• NUMERO 12/2005 12. LOKAKUUTA – 25. LOKAKUUTA 46. VUOSIKERTA Käteinen hukassa yläkaupungilla Pankkiautomaatille etsitään uutta paikkaa. Uutiset 2 Mongoliasta löytyi aseita ja hevosia. Uutiset 7 Reppumatkaaja lähti Aasiaan Sohvaperuna on harhaluulo. Kulttuuri 18 Futisfani etsii elämyksiä keskiaukeama Tanssitaanko pian maalaiskunnan ja kaupungin häitä? J ANIC L EINO
• Y LÄKAUPUNGILTA etsitään sopivaa paikkaa uudelle pankkiautomaatille Kauppakadun ja Cygnauksenkadun kulmalta poistuneen laitteen tilalle. Automatian markkinointipäällikkö Jyri Marvialan mukaan tällä hetkellä eräs paikka on jo tähtäimessä. ”Pallo on nyt kiinteistön omistajan päässä. Automatiahan on aina vuokralaisena. Ehdotuksia uusista paikoista otetaan yhä vastaan”, Marviala sanoo. Aivan akuuteimpaan rahantarpeeseen uusi automaatti ei tarjoaisi helpotusta. Sopimuksen syntymisen jälkeenkin kestää 1,5–2 kuukautta, ennen kuin laite on toiminnassa. ”Pisimpään kestää tietoliikenneyhteyksien varmistaminen. Itse rakennustyöt eivät vie kauan”, Marviala sanoo. Nykyään Jyväskylän alueella on 31 pankkiautomaattia, kun vuosikymmen sitten niitä oli 46. Marvialan mukaan suurin pudotus määrissä nähtiinkin 1990-luvun puolivälissä heti sen jälkeen, kun pankit yhdistivät automaattiverkostonsa. ”Koko maassa määrä väheni viidenneksellä vuosina 1994–1995, heti Automatian perustamisen jälkeen vuonna 1994”, hän laskee. K AUPPAKADUN yläpäässä sijainnut Otto-automaatti lopetettiin, koska laite oli tullut käyttöikänsä päähän, eikä paikka täyttänyt enää turvallisuusmääräyksiä. ”Olemme uusineet vanhaa automaattikantaa ja tämä oli ihan viimeisiä vaihdettuja. Tila ei ollut uusien määräysten mukainen, eikä ollut mahdollisuutta korjata sitä”, hän sanoo. Kyse ei siis ollut siitä, että nostojen määrä olisi ollut alle Automatian määrittelemän kannattavuusrajan. ”Automaatti sinänsä puolusti paikkaansa yläkaupungilla. Käyttömäärät olivat nousseet ehkä juuri siksi, että jo aiemmin sieltä trimmattiin yksi automaatti”, Marviala sanoo. Turvallisuusmääräykset on laadittu jo vuosia sitten, ja niistä on pidetty kiinni, kun automaatteja uusitaan. ”Uudet koneet vaativat enemmän tilaa. Tätä nimenomaista tapausta tuntematta voi sanoa, että aina ei ole välttämättä mahdollista siirtää seiniä. Silloin automaattia ei voida enää sijoittaa samaan paikkaan uusien turvamääräysten takia.” ”Lisäksi siinä pitää olla suljettu tila rahakuljetusten suojaamiseksi, tai automaattia ei rakenneta. Naapurimaissa rahakuljetusten ryöstöt ovat jo yleistyneet, meillä ei onneksi vielä”, Marviala kertoo. E UROAIKAAN SIIRRYTTÄESSÄ opiskelijajärjestöt kampanjoivat ahkerasti saadakseen myös kymmenen euron seteleitä automaatteihin. Toisin kuitenkin kävi, ja keskimääräiset nostot ovat kasvaneet. Automatian markkinointipäällikkö Jyri Marviala kertoo rahan arvomäärän pysyneen suunnilleen samana, mutta käyntikertojen harventuneen. ”Keskimääräisen noston suuruus on kasvanut 70 eurosta noin 80:een. Se vaihtelee tosin voimakkaasti automaattikohtaisesti. Ääripäissä keskinosto saattaa olla alle 70 euroa, ja toisessa päässä jopa 150 euroa”, hän sanoo. Syyksi nostojen suuruuden kasvamiseen Marviala tarjoaa Visa Electronin yleistymistä. ”Vielä muutama vuosi sitten nuorilla ei ollut maksukortteja lainkaan. Nyt Electroneja on 1,5 miljoonaa, ja sitä kautta automaattien asiakasprofiili on ehkä muuttunut ja nostomäärät nousseet. Tämä on suunnilleen ainoa syy, jonka olemme keksineet”, hän kertoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi 2 UUTISET 12/2005 Automaatille etsitään paikkaa yläkaupungilta Rahakoneen entinen sijainti ei täyttänyt uusia turvallisuusmääräyksiä M ISTÄ ON KYSE , kun tenttikirjan tekstistä ei ymmärrä sanaakaan ja kirjoittaessa tavut hakeutuvat vääriin paikkoihin? ”Nämä ovat ongelmia, joita lukivaikeuksista kärsivät kohtaavat päivittäin. Noin viidellä prosenttilla suomalaisista on jonkinasteisia lukuja kirjoitusvaikeuksia. Jyväskylän yliopistossa tila koskee siis satoja opiskelijoita”, kertoo varhaiskasvatusta opiskeleva Nico Holmberg. Hän puhuu omasta kokemuksesta. Holmberg on mukana Jyväskylän yliopiston Esteetön yliopisto -hankkeessa, jossa aihetta tarkastellaan niin liikuntaesteiden, asenteiden kuin toimintakulttuurinkin näkökulmista. Lukivaikeuksien huomioiminen opetuksessa on yksi tapa poistaa opiskelun esteitä. L UKIVAIKEUKSISTA ei Holmbergin mukaan tiedetä tarpeeksi eikä niitä mielletä ongelmaksi. ”Lukivaikeutta on hankala selittää muille, koska se on hyvin yksilöllinen ja vaihtelee päivittäin, esimerkiksi vireystilan mukaan.” ”Kyse ei ole lukutaidosta vaan lukukyvystä. Yhtenä päivänä sitä lukee kuin vettä vaan, toisena ei ymmärrä lukemastaan mitään”, hän sanoo. Lukivaikeuksissa tiedon puute vaikuttaa asenteisiin ja aiheuttaa ongelmia opiskeluun. ”Lukuja kirjoitusvaikeuksista kärsivällä voi olla tentissä hankaluuksia saada ilmaistua haluamaansa asiaa. Vastaukset typistyvät ja niiden taso laskee, mikä taas johtaa huonoihin arvosanoihin.” K UN TENTAATTORI on tietoinen lukivaikeuksista, voidaan tenttimistilannetta helpottaa vaikka vastausaikaa pidentämällä. ”Tila pystytään ottamaan huomioon helpottamatta kysymyksiä ja laskematta tentin vaatimustasoa”, Holmberg muistuttaa. Hän korostaa oman asenteen ja toiminnan merkitystä. Lukemiseen ja aineiston hakuun pitää varata riittävästi aikaa. ”Oma tila tulee ensin ymmärtää ja hyväksyä, ja valita opiskelumenetelmät sen mukaan. Esimerkiksi suuret kirjapaketit voi jakaa useaan tenttiin.” Riittävän ajan varaaminen opiskeluun ei Holmbergin mukaan ole aina ongelmatonta. ”Hidas opintojen eteneminen voi hankaloittaa opintotuen saantia. Työssäkäynti opiskelun ohella taas hidastaa tahtia edelleen, koska väsyneenä opiskelu on jo lähes mahdotonta, ja noidankehä on valmis.” Holmberg pitää tärkeänä sitä, että niin rakennuksia kuin opetustakin suunniteltaessa mukaan otetaan ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia erilaisista opiskelua rajoittavista tekijöistä. ”Tulisi myös muistaa, että esteetön ympäristö ja opetus palvelevat kaikkia”, Holmberg toteaa. Tiina Koponen jylkkari@jyy.fi Esteetön opetus palvelee kaikkia J ANIC L EINO ”Automaatti sinänsä puolusti paikkaansa yläkaupungilla.” Jyri Marviala Automatian markkinointipäällikkö
• 3 12/2005 Stipendejä yliopiston vammaisille opiskelijoille Jyväskylän yliopiston rehtori jakaa tänä vuonna stipendejä Jyväskylän yliopistossa opiskelevien vammaisten opiskelijoiden akateemisen koulutuksen tukemiseen. Apurahat on tarkoitettu sekä perusettä jatkokoulutuksessa oleville yliopiston varsinaisille ja läsnäoleviksi ilmoittautuneille opiskelijoille. Henkilökohtaisia stipendejä haetaan vapaamuotoiselle hakemuksella, jossa esitetään hakijan henkilö-, yhteysja opiskelutietojen lisäksi perustelut apurahalle. Kirjalliset hakemukset osoitetaan 28.10.2005 mennessä opintohallintopäällikkö Tuula Maijaselle, jolta saa lisätietoja sähköpostitse (tuula.maijanen@adm.jyu.fi). Apurahan saajille tiedotetaan asiasta joulukuun alussa. Nuorisokonferenssi EU:sta lokakuun lopussa Jyväskylässä Euroopan perustuslaki ja integraation tulevaisuus ovat pohdinnan alla, kun Jyväskylän Eurooppanuorten järjestämä nuorisokonferenssi keskusteluttaa 28. – 29. lokakuuta yliopiston päärakennuksen isossa salissa. Puhumassa ovat ainakin europarlamentaarikot Satu Hassi ja Kyösti Virrankoski sekä kansanedustajat Toimi Kankaanniemi, Anni Sinnemäki ja Timo Soini. Osallistumismaksu on 10 euroa, joka sisältää ruokailut ja majoituksen Voionmaan lukiossa. Myös työryhmätyöskentely tapahtuu lukiolla. Ohjelmaa alkaa perjantaina kello 12.30 Seminaarinmäen C1:ssä. Tapahtuma on avoinna kaikille EU:sta ja sen tulevaisuudesta kiinnostuneille 18–32-vuotiaille nuorille. Ilmoittautumiset konferenssiin 19. 10. mennessä. Lomakkeet ja lisätietoja löytyvät verkosta osoitteesta www.co.jyu.fi/jen/konferenssi2005. Tapahtumaa tukevat Euroopan komissio ja Suomen ulkoministeriö. JYYn ympäristöasiat oman selvityksen mukaan kunnossa Ympäristöasiat ovat JYYssä uuden selvityksen mukaan hyvällä mallilla. Pienhankinnat ovat usein ympäristöystävällisiä ja jätteen kierrätys on hyvin hallussa. Selvityksen mukaan paperin uudelleenkäyttöä pidetään ympäristöteon sijaan pikemminkin rahansäästökeinona. Kartoituskyselyn tuloksia ympäristöviikolla esitellyt Anni Kämäräinen tosin epäili, että osa JYYläisistä tutuistui ympäristöohjelmaan ensi kertaa vasta vastatessaan kyselyyn. Kortepohjan ylioppilaskylä on JYYn suurin yksittäinen energiasyöppö, ja sen asukkaita onkin tarkoitus opastaa energiansäästössä jo lähitulevaisuudessa. Toiveita esitettiin esimerkiksi ylipakatuista tuotteista luopumisen suhteen sekä yhtenäisen hankintaohjeistuksen luomisesta. Vuonna 1997 luotu JYYn ympäristöohjelma on päivitetty viimeksi neljä vuotta sitten, ja se ajantasaistetaan mahdollisesti ensi vuonna. lyhyet O PISKELIJOIDEN STRESSINAPPI on joskus ääriasennossa. Stressinhallintaan on kuitenkin keinonsa. Rasituksen kasvun taustalla on työterveyspsykologi Risto Korhosen mukaan se, että yliopistoon kohdistuvat kasvuvaatimukset siirtyvät myös opiskelijoihin. ”Opiskelijoiden tuloksilla mitataan myös yliopiston tulosta”, Korhonen toteaa. Opiskelujen sujumiseen vaikuttaa taas se, kuinka hyvin opetus on organisoitu, ja mikä merkitys hyvälle opetukselle annetaan. Työterveyspsykologi korostaa stressitietämyksen tärkeyttä. Tällöin on helpompi tarkastella omaa stressiään osana laajempaa kokonaisuutta, mikä voi osaltaan vähentää huonoja käsittelykeinoja. ”Valitettavasti raskas elämä ja raskaat huvit eivät pitkässä juoksussa toimi. Piristävät elintarvikkeet toimivat vain lyhyen ylikuormituksen tilanteissa, mutta eivät voi korvata normaalia lepoa”, Korhonen selvittää. Jatkuva stressi voi häiritä myös itsetunnon kehitystä. Stressin hallinta onkin ensiarvoisen tärkeää. ”Usein haitalliseen stressiin kuuluu epäonnistumisia ja toistuvaa turhautumista”, Korhonen sanoo. Pitkään stressaantuneen aivot käyvät usein ylikierroksilla ilman, että tilanne tasaantuisi. ”Ylistressaantuneen tukeminen on monesti hyvin hankalaa, sillä usein samat syyt, jotka ovat johtaneet tilanteen kehittymiseen, ovat tukemisenkin esteenä. Usein asianomainen ei itse tunnista tilannetta”, työterveyspsykologi Korhonen tietää. ”Uupumusja stressitilanteissa suosittelen asiakkaille meditatiivista kävelyä. Tarkoitan sillä verkkaisen ja reippaan kävelyn rajoissa kävelemistä, jonka vanhastaan on todettu aktivoivan mielen prosessointia.” ”Jostakin syystä se tuntuu toimivan luovuutta ja virkistymistä lisäävästi”, Korhonen kertoo. Virpi Kirves jylkkari@jyy.fi Luento stressinhallinnasta 24. lokakuuta kello 14 – 15 liikunnan salissa L304. Opiskelijoiden kysymyksiin vastaa Korhosen lisäksi myös YTHS:n psykiatri Tarja-Sisko Saastamoinen. Stressitietämys auttaa opiskelijaa Työterveyspsykologin lääkkeenä virkistävä käveleminen N UIJA LYÖ PÖYTÄÄN kahdesti, kops, kops. ”Aloitetaan”, ylioppilaskunnan puheenjohtaja Perttu Soininen sanoo. Kello on kymmenen yli viisi maanantai-iltapäivänä. Ylioppilaskunnan edustajisto on kerääntynyt kokoukseensa Ilokiven yläkertaan. Hetki sitten jonotettiin kahvia ja pullaa, nyt puheensorina pöydissä hiljenee vähitellen. JYYn pääsihteeri Simo Pöyhönen aloittaa nimenhuudon. Paikalla on 34 edustajaa, joten kokous todetaan päätösvaltaiseksi. Esityslistaa käydään läpi kohta kohdalta. JYYn hallituksen puheenjohtaja Kirsi Marttinen kertoo valmisteluista Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokousta varten, mainitsee budjetin teon alkaneen, ja Opinkiven sisustamisen suunnittelun edistyneen ja kertoo, että uudeksi soposihteeriksi on valittu Juha Koskinen. I LMOITUSASIOIDEN JOUKOSTA nousee esille muutama mielenkiintoinen uutinen. Kortepohjaan aiottu pyöräkatos on joutunut kaupunkibyrokratian hampaisiin. Kaupunkikuvalautakunnan mielestä suunnitellun kaltainen rakennus ei sovi ylioppilaskylään. Pöyhönen naurattaa edustajistoa mainitsemalla, että lautakunta ei edes käynyt katsomassa paikkaa. Lisäksi on käynyt ilmi, että rakennushankkeelle budjetoitu 60 000 euroa ei riitä, vaan rahaa pitäisi olla tuplasti. Ruokalatoimikunta kertoo Sonaatin toimitusjohtajan pelotelleen ruuan hinnan nousevan. SYL ja Kela vastustavat muutosta, mutta korotus voi tulla voimaan vuodenvaihteen tienoilla. Toimikunnalla on enemmänkin asiaa. Ruokailijamäärät ovat kasvaneet kampusalueen ravintoloissa. Lozziin suunnitellaan remonttia vuodeksi 2007, mutta korvaavista tiloista ei ole vielä tietoa. Kirjaston Cafe Libri uudistetaan jouluna olohuonetyyppisemmäksi. I LLAN ISO ASIA on uuden hallituksen muodostaminen. Anni Kämäräinen ja Riitta Hunnakko ovat kuulleet työelämän kutsun, joten he ovat pyytäneet eroa. Niiden myöntämisen jälkeen hallitus on niin pieni, että se hajoaa. Ehdotuksessa uudeksi hallitukseksi ovat mukana kaikki kuusi entistä jäsentä, ja heidän lisäkseen Hanna Heinonkoski ja Taneli Heiskanen. Kun uusi kokoonpano on hyväksytty, edustajisto aplodeeraa. Kokous on kestänyt puolisentoista tuntia. Kristillisten opiskelijoiden aloite uusille vaaliliitoille maksettavasta avustuksesta uppoaa suopeaan maaperään. Esityksen mukaan ryhmille maksettaisiin kuitteja vastaan jälkikäteen 40 euroa mainosten materiaalikuluista. Puheenjohtaja Kirsi Marttinen kertoo hallituksen kannattaneen ehdotusta yksimielisesti. Edustajisto hyväksyy kristillisten aloitteen. K ELLO ON 19.09, kun puheenjohtaja Soininen kohottaa nuijan viimeisen kerran. ”Lista on näin jokseenkin käsitelty, jatkot tuttuun tapaan Sohwilla. Kokous on päättynyt.” Kops. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Edustajisto uusi hallituksen J ANIC L EINO JYYn hallituksen jättänyt Riitta Hunnakko ja edustajiston jäsen Signe Jauhiainen kuuntelivat kokouksen puheenjohtajaa. Edeltäjien jalanjäljissä H ALLITUKSEEN VALITUILLA uusilla jäsenillä on luvassa lyhyt pesti, sillä edustajistovaalit koittavat pian. Jotain ehtii kuitenkin tehdä tässäkin välissä. ”Sain Annilta hyvän perinnön, asiat ovat mallillaan. Ehkä tärkeimpänä tässä jatketaan yo-kylän energiansäästöä”, sanoo Taneli Heiskanen. ASS:n listoilta edustajistoon valitun Heiskasen vastuulla ovat ympäristö, kehitysyhteistyö ja ylioppilaskylä. Pörssi & Dumppia edustavan Hanna Heinonkosken tonttina hallituksessa on korkeakoulupolitiikka. ”Hallintohenkilöstön koulutus on kiinnostava asia. Me yritetään tuoda siihen opiskelijanäkökulmaa”, hän kertoo lähitulevaisuuden suunnitelmista. Olli Sulopuisto JYYn edustajistovaalien ennakkoäänestys ke – to 26. – 27. 10., vaalipäivät ti – ke 1. – 2. 11.
