http://www.jyu.fi/jylkkari 13 JOULUKUUTA 2000 « 4 . VUOSIKERTA Kampus hiljenee TEKSTI: ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI KUVA: JUHA KAUPPINEN Abo Akademissa murretaan ensi syksystä lähtien perinteistä yliopistorytmiä, kun siellä lähdetään noudattamaan kolmen lukukauden vuosirytmiä. Päätöksen perusteella eritoten perjantaipäiviin odotetaan tehokkaampaa työskentelyä myös opiskelijoiden kohdalla. Perjantai kun on yliopistoissa tunnetusti hiljainen päivä. Hallintojohtaja Erkki Tuunanen Jyväskylän yliopistosta katsoo, että opetusta tulee antaa viitenä päivänä viikossa. "Opiskelijat eivät ole itse perjantaisin paikalla. Lanoksei ovat kyllä yniianeel saada heitä luennoille monin keinoin, mutta laitoksilta saatujen kommenttien mukaan he pysyvät poissa". Tuunanen kertoo. JYYn koulutuspoliittinen sihteeri Katja Mielonen myöntää syyn löysiin perjantaipäiviin olevan osittain opiskelijoissa: Jyväskylässä asuvista opiskelijoista moni lähtee kaupungista viikonlopun viettoon jo torstaina. Mielosen mielestä tärkeä tekijä asiassa on myös perjantain lucntotarjonta. Luentoja ei ole perjantaisin huimaavasti verrattuna esimerkiksi keskiviikkopäivään. Kello kahden jälkeen viikonlopun tienoilla ei opetustunteja ole opinto-oppaiden mukaan kuin muutama koko yliopistossa. Isonkin salin saa varattua yliopiston tiloista tuohon aikaan melko helposti. Yliopiston henkilökunnan metsästäminen ei onnistu aina yhtä vaivattomasti. Jylkkärin puhelinselvityksen mukaan Jyväskylän yliopiston henkilökunnasta noin 30 prosenttia oh työhuoneessaan perjantai-iltapäivällä kello 14:n ja 15:n välillä. Vastaava luku maanantaina samaan aikaan oli 45. Lehden toimituksesta tehtiin kumpanakin päivänä viitisenkymmentä soittoa satunnaisesti yliopiston puhelinluettelosta valittuihin numeroihin. Kahvitauko, työmatka, opetusaika... Soiuorumban tuloksista ilmenee, että yliopiston ja sen tiedekuntien hallinnoissa oli eniten työntekijöitä puhelimiensa tavoitettavissa. Dekaani, professori Matti Manninen fysiikan laitokselta kertoo, että heillä laitoksellakin on "talo täynnä tutkijoita". Informaatioteknologian tiedekunnassa puhelimeen vastasi perjantai-iltapäivällä niin ikään dekaani, tietojenkäsittelytieteiden laitoksella työskentelevä professori Kalle Lyytinen: "Hallinnossa on ainakin ihmisiä kovassa työnteossa. Laitoksen tilannetta en tarkalleen tiedä, kun en siellä nyt ole. Opetushenkilöille on kuitenkin määrätty vuosittainen työaika, joten he saavat olla tähän aikaan missä haluavat", Lyytinen toteaa. Tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vastaa puhelimeen varajohtaja Timo Käkölä, jonka mukaan meneillään on juuri kahvitunti. Muun muassa sen vuoksi ihmiset eivät ehdi vastaamaan kovin nopeasti puhelimeen. Käkölä sanoo kääntävänsä lankapuhelut suoraan gsm-puhelimeen ellei itse ole paikalla. Englannin kielen laitokselta perjantaina tavoitettu amanuenssi Tellervo Keto mainitsee ensi hätään viisi ihmistä, jotka ovat hänen lisäkseen töissä kello kahden jälkeen. Muutaman minuutin päästä tulee toimitukseen tarkistussoitto: englannin laitoksella olikin paikalla kahdeksan 20 henkilöstä. Kirjallisuuden laitoksen vahvuus oli 3/10. Maanantaina puhelimen päähän saatiin muun muassa englannin laitoksen johtaja Tuula Hirvonen. "Minulla on nyt vastaanottoaika. Alkuviikosta henkilökunnalla on paljon hallinnollisia tehtäviä, ja silloin puhelimella tavoittaa paremmin kuin perjantaina. Työmatkat kasaantuvat yleensä perjantaiksi. Juuri niiden vuoksi itse en ole ollut tavoitettavissa perjantaisin koko syksynä", Hirvonen korostaa. Liukumista, ei iivistystä Hallintojohtaja Erkki Tuunasen mukaan yliopistossa työskentelee karkeasti jaettuna kaksi ryhmää: yliopisto-opettajat ja muu henkilökunta. Opettajilla on määrätty vuosittainen työaika, joka on 1600 tuntia vuodessa. Muuhun henkilökuntaan lukeutuvien virka-aika on viikossa 37 tuntia ja 15 minuuttia. Heidän työaikansa sijoittuu yleensä kello 8:n ja 16.15:n välille. "Osalla virka-aikaa noudattavasta henkilökunnasta on liukuva työaika eli voi tulla töihin 7-9 välillä ja lähteä pois 15-18 aikana. Työaikaa rekisteröidään erillisellä laitteella, jota ei vielä ihan joka paikassa yliopistolla ole", lausuu Tuunanen. Virka-aikaa noudattavat työntekijät joutuvat olemaan siis vähintään kello 15 asti töissä perjantaisinkin. Livistämään ei pääse. Tuunasen mielestä erikoisajoista työntekijän on sovittava laitoksilla erikseen esimiehen kanssa. Tosin aina ei työpaikalla tarvitse olla fyysisesti läsnä. Tuunanen mainitsee, että töitä voi tehdä tavanomaisen työpaikan ulkopuolellakin. Varsinkin osa tutkimustyöstä keskittyy usein laitoksien ulkopuolelle. "Itse noudatan virka-aikaa. Työt jatkuvat usein kyllä myöhäisempään kellonaikaan. Hallinnossa ihmisiä saa yleensä hätistellä kotiin. Töitä tehdään paljon ja vieläpä kovan paineen alla", Tuunanen painottaa. • Vajaat sata puhelinsoittoa Jyväskylän yliopiston henkilökunnalle tekivät Tuomas Tirkkonen ja Annakaisa Vääräniemi. tiiviit Ainutkertaisuutta ja toistoa omaelämäkerroissa Omaelämäkerta on sekä vapautuksen väline että kulttuurisesti vakiintuneita käsityksiä lainaava kerronnan muoto. Omaelämäkerta kertoo ainutlaatuisesta elämästä, siten kuin kirjoittaja sen itse on kokenut, ja vastustaa ajatusta siitä, että olisi olemassa jokin universaali käsitys hyvästä elämästä. Silti omaelämäkerta lainaa olemassaolevia kulttuurisia puhetapoja. Muun muassa tätä kahtalaisuutta on tutkinut YTL Marja Kaskisaari väitöskirjassaan Kyseenalaiset subjektit. Tulkimuksia omaelämäkerroista, heterojärjeslyksestä ja performatiivisuudesta Siinä Kaskisaari tarkastelee keinoja lukea "tuntemattomien" suomalaisten omaelämäkertoja, sekä sukupuolitetun kerronnan käytäntöjä. Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 9. joulukuuta. Vastaväittäjinä olivat professori Riitta Jallinoja ja yliassistentti Anni Viikko Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marja Järvelä. Agoraan tietokonemuseo Jyväskylässä avattiin 29. marraskuuta Suomen tietokonemuseo. Yliopiston Agoraan avatussa pysyväisnäyttelyssä on esillä eri kehitysvaihdeiden tietokoneita tai kuvia näistä sadan vuoden ajalta. Museon ovat koonneet Ilari Taulio ja Harri Grönberg. Museon tarkoituksena on huolehtia, että osa yritysten ja yliopistojen käytöstä poistetuista tietokoneista säilyy tallessa. 30 vuotta tietokonealalla toiminut Taulio on kerännyt tietokoneita talteen ensin omaan autotalliinsa ja sittemmin Jyväskylän kaupungin lahjoittamiin tiloihin. Informaatioteknologian tiedekunnan dekaani Kalle Lyytisen aloitteesta Agoraan tuotu näyttely on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisen kerroksen näyttelyssä aiheena on tietokoneen kehitys, toisessa kerroksessa suurtietokoneet ja kolmannessa tietoliikenne. Pysyväisnäyttelyn ohella mukana on muutamia vaihtuvia vitriineitä, joihin yritykset voivat asettaa omia näyttelyitään. Liikatuen palautukselle Opintotuen takaisinperintää koskevat säädökset muuttuvat. Asiaa koskeva laki opintotukilain muuttamisesta tulee voimaan ensi vuoden alusta. Lain mukaan vuodelta 2001 liikaa opintotukea nostavilta peritään takaisin opintoraha ja asumislisä niiltä kuukausilta, jolloin tukea on nostettu enemmän kuin omien tulojen vuoksi olisi sallittua. Opiskelija voi maksaa liikaa saamansa tuen takaisin vapaaehtoisesti; takaisinperinnässä summaan lisätään 15 prosentin korotus. Vapaaehtoisen palauttamisen määräaika pitenee tukivuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun asti. Tämän vuoden ylimääräiset voi siis maksaa takaisin ensi maaliskuun loppuun mennessä. Toisin kuin takaisinperintä, vapaaehtoinen liikaa maksetun tuen palautus palauttaa myös tuldkuukauden uudelleen käytettäväksi. Takaisinperinnässä lakimuutokset näkyvät vasta ensi vuoden verotuksen valmistuttua alkuvuonna 2003; sitä ennen sovelletaan nykyisiä säännöksiä. Jylkkärille uusi johtokunta JYYn uusi edustajisto valitsi 7. joulukuuta pidetyssä kokouksessaan ja suuressa viisaudessaan Jyväskylän Ylioppilaslehdelle uuden johtokunnan. Valituiksi johtokuntaan tulivat Pasi Matilainen, Eveliina Nera.Jiri Sironen, Else Turtiainen ja Juha Viinikkala. Kuudennen jäsenen nimeää ylioppilaskunnan uusi hallitus, jahka järjestäytyy. Johtokunta tekee päätöksiä Jylkkäriä koskevissa asioissa.
• + Jyväskylän Ylioppilaslehti 1 6 13.JOULUKUUT* 2000 Annokoiso Väöröniemi .kahvipöytävisailu. OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Minkä James Bond-elokuvan tunnusmelodian Tom Jones esitti? 2. Mika on manner-Euroopan läntisin paikka? 3. Montako erilaista kättä on mahdollista saada pokerissa? 4. Minkä ikäisenä Matti Nykänen hyppäsi ensimmäisen kerran Laajavuoren suurmäestä? 5. Montako virallista kieltä on Etelä-Afrikassa? ALLIKKO 6. Kuka murhasi Robert Kennedyn? 7. Millä nimellä muusikko Philippe Pages tunnetaan paremmin? 8. Kuka voitti ensimmäisen Miss Maailma -tittelin? 9. Mikä on Sherlock Holmesin katuosoite? 10. Kenen mukaan on nimetty Orange Countyn kansainvälinen lentokenttä? on petomaanikon märkä uni? injjojBAigd :snN08 •uauÄeM uu,of "(H <UZ2 03J1S ^ e a "6 ' f96 L euuoriA uosuo>) -BBH M » uaujeiesjony -g ueauapAeio pieipiy •/ •UBU.JIS UBL|J!S '9 Bjs!oi!s>(A -g •eueeiiorto-n " f 096 869, Z C essi| -eöniJOd egooy ap oqeo •? eiueiesoiiedZOO'1 tarjolla tänään tarjolla tänään on Jylkkärin osasto, jolla k e r r o t a a n vinkkejä Jyväskylän ajankohtaisesta k u l t t u u r i ja m e i n i n k i e l ä m ä s l ä . kuten m u s i i k k i t a r j o n n a s t a , t e a t t e r i s t a , t a i d e n ä y t t e l y i s t ä ja b i l e i s t ä . Osansa saavat myös JYYn valiokunnat ja edustajisto. Anna oma menovinkkisi osoitteeseen j y l k k a r i t a n a a n @ c c . j y u . f i -meininki Alvar Aalto -museo 25.2. saakka.: Elävä valo. Suomalaisia kynttilänjalkoja. Galleria Becker 10.1. saakka: Juhani Petäjäniemi. Saskiat. stipendiaattinäyttely. Galleria Harmonia 17.12. saakka: Keith Mdntyre: grafiikkaa. Keskj-Suomen museo 14.1. saakka: Urpu Ilasmaa: maalauksia. Suomen Käsityön museo Joulutunnelmia. Taidemuseo Holvi 7.1. saakka: Erkki Santasen maalauksia. Suoja 14.1. saakka: Mikko Hietaharju Rune Snellman: Miehen lie. Valokuvia ja installaatioita. TEATTERIT Huoneteatteri Pahaa sutta ken pelkäisi ke 13.12.. to 14.12. ja pe 15.12 klo 18, la 16.12. ja su 17.12. klo 15. Kaupunginteatteri Pieni näyttämö: Avarasylinen nainen to 14.12. klo 19. la 16,12. klo 19.Gabriel tule rafcaisin la 16.12. klo 14. Ldnnen syrjällä pe 15.12. klo 19. Suuri näyttämö: Punainen viiva la 30.12. klo 15 (ennakko), su 31.12. klo 19(ensi-ilta),ke2.1.,to4.1.jape 5.1. klo 19. Ruhtinaan peili ke 13.12. klo 18. Tohvelisankarin rouva.pe. 15.12. klo 19. Täydelliset häät 14.12. klo 19, la 16.12. klo 19. Viktoria ja hänen husaarinsa la 16.12. klo 14. POP/ROCK/JAZZ/-KLUBIT Bar 68 pe 15.12. The Mutants. La 16.12. Jonah's Eye Open. Domino pe 22.12. Vire-klubi. Jyväskylä-special: dj's Erkko. Liu. Stu, Nitro, Thomas; live: SHR888M, Acidroot Soundsystem. Klo 21-03. Liput 20 mk. www.niittyorg Lutakko pe 15.12. Arto Muna & Millennium. Liput 30/20 mk. To 28.12. Children of Bodom. Liput 50/40 mk. KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Konservatorio pe 15.12. klo 17. Oppilaskonsertti. Pe 15.12. Gothic Nite klo 21.30. Liput 20 mk. La 16.12. Bändi-ilta. r i y y KV-VALIOKUNTA Syksyn viimeinen kokous keskiviikkona 13.12. klo 16 yo-talon hallituskabinetissa. Suunnittelemme ohjelmaa ulkomaalaisten opiskelijoiden orientaatioviikolle (9.-12.1.2001.) Lisätietoja: pj. Tuija Hämäläinen (tuijaha@st.jyu.fi, 040-723 1763) ja sihteeri Laura Laamanen (jyy-kv sihteeri@cc.jyu.fi. 260 3979, 260 1032). KULTTUURIVALIOKUNTA Kulttuurivaliokunnan seuraava kokous on Ravintola Sohwin kabinetissa keskiviikkona 17.1. 2001 kello 16. Tervetuloa! Jyrockin (6.-7.4. 2001) järjestelyistä vastaava Jyrock-toimikunta kokoontuu Sohvvilla tiistaina 12.12. klo 14. Seuraava tapaaminen vuoden 2001 alussa. Järjestelyistä kiinnostuneet ottakoot yhteyttä kulttuurisihteeri Juha Ruuskaan, p. 260 3356, jyy-kulttuurisihieeri@cc.jyu.fi. Yliopiston kameraseuraan mukaan haluaville tapaaminen yo-talon hallituskabinetissa keskiviikkona 13.12. klo 14. Lisätietoja Tuukka Rönkkö, turonkko@st.jyu.fi, p. 050-539 8138. YMPÄRISTÖVALIOKUNTA Ympäristövaliokunnan kevään ensimmäinen kokous maanantaina 15.1. kello 16 Ilokivessä. Kokouksessa valitaan uusi puheenjohtaja ja sihteerit. rooli uudelle vu Susanne laiho viittoo ihmisiä tulemaan lYl:n kevätnäytelmän katselmukseen. Jyväskylän ylioppilasteatterin lava odottaa taas näyttelijöitä. Oikein nopeasti näyttelijäksi tahtovalla on mahdollisuus napata rooli jo matkaan joululomalle, sillä JYT järjestää katselmuksen kevään pääproduktioon, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut -näytelmään, ennen vuoden vaihdetta. Tämän venäläisen komedian ohjaa Risto Sarvilinna, ja tuottajana toimii Susanne Laiho. Näytelmän muut työroolit ovat vielä jakamalta. Näillä näkymin maaliskuussa ensi-iltaan tulevassa Kuolleissa sieluissa on tilaa parillekymmenelle näyttelijälle. Tuottaja Laiho toteaa, että kyselyjä on tullut nyt jo yli luon lukumäärän. Tosin osa rooleista jaetaan vasta tammikuussa, sillä moni halukas on jo ehtinyt lähteä lomalle ja mattimyöhäisiäkin ilmoittautuu usein mukaan. Taustajoukoille kuten lavastajille ja puvustajille on niinikään työtä tarjolla. Katselmusiilaisuudessa tämän viikon keskiviikkona katsotaan ketä näytelmään on tarjolla. Perinteistä pääsykoetilaisuutta ei ole, vaan Laihon mukaan katselmuksessa vedetään ilmaisuharjoituksia. Laihon mielestä näyttelemään haluavien pitää olla todella motivoituneita ja valmiita sitoutumaan projektiin. Kokemus ei ole painava arvo. Hyvällä lykyllä Ilokiven lava tarjoaa ensi vuonna joillekin kokonaan uuden maailman: moni aloittaa kevään kunniaksi uuden harrastuksen teatterin tekemisen. "Itsensä ilmaisemisessa pitää olla rohkea, pitää uskaltaa heittäytyä mukaan tilanteeseen. Erikoisosaamisesta ei ole koskaan haittaa", Laiho painottaa. JYT:n puheenjohtaja Hanna Pulkkinen lisää listaan myös avoimuuden. Katselmukseen ei Pulkkisen mielestä pitäisi tulla valmis rooli päällä. "Näyttämöllä ei voi enää näytellä. Katsoja näkee, jos tunne on teeskennelty Näyttelijän pitää muistella sitä oikeaa tunnetta, jota kohtauksessa vaaditaan." Syksyisin JYT järjestää uusien kurssin. Viimesyksyiseltä kurssilta josta tuli porukkaa myös syksyn pääesitykseen eli Akkaan. Pulkkinen toteaa JYTssä olevan nyt takana ne muutamat vuodet, jolloin siellä pyöri vain samoja naamoja. Muutkin harrastajateatterit ottavat mielellään uusia tekijöitä riveihinsä. Sano Oili vaan -näytelmässä esiintyvä Susanne Laiho kertoo Huoneteatterissakin suunniteltavan draamataitoja ylläpitävää kurssia. Jyväskylän Kansannäyttämöltäkin voi kysellä puuhaa teatterikärpäsen purtua. "Harrastajateatterin perustehtävänä on tarjota tekemistä. Yleensä työtä löytyy, jos on valmis tekemään muutakin kuin vain näyttelemään", Kansannäyttämön Jukka Hämäläinen kuittaa. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI JYT:n katselmus Kuolleisiin sieluihin ke 13.12. C1salissa klo 16.00. Ilmoittautumiset: 0407687090/taiho. Kaikille avoin postituslista: jyt-postia@cc.jyu.fi okaisuja Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan opiskelijajäsenenä toimii nykyisin Jarkko Lampiselkä ei Jarkko Lammi, kuten numerossa 13 väitettiin. Numerossa 15 olleeseen yliopiston murrosta käsitelleeseen juttuun oli lipsahtanut toimitusvaiheessa virhe. Jutun mukaan "...