Jyväskylän ylioppilaslehti 23 k OU oo L^LftA Syksyn ensimmäinen Keskiviikkona 7. 9. 1988 2 8 . vuosikerta Yliopisto ja yhteiskunta Yhteiskunta on oppinut vaatimaan entistä enemmän yliopistolta. Vaatimukset koskevat sekä suoria palveluksia että yleisiä perusteluja ja selvityksiä yliopiston aiheuttamien menojen hyödyllisyydestä. Yleisen kiinnostuksen lisääntyminen akateemista maailmaa kohtaan on myönteinen asia, eikä sekään ole pahitteeksi, että työyhteisömme joutuu miettimään toimintansa tarkoituksenmukaisuutta myös ulkopuolisten aloitteesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että n ^ v a työyhteisö on itse niin kriittinen o n » , ig Sen jgän kohtaan kuin tiedemaailma. W>. u s r a p o r t i t e n s i m . maisista o p i n n a y U c , , , p r o f e s s o n n julkaisuihin saakka j o u t u . 5} \, al yi,-. . avoimen kritiikin kohteeksi, ja (urju janvirkojen hakijat joutuvat alistumaan siihen, että heidän keskeinen elämäntyönsä saatetaan arvioida hyvinkin kärkevästi julkisissa asiakirjoissa. Perusasenteeltaan yliopisto ei siis voi vierastaa toimintansa arviointia. Yliopisto on yhteiskunnan palvelija — ei kuitenkaan mikä tahansa sekatyöläinen, vaan reviirinsä ja arvonsa tunteva spesialisti. Yhteiskunnan työnjaossa yliopiston osa on varsin selvä: se tuottaa ja välittää tieteellistä tietoa, yhteiskunta käyttää tietoa hyväkseen harkintansa mukaan. Mitä rajallisemmat ovat yliopiston toiminnan edellytykset, sitä kirkkaampana päätehtävä on pidettävä mielessä. Lisääntyvät vaatimukset heijastavat kuitenkin ristiriitaisia odotuksia sen suhteen, miten yliopiston tulisi palvella yhteiskuntaa. Olisiko liian yksinkertaista ottaa oppia Sinuhesta, joka omaksi onnekseen jätti Kaptahille mahdollisimman vapaat kädet? Korkeakoulumenojen tarkastelu investointina tarjoaa yhden näkökulman eritellä odotuksia. Virallinen käytäntö puhua näistä menoista kulutusmenoina aiheuttaa todellista haittaa luomalla ja vahvistamalla virheellisiä asenteita. Kulutus on välitöntä tarpeen tyydyttämistä ja investointi on uhraus tulevaisuuden hyväksi. Tutkimus-ja koulutusmenot edustavat vielä investointienkin joukossa sitä äärilaitaa, jossa sato kypsyy hitaasti ja osa sadosta menetetään. Yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat ihmiskunnan pitkän aikavälin tarpeet saaneet lisää painoarvoa. Talouspoliittisessa keskustelussa on korostettu riski-investointien lisäämisen tarvetta. Kysymykset korkeakoulujen hyödyllisyydestä yhteiskunnan kannalta sisältävät ainakin osittain, joskin ehkä tiedostamattomasti, vaatimuksen korkeakouluinvestointien kypsymisajan lyhentämisestä. Tehokkuusvaatimusten korostaminen pitää puolestaan osittain sisällään sen, että riski-investointeja tulisi karttaa, tai ainakin nämä vaatimukset johtavat tällaiseen käyttäytymiseen. Oikeudenmukaisuuden nimessä on todettava, että tulosvastuullisuuden ja hyödyllisyyden korostaminen on tullut Suomessa esiin toisessa yhteydessä kuin eräissä muissa Euroopan maissa. Suomessa on yliopistojen tutkimusmahdollisuuksia luvattu parantaa samaan aikaan, kun eräissä muissa maissa määrärahoja on suorastaan supistettu. Tämän mittarin mukaan suomalaiset päättäjät ovat siis osoittaneet suurempaa vastuuta tulevaisuudesta kuin eräät ulkomaiset kollesansa. Muutamaa lähivuotta koskevat lupaukset antavat hyvät lähtökohdat rakentavaan keskusteluun myös pitkän aikavälin kehityslinjoista. Tutkimusja korkeakoulumenot vievät vielä uusimpien lupausten toteuduttuakin kansantulosta Suomessa pienemmän osan kuin monissa muissa maissa. Osittain maiden väliset erot selittyvät sillä, että tiede näyttää olevan ylellisyyttä, johon ollaan valmiita käyttämään sitä suurempi osa tuloista, mitä suuremmat tulot ovat. Tässä on yksi selitys siihen, miksi maiden väliset tuloerot säilyvät vaikka periaatteessa köyhät maat voivat hyödyntää pienin kustannuksin rikkaissa maissa kalliisti tuotettua tietoa. Tutkimus-ja kehitystoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa yli prosenttiyksikön pienempi kuin alan kärkimaissa. Eron kurominen umpeen ensi vuonna merkitsisi yli neljän miljardin markan ylimääräistä tasokorotusta. Jos siitä osoitettaisiin puolet korkeakouluille, se merkitsisi yli kahta miljoonaa markkaa professuuria kohti. Tämä olisi siis pysyvä tasokorotus vuotuisiin tutkimusmenoihin. Kansainvälisen vertailun ohella luvattua määrärahojen korotusta voidaan perustella kotimaisilla aikasarjoilla. Vuodesta 1976 vuoteen 1986 korkeakoulumenojen osuus bruttokansantuotteesta pieneni. Samaan aikaan korkeakouluissa tehdyn tutkimustyön suhteellinen osuus valtion tutkimusja kehitystyön menoista ^entyi. Kun myös yritykset ovat RKti ymmartg.. sen, on Suöme. eet tutkimuksen merkityk^a käynyt niin, että korkeakoulujen osuu, J u t k i m u s m e . noista on pudonnut v i i d e n u ^ Tämä merkitsee sitä, että s u o m ä e t ten korkeakoulujen asema historiallisen tehtävänsä suorittajana on uhattuna. Pääministeri Harri Holkeri iski yliopistojen olemassaolon ytimeen, kun hän viime maaliskuussa sanoi seuraavasti: "Mielestäni Suomessa ei riittävästi ymmärretä korkeamman opetuksen ja tutkimuksen rinnakkaisen kehittämisen välttämättömyyttä ja siihen investoimisen kannattavuutta". Korkein opetus ja korkein tutkimus tulevat aina elämään yhdessä, koska edellistä ei voi saada muuta kuin jälkimmäisen yhteydessä. Ellei korkeakoulujen osuutta tutkimusmäärärahoissa lisätä, korkeakoulujen alkuperäinen tehtävä siirtyy muille instituutioille. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa vahvistaa nykyisiä yliopistoja kuin luoda opetuksen hierarkiaan yksi taso lisää. Edellä viitatussa yhteydessä pääministeri esitti kantanaan myös, että julkisen sektorin ja yrityssektorin tutkimusmenojen välisen suhteen tulee säilyä nykyisenä. Tähän pääministerin jälkimmäiseen periaatteeseen tulisi löytää sellainen käytännön sovellutus, että se ei olisi ristiriidassa edellä siteeraamani mielipiteen kanssa. Toivottavasti kannanotto sisältää edes sen mahdollisuuden, että julkisen sektorin sisällä korkeakoulujen asema vahvistuisi. Ei ole kovin johdonmukaista, että Suomessa korkeakoululaitosta moititaan pirstoutuneeksi ja samanaikaisesti rahoitetaan sille sopivia tehtäviä sen ulkopuolellakin. Kun valitettavasti ei ole perusteita odottaa, että korkeakoulujen suhteellinen asema tutkimusmahdollisuuksien ja muiden työsuhteiden osalta nopeasti kohenisi, olisi pyrittävä nykyistä kiinteämpään yhteistyöhön korkeakoulujen ja muiden tutkimuslaitosten välillä. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä luisumista siihen, että korkeakouluille jää vain hallinnollinen tehtävä opinnäytteiden hyväksyjänä, varsinaisen työn tapahtuessa muualla. Jyväskylän yliopistossa on opetusvelvollisuudesta vapaita laitoksia, joiden päätehtävä on palvelututkimus. Näiden laitosten kehittäminen on yksi luonteva tapa yhdistää yliopiston perinteiset tavoitteet ja ympäröivän yhteisön odotukset käytäntöä välittömästi palvelevista tutkimuksista. Näin yliopistoon voidaan kerätä ns. kriittistä massaa eli saman alan asiantuntijoita toistensa työtä tukemaan aiheuttamatta ristiriitaisia paineita yksittäisille tutkijoille. Soveltavaa tutkimusta tekevien erillislaitosten perustaminen yliopistoon olisi tarkoituksenmukaisempaa kuin tieteellisesti korkeatasoisten laitosten perustaminen yliopistosta täysin irralleen. Se että yliopistolla on päävastuun osalta selvä reviirinsä yhteiskunnassa, ei merkitse estettä yhteistyölle muun yhteiskunnan kanssa. Haluan asettaa yhteistyölle vain sen rajauksen, että yhteistyö ei saa vaarantaa yliopiston alkuperäisten tehtävien hoitamista. Tämä sisältää myös sen vaaran torjumisen, että yliopisto menisi aidan yli sieltä, mistä aita on matalin, eli alkaisi antaa sellaista opetusta ja tehdä sellaisia tutkimuksia ja selvityksiä, joihin ei vaadita yliopistoille tunnusomaista tieteellistä tasoa. Viime vuosina korkeakoulujen ja elinkeinoelämän väliset tutkimussopimukset ovat lisääntyneet. Tämä on mielestäni luonnollinen kehityssuunta, kun yritykset tarvitsevat entistä enemmän ja tuoreempaa tutkimustietoa ja yliopistot kärsivät entistä suuremmista rahoitusvaikeuksista. Oman sävynsä tähän kehitykseen antaa se, että samalla kun yritykset osallistuvat entistä enemmän korkeakoulujen menojen kattamiseen, valtiovallan odotetaan maksavan entistä suurempi osuus yritysten tutkimusmenoista. Tällainen käytäntö saattaa merkitä joustavuutta mutta myös samojen rahojen epätarkoituksenmukaista pyörittämistä. Tutkimusyhteistyö elinkeinoelämän kanssa keskittyy —ellei peräti rajoitu —muutamiin tieteenaloihin ja niidenkin sisällä vain osaan tutkijois»•>). Tällaisen yhteistyön tulee jatkua ja voli --^stuakin sitä haluavien mahdollisuutena, 'mutta siitä ei saa muodostua velvoitetta. , i , , s yhteistyössä onnistutaan oikein hyvin, **> saattaa jopa tehdä tilaa niiden tutkijo perinteisille rahoitusmahdollisuuksille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta ao. yhteistyöhön. Näiden jälkimmäisten tutkijoiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava senkin takia, että esimerkiksi teknologinen ja taloudellinen kehitys, paitsi ratkoo, myös luo uusia yhteiskunnallisia ongelmia. Tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen takia valtiovallan on erityisesti huolehdittava niistä tutkimusaloista, joihin on saatavissa vain julkista rahoitusta. Yhteiskunnassa on loputtomasti tutkimusongelmia ja koulutustehtäviä, joiden rahoittaminen on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, vaikka ne eivät olisi kaupallisessa mielessä kannattavia. Yrityksillä ei ole insentiiviä esimerkiksi sellaisen tiedon ja koulutuksen rahoittamiseen, joka valuu helposti muiden kuin rahoittajan käyttöön. Jossain määrin yliopiston toiminta pitäisi voida nähdä myös yhteiskunnan sivistyksellisten päämäärien toteutumisena, eikä vain välineenä joidenkin tavoitteiden toteuttamiseksi. Opetusministeriö on ilmoittanut pitävänsä tärkeänä, että korkeakoulut voisivat toimia sijaintialueensa tutkimus-ja kehittämiskeskuksina. Hallitus on puolestaan luvannut harjoittaa aluepolitiikkaa korkeakoulujen kautta. Nämä kannanotot ovat herättäneet suuria odotuksia Jyväskylän yliopistossa. Olisi melkoinen pettymys, jos mainitut kannanotot eivät näkyisi lähivuosien määrärahojen jaossa. Kuten jo edellä viittasin, välittömiä käytännön tarpeita palvelevan tutkimustyön ja perustutkimuksen ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia, vaan kumpaankin voidaan käyttää samaa henkistä kapasiteettia ja tutkimusvälineistöä. Jo pelkästään kaksinkertaisten laitehankintojen välttäminen on etu. Korkeakoulut voivat edistää oman alueensa kehitystä sekä siihen erityisesti tähtäävällä tutkimusja opetustyöllä että huolehtimalla yleisesti työnsä mahdollisimman korkeasta tasosta. Monet tutkimukset, niin professorien tekemät kuin opinnäytetyötkin, suuntautuvat luonnostaan yliopiston lähialueeseen, ja monet opiskelijat valmistuttuaan mielellään suosivat saman alueen työpaikkoja. Vaalimalla erityisesti tieteellistä tasoaan yliopisto kerää pitkällä aikavälillä sijaintialueelleen mahdollisimman päteviä tutkijoita^j3pe,ttajia ja opiskelijoita. Jyväskylän yliopisto on saanut toimintansa kehittämisessä ympäristön voimakkaan tuen. Tä\ mä on luonnollisesti tähdännyt ensisijaisesti toiminnan laajentamiseen. Jatkossa voisi ajatella myös niitä yhteistyömuotoja, jotka ensisijaisesti tähtäävät yliopiston kilpailukyvyn lisäämiseen tieteellisen tason suhteen. Koko yliopistolle olisi eduksi, jos sen piirissä päästäisiin erityisen huomattaviin saavutuksiin yhdellä tai muutamalla alalla. Tällainen tavoite edellyttää erikoisalojen valintaa voimavarojen käytössä. Tieteen historia on osoittanut, että erityiset painopisteet syntyvät usein ilman ennakkosuunnittelua jonkun lahjakkaan tutkijan toimesta. Kun korkea taso on kerran saavutettu luontaisen erikoistumisen kautta, erikoisalan vahvistaminen hallinnollisin toimin on luontevaa. Keski-Suomen läänin uskottavuudelle tietoläänmä ei liene kovin suurta merkitystä, minkä alan tutkijat ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Pääasia on, että tällaisia •tutkijoita löytyy. Erikoisalan valinta lallinnollisin toimin tiedeyhteisön ulkouolisista toiveista käsin on äärimmäisen riskialtista. Kapealle alalle osoitetut tutkimusmäärärahat ja tutkijanvirat voivat mennä hukkaan, jos alalta puuttuvat pätevät tutkijat. Jos kaikesta huolimatta kokonaan uudelle alalle halutaan mennä, on panostuksessa oltava avarakatisiä ja tuotto-odotuksissa kärsivällisiä. Jyväskylän yliopisto on jo nyt niin monipuolinen, että tuntuu luonnolliselta jatkaa yliopiston kehittämistä nykyisistä tieteenaloista käsin. Tämä näkemys ei rajoita uusia aluevaltauksia. Jyväskylän yliopistossa on esimerkiksi viime aikoina aloitettu muutamia hankkeita soveltavan tutkimuksen aioiiila siten, että niissä on otettu huomioonsekä maakunnan toiveet että yliopistossa jo oleva vankka tieteellinen asiantuntemus. Yliopiston asiantuntijoilla on varsinaisen työnsä ohella yleistä yhteisv kunnallista vastuuta välittää omaan tieteelliseen asiantuntemukseensa perustuvia näkemyksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Suomessa tämän velvollisuuden olisi pitänyt korostua erityisesti konsensuksen aikoina, jolloin itsenäisten vaihtoehtojen esittäjistä on ollut selvästi pula. Minulla ei ole mitään halua kiistää konsensuksen yleisen linjan myönteisiä vaikutuksia talouden vakauttamiseen. Pidän kuitenkin valitettavana ja pitkällä aikavälillä haitallisena sitä, että laaja yksimielisyys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on saavutettu pikemminkin uskottelemalla valittu linja kaikkine osineen ainoaksi mahdolliseksi kuin todistamalla se muita vaihtoehtoja paremmaksi. Keskustelua vierastavassa ilmapiirissä uusien virikkeiden antaminen yleiseen tietoisuuteen on epäkiitollista. Rohkenen myös kysyä, ovatko tiedottajat ottaneet riittävästi huomioon sen aseman tiedotussodassa, mikä akateemisilla yksinäisillä puurtajilla on suhteessa siihen tiedotuskoneistoon, mikä on puolueiden ja eturyhmien käytettävissä. Tietysti olisi myös toivottavaa, että kriitikon roolin ohella tai sijasta, tutkijat pystyisivät antamaan yliopiston ulkopuolelle myönteisiä elämyksiä myös suoraan eikä vain vaikuttamalla toisten tekemisiin. Onneksi Jyväskylästä löytyy hyviä ja kaikkien tuntemia esimerkkejä. Mm. kulttuuritapahtumien tarjonta Jyvässeudulla on merkittävässä määrin yliopiston henkilökunnan vapaaehtoisen työn ansiota. Korkeakoulut ovat tulleet entistä enemmän koko kansan omaksi. Yhä suurempi osa kustakin ikäluokasta pääsee korkeakouluihin tavoittelemaan akateemista loppututkintoa. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana osuus on noussut 10:Stä prosentista 20:een prosenttiin. Avoin korkeakouluopetus ja täydennyskoulutus tavoittavat jo työelämään siirtyneet. Jyväskylän yliopiston ja Kesäyliopiston antamaan täydennyskoulutukseen osallistuu vuosittain jo suunnilleen yhtä paljon opiskelijoita kuin yliopistossa on perustutkintoa suorittavia opiskelijoita. Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuneet muodostavat kolmannen, lähes samansuuruisen ryhmän. Sekä avointa korkeakoulutusta että täydennyskoulutusta kehitetään siten, että ne antavat mahdollisuuden entistä pitkäjänteisempään opiskeluun. Näiden vaihtoehtojen ohella haluaisin rohkaista keskisuomalaisia työnantajia n i i n julkisella kuin yksityisellä sektorilla — järjestämään työntekijöilleen mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä jatko-opintoja, siis tavoitella lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja. Tämä saattaa olla luontevin tapa hankkia sitä tieteellisen tiedon syvyyttä, mitä monien tehtävien hoitaminen nykyään edellyttää. Opinnäytetöiden ohjauksen kautta yliopiston asiantuntemus siirtyisi luontevalla tavalla käytännön työpaikoille. Työnantajien kannattaisi myös suhtautua ennakkoluulottomasti lisensiaattien ja tohtoreiden rekrytointiin ns. käytännön tehtäviin. On paljon mahdollista, että sopeutuminen uusiin tehtäviin vie yliopiston ilmapiiriin tottuneilta tohtoreilta muutaman kuukauden enempi aikaa kuin vastavalmistuneilta maistereilta, mutta vuosikymmenten varrella tutkijankoulutus voi antaa parhaat edellytykset sopeutua tietoyhteiskunnan tarpeisiin. Akateeminen koulutus antaa yleensäkin varsin vaillinaiset valmiudet käytännön töihin. Käytännön tarpeet ovat niin moninaiset ja nopeasti muuttuvat. että monissa tapauksissa on tarkoituksenmukaisinta oppia ne käytännössä. Akateemisen koulutuksen tehtävä on antaa koko työiän kestävä perusta suoriutua niistä tehtävistä, joita koulutusaikana ei mitenkään osata ennakoida. Tämä yleisiä valmiuksia korostava mielipide ei tietenkään sulje pois erikoistumisen tarvetta. Ilman erikoistumista saattaisi käydä mini, että teologin viimeinen palvelus seuraisi 1 inhimillisesti katsoen liian nopeasti kiruurgin ensimmäistä palvelusta. Akateemisen tutkinnon suorittaminen on pikemminkin osoitus kyvystä oppia ratkaisemaan tiettyjä ongelmia kuin osoitus omata valmis vastaus niihin kysymyksiin, mitä kulloinkin sattuu esillä olemaan. Yliopisto tarjoaa ympäristölleen mahdollisuuksia myös omaehtoiseen hyötykäyttön. Tästä tieteellinen kirjasto on perinteinen esimerkki. Kirjaston henkilökunta voidaan puolestaan mainita esimerkkinä siitä, että yliopistossa on muitakin asiantuntijoita kuin tutkijat ja opettajat. Hallintoon ja muihin avustaviin tehtäviin kuuluva henkilökunta saa yleensä osakseen vähemmän myönteistä huomiota ja palautetta kuin mikä on mahdollista tutkijoille ja opettajille. Koko työyhteisön toiminnan kannalta on kuitenkin tarpeellista, että kaikkien osien työn tärkeys tunnustetaan ja toiminnan tehostamiseen etsitään ratkaisuja rakentavassa hengessä. Kansainvälisessä yhdentymisessä yliopistoilla on kautta historiansa ollut merkittävä rooli. Eurooppa on kokemassa tällä alalla uutta murrosta. Euroopan yhteisön piirissä ollaan kehitystä viemässä siihen suuntaan, että koko yhteisön alueella tutkijat, opettajat ja opiskelijat voivat valita /liopistonsa yhtä vapaasti kuin nykyään yhden maan sisällä. On selvää, että yhteisön ulkopuoliset yoissa tehtäisiin joka tapauksessa, voidaan nyt todeta, että mainittu lainkohta tulee nopeataa valmiudet muiden toiveiden toteutumiselle. Haluan nähdä tulevaisuuden Jyväskylän yliisaa lukuvuotta ja menestystä työssä yliopiston ja sen kautta yhteiskunnan parhaaksi. Rehtori Antti Tanskanen Rehtori Antti Tanskasen puhe Jyväskylän yliopiston lukuvuoden 1 9 8 8 8 9 avajaisissa maanantaina 5.9.1988
Musta syyskuu Uutisoitaessa ensi vuoden valtion tuloja menoarvioesityksestä kerrottiin, että myös opiskelijat saavat huomattavan kädenojennuksen. Opintoraha on nousemassa kokonaista 80 markkaa. Asia pääsi esille televisiouutisten budjettierittelyssä. Eipä kuitenkaan kukaan kertonut, että kyse on lähinnä muodollisesta eleestä. Samaan aikaan valtioneuvosto on tehnyt päätöksen nostaa opiskelijan opintolainastaan maksamaa korkoa. Korkovähennyksen omavastuu ulottuu myös opintolainakorkoihin. Lisääntyvä omavastuu riepoo tietenkin eniten niitä, joilla on eniten velkaa eli vanhoja opiskelijoita. Todellisessa liemessä on monesti toki uusi opiskelijakin etenkin asuntopulan vaivaamassa Jyväskylässä, mutta opiskeluvuosien karttuessa on soppa vaarassa saeta. Helsingin yliopiston opiskeluaikatoimikunnan ehdotuksen mukaan 10 000 markan stipendillä houkuteltaisiin alle viidessä vuodessa ja hyvin arvosanoin opiskelleita. Malli on toki selkeä ja houkutin kuluttamisesta ja ehkä jopa sijoittamisesta pitävälle opiskelijalle selkeän yksinkertainen. Seuraukset vain voivat olla pelottavat. On muistettava, että puhutaan yliopisto-opiskelusta eikä työskentelystä japanilaisella autotehtaalla. Suomen ylioppilaskuntien liitto kutsui viime viikkoa "mustaksi viikoksi opiskelijoille". Aihetta voisi olla puhua paremminkin "mustasta syyskuusta", vaikka mielleyhtymästä tuleekin lievästi terrorismipainotteinen ja vieläpä näin olympialaisten alla. Opiskelijan vapaus päättää omista asioistaan on rajoitettu vähiin. Jollet mahdu rajoihin, rajoitat itsesi ulkopuolelle. On oikeastaan ymmärrettävää, miksi nyt ehdotetaan mm. uusien ylioppilaiden suosimista yliopistojen sisäänpääsyssä. Koulusta suoraan tuleva ei välttämän» osaa vaatia muutosta, johon hänellä on oikeus. Rajat on tehty rikottaviini, mutta silloin kannattaa käyttää omia aivojaan eikä jättäytyä johdateltavaksi. Syksystä löytyy myös haasteita, jos malttaa katsoa myös sivuun nopean valmistumisen tieltä. Uudet toivot löytyvät uusista. RAUNO LAHTI Tänäkin syksynä yli 6 500 opiskelijaa ajattelee, ettei oppi ojaan kaada — ainakaan Jyväskylän yliopistossa. Näin syksyllä ylioppilaskunta-aktivistin huomio kiinnittyy kahteen asiakaskokonaisuuteen. Ensinnäkin opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan — asunnon ja toimeentulon turvaamiseen — ja toisaalta opiskelijavalintojen oikeellisuuteen ja siihen, mittaavatko valintaperusteet tosiasiallista soveltuvuutta tai edes halukkuutta kyseiselle suuntautumisvaihtoehdolle. Nämä kysymykset puhuttavat niin yliopistoon pyrkiviä kuin valinnoista päättäviä. Ylioppilaiden määrä on Suomessa noussut rajusti varsinkin 1960ja 1970-luvulla, mutta yliopistojen ja korkeakoulujen aloituspaikkojen määrä ei ole noussut samassa suhteessa. Keskustelu ylioppilassumasta on paljastanut, että eräiden tahojen mielestä Suomessa on liikaa ylioppilaita. Opetusministeriön asettama ylioppilassumatyöryhmä esitti tammikuussa julkaistussa muistiossaan ongelman ratkaisemiseksi opiskelijavalinnan ja valintaperusteiden uusimista siten, että ne suosivat ensimmäistä jatkokoulutuspaikkaansa hakevia. Samansuuntaisia ajatuksia esitti viime viikolla myös Helsingin yliopiston opiskelija-aikatoimikunta. Mielestämme suosiminen on kyseenalaista. Uuden ylioppilaan asettaminen muutaman vuoden vanhempaa valkolakkia paremmaksi hakijaksi ei ole kovin helposti perusteltavissa. Tutkimusten mukaan ensimmäinen koulutuspaikka valitaan usein epärealistisin perustein, jolloin moni opiskelija turhautuu varsin pian huomattuaan olevansa väärällä alalla ja usein tästä seuraakin alan vaihto. Korkeakouluopiskelijat, joilla on jo tutkinto keskiasteelta tai jotka vaihtavat koulutuspaikkaa korkeakoululaitoksen sisällä ovat huomattavan motivoituneita. Heillä on selvä käsitys opintojensa tarkoituksesta ja päämäärästä. Ylioppilassumatyöryhmän muistiossa esitetään kritiikkiä ylioppilaiden pitämää välivuotta kohtaan. Heti ylioppilastutkinnon jälkeen opintonsa aloittavan ajatellaan lukevan ahkerammin ja valmistuvan nopeammin kuin välivuoden tai välivuosia pitäneiden nuorten. Tausta-ajatuksena on, että opiskeluajat lyhenisivät ja tutkintojen määrä kasvaisi. Näin yliopistojen määrällinen tuotos saataisiin paremmaksi; tutkintojen määrä on yksi korkeakoulujen määrärahojen jakoperusta. Asiasta peilautuu välittömästi toinenkin puoli, kun otetaan huomioon, että 70 prosenttia vuosittain valmistuneista ylioppilaista pitää välivuoden ja heistä 90 prosenttia on tyytyväisiä ratkaisuunsa. Oikeansuuntainen ratkaisu ylioppilassumaan — jota mielestämme ei pidä nähdä ongelmana — on työryhmän esitys korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän lisäämiseksi. Meidän mielestämme nyt olisi harkittava koulutusväylien avaamista eli numerus clausuksen poistamista eräiltä koulutusaloilta. Maassamme useat kesäyliopistot sekä työväenopistot tai kansankorkeakoulut mahdollistavat muille kuin "kokopäiväopiskelijoille" suorittaa yliopistollisia arvosanoja. Paremmat mahdollisuudet omien tietojen ja taitojen kartuttamiseen ja itsensä sivistämiseen toisi avoin yliopisto. Rinnakkaisten tai päällekkäisten organisaatioiden olemassaolo ei liene välttämätöntä. Ajatusta koulutusväylien avaamisesta korkeakouluissa on vastustettu muun muassa teknisten ja taloudellisten edellytyksien puutteella. Vastustusta on myös herättänyt se, että avoin yliopisto saattaisi tuottaa liikaa akateemisten arvonimien haltijoita. Kaikki eivät kuitenkaan halua tupla-titteleitä. Avoimen korkeakouluopetuksen laajentaminen — vaikka vain nykyiseltä pohjaltaan — parantaa juuri niiden henkilöiden koulutusmahdollisuuksia, jotka eivät tähtää perustutkintoon, mutta haluavat pätevöityä ammatissaan. Erityisten täydennyskoulutusohjelmien tarve vähenisi huomattavasti, jos avointa korkeakoulutusta lisättäisiin. Opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen käsittelee avointa yliopistoa kirjassaan Yliopistokysymys: "Yhteiskunnassamme lähes jokainen arvonsatunteva puhuja vannoo sivistyksen nimeen, vaatii koulutustason nostoa ja korostaa aikuiskoulutusta. Tervetuloa uusi opiskelija! Aiheutat kamalasti vaivaa ihmisille, jotka yrittävät opastaa sinua uuden elämänvaiheen alkuun. Asunnonvälittäjä tuskin ehtii siemaista päiväkahviaan, kun hän jo kiirehtii etsimään sinulle kattoa pään päälle. Ylioppilaskunnan viranhaltijat yrittävät ääni käheänä kertoa sinulle, että JYY on muutakin kuin kaksi kapakkaa. Ja ainejärjestöjen ihmiset yrittävät keksiä ohjelmaa tutustumisiltoihinsa, jotta sinä viihtyisit heidän seurassaan vielä tervetuliaisviinojen loppumisen jälkeen. Mutta sinä istut vain kuono kiinni opinto-oppaassa opettelemassa sitä kannesta kanteen, ja odotat malttamattomasti, että tutorisi antaisi sinulle lukujärjestyksen. Sitten sinusta tulee oikea "opiskelija" ja liityt siihen laumaan, joka kulkee oppaan perässä yliopiston kirjaston hyllyriviltä toiselle perehtymässä tieteen pyhättöön. Ja ryhdyt keräämään säästöpossuun viisikymmenpennisiä, joita monistuskoneet nielevät suunnattomia määriä. Etkö huomaa, että laitoksesi väki tervehtii sinua varsin teennäinen hymy huulillaan. Selkäsi takana professori huokaa, sillä tulosi tietää hänelle vain lisää tenttipapereja korjattavaksi; noita persoonattomia ja anonyymejä referaatteja kirjoista, jotka sinä olet lukenut, koska opinto-oppaassa niin käsketään, ja tentaattori on jo ehtinyt unohtaa lukeneensa. Et kuitenkaan korvaasi lotkauta, kun joku puhuu akateemisesta vapaudesta ja kiistelee siitä kuka täällä oikein määrää mitä haluat oppia ja tietää ja millä tavoin saat tietosi hankkia. Kiinnostaako sinua sekään, miksi asuntotilanne on niin helvetillinen, että jo ensi syksynä saatat olla ilman vuokrakämppää. Tai miksi jonakin päivänä huomaat, että sosiaalitoimisto paiskaa luukun kiinni, vaikka sinun pitäisi saada lainan korot maksettua eivätkä rahat riitä edes Lozzin mukaeltuun lasagneen? Oletko pohtinut edes sitä mihin ylioppilaskunta käyttää ne 250 mk, jotka tulet kiltisti vastedes joka vuosi maksamaan? Tietysti sinusta tulee isona ekonomi, pankinjohtaja, ATK-ammattilainen, opettaja tai museoamanuenssi, mutta sitä ennen sinulla on hyvä tilaisuus käyttää muutaman vuoden ajan aivojasi ja ottaa selvää kuka sinua nykii ja mistä narusta. HELENA SEPPÄLÄ Tällaisessa yhteiskunnassa ei voida enää kauan sulkea kansalta yliopistoja. Meidän sivistysmuotomme vanhimpia ja vapaimpia opinahjoja, joiden ainakin oletamme myös olevan tulevaisuuden airueita." Opintotuen puutteet ja asumisen kalleus ovat tehneet opiskelijoista suomalaisen yhteiskunnan vähävaraisia. Hyvinvointipolitiikkamme epäoikeudenmukaisuudet ovat entisestään heikentäneet opiskelijoiden asemaa. Hallituksen tekemät päätökset, jotka koskiVit opintolainan koron nousua sekä korkovähennyksen omavastuun ulottamista opintolainojen korkoihin mitätöivät SO markan opintorahan korotuksen, mikä sinällään oli myön1@i s tä. Jos yhteiskunta hälUäa todella panostaa koulutukseen ja opiskelijoilta odotetaan täysipainoista opiskelua, opiskelijoiden taloudellista 䧧maa pitää tuntuvasti kohentaa. OpintotukijärjestelmääfflFTie on kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Nu§Fif o a s " teen opintotukea varten kannattaisi pohtia valtiollisen' opintotukirahaston perustamista. Usean vuoden oleskelusta huolimatta opiskelijaa ei huolita yleensä opiskelupaikkakuntansa täysivaltaiseksi kuntalaiseksi. Opiskelija tuo rahaa ja arvostusta opiskelukaupunkiinsa, mutta kuntalaisen perusoikeuksia hänelle ei haluta myöntää. Suuri osa Jyväskylässä opiskelevista ei voi vaikuttaa tänä syksynä pidettävissä kunnallisvaaleissa kaupungin tulevaan kehitykseen. Myös monet sosiaaliset etuudet jäävät opiskelijoilta saavuttamatta. Raha ja arvostus kelpaa, mutta mikä Jyväskylä ja Keski-Suomi olisi ilman yliopistoa? Opiskelija-asuntoja on tarjolla Jyväskylässä ainoastaan n. 3 000 opiskelijalle, eikä muidenkaan vuokra-asuntojen tarjonta ole riittävää. Asuntopula on tänäkin syksynä kova. Ylioppilaskunnan omistamassa ja ylläpitämässä Kortepohjan ylioppilaskylässä on kahdessa kerrostalossa vielä saneeraustyöt kesken. Omasta asuntokannastamme puuttuu väliaikaisesti lähes 200 vuodepaikkaa. JYY.n asunnonvälitystoiminnalla yritetään helpottaa vuokra-asuntopulaa, mutta välitettävien asuntojen määrä ei ole kovin suuri, eikä sen avulla pystytä auttamaan kuin muutamia kymmeniäasunnon tarvitsijoita. Suomalainen asuntopolitiikka ei juurikaan tarjoa vaihtoehtoja omistusasumiselle. Kun asuntohallituksen pääjohtaja arvovallallaan esittää nuorille asuntojen pakkosäästämistä, ei asiaa voida pitää vain ohimennen tehtynä ehdotuksena. Vaikka pääjohtaja Syrjänen halusi rajoittaa opiskelijoiden kesäansiot pakkosäästämisen ulkopuolelle asia koskettaa koko suomalaista nuorisoa. Työssäkäyvälle nuorelle asuntosäästäminen on yleensä välttämätöntä. Nuorella on kodinperustamishetkellä tulot pienemmillään ja menot suurimmillaan; elämäntilanne, joka ei juurikaan yllytä kalliisiin asuntokauppoihin. Asuntopolitiikassa tulisi kokeilla kaikkia muita vaihtoehtoja ensin. Arkielämän asuntosäästöpakosta ei saa tehdä lainsäädännöllistä pakkoa. Tummasävyisen puheenvuoroni päätteeksi haluan sekä ylioppilaskunnan että omasta puolestani onnitella kaikkia vastavalittuja — uusista opiskelijoista herra rehtoriin — ja toivottaa meille kaikille muille kaikkea hyvää tälle lukuvuodelle. Mari Lius p u h e e n j o h t a j a
