c 2 Kädessäsi on Sopeutuja, juuri sinulle. Riviopiskelija, tarkoitettu lehti. Sopeutuja on löytänyt opiskelusta juuri ne trendit, joita Juuri sinä tarvitset tulevaisuudessasi Ethän suinkaan aio koko ikääsi homehtua kirjojen vä Iissä tai jostain kumman syystä yliopistossa olevien ih misten seurassa. Tämä lehti on sinulle, joka olet valmis tekemään sen työn. johon koulutusohjelmasi Sinut kouluttaa, joka olet valmis omaksumaan asioita, joihin käytännönläheisyys ja amaattillisuus Sinut johdattavat. Vielä on paljon niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti yliopiston palvelutehtäviin yhteiskunnassa ja elinkeinoelämän vaatimuksiin mutta Sinä: Näytä ryhdikkyytesi. jonka olet Urheiluharrastuksissasi hankkinut. Ole Mies. ole Nainen. Isolla kirjaimella. Sopeutujia tarvitaan alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jonka selkärankana Sinäkin tulet olemaan. Jyväskylän ylioppilaslehden johtokunta on päättänyt teettää lukijatutkimuksen selvittääkseen lehden luettavuutta sekä lukijakunnan toiveita ja odotuksia lehtensä suhteen. Lukijatutkimus voidaan suorittaa joko erillisenä projektina tai mahdollisesti laitosten mielipiteistä riippuen opinnäytetyönä (cl-taso). Tutkimus on tarkoitus tehdä haastattelumenetelmällä. Tutki muksen on suunniteltu tapahtuvan talven 1985/1986 aikana. Tutkijalle/ tutkijoille maksetaan työstä kohtuullinen korvaus. Tutkimustyöstä kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä Jyväskylän ylioppilaslehteen viimeistään 5. joulukuuta 1985 mennessä. Osoite: Jyväskylän ylioppilaslehti, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Puhelin 617 288. Jyväskylässä 25. marraskuuta 1985 Kirsi Rasilainen johtokunnan puh. joht. Pekka Kinnunen päätoimittaja Puolalaiset tulevat Kulttuurihelikopteri käy ja tutisee, propellit sojottaa kohti Puolaa. Sillä aikaa kun pääsihteerimme vierailee Poznanissa, jostakin syystä poznanilaiset tulevat tänne. Ja pitävät konsertin. Mfielko Lodz Wielko Lodz on puolaa ja tarkoittaa suurta laivaa. Bändin nimenä se tarkoittaa viiden miehen ryhmää joka soittaa chicago-bluesia. Bändi voitti viime kesänä pari Puolan suurinta festivaalikisaa, Rawa Bluesin ja Blues Topin. Muddy VVaters ja John Lee Hooker ovat musiikillisia esikuvia ja niitäpä bändi opiskeleekin läpi. Menestyksestä päätellen kiitettävästi. Torstaina 28. päivä yhtye siis soittaa Ilokivessä kello 20. Lämmittelybändinä soittaa paikallinen Tatu & Killers ja lippujen hinta on vaivaiset kaksikymppiä. Luukulle! Remonttiin Vielä ehdit tänään keskiviikkona ja huomenna torstaina remonttiin. Ylioppilastalolla pyörii rohkeiden ja uudistusmielisten päivät. Kympillä voit värjätä hiuksesi vihreäksi tai meikkauttaa itsesi, voit myös lävistyttää reiän korvaasi ja itse tehdä korvakoruja. Paikalla on myös kirpputori. Ideana on se. ettei tavallisia leikkauksia tehdä vaan muutos tulee olla huomattava. Muuten homma ei onnistu. Operaattoreina on tyttöjä ammattikoulusta — kampaajia ja kosmetologeja. Torstaina pidetään sitten diivailubileet Ilokivessä yhdessä puolalaisten konsertin kanssa. Vain hyvännäköisille. Kokous ja pikkujoulu Kulttuurivaliokunnan kokous on sitten 2.12. talolla. Samana iltana on myös valiokunnan pikkujoulu. Ei päästä vähällä totisesti. Kulttuuriohjaaja Alustuksia Yht. kand. Kimmo Jokinen alustaa nuorisokulttuuritutkimuksesta Kampus-kinossa torstaina 28.11.-85 klo 16.15 alkaen (tervetuloa lättähatut, punkkarit ja ikuiset opiskelijat) Järjestää Jyy:n opintoja tiedevaliokunta. Hallintovaalit Käytä ääntäsi hallintovaaleissa 3. joulukuuta, jos haluat vaikuttaa tieteenalasi opetukseen. virkanimityksiin^yliopiston kehittärnfseen.-opfsflelijan oikeusturvaan! ' Hilkka Mattila SYL:n johtoon Suomen ylioppilaskuntien liiton vuotuinen yleiskokous 21. ja 22. marraskuuta Dipolissa sujui ilman mainittavaa urheilujuhlan tuntua. Hallituksen esitys vuoden 1986 toimintasuunnitelmaksi meni pienin lisäyksin läpi. Vaatimukset opintotuen kehittämiseksi vähemmän lainapainotteiseksi. opiskelijoille tarkoitettujen välillisten tukimuotojen lisäämiseksi ja koulutukseen ja tieteeseen sijoitettavien resurssien kasvattamiseksi eivät herättäneet sanottavaa vastustusta. Toimintasuunnitelmaan sisältyvä yleisluonteinen fraseologia sai sen sijaan kritiikkiä. Ehdotus SYL:n kulttuuritoiminnan lopettamisesta herätti hieman keskustelua, mutta äänestyksen jälkeen selvisi, että kulttuuria pitää jatkossakin oleman. Pientä jännitystä oli havaittavissa uusien ja vanhojen korkeakoulujen välillä: vaasalaiset ehdottivat, että SYL puoltaisi teknisen tiedekunnan perustamista Vaasaan, mutta yleinen näkemys oli, ettei resursseja voida nykyistä enempää hajasijoit taa. • • • Ulkomaansuhteet jakoivat eniten mielipiteitä. Kehitysyhteistyön ja kehitysmaatietouden levittämisen merkitystä korostettiin useissa puheenvuoroissa. Toiminnan muodoista ei vain oltu aivan yksimielisiä. SYL:n kehyskohteita (Niaragua, ANC. El Salvador) pidettiin poliittisesti yksipuolisesti valittuina. Puheenvuoroissa ehdotettiin uusiksi kohteiksi, SPR:ä, UNICEFIA ja prosenttiliikettä. Hallituksen näkemyksen puoltajat pitivät mainittujen järjestöjen tukemista SYL:n kehyperiaatteiden vastaisina: tuen pitäisi mennä nimenomaan kehitysmaiden opiskelijoille, ja varojen siirtoa järjestöltä toiselle ilman toiminnallista panosta ei pidetty mielekkäänä. Tam perelaisten ehdottama prosenttiliike lisättiin kuitenkin luen saajien joukkoon. Toimintasuunnitelmaan sisältyviä kappaleita, joissa vaadittiin maailmantalouden rakenteellisiin epäkohtiin puuttumista ja siviilipalvelusmiesten tukemista ehdotettiin poistettavaksi liian poliittisina ja ulkomaansuhteisiin kuulumattomina, mutta esitys jäi ennalleen selvällä äänten enemmistöllä. Liittokokous hyväksyi kannanoton, jossa ilmaistaan tuki EteläAfrikkaa boikotoiville ammattiliitoille ja vaaditaan kaupallisten ja diplomaattisten suhteiden katkaisemista Etelä-Afrikkaan. Kaksi Hankenin edustajaa, yksi vaasalainen ja kaksi jyväskyläläistä (Pörssi) katsoi omassa kannanotossaan, että diplomaattisten suhteiden katkaiseminen ei edistä rauhanomaista ratkaisua eteläisessä Afrikassa. ja ettei SYL:n tehtävänä ole tukea järjestöjä, jotka toimivat vastoin maan virallista ulkopolitiikkaa. n D n Puheenjohtajapelistä ennakoitiin monimutkaista, sillä teekkareilla ja ekonomiopiskelijoilla oli tiettävästi oma oikeistolainen ehdokkaansa, eikä selvää vastaehdokasta tahtonut löytyä. Yllättäen demareiden, tuhatkunnan ja sitoutumattoman vasemmiston ehdottama Hilkka Mattila (sit.) jäi ainoaksi kandidaatiksi, joten valinta oli yksimielinen. Puheenjohtajan lisäksi hallitukseen valittiin kuusi jäsentä: Timo Aarrevaara (tuhatkunta). Jaana Syrjälä (tuhatkunta), Tarja Sippola (sos.dem.), Kati Viikki (kom.). Kaija keskinen (EKOL) ja Ebba Dähli (sit.). Keskustaopiskelijat jäivät paikatta todennäköisesti siksi, että he yrittivät puheenjohtajakähminnöissä vetää välistä ja järjestää vaa'ankieliasemaan nojaten oman miehensä puheenjohtajan paikalle. Tämä herätti tiettävästi muissa ryhmissä melkoista närää.
Viestinnän kuuma syksy Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa on jo Jonkin aikaa ollut muodikasta korostaa liikettä päämäärän kustannuksella. Utopiat huomisen paremmasta maailmasta ovat menettäneet arvonsa kaikkien vannoessa konsensuksen "tässä ]a nyt" -ideologian nimiin. Asioiden hoitajat tallovat kuningastiellään jalkoihinsa kalkki Idealistiset häiriköt, Joiden maalailemat visiot tulevaisuudesta eivät ole sopusoinnussa yleisen harmonian kanssa. Yhteiskuntapolitiikan näköalattomuus on ollut erittäin selvästi havaittavissa kuluneen syksyn vlestlntäpolllttlsessa päätöksenteossa. Ministerit ovat keskittyneet ratkaisemaan syliin pudonneita kuumia kysymyksiä mahdollisimman nopeasti, etteivät ne ehtisi polttaa kenenkään näppejä. Visiot siitä, millaiseen maailmaan tehdyt päätökset saattavat Johtaa, talletetaan teräskuoreen Ja muurataan viidennen ydinvoimalan peruskiveen. Tämän päivän vlestintäpoliittisissa ratkaisuissa on paljon pelissä. Kerran valituista ratkaisumalleista on valkea enää luopua. Jonkin uuden asian julistaminen "kokeiluksi" riittää useimmiten varmistamaan kyseisen asian pysyvyyden. Kun rahaa ryhdytään kantamaan johonkin kalvoon, niin jatkorahoituksen järjestäminen on jo paljon helpompaa. Viestinnässä on kysymys laajasta asiakokonaisuudesta, jonka hallitseminen edellyttää ensimmäiseksi yhteisen kielen löytämistä. Viestinnän alueella törmätään jatkuvasti arvoväritteislin käsitteisiin, kuten sananvapaus, tasapuolisuus, moniarvoisuus. objektiivisuus tai totuus. Historia on osoittanut, että syvästi maailmankatsomuksellisten käsitteiden riidaton määritteleminen on mahdotonta. Käsitteet ovat osoittautuneet erittäin joustaviksi ja niiden taakse on ollut ja on edelleen helppo piiloutua. Jo tämän tunnustaminen merkitsisi pitkää askelta eteenpäin. Kielipelin toinen tärkeä askel on sähköisen ja kirjallisen viestinnän erottaminen toisistaan. Molemmat vlestintätyyplt tarvitsevat omat pelisääntönsä. Sähköisessä viestinnässä on tapahtumassa laaja murros, Jonka kalkkia seurauksia on vielä valkea hahmottaa. Tekniset kehitysaskeleet ovat olleet pitkiä ja nopeita. Teknistyminen on johtanut nopesti myös entistä voimakkaampaan keskittymiseen ja vlestlntäinvestointien kallistumiseen. Maksumiehistä näyttää maailmalla kuitenkin olevan pulaa, joten aina on tilaa vielä pienelle Suomellekin. Suomalaisessa viestintäpolitiikassa olisi nyt miettimisen ja tietojen kokoamisen aika. Tärkeintä on nyt ratkaista, mihin haluamme tekniikan uusia mahdollisuuksia käyttää. Samalla on harkittava, mitä kulttuuriJa yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia mahdollisilla päätöksillä tulee olemaan. Esimerkiksi maailmalta kertovat karua kieltään kaupallisuuden voittokulusta siellä, missä "luonnollisen valinnan" on annettu rauhassa riehua. Suomessa sähköinen viestintä on viime aikoihin saakka ollut parlamentaarisesti valvotun, koko kansan Yleisradion huomassa. Viime aikaiset kehityspiirteet ovat herättäneet kysymyksen, aiotaanko kansanvaltaisen Yleisradion toimintaedellytyksiä supistamalla raivata tietä rahavaltalselle. alueellisesti keskittyneelle tiedonvälitykselle? Suomalainen yhteiskunta tarvitsee Yleisradiota. Yleisradiolle on tarjottava riittävät välineet taisteluun kaupallista ja ylikansallista ohjelmatarjontaa vastaan. Suomalaiset tarvitsevat tietoa rajanaapureistaan ja yhteyttä heihin. Yksi hyvä tapa lisätä tietoutta on järjestää suomalaisille mahdollisuus seurata muiden Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton televisio-ohjelmistoa, sikäli kuin se teknisesti, taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti voidaan Järkevällä tavalla Järjestää. Kansainväliselle viestinnälle ei ole järkevää rakentaa keinotekoisia esteitä. Omalle kansalliselle viestinnälle on kuitenkin luotava kohtuullinen kilpailuasema taistelussa viestinnän kuluttajista. Viestinnässäkin lopullinen päätösvalta Suomea koskevissa asioissa pitäisi säilyttää suomalaisten käsissä. Pekka Kinnunen Jäähyväiset Vikeile Vlken Baari katoaal Jyväskylään on suunnitteilla plenois-Forum ravintola Maakunnan kortteliin. Katettuihin tiloihin tulee putiikkeja, pankkeja, elokuvateattereita... Ajatus katetuista kaupunkitiloista on sinänsä hyvä. Meikäläisessä ilmastossa voi tuskin kuvitella ympärivuotista katuelämää ilman keinotekoista lämmitystä. Kuitenkin ajatus kaupunkimme perinteikkäämpiin kuuluvan ravintolamlljöön hävittämisestä herättää kysymyksiä. Jyväskylän kaltaisessa nousukaskaupunglssa urbaaneja kerrostumia on ylipäätäänkin vähän. Kaupunkimiljöössä ei mitään voi tietenkään säilöä vain siksi että se on vanhaa, mutt toimiva kaupunkikulttuuri edellyttää ajallisia kerrostumia. Vasta tottumus luo rakennuksiin ja kortteleihin tuttuutta. Joka on viihtymisen keskeinen edellytys. Nyt kun maaseuturomantiikan voimakkain aalto on ohitettu olemme vannomassa kaiken "urbaanin" nimeen, mutta ennen drastisia saneerauksia olisi syytä miettiä, mitä koko urbanismi merkitsee? Lisää pysäköintitilaa, erikoisliikkeitä, glamouria? Vai sosiaalista toimivuutta, kerrostuneisuutta, inhimillistä kanssakäymistä? Vireillä olevaa saneerauspäätöstä tuskin mikään enää muuttaa. eikä muutenkaan voi lähteä siitä, että vanhalla on Jotain erikoisoikeuksia moderniin nähden. "Säilyttäminen" on monesti yhtä turmiollista kuin vanhan hävittäminen: museoitu miljöö muuttuu kuolleeksi, irtautuu vanhoista yhteyksistään, muuttuu "nähtävyydeksi". Kaupungin sosiaalisten tehtävien pohtiminen voisi kuitenkin uusurbanismin huumassa olla paikallaan. Muuten apinoimme muualta tulevia malleja käsittämättä mitä kaupunkilaisuus elämänmuotona on ja voisi olla. Markku Kekäläinen Jyväskylä vihertää Jyväskylän teknisen puolen apulaiskaupunginjohtaja Ahti Vielma piti syksyn viimeisen studia generalia-luennon 19. marraskuuta aiheesta "Millaiseksi Jyväskylän viheralueet ovat muuttumassa". Jyväskylän väkiluku on kahdeksankertaistunut puolessa vuosisadassa, eikä peruuttamattomilta ympäristövirheiltä ole nopean kasvun kaudella vältytty. Vielman mukaan etenkin 60ja 70 -luvuilla jäi viehralueiden u . 1 . . i _ _ . „ In— ..KU«11„ suunnittelutarve huomiolle. liian vähälle Tosin kaupunginjohtajan mukaan on nyttemmin suojeluhankkeissa menty liiankin pitkälle, roussealainen paluu luontoon ei nyky-yhteiskunnassa ole mahdollista. n D n Ajattelutavan muutos näkyy verrattaessa vuosilta 1968 ja 1982 olevia yleiskaavoja keskenään. Vuoden 1968 kaavassa mm. kaavailtiin Harjun pyyhkäisemistä pois läpikulkutien alta. Vaikka lykkääntyneet liikennejärjestelyt ovat aiheuttaneet suunnittelijoille päänvaivaa, Vielma piti onnena sitä, että Harju päätettiin säästää. • Uudemmassa kaavassa läpikulkutie on siirretty Jyväsjärven rantaan, jolloin on mahdollista luoda yhtenäinen, Tuomiojärveltä Hippokselle ulottuva viheralueketju. Vaikka kaupungin keskusta tulee laajenemaan Kuokkalaan, jonne arvioidaan muuttavan 14 000 asukasta, varataan Keljonlahden rantaalueet pääsääntöisesti virkistyskäyttöön. Luvassa on mm. golfrata. Yleiskaava takaa kaupunkilaisille yhteensä noin 2700 hehtaaria virkistysalueita. D D n Kaupungin laita-alueilla ovat Laajavuori, Tuomiojärven alue ja Keijon peltolaakso tärkeimmät kehittämiskohteet. Laajavuoresta pyritään kehittämään yhä monipuolisempi virkistysalue, joka palvelisi niin talviurheilun, kuntoliikunnan kuin hevosurheilunkin harrastajia. Virkistysalueesta tulisi valmiina noin 1000 hehtaarin laajuinen. Tuomiojärven liikuntaja leiripuisto, joka on osa yhtenäistä kaupungin keskuspuistoa, liittyy Laajavuoren keskukseen sekä toiminnallisesti että maisemallisesti. Leirintäaluetta on tarkoitus laajentaa ja Taulumäen vanhan hyppyrimäen monttuun kaavaillaan liikuntapuistoa. Vielma esitti omana näkemyksenään, että leirintäalueen pohjoispuolelle olisi syytä rakentaa turisteja houkuttelemaan kongressikylpylärakennus. Jyväskylän eteläpuolelle, keljon peltolaaksoon on suunnitteilla englantilaistyyppinen puistoalue puineen, nurmikkoineen, kukkuloineen, polkuineen ja golfkenttineen. Jyväskylän varalle on valmistunut vuonna 1982 Helsingin teknillisen korkeakoulun maisemalaboratorion, Jyväskylän yliopiston rakentamisen neuvottelukunnan ja kaupungin yhteistyönä suunnittelma viheraluepuutarhasta, joka palvelisi yliopiston opetusta ja tutkimusta, yhdyskuntasuunnittelua ja -rakentamista. n D D Keskustan ruutukaava-alueella tärkein muutos tulee olemaan kauppakadun muuttuminen osin katetuksi kävelykaduksi. keskusta-alueen kehittämisestä puhuessaan Vielma esitti omana näkemyuksennään, että kaupungintaloa ympäröivää hallintokorttelia ei tulisi rakentaa Aallon kaavailujen mukaan. Tällöin tuhoutuisi ainoa Kirkkopuistosta Jyväsjärvelle avautuva puistomainen alue, ja Vielma katsoi myös, että nykyinen kaupungintalo vaatii nykyisenlaisen ympäristön. Esitelmän lopuksi Vielma kertoi olevansa viheralueiden kehittämisen suhteen optimisti: hyvällä tahdolla löytyvät uudistuksiin tarvittavat taloudelliset resurssitkin.
