähes sama vaan voimme valita muodon, autoon liittyvän ilmapiirin." "Monet muutkin arkipäivän ratkaisut ovat puhtaasti esteettisiä: Onko uusi nojatuoli kauniimpi. jos sitä siirretään vielä kymmenen senttiä vasemmalle? Onko sininen hattu parempi kuin ruskea? Minkä värisen solmion tänään valitsen? On todellakin normaalia ja erittäin yleistä, että ihmisellä on esteettistä elämää." Elämä ja taide Routila on 50-vuotias, työteliäs ja tupakoi surutta. Sekä hänen työssään että persoonassaan on selvä eurooppalainen viritys. Aikaisemmin hän on toiminut ammattifilosofina Turun, Hampurin ja Jyväskylän yliopistoissa. Hän on erikoistunut antiikin filosofiaan ja modaaliteoriaan joka käsittelee mahdollisuuden ja välttämättömyyden ajatuksia. Taiteesta hän sanoo olleensa kiinnostunut syntymästään lähtien — siksi oli luonnollista että hän ryhtyi tutkimaan taidetta filosofin silmin. Taidekasvattaja Routila on kiinnostunut nykypäivästä, modernin taiteen ja suuren yleisön suhteesta. "Nykyihmisen kyky siirtyä arkipäivän esteettisen kokemuksen piiristä modernin taiteen tarjoamaan laajempaan esteettiseen vyöhykkeeseen on häiriintynyt. Tiedämme kuuntelevamme nykymusiikin konserttia kun kuulemme soittolaitteista tuuttausta, paukahtelua ja ritinää. Tiedämme katselevamme modernia elokuvaa kun emme ole varmoja, onko filmi katkennut kesken esityksen vai tarina päättynyt. Moderni taide on suuren yleisön silmissä menettänyt kommunikaativisen viihtyisyytensä." "Kuitenkin on olemassa ristiriita sen välillä, että ihminen on jatkuvasti arkipäivässä asennoitunut esteettisesti ja että taide, joka on tarkoitettu pidennettyä ja tehollistettua esteettistä kokemusta varten, pitkästyttää, herättää ärtymystä ja menee yli käsityskyvyn." Tämän ristiriidan selvittäminen on Routilan mukaan yksi taidekasvatuksen tärkeimmistä tehtävistä. Välittäjä Taidekasvatuksella on Routilan mielestä selvä kasvatuksellinen haaste. Taide ilmaisee sitä mikä on meidän tämän hetken kulttuurimme hengessä tai ilmassa. Ihmisille on tärkeätä tietää missä he ovat, mikä on se maailma jossa he ovat juuri nyt — taidekasvattaja on välittäjä, hän pitää huolta siitä että taiteilijoiden syvästi tuntema todellisuuskäsitys ja viesti menee perille. Se, että taide ei löydä yleisöään johtuu siitä että taiteen kehitys viime vuosisadan lopulta alkaen on kehittynyt uudenlaiseen suuntaan. Modernismi ja jälkimodemismi asettavat suuremman ja monipuolisemman haasteen yleisölle kuin taide milloinkaan ennen on asettanut. Modernismilla on tapana kysyä yleisöltään olemassaolonsa oikeutta ja rajojensa sijaintia. Toisaalta yleisö on vastaanottajana aina hidasta. Uudenlainen informaatio on vaikeasti hahmoteltavissa ja omaksuttavissa myös taiteen piirissä. "Ilmiötä voisi verrata tilanteeseen jossa erittäin yksinkertaisista olosuhteista maalta kaupunkiin siirtynyt isäntämies tuntisi olevansa, jos hän joutuisi ensi kertaa elämässään tekemisiin sähkövalon, television, puhelimen ja hissin kanssa. Hänen elämäntodellisuutensa ei suoraa päätä voisi tarjota hänelle mahdollisuutta näin huomattavaan laajennukseen ilman opastusta." 