• aslehti pääkirjoitus Kaikki muuttuu SYi tf*) KehitysyhteistyöKEHITYSYHTEISTYÖTÄJA KEHITYSMAITA ajatellessa pitää olla selvillä mitä halutaan saada aikaan. Ja kuka voikaan auttaa ja ketä. "Auttakaamme kehitysmaita kehittymään, jotta kaikilla olisi kivaa" -ajatelma ärsyttää nykyään yhtä paljon kuin aina ennenkin. On asioita joita mekin voimme oppia muilta, ja koska elämme samalla pallolla, kannattaa muistaa että kaikki muuttuu, sekä "siellä" että "täällä." MONIKULTTUURISUUS. Latinalaisessa Amerikassa jo satoja vuosia sekoittuneet etniset ryhmät ja niiden muodostamat valtiot tietävät monikulttuurisesta yhteiskunnasta varmasti eurooppalaisia enemmän ja asiantuntija-avusta voisi olla hyötyä kansainvälistyvässä Euroopassa. IHMISTEN OSALLISTUMINEN HALLINTOON. Pienet suomalaiset kunnat aloittivat hiljattain hankkeen, jossa yksi suurimmista osista on käydä afrikkalaisissa kylissä oppimassa hallintomallia, jossa päätökset lähtevät asukkaista itsestään, ja kaikki osallistuvat aktiivisesti. Kylätoimikunnat ja muu aktiivinen osallistuminen yhteisiin asioihin on vanha ja tärkeä osa monien pienyhteisöjen elämää. YKSITYISTÄMINEN. Säilyttäkää koskenkorva -liike kalpenee sen pitkän historian rinnalla, jonka aikana monien maiden järjestöt ja hallitukset ovat opetelleet millaista on yksityistetyn koulutusjärjestelmän, tieverkon, rautateiden ja vesihuollon kanssa eläminen. Ennen kuin Suomen korkeakoulutusjärjestelmää aletaan yksityistää, voitaisiin tarkastella varoittavia esimerkkejä maista joissa näin on jo käynyt. SUU-JA SORKKATAUTI. Lähi-idässä paimentolaisia harmittaa se, että pahimpana vuonna saattaa mennä puoletkin karjasta erilaisten eläintautien mukana. Ecuadorilainen reilun kaupan banaaniviljelijä ei uskaltanut Suomessa syödä lihaa, koska oli lehdestä lukenut, että Euroopassa liha on vaarallista. Itse luin lehdestä, että jossain päin Afrikkaa oli haikailtu eurooppalaisten elukoiden perään osaavat kuulemma parantaa suuja sorkkataudin miesvoimin. Ei tarvitsisi polttaa eläinparkoja. KEHITYSYHTEISTYÖ. Ihmisten vapaus kehittää itseään ja rakentaa itselleen hyvää elämää on jokaisen perusoikeus. Sitä ei varmasti kukaan kiistä. Maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ' sivut näyttää siltä, että toisten rikkaus johtuu toisten köyhyydestä. Etelän maiden tietotaito ja näkemys täytyy olla pohjana kun rakennetaan tasa-arvoisempaa maailmaa. Kehitysyhteistyötä ei tarvittaisi jos maailma toimisi oikeudenmukaisesti. VAPAA LEHDISTÖ. Totta, Suomessa saa kirjoittaa tällaisiakin juttuja ilman konetuliaseiden hengenvaaraa ja monet hyväsydämiset jutut menevät lehdissä läpikin. Emme voi väittää tietävämme mikä on hyvää kehitystä kenellekin, mutta päätimme silti käyttää vapautta hyväksemme ja koota juttupankkia maailman asioista, silmät auki ja pohdiskellen. ESA SALMINEN Kirjoiltojo on SYL:n kehitysyhteistyöproiektikoordinootlori
