n u m e r o 1 5 2 6 . 1 1 . 1 9 9 8 y h t e i s t y o n u m e r o Rovaniemellä on joulu ainainen kohta Kuopiossakin sivu 16 L'art pour keskiaukeama Nuorinkin meistä täyttää jonain päivänä 40 vuotta sivu 7
1 5 « 9 8 UUTISET Ilokivi palaa j o s on syttyäkseen Hanna Marjanen Opintojensa alussa oleva tuore opiskelija tuskin aivan hevillä uskoo, että Ylioppilastalon yhteydessä sijaitseva Ravintola Ilokivi on aikoinaan ollut opiskelevan nuorison ehdoton bailauspaikka numero yksi. Villeimpiä vuosiaan Ilokivi eli 70ja 80-luvulla. 90-luvulla tehdyn Ylioppilastalon remontin aikana Ilokiven asiakaskunta katosi keskustan Bermudan kolmioon, eikä siitä sen koommin ole ollut havaintoja. Nyt opiskelijoita yritetään saada käymään Ilokivessä oikein kädestä pitäen. Täysin kuolluthan Ilokivi ei ole koskaan ollut, mutta nyt kulttuurivaliokunta ja Sohvvi pyrkivät satsaamaan "Kiven" herätykseen tosissaan. Näkyvimpänä uudistuksena on tietysti Keskussairaalantielle päin olevan ulko-oven yläpuolelle ilmestyneet mainoskyltit, mutta sisälläkin tapahtuu. "Ilokivi on tällä hetkellä todella kovassa käytössä", kulttuurisihteeri Pauliina Savolainen kertoo. Suurimman osan viikosta vievät perinteisesti teatteri ja Kampus Kino. Uutuutena on nyt torstaisin Sohvvin järjestämät bändi-illat ja opiskelijoiden järjestämät omat bileet, kuten esimerkiksi Pop-Scene. Aktiivisena osapuolena Ilokiven herättäjänä toimii myös Sohvvi Ravintolat Oy. "Jossain vaiheessa on tuntunut syntyneen jonkinlainen arvokuoppa opiskelijoiden keskuudessa; omaa toimintaa ei olla arvostettu. Luulen, että luo ajattelu on nyt muuttumassa ja opiskelijatkin haluavat oman paikan, jonka toiminta lähtee heidän omista tarpeistaan", ravintoloitsija Juha Oksanen uskoo. Myös ylioppilaskunnan puheenjohtaja Tom Nevanpää näkisi Ilokiven ja koko Ylioppilastalon opiskelijoiden omana paikkana. Työmaata tähän tilanteeseen pääsemiseksi Nevanpaan mielestä on. "Toivottavasti opiskelijat osaisivat hyödyntää Ilokiveä. Tilahan on hyvä, multa ilmeisesti ympäristö ja sijainti ei opiskelijoita miellytä. Monnariahan on tällaiseen "bileistämiseen" käytetty varsin menestyksekkäästi", Nevanpää toteaa. Sohwi käenpoikana JYY:n toiminnassa? Sohvvilla on toki myös oma lehmä ojassa. Sohwi Ravintolat Oy on huolehtinut jo pitkään Ilokiven anniskelusta. Nykyinen sopimus Sohwin ja JYY:n välillä ulottuu vuoteen 2000. Sohwi maksaa kiinteää kuukasivuokraa Ilokivessä tapahtuvasta anniskelusta tiettyyn myyntiin saakka, jonka jälkeen vuokra muuttuu liikevaihtopohjaiseksi. Ilokivi palaa, ihan selvästi. "Meidän kannalta Ilokiven ja Rentukan pyörittäminen ei ole kovinkaan suuri bisnes. Isoista rahoista ei siis puhuta. Lähinnä Ilokivi täydentää meidän asemaamme yläkaupungilla", Oksanen toteaa. Ylioppilaskunnassa asetetaan aika ajoin kyseenalaiseksi Sohwin asema JYY:n käenpoikana, joka vain rahastaa opiskelijoiden toiminnan yhteydessä myymällä kaljaa. Pauliina Savolainen ei kuitenkaan näe tilanteeseen muutakaan ratkaisua. "Jos ylioppilaskunta lähtisi mukaan ravintolabisnekseen, vaatisi se myös lisätyövoimaa ja asiantuntemusta, jota meillä ei tällä hetkellä ole. Ravintolatoiminnan pyörittäminen vaatisi siis jonkinlaisen "alakerran sihteerin" viran perustamista", Pauliina Savolainen pohtii. Nevanpääkin on varsin varovainen kommenteissaan ylioppilaskunnan mahdollisesta roolista tulevaisuuden ravintoloitsijana. "Ilokiven ja ylioppilaskunnan kehitysformaauia täytyy miettiä harkiten ja liiketaloudellisiin laskelmiin perustuen", Nevanpää painottaa. Ilokivi herää pitkällä tähtäimellä Mikään kultakaivos ei Ilokivi ole Sohvville todellakaan vielä ollut. Ainoastaan Dave Lindholm ja Aki Sirkesalo ovat tuottaneet voittoa. Muista on tullut takkiin tai korkeintaan on päästy nollatulokseen. Bändi-illat ovat Sohvville pitkän tähtäimen suunnitelma Ilokiven aktivoimiseksi. "Ajattelimme jo toimintaan ryhtyessä, että jos ensimmäinen syksy menee omilleen, olemme onnistuneet. Tulos riippuu vuoden viimeisistä keikoista", Oksanen kertoo. Usko Ilokiveen on Oksasella kuitenkin kova. "Tässä kaupungissa on 10 000 opiskelijaa. Viesti Ilokiven herättämisestä on ollut selkeä." PAUL LIPIÄINEN Käsityömuseosta yliopiston hallinnon pesä? Yliopisto hakee helpotusta tilapulaan Ulla Lipsanen Seminaarinkadun käsityömuseon rakennus on tarkoitus siirtyä yliopiston käyttöön vuoden päästä. Huhujen mukaan rakennuksesta puuhataan uusia tiloja yliopiston hallinnolle. Kuvassa etualalla näkyvä punatiilinen talo on varsinainen museorakennus, oikealla näkyy osa Parviaisen talosta. Yliopiston jatkuva tilapula helpottuu hieman ensi vuonna, kun yliopisto saa käyttöönsä uusia tiloja Ylistönrinteellä ja Seminaarinkadulla. Ylistönrinteeseen valmistuvat bioja ympäristötieteiden laitoksen uudet tilat keväällä. Seminaarinkadulla sijaitsevat käsityömuseon rakennus ja museon viereinen, niin sanottu Parviaisen talo muuttuvat suunnitelmien mukaan yliopiston tiloiksi ensi vuoden lopulla. Jyväskylän kaupungin omistama käsityömuseon rakennus siirtyy valtion kiinteistölaitokselle vuoden vaihteessa. Samalla kiinteistölaitos hankkii Parviaisen talon. Kaupanteon jälkeen yliopiston on tarkoitus vuokrata tilat käyttöönsä kiinteistölaitokselta. Museo toimii nykyisissä tiloissaan vielä ensi syksyyn saakka, jonka jälkeen se muuttaa Kauppakadulle käsityöliike Aivian tiloihin. Käsityömuseon arvorakennuksesta on jo huhuiltu yliopiston hallinnon uutta pesää ja rehtorin työhuonetta. "Tilan käyttötarkoitusta ei ole päätetty. Yksi vaihtoehto on, että hallinto muuttaa liloihin, mutta asiasta ei ole päätöksiä", sanoo yliopiston kiinteistöpäällikkö Timo Hyttinen. Bioja ympäristötieteiden laitos sekä ympäristön tutkimuskeskus muuttavat Ylisiönrinieen uusiin tiloihin ensi keväänä. 7500 neliön tilojen on tarkoitus valmistua maaliskuun lopussa. Uudessakin rakennuksessa on odotettavissa ruuhkaa, sillä laitos on kasvanut jo yli tulevien tilaresurssien. "Toimistotyöpisteitä tulee laboratorioihin. Jonkun verran väljyyttä tulee lisää, muita huonetta henkilöä kohden ei voi kuvitellakaan. Jos jokaiselle tulisi saada oma huone, Ylistönrinieelle pitäisi rakentaa loinen samanlainen rakennus viereen", sanoo laitoksen amanuenssi Jari Rantamäki. RISTO LOF 1 l
4UUTISET 1 5 9 8 Voimasuhteet tasoittuivat edustajistossa Viestintätieteilijöiden PresSure nappasi tuoreeltaan kolme paikkaa Tämänvuotiset ylioppilaskunnan edustajistovaalit tasasivat edustajistoryhmittymien välisiä voimasuhteita. Kolme suurinta ryhmää ovat samat kuin viime vuonna, mutta kaikki menettivät paikkoja. Suurin ryhmä eli Poikkitieteilijät sai nyt seitsemän paikkaa, kun heillä viime vuonna oli hallussaan neljännes koko edustajistosta, kymmenen paikkaa. Edustajistoon valittiin tänä vuonna yhteensä 41 jäsentä, yksi enemmän kuin aiemmin. Neljäskymmenesensimmäinen paikka päätetnin lisätä edustajistoon ylioppilaskunnan perussääniöuudistuksen yhteydessä, jotta vältyttäisiin pattitilanteilta, joissa 20-20-tilanteessa jouduttaisiin arpomaan pääiös. Poikkitieteilijäi säilyttää kolmen paikan menetyksestään huolimalta asemansa edustajiston suurimpana ryhmittymänä. Poikkitieteilijät saivat uuieen edustajistoon seitsemän paikkaa. Seuraavaksi suurimmat ryhmittymät ovat Pörssi & Dumppi sekä Jyväskylän opiskelevat keskustalaiset, jotka molemmat saivat viisi paikkaa. Poikkitieteilijöiden paikkojen menetyksen myötä mm. nykyinen hallituksen jäsen Tommi Himberg putosi täpärästi edustajistosta. Hän sai yhiä paljon ääniä kuin Hilkka Koskenranta, mutta arpa ratkaisi seitsemännen paikan Koskenrannan hyväksi. JYY:n hallituksen puheenjohtaja Petri Vähäkangas ei päässyt edustajistoon tänäkään vuonna. "Uusien ryhmien vaikutus oli hyvin ennakoitavissa, ja isoilla ryhmiltä ne syövät ensimmäisenä edustajistopaikkoja", sanoo edustajiston puheenjohtaja Tom Nevanpää (Poik) . Poikkitieteilijäi ovat pitäneet hallussaan hallituksen puheenjohtajan paikkaa kahdella edellisellä vaalikaudella. Uuteenkin hallitukseen ryhmä olisi mielellään lähdössä, "ihan jatkuvuuden kannallakin". Porvariryhmiuymissä tapahtui lievää pudotusta. Sekä kokoomusopiskelijoiden Tuhaikunia eitä Jyväskylän opiskelevat keskustalaiset menettivät yhden paikan. Pörssi & Dumppi kaksi. Toisaalta Nuorsuomalaiset nousivat sapattivuoden jälkeen lakaisin edustajistoon yhdellä paikalla, joka meni Caroline Girardillc Hallitushaluja Vaalien voittajia on hankala nimetä tilanteessa, jossa suurimmat ryhmittymät menettivät paikkoja. Ainakin yksi voitonriemuinen taho on kuitenkin viestintätieteiden laitoksen opiskelijoiden vaaliliitto PresSure, joka uutena ryhmänä haali itselleen kolme paikkaa. PresSurella on tähtäimessään tiedotusvastaavan paikka hallituksessa. Tanja Hietaniemi kertoo, että ryhmää on jo kosiskeltu hallitusyhteistyöhön lähes joka suunnalta. "Kun on uutena mukana näissä kuvioissa, on lämä mielenkiintoista ja jopa huvittavaa. Meilä kosiskeluin hallitukseen jo vaalivalvojaisissa ennen kuin äänestystulokset vielä olivat selvillä. Selvästikin meidät halutaan." Toinen uusi ryhmä eli Sosialisliopiskelijat sai kaksi paikkaa. Sosialistit näyttivät vaalikamppailun aikana leimallisesti oppositioon päätyvältä ryhmältä, mutta ovat kuitenkin valmiita lähtemään hallitukseen tiukoin reunaehdoin. Pitkän tähtäimen suunnitelmana sosialisteilla on saada yliopiston päätöksentekoon mies ja ääni -periaate, joka tekisi professorin ja opiskelijan sanasta yhtä painavat. Kristityt Opiskelijat nousivat vuosi sitten edustajistoon uutena tyhmänä. Äänimäärä olisi riittänyt useampaankin paikkaan, mutta kristillisillä oli vain kaksi ehdokasta. Tänä vuonna KROS tuplasi edustuksensa, ja viides paikka oli siinä hilkulla. Neljäntenä kristillisten listalta edustajistoon ponkaissut Hannu Moilanen sanoo, että ryhmä on mukana nöyrällä asenteella, mutta että paikka hallituksessa kyllä kiinnostaisi. Äänestysprosentti laski edellisvuodesta. Ainoastaan 17,8 prosenttia jyyläisisiä pistäytyi uurnilla. Edustajiston puheenjohtaja Nevanpää sanoo, ettei äänestysaktiivisuuteen voi olla tyytyväinen, mutta tervehtii ilolla uusien ryhmien nousua edustajistoon: "Uudet ihmiset ja uudet ajatukset vievät ylioppilaskuntaa eteenpäin." Vaaleissa anneltiin kaksi tyhjää ja seitsemän hylättyä ääntä. JUHA M Ä K I N E N Juha Mäkinen JYY:n hallitus muodostetaan? Valtakunnanpolitiikassa presidentti nimittää eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnustelijan, joka keskustelee kaikkien ryhmien kanssa ja "tunnustelee" sopivaa hallituspohjaa. Yleensä hallitustunnustelijasta tulee uuden hallituksen pääministeri. JYY:ssä tällaista käytäntöä ei ole. Ryhmät käyvät keskenään neuvotteluja juuri niin virallisesti tai epävirallisesti kuin haluavat. Ylioppilastalon käytävien ja kabinettien ohella poliittista flirttailua harrastetaan kuppiloissa, kodeissa ja kännyköiden välityksellä. Missä kaksi poliitikkoa kohtaa, siellä on odotettavissa hallitusneuvottelu ja. Ryhmien tähtäimessä ovat paitsi hallituspaikat, myös ylioppilaskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä Ylioppilaslehden johtokunnan puheenjohtajan paikat. Tällaisia aktiivitoimijan "näköalapaikkoja" on yhteensä jaossa noin tusinan verran, ja niistä käydään kovia neuvotteluita. Hallituksen jäseniksi tai ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi valittavien ei tarvitse olla edustajiston jäseniä, mikä on aika ajoin puhuttanut. Ryhmät saattavat jakaa paikkoja ikään kuin lohdutuksena niille jäsenilleen, jotka eivät saaneet riittävästi kannatusta äänestäjiltä päästäkseen edustajistoon. JYY:n pääsihteeri Kasperi Launis kertoo, että ylioppilaskuntapolitiikassa muodostuu joidenkin ryhmien läheisten välien myötä aina välistä "pyhiä alliansseja", jotka jäävät kuitenkin lyhytikäisiksi. Kysymykseen, alkaako pari vuotta JYY:n hallituksessa vaikuttanut Poikkiueteilijät-Grönioni-allianssi olla tiensä päässä, pääsihteeri levittää käsiään: "En tiedä." Uusi edustajisto kokoontuu ensimmäistä kertaa 3. joulukuuta kello 17 Ilokivessä. Järjestäytymiskokouksessa nimitetään myös uusi hallitus. Edustajiston kokouksia saa tulla seuraamaan jokainen ylioppilaskunnan jäsen. JUHA M Ä K I N E N Äänikuningas Mikael I Palola oli 41 jyyläisen mielestä hedelmällinen vaihtoehto edustajistoon. Uusi naama vei äänikuninkuuden Myös henkilökohtaisten äänien määrässä tämänvuotiset edustajistovaalit merkitsivät tasoittumista edellisvuoteen verrattuna. Viime vuoden ääniharava Mikko Suni keräsi 80 ääntä, ja kolmea muutakin ehdokasta äänesti vähintään 50 henkilöä. Tämän vuoden suurin henkilökohtaisten äänien saalis, 41 ääntä, kertyi Jyväskylän opiskelevien keskustalaisten Mikael Palolalle. Palola on kolmannen vuoden valtioopin opiskelija. Opiskeluaktiivisuus tosin keskittyi ensimmäiseen vuoteen, jolloin Palola ahkeroi rekisteriin yli sata opintoviikkoa. Nyttemmin hänen aikaansa vie kokopäiväinen myyjän toimi Minimanissa. Tekeillä on myös keskustalaisuuteen liittyvä gradu. Palolalla "ei suoraan sanoen ole aavistustakaan" siitä, miten hän onnistui saamaan ääniryöpyn. Henkilökohtaista vaalityötä hän ei tehnyt, multa mainitsee kyllä omaavansa vahvan tukiryhmän. Äänisaaliin merkittävyyttä lisää se, ettei Palola ole ylioppilaskunta-aktiivi, vaan oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa ehdolla edustajisiovaaleissa. Mikä sitten sai nuoren miehen lähtemään mukaan poliittiseen kisaan? "Valtava painostus jOK:sta", kuuluu vastaus. Ryhmä ilmeisesti vaistosi Palolan potentiaalin saada koko läjän ääniä. Palola on melko uusi naama JOK:ssakin, mutta Keskustapuolueen toiminnassa hän on ollut mukana aiemminkin. Mitä keskustalaisuus merkitsee hänelle? "Kai se on sitä keskitien kulkemista. No, vakavasti puhuen, Keskusta on tällä hetkellä Suomen demokraattisin puolueorganisaatio, jossa rivijäsenkin pystyy vaikuttamaan." Palola ei tunnustaudu sen enempää aholaiseksi kuin väyrysläiseksikään. Ura politiikan parissa ci kuitenkaan tällä hetkellä ole Palolan suunnitelmissa. Virkamiesura tuntuu miellyttävämmältä vaihtoehdolta. Eikä Minimani-urakaan kuulemma ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto. JUHA M Ä K I N E N