'Toisaalta emme pysty hallitsemaan asioita jotka koskettavat meitä syvästi. Taide on meitä lähellä. Se mikä on meitä lähimpänä voi samalla olla meistä kauimpana." Routila näkee yhdeksi taidekasvatuksen tehtäväksi tutkia myös suhdetta yleisöstä taiteilijaan. "Nykyaikana taiteilija on osa hallinnollisesti järjestettyä taideyhteisöä. Tästä esimerkkinä vaikkapa apurahajärjestelmä. Taidekasvatuksen tulee luoda myös edellytyksiä joissa taiteilija voi itse tulla tuntemaan omat edellytyksensä." Uudet tulossa Taidekasvatuksen laitos perustettiin Jyväskylään 70-luvun alkupuolella. Tieteenala on Suomessa siis vielä nuori ja hento, siitä merkkinä sekin, että professuurin täyttäjät ovat vaihtuneet useasti. Vasta Lauri Routila on asettunut paikalleen isäntämiehen ottein. Nuoria tutkinnon suorittaneita taidekasvattajia ei vielä ole montaakaan, mutta jo tämän vuoden puolella on muutosta luvassa. Tärkeintä tällä hetkellä on se että taidekasvatus siirtyy pätevien akateemisesti koulutettujen taidekasvattajien käsiin. Keväällä minulla oli luettavana kolme opinnäytetyötä ja kesälukemiseksi olen saanut neljä lisää." Uudet taidekasvattajat sijoittuvat näillä näkymin mm. koululaitokseen, taidejärjestöihin, tiedotusvälineisiin ja kuntien kulttuurisihteereiksi. Sijoittumisessa on paljon kysymys omasta henkilökohtaisesta kyvykkyydestä. Taidekasvattajia ollaan kouluttamassa taiteen monitoimimiehiksi. Heidän tulee olla kiinnostuneita kaikesta taiteesta. Ihanne olisi jos he eläisivät kokonaan taiteen keskellä, lähellä jännitteitä ja suhteita. Lauri Routila on kehittelemässä salaista asetta erityisesti taidekasvattajia varten — esteettisen tiedon käsitettä. "Aikaisemmin ajateltiin että taiteen asiat ovat makukysymyksiä. Erotettiin toisistaan hyvä ja huono maku. Maku on kuitenkin sellainen asia jossa emme voi esittää mitään argumentointia tai vastaväitteitä. Maun käsitteeseen sisältyy älyllinen sokeus — huono maku pitää itseään yhtä erehtymättömänä kuin hyvä maku. Tästä syystä estetiikan teoriassa epäonnistuttiin pyrittäessä tiettyihin tieteellisiin kriteereihin." "Taidekasvattaja synnyttää esteettistä tietoa elämällä taiteen keskellä. Tätä tietoa voisi verrata esimerkiksi kangaskauppiaaseen, joka sormenpäillään hypistelee kankaanpalaa ja luettelee kuinka monta prosenttia siinä on puhdasta uutta villaa, kuinka monta polyamidia ja nylonia. Esteettistä tietoa voisi verrata myös poliitikon vuosien varrella keräämään strategiseen tietoon siitä millä tavalla parhaiten saa ajamansa asiat läpi." Routilan mielestä esteettisen tiedon käsite on vielä hämärä, mutta taidekasvatuksellisen tutkimuksen tehtävänä on selventää sitä. Makuasioista ei voida kiistellä mutta tieto on tietoa — sen perustalla voidaan väitellä, perustella ja osoittaa. Esteettisen tiedon avulla voidaan kehittää makua ja älyllistä valmiutta kohdata taideteos. Professorin valinta Lauri Routila esittelee työhuoneensa. Se on juuri sellainen kuin hän haluaakin: tilava, hämärä — valo tulee ylhäältä viistosti työpöydän kannelle. Peräseinää peittää uhkea kirjahylly. Muuttoremontin aikaan Routila teki huoneensa lattiasta arkeologisia löytöjä. Poistettuaan paksun kokolattiamaton hän iöysi ohuen karvapeitteen, sen alta muovimaton ja alimpana lojui korkkimatto. Sisustuksen historiaa. Routila kuskasi kaikki ulos ja nyt lattian pinta on siron puuparketin peitossa. Hyvää makua? Vai tietoa kauneudesta? Teksti: Heikki Salo Kuvat: Arto Hietakangas