4 Valmistautuminen VVoyzeckiin Näytelmä yhdessä näytöksessä. (Paikka pitkä matala sali. Läsnä näyttelijöitä toimittajia, valokuvaajia ja ohjaaja. Pöydällä kahvia ja piparkakkua.) SIRKKU: Näytelmissä pyritään tekemään ihmisistä johdonmukaisia, vaikka he eivät sitä todella olekaan. Woyzeckissa henkilöt eivät ole johdonmukaisia siinä ei ole mustavalkoisuutta. VVoyzeckia alistetaan, mutta ei hänen älynsä takia, vaan siksi, että hän tekee alistajalleen työtä. AULI: Näytelmä on tehty nopeaan tahtiin ja se on minulle sopinut hyvin. Vaikka teksti onkin vaikea, ei me ajatella sitä niin, vaan tehdään sitä tosissaan niin hyvin kuin voidaan ja pystytään, eikä näytellä isolla ännällä. (Muut ryhmän jäsenet nyökkäävät hyväksyvästi.) JUKKA: Mielenkiintoista on, kuinka esimerkiksi minuna hahmooni on syntynyt psykologisia kaaria, vaikka niitä ei ole vartavasten pyritty hakemaan. Psykologisen näytelmän tekeminen olisikin Woyzeckista liian helppoa. AULI: Ja katsojille taas liian paljon ennalta arvattavissa. SIRKKU: Alistaminen, rakkaus ja kuolema, siinä kai Biichnerin teemat tähän näytelmään. Kuolema ei välttämättä ole traagista vaan ihmisten suhtautuminen kuolemaan. Lisäksi hulluus. ihmisen täytyy olla hullu pystyäkseen elämään tässä maailmassa. JUKKA: Tässä näytelmän tekoprosessissa on ollut tärkeää. että on oppinut nauramaan itselleen. Lisäksi kontakti yleisön kanssa on tärkeää, sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä vaivaannuttavasi. AULI: Vaikeuden tuntu roolissa ei ole itsetarkoitus, meidän lähtökohtamme on näyttelemisessä ollut kevyt ja hauska ja siitä on hyvä lähteä syventämään. PEKKA: Minä olen ylioppilasteatterissa ensikertalainen niinkuin suurin osa tästä joukosta ja halusin nähdä minkälainen prosessi tämä on. Olen saanut huomata kuinka hajanaisesta kokoonpanosta on tullut tiukka ryhmä, joka on tosissaan. Perjantaina 29.11. on Woyzeckin ensi-ilta. Silloin tehdään järjestä narri, jotta voisi sanoa: hassu maailma, hauska maailma. (Buchner). HENKILÖT, näytelmässä Valmistautuminen VVoyzeckiin: SIRKKU: Ohjaaja AULI: Marie JUKKA: VVoyzseck PEKKA: Anders. (Lisäksi toistakymmentä muuta, jotka eivät olleet äänessä, mutta hengessä, työssä ja Jyväskylän ylioppilasteatterin VVoyzeckissa mukana.) Eero Leppänen Alussa oli sana, sitten tuli Finlandia-palkinto Kymmenen kirjaa kilpailee tänä vuonna Finlandia-palkinnosta. Kuusi romaania ja kaksi runokokoelmaa ovat saaneet seurakseen muistelmat ja elämäkerran. Viime vuonna palkinnon sai Valtakunnan viralliseksi satiirikoksi noussut Erno Paasilinna. Parintuhannen painoksen Paasilinna koki Finlandiapalkinnon myötä kaupallisen menestyksen, joka teki hänestä kirjakerhotasolsen kirjailijan. Mukana kilvassa on nytkin joukko obligatorisia nimiä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa kirjallisilla areenoilla. Sarkastisen lisämaun tuo kilpaan Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, jossa piikikkään oivaltavasti kuvataan nimeltä mainiten (mm. Paasilinna ja Haavikko) suomalaisen kirjailijan vaellusta kohti hyvinvointi-Suomen sopeuttavaa järjestelmää. Kirjallisuus-instituution ja älymystön opportunismin kritiikkinä Pulkkisella on painava sanansa sanottavana. Hän muotoilee kirjailijan "vapauden" ongelman uudella kiintoisella tavalla: toimeentulon, yleisen hyväksynnän ja asenteellisen "ammattiradikalismin" sisäiset ja itseriittoiset kuviot kohdentuvat Pulkkisen teoksessa oikeilta nimiltä mainittuihin kirjailijoihin ja ennenkaikkia heidän edustamaansa "puhemaailmaan." Sataatuhatta verovapaata markkaa ovat kärkyllä Jörn Donnerin Far och son. Annika Idströmin Veljeni Sebastian, Leena Krohnin romaani Tainaron, Matti Kuusen muistelmateos Ohituksia, Hannu Mäkelän runokokoelma Unelma onnesta numero 5, Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, Hannu Salaman Finlandia-sarja, Göran Schildtin Alvar Aalto elämäkertateoksen toinen osa Moderna Tider, Keijo Siekkisen romaani Äidin hauta ja Caj VVesterbergin runokokoelma Kirkas nimetön yö. Joukko on hehterogeeninen, komea ja ansioitunut. Kysymys Finlandia-palkinnosta on kysymys julkisuudesta. Jo kirjakerhoista tuttu logiikka — kirjan lähentyminen muuta tavaramaailmaa kohti osaksi sivistyneen kirjankuluttajan ontologista statusta — hallitsee myös Finlandia-palkinnon ympärillä toteutuvaa julkisuutta. On tarpeetonta mainita kirjailijan viattomuudesta silloin kun kysymyksessä ovat "yleiset opit" (Tuomas Anhava). Finlandiapalkinto on kirjamaailman yritys pitää pintansa yhä syvenevän ja paisuvan videokulttuurin keskellä. Eräänlainen kirjallisen maailman hermeettisyys tulee murrettua kuluttajan tietoisuudessa mainonnan jumalallisella viekkaudella. Kirja joka saattaa sisältää porvarillisen olemassaolon herkkää tasapainoa lievästi töytäiseviä aineksia, muuttuu kirjakerhon kuluttajaystävällismielisessä tuttavallisuudessa kauniiksi esineeksi, jonka voi huoletta sijoittaa kirjakaapin muiden tuliterien kirjavainioiden keskelle. Siellä se on kuin esine esineitten joukossa, uutuuttaan itsetyytyväisesti pohottaen. Finlandia-palkintoehdokas on jo kirjakerhokamaa. Hän on poistunut suhteellisesta tuntemattomuudesta ja nimettömyydestä kohti Kirjakerhon värikästä maailmaa. Kysyttäessä Sartrelta hänen lukemisensa motiiveista, hän vastasi: lukiessaan ihminen ei voi tehdä muuta pahaa. Poimintoja runsauden sarvesta Hannu Salaman Finlandia sarjalla on oma profetaallinen merkityksensä suomalaisessa kirjallisuudessa. Intellektuaalisen vasemmisto-jargonin tilintekona Salaman tinkimätön kerronta syöksee tulikivenkatkuaan päin konsensus-Suomen kaksinaismoraalisia kasvoja. Samoilla linjoilla on myöskin Pulkkinen Romaanihenkilön kuolemassaan. Molemmat arvioivat kirjallisuuden roolia tuoreista näkökulmista. Mukana on myös kaksi asemansa vakiinnuttanutta lyyrikkoa: tshehovilaista hienovaraisuutta osoittava Hannu Mäkelä kokoelmallaan Unelma onnesta numero 5 ja pitkälle hiotun runomestari Caj Westerberg kokoelmalla Kirkas nimetön yö. Jos palkinto menisi jommalle kummalle suomalaisen lyriikan modernismin "toisen aallon" edustajalle, merkitsisi se varmasti lyriikan aseman huomattavaa kohentumista lukijakunnan tietoisuudessa. Jörn Donnerin romaanisarja on jäänyt suuren lukijakunnan keskuudessa suhteellisen tuntemattomaksi. Akattoman miehen ja Päätalon maassa Donnerin lukijat valikoituvat turhankin jyrkästi. Jos Donner palkittaisiin. merkitsisi se eittämättä koko Donnerin komean romaanisarjan uudelleen tulemista. Unohtaa ei myöskään sovi Keijo Siekkistä j a hänen kielellisesti rikasta Äidin hautaansa. Ja Annika Idströmkin taitaa olla enemmän kuin pelkkä naiskirjailija. Ja lavealle rintamalle mahtuvat myöskin ohittaja Kuusi ja funktionalisti Schldt. Julkinen eläin? Finlandia -palkintoehdokas on siis julkinen eläin ainakin vähän aikaa. Puhe kääntyy häneen useammin kuin aikaisemmin, hänen teostensa kvaliteeteista puhutaan vähemmän kuin henilöstä, persoonallisuudesta. Kuvan asema on mainonnassa entistä korostuneempi: Kirjailija puhuu itse tuotteensa puolesta olemalla entistä enemmän mukana kuvassa. Tämän kaiken persoonallisuuden markkinoinnin ja narsismin eriasteisten kehitysvaiheiden ja silmänkääntötemppujen grand old man — Hans Selo, ei ole palkintoehdokkaiden joukossa. Tämä mielenkiinnon kääntyminen sanasta henkilöön, hänen persoonallisuuteensa, kuvastaa eräänlaista kaipuuta identiteetin kokonaisvaltaiseen mysteeriin korvikkeena yhä mekanisoituvalle kulttuurille. Markkinointi on tullut jäädäkseen. Finlandia -palkintoruljanssissa kohtaavat kaupallisuus ja taide nykyaikaisessa merkityksessä: Syvällisyyden pinnallisuudessa, pinnallisuuden syvällisyydessä. Kirjakerhon maailmassa kaikki on sellaista miltä se näyttää. Divarista ostettu kirja ei sovi välttämättä kirjakerhojen siloteltuihin kirjahyllyihin. Modernin esinekulttuurin läpitunkemaan olohuoneeseen ei kuulu mikää repaleinen halppis. Tässä kaikessa on oma tragiikkansa. Mutta maantieteelle emme mahda mitään, sanoi Paasikivi. Hannu vVaarala
Unia, ajatuksia, naisia Su*** artd*"*' 5 Näin unen: Istuin helteisenä päivänä Ruthin terassilla. Join tuoppia. Se maistui erinomaiselta. Pöytääni istui aavemaisen viisaan näköinen vanhus. Hänellä oli pyöreät rillit päässään. Yhtäkkiä tajusin unessa, että minunhan pitäisi tehdä haastattelu tästä miehestä. "Mikä teidän käsityksenne..." En ehtinyt sanoa enempää, kun mies alkoi jo sopertaa outoja. Parhaalla tahdollanikaan en kyennyt ymmärtämään kuin sanan sieltä toisen täältä. "Mandala... synkronisiteetti... Emma... Jumala... Toni... itse... jungfrau..." Viimeinen sana sai minut säpsähtämään. Tietenkin! Jung. Minähän olin haastattelemassa Carl Gustaf Jungia, kuuluisaa Kusnachtin hämärää! Wow! CG oli lopettanut höperehtimisensä ja toljotti minua yrittäen näyttää isälliseltä. "Mikä oli todellinen syy siihen, että teidän ja Freudin suhde rikkoutui?" nojasin eteenpäin tiedonhaluisena. Vanhuksen silmät välähtivät ja niiden katse porautui minuun. Äärimmäisen selkeästi, jokaista lausetta painottaen (samalla ikäänkuin maistellen niitä) hän vastasi: "NAHTRIHECCUNDEGAHINNEVERAHTUNINZEHGESSURKLACHZUNNUS". Lopuksi hänen silmänsä muljahtivat, hän sieppasi tuoppini. siemaisi sen tyhjäksi ja röyhtäisi. Uni oli muuttunut painajaiseksi. Haastattelun oli onnistuttava. Vuokrarahoista puuttui pari sataa! Jung oli alkanut vaihtaa väriä ja muuttui vihreäksi kiihtyvällä vauhdilla. Lopulta hän muutti muotoaan, ensin soikeaksi, sitten täysin pyöreäksi muistuttaen lopulta mandalaa tai alkemistien viisasten kiveä — plops — pallo hävisi läjähtäen. Heräsin hiessä kylpien. Tunsin hetken ajan helpotusta kunnes muistin asioiden todellisen laidan ja suustani pääsi parkaisu: "Synkronismia!" Napsautin valot päälle ja siinä se oli —CG. Jung, Unia. ajatuksia, muistikuvia; WSOY. 1985. Ja minä olin mennyt lupaamaan päätoimittajalle siitä arvostelun Jylkkäriin. "Synkronismia", henkäisin uudelleen ja aukaisin teoksen sivulta 443, jossa esiteltiin Jungin terminologiaa: "Synkronisiteetti. C G . Jungin muovaama käsite ilmaisemaan merkitsevää yhteensattumaa tai vastaavuutta a) sellaisen psyykkisen ja sellaisen fyysisen tapahtuman välillä, joilla ei ole keskinäistä kausaalista yhteyttä. Tällaisia synkronistisia ilmiöitä tapahtuu esimerkiksi silloin kun sisäisillä tapahtumilla (unilla, näyillä, ennakkoaavistuksilla) on vastaavuutensa ulkoisessa todellisuudessa: sisäinen kuva tai ennakkoaavistus on osoittautunut 'todeksi'..." Uneni oli osoittautunut todeksi. Kaksi sataa puuttui vuokrarahoista todellisuudessakin. Juttu oli siis kirjoitettava. Nukahdin uudelleen vasta pitkän ajan kuluttua. Puristin tyynyä kouristuksenomaisesti. • • • Alkulauseessa Unia, ajatuksia, muistikuvia-teokseensa Jung toteaa: "Niinpä minä olen nyt, 83. ikävuodellani, ottanut kertoakseni oman elämäni myytin. Voin kuitenkin esittää vain välittömiä toteamuksia, vain 'kertoa tarinoita'. Ovatko ne tosia? Siinä ei ole mitään ongelmaa. Kysymys on vain siitä, onko tämä minun tarinani, minun totuuteni... Pohjimmiltaan kertomisen arvoisia ovat minulle vain ne elämäni tapahtumat. joissa katoamaton maailma on murtautunut katoavaan. Sen vuoksi puhun pääasiassa sisäisistä tapahtumista. Niihin kuuluvat uneni ja kuvitelmani... Sisäisten tapahtumien rinnalla muut muistot, matkat, ihmiset ja ympäristöt kalpenevat." Tätä voisi sanoa vaikkapa syvähenkisyydeksi. Ongelmana on se, ettei se pidä paikkaansa. Teos on täynnä viittauksia Jungiin vaikuttaneihin henkilöihin, 'ulkoisiin' tapahtumiin ja siinä on pitkiä jaksoja Jungin elinympäristöistä ja matkoista. Vaikuttaa siltä, että on kyseessä strategia jonka avulla voidaan väistää joidenkin asioiden kertominen. On joitain tapahtumia tai henkilöitä, joita Jung ei halua sisällyttää oman elämänsä myyttiin. Colin Wilson toteaa juuri suomennetussa teoksessaan 'Jung — piilotajunnan valtias": "Vuonna 1956 hänen kustantajansa Kurt Wolff suostutteli hänet kirjoittamaan omaelämäkertansa... Hän oli aina ollut oudon pidättyvä yksityiselämänsä suhteen, ehkä pelätessään että julkisuuteen vuotaisi liikaa tietoja hänen naissuhteistaan..." Wilson jatkaa (sivumennen sanoen hänen kirjansa ei ole kokonaisuutena ottaen sen hääppöisempi kuin Jungin omaelämäkertakaan) Jungin innostuneen lopulta yrityksestä. Syntyneessä teoksessa Jung kertoo lapsuusmuistoistaan, hermoromahduksestaan 1913. Freudista ja monista muista henkilöistä, matkoistaan ja kuten Wilson toteaa haltioituneena: "Hän puhui myös avoimesti parapsyykkisistä kokemuksistaan — telepatiasta, poltergeisteista, ennusunista — niin, että lukijoille selvisi, taaskin ensi kertaa, miksi hän oli niin päättäväisesti torjunut Freudin okkultisminvastaisuuden." Mitä ovat ne tapahtumat ja henkilöt joista kirjassa ei kerrota? Wilson viittaa kirjassaan hienovaraisesti Jungin olleen 'herkkä vastakkaiselle sukupuolelle'. Hän mainitsee useita nimiä Sabina Spielraumista Toni Wolffiin joka olikin pitkään Jungin rakastajatar. Eräs rakastajatar kertoi: "Kesäiltana jossakin rauhallisessa paikassa, josta oli näköala järvelle, hän saattoi lausua jonkin sopivan sitaatin sillä syvällä, soinnukkaalla äänellään ja katsoa naista kuin nuorta tyttöä, johon hän oli kauniina kevätpäivänä vastikään rakastunut." Näistä henkilöistä ei Jungin omaelämäkerrassa puhuta. Kirjan (ainakin suomennoksen) kuvituksessakin näemme vain kaksi naista: Jungin äidin ja Emman. hänen pitkämielisen vaimonsa. No, mitäpä naisista puhumaan. Varsinkaan niin syvämietteinen mies kuin Jung, jolle kertomisen arvoista on vain se jossa 'katoamaton maailma on murtautunut katoavaan'. Sen sijaan Jung kirjoittaa suhteestaan Freudin seksuaaliteoriaan: "On laajalle levinnyt väärinkäsitys väittää, että minä en näe seksuaalisuuden arvoa. Sillä on päinvastoin suuri rooli minun psykologiassani psyykkisen kokonaisuuden olennaisena — joskaan ei ainoana — ilmauksena. Minua on kuitenkin eniten kiinnostanut tutkia seksuaalisuuden persoonallisen merkityksen ja biologisen funktion yli ulottuvaa henkistä puolta ja sen numinoosia (pyhää, vain jumaluuteen kuuluvaa, JN) merkitystä; toisin sanoen selittää juuri sitä, mikä kiehtoi Freudia mutta mitä hän ei pystynyt tajuamaan." Sen verran Jungin omaelämäkerrasta selviää, (hän itsekin kieltää teoksensa tieteellisyyden) että hänen tuomansa lisä psykoanalyyttiseen teoriaan Freudin kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen on lähinnä okkulttista laatua. Ennusunia. mystiikkaa, alkemiaa, kummallista teologiaa. Voimme täydellä syyllä yhtyä Herbert Marcusen jo 1950-luvulla 'Eros and Civilisation' teoksessa esitettyyn arvioon: "Psykoanalyysin 'oikealla laidalla' Carl Jungin psykologiasta tuli pian obskurantistista pseudomytologiaa." Miksi sitten Suomessa 1980luvulla tehdään tällainen kulttuuriteko? Miksi lyhyen ajan sisällä ilmestyy kaksikin Jungiin liittyvää teosta, omaelämäkerta ja Wilsonin elämäkertateos. suomeksi? Regis Debray kirjoittaa uudessa kirjassaan Teachers, Writers, Intellectuals': "Mitä paremmin hallitsemme ja mallitamme maailmaa sitä hämärämmäksi ja vieraammaksi objektiivinen todellisuus muuttuu käyttäjilleen. Modernin aikakauden lopusta löydämme uudelleen Jumalan ja Paholaisen — ja papit" Toinen uni: Istun taas terassilla. Jung löhöää vastapäätä kauniin, tuntemattoman naisen kanssa. Nainen, joka on miltei tyttö vielä, katsoo häntä silmiin ja sipaisee CG:n reittä. Kops ja pöytä kohoaa ilmaan parin senttimetrin verran. "Mitä helvettiä!" minä huudahdan. Jung kääntää katseensa minuun. "Poltergeistiä" hän toteaa. Jari Nieminen En ikinä olisi uskonutT että Juha o n samanlainen kaikki m u u t k i n pojat. Hän tukasta ja nipisti nenästä., ' V"" Ylioppilasteatterin Elinan surma on tehty nojautuen aivan erilaiseen teatterikäsitykseen kuin mikä on esimerkiksi minun käsitykseni. Elinan surma on teatteria siinä mielessä, että se tapahtuu näyttämöllä, siinä esiintyvät näyttelijät ja sitä katsoo yleisö, mutta yksi oleellinen tekijä, nimittäin vuorovaikutus sekä näyttelijöiden kesken että näyttelijöiden ja yleisön välillä puuttuu täysin. Näyttelijöiden välillä on vain muutamia katsekontakteja. Replikointi on joko monologia tai dialogia; kertaakaan koko näytelmän aikana eivät kaikki näytelmän neljä näyttelijää ole keskenään samassa vuorovaikutustilanteessa. Juuri tämä vuorovaikutuksen puute tekee näytelmästä raskaan katsoa. Kun tähän lisätään irrallisen tuntuiset ja puhekuplamaiset repliikit ja karikatyyriset roolihahmot, väitänkin, että Elinan surma on henkiinpuhallettua sarjakuvaa ja arvosteltavissa vain siltä pohjalta. Näytelmän ohjaajat ja sovittajat, Hänninen ja Hurme, ovat tehneet käsittääkseni tietoisesti elävän Hertta-sarjakuvan. Hahmot ovat kauniita ääriviivoja sävy sävyyn vaatteissaan ja kohtausten tilanteet niin asetelmallisia kuin Hertta-sarjalta vain toivoa voi. Ohjaajat ovat sekä ohjauksellaan että sovituksellaan vieraannuttaneet näyttelijät kaikista luonnollisista reaktioista. Vieraannuttamista voidaan kyllä käyttää keinona, jolla saada yleisö ajattelemaan järkiperäisesti. ei tunteillen, mutta Elinan surmassa se keino ei tepsi, koska siinä sisällöllisesti ei ole mitään ajateltavaa. Näillä perusteilla on turha analysoida näytelmän lavastusta, näyttelijäntyötä, saati sitten symboliikkaa tai teemoja. Nämä kaikki ovat vain pakollisia välineitä itse pääajatuksen, teatterikäsityksen ilmentämisessä. Niiden analysointi on turhaa ja turhauttavaa. koska Elinan surmassa kaikki on vain jähmettynyttä kuvaa, sarja A4-arkille piirrettyjä ohuita ääriviivoja. Kysymys ei siis mielestäni ole valtapeleistä tai alistussuhteista, vaan siitä, miten tekijät teatterin käsittävät. Tällaisessa tekemisessä piilee omat vaaransa. Onko tarkoituk senmukaista tehdä teatteria teatterikäsityksen vuoksi, visualisoida jokin idea itsetarkoituksellisesti? Tällöin teatterista tulee helposti teatteria teatterilaisille. sisäänlämpiävää ja jo valmistuessaan puolikuollutta. Elinan surma ei koskettanut minua millään lailla. En katsoessani tuntenut mitään, paitsi alkupuolella hetkellistä huvittuneisuutta mikä johtui siitä, että Ella Hujala (Elina) näytteli ansiokkaasti raakaa hanua (kuka näki Velipuolikuun taannoisen pääsiäissketsin. jossa Petelius valmisti hanukasta ja Heiskanen oli raaka hanu). Oli miten oli. Surman ansiosta jäin miettimään omani ja Hännisen/ Hurmeen teatterikäsityksen välisiä eroja, mikä kai oli hyvä sinänsä. Olisin kuitenkin mielelläni nähnyt edes vilauksen siitä sadomasokismista, intohimosta. rikkaista ja kauniista, mitä ennakkomainonta lupasi. Niiden sijasta sain sarjan ohuita kuvia — Herttasarjakuvaa. Auli Mantila K o u l u n kello soi, mutta Elina ei välitä. Hän on nyt maailman o n n e t t o m i n ihminen.
