Jyväskylän Ylioppilaslehti 18.4.2011

Valta vaihtui Jylkkärissä Liski haluaa pistää virkamiehet lujille. Uutiset 2 Saarnamies rohkaisee nuoria yrittämään. Kasvot 15 Villellä on diili Al Goren kanssa Valtaosa opiskelijoista kirjoilla muualla. Uutiset 3 Kaupunginjohtaja yllättyi 28. HELMIKUUTA – 13. MAALISKUUTA 52. VUOSIKERTA NUMERO 4/2011 ABINUMERO SIVUT 7–9 Kurkistus kulisseihin
UUTISET TULOSSA 28.2.2011 2 Keskon Haverinen jatkaa yliopistolla Jyväskylän yliopiston varapuheenjohtaja ja Keskon Järvi-Suomen aluejohtaja Merja Haverinen jatkaa yliopiston hallituksessa. Haverinen nimitettiin helmikuun alussa Keskon viestintäjohtajaksi Helsinkiin huhtikuusta alkaen. Yliopiston hallitukseen Haverinen sanoo tuovansa liike-elämäkokemustaan, jota yliopisto voi hyödyntää. Tällaisena Haverinen pitää esimerkiksi good corporate governance -tutkintoaan, eli osaamistaan hyvän yrityshallintotavan kehittämisessä. Tähän liittyy hänen mukaansa esimerkiksi se, että asioiden tekemiseen luodaan selkeät käytännöt, jotka ovat myös kootusti kirjatut ja julkisesti kaikkien saatavilla. Yliopisto siirtyy kännykkäaikaan JYVÄSKYLÄN yliopisto luopuu lankapuhelinliittymistä ja vanhasta puhelinvaihdeteknologiasta kevään aikana. Henkilökunta saa vanhojen lankapuhelimien tilalle henkilökohtaiset matkapuhelimet. Samalla useimpien työntekijöiden puhelinnumero vaihtuu. Osa yhteyksistä, kuten yliopiston palvelunumerot, säilyvät muutoksesta huolimatta ennallaan. Uudistuksen tavoitteena on siirtyä nykyaikaiseen ja paremmin toimivaan puhelinteknologiaan. Samalla toivotaan syntyvän myös säästöjä. Yliopisto kilpailuttaa parhaillaan kännykkäliittymien palveluntarjoajia. Tarkasta siirtymäaikataulusta uusiin numeroihin ilmoitetaan, kun liittymien palveluntarjoaja on ratkennut. Tee PISA-testi Tieteen päivillä JYVÄSKYLÄN yliopisto päästää maaliskuussa uteliaat tutustumaan arkeen liittyviin aiheisiin eri tieteenalojen näkökulmista. 15.–16. maaliskuuta järjestettävillä Tieteen päivillä voit muun muassa kokeilla kykyjäsi peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille suunnatussa maailmanlaajuisessa PISA-tutkimuksessa. Tiistaina luennoilla tutustutaan esimerkiksi nanoteknologiaan, taiteeseen ja maaseudun arkeen. Keskiviikon luennot käsittelevät vaatteiden merkitystä, tunteita arjen vuorovaikutuksessa sekä ruoan ja kemian yhteyttä. Luennot ja muu ohjelma pidetään pääosin Mattilanniemessä ja Seminaarinmäellä. Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lisätietoa Tieteen päivien ohjelmasta osoitteessa: https://www.jyu.?/akateemiset -tapahtumat/tieteenpaivat. Jylkkärin uusi päätoimittaja Jarno Liski haluaa tehdä lehdestä entistä kriittisemmän. VIHREÄ, SAMETTINEN pikkutakki, paksusankaiset mustat silmälasit ja pulisongeilta leuan alle ulottuva parta. Vaikka ei olisi 1970-luvulla elänyt, voi hyvin kuvitella, että ylioppilaslehden päätoimittaja olisi silloin näyttänyt samalta kuin juuri työnsä Jylkkärissä aloittanut Jarno Liski , 26. ”Pitkään olin sitä mieltä, että 1980luvulla ei enää tehty muuta hyvää kuin minut”, tuore päätoimittaja vitsailee. Huumorista huolimatta lausahduksessa on tilkka aitoa mielipidettä. Liski kertoo, että tyylinsä lisäksi niin hänen musiikki-, kirjakuin elokuvamakunsa painottuvat ajalle ennen omaa syntymäänsä. Palataan kuitenkin vuoteen 2011. Päätoimittajana Liski haluaa tehdä Jyväskylän Ylioppilaslehdestä entistä ärhäkämmän vallan vahtikoiran. Hän lupaa pistää lujille niin yliopiston, valtion kuin Jyväskylän kaupungin edustajat aina, jos siihen on tarvetta. ”Myös lehden avustajat pitää innostaa tekemään uutisia”, Liski sanoo. ”Toimittajana kaikki onnistumisen kokemukseni liittyvät kriittisyyteen: kun joku on saatu narautettua kiinni jostain väärästä.” Uutisoinnissa hän haluaa yliopiston ja ylioppilaskunnan lisäksi tuoda entistä vahvemmin esille myös Jyväskylän kaupunkiin liittyviä juttuja – liittyyhän asuinkunta jokaisen opiskelijan arkeen. YLIOPPILASLEHTIEN päätoimittajilla on hieman kahtiajakoinen tehtävä, sillä toisaalta pitäisi tehdä kiinnostavaa lehteä, mutta samalla olisi täytettävä rooli ylioppilaskunnan asioiden tiedottajana. Liskin mukaan ratkaisu yhtälöön on tehdä niin hyvää lehteä, että ylioppilaskunnan jäsenet kokevat saavansa vastinetta rahoilleen. ”Muussa kuin uutisaineistossa haluan, että pystymme kirjoittamaan älykkäällä tavalla provosoivaa aineistoa. Miksei välillä myös tyhmällä tavalla.” Hän ei aio rynnätä päätä pahkaa radikaaleihin muutoksiin, vaan linja tarkentuu juttu jutulta. ”Ensiksi täytyy opetella tekemään lehteä niin kuin sitä on tehty. Ei ole järkeä räjäyttää toimivia käytänteitä taivaan tuuliin. Uskon kuitenkin, että lehdessä uudistaminen uudistumisen vuoksi on järkevää. Silloin toimittajilla säilyy into tehdä töitä ja lukijoilla into lukea lehteä”, Liski kertoo. Moneen muuhun julkaisuun verrattuna muutokset on helppo ajaa läpi, sillä lukijat vaihtuvat tiuhaan joka tapauksessa. ”Jylkkärin lukijakunnan vahvuus on, että yksikään Pohjanmaan mummo ei peru kestotilaustaan, jos sisältö ei miellytä.” JYLKKÄRIN PÄÄTOIMITTAJAN äänestyksestä pystyi aistimaan poliittisia vivahteita, mutta Liskin mukaan hänellä ei ole erityistä poliittista agendaa. ”Ihmisten hyvä elämä pitäisi olla kaikkien päämäärä. En ole esimerkiksi sitä mieltä, että menestyneet ihmiset olisivat itse ansainneet menestyksensä. Tämä mielipide tuntuu tekevän minusta vasemmistolaisen.” Liskin mielestä onnellisen elämän perustana on mielekäs työ ja hyvät ihmissuhteet. Tällä hetkellä ne palikat Paluu vahtikoiran te Vapaa-ajallaan Jarno Liski harrastaa muun muassa satiirin kirjoittamista ja lukemista. ”Olen kaikkiruokainen kulttuuridiletantti”, Liski tiivistää.
3 KAUPPATIETEIDEN gradut ovat olleet jonkin aikaa opiskelijoiden saavuttamattomissa muuton vuoksi. Sama kohtalo on ollut ainakin viestintätieteiden graduilla. Muuton lisäksi ongelmia ovat tuottaneet vanhojen tilojen sisäilmaongelmat, joiden on pelätty leviävän, kun vanhoissa tiloissa saastuneita papereita siirretään uusiin tiloihin. Ovatko kauppakorkeakoulun gradut jo saatavilla, osastosihteeri Raija Siltanen? ”Kyllä ne, mitä mukana tuotiin, ovat nyt tuolla kaapissa. Me saimme siihen yhden tytön ne järjestelemään, ja gradut ovat nyt saatavilla.” Mitä graduja te sitten otitte vanhoista tiloista mukaan? ”Kovin paljonhan me ei saatu mukaan ottaakaan niiden vanhojen tilojen sisäilmaongelmien vuoksi. Meillä on nyt muutaman viime vuoden gradut, mutta en osaa suoralta kädeltä sanoa, moneltako vuodelta niitä on.” Entä mitä vanhemmille graduille tapahtui? ”Ne ovat nyt Kanavuoren varastossa. Sieltä niitä ei kyllä saa enää nähtäville.” Onko niitä saatavilla mitenkään, esimerkiksi verkosta? ”On ollut jokaisen oma asia laittaa ne näkyville, jos on ollut myöntyväinen siihen, että ne saavat verkossa olla.” Ovatko vanhat gradut olleet kysyttyjä Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa? ”Kyllä ne itse asiassa hyvinkin suosittuja olivat, kun ne vielä olivat saatavilla.” Vieläkö ne saadaan opiskelijoiden käytettäviksi? ”Ei niitä varmastikaan sieltä Kanavuoren varastosta enää takaisin haeta.” Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? ? Missä ovat kauppatieteilijöiden gradut? KYSYN VAAN Kaikki Kangasta kehittämään Kaupunkilaisten ideoita Kankaan paperitehtaan alueen kehittämisestä kerätään maaliskuun loppuun asti. Kaupungin 13 miljoonalla eurolla ostaman Keskustan ja Seppälän väliin jäävän alueen kehittämisessä pyritään luomaan asuntoja 3 000 ihmiselle sekä luomaan niiden lomaan työpaikkoja ja palveluita. Alueesta haaveillaan kävelykaupunginosaa, mikä tarkoittaisi autojen pysäköimistä rakennuksiin ja maan alle ja maan pinnan varaamista kävelijöille. Keväällä käynnistettävän arkkitehtikilpailun pohjaksi halutaan nyt kansalaisten haaveita ja ideoita keskustan laajennuksen suuntaviivoista. Lisätietoa: http://www.jyvaskyla.?/kangas ovat hänen omassa elämässään kohdallaan. Lisäksi uusi työpaikka antaa mahdollisuuden asua Jyväskylässä, jonne Nurmijärveltä syksyllä 2005 journalistiikan opintojen perässä muuttanut päätoimittaja kertoo kotiutuneensa erinomaisesti. Nyt kaikki tarpeellinen on parin minuutin kävelymatkan etäisyydellä: koti, Vakiopaine, YläRuth ja työt Opinkivellä. SYY SIIHEN , miksi Liskistä tuli toimittaja, onkin erikoinen tarina. Hän oli päättänyt hakea kirjallisuuden pääsykokeisiin, jotka järjestettiin Jyväskylässä kesken armeijan pääsotaharjoituksen. Liski huomasi, että journalistiikan pääsykokeet olivat päivää ennen kirjallisuuden pääsykokeita , joten ilmoittautuminen niihin tarkoitti pidempää lomaa metsäleiriltä. ”Sain kirjallisuudesta ehkä 15 prosenttia täysistä pisteistä, mutta journalistiikasta sen sijaan lähes täydet.” Vasta valinnan jälkeen Liskille valkeni, että Jyväskylän journalistiikka oli toimittajakoulu – hän oli kuvitellut opintojen valmistavan lähinnä viestintätieteen tutkimukseen. Tutustuminen opiskelukavereihin ja ensimmäiset kosketukset työelämästä saivat hänet kuitenkin innostumaan toimittajuudesta. Kesätyöt ovat vieneet Liskin muun muassa LänsiSavoon, Sunnuntaisuomalaiseen sekä Helsingin Sanomien taloustoimitukseen. Viimeistään päätoimittajapestin myötä voi pitää varmana, että Liski on oikealla alalla. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Kirjoittaja jäi päätoimittajahaussa toiseksi. ehtävään J OHANNES K AARAKAINEN ”Veropakolaisten” määrä yllätti Anderssonin Yliopiston opiskelijoista vain reilu kolmannes on kirjoilla Jyväskylässä. JYVÄSKYLÄN yliopiston 14 655 tutkinto-opiskelijasta 5506 maksaa kunnallisveronsa Jyväskylään. Lähes kaksi kolmannesta on kirjoilla muualla. Ero on merkittävä, kun sitä verrataan opiskelijamäärältään suurin piirtein samankokoisiin Tampereen ja Oulun yliopistoihin. Tampereella veronsa maksaa kaupunkiin 54,3 prosenttia yliopisto-opiskelijoista, Oulussa peräti 63,4 prosenttia. ”Harvoin pääsee yllättymään kunnolla, mutta tuo ero kyllä yllätti”, Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson päivittelee kuullessaan luvuista. ”Sekä Oululla että Tampereella on hyvin samankaltainen tilanne kuin Jyväskylällä, eli opiskelijoista valtaosa tulee oman maakunnan ulkopuolelta. Tämähän suorastaan innostaa selvittämään vähän syvällisemmin, mitä Oulu ja Tampere ovat tehneet eri tavalla”, Andersson jatkaa. Selvityshalun ymmärtää, sillä Andersson pitää tärkeänä opiskelijoiden kirjautumista yliopistokaupunkinsa asukkaaksi. ”Eihän opiskelu ole mikään väliaikainen vaihe ihmisen elämässä. Opiskelu kestää 4-6 vuotta tai enemmän. Työelämässä tuollainen jakso on ihan normaali, minkä jälkeen siirrytään paikasta A paikkaan B. Opiskelu on yksi työvaihe nuoren ihmisen elämässä.” Mitä hyötyä jyväskyläläisyydestä sitten on opiskelijalle? Kirjat kaupungissa painavat ainakin silloin, kun hakee kaupungilta kesätöitä tai haluaa tehdä gradunsa kaupungin piikkiin. ”He preferoituvat kärkeen, joilla kotikaupunki on Jyväskylä. Opinnäytteissä tartumme ennen kaikkea mielenkiintoisiin aiheisiin, mutta kyllä jyväskyläläiset ovat siinäkin etusijalla”, Andersson valottaa. OSA PIENEMMISTÄ kunnista käy taistelua opiskelijoiden sieluista maksamalla niille, jotka pitävät kirjansa kotipaikkakunnalla. Yksi tällaisen tien valinneista on pohjoispohjanmaalainen Reisjärvi. Kolmentuhannen hengen kunta yrittää torjua muuttotappiota maksamalla opiskelijoille 170 euron avustusta vuosittain. Jyväskylän yliopiston opiskelijoista yhdentoista kotikunta on Reisjärvi. Yksi heistä on kolmatta vuotta valmennusja testausoppia opiskeleva Juho Halonen , 22. ”Kun muutin Jyväskylään, oli aika selvää, että pidän kirjat vielä Reisjärvellä. Avustus on yksi tärkeä pointti siihen”, Halonen kertoo. Opiskelija-avustuksen maksaminen on Reisjärvelle hyvä diili. Sitä on hakenut viime vuosina noin 70 opiskelijaa. Kunnalle koituva reilun kymppitonnin lasku on aika pieni hinta hyödyistä, joita nuorten pysyminen asukkaina tuo. Vuonna 2009 Reisjärvi sai valtionosuuksina 2 891 euroa per asukas. Vaikka järjestelmän monimutkaisuuden takia hyötyä ei voida laskea yksi yhteen, porkkanaraha opiskelijoille kannattaa. ”Opiskelijathan eivät tule kunnalle kovin kalliiksi. Kalliimpia ovat päiväkoti-ikäiset lapset ja koululaiset sekä vastaavasti sitten vanhukset”, muistuttaa ?nanssineuvos Rainer Alanen valtiovarainministeriön kuntaosastolta. JYVÄSKYLÄN kaupunginjohtaja Markku Andersson ei kuitenkaan kanna kaunaa pienille kunnille, jotka pitävät Juho Halosen ja muut omina asukkainaan avustuksia maksamalla. Kaupunki maksaa kiltisti myös toimeentulotukea kaikille Jyväskylässä opiskeleville kotikunnasta riippumatta, kuten lain mukaan kuuluukin. ”Emme sitä vahdi. Uskomme, että opiskelija oleskelee täällä. Ei me sen takia pakoteta ketään vaihtamaan kotikuntaa”, Jyväskylän johtava sosiaalityöntekijä Hilkka Saarela vakuuttaa. Iiro-Pekka Airola G Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden kotikunnat, top 5: 1. Jyväskylä 5 506 2. Helsinki 863 3. Tampere 492 4. Kuopio 342 5. Espoo 246 F A K TA Vapo-konsernilta hyvä tulos Kerrottakoon nyt myös Jylkkärin lukijoille, kun tilinpäätöstiedotteen panivat, että turpeen poltto se on, joka kannattaa. Vapo-Konsernin liiketulos oli viime vuonna 39,1 miljoonaa euroa, mikä on 5,4 prosenttia liikevaihdosta. Tulos kasvoi viime vuodesta hieman. Toiminnan volyymia kuvaava tunnusluku, eli liikevaihto puolestaan nousi reippaasti 719,5 miljoonaan euroon toissavuotisesta 573,7 miljoonasta. Turvetta Vapo-konserni tuotti 24,4 miljoonaa kuutiometriä, josta Suomessa 20,1 miljoonaa, loput Ruotsissa sekä Virossa. Viime vuoden merkittävimpiä investointeja oli Eurajoen uuden kasvuturvetehtaan rakentaminen.
TOIMITUS SUOSITTELEE T ammikuun 14. päivänä vuonna 2011 työnsä Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana aloittanut Jarno Liski tultiin päätoimittajauransa aikana tuntemaan rohkeana uudistajana. Opiskelijoiden vappulehdissä Liskiä luonnehdittiin muutosjohtajaksi, joka kykeni terävästi näkemään johtamansa journalistisen organisaation eri osien muutostodellisuuden. L iskin merkittävimpinä lehtiuudistuksina muistetaan uuden ulkomaankielisen kolumnistin värvääminen suosimastaan kapakasta sekä katugallupjournalismin mielekkyyden kyseenalaistaminen älykkäällä ironialla, joka ei kaivannut alleviivaamista. Muutoksen dynamiikan ymmärtäjänä Liski osasi esittää vaikeita kysymyksiä, jotka kyseenalaistivat monet alalla itsestäänselvyyksinä vallinneet totuudet. ”Pitääkö maanantaisinkin tehdä töitä?” ”Voiko joku muu hoitaa tämän?” olivat esimerkkejä kysymyksistä, joilla Liski haastoi työnantajansa ja työyhteisönsä pohtimaan, mikä opiskelijapoliittinen peli mahtoi nostaa hänet päätoimittajaksi. Vanhan koulukunnan uutistoimittajana Liski ehti astua monille varpaille, ennen kuin kerrossiivoojan jalkapöydän murtumisen jälkeen 150-kiloinen Liski pakotettiin käyttämään pehmeäpohjaisia sisäjalkineita ja esiintymään työpaikalla selvin päin. P äätoimittajakautensa alussa Liskiä pidettiin yleisesti oikeustoimikelpoisena. Tuohon lyhyeen mutta intensiiviseen kultakauteen sijoittuvat myös hänen merkittävimmät linjauksensa Jylkkärin tulevaisuudesta. Tuolloin Liski lupasi tehdä riippumatonta lehteä journalistisin periaattein. Hän halusi tehdä Jylkkäriä, jonka uutistoiminta perustuu omaan tutkivaan tiedonhankintaan. Ajan oloon hänen opittiin tällä tarkoittaneen lähinnä puuduttavien listojen tuottamista erilaisista julkisista rekistereistä. Liski halusi myös räväköittää lehden linjaa, jolla hän lienee tarkoittanut lisää tissejä ja räjähdyksiä sekä hip’n’hop-nuorisomusiikkia. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? HANNU KARPO (tutkiva journalisti). Legenda ei saa jäädä unohduksiin. Never forget! VINYYLI (tallenne). Materialistien iloksi kaiken tärkeän musiikin saa taas kestävällä muovilla komein kansin. HEITTÄYTYMINEN (hyppy). Välillä pitää uskaltaa heittäytyä. Niin elämässä kuin jalkapallokentälläkin. 4 John Pajunen ALA-ASTEEN REHTORI aikoinaan kuulutti keskusradiosta kevätjuhlan aikaan luokissa istuville todistustaan odottaville koululaisille, että joitakin oppilaita jää luokalle. Luokalle jääneille rehtori valutti myötätuntoa rätisevästä kaiuttimesta kertomalla jääneensä itsekin kaksi kertaa luokalle. Ja koska kukaan ei tietenkään halunnut olla samanlainen kuin rehtori, oli ehtojen suorittajille samalla luotu erinomainen motivaatiopohja. Luokalle jääminen oli merkki siitä, ettei oppilas osannut mitä piti. Uusimalla lukuvuoden opinnot sai oppilas mahdollisuuden opiskella asiat niin, että hallitsi ne. Asiassa ei ole mitään omituista. Jotkut ovat hitaampia oppimaan, ja voihan olla, että elämässä koulun ulkopuoliset asiat ovat heikentäneet opiskelumahdollisuuksia. Pidettiin kuitenkin tärkeänä, että lapset oppivat esimerkiksi prosenttilaskut. TÄLLÄ VUOSITUHANNELLA asiat eivät olekaan niin suoraviivaisia. Joidenkin mielestä työuria tulee pidentää alkuja loppupäästä. Tästä seuraa oppilaille painetta saada yhdeksän vuoden oppimäärä suoritettua korkeintaan yhdeksässä vuodessa, tai yleisesti ottaen x vuoden oppimäärä x:ssä vuodessa. Ja tässä ei ole mitään ongelmaa, jos vain puhutaan keskimääräisestä ihmisestä ja tavoitteista. Työurien pidentämisen tai lyhentämisen sijaan olisi silti puhuttava työurien laadun parantamisesta. Ala-asteen rehtorin tapauksessa paria vuotta perusteellisemmat opinnot olivat tarpeen, ja uskoakseni hänen työuransa laatu oli parempi verrattuna tilanteeseen, jossa hänet olisi aina siirretty ennen aikojaan luokalta seuraavalle. Todennäköisesti hän olisi pudonnut kärryiltä koko loppukoulun ajaksi, ja koulusta päästyään olisi ollut tavoiteajassa valmistunut, turhautunut, jatkokoulutukseen kelpaamaton ja laadullisesti hyvin erilaiselle työuralle päätynyt ihminen. TOIVON KOVASTI Teille, tämän vuosituhannen opiskelijoille, laadukasta työuraa, sitten kun olette siihen valmiita. Rehtorin lyhyempi työura Liski halusi myös räväköittää lehden linjaa, jolla hän lienee tarkoittanut lisää tissejä ja räjähdyksiä sekä hip’n’hop-nuorisomusiikkia. ” pääkirjoitus 28. helmikuuta 2011 Muistamme uudistajaa Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jarno Liski 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Johannes Kaarakainen. 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Johannes Kaarakainen. Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
