2 PARI SANAA LEHDESTÄ... ...ja ylioppilaskunnasta. Yleensä uudet päätoimittajat naulaavat teesinsä heti astuttuaan virkaansa. Koska tässä lehdessä on niin moni muukin asia hoidettu takaperoisesti, haluan hieman petata parempaa työympäristöä tulevalle toimitukselle. Vanhoja Jylkkäreitä lukiessa huomaa, että vähintään kerran vuodessa lehdessä herää keskustelu, miksei lehti täytä sille asetettua tiedotustehtävää. Ylioppilaslehden yksi tehtävähän on olla ylioppilaskunnan tärkein tiedotuskanava. Tämän tiedotustehtävän laiminlyöminen on ollut yleisin marmattamisen aihe myös nykyisen toimituksen parivuotisen kauden aikana. Harmittavan usein vain nämä kritisoijat itse ovat JYY-aktiiveja eli juuri niitä henkilöitä, jotka istuvat Kortepohjan asukasneuvostossa tai KOAS:n, YTHS:n, VOTK:n, LIKES:n tai muun vastaavan kirjainhirviön opiskelijajäseninä. Nämä henkilöt valittavat toimitukselle, että miksei lehdessä ole siitä ja siitä asiasta mitään juttua. Yleensä toimitus tietää asiasta yhtä paljon kuin se kuuluisa H. Moilanen elikkä ei mitään. Ylioppilaskuntaa edustavilla opiskelijoilla pitäisikin olla aivan samanlainen tiedotusvastuu kuin lehdelläkin. Tiedon pitäisi kulkeutua toimitukseen, jolloin toimitukselle jäisi itse asia: tiedon toimittaminen. Lehti toimii tällä hetkellä ehdottomalla minimibudjetilla. Jylkkärissä on vastedeskin oltava vähintään kaksi toimittajaa, joiden työaikaa on ennemmin lisättävä kuin vähennettävä. Opiskelijoita eri elimissä edustavien on pistettävä tieto kulkemaan joko ilmaiseksi, tai sitten joka välissä tiedotustoiminnan tärkeyttä korostavan JYY:n on korotettava Jylkkärin avustajapalkkioita. Silti täytyy muistaa, ettei asioista tiedottamisella ole suoraan mitattavaa vaikutusta käyttäytymiseen. Edustajistovaalien äänestysprosentti ja palstamillimetrit eivät ole suoraan verrannollisia. *** Mutta nyt loppukoon ininä ja olkoon kiitosten ja palkintojen aika. Parhaat kiitokset kaikille avustajille tasapuolisesti. Samoin kiitokset JYY:n sihteereille, joiden kanssa oli helvetin mukava olla töissä. Erityiskiitokset ja Kultainen palstamillimetri -tunnus koposihteeri Ari Heikkiselle monista hyvistä ja tärkeistä jutuista. Kiitos ja kumarrus myös Paula Rouhiaiselle ja Mirja Ritvoselle. Paras miessivuosa -titteli menee itseoikeutetusti Mika Remekselle, vaikka mies usein ehkä olikin pääosassa. Paras naispääosa -tunnustus kuuluu Sarkalle. , Marko Pulkkinen K K Aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin Pustamartainen mies saapui toimistoon. Toimistossa pöydän edessä seisoi toinen nainen. -Päivää, sanoi pustamartainen mies -Hyvää. -Päivää. Olkaa hyvä ja seisokaa. -Kiitos, minä vain otan nuo päällysvaatteet päälleni. Saako täällä tumpata. -Saa, saa. Kuinka voin vaikeuttaa? -Anteeksi? -Kuinka voin auttaa? -Onko tämä pakina? -On, siksihän me puhumme näin hassuja. -Voiko tänne munuaistaa lakukuistimaksunsa? -Anteeksi? -Voiko tänne maksaa lukukausimaksunsa? -Kyllä, meillä on sydäntä riistää: paljonko pannaan? -Pannaan vaikka Madonnan Sex-kirja. -Katolliseen vai ei-katolliseen pannaan? -Ei-katolliseen. Ei tule heti nostoissa rajoja vastaan. Voi sitten nostaa, jos on tarvetta. -Pannaanko muuta. -Onko teillä silavaa. -Ei, kaikki on loppu. -Miten niin kaikki on loppu? -Te olette loppu. Teitä ei enää kohta kirjoiteta. Lama ei säästä ketään, pakinahenkilöistäkin on karsittava. -No voi hitto. -Älä muuta sano. Pakinaosaston johtaja haluaa kuitenkin kiittää teitä hyvästä työstä. Saatte erorahat ja kultaisen kädenpuristuk-Vau. -Hetki vain, kutsun johtajan paikalle: Midas! Midas.. Huomautettakoon tässä viimeisessä pakinassani, että lehden kirjoitukset eivät välttämättä vastaa pakinan linjaa. Samalla haluaisin huomauttaa, että "Marko Pulkkinen" ja "Mika Remes" eivät ole nimimerkkejä vaan he ovat ns. luonnollisia henkilöitä. "Pirkko Saisio" Löydät Jylkkärin seuraavista pisteistä: Akateeminen kirjakauppa Anttila Ulpukka Rentukka Päärakennus Mattilan niemi Ylistönrinne Kirjasto Lozzinaula Liikunta Tourula Freda Musica Hallintorakennus Ylioppilastalo YTHS Yliopiston henkilökunta saa Jylkkärin sisäisessä postissa, olkaa hyvä! SEURAAVA DEADLINE TORSTAINA 2 1 . 1 . 1993. ENSIMMÄISEEN LEHTEEN TARVITAAN AVUSTAJIEN JUTTUJA KUTEN ENNENKIN. SEURAAVA AVUSTAJAPALAVERI TORSTAINA 2 8 . 1 . KELLO 1 8 TOIMITUKSESSA. UUDET SIRKEÄT TUULET. PIIRTÄJÄT YM. KUVAIHMISET! lehden ulkoasun suunnitteluun. Tukkapään saamien tietojen mukaan Jylkkärin näyttämöltä poistuva toimitus ei jää tulevaisuudessa työttömäksi. Kaksikko on päässyt mukaan Turkin Tepon Nova-koulutukseen. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu Päätoimittaja Marko Pulkkinen p.617 288 Toimittaja (ulkoasu) Mika Remes p.617 288 Ilmoitukset Upline Oy p. 607 968 (Helosuo) , 607 333 (Kannaste) Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen, p.607 226 Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Ilmestyy yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 15 kertaa vuodessa Ilmoitushinnat: tekstissä 4.00 mk/pmm, takasivu 4.70 mk/pmm,määräpaikkalisä 0,65 mk/pmm, värilisä 600 mk/netto Painopaikka: Kangasalan Lehtipaino Ky, 931772 882 Sivutulostus: Outline Oy Tilaushinnat: koko vuosi 150 markkaa, puoli vuotta 75 markkaa Pankit: Suomen Säästöpankki SYP Jyväskylä Kauppakatu 3 Keski-Suomen Osuuspankki Postisiirtotili TA 74517-4 Osoitteenmuutokset toimitukseen ja keskustoimistoon ISSN 0356-7362 Ylioppilaskunnan fax 941 213 810 Sähköpostia lähetät VAX-4000 -koneen (koneen kutsumanimi JYL".) sisällä osoitteella JYLKKARI. Jylkkärin koko internet-osoue muista tietokoneista on JYLKKARI@JYLK.JYU.FI .
Ai KOPIOT MONISTEET VÄRIKOPIOT GRADUJEN SIDONTATYÖT " I Viilanicinenlie 15 P. 214 322 YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO TUTKII LUKUKAUSIMAKSUJEN LAILLISUUDEN Tonnin lukukausimaksut uhkaavat opiskelijoiden kukkaroa jo heti ensi vuoden alusta lähtien. Lukukausimaksuja vastustava Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL pyrkii vitkuttamaan lain voimaanastumisia selvittämällä oikeuskanslerilla lukukausimaksujen laillisuuden. SYL:n mielestä maksut ovat ristiriidassa mm. lasa-arvolain kanssa. Lukukausimaksugiljotiini uhkaa laueta jo ensi vuoden alussa niille opiskelijoille, joilla on takanaan seitsemän vuoden opiskelut. Uusilla, ensi vuonna opintielleen astuvilla opiskelijoilla armonaikaa on viisi ja puoli vuotta. Opiskeluaika lasketaan läsnäolokuukausien mukaan. Lukukausimaksut eivät koske jatko-opiskelijoita, sen sijaan pääainetta vaihtaneet ja toista perustutkintoa pakertavat kuuluvat muiden lailla rangaistavien kastiin. Erikoislääkärit, -hammaslääkärit ja -eläinlääkäritutkintoa opiskelevat opiskelijat on vapautettu maksu-uhasta. Ulkomaisille, opiskelijavaihtosopimuksen kautta yliopistoon päätyneille opiskelijoille lukukausimaksuja ei tyrkytetä. SYL epäilee lukukausimaksujen olevan tasa-arvolakia vastaan: maksuista kärsisivät niin opiskeluaikanaan lapsia hankkineita naisopiskelijoita kuin asevelvollisuuden suorittaneita miesopiskelijoitakin. SYL:n mielestä on ristiriitaista, että samaan aikaan kun valtio rohkaisee ns. Relanderin paperilla kansalaisia opiskelemaan, se estää osaa opiskelijoita valmistautumasta. Lukukausimaksu pakottaa monen opiskelijan korkeakoulusta suoraan työttömyyskortistoon. Opetusministeriön laskelmien mukaan vitkastelijoilta ja toista tutkintoa työstäviltä opiskelijoilta saadaan lukukausimaksulla kerättyä noin 6 miljoonaa markkaa. Lukukausimaksujen keräämisen aiheuttamia kuluja ei tiedetä. OPM:n mukaan maksavia opiskelijoita on reilut 3 . SYL on laskeskellut, että jo pelkästään 10 opiskelijan ilmoittautuminen työttömyyskortistoon rokottaa valtion pussia reilut 4 miljoonaa markkaa. -On myös moraali sesti arveluttavaa ilmoittaa vain muutaman viikon varoitusajalla, että opiskelua koskevia ehtoja yhtäkkiä muutetaan radikaalisti. SYL:n mielestä tehtyä päätöstä ei missään ta pauksessa voida eikä tule toteuttaa keväällä 1993, a i na valpas etujärjestömme jyrähtää. Lukukausimaksut on hyväksytty valtioneuvoston rahaasiainvaliokunnassa. Opetusministeriössä asiasta tehtäneen lopullinen päätös perjantaina. MARKO PULKKINEN EY:N FREE M0VER APURAHAT JAOSSA EY-maiden korkeakouluopiskeluun tarkoitetut apurahat ovat jälleen jaossa. Lukuvuotta 93-94 koskevat Erasmus free mover apurahat on tarkoitettu perustutkintotai jatko-opiskelijoille, jotka ovat hankkineet joko itse tai laitoksensa avulla opiskelupaikan 3-12 kuukaudeksi jonkin EY-maan korkeakoulusta. Apuraha on noin 1000 mk/kk ja se on tarkoitettu ulkomailla opiskelusta johtuvien ylimääräisten menojen, kuten matkojen, korvaamiseen. Lisäksi opiskelijan odotetaan saavan opintotukea normaalein ehdoin. Apurahan saamisen edellytykset ovat seuraavat: opinnot kohdemaassa kestävät 3-12 kk, vastaanottava korkeako" *> peri lukukausimaksuja (brittikorkeakoulut eivät t^män vuoksi ota Free movereita) ja ulkomailla suoriteta* opinnot luetaan täysimääräisinä hyväksi omaan tutkintoon. Hakuaika päättyy 28.2.1993Hakemuksia ja lisätietoja antaa yliopiston kv-asioide» sihteeri Tuija Koponen, jonka toimisto löytyy hallimmakennuksesta. KULMAN TAKANA CYB0RGIT VAMMAIS0PISKELIJ0IDEN APURAHAT Jyväskylän yliopisto julistaa vammaisten opiskelijoiden haettavaksi apurahoja ns. yliopistorahastosta. Varat tulevat yliopiston kirjaamismaksuista, joista osa on jaettu hakemuksesta vammaisille opiskelijoille henkilökohtaisina stipendeinä. Hakemus on vapaamuotoinen ja siitä tulee käydä ilmi hakijan henkilöja osoitetiedot, puhelinnumero sekä niitä seikkoja, joilla hakija haluaa hakemustaan perustella. Kirjalliset hakemukset osoitetaan opintotoimistoon opintosihteeri Tuula Maijaselle 15.12. mennessä. "NÄILLÄ NAISNÄKÖ-KULMILLA JA KULMAN TAKAA" KURKISTELTIIN SUOMEN NAISTUTKIMUKSEN SEURA JÄRJESTÄMILLÄ NAISTUTKIMUKSEN PÄIVILLÄ JYVÄSKYLÄSSÄ PERJANTAINA JA LAUANTAIHA 27. 