(tiedekunnissa) on koettu tärkeänä, että laitokset toimivat omina yksikköinään ja tekevät itse sen tuloksen, jonka perusteella kuvittelevat saavansa rahaa..." Todellisuudessa tiedekunnissa ei ole koettu näin, vaan laitoksilla itsellään on taipumusta tällaiseen virheelliseen ajattelumalliin. TOIMITUS JJSMVISVA news in english Miehen Tie -Exhibition in the Art Gallery The exhibition, Miehen Tie (Man's V/ay), is composcd mainly of photographic products and some impressive bigger art works, such as Rune Snellman's Ole Mies (Be a Man), which consists of pictures reflected with mirrors from a film projector with audio. The works are made by Mikko Hietaharju and Rune Snellman from Jyväskylä, who say Uhat the pieces of art carry their personal emotional outbursts. In some pictures, for example, in the May the Force be with You -photographs, the anist has also included himself as a character showing off his muscles. "1 had got bored with the beautiful people in the weeklies. Photographing myself seemed natural at that point", Snellman reveals. Kortepohja is Safe Fear Looms outside the Village The vvorst horror Stones about the Kortepohja student village teli about pyromaniacs and knife-wielding assailants. Also the occasionally patrolling police vehicles may cause nervousness among the inhabitants. Ali in ali, the students feel that Kortepohja is a safe place. On the other hand, what is outside the village causes more fears. For example, a nightly walk from the center might scare some people, especially if they are female. "Students aie smart and they are able to solve their quarrels verbally . . . they don't need to resort to violence to express themselves", reassures the deputy landlord, Osmo Kääriäinen. "The Right One" but what if there are manyofthem? The traditional Finnish family consists of a father, a mother, two children and a dog. Also the relationships between the same sex are beginning to be acceptcd. But what if thcre is enough romantic love for more than just one partner? Toni Riihioja and Marianne Rissanen seem like an ordinary couple, but they practice polygamy. According to Toni, polygamy is a relationship in vvhich a person loves more than just one other person, and outside sexual relationships are not necessarily accepted. Toni does not ny to impose polygamy to everyone, but he hopes that people vvould understand that it is also form of a love relationship. Computer Museum in Agora A computer museum, in which Computers and pictures of them are exhibited from a period of one hundred years, was launched in the Agora building 29 November. The pieces are collected by Ilari Taulio and Harri Grönberg, and the; purpose is to take care that some of the discarded machines are preserved. The exhibition is divided into three parts: the development of the computer, the mainframe Computers and telecommunications. NEWS BY MARKO LEHTINEN AND MIKA PUUKKO #
Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOULUKUUTA 2 JYYIIe TEKSTI: TUOMAS TIRKKONEN Edarin kausi päättyi budjetilla JYYn vanha edustajisto kokoontui viimeisen kerran torstaina 30. marraskuuta. Väistyvää edaria puhutti eniten JYYn talousarvioesitys vuodelle 2001. Keskustelua käytiin muun muassa talousarvioon sisältyvästä uuden tiedotussihteerin toimen perustamisesta. Kokonaisuudessaan budjetti hyväksyttiin melko pienin muutoksin. Kokous sai alkupuolellaan dramaattista väriä Jussi Hermajan (mää) ehdotettua epäluottamuslausetta hallitukselle. Syynä oli hallituksen NVisehead Oy:lle myöntämä 50 000 markan pääomalaina. JYYn omistaman, kampusalueella kioskitoimintaa harjoittavan NViseheadin talous on heikossa kunnossa. Epäluottamusesitystä oudoksuttiin, semminkin kun hallitus joka tapauksessa oli vaihtumassa. Asia kuitenkin meni äänestykseen, jossa hallitus sai luottamuslauseen äänin 19-9. Kokouksessa päätettiin allekirjoittaa Ylioppilastalon uudisrakennusta hallinnoivan osakeyhtiön perustamiskirja. Kokouksen välillä keskeyttäneessä yhtiön perustamiskokouksessa esiteltiin yhtiön rakennusvaiheen aikaisen hallituksen kokoonpanoesitys, joka koostuu lähinnä rakenuntijoista. JYYtä edustaa Juha Makkonen; varajäseneksi nimetty JYYn puheenjohtaja Matti Mäkinen luovutti paikkansa Satu Ala-Könnille (poik.) tämän huomautettua, ettei esitetyssä hallituksessa ole yhtään naista. Uuden talon valmistuttua yhtiön hallituksen kokoonpano muuttuu, ja tällöin siinä on oltava ainakin kaksi edustajiston jäsentä. JYYIIe tiedotussihteeri JYYn ensi vuoden talousarvioesitys poiki muutaman muutoksen. Esityksen mukaan JYYn hallituksen palkkioita korotettaisiin 10 000 markalla ja puheenjohtajan palkkio pienenisi vastaavasti 40 000 markkaan vuodessa. Tero Hurtamo (poik.) esitti, ettei tällaista muutosta tehtäisi. Näin edustajisto päättikin äänin 13-11. Kokouksessa hyväksytyn talousarvion mukaan JYYhyn perustetaan ensi vuonna uusi tiedotussihteerin toimi. Tehtäviin kuuluu ylioppilaskunnan asioista tiedottaminen sekä jäsenistölle että ulospäin. Projektiluontoisesti sihteerin töihin kuuluu .muun muassa JYYn tiedotusstrategian luominen sekä erilaisten jäsenmateriaalien tuottaminen. Uutta tointa on perusteltu nykyisen tiedotuksen hajanaisuudella ja sihteerien suurella työmäärällä; uusi sihteeri parantaisi JYYn tiedotusta ja julkisuuskuvaa. Tapio Sänkiaho (MÄA) esitti, että tiedotussihteeriä ei palkattaisi. Hänen mielestään JYYssä on jo tarpeeksi sihteereitä. Sänkiahon esitys jäi vaille kannatusta. Jälkijunassa jenkkiskabaan Myös Jylkkärin avustajapalkkiot puhuttivat. Hermaja esitti lehden palkkoihin ja palkkioihin yhteensä 24 000 markan lisäystä, joka hyväksyttiinkin. Konepohjan vapaa-aikatoimikunnalle Hermaja vaati 14 000 markkaa lisää. Varat tulisi nipistää kylän sisäisestä tiedotuksesta, mitä kompensoitaisiin leikkaamalla asukasneuvoston palkkioita. Esitystä ei hyväksytty. Edari hyväksyi muutamia laitosja tiedekuntaneuvostojen nimitysasioita. Lisäksi käsiteltiin nimityksiä yliopiston ruokailutoimikuntaan, johon edustajisto nimesi Satu Hallikaisen. Jussi Hermajan, Simo Salmelan ja Timo Tuikan. Kautensa kukkuraksi edustajisto katsoi asiakseen puuttua myös Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Puheenjohtaja Mäkisen esityksestä käsittelyyn nimittäin otettiin Jyväskylän Opiskelevat Kyynikot -nimisen ryhmän aloite, jonka mukaan JYYn hallitus tulee velvoittaa tarjoamaan vaalijärjestelyja ääntenlaskenta-apua Yhdysvalloille, mikäli ääntenlasku alkaisi Floridassa uudelleen. Tarjous koskee myös USA:n tulevia presidentinvaaleja. Esitys hyväksyttiin. • Opiskelevia TEKSTI: TUOMAS TIRKKONEN KUVAT: JUHA KAUPPINEN keskustalaisia JYYn johtoon Ylioppilaskunnan uusi edustajisto kokoontui järjestäytymiskokoukseen 7. joulukuuta Ilokivessä. Kokouksessa JYY sai uuden hallituksen, puheenjohtajanaan Mari Kokko (Jyväskylän Opiskelevat Keskustalaiset. JOK). Ylioppilaskunnan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Juha Makkonen (JOK), joka voitti äänestyksessä vastaehdokkaansa Tarja Salokosken (Poikkiueteilijät) äänin 25-16. Makkonen on viimeksi toiminut hallituksen puheenjohtajana. JYYn varapuheenjohtajaksi valittiin Mikko Sairanen (Jyväskylän yliopiston Tuhatkunta). Hän sai 25 ääntä ja vastaehdokkaansa Jussi Hermaja (Maltillinen Äärivasemmisto) 15 ääntä. Aku Ankka sai yhden äänen. JYYn uudeksi hallitukseksi annettiin yksi esitys, joka äänestettiin voimaan. Mari Kokko on ensimmäinen nainen hallituksen puheenjohtajana kymmeneen vuoteen. Hallituksen muut jäsenet ovat Merituuli Ahola (Pressure), Sinikka Auvinen (JYTK), Simo Halttunen (JYYn sosialidemokraatit), Katri Kastikainen (Pörssi & Dumppi), Janika Konnu (Grönioni), Merja Leppäaho (Kolminaisuuden Postulaatti), Kirii Mattila (JYTK), Jussi Myllymäki (P & D) ja Tuomas Viskari (Grön.). Akateemisen Siperia Seuran sekä, Tapio Sänkiahoa lukuunottamatta, MÄA:n ryhmät poistuivat kokouksesta hallitusvaalin ajaksi. Ulosmarssineet antoivat ymmärtää, että etukäteen tehdyt sopimukset olisivat hallituksen valinnassa keskeisessä roolissa. "Puhutaan järjestäytymiskokouksesta, mutta näyttää siltä, että kyseessä on pelkkä täytymiskokous", lausui ASS:n Antti Vesala. Ilmastoadressi jakoi edarin JYYn edellisvuotiset tilintarkastajat (Paavo Tuukkanen, Isto Lehtinen ja Mauri Pekkarinen) jatkavat tehtävässään. Sisäisiksi tilintarkastajiksi edustajisto nimesi Pekka Hytinkosken, Jaakko Jyllinmaan ja Tapio Sänkiahon. Lisäksi käsiteltiin muiden muassa Konepohjan ylioppilaskylän asukkaidenouotoimi kunnan ja peruskorjaustoimikunnan nimitysasioita. Kylän asukasneuvoston vaalin tulos vahvistettiin. Mielipiteitä jakoi kokouksen lopulla aloite, jonka mukaan JYYn tulisi allekirjoittaa useiden kansalaisjärjestöjen laatima ilmastoaddressi. Siinä vaaditaan toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävämpää energiapolitiikkaa; ydinvoimaa ei adressin mukaan tulisi rakentaa lisää. Aloite hyväksyttiin äänin 23-12. Tyhjää äänesti 6 edustajaa. Yhdeksän edaatloria halusi pöytäkirjaan merkinnän, jonka mukaan he ovat äänestäneet aloitetta vastaan. • Tietoja JYYn tapahtumista myös verkossa' www.jyu.li/jyy Junalla matkustaminen sopii opiskelijalle, saahan opiskelijakortilla matkalipun puoleen hintaan. Toisaalta: Jyväskylänkin kautta kulkevista junavuoroista aiempaa useampi on InterCity-juna. Niissä matkustaville 30 markan hintainen paikkalippu on pakollinen, eikä siitä myönnetä opiskelijatai muita alennuksia. Rahastetaanko oui Entistä useampi junavuoro on IC tai muu lisämaksullinen vuoro. Pitääkö tämä paikkansa vai vaikuttaako vain siltä, markkinointipäällikkö Antti Jaatinen VR:n henkilöliikenteestä? "Kyllä se pitää paikkansa. Meillähän on meneillään erittäin laaja investointiohjelma, joka tarkoittaa sitä, että punavalkoisen kaluston, Pendolinojen ja InterCity-junien osuus henkilöliikennekalustosta nousee." Onko lC-junien osuutta junavuoroista tarkoituksellisesti lisätty? "Kysymys on siitä, että meidän perinteinen pikajunakalustomme on hankittu pääsääntöisesti 1970-luvulla Se on nyt elinkaarensa päässä ja korvataan uudella kalustolla eli Pendolinoilla ja lC-junilla." Pyrkiikö VR rahastamaan lisämaksuilla opiskelijoita vaivihkaa yhä enemmän? "Tdmd toimenpide, että kalustomme vaihtuu, ei millään lailla kohdistu erityisesti opiskelijoihin, vaan kysymys on siitä, että kalusto vaihtuu sinisestä punavalkoiseen. Kukin juna hinnoitellaan omana tuotteenaan, eli eri tuotteilla on eri hinnat" Olisiko ilman pakollisia lisämaksuja olemassa paineita korottaa lipunhintoja tai leikata opiskelija-alennuksia? "Asiakkailla saatavilla tuloillahan meidän on kustannukset katettava, tavalla tai toisella. Jos me jostakin kohtaa alennamme hintoja, on niitä jostain muualta korotettava, ellei sitten matkustajia tule paljon lisää." Miksi lisämaksu on kaikille samansuuruinen? "Siinä maksetaan palvelusta ja junan tasosta. Nythän hinta on porrastettu sen mukaan, kuinka pitkän matkaa junan palveluja käytetään. Kohderyhmälzohtainen alennus huomioidaan matkalipussa, joka yleensä on se suurin osa matkan hintaa." Mutta ei lisämaksussa? "H." Säilyvätkö lisämaksut ennallaan vai onko odotettavissa nousua? "En voi vielä kommentoida kaikkic tulevia hintaratkaisuja. Tulevaisuuden hintapäätöksiä ei ole pitkälle tehty. Vuoden 2001 ratkaisut tiedetään ja siellä ei varmaan mitään suuria muutoksia tule lisämaksujen osalta tapahtumaan." TUOMAS TIRKKONEN
• + Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13. JOULUKUUT* 2000 ortepohjassa t TEKSTI: EERO PORVALI KUVA: JUHA KAUPPINEN — pelko vaanii kylän ulkopuolella Opiskelija-asuntokohteissa esiintyy toisinaan ongelmia niin täällä kuin muuallakin. Turussa yliopiston ylioppilaskunta teetti muutama vuosi sitten yliopistoalueen, mukaanluettuna ylioppilaskylän, turvallisuudesta tutkimuksen, jonka perusteella monet kokivat tienoon turvattomaksi. Toimiin ryhdyttiin; erityisen vaarallisena pidettyä, Helsingintien ja rautatien alittavaa kulkutunnelia levennettiin ja alueen valaistusta parannettiin. "'Kielteinen palaute on vähentynyt ja alue siistiytynyt", asuntotoimen johtaja Anne Peltonen Turun ylioppilaskyläsäätiöstä vakuuttaa. Asukkaille on myös annettu ohjeita, jotka esimerkiksi kehottavat pitämään ovet lukossa. Asuntojen yhteiskeittiöistä on joskus tavattu outoja kulkijoita nukkumasta. Pohjois-Suomen Opiskelija-asuntosäätiöstä (PSOAS) Oulusta kerrotaan, ettei väkivaltatapauksia ole tullut tietoon. Alueisännöitsijä Heidi Kurkela mainitsee tapauksen, jossa soluhuoneiston asukas muutti pois väkivallan pelossa, kämppäkaverilla kun kävi epämääräisiä vieraita. Välkkylä-nimisessä asuntokohteessa puolestaan asukkaat pitävät vartiointirinkiä öisin, syynä alueella tapahtuneet automurrot. Kuopiossakaan eivät opiskelijat pelkää. Kiinteistöpäällikkö Esko Kärkkäinen Kuopion Opiskelija-asunnot (Kuopas) Oy:stä toteaa, että asukastoimistoon tulee joskus valituksia ongelmista, mutta varsinkaan väkivaltatapauksia tai muita vastaavia häiriöitä hän ei ole kuullut asuntokohteissa esiintyneen. TUOMAS TIRKKONEN Pahimmat Kortepohjan ylioppilaskylään liittyvät kauhutarinat kertovat tornitalojen liepeillä liikkuvista pyromaaneista ja puukottajasta. Asukkaita saattavat myös hermostuttaa poliisin ajoittaiset tarkistuskäynnit. Kaiken kaikkiaan opiskelijat eivät kuitenkaan koe ylioppilaskylää turvattomaksi asuinpaikaksi. Jos fyysisen väkivallan pelkoa kylässä esiintyy, se on yleensä vain väliaikaista jonkin yksittäisen tapauksen heijastusta tai uuteen ympäristöön liittyvää lyhytaikaista uhkaa, johon voi vaikuttaa myös henkilön aiempi asuinympäristö. Ylioppilaskylän ympäristön kadut ja lenkkipolut ovat asia erikseen; niillä liikkuminen voi tuottaa ylimääräistä päänvaivaa etenkin yksinäiselle kulkijalle. Esimerkiksi öinen kävelymatka keskustasta Kortepohjaan pitkin autioita katuja tuntuu loputtomalta ja pelottavalta varsinkin jos on nainen. Nykyajan kaupunkikulttuurille ominainen, sukupuolittunut ilmiö on siis voimakkaasti läsnä täälläkin. Konkareita ei pelota ^ B H Jo useita vuosia Korte pohjassa asuneet Jaana. 