• NUMERO 11/2005 28. SYYSKUUTA – 11. LOKAKUUTA 46. VUOSIKERTA Uusi hoitotakuulaki rajaa jonot YTHS:n kiireettömille puoli vuotta aikaa. Uutiset 2 Suunnitelma ihmetyttää alan tekijöitä. Kulttuuri 11 Kulttuuripääkaupunkihanke? Näyttelystä näkyy ihastus. Menot 13 Kuplan ylpeät omistajat Kehitys ei aina auta maailman köyhimpiä keskiaukeama
• 2 UUTISET 11/2005 M AALISKUUN ALUSTA voimaan tullut uusi terveydenhuollon hoitotakuulaki pyrkii varmistamaan, ettei kukaan joudu jonottamaan tarvitsemaansa hoitoa yli puolta vuotta. Hoitotakuu koskee myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiötä mielenterveyspalveluineen. ”Uuden hoitotakuulain tarkoituksena on taata kaikille kansalaisille tasapuolinen hoitoon pääsy riippumatta esimerkiksi asuinpaikkakunnasta”, Tampereen YTHS:n psykiatri Pauli Tossavainen kuvaa. Hoitoon tulee päästä tasapuolisesti myös riippumatta siitä, hakeeko vaikkapa hammashoitoa vai mielenterveyspalveluita. Ennen kaikkea laki velvoittaa seuraamaan, etteivät asiakkaat joudu jonottamaan tarvitsemaansa hoitoa suhteettoman kauan. ”YTHS:n mielenterveyspalveluissa vahditaan tästedes lakisääteisesti kahta aikajaksoa: aikaa opiskelijan yhteydenotosta hoidon tarpeen arviointiin ja aikaa arvioinnista hoitoon pääsyyn”, Tossavainen tiivistää lain vaikutukset. U USI LAKI koskee kiireetöntä hoitoa. Tällaiseksi katsotaan esimerkiksi masennuksen tai sosiaalisen jännittämisen hoito, kun taas tuki vaikkapa kuolemantapauksen tai onnettomuuden yhteydessä on kiireellinen asia eikä kuulu lain piiriin. Akuuttihoidon kohdalla opiskelijoilla on usein väärinkäsityksiä. ”YTHS:n mielenterveyspalvelut tarjoavat ensisijaisesti kiireetöntä hoitoa. Sen sijaan sairaanhoitolinjamme auttaa myös akuuteissa mielenterveysasioissa”, Jyväskylän aseman vastaava psykologi Asko Hietala selventää tilannetta. Asiakkaan yhteydenotosta hoidon tarpeen arviointiin saa kulua aikaa uuden lain mukaan kulua enimmillään kolme viikkoa. Jyväskylässä arvio tehdään yleensä heti. Kun asiakkaat soittavat mielenterveyspalveluihin päivystysaikana, puhelimeen vastaa psykologi tai psykiatri. Työntekijä haastattelee asiakkaan puhelimessa ja tekee samalla hoidon tarpeen arvioinnin. Kun tämä arvio on tehty, saa aikaa hoidon alkamiseen sen jälkeen kulua lain mukaan alle 23-vuotiailla korkeintaan kolme kuukautta ja yli 23-vuotiailla puoli vuotta. ”O NHAN SE IKÄVÄÄ , kun joutuu jonoon”, Jyväskylän aseman psykiatri Tarja-Sisko Saastamoinen huokaa. Psykologi Kaisu Mäntymaa on samaa mieltä. ”Jotkut ovat järkyttyneitä ja alkavat itkeä. Nykyään opiskelijat tosin usein tietävät tilanteen ja osaavat odottaakin jonoa.” Haastatellut työntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että asiakkaiden asettaminen hoidon mukaiseen tärkeysjärjestykseen on vaikea kysymys. ”Hoitotakuulain mukaan ensisijainen kriteeri hoitoon pääsylle on asiakkaan terveydentila”, Tossavainen toteaa ja jatkaa, ”Terveydentilan selvittäminen on ruumiillisten sairauksien osalta kuitenkin usein selkeämpää kuin mielenterveydessä.” M IELENTERVEYSPALVELUILLA on YTHS:ssä joitain yhteisesti sovittuja yleislinjoja hoidon ensisijaisuuksista. ”YTHS:n mielenterveyspalvelut eivät priorisoi jatko-opiskelijoita, toisen tutkinnon suorittajia tai opiskelutavoitteista jo luopuneita kauan opiskelijoina olleita”, Jyväskylän vastaava psykologi Asko Hietala luettelee. ”Työnjakoa pyritään tekemään myös YTHS:n tarjoaman hoidon ja Kelan psykoterapiakuntoutuksen välillä. Lisäksi pitää määritellä, mitä mielenterveyspalveluja YTHS:n yleislääkärit voivat tarjota.” Aika näyttää, miten hyvin hoitotakuulakia pystytään YTHS:n mielenterveyspalveluissa noudattamaan. Laki velvoittaa myös julkaisemaan jonotiedot kaksi kertaa vuodessa. YTHS aikoo julkaista tiedot syksyn kuluessa nettisivuillaan. Aura Nortomaa jylkkari@jyy.fi Joku raja jonolle Hoitotakuulaki vaikuttaa myös YTHS:n mielenterveyspalveluihin Edustajistoon haetaan mielipidekoneita K AHDEN VUODEN PIINA on ohi. Enää ei kenenkään tarvitse värjötellä lähtökuopissaan. Pian jokaisella yliopiston opiskelijalla on taas mahdollisuus päästä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Ei tarvitse kuin ilmoittautua kaavakkeella ehdokkaaksi lokakuussa sekä saada kaverit ja pari vihamiestä äänestämään marraskuussa. Sitten onkin edessä kaksi vuotta vaikuttamista 41-jäsenisessä päätöselimessä. Edustajisto kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudessa Ilokiven ruokalaan päättämään suuret linjat siitä, miten jokaisen yliopisto-opiskelijan maksama jäsenmaksu käytetään ylioppilaskunnassa. ”Edustajisto tekee kaikki isot päätökset JYYssä. Ne voivat koskea esimerkiksi ylioppilaskunnan tiloja, kiinteistöjä ja yrityksiä. Samoin se päättää ketkä edustavat opiskelijoita yliopiston eri hallintoelimissä”, JYYn pääsihteeri Simo Pöyhönen kertoo. ”Siellä ei ole tarkoituskaan päättää vappupäivän ohjelman monista yksityiskohdista.” A IKAISEMPIEN VUOSIEN perusteella läpimenoon tarvitaan parisenkymmentä ääntä, riippuen hieman ryhmästä ja äänestysprosentista. Pääsihteeri Pöyhönen toivoo, että edustajistovaaleihin löytyisi mahdollisimman monta ehdokasta. ”Meidän kokoisessa ylioppilaskunnassa olisi hienoa, jos ehdolla olisi parisataa opiskelijaa. Yleensä se on pyörinyt 150 ehdokkaan kieppeillä.” Pöyhönen pitää tärkeänä, että edustajistossa on ihmisiä, jotka eivät pelkää kertoa mielipiteitään. Se on luottamustehtävän ydin, ei asioiden hallinnointi. ”Edustajiston jäsenten pitäisi uskaltaa avata suunsa ja tuoda asioita esille, vaikka ovatkin uusia ja kokemattomia. Asioita myös auttaisi, jos olisi jonkinlainen näkemys siitä, miten opiskelijamaailmasta tehdään parempi.” Pääsihteerin toiveissa on, että edustajistossa käytäisiin ajoittain kriittistäkin keskustelua opiskelumaailmasta ja ylioppilasliikkeen suunnasta. ”Välillä tällaista keskusteluintoa on löytynyt, välillä ei.” E DUSTAJISTO IMEE SISÄÄNSÄ opiskelijan kuin opiskelijan pääaineesta riippumatta. Aikaisemmista vuosista voi kuitenkin nähdä, että keskimääräistä innokkaammin vallan kahvaan hakeutuvat yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden opiskelijat. ”Edustajisto on paikka, joka voi poikia mielenkiintoisia asioita. Siellä voi myös tutustua kiinnostaviin ihmisiin”, Simo Pöyhönen mainostaa. Luottamustoimi on monelle koulu myöhempää elämää varten. Edustajistossa oppii perusasiat isohkon yhteisön pyörittämisestä, joista on hyötyä lähes työssä kuin työssä. ”Maailma kun pyörii erilaisten kokousten ja palavereiden ympärillä niin paljon, että edustajisto on hyvä koulu peruskäytännöistä, joita ainakin akateemisen ihmisen on hyvä tietää”, pääsihteeri muistuttaa. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali vuosille 2006 – 2007. Ehdokasilmoitukset, sekä vaaliliittojen ja -renkaiden perustamisilmoitukset jätettävä keskustoimistolle keskusvaalilautakunnalle osoitettuna viimeistään ti 11. 10. kello 12. J ANIC L EINO
• Y HTEISKUNTA VAATII yliopistoja tehostamaan jatkuvasti toimintaansa. Jyväskylän yliopisto yrittää vastata haasteeseen kehittämällä opetustaan. Työ aloitettiin vuonna 2000 Opetuksen laadun kehittämisprojektilla (Oplaa!), joka sai jatkoa Opetuksen laatuprosessi -hankkeesta (Oplaapro) vuonna 2003. ”Tavoitteena oli alun perin luoda pysyvä, mutta dynaaminen opetuksen laadun kehittämisjärjestelmä. Oplaapron käynnistyessä yliopistolla ryhdyttiin pohtimaan laatua myös laajemmin, kaikessa yliopiston toiminnassa”, pääkoordinaattori Jari Rantamäki kertoo. Rantamäki luotsaa Oplaapro-ryhmää, joka on vastuussa hankkeesta koko yliopistossa. Laitoksilla taas on omat vastuuhenkilöiden vetämät työryhmänsä, joita tukemaan Oplaapro-ryhmä järjestää esimerkiksi koulutustilaisuuksia. U SEILLA LAITOKSILLA henkilökunta ja opiskelijat ovat kiinnittäneet opetuksen laatuun huomiota oma-aloitteisesti jo ennen hankkeen alkua. Oman laitoksensa opetuksen laadun kehittämisryhmissä opiskelijajäseninä toimivat Anna Tuhola ja Kalle Koivisto näkevät yhteneväisyyksiä hankkeen ja jo olemassa olevan kehittämistoiminnan välillä. Matematiikkaa opiskeleva Tuhola kuvailee oman laitoksensa tunnelmia ristiriitaisiksi. ”Laitoksella pohditaan jatkuvasti, kuinka opetusta voitaisiin kehittää. Hanke on tuonut mukanaan paljon paperitöitä. Tämä lisää työmäärää niille opettajille, jotka tekevät jo paljon opetuksensa kehittämiseksi.” Tuhola myöntää, että myös yksilöerot voivat vaikuttaa työmäärään. ”Opettajilla on hyvin erilaisia tapoja toimia. Jotkut voivat ideoida opetustaan vapaamuotoisesti kahvipöydässä, toiset kirjaavat ajatuksensa tarkasti ylös.” M YÖS PSYKOLOGIAN laitoksella opetuksen laadun kehittäminen on ollut pinnalla pitkään. Laitoksen opiskelijat ovat saaneet kiitosta aktiivisuudestaan tässä. Psykologiaa opiskeleva Koivisto on Tuholan kanssa samoilla linjoilla hankkeen ja oman laitoksensa toiminnan suhteesta. ”Monet hankkeen tavoitteet ovat tuttuja jo vanhastaan. Laitoksella esimerkiksi palautejärjestelmät toimivat jo”, Koivisto sanoo. Kaiken toiminnan edellytyksenä on kiinteä yhteistyö yliopiston, opetushenkilökunnan sekä opiskelijoiden välillä. Yliopiston rahoitus Oplaapro-hankkeelle jatkuu näillä näkymin vuoden 2006 loppuun saakka. Tiina Koponen jylkkari@jyy.fi 3 11/2005 Sosiaalisihteerin metsästys jatkuu Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta jatkaa sosiaalisihteerihakua 30.6.2006 saakka kestävään työsuhteeseen. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella ilman eri hakua molempien osapuolten niin halutessa. Hakua jatketaan, koska tehtävään valittu henkilö ei ottanut paikkaa vastaan. Sosiaalisihteerin tehtävänä on muun muassa kehittää JYYn sosiaali-, terveysja tasa-arvotoimintaa sen eri osa-alueilla, organisoida näihin liittyviä palveluja edunvalvontatehtäviä, koordinoida ylioppilaskunnan asunnonvälitystoimintaa sekä toimia sosiaalivaliokunnan sihteerinä. Alkupalkkaus on valtion virkaehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 11, mutta siirtyminen uuteen palkkausjärjestelmään tapahtuu toimikauden aikana. Hakijalle katsotaan eduksi opintososiaalisten asioiden sekä terveysja liikuntatoiminnan ja ylioppilaskunnan tuntemus. Hakemus liitteineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) perjantaihin 30. 9. 2005 klo 14.30 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus ”sosiaalisihteeri”. Hakemuksia ei palauteta. Aiemmin toimitetut hakemukset huomioidaan automaattisesti. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Simo Pöyhönen, puh. 0400 936834, paasihteeri@jyy.fi, sekä ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kirsi Marttinen, puh. 050 5314244. Keskiviikkona liikunta polttaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ja Jyväskylän ammattikorkeakouluopiskelijat järjestävät jo viidennen kerran opiskelijoille tarkoitetun Poltetta Puntissa -liikuntapäivän. Keskiviikkona syyskuun 28. päivä järjestäjät odottavat yli tuhatta liikkujaa Hipposhallin maisemiin klo 10 – 16. Päivän aikana yritetään saada opiskelijat liikkumaan ja tiedostamaan terveelliset elämäntavat. Kaikki toiminta on opiskelijoille ilmaista. Tapahtumassa esitellään laajasti paikkakunnan liikuntamahdollisuuksia ja tarjotaan myös tilaisuus kokeilla uusia lajeja. Liikuntamuotoja löytyy päivän aikana rugbysta golfiin, kuntonyrkkeilystä capoeiraan ja footbagista aerobiciin. Päivän aikana tahitaan myös lukuvuoden ensimmäinen JYY-Cupin osakilpailu. Terveyden ammattilaiset ovat myös paikalla opastamassa opiskelijoita opiskeluergonomiassa, terveellisessä ruokavaliossa sekä muissa yleistä hyvinvointia ylläpitävissä asioissa. Erityisesti ulkomaiset opiskelijat on tänä vuonna otettu huomioon päivän järjestelyissä. Myös yliopiston henkilökunnan liikuntailtapäivä on ajoitettu samallapäivälle. Luvassa onkin haasteotteluja henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Myös ulkomaisia opiskelijoita haastetaan ainakin sählyn merkeissä. Tapahtuman rinnalla on käynnissä Eurolla liikkumaan -viikko, jonka aikana (26. 9. – 2. 