• J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI NUMERO 7/2005 20. HUHTIKUUTA – 3. TOUKOKUUTA 46. VUOSIKERTA UUTISET Jyväskylästä valmistuvat työllistyvät hyvin 3 NÄKÖKULMIA Kolmekymppisten kekkereillä 4 KULTTUURI Vastuuta on ilman vapauttakin 11 MENOT Seisomapaikalla sikaillaan 13 H A N S -P E T E R W E C K M A N Kielletyn nuuskan himo keskiaukeama
• 2 UUTISET 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI YTHS: N HAMMASHUOLTOA järjestetään uusiksi. Todennäköisesti vuoden 2006 syksystä lähtien jatkotutkintoopiskelijoiden hammashuolto YTHS:n terveysasemilla lopetetaan. Samalla yli kuusi vuotta opiskelleet perustutkintoopiskelijat palaavat hammashuollon täysivaltaisiksi asiakkaiksi. Jatko-opiskelijoista YTHS:n palveluihin ovat oikeutettuja ne, jotka ovat liittyneet ylioppilaskuntien jäseniksi. Jäsenyys on jatko-opiskelijoille vapaaehtoinen. Hammashuollossa jatko-opiskelijoita on kuitenkin vuodesta 2003 lähtien koskenut sama ns. ensisijaisuusjärjestely kuin yli kuudennen vuoden perustutkinto-opiskelijoita, eli tarjolla on ollut vain akuuttihoitoa ja vain yksi hoitokerta vaivaa kohti. Uudistuksen jälkeen jatko-opiskelijoiden on hoidatettava hampaansa kokonaan kunnallisella tai yksityisellä puolella. Jyväskylän yliopistossa on tällä hetkellä jatko-opiskelijoita lähes 1900, joista hieman yli 200 on maksanut JYYn jäsenmaksun. Koko maassa yo-kuntien jäseninä on reilut 5000 jatko-opiskelijaa, joista valtaosa pääkaupunkiseudulla. Määrä on tippunut sen jälkeen, kun ensisijaisuusjärjestely otettiin käyttöön. Korvaukseksi hammashuollon loppumisesta jatko-opiskelijoiden YTHSmaksua alennetaan 10 eurolla. Muut YTHS:n palvelut ovat heidän käytettävissään entiseen tapaan. Tarve uuteen järjestelyyn syntyi, kun eduskunnan oikeusasiamies viime vuoden lopulla katsoi, että YTHS:n vuonna 2003 käyttöön ottama hammashuollon ensisijaisuusjärjestelmä on lainvastainen. Kaikilla YTHS-maksun maksaneilla tulee siis olla oikeus samoihin palveluihin. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja YTHS pohtivat alkuvuodesta erilaisia vaihtoehtoja, joista nyt toteutettava nähtiin kestävimmäksi ratkaisuksi. Myös YTHS:n Jyväskylän aseman ylihammaslääkäri Kari Lyytinen pitää kaavailtua mallia hyvänä ratkaisuna. ”Jatko-opiskelijoista iso osa on työssäkäyviä ihmisiä, joilla on parempi mahdollisuus muihin hammashoitopalveluihin. YTHS:n perusajatus on tarjota palveluita nuorille perusopiskelijoille.” Yli kuusi vuotta opiskelleiden paluun hammashuollon täysivaltaisiksi asiakkaiksi Lyytinen ei usko aiheuttavan ongelmia: ”Silloin varmasti kasautunut kysyntä purkautuu, mutta en usko, että meidän täällä täytyy siihen erityisesti varautua. Jyväskylässä hammashuollossa on tällä hetkellä aika hyvä tilanne.” Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi Jatko-opiskelijat pois YTHS:n hammashuollosta J YVÄSKYLÄN YLIOPISTO on huhtikuussa solminut yhteydet kahteen Intian parhaimmista yliopistoista. Uudet yhteistyöyliopistot ovat humanistis-yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta kuulu Jawaharlal Nehrun yliopisto Delhissä ja luonnontieteissä kunnostautunut tutkimusyliopisto Indian Institute of Science (IIS) Bangaloressa. Jyväskylä syöksyy Intiaan pohjoismaisten yliopistojen etujoukossa Ruotsin kera ja on neuvotellut alustavat sopimukset kyseisten yliopistojen kanssa ensimmäisenä suomalaisena yliopistona. ”Matka oli todella kiinnostava ja antoisa. Se meni nappiin, ja saimme tehtyä kaksi sopimusta allekirjoitusta vaille”, rehtori Aino Sallinen hehkuttaa. Kyseisten intialaisten yliopistojen laadusta kertoo jotain jo se, että niihin otetaan sisään keskimäärin vain kaksi prosenttia hakijoista. ”Delhin yliopisto kuuluu yhteiskuntatieteissä Intian kolmen parhaan joukkoon ja siellä koulutetaan paikallisten mukaan suurin osa maan poliittisesta johdosta. Siellä on myös paljon kansainvälisen kulttuurin opintoja sekä kirjallisuutta. IIS taas on tunnettu kemian ja nanofysiikan osaamisestaan.” I NTIAN REISSUN yhtenä taka-ajatuksena epäilemättä oli varmistaa, että Jyväskylä taistelee rinta rinnan muiden eurooppalaisten yliopistojen kanssa EU:n Erasmus Mundus -maisteriohjelmien muhkeista stipendirahoista. Yksi tämän EU-hankkeen painopiste on houkutella Eurooppaan opiskelmaan muiden muassa myös intialaisia lahjakkuuksia, jotka tällä hetkellä lipuvat kovaa vauhtia Atlantin toiselle puolelle. Sallinen kiistää, että mahdolliset tulevat ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut olisivat pääsyynä matkailuun. ”Jos lukukausimaksut tulevat, ei näistä maista sitä rahaa saada”, hän toteaa tiukasti. Kuitenkin rehtori halusi varmasti matkallaan varmistaa Jyväskylän osuuden EU-ohjelmien Mundus-rahakakusta, kunhan opetusministeriö ehtii sallia ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksut. ”Toivon, että Jyväskylä on mukana eurooppalaisten yliopistojen joukossa, jotka kouluttavat tuhannen intialaisen jatko-opiskeluja”, Sallinen linjaa. Rehtori jatkaa toukokuussa reissaamistaan ja suhii Kiinaan muiden suomalaisten yliopistojen rehtorien kanssa. Myös Kiinasta Jyväskylä haluaa saada oman osansa maan huippulahjakkuuksista. ”Kiinasta en odota näin konkreettisia tuloksia, koska sinne meillä on jo sopimuksia olemassa. Intia oli minun matkani”, Sallinen kuitenkin toteaa. Y HTEISTYÖHÖN Intian yliopistojen kanssa kuuluu sekä opiskelijaja opettajavaihtoa että tutkimusta. Jyväskylällä on jo tälläkin hetkellä professoritason projekteja toisen yhteistyöyliopiston, IIS:n kanssa. ”Näillä henkilökohtaisilla kontakteilla on tärkeä merkitys. Vain niiden varaan voidaan rakentaa jotain pysyvää”, Aino Sallinen kiittää. Lukukausimaksuja peritään molemmissa Intian yliopistoissa, mutta rehtorin mukaan ainakaan niihin ei alkava syvempi yhteistyö kaadu. ”Puhuimme eri rahoitusvaihtoehdoista ja intialaiset kertoivat, että heillä on jo mahdollisia stipendimalleja ja että yliopisto on myös valmis tarjoamaan suomalaisille majoituksen kampukselta. Myös täydellistä vapauttamista maksuista pidettiin mahdollisena.” Vaihto-ohjelmat käynnistyvät, kun yliopistojen kansainväliset yksiköt saavat keskenään neuvoteltua yksityiskohdat kuntoon. Mitään vaihtopaikkamääriä ei Sallinen halua vielä veikkailla. ”Toivoisin, että ennen kesää saadaan sopimukset pääosin kuntoon, ja että jo syksyllä 2006 vaihdot pyörivät”, silminnähden matkastaan syttynyt rehtori arvioi. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Jyväskylän yliopisto laajenee itään Rehtori suuntaa katseensa Intiaan ja Kiinaan I NTIAN MATKA tarjosi rehtorille myös henkilökohtaisesti paljon, matkalaisten vatsataudin lisäksi. Paljon Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa matkustaneellekin Delhin kastijaon juonena syntyneet varallisuuserot pysäyttivät. ”Täytyy muistaa, että Intiassa 300 miljoonaa ihmistä elää alle dollarilla päivässä ja toiset 300 miljoonaa alle kahdella dollarilla. Toisaalta etelän rannikkoalueille on syntynyt kasvavia teknologiakeskuksia ja tietokonealan ihmiset ansaitsevat suhteessa erittäin hyvin”, Aino Sallinen toteaa. Reissuun kuului myös vierailu Nokian Bangaloren yksikössä. Sama yhtiö kertoi huhtikuussa satsaavansa Intiaan monta sataa miljoonaa euroa. Sallinen koki Delhin ristiriitaiseksi: suurkaupunki kaikkine koon mukaisine haasteineen. ”Liikenne on kaoottinen, riksoja ja moottoripyöriä täynnä. Kadulla elintilasta kamppaillaan koko ajan, edellä hidastelevia tuupitaan.” Rehtori kertoo myös kerjäläisistä, jotka joutuvat turistien huomiosta kamppaillessaan tulemaan iholle ja koskettamaan. Jotkut myös suutelivat turistien jalkoja. Toisaalta tiivis elintasoeroinen yhteiskunta ruokkii Sallisen mukaan yritteliäisyyttä. ”Kaikki näkemäni ihmiset tekivät jotain. Oli se sitten pyykin pesua, katukauppaa tai kengän kiillotusta. Omasta pienestä pläntistä ja leivänpalasta tapellessa on pakko yrittää”, rehtori löytää lopuksi kolikon toisen puolen. ”Mutta kyllä se kamalalta tuntui, kun kaiken tämän jälkeen palasimme syömään lounasta viiden tähden hotelliimme”, Sallinen toteaa ääni hiljentyen. Intian monipuolisuus hiljensi kokeneen matkaajan K U V A : P E K K A R Ö T K Ö N E N K U V A N K Ä SI T T E LY : H A N S -P E T E R W E C K M A N
• 3 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI JYYn edustajisto kokoontuu 26.4. Ylioppilaskunnan edustajisto kokoontuu tiistaina 26.4. klo 17 ruokala Ilokivessä. Asialistalla on muun muassa opiskelijajäsenten valinta kaikkiin tiedekuntaneuvostoihin ja yliopiston erillislaitosten johtokuntiin seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Suomen opintotuki on Pohjoismaiden alhaisin Kelan tekemän pohjoismaisen opintotukivertailun mukaan suomalainen korkeakouluopiskelija joutuu tulemaan toimeen 150–350 euroa pienemmällä opintotuella kuukaudessa kuin pohjoismaiset kollegansa. Vielä 10 vuotta sitten Suomen opintotuki oli hyvää pohjoismaista tasoa. Islantilaiset ja norjalaiset saavat opintotukena lähes 1000 euroa kuukaudessa. Tanskassa tuen enimmäismäärä on reilut 900 euroa kuukaudessa ja Ruotsissa yli 800 euroa kuukaudessa. Suomalaisopiskelijan sen sijaan on pärjättävä noin 650 eurolla kuukaudessa. Suomen Ylioppilaskuntien liitto huomauttaa omassa kommentissaan, että Suomessa opintorahaa ei ole korotettu vuoden 1992 jälkeen. Elinkustannusindeksin mukaisesti laskettuna opintorahan pitäisi nykyisin olla 314 euroa. SYL vaatiikin, että opintotuen tulevaisuutta mietittäessä opintorahan alhainen taso on huomioitava. Oikaisuja numeroon 6/2005 Yliopistojen kirjastojen laina-aikoja vertailleessa pääuutisjutssa oli virhe Turun osalta. Toimittajallemme ei selvinnyt Turun kirjastojen suuri määrä, joten hän ei tiennyt soittaa erilliseen Kurssikirjastoon, jossa laina-aika on siis sama kuin Jyväskylässä ja Joensuussa, eli kaksi viikkoa. Kuvattua-kuvatekstissä kerrottiin, että JYY juhli 76-vuotista taivaltaan 19.3.2005. JYY, kuten koko yliopistommekin, juhli tänä vuonna 71-vuotista askellustaan. Damn, kyllähän me tuon tiesimme. Uudet suomalaiset -sarjan juttuun unkarilaisesta Lénárd Gundasta oli lehteen taitettu väärä versio, joka sisälsi kaksi asiavirhettä: Gunda ei ole ollut lukioaikana Suomessa vuotta vaihdossa, ainoastaan joitain viikkoja; hän ei myöskään ole koskaan opiskellut suomea Unkarissa yliopistossa. Menovinkkijutussa Jori Hulkkosesta oli myös virhe: Hulkkonen on asunut Turussa vasta kolmisen vuotta, eikä kymmenen. Päätoimittaja pahoittelee myös pääkirjoituksensa aiheuttamaa mielipahaa Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäelle. Hän häpeää professorille synnyttämäänsä suurta tuskaa, joka toi päätoimittajan sähköpostiin arkillisen henkilökohtaista arvostelua ammattitaidottomuudesta. Vielä keskellä professorin kiireisintä aikaa, kun uusi palkkausjärjestelmä painaa päälle. Sori hei, ihan oikeesti. Päätoimittaja peruu kaikki puheensa, jotta jäljelle jää vain perusteltu mielipide. Ai niin, sehän on jo pääkirjoitus. Lehti oli myös täynnä kirjoitusvirheitä. Anteeksi. Oikolukijamme oli poissa toimituksen vahvuudesta. lyhyet Maistereille riittää vielä töitä Kolmannes Jyväskylästä valmistuvista jää töihin Keski-Suomeen T UTKINTO Jyväskylän yliopistosta on selvityksien mukaan kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Yli puolet opiskelijoista löytää työpaikan jo ennen valmistumistaan. Vuoden sisällä valmistumisesta jo lähes jokaisella on mielekäs, oman alan työpaikka. Näin hyvin ovat asiat viime vuoden lopulla valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan, jonka teki Jyväskylän yliopiston Tutkimusja rekrytointipalvelu. Vastavalmistuneet katsovat työnsä myös vastaavan opintojen määrää ja omaa koulutusta; yli yhdeksän kymmenestä katsoo päässeensä heti oman alansa hommiin. Työelämään siirtyviä opiskelijoita neuvova uraohjaaja Annamari Rovamo katsoo tilastoja mielissään, syystäkin. ”Jyväskylällä on hyvä maine työmarkkinoilla. Erityisen haluttuja ovat olleet psykologian ja taloustieteiden opiskelijat, jotka työllistyvät keskimäärin paremmin kuin muualta Suomesta valmistuvat.” Myös kasvatussekä liikuntatieteilijät ovat olleet kovassa huudossa. Kauppatieteilijöiden ja tietotekniikan osaajien ohella heille maksettiin myös keskimääräistä parempaa palkkaa. Rovamon mielestä Jyväskylä on oivallinen paikka niin työnantajalle kuin työtä hakevalle opiskelijallekin, ja reilu kolmannes Jyväskylän yliopistosta valmistuvista jääkin Keski-Suomeen. S UURIN TYÖLLISTÄJÄ Jyväskylässä on muun Suomen lailla julkinen sektori. Maan Ateenassa tarvitaan paljon opettajia ja humanisteja. Harvemmin julkiselle alalle työllistyviä ovat kauppatieteilijät ja IT-osaajat, jotka tosin päätyvät usein paikallisten firmojen palkkalistoille jo ennen valmistumistaan. Kaikille ei töitä kuitenkaan riitä. Jyväskylä on kuuluisan huono paikka hakea kesätöitä. Myös moni koulutuksen saanut vakituista työpaikkaa etsivä joutuu pettymään: hakijoita on usein yksinkertaisesti liikaa. ”Jyväskylän kokoinen kaupunki ei voi tarjota töitä kaikille. Kesätyötilanne on huono, kun paikkakunnalla on monta isoa oppilaitosta. Tarvittaessa pitää olla valmis muuttamaan työn perässä, vaikka sitten pienempään pitäjään”, uraohjaaja Rovamo neuvoo. Varsinkin humanistisilla aloilla on paikoin ylitarjontaa, ja esimerkiksi opettajien on jo vaikeaa saada mielekästä työtä paikkakunnalta. Vastavalmistuneiden suurin työttömyysaste on humanisteilla: 6,2 prosenttia. Suurin osa humanistisen tiedekunnan kasvateista työskentelee valtion tai kunnan leivissä. Rovamo katsoo syyn korkeaan työttömyyslukuun löytyvän juuri suuntautumisesta julkiselle sektorille, jossa suurin osa työsuhteista on