28.11.1992. PÄIVIEN TEEMA HEIJASTELI SUOMALAISEN NAISTUTKIMUKSEN NYKYTILAA. OPISKELUMAHDOLLISUUKSIEN JA TUTKIJOIDEN MÄÄRÄN KASVU ON KYPSYTTÄNYT POHJAN, JOSSA KANSAINVÄLISEN TUTKIMUKSEN ERI NÄKÖKULMIEN JA NIIDEN KRITIIKIN HYVÄ TUNTEMUS ON JOHTANUT ERIYTYMISEEN. TÄMÄ NÄKYI HYVIN TYÖRYHMIEN RUNSAUDESSA JA ALUSTUSTEN KIRJOSSA: HUNAJASAUNASTA VOI LIPSAHTAA KUULEMAAN MITEN P0ST-GENDER VISIOI TULEVAISUUTEEN CYB0RGIT. Päivien teema johdatteli ja velvoitti osallistujia erilaisten naistutkimuksellisten lähestymistapojen tunnistamiseen ja reflektointiin. Tuija Parvikko päivien avaajana toivoi, että eriytyminen otettaisiin haasteena: "Naisten välisistä eroista ei tulisi lukkoja vaan erot kääntyisivät voimavaroiksi". NIMIÄ NAISILLE "Yhteisluennolla" perjantaina pohdittiin naisen NIMETYKSI TULEMISTA. Pia Sivenius hahmotti problematiikkaa lähinnä ranskalaisten teoreetikkojen pohjalta. Objektin nimi saa merkityksensä suhteessa toisiin subjekteihin ja voi tiivistää kokonaisen tarinan. Miten naiset objekteina/subjekteina voivat omaan nimeämiseensä vaikuttaa ? Helena Rautala torjui puheenvuorossaan Siveniuksen esiintuoman Irigarayn ratkaisun naisen näkymättömän nimeämisen ongelmaan. Irigaray on ranskassa esittänyt persoonapronominien sukupuolittamisen lisäämistä. Rautala epäili persoonapronominien sukupuolittamisen tyyliin henfnainen)/hän(mies) vain ankkuroivan eriarvoisuutta kieleen: toisten persoonapronominien yleneminen ja paikoilleen asettuminen tulisi helpommaksi. Omassa puheenvuorossaan "Mitäs me tytöt ?" Rautala pohti suomen kielen tytöttelyä ja siihen sisältyvää merkitysten tiivistymistä eri tilanteissa. "Käytännön ratkaisun" naisen nimeämisen ongelmaan tarjosi 1975 julkaistun ensimmäisen suomalaisen feministisen kirjan kirjoittaja Birgitta Boucht (Birgitta Boucht ja Carita Nyström: Denna värld är v ä r ! Handbok i systerskap). Boucht purki, keri ja kuorrutti runoillaan naiseen liitettyjä tavanomaisia merkityksiä puheenvuorossaan "To Be O r Not To Be nainen, paholainen, eläin vai joku muu. Erään XX-tyypin puheenvuoro". MIKÄ O N HENKILÖKOHTAISTA ? Feminismin vanha hokema "henkilökohtainen on poliittista" on tutkimuksissa velvoittanut naistutkijoiksi itsensä katsovat tekemään sitoumuksensa selväksi. Omien motiivien ja viiteryhmien esilletuomisen velvoitus on tuottanut välillä pakonomaisiakin oikeutus/tunnustusrimpsuja: "olen valkoinen työläistaustainen lesbo". Henkilökohtaisen poliittisen toteuttamista tutkimuksessa problematisoitiin naistutkimuspäivillä lauantaina kysymällä alustajilta, mitä henkilökohtainen on tutkimuksessa. Yleisöä keskustelutti salissa eniten (puheenvuorojen määrässä ja pituudessa mitaten) A i no Saarisen puheenvuoro, joka nosti esille naistutkijoiden keskinäisen kilpailun ja kateuden häpeän. Naist(utkijoid)en keskinäistä eriarvoisuutta ei pyritty piilottamaan. Yhtä naista ei ole. Yhteisyyttä luovaksi tekijäksi naistutkijoiden välille nousi se, että naistutkijoiden etenemismahdollisuuksista ja tutkimuksen resursseista päättää joku muu kuin vertaisryhmä. • MAARIT VIROLAINEN Ps. Cyborgeihin voi tuhistua lähemmin Donna Harawayn kirjassa: Siminas, Cyborgs and VVomen. London, Free Association Books. 1990. JYY:LLE LAAJAPOHJAINEN HALLITUS Ylioppilaskunta on saanut uuden hallituksen, jossa ovat edustettuina lähestulkoon kaikki edustajistoryhmittymät. Vain Kolminaisuuden postulaatti, Etnyja Humanistiliitto jäivät uuden hallituksen ulkopuolelle. Oppositiota edustajistoon ei jää, sillä hallituspuolueet pitävät hallussaan 36:tta edustajistopaikkaa 40:stä. Ennen varsinaista järjestäytymiskokousta hallituksen puheenjohtajaksi povattiin Aki Hyödynmaata (grönioni). Hallituksen muut jäsenet ovat Peltola Minna (grönioni), Puolakka Annastiinaja Eloranta Kari (Kumman Luja), Teija Örn (Pörssi), Satu Mäki (Keskustaopiskelijat), Onwen Hanna (Tuhatkunta), Rimmi Sari (sos.dem.)ja Ojala Jussi (Pörssi). Vuoden vaihteessa myös uusi pääsihteeri, Petteri Huurre, astuu virkaansa. Hallituksen ja uuden pääsihteerin lähempi esittely ensi numerossa tammikuun lopussa. Edustajiston uusi puheenjohtajaksi on Kasperi Launis, varapuheenjohtajana toimii Tapio Huttula. JULKAISUSARJA ETSII JUURI SINUA Katsotko, että juuri Sinulla on annettavaa kustannusalalla? Osaatko kehua itseäsi niin, että hölmömmät pitävät sinua asiantuntijana? Jos näin on, voit yrittää ängetä ylioppilaskunnan julkaisusarjan toimitusneuvostoon. Innokkuus on lienee pestissä tärkeämpää kuin ammattitaito. Halukkaat ottakoot yhteyttä Kampus-kirjan Harri Välisaloon (semmonen pitkä rillipää) 18.12. mennessä.
Jylkkärin päätoimittaja vaihtuu: PUNAPÄÄ-PULKKISEN KORVAA PALLOPÄÄ-VAUHKONEN T ammikuussa 1 9 9 3 Jyväskylän Ylioppilaslehden uutena päätoimittajana aloittaa Jouni Vauhkonen. Vauhkonen haki päätoimittajaksi r a han puutteesta. -Tarkoitus oli lähteä Ranskaan ja tehdä lisuria, mutta apuraha jäi saamatta. Säännöllinen palkka on tärkeä, kun opintovelkakin alkaa painaa päälle. Toki ylioppilaslehden tekeminenkin kiinnostaa, tässä saa tehdä kaikki vaiheet alusta loppuun. Vauhkonen on sen verran lehtitöitä tehnyt, ettei elättele turhia Jylkkärin kehittämishaaveita. -Ei Jylkkäriä mihinkään kannata lähteä kehittämään. Edustajisto pienentää m ä ä r ä r a h o j a koko a j a n . Jos näillä varoilla yrittää tehdä hyvää lehteä, sitä vaan lyö päätään tiiliseinään, koska kaikki haukkuu kuitenkin. Parempi, kun tekee suosiolla huonoa, ei tule itsellä eikä muilla mieli pahakVauhkosen mielestä Jylkkärillä vähäisistä resursseista huolimatta on paikkansa. -Lehdellä on neljä tehtävää. Ensinnäkin Jylkkäri on opiskelijoiden etujärjestölehti, ei kukaan muukaan opiskelijaa puolusta. Toisena on tiedotuslehden virka. Jylkkäri tiedottaa ylioppilaskunnan jäsenistön sekä ns. virallisen organisaation välillä. -Jylkkärillä on myös asemansa kulttuurilehtenä. Lisäksi Jylkkäri on keskittyneen keskisuomalaisen tiedotusilmapiirin vaihtoehto. Jylkkärin aihepolitiikkakaan tuskin tulee muuttumaan. Kahden vakitoimittajan lehti elää avustajien armoilla. Vauhkosen mukaan juttujen taso riippuu avustajista. -Avustajia on tarkoitus kurssittaa lisää. Jouni Vauhkonen on ollut toimittajana yhteensä neljä ja puoli vuotta, joista aluksi reilut kaksi vuotta Soisalon Seudussa ja sen jälkeen kahdeksan kesää Helsingin Sanomissa. Vauhkonen on valmistunut Jyväskylän yliopiston valtio-opin laitokselta syksyllä 9 1 , gradu käsitteli Paavo Haavikon poliittista ajattelua. Jyväskylän opintojen lisäksi Vauhkonen on opiskellut Tampereen yliopistossa tiedotusoppia. 33-vuoden ikään ehtinyt Vauhkonen asuu avoliitossa ja on kahden pienen tytön isä. Jyväskylän yliopistossa Jouni Vauhkonen on vaikuttanut aikaisemmin opinto-ja tiedevaliokunnassa, viime vuonna puheenjohtajana sekä vuoden -90 jälkimmäisen puoliskon korkeakoulupoliittisena sihteerinä. TEKSTI:ANSSI KOSKINEN KUVA M I K A REMES A nssi Koskisen nimi alkaa seikkailla Jylkkärin sivuilla tammikuusta lähtien. Jylkkärin johtokunta valitsi 23-vuotiaan Koskisen Jylkkärin toimitusharjoittelijaksi. Koskinen aloittaa työt 1 1 . tammikuuta. Koskinen opiskelee kolmatta vuotta historiaa, taidekasvatuksen graafista linjaa ja filosofiaa. Miksi hait Jylkkäriin? -Haluan tehdä jotain konkreettista, jossa oman käden jälki näkyy, Koskinen sanoo. Koskisen pääaine on historia, mutta mielenkiinto on suuntautunut enimmäkseen graafiseen suunnitteluun ja filosofiaan. Taidekasvatuksen graafinen linja on myös "jotain konkreettista", joka kiinnostaa. Filosofian opiskelu taas perustuu opintoviikkojen konkretiaan: Ensimmäisenä vuonna vaadittujen opintoviikkojen saaminen oli tiukalla, koska Koskinen lueskeli mitä kiinnosti. Yksi kirjoista oli "Johdatus filosofiaan", josta tuli myös kaivattuja opintoviikkoja. Filosofia alkoi kuitenkin vetää puoleensa. Historian lukeminen taas tökkäsi samaan mihin monen muunkin lueskelut: peruskurssissa oli reilut 2 sivua Otavan suurta maailmanhistoriaa. -Päätin, että tämä ei ole minua varten." Toimittajan töitä Koskinen on tehdyt aikaisemmin kolme kuukautta, kotikaupunkinsa Hämeenlinna^ maanpuolustuslehdessä H ä r a ^ n Sanomissa ja hän on avy%ta n u t Keskisuomalaista, joka taj&5 on jyväskyläläinen julkaisu. -Valokuvaaminen on monivuotinen harrastukseni, joten hallitsen kuvan ottamisen, filmin kehityksen