10.) opiskelijat voivat edullisesti tutustua kaupungin liikuntapalveluihin. lyhyet Y KSI VIIME KEVÄÄN pääteemoista Oplaapro-hankkeessa oli hops eli henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka tarkoituksena on jäntevöittää opiskelijoiden suunnitelmia opintojensa kulusta. Hopsiin kootaan omaan tutkintoon kuuluvat kurssit aikatauluineen, ja sitä päivitetään ajan myötä omien intressien ja tavoitteiden tarkentuessa. Opintosuunnitelmat ovat jo käytössä useilla laitoksilla. Tavoite on, että vuodesta 2006 lähtien jokainen uusi opiskelija tekee itselleen suunnitelman. Anna Tuholan ja Kalle Koiviston mielestä henkilökohtainen opiskelusuunnitelma vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Pelkkä pakko-hops ei kuitenkaan ole kenenkään etujen mukainen. Kun Koivisto aloitti toissa vuonna opintonsa psykologian laitoksella, suunnitelman teko oli jo osa alkuvaiheen opintoja, vaikkakin ilman kiinteää ohjausta. Koiviston mielestä positiivista laitoksen hops-järjestelmässä on se, että siitä käy selkeästi ilmi tutkinnon rakenne. ”Olisin kuitenkin kaivannut ohjausta esimerkiksi kurssien kuormittavuuden näkökulmasta. Laitoksella kyllä rohkaistaan hakemaan ohjausta myös tässä asiassa. Ilman sitä suunnitelma voi jäädä pelkäksi paperiksi, johon vain heitetään jotain ja joka palautetaan opintoviikkojen takia”, Koivisto kertoo. Tuhola on puolestaan opiskellut matematiikkaa jo viisi vuotta, joten hän on saanut tulla toimeen ilman virallista henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa. ”Oma asenne ja tietämys määräävät suunnitelman tärkeyden. Henkilökohtainen, ohjattu opiskelusuunnitelma on varmasti tarpeellinen niille opiskelijoille, joilla ei ole varmuutta opintojen suunnasta ja kurssivalinnoista.” Tuhola tuo esille yksilöllisten tutkintorakenteiden mukanaan tuomat haasteet. ”Ilman suunnitelmaa ja ohjausta rohkeat valinnat voivat jäädä tekemättä.” Tiina Koponen J YVÄSKYLÄN Ylioppilaslehden uuden siviilipalvelusmiehen Janic Leinon lipastossa lojuu A4-arkki, johon on luonnosteltu kaksi esinettä, parsakynä ja norsunjalkajakkara. Niille on ihan hyvä syy, mutta palataan asiaan vähän myöhemmin, sillä ensin pitää puhua nimestä. Erikoiselle kirjoitusasulle on nimittäin yksinkertainen selitys: äidin mielestä se sointui mukavasti yhteen isosisko-Jessican kanssa. ”Katsoin joskus nimipalvelusta, että Suomessa on yhteensä kaksi Janicia”, Leino kertoo. Syyskuussa palveluksensa aloittanut Leino arvelee keskittyvänsä Jylkkärissä lähinnä kuvittamiseen, ulkoasun kehittämiseen ja valokuvaamiseen. ”Aiemmin olen ollut sekatyöläinen lähinnä alakulttuurimedioissa ja muotimaailmassa. Ehkä täällä yllätän vielä kirjoittamalla jotain”, hän sanoo. Iso-Britanniassa Brighton Northbrook Collegessa ja Taideteollisessa korkeakoulussa vaatesuunnittelua opiskellut Leino on vaikuttanut Helsingissä kymmenkunta vuotta. ”Nyt Jyväskylässä huomaa hirveästi tuttuja naamoja, mutta nimiä ei välttämättä muista. On mulla täällä kavereita, joiden kanssa on muutenkin ollut tekemisissä”, Leino kertoo. Kun häntä pyytää listaamaan esikuvia, mies hiljenee hetkiseksi. ”Tuntuu, että ne päivittyy nopeasti. Enemmänkin inspiroidun hetkestä. Olen ollut niin pitkään kiinnostunut kaikesta, että tässä on ehtinyt nähdä monen nuorisokulttuurin nousun ja tuhon”, hän muotoilee. ”Niin ja sitten tietenkin mä inspiroidun mun tyttöystävästä ja ystävistä. Eikös se ole ihan reilua sanoa noin?” Leino lisää vielä. Vaan ne parsakynä ja norsunjalkajakkara. Molemmat ovat Leinoa innoittaineita asioita, joista ensimmäinen löytyi pilailutarvikeliikkeestä ja jälkimmäinen Korkeasaaresta. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Jyväskylän yliopisto yrittää kehittää opetuksen laatua Hops tulee, oletko valmis? Jylkkärin graafikko innostui kynästä H ANS -P ETER W ECKMAN J ANIC L EINO
• 4 NÄKÖKULMIA 11/2005 reuna huomautus Jenni Latvala E N OLE KOSKAAN ollut sisällä vankilassa. Jo rakennuksina ne ovat tarpeeksi jännittäviä. Ulkoapäin ne ovat usein pelkistettyjä ja ankaran näköisiä. Niitä myös vartioidaan niin, että se herättää ihmisesssä pelkoa. Vankiloissa asuu tietysti tappajiakin, mutta pitääkö sen takia rakennuksen olla arka ohikulkijan katseelle tai kosketukselle? Y RITIN OTTAA vankilasta kuvaa Poitiersin kaupungissa Ranskassa toissa keväänä. Minua kiehtoi rakennus, joka sijaitsi tien varressa matkalla keskustasta yliopistolle. Se oli vaaleaa betonia ja ikkunaton. Jyhkeän oven yläpuolella viuhahteli tuulessa vallankumouksellisesti sinipunavalkoraitainen lippu, saasteista harmaantunut. Kyykistellessäni kuvausasennossa lähettyville ilmaantui hattuun ja vyölliseen beigeen takkiin pukeutunut mies. Hän oli kulkevinaan ohi, mutta käännähti puhuttelemaan minua kauluksiensa sisästä: Mitä varten otit kuvia? Montako olit ottanut? Mistä tulet ja mitä teet täällä? Mies pyysi saada nähdä henkilöllisyyspaperini. Sanoin, että olen juuri tullut Suomesta ja etten tiedä aivan kaikkia sääntöjä. Mies huomautti, että vankilan kuvaaminen on kiellettyä ja että papereistani täytyy ottaa valokopio. Hän poistui sisään vankilaan ja ovi sulkeutui raskaasti edessäni. Jäin ymmälleni. Lysähdin kuumalle asfaltille vankilan seinustaa vasten. Viruin siinä vartin verran itkun vaiheilla. K UN MIES PALASI , oli hänellä virka-asuinen seuralainen. Mies sanoi uudelleen , että on erittäin vaarallista ottaa kuvaa vankilasta. Käännyin kiihtyneenä toisen herran puoleen ja puuskahdin, että halusin vain ottaa kuvan rakennuksen ja lipun uljaasta yhdistelmästä, ja että otin kuvat vain itsenäni varten, en julkaistavaksi. Virka-asuinen totesi rauhallisesti, että tällä kertaa ei ryhdytä jatkotoimenpiteisiin, ja sain korttini takaisin. Toinen mies vielä varoitti minua ottamasta jatkossa kuvia vankiloista. Kameraani ei viety, ei filmiäkään. Sain jatkaa matkaa, mutta kuohuin. Epäilivät minun aikeitani. Pilasivat pienen iloni, ja arkistoivat varmasti naamanikin vankilan kansioihin kelmien joukkoon. O N SURULLISTA , että Euroopassakin kansalaisia valvotaan valvomisen vuoksi. Poliisi ei saavuta kansalaisten luottamusta omavaltaisuuttaan osoittamalla. Järjestyksenpitotoimet eivät saa viedä ihmisiltä perusturvallisuuden tunnetta. Ihmiset turhautuvat, kyynistyvät ja saattavat jopa tietoisesti ärsyttää poliisia, jos he arkisissa touhuissaan saavat kokea olevansa uhka yhteiskunnalle. Tuohan se toki elämään vaihtelua, että saa tuntea olevansa vaarallinen yksilö. Se ei ole edes vaikeaa. Tarvitsee vain ottaa kamera käteen ja etsiä mielenkiintoista kuvattavaa. jmlatval@cc.jyu.fi Kuulustelu vankilan portilla Avec Sara (tv-ohjelma). Onko roska silmässäsi Sara? Uusi kokkiohjelma johdattelee myötähäpeään ja raivonpuuskaan. Voiko ihminen ”pistää” enempää ”ihania” raakaaineita ruokaan? Viva La Sara! Arkistot (muistot). Muuttolaatikoiden välistä löytyneet kirjeet, luokkakuvat ja muistiinpanot nostavat nostalgian pintaan. Blogit (nettikirjoitusta). Jos luulit, että elämä on tylsää, käy lukemassa blogeja. Huomaat, että se yleensä on. alkukirjoitus 28. syyskuuta 2005 toimitus suosittelee: Kirkko kadottaa nuoria aikuisia k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 2603359 / 044 5311099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto (014) 2603360 / 050 3554767 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino (014) 2603973 / 040 5330445 / sivari@jyy.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 2603355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 7 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Afrikassa vietetään jälleen nälkäpäivää Nälkäpäiväkeräys on osoittautunut menestykseksi Afrikassa. Useissa mantereen eteläja itäosan maissa on vietetty nälkäpäivää jo vuosia eikä loppua näy. ”Aina nälkäpäivä ja koko ajan jano”, tiivistää tunnelman setä Tuomo ja kuolee pois. Hänen naapurinsa perheessä ei ole syöty enää kolmeenkymmeneen vuoteen, paitsi lasten syntymäpäivinä muutamia hiekkakakkuja kynttilöiden kera. ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku”, lausahtaa rouva Fatima ruokarukouksen ja nääntyy nälkään. Nälkäpäivän lisäksi suosittua on ollut valopaasto sekä autottoman päivän vietto, josta on myös monin paikoin vuosisatojen perinteet. Aids-päivää juhlitaan ympäri mannerta pääosin positiivisissa tunnelmissa. ”Enemmän kuin suomalaisesta ruuasta, pidän savesta”, tuumaa heimopäällikkö Shaka ja heittää lusikan nurkkaan. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ Lehti TTT:n uutisia T ilastojen mukaan luterilaisesta kirkosta on eronnut Suomessa 20 vuodessa lähes 400 000 jäsentä (HS 25.9.2005). Se on jo aikamoinen määrä, mutta muutoksen vaikutusta vahvistaa toisen otantakyselyn tulos, jonka mukaan eroajista 70 – 80 prosenttia on 18–39-vuotiaita. Luterilaisella kirkolla tuntuukin olevan käsissään ongelma, joka vaikuttaa sen jäsenpohjaan pysyvästi. Siihen ei auta, että kirkkoon liittyi samaan aikaan paljon uusia jäseniä. Nettokadotus on silti melkein 220000 sielua. J otain siis pitäisi tehdä. Yksi keino on ilmiön ymmärtäminen tutkimuksen kautta. Kirkon tutkimuskeskuksella on parhaillaan käynnissä kolmivuotinen Nuori aikuinen -hanke, jossa haastattelujen avulla selvitetään tuhannen pääkaupunkiseudulla asuvan 18 – 39-vuotiaan arvomaailmaa. Hankkeen tarkoituksena on lisätä seurakuntien työntekijöiden ymmärrystä siitä, millaisessa maailmassa nuoret elävät. Tavoitteena on, että ensi vuonna valmistuvan tutkimuksen johtopäätökset veisivät kirkon itsetutkiskeluun, miten se saisi paremmin pidettyä kiinni nuorista jäsenistään. Tutkija, dosentti Kati Niemelän mukaan tutkimuksessa on jo selvinnyt, että nuoret ja nuoret aikuiset haluavat irtautua perinteisestä, auktoriteetteihin sidoksissa olevasta uskonnollisuudesta. He pitävät itseään henkisinä mieluummin kuin uskonnollisina ja kristittyinä mieluummin kuin luterilaisina. Alle 25vuotiaista vain joka viides ei voisi kuvitella eroavansa kirkosta. Tulokset veisaavat selvää säveltä merkittävästä asennemuutoksesta, joka haastaa kirkon sanoman perillemenon. Lisäksi kun saman tutkimuksen mukaan vain noin joka kymmenes kirkon työntekijä on yleiseltä asennoitumiseltaan samansuuntainen kuin enemmistö haastatelluista nuorista. M ielenkiintoista muutoksessa on sekin, että kirkosta eronneiden sukupolvi on sama, johon seurakunnat ovat satsanneet vahvasti lapsija nuorisotyössä. Eroavistakin suuri osa on käynyt seurakunnan päiväkerhoissa ja etsinyt itseään rippileirillä. Tähän kirkko onkin tuudittautunut ja uskonut sen riittävän. Kuitenkin vuosien kartuttua usko ei ole jokaisella jäsenyyteen enää riittänyt. Luterilaisen kirkon pitääkin liikkeenä lähteä haistelemaan uusia tuulia, mikäli se haluaa säilyttää jäsenkuntansa kokoluokan myös tulevaisuudessa. Kirkolla on edessään jälleen tiukkoja valintoja, joista yksi on muutoksen voimakkuus. Onko kirkon järkevä olla moniarvoistuvassa maailmassa muutoksiin ajankohtaisesti reagoiva yleisliike, joka tarjoaa suurimmalle osalle jäsenistään vähän jotakin? Vai pitääkö kirkon olla pienemmälle jäsenjoukolleen se juureva tammi, jonka pysyvyydestä voi hakea päivien melskeessä tukea ja turvaa? Toni Peltonen
• 5 11/2005 jyy pää Kirsi Marttinen Elina Savolainen, 25, varhaiskasvatus: ”On siinä järkeä. En ole kovin pitkälle ehtinyt itse suunnitella, mutta se auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia, etteivät kurssit jää roikkumaan irtonaisina.” Kari Melender, 32, kansantaloustiede: ”On se kai joskus tarpeellinen. Ymmärrän, että se tukee joitakin, mutta en ole täyttämisen jälkeen sitä vilkaissutkaan, kun on aika selkeät sävelet.” Anu Laitasaari, 27, englannin kieli: ”Mun hops on aika dynaaminen, mutta on se hyvä olla. Kun ei ole koulutusohjelmia, on tärkeää tietää, mitä itse haluaa. Hopsin teko pakottaa ajattelemaan.” Jukka Liuha, 24, liikuntapedagogiikka: ”Itselläni ei ole hirveästi kokemuksia. Meillä on käytännössä vuosikurssin yhteinen suunnitelma, jota sitten seurataan.” Onko hopsissa järkeä? kuvattua Kortepohjan ylioppilaskylän syyskuiset siivoustalkoot siirsivät huonekalut käytävistä jatkokäsittelyyn. Luentosaleissakin huono ergonomia Viimeisimmässä Jylkkärissä (10/2005) kerrottiin yliopiston atk-tilojen huonosta ergonomiasta. Itseäni ovat jo useamman vuoden ajan häirinneet tenttisalien äärimmäisen huonot olosuhteet neljän tunnin tenttiin vastaamiseen. Paras esimerkki surkeasta salista on päärakennuksen isoin sali C1. Miten opiskelijoiden voidaan kuvitella pystyvän hyvään tenttisuoritukseen, kun pöytiä ei ole mailla halmeilla ja vastaus tapahtuu puualustan päällä keikutellen? Alustan tasapainotus muualle kuin jalkojen päälle on lähes mahdotonta, ja kun sen laittaa jalkojen päälle, asento on kilpikonnamaisen kyyryinen, mikä aiheuttaa jumitusta ja kipua hartianseudulle päiväkausiksi. Samoin parhaimmillaan alustasta on viemässä tilaa tenttikysymysten, suttuja vastauspapereiden sekä kynän ja kumin lisäksi vielä useampi apuna käytettävä kirja. Yliopiston alue on pullollaan parempia saleja. Uskon, että kun tentissäkin työtilat ja asento