Prof?en palkat pysyvät salassa Yliopisto jatkaa oikeustaistelua. Uutiset 3 Looking back on a year abroad. In English 16–17 Exchange completes you Jokaista etanaa ei raaski paistaa. Keskiaukeama Lähiruokaa soluasunnossa 1. MARRASKUUTA – 14. MARRASKUUTA 51. VUOSIKERTA NUMERO 13/2010 ABINUMERO SIVUT 12–13 L Leem mp peeää llu ueen nn no ollllaa
UUTISET TULOSSA 1.11.2010 2 Viestijät muuttavat Tourulasta Yliopiston viestintätieteiden laitos muuttaa Tourulasta vuoden vaihteessa. Yliopisto on irtisanonut vuokrasopimuksen 31. joulukuuta alkaen Yleisradion eläkesäätiön omistamasta rakennuksesta terveyshaittojen vuoksi. Useita laitoksen opetusja tutkimushenkilöitä on saanut oireita työtiloissa sisäilmaongelmien vuoksi. Viestintätieteiden laitoksen, avoimen yliopiston, täydennyskoulutuskeskuksen, kirjaston ja kesäyliopiston työntekijät on tarkoitus siirtää loppuvuoden aikana väistötiloihin. Korvaavia tiloja etsitään parhaillaan. Yleisradion eläkesäätiö on ilmoittanut, ettei se hyväksy irtisanomissyytä. Hja J-talojen hinnaksi 10,6 miljoonaa KORTEPOHJAN ylioppilaskylään suunnitellut uudet Hja Jtalot rakentaa F-talonkin rakentanut NCC Rakennus Oy. Ylioppilaskunnan hallitus hyväksyi rakennustoimikunnan esityksen torstaina 21. lokakuuta pidetyssä kokouksessaan. NCC Rakennus teki taloista halvimman tarjouksen: uusien rakennusten tavoitehinnaksi määräytyi 10,6 miljoonaa euroa. Valtion asumisen rahoitusja kehittämiskeskus Ara tukee hanketta kymmenellä prosentilla asuntojen hankekustannuksista. Molempien uusien talojen odotetaan valmistuvan kesään 2012 mennessä. Yhteensä uusia asuntoja valmistuu 159. Lisäksi ylioppilaskylään rakennetaan pysäköintikansi vuoden 2013 aikana. Maksukokeilu käynnis Suurin osa suomalaisyliopistoista aloittaa maksulliset maisteriohjelmansa vasta ensi syksynä. VAIN HARVA yliopisto on toistaiseksi hyödyntänyt mahdollisuutta periä lukukausimaksuja ulkomaalaisilta opiskelijoilta. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa on vasta yksi maksullinen maisteriohjelma – sekin liikuntapsykologian Erasmus Mundus -ohjelma, joka ei varsinaisesti kuulu maksukokeilun piiriin. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi viime keväänä yhdeksälle yliopistolle luvan periä lukukausimaksuja EUja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta yhteensä 116 kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Maksut sai ottaa käyttöön tänä syksynä. Käytännössä maksuja ei kuitenkaan peritä kaikista ohjelmista. Muun muassa Jyväskylä ilmoitti patistelun jälkeen kokeiluun kaikki 15 englanninkielistä maisteriohjelmaansa. ”Kysyimme tiedekunnilta ehdotuksia, muttei kukaan osannut olla kuin huuli pyöreänä. Vaihtoehdoiksi jäi ilmoittaa kaikki tai ei mitään. Yksi tai kaksi olisi realistinen luku”, yliopiston koulutusjohtaja Kari Pitkänen selventää. PITKÄNEN pitää mahdollisena, ettei maksukokeilua aloiteta Jyväskylässä yhdessäkään maisteriohjelmassa liikuntapsykologiaa lukuun ottamatta. Kiinnostusta on, mutta yliopisto haluaa varmistaa, että ohjelmat ovat laadultaan kyllin hyviä. Yliopiston rehtori Aino Sallinen on moittinut, ettei yhdenkään ohjelman taso toistaiseksi riitä maksujen perimiseen. Sallinen ehätti lukuvuoden avajaispuheessaan toivoa vuonna 2014 päättyvälle kokeilulle jatkoaikaa. MYÖS Itä-Suomen yliopisto on epävarma siitä, missä ohjelmissa maksut todella aloitetaan. Helsingin ja Turun yliopistoissa maksujen periminen aiotaan taas aloittaa vain Erasmus Mundus -ohjelmissa. Niissä houkuttelee valmis stipendijärjestelmä. Yliopistolaki vaatii lukukausimaksujen ehtona apurahajärjestelmää, jonka puitteissa osa maksualueelta tulevista opiskelijoista voi saada stipendin. Tampereella ja Vaasassa on päätetty, että apuraha myönnetään hyvin opinnoissaan menestyneelle toisen vuoden opiskelijalle. Tampereella apuraha on ensisijaisesti vapautus lukukausimaksuista, mutta myös osin elinkustannukset kattavista lisäapurahoista on keskusteltu. Jyväskylässä suunnitelmat ovat samansuuntaisia. AUKI ON myös lukukausimaksujen suuruus. Itä-Suomen yliopistossa opintojen hintaa on kaavailtu 8 000 ja 13 000 euron välille. Jyväskylässä koulutusjohtaja arvioi maksujen jäävän alle 10 000 euron eli ohjelman todellisia kustannuksia pienemmäksi. Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Tenho Takalo arvioi, että maksujen tulisi olla 2 000– 5 000 euroa lukukaudessa. ”Oletan kuitenkin, että maksujen suuruus tulee yksin kilpailusyistä määräytymään alakohtaisesti suomalaisten korkeakoulujen keskimääräisen maksupolitiikan mukaisesti”, hän sanoo. Pitkäsen mukaan hintalappuun tulee vaikuttamaan myös kansainvälinen kehitys: yhä useampi maa suunnittelee maksuja ja hinnat ovat nousussa. Esimerkiksi Ruotsi otti Euroopan ulkopuolelta tulevien lukukausimaksut käyttöön tänä syksynä. TAKALON MUKAAN maksulliset koulutusohjelmat ovat osittain seurausta laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta sekä talouselämän organisaatioiden kannanotoista. Mukaan kytkeytyy myös ajatus koulutuksen markkinoinnista vientituotteena. Pientä helpotusta maksuista voisi saada myös yliopistojen rahoitukseen. ”Yliopiston näkökulmasta kyse on hyvin pienistä rahoista, mutta yksittäiselle maisteriohjelmalle lisärahoitus on tietenkin tervetullut”, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Laitinen. Anna Takala Marja Honkonen G Lukukausimaksujen jatkosta ei ole vielä tietoa. G Tarkkoja arvioita maksualueelta tulevien opiskelijoiden lukumäärästä ei ole. Esimerkiksi Tampereen yliopisto arvioi, että yliopiston maksullisissa ohjelmissa on 15–20 opiskelijaa ohjelmaa kohden. G Lukukausimaksukokeilu kestää vuoteen 2014. Opetusministeriön mukaan päätöksiä kokeilun jälkeisestä ajasta ei ole tehty. G ”Kokeilun aikana on tarkoitus selvittää, mitä vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä on suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle, opiskelijavirroille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle” (Korkeakoulujen arviointineuvosten puheenjohtaja Riitta Pyykkö 13.10.2009). G Yliopistoille myönnettyjen maksullisten ohjelmien lukumäärä: Helsingin yliopisto: 3, Itä-Suomen yliopisto: 20, Jyväskylän yliopisto: 15, Oulun yliopisto: 11, Tampereen yliopisto: 5, Turun yliopisto: 1, Vaasan yliopisto: 5, Lappeenrannan yliopisto: 7, Aaltoyliopisto: 46 FA K TA Liikuntapsyk kansainvälis Liikuntapsykologian maisteriohjelmassa opiskeleva Hanna-Maari Latvala valmentajana. Latvala on ajatellut suorittaa myös psykologin tutkinnon, jo Maisteriohjelman opiskelijat jakautuvat kolmeen eri yliopistoon. ENSIMMÄISEEN ja ainoaan Jyväskylän yliopiston koordinoimaan Erasmus Mundus -ohjelmaan valitut opiskelijat aloittivat urakkansa pari kuukautta sitten. Liikuntapsykologian englanninkieliseen maisteriohjelmaan valittiin 20 opiskelijaa, joista seitsemän aloitti Jyväskylässä, kuusi Lundin yliopistossa Ruotsissa ja seitsemän Thessalyn yliopistossa Kreikassa. Ainoana suomalaisena ryhmään valittu Hanna-Maari Latvala oli opiskellut Jyväskylässä liikunnan yhteiskuntatieteitä, ja ehti valmistua kandiksi juuri ennen haun umpeutumista. ”Hain maisteriohjelmaan kansainvälisyyden takia. Voin kuvitella tekeväni töitä ulkomailla ja saan tästä arvokasta kokemusta”, pikajuoksua harrastava Latvala kertoo. Viidakkobileet kehypäivillä JYYN kehitysyhteistyövaliokunta järjestää 3.–4. marraskuuta kehypäivät, joiden tarkoituksena on tuoda kehitysyhteistyötä ja siihen liittyviä kysymyksiä lähemmäksi opiskelijoita. Keskiviikkona Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan järjestämässä Globbari-tilaisuudessa voi käydä kuuntelemassa tietoa kehitysyhteistyöstä ja vaikuttamistavoista. Keskiviikkona järjestetään myös elokuvaja keskusteluilta, jossa pohditaan eettistä kuluttamista. Lisäksi kehypäivillä on mahdollista tutustua kuvien muodossa JYYn kyläyhteisöjen voimaannuttamishankkeeseen Intian Rajasthanissa ja tanssia torstai-iltana eksoottisen musiikin tahtiin It’s a jungle out there -Stammtisch-bileissä Rentukassa. JYYn kehitysyhteistyöprojekteja Intiassa voi tukea myös ostamalla kehylounaan Ilokiven ruokalassa.
3 YLIOPISTO on päättänyt lopettaa taidekasvatuksen kanditason sisäänoton ensi vuonna vastoin opiskelijoiden ja humanistisen tiedekunnan toiveita. Opiskelijat kokevat tulleensa sivuutetuksi asian valmistelussa. Koulutusjohtaja Kari Pitkänen, miksi opiskelijoille tiedotettiin taidekasvatuksen muuttamisesta maisteriohjelmaksi vasta päivää ennen yliopiston hallituksen päätöstä? ”Tiedekuntaneuvosto käsitteli asiaa myöhään: jäseniä sitoi vaitiolovelvollisuus ja asia oli listalla vasta päivää ennen hallituksen kokousta. Ymmärrän, että tämä tuntuu opiskelijoista ikävältä. Muutosaloite tuli tiedekunnasta, mutta tiedekuntaneuvosto kääntyi esittelijän kantaa vastaan ja tiedekunta päätyi esittämään kandikoulutuksen jatkamista.” Miksi taidekasvatus muuttuu maisteriohjelmaksi? ”Kaikkia tiedekuntia on patistettu miettimään opiskelijavalintaansa. Taidekasvatuksessa on ollut ongelmia valmistuneiden työllistymisessä. Voi puhua jopa koulutuksen ylitarjonnasta. On silti tärkeää säästää taidekasvatus pääaineena. Se status on maisterikoulutuksesta kiinni. Tiedekunnan puolelta toiveena on, että laitoksen oppiaineet tiivistävät yhteistyötään kanditasolla.” Miten käy taidekasvatuksen sivuaineopiskelun? ”Se on paljolti laitoksesta kiinni. Aineen kursseja aiotaan sisällyttää muihin oppiaineisiin. Kanditason opetusta ei siis haluta lopettaa kokonaan. Yliopiston strategiassa painotetaan, että erikoistuminen tapahtuisi jatkossa enemmän maisterivaiheessa. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja ?loso?an laitoksella puuhataan yhteistä y?-kandia.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? ? Miksi taidekasvatuksen kandi hävisi hiljaisuudessa? KYSYN VAAN Varainkeruulle puoli vuotta lisäaikaa Yliopistojen valtion vastinrahoitukseen oikeuttavaa varainhankinta-aikaa on jatkettu puolella vuodella ensi kesäkuun loppuun. Jyväskylän yliopisto on saanut tähän saakka lahjoituksia noin 3,2 miljoonaa euroa, kun tavoitteena on ollut kerätä 10 miljoonaa. Valtio maksaa yliopistolle jokaista lahjoitettua euroa kohti 2,5-kertaisen summan. ”Taloudellisen taantuman aika ei ole ollut otollisinta aikaa suurlahjoituksille, joten yliopistojen toiveesta valtion vastinrahaan oikeuttavaa jaksoa päätettiin jatkaa vielä keväälle”, opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) sanoo. Hannu Heikkilä hallituksesta kopoksi Ylioppilaskunnan hallituksessa korkeakoulupoliittisena ja liikuntavastaavana toimiva Grönionin Hannu Heikkilä, 28, on valittu koposihteerin opintovapaan sijaiseksi. Nykyinen koposihteeri Sami Tuori jää opintovapaalle marraskuun alusta. Heikkilä hoitaa tehtävää toukokuun loppuun. Heikkilän eron jälkeen hallituksen liikuntavastaavan tehtävät siirtyvät sosiaalipoliittisista asioista vastaavalle Jyvivan Anna-Mari Kajánille. Kopovastaavia hallitukseen jää vielä yksi, demareiden Anna Ojamies. JYYn sääntöjen mukaan hallitus voi toimia kahdeksan hengen kokoonpanolla. Uusi hallitus valitaan joulukuussa. styi yskien kologia houkuttelee syydellä Eri yliopistoihin hajautetut opiskelijat tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa keväällä 2011, jolloin he opiskelevat yhdessä muutaman kuukauden jakson Leipzigin yliopistossa Saksassa. Latvalan suunnitelmiin kuuluu lisäksi vaihto-opinnot Ruotsissa sekä mahdollisesti työharjoittelu ulkomailla. ERASMUS MUNDUS -ohjelmilla halutaan houkutella erityisesti Euroopan ulkopuolisia opiskelijoita, sillä apuraha kattaa lukuvuosimaksujen lisäksi toimeentulon kahden opiskeluvuoden ajan. Ohjelmaan valitut saavat Euroopan komissiolta apurahan, joka on eurooppalaisille 19 000 euroa ja eieurooppalaisille 47 000 euroa. Lukuvuosimaksu on 7 500 euroa Euroopan ulkopuolelta tuleville opiskelijoille ja 3 500 euroa eurooppalaisille. Muuta erityiskohtelua tai luksuspalveluita Jyväskylän erasmusmunduslaisille ei ole tarjolla, vaan he ovat tasavertaisia muiden opiskelijoiden kanssa. ”Jyväskylässä on normaalia, että opiskelijoilla on hyvät tukipalvelut kuten tutorit ja apu asunnonhaussa. Pyrimme