Kaivetaanko osakunnat koipussista? Poliittiset opiskelijajärjestöt edustavat nykyisin yliopistomme opiskelijoita ja tekevät valtuuttaminamme meitä koskevat päätökset. Myös sitoutumattomat noudattavat päämääriensä mukaista "edustuspolitiikkaa". Mutta oli aika, jolloin opiskelijat olivat järjestäytyneet epäpollittisesti osakuntiin sen mukaan, mistä päin Suomea he olivat kotoisin. Onko osakuntahenki palaamassa ylioppilaselämään? Yliopistomme edeltäjän Jyväskylän Kasvatusopillisen Kor keakoulun yhteydessä toimi maakuntakerhoja, joista myöhemmin kehittyi osakuntia. Uudet opiskelijat yleensä liittyivät osakuntiin kotipaikkansa mu kaisesti. 1960-luvun alkupuolella osakunnat saivat virallisen vahvistuksen olemassaololleen. Ylioppilaskunta muodostui osakunnista. jotka päättivät edustajiensa välityksellä yhteisistä asioista. Osakunnilla oli omat toimitilat ylioppilastalolla. Näissä tiloissa saattoi käydä esim. lukemassa kotipaikkakunnan lehtiä. Osakunnilla oli myös omat johtohenkilönsä. mutta nykyisen käytännön vastaisesti opiskelijat olivat jonkun opetushenkilöstöön kuuluvan isällisessä ohjauksessa. Tätä henkilöä kutsuttiin inspehtooriksi. Osakunnilla oli myös kuraattorit sekä lukuisia muita luottamushenkilöitä. Osakunnat toteuttivat suuriakin projekteja, joten niillä täytyi olla valtaa ja joukkovoimaa. Esimerkiksi ylioppilastalomme on rakennettu osakuntien keräämin varoin. Varoja kerättiin opiskelijoiden kotialueilta mm. erilaisin tempauksin. Esimerkiksi ItäSuomen osakunta möi tukea saadakseen kotimaakuntien päättäjille osakunnan leimalla varustettuja "puuesineitä". Osakunnat lakkasivat olemasta, kun 1960-luvun lopulla myös opiskelijaelämä politisoitui. Ylioppilastalon remontin yhteydessä entiset osakuntien huoneistot poistettiin, ja niistä tehtiin ravintolatiloja. Tässä yhteydessä hävisi varmasti paljon opiskelijaelämän historiaan liittyvää. Itäsuomalaisen osakunnan arkistot saatiin esimerkiksi turvaan vain muutaman entisen osakuntalaisen aktiivisen asioiden puuttumisen ansiosta. Viime aikoina on kuitenkin alettu herätellä henkiin maakunnallista opiskelijatoimintaa. Eräissä piireissä on koettu, että poliittiset opiskelijajärjestöt/ ainejärjestöt systeemissä on aukko. Molemmat em. järjestötyypit on koettu näissä piireissä liian sisäänlämpiäviksi, ensinmainitut ovat samanmielisten ja jälkimmäiset saman alan ihmisten yhteenliittymiä. Parhaimmillaan on ollut mahdollisuus kuulua kahteen sisäänlämpiävään ryhmään. Maakunnalliset järjestöt on havaittu tavaksi tavata entistä laajempaa ja monipuolisempaa ihmisjoukkoa. On kaivattu poikkitieellistä, epäpoliittista, viihdyttävää toimintaa. Ainakin hämäläiset ja itäsuomalaiset toimivat jo säännöllisesti. Jarmo Koponen Savo-Karjalaiset toimia jylykyttää Jyväskylässä Idea oman maakuntajärjestön uudelleen perustamisesta on jo pitkään kytenyt itäsuomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Jorma Kauppisen ja Jarmo Ritasen aloitteesta pidettiin syksyllä kokous. jossa päätettiin perustaa osakunta uudelleen. Kokouksessa valittiin osakunnalle hallitus, jonka ensimmäisiä tehtäviä oli ryhtyä ottamaan selvää mahdollisuuksista viralliseen rekisteriin pääsemisestä ja muista muotoseikkoihin liittyvistä kysymyksistä. Savo-Karjalaisen osakunnan hallitukseen kuuluvat seuraavat henkilöt; puheenjohtaja Jorma Kauppinen, sihteeri Tuovi Keränen, sekä hallituksen jäsenet Tarja Närhi, Jarmo Ritanen. Helena Nuutinen, Virpi Väisänen. Päivi Tuononen. Jari Kärkkäinen ja Timo Tuunainen. Puheenjohtaja Kauppisen mukaan toiminnan johtoajatuksena on laaja poikkitieteellinen ja epäpoliittinen yhteistyö eri alojen opiskelijoiden välillä. Savolaisuus tai karjalaisuus ei ole edellytys osakuntaan pääsemiselle (mutta evuks kuitennii). Savo-Karjalaisella osakunnalla on kunniakkaat perinteet vaalittavana. sen edeltäjä ISO (Itäsuomalainen Osakunta) oli 1960 -luvulla Jyväskylän suurin osakunta. Yksi ISO:n toimintamuoto, lSO:n tanhuujat on toiminut sinnikkäästi läpi vuosien ja toimii vieläkin. Ensimmäiset uuden osakunnan elonmerkit näkyivät 29. 10. 1985, kun Ilokiven yläkerrassa järjestettiin bileet. Bileiden yhteydessä kyseltiin läsnäolijoilta millaista toimintaa he haluaisivat. Toimintalistalle kertyi toivomuksia joista harkitaan toteutettavaksi mm. piimäja kalakukkojuhlia, entisten osakuntalaisten juhlaa, saunailtoja, olviviestijoukkuetta sekä erilaisia matkoja. Kielenhuolto on myös lähellä savokarjalaisten sydäntä, on tarkoitus ideoida kielikoe (kieljkoe), joka antaa pätevyyden virkoihin kyseisellä alueella, (vrt. virkamiestutkinnot). Savolaista sanarieskoo on tarkotus viäntee ja tokiha karjalaks pakistaa. Toiminta tarvitsee aktiivisen osallistumisen lisäksi myös rahaa, jäsenmaksu on nimellinen kymmenen markkaa. Maksukuitteja saa osakunnan jäseniltä. Seuraavan kerran rytisee kunnolla joulukuun 2. päivänä, kun savolaisten ja karjalaisten pikkujoulua vietetään Lillukassa. Kuivin suin ei pikkujoulussa tarvitse istua. Kaljakortteja saa lunastaa tarpeelliseksi katsomansa määrän samana päivänä klo 11—13 yliopiston päärakennuksen tentti-ilmoitustaulun luota ja klo 18—19.30 Lillukassa. Tilaisuus alkaa 19.30. Toki omat eväätkin ovat sallittuja. Pikkujoulun ohjelma on tasokasta. Näemme mm. iltasadun, osakunnan hallitus laulaa, sanarieskoo, illan bändi on koottu täysin itäsuomalaisista artisteista, tanssia, laulua ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Lähe niukkaan! Tuo kaveriskii! Jarmo Koponen Puheenjohtaja Jorma Kauppinen ja savo karjalaisen naiskauneuden edustajat neuvonpidossa. V i e s t i n t ä p o l i i t t i n e n keskustelu on a a l toillut kuluneen syksyn a i k a n a p o i k k e u k sellisella vuolaudella h a l k i suomalaisen y h t e i s k u n n a n . Keskusteluaallon taustalla ovat olleet l ä h i n n ä sähköisessä viestinnässä v i i m e vuosina t a p a h t u n e e t j a l ä h i tulevaisuudessa odotettavissa olevat m u u t o k s e t . V i e s t i n t ä p o l i i t t i s t a keskustelua on a j o i t t a i n h a l l i n n u t selvä hämmennyksen i l m a p i i r i . R o h k e a t s u u n n a n n ä y t t ä j ä t ovat v i e s t i n n ä n k l n alueella kuolemassa s u k u p u u t t o o n . P i t k ä l l e tulevaisuuteen v a i k u t t a v i a päätöksiä on tehty hätäisesti j a tempoilevasti e i k ä päätösten taustalta ole voitu hahmottaa m i t ä ä n j o h d o n m u kaista viestintäpoliittista a j a t t e l u a . Viest i n n ä n murroksessa hyvät neuvot ovat osoittautuneet y l l ä t t ä v ä n kallisarvoisiksi. Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen arvioi tämän hetkisen viestintäpoliittisen hämmennyksen heijastavan takavuosien laiminlyöntejä. Viestintäkysymyksiin ei ole suhtauduttu riittävällä vakavuudella ja esimerkiksi hallitustasolla ei ole riittävästi arvostettu viestintäasioissa keskeisessä asemassa olevaa liikenneministeriötä. Valtakunnallisesti merkittävän maakuntalehden päätoimittajana ja keskustapuolueen viestintäpoliittisen toimikunnan puheenjohtajana Laatikaisella on suora tuntuma viestinnän keskeisten vaikuttajien piirissä vallitseviin mielialoihin. Hänen mielestään viestintäpoliittista tilannetta Suomessa voidaan luonnehtia lähinnä sekavaksi. Päätoimittaja Laatikaisen arvion mukaan tilanne olisi nyt otollinen viestintäpoliittiselle aikalisälle. Asiantuntijoiden näkemykset tulevaisuuden viestintäpoliittisista vaihtoehdoista ja niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista ovat keskenään vahvasti ristiriitaisia. Asioita pohtimalla ja erilaisia mielipiteitä yhteensovitellen voitaisiin Laatikaisen mielestä parhaiten löytää viestinnän kokonaisohjelma, joka voisi antaa suuntaviivat päätöksenteolle. Sanomalehdet valmiina kilpailuun Laatikainen on varovainen määritellessään omaa viestintäpoliittista näkemystään. Sanomalehden päätoimittajana hän kokee tietysti lehdistön aseman vahvistumisen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Laatikainen uskoo sanomalehdistön pystyvän hyvin vastaamaan sähköisen viestinnän laajenemisen asettamiin haasteisiin. "Mitä pitemmälle sähköisen viestinnän pirstoutuminen menee, sitä paremmaksi sanomalehdistön kilpailuasema muodostuu. Sähköisen viestinnän kautta ihmiset eivät enää tulevaisuudessa tule saamaan kokonaiskuvaa yhteiskunnasta. Tämä antaa monipuoliselle ja laadukkaalle lehdistölle monia mahdollisuuksia."