15®98UUTISET Paikkajakauma uudessa edustajistossa ja muutos edellisvuoteen: Nuorsuomalaiset 1 (+1) Sosialistiopiskelijat SOS 2 (.2) Kumman Luja 2 m PrcsSure 3 (+3) Demariopiskelijat 1 (+0) Pörssi & Dumppi 5 (-2) Poikkitieteiltjät 7 (-3) Kristilyt Opiskelijal 4 (+2) Grönioni 4 (+0) Kolminaisuuden Postulaatti 4 (+1) Jyväskylän Yliopiston Tuhatkunta 3 (-1) Jyväskylän opiskelevat kekustalaisei 5 (-1) Viime vuonna yhden paikan saaneet Vasemmisto-opiskelijat eivät olleet tämän vuoden vaaleissa mukana. Edustajistopaikkoja oli tänä vuonna jaossa 41, yksi enemmän kuin aiemmin. Henkilökohtaiset äänimäärät: (lihavalla painetut pääsivät edustajistoon) rroiiTUMAiON EHDOKAS Mikkola m Ilari 10. .uoasuoMAi^isr.r: Girard Caroline Claire Michele 17; Granö Christoffer Niklas 15; Anttila Jyri Petteri 12; Haapala Eija Anneli 7; Värri Mikko likka Sakari 6; Kuusi Sampo Sakari 3; Kiljunen Jan Hans 3; Heikkinen Vesa-Risto Eerikki 3; Sänkiaho Tapio Olavi 2; Lytsy Santtu Tapani 2. SosuusTiorosKjajjAr SOS: Tuomi Emmi Aurora 17, Pöyhönen Sari Eeva 15; Kopra Vappu Elina 12, Hernberg Kalle Paulus 12; Hermaja Jussi Petrus 10; Gruhl Wade 7. KUMMAN LUJA: Launis Esa Juhani 27; Uusitalo Anna Suometar 21, Koske!» Hanna Elina [O; Junnila Sami Maxko lapani 10; Airola Jukka Kimmo Petteri 4; Kannisto Jussi Antero 3 PRESSURE: Kiviranta Laura 32, Hietaniemi Tanja Alli Birgitta 30; Rasanen Mikko Sakari 24; Katainen Niina-Maria 18; Huttunen Mikko Samuli 10; Jagt Kari 6. DEMARIOPISKELIJAT: Urpilainen Jutta Pauliina 12; Mattila Pauli Oskari 11; Paananen Anu Pauliina 9; Veijola Anna Liisa 7; Rimmi San Kyllikki 5. PÖRSSI & DUMPPI: Oksanen Jani Mikael 31; lsokääntä Heikki Sakari 20; Hämeenniemi Heli Maaret 15; Kontola Sami Sakari 14; Aarnio Antti Tuomas 10; Kuurola Raija Maarit 10; Miettinen Ilkka Sakari 9. Taalas Andreas Jaakko 9; Voutilainen Vesa -Petri 6; Äijänen Sarina Maria 6, Heinonen Isko Santeri 6; Lievonen Oona Maria 5; Jaatinen Mika Juha Samuli 5; Rilasmaa Tommi Jari-Pekka 5; Maanpää Ville 4; Moilanen Panu Jaakko Tapani 3; Tassila Iiris Elisabet 3; Mustikkamaa Tommi Juhani 3; Kyynäräinen Tiia Emilia 3; Hirvonen Jari Petri Olavi 3; Pehkonen Sini Riikka Katriina 3; Söderström Markus Olof Henrik 2; Koskinen Hannu Kalervo 2. Aalto Mikko Samuli 2; Rahikainen Simo Petteri 2; Rusterjuhana Robert 2; Hakala Henri Johannes 2, Uusitalo Kari Kalle Fredrik I; Hinkkanen Veli-Matti 1; Vainio Marianne i. POIKKITIETEIUJÄT: Ala-Könni Satu Marja 25; Seppälä Vesa-Matti 25; Järvelä Sini Sofia 22; Alasemie Elina Annikki 21; Nevanpää Tom Kristian 21; Halme Mika Tapio 21; Koskenranta Hilkka Leena 20; Himberg Tommi likka Juhani 20; Piirainen Jussi Kalevi 18; Sammalo Sirpa Hannele 15; Tarvainen Marja-Leena 13; Kähkönen Satu Päivikki 12; Vähäkangas Petri Antero 11; Järvinen Karja Tellervo 8; Latonen Henri 7; Askolin Heli Marita 5; Kähkönen Sami Henrik 5. KRIST1TVT OPISKELIJAT: Simojoki Hanna-Kaisa 37; Siponen Ulpu 34, Nikula Sami 33; Moilanen Hannu 32; Fabrin Salla 27; Uija Lasse 15. GRÖNIONI: Heikka Minna Maria 32, van Ooik Tapio Pieter 26; Koivu Maria Elena 26, Haimi PUa Katariina 17;*iräsbeck Petra Elisabeth 14, HokEanen-Oja Tiina-Liisa 13; Nikkarikoski Riikka Maria 12. KOIMINAISUUDEN POSTULAATTI: Hytinkoski Pekka Antero 29. Mäkinen Matti Tapani 23; Makkonen Liisa Annikki 21; Huttunen Anna-Saima 17; Laamanen Laura Maria 15; Nieminen Sanna Maria 14; Rahkola Markus Aniero 13; Helakangas Jyri Juhani 11; Kuutti Antti-Jussi 10; Salopelto Heini Elina 9, Tikkanen Jari-Pekka 8; Laitinen Antti Samuli 4. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON TUHATKUNTA: Karjalainen Sonja 25; Peltomaa Reetta Elina 15; Mäki-Panula Mika Juhani (sit.) 15; Olaleye Marcus 15; Sairanen Mikko Markus 13; Gauffm Katri-Maria 12; Pesonen Nina Sonneva 9; Kopra Anu Marjaana 7; Rossi Mika Juhani 7; Harjula Pasi Juhani 6; Poikonen Perttu Heikki 5; Mutikainen Oula-Antti 4; Pöntynen Taru Anne Marketta 3; Parkatti Raija Anneli 2; Mattson Lisbeth Elisa Mirjam JYVÄSKYLÄN OPISKELEVAT KESKUSTALAISET: Palola Ari Juhana Mikael 41; Makkonen Juha Ville Olavi 23; Haapiainen Jari Olavi 18; Seppänen Jussi Sakari 18; Sorjonen Annu Kristiina 11; Niskanen Mervi Irmeli 10; Virranta Jarkko Vihtori 10; Häkkilä Sanna Katriina (sit.) 10; Aitamurto Tanja Katariina 8; Viitala Kaija Maani 8, Huttunen Marko Antero 7; Friman Sarita Tuulikki 6, Raassina Pekka Tapani 4; Hartikainen Marja Elina (sit.) 3; Törmä Maria Kati 3; Rossi Mika Tapio 1; Vainio Kati Kirsi; Marjukka 0, Riihimäki Vesa Matti 0. Päntättävä on. Englannissakin. Ja pämpättävä. Siideriä, siideriä, sanoo vaihto-opiskelija Englannissa Tuulipuku on Suomen kansallispuku, mutta löytyy niitä jurpoja muuallakin. Asiellessani ensimmäisille luennoilleni De Montford university Bedfordissa Englannissa, oli suuni loksahtaa auki: Koko kampuksen täydeltä oli verkkapukua, adidaksen collegea, Manchester United-idolipaitaa, puhumattakaan paikallisen rugbyclubin edustusasuista. Sortsit ja sporttinen t-paita ovat varma tapa sulautua joukkoon, säältä kuin säällä. Hrr, tuumaa tämä suomalainen tässä syyspakkasten aikaan nähdessään jalkakäytävillä näitä paljaita raajoja. Niin sitä luuli löytävänsä Englannista, radikaalin yhteiskuntakritiikin kehdosta, sitä kuuluisaa opiskelijapotentiaalia, joka marssii kaduilla banderollien ja kovaäänisten kanssa vaalimassa oikeutta kaikenkarvaisille ja -karvattomille ystäville. Pettymys oli kova, sillä totuus on aivan loinen kuin Suomessa, jossa tyypillinen barrikaadikuohuja on opiskelija: Britanniassa mielenosoituksiin innostuvat ihmiset ovat työläisiä. Täällä opiskelijat vain hölkkäävät ja pistäytyvät matkan varrella joka kulman takaa pilkistävissä pubeissa. Tai sitten he makaavat sohvaperunoina saippuaoopperoiden ja ainaisten välipalojen lumoissa. Olipa tässä eräänä iltana Student barissa "Traffic lighi night". Jokaisen piti pistää päälleen joko vihreää, oranssia tai punaista sen mukaan, onko hän varattu vai ei. Niin tai näin, englantilaisten juontija seurankipeyskäytännöi kun eivät paljoa suomalaisista vastaavista eroa, ajeltiin sitä täälläkin päin punaista. Suomalaisista käytännöistä poiketen baaritappeluihin en silti törmännyt tänäkään iltana. Ehkä siksi, että istuin Caves lanen opiskelija-asuntolassa yrittäen saada tajua takaisin yhteen asuntolamme tytöistä. Opiskelijatapojen mukaan olimme viettäneet asuntolayhteisömme jäsenen syntymäpäivää juomapelien tehostamana, ja nämä englantilaisopiskelijat nyt eivät ole kuulleetkaan suomalaisesta sisusta, noin mitä pullon kallistamiseen tulee. Mutta yritys on kyllä kova, sillä jos ei syntymäpäiviä juhlita itse asuntolassa juomapelien kimpussa, niin sitten Student barissa, jossa rakkaat ystäväsi tuovat eteesi tarjottimen täynnä drinkkejä. Hengittäminenkin on kiellettyä onnekkaalta synttärisankarilta, ennen kuin tämä on tyhjentänyt kitaansa kaikki tarjottimen antimet. Onpahan baarin ahtausprosentti tämän jälkeen alhaisempi, sillä sankari ja tämän läheiset ystävät ovat käyttökelvottomassa kunnossa. Tosin tätä eivät kaikki huomaa, ja menijöitä riittää "Taik on date rape"kurssille. Oi, jos toimivan suihkun saisin Jos olet täällä ensimmäisen vuoden opiskelija tai tarpeeksi hullu ja päätynyt Bedfordiin opiskelijavaihtoon, asut mitä luultavimmin opiskelija-asuntoloissa kampuksella, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelusi aloitat tosissaan vasta toisena opiskeluvuotenasi tai takaisin kotimaahan palattuasi. Opiskelija-asuntolat ovat jokailtaista bilehilealuetta, eikä siltä välty kukaan. Naapurini kaiuttimet pistivät pystyyn oman kotidiskon ja osaan jo ulkoa kappaleen "Uh, Tm horny, horny, homy, homy." Eipähän tarvinnut sijoittaa rahaa omiin musiikintoistolaitteisiin. Mutta korvatulppa-addiktiokin käy ajan mittaan kukkaron päälle. Ensimmäiset pari viikkoa me vaihtoopiskelijakäniyt (kampuksella tyypillinen opiskelija on kerännyt vatsaansa noin 18-19 vuosirengasta, me vaihtarii olemme jo hieman karskimpia) kyselimme loisiltamme eri korvatulppalaatujen paremmuutta. Yritimme parhaamme totutellaksemme palo-oviin, jokaöisiin tarzan-huutoihin ja Janen kanssa leikkimiseen tai aamiaisemme löytymiseen pihanurmikolta joko käytetyssä tai käyttämättömässä muodossa. Mutta yksi asia on jämpti: englantilainen byrokratia. Yliopisto on palkannut oikeusalan ammattilaiset kirjoittamaan opiskelijoiden vuokrasopimukset turvatakseen yliopiston edun. Eli toisin sanoen sopimuksesta ei irti pääse ennen lukuvuoden loppua, ellei Tuonelan kantele ala soitella. Aloimme seitsemän vaihto-opiskelijan voimin harrastaa jokapäiväistä urheilua juoksemalla eri yliopiston tittelin omaavan pikkuvirkamiehen luota toiselle (ylempien virkamiesten ovia ei alamaisille eli opiskelijoille avata) ja itkun tirskahdusten jälkeen kolme meistä pääsi muuttamaan yhteen toimistotiloista. Minä ja Heidi joudumme jakamaan makuuhuoneen (vaatekomeroksikin sitä kuulee kutsuttavan), vessan suihku suihkuttaa ihokarvojen sijasta ympäröivät seinät j a lämmittimet saimme huoneisiin viikon palelun jälkeen. Vaihto-opiskelujaksostamme on jäljellä enää hieman päälle kaksi kuukautta, ja me voimme palata takaisin Icelandien ja Sainsburien muovikäärekulttuurista Suomeen, jossa kääreet ja kertyneet pullot edes kierrätetään. Vaan Sonja, toinen kämppikseni, on jäänyt tänne jo pysyväksi opiskelijaksi, ja Heidi on anonut jatkoaikaa opiskelijavaihdolleen. Minä ajattelin pitää taukoa opiskeluista ja pohdiskella elämää täällä Englannin kartalla. Sillä vaikkei meitä itse kampusalue saa syttymään, niin löytyy sitä elämää muualtakin. MIIRA RAUHAMÄKI
BU§M Joka tarinassa tulee olla ilkeä hirviö. Akateemisen sivistyksen suurkertomukseenkin sellainen on ilmestynyt. Se on yliopiston ulkopuolelta tuleva raha. Kuitenkaan, sen kanssa tekemisissä olevat yliopistolaiset eivät välttämättä tunne olevansa talutusnuorassa. Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelyn laitoksen alaisuudessa toimiva Tietotekniikan instituutti (TITU) syntyi puolen vuosikymmeniä sitten, jolloin puuhasteluin satunnaisten projektien kimpussa kahden miehen voimin. Tänä päivänä laitos työllistää 45 henkilöä, joista yli puolet on opiskelijoita tietojenkäsittelytieteestä, taloustieteestä, viestintätieteistä ja kasvatustieteistä. Matkan varrella TlTU:n liikevaihto on kasvanut ensimmäisen vuoden yhdestä miljoonasta kymmeneen miljoonaan. TITU:n rahoitus tulee kokonaisuudessaan ulkopuolisista lähteistä, budjettirahaa se saa nolla markkaa. Laitoksen toimialat ovat elektronisten dokumenttien hallinta, elektroninen kaupankäynti, koulutusteknologia, multimedia liiketoiminnassa sekä ryhmätyöteknologiat, ja yhteistyökumppanien lista on piika: Nokia, Valmet, Enermet, IVO-yhtiöt, eduskunta, Sonera, YLE, MTV3, Fujitsu, WSOY, UPM-Kymmene, Neste... Vapaudesta pidetään kiinni Erikoissuunnittelija, varajohtaja Petri Maaranen tunnustaa, että pelko akateemisen vapauden kärsimisestä on perusteltua, kun ulkopuolinen raha saapuu tiedeyhteisöön. "Jos ulkopuolinen rahoitus alkaa liiaksi määräilemään, on vaara, eitä akateeminen vapaus kaventuu", hän sanoo. Lisäksi yritysten kanssa työskenneltäessä on usein mahdotonta, että kaikki tieto olisi vapaasti kaikkien saatavilla. "Näkisin, että yksi yliopiston tavoitteista on tulla norsunluutornistaan alas yrityselämän tasolle. Yliopiston tehtävä on paitsi tuottaa korkeinta akateemista opetusta ja tutkimusta, myös tuottaa tietoa, joka välillisesti hyödyntää yhteiskuntaa", sanoo Maaranen ja näkee yliopiston saavan vastapainoksi työpaikkoja opiskelijoille sekä käytännönläheisiä tutkimusaiheita. "Tietojenkäsittelytiede on pragmaattinen ala. |oten meidän on saatava tietoa olemassaolevista ongelmista", toteaa Maaranen, mutta vakuuttaa heti perään, eitä tieteen tekemisen vapaudesta pyritään pitämään kiinni. Tasapainoilua ja hanttihommia Työskentelyolosuhteista huolimalta, Maaranen pitää itseään nimenomaan tutkijana, ja TITU:ssa osataan sanoa myös ei. Esimerkiksi koulutusta pyydetään usein, mutia siihen ei lähdetä, koska esimerkiksi Jyväskylän yliopistolla on jo olemassa täydennyskoulutuskeskus. Varajohtajan puheista tulee luniu, että se, millaisiin projekteihin lähdetään mukaan, on tarkoin määritelty. Hankkeessa on oltava jokin uusi