tarjoamaan samantasoisia palveluita myös muissa verkoston yliopistoissa”, maisteriohjelman suunnittelija Anna-Maria Strengell kertoo. Ensimmäisenä vuonna Erasmus Mundus -ohjelmaan pyrki vain 30 hakijaa, mutta kiinnostus on kasvanut. ”Marraskuussa alkavalle hakukierrokselle odotetaan enemmän hakijoita. Tiedusteluita tulee päivittäin joka puolelta maailmaa”, Strengell kertoo. Liikuntapsykologian maisteriohjelmaan edellytetään kandidaatin tutkintoa esimerkiksi psykologiasta, liikuntatai terveystieteistä, osoitusta kiinnostuksesta alaa kohtaan esimerkiksi työkokemuksen tai urheilu-uran kautta ja hyvää englannin kielen taitoa. Juha Korhonen työskentelisi mielellään ulkomailla huippu-urheilujoukkueen henkisenä otta hän voi tulevaisuudessa työskennellä urheilupsykologina. J OHANNES K AARAKAINEN Yliopisto jatkaa väsytystaistelua Hallinto-oikeus piti professorien palkkatietoja yksiselitteisesti julkisina, mutta yliopisto otti aikalisän valittamalla päätöksestä. JYVÄSKYLÄN yliopisto on valittanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden syyskuun lopussa antamasta päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hämeenlinnan hallinto-oikeus totesi, ettei yliopistolla ollut lakiin perustuvaa syytä olla antamatta professorien palkkatietoja sanomalehti Keskisuomalaiselle. Keskisuomalainen ja Jyväskylän Ylioppilaslehti pyysivät loppuvuodesta 2009 tietoja professorien palkkauksesta. Yliopisto kieltäytyi luovuttamasta tietoja vedoten valtiovarainministeriön ohjeeseen, joka sekin kyllä sanoo, että virkamiesten palkkatietoja voidaan luovuttaa journalistiseen käyttöön. Päätöksen allekirjoittivat silloinen hallintojohtaja Erkki Tuunanen ja henkilöstöjohtaja Markku Uusitalo. Hallinto-oikeus kumosi salailupäätöksen lakiin perustumattomana ja määräsi yliopiston tekemään asiassa uuden päätöksen. YLIOPISTON asiamiehenä oikeudessa toimii lakiasiainjohtaja Jouni Valjakka. Valjakan kommentit eivät juuri tilannetta valaisseet. Minkä takia valititte? ”Tämä hallinto-oikeuden päätös tässä asiassa ei ole vielä lainvoimainen. En lähde sen enempää itse kommentoimaan tätä asiaa.” Oletko lukenut tämän valtiovarainministeriön ohjeen? ”Kuten sanoin, tämä asia on keskeneräinen ja korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä, joten ei tässä ole kommmentoitavaa sen enempää.” Ketkä ovat päättäneet, että yliopisto valittaa päätöksestä? ”Tosiaan tämä on korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä, joten tämä ei ole enemmän kommentoinnin kohteena.” MYÖS REHTORI Aino Sallinen kieltäytyi kommentoimasta sitä, kuka valituksesta on päättänyt, onko hän lukenut valtiovarainministeriön ohjettta, jolla salailua perustellaan tai sitä, mitä pahaa hänen mielestään palkkatietojen luovuttamisesta voisi seurata. ”Hämmästyttävää, jos rehtori ei vastaa hänen toimintaansa koskevaan ja yleistä mielenkiintoakin ansaitsevaan kysymykseen. Se ei ole hyvää yliopistohallintoa”, sanoo hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta. Syitä salailuun avataan hallinto-oikeuden saamassa selityksessä. Siinä ”itsenäisen henkilöstöpolitiikan tekemisen” katsotaan vaikeutuvan, jos professoreiden palkat tulisivat julkisiksi. Mäenpää arveli jo alkuvuodesta Jylkkärissä, että yliopistolla on halu pelata aikaa, sillä yliopistolain muuttumisen jälkeen 1.1.2010 tuoreita palkkatietoja ei enää tarvitse julkistaa. Valituksellaan yliopisto onnistunee lykkäämään vuoden 2009 tietojen luovuttamista vajaalla vuodella. Korkeimman hallinto-oikeuden keskimääräinen käsittelyaika oli viime vuonna 10 kuukautta. HALLINTOJOHTAJA Kirsi Moisander vahvistaa, että rehtori on valituspäätöksen takana. Moisander sanoo, ettei asia ole ollut hänen pöydällään, joten hän ei osaa sitä kommentoida. Näyttää vahvasti siltä, että yliopisto pelaa aikaa, mutta haluaisin vaan jonkun ihmisen... ” ...sanomaan sen ääneen”, jatkaa Moisander lausetta. YLIOPISTON hallituksen opiskelijaedustajaa Juha Lintulaa ei tavoitettu kommentoimaan, onko hän tietoinen rehtorin toimista ja hyväksyykö ne. Jarno Liski Hämmästyttävää, jos rehtori ei vastaa hänen toimintaansa koskevaan ja yleistä mielenkiintoa ansaitsevaan kysymykseen. ” Olli Mäenpää
TOIMITUS SUOSITTELEE Y liopisto on ilmoittanut pienentävänsä sisäänottokiintiöitään muun muassa humanistisessa ja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Kavennus tarkoittaa esimerkiksi taidekasvatuksen pääaineen muuttamista maisteriohjelmaksi. Alan opiskelijat olivat päätökseen pettyneitä – varsinkin kun se tuli heille yllätyksenä. Jyväskylän yliopistolla harmillisen tutun tavan mukaan asia oli valmistelu opiskelijoiden tietämättä. Lohduksi on tarjottu aineen kurssien sisällyttämistä laitoksen muihin oppinaineisiin. O salle oppiaineista kiintiön höylääminen teki toki hyvää: heikko työllisyystilanne vaatii reaktiota myös koulutuspuolella. Maisterikoulutuksen painottamiseen sen sijaan tulisi suhtautua kriittisesti. Etenkin uusissa maisteriohjelmissa on usein käytännön ongelmina ilmeneviä ”lastentauteja”, eikä opiskelija välttämättä kahden vuoden aikana pääse syventymään tieteenalaansa kovin tarkkaan varsinkin, jos tausta on hankittu toisaalta. Y liopiston strategiassa maisterikoulutuksen painottamista perustellaan halulla siirtää erikoistumista myöhemmäksi. Luvassa on lisää ”yhteiskandeja”, joiden alle niputetaan monta tieteenalaa yleissivistäväksi mössöksi. Malli on tuttu Yhdysvalloista, missä kanditason opiskelijoiden ei välttämättä tarvitse ensimmäisen vuoden aikana edes valita pääainettaan. Siten ”collegen” ensimmäiset vuodet vertautuvat pikemminkin suomalaisen lukion abivuoteen kuin yliopiston fuksivuoteen. Valinnanvara on aina hyvästä, mutta yleissivistävä koulu meillä jo on. Siksi yliopiston itsensä ei tulisi aliarvioida ensimmäisten opiskeluvuosien merkitystä: juuri ne kasvattavat opiskelijat osaksi tieteellistä yhteisöä. Monitieteisyys on tärkeää, mutta myös omaan tieteenalaan tutustumiseen on saatava aikaa. K ahdessa vuodessa rahaksi valmistuvat maisterit ovat houkuttelevia. Vastuuta kandien kasvattamisesta ei kuitenkaan saa sysätä pelkästään ammattikorkeakoulujen ja maksullisten avointen yliopistojen niskaan. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? ULKOILMA (happi). Jyväskylässä sisäilma on usein niin huono, että on parempi pysyä ulkona. ESKO AHO (Nokian puhemies). Korkeakoulutus muokattiin Jyväskylässä Nokian tarpeisiin. Sitten Nokia lähti. MIESVERKOSTO (eduskunnan). Tasa-arvo toteutuu kuitenkin vasta kun perustetaan sukupuolineutraaliverkosto. 4 Pasi Ilmari Jääskeläinen VITIVALKOINEN on uusi sysimusta. Talven läheisyys synkistää ihmisen. Se onkin ainoa terve tapa reagoida siihen, että ensin on kylmää ja mustaa ja sitten vielä kylmempää ja valkoista. JOTTA KÄRSIMYS maksimoituisi, keskuuteemme ilmaantuu talvi-ihmisiä, jotka ihastelevat lunta, kylmyyttä ja kaikenlaisia talvisia rientoja, joissa jalkoihin kiinnitetään erilaisia liukkaita läpysköitä lähinnä ärsyttämisja luunmurtumatarkoituksessa. Kannatan homojen oikeutta mennä naimisiin vaikka Sikstuksen kappelissa, mutta talvi-ihmisiä kirkon ei pitäisi vihkiä, etteivät ne innostuisi aivan tolkuttomasti lisääntymään ja inhottavaa talvi-ilakointiaan kaikille tyrkyttämään. Talvi-ihmisyys on psyykkinen sairaus, joka aiheuttaa talvi-ihmisen lähipiirille suurta kärsimystä. TE KAIKKI kuolette joskus. (Itsestäni en ole aivan varma, koska minulla on muutama diili neuvottelujen alla.) Talvi on luonnon tapa valmistella ihmistä hautaan. Kun herää joulukuiseen pimeään ja kotoa lähdettyään vajoaa hankeen, ymmärtää nopeasti kuolevaisuuden olevan hyvä idea. Jossain Kreikan saaristossa ikuinen elämä voisi toimiakin, mutta ei täällä, talvisen synkeyden keskellä. LÄHESTYVÄ TALVI saa ajattelemaan kuolemaa. Lasten seurassa yrittää silti olla leikkisä ja kepeä. Olin eilen lähdössä kaupungille jälkeläiseni kanssa. Puhelin soi ja vastasin. Kysyttiin, kuka soitti. Asiaa sen kummemmin miettimättä vastasin, että ”Kuoleman Jänis”. Se ei ollut aivan totta, mutta kun tuntia myöhemmin kävelimme Jyväskylän Vanhan hautausmaan ohi, puskasta ryntäsi tumma rusakko. ”Kuoleman Jänis”, kuusivuotiaani tunnisti heti. UNOHDIN HETKEKSI kuoleman ja aloin miettiä elämää. Joskus sitä on pakko kysyä itseltään, mitä tulee sellaisen ihmisen lapsista, jolle muka soittelee ”Kuoleman Jänis”. Talvi on kuoleman kädenojennus Monitieteisyys on tärkeää, mutta myös omaan tieteenalaan tutustumiseen on saatava aikaa. ” pääkirjoitus 1. marraskuuta 2010 Vastuuta kandien kasvattamisessa Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Johannes Kaarakainen. 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Johannes Kaarakainen. Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
Valta ja paon utopiat Suomessa valtarakenteet on piilotettu huolelliesti. Vain hullu väittää kannattamalla parlamentaarista edustusjärjestelmää käyttävänsä valtaa – joka kuuluu kansalle. Todelliset päätökset tehdään koneiston ulkopuolella. Vastakulttuuri hyökkää näkyviä valtakoneistoja, muotoja vastaan. Vallan ulkomuoto ärsyttää, muodon vuoksi hyökätään. Todellista gonzokapinaa sosiaaliturvavaltiossa. Kaiken oleellisen vallan ulottuvuuksista kertoo jo se, että vastakulttuurin keulahahmot ovat nelikymppinen valtaapitävän vasemmiston suosikkilaulaja ja Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian vs. apulaisprofessori. Päätoimittaja Timo Harakka, Jylkkäri 19.11.1982. 5 Kellastuneet sivut ”Mitä vessoihin tulee, on lopulta kyseenalaista tarvitsevatko miehet niitä ollenkaan. Onhan tuolla paloposteja. ” Nimimerkki Mirja (Lapin Ylioppilaslehti 6/2010) SINÄ, JOKA VEIT F-talon saunatiloihin unohtamani, kampaamosta ostetun erikoisshampoon! Tiesit kyllä, että palaisin hakemaan rahanarvoista omaisuuttani. Onko omatuntosi nyt yhtä puhdas kuin hiuksesi?” Kyläyhteisöönsä pettynyt Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Ossi Kosonen 20, matematiikka ”Aloin seurustella lukiossa ja nyt me molemmat olemme yliopistossa, mutta eri aloilla. Jos olisi samalla alalla, löytyisi varmaan paljon yhteisiä keskustelunaiheita, mutta olisi siinä miinuksiakin.” Elisa Eskelinen 19, sosiaalityö ”En ole. Vaikea edes ajatella sitä, kun meillä on aika tyttöpainotteinen ala. En silti näe siinä mitään pahaa.” Tero Kerttula 28, taidekasvatus ”En ole. En oikeastaan voisi edes kuvitella, sillä olen media-alalla, jonka työelämä on niin hektistä ja epäsäännöllistä. Puolisoni on yliopistolla tutkijana.” Oletko seurustellut opiskelukaverisi kanssa? GALLUP LYHYESTI Corneville 2035 Unohduksesta nousee uusi uljas kaupunginosa. / Mutta sitä ei rakenneta jätemaalle niin kuin Lutakkoa. / Kiväritehtaan muistot eivät rasita sitä enää / kahdenkymmenen viiden vuoden päästä. Siellä tulevaisuudessa ollaan onnellisia ja onnettomia / eri tavalla kuin nykyisin, suretaan jotakin, iloitaan jostakin, / mistä me ei tiedetä.. Mustarastaskin vielä, saattaa aloittaa siellä / sateesta piittamatta, maybe, maybe not, so not. Ehkä leivotaan rusinapullaa, siitetään lapsia, otetaan kännit, / mutta ollaan suurimman osan ajasta katkeran selviä. Maailma on aina valmis, toistaiseksi, / niin kauan kun jaksaa ihmetellä, / mutta älä vaan kuvittele, että siinä olisi kaikki.. / Et ole siellä. Sammuviin kuvitelmiin, kadonneisiin rakennuksiin / et voi ladata tulevaisuutta, et pois kiitävää nykyisyyttä. Hannu Waarala kriitikko, kirjailija Pelkoa ja innoa yliopistolla Taidekasvatuksen perusvalinnan lopettamisesta päätettiin aamulla 13. lokakuuta. Tieto päätöksen valmistelusta saavutti opiskelijat edellisenä iltana. Valmistelussa sivuutettiin opiskelijoiden lisäksi henkilökunta, laitoksen pedagoginen johtaja ja jopa humanistisen tiedekunnan esitystä vastustanut kanta. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella kiertävissä käytäväpuheissa olemme kuulleet erilaisia syitä tapahtuneelle ja sormella on osoitettu niin rehtoria, yliopiston hallitusta kuin laitoksemme johtoa. Syitä on etsitty myös valtakunnallisesta yliopistouudistuksesta sekä aktivismillaan huonoa mainosta yliopistolle tuoneista opiskelijoista. Keväällä ilmassa leijaili epämääräinen uhka, jota selvittämään järjestimme kaksipäiväisen Tutkintotehdas-tapahtuman. Tapahtuma ei asiaan vastausta tuonut emmekä osanneet aavistaa syksylle näin radikaaleja käänteitä. Tutkintotehdas onnistui silti osoittamaan, kuinka motivoituneita olemme ja kuinka hyvä potentiaali laitoksellamme on toimia merkittävänä tekijänä kulttuurikentällä. Erityisesti taidekasvatuksessa keskustelu jatkui ja oppiaineessa onkin otettu käyttöön uusia, innovatiivisia opetusmuotoja. On surullista, että ponnisteluihimme vastattiin tällä tavalla. Kuinka on mahdollista, että hyvin tuottava oppiaine pyritään typistämään toimintakyvyttömäksi? Onko kriittinen ajattelu uhka tuotantolaitosmalliselle yliopistolle? Päätöksenteko yliopistossa on kasvotonta ja pelon ilmapiiriä luovaa. Valmistelu tapahtuu salassa. Päätökset tulevat ylhäältä päin, mutta kukaan ei tiedä mistä. Yliopistomme varainkeruu takkuilee. Rahavirtoja houkuttelevan pro?ilin löytämiseksi perinteisesti vahva humanistinen opinahjo yrittää apinoida muita menestyjiä ja pro?loitua pikavauhdilla aloille, joista ”kilpailevilla yliopistoilla” on elinikäinen kokemus. Lyhytnäköisillä ratkaisuillaan yliopisto ampuu itseään jalkaan. Taidekasvatuksen oppiaine on maassamme ainutlaatuinen. Se eroaa Aaltoja Lapin yliopistojen samannimisistä, kuvataideopettajia kouluttavista oppiaineista muun muassa humanistisella, teoreettisella ja monitaiteisella painotuksellaan ja valmistaa monialaisia osaajia kulttuurihallintoon, mediaja museoalalle, opetustehtäviin, yrittäjiksi ja tutkijoiksi sekä yleisötyöhön. Taidekasvatuksen hyödyttömyyttä on argumentoitu kulttuurialan liikakoulutuksella sekä huonolla työllisyystilanteella. Nämä ongelmat koskevat lähinnä amk-tasoisia tutkintoja. Perusvalinnan lopettamisen perustelut ovat ristiriidassa tilastojen ja todellisuuden kanssa. Tehokkuusja laatukriteerit opetuksen arvioinneissa kuulostavat periaatteessa hyviltä, mutta niiden mittaamisessa pitäisi välttää yksioikoisuutta. Taidekasvatuksen perusopintoja ei voi korvata muiden oppilaitosten opetuksella, sillä maisterivaiheen opiskelijat ovat tähänkin asti tarvinneet perusja aineopintotason siltaopintoja. Pikakoulutus ei ratkaise mitään ongelmista, joita humanistisiin aloihin liitetään. Tutkintojen laadun heikkenemiseen johtavat linjaukset voi nähdä askeleena kohti suurempia leikkauksia. Ontuva opetus on helppo lakkauttaa. Onko seuraavana vuorossa Sinun oppiaineesi? Olemme kuulleet ajasta, jolloin Jyväskylässä toimi merkittävä sivistysyliopisto. Todisteet aikoinaan vallinneesta vapaasta viisauteen tähtäävästä yliopistoaatteesta on nykyään piilotettu pölyisiin arkistoihin. Pelottomina humanisteina unelmoimme tuon tiedon saattamisesta päivänvaloon. Usko parempaan ja demokraattiseen yliopistoon elää joukossamme! Dear Eki, nykynuorisona saamme poliittisen päätöksenteon mallin suoraan korruptoituneilta kepulaisilta. Yliopiston päätöksenteko vaikuttaa olevan lahompaa kuin lautakasa. Kekkoslovakiakin on meille vain pahaa unta. Mikä neuvoksi? Vaadimme, että meidät asianomaiset otetaan mukaan päätöksentekoon. Nyt tehdyt päätökset eivät vaikuta ainoastaan alan tulevaisuuteen, vaan laitoksen nykyisten opiskelijoiden oppimisympäristön köyhtymiseen ja tutkintojen arvoon. Yliopistomme etu olisi pitää edelleeen valikoimassaan ajan vaatimuksia vastaava kirjo taideaineita. Emme suostu museoitavaksi! Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijat, Anna-Kaisa Koski Stina Savilehto Hanna Tyvelä Kyösti Ylikulju Susanne Ylönen Ympäristöasiat ovat arkipäivää Ainejärjestö Astérix ry kirjoittaa Jylkkärissä 12/2010 ympäristöasioita koskevista huolistaan niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistollakin. Haluan lämpimästi kiittää Astérix’iä heidän aktiivisuudestaan. Yliopiston ja ylioppilaskunnan ympäristöasiat ollaan vihdoin ottamassa toden teolla haltuun. Suurimmat vaikutukset myös ympäristöasioihin saadaan jatkuvalla, pitkäjänteisellä ja järjestelmällisellä työllä. Tätä tarkoitusta varten JYY on yhdessä yliopiston kanssa palkkaamassa ympäristöasioiden työntekijän todennäköisesti jo ensi vuonna. Oma osa-aikainen työntekijä tuo ympäristötoimintaan jäntevyyttä, ja auttaa myös uusien säästökohteiden löytämisessä. Harva työ maksaa itseään niin selkeästi takaisin kuin hyvä ympäristötyö. Yliopistolla ympäristöasioihin tartutaan JYYn myötävaikutuksesta myös päätöksenteon tasolla. Yliopisto perustaa ryhmän koordinoimaan ympäristötoimintaa yliopistolla. Tämäkin toiminta alkanee viimeistään ensi vuonna. Pikkutekoihinkin on toki ryhdytty. Sen enempää JYYn kuin kenenkään muun Ilokiven tai Opinkiven tiloja käyttävän ei tarvitse jatkossa turvautua kertakäyttöastioihin. Tiloihin on hankittu vettä ja energiaa säästävät astianpesukoneet. Jätteen kierrättämistä parempi vaihtoehto on jätteen syntymisen ehkäisy. JYY ja yliopisto ovat todennäköisesti siirtymässä Opinkiven ja Ilokiven tiloissa kertakäyttöisistä paperipyyhkeistä pestäviin kangaspyyhkeisiin. Kangaspyyhkeiden käyttö kuluttaa yli kuusi kertaa vähemmän luonnonvaroja kuin kertakäyttöiset paperipyyhkeet. Mitä sille Grönionin aloitteelle sitten kävi? Annoin edustajistolle edellisessä kokouksessa aloitteeseen hallituksen puolesta vastauksen, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Tästä kiitos edustajistolle. Antti Yli-Tainio JYYn hallituksen ympäristövastaava
6 Perustuslaissa turvataan jokaisen ihmisen perustoimeentulo. Käytännössä perustoimeentulo on kuitenkin anomisen ja viranomaisharkinnan takana, eikä lain henki toteudu. Yhdeltä luukulta saatava kuukausittainen perustulo olisi tasa-arvoinen ratkaisu sosiaaliturvan uudelleenrakentamiseen, joka sekä korjaisi että täydentäisi nykyistä sosiaaliturvaamme. Keskeinen ongelma tällä hetkellä on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvan parantaminen. Suomalaista hyvinvointivaltiota tutkinut julkaisu (Hyvinvoinnin turvaamisen rajat, 2010) toteaa, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä takaa suhteellisen hyvät edut työmarkkinoilla oleville sisäpuolisille, mutta työmarkkinoiden ulkopuolisten toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut perusturvaetuudet ovat kansainvälisesti, pohjoismaisista vertailuista puhumattakaan, suhteellisen heikot. Ansiosidonnaiset etuudet ja perusturva on kytketty toisiinsa niin, että parannukset perusturvaan edellyttävät lisäystä ansiosidonnaisiin etuuksiin. Tämän johdosta perusturvan parantaminen on suhteettoman kallista. Vähävaraisten perusturvan parantaminen ei ole pois niiltä, jotka ovat vakituisessa työssä. Minimietuudet on myös sidottava elinkustannusindeksin sijasta ansiotasoindeksiin, jotta ne eivät jatkuvasti jäisi jälkeen työtulojen kehityksestä. Toimeentulotuen maksatus tulee siirtää kuntien sosiaalitoimistoilta Kelalle. Uudistus vähentää merkittävästi byrokratiaa ja kuittien käsittelyä, kun suuri osa tarvittavista tiedoista saadaan suoraan Kelan tietojärjestelmistä. Työja sosiaalihallinnossa tulee voida keskittyä etuuspäätösten tekemisen sijasta ihmisten henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja työkyvyn edistämiseen. Työmarkkinatuen puolison ja vanhempien tulojen mukaan tehtävästä tarveharkinnasta sekä toimeentulotuen harkinnanvaraisuudesta tulee luopua. Tällä hallituskaudella nostettua kunnallisveron 2 200 euron vuosivähennysrajaa tulee nostaa reilusti ja 1 000 euron kuukausituloista tulee tehdä verovapaita. Perustulo takaa 500 euron kuukausittaisen toimeentulon kaikille 18 vuotta täyttäneille suomalaisille, ja 1 000 euron verovapaat tulot mahdollistavat työn vastaanottamisen ilman sosiaalietuuksien loukkua. Näin kaikki pienetkin lisäansiot kannattaisi ottaa vastaan eikä työnteosta enää rangaistaisi. Perustulo vapauttaisi ihmiset työskentelemään, opiskelemaan ja yrittämään uudella tavalla. Samalla erilainen kotona ja järjestöissä tehty työ saisi uuden mahdollisuuden. Mikäli minut valitaan ensimmäisenä vihreänä kansanedustajana Keski-Suomesta eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa, tulen tekemään lakialoitteen perustulojärjestelmän kokeilusta Keski-Suomessa. Touko Aalto eduskuntavaaliehdokas, maakuntaja kaupunginvaltuutettu ja JYYn edustajiston jäsen Perustulo nyt! Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Ylen homoilta puhkaisi kriisin luterilaisen kirkon sisällä. Yhteiskunnan arvot ovat liberalisoituneet vuosien saatoissa (ja hyvä niin), mutta luterilaisen kirkon sisällä liberalisoituminen on tapahtunut vain osittain, ja kirkon teologinen linjaus homoseksuaalisuuteen on enemmän kuin levällään. Ongelma kirkon suhteessa homoseksuaalisuuteen johtunee suoraan siitä, että Raamattu ei vuosisatojen saatossa ole muuttunut mihinkään. Kirkolla on ongelma ensisijaisesti sen kanssa, kuinka Raamattuun suhtaudutaan. Raamatun kanta homoseksuaalisuuteen on hyvin selkeä. Raamattu pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ja kun kirkko kuitenkin perustaa opetuksensa Raamattuun, niin suhde homoseksuaalisuuteen on hyvinkin ongelmallinen. Kuitenkin kyse on valtionkirkosta, joka saa valtiolta tuloja paitsi kirkollisveron, niin myös yhteisöveron muodossa – ja toisaalta hoitaa monia yhteiskunnan kannalta tärkeitä tehtäviä (esim. hautaus, vihkiminen jne.). Ja kun veroja kerätään kuitenkin kaikilta, niin eivätkö nämä yhteiskunnalliset tehtävätkin tulisi suorittaa kaikille? Sen sijaan avioliittolainsäädäntö ei millään muotoa kuulu kirkolle, vaan valtiolle. Tuskin vanhoillisinkaan kristitty kiistää sitä, että homoparien parisuhde ei ole tasa-arvoinen lain edessä heteroparien (avioliittoon) verrattuna. Kansalaisten tulisi olla lain edessä tasa-arvoisia, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Kirkko voi toki tapella keskenään siitä, saavatko homoparit kirkkohäät vai eivät, mutta toisaalta – miksi kukaan homopari edes kaipaisi hyväksyntää instituutiolta, jonka pyhä kirja leimaa heidät luonnonoikuiksi? Tuleva kirkolliskokous on tukalan tilanteen edessä – hyväksyäkö homot, ja samalla myöntää että Raamatun kohtia voidaan aina kulloisenkin tilanteen mukaan häivyttää tai että sen sanoma voi olla paikoin jopa epäoikeudenmukainen. Tai jos kirkko pitää kiinni perinteisestä Raamatun tulkinnasta, niin se auttamatta syyllistyy syrjintään. Miten JYYssä sitten voitaisiin tukea homojen oikeuksia? Lokakuun 21. päivä pidetyssä edustajiston kokouksessa päätettiin tehdä jatkossa yhteistyötä paikallisen Setan kanssa sekä ilmaista tuki ensi kesän Half-Pride-tapahtumalle. Edustajiston selvä enemmistö kannatti esitystä (vain neljä äänesti vastaan). Kristilliset opiskelijat vastustivat. Seksuaalinen tasa-arvo koskee myös yliopistoa. Toivoa siis sopii, että Kristilliset opiskelijat kykenisivät katsomaan tilannetta laajemmalta kannalta. Ketään ei voi pakottaa samanlaiseen muottiin – homoseksuaaleilla on oikeutensa, ja niin on myös kristityillä. Suvaitsemme heidän harjoittaa uskontoaan yliopiston rukoushetkien muodossa, joten myös heiltä voisi odottaa jonkinlaista vastavuoroisuutta. Elä ja anna muidenkin elää. Virve Särkkä Raamattu, valtionkirkko ja homoseksuaalit Uusi yliopistolaki ja varainhankintakampanja Kirkolla on ongelma ensisijaisesti sen kanssa, kuinka Raamattuun suhtaudutaan. ” Virve Särkkä Perustulo vapauttaisi ihmiset työskentelemään. ” Touko Aalto Pöly on vihdoin laskeutunut uuden yliopistolain tultua voimaan tämän vuoden alusta. Nyt voikin nähdä jo kaduilla varainhankkijoita, jotka keräävät Jyväskylän yliopistolle rahaa jotta saisimme kartutettua pääomaamme. Uuden yliopistolain myötä Jyväskylän yliopistosta tuli kaikkien muiden yliopistojen ohessa julkisoikeudellinen laitos, jolloin yliopisto on saanut paremmat edellytykset ”hyödyntää pääomatulojaan ja hankkia lisärahoitusta lahjoituksin sekä liiketoiminnallaan” ilman valtion ohjausta. Itse kaduilla tehtävän varainhankintakampanjan takana on sopimus, jonka mukaan yliopisto saa valtiolta kuluvan vuoden loppuun mennessä 2,5-kertaisen summan jokaista yksityistä lahjoitusta kohti. Näiden rahojen tarkoituksena on kartuttaa yliopiston peruspääomaa. Koko hanke sinällään on ymmärrettävä, mutta sen toteutus on mielestäni hieman epäilyttävän oloinen. Omasta mielestäni opiskelijat eivät ole vastuussa yliopistomme taloudellisen tilanteen pohtimisesta tai sen parantamiseen osallistumisesta – opiskelijoina meidän työmme on opiskella, eikä käydä kerjuulla, jotta yliopistomme saisi tarpeeksi rahaa ollakseen kilpailukykyinen ja elinvoimainen. Opiskelijoina me emme ole tässä taloudellisessa suossa yhdessä, vaan varainkeruu, mikäli sitä pitää harrastaa, on yliopiston oma tehtävä. Koko hanke vaikuttaa omasta mielestäni eettisesti epäilyttävältä, sillä opiskelijat vastustivat voimakkaasti uutta yliopistolakia jo ennen sen voimaantuloa. Nyt meidät yritetään valjastaa vielä varainkeruukampanjoihin, jotka ovat suora jatkumo uuden yliopistolain voimaantulosta. Käsittääkseni kadulta kerätyt summat ovat myös minimaalisen pieniä, joten koko kampanja sinällään lienee melko turha. Haluaisinkin mieluummin nähdä kadulla varoja keräämässä rehtorimme Aino Sallisen kuin kanssaopiskelijani. Elina Huttunen opiskelija
