Jyväskylän Ylioppilaslehti 18.10.2009

Sallisen jatko katkolla Valta vaihtuu yliopistolla – tai sitten ei. Uutiset 2 Ville Luoma-aho osaa vain kirjoittaa. Vapaalla 12 Runoista tuli ruumiita All the stuff you need – recycled. In English 13 True bargains in Kortepohja 21. SYYSKUUTA – 6. LOKAKUUTA 49. VUOSIKERTA NUMERO 10/2009 KKuuuummaatt ppaaiikkaatt KESKIAUKEAMA
Kenestä seuraava soi Rojut kierrätykseen Liikunnalla VUOTUINEN ylioppilaskunnan ympäristöviikko on tänä vuonna myös mahdollisuus päästä eroon vanhoista romuista. Yliopiston L-rakennuksen edessä kerätään keskiviikkona 23. syyskuuta elektroniikkarojua. Palkinnoksi romun kiikuttajalle luvassa on Reilua kahvia. Ympäristöviikon tämän vuoden teema on kulutus ja ympäristö. Viikon ohjelmassa on rojunkeräyksen lisäksi luentoja, kirjastodyykkaus yliopiston kirjastolla, ympäristöteemaan kallistuva väittelyilta sekä kirpputori Ilokivessä. Viikolle osuvat myös tiistaina 22. syyskuuta pidettävän Autottoman päivän tapahtumat sekä kaupungin Liikenneja ilmasto -seminaari Nikolainsalissa. Ympäristöviikon tarkka ohjelma löytyy ylioppilaskunnan verkkosivuilta. Jyväskylän yliopisto hakee parhaillaan uutta rehtoria. Hallituksen toiveissa on löytää työympäristönsä hyvin tunteva johtaja. VUODESTA 1992 Jyväskylän yliopistoa johtaneen Aino Sallisen kausi on katkolla, kun rehtorin paikka laitettiin uuden yliopistolain myötä hakuun. Jylkkäri tiedusteli valinnan tekeviltä tuoreen hallituksen jäseniltä minkälaisen rehtorin he haluaisivat nähdä johtamassa yliopistoa. Hallituslaiset eivät juuri halunneet kommentoida keskeneräistä hakuprosessia, mutta osa suostui kertomaan henkilökohtaisia mielipiteitään siitä, mitä he tulevalta rehtorilta odottavat. Hallituksen puheenjohtaja Jorma Rantanen toteaa rehtorin roolin korostuvan uuden yliopistolain myötä. ”Siirros on merkittävä, kun yliopistosta tulee itsenäinen ja vastuu on entistä selvempi. Rehtoriin kohdistuvat odotukset kasvavat”, Rantanen sanoo. Rantasen mielestä rehtorin täytyy tuntea hyvin Jyväskylän yliopiston toiminta. ”Varsinkin nyt siirtymävaiheessa on tärkeää, että rehtori tuntee olosuhteet ja yhteistyökumppanit. Tämä on sekä hallitukselle että rehtorille vaikea paikka, sillä muutos tulee äkkiä.” Rantasen lisäksi myös hallituksen varapuheenjohtaja Merja Haverinen painottaa yliopiston tuntemusta muutostilanteessa. ”Rehtorin pitää tuntea yliopisto hyvin ja täyttää pätevyysvaatimukset.” Hallituksen jäsen ja humanistisen tiedekunnan varadekaani, professori Minna-Riitta Luukka toivoo osaavaa, taitavaa ja avarakatseista rehtoria. ”Kaikki vaihtoehdot ovat auki, mutta yliopiston tuntemuksella on iso merkitys”, Luukka toteaa. HALLITUKSEN opiskelijajäsen Juha Lintula toivoo, että hakijoita olisi paljon niin yliopiston sisältä kuin ulkopuolelta. ”Se kertoo jotain meidän yliopistomme kiinnostavuudesta, jos hakijoita on vain pari.” ”Uudella rehtorilla pitäisi olla tietoa yliopistokentästä, uudesta yliopistolaista sekä kokemusta johtamistehtävistä tällaisessa ympäristössä.” Nykyisen rehtorin Aino Sallisen mahdollisuudesta jatkoon Lintula ei halua ottaa kantaa. ”Hän päättää tietysti henkilökohtaisesti, haluaako jatkaa. Jos Sallinen hakee, on hän osaamisensa puolesta kova ehdokas, mutta siinä tapauksessa haastaja voisi löytyä Jyväskylän ulkopuolelta, ehkä ulkomailta”, Lintula pohtii. PÄTEVYYSVAATIMUSTEN perusteella Sallista voi pitää todennäköisenä vaihtoehtona rehtoriksi myös tuleville vuosille. Yliopiston ulkopuolelta on vihjattu, että valta voisi jo vaihtua. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola otsikoi 8. syyskuuta julkaistun kolumninsa ”Rehtori kiitoksilla kiertoon?”. Mervola kieltää kuitenkin vastustavansa Sallisen jatkokautta. Mikäli hallitus katsoo Sallisen ehdokkaista parhaaksi, maakuntalehti tukee tätä – oli Sallisen jatkokausi sitten täysi viisivuotinen tai vain kahden vuoden mittainen. ”Mutta täytyy olla realistinen: jossain vaiheessa rehtorin täytyy vaihtua. Ja nyt on otollinen hetki.” Mervola itse arvioi, että yliopiston sisältä löytyisi kymmenkunta potentiaalista ehdokasta rehtorin virkaan. Keskisuomalainen listasikin 14. syyskuuta ilmestyneessä lehdessä tusinan UUTISET TULOSSA 21.9.2009 2 Hallopedin paikat haussa TIEDEKUNTANEUVOSTOJEN , yliopistokollegion ja laitosneuvostojen sekä erillislaitosten johtokuntien opiskelijaedustajat vaihtuvat poikkeuksellisesti jo ensi vuoden alussa, kun yliopiston hallinto uudistuu. Hallinnon opiskelijaedustajat eli tuttavallisemmin hallopedit valitaan nyt kaksivuotiskaudeksi: aikaisempi kolmivuotinen kausi katkeaa uuden yliopistolain myötä kesken. Tehtäviin voi hakea opiskelija, joka on kirjoilla hakemassaan yksikössä, eikä työsuhteessa yliopistoon. Valinnat tekee kollegioon ja tiedekuntaneuvostoon ylioppilaskunnan edustajisto, laitoseneuvostoon hallitus. Ainejärjestöjä pyydetään suosittelemaan ehdokkaita. Hakemukset tulee toimittaa 5. lokakuuta kello 10 mennessä JYYn korkeakoulupoliittiselle sihteerille, jolta saa myös lisätietoja asiasta. Kaksoset väittelevät samana päivänä Identtiset kaksoset Monika ja Mikaela von Bonsdorff väittelevät samana päivänä tohtoreiksi Jyväskylän yliopistolla. Jyväskylästä kotoisin olevista kaksostytöistä Monika väittelee johtamisen alalta, Mikaela taas gerontologian ja kansanterveyden alalta. Siskosten lisäksi myös väitöskirjat muistuttavat toisiaan: työt käsittelevät ikääntyvien työssä jaksamista ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta ikäihmisten toimintakykyyn ja palveluiden tarpeeseen. Molemmat väitöstutkimukset tarkastetaan perjantaina 25. syyskuuta Blomstedtin salissa.
3 SYKSYN ALUSSA moni Jyväskylän yliopistossa kandin tutkinnon suorittanut, mutta vielä maisterin papereita vääntävä sai yllättävää postia. ”Tervetuloa alumniyhteisöön” -kirjeessä opiskelijan toivottiin lahjoittavan rahaa yliopiston varainkeräyskampanjaan. Miksi alumnirahaa kinutaan myös vielä opiskelevilta, varainhankintapäällikkö Ritva Nirkkonen? ”Mainoslehtisten osoitteet on poimittu yliopiston rekisteristä. Ideana oli tavoittaa valmistuneet, mutta ilmeisesti siellä on mukana sellaisiakin, jotka vielä opiskelevat. Kampanja koskee silti sisällöltään myös opiskelijoita – kaikkia, jotka haluavat varmistaa yliopiston kilpailukyvyn tulevaisuudessa. Jokainen voi sitten arvioida itse, kuinka suurella summalla osallistuu tai mitä mieltä on koko varainkeräyksestä.” Minkä suuruinen lahjoitus sopisi opiskelijabudjettiin? ”Kyllä kymmenen euroa on jo hyvä.” Kuinka kalliiksi kampanja tulee yliopistolle? ”Yliopisto maksaa tulostusja postikuluja korkeintaan parin tuhannen euron verran. Jyväskylässä on pyritty tekemään mahdollisimman paljon omin voimin, muualla on palkattu mainostoimistojakin.” Kuinka yliopiston varainkeräys tästä etenee? ”Tietysti taloustaantuma on vaikuttanut siihen, ettei yrityksillä ole varaa lahjoittaa kovin paljon. Vastaanotto on kuitenkin ollut positiivista. Emme odota suurlahjoituksia, mutta jos saadaan paljon pieniä, niistä kasvaa yhteensä suuri summa.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? ihdunkantaja? Rentukasta museokelpoinen Kortepohjan ylioppilaskylän tornitalot A:sta E:hen sekä Q-talo ovat pääsemässä erityissuojeluun. Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta päätti syyskuun toisella viikolla esittää, että Rentukan rakennusta ja sitä ympäröiviä tornitaloja saisi jatkossa korjata ja muuttaa vain niin, että rakennusten kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 1960ja 1970-luvuilla rakennettujen tornitalojen suojeluesitys tehtiin osana ylioppilaskylän asemakaavan muutosta, joka tarvitaan luhtitalojen H ja J purkamiseksi ja uusien talojen rakentamiseksi. Kaavamuutoksen hyväksyy lopulta valtuusto. Kortepohjassa rakennetaan jo uutta taloa purettujen Fja Gtalojen tilalle. Hallitus vahvisti johtosäännön Jyväskylän yliopiston uusi hallitus siunasi johtosäännön syyskuun toisella viikolla. Vuoden vaihteessa voimaan astuva johtosääntö takaa muun muassa laitosneuvostoille kahden vuoden jatkoajan ja nostaa opetusja tutkimushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksia. ? Miksi yliopisto kerjää opiskelijoilta rahaa? N A TA N A E L S IN IS A LO KYSYN VAAN verran mahdollisia ehdokkaita, joista osa on jo kuitenkin ilmoittanut jäävänsä kisan ulkopuolelle. REHTORIKISAAN oli ilmoittautunut neljä hakijaa, kun lehti meni painoon. Heistä kaikki työskentelevät nykyisin Jyväskylän yliopistolla. Rehtori Aino Sallisen lisäksi paikkaa tavoittelevat tieteellisen laskennan professori, vararehtori Timo Tiihonen , matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan pitkäaikainen dekaani Matti Manninen , ja tietojenkäsittelytieteiden laitoksen professori Jukka Heikkilä . Painopäivänä ilmoittautumisaikaa oli enää päivä jäljellä. ”Usein mielenkiintoisimmat nimet tulevat esille vasta viime hetkillä”, Jyväskylän yliopiston viestintäpäällikkö Anu Mustonen toteaa. Hakuaika rehtorinvalinnassa päättyi torstaina 17. syyskuuta. Yliopiston hallitus valitsee syksyn aikana rehtorin, joka aloittaa tehtävässään ensi vuoden alussa. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Rehtorille enemmän valtaa tehdä muutoksia UUDEN YLIOPISTOLAIN myötä rehtorin asemaa voi verrata yrityksen toimitusjohtajaan. Sosiaalipolitiikan ja -työn emeritusprofessori Jorma Sipilän mukaan uusi yliopistolaki antaa rehtorille selvästi enemmän valtaa. ”Kun rehtori haluaa muuttaa yliopistoa, hänellä on on jatkossa hallituksen tuki taustalla. Aiemmin hallitus on lähinnä pitänyt huolta, että muutoksia ei tule”, emeritusprofessori Sipilä toteaa. Tampereen yliopistossa rehtorina vuosina 1998–2004 toimineen Sipilän mukaan uusi yliopistolaki voi tuoda mukanaan hyvin voimakkaita muutoksia, mutta todennäköisesti vaikutukset tulevat esille hitaasti. Yliopistojen muutosalttius perustuu hallituksen ulkopuolisiin jäseniin, jotka valitsevat rehtorin. ”Voidaan olettaa, että yliopiston johtoon tulee aivan toisenlaisia toimijoita. Sellaisia, joita kiinnostaa yliopiston taloudellinen menestys, ei akateeminen. Jännitteitä eri tahojen välillä tulee olemaan jatkossa varmasti enemmän”, Sipilä toteaa ja kertoo rehtorin olevan esimerkiksi Englannissa yliopistoyhteisön pahin vihollinen. Sama tilanne voi olla Suomessakin edessä. Jyväskylän rehtorin valintaa Sipilä ei ole seurannut kovin tarkasti. ”Sen verran tiedän, että sielläkin on jännitteitä. Tässä maassa on yleisesti tiedossa, että Jyväskylän yliopisto on menestynyt Aino Sallisen ansiosta – häneen liittyvistä ristiriidoista huolimatta.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.?