• reuna huomautus Tatu Hirvonen 4 NÄKÖKULMIA 12/2005 T ASH , SILMÄLASIPÄINEN TUKEVA teinipoika syö retiisejä ja itkee: ”Minusta ei tule koskaan kaunista, vaikka kuka sanoisi mitä.” Tashin tapaan myös Annie, Henrik ja kymmenet muut syövät, itkevät ja paljastavat ahdistustensa salaiset syyt cryingwhileeating.comin videoklipeissä. R IPITTÄYTYMINEN INTERNETIN välityksellä ei ole enää marginaali-ilmiö. Netistä löytyy valtava määrä henkilökohtaisia blogeja, päiväkirjoja ja webkamerakuvaa, joissa eri-ikäiset, erimaalaiset ja erirotuiset naiset ja miehet purkavat pahaa oloaan. Toisin kuin voisi luulla, nettisivustot eivät täyty vain tiedosta ja pornosta. Niillä vyöryvät myös tunteet, suru ja varsinkin ahdistus. Nettitunnustuksista on kirjoittanut muun muassa Fiona Maazel, joka käsittelee n+1-lehden artikkelissaan suosittuja Grouphug.us-sivustoja. Vuonna 2003 perustetuilla sivustoilla yli neljännesmiljoona ihmistä on ehtinyt tunnustaa syntejään virtuaalisen ryhmähalauksen turvin. Tunnustuksista on koottu osuvasti nimetty kirja Stoned, Naked and Looking in My Neighbour's Window. Virtuaalitunnustustaminen löysi pian tiensä myös Suomeen. Grouphugista mallinsa ottaneen Tunnustuksien.luola.net-sivuston tietokannasta löytyy jo yli 20 000 tunnustusta, ja City-lehden Rippituoli-sivuilta lähes 7000 lisää. Erään käyttäjätutkimuksen mukaan tyypillinen suomalainen nettitunnustaja on alle 30vuotias aikuinen, joka haluaa purkaa omia seksuaalitai väkivaltafantasioitaan perjantai-iltaisin virtuaalisesti. M UTTA MIKSI SITTEN niin moni tahtoo tunnustaa? Palvelun anonyymiys ja olemattomat kustannukset laskevat tietysti kynnystä ja tarjonta synnyttää kysyntää, mutta perustava motiivi tunnustamisen taustalla lienee kuitenkin tarve päästä sisintä kalvavista riivaajista eroon. Fiona Maazelin mukaan tunnustamiseen yllyttää paitsi tehdyt pahat teot, myös tekemättömät mutta syyllisyyttä herättävät aikomukset ja ajatukset. Ja niitä riittää. Ihminen kykenee siis tuntemaan pahoin myös ilman mitään konkreettista syytä. Pettymys omiin tekemisiin ja ajatuksiin saa aikaan pahanolon kierteen: ”Olen tehnyt väärin, eikä kukaan voi antaa minulle anteeksi. Olen siis paha, eikä kukaan halua olla kanssani jne.” Pappi ja toimittaja Jaakko Heinimäki muistuttaa Seitsemän syntiä -kirjassaan, ettei tehdyistäkään synneistä seuraa välitöntä rangaistusta, palavaa kiveä taivaalta tai muuta pikarangaistusta. Paha olo näivettää elämäniloa, kasvattaa pelkoa hiljalleen ja tuhoaa rakkautta hitaasti, mutta vääjäämättä. Tunnustaminen on yksi keino katkaista tuhoisa kierre. O SCAR W ILDEA uudelleen muotoillen: synninpäästö riippuu tunnustamisesta, ei niinkään papista tai verkkoportaalista, missä päätät sen tehdä. jylkkari@jyy.fi Tunnustuksia .net Studio Julmahuvi (taide). Suomalaisen tvhuumorin kirkkain helmi kautta aikain saapuu vihdoin dvd:lle. Torvet (mitä vaan). Musiikkina, seurana, lautasella. Aina yhtä rentouttavia. Istu vain alas ja nauti. Moukarinheitto (urheilu). Esihistoriallinen olympialaji, joka ei voi tuntua kuin hyvältä. Kolme kierrosta pään yli ja eläimellinen huuto perään. alkukirjoitus 12. lokakuuta 2005 toimitus suosittelee: Vaalien näytelty kansankohtaus k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 2603359 / 044 5311099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto (014) 2603360 / 050 3554767 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino (014) 2603973 / 040 5330445 / sivari@jyy.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 2603355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 53 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Allah tyytymätön kannattajiensa laatuun Muslimien Jumala on tuonut julki tuohtumuksensa kannattajiensa tasoon. "Kristityillä on Yhdysvallat, juutalaisilla Israel ja skientologeillakin Tom Cruise. Mitä meillä on? Helvetisti hiekkaa, kameleita ja joku vitun Jemen", Allah kiroaa. Allah muistuttaa, että Muhammedin ajoista on kulunut jo toistatuhatta vuotta. "Siinä ajassa luulisi hitaammankin imaamin saavan jotain aikaiseksi. Sitä paitsi koko sakki on perkeleen köyhää, paitsi ne joilla on öljyä, ja sekin loppuu kohta", päivittelee Jumala. "On niin hikikin", puolustautuu SaudiArabian kuningas Abdullah. Brändirakennuskaan ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, toteaa Allah. "Itsemurhapommittaminen on muuten helvetin hyvää pr-toimintaa, jätkät", huomauttaa Luoja. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ Lehti TTT:n uutisia P residentinvaalit lähestyvät kuukausi kuukaudelta. Kunnon rähinä ei kuitenkaan ole vielä alkanut, vaikka ensimmäiseen vaaliin on enää vajaat kolme kuukautta aikaa. Kansa saa odottaa. Etenkin kahdessa suurimmassa puolueessa kampanjan alkua viivytetään mahdollisimman pitkälle. Tarja Halosen ja Matti Vanhasen nykyiset työtehtävät rajoittavat villien vaalivankkurien vetämistä ja toisaalta tittelit takaavat hyödyllisen päivittäisen asiajulkisuuden. Muiden ehdokkaiden onkin ollut vaikeaa haastaa kaksikkoa, joka ei ole vielä virallisesti kampanjapolulla. Haaste on jäänyt yksipuoliseksi huuteluksi. S uurten johdolla myös muut ovat tyytyneet loppuspurttiin. Kukaan ei halua olla median tuottamissa mielipidekyselyissä se liian aikainen nousija, jonka suosio notkahtaa ennen vaalipäivää. Positiivinen noste, joka voi lähettää ehdokkaan mahdolliselle toiselle kierrokselle, pitää ajoittaa oikein. Tätä suosiopiikkiä ehdokkaat kalastelevat etenkin median välityksellä. Halosen kampanjapäällikkö Markku J. Jääskeläinen onkin todennut, että kenttäkiertueella ne kohtaamiset, joissa ei ole mediaa paikalla, eivät ole minkään arvoisia. Suoria sanoja suorassa kansanvaalissa. V aalien lähestyessä poliitikot seisovat usein toreilla kohdatakseen kansan rivejä. Kuitenkin ehdokkaan ja äänestäjien vuorovaikutus rutistetaan jonnekin virallisten puheenvuorojen ja makean kampanjakarkin väliin. Kameroiden ristituleen. Kansan kohtaamisesta on tehty suurta näytelmää median tarpeisiin. Keskustelua ei käydä. Kansakin on jo tottunut rooliinsa kohdatessaan näitä mediahahmoja ja pyytää poliitikoilta nimikirjoituksia. Siitä onkin kehittynyt parin viime vaalin aikana yleisin tapa lähestyä ehdokasta. Varmasti tälläkin kertaa kisaajat saavat kirjoittaa nimeään ranteet väärinä kortteihin, joita voidaan kansalle jakaa kädenojennuksen päästä. Kampanjatoimistoissa pohditaan varmasti tarkkaan, kuinka taajaan presidenttiehdokkaat kohtaavat toreilla kansaa. Kampanjakojulle kun harvoin pysähtyy juttelemaan toimittajien lisäksi muita kuin oman puolueen puhkujia, riidankylväjiä ja umpihulluja. Y lioppilaskunnassa suurin ongelma ei välttämättä ole, että päättäjät olisivat kaukana äänestäjäkunnasta. Nimikirjoituksiakin harvemmin jaellaan. JYYn edustajistolla on myös vaalit edessä. Uusi edustajisto valitaan seuraavalle kaksivuotiskaudelle lokakuun lopun ennakkoäänestyksissä ja marraskuun alun vaalipäivinä. Harkitut ratkaisut äänestyskopissa tuovat ylioppilaskunnan jäsenmaksuille harkitsevia käyttäjiä. Kaverinkin kampanjointiin voi joskus luottaa. Harmi, että harvat voivat luottaa samaan tammikuussa. Toni Peltonen
• jyy pää Antti Vesala 5 12/2005 Venla Luukkonen, 23, OKL: ”Kyllä. On tärkeää, että opiskelijoilla on oma edustus ja että edustajat ovat hyviä. Näin tietää, mihin rahat menevät, mitä itsekin on maksanut.” Teemu Koskela, 23, markkinointi: ”Äänestys on houkutteleva vaihtoehto. Jos ei tule otetta ehdokkaasta, eikä kukaan tunnu omalta, niin ei välttämättä tule äänestettyä. Mutta jos tuntuu, niin ehdottomasti.” Sanna Kervinen, 22, ruotsin ja englannin kieli: ”Mietin vielä. Itse asiassa en ole ajanpuutteen vuoksi ottanut asioista selvää. Vaaleja ei missään niin mainostettu, vaikka mielenkiintoinen asia se on.” Ari Häkkinen, 23, puheviestintä: ”Totta kai aion äänestää. Se on paras keino vaikuttaa asioihin demokratiassa. On turha jälkeenpäin ruikuttaa, kun paska on jo housuissa.” Äänestätkö edarivaalissa? kuvattua Yliopiston futispuulaaki sai tänä vuonna liikkeelle nelisenkymmentä enemmän tai vähemmän järjestäytynyttä jalkapallojoukkuetta. Kilpasarjan ykköseksi kipusi järjestäjäjoukkue FC Flexio, sekasarjan voittoon puolestaan KortSu II. Kirkossa tarvitaan asennemuutos Päätoimittaja Peltonen päivittelee pääkirjoituksessaan (Jylkkäri 11/2005) luterilaisen kirkon kadonneita 18–39vuotiaita jäseniä. Peltonen kiinnittää huomionsa ajankohtaiseen aiheeseen, joka puhuttaa erityisesti kirkon sisällä. Ihmettelemisen ja tutkimisen lisäksi ainakin Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa on ryhdytty toimiin nuorten aikuisten tavoittamiseksi. Ensisijaisena ratkaisuna käynnistettiin nuorille aikuisille suunnattua toimintaa: keskusteluiltoja ja leiri. Nuoret aikuiset toivotettiin tervetulleiksi myös suunnittelemaan ja toteuttamaan jumalanpalveluksia. Toimintaa ja mahdollisuuksia varmasti tarvitaan, koska riparin ja isoskoulutuksen jälkeen voi olla vaikea löytää paikkaansa seurakunnassa. Toiminta yksin ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös asennemuutos. Voivottelut ovat turhia, jos oikeasti ei olla valmiita muutokseen. Nuoret aikuiset pitävät monia kirkon tapoja ja toimintamuotoja liian kaavamaisina. On siis osattava luopua aamuvarhaisista mummoille suunnatuista kirkonmenoista! Kirkolla ja seurakunnalla on monta mahdollista tilaisuutta osallistua nuoren aikuisen elämään. Kirkon on kuitenkin oltava kiinnostunut kuulemaan, mitä odotuksia ja ajatuksia nuorilla aikuisilla itsellään on. Toinen muutos tarvitaan resurssien kohdentamisessa. Jos kirkko on oikeasti huolissaan nuorista aikuisista, sen pitää näkyä rahana ja työntekijöinä. Seurakuntien taloudellinen tilanne ei ole menossa parempaan suuntaan, joten on valittava, mihin kirkollisveroeuroja käytetään ja mihin ei. Olen päätoimittaja Peltosen kanssa samaa mieltä siitä, että kirkon on tehtävä valintoja. Itse toivon, että luterilainen kirkko säilyy edelleen kansankirkkona, jossa on seinät leveällä ja katto korkealla – mutta tehdään yhdessä pientä remonttia, että nuoret aikuisetkin mahtuvat sisäpuolelle. Signe Jauhiainen kirkkoneuvoston jäsen Jyväskylän kaupunkiseurakunta Työsuhteiden ketjuttaminen lopetettava Määräaikaiset työsuhteet ovat usein tapa vakiinnuttaa työntekijän asema työmarkkinoilla, mutta nykyisin määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan työuran alussa liikaa. Vastavalmistuneista alle 30-vuotiaista akavalaisista naisista jopa puolet ja miehistä 21 % aloittaa työuransa lyhyessä määräaikaisessa työsuhteessa. Valtion ja kuntien pitää nähdä pysyvät työja virkasuhteet kilpailuvalttina laadukasta työvoimaa rekrytoitaessa. Etenkin julkinen sektori harjoittaa lyhytnäköistä henkilöstöpolitiikkaa ketjuttamalla määräaikaisia työsuhteita loputtomiin. Työn tuloksellisuus kasvaa toteutettaessa pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa, sillä silloin työntekijät ovat motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä. Täytyy muistaa, että osaava ja koulutettu henkilöstö hakeutuu sinne, missä työolosuhteet ovat kunnossa. Perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisen on loputtava, muutoin edessä on lainsäädännön tiukentaminen. Jussi Salonranta puheenjohtaja Akavan opiskelijavaltuuskunta Yrittäjyyteen orientoitumista korkeakoulutetuille Tutkimusten mukaan suomalainen nuori on sitä vähemmän yrittäjäorientoitunut, mitä korkeampi koulutus hänellä on. Tätä on joskus kuullut perusteltavan siten, että korkeakoulutus ohjaa muulle kuin käytännön toimintaan ja perinteinen yrittäjyys on usein ollut suorittavilla ja palvelualoilla. Nykyaikana tietovaltainen ja monet yrittäjyyden eri alat vaativat hyvin laajaalaista osaamista ja onkin ihmeellistä, jos korkeakoulutus etäistää yrittäjyydestä. Oma osuutensa tähän tilanteeseen on varmasti myös yrittäjäarvostuksessa ja yrittäjyyden käsittelemisessä yhteiskunnassa. Yrittäjyyttä koskeva lainsäädäntö ja verotus ovat vielä kovin kannustamattomat ja ilmeisesti korkeakoulutetut ymmärtävät nämä faktat niinkin hyvin, että etsivät helpommin muuta kuin riskialtista. Yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava kaikilla niillä keinoilla, jotka lainsäädäntö sallii, ja ote valtion tasolla on viime aikoina ollut paranemaan päin. Mielestäni on erittäin tarpeellista korkeakoulutettujen alhaisen yrittäjäorientaation kasvattaminen. Ehdottaisinkin yhtenä pienenä, mutta vaikuttavana keinona harkittavaksi ja selvitettäväksi mahdollisuutta sisällyttää korkeakouluopintoihin pakolliseksi osaksi liiketoimintasuunnitelmakurssin suorittaminen, esimerkiksi viiden opintopisteen kokonaisuutena. Kyseisen kurssin, jota esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tällä hetkellä tarjoaa yrittäjyyden oppiaine, aikana joutuisi pohtimaan ja reaalisesti käsittelemään omaa osaamistaan, sen tuotteistamista, yrittäjävalmiuksia ja yrittäjyyteen liittyviä käytännön seikkoja. Tämä olisi korkeakoulutetulle erittäin tarpeellinen käytännön harjoitus. Ehkäpä yrittäjäkiinnostus ja yrittäjyys yhtenä työllistymisen väylänä voisi tätä kautta käytännössä edistyä edes hieman. Yrittäjyysinnostuksen tartuttaminen korkeakouluissa opiskeville ja yrittäjyyden kouluttaminen osana opintoja on tarpeellista. Valmiuksia yrittäjyyteen tulee saada jo opiskeluaikana, vaikka yrittäjyys ei vielä välttämättä opintojen aikana houkuta tai heti niiden päättymisen jälkeen. Palkkatyö yritysmaailmassa tai virkamiehenä