• 15 Uusi tietotekniikan opintosuunta Jyväskyän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on tehnyt periaatepäätöksen tietotekniikan opetuksen laajentamisesta tiedekunnassa. Tämä tapahtuu siten, että matematiikan koulutusohjelmaan perustetaan matemaatikon ja matematiikan opettajan lisäksi kolmas, matemaattisen tietojenkäsittelyn suuntautumisvaihtoehto. Tietotekniikan opetus matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ei sinänsä ole uutta. Opetusta on annettu vuodesta 1970 lähtien ja moni tietotekniikan tehtävissä lähiympäristössä toimivista on valmistunut tiedekunnasta atk pääaineena. Tietotekniikka on lisäksi ollut vuosia matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelijoiden suosima sivuaine. Tiedekuntaan on saatu 80-luvun puolivälissä uusia tietojenkäsittelyn virkoja ja tämä on mahdollistanut tietotekniikan opintosuunnan perustamisen matemaattisen tietojenkäsittelyn nimikkeellä. Tietotekniikan opetusta annetaan myös yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa hallinnollisen tietojenkäsittelyn alalla. Asiantuntijoilla kysyntää Tietotekniikan asiantuntijoista on tällä hetkellä huutava pula. Nyt perustettu opintosuunta tuo nopeasti parannusta akuuttiin tarpeeseen Jyväskylän ympäristössä. Ensimmäiset matemaattisen tietojenkäsittelyn opintosuunnan opiskelijat valmistunevat jo syksyllä 1986. Lisensiaattija tohtoritasoisia tutkintoja saadaan vuoden 1987 puolella. Tämä on mahdollista, koska sovelletun matematiikan tutkintoa nyt opiskelevat suuntautuvat matemaattiseen tietojenkäsittelyyn. Tietotekniikka ja luonnontieteet Tietotekniikan merkitys luonnontieteellisellä alalla on kasvanut räjähdysmäisesti. Tietotekniikan koulutuksen laajentamiselle Jyväskyllässä on myös alueellista tarvetta. Jyväskylässä toimii monia alan yrityksiä, teollisuuden atkyksikköjä, Valtion tietokonekeskus, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Kotimaisten polttoaineiden laboratorio. suunnitelmat tietotaajaman rakentamiseksi ovat niinikään pitkällä. Näihin tarvitaan soveltavan luonnontieteellisen peruskoulutuksen saaneita atk-eksperttejä. Erilaiset simulointimallit, FEM-laskenta, operaatiokoulutus, optimointi ja kuljetusmallit Puhuvan robotin koulutusohjelma Jyväskylän yliopiston tiedotuslehti 1/86 tietää kertoa, että "matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan on perustettu matemaattisen tietojenkäsittelyn suuntautumisvaihtoehto, johon matematiikan koulutusohjelmaan valittavat voivat hakeutua". Miksi tätä "tietotekniikan" opintosuuntaa on haluttu? Vastaus on yksinkertaisesti elinkeinoelämän ja teollisuuden tarve. Laskukoneiden nopea kehitys on johtanut siihen, että koneiden käyttäjille ja suunnittelijoille on runsaasti rahanansaitsemismahdollisuuksia mitä erilaisimmilla yhteiskunnan aloilla. "Iskemme selvään markkinarakoon", tcieaa eräs hankkeen puuhamiehistä. (Ksml 19. 12. 