Jokaiselle jotakin Oli viime keskiviikkona Suomen hallituksen johtoajatus sen päättäessä ”yksimielisesti” Itä-Suomen yliopiston sijoituspaikasta. Hallitus päätti esittää, että Itä-Suomen yliopisto jaetaan kolmen kaupungin kesken. Kuopioon sijoitetaan lääketieteellis-hammaslääketieteellinen tiedekunta. Joensuuhun humanistis-luonnontieteellinen ja Lappeenrantaan tekninen tiedekunta. Näistä muodostettaisiin omat erikoiskorkeakoulut. Hallituksen ratkaisu on ilmeisesti ollut poliittinen kompromissi kolmen Itä-Suomen yliopistosta kiistelevän kaupungin tyydyttämiseksi. Olkoonkin, että hallitus on löytänyt jonkinlaisia perusteita ratkaisulleen, yliopistokokonaisuutta ajatellen tällainen jako ei ole onnistunut. Jyväskylän ylioppilaslehti (13.11.1965) 5 Kellastuneet sivut ”Tulisiko valtion pyytää anteeksi pakkoruotsi päätöstään suomen kansalta.” Vaalikonekysymys. (http://www.sosiaalinenvaalikone.com) TERVEHDYS . Olen vuonna 1953 syntynyt eli kokenut sen ajan, jolloin käyttökelpoinen tavara oli tarpeen ja vain risaa ja käyttökelvotonta vietiin kaatopaikalle. Olin aivan järkyttynyt saadessani asuntotoimistosta kuulla, että KOAS:n asuntoihin syystä tai toisesta jätetyt tavarat kyyrätään suoraan kaatopaikalle – ei ole työvoimaa eikä aikaa muuhun. Satun tietämään, miten hyvää sinne kaatikselle viedään, koska tansanialaiselle opiskelijaystävälle lainaamani huonekalut, petivaatteet, liinavaatteet, pyyhkeet, astiat, radio ym. ovat menossa kaatopaikalle. Kyseinen opiskelipoika ei ole pystynyt järjestämään niiden poiskuljetusta luovutettavasta asunnosta. Ovatko opiskelijaja nuorisojärjestöt niin varakkaita, ettei niiden tarvitse hyödyntää vapaaehtoistyön kautta kirppismyynnillä priimatavaraa? Käytän yhteyksiäni tästä tiedottamiseen julkisesti tv:ssä. Ikäluokalleni tämä on järkyttävää tuhlausta ja maailman saastuttamista. On väärin, että valtio tukee teidänkin järjestöjenne toimintaa samalla, kun rahanarvoista tavaraa heitetään julkisesti roskiin. Opiskelijat vauhkoavat ekologisesta ajattelusta ja muusta, mutta kuitenkin tällaista tapahtuu ”omalla reviirillänne”. Sanna-Kaisa Raivio Katri Tuomi 22, sosiologia ”Kyllä.” Miika Malkamäki 25, laskentatoimi ”Kyllä.” Hilkka Paldanius 22, suomen kieli ”Kyllä.” Arvaa vituttaako tehdä gallupia -30 asteen pakkasessa? GALLUP LYHYESTI Kohti yhteistä korkeakoululiikuntaa Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 31.1. oli uutinen yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden perusteilla olevasta urheiluseurasta. Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden liikuntaseura KOOLS ry onnittelee ja toivottaa menestystä uudelle perustettavalle seuralle, mutta haluaa samalla tuoda esiin muutamia toimintaan liittyviä seikkoja. KOOLS perustettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn toimesta keväällä 2010. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn ja JAMKOn erinomaisesti sujunut yhteistyö poiki ajatuksen kaikille korkeakouluopiskelijoille suunnatusta liikuntaseurasta, joka osaltaan kannustaisi Jyväskylän korkeakouluopiskelijoita liikkumaan ja samalla ajaisi eteenpäin ajatusta yhtenäisestä korkeakoululiikunnasta Jyväskylän korkeakouluopiskelijoille. KOOLSin taival on vasta alussa, ja tämän vuoksi seura on saattanut jäädä yliopisto-opiskelijoilta huomaamatta. Tänä keväänä KOOLS rantautuu myös yliopiston kampusalueelle tiedottamaan omasta toiminnastaan. KOOLS tarjoaa lähtökohtaisesti ns. matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, mutta tukee ja kannustaa myös kilpailutoimintaa. Mikäli halua ja intoa kilpaurheiluun on, voivat jäsenet ottaa rohkeasti yhteyttä KOOLSin johtokuntaan, sillä seura on valmis tarjoamaan tukea kyseiseen toimintaan. Jyväskylä oli viime vuonna Opiskelijoiden Liikuntaliiton yksi alueellisista kehittämiskohteista korkeakoululiikunnan saralla. Kehitystyötä on jatkettu myös tänä vuonna ottamalla osaa Jyväskylän korkeakoululiikuntatyöryhmän palavereihin. KOOLS on omalta osaltaan halunnut olla mukana kehittämässä opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksia Jyväskylässä. Seuran perustamisessa on syytä huomioida asioita myös pitkällä aikavälillä. Riittääkö pelaajia ja aktiivisia tekijöitä vuosiksi eteenpäin? Entä yhteistyökumppaneiden rooli ja riittävyys monelle samankaltaiselle seuralle? Kannattaako perustaa uusi seura, jos on olemassa jo vastaava? KOOLS ry:n johtokunta pohti näitä kysymyksiä useaan otteeseen ennen seuran perustamista. Avoimella asenteella ja yhteen hiileen puhaltamisella on mahdollista saada aikaan yksi iso seura, jossa tarjotaan sekä matalan kynnyksen liikuntaa että kilpailutoimintaa sitä kaipaaville jäsenille. Yhteen liikuntaseuraan keskittäminen vähentää resurssien hukkaamista ,ja suuri jäsenmäärä luo osaltaan edellytykset sille, että rajallisia liikuntatiloja jaettaessa ei jäädä kaupungin muiden seurojen varjoon. KOOLS toivottaa kaikki uudet jäsenet tervetulleiksi seuraan. Liikunnan iloa ja aktiivista kevättä kaikille! Eemil Myllylä KOOLS ry:n johtokunnan puheenjohtaja http://kools.sporttisaitti.com liikunta@jamko.? Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Kannattaako perustaa uusi seura, jos on olemassa jo vastaava? ” Eemil Myllylä Miika Malkamäki 25, laskentatoimi ”Kyllä.” Emme tarvitse kriittisyyttä, tarvitsemme ymmärrystä. Länsimainen yliopisto on sirpaloitunut instituutio. Tiedettä tehdään omissa nurkissa työelämän ehdoilla. Kuka hyötyy vallitsevasta tilasta? Kasvatuslaitoksemme jakautuvat nykyään asiakkaisiin ja henkilökuntaan. Kumpikin osapuoli kuluttaa laitoksissa aikaa vain tavoitellessaan jotain muuta. Mitä tavoittelemme? Kampuksilla on surullinen ilmapiiri, vaikka asian vakavuudelle ei riitä tilaa. Nauru täyttää niin luentosalit kuin kahvilat. Naurammeko itsellemme vai tragedialle, jonka olemme luoneet? Kasvaminen ei ole keino tavoittaa jokin päämäärä. Mikäli kasvaminen olisi vain keino tavoitteiden saavuttamisessa, tulisi elämän päämäärä olla sovittu. Harva meistä suostuu myöntämään, että elämän päämäärä on itse kuolema. Kasvu on siitä hyvä itseisarvo, että se ei aseta ihmisen olemassaololle tavoitetta. Se on lohdullinen itseisarvo, koska voimme navigoida yhdessä. Yhteistyö tiedekuntien välillä on ainoa keino nostaa yliopistolaitos takaisin jaloilleen. Ruokaileminen pyöreän pöydän ääressä on erityistä, sillä se ei jätä ketään nurkkaan ja kaikki läsnäolijat näkevät toistensa kasvot samasta perspektiivistä. Kriittisyydessä on ymmärtämättömyyttä. Vain ymmärtäminen palvelee sivistystä. Mark Bukarev Kriittinen yliopisto J OHANNES K AARAKAINEN
6 Ki rjo itt aja on JYY n h a llitukse n jäse n. Joachim Kratochvil MIELIIMME KASAUTUU ajan mittaan monia tunteita ja mielipiteitä, joiden purkaminen on välillä vaikeaa. Vaikeneminen mieltä painavista asioista voi tuntua tuolloin helpommalta kuin niistä ääneen puhuminen. Ääneen puhuminen vaatii uskallusta ja rehellisyyttä sekä itselleen että toisille ihmisille. On turha painaa ongelmia villaisella ja toivoa, että ne häviäisivät. Yleensä vaikenemistaktiikan tulos on päinvastainen, ja ongelmat kasvavat sen seurauksena tarpeettoman suuriksi. Vaikeudestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, asioiden ääneen lausuminen ja niistä valittaminen antavat kuitenkin samanaikaisesti äärimmäisen vapauttavan tunteen. Tästä on kyse myös JYYn järjestämässä Valitusviikossa. VALITUSVIIKON päätarkoituksena on valittaa asioista, jotka mielestämme ovat pielessä yliopistossamme. Klassikkoaiheena on korostunut se, mikä koulutuksessamme mättää: opiskelijaelämän yleinen kurjuus, heikot opiskelutilat ja kasvisruuan ravintoarvojen heikko taso, näin muutaman aiheen mainitakseni. Rajaus on kuitenkin nimellinen, sillä aivan yhtä hyvin saamme valittaa siitä, mitä tapahtuu yhteiskunnassamme tai arjessamme. Valittaminen vaatii re?ektiota – tietoisuutta omista heikkouksista ja muiden heikkouksista. Purkamisen lisäksi on olennaista, että löydämme jonkin tavan ratkaista ne ongelmat, jotka tiedostamme. VALITTAMINEN nähdään usein negatiivisena