7 K irj oi t t aja on J YYn h a l lituks e n jäs e n . Anna Ojamies LUKION ENSIMMÄISELLÄ luokalla meille painotettiin kurssivalintojen tärkeyttä: ”Jos ette nyt valitse pitkää matikkaa, suljette monta ovea perässänne.” Opinto-ohjauksen sijasta koin saavani osakseni pelottelua. Opinto-ohjaus on lukiossa ensiarvoisen tärkeää. Toinen asia on, kuinka moni sitä näillä resursseilla todella saa. Päätökset opintoasioissa tehdään oman tiedon varassa, katsotaan netistä ja kysytään kavereilta. Harvalla lukioikäisellä on kutsumusala, eivätkä opinto-oppaiden sadat eri alat selkeytä asiaa. Opinto-ohjauksen tulisi keskittyä oppilaan elämän miettimiseen kokonaisuutena, ei pelkästään kurssitarjottimena. Monesti unohtuu, että opiskelun jälkeen edessä on työura, jonka parissa pitäisi viihtyä lähes koko elämä. Kylläpä ärsyttää, jos valmistuu väärälle alalle. SUURTEN IKÄLUOKKIEN eläköitymisestä aiheutuu ongelmia, joita yritetään ratkaista pidentämällä työuria. Niinpä nuoria yritetään saada tiiviiseen opiskeluputkeen ja työelämään ilman välivuosia ja viivästyksiä. Nuorta pidetään taloudellisesti tuottavana yksikkönä, jonka on pro?loiduttava osaajana mahdollisimman aikaisin. Opetusministerin mukaan lasten pitäisi erikoistua enemmän jo ala-asteella. Kuulostaa taikatempulta – ainakin jos siihen ei luvata merkittävästi rahaa eikä lisätä tukipalveluja. KOKO ELÄMÄÄ koskevat päätökset, kuten uravalinta, pitää tehdä harkiten. Pitää olla varaa muuttaa suunnitelmia ja mennä väärään. Välivuodet ovat hyvä keino ostaa miettimisaikaa, ja pohdintaa on syytä jatkaa opiskelujen aikana. Valtiolle tulee kalliiksi, jos entistä useampi väärälle alalle hakeutunut haluaa uudelleenkouluttautua – tai varsinkin jos entistä useampi jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle. ERÄS LAULU sanoo, että ihmiset, jotka eivät vielä viisikymppisinäkään tiedä, mitä elämällään tehdä, ovat kaikkein mielenkiintoisimpia. Suunnitelmat ja halut muuttuvat iän karttuessa. Jos ne eivät muuttuisi, maailmassa olisi liikaa prinsessoja ja astronautteja, eikä ehkä yhtään poliitikkoa tai tutkijaa. Abi, älä siis stressaa. Älä mieti, mitä valintasi merkitsevät muille. Et ole kenellekään velkaa. Sinulla on oikeus kokeilla siipiäsi ja mennä harhaan. Tee kuitenkin sellaisia valintoja, joista tulet onnelliseksi. Olet sen tulevaisuuden itsellesi velkaa. Abi – kokeile siipiäsi JYYPÄÄ Älä mieti, mitä valintasi merkitsevät muille. ” Anna Ojamies Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.?. KAVERI kehuskeli viikonloppuna kotisivujaan, joille hän oli saanut nettitilaa yliopistolta. Voisinko minäkin tehdä kotisivut? ”Mullekin nettisivut” TOTTAHAN TOKI! Jokainen Jyväskylän yliopiston opiskelija voi julkaista omat nettisivunsa yliopiston palvelimella, jolloin sivujen osoite on http://users.jyu.?/~käyttäjätunnus. Kotisivutila otetaan käyttöön salasana.jyu.? -palvelussa ”Activate WWW” -napilla, jonka jälkeen yliopiston tietokoneelle ilmestyy W-asema kotisivuja varten. Muista, että kaikki W-asemalle tallennetut tiedostot ovat julkisesti kaikkien nähtävillä! Nettisivuilla voit antaa luovuutesi laukata, kunhan noudatat yliopiston tietojärjestelmien sääntöjä. Kiellettyihin asioihin kuuluvat tekijänoikeuksien ja Suomen lain rikkomisen ohella kaikki kaupallinen tai poliittinen toiminta. Leppoisaa luovuuden puuskaa toivottelee, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI Tää on ihan huikee mesta! Mulle jää asumistuesta ja opintotuesta iisisti niin paljon rahaa, että voisin olla kännissä ja pilvessä vaikka koko lukuvuoden. Ravintolamättö on niin halpaa, että kaupassa ruuan täytyy olla ilmasta. Lisäksi täällä on ihan järjettömän hyvä meininki. Tosin luennoilla on aivan saatanasti liikaa tyhmiä ja rasittavia jenkkejä. Ainoa hyvä puoli niissä on, että jenkkiämmiltä saa helposti. Siis niin helposti, että periaatteessa et tarvitse edes patjaa täällä asuessasi. Moni lähtee johonkin britteihin tai Maltalle kielen takia, mutta ei kannata. Prahassa pärjää aivan iisisti englannilla. Bonarina tulee sitten naurettavan halpa hintataso ja huikean liberaali päihdepolitiiikka. Mä tiedän Zizkovista kolmekin baaria, joissa myydään hatsia tiskiltä. Ja jos yhtään viittii nähä vaivaa, niin saa kontaktit, joilla järjestyy sopuhintaan essot ja kokkelit ja vaikka piriä. Jos toimeentulotuet pystys nostaa tänne, niin en tulis ikinä Suomeen. Ainoa ongelma, mitä mä tässä oon keksiny on krapula, mutta siitäkään ei tarvii huolehtia, kun joka aamu on jääskobessa skumppaa ja ikkunalaudalla viis gramamaa hyvää budia. Krapulaa ehtii potea sitten Keltinmäessä yksiön nurkassa, kun täältä pitää tulla pois. Mutta siis: Jos suunnittelet vaihtoon lähtemistä, niin lakkaa suunnittelemasta ja lähe! ItäEurooppaan saa halpoja lentoja ja eläminen on halpaa. Jos on massia lentää, niin sitte johonkin Kaakkois-Aasiaan ja eläminen on vielä halvempaa. Yks frendi sano, että jossain Thaimaassa ostaa parilla eurolla pullon rommia, pussin jäitä ja pari litraa kokista. Sitten vaan biitsille makaamaan riippumattoon ja kippis! Tai tsekkiläisittäin: na zdravi! Vaihto on epäilemättä ollut elämäni paras kokemus. Ville Järvinen ”Bisse ja bigmacit on Prahassa melkeen ilmasia!” ”Vaihto-opiskelu on myös sijoitus tulevaisuuteen” Suomesta lähdetään vaihto-opiskelemaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Se onkin rationaalista. Opiskelijavaihto on hyvä tapa laajentaa tutkintoaan, hankkia monipuolista kielitaitoa ja parantaa asemia työmarkkinoilla. Vaihdossa voi opiskella poikkitieteellisiä opintoja ja saada kansainvälistä kokemusta. Nykyisin vaihto-opiskelusta on saatavissa tietoa erittäin hyvin. Globalisoituneessa maailmassa nuoret ovat yhä kiinnostuneempia vieraista kulttuureista. Kiinnostus koskee niin oman maanosamme rikasta kulttuurihistoriaa kuin aivan kaukaisiakin kulttuureita. Tätä kehitystä yhteiskunnan on syytä tukea, mikäli Suomen asemaa verkostoituneena huippuosaajien maana halutaan edelleen parantaa. Moni kertoo, että opiskeluvaihto on ollut heidän elämänsä paras kokemus. Seija-Irma Heikkinen Ki rj oit taja o n kv -k o o r d i n aatt o ri . MAANANTAIDEBATTI Ki rj oit taja o n f ys i i k a n o p is k eli ja.
Julkaise tai tuhoudu -käytäntö ohjaa yhä useampaa tutkijaa. Kuka on Jyväskylän eniten julkaissut tutkija ja kenen julkaisuihin on viitattu eniten? HUIPPUYLIOPISTOLLA pitää olla paljon julkaisevia tutkijoita. Yliopistoa voidaan myös verrata muihin yliopistoihin katsomalla, kuinka paljon sen tutkijat julkaisevat ja tulevat viitatuiksi. Kärkisijoille nousemiseen vaaditaan jo Nobel-palkittuja tutkijoita. Jyväskylän yliopiston nimellä tehty haku tuo Web of Science-tietokannassa (WoS) tulokseksi noin 10 000 artikkelia. Eniten osumia saavat fysiikan tutkijat. Syy on yksinkertainen. ”Fysiikka on paljolti ryhmätyötä ja yhdellä artikkelilla on useita tekijöitä, hurjimmillaan niitä voi olla aanelosellinen. Siksi heihin on myös paljon viittauksia”, selvittää yliopiston kirjaston informaatikko Liisa Halttunen. Yksittäinen tutkija voi saada yhteisjulkaisussa ansiotonta arvonnousua, koska se ei vielä kerro mitään hänen panoksestaan itse tutkimuksessa. HALTTUNEN muistuttaa tieteenalojen välillä olevan eroja julkaisukäytännöissä. ”Lukemia ei voi verrata kuin saman tieteenalan sisällä”, Halttunen muistuttaa. Fysiikassa kahdessa vuodessa voidaan jo löytää uutta, mutta esimerkiksi yhteiskuntatieteissä kaksi vuotta on helposti vasta uuden yhteiskunnallisen ilmiön alkuvaihe, josta ei vielä saada kattavaa aineistoa. Esimerkiksi Max Weberin vuonna 1904 julkaistu teos Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki tulee yhä edelleen viitatuksi monissa sosiologian väitöskirjoissa. Tutkijoille ja opiskelijoille viittaukset ovat aikakone, joiden avulla voi jäljittää artikkelia seurannutta keskustelua. KUKA ON sitten Jyväskylän yliopiston eniten julkaissut tutkija? Ensi näkemältä hän näyttää olevan Suhonen J yhteensä 346 julkaisulla. Varmistetaan haun rajaukseksi vielä Jyväskylä, jolloin lukema putoaa 237 julkaisuun. Ne käsittelevät ydinfysiikkaa, eläintiedettä ja ekologiaa. Nykyaikana tällainen laaja-alainen renessanssinerous on harvinaista, joten tarvitaan vielä jatkoselvittelyjä. Paljastuu, että J-kirjaimen taakse kätkeytyy kaksi eri Suhosta. ”Jukka on eläintieteilijä ja Jouni fyysikko”, kertoo Halttunen. Suhosten pudottua pelistä pois, tilalle nousee orgaanisen kemian professori Kari Rissanen. Hän on tekijänä yli 300 artikkelissa. Julkaisemisessa on aina viivettä, joten aivan uusimpien artikkeleiden tiedot eivät ole välttämättä vielä kirjattuna tietokantaan. TUTKIJALLE julkaiseminen on hyvästä, mutta vielä parempaa on tulla viitatuksi. Sen ajatellaan kertovan tutkimuksen korkeasta tasosta ja merkittävyydestä. Julkaisujen määrän ja laadun välistä suhdetta arvioidaan h-indeksillä. ”Indeksin perustana on olettamus, että suuri siteerausmäärä suoraan ilmaisee julkaisun merkittävyyden”, Halttunen sanoo. Rissaseen on viitattu yli 3 200 kertaa ja hänen suosituimmalla artikkelillaan on yli 160 viittausta. Rissasen h-indeksi on 34, mikä tarkoittaa hänellä olevan 34 julkaisua, joihin on viitattu vähintään 34 kertaa. Esimerkiksi Matti Mannisen yhteen artikkeliin on noin 500 viittausta. Jyväskylän viitatuinta tutkijaa ei voi hakea tietokannasta suoraan, vaan jokainen tutkija pitäisi katsoa erikseen. TUTKIMUS itsessään ei aina ole syy siteeratuksi tulemiselle. Tieteenalojen sisällä on valtataistelua siitä, mitä suuntauksia ja teorioita kulloinkin suositaan. Sitaattimarkkinoilla osoitetaan kuuluminen tiettyyn suuntaukseen ja vahvistetaan omaa sekä ”oikeiden” teorioiden asemaa tiedeyhteisössä. ”Kyllä varmaan siteerataan myös muista syistä. Raaputan sinun selkääsi, jos sinä raaputat minun”, arvelee Halttunenkin. On myös teoriassa mahdollista, että viittaukset johtuvatkin siitä, että tutkijan tutkimustulokset on kiistetty. TÄRKEINTÄ on kuitenkin julkaista oikeissa lehdissä. Professorit kannustavat jatko-opiskelijoita tarjoamaan artikkeleitaan tiettyihin lehtiin. Mitä enemmän laitoksen opiskelijat ovat julkaisseet korkeatasoisina pidetyissä lehdissä, sitä korkeatasoisemmalta laitoksen tutkimus näyttää. Tämä on tärkeää myös tutkijalle, jonka julkaisuluetteloa käydään läpi täytettäessä virkoja ja jaettaessa apurahoja. ”Meritoitumisen takia halu julkaista ’kovassa’ lehdessä on ymmärrettävä: rekrytoijat ja tutkimuksen rahoittajat ovat kiinnostuneita siitä, miten arvostettuihin lehtiin tutkija tai ryhmä on artikkeleitaan saanut”, Halttunen pohtii. LEHDET ON laitettu järjestykseen JCR-tietokannassa, jossa jokaiselle lehdelle on laskettu impaktiluku. Tietokannassa on noin 6 620 tiedelehteä, joista vain 100 lehdellä impaktiluku on yli 10. Huippulehtiä esimerkiksi luonnontieteiden alalla ovat Nature (31,43) ja Science (28,10). Impaktiluku suosii runsaasti viittauksia saavia artikkeleita kuten review-juttuja. Se voi myös olla hyvin erilainen eri tieteenalojen ja jopa tieteenalan eri kategorioiden välillä. Artikkelitarjonnan kasvaminen on vain omiaan kasvattamaan lehden arvostusta ja artikkelin saaminen julkaisuun on silloin yhä vaikeampaa. ”Tutkijalle saattaa