antaa kokemusta, jolta pohjalta kipinä yrittäjyyteen saattaa syttyä myöhemmin. Suomessa ei päästä lähellekään täystyöllisyyttä ilman yrittäjyyden kautta työllistymistä, joten kysymys on merkittävä työvoimapoliittisesti, puhumattakaan yksityisen sektorin merkityksestä kansalliseen kilpailukykyyn ja kansantalouteen. Heini Utunen Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Y LIOPISTOON OPISKELEMAAN tuleville kerrotaan monesti jo ensimmäisinä päivinä, että yliopisto poikkeaa kaikista muista oppilaitoksista. Täällä tehdään tiedettä, opitaan ajattelemaan. Yliopisto ei ole koulu. Tiede ja perustutkimus ovat yliopiston monopoli. You wish. U UDISTUNEEN koulutusalaluokituksen mukaan ammattikorkeakouluissakin opetetaan nykyään ”yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala” -nimikkeen alla. AMK:sta löytyy myös ”luonnontieteiden alan” koulutusta. Myös toisen asteen ammatillinen koulutus on omaksunut uuden ajattelutavan: esimerkiksi Riihimäen ammatillisessa oppilaitoksessa voi opiskella viestintäja informaatiotieteiden perustutkinnon. Tiede ei varmaan olekaan loppujen lopuksi mitään ihmeellistä, kun sitä voidaan opettaa ammattikoulussakin. Virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella meininki vasta villiä onkin. Varsinkin erilaisia uskomushoitoja antavat huuhaa-terapeutit markkinoivat toimintaansa ”vaihtoehtoisena lääketieteenä” tai ”luonnonmukaisena lääketieteenä”, tai vielä riemukkaammin ”kokonaisvaltaisena lääketieteenä”. Pahimmasta päästä on homeopatia, jonka ympärille on kehittynyt kokonainen teollisuudenala sekä lobbausjärjestöt, jotka pyrkivät saamaan homeopatialle virallisen statuksen ja sitä kautta oikeuden mm. KELA-korvauksiin. Ennestäänkin niukkoja julkisen terveydenhuollon resursseja pitäisi siis jakaa maagista vettä lääkkeenä myyville ammattilaisille. T ARVITTAISIIN VOIMAKAS valistusjärjestö levittämään tietoisuutta siitä, mitä sana ”tiede” itse asiassa tarkoittaa, ja erityisesti, mitä se ei ainakaan tarkoita. Toiminta, joka ei määritelmän mukaan ole ”järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa”, ei ole tiedettä. Koulutusalaluokitukset ovat yhteiseurooppalaiset, joten niille tuskin mahdetaan mitään. Taikavarpujen, homeopatian ja muun hölynpölyn markkinoiminen tieteenä sen sijaan pitäisi säätää rangaistavaksi. Se on valheellista markkinointia, jolla pahimmassa tapauksessa vaarannetaan ihmisten terveys ja joka tapauksessa viedään heidän rahansa. Poliisina esiintyminen on kiellettyä. Miksi tieteentekijänä esiintyminen on sallittua? Kirjoittaja on JYY:n korkeakoulupoliittinen sihteeri Tiede on pöllitty yliopistosta vapaa sana J ANIC L EINO
• Uraccanin yliopisto oli professori Guillermo McLeanin monivuotinen unelma. Hän uskoo koulutuksen parantavan Karibian rannikon elintasoa. 6 12/2005 Fans hunt for enjoyable experiences While watching a football match, many of us may have often wondered what it is that draws fans to the stadium time after time in spite of lengthy losing streaks, expensive tickets and continuous rain. Harri Heinonen, a sport sociologist from Jyväskylä who recently defended his doctoral thesis on football fandom, believes that the answer lies in enjoyable experiences. According to Heinonen, being a fan is now easier and more acceptable than ever before. The barrier between popular and high culture has broken down with the children of the 1960s pop culture era and television's early years reaching adulthood. Even though fandom has become more acceptable, fans are often seen as passive couch potatoes. Heinonen thinks that this is based on equating sports spectatorship with participation in sports. ”This has turned the whole system upside down. The press never accuses opera-goers of passivity because they don't sing themselves.” Stress knowledge helps the exhausted Students' stress meter is often through the roof. There are, however, ways to manage it. Growth requirements set for the university also affect the students, believes occupational health psychologist Risto Korhonen. "Students' results are used to measure the university's result," he says. Study progress is affected by how well teaching has been organised and what significance is placed on good teaching methods. Korhonen emphasises the importance of stress knowledge. ”Unfortunately the work hard, play hard mentality is no good in the long run. Stimulants are only short-term solutions, not a substitute for proper rest.” Merger of the town and municipality considered When the town and the rural municipality of Rovaniemi merge at the turn of the year, there will only be one rural municipality left in Finland: the rural municipality of Jyväskylä, situated right next to the town of the same name. With almost 35,000 inhabitants, it is the country's second-largest municipality that does not have a town status. In addition, the municipal hall and church are both located close to Jyväskylä's town centre and a large number of the municipality's residents come to the town to work, shop and find entertainment. This year, councils in both the town and the municipality initiated talks about a merger. Governments, however, were hesitant. The municipality's government noted that, if need be, it may take the matter into consideration next spring, and the town's government, previously more eager to join forces, said it is prepared for the same. Translated by Annamari Typpö news in brief V ÄLI -A MERIKASSA sijaitsevan Nicaraguan rantoja huuhtelee toisella puolella Tyynimeri ja toisella Karibianmeri. Asutus on keskittynyt Tyynenmeren puolelle ja kulkuyhteydet rannikolta toiselle ovat hankalat. Karibian rannikon eli Costan suurimmassa kaupungissa Bluefieldsissa vannotaan reggaen nimeen. Jokaisessa kaupassa tai taksissa soi reggae. Elämä on huoletonta ja myös jotenkin huolimatonta. Kaupungin jätehuolto on niin ja näin, kadut ovat likaisia ja rantaravintola, joka on matkaoppaan mukaan suosittu paikka, on muisto vain. E NSIVAIKUTELMAN ei saa antaa pettää, sillä kaikesta tästä huolimatta Bluefields on akateeminen kaupunki, jossa on vuodesta 1995 toiminut Uraccanin yliopisto. ”Missiomme on antaa akateemista ja tieteellistä koulutusta alueen hyväksi. Perustaessamme Uraccania halusimme, että yliopisto jakautuu useammalle kampukselle, jotta voidaan estää aivovuoto muualle maahan ja ulkomaille”, kertoo Uraccanin perustajiin kuuluva professori Guillermo McLean. “Costan puoleinen Nicaragua on marginalisoitunut. Teollisuutta on vähän, vahvoja instituutioita ei ole ja köyhyys vaivaa. Uraccan on tärkeä, koska koulutus on ainoa keino päästä köyhyydestä irti”, McLean toteaa. ”Monet tuskin osaavat lukea tai kirjoittaa. Se ei ole ihme, sillä täällä koulua käydään keskimäärin vain kaksi vuotta, Tyynenmeren puolella vastaavasti 6,5 vuotta.” U RACCANIN YLIOPISTOSSA voi opiskella esimerkiksi sosiologiaa, kasvatustieteitä sekä metsäja kalataloutta. Vuonna 2003 Uraccanin neljällä kampuksella oli yhteenlaskettuna 4 500 opiskelijaa. Yliopisto on pieni, jos sitä vertaa esimeriksi pääkaupungissa Managuassa toimivaan yliopistoon, jossa opiskelijoita on 40000. Pääsykokeita ei ole. “Valintakokeiden järjestämiseen ei ole varaa. Ne, jotka eivät läpäisisi valintakoetta, olisivat todennäköisesti kotoisin Costan alueilta, jossa koulunkäyntiin ei ole ollut hyviä mahdollisuuksia ja joiden lähtötaso on heikko. Kuitenkin haluaisimme, että Uraccanissa opiskelisi paikallisia”, McLean perustelee. Tenteistä läpäisy mitataan prosenteilla siten, että sata prosenttia vastaa täysiä pisteitä. Yleensä Uraccanissa opiskelijat saavuttavat noin 60 prosentin tuloksia, kun akateemisen tason saavuttaminen edellyttäisi 80 ainakin prosentin tuloksia. S ILVIA C OLLINS on jo valmistunut opettajaksi. Nyt hän täydentää opintojaan valmistuakseen kaksikieliseksi opettajaksi. Työssäkäyvän opettajan kaikki lomat kuluvat opiskellen. ”Opiskelu on pilkottu neljän viikon jaksoihin, ja silloin tahti on kiivas: viisi päivää viikossa, aamusta iltaan. Yhteensä jaksoja on kymmenen. Niiden suorittamiseen menee viisi vuotta”, Collins kertoo. Jokaisessa jaksossa opiskellaan neljää ainetta. Tässä jaksossa Collinsilla on kielitiedettä, espanjaa, kasvatustiedettä ja kulttuurien välisiä opintoja. Opiskelumuodoista ryhmätyöt ja kokeet ovat yleisimpiä. Kokeet ovat usein täydennystehtäviä, ei esseitä. ”Luennot ovat enimmäkseen espanjaksi. Se on välillä vaikeaa, koska äidinkieleni on kreoli”, Collins sanoo. N ICARAGUAN HALLITUS antaa vuosittain valtion budjetista kuusi prosenttia korkeakouluille. Tästä tuesta saavat osansa kaikki julkiset yliopistot, myös Uraccan. McLeanin mukaan Nicaraguan opetusministeriö ei pidä kuutta prosenttia riittävänä. “Opetusministeriö syyttää hallitusta siitä, ettei se toimi tukien kanssa rehellisesti. Koko kuusi prosenttia pitäisi myöntää valtion budjetista, mutta osa tästä kuudesta prosentista on erilaisia lahjoituksia.” ”Valtion osuus on siis alle kuusi prosenttia, mutta kun lahjoitukset lasketaan mukaan, näyttää siltä, kuin valtio olisi myöntänyt korkeakouluille vaaditut prosentit”, hän selittää. Uraccanin menoista tuki kattaa vain 30 prosenttia. ”Jos yliopisto ei itse pysty kustantamaan olemassaoloaan, tilanne ei ole hyvä. Olemme liian riippuvaisia ulkomaisesta avusta. Kaiken tämän keskellä on valtava haaste yrittää luoda akateemista uskottavuutta”, professori McLean toteaa. Ilona Turtola jylkkari@jyy.fi Akateemisuutta reggaen tahtiin Karibian rannikolla rahat ovat vähissä, kunnianhimo ei N ICARAGUAN K ARIBIAN RANNIKON alkuperäiskansat eivät puhu äidinkielenään espanjaa, kuten muualla maassa, vaan sen sijaan englantia muistuttavaa kreolia tai intiaanikieliä, kuten miskitoa ja sumu-mayangaa. “Ennen Karibialla lapset kävivät koulua espanjaksi. Ihmeteltiin, miksi he eivät opi mitään. Eihän koulunkäynti sujunut, kun ei mitään ymmärtänyt”, kertoo tekninen neuvonantaja Arja Koskinen. Tämän takia käynnistettiin hanke nimeltä Fortalizimiento de Educación Intercultural Bilingüe (FOREIBCA), vapaasti käännettynä kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen vahvistaminen. Suomen tukema hanke toteutettiin vuosina 2001–2004. Kaksikielisyyshankkeen tavoitteena oli alkuperäiskansojen etnisen ja kulttuurisen identiteetin vahvistaminen ja monimuotoisuuden tukeminen. Konkreettinen hyöty oli se, että kouluille tehtiin uudet opetussuunnitelmat, jotka ottivat huomioon Karibian rannikon monet kielet. Ne määräsivät, että opetuksessa pitää käyttää kunkin äidinkieltä ja oppikirjojen pitää olla äidinkielellä kirjoitettuja. Hankkeen ansiosta oppimateriaalit tehtiin siis myös miskitoksi, sumu-mayangaksi ja kreoliksi. H ANKE ON saavuttanut Koskisen mukaan valtavan hyviä tuloksia. “Ennen opetussuunnitelmat kopioitiin suoraan Tyynenmeren puolelta. On upeaa, että kaksikielisyyshanke toteutui koulutuksen kaikilla tasoilla: esikoulussa, peruskoulussa, opettajankoulutuksessa ja yliopistossa.” ”Karibian rannikolla muhii todellinen lukuja kirjoitustaidottomuuspommi, jos koulutukseen ei panosteta. Äidinkielellä annettava opetus saa lapset käymään kauemmin koulua.” Viime vuoden lopussa päättynyt hanke kaipaisi jatkohoitoa. “Kuka jatkaa hyvin aloitettua työtä? Olimme varmoja, että projekti täällä Uraccanissa jatkuu, sitä on tehty sielulla, sydämellä ja taidolla. Nicaraguan opetusministeriöllä on projektirahoja, mutta tänne Costalle niitä tuskin annetaan. Olisi tärkeää seurata, kuinka opetussuunnitelmat käytännössä kouluissa toteutuvat.” Onnistunut hanke loppui liian aikaisin Arja Koskinen Juttusarjassa tutustutaan muiden maiden yliopistoelämään paikallisen opiskelijan kanssa. M INNA P ASSI
