O 7 • • JYVÄSKYLÄ YLIOPPILAS Keskiviikkona 30. marraskuuta 1988 N:o 1 H«mrr» „-,|j 1 1 ^H • m '.'• ::r : 4 mu : / m, SIÄ WmmM 'mmm. mm WB$i liPlillsiiii • • Wmmm%mWlk. _ m%yb%0sf/Mf#-y,yJ$. msmm •M • n P n i f l i i ^ n Äiiiliiiiliii? mmm Mgm &0$%$>.
2 Vaalin tulos Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali 15.—16.11. 1988 ei tuonut mainittavia muutoksia ylioppilaskunnan korkeinta valtaa pitävän elimen voimasuhteisiin. Reunioni on yhä suurin ryhmittymä, mutta nyt se sai rinnalleen toisen sitoutumattomaksi itsensä lukevan joukon: Kumman Luja sai uuteen edustajistoon peräti yhdeksän paikkaa. Vannassa KuLulla oli seitsemän. Reunionilla oli aiemmin kahdeksan ja uudessa yhdeksän. Ääniä Reunioni sai kolme KuLua enemmän eli 285. Joku voi lukea vaalin tuloksen myös siten, että yksi sitoutumattoman vasemmiston paikka siirtyi sitoutumattomalle oikeistolle, koska edustajaistovaaleissa väistyi kokonaan yksi ryhmä (Villi Vastuu), jolla oli aiemmin kolme paikkaa. (Sitoutumaton) vasemmisto sai lisää yhden reunionistin ja yhden devalaisen (Mephisto), joten saldoksi jää miinus yksi. Sit.oikeisto taas sai plussaa kahden kuLulaisen verran ja menetti yhden vaaleissa väistyneen Rotaation. — Sinänsä tuo litania ei kuitenkaan merkitse mitään, korkeintaan hämäystä sille, joka ei muutenkaan ole kiinnostunut. Jäsenet eivät ole sitäkään vähää kiinnostuneita ylioppilaskuntavaaleista kuin viime vuonna. Silloin sentään äänetysprosentti oli yli 24, kun se nyt putosi taas 22.29 prosenttiin. Äänioikeutettuja oli 5850 ja äänestäneitä 1304. Vaalit olisi aivan hyvin voitu jättää pitämättä. Tuo ajatus syntyi ja vahvistui vaalivalvojaisiltana ravintola Rentukassa. Jos valvojaiset epäonnistuivat täydellisesti, eivät vaalitkaan voi olla tarpeelliset. Vaalit olivat sikäli tyhjänpäiväisen erikoiset, että häviäjiä ei ollut. Kaikki mukana olleet nimittäin säilyttivät paikkalukunsa, jos eivät peräti lisänneet sitä. Kokoomuksen Tuhatkunnalla on yhä seitsemän paikkaa, taloustieteilijöiden Pörssillä kuusi (kaikki uusia!) ja Keskustaopiskelijoilla viisi. Jatkuvassa tappiokierteessä viime vuosien vaaleissa pyristelleet demaritkin jopa säilyttivät kolme paikkaansa. Vaalit jämähdyttivät tilanteen paikoillelen. Kumman Lujalle on tähän saakka riittänyt pelkkä vaalivoitto. Ryhmä ei ole jättänyt edustajistotyössä jälkiä itsestään. Vuoden päästä on selvillä se, voivatko yhdeksän paikkaa olla yhtä tyhjän kanssa. En siis arvostele ryhmän toimintaa, koska sitähän ei edustajistossa ole ollut havaittavissa. Nykyinen ylioppilaskunnan puheenjohtajaisto keräsi vaaleissa suurimmat henkilökohtaiset äänisaaliit. Tarkastuslaskennassa havaittiin Mari hiuksen (JYTK) saaneen 54 ääntä. Hän on JYY:n vanhan edustajiston puheenjohtaja. Nykyisen hallituksen puheenjohtaja Katri Myllykoski joutui tyytymään 53 ääneen. JYY:n johtoon ollaan siis tyytyväisiä. Nimekkäitä kunnallistai muita poliitikkoja jäi nyt runsaasti rannalle. Yllättävintä lieni Reunionin puhemiehen (Spokesman) Ahti Ruoppilan jääminen neljään ääneen, mikä oli ryhmän huonoin henkilökohtainen äänimäärä. Olisikohan Ruoppila tehnyt negatiivisen vaalivilpin, eli jotenkin onnistunut pyyhkimään pois ääniään? Joka tapauksessa lehtemme valittaa virallisesti tapahtunutta. Sen sijaan mitään valittamista ei ole siinä, että putoajia olivat myös Tuomo Yli-Huttula (JYTK), Jukka Keronen (JSO) ja Pertti Knuuttila (JSO). Toiminta edustajistossa ei tuo suuräänisaalista vaaleissa. Ainakin Kerosen ja Yli-Huttulan olen ollut kuulevinani jotakin edustajistossa myös puhuneen ja ehkä nähnyt saavan aikaankin. Herrat pääsivät nyt varaedustajiksi. "Nouseva poliittinen" kyky demari Pertti Knuuttila on käynyt vain kääntymässä JYY:n toiminnassa, mikä näkyy äänimäärässä. Ilmeisesti Knuuttilan äänet valtakunnallisissa tai 'kunnärhsvaaileissa eivät tule yliopistotai äiymystöpiireistä. RAUNO LAHTI Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan Edustajiston järjestäytymiskokous pidetään keskiviikkona 14.12.1988 klo 16 Ylioppilastalolla Ilokiven takakabinetissa. Käsiteltävinä asioina mm. puheenjohtajiston ja hallituksen valinnat. Mari Lius puheenjohtaja Jyväskylän y l i o p i s t o n Järvinen Vesa 19 71.66 ylioppilaskunnan edustajistoon Heikkinen Hannu 18 53.75 v u o d e l l e 1989 valitut Hyytiäinen Timo Vähäpassi Sara 16 15 43.00 35.83 Vaaliliitto A Urpilainen Veli-Pekka 14 30.71 Keskustaopiskelijat/JOK äänimäärä vrtluku Vaaliliitto D Rantasalo Leena 21 170 JSO/Sosialidemokraatit Pylvänäinen Ruutu 20 85-00 Pasanen Tuula 27 102 Tervo Seppo 13 56.66 Nissinen Kaarina 26 51 Jauhiainen Heidi 13 42.50 Ahtiainen Olli-Pekka 14 34.00 Parkkinen Minnamari 11 34.00 Vaaliliitto E Vaalirengas B Reunioni Mephisto/Kumman Luja Myllykoski Katri 53 285 Mephisto: Virkki Juha 29 142.50 Huttunen Rauno 10 55.66 Vähäkylä Liisa 25 9 5 Kumman Luja: Parviainen Tarja 23 71.25 Leinonen Merja 25 334 Heikkinen Ari 22 57.00 Huttula Tapio 22 167 Tamminen Tutta 19 47.50 Muona Sari 19 1 1 1 3 3 Holmberg Tiina 19 40.71 Haasio Ari 18 83-50 Anttonen Ulla 19 35.62 Kuhna Matti 18 66.80 Suonpää Elina 16 31.66 Muuronen Veli-Pekka 17 47.71 Vaaliliitto F Aholainen Timo 16 41.75 Pörssi ry Turtiainen Timo Käki Tiina 14 13 37.11 33.40 J Määttä Antti Partanen Kari 28 26 186 I 93 Vaaliliitto C Paasonen Pirkko 21 62.00 JYTK/Kokoomus Autio Elina 20 46.50 Lius Mari 54 215 Oikarinen Sakari 17 37.20 Huuskonen Minna 26 107.50 Saarelainen Sari 17 3 1
3 Ydinvoimasta käsittämätön hiljaisuus Suomessa Kuka on asiantuntija? Kasvihuoneilmiöön liittyvä globaalinen uhka ja siitä käytävä keskustelu on antanut uudelleen vauhtia m y ö s ydinenergiadebatille. Monet väittävät, että ainoastaan ydinvoimaloiden voimakas lisärakentaminen voi pelastaa meidät kasvihuoneilmiön katastrofaaliselta seurauksilta. Tälle linjalle asettui myös professori Juhani Kantele Studia Generalia esitelmässään "ydinvoima vastaan fossiiliset polttoaineet", jonka hän piti marraskuun 14:na päivänä Jyväskylässä. Ennen kuin kommentoin hänen esitelmäänsä, haluaisin verrata keskenään ydinenergiakeskustelun tasoa Länsi-Saksassa ja Suomessa. Tshernobylin reaktorikatastrofin jälkeen on Länsi-Saksassa käyty keskustelua ydinenergiasta hyvin kiihkeästi. Keskustelu on saanut osittain myös irrationaalisia piirteitä. Politiikan ja talouden edustajat, jotka kannattavat ydinvoimaa, osoittivat piittaamattomuutta kansalaisten yleistä huolestumista kohtaan. Tämä muutti keskustelua yhä emotionaalisemmaksi ja aiheutti frustraatioiden purkautumista väkivaltaisuuksina. Tasapuolisen keskustelun teki lähes mahdeitöffläksi §§, itiä ydinvoiman vastustusiiike kriminalisoitiin epäoikeudenmukaisesti ja erittelemättä. Poliisit tarkkailevat ydinenergiakriitikoita esim. puheluja kuuntelemalla. Samanaikaisesti kuitenkin tiedotusvälineet paljastivat ydinvoimateollisuuden rikollisen luonteen korruptoineine vallankäyttöineen ja laittomine ydinjätekuljetuksineen. Useat vakavasti otettavat kriitikot esittivät epäilyksensä siitä, kuinka demokratia yleensä kykenisi pääsemään ilmiön herraksi. Kaksivuotisen oleskeluni aikana Suomessa olen seurannut myös täkäläistä ydinenergiakeskustelua. Olen havainut, että maassa vallitsee käsittämätön hiljaisuus ja kriittisiä kysymyksiä esitetään perin vähän. Erityisen selvästi tämän saattoi todeta ydinfyysiko Kanteleen esitelmän yhteydessä. Arvostelun aiheita oli toki tarjolla. Hänen esitelmäänsä sisältyi useita elementtejä, jotka on L-Saksassa osoitettu jo aikoja sitten epätosiksi ja joista ei enää edes keskustella. Tarkoitan esimerkiksi Kanteleen esittämää ydinvoiman riskiarviointia alkaen uraanikaivoksista päätyen ydinjäteongelmaan. Tapahtuneiden ydinvoimalaonnettomuuksien luetteleminen ja arviointi oli Kanteleen esityksessä sekä epätäydellinen että harhaanjohtava ja vähäkesyvä. Hänen mainitsemansa VVindscalen (eli Sellafield) 1959, Harrisburgin 1979 ja Tshernobylin 1986 onnettomuudet ovat vain kaikkein dramaattisimpia välikohtauksia ydinenergian käytön seikkalunomaisessa historiassa. Kantele ei antanut suurta merkitystä ydinvoimala-onnettomuuksissa syntyneille ja yhä syntyvile vahingoille. Kanteleen mainitsema tieto, että VVindscalessa ei olisi esiintynyt radioaktiivisuuden aiheuttamia akuuttisia oireita, on väheksyvä. Aikoja sitten on osoitettu, että jo pienillä määrillä radioaktiivisia hiukkasia on ihmiskehoon joutuessaan syöpää aiheuttavia ominaisuuksia. On tosin erittäin vaikea seurata tietyn onnettomuden jälkeen esiityviä syöpätapauksia pitkän puhkeamisajan vuoksi (5— 20 vuotta). Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että VVindscalen laitosten pääsHyötöreaktori Länsi-Saksassa. töjen ja leukemiatapausten välillä on yhteyttä. Laitosten käytön historiaan sisältyy niin paljon häiriöitä, että on mahdotonta tehdä eroa onnettomuuden ja normaalin käytön välillä. Kanteleen lausuma, että VVindscale olisi sotilaallinen laitos eikä siksi kuuluisi keskustelun piiriin, on vailla järkeä. Onhan selvää, että ydinenergian siviilija sotilaskäyttö ovat kytkeytyneet kaikilla tasoilla tiukasti yhteen. Nykyään L-Saksasa käytettyä polttoainetta viedään käsiteltäväksi Windscaleen. Prof. Kanteleella näyttää olevan taipumus ilmaista kaikki lukuina tai plus/miinus-arvosteluina. Tällä hän suggeroi tieteellisen yksiselitteistä ja hallittavissa olevaan riskien arviointia, jota kuitenkaan ei ole lainkaan olemassa. Kantele vertailee erilaisia reaktorityyppejä antamalla lukuja nk. "turvallisuustekijöistä". Hyötyreaktorin ja HTGRm (High Temperature Gascooled Reaktor) käytöstä on olemassa vain vähän kokemusta. Kuinka sittten voitaisiin esittää tieteellisiä perusteluita niiden arvioinnille? Samoin vertaus, että yksi Tshernobylin tyyppinen ydinvoimala olisi yhtä vaarallinen kuin 1000 Loviisa-reaktoria, vaikuttaa ristiriitaiselta. Mainittakoon tässä, että länsisaksaisen ydinteollisuuden ammattilehti "atomwirtschaft" arvioi Tshernobylin reaktorin juuri ennen onnettomuutta erittäin varmaksi ja luotettavaksi. Kanteleelta jäi täysin selvittämättä kuinka Tiivistelmä Studia Generalia -luennosta 14.11.-88 Ydinvoima vastaan fossiiliset polttoaineet päätyy vakaumukseen, että ydinjäteongelma olisi ratkaistu. Onhan vielä täysin epäselvää, voivatko Teollisuuden voiman varaamat mahdolliset ydinjätteen sjoituspaikat todella taata, että radioaktiiviset ja pitkään vaikuttavat jätteet eivät päätyisi pohjaveteen tai leviäisi muuten. L.-Saksassa on ydinjätettä koskeva tilanne saanut paradoksaalisia piirteitä: ydinvoimaloita on rakennettu esteettä vuosikymmenien ajan ja vasta nyt huomataan ongelman vakavat ulottuvuudet. Ydinfysiikassa ansioitunut prof. Kantele pyrkii esiintymään myös ydinvoiman käytön asinatuntijana. Mutta se yksipuolisuus, jolla hän arvioi ydinvoimaa, saa hänet näyttämään paremminkin sen sataprosenntiselta kannattajalta. Hänen suorittamansa turvallisuusanalyysi ei vastaa tieteellisiä eikä moraalisia tasapuolisuuden kriteereitä. Prof. Kantele, kuten muutkin ydinfyysikot ovat yhteiskunnassa arvostettuja erityisalan tietämyksensä vuoksi, mutta sen lisäksi Kantele haluaisi saada alansa asiantuntijoille päätösvallan ydinenergian käytön lisäämisestä. Asiantuntija voi erityisen kokemuksensa ja tietämyksensä vuoksi ymmärtää ja arvioida laajemmin tiettyjä faktoja ja yhtyeksiä. Mutta tällaiset erityistiedot eivät tee häntä kykeneväksi päätymään vastaavalla varmuudella oikeisiin arviointeihin kysymyksisssä, jotka ovat luonteeltaaan esm. taloudellisia tai sosiologisia. Kanteleen väitteet, että tiedotusvälineet lietsoisivat kansalaisten keskuudessa aiheetonta pelkoa ja että ne tiedottaisivat liian kriittisesti ja pinnallisesti, on varmasti yksittäistapauksisa totta. Vasta tiedottajien perusteellinen asiaanpaneutuminen on tuonut laajojen kansalaispiirien tietoisuuteen ydinvoimaloiden häiriötapaukset. Tiedotusvälineet ovat jäljittäneet onnettomuuksien salailua ja siten edesauttaneet asiallista keskustelua. Olen prof. Kanteleen kanssa samaa mieltä ihmiskuntaa uhkaavan kasvihuoneilmiön seurauksista. Vain syvälliset muutokset voivat vielä estää globaaliset seuraukset. Ydinenergian käytön lisääminen on jo puhtaasti teknisistä syistä vailla mieltä (puhumattakaan sosiologisista tai ekologisista syistä), koska polttoaineena käytettävä uraani riittää vain ehkä vuosikymmeniksi. Hyötöreäktorin tekniikan (jolla pyritään tuottamaan lisää polttoainetta) ja fuusio (aurinkoenergian periaatteen keinotekoinen toistaminen) ovat ainakin toistaiseksi vieraita unelmia ja lisäisivät vain epäinhimillisiä teknokratian aikakauden elementtejä. Energiaja ympäristöongelmamme voitaisiin ratkaista rationaalisesti ja ihmisystävällisesti nk. pehmeällä teknologialla, joka on jo olemassa, mutta jonka käyttöä ei ole tarpeeksi tuettu. Kantele ei viittaa muihin, heti toteutettavissa oleviin toimenpiteisiin kasvihuoneilmiötä vastaan, esim. energian säästämiseen. Kohtuulliset energiasäästötoimenpiteet teollisuudessa, kotitalouksissa ja liikenteessä mahdollistavat hiilidioksidiarvojen pikaisen vähenemisen. Lopultakaan ei ole muuta ratkaisua kuin ekologinen, eli uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto. Sellaiset teknokraattiset ratkaisut, joita professori Juhani Kantele ehdotti, tuovat uusia yhä vaikeammin hallittavia ongelmia. Dirk Miiller Ydinvoimaa ja erityisesti siihen liittyviä turvallisuuskysymyksiä on yleensä käsitelty, paitsi tunteenomaisesti ja asiantuntemattomasti, myös irrallaan vertailukohdista, siis tavallaan "absoluuttisina". Tietyn teknologian alan turvallisuudesta tai vaarallisuudesta on mielekästä puhua vain vertailtaessa eri aloja toisiinsa: Tässä tapauksessa, jos erityisesti keskitytään mittaviin sähköntuotantolaitoksiin, on syytä tarkastella sitä, miten ydinvoima suhtautuu pahimpiin kilpailijoihinsa. Näitä ovat tällä hetkellä lähinnä fossiiliset polttoaineet. Tässä luennossa keskitytään ennen kaikkea vertailemaan ydinvoiman etuja ja haittoja sen kilpailjoiden hyviin ja huonoihin puoliin. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että ydinvoima-termi ei suinkaan sellaisenaan ole yksiselitteinen, vaan ydinvoimaa tuotetaan usealla erityyppisellä voimalaratkaisulla. Nämä poikkevat esim. turvallisuutensa suhteen toisistaan varsin suuresti. Esimerkiksi Tshernobylissä tuhoutunut reaktori edustaa tyyppiä, jollaista ei länsimaissa edes sallittaisi. Kun Tshernobyl-katastrofiin liittyy vielä sarja selviä rikoksia ja määräysten vastaista tomintaa, on täysin väärin leimata koko ydinvoma vaaralliseksi kyseisen, ymmärrettävästi koko mailmaan järkyttäneen onnettomuuden perusteella. Vaikka länsimainen reaktoritekniikka onkin huomattavasti varmempaa kuin Tshernobyl-tyyppinen, liittyy myös edelliseen tiettyjä haittaja riskitekijöitä, jota on arvioitava fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden ominaisuuksien rinnalla. "Turvalinen" ydinvoima on töysin kilpailukykyinen fossiilisten polttoaineiden kanssa, sillä jälkimmäisiin väistämättä liittyvät saasteja hiilidioksiidipäästöt sekä tuhoavat luontoa, aiheuttaen samalla ihmishenkien menetyksiä, että kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä. Tulevaisuuden näkymiä tarkasteltaessa on ensinnäkin selvää, ettei lyhyellä aikavällillä (10—20 vuotta) voi tapahtua sen paremmin Suomen kuin koko maailmankaan energiapolitiikassa suuria muutoksia. Pidemmällä aikavälillä (30—40 v.) sen sijaan on tehtävä ratkaisuja, jotka olellisesti hidastavat kasvihuoneilmiön etenemistä, sillä muussa tapauksessa ajaudutaan väistämättä ekokatas trofiin. Ellei tuolloin ole vielä saatu kehitetyksi fuusioenergiaa (tai jotakin uutta, toistaiseksi tuntematonta turvallista energianlähdettä), lienee turvauduttava ns. hyötöreaktoreihin, jotka tuottavat ydinpolttoainetta moninkertaisesti sen määrän, minkä kuluttavat. Toistaiseksi näillä reaktoreilla on suoritettu vasta kokeiluja, eikä niiden tämänhetkistä turvallisuustasoa voitane pitää vielä riittävn korkeana. Juhani Kantele
4 ^^^^^^^m ^^^^^^^B M H M M P 1%4 • H tsf»i «•H lilllllllll l l i l i l Ä t •Bllll ^ § S S : ^ ? älli Miiiiii "^-^ V ^J^ : 5§||$||jl||§& ^!^l : ;' ^ « s i i^i§lf;l : ö:^ wSS^: #11* «#lf*f«is l i i t ä ä » NR llllli ^ ^ | ;|SJM. 111111 §j||jji in ft llllli «is « H i • Sietäisi miettiä, mistäpuusta hedelmänsä haukkaa Ympäristöä ja yritystä Jyväskylän kehitysmaayhdistyksen, Jyvälän kansalaisopiston ja JYY:n järjestämä luentosarja päättyi maailmoita syleillen: Risto Isomäki Ympäristö ja Kerehitys ry:stä luennoi kehitysmaiden ympäristöongelmista. Maaperän eroosio ja aavioikoituminen ovat olleeet perinteisesti tuttuja ilmiöitä kautta ihmiskunnan historian. Muinaiset kulttuurikeskukset kuihtuivat ympäristön kantokyvyn ylittyessä; lisääntyvä ihmisjoukko vaati yhä tehokkaampaa maan hyväksikäyttöä. Mesopotamian loistokkaat keinokastelujärjestelmät jättivät jälkipolville perinnöksi laajat suolakentät ja Indusjoen alueen asukkaat raivasivat metsät pelloiksi, minkä surullisena seurauksena ovat nykyisten Pakistanin ja Intian alueilla sijaitsevat Thalin ja Tharin autiomaat. Nykyään kehitysmaita ahdistavat omien, paikallisten ympäristökriisien lisäksi samat maailmanlaajuiset uhat kuin näitä koto-Pohjolan kontuja: otsonikerroksen tuhoutuminen, ilmaston lämpeneminen sekä toisaalta kitkerän happamat sateet. Monet kehitysmaat, kuten esimerkiksi Etiopia, olisivatkin jo aikansa eläneitä valtakuntia ilman bobgeldofeita tai muita pelastavan suojaverkon rakentajia. Kehitysapujoukot jatkavat tomerasti tekohengitysharjoituksiaan maailman köyhimmissä