22, ja Liisa, 25, eivät koe asuinympäristöään turvattomaksi. Kumpikaan ei ole kohdannut mitään uhkaavaa ylioppilaskylässä. "Muutin tänne vuonna 1996 pääkaupunkiseudulta, enkä oikeastaan, lukuun ottamatta kuuluisaa puukotustapausta, ole tuntenut perusturvallisuuteni täällä kokeneen kolhuja", Liisa sanoo. "Ne, jotka ovat muuttaneet pienemmiltä paikkakunnilta, tuntevat ehkä enemmän turvattomuutta. Samoin naiset enemmän kuin miehet", hän jatkaa. Molemmat tytöt pelkäävät kävellä öisin katuja yksin keskustasta Kortepohjaan. Kainuulaisen Jaanan mielestä etenkin Kaivokatu on turvaton. Itse ylioppilaskylässä ei Paloaseman kohdalla ^ k a j ; huudellaan autoista." T " A l u s s a pelkäsin asua täällä", Jaana kertoo, "koska tutorit sanoivat Kortepohjassa olevan vaarallista. Kun vuosien kuluessa ei ole tapahtunut mitään ikävää, en enää pelkää samalla tavalla." Sukupuolen lisäksi asumisiällä tuntuu siis olevan merkitystä turvallisuudentunteen suhteen; samoin kuin henkilön aiemmalla kotipaikkakunnalla. Naiset huutelijoiden uhreina Ensimmäisen vuoden opiskelijat Maija, 22, ja Sari, 20, kokevat Kortepohjan ongelmaksi etäisyyden keskustasta. Ylioppilaskylässä ei pelota, mutta sen ulkopuolella iltaisin ja öisin kylläkin. "Jos kävelen illalla kaupungille tai sieltä pois", Maija kertoo, "suunnilleen paloaseman kohdalla aletaan huudella autoista. Sama auto tulee vastaan monta kertaa. Se on käynyt jossain vain kääntymässä." Sarillakin on samankaltaisia kokemuksia. Hänellekin Kaivokatu on pelottavin: "Siellä kukaan ei ole kuulemassa huutoa, koska ei ole taloja lähellä." Pelko rajoittaa Maijan tekemisiä ja häiritsee elämää, eikä hän lähde edes lenkille enää illalla yksin, sillä hänellä on ikäviä kokemuksia aivan ylioppilaskylän talojen läheltä. Pelon tunne on hänelle tuttu. "Olen kotoisin eräästä Etelä-Suomen radanvarsikaupungista, joka on Jyväskylää huomattavasti pienempi. Siellä pääkaupungin vaikutus näkyy rauhattomuutena. Aluksi tullessani tänne en pelännyt, mutta nyt pelkään aivan samalla lailla." Muutettuaan Kortepohjaan eräästä Etelä-Suomen suuresta kaupungista Sari pelkäsi enemmän kuin nyt, muttei hysteerisesti, kuten jotkut toiset: "Kämppikseni pelkää Kortepohjassakin liikkumista pimeällä. Hän ci lähde minnekään, ellei joku ole seurana. Taksinkin on ajettava ihan kotioven eteen. muuten hän ei poistu siitä." Pelko on Maijasta ja Sarista sukupuolittunutta. Yöllä liikkuessaan miesten ei tarvitse pelätä ja naisten on pakko pelätä tai ainakin ottaa huomioon uhkan läsnäolo. Samoin kaupunkiympäristössä kasvaminen saattaa tarkoittaa kasvamista pelkoon. "Tunnen, että olen tuolla yksin yöllä kävellessäni kaikille vapaata riistaa. Ihan kuin olisi olemassa normi, että yöllä saa käydä ihmisten kimppuun ja päivällä ei", Maija kiteyttää. Miehillä ei aihetta pelkoon Jorma, 21, asuu ylioppilaskylässä ensimmäistä vuotta. Hän pitää Kortepohjaa turvallisena asuinympäristönä . "Olen kotoisin pääkaupunkiseudulta. Siellä asuin alueella, joka oli turvallinen kuten Kortepohjakin. Täällä on niin paljon opiskelijoita. He ovat fiksua sakkia, ei heitä tarvitse pelätä." Jorma ei pelkää kävellä autioita katuja, eikä hän usko sukupuolen vaikuttavan pelon kokemiPienestä pohjanmaalaisesta pitäjästä kotoisin oleva Keijo, 26, on asunut Kortepohjassa viisi vuotta. Hänen mukaansa Kortepohja on ollut kokonaisuutena turvallinen asuinpaikka ainakin miehille, vaikka perusturvallisuuteen hänen omalla kohdallaan on tullut repeämiä, Väkivallan uhka tullut läsnäolevaksi pienissä episodeissa. "Muutaman kerran olen tuntenut turvattomuuden kaltaista tunnetta. Pari vuotta sitten se puukotustapaus herätti levottomia tuntemuksia, samoin kerran yöllä keskustasta tullessani, kun Kortesuolla oli tapahtunut vakava pahoinpitely ja siellä oli poliiseja kyselemässä silminnäkijöitä. Lisäksi vanhemmat mieshenkilöt ovat ehdotelleet joskus jotain, mutta se on tuntunut lähinnä naurettavalta." Nämä kokemukset eivät ole vaikuttaneet Keijon toimintaan, hän ei ole niiden takia joutunut miettimään liikkumistaan. Asumisiän Keijo ei usko vaikuttavan turvallisuuden kokemista lisäävästi, "Koska Jyväskylässä on nyt enemmän huumeiden käyttäjiä kuin aikaisemmin, luulen, että mahdollisuus joutua väkivallan uhriksi on suurempi ja siksi elämme turvattomampaa aikaa." "Opiskelijat hoitavat riitatilanteet verbaalisesti" Tänä syksynä poliisit ovat olleet tuttu näky tornitalojen sivustoilla. Ylioppilaskylän isännöitsijä Osmo Kääriäinen pitää tätä hyvänä asiana, koska poliisien ja vartiointiliikkeen läsnäolo luo entistä turvallisemman ilmapiirin. Ylioppilaskylä on itsekin hiljattain kortepohjalaistuneen Kääriäisen mukaan turvallinen: "En ole saanut mitään sellaista palautetta asukkailta, joka viittaisi turvattomuuteen. Pari vuotta sitten tehty asumisviihtyvyystutkimus osoittaa, että ylioppilaskylä on turvallinen paikka asua. Kukaan tutkimuksen 481:sta vastaajasta ei ilmoittanut kokevansa minkäänlaista uhkaa." Asumisikä on saattanut vaikuttaa kyselyn tulokseen, sillä tutkimus tehtiin keväällä, jolloin uudet opiskelijat olivat ehtineet asua kylässä jo yli puoli vuotta. Kääriäisen mukaan pelko, jota uudet opiskelijat saattavat tuntea muuttaessaan Kortepohjaan, on normaalia: "Naiset voivat tuntea uhkaa liittyen uuteen ympäristöön. Uhka poistuu ajan kuluessa." Poliisit vierailevat ylioppilaskylässä paljon harvemmin kuin muissa samankokoisissa lähiöissä. Tämäkin seikka kertoo ylioppilaskylän turvallisuudesta ja sen väestörakenteesta. "Opiskelijat ovat fiksuja ja osaavat hoilaa riitatilanteet verbaalisesti", Kääriäinen huomauttaa, "heidän ei tarvitse turvautua väkivaltaan ilmaistakseen itseHaag ia Venus Historian tärkein ympäristökokous on päättynyt katastrofiin. Haagin ilmastokonferenssissa oli tarkoitus jarruttaa kasvihuonekaasujen päästöjä ja sopia pelisäännöistä ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi, mutta neuvottelijat saivat lentää kotiin tyhjin käsin. Osapuolet lähinnä EU, kehitysmaat ja.Yhtl -vyuolevät epäonnistumisesta toisiaan. Turhautuneet kansalaisjärjestöt sanovat neuvottelijoiden luovuttaneen liian helpolla riideltyään ensin kaksi viikkoa siitä, miten pääsisivät ilmastonmuutoksen jarruttamisessa mahdollisimman vähällä. Edes alustavista suunnitelmista Kiotossa 1997 asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ei päästy sopimukseen. Ilmaston lämpeneminen on niin monimutkainen ongelma, että konkreettiset ratkaisut näyttävät mahdottomilta saavuttaa. Paljon helpompi oli sopia esimerkiksi otsonia nakertavien CFC-aineiden kieltämisestä Montrealis.sa JSST^ yhka.p]j iieJEEPJUTQ^Ji ratkaisu ei vaatinut koko länsimaisen elämäntavan alasajoa. ilmastonmuutoksessa ongelman ydin on siinä, että teollinen yhteiskunta on täydellisesti rakentunut öljyn ja muiden fossiilisien polttoaineiden varaan. Kovin vähän on julkisuudessa keskusteltu siitä, että Kioton viiden prosentin tavoitteet ovat käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Jos ilmaston lämpenemistä aiouaisiin oikeasti hidastaa, hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää 60-80 prosenttia. Kioton tavoitteet ovatkin lähinnä symbolinen koetinkivi länsimaille. Kauhuskenaaj1pLilma_stpnmuutpk-. sen seurauksista ovat masentavaa luettavaa, varsinkin nyt Haagin jälkeen. Hiiltä sitovat "nielut", kuten valtameret ja metsät, saattavatkin alkaa ilmiön edetessä vapauttaa hiilidioksidia. Tällöin lämpeneminen viimeistään kiihtyisi täysin hallitsemattomaksi. Fyysikko Stephen Havvkin on laskeskellut, että tuhannen vuoden päästä Maan ilmakehä on muuttunut samanlaiseksi kuin Venuksella. Painavasta todistusaineistosta huolimatta on edelleen olemassa ihmisiä lähinnä öljyteollisuuden sponsoroimia tiedemiehiä ja USA:n republikaaneja joikakyseenalaistavai koko kasyihuo ; neilmiön. Kiistely on turhaa, koska ehdotetut toimenpiteet ovat kannattavia joka tapauksessa, vaikka koko ilmaston lämpenemisiä ei olisi keksittykään. Energian säästäminen, siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista, metsien hakkuiden rajoittaminen ynnä muut toimet ovat paitsi monella tapaa hyödyllisiä ympäristön kannalta, säästävät myös selvää rahaa. Mikäli yhtään välitämme muiden lajien ja tulevien ilimissukupolvien tulevaisuudesta, meidän pitää toimia nyt, vaikka koko kasvihuoneilmiötä ei olisi olemassakaan. . JUSSI LAITINEN
Rakastan sinua ja sinua Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13. JOULUKUUT» 2000 O TEKSTI: MIIRA RAUHAMÄKI PIIRROS: IANI PALSAMÄKI Isä, äiti, pari lasta ja koira näistä palikoista on rakennettu tavallinen, suomalainen perhe. Pikku hiljaa alamme hyväksyä myös samaa sukupuolta olevien parisuhteet rakkaus on kahden kauppaa jalkovälin killuitimista huolimatta. Muita mitä jos romanttista rakkautta riittääkin useammalle kuin yhdelle partnerille? Toni Riihioja. 30, ja Marianne Rissanen, 20, näyttävät tavalliselta, rakastavaiselta pariskunnalla käpertyessään halimaan.sohvannurkkaan. Erona "tavallisuuteen" on se, elleivät he tiedä, kenen kanssa he seuraavaksi harrastavat seksiä. Eikä se ole mikään salaisuus. Toni on käynyt läpi kaksi avioliittoa. Ensimmäinen kului tiukan monogaamisessa parisuhteessa: haaroväli oli varattu vain liiton toiselle osapuolelle. Toisessa avioliitossaan Toni ja hänen silloinen vaimonsa huomasivat, että he molemmat fantasioivat seksistä muidenkin kuin toistensa kanssa. Parisuhde tuntui olevan vakaalla pohjalla, ja he alkoivat työstää ideaa vapaista seksisuhteisia. Prosessi lähti ajatuksen tasolla hitaasti liikkeelle tämän vuoden alussa, eikä mustasukkaisuuden mörökölliäkään voitu aluksi välttää. "Muutos oli aika rankka. Se vaati tunnepuolen asioiden loksahtamista paikoilleen, osaksi uutta maailmankuvaa. Ajatus polygamiasta on todella suuri tabu nyky-yhteiskunnassa. Muita kun pureudutaan perinteiseen parisuhteeseen, on sen ideana ollut pitkälti kristinuskon mukaisesti turvata naisen ja eritoten lapsen asema. Tältä kannalta katsottuna monogaamincn suhde on menettänyt merkitystään nyky-yhteiskunnassa", Toni piikiuää. Hän muistuttaa, eitä seksi useamman kuin yhden partnerin kanssa on nykyään hyvin yleista. Yleensä siinä vain keksitään syypääksi tolkun vienyt känni. Noin puolet suomalaisista avioliitoista purkautuu, ja eläinkunnasta esimerkkejä polygamiasta ei tarvitse kaukaa hakea. Avioliiton kaaduitua on Tonilla ollut rakkaussuhde samanaikaisesti kahteen naiseen. Nyt hän elää pysyvässä suhteessa enää toisen näistä kanssa, Marianne Rissasen, ja harrastaa lisäksi irrallisia seksisuhteita. Muita samanhenkisiä kumppaneita ei pariskunta ole rakkauiensa hilloon vielä löytänyt. Yhteiset Mitä polygamia sitten on? Sitäkö, että juostaan säännöittä sängystä toiseen? "Mulle se tarkoittaa mahdollisuutta rakastaa romanttisesii useampaa kuin yhtä ihmistä. Normaalisti ajatellaan. että on yksi ihminen, joka loistaa ylitse muiden. Mun mielestä ei ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö niitä kirkkaasti loistavia ihmisiä voisi olla useampia kuin yksi", Toni kiteyttää. "Kuten tavallisessakin parisuhteessa, polygamisissa liitoissa yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä. Minä en pystyisi ikinä pettämään." Toni korostaa, että vapaat suhteet ja polygamia ovat eri asioita: vapaita seksisuhteita harrastava voi pääsääntöisesti elää parisuhteessa. Polygamiassa rakkaussuhde on useamman kuin kahden ihmisen liitos, eikä tähän piiriin välttämättä suvaita ulkopuolisia seksisuhteita. Mariannelle polygamian ajatusrakennelma on uusi. Hän on tutustunut siihen Tonin kautta. Omassa päässä olevien kaavojen muuttaminen ei ole ollut helppoa; työstäminen on edelleen kesken. Marianne näkee polygamian elämää rikastuttavana asiana, mutta ei itse juurikaan halua harrastaa irrallisia seksisuhteita. Hän kun haluaa oppia kunnolla tuntemaan ihmisen ennen yhteisiä seksileikkejä. "Mun mielestä olisi hienoa, että voisi olla enemmän tosi läheisiä ihmisiä kuin se yksi. Ihmiset ovat laumaeläimiä. Totta kai haluan kerätä ympärilleni paljon ihmisiä, joita rakastan". Mananne tuumailee. Seksi yhtä luonnollista kuin syöminen Irrallisten seksisuhteiden Toni selittää olevan elämää rikastuttavia ja luonnollisia asioita: "Ajattelen seksin luonnollisena toimintana ihmisten välillä. Miksei yhtä lailla voisi harrastaa kivoja hetkiä ystävän kanssa käymällä kiinalaisessa ravintolassa syömässä kuin menemällä hänen kanssaan sänkyyn?" Mustasukkaisuuden välttämiseksi on Tonin mukaan ymmärrettävä, että rakkaussuhteet eivät ole kilpailutilanteita. "Jos rakastan kahta ihmistä, en voi laittaa heitä järjestykseen. Ihmissuhteet ovat hienoja ja universaaleja. Miten jompaa kumpaa voisi rakastaa enemmän kuin toista, se on minulle vierasta", Toni argumentoi. "Minussa ei herää mustasukkaisuutta, jos kumppanini harrastaa seksiä toisen kanssa. Miten se voisi olla minulta pois, jos kultani kokee miellyttäviä hetkiä kaverinsa kanssa? Toivon vain, että meidän rakkautemme on riittävällä pohjalla, jotta se säilyisi. Toivottavasti se saisi lisää syvyyttä muista suhteista", hän jatkaa. Mariannella mustasukkaisuuspistot tulevat välillä edelleen esiin. Eniten häntä pelottaa katkeran muiston uusiutuminen: joku Tonin kumppaneista rakastuu mieheen ja tulee kiukkuisen mustasukkaiseksi Mariannesta. Rakastamiensa ihmisten lukumäärää tai sukupuolta Toni ei pidä tärkeänä seikkana. Avioliiton ja lasten adoptoinnin pitäisi hänen mielestään olla mahdollista niin homokuin polygamisissa liitoissakin. Asioiden uudelleen lokeroinnin hän myöntää itselläänkin olevan edelleen kesken, vaikkakaan paluuta entiseen monogamiaan hän ei osaa kuvitella. Toni ei yritä tuputtaa polygamiaa jokaiselle: kukin taaplatkoon tavallaan. Mutta hän toivoisi ihmisien ymmärtävän, että polygamiakin on yksi rakkaussuhteiden muoto. Kännykän pirinä keskeyttää haastattelutuokion: soittajana on yksi Tonin seksikumppaneista. Marianne kysyy puhelun jälkeen ilmekään värähtämättä, mitä Toni ja tämän ystävä olivat sopineet keskenään. Illan ohjelmaksi varmistui lähtö bileisiin kolmestaan. • Polygamiassa elävät ihmiset eivät kaiketi ole kovinkaan mustasukkaisia tai ainakaan he eivät myönnä sitä. Mutta onko olemassa ihmistä, joka ei ole koskaan mustasukkainen? "No noin absoluuttisesti sanottuna on kyllä vaikea uskoa, että sellaista henkilöä olisi", kommentoi perheneuvolapsykologi Aarno Laitila Jyväskylän perheneuvolasta. "Mustasukkaisuus asettuu jatkumolle, jonka toisessa päässä se on täysin normaalia parisuhteessa jopa ikään kuin tahallaan ylläpidettyä. Tällöin sen merkitys on viestittää molemminpuolisesti, että kumppanit arvostavat suhdettaan. Jatkumon toisessa päässä mustasukkaisuus taas on sairaalloista ja patriarkaalista tarvetta hallita läheistä ihmistä. Aivan ääritapauksessa mustasukMustat sukat käyvät asuun kuin asuun kaisuus saattaa olla oire paranoidisesta skitsofreniasta, jolloin on kyse suoranaisesta sairaudesta", Laitila jatkaa. Mutta miksi ihmiset ovat mustasukkaisia? Klassisin selitys huono itsetunto-saa myös Laitilalta kannatusta. "Heikolla itsetunnolla varustettu henkilö ei voi kokea itseään arvokkaaksi, ja olettaa, että kukaan muukaan ei voi hänestä niin ajatella. Tästä seuraa ajatus, että kumppanilla täytyy olla joku toinen; joku, jota kunnioittaa" "Tällainen on kyllä suhteen kannalta vakavaa. Hyväkin suhde voi kaventua ja muuttua painajaismaiseksi mustasukkaisuuden seurauksena." Laitilan mukaan psykoanalyytikot Freudista alkaen ovat yrittäneet selvittää mustasukkaisuuden sisäistä dynamiikkaa. Eräs selitys myötäilee perinteistä ajatusta, jonka mukaan valehteleva ihminen ei itse luota kehenkään. "Mustasukkainen henkilö on itse saattaanut pettää tai ainakin ajattelee poikkeuksellisen paljon kumppaninsa pettämistä, jolloin hän helposti ajattelee, että koska minäkin voin tehdä näin, myös hän pystyy siihen. Varsinainen mustasukkaisuus seuraa siitä, ettei haluta suoda toiselle samaa kuin itselle." "Myös kumppanin ajatuksista voi olla mustasukkainen. Tilanne on kammottava molemmille osapuolille, koska toisen ihmisen ajatuksia ei koskaan voi varmasti tietää." Laitila korostaa kuitenkin, että edellämainittu pettäjä-teoria ei ole mitenkään tavalliseksi todettu. Jos kumppani on mustasukkainen, ei siis ole syytä heti epäillä tätä pettäjäksi. JUHA KAUPPINEN rakki Valtapuolue Ihanaa kun asioita saadaan tehtyä politiikassa oikein. Aluksi hallitus kiskaisi eduskunnan jo kertaalleen hyväksymän yliopistojen opetusta tukevan rahapaketin suolistoonsa ja sitten kokoomus jatkoi sivariskunkkien kyykytysiä. Mielipidevankejahan Suomesta löytyy jo entuudestaan, kun totaalikieltäytyjät somistavat Amnestyn listaa. Vain Hitler Jugend puuttuu. Mutta ei kauaa. Eduskunnassa ollaan ristisiutämässä alulle uutta arjalaispuoluetui, sillä uv. tyyhän negrovihaajankin saada mölinänsä kuulumaan Kuten rikkaassa Norjassa ja ihanassa Itävallassa. Natseille ei enää riitä, kuten Rakki loissa viikolla todisti, että önstään ravintolajonossa "saatanan mokkakulli". Pian saa kullitella eduskunnassa, jossa ulkomaalaisvihalle riiitää ymmärrystä. Supo Aittoniemi valvoo ja kuuntelee. Sössödeepeen riveistäkin osataan tempaista, sillä MoosesPaavo yllätti EU:n huippukokouksessa aina kalsareita myöten. Punainen jättiläinen päästi i suustaan pienen möläyksen Paavolle, mutta suuren möläyksen Suomelle unionin perustuslakia vinkuessaan. Taitaa olla Mooses-Paavo kyllästynyt kansanvaltaan turhahan EU:sta on maajusseilta kysellä, kun eivät ne osaa kuin sylkeä sen päälle. Sen sijaan Kokoomuksen perihassui puoluemiehet eivät jaksa kiinnostaa enää ketään. Sdp:n Erkki Tuomiojakin selitteli porvareihin kyllästymistä "itsestään selvyytenä". Ministeri lipsautti, ettei hallitusta nappaa istua kauden loppuun, jonka Sauli Niinistö oivalsi tarkoittavan, että kaikki haluavat päästä kokoomuksesta. Tuomioja vastasi, että jos hän sanoo yhden itsestään selvyyden, pitäisi hänen muistaa sanoa kaikki muutkin. Ja Keskustassa odotetaan sitkeästi joulua. Usein lahjattomiksi osoittautuneet puolueen poliitikot toivovat, että joulupukki loisi ensi vaaleissa "ihka uuden hallitusyhteistyön vihreiden, ruotsalaisten ja kristillisten kanssa". Joitakin lahjoja kepulaisilla sentään on: Petri Neittaanmäki kannatti siviilipalveluksen lyhentämistä ja Ahoa tuuraava Anneli Jäätteenmäki kenoi ydinvoimalle että ei. Mutta mitäpä onkaan tapahtumassa vaaleja ennen kiihtyneelle mummorakkaudelle? Esimerkiksi Kokoomus osoittaa Jyväskylässä mistä tuulee: vaalien mentyä puoluetoimistolla kerrotaan, että vanhustenhoito onkin yllättäen kaupungissa ok-tasolla. Kun kurkistaa Kokoomuksen kuntavaalilehtiseen, kimmeltää ensimmäisenä tavoitteena Jyväskylässä vanhustenhoidon parantaminen vuosina 2001 2003. Ollaanko puoluetoimistolla dementoitumassa? RAKKI
