• •auRNsa S.J0UL1JHMI99S SISÄLTÖÄ City Guide 2020 Kaupunki rakentuu rannoille ja maan alle, Mutta milloin saadaan musiikkija taidekeskus? Entäs yläkaupungin yrittäjät tyytyväisiksi? Jylkkäri utopioi, KESKIAUKEAMA Urheilevan opiskelijan arki: "Juuri viime yönä kirjoitin yhden esseen valmiiksi, sain siihen lisää palautusaikaa kisojen takia", Tia Piili avautuu. *"'J; • : . ! : • % SIVU 8 Viisi kaunista heppua ennen ja vähän nytkin "Sehän kuluu nuoren vihaisen kirjoittajan urakaareenkin, että jossain vaiheessa täytyy vihata Eppu Normaalia", Juha Torvinen on jo oppinut. SIVU 14 J y v ä s k y l ä n y l i o p i s t o n y l i o p p i l a s k u n n a n j u l k a i s u , joko ilmestyy yliopiston lukukausien oikono, 16 kertoo vuodesso. Kulttuuri-, mielipidejo liedelehtien liirto Kultti ry.:n jäsen. Päätoimittaja Jari Peltola (014)2603359,040539 7698 jwpeit@st.jyu.li. ToimHtaial: Petri Heikkinen (014)2603360,040726 5103 petheik@sl.jyu.li Somi Kero (014)2603360,0503039217 somikeio@cc.JYU.fi Toimitus Jyväskylän ylioppitostoto Keskussaiiaolontie 2 40600 Jyväskylä Fox (014)2603928 Sähköposti (ylkkQii@cc.jyu.fi Verkkolehti www.iYu.fi/jyy/jylkkoii Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014)2607226 IVY:n jäsenille kotiin kanneltuna Jyikkcui maksaa 50 markkaa. Osoitteenmuutokset IVYn keskustoimisto, (014) 260 3355 Ilmoitusmyynti tmi Mortti Mikkonen (014)272166.0400642 533 [on(014)3721 363 Ylioppilaslehtien valtakunnallinen Ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02)2331222 llmoituksenvalmistaja Grafiikka Rulonen (014)216315,050-5962444 gioliikko.rutonen@co.inel.fi Ilmoitushinnat tekstissä 5.50 mk/pmm tokosivu 6.00 mk/pmm määräpaikkalisä 0.65 mk/pmm etusivu 9.00 mk/pmm (etusivu myydään ainoastaan kokonaan) Värihlnnat yksi lisäväri 450 mk neliväri 1350 mk lylkkoii ei ole oivonlisoveiollinen, joten hintoihin ei lisätä veioa. Painopaikka Lehlisepäl Oy, Pieksämäki (015)7234212. ISSN 0356-7362 KÄNNIN KUVA: Jouni Koponen V PÄÄKIRJOITUS 9. JOULUKUUTA 1999 Työelämäpalvelun tulee jatkua Viisi vuotta sitten opetusministeriö loi rahoitusmallin, jonka turvin yliopistoihin ja akateemisiin korkeakouluihin perustettiin akateemisia rekrytointipalveluna. Palvelut luoliin auttamaan opiskelijoita erilaisissa työelämään liittyvissä kysymyksissä kuten uravalinnassa ja oman tutkinnon suunnittelussa. Rekrytointipalvelut ovat käyttäjämäärien perusteella löytäneet opiskelijat ainakin Jyväskylän yliopistossa, jossa toimintaa on hoitanut hallintorakennuksessa sijaitseva yliopiston Työelämäpalvelu. Ensi vuonna yliopistot saavat rekrytointipalveluja varten siirtymävaiheen rahoituksena noin 15 miljoonaa markkaa. Tämä ei riitä nykymuotoisien palvelujen ylläpitämiseen. Lisäksi vuoden 2000 jälkeen opetusministeriön rahoitus lakkaa näillä näkymin kokonaan, ja palvelujen jatkuminen on siis kiinni yliopistoista itsestään. On vaikea kuvitella, että yliopistot pystyisivät puristamaan jatkuvasti pienentyvästä perusrahoituksestaan rekrypalveluille vaadittavia summia, ellei opetusministeriön taholta tule lisärahoitusta. Jyväskylän yliopisto mainostaa itseään modernina sivistysyliopistona, joka haluaa korostaa itsensä ja muun yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Mitä avoimempi yliopisto on, sitä enemmän tarvitaan välittäviä tekijöitä sen ja esimerkiksi työelämän välillä. Työelämäpalvelun on todettu olevan tärkeä osa Jyväskylän yliopistoa aivan korkeimpia tahoja myöten. Urapalveluiden radikaali vähentäminen tai peräti niiden lakkauttaminen olisi täysin linjaton päätös yliopiston muun toimintapolitiikan kanssa, koska neuvonnan tarve kasvaa esimerkiksi opinto-oikeuksien vapauttamisen myötä jatkuvasti. Pelkkä informaation jakaminen päätteeltä ei riitä. Niin kauan, kun internet ei osaa ajatella, paras neuvoja opiskelua ja uraa koskevissa kysymyksissä on toinen ihminen. JARI PELTOLA VIERAASTA PÄÄSTÄ 31.12.1999,23:59.59 Sekunti aikaa. Enää ei pääse pakoon. Tietokone on sammutettu, töpselit vedetiy irti pistorasioista, kynttilät sytytetty, kaapit täytetty säilykeruoalla, varasuunnitelma kotini päälle syöksyvän lentokoneen varalta tehty ja verhot vedetty ikkunoiden eteen. Vaikka minulla on kuulosuojaimet päässäni, ulkona kantautuvat juhlivien ihmisten äänet ja ilotulitusrakettien paukahdukset. Televisiota en ole uskaltanut avata sitten Joulurauhan julistuksen. Mutta minä en silli pääse pakoon millennium-hölmöilyä. En, vaikka vetäytyisin Lapin kairaan, koska se on rakennettu täyteen millennium-taudisia kärsivien yritysjohtajien kelomökkejä. Koko vuoden olen saanut kärsiä millennium-taudista passiivisesti vähän samalla tavoin kuin passiiviselle tupakoinnille altistuva. Postilaatikko on pursunnut mitä ihmeellisimpiä esitteitä ja mainoslehtisiä: "Missä sinä aiot viettää vuosituhannen vaihteen?", "Nyt ei vaihdu vuosi, vaan vuosituhat!" tai "Oletko valmis uuden vuosituhannen haasteisiin?". Minun olisi pitänyt valmistautua juomalla millennium-olutta tai -viiniä, ostamalla millennium-malliston vaatteet ja kalustamalla kotini millennium-edition kalusteilla ja astioilla. Kellarit ja komerot olisi myös pitänyt täyttää millennium-samppanjalla, koska ne myytiin loppuun viimeistään heinäkuussa. Jossakin välissä olisi pitänyt ehtiä vielä astrologille selvittämään millenniumhoroskooppi. Vatsahaavakin olisi pitänyt hankkia. Jos Venäjän ydinohjukset kuitenkin lähtevät ja syttyy vahingossa kolmas maailmansota? Mitä jos aamulla kämppä on kylmänä, kun lämmityskattilan millennium-päivitys on epäonnistunut tai unohtunut? Entä jos puhelin ei toimi aamulla? Mitä jos suihkusta ei tule vettä? Jos vessa ei toimi? Jos housut eivät sovikaan 1.1.2000? Jos kaverit eivät enää tunne? Ja koko hemmetin vouhotus vain kolmen nollan takia. Ei kukaan pysäytä autoa ja korkkaa samppanjaa, jos ajaessa auton matkamittariin tulee satatuhatta kilometriä täyteen (ja siinä sentään on viisi nollaa!) Ehkäpä koko millennium-hölmöilyn ydin piileekin pelossa, ettei mitään tapahdukaan. Säpinää ja uhkakuvia on kehitettävä vaikka väkisin, jottei tämä pelko ottaisi juhlijaa haltuunsa. Eikö formulakisoja katsovan ihmisenkin jännityksen perimmäinen lähde ole salainen toive siitä, että radalla tapahtuisi jotain, joka katkaisi puuduttavan ympyrän ajamisen? $ KIMMO ELO
• H1H1 .ERO VIISITOISTA • 9. JOULUKUUTA 1999 • 39. VUOSIKERTA Rehtori Aino Sallinen: Jyväskylässä moderni sivi Somi Koro "Kyllä sivistysyliopiston rehtorin pitää kirjoittaa kirja". Tämä oli rehtori Aino Sallisen mukaan monen kysyjän argumentti, kun häneltä oli tiedusteltu, eikö hän voisi koostaa rehtoriaikojensa lukuisista teksteistä ja puheista kirjan. Nyt kysyjät ovat uunituoreen Tiedolla tulevaan -teoksen myötä saaneet toivomansa. "Valittavana oli noin tuhat valmistamaani kirjoitusta tai puhetta, joista kirjaan päätyi kuutisenkymmentä. Minusta oli aika näyttää tämä koko 1990-luvun kavalkadi ja Jyväskylän yliopiston menestystarina muillekin yhteen koottuna", Sallinen kommentoi. Tiedolla tulevaan -teoksessa on Sallisen yliopiston avajaisissa pitämät puheet, eri konferensseissa pidettyjä puheenvuoroja sekä mm Tiedonjyvässä ja Keskisuomalaisessa julkaistuja kolumneja. Teos on samalla Jyväskylän yliopiston vuoden 1999 virallinen joululahjakirja. "Minusta tämä teos osoittaa hyvin sen, kuinka laaja yliopiston ja muun yhteiskunnan kosketuspinta nykyään on", Sallinen miettii. "Mukaan mahtuu esimerkiksi sekä liedeyleisolle että kulttuurija elinkeinoelämälle suunnattuja puheita." Kirjan ehkä silmiinpistävin erikoisuus on elokuussa 1997 Latinistien maailmankongressissa lannaksi pidetty puhe, joka on myös kirjassa alkuperäiskielellä. "Sen halusin ehdottomasti mukaan", hän naurahtaa. Humboldtilaisuuteen ei ole paluuta Tiedolla tulevaan -teoksen pääteemoina ovat mm. tiedeja korkeakoulupolitiikka, koulutuksen ja työelämän kohtaaminen sekä sivistysyliopiston tulevaisuus. Miten moderni tulosohjaus ja humboldtilaissnellmanilainen sivistysyliopisto sitten sopivat Aino Sallisen mielestä yhteen? "Minun mielestäni Jyväskylän yliopisto on ehdottomasti moderni sivistysyliopisto", hän toteaa. "Humboldtilaiseen ideaaliin meillä ei ole paluuta. Siinähän yliopisto oli ikään kuin erillään muusta yhteiskunnasta, omana ylevänä ja jalona 'Rakkaudella, Aino." Tämänkin niteen anhhannen nrvo on noussut kinoilijan omakätisen omistuskiijoituksen ansiosta. yksikkönään. Ei tulosohjaus tarkoita sitä. että humanistiset perusarvot unohdettaisiin. Mitä enemmän yliopisto avautuu, sitä paremmin näitä arvoja kyetään pitämään yllä. Moderni sivistysyliopisto on perusarvoja kunnioittava, kustannustietoinen ja tehokas paikka, jossa opetus ja tutkimus yhdistyvät On myös tärkeää, että yliopisto edistää opiskelijoidensa työllistymistä." Tieteenalakulttuurit eroavat toisistaan Tulosohjaus on lisännyt tiedekuntien välistä kilpailua rahoituksesta ja ulkopuolisista tukijoista. Rehtori Sallisen mukaan tämä ei kuitenkaan romuta ajatusta yhtenäisestä yliopistomaailmasta. "Kyllä yliopistoa voi johtaa", hän korostaa. "Yliopistomaailman luonteeseen kuuluu jopa tietynlainen anarkia ja vahvat yksilöt. Ei yliopistomaailma ole mikään yksiääninen ja konsensukseen pyrkivä, ja eri tieteenalojen kulttuurit eroavat toisistaan paljonkin. Tämä on minusta rikkaus." Eheyden saavuttamiseksi Sallinen peräänkuuluttaa avointa keskustelua asioista. "Kommunikaatio on yksi keino eheyden saavuttamiseksi mutta ei tietenkään sen tae", hän muistuttaa. Sallinen itse on päässyt olemaan mukana yliopistomaailman lisäksi myös esimerkiksi Suonien Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä sekä talouselämän näköalapaikalla Merita Pankki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajuuden myötä. "Se on ehdottomasti ollut rikastuttava kokemus", hän kiteyttää. "Nyky-yliopisto on verkottunut ja sidoksissa muuhun yhteiskuntaan, joten sillä täytyy olla tukijoita muuallakin. Sekä kulttuurin että elinkeinoelämän kontaktit ovat yhtä lailla arvokkaita." Avajaispuheella luodaan uskoa tulevaisuuteen Rehtori Sallinen pitää itse kunkin vuoden tärkeimpänä puheenaan yliopiston vuosittaista avajaispuhettaan. "Avajaispuhe on paikka sanoa jotain, mutta siinä aina pitää olla jotain erityistä, joka nousee esiin", hän korostaa. "Avajaispuhe on tilaisuus puhua samalla sekä yhteiskunnan vaikuttajille että omalle tiedeyhteisölle. Vuoden alussa on myös tärkeää luoda kaikille hyvää ja positiivista henkeä tulevalle lukuvuodelle." Entä miten Sallinen näkee 2000luvun yliopiston? "Se on vaikea kysymys", hän miettii. "Koko 90-luku tehtiin työtä lamasta nousemiseksi, ja nyt on kasvun aika. Yliopisto on kuluvan vuosikymmenen aikana avautunut ohi tiedekuntien, yli tiedekuntarajojen. Jyväskylän yliopistossa on esimerkiksi oltu edelläkävijöitä siinä, että täällä humanismi yhdistyy kiinnostavalla tavalla uuteen teknologiaan." Sallinen korostaa myös yliopiston toimenkuvan muuntumista. "Yliopisto on ottanut hoitaakseen monia uusia tehtäviä, joiden myötä sen toimenkuva on laajentunut. Dekaanit ja professorit ovat nykyään tietyllä tavalla myös toimitusjohtajia, joiden tehtävänä on puhua rahaa omille tiedekunnilleen ja laitoksilleen. Yliopisto ei saa kuitenkaan luopua perustehtävästään, joka on korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen tuottaminen. Vain laadulla voi nykyaikana menestyä." JARI PELTOLA AINO SALLINEN: TIEPOLIA TULEVAAN. PUHEITA M KIRJOITUKSIA. GUMMERUS KIRJAPAINO OY. JYVÄSKYLÄ 1999.
• J .KAHVIPÖYTÄVISAILU OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Kuka oli Neuvostoliiton Yhdysvaltain suurlähettiläs 1941-43? 2. Kuka on tv:stä tutun Ihmemies-hahmon luoja? 3. Mitä ovat marulit? 4. Kenellä on hallussaan NHLn yhden ottelun jäähyminuuttiennätys ja paljonko se on? 5. Mitkä ovat Babitzinin laulavan sisarussarjan oikeat etunimet? ALLIKKO 6. Millä kahdella saarella kasvaa puu, joka on latinankieliseltä nimeltään Dryobalanops camphora? 7. Kuka esitti Kate ja Allie televisiosarjan tunnuslaulun? 8. Kuinka monta egyptiläistä kyynärää on Kheopsin pyramidin sivu? 9. Monesko oli toiseksi paras suomalainen vuoden 1964 Innsbruckin talviolympialaisten 50 kilometrin hiihdossa? 10. Kenelle Isaac Asimov omisti kirjansa Aamunkoiton robotit? Mitä armeijassa laitetaan joulupuuroon? •!I9JIUBW :sriNOa •3||ua§j3q|35ua 'i udasop e| 3||A|su!^ uiueiAi o i (eiuej -Äjuew oraa) ses^apqe>i'6 im -Sjujujeed ujuoiÄao) ejsai) -leuEjepueg OMKUUJS '8 jaiiiai uyof •£ B| -leiieuins el essooujog 9 •euuvBleuei/M 'Bi089 'japuexaiv '\\m s •uitu zg) i|OH Apuey fr g p a i l ueiuijn! -EI e| UASIÄUJ eisiBjHiiurg •ejsiAi.mieinBi ?is?iueiiÄ|>i essepos essssitorm-oe •«ojoiz piAea sai Z •AOU!Ajnmis>|ew"l. JYYIIe ei omaa Jäsenmaksu nousi, perussääntöuudistus jatkovalmisteluun Y hdestoista JYYn vuoden 1999 edustajiston kokous päättyi yhdennellätoista hetkellä. Kokous saatiin kahvin ja sämpylöiden voimalla päätökseen puolisen tuntia ennen marraskuun ja samalla koko edustajiston toimikauden loppua. Eniten aikaa kokouksessa vei ylioppilaskunnan budjetti vuodelle 2000. Yksittäisistä budjetin kohdista eniten keskustelua herätti edustajiston hylkäämä esitys liikuntasihteerin palkkaamiseksi ylioppilaskuntaan ensi vuodeksi. Oman liikuntasihteerin tarvetta perusteltiin mm. sillä, että nykyään liikuntavaliokunta ei voi aikaja resurssipulan vuoksi hoitaa erilaisten liikuntatapahtumien koordinointia niin hyvin kuin haluaisi. "Liikuntasihteerin palkkaamisen myötä myös liikuntatapahtumien ja muiden ylioppilaskunnan projektien sponsorineuvotteluja voitaisiin hoitaa keskitetysti. Lisäksi esimerkiksi syksyn yösählyjen järjestelyt olivat käytännössä kokonaan sosiaalisihteerin vastuulla", totesi asiaa esitellyt hallituksen puheenjohtaja Tommi Himberg. Liikunta-asioista hallituksessa vastaava Mika Vuori totesi puolestaan, että tietyt yliopiston järjestämät liikuniakurssit ovat jatkuvasti täynnä, joten ylioppilaskunnan järjestämälle liikuntatoiminnalle olisi kysyntää. Liikuntavaliokunnan puheenjohtaja Jouni Airola puolestaan laski, että kuluneen vuoden aikana työtunteja on tullut reilusti yli tuhat. "Myös ainejärjestöt saataisiin liikuntasihteerin kautta paremmin aktivoitua mukaan toimintaan", hän korosti. Sihteerin palkkausta vastustaneissa puheenvuoroissa todettiin mm., ettei uusi sihteeri sinänsä auttaisi asiaa. "Hallituksen hahmotelma uuden sihteerin työstä ei juuri poikkea nykyisen liikuntavaliokunnan toimintasuunnitelmasta", totesi Matti Mäkinen (KuPl). Jari Haapiainen (JOK) puolestaan muisteli, että samansuuntainen keskustelu käytiin myös edellisvuoden edustajistossa. "Uuden sihteerin toimenkuva ei edelleenkään olisi kovinkaan selkeä", hän korosti. "Lisäksi Jyväskylän yliopistossa on jo nyt varmasti valtakunnan parhaiten järjestetyt liikuntapalvelut." Uusi jäsenmaksu on 519 markkaa Edustajistossa päätettiin myös JYYn ensi vuoden jäsenmaksusta, jonka suuruudeksi tuli lopulta 519 markkaa. 20 markan korotus johtuu YTHSmaksun nousemisesta. Esillä oli myös kuuden markan lisäkorotus, joka olisi budjetoitu tulevien rakennusinvestointien omarahoitusosuuteen. Tämä esitys kuitenkin hylättiin edustajistossa, ja tulopuolen vaje katettiin nostamalla ensi vuoden budjetoitua JYYn jäsenmäärää ja tarkistamalla JYYn historiikin budjettia. Jo pariin otteeseen edustajistossa esillä olleet JYYn uudet perussäännöt päätettiin lähettää edelleen jatkovalmisteluun seuraavalle edustajistolle. Lisäksi edustajisto valitsi Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle edustajistohaastattelujen jälkeen Jylkkärin nykyisen toimittajan Petri Heikkisen, joka voitti äänestyksessä toimittaja Kaisa Paastelan äänin 17-9. Samassa yhteydessä lehden johtokunta ilmoitti valinneensa ensi vuoden toimittajaksi Marianne Zittingin, joka on aiemmin toiminut mm. Savon Sanomien kesätoimittajana sekä Helsingin Ylioppilaslehden avustajana. JARI PELTOLA Kunniamaininta Avoin kaikille -projektille Jyväskylän yliopiston Avoin kaikille projekti on ainoana suomalaisena hankkeena saanut kunniamaininnan pohjoismaisessa kilpailussa korkeakoulutuksen saattamisesta myös toimintarajoitteisten opiskelijoiden ulottuville (Tillgänglighet för alla tili högre utbildning). Palkinto luovutetaan 10.2.2000 norjalaisessa Hämärissä Korkeakoulutusta kaikille (Hoyere utdanning for alle) -konferenssin yhteydessä. Avoin kaikille -projekti on kokeiluja kehittämishanke, joka tarjoaa yksilöllisiä tukipalveluja avoimen yliopiston vammaisille opiskelijoille. Lähitavoite on erityisopiskelijoiden opiskelun sujumisen ja jatkuvuuden turvaaminen. Pitkäaikainen tavoite on joustavoittaa yliopiston toimintaa ja vakiinnuttaa tarpeelliset tukipalvelut niin, että yhä useampi vammainen voisi integroitua yleiseen korkeakouluopiskeluun. Projekti pyrkii myös aktiiviseen yhteistoimintaan liike-elämän, järjestöjen ja oppilaitosten kanssa opiskelun ja työllistymisen tehostamiseksi. Avoin kaikille -projekti alkoi syksyllä 1995. Sen toimintaa ovat rahoittaneet opetusministeriö ja Jyväskylän yliopisto. Projektin palveluja on vuosittain käyttänyt 10-15 erityisopiskelijaa (projektin rahoitus on kattanut yhden henkilön palkkakustannukset vuodeksi kerrallaan, mikä on rajoittanut palvelujen toteuttamista ja niistä tiedottamisia). Tähän mennessä on saatu valmiiksi useita approbatur-arvosanoja ja yksi cl-arvosana. LISÄTIETOJA AVOIN KAIKILLE -PROJEKTISTA ANTAA KOULUTUSSUUNNITTELIJA HANNU PUUPPONEN, PUH. (014) 260 3734, S-POSTI PUUPPO@CONE.IYU.FI Promootio Jyväskylän yliopisto järjestää viidennen yhteisen promootionsa lauantaina 10.6.2000. Juhlaan odotetaan aikaisempaakin enemmän promovoitavia maistereita ja tohtoreita. Promovoitavat eli promovcndil saavat juhlallisessa aktissa yliopiston juhlasalissa maisterin tai tohtorin arvon sekä sen merkiksi laakeriseppeleen ja maisterinsormuksen tai tohtorinhatun ja miekan. Valmistuneiden lisäksi promovoidaan tiedekuntien kunnialohtorcita. Historiallisen vuoden 2000 promoottorina toimii professori Pauli Bagge. professorikunnan vanhimmasta päästä ensimmäinen, jolla ei tätä kunniatehtävää ole aikaisemmin ollui. Promootion maisteri järjestelyjä hoitava glalisia on Pia Haimi. Juhlamenojen ohjaajana toimii professori Bo Lönnqvist, ja kunniavieraat vastaanottaa yliairut professori Pilvikki Ileikinaro-Johansson. Maaliskuussa valmistuvat ehtivät mukaan Pioniooiiolapahlunial alkavat Kitkan päivänä I i. toukokuuta, kun maistcriloimikunnan edustajat käyvät pyytämässä sopivaksi katsomaansa prolessorin tytärtä yleiseksi seppeeleensltojattareksi. Hänen osanaan on ensin oppia itse edeltäjillään ja sitten opaslaa proniovendien seuralaisia, milen maisterien laakeriseppele oikeaoppisesti sidotaan eli ommellaan. Kolmipäiväisen promootion pelecnsilojaisilia ja tohtorien mickanhiojaisilla. Lauantain 10.6, ohjelmassa ovat akli ja sen jälkeinen jumalanpalvelus kirkossa sekä promoolioillallinen auringonnousuun saakka kesiävine tanssiaisilleen Jyväskylä Paviljongissa. Sunnuntaipäivänä purjehditaan Savutuvan apajalle. Promootion työmyyriä, promoottoria ja gratisiaa. kunnioitetaan järjestämällä heille lopuksi omat karonkat. Vuoden 19*-)r> promootion jälkeen maistereiksi ja tohtoreiksi valmistunee! saastui promootioon. Myös sitä ennen tutkintonsa suorittaneet ovat tervetulleita, multa heidän pitää ottaa itse yhteyttä promootiotoimikuntaan. Promootioon on ilmoittauduttava sitovasti tammikuun puoliväliin mennessä, multa valmistumaan ehtii vielä maaliskuussakin. f ; 050 361 0978, KHAIMI@CC HJAAIA B. I «NO ,260 1232 TIEDOTTAJA TARIA TiMONtN, 260 1043, n M NtN@ADMIHALJYU.FI l a S M V I S V A Trip to Opera The Culiural Subcommittee wiil organise a trip to see Verdis La Traviata in Helsinki on Thursday 10,2. The 2h 40min pieee will start at 19.00 and the bus will leave for Jyväskylä right afterwards. Price for ihe vvhole trip will be 160mk, including tickets for good seats in the upper circle. Requests for additional Information and reservations can be directed to the Cultural Secretary Elina Niemelä, tel. 2603 356, email: jyy-kulttuurisihteeri@cc.iyu.fi HIV In addition to unprotected sex the sharing of drug needles has become a major risk for HIV infection. Of the 116 infections reported ihis year as many as 65 have originated frora infected needles. The Finnish Aids Council offices have started programmes that allow drug users to change used needles to clean ones. The problem is that only the biggest cities have these offices. while drugs are available everywhere. Even Jyväskylä does not have one, so the tjosest Aids Council offices are in Tampere and Kuopio. For more Information about the offices and HIV go to http://www.aidscouncil.fi/ or http://www.ktl.fi/hiv/index.html. The phone number for the Aids Council office in Tampere is (013) 213 3134. Mystic Arts Workshop rested in cross disciplinary handicrafl? Come and make your own sauna brush for yourself or to give to someone as a gift. h will also be possible to do bicycle repairing and painting. You can bring your own work with you. The gathering will be in the O building activity room (kerhohuone) in Kortepohja on 12.12. from 14.00 onwards. Space and brushes are limited. Be ready to pay a material fee of 12mk if you don't bring anything to work on yourself. There will be programme for the whole cl av NEWS BY TANELI TAKALA
• JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NIMERO KUUSITOISTA • 9. JOULUKUUT» 1999 Edustaja kävi kokouksessa M iltä tuntuisi lähteä valtion edustajana valtion varoin Pariisiin kahdeksi viikoksi parantamaan maailman koulutus,tiede ja kulttuurioloja? Pelkästään ilmainen Pariisin matka saisi varmasti monet opiskelijat pohtimaan; missäs ne passi ja hammasharja ovatkaan? Globaalilla vaikuttamisella höystetty matka herkuttelun pääkaupunkiin lienee jokaisen vaikuttamishaluisen nuoren ihmisen unelmien täyttymys. Jyväskylän OKL:ssa opiskeleva Jutta Urpilainen pääsi kokemaan Pariisin Suomen UNESCO-edustajan silmin. Kuinka nuori nainen sitten pystyi vaikuttamaan tässä 188 jäsenmaan yleensä varttuneempien kokousedustajien muodostamassa monikulttuurisuuden ihmemaassa. Suomen valtuuskuntaa UNESCO.ssa johti Suvi Linden. Taustaa vasten voisi kuvitella, että ministeritason edustajat linjaisivat Suomen näkeymykset. Jutan mukaan näin ei ollut, vaan koko valtuuskunta osallistui linjausten luomiseen. Jutta piti itse Suomen linjapuheenvuoron aiheesta UNESCOin sisäiset instituutiot. Yleiskokouksessa järjestettiin nuorisoasioiden kehittämiseen keskittynyt Youth Forum. Foorumiin osallistui suhteessa eniten Pohjoismaisia edustajia Urpilaisen mukaan pohjoismaissa vallitseekin poikkeuksellisen hyvä tasa-arvoisuus sukupolvien välillä. "Voit kuvitella kun lähdetään tonne kauas niin nuoren asema ei välttämättä ole niin hyvä.", valaisi Urpilainen. Youth Forum Jutta Utpiloinen (vas.) pääsi Pariisiin UHESCtkdustojaksi ja somalla tutustumaan maailmonmuodin virtauksiin. päätyi esittämään, että nuoret huomioitaisiin paremmin UNESCOin toiminnassa mm. työntekijöiden palkkauksessa.siten että 25% työntekijöistä tulisi olla alle 30vuotiaita. Jutta osallistui Youth Forumin lisäksi myös kasvatusja koulutusasiota käsitelleeseen työryhmään. Yleiskokouksessa päätettiin uudesta pääjohtajasta, seuraavan kahden vuoden toimintasuunnitelmasta, talousarviosta sekä UNESCOioon kuuluvien eri instanssien ohjelmista. Lisäksi syvennyttiin ihmisoikeuskysymyksiin sekä lukutaidotiomuusongelmaan. "Lukutaidottomuus ei ole vain kolmansien maiden ongelma. On niin monenlaista lukutaidottomuutta, että kyllä ongelma vaivaa myös teollistuneita maita. On internetlukuiaidottomuutta ja sisälukutaidottomuutta jne.", Jutta valisti. Matkaa Jutta kuvasi hauskaksi, antoisaksi, muita melko raskaaksi. Ilokiven kasvisruokaa tuli kyllä ikävä, hän tunnusti. Siinä määrin idealisti Jutta tunnustaa olevansa, että uskoo maailman muuttuneen kokouksen myötä pikkuisen paremmaksi. HEIKKI ISOKÄÄNTÄ Norsua tavataan Suomessa Reilun kaupan Norsu-merkillä varustettua kahvia ja teetä saa Suomessa jo kaikista kaupungeista ja pienemmiltä paikkakunniltakin. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Lasse Kososen mukaan Norsu-kahvia voi löytää kaikkien kaupparyhmien valikoimista, lukuun ottamalta pieniä, laatikkotyyppisiä marketteja kuten Siwaa ja Salea. Kaikki isot kahvipanimot Pauligia lukuun ottamatta ovat tehneet kahviin lisenssisopimuksen. Reilu kahvi ja tee saapuivat Suomeen viime elokuussa. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tarkoituksena on saada Suomen markkinoille myös muita kansainvälisen emojärjestön, Fair Trade Labelling Organisations Internationalin, kautta kulkevia tuotteita. FLO:hon kuuluu tällä hetkellä 17 maata, joissa kauppaa käydään joillain reilun kaupan seitsemästä tuotteesta. Suomessa saa Kososen mukaan tällä hetkellä kahvin ja teen lisäksi joistain Helsingin isoista marketeista REILU KAUPPA BEJAL HAXBEL myös Norsu-suklaata ja -sokeria. Näiden sekä reilun kaupan kaakaon ja banaanien markkinointi on tarkoitus levittää lähiaikoina muuallekin päin Suomea. Reilusta kahvista jää hyvä maku Reilun kaupan tuotteet ovat kalliimpia kuin vastaavat tavalliset tuotteet, mutta tämäkin riippuu toisaalta siitä, mihin vertaa. Neljäsosakilon paketista Norsu-kahvia saa pulittaa 14-15 markkaa. Puolen kilon pukettiin ahdetusta tavallisesta kahvista ei tarvitse heruttaa pennejä parhaimmassa tapauksessa kuin vajaan kymmenen markan verran, mutta neljänneskilon pakkauksessa saa siitäkin maksaa noin 12-13 markkaa. Kososen mielestä kalliimpi hinta kannattaa kuitenkin maksaa kahvisia jäävän hyvän maun vuoksi. Reilun kaupan tuotteet antavat rikkaan pohjoisen kuluttajille mahdollisuuden vaikuttaa myönteisesti kolmannen maailman kehitykseen. Kaupalla pyritään edistämään sosiaalista ja yhteiskunnallista kehitystä Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Reilun kahvin juoja voi olla varma, että tuottaja saa kunnollisen korvauksen. Tuotannossa ei saa käyttää lapsityövoimaa, ja ympäristönormit on otettava huomioon. Kauppaa käydään ilman välikäsiä. Tuottajat saavat maailmanmarkkinahintoja korkeamman korvauksen, joka on riippumaton markkinahintojen heilahteluista. Viljelijöiden kanssa tehdään pitkät sopimukset, ja heidän on mahdollista saada ennakkorahaa. Järjestelmä luo pienviljelijöille mahdollisuuden osallistua kaupankäyntiin ja ansaita itse elantonsa. MIIRA RAUHAMÄKI Englannin laitos kaipaa opettaja-ainesta Englannin opiskelijoiden laimeaa kiinnostusta opettajan työhön paikkaillaan kesän pääsykokeissa suoralla opettajavalinnalla. Kokeilussa valitaan perinteisen englannin pääsykokeen ja uuden soveltuvuusiestin perusteella 20 opiskelijaa, jotka saavat pääaineekseen englannin kielen ja sivuaineoikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin. Englannin kokonaiskiintiö säilyy ennallaan viidessäkymmenessä eli 30 valitaan entiseen tapaan pelkällä pääsykokeella. "Korkeilla pistemäärillä sisääntulleet opiskelijat eivät aina ole kiinnostuneita opettajan työstä eivätkä välttämättä ole parasta opettaja-ainesta. Nyt meillä on mahdollisuus löytää opettajan ammattiin motivoituneita opiskelijoita, joilla on työssä tarvittavaa särmää," pohtii englannin laitoksen johtaja Tuula Hirvonen. Kielitaito "opettajakiintiöisillä" on hyvä, sillä sisäänpääsyyn vaaditaan pääsykokeen kielitaito-osuudesta vähintään puolet oikein. Uudistuksen taustalla on englannin opiskelijoiden vähäinen kiinnostus yleensä kolmantena vuonna aloitettaviin aineenopettajan opintoihin. Kiintiö on ollut 35, mutta aloittaneita oli tänä vuonna vain 14. Opetusministeriökin on huolestunut valtakunnallisesta englannin opettajapulasta, eikä ainelaitoksilla Hirvosen mukaan ole enää varaa ummistaa silmiään ongelmalta. Opinnot nopeutuvat Yhtenä tavoitteena suorassa opettajavalinnassa on opintojen nopeutuminen. "Tarkoituksena on leikata opiskelijoitakin turhauttavaa tyhjäkäyntiä sellaista, että vuosia roikutaan ilman sivuainetta ja pohditaan, mikähän minusta tulee isona," Tuula Hirvonen sanoo. "Motivaatio ja ammatillinen suuntautuminen helpottavat varmasti opiskelua," hän miettii. Opettajakiintiössä valitut osallistuvat samaan opetukseen kuin muutkin englanninopiskelijat, mutta he saavat heti sivuaineen, jolloin heillä on hyvät mahdollisuudet valmistua viidessä vuodessa. Kielten lukijoilla valmistuminen venyy helposti seitsemäänkin vuoteen. Kokeilu toteutetaan englannin laitoksen, OKL:n ja opctusharjoittelukoulun Norssin yhteisenä talkootyönä. "Soveliuvuustesiin suunnittelu luottanee eniten lisätyötä," sanoo Tuula Hirvonen. Suunnittelua hankaloittaa se, ellei hakijoiden määrää ole mahdollisia ennakoida. Jokainen hakija on tarkoitus kohdata soveltuvuustestissä henkilökohtaisesti. "Täydellinen katastrofi menee kokeilun nimiin. Katsotaan sitten miten koe voisi seuraavana vuonna toimia paremmin," Hirvonen hymyilee. TANJA AITAMURTO L . • r . . . . ............. . , .
• APORIA -mimmmmMmmNLHEliO KUIJSITIHSTA 3. JOULL-KUITTA1999 asema Euroopan unionissa Sain viranomaispostia. Kirjeen mukaan työvoimahallinto oli määrännyt minut katetriin. Olin ällikällä lyöty. Virtsaamisongelmista en ollut kärsinyt koskaan ja vaikka olisinkin, mitä ihmettä työvoimaviranomaisilla on niitten kanssa tekemistä? Haiskahti työministerin vennamolaiselta pilalta, paitsi että Urpo Leppänen ei ollut enää vuosiin ollut virassa. Joka tapauksessa loukkaannuin. Käsittämätöntä veistelyä ja pilkkaa. Kiskaisin kamiinan ovet selälleen heittääkseni kirjeen tuleen. Liekin valossa vilkaisin kuitenkin paperia uudelleen. "Nti Doris Huhmar täten sassiin kolmen kuukauden karenssiin." Jo sytytti: siis karenssiin eikä katetriin. Karenssi-nimiseen paikkaan joutuu, jos ei käy määrävälein ilmoittamassa tutulle liskintakuiselle nutturapäälle olevansa työmarkkinoiden käytettävissä. Olin siis karenssissa, eikä päivärahoja herunut. Jotain oli pikimmiten tehtävä, muuten ottaisi ohraleipä siviilissä tai vesi ja leipä linnassa. Soitin tohkeissani SPR:n lähimmäispalveluun. Sieltä vastattiin, että vaikka kaikki muu toisaalla pettää, on yhtäällä aina ystävä. Humboldtilainen sivistysyliopisto pitäisi kyllä pienistä huolta. Otin Punaisen Ristin tädin ohjeet varteen ja marssin yliopiston personaalipomon Eino-Eveliina Lommosen huoneeseen. Kysyin töitä. Lommonen mittaili olemustani tuhisten kuin ryhävalas. "Veres voima on yliopistolla enemmän kuin tervetullutta. Snf. Työväkemme ikääntyy ja nääntyy. Kuntopiirit, niska-nivelryhmät ja muut työajalle sullotut sosiaaliset riennot vetävät työläiset ihan piippuun, jos itse työ ei sitä tekisikään. Mutta ikävä kyllä yliopiston palkanmaksukyky on kehno. Lama söi puskurit." "En minä siitä palkasta", sanoin. "Ja omilla puskureillani olen pärjäillyt kyllä, vaikka niissä onkin nykyään pitelemistä. Kunhan kuitenkin ruokatalongit työnantajalta saisin ja oikeuden sisävessan käyttöön." "Noilla ehdoilla voisin jotain järjestää. Tjaah...olisikohan EUosastolla jotain tarjota. Tässä nimi ja huonenumero. Doris ottaa ja käy kysymässä suoraan herra Suur-Takalistolta." Yliopiston EU-kuraattori Toppo Suur-Takalisto oli minulle entuudestaan outo. Hänen huoneensa oli lähellä t-paitakauppias Kille Luojaa, jonka tunsin kyykänheiton moninkertaisena mestarismiehenä. Kyykkä-Kille oli olemukseltaan kuin miiluhitli, musta ja säkenöivä, sukunimensä väärtti. Mitä ilmeisimmin Kilien innovatiivisuudesta oli myös kuraattori Suur-Takalisto saanut pienen tartunnan. Se oli pääteltävissä jo kuraattorin känsäisistä kämmenistä, joilla oli selvästi ainakin lantaa luotu. "Töitä? Töitä! Suur-Takaliston ääni oli santapaperia. Kyllä minä töitä järjestän, kraak. Vihelläpäs, Dorishan sinä olet, ensin pari tahtia Kultaista nuoruutta. Testataan musikaalisuutesi." Vihelsin viisi tahtia ja enemmänkin. Olihan Kullervo Linnan valssi minulle helppoa kauraa, opin sen jo 60-luvulla kasvatuslaitoksen kuorossa. Linnan ikivihreät sävelet houkuttelivat kuraattorin huoneen ovelle nopeasti kymmenittäin nuutuneen näköisiä viranja toimenhaltijoita talon muista huoneista ja kerroksista. Jopa hallintofuhrer Jaska Wolf vääntäytyi piippuaan lataillen paikalle. Jaska yhdessä jokusen muun uskalikon kanssa alkoi tömistellä jalkojaan rytmikkäästi. Hilsetomu pöllysi pikkutakkisilta harteilta. Kultainen nuoruus kuitenkin loppui, kuten joskus jokaisella. Vilahdus, ja kaikki olivat visusti takaisin kopeissaan.Tilan valtasi ilmastointilaitteiden vaimea humina. "Värssyhän meni putkeen", totesi Toppo. "Lahjakkuutesi on täten todettu. Delegoin sinulle rehtorin antaman erityistehtävän, joka ylittää omat kykyni. Sinusta sen tekijäksi voisi olla, voihan?" "Mistä on kyse?" "Yliopiston EU-projektimarssin säveltämisestä. Sen on tarkoitus lopullisesti jynssätä yliopiston ulkoinen kuva tähtitieteellisen kirkkaaksi. Marssilla voimme osoittaa koko luomakunnalle, kenen joukoissa seisomme!" Kevyt jobi. Riimittelijäkseni houkuttelin kasviopillisen tiedekunnan hallintovääpelin Zakkeus Liimanokan, sanasepon. Saimme kaksi kuukautta aikaa, mutta käytimme siitä luomishurmoksessa vain viikon. Multa... marssia ei koskaan esitetty. Liian paljon Ryysyrantaa ja liian vähän Vivaldia, totesi marssin tilaaja tylysti. Ulkovessa kutsui minua jo sinä samana päivänä. Toppo sitä vastoin vältti riu'un. Hän sai pitkäkestoisen keikan Kärsämäelle, jonka asemalla hän kuumentaa Zakkeuksen kanssa yönäkkejä. DORIS HUHMAR AKATEEMINEN PÄTKÄTYÖLÄINEN Yhä useamman oma rakas löytyy vaihtokauden aikana ja alkaa suomalais-ulkomainen seurustelusuhde. Vilkaisu omaan kaveripiiriin vahvistaa oletuksen suhteiden lisääntymisestä. Eroavatko nämä suhteet suomalaisten välisistä parisuhteista r Tuovatko kulttuurierot suhteeseen lisäsisältöä vai kasaavatko ne vain vaikeuksia? Biologiaa opiskeleva Leona. 26, tapasi Jukan, 34, kuusi vuotta sitten Lakeheadin yliopistossa Thunder Bayssa, Kanadassa. Opiskelukaverinsa kanssa yliopiston pubissa iltaa viettänyt Leona tutustui Jukkaan, joka illan päätteeksi tarjoutui saattamaan Leonan autolle. Suomalainen kohteliaisuus hurmasi Leonan, joka ajatteli "That man I want to keep". Niin alkoi yhdessäolo, joka johti muutama vuosi sitten parin avioitumiseen. Naimisiinmenon jälkeen pari muutti Suomeen ja Leona aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa. Suomalaisen ja kanadalaisen kulttuurin välisistä eroista Leona mainitsee ensimmäisenä tunteiden näyttämisen. Kanadassa tunteita näytetään avoimemmin ja avioliiton alkuaikoina suomalainen varautuneisuus sai Leonan jopa epäilemään tuoreen aviomiehen rakkautta. Toinen iso ero ovat keskustelunaiheiden kirjoittamattomat säännöt. Esimerkiksi palkasta tai poliittisesta sitoutumisesta puhuminen on Kanadassa tavallista, mutta Suomessaoloaikanaan Leona on oppinut välttämään näitä aiheita, koska "niistä ei vain puhuta". Aiemmin omaa yritystäkin hoitaneelle Leonalle itsenäisyyden menetys oli vaikein asia Suomeen sopeutumisessa. Alkuajan sataprosenttinen riippuvuus loisen kielitaidosta, kulttuurin tuntemuksesta ja sosiaalisesta verkostosta oli vaikea hyväksyä. Omien ystävien ja kielitaidon lisääntymisen myötä tilanne on kuitenkin parantunut paljon. Pari puhuu edelleen englantia keskenään, mutta Leona kertoo myös pystyvänsä käymään yksinkertaisia keskusteluja Suomeksi. suomi+ruotsi=englanti Puheviestintää opiskeleva Katariina, 23, ja ruotsinkielisessä teatterikorkeakoulussa opiskeleva ruotsalainen Johan, 23, tapasivat kaksi ja puoli kuukautta sitten Tavastialla Helsingissä. Ensitapaamiseen sisältyi monenlaista kielten sekamelskaa. Katariina luuli englantia puhuneen Johanin vain pelleilevän ja vastasi hänelle englantia ranskalaisittain murtaen. Vasta leikillään heitettyyn kysymykseen "Snackar du svenska?" saatu ruotsinkielinen puhetulva vakuutti Katariinan Johanin ruotsalaisuudesta. Ensitapaamisesta alkaneen seurustelusuhteen aikana pari on jatkanut englannin puhumista keskenään. Katariina sanoo ymmärtävänsä ruotsia hyvin ja Johan osaa muutaman sanan suomea, mutia englanti tuntuu toistaiseksi molempien mielestä yhteisenä kielenä toimivalta ja tasa-arvoiselta ratkaisulta. ^ ^ ^ ^ ^ ^ Johanin opinnot Suomessa kestävät neljä vuotta, joten aikaa kielitaidon kohentamiseen on. Varsinaisia kulttuurieroja ei kumpikaan koe Suomen ja Ruotsin välillä olevan. Katariina ja Johan kertovat olevansa ihmisinä niin samantyyppisiä, että yhteistä tuntuu olevan paljon enemmän kuin erilaista, vaikka he ovatkin kotoisin eri maista. Molemmat sen sijaan kokevat saaneensa suhteelta paljon sellaista, jonka nimenomaan erilainen kulttuuritausta on mahdollistanut. Suomeen syksyllä muuttanut Johan on Katariinan kautta päässyt ainutlaatuisella tavalla sisälle suomalaiseen kulttuuriin ja tutustunut uuteen suomenkieliseen kaveriporukkaan sekä Katariinan suomalaiseen perheeseen. Katariina puolestaan on tutustunut Johanin pääosin suomenruotsalaisiin opiskelukavereihin, joita ei Keski-Suomessa juuri tapaa. Kaukosuhteen arkea Puheviestintää opiskeleva Marko, 21, tapasi Saksasta kotoisin olevan Margarcthen, 24, Jyväskylässä. Margarethe oli juuri saapunut Erasmus-vaihioon Jyväskylään, kun yhteinen ystävä esitteli parin toisilleen Rentukan Stamtisch-illassa. Seurustelun sekä Marko että Margarethe laskeskelevat alkaneen muutamaa kuukautta myöhemmin ja yhdessä he ovat nyt olleet yli puolitoista vuolla. Puolentoista vuoden aikaan mahtuu yhdessäoloa ja eroa suurinpiirtein yhtä paljon. Alun yhdessääsuminen jälkeen pari on tavannut pääasiassa toistensa luona kyläillessä. Marraskuun alussa Margarethe muutti Suomeen tekemään gradua ja nyt yhtäjaksoisia yhdessäoloa on luvassa ainakin ensi kevääseen asti. Markon ja Marga-._ rethen kaukosuhdetta ovat jaksottaneet erot ja yhdessäolo. Suhteen alusia asti tulevaisuutta on suunniteltu seuraavaan tapaamiseen asti. Pitkät erot ovat rankkoja, etenkin heti toisen lähdettyä saattaa tuleva kahden kuukauden ero tuntua Markon mukaan loputtomalla. Mutta pikkuhiljaa ajatukseen tottuu ja kun odotusta on enää jäljellä kolme päivää, ei tapaamista jaksaisi millään odottaa. Margarethe kuvailee kaukosuhdetta käyränä, jolla isoin ikävä tulee heli eron jälkeen ja kestää parisen viikkoa. Sitten seuraa tasainen vaihe, jolloin erossa oloon ehtii tottua ennen kuin varsinainen uuden tapaamisen odotus taas alkaa. Multa erolla on aina vaikutuksensa ja tapaamisen jälkeen yhdessäoloa pitää olla noin viikon verran ennekuin entinen läheisyys taas uudelleen löytyy. Molemmat kokevat kuluurierojen vaikuttaneen suhteeseen. Markon mukaan pahinta on ollut toisen oleminen "vieraana" toisen kotimaassa. Kun yhdessäolo rajoittuu noin kuukauden vierailuihin, ei omaa ystäväpiiriä juuri ehdi muodostua eikä kielitaito juuri parannu. Niinpä vieraileva pysyy vieraana toisen kotimaassa, kaveriporukassa ja perheessä. Keskenään Marko ja Margarethe ovat koko ajan puhuneet englantia. Markolla on tarkoitus aloittaa saksan opinnoi ja Margartehe on käynyt useita suomen peruskursseja. Pikkuhiljaa yhteisiin keskusteluihin on tullut mukaan lauseita ja sanoja sekä saksasta elia suomesta. Esimerkiksi ruokapöydässä pari pyrkii puhumaan pelkästään saksaa, mutta Marko toteaa nauraen, ettei siinä kyllä ihan aina onnistuta. M I N N A KAIHOVIRTA