• Jnäriqrfäi VEoffifatMrti 1B/2M1 SYL ^ ) teftftatftefctyö' sivut Opiskelijajärjestöt * • • • ^ _ TEKSTI: RAUHA PÄHKINÄSAARI • paremman maailman puolesta Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL sekä monet ylioppilaskunnat parantavat maailmaa monin eri tavoin, opiskelijoiden vapaaehtoisten maksujen ja ulkoministeriön tuen avulla. JOULUKORTTEJA, LAUTAPELEJÄ JA VETOOMUKSIA kehitysyhteisiyörahoituksen puolesta Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on tehnyt solidaarisuustyötä ja kehitysmaatiedotusta jo vuosikymmeniä. SYLn kautta opiskelijat voivat tukevat maya-intiaanien koulutusohjelmaa Guatemalassa ja riippumatonta opiskelijalehieä Mosambikissa. Ympäri maata ylioppilaskunnat tekevät kehitysyhteistyötä. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ylioppilaskunta tekee yhteistyötä Intian, turkulaiset Meksikon, helsinkiläiset ja jyväskyläläiset Sambian ja Joensuun opiskelijat Sortavalan järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Suomessa järjestetään Reilun kaupan viikkoja, vaihdetaan kirjeitä kummilapsien kanssa ja kirjoitellaan lehtijuttuja, SUURIN OSA KUSTANNUKSISTA katetaan Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön myöntämästä hanketuesta. Monet ylioppilaskunnat myös tarjoavat jäsenilleen mahdollisuuden maksaa kehitysyhteistyömaksuja vuosittaisen jäsenmaksun yhteydessä. 'Vapaaehtoisten kehy-maksujen kokonaismäärä on viime vuosina pysynyt samansuuruisena," kertoo SYL:n kehitysyhteistyövastaava Katri Söder. Koska UM:n sääntöjen mukaan 20 prosenttia hankkeiden kustannuksista tulee kattaa itse, ovat opiskelijoiden antamat markat Söderin mukaan välttämättömiä opiskelijoiden kehitysyhteistyötoiminnalle . "Ja osa ylioppilaskuntien hankkeista tehdään kokonaan vapaaehtoisten maksujen turvin." Söder muistuttaa. Rahat riittävät toimintaan tällä hetkellä hyvin. Kehitysmaiden kanssa yhteistyötä tehtäessä rahaa harvoin on liikaa, ja esimerkiksi SYLn hakkeita ei haittaisi lisärahoitus. 'jos budjettia olisi varaa kasvattaa, voisimme nopeuttaa mayaopiskelijoiden hanketta ja kasvattaa Mosambikissa lehden painosmäärää," Söder kertoo, "pienet rahapiikit lipaskeräysten yhteydessä piristävät aina, mutta toimintaa on turha kasvattaa ilman tasaista rahoituksen kasvua, sillä hankkeissa on tärkeää olla pitkäjänteinen eikä lähettää rahaa kuukausittain." SUHTEELLISESTI SUURIN SYLn kehy-maksujen maksajajoukko löytyy Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnasta. Vapaaehtoinen Kehymaksu on 30 markkaa, ja muita vapaaehtoismaksuja jäsenmaksulomakkeessa on liikuntamaksu sekä kiliamaksu. TTKY:n puheenjohtaja Jarno Kolehmainen arvioi, että teekkarit ottavat vastaan mahdollisuuden maksaa kehymaksua, koska "Teekkareilla on sellainen luonne, että he haluavat ottaa vastuuta asioista, vaikka eivät paljoa puhu siitä. On sellainen yleinen mentaliteetti, että tehdään mieluummin kuin puhutaan. TTKY:llä ei ole kehysihteeriä, ja on koettu paremmaksi osallistua sellaiseen arvokkaaseen työhön, mitä esimerkiksi SYL tekee kuin tehdä ihan omaa projektia." Tämän lisäksi jäsenmaksusta laitetaan vuosittain rahaa humanitaariseen työhön, mutta se on haluttu kohdentaa johonkin konkreettiseen ja näkyvään. Viime vuosina on osallistut! u mm huumeiden vastaiseen työhön ja lähialueiden päiväkotien auttamiseen. Lisäksi TTKY:llä on kummilapsi Intiassa. Markkamääräisesti Tampereen teekkarien panostuksen SYL: n hankkeiden tukemiseen ohittavat ainoastaan Helsingin