tutkimuksellinen pohja, triviaalien ongelmien kanssa ei lähdetä painimaan. "Mutta joskus joutuu tekemään hanttihommia, että pysyy leivässä", Maaranen luonnehtii tilannetta, jossa jatkuvasti tasapainoillaan liiketoiminnan ja lieteen tekemisen välillä. TITUissa työskentelee esimerkiksi opettajanvirkansa jättäneitä, perheellisiä ihmisiä, joita ei noin vain lähdetä pistämään pihalle. Vaikka TlTUdla menee hyvin, liikevaihdon ollessa jatkuvassa kasvussa "neljänkymmenviiden asteen kulmassa ylöspäin", ei budjettirahoitusta voida Maarasen mielestä kokonaan korvata ulkopuolisilla varoilla. Hänestä olisi hyvä, jos osa TlTU:n rahoituksesta tulisi yliopiston budjetista. "Silloin voisi sanoa useammin ei." Saumaa kaikille Mitä yhteistyöhön ulkopuolisten tahojen kanssa ja osaamisensa kauppaamiseen tulee, tietojenkäsittelytiede tietenkin on käytännöllisen luonteensa vuoksi edullisemmassa asemassa kuin monei muut alat. "No, historian on vaikea myydä, mutta mekin voimme projekteissa hyödyntää muiden laitosten osaamista." Maaranen korostaa, että tietotekniikan tutkimusinstituutti on hyvä ja joustava väylä, jonka kautta monien tieteenalojen opisNokia, yksi yliopiston yhteistyökumppaneista, hyökkäsi marraskuun alussa Jyväskylän yliopistolle rekrytoimaan. Karnevaali veli paikalle kiitettävän määrän kiinnostuneita, kuka heistä onkaan tuleva olilla? kelijat ovat päässeet työpaikan syrjään kiinni. Käyttöä on yhtälailla taloustieteilijälle ja graafikolle, multimediaosaajalle ja ohjelmoijalle. "Jokaisella opiskelijalla on jokin erikoisalue, jossa hän on hyvä", hän sanoo. PETRI HEIKKINEN Mukanaoloa ja näkyvyyttä Kansallinen ylpeydenaihe Nokia on tullut vahvasti mukaan akateemiseen maailmaan. Oppilaitoskoordinaattori Sanna Vähänen Oulun Nokialta oli paikalla 3. marraskuuta, kun hänen työnantajansa järjesti rekrytointipäivän Jyväskylän yliopistolla. Tapahtumaa mainostettiin usealla kokosivun ilmoituksella Jylkkärissä, ja kiinnostuneita opiskelijoita pyöri kiitettävissä määrin ihmettelemässä kännykkäjätin tarjoamia työpaikkamahdollisuuksia. "Yksi toimintamuodoistamme on oppilaitosyhteistyö. Menemme ihmisten luokse, kerromme toiminnastamme ja arvoistamme", Vähänen sanoo. Oulun toimipisteestä kierretään ennen kaikkea pohjoisen Suomen oppilaitoksissa, mutta harkinnan ja intressien mukaan lähdetään myös kauemmaksi kalaan. Jyväskylän tapahtumassa oululaisia kiinnosti ennen kaikkea informaatiotekniikan osaaminen. "Lähinnä mukanaolo ja näkyvyys on tärkeää", Vähänen luonnehtii rekrytointitapahtumiin osallistumista, mutta konkreettisempaakin hyötyä tietysti tavoitellaan maata kiertäessä. "Kun pohjoisesta lähdetään muualle opiskelemaan, paluumuutto on aina potentiaalinen vaihtoehto." PETRI HEIKKINEN Elections The relative strengths of representative groups were evened out in this year°s elections. The three largest groups are the same as lasi year, but ali of them lost seats. The largest group, Potkkjtieteilijät, got 8 seats whereas iast year they got 10. A total of 41 members were chosen this year, which makes k one tnore than before. The forty firsi seat was added to prevent draw skuations in voting. It isdifficult to name winners when the largest groups iose seats, but at least one of the triumphant groups is PresSure frorn the depart^ ment of Communication, which, being a first-timer, scored three seats. Another new group, the > Socialist Students, got two seats, Thetr aim is to imroduce the one-man-one-vote prineipfe to the university dedsion making, which would rnake students equal w«h professors. Only 17.8 % of news in brief Student Union members east their votes this year. , not necessary to be, a.tnember pf the parliatnem to get into one of tbese posts, and it is possible that some, groups dea! them outas cortsolation to national politics after election the ptesident nominates a negotiator to discuss with ali groups in order to "feel" for a suitable base for the government. Usually the negotiator becomes the new pnme rainister. This is not the case in the Student Union. The groups negotiate just as officially or unofftcially they want. Where ever two politiciatis meet one can expect governmem discussion. The groups are not only after government seats but also the dozen different posts including the chairman, vice chäirtnan and chairEfseommittee, It is Ilokivi Will Be Back la the 70's and 80"s llokivt was the main party , place of the students in jyväskylä. During the re«ovation m the 90's the clientele disappeared and hasn't been seen since. Now the Culture Commiitee and Sohwi areseriously revivingit. The main part of the week is taken up by theatre and Campus Kino but as novelties therc are the bandnight every Thursday and patties, such as the Pop-Scene, orgartised by the students tfaem1 5 9 8 Vanhan valtausta muistellaan seminaarissa Suomalaisen 60-luvun opiskelijaradikalismin muistetuin yksittäinen tempaus on Vanhan valtaus. Helsingin Vanha ylioppilastalo vallattiin 25. marraskuuta 1968. Perjantaina 27.11. kello 15-18 Vanhalla järjestetään tapauksen 30-vuotispäivän kunniaksi seminaari "Vanha kansalle kansa Vanhalle!". Seminaarissa pohditaan mm. mistä valtauksessa oli oikein kyse, oliko se pelkkää showta ja pitäisikö Vanha vallata uudestaan vuonna 1998? Alustajina toimivat "vuoden 1968 kahden tuolin mies" Matti VVuori. radikalismin tutkija Jukka Relander, oikeistolainen opiskelija Anu Piilola ja vasemmistolainen opiskelija Aija Salo. Illalla Vanhalla pidetään vallankumousbileet, joissa esiintyvät M.A. Numminen & Llusrahvaanomainen orkesteri. Hunajamelonit, Dave Lindholm, Kitkerät Neitsyet, Paatos ja Etso. Uusitalo ja Latonen OLL:n hallitukseen JYY sai kaksi edustajaa Opiskelijoiden Liikuntaliiton eli OLL:n hallitukseen. Hallituspaikat menivät Kumman Lujan Anna Uusitalolle ja Poikkitieteilijöiden Henri latoselle. Yhteensä OLL:n hallitukseen valittiittseitsemän jäsentä sekä puheenjohtaja. Hallitus sorvattiin kasaan OLL:n liittokokouksessa Hämeenlinnassa toissa viikonloppuna. Sami Kontola SYL:n hallitukseen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan ehdokas Sami Kontola (sit.) valittiin 2021.11. pidetyssä Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa SYL:n hallitukseen vuodelle 1999. Muut hallitukseen valitut jäsenet olivat Susanna Kärki (Turun yliopiston yo-kunta, sit), Riikka Nisula (Helsingin yliopiston yo-kunta, kesk.), Niko Simola (Helsingin yliopiston yokunta, dem),Jaro Suuronen (Tampereen teknillisen korkeakoulun yo-kunta, sit.), Veikko Valli (Svenska handelshögskolans studentkär, sit). Heli Lantta (sit.) Helsingin yliopiston yokunnasta valittiin selkeällä äänten enemmistöllä SYL:n puheenjohtajaksi. Koko liittokokousta väritti kahtiajako, jossa tuhatkunta (kokoomusopiskelijat), teekkarit ja kauppatieteilijöiden enemmistö muodostivat oman leirinsä ja sitoutumattomat yhdessä muiden ryhmien kanssa omansa. Jo toimintasuunnitelman ympäristöosion käsittelyssä sitoutumattomien ryhmä osoitti voimansa estämällä ympäristöasioiden poiston toimintasuunnitelmasta, mutta selkeimmin kahtiajako tuli esiin hallitusvaalissa. Sitoutumattomien listalle ehdokkaaksi vasta yön aikana ilmaantunut Niko Simola nousi hiuksenhienosti hallituksen jäseneksi ja neljänneksi läpimenijäksi sitoutumattomien listalta, mikä merkitsi koko liittokokoussalin yllätykseksi tuhatkunnan kärkiehdokkaan Kirsti Laineen (Tampereen yliopiston yo-kunta, kok.) tippumista pois hallituksesta. Valta SYLissä vaihtui siis tuhatkunnalta sitoutumattomille. M A T T I M Ä K I N E N
15® 98SeUtTTOUfll 7 Puheenjohtaja Raili Kivelä on jo iloisella juhlatuulella, vaikka juhlanäytelmän lavasteiden rakentaminen on vielä kesken. Amma ttimais ta Huoneteatterin puheenjohtaja Raili Kivelä oli jokunen vuosi sitten narikkavuorossa. Neljä vanhaa naista tuli noutamaan takkejaan säilytyksestä. "Meillä on tällainen vanhain rouvain kirjallisuuspiiri. Olemme käyneet katsomassa kaikki teidän näytelmänne ja aina seuraavana tiistaina kokoonnumme keskustelemaan niistä", yksi naisista kertoi Kivelälle. harrastusta Huone teatteri juhlii neljää vuosikymmentään "Silloin tuli sellainen olo, että 'jess Kivelä luonnehtii tuntemuksiaan. Perinteikkään Huoneteatterin suurin yleisöryhmä ovatkin erilaiset kulttuuripiirit, yhdistykset ja työyhteisöt, joiden traditiona on käydä yhdessä Huoneteatterin esityksissä esimerkiksi pikkujoulujen yhteydessä. Mielenkiintoisimpana yleisönä Kivelä kuitenkin pitää ns. irtoyleisöä, joka tulee paikalle sen mukaan minkälaista näytelmää on tarjolla. "Jonain vuonna saattaa olla niin, että kaikki yksinhuoltajat käyvät katsomossa", Kivelä kertoo. Neljä vuosikymmentä on varsin kunnioitettava toiminta-aika harrastelijateatterille, eikä olekaan yllätys, että Huoneteatterikin on aikojen saatossa joutunut etsimään uusia perusteluja olemassaololleen. Teatteri syntyi aikoinaan vastapainoksi silloiselle Työväenteatterille, jonka ohjelmisto oli äärimmäisen perinteistä. Huoneteatteri toi Jyväskylään absurdin teatterin, mutta nykypäivänä tällaiseen vastapooliin ei ole tarvetta. Tällä vuosikymmenellä Huoneteatteri onkin pyrkinyt profiloitumaan teatterikasvatuksen kautta. Vuosittain on pyritty tekemään yhteistyönäytelmä jonkin oppilaitoksen kanssa, minkä myötä on saatu mukaan myös uusia aktiiveja. Pirjo Laihon teatterileikki-produktio on vienyt teatterin myös päiväkoteihin. Vakionäyttelij öiden aika ohi Aika on muuttunut myös jyväskyläläisten teatterintekijöiden toiminnan kohdalla. Aiemmin kaupungin eri harrastajateattereilla oli "omat" näyttelijänsä, mutta tänä päivänä he sujuvasti käyvät tekemässä työtä milloin millekin teatterille. Kivelä ei koe asiaa ongelmana, vaikka katsojan näkökulmasta saattaisi hänen mielestään olla kiinnostavampaa, jos hän tiettyyn teatteriin mennessään tietäisi odottaa tietyntyyppistä näyttelemistä. "Seurauksena on ensembleluonieen hiipuminen, vaikka yleisö ehkä yhä kaipaisi sitä. Vanhemmille ihmisille se on ongelma, sillä he ovat kasvaneet maailmaan, jossa oli tietty kiinteyden tarve", Kivelä sanoo ja kertoo, että Huoneteatterillakin vaikuttaa kourallinen ihmisiä, jotka saattavat käydä kuiskimassa nuoremmille näyttelijöille, että "mitä te käytte huoraamassa muissa teattereissa". Ohjaajien kannalta Kivelä pitää ymmärrettävänä sitä, että nämä mieluummin haluavat mukaan parhaat ja kokeneimmat näyttelijät, joiden kanssa hommien tiedetään sujuvan. Vaikka uusien kykyjen on vaikea saada tilaisuuksia, nykynäyttelijöiden taso on korkea: "Meille on syntynyt harrastajareservi, jotka ovat saaneet tehdä rooleja tiuhaan tahtiin." Millainen tulevaisuus? Vaikka Huoneteatteri on harrastajateatteri, se toimii kuin ammattiteatteri, joten tekijöitä ja resursseja kaivataan alati. Kivelä itse kertoo tekevänsä vähintään puolipäiväistä työtä ja häntä ilahduttaakin, että mukana on innokkaita nuoria aktiiveja, jotka "roikkuvat täällä katossa iltamyöhään". "On tosi vaikea uskoa, että toiminta hiipuisi, mutta toisaalta kyse on taloudellisista lainalaisuuksista. Kaupungin avustus on joka vuosi vähentynyt 10000 tai 5000 markkaa, ja jos muutama kymppitonni vielä lähtee, ei toiminta yksinkertaisesti ole mahdollista", Kivelä sanoo. Huoneteatterin suurimmat menot aiheutuvat teatteritilasta, joka on paitsi erittäin hyvä, myös niin kallis, että kiinteistökulujen raapiminen pelkillä lipputuloilla olisi vaikeaa. PETRI HEIKKINEN Bruno armo, vapaus, rakkaus Huoneteatterin juhlaviikon ohjelmaa on mielitty tarkoin. Hanna-Kaisa Nikulan valokuvanäyttelyllä (esillä Nisulan Osuuspankin ikkunoissa) halutaan muistuttaa, että teatteri on monitaiteellinen ala, ei pelkkää näyttelemistä, ja juhlanäytelmälle asetettiin tiukat kriteerit. Sen tuli olla kotimainen kantaesitys, sillä niitä on Huoneteatterin ohjelmistosta viime vuosina ollut suurin osa. Toiseksi sen haluttiin juhlahan kyseessä on nousevan jotenkin arjen yläpuolelle ja kuvastavan uskoa tulevaisuuteen. Vaatimukset täyttävä teksti löytyi, se on Bruno, jonka Anne Saastamoinen on ohjannut ja dramatisoinut Tiina Kailan palkitun romaanin pohjalta. Kyseessä on kertomus 1500-luvulla eläneen tutkijan, filosofin, munkin ja kirjailijan Giordano Brunon elämästä, joka muotoutui rauhattomaksi pakoiluksi katolisen kirkon inkvisitiolta. Alunperin Saastamoinen kirjoitti tarinan kuunnelmaksi, jossa pääosaa esitti Vesa Vierikko. Näytelmää voi katsoa yhtä lailla rakkauskertomuksena, mutta Brunon filosofiakin on tärkeässä osassa, vaikka vaikeasti ymmärrettävänä ohjaaja ei teostaan pidä. "Brunon suhde rakkauteen on kaukainen. Hän rakastaa kaukaa ihmistä, jota ei lopulta koskaan saa, heiluu vähän siellä sun täällä ja homostelee Euroopassa ja on julma ihmissuhteissaan. Toisaalta taustalla kulkee Brunon oma älyllinen kilvoittelu, hän oli aikaansa edellä tietyissä asioissa", Saastamoinen luonnehtii. Hän näkee tarinan keskeisien teemojen olevan vapaus, armo ja rakkaus keskiössä on Brunon vaikeus saada noita asioita. "Bruno taistelee painavia rakenteita ja vallitsevaa uskoa vastaan, mutta seisoo ajatuksiensa takana loppuun asti." P E T R I H E I K K I N E N Kaila Saastamoinen: Bruno. Huoneteatterin 40vuotisjuhlanäytelmä. Ensi-ilta 27.11.