määräaikaisia. Sijaisuuksien ja projektien väliin jää usein jaksoja, jolloin ollaan tilastollisesti työttömiä. Uraneuvoja Annamari Rovamo korostaa kuitenkin, etteivät pätkätyöt ole nykyisin ainoastaan humanistinen ilmiö. Ja sitäpaitsi monet humanistisen alan opiskelijoistakin, kuten opettajat ja viestintätieteilijät, työllistyvät erittäin hyvin. Pätkätyöt on nykyisin vain muodostettu kiinteäksi osaksi työelämää, varsinkin uran alkuvaiheessa. ”Vastavalmistuneen työura alkaa usein määräaikaisella työsuhteella, alasta riippumatta. Jonkun vuoden jälkeen valmistunut voi sitten saada vakituisen työn samasta yrityksestä tai hän vaihtaa työpaikkaa vakituisen työn perässä. Pitää muistaa, että tekemämme tutkimus käsittää ainoastaan valmistuneiden opiskelijoiden ensimmäisen työvuoden”, Rovamo muistuttaa. Johannes Kotkavirta jylkkari@jyy.fi J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON fysiikan laitokselta valmistuvat aloittavat yleensä uransa tutkijoina tai tuotekehitystyössä yrityksissä. Teollisuuden merkitys työnantajana on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulla. Opettajiksi päätyy enää vajaa kolmannes valmistuneista, kun vielä 1980-luvulla yli 60 prosenttia suuntasi opetusalalle. Amanuenssi Soili Leskisen mukaan teollisuus on herännyt yliopistolliseen toimintaan viime vuosina. Nykyteollisuus imee fyysikkoja sitä mukaa kun heitä valmistuu, yleensä aiemminkin. Yliopisto toteuttaa nykyään niin sanottuja käytännöllisiä koulutusohjelmia yhdessä yritysten kanssa. Näissä yliopisto saa rahaa yrityksiltä tekemästään tutkimustyöstä. Vuonna 2003 maisterin paperit saanut Panu Koppinen työskentelee nyt tutkijana yliopistolla, alanaan nanofysiikka. Fysiikan laitokselta valmistuvien työnhakuprosessi on yleensä lyhyt, jos sellaista on lainkaan. ”Nykyiseen tutkimusryhmääni pääsin mukaan jo toisen opiskeluvuoden jälkeen. Paikkaa ei tarvinnut hakea, vaan minua pyydettiin kesätöihin tutkimusapulaiseksi.” Koppisen mukaan käytännönläheinen opiskelu on korvaamatonta fysiikan alalla. ”Työelämään olisi vaikea siirtyä pelkältä teoriapohjalta. Nyt suurin osa opiskeluajastakin on arvokasta työkokemusta. Esimerkiksi gradu tehdään yleensä jollekin yritykselle, joka myös maksaa palkkaa tehdystä tutkimuksesta. Tämä yritys on usein tuleva työnantaja.” Samaa rataa töihin siirtyi myös Marko Avikainen, joka teki lopputyönsä Metso-konsernille. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän työskentelee prosessianalyysi-insinöörinä saman yhtiön palveluksessa Jyväskylässä. ”Pariakin paikkaa tarjottiin valmistumisvaiheessa. Valitsin metsäteollisuuden, koska se on Suomessa merkittävä työllistäjä meidän alallamme”. Opettajanuraakaan Avikainen ei sano vierastaneensa, teollisuusfysiikka vain vei mennessään. ”Ei opettajanura mistään inflaatiosta ole kärsinyt, vaikka yritykset vievätkin nykyisin suurimman osan opiskelijoista. Opettajan ammattia arvostetaan kyllä ihan entiseen malliin”. Yritysmaailma vetää fyysikoita Y LIOPPILASKYLÄN kupeeseen nousseen Vuokra-Savelan C-talo lähestyy valmistumistaan. Isännöitsijä Osmo Kääriäinen kertoo, että mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, asukkaiden pitäisi päästä muuttamaan taloon heinäkuun alusta. C-talossa on 68 asuntoa, joista kaksi kolmasosaa on yksiöitä ja loput kaksioita. Taloon ei näillä näkymin ole tulossa rajoituksia lemmikeiden tai tupakoinnin suhteen. Hakemuksia on tullut jo pari sataa, mutta hakuaika jatkuu vielä toukokuulle. ”Ensimmäiset asukkaat valitaan arvonnalla; se on tässä tilanteessa ainut demokraattinen tapa”, Kääriäinen toteaa. Myöhemmin asuntoihin pääsee jonottamalla kuten yo-kylän yksiöihin. Toisin kuin yo-kylän taloihin, Vuokra-Savelan asuntoihin ei ole omaisuuseikä tulorajoja. Kääriäinen kertoo, että asukkaidenottolautakunnassa on joskus tullut vastaan tapauksia, joissa opiskelija on perinyt esimerkiksi vanhempiensa talon yhdessä sisaruksensa kanssa, ja tämä toinen sisarus asuu taloa entisellä kotipaikkakunnalla. Tällainen opiskelija on auttamattomasti pudonnut pois kylän asukasvalinnoista, vaikkei talon omistaminen ole hänen käytettävissä olevaa varallisuuttaan lisännyt. Vuokra-Savelan kohdalla tällaista ongelmaa ei ole. Juha Mäkinen Vuokra-Savelaan runsaasti hakijoita Panu Koppinen sai valmistuttuaan töitä omalta laitokseltaan. Yhä useampi nuori fyysikko päätyy kuitenkin teollisuuden palvelukseen. Vuokra-Savelan C-talo valmistuu kesäksi. H ANS -P ETER W ECKMAN
• reuna huomautus Anssi Koskinen M ILLAINEN olen kolmekymppisenä? Huomasin miettiväni sitä, kun arvuuttelin paikkaani puolisukulaisen kolmikymppisillä. Istuisinko kohteliaasti naisten kanssa yläkerrassa vai miesten kanssa alakerrassa? Alakerrassa miehet ajoivat rallia tietokoneella ja yläkerrassa naiset puhuivat synnytyksen jälkeisestä dissektiovuodosta. Jako kahteen leiriin oli viiltävä. Ja kaikilla paitsi meillä oli lapsia. Linkkini juhlaväkeen oli yläkerrassa muiden naisten kanssa. Olisiko minun soveliasta istua pöydässä, jossa naiset nauravat sille kuinka yhtäkkiä rinnoista alkaa tulla maitoa? Nauraisinko mukana? Yritin parhaani. Kulttuurikeskusteluakin viriteltiin. Olihan mukana ihmisiä, joita popkulttuuri oli ennen lasta kiinnostanut. Mutta jotain oli muuttunut. Bridget Jones 2 edusti nyt elokuvan parhautta, jota kriitikot eivät ymmärrä: ”Ei elokuvan pidä olla mitään taidetta, sen tarvii vain viihdyttää”. Siinä vaiheessa oli poistuttava, kun imelä lattaripoppis vaihtui Pauli Hanhiniemeen ja keskustelu siirtyi lasten mikroautoharrastuksesta takaisin omiin terveysongelmiin. Silloin ei mies yksinkertaisesti voi tietää, onko soveliasta istua seurana. Hän muuttuu näkymättömäksi. Mitään lisättävää ei ole. Ei voi edes argumentoida, että ”sehän on ihan paskaa”. Sama tunne oli tyttöystävälläni, joka raportoi keskustelun kulusta seuraavaa: yhteisen sairauden diagnosointiin kului vartti, mutta jaaritteluun hurahti tunti. Keskustelua kevennettiin muistelemalla synnytystä. Synnytyskeskustelu on naisten armeijakeskustelu. Ulkopuoliselle se on yhtä vieraannuttava. Sen syntyminen vaatii kahden ihmisen yhteisen kokemuspohjan, eikä sitä vaienna kuin viina. Ja viinaa ei täällä nautittu kuin ihan vähän. Kotiin mentiin nukkumaan viimeistään yhdeltä ja nainen ajoi perheen tila-autoa. J UHLIEN AINOAN lapsettoman pariskunnan miespuolena edustajana päätin lähteä kokeilemaan onneani Richard Burns Rallyssa. Ja se kannatti. Alakerrassa ei puhuttu armeijasta. Ei ollut tarvis, sillä kyllä jokainen tunnustaisi heidän miehisyytensä ilmankin. Neljä kauppakassia, kaksi lasta ja marketin perheparkkiin pysäköity tilaauto puhuisivat puolestaan. Nyt saattoi taantua rauhassa. Ajoimme poikain kera läpi Suomen lumisten metsien ja Australian pölisevien kukkuloiden. Vapauden onnellinen illuusio täytti huoneen. Mutta saunaan ei kukaan tullut kanssani. Saunasta oli nyt tullut osa pyhää perheyhteyttä. Niinpä mietin asetelmaa sähkösaunan lauteilla – yksin. Miehet pelaavat rallia ja naiset puhuvat synnytyksestä. Kaksi leiriä ei juuri kohtaa toisiaan, ei puheenaiheissa, eikä edes fyysisesti. Mitä heille on tapahtunut? Siihen on helppo vastata. Lapsi on asettunut perhepotretissa heidän väliinsä. Mutta ovatko he onnellisia? Sitä en saata tietää, enkä ota selvää. antakosk@cc.jyu.fi Lapsi bileissä Liian pieni asunto (elinpaikka). Elämä on hauskaa, kun vielä puolikin vuotta muuton jälkeen löytää pusseista ja laatikoista koko ajan yllätyksiä. Ai niin, mulla oli tämmönenkin. Kivaa. Itku (ruumiintoiminto). Avaa tukkoisen nenän. Satunnaisempaa helpotusta myös muihin vaivoihin. Äänikirja (tallenne). Vihdoin ratkaisu ikuiseen ongelmaan: mitä tehdä, kun haluan välttämättä lukea ja piirtää samaan aikaan? 4 NÄKÖKULMIA 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI alkukirjoitus 20. huhtikuuta 2005 toimitus suosittelee: Kuka lohduttaisi professoria – uuden yliopiston uhria? k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 260 3359 / 044 531 1099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Juha Mäkinen (014) 260 3360 / 050 369 8285 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Hans-Peter Weckman (014) 260 3973 / 040 568 3696 / weckman@cc.jyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 260 3355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 7000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Paaviehdokkaiden ulkonäkö kuohuttaa Maanantaina alkaneen konklaavin paaviehdokkaat ovat jo herättäneet kohua. Keskustelu kardinaalien paino-ongelmista kiihtyi uimapukuja kasukkakierrosten jälkeen: millaista paavikuvaa langanlaihat kandidaatit lommoposkineen ja riutuneine reisineen nuorille kuoripojille näyttävät? ”Suunta on huolestuttava. Paaviehdokkailla on tuskin enää minkäänlaisia rintoja”, valittelee kardinaali Fang. ”Toisaalta he näyttävät hyvää esimerkkiä harrastuksineen. Esimerkiksi katolisen kirkon piirissä suositut pedofiilien piilottelu, henkariabortit ja taitoluistelu saattaisivat kadota kokonaan ilman vahvaa paavia.” Aterian jälkeiseltä oksennukselta tavoitetut ehdokkaat kuittaavat väitteet heleällä naurahduksella. ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu ja vuodatettu”, he toteavat. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info Lehti TTT:n uutisia H ei professorit, huuto seis, juna meni jo. Juoskaa vaan kiltisti seuraavalle asemalle. Hypätkää kyytiin ja parantakaa siellä kanssamatkustajienne oloa. Ehkä voitte päästä joskus veturinkuljettajankin paikalle. Junan keulassa lukee yksi sana: edistys. Tulosohjaus tuli laman jälkeen pysyväksi osaksi yliopiston taloushallintoa ja sen kanssa yliopiston talousjohto, hallitus ja tiedekunnat sekä muu henkilökunta ovat oppineet elämään ja myös parantamaan ohjausmalleja haluttuun suuntaan. Joten viimeiseen kymmeneen vuoteen ei monikaan ole ehtinyt yliopiston suurta kollegiaalista vapauttaan kaivata. Se etuoikeus lakaistiin laman jaloista. Opiskelijoilta vapaus meni, kun opintotuen taso jäädytettiin ja tulonvalvonta tuli. Tutkijoilta se meni, kun apurahakilpailu laajeni ja rahoitus samalla pieneni ja lyheni. Lehtoreilta, assistenteilta ja muulta henkilökunnalta se meni, kun jatkuva laatutyön arviointimeri esiteltiin ja arkipäiväksi tuli pätkätöissä ja epävarmuudessa pulikointi. Missä olivat yliopiston uutta palkkausjärjestelmää nyt kritisoivat muutamat professorit silloin, kun opiskelijoita, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa lyötiin? Nyt nämä samat riitapukarit pyytävät meitä lohduttamaan uuden yliopiston ylityöllistettyjä uhreja. Selvää tietenkin on, että professorit ovat ylityöllistettyjä. Tällä tosiasialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen uutta palkkausjärjestelmää vastustavan myyräntyön kanssa, jota vähemmistönä omiensakin keskuudessa olevat professorit harjoittavat. P rofessoreiden kevään kapinahuuto on oire esimiestaitojen puutteista, mikä taas johtaa juurensa alimitoitettuun esimieskoulutukseen. Yliopistoon onkin luotu järjestelmä, jossa yksittäiset tieteentekijät edelleen lilluvat akateemisen vapauden kuplassaan ja kuvittelevat, että vapaus ulottuu tieteentekemisen ohella myös suuren organisaation taloushallintoon, strategiseen suunnitteluun ja henkilöstöjohtamiseen. Tosiasia kun on, että viimeistään lamassa katosi Suomen yliopistolaitokselta talousasioissa vapaus ja autonomia. Ja miksi sitä pitäisi valtionosuuksissa ollakaan? Valtio kun lystin maksaa, niin mikseivät poliitikot saisi rahoista päättää? Tietenkin yliopisto voi ja sen pitää vaatia, että poliiitiset päätökset edistävät hyvän koulutuksen ja tieteen asiaa. Yliopistossa pitäisikin siirtyä 10 vuoden määräaikaisiin professuureihin ja esimieskoulutuksen merkitystä pitäisi korostaa näitä virkoja täytettäessä. Näin yliopistokollegio pystyisi säännöllisesti oikeasti punnitsemaan professorien pätevyyttä, eikä suutareita pidettäisi yliopistoja pilaamassa. Vaikka muutos vaikeuttaisi hieman proffien tulevaisuuden suunnittelua, niin kyllä viiden tonnin kuukausiliksalla sen asuntolainan saa lyhennettyä ja lapset kasvatettua. Professoreiden määräaikaisuudet vain vaikeuttaisivat sen kesähuvilan hankkimista. Ja ne työkiireiltä nauttimatta jäävät mansikat ja samppanjat voi jättää aivan vapaasti opiskelijoiden ja muun henkilökunnan vappujuhlintaa piristämään. Toni Peltonen