3 Uudet sihteerit poseeraavat rallikaluston edustalla taannoisen paikallisrallin aikana. Naismafia muutti talon yläkertaan Elokuun alusta lähtien on ylioppilastalon yläkertaan entiseen tupakansavuiseen kulttuuritoimistoon kiikutettu viherkasveja ja marjapuuronvärisiä mattoja; korkeakoulupoliittinen sihteeri Outi Kinttula ja sosiaalisihteeri Hannele Pulkamo ovat asettuneet taloksi. Outi ja Hannele purkavat mappeja ja jakavat papereita, sillä heidän virkojaan hoiti vielä viime keväänä yksi opintoja sosiaalisihteeri. Nyt molemmat sihteerit hahmottavat omaa toimenkuvaansa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan uusilla viranhaltijoilla on takanaan lastentarhanopettajan koulutus. Outi opiskelee nykyisin kasvatustieteitä ja Hannele kehityspsykologiaa; molemmat tekevät graduaan. Mikä heidät sitten pätevöittää näihin uusiin virkoihin? "Se ettei ollut parempia hakijoita", tulee stereona. Tosiasiassa molemmilla naisilla on vankka kokemus valiokuntatoiminnasta. Kirveellä olisi töitä Outi on puuhaillut yliopiston ja JYY:n hallinnossa, kasvatustieteen opiskelijoiden liiton puheenjohtajana, ainejärjetötoiminnassa janiin edelleen... "Takana on luja putki rilluvuosien", kertoo Outi, joka on kotoisin Kuusankoskelta. "Hantta Krause oli mun rinnakkaisluokalla", hän paljastaa. Outin työhuoneen hyllyllä komeilevat korkeakoulupolitiikan perusvälineet: kirves ja miekka. "Ainakin yliopistohallinnossa olisi tällä kirveellä töitä", uhoaa Outi, ja vaipuu pohdiskelemaan miksi opetusministeriössä kukaan ei tiedä mitään yliopistohallinnon uudistuksista. Suurin ihmetyksenaihe kuitenkin on se, miksi opiskelijat eivät tule kyselemään miten hallinnonuudistus heitä kohtelee. "Täällä on nyt sihteeri, jonka tarkoitus on puuttua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu!" Outin kutsumus on tökkiä liikkeelle jo valmiiksi pystyyn kuolleina yliopistoon tulleita opiskelijoita. "Opiskelijat voisivat vaatia parempaa opetusta ja fiksumpia työtapoja. Ei yliopistoon ole tarkoitus tulla opettelemaan systeemiä kuin aapista, vaan pitäisi oppia myös muuttamaan asioita". Ne, jotka ovat tulleet yliopistoon opiskelemaan vain saadakseen sitten isona rahakkaan työpaikan, saavat Outilta niskaansa varsinaisen ryöpytyksen: "Hemmetti soikoon, tällä hetkellä pystyn luettelemaan nimeltä kaikki yliopisto-opiskelijat, jotka harrastavat korkeakoulupolitiikkaa, mikä tarkoittaa, ettei heitä tosiaankaan ole liikaa. Opiskelijat alistuvat ihan turhaan typeriin asioihin, vaikka voisivat välittää vähän enemmän omasta opiskelustaan." (Kirvestä voi siis lainata korkeakoulupoliittisen sihteerin toimistosta.) Hannele on kotoisin Rovaniemeltä. Kokemusta on tullut hankittua ainejärjestötoiminnassa, Kortepohjan asukasneuvostossa ja ylioppilaskunnan edustajiston jäsenenä. "Mun vastuualueita ovat asunto-, opintotuki-, toimeentulotukija muut sellaiset asiat ja sen lisäksi ylioppilaiden terveydenhuolto". Se saattaa kuulostaa paperinmakuiselta, mutta todellisuus on toinen. Kun joku tulee väittämään, että Jyväskylän kaupungin sosiaalitoimistossa sanotaan, etteivät opiskelijat enää saa toimeentulotukea, Hannele tarraa puhelimeen ja ryhtyy tarkistamaan asiaa. Sosiaalitoimistosta kiistetään, että sellaisia periaatepäätöksiä olisi tehty, R»Mtta ne opiskelijat, jotka eivät saa lainaa, eivät myöskään aina saa toimeentulotukea, koska sitä ei ole tarkoitettu opiskelujen rahoittamiseen. "Typerää", puuskahtaa Hannele, "eiväthän opiskelijat voi olla työttömyyskortistossakaan, jos he opiskelevat". Alkusyksystä Hannelea ovat työllistäneet asuntoasiat. Hän suoltaa informaatiota hätämajoituksista ja pohtii heti aamukahvin särpimeksi "Mistä me saadaan patjoja?" Ruokatunnilla puheenaihe siirtyy siihen, ettei YHTS ole vieläkään saanut kokopäiväistä gynegologia, vaikka virka on auki. Entä satsaako ylioppilaskunta rahaa kortsujen ostoon, jotta niitä voitaisiin jakaa opiskelijoille? "Samaan hintaan voisi järjestää vaikka seminaarin", joku toteaa. "Mutta se ei olisi yhtä kivaa kuin..." tokaisee Outi. Ja naisten heleä nauru kaikuu taas ylioppilastalon ankeissa käytävissä. Helena Seppälä Pääsihteeri pyrkii "hyvään byrokratiaan n Ylioppilaskunnan tärkein virkamies on tyytyväinen mies. Mikä on ollessa, kun täkäläisen johtavan opiskelijajärjestön asiat ovat mallillaan. Toki voi olla muutakin mieltä, mutta käytännön tasolla näin on. Matti Tanskasen virkahuone on ylioppilastalon alakerrassa, mistä käsin hän byrokratisoi JYY:n päätöksentekoa. — Ei, nyt ei ole kyse herjasta. Tanskanen ei nimittäin pidä välttämättä ollenkaan pahana, jos häntä kutsuu byrokraatiksi. Hän itse ehdoin tahdoin pyrkii asioiden perusteellisella byrokraattisella valmistelulla antamaan luottamushenkilöille tasa-arvoiset mahdollisuudet päätöksentekoon. Tyytyväiseksi Matin tekee myös se, että hän on viihtynyt työssään ja viihtyy vielä kuluvan syksynkin. Toista kahden vuoden kautta ei kuitenkaan Matti Tanskanen halaja. Kenttä on avoin loppusyksyn pääsihteeripelille. Asioiden tulo suhteellisen valmiina päättäviin elimiin ei Matti Tanskasen mielestä tee elimistä kumileimasimia. Aikainen valmistelu antaa päin vastoin enemmän aikaa eri vaihtoehtojen pohdintaan. Lähimpänä pääsihteeriä on ylioppilaskunnan hallitus ja lopullisena asioista päättävänä edustajisto. "Tanskasen mallissa" luottamushenkilöt ylhäältä ohjaavat kohti määrittelemään tavoitteita ja virkamiehet hoitavat juoksevia asioita. Tavoitteiden selkiytyminen on sallinut mm. pidemmälle viedyn taloussuunnittelun ylioppilaskunnassa. Tanskasen mukaan on oleellista, että ylioppilaskunnan talous on kunnossa. Vielä vuosikymmenen vaihteessa toiminta pysyi käynnissä pitkälti vekselivedolla, mikä nyt ei ole asianlaita. Vuosibudjetin loppusumman pyöriessä 40 miljoonan hujakoilla seuraa väistämättä vastuuta organisaation osasille ja lopulta luottaJYY:n pääsihteeri Matti Tanskanen on ollut aktiivisesti mukana JYY:n toiminnassa vuodesta 1984. JYY:n vaalikuvaus veti joskus ilmeen näinkin vakavaksi. musihmisille. Mittava talouso.ganisaatio on etu, mutta siitä seuraa myös rasitteita. Omat kalliit kiinteistöt vaativat jatkuvasti kunnossapitoa ja se maksaa. Ylioppilastalon tulevaan remonttiin varaudutaan jo nyt rahastoimalla. Tiukalla taloudenpidolla on JYY:n jäsenmaksut saatu pidettyä mm. Turun yliopiston ylioppilaskuntaa ja Tampereen sekä Oulun vastaavia pienempinä. Tulosvastuullisuuden tuominen yliopistoon ei Matti Tanskasen mukaan ole aivan mieltä vailla, mutta silloin on tehtävä selvä ero tieteen ja hallinnon välille. Tieteellä ovat omat traditionsa ja tulosvastuun ja tavoitejohtamisen runnominen sen alueelle on Tanskasen mielestä vähintäänkin arvelluttavaa. Hallinto on yliopistoissa noussut nyttemmin tärkeäksi ja nyt on puhuttava hallinnon tuloksista ja tavoitteista. Ylioppilaskuntakaan ei Tanskasen mukaan voi hyväksyä huonoa palvelua, johon opiskelija törmää laitosten kanslioissa ja muualla yliopistohallinnon koukeroisilla poluilla. RL Ympäristöideat julki! Kuka keksisi ratkaisuja ympäristöongelmiin? Pienikin ympäristön säästö saattaisi auttaa, mutta odotammeko ylhäältä päin ratkaisua. Että joku muu, joka kalliissa laboratoriossaan tutkii, keksisi ratkaisun ongelmiimme. Enhän minä. Ei se minulle kuulu —eikö se ole hallituksen tai ministeriön tai kunnanvaltuuston tai puolueiden tai vaikkapa naapurin tehtävä... Naapuri hyvä, nyt Sinulla on mahdollisuus saada pienikin ratkaisu julkiseksi — ehkäpä palkituksikin. Suomen ylioppilaskuntien liitolla on käynnissä ympäristökilpailu, jonka tarkoituksena on kerätä kaikki loistavat ideat ja toteutukset, jotka säästävät luontoa ja muuta ympäristöä. Pistä aivosolusi saasteettomaan liikenteeseen ja anna kristallinkirkkaiden aivoitusten valua uusiopaperille (toki muukin paperi kelpaa) ja lähetä keksintösi raadille, joka on koottu ylioppilaskuntien ympäristöaktiiveista ympäri Suomen. Suomen ylioppilaskuntien liitto, SYL ÖNttto^ TÄSTÄ l S A T T U E S S A J. CT" -dt J^ ^ / L l . StSäL &K -cS.
4 Lämpimät kiitokset! Ylioppilaskunnan työntekijöille. Terveisin: Kaarina mm w* Kaarina siivosi ehkä sinunkin jätkiäsi, jos viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana juhlit Jyväskylän ylioppilastalolla tai käytit talon palveluksia muuten hyväksesi. Kaarina Majuri vapautui eläkkeelle kesällä. Hän ehti tehdä talon tärkeintä työtä vuodesta 1965. Kaarina Majuri on sukupolvea, joka on tottunut tekemään. Kaiken kaikkiaan Kaarina viihtyi vuotensa hyvin ylioppilastalolla, joka tosin on siivoojan kannalta hyvin epäkäytännöllinen. Vastikään suurin symposiumein kunnioitettu Alvar Aalto ei taloa suunnitellessaan ajatellut talon tulevaa siivousta, josko sitten talon käyttöäkään. Istuimme Kaarinan kanssa keväällä Jyväskylän ylioppilaslehden toimituksessa talon yläkäytävän perällä. Historian havinaa saattoi kuulla, jos kuunteli tarkasti eikä kukaan metelöinyt eläimellisesti yläkerran salissa. Huone oli Kaarinan aloitellessa työtään osakuntien toimistona. Ennen osakuntien aikaan talolla pyöri paljon nykyistä enemmän väkeä. Silloin Kaarina joutui enemmän opiskelijoiden kanssa tekemisiin. Sittemmin hymyilevän siivoojan on opiskelija nähnyt varmimmin, jos on aamun varhaistunteina jostakin syystä sattunut talolle. "En enää pyörry mistään." Kaarina on nähnyt monenlaisia episodeja tai paremminkin noiden tapahtumien jäljet, mutta niitä hän ei halua kovin tarkasti ruotia. Välillä paikat ovat olleet aamulla kuta kuinkin karmeassa kunnossa ja päiväkirjanpitäjä olisi saanut sivuilleen värikkäitä kertomuksia. Ei kerrota sensaatioita menneiden vuosien ylioppilaspoliitikkojen sikailuista. Nuo herrat ja miksei rouvatkin voisivat nykyisissä asemissaan joutua noloon valoon. Juhlien jäljet eivät ole vuosien saatossa paljoa muuttuneet. Joskus oli joku nyt nimeltä mainitsematon herra tullut hienovaraisesti ilmoittamaan, että nyt kun hänelle tuli vahinko, hän kyllä maksaa. "Ei pidä ihmisiä arvostella." Hyvä puoli on Kaarinan mukaan ollut se, kun ei ole ollut turhan pikkumaisia pomoja. Kaarina ehti nähdä kymmenkunta eri pääsihteeriä, lukuisia muita sihteerejä ja kirjon erinäköisiä toimittajia. Lehden siivous tuli siivoojalle "lahjaksi", kun toimituksella aikanaan lakkasi olemasta oma siivooja. Nyttemmin toimitus pitää suurimmalta osin itse huolta tilojensa siisteydestä ja viihtyisyydestä. Huomautettakoon, että myös talon muut tilat ovat ensiluokkaisessa kunnossa ja vieläpä suurella pieteetillä sisustetut ja viherkasvein somistetut. Kaarina on terve ja elämänmyönteinen yksineläjä. Hän kertoi keväällä kävelevänsä päivittäin viisi kilometriä, mikä on pitänyt vilustumiset loitolla vuosikausia. Kaarina aikoo matkustella ja kutoa mattoja. Lisäksi hän haaveilee kieltenopiskelusta ja kaavailee liikuntapiiriin osallistuvansa. "Menen vaikka Havvaijille, jos rahat riittävät". Tuo lause kuvaa hyvin eläkkeellä nyt olevaa Jyväskylän ylioppilastalon siivoojaa Kaarina Majuria. Käytän painovapauslain minulle suomaa mahdollisuutta ja lähetän lämpimät terveiset omasta ja lehteni puolesta Kaarinalle. Rauno Lahti Naistutkimusopinnot leviävät (Jyväskylässä) puuttuu rahaa S uomen yliopistoissa on naistutkimuksen alalla tapahtunut viime vuosina paljon. Tällä hetkellä voi naistutkimusopintoja suorittaa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa; Helsingissä historialliskielitieteellisessä osastossa, teologisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa sekä Tampereella kaikissa tiedekunnissa. Abo Akademin yhteyteen on perustettu naistutkimusinstituutti, jossa toimii kattava kirjasto tieto-ja bibliografiapalveluineen. Muissakin yliopistoissa (mm. Jyväskylässä) on esitetty naistutkimusopintojaksoa liitettäväksi tutkintoon mutta yritykset ovat kaikkialla kaatuneet "määrärahojen puutteeseen". Kulissien takana (tiedekuntien istunnoissa) on keskusteltu naistutkimuksesta melko vastahakoisesti; venyttämällä esitysten käsittelyä, estämällä opiskelijoita osallistumasta istuntoihin, epäilemällä naistutkimuksen tasoa ja erityisesti vetoamalla määrärahojen puutteeseen on saatu aikaan painostava ja uuvuttava tilanne. Naistutkimusopintoja suunnittelevilla ryhmillä ei ole ollut lainkaan rahaa käytössään saati palkattua sihteeriä eri vaihtoehtojen selville saamiseen etukäteen. Eri laitosten yhteistyön koordinoiminen onkin ollut melko uskomaton työ. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on tehnyt esityksen naistutkimusinstituutin perustamiseksi Helsinkiin (1 apul.prof., 1 amanuenssi) mutta yliopiston pieni konsistori, joka koostuu dekaaneista ja varadekaaneista, jotka ovat tiedemiehiä, ei ole ottanut kantaa esitykseen. Poikkitieteellisyys tavoitteena Tampereen yliopiston naistutkimusopintojen lähtökohtana on pyrkimys antaa perustiedot sukupuolijärjestelmästä yhteiskunnassa. Opetusta järjestetään pääasiassa seminaarimuodossa ja pohdittavia kysymyksiä ovat mm: mikä naisen asema tällä hetkellä on ja mitkä rakenteet ovat olleet muokkaamassa sitä sellaiseksi kuin se on. Naistutkimuksen avainsana on poikkitieteellisyys, jota on tarkoitus edistää myös käytännöllisellä tasolla siten, että eri alojen opiskelijat ovat samoilla kursseilla pohtimassa samoja kysymyksiä kukin oman tieteenalansa näkökulmasta. Tampereella opetus alkaa johdatuksella naistutkimukseen, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelija alan tutkimuskirjallisuuteen. Sen jälkeen on vuorossa Naistutkimus tänään, johon sisältyy seminaari uusimmista poikkitieteellisistä tutkimuksista sekä luentosarja naistutkimuksen suhteesta arkipäivään. Seminaarityöskentelyn myötä on tarkoitus kehittää myös uudenlaista suhdetta tutkijan ja opiskelijan välille. Esimerkiksi naistutkimuksen ongelmat, jossa aiheina ovat naiset ja työ, naiset ja kulttuuri, naiset ja seksuaalisuus, pidetään kokonaan seminaarimuodossa. Näkökulma metodologiaan Helsingin yliopistossa valtiotieteellisen tiedekunnan naistutkimustyöryhmä tarjosi alussa lähestymistapaa, jossa lähtökohtana olisi ollut empiirinen aineisto (naisen kokema todellisuus), minkä jälkeen siirryttäisiin pohdiskelemaan teoreettisempia kysymyksiä (tieteenteoreettisia ja filosofisia ongelmia). Historiallis-kielitieteellisessä osastossa taas painotettiin naistutkimuksen ja feminismin klassikkojen tuntemusta (esim. Simone de Beauvoirin feminismiä) ja niiden soveltamista omaan tieteenalaan. Lopputulos on seuraavanlainen (yhteisten naistutkimusopintojen osalta): Johdatus naistutkimukseen ja sen yhteiskunnalliseen taustaan, Naisasian ja feminismin aatehistoria ja klassikot, Naistutkimuksen teoreettiset perusteet, Naistutkimuksen tieteenfilosofia ja metodologia. Opetusmetodeista tai aiheiden laajentamisesta koskemaan myös naisliikettä (naisen arkipäivää) ei Helsingissä liemmin keskusteltu. Naistutkimusopintojakso käsittää Helsingissä 27 opintoviikkoa ja sen voi liittää FK-, VTK, ja teol. kand. tutkintoihin sivuaineena. Tampereella vastaava kokonaisuus on 20 opintoviikkoa. Ongelmana raha Koska naistutkimus ei ole varsinainen oppiaine eikä siinä ole yhtään varsinaista opettajaa, ei sillä myöskään ole rahaa käytössään. Ilman omaa hallintoyksikköä (Naistutkimusinstituuttia tms.) sille ei myöskään rahaa myönnetä. Esimerkiksi Kehitysmaainstituutilla on oma instituuttinsa, joka toimii suoraan konsistorin alaisena ja Pohjois-Amerikan opintokokonaisuus taas kuuluu Historiantutkimusja dokumentaatiolaitoksen alaisuuteen. Kummallakin näistä instituuteista on rahaa käytössään ja lisäksi yksi virka (kehitysmaainstituutilla amanuenssi ja PohjoisAmerikan yksiköllä assistentti). Anti opiskelijoille Opiskelijoiden innosta kertoo mm. se, että ensi syksynä sekä filosofian että sosiologian laitoksilla Helsingissä toimii naistutkimuksen graduseminaari, joka on perustettu opiskelijoiden aloitteesta. Tampereella ja Helsingissä on myös ylioppilaskunnan naistyöryhmä keskittänyt toimintaansa naistutkimuksen edistämiseen yliopistoissa. Yhteistyö ryhmien välillä samoin kuin yhteydet Tutkijanaisiin ja muihin naistutkijoihin on ollut hedelmällistä. Perusteilla oleva Naistutkimuksen tieteellinen seura tarjoaa hyvän mahdollisuuden naistutkimuksen tunnetuksi tekemiseen. Myös Pohjoismaille yhteistä naistutkimusyhdistystä ollaan perustamassa. Toivottavaa olisi, että myös naistutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa toimisivat aktiivisesti ja oma-aloitteisesti ottamalla yhteyttä toisiinsa ja naistutkijoihin. Hyy:n naistyöryhmä Hanna Ketonen, Paula Kuosmanen P.S. Tietoja edellä mainitusta toiminnasta ja perusteilla olevista seuroista saa HYY:n naistyöryhmältä (p. 90-13114219) tilaamalla Hipparkia-lehden (PL 304, 00171 H:ki), jossa säännöllisesti tiedotetaan feministisistä tapahtumista. Tietoja saa myös Tampereen Akkaryhmältä. Pohjoismaisesta Naistutkimusyhdistyksestä tietää TANEn Liisa Husu (90-1605705) ja Jyväskylän Tutkijanaisista saa tietoja Marjatta Lehtiseltä, Emännäntie 12 F30, p. 252 252.
