• NUMERO 14/2005 9. MARRASKUUTA – 22. MARRASKUUTA 46. VUOSIKERTA Demarit edarin suurin voittaja Äänestysinto notkahti edustajistovaaleissa. Uutiset 3 Jyväskylään syksyllä tanssifestivaali. Kulttuuri 10 Läänintaiteilija sykkii eloa Ensimmäinen aalto 60-luvulla. Arviot 12 Sähkömusa on vanhaa Television koukku keskiaukeama J ANIC L EINO
• 2 UUTISET 14/2005 J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON taloustieteiden tiedekunta noteerattiin jälleen laadukkaasta opetuksestaan, kun kansainvälinen arviointiryhmä valitsi tiedekunnan maisteriohjelman kolmenkymmenen parhaan joukkoon maailmassa. Arvioinnissa oli mukana kaikkiaan 600 maisteriohjelmaa, kuuluisimpia maailmanluokan yliopistoja ja talouskouluja myöten. Keskeisenä kriteerinä arvioinnissa oli yritysten ympäristöjohtamisen ja yhteiskuntavastuun teemojen sisällyttäminen opetusohjelmaan ja tutkimukseen. Jyväskylä sai tunnustusta erityisesti siitä, kuinka paljon näitä asioita painotettiin kurssien varsinaisissa sisällöissä. Tällä saralla taakse jäivät niin koko vertailun parhaat pisteet saanut Stanford, kuin kuuluisat Yalen ja Berkleynkin yliopistot. P ROFESSORI Hanna-Leena Pesosen mukaan kansainvälinen arvostus ei tullut yllätyksenä. Ympäristöasiat on yhdistetty luonnolliseksi osaksi taloustieteellisen tiedekunnan opetustarjontaa. Erityisesti ympäristöjohtamisen englanninkielinen maisteriohjelma on jo aikaisemmin ollut tunnettu myös Suomen ulkopuolella. ”Meidät palkittiin parhaiden joukossa jo vuonna 2001. Kymmenen vuotta toimineella ohjelmalla olemme olleet pioneereja kansainvälisesti tällä alalla. Opiskelijoita olisi tulossa joka puolelta maailmaa, ja tänä vuonna aloittaneista puolet tuleekin ulkomailta.” Tutkimuksessa painotettiin kurssitarjonnan määrän ja laadun lisäksi opetuksen laatua sekä tutkimuspuolta tiettyjen tiedejulkaisujen kautta. ”Hienointa on se, että Jyväskylä on aina pärjännyt opetuksen laadussa. Tutkimusosuudessa taas jäimme nollille, koska emme olleet julkaisseet mitään vertailussa mukana olleissa tiedejulkaisuissa. Näiltä osin tutkimus suosii edelleen amerikkalaisia yliopistoja.” T OISAALTA joissain asioissa suomalaiset ovat etulyöntiasemassa: esimerkiksi lainsäädännössä on hyvät lähtökohdat ympäristöasioiden ja yhteiskuntavastuun kehittämiseen. Nykyisin ympäristötekijät ovat nousemassa yhä tärkeämmäksi yritysten kilpailutekijäksi. ”Tämän vertailun tavoite on nimensä mukaisesti kasvattaa yritysmaailma ulos liituraitataloudesta, ja saada se ottamaan voiton tavoittelun lisäksi huomioon merkittäviä ympäristöön ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä seikkoja.” ”Taloustieteen guru C.K. Prahalad sanoi palkintojenjakotilaisuudessa New Yorkissa toivovansa, ettei tällaista vertailua kohta tarvitsisi tehdä ollenkaan. Nämä asiat pitää saada kiinteäksi osaksi yrityskulttuuria.” Johannes Kotkavirta jylkkari@jyy.fi Arvioinnin tulokset ja lisää tietoa aiheesta osoitteesta www.beyondgreypinstripes.org Ympäristöjohtaminen kansainvälistä kärkeä Taloustieteiden maisteriohjelma valittiin 30 parhaan joukkoon maailmassa Professori Hanna-Leena Pesonen ei yllättynyt kansainvälisestä menestyksestä. Tunnustusta on tullut aiemminkin. J ANIC L EINO J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON taloustieteellinen tiedekunta tunnetaan laadukkaana opiskelupaikkana myös ulkomailla. Näin toteaa romanialainen Lucia Bondila, joka on viime vuoden syyskuusta saakka ollut mukana ympäristöjohtamisen maisterikoulutuksessa. Ennen Jyväskylään tuloaan hän suoritti kansainvälisen talouden tutkinnon Bukarestin yliopistossa. Työelämäänkin hän ehti tutustua kotimaassaan ennen kuin päätti hankkia maisteritutkinnon Suomesta. ”Suomen oppilaitoksilla on hyvä maine Euroopan yritysmaailmassa, joten tämä on hyvä paikka ponnistaa työelämään. Itse haluan ensin töihin Keski-Eurooppaan ja myöhemmin takaisin Romaniaan”, hän sanoo. ”Jyväskylän valintaan vaikutti myös siskoni, joka asuu ja työskentelee täällä. Olen käynyt pari kertaa täällä aikaisemmin, ja pidän kaupungista. Täällä on mukavan rauhallista ja kiireetöntä”, Bondila pohtii. Y MPÄRISTÖJOHTAMISEN maisteriohjelman sisältöön Bondila on ollut tyytyväinen. ”Noin neljännes opetuksen sisällöstä liittyy ympäristöasioihin tai sosiaaliseen vastuuseen yritysmaailmassa. Nämä ovat todella tärkeitä asioita, jotka tulisi ottaa aina huomioon tälläkin alalla, ja ne ovat joka tapauksessa keskeisiä asioita tulevaisuudessa”, hän arvelee. Bondila kertoo kuulleensa Jyväskylän yliopiston menestyksestä kansainvälisessä vertailussa. Vastaavanlaisiin rankinglistoihin hän kuitenkin suhtautuu hieman varauksella. ”Pitää aina ottaa huomioon, kuka tutkii ja millä intresseillä. Toteutus ei välttämättä aina ole onnistunut ja tasapuolinen kaikille osallistujille.” Johannes Kotkavirta ”Suomen oppilaitoksilla hyvä maine” Y LIOPISTOJEN vuosien 2007 – 2009 rahoituksessa halutaan vahvistaa tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen arvoa. Tutkimuksen ja laadun painopisteistä vallitsi rahoitusta pohtineessa työryhmässä selkeä yksimielisyys. ”Jos ajatellaan keskimääräistä rehtoria, niin hän haluaa painottaa tutkimuksen tärkeyttä yliopistossa”, tiivistää työryhmässä mukana ollut Jyväskylän yliopiston vararehtori Timo Tiihonen. Suuria muutoksia ei työryhmä esittänyt. Lähinnä kyse on rahanjakoperusteiden järjestämisestä mallin sisällä. Perusrahoitus määritellään edelleen maisterinja tohtorintutkintotavoitteiden mukaan, mutta toteutuneet tutkintomäärät huomioitaisiinkin tuloksellisuusrahoissa. ”Perusrahoitus on nyt siinä mielessä vakaampi, että minkään yliopiston tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät siihen osaan juuri vaikuta. Nyt tutkintototeumat ovat esimerkiksi heiluttaneet koko perusrahoituskoria”, Tiihonen selittää. Esitetyssä mallissa ilmaistaan myös selkeämmin, että tulosrahaa saisi nimenomaan tavoiteajassa suoritetuista tutkinnoista. Yliopistojen henkilökuntaa edustava Tieteentekijöiden liitto arvosteli mallia tuoreeltaan siitä, että yliopistoja ei palkita tarpeeksi hyvästä henkilöstöpolitiikasta. V ARAREHTORI Tiihonen kritisoi ministeriön tapaa pimittää mallilaskelmia pohdittujen muutosten vaikutuksista yksittäisen yliopiston rahoitukseen. ”Pyrittiin esittämään, ettei kukaan muka häviäisi.” Siksi on vielä mahdotonta tarkkaan arvioida, mitä uusi malli toisi Jyväskylän yliopistolle. ”Jonkin verran Jyväskylä kärsii tutkijakouluissa, kun täältä puuttuu lääketiede, joka tutkintotavoitteissa dominoi tohtoripuolta. Samoin ulkopuolisen rahoituksen painotus korostaa teknisiä aloja.” Mallissa ehdotetaan myös kandidaatin tutkintojen ottamista huomioon osana tehokkuusrahoja vuodesta 2008. Tiihosesta muutos on kosmeettinen. ”Jos alemmista tutkinnoista maksettaisiin oikeasti, Pandoran lipas aukeaisi ja alakohtaisten kertoimienkin pitäisi muuttua. Nyt keskusteluun ei oltu valmiita, joten korkeakouluilla ei ole mahdollista miettiä nykyisten maisteriohjelmien järkevyyttä.” Työryhmän esitys on nyt lausuntokierrokselle ja opetusministerin pitäisi tehdä tarvittavat päätökset rahoitusmallista alkuvuodesta, jotta se on valmis käytettäväksi yliopistojen ja opetusministeriön välisiin tulosneuvotteluihin huhtikuussa. Toni Peltonen Yliopistojen rahanjakoon tutkimuspainotus
• 3 14/2005 Jyväskylälle valtakunnallinen esteettömyysvastuu Jyväskylän yliopisto sai valtakunnallisen koordinaattoriroolin tunnustuksena monipuolisesta työstään korkeakouluopetuksen saatavuuden parantamisessa. Yliopiston vastuulla on ensi vuoden loppuun asti valtakunnallinen hanke ”Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa”. Jyväskylän yliopiston Esteetön yliopisto -hanke on aloittanut fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen esteettömyyden kriteerien määrittelytyön, jonka avulla voidaan paremmin taata kaikille yliopistoyhteisön jäsenille yhdenvertainen mahdollisuus osallistua yliopiston toimintaan. Makedonian presidentti visiitillä Makedonian presidentti Branko Crvenkovski vierailee Jyväskylässä tiistaina 8. 11. Kello 18.15 yliopiston päärakennuksen juhlasalissa alkavan Martti Ahtisaari -luennon aiheena on Makedonian rooli Kaakkois-Euroopassa. Reilun kaupan suosio kasvussa Reilun kaupan tuotteiden suosio on Suomessa nopeassa kasvussa. Tuotteiden edistämisyhdistyksen mukaan tuotteita on myyty kuluneen vuoden tammi – syyskuussa 80 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Esimerkiksi banaanien menekki on kasvanut 75 prosenttia viimevuotisesta. Reilun kaupan kahvia suomalaiset ovat ostaneet kuluneen vuoden aikana noin kahdeksan prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Esittelyssä Slovakian kauneimmat kirjat Jyväskyläläisillä on harvinainen mahdollisuus ihastella Slovakian kauneimpia kirjoja Jyväskylän yliopiston päärakennuksen Aallon lukusalissa 8. marraskuuta alkaen. Näytteillä on kuukauden ajan kaksikymmentä taiteellisesti ja kuvitukseltaan esteettisesti miellyttävimmäksi valittua kirjaa vuosilta 2001 – 2004. Näyttely on avoinna arkisin kello 10– 16. Yliopistopainolle ympäristödiplomi Jyväskylän yliopistopaino on käynyt läpi painojärjestelmiään ympäristönäkökulmasta. Jykes ja Keski-Suomen ympäristökeskus ovat nyt myöntäneet tälle työlle ympäristödiplomin. MM-ralli säilyy Jyväskylässä Pienen nahistelun jälkeen varmistui, että yhden rallin MM-osakilpailun keskuspaikkana säilyy seuraavan kolmen vuoden ajan Jyväskylä. Kaupunginjohtaja Markku Andersson on erittäin tyytyväinen ratkaisuun ja hehkuttaa rallin merkitystä Jyväskylän ja koko seudun imagolle ja elinkeinoelämälle. Vuonna 2006 Neste Ralli ajetaan 17.– 20. elokuuta. lyhyet U UDEKSI JYY N sosiaalipoliittiseksi sihteeriksi lokakuun alussa valittu Juha Koskinen on kiireinen mies. Hän jatkaa Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa vielä marraskuun loppuun saakka, mihin asti hän on Jyväskylässä vain kaksi päivää viikossa. ”Tein selväksi jo työpaikkaa hakiessa, että en halua laiminlyödä SYL:iä. Minusta tuntuu siltä, että voin hoitaa molemmat”, hän vakuuttaa. Toisella yrittämällä sihteeriksi valittu 25-vuotias Koskinen on kiinnostunut sosiaalipolitiikasta, koska se on monipuolinen alue. Samaan aikaan voi keskustella suurista kysymyksistä ja saada aikaan käytännönläheisiä parannuksia. ”On tosi palkitsevaa, kun saa jotain konkreettista aikaan. Vähän sellaista työ tekijäänsä kiittää -hommaa.” Viidettä vuottaan Jyväskylässä opiskeleva koskinen on akateemiselta arvoltaan yhteiskuntaja hallintotieteen ylioppilas. Tavoitteena on saada kandidaatin tutkinto valmiiksi, ennen kuin sihteerin homma loppuu. ”Lähdin aikoinaan hakemaan koulutusta voidakseni tehdä mielekästä työtä. Tässä vaiheessa kaikki on kunnossa, paitsi palkka”, hän nauraa. K OSKINEN ON JO entuudestaan tuttu naama yliopistolla. JYYn edustajistoon hän nousi vuonna 2001, ja sen jälkeen hän toimi hallituksen kopo-vastaavana. Miksi siis paluu Keski-Suomeen? ”Mitä kauemmin näissä kuvioissa pyörii, sitä enemmän arvostaa, mitä JYY tekee ja voisi tehdä”, hän kertoo. SYL:in hallituspesti opetti ainakin tehokasta kokoustamista, päätöksentekoa ja lobbaamista. ”Nämä ovat aika erilaisia työpaikkoja, mutta jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen, niin näkemykset ovat kehittyneet ja samoin koko opiskelijakentän hallinta. Kontakteja tuli tietysti myös. Jos voi keskustella laajan porukan kanssa, niin yleensä joku on jo törmännyt samaan asiaan”, Koskinen sanoo. Yhteistyön kehittäminen niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla kiinnostaa. ”Täälläkin voitaisiin useammin yhdistää voimat amk:n opiskelijoiden kanssa.” Nyt perustettavalta yliopiston hyvinvointityöryhmältä soposihteeri odottaa paljon. ”Suomessa yliopistoilla on ollut pieni rooli opiskelijoiden elämässä opintojen ulkopuolella, ehkä juuri vahvojen ylioppilaskuntien takia. Nyt yliopistoilta vaaditaan vastuuta myös opiskelijoiden hyvinvoinnin suhteen. Se onkin vähintä, mitä voidaan tänä karsimisen aikana vaatia.