yliopiston opiskelijat. • MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖ WTO:n seuraava ministerikokous pidetään marraskuussa Dohassa, Qatarissa. Tarkoitus on jälleen yrittää uuden laajan kauppaneuvottelukierroksen aloittamista, missä ei onnistuttu Seattlessa Kyyniset WTO-krinikot voivat ajatella, että kokous on viety Qatariin siksi, että sitä ei tunneta maana jossa kansalaisjärjestöillä olisi mahdollista mielenosoituksillaan yrittää estää kokousta pääsemästä tulokseen, kuten tapahtui Seattlessa. Huomautus on siltä osin oikeutettu, että kokouksen järjestäminen juuri Qatarissa tuskin palvelee suuremman avoimuuden tavoitetta. Sen sijaan on väärin väittää, että Seattlen epäonnistuminen olisi johtunut mielenosoituksista se johtui johtavien kauppapoliittisten ryhmittymien erimielisyydestä, ennen kaikkea kehitysmaiden ja teollisuusmaiden erimielisyyksistä agendan suhteen. VvTO ON EPÄILEMÄTTÄ legitiimi ja perusteltu kohde osoittaa mieltä, mutta jos tarkoitus on estää sitä ylipäätään kokoontumasta on tavoite pöljä, puhumattakaan siitä, että väkivallan käyttö ja mellakointi on kaikissa tapauksissa väärä tapa ajaa oikeitakin tavoitteita. WTO monenkeskisen kaupan pelisäännöistä päättävänä ja niiden noudattamisia valvovana järjestönä on tarpeellinen kansainvälisen yhteistyön foorumi myös -ja nimenomaan pienille maille VVTO, kauppa ja kehitys ja kehitysmaille. Monenkeskinen vapaakauppa on perustaltaan terve sekä vaurautta ja hyvinvointia kasvattava järjestelmä. Nykyinen globalisaatio vaatii kuitenkin parempaa hallintoa siksi, että sen mahdollistama vaurauden kasvu jakaantuu maailmassa aikaisempaa epätasaisemmin ja uhkaa pahimmassa tapauksessa kokonaan syrjäyttää heikommassa asemassa olevat ryhmät pahenevaan köyhyyteen. Seattlen epäonnistuminen oli ehkä sikäli hyvä asia, että sen jälkeen on kasvanut ymmärrys siitä, että kauppajärjestelmää on kehitettävä tavalla, joka nykyistä paremmin vastaa ihmisten perusteltuihin huoliin vapaakaupan ja globalisaation kielteisistä vaikutuksista ympäristöön, kuluttajansuojeluun, työn perusoikeuksien kunnioittamiseen, hyvin"ON VAARIN VAITTAA, ETTÄ SEATTLEN EPÄONNISTUMINEN OLISI JOHTUNUT MIELENOSOITUKSISTA SE JOHTUI JOHTAVIEN KAUPPAPOLIITTISTEN RYHMITTYMIEN ERIMIELISYYDESTÄ, ENNEN KAIKKEA KEHITYSMAIDEN JA TEOLLISUUSMAIDEN ERIMIELISYYKSISTÄ AGENDAN SUHTEEN." vointiyhteiskuntien herkkyyteen, kansallisten kulttuurien asemaan tai tulonjakoon. ERITYISEN SELVÄKSI on käynyt, että WTO:n seuraava kierros voi onnistua vain, jos siitä tulee todella keskustelukierros, jossa kehitysmaiden markkinoillepääsy ja niiden kehityspyrkimysten lukeminen nostetaan pääasiaksi. Kehitysmailla, joiden tuotteet edelleen kohtaavat huomattavia tullija muita kaupan esteitä teollisuusmaissa, on eniten voitettavaa uudella kauppakierroksella. Teollisuusmaiden VVTO-kriittisten kansalaisjärjestöjen kannalta ongelmallista on, että niiden vaatimat vahvat ympäristönormit ja sosiaalilausekkeet nähdään kehitysmaissa usein teollisuusmaiden naamioituna protektionismina, jonka tarkoitus on asettaa uusia esteitä kehitysmaiden markkinoille pääsylle Tasapainoista ja hyväksyttävää kauppakierrosta ei synny ilman, että