• jyy pää Antti Vesala 5 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Marjo Jyrkkä, 23, kalabiologia ja kalatalous: ”Vähän vaikea sanoa. Ei sillä minulle ole väliä, onhan tupakointikin laillista. Kun haittavaikutukset kerrotaan selkeästi, niin sitten se on kunkin oma valinta.” Antti Teräsvirta, 25, matematiikka: ”Mulle se on suoraan sanottuna ihan sama. Ei vaikuta minuun mitenkään. Merkitseekö se sitten nykyisellään valtiolle verotulojen menetystä, kun ihmiset tuovat nuuskaa laivoilta.” Elina Hämäläinen, 25, kasvatustiede: ”Ei pitäisi. Se on terveydelle haitallista, ja nuuskaaminen on epämiellyttävä tapa.” Aapo Kilpelä, 26, liikuntapedagogiikka: ”Tiedän, että sen puolestapuhujia löytyy paljon meidän tiedekunnasta. Jokainen täysi-ikäinen saa tietenkin tunkea suuhunsa mitä moskaa haluaa, mutta näen, että sen sallimisella olisi kuitenkin enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia.” Pitäisikö nuuska laillistaa? kuvattua Luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö Pedago vietti 40-vuotisjuhliaan tanssin merkeissä Seminariumin vanhassa juhlasalissa. Tanssin pyörteissä Heidi Luoma ja Jarkko Peltola. Yliopistossa vähän organisatorista esimiehuutta Päätoimittaja Toni Peltonen puuttui ajankohtaiseen aiheeseen pääkirjoituksessaan (Jylkkäri 6/2005) Uudesta Palkkausjärjestelmästä (UPJ). Jutun perusteella sai kuitenkin sellaisen kuvan, että professorit on yllätetty housut kintuissa esimiehiksi. Mistähän tällainen käsitys on syntynyt? Väitän, että yliopistoissa on paljon akateemista johtajuutta, mutta vähän organisatorista esimiehisyyttä. Akateeminen johtajuus edellyttää vastuunottoa ja päätösten tekemistä tutkimuksessa ja opetuksessa. Usein akateeminen johtajuus myös tarkoittaa esimiehenä toimimista. Se on kuitenkin eri asia kuin UPJ:n periaate hierarkisesta esimies-alainen suhteesta, jossa pisteytetään työtovereita. Asia on hankala siksi, että UPJ:n ajattelutapa vaatii arviointeja kriteerein, jotka eivät kuvaa työtehtäviä. UPJ:n kritiikissä ei olekaan kyse akateemisen johtajuuden puutteesta tai vastuun pakoilusta, vaan epäoikeudenmukaisuuden vastustamisesta. Kysymys kollegoiden välisestä suhteesta on keskeinen tutkimustoiminnan kannalta, sillä tutkimus on luonteeltaan keskustelua. Uuden tiedon tuottamisessa esimies-alaissuhde pikemminkin ehkäisee kuin edistää innovatiivisuutta. Tästä syystä UPJ:n edellyttämä hierarkinen toimintamalli on koettu uhkaksi jopa tieteen vapaudelle. Kuka UPJ:n on oikein luonut? Kysymykseen on hankala vastata, sillä UPJ on kuin Kurskin mutkan ’oikaisutaistelu’ toisessa maailmansodassa. Valmisteluiden alettua hyökkäystä ei enää voitu välttää, vaikka tappio oli ilmeinen. UPJ yrittää ratkaista edellisen palkkausjärjestelmän ongelmia, joita ovat mm. huono tuloksellisuudesta palkitseminen ja palkkaluokkien jäykkyys. Tavoitteena on luoda järjestelmä, joka on sekä tasapuolinen että palkitseva. Hyviä tavoitteita. Ongelma on siinä, että olemassa olevaa ongelmaa ovat ratkaisemassa tahot, jotka ovat sen aikanaan synnyttäneet. Työmarkkinaneuvotteluiden logiikan mukaisesti kompromissien tuloksena on syntynyt UPJ-järjestelmä, joka ei tyydytä ketään. Silti se on pantava toimeen, sillä näin on sovittu. Toivoa sopii, että UPJ on oppimisprosessi kaikille – myös työmarkkinaosapuolille. Samalla voi toivoa, että UPJ:n osoittama yliopistojen johtamisen ongelmatiikka otetaan vakavasti. Johtamiskoulutus vaatii myös resursseja. Jussi Välimaa Korkeakoulututkimuksen professori UPJ-kritiikissä reagoidaan myös muihin uudistuksiin Valtiotyönantajan tavoite on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut siirtää koko valtionhallinto – johon myös yliopistot kuuluvat – uusien palkkausjärjestelmien piiriin. Kun työnantaja ilmoitti oman takarajansa siirtymiselle (30.11.2005) ja samalla luopuvansa Apalkkaluokista, oli saatava aikaan neuvottelutulos järjestelmän rakenteesta ja siihen siirtymisestä, jotta neuvotteluja voidaan jatkaa ja saada aikaan virkaehtosopimus – ja jatkaa palkkojen maksua ilman yllätyksiä. Yliopisto ei koskaan ole itsenäisesti voinut päättää tai sopia työntekijöidensä palkoista, vaan neuvotteluosapuolina ovat olleet valtiotyönantaja ja ammattijärjestöt. Järjestelmää vasta rakennetaan ja sen kehittyminen kestää vuosia. Esitetyssä kritiikissä kuitenkin reagoidaan myös yliopistojen moniin uudistuksiin, rahoituksen niukkuuteen ja johtamisen heikkouksiin. Osa kritiikistä todennäköisesti kohdistuu uudenlaiseen käsitykseen esimiehen tehtävistä ja asemasta. Lisämausteen tuo se, että uusi palkkausjärjestelmä mielletään tieteen ja tutkimuksen arviointijärjestelmänä, mitä se ei tietenkään ole. Tutkimus arvioidaan muilla foorumeilla ja palkkausjärjestelmä kattaa koko henkilöstön, myös ne, joiden tehtäviin tutkimus ei kuulu. Tutkijoiden asema on aiheuttanut hämminkiä. Oli sovittu selkeästi ja yksimielisesti siitä, että opetushenkilökunnalla on oma arviointijärjestelmä ja näin paljon paremmin tehtäviä kuvaavat kriteerit. Tutkijat piti arvioida muun henkilökunnan järjestelmässä. Talvella kuitenkin Helsingin yliopisto ja muut sen mukana tekivät päätöksiä tutkijoiden arvioimisesta opetushenkilökunnan kartassa. Tämä on vaikeuttanut arviointeja ja teettää lisätöitä. Tuula Hirvonen Yliopistonlehtorien liiton puheenjohtaja Kielten laitoksen lehtori Vilén ei ole syntiensä kanssa sinut Kokoomuslainen kansanedustaja ja eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Pekka Olavi Vilén ei ole nähtävästi vieläkään päässyt sinuiksi vanhojen syntiensä kanssa. Vapaasti muokattavasta Wikipedia-nettitietosanakirjasta on viime päivien aikana useaan otteeseen yritetty poistaa tai lieventää viittauksia Vilénin vilppiin. Muokkaukset on tehty eduskunnan tietoverkosta. Jari Vilén syyllistyi merkittävään plagiarismiin 4.4.1989 hyväksytyssä pro gradu -opinnäytetyössään. Oulun yliopiston selvityksessä 2.1.2002 todetaan, että ”noin puolet tutkielman tekstistä [on] lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia lähdeviitteitä.” Selvityksen mukaan kuitenkaan ”tutkielman hyväksymispäätökselle ei [ole] laissa purkuperusteita”. Osansa moitteista saivat myös opinnäytetyön tarkastajat ja tiedekuntaneuvosto. Plagiarismista kertoi sanomalehti Suomenmaa joulukuussa 2001. Lisätietoja tapahtuneesta löytyy nettiosoitteesta: http://fi.wikipedia. org/wiki/Jari_Vilen. Pauli Ojanperä Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. M INULLA ON OLLUT suuri ilo ja onni päästä osallistumaan hyvin läheisesti tutkinnonuudistusprosessiin yliopistossamme. Kokemukset ovat olleet enimmäkseen positiivisia. Jyväskylän yliopistossa tartuttiin toimeen jo 2000-luvun alussa, ja tiedotusja valistustoimintaa on harjoitettu runsaasti. On jaettu tietoa, laadittu ohjeistuksia, tehty periaatepäätöksiä ja annettu suosituksia. Uusi laki ja asetus astuvat voimaan elokuun alussa, ja tänä keväänä on tehtävä viimeisetkin päätökset. Opetussuunnitelmatyö pyörii tällä hetkellä tiedekunnissa ja laitoksilla kovilla kierroksilla. Kokonaisuutena yliopistomme on valmis uuteen tutkintorakenteeseen. Kuitenkin lähes viisi vuotta jatkuneen keskustelun, suunnittelun, toinen toistaan informatiivisempien seminaarien ja satojen kokouksien jälkeen on ollut hämmentävää huomata, että nähtävästi muutama oppiaine on eräistä perusasioistakin edelleen pihalla kuin lintulauta. M UUAN OPPIAINE puhuu tutkintovaatimuksissaan sujuvasti 300 opintopisteen filosofian maisterin tutkinnosta. Muuten ihan jees, mutta kun sellaista tutkintoa ei ole olemassakaan. Tulee olemaan alempi ja ylempi tutkinto, jotka eivät millään tavalla ole toistensa osia, vaan erilliset, itsenäiset tutkinnot. Kandidaatti 180 opintopistettä ja maisteri 120 opintopistettä. Lisää rautalankaa voi tilata sähköpostilla. Vaikka yliopiston hallitus on jo syksyllä antanut toimenpidesuosituksen, jonka mukaan opintojakson laajuus on vähintään 3 opintopistettä, jotkut oppiaineet tarjoavat opetussuunnitelmia, joissa on lähes pelkästään yhden tai kahden opintopisteen laajuisia jaksoja. Vertailun vuoksi: yksi opintopiste vastaa noin 26 tuntia tai vähän yli puolta opintoviikkoa. Liian pienellä silpulla pelkkään kandidaatin tutkintoon on tehtävä toista sataa erillistä opintosuoritusta. Mitään järkeä? Ei. Toivottavasti tiedekuntaneuvostot ymmärtävät toimia vastuullisesti ja palauttavat kaikki puolivillaiset opetussuunnitelmat laitoksille niin monta kertaa kuin tarvitaan kunnollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämä on niin selkeä laatukysymys kuin voi olla. Kirjoittaja on JYYn korkeakoulupoliittinen sihteeri. Tutkinnon uudistaminen on jännää työtä vapaa sana H ANS -P ETER W ECKMAN Kevään viimeinen Jylkkäri ilmestyy 4.5. Kesä koittaa!
• P YHÄN O LAVIN kirkon kupeessa sijaitseva Katolisten sisarten leikkikoulu Nunnala on perjantai-iltapäivänä hiljentynyt. Kymmenet lapset ovat lähteneet viikonlopun viettoon. Yksi työntekijä vielä kuitenkin järjestelee päivän hulinoiden jäljiltä tavaroita paikoilleen. Puolasta kotoisin oleva sisar Barbara on asunut Suomessa jo reilut pari vuosikymmentä, mutta Jyväskylässä hän on vasta toista vuottaan. Nunnalan leikkikoulun johtajana työskentelevä sisar Barbara viihtyy työssään mainiosti, mutta kysymys ajasta ennen Jyväskylää saa hänet mietteliääksi. ”Asuin Helsingissä 18 vuotta ennen muuttoani tänne. Se on pitkä aika. Minulla on ikävä kaupunkia ja siellä asuvia ystäviäni.” Nunnille tulevaisuuden suunnitteleminen on vaikeaa, sillä muuttaminen on osa luostarielämää. Kun jossakin on tarvetta työntekijälle, siirto voi tulla nopeastikin oikean henkilön löydyttyä. ”Se on osa elämäntyyliämme. Siirto voi tulla vaikka ulkomaille. Yksikin vaihtoi Suomesta Argentiinaan.” S ISAR B ARBARAN tie Suomeen kulki nunnien sisarkunnan kautta. Lastentarhanopettajan opintojen päättymisen jälkeen hän aloitti pikaisesti luostarielämän. ”Sisarkunta toimii eri maissa. Suomeen tarvittiin lastentarhanopettajaa. He pitivät minua sopivana henkilönä ja kysyivät, olenko valmis. Sitten he lähettivät minut tänne”, sisar Barbara hymyilee. Sisar viihtyy erinomaisesti Suomessa ja hänellä onkin sanojensa mukaan kaksi isänmaata. Kesät hän viettää kuitenkin Puolassa, missä on hänen perheensä ja suurin osa sisarkunnasta. Nunnat siirretäänkin yleensä takaisin kotimaahansa, kun he tulevat tiettyyn ikään ja pääsevät ”eläkkeelle”. Suomeen jääminen ei kuitenkaan ole sisar Barbaralle poissuljettu vaihtoehto. ”En näe tarvetta lähteä takaisin Puolaan pysyvästi, minulla on teoriassa mahdollisuus jäädä tänne. Lopulta asiasta päättää kuitenkin eri sisar kuin minä. Ainahan voi keskustella ja tehdä ehdotuksia.” Sisar Barbara on matkustanut ohjaajan roolissa myös nuorten kanssa ympäri Eurooppaa. Matkojen tarkoitus on vaihdellut hiihtoreissusta pyhiinvaellusretkeen. ”Laskettelin itsekin nuorempana, ja kaverini naureskelivatkin minulle hiihtämisestä kuultuaan.” Seuraavaksi hän haluaisi järjestää nuorille matkan Roomaan ja esitellä heille kaupungin perushistoriaa. Sisar Barbara tapsi kahdesti hiljattain menehtyneen paavi Johannes Paavali II:n, joka myös oli Puolasta kotoisin. ”Paavi oli suuri ihminen, hän osasi toimia yli kansallisuusja uskontorajojen. Niistä ajoista on upeat muistot.” Riku Roslund jylkkari@jyy.fi 6 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI My country in the world politics The Student Union and the Department of Political Science put, for once, the pretty words of seminars into action after the Helsinki process seminar held in Jyväskylä. For on Monday April 25 starts a week long ”My country in world politics” intensive course (1 credit) which lecturers are the international students of our university. The model countries of lectures are India, Japan, USA, Palestine, Brazil, Columbia, Czech Republic, Hungary, South Africa and Nigeria. Each lecturer gives something to chew over about the situation of their countries through cultural, historical, political and human rights issues. The participants can experience the world around them through the words of coeval students. The course will be held in English. The international students can place the course under section CIS. The students of ICIR can book this course in their lecture pass. Lectures from Monday to Friday on week 17. On Monday, Wednesday and Thursday from 9am to 1pm in L209, on Tuesday from 9am to 1pm in A104 and on Friday from 12am to 3pm in L209. Course details in Korppi (http://korppi.it.jyu.fi). Professor speaks about love Tarmo Kunnas, the professor of literature of Jyväskylä university, has always been an industrious writer and a sought-after lecturer. Now, 62 years old Kunnas, who is married for the third time, has written a book about love. According to Kunnas, the dominant view on love reflects the state of whole culture and society. In our culture love is commercialized. The professor criticizes the prevailing public atmosphere where people openly tell everything about their private issues. ”For a modern man, it might be difficult to perceive love in its many forms, such as love’s divinity, passion, long distance love, worshipping love or chivalric love. We only worship the sexual act without any connection to deeper meaning of sexuality, the continuation of life.” Yet Kunnas reminds that his book is not a cry of despair. ”I rather try to understand than moralize.” Yearning after the prohibited snuff The use of snuff became more popular in Finland among the professional athletes in the end of last decade. Sporting youth followed the suit. Snuffing has increased in Finland especially after its sale was banned in 1995. A quick visit to discussion forums in web reveals that snuff is available illicitly from several locations in bigger towns of Finland. Also in Jyväskylä it is sold near the university. The researches suspect that there must be a well organised group behind importing and marketing the snuff that brings the product available especially for youth. Translated by Antti Airaksinen news in brief u u d e t s u o m a la is e t Sarjassa jutellaan Jyväskylässä asuvien maahanmuuttajien kanssa. Kahden isänmaan välissä H ANS -P ETER W ECKMAN Hyvät tavat lähtevät sisar Barbaran mukaan perusasioista. Nunnalan lapset osaavat sanoa anteeksi, kiitos ja näkemiin. R OOMALAISKATOLINEN eli katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkkokunta. Siihen kuuluu yli miljardi ihmistä eli lähes 20 prosenttia kaikista maailman asukkaista. Suomessa katolilaisia on noin 8000. Rooman piispa eli paavi on kirkon ylin johtaja, jonka kirkon nimissä lausumia kannanottoja pidetään erehtymättöminä. Katolinen usko tulee esiin tapojen ja perinteiden noudattamisessa. Katolilaiset käyvät yleensä ahkerasti kirkossa, ja messu ehtoollisineen on uskonnollisen elämän kulmakivi. Myös ripittäytyminen on tärkeä osa uskonharjoitusta. Katolilaiset kunnioittavat Neitsyt Mariaa ja pyhimyksiä. Kirkolla on seitsemän sakramenttia: kaste (lapsikaste), konfirmaatio, rippi, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys ja sairaan voitelu. Moraalikysymyksissä kirkon johdolla on ollut kielteinen kanta esimerkiksi avioeroon, syntyvyyden säätelyyn, aborttiin ja naispappeuteen. Papeiltaan kirkko vaatii selibaattia. Kirkon ja käytännön elämän välinen ristiriita on kasvanut useissa maissa, ja monet uskonnoltaan katoliset maat ovatkin hyväksyneet perhesuunnittelun. Katolisten oppien ja käytännön risteys E VERYONE is leaving Finland. Just like the melting ice, friends seem to be disappearing. Friends are saying goodbye for what could possibly be an eternity. Most likely these people will meet again but not in person. I don’t know anyone who likes to say goodbye unless there is a hope of a future reunion. I am no exception to this. As exchange students, we all knew from the beginning that we would eventually say goodbye to our close friends. Please take a moment now to think about all of the positive experiences you’ve shared with your newfound friends. Cherish these moments and hold them close to your heart. This is the time of year when many exchange students have to say goodbye to many people they hold dear. Friendships that will last a lifetime have been formed here in Finland, and the students have their exchange experience to thank for these relationships. For me, the relationships I have formed during my time here have been the most rewarding part of my experience. Most of the other students would probably agree with this statement. Many students have discovered new loves here and will have to go separate ways. All of us know what it is like to part with loved ones. It is never easy, but time will heal all wounds. How is it then possible to cope with the absence of our dear friends? Remember them by keeping in contact with them through email and messenger. At least try to visit them sometime in the future. Before they leave, make sure you give them something unique and special that represents you. I will be leaving soon and I know I’ll cherish the times I’ve spent with all of you who have touched my life eternally. Never forget your exchange experience in Finland. Farewell for now. Jeremy Sharp js3978@students.armstrong.edu Farewell for Now
• 7 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI I LMASSA ON RAKKAUTTA . Nokialaiset kuuntelevat, kun Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professori Tarmo Kunnas luennoi heille rakkaudesta. Kyseessä ei ole kännykkäfirman henkilöstökoulutus, vaan Nokian kaupungin työväenopiston luentosarja. Kunnas on aina ollut ahkera kirjoittaja ja kysytty puhuja. Lehtiartikkeleita ja kirjoja ilmestyy häneltä hengästyttävässä tahdissa. Knut Hamsunista, Heideggerista, Nietzschestä, chansonista, fasismista, moraalista – ja tietenkin Ranskasta. Nyt 62-vuotiaana kolmatta kertaa naimisissa oleva Kunnas on kirjoittanut kirjan rakkaudesta. Rakkaus on ollut hänelle jo pitkään sivuteema muiden joukossa, mutta vasta nyt hän kiteytti ajatuksensa siitä kirjaksi, joka on nimeltään ytimekkäästi Rakkaus. K OLME VUOTTA SITTEN ilmestyneessä kirjassaan Mitä jäljellä moraalista? Tarmo Kunnas höystää filosofista pohdintaansa omakohtaisilla kokemuksilla. Rakkaus-kirjassa vastaavia avautumisia ei ole tarjolla. ”En ole suuri tunnustusten tekijä. Kieltämättä aineistoa olisi”, Kunnas naurahtaa. Kunnas kritisoi vallalla olevaa julkisuusilmapiiriä, ”jossa ihmiset puhuvat mitä tahansa yksityisasioistaan.” Ja sitten seuraakin jo viittaus Ranskaan: ”Ystäväni ranskalaiset eivät koskaan tee suuria julkisia tai yksityisiä tunnustuksia. Me suomalaiset olemme ehkä luonteeltamme tilittäytyjiä.” Tilittäytyminen siis osataan – mutta ei tunteiden osoittamista. Tai kuten Kunnas toteaa: Suomessa ei ole kovin kehittynyttä rakkauden retoriikkaa. ”Ranskassa on pitkä rituaalin perinne, koska ihmiset siellä ovat hyvin sosiaalisia. Meillä korostuu enemmänkin kaurismäkeläinen eleettömyys, jopa rakkaussuhteissa.” Eikä siinä vielä kaikki. Jopa suomen kielen sana ”rakas” on alhaista alkuperää. Kunnas kertoo sen pohjautuvan germaanisten kielten sanaan frakaz, joka merkitsi himokasta ja ahnetta. Sellaistako on suomalainen rakkaus? K UNNAS HAKEE kirjassaan kultaista leikkausta rakkauden eri muotojen, jumalallisen rakkauden (agape), kiintymysrakkauden (filia) ja aistillisen rakkauden (eros), välille. Kunnaksen mielestä vallitseva käsitys rakkaudesta heijastaa koko kulttuurin ja yhteiskunnan tilaa. Meidän kulttuurissamme eros on ylikorostunut ja kaupallistettu. ”Modernin ihmisen on ehkä vaikea hahmottaa rakkauden jumalallisuutta, intohimorakkautta, kaukorakkautta, palvovaa rakkautta tai ritarillisuutta. Me palvomme vain seksuaalisuuden aktia ilman yhteyttä seksuaalisuuden syvempään olemukseen, elämän jatkamiseen.” Varhaisnuorten tyttöjen isänä professori on myös huolestunut siitä, millaisen kasvualustan tällainen kulttuuri tarjoaa ihmisten tunne-elämälle. ”Rakastamista voi oppia, se on sosiaalinen tapahtuma. Mutta jos tavat ovat hirveän vapaat, mistä nuoret saavat oikean parisuhteen mallin?” Kunnas haluaa muistuttaa, että maallistuneesta ja kaiken sallivasta ilmapiiristä huolimatta myös syyllisyyden, synnintunnon ja askeesin mahdollisuus on olemassa. Ne eivät liity vain kristinuskoon, vaan kuuluvat kaikkiin korkeakulttuureihin. ”Kirjani ei silti ole epätoivon huuto. Koitan mieluummin ymmärtää kuin moralisoida.” P ROFESSORIN NUORUUDESSA sukupuoliasioihin liittyi vielä runsaasti tabuja. Kunnas arvelee, että esimerkiksi naisen rinnalla ei tämän päivän nuorelle miehelle voi olla samanlaista mystistä ulottuvuutta kuin hänen ikäluokalleen. Rintoja kun ei tarjoiltu lehtihyllyssä nykyiseen malliin. Ja kielletty hedelmä on tietysti aina sallittua mehukkaampi. ”Kristinusko ja puritaaninen kasvatus on tehnyt seksuaalisuuden mielenkiintoiseksi.” 60-luvun kulttuurimurroksen myötä asiat muuttuivat. Häveliäisyys ja sitä myötä myös romantiikka joutuivat ryskyen syrjään. Kunnas muistelee, kuinka 70-luvulla miesopiskelija vertasi naisen saamista leivän ostamiseen. Entä jos Rakkaus-kirjan olisikin kirjoittanut 30 vuotta nykyistä nuorempi Tarmo Kunnas? ”Silloin se olisi ollut hyvin antipuritaaninen. Iän myötä ajatteluuni on tullut puritanismia takaisin. Sekä aika että minä ovat muuttuneet. Tasapainoahan tässä etsitään.” Y KSI LAUSE Kunnaksen kirjasta pistää silmään. Hän kertoo näkevänsä päivittäin rakastavia nuoria pareja, mutta ”ehkä ei niin romanttisia kuin muutama vuosikymmen sitten”. Mitä kummaa? Miten tämän päivän nuoret rakastavaiset ovat vähemmän romanttisia kuin Kunnaksen nuoruudessa? Onko tämä vain keski-ikäisen miehen sokeutta? Kunnas toppuuttelee hieman: ”Onneksi siinä on se ehkä-sana.” ”Kyllä minä juuri näin laitoksen käytävällä, kuinka poika suukotteli tyttöä. Mutta aika vähän sitä nykyään näkee. 60-luvulla nuoret osoittivat tunteitaan hyvin voimakkaasti”, Kunnas pohtii. Tässähän on syytä huolestua nuorison rakkauselämän puolesta. Millaista evästystä professori haluaisi antaa heille rakkauden poluille? ”Intohimoa ja suuria tunteita. Ja kuten missä tahansa ihmissuhteessa, toisen ihmisen kunnioitusta.” Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi Tarmo Kunnas – rakkauden matkasaarnaaja Suomessa on kehittymätön rakkauden retoriikka T ARMO K UNNAS kirjoittaa paljon, mutta hänestä myös kirjoitetaan. Kirjallisuuden professori on päätynyt henkilöhahmoksi ainakin kahteen suomalaiseen romaaniin. Antero Viinikaisen Kerrottu mies (2003) alkaa kohtauksella, jossa hankalaan jamaan ajautunut kertoja tarkkailee pariisilaisessa porttikongissa vastapäisessä kahvilassa istuvaa Tarmo Kunnasta. Aikansa epäröityään kertoja lähestyy Kunnasta ja päätyy tämän tutkimusassistentiksi Jyväskylän yliopistoon. Jukka Kompan romaani Toimittajat sijoittuu vuoden 1986 Jyväskylään. Tarinassa esiintyy koko joukko todellisuuden henkilöitä, joista käytetään helposti tunnistettavia salanimiä. Mukana on myös nuhjuisiin bleisereihin pukeutuva, Jyväskylän Kesän puheenjohtajana toimiva ”Jarmo Lunas”, joka pelkää, että hänen talossaan kummittelee. Kunnas kertoo lukeneensa Viinikaisen kirjan ja pitäneensä sitä mielenkiintoisena. Kompan hän tuntee, mutta tämän kirjaa hän on vain selaillut. Romaanihahmoksi joutumista professori luonnehtii ”delikaatiksi tilanteeksi”. ”Onhan siinä se vaara, että ihmiset uskovat todeksi kirjassa kuvatut tapahtumat. Olen alkanut pelkäämään, mitä minusta voidaankaan keksiä.” Toden totta. Etenkään Kompan kuvaus Kunnaksesta ei ole erityisen mairitteleva. Kaiken lisäksi Jarmo Lunas saa kirjan aikana turpiinsa, fyysisesti siis, jopa kahdesti. Tämäkin menee Kunnaksen mukaan fiktion piikkiin. ”Aika harvoin olen tappeluun joutunut – paitsi nuorena tietysti.” Romaanihenkilö Kunnas saa turpiinsa H ANS -P ETER W ECKMAN ”Kyllä minä juuri näin laitoksen käytävällä, kuinka poika suukotteli tyttöä. Mutta aika vähän sitä nykyään näkee.” Tarmo Kunnas
• J YVÄSKYLÄN 7/2005 8 H OCKEY N IGHT JUONTAJA Timo Jutilalla on usein ollut suorassa lähetyksessä biitti huulessa. Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä -elokuvan nuori tähti Andreas Af Enehielm laittoi taannoin nuuskatyynyn huuleensa televisio-ohjelman suorassa lähetyksessä ja vaati purutupakan laillistamista Suomessa. Myyntikiellossa oleva nuuska saa näin ilmaista julkisuutta ja mainosta. 20-vuotias Jari on pelannut lätkää yli kymmenen vuotta, parhaimmillaan Suomisarjassa. ”Luulen, että jääkiekonpelaajat käyttävät kaikista urheilijoista eniten nuuskaa. B-junnuissa meidän joukkueesta käytti parhaimmillaan kaksi kaveria kolmesta, osa vielä tupakkaa päälle.” Jari on nuuskannut jo vuosia säännöllisesti. Tavaransa hän ostaa joko kavereilta tai hakee laivalta. Suomessa nuuskan myyminen on ollut kiellettyä vuodesta 1995. Pikainen visiitti netin keskustelupalstoille kuitenkin osoittaa, että nuuskaa on saatavilla pimeästi useista Suomen suurten kaupunkien myyntipisteistä, myös Jyväskylästä sitä on saanut jäähallin nurkilta. Vaivattomasti kamaa saa myös emämaa Ruotsista, jossa sen käyttö on tavallista. ”Yksityiskäyttöönhän nuuskaa saa ostaa, mutta kun sillä aletaan tehdä kauppaa, homma muuttuu laittomaksi”, kertoo ympäristöterveyspäällikkö Merja Vuori Sosiaalija terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta. P ÄÄKAUPUNKISEUDULTA kotoisin oleva Mikko, 27, on käyttänyt nuuskaa säännöllisesti 15-vuotiaasta lähtien, jopa purkin päivässä. Mikko oli amerikkalaisen jalkapallon juniorimaajoukkueen vakiokasvoja, taskusta löytyy myös Vaahteraliigan mestaruus Roostersin paidassa. Ensikosketuksensa nuuskaan hän sai junnuturnauksessa. ”Yksi jätkistä vahingossa nielaisi biitin ja oksensi kaiken lavuaariin.” Vuoden 1999 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuuskan käyttö on kasvanut nuorten keskuudessa lähes 10 prosenttia parin viime vuosikymmenen aikana. Tutkijat epäilevätkin, että nuuskan maahantuonnilla ja markkinoinnilla täytyy olla hyvin järjestäytynyt organisaatio, joka tuo sen erityisesti nuorten saataville. Kouluterveystutkimuksen mukaan lukiolaispojista mälliä oli kokeillut vuonna 2000 valtakunnallisesti yli puolet, ja joka neljäs nuuskasi säännöllisesti tai toisinaan. Sosiaalija terveysministeriössä ollaan jo havahduttu. ”Ei nuuska edelleenkään mikään trendi ole, marginaalijuttuja”, ministeriön neuvotteleva virkamies Olli Simonen toppuuttelee. Tuotevalvontakeskusken Merja Vuori kuitenkin muistuttaa, että laittoman tuotteen käytön laajuudesta on lähes mahdotonta saada luotettavia tilastoja, koska sitä myydään pimeänä. Y LILÄÄKÄRI Matti Rautalahti Suomen Syöpäyhdistyksestä sanoo, että kyse on vanhempien urheilijoiden huonosta esimerkistä. Vaikutusta on myös yleisillä väärillä mielikuvilla. Urheilijat liittävät nuuskan parempaan keskittymiskykyyn ja uskovat sen sitä kautta parantavan suoritusta. Jos näin olisi, eiköhän nuuska olisi dopingaineena luokiteltu kiellettyjen aineiden listalle. ”Oikeasti urheilija nuuskattuaan on vain hoitanut nikotiinin vieroitusoireiden aiheuttamaa hermostuneisuutta”, Rautalahti toteaa. Jenkkifutaaja Mikon ympärillä nuuskan käyttö oli aktiiviaikoina hyvin yleistä, valmennusporrasta myöten. ”Jengeissä käytti jatkuvasti yli puolet nuuskaa. Valmentajat eivät arvostelleet meitä, koska käyttivät itsekin. Eivät he tosin rohkaisseetkaan nuuskaamaan, mitäs olivat huonoja esimerkkejä.” Junnuvalmentajien tiedetään jopa kehottaneen alaikäisiä pelaajiaan vetämään mälliä huuleen, koska se ei vaikuta hapenottokykyyn. Nuuskaajat pitävätkin nuuskaa vaarattomana, koska siitä ei synny keuhkoihin kulkeutuvaa savua. ”Jos nikotiinia on pakko saada, nuuska on parempi vaihtoehto. Huono mutta parempi”, näkee myös Matti Rauhalahti Suomen Syöpäyhdistyksestä. Eniten nuuskaa käyttävät urheilijoista joukkuelajien harrastajat. Biitti on helppo laittaa huuleen, silloin kun tupakoiminen ei ole mahdollista. Nuuska on myös luonteva vaihtoehto, koska tupakka ei oikein sovi sporttiseen imagoon. ”Nuuska tuntuu jotenkin suurenkin yleisön edessä tupakkaa harmittomammalta. Se sisältää vähemmän riskejä ja on näkymättömämpää käyttää. Ei tarvitse kuunnella jatkuvaa kuittailua polttamisesta”, lätkää pelaava Jari pohtii. L IIKUNTAJÄRJESTÖJEN katto-organisaation, Suomen Liikunnan ja Urheilun, säännöissä painotetaan liikuntakulttuurin kielteistä suhtautumista kaikkiin päihteisiin. Nuuskaa ei siis liikuntaja urheilutilaisuuksissa pitäisi käyttää. Monet lajiliitot ovatkin käynnistäneet ohjelmia nuuskaamisen vähentämiseksi. Ajatus on jalo, mutta käytäntö toinen. ”Olimme ensimmäinen lajiliitto, joka kielsi nuuskan otteluissa kaudella 