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Soposihteeriksi toisella yrityksellä Demariopiskelijat (389) Sumelles, Kalle (37) Nokela, Katri (31) Laakkonen, Mikko (30) Ahokas, Hannu (23) Kohvakka, Sakari (23) Komu, Pekka (23) Ahokas, Jussi (19) Pörssi & Dumppi (374) Pietiläinen, Samuli (34) Kankaala, Juho (28) Heiskanen, Taneli (27) Vehniäinen, Hannu (25) Marjava, Petri (18) Poikonen, Mikko (16) Lipiäinen, Miika (21) Kristilliset opiskelijat (308) Kaijaluoto, Lilja (69) Lyhty, Jarmo (48) Jousmäki, Henna (25) Laitasaari, Anu (23) Linjamaa, Suvi (23) Luoto, Katariina (21) Jyväskylän kokoomusopiskelijat (236) Parttimaa, Jarno (38) Turunen, Olli (21) Sivonen, Heikki (15) Markkanen, Maiju (13) Grönioni (230) Huovila, Antti-Jukka (41) Nurmikolu, Mika (30) Soukka, Asko (23) Nissi, Kaisa (19) Poikkitieteilijät (225) Ollikainen, Sari (40) Heiskanen, Lotta (31) Ahtiainen, Tuuli (20) Savolainen, Alina (20) Jyväskylän keskustaopiskelijat (212) Vasalampi, Riitta (25) Juujärvi, Tiina (22) Leppänen, Eeva-Kaisa (21) Marttinen, Kirsi (15) Maltillinen äärivasemmisto (173) Laakso, Laura (37) Männistö, Sanni (34) Wallenius, Anni (28) PresSure (119) Lehtonen, Tuomas (35) Jörgensen, Aki (22) Suluissa äänimäärät. Juha Koskinen Vaali-iloa Rentukassa keskiviikkoiltana. Edustajisto 2005 – 2007 Mitä mieltä tuloksesta? Jussi Ahokas, Demariopiskelijat: ”Totta kai on hyvä mieli. Kyseessä oli yksinkertaisesti vaalivoitto: eniten ääniä ja eniten paikkoja. Se lähti kovasta duunista. Vaalilehti sai hyvän vastaanoton, ja sen lisäksi tehtiin kovaa jalkatyötä.” Perttu Soininen, Pörssi & Dumppi: ”Kyllä tätä torjuntavoittona pidetään muiden ryhmien rynnistyksessä. Ei pientä kasvuakaan olisi pahalla katsottu, mutta realiteetit oli tällaiset.” Jarmo Lyhty, Kristilliset opiskelijat: ”Paikkalukua kasvatettiin yhdellä, mikä oli meidän ehdokasmäärällä hyvä tulos. Nousua varmaan selittää, että ehdokkaina oli ihmisiä, jotka ovat laitoksella tunnettuja ja JYYssäkin näkyvillä.” Jarkko Seppälä, Jyväskylän kokoomusopiskelijat: ”Saatiin lisäpaikka, mutta ehkä tuolla ehdokasasettelulla olisi ollut potentiaalia viidenteenkin paikkaan. Toivon toki, että puoluepoliittisuus olisi nostamassa päätään, koska mielenkiinto on ollut laskussa.” Sampo Kyllönen, Grönioni: ”Melkein voidaan puhua torjuntavoitosta. Vanhoja edaattoreita lopetti suuri määrä, niin tässä tavallaan porukka vaihtui, ja siihen nähden tämä on hyvä tulos.” Marika Lindholm, Poikkitieteilijät. ”Vaalityö näemmä puree. Kun vertaa siihen, mikä oli tilanne viikko ennen vaaleja, niin ollaan tyytyväisiä.” Hanna Pätsi, Jyväskylän keskustaopiskelijat: ”Kaikkiaan ollaan ihan tyytyväisiä, koska paikkamäärä nousi. Meillä oli paljon ensikertalaisia, että siihen nähden meni tosi loistavasti.” Jarno Miettinen, Maltillinen äärivasemmisto: ”Äänimäärä lisääntyi ja tuli yksi paikka lisää, niin eihän siihen missään tapauksessa pettynyt voi olla. Vasemmiston vaalivoitto on luottamusta herättävä tulos tulevaisuuden kannalta.” Kimmo Mäkilä, PresSure: ”Tyytyväinen. Pressure nousi taas ihan oikeaksi ryhmäksi saamalla kaksi paikkaa ja toistasataa ääntä, mikä on komea saavutus.” D EMARIOPISKELIJAT veivät potin kotiin JYYn edustajistovaaleissa. Neljä lisäpaikkaa saanut ryhmä nousi seitsemällä edaattorillaan suurimmaksi ryhmäksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi yhdessä Pörssi & Dumpin kanssa. Häviäjiä olivat Poikkitieteilijät ja Grönioni, joilla on molemmilla nyt neljä edustajaa entisen kuuden sijaan. Pörssi & Dumppi säilytti seitsemän paikkaansa, ja kaikki muut saivat yhden lisäpaikan. Sosialistiopiskelijat eivät saaneet yhtään ehdokasta läpi. Eniten ääniä sai Kristillisten opiskelijoiden Lilja Kaijaluoto, 69 kappaletta. K ESKIVIIKKOISENA vaalivalvojaisiltana Rentukasta tuli paitsi opiskelijan, myös opiskelijapoliitikon olohuone. Pöytiensä ääreen kerääntyneiden ryhmien puhe sorisi kovaäänisesti, ja siellä täällä näkyi presidenttiehdokkaiden tpaitoja. Tiskin ääreen oli tunkua jo kahdeksan maissa. Alkuillan hallitsija oli tilaisuuden juontanut JYYn koposihteeri Antti Vesala, joka täytti ehdokashaastatteluiden ja tulosanalyysien välit persoonallisella komiikallaan. ”Moni on ihmetellyt, koska niitä seuraavia tuloksia saadaan. Samaa mietin minäkin”, hän totesi yhdeksän maissa tulosten viipyessä. Ennakkoäänien ja ensimmäisen päivän perusteella äänestysaktiivisuudessa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia edelliskertaan verrattuna, mutta äänten jakautumisessa kylläkin – demarit olivat nimittäin saamassa huiman vaalivoiton. Edellisten vaalien äänikuningas Ilkka Jarva saapui paikalle, ja päätyi heti Vesalan jututettavaksi. ”Lähdin heti töiden jälkeen, ajoin neljä tuntia ja viisi minuuttia, ja myöhästyin kahdeksalla minuutilla äänestämisestä. En edes kuselle pysähtynyt matkalla”, Jarva hauskuutti. ”Parhaat muistot edarista? Se, että kaikista hommista voi luistaa, niin kuin nytkin, kun pitäisi olla laskemassa ääniä.” L OPULLINEN TULOS kerrottiin kello 23:n jälkeen. Äänestysprosentiksi tuli 23,3, joka on hieman edellisiä vaaleja alhaisempi. Demareiden vaalivoitto, joka oli näyttänyt selvältä jo ennakkoäänten perusteella, varmistui. Tyhjien pullojen peittämille pöydille raivattiin tilaa uudelle kierrokselle. S EURAAVANA PÄIVÄNÄ koposihteeri Vesala kertoi juhlien jatkuneen viivästettyyn valomerkkiin asti. ”Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, siellä on jo jonkinlaisia neuvotteluja käyty. Mutta niistä on viisaampi olla sanomatta mitään”, hän totesi. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Demareille vaaleissa jättipotti J ANIC L EINO
• reuna huomautus Tatu Hirvonen 4 NÄKÖKULMIA 14/2005 T YÖN TULEVAISUUDESTA on puhuttu pahaa jo kauan. Pessimistisimmät ennustukset ovat mananneet työn loppua vähintään 200 vuotta. Viime aikoina kauhuskenaariot on rakennettu pätkätyön ja valkokaulustyövoiman ulkoistamisen ympärille. Kun korkeakoulutuksen saanut suomalainen Dilbert menettää työnsä korkeasti koulutetulle intialaiselle Dilbertille, suomalaiset Dilbertit toteavat kuin yhdestä suusta: ”Olemme kaikki työn sankareita!” T YÖSTÄ JA SEN NÄKYMISTÄ keskusteltaessa keskitytään usein tuottavuuslukujen, tehtyjen työtuntien tai työttömien määrään. Hiljattain on kuitenkin alettu ottaa vakavammin huomioon myös laadulliset aspektit, kuten työn joustavuus, työtyytyväisyys ja työssä jaksaminen. Pessimistien sadatteluista huolimatta suomalainen työntekijä voi useiden tutkimustulosten mukaan varsin hyvin. Mutta miksi sitten negatiivinen mielikuva on niin vahva? Yksi teoria on, että olemme huomattavasti parempia arvioimaan omaa hyvinvointiamme kuin muiden. Luulemme siis syyttä työtoveriemme voivan huonommin kuin me itse. Toinen tulkinta on, että negatiivisilla kokemuksilla on taipumus säilyä muistissamme positiivisia pidempään. Yksin 1990-luvun lama onnistui jättämään syvät arvet sosiaaliseen psyykkeeseemme. V AIKKA LEHDET YLLYTTÄVÄT pätkätyöläisiä ja valkokaulusväestöä kapinaan, näyttäisi siltä, että työväistö on liian tyytyväistä tai epävarmaa noustakseen barrikadeille. Työpaikoilla on kuitenkin käynnissä hiljaisempi kumous, jonka lipunkantajia eivät ole työläiset vaan johtajat. Elektroniseen valvontaan perustuva mikrohallinta – jossa työnjohdon seurannan alla ovat kaikki työntekijöiden liikkeet, kuten vessakäynnit, poissaolot tietokoneen äärestä, puhelinkeskustelut, puhumattakaan nettikäynneistä tai sähköpostista – on aiheuttamassa johtajien vallan (takaisin) kaappauksen. Tapa, jolla työntekoa valvotaan tulevaisuudessa, saa nykyiset kellokortit ja valvontakamerat näyttämään menetetyltä paratiisilta. Passiivisuutemme asian suhteen tuskin kehitystä hidastaa. Sielu on helpompi myydä pala palalta. T EOLLISEEN VALLANKUMOUKSEEN liittyi oleellisesti aikaisempaa parempi teknologia. Samainen teknologia veti ihmiset kotoa tehtaisiin töihin. Työpäivät olivat tuolloin nykyistä paljon pidempiä, mutta työt myös jäivät töihin. Nykyteknologian avulla ihmiset voivat palata koteihinsa tekemään työtään. Mutta kun kaikki tekevät töitä erillään, myös houkutus töistä pinnaamiseen kasvaa. Luottamuksen ylläpitämiseksi seurannan on kehityttävä ja teknologia antaa tähän mahdollisuuden. Mutta jos valvonta on kaikenkattavaa, kuka haluaa tehdä kotona töitä ja tuoda samalla pomonsa sänkyyn, suihkuun, sohvalle tai vessaan? Ja missä vaiheessa sitä kapinaa uskaltaisi suunnitella? jylkkari@jyy.fi Töistä kotiin töihin Drag King (rooli): Maailmaan mahtuu aina lisää miehistä komeutta. Ilokivestä voi käydä tsekkaamassa partaliiman pysyvyyttä marraskuussa. Keskiaika (ajanjakso): Talvea odotellessa on hyvä hakea perspektiiviä keskiajasta. Viikko peseytymättä perunakellarissa pelkän lihan ja sammalen voimalla opettaa kummasti arvostamaan modernia aikaa. Lahjapaperi (trilleri): Tylsinkin pikkujoululahja muuttuu kiehtovaksi mysteeriksi, kunhan se kääritään sopivaan paperiin. alkukirjoitus 9. marraskuuta 2005 toimitus suosittelee: Ylioppilaskunnan hallituksen nimityskaavaan muutos k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 2603359 / 044 5311099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto (014) 2603360 / 050 3554767 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino (014) 2603973 / 040 5330445 / sivari@jyy.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 2603355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 7 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Ahtisaari välittäjäksi Nightwishille Presidentti Martti Ahtisaari ryhtyy tuhansien finninaamaisten vaatimuksesta välittämään Nightwish-yhtyeen sisäistä kriisiä. Ahtisaari toivoo saavansa osapuolet vähintään lopettamaan avoimien kirjeiden kirjoittamisen. ”Riita poikki ja voita väliin”, presidentti toteaa. Välitysyrityksellä on jo kiire, sillä Ahtisaarta odotetaan kiivaasti johtamaan neuvotteluja Kosovon tilanteesta. ”Suomi lähettää 120 kiloa läskiä Kosovoon!” kirkuivat paikallisten lehtien lööpit. Jos molemmat välitystehtävät onnistuvat, arvelevat asiantuntijat Ahtisaaren viimein saavan Nobelin rauhanpalkinnon. Muussa tapauksessa Ahtisaari on uhonnut vaihtavansa uraa ja ryhtyvänsä esittämään karaokeversioita 500 kg lihaa -yhtyeen biiseistä. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ Lehti TTT:n uutisia Y lioppilaskunnissa supina moninkertaistuu marraskuussa. Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksen lisäksi ylioppilaita puhuttaa kunkin ylioppilaskunnan hallituksen nimityskuviot. Kun uusi edustajisto on nyt vaaleilla valittu, ryhmät laativat kovaa vauhtia tuloksen mukaisia luottamuskaavioita. T ällä kertaa nimityspeliä yritetään muuttaa Jyväskylässä avoimemmaksi ehdotuksella, jolla hallitusneuvotteluihin osallistuisivat myös hallitukseen haluavat. Heitä haastattelemalla voisi selvitä tarkemmin kunkin hallitustyrkyn osaamisalueet ja kiinnostuksen kohteet. Valintoja kun on useana vuotena hierottu pelkästään ryhmien neuvottelijoiden kesken ja hallituksen jäsenistä on puhuttu vain niminä paperilla. Neuvottelijoiden panos onkin ollut huomattava. Hyvä neuvottelija on saanut ryhmälleen paikkoja hallitustyrkyistä huolimatta, ja toinen ryhmä on kaatunut huonoon neuvottelijaan, vaikka itse tyrkyt olivat kelpoisia. Joillekin ryhmille on ollut myös elintärkeää saada hallituksessa tietty tärkeäksi koettu vastuualue, vaikka omassa ryhmässä ei edes olisi paikalle sopivaa ehdokasta. Mikäli vastuualueita jaettaisiin jatkossa ryhmien lisäksi myös selkeämmin hallitushalukkaiden ominaisuuksien mukaan, olisi lopputulos varmasti kaikille parempi. Samalla voisi harkita myös hallituksen painopisteiden ja vastuualueiden yhdistelyn osuvuutta. Työmäärä kun ei ole aina jäsenten kesken jakautunut tasaisesti. H uomiota voisi kiinnittää enemmän myös ylioppilaskuntatoiminnan klassisten ydinalueiden, kuten talouden sekä sosiaalija korkeakoulupolitiikan, varjoon jääviin vastuualueisiin. Toistuvasti esimerkiksi kansainväliset asiat, liikunta, kulttuuri ja ainejärjestöt ovat hallitusneuvotteluissa isäpuolen asemassa. Kuin pakollisia heittopusseja, joihin tartutaan vasta kun muut pallit on täytetty. Kokemusta ei näihin tehtäviin hakeutuvilta useinkaan vaadita, joten tontin onnistunut hoito on ollut riippuvainen kyseisen hallituksen jäsenen oppimisja omaksumiskyvystä. P itäisikin jälleen kerran miettiä, mitkä asiat kuuluvat ylioppilaskunnan keskeisiin tehtäviin. Onko ylioppilaskunnan tehtävä esimerkiksi järjestää tapahtumia jäsenistölleen? Jos on, minkälaisia? Kuinka aktiivisesti ylioppilaskunnan pitäisi toimia ainejärjestöihin päin? Entä tarvitaanko hallitukseen näiden asioiden erityisosaamista? Mielestäni ylioppilaskunnan tehtävä on järjestää jäsenistölle tapahtumia sekä tukea ainejärjestöjä ja lisätä niiden yhteistyötä. Ja osaamista tähän tarvitaan. Siitä syystä on kummallista, miten harvoin hallitukseen valitaan kokeneita ainejärjestötai tapahtuma-aktiiveja. Mutta silti muistetaan ihmetellä, miksi ylioppilaskunta tuntuu erkaantuvan jäsenistöstään jo ainejärjestötasollakin. Toni Peltonen
• 5 14/2005 jyy pää Kaisa Räsänen Reijo Mustakorpi, 25, sosiologia: ”Katson telkkaria 2-4 tuntia päivässä. Uutisia, teksti-tv:tä, saippusarjoja, urheilua. Kesällä olin kuukauden ilman, ja kyllä se oli selkeästi vaikeata.” Pälvi Laukkanen, 25, fysiikka: ”En katso, enkä omista. Television katsominen on pitkästyttävää.” Teemu Kallio, 25, kasvatustieteet (Joensuu): ”Kyllähän sitä tulee jonkin verran vahdattua. Alle tuntiin se kuitenkin jää. Perusuutisia, ja visailuohjelmat ovat erityisen lähellä sydäntä. Onnenpyörä oli kaikkien aikojen paras ohjelma, harmittaa sen loppuminen.” Mikko Siltanen, 23, historia: ”Minulla on telkkari, mutta se on jossain varastossa. En tiedä miksi. En tarvitse sitä.” Kuinka paljon katsot tv:tä? kuvattua Tietotekniikkaa laitettiin uuteen uskoon taas ainejärjestö Dumpin avustuksella 27. lokakuuta. ATK-aiheisia paineita kävikin purkamassa lukuisa joukko. Lopputuote toimitettiin tietenkin kierrätykseen. Ainejärjestöt ja alkoholi Miksi suurin osa yliopiston eri ainejärjestöjen järjestämistä tapahtumista liittyy alkoholinkäyttöön? Miksi yletön viinan läträäminen kuuluu ainejärjestötoiminnan ytimeen? Miksi ainejärjestöt usein jopa markkinoivat omia tapahtumiaan viinan avulla? Miksi ainejärjestöt eivät tarjoa juurikaan ohjelmaa niille opiskelijoille, joita kännien vetäminen ei kiinnosta ja jotka haluavat herätä aamuisin ilman morkkista ja krapulaa? Joku voi tietysti kritisoida tällaista ajattelutapaa sanomalla, että eihän ainejärjestö kaada kurkkuusi ensimmäistäkään olutta ja että eihän kukaan pakota ketään juomaan. Ei niin, mutta ainejärjestöt omalla tahollaan luovat sellaista kulttuuria, jossa alkoholinkäyttö on normi, tapa, ja täysin hyväksyttävää, jopa suositeltavaa. Enkä puhu nyt mistään kohtuukäytöstä, vaan todellisesta kännimentaliteetista, joka tuntuu kaikkialla vallitsevan. Ehkä ainejärjestöissä voitaisiin (ja olisi syytäkin) miettiä sitä, olisiko mahdollista järjestää muutakin toimintaa kuin sellaista, johon liittyy viinan kanssa läträäminen. Tällaista toimintaa voisivat olla vaikkapa nyyttikestit, leffaillat, johonkin liikuntalajiin tutustumiset tai lätkämatsiin yms. meneminen. Jokainen ainejärjestöissä