asiana. Sitä se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Näen itse valittamisen ajavan henkisen ilmapuntarin asemaa, jossa hennoimmat värähdykset määrittävät mielialan suunnan. Epäkohtien mittareina eivät toimi tekniset laitteet vaan kaikista instrumenteista herkimmät – me ihmiset. Valittamisessa saamme tietää lopultakin meille kaikista tärkeimmät arvot, halut ja toiveet. Valittaminen kertoo siitä, että jokin asia on meille niin tärkeä, että jaksamme nähdä vaivan miettiä, kuinka asioiden tulisi olla. Valittaminen on lopultakin välittämistä meille tärkeistä asioista. EPÄKOHTIEN NOSTAMINEN esiin on olennaista, jotta saamme asiat muuttumaan. Muutos lähtee itsestämme, ja valittaminen kannattaa aina. Valitusviikot vietetään 7. – 18.3. ympäri kampusta. Voit valittaa epäkohdista myös JYYn nettisivujen kautta. Valittaminen on välittämistä JYYPÄÄ Ääneen puhuminen vaatii uskallusta ja rehellisyyttä sekä itselleen että toisille ihmisille. ” Joachim Kratochvil Reaaliaikaisuus madaltaa kynnystä kysyä neuvoa Irkissä opiskelijat voivat saada nopeasti apua ongelmiinsa suoraan opettajalta KUN JOISSAIN tiedekunnissa luotetaan edelleen viikoittaiseen tapaamisaikaan opintoneuvonnassa, on informaatioteknologian tiedekunta tarjonnut opiskelijalle mahdollisuutta reaaliaikaiseen yhteydenpitoon jo yli kymmenen vuotta. Kun IRC-kanava #Appro perustettiin, tarkoituksena oli luoda opiskelijoille yhteyskanava, jossa opintoasioihin saa neuvoa mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti. Kyseessä on keskustelukanava, jonne tiedekunnan kursseilla ongelmia kohtaava opiskelija voi tulla kysymyksineen ja jolla opettajat, ohjaajat ja muut opiskelijat vastaavat. Myös joillakin kursseilla on omat kanavansa irkissä. Opettaja Tommi Lahtosen mukaan kynnys vaivautua kysymään on irkissä pienempi kuin sähköpostin lähettämisessä. Samaa sanovat #Appro-kanavalla irkkaavat opiskelijat: <@Tinuzka> ite aina kyselen eka irkissä, jos on joku ongelma ja mahdollista saada siihen vastaus. en sähköposteja lähettele muuta ku silloin, ku henkilöä ei saa irkissä kiinni :) RYHMÄSSÄ tapahtuvan, reaaliaikaisen keskustelun etuna on erityisesti se, että monet asiat selviävät verkoston tuen ansioista jo ennen kuin opettaja ehtii vastata. Kuinka paljon kyse onkin sitten vertaistuesta opettajan antaman neuvonnan sijaan? <Hazor (Tommi Lahtonen)> kyllä se pääasiassa on open antamaa tukea, mutta heti mitä enempi aktiivisia on paikalla niin enempi vaaka kääntyy toiseen suuntaan. <Hazor> jos ois tietty kriittinen massa opiskelijoita niin ne selviäis jo keskenään IT-tiedekunnassa hyödynnetään myös esimerkiksi Facebookia ja Twitteriä kurssien tiedotuksessa. Ne ovat olleet mukana viestinnässä vasta vähän aikaa, mutta Lahtonen uskoo niiden nousuun. IRC nimittäin tavoittaa lähinnä ne opiskelijat, jotka muutenkin käyttävät palvelua. Tämä lienee syynä siihen, että monesti uusien medioiden hyödyntäminen rajautuu yliopiston tarjoamiin palveluihin, kuten Optimaan, tai äärimmillään esimerkiksi blogien käyttämiseen opetuksen tukena. Perinteikkäämpi sähköposti ja kasvokkain tarjottava tuki eivät olekaan menettäneet merkitystään. Reaaliaikaisessa viestinnässä on kuitenkin muitakin etuja, kuten #Approkanavalla kuvaillaan: <@Tinuzka> viime syksynä tää kanava oli tosi hyvä palautteenantokanava opettajalle kurssista ja demoista ja sit saatiinkin jotain muutoksia just esim demojen aikatauluun tai vastaavaa. IRC TOIMII siinä mielessä kuin mikä tahansa muukin opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus, että tuki ei rajoitu vain nimetyille kanaville, vaan sitä haetaan myös epävirallisilta tahoilta, esimerkiksi kaveripiirien kanavilta. Nimimerkkien takana esiintyminen voi toisaalta hankaloittaa viestintää. Vasta viikon kanavalla ollut opiskelija antaa esimerkin: <@hene-> kai tässä on uusille (kuten minä) ongelmana se, ettei yhtään tiedä kuka siellä nimimerkin takana on <@hene-> ite käytän irciä paljon, mutta ei tulis mieleenkään kysellä tän kautta opettajalta jotain <pihlaja (toimittaja)> johtuen tosta nimimerkkiasiasta vai ihan muuten? <@hene-> hmm, siitä kyllä. koen jotenki hankalaks lähtee selvittää että kuka täällä on ope jne :) ja jostain syystä oletan, että opettajat on harvoin paikalla vastailemassa Moni näkeekin tukiverkoston hyödyntämisen nimenomaan opiskelijalähtöisenä: <Maakuth> sitä tapahtuu kyllä varmaan melkeinpä joka kurssilla, että opiskelijat selvittelee keskenään irkissä <Maakuth> esim. itselleni selvisi muuan sivuopintokokonaisuuden ilmoittautumisdeadline irkissä ;) <Maakuth> ja myös se, että se oli mennyt umpeen jo viikkoja takaperin... Riikka Valtonen Haastattelut on tehty IRC:ssä ja ne esitetään sovelluksen näyttämässä muodossa. G IRC on reaaliaikainen, maailmanlaajuinen keskustelupalvelu, jonka kehitti oululainen Jarkko Oikarinen vuonna 1988. G Keskustelu on mahdollista sekä ryhmissä kanavilla että yksityisesti käyttäjien välillä (”priva”) G Kansainvälistä mainetta IRC saavutti vuonna 1991, kun sen kautta välitettiin reaaliaikaisesti Persianlahden sodan tuoreimmat tapahtumat muulle maailmalle. G Lisätietoja ja käytännönohjeita osoitteessa: http://appro.mit.jyu.fi/doc/tyovali ne/irc/ F A K TA Yleisavustukset haettavissa JYY JAKAA yleisavustuksia tänä vuonna 15 800 euroa. Avustus on tarkoitettu aineja harrastejärjestöjen, osakuntien sekä edustajistoryhmien toimintaan. JYY on laatinut kriteerit avustamiseen. Esimerkiksi edustajistoryhmälle ei myönnetä tukea, jos se toimii osana jonkin puolueen organisaatiota. Hakemukset on toimitettava JYY:n keskustoimistoon jäsenpalvelusihteeri Maria Liljalle 31.3. klo 12 mennessä. Hakulomakkeet löytyvät JYY:n nettisivuilta. Järjestöjen kertaluontoisten kulujen kattamiseen tarkoitettu projektiavustus on haettavissa ympäri vuoden. Viime vuonna määrärahasta puolet jäi käyttämättä hakemusten vähäisyyden vuoksi. Tänä vuonna rahaa on varattu 2 500 euroa, josta yksittäiseen projektiin voidaan myöntää enintään 500 euroa. Lisätietoja saa Maria Liljalta sekä hallituksen järjestövastaavilta Mikko Punkarilta ja Virve Särkältä .
Jylkkäri kurkisti kulissien taakse nähdäkseen, mitä kaikkea teatteriesityksen tekoon tarvitaan. Teksti ja kuvat: Johannes Kaarakainen Teatteriesityksen nimeä kantava kyltti nostetaan lavan yläpuolelle yli viiden metrin korkeuteen. Lavastaja Mikko Saastamoinen (vasemmalla) ja valaistusmestari Jari Granlund ovat tärkeässä roolissa esityksen visuaalisen ilmeen kannalta. Ennen ensi-iltaa K olme viikkoa Maaria Blomman ensi-iltaan. Vaikka työtä on vielä paljon jäljellä, alkaa näytelmä vähitellen saada lopullisen muotonsa. Lavasteet ovat pian käyttökunnossa, näyttämörakenteet kasattuina ja naispääosan esittäjäkin kruunua vaille vaatetettu. Kuukausien suunnittelun ja valmistelun huipentumana on ensi-ilta, jossa näytelmäproduktion kaikki palaset lopulta nivoutuvat saumattomaksi kokonaisuudeksi. Työprosessia ajatellen syntyy kuitenkin eräänlainen illuusio. Yksittäisen katsojan eteen avautuu näytelmän aikana vain murto-osa teatterimaailmaa, jonka laidoille jää todellisuudessa paljon näkymätöntä, piilotettua työtä. Jyväskylän Ylioppilaslehti kävi tutustumassa kasvoihin teatterin kulissien takana ja selvitti mitä näytösten ulkopuolella tapahtuu. T eatteri mainostaa tiedotteessaan Maaria Blomman olevan hurmoshenkinen ja karnevalistinen esitys. Karnevaalitunnelma saadaan aikaan viisihenkisen orkesterin, kamarikuoron ja erikoisten lavastusratkaisujen ansiosta. Esitystä varten lavan yläpuolelle nousee sirkushenkinen valaistu nimikyltti. Lisäksi esiintymislava sekä osa katsomosta on yhdistetty lippusiimalla. Jyväskylän kaupunginteatterin tiedottaja Sirkka Helke kuljettaa minua ensimmäisellä käynnilläni kerroksesta toiseen läpi teatterin. Itse näyttämön ja yleisölle avointen aulatilojen takaa paljastuu sokkeloinen kompleksi, joka muistuttaa monimuotoisuudessaan lähinnä miniatyyrikokoista kaupunkia. Alvar Aallon suunnittelema rakennus pitää sisällään laajan kirjon eri alojen työtiloja kampaamosta ja verstaasta aina toimistoihin ja näyttelijöiden henkilökohtaisiin pukuhuoneisiin asti. V akinaista henkilökuntaa Jyväskylän kaupunginteatterilla on 65 henkilöä, joiden lisäksi produktioissa vierailee ohjaajia, lavastajia, pukusuunnittelijoita, muusikkoja sekä muuta henkilöstöä. Teoksen laajuudesta riippuen työryhmän kokoonpano vaihtelee paljon. Pienimmillään näytelmää tehdään muutaman hengen voimin, mutta suurimmissa esityksissä mukana on useita kymmeniä työntekijöitä. ”Maaria Blomman työryhmässä on mukana noin 50 ihmistä. Teknistä henkilökuntaa ja suunnittelevia henkilöitä on produktioissa aina mukana enemmän kun näyttelijöitä”, Helke kertoo. Seuraavalla aukeamalla on esitelty osa teatteriesityksen taustalla ahertavista työntekijöistä.