miassa. Maaton, työtön massa Kehitysmaissa on yhä enemmän nk. liikaväestöä: ihmisiä, joilla ei ole työtä eikä maata, tuskin edes ihmisarvoa. Maaseudulta muuttaa jatkuvasti väkeä kaupunkien lipeille elantoa etsimään. Niin syntyvät uudet slummiluomukset entisten rinnalle. Maaomaisuus keskittyy harvoille (— ne harvat elävät ja voivat hyvin, kiitos). Usein nämä maanomistajat ovat samalla ylikansallisten yritysten paikallisliittolaisia, eli todellisuudessa useimpien kehitysmaiden maankäytöstä päättävätkin jotkut muut jossain aavan meren tuolla puolen — Sademetsiinkin on rynnännyt uusi raivaajaliike. Maattomat, työttömät ihmiset, jotka aiemmin hankkivat elantonsa metsien laitamilta, tunkeutuvat yhä syvemmällle sademetsiin. Tuntematta kestäviä viljelymentelmiä he kaatavat kaikki puut, istuttavat uudet siemenet ja jäävät turhaan odottamaan suurta satoa "pelloiltaan". Muutaman vuoden kuluessa maaperä köyhtyy ja muuttuu täysin tuottamattomaksi maaksi. ehkä vakavin yksittäinen, ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava ekokriisi on ruokamullan hupeneminen metsien vähenemisen, tehoviljelyn ja liikalaiduntamisen seurauksena. Kehitysmaiden ympäristön kantokyky on ylitetty jo ajat sitten. Ikävä kyllä, historia antaa toistaa itseään. Chipkon syleilijät On harhaa luulla, että kehitysmaissa tavallisten asukkaiden kaikki tarmo ja mielenkiinto kohdistuisi vain ja ainoastaan jokapäiväisen leivän hankintaan, niin ettei luonnon kitumiseen kiinnitettäisi mitään huomiota. Itse asiassa kehitysmaissa toimii monia kansanliikkeitä, jotka pyrkivät sekä estämään että korjaamaan ympäristötuhoja. Intilalainen Chipko Andola ja kenialainen Greenbelt ovat esimerkkejä ruohonjuuritason liikkeistä, jotka ovat omalta osaltaan voimakkaasti vaikuttaneet alueidensa metsäpolitiikkaan; em. estämällä mestähakkuut Himalajan alarinteillä Uttarakhandin alueella (chipko, "syleillä"), jm. organisoimalla koko maan kattavan puidenistuskampanjan Keniassa. CSE, eli Center for Science and Environment, on nykyisin yksi Intian johtavista ympäristöliikkeistä. Sen tärkeimpiä tavoitteita on saada Intian hallitus toteuttamaan uudenlaisia metsitysprojekteja, jotka olisivat samalla jättimäisiä maareformeja, köyhyyden ja työttömyyden vastaisia ohjelmia sekä maaperän ja vesivarojen suojeluhankkeita. CSE on vaatinut, että Intian hallitus ryhtyisi maksamaan maattomille maatyöläisperheille palkkaa siitä, että nämä istuttaisivat puita valtion omistamille joutomaille. Kun puut olisi istutettu, ne olisivat CSE:n vaatimuksien mukaan istutuksesta vastanneiden köyhien omaisuutta. Näin heillä olisi henkilökohtainen intressi pitää huolta istuttamistaan puuntaimista. Tällä tavoin Intian 100 miljoonaa joutomaahehtaaria voisivat elättää 50 miljoonaa köyhää perhettä eli noin 250 miljoonaa ihmistä. (Kaksi hehtaaria maata riittäisi elättämään yhden perheen, jos sille istutettaisiin polttopuuta, karjanrehua ja erilaisia hedelmiä tuottavia puita sekä joitakin kaupallisia lajikkeita puun tuottamiseksi teollisuutta varten.) Valitettavasti näinkin hienolle projektille löytyy vahvat vastustajansa: maata omistava luokka ei pitäisi siitä, että se menettäisi otteeensa ehtymättämään, halpaan työvoimareserviin. Itsenäiset viljelijät eivät enää olisi suurmaanomistajien palloteltavissa. Uusi neoliitinen vallankumous Agro-fosertry on uusvanha maanviljelymenetelmä, jota on käytetty mm. Jaavalla jo kauan ennen länsimaisten tiedemiesten ahaaelämystä. Tällä "puuviljelyllä" on monia hyviä puolia. Sen avulla mm. saadaan ravinteet kiertoon syvemmistä maakerroksista. Puut vähentävät eroosiohaittoja ja, mikä parasta, voivat tuottaa suuria satoja. Nykysin käytössä olevat "viljapuut" ovat villejä lajeja, jota ei ole jalostettu kuten maissintähkiä tahi vehnää. Puissa piilee potentiaaleja pallomme pelastamiseksi: alkusiemen uudelle neoliittiselle vallankumoukselle. Tämä edellyttää vanhan viisauden ja uudenaikaisen maataloustieteen hedelmällistä yhdistämistä, sananmukaisesti. Sillä toki on olemassa kestäviäkin tuotantotapoja, jos vain löytyy tahtoa ja mielenkiintoa niiden tutkimiseksi ja käyttöönottamiseksi. Mutta tässä suunnitelmassa vaanivat samat vaarat kuin surullisen kuuluisassa Vihreässä vallankumouksessa. Kasvinjalostuksen vanavedessä seuraavat maatalouden koneellistaminen, nykyaikaiset kastelujärjestelmät, lannoitteet sekä tuholaismyrkyt. Ja todennäköisesti uudet uljaat lajikkeet runnoisivat alleen paikalliset villit lajit. Sietäisi miettiä, mistä puusta hedelmänsä haukkaa. YMPÄRISTÖ JA KEHITYS on nouseva suomalainen kansanliike, joka perustetttiin keväällä -87. Kuten nimikin jo kertoo, tarkoituksena on paneutua kehitysmaaprbolematiikkaan ympäristökysymysten kautta, tai päin vastoin. Tällä hetkellä yhdistyksellä on yhteistyöprojekteja Keniassa, Zimbabwesa sekä Intiassa. (JYY:kin on ennättänyt jo osallistua tätä kautta Rajasthanin eroosionesto-ohjelmaan). Yhdistys vaatii myös maamme viralliselta kehitysyhteistyöltä ekologisesti kestäviä periaatteita. Aiheesta enemmän intoutuneet voivat saada lisätietoja osoitteesta: Ympäristö ja Kehitys, Ympäristökeskus, Hietaniemenkatu 10, 00100 HELSINKI. Yritystä, ihmiset. Sari Vanhanen
* r 5 Edustajisto äänesti budjettimuutoksen Muutama penni pois vuokrannoususta Ari Heikkisen (Reunioni) esityksestä Kortepohjan ylioppilaskylän vuokrat eivät nouse aivan niin paljon ensi keväänä kuin oli vaarassa. Yli kolmen markan korotus (3,31 mk) neliömetriä kohden vaihtuu alle kolmeen markkaan, koska JYY:n edustajisto hyväksyi Heikkisen esityksen, jonka mukaan JYY:n yritystoimi maksaa 65 000 markkaa valmisteltua enemmän vuokraa kylän tiloistaan. Lisäksi 65 000 markkaa otettiin ylioppilastalon peruskorjausrahastosta. Äänestyksessä Ari Heikkisen esitys sai 15 ääntä ja ylioppilaskunnan hallituksen esitys 12 ääntä. Yhteensä Kortepohjan ylioppilaskylä perii asuntovuokrina lähes yhdeksän ja puoli miljoonaa markkaa. Isännöitsijä Leo Kamusen mukaan "korotus on kohdistettu vuokriin, kun yhteiskunta juuri sen maksuun opiskelijoille tukea antaa". JYY:n edustajiston hyväksymässä Kortepohjan budjetissa kiinnittyy kohdassa "kiinteistön tuotot" lisäksi huomio puhelintuottoihin, joita on budjetoitu 1,14 miljoonaa markkaa ja puhelinvuokriakin 240 000 markkaa. Kalustemaksuja kylä periin ensi vuonna kalusteistaan 255 000 markkaa ja saunamaksuja 310 000 markkaa. 42 miljoonaa Ylioppilaskunnan kokonaisbudjetissa mennään nyt markkamääräisesti ensimmäisen kerran reippaasti yli 40 miljoonan markan. Kun kuluvan vuoden loppusumma budjetoitiin 36 miljoonaksi, on ensi vuoden loppusumman 42 miljoonaa markkaa. Nousu on 17 prosenttia. JYY:n edustajisto hyväksyi 22. marraskuuta JYY:n varsinaisen toiminnan, toimiston, Kortepohjan ylioppilaskylän sekä yritystoimen talousarvion. Edustajisto ei paljoa huomauttamista budjeteista löytänyt, mutta sentään jotakin. Varsinaisessa toiminnassa edustajisto päätti (Ari Heikkisen esityksestä) maksaa työleirisihteerille valmisteltua hieman enemmän ja Keskustelua Lisää satiaisia Nimimerkki Nuori Kekkonen (Jylkkäri N:o 13.16.11) puuttui yliopistoja viimeiset kymmenen vuotta kutkuttaneeseen ongelmaan, opintoviikkoihin. Opintoviikothan tulivat tutkinnonuudistuksen mukana opintosuoritusten mittaamiseen, koska muutakaaan keinoa ei keksitty. Opintoviikko on laskennallisesti 40 tuntia erilaista opiskelua: luentoja, demonstraatioita, harjoituksia, tenttiin valmistautumista jne. Laskukaavat, joilla tuntimäärät saadaan, ovat mekanistisia: esimerkiksi tietyy määrä tunteja/1000 sivua kohden. Opetusministeriön mukaan tutkinto olisi voitava suorittaa neljässä ja puolessa vuodessa täysipainoisesti opiskellen. Vuotta kohden siitä tulee n. 36 ov. Lukuvuosi on periaatteessa 9 kuukauden mittainen, mutta käytännössähän lukuvuosi on lyhyempi joululomien tms. seikkojen vuoksi. Kahdeksan kuukauden mukaan laskettuna kuukautta kohden tulee 4,5 ov, joka on opiskeltava, jotta pysyisi normissa. (Kesällä opiskelevat ne, joilla on varaa ja saavat hyväpalkkaisen työn elokuuksi, jolle ei saa opintotukea.) Nuori Kekkonen ehdotti opintoviikon käytön laajentamista myös muualle yliopistoyhteisöön ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi rehtorin ja hallintojohtajan töiden mittaamiseen. Mukaan voisi ottaa myös opettajat. Ajatus tuntuu kiehtovalta varsinkin nyt kun yliopistossa alkaa tämä työvelvollisuuskokeilu. Sanahirviö, joka pitää sisällään kauniin ajatuksen opettajien työn joustavuudesta, jolloin luentovelvollisuutta ei enää ole ja moni turha luento jäisi pitämättä. Suunnitelmien mukaan opettajien työvelvollisuus on 1600 tuntia/vuosi. Viikoiksi muutettuna (40 h/vko) se tekee 40 viikkoa; 11 kuukaudelle jaettuna 3,6 vkoa/kk. Näin ollen opiskelijat tekevät töitä kuukaudesa 