sekä vedostuksen, Koskinen kehuskeli itseään työhakemuksessa. Ennen opintoja Koskinen työskenteli mm. siivoojana Herttoniemessä Fazerin tehtailla, tiskijukkana ja kuljeskeli yhden talven ympäri Eurooppaa. Koskinen haluaisi tehdä Jylkkäristä "hyvää lehteä", joka tarkoittaa sitä että useimmat opiskelijat löytävät lehden sivuilta jotain itselleen. -Hyvä lehti on kuitenkin suhteellista. En kuvittele, että pitäisi tehdä jotain Kuvalehden, Hesarin ja Imagen risteytystä. Mutta näillä resursseilla mitä o n , pitäisi tehdä niin hyvää lehteä kuin pystyy, Koskinen linjaa. Pitkätukkainen ja pitkänhuiskea Koskinen on fyysiseltä olemukseltaan päätoimittaja Vauhkosen, tuon pienen kaljupään eräänlainen vastakohta, mikä tuo toimitukseen visuaaliseen ilmeeseen tiettyä tervettä ristiriitaa. Alustavasti on suunniteltu, että Koskinen vastaa lehden valokuvista. Anssi Koskinen HÄMEENLINNAN LAHJA JYVÄSKYLÄN OPISKELIJOILLE TEKSTI J O U N I VAUHKONEN KUVA: MIKA REMES Takaisin Ryssiin mutta Puolan kautta, kiitos! D lioppilaiden elokuvateatteri Campus-Kino viettää vuoden loppua reaalisosialismin raunioiden äärellä. Nyt voit nähdä filmit, joiden rinnalla yhteistyöelokuvat ovat pelkkää lällärikamaa. Tällä kertaa elokuvia puffaa totutusta poiketen allekirjoittanut elokuvatoimituksen esimiehen ollessa estyneenä. Esimieshän lähti Takaisin Ryssiin (Campus-Kinossa vielä 10.12.). Suomalais-neuvostoliittolaisen ystävyys-, yhteistyö ja avunanto aikakauden loppua kuvastava filmi on kuvaus pienessä taajamassa elävästä viimeisestä kommunistista, joka lähtee taistelemaan kituvan aatteensa puolesta; apurina on himpun verran Lenin-sedän näköinen vampyyri. Lisäksi filmissä vierailevat mm. pelastusarmeija ja Jouko Turkka vietävän ilkeän näköisenä kokkina. Ehdoton katselmus niille, jotka ymmärtävät 70-luvun Finnhitsien rosoista kauneutta. Vuoden viimeisenä vilkkana nähdään Kieslowskin Veronican kaksoiselämä (11.-17.12). Elokuvan on pakko olla merkittävä, sillä "metafyysinen tarina, hienot näyttelijätyöt ja ällistyttävä kuvaus tekevät elokuvasta mestariteoksen", kuten elokuvaa Campus-Kinon kylmällä käytävällä mainostetaan. Itse en tosin tätä filmiä ole nähnyt, mutta aion sen silti mennä katsomaan. Kaikille elokuvan vstäv ille kerrottakoon, että viime viikonvaihteessa pidetyn Suomalaisen Elokuvan Festivaalin ehdoton vetonaula, ensimmäinen kansallinen Peter von Bagh -kilpailu oli virallinen koitos. Kilpailun järjestäjät saivat nimittäin jo viikolla kirjeen itse maestro von Baghilta, jota nyt tässä täysin omin lupineni lainaan: "Suostun tällä kirjelmällä kansallisen Peter von Bagh -kilpailun suojelijaksi. Samalla pyydän kohteliaasti muistuttaa, Haavikkoa vain hiukan muunnellen että "Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Hän teki sen itse." Tämän viisauden toivon olevan tulikirjaimin saatesanoinani esillä syvällistä itsetuhomentaliteettia heijastavassa yrityksessanne. Peter von Bagh" Eläköön itseironia! Petteri vois nenässään, valon tuoda pimeään! Kisan voitti esittely Maunu Kurkvaaran elokuvasta Synnin Sinetti. Esittelynauhan tekijöiksi havaittiin kaksikko Arto Nyberg ja Ari Turunen. Lahjakasta tahi antoisaa joulua! MARKO PULKKINEN ;•• BMBi m itfSSf IMf MYÖ MOKATTIIN -SARJA PÄÄTTYY On aika jättää jäähyväiset Myö mokattiin -sarjalle Viime numerossa edustajistovaalien yhteydessä erheellisesti väitettiin, että vaalien äänestysprosentti oli 16,6 prosenttia. Tämähän ei pidä paikkaansa, vaan kuten jutun vieressä olleesta taulukostakin kävi ilmi, äänestämässä kävi 16,3 prosenttia opiskelijoista. Samaisessa jutussa väitettiin, että Grönionilta on uudessa edustajistossa yhdeksän mandaattia. Turhaa vähättelyä: pannaan tuosta pikkurouvalle vielä yksi edustaja lisää eli grönioni sai edustajistoon kymmenen henkilöä. Keskustelua -palstalla viitattiin JYY.n naisryhmän ylioppilaskunnalta saamaan avustukseen. Naisryhmä ei saa JYY:ltä 25 000 markkaa, vaan sen toiminnan määräraha on 5 000 Suomen kelluvaa valuuttaa.
5 Kuntosali on metka paikka. Kaikki salille tulleet ovat tasavertaisia ikään, sukupuoleen, aikaisempaan liikunnalliseen harrastaneisuuteen, fyysisiin mittoihin tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Kuitenkin siellä on kehonrakentajan lihasta ja kuntoilijan lihasta ja miehen lihasta ja naisen lihasta. Eikä niihin ihmisten mielissä lopultakaan päde aivan samat normit. es E «3 53 -SS «S + CO kaunis Kuntosalilla toisensa kohtaavat kaksi hyvin erilaista ruumiin esteettistä koodistoa. Leikkisästi voisi puhua kaksoisstandardista: sekä kehonrakentajan että kuntoilijan ruumiille on omat ihanteensa. Niin kuin naisen ja miehenkin. "VALOTOLPAN TAKAA PITÄÄ NÄKYÄ MUUTAKIN KUIN KORVAT" Enemmistö salilla kävijöistä on kehonmuovaajia, kuntoilijoita. Ruumiista muovataan kauniimpaa, notkeampaa, kiinteämpää, muodokkaampaa, terveempää, kivuttomampaa, rennompaa, lihaksikkaampaa tai rasvattomampaa. Tavalliset kuntoilijat tekevät selvän pesäeron kehonrakentajiin: kehonmuovaajista kehonrakentajat eivät ole kauniita. Lähinnä miehet kuitenkin suhtautuvat bodareihin tietyllä kunnioituksella ja ihaillen, onhan kehonrakentajan kroppa vaatinut uskomattoman määrän työtä ja itsekuria. Siitä huolimatta he eivät omastaan halua samanlaista. "KOSMEETTINENKIN TAVOITE ON, MUTTEN HALUA OLLA MIKÄÄN LADON OVI" Myös kehonrakentajat tekevät eron tavallisiin kuntoilijoihin, mutta vähän toisella tavalla. Vähemmistö on suvaitsevampi: myös kuntoilijan ruumis voi olla kaunis. Bodaajat ja tavalliset kuntoilijat on kuitenkin arvioitava omissa sarjoissaan. Ei ole mitään mieltä verrata keskenään aktiivibodarin ja tavallisen kuntoilijan ruumiita, sanovat kehonrakentajat. Harvoin Carl Lewisiä ja pururadalla kirmaavaa Veikko Niemistäkään vertaillaan keskenään. Kun kuntosalilla käyvältä kysyy, millainen on kaunis ruumis, on vastaus mitä ilmeisemmin "sopusuhtainen". Se kuitenkin tarkoittaa muilla salilla treenaavilla jotakin muuta kuin bodarilla. Kilpailevalla kehonrakentajalla yksi ruumiin kauneuden arviointiperusteista on juuri sopusuhtaisuus. Kuntoilijan mielestä bodaajan ruumis nimenomaan ei enää ole sopusuhtainen, koska se ei ole luonnollinen. Kuntoilijat haluavat muokata ruumistaan, mutta vain luonnollisen lihaksikkaaksi, ei luonnottomaksi "arkistokaapiksi" tai "ladon oveksi". Tiettyjä kauneusihanteita painotetaan sekä naisilla että miehillä. Kiinteä, muttei liian laiha pätee molempiin. Esimerkiksi mainosten ihmiset ovat "luonnollisen lihaksikkaita". Läskit eivät ole kauniita, mutta ei kituneen oloinen laihuuskaan. Kauniissa ruumiissa näkyy nimenomaan se, että ihminen viitsii pitää huolta itsestään. Itsestään huolehtiminen korostuu: kun tuntuu hyvältä, näyttääkin hyvältä. "SELLULIITINVAHTIJAT VIIHTYY LÄHINNÄ NIISSÄ LAITTEISSA MISSÄ PERSETTÄ SAA PIENEMMÄKSI" Nykyisin naiset ovat salilla enemmistönä ja he saavat olla lihaksikkaita. Kaikesta huolimatta kaksoisstandardi erottaa naisten ja miesten lihakset. Naisen pitääkin olla vähän lihaksikas, mutta ei liikaa: treeni älköön näkykö niinkään selkeänä aggressiivisena lihaksena kuin kiinteänä ja luonnollisena muotona. Jokaisen lihaksen ei pidä näkyä erikseen, vaan sen, että on tehnyt itselleen jotakin. Mitä lihaksikkaampi, sitä miehekkäämpi on ja näin ollen joko tai perustalta vähemmän naisellinen. Jos naisten ongelma on se, että he eivät saa näyttää liian lihaksikkaalta, miesten ongelma voi olla, että heidän on oltava lihaksikkaita. Mies saa olla hyvinkin lihaksikas, joskin "terveissä puitteissa". Liika on liikaa miehelläkin. "Ylisuuri" mies ei kuitenkaan menetä miehekkyyttään, korkeintaan häntä ei pidetä kovin kauniina. Naiset usein paneutuvatkin rasvan polttamiseen, kun miehet rakentavat lihaksiaan. Jos treenattaisiin vain osaa ruumiista, miehet todennäköisesti kasvattaisivat hauista ja rintakehää; naiset kiinteyttäisivät takapuoltaan. "En takuulla oo tän näköinen kun lopetan kilpailutasolla ja pidän itteeni kunnossa" Kuntosalilla omaa vartaloaan voi '»-mokata mielin määrin mieleisekseen kohta kohdalta, \\z has lihakselta. Bodarit korostavatkin, että jokainen pystyy muokkaamaan ruumistaan haluamallaan tavalla: kehonrakentajalta ei kaikkien suinkaan tarvitsekaan näyttää. Pituus ja luuston rakenne asettavat raamit, joiden sisällä ruumiistaan voi tehdä juuri sellaisen taideteoksen kuin haluaa. Kilpailevat kehonrakentajat tarvitsevat paljon massaa. Dieetti polttaa rasvan pois ennen kilpailuja ja lihakset piirtyvät esiin säie säikeeltä. Vaikka lihakset täyttävät yhä isommat ja isommat vaatteet ja bodaaminen on elämäntapa, eivät lihakset kokonaan täytä ajatuksia. Eivät, vaikka monet kuntoilijat niin arvelevat ja niin kuin bodarit tietävät heidän arvelevan. Lihasten kasvattaminen on osa kilpailuihin valmentautumista. Kun aktiiviura on takana, saa ruumis huoletta vähän pienentyäkin. TEKSTI:ANNE SANKARI KUVA: K I M M O LEHTONEN Väliotsikot ovat otteita salilla käyvien kuntoilijoiden ja kilpakehonrakentajien haastatteluista. V