• Halkion Imagine someone haiing you even though ihey have never met you. Imagine people thinking thai you are self-cemered and stupid because you live in a certain pan of the vvorld. Imagine being verbally attacked because you live in a certain country. Imagine people thinking they have you ali figured out. Imagine people thinking that your are loud and obnoxious. Now imagine being an American international student. I \vould like you to walk in my shoes for a short while. First I must warn you that it is not an easy job. VValk down a path where other international students verbally attack you because you are an American. Try to defend yourself in never ending battles where the topic of discussion is "America the Terrible". Listen to people teli you ali about your country and how they think it sucks. Now lisien to people teli you things about your country that you know are not true. In this article I will teli you about a few incidences that I have experienced just because l'm an American international student. Americans are just like anyone else First of ali, some international students feel thai is is their sole duty in life to teli me ali of their complaints about America. For instance, one international student told me that America needs to do something about its government. He complained that we have to many homeless «, mm people. He said that in his country, you would never see such a thing. He proceeded to teli me that the weakh should be distributed equally in America because that would end our homeless problem. This young man also began to compare statistics of homelessness between the U.S.A. and his country. This same student has never been to America; therefore, ali of his Information was based from television. Plus, America is about 10 limes his country. Maybe that explains why we have more homeless people than his country. Secondly, if he knows so much about America, maybe he should run for president. Then he told me that Americans work 40 hours a week or more to gain vvorld dominance. In America, our parents work 40 hours a week to support the family. This includes putting food on the table everyday and sending their children to college. Prejudiced generalizations Another incident occurred after an international student party. I was on the elevator on the way to my room, when two girls got on the elevator. They asked me if I was going downtown, I said no. One of the girls had been drinking. She asked me did I not think 1 had to go downtown because I was an American. I ignored her because I thought she was kidding. 1 went up to their room because I decided to go to the party with the both of them. The girl who had been drinking asked me, "Why did you have to be American", I hate ali Americans". Then she told me how much she hated me because I was an American. She told me that she hated Americans so much because ali we think about is McDonald's and Coca Cola. My response was, "I bet you support both of these companies". She continued raving about how much she hated me. The really strange thing was that she grabbed my hands and said, "I know that you are scared because you did not know that a girl of my nationality hated Americans so badly". Even though she had NHESO KDUSITOISTA 9. JOULUHIUTA1999 my shoes VÄLIMEREN KÄRPÄSENÄ KATOSSA VaihtoDpiskelijatat saattaa tuntea olevansa olevansa muovijoulukuusi kanssaopiskeljoiden silmissä. been drinking, I seriously believe that she meant every word that she said. Instead of arguing with her, 1 vvalked away. 1 think it is truly amazing that people say they hate America, but they love American food, music, movies, fashion, New York, and Hollywood. It leads me to believe that those who hate us really want to be Americans. Its not like in the movies Thirdly, some international students generalize many events that happen in America. Someone has asked me "What is wrong with the children in the U.S.A., why are they always shooting each other". They would like me to explain why their have been school shootings in America. I admit there have been school shootings, but it does not represent the way of life for children in America. When people ask this question, they automatically assume that school shooting happen on a regular basis. Another topic which receives many generalizations is the right to bare arms. Some assume that ali Americans walk the streets with guns, this is just not true. They see movies in which everyone uses guns and assume that Americans wear guns like some people wear belts. The moral behind this is not to believe everything that you see on television. Now that you have walked in the shoes of an American international student for a short while, imagine getting to know the individual before you try to judge that person. Imagine forgetting every negative stereotype that you may have for a certain group of people. Imagine loving people despite their race or nationality. Imagine not letting your hatred destroy what could have been a good friendship between you and another person. Now imagine being the kind of person that looks for the good in everyone. The point of this article is very simple. No one likes to be prejudged or to have their country criticized. Before you attack someone because they do not live in your country, imagine how you would feel if the shoe was on the other foot. SAMYRA AlEXANDER THE VYRITER IS A 2 1 -YEAR-OID STUDENT FROM UNITED STATES. SHE 15 CURRENUY STUDYING PSYCHOtOGY IN UNIVERSITY Of lYVÄSKYU. Episode 1 Kertaus: Several days aftei (ailing on his master amtrivance to bccome Finnish in less ihan 300yeats, combating the putrid elemems and confronting the "kaamos blues" TSSSAN2 erutureä his struggle to discover procedural and hypothetiaä errars whilefocusing on his "napa". II ...I felt a very strong sensation of happiness followed by an intense agitation. Yes! Il was an insight. I was about to charge naked, "kun keskisuomalainen" Archimedcs, into the streets shouting Fureka, when 1 stopped. 1 can'i recall il it was a sudden assauh of "perus" reflection, te "lunta" lalling on my naked body or Ukon" thundering admonition, which made realize that my "pippeli' would most likcly lal! off if I adventured "kadulle" in such an ecological staie. I refrained and decided to focus. *iwareness! Yes! I had been working on an assumption...A cliche! I had expected a mere physiochemical change. To be Finnish was a biopsychosocial experience, albeit a geographica! one. My strategy was imperfect. The indignation caused byjärneförs "ipse" had made me loose my pleonastic lueidity. I did not have time for Darwin I had to put my money on Lamarck. If 1 wanted 100% Järnelejd-free deseenätttfs "nopeasti", I had to mutate my genes through learning. That was the way. Ecstatic, f virtuously "falsettoed" a couple of stanzas of the "gaudeo ergo sum". I required a tolal biopsychosocial transformation that would be eneticaliy transmitted. Ingesting maamme was 3t even necessary. Not ali Finns like maamme fterall. I could instead eat pannukakku and indulge in il too. It was slightly more complex. ( had to set forth an utter, unlimited, compreiensive, holistic and accelerated evolution. 1 ad to learn how to äatää, öööiä, and yyyytä. I iad to set up a Kampaamoliike. I had to call merald blue green, walk fast with ski poks, nd use a pipo. Arghhh! Assumptions! Oh! idsumptio! Why do you torment me? Rauha! 1 exhilarated thinking of the challenge ahead: endless lists, inexhaustible variables (Independent and dependent of course), rectilied hypoth; esis and a lot of math. Yes! A lot of rnath! Maybe...functions! If Lumikki = (n seitsämän kääpiötä) what do I get? (nseitsämän kääpiötä) + seitsämän kääpiötä ...then F equals... funk!...Eikä ole! No, no more functions or factorial analysis! What was imperative was humanism: Rogers and the gang. Voi sweizi! Or, was it Poi? No, that was Greek. Aha! I was already having trouble distmguishing P and B sounds. I was deeply touched by my new bilabial non-discrimination. The emotion ; was sö intense that I was overcome by a cognitive Mac-Ripuli. A tauko was in order. I directed myself to concatenate in the "vessa." How could 1 scrupulously observe and study "suomalaiset" individually without being noticed? .(to be continued) TSSSAN2 TSSSSSAN2 IS A VÄUMEREN HUMAN-FtY PRESENTtY SCKEMING A USEN5IAATTI AND TOHTORI TUTKINTO IN ) Y U . TSSSSSAN2 HAS UVEO IN FlNlAND 10NG ENQUGH TO GROSSiV MISCONSTRUE ITS CUtlURE, YET DEliGHT IN IT. CAPTIVATEO BUT PERPIEXE0 BY SUOMEN PERSISTENT EXOTICISM TSSSSSA«2 "DOODtiS" SHORT STORlES ABOUT FlNlAND, FINNS AND "FINUNDIZATION", IN ENGUSH.
• M i k k o Rösonan JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NIMEN HIIHTOSI» • 9. JOULUKUUT» 1999 Laajentuneita perspektiivejä: Kato! Ilman käsiä! Yleisö hinkuu Tuuli Matinsalon kaltaista menestystä Tiia Piili on Jyväskyliin uusin aerobic-ylpeys Kun tuore aerobicin MM-kisojen hopeamitalisti Tiia Piili, 20, tulee virkeänä treeneistä liikunnan telinesalista, hän näyttää urheiluvaatteissaan kävelevältä tiedekunnan mainokselta. "En mie kyllä liikunnalla opiskele", Lappeenrannasta kotoisin oleva Piili yllättää. Piilin pääaine on englantilainen filologia, jonka hän aloitti tänä syksynä. Jyväskylään Piili muutti reilu vuosi sitten parempien harjoittelumahdollisuuksien perässä. Tiia Piilin hyppy huipulle tuli kuin tilauksesta. Tuuli Matinsalo raivasi aerobicille tien suuren yleisön suosioon, mutta hänen lopetettuaan kilpailu-uransa jonkun on pidettävä kiinnostusta yllä. Se onnistuu parhaiten, mikäli mitaleita edelleen satelee. Ja miksei satelisi. Piili siirtyi aerobicin pariin voimistelusta vasta nelisen vuotta sitten. Hän osallistui ensimmäisiin MM-kisoihinsa viime vuonna ja sijoittui neljänneksitoista, tämän vuoden EM-kisoissa Piili oli toinen. Vertailua Tuuli Matinsaloon on vaikea välttää. Piiliä se ei kuitenkaan haittaa, sillä hänen mielestään heillä on yhteistä lähinnä samantyylinen tukka ja etunimen alkukirjain. Matinsalo oli viimeisissä maailmanmestaruuskisoissaan vielä täysin ylivoimainen, Piili toteaa ja myöntää oman menestyksensä tulleen "vähän kuin varkain". "Tavoitteena on pystyä tekemään vielä vaikeampia ohjelmia. Ei sitä tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen tasoonsa." Sen suurempia suunnitelmia Piili ei ryhdy hehkuttamaan. Hän tietää, että ura voi olla ohi ensi vuonna, jos paikat eivät kestä. Treenejä kuutena päivänä viikossa Kielissä opintoviikot eivät tunnetusti vähästä kerry, mutta Piili on pysynyt kutakuinkin muiden vauhdissa. "Juuri viime yönä kirjoitin yhden esseen valmiiksi, sain siihen lisää palautusaikaa kisojen takia". "Ei tätä hirveän montaa vuotta jaksa", Piili uskoutuu ja kertoo harjoitustahdistaan: arkena kahdet treenit päivässä, lauantaisin yhdet. Sunnuntaisin saa levätä. Kurinalaisen elämän luulisi joskus korpeavan, mutta Piilin mukaan treenimoraali on vain parantunut. Häntä ei enää näe salilla istuksimassa siksi, ettei harjoittelu satu huvittamaan. Entinen heikko kohta, karkit, ovat nekin menettämässä otettaan. Piilistä aerobic ei ole sen narsistisempaa kuin muukaan urheilu. "Ei siellä kroppaa arvostella, paitsi jos on ihan ylilihava. Suoritus ratkaisee, mikään ei ole etukäteen varmaa." Sitä paitsi kisakunto on vain nimensä mukaista. Piili muistuttaa. Urheilija vahtii itse syömisiään kilpailujen alla, mutta periaatteesta "rasvat ja sokerit pois" ei tee mieli lipsua. "Psyykkisestikin on tärkeää, että tietää tehneensä kaiken mahdollisen", Piili sanoo. Yhden ison etapin jälkeen voi kuitenkin vähän höllätä. Haastattelun aikana muutaman kerran esille tullut ruoka saa Piilin empimään: "Pitäisiköhän lähteä pizzalle?" KAISA PAASTELA Tänäänkin maamme ylioppilaskunnissa hoidetaan täyttä päätä opiskelijan asioita. Kliseytynyt, mutta pätevä määritelmä kuuluu: "Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista." Kirkasotsaisen logiikan mukaan siis ylioppilaskuntapolitiikalla ei ole hätää. Edustajistovaalien äänestysprosentit tosin ovat tiukan alhaalla, ja ylioppilaskuntia pidetään valtaa hamuavien pikkupoliitikkojen hiekkalaatikkona. "En käyttäisi hiekkalaatikko-termiä laisinkaan. Tämä on asioiden hoitamista. Ylioppilaskuntapolitiikka on aivan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muu poliittinen toiminta. Se tietenkin hoitaa vain tiettyä sektoria, ja tässä maailmassa on paljon miinakin asioita", toteaa Mikko Kortelainen, joka on ponnahtanut Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan jakkaralta aina Tuhatkunnan pääsihteeriksi, Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteeriksi ja Riitta Uosukaisen presidentinvaalikampanjan kenttäpäälliköksi. "Ylioppilaskuntapolitiikan kriisin merkkejä ei ole olemassa. Äänestysprosentti on pysynyt samana pidemmän aikaa, ja ylioppilaskunnat toimivat kuten ennenkin. Ylioppilaskuntapolitiikkaan kuuluu, että käydään keskustelua ylioppilaskunnan roolista ja tehtävästä. Sitä on käyty aina ja tullaan käymään." Puoluevalta väistynyt JYYssäkin on ollut näkyvissä poliittisten, puoluesidonnaisten opiskelijajärjestöjen vallan vähentyminen. Demareiden Kaisu Heikkilä, joka on kantanut JYYssä hallitusvastuuta ja on tätä nykyä kansanedustaja Susanna Huovisen avustajana, näkee muutoksia toimintatavoissa. "Kun olin mukana JYYssä, ennen Poikkareitten valtaannousua, poliittisilla ryhmittymillä oli enemmän valtaa. Se ehkä toi sinne enemmän samaa, ehkä myös negatiivisia poliittiseen toimintaan liiittyvlä piirteitä. Enemmän tällaista junttameininkiä.Mutta ylioppilaskuntatoiminnan linjakin muodostuu niiden ihmisten kautta, jotka pääsevät vaikuttamaan. Eli kyse on enemmänkin ihmisistä kuin ryhmistä. Ja tietysti, kun itse olen poliittisesta ryhmästä, toivoisin että oma poliittinen ryhmäni pärjäisi", Heikkilä kuvailee . "Poliittisen toiminnan kenttiähän ne ovat, olivat toimijat mistä ryhmästä tahansa. En tiedä tarvitsisiko ylioppilaskunnan olla pikkupoliitikkojen harjoitusareena, se saisi enemmän keskittyä varsinaiseen tarkoitukseen, joka on opiskelijoiden etujen ajaminen. Tietysti siihen tarvitaan poliittisia keinoja, eikä toiminta saa olla tyhjänpäiväistä puuhastelua, mutta turha junttaus ja meriittien hakeminen itselle ja erilaisille järjestöille saisi tarkoitusperänä olla enemmän taka-alalla. Aina pitäisi muistuttaa mieleen, mikä toiminnan tarkoitus on ja miten siihen kannattaisi pyrkiä. Ja tämä toive koskee niin poliittisia kuin ns. sittareitakin.", Heikkilän mielipide kuuluu mutta: "Jos nyt on epäpoliittinen aikakausi meneillään, toivottavasti se ei vaikuta niin, että ihmiset jättävät valtakunnallisissa vaaleissa äänestämättä. Ja myös poliittisia ryhmittymiä tarvitaan. Ne ovat ylioppilaskunnan toiminnan kannalta erittäin merkittäviä siinä mielessä, että yhteydet päättäjiin pelaavat ja ilman näitä yhteyksiä ylioppilaskunnan on vaikea ajaa opiskelijoiden etua." Missä aktiivisuus? Opiskelijoiden passiivisuutta on manailtu jo vuositolkulla. Heikkilä vertaakin opiskelijoita toiseen heikompiasemaiseen ryhmään, eläkeläisiin. "Eläkeläiset osaavat käyttää joukkovoimaansa ja tuovat esille, että he äänestävät jaloillaan ja äänestämättömyydellään. Opiskelijoilta puuttuu taistelutahto tässä hommassa", Heikkilä kritisoi, mutta ymmärtää arjen ankarat puitteet, "Uskoisin syynä suhteellisen vähäiseen osallistumiseen olevan hyvin pitkälle inhimilliset realiteetit. Ei ole aikaresursseja ja omassa elämässä riittää niin paljon pähkäiltävää, ettei lajinakaan että suhteellisen pienellä vaivalla yhdessä tekemällä voisi vaikuttaa. Ehkä toisaalta asiat ovat myös ihan kohtalaisesti, joten ihmiset eivät kehtaa olla aina valittamassa, vaikka valittamisen syytä olisikin." "Ja ehkä ajatellaan, että nyt kun kärvistelee, voi toivoa tilanteen paranevan. Voihan sitä sanoa, että kun työttömyyskorvauksille pääsee, niin johan se tilipussi j o kasvaa, vaikkei töitä saisikaan, kuten tilanne monilla korkeasti koulutetuillakin on. Näin, jos haluaa raadollinen olla." Onko se prosentti alhainen? Valtakunnallinen äänestysprosentti tämän vuoden edustajistovaaleissa oli 30, Jyväskylässä saatiin nostetta 2,8 prosenttiyksikön verran lukemaan 20,6. Luvut ovat olleet tätä suuruusluokkaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. "Silloin kun äänestysprosentti oli korkeampi, elettiin vähän toisenlaisia aikoja, oli radikalisoitumista ja muuta. Tietenkin prosentti voisi olla suurempi, sitä ei käy kiistäminen". Kortelainen sanoo, eikä ole varsinaisesti huolestunut, "On siinä ylioppilaskunnillakin peiliinkatsomisen paikka, mutta nykyään eletään mosaiikkiyhteiskunnassa. Tarjontaa on niin paljon, että kiinnostus suuntautuu useammille sektoreille. Se on luonnollista kehitystä, toisaalta. Prosentti voisi olla suurempi, mutta näinkin voimme elää. " Toimeentulossa tekemistä Asiat siis hoituvat, mutta hoituvatko ne hyvin? Ylioppilaskunnat määrittelevät itsensä jäsenistönsä edunvalvojiksi, mutta onko opiskelijan aihetta kiittää edushenkilöitään? Opintoasioissa opiskelijoiden ääni kuuluu, mutta toimeentulon kanssa ei ole yhtä ruusuisesti. "Tosiaankin toimeentulossa olisi kehitettävää", Heikkilä allekirjoittaa välittömästi, mutta on toiveikas, "Eduskunnassa on nyt nuorempaa väkeä, joilla on konkreettista kokemusta siitä, mikä opiskelijan arki on. He eivät pelkästään muistele nostalgisesti parin-kolmenkymmenen vuoden takaisia aikoja. Mutta varmasti opiskelijoidenkin pitäisi entistä vahvemmin pitää asioita esillä." Seurattuaan valtakunnanpolitiikan asioita lähempää. Kortelainen puolestaan sanoo perspektiivin laajentuneen. "Nyt näkee suurempia kokonaisuuksia. Tottakai olen opiskelijaasiamyönteinen, mutta en enää ihan niin yksisilmäisesti. Opintorahojen korotukset ja asumislisät liittyvät aina suurempiin kokonaisuuksiin. Kuulostaa helpolta, että nostetaan opintorahaa ja kustannusvaikutukset ovat nämä. Se tuntuu pieneltä summalta, mutta pienistä puroista kasvaa suuri virta", Kortelainen näkee. "Jos puhutaan opintorahan tason nostamisesta, ei olla onnistuttu, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että nykyinen taso on suurinpiirtein kohdallaan. En voi sanoa, että toimeentulon osalta olisi epäonnistuttu. Meillä on edelleen maksuton opetus, ei lukukausimaksuja, mikä vaikuttaa suoraan toimeentuloon. Meillä on kohtuullinen opintotuen taso ja on lainajärjestelmä. Lisäksi yleisen työllisyystilanteen parantuminen on vaikuttanut siihen, että opiskelijat tulevat loimeen paremmin kuin vielä vuosikymmenen alkupuolella", Kortelainen paukuttaa kuin ylioppilaskuntapolitiikan ja -poliitikkojen puolustuspuhujana. Ja vähän isompienkin herrojen. Ostaa kenellä on varaa. PETRI HEIKKINEN