Miksi jyy? Miksi ylioppilaskunta on o l e m a s s a / m i h i n sitä tarvit a a n / k u k a siitä hyötyy? Ylioppilaskunnasta on helppo kertoa pelkällä faktatiedolla. T ä m ä JYY, j o k a tätäkin kädessäsi olevaa läystäkettä julkaisee, on perustettu 1934, asetuksella m ä ä r ä t t y julkisoikeudellinen yhteisö, jäseniä reilu 6 000, eli kaikki Jyväskylän yliopistossa perustutkintoa suorittavat opiskelijat; omistaa yo-kylän, pari ravintolaa, kahvilan, grillin, harjoittaa kesähotellitoimintaa, k a u p p a a kirjoja j a tietokoneita; pitää majaa ylioppilastalolla; itsehallint o , vuosittain valittava edustajisto sekä sen l u o t t a m u s t a nauttiva hallitus, valiokuntia, työryhmiä, palkattuja sihteereitä j a muita työntekijöitä iso liuta, radio-ohjelm a , kulttuuririentoja j a ties mitä. M u t t a kun m e n n ä ä n tosiasiatiedon taustalle etsim ä ä n syitä sille, miksi JYY(kin) nyt j a tässä tilanteessa on olemassa, päästäänkin tulkintoihin, joita riittää — j a joiden kesken on olemassa ilmiselviä ristiriitaisuuksia. Erittäin tavallista on vetoaminen etujärjestörooliin. Perustelut on tosin epäilyttävän suureksi osaksi haettava viime vuosikymmenen puolelta: opintotuki, r u o kailutuki, opiskelija-alennukset, terveydenhoito, alennukset erilaisissa kulkuvälineissä. (Tosin kun opiskelija-alennus rautateillä saatiin lopulta viime syksynä koskemaan kaikkia opiskelijoita, on sen lukenut ansiokseen myös ainakin S M P , S D P sekä eräät p u o lueiden opiskelijajärjestöt.) On ylioppilaskunnista ainakin ollut paljon hyötyä. Paljon on jäänyt saamattakin. Vaatimuksista huolim a t t a yliopiston hallinto sekä tutkintojärjestelmä eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla, opintotuen reaaliarvo senkun laskee, j a asuntotilanne huononee k o k o ajan. Opiskelijoiden passiivisuudesta p u h u m i n e n on j o klisee. Opiskelijoiden kurjistumisella on helppo syyllistää: laiskuuden syytä kaikki, joukkovoimalla asiat paranisivat. Vaikka hyvin tiedetään, että ei se niin itsestäänselvää ole ollut e n n e n k ä ä n . Toisaalta taas on t u r h a u t t a v a a rähjäämällä vaatia lisää liksaa tyypeille, joiden ainoa huoli on saada lisää parkkipaikkoja autoilleen. Ylioppilaskunnista huolim a t t a opetussuunnitelmat ovat usein kehnoja, tentit mittaavat vallan m u u t a kuin todellista tietämystä, asuntoa ei saa, rahat on loppu ja soppahuolto syyttää j u o poksi, lainapäätöstä ei saa, viinan hinta nousee k o k o ajan, yliopiston kuppilat ovat kalliita, Lozzin r u o k a h u o n o a , eikä Alko vieläkään suostu m y ö n t ä m ä ä n opiskelijakortilla alennusta. Toisin sanoen ylioppilaskuntaorganisaatiolla on myös rajoituksensa. Jollei ylioppilaskuntaa olisi... Ellei ylioppilaskuntaa olisi, olisivat opiskelijat täysin yliopiston armoilla. Uusien opiskelijoiden j a kokonaisten opiskelijasukupolvien pitäisi yliopistoon tullessaan aloittaa kaikki ikään kuin tyhjästä. Vain opiskelijoiden yhteistoiminta voi tuott a a minkäänlaisia tuloksia yliopistoa, opiskelua j a opiskelijoiden sosiaalista j a m u u t a k i n statusta koskevissa asioissa. T ä m ä on sitä etujärjestötoimintaa, m u t t a näinä kurjistumisen aikoina on muistettava että ilmaiseksi ei ensinnäkään mitään saada j a toisekseen että saavutetut edut voidaan menett ä ä . Yliopistossa taasen on toivoa vain opiskelijoissa. Ei ehkä niissäkään suurimmassa osassa kovin paljon, m u t t a opetusj a m u u henkilökunta on paitsi m ä ä r ä l tään vähäisempää, suurelta osin vielä t o i v o t t o m a m p a a sakkia. Ilahduttavia poikkeuksia tietenkin j o u k k o o n m a h t u u , m u t t a opiskelijat viime kädessä ovat se jengi, j o k a voi j a j o n k a pitää vaik u t t a a tervehdyttävästi j a elävöittävästi yliopistoon — kuin myös m u u h u n maailm a a n . Ylioppilaskunnan tehtävistä tärkein kuitenkin on opiskelijatradition siirtäminen opiskelijasukupolvilta toiselle. Uudet opiskelijat toki tuovat toiminnalle uudenlaista sisältöä j a m u o toakin — hyvä niin, sillä kaikki lafkat kaipaavat pientä j a vähän isompaakin pöllytystä aina välillä; mutta ihan alusta ei tarvitse alkaa. Hyvät ystävät j a toverit, ruuti j a pyörä on j o keksitty. Siksi on tärkeätä, että on olemassa instituutio, jolla on dokumenttia m a p p i k a u palla kaiken m a a i l m a n asioista, j a aika monenlaisista jutuista k ä y t ä n n ö n k i n k o k e m u s t a . Sillä instituutiolla, eli ylioppilaskunnalla, on p a l k a t t u n a sihteereitä j a m u u t a väkeä t ä m ä n homm a n kimpussa puuhailemassa. Lopuksi on syytä muistuttaa eräästä ylioppilaskunnan funktiosta: olemassaolollaan se muistuttaa siitä, että opiskelu on paljon m u u t a k i n kuin luennoilla, tenteissä j a seminaareissa ravaamista; opiskeluaikana(kaan) ei saa u n o h t a a myös E L Ä Ä . Joskus kuulee väitettävän ylioppilaskunnassa puuhastelun olevan h a u s k a a k i n . Katri Myllykoski Raitis ja reipas tupakoimaton opiskelija etsii asuntoa Yhtä varmasti kuin muuttolinnut lentävät etelään saapuu jokasyksyinen asuntopula. Tänä vuonna asunnot ovat erityisen tiukassa: useita opiskelijaasuntoloita restauroidaan ja oppilaitoksissa on aiempaa enemmän aloituspaikkoja, joten yhä useampi opiskelija miettii hädissään mihin päänsä kallistaisi. Ylioppilaskunnan Kortepohjan opiskelija-asuntoihin pääsi elokuun haussa asumaan 150 yksinäistä opiskelijaa ja 17 perhettä. Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö puolestaan kykeni tarjoamaan kodin 60 yksinäiselle ja 13 perheelliselle yliopisto-opiskelijalle. Kaikkiaan opiskelija-asuntoihin mahtui siis vain murto-osa syksyllä aloittavista opiskelijoista ja loppujen on pakko etsiä katto päänsä päälle jostain muualta. Ylioppilaskunta pyrkii helpottamaan tilannetta välittämällä vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoja, järjestämällä hätäasuntoja ja tiedottamalla muista väliaikaismajoituksista. Asunnonvälittäjänä toimii tänä syksynä Tarja Valtonen ja hänet tavoittaa ylioppilastalon alakerrasta ma — pe klo 9—15. Asunnonvälityksen pelisäännöt ovat seuraavat: — asunnon hakija asioi toimistossa paikan päällä — asiakkaaksi pääsee maksamalla 40 mk kirjoittautumismaksun asunnonvälityksen kassaan — kuittia vastaan asiakas saa yhden asunnon osoitetiedot kerrallaan, ko. osoitetta ei anneta muille samanaikaisesti — kolmen päivän kuluessa osoitteen saamisesta asiakkaan tulee ilmoittaa vuokraako hän asunnon — jos vuokrasopimus syntyy, asiakas saa puolet maksamastaan välitysmaksusta takaisin — ellei asuntoa löydy, asiakkaalle palautetaan välitysmaksu kokonaan. ^ikfcv Ennen vuokrasopimuksen solmimista kannattaa ottaa selville, kumpi asuntotukijärjestelmä on edullisempi, opintotuen asumislisä vai yleinen asumistuki. Tarkempia tietoja löytyy esim. esitteestä "Miten opiskelijan asumista tuetaan", ja niitä saa asunnonvälittäjältä. Hätäasunnot sijaitsevat Kortepohjan ylioppilaskylässä. Solutaloissa on kaksi asuntoa, joihin molempiin otetaan asumaan 12 opiskelijaa päivävuokralla. Lisäksi on käytettävissä muutamia vanhempien opiskelijoiden kämppiä, jotka ovat vapaana alkusyksyn. Ja ne, jotka eivät näihinkään asuntoihin mahdu, saavat itselleen patjapaikan ylioppilaskylän vapaaaikatiloista. Kukaan ei siis joudu aloittamaan akateemista uraansa taivasalla nukkuen. Laihana lohtuna asunnottomille todettakoon, että jouluun mennessä kaikille on löytynyt jonkinlainen murju. Asumisasioista saa lisätietoja asunnonvälittäjältä ja sosiaalisihteeriltä. Tulossa ovat mm. asuntotilannetta käsittelevä telttatapahtuma, johon kaivataan innokkaita osallistujia. JYY:n sosiaalisihteeri Hannele Pulkamo T änä vuonna on Helsingin Juhlaviikkojen taiteilijaksi valittu Leena Luostarinen, jonka upeita maalauksellisia teoksia voi käydä ihailemassa Helsingin Taidehallissa 18.9. saakka. Leena Luostarinen on syntynyt 1949 Porissa, ja hän on opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa ja Pratt-instituutissa New Yorkissa. Leena Luostarinen edustaa 1980-luvun uutta esittävyyttä ja maalauksellisuutta. 1970-luvulla maalaustaiteessa korostettiin asiallisuutta, teoreettisuutta, eiesittävyyttä, ja ihanteena oli puhdas maalaustaide. 1980-luvulla on siirrytty uusromanttisuuden ja uusekspressionismin kautta jälleen esittävyyteen ja aistillisuuteen kuvataiteessa. Leena Luostarinen käyttää voimakkaan maalauksellista otetta teoksissaan. Hänen öljyvärimaalauksissaan näkyvät usein voimakkaat siveltimenvedot ja väri on materiaalista, fyysistä. Luostarinen toistaa rituaalinomaisesti samaa kuvaaihetta maalauksesta toiseen. Nämä kuva-aiheet edustavat ihmiskunnan yhteisiä symboleja, jungilaista kollektiivista alitajuntaa. 80-luvun alussa Luostarinen maalasi kissaeläin-aiheisia maalauksia. Näissä maalauksissa hän kommentoi Eugene Delacrois'in leijona-aiheisia maalauksia, kuten Kimmo Särje näyttelyluettelossa huomauttaa. Teoksissa leijonat, tiikerit ja leopardit makaavat sivukuvassa ylväinä, vapaina, itsenäisinä, pelottavina. Näiden maalausten lähtökohta on Korkeasaaren eläntarhassa. Luostarinen on muuntanut nämä eläimet symbolinomaisiksi, myyttisiksi hahmoiksi. Ne on kuvattu kaksiulotteisina, taustaan yhLeena Luostarinen, vuoden taiteilija distyneinä. Samaa kissaeläinhahmoa toistetaan maalauksesta toiseen erilaisella värityksellä ja maalaustekniikalla käsiteltynä, ja näin saadaan syntymään aivan erilaisia tunnelmia. Esimerkiksi Sade-maalauksessa on herkät kauniit valuvat maalipinnat, jotka korostavat eläimen ei-todellista, symbolista luennetta, Punaisessa erämaassa taas on uhkaava, puna-sinimusta väritys. Joissakin maalauksissa kaksi kissaeläintä katsoo toisiinsa: onko kyseessä uhka vai yhteys? Punainen erämaa -maalauksessa voi toisen eläimen tajuta myös toisen varjoksi tai sieluksi. Kissaeläin-maalauksissa Luostarinen on siirtynyt johdonmukaisesti sfinksien kuvaukseen, eläimet muuttuvat yhä enemmän symboleiksi. Tämän kauden jälkeen Luostarinen alkoi maalata matelijoita ja simpukoita. Niissä on yhä sisäistyneempi ote, vaipuminen sisimmän kuunteluun, alitajuntaan. Uudemmissa, joutsenja käärmeaiheisissa maalauksissa voi nähdä aasialaisen yin ja yang -periaatteen kuvausta, tuhon ja luovuuden, vastakohtien ykseyden käsittelyä. Opiskellessaan Yhdysvalloissa 1985—86 Leena Luostarinen syventyi kiinalaiseen maisemamaalaukseen ja hänen Rock Bound -sarjan maalauksensa ovatkin syntyneet kiinalaisen 1600-luvulla eläneen Ni Yuanlan vuorimaalausten inspiroimina. Tänä vuonna valmistuneissa Kiinalainen kivimaalauksissa kivi on käsitelty elävänä organismina, maalauksesta toiseen muuntuvana elementtinä. Luostarinen ilmentää maalauksissaan sisäisiä mielentiloja, aistillisuutta ja usein myös kaukokaipuuta ja eksotiikkaa, kuten Sfax-maalauksessa. Hän onkin viettänyt pitkiä aikoja Välimeren maissa ja PohjoisAfrikassa. Tämä kaukokulttuurien vaikutus näkyy nykyisin myös monilla muiden suomalaisten naistaiteilijoiden kuva-aiheistossa. Eija Niskanen
I Puutuneet perseet janoavat kostoa H einola, Mikkeli, Savonlinna, Varkaus, Lieksa, Nurmes, Kuopio, Kajaani, Sodankylä, Rovaniemi, Tornio, Oulu, Raahe, Rauma, Turku, Lohja, Porvoo, Kotka, Hanko, Tammisaari, Lappeenranta, Imatra, Hyvinkää, Järvenpää, Hauho ja Jyväskylä. Näiden kaupunkien/kuntien kautta Yövieraat-teatteri läpileikkasi Suomen kesä -ja heinäkuussa 1988. Näytännöt tapahtuivat toreilla, puistoissa ja rannoilla, milloin missäkin. Kesäkuussa teatterilla oli vielä teltta, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Koko heinäkuun teatteriryhmä nukkui yönsä taivasalla. Ranking-listan kärkeen nousi Lappeenrannan virallinen kesäteatteri jeppeniilonpoika-lavasteineen, jonka suojiin yövieraat hiipivät esitysten päätyttyä ja vartiomiehen käynnin jälkeen peräti kolmena peräkkäisenä yönä. Tätä teatteriryhmää sietää varoa. Ilman apurahoja ei Suomea voi kiertää, ei ainakaan rehellisissä tarkoituksissa. Mitä voikaan olla meininki, joka tapahtuu ohi kulttuurilautakuntien valvovan tutkan? Teatterin harjoitusohjelma kertoo omaa synkkää tarinaansa: "Perusasennossa seistään toinen jalka hieman toisen edellä, perse voimakkaasti taakse työnnettynä ja selkä kaarelle jännitettynä. Leuka painuu rintaa vastaan, mutta katse suunnataan suoraan eteen. Kädet roikkuvat rennosti sivuilla, niska ja hartiat ovat täysin vapaat jännityksestä. Tässä asennossa on mahdollista liikkua vain askel kerrallaan. Nopea liikkuminen tapahtuu pomppimalla. Korkeat, voimakkaat hypyt tasajalkaa lievässä etunojassa. Liikkeen täytyy olla niin raju ja kokonaisvaltainen, että se saattaa hyvinkin päättyä kaatumiseen. Jos pomppija pysyy pystyssä, hän pysäyttää liikkensä paikkoaskeleella perusasentoon. Konttausasennossa ei saa kontata. Liikkuminen on mahdollista vain pomppimalla nyrkkien, polvien ja jalkaterien varassa. Nämä raajanosat irtoavat maasta ja putoavat sinne takaisin täsmälleen samanaikaisesti. Tämä näyttää hyvältä, mutta sattuu. Siitä ei pidä välittää." Mitä harjoittelua tällainen Keskustelua Fiktiivinen keskustelu pikkuilkeässä hinttisävellajissa on? Missä ovat puheharjoitukset, tai eläytymiskykyä ja kekseliäisyyttä kehittävät improvisaatiotehtävät, kuten "olet bussipysäkillä. Sataa. Bussi ei tule." tai "Oidipus nai äitiäsi. Mitä teet?". Katkelmat teatterin kiertuepäiväkirjasta ovat, jos mahdollista, vielä epäilyttävämpää tavaraa: "Savonlinna 10.