T i e ä o n v ä l i t y 3 T i e d o n v ä l i t T i e a o n Y ä l i t y S : I , i e a o I 1 T g l i i ; y s Viestintäpolitiikassa pallo hukassa Sanomalehdistön menestyminen laajenevassa viestintäkilvassa ei Laatikaisen mielestä ole kuitenkaan automaattista. Lehtien on oltava kaikessa toiminnassaan aktiivisia ja niiden täytyy sisällöllisesti kehittyä monipuolisempaan suuntaan. Lehdistön on otettava toiminnassaan huomioon lukijakunnan muuttuvat tarpeet ja toiveet. Päätoimittaja Laatikainen arvioi tämän merkitsevän lähitulevaisuudessa lehtien sisällä taloustilastojen vahvistamista ja poliittisen kirjoittelun vähenemistä. Kehitystä tähän suuntaan on nopeuttamassa kansalaisten vaikutusvallan jatkuva vahvistuminen. Suomalaisen sanomalehdistön erikoispiirteenä kansainvälisessä vertailussa on maakuntalehtien vahva asema suhteessa pääkaupungissa ilmestyviin sanomalehtiin. Päätoimittaja Laatikainen ei usko maakuntalehtien suosion heikkenemiseen tulavaisuudessakaan, vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomat on sisä-Suomeen sijoittuvan satelliittipainon avulla parantamassa valtakunnallista jakeluaan. Laatikaisen mielestä Helsingin Sanomien laajentumissuunnitelmat eivät ole huolestuttavia maakuntalehtien kannalta. Hän on päinvastoin valmis ennustamaan, että lehdistön kiristyvä kilpailu toimii piristävänä ruiskeena maakuntalehtien laadulliselle kehittämiselle. Maakuntalehdissä on tiedostettu Helsingin Sanomien kilpailuaseman paraneminen, mutta antautumismielialan sijasta siihen aiotaan vastata monipuolistamalla maakuntalehtien sisältöä. Sanomalehtien sisällä Laatikainen näkee selkenevän jaon puoluelehtien ja maakuntalehtien välillä. Hän ei usko kakkoslehtien katoamiseen. Valtion lehdistötuella olisi pyrittävä turvaamaan kansanvallan periaatteiden mukaisesti erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä edustavien lehtien ilmestyminen. Erittäin tärkeitä ovat tässä mielessä puolueiden pää-äänenkannattajat. Laa tikainen toivoisi kuitenkin, ettei lehdistötukea jaettaisi taloudellisesti vauraille lehdille, kuten tällä hetkellä vielä osittain tapahtuu. Yleisradion asema turvattava Päätoimittaja Laatikainen on seurannut huolestuneena Yleisradion ympärillä syksyn aikana käydyn arvovaltakiistelyn haitallisia vaikutuksia yhtiön kehittämisedellytyksille. Yleisradion asema pitäisi hänen mielestään järjestää uudelleen siten, että yhtiö irrotettaisiin selkeästi päivän politiikan kärhämistä. "Yleisradion on myös tulevaisuudessa voitava esiintyä sähköisen viestinnän lippulaivana. Kansan omistamana kansan radiona se edustaa sähköisen viestinnän perusturvaa, joka on kaupallisesti riippumaton ja kansallinen tiedonvälittäjä. Yleisradiolla on hoidettavanaan monia tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä ja sille on annettava välineet menestyä kiristyvässä kilpailussa kaupallisten ja kansainvälisten viestintäverkostojen kanssa." Kaupallisen paikallisradiotoiminnan aloittamista Laatikainen pitää esimerkkinä linjattomasta viestintäpolitiikasta. jossa juostaan kuvitteellisen yleisen mielipiteen suosion perässä. Mainosradioon uhratut varat olisi Laatikaisen mielestä pitänyt käyttää Yleisradion aluetoiminnan kehittämiseen. Keskisuomalaisen osakkuutta jyväskyläläisessä kaupallisessa paikallisradiossa Laatikainen perustelee tosiasioiden tunnustamisella. Hän on vakuuttunut, että kaupalliset paikallisradiot ovat tulleet jäädäkseen. Lehtiyhtiön on tällaisessa tilanteessa oltava mukana valvomassa omia etujaan. Paikallisradiot ja kaapelitelevisiot ovat mainosrahamarkkinoilla vielä arvaamattomia kortteja. Kolmoskanava ja mainosmarkat Yksi kuluvan vuoden viestintäkeskustelun keskeisimpiä aiheita on ollut kolmannen TV-kanavan perustamissuunnitelma. Yleisradio, MTV ja Nokia päättivät lähteä yhteisvoimin taisteluun kaapelitelevisiossa liikku vista mainosmarkoista Sanoma Oy:n omistaman Heisinki-TV:n menestyksen innoittamina. Yleisradion, MTV:n ja Nokian kolmoskanava lähettäisi ohjelmaa aluksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden seuduilla. Katselualuetta laajennettaisiin taloudellisen kannattavuuden mukaisesti, mikä käytännössä merkitsisi ohjelmatarjonnan kekittymistä laajimmillaankin vain suurimpien kaupunkien ympäristöön. Sanomalehtiyhtiöt ovat kokeneet kolmoskanavasuunnitelmien merkitsevän mainosmarkkojen uudelleenjakoa ja ne ovatkin lähteneet joukolla vastaiskuun sanomalehtien TV-kanavan perustamiseksi. Päätoimittaja Laatikaisen mukaan kysymyksessä on yksinomaan taistelu ilmoitusmarkoista. Hän ihmettelee Yleisradion "kytkykauppaa" MTV:n ja varsinkin Nokian kanssa. Sähköisen viestinnän kehitysnäkymissä yksi päätoimittaja Laatikaista huolestuttava piirre liittyy myös kolmoskanavasuunnitelmiin. Viestinnän kehittämisen kalleus ja kaupallisuuden korostaminen ovat johtamassa viestinnän tarjonnassa alueellisen eriarvoisuuden kasvamiseen. Tämänkin torjumiseksi olisi Laatikaisen mielestä vahvistettava Yleisradion asemaa ja toimintaedellytyksiä valtakunnallisena, koko maan kattavana tiedotusvälineenä. Pekka Kinnunen ,
T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n V ä l i t y s T i e d o n T ä l i t 7 Uutta, uljasta, urbaania City-Sokoksen ja Cityradion jälkeen osattiin jo odottaakin Citylehden ilmaantumista. Uusi tulokas sai nopeasti seuraa Scandal ja Image voidaan hyvin lukea samaan "kaupunkilehtien" kategoriaan. Tamperelainen Valo yritti jo viime vuoden puolella samoin urbaanein eväin, mutta yritys kuihtui kannattamattomana. Urbanismi ja suomalainen kulttuuri? Kansallinen minäkuvamme on sekä sosioekonomisista että poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä muokkautunut melko agraariseksi: kirjallisuutemme klassikoissakin kau punkimatka on retki vieraaseen maailmaan jossa hyö dyntavoittelu ja korruptio säätelevät ihmissuhteita. Tuohikulttuurin nousu ja tuho Suurkaupunkikulttuuri merkitsee arvojen ja elämän tapojen moninaisuutta, yksilöllisyyttä, oikeutta naamioitua, leikkiä rooleilla. Nämä elementit ovat melkoi sella viiveellä tunkeutuneet periluterilaiseen yhtenäis kulttuuriimme. Jokainen 60-luvulla kansakoulua käynyt muistaa lukukirjojen agraarisen maailman; kaupunki jossa oli viettänyt koko elämänsä, näytti olevan jotain vierasta ja merkityksetöntä. Tuohikulttuuri on tietysti saanut negaationsa: 20luvulla tulenkantajat aukoivat ikkunoita Eurooppaan. mutta kyseessä oli lähinnä maalaispojan ällistys suuren maailman ihmeiden edessä. Suurkaupunkikulttuurin pintailmiöihin tarrautuminen osoittaa, ettei luontevaa suhdetta urbaaniin sivilisaatioon kyetty vielä luomaan. Viime vuosikymmenten henkisiä liikkeitä voitanee tietyin varauksin tarkastella eräänlaisina tuohikulttuurin reinkarnaatioina. Vasemmistolainen järjestöradikalismi edusti samaa monoliittista kulttuurikäsitystä —vain eri etumerkein — kuin kansallisuusintoilijat maailmansotien välisenä aikana; Petroskoi ja.Itä-Berliini olivat ne metropolit joihin ikkunoita tahdottiin avata. Hieman myöhemmin seurasi paluu suoraan ad fon tes: uuskarelianismi. "suuri linja", snellmannilaisuus. maahenki... myyttistä suomalaisuutta etsittiin periferian arvoista; paradoksaalisesti jälkiteollisessa yhteiskunnassa haettiin kulttuuri-identiteettiä, jossa metropolin elämäntavalla oli merkitystä korkeintaan kaiken aidon ja alkuperäisen negaationa. Nyt podemme kansallista kulttuurikrapulaa. Euroopassa ehti 70-luvulla tapahtua yhtä sun toista jännittävää. josta jäimme osattomiksi; postmoderni kulttuuri poikkitaiteellisine ja -tieteellisine kokeiluineen oli kukoistanut pitkän tovin ennenkuin steinbockit ja kumppanit hiffasivat mitä oli tapahtunut. Korostaessaan elämäntapojen ja arvojen I moninaisuutta ja yhteismitattomuutta posikulttuuri on nimenomaan urbaania. Kun mainittu viive oli ohi. ei ihme, että suomalaisista tuli hetkessä cityihmisiä; halu pysyä mukana sai paniikinomaisia piirteitä. N o niin, nyt meillä on siis joukko kaupunkilehtiä. Kaupunkilehtiä? Se on luonnollisesti suunnattu (suur)kaupunkilaisille. ihmisille joiden elämänpiiri sivuaa populaarikulttuuria ja muotia, jotka ovat enemmän tai vähemmän kulturelleja, joiden elämänmenoa eivät traditionaaliset tabut säätele, jotka ovat kokeneet desilluusion toisensa perään... Jäljelle on jäänyt suurkaupungin naamioleikki, "autenttisuus". "persoonallisuus", "minuus" ovat saaneet mennä muun sentimentaalisen krääsän mukana; enää ei kuvitella, että taiteen pitäisi olla tai "heijastaa" elämää; elämästä tehdään taidetta. Tuote: Lehti Citylehti on uusista tulokkaista maineikkain ja ilmeisesti myös rahakkain. Markkinarako löytyi kun Eeropekka Rislakki kumppaneineen havaitsi, että lehdistössämme on melkoinen musta aukko Suosikin ja Avun välissä, kokonainen sukupolvi nuoria, urbaaneja ihmisiä, joiden elämä on mennyt rockin ja television merkeissä ja jotka ovat pettyneet poliittisiin utopioihin. Audiovisuaalisen kulttuurin kasvatteja, jotka eivät kyenneet tunnistamaan omaa maailmaansa olemassaolevista lehdistä. Viime vuosikymmenen mörkö kaupallisuus ei Citylehden tekijöitä säikäytä. Lehden on myytävä, ja enemmänkin: ilmoitukset ovat osa sen profiilia. Onhan lehti itsessäänkin tuote ja Citylehti on merkkituote: logo "1999" on tae laadusta, tietystä ilmagosta, kuulumisesta erääseen osakulttuuriin. -s Kaupallisuus oli kuitenkin kynnyskysymys eräille alkuperäisen toimituksen jäsenille, kaikki eivät ajatusta lehdestä tuotteena oikein jaksaneet sulattaa. Niinpä henkilökunta onkin vaihtunut melkoisesti, mutta idean isät Eeropekka Rislakki ja Kim Weckström ovat edelleen mukana. Mitä mullistavaa cityjournalismi mahtaa sisältää? Ei ainakaan maailmanparantamista, teoretisointia tai ylipäätäänkään "tiedostamista". Todellisuus otetaan elämyksellisesti, ilmiöt ovat sitä miltä ne näyttävät, elämä on estetiikkaa; naamioita ei enää riisuta vaan vaihdetaan. pinnan alta on turha kaivella mitään "olemusta". Muoti oli takavuosina kaupallisuuden ohella yksi vahvimpia kirosanoja. Mutta eipä ole enää. "Pukeutumisen taide on rantahiekkaan kirjoitettuja runoja", todetaan jutussa "Vaate puhuu". "Arvokkainta etanalle on sen kuori, ilman sitä se ei selviä. Vaatteet ovat ihmisen kuori, ja se miten paljon kuorestamme välitämme heijastaa myös sitä miten välitämme sisimmästämme. Ruumis on sielulle samaa kuin vaatteet ruumiille." Pukeutuminen persoonallisuuden ilmentäjänä ja kommunikaationa? Kuulostaa melko optimistiselta. Suhdetta voisi miettiä myös kääntäen: olisiko "persoonallisuutemme merkkituotannon manipuloiman kuoren tuottamaa? Pukeutuminen on epäilemättä myös hauskaa naamioleikkiä. mutta ehkäpä tämän leikin sääntöjä tulisi hakea muualta kuin yksilöstä ja hänen ilmaisun tarpeestaan. Metropolit Urbaanilehdistä kun on kysymys, kaikki suurkaupunkimaisen elämänmuodon pikantit virtaukset saavat runsaasti huomiota. Helsingin klubit ovat kiinnostaneet niin Citylehden kuin Scandalinkin toimittajia. Missä käyvät yupit, minne kokoontuvat homot, kuinka pukeutua Rocktailsiin. Kaisaniemeen...? Kiinnostavaa, mutta vaikuttaisi siltä, että toimittajat mieltävät urbaaniksi lähinnä sen osakulttuurin missä itse liikkuvat; kuvaavaa onkin, että huomattava osa haastatelluista tai muuten huomatuista henkilöistä kuu luu itsekin "julkisuuteen". Se ei tietenkään kenenkään kiinnostavuutta vähennä, mutta lähellä on ajatus, että kaupunkilehtien julkisuus muodostaa itseään käyttävän koneiston: Helsingin demi monde supistuu pikku universumiksi jonka ulkopuolella ei ehkä olekaan Elämää. Kaupunkilehtiä tulisi kai pitää jonkinlaisina kulttuurijulkaisuina, mutta hieman epäselväksi jää. mitä kulttuurilla ymmärretään. Image on lehdistä korkeakulttuurisin, ehkäpä joskus kuivakkuuteen saakka. Lehdessä on perusteellinen ja analyyttinen juttu kritiikistä elämänasenteena. Venetsian karnevaaleja käsitellyt kollaashi syveni oppineeksi ja teoreettisestikin kiinnostavaksi tutkielmaksi kulttuurin ja karnevaalin suhteesta. Kahdessa muussa kulttuurianti noudattelee "elämä on taidetta" -linjaa. Henkilökuvia on runsaasti (monet letkeästi kirjoitettuja, perusteellisia ja oivaltavia), erilaiset sekamuodot ja taiteen marginaali-ilmiöt saavat huomiota. Ote on elämyksellinen, ja etabloitunut korkeakulttuuri loistaa poissaolollaan. Maailman metropolit esittäytyvät joka numerossa lyhyissä fragmenteissa; klubit, muoti, yöelämä ovat pääasialliset kiinnostuksen kohteet. Parhaimmillaan lehdet ovat kuvatessaan erilaisten osakulttuurien elämänmuotoja, ja tuodessaan "erilaisia" valintoja tehneitä ihmisiä julkisuuteen. Esimerkiksi Kim VVeckströmin juttu New Yorkin rockmaalareista Citylehden kakkosnumerossa on elävä ja konkreettinen, erittäin sofistikoitu kulttuurija kaupunkisosiologinen tutkielma yhden alakulttuurin noususta, etabloitumisesta. ja prosessiin liittyvistä sosiaalisista ja rodullisista konflikteista. D D D Jokin vielä kaivelee. On ymmärrettävää, että pitkän ja synkeän puritanismin kauden jälkeen halutaan sanoa kyllä kaikelle kivalle: kauniille vaatteille, kauniille kuville. kauniille ihmisille... Kuitenkin: voiko kapina rajoittua vain estetiikkaan? Ehkäpä lehdet eivät edes halua kapinoida, mutta jossakin kulkee estetiikan ja politiikan välinen raja. Estetismi homogenisoi ilmiöt, estää niiden käsittelemisen muuten kuin merkkituotannon ehdoilla. Ja: Kuka menettää yöunensa? Liverpoolissa, Lontoossa ja muissakin "metropoleissa" pystytetään jälleen barrikadeja... Markku Kekäläinen
9 T i e d o n T ä l i t y S T l e d o n T ä l i t y s T i e d o n T ä H t y s T l e d o n T ä l i t y s Kinski Tuo uudet asiat ulottuvillesi Ukko on heikkona. Seittemään ja puoleen viikkoon ei ole porstuata kauemmas saattanu, eikä puolta sanaa enempi pukahtanu. Sen puoleen että nyt mikään lörpöttelyä ennenkää ois ollu. KINSKILTÄ SAAT UUTTA TIETOA, UUSIA IDEOITA, VIRIKKEITÄ JA VINKKEJÄ. Taaski oli petivaatteet verissä. Ukko yskiskeli verta koko yön. Silmänkääntämääkään ei nukuttu. Se on sitä kun se koni sinä syksynä vanhuutenoikussansa ukkoa potkas. Lääkäriä ei saattanu kuttua, vaikka vuoteesta ei aika päiviin värähtääkkään saattannu. Rintaa raastaa vaan niin on jääräpäine ettei oo tupakasta herenny. TÄMÄ ENSIAPULAUKKU TODELLA TOIMII TOSITILANTEESSA! KÄYTÄ HYVÄKSESI KESKIAUKEAMAN KUPONKITARJOUS. Konista oli luopuminen. Sitä tuo ei ole saattanu unohtaa. Ja sitä se toimettomana nyhjää ja lahoaa silmissä. PALAUTA KESKIAUKEAMALTA KINSKIN KONTAKTIKORTTI JA MERKITSE SIIHEN RASTI RATSASTUKSEN KOHDALLE. Vaikka mitäpä tuo nyt voiskaan vaikka haluiski. Lumi tuiskuaa ikkunalaudat kinoksille, mutta kukapa vasaraa käyttäis kun ei ukolla voimaa lusikan pitelemiseenkään. KODIN KYLMÄ EI RIITÄ? KAIKKI EIVÄT VIELÄ TIEDÄ, ETTÄ VANHALLE KUNNON JÄÄKAAPILLE ON KEHITTYNEEMPIÄKIN VAIHTOEHTOJA. Mökki ois nyt lämpösempi. Tukevat hirsiseinät ja kaikki. KESÄMÖKKI ON OSA IHMISTÄ ITSEÄNSÄ. SE ON PAIKKA, JOSSA IHMINEN ON ENITEN OMA ITSENSÄ. Turhapa tuota on muistella. Palanut mikä palanut. Nuorimmaisella oli hermot pinnassa, kyllähän sen ymmärtää kun ei töitä löydy ja sitten se viina. Ei olis pitänyt sen vanhemman alkaa niillä kruunuloillasa leuhkimaan. Tiesihän sen miten siinä käy. TOSIASIAT PUHUVAT PALOVAROITTIMEN PUOLESTA. Missähän se kuopus nyt kulkee. Oisko jo linnasta päästäneet, kun ei oo ilmotellut. JÄIKÖ TÄRKEÄ VIESTI SAAMATTA, KUN ET OLLUT KOTONA PUHELIMEN ÄÄRESSÄ? JÄTÄ PÄIVYSTÄMINEN PUHELINVASTAAJAN TEHTÄVÄKSI JA LÄHDE RAUHASSA HARRASTAMAAN. Tyttärellä sentään on asiat reilassa. Hyvässä opissa siellä yliopistolla ja hyvän palkanki maksavat. Aina on niin laitettuna kun jouluisin joskus kiireiltänsä ehtii. PERINTEISIIN NAHKA-ASUIHIN NÄHDEN UUSI AJATTELU LAAJENTAA NAHAN KÄYTTÖÄ JA ANTAA SILLE UUSIA ULOTTUVUUKSIA. Voi kun sopivan miehen itellensä vielä löytäs. Ottajia kyllä olis, naapurit kateellisina kertoneet. Miesvieraita on harva se päivä. Kyllä se mulleki niitä tavaroitasa tarjoaa, vaan en minä niistä; koruista, turkeista, videoista tai mitä ne onkaan. KINSKI ALKAA JULKAISTA ENSI VUONNA "VIDEOLEHTEÄ". Kun meni tuo näkö molemmista silimistä. Eipä tartte katella kun pankkiherrat vievät kamppeet poijes. UUSI LAAJA KOTIVAKUUTUS. JOS KODILLESI SATTUU JOTAIN, PÄÄSETTE SINÄ JA PERHEESI NOPEASTI TASOLLE, JONKA OLETTE SAAVUTTANEET. Ja niinku se veljenpoika, insinööri, vakuutti. Mitä se sanokaan, vuosisadan yritysidea. MOTIIVINA JA ETEENPÄIN AJAVANA VOIMANA ON IHMISEN POHJIMMAINEN TARVE UUDEN LUOMISEEN JA SISÄLLÖN SAAMISEEN ELÄMÄÄN. KINSKIN PROJEKTIORGANISAATIO USKALTAA OTTAA RISKIN. (Sitaatit Kinski 1/1985) Trivial Pursuit ehdottomasti suosikkipelini (Christian, insinööri, 31) Uutta keskiluokkaa kuvaavassa kirjassaan "White Collar" (1951) C.W. Mills