85) Tämä herättää kysymyksiä. Ensinnäkin: onko yliopiston välttämättä vastattava elinkeinoelämän ja teollisuuden asettamiin haasteisiin, ts. jos kauppaja vuorineuvokset ilmoittavat tarvitsevansa uusia laskukoneeksperttejä, onko yliopiston ensisijainen tai edes kohtuullisesti perusteltu tehtävä tuottaa k.o. henkilöitä? Vastaus on luonnollisesti ei. Yliopistossa harjoitettavan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun täytyy toki lähteä oleellisesti laajemmalta yhteiskunnalliselta ja eettiseltä pohjalta kuin pelkästään ajatuksesta kouluttaa ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti ammattiin turvaamaan kansainvälistä kilpailukykyämme. Toinen kysymys liittyy huomioon siitä, että tulevaisuudessa ATK on todella mahtava vallankäytön väline. Tämä asettaa ATK-asiantuntijat aikamoisen vastuulliseen asemaan, ja ongelma onkin, ovatko mainitusta tietotekniikan opintoputkesta ulostulleet yhteiskunnallisessa mielessä riittävän kypsiä kantamaan tämän vastuun? Onko tulevaisuuden tietoteknikolla riittävän laaja ja syvällinen näkemys yhteiskunnan ja vallankäytön rakenteesta tai syy-yhteyksistä niin, että hän toiminnassaan pystyy todella ymmärtämään mitä on tekemässä? Ellei tällaista ymmärrystä ole, ATK-suunnittelija on alistettu käyttämänsä koneen asemaan: hän on puhuva robotti tai kävelevä tietokonepääte. Vastaus tähän toiseenkin kysymykseen näyttää kielteiseltä, sillä matematiikan koulutusohjelmaputki on kaikissa suuntautumisvaihtoehdoissa (siis erityisesti myös tietoteknikoiden) millä hyvänsä yhteiskunnallisella mittarilla tarkasteltuna äärimmäisen kapea-alainen. Lisäksi tietotekniikan koulutusputkea vetävä henkilö on julkisesti esittänyt ajatuksia, miten opiskelijat saavuttaisivat parhaan mahdollisen opintomenestyksen. Nämä ajatukset eivät suinkaan koske yhteiskunnallisen. filosofisen tai humanistisen ajattelun (tai ajattelun ylipäänsä) lisäämistä, vaan "opiskelun" nopeuttamista, tenttien reipasta suorittamista, niin että tietoteknikko (akateemiselta arvoltaan muuten FILOSOFIAn maisteri) valmistuisi mahdollisimman vähäisellä taloudellisella panostuksella. Tällaiset asenteet ja koulutuksen kapeus heijastuvat yleisesti matemaatikkojen keskuuteen. Näyttääkin valitettavasti siltä, että matemaatikon kyky edes välttävään yhteiskunnalliseen ajatteluun on harvinainen poikkeus. Tästä seuraa tietenkin, että matemaatikkoja ei pitäisi yleensä päästää mihinkään yhteiskunnallisesti merkittävään tai vastuunalaiseen tehtävään. Tähän asti homma on pelannutkin: matemaatikot ovat Rautalammin peruskoulun (tai pahimmassa tapauksessa yliopiston) opettajina. Nyt tietoteknikot ovat rynnistämässä esiin, ja se on vaarallista. Pelkään pahoin, että tässä on tapahtumassa computer aided mistake. Lassi Kurittu matematiikan assistentti tulevat olemaan uudessa opintosuunnassa keskeisellä sijalla. Teknismatemaattisen ohjelmoinnin lisäksi painokkaina syventymiskohteina tulevat olemaan mm. optimointi, FEM (finite element method) ja eräät CAD:n (computer aidet design) osa-alueet. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on valmisteltavana parhaillaan myös teknisen tai sovelletun fysiikan opintosuunnan perustaminen. Aiemmin syksyllä tehdyn selvityksen mukaan kiinnostusta soveltavaan luonnontieteelliseen koulutukseen on sekä yliopistossa että sitä hyödyttävissä tuotantolaitoksissa Jyväskylässä ja lähiympäristössä. Uudenaikaiset tietokoneet Jyväskylän yliopisto on tietokoneresurssiensa puolesta tällä hetkellä edelläkävijöitä maamme korkeakoulumaailmassa. Vanhempi tietokonekanta koostuu Sperry 1100/70 koneesta sekä Unix käyttöjärjestelmällä varustetusta -VAx 11/750 koneesta. Marraskuun alussa yliopiston laskentakeskukseen asennettiin huippuluokkaa oleva Vax 8600 tietokone. Kun yliopistolla on lisäksi useita keskisuuria nykyaikaisia tietokoneita eri latoksille sijoitettuina ja noin 150 erilaista pientai mikrotietokonetta opetuksen ja tutkimuksen käytössä, pystytään tietotekniikan opetusta antamaan varsin tehokkaasti ajanmukaisilla laitteistoilla. Koulutusta opettajille Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on antanut myös matemaattisten aineiden opettajille tietotekniikan opetusta. Matematiikan laitoksen järjestämät mikrotietokonekurssit ovat olleet erittäin suosittuja, eikä kysyntää ole voitu läheskään tyydyttää. Tiedekunnan opiskelijoilla on myös jo kahden vuoden ajan ollut mahdollisuus suuntautua tietojenkäsittelyn opetustehtäviin. Casablancassa rikosta ja rakkautta Elokuvakerho Casablancan kausikortteja keväälle 1986 on edelleen saatavissa Kampus-kirjasta ja ennen näytöstä esityspaikalta. Tiistain 11. helmikuuta näytöksen jälkeen kausikortteja on saatavissa em. paikoista ale-hintaan = 30 mk. Elokuvakerho Casablancan vuosikokouksessa kerhon uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Juha Hurme. 'Tiistai on paras päivä, silloin tulee Casablanca". Jo kuukausia odotettu elokuvakerho Casabalncan kevätohjelmisto on vihdoin selvillä, ensimmäinen rulla tungetaan projektoriin helmikuun ensimmäisenä tiistaina. Kevään teemana on pontevasti "rikos, rakkaus ja moraali elokuvassa", mikä on sikäli luonteva teema, ettei muista aiheisa ole juuri elokuvia tehtykään. Sarjan aloittaa 4. 2. kerhon pullottavataskuisen taloudenhoitajan toive Rahan kirous, Pietro Gremin neorealistinen rikosdraama vuodelta 1951. Nähtyään Jean-Luc Godarin elokuvan Pelastkukoon ken voi (1979) totesi esikatseljamme: "Jos tästä pidätte, tarjoan kierroksen." Riski tietysti otettiin — 11. 2. nähdään, kuka maksaa. Vauhdikkaan alun jälkeen keventää tunnelmia 18. 2. vrrattoman humoristin August Strindbergin veijarinäytelmän filmiversio, Alf Sjöbergin lyyrinen hupailu Neiti Julie (1951). Viikko Julien jälkeen saadaan valkokankaalle lisää naisia, sillä Milos "Hair-Käenpesä-Amadeus" Formanin Vaaleaverikön rakkaus (1965) roihuaa kaupungissa, jossa on yhtä miestä kohti 16 tyttöä. Ihan kuin meidän kerhossa", virnuilee puheenjohtajamme. Käsikirjoittamiseen kimpaantunut kauniinpi Kaurismäen veljes paiskasi Rikoksen ja rangaistuksen seinään. Kerättyään sikin sokin lojuvat suvut lattialta Aki huomasi, että juttuhan on valmis näin. "Hyvä kirja kestää vaikka hajoaisikin", totesi ylpeä ohjaaja myöhemmin. Kannattaa olla läsnä 4. 3., kun Aino Seppo ojentaa Markku Toikkaa: "Hakkaisit vaikka matkalaukkua, mitäs ihmisiä ammuskelet!" Mikä puolalaista elokuvaa oikein wajdaa, kysytään. Ei Andrzej ainakaan, vastataan 11. maaliskuuta, kun Kanalkirottujen tie -leffan sankarit viipottavat Varsovan viemäreissä. Jean Renoir ei esittelyä kaipaa, esittämistä kylläkin. Niinpä 18. 