KULTTUURI 1 5 9 8 Jack rakastuu seriffiin. Buddylla taas on tapana ripittää rikoksensa sisarellensa. Jackina (vas.) George Clooney, jonka nimen voisi halutessaan suomentaa vaikka Yrjö Klovniksi osuisi se ainakin yhtä lähelle totuutta kuin edellisessä numerossa, jolloin hirmu hienosti käänsimme Nick Caven Niilo Haudaksi. Niilo Luola olisi sillä kertaa ollut oikeampi vaihtoehto, vaikkei se jutun aiheeseen yhtä hyvin olisi sopinutkaan. Valittelemme kömmähdyksestä aiheutunutta harmia ja mielipahaa. Pysäytettyjä kuvia, hyppyleikkauksia ja svengaavaa musiikkia Mieletön juttu Ohjaus: Steven Soderbergh Pääosissa: George Glooney, Jennifer Lopez, Ving Rhames Musiikki: David Holmes Heti alkuun on todettava, että elokuva on paljon kiinnostavampi kokemus ja kunnianhimoisempi kuin mitä lähinnä typerä nimi (kuuluu kategoriaan Mieletön kesis, Mieletön rippileiri,...) antaa odottaa. Elokuvan taustalla on nimekkäitä tekijöitä, kuten ohjaaja Soderbergh (mm. Seksiä, valheita ja videonauhaa) ja kirjailija Elmore Leonard, jonka romaaniin elokuva perustuu. Pankkiryöstöjen konkari Jack Foley (George Clooney) pakenee kaverinsa Buddyn (Ving Rhames) kanssa vankilasta. Pakomatka ei mene aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä paikalle sattumalta tullut seriffi Karen Sisco (Jennifer Lopez) sotkeutuu kuvioihin. Jack ja Karen päätyvät yhdessä pakoauton tavaratilaan, missä sitten myöhemmin täyteen roihuun leimahtava lemmen liekki saa kipinänsä. Tarinaa eteenpäin vievänä moottorina on tietysti huomattava saalis, jota havittelevat muutkin kuin Jack ja Buddy... Kerronnallisesti elokuva edustaa kunnianhimoisempaa yritystä kuin mitä keskiverto Hollyvvood-elokuva. Eri aikatasojen, jopa tulevien hetkien, yhdisteleminen onnistuu hyvin, ne tuovat kerrontaan sopivaa jännitettä luoden odotuksia katsojassa. Vielä harvinaisemmat tyylilliset keinot amerikkalaisessa mainstreamelokuvassa, nimittäin pysäytyskuvat ja jumpcut -leikkaukset, toimivat myös mukavasti. Erityisesti pysäytyskuvat istuvat mallikkaasti elokuvan yleiseen henkeen, muutamat hyppyleikkaukset tosin tuntuvat hieman liian itsetarkoituksellisilla. Tyylillisten ja kerronnallisten keinojen lisäksi Mieletön juttu yrittää vakuuttaa katsojansa roolihahmojen avulla. Elokuvan vahvuuksia onkin henkilöhahmojen luonteiden kirjava monipuolisuus. Jennifer Lopezin esittämä Karen Sisco on valmis FBI:n iskuryhmään, mutta törmää jatkuvasti miehisiin ennakkoluuloihin. Hän on ajanmukainen nainen, saa isällään aseen syntymäpäivälahjaksi, hän on itsenäinen, kykenevä puolustautumaan myös fyysisesti, mutta hän on myös nainen joka kuuntelee sydäntään. Karen on elokuvan keskushahmo, joka määrää tapahtumien suunnan. George Clooneyn fysionomia sopii hyvin sellaisen pankkiryöstäjän rooliin, joka toimii ennenkaikkea oveluuden ja viekkauden avulla. Clooneyssa on elokuvatähdelle välttämätöntä karismaa, hohdetta, jonka hän Mielettömässä jutussa paikoitellen osaa ohjata oikeille urille. Buddy on hauska tyyppi, elokuvan musta ja isokokoinen omatunto ja hiljainen ajattelija, jonka päähänpinttymänä on riputäytyä sisarelleen tehdyistä rikoksista. Elokuvan musiikki kaipaa aivan oman mainintansa. 1970-luvun tyylinen Detroit-funk svengaa mainiosti ja sopii hyvin elokuvan käänteisiin. A N T T I KAIJALAINEN Ylioppilasteatterifestivaalit peruttu Teatteriliitto SYTY:n taival jää lyhyeksi? menot Ylioppilasteattereiden näyteikkunana menestyksekkäästi toimineita ylioppilasteatterifestivaaleja ei mitä todennäköisimmin tulla järjestämään ensi vuonna. Festivaalit järjestettiin aiemmin Oulussa, multa muuttuivat ennen kaikkea Helsingin suunnalta esitetyn kritiikin myötä vuorotellen eri kaupunkien ylioppilasteattereiden järjestettäviksi kaksi vuotta sitten. Samalla Suomen ylioppilasteattereiden liitto muuttui Teatteriliitto SYTY.ksi. Seuraavat festivaalit piti järjestettämän Turussa, mutta näin ei tulekaan käymään. Turun ylioppilasteatterin teatterisihteeri Petteri Anttila kertoo, että SYTY:n organisaatio on yhtäkkisesti kuin maan alle kadonnut. "Otimme heihin yhteyttä hyvissä ajoin elokuussa, mutta koko syksyn aikana kukaan ei ole vastannut soittopyyntöihin, kirjeisiin tai fakseihin." Turussa tehtiinkin periaatepäätös, että ellei SYTY:stä lokakuun loppuun mennessä kuulu pihahdusta, järjestelyistä luovutaan. Yhteydenottoa ei kuulunut, joten Turun ylioppilasteatteri ei järjestä festivaaleja. Anttilan mukaan SYTY saattaakin olla tiensä päässä. "Se on hyvin todennäköistä, tällaisia keskusteluja on käyty." Muissa ylioppilasteattereissa henki todellakin on samansuuntainen. Oulun ylioppilasteatterin teatterisihteeri Kristiina Vilkuna kertoo oululaisten olevan suorastaan vihaisia tapahtumien käänteistä ja asioiden luonnistumattomuudesta. SYTY ei Vilkunan mukaan nykytilassaan toimi kuten pitäisi, ja myös Jyväskylän ylioppilasteatterin puheenjohtaja Liisa Makkonen yhtyy kuoroon. "Jotain lamee tehdä", toteaa hänkin. Vaikka SYTY:n tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalla, ylioppilasleatterifestivaaleja ei kukaan haluaisi tykkänään lopettaa. "Festivaali ei saa kuolla, vaikka niitä ei ensi vuonna jäjestettäisikään", Vilkuna kertoo ehdottomana mielipiteenään. johon Anttila ja Makkonen yhtyvät oikopäätä. "Perinneltä ei kannata katkaista", Makkonen sanoo. Teatteriliitto SYTY:n organisaatiosta kukaan ei ollut tavoitettavissa. PETRI HEIKKINEN NYT LOPPUI TISSUTTELIN Musiikkitieteen laitos järjestää skiviikkona 25.11. Pentti Saaaski-illan. Tapahtuma pideln kulttuuriravintola (paino sanalla kulttuuri) Ylä-Ruthissa. Professori Pekka Lilja puhuu aiheesta "Pentti Saarikosken nuoruus runoutia. seksiä ja viinaa" ja musiikkiannista vastaavat. Pertti ja Paarmat sekä Akaasian kukat. Systeemi pyörähtää käyntiin kello 20. Eikä maksa miltään, mutta jokainen hakee juomansa itse! SOTILASVALLANKAAPPAUS odotettavissa! Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän militaäripullistelu suoritetaan Jyväskylän kaduilla, Panssarivaunua, lentokonetta,. leijonakauluksistä komentelijaa sekä yhtenäiseen asuun pukeutunutta käskyläistä piisaa. Jylkkärin toimituksessa vuoroin kiroiltiin ja vuoroin itkettiin, kun tuli tieto Anna-Leenan naimisiinmenosta. Sitä miestä on vedettävä turpaan! Kivulias syväsukellus perheeseen Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä. Otava 1998. 319 s. Härkösen teoksissa on nähtävissä selkeä ongelmaisen nuoren naisen kaari: Akvaariorakkauden Saava painii seksuaalisuutensa ja seurustelusuhteen kanssa. Vuoroin vieraissa -sarjan Elina on onneton avioliitossaan ja etsii jännitystä muualta. Avoimien ovien päivän Asta on seuraavassa vaiheessa: eronnut ja yrittää elää yksin. Yksin eläminen on ylivoimaisen vaikeaa. Asta pelkää sängyn alta käteen tartiuvia hirviöitä, rappukäytävän ääniä ja ikkunasta tulvivia murhaajia ja raiskaajia. Hän oltaisi mieluummin pahoinpitelevän suhteen takaisin kuin olisi ykin. ainakin öisin. On helpompaa pelätä jotain, joka on selkeästi lasna, kuin kaikkea. Asla on läysin lapsuutensa vanki. Hän ei vieläkään uskalla herättää äitiä öisin käymällä lapsuuden kotinsa wc:ssä. Tuleekohan kaikista ihmisistä lapsuudenkodissa tahmeita? Avoimien ovien päivä ei armahda vanhempia nykyajalle tyypilliseen lapaan. Ei riitä, että vanhemmat yrittivät parhaansa, jos tulos on surkea. Astan ja äidin kuristava suhde ei lopu tyttären muuttaessa pois, vaan se jatkuu avioliitossa. Asta kokee herättävänsä miehessään vihan tämän äitiä kohtaan ja kokee itse naineensa oman äitinsä. Läheisriippuvuus suhteessa äitiin vaihtuu läheisriippuvuuteen aviomiehen kanssa. Romaani kuvaa rujosti äidin ja tyttären suhteen ja hajonneen avioliiton, jotka ovat päältä sovinnaisia mutta pinnan alla yhtä surkeutta. Avoimien ovien päivä on parhaimmillaan kuvatessaan osuvasti pakollisilta tuntuvia perhejuhlia, joulua ja pääsiäistä. "Minusta tuntuu siltä kuin äiti haluaisi syödä minut. Imaista takaisin sisäänsä, eitä varmasti pysyisin hänen lähellään." Teksti on vakavaa ja ajoin hätkähdyttävän koskettavaa, mutia myös synkkää huumoria mahtuu mukaan pieniksi hetkiksi: "Lopulta kysymys joulujen vietosta nousee pääkysymykseksi, se on tärkeämpää kuin kysymys siitä kuka siivoaa, koska rakastellaan, mihin käytetään rahat ja tehdäänkö lapsi. Kun joku joskus kysyy eromme syytä, tekisi mieli vastata: Kun me ei osattu päättää missä me vietetään joulut." Takateksti lupaa, että Härkönen esittää vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Minusta Härkönen vastaa kysymyksiinsä liikaa. Hän ajoittain suorastaan runttaa vastauksia ja jättää lukijan ärtyneeksi: kyllä minä tajuan, ei tarvitse loistaa. Lopun pysäyttävän taitavassa kuvassa Härkönen nostaa taas tekstinsä ja olen myyty. Avoimien ovien päivä sykäyttää, kiehtoo ja pakottaa lukemaan, mutta olisi onnistuneempi hieman karsittuna versiona. J O H A N N A LAHIKAINEN
EXCIMERLASERKIRURGIA Silmän taittovirheleikkaukset. KUOPION f l l M Ä l Ä ^ I I -jramTtTKncrr P u h . ( 1 7 ) 2 6 3 1 2 3 CEASARETTI Koljonniemenkatu 2, 7 1 Kuopio Puh. (017) 263 1200 SILMÄLÄÄKÄRIT Koskela Harri O k s m a n Petri R e p o Leo Tilaa esite! w w w . k u o p i o n s i l m a l a s e r . f i JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa julistetaan haettavaksi 1. Fysiikan yliassistentin virka A21 (vakanssino. 11147) 1.1.1999 alkavaksi 5-vuotiskaudeksi. 2. Fysiikan assistentin virka A19 (vakanssino. 10166) 1.1.1999 alkavaksi 3-vuotiskaudeksi. Virkojen täyttämistä varten laaditut virantäyttösuunnitelmat, jotka sisältävät virkoihin kuuluvia tehtäviä ja kelpoisuusvaatimuksia sekä hakemista koskevat tiedot, ovat saatavissa maksutta tiedekunnan kansliasta, puh. (014) 602 200, fax (014) 602 201 tai yliopiston kirjaamosta, puh. (014) 601 024, fax (014) 601 021. Virantäyttösuunnitelmat ovat nähtävissä myös tiedekunnan www-sivulla http://www.jyu.fi/mtdk/naettavana.html Virkoja koskeviin tiedusteluihin vastaa professori Juha Äystö, puh. (014) 602 424, sähköposti Juha.Avsto@phys.jyu.fi ja tiedekuntasihteeri Matti Pylvänäinen, puh. (014) 602 203, sähköposti pylvanai@jyu.fi Hakemukset osoitetaan Jyväskylän yliopistolle ja toimitetaan yliopiston kirjaamoon, Seminaarinkatu 15 tai postitse PL 35 (T), 40351 Jyväskylä. Hakuaika päättyy 30.11.1998. MUISTATHAN, että saat VALOKSELTA ITSEPALVELUNA A4-kopiot uusilla koneilla, jonottamatta & edullisesti! Palveluna saat gradut koviin kansiin sidottuna, laadukkaat värikopiot, ym. TERVETULOA Kauppakatu 3:een! Kauppakatu 3, Puh. 614 173 avoinna ma-pe 9.00.17.00 JYVÄSKYLÄN ANTIIKKI JA KERÄILYMYYNTI* MESSUT 28.-29.11.1998 Klo 10-16 AMMATTIOPPILAITOKSELLA VIITANIEMENTIEN Messuilla on myytävänä mm. antiikkihuonekaluja kirjoja tauluja vanhoja rahoja filateliaa • puhelinkortteja • Arabiaa posliinia valaisimia kelloja taidelasia ym. taidett. Pääsylippu 3 m k sis.alv. (alle 12 v. ilmaiseksi) (Tällä ilmoituksella -10 °/o ale per/lippu) Kaikkien pääsylipun lunastaneiden kesken arvotaan IITTALAN Oiva Toihan lasinen KUKKO -Vuosilintu 1998. arvo n. bOOmd TERVETULOA TUTUSTUMAAN Järj. Antflkklmessut www.luottokunta.fi Visa on opiskelua rauhoittava maksuväline. Voit saada oman Visan, kun olet täyttänyt 20 vuotta, täynnä on 80 opintoviikkoa, eikä sinulla on rekisteröityjä maksuhäiriöitä.* Mene vain pankkiisi täyttämään hakemus ja liitä opintosuoritusotteesi mukaan. Visan kuukausittaisen käyttörajan voit valita 3.000 mk ja 5.000 mk väliltä. Vuosimaksu on vastaavasti 7 5 125 mk. Visa on maailman hyväksytyin maksuaikakortti. Ehdottoman kätevä, jos olet menossa opiskelija vaihtoon tai muuten vain maailmalle. Ja onhan se reilun kuukauden maksuaika mukava kaikkien arkistenkin asioiden ostamisessa. Turvallinen nettikaupankäynti Visalla on pian pääsemässä vauhtiin. Jo nyt voit ladata itsellesi Luottokunnan kotisivuilta virtuaalilompakon ja olla maailman ensimmäisten 'virtuaalivisan' käyttäjien joukossa. Visa on kattavin etu, joka opiskelijalla voi olla. Käytä hyväksesi! v a p a u t t a a e l ä m ä ä n ! ' Järjestely koskee yliopistojen ja korkeakoulujen sekä erityissopimuksen piirissä olevien ammattikorkeakoulujen opiskelijoita.