1998–1999. Vastuu valvonnassa on erotuomareilla, mutta toinen asia on, kuinka paljon tuomarit asiaan puuttuvat”, kertoo Suomen Salibandyliiton tiedottaja Markku Huoponen. ”Päätös tehtiin, koska jämät olivat aikaisemmin ongelma. Liigapelaajille on painotettu, että he ovat esikuvia nuorille, ja etteivät he esiintyisi mälli huulessa julkisesti.” Myös Suomen Uimaliitossa ollaan samoilla linjoilla. ”Vastustamme nuuskaamista erittäin tiukasti kaikissa uintiin liittyvissä tilanteissa. Määräykset koskevat ihan jokaista yhtä lailla. Ihmisten vapaa-aikaan emme kuitenkaan voi puuttua”, viestintävaliokunnan puheenjohtaja Tiina Kivisaari alleviivaa. STM:n Olli Simosen mielestä urheiluun liittyy suurta edesvastuuttomuutta, jos jääkiekkojoukkueen huoltajat raahaavat laivalta lasteittain nuuskaa ja jakavat sitä pelaajille valmentajien kanssa. ”Terveysviestintää ajetaan voimakkaasti nuorille, mutta kun nuori kaveri pääsee piireihin tai näkee idolinsa käyttävän, niin ei siihen muuta tarvita.” Suomen jääkiekkoliiton viestintävastaava Henry Järvinen myöntää ongelman. ”14–18-vuotiaiden nuorten nuuskankäyttö on jääkiekossa ongelma. Ainoa huoli, joka poikkeaa selvästi muista lajeista”, Järvinen sanoo. Myös A-maajoukkueen mediavastaavana työskentelevä Järvinen jatkaa, että Leijonille muistutetaan nuuskakiellosta aina, kun kokoonnutaan. ”Nuuskaa ei saa käyttää, eikä haastatteluun ole pienintäkään asiaa mälli huulessa. Se romuttaisi koko valistuksen idean.” ”Odotamme mielenkiinnolla myös EUlainsäädännön kehittymistä nuuska-asiassa. Apua siitä olisi etenkin, jos käytöstä tulisi laitonta.” Riku Roslund jylkkari@jyy.fi Nuuskan käytöstään kertovien nimet on muutettu. N UUSKA , nölli, kömö, dalen, snuffe, mälö, biitti tai mälli. Rakas tunnetaan monilla nimillä. Nuuskapurkin kesto vaihtelee päivästä viikkoon ja sen hinta laivamarkkinoilla on parisen euroa. Ruotsalainen nuuska valmistetaan kosteasta raakatupakasta, johon muita seosaineita – esimerkiksi tärkkelystä, kaliumkarbonaattia, mentolia ja anista – sekoitetaan vesiliuoksena. Nuuskalaaduissa on kuitenkin eroja. Kehitysmaissa, etenkin Aasiassa, käytetään ruotsalaista nuuskaa voimakkaammin ärsyttäviä ja syöpää aiheuttavia laatuja. Valmistusmenetelmien eroja ei voi lukea myyntipakkauksesta. Nuuskasta on löydetty jopa 2500 kemiallista yhdistettä, joista osa tutkitusti aiheuttaa syöpää. Purutupakka sisältää myös huomattavia määriä raskasmetalleja sekä jäänteitä torjunta-aineista. Erään tutkimuksen mukaan nuuskaajien riski sairastua suusyöpään on yli neljä kertaa suurempi kuin muiden, mutta tulokset syöpäriskeistä muualla kehossa ovat olleet ristiriitaisia. Suusyövän osuus kaikista syövistä vaihtelee teollisuusmaiden muutamista prosenteista Aasian kehitysmaiden 25 prosenttiin. Ruotsissa suusyövän esiintymistiheys on kuitenkin hyvin alhainen. Ruotsin sosiaalihallitus onkin tehnyt vertailevia tutkimuksia ruotsalaisten nuuskan käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä. Tulosten mukaan nuuska ei lisää suusyövän riskiä. Ratkaiseva syy nikotiinin käyttämiseen on sen stimuloiva vaikutus aivoihin: se piristää ja aktivoi, rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Koska nikotiini ei aiheuta arvostelukyvyn heikkenemistä, humaltumista eikä tasapaino-ongelmia, on siitä tullut yksi maailman levinneimmistä ja halutuimmista piristysaineista. R UOTSI NEUVOTTELI itselleen EU:hun liittyessään ainoana unionimaana poikkeusluvan nuuskan myymiseen ja markkinointiin. Kuitenkin edellytyksellä, ettei ruotsalaista nuuskaa levitetä muihin jäsenmaihin. Valvonnassa ollaan kuitenkin epäonnistuttu. ”Erivapauksista huolimatta Ruotsi on sallinut nuuskan maastaviennin muihin maihin vastoin sopimusta. Tästä on komission ja Ruotsin välillä prosessi kesken”, kertoo sosiaalija terveysministeriön neuvotteleva virkamies Olli Simonen. ”Suomellekin voi tulla EU:lta sanomista, koska Ahvenanmaa ei ole kieltänyt nuuskan valmistamista ja myymistä. Myös nuuskajätti Swedish Match on markkinoinut nuuskaa aktiivisesti”, Simonen jatkaa. Internetsivustot VironTupakka.com ja Snus World Wide markkinoivat sivuillaan nuuskaa myös suomeksi. Molemmat ilmoittavat kotipaikakseen Ruotsin. Alaikäisetkin voivat tilata tällä hetkellä nuuskansa Internetin kautta vaivattomasti. Ruotsin lainsäädännön osalta tilanteen pitäisi muuttua viimeistään loppukesästä, jolloin astuu voimaan uusi direktiivi, joka kieltää tupakkatuotteiden nettimyynnin. P ITEMPIAIKAINEN , säännöllinen nuuskaaminen vahingoittaa limakalvoja, ikeniä ja hampaita. Käyttäjien verisuonet supistuvat, sydämen lyöntitiheys kasvaa ja sydänveritulpan vaara nousee. ”Koska nuuska ei vaikuta keuhkoihin, sydän-, verenkiertoja valtimohäiriöt korostuvat”, kertoo ylilääkäri Matti Rautalahti Suomen Syöpäyhdistyksestä. Rautalahti on huolissaan erityisesti nuuskaavista urheilijoista. Heikentyneen verenkierron vuoksi heidän vammariski nousee, ja vammat paranevat hitaammin. Lihakset alkavat lamaantua, niiden massa pienenee. Myös hermoston toiminta häiriintyy, mikä näkyy reflekseissä. ”Jos urheilee tosissaan, pienetkin muutokset kehossa voivat olla merkittäviä.” Nuuska sisältää jopa 20 kertaa enemmän nikotiinia kuin savukkeet. Keskiverto nuuskaaja saa kolmesta viiteen kertaan tavallista tupakoijaa enemmän nikotiinia elimistöönsä. ”Riippuvuus nuuskaan kehittyy hitaammin, mutta lopulta nuuskasta on vaikeampi päästä irti. Riippuvuuden taso on vahvempi”, Rautalahti sanoo. Syöpäyhdistyksen ylilääkäri painottaa, että nuuskan käyttö on haitattomampaa kuin savukkeiden poltto, jos mittariksi otetaan syövän vaara. ”Keskustelu nuuskan sallimisesta on aina samalla pohdiskelua nikotiiniriippuvuuden hyväksymisestä pysyväksi osaksi yhteiskuntaamme.” 2500 rakasta kemikaaliyhdistettä Ruotsi ja Ahvenanmaa nuuskanlevityksen rajatapauksia Aktiiviurheilijoiden nuuskankäyttö yleistyi viime vuosikymmenen lopulla. Urheileva nuoriso seurasi esimerkkiä. Vahvimmin nuuskamuoti on lyönyt itsensä läpi 16-vuotiaiden poikien joukossa. Nuuskaaminen on lisääntynyt Suomessa, kun sen myynti kiellettiin. Tutkijat epäilevät, että nuuskan maahantuonnille ja markkinoinnille täytyy olla hyvin järjestäytynyt organisaatio, joka tuo sen erityisesti nuorten saataville. Nuuskan urheiluliitto
• 7/2005 Y LIOPPILASLEHTI 9
• 10 KULTTUURI 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI J YROCK 2005 sujui kuten festivaalilla on tapana sujua: ahtaasti mutta hyvässä hengessä, uusien musiikillisten tuulien ristivedossa Ilokiven kahdessa kerroksessa. Aiemmista vuosista poiketen torvet oli pakattava laukkuun jo kolmelta yöllä, koska Länsi-Suomen lääninhallituksen alkoholitarkastaja päätti olla myöntämättä Jyrockille jatkoaikalupaa. Festivaalin aikatauluja jouduttiin tämän takia hieman aikaistamaan. Ilokiven ravintoloitsija Heimo Nieminen oli kuitenkin tyytyväinen viikonlopun myyntiin. ”Petrattiin jopa edellisiin vuosiin verrattuna.” Promoottori Ville Häkkinen piti tapahtumaa kaikin puolin onnistuneena. Henkilökohtaiseksi kohokohdaksi Häkkinen kohottaa koko perjantain alakerran ohjelmiston. ”Helvetin hyvä meininki oli molempina iltoina. Kun paikka meni kiinni jo kolmelta, ihmiset jaksoivat loppuun asti. Hillitön tanssimeininki oli päällä bändien välilläkin. Ei ehtinyt tulla hyytymistä.” M YÖS YLEISÖ vaikutti viihtyvän. Tiina Huotari ja Ria Haapaniemi olivat tulleet paikalle vain perjantaiksi. Ria oli Jyrockissa toistamiseen, Tiina vasta ensimmäistä kertaa, vaikka monena vuonna tarkoitus on ollut tulla. Nyt Niemisen & Litmasen ja Jimi Tenorin imua ei ollut vastustaminen. ”Jos Jimi Tenorin äänimatoilla ei pääse lentämään, niin millä sitten? Ja noitten biisien perusteella sen avioelämä menee tosi hyvin; kaikki on samasta take me baby -teemasta”, Ria hehkutti keikan jälkeen. ”Minä olen yllättynyt siitä, että täällä on näinkin väljää, ihan inhimillistä. Kun ajattelee vaikka Lutakon keikkojen hintoja, niin ei tämä 15 euroa yhdestä illasta ole hirveän paha”, arvioi Tiina. J YROCKIN OHJELMISTO painottui totuttuun tapaan uusiin lupaaviin nimiin. Yhtenä kokemattomista oli lauantain yläkerran avannut tamperelainen Regina, jonka suloinen elektropoppailu vietteli paikalle ehtineen yleisönsä täysin. Jo kolmannesta biisin jälkeen kuultiin yleisön joukosta jopa viehkoa kiljuntaa taputusten seassa. Veteraanikaartia edusti tällä kertaa lauantaina esiintynyt Kauko Röyhkän ja Maritta Kuulan legendaarinen 500 kg lihaa -yhtye, joka on parin viime vuoden aikana aktivoitunut uudelleen. Kuolleiden runoilijoiden tekstejä esittävä yhtye on Röyhkän mukaan otettu nyt paremmin vastaan kuin 1980-luvulla. ”Aikoinaan me oltiin liian outoja ihmisille. Nykyinen popja rock-musa on niin lässyä, että ehkä olemme käyneet kiinnostavammaksi.” Yhtye suunnittelee jo uutta levyä, jolla mukaan on tarkoitus ottaa myös modernia lyriikkaa. Myös 80-luvulla julkaistuista kolmesta albumista pyritään saamaan uusintapainokset. Omien bändiensä kanssa Röyhkä on vieraillut Jyrockissa aiemmin vuosina 1988 ja 1994, Kuula vuonna 1992. ”Vuodelta 1994 on jäänyt mieleen, kun saatiin soundcheckiä tehtäessä tieto Kurt Cobainin kuolemasta. Ei se mua hirveästi hetkauttanut, mutta puhututti tietysti festivaalin aikana”, Röyhkä muistaa. ”Mä muistan vain hirveän tungoksen ja pimeitä huoneita”, Kuula hymyilee. U LKOMAAN MEININKIÄ Jyrockiin toivat ruotsalaiset Dungen, Suburban Kids with Biblical Names ja Lo-Fi-Fnk sekä virolainen Popidiot. Dungenin folkrock-tunnelmointi pehmitti perjantaiyössä monen katsojen tarpeettomasti kovettuneet sydämet. Bändi saapui ja lähti heti keikan jälkeen hohdokkaasti Ruotsinlaivalla ja bussikyydillä. Dungenin laulaja ja primusmoottori Gustav Ejstes sulatteli hyvillä mielin Lozzi-lounastaan perjantai-iltapäivässä jyväskyläläisestä auringonpaisteesta. ”Nukuin koko bussimatkan ja heräsin Jyväskylässä. Hyvältä näyttää neljän tunnin kokemuksen perusteella. En onneksi herännyt painajaiseen”, Ejstes naureskeli. Pääosin Etelä-Ruotsista tuleva bändi ei ole kotimaassaankaan mikään hittilistojen kärkinimi. Vasta yksi biisi, Du e för fin för mig, soi laulajan mukaan kunnolla radiossa. ”On jännittävää soittaa täällä, kun niin harva tietää meistä mitään”, laulaja kelaili ennen keikkaa. Virolainen Popidiot puolestaan hämmästytti yleisöä perjantaina meuhkaamalla stetsonit päässään ja esittämällä epätodennäköisen coverin Yesin Owner of a Lonely Heartista. Lähemmässä jututuksessa vuoden kasassa ollut Popidiot paljastui puolittain kuopiolaiseksi ryhmäksi. Yhtyeen nokkamiehenä toimivat Hendrik Luuk ja Matti Peura, jotka molemmat opiskelevat Tarton yliopistossa. Luuk hahmotti Popidiotille paikkaa Viron uudemmassa vaihtoehtomusiikin kentässä. Siihen kuuluu hänen mukaansa joukko bändejä, jotka eivät mahdu perinteisiin rock/pop-kategorioihin. ”Viron ongelma on, että 90-luvulla klubiskene räjähti. Drum’n’bassia ja housea on tarjolla kurkkua myöten, mutta elävälle musiikille ei juuri ole paikkoja.” Juha Mäkinen & Toni Peltonen jylkkari@jyy.fi Helvetin torvet soivat Jyrockissa kolmeen A AVIKKO SOITTI eteiskäytävässä, humaltunut muusikko puri järkkäriä käsivarteen ja kulttuurisihteeri näki painajaisia Maj Karman Kauniista Kuvista. Jyrockin 20-vuotiseen historiaan mahtuu hauskoja ja vähemmän hauskoja sattumuksia, ja osa niistä on nyt pantu kansien väliin. Viikonvaihteessa julkistettiin Jyrockin historiikki, jonka ovat toimittaneet Jiri Sironen, Ville Häkkinen, Minna Hautamäki ja Erkka Vesa. 40-sivuisessa vihkosessa muistojensa arkkua raottavat muun muassa JYYn entiset kulttuurisihteerit Arto Hietakangas, Heikki Salo ja Markus Latvala sekä Radiopuhelimet-orkesteri. Historiikin loppuun on sisällytetty kaikkien Jyrockien esiintyjäluettelot. Ensimmäisessä Jyrockissa helmikuussa 1985 esiintyivät muun muassa 22-Pistepirkko, Clifters ja Terveet Kädet. Vuodesta 1986 lähtien festivaali on järjestetty huhtikuussa. 1990-luvulla Jyrock oli katkolla pariinkin otteeseen, mutta vuodesta 1999 lähtien festivaali on taas järjestetty vuosittain. Juha Mäkinen Historiikki tarjoaa katsauksen festivaalin 20 vuoteen Niemisen ja Litmasen sävelet saivat Tiina Huotarin ja Ria Haapaniemen hyvälle tuulelle. Kauko Röyhkä ja Maritta Kuula ovat molemmat käyneet Jyrockissa jo aiemmin omien bändiensä kanssa. Nyt liikkeellä oli 500 kg lihaa. H ANS -P ETER W ECKMAN