• 7 12/2005 Maata pitkin Intiaan S IPERIAN PIENILLÄ juna-asemilla on kylien väkeä kauppaamassa itse leivottua leipää, hapankaalipiirakoita, vodkaa ja tupakkaa. Junan pysähtyessä hiljainen asema syttyy hetkeksi eloon satojen matkustajien putkahtaessa ulos ostoksilleen, kuka shortseissaan, kuka pyjamassaan. Junan lähdettyä eteenpäin vaunun täyttää iloinen puheensorina, vaunuemäntä sytyttää tulen samovaarin alle ja pian juomme kaikki yhdessä teetä jakaen eväämme. Siperian pääkaupungin Irkutskin juna-aseman puulattialla vietetyn yön jälkeen nousen aamuhämärissä Mongolian pääkaupunkiin Ulaanbaatariin menevään junaan. Tämä kansainvälinen juna on täynnä mongolialaisia, jotka matkustavat Venäjän ja Kiinan välillä, ostavat tavaraa halvalla yhdestä paikasta ja myyvät sitä sitten naapurimaassa pienellä voitolla. M INULLA ON LIPPU neljän hengen hyttiin, koska Irkutskin aseman lippuneiti ei suostu kuulemaan pyyntöjäni halvemmasta käytäväpaikasta. Lipusta huolimatta saan aamulla seisoa toista tuntia junan käytävällä, koska hyttini on lattiasta kattoon asti täynnä tavaraa: saappaita, lasten vaatteita, vodkapulloja, tupakkaa, suklaata, käsilaukkuja ja kodinkoneita. Näiden tavaroiden lomassa nukkuu kuusi mongolia. Sekaan ei yksinkertaisesti mahdu. Ystävällinen junaemäntä tarjoaa kahvit ja järjestelee sillä aikaa asioita. Pian saappaiden väliin on ilmestynyt kulkijapojan mentävä aukko, johon pääsen kellahtamaan. Iltapäivällä lähestyessämme Mongolian rajaa alkaa vaunuosastossamme tapahtua. Kanssamatkustajani, keskiikäinen mongolinainen, joka nimeä kysyessäni vastaa ”many many business, you know – business”, ruuvaa hytin katon auki. Kymmeniä pusseja koruja ja sylillinen naisten kenkiä häviää kattorakenteisiin. Samaan aikaan joku on irrottanut vaunun seinälevyt. Kaikki mongolit supattavat ja sähläävät tohkeissaan. Seinien sisään sullotaan sellainen määrä vodkaa, että pienen kaupungin alkoholiliike kalpenisi sen rinnalla. Myös minun makuupussini saa toimia väliaikaisena viinapiilona. Naapurihytissä on kokonainen traktori purettuna kappaleisiin. Satojen koneen osien ja laatikoiden keskellä seisoo nuori mongoli ja hymyilee onnellista hymyä. Käytävällä hänen ystävänsä irrottavat lattialautoja ja piilottava koneen osia vaunun uumeniin. Vaunuemäntä seuraa vieressä ja suoristaa lopuksi maton. A AMULLA RAJANYLITYKSEN jälkeen vaunun täyttää iloinen laulu, kun mongolit roikkuvat junan ikkunoista katsellen kotimaansa kumpuilevaa maisemaa: silmänkantamattomiin ulottuvaa ruohoaroa, siellä täällä esiin pilkistäviä valkoisia jurtteja, kukkuloilla vaeltelevia lammaslaumoja ja yksinäisiä ratsastajia. Vaikka osa mongolialaisista onkin kaupunkilaistunut, ovat he sydämeltään vaeltajakansaa, nomadeja. Vaeltaessani vuorilla kallioluolassa vietetyn yön jälkeen takaisin Ulaanbaataria kohden saavun kauniiseen Ihr Tengerin laaksoon. Laakso näyttää autiolta, lukuun ottamatta edessäni näkyvää palatsia puutarhoineen. Kun kävelen palatsin ohi, tulee nuori mies konekivääri kädessään viereeni ja alkaa kulkea mukanani. Saavumme kylki kyljessä jonkinlaiselle portille ja minut ohjataan täynnä sotilaita olevaan vartijakoppiin. Hetken kuluttua selviää, että miehet ovat Mongolian salaisen palvelun poliiseja, ja palatsi kuuluu Mongolian presidentille. Vaelluksesta presidentin takapihalla seuraa usean tunnin mongolinkielinen kuulustelu, ruumiintarkastus ja repun sisällön penkominen. Etenkin kompassi, tulentekovehkeet, pieni nauhurini ja järjestelmäkamera teleputkineen aiheuttavat hämmennystä agenttien rivistössä. Mongolian fraasisanakirjasta on taas apua – vai olisikohan enemmän asiaan auttanut noin kolmen dollarin edestä taskustani kaivamani paikalliset 4000 tögrögiä? Tuukka Rönkkö jylkkari@jyy.fi Junamatkalla Mongolian pääkaupunkiin kanssamatkustajat piilottivat matkatavaransa – koruja, kenkiä, jopa kokonaisen traktorin – vaunun uumeniin. ”Sain bainuu!” -tervehdys kajahtaa lammaspaimenten suusta. Takhi, maailman viimeinen villihevosrotu, elää suojeltuna Khustai Nuruun alueella maan keskiosassa. Tuukan matkassa Sarjassa Jylkkärin entinen siviilipalvelusmies Tuukka Rönkkö matkustaa halki Aasian. T UUKKA R ÖNKKÖ
• ”Y LIOPPILAAKSI TULTUANI näin unen, jossa olin laboratoriossa töissä. Se tuntui tavattoman kiinnostavalta, mutta en ymmärtänyt, miten sellaiselle alalle voisi päästä”, professori Lea Pulkkinen muistelee työhuoneessaan Agoran neljännessä kerroksessa. Samasta kerroksesta löytyy myös Lea Pulkkisen sali, joka kertoo osaltaan hänen nauttimastaan arvostuksesta Jyväskylän yliopistossa. Lokakuun puolivälissä jäähyväisluentonsa pitävällä Pulkkinen on yhä kiireinen tutkija, jolle löytyy kysyntää niin tiedemaailmassa kuin soveltavalla puolellakin. ”Kesäasunnollamme on tutkijantorni, kun vaan jäisi aikaa kirjoittaa muulloinkin kuin viikonloppuisin. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Luennon jälkeen lähdemme sentään Roomaan lomamatkalle.” Heinolan maalaiskunnassa lokakuussa 1939 syntynyt Pulkkinen ei vielä kouluaikoina tiennyt, mitä hän tahtoisi opiskella. Akateemisia malleja ei lähipiiristä löytynyt, ja noihin aikoihin opinto-ohjaus oli tuntematon käsite. ”Minulla oli pikkutytöstä lähtien sellainen ajatus, että ei maanviljelijäksi eikä kotirouvaksi. Kun piti lähteä opiskelemaan, niin vaihtoehtoina ei ollut kuin Helsinki ja Turku. Päätin, että ei Helsinkiin. Nämä negaatiot ovat olleet aika irrationaalisia, kun olen niitä jälkikäteen miettinyt”, hän sanoo nyt. Akateemisen uran alku on tarina sinänsä. Pulkkinen oli saanut puhelinnumeron, johon hän eräänä perjantaina soitti. Puhelu yhdistettiin suoraan Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun rehtorille, joka kertoi hakuajan vasta perustettuun humanistiseen tiedekuntaan umpeutuneen keskiviikkona. Ylioppilastodistuksen arvosanat olivat kuitenkin siinä määrin hyvät, että tieto hyväksynnästä saapui jo parin päivän päästä. Vuosikymmen myöhemmin Lea Pulkkinen aloitti tutkimuksen, joka teki hänestä yhden tunnetuimmista suomalaisista kehityspsykologeista. V UONNA 1968 Pulkkinen aloitti väitöskirjatutkimuksen 369 kahdeksanvuotiaalla jyväskyläläisellä koululaisella. Suomen kielen opiskelu oli vaihtanut siihen mennessä jo psykologiaan, ja Suomen Akatemian myöntämä nuorten tieteenharjoittajien apuraha mahdollisti keskittymisen opiskeluun aiempaa täysipainoisemmin. Väitös, jonka hän kirjoitti englanniksi puutteellisesta kielitaidostaan huolimatta, juonsi juurensa professori Martti Takalan assistenttina tehtyyn työhön. Aggressiivista käytöstä tutkinut Pulkkinen oli kiinnostunut asian kääntöpuolesta. ”Olin saanut syksyllä 1967 kesäasunnolla Suomenlahden saaressa idean, hypoteesin, heurekan. Siihen aikaan psykologiassa puhuttiin aina vain negatiivisista ilmiöistä. Hyvä käyttäytyminen oli aivan tyhjä aukko. Olin pienten lasten äiti ja minua kiinnosti, voinko jotenkin vaikuttaa lasten myönteiseen kehitykseen”, hän kertoo. Väitöskirjansa loppusivuilla hän ehti myös pohdiskella pitkittäistutkimuksen mahdollisuutta. Vuonna 1974 Pulkkinen selvittikin yhdessä graduopiskelijoista koostuneen ryhmän kanssa, mitä tuolloin 14-vuotiaille kohdehenkilöille kuului. ”Silloin kerättiin aineistot, jotka loivat pohjan seurantatutkimukselle. Olen kovasti kiitollinen niille ihmisille, jotka tekivät töitä sen parissa.” Tutkimusta tehtiin Akatemian tuella, mutta rahat eivät riittäneet kattamaan edes materiaalikustannuksia. ”Ei ollut varaa hankkia jokaiselle omaa haastattelunauhaa, vaan meidän piti nauhoittaa entisten haastatteluiden päälle. Niitä yritettiin sitten koodata jotenkin. Aineiston keruun jälkeen jouduimme luovuttamaan nauhat uuteen käyttöön, niin että niitä ei voinut tallettaa, mikä oli todella harmi.” ”O LIN JOSKUS VÄITELTYÄNI päättänyt, että en yritä puhua mitään käytännön sovelluksista, kun en osaa muita termejä kuin reliabiliteetti, validiteetti, faktori ja niin edespäin”, Lea Pulkkinen sanoo. Puheensa hän pyörsi viimeistään vuonna 1977, jolloin ilmestyi Kotikasvatuksen psykologia -kirja. Idea paljon huomiota herättäneeseen teokseen syntyi jo kasvatustieteen laitoksessa, jossa Pulkkinen työskenteli vuosikymmenen alkupuolella. ”Tajusin, että siellä oltiin kiinnostuneita vain koulusta, ja jos psykologiassa ei tutkittu kotikasvatusta, niin kuka sen sitten tekee?” Muutamaa vuotta aiemmin hän oli lähtenyt suorittamaan jatko-opintoja ulkomaille, sillä hän halusi päästä yhteyksiin kansainvälisen tiedemaailman kanssa. ”Niin sitten pakkasin syksyllä 1972 kaksi tytärtä ja lastenhoitajan Volvoon, ja ajoin Englantiin Sussexin yliopistoon”, Pulkkinen kertoo. Palattuaan vuoden mittaiselta reissultaan hänet nimitettiin psykologian laitoksen apulaisprofessoriksi. Avioliitolle välimatka oli kuitenkin liikaa, ja se päättyi eroon. Hän meni uudestaan naimisiin vuonna 1975. P ULKKINEN PALASI tutkittaviensa pariin 1980-luvun alussa, jolloin häntä kohtasivat myös uudet haasteet. Hallinnollisten ja opetustehtävien ohella hän yritti pätevöityä professorin vikaan. ”Ei ollut mitenkään selvää, että saisin sen. Pelkäsin törmääväni lasikattoon, josta olin jo saanut kokemusta.” Samalla vuosikymmenellä Pulkkisen kansainvälinen ura alkoi toden teolla Ihmisen kehityksen tutkijoiden yhdistyksessä. Hän oli päävastuussa Jyväskylässä vuonna järjestetystä 1989 kansainvälisestä kongressista. Työn painopiste muuttui 1990-luvun loppupuolella. ”Minusta tuli akatemiaprofessori ja huippuyksikön tutkimusjohtaja. Keskityin jatko-opiskelijoihin ja jätin tentit ja luennoinnit. Siihen mennessä olin tehnyt sitä 35 vuotta”, hän laskee. Noiden reilun kolmen vuosikymmenen aikana moni asia ehti muuttua yliopistomaailmassa. ”Sodanjälkeisen sukupolven tilanne oli niin erilainen. Minäkin olin pätkissä töissä, mutta en koskaan pelännyt jatkoa. Silloin oli pikemminkin pula akateemisista henkilöistä”, hän vertaa. ”Nyt tilanne on paljon vaikeampi. On epämääräinen tavoite kouluttaa lisää ihmisiä, mutta kenen oletetaan palkkaavan heidät? Meillä on lupaavia tutkijoita, joilla ei ole näköaloja, koska välivirkoja ei ole. Kun ihmisellä on tutkijakoulutus, on aika kohtuutonta vaatia, että kaikki lähtisivät soveltavaan työhön kentälle”, hän sanoo. Vaikka Pulkkinen sanoo olevansa pohjimmiltaan optimisti, sukupuolten välinen epätasa-arvo työelämässä vaivaa häntä yhä. ”Työn ja perheen yhteensovittaminen on yhä naisille miehiä hankalampaa. Minun sukupolveni sai pitää kotiapulaista. Ei ole ylellisyyttä, että joku auttaa kotityössä. Nyt ei uskalleta hankkia lapsia tai lykätään sitä.” Pulkkiselle itselleen perhe on yhdenlainen tukijalka. ”Perheeni ja lastenlapset ovat olleet tavattoman tasapainottava tekijä. Mieheni on ymmärtänyt akateemisen työn vaatimukset”, hän kehuu. M ITÄ MAHTAA TAPAHTUA tulevaisuudessa niille 369:lle Jyväskylän kouluissa olleelle, joita Pulkkinen tutki ensimmäisen kerran lähes neljä vuosikymmentä sitten? ”Toivon tietysti, että tutkimus jatkuu. 2009 olisi hyvä vuosi, koska silloin tutkittavat täyttäisivät 50 vuotta”, Pulkkinen sanoo. ”Haaveilen yhä siitä, että ehtisin analysoida itse aineistoja. Joku puoli minussa on yhä sitä unta, laboratoriotyöntekijää.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Professori Lea Pulkkinen pitää jäähyväisluentonsa Yliopistopäivillä perjantaina 14.10. kello 18.00 päärakennuksen C1-salissa. 8 12/2005 ”Olin joskus päättänyt, että en yritä puhua käytännön sovelluksista, kun en osaa muita termejä kuin reliabiliteetti, validiteetti ja faktori.” Y LIOPISTON SYKSYN ensimmäiset yleiset tenttipäivät ovat takana ja seuraavat koittavat liian pian. Tenttivastausten joukkoon mahtuu täydellisiä ja vähemmän täydellisiä suorituksia. Parhaiten vastausten kirjavan tason tietävät he, jotka niitä työkseen lukevat. Annetaan siis lukuvuoden alun kunniaksi puheenvuoro tentaattoreille. H UONOIMMAT tenttivastaukset ovat niin sanotusti oksentaen tehtyjä. “Monet vyöryttävät paperille kaiken tietonsa, mikä ei välttämättä ole toimiva ratkaisu. Kiireessä vastauksesta tippuu pois olennaisia detaljeja”, kuvailee yleisen historian assistentti Timo Särkkä. Yksityiskohdat, kuten vuosiluvut, eivät ole esseevastauksen tärkeimpiä asioita, mutta jos vuosiluvuista ei ole mitään hajua, historiallinen ajantaju saattaa pahasti heittää. “Välillä mennään absurdin puolelle, kun opiskelija esimerkiksi väittää pokkana, että rautateitä rakennettiin Afrikassa jo 1700-luvulla”, Särkkä kertoo. ”Muutenkin tuntuu siltä, että opiskelijoiden on entistä hankalampaa hahmottaa aikajanoja. Tämä luultavasti johtuu siitä, että lukiossa historiaa on totuttu opiskelemaan teemoittain, ei kronologisesti.” J OS OKSENTAMISEN ongelmana on se, että kerrottavaa on paljon, toinen ääripää on, että vastausta yritetään kasata siitä tutusta aidasta ja aidanseipäästä. “Sellaisiin vastauksiin törmää, joissa pyöritellään kieltä ja vastausta lähdetään rakentamaan siten, että yritetään selittää kysymyksen käsitteitä auki. Huonoissa vastauksissa esitetään usein asenteellisia ja stereotypioihin nojaavia mielipiteitä”, luonnehtii kasvatustieteen lehtori Tapio Aittola. Tentaattorin hämääminen on vaikeaa, sillä vastauksesta huomaa, jos tenttikirjaa ei ole avattukaan. “Tieto on voitu saada lukemalla jostain toisesta kirjasta vaikkapa joku lyhyt johdantokappale. Ei tällaisesta kuitenkaan rokoteta, sillä pääasia on se, että vastaus on oikein, ei se, mistä tieto on hankittu”, toteaa yleisenä tenttipäivänä keskimäärin viisikymmentä kuorta korjattavakseen saava filosofian assistentti Olli-Pekka Moisio. P ARIKYMMENTÄ VUOTTA kasvatustieteen ja -sosiologian tenttejä vastaanottanut Tapio Aittola kertoo, että vielä kymmenisen vuotta sitten opiskelijat lukivat tentteihin toistensa tekemiä tiivistelmiä. “Osa referaateista oli huonosti tehtyjä, jolloin eri ihmisten vastauksissa toistuivat systemaattisesti samat virheet. Mietin, ettei kyseessä voi olla kollektiivinen harha, vaan pikemminkin se, ettei tietoa oltu luettu tenttikirjoista”, Aittola toteaa. Hankalinta tentaattoreilla on silloin, Tiedon oksentaminen synnyttää tentissä ”Harakanvarpaistakin saa jotain tolkkua, mutta pahinta on liian yhdenmukainen käsiala” H ANS -P ETER W ECKMAN Lea Pulkkisen unelma laboratoriotakista Eläköityvää professoria vaivaa yhä sukupuolten epätasa-arvo työelämässä