+ Verrattomia verkkoratkaisuja. www.solutions.fi. InternetSolution Kodin i n t e r n e t r a t k a i s u rajaton käyttöaika WWW, FTP, News, IRC kuukausimaksu sähköpostilaatikko 20 Mb kotisivutila 4 Mb maksuton puhelintuki • ^•^ % liittymismaksu 205,42.Täyden p a l v e l u n OnlineSolutions i u ; st !™:; n ;:; L 40500 3KL t l t t o H i k i n n t t j l » . P u h (014) 445 5100 Citco i l l t t l l OPISKELUN LOMASSA ON OTTAA RENNOMMINKIN. OIKEILLA " TYOVALINEILL MS Office Pro 97 osoft • pc. tossa vfthintflÄn 486-suonlin ig Wicvtows 95 u i Wirekiw» NT vatamun 8 Ml RAM-mumia W i n * » s 95:1» U y M t t o M UI vaNNMn 16 Ml W M o w l H M U j l l M l H I Scheider Powerline 333 Sisältää: Word, Excel, Access, PowerPoint ja Outlook-ohjelmat Acer LX 440 emolevy, Intel PII 333Mhz prosessori, 64 mt / 6,4Gt, ATi Charger 4Mt AGP, 17" Scheider monitori, 32x CD, 16 bittinen äänikortti, 60W aktiivikaiuttimet, näppäimistö, hiiri, Windows 98, takuu 12kk 7.990 mk Delta By Datainfo 333 Soyo emolevy 100Hz, AMD K6/2 333Mhz prosessori, 32Mt PC-100, 3,2Gt HD , Ex-tech 4Mt AGP (Trident piirillä), 32* nopeus CD ROM, 15" Targa SVGA näyttö, näppäimistö, hiiri, Windows 98SF, takuu 24kk (keskusyksikkö) 36kk (näyttö) h I i Microsoft Force Feedback VVheel % ^ 1.390,4.990 mk + Tukeva, todellinen tuntuma autoon. Ehkä paras rattiohjain mitä koskaan on tehty. TESTIVOITTAJA 12 / 98 II SONERA INET PRO Nyt koti PC:n ostajalle ilmaiseksi. arvo 122 mk / DATAINFO J y väsk y |ä r " S| / • • P r « # ^ ^ • * ^ ^ • • ^M ^mF Vapaudenkatu 38, 40100 Jyväskylä, = = . puh. (014) 621 250, fax (014) 621 253 TOSHIBA Panasonic COMPAQ. C a i l O l l I B M MikroMikko N O K I A Microsoft EPSON CREATIVE ommtMtsemst1. Office Pro 97 CD. Fin, SWE, Eng tai Office 98 for faac Swe, Eng 795 mk 2. Visual Studio 97 Eng (Visual Basic 5.0 Pro, Visual C*+ 5.0 Pro/Visual J++ 1.1 Pro) 59$ mk 3. Windows 98 päivitys Win NT Workstation 4.0 395 mk (saatavilla vuoden -98 lopulla) Huom. Käsikirjat eivät sisälly pakettiin. Käsikirjat j a levykkeet ovat saatavilla erillismaksusta. Toimintatapa: Opiskelija/opettaja itse tilaavat CD:n Microsoftilta. 1 Opiskelija/opettaja ostaa jälleenmyyjältä tuotepaketin, joka sisältää kirjeen, tilauslomakkeen, maksetun kirjekuoren, väliaikaisen lisenssin (60pv). opiskelijan käsikirjan, takuun, Internet Explorer 4.0 ja Home SamplerCD.t 2. Opiskelija lähettää esitäytetyssä kirjekuoressa o s t o I o m a k k e e n j a y l i o p i s t o n maksutositteen/sisäänkinaulumiskuitin kopion tai kopion koulun leimasta. Opiskelija säilyltää väliaikaisen lisenssin oslolodistuksena. 3. Eurooppalainen Microsoft -partneri tarkistaa opiskelijan/opettajan kelpoisuuden ja hyväksynnän jälkeen se lähettää aidon lisenssin ja ohjelma-CD:t. Arvioitu toimitusaika tuotepaketin ostamisen ja CDtoimituksen välillä on noin 2-3 viikkoa. Hl Meiltä saat kätelsluotolla m a k s u a l k a a l I S L U O T T O I rtffl HEWLETT' TM PACKARO
1 5 9 8 momtotTA n Liikunnan Tytti m7) on vuoden gpOW^ \ U , Juha Mäkinen Jyväskylän Yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella neljättä vuottaan jumppamaikaksi opiskeleva Tytti YliJama on valittu vuoden Spontitytöksi. Sporttityttö ei ole mikä tahansa missinheitukka, vaan sporttitytöltä vaaditaan ulkoisten avujen lisäksi myös urheilullisuutta, iloisuutta ja reippautta. Nämä kriteerit Tytti täytää vaivatta. Eikä Tytti Yli-Jama (jo on lasta nimellä paiskattu!) vahvista muutoinkaan mielikuvaa kynsiään viilailevasta ja kikattelevasta blondirundin osallistujasta. "Liikunnan opiskelu ja vahva urheilutausta muutoinkin olivat varmaan tärkeimmät pointit valinnassani", mm. Jyväskylän Jaguaareissa naisten amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruuden voittanut Tytti toteaa. Spomiiyttökisassa ei ole perinteisiä uimapukukierroksia, vaan kisa koostui erilaisista tanssikoreografioista ja esiintymisistä. Tytti tunsikin olonsa hieman orvoksi muiden kilpailijoiden joukossa, jotka koostuivat enimmäkseen kestovirnistys naamalla etunojapunnerruksia tekevistä fitnessaerobiccaajista. "Osallistuminen vaati melkoista hulluutta ja huumoria, koska eihän minulla ollut niinkään paljon tanssija esiintymiskokemusta", Kalifornian matkan palkintona kuitannut Tytti kertoo. Kaikenmaailman puhtaasti julkisuushakuisista "Nettityltö"-kisoisia poiketen Sporttityttö-kisalla on myös liikuntakasvatukselliseettinen pyrkimys. "Kilpailu pyrkii viestittämään, että liikunta on iloinen asia. Keräsimme kiertueella rahaa myös huumeiden vastaiseen toimintaan", Tytti toteaa. Oli miten oli, niin Seiskalehteä tuskin etiikka kiinnostaa. Onko Tytti siis valmis lähtemään julkisuusmyllyyn ja poseeraamaan lehtikuvissa pyydettäessä vähissäkin vaatteissa? "Kaikki mikä jollakin tapaa liittyy urheiluun ja urheilullisuuteen käy kyllä", Tytti rajaa. Jäämme siis odottamaan uimapukukuvauksia. Niin, ja sori boys: varattu se on tämäkin megabeibe. Eikä kaappaaja ole mikä tahansa hippaveikko. vaan piireissä tunnettu, kokoomuksen ja tuhatkunnan arvalla JYY:n edustajistosta tippunut Marcus Olaleye. "Marcus eduskuntaan", Tytti hihkuu. PAUL LIPIÄINEN Vuoden Sporttityttö Tylti Yli-Jama ei ehkä olisi lainkaan kehnoin ehdotus uudeksi Paavo Nurmen patsaaksi. Edellinen kärrättiin kuvassa näkyvältä jalustalta Turkuun keskelle vilkasliikenteistä risteystä. Aino-täti raportoi Aino-täti on tuohtunut. Jylkkärin päätoimittajaksi on hakenut joku transu, joka on väittänyt olevansa Aino-täti. Transuja vastaan Aino-tädillä ei ole mitään, mutta olisi ollut toivottavaa, jotta Aino-tätiä olisi informoitu asiasta etukäteen. Nyt Aino-täti joutuu jokaisella kauppareissullaan selittämään, että hän ei oikeasti pukeudu pakkaspäivänä pelkkään pitsibodyyn ja kaarituettuihin rintaliiveihin. Transupaätoimittajaehdokkaan nähdessään ylioppilaskunnan puheenjohtaja huomautti: "Olisitte ottaneet edes päätoimittajan valinnan vakavissanne." Aino-täti yhtyy puheenjohtajan huomautukseen. Joku roti olisi lehden johtokuntaankin saatava. Menneenä perjantai-iltana Aino-täti käveli Jyväskylän keskustassa päin seinää. Seiniä päin kävelivät myös muut jyväskyläläiset, koska kaupungissa ei ollut valoja. Kadulla kulkevat epäilivät energialaitoksen ryhtyneen radikaaleihin säästötoimiin ja sammuttaneen koko kaupungin kerralla. Aino-täti ehdottaa, että kun kaupunki seuraavan kerran sammutetaan, voitaisiin kansalle jakaa ennakolta öljylamppuja, jotta seiniin törmääjien määrä vähentyisi. Aino-täti säikähti eräänä iltana kulkiessaan kampuksen poikki. Pimennoista kuului huuto: "Hoi sinä muukalainen, käänny ja kulje toisaanne, jos haluat pitää pääsi harteillasi." Alkuun Aino-täti luuli, että pusikossa lymysi yliopiston Nokianvastainen sissijoukko, mutta kyseessä olikin teinien harmiton roolipeliryhmä. Aino-tädin korviin kantautuneiden huhujen mukaan Helsingin ylioppilaslehti on muuttanut linjaansa. Lehdenteko pääkaupungissa perustuu nykyään seksikkyyteen. Todisteena linjanmuutoksesta ovat XXL-kokoa olevat sukkahousut, jotka on löydetty päätoimittajan pöydältä. Päätoimittaja väittää lehtensä palstalla vain testanneensa sukkahousuja. Aino-täti kuitenkin epäilee, että linjanmuutos on pysyvämpää. Astuttuaan helsinkiläiseen raitiovaunuun aikoi Aino-täti maksaa kuuliaisesti ratikkalippunsa. Maksaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska kolme entistä JYY-aktiivia sukelsi Aino-tädin jalkoihin ja patisti hänet matkustamaan pummilla. Sitä se JYY teettää opettaa pikkurikolliseksi. Jylkkärin vielä istuva päätoimittaja meni Aino-tädin halpaan ja äänesti valopäätä edustajistovaaleissa. Aino-täti miettii, mikälainen vaikutus hänen palstallaan on valtakunnan eduskuntavaalien alla, maksusta Aino-täti ilkeilee mille puolueelle vaan, paitsi keskustalle. Aino-tädin saamien tietojen mukaan päätoimittaja on luvannut lainata rautalankaa ja huulipunaa seuraajalleen, oli hän kuka hyvänsä. UH! Ruusun nimi kone m ja yliopiston PAIKKOJEN NIMET ovat kollektiivista muistia. Katujen, järjestöjen, puolueiden jne. nimet kertovat tavasta, jolla nimen antajat haluavat nähdä itsensä ja niillä myös tuotetaan todellisuutta. SIKSIPÄ ILAHDUIN suuresti, kun luin Tiedonjyvästä että Mattilanniemeen nousee Psyko Centerin sijasta Agora. Nimi liittää uuden jättirakennuksen antiikin Kreikan kulttuuriperintöön. Tämä on loistava tapa erottautua centereistä ja foorumeista, joiden latinalainen tausta ei kovin hyvin istu ns. Suomen Ateenaan, jota imagoa voisi enemmänkin vaalia. YLIOPISTON N1M1POL1TIIKAN voisi ottaa nyt laajemminkin tarkasteluun. Esimerkiksi nimi "Jyväskylän yliopisto" on skandeineen aika hankala kansainvälisessä kanssakäymisessä monilla kielialueilla. Lisäksi se liittää yliopiston tiettyyn paikkaan, joka on tunnettu ei-mistään. SOKRAATTISEN KOULUKUNNAN nimet (akatemiat ja Sokrateet) löytyvät kaikkialta. Sen perinteen kautta ei voi profiloitua. Sen sijaan länsimaisen ajattelun kannalta erittäin tärkeä sofistien ja retoriikan sanasto on jäänyt miltei hyödyntämättä koko maailmassa. Tätä tietä voisi kulkea varsinkin nyt, kun rehtorina toimii retoriikan professori. Voisi olla retoriikan aukiota tai taloa (viestintätieteet), yhteiskuntatieteet voisivat olla polis (kreikan kaupunkivaltio) tai demos (täydet kansalaisoikeudet omistava kansalaisten joukko), taloustieteet oikos (kotitalous), kansatiede etnos (alistettu kansanosa), liikuntatieteet gymnasion (urheilupaikka) jne. Rakennuksia voisi nimetä Protagoraan, Antiphonin, Gorgiaan, Thrasymakoksen ja muiden sofistien mukaan. Yliopiston nimen voisi uusia myös tästä perinteestä. POLITOLOGINA minua ilahduttaa nimi Agora, sillä se tarkoittaa paitsi kauppapaikkana käytettyä toria myös kansankokouksen paikkaa. Sen kautta tulemme länsimaisen politiikan ja koko länsimaisen erityisyyden juurille, mutta Inhimillisen teknologian keskuksessa nimenomaan ei ole kyse suoran demokratian palauttamisesta. Osuvampi nimi saattaisi olla Ergasterion eli tehdasmainen käsityöläispaja. Aaltokin ymmärtääkseni tarkoitti agoraksi nykyistä kampuksen kenttää, mutta Agora kelpaa kyllä minulle. INHIMILLISEN TIETOTEKNIIKAN keskuksen paras kreikkalainen nimi saattaisi kuitenkin olla Hybris, joka kreikkalaisessa tragediassa tarkoitti ylpeyttä ja uhmailua ja josta seurasi jumalten kosto. Epäilen, että hankkeen vetäjillä ei riitä itseironia näin pitkälle. Hybristä hankkeessa tuntuu riittävän. Kaikesta huolimatta pidän hankkeelle peukkuja pystyssä, sillä se tarvitsee kaikkien kreikkalaisten jumalien ja erityisesti roomalaisten Fortuna-jumalattaren suosion. JOUNI V A U H K O N E N
I + Tutkijat etsivät tarinan aanta Suomalaiset rakastavat elämäkertoja. 1990-luvulla on syntynyt antologioita naisen elämästä, miehen elämästä ja seksuaalielämästä. Uunituoreessa antologiassa kirjoittajat kertovat taide-elämyksistään. Yhteistä elämäkertojen kirjoittajille on se, että heillä on tarve jäsentää itseään ja historiaansa. "Pirstoutuneessa ajassa halutaan rakentaa itsestä kokonaista ja konstruoida omaa identiteettiä", valaisee nykykulttuurin tutkija , Katarina Eskola. laicl a i a e o n uone arje K olme vuotia sitten 700 suomalaista kirjoitti lehti-ilmoitusten perusteella tarinan omista taidekokemuksistaan. Teksteistä on koottu antologia nimeltä Rakkaudesta laiteeseen. Nykykulttuurin tutkijat ottivat antologian elämäkerralliset tekstit käsittelyynsä ja etsivät tarinoiden persoonallista ääntä. Kuuden tutkijan analyyseistä on koottu kirja nimellä Elämysten jäljillä. Antologiaan kirjoittaneet ihmiset ovat taiteen kokijoita ja taiteen tekijöitä. Joku saattaa maalata kiviä, toinen puolestaan ompelee tilkkutäkkejä ja kolmas kiertää kuuntelemassa oopperoita ympäri Eurooppaa. Iältään kirjoittajat ovat 9-89-vuotiaita. Heistä noin 80 prosenttia on naisia. Eskolan mukaan erityisesti naisilla on tarve löytää elämään merkityksiä taiteen avulla. "Taide on tarinoissa tunteiden kanavoija. Se on oma huone, jossa voi tavoittaa jotain tavoittamatonta. Siellä on hyvä olla, hyvä unelmoida. Huoneessa voi olla samalla vahva ja haavoittuva. Taiteesta saa elämään voimaa." Eskolan mielestä elämäkerran kirjoittaminen ei ole pelkästään taaksepäin katsomista, vaan se on myös identiteetin löytämistä tässä hetkessä ja matkalla tulevaan. Analysoimaan tekstejä tutkija Maria Linko puolestaan huomasi, että taiteen tekemisen ilo syntyy tekemisen tarkoituksesta. Prosessin aikana tietoisuus omasta itsestä syveni. "Tekemisen pakko on suurta halua kokea tekemisen vapautta", Linko tiivistää analyysiään. Sukupolven elämäkerta Taide-elämysten analysoimisen idea lähti liikkeelle Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimusyksikön ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran yhteistyönä. Tutkimuksessa käsiteltiin jokaista tarinaa kokonaisuutena, eikä niitä ole paloiteltu esimerkiksi teemoittain. Tutkimusmenetelmää on kritisoitu objektiivisuuden vähyydestä, koska tutkijoiden elämänhistoria ja kirjoittajapersoonallisuus ovat antologian eräissä artikkeleissa vahvasti läsnä. Analysoidessaan tekstiä Eskola etsi vastauksia kysymryksiin: "Miten ihmiset käsittävät laituxn? ja mitä taide elämän voimana om?" Hän tutki yksilöllisisä tarinoita myös sukupolvensa tarinoina ja tulkitsi niitä yhteiskunnaan modernisaatiokehityksen lävitse. "Yhdestä tarinasta voi lukea sekä yhteisöllistä että yksilöllistä kertomusta", Eskola sanoo. Tutkija Petri Pietiläisen mukaan taide-elämäkertatutkimus on rohkea tyylinmuutos, joka rikkoo radikaalisti perinteisiä tutkimusmenetelmiä. Antologian ja siihen liittyvän tutkimuksen luettuaan Pietiläinen jäi miettimään, miksi ihmisillä on tarve kertoa itsestään ja mitä varten haluamme kaikesta kertomuksia. Eskolan mukaan antologia osoitti, että suomalaiset ovat herkkiä ja kirjoitushaluisia. Hänen mielestään kansalaisten keskuudessa on yllättävän paljon vahvoja kertojia ja hyviä kirjoittajia. I i l k u t p i t ä v ä t k o o s s a Saara Kankaanpää (47) Lappajärveltä kirjoitti antologiaan tarinan tilkkutöiden ompelemisesia, koska tilkkutyöt pitävät hänet koossa. Arkipäivisin Kankaanpää on perushoitaja. Hänen mielestään perushoitajan työssä ei näy oman kädenjälki. "Nuorena haaveilin käsiyöläisen ammatista, mutta silloin lähdettiin nuorena työelämään sinne, mistä töitä löytyi." Kankaanpää ompelee tilkkupeittoja ja seinätekstiilejä. Hän kertoo ompelevansa myös surupaitoja. "Jos olen huolissani jostain ihmisestä, niin ompelen hänelle vaatteita... rakastan paidoilla." Kankaanpää tekee käsitöitä vaikka kaiken vapaa-ajan. jos tulee kova halu tehdä. Hän saa uusia ideoita käsityökirjoista sekä luonnosta. "Parhaat työt ovat aina suunnitteluasteella. Valmiita töitä en ole myynyt vaan lahjoittanut." TEKSTI: ULLA LIPSANEN K U V A T : H A N N A MARJANEN Esteetti toteuttaa machoa puoltaan urheilun parissa S, "En näe urheilulla ja taiteella juuri minkäänlaista yhteyttä. Rasittaa, kun puhutaan jalkapallo-ottelusta taiteena. Taide on taidetta, urheilu on urheilua. Ottaa tosi kovaa päähän, kun Jari Litmasesta