3. nähdään Herra Langen rikos (1935). "Missä viipyy Herra Langen rangaistus", kiljuvat Fedor. Aki ja Jessica omantunnon kuorona. Kevään sarja päättyy 25. maaliskuuta pasifistiseen Fred Zinnemannin ohjaukseen kärrätään ensimmäisen kerran kameroiden eteen. Näytökset ovat totuttuun tapaan Kortepohjan nuorisotalolla (Kortepohjan koulun takana yökylän vieressä) tiistai-iltaisin klo 17.30 ja 19.30. Harri Högmander
• 16 Ainejärjestöt Ilmoittakaa osoitteenne ja puheenjohtajanne ylioppilaskunnalle, jotta saadaan postitus tääl ä käsin ajan tasalle. Tiedot voitte lähettää osoitteella: Jyväskylän yliopiston ylioppilastoimikunta, Keskussairaalanne 2. 40600 Jyväskylä. Ynnä 20-vuotias Yliopiston matematiikan ja fysiikan lukijoiden ainejärjestö Ynnä juhlii 20-vuotista taivaltaan. Syntymäpäivä oli jo 3 1 . tammikuuta, mutta käytännön syistä juhlat pidetään vasta tämän kuun 15. päivä. Matemaattis-luonnontieteellinen opetus alkoi Jyväskylän yliopiston filosofisessa tiedekunnassa syksyllä 1965, joten Ynnä on vain hitusen verran nuorempi. Ynnän alkuajoista ja tuon ajan opiskelijaelämästä muuten kin on lupautunut kertomaan Ynnän ensimmäinen puheenjohtaja Pekka Jääskeläinen. Omat sanansa on myös sanottavanaan nykyisellä puheenjohtajalla Hanna Huovilalla ja tiedekuntasihteeri Matti Pylvänäisel lä. Synttärit ovat siis Jyväskylän Ylioppilastalon yläkerrassa 15. helmikuuta alkaen klo 18. Luvassa on, edellä mainittujen puheiden lisäksi, täytekakkukahvit, musiikkiesityksiä ja tietenkin täysin vapaamuotoista ja omaehtoista hauskanpitoa. Kaikki entiset ja nykyiset ynnäläiset ovat tervetulleita. Ilmoittautumiset (j° t t a kakkua osataan varata tarpeeksi) numeroihin (941) 216818 t. Tarjoushintaan erä MERCANTILMAPPEJA PLASTICMAPPEJA HARJUN PAPERI Yliopistonk. 6 Hiusten u u s i , t o d e l l i n e n kauneudenhoitosarja KERASTASE Nutritive Tutkimuksen kärjessä L ' O R E A L K .®aa& KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 (941) 252211/Jaana Backman tai Tarja Immonen. Tutkijanaiset Nyt mukaan Jyväskylän Tutkijanaiset ry:n toimintaan! Luvassa on kevään aikana alustuksia ja keskustelua mielenkiintoisista aiheista sekä muuta tekemistä. Pelottavasta nimestään huolimatta Tutkijanaiset on opiskelijoillekin avoin yhteisö. Kokoontumisia voi tulla kuuntelemaan vaikka ei olisi jäsenkään. Jäseneksi liittymisestä on se hyöty, että ilmoitetaan ihan kotiin asti toiminnasta — ei tarvitse kuikuilla ilmoitustauluilla — sekä jaetaan informaatiota aiheeseen liittyvistä tapahtumista muualla. Jäsenmaksu on opiskelijoilta 10 mk, tilillepanonumero on SYP 223221 15173 (kokouksistakin saa maksukuitteja). Seuraava kokous on 19.2., klo 19.00 Lozzin takkahuoneessa, Pirjo Mettovaara alustaa ranskalaisesta feminismistä. Tervetuloa! JOK Johtokunnan kokous piiritoimistolla (Cygnaeuksenkatu 12) tiistaina 11. helmikuuta kello 18.00. Keskustellaan mm. keskustapuolueen uudesta tavoiteohjelmasta. Asiasta kiinnostuneet tervetuloa. Fokus Kevätkokous 12. 2. klo 19.00 Ilokiven kokoushuone. Kutsutut: kaikki. 19. 2. kirpputori, tavaroita voi toimittaa Päiville (616 886) tai Helenalle (252 2 1 1 2347). 