toimiva voisi näin osaltaan vaikuttaa siihen, että opiskelijoilla olisi Jyväskylässä jotain muutakin elämää kuin jatkuvaa rellestystä. Tiedän useita henkilöitä, jotka ovat jättäytyneet kokonaan ainejärjestöjen ulkopuolelle kyllästyttyään niiden yksipuoliseen ohjelmatarjontaan. Ongelma on tietysti paljon monitahoisempi kuin vain ainejärjestöjen. Se liittyy yleensäkin suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin, jossa kännääminen on normaalia ja selvinpäin oleminen tylsimysten touhua. Ei silti pidä ottaa kaikkea annettuna tai tehdä niin kuin kaikki muutkin. Ehkä peiliin katsominen ja uskallus ottaa uusi suunta olisi paikallaan. Tulevaisuus on juuri sellainen millaiseksi sen teemme. Nyt vähän selkärankaa, ainejärjestöt! Kyllästynyt humanisti Yleisten saunojen pervertikot Jylkkärissä oli juttu ylioppilaskylän saunoista ja mainittiin, että kerrostalosauna ei enää kelpaa asukkaille. Syyksi epäiltiin yleisiä saunavuoroja. Haluan kertoa syyn, miksi itse en käytä saunoja, en ole käynyt saunassa yli kymmeneen vuoteen. Aikanaan kävin saunassa joka viikko, mutta kiusaannuin tirkistelijöistä, joita naisten saunavuorolla tuntui olevan aina. Pikkupojat ja keskenkasvuiset vaikuttivat harmittomilta, mutta kun näin saunassa noin 50-vuotiaan aikuisen miehen, aloin pelätä tosissani enkä uskaltanut enää mennä yksin saunaan. Koska olen viettänyt monta joulua ylioppilaskylässä, niin joskus on tehnyt mieli joulusaunaan. Sainkin vuoron, mutta toista kertaa en sitä pyytänyt, sillä saunassa haisi pissa ja kiukaan lämmitys oli katkaistu ennen minun tuloani, eikä löylyä siis ollut. Parempi joulu ilman saunaa kuin kylmässä saunassa pissan keskellä. Ajattelin, että suomalainen pärjää ilman saunaakin. Lisäksi en halua jakaa sitä vieraiden miesten kanssa. Yleinen sauna – pervertikkojen paratiisi Tulorajoja on nostettava Suomen Ekonomiliitto SEFEn kylterivaliokunta pitää tärkeänä vapaan vuositulon tulorajojen nostamista vastaamaan ansiotasokehityksessä tapahtunutta muutosta. Nykyiset rajat 505 euroa jokaista opintotukikuukautta kohden ja 1 515 euroa tuetonta kuukautta kohden eivät vastaa enää nykyisin sitä tulotasoa, jonka ahkera opiskelija voi aktiivisen opiskelunsa ohessa saavuttaa ja jolla hän verojen jälkeen tulee toimeen. KELAn tekemän opintotukijärjestelmien vertailun perusteella Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin opintotuki (asumislisä, opintolaina ja opintoraha) ja alhaisimmat tulorajat, joten suomalaisopiskelija ei voi nostaa toimeentuloaan edes käymällä töissä. Yli 31 000 tuensaajaa joutuu palauttamaan opintotukea viime vuodelta, koska heidän vuositulonsa ylittivät vuositulorajan. Nykyiset vapaan vuositulon tulorajat ovat tulleet voimaan vuonna 1998, eikä niitä tämän jälkeen ole nostettu. Tulorajat antavat nykyisessä muodossaan aktiiviselle opiskelijalle oudon kuvan siitä, että tehokasta ihmistä, joka pystyy täysipäiväisesti opiskelemaan sekä käymään osa-aikatyössä, rangaistaan vaatimalla tältä takaisin jo maksetut tuet. Opintotuen saaminen edellyttää joka tapauksessa entisen 25 opintoviikon, nykyisen noin 50 opintopisteen suorittamista lukuvuodelta. Tämän tulisi taata se, ettei opiskelija voi venyttää opiskeluaikaansa ainakaan valtion kustannuksella. Monelle opiskelijalle opiskeluaikana hankittu työkokemus on ensiarvoisen tärkeä työllistymisen kannalta heti valmistumisen jälkeen. Määrätietoisella opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus hankkia oman koulutusalansa työkokemusta täysipäiväisten opintojen ohessa. Aktiivista opiskelijaa ei tulisi näin ollen rangaista asettamalla tulorajoja kohtuuttoman alhaisiksi yleiseen tulotasoon nähden. Tulorajojen nostaminen on välttämätöntä viimeaikaisten koulutuspoliittisten ratkaisujen valossa. Koska yksittäisen opiskelijan opintojen suoritustahtia on eduskunnan toimesta rajoitettu, on osa-aikainen työssäkäynti ainoa mahdollisuus kartuttaa elintärkeitä suhteita työelämään sekä saada tarvittavaa työkokemusta jatkoa ajatellen. Nykyistä vapaan tulon rajaa tulee nostaa vastaamaan nykyistä yleistä tulotasoa. Tilastojen valossa tulorajojen nostaminen 20 prosentillaon vähintäänkin kohtuullista ja oikeutettua. Vaihtoehtona tulorajojen nostamiselle olisi järjestelmää, jossa kesäkuukausien ansiot jätettäisiin huomioimatta opintotuen tulorajoja laskettaessa. Suomen Ekonomiliitto SEFEn kylterivaliokunta Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. U SEIN AJATELLAAN , että kampuksella opiskelun esteitä kohtaa lähinnä vammainen ihminen, sokea tai liikuntarajoitteinen. Fyysisten esteiden, kuten korkeiden kynnysten poistaminen onkin ehdottoman tärkeää, mutta esteitä on muuallakin. Itse olen kiinnittänyt huomiota opiskelun henkisiin esteisiin. Kuulen usein opiskelijakollegoiden valittelevan, ettei opiskeluun saa tukea, opetushenkilökuntaa ei ohjaaminen kiinnosta, eikä sen erään professorin luo voi ainakaan mennä puhumaan. Ei kuulosta kovin esteettömältä opiskeluympäristöltä. H AAVEILEN KAMPUKSESTA , jossa minkäänlaisia esteitä ei olisi, ja kynnykset olisivat matalia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki opiskelijat uskaltaisivat ilmaista itseään, ja saisivat ajatuksilleen vielä vastakaikuakin. Turhia vastoinkäymisiä ei tarvita, ovathan opiskeltavat asiat itsessäänkin jo tarpeeksi haasteellisia. Mitenköhän kävisi opiskelijoiden valmistumisaikojen, jos kaikkialla vallitsisi opiskelijoiden ja opettajien kesken aito rakentavan dialogin ilmapiiri? Tai jos opetushenkilökunta ei lukkiutuisi kammioihinsa, vaan ovet olisivat avoimia ja kynnykset sitä matalampaa lajia? Tai jos sen eräänkin professorin luona voisi käydä ilman ahdistusta ja kylmää hikeä? E STEETTÖMYYTTÄ ei kannata odotella taivaalta putoavaksi. Jokainen opiskelija voi omalta osaltaan vaikuttaa esteiden poistamiseen ottamalla kaikki, niin opiskelijat kuin henkilökunnankin, huomioon tasavertaisesti. Muistamisen arvoista on myös se, että esteet voivat olla joskus oman mielikuvituksen tuotetta. Väitän, että henkilökunnasta löytyy opiskelijoista aidosti kiinnostuneita yksilöitä, ja se eräs professorikin on luultavasti vain ihminen. Jos et itse saa kohtaamaasi estettä poistettua, apua on tarjolla. Jyväskylän yliopistossa kohdatusta opiskelun esteestä voi ilmoittaa nettilomakkeella, joka löytyy osoitteessa www.jyu.fi/ oot/esteet/elomaket.html. Kirjoittaja on JYYn tiedotussihteeri. Matalat kynnykset kampukselle vapaa sana J ANIC L EINO
• 6 14/2005 Suitably addicted to television Finns spend an ever-increasing amount of time watching TV, and digitalisation brings along even more choice. Many are hooked on TV shows, but is it possible to become truly addicted to television? TV addiction hasn't been diagnosed as a disease like gambling addiction, and it hasn't been under serious discussion either. “It's difficult to believe that someone would really suffer from staring at a screen, but it's not impossible. I haven't run into such a case, though”, says Veijo Hietala, who is a Lecturer in Media Studies. Hietala is astonished at the negative attitude toward television so prevalent in our society. “Why don't we talk about film addiction? Even if you sat at the movies for days on end, you would probably be considered an intellectual trying to educate yourself. But if you're more inclined to watch TV, there's no end to bemoaning.” Lynxes, lions and eleven poos The Central Finland Museum of Natural Sciences surprises us this winter with big cats and shit. The It's all poo (Ihan kakka) exhibition was inspired by a comment left in the visitors' book by a group of school kids. "We thought that we better put some poo on display then", Senior Curator Tanja Koskela laughs. It is a serious issue though, as animal faeces is an important source of nutrition for many organisms. In fact, many organisms are in a pinch with the increased recovery of faeces on farms. "There are some beetles that can only survive on the faeces of a few animals. Those dependent on cow dung, for example, have become endangered due to intensive farming." The Lynxes, lions and the family of cats (Ilves, leijona ja kissojen sukua) exhibition demonstrates the bone structure of big cats, their vulnerability and position in nature and culture. The Regional Artist for Dance pushes for professionalism Ismo-Pekka Heikinheimo, who started as the Regional Artist for Dance in Central Finland in September, pushes people to think beyond the first idea and outside the box. The job description of a Regional Artist doesn't differ a great deal from that of a freelancer, as he has always taken an interest in cultural policy. Heikinheimo willingly admits that the centres of Finnish dance culture are elsewhere. He believes, however, that this can be changed. "One of my main tasks is to encourage professionalism among dancers. I try to inspire locals to work with professionals, not just with amateurs." Heikinheimo's dream is to expand the Central Finland Regional Dance Center to Jyväskylä. "It's simply not enough to ride on the name of Alvar Aalto if we want Jyväskylä to be a real city of culture." Translated by Annamari Typpö news in brief I STUN PIENESSÄ , vaivoin kasassa pysyvässä linja-autossa valtavien rehusäkkien päällä pääni hipoessa kattoa. Bussin takaosasta kuuluva tiibetiläismiesten laulu valtaa tilan ja ylittää jopa auton räminän. Vieressäni istuvalla villahuiveihin kääriytyneellä naisella on sylissään kolme kanaa, edessäni käytävällä seisoo lehmä. Vanhan Tiibetin pohjoisosassa Sichuan ja Chola-vuoriston suojissa sijaitsevat pienet kylät ovat säilyneet aitoina tiibetiläisasutuksen kehtoina. Täällä voisi helposti unohtaa jopa Kiinan miehityksen. Yksi syy säilymiselle on sijainti vaikeakulkuisessa vuoristossa. Käsiin saamani opaskirja valistaa matkailijaa vuoriston ylityksestä: ”yksi maailman korkeimmista, rankimmista, vaarallisimmista ja kauneimmista reiteistä”. T IIBETIN HIGHWAYNÄ toimii traktoripolku, jota ei ajoittain erota perunapellosta. Vuorten rinteillä kulkevaa tietä kuljetaan hevosilla, mopoilla, traktoreilla ja jopa vanhoilla, parhaat vuotensa nähneillä linja-autoilla. Näköalat saavat sydämen tekemään ylimääräisiä hyppyjä, eikä vähiten katsottaessa jyrkänteeltä alas rotkoon. Pienikin lipsahdus tietäisi varmaa ja nopeaa kuolemaa. Pohdin, kuinka nopeasti pystyisin hyppäämään ulos avoimesta ikkunasta, jos bussi syöksyisi rotkoon. Yhtenä päivänä autosta halkeaa moottori, toisena keräämme bussista tippuneita osia vuorten rinteiltä. Kerran matkustan kylien välisen matkan yöllä. Ylitämme juuri vuoristoa, ajamme ylös, sitten alas ja sitten taas ylös. Makaan makuupussissani käytävällä. Nukahdan bussin takaosassa ja herään siihen, kun jalkani kopsahtavat kuskin selkänojaan. Liu’un koko yön edestakaisin ja näen unia vuoristoradasta. Lapsena en koskaan päässytkään Linnanmäelle. Aamuyöllä kaksi rengasta räjähtää ja syttyy palamaan. Vietämme yön ulkona pakkasessa roihuavien renkaitten ympärillä yrittäen pysyä lämpimänä apua odotellen. Vanha nainen keittää teetä alumiinipotassa ja jakaa sitä jokaiselle. Paikalliset suhtautuvat tapahtumiin rauhallisesti hymyillen. Heille tämä on arkea, kiirettä ei tunneta. Täällä oppii elämään tässä ja nyt. Aamulla päässäni soi laulu ”Linja-autossa on tunnelmaa”. Kuka varoittikaan minua Suomessa, että linja-autoilu olisi tylsää? V ALKOHUIPPUISTEN VUORTEN välissä vehreissä laaksoissa käyskentelevät jakkihärät, tien pientareille on kasattu lantakakkuja. Pienten savitalojen ja paimentolaistelttojen pihalla nauravat nuhruiset lapset ja heiluttavat kättään. Talojen väliin on ripustettu rukousnauhoja, vuorten rinteet ovat täynnä pieniä luostareita. Syvä rauha valtaa mielen. Vanha mies, jolla on tuulen ja elämän ahavoittamat kasvot, pyörittää rukousmyllyä luostarin pihalla 3500 metrin korkeudessa. Ilman täyttää sykähdyttävä hyminä: ”Om mani padme hum”. Pienissä vuoristokylissä tämän rukouksen kuulee kaikkialla, se laskeutuu vuorten rinnettä alas laaksoon ja leijuu vastaan kylänraitilla. Buddhalaisuuden keskeinen mantra on rukous maailmanlaajuisesta rauhasta ja rakkaudesta. Istun Ganzi Si -luostarin lepohuoneessa ja juon jakin maidosta valmistettua voiteetä. Luostarin johtajan luvalla olen ensimmäinen täällä yöpyvä ulkomaalainen. Vanha Lama ihmettelee ihokarvojani ja paljastaa yhtäkkiä karvattoman napansa – räjähdämme kaikki nauramaan. Hetken kuluttua hän vaivaa käsillään voinokareen kulholliseen jauhoja ja ojentaa minulle annoksen zhambaa. Perinteiden mukaan nuoremman kuuluisi valmistaa tämä tiibetiläinen perusruoka varttuneemmalle, ja onkin valtaisa kunnianosoitus saada zhamba-annos alueen hengelliseltäjohtajalta. Pyhyydestään huolimatta jauhot juuttuvat kurkkuun ja huuhtelen aterian alas perinteisellä suolateellä. Pian vatsani alkaa kommentoida kuuluvasti. I LLALLA HUONEESSANI sytytän tulen kamiinaan, joka käyttää polttoaineenaan jakin lantaa. Huoneen täyttää vahva, sakean katkera tuoksu. Sänkyni vieressä on iso kasa tätä turpeen tavoin palavaa polttoainetta – täällä se on onni. Seuraavana päivänä laulan kyläkoulussa ”Sinisiä, punaisia ruusunkukkia” lasten kanssa niin, että seinät raikuvat. Kertosäkeen aikana luokkaan kävelee kilipukki. Matkailu avartaa! Tuukka Rönkkö jylkkari@jyy.fi Tiibetin traktoripolut T UUKKA R ÖNKKÖ Ganzi Si -luostarissa laamat ruokkivat kulkijan tiibetiläisellä ruualla, zhamballa ja suolateellä. Xiewun kylä lepää 3000 metrin korkeudessa Chola-vuoriston suojassa. Tuukan matkassa, osa 2 Sarjassa Jylkkärin entinen siviilipalvelusmies Tuukka Rönkkö matkustaa halki Aasian.