TOIMITUS SUOSITTELEE J uhlapuheissa tiede pyrkii aina objektiivisuuteen, mutta jokainen yhdelläkin luennolla käynyt tietää, etteivät itse tieteentekijät sitä välttämättä ole. Asiaansa perehtyneillä tutkijoilla on asiastaan usein myös varsin perehtyneitä ja vahvoja mielipiteitä. Ne tuodaan myös ilmi – enemmän tai vähemmän peitellen. Joskus koetellaan moraalikäsityksemme rajoja: esimerkiksi valtio-opin emeritusprofessori Tatu Vanhasen näkemykset kansojen älykkyyseroista ovat varsin katkeraa nieltävää. T ämän lehden keskiaukeamalla kerrotaan Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksen yliassistentista, joka vastoin yleistä konsensusta ei usko ilmastonmuutokseen. Vaikka ympäristötietoinen varmasti takeltelee ilmastoskeptikkoa kuunnellessaan, yliassistentti kertoo, ettei hänen näkemyksiään juuri luennoilla kyseenalaisteta. On hankala sanoa, mikä opiskelijoiden kielenkannat sitoo: kyse voi olla älyllisestä laiskuudesta tai arvosanojen menettämisen pelosta. Luennoitsijan haastaminen olisi kuitenkin hyödyksi – myös oppimisen kannalta. Y hdysvaltalaisen Modern Language Associationin entinen johtaja Gerald Graff kolumnoi syyskuun alussa New York Timesissa siitä, kuinka ”kaikille sopivan opetuksen” järjestäminen on mahdotonta. Sen sijaan opiskelijan tulisi kuunnella erityisen tarkkaan juuri niillä tunneilla, joissa näkemykset kalahtavat luennoitsijan kanssa vastakkain. Oman mielipiteen verisen puolustamisen sijaan vastustajan argumentit tulisi kirjata paperille, analysoida ja tämän jälkeen antautua älylliseen keskusteluun. T ieteen vapauden kannalta on elintärkeää, että yliopiston luennoitsijat saavat sanoa, mitä haluavat ja millä tavalla haluavat – olivat mielipiteet kuinka vastoin yleistä konsensusta tahansa. Opiskelijan vastuu on kuitenkin kyseenalaistaa kaikki sanottu, rakentavassa hengessä. Älä niele purematta. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? SOIJAROUHE (ruoka). Siviilipalvelusmiesten ja opiskelijoiden budjettiin sopiva proteiinin lähde. JJK (jalkapallojoukkue). Käy katsomassa futiksen liigaottelu Jyväskylässä vielä kun siihen on mahdollisuus. PUSKARADIO (viestintäväline). Tehokkaampi kuin Kortepohjan puhelinverkko. 4 Henry Laasanen NAISET EIVÄT yleensä ymmärrä, kuinka paljon miehet pitävät seksuaalisesta vaihtelusta. Erityisen kiihottavaa miehistä on se, että nainen on eri kuin edellisellä kerralla. Myös pornon perusidea on yhä uusien ja uusien naisten katselussa. Muuten miehille riittäisi yksi porno?lmi. Vaihtelunhalu on koiraiden universaali ominaisuus. Pässi ei astu yhtä uuhta useammin kuin viidesti, mutta voi astua muita uuhia erittäin kiihkeästi. Vaikka pässin aiemmat seksikumppanit olisi naamioitu parfyymillä tai vetämällä niille säkki päähän, pässistä ei ole mihinkään. MIEHET SUHTAUTUVAT seksiin samalla tavoin kuin naiset syömiseen. Miesten mieliruoka voi olla perunamuusi, mutta sitä ei jaksa syödä joka päivä. Naiset saattavat sanoa: ”Jos yksiavioinen suhde ei riitä, niin silloin ei pidä mennä suhteeseen ollenkaan”. Sekään ei ole miehelle tyydyttävä vaihtoehto, koska silloin hän ei pääse ”syömään perunamuusia” ollenkaan. MIEHET TOKI rakastuvat yhteen naiseen, mutta himo muihin naisiin jää. Naisilla asia on yleensä päinvastoin. Alituiseen vaihtuvat partnerit jättävät hyväksikäytetyn olon. Prostituoiduille erityisen inhottavaa onkin se, että partneri vaihtuu joka kerta. MIKSI NAISET eivät ole tietoisia miesten seksuaalisesta halusta? Yksinkertaisesti siksi, että miehet eivät paljasta sitä naisille. Totuuden kertominen ei edistä miesten seksuaalista agendaa naisten suhteen. Naiset haluavat kuulla olevansa miehen ainoa himon kohde. Ja miehet sanovat sen, minkä naiset haluavat kuulla. Tämän luettuaan kauhistuneet naiset ryntäävät todennäköisesti kysymään miehiltään, pitääkö väite miesten kyltymättömästä seksuaalisesta vaihtelunhalusta paikkansa. Siihen heidän miehensä vastaavat matalan rauhoittavalla äänellä: ”Ei kultaseni – väite on humpuukia. Minä himoitsen vain sinua.” Nainen ei ymmärrä miehen seksuaalista halua On hankala sanoa, mikä opiskelijoiden kielenkannat sitoo: kyse voi olla älyllisestä laiskuudesta tai arvosanojen menettämisen pelosta. ” pääkirjoitus 21. syyskuuta 2009 Älä niele purematta Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Natanael Sinisalo (kannen kuva) 010 423 4511, sivari@jyy.? Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
Kokoomuksen vaaliteemaksi vanhustenhuolto Kokoomus aikoo nostaa vanhustenhuollon pääteemakseen vaaleissa. Vastuun tulevasta edustajistovaalikampanjasta kantavat maksuttoman korkeakoulutuksen tehottomuutta pitkään esillä pitäneet n. vuoden opiskelijat Jaakko ”Naama” Selin ja Antti ”Skeletor” Vesala. ”Tarkoitus on kulkea repäisevästi vanhusvaipat päässä. Meillä on vitsikäs ‘kuka vaihtaa vaippamme edustajistokaudella 2020–2021?’-slogani”, kertoo Selin. Vesala kiistää kampanjassa olevan kyse vanhustenhuoltoraportin nostattamalla kohulla ratsamisesta. ”Kyllä tämä idea lähti ihan meistä itsestämme. Yliopisto ei tarjoa vanhenevalle väestölle muuta kuin luottamustehtäviä. Erilainen vanhustoiminta auttaisi kuitenkin senioriopiskelijoita jaksamaan jopa vuosikymmeniä pidempään yliopiston kirjoilla”, vetoaa Vesala. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info Elina Kukkola 27, erityispedagogiikka: ”Tuntuu hullulta, että opiskelijan pitäisi antaa rahaa yliopistolle. Jos se olisi välttämätöntä, minulle pitäisi ainakin perustella se hyvin.” Niina Hilden 26, erityispedagogiikka: ”Ei lahjoituksen pyytäminen opiskelijoilta yliopistolle ole huono asia. Ehkä voisin jotain antaa oman koulutuksen tukemiseksi.” Tuomas Nieminen 20, tietojärjestelmätiede: ”Eikö opiskelun pitäisi olla Suomessa ilmaista? Opiskelijana on vaikea lahjoitella mitään, mutta ehkä 20–50 euroa voisin antaa.” Millä summalla voisit rahoittaa yliopistoa? 5 Ainejärjestöjen toiminta on syksyisin aktiivisinta, kun uudet opiskelijat saapuvat kampukselle. Erilaiset tempaukset, liikuntatapahtumat ja bileet houkuttelevat osallistumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ainejärjestöt tekevät parhaansa iloisen arjen luomisessa ja syrjäytymisen estämisessä. On harmillista, miten yhden henkilön itsekeskeisistä teoista voi aiheutua ainejärjestön koko jäsenistölle suurta harmia ja mielipahaa. Yhteiset pelisäännöt tuntuvat olevan kadoksissa, kun kyse on järjestön yhteiseen käyttöön hankituista vapaa-ajan välineistä ja niitä kohtaan aiheutuvasta ilkivallasta. Tällöin oma etu menee yhteisen ilon edelle. Pörssi hankki Wii-pelikonsolin, joka ehti olla opiskelijoiden käytössä alle viikon, kunnes se varastettiin jäsenistön lukitusta vapaa-ajantilasta, Selkkarista. Varkauden rahallista tappiotakin suurempi on yhdistyksen jäsenistön kokema mielipaha. On hienoa, että kampuksellamme voi liikkua vapaasti missä vain ja lähes miten vain. Valitettavasti vapaus koskee kaikkia, joten kampuksella voi liikkua kuka vain. Vapaus tuo samalla vastuuta. Toisen omaisuuden kunnioittaminen kuuluu edelleenkin ihmisten perusarvoihin. Kun varas saadaan kiinni, joutuu hän kohtaamaan rikosoikeudellisen vastuun. Toivomme ihmisten kunnioittavan jatkossa paremmin yhteistä omaisuutta ja muistavan yhteisen hyvän arvon. Vapauden puolesta, varkauden tuomiten, Aarne Töllinen Pörssin puheenjohtaja Kati Kukkonen (P&D) JYY:n talousja ainejärjestövastaava, Pörssin JYY-kummi ”Melko suuri osa omankin tuttavapiirini naisista juoksisi minut helposti kiinni ja mättäisi sitten turpiin.” Kolumnisti Jukka Vuorio sukupuolten fyysisistä eroista (Verkkolehti Fi? 15.9.2009) NÄIN LUKUVUODEN alussa kampus on täynnä uusia opiskelijoita. Tänään näin kahden eri proffan pyöräilevän jalkakäytävällä ilman kypärää. Kysyn vain, millaista esimerkkiä akateemisen yhteisömme airueet antavat näille nuorille isänmaamme toivoille. Kyse ei ole ainoastaan laittomuuksista, kypärä pelastaa henkiä! Huolestunut opiskelija UPEAT uudet