varjopääkkäri Arki ja juhla kaupan On taas se aika vuodesta, kun jouluvalot valaisevat kaamospimeitä katuja ja kassakoneet kilisevät. Itse pukkikin on jälleen paimentanut kansan tervemenneeksi ostoshelvettien kitaan. Vaan onpa vastareaktioitakin koettu. Esimerkkinä mainittakoon Älä osta mitään -päivä. Kansainvälistä teemapäivää on vietetty jo vuosien ajan, yleensä marraskuun viimeisenä perjantaina, joka on joulunalusajan myyntipäivistä vilkkaimpia. Moniko jätti turhat shoppailut sikseen tuona päivänä? Toivottavasti mora. Mutta eikö kysymys ole myös jonkinlaisesta omantunnon käsienpesusta, fuskaamisestakin? Itsepetos on länsimaisen ihmisen toinen nimi; ollaan perjantai shoppailematta, ja kirkkain otsin käännetään taas lauantaina auto pihasta kohti ostosjättejä. Toisaalla ympäristötietoinen, luonnonvarojen haaskaamisesta, ylenpalttisesta mainostulvasta ja näköalattoman itsekkyyden läpitunkemasta kulutuskulttuurista ahdistunut ihminen saattoi tuta runsaan lorauksen syyllisyyden sulaa lyijyä sydämessään, jos erehtyi tuona perjantaina lähikauppaan ostamaan vaikkapa ruislimpun. Ostoksettoman päivän tarkoitus on loki hyvä: herättää keskustelua ja kiinnittää huomiota nykyisen kulutustason kestämättömyyteen. On tosin muistettava, niin paljon kuin kaupallinen hysteria lähän(kin) aikaan vuodesta kenties korpeaa. että kuluttaminen on moniulotteinen ilmiö. Se on osa talousjärjestelmää ja sitä .ukipäivää, johon kaikki olemme ainakin jossakin määrin osallisia. Olisi latteaa vain julistaa kului us kirosanaksi tai demoniksi, ja muutamalla helpolla ratkaisulla kuten jättämällä kauppareissu yhtenä päivänä väliin pestä itsensä tuosta pahasta puhtaaksi. Se ei onnistu. Tässä yhteiskunnassa elävinä olemme kaikki samassa, ilmeisen tapittomassa, veneessä. Silti on suotavaa edes yrittää tehdä jotakin. Jos päivän mittaisen ostolakon ansiosta edes muutama muovirobotti, automaattinen perseenpyyhin tai kultahileellä silattu samppanjavispilä jäi hypermarketin hyllylle eikä päätynyl Visan vingahduksella pukinkonttiin, on teemapäivällä ollui merkitystä. Joulu tulee joka tapauksessa, vaikka roinaa olisi vähän vähemmänkin TUOMAS TIRKKONEN Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOULUKUUT* 2000 Marx vai Jeesus saunaan? TEKSTI: MARIKA KATAJA PIIRROS: MERVI HEIKKILÄ Jos saisit valita kaikista maailman ihmisistä, kenen kanssa menisit saunaan? Tätä kysymystä pohti pikkutunneilla eräs anonyymi poikaporukka. Kategorioita viiden hengen saunaryhmiksi oli alun perin neljä: maailman elävät, maailman kuolleet. Suomen elävät ja Suomen kuolleet saunojat. Maailman elävät putosi lopulta pois, koska valomerkki yllätti pohtijat kesken kiivaimman keskustelun. Maailman kuolleista henkilöistä ylivoimaisesti suosituin saunakaveri oh Jeesus. Poikia kiinnosti selvittää, millainen mies hän oikein oli He miettivät myös, tulisiko sitten kutsua myös muiden uskontojen johtohahmoja, multa lopputuloksena he päätyivät länsimaiseen näkökulmaan. Muista kuolleista raati halusi mukaansa Karl Marxin, Julius Caesarin, valtiofilosofi Voltairen sekä tiedemies Albert Einsteinin. Puhetta oli myös Platonista, mutta hänet päädyttiin ajamaan ulos, koska häntä epäiltiin kuivaksi seuraksi jopa saunan kosteudessa. Suomalaisista saunojista ykkösvalinta osui yllättäen pitkän keskustelun jälkeen Jouko Turkkaan. Miksi ihmeessä? "Turkka on niin hullu, että olisi mielenkiintoista kuunnella häntä saunassa!" Ruben Stiller. MA. Numminen, Osmo Soininvaara ja Jari Litmanen olivat loput valitut elävien suomalaisten sarjasta. Perusteluna näille valinnoille oli, että tyyppien kanssa saisi takuulla mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi. Kuolleista suomalaisista itseoikeutetuksi ykkösvalinnaksi nousi Kekkonen, kovana saunojana tunnettu. Hyvänä kakkosena seurasi kirjailija Mika NValtari Kysyttävää pojilla olisi paljon myös Mannerheimilta, joten hänkin saisi kutsun saunaan. Vielä kutsuttaisiin runoilija Pentti Saarikoski sekä Paavo Nurmi, joskin sillä varauksella, että jälkimmäinen saattaisi olla tylsää seuraa. Ehdottoman yksimielinen päälös parhaasta saunottajasta oli Marilyn Monroe. Valinta tuskin lehtiin keskustelutaidon perusteella. Tähän kovin miehiseen näkökulmaan on syytä lisätä myös naisellisempaa otetta, luokitukset unohtaen. Kysyessäni naisien ehdotuksia saunaseuraksi, ensimmäinen sponiaani heitto oli Keanu Reeves. Mutta kun kyse ei ole silmänruoasta vaan keskustelukumppaneista, antoi naisopiskelija vastaukseksi seuraavanlaisen listan: naiskirjailijat Isabel Allende, Nadine Gordimer ja Amy Tan, Mao Tse Tung sekä Elvis. Perustelut kirjailijoiden valinnoille oli heidän edustamansa ja myös kirjoissa esiintyvä vahva naiseus sekä loistava tarinankerroniaiaito. Maon valintaa opiskelijatar selitti näin: "Minua on aina ihmetyttänyt, miten yksi henkilö sai miljoonia ihmisiä käsittävän yhteiskunnan menemään niin päin hongikkoa. Sitä paitsi olisi mielenkiintoista panna hänet väittelemään edellä mainittujen kirjailijoiden kanssa kulttuurista, Maohan suoritti Kiinassa kulttuurivallankumouksen. Elvis ei ehkä sovi porukkaan, opiskelija epäili, mutta hänen kanssaan olisi joka tapauksessa kiinnostavaa keskustella. Toinen naisvastaaja halusi pelkästään naisten saunan, jossa olisi vain eläviä henkilöitä. Hänen valintansa osui vuoden valtiotieteilijä Anu Kantolaan, jolla on kiinnostavia mielipiteitä, sekä täysin vastapäisistä syistä Piia-Noora Kuuppiin Piilulla voisi tarpeen vaatiessa vaikka heittää löylyä, jos hermot menevät lopullisesti. Lisäksi mukaan oiettaisiin muusikko Juliana Hatfield ja radiotoimittaja Ursula Ryynänen. Entä kirjoittaja itse? Voisin mennä saunaan monenkin edellä mainitun henkilön kanssa. Haluaisin kysyä Einsteinilla, olisiko hän todellakin julkistanut kaavansa E=mc2, jos olisi tiennyt, että sen pohjalta rakennetaan atomipommi. Tai olisiko Marx kirjoittanut Kommunistisen manifestinsa, jos olisi nähnyt sen aiheuttaman verenvuodatuksen. Mutta varsinaiseen saunaseurueeseeni kuuluisi John Lennon sekä Heikki Salo. molemmat sanoittajamestareita. Haluaisin mukaan myös Jim Morrisonin, joka oli rocktähteytensä lisäksi jumalainen runoilija. Lauteille ottaisin myös Kleopatran, yhden historian voimakkaimmista naishallitsijoista. Saisin sitä paitsi selville, millainen hänen nenänsä todellisuudessa oli! • Maailmankaikkeuden keskipiste laajenee Jyväskylään AJATTELUTAPAA, jossa kuvitellaan itse oltavan kaiken keskipisteessä, sanotaan provinsialismiksi. Sitä pidetään vähän höpsönä itsensä korostuksena; koomillinen hahmo ei useinkaan tajua hassuja piirteitään, mutta mainittakoon tässä yhteydessä, että Jyväskylä sai äskettäin vuoden imagokaupungin tunnustuksen. Se tarkoittaa käytännössä, että muutama toimittaja on käynyt tekemässä myönteisiä juttuja kaupungista. PALATAKSENI takaisin alati muuttuvaan todellisuuteen: tämän julkisuuskuvakaupungin fyysinen julkikuva mullistuu lähivuosina, kun julkisen liikenteen keskus siirtyy rautatieasemalle. Nyt myös linja-autolla kaupunkiin saapuvat huomaavat, että Jyväskylässä arvostetaan parkkipaikkoja. Matkustavaiset saavat laahustaa asema-aukion pysäköintipaikan läpi. ASEMA-AUKIOLLE KUULUISI TORI ja parkkipaikat sen alle. Tätä aukiota ei kannattaisi haaskata, koska silloin keskikaupunkiin muodostuisi kolmen (Are ja nykyinen tori) aukion kiinnostava kokonaisuus. Jos kävelykatu on Jyväskylän "Kuopion tori", niin ehkäpä asema-aukion pysäköinnin voisi viedä kävelykadun alle. Kannattaisi käydä katsomassa Kuopion nykyistä toria. NYKYINEN LINJA-AUTOASEMAN käyttö muuttuu. Rakennusfirmat katsovat paikkaa vesi kielellä, mutta pelkästään niiden ehdoilla ei rakentamaan pidä lähteä. Muuten siinä hukataan kaupunkilaisten elämän kannalta mielenkiintoinen paikka. Ideaja arkkitehtikilpailu olisivat paikallaan. KAUPUNKILEHTI on pitkään merkinnyt Jyväskylässä kahden minuutin pysähtynyttä hetkeä sekä ajattelussa että lukemisessa. Nyt Suur-Jyväskylän lehti on saanut jostain ylimääristä energiaa, päässyt eroon kammottavista Hyvä Jyväskylä -teemoista ja tehnyt monia oikeita juttuja. JOPA PÄÄTOIMITTAJA Tapani Markkasen ralleista tekemä reportaasi oli heti Hesarin urheiluosaston juttujen jälkeen kiinnostavinta rallitarinaa. Kaupunginosista kertovissa jutuissa taas oli haastateltu asukkaita. Sekä Markkanen että toimittajat olivat tehneet keskisuomalaista journalismia mullistavan keksinnön: he olivat menneet itse paikan päälle katsomaan ja kertoivat näkemästään ja kokemastaan. ÄSKETTÄIN Keskisuomalainen kertoi etusivullaan erittäin tärkeän ja hyvän uutisen. Jyväskylän Vauhkonen työpaikkojen määrä oli yltänyt kaikkien aikojen ennätykseen. Se ei herättänyt minkäänlaisia reaktioita. Suuret ja tärkeät asiat tahtovat hukkua maailman keskipisteenä olemiseen. Minusta uutinen oli samaa luokkaa Nokian tulemisen kanssa. En vieläkään kyllä kirjoittaisi Jyväskylästä menestystarinaa; sellaisen aika olisi sitten, kun kaupungin hallintoja palvelukoneiston velka päätyy maan keskiarvolukemiin ilman että palvelupuoli on kärsinyt. JOUNI VAUHKONEN
Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOUIUKUUTA 2 m Historia tuntee lukemattomia ihmisiä, jotka ovat hahmotelleet visioita siitä, millainen maailman. tulisi heidän mielestään olla. 1800-luvun yksi omintakeisimmista yhteiskunnallisista ajattelijoista oli ranskalainen Charles Fourier. Vuonna 1772 syntynyt, kauppamatkustajana elantonsa tienannut Fourier edusti romanttista ajatussuuntausta, joka ihaili keskiajan yhteiskuntaa ja torjui rationalistisen ajattelutavan. Kato äiti, antinorsu! Charles Fourier hahmotteli 80 000 vuotta kestävän yhteiskunnan, aromaattisen universumin, jossa vallitsee täydellinen harmonia. Tämän harmonisen maailman valmistuttua maapalloa kiertää kuusi kuuta, ja pohjoisnavan lämpötila nousee Välimeren ilmaston tasolle. Meristä katoaa kaikki suola, ja ne täyttyvät sitruunatimonadista Myös kasvija eläinkunnat saivat Fourierin visioissa osansa. Hakatut metsät alkavat kukoistaa uudelleen ja villieläimistä tulee itsensä vastakohtia: leijonasta tulee antileijona, krokotiilista antikrokotiili jne. Fourier ei tosin mainitse, millä nimellä tässä utopiassa kutsuttaisiin antilooppia. Tiikerit sen sijaan kasvavat niin suuriksi, että ne kykenevät kantamaan seitsemän ihmistä selässään Pariisista Lyoniin kahdessatoista tunnissa. Yhteisiä asioita hoitaen Ihmiskuntaan kuuluu Fourierin visioissa mm. 37 miljoonaa Homeroksen tasoista runoilijaa, 37 miljoonaa Isaac Nevvtonin tasoista matemaatikkoa sekä saman verran Molieren tasoisia dramaturgeja. Ihmiset jakaantuvat itsellisiin yhteisöihin, joihin kuuluu 1620 ihmistä kuhunkin. Fourierin mielestä ihmisiä on 810 eri psykologista tyyppiä, joten ideaalisessa yhteisössä on jokaisesta tyypistä mies ja nainen. Tämän seurauksena syntyy panpsyykkisiä yhteisöjä, joissa ihmisiä yhdistää oman itsensä täydellisen aktualisoimisen idea. Näin päästään tilaan, jossa kaikilla on mielekästä tekemistä; kaikki tylsät työt katoavat, ja päivittäiset arkirutiinit hoituvat kuin itsekseen. Kaikkien maiden jalkafetisistit liittykää yhteen! Harmonisessa yhteiskunnassa ihminen pystyy Charles Fourierin mukaan esimerkiksi elämään 144-vuotiaaksi ja kasvattamaan halutessaan itselleen hännän. Erityisesti Fourier korosti kuitenkin seksuaalisuuden merkitystä ihmisen onnellisuudelle. Fourierilamen ihminen on seksuaalisesti vapautunut yksilö, joka pitää ihmisiä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samanarvoisina. Kun seksi on vapaata, ihmiset voivat Fourierin mukaan yleisesti ottaen paremmin. Erityisesti hän puolusti jalkafetisistien oikeutta harrastaa taipumustaan ja etsiytyä toistensa seuraan. Naisten yhteiskunnallista asemaa Fourier piti omana aikanaan alistettuna. Aromaattinen yhteiskunta vapauttaa myös naiset parisuhteen ikeestä. Jokaisella naisella on tuolloin samanaikaisesti neljä rakastajaa. Perinteinen perhe sulkee Fourierin mielestä naiset kotien sisään sen sijaan, että antaisi heille mahdollisuuden toteuttaa itseään tasavertaisesti miesten tavoin. Hedelmällinen visionääri Charles Fourieria pidetään yhtenä sosialismin tausta-ajattelijoista, jotka inspiroivat mm. Karl Marxia. Epäilemättä myös Sigmund Freud luki aikanaan Fourierin visioita tutkiessaan seksuaalisuuden merkitystä ihmisen psykologisessa kehityksessä. Periaatteessa myös tarvehierarkian lanseerannut Abraham Maslovv on jossakin määrin velkaa 1800-luvurr alun utopisteille, vaikka utopistien esitykset olivatkin usein enemmän villin mielikuvituksen kuin tieteellisen tutkimuksen tulosta. JARI PELTOLA herra * > toiseen inen on kosherMonissa mainoksissa joulupukki tarjoaa ihmisille edullista kulutusluottoa joululahjojen ostoa varten, vaikka pukin itsensä tulisi perinteisesti huolehtia lahjojen valmistuksesta ja jakelusta. Karttaako joulupukki näin ilmiselvää vastuutaan? Kyllä karttaa. ??? On virheellistä puhua piparkakkutalosta. Tosiasiassa kyseinen leivonnaismuodosielma ei kuulu lainsäädännön mukaan asuinhuoneistokontekstiin. Tämän paradigman korjaaminen vaikuttaisi myönteisesti myös Keski-Suomen vuokra-asuntotilanteeseen erityisesti kissoille allergisten ihmisten osalta. •f f f Mitä amerikkalaiset ripustavat takan reunalle, jos he haluavat joululahjaksi sukat? ??? Jos jokainen maailman lapsi saisi lahjaksi vain keskikokoisen Lego-paketin, joulupukin reki painaisi noin 189 000 000 kiloa, ja ilmakehä polttaisi sitä vetävät eläimet kirjaimellisesti poroksi. Onko tästä olemassa kuvakirjoja? Ei ole. Nokian tulisi seuraavaksi yrittää lipeäkalan kytkemistä verkkoon, koska näin kalan substanssi lisääntyisi pörssisijoittajien silmissä. puhekuplat VW. NIIN .' UNIEVTE, ETTKlAMKEAN TUOH O N ? . ' KENEUE OIKEIN PUHUN, JOSSlEt L& El OLE MORköÄ * LASSI JA LEEVI Ksml 27.11.2000 sille Jylkkärin toimittajalle että... "Ajattelepa, että maailmassa on harmoniaa, rauhaa ja kauneutta. Esimerkiksi tuossa tuulen huminassa. Mutta täällä sitä ollaan: minä kaadan puut, jotta sinä saat painaa paperille mitä valheita lystäät, voit kertoa vaikka Kyllikki Virolaisen leningistä ja jättää kertomatta, millä suomalaisilla aseilla on eilen ihmisiä ammuskeltu." METSURI UD0 REX JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHDESSÄ 9/1983 (27.4.1983) hämeenaho Irurhordare-sarjat esfttää VARHAISTA TUSKAA SARJAKUVAPIIRTÄJÄ PELKKÄ H v m J N f c N ELÄMÄNkAMolTUKSEN POLULLA osAjsr*. Vain hetken kestää elämää (ja sekjnjntj' Onko mahdollista muistaa aikaa eno*n varsinaisia muistoja* uskoisin että on,minä muistan jopa asioita todellisen elämäni ulkopuolelta. Se.ettei niitä koskaan (minulle) tapahtunut ei tee. niistä epätosia Edessäsi oleva näiden ijhta' tuskallisten kuin valheellistenkin muistelmien joulujikso on raja+apaus,hämärä hetki" menneisyydessä'-kenelle se oikeastaan tapahtui 1 Sen saat sinä p33Häa. |Ay H M.MMA>^ « o i » w j f * En muista oänaä sitä ennen enkä päivää tfn pikeen,mutta jouluaaton muistan. PdOO Vai onko lapsella joulu ainainen? Äiti viipyi poissa. EKkä minulle oli" •tilattu joku hoitaja, koska isälläkin oli omat kiireensä sr Hänet oli kutsuttu Penan.Toppahatun Portsarin joulujuhliin !