• 9 12/2005 kehnoja vastauksia H YVÄN TENTTIVASTAUKSEN kirjoittaminen on oikeastaan varsin yksinkertaista. Ensiksi pitää muistaa, minkä aineen tentissä istuukaan, sillä vastaus voi olla hyvä, mutta näkökulma ei ole tentittävän aineen. Tentaattorit muistuttavat, että alussa kannattaa tehdä selväksi, mitä oikein aikoo vastata. Siten saa aikaiseksi rakenteeltaan selkeän ja harkitun vastauksen. Ulkoa opettelemalla täydet tenttipisteet irtoavat harvoin. Esimerkiksi sosiologiassa katsotaan, pystyykö opiskelija vastauksissaan jäsentämään ympäröivää todellisuutta ja soveltamaan tenttikirjojen tietotulvaa. Filosofiassa taas kysymykset kehottavat usein pohtimaan. Täydellisen tenttivastauksen kriteerinä ei voi käyttää pituutta. Historian tenteissä yksisivuiseen vastaukseen on vaikeaa rakentaa tentaattorin toivomaa kaarta ja jännitettä. Toisaalta jos tarinaa riittää yli konseptin, rönsyilyä saattaa olla liikaa. Kansantaloustieteessä puolestaan kysymyksenasettelulla pyritään ohjaamaan siihen, että vastaus mahtuisi yhdelle tai kahdelle sivulle. Loppujen lopuksi hyvän tenttivastauksen tuottamisessa aikakin tekee tehtävänsä. “Jokaisella tentaattorilla on varmasti vähän omat mieltymyksensä, joita uudet opiskelijat joutuvat aluksi hakemaan”, keskeltä tenttipaperien korjaamista tavoitettu yliassistentti Johanna Mappes naurahtaa. Hyppien, juosten, pallotellen ja heittäen Footbag kiinnosti liikuntapäivänä R ASKAS TYÖ VAATII raskaat huvit. Aina tiivistahtinen opiskelu ei kuitenkaan vaadi vastapainokseen kovia bileitä, vaan joskus on hyvä tuulettua liikkumalla itsensä hikeen. Hipposhallissa ja monitoimitalolla järjestetyssä Poltetta puntissa -liikuntapäivässä opiskelijat saivat jättää kirjat nurkkaan ja kokeilla eri lajeja. Heti hallin ovensuulla verkkaripukuiseen lukutoukkaan iskee hämmennys. Mitähän näistä kokeilisi? Ehkä golfia tai pesäpalloa? Tai kenties jousiammuntaa ja sen jälkeen pehmomiekkailua? Vai testaisiko ensin keskivartalonsa voiman, jotta tietäisi, uskaltaako ryhtyä mihinkään hurjaan? Katse pysähtyy pientä hernepussin näköistä palloa jaloillaan pomputtelevaan jengiin. Näyttää vaikealta. Eihän tuon kokoiseen palloon edes osu. K AVERIPORUKASSA footbag on hyvää ajanvietettä. Minikokoista, muovihelmillä täytettyä nahkapussia voi syötellä letkeästi ringissä ja samalla jutella niitä näitä. Poltetta puntissa -tapahtumassa lajia esittelivät verkkofootbagin näytösotteluissa Dumpin ja Ynnän joukkueet. Jos ei maallikko mitään muuta lajista ymmärrä, niin meno on ainakin vauhdikasta. Jalat nousevat välillä korkealle, kun pallo pitäisi saada putoamaan vastustajan kenttäpuoliskolle. ”Lähinnä tämä muistuttaa beach volleyta, paitsi että vain polven alapuolisella osalla saa potkaista”, kuvailee Sakarias Liukko Dumpin joukkueesta ja Jyväskylän footbag-klubista. H ALLI EI OLE tupaten täynnä, mutta opiskelijat kokeilevat lajeja innokkaasti. Eräänkin pariskunnan kauniimpi osapuoli kehuu päihittäneensä poikaystävänsä pehmomiekkailussa – ja vieläpä monta kertaa. Poltetta puntissa -liikuntapäivä järjestettiin Jyväskylässä nyt viidettä kertaa. Kävijöitä oli tapahtumavastaava Ville Sairasen mukaan saman verran kuin aikaisempina vuosina, eli noin 1000 –1500. ”Ihan positiivista, että porukkaa on riittänyt. Enemmänkin toki mahtuisi, kaikki eivät varmaan ole vielä huomanneet, miten paljon tekemistä täällä on”, Sairanen pohti liikuntapäivän lähestyessä loppuaan. Pekko-Joonas Rantamäki jylkkari@jyy.fi Isin tytöt keräsivät roskat M ISTÄ ON KYSE , kun yliopisto-opiskelijat kasaavat joukkueet kerätäkseen puolen tunnin ajan roskia? JYY-Cupista, tietenkin. Taiston ensimmäinen osa kisattiin liikuntapäivänä. Pörssin viisihenkinen joukkue Tuomion meklarit lähti voiton kiilto silmissä ympäristöä siistimään. ”Paskaa ja kaljapulloja on tarkoitus kerätä, eikä yhdet pussit riitä mihinkään!” Kiitettävän kasan moskaa meklarit saivatkin kasaan, mutta potin korjasi biologis-psykologis-erityispedagoginen liikuntaryhmä Isin tytöt, joka ansaitsi lisäpisteitä vaatetuksesta ja yhteishengestään. JYY-Cup jatkuu vielä kolmella osakilpailulla, joista kaksi kisataan keväällä. Voittajajoukkue saa kaiken maineen lisäksi kunnian lakittaa ensi vappuna Minna Canthin patsaan. J ANIC L EINO kun vastauksen arvioiminen karahtaa siihen, ettei saa käsialasta selvää. “Harakanvarpaistakin saa jotain tolkkua, mutta kaikkein pahin on liian yhdenmukainen käsiala, jota lukiessa joutuu arpomaan, mitä kirjainta mikäkin lenkki esittää. Vuosittain joudun pyytämään muutaman opiskelijan lukemaan minulle oman vastauksensa“, Särkkä kertoo. Kaikki tentaattorit eivät ota automaattisesti yhteyttä opiskelijaan, jos hänen käsialaansa on mahdotonta lukea. Sen sijaan he surutta antavat tentistä hylätyn. Ilona Turtola jylkkari@jyy.fi Tentaattorit: Ole looginen ja pysy asiassa Lea Pulkkinen haluaisi lupaaville tutkijoille välivirkoja. J ANIC L EINO
• Keskimaan asiakasomistajaksi pääset 20 eurolla. Liittyessäsi 16.10. mennessä, saat lisäksi 10 euron ostoetusetelin. Sähköyhtiöt Yhteistyökumppanimme: Liity Keskimaan asiakasomistajaksi – Hanki oma S-Etukortti Asiakasomistajuus todella kannattaa! S-Etukortilla keräät Bonusta lähes mistä tahansa: banaaneista bailaamiseen, pizzoista puheluihin, villapaidasta vakuutuksiin, sisustamisesta sähköön. Lisäksi saat mahtavia, rahanarvoisia etuja. Asiakasomistajana saat mm. kaikki nämä edut: Bonusta 1-5 % kaikista ostoista Keskimaan ja S-ryhmän bonustoimipaikoista ympäri Suomen Etuhintoja ruuista ja juomista S-ryhmän ravintoloissa Yhteishyvä-lehden ja rahanarvoista asiakasomistajapostia joka kuukausi Kuukausittain vaihtuvia hintaetuja Sokoksesta Käyttöösi kätevän S-Tilin Bonusta ja etuja yhteistyökumppaneilta Liittyä voit kätevästi internetissä osoitteessa: www.keskimaa.fi tai kaikissa toimipaikoissamme. kapaamokauppa sitruuna 2x100 SUORAAN PAINOON akufest 2x120 SUORAAN PAINOON PIDÄ TAUKOA TYÖELÄMÄSTÄ TAI VALMISTAUDU TULEVIIN OPINTOIHIN! HUOM! Opistossa mahdollista suorittaa Yleisen teologian perusopinnot Joensuun yliopiston vaatimusten mukaisesti. www.jko.org Visuaalisille aloille pyrkiville ja sapattivuoden sisällöksi! KÄDENTAIDOT JA KUVATAIDE Tutustu teatterin ja elokuvan tekemiseen! TEATTERIJA ELOKUVAILMAISU Valmiuksia nykyaikaiseen mediaja yhteisöviestintään! VIESTINTÄ JA MEDIA Koulutuksien kesto 2.1.-20.5.2006 Haku 25.11.2005 mennessä. Soita ja kysy lisää (014) 3348 000! Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä puh. (014) 3348 000, fax (014) 3348 001, toimisto@jko.org — —
• • Tutustu asuntokohteisiimme ja täytä hakemus www.koas.fi -sivuilla. • Koasin vuokriin sisältyvät vesi-, sähkö-, pesutupaja tietoverkkomaksut. • Kaikissa Koasin asunnoissa on nyt tietoverkko! Koas tarjoaa kodin – hae yksin tai kaverin kanssa Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26 A, 40100 Jyväskylä Puh. (014) 3393 400, fax (014) 3393 411 asiakaspalvelu@koas.fi, www.koas.fi
• 12/2005 12 Merkillinen maalaiskunta Jylkkäri vie lukijansa kuntarajan yli mystiseen naapuriin, Jyväskylän maalaiskuntaan. Noin 35 000 asukkaan kansoittama maalaiskunta on käytännössä kaupungin jatke, ja Jyväskylien yhdistymisestä on väännetty kättä jo vuosikymmeniä. Viimeksi kesällä sekä kaupungin että maalaiskunnan hallitukset torjuivat asiaa koskeneet valtuustoaloitteet. Teksti: Juha Mäkinen K UN R OVANIEMEN KAUPUNKI ja maalaiskunta ensi vuodenvaihteessa yhdistyvät, jää Suomeen enää yksi maalaiskunta-nimeä kantava kunta. Se on Jyväskylän maalaiskunta. Lähes 35 000 asukkaan maalaiskunta on muutenkin melkoinen kummajainen kunnaksi. Se on Nurmijärven jälkeen Suomen asukasluvultaan suurin kunta, joka ei ole kaupunki. Suurin osa maalaiskunnan väestöstä on keskittynyt kolmeen erilliseen taajamaan: Vaajakoskelle, Palokkaan ja Tikkakoskelle. Näistä Vaajakoski ja Palokka ovat käytännössä Jyväskylän kaupungin jatkeita, sillä väliin ei juuri rakentamattomia alueita jää. Myös maalaiskunnan kunnantalo ja maaseurakunnan kirkko sijaitsevat molemmat Taulumäellä, lähes Jyväskylän keskustassa. Suuri osa maalaiskunnan väestöstä käy kaupungissa töissä, ostoksilla ja huvittelemassa. Äkkinäisen on vaikea ymmärtää, miksi Jyväskylät eivät yksinkertaisesti yhdisty. E I SILLÄ , etteikö asiaa olisi harkittu. Kun 1960ja 70-luvuilla Suomessa urakoitiin kymmenittäin kuntaliitoksia, keskustelu kävi kuumana Jyväskylässäkin. Toinen erä asiassa otettiin 1990-luvun alussa. Maalaiskunnassa liitos herätti kuitenkin huomattavasti vastustusta, ja kun sekä kaupunki että maalaiskunta saivat uudet kunnanjohtajat 1994–95, hanke pantiin hyllylle. Tänä vuonna yhdistymiskeskustelua on taas viritelty niin kaupungin kuin maalaiskunnan valtuustoissa. Keskustan kaupunginvaltuutettu Petri Neittaanmäki jätti tammikuussa aloitteen selvitysmiehen asettamista kuntaliitoksen etuja ja haittoja pohtimaan. Maalaiskunnan kokoomus teki kesäkuussa vihreiden tukemana samantapaisen aloitteen. Sekä kaupungin että maalaiskunnan hallitukset kuitenkin painoivat jarrua. Maalaiskunnan hallitus totesi, että selvityksen tekemiseen voidaan palata tarvittaessa vuoden 2006 keväällä, ja kaupunki ilmaisi valmiutensa samaan. Uusin avaus tuli syyskuun lopulla Keski-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajan Antti Suomalan suusta. Hän ehdotti, että kaikkiaan yhdeksän Jyvässeudun kunnan pitäisi yhdistyä yhdeksi suurkaupungiksi. S UHTAUTUMINEN kuntaliitokseen halkoo puoluerajoja. Pääsääntöisesti yhdistymistä kuitenkin kannatetaan oikealla ja vastustetaan vasemmalla. Kaupunki on perinteisesti ollut maalaiskuntaa halukkaampi lyömään kimpsut yhteen. Maalaiskunnassa liitoksen vastustajat viittaavat usein siihen, että kaupungin talous on vielä paljon maalaiskuntaakin huonommassa jamassa, minkä vuoksi maalaiskunnan ei kannattaisi lähteä tuhlailevan isoveljen menoja rahoittamaan. Maalaiskuntalaisen kokoomusvaltuutetun Aila Ahosen mielestä tämä peruste on menettänyt tehonsa. ”Kaupunki on julkaissut aika tiukan säästöohjelman, johon kaikki ryhmät ovat sitoutuneet. Meillä on edessämme ihan samat säästötoimet kuin kaupungissa, mutta mitään ohjelmaa ei ole vielä saatu aikaan. Jos aikamme vitkuttelemme, niin meillä on kohta talous huonommassa kunnossa kuin kaupungilla.” Maalaiskunnan kunnanjohtaja Arto Lepistö ei lämpene ajatukselle kuntaliitoksesta. Hänen mukaansa isompi koko ei automaattisesti merkitse edullisempia palveluja. ”Me pystymme lähes kautta linjan tuottamaan palvelut asukkaillemme edullisemmin kuin kaupunki omilleen”, hän toteaa. ”Monissa tutkimuksissa on todettu, että optimaalinen kuntakoko on noin 20 000 asukasta. Se on riittävän suuri, mutta ei niin suuri, että byrokratian ongelmat korostuisivat. 35 000 on vielä hallittavissa.” Yhdistymisen sijasta Lepistö suosii uusien palveluntuotantomallien selvittämistä yhteistyössä Jyvässeudun kuntien kanssa. Tätä työtä on tehty muutaman vuoden ajan Verkostokaupunkihankkeen nimissä. Ajan hengen mukaisesti palveluiden tuottamista pyritään siirtämään soveltuvin osin markkinoiden ja kolmannen sektorin vastuulle. Toisissa kohdin Lepistö on kuitenkin valmis ratsastamaan estoitta kaupungin siivellä. Maalaiskunnalla ei esimerkiksi ole omaa teatteria tai orkesteria, mutta monet maalaiskuntalaiset käyvät katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin esityksiä ja kuuntelemassa Jyväskylän sinfonian konsertteja. Näiden kulttuuripalvelujen ylläpitäminen on kaupungille kohtalainen menoerä. Lepistö kiistää asiassa olevan mitään epäoikeudenmukaista. ”Suomen kymmenenneksi suurimman kaupungin varmaan kuuluukin jo kokonsa puolesta ylläpitää tällaisia palveluja ollakseen kilpailukykyinen ja vetovoimainen. Ne kuuluvat luontevasti kasvukeskuskaupungin repertuaariin, ei siihen muiden kuntien rahoitusta tarvita.” M UTTA ONKO tällaisella kummajaiskunnalla jotain muuta identiteettiä kuin Jyväskylän kehys? Voiko olla? ”Se on tosi ohut. Maalaiskunnan imago on ulospäin aika vähäinen, mikä on haitallista yritystoiminnan houkuttelemisen kannalta”, toteaa maalaiskunnan kunnanjohtaja Arto Lepistö. ”Ehkä ei”, vastaa palokkalainen Tapani Kaakkuriniemi, joka toimii verkostojohtajana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. ”Kun 90-luvun alussa oli käynnissä suukopu kuntaliitoksesta, silloin ehkä yksittäisten poliitikkojen taholta haettiin ’maalaiskuntalaisuutta’. Mutta enemmän maalaiskunnan asukkaat mieltävät itsensä tikkakoskelaisiksi, vaajakoskelaisiksi, palokkalaisiksi ja niin edelleen”, Kaakkuriniemi sanoo. ”Kyläyhdistyksiä ja kylätoimikuntia maalaiskunnassa toimii paljon; viime keväänä perustettiin myös Palokkaseura.” Kaakkuriniemi on tutkijana tarkastellut identiteettikysymyksiä kansallisella tasolla. Hän muistuttaa, että identiteetit ovat aina keinotekoisesti rakennettuja ja sitä kautta poliittisia luomuksia. ”Kemin maalaiskunta ei yhdistynyt mihinkään, vaan muutti nimensä Keminmaaksi. Ehkä jos Jyväskylän maalaiskunnallekin olisi keksitty joku lyhyt nimi, jota olisi helpompi käyttää, se voisi olla helpompi omaksua”, hän aprikoi. Kaakkuriniemi kuuluu kuntaliitoksen vastustajiin. Hän esittää saman teesin kuin kunnanjohtaja Lepistö – että talouden kannalta maalaiskunta on lähellä optimaalista kokoa. ”Joskus 1989 täällä kerättiin nimiä kuntaliitoksen puolesta. Heitin silloin ajatuksen, että liitytään vaan, mutta takaisin Laukaaseen, josta sekä Jyväskylän kaupunki että maalaiskunta on aikanaan erotettu.” Matka maalle Ilmasto Maalaiskunta sijaitsee alueella, jossa eteläboreaalinen ja keskiboreaalinen ilmastovyöhyke kohtaavat. Talvet ovat kylmiä, keväällä on rumaa ja kesäisin sataa. Luonto Maalaiskunnan alueella vuorottelevat kumpuilevat viljelysmaisemat ja laajat, mäntyvaltaiset metsäalueet. Monipuolinen eläimistö on enimmäkseen ihmiselle vaaratonta. Kulkuyhteydet Maalaiskuntaan voi saapua useista eri suunnista maantietä pitkin tai lentämällä Tikkakosken lentokentälle. Rajan ylittäminen sujuu nykyään yleensä vaivattomasti. Viisumia ei tarvita. Viranomaisia ei kuitenkaan kannata ehdoin tahdoin ruveta provosoimaan. Kieli Suomella tulee melko hyvin toimeen. Kyllästyttääkö kaupunki? Eikö opintotuki anna myöten lähteä kaukomaille? Ei hätää – lähempääkin löytyy nähtävää. Jylkkäri esittelee kauden trendikkäimmän matkakohteen, Jyväskylän maalaiskunnan. Mene nyt ennen kuin brittiläiset polttariporukat pilaavat tämänkin paikan.