puhutaan taiteilijana", vuodattaa kirjailija J u k k a P a k k a n e n , joka tunnetaan myös intohimoisena ja asiantuntevana italialaisen jalkapallon ja ammattipyöräilyn ihailijana. e on hämmentävää, sillä Pakkaselta jos keneltä olisi voinut odottaa aivan päinvastaista suhtautumista. "Miksi urheilu ei pysy ruudussaan? Urheilu on jo sinällään tarpeeksi hienoa", hän jatkaa. Pakkaselle taide on aina ylitse urheilun. "Upea syöttö voi antaa elämyksen, mutta se ei ole verrattavissa taiteeseen. Taideteos on luova teko, joka syntyy usein ristiriidasta, kaaoksen järjestämisestä, mutta hyvä urheilusuoritus on harjoituksen tulos", hän määrittelee, "Taiteen vastaanotto perustuu hiljaisuuteen tai yksinoloon, suhde on intiiminpi, henkilökohtaisempi". Urheilukatsomossa Pakkanen taas kokee tietynlaista yhteyttä muuhun yleisöön. Hänen mielestään jalkapallo-ottelu on elämyksenä hetkellinen verrattuna taiteeseen. "Taiteen vaikutus voi kestää läpi elämän. Taide parhaimmillaan eheyttää ihmistä voi tietysti myös hajottaa, mutta saa aikaan jotain pysyvää. Voisi kai käyttää tällaista pateettista sanaa, että taide elähdyttää." "Urheilu ja taide ovat elämyksenä erilaisia, mutta voivat olla yhtä voimakkaita", hän sanoo ja pitää merkittävänä eroavaisuutena sitä, että taide vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. "Multa jos pelissä tulee hyvä syöttö, kukaan ei voi kiistää sitä, että se oli hyvä syöttö." Urheilun miehinen maailma vastapainona taiteen teolle Vanhojen urheilun suurseurojen kannattaminen voi Pakkasen mukaan olla ihmisen minuuden kannalta iso asia. Real Madridin tai Liverpoolin kautta voi olla mukana jossain paljon itseään suuremmassa. "Mies on niin simppeli olento", Jukka Pakkanen, fanaattinen Inter Milanin kannattaja ei pitäisi ihmeenä' vaikka toisissa olosuhteissa riekkuisi pahamaineisissakin faniporukoissa. "Ellei minulla olisi jonkin verran sivistystä ja käytöstapoja, voisin hyvin kuvitella, että samanlaista pääsisi läpi." hän naurahtaa kannattajaporukathan koostuvat useimmiten pelkästään miehistä. "On paljon miehiä, jotka eivät seuraa urheilua. En sano, että säälin heitä, mutta urheilu on hyvin tärkeätä ja minusta he jäävät jostakin paitsi. Koko se maailma pukuhuoneesta kentälle ja kaljailtoihin, se hien ja linimentin tuoksu, alkeellinen huumori, suunsoitto ja vittuilu, mitä siihen liittyy...". Pakkanen maalailee saaden tuon primitiivisen maailman kuulostamaan runolliselta. "Itse teen yksinäistä työtä, olen luonteeltani esteetti, vahvasti henkinen ihminen. Urheilun machoilevassa maailmassa toteutan toista puolta itsestäni", sanoo Helsingin Palloseuran 11-divisioonan jalkapallojoukkueen joukkueenjohtaja Jukka Pakkanen. PETRI HEIKKINEN
L O U A S I 1 1 1 6 Ma 30.11. Kukka kaalikeiito Kinkkukiusaus Paistettu kalaleike, yrttikastike Ti 1.12. Kasvispihvit Chili con carne Keitetyt nakit, muusi Pippurihärka Ke 2.12. Bortsch-keitto Merenmakuinen lasagne Broilerleike. curry-ananaskastike To 3.12. Purjoperunavuoka Silakkapihvit, Palapaisti Pe 4.12. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Makkaraherkku Pizza Ma 7.12. Sieni-perunakiusaus Lindströminpihvi Juustoinen kirjolohikastike OQ o g o i O llOKIVI JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA I Ti 8.12. Porkkanaohukaiset Liha-makaronilaatikko Nakkikastike Metsästäjänleike Ke 9.12. Kesäkurpitsa-herkku Lihakeitto Kalamurekepihvit, Punajuuri-jauhelihakastike To 10.12. Kasvislasagne Kanaa paprikakastikkeessa Kaslerpaisti Pe 11.12. Purjo-perunasosekeitto Jauhemaksapihvit Kalagratiini Poronkäristys Etsitkö opiskelupaikkaa kevääksi? Älä etsi enää, valitse näistä: • HOITOTYÖN PERUSLINJA • KASVATUSJA PSYKOLOGISTEN AINEIDEN LINJA • KÄSITYÖN ERITYISTEKNIIKOIDEN LINJA • LIIKUNTAUNJA • LUONTOJA MATKAILULINJA • VARHAISIÄN MUSIIKKIKASVATUKSEN LINJA (Linjat 19 ov, 4.1.-21.5.99.) • KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAN AMMATTITUTKINTO (40 ov, 8.2.-25.11.99) Haku 11.12. saakka. Lisätietoja ja hakupaperit: KARSTULAN EV. KANSANOPISTO Opistotie, 43500 Karstula V. Puh. (014) 462 791, (014) 462 151 tai 0500-881 448 HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KOHTEPOHJAN Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 TERVETULOA A V O I N N A : Käytä hyödyksesi kanta-asiakas Ma-Pe 9-18 korttimme tai opiskelijakortilla -10 % La Suljettu HUOITO-KDUC TVVIDEOHUOLTO Opfckclij Cdolliscst loistoJ-10 % myös kuljetus! K i l p l s « n h o t u g . ( g ) t t l « « t t 7 ••LÄHIKAUPPA KYMPPI Avoinna ma-pe 8-21 la 9-18 Jyväskylän Ylioppilaslehti etsii lehdenjakajaa vuoden 1999 alusta alkaen. Lehdenjakajan tehtäviin kuuluu Jylkkärin jakaminen 22 lehtitelineeseen, jotka sijaitsevat Jyväskylän keskustassa ja Kampusalueella. Jakelu tulee suorittaa Jylkkärin ilmestyessä joka toinen viikko, keskiviikkona aamupäivällä. Lehdenjakajalla tulee olla käytettävissään oma auto. Jakajalle maksetaan työstään palkkio, joka on sopimuspohjainen. Tiedustelut: päätoimittaja Ulla Lipsanen, puh. 603 359. <1t Huimapäisen nuoren miehen seikkailu ja värikäs matka maailmalle! ESITYSPÄIVÄT ÄNÄ VUONNA: KE 25.11. klo 19 TO 26.11. kk) 19 KE 2.12. klo 19 LA 5.12. klo 19 T010.12. klo 19 To 1 9 . 1 1 . A K N E S T I K To 2 6 . 1 1 . J K L M U S I I K K I O P I S T O N S O U L I L T A K e 2 . 1 2 . T E K N O B I L E E T To 3 . 1 2 . V I L L E P U S A Pe 4 . 1 2 . P O P S C E N E To 1 . 1 2 . P E L L E M I L J O O N A / F O L K E R S Torstain Bändi-iltoina lämppäritunti klo 21-22,0,4 kekki 10,^saarra' KAMPUSE x t r a aito iso tentti-olut 1 8 , tenttipäivinä opiskelijakortilla S o h w i n Historialliset Kanta-asiakasp i k k u j o u l u t 8 . 1 2 . klo 1 9 . M u k a n a tietysti JyVo:n p e r i n t e i s t ä "miesvofmistclua" Vaasank. 21 p. 615 564 PERINTEISESTI PRO GRADUT EDULLISESTI NOPEASTI NSITOMO Rihto Ky Alasinkatu 1-3, 40320 JYVÄSKYLÄ, P. (014)676 350 OPISKELIJAN KOPIO-JA PAINOPALVELUT KOPIOT, VÄRIKOPIOT AINEJÄRJESTÖJEN LEHDET JA JULKAISUT, GRADUJEN PAINATUS JA SIDONTA SEMINAARINKATU 15,RAK. T P. 014-601 140 JYVÄSKYLÄN '$ Y L I O P I S T O f paino CYCNAEUKSENKATU 3,40100 JKL P. 014-601 141 F. 014-601 191 E-MAIl.: PAINO@CC.JYU.FI NÖRTIT! www.liisakoo.fi Sinä itsenäinen ja omatoiminen henkilö, yhteisö tai yritys; tarjoamme sinulle nyt kalenterintekomahdollisuutta Olemme Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ja annamme kalenterin kaikille 9000 jäsenellemme. Sinulle larjoamme mahdollisuuden ostaa vastuullesi ilmoitusmyynnin tuottoineen. kalenterin laiton ja painattamisen kuluineen. Osallistu kilpailuun ja esitä tarjouksesi 30.11. 1998 mennessä kirjallisesti osoitteeseen: JYY, Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä Kuoreen merkintä "kalenteri "Lisätietoja antaa pääsihteeri Kasperi Launis, puh. 603 354. TERVETULOA NIIN UUDET KUIN VANHATKIN ASIAKKAAT NAUTTIMAAN SONAATIN PALVELUISTA Virkistäviä ruoka-ja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: Ravintolat Lozzi Keskussairaalantie 4, P-rak. puh. 603 910 www.sonaatti.fi/lozzi lozzi@sonaatti.fi Wilhelmiina Ahlmaninkatu, 2 MAA-rak. puh. 603 911 www.sonaatti.fi/wilhelmiina wilhelmiina@sonaatti.fi yiistö Survontie 9, YFL-rak. puh. 603 866 www.sonaatti.fi/ylisto ylisto@sonaatti.fi Kahvilat Liikunta Keskussairaalantie 4, L-rak. puh. 603 902 Päärakennus Seminaarinkatu 15, C-rak. puh. 603 901 Cafe Libri Seminaarinkatu 15, B-rak. puh. 603 903 Kvarkki Survontie 9, YK-rak. puh. 603 887 Mustaa Seminaarinkatu 15, M-rak puh. 603 904 Novelli, kaupunsin kirjasto Vapaudenkatu 39-41 puh. 624 438 Löydät ruokalistamme internetistä. SONAATTI OY i
1 5 « 9 8 — joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lapin ja Vaasan ylioppilaslehtien yhteinen sivusto Periferiayhteistyö jatkuu vahvana kolhuista huolimatta Ylioppilaskuntien periferiayhteistyössä ovat perinteisesti olleet mukana kaikki Suomen ylioppilaskuntakaupungit kolmea suurta Helsinkiä, Turkua ja Tamperetta lukuunottamatta. "Pienten on aina hyvä pitää yhtä, jotta isot eivät jyrää", miettii Lapin ylioppilaskunnan pääsihteeri Janne Kaskenviita. "Periferiaylioppilaskunnat ovat myös ainoita yo-kuntia omilla paikkakunnillaan." Syksystä 1995 saakka kolmen vuosittaisen tapaamisen vauhdilla pyörineen periferiayhteistyön tavoitteena on ollut olla foorumi, jossa käsitellään yhteisiä asioita ilman suurten läsnäoloa. SYl.:n tapaamisista poiketen ovat mukana kaikki perinteiset toimintasektorit, koulutuspolitiikasta kulttuuriin. Hallitusten vaihtuessa vuosittain on vuoden ensimmäinen kokoontuminen usein tutustumista ja koulutusta, vuoden kuluessa pidemmälle päästään syvemmälle asiakysymyksiin. On hyvä kuulla miten muualla asiat hoidetaan, ovathan myös periferiaylioppilaskunnat hyvin erilaisia ja eri kokoisiakin keskenään. "Keskustelu ja vuorovaikutus erilaisten opiskelijoiden kesken on kuitenkin toiminut paremmin kuin SYLssä", toteaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Petri Vähäkangas. Periferiaylioppilaskuntia ovat perinteisesti olleet Jyväskylä. Lappi, Kuopio, Joensuu, Vaasa, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu sekä pois seurasta jättäytynyt Oulu. Tämänhetkinen toiminta jakaa periferiaylioppilaskunnat selkeästi kolmeen leiriin. Viisi ylioppilaskuntaa pitää yhteistyötä tärkeänä nykyisenlaisenaan. Toisessa ääripäässä Oulu on jo irrottautunut toiminnasta. Joensuu suhtautuu siihen kriittisesti, mutta on toistaiseksi mukana. Oulun yliopiston ylioppilaskunta irrottautui periferiaseurasta, koska pitää toimintaa linjattomana. "Myös periferia-ajattelu sinänsä tuntuu Oulusta katsoen hieman vieraalla, onhan kaupunki pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen nopeimmin kehiityvä kasvukeskus, ja yliopisto on kehityksen veturi", linjaa Oulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kristian Sundqvist. "Toimintaa ei nykymuodossa nähty niin merkittävänä, että Oulu haluaisi olla siinä mukana. Perileriaseura kun ei ole lähihistoriassakaan ollut ylioppilaskuntamme ensisijainen ulkosuhdetoimintakenttä." Ouluun alun perin kaavaillun kuluvan syksyn tapaamisen ohjelmassa olisi keskusteltu juuri yhteistyön jatkamisesta. Tapaamisen ohjelma ja sisältö eivät kuitenkaan muita ylioppilaskuntia tyydyttäneet ja niin kokoontuminen siirtyi pikavauhdilla Kuopioon. Siellä olivat mukana kaikki muut periferiaylioppilaskunnat paitsi Oulu. Tämän seurauksena Oulu jättäytyi pois koko seurasta. Asioissa eri linjoilla Oulun Sundqvistin mukaan yhteisen toiminnan pitäisi lähteä nimenomaan yhteisistä tavoitteista. Näennäinen yhteistyö kankeissa raameissa ja määräaikaisin tapaamisin ei kuulu hänen mukaansa nykyaikaan. Suurin osa ylioppilaskunnista suhtautuu yhteisiin tavoitteisiin Oulua maltillisemmin. "Liitiokokousten.yhteisei kannat ja periferiatapaamisissa tehdyt kannanotot ovat tällä hetkellä riittäviä muotoja. Ei kannata hakemalla hakea yhteisiä kantoja, vaan keskittyä niihin asioihin, joista ollaan jo alun perin jotakuinkin samaa miellä", linjaa Lappeenrannan teknisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jouni Huotari. "Esimerkiksi tämänsyksyinen Kuopion periferia antoi läsnäolleille aloitteita/yhteisiä näkemyksiä liittyen SYL:oon ja OLL:oon. Tapaaminen oli tuloksekas", sanoo puolestaan Jyväskylän Vähäkangas. Asioista saadaan Vähäkankaan mukaan myös olla eri mieltä. "Keskustelu ja asioiden perusteleminen ovat tärkeämpiä asioita kuin konsensukseen pyrkivä munattomuus." "Tapaamisien tarkoitus ei saa olla pelkästään kuulumisten vaihtoa, vaan sisältöä on löydyttävä. Se millaisiksi tapaamiset muodostuvat on meistä itsestämme kiinni", miettii Vaasan hallituksen puheenjohtaja Johanna Kestilä. Joensuu on puolestaan sitä mieltä, ettei yhteistyössä tarvita eikä sille voida asettaa merkittäviä yhteisiä asiatavoitteita. "Yhteisten tavoitteiden löytymisen suhteen olen melko skeptinen. Eri yo-kuntien perinteet ja ajatusmaailmat poikkeavat aika paljonkin toisistaan. Liian raskasta ohjelmaa ja tavoitteita on turha tämäntyyppiselle foorumille asettaa. Tapaamisja kuulumistenvaihtolinja on ihan oikea, mikäli periferiayhteistyötä aiotaan tulevaisuudessa jatkaa", toteaa hallituksen puheenjohtaja Janne Tamminen Joensuusta. Periferia tuo perspektiiviä Kaikki ylioppilaskunnat ovat yhtä mieltä siitä, ettei periferiayhteistyön ole tarkoitus ruikuttaa suurten jaloissa, vaikka yhteistyö onkin tähdätty tuomaan paremmin esille pienempien ja yhteen. "Pienien ylioppilaskuntien luonnollinen viiteryhmä on toiset pienet ylioppilaskunnat. Olisi ihmeellistä, jos esimerkiksi Lappi kääntyisi ongelmineen kymmenen kertaa suuremman ylioppilaskunnan puoleen", miettii Lapin Kaskenviita. "Perifeerisiä ylioppilaskuntia yhdistää muun muassa suhteellisen nuori ikä, ja siksi monen yo-kunnan organisaatio elää koko ajan. Tässä kasvuprosessissa mahdollisuus verrata omaa toimintaa muiden tapaan toimia on erittäin tärkeää", perustelee yhteistyön tärkeyttä Vaasan Kestilä. Mahdollisten yhteistyön saamien kolhujen ei uskota tulevaisuutta haittaavan. "Syksyn kolhut eivät tulevaa toimintaa haittaa, mutta katsotaan nyt koska Oulu palaa jälleen yhteistyöhön", heittää Kaskenviita Lapista. "Uskon, että periferiayhteistyölle on rakennettu hyvä pohja, jolta tärkeää yhteistyötä tehdään tulevaisuudessakin. Ja eikös sitä sanota, että vastoinkäymisten kautta voittoon", tuumi Inka Puumalainen Kuopiosta. MARI A H O L A MAASgfTVlftP-MPPVI^ •S* H \ A * » N e * H e " f t ' N T \ g Perästä kuuluu Mitä virkaa on maakuntayliopistoilla, kun kaikki lähtevät välittömästi Etelä-Suomeen valmistuttuaan? Mitä järkeä on ylläpitää laajaa ja kallista korkeakouluverkostoa, joka kattaa koko Suomen Helsingistä Rovaniemelle? Eikö olisi taloudellisesti järkevintä lakkauttaa periferiayliopistot ja siirtää kaikki yliopisto-opiskelijat kehäkolmosen sisäpuolelle? Miksi sinä opiskelet periferiassa? Etkö päässyt Helsingin yliopistoon? Vai etko halunnut sinne? Jos yllä mainittu ajattelutapa yleistyy, olemme kohta kovin orpoina periferioissamme. Jos tasavallan presidenttikin on sna mieltä, että maakuntia ei tarvitse ylläpitää keinotekoisesti, jonotamme kaikki kohta asuntoa Itä-Helsingin lähiöistä. Mitä keinotekoisella ylläpitämisellä tarkoitetaan, riippuu meistä itsestämme. Periferiayhteistyön tarkoitus on kääntää "maalaisuutemme" voitoksemme Periferialehdyhteistyössä ovat mukana Joensuun, Jyväskylän, Kuopion. Lapin ja Vaasan ylioppilaslehdet. Laitamaiden jengi, jonka toiveita harvoin kuunnellaan. Esimerkiksi opetusministeriön Mustajoki -työryhmässä oli mukana ainoastaan yksi edustaja periferiayliopistoista, Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen, vaikka maakunnissa opiskelee yli kolmannes kaikista Suomen ylioppilaista. Jäseniä työryhmässä oli yhteensä kymmenen. Periferiayhteistyö on tärkeää juuri sen tähden, ettei meitä pieniä potkita päähään. Yhteistyössä on se voima, joka estää Helsingin herrojen metkut. Näinä leikkausten ja säästöpäätösten aikana kannattaa olla tarkkana ja pitää omiensa puolia. Jos tyydymme aina osaamme ja nurisemme hiljaa itseksemme, huomaamme pian, että Suomessa on enää pan yliopistoa, joissa on kymmeniä tuhansia opiskelijoita ja joista on valmistuttava viidessä vuodessa tai muuten lentää ulos ja kortistoon. Sen tähden meidän takamaiden opiskelijoiden kannattaa keskittyä oman alueemme ja oman yliopistomme kehittämiseen yhdessä muiden laitakaupunkien kanssa. Tässä ensimmäinen periferiapläjäys. SUSANNA A H O N E N PÄÄTOIMITTA|A VAASAN YLIOPPILASLEHTI