• 14/2005 8
• 14/2005 9 Sopivasti koukussa Suomalaiset viihtyvät television ääressä yhä enemmän. Digiajan myötä tarjonta moninkertaistuu. Moni on koukussa johonkin tv-sarjaan, mutta voiko televisiosta oikeasti tulla riippuvaiseksi? Teksti: Riku Roslund ”K UN TULEN iltaisin kotiin, laitan aina töllön päälle”, IT-alalla työskentelevä Jaakko sanoo. Laatikon tuijottaminen on tottumus, joka luo turvallisuutta ja jatkuvuutta arkeen. Toisaalta sama tyydytyksen himo voi muodostua riittämättömäksi. Tv-riippuvuutta ei ole diagnosoitu sairaudeksi esimerkiksi pelihimon tavoin, eikä siitä vakavasti sellaisena vielä ole puhuttu. “On vaikea uskoa, että joku todella kärsisi ruudun katselusta, mutta ei se mahdotonta ole. En ole kyllä sellaisiin tapauksiin törmännyt”, pohtii mediatutkimuksen lehtori, dosentti Veijo Hietala. “En usko, että välineestä sinällään voisi olla riippuvainen. Sitten täytyy olla jo päässä jotain vikaa.” Riippuvuus on pahimmillaan silloin, kun se kontrolloi ihmistä, ottaa vallan. ”Viikonloppuisin voin maata jopa koko päivän töllön edessä leffoja ja sarjoja tuijottaen”, kertoo Jaakko. V EIJO H IETALA kummastelee yhteiskunnassamme vallitsevaa negatiivista suhtautumista televisioon. “Miksi ei puhuta elokuvariippuvuudesta? Vaikka kävisit päivät pitkät leffoissa, sinua pidetään lähinnä itseäsi sivistävänä kultturellina. Mutta jos viihdyt enemmänkin television ääressä, niin heti päivitellään”, hän lataa. Taustalla ovat konservatiiviset ajatukset television passivoivasta ja tyhmentävästä vaikutuksesta. Televisiota pidetään kaiken kansan oopiumina. Hietalan mielestä negatiivisesti latautunutta riippuvuus-sanaa mieluummin voisi puhua vaikka koukussa olemisesta. “Jos joku sanoo, että hänen on pakko katsoa jotain televisiosarjaa, kyse on enemmänkin positiivisesta pakosta. Ei siitä puhuta ihmiselle vahingollisena asiana.” Mediatutkimuksen lehtori ei lähde sanomaan, kuinka paljon on paljon. Jos ihminen kokee ruudun kanssa seurustelun parantavan elämänlaatuaan ja on tyytyväinen, niin mikäs siinä. “Merkitystä on sillä, mitä telkkarista katsoo, ei siihen käytetyllä ajalla.” J OS TV ALKAA todella tuntua ongelmalta, Hietala suosittelee käyttämään maalaisjärkeä. Hän jäi itsekin aikoinaan koukkuun aloittaessaan Ridgen, Brooken ja kumppaneiden seuraamisen tutkijan työnsä puolesta. “Jäin pahemmin sarjaan kiinni kuin olisin toivonut. Onneksi ohjelma jäi sitten kesätauolle.” “Täytyy vain käyttää tahdonvoimaa. Ja keksiä itselleen muuta tekemistä. Ohjelmia kannattaa myös nauhoittaa ja katsoa niitä paremmalla ajalla.” Hietalan mukaan suhde televisioon pysyy asiallisena, jos katselusta ei ole hallaa yksilölle tai hänen ympäristölleen. “Jos televisio selvästi haittaa omaa elämää, esimerkiksi työn tai koulun suhteen, puhutaan ongelmasta.” P ARIKYMPPISEN korkeakouluopiskelijan Teijan mielestä jokainen on riippuvainen jostain. Aikaansa voisi käyttää huonomminkin. ”Usein valitsen mieluummin rauhallisen illan telkkarin kanssa, kuin puolihauskan esittelykierroksen paikallisessa.” Telkkarin avulla paetaan rasituksia ja puretaan paineita. Jotkut työntävät ongelmansa syrjään, osa etsii niihin vastauksia. Moni hakee tietoa ja tarkkailee ympäristöään. Ennen kaikkea televisio on kuitenkin viihdyttäjä: sen toljottaminen on hauskaa ja rentouttavaa. ”Myönnetään, että mieluummin löhöilyn sohvalla telkkarin ääressä ja juon muutaman oluen kuin lähden reippaalle kävelylenkille”, IT-nörtti Jaakko sanoo. Suomalaiset katselevat Finnpanelin tv-mittaritutkimuksen mukaan televisiota kolmisen tuntia päivässä, viime vuonna tarkalleen 167 minuuttia. Naiset viihtyvät ruudun edessä hieman miehiä vähemmän. Eurooppalaisella mittarilla olemme keskitasoa. Jenkit viihtyvät vastaanottimen ääressä jopa seitsemän tuntia päivässä. Kulutuksen määrä kasvaa hitaasti mutta varmasti. K YSELYISSÄ ARVOSTETAAN asiaohjelmia yleisesti eniten ja romanttisille sarjoille heruu vähiten kannatusta. Siis ihmisten puheissa. Kulutustottumukset kertovat muuta. ”Tuntuu, ettei duunissa muusta jauhetakaan, kun saippuasarjojen käänteistä ja tositeeveestä”, yliopisto-opintojen ohella osapäivätöitä tekevä Teija nauraa. Moni ei myönnä seuraavansa aktiivisesti viihdeohjelmia tai tositv:tä syyllistämisen pelossa. Moni ei myöskään tunnusta ylipäätään katsovansa paljon telkkaria. Tai ainakin sitä selitellään. “Omaa älykkyyttä ja statusta halutaan näin korostaa ja saada arvostusta. Sosiaalinen paine vaikuttaa paljon”, Veijo Hietala tietää. Hietalan mielestä ihmiset esittävät puheidensa perusteella fiksumpia kuin todellisuussa ovat. Kansa ei katso vain uutisia ja virtahepoja tekemässä tarpeitaan. Hietala uskaltaa sentään tehdä tvtunnustuksen. “En katso ikinä luonto-ohjelmia.” I KÄRYHMISTÄ televisiota katsovat kokonaisuutena vähiten 10–24-vuotiaat. “Nuorten television kulutus kasvoi 1990-luvulla paljon. Katseluajat ovat kuitenkin laskemaan päin, koska nuorisolla on nykyisin niin paljon muutakin tekemistä”, sanoo MTV3 Oy:n tutkimuspäällikkö Taina Mecklin. Telkkarin katseluun käytetty aika korreloi suoraan iän kanssa. Mitä vanhempi olet, sitä enemmän katsot ruutua. “Opiskelijoilla ei ole niin usein telkkaria tai lupaa maksettuna, kun rahat eivät riitä.” I NTERNET YHTEYS opiskelijalla sen sijaan löytyy usein. Netti on noussut viime vuosikymmenellä medioiden kärkiryhmään. Jotkut ennustavat nettikiinnostuksen jättävän töllön paitsioon lähivuosina pysyvästikin. “Näiden välille tulee vakava kilpailu ja on osin jo tullutkin”, mediatutkimuksen lehtori Veijo Hietala sanoo. Kuitenkaan nettiyhteys ei löydy vielä jokaisesta kodista, toisin kuin televisio. TSN Gallupin tutkimuksen mukaan televisio tavoittaa päivittäin yhdeksän kymmenestä 12–24-vuotiaasta nuoresta, kun netin osuus jää 60 prosenttiin. Alle kaksvitoset töllöttävät vähiten ”Usein valitsen mieluummin rauhallisen illan telkkarin kanssa, kuin puolihauskan esittelykierroksen paikallisessa.” Teija, opiskelija Digitaalisuus leviää koteihin TVJA RADIOTOIMINNAN markkinat ovat viime vuosina kasvaneet Suomessa tasaisesti. Teknologian kehitys luo uusia mahdollisuuksia sähköisille medioille. Monipuolisuus on päivän sana. Digitaalisuus houkuttelee kansaa. Esimerkiksi videokasettien markkinat ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen romahtaneet, kun taas dvd-lättyjen kasvu on ollut joukkoviestinnän piirissä nopeinta. A NALOGISET TV LÄHETYKSET päättyvät vasta vuoden 2007 lopussa, mutta suomalaiset ovat jo heränneet uuteen aikaan. Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mukaan digilaitteet ovat yleistyneet kodeissa sutjakkaasti. Kuluvan vuoden elokuussa digisovitin tai -televisio oli jo lähes 800 000 kotitaloudessa. Se tarkoittaa joka kolmatta kotia. Lisäksi lopuista 13 prosenttia oli lokakuussa varma, että digilaitteet ovat hankinnassa seuraavan puolen vuoden aikana. Y LEISTYMISESTÄ huolimatta kaikki eivät taputa käsiään analogisten lähetysten loppumiselle. Moni huutaa valtiota apuun digiboksin hankinnassa. Mediatutkimuksen lehtori Veijo Hietala ei pidä uuteen teknologiaan “pakottamisesta”. Sovitin on oltava, ja lupamaksut kasvavat entisestään. “Nyt tietysti joku sanoo, että eihän sitä televisiota ole pakko katsoa. Kyllä on. Tv pitää löytyä, jos nykyisessä tietoyhteiskunnassa haluaa jotenkin selvitä.” “Kun uutta teknologiaa ajetaan sisään, ottaa aina aikansa, ennen kuin asiat saadaan toimimaan.” Pakottamisen kritiikistä huolimatta Hietala aikoo hankkia lähitulevaisuudessa ison plasma-tv:n. Nyt kun olohuoneesta löytyy vain 32-tuumainen. ”Olen spektaakkelifriikki”, Hietala tyytyy selittämään. “Nyt tietysti joku sanoo, että eihän sitä televisiota ole pakko katsoa. Kyllä on. Tv pitää löytyä, jos nykyisessä tietoyhteiskunnassa haluaa jotenkin selvitä.” Veijo Hietala J ANIC L EINO
• 10 KULTTUURI 14/2005 Tanssin kuoppakorotus Tanssitaiteen läänintaitelija pyöräyttää ensi syksyksi Jyväskylään Tanssin Aika -festivaalin Arktisen upeeta elokuvaa K AHDEKSAS pohjoismaisen elokuvan festivaali Arktisen upeeta järjestetään marraskuun lopussa Jyväskylässä. Tämänvuotinen kotimaisen elokuvan kilpailusarja on pyhitetty naispuolisille elokuvantekijöille. Kilpaan ilmoittautuneista 89 elokuvasta valittiin festivaaleilla esitettäväksi 25 ohjaustyötä, jotka nähdään kahden päivän aikana Kampus Kinossa Ilokivessä. Mukana on niin dokumenttia, animaatiota ja kokeellisuutta kuin mitaltaan pitkää ja lyhyttäkin. Kilpailun tuomariston muodostavat professori ja kriitikko Pauline von Bonsdorff, ohjaaja Jan Ijäs ja kriitikko Hannu Waarala. Palkintojenjakotilaisuus ja palkittujen elokuvien esitys järjestetään Ilokivessä sunnuntaina 20. marraskuuta. F ESTIVAALIN PÄÄVIERAINA ovat Taideteollisen korkeakoulun professori, valtiotieteiden tohtori Peter von Bagh ja elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala, joista ensin mainittu myös luennoi ruotsalaisen elokuvan historiasta kahtena päivänä. IT-Dynamon auditoriossa 17. ja 18. marraskuuta järjestettävien luentojen aikana näytetään kaksi ruotsalaisen elokuvan klassikkoa, eli Alf Sjöbergin Neiti Julie (1951) ja Jörn Donnerin Poikkiparru (1967). Juurikkalan hiljan ilmestynyt lastenelokuva Valo nähdään perjantai aamupäivällä 18. marraskuuta kahteen kertaan Kampus Kinossa. Molempien esitysten yhteydessä Juurikkala kertoo elokuvan tekemisestä. A RKTISEN UUDET pohjoismaiset elokuvat tulevat Tanskasta ja Norjasta. Kampus Kinossa esitettävät elokuvat saavat kaikki Jyväskylän ensi-iltansa tapahtumassa. Lempeä komedia Keittiötarinoita on Norjasta. Viiden ihmiskohtalon leikkauspisteitä tarkasteleva Hawaii, Oslo on taas yhteispohjoismaista tuotantoa, ja kolmas kyynelillä täytetty komedia Skagerrak on norjalais-tanskalainen hanke. Festivaaliklubi on perjantaina 18. marraskuuta klo 23 alkaen. Siellä esiintyvät paikalliset yhtyeet Seapilots ja La Sega del Canto. Toni Peltonen Arktisen upeeta -elokuvafestivaali järjestetään 17. – 20. marraskuuta. Liput 3 euroa. Lisätietoja ja tarkka ohjelma festivaalin nettisivuilta: www.jkl.fi/kulttuuri/ngfest. I SMO -P EKKA H EIKINHEIMO on jo puhelimitse elämys. Hän puhuu paljon ja suoraan. Esimerkiksi siitä, miten kiirettä pukkaa ja siitä, miten hän ei halua itseään kuvattavan. Ei perinteistä tanssijakuvaa salissa. Trikoot, peili ja puulattia, niin lopputuloksena on stereotypia. Totta kaikki tyynni. Keski-Suomen tanssitaiteen läänintaiteilijana syyskuun alussa aloittanut Heikinheimo puskee ihmisiä miettimään ensimmäisen idean yli. Ajattelemaan oman laatikkonsa ulkopuolelle. Löytämään luovempia tapoja tehdä sitä, mitä on jo monta vuotta tehty. Toimitus lupaa miettiä kuvaideoita valmiiksi loppuviikon tapaamiseen. T ANSSIOPISTON SALIIN Cygnaeuksenkadulle Heikinheimo saapuu tovin myöhässä. Päivä oli taas muotoutunut erilaiseksi kuin mitä kalenteriin oli raapustettu. Alkuviikosta siinä luki vielä: oman tanssiesityksen harjoittelua. Läänintaiteilijan työ on Ismo-Pekka Heikinheimon kalenterin jatkuvaa uusimista. Yhteistyöneuvotteluja, opetusministeriön rahoitushakemusten viimeistelyä, ammattilaistanssijoiden treenien ohjausta, oman produktion harjoitusta, projektisuunnittelua. Sen mies tiesikin, kun haki kolmivuotista