• 12/2005 13 Historia Pysyvää asutusta maalaiskunnan seudulla on ollut 1400-luvulta lähtien. Vuosisatojen ajan maalaiskuntalaiset elivät Laukaan vallan alaisuudessa, kunnes 1800-luvun nouseva nationalismi sekä Jyväskylän kaupungin esimerkki teki itsenäisyyshaaveista totta. Jyväskylän maalaiskunta irrottautui Laukaasta rauhanomaisesti vuonna 1868. 1800-luvulle ajoittuu myös teollistumiskehitys ja siitä seurannut vaurastuminen. 1900-luvulla maalaiskunta koki laajoja aluemenetyksiä: Toivakan kunta irtautui siitä vuonna 1911, ja lisäksi maalaiskunta on joutunut luovuttamaan huomattavia alueita Jyväskylän kaupungille, viimeksi vuonna 1965. Viime vuosikymmeninä maalaiskunnan kehitystä on leimannut taloudellinen ja kulttuurinen integraatio Jyväskylän kaupungin kanssa. Kuntaliitoskeskustelu pulpahtelee pinnalle aika ajoin, mutta toistaiseksi maalaiskuntalaisten voimakas itsenäisyyseetos on torjunut ehdotukset yhdistymisestä. Nähtävyydet Naissaari, Vaajakoski – Kauniin kesäpäivän idyllinen retkikohde. Keskellä koskea sijaitsevassa Wanhassa Woimalassa on kesäisin näyttelyitä ja teatteria. Naissaaren kupeessa on myös Keitele Päijänne-kanavan alin sulku. Lähellä kohoaa myös kelpo maisemat tarjoava Kanavuori. Pandan tehtaanmyymälä, Vaajakoski – Paikallista suklaata edullisesti. Toisinaan saatavilla kiehtovia koe-eriä: näkyykö näitä kaupoissa ensi vuonna? Ysitien lemmikki, Leppälahti – Lapsiperheiden suosima lemmikkieläinpuisto, jossa perinteisten kanien ja ponien lisäksi asustaa muun muassa nanduja ja villisikoja. Avoinna toukokuun alusta syyskuun alkuun. Keski-Suomen ilmailumuseo, Tikkakoski – Isien ja poikien kohde. Ihasteltavana kunnioitettava joukko vanhoja lentokoneita, Messerschmitteistä Migeihin. Mieshengen nostatusta voi jatkaa viereisessä ilmavoimien varastomyymälässä. Halsvuori, Vihtavuori – korkea kallioseinämä, joka tunnetaan esihistoriallisista kalliomaalauksistaan. Myös suosittu kiipeilykohde. Taulumäen kirkko – Elsi Borgin suunnittelema kirkkorakennus sijaitsee itse asiassa Jyväskylän kaupungin alueella, ja jättää sekä koon että arkkitehtuurin puolesta varjoonsa kaupunginkirkon. Merkkihenkilöitä James Salvesen, patruuna (1855–1926). Norjalais-skotlantilainen tehtailija saapui Haapakoskelle (nykyinen Vaajakoski) vuonna 1875, osti sahan ja antoi seudun teollistumiselle vauhtia. Valistuneena patruunana tunnettu Salvesen vaikutti Vaajakoskella 40 vuoden ajan ja perusti työläisille muun muassa koulun ja kirjaston. Sauli Lehtonen, laulaja (1975–1995). Silmät kiinni laulanut nuori lahjakkuus voitti Tangokuningas-kilpailun vuonna 1994. Lupaavasti alkanut ura katkesi kesken auto-onnettomuuteen. Heidi Willman (s. 1981), vuoden 2001 Miss Suomi varttui Palokassa. On sittemmin ansioutunut muun muassa tv-ohjelman Me delfiinit juontajana. Avioitui viime kesänä teollisuussuvun vesan Niklas Sohlbergin kanssa. Tapakulttuuri Maalaiskuntalaisten kanssa pätevät pitkälti samat käyttäytymissäännöt kuin muuallakin Suomessa. On kuitenkin muutamia puheenaiheita, joita kannattaa välttää. Pandan makeistehtaan ajautuminen ulkomaiseen omistukseen saattaa olla arka asia joillekin vaajakoskelaisille. Varuskuntataajama Tikkakoskella ei kannata mainostaa olevansa sivari. Erityisesti kehotetaan välttämään kuntaliitoksesta puhumista. Jos maalaiskuntalainen itse nostaa aiheen esiin, viisainta on kuunnella ja myötäillä hänen näkemyksiään. Maantiede Yli 530 neliökilometrin alueelle levittäytyvä Maalaiskunta ympäröi Jyväskylän kaupunkia kolmelta suunnalta. Muita rajanaapureita ovat Laukaa, Uurainen, Petäjävesi, Korpilahti, Muurame ja Toivakka. Mäkiä riittää kavuttaviksi ja vesiä hukuttaviksi. Merkittävimmät vesistöt ovat Päijänne ja Leppävesi, jotka Vaajakoskella sijaitseva Naissaaren kanava yhdistää toisiinsa. Naissaari. J UHA M ÄKINEN J ANIC L EINO
• 14 KULTTUURI 12/2005 K AUPUNGINTEATTERIN taloudellinen tilanne on tällä hetkellä teatterinjohtaja Aila Lavasteen määritelmän mukaan perin haavoittuvainen. Jyväskylän nuiva suhtautuminen teatteriin ei juuri Lavastetta ilahduta. ”Kun joka syksy saa taistella samoista asioista samojen perusteluiden kanssa, niin kyllähän se tuntuu turhauttavalta”, hän tokaisee ja näyttää hieman siltä, että käyttäisi mielellään voimakkaampaa sanaa kuin turhauttava. Rahapula on vähentänyt ensi-iltojen määrän neljään tai viiteen, kun Lavaste haaveilisi kahdeksasta. ”Ensi vuoden budjettiin meille kaavaillaan vain kolmea ensi-iltaa, ja se kyllä tarkoittaa jo sitä, että Jyväskylän kaupunginteatteri lakkaa olemasta tässä muodossaan.” ”Meidän pitää sitten kai alkaa tuottaa enemmän vierailuesityksiä, mutta ihmettelenpä vain, mitä me teemme henkilökunnallamme. Maksetaanko heille palkkaa kotiin?” Lavaste kyselee. Samalla kun ensi-iltojen määrä vähenee, kaupunki on asettanut entistä korkeammat lipputulotavoitteet. Tämä on teatterinjohtajasta epärealistista, sillä ensi-iltojen vähentyessä myös yleisö vähenee. Jotain valoa tunnelin päässä hän kuitenkin näkee. ”Olen Aristoteleeni lukenut, ja dramaturgi minussa toivoo, että kun asiat ovat huonoimmillaan, tulee käänne parempaan. Tämä on siinä mielessä kohtalon syksy Jyväskylän kaupunginteatterille.” A ILA L AVASTE on ollut Jyväskylän kaupunginteatterin johtajana viisi vuotta. Tämä on jo pitkä aika jyväskyläläisille teatterinjohtajille – Lavastekin pohtii vakavasti jäämistään, kun hänen sopimuksensa on katkolla vuonna 2007. ”Täytyy katsoa, miten voimat riittävät”, Lavaste sanoo. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Jyväskylän kokoisessa kaupungissa pitää olla oma teatteri. Ammattitaidelaitos voi tehdä yhteistyötä vaikkapa yliopiston ja taidemuseon kanssa. Tälläkin hetkellä Jyväskylässä on menossa teatterija taidekasvatushanke. ”Ei riitä, että ihmisiä kuljetetaan busseilla Helsinkiin katsomaan teatteria. Kun katsojat kokevat, että meillä on oma teatteri, joka tekee näytelmiä juuri meille, voi tekijöiden ja yleisön välille syntyä dialogia.” Teatteri on Lavasteen mukaan kollektiivinen kokemus, eikä olekaan aivan yhdentekevää millaisen kokemuksen teatteri tarjoaa. Yhteinen todellisuuspako ei ole Lavasteen tavoite. Tästä on hyvä esimerkki syksyllä 2002 ensi-iltaan tullut Täällä Pohjantähden alla. Lavaste kertoo olleensa erittäin otettu siitä, että näytelmä meni paremmin kaupaksi kuin musikaalit ja farssit. ”Elämme tavallaan historiatonta aikaa, jossa lähimenneisyyskään ei ole olemassa. Kun aika typistyy, silloin myös todellisuus ja ihminen typistyvät. Oli valtavan hieno kokemus, kun yleisölle palasi Pohjantähden esityksissä muisti.” M UUTAMA VUOSI SITTEN tehty taideja taiteilijapoliittinen ohjelma sisälsi Lavasteen mielestä paljon hyviä periaatepäätöksiä, mutta valitettavasti nämä hienot päätelmät eivät käytännössä näy missään. Lähes kaikki taidelaitokset saavat kamppailla rahoitusongelmien kanssa. Keskustelua onkin alettu käydä siitä, montako taidelaitosta Suomen kokoisella maalla on varaa pitää. Kun julkiset varat ovat vähissä, keskustelua kentän uudelleenjärjestelyistä on herännyt myös teatterintekijöiden keskuudessa. Pitäisikö pienemmistä teattereista luopua ja keskittää resursseja maakuntateattereille, jotka kiertäisivät enemmän ympäröivissä kunnissa? Tai kannattaisiko perustaa vaikkapa musiikkiteatteriryhmä, joka matkaisi ympäri maata? ”Rakenteet ovat muuttumassa, ja isoja muutoksia tulee varmasti lähitulevaisuudessa. Mutta millaisia ne ovat, sitä ei voi vielä tietää”, teatterinjohtaja Lavaste sanoo. Veera Jääskeläinen jylkkari@jyy.fi Teatterinjohtaja Aila Lavaste toivoo Aristoteleen dramaturgiaopin tuovan käänteen parempaan ahdingossa olevalle Jyväskylän kaupunginteatterille. V EERA J ÄÄSKELÄINEN Talous pakottaa rohkeisiin ratkaisuihin J OLLAIN TAVALLA TOTTA . Jokin roso mikä hätkähdyttää. Kaunista ja hyvin tehtyä, mutta ei sliipattua. Ei aliarvioi katsojaa. Haetaan uusia tapoja kertoa, ja koetellaan illuusion rajaa. Mietitty, mitä halutaan sanoa. Tällaisesta teatterista pitää Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Aila Lavaste. Erityisesti hän kuitenkin korostaa rohkeuden merkitystä teatterin tekemisessä. ”Jos taiteilijatkin vetäytyvät ja alkavat tehdä loputtomia kompromisseja, tulee kaikesta aika näköalatonta. Taiteen perimmäinen tehtävä on auttaa ihmisiä näkemään ja oivaltamaan asioita itsestään ja yhteiskunnasta”, Lavaste sanoo. ”Jos teatteri myy tämän tehtävän halvalla, se on tuhon tie.” Teatterin mahdollisuutta olla yhteiskunnallinen vaikuttaja kaventavat lähinnä talouden paineet. Jos rahaa joudutaan hankkimaan periaatteella millä hyvänsä, ei ole enää mahdollisuutta pohtia, minkä vuoksi teatteri oikeastaan on olemassa. Lavasteen mielestä suomalainen teatteri onkin viihteellistynyt selkeästi 20 viime vuoden aikana ja kaikenkarvaiset julkkisnäytelmät ovat nyt pinnalla. Ilmiö ei toki koske pelkästään teatteria. ”Lehdistökin viihteellistyy kovaa vauhtia, enää ei tehdä juttuja asioista vaan ihmisistä. Asiat tuntuvat kadonneen tästä maailmasta, minkä vuoksi on vaikea hahmottaa mitään yhteiskunnallista keskustelua”, Lavaste lataa. ”Haluan kuitenkin uskoa, että viihde ei ole ainoa keino selviytyä. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa vaaditaan vain entistä enemmän rohkeutta.” Veera Jääskeläinen Kaupunginteatterin kohtalokas syksy Aila Lavaste pohtii jatkoaan johtajana, kun sopimus tulee katkolle 2007
• 15 12/2005 Pikkupojista Kuutamosonaattiin Jyväskyläläinen Swallow The Sun surffaa suomalaisen metallin aallonharjalla S YYSKUUN ALUSSA Suomen myydyimpien albumien lista näytti synkältä. Perinteisen listapopin lisäksi kärkikymmenikköön oli kuin varkain etsiytynyt jyväskyläläinen, raskasta ja hidastempoista doom metallia soittava Swallow the Sun. Yhtyeen toinen albumi, Ghosts of Loss, pamahti ensimmäisellä listaviikollaan sijalle kahdeksan, ollen viikon kolmanneksi korkein uutuus. Varsin marginaalista metallin alalajia edustavalle yhtyeelle loistava listasijoitus tuli täytenä yllätyksenä. ”Shokkihan se oli, ei sitä osannut odottaa yhtään”, myöntää yhtyeen pääasiallinen säveltäjä ja kitaristi Juha Raivio. ”Kyllä siinä muutama päivä meni innostuneessa tärinässä”, komppaa yhtyeen rumpali Pasi Pasanen. Yhtyeessä vaikuttuvat Raivion ja Pasasen lisäksi Mikko Kotamäki (laulu), Markus Jämsen (kitara), Matti Honkonen (basso) ja Aleksi Munter (koskettimet). S UOSIONSA SYYTÄ kumpainenkaan ei osaa kummemmin eritellä. Varovainen arvio on se, että yhtye oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. ”Nyt on niin paljon metallibändejä, jotka yrittää soittaa vaan toisiaan nopeammin. Ehkä tällainen vähän hitaampi meininki upposi sen takia porukkaan”, Pasanen arvelee. ”Suomalainen metallihan on muutenkin nyt kovassa nousussa. On paljon uusia bändejä ja uusia medioita. Ollaan saatu paljon julkisuutta esimerkiksi lukuisten metalliin erikoistuneiden lehtien kautta”, Raivio jatkaa. Kaksikko arvelee myös, että yhtyeen ensimmäisen albumin, The Morning Never Camen, saamat loistavat arviot auttoivat herättämään kiinnostusta kakkoslevyä kohtaan. Miehet innostuvat runoilemaan, kun heitä pyytää kuvailemaan musiikkiaan. ”No, mites sen nyt sanoisi. Kyllähän se on sellaista todella raskasta, soundtracktyylistä poljentoa. Sitä voisi kuvata hyvin esimerkiksi joku mustavalkoinen vanhalle kaitafilmille kuvattu luontodokumentti marraskuisesta Suomesta”, Raivio maalailee. ”Tai sitten legendaarinen suomalainen kauhuelokuva Kuutamosonaatti”, Pasanen innostuu. ”Onhan tässä bändissä vähän sellaista spedemeininkiäkin. Jos sanottais vaikka, että meidän musiikissa Pikkupojat kohtaa Kuutamosonaatin”, Pasanen päättää. R ASKAAN METALLIN puolesta vahvasti liputtavalla Swallow the Sunilla on myös kytköksiä korkeakulttuuriin, jopa rapakon tuolla puolen. Newyorkilainen balettiryhmä on nimittäin käyttänyt yhtyeen musiikkia esityksissään. Kosiskeltiinpa miekkosia balettiryhmän kanssa Yhdysvaltoihin soittamaan. Turhan korkeat kustannukset kuitenkin katkaisivat siivet näiltä balettihaaveilta. ”Keikan vetäminen balettiryhmän kanssa olisi ollut todella hienoa. Ehkä sitten onnistuisi, jos meillä olisi muitakin keikkoja samalla suunnalla”, Raivio toteaa. ”Kaupungiltakaan ei taitaisi tarpeeksi tukea herua. Sitä paitsi ei me edes varmaan päästäisi koko maahan. Sinnehän on nykyään niin hemmetin vaikea päästä. Luulevat vielä terroristeiksi”, Pasanen nauraa. K EIKKAILU KUTSUU kuitenkin yhtyettä piakkoin. Kotimaata kierretään syksyn mittaan ahkeraan ja ensi vuoden puolella yhtye suuntaa kiertämään Eurooppaa. Tammikuun 2006 keikkakohteiksi ovat varmistuneet ainakin Hollanti, Sveitsi, Bosnia ja Kroatia. Tulevaisuuteensa yhtye tähyilee kaikesta huolimatta vaatimattomin katsein. ”Kunhan nyt keikkaillaan ensin tämän levyn tiimoilta ja katsotaan sitten, mihin suuntaan lähdetään”, Pasanen tuumaa. ”Tällä hetkellä tuntuu, että ollaan nyt niin suosittuja kuin tämäntyylinen bändi voi olla. Mutta eihän sitä toisaalta tiedä. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Raivio summaa. Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi P AULIINA V ANHATALO sukeltaa esikoiskirjassaan Viittä vailla yläasteikään ja kiusaamisen saloihin. ”En erityisemmin pitänyt yläasteajasta. Se voi olla armoton sosiaalinen kenttä. Siinä ikävaiheessa nuori pelkää hylkäämistä. Tunnistan itseni kirjassa siitä, että pelkää putoavansa pois sosiaalisesta kentästä”, hän kertoo. Erityisesti häntä on kiehtonut, kenellä ryhmässä on valta ja miten kukin voi löytää siinä paikkansa. Helsingin Sanomat valitsi kirjan hiljan kisaamaan parhaan esikoisteoksen palkinnosta. T UORE ESIKOISROMAANI on vuonna 1979 syntyneen kirjailijan viides käsikirjoitus, jota hän on työstänyt kaksi ja puoli vuotta. ”Ensimmäisestä käsikirjoituksesta, jonka lähetin kustantajalle, en kuullut koskaan mitään. Vähitellen sain kuitenkin kustantajilta yhä kannustavampaa palautetta”, Tammelta kirjalleen myöntävän vastauksen saanut Vanhatalo hymyilee. Kirjailija huokuu tyytyväisyyttä kauan toivotun haaveen toteutumisesta, mutta on silti vaatimaton realisti. ”Kirjoittaminen on minulle nautinnollista, mutta myös jatkuvaa ongelman ratkaisua. Vaatii todella paljon uskoa itseen, kun joutuu tekemään hirveästi töitä, eikä projektin onnistumisesta ole mitään takeita.” V ANHATALO ON VIETTÄNYT aikuisikänsä Jyväskylässä. Alun alkaen hän tuli opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon filosofiaa, mutta heti ensimmäisen vuoden jälkeen pääaine vaihtui kirjallisuuteen. Sen jälkeen hän aloitti luovan kirjoittamisen syventävät opinnot ensimmäisten joukossa kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Vanhatalo mietti myös pitkään uraa musiikin alalla. Hän opiskeli ensimmäisenä yliopistovuotenaan Suomalaisen konservatorion ammattilinjalla konserttikanteleen soittoa ja laulua. Kirjoittaminen vei kuitenkin voiton. ”Musiikista olen oppinut rakenteita, rytmiä ja herkkyyttä ilmaisuun. Musiikissa ja kirjoittamisessa samaa on myös kurinalainen harjoittelu”, hän pohtii. Kirjoittajakoulutuksen maisteriohjelmasta valmistunut ja Avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista yli kolme vuotta ohjannut Vanhatalo pitää alan opettamista tärkeänä. ”Koen palautteen hyödyllisenä. Se avaa silmiä ja nopeuttaa kehitystä kirjoittajana. Teksteihin tulee erilainen suhde, kun niitä lukee keskeneräisinä. Kirjoittajakoulutus opettaa myös keskustelemaan kirjoittamisesta.” T ÄLLÄ HETKELLÄ Vanhatalo luonnostelee uutta käsikirjoitusta ja opiskelee taidekasvatusta, kansantaloustiedettä ja espanjaa. ”Olisi kiva, kun voisi elää sovinnossa itsensä ja muiden ihmisten kanssa. Haluaisin opetella jatkuvan luovuuden ja muutoksen hyväksymistä. Myös luottamusta on hyvä harjoitella, koska olen tällainen huolehtija.” Virpi Kirves jylkkari@jyy.fi Hevimiehet poseeraavat vakavina. Swallow the Sunin jäsenistä Juha Raivio (vas) ja Pasi Pasanen (seisoo keskellä) paljastuivat kuitenkin haastattelussa huumoriveikoiksi. Esikoiskirjailija saavutti pitkäaikaisen unelman Pauliina Vanhatalon romaanissa kiusataan H ANS -P ETER W ECKMAN ”Keikan vetäminen balettiryhmän kanssa olisi ollut todella hienoa. Ehkä se onnistuisi, jos meillä olisi muitakin keikkoja samalla suunnalla.” Juha Raivio Swallow the Sun -kitaristi
• Tarjous 7.10. – 3.11.2005: dna Prepaid -aloituspakkaus (9,90 ¤) sisältää normaalin 10 ¤:n puheajan lisäksi kaupanpäällistä puheaikaa 30 ¤, joka on käytettävissä 01/2006 edellyttäen, että asiakas on aktivoinut liittymän tarjousaikana ja että liittymä on käytössä. Normaalit hinnat: Aloituspakkaus 17 ¤, sis. puheaikaa 10 ¤. Rekisteröitymällä puheaikaa 7 ¤ lisää. Puhelut alk. 0,16 ¤/min, tekstiviestit alk. 0,06 ¤/kpl. Kaikki puhelut veloitetaan puolen minuutin jaksoissa. Muiden kuin matkapuheluiden hinnat perustuvat sykäyksiin. Hae R-kioskilta, dna+ myymälästä, Shell Selectistä tai Sonitista. dna Prepaid -aloituspakkaus Sisältää puheaikaa 40 euron arvosta.
• Marika Kataja & Jani Holland: Tuhon aalto. Suomalaisia Thaimaan tsunamialueella. Tammi 2005. Tuhon aalto on raskas lukukokemus. Ei esitystapansa takia, sillä kirja kuljettaa lukijansa silminnäkijöiden kertomien tarinoiden kautta luontevasti ja ripeästi läpi Aasian tsunamikatastrofin tapahtumien, vaan sisältönsä. Inhimillinen hätä ja kärsimys ovat läheisesti läsnä koko kirjan ajan. Onhan näitä katastrofikuvauksia ennenkin nähty, voisi tuhahtaa. Mutta ei kannata, sillä Tuhon aalto on monella tapaa virkistävä poikkeus surulla mässäilevien ja usein sosiaalipornon puolelle lipeävien tragedioiden virrassa. Jos teosta pitää kuvata yhdellä sanalla, se on teeskentelemättömyys. Silminnäkijät, olivatpa he matkaoppaita, toimittajia tai sukeltajia, kertovat avoimesti ja kaunistelematta teoistaan ja tuntemuksistaan tsunamin keskellä. Heidän annetaan nousta pääosiin, ja kirjoittajat pysyttelevät viisaasti sivummalla eivätkä yritä väen vängällä tyrkyttää, miten lukijan pitäisi kulloinkin tuntea tai ajatella. Tällainen lukijan oman älyn kunnioittaminen on kiitettävää. Kunnioitus ulottuu myös haastateltuihin silminnäkijöihin. Kirjoittajat eivät asetu heidän yläpuolelleen minkään myötäelämisen apostolin tai kaikkitietävän kertojan rooliin, vaan ovat kokijoina muiden rinnalla. Lopputuloksena on karhealla tavalla koskettava kirja, joka onnistuu tyylikkäästi ja ilman siirappia välittämään sen kaaoksen ja hädän, jonka keskelle Aasia tapaninpäivänä 2004 joutui. Kimmo Mäkilä Konstailematon katastrofikuvaus arviot 18 12/2005 Liikkuva linna. Japani 2004. Ohjaus Hayao Miyazaki. Perinteinen animaatio on katoavaa kulttuuria. Suuntaus kuitenkin kukoistaa ja voi hyvin Aasian markkinoilla. Ja hyvä niin, sillä kylmältä kalskahtavan tietokoneanimoinnin rinnalla Hayao Miyazakin perinteisin animaatiomenetelmin toteutettu Liikkuva linna on silmiä hivelevän pehmeä, värikylläinen ja kaunis satu. Elokuva tarjoilee huiman mielikuvitusmatkan, jonka poluilta on turha hakea tavallisia, ennalta arvattavia, saatikka loogisia ratkaisuja. Tarina alkaa pienen hattukaupan vaatimattomasta työntekijästä Sophiesta, jonka ilkeä noita kiroaa vanhaksi mummoksi. Kirouksesta käynnistyy huima matka, johon kuuluvat Hauru-velhon liikkuva linna, tulidemoni Calcifer, naurispäinen linnunpelätin ynnä muita toinen toistaan kiinnostavampia hahmoja. Elokuvan alkupuolella käsikirjoituksen napakkuutta voi vain ihailla. Tarinan syöksyessä eteenpäin juoni alkaa kuitenkin rönsyillä niin moneen suuntaan, että katsoja saa sinnitellä pysyäkseen kärryillä. Aikuiskatsojan aivot saattavat raksuttaa ylikierroksilla elokuvaan kirjoitettujen symbolien virrassa. Välillä tuntuu, että kerronnassa on niin paljon tasoja ja sanomaa, että ihan kaikkea ei pysty sulattamaan yhdellä katsomalla. Toisaalta, kun malttaa irrottaa aivonsa logiikanhausta ja asettua nauttimaan täysin siemauksin Liikkuvan linnan unenomaisesta estetiikasta, matkasta tulee erittäin nautittava. Elokuvan sujuva ja omalaatuisia ideoita pursuava animointi, mielikuvitukselliset juonenkäänteet ja kaunis musiikki johdattavat katsojan matkalle, jossa on vaikeaa olla viihtymättä. Tarja Kovanen Maaginen matka mielikuvitukseen Kari Kosmos: Marlon Brando ajaa moottoripyörällä. Kirjailijatalo 2005. Muhevan parran ja suuren rastakiehkuran alle peittynyt Kari Kosmoksen hahmo lienee monille jyväskyläläisille tuttu. Kadulla mieheen törmätessä tuskin kovinkaan moni tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että kyseessä on loppuunmyydyn Bob Marley -elämäkerran (Like, 1999) julkaissut pitkän linjan kirjoittaja, joka toimi jo 70-luvulla Sykkeen musiikkitoimittajana. Tänä vuonna ilmestynyt esikoisrunokokoelma on Kirjailijatalo-sarjan julkaisu, mutta suhtaudun siihen kuitenkin omakustanteena. Jonkinlaista kustannustoimitusta on varmasti tehty, mutta ryöppyävä ajatusvirta on niin vuolasta ja raakaa, että ääni on selkeästi yksityisyrittäjän. Kosmoksen pensseli on kosminen ja laaja. Parhaimmillaan hän on kelatessaan 60ja 70-lukujen tyylisiä aikalaistodistuksia, tuoden ne väkisinkin tähän päivään. Hän on kuin Jamaikan ja Afrikan kiertänyt beatnik, joka on kuitenkin varttunut ja elänyt Spede Pasasen Suomessa. Tavaraa on paljon, yhteensä lähes 130 tiiviisti täytettyä sivua. Kosmos ei selvästikään ole muodon runoilija, vaan sanat ovat pelkkiä välineitä kutsumuksen ja kiihkon välittämiseksi. Tiukasti katsottuna kaikkea olisi voinut tiivistää ja karsia, toimittaa ja muokata enemmän. Herää myös kysymys, miksi Kosmos ei ole kirjoittanut runojaan lyhytproosaksi. Intiimejä mietiskelyjäkin löytyy, mutta pääpaino on kuitenkin kerouaclaisilla tajunnanvirroilla, jotka oikeastaan ovatkin proosaa, joka on vain ladottu sivulle ”runollisesti”. Ville Luoma-aho Marley, Brando ja Spede Pasanen Futisfani metsästää kentältä fiilistä H ELSINGIN MMKISOJEN jälkeen Suomessa kiiteltiin olevan maailman parhaat yleisurheilufanit. Tuo asiantunteva joukko tunnisti hyvän suorituksen sellaisen nähdessään, tarjosi sen sitten kuka hyvänsä missä tahansa lajissa. Lisäksi fanit tekivät aaltoja ja pitivät tunnelmaa yllä silloinkin, kun rankkasade vihmoi kaikin voimin Olympiastadionia ja televisiolähetykset katkeilivat. Voisi sanoa, että juuri fanit tekivät Helsingin MM-kisoista tapahtuman. Ja sitä ennen tämä porukka oli mahdollistanut kisojen järjestämisen maksamalla itsensä kipeiksi kisalipuista. Välillä tuntuu siltä, ettei yhteiskunta anna faneille heille kuuluvaa arvostusta. He ovat nimittäin innossaan ja asiantuntijuudessaan viihteen ja kulttuurin liikkeellä pitävä voima. Juuri heidän ansiostaan joku voi ansaita elantonsa jalkapalloilijana tai rockmuusikkona. Globaalin talouden ehdoilla pyörivässä nykymaailmassa massakulttuuritapahtumat – puhutaan sitten SM-liigan ottelusta, oopperajuhlista tai konserttikiertueista – eivät olisi mahdollisia ilman faneja. Lari Vesander Harri Heinonen ei epäröi pukeutua fanipaitaan tarpeen vaatiessa. M ONI MAALLIKKO on varmasti ihmetellyt jalkapallo-ottelua katsoessaan, mikä saa futisfanit saapumaan kerta toisensa jälkeen stadionille, vaikka tappioputki on pitkä, liput maksavat maltaita ja taivaalta vihmoo vettä. Vastikään futisfanikulttuurista väitellyt jyväskyläläinen liikuntasosiologi Harri Heinonen lienee oikea henkilö vastaamaan. Suomalaisten Everton-fanien sielunmaisemaan pureutunut Heinonen uskoo vastauksen löytyvän elämyksistä. ”Mehän elämme elämysten yhteiskunnassa ja suorastaan metsästämme elämyksiä. Fanittaminen antaa todella vahvoja fiiliksiä”, hän sanoo. Sitä paitsi fanittaminen on nyt Heinosen mukaan helpompaa ja hyväksytympää kuin koskaan. Populaarija korkeakulttuurin väliset raja-aidat ovat murtuneet, kun 1960-luvun popkulttuurin ja television ensiaikojen lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. ”Voimme nykyään olla jäseniä hyvin kevyissä, valittavissa yhteisöissä, joiden jäsenyyden voimme kääntää koska tahansa päälle tai pois päältä.” Tämä tarkoittaa myös jalkapallofaniutta, jonka esikuvat on haettu Suomessa 60-luvulla alkaneista Englannin liigan tv-lähetyksistä. Fanittamisesta on tullut hyväksytympää, mutta siihen liittyy yhä harhaluuloja. Niistä suurin on Heinosen mukaan fanien mieltäminen passiivisiksi. ”Fanien on nähty olevan koneiston armolla olevia pakkomielteisiä kuluttajia. Esimerkiksi urheilufaneja pidetään passiivisina sohvaperunoina”, Heinonen sanoo. Hänen mukaansa sohvaperuna-tematiikka perustuu siihen, että urheilun seuraaminen on samaistettu urheilun harrastamiseen. ”Suomessa urheilu on saanut oikeutuksensa positiivisia vaikutelmia tukevana kansanvalistuksena. Urheilu on valjastettu hyvien ajatusten työkaluksi”, Heinonen sanoo. J ANIC L EINO Massakulttuurin mahdollistajat ”Samalla koko systeemi on käännetty nurin niskoin. Eihän lehdessä koskaan kirjoiteta, että oopperayleisö on perin passiivista, koska he eivät itse harrasta laulamista”, hän huomauttaa. T UTKIJAN MIELESTÄ urheilun seuraaminen onkin ennen kaikkea viihdettä, mutta sekään ei riitä tekemään faneista passiivisia. ”Fanit eivät ole tapahtumissa passiivisia, vaan elävät niissä mukana: laulavat ja tekevät aaltoja. On myös aktiivista perustaa yhdistys ja järjestää fanimatkoja”, Heinonen listaa. Fanien aktiivisuus tulee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun he alkavat käsitellä kokemaansa tapahtumaa. ”Fanit tulkitsevat ja työstävät kulttuurinsa tarjoamaa materiaalia. Merkitykset syntyvät vasta vastaanotettaessa, joten vastaanoton täytyy olla aktiivista toimintaa”, Heinonen toteaa. Hänen mukaansa jalkapallofaniudella onkin iän myötä tapana muuttua elämysten hakemisesta juuri analysoinnin suuntaan. ”20 – 30-vuotiaat fanit voivat olla hyvin kiihkeitä, mutta iän mukana ihmiset seestyvät, ja heistä tulee enemmän analyytikkoja, jotka elävät peleissä eri tavalla mukana kuin päätykatsomossa laulavat nuoret.” Suomalaisten seurojen kannattajajoukot ovat vielä kasvuvaiheessa, mutta ne ovat tuoneet mukavasti väriä ja ääntä otteluihin. ”Ja juuri sitähän me olemme ulkomailta kaivanneet. Mestareiden liigan selostuksissakin muistetaan aina kertoa, miten hyvä tunnelma täällä paikan päällä on”, urheilusosiologi huomauttaa. Lari Vesander jylkkari@jyy.fi Harri Heinosen väitöskirja ”Jalkapallon lumo. Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta” on julkaistu myös 320-sivuisena kirjana Atenan kustantamana. ”Eihän lehdessä koskaan kirjoiteta, että oopperayleisö on perin passiivista, koska he eivät itse harrasta laulamista.” Harri Heinonen liikuntasosiologi Haurun liikkuva linna.