0,9 viikkoa eli peräti 36 tuntia ( = 4 työpäivää) enemmän töitä. Ja millä palkalla. Tapio Särkelä samoin valmisteltua enemmän korvausta toiminnastaan saa ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Jälkimmäisestä palkkiosta äänestettäessä hallituksen esityksen (5000 markkaa) takana oli vain pari edustajiston jäsentä, kun taas Tuhatkunnan Tuomo Yli-Huttulan esitys (10 000 markkaa) sai laajan tuen. Kyse on siis vuosipalkkiosta, ei suinkaan kuukausipalkasta. Varsinaisessa toiminnassa huomattavaa on, että kulttuurisihteerin kokopäiväinen toimi puolipäiväistettiin. Perusteluna oli konserttitoiminnan hoituminen ravintola Ilokiven omana työnä. "Voi kun olisin yhtä viisas kuin kaikki te yhdessä", sanoi yritystoimenjohtaja Jouko Utriainen käsiteltäessä JYY:n yritystoimen budjettia ja edessä olevaa ravintola Rentukan remonttia. Remontti on ns. luonnollinen, koska mm. ravintolan keittiö kaipaa korjauksia. Heti ei ravintelia kuitenkaan revitä auki ja uuteen uskoon, vaan töihin päästäneen vasta vuonna 1990. Rakas Misty Lady Kirjoituksesi ei kuulemma ollut toimituksen/jonkun yksityisen provokatiivinen keskustelunherättäjä. Siksi sen saattoi lukea silkkana opetustekstinä eräänlaisesta elämänkatsomuksesta. Haluan kuitenkin kommentoida lopussa esittämääsi mielipidettä siitä, että ainakin yliopsitossa olisi "pidettävä vähemmän melua tasa-arvosta" ja jätettävä "ratsastelu feminismin lipun alla". Mielestäni yliopiston(kin) piirissä on syytä tarkistaa asioita feministisestä näkökulmasta käsin niin kauan — kun MIESluennoistija esittää vakvana noin kahdellesadalle naisopiskelijalle oivalluksensa siitä, 'kuinka kuulkaa asia on niin, että näillä naisasianaisilla on ihan järkeviäkin mielipiteitä esimerkiksi ympäristöestetiikasta' tahi 'estetiikan teoreetikot ovat esittäneet merkillisiä teorioita siitä syystä, että heidän vaimonsa ovat heitä pahoinpidelleet' — kun MIESpuolinen yliopiston työntekijä kertoo hauskana tarinana (tosi-) kertomusta ei-keskisuomalaisesta yliopistosta, jossa naisopiskelijoille suullisen tentin yksityiseen suorittamiseen liittyy myös tanssia takkatulen ääressä sekä saunomistarjous Tarkoitus on saada Rentukkaan "nopeampaa ja joustavampaa palvelua". Näin lupaa yritystoimenjohtaja Jouko Utriainen. Uusi p ä ä s i h t e e r i Edustajisto valitsi JYY:n pääsihteeriksi kaksivuotiskaudeksi vuoden alusta Tapio Särkelän, 28. Äänestyksessä Tapio sai 25 ääntä ja kilpailijansa saivat tyytyä jäännöspaloihin. Tätä nykyä Särkelä löytyy Mannerheimintieltä SYL:n toimistosta. Hän on SYL:n hallituksen jäsen kuluvan vuoden. Aiemmin kansantaloustiedettä vuodesta 1984 opiskellut Särkelä on toiminut mm. JYY:n hallituksessa vuonna 1987. Uusi p ä ä t o i m i t t a j a Edustajisto valitsi Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajaksi kaksivuotiskaudeksi vuoden alusta Eero Leppäsen, 25. Äänestyksessä Leppänen sai 20 ääntä ja kilpailijansa Jouni Vauhkonen 10 ja Helena Seppälä yhden(1)äänen. RL — kun omassa Kampuskirjassamme oleileva MIESpuolinen tietokoneasiantuntija esittelee teknisiä ominaisuuksia tiedustelevalle ostajalle esimerkkiohjelman: alaston nainen, joka näyttöpäätteessä pyörittelee rytmikkäästi rintojaan (halukkaat voivat saada myyjän lisäselostuksen siitä, kuinka moinen fyysisenä suorituksena tapahtuu) — kun Mattilanniemen vahtimestarin koppi on tapetoitu pornolehtien kuvasivuilla ja niin edelleen. Nämä ovat vain pintailmiöitä, hajahuomioita. Itse asiassa pitäisi ottaa esimerkkejä siitä, kuinka naisten osuus tieteen eri alueilla on otettu huomioon nykyisessä opetuksessa; kuinka esimerkiksi naiskirjailijoiden joukko on esillä kirjallisuudenopetuksessa tai miksi naisia on niin vähän ylemmissä yliopistollisissa tehtävissä jne. 'Misty Ladylle' voin vielä kertoa, että olen niin epänaisellinen, että säästän vuosittain parituhatta markkaa korjaamalla autoni pikkuviat ja tekemällä huollot. Se ei kuitenkaan estä sitä, että sopivan avuttomaksi heittäytyen saan huoltoasemalla suloiset palvelupojat ja -sedät kiireenvilkkaa tarkistamaan autonrenkaitteni paineet. Mutta, kulti pieni 'Misty Lady', se onkin jo toinen juttu _ Terveisin Clear Woman Opintoviikkojen tilalle metrijärjestelmä Ylioppilaskunnan vaalien tiimellyksessä nousivat opintoviikot, nuo satiaiset, taas puheenaiheeksi. Esitettiin kysymys: mitä opintoviikkojen tilalle? Vakavasti pohtien siihen yritettiin vastata. Kysymyksen on taso suunnilleen sitä luokkaa, että mitä satiaisten tilalle? Niiden tilalle ei tarvitse laittaa täitä, klamydiaa tai tippuria. Riittää kun niistä pääsee eroon. Ei opintoviikkojenkaan tilalle tarvita mitään, kun opintoviikkojakaan ei tarvita. Opettajien työvelvollisuuskokeilun yhteydessä opintoviikot saattavat kehittyä riesasta vaivaksi. Jos luentojen ja kisapakettien sijaan keksitään mielekkäämpää opetusta, esimerkiksi projektin kaltaisia työtapoja, niin miten ihmeessä niistä voidaan myöntää opintoviikkoja? Eihän etukäteen tiedetä viekö joku projekti kuukauden, puoli vuotta vai loppuelämän. Missä vaiheessa opintoviikot annetaan? Kuinka pystytään mittaamaan, mitä on opittu, kun kaikki ovat oppineet erilaisia asioita ja tehneet hyvinkin erilaisia työmääriä? Ei opiskelua kannat mitata, ei satiaisilla, ei täillä, ei opintoviikoilla eikä metrimitalla. Nuori Kekkonen AVOINNA Mo-Pö :Ö.15~L6.00 £ a m w ^ r § Ko&Kui&äiföOl.inlie 2 Puh 615744 ~*sp UUTUUSKIRJOJA: HYVÄRINEN: MATKA MUUHUN BARTHES PARIISIN ÖITÄ TURUNEN: IHMISEN KASVATUS RANTOLA: TULEVAISUUDEN OPETTAJA RAUHA KASVAA MEISTÄ SABOM: VI UPPLEVDE DÖDEN STERUNG: THE ART OF PROLOG BERGER: INVITATION TO S0SI0L0GY VVHARTON: THE HOUSE OF MIRTH VIHAA SÄÄSTÄMÄTTÄ RAKKAUDESTA TINKIMÄTTÄ ) unnut Toimittaneet Sara Heinämaa ja Päivi Tapola LOPUTTOMAT HUNNUT Naittoi eroottisia tekstejä. Ovh. 96,Kari Kontio KAUSI HELVETISSÄ Turkan oppilas ti lii/a a. Oi h. 109,llsa Saarinen EREKTIO ALBERTINKADULLA Kamalla-filosofinen puheenvuoro Ovh. 128,
Jyväskylän Yliopiston kameraseura toimii monipuolisesti kuvainnostuksen vallassa. Nimestään huolimatta porukka ei muodosta tekniikkakerhoa, vaan koostumukseltaan vaihtelevan seurueen valokuvasta kiinnostuneita. Noin kerran kuukaudessa kokoonnutaan epävirallisissa merkeissä katselemaan kuvia ja suunnittelemaan tekemisiä kiinnostuksien ja toivomuksien mukaan. Kursseja Jäsenille kameraseura järjestää kursseja mm. mustavalkovedostuksesta ja cibachrome-tekniikasta. Ensi kevätpuolelle on suunniteltu henkilökuvatyöpajaa sekä viime keväiseen tapaan läänintaiteilija Mikko Hietahtaharjun ohjaamaan valokuvailmaisun työpajaa. Pitkä työfxäjpaja tässä yhteydessä tarkoittaa 4-6 kokoontumista viikorV•vaivälein sekä itsenäisten kuvatehtävien suorittamista. Retkiä Yhteistyössä muiden kaupungissa toimivien kameraseurojen kanssa järjestetään tutustumiskäyntejä ja retkiä. Yliopistojen kameraseuroista läheisimmässä yhteistyössä on ollut Oulun yliopiston kameraseura. Tämänhetkisistä suunnitelmista laajin on maaliskuun lopuksi -89 suunniteltu matka Lundin yliopistoon, Ruotsiin. Näyttelyt Joka toinen vuosi järjestetään kameraseuran kevätnäyttely Pinacothecassa. Viimeksi näyttely oli keväällä -88. Muutoin näyttelyjä järjestetään tarpeen, innostuksen ja tilan mukaan. Pimiöt Vuosijäsenmaksulla 25,— (pankkisiirtokuitteja mm. yliopistoa lähimmässä Säästöpankissa) saa käyttöoikeuden 3:een kameraseuran ylläpitämään pimiöön: Yo-talon yläkerrassa, Kortepohjan Lja N-talossa. Käyttömaksu on 5,—/kerta, mikä suoritetaan avainta lunastettaessa. Yo-talon labran avaimen saa Yo-kunnan toimistosta sen aukioloaikoina. Varauslista on pimiön ovessa. Labranhoitajana toimii Juha Uutela, puh. 642 780 , jolta saat tarvittaessa lisätietoa. Kortepohjan labrojen avaimet saa Ulpukasta käyttömaksua vastaan. L-talon labranhoitajana toimii Kaija Hammar 252 211/2779. N-talon Tuija Hurri 252 211/230 1. Jokaisessa pimiössä on käyttöpäiväkirja, jonka jokainen käyttäjä kohdaltaan täyttää litkujen tuoreuden seuraamiseksi. Jäsenmaksuetuutena on lisäksi valokuvausliikkeiden myöntämät alennukset. Lähiaikojen tapahtumista Elinkautista taiteilija -apurahaa nauttiva valokuvaaja Kalervo Ojutkangas Raahesta tulee esittelemään uusinta tuotantoaan mm. kirjastaan "Jälkiä maassa" tiistaina 29. marraskuuta klo 19 L30 2. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Lisätietoja Kameraseuran toiminnasta tiedotetaan keskeisimmillä ilmoitustauluilla kuten kirjastolla ja päärakennuksella. Jylkkärin järjestöpalsta on samoin säännöllisessä käytössä. Kaikesta edellä kerrotusta sekä poisunohtuneesta antavat lisätietoja pj. Kimmo Lehtonen 252 211/3380 , siht. Hannele Kolsio 617 764, tiedotussiht. Minna Pirhonen 213 832, varapj. Kristiina Kuisma 244 861 sekä muut hallituksen jäsenet Matti Särkkä 253 264, Juha Uutela 642 786.