6 Urheilukirja toim: Esa Sironen, Arto Tiihonen, Soile Veijola. Vastapaino 1992. Il» TEKSTUAALISTA URHEILUA ja AJATTELUN KEHONRAKENNUSTA U rheilukirjaa voisi kuvata juoksulenkiksi pururadalle, joka sijaitsee korvien välissä. Valaistu latu kulkee urheilun historian lehdiltä voimisteluja sählysalien kautta postmodernin ajattelun kentille unohtamatta urheiluselostusta. Veijolan teksti yllättää vielä viimeisessä lauseessaan: "Sanoa 'sinä', eikä 'se', puulle, muuttaa sekä suhtöSi» puuhun, minut että puun." Onkohan Sähly-Soilesta tulossa 90-luvuW Paavo Haavikko? Tiedättehän: Puut, kaikki heidän vihreytensä. Suosittelen reippailua omaan tahtiin. Tiukimmat yhteiskuntatieteelliset spurtit voi jättää ammattiurheilijoille, mutta niissä voi myös testata omaa kuntoaan. Urheilukirja on Vastapainon liikuntakirjatrilogian kolmas ja viimeinen eräpallo tässä pelissä. Edelliset syötöt olivat Henning Eichbergin "Liikuntaa harjoittavat ruumiit" (1987) ja Esa Sirosen toimittama "Uuteen liikuntakulttuuriin" (1988). En ole noita samoillut, mutta tämän kirjan jälkeen ei olisi ihme siihenkin suuntaan tulisi suunnistettua. "Urheilukirja" on hyvä kompassi ja kartta, johon 16 kirjoittajaa on merkinnyt kiinnostavia reittejä ja rasteja. Kirjan kärkihyökkääjän, Opiskelijoiden liikuntaliiton lehden "Liikuttajan" päätoimittajan Arto Tiihosen urheiluelämänkerta muodostaa kirjan ladunpohjan. Urheilukirja on useimmiten sietämättömän minätai itsekeskeinen. Lukijan henkeä alkaa ahdistaa kuten Tiihosen viimeisessä jutussa. "Minän" kautta koettu urheilu on kuitenkin pelinavaus tai lajinvaihto: koetun urheilun kautta peilaillaan ajatusten kuntosalilla yliopistollakehittyneitä muskeleita eli ideoita tieteestä, politiikasta, seksuaalisuudesta, Suomesta, Euroopasta ja ties mistä. Ehkä kiinnostavimman reikäpallon heittää peliin "Liikuttajan" entinen päätoimittaja Soile Veijola -Jyväskylän ylioppilaslehden tallin kasvatteja muuten. Artikkelissa "Sekapelin metaforat" Veijola vääntää sählypallon ja -mailan avulla salikokemukset mm. omaperäiseksi ja kirkkaaksi sählysukupolven analyysiksi. Veijolan peippailua himmentää hieman turha jälkipeli: "Tutkimukselliselta statukseltaan kirjoitus on hypoteesi eli ajatuskoe", Veijola selittelee. Sosiologit saisivat tehdä enemmän ajatuskokeita, kenttä tuulettuisi. Veijola pelaa jo tekstillä täysin omaa tyyliään, mutta toisen nuoren "jyväskyläläisen" ajattelijan, Marja Kaskisaaren teksti löytää oman rytminsä siellä missä (mies?)tieteellinen lähdeviitetekniikka ei sekoita naisvoimistelua. Miesvalmentaja sanoisi: "Kaskisaarelta odotamme menestystä kaikissa tekstityyleissä. Tähtäimessä on tietenkin väitöskirja, mutta vapaat kuviot sujuvat tällä hetkellä parhaiten." Valtio-opin apulaisprofessori Kari Palonen lukee urheiluselostuksesta poliittista. Palosesta loputtomasti anekdootteja kertovat valtio-opin opiskelijat voivat lukaista kirjasta yhden lisää. Kirjan kirjoittajat käyttävät sanaa "ruumis" luontevalla tavalla, joka urheilusosiologiaan tai nekrofiliaan perehtymätöntä huvittaa. "Urheilukirjan" lukemisen jälkeen herää kysymys: Kuka enää uskaltaa mennä sählysalille vajoamatta loputtomaan itseanalyysiin? "Urheiluruudun" katsomisestakin kehkeytyy pitkä iltalenkki "minun" suhteestani urheiluun. TEKSTI: JOUNI VAUHKONEN KUVAT: KIMMO LEHTONEN
o. funk® '^5 @0Ä^ ' • • > • # Vv i i i 1 * » j J w. • ; . : : < iH^V flÖV K 1:11'. '" 4 *-i •J'/.<-1 >•• •V-• t " i ; "*'-« ?«**• : '^.i ».•-:s. 9l w,
KULTTUURIKAPAKKA SULKEE OVENSA 1 ILOKIVI IN MEMORIAM Ilokivi Salon Hessu: "ILOKIVESTÄ LÖYTYI PUOLISO, TYÖPAIKKA JA KEITTIÖNPÖYTÄ" I LOKIVI ON MONELLE SEN ASIAKKAALLE OLLUT ENEMMÄN KUIN PELKKÄ KAPAKKA. ILOKIVESSÄ ON SYNNYTETTY JA HIOTTU MONTA TEATTERIESITYSTÄ, LAULUA JA KIRJOITUSTA. ILOKIVESSÄ ON PARANNETTU MAAILMAA. JOSKUS ILOKIVESTÄ ON SAATU ITSEAIHEUTETTU PÄÄNSÄRKY. MONI SUHDE ON SAANUT ALKUNSA ILOKIVESTÄ. ILOKIVEN OLUET OVAT OLLEET LUKEMATTOMIEN BÄNDIEN KYYTIPOIKINA. JOULUN ALLA ILOKIVI SULKEE OVENSA. PÄIVISIN ILOKIVEN TILOISSA TOIMII TOSIN RUOKALA, MUTTA SE El KORVAA MENETYSTÄ: YKSI OSA JYVÄSKYLÄLÄISTÄ OPISKELIJAJA KAPAKKAKULTTUURIA ON POISSA. JUTUTIMME MUUTAMAA JYVÄSKYLÄLÄISTÄ, JOIDEN ELÄMÄLLE ILOKIVELLÄ ON OLLUT ERITYISTÄ MERKITYSTÄ. ILOKIVI -NIMISEN HENKIREIÄN PUUTTUMINEN NÄKYY. TOIVOTTAVASTI MENETYS ON VAIN VÄLIAIKAINEN. "VIELÄ KERRAN PÄÄSTÄÄN KOTIIN GLADSTONE-SALUUNAAN/JA SIKAAREITA OSTETAAN/SIELLÄ TYTTÖLAPSET TANSSII/RIPASKAA." (MILJOONASADE: DESPERADOT) "Mun tutustumiseni Ilokiveen alkoi vuonna 1979, jolloin ravintola sijaitsi vielä yläkerrassa, ekassa toimistossa siinä oikealla. Silloin Ilokivi oli vaan semmoinen pieni baari, enkä mä oikeastaan käynytkään siellä kun kerran; mä säikähdin, kun siellä tuntu olevan vaan filosofian opettajia ja opiskelijoita. Saman vuoden syksyllä remontin jälkeen Ilokivi muutti alakertaan. Mä olin aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan kulttuuritoiminnassa 80-luvulla ja siinä tuli ylioppilastalo kokolailla tutuksi. Ylioppilasteatteri toimi yläkerrassa ja sieltä tultiin luonnollisesti istumaan alakerran puolelle. Monet mulle tärkeät asiat ovat tapahtuneet Kivessä. Me ollaan Sirkun (Peltola, entinen JYTtiläinen, nyk. Lahden kaupunginteatterissa) kanssa tavattu eka kerran Ilokivessä syksyllä -80. Eka keikka oli vielä syrjähyppy, mutta puolen vuoden jälkeen me alettiin seurustelemaan ja seurustellaan vieläkin. Vuosina 1985-86 mä olin kulttuurisihteerinä ja käytännöllisesti katsottuna asuin yo-talolla; itse asiassa nukuinkin muutaman yön siellä, kun en jaksanut mennä kotiin. Se oli aika mielenkiintoista aikaa, konserttien järjestämistä ja muuta. Finnlevy järjestää muutaman vuoden välein aina sellaisia koelaulutilaisuuksia jossain hotellihuoneissa, johon ihmiset saa mennä laulamaan. Jyväskyläänkin oli tulossa tällainen tilaisuus ja mä ajattelin, että nyt olis hyvä tilaisuus esitellä enemmänkin jyväskyläläisiä bändejä. Mä soitin levy-yhtiöön ja sanoin, että mä olen kulttuurisihteeri ja kun te kerran ootte tulossa Jyväskylään, niin voisitte ehkä katsastaa näitä minun valitsemiani bändejä. Meidän kokoonpano oli sinä syksynä tullut nykyisekseen ja tottakai mä laitoin oman bändinikin sinne konserttiin mukaan. Joku kulttuurivaliokuntalainen kävi hakemassa Louhivuoren Jannen ja Lindströmin Timpan taksilla Jyväshovista, me tarjottiin niille Ilokivessä safkat ja sitten bändit soitti. Levy-yhtiön miehet sai demokasetit mukaansa ja joulukuussa ne sitten soitti, että tehdäänkö levy. Ilokivi on siis mulle ollut käyttökelpoinen ratkaisu, koska siellä on saanut alkunsa niin meikäläisen perhe kuin työpaikkakin. Tavallisesti meidän levyt on julkaistu sekä Tavastialla että Ilokivessä. "Vain nopeat elävät" taidettiin julkaista pelkästään Ilokivessä, roudattiin toimittajia sinne Keski-Suomeen. Ilokiven seinällä onkin. Ilokiveen liittyy hauska muisto: kun mä olin kulttuurisihteerinä, niin Kortepohjan elokuvakerho Casablancalla oli juhlat ja ne pyysi mua juontamaan sen tilaisuuden. Mä keksin, että mä pukeudun Uuno Turhapuroksi. Mä katoin huolellisesti kuvista, miten Loiri pukeutuu ja meikkaa ja onnistuinkin mielestäni aika hyvin. Mä ajattelin, että käyn juomassa yhden kaljan Ilokivessä ennen kun juhlat alkaa. Mä istuin pöytään ja vinkkasin tarjoilija Sylville, että tuotko mulle tuopin. Sylvi tuli siihen pöydän viereen, katto mua jonkun puoliminuuttia ja sanoi: "Teille minä en tarjoile koko iltana!" Pari viikkoo sitten mä valmistuin. Oikeastaan multa puuttu yhdestä cumusta muutama opintoviikko, mutta professori sanoi, että te ootte tehnyt niin hyviä kappaleita, että ne käyvät näytöstä. Mä olin kolmetoista vuotta opiskelemassa. Nyt kun mä valmistuin, mä en oikeastaan enää tartte Ilokiveä. Ilokivi on ollut koko meidän bändille kantapaikka; Kokon Jussi ja Marttisen Seppo, meidän miksaajat, on Ilokiven vanhaa kantajengiä. Miljoonasateella ei ole ollut paljon funtsaamista, kun on mietitty, että mistä lähdetään keikalle: Ilokivestä tietysti. Mistähän sitä nyt lähdetään? Itse asiassa tälläkin hetkellä meillä on keittiön pöytänä Ilokiven vanha pöytä. Me oltiin just muuttamassa Jyväskylästä pois, kun Kiveä edellisen kerran rempattiin. Meillä ei ollut keittiön pöytää tai tuoleja ja mä pyysin Utriaiselta (Jouko, yritystoimenjohtaja), että eikö se voisi antaa yhden pöydän Ilokivestä. Me siis edelleen syödään Ilokiven pöydältä." Leo Kamunen: "60-LUVUN ILOKIVI El OLLUT KULTAKAIVOS, MUTTA AINA PÄRJÄTTIIN" Pirjo Hasstmth' TYTTÖLYSEOSTA KAPAKKAAN mm Mr~ m mmSr -Kesken nuoruuden tuntuu nuukahtavan Ilokiven toiminta, vasta 27-vuotiaana, päivittelee Kortepohjan nykyinen isännöitsijä Leo Kamunen Ilokiven ravintolatoiminnan loppumista. Leo Kamuselle Ilokivi merkitsee nostalgisia muistoja. Kamunen toimi vuosina 1964 68 Ylioppilaskunnan pääsihteerinä ja oli alusta alkaen mukana koko Ylioppilastalon rakentamisprosessissa sekä ravintola Ilokiven toiminnan aloittamisessa. -Ylioppilastalon historia alkaa vuodelta 1962, jolloin Aallon arkkitehtitoimistolta tilattiin piirustukset. Alkuperäissuunnitelmissa talo on ollut kolme kertaa nykyistä laajempi. Ylioppilaskunnalla oli loppujen lopuksi varaa rakentaa vain niin sanottu osakuntasiipi, johon oli suunniteltu osakuntien tilat. Siipeen muutti sitten koko Ylioppilaskunta ja osakunnat, Kamunen muistelee. Ylioppilastalon rakentamispäätös oli ylioppilaskunnalle merkittävä haaste. Jäsenistöä oli 1960-luvun alussa vain kolmasosa nykyisestä. Puolet rakennuskuluihin saatavista rahoista hankittiin keräämällä; jokaisen jäsenen velvoite oli myydä vähintäin kymmenen symbolista karttakeppiä ja luovuttaa tuotto Ylioppilaskunnalle. Osakunnat kilpailivat keskenään parhaasta keräystuotosta. Eniten varoja kerännyt osakunta sai ensimmäisenä varata tilat uudesta uusista tiloista. Talo valmistui vuonna 1965 ja maksoi 1,1 miljoonaa markkaa. Ravintolatoiminnan aloittamien oli monimutkainen projekti. 