nettisivut! Tästä on hyvä jatkaa kehitystä. Palautetta osoitteesta www.jylkkari.? Wii varastettu – löytöpalkkio sata euroa GALLUP LEHTI Totuus seuraa perästä LYHYESTI Ilmastonmuutos on kiistatta ihmiskuntamme suurimpia haasteita. IPCC:n tuoreimmat tutkimukset todistavat, että hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana ennusteita voimakkaammin. Esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen johtaja Petteri Taalas, Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja on todennut (HS 26.3.2009), että pahimmillaan ilmastonmuutos uhkaa ihmisen olemassaoloa, jos muutoksen torjuntaan ei suhtauduta vakavuudella. Ilmastonmuutoksen hillintä ja pysäyttäminen onnistuvat ainoastaan ylikansallisilla sopimuksilla ja päästörajoitteilla. Suomi on sitoutunut omassa ilmastopoliittisessa selonteossaan vähentämään hiilidioksidipäästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. On kuitenkin selvää, etteivät kyseisen suuruiset päästövähennykset riitä. Selvää myös on, että maapallon ja tulevien sukupolvien pelastamiseksi ylikansallisetkaan sopimukset eivät riitä, jos yksittäiset ihmiset eivät sitoudu muuttamaan omaa käyttäytymistään. Asenneilmapiirin muuttamisessa avainasemassa ovatkin kansalaisjärjestöt, kunnat ja yritykset. Yhteisen maapallon pelastaminen on myös yliopistojen velvollisuus. Kööpenhamina tavoittelee ensimmäisenä kaupunkina hiilineutraalisuutta ja muun muassa Yhdysvalloissa on muutamia yliopistoja, jotka ovat sitoutuneet hiilijalanjälkensä pienentämiseen. Jyväskylässä tulee tavoitella samaa. Uuden yliopiston hallituksen tulee uutta yliopiston strategiaa muodostaessaan sitoutua yliopiston hiilijalanjäljen pienentämiseen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja ottaa kunnianhimoiseksi tavoitteeksi hiilineutraali kampus vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että yliopisto laatii piakkoin oman realistisen ilmastostrategian osaksi yliopiston strategiaa. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole yliopistoyhteisölle ylitsepääsemätön tavoite. Energiatehokkuuden lisääminen, uusiutuvien energialähteiden suosiminen ja työntekijöiden kannustaminen julkiseen liikenteeseen ovat esimerkkejä arkisista valinnoista, joilla tavoitetta voidaan edistää. Myös yliopiston saama hyöty on positiivinen: lyhyellä aikavälillä imagollinen hyöty on merkittävä, pitkällä aikavälillä säästyy rahaa. Kunnianhimoista mielestäni olisi, jos Jyväskylän yliopisto voisi tulevaisuudessa olla Suomen ensimmäisenä yliopistona myöntämässä hiilineutraaleja tutkintoja. Lisäksi yliopiston esimerkki voisi rohkaista koko KeskiSuomen maakunnan mukaan ilmastotalkoisiin. Yhteisen maapallomme pelastaminen pitää olla meidän kaikkien tavoite, mutta todellinen tavoite siitä tulee vasta, kun toimijat ovat siihen sitoutuneita, yliopisto muiden mukana. Olli-Pekka Koljonen (sd.) JYYn hallituksen puheenjohtaja 2008 yht. yo. Yliopiston sitouduttava ilmastonmuutoksen torjuntaan Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston vaali käydään syksyllä samaan aikaan JYYn edustajiston vaalin kanssa. Vaalissa asukkaat valitsevat keskuudestaan neljä edustajaa. JYYn edustajisto määrää lopuista viidestä paikasta poliittisten voimasuhteiden mukaisesti eli käytännössä jokainen edustajistoryhmä asettaa ehdolle omat kandidaattinsa. Tästä syystä asukasneuvostoon valitaan välillä henkilöitä, joiden motivaatio on kyseenalainen ja kannatus kylän asukkaiden keskuudessa olematonta. Kävipähän viime syksynä niinkin, että pyöreät nolla ääntä saanut ehdokas tuli valituksi asukasneuvostoon edustajiston poliittisen kähminnän vuoksi. Asukasneuvosto on erinomainen tapa toteuttaa opiskelijoiden lähidemokratiaa, mutta koska edustajistolla on suurempi valta valita kylän asioista päättävät ihmiset kuin kyläläisillä itsellään, se etäännyttää asukkaat päätöksenteosta. Muutos sääntöihin on mahdollinen. Demariopiskelijat pitävät keskustelussa JYYn perussäännön muutosta, jonka mukaan kaikki asukasneuvoston jäsenet valitaan suoraan asukasneuvoston yleisellä ja yhtäläisellä vaalilla. Ei ole perusteita sille, miksi edustajistoryhmittymien pitäisi saada juntata omat ehdokkaansa päättämään kylän asioista kyläläisten itsensä ohi. Juho Suortti JYYn Demariopiskelijat Kaikki valta kyläläisille Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Oikaisut Toisin kuin Jylkkärissä 9/2009 kerrottiin, uusilta professoreilta, lehtoreilta ja yliopistotutkijoilta ei syksystä 2012 lähtien vaadita nimenomaan kahden vuoden yliopistopedagogisia opintoja. Uuden johtosäännön mukaan rehtori antaa tarkentavat ohjeet vaadittavien opintojen laajuudesta. Nykyisin yliopistopedagogiikan perusopinnot ovat 25 opintopisteen laajuiset. Muutos sääntöihin on mahdollinen. ” Juho Suortti
Uusi soposihteeri toivoo opiskelijoille aikaa keskittyä oleelliseen. JOS NEULAT ja veri eivät kammottaisi, Karoliina Vainikaisesta olisi tullut sairaanhoitaja tai lääkäri. ”Auttamistyö ja asiakaspalvelu ovat kiinnostaneet aina”, 23-vuotias sosiaalityön opiskelija kertoo. Aluksi kasvatustieteitä opiskellut Vainikainen aloitti syyskuun alussa työnsä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalisihteerinä. Hän on myös toinen ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöistä. Kuopiosta kotoisin oleva Vainikainen on työskennellyt sosiaalipuolella muun muassa Työpalvelukeskuksessa. ”Koen aikuistyön tosi merkitykselliseksi, vaikka myöhemmin myös lastensuojelutyö voisi kiinnostaa”, Vainikainen sanoo. Ylioppilaskunnassa Vainikainen on ollut järjestämässä muun muassa Amazing Race -tapahtumaa. Sosiaalipoliittisen valiokunnan vanhana aktiivina hän haluaisi uudessa työssään ainakin lisätä tietoisuutta siitä, kuinka tärkeitä asioita lautakunnassa mietitään. ”Sopo liittyy ihan kaikkeen asumisesta lähtien”, Vainikainen muistuttaa. ENITEN NYKYISTEN opiskelijoiden elämässä Vainikaista huolettavat kovat vaatimukset. Rajatut opiskeluajat kannustavat opiskelemaan tehokkaasti, mutta samaan aikaan pitäisi hankkia kokemusta myös työelämästä. Opiskeluun pitäisi saada keskittyä paremmin. ”Ja pitäisi muistaa, ettei aina tarvitse olla niin tehokas”, Vainikainen sanoo. Toisaalta moni asia on mennyt myös eteenpäin: yliopiston esteettömyys eli esimerkiksi se, miten luentosalit ovat liikuntaesteisten saavutettavissa tai miten näkövammaisten opiskelua on helpotettu, on Vainikaisen mukaan parantunut. ”Opiskelijan toimeentulokin on mennyt parempaan suuntaan, vaikkei se vielä ole sitä, mitä sen pitäisi olla”, hän pohtii. Ennen kaikkea Vainikainen toivoo, että opiskelijat kääntyisivät soposihteerin puoleen reippaasti, oli huoli mikä tahansa. ”Haluaisin olla helposti lähestyttävä. Minulla on sosiaalityöntekijän luonne, ja soposihteeri on vähän niin kuin ylioppilaskunnan isä ja äiti.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Ylioppilaskunnan päivystävä äiti Karoliina Vainikainen ei vie töitä kotiin. ”Minulla on periaate, että työasioita voi miettiä vielä kotiin kävellessä, muttei enää kotioven takana. Hyvin on toiminut.” N ATANAEL S INISALO Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.? VOIHAN PAHNAINEN! Onnistuin jälleen kerran tulostamaan toiselle puolelle kampusta! Tulostaessa valintalistassa on ties kuinka monta tulostinta, eihän noista ota mitään selvää. Miten tiedän, mikä tulostin on oikea? Printtinsä hukannut HYVÄ KYSYMYS! Yliopiston verkossa kannattaa käyttää ns. turvallista tulostamista. Tulostaessasi valitse listasta tulostimeksi MA-Secure, jolloin työsi siirtyy tulostusjonoon. Tämän jälkeen sinulla on 24 tuntia aikaa kirjautua jollekin kampusalueelta löytyvälle Ricoh-monitoimilaitteelle ja tilata tuloste ulos. Tulosteesi ei siis päädy uteliaiden silmien tutkittavaksi, olethan itse tulostimen vieressä vahtimassa sen saapumista. Katso tulostusoikeuksien myyntipisteet ja lisävinkkejä tulostamiseen tietohallintokeskuksen ohjeista osoitteessa www.jyu.?