HJyväskylän: ylioppilaslehti 16 13. JOUUIKOUIA 2000 Yön hiljais AUKEAMAN KUVAT: JUHA KAUPPINEN | P övartijan verenpaine konnaa ajoitta! "Li votvorytmiin sopeudu oikeastaan koskaan", sanoo Mika Närhi, 31-vuotias yövartija. Kokemuksessa löytyy; Närhi on lehnvt vartijan töitä taveien vuosikymmenen verran. "Periaatteessa silloin kun mulla on työvuoro, niin ininä oon koko ajan kentällä. RutiiiHkierrosien lisäksi hoitelen myös hälyt". Närhi kertoilee. ''Jlalv|j" eli halvtyksiä tulee melko usein. Närhi arvioi törmäävänsä murtovarkaisiin tai muihin epämääräisiin yötyöIäisiin viikottain. Yövartijan työ on kuten arvata saattaa hyvin yksinäistä puurtamisia. Uni meinaa välillä lulla väkisin silmään. Yon pysahiyneiinpma hetkinä Närhi sanoo hälytysten olevan virkistavyydessään jopa tervetulleita. Kun tietää, että nyt on oikea häly vaikka keikka paalia niin kyllä se säväyttää ja sitä kautta myös virkistää mukavasti", Närhi toteaa viileästi. "Tietysti varovainen pilaa olla ei saa suin päin rynnätä Varsinkin kun nykyään on noita huumeita liikenteessä niin paljon. Ei voi koskaan olla varma, millaiset varusteet sellaisilla ivvpcilla on matkassa." Talla Närhi viiltää aseisiin. Hänen mukaansa lyön tuoksinassa sattuneet onnettomuudet ovat kuitenkin ainakin Jyväskylän seudulla olleet vume ruosina todella harvassa. "No tän säätä vuoden aikana, minkä oon Jyväskylässä ollut, työkavereista ainoastaan yhdelle on sattunut scmmoncn vakavampi tapaus. Matta kun niistä kantautuu muualla juttua, niin kvllahan se pistaa miettimään. Suoranaista pelkoa Närhi ei silli myönnä luulevansa, kun lilanne sattuu päälle. "Verenpaine siinä aina kohhoo vanhemmallakin miehellä, mutta ci siinä oikeestaan kerkiä pelkäämään." Kommunikointia, ei machoilua Maallikkoa kiinnostaa tietysti kuulla, miten vartija toimii sattuessaan keikkapaikalle? "Kyllä siinä koitetaan puhumalla selvittää tilanne. Ja hyvin ne yleensä uskookin, harvemmin joulun turvautumaan voimakeinoihin." Entä mikä on yleensä murtomicsien ensimmäinen reaktio? "No kyllä ne melkein järjestäen yleensä yrittää ensimmäiseksi kiehä;i kaiken." Närhen mukaan tämä johtaa huvittaviin tilanteisiin, kun varkaalla saattaa vielä sorkkarauta kädessäkin tulla jos jonkinmoisia selityksiä. Kysyttäessä, kaipaako Närhi koskaan päivätyötä, vastaus on selkeä: "Kyllä sitä joskus kaipaa. Ja kyllähän sila tassa hommassa välillä ->aa tehdäkin. Meillä on muutaman viikotlaisen yövuoron ohella myös paperitöitä, jotka tehdään päivisin toimistolta käsin " Kyllä minä työstäni tykkään, ei sitä muuten olis varmaan tänkään vertaa jaksanut", tyytyväinen mies toteaa työstään. JUHA KA0P?'.-:'. "Mitäs tämmöiselle vanhall Kärr Tiistai-iltainen kaupunki ei näytä kovinkaan eläväiseltä. Viikonlopun rähinät ja juopuneet ovat kadonneet kuin maan nielemällä; muutama jalankulkija tulee vastaan kävelykadulla. Vain hotdogkärryjen luota nousee houkutteleva höyry. "Melko hiljainen ilta. Ehkä tänään ei olisi kannattanut tulla", tuumii Paula Kemppainen hodarivaunujen myyntipuolella. Arkisin Kemppainen tulee ruokavaunujen kera kävelykadulle kello yhdentoista maissa. Työhuki kestää noin puoli viiteen aamulla. Viikonloppuisin vuorot ovat hieman pitempiä. Kemppainen sanoo työskentelevänsä noin neljänä yönä viikossa. Sen päälle hänellä on opiskeluhommiakin, mutta töiden ajankohta ei ole ollut ongelmaksi: yötöitä hän tekee mielellään. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin eikä työ ole ollut mitenkään rankkaa. Ehkä olen sellainen yöihminen", selittää Kemppainen. 'Täällä on jännä seurata ihmisiä. Varsinkin viikonloppuisin kaupunki on aivan oma maailmansa. Ihmiset ovat rentoja, ja heittävät läppää." Täysin samaa mieltä Kemppaisen katissa ei varmaankaan ole lehden valokuvaaja, jonka kameran eräs salamanvaloihin joutunut ohikulkija uhkaa hajottaa Kemppaisen kojun luona. Tai miltä kuulostaa, kun hodaria ostavan, humaltuneen asiakkaan ensimmäinen lause alkaa vihjaavasti tytöttelyllä: "Hei tyttö, mitäs sulia olisi tarjota tämmöiselle vanhalle miehelle?" Hodarimyyjän turvallisuus ei ole kuitenkaan koskaan ollut uhattuna. Kemppainen toteaa suurimman osan asiakkaista olevan asiallisia; vain jokunen mies ehdottelee joskus näitä törkeyksiä. "Eräs mies tuli kerran anelemaan ilmaista hodaria, ja kun hän ei sitä saanut, niin hän riisuuntui alasti kojun viereen. Siinä vaan pitää yrittää myydä hermostumatta ja olla reagoimatta törkeyksiin." Yötyöskentely on Kemppaisen mielestä pitkälti asennekysymys. I lan toteaa, että aluksi hänellä oli kyllä ongelmia töihin lähtemisen kanssa. Ne poistuivat työrytmiin sopeutumalla. "Vain muutaman kerran olen ollut luennolta pois työni vuoksi." Lastentarhanopettajaksi opiskeleva Paula Kemppainen aikoo myös tämän kyseessä olevan yön jälkeen mennä luennolle kymmeneltä aamulla. Siihen toimittaja ei itse kykenisi. ANNAKAISA VÄARANIEMI täynnä aama L H • • • • • • • ampiaisia Viiden aikaan aamuyöllä yliopiston kampuksella on hiljaista. Räntälunta leijailee hiljalleen maahan, yökulkijoita ei enää näy, rakennusten ikkunat ovat pimeinä lähes kaikki. Ravintola Lozzin keittiössä palaa kuitenkin valo. Siellä työskentelevä Mari Siitonen on aloittanut työpäivänsä tunti sitten. Lozzin keittiössä hän leipoo joka arkiaamu pikkutunneilta lähtien lämpimäisiä, jotka kello seitsemän kieppeillä noudetaan kampuksen kahviloihin ja muualle toimitettavaksi. Keittiössä tuoksuu tuore pulla, ja välillä uuni piippaa uuden satsin paistumisen merkiksi. Joroisista kotoisin oleva Siitonen on valmistunut kondiittoriksi Mikkelissä ja ollut Lozzilla töissä nyt kaksi vuotta. Aiemmin työpäivä aloitettiin viideltä tai puoli kuudelta. Nykyinen rytmi, aamuneljästä puoli kahteentoista aamupäivällä, on ollut voimassa viime helmikuusta lähtien. "Olihan se alussa hankalaa, mutta nyt siihen on jo tottunut. Eikä sitä töitä lehdessä ajattele, paljonko keiio on", sanoo snjgj sila töitä tehdessä ajattele, tonen. Pidän siitä, . ,, että töiden jälkeen paljonko kello on. Pidän siitä, että jää pnkä P aivä vatöiden j ä | k e e n p pitkä päivä Siitonen kertoo vapaata." pitävänsä käytännöllisestä ja ihmisläheisestä työstään. Vapaaaikaakin siis jää, muita kuinka yötyöntekijä käyttää sitä hankaloituuko esimerkiksi sosiaalinen elämä? "Ei oikeastaan. Ehdin kyllä harrastaa ja tekemään kaiken mitä pitää. Tosin silloin kun työpäivän jälkeen nukun päiväunet, ei minulle kannata soitella". Siitonen naurahtaa. TUOMAS TIRKKONEN tajuavat, Monen kansalaisen aamukahvipöydässä kahisee tuore sanomalehti. Vaan kenen ansiosta? Sillä aikaa, kun kansalainen on vielä yöpuulla, liikkuu kaduilla öinen puurtaja, joka huolehtii painokoneiden hedelmät tilaajiensa postiluukkuihin. Kirkkopuiston laidalla, Gummcruksenkadulla. Antero Vaara lopettelee lehdenjakokierrostaan vältän ennen kuutta aamulla. Kello kahdesta lähtien hän on kiertänyt keskustan alueella Keskisuomalaisia ja Hesareita jakamassa. Postin jakelupalveluissa työskentelevä Vaara on ollut alalla jo kolmetoista vuotta. "Oma vapaus ja stressitiömyys". Vaara määrittelee työnsä parhaat puolet. "Toki se sitoo, kun yötyötä on kuusi kenaa viikossa. Yökukkuminen on jäänyt. Töiden jälkeen menen aamulla nukkumaan vallaksi aikaa ja sen jälkeen taas jaksaa." Lehdenjakajan hommassa on omat riskinsä. Öisiä kulkijoita on moneen lähiöön: osa porukasta kannattaa kiertää kauempaa. Useimmiten liankaluuksilta sentään välttyy. "Joutuuhan sitä vähän valkkaamaan, että miten päin kulkee", Vaara sanoo. "Yleensä ihmiset eivät kyllä ala örveltää mullc, kun huomaavat postin kuteet ja tajuavat, että olen töissä." Vaara on kerran joutunut perheriitaa viettävän pariskunnan sekoilujen kohteeksi. Nainen luuli lehdenjakajaa miehekseen ja hyökkäsi hississä hänen kimppuunsa. Hyökkääjän siippa onneksi tuli väliin selvittämään puoliskolleen, että tämä huitoi väärää miestä. Toinen ongelma, etenkin tähän aikaan vuodesta, on pimeys. Rappukäytävää ehtii tuskin koskaan käydä läpi ilman, että valot sammuisivat kesken kaiken, joten jakajalla on usein tasapainoile mista. Liukkailla keleillä tarvitaan myös hiekoitusta. Keskustassa se on Vaaran mukaan kunnossa, mutta omakotialueilla tilanne on joskus toivoton. Lehdenjakaminen edellyttää hyvää fyysistä kuntoa, mutta henkisesti työ on Vaaran mielestä kevyttä. "Kun lehdet on jaettu, se on sillä selvä. Ei tarvitse enää stressata eikä viedä töitä kotiin", Vaara kiteyttää. TUOMAS TIRKKONEN Se OP stressaavaa, väsyttävää ja riski terveydelle. Näin kerrotaan usein yötyöstä. Lisäksi sen vaarallisuudesta on esitetty monenlaisia kaavioita ja lukuja. "Ensimmäisen yötyövuoron lopussa ihmisen väsymys vasiaa yhden promillen humalatilaa", kertoo tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta. Tämä aiheuttaa melkoisia riskejä työnteossa, mutia yötyö on välttämätöntä yhteiskunnan toimintojen ylläpidolle. Mikko Härmä näkee yötyön joissain tapauksissa jopa tarpeellisena ja positiivisena asiana myös ihmisille itselleen. "Joillekin yötyö sopii paremmin; he ovat niin sanotusti yöihmisiä, rytmiltään poikkeavia. Joikui myös hakeutuvat tarkoituksella yötöihin. Syyt voivat olla esimerkiksi lapsenhoitoon liittyviä tai taloudellisia. Yöiyöläisille maksetaan usein parempaa palkkaa. Esimerkiksi elintarvikealalla maksetaan sadan prosentin lisää", I lärmä listaa. Osa yötyöläisisiä valikoituu Hännän mukaan tähän työrytmiin myös siksi, että he yleensäkin tarvitsevat vähemmän unta. Vaikka unen larve ihmisillä on yksilöllistä, suomalaiset näyttävät kärsivän univajeesta huolestuttavan paljon. Hännän juuri toimittamassa julkaisussa (Toimivat ja terveet työajat. Työterveyslaitos, Sosiaalija terveysministeriö, 20001 ilmenee, että työssäkäyvistä jopa yli 40 prosenttia ei saa riittävästi unta. Kun ihmissuhteet kärsivät Unihäiriöt ovat myös lisätekijä kasvattamaan ihmiskehon terveydellisiä ongelmia. Yötyöt sinänsä lisäävät Toiminta ja terveet työajat kirjan mukaan eniten muun muassa sydämen ja vatsan sairastumisriskiä. "Muna yötyöt eivät vaikuta vain ihmisten fyysiseen puoleen. Täytyy muistaa myös sosiaalinen puoli. Yötyöläinen elää valtavirrasta poikkeavaa rytmiä", painottaa tutkijaprofessori Härmä. Hännän mielestä yötyö saattaa helposti häiritä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista; ajankäytön uudelleenorganisoiminen auttaa joskus. Huonoimmillaan yötyöntekijä joutuu kieltäytymään omista menoisia ja eristyy näin sosiaalisesta elämästä. Tällöin on Härmän mukaan syytä hakea apua ja luoda kontakteja. Sisäisen kellon aikaan Yötyötä tekevien kokonaismäärää on vaikea määritellä tarkasti. Härmän mukaan noin kymmenen prosentlia työtä tekevästä kansanosasta työskentelee öisin, mutta heistä osa tekee vuorotöitä ja osa epäsäännöllistä vuoroa. Noin 30 prosenttia yötyöläisistä pystyy sopeutumaan ryuniinsä. "Ihmisellä on luontainen rytminsä. Hän yleensä nukkuu öisin ja on päivällä virkeämpi. Yötyöläistcn rytmi on ristiriidassa tämän kanssa." Mikäli yöiyöläistä alkaa väsyttää, hänen kannattaa Härmän mukaan ottaa pienet nokoset mikäli se on mahdollista työtehtävän kannalta. Jo pannkymmenen minuutin pätkä unta parantaa suorituskykyä. Päiväunet ovat hyväksi myös mahdollisimman lähellä ennen ensimmäistää yövuoroa. Vieraasta rytmistä irrottautumiseen on omat niksinsä: "Viimeisen luurin loputtua kannattaa nukkua hieman vähemmän ja säästää väsymystä yöunille. Valolle altistuminenkin on tärkeää; se auttaa myös sisäisen kellon siirtämistä oikeaan aikaan", neuvoo Mikko Härmä.. ANNAKAISA VÄARANIEMI +
Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOUIUKUUTA 2000 L O U A S I 1 1 1 6 • Leivomme päivittäin tuoreita sämpylöitä leipäpöytään. • Myös vegaani vaihtoehto joka päivä. MA 18.12. Kasvislasagne Mantelikala Riistapyörykät Tl 19.12. Kasvisjuustokastikc ja pasta Kalamurckepihvi Broilerkiusaus KE 20.12. Tomaatti-kesäkurpitsa\aioka Lammaspyörykät Makkaraherkku TO 21.12. Pinaattiohukaiset Keitetyt nakit Curry-porsaskastike PE 22.12. Sienirisotto Juustoincn kirjolohikastike Maksaa kermakastikkeessa O Q o H O I O ilokivi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA I l o k i v i suljettu 2 3 . 1 2 . 2 7 . 1 . 2 1 . M u u t o k s e t r u o k a l i s t a s s a o v a t m a h d o l l i s i a . JOULUHUBAA ALENNUSHINNOIN JA MUUTA KIVAA SANOJEN MAAILMASTA Eurovvord 97. Elektroninen sanakirjaohjelma Win 3.11,95.98, NT. (Euroword) Su-Eng-Ru-Sa-Ra-Ve. Sisältää kyrillisen fontin ynnä laajoja erikoissanastoja. Yhteensä noin 2 200 000 sanaa. 115mk Collins Cobuild English Dictionary. (Harper Collins) Pehmytkantinen loistava perussanakirja. Aina varma valinta! 120 mk Ukkola: Ookko nä -Oulun murteen sanakirja. (WSOY) "Sitä russakav väristä litkua ne hampuusit veti kitusiisa.", "Ooppa nalli ja käy haje mummulle röijy.", "Mee Anttellille leipurikyltiksi ku oot nuin makian näkönen." Kampus Kirjan raati on päkätissään tästä mahtavasta uutuuvesta! 68 mk Harle & Moisio: Missä on Suomi? Kansallisen identiteettipolitiikan historia ja geopolitiikka. (Vastapaino) Sijaitseeko Suomi vieläkin idän ja lännen välissä vai siirtyykö se Euroopan unioniin liittymisen myötä länteen? 142 mk Joutsivuo & Mikkeli (toim.): Renessanssin tiede. (SKS) Ensimmäinen suomen kielellä julkaistu, monipuolisesti aikakauden kuvamateriaalilla kuvitettu yleisteos. 160 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa E S f S ^ kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Ruokalistamme löydät internetistä. www.sonaattLfi Virkistäviä ruokaja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: ÄLÄ OHITA TÄTÄ! Kaikki piilarit netistä tukkuhinnoilla!!! s u o m e n halvimmat??'? 30 pr Kertakäyttölinssejä Focus Dailiei Vrt. taia muualla: • Nissen 400 mk • Instru 380 mk • Keops 390 mk • Silmäasema 480 mk 1/2-v. K u u k a u s i l i n s s i p a k e t t i 6 pr B & L Soflens 66 -linssit 2 isoa 360 ml pulloa Sotteyes All-in-One 1 reissupuilo 100 ml Softeyes All-in-One C o m f o r t -silmätipat 10 m l 3 kpl säilytyskotelolta Vrt. pelkät linssit muualta: • Nissen 640 mk • Instru 600 mk • Silmäasema 560 mk • Keops 600 mk U u s i v v e b b i k o t i m m e s i j a i t s e e o s o i t t e e s s a : ^.PIILOLINSSIMWNT1.com T E R V E T U L O A K Y L Ä Ä N ! T i l a a m i n e n o n nyt t o s i h e l p p o a ! ! ! NYT 'KANNATTAA TILATA ENEMMÄNKIN: j ^ Ä K a t s e H ,nnoissa Oy Softeyes All-in-One ° *T / Piilolinssien Myynti. Hoitoneste360ml " l l l l l . PL516,33101 TRE •käyttöaika3/2003asji:.|WVj.;;_ p U h.03-3453998,Fax03-3453822 Q v Norm. 60,-lp\o/^V\ f \ info®piilolinssimyynti.com Q Leikkaa Irti, säilytä huolella! Leikkaa irti, säilytä huolella! Ravintola Lozzi Ravintola Piato Ravintola VVilhelmiina Ravintola Viisto Kahvila Aallokko Kahvila Kvarkki Cafe Libri Kahvila Musica Kahvila Novelli Kaupungin pääkirjasto Kahvila Syke Keskussairaalanne 4 P-rak. Mattilanniementie 2 Ahlmaninkatu 2MaA-rak. Survontie 9YFL-rak. Seminaarinkatu 15C-rak. Survontie 9YK-rak. Seminaarinkatu 15 B-rak. Seminaarinkatu 15M-rak. Vapaudenkatu 39-41 Keskussairaalantie 4 L-rak. puh. 260 3910 puh. 260 4571 puh. 260 3911 puh. 260 3866 puh. 260 3901 puh. 260 3887 puh. 260 3903 puh. 260 3904 puh. 624 438 puh. 260 3902 TERVETULOA p e n n t--q. IrvXSKYLX* T i l O r i l T O M I H O | f P A L V I t u r i s r t | T U 1 5 . R A K . T 4 1 2 6 D I I -JQ OPISKELIJAKORTILLA ALENNUS ITSEHOITOLÄÄKKEISTÄ Yliopiston Apteekki TERVETULOA www.sonaatti.fi ARKIAAMUN ROAD-MOVIE (OSA VIII) Allaolevaa osoitella kirjoittaessaan kasi oli tärissyt niin paljon, ettei kirjeen määränpäästä saanut selvää. Toivottavasti etle nuoren polven edustajana pahastu, että käytän eiympärislöystävällistä valkais tua kirjekuorta. Valkoinen oli veljeni lempiväri. Aivoni raksuttivat sen verran, että ymmärsin kirjeen osoitetun hänen veljelleen. Jokin lauseessa kuitenkin särähti Miten niin oli? Niin. Rakas veljeni menehtyi viitisen vuotta sitten. Ja minä jäin hänelle tuhat markkaa velkaa keskinäisestä vedonlyönnistämme. Loimme parikymppisinä pojankollcina vetoa kumpi meistä nai naapurin tyttären. e PALVELEMME: • Kauppakatu 39 joka päivä 8-23 • Puistokatu 4 ma-pe 8-19 Liittymällä Yliopiston Apteekin kanta-asiakkaaksi opiskelija saa myös monia muita tuntuvia etuja. Lisätietoja apteekeista. SYIiopiston Apteekki HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KORTHPOHJAN V 7 f^ PARTURI^ Kampeen Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 Käytä h y ö d y k s e s i kanta-asiakas TERVETULOA k o r t t i m m e tai o p i s k e l i j a k o r t i l l a 1 % AVOINNA: Ma-Pe9-18 Talvilauantaisin sopimuksen mukaan La Suljettu
Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOULUKUUTA 2 Indiemuusikko Marja Mattlar tekee "Jos en itse elä rajojani venytellen, ei sanottavaakaan kerry", toteaa muusikko Marja Mattlar kun kysyn häneltä laulujensa aiheista, jotka mielestäni ovat huikeita. "Kuulijapalaute on vakuuttanut minut siitä, että mistään ihmiselämää kummemmasta en ole koskaan musisoinut. Ja sehän on hurjaa, eikö?" Nykyään musiikki on Mattlarin pääasiallinen työ. Hän tekee sanoista ja sävelistä levyjen ja keikkojen markkinointiin asti kaiken itse. "Keikkamyynti, levyjen suunnittelu, tekeminen ja markkinointi vievät suurimman osan ajastani tällä hetkellä. Laulujen tekemiseen tarvitsen aikaa ja rauhaa, jota ei hirveän usein ole." Indie Mattlarin musiikki on tiheää. Se vaatii kuulijaansa toden teolla kuuntelemaan, taustamusiikiksi se ei sovellu. 80-luvulla ja 90-luvun alussa Mattlar oh yrittänyt löytää taakseen levy-yhtiötä, mutta oli saanut vain pakkeja. "Kun sitten isoja riskejä otettuani, tosi vaativien vaiheiden jälkeen seisoin Patiisi-VuorenkyldCD:n masternauha kädessäni vuonna 1993, päätin että tätähän en enää kenellekään tarjoa, vaan ryhdyn itse myös myymään omat levyni sekä tietysti kotiuttamaan omiin taskuihini mistä kertyvät mahdolliset markat", muistelee musiikintekijä. "Kaupalliset levy-yhtiöt eivät lähde tuottamaan kovin omintakeista musiikkia. Sille ei löydy sopivaa markkinointikaavaa eikä -kanavaa niistä perinteisistä", hymähtää muusikko. Tuntemattomaan oudokkiin tai jonkin ihan uuden tekemiseen ci haluta sijoittaa aikaa eikä rahaa. Näin on erityisesti muun kuin rockin suhteen. Indierocknn vähän uskalletaankin satsata, koska nuoret tunnetusti ovat uteliaita ja ostavat ikäryhmänä eniten levyjä." Omakustanteen tekijän on oltava rohkea ja pitkäjänteinen. Jo yksin taloudellinen riski on hyvin suuri. Entä jos kukaan ei ostakaan? Kuinka ylipäätään saavuttaa ostava yleisö ilman suuren levy-yhtiön markkinakanavia? "Omaehtoisesti toteutetusta levystä saa kuitenkin mahtavan hyvän oman mielen, mikä vannaan merkitsee sydämestään musiikkia tekevälle enemmän kuin raha", pohtii Mattlar. "Huolellisesti suunnitellusta, ajattomasta, tyylillisesti ehjästä ja taiteellisesti tinkimättömästä levystä kyllä saa omansa pois ja tuottoakin ajan kanssa, sitähän voi myydä vaikka lopun ikäänsä!" Levyt liikkuvat viidakkorummun tavoin: yksi kuuntelee, kertoo kavereilleen ja tämä taas eteenpäin. Laulelmantekijä Marja Maalaria on julkisuudessa yritetty luokitella muun muassa sanoilla trubaduuri ja laulelmantekijä. "Trubaduuri-titteli kertoo sen, että TEKSTI: RIITTA KOIKKALAINEN esiinnyn useimmiten yksin, laulan ja säestän itseäni kitaralla, ei juuri muuta. Laulelmatyyliin tunnen kuuluvani sikäli, että minulle laulelman 'pyhä kolmiyhteys' eli sävel, sanat ja esitys ovat lopputuloksen kannalta tasavahvoja. Suomessa laulelmaperinne vain on niin ohut, että suurin osa ihmisistä ei tiedä mistä on kysymys." Vuosien saatossa Mattlar on löytänyt itselleen sopivan tuntuisia yhteistyötahojakin. Tärkein heistä on ranskalainen, omapäisten muusikkojen ystävänä ja tuottajana tunnettu Gabriel Yacoub. Kotimaan kuvioihin kypsynyt Mattlar oli lähettänyt hänelle demonsa -92, mies oli oitis tarjoutunut yhteistyökumppaniksi. "Täkäläisen musiikkielämän tylyn suhtautumisen jälkeen hänen ystävällisyytensä ja kunnioituksensa on ollut muusikon ininälleni käänteentekevän tärkeää. Hän on alusta asti tukenut minua löytämään juuri oman tyylini kampeamalta väkivalloin musiikkiani mihinkään tyylisuuntiin", kiiltää Matdar kollegaansa. "Luokittelumielessä olen nyt kolmannen eli Vesi-levyni ilmestymisen jälkeen päässyt siihen vaiheeseen, että on jo alettu puhua Marja Mattlar -tyylistä. Se tuntuu hirveän hyvältä", myhäilee nainen. "Tarve selittää ja vielä kerran selittää häviää. Kymmenen vuotia siihen meni." "En ole koskaan osannut enkä halunnut tehdä viihdemusiikkia. Minusta musiikki on niin vahvasti tunteisiin uppoava elementti, etiä suhtaudun laulujen tekemiseen aika vakavasti", vakavoituu muusikko. "Jos minulla ei ole sanottavaa, en yritä sanoa mitään väkisin, vaan odoian että laulun aiheita kertyy. Tämän vuoksi olen hidas lauluntekijä." Yleisö Mattlar suuntaa laulunsa enimmäkseen "minulla sinulle". "Teen lauluja kanssaeläjälle, Marja lähimmäiselle, tätä elämän pituista malkaa samanaikaisesti kompuroivalle. Ehkäpä laulujani voisi ajatella myös kirjeinä, joissa kyselen kuulijaltani, että oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että..." "Toiset vaivautuvat musiikkini suoruudesta ja haastavuudesta, toiset suorastaan imevät sitä", toteaa Mattlar. "Yleisöpalautetta tulee aika paljon ja spontaanisti heti keikan jälkeen, levyistä myös, kirjeinä ja sähköpostiviesteinä. Olen pannut merkille, että yleensä ihmiset jotka elämässään ovat joutuneet Mattlarin ei enää tarvitse selittää. uimaan myös syvissä vesissä, tarttuvat musiikkiini ja kuuntelevat sitä paljon. Jos taas kuulija hakee pääasiassa viihdettä, pakoa arjesta, eivät minun lauluni miellytä." "Kuulijani eivät tule selkeästi mistään ikä-, ammatti-, asuinpaikkatai edes sukupuoliryhmästä saati musiikkimieltymyskategoriasta. Heitä on tasaisesti kaikkialla" kuvailee muusikko yleisöään. "Lähiaikoina keikkailen ja myyn Vettä' sekä aiempia levyjäni ja odottelen. vieläkö haluan sanoa jotakin laulujen muodossa", kertoo indie-nainen tulev a i s u u d e n suunnitelmistaan. "Ehkä ryhdyn tekemään musiikkia jollakin uudella tavalla, jos siltä tuntuu. Tai ehkä se mitä seuraavaksi teen. onkin jotakin ihan muuta." • "Trubaduuri-titteli kertoo sen, että esiinnyn useimmiten yksin, laulan ja säestän itseäni kitaralla."
+ & Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13. JOULUKUUTA 2 Kumm hillittö rautal diskom The Surfiones on ihastuttanut ja hämmentänyt jyväskyläläisen rockmusiikin marginaalissa jo kolmen albumin ja neljän vuoden ajan. Kokoonpano ei halua leimautua sen enempää huumoribändiksi kuin puhdasoppiseksi surf-poppooksikaan, mutta äkkiväärää musiikillista ja visuaalista virnettä yhtyeessä riittää ja yllättäen ryhmän aikaisemmat levyt ovat saaneet soittoaikaa amerikkalaisilta surf-radioasemilta ja kehuja ulkomaisilta musiikkilehdiltä. AD:n (kitara), Boan (basso), Lurexin (koskettimet) ja Mikin (rummut) kolmosalbumi My Secret Dimension on avannut kontakteja myös Venäjälle. "Uusin albumi haluttiin tehdä mahdollisimman halvalla, joten äänittelimme sitä pitkään ja puolisalaa jyväskyläläisessä studiossa ja masteroimme lopputuloksen Venäjällä, missä lysti oli kaikkein halvinta", kertaa AD alkusyksystä ilmestyneen albumin syntyä. Marraskuussa yhtye vieraili Pietarissa myös keikkojen merkeissä. Itäkontakti oli järjestynyt ruohonjuuritason kulttuurinvaihtoa Venäjän, Baltian ja Suomen välillä harjoittavan Clinusosuuskunnan kautta. "Vastaanotto oli helvetin hyvä ja mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka majoitus olikin lievästi sanottuna karun askeettinen. Ensimmäisenä iltana esiinnyimme pienellä taiteilijaklubilla, kun taas jälkimmäinen keikkamme oli elokuvafestivaalien yhteydessä paikallisella Tavastialla, Spanac-nimisessä isossa rock-klubissa, joka oli itse asiassa entinen kirkko. Suunnitelmiin kuului alunperin myös yhteiskiertue venäläisen Kolibri-yhtyeen kanssa." AD eli Antti miettii tovin kysymystä bändin musiikillisesta karsinasta ja hengenheimolaisuudesta sellaisten kotimaan instrumentaali-ihmeiden kanssa kuin Laika & The Cosmonauts, The Elevators ja Aavikko. Nimestään huolimatta yhtye on irroittautunut alkuaikojen traditionaalisemmasta surf-musiikista ja tekee Antin mukaan nykyisin "discomusiikkia punk-asenteella". Toisin sanoen bailattavaa säveltaidetta. "Ulkomailta tuli palautetta, jossa meitä verrattiin Laika & The Cosmonautseihin, mutta kai me kuitenkin olemme aika eri linjoilla. Laikan musiikki on kuitenkin aika paljon perinteisempää, tosin paljon paremminhan ne kyllä soittavat." "Alunperinhän tämä oli vain duoprojekti, joka syntyi Mikin eli Ijäksen Mikon ideasta." Vähitellen porukkaa kertyi kuitenkin lisää ja tästä kaikkien yllätykseksi tulikin pysyvä juttu. Parhaillaan ryhmää työllistää remix-levyn teko, jossa uusimmat My Secret Dimensionin kappaleet aiotaan pukea radikaalimpaan disco-kuosiin ja julkaista pienipainoksisena fani-lahjana. Nelikkö on myös saanut valmiiksi videon Pumper to Pumper -kappaleestaan yhdessä "hoviohjaajansa" Jan Ijäksen kanssa. Yhteistyötä on aikaisemmin tehty läksen elokuvien soundtrackeilla ja ryhmän kakkoslevy VVho Stole My Hypnoticsin? nimiraidan musiikkivideolla, jota yhtye kävi kuvaamassa USA:ssa. Kysyntää yhtyeelle riittää ulkomailla jatkossakin ja ensi vuoden suunnitelmiin kuulunee vierailu Moskovassa. Vaan minkälaisessa ympäristössä mainion liveryhmän maineessa oleva nelikko mieluiten esiintyy? "Kaikissa bailuissa, niin opiskelijakuin muissakin bileissä tämä kokoonpano on kyllä toiminut kympillä. Ei meitä kannata tyrkyttää kaikista pahimpiin rock-luoliin, sillä porukka saattaisi katsoa tällaista instrumentaalikohellusta hieman liian pitkään. Toisaalta viimeksi soitimme Lahdessa perinteisessä "Popeda-paikassa" ja yleisö hullantui täysin. Ja onhan musiikkimme soinut myös muotinäytöksen taustalla." • "h
Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JDUIUKUUM 2000 Algerian syvät TEKSTI: MIKA TERAVA Muutama vuosi sitten Algeria oli suosittu maa mediassa. Lähes päivittäin raportoitiin maassa tapahtuneista joukkomurhista, joissa kokonaisia kyliä oli teurastettu. Sitten maa hävisi uutisista ja unohtui ajatuksista. Anouar Benmalek herättää muistot henkiin romaanillaan Rakkaus vailla toivoa. Teoksella, joka on paitsi viiltävä rakkausromaani myös hätkähdyttävä kuvaus Algerian väkivaltaisesta lähihistoriasta. Verisen maan rakastavaiset Benmalekin romaani kertoo kahden eri kulttuurissa varttuneen ihmisen, arabimies Nasredinin ja sveitsiläissyntyisen sirkustaiteilija Annan, vaiherikkaan ja traagisen tarinan. He rakastuvat toisiinsa 11 maailman sodan aikana Algeriassa, saavat kaksi lasta, jotka surmataan väkivaltaisessa kostoiskussa Nasredinin kotikylässä. Tämän jälkeen he joutuvat neljäksikymmeneksi vuodeksi eroon toisistaan, mutta saavat vanhuksina mahdollisuuden kohdata toisensa vielä kerran. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen: se poukkoilee ajassa seitsemänkymmenen vuoden aikajänteellä. Lisäksi romaanin kertojan näkökulma vaihtelee. Nasredinin ja Annan lisäksi esitellään useita ihmiskohtaloita viime vuosisadan Algeriasta. Pääosassa väkivaltainen maa Kirjan varsinaiseen pääosaan nouseekin juuri Algeria. Maa, jonne Ranskan siirtomaapolitiikan kylvämä katkeruus ja koston kierre tuntuvat jääneen pysyvästi asumaan. 90-luvulla tavallisen kansalaisen on mahdotonta jäädä armeijan ja kiihko-islamilaisten vastarintaliikkeiden välisessä sodassa ulkopuoliseksi. "Aseistetut vastarintaryhmät olivat varoittaneet että he tappavat kaikki jotka /dhtevdt kasarmeihin. Toisaalta armeija pitää kieltäytyjiä terroristien apureina ja vainoaa heitä armotta." Pelon ilmapiirissä on vaarallista luottaa kehenkään. Pienikin huhu voi aiheuttaa oman tai läheisten kidutuksen, raiskaamisen tai pahimmassa ja hyvin yleisessä tapauksessa vähemmän arvokkaan kuole"Hän on polvistunut tarjottimen eteen, tarjottimen jolle on asetettu kaksi kahvikuppia ja kaksi pyöreää esinettä: ne näyttävät palloilta joille on puettu sotilaslakit. Huolimatta vielä tokkuraisista aivoistaan Nasredin tunnistaa välittömästi toisen 'pallon' naapurin vanhimman pojan pääksi." Väkivalta on todellakin arkipäivää. Se on ollut sitä jo vuosikymmeniä, vaikka valta on maassa virallisesti vaihtunutkin. Algeria on kuitenkin Kirjallisuuden voimaa kansalaistensa synnyinmaa, johon on muodostunut syvä viha-rakkaussuhde. "Se on meidän kaikkien algerialaisten tragedia: mielessä on vain yksi asia, lähteä tästä helvetistä, saada asua normaalien ihmisten joukossa, mutta heti kun joku on päässyt Välimeren toiselle puolelle, hän riutuu kaipuusta ja syyllisyydenainteesta..." Benmalek kertoo tarinaa yksittäisten ihmisten näkökulmasta ja mahdollistaa näin toden tuntuisen kurkistuksen Algerian länsimaisittain vieraaseen kulttuuriin, joka on paljon heterogeenisempi kuin mitä esimerkiksi uutisista voisi päätellä. Kulttuurista riippumatta tavalliset kansalaiset ovat aina hiljainen enemmistö, jotka saavat ääriliikkeitä vähemmän palstatilaa medioissa. Vaikka Rakkaus vailla toivoa -romaani kuvaa käsittämättömiä julmuuksia, se ei kuitenkaan sorru etsimään syyllisiä yksittäisistä ihmisistä, vaan pikemminkin olosuhteista. Lisäksi romaanissa on paljon elämänmyönteistä huumoria toki myös purevaa ivaa. Ennen kaikkea kirja on kuitenkin hyvä osoitus siitä, kuinka kirjallisuus voi edelleen olla tärkeä osa nykyaikaista tiedonvälitystä. Kirjallisuus reagoi aina viiveellä maailmantapahtumiin, mutta juuri hitaudessa piilee sen voima. Parhaimmillaan, kuten Benmalekin romaanin tapauksessa, se antaa ihmisen kasvot "objektiivisille" uutiskuville ja muistuttaa meitä eilisen tapahtumista, jotka usein ovat huomisen kaltaisia. • Kursivoidut lainaukset: Anouar 8enmalek;Rakkaus vailla toivoa (suom. Marjatta Ecare) Tammi 2000 löhnöpruut HARRI HEMMINKI Kiasma En ole koskaan nähnyt mitään yhtä naurettavaa. Se oli yksinkertaisesti säälittävintä, mitä eteeni on koskaan tullut, vaikka tämän museon johtohommissa kaikkea näkeekin. Tuo hökötys oli aivan omituista materiaalia. Se oli tummanruskea, ja valo heijastui sen mattapinnalta. Tummanruskea sävy vaihteli paikoin kalansuomuja muistuttavina vaaleampina aaltoina. Oliko tuo onneton rumilus puuta? Minua oksetti katsella koko luomusta. Joku oli törkkinyt keppejä kiinni vanerilevyyn. Neljä sojotti alas levyn joka nurkasta, ja levyn yhdellä sivulla nousi kokonainen rivistö keppejä ylöspäin kuin jokin paaluvarustus. Ja sitten tuo omituinen elukka, joka oli asetellut haisevan alaruumiinsa vanerilevylle. Vannon tämän kautta kunniani ja vannoisin, vaikka tuhat perkelettä veisi siitä hyvästä sieluni: se oli hirvittävin ja epäsuhtaisin olento, mitä elämäni aikana olen nähnyt, ja öisin painajaisista hikisenä herätessäni olen tullut siihen tulokseen. ettei se ollut tästä maailmasta. En ihmettelisi, vaikka sen olisi lähettänyt itse Piru. Se räpytteli siinä silmiään ja pyöritteli eturaajoissaan olevia ulokkeita. Mitä helvettiä koko tämä rumilus teki nykytaiteen museossa, rujo härveli, jolla jokin alien lepuutti persettään? Eikö kukaan enää vedä mitään rajaa sille, mitä tänne päästetään? "Painu helvettiin täältä senkin hepokatti", tokaisin luvalla sanoen närkästyneenä, "ja vie luo hökötys takaisin tekijälleen." "Kuulkaas, hetkinen...", se uikutti. Jessus Maria ja Jooscfl Tuo rujo marssilainen osasi puhuakin! "Minä, minä en katsele tuollaista täällä, hus", komensin ja työnsin sitä harjanvarrella kohti ovea. "Herra Jeesus! En minä tiennyt, että tämä tuolikin kuuluu näyttelyyn. Istuin vaimoani odottamaan." "Vai kuuluu? Kuuluuko tämä näyttelyyn? Pelastan tämän museon. Teen siitä selvää!" Kavahtaen olento säntäsi kauhusta ulvoen karkuun, ja minä poljin puuhirvityksen palasiksi. Puunkappaleet sinkoilivat pitkin käytävää, ja kun olin varma, ettei niistä enää olisi vaaraa, pyyhin ne jalalla nurkkaan. Tyytyväinen hymy kasvoillani ja kädet selän takana lähdin kohti suuna hallia edempänä käytävän päässä. Askeleeni kaikuivat käytävillä vaimeasti. Ne olivat ainoat, jotka rikkoivat hiljaisuuden. Valju valo ja valkeat seinät. Kaikki oli taas niin kuin ennenkin. Meduusa seipään nenässä tuijotti hallin ovella poskeani. LÖHNÖPRUUT on Jyväskylän Ylioppilaslehden palsta, jossa julkaistaan harrastajakirjoittajien luomistyön tuloksia. Voit tarjota tekstejäsi Jylkkäriin, pitäen mielessäsi aina vastassa olevat alarajoitukset. LÖI 1NÖPRUUT toimii lähinnä lyhyiden kertomusten tai runojen julkaisuareenana. Eeppisiä sukukronikoita ja maailmanhistoriallisia jatkokertomuksia emme kykene julkaisemaan, niin lystikästä kuin se olisikin. Julkaistavat kirjoitukset valitsee Jylkkärin toimituksen sisäinen raati, jota tunnetusti ei liika asiantuntemus rasita. Päätöksistä ei silti ole mahdollisuutta valittaa, eikä syytä loukkaantua.
PIANISSIMO Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13.JOUIUKUIH» 2000 1600-luvun joulumessu Jyväskylään Liki neljä vuosisataa vanha protestanttinen joulumessu saa Suomen ensiesityksensä Jyväskylässä. Jo vuonna 1619 tehty Mikael Praetcriuksen Chrisimette-messu esitetään Jyväskylässä 12. joulukuuta Taulumäen kirkossa ja 13. joulukuuta ammattikorkeakoulun kamarimusiikkisalissa. Esittäjinä ovat kamarikuoro Cantinovum, vanhan musiikin yhtye Fiamma Luccnte ja barokkivaskiyhtye Nordpfeiffer. Messun johtaa Rita Varonen. Christmette koostuu sävellyksistä, joiden runkona ovat jouluaiheiset, monikuoroiseen tyyliin laaditut motetit. Useimmat niistä perustuvat 1500ja 1600-lukujen joululauluihin. Jyväskylässä esitettävässä versiossa messuun on lisätty pohjoismaisia sävyjä sisällyttämällä mukaan muutamia joululauluja kokoelmasta Piae Cantiones ja käyttämällä eräissä lauluissa suomalaisia tekstejä 1600luvulta. Christmette Taulumäen kirkossa tiistaina 12.12. klo 19 ja Jamk:n kamarimusiikkisalissa (Pitkäkatu 18-22) keskiviikkona 13.12. klo 19. Liput 50/30 mk. K-Kustannukselle uusi toimitusneuvosto Ylioppilaskunnan uusi edustajisto valitsi ensimmäisessä kokouksessaan myös JYYn julkaisusarjalle uuden toimitusneuvoston. Uudella toimikaudella neuvoston jäseniä ovat Francisco Dclahcy. Anna Elomäki, Terhi Forssen, Tiina HokkanenOja. Anna Kainulainen. Anna Kanerva, Riitta Koikkalainen, Johanna Kontio, Outi Oja, Jukka Peltokoski, Jari-Pekka Tikkanen, AnnaMaija Tuuliainenja Petri Vähäkangas. Lisäksi JYYn hallitus nimeää neuvostoon yhden jäsenen. Ylioppilaskunnan julkaisusarja Kampus Kustannus on julkaissut eri tieteenaloihin liittyvää kirjallisuutta vuodesta 1979. Jylkkärin nettisivuilla Netti-Jylkkäriin on perustettu uusi palsta, Kulttuuria vastarannalta, jossa esitellään huomionarvoisia, mutta vähälle huomiolle jääviä kulttuuripläjäyksiä laidasta laitaan. Esiteltävä levy/kirja/taidenäyttely tms. vaihtuu joka loinen keskiviikko Netti-Jylkkärin päivityksen yhteydessä. i Osoite on www.jyu.fi/jylkkati. Klikkaa sieltä lehti-linkki ia seuraavaksi "kulttuuri". Salamatkustajana ikuinen ikävä Yousif Abu ai Fnv/z: Taikallntu. Suomennos Marko Juntunen. like & Suomen Rauhanpuolustajat 2000 Liken ja Rauhanpuolustajien Pystykorva-kirjasarja julkaisee kustantajien ilmoituksen mukaan kirjoja, joita muut eivät julkaise sekä kirjoja, jotka kertovat meille myös epämukavia asioita ja kyseenalaistavat valtamedioiden maailmankuvaa. Taikalintu on ensimmäinen Suomessa julkaistu kaunokirjallinen teos, joka käsittelee pakolaisuutta pakolaisen silmin. Se on myös tänne asettuneen irakilaisen kirjailija-journalistin ensimmäinen suomennettu novellikokoelma. Taikalinnun novelleissa vaelletaan Kurdistanin kivisiltä vuorilta Moskovan aukioille, sukelletaan pakolaisten mikromaailmoihin. Matka päättyy "napapiirin tuntumaan", helsinkiläislähiöön. Matka on pitkä myös henkisesti. Moskovassa on puutetta, mutta venäläisten auttamishalu on koskettavaa. Yltäkylläisessä Pohjolassa taas kaikki toimii kylmäntehokkaasii, kellontarkkuudella, mutta onko se paljon parempi vankilaa, jossa pysyy kyllä hengissä, mutta ei voi elää? "Kuinka kauan nuo asunnon kylmät ja alastomat seinät saisivat ottaa hänet vastaan tarkoituksettoman, työttömyyden sävyttämän päivän jälkeen?" Odottamaan-säilötyn elämää varjostavat painajaiset, rasistisien hyökkäysten pelko, kulttuurien kohtaamisen ongelmat. Kun toisen ongelmana on hiustyyli ja toisella huoli omaisten kohtalosta, ei kohtaaminen ole helppoa. Raskaista teemoistaan huolimatta Taikalintu ei ole katkeraa tilitystä, vaan kaipuu on läsnä suloisenhaikeana melankoliana, myyttiset siivet saavissa muistoissa. Intensiteetiltään vaihtelevat novellit ovat paikoin hyvinkin dokumentinomaisia. Novelli Kaakaota Pohjolasta on oikeastaan "autenttinen", hämmentävä kirje kotikylästä. Nostalgia taas kertoo hieman sekavasti erilaisista tavoista taistella koti-ikävää vastaan. Abu ai Fawzin tyyli kuljettaa tarinaa moneen suuntaan rönsyävillä lonkeroilla on välillä raskasta luettavaa, mutta eihän kaiken tarvitse olla hetkessä hotkaistavissa. Välillä on virkistävää lukea muutakin kuin sähkösanomaiyyliä ja kurkistaa tyystin toisenlaiseen sielunmaisemaan, josta on tullut osa suomalaisuutta. TUIJA SIUAMÄKI Säkeitä käymistilassa Runon viiniä. Toim. Janne Porttikivi. Gummerus 2 . 1 3 2 s. Runon viiniä -antologiaa mainostetaan kirjan takakannessa sanoista juopumisen ja ajattelun kirkkauden taidonnäytteeksi. Sanoista on kyllä juovuttu, mutia kirkasiumisprosessi on jäänyt kesken. Antologian 16 uutta kirjoittajaa on karsittu Alkon, Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton järjestämästä Runon viiniä -kilpailusta. Karsimisen varaa olisi ollut enemmänkin, sillä tällaisenaan runosikermät jäävät repäisyiksi; äänet eivät erotu tarpeeksi massasta. Kokoelman kiinnostavin debytaniti on Anu Rinkinen, jonka karheantuoreista runoista paistaa huoli nykyihmisen irrallisuudesta. Hallittua ja perinteisempää ilmaisua edustaa kilpailun voittanut Matti Nieminen. Antologian syvällisintä antia ovat kuitenkin monipuolisuudellaan hurmaavat Laura Airola |a Hannu Häkli. Airolan piristävän älykkäissä kannanotoissa ja Häklin harkituissa ninokuvissa yhdistyvät sekä kiieyttämisen taito että tarkka kieli. Inhimillisiin ilmiöihin keskittyviä runoja hallitsevat suomalaiset kestosuosikit: luonto, kuolema ja rakkaus. Vahvimmin on läsnä syksyjä siihen liittyvä lähdön teema. Haikailua elävöittävät muutamat sarkasmipälkät. jotka pureutuvat muun muassa ihmisen ulkokuoreen ja näennäiseen taiteilijaeläKa ii Ii ia ii nuniasti iskevää tekstiä Pekka Jaatinen: Tilkkutäkkiplanetaario nyrkkeilijän tarina. Like, 2000. Raahesta, tuolta Pohjanlahden perukoilta, on tullut julkisuuteen monia tainnuttavia taiteentekijöitä, kuten rock-yhtye Zen Cafe. Nyt nyrkiniskujen kera julkisuuteen on noussut kirjailija Pekka Jaatinen teoksellaan Tilkkutäkkiplanetaario nyrkkeilijän tarina. Kirja iskee helposti lukijaan. Jaatinen kirjoittaa vauhdikkaasti ja ytimekkäästi: 150 sivua lukee nopeasti -jos vain niin haluaa. Romaani vaikuttaa pitemmältä, sillä tekstissä käydään läpi päähenkilön aikuistumisia aina yli 30 ikävuoteen saakka, ensikisasta loppupään otteluihin. Jaatisen teksti henkii tiettyä arvokkuutta napakkuudestaan huolimatta. Pieniä taukoja lukemisen välissä kannattaa pitää. Rajuja ottelukuvauksia kentiltä sekä varjo-ottelutunnelmia baareista ei pysty lukemaan monta peräjälkeen ellei sitten ole hirmu kova jätkä. Miksi ihminen harrastaa toisen lyömistä? Välillä tulee oikein paha olo, koska kirjan päähenkilölle nyrkkeilemincn on toimintaa, josta tunteet pidetään erossa. Tarvittaessa tunteet kuitenkin purkautuvat iskujen kautta. Ihan pienille nyrkkeilijän urasta haaveileville pojille kirjaa ei pysty suosittelemaan, vaan teos sopii paremminkin joululahjaksi isoille veljille. Nyrkkeilemisestä tulee päähenkilölle myöhemmin myös ammatti, vaikka moni varoittaakin hänelle pää kallellaan kulkevista, alkoholisoituneista exboxareista. Jaatinen tietää itse nyrkkeilijänä mistä kirjoittaa. Kirjan sankari sortuu välillä nyrkkeilijän pahamaineisen varjoelämän vietäväksi. Jano on suuri; kilpailun lähestyessä niitä nesteitä sitten haihdutetaan pois saunassa. Lskuhumala ei enää vallitse, vaan suurempi halu on sekoittaa pää alkoholilla. Alku-uran valmentaja Arvikin viitoittaa juomisellaan oppilaansa vapaaaikaa. Muuten Arvi-valmentaja on yksi kirmaan. Muutamista helmistä huolimatta Runon viiniä jää kokoelmana turhan persoonattomaksi ja yllätyksettömäksi. Monen kirjoittajan kohdalla kostautuvat liika kaunokielisyyden tavoittelu ja kielellä kikkailu: muodon epämääräisyys syö muuten ansiokkaita ajatuksia. Mutta mieluummin hiomatontakin sisältöä kuin sanoja ilman mieltä. Siten joulupakettiin voisivat eksyä vaikkapa Laura Airolan säkeet: Lennän I (luoti vai pääskynen?) I Läpi I (sormien vai kyynelten?) I Tuulen I (huonon vai itäisen?) / Tdman tähden /puhu teoilla. SARA HÄNNINEN jan sympaattisimmista henkilöistä. Nyrkkeilyssäkin riittää selkään puukottajia. Arvi vaikuttaa tyhmältä, "hittaalta pohojalaaselta", mutta hän kyllä osaa lyödä takaisin. Hänen puhetapansa on kuvattu änkyttäväksi, mutta mukavalta kuulostavaksi pohjalaismurteeksi: "Täälähä o huiijempi tunnelma ku Oulusa enne vanakaan." Päähenkilön murkkuvuosista lähtien työväentalon treenipaikalla pyörii myös taustalla neitonen nimeltä Meri-Tuuli, mutta nyrkkeilijän tähieyteen kuuluu useampia naisia. Pienessä kaupungissa Euroopan tason ottelija ei pysy tuntemattomana. Samalla linjalla kulkee myös itse Tilkkutäkkiplanetaarion kirjoittaja Pekka Jaatinen: tuskinpa jää hänkään esikoisteoksellaan hiljaisten kirjailijoiden klubiin. ANNAKA1SA VÄÄRÄNIEMI