Opiskelijoiden oma matkatoimisto Jyväsk|jpsa Puh. (941)617507 Kauppakatu /JT : V I E P I T K Ä L L E Yo-kylästä ehkä yksiö jopa -87 aloittaneelle H JYVÄSKYLÄN KAUPUNGIN TEATTERI Hannu Salama SE TAVALLINEN TARINA Ohjaus Sirkku Peltola vier Musiikki Miljoonasade Liput puh. 294 990, 294 991 Opiskelijalippuja myös ennakkoon. ^ ") Hanki lisäansioita siivoamalla ILTATYÖTÄ TIKKAKOSKELLA PALOKASSA JYVÄSKYLÄSSÄ Soita p. 731915 Siivousliike SIIVARI 4 9 5 M u u r a m e SMCME 18.45, 20.45, _ _ _ _ _ _ su myös 16.45 k. "*SgSSr" PEDRO ALMODOVARIN elokuva M A T A D O R "hurja, eroottinen ja murhan^41! himoinen... Pedro Almodovar on jännittävin uusi eurooppalainen ohjaaja vuosiin." (H. Ylänen, HS) -K18HfiiiHirHil Lähetä joulutervehdyksesi P O S T I KORTILLA S u u r e t valikoimat J o u l u k o r t t e j a T a r j o u s k o r t t e j a 1 kpl 10 kpl 1,50 mk 10 mk T e n a v a j a K a r v i s k o r t t e j a T a i d e k o r t t e j a • TAIDEJULISTEITA myös mustavalkoisia • JULISTELISTOJA Meiltä m y ö s U U D E T A L L A K A T j a K A L E N T E R I T P i k k u j o u l u l a h j a t Poikkea ostoksille "PAPERk Yliopistonkatu 6 f '• i ja asujat eivät kohdanneet Palauttakaamme aluksi mieliimme syyskuun alkupuoli. Uusi opiskelija seisoo reppu selässä ylioppilaskylän pihalla ja ihmettelee, mihin päänsä kallistaisi. Oma kolo löytyi ehkkä kiukkuisen vuokraemännän tyttären entisestä huoneesta, josta kaiken lisäksi joutuu maksamaan mansikoita. Opiskelijapolomme saa sitten lokakuun loppupuolella kirjeen Kortepohjan asukas asiaintoimistosta, jossa hänet toivotetaan tervetulleeksi asumaan E-talon toveriyksiöön yhdessä tuntemattoman suuruuden kanssa. Opiskelijan ilme kirkastuu; ei enää hiljaista nyhräämistä omassa huoneessa, stereot vain täysille ja nauttimaan kunnolla opiskelijaelämästä ylioppilaskylässä ! Seuraavana päivänä opiskelijamme tarttuu luuriin aikomuksenaan ilmoittaa asukastoimistoon ottavansa mielellään vastaan tarjoutun asunnon. Nyt opiskelija kuitenkin alkaa ajatella toveriyksiötä realistisesti. Mitä, jos hän saisi kämppäkaverikseen jonkun nynnyn, jonka harrastuksina olisi klassisen musiikin kuuntelu ja lenkkeily, ja joka tinkisi niistäkin ehtiäkseen lukea tenttiin. Ei kiitos. Mielummin kuitenkin oma huone, jossa voi kuunnella stereoita kovaa, kunhan käyttää kuulokkeita, ja jossa ei ainakaan kaiu Bach ja haise hiki. Ja muuttamisestahan on aina vaivaa; joten opiskelijamme kertoo kohteliaasti, että hän ei ota asuntoa vastaan. P o i s t u n u t p u l a Opiskelijoita, jotka lokama marraskuussa päätyivät esimerkkiopiskelijamme ratkaisuun, oli niin paljon, että marraskuussa voitiin todeta asuntopulan poistuneen. Seuraavaksi alkoi asukastoimiston väki ja asukkaidenottolautakunta raapia päitään miettien keinoa saada tyhjät asunnot asutettua. Toki asuntoihin olisi tulijoita ollut, jopa muut kuin opiskelija soittelivat kylään paikallislehdessä olleen jutun perusteella ja tarjoutuivat ilomielin täyttämään tyhjät kmpät. Tällaisiin tarjouksiin integroida ymäröivää yhteiskuntaa opiskelijoihin ei kuitenkaan suhtauduttu myönteisesti, vaan todettiin, että eiköhän asukkaiksi saada opiskelijoita. Päätettiin siis täyttää Etalon toveriyksiöt poikkeuksellisesti ensi elokuun loppuun yhdellä henkilöllä. (Tulevana syksynä lienee tarpeeksi tulijoita myös niihin toveriyksiöihin.) Seuraavaksi ruvettiin sitten miettimään, kuinka tämä tehtäisiin: siirrettäisiinkö ensin sisäisestä jonosta solussa asuvia yksiöihin, toveriyksiössä asuvia soluihin ja yritettäisiin täyttää vapautuneet toveriyksiöpaikat, jotka eivät todennäköisesti kelpaisi, joten ne tulisi poikkeuksellisesti muuttaa yksinasuttaviksi, joihin pääsisi asumaan solussa asuvia, soluihin muuttaisi toveriyksiössä asuvia ja jälleen tyhjenisi toveriyksiöitä, joten... Siinähän se sitten talvi kuluisikin rattoisasti, kun joka kuun vaihteessa kävisi kylässä säpinä ihmisten muutellessa ees sun taas. T u o r e e l l e k i n o m a y k s i ö Jotta tämmöiseltä muuttoshovvlta vältyttäisiin ja asuntojen tyhjäkäynti jäisi mahdollisimman pieneksi (tyhjät asunnot eivät tuota, mistä luonnollisesti seuraa esim. vuokrankorotuspaineita), päätettiin asunnot täyttää sellaisilla opiskelijoilla, jotka eivät vielä asu Keskustelua P opulismi, mitä merkillisimpien tyypähdyksien kavalkadi, on vallannut kelpo nurkan Suomen Hellaasta. Menneiden aikojen kulturelli seminaarinuoriso jäykistyisi kauhusta havaitessaan suomettarelaisten aatteiden paenneen kalja-velkakierre realismin alta. Ja onpa sosiaalisen viiteryhmän muuttumisessa sulattelemista niin virkakunnan edustajilla kuin puoluehiirilläkin, siinä, miltä kylän uusi kyläpäällikkökopla näyttää. Vaan saavatpahan ihmisparat olla rauhassa kasvatuslaitoksen kuuluisimmalta ei-poliittiselta (= egoistiselta) potaskanpuhujalta Pyllyposkelta samoin kuin Centrum-puolueen sikaniskaisänniltä, joiden henkinen tuki tieteen taipaleella kuulunee osapuilleen näin: "Mulloon parisataa hehtaaria pottua, n'otta opiskellahan vaan !" Lieneenpä paikallaan esitellä uusia diktaattoreita (so. niitä, mitä pistetään pyromaanien vartijoiksi seuraavalle vuodelle) hiukan lähemmin. Orto Hankala on ainoa puoluepoliitikko porukassa. Koplan kuivin mies, paitsi kun huuliparta kostuu tuopin laidalla. Tuhatkaunokkipuolueesta. Neiti Kaakkuri huutaa yksinäisyyttään suomalaisilla ja kansainvälisillä vaalilistoilla. Pitä kehitysmaakahvista ja suklaasta ja t/pukeutuu tummiin. A. Hiilen on hallituskoplan ainoa sivistymätön: hän ei osaa pelata pismarkkia edes vuokrankorotuksessa. Muutoin saa hän osakseen ihailevia katseita komeiden kulmakarvojensa vuoksi kuunnellessaan neitokaisten kaihoisia ölähdyksiä: "Izoo t u o p p i ! " Hannie Mestariampujan hennoilla harteilla lepääkin sitten koko remmin asiallisuusvastuu. Viileä harkinta säilyy, vaikka tilatun pizzan pohjassa olisi tuuman kerros palaneita jauhoja. Capricciosaa jaossa. Anti-Steitti taas on koplan erikoismies sähköisten viestinten alalla. Värnäri ja pää kolisevat R-talon herrahississä, ja kohta kuuluu huutavan ääni olohuoneessa: "Vuan oesko paekkoo ringissä?" Harasoo Ruski ja ruutupaita ovat Moonbone + (2u) -ryhmittymätön LYÖMÄTÖN tavaramerkki. Ehdokasasettelun perustana ko. populassa onkin, että asettumalla riepupään taakse välttyy saamasta "lällihin". Poika Vesanto, aito met•l kylässä. Heistä asuntoja tarjotaan ensin niille, jotka ovat opiskelleet kauimmin, mutta luultavaa on, että jokunen v. 1986 ja jopa -87 opintonsa aloittanut pääsee nyt asumaan E-talon yksiöön. Tämä on tietysti huutava vääryys, kun muistetaan niitä opiskelijoita, jotka ovat jo pitkään asuneet kylässä jonottaen parempiin asumismuotohin. Lohdutuksena kuitenkin todettakoon, että E-talon ratkaisu on väliaikainen ja todennäköistä on, että uudehko opiskelija, joka nyt saa nauttia yksinasumisen ausäläinen saapasrajan takaa, on kuin edellisen varjo, pieni ja kuulumaton. Tosin Rtalon tunnetuin asukas, romukauppias A. Ahlquist, tituleeraa häntä isännäksi, ja suomen kielen äitintyttärillä on hankaluuksia hänen tervehtimistottumustensa kanssa. Mutta Sonkarin rannalla ja tiskillä Kesämieli jyllää—"no mutta". Muurari-veli on villi ja vapaa mies pilkkujen siirtelyyn. Hänen tajuntansa on hajanaisempi kuin silmälasinpokien vankka informatiivisuus antaa ymmärtää: hän on 0.6-prosenttisesti populistisovinisti ja 0.3-prosenttisesti positiivisen asiallinen. Muuta ei näet esiinny, lukijaa kaiveleva matematiikka on tilastollinen harha, syntax data error. Jep. Näin mentäneen sitten syteen tai saveen tulevana vuonna, mikäli kokouskäytännössä laitossinitakit ja tuliharjat eivät Claanimestarinsa Kamun johdolla junaile hyvää tarkoittavaa hallituskoplaa pehmoiseen selliin. Tiukkaa asiallisuutta tultaneen aina noudtattamaan. Eläkää toivossa ja uskokaa tulevaan, puoluelapamadot... Pajatson pielestä terveisin PA E-talo hohtelee auringonvalossa. tuudesta, sijoitetaan ensi syksynä "omalle paikalleen" toveriyksiöön tai soluun. Mitä tulee huhuihin, joissa epäillään, että asukasasiaintomisto jakaisi esm. yksiöitä sen mukaan, sattuuko pärstä miellyttämään, niin se ei pidä paikkaansa. Totta on, että sisäisessä jonossa voi tippua alemmalle sijalle, mutta tämä johtuu siitä, että asumismuodon ratkaisee opiskelujen aloittamisvuosi (siis vanhemmat opiskelijat pääsevät kylän ulkopuoleltakin helpommin soluun tai yksiöön) ja joka kuukausi ilmautuu muutamia sellaisia, joilla on erityisiä syitä (esim. terveydentila) asua yksin. Asukkaiden ottolautakunnalle onkin viime aikoina tullut runsaasti asumista koskevia erityishakemuksia, joista suurin osa ei ole johtanut toimenpiteisiin. Totuushan näet on, että n. joka kolmannelta löytyy jonkinlainen allergia, jos oikein tarkkaan tutkita», joten niiden varjolla on turha yrittää paremmille sijoille asuntojonoissa. H a n n e l e P u l k a m o J y v ä s k y l ä n y l i o p i s t o n y l i o p p i l a s k u n n a n K o r t e p o h j a n y l i o p p i l a s k y l ä n a s u k a s n e u v o s t o n vaali 9. ja 1 6 . 