21.2. Joensuun matka, kts. Fokuksen ilm.taulu. JYT Näyttelijöille töitä! Kari Kaijanaho alkaa ohjata Jyväskylän Ylioppilasteatterille! I-P Uotisen näytelmää "Sateen kaaren puutarha". Mukaan tarvitaan noin kymmenen näyttelijää, naisia ja miehiä. joten kaikki asiasta kiinnostuneet saapukoot ylioppilastalon yläkertaan perjantaina 14. 2. kello 14.00. Sane Vuosikokous pidetään 19.2. 1986 klo 18.30 Fennicumissa luentosalissa 106. Esillä uuden hallituksen muodostaminen ja muut sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Opiskelijalähetys Opiskelijaillat keskiviikkoisin toimistolla Vapaudenkatu 24 B klo 19. 12.2. YKSI HERRA, YKSI USKO vieraana Aila Eresmaa. Pedago Sääntömääräinen kevätkokous torstaina 13.2.86 klo 19.00 Lozzilla. Käsitellään: — säännöissä määrätyt asiat — talvipäivät ym. Kaikki pedagolaiset mukaan! JARU Jyväskylän akateemiset reservinupseerit ry. Kevätkauden toimintamme on jälleen käynnistynyt. Yhdistyksen kevätkokous pidetään 5.3. klo 18 Kortepohjan tilaussaunalla. Kokouksen jälkeen saunotaan ja nautitaan pikkupurtavaa. Kevätkaudella on tarkoitus järjestää myös ammuntailtoja. mikäli tilaongelma ratkeaa. Mikäli olet kiinnostunut maanpuolustushenkisestä toi minnastamme, tule mukaan. Olet tervetullut sotilasarvoon. arvottomuuteen tai sukupuoleen katsomatta. EYL Lutherin kirkko, kansakouluk. 5. Opiskelijoiden lauantai-illat 15.2. klo 19 Ovi taivaan valtakuntaan — kenellä on siihen avain? 22.2. klol9 Tuonela on pysäkki EYL:n kevätkokous ti 18.2. klo 18. Raamattupiiri klo 19 Opiskelijoiden ehtoollisiltakirkko ti 25.2. klo 19. Iltateet. EYL:n kirkkopyhä Keltinmäessä su 16.2. klo 10. Esa Luomaranta. Raamattu tutuksi -luento Jeremiasta ma 17.2. klo 19. Tervetuloa mukaan! Pohjanmaan osakunta: Osakunnan hallituksen jäsenet lukuvuonna 85—86 ovat seuraavat: puheenjohtajana Arto Mäkipelto (Hik. tiet.tiedek.) isäntä Kari Niemi-Nikkola (Hik. tiet.tiedek.) sihteeri Anne Lahdenperä (yhteisk. tiet.tiedek.) sekä muut jäsenet: Tarja Ojala (yhteisk. tiet. tiedek.),Merja Lehtomaa (yhteisk. tiet. tiedek.), Tarja Saapunki(yhteisk. tiet. tiedek.), Kirsi Vanhamäki (yhteisk. tiet. tiedek.). Riitta Maunula (Hik. tiet. tiedek.), Hannu Rantala (Hik. tiet. tiedek.). Eeva-Liisa Männistö (yhteisk. tiet. tiedek.). Kimmo Yli-Jaskari (Hik. tiet. tiedek.), Lisäksi opiskelijoille tiedoksi ilmoitetaan että yliopistoliikunnassa on parhaillaan menossa tanssikurssi seuratansseista ja helmikuun lopulla osakunta järjestää kaikille tanssitaitoisille ja taidottomillekin tanssit. Kun sinä vain saavut paikalle. osakunta puolestaan huolehtii ettei kukaan jää seinäruusuksi. Tämä kaikki ja paljon muuta tapahtuu ti 25.2. Ilokivessä klo 20.00 alkaen. Musiikista vastaa Tatu & Killerit. Pohjanmaan osakunta etsii myös vetäjää lauluilloille asiasta kiinnostuneet soittakaa numeroon 217298. Uutta bluesia Ilokivessä Spencer Bohren. 35-vuotias New Orleansin alueella vaikuttava soolo-bluesartisti, on kitaransa ja -55 vuoden mallia olevan Chevrolet Bel Airinsa kanssa Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA M Y Y N T I L I I K E KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Siviilipalvelusmiesliitto hakee kokopäivätoimista TOIMINNANJOHTAJAA Työt vaihtelevat juoksupojan hommista toiminnan suunnitteluun. Liiton aluetoiminta edellyttää matkustelua (enint. 