dokumentoi tragikoomisen taitavasti keskiluokan statuspaniikkia. sen yrityksiä hankkia sosiaalista arvostusta hinnalla millä hyvänsä. Monet valkokaulustyöläiset ovat mukana statussykleissä. rytmisen kaavan mukaan etenevissä statuskierroissa. Nämä kierrot antavat alemman ylemmän luokan ihmisille mahdollisuuden toimia kuin yläluokka. Esimerkiksi lomansa aikana valkokaulustyöläinen voi ostaa tunteen korkeammasta statuksesta, vaikkapa vain lyhyeksi ajaksi. Loma-apparaatti on suureksi osaksi sovitettu näihin statussykleihin: henkilökunta ja asiakkaat näyttelevät koko tilanteen kuin yhteisesti suostuen olemaan osallisena onnistuneessa illuusiossa. Statussyklit tuottavat arkipäivän todellisuudesta poikkeavan imagen itsestä. Ne rationalisoivat ja tekevät elämän helpommin kestettäväksi sekä kompensoivat taloudellista alemmuutta antaen tilapäisen tyydytyksen kunnianhimolle kuluttaa. "Kun meillä S u o m e s s a ei ole tota aristokratiaa, piti lähteä Ranskan ruokakulttuuriin pujottelemaan." Meiltä Suomesta on puuttunut kultahohtoinen eliittii, jota alempi ja ylempi keskiluokka olisivat voineet pitää samaistumisen kohteena. Ei kuninkaallisia, aristokratiaa, vahvaa porvaristoa — vain skandaalinsotkuisia missejä ja iskelmälaulajia. Oma rahaeliittimme on pysytellyt linnoissansa; Suomen rikkaimmasta miehestä, Retting juniorista, ei ole olemassa kahtakymmentä vuotta nuorempaa valokuvaa; Jaakko Lassilan vetäytyminen julkisuudesta oli yhtä nopea kuin hänen "tosi on" -myytistymisensäkin. Laitakyliltä saatetaan kyllä nousta kriittisen älymystön kärkikaartiin, mutta institutionaalinen huippu. mallieliitti ja samoin sen vakavasti otettava oppositio on meiltä puuttunut. "Häikäilemätön on väärä sana, mutta omasta e d u s t a a n on pidettävä kiinni." (Menestyjä, 1 9 8 5 , 6 2 ) Tämä vuosi on tuonut täytettä uuden keskiluokan statussyklien suurimpiin aukkokohtiin. Kuluttajalehtiä on syntynyt kuin osakeanteja pankkimarkkinoilla. Kauppalehtikin on joutunut kehittämään muitakin sivujansa kuin kolmos. Paitsi sosiaalinen tilaus, niin kyseessä on myös ehkä vastaisku merkonomivitseille. Nämä ihmiset ja tämä yhteiskuntaluokka on ollut olemassa tähänkin asti. Nyt he ovat nousseet uima-allas-takka-huoneistansa ja ovat tekemässä omasta eksistenssistänsä hyveen. Ymmärrettävää toki. kaskut opistoinsinööreistä ja liituraidoista ovat saattaneet saada jopa nuoren urbaanin ammattilaisen epäilemään oman menestymisensä menestystä. Uusi aikakauslehti — Sinulle. Mikä oikeastaan erottaa nämä aikakauslehdet aikakauslehdistä? Taitto väljempi, paperi parempi. Yhtä yhdentekeviä kuitenkin. Ehkä suurin välimatka jokakodinlehtiin syntyy siitä, että traagisuus puuttuu jutuista; ei tarinoita luonnonmullistusten ihmiskohtaloista, vanhusten hirmustumisista ja tuhopoltoista, ei lukijapalstaa, lukijakilpaiiua. Sen (siis minkä?) sijaan juttuja henkilöistä, joille ei ole tapahtunut mitään sitten kauppakorkeakoulun valinnan. Henkilöistä ilman omaa ansiotaan. Ovat vain yksinkertaisesti menestyneet siinä, missä kaikki ovat tienneet menestyttävän. Miksi tehdä mallikuvia ihmisistä, joissa ei ole koskaan ollut mitään kiinnostavaa ja jotka sen peittääkseen ovat sublimoineet muita parempaan sopeutumiseen. Kuuluttaneet kulutustaan. Siinä myös toinen ero. Pystyäkseen samaistumaan uusien lehtien sisältöihin, lukijalta ei tarvita muuta kvalifikaatiota kuin kvantiteettia. Ostamalla, omistamalla. suorittamalla pystyt samaan kuin kuvat, joita lehti tarjoaa. Sanallisista kirjallisista arvoistahan lehdessä ei ole kyse. "Työn on oltava myös harrastus. Silloin s e ei stressaa." (Menestyjä, 1 9 8 5 , Onneton, surkea bonus-ihminen' juoksee, hölkkää itsensä hengiltä statuksen ja muiden kunnioituksen perässä. Jos hän antaa hiukan periksi, löytää hän itsensä sen kirotun keskiluokan jäsenenä. Eikä hän lopulta tyhjässä lacoste-elämässään huomaa, että todellinen aristokratia (jos siitä nyt voi puhua) erottautuu tästä juppimassasta ilman että asia heille olisi mitenkään ihmeellistä. "Naiset käyttävät nyt koruja enemmän kuin koskaan ennen ja jatkosa ne ovat kiiltäviä ja hyvin loisteliaita." (Menestyjä, 1 9 8 5 , 5 8 ) Uutuuslehdet; Bonus. Menestyjä. Citylehti. Kinski ja muut. tuovat erinomaisen ripauksen aikakauslehtielämäämme, joka on niin aneemisena taaperrellut sitten Hymy-lehden kulta-aikojen. Ja mikä parasta, kerrankin saadaan ote meidän harmaasta keskiluokastamme, jota on melkoisena kimpaleena käsitelty sekä julkisuudessa että arkikokemuksissamme. Bonus on oivaltanut hienosti trendit; ainoastaan ylempi keskiluokka pääsee nauttimaan sen eksklusiivisesta erottelustrategioita pursuavasta sisällöstä. Luulisi että Kinskin ongelmana on erottelustrategioitten puuttuminen kun lehti tulee joka talouteen pyytämättä. Mutta sisältö osoittaa kyllä koodin: alempi keskiluokka, joka yrittää erottua kaltaisistaan, seuraa Kinskiä. Saattaa jopa hyväuskoisuudessaan uskoa, että voisi vaikuttaa asioihin sen välityksellä, niin kuin lehti lupaa. Menestyjä on sitten jotain muuta. Tulevat vuorineuvokset jo ensi vuosituhannen tarpeisiin. Sopeutujan katugallup: (Me kysymme, te yritätte vastata) "Luulin, että talvilomallani voin ylittää luokkarajat, kun Kinskissä kerrottiin, että hiihtokansaa yhdistävät lujat siteet paitsi toisiinsa myös suksiinsa ja joukko on after ski asuissa kuin yhtä suurta perhettä." (nimetön) "Minäkin muutin yhteisöön asumaan, kun Kinski niin kehui, mutta ei siellä mitan mikroaaltouuneja ja takkahuoneita ollut! Kylmäsäilytystilat oli kyllä. Ja pesuvesi on the rocks." (kasvoton) "Kai sitä olisi erottunu muista naisista, jos olis tienny miten. Ukko otti eron." (muodoton) "Vanhempani pyrkivät lujasti sosiaaliseen mobiliteettiin. Oli vaan peruutusvaihde päällä." (ilmeetön) "Muijas kans oli vaikeeta rakastaa ku viimestä päivää, ku asuntovelkaa riitti 20 vuodeksi eteen päin. Alettiin sitte kuluttaa ku viimeistä päivää." (tunteeton) "Permanentti puree tikkuiivarinkin hiuslaatuun. Siitä se ura lähtee." (mauton) "Pääsin Menestyjän ensimmäiseen numeroon ku van kanssa: mahdollisia tulevia vuorineuvoksia -osastoon. Olin juuri päättänyt jättää oravanpyörän ja painua maalle lasten kanssa. Vaimon piti jäädä kaupunkiin ja hankkia itselleen oma työpaikka. Oli pakko perua kaikki." (onneton) "Se oli -82 ku mä tajusin, että vaiheompelijakin voi olla avant garde. Ja et ihmisen on oltava tuotteensa kans kokonaisvaltainen produktio. Pitää hankkia niinku profiili. Tääkin leuka on leikattu kaksi kertaa." HpO Lahtinen (öljykentät) ArtO Tiihonen (urheilukentät) Soile Veijola (nelikentät) Artikkelin kirjoittajat toimivat erilaisissa tulevaa uraa ja yhteiskunnallista asemaa petaavissa tehtävissä yliopistoyhteisön piirissä (toivoaksensa).
10 Tiedonvälitys™. -, ..-, . . r T i e d o n v ä l i t y s m . , ...... T i e d o n v ä l i t y s w T i e d o n v ä l i t y s Radio Jyväskylä kaataa myyttejä Radio jyväskylä. 97,7 MHz. Vakiolähetysajat maanantaista perjantaihin klo 6.00-8.30 ia 15.30-18.00. lauantaisin klo 8.00-10.00 ia 14.30-17.30 sekä sunnuntaisin klo 15.00Z0.00. Radio Jyväskylä on kaupallinen paikallisradio. Sen toimilupa on toistaiseksi voimassa kesäkuun loppuun 1987 saakka, kuten muillakin valtakunnallisen palkallisradiokokellun piiriin hyväksytyillä radioyhtiöillä. Radio Jyväskylän takana on Jyväskylän Seudun Paikallisradio Oy. jonka osakkeista 51 prosenttia omistaa sosiaalidemokraattista, kerran viikossa ilmestyvää Vastin-lehteä julkaiseva Keski-Suomen Sanomalehtiosakeyhtiö. Vähemmistöosakkaina ovat mukana Jyväskylänkaupunki ja maalaiskunta (kummallakin 15 prosenttia) sekä kuuden prosentin omistusosuudella Keskisuomalainen Oy. kokoomuksen Keski-Suomen piiri ja Kansan Uutiset. Loput osakkeista jakaantuvat useammalle yhteisölle, joista yksi on JYY. Radio Jyväskylän toimituspoliittisesta johdosta vastaa päätoimittaja Kari Tyni. Toimituskuntaan kuuluu päätoimittajan lisäksi kolme vakinaista toimittajaa ja kymmenkunta vakinaista avustajaa. Toimitustilat ja lähetin löytyvät Harjun huipulta, Vesitornista. Radio Jyväskylä aloitti toimintansa 19. elokuuta ja ensimmäisenä suurempana tempauksena oli ohjelmassa Jyväskylän suurajojen selostaminen. Päätoimittaja Tyni kertoo toimituksen satsanneen voimakkaasti toiminnan ensimmäisiin kuukausiin. Uusi radiokanava on pitänyt saada nopeasti kuuntelijoiden, mainostajien ja tapahtumien järjestäjien tietoisuuteen. "Kaikki Radio Jyväskylän piirissä toimivat henkilöt ovat mieltäneet toiminnan käynnistämiseen liittyvän pioneerihengen tarpeen oikein. Toimituksen työtahti on ollut suorastaan hirveää, mutta vielä löytyy valmiutta lisätä ohjelmatarjontaa." Päätoimittaja Tyni ei usko pioneerihengen taittumiseen lähitulevaisuudessa. Kanavan tulevaisuuden kannalta hän myöntää kuitenkin ratkaisevaksi mainostarjonnan kehityksen. Toimintaa voidaan laajentaa vain siinä mitassa kuin taloudelliset voimavarat ( = mainostulot) sallivat. "Mainonnan osalta törmää jatkuvasti erilaisiin ennakkoluuloihin. Unohdetaan usein, että myös sanomalehdet ovat riippuvaisia ilmoitustuloista. Radio Jyväskylälle kaupallisuus merkitsee sitä. että meidän täytyy tehdä pirun hyvää ohjelmaa, jotta saavuttaisimme kontaktin kuuntelijoihin. Kuuntelija on kaiken toimintamme ensimmäinen ja tärkein lähtökohta." Suorat lähetykset Radio Jyväskylä on päätoimittaja Tynin mielestä ehtinyt kolmikuukautisen toimintansa aikana kaataa joukon radiotoimintaan liittyneitä myyttejä. Hän toteaa. että radiosta on jälleen tulossa todellinen radio. Keskeistä on ollut suorien lähetysten palauttaminen kun> niaan. "Yleisradio on pitänyt yllä harhaa, että suora lähetys olisi jotain ihmeellisen vaikeaa, ja että Suomessa olisi vain muutama suoraan selostamiseen kykenevä henkilö. Paikallisradiot ovat jo ehtineet kaataa tämän myytin. Kuuntelijat ovat hyväksyneet täysin esimerkiksi jääkiekko-ottelujen suorat selostukset, vaikka selostajana ei olekaan ollut mikään Häyrinen." Tynin mielestä paikallisradiot ovat tulleet jäädäkseen. Hän ei usko, että esimerkiksi Radio Jyväskylän toiminta päättyisi kesäkuussa 1987, kun kokeilukausi loppuu. Kaupallisten paikallisradioiden olemassaolon oikeutusta ja yleisradion monopolin murtamisen välttämättömyyttä hän perustelee paikallisradioiden jo tähän asti saavuttamilla tuloksilla. "Yleisradion ongelmana on suuren organisaation kankea byrokratia. Se ei pysty koskaan saavuttamaan samaa joustavuutta kuin pienet paikallisradioyhtiöt. Yleisradion suhde kuuntelijoihin jää aina ylhäältä alaspäin suuntautuvaksi, kun taas paikallisradion lähtökohtana on tiedonvälityksen kaksisuuntaisuus". Tyni ei pelkää Yleisradion astumista mukaan jyväskyläläisille paikallisradioaalloille. Hänen mielestään koko yrityksen toteutuminen näyttää vielä epävarmalta, ja jos Yleisradion paikallisradiotoiminta Jyväskylässä alkaisi vuoden 1986 keväällä, niin Radio Jyväskylä olisi kyllä valmiina kilpailuun kuuntelijoista. "Me olemme luoneet kuvan siitä, miten paikallisradiota Jyväskylässä tehdään. Meillä ei ole mitään syytä pelätä kilpailua, mutta voidaan aina kysyä, mitä mieltä tällaisessa asetelmassa on varsinkin kun Yleisradion paikalliset edustajat ovat uhonneet lähettävänsä ainakin jääkiekkoja suurajolähetyksiä. Miksi he eivät ole lähettäneet niitä silloin kun heillä oli yksinoikeus radiolähetyksiin?" Sosiaalinen tilaus Radio Jyväskylän olemassaolon oikeutusta päätoimittaja Tyni perustelee myös paikallisuutisten sosiaalisella tilauksella. Ihmiset kaipaavat enemmän tietoa oman lähiyhteisönsä tapahtumista ja asioista, joihin he voivat tuntea vielä voivansa vaikuttaa. Esimerkkinä paikallisuutisten kasvaneesta kysynnästä Tyni mainitsee paikallislehtien suosion. Radion tehtävänä ei päätoimittaja Tynin mielestä voi olla pelkästään uutisten kertominen. Hän muistuttaa, että tiedotusvälineet ovat yhä enemmän korvaamassa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Tämä tosiasia on huomioitava myös paikallisradion ohjelmapolitiikassa. Kuuntelijoille on annettava mahdollisuus kontaktiin toisten kuuntelijoiden kanssa ja heille on tarjottava myös viihdytystä. "Kuuntelijat ovat ottaneet innokkaasti yhteyttä Radio Jyväskylään. Toistaiseksi suurin osa soittajista on halunnut lähettätä terveisiä ja esittää musiikkitoivomuksia, mutta olemme saaneet myös runsaasti palautetta ja ideoita uusia jutunaiheita varten." Radio Jyväskylän kuuluvuusalue ulottuu Jyväskylän ympäristössä noin 40 kilometrin alueelle. Pohjoisessa lähetykset kuuluvat Äänekoskelle saakka, etelässä Korpilahdelle, idässä Hankasalmen takamaille ja lännessä Petäjäveden perukoille. Kuuluvuusalueen piirissä asukkaita on noin 150 000. Päätoimittaja Tynin mielestä paikallisradion toiminta-alue on riittävän laaja ja kiinteä. Nykyisin sallittuun lähetintehoon hän ei ole tyytyväinen ja vertaa sitä Yleisradion moninkertaisiin lähetystehoihin. Alhainen lähetinteho on toistaiseksi viivästyttänyt stereolähetysten kokeilemista. Toiminta-alueen kiinteyttä ja keskittymistä Jyväskylän lähiympäristön alueelle Tyni pitää hyvänä asiana. Hänen mielestään esimerkiksi Yleisradion ongelmana aluetoiminnassa ovat liian suuret toimintaalueet. Radio Jyväskylä teetti, ensimmäisen kuuntelijatutkimuksensa jo kolmen viikon toiminnan jälkeen. Päätoimittaja Tynin mielestä tutkimus osoitti selkeästi, että uusi radiokanava oli päässyt kuuntelijoiden enemmistön tietoisuuteen. Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan 54 prosenttia kuuluvuusalueen ihmisistä oli kuunnellut Radio Jyväskylän lähetyksiä ja 34 prosenttia seurasi niitä säännöllisesti. Seuraava kuuntelijatutkimus on tarkoitus teettää vielä tämän vuoden aikana. Oma viihde puuttuu Uutistarjonnassaan Radio Jyväskylä käyttää hyväkseen STT:n palveluja. Paikallisuutiset toimitus hankkii itse ja valtakunnallisesta uutisannista poimitaan omaa toiminta-aluetta koskettavat asiat jatkorpaortointia varten. Päätoimittaja Tyni kertoo, että tavoitteena on jo lähitulevaisuudessa terävöittää toimituksen kunnallispoliittista otetta. Toistaiseksi toimituksen voimavarat eivät ole tähän päätoimittajan toivomalla tavalla riittäneet. Tämän hetken suurimpana puutteena Radio Jyväskylän ohjelmistossa päätoimittaja Tyni kokee oman viihdetuotannon puuttumisen. Tyni tuntee kiinnostusta myös pienimuotoista kuunnelmatoimintaa kohtaan. Valtakaunnallisena ongelmana paikallisradiotoiminnassa on edelleen jatkuva epäselvyys radioitavasta musiikista perittävien korvausten osalta. Tilanteen pysyminen ennallaan (korkeat Gramex-maksut) saattaa Tynin mukaan vaarantaa koko paikallisradiokokeilun. Radio Jyväskylän kohdalla nykytilanne estää suunnitelmat ohjelma-ajan lisäämisestä. Päätoimittaja Tynin mielestä Radio Jyväskylä seisoo talaoudellisesti vahvalla pohjalla ja mainostuloja on saatu tyydyttävästi. Ohjelma-ajan myymisen osalta aiotaan lähiaikoina harkita hintojen korottamista, sillä kustananukset ovat tältä osin ylittäneet odotukset. Pekka Kinnunen