/thk/ohjeet. Terveisin, Toivo Tehokas, THK Ki r jo i t ta j a on J YYn ha ll it u k s en jäs en . Touko Aalto KUN KULUTAN, TIEDÄNKÖ , mitä ja minkä verran kulutan? Tuleeko maitolasillisen juomisesta ensimmäisenä mieleen, että olen samalla kuluttanut noin 4 000 litraa vettä? Kun käyn ruokaostoksilla, tulenko ajatelleeksi, että ruoka aiheuttaa Suomessa neljänneksen kotitalouksien kasvihuonepäästöistä? Näenkö vain tuotteen, jonka kulutan, vai kaiken tuotteen valmistukseen liittyvän kulutuksen – koko elinkaaren? Kannattaako ilmastoja ympäristöasioista kuitenkaan puhua, jos ääni autioituu erilleen yleisestä mielipiteestä? MONEN MIELESTÄ on helppoa vain tulla ja mennä, syödä ja ostaa tuotteita, miettimättä sen enempää, minkälaista muutosta on omilla kulutustottumuksillaan luomassa. Oman toimintansa vaikutuksien miettiminen voi olla joillekin hankalaa. Asenne tuntuu usein olevan, että miksi nähdä ylimääräistä vaivaa ja vieläpä oman elämänmukavuutensa kustannuksella? MINUA TULLAAN usein opastamaan, että lopeta turha viherpiiperrys ja pyyhi ympäristöarvoillasi hanurisi. Tavara on tavaraa ja ruoka on ruokaa, sillä sipuli ja mutinat mullan alle. Maailma ei selvästikään ole valmis, ja ihmiset osaavat olla tyhmiä. Tällä viikolla järjestetään JYYn ympäristöviikko teemalla kulutus ja ympäristö – kaikkien niiden ihmisten raivoksi, jotka uskovat Ari Vatasen tavoin, että ihminen ei ole vaikuttanut millään tapaa ilmastonmuutokseen ja että, hiilijalanjälki on vain merkki menestyksestä ja hyvinvoinnista. Mitä varmemmat ja periaatteellisemmat mielipiteet, sitä vähemmän tietoa. Jos antaa faktoille mahdollisuuden puhua puolestaan, tuntee edes hieman vastuuta ympäristöstään ja tahtoo todellisuudessa nostaa elämänlaatuaan, niin kannattaa antaa mahdollisuus kestävälle muutokselle. MINULLA ON KULUTTAJANA oikeus vaatia myös ylioppilaskuntaani ja yliopistoa sitoutumaan hiilineutraalisuuteen, jätteettömyyteen, energian säästämiseen ja esimerkiksi monipuolisemman kasviruoan lisäämiseen lounasravintolassa. Se, kuinka paljon minun oikeuteni vaikuttaa mihinkään, on toinen asia. Mutta jos yhä useampi opiskelija alkaa vaatia näitä samoja asioita, muuttuu tilanne olennaisesti. Minä kuluttajana JYYPÄÄ VINKISTÄ VAARI Oman toimintansa vaikutuksien miettiminen voi olla joillekin hankalaa. ” Touko Aalto 7 Päätä ruuasta ja terveydestä YLIOPPILASKUNTA etsii opiskelijajäseniä sekä Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön valtuuskuntaan että Jyväskylän yliopiston ruokailutoimikuntaan. YTHS:n valtuuskunta on pari kertaa vuodessa kokoontuva elin, jossa säätiön asioita linjaavat ylioppilaskuntien edustajien lisäksi Suomen ylioppilaskuntien liitto, valtionhallinto ja yliopistot. Hakuaika kaksivuotiseen tehtävään päättyy 23. syyskuuta kello 12. Ruokailutoimikunnan tehtävänä on toimia opiskelijaravintoloiden ja niiden käyttäjien yhteyshenkilöinä. Tehtävään haetaan kahta edustajaa toimikauden 2008–2009 loppuun. Hakuaika päättyy 1. lokakuuta. Vuoden vaihteessa valitaan uusi toimikunta. Hakemukset molempiin tehtäviin tulee toimittaa JYYn sosiaalisihteerille.
Ilmasto muuttuu Jos minä en aja autoa tai lennä ulko Ilmastonmuutos pitäisi pysäyttä säveltä Teksti: Ju Kuva: Nat Y hden ilmastopaneelin, parin paksuhkon kirjan, muutaman haastattelun sekä lukuisten lehtija verkkojuttujen myötä olen yrittänyt päästä kärryille, mistä ilmastonmuutoksessa on kyse. Tai oikeastaan, mitä sille pitäisi tehdä? Tutkijoiden, median ja poliitikkojen viesti on selvä: ilmasto lämpenee ja se on ihmisten syytä. Tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen mukaan merkittäviin toimenpiteisiin pitäisi pystyä kymmenessä vuodessa, muuten peli on menetetty. Lämpenemisessä on sellainen ongelma, että se näyttää ruokkivan itseään. Rajuja muutoksia voi tapahtua vuosikymmenissä. Epäilemättä olisi parempi tehdä jotain. Mutta mitä? ”Energiansäästöniksien listan olemme kaikki kuulleet moneen kertaan ja tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä. Nyt on aika tarttua itseään niskasta kiinni ja käydä toimeen”, Toiviainen toteaa. R uotsalainen Stefan Fölster tuo taloustieteilijän näkemyksen polttavaan aiheeseen Maailmanloppu on peruttu -opuksellaan. Sen mukaan paikallisilla teoilla on maailmanlaajuisesti vähän vaikutusta. Jos minä en käytä öljyä, joku muu käyttää senkin edestä. Mitä vähemmän fossiilisia polttoaineita kulutetaan esimerkiksi Euroopassa, sitä halvemmaksi ne tulevat muulle maailmalle, ja globaali käyttö lisääntyy. Markkinavoimat ovat armottomia. Kuluttamisen hillitsemisellä on toinenkin kääntöpuoli. Pihistäminen yhdessä asiassa tarkoittaa yleensä säästöjen kuluttamista muuhun, joka kuormittaa myös ympäristöä. Esimerkkejä tulee mieleen helposti. Opiskelijat paheksuvat usein yksityisautoilua, mutta lentävät mielellään tilaisuuden ja sopivan tarjouksen tullen halpalentoyhtiöillä ulkomaille. Vaikka länsimaalaiset hillitsisivät kulutustaan, on samaa vaikea vaatia kehittyvien maiden asukkailta, jotka ovat eläneet ilman sähköä, autoa ja muita saastuttajia koko elämänsä. Silti muutosten pitäisi olla valtavia, nopeita ja ennen kaikkea globaaleja. Kinkkistä. H allitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan viime aikojen lämpeneminen johtuu yli 90 prosentin varmuudella ihmisten aiheuttamista kasvihuonepäästöistä. Epävarmuustekijöitä ilmastotutkimuksessa riittää edelleen, mutta jopa useimmat skeptikot myöntävät, että ilmasto lämpenee. Ihmisen osuudesta he ovat kuitenkin eri mieltä. Suomen Ilmastofoorumi ry:n mukaan ”tieteellisen tutkimuksen valossa ei ole lainkaan selvää, että ihminen aiheuttaisi merkittävän osan ilmastonmuutoksesta ja että ilmastonmuutosta voitaisiin millään mielekkäällä ja taloudellisella tavalla torjua.” Ilmastofoorumin puheenjohtajan, jyväskyläläisen Pasi Matilaisen mielestä ilmastonmuutoskeskustelu on liian yksipuolista, ja samalla unohtuvat muut ympäristöasiat kuten vesistöjen rehevöityminen, jäteongelma ja haitallisten pienhiukkasten lisääntyminen. ”Politiikan ja median näkemys on vahva. Poikkeavia mielipiteitä haukutaan, vaikka ilmastonmuutoksesta toisin ajattelevien määrä kasvaa.” Toiviainen on toista mieltä. ”Ilmastotutkijat ovat karkeasti 99-prosenttisen yksimielisiä asiasta. Tämä selviää helposti seuraamalla maailman arvostetuimpia tiedelehtiä. Joitakin epäilijöitä silti riittää, eikä heistä päästä varmaan koskaan eroon. Eiväthän kaikki sulata evoluutioteoriaakaan.” Toiviaisen kiitellyn Ilmastonmuutos. Nyt -kirjan perustelut kiireellisten toimenpiteiden välttämättömyydestä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi vakuuttavat ainakin allekirjoittaneen. Lienee siis syytä olettaa, että uhkakuvat jatkuvasta lämpenemisestä ovat oikeita. ”Vaikka ilmastopaneelin ennustukset pitäisivät täysin paikkaansa, olisi taloudellisempaa puuttua oireisiin. Jos lämpeneminen aiheuttaa esimerkiksi lisää malariaa, pitäisi hoitaa malariaa”, Matilainen huomauttaa. ”Tähän asti ehdotetut toimenpiteet ovat olleet käytännössä täysin merkityksettömiä. Yksikään poliittinen teko ei ole ollut hyödyllinen. Esimerkiksi Kioton sopimuksella tai päästökaupalla ei ole ilmaston kannalta mitään hyötyä, ja biopolttoaineiden käyttöönotto on vain tuhonnut sademetsiä”, Matilainen toteaa. Paha tuotakaan on kiistää. Ympäristönsuojelussa politiikka on usein epäonnistunut. T oivoa on silti jäljellä. Fölsterin mukaan ratkaisuja ja keksintöjä ilmastokatastro?n ehkäisemiseksi on kosolti: Esimerkiksi Ruotsissa ympäristöteknologiaa valmistavia yrityksiä on jo yli neljä tuhatta, ja Saksassa aurinkoenergiasta odotetaan nousevan autoteollisuutta isompi bisnes. Kehitysvauhdin pitäisi silti olla kovempi, jotta maailma pelastuisi. Nyt on kiire! Fölsterin mielestä edistysaskelia hidastaa epäonnistunut ympäristöpolitiikka. Uusia ratkaisuja, kuten geenitekniikka, ydinvoimaa ja hiilidioksidin varastointia, ei saada hyödynnettyä, koska ympäristöongelmia hoidetaan toisistaan erillään, vaikka kaikki vaikuttaa kaikkeen.