35 vrk/v). Järjestöja rauhantyökokemus sekä monipuolinen kielitaito ovat etuja. Vapaat hakemukset: Siviilipalvelusmiesliitto, Sähköttäjänk. 6, 00520 Helsinki, 15. 3. mennessä. Lisätietoja liiton puhelimesta 90-140427. kiertänyt maita ja mantuja jo 16 vuotta. Hänen tyylinsä on saanut vaikutteita sekä valkoisilta että mustilta artisteilta Hank VVilliamsista Bukka Whiteen ja kuuteentoista työntäyteiseen vuoteen mahtuu yhteistyötä lukuisten musiikin legendojen kanssa. Bohren on kiivennyt esiintymislavalle mm. Muddy Watersin, James Brownin, Johnny VVinterin ja Eric Burdonin kanssa ja hänen monipuolinen "yhdenmiehen shovvnsa" takaa klubien järjestäjille täyden salin kaikkialla missä hän esiintyy. Vaikka Spencer Bohren on työskennellyt studiossa nimekkäiden artistien kanssa vuosikaudet, pääsi hän oman levyn tekoon käsiksi vasta -84. Levyä kuitenkin kannatti odottaa sillä New Yorkissa taltioitu "Born In A Biscayne" on eräs loistavimpia blues-levyjä kautta aikojen, avustajien joukossa vilahtelee tuttuja nimiä: Dr. John, John Mooney, Ricky Cortes jne. Ilokivessä keskiviikkona 12. helmikuuta 1986 klo 20. Liput 30/25 mk. Ennakkomyynti Travelassa. Jylkkärin teemana politiikka Politiikan kiemuroita aiotaan Jylkkärin toimesta oikoa helmikuun 25. päivänä ilmestyvässä numerossa. Politiikan teemanumeron luonteen ja suuntautumisen määräytyminen on — ainakin osittain — lehden avustaja-ja lukijakunnan käsissä. Toimituksella on tietysti omat politikointisuunnitelmansa. mutta mahdollisia juttuja, artikkeleita, valokuvia. piirroksia ja ideoita otetaan jälleen avosylin vastaan. Jylkkäri ymmärtää politiikan hyvin laajana käsitteenä eikä toimitus halua etukäteen ryhtyä suuntautumista rajoittamaan. Tervetulleita ovat yhtä hyvin ajankohtaiset poliittiset reportaasit, pilapiirrokset kuin vakavamieliset pohdiskelut politiikan teoriasta. Erityistä mielenkiintoa tunnemme tulevaisuuden profetioita kohtaan. Valtio-opillis-snobistisen teoretisoinnin rinnalle kaivataan myös kansainvälispoliittisia ja talouspoliittisia katsauksia. Toimitus on tosin suunnitellut näiltä mielenkiintoisilta erikoisalueilta omia teemanumeroita vielä tulevan kevään aikana. Eli summa summarum: kaikki innolla kirjoittamaan politiikkaa ja tuomaan julki omia toiveitaan mahdollisten erityisteemojen suhteen. Lycka tili! Seuraava Jylkkäri Seuraavaan Jylkkäriin eli politiikan teemanumeroon tarkoitettu materiaali on toimitettava lehden toimitukseen viimeistään TORSTAINA 20. helmikuuta ellei toisin sovita. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617 288 Päätoimittaja: Pekka Kinnunen Toimittajat: Markku Kekäläinen ja Rauno Lahti Ilmoituspalvelu: Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä. puh. 617 599 Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh. 252 211/2113 Pankit: KOP-Mattila, Keskisuomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, värija määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 18 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 — Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1986.