ovat kohdallaan, voimme odottaa parempia tuloksia ja jaksamista. Omalta osaltani tentit on tehty, mutta muita tenttijöitä vielä löytyy. Saila Jäävätkö vanhukset EU:ssa jalkoihin? EU:ssa ei valtiotieteiden tohtori Taina Rintalan mukaan tunneta käsitettä vanhuspolitiikka (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 4/2005). Sen sijaan EU:ssa tunnetaan käsite Lissabonin strategia, jonka tavoite on edistää kilpailukykyä. Kaikki muut asiat on valjastettu palvelemaan tätä kilpailukykystrategiaa. Kun ennen sosiaalija terveyspolitiikassa huomio kohdennettiin pääosin lapsiin, vanhuksiin, vammaisiin ja vähäosaisiin, on linja EU:ssa se, että kaikista huolehditaan. Eikö kuulostakin hyvältä? Ylevä periaate tarkoittaa kuitenkin sitä, että nuo ryhmät joutuvat jatkossa yhä enemmän huolehtimaan itse itsestään. EU:n punainen lanka asiassa on aktiivinen ikääntyminen. Eläkeläiset nähdään EU:ssa ennen kaikkea aktiivisina kuluttajina, harrastajina, vapaaehtoistyöntekijöinä, järjestöaktiiveina ja itsensä sekä toisten auttajina. Toisaalta EU:ssa toivotaan, että työura ei päättyisi vielä 65-vuotiaana. Eli kravatti pysyy kaulassa ja kintaat kädessä loppusuoralle asti. Sinä yli 65-vuotias, älä kysy, mitä yhteiskunta voi tehdä hyväksesi. Kysy, mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan hyväksi! Samaan aikaan, kun EU-Suomessakin enenevässä määrin siirrytään toteuttamaan Lissabonin strategiaan perustuvaa aktiivista ”kaikenikäisten Eurooppaa”, jää meillä huomioimatta hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa jo olevat vanhuksemme. Heitä ei saada enää lapioimaan ojia tai vetämään eläkeläisten kuntosaliryhmää, vaikka EU kuinka tekee uusia strategioita ja direktiivejä. Kunnallisessa päätöksenteossa olisikin aika laittaa asiat arvojärjestykseen ja lopettaa sosiaalija terveyspalveluiden rakenneuudistushömpän toteuttaminen vanhustemme kustannuksella. On OK, että uusia näkemyksiä tulee päätöksentekoon. Mutta uudistukset eivät voi tapahtua niin, että niiden jalkoihin jää kokonainen väestöryhmä. Ennen kuin rupeamme nostelemaan kehitysapuja gepardihatuille tai huolehtimaan turvapaikkashoppailijoiden edesottamuksista, pitää meidän hoitaa oma elinympäristömme. Globaaleista asioista enemmän kiinnostuneita nuoria nykytilasta ei voi silti syyttää, sillä kuntapäättäjistämme lähes kaikki ovat varttunutta väkeä, joita pitäisi nämä asiat kiinnostaa. Nuortenkin tulisi tietysti osata katsoa lähemmäs. Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaisten 1. vpj. kaupunginvaltuutettu Akateemisen työn markkinointi tehokkaammaksi Jyväskylän yliopisto menestyy erilaisissa vertailuissa erinomaisesti. Olemme maan toiseksi suurin maisterikouluttaja, ja suhteessa voimavaroihin tehokkaimmasta päästä. On saatu laatuyksikkömainintoja, ja kokonaisuudessaan valittamisen aiheita ei oikeastaan ole. Aina voi kuitenkin parantaa. Tilastojulkaisu ”Yliopistot 2004” kertoo, että Jyväskylän yliopistosta vuosina 1998 – 2002 valmistuneista on valmistumista seuraavan vuoden lopussa ollut työttömänä säännönmukaisesti noin viisi prosenttia. Valtakunnallinen kaikkien alojen keskiarvo on tarkastelujaksolla ollut 3,3 – 3,7 prosenttia vuotta 2002 lukuunottamatta. Jyväskylästä valmistuneiden hieman keskiarvon ylittävää työttömyysprosenttia selittää osaltaan se, että Keski-Suomessa voimakkain työvoiman kysyntä kohdistuu ammatillisen peruskoulutuksen hankkineisiin. Näin ainakin TE-keskuksen mukaan. Moni yliopistosta valmistunut haluaisi jäädä Jyväskylään tai sen lähiympäristöön töihin, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla. Kuntien taloudellinen tilanne pakottaa vähentämään henkilöstöä. Esimerkiksi Jyväskylän kaupunki vähentänee noin viisisataa henkeä, lähinnä eläköitymisten myötä. Voi olettaa, että täytettävät paikat vaatisivat korkeaa akateemista osaamista. Lopputuloksen arviointi on vaikeaa. Julkiselta sektorilta tuskin on nykytiedon valossa odotettavissa merkittävää nettokasvua akateemisen työn kysyntään, joten katse kääntyy yksityissektoriin. Yliopistolla on paljon yhteistyötä alueen elinkeinoelämän kanssa, mistä osoituksena ovat hallituksen uudet yliopiston ulkopuoliset jäsenet. Alkaneella kolmevuotiskaudella olisi otettava yliopiston yhdeksi kärkiteemaksi yliopistollisen osaamisen tehokas markkinoiminen Keski-Suomen yrityksiin. Harjoittelumahdollisuuksien kehittäminen voisi edistää tavoitetta. Osaamisen monipuolistamista taas palvelisi sivuaineiden vapauttaminen. Uusia päätöksiä tämä ei vaadi, sillä yliopiston kehittämisstrategia vuodelta 2001 linjaa, että sivuaineiden opintooikeuksien vapauttamista jatketaan. Antti Vesala JYY:n korkeakoulupoliittinen sihteeri Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. T ÄMÄ SYKSY on sekavaa aikaa. Uudet opiskelijat yrittävät päästä selville siitä, mitä ja missä tahdissa heidän tulisi opiskella. Vanhat opiskelijat pähkäilevät uusien ja vanhojen tutkintovaatimusten parissa. Laitosten ja tiedekuntien henkilökunta joutuu vastaamaan kysymyksiin, joita ei välttämättä ole edes vielä mietitty. O N SELVÄÄ , että eri opiskelijoiden käyttäessä uusia ja vanhoja tutkintovaatimuksia rinnakkain tullaan jossain vaiheessa törmäämään ristiriitaisuuksiin ja kummallisuuksiin. Opintoviikkojen muuttaminen opintopisteiksi pyöristyssääntöineen voi myös jossain määrin tuntua salatieteeltä, joka on hyvin kaukana matematiikasta. Akateeminen vapaus riistettiin tulevilta sukupolvilta eduskunnan päätöksellä. Pelkään pahoin, että ”paperit käteen ja pihalle”-mentaliteetti näkyy tulevaisuudessa. Mielestäni suomalaisen yliopiston vahvuuksia on tähän asti ollut mahdollisuus sovittaa opiskelu muun elämän mukaan, olla osa-aikainen opiskelija, työntekijä tai järjestöaktiivi. On ollut aikaa ja mahdollisuus etsiä niin itseään kuin oikealta tuntuvaa aineyhdistelmääkin. Myös vaihtoon lähdön sovittaminen opintoihin on ollut pääsääntöisesti helppoa. N YT OPISKELIJAT joutuvat kirjoillaolovuosinaan opiskelemaan täyttä tahtia saadakseen vaaditut opintopisteet kasaan. Lainan nostohalukkuus ei ole noussut, joten työnteko opiskelujen ohella varmasti jatkuu. Eniten pelkäänkin sitä, että yhä useammat jättävät lähtemättä mukaan järjestötoimintaan. Useilla aloilla järjestökokemus voi olla yhtä arvokasta kuin työkokemus, varsinkin jos kyseessä ei ole oman alan työ. Joskus siirtyminen työelämään tapahtuu juuri harrastuksen tai järjestötoiminnan kautta. Ylioppilaskunta lienee tästä oivallinen esimerkki. Opiskeluajan tulisi olla muutakin kuin luennoilla ja demoissa istumista, esseiden vääntämistä ja kirjatenttejä. Se on oivallinen mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä, harrastaa, olla aktiivinen ja oppia muutenkin kuin kirjoista. U USI VUOSI tuo uudet kujeet ja toivon hartaasti, että uudet opiskelijasukupolvet löytävät tiensä opiskelijapolitiikkaan, ainejärjestötoimintaan tai mihin tahansa aktiviteetteihin – rajauksista huolimatta. Kirjoittaja on JYYn hallituksen puheenjohtaja. Uusien ja vanhojen sekava syksy vapaa sana J ANIC L EINO
• Well since this is supposed to be a diary of sorts about my life here at Jyväskylä University, I should really introduce myself and let you know who you’re reading about. My name is Richard Tattersall and I’m originally from Nottingham in England. I originally came to Finland three years ago; to be with a Finnish girl I had met back home and also to do a two year work practice at KeskiSuomen Mediapaja. Unfortunately like all good things they both came to an end, but rather than running back to the UK I decided to return to school. So now here I am studying on the Masters Program of Digital Culture. The orientation week was very different from English universities where you would be only with people from your own course. Here all the international students, exchange and degree, were all together which was really cool. This meant that in my first hour not only did I meet someone from my course but also a Physicist, sports scientist, business major & a social worker, making for quite interesting conversation to say the least. This first two weeks of University social life have been crazy and my home seems to have become a center for our social activities. In fact this week people have been at my home for either parties or videos, five nights out of seven. So as you can imagine it’s been quite a busy time. Without a doubt the high point of this first two weeks, had to be the opening party which turned into one of the most romantic nights I’ve ever had. Like most magical moments I just never saw it coming and considering my promise not get involved for the next six months also equally funny. One minute I’m holding hands with this beautiful Estonian girl because we were joking about being nervous meeting the head of the school and after I said how nice it was to hold her hand, and she said that we should just keep doing it. We looked at each other and haven’t stopped smiling since. Without a doubt it was more romantic than I can make it sound here but it’s the best I can do with 142 words. So until next month enjoy and learn! Richard Tattersall jylkkari@jyy.fi L IETTUALAINEN oikeustieteiden opiskelija Kestas Surplys ei saa opintotukea, koska hän ei ole opinahjonsa 65 parhaan opiskelijan joukossa. Kuitenkin nuori mies on selvittänyt tiensä hyvällä todistuksella (keskiarvo 9,7) ja tiukkojen pääsykokeiden jälkeen Vilnassa sijaitsevaan Mykolas Romerisin yliopistoon. Mikäli Surplys lukeutuisi parhaiden opiskelijoiden joukkoon, hän voisi saada 30 euron suuruista tukea. K ESTAS S URPLYS on kotoisin tuhannen asukkaan kylästä, Kintaista. Tällä hetkellä hän opiskelee noin 300 kilometrin päässä kotikaupungistaan ja käy vanhempiensa luona noin kerran kuukaudessa. ”Nyt asun kaukana kotoa. Se ei tuota minulle ongelmia, mutta ruuanlaitto on hieman hankalaa”, nuori mies kertoo. Kouluruoka maksaa yliopistolla puolitoista euroa ja bussimatkan hinta on 15 senttiä. ”Tällä hetkellä en käy töissä, koska minulla ei ole käytännössä juuri vapaa aikaa. Lähes kaikki opiskelijat saavat rahaa vanhemmiltaan. Ne, joiden vanhemmilla ei ole varaa auttaa, ottavat lainaa”, liettualainen kertoo. ”Monet opiskelijat hankkivat puolipäivätöitä varsinkin kolmannen ja neljännen vuosikurssin aikana.” L IETTUALAINEN OPISKELIJA asuu samassa huoneessa kolmen muun pojan kanssa kolmen minuutin kävelymatkan päässä yliopistosta. Opiskelija-asuntola on yksi Vilnan uusimmista. Surplysin mielestä siellä on melkein täydelliset elinolot. Kuukausivuokra on 23 euroa. Yksityisiltä markkinoilta hankittuna yksiö maksaisi huomattavasti enemmän, 175 euroa. ”Minun mielestäni kaikki opiskelijat ovat hyvin iloisia. Vaikka tulisi vastaan mitä vaikeuksia tahansa, he ovat optimistisia”, hän kertoo. Kun opiskeluilta liikenee aikaa, Kestas Surplys pelaa pesäpalloa, surffaa tietokoneella ja tapaa kavereitaan. Myös elokuvat, televisio ja musiikki ovat lähellä sydäntä. Tällä hetkellä oikeustieteistä valmistuu Liettuassa paljon opiskelijoita, ja kilpailu alan työpaikoista on kovaa. Jo ensi kesänä Kestas Surplys suunnittelee lähtevänsä ulkomaille töihin. ”Täältä ei olisi hankalaa saada jotain työtä, mutta ulkomailla saan niistä parempaa palkkaa.” Virpi Kirves Vilna, Liettua Holding Hands Vain parhaat saavat Liettuassa opintotukea 6 11/2005 Wednesday is a sports day The student unions of the University of Jyväskylä and Jyväskylä Polytechnic will hold the fifth annual Poltetta Puntissa student sports day on Wednesday, 28 September. The organisers expect more than a thousand people to take part in the event, which will take place in and around the Hipposhalli sports complex. Free to all students, the event will showcase various local sports activities. Participants can also try out new forms of exercise, such as rugby, golf, fitness boxing, capoeira and footbag. This year, the organisers have paid special attention to the needs of foreign students. The event is part of the Eurolla liikkumaan theme week running from 26 September to 2 October. During the week students can try out Jyväskylä's sports facilities for one euro per visit. Poltetta Puntissa student sports day on Wednesday, 28 September from 10 am to 4 pm at the Hipposhalli sports complex. Lutakko re-opens after renovations Lutakko, Jyväskylä's legendary music venue, has re-opened after renovations. The building's exterior hasn't changed much, but the interior is another story. The stage has been moved to the opposite side of the