1 5 9 8 a m m a t t i : °° °° °^ Puijosta talvinen satumaa Kuopion Puijolle kaavaillaan sananmukaisesti valovoimaista koko perheen matkailukohdetta. Jo viime vuoden kokemukset talvija joulumaasta olivat rohkaisevia. Jouluvalaistusta ja satuhahmoja kävi katsomassa runsaat 20 000 ihmistä. Suunnitelmissa on, että kolmessa vuodessa Puijosta luodaan ympärivuotinen matkailukohde, jonka vuotuinen kävijämäärä olisi noin 150 000. t o n t t u co ^ Viime syksynä rovaniemeläisiin lyhtypylväisiin ilmestyi plagaatteja, joissa luki: "Oletko ihan varma, että haluat maan alle töihin, jos olet, niin soita..." tai "Ei suinkaan mikään taivaallinen työpaikka, mutta soita kuitenkin..." Monet ihmiset pysähtyivät lyhtypylväiden äärelle töllistelemään, toiset tavasivat samat riimit Lapin Kansasta. Yli tuhat ihmistä lähetti hakupaperinsa napapiirille vakuutellen, miksi juuri hänet pitäisi pestata tontuksi "maailman mukavimpaan luolaan". Kukaan heistä ei istu hiljaa paikallaan ja pureskele kynsiään, niin kuin oppilailla yleensä on tapana tehdä opetuksen alkua odotellessaan. Puhe ja nauru solisevat sokkeloisen koulutustilan jokaisessa sopessa. Noin sata perusteellisen valintaprosessin läpäissyttä tulevaa tonttua aloittelee päiväänsä tonttukoulussa. Kahvihuoneen perältä löytyy tonttukoulun johtaja, Rovaniemen Ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikön projektipäällikkö Helena Kairamo, joka vastaa Lapin uuden joulumaailman, Santaparkhuvipuision henkilökunnan rekrytoinnista ja perehdyttämiskoulutuksesta. Helenalla on jo takanaan vankka kokemus tonttujen kouluttamisesta. Pari vuotta sinen hän organisoi ensimmäisen tonttuprojektinsa Lapin maikailumaineen kohentamiseksi. "Vuonna -95 oli se karmea talvi, jolloin iltapäivälehtien lööpit ja iv-uutisetkin julistivat, kuinka huonosti napapiirillä palvellaan asiakkaita", Helena muistelee. Sen talven otsikoi ovat painuneet lähtemättömästi mieleen. Lapset kärvistelivät tulipalopakkasessa odotellessaan pääsyä Joulupukin puheille. "Kun seuraavan vuoden jouluun ryhdyttiin valmistautumaan, minut kutsuttiin ensimmäistä kertaa mukaan suunnittelukokoukseen. Kuuntelin aikani yrittäjien ongelmia ja totesin sitten: Hyvänen aika, minullahan on mobilisoitavissa muutamassa hetkessä 150 opiskelijaa tontuiksi, auttamaan teitä niissä asioissa, joihin teillä itsellä ei ole aikaa kunhan vain tehdään se juttu kunnolla", Helena kertoo. Talvella -96 Helenan tontut sitten parveilivat Joulupukin Pajakylässä, Rovaniemen lentokentällä ja kaupungin keskustassa tanssien piirileikkejä, tarjoillen glögiä ja turistiinformaatiota, niistäen lasten neniä ja huolehtien lapasia pieniin käsiin. "Rovaniemen oppilaitoksissa on toteutettu monenlaisia tonttutempauksia. Peruskoulun yläasteen oppilaitakin on ollut jo parina vuonna nikkariionttuina Pajakylässä. Työssä oppiminen on yksi ammatillisen koulutuksen osa-alue. Mielestäni erityisesti matkailualan opiskelijoille tonttuilu on mitä parhain tapa oppia asiakaspalvelua", matkailuoppia ja markkinoimia vuosia opettanut Helena toteaa. Työttömiä tontuiksi Santapark oli hukkua jo alkusyksystä tonttuhakemusten tulvaan. "Luulen hakemustulvan johtuvan osittain siitä, että kun aloitimme rekrytointikampanjan elokuun alussa, silloin sattui olemaan uutisköyhä viikko. Juttu levisi STT:n kautta ympäri Suomea, ja minä annoin parin viikon aikana aivan älyttömän määrän haastatteluja", Helena nauraa. Santaparkilla oli tarkoitus laittaa työpaikkailmoitus Lapin Kansan lisäksi myös Helsingin Sanomiin, mutta ilmoitus vedettiin pois, kun hakemuksia alkoi ryöpsähdellä ympäri Suomea. Hakemustulvan selvittämiseksi valintaraati päätyi "raakoihin linjanvetoihin". Ensimmäiseksi joukosta valikoitiin työttömät tai työttömyysuhan alla olevat hakijat. "Tämä ratkaisu on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta olen täysin vakuuttunut, että se oli oikea ratkaisu", Helena sanoo. Seuraavana toimenpiteenä päädyttiin rajaamaan hakijajoukko rovaseudun asukkaisiin ja Lapista lähtöisin oleviin potentiaalisiin paluumuuttajiin. Ryhmähaastattelujen perusteelta valittujen 120 tontun ikäjakauma ulottuu alle 18-vuotiaista yli viisikymppisiin. Seitsemän heistä on töissä Santaparkissa oppisopimuksella, joka johtaa matkailun ammattitutkintoon. Toiset seitsemän ovat rovaseudulla asuvia ulkomaalaisia. Kaikkia Santaparkin tonttuja yhdistäviä piirteitä ovat iloisuus, avoimuus, aktiivisuus ja kyky työskennellä tiimissä. Kuulostaa kliseiseltä, paitsi että Rovaniemen tontut ovat todella sisäistäneet luetellut määreet. Yhdeksän viikkoa kestävässä tonttukoulussa heille opetetaan mm. joulutietoutta, eri maiden kulttuureja, asiakaspalvelun kielitaitoa, vuorovaikutustaitoja sekä turvallisuuskoulutusta. Puolet tonttukoulun käyneistä saavat vakituisen työpaikan Santaparkista, toiselle puoliskolle on töitä ainakin tämän matkailusesongin ajaksi. "Heti koulutuksen alussa ilmoitettiin, että jos tuntuu siltä, ettei jaksa pitää tonttulakkia päässä ympäri vuoden, niin silloin on parasta luovuttaa jo tässä vaiheessa", tonttukoululaiset nauravat, vakavalle asialle. MERVI JUUSOLA Kuopion matkailupäällikkö Heikki Kähärä vakuuttaa, että Puijon jouluja talvikeskus toteutetaan hyvällä maulla ja luontoa kunnioittaen. Mekaanisen ja muovisen puuhamaan sijaan Puijosta tehdään tunnelmallinen matkailukohde. Koristelussa ovat käytössä vain luonnonmateriaalit, kuten havut, oksat, niinit ja pihlajanmarjat. Kähärän mukaan tarkoituksena on hieman näpäyttää Rovaniemeä, jossa pian avataan 90 miljoonaa markkaa maksava huvipuistoluolasto. Puijon täysin suomalainen kohde rakennetaan neljällä, viidellä miljoonalla. "Kuitenkin molempia tarvitaan, Kuopio haluaa tarjota suunnitellut Tero-Ossi Varonen, joka käyttää mystiseen äänimaisemaan tuulikelloja. Kähärän mukaan koko loistossaan valoa uhkuvaa Puijoa voisi hyvällä syyllä kutsua valoilla toteutetuksi ympäristötaideteokseksi. Valon lisäksi Puijo pyrkii tarjoamaan elämyksiä niin lapsille kuin aikuisille. Tarjolla on erilaisia talviaktiviteetteja lumikengillä kävelystä koiravaljakkoajoon. Moottorikelkkoja ei luonnonsuojelualueella nähdä. Lapsia houkutellaan mukaan opastetulle seikkailuretkelle, joka alkaa metsänvartijan tuvalta ja päättyy aarreluolan suulle. Matkan aikana tavataan erilaisia vaihtoehdon", Kähärä sanoo diplomaattisesti. "Tärkein tekijä Puijo-hankkeessa on valo. Ensin valo syttyy Puijolle ja leviää ritisten kuin kuurankukka ympäristöön. Valoa, lunta, jäätä ja puita. Ihmisen tarvitsee vain kävellä hiljaa luonnon keskellä. Joskus tulevaisuudessa Puijo ja Kuopio ovat esimerkkinä valonkäytöstä koko maailmalle", Kähärä maalailee. Puijon valaistuksesta vastaavat kaupunginteatterin lavastaja Juhani Parviainen, valotaiteilija Juha Westman ja valaistuksen rakentamisesta vastaava Simo Leinonen. Valaistun Puijon äänimaailman on puolestaan satuhahmoja ja taruolentoja. Puijolla majaansa pitävät tietenkin joulupukki ja pakkasukko. Tontut tekevät lahjoja pajoissaan ja talleissa on eläimiä: hevosia, koiria ja poroja, joilla voi tehdä pulkka-ajeluja metsään. Puijolle on suunniteltu maailman suurinta joulukuusta. Vielä tänä vuonna valoin koristeltu Puijon torni ei toteudu koko komeudessaan. Valaistuksen tarvitsemaa lisäenergiaa odotellaan ensi vuodeksi. Puijon Joulumaa avataan 5. joulukuuta tiernapoikien, musiikin ja ilotulituksen saattelemana. PETRI H Y N Y N E N
Murteet ovat osa • • MAAKUNTAYLPEYTTA Televisiossa kokit puhuvat Oulun murretta, ei aivan puhdasoppisesti, mutta kyllä heidän puheestaan erottuvat sellaiset pohjoispohjalaiselle murteelle tyypilliset muodot kuin makia ja kattilasa. Asterix-sarjakuva on käännetty Savon murteelle. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että murteita ei hävetä, vaan ne ovat valloittaneet julkiset ja osittain jopa virallisetkin foorumit. Murteet ovatkin yksi tapa korostaa omia juuriaan yhdentyvässä ja yhdenmukaistuvassa maailmassa. Enää ei kehoteta opiskelijoita puhumaan yliopistolla muodollista kirjakieltä. Hyvä niin, sillä ihmisten välistä kommunikaatiota koskevat tutkimukset osoittavat, ettei oman puhetavan sopeuttaminen mahdollisimman paljon tilanteen ja keskustelukumppanin mukaan välttämättä tee parasta vaikutusta. Epätäydellisesi puhuttu kirjakieli onkin lähinnä ärsyttävää, mutta joka tapauksessa puhekieli määräytyy paljolti tilanteen mukaisesti; mitä virallisempi tilanne on, sitä muodollisempaa on myös puhe. Kuopiosta kotoisin oleva latinankielen opiskelija Timo Tanninen sanoo puhuneensa jo lukiossa yleiskieltä. Niinpä kun han tuli Jyväskylään opiskelemaan monet ihmettelivät, ellei hänen puheestaan erottunut savoilaispiirteitä. Tanninen toteaa, että hän kyllä puhuu murretta kotonaan Kuopiossa: "Esimerkiksi paikallisia asioita on vaikea selittää ilman murretta, se kuuluu tiettyihin tilanteisiin ja paikkoihin." Näyttää kuitenkin siltä, eitä nykyään yhä useammat Jyväskylään opiskelemaan tulleet pyrkivät säilyttämään oman kotiseutunsa murteen. "Kyllä halusin säilyttää murteeni. En ole murrettani ikinä hävennyt, vaan olen enemmänkin ylpeä murteestani ja siitä, että olen eteläpohjalainen. Valitettavasti murteeni on osittain kadonnut, enää harvoin kukaan kysyy, että olenko Etelä-Pohjanmaalta, kun ensimmäisenä vuotena sitä kysyttiin usein. Tama murteen katoaminen on kuitenkin tapahtunut huomaamatta, en ole itse sitä tiedostanut. Tosin tavatessani eteläpohjalaisia kavereita, huomaan puhuvani leviämpää. Ja pitempiä aikoja kotona käydessä huomaan kielen taas tarttuvan", sanoo Sanna Ponsimaa. Aina on tiedetty, että pohjalaiset ovat ylpeää ja omatuntoista sakkia, mutta kyllä uhoa löytyy Tampereenkin puolesta, nääs: "Tampereen murre on maailman kaunein kieli ja totaalisen ylivertainen esimerkiksi Jyväskylän seudun murteeseen verrattuna!", hehkuttaa manselainen Jami Tammi. Murteiden arvostus lisääntynyt Läänien lakkauttamisen jälkeen on maakunnallisten arvojen arvostus liSuomen murrealueet 1 lounaismurteet 2=Lounaiset välimurteet 3=Hämäläismurteet 4=Etelä-Pohjanmaan murteet 5=Keski-ja Pohjoispohjanmaan murteet 6=Perä-Pohjan murteet 7=Savolaismurteet 8=Kaakkoismurteet Timo Tanninen antelee, että opiskelijayhteisö tasoiltaa eroja murteiden välillä karsien siitä selvimpiä piirteitä. sääntynyt. Samoin on Suomen liittymisellä EU:iin ollut varmasti vaikutusta omien juurien ja kotiseudun korostamiseen. Murteessaan ihminen kantaa sisällään usein sukupolvia kestänyttä kotiseutunsa perintöä, ja sen avulla hän myös voi kokea minuutensa, jos nyt ei ainutkertaisuuden, niin ainakin jonkinasteisen eriytyneisyyden alati yhdenmukaistuvassa maailmassa. "Miksi muuttamaan jotain mikä tulee luonnostaan", kiteyttää Kaisa Hiltunen murteen merkityksen ihmiselle. Murteen puhuminen onkin yksi tapa osoittaa kunnioitusta juurilleen ja kotiseudulleen. "Miksi meidän pitäisi kieltää oma taustamme ja perinteemme?", kysyy Jami Tammi. Aikoinaan yliopistoissa oltiin hyvin tarkkoja kirjakielen noudattamisesta. Esimerkiksi savolaisten täytyi luopua murteellisista kalloo, maetoo -ilmauksista kun taas pohjalaisten ja hämäläisten tuli välttää avartuneita diftongeja (nuari, viaras). Myös Timo Tanninen, jolle yleiskieli on tuntunut luontevammalta kuin murre, myöntää, että hän hiljalleen on alkanut puhumaan murretta yhä enemmän. "Ote on lipsunut", niin kuin hän itse asian ilmaisee. Todelliseksi Tampereen miäheksi itseään kutsuva Tammi arvelee murteiden arvostuksen lisääntymisen johtuvan juurettomuudesta: "Mielestäni ihmisillä on tarve säilyttää identiteettinsä ja yksi keskeinen keino tähän on oman murteen ylläpitäminen. Myös erilaisten kotiseutuosakuntien perustaminen yliopistossa kertoo murteiden arvostuksesta." Tammen näkemyksen jakavat myös kielten tutkijat, jotka ovat havainneet murteiden suosion lisääntyneen, jopa niin, että niistä on tullut muotia. Toinen toista parempi? Opiskelijat käyttävät yleisesti seminaareissa ja esitelmissä murretta muodollisempaa yleiskieltä. Tämä on kaikin puolin järkevää, sillä itsepintainen ja itsetarkoituksellinen murteen käyttö voi tuntua pelkästään rasittavalta ja haitata yleistä ymmärrettävyyttä. Mutta löytyy niitäkin, jotka eivät horju ylivoiman edessä: "Olen säilyttänyt oman murteeni, sillä paljasjalkaisena pispalalaisena en muuta osaakaan! Yleiskieltä? Mitä se on?", ihmettelee Tammi viattomasti ja jatkaa taisteluaan: "Tampereen kiellä puhun aina ja kaikkialla! Voi olla, että joissakin tilanteissa syyllistyn puhekielen käyttöön, mutta ainakaan en tee sitä tietoisesti." Eri murteita arvostetaan eri tavoin. Esimerkiksi pohjalaiset-ja hämäläismurteet ovat perinteisesti olleet arvostettuja, kun taas savolaisten kiänläminen ja viäntäminen on pikemminkin ollut vitsien ja ivan kohteena. Tutkimusten mukaan murteen käytön ja maakunnallisen identiteetin välillä näyttää olevan selvä yhteys, eli mitä vahvempi maakunnallinen identiteetti on, sitä erilaisimmissa ja yleisimmissä tilanteissa paikallista murretta käytetään. "En osaa muista murteista sanoa, mutta itse pidän pohjalaisuutta ja sen murretta arvostetumpana kuin muita. Tämä voi lietysti liittyä pohjalaiseen uhoon, että pidän omaa murrettani arvostetumpana kuin muita. Juttelin noin vuosi sitten helsinkiläisen keskiikäisen pariskunnan kanssa ja heistä oli aivan valtavan hienoa tavata pohjalaisia ihmisiä. Ihmettelin oikein itsekin, miten se voi jostakin olla niin hienoa. Mielestäni pohjalaiset kaverini muutenkin arvostavat omaa alkuperäänsä ja murrettansa enemmän kuin muualta olevat kaverini", miettii Ponsimaa. Murteheisesti murteella Timo Tanninen kertoo hauskan tositarinan eri murteiden kohtaamisesta ja niiden synnyttämästä harmittomasta väärinkäsityksestä: "Joimme kokouksessa kahvia muovimukeista. Kokouksen jälkeen eräs oululainen tyttö sanoi viruttavansa mukeja hanan alla. Silloin minä huudahdin melkein kauhistuneena: "Älä nyi ihmeessä! Ihan hyviähän ne vielä ovat!" Vasta myöhemmin ymmärsin, että kyse olikin mukien huuhtomisesta. Alkuun minä kun luulin, että tyttö aikoo venyttää muovimukit muodottomiksi kuuman veden alla. Savossa viruttaminen nimittäin tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin venyttäminen." A N T T I KAIJALAINEN