paikkaa. ”Etsin uutta inspiraatiota. Olin jo kolmen vuoden ajan toivonut, että löytäisin jostain pienemmästä paikasta tavan tehdä tätä työtä”, Helsingissä viimeiset 15 vuotta viihtynyt Heikinheimo kertoo. Nuuksiosta piti ensin tulla taiteilijakoti, mutta rahojen loputtua kesken silmiin sattui lehti-ilmoitus Keski-Suomen läänintaiteilijan paikasta. Puhelimeen piti heti tarttua ja kysyä, mistä oikein oli kysymys. ”En halunnut paperinpyörittäjäksi vaan tehdä ensisijaisesti taidetta, jotta tanssi kehittyisi ja siitä tulisi näkyvää.” T YÖNKUVA ei uudessa tehtävässä ole Heikinheimon mukaan niin hirveän erilainen kuin vapaana taiteilijana. ”Olen aina ollut kulttuuripoliittisesti aktiivinen. Vastuualue on nyt vain erilainen, kun se on Keski-Suomi.” Läänintaiteilija myöntää auliisti, että tanssin keskukset ovat Suomessa muualla – elävimpänä Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Keskisuomalainen kasautuma löytyy Jyväskylästä. ”Näen vahvuutena, että täällä on paljon tanssinopettajia ja harrastajia. Tanssitaiteen perusopetus on hyvää, mutta täältä uupuu ammattimainen tanssin ja tanssitaiteen edistäminen.” Hän on varma, että Keski-Suomeenkin tulisi lisää ammattimaisia tanssijoita ja koreografeja, mikäli tanssilla voisi näillä leveyspiireillä elättää itsensä. Täältä puuttuvat vain vielä resurssit. Heikinheimo uskoo, että tähän voi saada aikaan muutoksen. ”Tanssitaiteen ammattimaistaminen on tärkeä tehtäväni. Yritän innostaa paikallisia ihmisiä tekemään myös ammattilaisprojekteja, eikä vain harrastajien kanssa.” ”Tanssiin tarvitaan todellinen kuoppakorotus. Sen pitää tulla tietystä marginaalista laajempaan tietoisuuteen.” Seuraavaan hengenvetoon hän kertookin, että aikoo ensi syksyksi ”pläjäyttää” Jyväskylään tanssifestivaalin. Jyväskylän kaupungilla tuntuu IsmoPekka Heikinheimon mukaan olevan vallalla ajatus, että kun rahasta on tiukkaa, uusia projekteja ei voida aloittaa, kun vanhatkin on hoitamatta. ”Aallon harjalla ratsastaminen ei yksinkertaisesti riitä, jos halutaan olla kulttuurikaupunki.” Kulttuurin pitää monipuolistua, eikä se koske vain tanssitaidetta. ”Nyt Helsinki, Tampere ja Turku ovat satsanneet paljon tanssiin ja rahaa on tullut myös takaisin.” Heikinheimo kuitenkin tiedostaa, ettei voi ketään pakottaa panostamaan tanssiin. Tyytyväinen hän on siitä, että kaupunki ylipäätään lähti tanssin kehittämiseen mukaan. Läänintaiteilija nimittäin inhoaa ainaista valitusta. Se ei vie asioita eteenpäin. U NELMANA ON laajentaa Sisä-Suomen tanssitaiteen aluekeskusta Jyväskylään. 60 000 euron rahoitushakemus jätettiin juuri opetusministeriöön ja vastausta odotellaan. Heikinheimo on hankkeessa erittäin toiveikas. Etenkin kun hakemuksen taakse saatiin mukaan monia yhteistyötahoja, kuten Jyväskylän taideja tiedesäätiö, kaupungin kulttuuritoimi, Keski-Suomen liitto sekä Hankasalmen ja Kinnulan kunnat. ”Aluekeskus toisi heti tanssitaiteelle näkyvyyttä ja saatavuutta ympäri Keski-Suomen. Teoksista voisi saada myös lisäsatsauksella sellaisia kuin haluaa, eikä kaikkea tarvitsisi tehdä aina vain nollabudjetilla.” Heikinheimo pitää tärkeänä myös, että keskus toisi mahdollisuuden tuoda tanssia ihmisten lähelle paikkoihin, joihin ei tarvita kallista pääsylippua. Lähelle ihmistä läänintaiteilija on omissa produktioissaan aina pyrkinyt. Havahduttamaan ja reagoimaan. ”Pyrin yleisön kanssa aina kontaktiin. Antamaan jotain.” Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi ”Aallon harjalla ratsastaminen ei yksinkertaisesti riitä, jos halutaan olla kulttuurikaupunki.” J ANIC L EINO
• 11 14/2005 Sotataidon professori kävi opetuskäynnillä U LKONA ON VIELÄ pimeää, kun valkoiseen silkkiasuun pukeutunut professori Qiu Pixiang alkaa opettaa taijiliikesarjoja lokakuisena perjantaiaamuna. Paikalla on noin 40 opiskelijaa, jotka seisovat siisteissä riveissä. He seuraavat Pixiangin esimerkkiä keskittyneesti. Ainoa palloilusalissa kuuluva ääni on vaatteiden kohina, joka toistuu rytmikkäästi aina silloin, kun asento vaihtuu. On vaikea uskoa, että yhdeksännen asteen wushu-mestari Pixiang on jo 63-vuotias, sillä hän ei todellakaan näytä siltä. Kaikki kliseet itämaisten taistelulajien taitajien kehon hallinnasta uskoo todeksi, kun seuraa Pixiangin liikkeitä. Hän ei niinkään vaihda asentoa, kuin liukuu niiden välillä. Ei ihme, että Shanghain urheiluyliopissa opettava kiinalaisten kamppailulajien mestari on kutsuttu parin viikon mittaiselle vierailulle osana yliopistojen välistä yhteistyöprojektia, jossa Suomeen saapuu perinteisten kiinalaisten lajien asiantuntijoita, ja siellä vierailee liikuntajohtamisen osaajia. E NSIMMÄISEN KERRAN professori Pixiang kertoo törmänneensä wushuun lastenkirjoissa. Lajin harjoittelu alkoi kuitenkin melkein vahingossa. Nuorena hänen naapurinsa esittelivät toisinaan taitojaan, ja lukiossa hän harjoitteli vanhemman opiskelijan ohjauksessa. ”Siinä vaiheessa se ei vielä ollut vakavaa. Yliopistossa opettajani oli eräs Kiinan parhaimmista, todellinen mestari. Hänen vaikutuksensa oli todella suuri.” Jyväskylässä professori opetti taijia ja piti näytösesityksen. Sitä ennen hän luennoi opiskelijoille wushun teoreettisista piirteistä, jonka osana hän halusi selventää kung-fuhun liittyviä mielikuvia. ”Sanoin heti ensimmäisellä luennolla, että kung-fu on keinotekoista. Se näyttää hyvältä, mutta on vain asian yksi puoli. Oikea wushu sisältää myös elämäntaitoja.” H ENKISIÄ ARVOJA korostaa myös liikuntasosiologian tutkija Feng Jun Jie, joka toimi vierailun isäntänä. ”Wushu ei korosta vain ulkoista puolta, pelkkää kehon käyttämistä. Se on ehkä olennaisin ero läntiseen olympiaihanteeseen verrattuna”, hän sanoo. ”Henkinen sisältö on jopa tärkeämpää kuin fyysinen. Se on tavallaan helppo oppia, mutta on hankala ymmärtää, miksi. On vaikeaa päästä pelkkien liikkeiden taakse”, Pixiang sanoo. Kiinassa oppilaiden henkinen kasvattaminen alkaa heti alussa. Opettajat tekevät selväksi, että heidän asettamiaan ohjeita on noudatettava, jos tahtoo pysyä oppilaana. ”Oppilas ei ehkä aluksi tiedosta normeja, mutta harjoitellessa niistä tulee tietoiseksi”, Feng Jun Jie sanoo. ”Minulle tärkeintä on, että opin olemaan hyvä ihminen. Harjoittelu rakentaa luonnetta ja kasvattaa osaksi yhteiskuntaa. Mutta myös itsepuolustustaitojen oppiminen oli minulle tärkeää”, professori Qiu Pixiang kertoo. ”Mitä enemmän kehityin opiskellessani, sitä enemmän tajusin, että wushu on osa kiinalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Oppiakseen wushua, täytyy opiskella luultavasti koko ikänsä”, hän hymähtää. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi tarpeen K AIKKIEN AIKOJEN ensimmäinen pohjoismaista verkkotaidetta esittelevä Live Herring -tapahtuma järjestetään Seminaarinmäellä Arktisen upeeta -elokuvafestivaalin kanssa samanaikaisesti. Tapahtumassa on tarjolla taidetta, työpajaa ja luentoa. Opinkiven näyttelyssä on esillä parikymmentä pohjoismaista verkkotaideteosta. Lisäksi joka päivä järjestetään halukkaille verkkotaidetyöpaja taiteilija Oona Tikkaojan ohjauksessa. Aihepiiriä leikkaavia luentoja puhutaan liikunnan luentosalissa torstaina 17. marraskuuta kello 10 – 16 ja perjantaina kello 9 – 12.30. Luennoitsijat ovat pohjoismaisia tutkijoita, taiteilijoita ja asiantuntijoita. Kielenä on englanti. Live Herringin järjestävät tapahtumatyöryhmä sekä yliopistolta digitaalisen kulttuurin aine. Toni Peltonen Live Herring -verkkotaidetapahtuma 17. – 20. marraskuuta. Näyttelyt ja työpajat Opinkivessä, YOL139 ja luennot Liikunnalla, L209. Lisätietoja: www.liveherring.org. ”Sanoin heti ensimmäisellä luennolla, että kungfu on keinotekoista. Se näyttää hyvältä, mutta on vain asian yksi puoli. Oikea wushu sisältää myös elämäntaitoja.” Qiu Pixiang I SMO -P EKKA H EIKINHEIMO löysi tanssin jo pienenä poikana Lapin Sallassa. Ensimmäisen kerran hän pääsi siskonsa kanssa tanssitunnille kahdeksanvuotiaana. Sitä ennen hän oli jo ilmoittanut selkeästi haluavansa tanssijaksi. ”Aina kun näin telkkarista leffojen tanssikohtauksia, balettia tai oopperaa, tein itse olohuoneessa omia koreografioita. Naapurin kakaroiden kanssa tehtiin myös esityksiä, joita ohjasin.” Äiti ajoikin sisaruksia tanssitunneille sadan kilometrin päähän. Parin vuoden jälkeen innostus lopahti kuitenkin täysin. Vanha onnettomuudessa loukkaantunut käsi rupesi vaivaamaan poikaa, ja lääkäritkin sanoivat, ettei tanssi ole vaihtoehto. ”Tanssin polte oli kuitenkin vielä sisällä.” L UKIOSSA PITI MIETTIÄ ammattivaihtoehtoja ja Heikinheimo valitsi hammaslääketieteen. Turussa hän ehtikin jo kandivaiheeseen, kun hän meni lääkäriltä uudelleen kysymään käden kohtaloa. Kolmen operaation jälkeen hän pääsikin 20-vuotiaana ensimmäiselle modernin tanssin tunnille kolmioliina vielä kädessään. Fysioterapian ohessa Heikinheimo kävi tanssitunneilla joka ilta. Parin vuoden jälkeen häntä soitettiinkin ammattitanssiryhmän koetanssiin ulkomaisen koreografin produktioon. ”Vastasin, etten tule, koska olen tanssinut vasta kolme vuotta. Sitten soitettiin vielä pari kertaa uudelleen, ja lopulta menin tosi pelokkaana koetanssiin.” Improvisaatio-osuus meni nappiin ja kutsu ryhmään tuli. Hammaslääkärin vastaanotot saivat jäädä. T ANSSIJA KOREOGRAFIN koulutuksen hän kävi hakemassa Lontoosta. Ensimmäinen produktio Suomessa sai 1990-luvun alussa jo huomiota ja kiittävät kritiikit. Oma tanssiryhmä, Ismo Dance, perustettiin 2000-luvun puolella. Esityksissään Heikinheimo on usein käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita ja ravistellut vallalla olevia ajatuksia. ”Ideoista on aina tässä maailmassa pula, ja taide voi tuottaa ideoita. Taide voi tuoda esiin asioita, joita ei ympärillä helposti huomaa.” ”Taiteen kautta saa annettua jotain hyvää maailmaan”, hän tiivistää. Pikkupojasta tanssijaksi J ANIC L EINO Elävää silakkaa ja verkkotaidetta Professori Qiu Pixiang opetti Jyväskylän-vierailullaan taijia. Professori Qiu Pixiang esitteli myös aseellisia tekniikoita. Mitä on wushu? K IRJAIMELLISESTI wushu tarkoittaa sotataitoa. Se on yleisnimitys kiinalaisille kamppailutaidoille, joita on satoja erilaisia. Nimitys kung-fu, jota käytetään länsimaissa, tarkoittaa jonkin asian oppimiseen käytettyä taitoa, aikaa ja vaivannäköä. Wushussa harjoitellaan akrobatian ja aseettomien käsija jalkatekniikoiden lisäksi myös aseiden käyttöä. Kepit, sapelit ja keihäät ovat tyypillisiä. Wushu sisältää useita tyylisuuntia, jotka vaihtelevat pehmeistä ja hitaista liikesarjoista koviin ja nopeisiin. Kiinalaisena voimistelunakin tunnettu taiji eli taijiquan on edellisen ryhmän tunnetuin edustaja. Muita wushu-tyylejä ovat muun muassa nopea ja voimakas changquan, käsiliikkeisiin painottuva nanquan, shaolinquan eli shaolin-nyrkkeily, zuiquan (juopponyrkkeily) ja erilaisten eläinten mukaan nimetyt tyylit, kuten apina, kotka ja käärme. Legendan mukaan kaikki wushutyylisuunnat ovat saaneet alkunsa Shaolin-temppeleissä 500-luvulla. Ensimmäisen kerran wushu on mukana olympialaisissa Pekingissä vuonna 2008. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge ilmoitti lokakuussa, että lajissa ei jaeta mitaleita. Tarkentamatta jäi, onko kyseessä näytöslaji.