—11.6. Leiripaikan löytäminen oli hankalaa. Loputtoman tuntuisen metsätien päästä löytyi mökki, joka vaikutti autiolta. Mutta ei, vihamielinen, alaston erakko hyökkäsi ulos mökistään ja juoksi munat heiluen kohti autoa. Ajoimme pois. Loppujen lopuksi teltta pystytettiin juurakkoiseen avohakkuurinteeseen pienen lammen rannalle Savonlinnasta pohjoiseen. Esitys klo 19.00 Kasinosaaressa. Esiintymispaikkaa oli tavattoman vaikea löytää, mikä luonollisesti vaikutti jo arveluttavalta. Yhtään julistetta ei näkynyt sen paremmin kaupungilla kuin Kasinosaarella, joka on keskustan vieressä sijaitseva hotellisaari ja rikkaiden ihmisten asuinpaikka. Saaren takaosasta löytyi viimein käytöstä poistettu kesäteatteriareena mutkikkaiden polkujen takaa. Näyttämöksi oli valittava viettävä metsäaukio, johon oli lähes mahdotonta kaivaa tarvittavaa kuoppaa. Kun se lopulta saatiin aikaiseksi, sen pohja peittyi välittömästi vedellä. Tämän epäkohdan vuoksi Hurme esiintyi poikkeuksellisesti Lapinmäen kalastushaalareissa, jotka olivat hänelle aivan liian pienet. Yleisöä saapui paikalle kuusi kappaletta, joista kaksi poistui jo ennen esityksen alkamista, koska he eivät suostuneet maksamaan eläkeläisille asetettua korkeampaa lipunhintaa (varusmiehet ja eläkeläiset 30,-: muut 25,-). Jäljelle jääneistä neljästä naisesta kaksi vanhempaa poistui kesken näytöksen "oma elämä" -jakson aikana. Naiset vaikuttivat pelästyneiltä. Esityksessä oli kieltämättä uhkaava tunnelma johtuen lähinnä synkästä, eristetystä paikasta." "Varkaus 12.6. Varkauden esitys poikkesi järjestelyiltään kaikista muista kesän keikoista. Kyseessä on Käpykankaan asukasyhdistyksen järjestämä kylätapahtuma Hanhenkaulan uimarannalle, jonka ainoina numeroina olivat Yövieraat ja •JfSi järjestäjien Puffetti. Järjestäjäpuoli toivoi teatt^Hlta "hauskaa ohjelmaa" ja oli sellaista etukäteen lehdissä mainostanutkin. Varsinainen esitys alkoi klo 19.15 auringonpaisteessa. Yleisöä oli kertynyt paikalle jo pitkälti toista sataa ja lisää oli vielä tulossa. Parhaimmillaan katsojia täytyi olla Hanhenkaulassa 200, ehkä enemmänkin. Latausta oli ilmassa alusta lähtien ja esitys kulki kiitettävästi. Lapsia ja nuoria oli tulvinut uimarannalle sankoin joukoin, ja se loi puitteet koko perheen riemujuhlalle. Nuori yleisö nautti näkemästään. Alle kymmenvuotiaat kansoittivat haitaksi asti itse näyttämökenttää. Vanhempi väki sen sijaan jämähti odotetusti paikoilleen ja seurasi luimistellen etelän dekadenssia. Vähätteleviä ja vihamielisiä kommentteja putoili tasaiseeen tahtiin, jopa syytteitä jumalanpilkasta ja vaimmaisten ivaamisesta. "Pesäpallokohtaus" merkitsi tällä kertaa juoksua kentän laidalle sotilastehtaan kaminankappaleet käsissä, kaminan kokoamista ja tulen sytyttämistä. Erityisesti asukasyhdistyksen pääorganisattori K. Havukainen oli tohkeissan esityksestä. Pitkän taivuttelun jälkeen hän suostui maksamaan teatterille 50,markkaa esiintymispalkkiota. Paikallinen lehti kirjoitti esityksestä otsikolla "Modernia teatteria kylätapahtumassa" ja jatkoi: "pelkät liikkeet, ilmeet ja eleet kummastuttivat yleisöä kovin, taisi olla tämän tyyppiseen tapahtumaan vähän liian outoa ohjelmaa." Yövieraat-teatteri lähti liikkeelle maineikkaan Peter Weissin näytelmällä "Yövieraat", mutta kadotti Suomen pölyisiä maanteitä ajaessaan nopeasti alkuperäisen ideansa. Mitään muuta tältä teatterilta ei voinut odottaakaan. Sen viimeiset julkiset esitykset ovat käsitelleet epätoivoisten, epämieluisten ja Kauhajoelta kotoisin olevien Vähämaggan historiallisten veljesten problematiikkaa. Yövieraat-teatteriin kuuluvat Heikki Törmi, Jouni Salo, Hannu Paananen, Tuomas Lapinmäki, Juha Hurme ja Jari Hietanen. Teatteri esiintyy Ilokiven yläkerrassa uusien opiskelijoiden illassa tiistaina 13. syyskuuta klo 20.00. Juha Hurme K uka tahansa P a u n o s a a aikaiseksi teatteriesityksen. Esityksen, j o k a pakottaa yleisön kuumaksi, vääntelehtimään istuimillaan ja j o p a o t t a m a a n kant a a t a p a h t u m a a n . Luom a a n dialogian yleisön j a esityksen välille. Ihmisen tulee vain nousta seisom a a n kesken esityksen j a karjahtaa: " V o i hyvä Sylv i . " H u u d o n jälkeen voi tasaisin väliajoin toistaa esimerkiksi kovaänistä "äiti -sanaa sijoitellen sitä sopiviin tilanteisiin tai tuntemuksiin. Poikkeuksetta esitykset, joihin edellisen kaltaista osallistumista on harrastettu, ovat olleet parhaimpia teatterikokemuksiani. Teatterissa-yleisön-tulee-olla-hiljaa -lähtökohta on tylsämielisimpiä sopimuksia, minkä teatteri on t u o t t a n u t . Katselija ei missään nimessä s a a häiritä esityksen haurasta rakennelmaa, tuota niin haavoittuvien etuoikeutettujen näkijöiden luomusta. H a r v a ihminen uskaltaa edes poistua kesken näytöksen. Kyllähän me jaksamme tuijottaa ulkoaopittua vakuuttelua j a nauttia kollektiivisesta perseenpuutumisesta sekä tietoisuuden laajenemispyrkimyksistä cry for freedom m a s t u r b a a t i o n t a p a a n . Miten tekijät voivat vielä uskoa päämäärien t o teutumisiin, miten on selitettävissä t ä m ä todenpuhujien m ä ä r ä ? Teatterinhan täytyy olla totta, vakavaa j a ajankohtaista. Niinkuin pultsari, j o k a hokee Yleisöllä on pitkä pinna. Teatteri o n skandaalinsa ansainnut, olisi toivottavaa, että sen syntymistä edesauttaisi yleisö; loistelias humalainen, ihana vammainen, j o k a ei pysty pitämään mölinöitä m a hassaan. Kun yleisö kohtaisi pilkkaa j a itsensä aliarviointia, se nauraisi esityksen liitoksistaan, pakottaisi tekijät p o h t i m a a n mahdollisia virhearviointeja —esimerkiksi a m m a t tiaan koskevia. Kommentoija on osa esitystä. Suosittelemme lämpimästi sieniretkiä syksyiseen maastoon, m u t t a jättäkää lukematta sienikirj a t . Ne j o t k a kuolevat sienimyrkytyksiin, ovat a n sainneet moisen lähdön. Tyhmyyttä on vaikea peitt ä ä . Jari Hietanen . ^ > hokemasta p ä ä s t y ä ä n olevansa oikea r e k k a m i e s . Ja m e j a k o a m m e ymm ä r t ä ä esijtyksen hyvät puolet, usJiromme vilpittömästi, ejftä n ä m ä taitelijat ovat Ihuolissaan meistä, y m p ä r i s t ö s t ä j n e . . . Meillehäjh tarjotaan psykologisia biämmästyttäviä juonia ihmisten onnesta j a ongelmista, saastumista seuraavia kauhukuvia, businessmaailman j u l m u u t t a , nälänhätää, holhousvaltion vaaroja, fasismin ydintä. Kaikki setvitään ja ratkaistaan j o k a kylässä & kunnassa päivittäin. Että jos t ä m ä herättäisi keskustelua, että jos tämä epäkohta olisi muutettavissa sankan j o u k o n puhe-elinten avulla. • H i Istumme tuttavien kanssa kapakassa, seminaarissa; missä ihmiset nyt tapaavat. Hän on puolituttu opiskelija, suomalainen mies. Olemme jutelleet niitä näitä jo jonkin aikaa kunnes puhe kääntyy lesbouteeni, joka on hänelle ennestään tuttu asia. Sitten keskustelu käykin kutakuinkin näin: Miksi sinä niin usein puhut h o m o u d e s t a ? Kun ihmiset eivät näytä tietävän siitä höykäsen pöiäystä — tai sitten etenkin juuri siitä — paitsi tietenkin lesbot ja homot itse ja meistäkin vain harva puhuu. M i t ä varten teikäläiset ovat niin arkoja p u h u m a a n siitä? Siksi että koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Jokuhan voi vaikkapa kysyä: miksi sinä niin usein puhut homoudesta? Sinä voit kuvitella olevasi ja ehkä oletkin oikein suvaitsevainen ja näet monimuotoisuuden rikkautena, mutta homofobia on valitettavasti samanlainen kuin kohteensa: ei se näy vaatteista, puhetavasta, ammatista, korvien muodosta. Tavan takaa heittää joku jossakin semmoisen loukkauksen, että sitä saa itku kurkussa sulatella monta päivää. Käypä joku vielä fyysisesti päällekin. Ai sinä et kestä kritiikkiä? Viat erikseen, en ole enkeli. Arvaappas miltä tuntuu kun joka vika katsotaan lesbouden kautta, ajatellaan että tuommoisia ne sitten ovat kaikki. Pitäisi olla täydellinen, lesbouden ihannuuksien kokopäivätoiminen mannekiini. P u u t t u u k o s s i n u l t a huum o r i n t a j u ? Minulle sanotaan, että olen liettävä ja elän h a u r e u d e s s a oT, huudeltu k a d u j l ^ p e r ä ä n ! Siifa°Jl K u j r u f e ^ u m o r i kaukana. M i t ä sitten p u h u t siitä? Pitäisit y k s i t y i s a s i a n a s i . Ja jättäisin käsityksen homoista sinun ja muiden heterojunttien likaisen mielikuvituksen varaan! Ei kiitos. Minusta ei sentään seläntakana juoruilla teemalla "tiettekste et toi on lesbo". M u t t a m i s t ä ihmiset sen s i t t e n arvaisivat? Itsehän sanoit ettei h o m o u s näy päältä. Ei se homous todellakaan ihmisestä mihinkään näy, mutta tässä onkin kyse ihmisten välisistä suhteista. Siitä että minulla on elämänkumppani ja läheinen rakastettu. Ongelma onkin sosiaalinen — homososiaalinen. Ihminen kaipaa turvallisuutta, läheisyyttä, hellyyttä ja hyvää oloa. Hyvä parisuhde on hyvin kokonaisvaltaista läheisyyttä, yhteisen elämän jakamista, enkä minä halua salata tai hävetä tunteitani rakestettuani kohtaan, kun ei niissä mitään hävettävää ole. En rupea itseäni syrjimään. Kuka t ä s s ä on s a l a i l u s t a p u h u n u t ? Elelet vain kaikessa rauhassa. Rauhassa ja ilmitulon pelossa! Salailua siellä täällä. Ei avoimia hellyydenosoituksia; nurkan täkänähän voi olla joku Klaara-täti, laitoksen dosentti tai firman tsuppari. Vaikenemista tai valheita tutuille siitä, missä milloinkin olin ja kenen kanssa. Koeta itse kätkeä tyttöystäväsi perheeltäsi, kavereiltasi, kaikilta. Elä ja rakasta siinä sitten. M i n ä o l e n k i n hetero; se on eri asia. No tulihan se sieltä! Meistä meidän rakkautemme on sattumoisin ihan sama asia kuin teidänkin rakkautenne. Sen tunnustaminen on yksinkertainen ihmisoikeuskysymys. M u t t a eihän se ole s a m a asia. Ettehän t e voi saada lapsiakaan. Rakastatkos sinä itse vain lapsensaamisen tarkoituJ<js^ssa? Toisekseen, rn<fe voidaan saada J a j ^ f k ; jos kohta emme K ^ K e l f ä m m e emmekä rakkaamme kanssa. Ei kai s i n u s t a sentään ole sopivaa, e t t ä lapsi kasvaa kahden lesbon kanssa? Tai vaikkapa kolmen lesbon ja kahden homomiehen kommuunissa, jossa on vielä hamsteri ja itäsuomalainen maatiaislehmä; lapsikin saisi tietää jotakin .inhimillisen elämän monimuotoisuudesta. Miksi kekenkään tarvitsisi m u k a tietää m i t ä ä n h o m o i s ta? Hyvä kysymys. Sanoppas muuten, miksi kenenkään tuolla maailmalla tarvitsisi ottaa huomioon tai edes tietää, että on olemassa suomalaisia, jotka elävät metsissään, syövät lenkkimakkaraa, juovat viinaa ja kiroilevat kielellä, josta kukaan ei ota selvää? Viime kädessähän on kysymys minkä tahansa erilaisuuden hyväksymisestä, muuten maailma kuristaa ennen pitkää ihan kaikkia. M u t t a o n h a n h o m o u s p o i k k e a m a , l u o n n o n tarkoit u s h a n o n , e t t ä mies ja nainen... Onko luonnon tarkoitus, että ihminen asuu kerrostalossa ja tappaa toisiaan tai että särkyyn napataan asperiinia? Miksiköhän tämä asia vedetään esiin aina vain kun on homoista puhe? Ja seuraavaksi meitä paukutetaan päähän... Eikös k i r k k o k i n sano, e t t ä h o m o u s o n synti? ...uskonnolla. Koskaan ei vain kysytä kristityiltä homoilta. miten he tämän mieltävät. Solmitaan raskaita kuormia toisten kannettaviksi, mutta itse ei niihin sormellakaan kosketa. Varmaan muiden tuomitseminen ja Raamatun valikoiva tulkinta on rattoisaa ajankulua. mutta kristillisen rakkauden kanssa sillä on kovin vähän tekemistä. Hyvä o n , yritän o p p i a . M i s t ä m u u t e n h o m o u s joht u u ? Anteeksi vain, mutta tuo on hävytön kysymys. Siiheop^gältyy taka-ajatus D naftan homous estettäi,sii|rfh.S3aahan sitä kyselIfetiffetysti, tietteellisestä mielenkiinnosta, ja vastaukseksi: mitään todellisia syitä ei ole löytynyt. Paitsi tietysti perheolosuhteet. Onhan näet osoitettu, että dominoivan isän pojista tulee homoja ja lälläri-isän pojista tulee homoja ja isättömistä pojista tulee homoja ja hallitsevan äidin pojista tulee homoja ja äidittä kasvaneista pojista sitten vasta homoja tuleekin ja sama pätee tietysti tyttöihin, paitsi että niistä tulee lesboja. Eihän sitten tietysti kaikista, homotkin kun ovat laajassa skaalassa erilaisia ihmisiä. Kuitenkin äidit ja isät lapsensa kertoessa homoudestaan aina kyselevät: mitä minä olen tehnyt väärin? Eikö o l e vähän j u l m a a m e n n ä kiusaamaan venhempia m o k o m a l l a tiedolla? Eikö ole vielä julmempaa olla kertomatta? Varsinkin äidit ovat hyviä arvaamaan ja sitten ne valvoo iltakaudet ja miettii juuri tuota kysymystä — paitsi ettei lapsi ole vastaamassa ja pitämässä kädestä. Ja pahinta lapselle on se, että hän joutuu kieltämään itsensä. M i s s ä h o m o t m u u t e n tapaavat toisiaan? Pääasiassa kaikkialla siellä, missä ihmiset yleensäkin tapaavat toisiaan. Ja osa tietysti homojärjestöjen toiminnassa ja tilaisuuksissa. Seksilehdissä ja "yleisessä homokuvass a " liikumme sitten tietenkin muka toinen toistaan hämärimmissä paikoissa tehden sitä sun tätä, uskomatonta! Miksi s i t t e n pitää olla erit y i s i ä h o m o t a n s s e j a ? Mitä se sellainen e r i s t ä y t y m i n e n o i k e i n on? Eihän me itse itseämme eristetä. Tavallisissa tansseissa kun ei vaan juuri sovi tanssia ainakaan poikaparissa — hitaita poski poskella. Tämähän o n m i e l e n k i i n t o i s t a . Kerro lisää... Jos keskustelua on käyty tuoppien äärellä niin nyt on kohta tulossa — pupillitkin ovat jo laajentuneet ^=-s§d3änikuinen: mitäje§§g$f tekee säng y s s ä ? Tpij h homomiehet sittfönY Hyvässä lykyssä hän ehdottaa parantavansa minut kertalaakilla, sillä hänenlaistaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa en ole kuulemma vielä tavannutkaan. Minulle alkaa siinä vaiheessa riittää; eihän ollut ensimmäinen ehdottelija. Elävässä elämässä keskustelu olisi tietenkin liukunut eri uomia. Hän olisi puhunut enemmän itsestään, kertonut