1960-luvulla anniskeluoikeuksista päätti kaupunginvaltuusto. Ensimmäisellä yrityksellä lupahakemus B-oikeuksista hylättiin. Päätöstä perusteltiin muunmuassa sillä, että työläisnaisten oli turvatonta palata iltamyöhällä töistä kotiin, jos kampusalueella kekkaroi humalaisia ylioppilaita. Loppujen lopuksi ylioppilaskunta sai puolelleen keskisuomalaiset kansanedustajana niin kaljahanat aukesivat 7.5. 1965 opiskelijoiden suureksi' temuksi. Ilokiven nimi saatiin nimikilpailun perusteella, »imen lanseerasi käyttöön silloinen kansatieteen lehtori Ahti Rytkönen. Nimi juontuu mittavasta siirtolohkaresta, joka toimi aikoinaan seminaariopiskelijoiden kokoontumispaikkana. Kivelle keräännyttiin iltaisin laulamaan, milloin viinin voimalla, milloin ilman. Kivi makaa edelleen Ylioppilastalon viereisessä metsikössä. -Alkuperäinen ravintola Ilokivi sijaitsi yläkerrassa nykyisissä sihteerien toimistossa ja hallituskabinetin tiloissa. Asiakaspaik koja oli noin 80. Ravintola sai anniskeluoikeudet koko tat>Ue epähuomiossa. Poliisille piti piirtää punakynällä pohjapiiustuksiin anniskelulle varattu alue. Minä piirsin rajat kulkenaan talon ulkoseiniä myöten ja poliisi hyväksyi paperin seitosenaan. Teoriassa siivouskomerotkin kuuluivat anniskelutilöHin. Kamunen muistaa 1960-luvun Ilokiven viHkaana kulttuurifoorumina. Lauluillat olivat hyvin suosittu j;<ja panimot mielellään sponsoroivat niitä. Kesäisin Ilokivi rrtfutti luonnettaan Jyväskylän Kesän juhlapaikkana. Taiteilijatkerääntyivät juomaan punkkua ja keskustelemaan IlokivevK-klubille, joka heräsi Kesän ajaksi henkiin. -Tunnetuista kultturirxtsoonista Sam Vanni ja Arvo Turtiainen olivat aina paikall'Kivikasvot kävivät filmaamassa silloisella yläterassilla v -parodian Jyväskylän kesästä. Kuvauksia varten piti kuljotaa lukematon määrä tyhjiä olutpulloja paikalle rekvisiitaksi. -Ravinola ei ollut pienuutensa vuoksi mikään kultakaivos, mutta r 'äTJäsi kuitenkin. Toivottavasti ravintola voidaan tulevassa YlUppilastalossa joskus taas avata, koska ravintola on aina ollut ^oppilaskuntatoiminnan henkireikä, Kamunen muistuttaa. Kamusenkin jälkeen elämä jatkui Ilokivessä. Ravintola toimi aina vuoteen 1980 saakka yläkerrassa, kunnes muutti nykyisiin tiloihinsa. Viimeisin kasvoleikkaus tehtiin vuonna 1987, jolloin sisustus uusittiin ja kansa sai ihailtavakseen kaupungin pisimmän baaritiskin. Ensi vuoden alusta iltatoiminta loppuu. Kun tulin vuonna -77 opiskelemaan Kuopion tyttölyseosta valtio-oppia Jyväskylään, monet asiat tuntuivat jotenkin aivan ihmeellisiltä. Ensimmäinen muistikuva Ilokivestä oli ns. Punaperjantait, joita järjestettiin Ylioppilastalon yläkerrassa. Yläkerrassa oli silloin tiloja ainejärjestöille ja vastaaville porukoille. Ilokivi oli silloin vielä pieni baari yläkerran viereisessä huoneessa. En kai vielä ollut kahtakymmentäkään, kun kävin yläkerran Ilokivessä. Jotenkin se vastasi minun lapsuuden mielikuvaa kapakasta. Siellä juotiin teräviä ja ihmiset tuntui hirveän vanhoilta. Juuri tyttölyseosta päässeenä jo se oli ihmeellistä, että oli tila, jossa oli myös poikia eikä pelkkää naisseuraa. Ensimmäinen varsinainen Ilokiveen liittyvä muisto oli se, kun me olimme mieheni ja toisen pariskunnan kanssa Ilokiven terassilla kesällä ja olimme tilanneet kokonaisen valkoviinipullon pöytään. Oli aivan ihana alkukesän ilta, tuntui että lehdetkin kasvoi ihan silmissä. Juuri kun me oltiin juotu se pullo alkoi sataa kaatamalla, aivan yhtäkkiä ja ihmiset lähti oikein pakokauhun vallassa sisään. Silloin joku ehdotti, että jätetään se viinipullo maksamatta. Myöhemmin me kerrottiin asiasta jollekin ja se sanoi, että tarjoilijat joutuu maksamaan sen pullon. Siitä tuli ihan kauhea olo. Myöhemmin meillä oli tietty ihmisryhmä, joka kokoontui aina tiistaisin Ilokiveen. Me kutsuttiin sitä Tiistaitapaamiseksi. Hirveen paljon puhuttiin asioista, ja vaikka siinä oli huumoriakin mukana, niin tavallaan opeteltiin jonkinlaisiksi intellektuelleiksi, ei niinkään että jäätäisiin tutkijoiksi yliopistoon tai jotain muuta vaan että eletään loppuelämä aistit valppaina eikä jättäydytä asuntosäästäjiksi. Se oli sellainen porukka joka tavallaan kilpaili pyrkimyksissään intellektuelleiksi. Meidän yhdessäolossa oli ripaus 60-luvun idealismista, puhuttiin sivistysyliopistosta ja oltiin hirveen valmiita puolustamaan sitä henkeen ja vereen. Tunteet kävi kuumana koko ylioppilaskunnassa, siellä oli hirveitä fragtioita. Se oli myös puoluepolitikoinnin aikaa. 80-luvun puoleenväliin asti mä en vuosiin oikeastaan käynyt muualla kuin Ilokivessä. Muut ravintolat olivat ravintoloita, mutta Ilokivi oli Ilokivi, jotkut puhuikin siitä olohuoneen jatkeena. Ystäväpiiri ei ollut mitenkään heterogeenistä: kaikki oli opiskelijoita ja suurinpiirtein samanikäisiä. Ilokivessä oli hyvä tavallaan olla piilossa muulta maailmalta. Me oltiin niin nuoria, että tarvittiin pakopaikkaa jonkinlaiselle "Yöegolle". Ilokivessä voi tavallaan opetella ravintolaelämää. Nyt tuo aika tuntuu hirveen kaukaiselta, kun maailma oli ikäänkuin naiviuden tilassa ja kaiketi ehkä minäkin. Yliopisto yhteisönä oli silloin hirveän tärkeä, käytiin omissa ravintoloissa ja ylioppilaskunta oli kaikenkaikkiaan oma maailma sinänsä. Varmaankaan en olisi kirjailija jos en olisi opiskellut. Opiskeluaika oli ikään kuin meri, jossa saattoi uida mihin tahtoi tai vaikka vaan kellua. Se oli tila eikä mikään putki joka suuntaisi työelämään. Silloin ei ollut mitään määrävuosia missä olisi pitänyt valmistua, ehkä opintolainasysteemit antoi siihen silloin mahdollisuuden. Nykyisin kun mä menen ravintolaan sitä ajattelee että hei nyt mä lähden ravintolaan, silloin sitä ei ajatellut sen ihmeemmin; sitä vain luonnollisesti meni Ilokiveen. Yleensä me ei edes juotu kovin hirveesti. Illat oli pitkiä ja silloin tuntui siltä, ettei ollut huolta huomisesta. Ihmiset oli ottanut haltuun Ilokiven: tää on meidän paikka. Nykyisin opiskelijat tuskin on yhtä uskollisia jollekin kapakalle, mutta Ilokivi ei tuntunutkaan ravintolalta." Pirjo Hassinen toimi ylioppilaskunnan hallituksessa 1984. Häneltä ilmestyi tänä syksynä romaani Yön kentät.
10 KAIKKI OLI SALLITTUA, KUNHAN El HÄIRINNYT MUITA Vuonna 1984 järjestettiin isot pippalot Ilokiven toisessa kerroksessa. Eräs enemmän kuin lievästi päihtynyt, nykyisin tv-toimittajana vaikuttava nuorukainen, yritti päästä ravintolaan sisään. Portsari ohjasi nuorukaisen tahdikkaasti mäelle. Yritteliäs nuori mies ei kuitenkaan noudattanut kehotusta, vaan nousi tikkaita pitkin ravintolan katolle. Jollakin ihmeellisellä tavalla nuori mies oli saanut ruuvattua kattoikkunan auki ja tiputtautui laskuvarjohyppääjän koulutuksella sisään. Tulos oli se, että nuori mies rojahti yritystoimenjohtajan pöydälle, ja siitä sitten lattialle. Nuoren miehen jalka meni sijoiltaan ja mies toimitettiin Kyllöön. Koska nuorukainen pahoitteli myöhemmin persoonallista sisääntuloaan, asia sovittiin eikä porttikieltoa tullut. Ilokiven asiakassuhteet olivat harvinaisen kivuttomia, eikä porttikieltoja juuri annettu. Mahdolliset tappelupukarit luonnollisesti pidettiin visusti poissa. Alkon ja poliisin suhtautuminen olikin "ymmärtävä". Viranomaiset eivät antaneet ravintolan toiminnasta minkäänlaista huomautusta. SISÄÄN PÄÄSI VAIKKA ALASTI Ilokivi tunnettiin paikkana, jossa ei ollut erityisiä pukeutumissääntöjä. Ainoastaan konkreettisesti paskaiset ihmiset eivät päässeet sisälle. Ja ne, joilla ei ollut kenkiä jalassa, koska lattialla oli mahdollisesti lasinsiruja. Ilokivi oli 80-luvun alussa kaupungin ainoa ravintola, jossa sai myös viuhahdella. Viuhahtelua harrastivat varsinkin kemian opiskelijat, jotka itse tislaamien viinojensa siivittämänä hyljeksivät vaatetusta. Loppuaikoina Ilokivessä soitti bändikin alasti. VESSAKIN LÄHES ANNISKELUALUETTA 70-luvulla Ilokiven vessatkin olivat tarjoilualuetta. Kun alunperin toisessa kerroksessa sijainnut ravintola siirrettiin alas, unohtui valitettavasti oikeuksien siirtäminen myös alakerran vessoihin. Viinan kanssa sai kuitenkin suhteellisen vapaasti läträtä. Jos sisään oli päässyt liian humalassa, tarjoiltiin kahvia. Ilokivessä haluttiin luottaa asiakkaaseen. Aikoinaan muissa ravintoloissa piti kysyä hovilta, saiko vaihtaa tuoppinsa kanssa pöytää. Ilokivessä tätä sääntöä ei ollut ja siksi muissa ravintoloissa paljon useammin sammuttiin tuoliin. 