myös näihin puututaan. Kaikkia esim. ympäristötai työsuojelukysymyksiä ei kuitenkaan tule sälyttää WTO:n ratkaistaviksi. On parempi, että niitä koskevat säännöstöt laaditaan parempaa asiantuntemusta kokoavissa erityisjäijestöissä työoikeuksien osalta ILO:ssa ja että ne sitten huomioidaan WTO:ssa ja sovitetaan yhteen kauppasääntöjen kanssa. Kehitysmaiden osalta niiden tarpeet on huomioitava erityisellä kehitysrahoituksella, mikä on myös Kioton sopimuksessa hyväksytty periaate. Vaikka on oikein todeta, että kaupan esteiden poistamisen kautta kehitysmaat voivat voittaa enemmän kuin ne useimmiten saavat kehitysapua, on virhe esittää asia niin, ettei myös kehitysyhteistyö tarvitsisi lisäpanostusta. Sekin on välttämätön osa parempaa ja oikeudenmukaisempaa globalisaation hallintaa. ERKKI TUOMIOJA Kirjoittaja on Suomen ulkoministeri
• SYL &*\ KehKysyhteistyöJ»visWäB Ylioppilaslehti 16/2001 Opiskelijat ja rokkarit I kehitysyhteisfy I I I W ••• ^ M A TEKSTI JA APULANNAN KUVA: ESA SALMINEN M — I _ _ T ^ ^ ^ "Mm ' " ' • " " TONI VVIRTASEN KUVA: ANNE RAUH.V' , elia Vetoomus kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi on tavoittanut paperilla ja Internetissä jo pari tuhatta opiskelijaa. Joukko julkkiksia toivoo, että mahdollisimman moni allekirjoittaisi vetoomuksen hyvän asian puolesta. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO SYL on lähtenyt mukaan kansalaisjärjestöjen kampanjaan kehitysyhteistyövarojen nostamiseksi. SYL kerää nimiä vetoomukseen opiskelijoilta erilaisissa tapahtumissa sekä Internetissä. Toukokuussa järjestetyn Maailma kylässä -festivaalin yhteydessä SYL:n aktiivit lähtivät mukaan Apulannan Sipen ja Ultra Bran Vuokko Hovatan haasteeseen, jossa nämä kehottivat kaikkia festivaahesiintyjiä sekä yleisöä allekirjoittamaan vetoomuksen. Kchnysyhteistyörahoituksesta on puhuttu julkisuudessa paljolti, joten nimienkeruu on ollut "Suomen hallitukselle ja eduskunnalle, Apulanta, Heinola" Toni Wirtanen. helppoa. Maailma kylässä -festivaalin innoittamana allekirjoituksia on kerätty myös muilta julkisuuden henkilöillä Monet allekirjoittaessaan valistuneesti muistuttavat, ettei määrä korvaa laatua ja että rahoituksen kasvaessa pitää kiinnittää erityistä huomiota kehitysyhteistyön eri muotoihin. JULKKIKSET OVAT AIEMMINKIN osallistuneet hyvän sanoman kuljettamiseen. Kehitysmaiden velkojen mitätöintiä ajava Jubilee 2000 -kampanja on käyttänyt julkkisten hyvää tahtoa ja nimiä tehokkaasti hyväkseen saadakseen näkyvyyttä mediassa. Jubilee-lähettiläs U2bändin Bono on ihmetellyt lehdistölle kuinka tuhannet voivat osoittaa mieltään ja sadat tehdä kovasti töitä velkojen mitätöimiseksi, mutta kun paikalle raahataan pilalle hemmoteltu rockiähu, niin vasta sitten asialle saadaan suuna julkisuutta. Kuuluisien kasvojen takaa tuleva viesti pääsee helpommin läpi mediassa. "On tietty niitä, joita se ärsyttää mutta varmaan myös monia, jotka evät olisi koko asiaa muuten tulleet ajatelleeksi", sanoo SYL:n kampanjaa suojeleva Maija Vilkkumaa. "Jeesustelun uhallakin on parempi, että tekee edes jotain tämä on kai se mun tapa vaikuttaa kehitysmaiden asioihin, kun ei tullut mentyä esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestöön." Maija Vilkkumaa tavoittaa puheillaan suuremman ja selvästi erilaisen ihmisjoukon kuin yksittäisen kansalaisjärjestön tiedotteet. On varmasti monia, joille kehitysmaiden velkaongelma tai kehitysyhteistyörahoitus eivät muuten tulisi mieleen. Päättäjät taas reagoivat isojen joukkojen mielipiteisiin ja asiat voivat liikkua eteenpäin. Ei sovi unohtaa, että suurempi määrä tiedostavia ihmisiä on tietysti myös itseisarvo matkalla kohti parempaa maailmaa. • Allekirjoita veloomus kehitysyhteistyön puolesta osoitteessa www.syl.helsinki.fi ja tilao vetoomuksia jo kamponjamoterioalio osoitteesta esa.solminen@syl.helsinki.li KEHYRAHOJA PUOLUSTAVAT MUUN MUASSA: TASAVALLAN PRESIDENTTI, ULTRA BRA, APULANTA, KWAN, MAIJA VILKKUMAA, NYLON BEAT, ARTO MUNA & MILLENIUM, OTTO, KEM0PETR0L, HYBRID CHILDRENIN JASSE, PIIRPAUKE, MARI RANTASILA, PELLE MILJOONA. SAMI AALTONEN, ZEN CAFE, GALAXY, YAT KHA, SKATALITES, AMERINCA, JAAKKO LÖYTTY, G00D PE0PLE BAND JA 0RQUESTA CARIBE, SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO, KEHITYSYHTEISTYÖN PALVELUKESKUS, ALLIANSSI, YK-LIITTO JA KANSAINVÄLINEN SOLIDAARISUUSSÄATIÖ. Seitsemän laihaa ja lihavaa vuotta SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖVARAT ovai ainoastaan kerran saavuttaneet YK n suositte« leman 0.7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta. Vuonna 199J määrärahat nousivat vahingossa lähelle 0,8 prosenttia, sillä BKT oli odoteltua pienempi. Sittemmin rahoitus romahdutettiin noin puol ole juurikaan noussui men 0,34 prosentin panostus on OECDm keskitasoa. Muiden pohjoismaiden määrärahat ovat pysyneet 0.7 prosentin paremmalla puolella Kehitysyhteistyöministeri Satu Hassin mukaan hallitusohjelmassa luvataan, että Suomi nostaa kehitysyhteisuosituksen mukaista niin • Kun talouskasvu on jatkunut )0 ien vuosien ajan, beraä kysymys, mitä i livan kein: uuden nousun", Hassi miettii Valiionvaramiuinis;I palkillaan pysymiseen tui ri Sauli Niinisin totesi 1\ ..nää, mitä se tarkoittaa. Se on kolme miljardia markkaa." jardii eiväi Ilmeisesti muilla momenteilla tunnu min n mukaan velanmaksuun ai valtion budjetin yli puoliuui alle kahdete ESA SALMINEN
• A W TEKSTI: MERITUULI AHOLA KUVA: ANTTI PENTIKÄINEN Sonanvap 30 markkaa MOSAMBIKISSA sananvapaudelta katkaistaan siivet tehokkaasti heti alkumetreillä. Maailman seitsemänneksi köyhimmän maan lehdet jakautuvat tylysti kahteen kastiin: ensimmäinen kasti kulkee kasi kädessä Mosambikin valtion kanssa toisen ollessa siitä riippumaton. Toinen asia, joka tulee ymmärtää on, että Mosambikin villeillä markkinoilla hinnat määritellään sen mukaan kuka sattuu kysymään. Lehden tekoonhan tarvitaan kynä, paperia ja mustetta. Näiden hinnoista neuvoteltaessa valtion lehdet ovat riippumattomia lehtiä huomattavasti paremmassa neuvotteluasemassa. VALTION LEHTIEN ei tarvitse liata kasiaan turhanpäiväisissä torikaupoissa alkuunkaan heidän puolestaan neuvottelut hoitaa Mosambikin valtio. Se on aika hyvä neuvottelija ja iso ostaja, joten hinnatkin ovat sen mukaiset. Valtio huolehtii omista lehdistään hyvin: se ostaa niille paperin Etelä-Afrikasta, eikä jätä ilma painokoneita. Sanavapauden