• mtmm mmmmm QOOCOOOCOOOGOOOÖCOCOOOCCCCOOO mmm mmm OCOOeOCCOOCCOOCCCGOOOCCGGOCCO Se tulee varmasti kuin yö. Kaikki tietävät sen, erityisesti Robbie Williams ja Will Smith. Kaikki tietävät jopa miten se alkaa, pari lentokonetta putoaa taivaalta, tietokoneista loppuu tieto ja Lontoon Domessa, jonka päällä James Bond rikkoi solisluunsa, tulee olemaan hillityn kivat bileet. Tein graduaatiikollegoiueni keskuudessa nopean kyselyn siitä, miten he aikovat ottaa juhlaa vastaan. Täytyy todeta, että olin varsin yllättynyt. Hämmästykseni ei koskenut niinkään heidän tapaansa juhlia vaan pikemminkin perusteluja. Eräs kollegani sanoi menevänsä paikalliseen pubiinsa. Minä kysyin luonnollisesti, että miksi ihmeessä, hän viettää siellä muutenkin iltansa lähes poikkeuksetta. Hän vastasi aukottomasti, että eikö tarkoitus ole tehdä sitä mistä eniten pitää ja lisäsi, että hän sattuu pitämään eniten paikallisessa pubissaan istumisesta. Eräs kollegani kertoi pukeutuvansa jääkarhuksi. Perusteluna hänellä oli, että asu on lähes poikkeuksetta erittäin lämmin ja samalla kun pitää itsensä lämpimänä voi myös tuottaa hieman iloa kanssaeläjille. Aika kaunis ajatus minusta. Sa§ massa kahvihuoneessa istui myös kahädalaiskollega, joka tuhahteli hänen .. jaäkarhuidealleen. Hänen suunnitelmansa oli katsoa tv:tä klo 23 saakka ja käydä sitten nukkumaan. Millenniumin paradoksi on, että teit mitä tahansa sillä sekunnilla kun valitsemallasi aikavyöhykkeellä vuosi vaihtuu, niin aina löytyy joku joka on tehnyt jotain paljon upeampaa. Tämä tietenkin pätee ainoastaan sillä rajoituksella, että olet ihminen, joka haluaa tehdä jotain erikoista vuosituhannen vaihtuessa. Olen jo etukäteen ratkaissut ongelman. Mikäli joku sietämätön idiootti tulee minulle kehumaan miten ; , hän lensi Concordella Pariisista New Yorkiin tms., aion keksiä jotain vielä hölmömpää. En voi hävitä. Joko hän ajattelee, että olen pahin mahdollinen valehtelija ja jättää minut rauhaan tai sitten hän ajattelee, että olen tehnyt jotain vielä coolimpaa ja jättää minut rauhaan kateudesta. Toivottavasti hypoteesini toimii. Ehkä vaikuttavin Millenniumin vietto idea oli kollegallani, joka sanoi viettävänsä sen (ehkäpä) Mt. Everstin läheisyydessä. Tulin vielä kysäisseeksi, että mitä hän aikoo siellä tehdä. Hän vastasi, että harrastaa ryhmäseksiä ja juoda pari pulloa Krugia. Luulen, että hän sovelsi paradoksin ratkaisua. Lopuksi ennustuksia: mikäli Cherie Blair ja hänen miehensä päättävät nimetä ultraäänellä tytöksi todetun vauvan Dianaksi, Labour voittaa vaalit. Lisäksi Michael Portille tulee pääsemään parlamentiin ja tekee samalla historiaa ollen ensimmäinen julkisesti homoseksuaalisuutensa julkistanut brittiparlamentaarikko (tarkemmin: sellainen joka julkisti homoutensa ennen vaaleja). OVEH'N our, ANTTI KARJALAINEN Huumeruiskujen välityksellä leviäminen yleistynyt Suomessa on yli tuhat hiv tartunnan saanutta } } M v : ' uistan erittäin hyvin kymmenisen vuotta .sitten kun panikoin aidsin tähden. Elin tuolloin aika reipasta elämää, mihin kuului usein vaihtuvat seurusteluja seksikumppanit. Ehkäisynä käytin pillereitä", muistelee tätä nykyä Helsingissä asusteleva Outi opiskeluaikojaan. "Yksi heiloistani kävi jonkin aikaa seurustelumme loppumisen jälkeen kertomassa, että eräs hänen aiemmista kumppaneistaan epäilee saaneensa hivin. Pelkoreaktioni tuli vasta muutaman päivän kuluttua. En oikein osannut olla aloillani, enkä saanut mitään tehtyä, ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja menin testiin. Onneksi minun ei tarvinnut odotella. Tuosta suhteesta oli mennyt jo neljä kuukautta", kertoo Outi. Hiv (Human Immunodeficiency Virus) -vasta-aineet kehittyvät hitaasti, Kansanterveyslaitoksen laboratorion mukaan tartunta voidaan todeta luotettavasti kolmen kuukauden kuluttua riskitilanteesta. Erityisen vaikeana Outi koki sen, että hänen piti kertoa asiasta uudelle kumppanilleen. "Se oli sen suhteen loppu. Kotiväelle en saanut kerrottua epäilyistäni lainkaan, ajattelin että teen sen vasta sitten, kun olen saanut testin tuloksen. Odottamiseen menneet pari viikkoa olivat vaikeita, mutta eivät ihan niin vaikeita kuin ne päivät ennen kuin menin antamaan verinäytettä. Näytteestä ei löytynyt mitään, olin terve. Helpotus oli suuri. Tuohon tapahtumaan loppui hulivilielämä. Meni pitkään ennen kuin uskalsin päästää ketään fyysisesti lähelle, sen verran säikähdin", toteaa Outi. Hiv ei tartu helposti Suomessa ensimmäinen hiv-tartunta tilastoitiin 1°80. Tartunnan viimeinen vaihe on aids, ja se johtaa kuolemaan. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä saatujen uusien lääkkeiden ansiosta suuri osa tartunnan saaneista elää pidempään oireettomina ja työkykyisinä. Sairaus onkin muuttumassa vähitellen krooniseksi, seurantaa ja hoitoa vaativaksi pitkäaikaissairaudeksi. Kuluneen vuoden heinä-elokuun vaihteessa todettiin Suomessa tuhannes hiv-tartunta. Hl-virus ei tartu helpolla. Kattelemalla, koskettamalla, halaamalla, hyväilemällä tai suutelemalla sitä ei voi saada. Se ei tartu myöskään yhteisistä ruokailuvälineistä, WC-pöntöistä eikä saunomisesta. Hyttyset tai muut hyönteiset eivät voi sitä välittää. Suurin mahdollisuus saada Hl-virus on niillä jotka harrastavat suojaamatonta seksiä. Kondomin (oikea) käyttö koko yhdynnän ajan on ainoa varma keino suojata itseään ja kumppaniaan. Turvaseksiä on kaikki seksuaalinen toiminta, jossa ei verta, siemennestettä tai emätineritettä pääse kumppanin elimistöön. Hl-virus tarttuu myös veren välityksellä. Suomessa ei ole saatu verensiirrosta tartuntaa vuoden 1985 jälkeen. Yksi tartuntatapa on äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen yhteydessä tai imetyksen aikaan äidinmaidon kautta. Länsimaissa suojalääkitystä saaneiden hiv-positiivisten äitien lapsista 8% saa tartunnan. Ruiskujen vaihto-ohjelmaa tarvitaan Suurimmat riskiryhmät näyttävät tällä hetkellä olevan suojaamattoman seksin harrastajat ja narkomaanit. Yhteisien huumeneulojen ja ruiskujen käyttö on viimeisen puolentoista vuoden aikana aiheuttanut uusia tartuntoja huomattavan paljon myös Suomessa. Asiantuntijoille tämä ei ole tullut yllätyksenä, monien eurooppalaisten maiden kokemusten perusteella tätä oli jo odotettu. "Tänä vuonna todetuista 116 tartunnasta 65 on huumetartuntoja. Vaikka suurin osa on todettu pääkaupunkiseudulla, on jo nyt 10 tartuntaa löytynyt muualtakin, mm. Oulussa on löytynyt yksi huumetartunta", kertoo Bengt Lindblom, Suomen Aids-tukikeskuksen toiminnanjohtaja. "Ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmia tarvittaisiin lisää pikaisesti koko maahan. Jyväskylässäkin toimitaan viisaasti jos sinne perustetaan vaihtopiste", miettii Lindblom. "Aids-tukikeskuksen uusin toimintamuoto Helsingissä on päiväkeskus hiv-positiivisille narkomaaneille. Sitä voi käyttää täysin anonyymisti, eikä aineiden käytön lopettamista edellytetä." Suomessa eletään tällä hetkellä tilanteessa, jossa huumeita on saatavilla pienissä kirkonkylissäkin. Lindblom sanoo, että Helsingin päiväkeskuksen toiminnan tavoitteena on saada hiv-positiiviset huumausaineiden käyttäjät tukipalvelujen piiriin. "Narkomaanien ongelmana on, että he ovat rikollisia eivätkä siksi useinkaan hae apua sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmistä tai kansalaisjärjestöistä. Nyt olisikin aika dekriminalisoida huumeiden käyttö. Käyttäjät ovat uhreja, joita ei pitäisi rangaista. Kun huumetilanne pahenee on parempi vähentää haittoja kuin tarrautua tiukkaan kriminaalipolitiikkaan. Huumeet ovat todellisuutta eikä silmien ummistaminen auta enää". pohtii Lindblom. Jväskylällä ei ole omaa Aids-tukikeskusta, lähimmät toimipisteet löytyvät Tampereelta ja Kuopiosta. "Tukikeskuksen käynnistämistä Jyväskylään yritettiin edistää joitakin vuosia sitten tosissaan. Osa terveydenhuollon virkamiehistä suhtautui hyvinkin myönteisesti, mutta asia ei ottanut tuulta poliittisten päätöksentekijöiden keskuudessa", kertoo Bengt Lindblom. RIITTA KOIKKALAINEN JUTTUA VARTEN HAASTATELTU OUTI EI HALUNNUT SUKUNIMEÄÄN JULKISUUTEEN. LISÄTIETOJA VERKOSSA: SUOMEN AIDS-TUKIKESKUKSET HTTP://WWW.AIDSCOUNCIL.FI/ IA KANSANTERVEYSLAITOS HTTP://WWW.KTI.FI/HIV/INDEX.FIN.HTHI JYVÄSKYLÄÄ LÄHINNÄ ON TAMPEREEN AIDS-TUKIKESKUS, (013) 213 3134. Suomen kieleen on syntynyt uusi hokema, kun ennen "apuvaa" huudelleet kansalaiset hokevat nyt "millenniumia" sama hätä silmissään. Edellisistä poiketen uuden hokeman käyttö on varsin luovaa, sillä sen voi yhdistää milteimpä kaikkeen puhuttuun kirosanan tai tyhjän täytesanan tavoin. Se on ylittänyt rajat ja karttanut sensuurin myös tarttumalla mitä omituisempien tavaroiden kylkeen. Kansanvillityksen takana ei ole kauniita, hauskoja tai laulutaitoisia ihmisiä vaan pelkkä sana, millennium eri merkityksineen. Sana periytyy latinan sanoista mille, tuhat ja annus, vuosi ja on kelpo suomalainen sivistyssana, eikä vain englanninkielen kopioimista, kuten ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa. Hokemaa voi siis pitää laadukkaana ja kansaamme sivistyneenä, sillä sivistyssanaa on käytetty tavasta poikeiten oikeassa yhteydessä. Jokamiehen sanakirja kääntää sen aivan nappiin vuosituhanneksi tai tuhatvuotisjuhlaksi. Samainen kirja antaa millennium-sanalle myös hieman harhaanjohtavan merkityksen tuhatvuotisesta valtakunnasta. Kirkon laskujen mukaan olemme menossa jo toisella tuhannella, joten ehkä meidän tulisi puhua korrektimmin "tupla-millenniumisla". Englannista suomeen käännettäessä sanalle syntyy vielä yksi uusi merkitys, maanpäällinen paratiisi. Maailman kutsuminen paratiisiksi kuulostaa kuitenkin jo liian paksulta. Sitä paitsi näin tulkitaksemme meidän tulisi ensin myöntää, että pihistimme sanan englantilaisilta, tarkemmin Robbie Williamsin laulusta. Millennium-sanaa hokemaan kyllästyneille löytyy paljon vaihtoehtoja. Voi käyttää silkkaa suomea tai turvautua vähemmistökieleen ja puhua kovaäänisesti ärtusendesta tai arkisemmin ärsskiftestä. Romantiikkaa sanan ymmärrettävyyden kärsimättä voi tuoda huokaisemalla se ranskaksi, miltenium. Globaalin maailmankylän portilla tämä voisi kuitenkin olla törkeää yhden maan suosimista ja saada aikaan ilmiriidan kansojen kesken. Suomalaiset tunnetaan puolueettomuudestaan ja todellinen diplomatian osoitus olisikin käyttää tässä suuressa maailman juhlassa "ei kenenkään äidinkieltä", esperantoa. Tällöin voisimme toivottaa koko maailmalle hyvää jarfestoa ja pitää suuret jubileot jarmilan kunniaksi. Tietenkään meidän ei ole halailtava koko maailmaa etsiessämme vaihtoehtoa millenniumille. Virosta löytyy sanalle niin pitkä vastine, että siitä puhuminen ei vaatisi muuta asiasisältöä kuin sanan itsensä. Aastapäevapidustus (vuosijuhla). Mitä mahdollisuuksia tuo sana toisikaan millennium-tavaran tuottajille! Keveästi se pyörähtäisi koko kaljapullon ympäri ja jumpperissa riittäisi kirjoitettavaa selkäpuolellekin. Löytyyhän sanoja toki lähempääkin. Nunnuka nunnuka hokeman voisi esimerkiksi vaihtaa sujuvaksi saamen sanaksi duhätjahki, vuosituhat, ja lausuminenkin kävisi varmasti helposti ahkeran lallattelun jälkeen. Että "buot buorit" eli kaikkea hyvää uudelle vuodelle, josta ehkä vihdoin lakkaamme puhumasta 1.1.2000! NOORA POHJONEN » * « * * * » # " « * ^ r-4
• JA8J0PAAKKARL #s> &a ^ki JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI M-moka Näette sen tässäkin lehdessä monta monituista kertaa, vaikka teistäkin varmasti on hyvän tovin tuntunut, että luon jo pahamaineiseksi tai peräti ällöttäväksi muuttuneen M-sanan käyttö olisi jo syytä saada kuriin vaatisi se sitten vaikka puolimilitanttia kansalaistottelemattomuutta. Mutta viimeisimpien merkkien mukaan terroriiskuja ja kansanliikettä ei ehkä tarvitakaan. Millennium-kupla näyttää puhkeavan. Vahingonilohan tunnetusti sopii suomalaiselle kansanluonteelle, mutta on vaikea tukahduttaa ilkikurisia hörähdyksiä. Vuosituhannen vaihtuminen on sinänsä ihan upea asia ja väistämättä omallakin kohdalla, ainakin ajatustasolla ja etukäteen, jokseenkin sykähdyttävä hetki. Kuten nykyään aivan liian monelle periaatteessa kivalle asialle käy, Iso M on hössötetty puhki. Tiedättehän, vähän niin kuin joulu. Tämä Vuosi 2000-hömpötys on nyt osoittautumassa kaiken maailman mainosja markkinointi-ihmisten ehkäpä suurimmaksi yhteismokaksi. Senhän piti olla taivaan lahjana annettu rahantekohetki, jonka eteen on tehty töitä jo pitkään ja valtavalla hartaudella. Nyt kuitenkin on jo kuultu ensimmäiset uutiset siitä, kuinka markka ja dollari, frangi ja muut valuutat eivät liikukaan odotetusti. Yleisradion telvisiouutisissa kerrottiin, että matkatoimistot ovat joutuneet pettymään M-matkamyyntiin. Viimeisenä keinona matkojen hintoja alennetaan vauhdilla, jotta edes jotain saataisiin pelastettua. Haastateltu suuren matkatoimiston Suomen-pamppu arvioi silti, että takkiin tulee ehkäpä miljoonan markan verran. Saahan sitä syytä vaikkapa matkailualan omaan Y2K-ongelmaan etsiä esimerkiksi ihmisten Y2K-lento-ongelmapelosta, mutta ainakaan pääseikka se ei ole. Yksinkertaisesti on min, että koko asiaan on perin kyllästytty. Se johtuu median ja mainostajien yli-innokkaasta 2000-tuputuksessa. Vallan keskittyminen on harvoin hyväksi, mutta täytyy sanoa, että jonkinlainen globaali koordinaatioelin olisi koitunut tässä tapauksessa myös kansan onneksi. Tuvautuakseni Mertaranta-maneereihin: "Enemmän maltillisuutta olisi kaivattu." Ai niin, kenenkäs muuten arvelisitte joutuvan maksamaan tuon matkatoimistojen omasta virhearvioinnista seuranneen laskun? Tarkkailkaapa ulkomaanmatkojen hintakehitystä tulevana keväänä. Kuuluukohan oikea vastaus: kuluttaja, tuo markkinatalouden viaton sijaiskärsijä? PETRI HEIKKINEN HooMoilanen missä uisiel Millenniumhuuma ei näytä iskeneen ainakaan opiskelijoihin. Heillä ei ole suunnitelmissa ostaa vuosiluvulla 2000 varustettuja korkkareita tai satiinijuhlapukuja ja juhlistaa yhdeksäisten vaihtumista nollarivistöksi jossain Euroopan metropolissa. Mutta mitä opiskelijoilla sitten on mielessään millenniumina? Pikagallupin mukaan suomalaiset mökkikansan toivot suuntaavat mononsa kohti hirsisiä metsien rakennelmia. 