• A History of Violence. USA 2005. Käsikirjoittanut Josh Olson. Ohjannut David Cronenberg. Kuvittelin elokuvan alkaessa uppoutuvani vakavaan, ansiokkaaseen tutkielmaan väkivallan yliotteeseen ajautuvasta miehestä. Sainkin tarkkanäköisen pohdiskelun sijaan kavalkadin onttoja henkilöhahmoja, juosten pissittyjä kohtauksia ja latteaa kerrontaa. Tarina käynnistyy puisevalla indianalaisen ydinperheen arjen kuvauksella. Viggo Mortensen on Tom-isänä mukavuuden perikuva ja Maria Bello on kaksilapsisen perheen sähäkkä äiti. Kun katsojat on saatu vakuutettua perheen onnellisuudesta, Tom ampuu kaksi lounaskahvilaansa pahoissa aikeissa tunkeutunutta pikkugangsteria. Tieto Tomin uroteosta kiirii valtakunnan mediaan, ja kylän rauhaan kajotaan jo toistamiseen. Astetta kovemmat pahikset saapuvat väijymään perhettä ja väittävät Tomin olevan oikeasti pahamaineinen väkivaltarikollinen. Leffan väkinäinen alkupuolisko ennakoi varsin keskinkertaista elokuvakokemusta. Puolivälissä tapahtuu jotain käsittämätöntä. Tähän saakka rakennetut henkilökuvat sanotaan irti, ja tyylilaji vaihtuu draamasta kipeästi ontuvan mustan huumorin ja trillerin sekoitukseen. Kerronnan uusilla ulottuvuuksilla katsoja työnnetään lopullisesti tapahtumien ulkopuolelle. Loppuleffaa vallitsee nyrkin heiluttamisen lisäksi epämääräinen ja katsojalle täysin avautumaton menneiden tapahtumien puiminen. Minkäänlaista jännitettä ei tarinaan saada enää viritettyä. Huteja sattuu kaikille, mutta tästä jäi harvinaisen paha katsojien laiminlyönnin maku. Iisa Pajula Rahat takaisin, Cronenberg! arviot 12 14/2005 Corpse Bride. USA 2005. Käsikirjoitus John August ja Pamela Pettler. Ohjaus Tim Burton ja Mike Johnson. Tim Burton on ohjaaja, jolla on Oma Tunnistettava Tyyli. Lähes kaikki käsikirjoitukset, joihin nykypolven ohjaajanero näppinsä iskee, muuttuvat kauniiksi, kummallisiksi ja kiehtoviksi aikuisten saduiksi. Viime vuosina tasaiseen sarjaan on tullut kuitenkin muutama himmeämpi timantti. Corpse Bride palauttaa Burtonin juurilleen, synkeän vinkeään ja goottihenkiseen animaatioon. Elokuva on kauhuelementeillä leikittelevä, pohjimmiltaan kiltti ja perinteinen kertomus onnettomasta nuoresta miehestä Victor Van Dortista ( Johnny Depp), joka pakkohäidensä aattona harhailee metsään mönkään menneitä häävaloja harjoittelemaan. Sattuman seurauksena mies tulee pujottaneeksi vihkisormuksen metsään haudatun morsiamen ( Helena Bonham Carter) sormeen. Vahinkovihkimisestä alkaa kilpajuoksu, jossa Victor yrittää paeta manan majoilta elävän morsiamensa ( Emily Watson) tykö. Synkästä aiheestaan huolimatta Corpse Bride on hyväntuulista viihdettä. Roolihahmoista hassuimmiksi nousevat manan maan asukit. Burtonin tyylin mukaisesti elokuvan railakkaimmat kemut, kirkkain väriloisto ja elävimmät hahmot löytyvät kuolleiden valtakunnasta. Elokuvan ääninä kuullaan lukuisia kuuluisia näyttelijöitä, jotka ilottelevat erikoisissa rooleissaan. Hienoimman äänisuorituksen tittelin varastaa kuitenkin mennen tullen legenda Christopher Lee, jonka matala ääni kumisee kerrassaan komeasti. Tarja Kovanen Kalmamorsiamen hilpeät häät Mari K. Niemi & Ville Pernaa (toim.): Entäs jos... Vaihtoehtoinen Suomen historia. Ajatus Kirjat 2005. Mitä jos Mannerheimia ei olisi ollut? Tai Kekkosesta ei olisi tullut presidenttiä? Tai jos Gallen-Kallela ja Järnefelt olisivatkin olleet naisia? Näitä ja monia muita Suomen lähihistorian jossitteluja pyöritellään Entäs jos… -kirjan yhdessätoista artikkelissa. Vaihtoehtohistoria on ollut ulkomailla suosittua jo pitkään niin fiktiossa kuin vakavammin otettavassa kirjallisuudessa, ja Mari K. Niemen & Ville Pernaan artikkelikokoelma on tervetullut pelinavaus Suomessa. Artikkelien kirjoittajat ovat kaikki omien jossittelukohteidensa eksperttejä, mikä näkyy niin hyvässä kuin pahassa. Jossittelu makaa vankalla tietopohjalla, ja kirjoittajat tietävät, millä kysymyksillä spekulointi on järkevää, ja mitkä skenaariot on syytä jättää yleisönosastojen höyrypäiden huoleksi. Lisäksi kirjan aihevalikoima on mukavan monipuolinen: puolipakollisten sotapohdintojen lisäksi kirjassa uskalletaan jossitella myös kulttuuriaiheilla. Toisaalta etenkin kirjan alkupuolen artikkeleita vaivaa liiallinen varovaisuus ja toistuva muistuttelu siitä, että kyse tosiaan on vain ajatusleikistä. Liian moni jossittelu tuntuu päättyvän ennenaikaisesti, ja reilumpaa revittelyä olisi suonut lukevansa. Loppua kohden vauhti kuitenkin paranee. Etenkin Juhana Aunesluoman arvuuttelut Suomen liittymisellä Marshall-ohjelmaan 1947 ja Pentti Puoskarin visiointi Pirkko Työläjärvestä maan ensimmäisenä naispresidenttinä ovat herkullista seurattavaa. Puutteistaan huolimatta teos herättää ajatuksia ja kiusaa mielikuvitusta virkistävällä tavalla. Entäs jos tällaista saisi lisää? Kimmo Mäkilä Jos Akseli olisi ollut Elina ja muuta spekulointia P ETRI K ULJUNTAUSTAN lisensiaatintyö lienee maailman laajin cd-kansilehdykkä. Liken julkaisema 793-sivuinen On/Off – eetteriäänistä sähkömusiikkiin sai nimittäin alkunsa Kiasman mediataiteen intendentin Perttu Rastaan kanssa käydystä keskustelusta, jonka tavoitteena ei suinkaan ollut akateeminen opinnäyte. ”Heitin keskustelun jälkeen, että on se harmi, kun meillä ei ole elektronisen musiikin varhaishistoriaa. Hän sitten kysyi, että jos Kiasma tukee, koostanko cd:n”, hän muistelee. Kuljuntausta oli tehnyt aiheesta Ylelle radio-ohjelmia, joten hänellä oli tuntumaa materiaaliin jo ennestään. Vaatimattomaksi aiottu projekti alkoi kuitenkin paisua. E LOKUUN LOPPUPUOLELLA musiikkitieteen lisensiaatintyöksi hyväksyn kirjan mukana tulee aikakauden teoksia esittelevä cd. Kirjassa käydään läpi sähkömusiikin historiaa tekniseltä kannalta sekä suomalaisen studiotyöskentelyn alkuvaiheet ja esitellään keskeiset muusikot. Lisäksi kirjassa lainataan ahkerasti aikalaiskommenteja. ”Halusin tuoda ajankuvaa esiin. Se tarjoaa lukijalle paitsi dataa, myös kertoo rivien välissä ennakko-oletuksista”, Kuljuntausta selittää. Elektroninen musiikki kiinnosti säveltäjiä kahdesta syystä. Ensinnäkin se tarjosi uusia lähtökohtia musiikkiin, ja toisaalta se oli irtiotto vanhasta sulkupolvesta. Kirja kattaa sähkömusiikin niin sanotun ensimmäisen aallon, joka kesti vuoteen 1964. ”Siinä vaiheessa studioissa puuhailleet tekijät alkoivat tajuta, miten valtava työmäärä sen musiikin tekemisessä oli, eikä keikkapaikkojakaan oikein ollut”, Kuljuntausta selittää aallon hiipumista. Useat Kuljuntaustan haastattelemista pioneereista ovat nyt 60 – 70-vuotiaita. ”Siitä tuli työhön vakavakin pohjavire, kun tajusin, että mulla on vielä mahdollisuus jutella heidän kanssaan.” K ULJUNTAUSTAN KIINNOSTUS historiaan kumpuaa osaltaan omasta musiikin tekemisestä. Hän sanoo, että juurten tunteminen ja oman paikan hahmottaminen on tärkeää, sillä elektronisen musiikin kenttä on nykyään niin laaja. Opiskeluaikoinaan Kuljuntausta soitti bändeissä, mutta veri veti omalaatuisemman äänimaailman puoleen. ”Mulla on soittajatausta, mutta olen aina ollut kiinnostunut äänistä. Kun kuulin Jimi Hendrixiä, siinä kiinnosti feedback eikä niinkään biisit. Aloin kokea sävelpohjaisen musiikin tavallaan rasitteeksi. Toki kuuntelen monenlaista musiikkia, ja yritän kulkea korvat avoinna”, hän kertoo. ”Elektronisen musiikin historia on monesti sitä, että käytetään laitteita väärin. Tänä päivänä on se ongelma, että tietokoneiden mukana tulee niin hienot setupit, että 99 prosenttia kamasta kuulostaa samalta.” ”Jos joku on sitä mieltä, että musiikki on melodioita ja rytmiä, niin ok. Mutta on sääli, jos määritelmä on niin rajoittunut. Mä yritän tavoittaa ennen kaikkea musiikin esteettisyyden, eikä siinä ole edes tärkeää, onko ääniä jotenkin organisoitu, vai ovatko ne luonnon synnyttämiä”, Kuljuntausta sanoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Taustakohinaa Elektronimusiikin ensimmäinen aalto laantui jo 1964 J YVÄSKYLÄN K ESÄ oli 1960-luvun vaihteessa eräs tärkeimmistä sähkömusiikkia Suomessa esitelleistä foorumeista. Musiikkiesitysten lisäksi Jyväskylässä järjestettiin näyttelyitä ja keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui maailmanluokan nimiä. Vuonna 1959 tapahtuman nimi oli Jyväskylän musiikkija taidepäivät. Tuolloin Bengt Johansson esitelmöi sähkömusiikista, ja nähtävinä oli Karlheinz Stockhausenin sekä Franco Evangelistin graafisia partituureja. Huimimmat vuodet olivat kuitenkin 1961 – 1964. ”Maassamme vierailivat kansainväliset avantgarden kuumat nimet Stockhausen, [Luigi] Nono ja [ György] Ligeti sekä happening-pioneeri Ken Dewey”, Kuljuntausta kirjoittaa. Ulkomaisista muusikoista nimekkäin eli Stockhausen piti Jyväskylässä konsertteja ja luentoja niin 1961 kuin vuotta myöhemminkin. Kotimaisten säveltäjien huippuvuosi oli 1963, jolloin järjestettiin omana kolmipäiväisenä tapahtumanaan Nykymusiikin päivät. Siellä järjestetyssä elektronimusiikin seminaarissa soivat muun muassa Erkki Kurenniemen, Seppo Mustosen ja Erkki Salmenhaaran teokset, joita tekijät kävijät itse esittelemässä. Ei ollut mikään ihme, että myös mediahuomiota riitti. Kriitikoista niin Seppo Heikinheimo kuin Kaj Chydeniuskin kirjoittivat tapahtumista laajoja selostuksia. Mukaan mahtui myös vapaamuotoisempaa toilailua. ”Erään kerran, kun väki alkoi poistua ravintolasta ulos ja Heikinheimo viritteli Leica-kameraansa, huomasi Pentti Saarikoski tämän ja alkoi tehdä tehdä pukkihyppelyjä taustanaan Karlheinz Stockhausen, Kullervo Rainio ja Ilkka Oramo”, Kuljuntausta kirjoittaa. Jyväskylä oli elektronisen musiikin eturintamassa ”Mä yritän tavoittaa ennen kaikkea musiikin esteettisyyden. Eikä siinä ole tärkeää, onko ääniä jotenkin organisoitu, vai ovatko ne luonnon synnyttämiä” Petri Kuljuntausta J ANIC L EINO Johnny Depp menee vahingossa naimisiin ruumiin kanssa.