omista homoeroottisista tunteistaan tai ainakin siitä, miten monet homot ovat yrittäneet häntä iskeä. No, joka tapauksessa ihmisethän joskus kohtaavat ja ymmärtävät toisiaan ennakkoluulottomasti ennakkoluulojensakin läpi. Kersti Juva I jMiten opiskelijoiden kehymarkat käytetään "Vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu" ilmoittautumismaksulomakkeessa kannattaa maksaa. Itse et sillä tienaa etuisuuksia, mutta ylioppilaskuntasi on valinnut Juuri Sinulle sopivan tavan jeesata kavereita kehitysmaissa. Yksi kanava opiskelijoiden kehymarkoille on SYL (Suomen ylioppilaskuntien liitto). "Opiskelijoiden kehitysyhteistyökeräys", johon monet opiskelijat ylioppilaskuntansa kautta osallistuvat, tuottaa vuodessa noin 250 000 mk. Keräysvarat kanavoidaan projekteihin kehitysmaissa. SYL:llä on myös kehitysmaastipendiaatteja, jotka opiskelevat Suomessa. Projektit ovat SYL:n ja kehitysmaissa toimivien järjestöjen välisiä pienehköjä hankkeita, joilla pyritään edesauttamaan omaehtoista kehitystä kohteissa. Useimmiten hankkeet liittyvät teveydenhuoltoon ja koulutukseen. Monien muiden kansalaisjärjestöjen tapaan SYL saa myös projekteihinsa avustuksia Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Opettaja Afrikkaan Elokuun lopulla SYL lähetti peruskoulunopettaja Pirkko Puonnin vuodeksi Tansaniaan opettajaksi etelä-afrikkalaisille pakolaislapsille. Hän on tällä hetkellä ainut SYL:n palkkaama "kehitysjoukkolainen". Pirkko työskenteli samassa koulussa vuonna 1986 myös SYL:n projektissa, joten paikka ja työ ovat hänelle tuttuja. SYL on tehnyt vuosia yhteistyötä ANC:n SOMAFCO-koulukeskuksen kanssa. Keskuksessa opiskelee noin 3000 pakolaislasta ja -nuorta eri asteisissa opinahjoissa. Koulukeskuksessa on opettajia myös mm. Ruotsista — ANC haluaa, että lapset oppivat pienestä pitäen työkentelemään luontevasti sekä mustien että valkoisten kanssa. SOMAFCO:ssa toteutuu myös toinen ANC:n perusperiaate: korkeatasoinen koulutus on kaikkien oikeus. Fysiologian laboratorion välineistäminen on ollut pitkällinen yhteistyöhanke SYL:n ja Nicaraguan kansallisen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan välillä. Yhteistyössä edettiin kirjeenvaihdosta konkretiaan viime kesäkuussa, jolloin välineet viimein laivattiin Suomesta Nicaraguaan.Kontissa lähetettiin myös opetusvälineitä ja sairaalatarvikkeita lääketieteen opiskelijoilla. Mukaan pakattiin hammaslääketieteelliselle tiedekunnalle osoitettu erään eläkkeelle jääneen hammaslääkärin hyväkuntoinen tarpeisto, joka lahjoitettiin SYL:lle edelleen Nicaraguaan toimitettavaksi.Suurehko lähetys, jonka arvo oli noin 150 000 mk, on tiettävästi saapunut perille ja laboratorio käynnistänee toimintansa syksyn aikana. Yhteistyöprojekti on meneillään myös Salvadorin yliopiston kanssa. Sielläkin toimitaan terveydenhuollon parissa: tiedekunta on perustamassa neljää opetusklinikkaa San Salvadorin slummialueille. Helsingin ja Tampereen lääkisläiset ovat uutterasti keräänneet käytettyä välineistöä klinikoita varten. Pakkausja lähetyshommiin päästään syksyn kuluessa. Leluja namibialaislapsille Kwanza Sulin pakolaisleirin lastentarha on joitakin vuosia ollut SYL:n kehykohteena. SWAPO:n hallinnoima leiri sijaitsee Angolassa. 1986—87 toteutettiin lastenhoitajien koulutusprojekti. Tänä syksynä lastentarhaan lähtee lastentarhanopettajiksi opiskelevien keräysvaroilla hankkimia leikkivälineitä. Koulutuspaikan tarjoaminen kehitysmaaopiskelijoille on yksi tapa viedä kehitystä eteenpäin. SYL:n stipendiaatteina opiskelee neljä opiskelijaa. Kotoisin he ovat Ghanasta, Chilestä, Etelä-Afrikasta ja Namibiasta. Lisäksi SYL on tänä vuonna avustanut Bangladeshilaisen Gonoshastaya Kendran rokotetehtaan työntekijöiden koulutusta Suomessa. Opiskelijoiden kehymarkat otetaan siis melko tehokkaasti "hyötykäyttöön". Vuosittainen kehitysyhteistyömaksu — tänä vuonna 25 mk — on kuitenkin melko passiivinen tapa osallistua kehitysyhteistyöhön.Kolme kymppiä kuusa SYL:n kehykeräykseen — tehdyt lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia 300 vuosittaisesta markasta lähtien — ja saat tyydytyksen lisäksi suoraa palautetta varojen käytöstä. Keräystili on PSP 1196845.Osallistumisen ei tarvitse olla pelkästään rahallista. Kaikkiin kohteisiin on suorat suhteet ja keskusteluyhteys — niiden ansiosta on yhteistyö muutenkin kuin projektien puitteissa mahdollista Tuija Halmari Kehitysyhteistyösihteeri Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL OP* 1 liiii 1 > v c e \ \ ^ • Luentopaperi r C A A4/100 *Jp^J\J • Luentokansio A4, muotivärit 6,50 • M u o v i m a p p i 1 ^ C f t 4 cm, 7 cm U f *J%J Asemakatu 9 M a p e 9-18, la 9-14 Korkeakoulupastori Jukka Keskitalo tavattavissa toist. varmimmin puhelimitse n. 641519 ti—to klo 15—17. Pastori käytettävissä sielunhoidollisia keskusteluja varten. Opiskelijoiden ja nuorten ehtoollismessu torstaisin klo 20.15 kaupunginkirkossa. Tervetuloa. Konekirjoitus-ja tekstinkäsittelypalveluja edullisesti ja nopeasti! toimistotiimi ky p. (941)620 600/ Lea Naumanen Meiltä edulliseen TARJOUSHINTAAN — Mercantilmapit värill. — Plasticmapit 7 cm — Plasticmapit 4 cm — Luentokansio A4 — Luentopaperi A4/100 T u t u s t u laajaan POSTIKORTTI-valikoimaamme • T A I D E K O R T T E J A • K A R V I S K O R T T E J A • T E N A V A K O R T T E J A • L A U S E K O R T T E J A 19=0 1652 1452 8*2 750 T A R J O U S K O R T T E J A 1 kpl 1 . 5 10 kpi 10.00 • TAIDEJULISTEITA Poikkea ostoksille! TAPEffi Yliopistonkatu 6 OPISKELIJA! TULE KAUPOILLE KYSY OPISKELIJAALENNUSTA KENKÄTOIVONEN Y L I O P I S T O N K . 34 K A U P P A K . 2 8
8 Valikoituja festivaalikokemuksia Kesäisten musiikkifestivaalien aika on taas ohi. Ja hyvä niin. Sen verran raskasta puuhaa festareista nauttiminen on, että pieni lepo ennen seuraavaa kesää on paikallaan. Festivaaleille mentäessä on aina valintojen edessä. Merkittävin valinta on, nauttiiko musiikista vai musiikkijuhlasta, jolloin paino on sanan jälkimmäisellä osalla. Oli valinta sitten mikä tahansa, hyvä musiikki on avuksi. Näin oli myös kesällä '88. Ja jos musiikki on tarpeeksi hyvää, ei muuta tarvita. Ry Cooder Provinssissa Provinssirockin kymmenennessä juhlassa minä ja kanssani ratsastaneet valitsimme sunnuntain ohjelmiston. Näin siitäkin huolimatta, että esim. Beat Farmers, Red Hot Chili Peppers, Ziggy Marley ja Ramones jäivät näkemättä. Samalla kuitenkin säästyimme sateelta, vaikka mudasta saimmekin oman osamme. Valintamme perimmäinen syy oli yksinkertainen: Ry Cooder & Moula Banda Rhythm Aces. Ryland P. Cooder tunnetaan eräänä arvostetuimmista slidekitaristeista. Hänen tunnelmallisempaa puoltaan on viime vuosina saatu ihailla useiden elokuvien ääniraidoilla. Viimeisin lp Get Rhythm on puolestaan pitkästä aikaa levy, joka ei sisällä elokuvamusiikkia vaan cooderia omimmillaan monipuolisen laulukokoelman kimpussa. Ja tuon uuden levyn ansiosta hän bändinsä kanssa nousi provinssirockin päälavalle juhlan viimeisenä esiintyjänä. Kitarataituruutensa lisäksi Cooderin tiedetään olevan myös eräänlainen amerikkalaisen musiikkiperinteen ja -kulttuurin tutkija. Tuntemus, näkemys ja pettämätön tyylitaju ovatkin aina olleet osa hänen taiteilijapersoonaansa. Tämä tuli hyvin esille Seinäjoellakin. Bändin setissä yhdistyivät upealla tavalla Amerikan mustien, valkoisten ja meksikolaisten musiikilliset kulttuurivaikutteet. Monipuolisuudesta huolimatta kokonaisuus oli hyvin yhtenäinen. Joku ex-seurakuntanuori vieressäni mumisi kielillä puhumisensa sekaan jotain elämänsä upeimmasta gospel-konsertista, eikä ollut ihan väärässä. Jonkinlainen uskonnollinen kokemus oli enemmän kuin lähellä. "Let me rock'n' roll to satisfy my soul!" Moula Banda Rhythm Aces todella svengasi. Ryhmä olikin varsinainen ali stars-kokoonpano. Mukana olivat mm. lähes legendaarinen rumpali Jim Keltner ja texmex-perinteen tunnetuin jatkaja haitaristi Flaco Jimenez. Laulupuolta vahvisti vielä 3-miehinen lauluryhmä. Häkellyttävintä oli kuitenkin Ry Cooderin kitarointi. Suvereeni tekninen taitavuus yhdistyy tunnepohjaiseen ilmaisuun vain harvoin yhtä henkevästi kuin hänen soitossaan. Kun viimeisenä yhteislaulettu Leadbelly-klassikko Goodnight Irene oli koettu, oli kaikki aiemmin sinä päivänä kuultu ja nähty häipynyt mielestä. Jäljellä oli vain hyvä olo ja pitkä ajomatka kotiin. Helteinen bluesjuhla Puistoblues Järvenpäässä järjestettiin jo yhdennentoista kerran. Vanhankylänniemen pääkonsertissa 2.7. aurinko paistoi ja monipuolinen musiikkitarjonta ilahdutti. Konsertin aloitti Dave Lindholmin 12 Bar, joka sai seurakseen aidon texasilaisen kitaristi/viulisti/laulaja Eric Hokkasen. Mies kierteli kesän vanhassa maassa isovanhempiensa maisemissa. Hokkasen country-pohjainen musiikki rullasi maukkaasti ja tuntui sopivan hyvin myös bluesfestareille. Seuraavaksi esiintynyt Bhundu Boys on puolestaan lähtöisin Zimbabwesta, mutta vaikuttaa nykyisin Englannissa. Ry Cooder Bändi yhdistelee vanhempia perinteisiä sävyjä modernimpaan voimakasrytmiseen jit-musiikkiin. Järvenpäässäkin ryhmä liitti tanssikaa-ja-pitäkää-hauskaa-filosofiaansa myös sosiaalista kommenttia. Sanoma oli: Vastustakaa rotusortoa! Kaksi viimeistä kokoonpanoa tarjosivat juhlan varsinaisen blues-annoksen. Sekä Melvin Taylor & The Slack Band että Big Twist & The Mellovv Fellows tulivat Chicagosta. Kitaristi-laulaja Melvin Taylorin trio soitti kulkevaa chicago-bluesia melkoisen perinteisistä lähtökohdista. Teknisesti Taylor on erittäin valmis kitaristi. Tosin hänen levyiltään tuttuja jazz-sävyjä jäi Järvenpään konsertissa kaipaamaan. Muutenkin hän jätti hieman pinnallisen vaikutelman. Taylorissa on kyllä ainesta, mutta mistään bluestaiteilijasta ei vielä voida puhua. Hän on vain hitonmoinen pelimanni. Kahdeksan henkisessä Big Twist & The Mellow Fellowsissa oli imua ja myös syvyyttä. Pieni rutiininomaisuus tosin häiritsi, mutta se on kai väistämätöntä ryhmälle, joka vuodessa tekee 250 keikkaa. Bändin johtohahmo, yli 100kiloinen Larry "Big Twist" Nolan oli komea ilmestys ja ilo korvalle. Hänen esiintymisensä oli tehokkaan vähäeleistä ja karismaansa luottavaa. Ja mikäs oli luottaessa, kun iso bändi taustalla piti huolta muusta menosta. Kokonaisuutena puistoblues '88 ei tarjonnut mitään mullistavaa, mutta musiikki oli hyvää ja tunnelma miellyttävä. Se riittäköön. Raastava spektaakkeli Toiseen Dinosaurockiin saavuin sen toisena päivänä juuri ajoissa todetakseni, etten pidä Kumikamelista. Mutta olihan poikien lavakoikkelehtiminen meille koirille oikein. Muutenkaan lauantain huumoripuoli ei jostain syystä sytyttänyt. Onneksi Freud, Marx. Engels & Jung Honky Tonk Engelseineen sentään soitti hyvän keikan. Muista kotimaisista kannattaa mainita aina yhtä energinen Melrose. Myös Sielun Veljien ja Melrosen yhteisesiintyminen rock'n' roll klassikoiden merkeissä sujui mallikkaasti. Veljien omassa setissä kitaroiden epävireisyys häiritsi. Muuten säkenöivä voima oli tallella. Dinon toisen päivän hyvistä ulkomaisista vieraista ensimmäisenä esiintyi britti Billy Bragg, jonka tunnusmusiikkina nauhalta soi Kansainvälinen. Billy onkin eräänlainen moderni protestilaulaja. Niin vilpittömän rehellinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Yksi illan odotetuimmista esiintyjistä oli The Rainmakers Kansasista, Missourista. Viime kevään Tavastian keikat nähneille bändillä ei ollut juuri uutta tarjottavaa, mutta se ei haitannut. Bob XValkenhorstin ja kumppaneiden tunteikas rock'n' roll sai Visulahden pimenevässä illassa myös koko joukon uusia ystäviä. Keskiyön jälkeen aloitti osuutensa vielä jamaikalainen reggae-joukkio Culture. Bändin musiikki lämmitti viileässä yössä. Culturen vielä jäädessä soittamaan, lähdin ajamaan kohti kotia musiikkispektaakkelin kokeneena ja sunnuntain peruutusten (Ron Thompson, Michelle Shocked) lannittamana. "I gotta heartache tonight...", vaikeroi Peter Green autostereoissa. Oli väsynyt. Pekka Alava Big Twist The Bhundy boys
11iiu11n11111 • 1111111n 1111m •SVKME P""* tf*"*^ ImmäMmmm. Puistoblues '88 ELOKUVASYKSY ON ALKANUT! WOODY ALLEN -FANIT KIIREHTIKÄÄ! 18.30, 20.30, su myös 16.30 Woody Allen 7jJ~ -elokuva fm -elokuva ^ 3 Smsm C / C / Mia F uu ia Farrow » I f Elame Stritch "SEPTEMBER" Jack Warden oa;on MFINNKINO • • • • • • • I • 1 1 I I I • • • • • • • • • • • 3 i i m i f Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortiila opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 ++**+++*+*+*+*+*+****++++—*+*+»+—4*++t+**+*+*+M* ii TERVETULOA l\ UUSITTUUN VALOISAAN LIIKKEESEEMME \ Isännäntie 1, 40740 Jyväskylä (941) 252 415 A V O I N N A : M A — P E K L O 9 . — 1 8 . lUPjRIURM IKELURIMVII^UIKALJPBWTU3O|/UO^ AUKI ALVARIINSA: £ £ tSZ Melvin Taylor Kehitysmaayhdistyksen luentosarja Syksy 1988, luennot tiistaisin alkaen klo 18.00 Jyvälässä 13.9. Mistä johtuu kehitysmaiden alikehittyneisyys? Taimi Sitari Kehitysmaainstituutista 20.9. SADCC ja mini-UKTJ: reilua kauppaa eteläisen Afrikan etulinjan maiden kanssa Timo Voipio suoratuontiyhtiö Gaudeamus Importista 27.9. Maailmankaupan rakenteista Ari Kaaro Tampereen kehitysmaakaupasta 4.10. Käytännön solidaarisuustyöstä Afrikassa Satu Lehtonen Rauhankasvatusinstituutista 11.10. Kehitysmaiden asevarustelu Unto Vesa Tampereen rauhanja konfliktintutkimuslaitokselta 18.10. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö Folke Sundman Kehitysyhteistyön palvelukeskuksesta 25.10. YK:n rooli kehitysyhteistyössä/Suomen virallinen kehitysyhteistyö Luennoitsija Ulkoasiainministeriön Kehitysyhteistyöosastolta 1.11. Ammattiyhdistysliike ja kehitysyhteistyö Leo Söderqvist Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksesta 8.11. Maailman pakolaisongelmasta Arja Rämö-Touray Suomen Pakolaisavusta 15.11. Kehitysmaiden ympäristöongelmat Risto Isomäki Ympäristö ja kehitys ry:stä Lisätietoja: Ari Heikkinen p. 971-424251 (syyskuun loppuun) tai 941-617063 Kristiina Kotajärvi p. 941-616826 Jyvälän kansalaisopisto p. 941-217202 Järj. JYY Kehitysmaayhdistys Jyvälän kansalaisopisto