u – ihmiset eivät omaille, joku muu tekee saman halvemmalla. ää yhteisvoimin, mutta kaikille kelpaavaa on vaikea löytää. uha Korhonen anael Sinisalo Päätöksenteossa tuijotetaan myös liikaa omaa napaa, vaikka ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma. Fölsterin mukaan olisi tärkeää vaatia esimerkiksi EU:n maanviljelystuen ja kalastuselinkeinon suurten tukien poistamista. On turha kuormittaa ympäristöä ja viljellä siellä, missä se ei ole ilmaston takia taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi viljelytukien takia köyhien maiden viljelemät elintarvikkeet eivät pääse rikkaiden markkinoille. Yleensäkin tuet ja kehitys pitäisi suunnata sinne, mistä siitä on eniten hyötyä, mutta globaalia politiikkaa on hankala tehdä paikallisesti. Ihmiset äänestävät sen mukaan, mistä he ajattelevat hyötyvänsä itse eniten. T oivo on Toiviaisen mielestä joka tapauksessa poliitikoissa. ”Päättäjiksi pitäisi äänestää ilmastonsuojelun vakavasti ottavia ihmisiä. Poliitikoilla on ilmastokriisin ratkaisemisessa valtavan suuri vastuu”, Toiviainen toteaa. Hänen mielestä kaikista kasvihuonepäästöistä pitäisi päästä eroon vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi metsien hakkuut on pysäytettävä maailmanlaajuisesti. ”Tuorein uutinen tältä syksyltä on, että Jäämeri voi olla jäätön jo vuonna 2015. Pohjoisen Jäämeren sulaminen vaikuttaa olevan portti aivan käsittämättömiin, katastrofaalisiin muutoksiin maapallolla, kuten mannerjäätiköiden jopa täydelliseen sulamiseen.” ”Aavistelen, että edessä on raju ilmastoloikka johonkin vielä tuntemattomaan, ihmiskuntaa raskaasti koettelevaan ilmastolliseen tilaan”, Toiviainen toteaa. Tämän estääkseen ihmisten pitäisi elää ympäristöä kunnioittaen. Loppujen lopuksi omaa moraalia käyttämällä pääsee pitkälle ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ympäristön kannalta jatkuva kasvu ja kulutus ei ole järkevää. Satojen vaatekappaleiden omistaminen ei ole järkevää. Matkustelu ei ole järkevää. Tupakointi ei ole järkevää. Lihansyönti ei ole järkevää. Kaikki eivät tosin ole samaa mieltä. Hyvä jos olen itsekään joka kohdasta. I tse ilmastonmuutos on edelleen pieni mysteeri, mutta sen torjuminen vielä mutkikkaampaa. Vaikka kaikki lähtee yksilöistä, omat teot tai tekemättä jättämiset tuntuvat piiperrykseltä. ”Vaikka koko maailma kävisi nyt päättäväisenä ja yhteisvoimin ilmastotalkoisiin, ponnistelut voivat silti olla turhia. Tällaiseen jamaan maailma nyt vain on päätynyt. Kai se silti on pelastamisyrityksen arvoinen?” Toiviainen sanoo. Saa nähdä, mihin poliitikot pystyvät Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa. Lähteet: Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. Stefan Fölster: Maailmanloppu on peruttu. Ilmasto.org. Ilmastofoorumi.?. Wikipedia. BIOJA YMPÄRISTÖTIETEIDEN laitoksen yliassistentti Kari Hänninen on aiheuttanut opiskelijoiden keskuudessa hämmennystä. Hän ei usko kasvihuoneilmiöstä johtuvaan ilmaston lämpenemiseen. ”Ilmastonmuutoksesta puhutaan, niin kuin asia olisi todistettu ja fakta. Sitähän se ei ole. Kaikki asiat ovat epävarmoja ja spekulatiivisia”, Hänninen huomauttaa. Hänninen ei usko, että kasvihuonekaasut lämmittäisivät maapalloa. Hänen mielestään 33 asteen lämmittävä vaikutus, jonka kasvihuoneilmiöllä on arveltu olevan maapallolle, tuleekin maapallon kuumasta ytimestä. YMPÄRISTÖTIETEIDEN kursseilla luennoiva Hänninen kertoo saamansa palautteen olevan sekä myönteistä että kielteistä. ”Kun luennoin asioista, kukaan ei ole haastanut ja osoittanut, että argumenttini olisivat vääriä. Kaikki eivät tietenkään ole laitoksella samaa mieltä kanssani, mutta luennot on käyty läpi ja tarkistettu. Argumenttini riittävät”, Hänninen sanoo. Hänen mielestään suinkaan kaikki eivät ole ilmastonmuutoksen kannalla, mutta harva tutkija haluaa esille. ”Vähän hirvittää meno ja meininki, kun kukaan ei kyseenalaista. Tieteessä pitää pyrkiä kyseenalaistamaan. Jos ei kritisoida, tieto homogenisoituu”, Hänninen huomauttaa. Hännisen mielipiteet eivät edusta bioja ympäristötieteiden laitoksen yleistä mielipidettä. Yliopisto-opetuksessa saa esittää kriittisiä linjauksia, mutta myös tieteellinen vallitseva käsitys pitää tuoda aina opetuksessa esille. Myös Hännisen luennoilla. Yliopistolle mahtuu myös toisinajattelija
10 Puhaltajat kohtaavat Jyväskylässä Kaupunki on 2.–4. lokakuuta täynnä torvia, kun akateemiset puhallinorkesterit kohtaavat Jyväskylässä Puhallusfestivaaleilla. Festivaaleilla esiintyy kahdeksan orkesteria kuudesta eri kaupungista. Festivaalin teemana on tänä vuonna ”hellyyden ehdoilla”. VAPAALLA KAMPUS KINO RENTUKKA Taikinaa vaivaa mauttomuus. N ATANAEL S INISALO Elokuvalehdet ovat tulleet runoilija Ville Luoma-aholle tutuksi harrastuksen myötä. Leffavaikutteet päätyvät usein runoihin. ”Joku voisi tietenkin kysyä, miksen sitten tee itse elokuvia. No, koska se on niin vitun kallista – ja kyseenalaista luonnonarvoja ajatellen.” Ti 22.9. kello 19 Ari Folman: Waltz with Bashir (Israel/Saksa/Ranska/USA 2008) Cannesissa 2008 puhuttanut Waltz with Bashir on sarjassaan omalaatuinen elokuva: animaation keinoin kuvattu dokumentti. Elokuva kertoo ohjaajansa Ari Folmanin muistoista asepalveluksesta Israelissa 80-luvun alussa. 29.–30.9. Rakkautta ja Anarkiaa TTii 2299..99.. kkeellllo o 1199 Ivan Vyrypayev: Euphoria (Venäjä 2006) Venäläisen taide-elokuvan uudet tuulet puhaltavat lujaa Ivan Vyrypapyevin esikoisteoksessa. Euphoria on kiertänyt tiuhaan tahtiin maailman festivaaleja ja kahminut kasan palkintoja. TTii 2299..99.. kkeellllo o 2211 Götz Spielmann Revanche (Itävalta 2008) Alex on nelikymppinen wieniläinen pikkurikollinen, joka elättelee unelmaa Ibizasta. Ke 30.9. kello 19 Kathryn Bigelow: The Hurt Locker (USA 2008) The Hurt Locker alkaa kylmällä toteamustekstillä: sota on huumetta. Se on lähtökohta, jonka kautta kersantti William Jamesin (Jeremy Renner) motivaatiota voi yrittää ymmärtää. Ke 23.9. Lyhytelokuvia Kansalle!-kiertue esittelee suomalaisia ja ruotsalaisia lyhytelokuvia. Pe 25.9. Helvetti soikoon vol. 2: Sharpnel Strom, Antirauhanturvaaja, Dead On's, Farewell. La 26.9. Helvetti soikoon vol. 2: TET-anus, Efreet Sultan, Electric Void Summoner, Aivolävistys.