lehden mahdollisimman korkea impaktiluku tulla ensisijaiseksi valintaperusteeksi lehden sisältötai lukijapro?ilin sijaan, kun artikkelia tarjotaan julkaistavaksi”, Halttunen kertoo. Impaktiluvut saattavat silloin ohjata tutkimuksen tekemistä, kun artikkelia sorvataan juuri tiettyyn lehteen sopivaksi. Jarmo Pykälä G Impaktiluku kertoo lehden keskimääräisen painoarvon. Lasketaan julkaistujen artikkeleiden ja niiden saamien viittausten määrällä tiettynä aikana. Viittausten määrän oletetaan korreloivan suoraan tutkimuksen merkittävyyteen. Kriitikoiden mukaan päätelmät tutkielman laadusta tulisi tehdä sisällöllisin perustein. G H-indeksi on uusi menetelmä tutkijoiden arvioimiseen. Siinä tutkijan artikkelit asetetaan järjestykseen siteerausten perusteella jolloin h-indeksi on sama kuin sen lehden järjestysnumero, jonka kohdalla siteerausten määrä ja järjestysnumero ovat mahdollisimman samat. Myös tämän indeksin perustana on olettamus, että suuri siteerausmäärä suoraan ilmaisee julkaisun merkittävyyden. FA K TA Viittauskisan k 8 Julkaisujen Lukemia ei voi verrata kuin saman tieteenalan sisällä. ” Liisa Halttunen Orgaanisen kemian akatemiaprofessori Kari Rissanen on yksi Jyväskylän enemmän kansainvälisiä viittauksia on yliopiston vararehtorina toimivalla suunnilleen samoissa luvuissa. ”Viittauksia seurataan, sillä niitä tarvitaan esimerkiksi tutkimushakemuks on julkaissut 16 kuukauden aikana kolme artikkelia todella korkealle arvo TUTKIJOIDEN täytyy seurata oman alansa uusimpia tutkimustuloksia. Tutkimustulosten kauppaaminen on hyvää liiketoimintaa. Ensinnäkin lehtien omistus on keskittynyt muutamille kustantamoille. Ne ovat kaupallistaneet tieteen myymällä alun perin yliopistojen tutkijoiden tekemät tutkimustulokset takaisin yliopistoille omissa tieteellisissä julkaisuissaan. Esimerkiksi Nature-lehti maksaa 2 461 euroa vuodessa. Kalifornian yliopistossa kuohahdettiin Naturen ilmoitettua kesäkuussa 2010 korottavansa yliopiston tilaaminen lehtien
vuosimaksuja ensi vuonna 400 prosenttia, kertoo The Chronicle-sanomalehti. Yhden lehden kohdalla puhutaan jopa 13 000 dollarin korotuksesta. Yliopistolle tulee kaikkiaan 67 Nature-konsernin julkaisemaa lehteä, joten kyse ei ole ihan pikkusummasta. Kalifornian yliopisto on uhannut Nature-konsernia laajamittaisella boikotilla, jos se ei peräänny kiistassa. Se aikoo suositella yliopiston henkilökuntaa lopettamaan artikkelikäsikirjoitusten lähettämisen konsernin lehtiin ja irtisanoutumaan lehtien toimituskunnista. Yliopisto on erityisen närkästynyt, koska Nature-konsernin lehdissä viimeisen kuuden vuoden aikana julkaistuista 5 300 artikkelista noin 12 prosenttia on ollut sen tutkijoiden kirjoittamia. TIETEEN kaupallistamisen vastaiskuksi on syntynyt tiedon vapaaseen saatavuuteen (open-access) perustuva PLoS -lehdet. Jopa tämän Nobel-tutkijoiden perustaman lehden on katettava jollain kulunsa. Vuositilaus maksaa tämän hetkisillä valuuttakursseilla 2 223 euroa. Opiskelijat ja tutkijat ovat riippuvaisia tiedonhausta. Mediajätti Thomson Reutersin Web of Science -tietokanta on tähän hyvä apuväline. Jyväskylän yliopistolla on viisi käyttöoikeutta. Tietokannan hintoja on yritetty osassa Yhdysvaltoja nostaa tänä vuonna jopa 120 prosenttia. Jotkut yliopistojen kirjastot ovat lopettaneet tietokannan tilaamisen ja kehottaneet opiskelijoitaan käyttämään Google Scholaria tai opettelemaan perinteisemmät tiedonhaun menetelmät. Jarmo Pykälä kuninkaat 9 ja viittausten markkinat yliopiston viitatuimpia tutkijoita yli 5 000:lla viittauksella. Rissasen tietojen mukaan Jyväskylässä häntä a matematiikan professori Matti Mannisella. Lisäksi fysiikan professori Hannu Häkkinen on Rissasen kanssa sissa. Kutsuja ulkomaille luennoimaan saa kansainvälisen näkyvyyden perusteella”, kertoo Rissanen, joka ostetussa Science-lehdessä. JYY hakee tiedotussihteerin opintovapaan sijaista ajalle 13.12.2010–18.11.2011. Tiedotussihteerin tehtäviin kuuluu ylioppilaskunnan toiminnasta ja tapahtumista tiedottaminen yhteistyössä muun sihteeristön kanssa. Työhön sisältyy myös englanninkielistä viestintää. Tiedotussihteeri vastaa myös JYYn viestinnän ja tiedotuksen kehittämisestä sekä JYYn graafisesta ilmeestä ja näkyvyydestä. Sijaisuuden aikana eteen tulevia erityisiä projekteja ovat näillä näkymin JYYn verkkosivujen uudistaminen, lukuvuoden alussa järjestettävät järjestömessut sekä syksyn edustajistovaalien ennakkomainonta ja vaaliviestintä. Työhön sisältyy esiintymistä ja työn menestyksekäs hoitaminen on edellyttää hakijalta oma-aloitteisuutta, ryhmätyötaitoja sekä kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Hakijalta edellytetään: * erinomaista suomen kielen ja hyvää englannin kielen taitoa * taittokokemusta ja -ohjelmistojen hallintaa (JYYn käytössä Adobe InDesign ja Photoshop) * valmiuksia verkkosivujen ylläpitoon ja kehittämiseen * korkeakouluopintoja Hakijan eduksi voidaan katsoa: * verkkosivujen käytettävyyteen liittyvä erityisosaaminen * ylioppilaskunnan tai muun järjestötoiminnan tuntemus Toimi on JYYn toimihenkilöohjesäännön alainen. Tehtävästä maksettava palkka on 1656,51e/kk mahdollisine koulutusja kokemuslisineen. Kirjalliset hakemukset liitteineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Keskussairaalantie 2, 40600 JYVÄSKYLÄ) tiistaihin 9.11. klo 10.00 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus "tiedotussihteerin sijainen". Hakemuksia ei palauteta. Haastattelut ovat 15.–16.11.2010. Lisätietoja : Ylioppilaskunnan pääsihteeri Minna Oinas | 010 4234 501 | paasihteeri@jyy.fi Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Johanna Pietiläinen | 045 137 1964 Jyväskylässä 26.10.2010 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on noin 12 000 jäsenen edunvalvontaja palvelujärjestö. J OHANNES K AARAKAINEN Kortepohjan asukasneuvoston asukasjäsenten vaali vuodelle 2011 Ennakkoäänestys Tiistaina 16.11. Ylioppilaskylässä (Lillukka) kello 14–22 Varsinainen äänestys Tiistaina 23.11. Ylioppilaskylässä (Lillukka) kello 14–22 Ehdokaslista Vihreä kylä 2 Anni Pursiainen 3 Joachim Kratochvil 4 Harri Mulari 5 Heini Wiik 6 Antti Yli-Tainio 7 Ville Keiski 8 Janne Koskenniemi 9 Mari Napari 10 Antti Väisänen 11 Johan Wahlström 12 Mikko Väänänen Demariopiskelijat 13 Marko-Tapio Kainulainen 14 Leena Kaskivaara 15 Hannupekka Kinnunen 16 Mikko Mäkinen 17 Mikko Punkari 18 Juho Suortti 19 Jukka Torikka JYYn vihreä vasemmisto 20 Ville Holopainen 21 Heidi Hummastenniemi 22 Matti Lahdenmäki 23 Juhani Mastokangas 24 Jarno Miettinen Kortepohjan Vaikuttajat – Kortepohja Values 25 Tiina Ahola 26 Timo Ahonen 27 Satu Ala-Seppänen 28 Heli Hämäläinen 29 Elvi Juvonen 30 Konsta Kalenius 31 Jarkko Kekki 32 Tiina Mononen 33 Panu Mäkinen 34 Jukka Nieminen 35 Vesa Närhi 36 Ville Qvist 37 Eetu Rantakangas 38 Hennamari Toiviainen 39 Petri Toivola Ehdokaslistat Vihreät kylä, Demariopiskelijat ja JYYn vihreä vasemmisto muodostavat vaalirenkaan Solidaarisuus.
Mönkivät mietiskelijät 10 Teksti: Jaana Kinnari Kuvat: Johannes Kaarakainen Etanat tuovat opiskelijan hektiseen arkeen hetkiä hengähtää. Viinimäkikotilo on oiva lemmikki, jos haluaa oppia, miten ollaan vähään tyytyväisiä.
I hmisillä on projekteja. Jotkut keräävät teepannuja. Toiset rakentelevat kunnianhimoisesti akvaarioita. Kolmannet pitävät lemmikkirottia. Suomen kieltä opiskelevalla Pauliina Hautalalla, 25, on puolestaan noin kahdeksan neliön soluhuoneessaan Mäki-Matissa etanoita eli viinimäkikotiloita, latinankieliseltä nimeltään helix pomatia. Kun Hautala toimi viime keväänä äidinkielen opettajan sijaisena kotipaikkakunnallaan Mouhijärvellä, hän kirjaimellisesti törmäsi työmatkalla etanaan. ”Mieleen tuli lapsuuden Uppsalan-reissu, jolloin ensimmäisen kerran kohtasin kotiloita. Otin löytämäni etanat mukaan Suomeen. Niiden taru ei vaan päättynyt onnellisesti, sillä isä ajoi niiden päältä ruohonleikkurilla ja sitten söi ne”, Hautala kertoo. Työmatkalta tavattu kotilokin – jatkossa tuttavallisemmin myös etana – muutti kahden myöhemmin löytyneen kaverinsa kanssa Jyväskylään mullalla vuorattuun muovilaatikkoon. Nyt laatikoita on kolme ja asukkaita noin 70. L äheltä tarkasteltuna etanat ovat kuin suoraan ulkoavaruudesta: kahden sisään rullautuvan tuntosarven päässä on kaksi mustaa silmätäplää, suussa karhea kieli, ja yksijalkainen ruumis etenee silmin havaittavalla aaltoliikkeellä eteenpäin. Niissä on kuitenkin omituisella tavalla jotain inhimillistä ja jopa hellyttävää. Etanalaatikoissa on enimmäkseen turvetta ja kasveja. Etana onkin yksinkertainen hoidettava ja allergisoimaton. Laatikossa pitää vain olla hyvä ilmanvaihto mutta samalla kosteaa ja lämmintä, sillä muuten etanat vaipuvat horrokseen. ”Etanalat eivät myöskään haise, kun huolehtii ruoanjätteet ja ulosteet pois säännöllisesti. Etanat syövät sitä, mitä niille annetaan. Nämä eivät jostain syystä kuitenkaan koske sieniin. Suurinta herkkua ovat voikukanlehdet ja jauho. Lisäksi ne tarvitsevat kalkkikiven”, Hautala kertoo. Nämä veikeät viinimäkikotilot sattuvat myös kuulumaan herkullisimpiin kotilolajeihin. ”Kylmä tosiasia on, että syön näistä osan. Tämän vuoksi harrastukselleni ei oikein ole kategoriaa. En ole kasvattaja enkä viljelijäkään. Etanani ovat ristiriitaisesti sekä lemmikkejä että ravintoa.” E tanoiden valmistaminen on melko helppoa. Niistä poistetaan kotilo, minkä jälkeen niitä keitetään noin 50 minuuttia. Sitten ne voidaan esimerkiksi paistaa uunissa valkosipulivoissa etanapannulla. Kokkausta harrastava Hautala valmisti ensimmäiset etanaherkkunsa pari viikkoa sitten. ”Ei etanoista ole pakko loihtia mitään häikäisevää. Mutta jos niitä vuoden verran rakkaudella kasvattaa, olisi sääli olla käyttämättä hienoa valkoviiniä. Niille haluaa parasta loppuun asti.” Menee tosiaan tovi, ennen kuin nykyisistä asukkaista on keitettäviksi. Syyskuussa kuoriutuneilla, isompiin etanoihin verrattuna vauhdikkailla pikkuisilla kestää kuukausia saavuttaa isompien etanoiden kymmenen sentin pituus ja viiden sentin kotilon halkaisija. ”Tämänkin vuoksi yritän saada edes jotain rajaa emoetanoiden, Pupun, Vässyn ja Oton, munimiseen.” Hermafrodiitit etanat parittelevat paljon. On epäselvää, miten ne päättävät, kumpi työntää luupiikkinsä toiseen, mutta nautinnollisen pitkään toimenpiteeseen näyttää kuuluvan paljon koskettelua. Kotilot saavuttavat sukukypsyyden kahden vuoden ikäisenä, ja ne voivat elää jopa 25-vuotiaiksi. Siinä ajassa luulisi kylmimmänkin etanakulinaristin muodostavan tunnesiteitä. ”Vanhimpien persoonat ovat jo tuttuja. Vässy on nyhverö, Otto uhkarohkea ja Pupu jotain siltä väliltä. Niiden kohtalona ei todellakaan ole etanapannu.” Etanapannu ei odota myöskään kantaa rikastuttamaan saapuneita, kämppiksen poikaystävän tuomia unkarilaisia viinimäkikotiloita Pikaa ja Tsikaa. E i kuitenkaan voi unohtaa sitä, että auvoinen etanala sijaitsee kolmen hengen solussa. ”Onneksi täällä vallitsee hyväksyvä ilmapiiri. Toinen kämppis on sallivan maltillinen, toinen jopa innoissaan. Poikaystäväkin tietää, että se on joko minä etanoineni tai ei mitään”, Hautala vakuuttaa. Kaikki kommentit eivät ole olleet kovin kannustavia. Joku on esimerkiksi kehottanut kasvattamaan mieluummin vaikka chiliä. ”Erään tuttuni mukaan gradun sijaistoimintoni ovat menneet jo liian pitkälle. Tiedostan itsekin riskit muuttua vanhaksi hulluksi etananaiseksi.” H autalan mielestä ihmiselle tekee kuitenkin hyvää huolehtia jostain. Siinä oppii epäitsekkyyttä. ”Lisäksi etanoita on todella meditatiivista seurata. Jos minulla olisi juoksupyörässä ravaava hamsteri, tuntuisi, että pitäisi olla itsekin suorittamassa koko ajan. Kuuntelen mieluummin laatikosta kantautuvaa suloista rouskutusta.” 11 Kylmä tosiasia on, että syön näistä osan. ” Pauliina Hautala Tyypillisin tapa herkutella etanoilla on paistaa ne erityisellä etanapannulla valkosipulivoilla ja valkoviinillä höystettynä. Pannulle eivät päädy kuitenkaan kaikki etanaharrastaja Pauliina Hautalan 70 ”pikku naksusta”. ”Uskon, että minulla tulee aina olemaan etana tai pari. Ja jos äidinkielen opettajuus ei joskus iske, miksen alkaisi vaikka kotiloiden kasvattajaksi.”