Maaria Blomman lavasterakennelma on poikkeusellinen, sillä se ulottuu muutaman penkkirivin verran katsomon puolelle. Lavasteet joudutaan purkamaan paikaltaan jokaisen näy mömies Antero Lahtisella ja näyttämömestari Pasi Leinosella riittää töitä myös ensi-illan jälkeen. VASEMMALLA. Maaria Blomman sirkushenkisten lavasteiden keskipisteenä toimii värikäs näyttämörakennelma, jonka huoltoon osallistuu metallimiehenä työskentelevä Reijo Luomaa. Käytännössä Luomaa tekee metallitöiden lisäksi paljon muutakin. Hän osallistuu muun muassa puutöihin sekä maalaamiseen. Valmistavissa harjoituksissa näytelmä käydään kokonaisuudessaan läpi keskeytyksittä. Väliajalla ohjaaja Laura Jäntti esittää ajatuksiaan näytelmän äänitehosteista. YLHÄÄLLÄ. Näyttelijä Ma tuksiin käymällä aluksi k Minkkisen meikattavana OIKEALLA. Ompelija Terttu miesten paitoja. Honkose työskentelee kolme muut pukija. VASEMMALLA. Ympäristö vastaja Mikko Saastamo mallin sekä piirustusten työssä näyttämömiesten den etenemistä.
ytöksen jälkeen, minkä vuoksi näyttäPuuseppä Henry Vatiaisen mukaan teatterin lavasteiden tulee olla erityisen lujaa tekoa. ”On tilanteita, joissa näyttelijä saattaa heilua pöydän päällä – sellaista käyttöä eivät tavalliset kalusteet kestä. Yleensä valmistammekin rekvisiitan alusta loppuun saakka itse.” aritta Viitamäki valmistautuu harjoikampaaja-maskeeraaja Minttu . u Honkonen viimeistelee näyttämöen lisäksi pukujen ja asusteiden parissa ta ompelijaa, pukusuunnittelija sekä ö näytelmää varten rakennetaan laoisen (keskellä) valmistaman pienoispohjalta. Saastamoinen toimii yhteisn kanssa ja seuraa paikan päällä töiPuvustamossa ompelijana työskentelevä Pirjo Järvi askartelee Maaria Blomman naispääosan esittäjä Raisa Vattulaista varten kruunua. Valaistusmestari Jari Granlund suunnittelee ja rakentaa näytelmän valaistuksen. Granlundin suunnitelman pohjalta ohjelmoidaan sarja makroja, jotka ajetaan esityksen aikana kohtauksittain läpi. ”Yllätyksiä tulee silti aina. Olen saattanut ajoittaa makron alun tiettyyn kohtaan repliikkiä, ja kun näyttelijä unohtaa välistä lauseen, on kyettävä nopeisiin muutoksiin.”
10 VAPAALLA KAMPUS KINO Kampaamon tulevaisuus oli hiuskarvan varassa. Ti 1.3. kello 19 Janus Metz: Armadillo (Tanska 2010) Tanskassa suursuosiota niittänyt dokumentti kertoo maan rauhanturvaajien kokemuksista Afganistanissa. Sekasortoisen Afganistanin sattumanvarainen väkivalta – mitä aitoja tilanteita kuvanneet käsivaraja kypäräkamerat eivät pelkää näyttää – koskettaa sotilaiden ohella myös siviilejä. Paikallisväestö joutuu tasapainoilemaan rauhanturvaajien ja talebanien välillä ja ottamaan samalla vastaan pahimmat iskut. Shokeerava dokumentti räjäyttää Afganistanin kimurantin tilanteen katsojan silmille herättäen takuuvarmasti vastakaikua. Armadillo palkittiin viime kesänä Cannesissa Semaine de la Critique -palkinnolla. Ti 8.3. kello 19 Jean-Pierre Jeunet: Mic Macs (Ranska 2009) Amélie-elokuvallaan suursuosiota saanut Jean-Pierre Jeunet sai tyyliniekan statuksen alun perin jo Marc Carotin kanssa ohjaamilla tummasävyisillä fantasioilla Kadonneiden lasten kaupunki ja Delicatessen. Herttaiseen naivismiin luottava hulvaton Mic Macs kertoo videovuokraamossa työskentelevästä Bazilista, joka eräänä kauniina päivänä saa harhaluodin otsaansa kesken elokuvankatselun. Päähenkilö selviää, mutta luoti jää hänen päähänsä, ja onnettomuuden takia hän menettää työpaikkansa. Erinäisten vaiheiden kautta Bazil löytää uuden perheen kodittomien yhdistyksestä. Luotipäinen pasi?sti Bazil aloittaa porukkansa kanssa operaation kahden suuren asetehtaan tuhoamiseksi. Elokuvassa ahneet asekauppiaat ja solidaariset kodittomat näyttäytyvät herkullisina sarjakuvahahmomaisina karikatyyreinä. Wickström naurattaa Ilokivessä Seisomapaikkaklubi tuo maaliskuun 12. päivä Jyväskylään neljä stand up koomikkoa. Ilokiven mustassa laatikossa esiintyy MC Riku Sottinen, André Wickström, Anitta Ahonen ja Henric Chezek. Näytökset alkavat kello 18.30 ja 22.00. Kotiappron lyhyt Opiskelijabileiden järjestämisessä vain mielikuvitus on rajana. VIIDELTÄ tammikuisena perjantaiiltapäivänä Jyväskylän yliopiston opiskelijoista koostuva ystäväporukka soittaa kasvatustieteitä opiskelevan Roosa Huovisen , 20, ovikelloa Keskussairaalantiellä. Tätä iltaa on odotettu kauan ja illan kulku on tarkkaan suunniteltu. Reilussa kuudessa tunnissa on tarkoitus kiertää läpi kaikkien ystäväporukkaan kuuluvien kodit, ja jokainen tarjoaa vuorollaan kaikille itse valitsemansa juomat. Pääasiassa toisen vuoden kasvatustieteiden opiskelijoista koostuva kaveriporukka sai idean kotiappronimellä kulkevista juhlista jo viime kesänä, kun fuksivuoden aikana tiiviiksi hioutunut kaveriporukka vietti kesää eri paikkakunnilla. KOTIAPPRO on saanut inspiraationsa yhdeltä Jyväskylän suurimmalta opiskelijatapahtumalta, Kauppakadun Approlta. Kotiapprossa tosin kierretään Jyväskylän keskustabaarien sijasta ystäväporukan koteja. Kotiappron ideana on rikkoa perinteistä ”etkoilta baariin” –kaavaa, kokeilla jotain uutta ja samalla vierailla kaveriporukan jäsenten uusissa kodeissa. Ja mikä parasta, kukaan ei joudu yksinään ongelmiin naapureiden kanssa sillä rellestys tapahtuu tasapuolisesti kaikkien kodeissa. Huovinen on valmistanut vierailleen mojitot ja ilmassa on innostuksen ja odotuksen tunnelmaa. ”Tätä iltaa on odotettu, nyt nostetaan malja kotiapprolle”, Huovinen hehkuttaa avajaispuheessaan. Huovisen tarjoilemat mojitot on nautittu ja on aika siirtyä kotiappron toiseen kohteeseen, kasvatustieteilijä Ammi Mikanderin , 22, kaksioon Mäki-Mattiin. Ammi tarjoilee vierailleen tammikuisen pakkassään pelastukset, kuumat minttukaakot maustettuna vaahtokarkeilla. Koska kotiapprossa siirrytään paikasta toiseen samassa porukassa, ei juomien valmistuksesta oteta stressiä. Ammi tosin on järjestänyt itselleen apulaisen. Poikaystävä Juuso tarjoilee tottuneesti porukalle popcorneja. Pian otetaan suunta kolmatta pysäkkiä, rohkeimmat naukkailevat matkalla lämmikettä omista pulloistaan. Vapaudenkadulla emännöivät luokanopettajaopiskelija Jenni Luoto , 22, sekä kasvatustieteiden opiskelija Maria Anttila , 22. Kun emäntiä on kaksi, on myös juomia tarjolla tuplasti. Ensin aloitetaan raikkailla mangosmoothieilla ja jälkiruuaksi nautitaan tujakat minttupaukut. Erityisesti minttupaukut ajavat asiansa ja kotiapproilijoissa on havaittavissa ensimmäisiä hiprakan merkkejä. TÄMÄ JYVÄSKYLÄN yliopiston yhdistämä ystäväporukka on pitänyt yhtä jo lähes pari vuotta. Jo heti fuksivuoden alussa porukka muotoutui tiiviiksi kokoonpanoksi. Mitä opiskelu olisikaan ilman ystäviä? Monet muuttavat kotikaupungeistaan Jyväskylään opintojen perässä, ja opiskelukavereista muodostuu monelle perheen kaltainen turvaverkko. Jenni Luoto on kokeillut elämää Jyväskylässä myös ilman tuttua kaveriporukkaa. Hän vietti viime kesän Jyväskylässä kesätöissä, kun muut suuntasivat eri puolille Suomea töiden perässä. ”Kyllä aluksi pelotti, mitä kesästä tulee ilman tätä porukkaa. Tiiviin kaveriporukan jättämä sosiaalinen aukko piti täyttää, ja piti tavallaan nähdä vaivaa vapaa-ajan eteen”, Luoto muistelee. ON AIKA JATKAA matkaa kotiappron ainoan miesvahvistuksen, terveystieteitä opiskelevan Ville Niemen , 22, luokse Kauppakadulle. Miehekkääseen tyyliin Niemi tarjoilee ystävilleen oluet suoraan tölkeistä. Naiset eivät ylläty, koska Niemi tunnetaan oluen ystävänä. Kun tölkit on tyhjennetty, on aika startata kohti appron viidettä kohdetta. Kasvatustieteilijä Sanna Erosen , 21, luona Yliopistonkadulla nautitaan appelsiiniboolia. Booli on Sannan bravuuri, ja sen tujakka terästys nostattaa porukan selväpäisimmätkin juhlatunnelmaan. Matka jatkuu Yliopistonkatua alaspäin kohti niin ikään kasvatustieteitä opiskelevan Miina Väisäsen , 22, kotia. Väisänen on järkeillyt, että tässä vaiheessa pieni piristys tekee varmasti terää ja hän sekoittaakin vierailleen kossubatteryt. Kotiappron suunnitelmaan kuuluu, että jokainen pitää kodissaan puheen. Kuten lähes kaikki muutkin, Miinakin päätyy puheessaan ylistämään rakasta ystäväporukkaa. ”Te olette niin mahtavia ja te tunnette mut läpikotaisin. Vaikka mulTe olette niin mahtavia ja te tunnette mut läpikotaisin. Vaikka mulle nyt sattuisi jotain, te osaisitte kertoa mun elämästä lähes kaiken. ” Miina Väisänen Kasvatustieteen opiskelijat Saara Kaksonen, Ella Valkola, Roosa Huovine kan järjestämissä kotiappro-juhlissa.