• 11 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI T REENIKÄMPPÄÄ EI OLE liiaksi koristeltu. Soittimet täyttävät käytettävissä olevan tilan ja muutama yksinäinen jakkara lepäilee lattialla. Seinillä roikkuu mattoja ja ulos ei näe. Ei siellä ole kyllä mitään nähtävääkään, muutama hylätyn näköinen autonromu. Purityn pojat sopivat hyvin tähän taustaan vaatimattoman rennoilla mutta samalla itsevarmoilla olemuksillaan. Jyväskyläläinen bändi on ollut tällaisenaan kasassa jo neljä vuotta. Tulostakin on syntynyt. Viime vuonna markkinoille ilmestyi pitkäsoitto Dear Evilyn, jonka arvostelemisen pojat jättävät mieluummin kriitikoille. Mukana levyä on ollut tuottamassa Hiili Hiilesmaa, jonka nimen voi liittää esimerki HIMiin tai 69 Eyesiin. Keikkailua on taustalla niin hyvässä kuin pahassa. Bändin mielestä hyvän keikan tekee yleisö. Paikalla ei ole väliä vaan tunnelmalla. ”Sit vaan räkä lentää ja mennään täysillä”, rumpali Henri Lindström tiivistää. Myöskään bändin kotipaikalla ei poikien mielestä ole väliä, jos tuloksena on timanttia. Ja vaikka pientä kotikenttäetua kehäkolmosen sisäpuolelta ponnistavat bändit saavatkin, niin Puritya Helsinki ei houkuttele. R OCKIN GLAMOUR on kaukana ryhmän kuvailemasta muusikon arjesta, ja ainakin vielä kroisoksen elämä jää päiväunelmaksi. ”Yhestäkään keikasta en oo rahaa saanu, mutta mä oonki basisti”, Heikki Koistinen vitsailee. Bändin ulkopuolella pojat tekevätkin ihan muita hommia ansaitakseen taskurahansa. Pääasia musisoinnissa on tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tämän hetken kuumimman levyn nimeäminen ei ole jäsenille ihan helppo homma. Beckin uusin ja The Mars Volta mainitaan, mutta hajontaa on käkikellohevistä 60–70-luvun folkiin. Riitasointuja jäsenten välillä esiintyy kuitenkin harvoin, eikä esikuvia lainata suoraan. Jyväskyläläisen Purityn keikkailu jää tulevaisuudessa vähemmälle, kun bändi vetäytyy työstämään uutta lättyään. Odotettavissa on vähän kokeilevampaa ja laaja-alaisempaa materiaalia. Hiilesmaalla tulee olemaan tässäkin levyssä puumerkkinsä. Alustavasti levyä voi odotella julkaistavaksi tammi–helmikuussa. ”Nyt on yks tehty ja tätä on helpompi tehdä, kun tunnetaan jo toistemme kujeet”, bändin solisti Teppo Haapasalo toteaa. Maria Virkkula jylkkari@jyy.fi Purity tekee musiikkia rennolla meiningillä V APPUAATTONA järjestettävät Simabileet täyttävät Ilokiven jo viidennen kerran. Tänä vuonna pääesiintyjänä Simassa on The Flaming Sideburns, jonka lämppärinä toimii paikallinen Purity. Yläkerrassa musiikista vastaavat Dj:t Aki ja Kai-eno. Sisään mahtuu 600–700 vapunviettäjää, ja aikaisempien vuosien perusteella odotukset kävijämääristä ovat korkealla. Viime vuonna pääesiintyjänä Simassa oli Tiktak, mutta nyt kitarat soivat yleisön pyynnöstä rokahtavammin. Sima-ryhmän puheenjohtajan Päivi Alaniskan mielestä tarjonta on musiikillisesti rikas. ”Alakerran rockille ja yläkerran rytmimusiikille tulee kiva kontrasti, josta löytyy kaikille jotain.” Simabileiden tuotto pyritään tasaamaan kulujen kanssa mahdollisimman hyvin. Jos voitolle jäädään, varat siirretään seuraaviin vappubileisiin. Ennakkolippuna toimivan haalarimerkin voi ostaa ennakkoon 10 euron hintaan 19.4., 20.4, ja 26.4. Ilokivestä, pääkirjastolta, MaA:sta sekä Tourulasta. Lippuja voi kysellä myös Airon musiikista. Haalarimerkittömiä lippuja myydään jonkin verran myös ovelta, 12 euron hintaan. Ilokiven vappusimassa tarjolla liekehtiviä pulareita ja puhtautta Purity jyrää vappuaaton Sima-bileissä Ilokivessä. H ANS -P ETER W ECKMAN Ihastus, himo, rakkaus, suru, pelko, inho. Kaikki nämä tunteet ovat voimakkaita, ja kaikki evoluution näkökulmasta vanhoja. Ja usein myös muiden eläinten kanssa yhteisiä primitiivireaktioita, joita ei ihminen useinkaan pysty selittämään järjellä. Tieto-Finlandia ehdokkaanakin ollut eläintieteen dosentti Jussi Viitala vetelee yliopiston päärakennuksen kahvilassa innoissaan yhdysviivoja ihmisen ja eläimen käyttäytymisen välille ja kertoo huhtikuussa ilmestyneestä kirjastaan Vapaasta tahdosta? – käyttäytymisen evolutiivinen perusta. Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman johtajan pallilta alkuvuodesta eläkkeelle jäänyt Viitala on mielellään keskittynyt kirjoittamiseen massoille. Populaarinäkökulmaista tietoa ihmisen käyttäytymisen evoluutioperusteista. Siis hieman ihmisen sosiobiologiaa, flamingon kävelyä ja ei yhtään filosofiaa. Viitala tosin myöntää, että puhuttaessa ihmisen vapaasta tahdosta, uskonnon merkityksestä ja moraalista filosofia tulee usein vastaan rajapintana. Biologi on kuitenkin tietoisesti jättänyt filosofisen pohdiskelun kirjojensa ulkopuolelle. Maarit Tastulan talkkari on jo purkissa, Keskari ja Hesari haastattelevat. Kaikkia tuntuu kiinnostavan tosiasia, että ihminen onkin kaikesta kulttuurikasvatuksestaan huolimatta hyvinkin eläimellinen. Vertailussa muihin kädellisiin jopa hämmästyttävän samanlainen. ”Vietit ja vaistot meitä ovat lajin kehityksessä ohjanneet ja ne edelleen ohjaavat tänäkin päivänä. Kaikki vapaa tahto, mitä ihmiseltä löytyy, on syntynyt kulttuurievoluution myötä: siitä, että ihmiset ovat oppineet tiedostamaan omia ’luonnollisia’ motiivejaan”, Viitala aloittaa murskaamisen. U SKONNOLLISUUDESTA Jussi Viitala tosin nostaa kirjassaan esiin uudehkoa tutkimusta. Yksi on löytänyt ihmisestä uskonnollisuuteen taipuvan geenin, ja toinen aivoista alueen, jota stimuloimalla voidaan synnyttää uskonnollisiin näkyihin verrattavissa olevia kokemuksia. Myös muillakin eläimillä on uskonnollisiin rituaaleihin viittaavia toimintoja, mikä myös viittaa geeneihin. Kun simpanssilauma tulee vesiputouksen äärelle tai joutuu sateeseen, koko porukka tanssii hetken. Myös pikkuflamingoilla esiintyy ajallisilla tai tarpeellisilla syillä selittämätöntä laumakävelyä, jossa jopa tuhat yksilöä kävelee rantavedessä samaan suuntaan ja yhtäkkiä, kuin yhteisenä tahtona, joukko kääntyy toiseen suuntaan. Tätä menoa jatkuu aina hetken ja se toistuu epäsäännöllisin väliajoin. Biologi naurahtaa heitolle, että Vatikaanin torikin olisi taannoin ollut täytettynä surevilla geeniensä orjilla. Samoin kuin herätysliikkeet ja luostarit. ”Geeneissä tulee taipumus, mutta se ei tarkoita sen suurempaa. Kulttuuri tulee väliin ja vaikka ihminen on monissa asioissa muiden eläinten lailla geeniensä orja, ei hän koskaan ole niiden vanki”, Jussi Viitala toteaa. ”Raiskaustaipumuskin on löydetty, mutta ei se millään poista moraalista vastuuta tapahtumista. Ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa, mutta siitä ei synny vapautta vastuusta. Ihminen voi aina valita.” ”Ihmisellä, kuten muillakin lajeilla, on kaksi perustehtävää, hengissäpysyminen ja lisääntyminen. Vaistot ohjaavat meitä edelleen hyvin pitkälti näihin kahteen asiaan liittyvissä asioissa”, Jussi Viitala selittää. Kun ihmisen huomio kiinnittyy toiseen ihmiseen lisääntymismielessä, alkavat vahvat ja vanhat tunteet jyllätä kropassa. Sitä ei edes vuosisatojen kulttuurievoluutio pysty sammuttamaan. Viitala tiivistyksen mukaan ylipäätään toiminnot, joihin tunteet liittyvät, ovat evoluution vanhinta osaa. ”Geeneillä on suurempi paino ihmisen selviytymiseen ja lisääntymiseen liittyvissä asioissa ja niihin liittyvät myös suuret tunteet. Muutenhan niitä ei huomaisi hoitaa kuntoon”, Viitala toteaa. Miksi juuri tuota haluan panna ja tuohon rakastuin? Jussi Viitala uskoo, että ihminen eläimellisimmillään juuri näissä asioissa. Biologia ja kulttuurievoluutio kulkevat kuitenkin aina käsi kädessä. Kun ihmiselle kehittyi tarttumaan kykenevä käsi, alkoi kulttuurievoluutio, joka kolminkertaisti ihmisen aivojen painon ja mullisti maailman ihmisen valtakunnaksi. ”Ei kaikki ole kuitenkaan biologiaa ja geenejä, vaan kulttuurillakin on paljon vaikutusta ihmisen käyttäytymisessä. Ilman geenejä ei olisi kulttuuriakaan, mutta yhtä lailla geenit tarvitsevat kulttuuria päästäkseen ilmaisemaan taipumuksiaan. Ilman kulttuurievoluutiota kun ei ihminen olisi oppinut vuorovaikutusta, puhuttua ja myöhemmin kirjoitettua kieltä.” Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Jussi Viitala murskaa illuusion ihmisen vapaasta tahdosta Flamingoilla ja nunnilla voi olla sama uskonnollisuusgeeni H ANS -P ETER W ECKMAN
• arviot 12 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Jyväskylän kaupunginteatteri: Liisa Ihmemaassa. Lewis Carrollin klassikon pohjalta dramatisoinut Raisa Pylkkö. Ohjannut Sauli Yksjärvi. Kaupunginteatterin Liisa Ihmemaassa ihastuttaa luovuudellaan ja omaperäisellä toteutustavallaan. Näytelmän dramatisoinut Raisa Pylkkö on irrottautunut Lewis Carrollin alkuperäistekstin juonenkulusta ja synnyttänyt uudenlaisen ihmemaan. Liisan seikkailuihin jo lapsena tutustuneena näytelmää oli helppo seurata. Jos satu olisi ollut vieras, kokonaisuuden hahmottaminen olisi ollut vaikeampaa. Ohjaaja Sauli Yksjärvi saa pidettyä hyvin monimuotoisen näytelmän ohjakset käsissään. Valkoinen kani ( Kari Varamäki) tempaa hauskuudellaan ja hössötyksellään katsojia mukaansa jo ennen varsinaisen esityksen alkua. Myös Liisan ( Elisa Keisanen) suoritus on uskottava. Tanssiteatteri Kramppi on parhaimmillaan näyttävissä yhteiskohtauksissa, joissa yksityiskohdat ovat hiottuja. Tällaista yhteistyötä kaupunginteatterin ja tanssiteatterin välillä toivoisi näkevän myös jatkossa. Tiina Sydänmetsän taustakuvat ovat taianomaisuudessaan vaikuttavia. Myös kansanmusiikkiyhtye Raili toimii tärkeänä osana näytelmän tunnelman luomisessa. Näyttelijöiden lauluosuuksien taso vaihteli, mutta jokainen oli täysillä mukana. Erityisesti nauruhermoja kutkuttivat Kumpi ja Kampi sekä kroketinpeluu, jossa siilit olivat palloina. Lapsikatsojia ajatellen näytelmässä olisi kuitenkin ollut kaikki mahdollisuudet hyödyntää vielä enemmän yleisön ja näyttelijöiden vuorovaikutusta. Virpi Kirves Siilit krokettipalloina ja muita hullutuksia Viljami Puustinen, Jussi S. Karjalainen, Asko Keränen, Marjatta Oja: 22-Pistepirkko. Like 2005. Neljännesvuosisadan ikäinen 22-Pistepirkko julkaisi bändihistoriikkinsa samaan aikaan uuden Drops & Kicks -albumin kanssa. Espen, Askon ja P-K:n matka Utajärveltä maailman soittolavoille on värikästä luettavaa. Yhtyeen varhaisvuodet muistuttavat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä: lestadiolaisen kylän pojat innostuvat punkista ja keittävät kiljua koulun kellarissa. Kun puolivahingossa rockin SM-kisat voittanut trio halusi harjoitella, komensi Utajärven työkkäri heidät jäkälännostoon ja sikoja paimentamaan. Kirja kertoo bändin innosta soittaa rokkia ammatikseen, jatkuvasta harjoittelemisesta ja oman tien kulkemisesta. Tekemisen luova hulluus on vahvasti mukana touhuissa ja siihen pääsee hyvin sisälle lukemalla bändin edesottamuksista. Kiinnostavaa on lukea myös ulkomaankiertueista ilman musiikkimedian suodatinta. 22-PP on listasuosiostaan huolimatta undergroundbändi, mutta kansainvälisesti se on saavuttanut enemmän kuin monet Suomessa tajuavat. Johtopäätösten tekeminen jää lukijalle. Niiden muodostamiseksi kirja tarjoaa hyvät ainekset vastakkaistenkin näkökulmien esittelemisellä. Laajassa haastateltavien joukossa on ystäviä, sukulaisia, työtovereita ja faneja. Historiikki sisältää myös paljon kuvia ja lehtileikkeitä. Löytyypä joukosta Ilokiven julistekin vuodelta 1984, jolloin bändi soitti ensimmäisen Jyväskylän keikkansa. Jiri Sironen Robottibluesgaragea Utajärveltä Viktor Malarek: Natashat: seksibisneksen uhrit. Otava 2005. Natashat on raaka dokumentti seksibisneksen todellisuudesta. Natashat ovat Itä-Euroopan, Venäjän ja Balttian maiden nuoria naisia, jotka työnhaun kautta huijataan prostituioiduiksi varakkaisiin länsimaihin. Naiskauppa kasvaa jatkuvasti globalisaation myötä. Naisia ja lapsia rahdataan tyydyttämään kysyjien sukupuolitarpeita Länsi-Euroopan, USA:n tai Lähi-idän suurkaupunkeihin. Keskitetyissä murtamiskeskuksissa uhreja hakataan, pelotellaan, uhkaillaan ja pidetään vankeudessa, kunnes he myyvät itseään tahdottomasti. Naiskaupan mahdollistaa internet, virkavallan lahjonta, rasismi ja välinpitämättömyys. Organisoivien rikollisjärjestöjen voitot ovat suuria kuin aseja huumekauppassakin. Kirja paljastaa mm. Israelin ortodoksijuutalaisten, YK:n rauhanturvaajien ja poliisien käyttävän alamaailman ”lihakauppaa”, pakkoprostituution uhreja, innolla aidsista välittämättä. Kirjailija ottaa selkeän kannan Natashoihin – kyseessä on moderni orjakauppa. Malarek tekee perusteellista tutkimusta. Hän haastattelee prostituioituja, sutenöörejä, poliiseja ja avustustyöntekijöitä. Taustatutkimuksen, tilastojen ja lukujen perusteellisuus vakuuttaa lukijan. Kirjailija jalkautuu itse kentälle, todistaen muun muassa kauppatilanteita ja ratsiaa Kosovossa. Teoksen lopusta löytyy vihlaiseva osuus Suomen naiskaupasta. Nykyinen naiskauppa ei koske yksinomaan feminististä tai yhteiskunnallista tasa-arvoa vaan ihmisoikeuksien toteutumista. Minna Pöyhönen Nainen kulutushyödykkeenä lihakaupassa E ROOTTISET SARJAKUVAT ja animaatiot ovat isoa bisnestä Japanissa, niin kuin manga ja anime yleensäkin. Vaikka jyväskyläläisestä alan liikkeestä piirretyt näyttävät vielä puuttuvan, vilkaisu japanilaisen verkkokaupan tarjontaan ei jätä asiasta epäilystä. Tarjolla on tuhansittain hentai-DVD:itä, eli animoitua pornoa. Suurin osa niistä on doujinshia – amatöörien tekemää – mutta myös oikeiden studioiden tuotoksia on sadoittain. On silti virheellistä rinnastaa länsimainen pornotuotanto suoraan hentaianimeen. Pornovideot, joilla on muitakin ambitioita kuin mieskatsojan stimuloiminen, voi laskea yhden käden sormin. Sen sijaan piirroserotiikka vaihtelee laidasta laitaan: on pelkkää panemista, mutta on myös tarinoita, joissa seksi jää sivuosaan. Sitten on tarinoita lonkerohirviöistä. A NIMETAITEILIJA Toshido Maedalla oli ongelma. Hän halusi luoda uudenlaisen animesarjan aikuisille, sellaisen, jossa seksillä olisi suuri osa. Japanin sensuurikäytännön mukaan sukupuolielinten näyttäminen on kuitenkin kiellettyä. Maeda sai ajatuksen. Jos naista hyväilisikin peniksen sijasta lonkero, ei oikeuslaitoksilla pitäisi olla nokankoputtamista. Maedan päättelyn mukaan hän voisi aina väittää, että lonkero oli olennainen osa sukupuoletonta olentoa eikä sukupuoleton hirviö voi olla siveetön – sehän on vain olento. Maedan sarja, Urotsukidoji eli Legend of the Overfiend, saapui markkinoille vuonna 1987. Sitä pidetään ensimmäisenä lonkeroporno-hentaina, mutta myös äärimmäisen väkivaltaisena ja monien mielestä vastenmielisenä sarjana. Joka tapauksessa sen myötä syntyi genre, jota ei kerran kuultuaan voi unohtaa: lonkeroporno. K UN PIIRROSPORNOA ei kerran seksialan liikkeistä löydy, on kokeiltava toisenlaista erikoisliikettä. Fantasiapelien mainoksessa puhutaan Suomen suurimmasta mangavalikoimasta. Toden totta, jopa Jyväskylän pienehkön liikkeen seinällä albumeita on hyllymetreittäin. Mutta missä on kaikki likainen materiaali? ”Siellä on pari albumia, ja ne on perinteistä