12 VAPAALLA KAMPUS KINO Yksi maailman seuratuimmista pareista on Hiltonin Paris-kunta. Night Visions ti 2.11. kello 19 Ken Wiederhorn: King Frat (USA 1979) Night Visions -yön aloituselokuva tarjoilee pöyristyttäviä näkyjä piukeasti paketoituna. Newyorkilaisen Ken Wiederhornin (mm. Shock Waves, Return of the Living Dead Part II) toinen ohjaus King Frat eli Kaasukuningas ei voisi istua paraatipaikalle yhtään paremmin. John Landisin Deltajengin (1978) menestyksellä häpeämättömästi aikanaan ratsastanut totaalisen pidäkkeetön rähmälataus on mistä hyvänsä kulmasta lähestyttäessä täysin ainutlaatuinen katsomiskokemus. kello 21 Pasquale Festa Campanile: Hitch-Hike (Italia 1977) Vaikka Hitch-Hike sisältää härskiä ja veristä tylytystä koko rahan edestä, kyseessä on henkisesti aikuinen ja ?ksusti rakennettu grindhouse-täysosuma. Täysillä heittäytyvä näyttelijätyö on moitteetonta ja dramatiikan äärimmäisyyksille voi itkeä ja nauraa yhtaikaa. Kylmäverisen laadukkuuden viimeinen niitti on 1970luvun johtavan trillerisäveltäjän Ennio Morriconen musiikki. Ti 9.11. kello 19 Mika Ronkainen: Freetime Machos (Suomi/Saksa 2010) Kampus Kinon syksyn kolmas kotimainen dokumentti Freetime Machos sijoittuu puhtaasti miehisen ähellyksen ja kohelluksen pariin. Elokuva kertoo maailman pohjoisimmasta ja kolmanneksi huonoimmasta rugbyjoukkueesta: pelit eivät tahdo sujua, mutta vapaa-ajalla pidetään hauskaa niin kuin urheilujoukkueen tuleekin. Kauden kuluessa oululaisen joukkueen hahmot purkavat toisilleen työja naishuoliaan. Freetime Machos esittelee todellisuuden, josta pelaajien vaimot ja tyttöystävät tuskin tietävät mitään. Kampusolkkarit avasivat ovensa Yliopisto on avannut kolme kampusolohuonetta ryhmätöitä ja oleskelua varten. Ne sijaitsevat Ylistönrinteen Ambioticalla, Mattilanniemen MaD-rakennuksella ja Aallon lukusalissa päärakennuksella. Aallon kirjastoon tulee myös lehtien ja kirjojen vaihtopiste. Pariutumisen korkeakoulu Moni löytää yliopistomaailmasta samanhenkisen elämänkumppanin. Jylkkäri jututti muutamaa pariskuntaa, joille maisterin paperit eivät ole ainoa asia, mikä yliopistosta jää käteen. KEVÄÄLLÄ 2005 perustettiin Jyväskylän yliopistoteatterin improvisaatioteatteriryhmä Ässiä Hatusta. Samalla sai alkunsa myös Jaakko ja Enni Junttilan (os. Kokkonen) yhteinen taival. ”Siellä me tutustuimme, ja syksyllä olimme muutenkin samoissa näytelmissä mukana täällä ylioppilasteatterissa”, Jaakko kertaa viime heinäkuussa avioituneen parin alkutaivalta. Aluksi oltiin kaveripohjalla, mutta pikkuhiljaa suhde alkoi muuttua joksikin enemmän. ”Moni teatterikaveri oli jo varmaan aavistellut, että ennen pitkää tässä näin käy”, Enni naureskelee. ”Emme me varmaan ikinä käyneet varsinaisilla treffeillä. Pyörimme näissä samoissa teatteriporukoissa, ja vähitellen aloimme olla ihan kahdestaankin”, hän jatkaa. ENNILLÄ ja Jaakolla on niin paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, että yhdessäolo on enemmän kuin luontevaa. Teatterin lisäksi paria yhdistää muun muassa lukeminen, kirjallisuus ja kielitieteet. Jaakko valmistui suomen kielestä vuonna 2007, ja Enni englannin opinnoistaan vuosi sitten. ”Suhtaudumme molemmat melko kokonaisvaltaisesti tiettyihin asioihin. On esimerkiksi sellaisia teatterin harrastajia, jotka käyvät silloin tällöin jossain näyttelemässä, mutta eivät välttämättä ole kiinnostuneita muista esityksistä tai teatterista ilmiönä. Me kävimme viimeisenkin viikon aikana kolmesti teatterissa, ja yleensä käymme katsomassa kaikki näytelmät, mitä Jyväskylässä on tarjolla”, Jaakko toteaa. ”Parhaat keskustelut teatterista olen kyllä käynyt Jaakon kanssa. Ja kielitieteistä…”, Enni lisää. ”Ehkä vähän naurettavankin paljon meillä on yhteisiä intressejä”, Jaakko heittää hymyillen. Samoissa näytelmissä pariskuntaa ei ole kuitenkaan alkuaikojen jälkeen juuri nähty, ja omia menoja molemmilla on muutenkin paljon. ”Melkein pitää kalenterista katsoa, että milloin ehditään nähdä. Tuntuu, että opiskeluaikana oli enemmän helpompaa, kun pystyi päivälläkin viettämään aikaa yhdessä”, opettajana työskentelevä Enni tuumii. KESÄISIN monet jyväskyläläisopiskelijat kaikkoavat muualle kesätöiden perässä. Tämä näkyy myös yökerhoissa. Nuorisoa on vähemmän, ja tanssilattioilla väljempää. Ihastumiseen ei onneksi kuitenkaan tarvita kuin kaksi toisilleen oikeaa ihmistä. ”Kharman yläkerrassa me kohtasimme”, Arto Pesola kertoo ja muistaa vielä tarkan päivämääränkin: 6. heinäkuuta 2008. Tanja Grönholm oli tullut tanssimaan tyttöporukalla. Arto puolestaan oli jatkamassa iltaa kaveripariskunnan tupareiden jälkeen. Tarina on se perinteinen: Tanjan kaveri tunsi jonkun Arton kavereista, vietettiin iltaa samassa porukassa ja alettiin jutella. ”Minä lähdin loppuillasta Artoa vähän karkuunkin, kun huomasin, että se alkaa oikeasti kiinnostua. En ole oikein sitä tyyppiä, että ottaisin baarista mukaan ihan kenet sattuu”, romaanista filologiaa opiskeleva Tanja naureskelee. ”Arto tiesi silloin vain minun nimeni, mitä opiskelen, ja että olen asunut Itävallassa. Ei muuta”, hän jatkaa. Mutta kyllä ihastunut mies keinot keksii. Kiitos internetin henkilöiden jäljittäminen ei ole enää edes kovin haastavaa. Arto etsi Tanjan käsiinsä tämän ainejärjestön Astérixin nettisivujen ja Facebookin kautta. Ensimmäisille treffeille mentiin Poppariin, ja siitä se sitten lähti. ”Sen jälkeen edettiinkin aika nopeasti. Se vaan natsasi”, Arto toteaa. Pari on asunut yhdessä jo reilun vuoden, ja kihloihin mentiin pari kuukautta sitten. Yhteinen opiskelija-arki sujuu rennosti. ”Opiskelujen takia ei ole mitään selkeää rytmiä, vaan jokainen viikko on erilainen”, Tanja toteaa. Yhteistä aikaa löytyy mukavasti, ja sitä pari viettää muun muassa ruokaa laittaen ja ulkoillen. Tänä syksynä on aloitettu yhdessä myös uusi harrastus, kun pari on löytänyt tiensä lavatanssikurssille. Arto opiskelee liikuntafysiologiaa ja on paasannut liikunnan terveysvaikutuksista myös kotona. ”Tanja on kyllä alkanut harrastamaan enemmän liikuntaa, mutta kävin minäkin viime vuonna ranskan peruskurssin”, Arto kertoo naureskellen. PÄIVI OIKARI ja Vesa Närhi tutustuivat jo aikoja sitten – elettiinhän tuolloin vielä markka-aikaa. ”Silloin oli Kanessa 5 markan illat”, Päivi aloittaa ja viittaa jo edesmenneeseen baariin Yliopistonkadulla. ”Olin kaverin kanssa liikenteessä, ja itse asiassa tämä kaveri iski silmänsä Vesaan. Hän oli kuitenkin sen verran ujompi, että minä sitten huusin Vesan luoksemme. Ei Vesa edes tainnut ihan ymmärtää, kun hän ei silloin puhunut niin hyvin suomea”, hän jatkaa. ”En vain meinannut uskoa, että joku tyttö minulle huutelisi”, kanadansuomalainen, yli 20 vuotta Kanadassa elänyt, Vesa heittää vaatimattomasti – nyt jo sujuvalla suomen kielellä. Rohkeasti Vesa kuitenkin asteli tyttöjen luokse tekemään tuttavuutta. ”Monta vuotta oltiin kuitenkin vain kavereita. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä molemmat seurusteli tahoillaan ja oli mustasukkaisia poikaystäviä sun muuta…”, Päivi muistelee. Käänne tapahtui kuitenkin lopulta nopeasti. Vuonna 2007 Vesa kuuli, että Päivi oli sinkkuna ja päätti pyytää tyttöä lounaalle. Lozzissa Päivi ei kuitenkaan ottanut ruokaa lainkaan. ”Olin käynyt jo pari tuntia aiemmin syömässä, mutta en kertonut sitä Vesalle”, Päivi nauraa. ”Siinä minä sitten tajusin, että taitaa tässä olla vähän muutakin kuin normaali lounas kavereiden kesken”, Vesa lisää. YHTEEN PARI muutti heti kun vain sopiva asunto löytyi Kortepohjasta. ”Vesa asui siellä jo aiemmin, mutta minä olin kuullut paikasta hirveitä juttuja. Kortepohjalla on ihan liian huono maine. Sehän on kuin kylä keskellä kaupunkia, jossa on todella hyvä henki ja halpa vuokrataso”, nykyisin ylioppilaskylän asukasneuvostossa vaikuttava Päivi hehkuttaa. Myös englanninkielisistä yrittäjyyden opinnoistaan viime vuonna valmistunut Vesa on päättänyt hakea asukasneuvostoon, sillä Päivi on ajatellut luopua hommasta ja keskittyä valtio-opin gradunsa tekoon. ”Onhan se hyvä, että siellä olisi joku meidän perheestä edustamassa”, Päivi nauraa. Ylioppilaskylää koskevan vaikuttamisen lisäksi myös yhteiskunnallinen päätöksenteko kiinnostaa Päiviä – ihan jo opintojenkin takia. Alkuaikoina politiikka oli pariskunnalle jopa kielletty puheenaihe. ”Päivi on niin kiihkeä sen suhteen. Nykyään kielloista voi jo vähän joustaa”, Vesaa hymähtää. ”Olemme vähän jakaneet niin, että politiikka minulle ja talous Vesalle”, Päivi lisää. Riikka Lamminen ” Arto Pesola Kharman yläkerrassa me kohtasimme.
13 Juhana Salonen TOTEUTIN VIIME tammikuussa pitkäaikaisen haaveeni, kun pääsin ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Osoitteena oli Addis Abeban yliopisto Etiopiassa, jonne pakenin Suomen kylmää talvea viideksi kuukaudeksi. Opiskelin etiopialaista viittomakieltä ja kuurojen kulttuuria isossa opiskelijaporukassa, johon kuului noin neljäkymmentä etiopialaista kuuroa. Alussa koin shokkiaaltoja, kun paikallinen kulttuuri erosi niin paljon perussuomalaisista maneereistani. Wc:ssä piti istua ilman pyttyä, injeraruokaa naposteltiin käsin, eikä vettä tai sähköä ollut aina saatavilla. Lauantaisin potkittiin jalkapalloa aina kukonlaulun aikaan. Lapset tulivat ihmettelemään kalpeanaamaista ihoani, ja kutsuttiinpa minua usein karvaturriksikin. KULTTUURITÖRMÄYKSIEN yli pääsin paikallisten viittomakielisten vahvan yhteisöllisyyden ansiosta. Paikalliset kuurot ihmiset huomioivat minut joka tilanteessa. Sain esimerkiksi majoittua kahden viikon ajaksi erään kuuron luokse. Kuurojen liitolla otettiin minut lämpimästi vastaan eri tanssija draamaesityksineen. Kuurojen kouluilla lapset tiedustelivat taustaani ja lukuisat kuurot yliopistolla ja muualla opastivat minua ties minne. Minulta kysyttiin aina kuulumisia ja tervehdittiin iloisesti. Jos olin ollut yhdenkin päivän poissa kuvioista, niin heti ihmeteltiin, mihin olin kadonnut. RAKASTUIN TODELLA Etiopian viittomakieliseen yhteisöön. Opin käyttämään heidän viittomakieltään, joka eroaa suuresti suomalaisesta viittomakielestä. Etiopialaisen viittomakielen välityksellä sulauduin hyvin yhteisöön. Silmiini tulvi niin ihmeellisiä ja uskomattomia tarinoita, etten jaksanut aina uskoa niiden todenperäisyyttä. Etiopian vahva uskonnollisuus ja myyttisyys lisäsivät mukavasti mausteita heidän kulttuuriinsa. OLEN OPPINUT vaihtoaikanani arvostamaan enemmän Suomea – erityisesti Jyväskylän yliopiston viittomakielistä koulutusta, joka ainoana opinahjona Suomessa tarjoaa mahdollisuuden opiskella suomalaista viittomakieltä pääaineena. Meillä on täällä ainutlaatuinen viittomakielinen, akateeminen yhteisö. Sama ilmiö näkyy Addis Abeban yliopistossa. Yhteisömme kollektiivisuus on voimavara meille kielija kulttuurivähemmistössä eläville. Se on sitä myös kelle tahansa muulle, sillä monikielisyys ja -kulttuurisuus tuovat rikkautta jokaisen ihmisen elämään. Elinvoimaisuus kunniaan! K ir j oi t t aj a o n s uo m a l aise n viittoma k i e len ain e en op e t t a j ao pi s k e li j a. JÄLKIKIRJOITUS Elinvoimaisuus kunniaan! ” Juhana Salonen JYT kaipaa uutta verta Jyväskylän ylioppilasteatteri hakee riveihinsä uusia näyttelijöitä 28. marraskuuta järjestettävässä valintatilaisuudessa. Tilaisuus pidetään Ilokiven monitoimitilassa ja siihen tulee ilmoittautua maanantaihin 22. marraskuuta mennessä JYTin puheenjohtajalle Enni Junttilalle, jolta saa asiasta myös lisätietoja. Hakijoiden toivotaan ilmoittautumisen yhteydessä kertovan vähän itsestään ja siitä, miksi ylioppilasteatterissa näytteleminen kiinnostaa heitä. Tänä vuonna 50 vuotta täyttänyt JYT esittää juhlavuotensa päätösnäytelmänä Ilmari Kiannon teokseen pohjautuvan näytelmän Punainen Viiva. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa pitkän linjan jyttiläinen Kaisa Nissi. Klassikkoa on tulkittu alkuperäisteosta kunnioittaen, mutta omailmeisesti. Ensi-iltansa Punainen viiva saa 11. marraskuuta ja sitä esitetään 12. joulukuuta saakka. Opiskelijat taistelevat Tampereella Tampereella järjestetään 26.–28. 11. ensimmäiset opiskelijoiden kamppailuja voimailupäivät. Tapahtumassa ratkotaan SM-titteleitä yhteensä kahdeksassa lajissa. Viimeinen ilmoittautumispäivä kisoihin on 15. marraskuuta. Lisätietoja osoitteesta www.kvpaivat.?. Wc:ssä piti istua ilman pyttyä ja injera-ruokaa naposteltiin käsin. Jaakko ja Enni Junttilaa (ylhäällä) yhdistävät teatteri, kirjallisuus ja kielitieteet. ”Parhaat keskustelut teatterista olen kyllä käynyt Jaakon kanssa”, Enni kertoo. Päivi Oikari ja Vesa Närhi kävivät ensimmäisillä treffeillään Lozzin opiskelijaruokalassa. Tanja Grönholm ja Arto Pesola viettävät yhteistä opiskelija-arkea rennosti ruokaa laittaen ja ulkoillen. Pari on löytänyt tiensä myös lavatanssikurssille. J OHANNES K AARAKAINEN