10 Lusimisopas konnille Unto-Olavi Niittykukka on istunut useita vuosia elämästään vankilassa. Eli kun hän kirjoittaa kirjan lusimisesta, kokemusta aiheesta miehellä kyllä riittää. Kirja purkaa yhden linnakeikan tunnot. Tuomionsa hän istuu kuin mallivanki, nöyränä. Samalla antaa surinan päästään liimautua konekirjoitusarkeille. Vähän sellainen maku tästä jää, että herralla on sormi pystyssä: Näin, hyvät konnat, näin se kuuluu lusiminen ottaa. Luulin, että linnakundi antaa päästellä ja jälki on rosoista. Mutta eipä vaan, Niittykukan kynä piirtääkin siloista ja pidättyvää. Lienee mies laskelmoinut liikaa saadakseen kaikki ymmärtämään ja siksi puhuu hyväntahtoisena sovinnaisen maailman ehdoilla. Kertojaminän mallivankina olijan näkökulma ei todellakaan ole kaikkein hedelmällisin. Uhmaton tajunta purkautuu muistoina ja sisäisenä purnauksena kaikkea vastaan. Tämä valinta laskee teoksen taiteellista karismaa. Mutta kritiikkiä ja uskomattomia faktoja löytyy sen verran, että Mallivanki on hyvin mukana ajankohtaisessa vankilakeskustelussa. Tuleehan ainakin asiallisesti paljastettua, millaisia paskamestoja Suomen linnat ovat. Ilmeinen vankilakriisi, joka ravistelee maatamme parhaillaan, ei enää Mallivangin lukemisen jälkeen ole selitettävissä tiedotusvälineiden aiheitten puutteella. Runoja Niittykukan tekeleessä on vähän väliä. Ne on tehnyt impressionistinen minä, jonka mieli mataa vuodenaikojen mukaan. Sellissä syntyneet runot ovat hauraita ja herkkiä, tunnelatausta niissä on mutta ei syvyyttä. Onnistuneimmat kirjan runot ovat mielestäni puheenomaiset jutusteluveistot. Näissä Niittykukan spontaani kynä vangitsee muitakin kuin alistumisen tuntoja. Runo Haastattelijasta kertoo pullukkatissisestä sosionomista joka kävi haastattelemassa vankeja. Inhosin sen hampaifä jotka olivat kuin veikkmtsrivi, yksi oikein, k<sM peruutettu, loput sikimmkiin. Muut konnat pitivät puhetta yllä vaikken itsekään tuppisuuna ollut. Kai sille selväksi tuli. että Suomen vankilalaitos on Poh joismaiden vittumaisin. Pari vuotta sitten Niittykukan runoja ilmestyi kokoelmakin, joten on hän niitä ehtinyt muutaman rustata ennen näitä. Tekemisen tapa on myös tässä romaanissa ollut melkomoisen runoilijamainen. Hän puhuu niin omalla äänellään kuin mahdollista. Hän ei sepitä vaan purkaa kokemaansa. Tämä tajunnan suora purkaminen tuo teokseen tirkistelymomentin. Jos Mallivanki filmattaisiin, se olisi dokumenttifilmi eikä niinkään vankiladraama. Puhutaan todellisuudesta: ne jotka kuolevat, kuolevat kanssa oikeasti. Tällaisessa kertomisen tavassa on vaaransa. Juttu voi puutua. Asia nousee pintaan mutta juju hukkuu. Teoksen pelastavat tässä mielessä runot. Voi olla, että ilman niitä nämä huokaukset eivät olisi kantaneet. Suoralla puheella on myös miellyttävä puolensa tässä tapauksessa. Eipä varmasti suomalainen mies korttikänkin ja kanikonttorin välimaastosta ole ennen kirjoittanut tasapainoisesti hommailujaan ja murahtelujaan paperille. Tällaisesta tekstistä tunnistaa ihmisen. Ja sen näkee, että tässä laulaa rehti jätkä. Tämä on kirja ennen muuta siitä, mitä on konnain alinomainen eläminen. Ne mittaavat seliinsä lattiaa. Se on lusimista. Vangeille ei täällä Takapajulassa varmaan tällä vuosisadalla vielä saada aikaan mielekästä tapaa sovittaa tekosiaan. Vastuun antamisen sijasta Suomessa nuijitaan ja nujerretaan. Ruotsissa on osa vankiloista vapaita laitoksia, joissa vangit opiskelevat, työskentelevät, tulevat ja menevät — eikä vartijoita näy missään. Tästä toimivasta mallista toteaa vankeinhoitolaitoksemme ylijohtaja K.J. Lang viisaasti: yli-idealistista. "Niin kauan kuin konnilla on iltatoiminnot minimissä, on vartijoilla aikaa pelata korttia ja koronaa vartiotuvassa. Eivätkä he tästä autuudesta kovin helpolla luovu." P a s i T u o m i n i e m i Unto-Olavi Niittykukka: Mallivanki. Pohjoinen 1987.171 s. yMPMlStVKIlPAtlU -30.SWSKMA ? » ! T ! n . y , i ? r 1 , ! " l < u n t l , n 1 , u t o (SYL > J u l i » t « « avoimeksi k i l p a i l u n Jonka tarkoituksena on loyta* paras ympäristöä seastavS idea Ja toteutus vuonna 1968 Jälkeen ajanlaskun. SAANNOT: IS KILPAILUAIKA 9.4. 30.9. 1968 2S SARJAT: 1. IDEA 2. TOTEUTUS Ideasarjaar. kelpuutetaan lähes kaikki mahdolliset Ja mahdott u T . . ?! ,: ^ ° t k ! J ? t , n k l n varjelevat ympäristöäni, tuhouk e T J H v i ? / " i " ; k f ulutu ?*<"<etit Ja tutkimussuunnitelmat kelpeavat) Toteutusserjaan halutaan kllpailutoita. Jotka ?;, J ? k fv t o t e u ''"V ( m u t t a e l v " « • " « « riittävää huomio") tai Jotka ovat helposti toteutettavissa. ' 3S KILPAILUTÖISTX tulee tehdä vapaamuotoinen esitys jost. S T n ?; M K SlfIT T *^ I ' m ?SOVELTUVUUS. ARVIO KUSTANNUKSET? hyödyksi Piirrokset tai muut selventävät seiket ovat AS KILPAILUTÖIHIN tule. kirjoitta, lähettäjän nimi. osoite Li. ""^'i"numero. TYÖT tulee lähettää osoitteellaY M p i R r S T o ^ i a U ™ ' ° ' V ° l ° " * » » « « • KUOREEN TUNNUS. SS KILPAILUTYÖT ARVIOI SYL:N JA JÄSENJÄRJESTÖJEN YHTEINEN RAATI. KILPAILUN TULOS JULKISTETAAN 10.10. °9B8. 6S PALKINNOT OVAT SXXSTELIMLLE SOPIVIA TUOTTEITA ON TARJOLLA KUNNIAA.. KUULUISUUTTA JA m i v u ! ! . LISAKSI • • , • • . . • • . ••• Potkaisiko rock tyhjää? Itse kukin voi ryhtyä pohtimaan sopiiko Michael Jackson määritelmään: "Rock on massamitassa tuotettua musiikkia, joka kantaa oman tuotantotapansa kritiikin mukanaan; se on massamitassa kulutettua musiikkia, joka luo oman "autenttisen" yleisönsä". Siinä se kuitenkin on: rockin akateeminen sosiologinen määritelmä, jonka on muotoillut englantilainen sosiologi-rockkriitikko Simon Frith. Hänen vastikään suomennettu teoksensa nimeltään Sound Effects perustuu Frithin kymmenen vuotta sitten julkaistuun tutkielmaan Sosiology of Rock. Suomalainen nimi Rockin potku on kieltämättä oivallus ja luullakseni myös tahallisesti ironinen. Oxfordilaista rocktutkimusta Frithia kiinnostaa ennen kaikkea rockin kaupallisen funktion ja sen kulttuurisen käytön välinen suhde. Keskustelua populaarimusiikista on käyty toisaalta T.H. Adornon ja frankfurtilaisen koulukunnan teorioiden pohjalta; ne perustuvat siihen itsestäänselvänä pidettyyn käsitykseen, että kaupallisen musiikintekemisen ideologiset vaikutukset muuttavat luovat ihmiset passiiviseksi massaksi. Toinen keskustelun lähtöpiste ovat Walter Benjaminilta peräisin olevat alakulttuuriteoriat, joiden mukaan alakulttuurit tekevät omia merkityksiään ja luovat kulttuureja kulutustoiminnoillaan. Frith liikkuu Adorno-Benjamin -akselilla teinipopista ja diskobeatista punkiin sikäli, että hän tutkii rockin kaupallisia tuotantoprosesseja (mikä merkitsee paikoitellen sivukaupalla myyntija tuotantolukuja). Toisaalta hän kahlaa joukkoviestinnän määritelmien läpi johtotähtenään ajatus, ettei massat ole passiivinen käsite, vaan tuotantoprosessien ja kulutuksen suhde on monimuotoisempi ja rakenteeltaan ristiriitainen. Ja tässä vaiheessa Frith jättää vanhat herrat A:n ja B:n prässäytymään rivien väliin. Yksi rockin ristiriitaisuuden hedelmöittäjä on se, että rock tulkitaan kansanmusiikin muodoksi tai taiteeksi, ja kiistetään että se on pohjimmiltaan kaupallisesti tehtyä massamusiikkia. Käsite "aitous" istuu sitkeästi rockmyytissä. Lisäksi rock on kehittänyt oman auteur-teoriansa, jonka avulla se on erottautunut popista. Auteur luo musiikin, ja muut levyntekoon osallistuvat ovat vain kommunikaatiotavan osasia. Se että Beatlesin jäsenet kirjoittivat itse omat laulunsa, erotti heidät ideologisesti ja taloudellisesti muusta populaarimusiikista. Siinä on se peruskivi, jolle rockmyytti rakentuu. Auteur-idean myötä on syntynyt taiteilijana olemisen ja tähteyden välinen ristiriita, joskin rockin kaupallisesta luonteesta johtuen se ilmenee siten, että markkinaryhmän tahtoessa taiteilijoita, se saa taiteilijoita. (Jotensakin siihen tyyliin kuin Terence Trent D'arby, joka haastattelussa sanoo yksinkertaisesti: "Olen nero".) Frithin rockilmiöanalyysien näkökulma on brittiläinen: rock on nimenomaan nuorisokulttuuria ja liittyy olennaisesti vapaa-ajan käsitteeseen, mitä kautta törmätään väistämättä luokkarakenteiden analyysiin. Ainakin meikäläisille 70-lukulaisille Frithin analyysit ovat jotenkin tutunomaisia. Oma sormituntumalla tehty kvasitutkimus saattaisi osoittaa, että Bay City Rollers -faneista tuli isona erinomaisia perheenäitejä, Hurriganesdiggarit menivät ammattikouluun ja progejengi jatkoi korkeampaa opintietä. Frith ei toki ole ihan näin suoraviivainen, mutta analysoi kuitenkin: työväenluokan nuorille rock on unelma spontaanista tyylistä, nautinnosta ja jännityksestä, opiskelijamaailmassa rock on arvo sinänsä, ja sillä on älyllinen ja esteettinen oikeutus, se on unelma taiteesta ja angstista. Naiset ja munarock "Tyttöjen kulttuuri alkaa makuuhuoneesta ja päättyy sinne", kirjoittaa Frith, jonka erityiseksi ansioksi luettakoon, että hän käsittelee kirjassaan myös sitä ilmeistä totuutta, että rock toimintana on ollut aina miesten juttu. Pojat ovat aina mielipidejohtajia rockasioissa. Munarock-esitys on raakaa "herratäyteistä" seksuaalisuuden ilmaisua, jossa musiikki on rakennettu rytmisesti itsepintaiseksi miehisen kiihottumisen ja laukeamisen tekniikalla. Tytöt on rakenteellisesti eristetty rock-kokemuksesta, koska se ilmaisee suoraan miehisen seksuaalisuuden rajoja. Naisen rooli on olla bändäri: miehisen seksuaalifantasian nimetöntä saatavilla olevaa naisen lihaa. Rockmaailman ulkopuolella olevien naisten seksuaalisuus on munarockarien mielessä olemukseltaan alistavaa, määrittävää ja sitovaa — vastakohta rock-myytin vapauden ja individualistisuuden korostamiselle. (Toisaalta Frith toteaa itsekin, etteivät useat bändäreistä sittenkään ole ammattimaisia seksikoneita, vaan tyttöjä, jotka nauttivat satunnaisesta naimisesta hyvännäköisen tuntemattoman kundin kanssa.) Ehkä ei olekaan kuolematon fakta, että rockia hallitsee kaksinaismoralistinen seksuaaliideologia, joka näkyy esimerkiksi siinä, että rappioitunut Keith Richards säilyttää paljon loistokkaamman viehätyksen kuin rappeutunut Janis Joplin. Mutta Frith ei, luoja paratkoon, ole mikään feministi, vaikka hänen analyysinsa tyttöjen roolista rock-kuluttajien joukossa osuisikin oikeaan. Jos naisen elämä on trippi neitsytkammiosta makuuhuoneeseen, niin onko siinä sitten tilaa muulle kuin teinipopparien fantasiaseksuaalisuudelle? Frith väittää, että punk vapautti naisen, koska punk ei perustunut rakkauslauluihin. Uskoo ken tahtoo. Rock in memoriam Herbert Marcuse väitti jo 60luvulla, että rock-musiikki on niin sidoksissa kapitalistisen yhteiskunnan valtakenteisiin, että rockin kapina on vain voimaton parkaisu. Yllätys yllätys, Frith päätyy samaan lopputulokseen, vaikka ei niin suoraviivaisesti ja ennakkoluuloisesti kuin Marcuse. " . . . lähdin kirjoittamaan "objektiivista" arviota rockista ja päädyin ylistämään myyttiä", toteaa rocksosiologi. Aika saattaa nyt olla otollinen siihen, että rock sisällytetään kulttuurin modernismiin yleensä. Onhan sekä modernismi että rock yritetty julistaa kuolleiksi. Samoin kuin rock, modernismi taiteessa on eri tavoin yrittänyt olla yhteiskunnan ja instituutioiden kielto. Modernismin ja rockin boheemisuudella ja ristiriitaisella luonteella on paljon yhteistä. Eikä liene aivan sattuma, että tunnetusti monet keskeiset rocknimet ovat lähtöisin taidekouluista. Rockin viimeinen parkaisu, punk, oli Frithin mielestä sekä katuliike että radikaali taidemuoto. Frith väittää, ettei punk aluksi viehättänyt työväenluokkaa, vaan oli boheemi kulttuuri: "... boheemiuden järjestäytyneelle kulutukselle asettaman haasteen korviavihlova ilmaus". On jo klisee toistaa, että punkilla ja 1910—20-luvun dadalla on muutakin yhteistä kuin shokkivaikutus keskiluokan kunnon kansalaisiin. Mutta Frith vie kytkentöjä vielä pidemmälle: hän toteaa, että punk otti vaikutteita myös saksalaisesta uusasiallisesta taiteesta Weimarissa(!) Sekä modernismista että rockista on siis tullut myyttejä, jotka reflektoivat itse itseään. Punk oli myös kritiikkiä rockin omaan menneisyyteen. Ja sellaiset ilmiöt kuin sämpläys — puhumattakaan maailmanmainetta haalivasta Tom Cat Rebelsista — ovat silkkaa postmodernismia: niiden sitaattien käyttö on samankaltaista kuin postmodernissa arkkitehtuurissa tai kuvataiteessa. Rockvideoteollisuus puolestaan siteeraa poikkitaiteellisesti, samoin esimerkiksi Laurie Anderson. Postmodernin taiteen katsotaan tehneen kompromissin popularismin ja elitismin välillä. Onko postmodernin tilan rockversio kompromissi myytin ja kaupallisen todellisuuden välillä, missä rockin historia on merkittävä vain toistuvien pastissien lähteenä? Kenties Frithin kirja kelpaisi ainakin jossain määrin lähtökohdaksi kaupallista kulttuuria laajasti analysoivalle rock-keskustelulle. Rock on nyt tarpeeksi kelvollista materiaalia suomalaisille yliopistotutkijoillekin, kun se on julistettu "kuolleeksi" myös suomen kielellä. Helena Seppälä Simon Frith: Rockin potku — nuorisokulttuuri ja musiikkiteollisuus (Sound Effects) Osuuskunta Vastapaino, 1988.