11 Juha Korhonen YLIOPISTO-OPISKELIJAT rehvastelevat mielellään avarakatseisuudella, mutta kysykääpä heiltä makuasioista. Moni paljastuu faniksi. Fanittaminen etenee usein samaa polkua. Kaava on helppo soveltaa musiikin kuuntelijoihin, mutta tilalle voisi laittaa melkein mitä tahansa: ruokalajit, harrastukset, matkakohteet, urheiluseurat, televisiosarjat, alkoholijuomat tai elokuvat. KAIKKI ALKAA tulokasvaiheesta, jossa uusi tyyli potkaisee, ja siitä kerätään innoissaan tietoa. Oma mieltymys esitellään vahvasti esimerkiksi julistamalla, että hevi on paskimmillaankin parasta. Genren opiskelu johtaa puritanismiin, jonka saavutettuaan harrastaja tuntee tyylisuuntansa merkkipaalut ja uusimmat omakustanteet. Puritaanit virnuilevat huvittuneina niille, jotka ovat vasta noviiseja. Samalla he halveksivat valtavirran roskaa ja vähättelevät muita tyylejä. Listoille nouseva puritaanin vanha suosikki on hänen mielestään myynyt sielunsa kaupallisuudelle. PURITAANIUDEN jälkeen edessä on kaksi tietä. Fanittamisesta voi tulla elämäntapa: silloin ?ilistellään Dingoa vielä 2010-luvulla tai väitetään, että hyvää musiikkia tehtiin vain 1970-luvulla. Yleensä näin käy, jos fanituksen kohde on jäänyt taka-alalle elämässä, ja sen tilalle on tullut esimerkiksi työt, jooga tai ruoanlaittoharrastus. Toinen tie on kyllästyminen. Vanhat suosikkilevyt ja bändipaidat pölyttyvät kaapeissa, mutta roskiin niitä ei raaski heittää. Yllättäen kaikki radiosoittoa saavat biisit eivät enää vihastuta ja jokin uutuuksista voi jopa kiehtoa. On alkanut matka kohti avarakatseisuutta makuasioiden suhteen. Fanittajien ulkopuolelle jäävät vielä elitistit. Elitisti halveksuu valtavirtaa puritaanien tavoin, mutta on silti laajakatseisempi. Hän tuntee genret ja poimii niistä helmet. On tärkeintä, etteivät muut tiedä niistä vielä mitään. Usein elitisti on kulkenut fanituspolkunsa jo ala-asteella, mutta hän ei puhu nuoruuden ihastuksestaan ysäriteknoon. SPOTIFYN JA YOUTUBEN aikakaudella musiikkia on saatavilla niin paljon ja helposti, että fanittamisen kiertokulku saattaa olla vuosia, jopa vuosikymmeniä nopeampaa kuin aiemmin. Parhaimmillaan kyllästymispiste saavutetaan kuukausissa, jopa viikoissa. Maailman pienentyessä vaihtoehtoja on kaikessa muussakin – ruoassa, harrastuksissa, leffoissa – jatkuvasti enemmän. Pelkästään Saarioisten jauhelihapizzoja syövä, aina mustiin farkkuihin pukeutuva Metallicaa kuunteleva Liverpool-fani ei tietenkään ole huono ihminen, mutta joskus ihmetyttää, miksi jotkut eivät halua nähdä valinnoilleen edes vaihtoehtoja. K i rjo itta j a on Jylk k ä r in t oim i tt aj a. JÄLKIKIRJOITUS Fanittamisen kaava ” Juha Korhonen Aleksis Kivi JYT:n käsittelyssä Jyväskylän ylioppilasteatteri tuo lavalle Veijo Meren kirjoittaman näytelmän Aleksis Kivestä. Kivi, kuten monet muut suomalaiset miehet tänäkin päivänä, tarttui helposti pulloon vaikeuksien kohdatessa. Ja vaikeuksia riitti. Kivi oli aikaansa edellä eikä yhteiskunta ollut vielä valmis hänen rohkeisiin kuvauksiin tavallisien talonpoikien elämästä. Jyväskylän ylioppilasteatteriin Veijo Meren näytelmän on sovittanut ohjaaja Kirsi Sulonen. Helmikuun lopulla ensi-iltansa saanut Aleksis Kivi – tarina eräästä miehestä pyörii ylioppilasteatterin näyttämöllä koko maaliskuun ajan. Yllättäen kaikki radiosoittoa saavat biisit eivät enää vihastuta. Joose Keskitalo Vakiopaineessa Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo keikkailee Jyväskylässä Vakiopaineessa perjantaina 4.3. Yhtyeen helmikuun puolessa välissä julkaisema levy Maan näkyjä koostuu pääosin liveäänityksistä. Levyn arvostelu jää Jylkkärissä tilanpuutteen vuoksi seuraavaan numeroon, mutta arvostelija moittii intensiiviseksi ja hurjaksi kuvaamaansa levyä siitä, että taltioitu keikkatilanne jättää levykuulijan ulkopuoliseksi. Kenties tilanne on korjattavissa keikkatilanteeseen osallistumalla. Vakiopaineen keikka alkaa jo kello 21.30. t oppimäärä le nyt sattuisi jotain, te osaisitte kertoa mun elämästä lähes kaiken.” Illan toiseksi viimeiset juomat tarjoilee lakritsifaniksi tunnustautuva kasvatustieteilijä Saara Kaksonen , 22. Kaksonen tarjoilee ystävilleen lakushotit ja jatkaa puheessaan siitä, mihin Väisänen lopetti. ”Ilman teitä Jyväskylä ei tuntuisi kodilta”, Kaksonen sanoo, ja drinkkien herkistyttämä ystäväporukka kyynelehtii vieressä. KOTIAPPRO huipentuu Hanna Lehikoisen , 20, ja Ella Valkolan , 21, kotiin Kävelykadun koillispäähän. Loivaa siksakkia kävelevä porukka on napannut nakkikioskilta mukaan hiukopalaa. Ei ole ihme että rasvainen ruoka houkuttaa, onhan drinkkejä kumottu jo liki kuusi tuntia. Juhlatunnelma ja desibelit ovat korkealla, mutta naapurit toivovat kotiappron päättyvän pian. Onneksi on ehditty edetä viimeiseen kohteeseen ennen kuin huomautukset alkavat. Muutenkin ilta on suhteellisen onnistunut, vaikka humaltuneessa kaveriporukassa draamakohtauksiltakaan ei täysin vältytä. Koska kotiapproon olisi halunnut osallistua enemmänkin porukkaa, oli illanvietto rajattava vain ydinporukan tapahtumaksi, eikä mielipahalta vältytty. Illan viimeiset juomat kruunaavat illan persoonallisuudellaan: tarjolla on Anteroiksi nimetyt viinapaukut, joissa lilluu kirsikkatomaatit. Lehikoisen ja Valkolan puheet tiivistävät ystäväporukan hengen: he pitävät puheet yksitellen kaikille osallistujille. Anniina Korpela n, Hanna Lehikoinen ja Sanna Eronen kurkottavat kohti Jenni Luodon tarjoilemia minttushotteja kaveriporuJ OHANNES K AARAKAINEN
12 ARVIOT ARVIOT Rolf Mortén & Tanssiyhtye Sir: Olen norjalainen (Omakustanne 1992) ITALIALAISISKELMÄ L’Italiano tuli tunneksi Suomessa vuonna 1983, kun Kari Tapio levytti sen nimellä Olen suomalainen. Kappaleen eteläeurooppalainen alkuperä ei ole haitannut sen mainetta suomalaisten kansallistunteen nostajana, sillä Kari Tapion tulkinta ja Raul Reimanin teksti henkivät vahvaa sinivalkoisuutta. Olen suomalainen on päätynyt myös lukuisien muiden versiointien kohteeksi, kuten suosituille iskelmille yleensä käy. Hämmentävin tulkinta lienee norjalaissyntyisen Rolf Morténin versio, jossa klassikkoiskelmä tulkitaan nuotin vierestä ja paksulla norjalaisaksentilla laulaen. TIETOA ROLF MORTÉNISTA löytyy hyvin vähän, joten on keskityttävä musiikkiin. Norjalaismies tulkitsee suosikki-iskelmän tavalla, joka ei muodosta suurta uhkaa Kari Tapion version asemalle. Kappale alkaa oikeaoppisesti laululla ilman säestystä, mutta Mortén hukkaa jo ensimetreillä oikean sävellajin sen verran pahasti, että orkesteri tulee mukaan aivan eri sävelestä. Kappaleen kuluessa unohtuvat välillä sanat, välillä melodia ja paikoin suomen kielen lausuminenkin, mutta Mortén päästelee pikkuvioista välittämättä kappaleen loppuun. B-puolen tulkinta Elvis Presleyn hitistä It’s Now Or Never jatkaa Olen suomalaisen linjoilla, joten levyn taiteellinen anti jää vähäiseksi. On silti hienoa, ettei Mortén anna heikkouksiensa häiritä, vaan levyltä huokuu laulamisen riemu. Mortén upottaa kaikki iskelmälaulajien maneerit tulkintoihinsa, vaikka mies tietänee itsekin, että hänen laulutaitonsa on toiselta planeetalta ammattilaisiin nähden. SINGLEN KANSITAIDE on kokonaan oma lukunsa, sillä pääosaa siinä näyttelee Rolf Morténin suomalainen ajokortti. Ehkä Olen suomalainen -kappaleen on katsottu olevan suomalaisille niin pyhä, että kappaleen levyttävän henkilön täytyy todistaa olevansa Suomen kansalainen. Toinen vaihtoehto on se, että AB-ajokortin ajaminen on nähty saavutukseksi, jota ei kannata piilotella turhaan. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Kansallistunnetta vuonojen maasta LCMDF: Love & Nature Sony Music Pari vuotta sitten Le Corps Mince de Françoise oli yksi maailman lupaavimmista yhtyeistä, ainakin jos hypetyksen määrää oli uskominen. Parissa vuodessa ehti kuitenkin tapahtua paljon. Levyä ei kuulunut, manageri erotettiin, kosketinsoittaja jätti Emma ja Mia Kemppaisen jatkamaan duona ja nimi vaihtui LCMDF:ksi. Hetken aikaa vaikutti siltä, että bändi kuopattaisiin hiljaisuuden vallitessa, mutta nyt siskokset ovat palanneet hartaasti odotetun Love & Nature –debyytin kera. Levyn ensimmäinen puolikas on tuoretta, villiä, röyhkeää ja kansainvälistä elektroa, jota on nautinto kuunnella. Parhaina esimerkkeinä rantahiekanlämmin Future Me, sekä takuuvarmasti päähän soimaan jäävä Gandhi. Puolenvälin jälkeen iskee kuitenkin uupumus, valitettavasti, ja bpuoli tuntuu a-puolen lahjattomalta äpäräsiskolta, joka jää vain toistamaan jo kerran kuultuja maneereja. Joissain piireissä on varmaan yhtä muodikasta vihata LCMDF:ää kuin joissain toisissa piireissä sitä rakastaa. Levy ei missään nimessä ole kuitenkaan huono, ja piirien ulkopuolelle jättäytyneille se tarjoaa mukavaa ja kevyttä vuoden 2011 taidekoulushittiä. Sopii loistavasti taustamusiikiksi etkoille, tai tanssittavaksi trendikkäässä yökerhossa, ellei sitten satu olemaan liian Cool and Bored. Juha Stenholm ”Vuoden 2011 taidekoulushittiä.” Kova kuin kivi Ohjaajat: Joel Coen, Ethan Coen. Pääosissa: Jeff Bridges, Hailee Steinfeld, Matt Damon. Joel ja Ethan Coenin uusin elokuva Kova kuin kivi pohjautuu Charles Portisin romaaniin, joka kertoo isänsä murhaajan takaa-ajoon ryhtyvästä 14-vuotiaasta Mattie Rossista. Avukseen tyttö palkkaa viinaanmenevän sherif?n, ja kolmanneksi mukaan lyöttäytyy märkäkorvainen Texas Ranger. Kirja käännettiin elokuvaksi jo vuonna 1969, jonka pääosasta John Wayne sai vihdoin Oscarinsa lännenelokuvien huojuvana sankarina. Vanhempi elokuva on hiukan uskollisempi romaanille, mutta Coenin veljesten versio vangitsee paremmin kirjan uhkaavan tunnelman ja synkän huumorin. Uuden version näyttelijätyötä on ilo katsella. Jeff Bridgesille voisi povata juopon sheriffn roolistaan Oscaria, ellei hän olisi voittanut sitä vasta viime vuonna juopon kantritähden roolistaan leffassa Crazy Heart. Myös etsintäpartion muut jäsenet, Matt Damon ja nuori Hailee Steinfeld ansaitsevat kehuja. Erityistunnustus täytyy lisäksi antaa Barry Pepperille, joka toistaa Robert Duvallin 40 vuotta aiemmin tekemän roolin erittäin robertduvallmaisesti. Coenin veljesten ohjaustyö on realistisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Maisemat ovat karuja ja kauniita, ihmiset karuja. Ylimääräinen draama on siivottu pois. Asiat vain tapahtuvat, jonka jälkeen elämä jatkuu tai ei jatku, riippuen siitä, kummalla puolella aseen piippua seisoo. Juha Stenholm ”Uhkaava tunnelma ja synkkää huumoria.” Aika ottaa ohjat omiin käsiin? 18 vuoden jälkeen vastaat itse omista asioistasi. Myös raha-asioistasi ja vakuutuksistasi. Kun on aika ottaa ohjat omiin käsiin, löydät käytännölliset neuvot yhdestä osoitteesta: op.?/memo Yhdessä hyvä tulee.
IN ENGLISH 13 Average wage in Finland was 2 940 euros per month in 2009. Stat.? Lessons in cultural assimilation Local bartender gives advice to his fellow immigrants ”I’D LIKE TO imagine that both of these great-grandfathers would be shocked to ?nd out that I’ve moved back to Finland. I don’t think they would’ve ever dreamed that”, says Willie Männikkölahti sipping his coffee in the bar Vakiopaine. Willie just received Finnish nationality a few weeks ago. Two of his great-grandfathers immigrated to the United States from Finland back in the 19th century. One of them – Willie’s mother’s mother’s father – used to write columns for Amerikan Uutiset, which is one of the original Finnish-American Newspapers. WILLIE IS WRITING about his experiences in his new homeland as well. He has a blog and he writes articles for the New World Finn – one of those Finnish American newspapers in the US. Now he is also writing pieces for Jylkkäri. ”I’m referring to them as Finnish Cultural Assimilation Lessons. Just some little things that I’ve noticed that can make a foreigners life in Finland that much easier. Especially if the foreigner is planning on staying here a little longer and wants to get as much out of living in Finland as possible”, explains Willie Männikkölahti, or Willie Lahti as in his writer name. In his blog Willie has written about decoding Finnish potato bags, public defecation and also quite a lot about Finnish popular music. ”One of the things that I really truly believe is that one of the best ways to get inside a culture that isn’t your own is through popular cultural references. Especially through the music”, he says. He tells he’s ”gone out of his way” listening to Finnish artists who have made some sort of impact on the Finnish psyche. ”A lot of times they are things you’re not going to pick up just hanging out with Finnish people in a bar, but on the other hand, you might notice how a song affects somebody when you’re sitting together in a cafe or a bar somewhere. Then that song is de?nitely worth looking into”, he urges. His examples of in?uential Finnish artists include Rauli Badding Somerjoki , Irwin Goodman and Leevi and The Levings’ songwriter Gösta Sundqvist . ”Badding’s Paratiisi feels like summer to me. When you have lived in Finland for a while you de?nately realize how important summer is for the Finnish psyche”, says Männikkölahti. His advice to immigrants is to learn at least some Finnish. Popular Finnish music offers valuable help in that as well. ”Not only you are motivated to learn the language because you want to know what’s going on in the songs, but you’re are also going to understand things about the culture you’re living in”, he says. He currently works at bar Vakiopaine. He also paints in a studio at Kivääritehdas. He is now doing his Master’s degree in English. As a part of his graduation thesis he’s translating the novel Äidin hauta – Mother’s Grave – by a local author Keijo Siekkinen in English. ”I guess the plan is I’m writing a graduate thesis about dealing with cultural references in Finnish to English translation”, says Männikkölahti. WILLIE LIVED between the two countries for a couple of years before he ?nally got married and came to stay in Jyväskylä in 2005. His son Reino was born a year and a half ago. He has a Bachelor’s degree in Scandinavian Languages and Literature from the University of Minnesota. It took him eight years to complete his degree, because he was already working as a bartender back then. ”After that I was actually making such good money tending bar that I didn’t bother to continue my education or look for work in my ?eld”, says Männikkölahti. He’s not going to abandon his bartending career even after he has completed his studies in Jyväskylä. ”My plan is to become the most overeducated bartender in the city of Jyväskylä. I’ve been bartending so long that I know this is what I like to do. It’s a good job. It ?ts my personality perfectly”, he says. He says he likes a job that brings new challenges every day. ”Although sometimes the new challenges in this business are not so welcome”, he laughs. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? J OHANNES KAARAKAINEN Willie Männikkölahti thought he was Finnish until he came to Finland and realized he’s a ”mamu”. Opiskelija , tilaa YP puoleen hintaan eli 16,50 e/vuosikerta (kestotilaus) tai 18,00 e/vuosikerta (vuositilaus). www.thl.fi/yp YHTEISKUNTAPOLITIIKKA Tilaukset: www.thl.fi/yp, asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi tai p. 03 4246 5304 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 3.3. Magnus Pelander (Witchcraft, SWE), Death With A Dagger. Pe 4.3. Beyond the Dream, Bloodred Hourglass, Gotham O.D. La 5.3. YlexPop-klubi: Jukka-Poika & Sound Explosion Band, Jätkäjätkät. To 10.3. Evergrey (SWE), Omnium Gatherum. Pe 11.3. Signmark, Kahden käden kopla. La 12.3. Jyrock 2011 ennakkoklubi: Magenta Skycode, Islaja, Delay Trees. Poppari : Ma 28.2. Monday Club: Duo Surku. Pe 4.3. Acoustic Friday: Mikko Pohjola Levynjulkkarirundi. La 5.3. Mad Hatter's Den & The Coverslaves plays Iron Maiden. Su 6.3. European Jazz Motion. Ma 7.3. Monday Club: Tiina ja Toni. Ti 8.3. Praesens-klubi: Martin Kuchen, Taco Bells. Ke 9.3. BLU. To 10.3. Korpi Ensemble. Pe 11.3. Takeaway -bilebändi. La 12.3. U. Pasanen Band featuring Corneville Horns. Ilokivi : To 3.3. Mitä on punk? No ainakin tätä! Pe 4.3. Club Lunatic Eclipse Vol. 7. La 5.3. Club Kaapin ”Maalismarkkinat” eli uusien bileet. Ke 9.3. Russian Party by Sputnik. Pe 11.3. Paska Kaupunki III. La 12.3. Seisomapaikkaklubi. Red Neck : To 3.3. Mama King. Pe 4.3. Appendix + Psyyke. Pe 11.3. Sweet Offer, I've Fallen And I Can't Get Up. Blackout Order, Katutaiteilija. La 12.3. Tommi Prkl & Vilttiketju, Kamara, Kamala, The Blackstar. Pub Katse : Pe 4.3. Luca Gargano. La 5.3. Reesus, Viva Clarity, Antiklimax, Gotham O.D. acoustic. Su 6.3. Jamit. Pe 11.3. Moses Hazy. La 12.3. Cut to Fit, Slash Dementia, Famine Year, Feastem. Su 13.3. Jamit. Jyväshovi : Ti 1.3. Henri Stenroth & Jackpot. Ke 2.3.–3.3. Sivas Regal. Pe 4.3. Markus Törmälä & FBI Beat. La 5.3. Jarkko Honkanen & Taiga. Ti 8.3. Nasma. Ke 9.3.–10.3. Trio Pohjalainen. Pe 11.3. Pekkaniskan pojat. La 12.3. Jenna Bågeberg. Vakiopaine : Pe 4.3. Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo. La 5.3. Viti Siloonen. Su 6.3. Sylin tarpeessa. Ma 7.3. Cuenta Cuentos. Pe 11.3. Laurila & Luukkonen. Paviljonki : Hyvät, pahat ja hauskat -standup kiertue. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo : Lars Holmström: Spatiaalisia funktioita, 27.3. saakka. Jyväskylän Taidemuseo : Holvi: Kuvataideakatemian Kuva Kiertää”Olen liberaali – zenarkisti – individualisti – kollektivisti – skeptikko – humanisti – kapitalisti –romantikko – kooperativisti –nihilisti”, 3.4. saakka. Live Herring `11, Teksti – ääni – teknologia – informaatio, 27.3. saakka. Galleria Harmonia : Markus Henttonen: Night TIme Stories, 6.3. saakka. Suomen käsityön museo ja kansallispukukeskus: ORNAMO Preesens: Taide-käsityö-muotoilu, 22.5. saakka. Kuja: Parempia pukuja, 11.9. saakka. Galleria: 10 vuotta – eikä suotta! Suomen Nukketaiteilijoiden juhlanäyttely Aulassa, 20.3. saakka. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri : Vaavin salattu elämä: To 3.3. Pe 4.3. La 12.3. Yötarinoita: La 5.3. La 12.3. Tättähäärän päiväkirjasta: Ti 8.3. To 10.3. Maaria Blomma: La 5.3. La 12.3. Ansa: To 3.3. Pe 4.3. My Fair Lady: Ke 2.3. La 5.3.To 10.3. Pe 11.3. Liikkeestä tehty: Ti 8.2. To 10.2. Huoneteatteri : Suurenmoista!: La 12.3. Su 13.3. Harmonia: Pe 11.3. Ylioppilasteatteri : Aleksis Kivi: Ke 2.3. Su 6.3. Ma 7.3. To 10.3. Su 13.3. KAMPUS KINO Armadillo, ti 1.3. Mic Macs, ti 8.3. 14 MENOT JÄRJESTÖT LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,50 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatkoopiskelijat 4,80 e, muut 5,40 e. 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 24,00 e, jatko-opiskelijoille 48,00 e ja muille 54,00 e. EVANKELISET OPISKELIJAT Teemaillat joka lauantai klo 18.30 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5). Coming soon: 5.3. Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli – Soili Haverinen, 12.3. Evankeliumi mulle ja sulle – Outi Rajala. Olet myös lämpimästi tervetullut messuun kirkolle sunnuntaisin klo 12. Lisäinfoa toiminnasta voi kysellä Jaanalta: eo.jkl.opiskelijatyontekija@ gmail.com, 044 351 5570 sekä osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/. Lähetä järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia. MA 7.3. Bataattisosekeitto Sitruunanmakuinen turskaleike Jauhelihalasagne TI 8.3. Kasvishernekeitto, laskiaispulla Hernekeitto, laskiaispulla Broilerpyörykät KE 9.3. Kukkakaalilasagnette Kala benedictine Kreikkalaiset jauhelihakebakot TO 10.3. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Kebabwokki PE 11.3. Parsakaali-pinaattipihvit Savukalakastike, spagetti Kinkkupizza MA 28.2. Falafelpyörykät, tomaattikastike Päivän kala Lihakastike TI 1.3. Kasvismakaronilaatikko Makaronilaatikko Nakkikastike KE 2.3. Kasvispihvit Silakkapihvit Härkäcurry TO 3.3. Pinaattiohukaiset Gratinoidut tonnikalatortillat Broiler-pekonipata PE 4.3. Kasvislinssikastike Lohikebakot Jauhelihakastike, spagetti
Ville Saarikalle, 28, tuli monille tutuksi Diili-ohjelmasta, jossa hän eteni kisan puoleenväliin. Myös helluntailaisena saarnamiehenä tunnettu kauppatieteilijä kannustaa nuoria yrittämään ja ottamaan riskejä, mutta pitää silti tavallista työelämää useimmille yrittäjyyttä viisaampana ratkaisuna. Saarnamiehellä on yrittäjän sydän 15. SIVUN KASVOT ”OLEN TÄLLÄ HETKELLÄ järjestämässä kaverin kanssa Al Gorea Jyväskylään. Kyseessä on yritysseminaari, joka pidetään syys-lokakuun taitteessa Paviljongissa. Al Goren lisäksi sinne on tulossa amerikkalainen motivaatiopuhuja Les Brown , USA:n Suomen suurlähettiläs, Alexander Stubb ynnä muita. Jo tässä vaiheessa ilmoittautuneita on 1 200 – siitä on tulossa vuoden kovin bisnesseminaari Suomessa. Luin yliopistossa markkinointia pääaineena. Sain paperit joulukuussa, eli opinnoissa meni reilut viisi vuotta. Kun tulin Jyväskylään, mulla oli vakaa päätös, että keskittyisin opintoihin enkä lähtisi sinkoilemaan bisneksiin. On kuitenkin elämän realiteetti, että tuloja on pakko saada. Kaverilla oli henkilöstöbisnes ja tein hänelle alihankkijana hommia. Lopulta myin työvoimaa omalla yritykselläni. Tein opintojen ohessa jonkin verran myös yritysvalmennuskeikkoja, joita jatkan edelleen. Oon tehnyt jo nuoresta asti yrittäjänä hommia. Ensikosketus myyntiin ja yrittäjämäiseen toimintaan lähti, kun mun tädin mies oli ostanut konkurssipesän ilmavalokuvia. Olin pieneltä paikkakunnalta, Lappajärveltä, ja kuvat oli otettu niistä maisemista. Lähdin 15–16-vuotiaana myymään kuvia ovelta ovelle ja ne menivät aika hyvin kaupaksi. BISNEKSELLÄ on vähän huono leima ja ikävä maine. Varmasti siihen on syynsäkin, mutta esimerkiksi yliopistolla opetetaan paljon vastuullista tapaa tehdä asioita. Bisnes on terveelle yhteiskunnalle aika tärkeää. Se tuottaa paljon hyviä juttuja. Aina puhutaan haitoista, mutta aika harvoin markkinoidaan hyviä puolia. On mahdollista tehdä hyvää toinen toiselle, vaikka toimisi omista tarkoitusperistä käsin. Bisnestä ei tarvitse ajatella, että sä häviät, mä voitan, vaan että molemmat voitetaan. Diili ei edustanut mun bisnes?loso?aa kovin hyvin, mutta olin seurannut ohjelmaa ja se jollakin tavalla kutkutti. Tartuin siihen ideaan. Sen verran on kunnianhimoa, että halusin todistaa itselle jotain. Pääsin kisassa puoleen väliin, sitten tuli tuplapudotuksella noutaja. Oli se hyvä, ainutlaatuinen kokemus. Uniikkihomma. Mutta ei kuitenkaan helppo. Ei siitä ammatillisesti paljon hyötyä ollut, mutta pääsin vähän mittaamaan itseäni. JULKINEN PUHUMINEN on aika voimakasta vallankäyttöä. Jos sitä valtaa pystyy käyttämään sillä tavalla, että saa hyviä asioita aikaan ihmisten elämässä, se on tosi makeeta. En tiedä, mikä minut innosti saarnamieheksi. Mun isä ei ole mikään saarnamies, mutta olen uskovaisesta kodista – ehkä se on ollut sisäänrakennettuna. Koen sen hirveän palkitsevana – on tosi mahtavaa, jos pystyy olemaan positiivisena vaikuttajana ihmisille. Olen ollut Jyväskylässä aika isosti vaikuttamassa nuorten aikuisten toimintaan. Johdan keskiviikkoisin nuorten aikuisten jumalanpalveluksia. Papin työt eivät silti kiinnosta. Koen sen liian staattisena. ROHKAISISIN NUORIA ottamaan vähän riskejä elämässä. Elämä on liian lyhyt siihen, että antaa pelkojen estää unelmien toteuttamista. Pitää antaa unelmien voittaa pelot. Oon sanonut, että jos ei hirveillä pääomilla pelata, et voi elämääsi tuhota hirveän pahasti. Kannattaa kokeilla erilaisia asioita ja ehkä sitä kautta löytää, mistä oikeasti tykkää. Kaikkien ei silti pitäisi alkaa yrittäjiksi. Ei se sovi kaikille ja tosi moni epäonnistuu. Jos tilastoja katsoo, se on hullun hommaa. Mun on hirveän helppo ymmärtää ihmistä, joka lähtee hyväpalkkaisiin hommiin Helsinkiin, jos on kouluttautunut ja tehnyt pitkään töitä. Se on varmaan järkevintä. Suomessa on valtavasti yrittäjiä, joille olisi tosi hyvä, ettei niillä olisi sitä ?rmaa vaan he olisivat jossain töissä. Mutta jos on yrittäjän sydän ja haluaa saavuttaa elämässään tosi isoja juttuja, suosittelen yrittäjyyttä. MUN MIELESTÄ EHKÄ tärkeämpää kuin se, mitä teet on se, että teet sitä hyvien tyyppien kanssa. Arjessa menee tekeminen sille tasolle, että kun hinaat ittesi töihin, et sä mieti joka päivä suurta missiota, visiota tai unelmaa. Mikään työ ei aina ole herkkua, vaan joskus se maistuu paskalle. Totta kai työ pitää olla miellyttävää, haastavaa ja palkitsevaa, mutta iso osa on hyvät henkilösuhteet, eli kenen kanssa teet sitä hommaa. Arjen tasolla on tärkeintä, että sulla on hyvä olla siellä, on hyvät ihmissuhteet ja viihdyt. Mulla on monenlaisia haaveita ja unelmia. Pääomasijoittaminen esimerkiksi on mielenkiintoista. Minua kiehtoo ajatus, että voi olla kehittämässä erilaisia yhtiöitä ja päästä strategisesti mukaan ja sitten saa nauttia työnsä hedelmistä. Mutta ne vaatii aika paljon pääomaa ja paukkuja. Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? J OHANNES K AARAKAINEN
Jylkkär i ilmestyy vuonna 2011 kaikkiaan 15 kertaa. Numeroista yksi on Jyväskylän seudulle jaeltava kaupunkinumero, jonka painos on noin 52 000 kappaletta ja kolme 7000 kappaleen painoksen abinumeroita. Jylkkärin normaalipainos on 6000 kappaletta. Ilmestymisaikataulu: NUMERO DEADLINE ILMESTYY 4 (abi) ke 16.2. ma 28.2. 5 ke 2.3. ma 14.3. 6 (kaupunki) ke 16.3. ke 30.3. 7 ke 30.3. ma 11.4. 8 ke 20.4. ma 2.5. kesätauko 9 ke 24.8. ma 5.9. 10 ke 7.9. ma 19.9. 11 ke 21.9. ma. 3.10. 12 ke 12.10. ma 24.10. 13 (abi) ke 26.10. ma 7.11. 14 ke 9.11. ma 21.11. 15 ke 23.11. ma 5.12. Mainoksia myyvät Opiskelijamediat / Heli Uusi-Uitto p. 044 5000 460, heli.uusi-uitto@opiskelijamediat.fi sekä Pirunnyrkki Oy p. 02 2331 222. Varaa tilasi! Jylkkärin löytää myös Naamakirjasta: I Jyväskylän Ylioppilaslehti TIEDOTUSOPIN MAISTERIOPINNOT Yhteiskuntatieteiden maisterintutkintoon johtavaan kaksivuotiseen koulutukseen tiedotusoppi pääaineena valitaan opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet muissa oppiaineissa alemman korkeakoulututkinnon. Linjavaihtoehtoja ovat journalistiikan maisteriopinnot, visuaalisen journalismin maisteriopinnot ja mediakulttuurin ja viestinnän maisteriopinnot. Maisteriopintoihin haetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan erillisvalinnan yhteydessä. Hakuaika päättyy 15.3.2011. Lisätietoja maisteriopinnoista löytyy osoitteesta: maisteriohjelmat.html