room and the entrance is to the right of the old stage. An increased number of exits means that there is now room for more than 500 people, which will help to draw bigger names to the venue. Started in May, the renovations proceeded apace thanks to 120 volunteers working side by side with professionals and putting in up to ten hours a day during the summer. The fate of Lutakko, run by the Jyväskylä Live Music Association, hung by a thread for years. At one point, the plan was to tear it down to make room for parking spaces. Tanssisali Lutakko (Schaumaninkatu 3). Concert schedule at www.jelmu.net End to endless waiting for care New legislation on access to nonemergency treatment also applies to mental health care services provided by the FSHS. The act on access to non-emergency treatment, which came into force on 1 March, aims to ensure that no-one has to wait for treatment for more than six months. This also applies to the Finnish Student Health Service (FSHS) and its mental health care services. According to the new regulations, the form of treatment needed must be assessed by the FSHS within three weeks of the patient's initial contact. The new legislation also requires health care providers to publish their waiting times twice a year. The FSHS will post the information on its website (www.yths.fi) this autumn. Translated by Annamari Typpö news in brief Ei kitistä pienistä Liettualaiset opiskelijat eivät narise turhista. Olen asunut kahdessa eri opiskelija-asuntolassa merenrantakaupunki Klaipedassa. Sen jälkeen suomalainen opiskelijaelämä on tuntunut hyvinkin turvatulta. Kun suomalaiset haaveilevat jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan yksiöstä, saattavat liettualaiset asua koko opiskeluaikansa neljän hengen kanssa samassa huoneessa. Jos rahaa ei ole, liettualainen opiskelija käyttää mielikuvitusta. Kun se ei riitä, ystävä tai kämppäkaveri voi tulla hätiin esimerkiksi tarjoamalla ruokaa. Vaikka liettualaisilla opiskelijoilla on vähintään yhtä paljon pulmia kuin suomalaisilla – ja oikeastaan paljon enemmän – ilo revitään irti mistä tahansa. Ongelmien keskelle ei jäädä makaamaan eikä niistä valiteta. Kukaan muukaan ei taistele puolestasi, ellet tee sitä itse. Kun yhteiskunnan järjestämää apua ei ole avokätisesti tarjolla, on opiskelijoiden ja muidenkin kansalaisten yksinkertaisesti pakko selvitä. Virpi Kirves kommentti Liettualainen Kestas Surplys ja myös hänen sisarensa Birute uskovat EU:n tuomiin mahdollisuuksiin. The thoughts of a degree studen t V IRPI K IRVES Juttusarjassa tutustutaan muiden maiden yliopistoelämään paikallisen opiskelijan kanssa. ”Lähes kaikki opiskelijat saavat rahaa vanhemmiltaan. Ne, joiden vanhemmilla ei ole varaa auttaa, ottavat lainaa.” Kestas Surplys
• 7 11/2005 Ä NKYTTÄJIEN vertaistukiryhmä aloitti toimintansa Jyväskylässä syyskuun lopussa. Ensimmäistä kertaa täällä pyörivän ryhmän vetäjänä toimii 19-vuotias aikuiserityiskasvatuksen opiskelija Ella Valve. ”Olen käynyt pääkaupunkiseudulla vastaavassa kerhossa. Muutettuani päätin, että perustan tänne ryhmän. Alullelaittaja olisi tosin parempi sana, koska kyse on vertaisryhmästä”, Valve kertoo. Tapaamisten ohjelma on epämuodollista ja osallistujien itsensä päättämää. ”Aluksi vaihdetaan kuulumiset, jotka yleensä liittyy siihen, miten minulla änkyttäjänä menee, onko ollut vaikeampaa vai helpompaa. Usein tehdään harjoituksia, ja tietysti ihan keskustellaan.” ”Tämä on mahdollisimman mahdollisimman epävirallista ja tasaveroista toimintaa. Kaikki ovat oman änkytyksensä asiantuntijoita”, Valve sanoo. ”P ARASTA ON SE , että jaetaan kokemuksia siitä, millaista on olla änkyttäjä, ja että änkytystä voi hallita ja sen kanssa pärjää”, sanoo tapaamiseen osallistunut Minna. Hän ei halua esiintyä omalla nimellään, sillä änkyttämisen avoin tunnustaminen on hänelle uusi asia. ”Tulin kaapista vasta talvella. En myöntänyt sitä oikeastaan itsellenikään, vaikka tasan tarkkaan tiesin, mistä on kyse”, hän selittää. ”Vaati ainakin minulta paljon rohkeutta kertoa muille. Suunnittelin sitä pari viikkoa puheterapeutin kannustamana, ja vähän pelkäsin, miten mieheni reagoi. Eipä siinä sitten mitään käynyt, tultiin vaan läheisemmiksi”, Minna sanoo. J ÄÄVUORIVERTAUSTA käytetään usein kuvaamaan änkytystä: vedenpinnan päällä on se, mitä kuuluu ja näkyy, ja alapuolella se, mitä tuntee ja miten änkytyksen kokee. ”Minulla on paha ja vaikea änkytysoire, mutta suhtautuminen siihen on hyvä. Pinnan päällinen osa on aika suuri, mutta minusta tuntuu, että alla ei ole niin hirveästi”, Ella Valve sanoo. ”On olemassa piiloänkyttäjiä, joiden kaikki energia menee änkytyksen peittelyyn. He ovat sujuvia, mutta änkytyksensä vankeja. Minä pidän piiloänkytystä änkytyksen pahimpana muotona”, hän toteaa. Ä NKYTTÄMISEN SYITÄ ei tunneta tarkkaan. Siihen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Se, miten hankalaksi eri tilanteet koetaan, voi vaihdella paljonkin änkyttäjästä toiseen. ”Jotkut ovat tietysti helppoja ihmisiä, hyvät ystävät ja äiti, vaikkapa. Toisaalta jos on tosi hankala tilanne ja adrenaliinia veressä, niin voi mennä hyvin. Kun äskettäin kommentoin asiaa massaluennolla, minua kyllä jännitti, mutta en ollut pitkään aikaan puhunut niin sujuvasti”, Valve kertoo. ”Olen ottanut sellaisen linjan, että jos joku auttaa minua puhuessa, sanon lauseen itse loppuun siitä huolimatta. Muuten se menee helposti siihen, että ihmiset alkavat puhua puolestani, ja sitä en halua.” ”Yleensä otan riskin ja kokeilen, miten pahasti minua änkytyttää”, Valve sanoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Änkyttäjien vertaistukiryhmä kokoontuu Ilokivessä seuraavan kerran torstaina 27.10. kello 17.30. Änkyttäjä auttaa änkyttäjää tv-maksu 5x95 pirunnyrkki suoraan painoon Tule tekemään edullisia löytöjä! Palvelemme ma-pe 10-18 ja la 10-15 Otamme vastaan lahjoituksia. Puhdasta ja ehjää kiitos! Jyväskylä Seppälä Ahjokatu 10 • 014 665 289 Jyväskylä Keskussairaalantie 1 • 014 216 200 Palokka Kirri Kirrinkuja 1 • 014 665 911 Viitasaari Porthanintie 4 • 014 571 220 Äänekoski S -Marketin alakerta • 014 241 153 academy access 2x100 pirunnyrkki suoraan painoon arvi life 2x100 (mv) pirunnyrkki suoraan painoon sohwi 1x100 suoraan painoon J ANIC L EINO Ella Valve perusti Jyväskylän ensimmäisen änkyttäjien tukiryhmän. ?????????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????? ???????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ? ???????????????????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????? ???????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????? ???????????????????????????????????? ? ?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ???????????????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????? ???????????????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? ??????????????????????????????????????????????????????????????? ???????????????? Kapakassa avaamisaikaan kannattaa ensimmäinen tuopillinen juoda puoliväliin ja ihmetellä sitten baarimikolle, onko hana pesty huonosti, kun oluessa tuntuu olevan makuvirhe. Yleensä saat tilalle täyden tuopin ilmaiseksi. Yst. Patse Patsen pummivinkki 7 Kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän. Ei-patsemainen vaihtoehto: tee tv-ilmoitus p. (09) 613 161 tai www.tv-maksu.fi Tehotarkastukset nyt käynnissä.
• 11/2005 8 ”S UOMALAISTEN RAHOJA ei pidä käyttää Marokon miehityksen kustannuksiin”, Emhamed Khadad sanoo tiukasti. Khadad on Länsi-Saharan itsenäisyysliikkeen Polisarion johtajia. Hän neuvottelee YK:ssa Yhdysvaltain entisen ulkoministerin James Bakerin vetämän työryhmän kanssa maansa itsenäistymisestä. Länsi-Sahara on niitä harvoja siirtomaita, jotka eivät itsenäistyneet 1900luvulla. Sen piti itsenäistyä 1975, kun entinen siirtomaaisäntä Espanja veti joukkonsa pois. Marokko käytti kuitenkin tilaisuutta hyväksi ja miehitti alueen. Alkoi laajamittainen sissisota. Itsenäisyysliike julisti Länsi-Saharan itsenäiseksi vuonna 1976. Marokko ei kuitenkaan ole hyväksynyt itsenäistymistä, eikä ole vetänyt joukkojaan pois. Khadad haluaa, ettei suomalaisten rahoja kanavoida miehityksen ylläpitämiseksi. Marokko saa EU:lta rahaa laittoman siirtolaisvirran pysäyttamiseksi. Itsenäisyysliikkeen johtaja epäilee rahojen menevän miehityksen kustannuksiin. S ISSISOTA PÄÄTTYI vuonna 1991 aselepoon, jonka tavoitteena oli järjestää kansanäänestys maan tulevaisuudesta. Marokko on kuitenkin järjestelmällisesti torpedoinut äänestyshankkeet. Viimeisintä yritystä vuonna 2003 tuki myös YK:n turvallisuusneuvoston yksimielinen päätös. ”Ihmiset ovat turhautuneita miehitetyillä alueilla”, Khadad sanoo, ”voimme puhua kansannoususta tai intifadasta tällä hetkellä.” Khadadin mukaan Marokko on estänyt pääsyn miehitetyille alueille. Espanjalainen ihmisoikeuksien tarkkailijaryhmä on käännytetty lentokentältä, ja rauhanaktivisteja ja toimittajia on estetty menemästä näille alueille. Ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan tänä vuonna useita kymmeniä ihmisiä on loukkaantunut vakavasti ja pidätetty. Taloja ja muuta omaisuutta on tuhottu. Länsimaissa tapahtumat eivät ole saaneet paljoa huomiota. ”Pelkäämme Itä-Timorin skenaariota”, Khadad toteaa viitaten Indonesian armeijan tekemään kansanmurhaan. ”Länsisaharalaisten väkivallattomaan vastarintaan ollaan vastattu äärimmäistä väkivaltaa käyttäen”, hän painottaa. E UROOPAN UNIONILLE Länsi-Saharan tilanne on vaikea kysymys. Jäsenvaltioista Espanja on entinen siirtomaaisäntä ja Marokon rajanaapuri. Ranskalla taas on perinteisesti ollut hyvät suhteet Marokkoon, entisen siirtomaansa Algerian kilpakumppaniin. Ranskaa on myös kiinnostanut LänsiSaharan luonnonvarojen hyödyntäminen. Sen sijaan Norja on ryhtynyt konkreettisiin toimiin. Maan valtiovarainministeri ilmoitti kesäkuun alussa, että Norjan keskuspankki vetää pois sijoittamansa rahat yhdysvaltalaiselta energiayhtiöltä, joka oli tehnyt sopimuksen Länsi-Saharan rannikon öljyvarojen koeporauksista. ”Haluamme muiden maiden seuraavan Norjan esimerkkiä”, Khadad sanoo. Ari Sardar K EHITYS ON eriskummallinen sana. Toisaalta vaikuttaa siltä, että maailmassa on aivan liian vähän kehitystä. Kun puhutaan köyhyydestä, nälästä tai puutteellisista terveyspalveluista, vedotaan yleensä ”alikehitykseen”. Siis kehitystä lisää, niin köyhillä alkaa mennä paremmin. Samaan aikaan Suomessa vaaditaan taloudellisen kehityksen nimissä työelämän joustoja ja tuloerojen kasvua. Näyttää siltä, että kehityksen välttämättömänä sivutuotteena köyhillä menee tulevaisuudessa entistä huonommin. Kehityksen käsite onkin varsin vaarallinen, koska sillä voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa. Biologiasta lainattuna terminä ”kehityksen” käsite houkuttelee ajattelemaan ihmisten päätöksistä riippumatonta, lainomaista muutosta. Niinpä kenellä tahansa, jolla on valta määritellä ”kehitys”, on myös valta päättää politiikasta. Mitä tahansa kehitystä ei siis kannata hyväksyä. M ILJARDIT KÖYHÄT ihmiset maailmassa ovat nauttineet ”kehityksestä” kolonialismin ajoista lähtien. Luonnonvaroja on organisoitu voittoa tuottaviksi, hallintoa keskitetty keinotekoiselle valtiotasolle, perinteisiä elämänmuotoja hävitetty. Rikkaus on kuitenkin antanut odottaa itseään. Turhan usein jääkin huomaamatta, että moderni köyhyys ei välttämättä ole kehityksen puutetta vaan tulosta pitkäaikaisista ponnisteluista tietynlaisen kehityksen hyväksi. Perinteisissä yhteisöissä ei tunnettu roskankeräilyä kaatopaikoilta, slummeja tai hikipajoja – ne ovat syntyneet kehityksen myötä. Kehitys-käsitteen sisäänkirjoitettu idea on, että kasvava talous parantaa elämänlaatua. Tämä väite onkin epäilemättä pätenyt pitkän aikaa sotien jälkeisessä Euroopassa. Lisääntynyt tuotanto on tuonut ihmisille vapaampaa elämää, kevyempää arkea ja kaivattua vapaa-aikaa. Oletus on viime aikoina menettänyt uskottavuuttaan Suomen kaltaisissa maissa. Kehitysmaiden kokemukset ovat osoittaneet samaa jo pitkään. Useissa maissa talouden kasvu on kurjistanut köyhiä. Enemmän tuotantoa tarvitaan, mutta sillä ei tee mitään, jos raha valuu pienen eliitin käsiin. J OS KÖYHIEN ASEMA on jossakin päin maailmaa parantunut, se on yleensä liittynyt köyhien kykyyn luoda poliittista painetta. Tarvitaan joukkoliikkeitä, tietoisuutta oikeuksista ja tarvittaessa kohtuullista rähinää. Siksi köyhien aseman parantumista onkin äärimmäisen vaikeaa viedä. Sitä pitää vaatia. Tämä on ollut monen kehitysjärjestön oivallus viime aikoina. ”Valtaistumisesta” on tullut jo eräänlainen muotisana. Köyhyys ei lakkaa, jos muutoksia tuodaan vain ylhäältäpäin. Harhaanjohtavinta koko prosessissa saattaakin tänä päivänä olla ”kehityksen” käsite. Kun puhumme kehityksestä, luomme kummallisia mielikuvia. ”Kehitys” kuulostaa ennustettavalta, kaikille samanlaiselta ja valta-asemiin liittymättömältä prosessilta. Kehitystä voi viedä. Parasta kehitysaputyötä tekevätkin ne, joilla ei ole mitään tekemistä kehityksen kanssa sanan varsinaisessa mielessä. Ideat muuttuvat nopeammin kuin käsitteet. Teppo Eskelinen Kirjoittaja on globaaleihin oikeudenmukaisuuskysymyksiin erikoistunut filosofian tutkija. Kehitys – miksi? Tuntematon sota Poikia vedenhakumatkalla. Tinfoudin pakolaisleirien asukkaista suurin osa on naisia ja lapsia. Krooninen nälänhätä vaivaa varsinkin pieniä lapsia ja vastasynnyttäneistä äitejä. H ENRI O NODERA