11 Lowell Fulson I l o k i v e e n m Sirpin ja kitaran kanssa niittämään Muistatteko Lev Kulesovin leffan M r . Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa (1924)? Siinä on mainio k o h t a u s , jossa moskovalaishuligaani tempaisee a m e r i k k a l a i s t u r i s t i l t a " kähveltämästään salkusta tähtilippusukat — j a p u r s k a h t a a n a u r u u n . Se m y k ä n kauden neukkuhymy on tainnut j o hyytyä. M u t t a on siinä vielä j o tain niin romanttista, että n a a p u r i m a a n kovin rockbändi tulee Siperiasta. Toisin kuin j o t k u t muut neukkubändit Nautilus Pompilius ei ole kuitenkaan hypännyt M r . Westin sukkiin. Sen musiikki on slaavilaista, m u t t a soundit silti ehd o t t o m a n nykyaikaiset j a sanoitukset " l o i s t a v i a " , kuten rockguru Troitskin määritelmä kuuluu. Bändi on noussut nopeasti neukkurockin tähtitaivaalle, m u t t a silti kiittänyt kauniisti monista tarjouksista j a palannut Moskovasta kotiin Sverdlovskiin, missä sen historia alkoi opiskelijabändinä j o kymmenen vuotta sitten. Nyt seitsemän muusikon yhtyeessä on perustajajäsenistä jäljellä vain säveltäjäsolisti Slava Butusov, j o n k a ansioihin lasketaan myös aktiivinen puuhailu Sverdlovskin rock-klubissa. Slava jätti siviiliammattinsa vasta viime syksynä omistautuakseen k o k o n a a n " u n d e r g r o u n d " b ä n d i l l e e n , mikä t a h t o o sanoa että naapuri• • m a a n rochierarkiassa yhtye on ns. ei-ammattilainen. Bändin ensimmäinen Moskovan keikka oli Rockp a n o r a m a s s a joulukuussa 1987, mistä Maiju Mykkänen poimi sen yhteen p ä ä o saan neuvostorockdokumenttiin Sirppi j a Kitara. Nautiluksen Suomen kiertue, j o k a tulee Jyväskylään viikon kuluttua, keskiviikkona 14. päivä, on bändin ensimmäinen esiintyminen länsimaissa. Suomessa yhtye kiertää Sirpin j a Kitaran kanssa. Sirppi j a Kitara, j o t a myyvästi mainostetaan rock-tyyliin elokuvaksi "vallasta j a v a p a u d e s t a " , on selvästi kansainvälisempää levitystä varten tehty. Ensi-iltansa leffa sai j o keElävää musiikkia! Tätä luettaessa on syksyn ensimmäinen konsertti jo ohi. Ttotete(ö>4« «äaftöiffii «ÄtMs» «raueta kiertueelle, mutta sen verran myöhään, että lippujen hintoja ei voitu enää nostaa. Konsertin lipunhinnat olivat tosi halvat, ei varmaan milloinkaan ole tarjottu yleisölle samantasoisia esiintyjiä yhtä halvalla. Ei kannata luulla, että yleinen hintataso olisi yhtä edullinen, mutta onneksi pystyttiin toteutamaan tapahtuma myös taloudellisesti. Uusille opiskelijoille pitänee hieman selittää näitä bändi-ilta kuvioita. Syysja kevät kaudella konsertteja on Ilokivessä ainakin kerran viikossa, joulun molemmin puolin sijoittuu noin kuukauden tauko. Esiintyjät on sitten useammansorttisia, listanimistä uusimpiin alan yrittäjiin. Muutamia konsertteja näillä näkymin järjestetään myös yliopiston päärakennuksen juhlasalissa, mutta niistä myöhemmin enemmän. Rytmejä myös Rentukassa Asiakkaiden valitus live-esitysten puutteesta ja asukkaiden valitus niiden harvojen sietämättömästä melusta ovat muodostaneet uudentyyppisen viritelmän: Rentukassa järjestetään syyskaudella muutamia akustisluonteisia keikkoja, esiintyjinä on enemmän ja vähemmän maata kiertäneitä ryhmiä, laadukkaita iltoja on kuitenkin luvassa, ensimmäinen varma nimi on Marstio, joka saapuu jo 12.9. Lippujen hinnat koetetaan pitää yleisinhimillisellä tasolla eli alle tuopin hinnan. Menon takaajana on myös house-bändi, jonka virittely on menossa. Jos tämänkaltainen homma kiinnostaa eli wsiil» wiiwten kaikati kiinnity» syyskaudeksi Rentukkaan niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen puh. 619 306. Ilmiöitä Ilokivessä Ilokivi on kaupungin suurin ja kaunein klubi. Keskikaupungin discomestat ovat noin vuoden päivät yritelleet segmentoida rockista kiinnostuneita ihmisiä asiakkaikseen, yritykset eivät ole kuitenkaan horjuttaneet Ilokiven asemaa kaupungin ykkösmestana. Ilokiven klubi-iltojen lipunhinnat ovat noin 20—40 markkaa ja opiskelijoille on luvassa syksyn mittaan jotain erikoistarjouksia. Kivessä järjestetään vuoden mittaan muutamia suurempiakin tapauksia, lähimpänä Blues Live!:n järjestämä Blues Live'88 syyskuun lopulla kolmena päivänä. Muita suurempia karkeloita jolloin on kaksi kerrosta käytössä on uusien opiskelijoiden illat, uusi vuosi ja vappu tietty. Huhtikuun alkupuolella järjestetään myös Jyrock, joka kerää kaikki uudet lupaavat bändit Jyväskylään viikonlopuksi lustin pitoon, ulkomaalaisiakin on vieraillut Jyrockissa parina viime vuonna, joten eiköhän niitä nähdä ensikin vuonna. Sirppi ja kitara Mutta sitten itse asiaan: Ilokiven konserttiohjelmisto näyttää seuraavanlaiselta: Ensimmäisenä uusien opiskelijoiden iltana talolla viihdyttävät ainakin X-molli Karstulasta sekä kaikkien mihintahansa Uskovien oma ihme Tom Cat Rebels, pari muutakin bändiä on tulossa, samoin spiikki-ihme PASKA, joka verbaalitaituroi vanhoja ja miksei uusiakin hittejä. Toisena iltana meininki muuttuu, pääesiintyjä on Neuvostoliiton suosituin bändi NAUTILUS POMPILIUS Illalla voi myös paikata erehdyksensä, jos sattunut missaamaan PASKAN, hän nimittäin uusii esityksensä tuolloin keskiviikkona 14. päivä. Jos ei ole aiemmin hoksannut niin sanotaan siten: UUSIEN OPISKELIJOIDEN ILLAT ovat ti 13.9. ja ke 14.9., keskiviikkona voidaan puhua myös uusien opiskelijoiden päivästä, sillä Campus-Kinossa, järjestetään kolme esitystä uraauurtavasta dokumentti elokuvasta SIRPPI JA KITARA, joka tietty käsittelee neukkurockin nykytilannetta. Esitykset ovat klo 14, 17 ja 20.00. Ja sitten tärkeimpään eli: mitä maksaa? Uusia, jo monenlaiset maksut maksaneita, opiskelijoita ei näinä iltoina maksuilla kiusata, mitä nyt leffasta joutuu kympin maksamaan. Muutenkin uudet opiskelijat saavat remeltää talolla mielensä mukaan, jonon ohi pääsee jos sellainen sattuu olemaan. Ja menettely on seuraavanlainen: jos ei ole saanut vielä omaa ANTENNAA, ottaa maksukuitin mukaansa ja esittelee sitä ovihenkilölle niin asia järjestyy, kutsutkin on luvattu jakaa, mutta varsinkin jos on tulossa molempina iltoina, kannattaa pitää kuitti mukana. Vanhemmat opiskelijat pääsevät sisäkuussa Sodankylän filmifestivaaleilla, missä kävin toteamassa että h o m m a on hoidettu ammattitaidolla. Joskin leffa on hieman rytmitön j a täynnä osittain turhaakin puhetta. Vaikka toki pullollaan myös musiikkia. N a a p u r i m a a n hieman sekavasta rock-kuvasta hahm o t t u u kuitenkin oleellisin: että siellä vielä p o h d i t a a n missä m e n n ä ä n j a minkä takia. Useimmilla muusikoilla on tarve sanoa j o t a i n , j a voi kuinka avoimilta j a viattomilta monet noista tähtikultin vielä tärvelemättömistä musiikintekijöistä vaikuttavat. Bogart-tyyppinen sterilisaatio ei ole vielä tehnyt m a h o j a venäläisistä rockboheemeista. Helena Seppälä sään viidellätoista markalla, kaupunkilaisia rokotetaan sitten enemmän. Ja tiivis viikko jatkuu: Varsinaiseen viikon klubikonserttiin saapuu torstaina 15. päivä BOYCOTT. Seuraavan viikon klubivieras on KAUKO RÖYHKÄ NARTTUINEEN, ryhmä heittää kaksi keikkaa 21 ja 22 pnä. Hieman tietoa Lippujen ennakkomyyntipisteet ovat siten Kampus-Kirja Lozzin alakerrassa, Video-Syndikaatti kampuksen liepeillä ja City-Musiikki torikeskuksessa, parhaiten ohjelmiston saa selville jos osaa allekirjoittaneelta udella, mutta ajantasalla pysyy myös seuraamalla ilmoittelua, Yksi harvoista vielä aktiivisesti keikkailevista vanhan polven blues-muusikoista Lowell Fulson on 29.9.—1.10. Jyväskylässä järjestettävän Blues live!-tapahtuman päävieras. Fulson esiintyy kolmipäiväisen festivaalin päätöspäivänä sunnuntaina Ilokivessä. Fulsonia säestää toisen legendan, huuliharpisti William Clarken yhtye. Musta blues-kitaristi/Iaulaja Lowell Fulson syntyi vuonna 1921 Tulsassa Cherokee intiaani-isän ja valkoisen äidin kohdattua musiikin merkeissä toisensa, isä oli kitaristi ja äiti laulajatar. Fulson tarttui kitaraan jo hyvin nuorena ja aloitti keikkailevan ja levyttävän muusikon uransa 18-vuotiaan legendaarisen "Texas-Alexanderin" kitaristina. "Every day Oman yhtyeen Fulson perusti vuonna 1949, jolloin hän levytti "Everyday I Have The Blues "kappaleen; tämä nousi listoille ja hänen koko elämänajan kestänyt kietueensa alkoi. 1954 Lovvell Fulson kirjoitti sopimuksen Chess Recordsin kanssa, sopimus päättyi kuitenkin erimielisyyksiin 1960 ja hän levytti Kent Recordsille muutamia hittejä mm. " T r a m p " ja "Black Nights" -kappaleet. Ihave Fulson on kiertänyt ahkerasti U.S.A:ta ja esiintynyt säännöllisesti pari kertaa vuodessa myös Euroopassa. 1985 hän julkaisi JSP-levymerkille albumin "Think Tvvice Before You Speak" Englannissa. Fulson saapuu nyt ensimmäistä kertaa Suomeen ja esiintyy Jyväskylän lisäksi Helsingissä Tavastialla 3.10. huuliharpisti William Clarken yhtyeen säestämänä. The Blues" Huuliharpisti-suuruus William Clarke on vaikuttanut Los Angelesin bluespiireissä jo yli kahdeksantoista vuoden ajan. Vaikka Clarke asuukin Californiassa, kutsutaan häntä kuitenkin "Chicago-Blues Huuliharpun"-mestariksi. Clarke on kirjoittelua ja juisteita. Konsettien toimeenpanoon voi myös yrittää mukaan, tarjolla on erinäköistä roudausta, sisustusta, lipunmyyntiä jne. Kulttuurivaliokunta on hoitanut näitä tehtäviä ja siihen liittyminen käy lähes itsestään ja kun pääsyvaatimuksia ei ole, on joukkokin sitten aika kirjavaa. Eipä tässä muuta kuin se, että myös DAVE heittää solokeikan Ilokivessä to 8. pnä, johon pääsy on vapaa. Ja että tervetuloa vaan kaikki seuraamaan ylioppilaskunnan tarjoamia esityksiä, ja jos siltä tuntuu, aina voi esittää uutta ja omiaan. kiertänyt ja levyttänyt Big Marcia Thorntönin, Smokey Wilsonin ja Big Joe Turnerin kanssa. Clarken keikka-kokoonpanossa soittavat hänen itsensä lisäksi kitaristi Joel Foy, basisti Willie Brinlee ja rumpali Ed Clark joiden aikaisempiin meriitteihin kuuluvat pestit melkein jokaisen bluesin suurnimen yhtyeissä. Blues live! 88 Kolmipäiväinen bluesfestivaali Jyväskylässä 29.9.—1.10. To 29.9. Ilokivi klo 20 30/20 mk — Hotpants — Dave Lindholm — W. Uljanov & Bolcevics Pe 30.9. Ylioppilastalo klo 20 60/50 mk Alakerta: —•> Doobie Tvvisters — Eddie Boyd — Bullworkers Yläkerta: — Down Home Boys — Blue Tones (Ruotsi) — Pepe Ahlqvist & The Sunset Boulevard La 1.10. Ilokivi klo 19 70/60 mk — Back Door Men — Bockhill Special — William Clarke Band (USA) — Lowell Fulson (USA) Yhteislippu (to—pe—la) 130/120 mk Ennakkomyynti Kaupparin levyosasto Alemmat hinnat Blues live! ry:n jäsenille Järjestää: Blues live! ry NYT INSTRUN asioita hoitaa: Eino Urmala VAIHTAESSASI pinoiiNSsrr 380,-. INSTRUMENTARIUM Jyväskylä: Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 11—13 p. 618775 PS. yöbileitä on tarkoitus myös järjestää syksyn mittaan, ja ne pitäneet yllä legendaarista mainettaan jo vuosikausia, joten tässäkin suhteessa kannattaa pysyä ajan tasalla. Boycott, Ilokivessä 15.9.1988 M J k p •••••••••••••HJH. ^ a l l a H i ^ a a v k H M m #^' : "'' : i§ lii mM Bb *W^ : '' : '-M m • ' HIP • '-•te*--• H L '^Km • ' ' V ^ j H ^ ' % ^ ' J M •' ~ m HJHV r f • f r ^ 1 X
YI Katsoisitko tätä miestä TV:ssä? Sinun ei tarvitse, sillä hän pääsi radioon. Oletko tutkaillut masokistisia taipumuksiasi? Haluatko raataa pitkiä tunteja olemattomalla palkkiolla? Haaveiletko pääsystä tähtien ja julkkisten seuraan, tai haluatko ainakin tutustua kaikkiin niihin ylioppilaskuntalaisiin, joihin olet aina halunnut tutustua? Oletko niin ruma, ettet kelpaa televisioon; tule radioon! Etsimme miellyttävä-äänisiä radiohenkilöitä tekemään kanssamme Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan tuottamaa jokaviikkoista radio-ohjelmaa. Lähetä meille kirje ja kerro itsestäsi, oletpa sitten kokenut tai kokematon. Tai tule käymään ylioppilastalon alakerrassa sijaitsevassa kulttuuritoimistossa, kulttuurisihteeri Mikko Husa pitää sinusta huolta. Osoite on Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä; p. 216 173. Radio auki! Syksyn ensimmäinen Kampuksen Kaiku kuullaan suorana lähetyksenä Radio Jyväskylän taajuudella 97,7 Mhz keskiviikkona 7.9. kello 18.30. Korttikuvauksiin! Opiskelijakorttikuvauksia järjestetään ylioppilastalon yläkerrassa keskiviikkona 7.9. ja 13.9. tiistaina klo 10—16. Kortit ja JYY:n kalenterit voi noutaa niiden valmistuttua Kampus-Kirjasta. Kuvaukseen on syytä ottaa mukaan kortin hinta 50 markkaa. Kortti on JYY:n ja samalla SYL:n jäsenkortti. Kortilla pääsee nauttimaan suuren opiskelijajoukon yhteisestä hyvästä. Junamatkoja saa esimerkiksi puoleen hintaan ja ruokaa halvalla vaikkapa Ilokivestä. Kulttuurivaliokunnan kokous! on torstaina 8.9. kello 19.00 Ilokivessä. Käsiteltäviä asioita voi edeltäkäsin ilmoittaa kulttuurisihteeri Husalle p. 216 173 tai puheenjohtaja Urmalalle p. 619 306. Sosiaalivaliokunta Stipendejä kuopiolaisille opiskelijoille! Hakuaika päättyy 10.10.1988. Hakulomakkeita ja lisätietoja sosiaalisihteeriltä. Asumista koskevan telttatapahtuman järjestelykokous 12.9. klo 15.00 sosiaalisihteerin huoneessa. Kaikki asuntotilanteeseen tyytymättömät mukaan! J a a • • • • • • • arjestoja EYL (Evankelinen Ylioppilasliitto) Kansakoulukatu 5 ke 7.9. klo 18.30 alkaa raamattupiiri, jossa aiheena Johanneksen evankeliumi. la 10.9. klo 19.00 "Asti seurakunta-laivaan!" — opiskelijailta, Esa Luomaranta. ke 14.9. klo 18.30 "Rukouksen voima ja mahdollisuudet" -raamattuopetusilta. Tervetuloa.! NSU NSU:n estetiikka-, sukupuoli ja kulttuurikretsi kokoontuu tiistaina 13.9. klo 19.00 Lozzin kerhohuoneessa. Tilaisuudessa pitää Pirkko Ahola esitelmän Adornon musiikkifilosofiasta. Tervetuloa! " 3 — 3 " Kappale hikistä Suomen suvea on sitten ohi ja on taas aika kokoontua leppoisan ja välittömän yhdessäolon merkeissä keskiviikkoiltaisin klo 18 Jkl:n homososiaalisen yhdistyksen kahvi-iltoihin Kirjakahvilalla (Seminaarink. 28). Uudetkin ihmiset ja ideat, rohkeasti mukaan omilla ehdoillanne jatkamaan teema/alustusiltojen, illanviettojen, tanssien, keskusteluja ihmissuhderyhmien ym. merkeissä. PS. Ekat tanssit (ehkä) 24.9. ylioppilastalon yläkerrassa (avustajat järjestelyissä tervetulleita). Jyväskylän ylioppilasteatteri aloittaa torstaina 8.9. klo 17 ylioppilastalon yläkerrassa. Kahvia ja puheita! Tervetuloa vaan kaikki porukat. Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä, Puh. (941) 617288 Päätoimittaja Rauno Lahti Toimittaja Helena Seppälä Ilmoitukset: Kari Johansson, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä Puh. (941) 617288. Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh. (941) 252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp, SYPJyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa, puoli vuotta 50 markkaa. Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, väri ja määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1988. Ä a t * ^ VÄRIKUVAT HETI, EIKÄ HUOMENNA! (jopa parissa tunnissa) PASSI-, MUOTO-, MUOTIJA MAINOSKUVAAMO KAUPPAKATU 19 PUH. 214 026 SYYSKUU Seuraava lehti Materiaali toimitukseen 15.9.88 ilmestyy 21.9.88 5 M Mainio 6 T Asko 7 K Arho, Aihippa 8 T Taimi 9 P Isto . 10 L Kalevi, Kaleva 11 S 15. kolm. j . s. Santeri, Ale Pirkka Sinikka, Sini Soili, Soile 14. kolin. j . s. Ansa 35 O 3C 12 M Valma 13 14 15 I D P 17 18 Orvo Iida Sirpa Hellevi, Hillevi Aili, Aila 16. kolm. jalk. s. Tyyne, Tytti 37 19 M Reija 20 T Varpu ilmiöitä, asiaa M ja ihmisiä Jyväskylän ylioppilaslehti Noin 20 numeroa vuodessa. Tilaus 100:vuosi tai 50:puollv. Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä puh. 941-617 288