1 1 . 1 9 8 8 T u l o k s e t : Äänioikeutettuja: 1 746. Annettuja ääniä 219. Äänestysprosentti 12,5. Asukasneuvoston jäsenet (8) vaalilitoittain: Verausluku 33 Vaaliliitto A: JYTK/Kokoomus Äänimäärä Arto Honkala 13 Vaaliliitto B: Kyläpuolue Antti Hilden 29 81 Hannele Wahlsten 14 50.500 Antti Teittinen 11 27.000 Vaaliliitto C: Kumman Luja Pekka Vepsäläinen 11 65 Veli-Pekka Muuronen 10 32.500 Heikki Risku 9 21.666 Vaaliliitto D: Jyväskylän kansainvälinen opiskelijayhd. Leena Kuikka 30 30 Kortepohjan ylioppilaskylässä on haettavana VAPAA-AIKASIHTEERIN TOIMI 1.1.1989 — 31.12.1989 väliseksi toimikaudeksi siten, että kausi katkeaa 15. 5. — 15. 8. väliseksi ajaksi. Hakijalta edellytetään Jyy:n jäsenyyttä, ylioppilaskylän asumisolosuhteiden tuntemusta sekä perehtyneisyyttä järjestö-, tiedotusja harrastustoimintaan. Tästä puolipäivätoimesta maksettava palkka on 2 341,—/kk. Kylähallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on jätettävä yo-kylän toimistoon tai puh.keskukseen viimeistään 7.12. klo 12.00. Lisätietoja isänn. Kamunen puh. 251 211/2107.
A Long Filmfestival about Killing L ontoon 32. Filmifestivaalit tarjosivat marraskuun lopussa runsaan kahden viikon aikana 212 elokuvaesitystä ja joukon tilaisuuksia keskustella elokuvantekijöiden kanssa. Perinteisesti Lontoon festivaalit päättävät f esti vaalivuoden, joten sinne kerätään mm. Berliinin, Cannes^ ja Venetsian festivaalien parhaimmistoa, kuriositeetteja ja jokunen pienimuotoisempi ensi-iltaelokuva. Tänä vuonna Lontoon festivaalit olivat tavallistakin vaisummat; ohjelmiston taso vaihteli tavattomasti, mutta toki joukosta löytyi myös helmiä. Erään suomalaisen elokuvakriitikon nyrpeä lausunto, että Lontoon festivaali on perinteisesti homojen, feministien ja kommunistien temmellyskenttä, voidaan tässä tapauksessa jättää noteeraamatta. Ominaisinta Lontoon festivaaleille on niiden epäkaupallisuus. Berliinin tai Cannes'n kaltaista markkinajuhlaa ei löytynyt, ja epäkaupallisuuden takia festivaalit jäivät tiedotusvälineissä vaatimattoman huomion kohteeksi. Elämänkokoisia elokuvia Festivaalin johtajan Sheila Whitakerin omat feministiset mieltymykset vaikuttivat ohjelmistoon sen verran, että nähtävänä oli koko joukko mielenkiintoisia filmidebyyttejä esimerkiksi vielä toistaiseksi tuntemattomilta naisohjaajilta kuten Marquise Lepage, Magali Clement, Fiorella Infaselli, Beeban Kidron jne. Yksi kiinnostavimmista naiselokuvista oli kanadalainen vuonna 1987 valmistunut A Winter Tan, jonka ohjauksesta vastaa viiden henkilön tiimi: Jackie Burroughs (joka käsikirjoittanut elokuvan ja esittää myös pääosaa), Louise Clark, John Frizzell, John Walker ja Aerlyn Weissman. Useimpien ryhmän jäsenten menneisyyteen kuuluu dokumenttifilmien tuottaminen. Dokumentaarinen ote näkyi myös tässä elokuvassa, joka kertoo keski-ikäisen naisen lomasta Meksikossa. Nainen kirjoittaa kirjaa, mutta pääasiassa kuitenkin etsii rakkautta, suoraviivaisemmin sanottuna nuorta, jäntevää miehen lihaa. Miespuolisista Don Juaneista on tehty lukemattomia elokuvia, mutta fyysisen viehätyksensä menettäneen vanhenevan naisen elämäntodellisuus naurettavuudessaan ja K säälittävyydessään on koskettavaa nähtävää. Kun nainen ei ole enää nuori ja viehättävä, hänelle jäävät vain haaveet eikä kukaan ota hänen tunteitaan vakavasti. Käsittämätöntä kuitenkin, että myös joukko suomalaisia keski-ikäisiä elokuvakriitikoita, jotka muutoin istuivat filmifestivaalien ajan Sohon peepshow'ssa, pitivät juuri tätä elokuvaa hyvänä. Toinen mielenkiintoinen feministijuttu nähtiin festivaalien videosarjassa (joka muutoin ei tasoltaan juuri häikäissyt). Laura Kipnisin A Man's Woman (1987/8) on hauska tarina naisreporttereista, joka selvittelee tunnetun oikeistolaisnaisen ja antifeministin salamurhan taustoja. Videofilmi on kuva karriäärinaisesta, joka haluaa pärjätä miesten maailmassa olemalla muita naisia parempi, siis melkein mies. Tämä nainen perustaa antifeministisen liikkeen, jonka perusideologia on opastaa naisia alistumaan miestensä passaamiseen ja uhrautumiseen perheen hyväksi. Painamalla muita naisia alas päähenkilö saavuttaa valtaisan suosion (etenkin naisten keskuudessa), mutta lopulta hänelle selviää karmea totuus: miesten kanssa samaan suuntaan ajatteleminen ei suinkaan takaa paikkaa kongressissa; miesten maailma on totaalisen suljettu naisilta, jotka kelpaavat enintään politiikanteon välineiksi, eivät subjekteiksi. Kiintoisinta tässä videoelokuvassa on se, että se ei ylistä ammattifeministejäkään, vaan tekee heistä naurettavia fanaatikkoja, vaikka filmi sinänsä on naisasiaa parhaimmillaan. Väkivaltaaja inhorealismia Kaksi viikkoa Lontoon filmifestivaaleilla merkitsi myös päivästä toiseen brutaaleja veritekoja, raakoja murhia, tappeluita, raiskauksia ja psyykkistä väkivaltaa; kuuluuhan se kaikki olennaisesti elämän ja elokuvan perusaineistoon. Brutaalein ja sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltaisin elokuva oli nuoren australialaisohjaaja John Hillcoatin ohjaama Ghosts of the Civil Dead (1988), joka oli festivaaleilla ensiesityksessään. Se on kuva suljetusta vankilayhteisöstä, joka muistuttaa monia USAn "uuden sukupolven" vankilalaitoksia pastellisävyisine seinineen ja elektronisine valvontalaitteineen. Kuvaamalla vankilalaitoksen kontrollia ja henkistä väkivaltaa rikollisia kohtaan Hillcoat kuvaa samalla modernia yhteiskuntaa, joka manipuloiden tuottaa ihmisistä varsin epäinhimillisiä. Ihmisestä voi tehdä eläimen. Yksi vaikuttavimmista roolisuorituksista oli Nick Caven esittämä vanki; Cave on tehnyt elokuvaan myös musiikin. Vastikään parhaan eurooppalaisen elokuvan palkinto annettiin puolalaisen Krzystof Kieslowskin ohjaamalle A Short Film About Killing (1988). Elokuva on palkintonsa ansainnut. Tarina pojasta, joka tappaa taksikuskin on periaatteessa yksinkertainen, mutta se herättää kysymyksiä mm. rikoksesta ja rangaistuksesta. Kieslowski on käyttänyt kuvauksessa erilaisia suodattimia ja vääristyneitä kuvakulmia saaden aikaan erityisen painostavia tunnelmia. Erikoista on, että myös australialaisen Steve Jordellin elokuvaa Shame (1988) on syytetty ylenmääräisestä väkivaltaisuudesta, vaikka se ei ole normaalia länkkäriä pahempi. "Kenties nämä syytökset johtuvat siitä, että tässä elokuvassa tappelevat myös naiset, eivätkä ihmiset ole tottuneet siihen. Tavallisesti yleisö nauraa vaivautuneesti, kun nainen iskee miestä nyrkillä", kertoili ohjaaja. Shame kertoo pikkukaupungissa tapahtuneesta raiskauksesta, josta vaietaan, kunnes kaupunkiin saapuu nuori itsetietoinen nainen. Idea vivahtaa todellakin länkkäriin: muukalaisnainen saapuu hevosen korvikkeena olevalla moottoripyörällä ja pistää hulinaksi. Hän härnää kaupungin miesten itsetuntoa ja ryhtyy puolustamaan raiskattua tyttöä. Tarinan tausrisempää ja intiimimpää puolta. Elokuva kertoo briteistä, jotka yrittävät elää modernia ihanne-elämää ja sortuvat groteskiin markkinamaailmaan, jossa tunteilla ei ole sijaa ja ihmiset ovat vain kuoria. Vastaavasti elokuvassa on keski-ikäistynyt hippipariskunta, joka elää keskinäisestä yhteisymmärryksestä, rakkaudesta ja idealismistaan. Leigh tekee muodikkaan kyynisen elämänasenteen niin naurettavaksi, että sen katseleminen saa kyyneleet silmiin. Vanhojen tuttujen ohjaajien elokuvista ei ole tällä kertaa paljon sanomista. Festivaalien parhaita olivat Francesco Masellin Secret Access (1988) ja Theo Angelopouloksen Landscape in the Mist (1988). Sen sijaan melko väkinäisiltä tuntuivat Wes Cravenin The Serpent and the Rainbow (1988), jossa amerikkalainen sankari seikkailee voodoozombien Haitissa ja David Cronenbergin ylimainostettu uusin Dead Ringers (1988), joka on käsittämätön tarina gynegologikaksosista, jotka kaivelevat toistensa sisäelimiä. Tuntuu siltä, että länsimainen elokuva hapuilee jossain hämärän rajamailla. Niin katsojat kuin ammattikriitikotkin etsivät yhä vaikuttavampia ja järisyttävämpiä elämyksiä. Ja niiden tekemisen itsetarkoituksellisessa ruljanssissa jää paljon elokuvan perusviehätyksestä ja inhimillisyydestä syrjään. Kiinnostavampia kuin suurtuotannot ovatkin pienillä budjeteilla tehdyt feministiset, vähemmistöryhmien, kokeilevien ohjaajien ja kolmannen maailman tuottamat elokuvat. Yhtenä parhaista esimerkeistä mainittakoon Lontoossa kaupallisessa ohjelmistossa pyörinyt ja pian Suomessakin esitettävä malilainen Yeelen (1987). Sen mytologisen ja esteettisen voiman rinnalla Cravenin turistivoodoo näyttää lähinnä naurettavalta. Voimme vain odottaa, että Roger Rabbit pelastaisi länsimaisen Hollywood-elokuvan. Helena Seppälä talla ovat Australiassa todella liikkuvat jengit, jotka koostuvat aivan kunnollisista pikkukaupunkimiehistä; viikonloppuisin he raiskaavat naisia. "They call it training", kertoi Steve Jordell. Hän selittää, että he halusivat elokuvallaan osoittaa, että raiskaus on yhtä paha rikos kuin murha. Osittain siksi elokuvassa on traaginen loppu ja osittain siksi kaikki elokuvan miehet on kuvattu todellisiksi raakalaisiksi. Luulisi, että tärkeä sanoma menee perille, mutta Jordell kertoo, että mm. eräs nevvyorkilainen lehtimies ylisti elokuvaa vuolain sanoin, mutta totesi sitten, että jotkut naiset kuitenkin ansaitsevat tulla raiskatuiksi!!! Vanhat tekijät pettivät "Missä te olitte?" "Hautausmaalla." "Kuka on kuollut?" "Karl Marx." Dialogi on englantilaisen Mike Leighin elokuvasta High Hopes (1988), joka edusti elokuvajuhlien lyyJyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus julistaa haettavaksi KULTTUURISIHTEERIN puolipäiväisen toimen määräajalle 1.1. — 31. 5. sekä 1. 8. — 31.12.1989. Kulttuurisihteerin tehtävänä on ideoida JYY:n kulttuuritoimintaa, toimia kulttuurivaliokunnen sihteerinä, huolehtia valiokunnan asioiden valmistelusta ja päätösten toimeenpanosta. Tehtäviin kuuluu lisäksi toimiminen JYY:n radiotoiminnan organisaattorina. Peruspalkkaluokka on 55 % A 12 (3074—3926 mk/kk). Valittavalta edellytetään kokemusta kulttuuritoiminnan alalta ja jonkun taiteenalan aktiivista harrastusta. Lisäksi perehtyneisyys opiskelijakulttuuriin, ylioppilaskuntatoiminnan tuntemus sekä PA-laitteiden ja tiedotustoiminnan tuntemus katsotaan hakijalle eduksi. JYY:n hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen tulee toimittaa ylioppilaskunnan keskustoimistoon 15.12.1988 klo 15.00 mennessä, os. Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Lisätietoja antavat hallituksen puheenjohtaja Katri Myllykoski puh. 612 509 ja pääsihteeri Matti Tanskanen puh. 617-599. YLIOPPILASKUNNAN HALLITUS
10 Ilmiö raameihin — suomalaisen valokuvan 1970-luku V alokuva vakiintui Suomessa vähitellen 1970-luvulla taidemaailman hyväksymäksi ilmiöksi. Aika ajoin vaisunakin pysyttelevä hapuilu yleisön löytämiseksi ja kulttuurisen perustan luomiseksi jatkuu edelleen 80-luvun lopulla. Kati Lintosen kirja "Valokuvan 70-luku" kuvaa taustaa nykyhetken suomalaiselle valokuvataiteelle. Raja 70-ja 80-lukujen välillä on pehmeä, ja harva viimevuosikymmenen idea on ehtinyt muuttua historialliseksi. Olennaista kirjassa on kuitenkin perehtyä ajanjaksoon, jolloin suomalainen valokuva erikeinoin vakiinnutti asemansa taiteenmaailmassa. Varsin aiheellisena pidän kirjan historiallista katsausta aina 1800-luvulta alkaen. Vaikka 1970-luku tarjosikin suomalaiselle valokuvalle paljon enemmän kuin ensimmäiset dagerrotyypit 1840-luvulla, historiallinen tausta on huomionarvoinen. Suomessa ensimmäiset valokuvat otettiin vain paria vuotta myöhemmin kuin Keski-Euroopassa, mikä kuvannee senaikaista edistyksellisyyttä. Lintosen mukaan valokuva yleisesti oli alkuhistoriassaan "ihmetyksen ja viihdytyksen väline ilman yhteiskunnallista 'taiteellistamista'". Liittyvätkö ihmetys ja viihdytys edelleen valokuvaan, vaikka 1970-luvulla saavutettiin taiteellistaminen? Rituaalinen asenne Lintosen tutkimusmetodina on ranskalaisen kulttuurisosiologin Pierren Bourdieun malli taidelajin legitimoitumisesta ja sitä ilmentävistä yksityiskohdista. Sosiologinen tarkastastelu näyttäisi soveltuvan valokuvatutkimuksen erääksi lähtökohdaksi, vaikka on muistettava, etttä Bourdieu itsekin tarkastelee valokuvaa keskivertokuluttajan näkökulmasta. Sanomalehtien kulttuurisivut toimivat sääteijöinä yleisöön päin, taidehallinto kentän sisäiseen toimintaan päin. Mukaanpääsy julkiseen taidehallintoon tuo tukitoimia, mutta myös lisää valitsevaa kontrollia. 1960-luvulla alkanut kulttuuripoliittinen uudistus ulottui valokuvaan saakka, vaikkakin valokuva vielä 70-luvullakin jakoi taidetoimikunnan elokuvan kanssa. "Rahat jaettiin, mutta samalla saatiin kokeneemmalta alalta tukea", toteaa Lintosen haastattelemana toimikunnan jäsen tuolta ajalta. Bourdieun mukaan taidelajin saavutettua yhteiskunnallisen aseman normit pakottavat taiteen kuluttajat rituaaliseen asenteeseen. Tuliko valokuvasta Suomessa 1970-luvulla taidetta, jota on konstikasta lähestyä luontevasti, koska se on nyt Taidetta? Hyvän määrittelijät Instituutioilla on laadunvartijansa. Pienellä kentällä nämä asemapaikat ovat erittäin merkityksellisiä ja voimakkaiden henkilöiden keskustelut saattavat heilutella kenttää suhteettomasti. Vallitsevina olevat pelisäännöt edellytetään myös tyylikysymyksissä hyväskyttäviksi, tai vaihtoehtona on ulkopuolelle sulkeminen. Lintosen käyttämä käsite "pardigma" on ehkä liian voimakkaan tieteellinen käsite 70-luvun tyylien esittelyyn, mutta se kuvaa hyvin sitä ehdottomuutta, jolla kulloinenkin todellisuudenhahmotus oli vallalla. 1970-luvun voimakas poliittisuus vaikutti valokuvan herkkään muotoutumisvaiheeseen: korostui näkemys, jonka mukaan valkuva on dokumentti. Tämä valokuvan vallitseva näkemiskokemus voimistui, ja 80-luvun pyrkimyksenä onkin keskeisesti ollut muiden vaihtoehtojen osoittaminen. Esteenä lopulliselle legitimaatiolle Bourdieu pitää ristiriitaa esteettisten ideaalien täyttymisen ja mekaanisen työprosessin välillä valokuvan tuottamisessa. Rahvaanomainen maku tyydyttyy, mutta missä on luovan työn osuus? Taide-keskustelusta ei valokuvakentän sisällä olla enää kovinkaan kiinnostuneita. Tämä ei kuitenkaan ole yksioikoisesti osoitus valokuvan yhteiskunnallisen aseman saavuttamisesta. Institutionaalisuuden tavoittelijat ovat saavuttaneet jotain haluamaansa, vaikka esimerkiksi valokuvataiteen museo edelleen elää pahvilaatikkoelämää lopullista paikkaansa odotellen. Kaikki eivät ole edes kiinnostuneita korkeataiteen mukanaantuomista ilmiöistä, vaan edustavat lähinnä brittiteoreetikko John Bergerin kantaa: " . . . heti kun teos on sijoitettu museoon, se muuttuu luonteeltaan mysteeriksi, joka sulkee suuren yleisön ulos." Aseman etsintä jatkuu Opinnäytetyön muotoisena Lintosen kirjaan on helppo akateemisenkin lukijan tarttua. Teksti ei kuitenkaan ole kuivakasta, vaan tarjoaa monipuolisen kuvauksen suomalaisen valokuvan muotoutumisesta keskusteluineen 1970-luvulla. Ajoittain myrskyäkin vesilasissa oli kotimaassa, mutta millainen oli kehitys muualla Euroopassa, suuressa maailmassa? Tästä Lintosen kirja ei valitettavasti anna mitään viiteitä. Kirja on julkaistu ensimmäisenä Taiteen keskustoimikunnan uudessa julkaisusarjassa. Mitähän tämä osoinaa legitimaatiokehityksestä vuonna 1988 — bourdieuläisittäin? Kristiina Kuisma Kati Lintonen: Valokuvan 70-luku. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja n:o 1. Helsinki 1988. L ontoon Filmifestivaalit olivat suurkaupungissa pikku-uutinen sen rinnalla, että viikko sitten kolmessa West Endin galleriassa avattiin ainutlaatuinen näyttely, jossa on esillä yhteensä 17 Jean-Michel Basquiatin ja Andy Warholin vuosina 1984—85 yhteistyönä maalaamia teoksia. Kun graffiti 1980-luvun alussa siirtyi kaduilta eliittigallerioiden seinille, yksi ensimmäisistä Brooklynin kauhukakaroista, joka pääsi "sotkemaan"* gallerioiden seiniä, oli Jean-Michel Basqmat. 