11 Anna Vepsä KUN KOLMISEN VUOTTA sitten valmistuin Jyväskylästä taidehistoriaa tankanneena, luulin opiskelijaelämäni päättyneen käytännössä siihen. Vähänpä tiesin. Viime syksynä muutin tänne Ouluun rakkaan teekkarimieheni luokse – keskelle pohjoisen vilkasta kampuselämää. Jyväskylässä ja Oulussa vallitsevat opiskelijakulttuurit eroavat toisistaan ennen kaikkea teekkarimeiningin osalta. Ennen tänne tuloani en tiennyt sitseistä juuri mitään, saati sitten ”wesibussista”, naksuista tai spekseistä. Edellä mainituista erityisesti wesibussi on jotakin, mikä jättää pienen humanistin varsin sanattomaksi. Vappuisin kulkeva bilebussi kun ajaa sinne, minne sen huutoäänestyksellä halutaan ajavan. Matkustajilla on omat juomat mukanaan, ja infernaalisen kokoiset ämyrit pauhaavat hyvien hittien lisäksi huonoja. Hauskinta reissussa ovat kuitenkin ohikulkijoiden tyrmistyneet ilmeet: moni arvelee paikallisliikenteen menneen raiteiltaan ja pahasti. OULUN opiskelijakylässä Linnanmaalla ilahduttaa lemmikkieläinten ja säksättävien oravien paljous. Noin 15 000 opiskelijan yhteisössä suosikiksemme on muodostunut kollikissa, joka liikkuu yksin ulkona – talvella heijastinliivit päällä. Tuo sympaattinen nelijalkainen tulee poikkeuksetta tervehtimään, minkä vuoksi olemme ajatelleet joku päivä kid... kisnapata sen hetkeksi aikaa meille kylään. Ja jos ehditte jo säikähtää, niin kyllä, tunnemme toki tuon kyseisen viiksimaakarin omistajan. TOISINAAN VAIKUTTAA siltä, että Oulussa olen jossain määrin vain onnellinen sivustaseuraaja – omat taannoiset opiskeluvuoteni Jyväskylässä kun tuntuvat juuri niiltä oikeilta ja eniten rakkailta. Mielessäni palaan aina Jyväsjärven rannalle, Lozzin vastapaistettuihin leipiin, Juomatehtaan tunnelmalliseen taidekirjastoon ja yliopiston kirjaston valoisaan kahvilaan. Anteeksi vaan, oululaiset Wokkipaja ja Datania, kyllä minä teistäkin alan vähitellen pitää. Toisaalta alkanut työurani on tällä hetkellä uomissaan juuri Oulun seudulla, joten ei tätäkään ympäristöä voi mistään moittia. Täällä on Nallikarin biitsi ja hyviä mustikkapaikkoja sekä Stockmannin herkkuosasto – mitä muuta sitä voi ylipäänsä enää tarvita? K i r j o itt aja o n o u lul a i st unu t toim i tta ja. JÄLKIKIRJOITUS Wesibusseja ja heijastinliivikissoja Erityisesti wesibussi on jotakin, mikä jättää pienen humanistin varsin sanattomaksi. ” Anna Vepsä Ville Luoma-ahon esikoisteos julkaistaan kirja kerrallaan. Toimeentuloa se ei takaa, muttei runoilija osaa enää muutakaan kuin kirjoittaa. EI. Ville Luoma-aho , 25, ei ole nuori vihainen mies. Hän ei ole poliittinen, vaikka viittaakin tuon tuosta ”tuotantovälineisiin” ja on sotkeutunut uutta yliopistolakia vastustavaan Yhteinen yliopisto -verkostoon. Hän ei tavoittele erikoisuutta, vaikka on vuodesta 2004 saakka kirjoittanut blogia, jossa varsinkin alkuaikoina eriteltiin kirjoittajan ruumiintoimintoja vaivaannuttavan tarkkaan. Ja etenkin – hän ei ole kirjailija, vaikka on juuri julkaissut esikoisrunoteoksensa Ruumiita. ”Vähittäin olen oppinut kutsumaan itseäni runoilijaksi. En silti sano sitä ensimmäisenä kenellekään. En usko, että sillä saa naisia”, Luoma-aho toteaa. Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen maisteriohjelmassa opiskeleva Luoma-aho on kuitenkin kirjoittanut kirjan – ”ihan oikean”, vaikka Kirja kerrallaan -kustantamon ja runoyhdistys Nihil Interitin Poesia-teossarjan kirjoista painetaan nide vain, kun se ostetaan. Esikoisteos julkaistaan myös pdf-tiedostona internetissä. Kustantajan valinta on Luomaahon mukaan osin ideologinen: Yksittäin ostettavista kirjoista ei oteta koe-eriä, jotka menevät suoraan painosta roskiin. Eikä Ruumiita koskaan päädy Kirjatorin euron laariin. Nimekkäämpi kustantaja olisi toki hivellyt kirjailijan itsetuntoa, Luomaaho myöntää ”Mutten usko, että sillä on rivilukijalle mitään väliä.” OLI PYYDETTÄESSÄ painettava kirja kyllin uskottava tai ei, Luoma-aho on saanut positiivista palautetta opiskelutovereiltaan. ”Ainakin haluan uskoa, että he ovat iloisia puolestani. Itse olen aika kriittinen ja luulen, että mua pelätään sen takia”, hän sanoo. Rakentavalla kritiikillä on sijansa siinä prosessissa, joka teki Luomaahosta runoilijan. Vannottuaan pitkään Pentti Saarikosken nimeen nuori pöytälaatikkokirjoittaja tutustui Juhana Vähäsen ja Teemu Mannisen töihin, ”valaistui” ja pyysi ensin mainitulta palautetta. ”Juhana lähetti sitä monta liuskaa. Se oli käänteentekevä hetki”, Luomaaho kertoo. Omat esikoisensa jo julkaisseet ottivat Luoma-ahon suojatikseen. Samaan aikaan entistä analyyttisemmaksi muodostunut kirjallisuusblogi sai uusia lukijoita – kriitikoita, tutkijoita ja muita runoilijoita. ”Blogin mentaliteettiin kuuluu, että siellä on kriittistä taidejuttua ja sitten jotain pippelilinkkejä. Se on enemmän ensyklopedia eikä pelkästään verkkokolumneja. Siellä luodaan verkostoja, linkataan keskenään”, Luoma-aho selventää. Palautetta annetaan puolin ja toisin, ja muun muassa Poesian käsikirjoituksia lukevat muutkin kuin kustannustoimittajat. Välillä kopioidaan jonkun tyyliä – kunnianosoituksena. ”Viime aikoina olen kirjoittanut minimalistisia runoja nyökkäyksenä Kristian Blombergin suuntaan”, Luoma-aho kertoo. Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta tutkivan Blombergin esikoiskokoelma Puhekuplia on niin ikään Poesian tämän syksyn uutuuksia. LUOMA-AHON oman kokoelman runot ovat silti pikemminkin elokuvallista proosaa kuin muutaman sanan oivalluksia. Ideat tulevat ohimennen, nopeina huomioina. ”Kirjoitan ne muistikirjaan tai kännykkään, ja muokkaan joskus kotona, joskus luennolla”, Luoma-aho kertoo. Elokuvien ohella Luoma-ahon teksteihin vaikuttaa oma maailmankatsomus – synkkyys kielii runoilijan pessimistisestä suhteesta ilmastonmuutokseen, talouteen ja muun muassa uuteen yliopistolakiin. ”Olen jo pitkään kokenut, että eletään jonkinlaisia lopun aikoja. Ja ettei se välttämättä ole huono juttu. Vaikka toki ihmiset ovat varmaan aina ajatelleet, että tähän se nyt loppuu, kun on tullut joku auringonpimennys.” Silti Luoma-aho on sitä mieltä, että runoilijan ainoa vastuu on kirjoittaa hyvin. ”Kirjoitan vilpittömästi. Jos runous olisi ensisijaisesti poliittista, se olisi propagandaa.” RUNOKOKOELMANSA Luoma-aho toivoo toimivan ponnahduslautana apurahojen saamiseen. Toimeentulonsa turvaamiseksi hän kuitenkin miettii myös jatko-opintoja, kunhan gradu valmistuu. ”On utopistista, että runoni myisivät hyvin. Mutta kun ei tähtää siihen, että on kaksi lasta ja omakotitalo, niin ei ole pelkoa siitä, etteikö pärjäisi”, hän pohtii. ”Yhden kaverin kanssa ollaan mietitty, että ollaan ryhdytty tähän hommaan liian aikaisin, eikä nyt enää tiedetä paremmasta. Ei siinä ole mitään mystistä, mutta ei osata tehdä enää muutakaan. Toiset osaa rakentaa taloja ja me... me pieraistaan ja sitten yritetään kuvailla, että miltä tuoksuu.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Ville Luoma-ahon runokokoelma on luettavissa osoitteessa: http://poesiasarja.wordpress.com Ei ikinä euron laariin On utopistista, että runoni myisivät hyvin. Mutta kun ei tähtää siihen, että on kaksi lasta ja omakotitalo, niin ei ole pelkoa siitä, etteikö pärjäisi. ” Ville Luoma-aho Pörssiltä vietiin pelikone Taloustieteen ainejärjestöltä Pörssiltä syyskuun alussa varastettu Nintendo Wii -pelikonsoli on edelleen kateissa. Huhun mukaan varas olisi jättänyt jälkeensä lapun, jossa luki ”kiusa se on pienikin kiusa pörssiläiselle”. ”Lappu paljastui oman aktiivimme pilaksi. Hauska juttu, meni ensin ihan täydestä. Suhteet muihin ainejärjestöihin ovat kyllä kunnossa”, ainejärjestön puheenjohtaja Aarne Töllinen vakuuttaa ja kertoo, ettei Mattilanniemessä juuri jäynäillä teekkarihengessä. ”Hyvän maun rajoissa se voisi olla ihan hauskaakin.” Varkautta selvitellään nyt yliopiston turvallisuuspäällikön avustuksella, ja ratkaisevasta vihjeestä on luvassa sadan euron palkkio. Konsolin lisäksi Pörssin oleskelutilasta MaE-rakennuksen alakerrasta vietiin pelejä ja peliohjaimia. Digiboksi ja televisio eivät kuitenkaan varkaalle kelvanneet. Kunto selville 12 minuutissa Oman kuntonsa voi mitata jo perinteeksi muodostuneessa JYYn Cooperin testissä. 12 minuutin kuntotesti juostaan tiistaina 29.9. Harjulla kello 17 alkaen. Ilmoittautua voi Korpissa tai JYYn sosiaalisihteerille. Cooperin vaihtoehtona voi suorittaa UKK-kävelytestin.