• TI 15.11.kello 19 Reza Bagher: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Ruotsi, Suomi 2004) K-15 Mikael Niemen vuonna 2000 ilmestynyt romaani Popularmusik från Vittula oli vuoden kirjatapaus Ruotsissa, se muun muassa voitti August-palkinnon, Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon. Suomeksi kirjan julkaisi Like seuraavana vuonna, ja viimeistään sen myötä teoksen tapahtumapaikka, Torniojoenlaaksossa sijaitseva pieni Pajalan kylä, ja siellä puhuttu meänkieli rysähti myös suomalaisten tietoisuuteen. Sittemmin teos on julkaistu ainakin kymmenessä maassa, siitä on tehty kuunnelma ja sitä on sovitettu teatteriin, vuonna 2004 siitä tehtiin myös elokuva. Tarina itsessään ei ole mitenkään sensaatiomainen. Siinä seurataan ,kuinka pojat varttuvat nuorukaisiksi rokin tahdissa, ja näytetään, kuinka vahva ja kantava voima ystävyys onkaan, kaikessa arkisuudessaan. Mainion elokuvasta tekee erityisesti eläväinen näyttelijätyö. Kiitokset ohjaajalle siitä, ettei ole liikaa mennyt nuorten tähtiensä tekemisiä sormittamaan. TI 22.11. kello 19 Todd Solondz: Palindromes (USA 2004) K-15 Mielen pohjalla kävi kutkutus huomatessani, jotta Kinon ihmiset ovat valinneet ”viattoman” poikaelokuvan jälkeen näytettäväksi tämän Todd Solondzin hämmennystäkin aiheuttaneen tyttöelokuvan. Se ei ole mitään (vähän surullistakin) spaissarimeininkiä tai pritnispiersiä, ei myöskään (toisinaan tarvittavaa) vihervaarananna -söpöilyä, vaan älykkäästi kerrottua tarinaa kasvamisesta ja sen ehdoista. Tarinan päähenkilö, 12 – 13-vuotias Aviva tahtoo vauvoja – monta! – koska tuolloin hänellä olisi aina joku jota rakastaa, ja joku, joka häntä rakastaisi. Niin on tyttö asian päättänyt, eikä sille kukaan eikä mikään mahda mitään. Julma avaus, ja julmaa on nähdä, mihin tahtonsa tytön jouduttaa, ja kuinka ympäristö tytön tahtoon reagoi, vaikka Solondzin kerronnan keinot viestiä pehmentävätkin. Riitta Koikkalainen 13 14/2005 MENOT Kiinnostaako Sinua valehtelun ja huijauksen syvin olemus? Syytä olisi, voivathan ne värittää monia toimintoja tieteestä ja taiteesta aina urheiluun ja terveyden markkinointiin asti. Näistä ja monista muista mielenkiintoisista näkökulmista aiheeseen keskustellaan 17. 11. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin järjestämässä Valhe ja huijaus -seminaarissa. Yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen Lääkäriyhdistyksen kanssa järjestettävässä seminaarissa jaetaan myös lääkäriseuran kulttuuripalkinto. Terveys, sairaus ja kulttuuri -sarjaan kuuluva Valhe ja huijaus -seminaari torstaina 17. 11. klo 13.15 – 18.00 Agoran Auditorio 1. Vilunkipeliä Agorassa Jos kuulut tänä keväänä valkolakin hankkiviin, muttet vielä tiedä, mitä tehdä kevään jälkeen, ei syytä huoleen. Apua päätöksentekoon saa perjantaina 11. päivä, jolloin Jyväskylän yliopiston henkilökunta ja opiskelijat kertovat, miksi kannattaa tulla opiskelemaan juuri heidän ainettaan. Eri oppiaineiden esittelyjen lisäksi akatemian arkista puurtamista pääsee näkemään informaatioteknologian sekä matemaattis-luonnontieteelliset tiedekunnan ohjatuilla kiertokäynneillä. Abipäivä 11. 11. Agorassa, Ylistönrinteellä ja Liikunnalla klo 10 – 16. Yliopisto esittäytyy tuleville ylioppilaille Suomalaista dokumenttielokuvaa näkee harvoin elokuvateattereiden ohjelmistossa. Keski-Suomen elokuvakeskuksen ja Suomen elokuvakontaktin esityssarja koettaa osoittaa, että dokkareita voi katsoa muuallakin kuin kotisohvalla. Marraskuussa näytetään dokumentin rajamaita kartoittavia elokuvia. Mukana on mm. dogma-sääntöjen mukaan toteutettu 53 shots ja kuvalliseksi runoksi luonnehdittu Krooli. Sarja päättyy joulukuussa, jolloin esitetään Pirjo Honkasalon tuotantoa. Useaan kertaan palkitun Melancholian 3 huonetta -dokumentin lisäksi näytetään Honkasalon kolme varhaisempaa työtä. Dokumentin ja fiktion rajalla -esitykset IT-Dynamon auditoriossa klo 20. ja 21. 11. klo 19 sekä 23. 11. klo 14. Liput 4 euroa. Dokumenttikin on elokuvaa tekemistä Pop/Rock/Jazz/Klubit Lutakko: Ke 9.11. Martti Vainaa & Sallitut aineet, Pe 11.11. Looptroop (SWE) + Freestyle (USA), La 12.11. Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat, Su 13. 11. Rock Against Drugs: Bloodpit + Timo Rautiainen + Kaarle Viikate + Ville Leinonen + Anniina Karjalainen + Dreamtale + Feiled + The Knob + Day Eleven (huom. soitot klo 17 – 21!), Pe 18. 11. Machine Men, La 19. 11. Kerkko Koskinen, Ti 22. 11. Exodus + Hypocrisy + Khold. Bar 68: Pe 11.11. Pyhä Lehmä, La 12.11. Nicole, Pe 18. 11. Kuopio popcity -kiertue: Reckless Love + Svat + Rainbowcrash, La 19.11. Kometa. Blaze: To 10.11. Phonour DJ:t PHONOGENIC (20:20 Vision), Juho Kahilainen (Initial Cuts) & Liu (Niitty), Pe 11. 11. The Bounce: Joniveli ”Ajatuksen Voimalla” -levyn julkistamisbileet, Pe 18.11. Suksi/lumilautaleffan ensi-iltabileet Ilokivi: Ke 9. 11. Kampus Audio: Sielukasta rytmimusiikkia DJ:n voimin, Pe 11.11. Club Kaappi: Drag Queen ja Drag King -kilpailut, lisäksi kello 20.00 alkaen työpaja, La 12.11. JKL Jazz Brotherhood feat: Hannibal & Soppa (rap), Lucie (voc), Pe 18.11. Arktisen Upeeta Festivaaliklubi: Seapilots + La Sega del Canto. Jazz Bar: Ke 9. 11. Jori Huhtala Quartet Jori Huhtala (bass), Jaakko Syrjänen (gtr), Henry Haapakoski (sax), Simo Laihonen (drs), To 10. 11. Erja Lyytinen Band ”Upeaa omaa Bluesia”, Pe 11. 11. How Many Sisters & Kirmo Lintinen Trio, La 12. 11. HowManySisters & Kirmo Lintinen Trio, Ma 14. 11. Ringfinger ”Joni Mitchell, Alanis Morrison” Ikonen (voc), Lauri Lähteenkorva (bass), Esa Perämäki (gtr), Jaakko Tabell (drs), Toni Lepistö (keys), Ke 16.11. Ilkka Rantamäki & New Shades of Blues, Pe 18. 11. Baby Boy Varhama Blues Band, La 19. 11. Maj Jam (Soul-R&B) Tuuli Ikonen, Saila Kuitunen, Lucie Niemelä, Jarkko Niemelä, Lasse Asu, Kai Himberg, Jaakko Syrjänen, Petri Jaakonaho, Mikko Arlin, Jaakko Tabell. Redneck: To 10. 11. Oriental Jam, Pe 11. 11.Tribute to Hurriganes: Rock In Ganes. Fever: Pe 18. 11. Pussy eau de club, La 19.11. Winter hair Fashion Show. Vakiopaine: Ma 14. 11. Cuenta Cuentos: Tarinankerrontaa, La 19.11. Orkestar Business Class Duo, Ti 22.11. Vanhat Levyt: Tuo omia suosikkeja soitettavaksi! Rentukka: 12.11. Osakuntien bändi-ilta Klassinen Jyväskylän Sinfonia: Syyslauluja Kamarikonsertti: Ke 9.11. klo 19 Nikolainsali, Harri Forstèn (viulu), Niina Suvinen (viulu), Elina Kimanen (alttoviulu), Juha Malmivaara (sello), Mikko Raasakka (klarinetti). Jyväskylän Tenorikilpailun finaali: Ke 16. 11. klo 19 Jyväskylän teatteritalo, omistettu Vilho Kekkoselle, Tibor Bogányi (kapellimestari). Näyttelyt Keski-Suomen museo: Maalarin maisema – Keskisuomalaista kuvataidetta Keski-Suomen museon kokoelmista Taidehallissa 13. 11. asti. Tutkielmia ja luonnehdintoja – Matti Klingen maalauksia puolelta vuosisadalta Alahallissa 13. 11. asti. Pohjolan metson hovissa – Matti Rikkosen valokuvanäyttely 19. 11. alkaen Alahallissa. Perusnäyttelyt: ”Jyväskylä – kaupunkiko sekin on?” ja ”Keski-Suomi – maakuntako sekin on?” Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Arkkitehti Aino Aallon elämäntyö -näyttely Alvar Aalto -museon Studiossa. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Vaihtuva näyttely Minun Indonesiani kertoo Indonesian kulttuurista pukeutumisen, nukketeatterin ja tekstiiliperinteen välityksellä. Sami Rinne Design – keramiikkaa, ryijyjä, pronssia Suomen käsityön museon galleriassa 20. 11. asti. Jyväskylän taidemuseo: Holvissa Jyväskylän Saskiat ry:n kutsunäyttely – Mikko Ijäs, Kaarina Katainen, Raimo J. Paavola 13. 11. asti. Holvin alagalleriassa Mirja Erlingin muistonäyttely 13. 11. asti. Galleria Becker: Eeva-Liisa Mölsä: Virtahepo galleriassa. Galleria Harmonia: Ulla Virta – 20 vuotta pajalla 20. 11. asti. Galleria Mystic: Maarit Wirkkala – Maalauksia. Vakiopaine: Jori Kalliola – Maalauksia 13. 11. asti. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: Luolamies Pe 11. 11. klo 19 ja La 12. 11. klo 13. Arkkienkeli Oulussa La 12. 11. klo 19 (viimeinen esitys). Maestro Pe 18. 11. klo 19 ja La 19. 11. klo 19 (ensi-ilta). Pikkusinisiipi Ke 9. 11. klo 18, To 10. 11. klo 18 ja La 12. 11. klo 14. Heikko esitys! Pe 11. 11. klo 19. Napakymphimatka La 12. 11. klo 19. Saapasjalkakissa Ti 22. 11. klo 18 Nukketeatteri Rooman vierailu. Jyväskylän Huoneteatteri: Suhdesouppia Ke 9. 11. klo 19, Pe 11. 11. klo 19, La 12. 11. klo 19, Su 13. 11. klo 15, Pe 18. 11. klo 19 ja Su 20. 11. klo 15. Vanja-eno Ti 22. 11. klo 19 (lisäesitys yleisön pyynnöstä). Vakiopaineessa Teatteri Pahnanpohjimmaiset: Unijuna Pe 19. 11. klo 19 (ensi-ilta) ja Su 21. 11. klo 14. Menovinkit sähköpostitse osoitteella jylkkari-menot@jyy.fi Todd Solondzin Palindromes on ”hämmennystä aiheuttava”. K ESKI -S UOMEN luontomuseo räväyttää loppuvuonna kissaeläimillä ja paskalla. Ihan kakka -näyttelyyn museoväki sai idean erään koululaisryhmän vierailun jälkeen mielipidekirjaan jätetystä samaisesta kommentista. ”Ajattelimme, että kai sitä kakkaa sitten pitäisi esitellä”, Jyväskylän yliopiston museon intendentti Tanja Koskela nauraa. ”Kysehän on kuitenkin vakavasta aiheesta, kun eläinten jätökset on monille eliölajeille tärkeitä ravinnonlähteitä.” Monet eliölajit ovat itse asiassa pulassa, kun jätöksien keräys on tehostunut maataloudessa. ”On joitain kovakuoriaisia, jotka pärjäävät vain parin eläimen jätöksillä. Esimerkiksi lehmän läjistä riippuvaiset ovat tehomaatalouden myötä tulleet uhanalaisiksi.” Perusnäyttelyn luontokuvaelmissa on esillä yhdentoista eläinlajin jätöksiä. Lisätietoja paskasta löytyy myös Vesilinnan aulan WC-tilojen julisteista. I LVES , LEIJONA ja kissojen sukua näyttely taas havainnollistaa kävijälle kissaeläinten luuston rakennetta, uhanalaisuutta ja asemaa luonnossa sekä kulttuurissa. Luontokuvaelmat keskittyvät erityisesti leijonaan ja ilvekseen. ”Tärkeintä on kiinnittää huomiota, miten moni kissaeläin on uhanalainen”, Koskela kertoo. Metsästys ja sopivien elinympäristöjen vähentyminen ovat saaneet kissojen rivit harvaksi. Toni Peltonen Uudet näyttelyt nyt Keski-Suomen luontomuseossa Harjun Vesilinnassa. Ihan kakka -näyttely 31. 12. asti. Ilves, leijona ja kissojen sukua -näyttely 19. 2. 2006 saakka. Liput opiskelijoilta 2 euroa, muilta 4. Perjantaisin vapaa sisäänpääsy. Ilves, leijona ja 11 kakkaa näytillä Ihan kakka -näyttelyssä on esillä myös palautelappu, josta idea syntyi.
• LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 48,00 e. J ÄRKEVÄT IHMISET ovat jo jonkin aikaa kauhistelleet Intelligent Design -liikkeen etenemistä Yhdysvalloissa. Pähkinänkuoressa selitettynä nämä älykkään suunnittelun kannattajat sanovat, että evoluutiota kyllä tapahtuu, mutta sillä on täytynyt olla alkuunpanija. Laimennetussa versiossa alullepanijan ilmiasuun ei oteta kantaa, mutta useimmiten kaverin nimi taitaa alkaa J-kirjaimella. Nyt Kansasissa vaaditaan kouluja opettamaan ID:tä yhdessä evoluutioteorian rinnalla, ja asiassa on päästy jo käräjille asti. Täällä vanhan mantereen puolella kelpaa naureskella Jenkkilän pösilöille: kaikkeen nekin jaksavat hurahtaa. Paitsi että kohta ei enää naurata. Kun maan suurimman sanomalehden mielipidepalstalla väitellään viikkoja evoluution paikkansapitämättömyydestä ja kansanedustaja Leena Rauhala ehdottaa ”biologian opetuksen ajanmukaistamista peruskouluissa”, on syytä tajuta, ettei Suomessakaan olla turvassa kreationismin haamulta. ID ON TOKI Amerikassa pitkälti vain poliittisen vallankäytön väline, jolla halutaan luotsata maa teokratian satamaan. Suomesta moisia poliitikkoja ei – luojan kiitos – löydy ainakaan piikkilangalla aidattujen pihojen ulkopuolelta. Lienee silti syytä olettaa, että ennemmin tai myöhemmin joku ison kirjansa kehnosti lukenut alkaa täälläkin markkinoida älykästä suunnittelua, kas kun se ei ole ristiriidassa Piplian sanoman kanssa. Siinä vaiheessa kannattaa ryhtyä opiskelemaan vaikkapa Ruotsin tai Kanadan maahanmuuttolainsäädännön hienouksia. Luomisoppiin turvaamisessa ei nimittäin ole mitään tolkkua, markkinoitiin sitä missä asussa hyvänsä. Älyllisestä laiskuudesta ei ole aina haittaa, mutta jos evoluution totuusarvosta aletaan kinastella, voidaan samalla vaivalla luopua oopperasta, polttomoottoreista ja painovoimasta. Minä en ainakaan usko niiden toimivan, eikä uskoani saa loukata spekuloimalla moisilla asioilla julkisesti ja lasten nähden. J OS Y LISTÖNRINTEEN VEKKULIT löytävät jotain uutta ja jännittävää maailmankaikkeuden ulkoreunoilta, pitääkö Jumalan retusoida Raamatut, mikäli löydökset ovat ristiriidassa jonkin kielikuvan kanssa? Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirjeenvaihtoteoksessa, Nurkkaan ajettu Jumala, piispa Pihkala toteaa, ettei hänellä ole syytä ajatella fyysisen todellisuuden olevan ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Minusta se kuulostaa erinomaisen järkevältä kannalta. Onhan se varsin hankala uskoa, että Luoja olisi ehdoin tahdoin rakentanut maailmasta sellaisen, ettei Hän mahtuisi sinne itse. Älytöntä suunnittelua jälkikirjoitus Olli Sulopuisto TI 8. 11. Kasvispapupata Broilerleike Riistakäristys KE 9. 11. Pinaattikeitto Uunimakkara Possu-pekonikastike TO 10. 11. Kesäkurpitsakeitto Leivitetty kala, purjokastike Broilerpastapaistos PE 11. 11. Kasvispyörykät Currykana Jauhemaksapihvit MA 14. 11. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 15. 11. Kasviswokki Kalkkunapihvi Merellinen lasagne KE 16. 11. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvi Aurajuusto-hedelmäporsaspata TO 17. 11. Täytetyt kasvis-herkkusieniohukaiset Kalakeitto Kiinalainen porsaspata PE 18. 11. Kasvispizza Kuorrutettu broilermureke Kinkkukastike, spaghetti MA 21. 11. Pinaattiohukaiset Paistettu lohi, tar-tarkastike Mangobroileri Evankeliset opiskelijat Tervetuloa kirpeät syystalven aamut! Tervetuloa kynttilöiden lämpö ja teen tuoksu! Lauantai-illoin Lutherin kirkolle (Kansakoulunkatu 5) seitsemän jälkeen kokoontuu sekalainen seurakunta kuulemaan sanoja Isän sydämeltä ja karkottamaan kaamosmasennusta – tule sinäkin! Tulossa: 12.11. Laki kristityn elämässä – Jukka Niemelä, 19. 11. Lauluseurat, 26. 11. Syntisen Arvo tässä terve! – puhetta itsetunnosta – Musti Lähteenmaa, 3. 12. Viisaus kutsuu – Lasse Räty, 6. 12. Itsenäisyyspäivän ehtoollishetki ylioppilaiden soihtukulkuen jälkeen, n. klo 19.30 – Heikki Korhonen. Sunnuntaisin messu klo 12 Lutherin kirkolla, sinne myös olet tervetullut:) EXTRA: Maata Näkyvissä -festarit Turussa 18. – 20.11., kysy lisää! Raamattupiireistä ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@cc.jyu.fi tai seilaamalla osoitteeseen http://www.sley.fi/eo/jkl/. Jyväskylän Akateemiset Reservinupseerit Ry 14. 11. Sijoitusilta Sampo-pankin tiloissa klo 18.00. Jos ei kutsua kertaamaan ole kuulunut, on nyt mahdollisuus jopa muuttaa SAsijoitustasi (yhteys: pekka.nupponen@salokorpi.com). Myös syksyn liikuntavuorot ovat käynnissä. Paikkana on U1 kampuksen kentän laidalla ja lajeina sählyä, lentopalloa, koripalloa, jalkapalloa... torstaisin klo 17.15 – 18.00. Graniitissa puolestaan ammutaan keskiviikkoisin klo 19 alkaen. JARU on kaikille opiskelijoille (ja muillekin) tarkoitettu järjestö, johon voi liittyä sukupuoleen ja sotilasarvoon tai -arvottomuuteen katsomatta, innokkuus toimintaan riittää! Katso syksyn toimintaa osoitteessa www.cc.jyu.fi/yhd/jaru/. Jyväskylän ev.lut. Opiskelijalähetys Olet tervetullut Jyväskylän ev.lut. Opiskelijaja Koululaislähetyksen toimintaan. Iltamme ovat torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolla (Keljonkatu 28). Lisätietoja: www.opko.fi/jyvaskyla. Raamattupiireistä ym. tietoa illoissa. Älä kanna taakkojasi yksin. Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki, yhteystiedot: 050-5714564, heikki.lehtimaki@opko.fi. Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten ke klo 15 – 17 OPKOn toimistolla Vapaudenkatu 24B, 1. krs., käynti Cygnaeuksenkadun puolelta. 10. 11. Jari Kekäle: Älä usko mitään, mikä ei ole totta – uskontunnustus; 17. 11. Heikki Lehtimäki: Taakankantaja ~ rippi; 24. 11. Mailis Janatuinen: Rakkaus on väkevä kuin kuolema. Jyväskylän Seta ry Katso opiskelijaryhmä PINKOn ja muiden ryhmien tapaamiset yhdistyksen nettisivuilta, http://www.jyvaskylanseta.fi/, sekä keskustelupalstalta. Jyväskylän Setan toimistolla (Kumppanuustalo, Vapaudenkatu 4) avoimet ovet torstaisin klo 18.30–20.00. Puhelinnumero 014 3100660, sähköpostiosoite: info@jyvaskylanseta.fi. Seuraava Club Kaappi – Drag Queen & Drag King -kisat Ilokivessä (Keskussairaalantie 2) perjantaina 11.11. klo 21–03. Jyväskylän ylioppilasteatteri Tervetuloa Jyväskylän ylioppilasteatterin kokoukseen Sohwin kabinettiin perjantaina 11.11. klo 19 alkaen. Pääset kuulemaan tulevista ja olevista proggiksista sekä syksyn ja kevään kursseista. Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri 17. 11. klo 18.00 Sepänkeskuksessa (Kyllikinkatu 1, Jyväskylä), tilassa Happi Ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena Natura-alueiden käytön ja hoidon suunnittelu ja siihen osallistuminen, alustajana Keski-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Anna Uusitalo. 1. 12. klo 18.00 Sepänkeskuksessa (Kyllikinkatu 1, Jyväskylä), tilassa Happi Ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena Ympäristövaikutusten arviointiprosessi ja siihen osallistuminen, alustajana Keski-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Esa Mikkonen. Järjestäjänä Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri. Lisätiedot: Aili Pihlajamäki 044 330 3343. KVAT Ainejärjestö Fokuksen ja Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan yhteinen kirpputori Kortepohjassa Ulpukassa keskiviikkona 23.11. klo 16 alkaen. Tervetuloa kahville ja tekemään löytöjä! Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan kokous Lillukassa torstaina 24.11. klo 19. Tervetuloa vaikka toivomaan ohjelmaa kylän pikkujouluun! Järjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-jarjestot@cc.jyu.fi Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy joka toisessa lehdessä. järjestöt Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Snekka + Cás +Wolandoo Pe 25.11. Etnoyö / 21-03 / 6-8€ Seapilots + La Sega del Canto Pe 18.11. Arktisen Upeeta Festivaaliklubi / 21-03 Pe 11.11. Club Kaappi / 21-03 / 3-6€ Drag queen ja Drag King -kilpailut La 26.11. Seisomapaikkaklubi / 18.00 ja 21.30 / 6€ Ke 9.11. Kampus Audio / 21-02 / 2€ JKL Jazz Brotherhood feat: Hannibal & Soppa (rap), Lucie (voc) La 12.11. JKL Jazz Brotherhood / 21-03 / 5€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Sielukasta rytmimusiikkia DJ:n voimin. Ti 6.12. JYYn pikkujoulut / avoin kaikille / 0€ Sami Hedberg, Marko Kämäräinen, Antti-Jussi Alarmo, Jouni Kallio, Kaisa Nissi + openmic M A R R A S valiokunnat
• 7 14/2005 sta travel 2x140 pirunnyrkki suoraan painoon sohwi 3x100 suoraan painoon ?????????? ??? ? ?????? ????????? ???? ???? ?? ???? ???? ? ??????? ???????????????????????????????? R EILUT PARIKYMMENTÄ ihmistä on kerääntynyt Lyhtyyn viettämään Intiailtaa torstaina 27. lokakuuta. Puheensorinasta erottaa suomea ja englantia, ja taustalla soi moderni intialainen tanssimusiikki. JYYn Intia-kehitysapuprojektin koordinaattori Katariina Luoto pyytää naisia käymään eteisessä, jossa tehdään hennatatuointeja. ”Tulin ihan mielenkiinnosta. Minulla oli kesällä intialainen työkaveri, ja sitä kautta kiinnostuin”, kertoo tatuoitavana istuva Venla Autio. Ananda Sajari piirtää Aution ranteeseen silmukoita, aaltoja ja linjoja. Kämmenselän poikki kulkee kolmiopistesarja, ja sormeen tulee viivoja. Tervetulotoivotusten jälkeen kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja Lauramaria Havu esittelee valiokunnan toimintaa, ja Farrukh Ahmed pitää toisen miehen kanssa pikajohdatuksen hindiin. Hän luettelee äänteet nopeaan tahtiin. ”Tämä on itse asiassa aika helppoa”, Ahmed sanoo ja saa ihmiset nauramaan. Intia-projektin koordinaattoriksi äskettäin valittu Luoto kävi tutustumassa tilanteeseen paikan päällä toukokuussa. Hän kertoo pääpiirteistään ohjelman toiminnasta ja tavoitteista. JYYllä on ollut vuodesta 2002 asti Bharatpurin alueella 12 ekokylää, joista yritetään tehdä esimerkkejä muille. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia: naisten aseman parantaminen, elinolosuhteiden kehittäminen, ympäristön tilasta huolehtiminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Määrällisesti mitattuna tavoitteiden toteutuminen on vielä kaukana. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi JYYn kehy-toiminnasta lisää www-sivuilla http://www.jyy.fi/toiminta/kehy.php. J YVÄSKYLÄÄN KOKOONTUI lokakuun lopulla kuusikymmenpäinen joukko Euroopan unionista kiinnostuneita nuoria. Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n järjestämän konferenssin parasta antia olivat hedelmälliset ryhmäkeskustelut. Asiantuntevuuden tasoa kohottivat europarlamentaarikkojen ja kansanedustajien puheet, väittelyt ja kommentoinnit. Konferenssissa pohdittiin, miten EU pääsee eteenpäin perustuslaillisessa kriisissä. Perussuomalaisten puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Timo Soini ilmaisi väittelyssään Ulpu Iivarin kanssa, että häntä ilahdutti suuresti lain teilaaminen. ”Jos laki on jäässä, eli pakkasessa, se on kuollut eikä hengitä. Ei sitä jäästä enää eläväksi saa”, Soini muotoili. ”EU TARJOAA mahdollisuuden parempaan elämään”, tamperelainen valtiotieteen opiskelija Niina Ollonen sanoo päätösbileissä sinisellä juomalla täytetty lasi kädessään. ”Ilman EU:ta yksinäisen maan on vaikea toimia. Jos Suomi päättäisi yrittää yksinään parantaa vaikka Valko-Venäjän tilannetta, ei se onnistuisi. Mutta näkyvyyttä saa kun muutkin EU-maat lähtevät mukaan.” Entä jos ne eivät lähde? ”Kuten ryhmissä keskustelimme, maan täytyy pystyä myymään asiansa hyvin”, Ollonen sanoo. Nuori nainen haaveilee taustavaikuttajan työstä EU:ssa. ”Haluan muuttaa asioita asiantuntijana, vaikuttaa sisältäpäin.” Ollonen uskoo, että vaikuttaminen on kiinni omasta aktiivisuudesta. Hän toivoo, että opiskelijat intoutuisivat äänestämään. ”Kansalaisten piittaamattomuus on tietynlaista protestia hallintovaltaa kohtaan.” Työryhmissä pohdittiin, että EU-tiedotuspisteiden pitäisi olla niin kansan keskuudessa kuin mahdollista. Jyväskylän tiedotuspiste sijaitsee kampuksen hallintorakennuksen toisessa kerroksessa, ja muiden kuin opiskelijoiden paikalle päätyminen ei ole itsestään selvää. Ollonen suhtautuu suopeasti EU:n laajenemiseen. ”Pitää olla avoin uusille asioille. Jos Turkki rikkoo kristittyjen klubin, se auttaa ymmärtämään Lähi-itää ja tuo uusia näkökulmia. Kristityt arvot eivät katoa, vaan arvopohja säilyy samana.” K ANSAINVÄLISTÄ liiketoimintaa opiskeleva Tilman Bauer saapui Eurooppanuorten konferenssiin Mikkelistä. Yhtä aikaa Saksan ja Suomen kansalaisena elävä Bauer on hyötynyt konkreettisesti yhteisestä valuutasta. ”On helppoa, kun molemmissa maissa käyvät eurot.” Nyt kun rajat ovat auenneet EU-maiden välillä, itsenäisyydestä kiinni pitäminen on Bauerin mielestä vanhanaikaista. ”Ennen Saksan eri osat olivat täysin itsenäisiä omine kulttuureineen. Identiteetti ei kadonnut minnekään, kun maa yhdistyi. Sama pätee Euroopan unionissakin.” Tytti Pääkkönen jylkkari@jyy.fi Hyvää päivää hindiksi punaniska 1x70 suoraan painoon Perustuslaki puhutti EU-nuoria Poimintoja konferenssin työryhmämuistioista: ”Työryhmämme haastaa sekä Eurooppanuoret että suomalaiset europarlamentaarikot maksamaan yhden prosentin lentolippujensa hinnasta ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.” ”Opettajille pakolliseksi ympäristöpedagogiikan kurssi.” ”Kestää vielä vuosia, ennen kuin miljoonat kansainvälisissä vaihto-ohjelmissa koulutetut nuoret pääsevät vallan kahvaan. Toivottavasti sillä välin vanhat teknokraatit eivät ehdi rampauttaa unionin kilpailukykyä hiekkalaatikkoleikeillään.” Ananjda Sajari teki Intia-illassa hennatatuointeja. J ANIC L EINO Kun kasvan isoksi, minusta tulee iso juttu.
• cameleon 2x40 suoraan painoon Cameleon Paino Vapaudenkatu 16 40100 Jyväskylä www.cameleon.fi Puh. 014 619 826 fax 014 619 827 Gsm 040 9602806 Cameleon@cameleon.fi Tekstiilipainatukset & Ikkunateippaukset LUOKKAPAIDAT EDULLISESTI & NOPEASTI
• FORUM kampaamokauppa stop 3x180 suoraan painoon soolo 1x100 suoraan painoon Kansanopisto lähellä sinua! Tule! www.jko.org Jylkkäri koko vuodeksi kotiin. 25 euroa. jylkkari@jyy.fi halpaa halpaa halpaa halpaa. kaikki kampaamopalvelut monivärit ,kiharat,hiusten pidennykset,lävistykset, suuri lävistyskoruvalikoima. voimassa marraskuun ajan. -10% opiskelijat kampaamotöistä Jyväskylä • puh. 014 666 601 • Torikatu 1 Äänekoski • puh. 014 3480 222 Asemakatu 7, Forum