14 ARVIOT ARVIOT Timo Taikuri: Isoisän laukun laukun laukun laukku / Ananasakäämä (Todp Oy 1988) VUONNA 1979 lastenohjelma Pikku Kakkosen katsojille esiteltiin iloinen taikuri. Timo Taikuri -niminen mies hämmensi lapsia tekemällä taikatemppuja aivan tavallisilla esineillä kuten pelikorteilla ja huiveilla. Bravuurina olivat myös ilmapalloista väännellyt eläinhahmot. Temput onnistuivat sen verran hyvin, että Timo Taikuri eli oikealta nimeltään Timo Kulmakko sai jatkaa televisiossa koko 1980luvun. Vuonna 1988 hänen oli aika päästä myös debytoimaan levylaulajana, kun tamperelaismuusikoiden Jussi Halmeen ja Mika Sundqvistin avustuksella tehtiin single Isoisän laukun laukun laukun laukku. TAIKURI ESIINTYI televisiossa lapsijoukolle, ja lapsia käytettiin apuna myös singlen äänityksissä. Molemmilla levypuoliskoilla lapsikuoro laulaa tunnollisesti kappaleiden kertosäkeet ja onnistuu tehtävässään hienosti. Taikurin suoritus sen sijaan jättää tulkinnanvaraa, sillä hänen esityksensä liikkuu näyttelemisen ja nuotin vierestä laulamisen välimaastossa, eikä lopputuloksesta ole täyttä varmuutta. B-puolen kappale on rakennettu taikurin tutun Ananasakäämä-hokeman ympärille. A-puolta elektronisemmassa kappaleessa tehdään lapsille tutuksi sämplerin ominaisuuksia, sillä taikurin äänenkorkeutta on muutettu digitaalisin keinoin. Uudessa ajassa kiinni pitävät myös taikurin puhelauluosuudet, jotka olivat jonkinlaisessa esirap-vaikutteisuudessaan vuonna 1988 vielä harvinaista herkkua. SUURIN MAGIA jää singleltä kuitenkin puuttumaan, sillä kappaleet ovat valitettavan yhdentekeviä. Ehkä tämän takia Taikurin levylaulajaura jäi yhteen singleen. Vuonna 1992 hän lopetti esiintymiset Pikku Kakkosessa ja keskittyi taikomaan yritystapahtumissa. Timo Taikurin nettisivuilta löytyy kattava kuvagalleria hänen taikuriuransa varrelta. Valitettavasti miehen hienot viikset näyttävät jääneen 1980-luvulle, sillä ne tekivät lapsuuden taikahetkistä vieläkin mieleenpainuvampia. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Magiaa mahan täydeltä Islaja: Keraaminen pää Fonal Records Islajan neljäs levy Keraaminen pää alkaa kappaleella Joku toi radion ja loppuu pyyntöön sammuttaa televisio. Toistaiseksi lähinnä ulkomailla suosiota nauttiva artisti on uudella levyllään halunnut ravistaa amerikkalaisten musiikkilehtien lätkäisemän metsäfolk-imagon yltään. Edellisten levyjen äänimaailmaa määrittäneen epävireisen kitaranäppäilyn on korvannut kuulassointinen piano. Kappaleet ovat edelleen muodoltaan avoimia ja polveilevia, enemmän tiloja kuin tarinoita. Islajan artikulaatio on aiempaa selkeämpää ja laulun rooli on kasvanut entisestään. Luonnollisesti myös sanat astuvat nyt painokkaammin esiin ja vaativat tulla ajatelluiksi. Loistavassa kappaleessa Ajanlaskun aatto laulaja odottaa ”rähjähdystä, joka sisustaa tän asunnon ja luo maiseman ajalta ennen ajanlaskua”. Ihmispuku-nimisessä äänitaideteoksessa laulajan esittämä kysymys on pysäyttävä: ”Mitä tehdä kun peilistä katsoo aivan väärä henkilö, mutta peilin taaksekaan ei näe?” Mainio kokonaisuus ei varsinaisesti huonoja hetkiä sisällä. Maukkaana bonuksena levyltä löytyy Islajaa fanittavan Antti Nylénin ennen julkaisematon essee. Rauli Karjalainen ”Kuulaita polveilevia tiloja.” KE 3.11. IBIZA WHITE EXPERIENCE | 21-03 | 6 € Dj Txomgo and Dj Toro (Tolosa) PE 5.11. VINOKINO JYVÄSKYLÄ 2010 | 17-22 | 7-20 € PE 5.11 CLUB KAAPIN CINEMUCHO-BILEET | 22.15–03 | 3/6 € Tähtikuvioita valkokankaalta. Sinäkin voit olla tähti tai tähtönen! LA 6.11.VINOKINO JYVÄSKYLÄ 2010 | 14-22 | 7-20 € LA 6.11. CLUB LUNATIC ECLIPSE GOES CLUB KAAPPI | 22.15–03 | 3/6 € Vieraana goottityylinen tanssiklubi Club Lunatic Eclipse. (Kts. Fb-ryhmä Club Lunatic Eclipse). Musiikki: Synthpop/EBM/Electro/Darkwave/80s/etc. PE 12.11. BAD TASTE JYVÄSKYLÄ | 22-03 | 3 € Pahanhajuisia tiskijukkia ja rumia ihmisiä. Tympeää pukeutumista, huonon maun gloriaa ja yleistä jurnutusta. Bileet sinulle. LA 13.11. SEISOMAPAIKKA | 18-02 | 13 € MC Ilari Johansson, Harri Lagström, Krisse Salminen, Jyrki Valto, Sami Toivanen Lippuvaraukset alkaen ke 3.11. osoitteesta www.seisomapaikka.com PE 19.11. COLD CUTS | 22-03 | 5 € Timo Vaan, Koshiz, Chris Robin + guests (Dudstep/dnb/jungle) LA 20.11. GRAND OLD ILOKIVI FESTIVAL | 18-03 | 10 € Tähtisumua, nostalgiaa & Rock ‘n’ Rollia! The Whipping Post, The Ke Band, Laitinen & Kannas, The Sundance Blues Band, Defenders, W. Uljanow & The Bolsevics LA 27.11. AVARUUSKLUBI vol. 7 Big Bang | 22-03 | 2 € Vuoden viimeinen Avaruusklubi, jota ei todellakaan kannata missata. Lisätietoa: avaruusklubi@facebook. PE 3.12. CLUB KAAPIN ITSENÄISET PIKKUJOULUT | 22-03 | 3/6 € DJ-musaa ja kenties myös jouluslaagereita...Voit myös pukeutua tonttumaisesti laittamalla jotain punaista tai pinkkiä päälle! LA 4.12. REGGAE CONNECTION | 22-03 | 5 € Jellonanharja (Dis Time Sound), Dj Ruff Melody, Mad Beatz Deejayz, Dj Simba, Dj William & Guest Djs MA 6.12. JYYN PIKKUJOULUT | 18-03 Riikka Pulkkinen: Totta Otava Riikka Pulkkinen jatkaa uudessa teoksessaan Rajan teemoista, mutta eri näkökulmista. Raja käsitteli armokuolemaa, dementiaa ja opettajan ja lukiolaisen suhdetta. Totta-romaanissa kohdataan syöpää sairastava huippututkija-isoäiti perheineen sekä entinen lastenhoitaja, jolla oli suhde isoisän kanssa isoäidin ruuhkavuosien aikaan. Romaani ei kerro vain rakastumisesta ja rakastamisesta, se käsittelee myös rakkaudesta luopumista. Teoksen pääpaino ei ole tapahtumissa, vaan hahmojen tulkinnoilla totuudesta. Totuus on kokemusta, kuvia, käsityksiä ja muistoja. Kirjassa ei ole inhorealismia ja ällöttävyyttä, eikä Pulkkinen hae turhaa ra?aavuutta tehokeinoilla. Kieli on äärimmäisen kaunista ja huoliteltua, muttei kuitenkaan liian herkkää. Kerrontakulmat vaihtuvat tyylikkäästi. Erityisen hienosti Pulkkinen onnistuu rakentamaan tunneyhteyden lastenhoitajan ja isovanhempien tyttärentyttären välille totuuden ja kuvitelmien etsimisen kautta. Pulkkinen kirjoittaa uniikisti rakkaussuhteesta pienen tytön varattuun isään. Pulkkisen vahvinta osaamista on kuvata ihmisen särömäisyyttä kunnioittaen, mutta silti vahvasti. Kyösti Hagert ”Parasta tällä hetkellä.” A Minä ja Ville Ahonen: Minä ja Ville Ahonen Pyramid Minä ja Ville Ahosen debyytti saa ällistymään, hämilleen ja innostumaan. Harvoin saa kuulla yhtä selkeää mutta kuiskaavaa musiikkia, jossa laulu ja sanoitukset ovat eleettömästi pääosassa. Erityisesti sanoja kannattaa kuunnella useaan kertaan, jotta monikerroksellisuus pääsee esille. Vaikka Ville Ahonen on suomenkielinen, hänen pehmeä ja puuroinen laulunsa kuulostaa suomenruotsalaiselle. Paikoin Ahonen kuulostaa myös Sami Kukalle ja Liekin Janne Kuuselalle. Juuri Ahosen laulutyyli puhaltaa levylle herkän ja koskettavan hengen, joka tekee bändistä mielenkiintoisen. Yhdessä soiton kanssa se rakentaa kaipausmaailman, josta ei haluaisi päästää irti. Laulut ovat yksityiskohtaisia kipupisteitä, joita instrumentaalinen ja paikoin elektroninenkin syke kuljettaa eteenpäin. Levyn parasta antia on päätöskappale Musta virta, joka saa mielen kaipaamaan menetettyä rakkautta ja jalat tamppaamaan. Eron ympärillä pyörivät Sammutetaan valot ja Huhtikuun jää nousevat selkeästi esiin. Levyn ainut huono biisi on Eno – kaikin puolin surkea tekele muuten mahtavalla albumilla. Kyösti Hagert ”Vuoden kaunein albumi.” Mikko Rimminen: Nenäpäivä Teos Mikko Rimmisen romaaneissa on eräs viehättävä piirre. Kokonaisuutta ikään kuin vääjäämättömästi ohjaileva draamallinen ylärakenne antaa niissä poikkeuksellisen paljon tilaa yksittäisille hetkille ja tapahtumille. Rimmisen kolmannen romaanin Nenäpäivä kertoja on keski-ikäinen Irma. Yksin elävä nainen vierailee tuntemattomien ihmisten luona esiintyen markkinatutkimuskyselijänä. Kohtaamiset ovat surullisen koomisia. Irma ei ole sujuvapuheinen supliikkitäti, vaan epävarma tarkkailija, joka antaa kuitenkin tunteidensa johdattaa itseään. Romaanin asetelma on yksinkertaisessa absurdiudessaan kiehtova. Irman vierailujen kautta hahmotellaan esiin niin yksityisyyteen kuin yksinäisyyteenkin liittyviä kysymyksiä. Kuivakkaan realistisuuden ja ”uskottavuuden” sijaan Rimminen luottaa yllättävään ja paikoin taiteellisuuden ehdoilla etenevään kerrontaan. Kielellisissä keinoilla leikittelevä tyyli ei ole lainkaan keinotekoinen. Uudissanat ovat lähes poikkeuksetta osuvia ja tarkkoja. Tuotesijoittelulta kalskahtavaa, kauheaa nimeä lukuun ottamatta Nenäpäivä on varsin onnistunut teos. Rauli Karjalainen ”Yllättävää kerrontaa taiteen ehdoilla.” A
JÄRJESTÖT EUROOPPANUORET Tervetuloa Eurooppalaisen Keski-Suomen ja Jyväskylän Eurooppanuorten järjestämään Viiniä ja patonki -iltaan 2.11.2010 kello 17.30 alkaen Jyväskylän yliopiston Paulaharjun saliin! Illan pääpuhujana on europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, joka pitää alustuksen tulevaisuuden ympäristöpolitiikasta. Tilaisuuteen saapuu myös paikallinen kommentaattori, joka varmistuu myöhemmin. Näin EU:n ympäristöpolitiikka saadaan tuotua myös paikalliselleja käytännöntasolle. Ideana on tarkastella, kuinka EU:n ympäristöpolitiikka otetaan meillä Suomessa vastaan, ja mitä erityispiirteitä ympäristöömme kuuluu. Illan lopuksi on varattu aikaa myös yleiselle keskustelulle aiheen tiimoilta. Illan juontaa ja keskustelua ohjaa Juho Suortti, joka on EKS:n hallituksen jäsen. Tarjolla on myös luonnollisesti viiniä ja patonkia. EVANKELISET OPISKELIJAT Onko uskossa järkeä? Tule ottaman selvää lauantaisin kello 18.30 Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5)! Tulossa 6.11. Kristitty mediassa – Tytti Pääkkönen, 13.11. Älykäs suunnittelu – vain fiktiota? – Pekka Reinikainen. Järjestäjät EO, OPKO, KL ja KRS. Olet tervetullut myös messuun kirkolle sunnuntaisin kello 12. *EXTRA* Tykkäätkö laulamisesta? Tule mukaan maanmainioon Gospelkuoro Enkoreageen! Harjoittelussa tänä syksynä Psalmimessu by Tommi Kalenius & Jari Kekäle. Harjoitukset ke kello 18–19.30 tai kysy lisää Päiviltä, paivi.p.e.jylha@jyu.fi. Infoa muusta mukavasta Päiviltä, 044 351 5570, eo.jkl.opiskelijatyontekija@gmail.com, tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/. KAMPUS KUSTANNUS Kampus Kustannus on JYYn julkaisusarja. Haemme nyt jäseniä toimitusneuvostoon vuodelle 2011. Toimitusneuvosto kokoontuu kerran kuussa, jäsenen osallistuminen kokouksiin on toivottavaa. Toimitusneuvoston jäsenenä pääset kokeilemaan kustannusalalla työskentelyä käytännössä ja saat arvokasta kokemusta alasta ja yritystoiminnasta. Voit halutessasi keskittyä kustannustoimittamiseen, eli lukemaan ja editoimaan käsikirjoituksia; toisaalta tarjolla on myös graa?sen puolen tehtäviä taittamisesta kuvittamiseen. Kampus Kustannus tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää liike-elämässä ja organisaatioissa tärkeitä taitoja, sillä kustannusyhtiön pyörittämiseen kuuluu niin markkinointia, taloushallintoa kuin tiedottamistakin. Jäseneksi voit hakea 15.11. mennessä lyhyellä hakemuksella, jossa kerrot motivaatiostasi. Tervetuloa mukaan Kampus Kustannuksen toimintaan! Lisätietoja: www.jyy.?/kustannus/yritys.php. Hakemukset osoitteeseen kampuskustannus@jyy.?. ORTODOKSINEN OPISKELIJALIITTO Ortodoksinen Opiskelijaliitto järjestää viikolla 47 teemaillan, jolloin nojatuolimatkailemme myöhemmin selviävään kohteeseen. Lisäksi järjestämme 12.12. kirkkokahvit liturgian jälkeen. OOL:n toimintaan ovat tervetulleita kaikki ortodoksisuudesta kiinnostuneet nuoret tai vähän vanhemmatkin aikuiset. Tarkoituksena on yhdistää jäseniämme toisiinsa sekä kirkon jokapäiväiseen elämään. Lisätietoja tapahtumista satelee sähköpostilistalle pitkin syksyä: http://lists.jyu.?/mailman/listinfo/ool-jkl Lähetä järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia.