Pia Nykänen: Pian (AXR 1992) EX-MÄKIKOTKA Matti Nykäsen vilkas seuraelämä oli esillä lehdistössä jo 1980ja 1990-lukujen vaihteessa. Kun Nykäsen toinen avioliitto oli kariutunut vuonna 1991, hän aloitti uuden uran laulajana. Vanhan musiikkiharrastuksen elvyttäminen osana eroterapiaa ei toki ole hullumpi keino toipumiseen – tai sitten laulamisen motiivit olivat enemmän taloudelliseen toimeentuloon liittyviä. Niin tai näin, keikkaa mäkisankarilla riitti eikä levymyyntikään jäänyt pettymykseksi. AVIOEROSSA ON aina kaksi osapuolta, ja Nykästen tapauksessa myös se toinen osapuoli levytti eron jälkeen. Matin ensialbumin vuonna 1992 julkaissut Ilkka Vainion AXR-levymerkki otti talliinsa vielä saman vuoden aikana ex-vaimo Pia Nykäsen (os. Hynninen) ja julkaisi myös tämän LP:n. Sekä Matin että Pian levyjen tuotannosta vastasivat keskisuomalaismuusikot, mutta sentään eri nimet: Matille kappaleita väsäsivät muun muassa Jussi Niemi ja Vesa Huttunen, Pialle Hausmyllyn jäsenet. SUOSIOSSA MATIN levy löi Pian, ja jälkimmäisen levyä kuunnellessa syykin selviää. Ex-vaimon musiikista puuttuu nimittäin kaikki se huumori, jota mäkimiehen kaksimielisissä mutta paikoin kekseliäissä kappaleissa oli sekä tahattomasti että tahallisesti. Pian kohderyhmäksi on toki tuotantoportaassa voitu miettiä asiallisemmat ihmiset kuin Matin, mutta asiallisuus on paikoin muuttunut tylsyydeksi. Kun Matin ensilevyn nimi oli Yllätysten yö, Pian levyltä löytyvän kappaleen nimi on pelkkä Yö – yllätykset ovat pudonneet levyltä pois. YHDESSÄ ASIASSA Pia kyllä lyö Matin selvästi: laulusuoritusten puhtaudessa. Niinpä Pian levyn voi kuvitella aikansa paikallisradion primetimeen, mutta lievästi koneellista iskelmää tehtiin jo 1990-luvun alussa niin paljon, että levyllä olisi pitänyt olla enemmän mieleenjääviä elementtejä. AXR:kään ei nähnyt tarpeelliseksi julkaista Pialta enempää kuin yhden levyn, joten Matin ura levylaulajana osoittautui pitkäikäisemmäksi. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. Mäkikotkan siivellä DIVARIN HELMI ARVIOT Aino Sutinen: Taksi Kurdistaniin Asema Sarjakuva on mainio väline matkapäiväkirjoille. Se pakottaa tiivistämään ja pelastaa siten lukijan venytetyiltä kertomuksilta, jotka eivät yleensä ole aivan niin kiinnostavia kuin kertoja toivoo. Aino Sutisen Taksi Kurdistaniin on kasa irrallisia kohtauksia viime kesänä tehdyltä Lähi-idän-matkalta. Monissa tarinansirpaleissa suomalainen nainen törmää paikallisiin miehiin, jotka ovat avuliaita, ymmärtämättömiä tai harvoin päällekäyviä. Kyse ei ole kauhukuvaelmasta. Damaskoksessa matkakumppani sanoo, että: ”Oikeastaan huoletti vain, että jos jotain tapahtuisi, sanottaisiin: ’Se oli se tyyppi, jotka meni matkalle Irakiin.’” Albumin jälki on pelkistettyä. Episodien välillä Sutinen vaihtaa välillä suurempaan ruutukokoon ja yksityiskohtaisempiin piirroksiin, jotka saavat melkein toivomaan, että koko kirja olisi toteutettu niin. Mukana on myös muutamia valokuvia, jotka olisin mieluusti vaihtanut useampaan isoon kuvaan. Olli Sulopuisto ”Kulttuurit kohtaavat pienissä paloissa.” A Jyväskylän kaupunginteatteri: Ulvova mylläri Ohjaus: Anssi Valtonen Pääosissa: Henri Halkola, Eeva Hakulinen, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Salo Arto Paasilinnan romaani Ulvova mylläri saa Anssi Valtosen näyttämösovituksessa ”kansanmusikaalin” asun: hullun Huttusen ja kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön rakkaustarinaa säestää Pauli Hanhiniemen näytelmää varten säveltämä musiikki. Kuusihenkisen orkesterin ammattitaito ja herkkyys kuuluvat Neija Välilän koreogra?oiden ohella musikaalin vahvuuksiin. Muutoin kaupunginteatterin Ulvova mylläri jää perinteistäkin paasilinnaa kevyemmäksi. Vaikka näyttelijätyö on erinomaista, irtovitseillä kerätyt pisteet ja näytelmän sanoman alleviivaaminen saa katsojan tuntemaan itsensä vähän aliarvioiduksi. Kuten niin ikään Valtosen kaupunginteatterille ohjaaman Niskavuoren nuori emännän kohdalla, tulkinta jää varovaiseksi. Hieman hullumpi mylläri nyt käsikirjoitettujen melko omituisen sijaan olisi haastanut yleisön oikeasti pohtimaan omia ennakkoluulojaan ja sairaan ja terveen mielen haurasta rajaa. Marja Honkonen ”Ei hullumpi mylläri.” SYYSKUUN 11. PÄIVÄN terrori-iskut ovat arka aihe. Hollywood on tuottanut katastro?sta vasta kaksi elokuvaa, joista kumpikaan ei uskalla kasvaa yksilötasolta laajempaan poliittiseen kannanottoon. Oliver Stonen kompuroidessa kaksoistornien raunioissa, onnistui Paul Greengrass arvailemaan kaapatun United 93 -lennon tapahtumia tunteisiin vetoavasti. Elokuva lyötiin saman tien yhdeksi valmistumisvuotensa parhaista elokuvista. Greengrassilla on halu kunnioittaa uhreja tukemalla virallista totuutta tapahtumista. Taitavana ohjaajana hän välttää patriotismin sijoittamalla draaman viimeiselle lennolle, jonka kehystää lennonjohtajien kokemuksilla iskujen kulusta. Pelkistetty kuvakerronta ja käsivarakuvaus imaisevat mukaansa, jolloin klaustrofobinen hätä tuntuu katsomossa asti. REALISMI JÄÄ kuitenkin dokumentaariseen ilmaisuun, kun tapahtumia värittäessään Greengrass sortuu toimintaleffojen ratkaisuihin. Hän herättelee myötätuntoa kuluneella kuka kuolee seuraavaksi -kikalla laittamalla henkilönsä lätisemään loputtomasti lapsistaan ja perheistään. Henkilöt ovat katastro?elokuvien peruspaletista lentopelkoisine hermoheikkoineen ja lastensa laiminlyöntiä surevine lentoemoineen. Terroristinsa Greengrass pukee Rambo-otsanauhoihin. Karrikointi muuttuu hupaisaksi kohtauksessa, jossa kaappari liimaa ajo-ohjeiksi ohjauslaitteeseen kuvan Valkoisesta talosta. Ohjaajan pointti kirkastuu lopussa, jossa matkustajien yhdessä rukoilema Isä meidän hukuttaa terroristien uskontunnustukset alleen. Greengrass on aiheensa kanssa ymmärrettävän lyhyessä narussa. Vaikka United 93 onnistuu teknisillä ansioillaan olemaan koskettava kunnianosoitus uhreille, kääntyy elokuvan uskottavuusongelmat kuitenkin sen tarkoitusperiä vastaan. Riku Suonio Sarjassa ruoditaan vanha klassikko uusiksi. Terroristi-iskujen lentosimulaatio OMSTART, KLASSIKKO TEATTERIELÄMYS ON TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄ KOKEMUS! Ja tiedoksi Sinulle opiskelija, se on lisäksi vielä tosi edullista! VIIMETIPPA-lipulla pääset musikaaliin 10 €/kpl (norm. 23 €) puhenäytelmään 5 €/kpl (norm. 15 €) tuntia ennen esitystä opiskelijakorttia näyttämällä. Liity myös Facebookissa Viimetipalla teatteriin ryhmään ja tiedät enemmän. jyvaskyla.fi / kaupunginteatteri YLIOPPILASKYLÄSSÄ ei tehdä mitään perinteisesti – silloinkin kun on kyse jostain niin perinteisestä kuin kansanmusiikista. Lokakuun 16. päivänä Kortepohjan sydämessä järjestettävä Rentukka Folk tuo lavalle neljä folk-yhtyettä ja yhden kansantanssiryhmän. Tapahtumassa ei silti kuulla rempseää jenkkaa ”hanurilla komiasti” -hengessä, vaan tyylit vaihtelevat mölyfolkista eri maiden tyylejä yhdistelevään musiikkiin. ”Kevään Rentukka Rockin ajatuksena oli antaa paikallisille muusikoille mahdollisuus esiintyä, ja idea on sama nyt”, tapahtumaa järjestävän Kortepohjan vapaa-ajan toimikunnan, KVATin, puheenjohtaja Heli Hämäläinen kertoo. Rentukka Folkissa esiintyvän Alkuperäiskokoonpano-yhtyeen basisti Teijo Kostiainen muistuttaa, että kansanmusiikin kenttä on laaja. ”Pelkkää Kalevalaa ja Kanteletarta lukemalla saa asiasta aika kapean kuvan. Voisi paremminkin määritellä, että tapahtuman esiintyjiä yhdistää enemmän pelimannihenki, ei se, miten tai mitä soitetaan.” Esiintyjien lisäksi tapahtumaan suunnitellaan jameja ja tanssinopetusta. ”Ja jos kaikki menee hyvin, otetaan ensi vuonna uudestaan”, Hämäläinen lupaa. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Muutakin kuin kanteletarta
Kortepohja's own recycling center Kierukka is always glad to get new things – and new volunteers. STRANDED IN Jyväskylä, out of money and in need for a shirt, a pair of shoes or a board game? Kierukka, the recycling center of the Kortepohja Student Village, has been dubbed as ”The Free Shop” among exchange students. ”The word spreads through the grapevine, like the ESN-community. Most of our customers are foreign students”, tells the Secretary of the Kortepohja Student Village, Mari Lähteenmäki . The recycling center, located in the ground ?oor of the C-building of the student village, has been in operation since March 2008. It's principle is simple: bring in things you don't need and take the ones you do with you. No money required. According to Lähteenmäki, the ?ow of incoming stuff is the highest during move-out season in the spring. The beginning of the fall semester, on the other hand, is busy with people coming to look for stuff. ”Linens and houseware are the most popular items. Almost all domestic items that come in ?nd a new home”, Lähteenmäki says. Techical appliances are on the side of plenty. ”At one point there was tower of carcasses of central units”, Lähteenmäki describes the amount of computer parts. MORE PECULIAR items, however, can also be found on the shelves. ”The weirdest thing we've received is a make-up doll head”, Panu Mäkinen , an volunteer at the center says. Secretary Mari Lähteenmäki also ?nds a half-eaten bag of pet rodent food titled ”Supa Hamster – Complete Mix” amusing. ”We try to dispose stuff no one wants at least once a year”, Lähteenmäki tells. ”But it's a lot of work and we don't have that many volunteers. And personally, I'm a bit of ’hamster’ myself. I keep everything, because I feel someone might still need it.” The recycling center in run by a list of 20 volunteers about ?ve of which are most active. Mäkinen hopes that more will join. ”We always need new people, whether they contact us by email or just show up at the center.