11 Tiedonvälitys™. a •*•*"-*•* T i e d o n v ä l i t y s ^ H .. n . . J Tiedonvälitys J Eledonvalixy s \/ 'antaa" tasoitusta Jyväskylässä Yleisradion Keskl-Suomen toimintakeskuksessa eletään suurten odotusten tunnelmissa. Yleisradloväki seuraa tarkkana Helsingistä kantautuvaa kahinaa lupamaksukorotusten jäädyttämisestä, Yleisradion säästötoimista, tehokkuustutkimuksista sekä pääministeri Sorsan ia pääjohtaja Kiurun arvovaltakiistoista. Samanaikaisesti kun Helsingin kuulumiset lisäävät huolestumista aluetoiminnan piirissä kaupallinen paikallisradio hankkii etumatkaa odotettavissa olevaa paikallisradioiden kilpajuoksua varten. Kun Radio Jyväskylällä on käytettävissään oma kanavansa 24 tuntia vuorokaudessa, niin Yleisradion Keski-Suomen toimintakeskus joutuu tulemaan toimeen keskimäärin 40 minuutilla vuorokaudessa. / / Yleisradion Keski-Suomen toimintakeskuksen aluepäällikkö Matti Jussila kertoo yleisradiolaisten odottelevan tietoja mahdollisten säästötoimien vaikutuksista Keski-Suomen toimintakeskuksen suunnitelmiin. Paikallisradion aloittamista on jo päätetty lykätä alkuperäisestä maaliskuusta toukokuun alkuun 1986. Paikallisradiohankkeen lisäksi uhanalaisena on suunnitelma uusien tilojen rakentamisesta toimintakeskukselle. Yleisradiolla on ollut omaa paikallisradiotoimintaa jo kymmenen vuoden ajan. Toiminnan laajentaminen on kuitenkin sujunut hitaasti ja ensimmäisinä on verkostoa rakennettu suurimpien väestökeskusten ympäristössä. Mikkeli on saamassa oman yleläisen paikallisradionsa seitsemäntenä paikkakuntana kuluvan vuoden lopussa. Jyväskylän vuoro on seuraavana. Aluepäällikkö Jussilan mielestä nykyinen paikallisradiottanne on hyvä esimerkki siitä, ettei Suomessa ole riittävästi pohdittu viestintäpolitiikan päämääriä. Jussila olisi toivonut, että paikallisradiotoimintaa olisi ryhdytty kehittämään jo olemassaolevan Yleisradion alueorganisaation kautta. Aalloilla ylinnä Yleisradion Keski-Suomen toimintakeskus valmistautuu epävarmuudesta huolimatta innolla paikallisradiotoiminnan aloittamiseen vappuna 1986. Ilmassa on selvää näyttämisen halua. Radio Jyväskylän saaman etulyöntiaseman merkitystä ei kuitenkaan aliarvioida. "Olisi ollut tietysti ihanteellista, jos olisimme päässeet yhtä aikaa liikkeelle kaupallisen paikallisradion kanssa. Radio Jyväskylän edustajat ovat varmasti tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Meillä on kuitenkin omat vahvat valttimme: 20 vuoden kokemus radiotoiminnasta Jyväskylässä, ammattitaitoinen työntekijäjoukko, huippuluokan tekninen laitteisto, jatkuva ohjelmatarjonta ja riippumattomuus mainonnasta." Yleisradion jyväskyläläistä paikallisradiota tullaan kuulemaan kanavalla 99,3 MHz. Yleisradiolaiset mainostavat kanavaansa iskulauseella "Aalloilla ylinnä". mutta kilpailijat voivat kääntää iskulauseen kuulumaan "Aalloilla viimeisenä". Ylen paikalliskanava on "aina auki", sillä paikallisohjelman päättyessä kanavalta voi kuunnella radion kakkosverkon (vanha kunnon rinnakkaisohjelma) ohjelmistoa. Ylen "ysiysin" kuuluvuusalue ulottuu Jyväskylän lähiympäristössä sterofonisena 4 8 kilometrin säteelle ja monona tästä vielä parinkymmenen kilometrin säteelle. Keskisuomalaisen maaston mäkisyys saattaa paikoitellen heikentää kuuluvuutta ja pienentää kuuluvuusaluetta. Ysiysi lähettää paikallisradio-ohjelmaa maanantaista perjantaihin aamulla klo 6.00—8.00. Paikalliskanavan kautta kuullaan myös nykyiset alueohjelmat: keskipäivän aluekatsaus, illansuun Avoin studio ja alueuutiset. Vakiolähetysaikojen lisäksi paikallisohjelmaa lähetetään tarpeen mukaan. Haaste toimittajille Aluepäällikkö Jussila uskoo, että ylen paikallisradion yksi vahvimpia kilpailuvaltteja tulee olemaan ammattitaitoinen työntekijäjoukko. Kilpailuun kaupallisen paikallisradion kanssa käydään panostamalla journalistiseen tasoon. Toimintakeskuksen nykyinen työvoima on myös uuden kanavan käytettävissä ja lisäksi aiotaan palkata neljä toimittajaa, joista yksi olisi ensisijaisesti musiikkitoimittaja. Paikallisradiokokemusta ylen väki on hankkinut yhtiön jo toimivista paikallisradioista. Jyväskyläläiset toimittajat ovat koulutusmielessä tehneet työjaksoja ylen paikallisradioissa. Paikallisradiotyön erilainen luonne tavalliseen uutispainotteiseen alueradiotoimintaan verrattuna on aluepäällikkö Jussilan havaintojen mukaan oivallettu hyvin. "Paikallisradio on suuri haaste toimittajille ja he ovat osoittaneet suurta innostusta uutta lähetystyyppiä kohtaan. Kysymyksessä on ensimmäinen todellinen haaste moneen vuoteen." Aluepäällikkö kertoo yksikkönsä paikallisradiosuunnitelmista ja ohjelma-aiheista hyvin yleisesti. Taustalla häilyy koko ajan epävarmuus siitä, milloin päästään käsiksi itse asiaan. Yleissuuntauksena Jussila esittää pyrkimyksen nykyistä suorempaan kontaktiin kuuntelijoiden kanssa. Paikallisradio mahdollistaa lisäksi uusien toimintatapojen käyttämisen. Jussila uskoo, että muutos näkyisi eri ohjelmamuodoissa eri tavoin. "Esimerkiksi aamulähetyksissä on huomioitava kuuntelijan tilanne. Määrätyillä asioilla: kellonaika, päivän sää ja päivän tapahtumat, on tuolloin tavallista tärkeämpi merkitys. Puheilmaisussa on mahdollista käyttää vapaampaa tyyliä. Aamulähetyksissä tullaan varmasti myös hyödyntämään lähetysauton tarjoamat mahdollisuudet liikkua ja tehdä ohjelmaa tien päältä." Pelisääntöjä kaivataan Aluepäällikkö Jussilan mielestä suomalaisessa viestintäpolitiikassa eivät asiat tunnu olevan oikein kenenkään hallinnassa. Sekavuutta lisäävät eniten keskustelussa käytettävien käsitteiden epäselvyys ja toimintaa ohjailevien pelisääntöjen vanhanaikaisuus tai puuttuminen kokonaan. Jussila toivoisi erityisesti voimassaolevan radiolainsäädännön uudistamista. Jussila on vakuuttunut siitä, että ellei yhteiskunnan taholta jollain tavoin asiaan puututa, niin viestinnän kehitys johtaa kaupallisuuden ja alueellisen eriarvoisuuden lisääntymiseen. Jos kaupallisuus saa määrätä viestinnän tarjonnan, niin väkirikkaat alueet tulevat saamaan palveluja entistä enemmän ja entistä halvemmalla. "On olemassa vaara, että pian katsotaan mainonta ainoaksi tavaksi rahoittaa viestinnän rakentamista. On olemassa vaara, että mainosrahoituksen korostaminen johtaisi kilpailuun samoilla aseilla, samalla ohjelmistolla. Tällainen kilpailu ei sovi Yleisradion imagoon." Jussilan mielestä on jo korkea aika päättää, miten Yleisradion perustehtävä valtakunnallisena tiedonvälittäjänä voidaan turvata, jos käytettävissä olevat rahavarat vähenevät. Jussila korostaa Yleisradion tarjoamaa tiedonvälityksen riippumattomuutta kaikista ulkoisista tahoista. Hänen mielestään Yleisradio koko kansan radiona, parlamentaarisesti valvottuna ja tasapuolisuusvaatimusta tarkasti noudattavana parhaiten vastaa yhteiskunnan viestinnälle asettamiin vaatimuksiin. Pekka Kinnunen
12 T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l i t y s r Nordenstreng ei sulje yhteistyön ovia Tampere aikoo säilyttää johtoaseman Julkisuuden valtakunta -teesejä infokratiasta 1. Julkisuus on Jumalamme. Se on se, mikä ilmestyy meille. Tämä on moderni Jumala; siinä kun vanhan Jumalan väitetään ilmestyneen kirkkautena — s.o. yksityisyydessä — tämä Jumala ilmestyy hämärryksenä ja sumuna. 2. Jumala vallitsee: se on kaikkialla mutta tavoittamattomissa. Emme enää näe todellisuutta, sitä vanhaa kokemuk sen piiriä, jota tavattiin kutsua todellisuudeksi. 3. Meille julkinen on todellista, se mitä 'todellisuudesta' esitetään. Ehkä vieläkin enemmän: se miten esitetään. . 4. Ehkä alamme epäillä niitä harvoja yksityisiä kokemuksiamme. jotka meitä vielä saattavat kohdata. Niillä ei ole julkisuuden suomaa turvaa tukenaan —takuuta, legitimiteettiä. 5. Olemme alkaneet uskoa tähän uuteen Jumalaamme. Yhden jos toisenkin julkisuudesta kilvoittelevan 'toimittajaälykön' olemme saaneet kuulla julistavan uskoaan. Ne uskovat. jotka haluavat uskoa. 6. Ennen toimittajat tekivät julkisiksi muita, nyt he tekevät itseään ja kavereitaan. Jos muut eivät kehu, on itse kehuttava. Toimittajat ovat vihdoin ymmärtäneet kotikenttäedun. 7. Julkisuudella on pappinsa. papisto on muotoutumas sa. Temppeleitä ei tarvitse rakentaa, ne ovat jo olemassa: tiedotusvälineet. 8. Papistolla on puolustettavaa, oma valtansa ja luokkansa valta: infokratia. 9. Valtataistelu on käyty. Infokatia on voittanut politokratian. Sorsa ja Koivisto hävisivät. Niin ie käy. 10. Uudella vallalla on aina taipumus muuttua vanhan vallan kaltaiseksi. Niin nytkin. Se mistä toista kritisoitiin, siinä itse kunnostudutaan. Kaadettavan heikkoudet takertuvat kaatajaan. 11. Vain yksi esimerkki. Puoluevaltaa kritisoitiin jäsenkir jamafiasta — aineellisesti. Se. minkä puolueen jäsenkirja oli taskussa, määräsi — paitsi virkapaikan ja muut etuudet — myös saadun julkisuuden laveuden ja leveyden. Infokratiassa jäsenkirjojen saamisen ja myöntämisen kriteerit määräytyvät statuksesta ja tuottavuudesta julkisuuden välineille. Yksi ja sama henkilö sopii lehden kuin lehden myyntiä siivittämään tai ohjelmatyypin statusta kannattamaan, kunhan hänellä vain on jäsenkirja julkisuuteen, 'nimi'. Aina on olemassa Steinbock. joka on saarinen, joka on parviainen, joka on... Sekä politoettä infokratiassa uskollisuusprinsiippi voittaa pätevyysprinsiipin. Kun valtakunnan parviainen on aulis antamaan mielipiteensä vaikkapa karjanjalostuksesta, miksipä toimittajat vaivautuisivat etsimään käsiinsä kananjalostajaa. 12. Valta sokeuttaa, vallan puute auttaa näkemään. Siksi jopa Sorsa ja Koivisto alkoivat nähdä —pyyteistään huolimat ta. 13. Kun opiskelijamaailmassa politokratian luutunutta valtaa alettiin murtaa pian kymmenen vuotta sitten, ongelmaksi ja vedenjakajaksi tuli menetelmä: käyttääkö samoja menetelmiä kuin se. minkä menetelmiä yritetään poistaa tai muuttaa? 14. Silloin valittiin puoluekokousten sijasta kuppilakeskustelut ja puolueohjelmien sijasta pienlehdet. 15. Silloin puoluepoliittisen onttouden ja laimeuden — myös 'rötöstelyn', salaamisen — julkiseksi tekeminen mursi tehokkaimmin politokratian valtaa. 16. Mutta kuinka murtaa infokratia, julkisuuden valta? Sen omilla keinoilla? Voiko julkista tehdä vielä julkiseksi? Mutta jos ei. niin kuinka? 17. Kuinka julkisuutta voi vastustaa? Monimielien kysymys. vaikka itse huomautankin. 18. Jos julkisuuden valtaa vastustaa ei-julkisesti. julkisuus ei sitä tiedä. Onko sellaista asiaa edes olemassa, jota julkisuus ei tiedä? Vallitsevan julkisuuden mielestä ei; ei koskaan. 19. 'Henkilökohtainen on poliittista'. Julkisuus on voitettava poliittiseksi. Siis: poliittinen puolustaa henkilökohtaista. Henkilökohtainen on valitsemista. Julkisuus on valitsemisen jälkeistä, valitsemisen muuttamista vallitsevaksi — propagoivaksi. manipuloivaksi. 20. Julkisuus on voitettava poliittiseksi. Julkisuus voi olla väline vastustaa ja murtaa julkisuuden valtaa. 21. Julkisuudelle on tehtävä selväksi sen rajat, on pidettävä kiinni henkilökohtaisesta, siitä vähästä mitä meillä vielä on. On luotava lisää henkilökohtaista. On tehtävä enemmän valintoja julkisuuden verhon takaa. 22. On elämää julkisuuden ulkopuolella. Henkilökohtaisesta on tehtävä julkisuudelle kadehdittavaa. 23. Tarvitaan julkisuutta. Se on paradoksi. Paradoksista on tehtävä julkista. On vihjattava, tehtävä tuttua oudoksi, hämmennettävä; tulee vietellä ja viekotella. Myöntyä ja kiltäytyä. 24. Kaiken tämän jälkeen: miksi vastustaa julkisuutta? En vastaa. Muhii ja porisee vaan ei kypsy ja on silti vaarassa palaa pohjaan. Tämä on yhtä kuin suomalainen viestintäpolitiikka näinä suurten muutosten aikoina. Meillä on kohta komea Tele-X, meille on parin tahon voimin suunnitteilla kolmas TV-kanava, meidän kulttuurimme suojataan kaapelitelevisiolainsäädännöllä. Nämä kaikki tietysti vähääkään tinkimättä jo olemassa olevista tiedonvälityskanavista. Ei siis ihme että jo jonkin aikaa on puhuttu tietoyhteiskunnasta, jossa tietäminen on entistä enemmän. vanhaa kettua Francis Baconia mukaillen, valtaa. Alati muuttuvassa tilanteessa paineet tiedotustutkimuksen sekä toimittajakoulutuksen kehittämiseksi ovat kasvaneet. Ovat kasvaneet niin paljon että sanoista on menty tekoihin. Ja täällä Jyväskylässä 'teot' on otettu innolla vastaan; luvassa on tiedotusalan opetuksen aloittaminen parin vuoden kuluessa. Paikka on tietysti Jyväskylän yliopisto. Mutta tiedotusalan suomalainen keskus on edelleenkin Tampere. Miten mustan makkaran kaupunki jatkossa? Journalistien koulutustarvetoimikunta otti ja teki työn — laski toimittajien tarpeen, julkaistun mietinnön mukaan joukkotiedotusvälineet; lehdistö, televisio ja radio. tarvitsevat vuosittain 250—300 uutta toimittajaa. Toimikunnan johtopäätöksenä oli toimittajakoulutuksen kehittäminen, tuloksena puolestaan Jyväskylän yliopiston tiedotusalan koulutusohjelman suunnittelun aloittaminen. "Määrällinen tarve toimittajakoulutuksen lisäämiseksi Suomessa ei ole niin suuri kuin on esitetty. Journalistisen koutustarvetoimikunnan esittämät luvut ovat hiukan liioiteltuja. Lisäys olisi siten hoidettavissa jo olemassa olevia kanavia myöten", kertoo professori Kaarle Nordenstreng Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Valmiuksia Tampereella tiedotusalan koulutuksen lisäämiseksi myös on. Jotta cisemia ei menetettäisi on jotain muutoksia jo suunnitteilla. Toimittajakoulutuksen aloituspaikkoja pääaineena opiskelevien osalta on määrä lisätä 80:aan. Mukaan on laskettava lisäksi 20—30 innokasta sivuaineopiskelijaa. Ja näin tiedotusalan opiskelijoiden sisään otto vuotta kohden nousee jatkossa yli sadan. Tämä on vasta aatos, ei välttämättä lopullinen tulos. Jyväskylä sen sijaan jäänee kieputtelemaan parinkymmenen alasta kiinostuneen kouriin... 'Tilaa uudelle koultusohjelmalle toki on, se on samalla lisäruiske tiedotustutkimukselle. Pienen maan vähäiset voimat on käytettävä järkevästi, joten yhteistyöhön on aihetta", sanoo professori Nordenstreng. Koska mahdollisuus yhteistyöhön, edes jonkin asteiseen. on. herää heti kysymys, miten? "Hyvistä opettajista on pulaa, siinä olisi yksi mahdollisuus", jatkaa professori Nordenstreng. Toistaiseksi näiden kahden yliopiston välinen yhteistyö asian tiimoilta on itämässä. Yhteydet on avattu ja alan käytettävissä oleva tuntemus on ikään kuin vapaa. Kenellä vastuu viestintäpolitiikasta? Viestintä taisi unohtaa ajattelevan ihmisen'. 'Vastustan Tele-X:ää' ja niin edelleen. Siinä pari mielipidettä ja esimerkkiä sanomalehtien yleisöosastoilta. Mielipiteet ovat sinänsä aina arvokkaita ja nämäkin näyttävät suuntaa: missä ollaan ja minne mennään. "Nykyinen viestintäkeskustelu ei ole ollut vilkasta eikä korkeatasoista. Tilanne on sekava ja sekoileva kokonaissuunnittelun puuttuessa. Otteisiin tarvittaisiin ripeyttä ja erityisesti valtiojohdolta selkärankaa", kertoo professori Nordenstreng. Toisin oli ennen kun peliin puututtiin nopeasti ja vahvasti. Presidentti Kekkonen selkiytti omalta osaltaan tilanteen tyylilleen uskollisena lujalla puheella vuonna 1970. Mutta noista ajoista on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta, ja tuolloin saavutettu selkeys on kadonnut viestintätuuliin. Nyt vanhat puheet on kaivettu muistoista esiin — muutkin kuin tiedotusalan asiantuntijat kaipaavat tiukempaa valtiollista otetta. "Mutta nykyisen valtiojohdon tyyliin eivät kannanotot ja vahvat aloitteet kuulu. Myöskään liikenneministeri Luttisen vakuutus siitä, että homma on hanskassa, ei ole vakuuttava. Profiilin tarkistusta ei ole siellä näkynyt", sanoo professori Nordenstreng. Nykyinen viestintäpolitiikka ja tiedotusalan ilmapiiri heijastuvat väistämättä alan tutkimukseen. Kuinka nopeasti joskus niin jähmeältä vaikuttava tiedeyhteisö sitten muutokseen mukautuu on toinen juttu. Joka tapauksessa reagoitava on; tiedettä ei ole ilman ympäristöstä tehtäviä havaintoja. "Perinteisesti tiedotustutkijat elävät norsunluutornissa ja tekevät akateemista tutkimusta. Suoraa yhteyttä päivän viestintäpolitiikkaan ei ole. Tietysti sekavuus heijastuu tiedeyhteisöön. Tiedeyhteisö asettuu samalle aaltopituudelle, tilanne kutsuu esille", kertoo professori Nordenstreng. Kutsun käytännön muotoja ovat aiemmin mainittu koulutuksen kehittäminen sekä juuri tämä: lausuntojen antaminen, ja asiantuntijana toimiminen yhä enemään ja enemmän. Alan koulutukseen suunnatun arvostelun, nimenomaan tiedekunnan puolella erotukseksi opetusjaostosta, professori Nordenstreng torjuu. "Meidän opetustamme on väitetty liian teoreettisek si. Se ei pidä paikkaansa. Opetukseen kuuluu runsaasti praktikumtyöskentelyä ja 6:n kuukauden pakollinen harjoittelujakso. Siten noin puolet opinnoista on käytännön. Niin sanottu kärjistys??? Mitä tapahtuu kun lain kiekuroista tietämätön viisas ihminen menee virastoon hoitamaan asioita? Homma voi käydä hankalaksi. Entä miten käy UDK-kortistoon perehtymättömälle opiskelijalle? Ainakin Gradun tekemiseen tulee yllättäviä mutkia. Siispä moninaisuudesta olisi löydettävä punainen lanka, massasta jotain mielenkiintoa herättävää. Tätäkö on paljon parjattu journalistinen kärjistys, jolla päättäjät kiroilevat ja muut kenties... niin, tekevät mitä tekevät. Mitä on kun toimittajat tekevät juttuja toimittajista, jotka tekevät juttuja toimittajista? Eikä ilmaus ole edes tuulesta temmattu, vaan suomalaisesta painotuotteesta löydetty kuvaus. Realismin puute ja sisäänpäin kääntyminen ovat tuttuja syytteitä juttujen tekijöille. T a p a u s on selvä journalistinen kärjistys. Kenties suppea-alaisuutta on havaittavissa, mutta eivät toimittajat näin 'sujettuja' ole. Ylipäänsä toimittajat ovat nykyisin kaikiaila maailmassa elitistinen ryhmä, he siis ovat lähempänä valtaa kuin kansaa", sanoo professori Nordenstreng, eikä usko kovinkaan riippumattoman, vapaan lehdistön olemassa oloon. Niin tai näin, vanhan ja hyväksi koetun sananlaskun mukaan riippuu mistä roikkuu. Ja yksi palanen tähän peliin on taas lisätty — viestintäsoppa haisee jo keittiön ulkopuolellakin. Tapio Enlund Esa Pirnes