IN ENGLISH Ice-hockey is the most popular spectator sport in Finland but the national sport is Finnish baseball, pesäpallo. ”General interest” lures to Jyväskylä A GENERAL interest towards Finland and Scandinavia is one of the main reasons why exchange students choose to come to Jyväskylä. According a recent survey by the University of Jyväskylä also the reputation of the university, availability of classes and good sports facilities play a role in the choice. The university surveyed last year’s exchange students over their satisfaction in education, housing and their exchange year in general. 138 students answered the survey. The majority of them were doing an Erasmus exchange. According to the survey most exchange students were satis?ed or very satis?ed in their experiences in Finland. The number of book exams was a surprise to many, however. Discuss development and cooperation WEDNESDAY and Thursday 3.–4. November are dedicated to development and cooperation issues on campus. There will be several events related to such internation issues like what is happening in the Student Union’s development project in Northern India. A small exhibition will be set up at Ilokivi. On Wednesday you have the chance to see a documentary that sheds light on the dark side of the electronic industry and discuss ethical consumerism. Thursday evening the Subcommittee and ESN Jyväskylä organise a Stammtisch party at bar Rentukka in Kortepohja. At this jungle-themed party you can enjoy lively music and great, international atmosphere. The events are organized by the Student Union's Subcommittee for Development and Cooperation. For further details, go to www.jyy.?/kehypaivat. NEWS in BRIEF 16 Student exchange can change the way people eat their french fries. That along with their self image, values and long-term plans. EVERY YEAR a great number of students at the University of Jyväskylä pack their bags and travel to a strange country for one or two semesters. Some go to get to know new cultures, some to get away from their old circles. Some even go to study. But one thing is for sure: everyone comes home at least a little different than before. ”I grew up”, is what Tomi Hiltunen has to say about the effects of his exchange semester in Wales last autumn. The future teacher states that the experience made him ”more complete as a person”. ”I don’t care so much about what others think of me anymore”, he says. A big thing to say, but he isn’t alone. Anna Valkonen, a ?fth year student of English, describes herself as a more balanced entity after spending a year in Poland. ”I’m more tolerant towards both myself and others now”, she says. After running errands in Polish for a year with quite little knowledge of the language, small mistakes lose importance. WITH A BETTER view of how things work in other countries, it is also easier to judge one’s own culture. For many, experiences from life outside of Finland have given them more respect for their home country. After spending last autumn in Belgium studying English, Henrika Tirkkonen got home with a new found appreciation for the Finnish education system. The reason is simple: ”It functions”. The same goes for Hiltunen. He got ?rst hand experience of the authoritative structures of the Welsh universities, as he was almost sent home mid-semester because of disrespectful behavior. ”One morning I found out that I had been deleted from all of my courses. I sent an email to a secretary asking, in my view in a polite manner, for the problem to be corrected as soon as possible”, he explains. Only later did he ?nd out that the apparently impatient undertone of his email had angered the staff to the point of wanting to send him back to Finland. After writing a bitterly dif?cult apology letter he got to stay in Britain but, at the same time, his appreciation for Finland reached a new level. A RELAXED exchange semestercan also have an impact on students’ studying motivation. A year in Berlin left Anni Timonen, a student of economics, with a deeper respect for spare time and a more laid-back attitude towards learning. ”I now avoid taking too many courses”, she says. Hiltunen reports the same. In his case, the new attitude had its disadvantages. ”I took the pace of the Erasmusstudying home with me”, he explains. Unfortunately it didn’t take him very far in Jyväskylä, and in the spring semester his studies proceeded unusually slowly. An exchange semester can, however, have effects even the Minister of Education would rejoice. With their long-term dreams realized, Valkonen and Tirkkonen say they feel calmer than before. ”Before my exchange year, I was sure I wouldn’t return to the English department in Jyväskylä anymore”, Valkonen says. After the exchange in Poland, however, she now says she feels quite ready to finish her master’s thesis here. Travelling can wait – well anyway for just a second. After the exchange, the world seems open and easy to access at any time. BUT IT ISN’T just life-changing new attitudes that exchange students take with them back to their home countries. Often the things that stick with them most persistently are small, everyday preferences and habits. For Timonen it was eating together with roommates, for Tirkkonen the Belgian food with its French fries and mayonnaise. Valkonen, on the other hand, got stuck with the Polish drinking culture. ”Every time I’m drinking something, even water in Lozzi, I just want to toast and say ’Na zdrowie’. Cheers.” Minna Tiainen From ketchup to Henrika Tirkkonen and Anna Valkonen say that living abroad gave them m I’m more tolerant towards both myself and others now. ” Anna Valkonen I now avoid taking too many courses. ” Anni Timonen
Suzanne van Rooyen IT’S THURSDAY and time for Stammtisch. Dressed to impress, startle or amuse, students crowd the undermanned bar. All attempts at conversation, be it in German, French, Spanish, Japanese, English or Finnish, are nulli?ed by the pounding music; the DJ cranks up the volume as odourous smoke is disgorged upon the dance ?oor. I almost choke on my karpalo lonkero when I recognise the song to which the crowd is now jiving, a song I thought dead and buried in early adolescence. STAMMTISCH PARTIES , held bi-monthly in Rentukka, Kortepohja, are themed events organised by the students themselves, generally by language group or nationality. Students are only too eager to don garish get-ups, ranging from ethnic out?ts to pyjamas or swimwear, and party til the wee hours with their international peers. It is truly awesome to see such a diverse group of people enjoying each other's company, the reality of war and foreign policy, sanctions and ethnic rivalries are left outside the door as young people come to mingle and have fun. Stammtisch parties are a real cultural melting pot. PERHAPS this explains the bizarre choice in 1990’s bubblegum classics: Barbie Girl followed by Reel 2 Real’s I like to Move It was enough to make my ears bleed. I was, however, truly astounded by the enthusiasm exuded by the Stammtischers for the Macarena: they sang and danced to it not once but TWICE in less than two hours! Thank goodness I brought earplugs and managed to dim some of what followed, hits from the likes of Men at Work, Eiffel 65 and the man who made baggy-hipped pants forever a fashion faux-pas, MC Hammer. It was a relief when the DJ ?nally moved into the next century with the more recent Waka Waka soccer song. I guess knowing the lyrics to all the bad but annoyingly catchy 1990’s hits is an international phenomenon. Despite all attempts to sit glumly hating the music, I could not resist the tub-thumping beats, although I will deny that I sang along with Los del Rio or had to sit on my hands in a desperate attempt not to join in the body tapping dance moves. Catering to the musical preference of such a culturally diverse crowd would be impossible, at least we were all united in feeling silly and having fun when dancing along to cheesy tunes. SO BE NOT AFRAID of the retro music, head to Stammtisch, grab a cheap shot of ?su at the bar, lose all inhibition and start dancing like it's 1995! COLUMN Let’s do the time warp! I guess knowing the lyrics to all the bad but annoyingly catchy 1990’s hits is an international phenomenon. ” T he w r ite r i s a m as te r s st ud e n t of M u sic , M ind an d Te c h n o lo gy . Suzanne van Rooyen 17 mayonnaise I spent my last summer in Stuttgart, Germany. What most changed me in my ?ve-month exchange was not the new culture, not the new people and not even the courage that surviving abroad gave me. Instead, the biggest difference to normal was the momentary freedom, the self-made decision to relieve myself from all everyday responsibilities for a while. Maybe for the ?rst time since my childhood, tomorrow was less important than today. For sure I went to doze in the lectures every week, but learning was not the main objective. I did not once worry about my studies, about the future or about work. Instead, I lived from one hour to the next. There were no schedules; going to bed at nine in the evening was as good as good as going to bed at nine in the morning. What I did would be remembered only by those who did not judge and most of whom I anyway would never meet again. A different environment created a different me. Now, back in Finland, the feeling has vanished and I recognize myself again. The memories stay in my mind as a shapeless haze, not ?nding a form because they don’t quite ?t into the way I see myself, I guess. The most important lesson, then, is the potential for transformation: I am a product of my environment. Put me someplace else and I’ll change. Minna Tiainen Escaping the everyday more courage and tolerance. J OHANNES K AARAKAINEN Free winter clothing from Kierukka If you need a warmer jacket, free winter clothing is available at the recycling & countertrade center Kierukka. The clothes are yours to keep but you can also return them later if you wish. A large amount of winter coats, scarves, caps and sweaters are available. The shop gets more stuff all the time, so you can use their services as often as you need. Kierukka is also looking for volunteers. The shop needs people in customer service and for shelving things. The job is also suitable for someone who doesn’t speak Finnish. Sign up by joining the Kierukka group in Korppi. For more information, go to wiki.kortepohja.?/kierukka. Campus living rooms opened The Aalto reading room on Seminaarinmäki campus, the Ambiotica’s former library on Ylistönrinne campus and the lobby of MaD building on Mattilanniemi campus have been renovated into brand new campus living rooms. The new facilities offer new possibilities for group work, studying and hanging out. Each living room is furnished so that it is easy to convert for different purposes. At the Aalto reading room there will also be a place to donate books and magazines. The idea is to establish a ”recycling library”. Rector Aino Sallinen, among others, has already promiset to take part in donating books.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 3.11. Ismo Alanko tehoosastolla, Toot Toot. Pe 5.11. Jkl-PunkHC-sessions: Death With a Dagger, Viva Clarity, Upright. La 6.11. 22Pistepirkko 30v -kiertue. To 11.11. Sakara Tour 2010: Stam1na, Mokoma, FM2000, Rytmihäiriö. Pe 12.11. Monsp & Joku Roti ja JELMU ry esittää: Kemmuru, Solonen, Hannibal & Joku Roti Ma?a. La 13.11. Katatonia (Swe). Poppari: Ma 1.11. Monday Club @ Tiina & Toni. Ti 2.1. Vapaat Jamit. Ke 3.11. Vapat Jamit. To 4.11. Preasensklubi Ounaskari-Mikkonen-Jørgensen Kuára, levynjulkaisukeikka. Pe 5.11. Boogie Chillen -klubi: Harmonica Henry (SWE). La 6.11. Club Moustache. Ma 8.11 Monday Club @ JAM. Ti 9.11. Vapaat Jamit. Ke 10.11. Vapaat Jamit. To 11.11. Petrescu-OunaskariElgland TRIO. Pe 12.11. Kiiskilä Companion. La 13.11. Kiiskilä Companion. Ilokivi: Ke 3.11. Ibiza White Experience. Pe 5.11. Vinokino Jyväskylä 2010 + Club Cinemucho -bileet. La 6.11. Vinokino Jyväskylä + Club Lunatic Eclipse goes Club Kaappi. Pe 12.11. Bad Taste Jyväskylä. La 13.11. Seisomapaikka. Vakiopaine: Pe 5.11. Tampo. La 6.11. The Phonies. Su 7.11. Vakiovisa. Ti 9.11. Syvältä! La 13.11. Kari Peitsamo. Red Neck: Pe 5.11. Kekrin bikinishow: The Dick Hawks. Pe 12.11. Rock Cadillac + Sundance Blues Band. Pub Katse: Ti 2.11. Multi Climex + Slapping Handlers. To 4.11. Noisefabrique + Kiveskives. Pe 5.11. The Coverslaves + Circle of Contempt. Su 7.11. Jamit. Pe 12.11. Seventh Wonder (SWE) + Staus Minor. La 13.11. Foto. Su 14.11. Jamit. Jyväshovi: Ti 2.11. Hanna Talikainen & Octavia. Ke 3.11. Kaija Koo. To 4.11. Dry Capri. Pe 5.11. Topi Sorsakoski & Kulkukoirat. La 6.11. Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty. Ti 9.11. Tiina Pitkänen. Ke 10.11. Mareena & Amilo Group. To 11.11. Mareena & Amilo Group. Pe 12.11. Varjokuva. La 13.11. Marita Taavitsainen. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Valovoimaa 24 h – Alvar Aalto & Viljo Hirvonen & Valaistustyö Ky, 2.1.2011 saakka. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Valon kaupunki -valokuvauskilpailun kuvia, yhteistyössä Valon kaupunki -tapahtuman kanssa, 7.11. saakka. Suomen käsityön museo: Parasta puusta, 5.12. saakka. Pikkukarhun onnea Kristallivirran rannalla – Sirkka Muurelan kirjontoja, 5.12. saakka. Suomen kansallispukukeskus: Vuosisadan kuoromatka. Vaput 100 vuotta. 27.2.2011 saakka. Näytönpaikka-ikkuna (Kilpisenkau 12): Naamiogalleria – Kaarina Pekkalan ja Ella Hämäläisen italialaisia karnevaalinaamioita, 21.11. saakka. Keski-Suomen luontomuseo: Hetkiä ajassa. Ajan kulku luonnossa. 31.10. saakka. 2.11. – 28.11. Vuoden luontokuvat 2009. Galleria Harmonia: 4.11.–28.11. Emma Lappalainen. Keski-Suomen museo: Jyväskylän Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely, 21.11. saakka. Lyseon museo: Piirilääkäri Wolmar Schildtin opintomatka 1848. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Vaavin salattu elämä: Ti 2.11. Ke 3.11. To 4.11. Ti 9.11. Ke 10.11. La 13.11. Heinähattu ja Vilttitossu: To 4.11. Faijat: To 4.11. My Fair Lady: Pe 5.11. Ansa: Ti 9.11. Ke 10.11. Pe 12.11. La 13.11. Huoneteatteri: Bug: Pe 12.11. La 13.11. Su 14.11. Home Sweet Home – Sisäilmastonmuutos: To 4.11. Pe 5.11. La 6.11. Su 7.11. To 11.11. 18 MENOT www.jylkkari.? MA 1.11. Purjo-perunavuoka Yrtti-porkkanasei Lindströmin pihvi TI 2.11. Linssikeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 3.11. Kikhernepihvit Silakkapihvit, kermaviilikastike Tulinen lihapata TO 4.11. Feta-kasvispata Lohikeitto PE 5.11. Kasviskaalilaatikko Kirjolohimurekepihvit Kaalilaatikko MA 8.11. Kasvisgratiini Kasvistäytteinen seileike Jauhelihapihvit, kermapippurikastike TI 9.11. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen lihapata KE 10.11. Kasvisrisotto Broilerleike (tomaattibasilikatäyte) Täytetyt jauhelihaohukaiset TO 11.11. Kukkakaalilasagnette Kinkkukiusaus Barbequekalkkuna PE 12.11. Karibian kasvispihvit Savukalakastike, spagetti Paella LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatkoopiskelijat 4,70 e, muut 5,30 e. 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 53,00 e.
Musiikista tuli 1970-luvun lopulla kemiaa ja fysiikkaa opiskelemaan tulleen Pentti Rasinkankaan elämänpolku. Ohilyönti-orkesterinsa kanssa lastenkulttuurin valtionpalkinnon saaneen muusikon kappaleita, kuten Meidän uusi vauva, on käännetty noin kymmenelle kielelle. Omalla hiekkalaatikolla ”ASUIMME VAIMONI kanssa Suomussalmella, missä hän oli opettajan sijaisena. Sijaisuus loppui ja vaimo oli raskaana. Asuntokin oli työsuhdeasunto, joten piti keksiä, mitä tehdään. Mulla oli aina ollut taipumusta matemaattisiin aineisiin ja ympäristöasiat kiinnosti. Huomasin, että olisin syksyllä päässyt Jyväskylän yliopistoon koulupapereilla. Oli jo vuodenvaihe, ja kirjoitin yliopistolle kirjeen, että päteekös se nytkin. Muutaman päivän päästä tuli vastaus, että tervetuloa. HOKSASIN AIKA alussa, että monet kurssit voi tenttiä, joten mun ystäväpiiri ei juurikaan muodostunut oman alan opiskelijoista vaan Kortepohjan ylioppilaskylän asukkaista. Joskus sitten kuulin, että kaverit oli opetelleet soittamaan kitaraa silleen jännästi: country-bluesia. Se kuulosti aika hyvältä, ja mua alkoi kiinnostaa, että noinko vähällä vaivalla se onnistuu – että voisinko mäkin oppia. Mulla oli ollut kitara kyllä, muttei sellaisia kavereita, jotka olisi soittaneet. Musiikki alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja siihen halusi käyttää enemmän ja enemmän aikaa. Ja sitten se rupesi kilpailemaan opiskelujen kanssa. Mulla on aika lämmin muisto siitä soittajaporukasta. Siinä ajassa ja hengessä oli jotain viatonta. Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt jatkamaan samanlaisen patjan päällä. Ne on vaan eri ihmisiä, ja musiikki on niille ammatti. Mun pelastus oli se, että olin niin innokas amatööri, etten tajunnut kuinka huono olin. Se into on purkanut kahleita. Se innokas amatööri on tärkeä työkalu joka ammattissa. Laulujen tekemisessä ei saa olla kyyninen, vaan pitää ruveta vaan tekemään. Luulin, etten osaa tehdä lauluja, mutta jossain vaiheessa pää aukesi. Halusin tehdä lastenmusiikkiakin kunnolla, eikä loputtomasti voi esittää vain mörrimöykkyä ja peppipitkätossua. Kun tein lastenlevyn, painopiste siirtyi sille puolelle. Jossain vaiheessa huomasin, että koko oma ohjelmisto oli lastenmusiikkia, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. Tajusin, ettei mun tarvii olla yhdeltä yöllä klubilla, jossa kukaan ei halua kuunnella, kun voin olla kymmeneltä aamulla päiväkodissa hyvällä ohjelmistolla. KONSERTTIYLEISÖSSÄ on aina sellaisia, jotka osaa kaikki kappaleet. Monet aikuiset eivät huomaa laulavansa mukana, mutta suun liikkeistä näkee, että ne laulaa. Lapset laulaa mukana avoimesti. Joskus huomasi selvästi, että nuoremmat ja nuoremmat olivat trenditietoisia musiikin suhteen. Se murtumapiste saavutettiin kuitenkin ajat sitten, mä olen kyllä nähnyt sen. Esiintyjänä mä yritän olla hauska, vaikken ole hauska ihminen. Se on pitänyt opetella. Nokkeluus on helpoin tapa reagoida. Se on keikan suola, kun joku sanoo jotain yllättävää. Monesti lapset on ihan muissa maailmoissa ja saattaa sanoa vaikka, että ”meille ostettiin eilen uusi auto”, vaikkei se liity yhtään mihinkään. Siihen voi sitten vastata jotain hassua, vaikka ”No paljonkos sä ajoit sillä autolla?” Mutta joskus tulee sellaista, että ”Meidän isä muutti eilen pois kotoa”. Sano siihen sitten jotain nokkelaa. Ne on aika vaikeita tilanteita. MÄ OLEN KIITOLLINEN , etten ole virkamies vaikka jossain ympäristöministeriössä. Olen aika joviaali, mutta siinä hommassa olisin kyllä kiukkunen ja tiukka. En olisi onnellinen siinä hommassa, koska kokisin tekeväni tärkeää työtä, mutten tarpeeksi. Musiikin harrastajana en ole varmaan yhtään sen intohimoisempi kuin kuka tahansa kadunmies. Musiikki on mulle työkalu, ja ehkä siksi mä olen tälle alalle ajautunutkin. Jos mä olisin ollut lahjakas ja käynyt konservatoriot, jossain vaiheessa olisin varmaan ajatellut, ettei tää olekaan mun tie, vaan jonkun muun valitsema. Silloin olisin sitten lopettanut ja ruvennut vaikka haudankaivajaksi. Se on mun luonne, mun pitää mennä sinne, mitä en osaa. Mä olen omantienkulkija, hyvässä ja pahassa. Mä tarvitsen sen oman hiekkalaatikon, johon koota sopivat työkalut.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? 19. SIVUN KASVOT J OHANNES K AARAKAINEN