• 19 12/2005 MENOT Tiistaina 18.10. kello 19 Asia Argento: Petollinen on ihmissydän (USA/Iso-Britannia/Ranska/Japani 2004) K-15 Yhdysvaltalaistuneen italialaisnäyttelijän ja ohjaajan Asia Argenton elokuva perustuu JT LeRoyn omaelämäkerralliseen kirjaan. Päähenkilö on Jeremiah-poika, jonka hänen biologinen äitinsä haluaa ja saa tykönsä, huumeja muista ongelmistaan huolimatta. Teiniäidin kanssa poika elää rankinta tie-elämää, mitä kuvitella saattaa ja oppii tavoille, eli käyttämään huumeita ja myymään itseään. Argento on ottanut itselleen hivenen liian suuren haasteen – nuoruuttaanko? Hän alleviivaa rankkuutta siinä määrin, että siitä tulee itsessään elokuvan tarkoitus. Toisaalta, vieraannuttaminen voi olla hyväkin asia, sillä kaltaiselleni empaattiselle ja tarinan mukaan lähtevälle katsojalle vähemmän osoitteleva tapa voisi olla liikaa. Tiistaina 25.10. kello 19 John Webster: Sen edestään löytää (Suomi 2004) K15 Poliisin peruskoulutus antaa vain aavistuksen siitä, mitä varsinainen työ on. Siihen opitaan tekemällä ja seuraamalla kollegojen toimintaa, kuuntelemalla ja katselemalla. Tämän tietää myös John Websterin dokumentin päähenkilö, vasta poliisiksi valmistunut Riikka Lankinen. Hänen ensimmäinen pestinsä on Salossa. Webster ei mässäile poliisin työn ankeudella, mutta ei sitä peitäkään. Dokumentti alkaa kertomuksella yhdestä lastensuojelutapauksesta, jonka tunnelma sävyttää koko elokuvaa ja jonka varmasti muistaa. Ohjaajan viesti tuntuu olevan, että poliisi on suomalaisessa yhteiskunnassa se taho, joka viimeisenä huolehtii kanssaihmisistä. Jos jaksaa, jos kykenee. Riitta Koikkalainen Loppuvuodesta 2002 käynnistyneet ja jo perinteeksi muodostuneet Cuenta Cuentos -illat jatkuvat baari Vakiopaineessa. Kerran kuukaudessa ravintolaan kerääntyvät ihmiset, jotka haluavat kuulla lavalta jotain muuta. Aiheet ja tyylit vaihtelevat esiintyjästä toiseen. Osa selittää vakavasti, hiljentäen kosketuksellaan yleisönsä. Jotkut uskovat hymähtelyn ja naurun voimaan jutellessaan hauskoja anekdootteja tai merkintöjä nuoruuden päiväkirjoistaan. Novelleja, sanomalehden merkintöjä. Kaikki käy. Illan aikana kuullaan yleensä puolentusinaa tarinoijaa. Syksyn Cuenta Cuentos -illat maanantaisin 17. 10., 14. 11. ja 12. 12. klo 20 alkaen baari Vakiopaineessa (Kauppakatu 6). Vapaa pääsy. Cuenta Cuentos, tarinoita kuunteleville Lokakuun ajan Ilokiven ruokalan seinillä voi nähdä valokuvia. Kuvaaja on toista vuotta Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta ja taidekasvatusta opiskeleva Salla Keskinen. "Valokuvatessani minua kiehtoo oman elämäni tarkka ja rehellinen kuvaaminen, jopa intiimien, yksityisten hetkien", Keskinen kertoo. Käytännössä tämä tarkoittaa seinille lämpimiä ja tunnelmallisia kuvapintoja, joissa uskotaan epätarkkuuden kauneuteen. Matkoilta ja kotoa. Valokuvanäyttely Ilokivessä 1. marraskuuta asti. Vapaa pääsy. Ruokailumahdollisuus. Valokuvanäyttely yrittää tulla lähelle Sähköistä ylituotantoa vastaan taistellaan akustisten soitinten Akufest-festivaalissa, joka järjestetään kahdeksannen kerran yläkaupungin ravintoloissa. Perjantaina lavalle astuvat ainakin melodinen popakti K. Hyrrä ja Kohtalon tähti, Rogue Angel ja bluestrubaduuri Rayman Dale. 1970-lukuun syöksyy Jalo Walamies ja stemmalauluun Järvisen Lentokone. Lauantaina kuullaan monien muiden aktien lisäksi PTKY Domraa, joka esittää venäläisiä kansansäveliä. Akufest Sohwissa ja Ylä-Ruthissa pe – la 14. – 15. 10. klo 20.30 alkaen. Vapaa pääsy. Yläkaupungissa keskitytään akustiseen soitantaan tekemistä Pop/Rock/Jazz/Klubit Lutakko: Ke 12.10. Kauko Röyhkä + Olga, Pe 14. 10. Peer Günt, La 15. 10. Ville Leinonen & Valumo + Oriental Jam, Ke 19. 10. Hanoi Rocks, To 20. 10. Kotiteollisuus, Pe 21. 10. Sotajumala + Scent of Flesh, La 22. 10. Puppa J & Tasottavat. Bar 68: Pe 14. 10. Brüssel Kaupallinen, La 15. 10. Lullacry, Pe 21. 10. Wigwam, La 22.10. Callisto. Blaze: To 13. 10. Club Sievä (elektro & breaks & disko), DJ:t Naks & Wille R. Ilokivi: Ke 12. 10. Live Music with Maj Jam, Pe 14. 10. Puuhkarock: Hail Chant + CDI + Red Number Two, La 15. 10. JKL Hardcore Punkrock Sessions: Manifesto Jukebox + Abduktio + Confusa, Su 16. 10. Levymessut (11 – 16 Yläkerta), To 20. 10. SOLIDAARISUUTTA! Viihdykettä ja puintia, Pe 21. 10. Club Kaappi: ”Normibileet”. Jazz Bar: Ke 12. 10. Kannaste-OjajärviViivikainen Jazzliitto, To 13. 10. Olavi Trio: Teppo Hautaho (b), Jari Olavi Hongisto (tpt), Olavi Louhivuori (dr) & Kalle Kalima (qtr), Ke 19.10. Ilkka Rantamäki Blues Band, To 20. 10. Olmarin Unioni ”Jazz-tervehdys Tampereen suunnalta” 1950 – 60-luvun jazzia, Pe 21. 10. Groovy Eyes, La 22.10. Good Morning ”popahtavaa jazzia” Saila Kuitunen (voc), Jori Huhtala (b), Jaakko Tabell (dr), Anni Kiviniemi (key), Pekka Seppänen (sax). Redneck: To 13. 10. Farmiklubilla: Caitline, Pe 14. 10. Nine Lives, Ke 19. 10. Eero Raittinen Combo, To 20.10. Kamara, Pe 21. 10. Francine. Vakiopaine: Pe 14. 10. Sammakon syyskiertue: Turun romantiikka & Tumppi Varonen + muuta ohjelmaa, Ma 17. 10. Cuenta Cuentos: tarinankerrontaa alk. Klo 20, Pe 21. 10. Samae Koskinen & Janne Laurila, La 22. 10. Georg Kalliola Trio. Klassinen Jyväskylän Sinfonia: Ke 12. 10. Kohtaamisia klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Eva Ollikainen kapellimestari & Mirijam Contzen viulu, Ke 19. 10. 40-vuotisjuhlakonsertti klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Patrick Gallois kapellimestari ja huilu, Virpi Pahkinen tanssi, Cecilia Löfstrand piano. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Maalarin maisema – Keskisuomalaista kuvataidetta, taidehalli. Tutkielmia ja luonnehdintoja – Matti Klingen maalauksia alahallissa. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studio-näyttely: Taidokkaasti Taidosta. Paavo Tynellin valaisinmuotoilua. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Minun Indonesiani – näyttely Indonesian kulttuurista pukeutumisen, nukketeatterin ja tekstiiliperinteen välityksellä. Galleriassa Ihanat matot rannalla muistoja kesästä 16. 10. asti. Jyväskylän taidemuseo: Holvissa Jyväskylän Saskiat ry:n kutsunäyttely – Mikko Ijäs, Kaarina Katainen ja Raimo J. Paavola. Holvin alagalleriassa Mirja Erlingin muistonäyttely. Galleria Becker: Anna Alapuro. Galleria Harmonia: Jyrki Markkanen: Kansalainen Kupla – Citizen Beetle. Galleria Mystic: Merja Malkki: Yhteisötaidetta. Ilokivi: Salla Keskisen valokuvia. Vakiopaine: Will Lahti – Maalauksia. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: Juoruja Pe 14. 10. klo 19 (hajusteeton esitys), La 15. 10. klo 13 ja klo 19. Luolamies To 20. 10. klo 19, Pe 21. 10. klo 19. Juurakon Hulda La 22. 10. klo 19. Arkkienkeli Oulussa La 22. 10, klo 13. Pikkusinisiipi To 13. 10. klo 18, La 15. 10. klo 14 ja Pe 21. 10. klo 12. Heikko esitys Pe 14.10. klo 19 ja La 15.10. klo 19. Vauvateatteri Sydämen käärin silkkilinjaan Ti 18.10. klo 10.30, Ke 19.10. klo 10.30 ja To 20. 10. klo 10.30. Eurobaari Ti 18.10. klo 19, Ke 19.10. klo 19, To 20.10. klo 19 ja Pe 21. 10. klo 19. Mobile Horror La 22.10. klo 19. Napakymppimatka La 22. 10. klo 14. Huoneteatteri: Vanja-eno Pe 14. 10. klo 19, La 15. 10. klo 19, Su 16. 10. klo 15, Pe 21.10. klo 19, Su 23.10. klo 15. Muut Ke 12.10. Kaikille avoin Tuoli-työpaja Alvar Aalto -museossa klo 9–14. Alvar Aalto -museon intendentti Kaarina Mikonranta kertoo aallon valaisinmuotoilusta klo 18 Alvar Aalto -museon Bio Alppi. To 17. 10. klo 14.30 – 15.30 MEP Anneli Jäätteenmäki vierailee Agoran 1-salissa. Mahdollisuus esittää kysymyksiä. Menovinkit sähköpostitse osoitteella jylkkari-menot@jyy.fi Sauvanuket ilveilevät Indonesian tekstiileille V AIKKA S UOMEN LUONTO on nyt värikkäimmillään, se ei vedä vertoja upeille indonesialaisille kankaille, joita on esillä Suomen käsityön museolla. Katosta roikkuu kymmeniä estovärjättyjä ja kudottuja vaatteita. ”Länsimaalainen laittaisi nämä seinälleen, mutta Indonesiassa kankaat vedetään ylle”, näyttelyn kokoaja, antropologi Irmeli Suviola kertoo. Mausteisin värein koristellut tekstiilit ovat yhä paikallisten käytössä häissä ja hautajaisissa. Arkikäyttöön valitaan yksinkertaisemmat värit. Tekstiilien kuviot henkivät monikulttuurisen saarivaltion uskomuksia. Pääkallokuviot viittaavat kuolemaan ja puut osoittavat esi-isien kunnioitusta. Löytyypä näyttelystä hurja, balilainen Rangda-noitakin, joka saa hindujen mukaan valkealla liinallaan aikaan pahoja asioita. Näyttely perehdyttää kävijänsä myös erilaisiin värjäysmenetelmiin. Yleisesti käytetty vahabatiikki on lähtöisin Javan saarelta. Yksi kangas voidaan värjätä kuusikin kertaa, yleisimpinä väreinään punainen ja indigonsininen. ”Mitä parempi batiikki, sen vaikeampi on erottaa, kumpi puoli tulee päälle”, Suviola havainnollistaa laadukkaan batiikin ja kopion eroa. Indonesialaiset kutovat kankaisiinsa aitoja simpukoita, helmiä ja etanankuoria. Hallitsijan hautakaapua voidaan valmistaa vuosikaupalla. Kokoelmaltaan harvinaisen rehevään näyttelyyn on tuotu myös sauvanukkeja, keramiikkaa ja koritöitä. Paikalliset äänet saavat esineet heräämään eloon. Tytti Pääkkönen jylkkari@jyy.fi Minun Indonesiani. Bali, Jaava, Sumatra ja Sumba reppumatkaajan silmin. Näyttely Suomen käsityön museossa 4. joulukuuta asti. J ANIC L EINO Sen edestään löytää kertoo Riikka Lankisen ensiaskeleista poliisina.
• ppmedia 2x85 pirunnyrkki suoraan painoon cameleon 2x40 PAINOON arnolds 2x60 PAINOON avoin yliopisto 2x150 pirunnyrkki suoraan painoon JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Syksyn ilmestymisajat: 13/2005 – 26. lokakuuta 14/2005 – 9. marraskuuta 15/2005 – 23. marraskuuta 16/2005 – 7. joulukuuta Malta odottaa. Luet nyt Jylkkäriä. Se on lehti. Yliopisto-opintoja iästä ja pohjakoulutuksesta riippumatta joustavasti ja monimuotoisesti A ik u is ko u lu tu ks en la at u yl io p is to 2 4 2 6 Avoin yliopisto www.avoin.jyu.? Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto puh. (014) 260 3697, avoneuvo@avoin.jyu.? Etsitkö uusia näkökulmia luovaan kirjoittamiseen? Kaipaatko palautetta omiin teksteihisi? Tarvitsetko lisäpätevyyttä kirjoittamisen ohjaamiseen? Haku tammikuussa 2006 alkaviin kirjoittamisen opintoihin 17.11.2005 mennessä. Lisätietoa opinnoista ja hakuohjeet löydät osoitteesta www.avoin.jyu.? /kirjoittaminen Humanistisessa tarjonnassamme myös Kirjallisuuden perusja aineopinnot Kirjoittamisen aineopinnot Taidehistorian perusopinnot Historian perusopinnot Kulttuurin avaimet -perusopinnot Museologian perusopinnot Klassikot ja mestarit -opintojakso Euroopan integraation perusopinnot Kiinnostaako draamalliset ja toiminnalliset menetelmät? Tarvitsetko lisävalmiuksia draamaryhmien ohjaamiseen? Haku Jyväskylässä helmikuussa 2006 alkaviin draamakasvatuksen perusopintoihin päättyy 20.1.2006. Hakuohjeet ja lisätietoja opinnoista osoitteessa www.avoin.jyu.? /oppiaineet/draamakasvatus • • • • • • • • • • Tutustu opintotarjontaamme verkkosivuillamme tai ota yhteyttä!