19.12 on viimeinen tilaisuus yrittää sammua Ilokivessä ennenkuin ravintola itse ensimmäistä kertaa sammuu. Portsari Ilkka Rantalan mielestä kampusalueelle kuuluu opiskelijakapakka, ja hän uskoo, että enemmin tai myöhemmin sinne joku ravintola perustetaan. Kenties ulosvuokraus olisi yksi vaihtoehto... Eija Vihtamäki ja Kerttu Kyyrönen, yhteensä 41 vuotta Ilokivessä "KYLLÄHÄN ME NUORET OLTAIS VIELÄ JATKETTU" KERTTU KYYRÖNEN, 16 VUOTTA KIVESSÄ Eija Vihtamäki on monen janoisen tuttu, vaikka harva asiakas hänet tunteekin. Eijan myymillä oluilla on sammutettu monta janoa. Ehkä jokunen tenttikin on Ilokivessä siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Eija Vihtamäki tuli Ilokiveen reilu neljännesvuosisata sitten, helmikuussa 1967, jolloin ravintolassa oli vietetty kaksivuotisjuhlia. Silloin ravintola toimi vielä yläkerrassa "pikku-Ilokivenä". Silloisissa Ilokiven tiloissa on tällä hetkellä kopoja sossusihteereiden toimistot. Viikonloppuisin tarjoilua oli muuallakin ylioppilastalossa. -Sekä yläettä alakerrassa oli osakuntien tiloja ja melkein joka viikonpäivänä oli oma osakuntailtansa tai muita tapahtumia, Punaperjantaita tai vastaavia. Silloin Ilokiveen sai jonottaa viikollakin, ei ollut hiljaisia iltoja, Eija muistelee. -Tarjoilijoita Ilokivessä oli 5 tai 6, ja jokaisella tarjoilijalla oli omat, valtaisat koripinot, joista olutta myytiin. Olutkoripinossa saattoi olla kymmenkunta koria, joten olutkauppa kävi silloinkin. Kun toimintaa oli talossa oli kahdessa kerroksessa, voi päivästä tulla pitkä: aamuvuoron huilin jälkeen töihin piti palata illalla takaisin. -Vielä 70-luvulla yläkertakin oli viikonloppuisin kokonaan tarjoilutilana. Silloin yläkerrassa oli humppatansseja ja alakerta oli nuoremman ravintolayleisön käytössä. Eija ja 16 vuotta Ilokivessä tarjoillut Kerttu Kyyrönen muistelevat, kuinka asiakkaat vielä muutama vuosi sitten joutuivat viikonloppuisin jonottelemaan Ilokiveen iltakahdeksasta lähtien. Ilokiven tapaisia, nuorille suunnattuja ravintoloita ei silloin juurikaan ollut. Eija Vihtamäen mukaan keskioluella oli jo 60-luvulla hyvä menekki. Uokivessäkin oli tarjolla useaa eri keskiolutmerkkiä. Välillä opiskelijat joivat enemmän viiniä ja A-olutta, mutta nyt on taas palattu keskariin. -En tiedä onko juomisessa muuten tapahtunut hirveää muutosta, mutta ehkä nykyään ei juoda enää niin paljon kuin ennen. Yleisesti Ilokiven kävijät saavat tarjoilijoilta kiitettävän arvosanan: nuoret ovat käyttäytyneet hyvin ja rähinät ovat olleet tosi harvassa. Myös ravintolassa vierailleet soittajat ovat mukautuvaisia ja omatoimisia. -Kirkakin toi astiat keittiöön saakka ja kävi juttelemassa henkilökunnan kanssa pitkät tovit. Moni bändi onkin kehunut, miten Ilokivessä on mukava henkilökunta. Ilokiven asiakkaat pulpahtavat julkisuuteen yllättäen. Kerttu Kyyrönen muistaa, kuinka työporukassa Lapissa katsottiin olympialaisia tv:stä, kun yllättäen ruutuun ilmestyi tutut kasvot. -Minä sanoin, että eikös se ole tuttu opiskelijapoika, joka heittää keihästä. Eihän me oltu tiedetty, että meidän asiakas on urheilija, Kerttu muistelee Tapio Korjusta, ja kehuu keihäsmiestä mukavaksi asiakkaaksi. -Kerran Ilokiven opiskelijaillassa esiintyi poika, joka lauloi ja soitti kitaraa. Tarjoilijat ihmettelivät, että kuinka hyvin se pikku poika lauloikaan. Sitten myöhemmin vasta tuli Miljoonasade. Eijalla olisi helmikuussa tullut 26 vuotta Ilokivessä täyteen. Töiden loppuminen on jo osittain helpotus, onhan tarjoileminen kuluttavaa työtä. -Kyllä me nuoret oltais vielä jatkettu, Kerttu nauraa. -Kyllä sitä joskus on ihmetellyt, että kuinka jonkin yhtyeen esiintymisen kestää loppuun saakka, mutta ainahan ne on kestänyt. Toisten yhtyeiden aikana täytyy olla pumpulit korvissa ja toisten ei, Eija sanoo. -Kyllähän tässä vähän tietää mikä käy korville ja mikä ei, Kerttu myöntää. HAASTATTELUT: MARKO PULKKINEN MIKA REMES ARI TURUNEN KUVAT: JYLKKÄRIN ARKISTO MIKA REMES MARKO PULKKINEN
or € l o v n a m m « JT fc ffipj^HflKaJftBKaikki alkoi oikeasfaors i J \ o n | v^^fctvallffe^a kauh-ri^a iltana 1 m^^mfJSJJJJ&y** ° l ' r t l a t o m a i s s a Kave\yllä"| I I Tni : > ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ W ^ ^ < J **rr... • [S/>lla 55 seisoi, \vijotti i/Japu [le / g hi/mis/' foks^n. IITS^ 7 • C M? 1 ollacvr» kuuIF Vai |7 h putoajia kaikki, ^ e puJofcvah eW We|IU fevi kovkeuksiito, \MSJSJfjjJML$\Vä koikki voi »h rr\uTfa. i\W; v^ H o rv*> v/ R i; o h. U e i m. o
12 Jylkkärin kirjoituskilpailu ratkaistiin tuomaripelillä KAKE OLI KÖYHIN JA KIPEIN KIRJOITUSKILPAILUN TULOKSET: 1. palkinto. nimimerkki "Kake" alias Kai Kostamo: parhaat erikoisefektit 2. palkinto: Kristiina Valolahti: parhaat sivuosat 3. palkinto: I. Vähä-viina alias Maarit Virolainen: paras uusi tulokas 4. palkinto: Vesa Heilala: säälistä Kilpailuun osallistui 21 köyhää ja kipeää opiskelijaa. Kisa yleisesti: "Tänä vuonna tuomariston työ oli todella vaikea. Tänä vuonna kilpailua varten valmistui ennätysmäärä ennenjulkaisemattomia kotimaisia vapaaoppilaspaikkahakemuksia. Hyvä. Tänä vuonna tyylikeinoista käytetyin oli henkilökohtaisen varallisuuden vähättely eli ns. ruikutus. Ikävä kyllä ruikutus on vaikea tyylilaji, jota edes tuomaristo ei hallitse täysin. Mutta emme valita. Tänä vuonna. Mut kaikenkaikkiaan: olis ne parempiakin voinu olla. Kirjoittelemisiin. Alivaltiosihteeeri"
13 MjUfctvffOt/* Arvoisa Rouva Opetusministeri Arvon Herra Opetusministerin 1. sihteeri, !Ji SltOj Anon nöyrimmin, jotta saisin vapautuksen siitä lukukausimaksusta. Opiskelen nyt toista vuotta ja viime vuosi meni hienosti: 56 opintoviikkoa ja kaikista tenttilöistä kolmosia ja sillee. Oon pärjännyt opintorahalla, mutta tää lukukausimaksu käypi minulle ylettömän raskaaksi. Olen koulukotikasvatti ja vaikka siellä akvaarioni särettiin ja kanarialintu kuoli tuuletuksessa pakkaseen, olen itseni tänne uurastanut. Ainoalta varakkaalta sukulaiseltani, Iiro-enolta, en enää rahaa kehtaa pyytää, kun se suuttui niin paljon abortin jälkeen kun neuvolan täti soitti sille. Sen kaiken jälkeen en enää voinut käyttää äitin tyttönimeäkään. Antakaa miun vielä jatkaa opiskeluja niin kyllä mie työlläni maksan yhteiskunnalle kaiken saamani hyvän takaisin. IRMELI VÄHÄ-VTTNA Arvoisa Neiti Opetusministerin 34. Sihteeri, Arvoisa Rouva Opetusministeriön Osa-Aikainen Käymälän Siivooja, PELASTAKAAMME YHDESSÄ ISÄNMAAN TULEVAISUUS!!! Anon a) vapautusta lukukausimaksuista, b) 1570 markan lisäavustuksesta kuussa. Perusteluinani ovat: 1) Köyhä, virikkeetön ja onneton lapsuus: Äitini oli karjalainen ja joutui muuttamaan Viipurista keskelle Sonkajärven korpea kylymälle tilalle, jossa synnyin ja kasvoin. Isäni oli juoppo valtionvarainministeri. Sonkajärven katala Kkauppias kiskoi äitiäni tisseistä ja isääni munista. Olimme niin köyhiä, että pystyin pienenä käymään koulussa joka toinen vuosi, koska minulla ja isoveljelläni olivat vain yhdet ulkovaatteet. Onneksi veljeni hukkui, kun olin 9vuotias. Kun hänet oli naarattu, pystyin käymään koulussa hänen vaatteillaan joka vuosi. Haaveilin pienenä jalkapalloilijan urasta. Koska ei ollut rahaa, ainut keinoni oli kerätä tyhjiä pulloja likaisista ojista. Kerättyäni tarpeellisen määrän pulloja, vein ne katalalle K-kauppiaalle, joka pulloista antoi halvan Poksismerkkisen jalkapallon. Jalkapalloni poksahti rikki potkaistessani sitä ensimmäistä kertaa navetan seinään. Seuraavalla viikolla tyhjien pullojen hinta nousi 10 penniä ja K-kaupassa oli jättiale Adidas-merkkisistä jalkapalloista ja -kengistä. Jos olisin ollut onnekkaampi, en kirjoittelisi tätä kuppaista hakemusta, vaan pelaisin jalkapalloa jossain lämpimässä maassa mestaruussarjassa ja yksi tyttöystävistäni olisi Miss Italia. Lopulta pääsin tänne Jyväskylään opiskelemaan tietotekniikkaa. tarvitsen vapautuksen lukukausimaksuista toipuakseni lapsuuden kärsimyksistä. Tällä rahalla ostan lapsuudestani puuttuneet pehmolelut ja mikroautoradan. 2) Tutustuakseni vastakkaiseen sukupuoleen; Olen 25-vuotias, enkä ole ollut tytön kanssa "sillai". Tarvitsen 1570 markkaa kuussa ylimääräistä tukea tehdäkseni itsestäni "menevän" miehen vastakkaisen sukupuolen silmissä. Keinoinani ovat mm. seuraavat: Ostan BMW-merkein varustetun hupparin. Lisäksi vuokraan itselleni kännykän. Tätä kännykkää pidän aina mukana. Voin tilata siihen esim. puhelinherätyksiä 5 joka luennolla, ja vastaan siihen kuuluvasti: "Kuis koplaa, Kake/Crisse/Manu/Uro..." tai sitten soittelen treffilinjoille ja sovin treffejä Ninan ja Kirsin kanssa. Loput rahat sijoittaisin Kauppakadulle. On se kumma jos ei menevän miehen sädekehä ala välkehtiä!! i f Kiitos rahoista etukäteen! Kunnioittavasti VESA HEILALA, tietotekniikan yo P.S. Arvoisa Rouva Opetusministeri; jos rahhaa ei ala heti tulla, niin tapahtuu seuraavaa: löydätte joka aamu omakotitalonne (Herrankuja 16) ulko-oven edestä ihmispaskan. Mikään ei ole niin virkistävää kuin höyryävä ihmisläjä valkean lumipeitteen päällä!!! LIITTEET: Poksis-merkkinen jalkapallo Kännykän liisin sopimus BMW-hinnasto Viisi metriä naaraa Kuivattuja siankorvia .