puolesta taistelevat itsenäiset lehdet eivät valtiota kiinnosta. Ne kuuluvat kastiin kaksi ja jäävät helposti kynä korvan takana polkemaan jalkaansa, kun kriittisten lauseiden alta viedään paperi ja muste. Mosambikin pääkaupungin Maputon opiskelijoita korpesi keväällä 1996 monestakin syystä: opetus mätti pahemman kerran, stipendejä ei jaettu, julkinen liikenne takkuili ja ruokakin oli pahaa. Lopen kyllästyneet opiskelijat istuivat 6 000 hengen voimin lakossa kymmenen päivää. Tulikiven katkuisia lakkolehtisiä jaettiin opiskelijoiden ja kaupunkilaisten lisäksi tiedotusvälineille. Opiskelijoiden ääni oli saatava kuuluviin. Hämmästys oli suuri, kun iltauutiset ja aamun lehdet vaikenivat opiskelijoiden heikentyneistä oloista. Tiedotusvälineissä lakkoa vähäteltiin ja se käännettiin hienovaraisesti mahdollisimman vähän valtiota kritisoivaksi. Opiskelijoiden itse kyhäämät tiedotteet eivät menneet läpi yhdessäkään valtion lehdessä. EI SIIS IHME, että kun Suomen ylioppilaskuntien liitto kiinnostui yhteistyöstä mosambikilaisten opiskelijoiden kanssa, nämä ehdottivat yhteistyömuodoksi ylioppilaslehteä. Lehteä, joka hyödyttäisi mahdollisimman montaa opiskelijaa ja olisi riippuvainen vain yhdestä tahosta sen suomalaisista rahoittajista. Ylioppilaslehti O Universitarion ensimmäinen numero julkaistiin 27. marraskuuta 1998. Suomalaisten opiskelijoiden vapaaehtoisten kehitysyhteistyömaksujen turvin O Universitario on kolmen vuoden aikana noussut yhdeksi maan parhaista lehdistä. Sen 5 000 kappaleen painos hupenee kaupungilla kasista. Hanketta on Mosambikissa kehuttu yhdeksi parhaiten onnistuneeksi kehitysyhteistyöprojektiksi. Vapaata tiedonvälitystä tukevien, virkeiden uutisten lisäksi lehti tarjoaa kasvualustan monelle toimittajanalulle. Intohimoisten lehdentekijöiden hartioita painaa kuitenkin huoli tulevaisuudesta. O Universitarion kynästä uhkaa loppua muste lopullisesti, kun SYL:n rahahanat sulkeutuvat viimein vuoden 2002 lopussa. Uuden lompakon löytäminen on välttämätöntä. Maassa, jossa valtiosta riippumattoman lehden tekeminen on tehty taloudellisesti lähes mahdottomaksi, on ylioppilaslehden muuttaminen omavaraiseksi lähinnä vain unelma. Mutta niin oli ylioppilaslehtikin Maputossa vielä vuonna 1996. • Kirjoittojo toimii SYLin journalistiharjoittelijana Mosambikissa. SYL:n vapaoehtoinen kehitysyhteistyömaksu 30 markkaa. Tilinumero: 800015-1196845 SYL (<?*) KeMtayMeMyöTäydellinen auringonpimennys KAUHU ASETTUI asumaan seudulle. Kalkki alkoi yhdestä keveästä, pehmeästä tuulenhcnkäyksestä. En muista enää, tulivatko tuulet etelästä vai pohjoisesta, ylhäältä vai alhaalta. Sen muistan, että ne ohvat pieniä tuuienhenkäyksiä, sitä ne olivat. Ja hyvin keveitä, pehmeitä ja rauhallisia. Kukaan ei ollut millänsäkään. Ajateltiin, ettd kesä se siellä teki tuloaan meidän herramme siunaamana vilpoisana päivänä. Eukalyptus-puiden laivat syleilivät toisiaan tuulen taivuttamina, caju-puiden oksat seurustelivat keskenään. Vain pikkulinnut olivat hämmentyneitä. Ne hypähtelivät \aiorotellen lentoon ja takaisin oksille. Näin uudelleen ja uudelleen. Olimme tyytyväisiä kun tuli syttyi ilman puhaltamista. Pihamme täyttyivät