• 11/2005 9 Länsi-Saharan tuntemattomassa sodassa kamppaillaan Marokon miehitystä vastaan. Itsenäisyysliikkeen edustaja pelkää Itä-Timorin kaltaista kansanmurhaa. Samalla maata vaivaa krooninen nälänhätä. Nepalissa sissit kaappaavat lapsia joukkoihinsa kodista tai koulun penkiltä. Toisaalta maan pääkaupungissa Suomenkin tukema lastenkoti antaa katulapsille mahdollisuuden oppia lukemaan ja laskemaan. Tällä aukeamalla kerrotaan sodan arkipäivästä kahdessa maassa. Vuosikymmeniä kestävät sissisodat kurjistuttavat etenkin lasten ja naisten elämää. S AHID S MRITIN KOULUA ympäröi korkea tiilimuuri, jonka harja on päällystetty lasinsirpaleilla. ”Koulujen häirintä on Nepalissa yleinen ongelma. Jos aluetta ei aidata, se joutuu helposti varkauksien ja ilkivallan kohteeksi”, projektipäällikkö Pasi Laihonen sanoo. Hän johtaa Kaakkois-Nepalissa toimivaa suomalaista ympäristöhanketta. Koulut ovat yksi hankkeen tärkeimmistä kohteista. Niitä on ollut mukana nelisenkymmentä. Dharanissa sijaitsevalle Sahid Smritille on räätälöity suomalaisella rahalla ympäristöohjelma. Sen vaikutukset näkyvät pihassa, jota koristavat kukkaistutukset ja hyvin hoidettu nurmikko. ”Tämä alue oli vielä viime kesänä yhtä kurapeltoa”, Laihonen sanoo. Lyhyessä ajassa Sahid Smritistä on tullut malli alueen muille kouluille. Hankkeen kenttävastaava Urmila Shrestha esittelee koulun seinällä komeilevia ohjeita, jotka kehottavat muun muassa huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniasta ja luokkahuoneiden siisteydestä. ”Ajatuksena on, että lapset vievät tietoa myös koteihinsa, jotta vanhemmatkin viisastuisivat”, Shrestha sanoo. I SOIMMAT ONGELMAT odottavat Sahid Smritissäkin yhä ratkaisuaan. Erityinen huolenaihe on vesi, joka on peräisin asutetulta vuoristoalueelta. ”Emme saa puhdasta juomavettä milloinkaan, ja kuivana aikana vettä ei tule ollenkaan”, sanoo englannin opettaja Govinda Samal Magar. Oppilaat joutuvat hakemaan juomaveden koulun ulkopuolisista taloista silloin, kun sitä ei ole muuten saatavilla. ”Naapureilta saatu vesi on harvoin juomakelpoista”, Laihonen sanoo. Sen sijaan kesäisin rankat monsuunisateet huuhtovat peltoja ja sekoittavat juomaveteen lantaa. ”Kesällä suuri osa oppilaista sairastuu. Vaikka vesi on likaista, oppilaiden on pakko juoda”, Magar toteaa. Toinen suuri ongelma on vessojen riittämättömyys: 1300 oppilaan käytössä on vain neljä vessaa. ”Oppilaiden on pakko tehdä tarpeitaan myös koulun pihalle, mikä levittää erityisesti ripulia. Myös lavantaudin ja koleran leviäminen johtuu käymäläkulttuurista”, Laihonen kertoo. D HARANISSA KOULUT ovat kuitenkin olleet onnekkaita, sillä ne ovat toistaiseksi säästyneet Nepalia pian kymmenen vuotta riivanneelta sisällissodalta. Suurin osa maaseudusta on maolaississien hallinnassa, eivätkä koulut ole konfliktin ulkopuolella. ”Maolaisten hävytön taktiikka on kaapata vanhempia oppilaita ja viedä heitä omille koulutusleireilleen”, erityisasiantuntija Juho Uusihakala Nepalin Suomen suurlähetystöstä kertoo. Maolaisilla on oma käsityksensä siitä, miten esimerkiksi historiaa ja yhteiskuntaoppia pitäisi opettaa. Opetuksen sisältö perustuu Mao Tse-Tungin ajatteluun, kuten koko Nepalin maolaisliikkeen ideologia. ”Maolaiset ovat jopa kirjanneet kasvatukselliset tavoitteensa opetussuunnitelmaksi”, Uusihakala sanoo. Maolaiset heittäytyivät laillisen politiikan ulkopuolelle vuonna 1996 ja ovat kapinoineet siitä lähtien. Taistelut ovat vaatineet jo ainakin kahdentoistatuhannen ihmisen hengen. Maolaisten lopullisena päämääränä on monarkian kukistaminen ja kommunistisen tasavallan perustaminen. S ISÄLLISSODASSA LAPSET eivät ole turvassa edes kodeissaan. Maolaiset vaativat jokaista perhettä luovuttamaan yhden pojan hallituksen vastaiseen taisteluun. Monet lapset pakenevat Intian puolelle turvaan. Samalla koulunkäynti keskeytyy. Toisaalta ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet, kuinka myös hallituksen joukot rikkovat räikeästi lasten ihmisoikeuksia. Luonnollisesti hallitus väittää myös armeijan ja poliisin väkivaltaisuuksia maolaisten tekemiksi. Viime vuosina maolaisten tulilinjalle ovat joutuneet erityisesti yksityiskoulut. Sissit ja maolaismieliset opiskelijajärjestöt vaativat niiden sulkemista. Maolaisten mielestä kaiken kouluopetuksen pitää olla julkista ja maksutonta. Yksityiskouluja uhkaillaan väkivallalla, ja osa niistä on joutunut pommi-iskujen kohteiksi. Nepalin opetusministeriön tilastojen mukaan maassa oli vuonna 1999 noin 5 700 yksityiskoulua. Niissä oli yhteensä 1,5 miljoonaa oppilasta. Neljä vuotta myöhemmin maassa oli saman tilaston mukaan enää noin 3000 yksityiskoulua, joissa oppilaita oli 650000. Luvut eivät ole täysin luotettavia, mutta ne kertovat siitä, miten yksityiskouluja suljetaan jatkuvasti hyökkäysten pelossa. Koulujen joutuminen sodan keskelle huolestuttaa myös YK:n lasten järjestöä Unicefia. ”Valtion kouluissa on jo nyt tiloihin ja opettajien määrään nähden liikaa oppilaita. Yksityiskoulut ovat monille lapsille ainoa väylä oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan”, sanoo Unicefin Nepalin edustaja Suomi Sakai. ”Yksityiskouluja vastaan hyökkääminen on samalla hyökkäys lapsia ja heidän tulevaisuuttaan vastaan”, Sakai toteaa. Mikko Luukkainen Sakari Silvola B ELGIALAINEN Joshi Rückmans perusti yhdessä nepalilaisen ystävänsä kanssa katulapsille tarkoitetun lastenkodin neljä vuotta sitten Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun. Silloin se tarjosi suojan noin kymmenelle lapselle. Nyt lastenkoti toimii neljässä paikassa ja työllistää lähes sata ihmistä. Katmandussa on arviolta 1000–1500 katulasta. Suomeltakin tukea saava Chandrodayan lastenkoti tavoittaa heistä jopa puolet. K ATMANDUN KESKUSTASSA sijaitseva, pojille tarkoitettu Dilli Bazar on Chandrodayan suurin toimipiste. ”Täällä lapset tulevat ja menevät täysin vapaasti. Vaikka katuelämä on vaarallista ja vaikeaa, se on myös houkuttelevaa. Kadulla lasten ei tarvitse totella ketään”, 24-vuotias Rückmans sanoo. Dilli Bazarissa lapsia totutetaan ajatukseen elämästä muualla kuin kadulla. He saavat katon pään päälle, kunnolliset vaatteet ja terveydenhoidon. Lasten tulevaisuuden kannalta tärkeää on, että heille annetaan mahdollisuus oppia lukemaan ja laskemaan. Lapsille annetaan myös pankkitilit, jotta he oppisivat säästämään. ”Haluamme, että pojat käyvät oppitunneilla, siivoavat ja auttavat ruuanlaitossa. Jos he eivät osallistu näihin, he joutuvat maksamaan ruuasta.” T ÄNÄ VUONNA kaksitoista poikaa on päässyt siirtymään Chandrodayasta viralliseen kouluun. He ovat siirtyneet suoraan yläasteelle saatuaan perustiedot Dilli Bazarin oppitunneilla. Yksi koulun aloittaneista on kolmetoistavuotias Anup Aryal. ”Koulunkäynti on minulle tärkeää. Olen lukenut paljon ja haluan olla luokan paras. Isona haluan ehkä perustaa oman kaupan”, jalkapallosta pitävä Aryal sanoo. Aryal tuli Dilli Bazariin vajaa vuosi sitten elettyään vuosikausia kadulla. Hän saapui Katmanduun Janakpurista Etelä-Nepalista vanhempien avioeron ja tiukan taloudellisen tilanteen takia. Kadulla hän tienasi elantonsa kerjäämällä ja tekemällä hanttihommia. ”Elämä oli vaarallista. Poliisi otti minut monta kertaa säilöön ja joskus pahoinpiteli. Huumeita käyttävät jengit hakkasivat muita lapsia.” R ÜCKMANSIN MUKAAN Nepalin poliittinen sekasorto vaikuttaa lasten elämään monella tasolla. Osa lapsista on tullut Katmanduun sotaa karkuun. Jotkut ovat menettäneet sisällissodassa vanhempansa, toiset taas pelkäävät joutuvansa maaseudulla maolaisten joukkoihin. Kaupungissakaan he eivät ole suojassa konfliktilta. ”Täällä maolaississit laittavat lapsia kantamaan pommeja pientä korvausta vastaan. Myös puolueet käyttävät lapsia hyväksi. Ne värväävät katulapsia mielenosoituksiinsa”, Rückmans kertoo. Hän tietää, että suurin osa Dilli Bazarissa pihalla palloa potkivista pojista ei ikinä pääse lopullisesti pois kadulta. ”Koulutuksen avulla voimme kuitenkin tehdä heidän elämästään hieman paremman. Jos yksikin lapsi löytää täällä elämälleen uuden suunnan, se perustelee koko toimintamme.” Mikko Luukkainen Sakari Silvola Pois kadulta Sodan sisällä 24-vuotias Joshi Rückmans perusti lastenkodin Katmanduun neljä vuotta sitten. Lastenkoti tavoittaa jopa puolet kaupungin katulapsista. Sahid Smritin koulun ympärille on rakennettu muuri suomalaisella rahalla. Muuri pitää varkaat ja vandaalit loitolla. M IKKO L UUKKAINEN M IKKO L UUKKAINEN
• 10 KULTTUURI 11/2005 J YVÄSKYLÄN ELÄVÄN musiikin yhdistyksen (Jelmu ry) pitkä piina on vihdoin ohi, kun legendaarinen keikkapaikka Lutakko on saatu remontoitua ja avattua. Ulkoapäin talon uudistuksia ei juuri huomaa, mutta sisätiloja on pistetty reippaasti uusiksi. Lava on siirtynyt vastakkaiselle puolelle salia ja samalla sisäänkäynti on muuttanut vanhan lavan oikealle puolelle. Yleisökapasiteettia on saatu kasvatettua uloskäyntejä lisäämällä hieman yli 500 henkilöön, mikä tuntuu jo mukavasti keikkatarjonnassa. ”Nyt meidän on mahdollista saada sellaisia bändejä, joiden saamisessa olimme ennen ihan hilkulla”, Jelmu ry:n toiminnanjohtaja Jonna Paananen kertoo. Parannuksia on tulossa myös wc-tiloihin ja kaukolämpöön. Niille, jotka ovat pelänneet Lutakon muuttumista ylisteriiliksi kaakelipalatsiksi, Paanasella on kuitenkin hyviä uutisia. ”Suurinta osaa muutoksista ei varmaan edes huomaa. Paikka säilyy ulkonäöltään ja tunnelmaltaan samanlaisena”, hän sanoo. Syyskuussa avautuneen Jelmun salin lisäksi taloon remontoidaan YAD:n toimistoja, teatterija taitelijatiloja sekä myös kysyttyjä treenikämppiä. Niiden on tarkoitus valmistua joulukuun paikkeilla. ”Tilat on suunniteltu järjestöjen ja talon toimijoiden yhteistyötä silmälläpitäen. Tarvittaessa voidaan esimerkiksi yhdistää eri tiloja”, Paananen kertoo. T OUKOKUUSSA ALKANEEN remontin joutuisa sujuminen on ollut ammattimiesten lisäksi lukuisten vapaaehtoisten harteilla. Rakennustyömaalla on kesän aikana ahertanut 120 talkootyöläistä, jotka ovat parhaimmillaan puskeneet kymmenen tunnin työpäiviä. Työmaalla PA-kamoja raahaava Antti ”Hobitti” Mantsinen kertoo tulleensa vapaaehtoistöihin Lutakon remonttityömaalle rakkaudesta rokkiin ja tuttuun taloon, joka pitkällisen säätämisen jälkeen saatiin kuitenkin onnellisesti pelastettua. ”Tee työtä, jolla on tarkoitus”, Mantsinen tuumaa omasta osuudestaan urakassa. Hänen toimenkuvaansa on kuulunut pääasiassa purkamista ja kantamista. Aiempaa rakennusalan työkokemusta ei hänellä löydy, kuten ei monelta muultakaan vapaaehtoiselta. Yhteistyö ammattimiesten ja vapaaehtoisten välillä on toiminut erinomaisesti. Paananen kertoo, että ahkeruutta ja hyvää työnjälkeä on sekä kehuttu että ihmetelty monelta eri taholta. ”Olen sanonut vaan, että ihmiset rakentavat täällä omaa taloaan. Ja kyllähän sitä omaa taloaan haluaa rakentaa hyvin.” L UTAKON KOHTALO kiikkui vaakalaudalla vuosikausia. Pahimmillaan koko rakennusta oltiin jyräämässä alas parkkipaikkojen tieltä. Lohdutukseksi Jelmulle tyrkytettiin tiloja, joissa yhdessäkään ei samanlainen keikkatoiminta olisi käytännössä onnistunut. Lutakon kohtalon varmistumista saatiin odotella pitkälle viime kevääseen, sillä remontin mahdollistanut laina varmistui vasta huhtikuussa. Remontin onnistumisen kannalta elintärkeitä olivat myös lääninhallituksen myöntämä Euroopan aluekehitysrahaston tuki ja kaupunginvaltuuston päätös sekä tontin että talon luovuttamisesta Jelmulle. ”Totuushan on, että jos Lutakko olisi purettu, Jelmun toiminta olisi lakannut paikkakunnalta kokonaan”, toiminnanjohtaja summaa. T ANSSISALIN UUTTA ILMETTÄ ja vapaaehtoisvoimin toteutettua remonttia sopii kävijöiden toki ihailla ja ehkä ihmetelläkin. Todellinen suurvoitto Jelmulle on kuitenkin ollut Lutakon säilyminen. Yhdistyksen päällimmäisenä tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut rakennuksen remontoiminen, vaan laadukkaan keikkatarjonnan säilyttäminen paikkakunnalla. ”Tuntuu vähän hassulta, kun Lutakon remontista on tehty niin iso juttu. Päällimmäisenä tavoitteena on kuitenkin koko ajan ollut talon säilyttäminen”, Jonna Paananen sanoo. Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi Tanssisali sai armon Rakkaan rokkiluolan työmaalla rehkitään vapaaehtoisesti R EMONTOIDUN L UTAKON syksyn käynnisti suomihevin ahertaja Sentenced. Sama tahti jatkuu tasaisena syksyn mittaan, sillä raskaampi musiikki uppoaa nyt suomalaiseen keikalla kävijään. ”Tätä metallin runsasta tarjontaa esimerkiksi festareilla on ihmetelty. Kyllä se vaan niin on, että suomalaiset tykkäävät raskaammasta musiikista. Tässä asiassa pätee täysin kysynnän ja tarjonnan laki”, kertoo Lutakon keikkatarjonnasta vastaava Matti Salmela. Raskaampaa soutua jyväskyläläiselle keikkayleisölle tarjoilevat niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin artistit. Syyskuun viimeisenä päivänä Lutakon lauteille astelevat Stam1na, Machete ja Rebelhound ja lokakuun kuudentena lahden toiselta puolelta saapuu viihdyttämään ruotsalainen Soilwork. Loppusyksyn synkistelyistä huolehtivat huippusuositut Kotiteollisuus ja CMX, paikkakunnan ylpeys Swallow The Sun sekä myöskin Keski-Suomea edustava Machine Men ja norjalainen Green Carnation. P ELKKÄÄN RASKAAMPAAN osastoon ei kuitenkaan Lutakon yleisön tarvitse tyytyä, sillä tanssisali tuo syksyyn muidenkin musiikkigenrejen artisteja. Luvassa ovat ainakin Hanoi Rocks, Puppa J & Tasottavat, Husky Rescue, Maija Vilkkumaa, Apulanta, Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat ja Absoluuttinen Nollapiste. Myös pienempiä bändejä tullaan jatkossakin näkemään Lutakon lavalla. ”Elävän musiikin yhdistyksen tärkein tehtävä on ennen kaikkea edistää pienempien bändien toimintaa ja keikkailumahdollisuuksia”, Salmela sanoo. Tarja Kovanen Lutakon raskas syksy Antti Mantsinen on yksi lukuisista Lutakon korjausurakassa avustaneista vapaaehtoisista. Jelmun toimnnanjohtajan Jonna Paanasen mukaan remonttia on tehty kuin omalle talolle. J ANIC L EINO Purityn Teppo Haapasalo esiintyi Lutakon avajaisissa. H ANS -P ETER W ECKMAN
• 11 11/2005 J YVÄSKYLÄN KAUPUNKI harkitsee hakevansa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011, jolloin on Suomen vuoro olla Viron ohella kulttuurin isäntämaa. Eri alojen asiantuntijoista koottu työryhmä pohtii paraikaa Jyväskylän mahdollisuuksia. Se valmistelee syyskuun loppuun mennessä ehdotuksen, jonka pohjalta kaupunginhallitus päättää, lähteekö Jyväskylä ehdokkaaksi vai ei. V UOSI E UROOPAN kulttuuripääkaupunkina olisi Jyväskylälle suuri kunnia ja merkitsisi huomattavaa panostusta kaupungin sivistysja kulttuurielämään. Taidelaitosten edustajat ja tapahtumien järjestäjät suhtautuvat hankkeeseen kuitenkin varauksella, sillä viime aikoina kaupungilla on ollut kulttuurija sivistystoimen osalta vain säästöja lakkautusuutisia kerrottavana. ”Olisihan se hienoa, jos Jyväskylästä tulisi kulttuuripääkaupunki. Mutta koulut, kirjastot ja muut kulttuurialan peruspalvelut pitäisi olla kunnossa ennen kuin suunnitellaan muita kulttuurihankkeita”, kommentoi Yläkaupungin Yötä ja Arktisen Upeeta -elokuvafestivaalia järjestävä Markus Latvala. Harrastajateatteri Pahnanpohjimmaisten puheenjohtaja Jari Määttä pitää hakemusta ristiriitaisena viestinä kulttuurin tekijöille ja kuluttajille. ”Toisaalta kaupunki vuodesta toiseen leikkaa rahaa kulttuurilta, toisaalta on hakemassa kulttuuripääkaupungiksi”, hän ihmettelee. ”Mutta toisaalta olen absurdin teatterin ystävä.” ”K UN KUULIN TÄSTÄ viime keväänä, tuntui hienolta, että Jyväskylässä mietitään, mitä kulttuurin avulla voisi saavuttaa. Nyt syksymmällä ei voi olla kauhean innostunut”, kertoo Jyväskylän taidemuseon vt. johtaja Päivi-Marjut Raippalinna. ”Kulttuuri näyttää nyt olevan alasajotilanteessa. Miten se sieltä vuodeksi 2011 nostetaan?” Kaupunginteatterin johtaja Aila Lavaste sanoo suoraan, ettei ymmärrä, miksi Jyväskylä suunnittelee hakevansa kulttuuripääkaupungiksi samaan aikaan, kun kulttuurilaitoksia ajetaan määrätietoisesti alas. ”Viimeiset kuukaudet kulttuuripääkaupunkihanke on tuntunut irvokkaimmalta asialta, mitä olen kuullut.” Kulttuuripääkaupunkivuosi on hänestä ideana kuitenkin positiivinen viesti kaupungin kulttuuriväelle. ”Tämänkaltainen ajattelu ja suunnittelu kertoo, että Jyväskylä nähdään kulttuurikaupunkina, ja että kulttuuria pidetään tärkeänä kaupunkia määrittävänä asiana.” J YVÄSKYLÄLLE UUSI TITTELI toisi positiivista julkisuutta sekä monia mahdollisuuksia kaupungin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen taiteen ja kulttuurin avulla. Kulttuuritoimen johtajan Elli Ojaluodon mukaan hanke ei koskisi vain kulttuuria, vaan olisi koko maakunnan yhteinen ponnistus. ”Se merkitsisi uusia mahdollisuuksia ja haasteita sekä kulttuuriettä elinkeinoelämälle.” Kulttuurin toimijoille vuosi 2011 toisi uusia resursseja, kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyömahdollisuuksia. ”Se vahvistaisi sitä hyvää kulttuurialan tekemistä, jota tässä kaupungissa tehdään, eikä aina tarvitsisi säästää. Kulttuuria voitaisiin ajatella vapaammin”, Taidemuseon Raippalinna visioi. Hankkeen tarkoituksena ei ole vain viettää yksi vuosi juhlien, vaan jo hakuvaiheessa on otettava huomioon sen pidempiaikaiset hyödyt. Tavoitteena on saada aikaan pysyviä rakenteita, tapahtumia ja toimintaa. ”Vuosi 2011 toisi kulttuurija taidelaitoksille sekä festivaaliorganisaatioille kokemuspohjaa järjestää tulevia tapahtumia ja toimintaa”, Ojaluoto toteaa. V AIKKA PANOSTUS kulttuuriin tarkoittaisi vuonna 2011 ennen kaikkea rahallisten resurssien lisäystä, näkevät Lavaste ja Raippalinna kulttuuripääkaupunkivuoden hyödyttävän kulttuurielämää laajemmin. ”Jo hakemistyö tuo kulttuuripuolelle hyvää ja tarpeellista ajattelua, jota ehkä tullaan hyödyntämään myöhemmin”, Raippalinna luonnehtii. ”Toivottavasti Jyväskylästä tulisi kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 – tai joskus myöhemmin.” Arja Turunen jylkkari@jyy.fi Jyväskylästä Euroopan kulttuuripääkaupunki? Rahojen ollessa tiukassa uusi hanke ihmetyttää kulttuuritoimijoita ”K OMEDIASSA AMATÖÖRIYS voi toimia, kun siitä paistaa läpi tekemisen ilo. Silloin ei haittaa, että esittää liioiteltua versiota itsestään”, Jukka Mäntylä sanoo. Hän puhuu Huba 4 -harrastajaelokuvan näyttelijäsuorituksista. Jyväskylässä matematiikkaa opiskeleva Mäntylä – elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja, tuottaja, kuvaaja ja näyttelijä – kertoo olevansa elokuussa julkaistuun tuotokseen suhteellisen tyytyväinen. ”Uusinta katsoessa ei tule häpeäreaktioita, vanhat kun tuntuvat välillä laahaavan”, hän sanoo. H UBA 4 ON kolmevarttinen sketsielokuva, joka on tuotettu kokonaan omin voimin. Erityisen ahkerasti siinä parodioidaan televisio-ohjelmia ja elokuvia. Toisen jatkuvan sivujuonteen muodostavat muutaman hahmon toilailut halki ajan ja paikan. Välillä vitsit toimivat paremmin, välillä huonommin, mutta elokuvan alaotsikko ”naurat vain kolmesti” tuskin sentään toteutuu. Kuten järjestyslukukin kertoo, alavutelaislähtöisen kaveriporukan elokuvainnostus on saavuttanut jo neljännen ilmentymänsä. Alkunsa sarja sai vuonna 1999 lukiossa järjestetyllä videokurssilla. Jatko-osa syntyi, koska ohjelmien tekeminen tuntui hyvältä. Kehitystä on tapahtunut, Mäntylä arvelee. ”Huba 2 meinattiin aluksi tehdä vain kavereille näytettäväksi, mutta oltiin siihen niin tyytyväisiä, että pistettiin leffa jakeluun. Ainakin muihin harrastajajuttuihin verrattuna sitä kehtasi näyttää ulkopuolisillekin.” ”Kolmonen kuvattiin, kun tajuttiin, että osattaisiin tehdä juttu vielä paremmin. Siinä tekninen laatu parani, mutta sisältö... No, meillä oli paljon hyviä ideoita, mutta ei aina ymmärretty, miten huumoria pitäisi leikata”, hän sanoo. U USIMMAN OSAN käsikirjoittaminen alkoi viime vuoden keväällä. Elokuvan piti valmistua parissa kuukaudessa. ”Se vain venähti. Ensin ajateltiin, että saadaan se valmiiksi jouluksi, sitten että kunhan edes kesäksi. Ei siinä silti laiskoteltu”, Mäntylä sanoo. Jälkikäsittelyyn kului loppujen lopuksi vuosi. Siinä ajassa ehtii menettää tuntuman, mikä on hauskaa ja mikä ei. ”Melkein heti huomaa, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Jossain vaiheessa pitää vaan laittaa asioille stoppi, sillä muuten sitä voisi viilata loputtomiin”, Mäntylä kertoo. ”Vaikka itse on vetänyt tätä ympäri uudestaan ja uudestaan, eikä osaa enää nauraa oikein millekään, on kiva katsoa sitä yleisön kanssa”, hän kertoo. Kun ohjelmia tehdään omalla porukalla ja ilman palkkaa, prosessi voi venyä lähes loputtomiin. ”Star Wreckiä tehtiin kai seitsemän vuotta. Onhan se kivaa katsottavaa, mutta haluaisinko käyttää seitsemän vuotta siihen? Varmaan niilläkin on nyt ensi-iltamasennus, kun elokuvan katsoo tunnissa neljässäkymmenessä minuutissa, ja sitten yleisö jo kysyy, että milloin tulee lisää”, hän sympatiseeraa. V APAASEEN NETTIJAKELUUN laitettu elokuva julkaistaan myös DVD:llä, johon tulee ison maailman malliin dokumentteja, kommenttiraita ja muuta ylimääräistä. Jatkosuunnitelmat ovat vielä auki, mutta väsymyksestä huolimatta jotain lienee lupa odottaa. ”Meillä on viitosloota, johon ideat laitetaan talteen. Sitä käytettiin myös niin, että jos nelosta tehdessä tuli joku huono läppä, niin tuomio oli viitoslootaan”, Mäntylä nauraa. Vaikka nettijakelu on VHS-kasettien kopioimiseen verrattuna ylivertainen tapa levittää amatöörituotantoja, tekijä haaveilee myös laajemmasta näkyvyydestä. Onhan aikaisempiakin osia esitetty televisiossa. ”Harrastajaelokuvat ovat nyt murrosvaiheessa. Tekninen laatu on melkein tv-tasoista, ja jutut halutaan tehdä tosissaan, verrattuna siihen, että tehtäisiin kotivideoita kavereiden iloksi. Vaikka ei meillä mitään elokuva-alan koulutusta ole, tätäkin voi ajatella käyntikorttina”, Mäntylä sanoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Huba-sarjan elokuvat voi ladata osoitteesta www.huba.fi Komediaelokuvan harrastajasta tekijäksi Vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi valitaan kaksi kaupunkia, toinen Suomesta ja toinen Virosta. Jyväskylän ohella ainakin yhdeksän kaupunkia on ilmaissut kiinnostuksensa titteliin: Hämeenlinna, Lahti, Mänttä, Oulu, Rovaniemi, Savonlinna, Tampere, Turku ja Vaasa. Kaupunkien on lähetettävä hakemuksensa opetusministeriöön ensi vuoden maaliskuun alkuun mennessä. Opetusministeriö esittelee Suomen ehdokkaan tai ehdokkaat EU-elimille loppuvuodesta 2006 ja lopullinen valinta tehdään loppuvuodesta 2007. EU tukee kulttuuripääkaupunkivuoden rahoitusta Kulttuuri 2000 -ohjelmasta. Tuki kattaa kolmasosan kulttuurivuoden rahoituksesta. Toinen kolmannes on julkista rahaa, loput sponsoreilta. Tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungin, Irlannin Corkin budjetti tapahtumalle on noin 20 miljoonaa euroa. Helsingin kulttuuripääkaupunkivuosi vuonna 2000 maksoi noin 350 miljoonaa markkaa eli vajaat 60 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä kulttuurin osuus Jyväskylän kaupungin budjetissa on 4,9 % eli noin 18 miljoonaa euroa. Kulttuurititteli kiinnostaa muitakin J ANIC L EINO ”Viimeiset kuukaudet kulttuuripääkaupunkihanke on tuntunut irvokkaimmalta asialta, mitä olen kuullut.” Aila Lavaste kaupunginteatterin johtaja