30 opiskelijasta joka neljännellä on aikomuksena viettää millennium mökissä tai Lapissa. Ihannetapauksessa pakettiin kuuluivat molemmat, sekä mökki että Lappi, kavereita tietenkään unohtamatta. Kaverin neljä seinää Gallup paljasti myös sen, että Suomi saa pitää vuosituhannenvaihtajai itsellään. Vain yksi kyselyyn osallistuneista tiesi tulevansa viettämään uuden vuoden vieraalla maalla, Kanadassa tylsissä insinööribileissä. Eräs toinen aprikoi vielä Helsingin ja Tukholman välillä, mutta muutoin opiskelijat sanoivat jäävänsä Jyväskylään tai kotipaikkakunnillensa. Yhtenä vahvana suuntautumisvaihtoehtona heillä oli omat tai kaverin neljä seinää, eli koti-illan tai kotibileiden viettäminen ihan vain kaveriporukalla. Toisena vaihtoehtona opiskelijoilla oli lähteminen kaupungille, vaikkapa syömään tai "muuten vain tavallisesti ulos", kuten opiskelijat asian ilmaisivat. Yllättävän moni gallupiin osallistunut koki kutsua kohti kotipaikkakuntaansa, ja sanoi viettävänsä historiallista ajanlaskumme hetkeä ihan rehellisesti kotonaan. Joillakin Pohjois-Suomessa asuvilla oli aikomuksena ottaa kaikki irti ainutkertaisista juhlista ja viettää kaksinkertaiset millenniumit, ensin Suomessa Torniossa ja sen jälkeen Ruotsin puolella Haaparannassa. Geysireitä ja kenguruita Millennium-gallupissa opiskelijoilta tentattiin myös sitä, mitä he tekisivät, jos mikä tahansa olisi mahdollista, eikä lompakon laihuus olisi esteenä vuosituhannen vaihtumisen vietolle. Tässä tapauksessa reilusti puolet opiskelijoista sanoi kyllä ulkomaille, ja myös suurille tapahtumille. Kaupungeista Lontoo nappasi ykkössuosikin tittelin. Suurempaa osaa kiinnosti kuitenkin lämpö eri tavoin nautittuna. Yksi näki itsensä lekottelemassa Islannin geysireissä, toinen Karibian loistoristeilyllä, kolmas Uudessa Seelannissa tai Australiassa. Myös Kreikan saaret olivat vaihtoehtona, ja siihen samalla lisukkeena komeat kreikkalaiset ja hienot huvipursiristeilyt. Kukaan ei kaivannut suomalaisiin konsertteihin, mutta yksi opiskelija sanoi lähtevänsä Montrealiin Celine Dionin konserttiin, jos kerran kaikki olisi mahdollista. Naapurimaista ainoa, joka mainitMillennium-mohdollisuuksien Top Five 1. Ulkomaailmatko 2. Etelän lämpö 3. Mökki ja hiihtäminen 4. Törsäys ja tuhlailu 5. Extreme-seikkoilut tiin mahdollisena millenniummestana, oli Ruotsi. Eikä mikä tahansa paikka Ruotsissa, vaan joku ruotsalainen juppilaskettelukeskus. Uskalikkoja ja kuuhulluja Miespuolisille gallupiin osallistuneille oli tyypillistä se, että jos mikä tahansa olisi mahdollista millenniumina eikä raha ei olisi esteenä, he ostaisivat joiain. Kuten auton tai jotain vielä sitä kalliimpaa, kuten huvipurren, jolla voisi sitten purjehtia maapallon ympäri. Naiset sen sijaan eivät maininneet minkäänlaista ostohalukkuutta. Seikkailijoita heidän keskuudestaan sen sijaan löytyi. Yhtenä esimerkkinä opiskelija, joka haluaisi viettää vuosituhannen vaihtumisen lentokoneessa ja katsoa, pysyykö se ilmassa vai ei. Lentokoneen tarjoamat sfäärit eivät kuitenkaan riittäneet kaikille, sillä yksi urho haaveili lentävänsä kuuhun millenniumin kunnniaksi. Mutta vaikka suomalaisille tarjottaisiin kuut ja tähdet taivaalta, niin lopulta ei kuitenkaan ole mökin voittanutta, ei edes millenniumina. HELENA MOILANEN Pekka Kettusen haukkumisesta ja kehumisesta ON ERITTÄIN VAIKEA lausua Jyväskylässä kaupunginjohtaja Pekka Kettusesta (sd) myönteistä sanaa. Kun taannoin keräsin nimiä Laajavuoren ralliradan siirtämistä koskevaan aloitteeseen, niin tavalliset ihmiset päästelivät Kettusesta ilmauksia, joita ei painetussa sanassa syystä käytetä. Kettusen elämänja toimintatavat tuntuvat ärsyttävän suunnattomasti. MUUTAMN KERRAN Helsingin Sanomissa nimeltä mainitsematta jätetty maakuntalehti on taas tehnyt Kettusesta sankarin Jyväskylän jättimenestyksestä kertovaan tarinaan. Kettusen häntää on nostettu niin korkealle, että välillä se näyttää ole: van kainalossa. MINUSTA NÄMÄ molemmat ääriasenteet ovat ennenaikaisia, vaikka selvästi Kettunen tulee jättämään kaupunkirakenteeseen tassunjälkensä. MINÄÄN NERONA Kettusta ei voi pitää, mutta hänestä löytyy amerikkalaista toimeliaisuutta ja venäläistä lennokkuutta. Hän on keksinyt Porista jazzin, Oulusta tietotekniikan, Tampereelta kongressikeskuksen ja ilmeisesti keskustapuolueesta julkisen talouden voimakkaan satsauksen yritystoimintaan kehitysalueella. Jyväskylästä Kettunen keksi rallin ja Jypin. KETTUNEN EI keksinyt kaapelitehdasta (Lutakkoa), Suomi-rockia eikä uusia nuorisokulttuurin suuntia (rap, tekno), joista nousevat uudet "jazz-juhlat". Kettunen ei ole huomannut, että liikenteen meteli on noussut kaupungin keskeiseksi viihtyvyyttä tuohoavaksi voimaksi. Esimerkiksi Lutakko pitäisi rakentaa julkisilla rakennuksilla umpeen radan ja moottoritien suunnasta, jotta itse kaupunginosasta tulisi Länsi-Pasilan tapaan rauhallinen. Matkakeskus näyttää järkevältä suunnitelmalta, mutta entisen linja-autoaseman, kauppahallin ja torin yhdistelmään ei ole keksitty mitään tolkullista. Paikka on mielenkiintoinen, mutta sen voi pilata liian suurilla rakennusoikeuksilla ennenkuin on mietitty miten se palvelisi asukkaita parhaiten. Aukiothan voi vaikka yhdistää portailla ja tuoda kirpparit yläpihalle. TASAUSSYSTEEMI pudotti kaupungin uusien vuokra-asuntojen vuokria, mutta silti ainakaan minun rahani eivät riittäneet niissä elelyyn. Joku tolkku pitäisi kehitellä asumisen hintaan. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon Kettuselta odotetaan uusia avauksia. Huumepuolella on odotettavissa raakoja näkymiä, jos hoito, neulojen vaihto yms. järjestetään yhtä huonosti kuin Turussa. MUTTA NYT kun nostokurjet vasta roikottavat seiniä ja kattoa uudelle taloudelliselle toimeliaisuudelle, ei ole vielä kiitosten tai räksytyksen aika. Kettunen tarttui rivakasti kaupungin asioihin, mutta otti tulevilla ja menevillä veromarkoillamme mitä ilmeisimmin suuria riskejä. Minusta tästä häntä pitää arvostaa, vaikka hän epäonnistuisi. Noin viiden vuoden kuluttua nähdään toimiko homma eli annetaanko Kettuselle ja muille prosessiin osallistuneille palkankorotus ja kunniamerkit vai bootsit. JOUNI VAUHKONEN
• *xz KTJH.EIO MISITOBH • S JOULUKUUTA 1999 O Se oli kuuskytvu sitten tänään Televisioon ilmestyi viime viikolla uusi päivittäissarja, jonka tapahtumat eivät ole saippuaa vaan perustuvat totisimpaan toteen enemmän rohkeaan kuin kauniiseen. Talvisodan hengessä on 105 osaaja siinä seurataan Talvisodan etenemistä päivä päivältä, uutisähkeiden välityksellä. Matti Ristinen näyttelee uutislukijaa, "ankkurikumppaninaan" Eeva Palonen. Molemmat olivat mukana myös lottia kuvanneessa Kun taivas repeää -draamasarjassaRistinen on 25-vuotias. 60 vuotta sitten hän olisi ollut parhaassa sotilasiässa ja niiden miesten joukossa, joiden kokemuksia nyt välittää. Aikaisempien töittensä ansiosta Ristinen on saanut sukupolveensa nähden keskimääräistä syvempää perspektiiviä aiheeseen. "Ei tarvitse paljonkaan käyttää mielikuvitusta, kun kuvittelee mitä se olisi, jos joutuisi olemaan kolme kuukautta pahimpaan pakkasaikaan metsässä ja kyseessä olisi ensimmäinen sotakokemus", Ristinen kertoo. "Miltä minusta olisi tuntunut jos..." -mielikuvitusleikki on nyt muuttunut. Hän muistaa, kuinka täysi-iän kynnyksellä piti puheen sankarihaudalla, partiolaisten soihtukulkueen yhteydessä. "Muistan ajatuksen, kuinka vannana olisin ollut lähdössä sotaan. Nyt, kun joutuu palaamaan kysymykseen, 'mitä jos olisin syntynyt silloin?', niin minä en tiedä. Se on huikean vaikea ajatus tämän päivän ihmiselle, jos kohta se oli vaikea silloinkin, mutta yhteiskunta on muuttunut niin paljon, että isänmaa-sanalla ei ole samaa painoarvoa kuin silloin", Ristinen kertaa tuntemuksiaan ja sanoo mainitsemansa painoarvon omalla kohdallaan nousseen, "Sotahistorian lävitse katsottuna isänmaa merkitsee jotakin aivan toista kuin oman historian läpi katsottuna." Kun sarjaa kuvattiin, Bosnian kriisi riehui knittisimmissä vaiheissaan, mikä sekin siivitti ajatuksia. "Maailmalla oli samaan aikaan samanlainen tilanne, kyllä se laajensi näkemystä sodasta. Kuinka järjetöntä se on. Se todellakin koskettaa kaikkia eikä vain poliittista johtoa ja rintamalla olevia." Nuoren miehen sanat alkavat yhtäkkiä kuulostaa vanhalta, moneen kertaan kuullulta, ylevältä sotaveteraaniliturgialta. Mutta olisiko hän aiemmin puhunut samoin? "En varmasti. Kun on hakenut pohjamateriaalia ja tavannut veteraaneja, mitä varmasti ei olisi tullut tehtyä ilman näitä projekteja, niin kyllä se on vaikuttanut hirveästi minun mielipiteisiini." Etuoikeutettu? Ainakin herätetty. PETRI HEIKKINEN TALVISODAN HENKI M T V 3 : L I A JOKA PÄIVÄ iljaset hiipuvat HERRA & Kahdesta asiasta on syytä olla järkkyttynyt. Ensinnäkin, Aku Ankkaan on ruvettu myymään mainostilaa, ja toiseksi: kenkäkaupoissa ei myydä enää huopatossuja. Kun asiakas kysyy kenkäkaupassa huovikashyllyn sijaintia, hän saa vastaukseksi viehkon hymyn. "Ei meillä ole ollut huopatossuja vuosiin", kauppiaat vastaavat samoin sanoin, aivan kuin olisivat keskenään sopineet mitä vastataan kansanperinnejalkineiden haikalijoille. "Se on kysynnän ja tarjonnan raaka laki. Silloin kun meillä vielä niitä myyytin, osto tyssäsi usein hintaan. Gore-texit saa samalla rahalla, halvemmallakin. Vielä niitä joku kysyy nostalgiamielessä, mutta menekkiä ei ole tarpeeksi tilauksen tekemiseen", selittää Jyväskylän Andiamon kauppias, joka ei tahdo nimeään mainittavan huopasten yhteydessä. Halosella tärppäsi. Ehdat töppöset käytännössä ilmaiseksi: miehille 649 mk, naisille 549 mk ja lapsille 300 mk. "Me otimme huopatossut myyntiin pitkästä aikaa kovan kysynnän vuoksi", jalkinemyyjä Helena Kauppinen kumoaa puheet kysynnän puutteesta. Hänen mukaansa asiakkaat haluavat huopikkaita huisista hinnasta huolimatta. "Lasten puolelta on mennyt. Monet ostaa vanhimmalle lapselle, että pienemmät saavat aikanaan käyttää samoja tossuja. Huopikkaathan kestää. Meillä kotona vanhimmat taitaa olla 20-30 vuoden ikäisiä." Kuopikkaat lämmittivät Suomelle itsenäisyyden Vielä talvisodassa univormun "mallia Cajander" yleinen jalkine oli huopatossu ilman hiljasia Suomi ei olisi säilyttänyt itsenäisyyttään 40 asteen pakkasissa. Suuren Sallimuksen huumorintajua kuvannee se seikka, että huovitustaito tuli Suomeen juuri Venäjältä. Hiihto-, kävely-, ja juhlakenkä sopi erinomaisesti myös naapurien listimiseen. Tuohon aikaan saatettiin tossut, pohjanmaaksi vinkkelit, valmistaa vielä kotona, vaikka ensimmäinen tehdas perustettiin jo vuonnal896 Parikkalaan. Alasta ei koskaan tullut teollista menestystarinaa, koska töppösten menekki vaihteli rajusti säiden mukaan. Tätä nykyä huopatossubisAntti Parviainen leuhkii enkojspohjallisilla huopikkailloan vuonna 1908 Säyneisissö, Kaavin kylässä. (Kuva teoksesta Sjöbeig:Huopo — käyttölvotteesta taiteeseen, Alena /Suomen museoviiasto) nestä dominoi Jämsän Partalan kylä, jossa sijaitsee molemmat alan tehtaat Suomessa. Huopikasmenekin haihtumisesta saa syyttää säiden haltijaa. Huopikkaat ovat pakkaskelin jalkineet eivätkä siedä nykyajan loskaisia talvia. Jos vuodessa on kolme kunnon pakkaspäivää, tossujen hankinta koituu turhan tyyriiksi. Hintaa hilaavat ylös pieni kysyntä, lampaankasvattajien asemaa hankaloittanut EU, kotimaisen käsityön kalleus ja monivaiheinen tuotantoprosessi, joka kuluttaa paljon vettä ja energiaa. MITÄ TAITEILIJA CHRISTO TEKEE JOULULAHJOILLE? Pankkikortin tunnuslukua ei saa kertoa muille. Kukaan ei siis tietäisi, vaikka kaikilla maailman ihmisillä olisi sama tunnusluku. Tietovuotoon on kuitenkin aina olemassa mahdollisuus. Onko tässä todellinen syy maamme pankkikriisiin? ### Suklaarasioissa on aina yksi konvehti, joka ei maistu yhtään hyvälle. Kaikki yrittävät tarjottaessa välttää sen valitsemista, kunnes mitään muuta ei ole enää jäljellä. Jos se on pakko ottaa, pitää hymyillä väkisin ja todeta että ai kun kiva, tässähän on turskaa ja jauhettua muumiota täytteenä. On harhaanjohtavaa puhua lumienkeleistä. Tosiasiassa näyttävän kuvion tekee hankeen pakana, joka ei nouse ylös edes kuviosta ilman tuttavansa apua. #J?f SAMI KERO KIRJOITTAJA LÄHETTÄÄ LÄMPIMIÄ AJATUKSIA SUOMEN KÄSITYÖN MUSEON HENKILÖKUNNALLE Ihmisiä rohkaistaan lähtemään matkoille vuosituhannen vaihteessa, vaikka tämä saattaa olla vaarallista. Onko kyseessä häikäilemätön yritys tasapainottaa muuttoliikettä? On. # # # Jos teillä ei joskus ole muuta tekemistä, miettikää, maistuuko vessanraikastin todellakin sitruunakeksille. Parhaimmassa tapauksessa tämä taloudellinen lama johtaa ainakin siihen, että perinteinen käsitys työstä muuttuu. Samoin tämä "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -työmoraali. ANITA SEPPÄ, SUKUPOLVI X:N EDUSTAJA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 1/95
• + JYVASKUAN YLIOPPILASIEHTI NUKEEQ UIUSITOGTA • 9. JOULUKUUTA 1999 On V U O S i 2 2 . Kaarikallion perhe on tullut joululahjaostosten välillä huilaamaan j a kahv i t t e l e m a a n K o m p a s s i k e s k u k s e e n , m a a n p i n n a n alle. K o m p a s s i k e s k u s kaivautui v a u h d i l l a kaup u n g i n k u u l u n kävelykadun alle j a valmistui lopullisesti reilut kymmenen vuotta sitten. Tuolloin Jyväskylässä elettiin vahvimmassa nousuhuumassa, mitä ei laimentanut Nokian asettuminen kaupunkiin, yliopiston kainaloon. Jyväskylä on k o k o 2 l u v u n h o u k u t e l l u t uusia asukkaita lähes viidensadan vuosivauhtia, j a väkiluku on n o u s s u t 90 000 t u n t u m a a n . Mikä siitä sitten onkaan Nokian ansiota j a mikä ei, vetovoima ei ole ollut p e l k ä s t ä ä n psykologista: Työllisyystilanne voisi yhä olla p a r e m p i , m u t t a 1990-luvun s y n k i m m i s t ä ajoista on m e n t y reippaasti eteenpäin. Eikä pelättyjä uusia pahan luokan n o t k a h d u k s i a k a a n ole Jyväskylässä nähty, vaikka viimeisin laskusuhdanne koettiinkin vastikään, 2010-luvun alkupuoliskolla. Pääosin liike-elämän rahoittama Kompassikesk u s oli v a l m i s t u e s s a a n pieni s e n s a a t i o . Se oli s u u r u u d e n h u l l u l t a kuulostanut idea, m u t t a siitä sikisi sympaattinen pieni tila pikkuisine liikkeineen alkaen karkkikaupoista ja nuorisokahvilasta. Kaarikallioiden kahvipaikan kohdalla taas oli alun perin kappeli, joka ei uskonnon merkityksen yhä vähentyessä vetänyt tarpeeksi kävijöitä, joten se muutettiin tuottavammaksi liiketilaksi. Kaiken kaikkiaan Kompassikeskus on o s o i t t a u t u n u t koko k e s k u s t a n liike-elämää t ä y d e n t ä v ä k s i , eikä suinkaan imenyt entistä enemmän markkoja kaupungin ytimeen, k u t e n erityisesti yläkaupungilla pelättiin. Kompassikeskuksen yhteyteen valmistuneet pys ä k ö i n t i t i l a t m y ö s vähensivät k e s k u s t a n liikenn e t t ä . Se e d u s t i k i n a i k a n a a n u u t t a s u u n n i t t e l u ideologiaa, jossa asioita muitakin kuin autoja sijoitetaan maan alle. O n n i s t u m i n e n on poikinut vastaavia hankkeita sekä muualla Suomessa että pienemmässä mittakaavassa myös Jyväskylässä. K r s a a i k a a t l Kaarikalliotkin nauttivat päiväkahvinsa Kirkkopuiston kioskin paviljongissa, j o ka näki päivänvalon Kirkkopuiston peruskorjauksen myötä. Vanhaan k i o s k i r a k e n n u k s e e n tehty laajennus o n omalta osaltaan m u u t t a n u t k a u p u n gin keskustan painopistettä j a herättänyt Kirkkopuistoa uuteen eloon. Vuosikymmenessä siitä on kehkeytynyt suorastaan yksi kaupungin maamerkeistä. Kaarikalliot muistavat vielä ajan, j o l l o i n keskustan elämä oli tiivistymässä muutaman korttelin alueelle Kävelykadun y m p ä r i l l e . Nyt, kiitos m u u t a m i e n o n n i s t u n e i d e n projektien, myös ympäröivillä alueilla syke on kiihtynyt. Kauppakad u n yläosan k e h i t t ä m i n e n on a u t t a n u t yläkaupungin liike-elämää, jossa virkeät pienet liikkeet ja pubit voivat hyvin. Linja-autoliikenteen Rautatieaseman k u p e e s e n siirtänyt m a t k a k e s k u s p u o lestaan selkeytti k e s k u s t a n l i i k e n n e t t ä j a antoi potkua Väinönkadun uudelle nousulle. S d i S i j a a n t o r i l l e m a t k a k e s k u s ei t e h n y t hyvää. Asian ironiahan on siinä, että aivan ennen vanhaan linja-autot j a tori kuuluivat aina yhteen, mikä selittää linja-autoaseman vanhaa sijaintia. Autokannan yleistyttyä maassamme tämä yhteys oli k a t k e n n u t , eikä vierekkäisyydelle enää ollut välitöntä perustetta. Mutta Jyväskylän tapauksessa linja-autoaseman siirtyminen laimensi torielämää edelleen j a n o p e a s t i . Vanhan linja-autoaseman ja torin ympäristön rakentamisen suunnittelija oli maan huipputasoa ja tähtäimenä oli parantaa t o r i n t o i m i n t a e d e l l y t y k s i ä , m u t t a ajat ovat muuttuneet j a torit katoavaa kansanperinnettä. I UI u k o s s a a S U V a t Kaarikalliot ovat tyypillinen keski-ikäinen jyväskyläläisperhe. Sekä Panu että Laura muuttivat aikoinaan Jyväskylään opiskelemaan ja ovat jääneet sille tielle. Laura on valmistumisensa jälkeen työskennellyt vuoroin Nokialla, v u o r o i n yliopistolla j a Panulla on ollut ajalle tyypilliseen tapaan monenlaisia lyhyehköjä työsuhteita. Tänä vuonna Kaarikallioiden j o u l u a tosin varjostaa Panun j o j o n k i n aikaa j a t k u n u t työttömyys. Nykyisin noin 3000 asukkaan Lutakon kaupunginosassa peruspalvelut ovat lähellä, j a Matkakeskuksen kohdalle rakennettu toinen kevyen liikenteen silta yli Rantaväylän j a rautatien on tehnyt kulun keskustaan vaivattomammaksi myös autottomille. Kilpailevina vaihtoehtoina Kaarikalliolla olisi ollut hankkia asunto j o k o Ainolanrannasta, Kortesuolta tai ydinkeskustasta, j o n n e rakennettiin vuosituhannen vaihteessa huomattavasti lisää asuntoja. Kävivätpä he " h u u m o r i m i e l e s s ä " kats a s t a m a s s a a s u n t o a m y ö s v a n h a n linja-autoaseman tontille nousseen 15-kerroksisen tornitalon ylimmästä kerroksesta. Lopulta kolmio järvinäkymällä oli houkuttelevin, eikä h i n t a k a a n n o u s s u t aivan pilviin, vaikka Jyväskylässä asuntojen hinnat ovatkin jatkuvasti pysyneet korkealla. Hintatason nousua on kuitenkin hillinnyt nimenomaan useat viimeisinä vuosikymmeninä nousseet uudet asuntoalueet. Elämä Lutakossa on viime vuosina j ä l l e e n vilkastunut, kun Jyväskylä Paviljonki on viimeinkin vakaammalla pohjalla. 