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1 6 13 JOUIIIKUIITfl 2000 O TEKSTI JA KUVA: ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI NÄYTTELYI Mikko Hietohaijun jo Rune Snellmanin yhteinen leikkihetki; joystickit kuuluvat yhtenä osana Hietohanun Ilotikku-teokseen. Mitäpä jos joululomalla jättäisi hetkeksi television katselun, nousisi sohvalta ja lähtisi tallustelemaan Miehen tielle? Visuaalista elämysmaailmaansa voi helposti laajentaa tällä Taidemuseon Suojassa pidettävällä näyttelyllä. Miehen tie -näyttely koostuu enimmäkseen valokuvateoksista ja muutamasta näyttävästä tilateoksesta, kuten valokuvaaja Rune Snellmanin Ole mies -työstä. Jälkimmäisessä on kyse filmiprojektorista peilien avulla heijastetuista kuvista äänen kera. Huoneen seinillä kulkevat kuvat pistävät naiskatselijan pään pyörimään. Yhteinen teema miehisyys löytyi helposti Miehen tie -näyttelyn järjestäjille. Kameran takana näyttelyn valokuvissa on ollut kaksi jyväskyläläistä valokuvaajamiestä: Mikko Hietaharju ja Rune Snellman. Molem, millä on Olin kyllästynyt viikkoiehtien kauneuskuviin. Itseni kuvaaminen tuntui siten siinä vaiheessa luontevalta." nyt pansenkymm e n t ä vuotta taiteilijauraa takanaan. "Näyttelyn aihe on luonnollinen valinta. Mitään selkeitä lausuntoja emme silti anna siitä, mikä on miehen tie". Mikko Hietaharju selventää. "Työt ovat nyt seinällä, ihan omillaan. Jokainen tulkitsee niitä haluamallaan tavalla." Pinnassa olevien tunteiden purkamista Hietaharjun kuvissa pääsevät esille niin hänen kolme poikaansa kuin isänsäkin. Tie päättyy -sarjassa on jo melko rankkaa tavaraa mukana. Siinä muutamassa kuvassa näkyy muun muassa hänen isänsä kuolleena. Hietaharjun mielestä hänen kuvissaan on melko romanttinen lataus. "Kuvissa tulee esiin niin miehen henkinen kuin fyysinenkin puoli, mutta miehelläkin on monta roolia. Nämä kuvat henkivät sitä herkempää puolta", toteaa Hietaharju. "Valokuvien voima on siinä, että ne tekevät poissaolevan läsnäolevaksi. Tien päättyminen on osa tien kulkua. Kun tein isäni kuvat, en katsonut niitä sen jälkeen kahteen vuoteen." Niin Hietaharju kuin Rune Snellman myöntävät, että työt sisältävät heidän henkilökohtaisia tunnepurkauksiaan. Valokuvaaminen toimii ikään kuin terapiana. Snellmanin Tämä on minun kaupunkini -kuvasarjan osiossa tulee esiin taiteilijan oma näkemys kaupunkikuvasta. Snellmanin mukaan nämä kankaalle tulostetut kaupunkimaisemat on otettu kahden kilometrin säteellä lähellä Jyväskylän keskustaa. Vihaan sinua joskus -sloganin alle on sijoitettu muun muassa Paviljonki ja moottoritie. Filmatisointia Rune Snellman on yhdistänyt ääntäkin valokuvateoksiinsa. Tdmd on minun kaupunkini -kuvasarjassa äänimaisemia on nauhoitettu valokuvatuista paikoista, esimerkiksi rautatien läheisyydestä sekä ihan miehen omia askeleita kadun päältä. Ole miesteoksen ympärillä kuulee jyväskyläläisen näyttelijä Jouni Salon sovittamaa Lääkärin sanat pojalle -tekstiä. Tämän tyyliseen taiteeseen on suuntausta antanut Snellmanin mielestä paljon hänen elokuvallinen perhetaustansa. "Tätä elokuvapuolta kuvastavat usein myös töissäni esiintyvät sloganit", Snellman lisää. Oman kokonaisuutensa Miehen tiessä muodostaa Snellmanin Olkoon voima kanssanne May the force be withyou -valokuvat. Iskulause on lainaus Tahrien sota -elokuvasta. Näissä kuvissa taiteilija on sijoittanut itsensäkin kuviin käsilihaksia pullistelevana hahmona. "Olin kyllästynyt viikkoiehtien kauneuskuviin. Itseni kuvaaminen tuntui siten siinä vaiheessa luontevalta", Snellman lausahtaa.» Miehen tie valokuvia ja tilateoksia Jyväskylän taidemuseon Suojassa 21.1.2001 asti. Sanni Vainionpään Minä ja taivas -työ Pitkä syksy-näyttelyssä. • • ar • käsiä taidesatoa M [TjjTjj il TEKSTI JA KUVA: ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Aina silloin talloin harrastajataidc tunkeutuu yliopiston rajojen sisälle. Tällä kertaa väriä ja mukavia muotoja muiden piristykseksi ovat luoneet opettajankoulutuslaitoksen kuvataiteen sivuaineopiskelijat. Päärakennukseen sijoittuva Pitkä syksy -näyttely laajentui aluksi moneen kerrokseen; nyt joululoman tienoilla siitä on jäljellä laajin, neljänteen kerrokseen sijoittuva osio. OKL:n syksy vaikuttaa ainakin näyttelyn tcosmäärästä päätellen todella pitkällä: näyttelyssä on mukana reilut sala lyötä. Niiden tekemisessä on käytetty kymmeniä eri tekniikoita. Pitkä syksy -näyttelyssä C-rakennuksen luentosalien yllä on esillä muun muassa alaslomasta mallista hiilellä piirreltyjä sekä savcsia muotoiltuja teoksia. Toinen laaja ryhmä on kaupungin maisemakuvat, joita on työstetty lähinnä peiteväreillä. Tunnistettavia kohteita maalauksissa ovat muun muassa linja-autoasema, salama ja eri keskustan kadut. Erikoisuuksia näyitelyssä ovat käsintehdyt kirjankannet. sekatekniikalla taiteiltu tuoli sekä kissankuljetuslaatikko. Vielä viime viikolla pääaulassa komeili akryylimaalauksia ja kolmannessa kerroksessa oli esillä valokuvia. • Tulevien kuvataideopettajien syksyn satoon voi sukeltaa mukaan 11. tammikuuta saakka päärakennuksen neljännessä kerroksessa.
« • Jyväskylän Ylioppilaslehti 16 13. JOUlUKUUn 2000 l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l l t t l l f l l f l l l l l l l Talvenkuvaaja Ilppola: 1 TEKSTI JA KUVA: JUHA KAUPPINEN l l l l l l l l l l l l l l l l I I I I • I • I I • I • I I • • I • I I I I I I Juhani Ilppola on vaajakoskelainen harrastajavalokuvaaja, joka on valokuvannut luontoa aktiiv 15 vuotta. Hän kutsuu itseään harrastuksensa suhteen myöhäisherännäiseksi. Vastikään Vaajakosken kirjastolla avattu näyttely, Virta ja vuori, todistaa yksiselitteisesti, että herääminen on kannattanut. "Oikeastaan mä en edes kutsuisi näitä luontokuviksi vaan luonnonvalokuviksi", määrittelee 59-vuotias Juhani Ilppola Vaajakoskella ja Kanavuoressa otettuja valokuviaan, llppolan mukaan perinteinen luontokuva kuvaa jotain kohdetta esimerkiksi eläintä tai kasvia siten, että kuvasta on selkeästi nähtävissä, mitä se esittää. Luonnovalokuvaan -jollaisia llppolan kuvat ovat -on taltioitu luonnon yksityiskohtia, joissa valo ja muoto ovat pääosassa. Mitä kuva esittää, on kysymyksenä toissijainen. Ilppola on asunut Vaajakoskella vuodesta 1983. Marraskuun lopussa avatun näyttelyn Virta ja vuori kuvat on koottu viimeisten viiden vuoden ajalta. Kuvia yhdistää muun muassa se, että ne on oiettu kylmimpänä vuodenaikanamme. Mikä talvessa kiehtoo? "Mä kyllä kuvaan kaikkina vuodena i k o i n a . E s i m e r kiksi kevät ja syksy on ihan p a r h a i t a aikoja valokuvaukselle. Mutta nimenomaan talv e s s a k i e h t o o valo. Valon ja varjon, tumman ja vaalean vaihtelut niistä löydän parhaat kuvauskohteet. Etenkin tähän teemaan talvi tuntui sopivan hyvin. Siksi päätin rajata näyttelyn sellaiseksi, että siinä on vaan talvikuvia." Näyttelyn somistuspuoleen liittyy eräs mielenkiintoinen yksityiskohta: kuvat on nimittäin kiinnitetty veden kauniiksi muotoilemiin puunkappaleisiin, jotka sointuvat joko värillään tai muodoltaan kuvaan ja kehykseen. Mistä tällainen idea on lähtöisin? "Mä oon ollut koko ikäni tekemisissä puun kanssa. Jo pikkupoikana olin uitlohommissa kesäisin. Nämä näyttelyn puut on kerätty Heinävedeltä kesäpaikan ympäristöstä. Ne on sikäli mielenkiintoisia puukappaleita, etlä ne ovat kaikki jonkun hylkäämiä. Jostain voi nähdä, että se on joskus ollut osa venettä, jotain taas on käytetty esimerkiksi työkaluna sahalla. Hylkäämisen jälkeen vesi on muotoillut niitä ja hionut särmiä, kunnes minä olen lopulta löytänyt ne vettyneinä ja pohjaan uponneina", Ilppola tunnelmoi. Kuvia ja kuorolaulua Ilppola liikkuu runsaasti maastossa myös ilman kameraa. "Kyllä mä vähintään kerran viikossa käyn metsässä. Kameran jättäminen kotiin on välillä oikein rentouttavaa. Silloin kun se roikkuu mukana, tulee sellainen ikävä pakon tunne, että tuosta on nyt saatava kuva." "Välillä oikein inhottaa, että miksi pitää lähteä kuvaamaan. Kai se on sellainen ramppikuumeeseen verrattava ilmiö. Se (valokuvaus) ei välttämättä ole aina hauskaa eikä kivaa, mutta sitä vaan on pakko tehdä," Ilppola tuumii. Toki kameran kanssa voi kokea myös tukuittain hienoja hetkiä. Ilppola kertoo: "Valokuvauksessa on hienointa, että saa jollain lailla pysäytettyä sen, minkä näkee. Kuvaa katsomalla saa sitten elävästi palautettua mieleensä tilanteen, jossa se on oteltu", Ilppola kuvailee. Osuvasti hän venaa luonnonvalokuvaa ihmisestä otettuun muotokuvaan: "Kun katsotaan ihmisen muotokuvaa, niin eihän siinä arvioida ensimmäiseksi sitä kuvaa. Ensimmäiseksi halutaan nähdä, kuka siinä kuvassa on." "Mä katson omia kuviani ihan samalla tavalla: missä kuva on otettu ja millaisia muistoja siihen tilanteeseen liittyy, eli lavallaan kuka kuvassa on", Ilppola filosofoi. Luontokohteiden ohella Ilppola on kuvannut muun muassa Jyväskylän öisiä maisemia sekä jonkin verran ihmisiä. Hän on myös laulanut kahdenkymmenen vuoden ajan mieskuoro Vaajan Laulussa. Missä määrin musiikillinen ja kuvallinen puoli ovat yhdistettävissä toisiinsa? "Ehkä ne voi samassa ihmisessä jollain lailla hakee toisiaan. Onhan mullakin tässä näyttelyssä yksi kuva, Solilude, joka on saanut nimensä Duke Ellingtonin kappaleen mukaan. Ne vaan tuntu sopivan niin täydellisesti yhteen." Hosumisen mielettömyys Eräs valokuvanäyttelyyn liittyvistä ongelmista on, että se tavoittaa aiheesta kiinnostuneista, lähiseudulla asuvista ihmisistä vain muno-osan. Syynä tähän on ihmisten tolkuton kiire; kyvyttömyys pysähtyä vetämään henkeä ja nauttimaan. "Kyllä etenkin näiden kuvien yksi tehtävä on rohkaista ihmisiä katselemaan omaa lähiympäristöään uudella tavalla. Myös siinä mielessä, että ei aina tarvitse lähteä Kuusamoon tai Jäämeren rannalle hakemaan elämyksiä." llppolalla on muutakin kerrottavaa ajankäytöstä: "Jäin työttömäksi vuonna -92, laman aikaan. Vasta uraputken katkeamisen myötä on tullut tilaisuus pysähtyä. Ehkä sitä voisi kuvailla, että sen jälkeen on tapahtunut jonkunlainen visuaalinen herääminen", Ilppola pohtii. "Jokaisen ihmisen kannalta olisi parempi, mitä aikaisemmin se tapahtuisi. En tarkoita, että pitäisi päästä eroon kiireestä. Kiireestähän on monissa tilanteissa jopa hyötyä, ja sitä paitsi se on väistämätön ilmiö. Mutta sellaisen hosumisen mielettömyys pitäisi jokaisen jossain vaiheessa tajuta", hän messuaa. Uhanalainen ihminen llppolan kasvojen ilmeet eivät juurikaan ole muuttuneet haastattelun aikana, mutta kun puheeksi tulee yksittäisen ihmisen asema yhteiskunnassa, hänen silmänsä vakavoituvat "Ehkä seuraavaksi pitäisi paneutua tarkemmin ihmisten kuvaamiseen. Olen luontofriikki, mutta mun mielestä ihmistä ei saisi erottaa luonnosta." llppolan mukaan ihminen on uhanalainen eläin, ja ansaitsee jo silläkin perusteella huomiota. Hän ei kuitenkaan puhu lajitasosta, kuten perinteisessä uhanalaisuuskeskustelussa on tapana, vaan yksilötasosta. "Yksilö on uhanalainen. Siksi ihmisen, merkitys kohteena on ehkä viime aikoina vielä entisestään korostunut kuvataiteissa. Yksilöstä on tämän hetken yhteiskunnassa tullut täysin lainsuojaton." Mitä tällä tarkoitetaan, sitä voi jokainen tykönänsä pohtia. • Viita ja vuoti -näyttely Vaajakosken kirjasto-opistotalolla 29.12. asti. To-pe 14-20. La 11-15. oikein inhottaa, että miksi pitää lähteä kuvaamaan. Kai se on ramppikuumeeseen verrattava i l m i ö . "
Opiskeluun ja kotikäyttöön Compaq Presario 5000-275 Prosessori AMD Duron 750 MHz Keskusmuisti 64 Mf kiintolevy 20 GB DVD & CD-RW Näytönohjain nVidia m64 Pro 16 M B Modeemi 56 K/internet Näyttö M V 740 17" Käyttöjärjestelmä MS Windows Mc Ohjelmistot MS Word 2000 j a MS Works 2000 Infogate K y Gummeruksenkatu 9, 40100 Jyväskylä <£> 014-214 517 fax. 014-214 418. Avoinna: ark. 8.30-17.00, la 10.00 14.00 Hinta 17" näytöllä 10.990,PRKSARIOT alk. 7490,CANON BJC-3000 Mustesuihkutulostin 790,SOOLO AVATTU KANTABAARISI BEER • CIDER • BEVERAGES • TAPAS • MUSIC • SPECIAL COFFEES S O O L O S O O L O Väinönkeskus UUDEN VUODEN KÄYTÄVÄBILEET 29 ja 30 klo 20-03 Sohvvin Tapas K o r v a a a a m i a i s e s i , b r u n s s i s i , l o u n a a s i , v ä l i p a l a s i , p ä i v ä l l i s e s i , a l k u i l t a p a l a s i j l o p p u i l t a p a l a s Tervetuloa Sohvvin "jopa soihdut s a m m u u " Juhlaan! To 14.12. klo 20 pikku purtavaa, yllätysohjelmaa, Dj Zone 1 m a p e k l o 1 6 1 8 , h a n a o l u t (0,5) j a siideri (0,3) 1 8 , A i d o t H o j ^ r V i n g s , v a i n S o h v v i l l a Vaasankatu 21, p. 615 564, sohwi.fi Kopiot Itsepalveluna: • joustavasti ja nopeasti ilman jonotusta • toimivat koneet • opiskelijaystävälliset hinnat QVAL Hyvät palvelut: • gradujen sidonta ja kansitus • värija mustavalkotulostus • värija mtistavalkokopiot • julisteet ja posterit Kauppakatu 3 'lO 100 Jyväskylä Pub. 675 133 F,ix67S343 Jakelu laajenee vuoden 2001 alusta 9 Miksi ie vaiiisitie pakoajoneuvoksi juuri linja-auion, uielin Huomasin iciuilcleväni vanhusta auloniaallisesti. Tämä nyt sattui olemaan ainoa lorilla oleva ajoneuvo, jossa oli ovi auki ja kuski kahvilla yhia aikaa. Sitä paitsi uudemmal henkilöauto! pitävät ikävän kovaa ääntä jos niihin koskee Viime lalvena liukastuin kadulla ja yritin nousta autoa pitkin ylös kun valtava sireeni alkoi soida korvissani. ...jatkuu seuraavassa numemssa. Ravintola Pizzeria KON OSKUA Väinönkatu 9 C 2. kerros, puhlelin (014) 617 762 OPISKELIJAKORTILLA PIZZAT 2 , KEBAT 2 5 , " M O I I T O D Ö V T Ä Ma-Pe 10.30-15.00 N U U T U P U Y T A L a . s u 10.30-17.00 Syö niin paljon kun jaksat 33,kebebliha, pizza, riisi, ranskalaisetperunat ja monipuolinen salaattipöytä + 1 lasi juomaa (meillä myös tupakka osasto) Tiesitkö, että voit aloittaa ARTESAANIopinnot myös nyt? Luokaton jaksojärjestelmä mahdollistaa sen. Artesaanikoulutus on käsija taideteollisuusalan perustutkinto ja pituus 120 ov. Koulutuslinjoina ovat: METALLIKIVIALA Jos sinulla on perustiedot hopean työstämisestä niin kysy Hopea-koulutuksesta VAATETUSALA: esim. sisustaminen ja värjäys Vaatteiden ja neuleiden suunnittelu ja valmistaminen KERAMIIKKA/LASIALA: esim. rakupoltto ja laslnpuhallus Koulutukseen voi hakeutua jokainen Iästä riippumatta. Ota yhteyttä heti tai viimeistään 5.1.2001. Keski-Pohjanmaan maaseutjakalerma Toholammin toimipaikka Ullavantie20 69300 TOHOLAMPI Puh. 06-8815 274, 040-5964 813 www.http://maaseutuakatemia.cop.fi/tokto A M A A S E U T U Ota yhteyttä niin kerromme sinulle lisää