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Kierukka Recycling Center is open on Tuesdays from 17 to 19. Donations can also be brought to the secretary's of?ce. English info on study abroad Already sick of Finland? The English language info about study and internship opportunities for all Bachelor's and Master's level degree students is held Friday 9th of October at 13.15–14 in the T-building, room 405. The event is mainly concentrated on the sites outside Europe during academic year 2010–2011, but also all other student exchange options of University of Jyväskylä will be presented. A Hamster's Paradise Finland has a 5.6% Swedishspeaking minority and is of?cially a bilingual country. That’s why many things bear two names, such as cities and streets. Wikitravel IN ENGLISH NEWS in BRIEF Mari Lähteenmäki, the Secretary of the Student Village, is not quite sure if somebody will need a halfeaten bag of rodent food. ”Cops” Kortepohja style: the plastic handcuffs and stick are still looking for a new owner. N ATANAEL S INISALO Seeking new buddies? The Erasmus Student Network ESN is hoping to pair up Finnish and international student again. Those interested can ?ll out an online application in the ESN website (esn.jyy.fi/buddy-programmeapplication-online) and show up in the the Buddy-programme kick-off on Monday, 5th of October at 8 o'clock in the Blomstedt hall near the university library. The aim of the Buddyprogramme is to make it easier for Finnish and foreign students to get to know each other. The students form mixed groups of ”buddies”, which hopefully will function as a normal circle of friends. ESN launches the programme, but the rest is up to the group itself. The make-up doll head is probably one of the most peculiar things found in the Kierukka recycling center. 13 Travel with ESN The registration periods for the ESN trips to Russia and Lapland have started. Deadline of the registration for the St. Petersburg -trip will be on Monday 21st of September and the St. Petersburg– Moscow-trip on Tuesday 22nd of September. For the Lapland trip sign-up will be open as long as there are places. For more information, go to esn.jyy.?.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 25.9. Popeda. La 26.9. Viikate + Monsteriser. La 3.10. Anna Puu. Poppari: Pe 25.9. Aura. La 26.9. Anydoll. Ke–pe 30.9.–2.10. Blues Live 2009. La 3.10. Sami Norrbacka feat. Hide & Cover Ilokivi: Pe 25.9. Suuri väittelyilta. La 26.9. Club Kaappi: Tanssin Aika -tanssifestivaalin iltabileet. Vakiopaine: Pe 25.9. Jackson Jennings. Ma 28.9. Cuenta Cuentos. To 1.10. Kauppakadun appro. Su 4.10. Vakiovisa. Red Neck: Pe 25.9. Seppo Alvari – levynjulkkarit. Pe 2.10. Home Junior. Pub Katse: Ma 21.9. Jamit. To 24.9. Pub Katse Unplugged: Oriental Jam. Pe 25.9. Virgin Sally. La 26.9. Widescreen Mode. Su 27.9. Jamit. Ma 28.9. Jamit. To 1.19. Kauppakadun Appro: LUX. Pe 2.10. Taste Utopia. La 3.10. Parasite City. Su 4.10. Jamit. Jyväshovi: Ti 22.9. Marion Rung & Rosette. Ke–to 23.-24.9. Top Zet. Pe 25.9. C. Rown & Coronets. La 26.9. Coralia. Ti 29.9. Charles Plogman & Tommys. Ke–to 30.9–1.10. Blue Startrio. Pe 2.10 The Dangers. La 3.10. Blues Live. Paviljonki: Ti 29.9. Mikko Leppilampi Swings for Show. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Galleria: To 1.10 alkaen Komia! Jyväskylän Taidemuseo: Galleria Harmonia: To 1.10 alkaen Maija Holma. Keski-Suomen Museo: Alberto Ferretti – Maalauksia ja Meri Genetz –Maalauksia Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Galleria: Su 27.9. asti Marika Tyynismaa. Vaihtuvat näyttelyt: To 1.10. alkaen Vuorelma 100. Kansallispukukeskuksen näyttelyt Kujalla: Su 4.10. asti Kerttu ja Rolf Ikkelän kansallispukuiset nuket. Yliopiston kirjasto: Exlibris -näyttelytila: Su 4.10. asti Jyväskylän naistutkimuksen 20 -vuotisnäyttely ”Kriittisen ajattelun puolesta”. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Ti 22.9. Aihetta lauluun. Ke 23.9. Viiru ja Pesonen + Fundamentalisti. To 24.9. Viiru ja Pesonen + Niin Kuin Taivaassa. Pe 25.9. Ulvova Mylläri. La 26.9. Ulvova Mylläri + Niin Kuin Taivaassa. Ti 29.9. Aihetta Lauluun. Ke 30.9. Fundamentalisti. To 1.10. Viiru ja Pesonen + Niin Kuin Taivaassa. Pe 2.10. Ulvova Mylläri. La 3.10. Ulvova Mylläri + Viiru ja Pesonen + Niin Kuin Taivaassa. Su 4.10. Joutsenlampi. Huoneteatteri: To–pe 24.–25.9. Silloin ennen. Su 27.9. Naisen tulee... Ma–ti 29.–29.9. Ammatinvalintatesti. Ke–la 30.9.–3.10. Silloin ennen. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Ma 28.9. Lauri on laatikossa – ensi-ilta. ELOKUVAT Kampuskino: Ti 22.9 Walz with Bashir. Ti 29.9. Euphoria + Revanche. Ti–ke 29.–30.9 Rakkautta ja Anarkiaa. Elokuvakerho Toveruus , Kaupunginkirjaston Minnansali: To 1.10. Riemuloma Rivieralla. MA 21.9. Kasviskiusaus Currykala Jauhelihapihvi, tomaattikastike TI 22.9. Meksikolainen kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 23.9. Kesäkurpitsaherkku Broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 24.9. Porkkanaohukaiset Gratinoidut tonnikalakääröt Riistapyörykät PE 25.9. Feta-pinaattipiirakka Savukalakastike, spagetti Kalkkunakastike MA 28.9. Aurajuustokiusaus Broiler-kookoskeitto Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 29.9. Kesäkurpitsakeitto Yrtti-porkkanasei Lihakastike KE 30.9. Täytetyt kasvisherkkusieniohukaiset Lohikeitto Kiinalainen lihapata TO 1.10. Linssikeitto Merellinen lasagne Broilerleike PE 2.10. Kasvispizza Kaalikääryleet Kinkkukastike, spagetti 14 TOSINE Tosine ry:n 50-vuotisjuhlat järjestetään kaksiosaisina lauantaina 24.10. Päiväjuhla Historicalla (Historian ja etnologian laitos) kello 11–15. Ilmainen, ei ennakkoilmoittautumista. Iltajuhla Aalto-salissa kello 18–24. Illalliskortti 22 e/hlö. Elävää musiikkia. Pukukoodi: tumma puku. Paikkoja max.160. Ilmoittautuminen 9.10. kello 14 mennessä puhelimitse arkisin kello 18 jälkeen numeroon 0400 667 013. JSDN Jyväskylän sosialidemokraattisten nuorten ja opiskelijoiden (JSDN) Uusien Ilta to 24.9. kello 18.00 lähtien Opinkiven saunalla. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille politiikasta ja sosialidemokratiasta kiinnostuneille. Tarjolla purtavaa ja virvokkeita, lisäksi mahdollisuus saunoa. Lisätietoja: JSDN Pj Juho Suortti, puheenjohtaja@jsdn.?, puh. 050 567 5972. EVANKELISET OPISKELIJAT Kuulaassa syysillassa on hyvä suunnistaa Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) pohtimaan syntyjä syviä ja elämän Salaisuutta. Tulossa: 26.9. Rooman valtakunta – Outi Rajala. Olet tervetullut myös messuun Lutherin kirkolle sunnuntaisin klo 12. Huom! 27.9. ei messua. EXTRA! 2.–4.10. Järjestöjen yhteinen Minä ja Raamattu -leiri. Siellä esillä elämän ja kuoleman kysymys: sinä, Sana ja suhde tule yllättymään elämästä! Mukana myös Markku Jokinen, Heikki Myllykoski ja truba Touko Hjelt. Ilmoittaudu viimeistään 27.9., marjut.haapasaari@gmail.com! Infoa raamistelusta ja muusta paivi.luukkainen@jyu.? tai: www.sley.?/eo/jkl/ MENOT JÄRJESTÖT Lähetä järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkarijarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,50 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 55,00 e. Ulvova mylläri nähdään kaupunginteatterin suurella näyttämöllä J ARI K USKELIN
15. SIVUN KASVOT Kirjailijan kivinen tie Paljasjalkainen oululainen ja sittemmin kotikaupunkiinsa paluumuuttanut kirjailija Pauliina Vanhatalo voisi tehdä kustantajien vanhoista hylkäyskirjeistä taulun. Syksyllä kolmannen teoksensa julkaiseva Vanhatalo muistelee opiskelukaupunkiaan Jyväskylää hyvillä mielin. ”OLIN JYVÄSKYLÄSSÄ kaiken kaikkiaan vuodet 1999–2006. Ne olivat tosi hyviä vuosia. Lähdin sinne kirjoittajaopintojen perässä – niitähän ei siihen aikaan ollut kauheasti muualla. Pääaineen valinta oli vaikea asia, taisin tehdä sen pääsykoepäivän perusteella. Vaihdoin sitä sitten kahteen otteeseen. Jyväskylästä jäi muutamia tosi hyviä ystäviä ja opinnot olivat antoisia. Toki se, että tapasin tulevan mieheni Vakiopaineessa, määrittää elämää paljonkin. Ja meidän tyttären syntymäkaupunki on Jyväskylä. Jyväsjärven rannalla asuttiin korkeassa kerrostalossa, sieltä oli hyvät näkymät. Eri asuinpaikoissa oman kodin lisäksi minulle ovat tärkeitä kirjastot, joissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Niissä on tuttu tunne, jotenkin mie tunnen oloni mukavaksi niissä. VARMAAN 14-VUOTIAANA kirjoitin ensimmäisen käsikirjoituksen. Olin 25, kun esikoisteos julkaistiin – se oli viides käsikirjoitus, josta tuli sitten esikoiskirja. Varmaan pienen taulun voisi päällystää niillä kustantajien hylkäyskirjeillä, jos ei nyt ihan seinää. Vähitellen monistettujen kirjeiden jälkeen alkoi saada henkilökohtaista kommenttia, jolloin työ tuntui menevän eteenpäin. Sellainen sitkeyden ja kärsivällisyyden koulu se monesti on. Tietysti on kirjailijoita, jotka saavat teoksensa läpi kerralla, mutta myöhempien teosten kohdalla voi olla vaikeampaa. Tuntuu, ettei se ole helppo tie kenellekään. OPETIN KIRJOITTAMISTA jo pari kolme vuotta ennen kuin minusta tuli kirjailija. Tykkään kovasti opettaa, koska siinä saa keskustella kirjoittamisesta, joka on minulle sydämen asia. Ja se on aina hauskaa, jos näkee joidenkin opiskelijoiden esikoisteoksia jossain Hesarin listoilla. Kirjoittajat pähkäilevät monesti työnsä kanssa yksin, joten ryhmässä tulee jakamisen iloa. Ja lähtiessään opiskelemaan kirjoittamista kirjailija ottaa askeleen kohti ajatusta, että on olemassa erilaisia lukijoita. Se on hyvää harjaantumista. ESIKOISKIRJANI oli kustannusprosessina tosi työläs. Siinä käytiin monta kierrosta kustantajan kanssa, ja se muuttuikin aika paljon. Toinen kirja oli helpompi ja kolmannessa oli kaikkein kevein kustannusprosessi. Kirjoitusprosessit ovat olleet toki erilaisia, kolmas oli helpoin tehdä. Mulla oli vuoden apuraha Oulun läänin taidetoimikunnalta ja tosi hyvä rauha keskittyä työhön. Ehkä tämä kolmas kirja on sikäli henkilökohtaisin, että siinä on paljon omaa ja itsekoettua – toki eri lähtöasetelmissa ja eri henkilöiden kautta. MULLE OLI SUURI helpotus esikoiskirjan ilmestyttyä, että sai luvan käyttää kirjailija-nimitystä. Se oli vahvistus identiteetille, jota olin toivonut jo pitkään. Ne ovat tietysti aina kauhean hienoja hetkiä, kun saa omat kirjat käsiin. Mutta valtaosahan siitä työstä on kauheen yksinäistä. Mullakin on työhuone meidän kerrostalon kellarikerroksen varastossa, että siinä on tavallaan glamour kaukana.” Anna Vepsä A NNA V EPSÄ
Jylkkäri, lähes täynnä asiaa.