• Äideistä parhain. Suomi 2005. Käsikirjoittanut Jimmy Karlsson ja Kirsi Wikman Heikki Hietamiehen romaaniin perustuen. Ohjannut Klaus Härö. Sota on suomalaisen elokuvan kestoaihe. Sen kulusta ja kohtaloista on vuosien saatossa rakennettu useat tunnetuimmista elokuvaklassikoistamme. Klaus Härön ohjaama kotimainen laatudraama, Äideistä parhain, tarkastelee jatkosodan vuosia Ruotsiin lähetetyn sotalapsen kohtalon kautta. Näkökulma on tuore ja toimiva, sillä sotalapsia siirrettiin länsinaapuriin yli 70 000 eikä heidän tarinaansa ole valkokankaalla aiemmin nähty. Elokuva kertoo Eerosta (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen), jonka isä ei lupauksistaan huolimatta palaa rintamalta. Surun murtama äiti (Marjaana Maijala) ei jaksa enää pitää lapsestaan huolta ja Eero lähetetään Ruotsiin. Perillä odottavassa sijaisperheessä ei kuitenkaan kaikki ole kohdallaan. Sijaisäiti (Maria Lundqvist) ei tunnu haluavan Eeroa kotiinsa, kieli on vierasta ja mielessä painaa sodan jättämä pelko ja äidin ikävä. Elokuvan sävy on alusta loppuun surullinen ja lohduton. Harvat hymytkin välkehtivät kyynelten läpi, sillä Herra antaa ja ottaa eikä ihmispoloisen auta kuin tyytyä kohtaloonsa. Toivoa edustaa pyyteetön äidinrakkaus, jonka ylistys nousee elokuvan ydinsanomaksi, erityisesti lopussa. Surullisen kaunis tunnelma antaa näyttelijöille avaimet tarinan kuljettamiseen. Ensimmäisessä elokuvaroolissaan esiintyvä 10-vuotias Topi Majaniemi vakuuttaa haavoittuvaisena ja samalla tavattoman reippaana Eerona. Myös Eeron ruotsalaista äitiä esittävä Maria Lundqvist on loistava. Hän antaa äidinrakkaudelle kipeät kasvot, joilla tuska ja toivo vaihtelevat. Tarja Kovanen Surumielinen ylistys äidinrakkaudelle arviot 12 11/2005 Sofi Oksanen: Baby Jane. WSOY 2005. Sofi Oksasen esikoinen Stalinin lehmät toi suomalaiseen kirjallisuuteen ensimmäisen urbaanin goottikirjailijan, joka kirjoitti 2000-luvun ihmisen pimeästä, vaietusta puolesta. Oksasen toisen romaanin ongelma on kuitenkin sama kuin ensimmäisen – kuinka kirjoittaa vapauttavasti ja vailla romantisointia ahdistuksesta ja puhumattomasta. Oksanen selvästi tuntee kirjan miljöön, ihmistyypit ja ongelmat: huonosti hoidetut nuoret masentuneet, paniikkihäiriöiset ja ahdistuspotilaat. Ennakkoluuloton ja suora kirja paniikkihäiriöstä ja lesborakkaudesta kiehtoo lukijaa. Romaani traagisesta aiheesta lähenee kuitenkin ajoittain melodraamaa, dekadenttia romantiikkaa. Baby Jane on rakkaustriangeli rakastavaisista ja sairaudesta, joka särkee idyllin. Päähenkilö rakastaa Pikiä, joka potee pahaa paniikkihäiriötä ja poistuu kotoaan vain humalassa kapakkaan. Pariskunta tekee bisnestä seksipuheluilla, nehän voi ihmiskammoinenkin hoitaa poistumatta talosta. Sairaus sabotoi lopulta suhteen ja kertoja päätyy miessuhteeseen. Uusi suhde kuvataan tunnekylmäksi, ylirationaaliseksi kulissielämäksi, jonka takaa häämöttää salattu seksilinjojen törky. Romaanilla on monia ansioita: kielen omaleimaisuus, kerronnan imevä tempo ja tarinan hyvä soljunta. Oksanen käyttää tehokkaasti toistoa ja kieli muistuttaa rocklyriikkaa. Ilmaisut ovat iskeviä ja tuoreita. Ongelma piilee kuitenkin juuri kirjan ansioissa: Baby Jane puhuu vakavasta sairaudesta, mutta häivähtää tummaan romantiikkaan. Minna Pöyhönen Klaustrofobinen kolmiodraama kostavasta rakkaudesta Huoneteatteri: Vanja-eno. Käsikirjoittanut Anton Tsehov. Ohjannut Jussi Myllymäki. Vanja-eno on peritsehovilainen näytelmä venäläisen maaseudun asukkaista, jotka kaipaavat menneeseen, tulevaan tai ylipäätään jonnekin, missä he eivät ole. Hiljaisen surumielinen pohjaväritys on näytelmän parasta ja ominta antia, minkä vuoksi ohjaaja Jussi Myllymäen halu tehdä Vanja-enosta komedia on sangen erikoinen ratkaisu. Sanoisinpa tätä ilkeästi jopa viihteellistämiseksi. Tsehovin tekstit sisältävät toki paljon hauskoja kohtia, mutta Vanja-enossa nämä huvittavat piirteet lähinnä lisäävät henkilöiden traagisuutta. Turha hössötys tekee komediallisista puolista rasittavia ja näytelmän tasapaino kärsii. Viihteellistämisen seurauksena Sonjan hahmon tulkinta on kummallinen. Sipriina Kauranen pääsee tuomaan näyttelijänkykyjään esiin oikeastaan vasta lopun monologissa, jota ei voi olla varjostamatta hahmon päätön käyttäytyminen aikaisemmin. Sonja, joka vastaa pitkälti maatalon ylläpidosta, käy heinässä ja tyynnyttelee siinä sivussa Vanja-enoaan, ei ole mikään kuohahteleva ja idioottimaisesti tohtori Astrovia liehittelevä hupakko. Ohjaajan tarve tehdä Sonjasta naurunalainen riistää näytelmältä sen ainoan tukipylvään. Jotain vangitsevaa Huoneteatterin Vanja-enossa silti on, siitä ei pääse mihinkään. Hyvien puolten erottelu on kuitenkin huomattavasti hankalampaa kuin huonojen, joten totean vain, että näytelmästä löytyy hyviä oivalluksia ja Kari Otollisen Vanja-eno on staattisuudessaan vakuuttava. Veera Jääskeläinen Vanja-enon tasapaino järkkyy pahasti O N SYKSYINEN tiistai-ilta Jazz Barissa, Blues Live! ry:n kokous on juuri päättynyt. Kokouksessa säädettiin viikon päästä alkavan 25. festivaalin käytännön järjestelyjä. Nyt joutavat aktiivit muutaman sanan haastattelussa pudottamaan. ”Aikoinaan koko homma lähti ajatuksesta, että tänne Keski-Suomeenkin pitää saada bluestapahtuma”, mainitsee yhdistyksen puheenjohtaja Hessu Heinonen. ”Ensimmäinen festivaali järjestettiin syksyllä 1981 sillä mielellä, että katsotaan, miten menee. Hyvin meni, ja tapahtuma päätettiin järjestää seuraavanakin vuonna. Niillä jäljillä ollaan.” ”Festari täyttää nyt 25 vuotta, mutta yhdistyksenä meillä on 25-vuotispäivät vasta syksyllä 2006, yhdistyksen virallinen perustamispäivä on 27. elokuuta 1981.” K ARISMAATTISEN , tietäväisen ja alati aktiivisen Heinosen luotsaama yhdistys tunnetaan erityisesti nyt juhlan aiheena olevan syysfestivaalin ansiosta. Myös elokuinen Bluesristeily on vakiinnuttanut paikkansa bluesharrastajien kalentereissa, ja vähin erin toukokuussa järjestettävä Springtimeblueskin on huomattu tuossa joukossa. Lisäksi yksittäiset klubi-illat houkuttelevat paikalle vakituisten kävijöiden ja sen yhden Raappahousun lisäksi kiitettävästi myös muuta kansaa. Yhdistys on siis mallikkaasti tavoitteensa tehdä bluesia tunnetuksi. ”Aktiiviporukka on aika pieni”, tuumaa Heinonen ja kiittelee joukkojaan, ”mutta kummasti aina tarvittaessa löytyy tekemisen henkeä.” Y KSI PITKÄÄN bluestyöläisenä puurtanut on Pökö Jäppinen. ”Tätä on mukava tehdä. Miekii olen jo niin pitkään ollut mukana, etten oikein osaa poiskaan jättäytyä”, hymyilee hän, kun tiedustelee jaksamisen salaisuutta. ”Kokemuksia on kertynyt, ja muistoja. Niin kuin nyt se, oliko se 1994, kun Lynwood Slim yöpyi meillä kotona. Kun heräilin aamusella kahvin tuoksuun, ihmettelin, kuka mokoma häärää keittiössä, kun vaimokin vielä nukkui siinä vieressä”, muikistelee hän poislähtiessään. Riitta Koikkalainen jylkkari@jyy.fi Blues Live juhlii neljännesvuosisataa Bluesmiehet keittävät itselleen kahvitkin Viime vuonna perustettu jyväskyläläinen Bluesgators tulkitsee perjantai-iltana rytmiklassikoita. P ISTETÄÄN , siskot ja veljet, kisa pystyyn. Kenellä meistä on ensi syksynä muhevin muisto syksyn 2005 pluuskapinoista? Ne ovat tämän lehden ilmestyessä jo alkaneet. Menneenä sunnuntaina julkaistiin Blues Live! 25 years -levy, jossa J. Leino & Bluestroyers, Willie & the Wolves, Swamp Boogie, U. Pasanen Band ja Tyly Kohtalo tekevät kunniaa harrastamalleen musiikinlajille. Varsinainen 25-vuotisfestivaali alkaa keskiviikkona 28. päivänä Old Bricksissä. Silloin paikallinen duo Rattlesnake Daddies vie kuulijansa ilmaiseksi bluesin alkulähteille, 1920–1930-luvun Yhdysvaltain syvään Etelään. Samaan aikaan Jazz Barissa kitaroivat Jim Campilongo (USA) ja Ilkka Rantamäki Blues Band. A LKULÄMMITTELYN JÄLKEEN torstaina 29. 9. Jazz Barissa meuhkataan. Vähemmän kiltisti. Boo Boo Davis (USA) mainitaan maailmalla sudenkurkkuisena esiintyjänä, ja juu-u, mainesana osuu justiinsa eikä melkein. Toinen illan esiintyjistä on Jyrockistakin tuttu mehtärosvojoukko Suomen syvästä Savosta, Cosmo Jones Beat Machine. Perjantaina 30.9. saman ravintolan lauteille nousee Mies, joka on lämmin kuin uunin pankko pakkasiltana, tulkinnoiltaan ja taidoiltaan maailman parhaisiin kuuluva J. Leino, kerallansa Bluestroyersien herrasmiehet. Toinen kotimainen esiintyjä on jyväskyläläinen R&B-sälliporukka Bluesgators. Ulkomaanherkkua tarjoilee 1940 – 50-lukujen henkeen rytmiryhmä B.B. & the Blues Schaks, jota on sanottu Saksan parhaaksi bluesbändiksi. Pukukoodista ei kapinoiden ohjelmalehtisessä puhuta, mutta perjantaille tanssikengät voisivat olla järkevä valinta. L AUANTAINA 1.9. juhlinta jatkuu Jazz Barissa jo iltapäivällä kolmelta tamperelaisen Jo' Buddyn keikalla, jonne on vapaa pääsy. Iltasemmalla Jyväshovissa hemmotellaan akustisen bluesin ystäviä Guy Davisin kitaroinnilla. Menomonoon saa liikettä W. C. Clark (USA), pitkän uran tehnyt soul-funk-rokettirollimies. Juke joint -soitantaa tarjoaa ranskalaisduo Bo Weavil, ja kotimaista kitaraja muutakin karismaa lauantain lavalle tuo Jaakko Heinonen Band. Päätösjameissa sunnuntaina 2. 10. Jazz Barissa menoa tahdittaa Bo Weavil. J A JOS ei tullut jo selväksi, niin omat suosikkini ovat keskiviikon Rattlesnake Daddies ja perjantain J. Leino & Bluestroyers. Kuulolle menen. Vaikka kuka mitä sanoisi. Riitta Koikkalainen Blues Live! -festivaali 28. 9. – 2. 10. 2005. Liput: 4 – 25 euroa, jos ei muuta mainita. Lisätietoja: http://www.cc.jyu.fi/~thrafool/steve Sinisen kapinan viikko
• K UPLAVOLKKARI ei ole vain auto vaan ilmiö. Taidegraafikko Jyrki Markkasen tapauksessa ihastus kyseiseen autoon on ollut pysyvää laatua. ”Kyllä kaikki varmaan alkoi siitä, kun ostin isäpuolelta ensimmäisen kuplani 800 markalla. Mutta muistan jo lapsuudesta, että piirsin kuvaamataidon tunnilla tarkkaan kuplan läpileikkauksen, jonka olin nähnyt jossain”, Markkanen kertoo. Onpa tämä ihastussuhde tuottanut kirjankin. Kupla ilmestyi toissa vuonna jyväskyläläisen Atena Kustannuksen julkaisemana. ”Mikään autohullu en ole. Koen volkkarin vain erilaisena asiana. Melkein leluna.” N YT VUOROSSA ON valokuvanäyttely. Markkanen on jo parinkymmenen vuoden ajan kuvannut kuplia ja vanhoja pakettivolkkareita, mutta viime aikoina etualan ovat vallanneet autojen omistajat. Näyttelyn tyypillisin kuva on makeasta autosta, jonka vieressä seisoo sen ylpeä isäntä tai emäntä. Omistajia yhdistää taiteilijan mukaan ainoastaan se, että he pitävät vilpittömästi ajopelistään. Heille Kupla on toveri ja täysivaltainen perheenjäsen. ”Volkkareilla on usein nimi ja niiden merkkipäiviä vietetään.” T AITEILIJAN ELÄMÄN varrelle on mahtunut monta samanmallista autoa, mutta enää ei kuplaa pihasta löydy. Eikä Markkasen mukaan tulekaan. ”Viimeinen myytiin kuusi vuotta sitten, kun perhe ei meinannut mahtua siihen.” ”Lopullinen niitti tuli, kun meillä hajosi pesukone. Kun viikko oltiin pesty nyrkkipyykkiä, myytiin kupla ja ostettiin uusi pesukone”, Jyrki Markkanen muistaa hymähdellen. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Kansalainen kupla. Jyrki Markkasen valokuvia volkkareista. Näyttely Galleria Harmoniassa (Hannikaisenkatu 39) 29. 9. – 23. 10. 2005. 13 11/2005 MENOT Tiistaina 4.10. kello 19 Kwak Kyung-taek: Ystävä (Etelä-Korea 2001) K-15 Kun elokuva tulee Etelä-Koreasta, on totuttu odottamaan verenhuurua ja väkivaltaa. Ystävä ei petä: se on toiminnallinen mafiaelokuva eli väkivaltasaagoista pitävät saavat viikkoannoksensa takuuvarmasti. Mutta Kwak Kyung-taekin teos on myös sukupolvielokuva, jossa seurataan neljän pojan matkaa mieheyteen. Ehkä mielessäni kummittelivat länsimaiset Kummisedät, ja niihin sisältyvät kasvun tarinat. Vai mistä syystä Ystävää katsoessa väliin tuntui, että tarinan pääjuonteet eivät soi yhteen, niin kuin niiden on kenties ajateltu soivan? Yhtä kaikki, kotimaassaan elokuva on ollut suuri menestys, käsitelläänhän siinä aasialaisittainkin arkoja asioita: häpeää ja sen kohtaamista. Ja juu, kyllä tarina siitä, kuinka pojasta kasvaa mies, ja millainen, on aina kertomisen arvoinen – ja katsomisenkin. Tiistaina 11.10. kello 19 Tony Gatlif: Gadjo Dilo – muukalainen (Romania/Ranska 1997) K-11 Kun olin pikkulikka meillä tapasi käydä kylässä Lorriinin Kalle ja Vanni (Florinin Kaarlo ja Fanny). Kalle oli kuulu hevosmies ja lämmin isosydäminen perheenisä. Toisaalta odotin vierailuja, toisaalta teki mieli juosta karkuun, sillä Kalle muisti aina pyytää mukaansa lähtiessään: ”Kyllä sie meijjän mukulana menisit.” En minä halunnut kotoani minnekään! Jotkut kyläläiset katsoivat Lorriineja karsaasti – he olivat romaneja. Kallen perhettä ajattelin, ja joitain muita kotiseutuni romaniperheitä, katsoessani Gatlifin Romaniassa kuvaamaa elinvoimaa pursuavaa elokuvaa. Siinä nuori mies lähtee toiviomatkalle löytääkseen mystisen laulajattaren, josta hänen jo kuollut isänsä on kovasti pitänyt. Pian hän löytää itsensä asumasta romaniyhteisössä, ja rakastuu romanityttöön. Kertoessaan rakkaustarinaa ja seuratessaan miehen elämää hänelle entuudestaan tuntemattoman kulttuurin sisällä Gatlif saa katsojansakin pohtimaan kulttuurien erilaisuutta ja suvaitsemattomuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Myös kysymään, minkä vuoksi kulttuurieroja niin herkästi käytetään perustelemaan itselle vieraiden ihmisryhmien huonoa kohtelua, toisten rankkaamiseen vähemmän arvokkaiden joukkoon. Riitta Koikkalainen Se ei ole mies eikä mikään, joka ei heviä laula. Eikä nainen. Kunnon miehuuskoe on tehdä