1900-luvun loppuvuosina avattu messuj a k o n g r e s s i k e s k u s on selvinnyt m o n i s t a t a l o u s v a i k e u k s i s t a j a -sotkuista, m u t t a nyt k a u p u n g i n voimakkaasti tukemana toiminta on taas kohtuullisesti u o m i s s a a n . Kun Kaarikalliot muuttivat Lutakkoon, kaupunginosan rakentaminen oli vielä kesken, j a Laurakin piti paviljonkia kaupungin rumimpana rakennuksena. Kokonaisuuden valmistuttua se kuitenkin istuu paikalleen sulavammin ja "sitä sietää". M>'ÖS K u o k k a U hyötyi Lutakon rakentamisesta ja osaltaan Nokian sijoittumisesta Mattilanniemen r a n t a a n , m u t t a k e s k u s t a a n j a sen ympäristöön n o u s s e e t u u d e t a s u n n o t j a a s u i n a l u e e t ovat e n t i s e s t ä ä n r a p p e u t t a n e e t etäisempiä kaup u n g i n o s i a . Monilla alueilla voidaan h u o n o s t i . M u u t a m i e n lähiöiden m a i n e ei h o u k u t t e l e kuin kaikkein huono-osaisimpia, joilla ei ole varaa valita. Mutta vaikka jotkut puhuvatkin Kortepohjasta "maisterislummina", ylioppilaskylä on yhä pitänyt alueen ilmeen pirteänä. Kunnallispolitiikassa onkin pitkään suunniteltu monenlaisia k a u p u n g i n o s a p r o j e k t e j a , joilla eläm ä n l a a t u a tietyillä alueilla saataisiin p a r a n n e t tua. Varsinkin vasemmistoryhmät ovat jaksaneet m u i s t u t t a a siitä, kuinka kaikkien kehitysj a rakennusprojektien h u u m a s s a u n o h d e t t i i n tyystin kaupungin laita-alueet j a niiden ihmiset. Toinen politiittinen kiistakapula on yhä valmistumatta oleva musiikki-ja taidekeskus, jolle on j o vuosikymmeniä ollut varattuna paikka K i r k k o p u i s t o n k u l m a l t a . Heti v u o s i t u h a n n e n v a i h d u t t u a m u s i i k k i ja t a i d e k e s k u s j o u t u i vastakkain Lutakkoon i d e o i d u n m o n i t o i m i a r e e n a n kanssa. A l u n p e r i n k i n musiikkij a taidekeskuksen rakentaminen muodostui nimenomaan poliittiseksi k y s y m y k s e k s i . J o i d e n k i n v a l t u u s t o r y h mien mielestä se oli j o 1990-luvulla etusijalla, joidenkin näkemysten mukaan se taas oli lykättävissä. Lisäriesakseen se sai t u o n m o n i t o i m i h a l l i n , j o s t a Kaarikalliotkin p u h u v a t "Jypin Areenana". Taistelun lopputulos on, että kumpaakaan ei ole toistaiseksi rakennettu. K a h v i t u o k i o l l a a n Kaarikallioita m u u t e n puhuttaa se, kummalla on tänään lapsenvahtivuoro. Molemmilla olisi nimittäin hinku J e l m u n bändiiltaan, jotka vielä toistaiseksi järjestetään entisen e l o k u v a t e a t t e r i n tiloihin r a k e n n e t u s s a klubissa Väinönkadulla, vaikka häätöuhka on ollut Jelmun niskassa j o vuosikausia. Mikäli perheolosuhteet antaisivat myöten, illanviettoon lähdettäisiin miel u u m m i n yhdessä t a p a s i v a t h a n Laura j a Panu legendaarisen Tanssisali Lutakon jäähyväisbileissä lähes päivälleen 20 vuotta sitten. TEKSTI: PETRI HEIKKINEN PIIRROS: JOUNI KOPONEN MIELIKUVITUKSEN JA PAIKALLISUUTISTEN LISÄKSI AUKEAMAN UTOPIOIDEN POHIANA ON KÄYTETTY MUUN MUASSA JYVÄSKYLÄN KAUPUNGIN KAAVOITUSKATSAUKSIA, JYVÄSKYLÄN YLÄKAUPUNGIN KEHITTÄMINEN -RAPORTTIA SEKÄ HAASTATELTU YLEISKAAVA-ARKKITEHTI TLMO VALTAKARIA SEKÄ KAUPPAKADUN LIIKKEIDEN HENKILÖKUNTAA. JA JUORUIAKIN ON KUUNNELTU. Opiskelijoiden tallomalla tiellä on tulevaisuus KAUPPAKATU Jyväskylän ostosparatiisilla, noin sadan metrin pätkällä Kauppakatua on pikkuveli, joka on jäänyt aivan isompansa varjoon. Pikkuveli jatkaa matkaa siitä, mihin isomman huollettu ja lämmitetty, kävelykaduksi muutettu osuus loppuu. Jälkimmäisen asfaltilla kiirehtivät autot ja bussit pyöräilijöiden kintereillä, ja jalankulkijat käyvät vierellä. Kaikkia viedään ostoskeskuksista nähden ylämäkeen, kohti yliopistoa. Raskaalta ylämäeltä näyttää ensisilmäyksellä myös Kauppakadun yläpään kauppojen elämä. Ihmiset eivät tunnu jaksavan kävellä sinne asti ostoksille keskustan mukavuuksien luota. Tyhjien liiketilojen ikkunoista roikkuu tuulen temmottavina teippejä ja julisteita ja etenkin kampaamoilla, divareilla ja elckironiikkaliikkeillä vaikuttaa olevan keskenään kovaa kilpailua. Muutaman kaupan oven avattuaan huomaa kuitenkin, ettei sisällä suotta murehdita. Mäen sijasta useimmat tapaavat katsoa tulevaisuuteen. Suunnitelmissa on ollut jo hetken aikaa kunnostaa Kauppakadun yläpäätä ja yläkaupunkia. Mahdollisella tulevaisuuden Kauppakadulla kävelytiet ovat leveämpiä, ja yliopiston risteyksessä seisoo neljä Ateenasta muistuttavaa marmoripylvästä, joiden lomitse liikenne toivottavasti törmäilemättä kulkee. Maisemaa piristävät kauppojen uusitut julkisivut siisteine pihoineen, ja kauniit lehtipuut suovat kulkijalle varjoa... Pelkässä haavekuplassa ei Kauppakadun yrittäjien tarvitse silti elää. Pikkuveljellä on pienuudestaan huolimatta hyviäkin puolia. Ostoksille piipahtava voi jättää autonsa aivan oven eteen, ja liikkeiden ikkunat ovat aitiopaikalla opiskelijoihin nähden. Jopa 9 8 % yliopiston opiskelijoista kulkee kouluun Kauppakadun melskeessä. Eivätkä vuokratkaan ole aina niin pahoja. Lähtöön ei olekaan välttämättä syynä liikkeen kannattamattomuus, vaan remontti ja omistajan vaihtuminen ovat myös pakottaneet pakkaamaan. Nyt lähtijöitä löytääkin sitten Kauppakadun kirkkaimmilta kulmilta. Voi kulua vielä aikaa ennen kuin Kauppakadun pikkuveli kasvaa häikäisevän suureksi boulevardiksi. Sitä ennen kauppiaiden ja kulkijoiden on käytävä läpi sen repivä murrosikä, kaikenpuolinen remontti. Niin, ja tietysti sitä ennen tämä päivä. NOORA POHJONEN
• H L O u N A S k lo 1 1 1 6 MA 13.12. KE 15.12. PE 17.12 Hl/OM: MA 20.12. KE 22.12. Kasviskiusaus Uunimakkara Paistettu kala, purjokastike Wieninleike Kasvispihvit Jouluateria Värikäs uunikala + kahvi ja joulutorttu Kasvisjuustokastike Spagetti, jauhelihakastike Pyttipannu Ilokiven henkilökunta pyytu olemaan tuohtumatta, jos joulu viikon menu ei täysin pidä paik kaansa. t Perunaohukaiset Lihapyörykät Mantelisei Vasikanleike, bearnaicekastike Täytetyt kasvisohukaiset Lohikeitto Italianpata Kaalikääryleet TI 14.12. TO 16.12. Tl 21.12. Pinaattikeitto Jauhelihapihvi, tomaattikastike Kanarisotto Kesäku rpi tsacurrypata Jauhelihakeitto Lohikiusaus Maksaa kermakastikkeessa l l O K I V I JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Kesäkurpitsapaistos Kalkkunapihvi Riistakäristys Ilokiven ruokala aukeaa taas 10.1. 2000. KAMPUS KIRJAN JOULUHERKUT UUTUUKSIA: 120 mk Jokinen (t.): Mies ja muutos. Kriittisen miestutkimuksen teemoja. (Tampere University Press) Voidaanko miestä tutkia ymmärtäväisesti mutta kriittisesli? Mauss: Lahja. Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa. (Tutkijaliitto) Onko (joulu)lahia velvoite, johon on vastattava? 140 mk Lehtonen: Rahan vallassa. Ostoksilla käynti ja markkinatalouden arki. Mitä ihmiset todella tekevät käydessään ostoksilla? 144 mk MUISTA MY0S JÄMÄKKÄ FILOSOFIAN LUKUPAKETTI: Platonin teokset l-VII ä 55 mk, koko sarja 343 mk Opiskelijan akateeminen kirjakauppa Kam JOULUN S0PHI-TARJ0US: Keränen (t.): Kansallisvaltion kielioppi 30 mk Pohjola: Naisten salaiset maailmat 99 mk Moisio: Kritiikin lupaus 109 mk Kauppakatu 9 puh 260 3157 kirjamyynti@kampusdata.fi OPISKELUUN ja YHTEYDEN PITOON IBM Aptiva 59G K6-2 500 3D Now Muisti 64 Mt, kovalevy 6 Gt Multimedia / DVD-6 Tietoliikenne/M odeemi/Fax 17" näyttö Kysy myös muita mahdollisuuksia Joustavat maksutavat 7 990,INTERNETliittymän tilaajille Sonera Inet Pro Pack U j Laajat ohjelmistot: mm. lapsille oma CD Fifa 99 BM Apinat •k 5 9 5 , Infogate Ky Gummeruksenkatu 9, 40100 Jyväskylä (& 014-214 517 tax. 014-214 418. Avoinna: ark. 8.30-17.00 la 10.00-14.00 LEXMARK t a r v i k k e e t j a t u l o s t i m e t saat meiltä Mutta anekdootit eivät aina auta, eivät edes auringossa, eivät anna armoa, päinvastoin, lavallaan. Vain aavistuksen verran, epä-tahallaan tai ei; tai pelkkä tyhjä synkkänä vaativa Tai. Heidi Liehu: Kirsikankukkia LÄHDE OOPPERAAN! TO 10.2: VERDIN LA TRAVIATA • PERUSTUU KAMELIANAINEN -R0MAANIIIN • IKIVIHREÄ • KLASSIKKOTE0S • • LAHT0 PÄIVÄLLÄ • ESITYS ALKAA KLO 19 • KESTO 2 T 40 M I N • • PALUU VÄLITTÖMÄSTI ESITYKSEN JÄLKEEN «HYVÄT PAIKAT!!! (2. PARVI) -HINTA 160 MK (SIS. MATKAT JA LIPUN) • LISÄTIETOJA JA VARAUKSET KULTTUURISIHTEERI ELINA NIEMELÄ PUH. 2603 3S6 , JYY-KULTTUURISIHTEERI CC.JYU.EI • JÄRJESTÄÄ: KULTTUURIVALIOKUNTA • OPISKELIJOIDEN VUOKRAVÄLITYS TURKII-HELSINKI-TAMPERE-OULUJYVASKYLÄ-VAASA-KUOPIO-PORI-MIKKELI r<^\ Yliopistokatu 6 YCJN-A JYVÄSKYLÄ \ c O ^ p. (014)3100622 Meiltä saat suolaista ja makeaa... p a l v e l u m m e lähellä sinua Toivotamme Rauhallista Joulua ja Riemukasta Uutta Vuosituhatta Sonaatin henkilöstö VIRKISTÄVIÄ RUOKA-JA KAHVIHETKIÄ TARJOAVAT: YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖ P i t k ä k a t u 1 , 4 6 J y v ä s k y l ä V U O D E N V A I H T E E N P O I K K E U K S E L L I S E T A U K I O L O A J A T SAIRAANHOITO 24.12.99-2.1.00 23.12.99 ja 3.-5.1.00 SULJETTU AVOINNA 8-14 Näytteenotto suljettu 23.12.99-2.1.00 ja 7.1.00 Fysioterapia avoinna ja suljettu kuten sairaanhoito H A M M A S H U O L T O 2 4 . 1 2 . 9 9 2 . 1 . 2 3 . 1 2 . 9 9 ja 3.-5.1.00 M I E L E N T E R V E Y S 23.12.99-6.1.00 SULJETTU AVOINNA 8-14 SULJETTU Ravintola Lozzi Ravintola Wilhelmiina Ravintola Ylistö Kahvila Kvarkki Kahvila Aallokko Liikunnan kahvila Cafe Libri Kahvila Musica Kahvila Novelli Kaupunginpääkirjasto Keskussairaalanne 4 P-rak. Ahlmaninkatu 2 MaA-rak. Survontie 9 YFL-rak. Survontie 9 YK-rak. Seminaarinkatu 15 C-rak. Keskussairaalanne 4 L-rak. Seminaarin katu 15 B-rak. Seminaarinkatu 15 M-rak. Vapaudenkatu 39-41 Puh. 260 3910 Puh. 260 3911 Puh. 260 3866 Puh. 260 3887 Puh. 260 3901 Puh. 260 3902 Puh. 260 3903 Puh. 260 3904 Puh. 624 438 www.sonaatti.fi/lozzi www. sonaatti.fi/wilhelm iina www.sonaatti.fi/ylisto www.sonaatti.fi/kvarkki www. sonaa tti.fi/aallokko www.sonaatti.fi/liikka www.sonaatti.fi/cafelihri www.sonaatti.fi/musica www.sonaatti.fi/novelli "Suuret ihmiset ovat tahtoneet tyydyttää itseään, ei toisia.' G.W.F. Hegel: Järjen ääni. Aukioloajat n ä e t ravintoloissa ja kahviloissa sekä www.sonaatti.fi Tervetuloa! | ^ ^ g ^ H H t f f l Tervetulot www. sonaaUi.fi Tarinatalo Oy etsii TOIMITTAJAA Tarvitsemme työteliään, kunnianhimoisen, nopea, oma-aloitteisen,kielitaitoisen, tv-kokemusta hankkineen, pelkäämättömän, idearikkaan, huumorintajuisen, riippumattoman...toimittajan. Jos täytät edes osan kriteereistä, sinulle on lujasti töitä tarjolla TV1 :n K.Tervo ja Tervo & Päivärinta ohjelmien joukkueessa, www.tarinatalo.fi. Lähetä 21.12. mennessä postia Kari Tervolle. PL 111, 00151 Helsinki tai ktervo@tarinatalo.fi
• Laadukkaat merkkituotteet, hyvä palvelu, parasta laatua Todistetusti* Jyväskylän halvimmat hinnat! * Kuluttajakompassi/ Suur-Jyväskylän lehti 1.12.1999 Helppo tulla, aukioloaikamme sopivat kaikille! Palvelemme ark klo 8-21 la klo 8-18 su klo 12-21 L Parasta ruokaa, Eurospar hinnoilla! JYVÄSKYLÄ AHJOKATU18 SEPPÄLÄ p. 020510 7400
• Naurettava Peter Schofler: Musta komedia. Ohjaus: Jouni Saio. Jyväskylän Huoneteatteri. . "Se on peruskomedia, juonellinen", luonnehti Jouni Salo Mustaa komediaa Jylkkärin toiseksi edellisessä numerossa. Ohjaaja puhui totta. Viime talvena Kaupunginteatterissa pyörinyt Schafferin Hirviön lahja, jossa Salo tyytyi näyttelijän roolin. souti tummia säveliä. Tässä produktiossa on mustuutta tuskin nimeksikään; näytelmää tulee kutsua nimenomaan komediaksi. Ehkä asetelmassa on hiukan valotiomuutta, mutta yleisön päälle ei missään tapauksessa heitetä mustalla huumorilla siloteltua maailmantuskaa. Salo on sanonut mieltyneensä Schafeeriin, koska käsikirjoittaja haastaa sekä ohjaajan, näyttelijän että katselijan. Minulta meni kyllä tällä kertaa haaste ohi. Näytös oli simppeli iloittelu, jonka henkilöi ja tarina ovat yksioikoisen selkeitä. Joko monikerroksellisuutta ei ollut ladattu tai ulottuvuuksia oli minulle liikaa. Komediana näytelmä onnistuu, naurattaa. Keskimääräinen yleisön reagointiiaajuus oli noin kolme naurua minuutissa, parhaimmillaan yksi pitkä. Pienet oivallukset valaistuksessa pohjustivat näytelmään hyvän tunnelman. Näyttelijäsuorituksista nostaisin esille Sirkka Penttisen esittämän vanhapiika-naapurin, joka yltyi ajoittain erillisaplodien arvoiseen työskentelyyn. Ainakin elokuvamaailmassa kriitikot halveksuvat tuotteita, jotka tähtäävät katsojan fyysiseen reaktioon. Hiljainen oivaltaminen on ylevää vastakohtanaan kyyneleet, nauru, hikoilu, jäykistyneet lihakset ja elimet. Olisiko jo aika antaa loisen luokan taiteelle sille kuuluva arvo? Olisiko jo aika sanoa: Jyväskylän Huoneteatterin Musta komedia on loistava näytelmä. SAMI Keno Mystic Arts puhdetyötapahtuma Kiinnostaako poikkitaiteelliset-puhdetyöt? Tule harjoittamaan (myskistä?) käsityötaiteen ilmaisua valmistamalla omanlaatuinen kuuraus/saunaharja arkeen, juhlaan tai vaikka lahjaksi. Luvassa myös polkupyörän korjausta ja maalausta. Voit tuoda myös oman puhdetyön mukanasi. Kokoonnumme Kortepohjan ylioppilaskylän O-talon kerhohuoneessa sunnuntaina 12 joulukuuta klo 14.00 alkaen. Tilaaja harjoja rajoitetusti. Varaa mukaasi välinemaksu 12mk, jos ei tuo omaa työtä. Luvassa ohjelmaa iltaan asti. m tm Eppu Normaali on suosittuja myyvä, mutta vähän laiskemmin uutta materiaalia levyttävä orkesteri, joten sen mennyttä levykataloogia on julkaistu ahkerasti. Viimeisin albumi Studio Etana ilmestyi vuonna 1993 ja sen jälkeen sekä konserttiettä kokoelmalevyt ovat mellastaneet näkyvästi listoilla. Nyt uusiokäytössä on yhtyeen toinen albumi Maximum Jee & Jee, joka täytti keväällä tasakymmeniä. Tutuksi tulleeseen Eppu-tyyliin tämän juhlatuplan saaminen markkinoille viivästyi puolisen vuotta, kun bonuksina julkaistut uusiomiksaukset seka live-ja muiden arkistojen aarteet eivät valmistuneet ajallaan julkaisukelpoisiksi. Eppu Normaali: Maximum Jee & Jee 20-vuotisjuhlopainos (Poko) Kahdessa vuosikymmenessä Epuille on tapahtunut paljon myös musiikillisesti, multa klassiset hitit kuten Njet, njet ja Pidetään ikävää osoittavat mihin suuntaan punkyhtyeenä aloittanut viisikko oli menossa. Myöhemmin menestyksekkääksi osoittautunut konsepti oli hahmottumassa, vaikka ramopunk-vaikutieet vielä kuuluvat. Ja sijoittuihan tämäkin levy valmistumisvuonnaan kolmanneksi Yleisradion kriitikkoäänestyksessä, ja Soundin lukijat äänestivät sen vuoden albumiksi. "Eniten minua hämmentää se, että osa teksteistä on säilyttänyt ajankohtaisuutensa hämmästyttävässä määrin. Taikka sitten ne ovat välillä olleet epäajankohtaisia, mutta nyt näköjään taas ovat. Siellä on asioita, jotka eivät tunnu miksikään muuttuvan", kuuluu kitaristi Juha Torvisen lämminhenkinen luonnehdinta, mutta ei hän tunnusta kaipaavansa takaisin noihin aikoihin. "Se ei johdu siitä, että ne ajat olisivat olleet bändin kannalta tai muutenkaan kehnoja. Se oli erittäin hienoa aikaa. Jos nyi ajatellaan asiaa bändin kautta, niin tuo levy on yksi meidän onnistuneimpia. Siinä on tiettyä kömpelyyttä, joka kuuluu tuohon aikaan ja meihin. Me olimme tuommoisia, mutta se on tilanteeseen nähden erittäin onnistunut levy. Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen, että nuo ajat ovat olleet ja ollaan koettu mitä on koettu, multa en minä niitä kaipaa. Minä haluan elää nyt." Juhlapainosidea on oikeastaan myöhäsyntyinen, sillä historiallisessa mielessä ahaa-elämys olisi voinut iskeä jo vuosi sitten, kun oli aika juhlistaa Afenepop-esikoislevyä. Torvisen mukaan jatkossakaan ei lähdetä uusintapainoksilla mässäilemään. "En usko, että tämä jää ainoaksi, mutta todellakaan niitä ei tehdä jokaisesta. Se vähän riippuu siitäkin, löytyykö ekstraa mukaan. Tämä ei ole lupaus eikä uhkaus, mutta voisin kuvitella, että joku Rupisia riimejä, karmeita (arinoita voisi olla seuraava sitten aikanaan. Se on mielestäni yksi meidän keskeisiä ja erittäin onnistuneita levyjä." "Jos henkilökohtaisia suosikkeja pitäisi ruveta nimeämään, kyllä ne melkein nämä kaksi ovat, enkä usko että bändisiäkään kauheasti sora-ääniä kuuluisi. Niitä oli hieno tehdä. Bändissä oli hyvä meininki ja biisit oli aikalailla valmiina, ne olivat vaivattomia levyjä tehdä. Oli näkemys olemassa siitä mitä oltiin tekemässä ja tehtiin se levy." Vihan ja suosion välillä Vaikka kansa ostaa levyjä ja keikkasalit ovat turvoksissa, uskottavat rock-henkilöt harvemmin antavat Eppu Normaalista mairittelevia kommentteja. Näin huolimatta siitä, että kai voidaan tunnustaa myöhemmiltäkin Eppu-älppäreiltä löytyvän omat hienot biisinsä nämä Tahroja paperilla, Näin kulutan aikaa ja muut. Mutta jo Maximum Jee Srjeen juhlapainoksen kansivihkon aikalaiskommentit paljastavat, että vastarinta ei viime vuosien asia. Jos nykyään Eppuja syytetään paikallaan polkemisesta, tuolloin oli päinvastoin. "Punkrock toi nuoria innokkaita bändejä kuin sieniä sateella, ja moni otti sen punk-touhun aikalailla tosissaan. Meistä hommaan kuului nimenomaan avarakatseisuus ja asioiden ei-niin-vakavasti ottaminen", Torvinen muistelee. "Maximum Jee&Jee oli jo enemmän poppia kuin punkräyhäämistä. Nykyisessä valossa on suorastaan koomista, että meitä pidettiin itsemme myyneinä ja syy. w < i e . i -. I .1 i ',< • J I -. 'Ett* tettiin rocktähteydestä. Onneksi meillä oli jo nuorena sen verran perspektiiviä, että se lähinnä huvitti. Meihin suhtautumisessa oli jo silloin tahatonta komiikkaa. Seuraava levy Akun tehdas, joka on vielä enemmä poppia, sitten lopullisesti tuhosi meidät tiettyjen ihmisten silmissä." Myöhemmistä mustamaalauksistakin on Torvisen mukaan selvitty hetkellisellä vitutuksella ja ilman syvempiä masennuskausia "Tällaisten vanhojen bändien kohdalla suhtautumisessa tulee ihan selkeätä aaltoliikettä, me emme suinkaan ole ainoita. Välillä ollaan, että eivätkö nuo jo vihdoin ymmärrä lopettaa tuota touhua, ja taas välillä nämä samat ihmiset ovat sitä mieltä, että hienoa kun joku jatkaa sinnikkäästi omalla linjallaan. Sehän tietyllä tavalla kuluu nuoren vihaisen kirjoittajan urakaareenkin, että jossain vaiheessa täytyy vihata Eppu Normaalia tai Popedaa, Yötä tai J. Karjalaista, jotain tällaista pitkän linjan bändiä." "Mitenkään väheksymättä, minusta on hienoa että on nuoria vihaisia miehiä. Niitä on aina ollut ja niitä pitää olla. Jopa voisin väittää, että olen joskus ollut pettynyt, kun meille ei anneta turpaan enemmän. Iän myötä siihen on oppinut suhtautumaan yhä kevyemmin. Tulee oikein isällinen olo kun joku räyhää kuinka laiskoja ja tyhjänaikaisia me ollaan. Sitä on että 'hyvä-hyvä, tämähän menee ihan kuin pitääkin'. Joskus siinä, niin kuin varmaan kaikkien tekemisissä, on lievää koomisuutta, mutta sekin kuuluu kuvaan." Toiminta kortilla Eppu Normaalia ei viime aikoina ole nähty lavoillakaan kuin erikoistapauksissa. Silti levykaupan kassa laulaa. "Tämä nykyinen tilanne, kun olemme suositumpia kuin koskaan, on hämmentävä, koska meidän oma näkemyksemme ihan rehellisesti on, että emme ole koskaan nuoleskelleet ketään saavuttaaksemme tämän aseman. Emmehän me ole itse asiassa tehneet yhtään mitään viime vuosina, muutama keikka silloin tällöin." "Onhan tässä tietysti ristiriita olemassa. Mitä vähemmän me teemme. sitä enemmän meillä on suosiota. Toisaalta, me emme tuhlaa aikaa sen miettimiseen. Näin vain on, ja jossain vaiheessahan tuo tilanne tulee muuttumaan. Sitten se muuttuu ja sillä selvä, sitten katsotaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään." Mutta nytkin Torvinen kehuu innokkaasti Helsingin ja Turun areenakeikkojen alla tehtyä salakeikkaa Oulussa. Hyvätkään kokemukset eivät kuitenkaan tuo vanhaa keikkatahtia takaisin. "Jos teemme säännöllisempää keikkailua vielä joskus, se tarkoittaa tuollaista 20-30 keikan kiertuetta. Se on täysin mahdollinen, mutta nyt katsomme nämä areenakeikat ensin, emmekä ole vielä suunnitelleet mitään tulevaisuutta. Ensi vuoden alussa katsomme sitten, mitä teemme." Liikkeellä on kuitenkin tieto, että uutta Eppu-materiaalia ollaan jo tovi valmisteltu. Luonnollisesti pikkuhiljaa. "Kyllä niitä nauhoja aina välillä pyöritellään. Sekin on sellainen projekti, että se valmistuu joskus ja on tietenkin täysin mahdollista, ettei se valmistu koskaan. Se vaatii viiden ihmisen innostumisen yhtä aikaa ja se on kuitenkin aika iso prosessi saattaa se levy valmiiksi, että ei lupailla sitä vielä. Kyllä minä tietysti toivon, että se joskus valmistuu, mutta jos ei valmistu niin sitten ei valmistu ja elämä jatkuu siitä huolimatta. " PETRI HEIKKINEN
• JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NUMEKO KUUSITOISTA • »JOULUKUUTA 1999 ävike Kauko Röyhkä sulostutti Jyväskylää marraskuun puolivälissä. Ennen niin vihaisen miehen olemuksesta paistoi hänelle omituinen rauhallisuus ja hyväntuulisuus. Lieneekö kyseessä tuoreiden Rock' n roll klisee -levyn ja Ocean City -kirjan aiheuttama tyytyväisyys? Musiikkia Millainen lää uusi levy on. ja miksi ihmisten pitäisi ostaa se? Ei kenenkään tietenkään oo pakko ostaa sitä. Se on sellasta tietynlaista rockmusiikkia. Siinä on hyviä biisejä ja se on hyvin luotettu, Riku Mattilan tuottama. Aika letkeää musiikkia tällä kertaa, aika helppoa kuunnella mun mielestä. Miten päädyitte ko. levyn nimeen? Oli kyllä muitakin vaihtoehtoja. Tää nimi vaan jotenkin kuvas sitä musaa parhaiten, koska siinä on muutamia aika perinteisiä rockbiisejä. Onko keikkameininki muuttunut? Basisti on vaihtunu Mats Huldeniksi. Soitetaan paljon uutta materiaalia, on koiteltu välttää niitä vanhoja bravuureja. Nyt on päätetty toteuttaa enemmän omia haluja; mm. Paska kaupunki -biisiä ei soiteta enää ollenkaan, vaikka sitä paljon pyydetäänkin. Sun uudemmat biisit vaikuttaa vähän pilke silmäkulmassa tehdyiltä. Onko vakavampi kirjoittaminen siirtynyt nykyään kirjallisuuden puolelle? No, en mä nyt sanois noinkaan. Uudelle levylle mä annoin tuottaja Mattilan valita biisit, joissa ois mahdollisimman vähän vittumaisuutta. Tällä kertaa haluttiin levystä aurinkoinen, seuraava voi taas olla vittumainen. Spermaa ja yhteiskuntakritiikkiä Ocean City? No, se on sellanen tulevaisuuteen sijoittuva tarina. Se kertoo miehestä, joka on siittäjä, se siittää naisia maksua vastaan. Hän tulee sitten tällaseen Ocean City -nimiseen kaupunkiin, joka on rakennettu meren päälle keinotekoselle pohjalle. Se on sellanen pinnallinen paikka, vähän Hollywood-tyyppinen kasinokaupunki. Siellä asuu paljon rikkaita ja hyvin pinnallisia ihmisiä. Tää päähenkilö on uskovainen ja se joutuu siellä sitten kaikenlaisiin seikkailuihin... Kuulostaa yhteiskuntakritiikiltä. Mistä sait tän idean kirjaan? On siinä vähän sitäkin. Mä näin sellasen dokkarin, missä kerrottiin, että miesten sperma huononee ympäristösaasteiden takia. Suomessahan on kai parasta spermaa maailmassa, heh heh. Tässä kirjassa kuvataan sellasta tilannetta, että hyvinvointivaltioissa miesten sperma on heikentynyttä ja sitten on todellakin syntyny siittäjien ammattikunta. Niistä on jopa tulin eräänlaisia julkkiksia. Uskot sä, että tällanen tilanne on oikeesti mahdollinen? Kyllä mä uskon, koska nykyään jo myydään jotain mallien munasoluja ja sit on näitä spermapankkeja. Mä uskon, että tulee paljon erilaisia vaihtoehtoja, miten ihmiset voi hommata lapsia. Lapsettomuus on jo nyt jonkinlainen ongelma. Mä tiedän monia tuttavapariskuntia, joilla on vaikeuksia lasten hankinnassa. Mites maailmanlaajuisesti? No ei vielä tietenkään, mut ei sitä tiedä miten tää kehittyy. Uskot sä, että miessukupuoli käy kokonaan hyödyttömäksi kun naiset voi hankkia spermat pakastimesta? En mä tiedä, kyllä se ajatusta lollasesta isyydestä tulee muuttamaan. Tässä mun kirjassa tää päähenkilö etsii isää ja auktoriteetia miilun vanhemmista siittäjistä millon jostain uskonlahkoista ja lopulta jumalasta. Auktoriteettihan pitäis kuitenkin aina olla. Tää kirja vaikuttaa hieman satiirilta... Kyllä siinä huumoriakin on, mut mä koitin olla irvailematta tälle uskovaiselle päähenkilölle. Siinä kirjassa on monenlaisia aineksia: jännitystä, rakkautta, scifiä... Pahuutta ja antiikkia Miten uusi kirja eroaa tyylillisesti edeltäjistään? Siinä on tiettyjä eroavaisuuksia. Esimerkiks nyt mä käytin raamatunlauseita siellä välissä tuomassa tietynlaista tunnelmaa ja sitten mä yritin kuvata uskovaista ihmistä. joka käy jatkuvaa kamppailua ristiriitojensa kanssa. Vaikeinta oli ehkä tää uskovan ihmisen ja toisaalta tulevaisuuden maailman hahmottaminen. Onko Ocean City sun pääteos? Kuitenkin Kaksi aurinkoa on mun pääteos tähän asti. Se oli multa aika kova velo ja pääsihän se Finlandia -ehdokkaaksikin. Sen ansiosta tää kirjailijahomma on tullu mulla enemmän pinnalle. Mitä mieltä sä oot sun esikoisteoksesta Tien laidalla Waterloo nykyään? Mä en oo lukenu sitä pariinkymmeneen vuoteen, paitsi pätkän jossain kirjallisuustilaisuudessa. Se vaikutti ihan hyvältä se pätkä. Se on sellanen nuoren, parikymppisen pojan kirjottama kirja. Oliko päähenkilö Mara sun alter ego? Oli siinä paljon omaa, se oli siinä mielessä tyypillinen esikoisteos. Tyylillisesti se on ehkä aika hajanainen, mut on siinä paljon hyvää yritystä. Siinähän esimerkiks rinnastetaan nykyaikaa VVaterloon taistelun aikoihin ja samaa tekniikkaa mä käytin mun toiseksi uusimmassa kirjassa: Silvia. Siinä on antiikin Roomaan sijoittuva jakso. Tommosta voi kirjoissa tehdä. VVaterloossa päähenkilö Mara sanoo: "sitä aina tajuaa jotain, kun joutuu eroon normaaleista kuvioista". Oot sä edelleen tota mieltä ja onko se syy miksi vietät kiertävän keikkamuusikon elämää? Joo, paitsi nyt niistä muusikon hommista on tullu mulle normaaleja kuvioita ja nyt mun pitää välillä koittaa katsoa miten muut ihmiset elää. Parhaiten sen näkee jossain arkipäiväsissä hommissa. Jos vaikka vie pentuja päiväkotiin, näkee sellasia elämänaloja, mistä ei oo aikasemmin tiennyt mitään. Joko seuraava kirja on suunnitteilla? Joo, kyllä se on. Se tulee liittymään antiikin Kreikkaan, joka on kiinnostanu mua aina. MATTI T U I I A uuden vuosituhanne Äänenja kuvantoistomarkkinoilla myllertävä uutuustuote, DVD-levy, on CD-levyn näköinen ja kokoinen esine, jonka hienorakenne on CD:tä edistyneempi. DVD-levyn kaksi päällekkäin liimattua kerrosta ja CD:tä tiheämmässä olevat tallennusraidat mahdollistavat suuremman tietomäärän tallentamisen ja tiedon nopeamman käyttöönoton. Elokuvafriikin unelma Toistaiseksi DVD:n kiinnostavin sovellus on televisioon liitettävä DVDvideo. Perinteiseen VHS:ään verrattuna DVD-videon kuva on digitaalisen häiriötöntä ja äänentoisto Dolby Digital-systeemeineen huippuluokkaa. Katsoja voi itse valita niin puheja tekstityskielen kuin myös kuvamuodon perinteisen koko ruudun täyttävänä pan-scan version ja elokuvanystävien suosiman laajakangasmuodon välillä. Kun tähän lisätään vielä elokuvan päätähtien haastatteluosuudet, voidaan puhua täyden palvelun elokuvanautinnosta, jonka laatu ei VHS:n tapaan heikkene vanhetessaan! Miinuspuolena voidaan toistaiseksi mainita se, että DVD-videolla ei voi tallentaa kuvaa, vaan ainostaan katsoa. Japanissa jo lanseerattu tallentava DVD-video lienee kuitenkin parin vuoden kuluessa sopuhintaista arkipäivää meikäläisilläkin markkinoilla. Digitaalista dataa ja ääntä Videosovelluksen lisäksi myös digitaalisen datan puolella on tapahtumassa vallanvaihdoksia. Kun CDROM pelit ja multimediatuotteet ovat paisuneet jo pitkälti CD-ROM -kapasiteetin yli, on tallennuskapasiteetiltaan seitsenkertaiselle DVDROM:lle olemassa selkeä tilaus. Viimeistään pinkan päällimmäiseksi lähivuosina lätkäistävä äänilevysoitin, DVD-audio, paljastaa, mihin koko DVD-tohinalla pyritään: tavoitteena on ilmiselvästi yksi ainoa "universal player", jonka avulla voi katsoa videoita, kuunnella levyjä, käsitellä digitaalista dataa ja kukaties tulevaisuudessa surffailla myös netissä. Yhteensopivuusongelmat ohimeneviä DVD-formaatin potentiaaliset kompastuskivet ovat verrattavissa esimerkiksi ensimmäisten CD-levyjen vastaaviin. Ongelmista ensimmäinen, korkea hinta, on luonnollisesti ohimenevä. Toinen ongelma, eri firmojen nauhureiden ja levyjen yhteensopimattomuus, on niinikään jo ratkaisun alla. Ongelman ydin ei nimittäin ole standardien ja sertifikaattien puuEnsimmäisenä suomalaisbändinä DVD:n julkaisi The69Eyes. te vaan valmistajien hyvin tietämien rajojen rikkominen. Sertifikaatilla varustetut tuotteet yleistyvät kuitenkin jatkuvasti, joten pian ei ole enää taloudellisesti kannattavaa yrittää kaupitella standardoimatonta vaihtoehtoa. JUHA KAUPPINEN
• KUMESO KUUSITOISTA 9. JOULUKUUTA 1999 H • • NELJÄ VUOnA BOB KANSSA SAM "Sitä ei moni tajuu, millasissa oloissa tuo Marley-kirjakin on syntynyt. Tässä on riehunut 1. ja 2. maailmansota ja Gettysburgin taistelut koko ajan ympärillä. Erilaisia välien selvittelyjä, joita joutuu oikaseen. Valtavia raivonpurkauksia, huutoa ja naurua ja tommosta noin. Hirveetä se on, mutta tämmöseks tää vaan on mennyt." Näin kuvaa Jyskässä asuva kirjailija Kari Kosmos Bob Marley -elämäkerran kirjoitusprosessia nelilapsisen perheen päänä. Liken kustantama kirja on Kari Kosmoksen debyyttileos, joka ilmestyessään viime keväänä sai hyvän kritiikin ja tasaisen myynnin. Eihän reggaemestari Bob Marleysta ollut ilmestynyt englanniksikaan-moniulotteista kokoavaa henkilöhistoriaa. "Bob Marleyn kanssa mä elin neljä vuotta tässä huoneessa. Koko ajan levällään sitä kamaa tässä. Kun prosessi oli valmis, olin tosi tyytyväinen. Sain sen materiaalin ja koko henkilön pois mun elämästä. Nää on hulluja, pakkomielteen omaisia prosesseja, kun rupeaa tekemään tommosta." Facts auout Jamaica? Idea kirjan tekemisestä ja sen perusrakenne syntyi Kari Kosmoksen ajatuksissa jo 80-luvun puolella, mutta silloin prosessi jäi kesken. Materiaali ja elämänkokemus ei vielä riittänyt, kuten hän itse toteaa. Myöhemmin 90-luvun alussa hän ryhtyi aktiivisesti kaivautumaan aiheeseen. Koko materiaalin haalimiseen ympäri maailmaa meni kuitenkin parisenkymmentä vuotta. "Mua inspiroi se valtava ekstaattisuus, minkä aistin hänen henkilöstään, musiikistaan ja näyttämötaiteestaan ensimmäisestä kosketuksesta lähtien, mikä tapahtui joskus 70-luvulla. Ekstaasi, mitä hän edusti, ei ollut pään hakkaamista raivopäisenä seinään rockin soidessa tai vaipumista himmeeseen transsiin, jossa uikuttaa tai vastaanottaa jotain tahdottomasti. Se oli jotain sellaista, mitä ymmärsin itsekin. Suoraa kontaktia itse mieheen mulla ei ollut. Sen sijaan hänen työtovereihinsa, perheenjäseniin ja tontinosiin ihmisiin, joita olen tavannut Suomessa sekä Jamaikalla. Näillä kontakteilla ei ole paljon tekemistä kirjan sisällön kanssa, mutta saat perspektiiviä ja asennetta koko touhuun." Kari Kosmos on tehnyt lukuisia Jamaikan-matkoja sekä oman kiinnostuksensa ja rastafari-yhteyksiensä vuoksi että kerätäkseen materiaalia kirjaa varten. Hänen mukaansa nämä matkat ovat olleet täysin välttämättömiä taustojen ymmärtämiseksi. "Käymättä Jamaikalla olisi ollut täysin hullunkurinen ajatus kirjoittaa Marleysta. Vaikeinta on tehdä elämäkertaa ihmisestä, joka tulee tommosesta todellisuudesta ja oloista. Tosiasiat ja Jamaika on kaksi eri asiaa. Facts about jamaica ja kysymysmerkki, kuten Chris Blackvvell on sanonut. Se on oraalinen kulttuuri, jossa vuodet ja vuodenajat pikkusen huomioidaan, mutta ei kalenterit kulje ihmisten mukana eli ei siellä panna päivämääriä ylös. Marleyn syntymäaikakin on vähän epäselvä. Kaikki mitä tohon kirjaan on kirjoitettu on vahvistettu vähintään kahdelta taholta. Marleysta on loputtomasti tarinoita, legendoja, huhuja ja valheita sekä hänen itsensä että muiden sepittämiä. Se on valtava keitos." Profeetan tuomio Bob Marley toi voimakkaasti esiin myös länsimaailman tuhoutumisen sanomaa. Hän viimeinen levynsä, Uprising julistaa tuomiota voimakkaasti : "Everything is for a vvhile, Total destruction, Only fittest of the fittest shall survive." Marley itsekin oli hyvin ristiriitainen hahmo. Hänellä ei ollut johdonmukaista yhteiskunnallista tai uskonnollista linjaa. Hän teki erehdyksiä, mutta häntä johdatti omista näyistään ja Raamatun Jesajan kirjasta ja Ilmestyskirjasta kumpuava uskonnollinen näkemys. "Hänellä oli käsitys, että jonain päivänä sataa tulikiveä niskaan, ja silloin on paras olla Afrikassa. Tämä läntinen maailma, Babylon lähtee tästä ensimmäiseksi. Hänhän tuhoutui omalla tavallaan itsekin, mutta täytyy muistaa, että profeetta ei ole ulkopuolella siitä tuomiosta, jota hän julistaa. Hän on samoin tuomion alla kuin ne, joille hän sitä julistaa. Hän on ennen kaikkea legenda, joka sijoittuu tähän tarustoon taruhenkilönä." Jamaikan Joosef Kari Kosmoksen Bob Marley -kirjan rakenne on kolmiosainen. Ensimmäinen osa. Juuret, käsittelee jamaikalaista elämäntodellisuutta, elämäntapaa ja historiaa sekä Bob Marleyn lapsuutta ja hänen musiikillisia alkuvaiheitaan, jotka liittyvät myös Jamaikan musiikilliseen historiaa. Toinen osa, Joosefin seitsemän vuotta, kuvaa aikaa Bob Marleyn kansainvälisen läpimurron jälkeen, jolloin tulivat Marleyn omissa nimissä syntyneet levyt. Joosef tulee siitä, että rastakulttuurissa, ja Jamaikalla laajemminkin, Bob Marleyta ajateltiin Joosefina, psalmilaulajana Israelin heimoista. Loppuosa käsittelee tilinpäätöstä. MiKarl Kosmoksen mystinen ilme. tä tapahtui Bob Marleyn kuoleman jälkeen reggaelle, hänen perheelleen, omaisuudelleen, musiikilleen ja hänen hengelliselle ja musiikilliselle yhteisölleen, ja miten rastafari-liike on sen jälkeen kehittynyt ja kasvanut. "On mielenkiintoista seurata, miten Suomessakin on alkanut harhailla takkupäisiä tyyppejä kaduilla päässä ajatus, että ovat rastoja. Syynä tähän on ollut pitkälti se kimmoke, joka tuli Bob Marleyn kautta. Monet luulee, että rastakin on sellainen asia, jonka voi poimia aatteiden supermarketista, viedä kotiin ja adoptoida sen. Toisaalta voidaan sanoa, että Bob Marleysta on tullut globaalein musiikkiartisti maailmassa. Hänen musiikkinsa koskettaa yli rotuja kansallisrajojen." Kirjalilijan työ lähtee mielikuvituksen liikakasvusta 42-vuotias Kari Kosmos on toiminut useissa eri ammateissa, mutta jo 70luvun lopulta lähtien tehnyt toimittajan töitä lehdistössä ja Yleisradiossa. Vuodesta -93 lähtien hän on toiminut vapaana kirjoittajana. Omasta taustastaan, menneistä vuosista ja töistään hän ei ole erityisen kiinnostunut puhumaan. "Mulla ei oikeastaan ole mitään taustaa. En oikeastaan noteraa mitään, mitä tein ennen 90-lukua. Kokeilin erilaisia ammatteja patatiskarista toimittajaan. Kokeilin erilaisia tapoja kirjoittaa ja erilaisia medioita. Nyt 90-luvulla tuntuu, että voin tehdä sitä, mitä tykkään tehdä ja pikkusen osaankin jo. Koulutusjakso alkaa olla ohi." Parhaillaan Kosmos kirjoittaa toista kirjaansa ja ensimmäistä proosateostaan. Työ edistyy tiivistä vauhtia, 10-12 tuntia päivässä, ja kirja on jo loppusuoralla. "Se on aikalaiskuvaus 90-luvusta, rockn rollsaaga ja osittain rikoksen maailmassa tapahtuva veijaritarina. Se liikkuu rockin, undergroundin ja kulttuurin maailmassa ja kertoo ihmisistä, jotka ovat yhtäaikaa globaaleja ja lokaaleja fyysisesti, maantieteellisesti tai tajunnallisesti. Tässä on ihan erilainen draivi ja fiilis kuin Marley-kirjassa." VESA GIRS
• NtlM£KO KUUSITOISTA • 9. JOULUKUITA 1 » 9 Petri Heikkinen Kyberpunkkia ja örkkifantasiaa M arjanpoimintarcissulla metsäQ siimeksessä saattaa mustikka mennä väärään kurkkuun, kun yllättäen tärinää mättään reunalla taisteleviin keskiaikaisiin. pehmomiekoilla taisteleviin rmireihin. Hurraavana yleisönä heillä on pitkäkaapuisia linnanneitoja, kaäpionarreja ja muuta hovia sekä haltijoita ja örkkejä. On kuin olisit siirtynyt aikaharppauksella toiseen maailmaan. Et mitä luultavimmin ole joutunut keskelle puskateatteria tai pikkulasten leikkiä. Tuskin pääsikaan on vinksahtanut, vaan olet eksynyt liveroolipelin maailmaan. Lapsena on lupa olla muutakin kuin oma itsensä. Kun oma maailma tuntuu tylsältä, alkaa mielikuvitus raksuttaa ja tekee sinusta Dallasin kauniin Pamelan tai terävän Neiti Etsivän. Kun nuoruus alkaa, pidetään sinua kakarana, jos edelleen haluat leikkiä olevasi joku muu kuin oma itsesi. Suomeen 1980-luvun lopulla saapunut liveroolipelin idea antaa aikuisellekin mahdollisuuden olla joku toinen henkilö, toisessa maailmassa. Teatterista poiketen roolipelaajilla ei ole yleisöä eikä tarkasti ennakolta määrättyä juonta. Pelin kirjoittajat -kuvailevat larppaajille heidän roolihahmonsa ominaispiirteet, menneisyyden ja hahmon pyrkimykset peMukana kerralla jopa tuhansia Pelaajan tulee hankkia rooliinsa sopivat tamineet vaatteista eväspussukan sisältöön ja yrittää elää roolihahmonsa elämää pelitämereen m u i d e n , yleensä 10-100 h a h m o n kanssa. Englannissa on järjestetty tuhansien pelaajien larppejakin. Suurihenkisin Suomessa järjestetty peli on tiettävästi Raaseporin linnassa 2 5 hengen voimin pelattu, Nordarakin fantasiamaailmaan sijoittuva Karhunhampaan perintö. Nuorten taidemuseo Lokasuojassa pidetyssä larppauksen esittelytilaisuudessa jyväskylän seudun larppaajat kertovat, ettei pelaajalta vaadita näyttelijäkoulutusta. "Se vaatii lähinnä uskallusta, täytyy uskaltaa eläytyä hahmoonsa. Ei ole olemassa huonoa larppaajaa, kaikki vain eivät •ehkä eläydy täysin. Kenellekään ei voi sanoa, että tämä pelaisi hahmonsa väärin. H a h m o h a n on s u n pääsi sisällä, se, mitä siitä teet", selventää Sasa Sokka. Kysyttäessä, miksi h ä n pitää larppaamisesta, vastaus kuuluu: "Mä oon aina halunnut näytellä, mutta tämä on paljon helpompaa. Näyttelemisessä on kuitenkin se yleisö mukana." Hälinälle! meets Kauniit ja Rohkeat Eldrath keijuylimykseksi pukeutunut Tapani Saarinen jakaa roolipeligenret fantasiaan, nykyaikaan ja tulevaisuuden Seitiin. Aiheen voi hänen mukaansa repäistä mistä tahansa: tvsarjasta, kirjailijoilta kuten larppaajien suosimalla Tolkienilta lainaten tai yleensä eniten omasta päästä. k pehmo/niekka lauha! j o t k u t pelit jatkuvat yhdestä pelistä pelikampanjoiksi, joissa samoilla hahmoilla pelataan useampaan otteeseen. Tapani kertoo itse olleensa mukana esimerkiksi muumilarpissa, pikkujoulupelissä pääsiätspupuineen, Pm/ena-fantasiapeleissä ja vampire-kampamoissa. Nyt hän kertoo kirjoittavansa Halinallet meets Kauniit /a Rohkeat -keijupeliä, joka on umpattu täyteen ihrnissuhdekiemuroita yltäklösöpöillä hahmoilla. Punakaapuiseksi velhottareksi puk e u t u n u t Anu S u u t a r i on järjestämässä Lahteen Sfcadöivsphere-peliä helmikuun viimeiseksi viikonlopuksi. Peli on magiatonta kyherfantasiaa, joka perustuu lähinnä juonitteluun ja hauskanpitoon alamaailman j a vaihtoehtokulttuurien suosimassa kapakassa. S a n n a R o n i n e n kertoo kiinnostuvansa heti. jos kyseessä on peli. jota ei ole vielä kokeillut. Sanna ja Anu mainitsevat kokemistaan peleistä kiintoisiksi kivikausi-pelin, hullujen huoneen ja aikamatkustuspthn Suomesta löytyy yli 8 l a r p p i ryhmaa ja onkin ihme, jos ci jokaisena viikonloppuna jossain päin Suomea teipattaisi Jyväskylässä on tiettävästi kaksi ryhmää: Maahinkainen ja SMPP. Peliin osallistuminen ei yleensä itsessään montaa kymppiä maksa. Matkakuluista voi kuitenkin kertyä hintaa, sillä pelaajat matkustavat ympäri Suomea larppien perässä. Pelaaminen voi myös viedä mukavasti aikaa ja vaivaa: larpit kestävät yleensä neljästä tunnista koko viikonloppuun ja asusteiden tekeminen tai kokoaminen voi viedä oman tarmonsa. Multa Anun ja Sannan mielestä vaivannäkö kannattaa: pelimaailmojen aukeamisen myötä saa paljon kavereita. MIIRA RAUHAMÄKI tARPPAUKSESTA OINNOSIUNEItli U5ÄHET0A: M r a TÄHKÄNEN/ MAAHINKAINEN RY: MITAHKAN@ST.)YU.fl iMROCUPElAAIAT Kf. PPHlVi.ROOUPEll.NB/ H i lUUHVAT 5EN OLEVAN JQ OHITSE. Ei ENÄÄ MUOTITAUTIEN TAISTEIUA. El SNÄÄ MAMBOAVIA MÄYRÄt I M u n * HE ottVAr VÄÄRÄSSÄ...". LAUANTAINA 18 RIKKAAT JA RÖYHKEÄT OSA K A » KIEROILUA, IA KUOHUVIINIÄ. — lima HirsjBivi, tähtivaeltaja. 