14 f, Vaikka pitäisitte minua valehtelijan, niin tämä tarina on tosi! Muistan kun joskus vuosisatoja sitten tulin opiskelemaan tänne Jyväskylään, ei asuntoa löytynyt ja jouduin asumaan veljeni (silloin rahoissa olevan) purjeveneen kajuutassa kaksi viikkoa (asunto no 1). Nyt ei ole veljellä purtta, ei sen siskolla rahaa eikä enää paljoa muutakaan, esimerkiksi asuntoa. Tai on... Ennen luulin kysymyksessä olevan vitsin, kun puhuttiin veneen ALLA asujista, mutta nyt huomaan sen käyneen todeksi. (Kiitos vaan veneen omistajalle: punainen VIHE kahdella tuhdolla Tuomiojärven rannassa, lähellä ylioppilaskylän palveluja (asunto no 6)). Vuonna 1987 veneessä asuminen oli kivaa, usko huomiseen ihmeellisen naivi, aktiviteetti oli parhaimmillaan opiskelujen suhteen ja rahaa riitti jopa ruokaan ja juotavaan. Silloin oli käytössä myös kemiallinen vessa -nyt vain notkein polvin kyykkypaskalle kiristelemään pakkasen kanssa kilpaa. MITENKÄS NÄIN ON SITTEN PÄÄSSYT KÄYMÄÄN? Kun ystävällismielinen KOAS antoi asunnon (no2) jonkin ajan kuluttua saapumisestani, elämäni vakiintui turvallisiin uomiin ja jatkui näin muutaman vuoden, jonka jälkeen henkinen epätasapainoisuuteni järkkyi ja minusta tuli kuin lobotomian läpikäynyt zombie puoleksitoista vuodeksi, eikä opintoviikkoja karttunut. Asuntoa vaihdettiin ja St Valtio hallituk/% sessa istuvine Pyhän Hengen avulla opiskelunsa suorittaneine persreikineen ryhtyi kiristämään köyttä kaulassani tai oikeastaan kolhoosikaulassamme, sillä luultavammin tässä manillassa roikkuu (lue imperfektissä ja preesensissä) muitakin sätkimässä kuin minä. Rupesin laihtumaan! Rahaa meni enemmän koiran ruokaan kuin omaan. Ensin ajattelin, että hyvä, muutama kilo liikaa on seurannut minua penskasta asti. Mutta sitten alkoi harmittaa kun lihat vaan häipyi ja alkoi tulla vilu. Sitäpaitsi ihmiset nauroivat kaupungilla, kun kuljin neljä numeroa isommissa rytkyissä kuin olisi entinen kroppa. Ompelukonetta ei ole, jotta pystyisi pienentämään liian runsaat draperiat pois entisistä vaatekappaleistaan ( muotia vuodelta 1980). Käsin ei joutaisi jokaista ryysyä loihtimaan uuteen uskoon, kun luettavakin olisi, jotta täältä helvetistä pääsisi joskus pois. Näkö on huonontunut, vaan silmälääkärissäkin sanoivat, että älä siristele silmiäsi niin paljon, niin näet paremmin. Siinä se viisaus ja lasku 500 mk. Minut pistettiin seuraavaksi yhteen karsinaan, tilavuudeltaan 10 m2 (asunto no 3), totaalisen idiootin kanssa. Hänen opintosuuntaansa en tässä yhteydessä viitsi mainita, mutta hän lähti joka helvetin aamu nukkumaanmenoaikaan lenkille, rupesi lenkiltä tultuaan paistamaan jotain äklöttävän hajuisia munaräiskäleitä, lauloi suihkussa joitakin omasta mielestä viihdemusiikin helmiä mollissa kun duurissa piti veisata ja kaanonissa itsensä kanssa yhdistettynä ympärivuotisiin tonttulauluihin -voitte uskoa kuinka absoluuttinen sävelkorvani kärsi. Kun olin saanut kasattua noin viisi tyynyä ja kiedottua vielä täkin pääni ympärille voidakseni jatkaa hyvin ansaittua lepotilaani, tulee se sirkuspelleksi meikattu linnunpelätti nykimään minua takaisin Elyseonon kentiltä kysyäkseen saisiko hän lainata minun vyötäni, hanskojani, hattuani (sitä en ikinä lainannut ja aina hän kysyi), housujani, paitaani, kumiani, taskulaskintani, lyijykynääni ja vittu hyvä ettei terveyssidettäni. Vastasin aina: en lainaa ja hän palautti (jos hyvä mäihä kävi) tavarani joskus iltasella hieltä haisevana eteisen lattialle. Tämän durasel-ihmisen lähdön jälkeen sain oleskella itsekseni kolmesta kuuteen tuntia. Ne käytin hyväkseni joko nukkumalla tai kirjoittamalla viisaita tai vain katselemalla viisaan näköisenä ikkunasta pihalle ja nauttimalla hiljaisuudesta. Tänä aikana sain huomata, että hän oli käyttänyt hammasharjaani (se oli märkä), minun hiusharjaani (siinä oli vaaleita permanentinpolttamia hiuksia), syönyt viimeisen juustopalani jääkaapista ja ottanut ainoat ehjät kenkäni ja sateenvarjoni. Kun hän tuli kotiin, hän alkoi valitusvirren, kuinka joku oli mennyt salilla hänen vuorollaan johonkin perseenvenytyskoneeseen ja kuinka joku värjätty punatukka oli vienyt hänen uimahallissa valmiiksi silmäilemänsä atleetin, ihan tosta vaan röyhkeästi. Oli kuulemma ollut vielä luisut hartiat ja ripakinttu ja jalat numeroa nelikytneli, sillä naisenpuolella. Sitten tuli valituksia tupakalta haisevista vaatteistani (minä kärsin toisesta hajusta ja se tuli sen female-ötökän sisäelinten liikaa käyneestä hiivasienestä, tai siitä ja sen sukista tai hiestyneestä peffavaosta). Hermot alkoivat olla minulle pienessä käymisvaiheessa ja kaiken huippu oli se, että hän kävi iskemään charmikkaan näköistä isääni, luullen että tämä oli joku kiertävä kulkumulkku, joita hän iski joka viikonloppu Jyväshovista ja josta (siis isästäni) hän olisi saanut mesenaatin sen illan lihaspitoisiin opintoihinsa. Iiriksiini kasvoi punainen kalvo ja seuraava muistikuva on siitä kun tämä lihaksiaan monta vuotta harjoitellut patti makaa lattialla ulisevana möykkynä, kun hän oli joutunut väkivaltaa vihaavan humanistin pahoinpitelemäksi. Se siis kämpästä. Seuraavaksi sain asua yhden teologin kanssa (asunto no 4). Hän oli suoraan jostain Jesajan profetioista ja aika mielenkiintoista seuraa. Väittelimme uskonnon vaikutuksista ihmismieliin eri puolilla maailmaa ja hän perusti mielipiteensä Sanaan ja minä omiin sanoihini. Väiteltyään tarpeeksi kauan skeptisen ateistifatalistin kanssa eli minun kanssani, hän seuraavalla lomallaan oli jonkun totuudenhenkipuuskan vallassa paennut autuaammalle metsästysseudulle ja taas olin ilman asuintoveria. Vihdoin löysin mukavan asuinkumppanin (asunto no 5), mutta nyt iskivät väliin muut tekijät. Niitä kutsutaan ilman haukkumanimiä VOTK:ksi ja VALTIOksi ja VITTUmaiseksi SÄÄSTÖpankiksi. Olimme juuri saaneet käymään opinnot, omat viinit, säilötty metsän marjat, sienet ja Holkerin silakat, kudottu sukat ja ajateltu, että vuosi vielä ja sitten Suur-Suomen rajat kutsuvat äitemaan lapsia esteitten ulkopuolelle tarkkailemaan elämän kurjuutta kansainvälisellä tasolla kun väliin kävi herra Sivistysvaltio, antoi korvapuustin känsäisine kämmenineen ja ajoi meidät ulkosalle asustelemaan. Sossussa sanoivat, jotta kyllä teillä tuloja jostakin on, koska elätte vielä -eikä markkaakaan tippunut. Jouduimme ulos asunnostamme. Vaihtoehtoja oli kaksi: hirteen tai kylmään talveen, jossa ei edes lämmin kevätaurinko vielä paistanut. Onneksi entisen NL:n armeijalta saa paksuja mantteleita kylmää hylkimään. Alkaa mennä tajunnanvirran puolelle... kylmä on ja sormet kohmettuu tästä kirjoittamisesta... Näin siis päättyy kertomus elämänpituisista opiskeluvuosistani tähän päivään saakka, eikä loppua näistä painajaispäivistä näy tulevan... täytyy lisätä puita nuotioon... ja hyppiä kyykkyhyppyä, jotta nukkumaan voisi laskeutua... onneksi ei ole kuin viisitoista astetta pakkasta. Jos raadilla on minkään kokoista sydäntä rinnassaan, pitäisi tämän sepustuksen herättää sääliä! Antakaa vapaa-asujalle vapaaoppilaspaikka, jotta hän voisi ottaa gradunsa vettäpitävästä öljykangaskääreestä ja tehdä edes jotain valmiiksi tässä Kerberosten vahtimassa valtiossa! Antakaa edes ruokaa, jos ei tipu tonnia Koira tuli syötyä viime jo viikolla. nimimerkin suojasta köyhä huutaa -back to basic pakostaMILITARISMIN SIEMENET LAPSILLEMME JO OKLSTÄ Maankuulu OKL:mme järjestää tänä syksynä ja ensi keväänä vapaavalintaisen opintojakson "Turvallisuus ja turvallisuuspolitiikka yksilön, kansan ja kansainvälisyyden näkökulmasta". Käytännön sisältönä kurssilla on armeijan, sotahistorian ja poliisin näkökulma. Kurssin yhdeksästä luennoijasta neljä esitellään sotilasarvoilla ja yksi on poliisista. Näin puhuttaessa TURVALLISUUDESTA esitellään eri väkivaltakoneistojen toimintoja. Ainakin, minulle väkivallan käyttö tai sen uhka merkitsee suurta turvattomuutta. Enkä usko, että OKL:ssä onnistuttaisiin menestyksellisesti käyttämään opetusmetodia "paradoksien kautta voittoon". Kurssiin kuuluu luentojen lisäksi demoja, joihin kuuluu mm. käynti varuskunnassa ja puolustusvoimat järjestää kaikki kuljetukset. Suunnittelun viime vaiheessahan eri viK E S K U S T E L U A . . . ranomaiset harrastivat tiivistä yhteistyötä eli yliopisto otti koulutussuunnitteluun apua paikalliselta esikunnalta. En vastusta millään muotoa yliopiston yhteistyötä muiden viraomaisten kanssa, mutta mielestäni on erittäin huolestuttavaa (jopa paheksuttavaa), että kasvatustieteellinen tiedekunta joutuu kysymään apua armeijalta. Ja jotta saisimme tarkemman kuvan kurssin sisällöstä fokusoikaamme sen tavoitteisiin: auttaa jäsentämään... antaa tietoa... puhdistaa irrationaalista ainesta... auttaa ymmärtämään... Puhdistaa irrationaalista ainesta???!!! Eikös tuo ole aika lähellä joidenkin kansallismielisten aatesuuntien sanontaa "puhdistaa irrationaaliset ainekset kansakunnasta"? Mihin on menossa suomalaisten lasten kasvattajien mieli? Toivon, että tämä "maanpuolustuskurssi" jää ainoaksi yliopistossamme. Vaaranahan on, että hirvittävän paljon kiinnostusta herättänyt kurssi tulee vakiintumaan OKL:n ohjelmaan ja mielessäni näen senkin ajan jolloin se on pakollinen. Ei opettajaksi ilman sotimistaitoja, ei. Kovin huolestuttavaa on myös se, että kurssin suunnitteluun on osallistunut mm. koko rehtorikuntamme, joka tosin on päästänyt otteensa lipeämään alkuvaiheen jälkeen. Lisätietoja jäljellä olevista luennoista ja demoista dekaani Seppo Hämäläiseltä, puh. 60 1702. Turvallista tulevaisuutta toivottaen, VILLE ELONHEIMO Jyväskylän Yliopiston opiskelija (kunnes lukukausimaksut iskevät)