oksistoja lehdistä. Ne tippuivat puista, vaikka eivät olleet kuolleita. Ukki Khokviana, meidän kaikkitietävä esi-isdmme kutsui isääni. Heidän keskustelunsa oli lyhyt ja karkeasanainen. Sen jälkeen Isä tuli olkimajcista ulos kotvat punaisina, mulkoillen vihaisesti ympärilleen. Hän juoksi pihan poikki ja kiipesi caju-puuhun, jonka tämän seudun ensimmäinen asukas oli istuttanut. Päästyään puun latvaan isä muuttui surulliseksi. Pian mekin ehdimme ylös asti ja se, mitä näimme, oli aivan uskomatonta Kaukana horisontissa, missä taivaanranta kosketti vihreitä laitumia näliyi pölyä ja lentäviä esineitä. Se oli pölypilvi, jota raju tuuli ajoi eteenpäin, lähemmäs meitä. Meidän ei enää tarvinnut kavuta alas puusta. Eukalyptus puiden latvat eivät endd syleilleet toisiaan vaan kaatuivat rytisten maahan. Hanhet, jotka olivat menneet etsimään morsiamia joelta, yrittivät lähteä lentoon, mutta myrsky tempaisi ne pyörteisiinsä. Hyvä, ettei myrsky kyninyt niitä valmiiksi ilmassa ennen kuin pudotti ne kuolleina maahan. Myrsky heitti minut viljasiilon päälle ja kaatoi viljasiilon uliin olkimajan viereen. Jäin sinne väliin myrskyn raivotessa ympärilläni. Ukki oli tosiaan meistä viisain. Olkimaja kesti. Eikä vain olkimaja vaan myös ukki itse. Ukki alkoi heti vastailla kysymyksiin, joita en ollut koskaan esittänyt hänelle. Hän kertoi, että koko tämän hullunmyllyn oli aiheuttanut erimielisyys auiingonja kuun välillä. "Siitä asti kun maailma on ollut maailma, tällaisia asioita on tapahtunut eikä kenellekään ole selvinnyt, miksi planeetat ryhtyvät sotajalalle ja vahingoittavat viattomia ihmisiä Ehkä aurinko tietää olevansa vahvempi, eikä välitä kuusta Välillä kuu päättää näyttää voimansa." Aamulla ukki ja minä uskaltauduimme ulos oörimajosta. En edes itkenyt nähdessäni hävityksen. Ukki polvistui nyyhkyttäen isäni ruumiin eteen. Hän nosti katseensa kohti taivasta ja alkoi puhua. En tiedä, puhuiko hän Jumalalle, auringolle vai kuulle, mutta ne olivat lihaisia, itkuisia sanoja. Sitten hän katsahti minuun.. Luin hänen katseestaan, että minun pitäisi ottaa isän paikka ja kostaa tämä epäoikeudenmukaisuus. Sitten hän kaikkitietävänä tajusi, että olin vielä nuori ja heikko. En maittaisi mitään auringolle ja kuulle. Rakas ukkini Khokivana oli min kovin pettynyt, että kaatui kuolleena maalian poikansa viereen. Hautasin isän ja ukin yhdessä. Sitten hautasin äidin hänen huhmareensa ja muiden rakkaiden esineidensä kanssa. Jaimiton ja Ruin hautaan laitoin heidän leikkikalujaan. Caaldan hautasin Manuelan viereen heidän nukkiensa kanssa. Talomme oh tuhoutunut ja siksi vietin yön ukin olkimajassa. Join kupillisen raikasta vettä ja kävin nukkumaan, säälien itseäni, koska olin nyt yksin Thikodzezossa. Minulla ei enää ollut isääni Nhuivanea, ukkini K)iokwanen poikaa, isoukkini Thikodzezon pojanpoikaa. Minulla ei ollut enää äitiä, joka keitti minulle lehtiä, jotka söin kuin vuohenpoikanen. Seuraavana aamuna kun astuin ulos majasta oli pimeää. Kuu oli siirtynyt auringon eteen. Se oli täydellinen auringonpimennys. Toivottavasti Jumala kirjoittaa suoraan. vaikka rivit ovat vinossa. Aamen. DINISTIVANE Suomentonul Hanna Kankaanpää •*.<. -jwot~