10X42 "Ensinnäkin suurin osa scifi-ihmisistä ymmärtää sen, että vuosituhathan vaihtuu vasta vuoden kuluttua. Vielä suurempi osa heistä tietää, että ajanlaskumme on täysin keinotekoinen. Esimerkiksi tuhat vuotta sitten ei ollut tällaista millennium-käsitysiä, koska ihmiset eiväl osanneet kovin laajasti lukea ja elettiin vuodenaikojen vaihtelun mukaan eikä suinkaan vuosien mukaan", kuuluu kuitenkin 42:n vs. puheenjohtajan Irma Hirsj ä r v e n varsin yllättävä k o m m e n t t i . "Luulen, että osa scifi-ihmisistä menee katselemaan tähtiä u u d e n v u o den yönä niin kuin ennenkin ja osa on perheensä kanssa ilotulituksia katsomassa. Todennäköisesti äärimmäisen normaalia u u d e n v u o d e n viettoa." Myöskään maailmalla vuosituhannen vaihteen juhlinta ei scifi-väestöä juuri liikuta. Isompia pippaloita ei juuri järjestetä edes metropoleissa. "Monessa scifi-kirjassa käytetään pyöreitä lukuja, mutta ne ovat ihan retorisia seikkoja. Ne ovat symbolisia lukuja, kirjallisia lukuja, fiktiota", Hirsjärvi selvittää, "Scifi-kirjallisuus on aina myös aikansa kritiikkiä, ja sitä voi lukea polittisena tai yhteiskunta-analyyttisenä kritiikkinä, joten se ei ikinä vanhene. Jotkut jutut saattavat olla erittäin huvittavia, esimerkiksi näkkileivän syöminen avaruudessa, nyi kun on nähnyt mitä sitten tuleman pitää. Elokuvat vanhenevat paljon helpommin kuin kirjallisuus, koska niissä näkyy vaatteiden kuosi, hiustyyli ja tällaiset asiat. Niissä näkyy kulttuurinen koodisto, vaatteet, tavat ja esineistö. Kirjassa ne luodaan itse, joten niissä se on se idea joka vanhenee tai ei." Individuaalien joukko Hirsjärvi j o k a ei ollut paikalla 42:n perustamiskokouksessa 12.12.1989, mutta remmissä jo toisen kokoontumisen tullen tunnustautuu vanhan polven scifistiksi, jonka harrastus on painottunut enemmän kirjallisuuteen. Nykyään elokuvat sekä tietokone-ja roolipelit ovat vallanneet tätäkin alaa. Hirsjärvi ei näe monimuotoisuutta sinänsä pahana asiana. Vifi-porukka on aina ollut indi' • • . ' • • ' . i • > . ' i •• . t l Eikö tunnitkin, että Jyväskylän science fiction -seura 42 :n 10-vuotisjuhla ei olisi voinut paljon parempaan aikaan osua: juuri uuden vuosituhannen vaihtumisen alle. Onhan vuosi 2000 suorastaan maaginen scifi-vuosiluku. Vai? viduaalien porukkaa. Ei ole olemassa yhtä science fiction -harrastajajengiä. Ihmisten kirjo on todella m o nipuolinen, se on ehkä se minkä takia itse viihtyy siinä porukassa." Populaaria potaskaa Scifiä ovat omalla osallaan popularisoineet Salaiset kansiot -tyyppiset ilmiöt. Vakava harrastaja kuitenkin nyrpistää hieman nokkaansa Mulderin ja Scullyn maailmalle. "Aijai, X-filesiin minulla on erittäin kahtiajakoinen suhtautuminen. Sehän on äärimmäisen, ei kieli poskella, vaan kieli poskessa tehty j u t tu. Aivan käsittämätöntä potaskaa, mutta samaan aikaan se on aivan oma tuotteensa ja on mielenkiintoista seurata miten sitä vastaanotetaan ja minkälaisia tuotteita siitä tulee", Hirsjärvi innostuu ruotimaan. "Mutta loinen asia on se, että skeptikkona olen ihan oikeasti huolestunut siitä, miten tuollainen potaska vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Minusta esimerkiksi kauhu on erittäin tervehdyttävää ja katharttista, multa tuollainen faktojen sotkeminen, X-filesissähän liikutaan aivan siinä rajalla." "Kaikki science fiction -ihmiset tietävät, että se on potaskaa, mutta on ihmisiä, jotka eivät ole tutustuneet tieteellisiin faktoihin, esimerkiksi nanoteknologian toimintaan tai siihen, miten ihmisen fysiologia voi kestää tietyn määrän vieraita esineitä vaikkapa verisuonistossa. Jos ei tiedä tällaisia perusfaktoja, voi pian ruveta päässä heittämään." "Mutta tällaiset ääri-ilmiöt ja kaikenlainen hörhöily pitävät asian elossa. Siinä vaiheessa, kun ruvetaan suhtautumaan asioihin vakavasti, ollaan todella pulassa. Tämä on harrastusta. Vaikka kirjoittaminen on joillekin elämäntapa, fandom-puoli on hauskanpitoa." , PETRI HEIKKINEN HTTP://WWW.IYU.FI/42
• Joulutarjous! Tällä kupongilla Silmälaseista (norm. hinnoista) ' Silmälasit/kuponki tarj.voim.tammikuun 2000 loppuun asti VARILUX Hyvää Joulua Kauppatorin OPTIIKKA Viinöikitu 36 40100 JYVÄSKYLÄ P. (014) 621 466 . JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Informaatioteknologian tiedekunta Tietojärjestelmätieteen ja tietotekniikan perusk o u l u t u k s e e n hakuaika päättyy 19.5.2000. Tietojenkäsittelytieteitä aikaisemmin opiskelleiden hakuaika muuntokoulutukseen päättyy 31.3.2000. Opetus alkaa syyskuussa 2000. Valintojen perusteet ja myöhemmin myös muuntokoulutuksen hakulomakkeen saa tiedekunnan osoitteesta http://www.infotech.jyu.fi/ tai ne voi tilata yliopiston opiskelijapalveluista (puh. 014-260 1075) ja tiedekunnan toimistosta puh. 014-260 2207. NÄYTTELYT: Jyväskylän taidemuseon Suoja 2.12.2.1. Jussi Heikkilä Taidemuseon Holvi Rakkaudesta taiteeseen Ester ja Jalo Siitalan taidesäätiön kokoelma. Suomalaisen taidegrafiikan vuosimymmenet. Suomen kansallispukukeskus -23.12. Vaatteistaan mies tunnetaan. Galleria Pinacolheca -31.12. Harrastajataidetta. Galleria Harmonia Luovan valokouvauksen keskus lOv.-kutsunäyttely. Galleria Becker -2.1. Tiina Lempiäisen Noin vuonna 1999. -26.12. Saskiat, stipendinäyttely. Keski-Suomen museo Luovan valokuvauksen keskuksen juhlanäyttely. TEATTERIT: Pahnanpohjimmaisten Kellariteatteri Tanssi kuun pimeälle puolelle ensi-ilta 15.1.. 18.1. ja 19.1. klo 19. Välkkyjä Pölkky 9.12.. 12.12., 13.12., 16.12., 17.12. ja 18.12. klo 19. Huoneteatteri Pushkin 9.12. Klo 19, 11.12. Klo 15, 11.12. Klo 19, 12.12. Klo 15, 12.12. Klo 19, 14.12. Klo 19, 16.12. Klo 19, 17.12. Klo 19, Musta komedia 10.12. ja 11.12. klo 19. 12.12. klo 15, 15.1. Klo 19, 16.1. Klo 15. Liian paksu perhoseksi 8.1. klo 19, 9,1. klo 15, 12.1. klo 19, 14.1. klo 19. Kaupunginteatteri Jumalten hämärä 11.12. klo 14, 18.12., 30.12., 7.1., 15.1, ja 20.1. Klo 19. Gabriel tule takaisin 11.12. Klo 19, 15.12. Klo 19, 18.12. Klo 14, 26.12. Klo 15, 7.1. Klo 19, 8.1. Klo 14,15.1. riennot! Klo 19. Viktoria ja hänen husaarinsa 9.12.. 16.12., 17.12., 31.12., 5.1. ja 14.1. klo 19. Eltd voisi paremmin 9.12., 10.12., 16.12., 17.12., 31.12., 5,1. ja 14.1. klo 19. Peter Pan 18.12. klo 14, 26.12. klo 15, 8.1. klo 14. Täydelliset hddt 11.12., 15.12., ja 8.1. klo 19. POP/ROCK: Lutakko 31.12. Millennium-Sylvester -hässäkkä S.A.D plays D.A.D, Goodenough, Fridge, Hyper Boys From Outer Space. Kulttuuriravintola Ylä-Ruth 11.12. The Band 18.12. Klo 21 Reino Lauanne & Oleg Mantur KLASSINEN: Taulumäen kirkko 13.12. Klo 19 Joulukonsertti. Jyväskylän naislaulajat. 18.12. Klo 19 Joulukonsertti, Mieskuoro Sirkat, Opiston pojat. Musiikkiopisto, Siltasali 10.12, klo 17 Oppilaskonsertti. 11.12 klo 19 Laulajien joulukonsertti. 12.12 klo 16 ja 19 Metsän joulu -konsertti. Musiikkiopiston rock/jazz laulunopiskelijat, Maija Hapuoja ja Isto Hiltunen. 17.12. Klo 17 Oppilaskonsertti. 19.12. Klo 19 Mr Fonebone featuring Ingrid Jensen. Kaupunginkirkko 7.1. Klo 19 kirkkokonsertti: Hannu Kiiski, selloja Yrjö Sariola, piano. Kaupunginteatteri 12.1, Klo 19 Jyväskylä Sinfonian konsertti, 19.1. klo 19 Jyväskylä Sinfonian konsertti Yliopisto, vanha juhlasali 21.1. Klo 19 Musiikkikamari III, Jyväskylä Sinfonia MUUTA: Sylvester Uuden vuoden keskiyö Kirkkopuistossa klo 23. Kaupunginkirjasto, Minnansali. 13.12. klo 18 Integraalinen psykoanalyysi-luentosarja 14.12, Klo 18 Jyväskylä Seuran luento: Jyväskylän joululaulut rovasti Kari Nykänen kertoo ja laulattaa. 10.12. Heavymetal-pikkujoulut alakerrassa, yläkerrassa Naisten bileet Qärj. Pink, Club, Nasia ja Emmanuelle Cunt. 17.12. Electricity presents: Gothic V. La 18.12. Klo 21Pink club 31.12. ja 1.1. klo 21 Uuden vuoden bileet (JYY + Sohwi): dokumenttielokuvia Suomesta, propagandaa ja musiikia. RENTUKKA: 9.12. Stimuluksen pikkujoulut. 15.12. Stammtisch. 31.12. Uuden vuoden bileet 20-04. lenkilökuntj liittää menneestä uodesta ja toivottaa Iloista Joulua sekä Superlatiivista Uutta Vuosituhatta Jouluaattona kiinni; muuten normaalisti auki Uuden vuoden aattona 19-04 L ^ d * T"J Joka päivä klo 21 -( Kauppakatu 33, JKL. Puhelin (014) 213123 Vuosituhannen operettitanssiaiset VIKTORIA JA HÄNEN HUSAARINSA Jyväskylän kaupunginteatterissa pe 31.12. klo 19-03 Ohjelmassa: Operetti Viktoria ja hänen husaarinsa • Buffet-illallinen • Tanssiaiset Musiikista vastaa Tikkakosken ilmavoimien soittokunta Asu vapaa, motti juhlava TIEDUSTELUT JA VARAUKSET Lippumyymälä ti-la klo 12-19 puh. 624 200 Markkinointi ma-pe klo 8.30-16.00 puh. 624 202 KAIKKI LIPUT 350,Akateemisten uraja rekrytointipalvelut OLEMME AIVAN LÄHELLÄ YLIOPISTOA saat meiltä työvoimatoimiston NEUVONTAJA TYÖNHAKUAPALVELUT meillä voit katsella työpaikkoja Itsepalvelupäätteeltä löydät työpaikkoja EU-maista, Norjasta ja Islannista neuvomme sinua TYÖNHAKUASIAKIRJOJEN laadinnassa ja muissa työnhaun kysymyksissä meiltä löytyy tietoa yrityksistä, koulutusmahdollisuuksista ja ammateista URASUUNNITTELUPSYKOLOGIN maksuton palvelu yliopistoopiskelijoille ja jo valmistuneille akateemisille osaajille Keväällä 2000 tulitta mm. uratuunniHtluryhmä ensimmäisen i/uoden opiskelijoille! « • • Akateemisten uraja V r rekrytointipalvelut Jyväskylän työvoimatoimisto ) Kauppakatu 4 Puh. 609 763/609 760 / Työvoimaneuvojat 609 761 / Urasuunnittelupsykologi Fax: 609 764 . e-m.ajl: Jyvaskylan.Tyotori@pt4.terTipo.mol.fi Joka tiistai klo 16-20 Liput 35,LASKETTELUKESKUS fcXMVUÖfct 40950 MUURAME, PUH. (014) 373 1911. FAX (014) 373 1511, \ ^ WWW.RIIHIVUORI.FI MARKKINOINTI@RIIHIVUORI.FI J
• i.mmmm leisradion, Suomen Kirjasäätiön ja Kirjakauppaliiton "Tuhai vuotta — sata kirjaa" -kampanja on syksyn rainaan esitellyt "suomalaisille lukijoille tärkeitä kirjoja". Valtaosa teoksista on kanonisoituja klassikoita, mutta sekaan on heitetty muutama erikoisuus kuten Kotiruokaceittokirja, Freudin Unien tulkinta ja maltu. Ja onpa joukkoon kelpuutettu i sarjakuvakin, Rene Goscinnyn kiroittama ja Albert Uderzon piirtämä Astexja Kleopatra. Sarjakuvaa kiihkeästi rakastavana ihmisenä en oikein tiedä, miten valintaan tulisi suhtautua. Toisaalta pitäisi kai olla tyväinen, että sarjakuvakin on huolioitu. Mutta toisaalta olen haistavinani uurta ymmärtämättömyyttä. Arvovaltai;et kirjallisuussedät ja -tädit ovat hieman lymyillen keksineet, että voisihan sinne hden sarjakuvankin, valita, kun meidänkin lapset niitä niin mielellään lukee. Ja Asterix on turvallinen valinta. Se on tuttu ainakin useimmille viimeisen 40 vuoden aikana syntyneille suomalaisille. Se on sarjakuva, jota luetaan pääsääntöisesti lapsuusiässä, ennen kuin siirrytään aikuisuuteen ja "kunnon kirjallisuuden" panm. El sillä, ettenkö pitäisi Asterixista. Päinvastoin, monet Goscinnyn kirjoittamat tarinat ovat parasta, mitä perinteiselt eurooppalaisella lasien ja nuorien sarjakuvalla on tarjota. Mutta juuri tuossa* :ohderyhmämääriitelyssä piilee se. suuri ; < ongelma. Yhä vieläkin kaikki sarjakuva mielletään yleisesti joko sanomätentistripeiksi tai lasten ja nuorten viihteeksi, ei ehkä vahingolliseksi, mutta ei varmasti myöskään mitään arvoa omaavaksi tai vakavasti oiettavaksi taidemuodoksi. Voi myös kysyä, miksi sarjakuvaa edustaa sadan kirjan joukossa juuri Asterix eikä esimerkiksi jokin Prattin, Bilalin, Tardin, lomesin, Mathieun jne. työ. Yhdyn itse ensimmäisenä väitteeseen, :tlä sarjakuva ei ole kunnon kirjallisuutta, sillä se ei ole kirjallisuutta ensinl< Sarjakuva on oma, itsenäinen, täysin kii jallisuudesta poikkeava (ja paljon mie lenkiintoisempi!) taiteenlaji — taiteenlaji, jonka asema Suomessa on heikompi kuin yhdenkään muun. Sillä ei ole kulttuurisen eliitin ja julkisen vallan arvosusta ja niiden myötä tulevia runsaita purahoja. Yhtä lailla siltä puuttuu suuyleisön suosio ja kysyntä, joka tekisi iarjakuvien tekemisestä ja kustantamita markkinatalouden ehdoilla kannatavaa liiketoimintaa. Sadan kirjan valikoijien heikko ymmärrys sarjakuvaa kohtaan käy ilmi siitäkin, miten Asterixin ja Kleopatran esittelyteksti eroaa kampanjan yleisestä linjasta. Danten Jumalaisessa näytelmässä kuuma "kuvastuu inhimillisen kokemikoko asteikko". Jaan Kross puolesn pohtii "ikuisia ja yleisinhimillisiä ioita", mutta Goscinnyn ja Uderzon ötä analysoidaan toteamalla, että "Asteilla on voimaa millä jyllätä". Joien pitäytykää vain niissä 99 kirjasnne, arvon gurut. Mutta älkää erehtyluulemaan, että arvovaltanne yltäisi rjakuvaan asti. JUHA MÄKINEN Paljastuuko huppujen alta Lauta Voutilainen, Aija Koriseva ja CMX:n Yijönä vai Huitateita ja Pyhimyksiä? Koriseva ja C M X eivät saavu Sylvesterin yö Järjestäkää meille uuden vuoden bileet, kävi Jyväskylän kaupungin kulttuuritoimen käsky Yläkaupungin Yö ry:lle. Ja yhdistys järjesti, nyt jännätään vain säitä. "Mä en ole koskaan ollut näin huolissani onko pakkasta", projektisihteeri Jonna P5ajanen"k?'itöcT Hän on kiifftynyt" pakkasherraan, koska Kirkkopuistoon kaavailtu jääja lumishovv ahmi suuren osan Sylvester-tapahtuman 200 000 markan budjetista. Viimeinen päivä joulukuuta vietetään Sylvesterin päivää, ja sana tarkoittaa joillakin kielillä uutta vuotta, siitä kekkereiden nimi. Sen lisäksi että Kirkkopuisto jäädytetään, kirkkoparka palautetaan pakana-aikaan, tuhannen vuoden taakse. Tunnelmaa kutovat larppaajien esitykset illan mittaan ja Topeliuspoikien näytelmä Isi, mitä oli tuhat vuotta sitten klo 23. "Meistä paluu menneisyyten tuntui mielenkiintoisemmalta kuin tulevaisuuden arvailu", organisaattori mieltää. Historian autenttinen toistaminen ei ole kuitenkaan tärkeintä, vaan... "elämyksellisyys mikä kauhea sana -joka ei meidän mielestä tarkoita Laura Voutilaista tai Arja korisevaa. Joku kaupungilta ehdotti ihan oikeasti Arja Korisevan konserttia Paviljonkiin". Paajanen oudoksuu. Poikki taiteiden Ohjelmassa on vaikka mitä: lastenmusiikkia ja -elokuvia kaupunginkirjastolla, klassista musiikkia vähän joka paikassa, Pierre Salvadorin Huijareita ja pyhimyksiä Bio Cityssä ja Kirkkopuiston pääjuhlan jälkeen Jumalanpalvelus sekä pakollinen ilotulitus. Nuorisokulttuuriakaan ei ole unohdettu: Fridge, Goodenough, SAD plays DAD, Hyperboys From Outer Space soittavat ikärajattomasti Lutakossa. Paajanen suree, että nuorille ei saatu aikaiseksi enempää tapahtumia, kun suunniteltu tanssi-iltakin kaatui lupa-asioihin. Toinen organisaattoreiden toteutumaton haave oli kaikille jyväskyläläisille avoimet pidot kaupungintalolla, jonka puolestaan teki mahdottomaksi talon turvajärjestelmien riittämättömyys. Kaikki Sylvester-uuden vuoden yön esiintyjät ovat enemmän tai vähemmän jyväskyläläisiä. "Tämä tehdään jyväskyläläisillä rahoilla jyväskyläläisille, niin miksi väheksyisimme jyväskyläläistä taidetta?" Paajanen kysyy, vaikka olikin taannoin kosiskellut CMX-yhtyettä soittamaan vuosituhannen viimeisenä yönä Jyväskylään. Yrjänä kieltäytyi vedoten Espanjan matkaansa. SAMI KERO OHJEIMATIEDOT: WWWJKL.FI/SYLVESTER Vuosi vaihtuu Kiven sisässä Joulukuun livet Ilokivessä 12. palkallisin voimin. Lavalle nousevat The Young Muminies. Siuiiones ja Dynamo. Liput 15 markkaa the cal s heen lixcd! Vuosi vaihtuu Ilokivessä Jos et ole vielä keksinyt sopivaa tapaa vaihtaa vuosituhatta, tule ihmeessä Ilokiveen! JYY ja Sohvvi tarjoavat yhdessä loistavan paketin ainutlaatuista kuvaa liienneiltä vuosikymmeniltä. Luvassa on dokumentteja, valistusfilmejä ja muuta propagandaa. Ovet aukeavat klo 20 ja liput maksavat vaivaiset I 5 maikkaa. Alkuilta pyhitetään leffoille ja lopusta ohjelmasi.] vastaavat dj:t Kenkää dj:lle! Ottaako paikallisten nicnonieslojen musiikkitarjonta päähän? Tekeekö joskus mieli lyödä typerää tiskijukkaa? Moinen ruikutus loppuu, kun Soluvilla starttaa tammikuussa uusi klubi, jonne kaikki (!) ovai tervetulleita pyörittämään suosikkilevyjään. Tarkoitus on antaa mahdollisimman monelle tilaisuus ottakaa rohkeasti yhteyttä: viha@silmit.jyu.fi tai 050 575 94 7I/Ville. Ilanglhe dj! Hyvän vastanoion saaneet Karkkija Pipari-klubi jatkavat nuo-, tammikuussa. Kuukausittain vaihtuvat teemalliset iii.it tarjoavat kevyitä musiikkia tyyliin easy-soul-funk-jazz-pop. Ilokiven kevät 2000 Kiven livetarjonta jatkuu tammikuussa. Keikkoja järjestetään noin kerran pari joka kuukausi. Maalis-huhtikuun vaihteessa järjesteltävästä Jyrockista tulee kevätkauden suurin ja kaunein sisäfestari. Jos olet kiinnosiuiuii tulemaan mukaan touhuilemaan. ota yhteyttä kulituurisib_löhnöpruut_ MARIA MUSTRANIA Olimme olleet naimisissa viisi vuotta, kun yläpuolellamme olevaan huoneistoon muutti meitä hieman vanhempi pariskunta Emme koskaan oppineet tuntemaan heitä, sillä he eivät koskaan puhuneet kellekään talon asukkaista juuri tervehdyksiä enempää. Yhden seikan opimme pariskunnasta kuitenkin hyvin pian muuton jälkeen: he rakasielivat joka maananiai-illa kello yksitoista. Vaimostani ja minusta se oli hyvin huvittavaa. Joka maanantai kellon tultua yksitoista alkoi yläkerrasta kuulua naisen vaihtelevarytminen voihke Kestettyään noin neljä minuuttia se kiihtyi ja loppui sitten kiljahteluun ja miehen pontevaan karjaisuun. "He ovat varmaan ehdollistuneet tuolle ajankohdalle. Miehellä alkaa seistä heti, kun kello lyö yksitoista", vaimoni sanoi. "Tai sitten he ovat sopineet jo avioliittonsa alussa, että seksiä on oltava vähintään kerran viikossa", minä sanoin. Laskimme aina maanantai-iltaisin leikkiä yläkerran rutiinista. Hyväilimme toisiamme kuunnellessamme pariskuntaa ja kun äänet yläkerrassa loppuivat, kietouduimme toisiimme ja yhdyimme. Vuosien kuluessa leikinlasku jäi. Olimme vitsailleet aiheen tyhjäksi, jäljelle jäi rakastelu. Vain toisinaan saatoimme ulkopuoliselle heittää herjana, miten yläkerrassa seksiä harrastettiin kuin kuntopiiriä. Kolmentoista vuoden kuluttua pariskunta muutti pois. Vaimoni ja minä emme kiinnittäneet asiaan oikeastaan mitään huomiota, sillä uudet asukkaat olivat vielä huomaamattomampia kuin edelliset. Vasta vuoden kuluttua panin merkille, ettemme olleet rakastelleet kertaakaan pariskunnan lähdettyä. Seuraavana maanantai-iltana laskin käteni vaimoni reidelle. "Mitä sinä nyt", hän kysyi. Kohautin olkapäitäni, otin käden pois ja vaivuin uneen. LÖHNÖPRUUT on Jyväskylän Ylioppilaslehden palsta, jossa julkaistaan harrastajakirjoittajien luomistyön tuloksia. Voit tarjota tekstejäsi Jylkkäriin, pitäen mielessäsi aina vastassa olevat alarajoitukset LÖHNÖPRUUT toimii lähinnä lyhyiden kertomusten tai runojen julkaisuareenana. Eeppisiä sukukronikoita ja maailmanhistoriallisia jatkokertomuksia emme kykene julkaisemaan, niin lystikästä kuin se olisikin. Julkaistavat kirjoitukset valitsee Jyikkärin toimituksen sisäinen raati, jota tunnetusti ei Liika asiantuntemus rasita. Päätöksistä ei silti ole mahdollisuutta valittaa, eikä syytä loukkaantua.