pornoa, ei lonkero-osastoa”, sanoo myymälävastaava Juho Järvelin. Hentai-albumeiden perään ei kysellä, ja niitä myydään erittäin harvoin. Viimeksi on myyty sarjakuva nimeltään Bondage Fairies, jota eräässä arvostelussa kuvataan hentai-versioksi National Geographic -lehdestä. Tilanne on sama postimyynnissä: hentain osuus on vain murto-osa kaikesta myydystä mangasta. Suomalaiset harrastajat ovat huolissaan mangan julkisuuskuvasta, ja siihen on vissi syy. Kaksi vuotta sitten Dragon Ball -mangaa julkaiseva Kolibri-kustannus veti lehden markkinoilta siihen kohdistuneen pedofiliasyytöksen takia. Kun lehti puolta vuotta myöhemmin palasi kioskeihin, sen kanteen oli lätkäisty ikärajasuositus. Juho Järvelin on aavistuksen kyllästynyt aiheen sensaatiomaiseen käsittelyyn, kaikkia sarjakuvia kun ei ole tarkoitettu lapsille. ”Katsoisin, että ensisijainen vastuu siitä, mitä luetaan, on vanhemmilla. Porno on meillä tarkoituksella ylähyllyllä”, hän sanoo. K OHUA HERÄTTÄNYT Dragon Ball ei suinkaan kuulu porno-mangan kategoriaan, vaikka kansanedustaja Susanna Rahkostakin (sd) hämmensi nuoren tytön alusvaatteiden esittely. Se on pantsua. Pantsu tarkoittaa animeharrastajien slangissa naishahmojen piirtämistä sellaisesta kulmasta, josta heidän alushousunsa näkyvät. Pantsu on osa ilmiötä, joka tunnetaan nimellä fan service. Sillä tarkoitetaan sarjan katsojille suunnattuja itsetarkoituksellisia kohtauksia. Fanipalvelua näkyy kaikenlaisissa sarjoissa, niin vakavissa kuin vähemmän vakavissakin. Koska iso osa katsojista on teiniikäisiä poikia – tai koska tekijät ovat miehiä – fanipalvelu on usein naishahmojen asunvaihtoja, poseerauksia tai muuta kiehnäämistä. ”Fan servicen voisi tiivistää yhteen kuvaan: nätti tyttö, jolla on kissan korvat ja häntä, puettuna ranskalaisen sisäkön asuun ja kuvattuna niin, että pikkuhousut näkyvät”, sanoo Niko Korhonen. Aktiivisesti niin mangaa kuin animea seuraava Korhonen ei enää kiinnitä fanipalveluun juurikaan huomiota, mutta liika on aina liikaa. ” Battle Vixensiä en jaksanut lukea yhtä jaksoa pitempään”, Korhonen sanoo. ”Siinä oli paljon kauniita tyttöjä, jolla on isot tissit ja sitten ne vetää toisiaan turpaan”, hän sanoo. Olli Sulopuisto jylkkari@jyy.fi Pantsut, fanipalvelu ja lonkeroporno Animoitu kuvasarja seksistä välttää usein sensuurin 22-Pistepirkko on kulkenut pitkän tien Utajärven kellareista kansainväliseen maineeseen. Piirretyn pornon paradoksi Y STÄVÄNI KATSOO animea, joten kysyin löytyisikö hänen kovalevynsä kätköistä myös hentaita. ”Yritin joskus katsoa sitä, mutta se on vaan niin masentavaa”, hän sanoo. Olen samaa mieltä. Animoidussa pornografiassa on jotain ristiriitaista. Pornovideot ovat olleet jo parinkymmenen vuoden ajan mahdollisimman halvalla ja nopeasti kokoon kursittuja teoksia, joissa kulut on minimoitu ja voitot maksimoitu. Ajatus siitä, että ryhmä animaattoreita piirtää ähkiviä koulutyttöjä kuva kuvalta ja sekunti sekunnilta, on hämmentävä. Käsityöt ja porno eivät tunnu sopivan yhteen. Itsestäänselvyytenä voidaan pitää, että pikku-Kallen ei kannata heti aapisen jälkeen tarttua K-18-albumiin. Jos lastensuojelullinen puoli oletetaan hoidetuksi, on hentaista hankala lietsoa kunnollista moraalipaniikkia. Piirroshahmot tuskin erityisemmin kärsivät, tekivätpä he mitä hyvänsä. Piirrosmaailmassa voi tapahtua asioita, joita olisi reaalimaailmassa hankala kokea, ja erikoisemmillekin fetisseille löytyy täyttymys. Eikä tuolla ulkona kovin moni lonkerohirviö vaani. Vepissä vain pornomainonnan ylitsevuotavuus ja sen tapa kaapata avainsanat itselleen vääristää kuvaa ilmiön laajuudesta. Olli Sulopuisto kommentti Pikkuhousut näkyvissä, varokaa.
• 13 7/2005 MENOT J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Tiistaina 26.4. kello 19 David Mackenzie: Nuori Adam (Britannia, Ranska 2004) K-15 Alexander Trocchin (1925–1984) 1954 ilmestyneeseen, vuonna 2004 suomeksi julkaistuun kirjaan pohjautuva Nuori Adam on toisen maailmansodan jälkeisen murroskauden aikaan sijoittuva melodraama, joka tapahtuu pääosin Glasgow’n ja Edinburghin välillä liikennöivällä jokilotjalla. Elokuvan alussa nuori mies (Ewan McGregor) löytää joesta nuoren naisen ruumiin ja kiskoo sen ylös laivurin (Peter Mullan) avulla. Poliisi vie ruumiin, mies päätyy töihin laivurin lotjalle. Lotjalla asustaa jo ennestään laivurin itsensä lisäksi tämän vaimo (Tilda Swinton) ja poika (Jack McElhone). Kehittyy kolmiodraama: nuori mies viettelee laivurin alttiin vaimon, ja kun kaksikko jää kiinni, laivuri lähtee. Nuorimies tajuaa liian myöhään laivurin vaimon sitoutumisen tarpeet. Nainen alkaa suunnitella uusia häitä ja perhe-elämää; itse mies on vain seurannut halujaan. Tämän tiiviin ja sisäänpäinkin kääntyvän tarinan rinnalla kulkee myös joesta löydetyn nuoren naisen ruumiin tarina, yllättävä sellainen. Mackenzien teoksessa on samaa vetoa kuin muutaman vuoden takaisessa kirjallisessa elokuvassa Tunnit: kaikki kohdallaan näyttelijätyötä myöten, ja tarina esitetään elokuvan, ei kirjan ehdoilla. Tiistaina 3.5. kello 19 Ben Sombogaart: Kaksoset (Hollanti 2003) K-11 Kinon kirjalliset viikot jatkuvat. Myös Ben Sombogaartin elokuva on inspiroitunut kirjasta, Tessa de Loon romaanista Kaksoset. Perusjuoni on raskas: Ennen toista maailmansotaa syntyneet kaksoset Lotte ja Anna joutuvat eroon toisistaan vanhempiensa kuoltua. Tytöt sijoitetaan sukulaisten hoteisiin, ja he kasvavat hyvin erilaisissa perheissä: toinen saa natsivastaisen, toinen natsimielisen kasvatuksen. Vanhuksina naiset tapaavat toisensa ja yrittävät löytää uudelleen yhteyden, minkä politiikka on aikoinaan katkaissut. Yksilökohtaloiden kautta toisen maailmanpalon tapahtumien näyttäminen on draamallisesti paljon käytetty keino, ja sitä voidaan pitää kuluneenakin. Mutta toisaalta: sotia ei käydä irrallaan ihmiskohtaloista. Katsokaa vaikka tämän hetken maailmaa ja vihan kylvöä siinä, mitä se saakaan aikaan? Riitta Koikkalainen Mitä räävittömämpää, sitä hauskempaa. Tähän ohjenuoraan uskoville on tarkoitettu Ilokiven Seisomapaikka goes Schwein -erikoisilta. ”Ilta järjestetään koomikoiden toivomuksesta. Siellä saa esittää ne jutut, jotka normaalisti karsitaan pois liian rankkoina, raakoina, törkeinä, epäkorrekteina, loukkaavina, mauttomina tai äklöinä.”, kertoo Teemu Vesterinen. Vesterinen korostaa, että illan ei ole tarkoitus olla vain kokoelma alapään juttuja. ”Tämä on koomikoille haaste. Törkeiden juttujen kirjoittaminen on vaikeampaa kuin normaalien feelgood-juttujen.” Juha Mäkinen Seisomapaikka goes Schwein Ilokivessä keskiviikkona 27.4. klo 21. Liput 5 euroa. Lisätietoja: www.seisomapaikka.com. Seisomapaikassa tavallista sikamaisempia juttuja Huoneteatterin loppukevään näytelmien nimissä korostuvat sukupuolet. Jo maaliskuussa ensi-iltansa saanut Miesvahvuus on Hannu Raittilan kirjoittama moderni sotilasfarssi. Teppo Kulmalan Naisen voima puolestaan on monologinäytelmä pelkojen ja ihmetyksen saartamasta naisesta. Huoneteatterin puheenjohtajan Anna-Mari Laulumaan mukaan nimien rinnasteisuus ei ole tarkoitushakuista. ”Naurettiin asialle itsekin. Alkuvuodesta meillä oli Uuno Kailaan tytär, ja syksyllä on tulossa Vanja-eno. Vuoden lopulle on tekeillä näytelmä työnimellä Suhdesouppia”, Laulumaa kertoo. Juha Mäkinen Naisen voiman ensi-ilta ke 20.4 klo 19. Miesvahvuuden viimeiset esitykset 22.4. klo 19, 23.4. klo 19 ja 24.4. klo 15. Vahvoja ja voimakkaita miehiä ja naisia Helmikuun puolivälissä Ilokivessä järjestetty hevikaraoke sai sen verran suuren suosion, että se uusitaan toukokuun alussa. Tapahtuma on noussut nopeasti helsinkiläisbaarin nurkasta valtakunnalliseen tietoisuuteen. Jyväskylän jälkeen visiittejä on tehty Seinäjoelle ja Mikkeliin. Keski-Suomen alueella kaikkein vannoutuneimmat diggarit voivat osallistua hevikaraokeen jo ennen vappua; show nimittäin vierailee Korpilahden pub Ohrantähkässä lauantaina 23.4. Juha Mäkinen Hevikaraoke Ilokivessä ke 4.5. klo 20. Hevikaraoke palaa Ilokiveen Joe (Ewan McGregor) ja tylympi onkisaalis. tekemistä J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON draamakasvatuksen Kampusteatterissa on kevään ensi-illassa näytelmä Kaksi tietä – kunnes kuolema yhdistää. Näytelmässä käsitellään tekijöiden mukaan elämän tärkeitä kysymyksiä monen henkilön näkökulmasta. Esitys on draamakasvatuksen aineopintojen opiskelijoiden taiteellinen lopputyö. Näytelmä on syntynyt prosessikirjoittamisen tuloksena. Draamakasvatuksen aineopintoja itsekin suorittava käsikirjoittaja Helena Raski keräsi muilta opiskelijoilta teemaan liittyviä kirjoituksia, joiden pohjalta hän kirjoitti näytelmän. Tekoprosessin varrella näyttelijäryhmä improvisoi kohtauksia annettujen raamien mukaan, ja koko porukka etsi yhdessä dramaturgisia ratkaisuja. ”Käsikirjoituksen tekemisen jälkeen annoin ohjaajille vapaat kädet, kuten kuuluukin, enkä ole harjoituksia pahemmin käynyt katsomassa”, ensimmäisen käsikirjoituksensa kurssilla tehnyt Helena Raski kertoo. Päähenkilöinä tarinassa on häitä suunnitteleva nuoripari. Morsian askartelee ja tuskailee yksin plaseerauskorttien kanssa ja on varma, että sulhasen kylmä suhtautuminen häihin johtuu käsittelemättä jääneestä menneestä tragediasta. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Kaksi tietä – kunnes kuolema yhdistää -näytelmän ensi-ilta pe 29.4. klo 19 Juomatehtaan Studiolla, Vapaudenkatu 25. Liput 8/5 euroa. Muut esitykset ma–ke 2.–4.5., su 8.5. ja ma–ke 9.–11.5. Näytökset klo 19. Kampusteatterissa kasvatetaan draamaa Pop/Rock/Jazz/Klubit Ilokivi: La 23.4. Faniklubi: Isla + Lines Of Leaving, Ke 27.4. Seisomapaikkaklubi, La 30.4. Sima 05: The Flaming Sideburns + Purity. Lutakko: To 21.4. YUP, Pe 22.4. Mokoma + Stam1na, La 23.4. Ultramariini + Rollstons, To 28.4. Kotiteollisuus + Paha Kaksonen, Pe 29.4. Kotiteollisuus. Bar 68: Pe 22.4 Truckfighters (SWE), La 23.4. Turmion Kätilöt, Pe 29.4. To/Die/For, La 30.4. Sticky Sweet plays Mötley Crüe. Jazz Bar: Ke 20.4. Pop & Jazz Evening, To 21.4. Jouni Järvelä Group, Pe 22.4. Glitteris, La 23.4. Hallman Family, Su 24.4. Pro Sunday, Ti 26.4. The Four Th Quartet, Ke 27.4 Konsan Pop/Rock Workshop, To 28.4. King Bream, Pe 29.4. Round Corners + Jytke Big Band, La 30.4. Van Swing + Round Corners, Su 1.5. Van Swing. Redneck: To 28.4. Maj Karma. Vakiopaine: Ke 20.4. Trio Perlonex, La 23.4. Flamencoyhdistyksen kevätkarkelot, La 30.4. No Roses, Su 1.5. Vapunpäivän tanssit. Klassinen musiikki Suomalainen Konservatorio: Mari Valkosen päättökonsertti to 21.4. klo 19.30. Outi ja Mikko Kiiverin päättökonsertti to 28.4. klo 17. Elina Kattilakosken päättökonsertti to 28.4. klo 19.30. Kaisa Karttusen päättökonsertti pe 29.4. klo 14. Kaikki konsertit Konservatorion Siltasalissa. Konservatorio soi! ma 2.5. klo 18 JAMKn kamarimusiikkisalissa. Jyväskylän Sinfonia: Tunnelmien mestari Taulumäen kirkossa ke 27.4. klo 19. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Tie tulevaisuuteen – Japanilaista nykytaidetta 30.4. saakka. Taiteilija kuvassa – Kuvataiteen keskusarkiston kiertonäyttely 23.4. alkaen. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Saunakulttuurisauna 22.5. saakka. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Siirtymä – sata vuotta keskisuomalaista käsija taideteollisuutta 1.5. saakka. Näyttely Nawa, Nawa! – kuvia, tarinoita ja kosketuksia Namibiasta 24.4. saakka. Kaislapunoksia 27.4. alkaen. Kaupunginkirjasto: Milda Makter -pilapiirrosnäyttely 30.4. saakka. Jyväskylän taidemuseo: Suojassa Veikko Hirvimäen näyttely 19.6. saakka. Tähdenlento 26.4. alkaen. Holvissa Jyväskylän Taiteilijaseuran 60 vuotisjuhlanäyttely 19.6. saakka. Galleria Becker: Heli Sammaliston näyttely 27.4. saakka. Krister Gråhnin näyttely 30.4. alkaen. Galleria Harmonia: Mirka Johansson: Veren sokeri 8.5. saakka. Galleria Mystic: Terra: Marita Lyyra, Leena Närhi ja Pirjo Tuominiemi: Akvarelleja, grafiikkaa, keramiikkaa ja sekatekniikkatöitä 28.4. saakka. Olga de Vitte-Juutinen: Maalauksia 29.4. alkaen. Galleria Pinacotheca: Sakari Holma: Löytöjä ja kontrasteja 13.5. saakka. Vakiopaine: Paula Kouki ja Terhi Hänninen 8.5. saakka. Ilokivi: Jyrock 20 vuotta -julistenäyttely 1.5. saakka. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: Hissun kissun hiirulaisia ke 20.4. klo 10. Teatteri Eurooppa Neljä: Sirpaleita suomalaisesta onnesta ke 20.4. klo 19. Arkkienkeli Oulussa pe 22.4. klo 19, la 23.4. klo 13. Napakymphimatka Lemphäälään pe 22.4. klo 19, la 23.4. klo 14. Juurakon Hulda la 23.4. klo 19. Mobile Horror la 23.4. klo 19. Heikko esitys! to 28.4. klo 19, pe 29.4. klo 19, la 30.4. klo 19. Juoruja ennakko la 30.4. klo 19. Liisa ihmemaassa ti 3.5. klo 18. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Muodonmuutos to 21.4., su 24.4., ma 25.4., to 28.4., ma 2.5. Kaikki esitykset klo 19 Ilokiven alakerrassa. Jyväskylän Huoneteatteri: Naisen voima ensi-ilta ke 20.4. klo 19. Muut esitykset ke 27.4. klo 19, to 28.4. klo 19, pe 29.4. klo 19. Lausuntailta Muistikirja to 21.4. klo 19. Miesvahvuus pe 22.4. klo 19, la 23.4. klo 19, su 24.4. klo 15. Jyväskylän seudun kansalaisopiston teatteritaiteen opiskelijat: Salomo ja Ursula to 21.4. klo 19, su 24.4. klo 15, ti 26.4. klo 19, to 28.4. klo 19. Esitykset Vakiopaineen kellarissa. Muut Esteettömyys on laatua -seminaari maanantaina 25.4. Agoran auditorio 3:ssa klo 13.15–16.00. Jyväskylän pyöräilyseura järjestää Jyväsjärven kierto-pyöräretken keskiviikkona 27.4. Lähtö Aren aukiolta klo 18. Kirjoitus, kuva ja pyhyys -kollokvio torstaina ja perjantaina 28.–29.4. Yiopiston päärakennuksen juhlasalissa. Kaiken kansan vappujuhla sunnuntaina 1.5. klo 12 alkaen Lounaispuistossa.
• LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 48,00 e. Ilokiven ruokalistat myös netissä: www.jyy.fi/ruokalista.php H UONEENI SEINÄLLÄ on maailmankartta. Jotta yltäisin levittämään käteni kaikkien mantereiden päälle, Amerikasta Australiaan, minun on levitettävä sylini aivan levälleen. Ja siinä jää Tyynimeri vielä kokonaan halaamatta. Kelataan takaisin päin. Miksi kerron teille maailmankartan syleilemisestä? Tämä ei ole minkään hipin rauhanjulistus enkä saarnaa tällä kertaa luonnonsuojelun puolesta. Usein asetun sängylleni makoilemaan ja tuijottelen seinällä olevaa karttaa. Tutkailen sen valtavia maanosia, sinisiä meriä ja järviä ja ruskeina nousevia vuoristoja. Mittailen sitä mielessäni ja välillä nousen seisomaan ja levittelen käsiäni maanosien välillä. Mietin, että vain puolen kyynärvarren päässä kuhisevat Pariisin kujat. Toinen puolikas lisää, niin kyynärpääni alla on Afrikan savannit. Ja jos asetan koko käteni kartan päälle, niin voisin sormen päistäni lähteä ylittämään Atlanttia ja olkapään kohdalla laskeutua keskelle Amerikan tasaisinta preeriaa. Mutta kun pyyhin olkapäältäni pois biisoneita ja kojootteja, pyörittelen päässäni vain yhtä ajatusta. Olen käynyt kotipisteestäni vain peukalon mitan päässä. K UN K OLUMBUS lähti matkoilleen, ei hänellä ollut valmista karttaa. Päinvastoin Kristoffer ja hänen matkatoverinsa saattoivat pelätä, milloin laiva lipuu alas maailman reunalta. Milloin avaruus hotkaisee osaksi tähtitaivasta? Muttei Kolumbus jäänyt peiton alle vapisemaan ja miettimään, että lähden sitten, kun olen tarpeeksi vanha maailman reunan syötäväksi. Tai vasta sitten, kun olen nähnyt lastenlasteni syntyvän. Ei tällaisia matkoja sovi siirtää. Ja Kolumbus lähti, vaikka maailman reuna söisi. Itse keksin syitä, miksi omat maailmanmatkani olisi parempi tehdä vasta myöhemmin. Lähden sitten, kun on aikaa, rahaa ja suoritettu loppututkinto. Tai parempi matkalaukku. Tai sitten, kun osaan paremmin englantia. Tai sitten, kun mannerlaatat ovat liikkuneet taas kiinni toisiinsa, niin että voin vain kävellä suoraan Amerikkaan. Entäs sitten, kun minulla on aikaa, rahaa ja matkalaukku, jossa maisterin paperit ja englannin sanakirja? Lähden sitten, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Tai sitten kun lapsilla on loppututkinto, enkä enää joudu vippaamaan rahaa heidän köyhän opiskelijaelämän tueksi. Lyhtypylväässä oli kerran juliste, joka pysäytti. ”Juuri tällaisena päivänä Marco Polo lähti Kiinaan. Mitä sinä olet ajatellut tälle päivälle?”. Ehkä ensi kerralla kerron, millainen se Eiffeltorni oli. Koponen: Improkirja (Like) Napakka improvisaatioteatterikirja. On Johnstonea ja kumppaneita... Varma valinta! 20,00 e Räikkä: Itsepetoksen filosofia (WSOY) Herää! Älä enää petä itseäsi ja kiemurtele kivuliaitten valintojesi viidakossa, vaan osta tämä mainio kirja, heti! 28,00 e Nørretranders: Homo Generosus. Seksiä, taidetta ja bisnestä (Art House) Mihin ihmisyksilö oikein pyrkii? Tekemään vaikutuksen! Juuri niin. Raadin sekalaiset pisteet. 33,50 e Satka et.al: Sosiaalityön käytäntötutkimus (Palmenia) Punnittua puhetta sosiaalityön kiemuraisesta maailmasta. Annamme yhteiskuntapisteet! 32,00 e Opiskelijan akateeminen kirjakauppa Kauppakatu 9 puh 260 3157 kirjamyynti@kampusdata.fi Peukalonpyörittelyä maailmankartan edessä jälkikirjoitus Tuomo Ala-Kojola Ti 19.4. Kasvissosekeitto Merellinen lasagne Broilerleike Ke 20.4. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvit Kaalikääryleet To 21.4. Porkkanaohukaiset Uunikala (noki-kala) Jauhelihapihvi, tomaattikastike Pe 22.4. Punajuuripyörykät Kinkkukastike, spaghetti Paella Ma 25.4. Kasvispyttipannu Paistettu kala, purjokastike Mangobroileri Ti 26.4. Pinaattikeitto Uunimakkara, perunasose Possuwokki Ke 27.4. Kasvis-herkkusieniohukaiset Kalakeitto Kassler To 28.4. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät Pe 29.4. Kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Pyttipannu Ma 2.5. Kukkakaalilasagnette Paistettu kalaleike, sitruunakastike Kuorrutettu broilermureke Opiskelija! Lue kirja niin viisastut. Nasta Naistutkimuksen ainejärjestö Nasta kokoustaa, keskustelee ja osallistuu naistutkimusteemojen ympärillä. Kaikki naistutkimuksesta kiinnostuneet tervetuloa mukaan! Tulevaa toimintaa: Kokous 25.4. klo 18 alkaen Elosen yläkerrassa. Lukupiiri 27.4. klo 19 alkaen Outin luona (tarkemmat tiedot listalla). Toukokuussa kevätjuhla-piknik tarkemmin ilmoitettavana ajankohtana. Liity listalle Sannin kautta: saemmann@cc.jyu.fi. Maksathan myös jäsenmaksusi. Tarkemmat tiedot rahastonhoitaja Mirjalta: miirsimu@cc.jyu.fi. Evankeliset opiskelijat Kokoonnumme lauantai-illoin seitsemän aikaan Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5). Paikalla on myös Hyvä Paimen, joka tahtoo johtaa sinutkin vihreille niityille. Tulossa: 23.4. Median Mahti – Johanna Sumiala-Seppänen, 30.4. Vapputunnelmia, 7.5. Rakkaalla Isällä on monta nimeä – Inkeri Tuunanen, 14.5. Retki Lehtisaareen. Olet tervetullut myös sunnuntaisin messuun klo 11 samaan paikkaan. Lisää infoa raamiksista, peli-illoista ja muusta saat Katriinalta: kapoysa@ cc.jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl. Järjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-jarjestot@cc.jyu.fi Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. järjestöt
• 15 7/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Kauppakatu 18 Jyväskylä (014) 336 1211 nordea.fi Maksa kortilla – helposti ja mukavasti! Nordean kansainvälisillä korteilla rahasi ovat aina käytettävissäsi – myös ulkomaanmatkoilla. Tervetuloa konttoriimme tutustumaan korttivalikoimaamme ja valitsemaan juuri sinulle sopivat vaihtoehdot. A Kauppakatu 18 Jyväskylä (014) 336 1211 nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi N o rd e a P a n kk i S u o m i O yj ABCautovuokr. 2x50, neliväri suoraan p. Sohwi 2x100 neliväri suoraan painoon Valmistuvat opiskelijat! Gradujen kansitus ja kultaus tapahtuvat muutamassa päivässä! Oivallus palvelusta Avoinna: ma-pe 8 17 valos@kopijyva. fi Kauppakatu 3 40100 JKL Puh. 675 133 Meiltä myös hyvät kopiointipalvelut! Kansitus kullatulla tekstillä kirjan selkään 14,90 e/ kpl Kultaus kanteen +3,00 e/ rivi Kansitustyön yhteydessä sisällön mustavalkokopiointi hintaan 5,4 snt/ sivu S UOMI ON Britannian ohella Euroopan eniten kameravalvottu maa. Kameran voi asentaa ilman erityisiä lupia. Myös yliopiston valvonta on lisääntynyt huomattavasti 2000-luvulla. Englantilainen filosofi Jeremy Bentham kehitteli 1700-luvulla panopticonvankilan. Sen yksinkertaisena ajatuksena oli sijoittaa vangit vartijan alapuolelle siten, että vangit eivät nähneet vartijaa. Tieto siitä, että vartija voi nähdä, pitäisi vangit säyseinä. Vaikka 2000-luvun julkiset tilat eivät ihan vankiloita muistutakaan, on niiden valvonta hoidettu Benthamin oppien mukaisesti. Valvojan ja valvottavien suhde on sama; kameroiden tarkkailevien linssien alla tiedämme, että joku voi jossain meidät nähdä. Valvontakameran pitäisi siis viimeistään tyrkätä pirulainen olkapäältä, kun tilaisuus on tekemässä varkaan. J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON alueelle valvontakameroita asennettiin ensimmäistä kertaa 1993. Yliopiston tiloihin murtauduttiin silloin kolmisenkymmentä kertaa vuodessa. Aluksi valvontaa oli vain pääkampuksella, mutta nykyisin järjestelmä kattaa kaikki kampusalueet Tourulasta Ylistönrinteelle. Yliopiston kameravalvonnasta vastaa ylivahtimestari Rauno Helle. Hän muistuttaa, että kamerat eivät ole ketään vahtimassa, vaan ennaltaehkäisemässä rikoksia. Helle pitää valvontajärjestelmää tehokkaana. ”Nyt kiinnijäämisprosentti on todella korkea. Enää murtautumisia ei ole vuosittain kun yhden käden sormille”, Helle kertoo. ”Alkuun ihmiset pelkäsivät, että mikä isoveli täällä valvoo. Ajan myötä valitukset ovat vähentyneet. Kamerat ovat vain yleisen turvallisuuden vuoksi, ei ihmisten kyttäämistä varten.” Ylivahtimestari ei muista kameroiden tarkkaa lukumäärää. Kameroita on kuitenkin lisätty yliopiston alueella roimasti uudella vuosituhannella. Kun vuonna 1999 kameroita oli noin 50, on niitä tällä hetkellä yli 250. Ja lisää on tulossa. ”Koko ajan lisäämme ja uusimme kalustoa. Laitteiden uusimisen jälkeen valvontakustannukset ovat pienet. Tällä hetkellä meillä on käytössä markkinoiden parhaimmat laitteet”, Helle kehaisee. ”Laitamme kameroita aina sinne, missä on ollut ongelmia. Valvomme rakennusten sisääntuloja, yleisiä tiloja ja joitakin ulkoalueita.” Helteen arvion mukaan valvontajärjestelmään on upotettu tähän mennessä noin 80 000 euroa. Kamerat eivät pysty poistamaan kaikkia ongelmia. Edelleen yliopistolta häviää muun muassa videotykkejä ja kannettavia tietokoneita. Ylivahtimestarin mukaan näissäkin tapauksissa syylliset saadaan usein kiinni. S UOMESSA kameravalvonta ei ole herättänyt yhteiskunnallista keskustelua muiden Euroopan maiden tavoin. Edes yliopiston kirjastolta tai Ilokiven ruokalasta ei löytynyt kriittisiä saati voimakkaita mielipiteitä kameroita kohtaan. Suomen kieltä pääaineenaan opiskeleva Helka Juvonen on jo työssään rahankäsittelijänä joutunut kameran linssin alle. ”Valvontaan tottui nopeasti, mutta välillä tuntui kyttäämiseltä, kun ei tiennyt, voiko kaverille puhua, jos vaikka pomo olisi sattunut näkemään.” Kameroilla pyritään ennaltaehkäisemään rikoksia ja lisämään turvallisuudentunnetta. Poliisi-tv:n tyyppiset ohjelmat vakuuttivat Juvosen kameroiden tarpeellisuudesta. ”Jos valvonnalla lisätään turvallisuutta kaupungilla, niin se on ihan ok”, kiteyttää Juvonen. Siviilipalvelustaan yliopiston kirjastolla suorittava Jaakko Savolainen ei tiedä, miten kameroihin pitäisi suhtautua. ”On ne ihan ok, mutta silti vähän ristiriitaisia. Ei mulla mitään hirveitä ongelmia kameroiden suhteen ole, paitsi se tunne, että joku koko ajan kyylää”, Savolainen kertoo. Kasvatustieteitä opiskeleva Mari Kari toivoisi kameroita myös Kortepohjan ylioppilaskylään. ”Saisivat laittaa kylään kamerat, sillä mun pyörä yritettiin varastaa. Uskon, että jos kameroita laitetaan, niin kukaan järkevä ihminen ei tee mitään typeryyksiä”, Kari toteaa. Kasvatustietelijän ajatuksissa kameravalvonta ei ole ongelma edes kouluissa. ”Kai ne kamerat on ihan hyviä; eikö ne rauhoita meinikiä.” Matti Keränen jylkkari@jyy.fi Yli 250 kameraa valvoo Jyväskylän yliopistoa Monet opiskelijat pitävät valvontaa hyvänä Lainsäädäntö rajoittaa kameroilla kyylääviä K AMERAVALVONTA valtasi Suomen 1990-luvulla. Valvontaa kuitenkin rajoittavat henkilötietolaki sekä lait salakatselusta ja -kuuntelusta. Wc-tilojen, pukuhuoneiden ja sovituskoppien tarkkailu on kiellettyä. Myös työntekijöiden valvontaa säätelee oma lakinsa, jonka mukaan valvontaa ei sovi kohdistaa esimerkiksi yksittäiseen työntekijään. Kameravalvonnan tulisi olla aina hyvin perusteltua. Tietosuojavaltuutettu on ohjeistanut tiedottamaan näkyvästi valvonnasta. Järjestelmän ylläpitäjän yhteystiedot tulisi näkyä selvästi kameroista kertovissa kyltteissä. Tämän lisäksi katseen alla olevien saatavilla olisi pidettävä valvonnan periaatteista kertovaa henkilörekisteriselostetta. Selosteella ja näkyvällä tiedottamisella pyritään lisäämään avoimuutta valvojan ja valvotun suhteen tasapäistämiseksi. Toistaiseksi ohjeistus ei juurikaan näy valvotuissa tiloissa muuten kuin valvonnasta kertovina kyltteinä. Jyväskylän yliopistolta ei löydy rekisteriselostetta edes nettisivuilta, kuten Tampereen ja Helsingin yliopistoista. Ylivahtimestari Rauno Helteen mukaan seloste laitetaan nettiin vielä tänä vuonna. Iso veli valvoo, kampuksellakin. Mainos Jylkkäriin? Soita: Vexi Virtanen 050 592 3696 H ANS -P ETER W ECKMAN
• YIT 6x180 takasivu suoraan painoon neliväri Academy Access Pirunnyrkki suoraan painoon 2x100, neliväri