Pia Lundbom teki gradunsa eläinaktivisteista Ilman julkisuutta sabotaasi-iskut laimentuisivat A. Touraine on todennut: Liikkeellä täytyy olla aina joku vastustaja. Sellainen liike ei voi toimia, joka ei tiedä, kuka sen vastustaja on. Jos liikkeellä ei ole vastustajaa, se ei kehity. Lapin yliopistosta valmistunut uunituore yhteiskuntatieteiden maisteri Pia Lundbom teki sosiologian gradunsa tämän vuosikymmenen suomalaisesta eläinoikeusliikkeestä. Aluksi hänen tarkoituksenaan oli lähestyä tutkimuskohdetta lehtikirjoitusten kautta, mutta se tie ei johtanut yhtään mihinkään paitsi lehdistön asennevamman toteamiseen. "Lehtijuttujen kautta välittyi sellainen kuva, että nuoret eläinaktivistit ovat terroristeja ja hulluja, joiden olisi syytä etsiä parempia harrastuksia ja vaihtaa vähän meininkiä", Pia naurahtaa. Pia halusi kuulla eläinaktivisteilta itseltään, mihin he pyrkivät ja mitä he ovat valmiita tekemään aatteensa vuoksi. Viime syksynä Pia otti yhteyttä Helsingin Oikeutta eläimille yhdistykseen, jonka kautta hänen sähköpostiosoitettaan ryhdyttiin välittämään ympäri Suomea. Hiljalleen aktivistit alkoivat ottaa yhteyttä, ja pian Pia huomasi istuvansa jatkuvasti junassa haastattelureissulla milloin minnekin. Haastattelun pohjalta Pialle selvisi, ettei eläinaktivismissa ole kysymys pelkästään ketunnahoista, vaan paljon laajemmista asioista. "Tyypillinen eläinaktivisti on moniaktivisti. Hän on kiinnostunut laaja-alaisesti yhteiskunnallisista asioista. Toiminnan pohjana on teknokratiakriliikki." Kaikki Pian tapaamai aktivistit kertoivat hyväksyvänsä turkistarhaiskut. He perustelivat kantaansa sillä, että häkkieläimet eivät vietä lajilleen tyypillistä elämää. Kukaan ei kuitenkaan sanonut suoraan tekevänsä iskuja itse. Eläinaktivistien viesti oli yksimielinen: Niin kauan kuin on tarhausta, iskut eivät lopu. "Turkistarhaiskut ovat tärkeitä myös julkisuuden vuoksi. Julkisuus ylläpitää aktiivisuulta. Ilman julkisuutta liikehdintä laimentuisi", Pia toteaa. Eläinoikeusliikkeen ääripään ryhmissä vallitsee eräänlainen maanalaisuuden ja julkisuuden symbioosi. Vaikka tiedotusvälineet ovat asennoituneet eläinaktivisteihin pääsääntöisesti negatiivisesti, julkisuus on tärkeää mm. uusien aktivistien rekrytoinnin kannalta. Myös internet ja sähköposti ovat toiminnan kannalta merkittäviä välineitä. Saarnattua yhteisöllisyyttä Pia osallistui mm. eläinoikeusleirille, jossa hän kohtasi ns. baumannilaista "saarnattua yhteisöllisyyttä". Eläinaktivistien kuunteleminen ja toimintaan osallistuminen aiheuttivat hänelle itselleenkin eräässä vaiheessa niin ankaran moraalisen krapulan, että hän ryhtyi muutamaksi kuukaudeksi vegaaniksi. Haastatteluaineistosta nousi esiin yllättävänä piirteenä se, että myös eläinaktivistien piireissä esiintyy pyrkyryyttä. "Jotkut haastatellut olivat sitä mieltä, että osa aktivisteista hakee eläinoikeusliikkestä valtaaja käyttää sitä ponnahduslautana politiikkaan ja työelämään", Pia kertoo. Nuorisokulttuurille tyypillisesti yhdeksi osallistumisen motiiviksi osoittautui halu kuulua johonkin ryhmään, Pia ei kuitenkaan halua missään nimessä leimata aktivisteja muoti-ilmiöön höyrähtäneiksi teineiksi. Hänen tapaamiensa aktivistien ikäjakauma ulottui 14-vuotiaista kolmikymppisiin. Suurin osa heistä oli erittäin valistuneita nuoria, joilla oli paljon faktatietoa asioista. Suomessa on tehty tai tekeillä ainakin neljä opinnäytetyötä tämän vuosikymmenen eläinoikeusliikkeestä: kaksi Helsingissa, yksi Turussa ja Pian työ Lapissa. Tutkimuksissa on päädytty samansuuntaisiin johtopäätöksiin. Yksikään tutkimus ei pysty vielä kertomaan, mitä Suomen eläinoikeusliikkeelle tapahtuu, kun nykyiset nuoret aktiivit varttuvat keskiikään. "Osa varmaan jatkaa toimintaa vanhemmallakin iällä, osa siirtyy pois, ja uusia aktiiveja tulee tilalle", Pia arvelee. "Uskon, että vaikka joku luopuisikin aktiivitoiminnasta, veganismi jää elämäntavaksi. Tuskin kukaan heistä alkaa viiden vuoden päästä pihviä syömään." Kovenevatko toiminnan otteet tulevaisuudessa? "En usko, että koko porukan otteet kovenevat. Mutta se murto-osa, joka tekee iskuja, dianaa koventaa~ö7teV--^. taan." MERVI JUUSOLA Vaihtopiiri pyörii paikallisrahalla Kissanhoitoa, kalansavustusta, maihinnnousukengät, permanentti kotona, opastusta sukututkimuksen teossa tai merenrantahuvila lainaksi. Kaiken tämän voit saada paikallisrahalla, vaikka opintotuki olisikin tullut ja mennyt jo viikkoja sitten. Ja mikä mukavinta maksat takaisin sitten kun jaksat, tiiliäkö? Vaikka kaitsemalla lapsia, osallistumalla pihatalkoisiin tai siistimällä naapurisi kaljun. Vaihtopiirin jäseneksi voi liittyä kuka tahansa yli 15-vuotias vaasalainen yksilö, yhteisö tai yritys. Mitään muuta kriteeriä ei ole asetettu. Jokainen määrittää osaamisensa itse, tosin laittomuudet kuten seksipalveluiden ja kotiviinin myynti on kielletty. "Kyllä jokainen aikuinen ihminen osaa haravoida tai käydä kaupassa toisen puolesta tai vaikka ainoastaan kuunnella toista ihmistä ja tämän huolia, kaupungissa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä", Salla Laurilehto, Vaasan vaihtopiirin toiminnanjohtaja toteaa. Paikallisrahalla voi saada myös useita sellaisia palveluja, joita ei mistään muualta ole ostettavissa. Juuri tämän takia minkäänlaisia ideoita ei karsita outouden vuoksi pois vaihtopiirin listalta. Laurilehdon mukaan tyypillistä vaihtopiiriläistä ei ole, vaan mukana pyörii monenlaisia ihmisiä ja yrityksiä. Tavallisimmin vaihdetaan immateriaalista naapuriapua, esimerkiksi haravoimista. Tili miinuksella ei haittaa Vaihtopiiriin liitytään maksamalla pieni jäsenmaksu. Tämän jälkeen jäsen saa shekkivihkon ja oman tilin, joiden avulla maksut vahvistetaan. Yksi paikallisraha vastaa yhtä markkaa. Aina kun jäsen ostaa tai myy jotakin paikallisvaluutalla, käyttää hän shekkejä. Nämä shekit tilitetään kerran kahdessa kuussa toiminnanjohtajalle, joka puolestaan lähettää jäsenelle tiliotteen, josta näkyvät ajanjakson tulot ja menot sekä kokonaisvaihto. Tili saa olla miinuksella jonkin aikaa ilman, että siitä lullaan huomauttamaan. Laurilehdon mukaan miinuksella oleva tili onkin lupaus tarjota palveluitaan myöhemmin. Jäsen saa myös kotiinsa säännöllisesti luettelon, josta selviää tarjolla olevat palvelut ja tavarat. Luettelossa ei ole tietosuojan vuoksi nimiä vaan koodit, jotka vain jäsen saa auki. Toisin sanoen vaihtopiiri ei ole fyysisesti missään, vaan vaihtopiirin muodostaa siihen kuuluvat ja siinä toimivat ihmiset ja se, mitä he tekevät. Opiskelija ja paikallisvaluutta Kun opiskelija muuttaa uudelle paikkakunnalle ei hän välttämättä tunne yhtään paikallista ihmistä. Vaihtopiirin avulla hän voi saada tukevan paikallisen sosiaalisen verkoston, jolloin koti-ikäväkään ei pääse niin helposti niskan päälle. On hyvä olla joku "aikuinen", jolle voi hädän tullen soittaa ja kertoa huolistaan tai pyytää apua kun polkupyörä leviää käsiin. Paikallisvaluutan avulla voi myös kokeilla siipiään turvallisesti oman bisnesidean viemisessä käytäntöön. Jos idea kantaa vaihtopiirissä, on sen jälkeen helppo lähteä "kovan rahan" markkinoille pienemmällä epäonnistumisen riskillä. "Vaihtopiiriläisten palaute on välitöntä, jos idea ei toimi, se kerrotaan rehellisesti", Laurilehto sanoo. Esimerkkinä tästä on englantilainen nainen, joka aluksi askarteli kortteja ja myi niitä paikallisrahalla omassa vaihtopiirissään. Korteista tuli niin suuri hitti, että myöhemmin toiminta muuttui ammattimaiseksi ja hän perusti oman yrityksen tämän idean ympärille. Kyseinen nainen myy nykyään kortteja muutaman prosentin alennuksella paikallisrahan käyttäjälle. Muiden maiden vaihtopiireissä on yleistä, että yritysjäsenet myyvät tuotteitaan edullisemmin paikallisrahalla Paikallisraha on heille helpotus rahoitusongelmissa, sillä he voivat käyttää sitä juoksevien menojen vähentämisessä. Myös Suomen vaihtopiireissä alkaa olla yhä ennemmän yrityksiä jäseninä. Päätösvalta rahan käyttäjällä Vaihtopiirissä jäsen päättää itse, kenelle palveluitaan tarjoaa ja keneltä niitä ostaa. Jos ostaja vaikuttaa epäilyttävältä, on hänen vaihtotietonsa saatavilla neuvonantajilta saman tien. Jos joku piiriläisistä osoittautuu epäluotettavaksi, tieto leviää nopeasti kaikkien keskuuteen ja näin ainakin pienessä vaihtopiirissä luottamus säilyy korkeana. Paikallisraha on persoonallista rahaa. Mutta se on myös rahaa, jolla on diktatuurinen johto, joka voi vetää rahaa omien ambitioidensa mukaan haluamaansa suuntaan. Verottajalle paikallisraha on sama kuin oikea raha, eli se on veronalaista tuloa. Vaihtopiirin neuvonantajat pyrkivät auttamaan verotusasioissa jäseniään. Työttömyyspäivärahaa nauttiville vaihtopiirissä toimiminen lasketaan oikeaksi työksi. Vaihtopiirejä on epäilty veronkierrosta, mutta itseasiassa paikallisraha estää toiminnallaan harmaan talouden syntymistä, koska vaihtopiirin kirjanpito on verottajan tarkistettavissa ja vaihtopiirissä tapahtuva toiminta on juuri sellaista, mitä ilman piirin olemassaoloa tehtäisiin pimeästi. ELINA NIEMINEN
1 5 9 8 Eläinaktivistit rikkoivat Suomen protestointiperinteen "mutta mitä tapahtui opiskelijaradikalismille?" 90-luvun nuoret kapinalliset Protestit muuttavat muotoaan, mutta nuoruus on ikuista: "Kaikkialla maailmassa protestiliikkeiden ydinjoukot ovat aina olleet nuoria", toteaa suomalaista protestointia tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Martti Siisiäinen. Siisiäisen mukaan tämän vuosikymmenen suomalainen protestiliikehdintä eroaa merkittävästi aikaisemmista vuosikymmenistä. Vuosisadan alun suurlakosta 80-luvun talonvaltauksiin saakka suomalaiset ovat protestoineet suhteellisen lainkuuliaisesti, väkivaltaa kaihtaen ja yksityisomaisuutta kunnioittaen. Protestiliikkeet ovat lähes poikkeuksetta omaksuneet toimintamuodokseen yhdistysrakenteen. Tämä on omalta osaltaan vaikuttanut protestiliikehdinnän maltilliseen luonteeseen. Menneiden vuosikymmenten radikaaleissakin liikkeissä kansalaistottelemattomuuden strategiana käytettiin lähinnä passiivista vastarintaa, ei suoraa hyökkäystä. Toukokuussa 1995 Suomen yhteiskuntarauha järkkyi, kun kolme nuorta naista tunkeutui pohjanmaalaiseen turkistarhaan ja vapautti satoja häkkieläimiä, joista suuri osa kuoli jouduttuaan vapaaseen luontoon. Kettutytöiksi julkisuudessa ristittyjen naisten teko laukaisi Suomessa radikaalin protestoinnin aallon, jolle on ominaista maanalaiset yksityisomaisuuteen ja elinkeinoelämään kohdistuvat sabotaasi-iskut. "Kun on nuori ja kärsimätön ja haluaa saada muutosta asioihin, jotka tuntuvat sietämättömän vääriltä, suora toiminta voi tuntua ainoalta tehokkaalta reagointitavalta", Siisiäinen pohtii. Hän on todennut. että uusissa, radikaaleissa eläinoikeusliikkeissä toimivien nuorten mielestä vakiintuneiden järjestöjen kautta toimiminen on liian hidasta ja väsyttävää. "Mutta jos enemmistö hyväksyy sen, eua pakoon juoksevia poikia ja tyttöjä ammutaan selkään, onko se sitten sellainen vaikutus, jota kukaan haluaa?" Sabotaasia harjoittavat eläinaktivistit ovat vain pieni osa Suomen eläinaktivismiliikehdihtää. Turkistarhaiskuja tekeviä henkilöitä on Suomessa noin tusina, silti heidän toimintatapansa on antanut median välityksellä leiman koko eläinaktivismiaatteelle. "Mielestäni tiedotusvälineiltä pitäisi voida odottaa enemmän analyyttisuuua ja nyanssien tajua suhteessa eläinaktivismiin", Siisiäinen kritisoi. Eläimet sivilisaatiokritiikin symbolina Siisiäisen mielestä radikaalissa eläinoikeusaktivismissa on pohjimmiltaan kysymys sivilisaatiokritiikistä, jossa luontosuhde on merkittävässä asemassa. "Eläinten kohtelussa paljastuu raadollisimmillaan se, mitä luonnolle on tehty", hän sanoo. Siisiäisen mukaan turkistarhaiskut ovat suureksi osaksi vastapuolen eli teknokraattisen yhteiskunnan käänteistä negaatiota. "Vieraantuminen luonnosta ei näy pelkästään kapitalistisen yhteiskunnan voittopyrkimyksissä, vaan myös joidenkin eläinaktivistien reagointitavoissa." Vaikka eläinaktivistit pyrkivät vapauttamaan eläimiä takaisin luontoon, he toimivat luonnosta vieraantuneella tavalla ja saavat pahaa jälkeä aikaan. Arvojen vallankumous Nuorten protestiliikehdintää on selitetty ns. tarvekyllästyneisyydellä. Sellaisissa nuorisoryhmissä, jotka ovat kasvaneet materialistisen täysin merkityksensä. "60-luvulta lähtien kehittyneiden länsimaiden lähinnä keskija ylä"En tiedä, onko se opeteltua avuttomuutta vai mitä, kun suuri osa ihmisistä ajattelee, että poliittisella toiminnalla on vaikea saada mitään aikaan. Tiedotusvälineet luovat kuvaa, jossa yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset; päätökset tehdään jossain kaukana, minne kansalaisten mielipiteet eivät ulotu ", Martti Siisiäinen pohtii. luokkaisten nuorten arvomaailmassa on tapahtunut eräänlainen vallankumous. Ei-materialistiset arvot ovat nousseet materialistisia arvoja tärkeämmiksi", Siisiäinen sanoo. Tällä vuosikymmenellä toimivat nuoret aktivistit ovat suurten ikäluokkien ja hieman nuorempien lapsia. He ovat kansainvälinen sukupolvi, jolla on aivan erilainen sosialisaatio kuin aikaisemmilla sukupolvilla. "Media toimii tällä hetkellä aktivoituneen 15-20-vuotiaiden sukupolviyksikön keskeisenä sosiaalistamisen agenttina. Heidän yksilöllinen arvomaailmansa eroaa perin juurin perinteisten järjestöjen tarjoamista ideologisista tulkintakehyksistä. Tämä koskee niin hallitsevaa ideologista maailmaa mukailevia kuin sen kanssa ristiriidassakin olevia kehyksiä", Siisiäinen määrittelee. Opiskelij aradikalismi on kuollut Samaan aikaan kuin eläinoikeusliike jyrää radikaalimpana kuin koskaan aikaisemmin, opiskelijaradikalismi on enää vain nostalginen muisto kultaiselta 60-luvulta. Viimeiset rippeet opiskelijaradikalismista nähtiin 70luvun lopulla Jyväskylän Sivistysyliopisto-liikkeen yhteydessä. Nykyisin opiskelijoiden protestointi rajoittuu lähinnä nettiadressien keräämiseen ja television keskusteluohjelmissa spekulointiin. Pieni ajatusleikki: mitäpä jos Mustajoki-muistio olisi julkaistu 60-luvulla? "Niin, toivottavasti opiskelijat pitävät puoliaan opinto-oikeuden rajoiltamispyrkimysten suhteen. Jos opinto-oikeutta ryhdytään rajoittamaan, siitä aiheutuisi hirvittävät tappiot, paitsi inhimillisen pääoman myös taloudellisen pääoman näkökulmasta. Pahimmillaan huomattava osa opiskelijoista opiskelisi viisi vuolta tutkintoa suorittamatta." "En halua idealisoida tyyliin 60-luvulla tehtiin näin ja nyt tehdään vain näin, sillä nykyinen tilanne on erilainen. Mutta ei joku nettiadressi kyllä kovin tehokkaalta tunnu, ainakaan poliittisen toiminnan tutkijan perspektiivistä katsottuna. 60-70-lukujen opiskelijoiden ja luontoaktivistien protestit imaistiin ja integroitiin poliittisen järjestelmän sisään. Aika näyttää, päätyyvätkö tämän vuosikymmenen protestit samaan imuriin." YTT Martti Siisiäinen toimi viime kesään saakka Lapin yliopiston sosiologian professorina yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina. Syksystä alkaen hän on vaikuttanut Jyväskylän yliopiston sosiologian professorina sekä yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen johtajana. MERVI JUUSOLA Lähteet Martti Siisiäinen: Suomalainen protesti ja yhdistykset Tutkijaliitto 1990 Kaj Ilmonen ja Hanti Siisiäinen: Uudet ja vanhat liikkeet Vastapaino 1998