13 T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l l t y s T i e d o n v ä l i t y s T i e d o n v ä l i t y s Informatiivisuus uuteen nousuun Yleisradion ohjelmisto on viime vuosina ollut täynnä viihteellisiä saippuaoopperoita, radion terkkuohjeimia, uusintoja ja musiikkiohjelmia. Yleisradio on puntaroinut ohjelmia kvantitatiivisin perustein laatu on unohdettu. Suunnan vaihtaminen on nyt tunnustettu tosiasia ja Yleisradiossa joudutaan etsimään uusia ohjelmapoliittisia linjoja. Paljon parjattu radion pääjohtaja Eino S. Repo esitti aikoinaan uudenlaisen informatiivisen ohjelmapolitiikan linjat. Silloin Revon ideat eivät kalkkia miellyttäneet, mutta nyt informatiivisuus kokenee uuden nousun. Yleisradion kriisi puhkesi tänä syksynä, kun hallitus ei suostunut Ylen vaatimiin lupamaksujen korottamiseen. Tämä tulkittiin yleisesti epäluottamuslauseeksi Ylelle ja sen harjoittamalle ohjelmapolitiikalle. Yleisradion radio ja TV ohjelmissa on toivomisen varaa. Yhä enemmän Ylen kallista ohjelma-aikaa kulutetaan kaupallisten ja halvalla tuotettujen ohjelmien esittämiseen. Ohjelma-aika on kallista ja me itse maksamme siitä. Miksi me sitten tyydymme sangen yksipuoliseen tarjontaan? Viihdeohjelmat ovat tärkeitä siksi, että ne pitävät kansalaisten ajatukset vähemmän tärkeissä asioissa. Konsensusta on hyvä pönkittää niiden avulla. Yleisradion tehtävänä on nimenomaan kuvata aktiivisesti yhteiskunnan eri ilmiöitä pintaa syvemmältä. Yleisradion pitäisi olla aikamme tulkki, joka selittää ilmiöitä tarjoamatta niistä kuitenkaan tiettyä näkemystä. Yksilöt muovaavat oman maailmankuvansa omista tiedonsirpaleistaan ja Ylen tehtävänä on jakaa näitä sirpaleita. Eino S. Repo sanoi Ilta-Sanomille lokakuussa antamassaan haastattelussa, että nykyään Yle tyytyy vain ilmiöiden heijastelemiseen eikä toimi yhteiskunnan herättelijänä, niin kuin sen pitäisi. Revon esittämä informatiivinen ohjelmapolitiikka näyttää lupaavalta nykyistä taustaa vasten. Pääjohtajakaudellaan, vuosina 1965—69 Repo esitti, että Ylen päätehtävä on oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan tarjoaminen. Hänen mukaansa radiossa ja televisiossa voidaan ja pitääkin esittää vastakkaisia maailmanja elämänkatsomuksia. Tämä oli hänen mukaansa joukkotiedotuksen oleellinen tehtävä demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Repo peräänkuulutti tiedon ja yhteiskunnallisten ainesten Hsäämistä ohjelmiin. Repo sai lähteä pääjohtajan paikalta vuonna 1969 ohjelmapoliittisine ajatuksineen ja tilalle valittiin Erkki Raatikainen. Raatikainen normalisoi Yleä kohti turvallisempia vesiä, kohti viihteellisempää ohjelmapolitiikkaa. Raatikaisen linjaa on sitten jatkanut nykyinen johtaja Sakari Kiuru. Viihde on kuitenkin kärsinyt inflaation ja ohjelmapolitiikan täytyy muuttua. On olemassa merkkejä siitä, että repolainen ohjelmapolitiikka kokee uuden nousun. Kansallisen kulttuurin vaalija Yleisradion tehtävä on vaalia kansallista kulttuuria — onhan se kansan radio. Ylen pitäisi pyrkiä tuottamaan kotimaisia laadukkaita ohjelmia ylikansallisten viihdeohjelmien ja radion terkkuohjelmien vastapainoksi. Yle on myös kielen säilyttäjä, vähemmistöjen äänitorvi, vanhojen perinteiden vaalija. Nykyinen radion pääjohtaja Sakari Kiuru sanoi 16. 10. -85 Keskisuomalaiselle antamassaan haastattelussa, että tulee vielä aika, jolloin Ylen kansallinen tehtävä ymmärretään. Kiurun kommentti on paradoksaalinen, sillä muut kuin Yle itse ovat tähän mennessä tuon kansallisen tehtävän ymmärtäneet. Yle on viime aikoina toiminnallaan osoittanut, ettei se paljoakaan kansallisen kulttuurin vaalimisesta piittaa. Television ohjelma-aika täyttyy amerikkalaisista, englantilaisista ja länsisaksalaisista ohjelmista — radion ohjelmista suuri osa on jo "kuuman linjan kysy-meiltä-ohjelmia". Luulisi Ylellä olevan varoja omien ja laadukkaiden ohjelmien tuottamiseen. Yleisradio vuokraa MTV:lle runsaasti ohjelma-aikaa ja MTV välittää lähes pelkästään viihteellisiä ohjelmia: Pitsiä. Dallasia, Kymppitonnia ja Napakymppiä. Viihdeohjelmien katselemisesta onkin sitten tullut monen kodin viikonloppurituaaleja. Kysyä tietenkin voi. että miksi Yle ei millään tavalla kontrolloi MTV:n ohjelmien tasoa. MTV:n ohjelmapolitiikka on ristiriidassa Ylen kansallisen tehtävän kanssa. Ymmärrettävää toki on, että Ylen ja MTV:n symbioosi on välttämätön — kummatkin hyötyvät MTV:n olemassaolosta ja mainosmarkoista. Toki Ylen pitää viihdettäkin tarjota, mutta se tuottaminen ei saa olla ohjelmatoiminnallisesti itsetarkoitus. Hyvä viihde on osa kulttuuria ja sitä osataan kyllä tehdä kansallisinkin voimin. Vai tarvitaanko siihenkin amerikkalaisia? Monopoli murenemassa? Ylen monopoliasemaa ovat alkaneet nakertamaan paikallisradiot. Niiden uhka ei kuitenkaan ole suuri, koska niillä on pienet budjetit ja vähäiset resurssit, sekä rajattu kuuluvuusalue. Enemmän Yleä pelottaa se, että lehtiyhtiöt perustaisivat kolmannen televisiokanavan, jolloin Yle, MTV ja Nokia jäisivät nuolemaan näppejään. Kiuru sanoi Keskisuomalaisen haastattelussa myös, että lehtitalot sijoittavat runsaasti rahaa kaapeliverkkoihin ja aikovat sitä kautta työntää ulkomailta ostettavia televisio-ohjelmia. Hänen mukaansa lehtitalot aikovat toimintaansa laajentamalla panna Ylen nurin. Yle perusteleekin kolmoskanavan saamista juuri lehtitalojen uhkalla. Kiurun mukaan lehtitalot aikoisivat suoltaa kaupallista ulkomaista ohjelmaa myös kolmoskanavan kautta. Mitähän sitten mahtaisivat Yle, MTV ja Nokia tarjota? Lehtiyhtiöiden kolmoskanava olisi sopiva haaste Ylelle. Terve kilpailu käytäisiin toivottavasti laadullisella eikä määrällisellä tasolla. Ylen monopolin mureneminen on suotavaa ja eikö tiedonvallan hajauttaminen lisäisi sananvapauttakin? Kilpailussa kolmoskanavasta on tietysti kyse markoista. Lehtiyhtiöt pelkäävät, että jos kolmoskanava menee sivu suun, niin ne menettävät mainosmarkkojaan MTV:lle. Jos kolmoskanava taas menee lehtiyhtiöille, markat eivät kilise Ylen, MTV:n ja Nokian kirstuihin. Nyky-yhteiskunnassa kaikella on taipumus keskittyä, Ylen monopoliasema on varmaan joillekin ryhmittymille niiden edun mukaista. Monopoli takaa tietyn kontrollin ja Isoina Veljinä toimivat niin taloudelliset kuin poliittiset päättäjätkin. Moninaisuus on rikkautta. Monta ääntä takaa monta maailmaa. Ylen monopolin mureneminen olisi askel kohti sananvapautta — kohti tasa-arvoa. Merja Myllylahti Toimittajaharjoittelulle ehdotetaan uusia muotoja Toimittajakoulutukseen ehdotetaan uutta harjoittelujärjestelmää. Harjoittelukäytäntö tulee myös yhtenäistää. Pakollisen harjoittelun pituudeksi ehdotetaan kaiken kaikkiaan viittä kuukautta. Korkeakoulut hankkivat harjoittelupaikat ja välittävät ne. Näiden toimenpiteiden uskotaan poistavan ne ongelmat, joita on ollut akateemisen toimittajakoulutuksen harjoittelussa, sen ohjauksessa ja seurannassa sekä harjoittelupaikkojen hankinnassa. Toimenpiteitä ehdottaa opetusministeriön asettama Toimittajakoulutuksen harjoittelutyöryhmä. Se luovutti muistionsa kulttuurija tiedeministeri Gustav Björkstrandille torsaina 14. 11. 1985. Nyt ehdotettu viiden kuukauden harjoittelu sisältää kolme eri jaksoa. Ensimmäinen ja kolmas jakso ovat neljän työviikon pituisia, toinen jakso kolmen kuukauden pituinen. Ensimmäinen ja kolmas jakso liittyvät kiinteästi yliopistossa annettavaan opetukseen. Toinen jakso on perinteistä kesäharjoittelua. Siitä maksetaan alan työehtosopimuksen mukainen harjoittelijanpalkka. Harjoittelupaikkojen hankinnasta ja välityksestä huolehtivat korkeakoulut, mikäli työryhmän ehdotukset toteutetaan. Harjoittelupaikkoja arvioidaan tarvittavan hieman toista sataa vuosittain, Jyväskylän lähivuosina avattavan toimittajakoulutusväylän myötä runsaat 150. Harjoittelupaikaksi hyväksytään vähintään kaksi kertaa viikossa ilmestyvä paikallislehti, sanomalehti, radio, tv tai uutistoimisto. Harjoittelun ohjaus on ollut tähän asti puutteellista ja sattumanvaraista. Työryhmä ehdottaa, että harjoittelijoille annetaan ohjausta 2—10 tuntia viikossa harjoittelujaksosta riippuen. Kuhunkin harjoittelupaikkaan nimetään toimituksellisen henkilökunnan keskuudesta harjoittelunohjaaja, joka koulutettaisiin tehtäväänsä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Työryhmä esittää, että korkeakouluihin nimetään erityiset harjoittelunvalvojat, joiden tehtäviin kuuluisi harjoittelupaikkojen hankinta ja välitys, harjoittelun ja sen ohjauksen seuranta yms. tehtävät. Korkeakoulut maksavat ehdotuksen mukaan työnantajille korvauksen harjoitteluun käytettyjen ohjaustuntien mukaan. Tällä korvauksella työnantaja huolehtii ohjauksen vaatimista työvoimajärjestelyistä. Korkeakoulut korvaisivat opiskelijoille harjoittelusta mahdollisesti aiheutuvia ylimääräisiä asumisja matkakuluja. Työryhmä esittää, että ensimmäiset uuden järjestelmän mukaiset harjoittelupaikat hankitaan kevääksi ja kesäksi 1987. Työryhmä edellyttääkin, että järjestelmän käynnistämiseen tarvittavat määrärahat varataan valtion vuoden .1987 tuloja menoarvioon.
14 IPS tarjoaa erilaisen kuvan maailmasta Inter Press Service (IPS) on tämän vuoden aikana yrittänyt löytää elintilaa Suomesta. Suomen IPS-yhdistys perustettiin maaliskuussa ja kesäkuussa yhdistyken tilille ropsahti 74 000 markkaa starttirahaa ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Viime kesän aikana Suomen IPS-aktiivit organisoivat uutisvälitystoimintansa. Jo keväällä Ylioppilaslehden silloinen päätoimittaja Kimmo Pietinen oli hankkinut IPS:n uutisprintin Tukholmasta. IPS:n materiaalista käännettiin ilmaispaketteja suomalaisille lehdille. Syyskuun puolivälissä Suome IPS-yhdistys aloitti artikkelipalvelun, jota markkinoitiin kaikkiin lehtiin. Tällä hetkellä IPS:n artikkelipalvelun piiriin kuuluu jo 17 lehteä, joiden joukossa ovat kaikki pääkaupunkiseudun lehdet Uutta Suomea lukuunottamatta. Uudelle Suomelle ei artikkelipalvelua ole vielä ehditty markkinoida, mutta esimerkiksi saman julkaisijan Kauppalehti käyttää IPS:n palveluja. Suomen IPS-toimitus työskentelee Helsingissä ylioppilastalon tiloissa. Toimitukseen kuuluu kaksi toimittajaa: Marketta Ollikainen ja Antti Autio. He toimivat myös IPS:n kirjeenvaihtajina Suomessa ja tekevät juttuja Suomesta IPS-verkon välitettäväksi. Toistaiseksi työ on Norja tutkii mini-UKTJ:ta Karibian alueen ja Pohjoismaiden välille Oslo (IPS) Norjan ulkoministeriö rahoittaa tutkimusta, jonka tarkoitus on selvittää mahdollisuuksia luoda pienois-UKTJ eli uusi kansainvälinen talousjärjestys pienoiskoossa Pohjoismaiden ja Karibian alueen maiden välille. Tutkimuksen tekevät valtiotieteilijä Vegard Bye Oslon rauhantutkimuslaitoksesta ja taloustieteilijä Claes Brundenius ruotsalaisesta Lundin yliopistosta. Tutkimuksen on määrä valmistua tammikuussa. Bye ja Brundenius tutkivat neljää Karibian alueen maata aluksi. Maat ovat Nicaragua, Costa Rica, Honduras ja Kuuba. Tavoitteena on hahmotella uusia tapoja käydä kauppaa ja tehdä yhteistyötä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä talouden alat hyötyvät uudesta talousjärjestyksestä, ja miten paljon hallitusten tukea tarvitaan. Jos Pohjoismaat ja karibian alueen maat pystyvät luomaan uudenlaiset taloussuhteet, pohjoismaista tietoa ja tekniikkaa voitaisiin siirtää nykyistä helpommin Karibian alueelle, jonka tuotteille Pohjoismaat puolestaan avautuisivat. Pohjoismaat voisivat myös auttaa rauhan saavuttamisessa Keski-Amerikkaan. Uuden kansainvälisen talousjärjestyksen tarkoituksena on luoda nykyistä tasa-arvoisemmat taloussuhteet kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välille. Kehitysmaiden vaatima UKTJ ei ole kuitenkaan edennyt käytännön tasolle. Keskonen kasvoi kuin kengurun pentu La Paz (IPS) Bolivialaisnainen Leonor synnytti kolmannen lapsensa. Lapsi syntyi kaksi ja puoli kuukautta ennen aikojaan yhden kilon painoisena. Leonorilla ja hänen aviomiehellään oli varaa pitää vauvaa sairaalan keskoskaapissa vain viikon ajan. Sitten oli pakko lähteä kotiin. Leonor kääri lapsen villaan ja kantoi häntä lähellä vartaloaan "aguayossa", paikallisen tyylin vaatteessa. Näin hänestä tuli "kenguruäitf. Kengurutekniikka kehitettiin Kolumbiassa, ja sitä käytetään useissa kehitysmaissa. Bolivian pääkaupungin La Pazin lastensairaalan lääkäri Roberto Rojas auttoi Leonoria kokeilemaan menetelmää. Vauva oli kolmen kuukauden ajan koko ajan äidin vartaloa vasten. Leonor opetteli tekemään kaikki työt vauvan kanssa ja piti miehensä etäällä sängyssä. Vauva oli aluksi liian heikko jopa imemään, mutta kolmessa kuukaudessa hän kasvoi normaaliin painoon, ja tavallisen vauvan elämä saattoi alkaa. rajoittunut kuitenkin artikkelien kääntämiseen ja välittämiseen suomalaisille lehdille. Suomen IPS:n yhteistyö Ylioppilaslehden kanssa on ollut hyvin läheistä. Nyt toimintaa ollaan laajentamassa myös muiden ylioppilaslehden suuntaan. Jyväskylän ylioppilaslehdessä IPS:n yhteistyötarjouksiin on suhtauduttu myönteisesti ja uutistoimiston materiaalia tullaan todennäköisesti julkaisemaan säännöllisesti. Uutisjuttujen lisäksi olisi toivottavaa saada lehden palstoille myös laajempia kansainväliseen politiikkaan liittyviä artikkeleja. Mikä IPS? Inter Press Service on maailman kuudenneksi suurin uutistoimisto. Suomalaiselle lukijakunnalle se on vielä toistaiseksi varsin tuntematon esimerkiksi Reuterin, AFP:n, UPIn ja Tassin rinnalla. IPS:llä on kirjeenvaihtajia 70 maassa. Uutistoimiston vahvinta aluetta ovat kehitysmaihin liittyvät kysymykset. IPS on ensisijaisesti ns. kolmannen maailman uutistoimisto. Se perustettiin vuonna 1964 "informaatiosillaksi" Latinalaisen Amerikan ja Euroopan välille. IPS:n perustajat eivät olleet tyytyväisiä latinalaisen Amerikan tapahtumien saamaan huomioon kansainvälisessä uutisvälityksessä. Vähitellen uutistoiYliopistoja syytetään yhteiskunnan unohtamisesta Nigeriassa — Lagos (IPS) Nigerian yliopistot eivät nykyisellään ole hyödyllisiä maan kehityksen kannalta, Nigerian kasvatustutkimusneuvoston johtaja Y. Hollovvay väitti keskustelussa, jonka aiheena oli "Nigerian yliopistojen rooli talouden kehityksessä". Hollowayn mukaan mustan Afrikan väkirikkaimman maan Nigerian yliopistot keskittyvät teoriaan ja unohtavat maan käytännön ongelmet. Opiskelijoiden saamilla tiedoilla ei hänen mukaansa ole mitään käyttöä köyhän kehitysmaan ongelmien ratkaisemisessa. Eräs opiskelija tuki Hollovvayn väitettä sanomalla, että monen vuoden yliopistokoulutuksen jälkeen opiskelijat ovat edelleen kykenemättömiä valmistamaan maanviljelijöille tarpeellisia yksinkertaisia työvälineitä puhumattakaan uusien menetelmien keksimisestä. Professori Ranti Adepoju kertoi, että yliopistojen tutkimustulokset eivät välity käyttäjille. Syy ei ole yksinomaan yliopistoissa, vaan hallitus ja yritykset eivät tule hakemaan tietoja yliopistoista, eräs toinen keskustelija puolustautui. Jos yliopistojen ja yhteiskunnan suhteet eivät parane, opiskelijoita uhkaa valmistumisen jälkeen työttömyys. Huumehoito alkaa tehota Länsi-Saksassa Munchen (IPS/DDP) Huumeiden käyttäjien määrä on pysynyt ennallaan viime vuosina Länsi-Saksassa. Max Planck instituutin psykiatrian osaston tutkijat kertoivat. Viime vuosikymmenellä huumeiden käyttö levisi Länsi-Saksassa räjähdysmäisesti. Huumeiden käyttöön liittyvät kuolemat ovat alkaneet vähentyä. Vuonna 1979 huumeisiin kuoli 620 ihmistä, mutta viime vuonna enää 360. Max Planck -instituutin huumeiden tutkimusryhmä on saavuttanut menestystä narkomaanien hoidossa. Perinteisen lyhytaikaisen vieroitushoidon lisäksi on aloitettu pitkäaikainen mielenterveyshoito terapioineen. Huumepotilaiden kehitystä seurataan myös sen jälkeen, kun varsinainen hoito loppuu. miston taustaryhmä laajeni käsittämään myös muita kolmannen maailman alueita Afrikassa ja Aasiassa. IPS korostaa riippumattomuuttaan hallituksista ja taloudellisista yhteisöistä. Uutistoimiston omistavat sen omat kirjeenvaihtajat. Uutistoimiston linjalta päätetään vuosittaisissa kokouksissa, joissa jokaisella omistajalla (= kirjeenvaihtajalla) on käytettävissään yksi ääni. Joka kolmas vuosi kokous valitsee 11-jäsenisen johtoelimen, joka vuorostaan valitsee puheenjohtajan. pääjohtajan ja "hallituksen" (Executive Committee). PK Akateemista työttömyyttä Sambiassa Lusaka (IPS) Kun eteläisessä t Afrikassa sijaitseva Sambia itse' näistyi vuonna 1964. maassa oli vähemmän kuin sata korkeakoulun käynyttä ihmistä. Nyt yliopistosta valmistuneiden ongelmana on työttömyys. Sambian yliopistosta valmistunut Happy Bvvalya kertoi marraskuun alussa promootiotilaisuudessa, että neljä viidennestä viime heinäkuussa valmistuneista opiskelijoista on edelleen vailla työtä. Bvvalya esitti tilaisuudessa opiskelijoiden vetoomuksen Sambian presidentille Kenneth Kaundalle. Bvvalya sanoi kaundalle, että opiskelijoiden koulutukseen on sijoitettu paljon rahaa, ja heidän sijoittamisensa töihin on äärimmäisen tärkeää talousvaikeuksissa kamppailevan Sambian tulevaisuuden kannalta. Sambian yliopisto perustettiin vuonna 1967. Sieltä on valmistunut tähän mennessä noin 10 000 opiskelijaa.