15 M m m YSTÄVÄÄSI (TAI VHAMIESTÄSI?) JOULUNA HYVÄLLÄ .mmm -.-, KIRJALLA suosittelemme esimerkiksi seuraavia: NICK CAVE iiii! J p N AASMMMA NÄKI HERRAN ENKELIN Nimikin sen jo kertoo. 120 mk HEIKKI KORHONEN MARTTI KOTIEN Uutta metsästyslakia odotellessa lukaista tämän maineikkaan karhunkaatajan tarinan. 70 mk S, ALBERT KIVINEN | | k MERKILLISET KIRJOITUKSET Keskiyön mato kutsuu. 97 mk FRIEDRICH NIETZSCHE J I J J I HUMAN,ALLT00 HIMAN £§§ M A bookfotfree spirits. 97 mk ::-;:-: : J : : : :-:-i-r-:-:-:" : ' : " : ' :::::::W: (AAHAN JOULU LEVON KANN V M,. NIIN I CtmMt MtRINa Kortepohjan ylioppilaskylässä on haettavana VAPAA-AIKASIHTEERIN TOIMI 1.1.1993 31.12. 1993 väliseksi toimikaudeksi siten, että kausi katkeaa 15.5. 15.8. väliseksi ajaksi. Hakijalta edellytetään JYY:n jäsenyyttä, ylioppilaskylän asumisolosuhteiden tuntemusta sekä perehtyneisyyttä järjestö-, tiedotusja harrastustoimintaan. Tästä puolipäivätoimesta maksettava palkka on 2 792 markkaa/ kuukausi. Asukasneuvostolle osoitetut hakemukset liitteineen on jätettävä yo-kylän toimistoon viimeistään 15.12. 1992 klo 12. Lisätietoja antaa isännöitsijä Leo Kamunen, puh. 607 207. Sub-committee meetings cultural:21.1.1993 18.00 at Yo-talo FOKUS RY Se tapahtuu taas! Jo perinteiseksi tulleet saunaillat jatkuvat... Aloita sinäkin uusi vuosi legendaarisilla saunabileillä Myllyjärven B-talon saunatiloissa 15.1.1993 klo ^ a l k a en. INTERNATIONAL W O R K OF THE T W N PARISH OF JYVÄSKYLÄ 9.12. at 6.30 p.m. Christmas party together with the Student Mission in the old rectory (Pappila), Vapaudenk. 26, opposite of the Town library. English Bible study at the Kortepohja church on Sundays at 6 p.m. 20.12. trip to the Christmas Carrols in Mikkeli. For transportation contact Epa VähäMäkilä, tel. 618 564. JYVÄSKYLÄN OPISKELEVAT KESKUSTALAISET Vuodelle 1993 JOK:n pj:ksi on valittu Ari Miettunen ja sihteeriksi Riina Länsikallio. Toiminnasta kiinnostuneet ottakaa yhteyttä Ariin p.244 479 ja Riinaan p.607 419! Tammikuun toisella tai kolmannella viikolla kevään ensimmäinen kokous; siitä sitten tarkemmin ilmoitustauluilla (päärakennus, Mattilanniemi, kirjasto). Mutta rentouttavaa joululomaa ja riemukasta vuoden vaihdetta itse kullekin! JYVÄSSEUDUN SETA/ PINK CLUB Pirteät pikkujoulut 12.12. Ylioppilastalolla! KANSAN RAAMATTUSEURAN OPISKELIJAT Lauantaina 12.12. klo 18 syksyn viimeinen Kolkyt ja risat -illanvietto. Mukana mm. Helena Mäkinen. 13.12. KRS:n kirkkopyhä Kortepohjan kirkossa. Tiistaina 15.12. klo 19 pikkujoulu nyyttäriperiaatteella. Keskiviikkona 16.12. klo 14 kevään suunnittelupalaveri. Kaikki kiinnostuneet mukaan! Ensi vuoden ensimmäinen tiistai-ilta on 12.1. Joulunajan mahdollisista vapaamuotoisista tapahtumista saat tietoja Kräsältä, Vaasankatu 23, puh. 610 331. Hyvää joulua! KORTEPOHJAN VAPAA-AIKATOIMIKUNTA To 10.12. Rentukassa KLAMYDIA-YHTYE. YTHS tarjoaa 200 ensimmäiselle kertakäyttöiseen varmuusesineen. Turvaseksi ilmaiseksi. Liput 30 mk. MOSEL & MOZART -ILTA otetaan uusiksi yleisön pyynnöstä pe 11.12. (KORSETissa oli väärä päivämäärä). Ohjelmassa klassista musiikkia livenä ja levyiltä. Myös edulliset viininmaistajaiset (neljän viinin maistiaistarjous 30 mk), laajennettu viinilista ja uusi valikoima. Viini-isäntänä Jukka Kumiin, vapaa pääsy. Tule ja virkisty. vapaa pääsy! P I K K U J O U L U H E N K I NEN KIRPPUTORI LILLUKASSA 13.12. klo 15 alkaen. Varaa ilmainen myyntipäytäsi VA-sihteeriltä, puh. 607 213 (iltaisin). KUMMAN LUJA Pikkujoulut ke 9.12. klo 19 alkaen ensin B-talon tilaussaunassa, sitten Lillukassa, jossa pääsemme varsinaisen jouluaiheisen ohjelman pariin. Rokkipukki jakaa paketit kaikille niille, jotka ovat varanneet oman pienen lahjan mukaan. Luvassa ruokaa, glögiä, kilpailuja, musiikkia, tonttuleikkejä ja ties mitä. Tervetuloa! KULTTURIVALIOKUNTA Kulttuurivaliokunta viettää pikkujoulua yhdessä Jylkkärin, sosiaalivaliokunnan ja opintoja tiedevaliokunnan kanssa perjantaina 11.12. klo 21 Ylioppilastalon yläkerrassa. Tilaisuudessa on jonkin verran tarjoilua sekä elävää musiikkia. Seuraava kokous on ensi vuonna eli 21.1. 1993 klo 18 ylioppilastalolla. KYNNYS RY Seuraava jäsenilta pikkujouluisissa merkeissä hotelli Alban Albatros-ravintolassa (Ahlmanink. 4) tiistaina 15.12. klo 19.30 alkaen. Luvassa torttukahvit. Vuoden 1993 jäsenilta Seminaarinkatu 24:ssä torstaina klo 18 alkaen. Ohjelmassa kevätkokous sääntömääräisine asioineen. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! VUOKRATTAVANA TIETOKONEITA Tavinsulka Oy puh 685 386 M-f MU TO 10.12. SIR ELW00DIN HILJAISET VÄRIT 20/30,Yö teki heistä varkaat, me sen sijaan emme suuria rahoja pyydä. LA 12.12. BLUES LIVEI-PIKKUJOULUT 10,Paikallisia kitarankielenvenyttäjiä naama sinisenä, luulen... Yläkerrassa Pink Club. MA 14.12. LIIKUNNAN TENTTIBILEET (Tähän toimitusharjoittelija keksii vitsin, jos uskaltaa) KE16.12. LOPUNAJANBILEET, OSA 1 Käy Ilokivessä, kun vielä voit. Vapaa Pääsy! Kellopeli ja joku toinen orkka soittavat. tefäKmZ 22 Pistepirkko tulee Lopunajanbileisiin TO 17.12. LOPUNAJANBILEET, OSA 2 Vähiin käy, ennen kuin loppuu, sanoi entinenkin mies. Lavalla Megaturbo ja joku toinen orkka. Vapaa pääsy! PE 18.12. LETS EPPELIN 20,Lopunajanbileet osa 2 1/2: Raskasta joulua! LA 19.12. LOPUNAJANBILEET OSA 3: THE FINAL C0UNTD0WN Vihonviimeinen tilaisuus käydä Kivessä! Käytössä kaksi kerrosta, lavalla lukuisia tuttuja ja tuntemattomia esiintyjiä. Varmoja ovat ainakin 22 Pistepirkko , Rock ja Spiral Brain-Outs From Beyond The Sector, lopuista käydään kiivaita neuvotteluja. Yllätyksiä luvassa! Lipun hinta symbolinen 20,
16 4-8-kuusi juhla Kuvan MikroMikko on varustettu 17" VE17C näytöllä (saatavissa lisähintaan MikroMikko CL486s/25 Tuhti mikro vaativalle käyttäjälle. • Intel 80486SX 25 MHz • 4 MB keskusmuisti • 1,44 MB 3,5" levykeasema • 85 MB kovalevy • ICL 44BT SuperVGA näyttö • Windows 3.1 SF (valmiiksi asennettu, ei levykkeitä) * h i i r i , * . * * •MS-DOS 5 g , $ 5 9* MikroMikko CL486/33 K u n tarvitset vielä e n e m m ä n n o p e t t a j a t e h o a . • Intel 804860X33 MHz • 4 MB keskusmuisti • 1,44 MB 3,5* levykeasema • 120 MB kovalevy • ICL 44BT SuperVGA näyttö • Windows 3.1 SF (vaimoksi asennettu, ei levykkeitä) M *%t\ • • MS-DOS 5 Kampus Data DeskJet 5 & 500C Vain niille, j o t k a vaativat p a r a s t a , m u t t a j ä r k e v ä ä n h i n t a a n . Takuukin on v a a t i m a t o n 3 v u o t t a . • hiljainen käyntiääni • 300 dpi tulostustarkkuus • skaalattavat kirjasimet • C-malleissa myös edullinen värintulostusmahdollisuus • PC ja Macintosh versiot DeskJet 500 2.600,DeskJet 500C 3.390,Avoinna ma-to 9-17 pe 9-16 Kauppakatu 2 • Jyväskylä • (941) Macintosh LCII Värikäs A p p l e . K u u s i 8 3 j u h l a a p a r h a i m m i l l a a n . • Motorola 6803016MHz • 4 MB keskusmuisti. • 1,44 MB 3,5" SuperDrive levykeasema • 4 tai 80 MB kovalevy • Apple 14* värinäyttö, 256 väriä • Suomenkielinen System 7 alK i 0.350, Macintosh Iisi Kysy p a k e t t i h i n t a a 15" pysty A 4 näytöllä! Apple StyleWriter Nyt edullisesti A p p l e n m u k a n a . opettaji 2 1 8 8 3 5 « f a x (941) 6 1 " Pro gradut pöytäkirjat diplomityöt nahkasidokset ym. NSITOMO Rihto Ky ALASINKATU 1-3. 40320 JYVÄSKYLÄ. P. (941) 676 350 Jyväskylän SILMÄLÄÄKÄRIASEMA Väinönkatu 9 • Silmälääkäripalvelut Hilolasisovitukset * * KELA:n palautus taksan mukaan Puh: 2 1 4 4 4 4 HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KORTEPOHJAN " " PARTURI I s ö n n ä n t i e 1 40740 Jyväskylä Puh. (941) 252 415 T E R V E T U L O A A v o i n n a : M a P e 9-18 La Suljettu Ps. Uutta liikkeessämme: Kanta-asiakaskortti ja myynnissä meikkisarja Elämä vastatuulessa ??? SOITA TUULENSUOJAAN, Alä jää yksin miettimään. Opiskelijan tukipiste päivystää MA ja PE klo 19-22, puh. 636 720 ja 636 721 Kauppakatu 11 sivupolulla Ari Turunen TIKKARIN PÄÄSSÄ OLEVA Suuressa maailmassa kilpailu mehujääpuikkomarkkinoista kiristyy, ja avuksi on jouduttu ottamaan tieteen viimeisen uutuudet. Ensi kesänä Englannin kesässä monet imeskelevät Madonnaa tai Marilyn Monroeta mehujääpuikkona. Mehujääpuikkojen muovailussa on edistytty huomattavasti uuden ns. suihkupuristetekniikan ansiosta. Tekniikan ansiosta voidaan nyt luoda hienompia mehujääkuvioita, kuten aikuisille tarkoitetut Madonna tai Marilyn Monroeimeskelytikut. -Voimme saada ainakin puolet aikuisväestöstä nuoleskelemaan uusia mehujäätikkuja, toteaa Strathclyden yliopiston tutkija Sean Mckee. Uusi tekniikka mahdollistaa lähellä jäätymispisteessä olevan veden ruiskuttamisen muottiin niin tarkasti, että esimerkiksi mehujäämadonnasta tulee ihan näköinen. Suihkupuristetekniikka onkin yksi tarkimmin vartioituja salaisuuksia brittiläisessä mehujääbisneksessä. M 1 adonna Tutkija Mckee kuitenkin korostaa, että teknisiä ongelmia vielä on. Suurimpana vaikeutena hän pitää muottiin jääviä ilmakuplia, jotka voivat esimerkiksi tipauttaa mehujäämarilyniltä nenän pois. Ja silloin voi sanoa hyvästit markkinoille. Mutta tieteellä on tähänkin ongelmaan ratkaisunsa. Tutkija Mckee on suunnitellut tietokoneohjelman, joka simuloi veden puristautumista muottiin. Tutkimalla vesiryöpsähdyksen käyttäytymistä tutkijat voivat nyt suunnitella sellaisia muotteja, joihin ei tule enää ilmakuplia. Brittiläinen mehujääbisnes valitsee hyvin tarkasti henkilöt, joita se tahtoo aikuisten imeskelevän tikunpäässä. Mitään riskejä ei oteta, joten tuskinpa ensi kesänä Lontoossa nähdään ketään imeskelevän Boy Georgen näköistä mehujäätikkua. Postmodernismin tutkijat ottavat varmasti innostuneina mehujääpuikot vastaan. Madonnaa imeskellessä voi mukavasti pohtia esim. simulaatioteoriaa.