se julkisesti muiden silmien alla. Tähän kokeeseen tarjoutuu taas mahdollisuus, kun järjestyksessään kolmas Hevikaraokeilta tulee syksyn pimetessä Jyväskylään. Asialla on tuttu syntipukki: JYYn kulttuurivaliokunta. Laulunjohtajan soittolistalta löytyvät lähes kaikki klassikot 1970-luvun helmistä tähän päivään. Lokakuisen illan erikoisuutena on kotimaisten hevikappaleiden rantautuminen Ilokiven laululaiturille. Laululistalta löytyy kappaleita Kissistä Korniin ja Judas Priestistä Jimmy Eat Worldiin. Jos aikaisemmat kerrat mitään kertovat, odotettavissa on tiivistä ja väkirikasta meininkiä kieli ainakin himpun verran poskessa. Nahkaa, humalaa, hikeä ja herkkää tunnelmaa koetaan lattialla varmasti. Örinää joka puolella. Laulaen olisit jo perillä. Toni Peltonen Hevikaraoke III Ilokivessä keskiviikkona 5. lokakuuta kello 20 – 03. Liput 4 euroa. Hevinaisen julkinen miehuuskoe Harva opiskelija haluaa vain suorittaa, mutta kun opintosuorituksia voi tehdä baarin pöydästä käsin, halukkaita löytyy jo enemmän. Tähän jokasyksyiseen suorituspakkoon on osasyyllisenä AIESEC:in järjestämä Kauppakadun Appro -tapahtuma, joka tänä vuonna järjestetään torstaina 6. lokakuuta. Tuolloin kaupungin kadut täyttyvät sadoista haalaripukuisista opiskelijoita, jotka kiiruhtavat baarista toiseen ja keräävät diplomiinsa leimoja, jotta viihdekulttuurin pääaineopinnot edistyisivät. Miehiltä alimpaan approbaturin tutkintoon vaaditaan viiden tunnin aikana 10 juotua opintosuoritusta, naisilta taas kahdeksan. Toisessa päässä taas tohtorin tutkintoon vaaditaan venytetyssä kuuden tunnin suoritusajassa miehiltä 19 merkintää ja naisilta 17. Leimajuoksun lähtöpaikkaa on täksi vuodeksi siirretty kompassilta lähemmäs idean akateemista lähdettä, Seminaarinmäelle yliopiston päärakennuksen eteen. Loppubileet järjestetään kahdessa paikassa, joista Feverissä esiintyy Hemma Beast ja Kharmassa Humane. Toni Peltonen Kauppakadun Appro -opiskelijatapahtuma Jyväskylässä torstaina 6.10.2005. Lisätietoja osoitteesta: www.kauppakadunappro.com. Liput 10 euroa. Kauppakadun maistuvimmat opintosuoritukset tekemistä Kuplan kansalaisuutta etsimässä J YRKI M ARKKANEN Pop/Rock/Jazz/Klubit Lutakko: Pe 30. 9. Stam1na + The Machete + Rebelhead, La 1.10. YUP, La 8.10. Viikate. Bar 68: Pe 30. 9. Wired For Mono, La 1. 10. Seapilots, Pe 7. 10. Blake, La 8. 10. Total Devastation. Blaze: To 29. 9. Phonour-klubi: DJ Anonymous (Lifesaver, HKI) + Apostoli & Liu. Ilokivi: To 29.9. Kampus Audio -klubi, Pe 30. 9. Ympäristöklubi: Lost Madison + Kapula Rattaissa, La 1. 10. Club Kaappi: ”Päivätanssit”, Ke 5.10. Hevikaraoke, To 6. 10. Ässiä hatusta -improklubi, Pe 7. 10. Seisomapaikkaklubi Goes Schwein 2 (mm. Ismo Leikola, Teemu Vesterinen), La 8.10. Seisomapaikkaklubi (mm. André Wickström, Ismo Leikola). Jazz Bar: Ke 28. 9. Ilkka Rantamäki Blues Band + Jim Campilongo Band, To 29. 9. Blues Live 2005: Boo Boo Davis Band (USA/NED) + Cosmo Jones Beat Machine, Pe 30.9. Blues Live 2005: B. B. & The Blues Shacks (GER) + J. Leino & Bluestroyers Bluesgators, La 1. 10. Blues Live iltapäiväkonsertti: Jo 'Buddy alk. klo 15, La 1. 10. Brit Awards alk. klo 23, Su 2. 10. Blues Live päätösjamit: Bo Weavil (FRA), Ke 5. 10. Ben Granfelt Band, Pe 7. 10. Blow, La 8. 10. Blow, Ma 10. 10. Meidän ilta jammaus ry Redneck: To 29. 9. Piru Kange, Pe 30. 9. Ultramariini + Wojciech. Fever: To 29.9. Glitz, Blitz ja Hitz: Klaus Thunder ja Ukkosmaine + Reckless Love, Pe 30.9. Redux (cover). Vakiopaine: Pe 30. 9. Klaus Thunder & Ukkosmaine, La 1.10. Ns. Klubi (dj:t Silli, Jiri, Risto-Matti ja Sanna (Les Gillettes), Ma 3.10. Alipaine-klubi, La 8.10. Ville Leinonen, soolo Klassinen Jyväskylän Sinfonia: Ke 28.9. Vastavierailu Japanista! Klo 19 Jyväskylän Teatteritalo, Patrick Gallois kapellimestarina. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Maalarin maisema – Keskisuomalaista kuvataidetta, taidehalli. A view from the north – Graphica Creativa ’05:n näyttely 2.10. saakka alahallissa. Tutkielmia ja luonnehdintoja – Matti Klingen maalauksia 7.10. alkaen alahallissa. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Kaisa Soini: Desire vacui – Tyhjän vuoksi 2.10. saakka. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Minun Indonesiani – näyttely Indonesian kulttuurista pukeutumisen, nukketeatterin ja tekstiiliperinteen välityksellä. Jyväskylän taidemuseo: Suojassa Graphica Creative ’05 30-vuotisnäyttely 2.10. asti. Galleria Becker: Anna-Leena Vilhunen. Galleria Harmonia: Jyrki Markkanen: Kansalainen Kupla – Citizen Beetle 29.9. alkaen. Galleria Mystic: Tuomo Blomqvistin veistoksia 7. 10. asti. Merja Malkin maalauksia 9. 10. alkaen. Vakiopaine: Pia Forsbackan akryylimaalauksia 2. 10. saakka. Will Lahti – Maalauksia 3.10 alkaen. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: Mies se on vainajakin to 29. 9. klo 19, pe 30. 9. klo 19. Juurakon Hulda la 1. 10. klo 19, pe 7. 10. klo 19, la 8.10. klo 13. Juoruja la 1. 10. klo 13. Mobile Horror to 29. 9. klo 19, la 1. 10. klo 19, pe 7. 10. klo 19. Heikko esitys! pe 30.9. klo 19, la 1.10. klo 13. Pikkusinisiipi ke 5.10. klo 18 (ennakko), to 6.10. klo 18 (ensi-ilta), pe 7.10. klo 12. Vuodet – saanko puhua rakkaudesta, Eija Ahvon ja Toni Edelmannin vierailuesitys la 8.10 klo 14 ja 20. Jyväskylän Huoneteatteri: Vanja-eno ke 28. 9. klo 19, pe 30. 9. klo 19, la 1. 10. klo 19, su 2. 10. klo 15, to 6. 10. klo 19, pe 7.10. klo 19 ja su 9. 10. klo 15. Ad Astra -teatteri: Puhu minulle rakkaudesta – Caj Chydeniuksen lauluja. Esitykset la 1.10. klo 19, su 2. 10. klo 19, pe 7.10. klo 19 ja la 8. 10. klo 19 Vakiopaineen teatteritilassa. Muut Suomen käsityön museon Minun Indonesiani -työpajat ja työnäytökset. Työnäytökset klo 12 – 16.30. Pe 30.9. Hannele Hakanen – kolmiuloitteista paperia. Su 2. 10. Tarja Rajakangas – historiallista kirjansidontaa. Pe 7. 10. Kyllikki Mitronen ja Marjo Vainio – sujuvaa sukantekoa. Työpajat: Ke 28. 9. klo 17 – 20 Taidekirja – visio tulevaisuudesta. La 8. 10 klo 10 – 14 Jalassa koreasti -työpaja. Ilmoittautumiset n. viikkoa ennen pajaa museon infoon. Menovinkit sähköpostitse osoitteella jylkkari-menot@jyy.fi Stéphane (Romain Duris) etsii laulajatarta Gadjo Dilossa.
• LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 48,00 e. S ANAKIRJAN MUKAAN pessimismi on taipumus nähdä asiat synkässä valossa. Filosofiassa se on oppi, jonka mukaan maailmassa on enemmän mielipahaa ja pettymyksiä kuin onnellisuutta. Kreikkalaisessa filosofiassa kyynikoksi (kr. kyne, koira) sanotaan ihmistä, joka ei pidä kulttuuria tai sivistystä (tai jotakin muuta) arvossa. Ironista kyllä, nykykyynikko on mielestään älykäs, tiedostava ja kriittinen nuorison valioedustaja. Hänen lempiharrastuksiaan ovat kaikenlainen valitus ja arvostelu. Kyynikon elämänasenne on yltiökriittinen – joku voisi kutsua sitä itsekeskeiseksikin. Kyynikko kokee suurta ylemmyyttä ympäristöönsä nähden, onhan hänellä Mielipiteitä. Muiden silmissä hän näyttää ikävältä marmattajalta. Kyynistä asennetta on helpompi perustella kuin myönteistä ajattelutapaa. Ehkä juuri siksi kyynisyyttä pidetään jotenkin älykkäänä. Tosiasiassa älykäs optimismi on suurempi henkinen urotyö kuin ainainen nillittäminen – vaatihan se ovelampaa itsepetostakin kuin pelkkä ruikutus. E NITEN KYYNISYYDEN ja pessimismin ihannoinnissa riepoo se, että tätä kurjailua pidetään itsessään älykkäänä, jotenkin ylevänä asenteena. Usein tarkempi tutkiskelu paljastaa, ettei kurjailun takana ole muuta kuin asennevammaisuutta. Itse asiassa tämä epäterveen kyynisyyden palvonta ja älyllistäminen on koko länsimaisen nykykulttuurin perimmäisiä vitsauksia. Ilmiöön törmää päivittäin median antimia nauttiessa – lehdet, radio, tv ja mainokset pakkosyöttävät vinoa, elämään kyllästynyttä asennetta. Negatiivinen suhtautuminen asioihin on helppo ratkaisu, kun maailman ikävät puolet hyppäävät kaikista helpoiten silmille. Kyyninen asenne asiasta kuin asiasta tekee päätöksen ajattelijan puolesta jo etukäteen: kaikki on pahaa tai kelvotonta. Pitäisiköhän välillä pysähtyä pohtimaan kriittisyyden ja kyynisyyden eroa? Kriittisyyden avulla olisi mahdollista pohtia asioiden arvoa ja ihan itse päättää, onko jokin seikka hyvä tai huono. Onko kyynisyys ja pessimismi älykkyyttä? jälkikirjoitus Saara Bergström TI 27. 9. Kasvispapupata Broilerleike Riistakäristys KE 28. 9. Pinaattikeitto Uunimakkara Possu-pekonikastike TO 29. 9. Kesäkurpitsakeitto Leivitetty kala, purjokastike Broilerpastapaistos PE 30. 9. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Kirjolohimurekepihvi Nakkikastike MA 3. 10. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 4. 10. Kasviswokki Kalkkunapihvi Merellinen lasagne KE 5. 10. Purjoperunavuoka Kalamurekepihvi Aurajuusto-hedelmäporsaspata TO 6. 10. Täytetyt kasvis-herkkusieniohukaiset Kalagratiini Jauheliha-punajuuripyörrykkä PE 7. 10. Feta-pinaattipiirakka Kinkkukastike, spaghetti Mausteinen broilerpata MA 10. 10. Kukkakaalilasagnette Paistettu lohi, tartarkastike Mangobroileri Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php suomen kulttuurirahasto 2x150 (mv) pirunnyrkki suoraan painoon sta travel 2x140 pirunnyrkki suoraan painoon kaatuneiden muistosäätiö 2x60 (mv) pirunnyrkki suoraan painoon V ? ? ? ? ? 2 6 ? ? ? ? ? ? ? ? Apurahat myönnetään pääasiassa yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille suomalaisen kul?uurin edistämiseen. Apurahat on tarkoite?u jatko-opintoihin ja tutkimustyöhön sekä taiteelliseen työskentelyyn. Akateemisiin perusopintoihin voi hakea apurahaa vasta opintojen loppuvaiheesssa, lähinnä lopputyön erityiskustannuksiin. Hakuaika pää?yy maanantaina lokakuun 31. päivänä 2005. Apurahoja haetaan Kul?uurirahaston lomakkeella. Hakemukset lii?eineen toimitetaan osoi?eella Suomen Kul?uurirahasto, PL 203, 00121 Helsinki. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Ulkomailta lähete?yjen hakemusten tulee olla rahaston toimistossa 31.10.2005. Käsiteltäväksi ei oteta faksilla tai sähköpostilla lähete?yjä eikä myöskään myöhästyneitä hakemuksia. Apurahat myönnetään yleisrahastosta ja vuonna 2006 jakovuorossa olevista nimikkorahastoista. Lisäksi Eero Hämäläisen rahasto jakaa apurahoja savolaisille perusja jatko-opiskel?oille kansallisten tieteiden tutkimukseen. Etus?alla ovat Suomen historian, kielen ja kirjallisuuden alan hak?at. Hakemukseen on liite?ävä työnohjaajan lausunto opintomenestyksestä tai työsuunnitelmasta sekä kopio opintorekisteristä. Lisätietoja apurahoista saa rahaston kotisivuilta www.skr.?, sähköpostitse info@skr.? tai puhelimitse (09) 612 810 klo 10-15, sekä nimikkorahastojen erityistarkoituksista hakulomakkeen mukana jae?avasta ja kotisivuilla olevasta hakuoppaasta. Hakulomakkeita voi noutaa kotisivuilta www.skr.?, Suomen Kul?uurirahaston toimistosta, Bulevardi 5 A, 00120 Helsinki, arkisin klo 8.30-15.30, yliopiston opiskel?aneuvonnan toimipisteistä tai sähköpostitse info@skr.?, faksilla (09) 640 474 tai puhelimitse (09) 612 810. Myönnetyistä apurahoista ilmoitetaan apurahan saajille helmikuun puolivälin jälkeen 2006. Apurahat julkistetaan Suomen Kul?uurirahaston vuos?uhlassa 27.2.2006. Tämän jälkeen ne ovat nähtävissä rahaston kotisivuilla www.skr.?. S U O M E N K U L T T U U R I R A H A S T O ????????????????????????? ???????????? ????????????? ?????? ??????????????????? ?????????????? ??? ???????????????? ??????????????? ?????????????? ??????? ????? ??????????????? ???????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????????????????????????????????? ????????????????? ????????????????????????????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????????????????????????? ???????????????????????????????????? ???????????????????????? ???????? ???????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????????????????????????? ?????????????? ????????????????????????????????????????????????????????????????
• keskiyö event prod 2x50 pirunnyrkki suoraan painoon ruth 1x60 suoraan painoon
• laukku ja nahka 6x180 suoraan painoon kaupunkinrot 2x75 suoraan painoon Tulus Iltajuhla klo 19 JÄ R JE ST Ä Ä JY V Ä SK Y LÄ N R O VA ST IK U N TA Gospel Covertajat ja Gospel kautta aikojen klo 15.15 Messu Simo Peura, Jukka Keskitalo, Pekka Björninen, Sakari Ainali klo 17 Toritapahtuma kristilliset opiskelijajärjestöt ja seurakunnan toiminta esittäytyvät klo 14.30-16.30 Paviljonkipäivä 1.10. .kraka Juha Tapio ?????????? ??? ? ?????? ????????? ???? ???? ?? ???? ???? ? ??????? ???????????????????????????????? FORUM