• • ' 15 ra II ^. S pro 1^ Ohitoiminta-ajatus lastentautina JYY:ssä Ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden kritisointi ei ole jyväskyläläisen Ohitoimintaryhmän uusi, omintakeinen idea. Vastaavanlaisia mielipiteitä on aika ajoin esitetty mm. eri ylioppilaslehtien palstoilla. Pakkojäsenyys voidaan tietysti asettaa kyseenalaiseksi, mutta onko sen purkaminen todellakin ratkaisu opiskelijaliikkeen ongelmiin? Jos näin olisi olisimme innokkaimpia Ohitoimintaryhmän kannattajia. Mielestämme on kuitenkin melko rohkeaa yksinkertaistamista laittaa osallistumattomuus pelkän oroganisaatiomuodon tiliin. Pikemminkin se on yhteydessä muuallakin yhteiskunnassa havaittavaan organisaatioiden ja byrokratian pelkoon sekä politiikan vastaisuuteen. Ylioppilaskunnissa tähän liittyy vielä aktiivisesti toimivien ja "riviopiskelijoiden massan" etujen vastakkainasettaminen. Mistä pakkojäsenyyden vastustamisessa on sitten kysymys: Opiskelijoiden judon SM-kisat 1985 Aika: 30. 11. 1985 Paikka: Jigotain judosali, Jyväskylän monitoimitalo Rautpohjank. 6. Painoluokat: Naiset: -48, -52, -56, -61, -66. + 66 kg. Miehet: -60. -65, -71. -78, -86. + 86 kg. Järjestäjät pidättävät itsellään painoluokkien yhdistämisoikeuden. mikäli jossakin painoluokassa osanottajamäärä on vähäinen (alle 3). Punnitus: klo 9—10, ottelut klo 11.00. Otteluaika: ottelut alkavat klo 11.00 naiset 4 min, miehet 5 min. Kilpailujärjestelmä: Ranskalainen tai pooli (riippuu osanottajamäärästä). Vyöarvovaatimus: 4 KYU (oranssivyö). Ilmoittautuminen: kirjallisesti 22. 11. mennessä osoitteella: Mirja Hirvensalo Jyväskylän yliopisto Hallintovirasto. Seminaarinkatu 15. 40100 Jyväskylä. Tiedustelut: Liikuntasihteeri Mirja Hirvensalo puh. 291 377 (suunta 941). Järjestäjä: JYY:n Liikuntavaliokunta. Jyväskyläläiset Judokat. Tervetuloa 210 mk:n jäsenmaksusta vai periaatteellisemmasta yksilönvapauden puolustamisesta? Tämänkin syksyn kirjoittelu Jylkkärissä on osoitus kulutusyhteiskunnalle ominaisen hyötyajattelun omaksumisesta. Jäsenemaksu rinnastetaan mihin tahansa maksettuun palveluun, sille vaaditaan konkreettisempaa vastinetta — avaimenperiäkö tarvitsette? (kalenteri on jo). Eittämättä ylioppilaskunnat (SYL) ovat viime vuosina tyytyneet lähinnä puolustamaan jo saavutettuja etuja, mutta pystyisivätkö vapaaehtoisuudelle pohjaavat pienet ryhmät sitten tehokkaampaan vaikuttamiseen. Ohitoimintaryhmä ei ole tähän mennessä kyennyt esittämään selkeää vaihtoehtoa. Lähinnä naiivilta vaikuttaa lapsenusko vapaaehtoisen jäsenyyden ihmeitätekevään vaikutukseen. Toisaalta on pelkästään positiivista, jos opiskelijat toimivat muuallakin esim. ainejärjestöissä, mutta riittääkö niillä yksin voimia esim. pitkäjännitteiseen korkeakouluja tiedepoliittisten tai opintososiaalisten kysymysten käsittelyyn. Ylioppilaskunnan kannalta taas on todellakin yhdentekevää äänestääkö 99 % vai 1 % jäsenistä. Olipa äänestysprosentti mikä hyvänsä, elää organisaatio omaa elämäänsä, jos sen annetaan niin tehdä. Kaikista puutteistaan huolimatta kaivattua konkreettista hyötyäkin ylioppilaskunnan ja SYL:n toiminnasta on ollut. Monet saavutetut edut otetaan vastaan jo niin itsestään selvinä ettei ylioppilaskuntaa edes yhdistetä niihin. Miltä tuntuisi jos esim. ateriatuki, yökylässä asuminen ja matka-alennukset sidottaisiin vapaaehtoisen jäsenmaksun maksamiseen? Kaiken lisäksi jotkut käyvät Jyy:n kulttuuritilaisuuksissa ja lukevat vieläpä Jylkkäriäkin. Pakkojäsenyydestä luopuminen merkitsee käytännössä ylioppilaskunnan romahtamista. Onko opiskelijoilla varaa siihen? Yliopilaskunnan ja SYL:n tekemissä ja tekemättä jättämisissä sekä koko organisatiomuodossa on runsaasti aihetta kriittiseen keskusteluun. Mielestämme kaikki opiskelijat kokoava järjestö tarvitaan niin opiskelijoita kuin koko yliopistoakin puolustamaan. Sari Jokikallas-Lahtinen Terttu Ihalainen Yliopistoliikuntaa Yliopistoliikunnan harjoitukset jatkuvat ohjelman mukaisesti joulukuun 13. päivään asti. Jos olet hävittänyt ohjelmasi. hae uusi opintotoimiston aulasta. Kevään alayhteisövuorot peliporukoille aineyhdistyksille jne. jaetaan uudelleen kevätkaudeksi. Laita lapulle alayhteisön nimi, pelattavat lajit, vaihtoehtoiset peliajat sekä yhteyshenkilön nimi, osoite ja puhelinnumero. Toimita hakemus liikuntasihteerille ennen joulua hallintorakennukseen toiseen kerrokseen. Yliopistoliikunnan loppusyksyn tapahtumat: Tenniskisat 9.— 13. 12. 1985. Sarjat naisille, miehille (myös harrastelijasarja). Ilmoittaudu Liikunnan ala-aulan ilmoitustaululle 3. 12. klo 16 mennessä tai esim. puhelimitse liikuntasihteerille 291 377. Opiskelijoiden valtakunnalliset judokisat järjestetään 30. 11. klo 11 alkaen Monitoimitalon ala-kerrassa. Tule kat somaan! Tuloksia: Pöytätennis: 1) Jari Heikkinen, 2) Jyrki Pikkarainen. 3) Pekka Murtokangas. 4) Heikki Risku, 5) Jari Kokkinen (20 pelaajaa). 4-peli: 1) Jari Kokkinen — Jyrki Pikkarainen, 2) Aarni Alanen — Timo Flinck, 3) Jari Moberg — Heikki Vainiontalo. Jalkapallopuulaaki yht. 38 joukkuetta 340 pelaajaa. Pelurit: Hold it, putkupalloilijat: FC Vikke, naiset: Ihan hyvä, sekajoukkueet: Elämänjakso. NYT! Uusia kirjoja ODESSALTA: Warhol. POPismi. LOVELTA: Berger, Picasso — unohtamatta muita. Entä ketä lukeuluikaan legendaariseen Budapestin piiriin: Sontagskreis. Ja millainen on suomalainen politiikan tutkimuksen intellektuaalinen historia — sekin on kirjoitettu! TERVETULOA. KAMPUS-KIRJA Avoinna: ma—pe klo 10—15. Reunion Vaalit ovat ohi, politiikka jatkuu. Vapaan vasemmiston, Revanssin ja Kv. Squash-Siwan vaaliliitot muodostivat muutama viikko sitten yhteisen toimintaryhmän R e u n i o n i n . Nyt kutsummekin kaikkia kannattajiamme kokoukseen 28.11. klo 18.00 Beckerin talon Kirjakahvilaan Seminaarinkatu 28. Puhutaan elävän politiikan mahdollisuudesta (?) ja muustakin kummallisesta. Nyt kaikki kumon ja edistymön voimat koolle! V ä l i a i k a i n e n Toimeenpaneva Komitea JYKY 27.11. Sääntömääräinen vaalikokous klo 18.00 Jykyssä. 2.12. Raamattupiiri Keltinmäessä, Helokantie 7, Kerhohuone. 3.12. Pastori Pekka Mustonen kertomassa Joulunajan sanomasta; Tulkintaa nykyajan valossa. 9.12. Joulunajan ehtoollispalvelu Vesalassa, toimittaa pastori Heikki Korhonen, ilmoittaudu Jykyyn 2.12. mennessä. 11.12. Jaana Hallamaa puhuu Jykyssä Rasismin teologiasta Jykyssä (katso aika myöh. ilmoitustaululta). 13.12. Joulujuhla Jykyssä klo 19.00. Jyrinä Pikkujoulusauna tiistaina 3. joulukuuta klo 18.00—21.30 Kortepohjan B-talon saunassa. Tervetuloa. Fokus Syksyn TAPAHTUMA: LEHDEN julkistaminen syksyn viim. virallisessa kokouksessa ke 27.11. klo 19.00 kokoontuminen Ilokiven kok.huoneen edessä, huom. paikka muuttunut (kok. listalla: pikkujouluohj. opisk. tapaamisen järjestäminen? Berliinin rahankeruu,...) ykköset, onko heitä? — tulkaa näyttäytymään! Perinteiset pikkujoulullisuudet juhlitaan Lillukassa to 12.12. klo 19.00 (kts. ilm.taulut) Svenska Klubben 25-vuotias Jyväskylän Ylopiston ruotsin opiskelijoiden ainejärjestö Svenska Klubben juhlii 25-vuotista olemassaoloaan Lucia-juhlan merkeissä 13.12.1985. Luvassa glögitilaisuus klo 12 ja menneiden muistelua klo 14 ruotsin laitoksessa (ent. Naatti), sekä varsinainen juhla klo 19 Lozzilla. Puurotarpeiden varaamisen vuoksi ilmoittautumiset lähiaikoina Lissu Ala-Pölläselle, p. (941)218192 tai Anne Keippilälle p. (941)252211/2393, jolle voi myös lähettää materiaalia tilaisuuteen liittyvää valokuva-yms. näyttelyä varten, os. Taitoniekantie 9 C 112, 407040 JKL. Nykyiset ja entiset, välkomna. Häme Taas on koittanut aika hämäläisten kokoontua yhteen pikkujouluilun merkeissä. Tonttuilut alkavat lauantaina 30. marraskuuta Kortepohjassa A-talon tilaussaunassa klo 15—17. Löylyttelyn jälkeen jatketaan puuron & jouluglögin merkeissä P-talon alakerrassa (varaa pieni lahja mukaan). Loppujuopumus kohotetaan huippuunsa tutuksi tulleessa Rentukan Sirkus-kabinetissa. Roppakaupalla joulumieltä ja juhlatunnelmaa mukaan! Tervetuloa. Opiskelijayhdistys Häme EYL "Jumalan johdatus" — Opiskelijalta lauantaina 30.11. klo 19. (Lutherin kkolla. Kansakoulukatu 5). Opiskelijoiden raamattupiiri tiistaisin klo 19, aiheena ilmestyskirja. Torstaisin nuorten aikuisten raamattuja keskusteluilta klo 18. 27.11. klo 18 leipomis-, kynttiläja joulukoristetalkoot. 14.12. klo 19 Joulujuhla. Tervetuloa! JYTK/kokoomus Taas on aika pikkujoulujen... Siispä tervetuloa pikkujouluilemaan 11.12. 1985 Auli Näätäsen luokse (Roninmäentie 6 n 9). Aloitellaan klo 19.00. Huom! Omat nyytit mukaan. Hyvää joulua! Vatsa tanssii... Taas muun vartalon ja mielen myötävaikutuksella. Oriental Belly Dance. Su 8.12. klo 15.00 Ryhtilässä. Ma 9.12. klo 16.00 U l:ssä. Maksaa 50,— ja etenkin vaivan. Uudet tervetulleita myös. Tiedust. 242896, 216613. Vaatetus: Treenipuku/ Sukkahousut & T-paita, huivi, joka ylettyy lanteille kietaistavaksi ja intialaistyyppinen, kevyt puolihame. Ja vieläpä Noitayö su 8.12. Tulee. Yrttejä. Shamaanimusaa. Savuja. Tietäjänaisia. Idän tanssia. Naisten tanssia. Vibraatioita ehkä. Come on! Erityispedagogikot Erityispedagogiikan opiskelijoiden ainejärjestön perustava kokous keskiviikkona 4.12. 1985 klo 18 alkaen erkan laitoksella (D 313). Tiltti ry Pikkujoulu Ilokivessä 3.12. klo 19.00. Tilaisuudessa suoritettavan aterioinnin omavastuuhinta on 30 mk.Myös joulupukki kunnioittaa meitä läsnäolollaan. joten pikkupaketti kaikille mukaan (noin 10 mk:n hintainen). Tervetuloa! V
16 MARKKINA Kauppakatu 31 A 15 40100 Jyväskylä puh. 216970 T a r v i t s e m m e J y v ä s k y l ä s s ä t a p a h t u v a a n t u t k i m u s p r o j e k t i i m m e TUTKIMUSHAASTATTELIJOITA Y h t e y d e n o t o t : M a r t t i L a a k s o n e n , p u h . 2 5 2 2 1 1 / 2 1 3 4 . V i i m e lauantaina 2 3 . 1 1 . 8 5 Lillukassa loimme maagisia maskeja j a kiekuvia kukkopillejä. KIVAKIVAKIVA hihkuivat he jolloin K I V A T totesi: (kylmän rauhallisesti) j o u lun jälkeen j a t k a m m e ...tulkaa tulkaa tulkaa tekemään... Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA M Y Y N T I L I I K E KEIJO HURMERINTA G u m m e r u k s e n k a t u 5 , p u h . 6 1 8 5 6 5 j a 6 1 4 7 6 6 UUSI HIUSTENHOITOSARJA KOTIKÄYTTÖÖN NYT .. MEILTÄ Kortepohjan Kampaamo ISÄNNÄNT. 1. P U H . 2 5 2 4 1 5 I R J A AHOLAINEN TERVETULOA S e i j a , A n n e , B i r g i t t a j a I r j a e l o h u v i JOKA ILTA 19.00 SU MYÖS 15.30 'Tavianien paras elokuva!" "OMAPERÄINEN VAIKUTTAVA" M E S T A R I T E O S joka palkitsee katkojansa unohtumattomalla elämyksellä PIKAVUOROLLA MANTAN KAUTTA JYVÄSKYLÄSTÄ TAMPEREELLE MÄNTÄN JA KEURUUN KAUTTA TAMPEREELTA JYVÄSKYLÄÄN UUSI VUORO elL 8.00 15.40 XZ Z 8.30 16.10 ( ( 8.55 9.00 Z 9.30 9.30 10.15 11.00 16.35 16.40 Z 17.10 17.10 18.30 UUSI VUORO X Jyväskylä • 9.00 Keltinmäki th z Petäjävesi 8.30 Huttula ) Sokeain lomak. Keuruu 8.05 Keuruu 8.00 Liukko th z Mänttä 7.35 Mänttä 7.35 Orivesi 6.50 Tampere 6.10 18.05 Z 17.30 ) 17.05 17.00 Z 16.30 16.25 15.40 15.00 SUNNUNTAISIN väli Jyväskylä—Keuruu ajetaan vakiovuorona klo 8.00—9.00, X • arkisin, eiL = ei lauantaisin, Z = pysähtyy tarvittaessa, ( = otetaan ainoastaan matkustajia,) = jätetään ainoastaan matkustajia, vuoro Ilman merkintää ajetaan joka päivä. MATKANTEOSSA MUKANA Töysän ^f Linja Oy 42700 KEURUU mr~*^ n Puhelin 943—20 162 H U R J A N H A L P O J A JOULULAHJOJA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu C Toimitus Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä. puh 617 2 8 8 ' D Päätoimittaja Pekka Kinnunen I i Toimittaja Markku Kekäläinen u Ulkoasu Jorma Parviainen 3 Ilmoituspalvelu Kari Johansson. Mika Molander Siljbnkuja 1 D 40600 Jyväskylä, puh. 617 599 C Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen puh 252 211/2113 • Pankit KOP-Mattila Keski-Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 r Tilaushinnat koko vuosi 80 markkaa, puoli vuotta 40 markkaa D Ilmoitushinnat tekstissä 2.75, etusivulla 3.85, takasivulla 3.50. värilisä 0,63 määräpaikkalisä 0.65 I Ilmestyy 20 kertaa vuodessa. • Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy 11.12. Lehteen tarkoitettu aineisto toimitukseen viimeistään torstaina 5 . 1 2 . Jämsässä 1985 — Jämsän Lehti O y