1970-luvun lopulla New Yorkin kaduilla hänet oli tunnettu tagista SAMO, jollahan signeerasi graffitinsa. Koko 80-luku oli Basquiatille nousua taidemaailman huipulle. Joidenkin mielestä hän ei ollut muuta kuin nuori, musta eksoottinen kuriositeetti, joka sopi hyvin suolaamaan taidemaailman glamouria. Joka tapauksessa Basquiat oli 80luvun taidemaailman enfant terrible, joka mielellään viskoi sadan taalan seteleitä taskuistaan ja järjesti kohtauksia näyttelyiden avajaisissa. Toisaalta hän oli varsin älykäs ja tiesi hyvin esittävänsä tiettyä roolia. Kun Basquiat viime elokuussa upporikkaana 28vuotiaana kuoli huumeiden yliannostukseen, lehdet totesivat, että hän oli liian kauan yrittänyt elää sen kuvan mukaisesti, jonka itsestään oli luonut, ja aivan liian kauan hän oli käyttänyt heroiinia, kokaiinia ja muita huumeita. Tosiasiassa Basquiat ei ollut kuka tahansa kadulta siepattu puertoricolaisen äidin ja haitilaisen isän poika. Basquiat harrasti piirtämistä tosissaan, ja yksi hänen unelmistaan jo teini-ikäisenä oli ollut Andy Werholin tapaaminen. Vuoteen 1980 mennessä hän oli vieraillut useasti Warholin Tehtaalla, mutta vasta saatuaan mainetta taidepiireissä, hän ryhtyi myös työskentelemään Tehtaalla. Warholin ja Basquiatin välille kehkeytyi omalaatuinen ystävyys. He olivat eri sukupolvien edustajia, heillä oli erilainen sosiaalinen tausta, heidän maalaustyylinsä ja estetiikkakäsityksensä poikkesivat toisistaan, he elivät täysin erilaisia elämänvaiheita ja olivat kehityksessään eri tasoilla. Oikeastaan ainoa heitä yhdistävä tekijä fyysisestäkin erilaisuudesta huolimatta oli peroksodoitu tukka. Warholia kuitenkin kiehtoi aggressiivinen Basquiat, joka näennäisen vaivattomasti sommitteli kankaalle loputtomasti uusia ideoita. Basquiat puolestaan kunnioitti Warholin filosofioita. Keith Haring, joka seurasi Tehtaalla Warholin ja Basquiatin 1984 alkanutta Kauhukakaroiden kohtaaminen yhteistyötä, epäilee näyttelykirjan esipuheessa, ettei saman taulun maalaaminen yhdessä ollut Basquiatille ja \Varholille mikään suunnitelmallinen ele tai strategia — niin vain tapahtui. Warhol muotoili maalauksen substanssin, taustan tietyt muodot sekä maalasi logoja ja otsikoita teokseen. Basquiat saattoi sitten maalata puolet Warholin työstä umpeen ja lisätä sitten teokseen omia makaabereja kuviaan, pääasiassa figuureja ja naamioita. Loppujen lopuksi yhteistyönä syntyneistä teoksista erottaa Warholin siveltimenjäljen ja Basquiatin tyylin. Molemmat olivat jo paljon aiemmin luoneet omat tavaramerkkinsä: Basquiatin graffitinomaisuus on lähtöisin jostain kollektiivisesta tajunnasta, mutta hän kehitteli itselleen persoonallisia merkkejä. Warhol puolestaan pyrki vuosien mittaan kylmään persoonattomuuteen, mutta palaa näissä töissä siihen, mistä lähti: siveltimeen. Tämä Warhol on rosoisempi ja pehmeämpi. Basquiat luo symboliikkaa, joka saa pop-taiteen keinokiillon näyttämään enemmän elämän syömältä. Warholin symbolit ilmaisevat kylmää teknologista valtaa median, tekniikan ja kaupallisuuden symbolien avulla. Basquiatin kuvat ovat alkukantaisempaa voodoo-magiikkaa. Tekisi mieli sanoa voodoomagiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Basquiat on saanut houkuteltua Warholin kaltaisen zombien tositoimeen. Oli miten oli, molemmat herrat ovat nyt kuolleet, ja kahden sukupolven kohtaaminen jäi varsin lyhyeksi. Sitä tosiasiaa, että Basquiat ja Warhol ovat vainajia, ei tarvitse toistaa vakuuttuakseen, että Lontoossa esillä oleva näyttely on loistava. Viikatemiehen vierailu näkyy kuitenkin töiden hinnoittelussa: halvin teoksista maksaa 200 000 puntaa eli noin puolitoista miljoonaa markkaa. Helena Seppälä Collaborations, Andy Warhol ja Jean-Michel Basquiat on esillä tammikuun 21. päivään saakka kolmessa galleriassa: David Grob Limited, 20 Dering Street, The Mayor Gallery, 22a Gork Street ja The Mayor Rotvan Gallery, 3la Bruton Place.
ilof Naisia ja hyviä ihmisiä TRACY CHAPMAN: Tracy Chapman (Elektra 960 774-1) MELISSA ETHERIDGE: Melissa Etheridge (Islani! ILPS 9879) MICHELLE SHOCKED: Short Sharp Shocked (Cooking Vinyl/Amigo AMLP 2016) Tracy Chapman, Melissa Etheridge ja Michelle Shocked ovat lauluntekijöitä uransa alkutaipaleella. Nämä kolme nuorta naista ovat myös osa folk-pohjaisen musiikin uutta tulemista, joka on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Nainen ja kitara — kuten tietysti myös mies ja kitara — on hyvin luonnolinen lähtökohta musiikin tekemiselle ja ajatustensa julkituonnille. Ei tässäkään ole kysymys mistään sen kummemmasta. Joten trendistä on ehkä turha puhua. Tracy Chapmanin läpimurto on ollut nopea. Ensilevyn menestys on varmasti ollut yllätys 23-vuotiaalle bostonilaiselle itselleenkin. Yllättävää se on siinäkin mielessä, että hän lauluissaan ei ole muuta miellyttävää kuin musiikillinen ilmiasu ja vaikuttava tukinta. Useimmat Chapmanin esikoislpreen lauluista ovat nimittäin lohduttomia, jopa ahdistavia. Toivo niissä kuitenkin elää. Ehkä se juuri yleisöön vetoaakin. Tai sitten on vain mukava huomata, että jollakin jossakin menee vielä huonommin. Varsinkin jos on sattunut syntymään väärän väriseksi ja vielä naiseksi rohkeiden ja vapaiden maahan. Tracy Chapman tuntee tarinanasa ehkä liiankin hyvin. Välillä tuntuu siltä, että hän on padonnut tunteensa ja kääntynyt sisäänpäin jopa siinä määrin, että on vaarassa ottaa itsensä turhankin vakavasti. Kansasista lähtisin oleva, mutta Bostonissa nykyisin vaikuttava Melissa Etheridge on myös julkaissut ensimmäisen Jevynsä. Toisin kuin Chapman, hän on silkkaa tunteen paloa. Hän kaipaa, etsii ja rakastaa. On hän välillä yksinäinenkin, mutta aina yhtä väkevästi. Musiikillisesti Etheridge muistuttaa Chapmaniä, muttaa rockaa enemmän. Sävellykset ovat melko, tavanomaisia ja koko levy on heiman ylituotettu, mutta onneksi Melissan voimakas persoonallinen ote estää kokonaisuuden vajoamisen standardisuuden suohon. Short Sharp Shocked on Michelle Shockedin toinen lp, mutta ensimmäinen studiolevy. Se ensimmäinen levyhän oli äänitetty pikkumankalla leiritulilla Michellen-kotipuolessa Texasissa. Hänet onkin helppo liittää U.S.A:n etelän kertojaperinteeseen. Hänellä on hallussaan folk, country ja blues. Ja punk. Tämän lisäksi Michelle Shocked täyttää lauluntekijän korkeimman laatuvaatimuksen: Hän on omintakeinen. Michelle katselee maailmaa "texasialistyttönä, joka on nähnyt valtameren". Tuo hänen oma luonnehdintansa kuvaa hyvin hänen laulujensa perspektiiviä. Lapsuuden muistot ja vanhat ystävät pysyvät tärkeinä, mutta esillä on myös sosiaalinen todellisuus epäoikeudenmukaisuuksineen ja raakuuksineen. Laulujen musiikillinen toteutus on aitoudessaan loistava. Tuottaja, sovittaja ja kitaristi Pete Anderson on tehnyt hyvää työtä. Avustajina häärivät nimekkäät muusikot mandoliinivelho Byron Berlinestä bluesharpisti Rod Piazzaan. Muuta ne laulut ennenkaikkea,,, Rokkiräjähdys A iemmin tunnettin Oulu suomalaisessa . rock-kartassa jonkinlaisena R & B:n kehtona, jossa kylmät & karut luonnonolot vaativat myös hienostelemattomat musiikkitottumukset. Kuva kaupungista ensin kirkastui Kauko Röyhkän vallatua rock-lyriikan messiaan "valtaistuimen ja myöhemmin monipuolistui Jonesten popin ja muiden pienempien tekijöiden myötä. Tätä nykyä Oulu on siis stabiloinut asemansa rock'n'rolI-maantieteessä, vaan se ainoastaan ei tunnu riittävän; uudet rymistäjät ryömivät koko ajan esiin musiikin alakasvustosta kuuntelijoiden tietoisuuteen. Siinä missä mieskuoro Huutajat on pohjoinen kultajyvä poikkitaiteellisessa vaskoolissa ja ällistyttävä idean kirkastuma yhdistellä uutukaista ja perinteistä järkyttävän nerokkaasti (ja sikäli siis ilmentyen vain häilyen rock-maneeseilla), on uusi oululainen ROCK-yhtye Radiopuhelimet se potku rytmimusiikin nivusiin, joka antaa taas jonkinlaisen toiveen kyseisen taidemuodon kehityskelpoisuudesta. Aiemmin hard core -yhteyksissä kokemusta koonneet radiopuhelin -muusikot ovat jalostaneet perinteisen HC-rytkeen vimman rinnalle kotitekoisen lyyrisen räjähteen, joka nivoutuu kauniiksi kokonaisuudeksi uhoavan soiton kanssa. Uusimmalla lp:ään Rokkiräjähdys yhtye kertoo satuja/totuuksia/uhoaa/ällistyttää ja tekee kaiken ollen samalla huvittavan uskottava. Orkesterin esitysten erinomaisuus perustuu ratkeamattomaan ristiriitaan sanoitustn rujon paatoksen ja esitystavan komiikaksi muotoutuvan totisuuden välillä, jos£a tasapainoillessaan yhtye on yhtä aikaa kaunista ja rumaa, valhetta ja totta, kylmää ja STEVE GOODMAN: Unfinished Business (Red Pajamas RPJ 005) JIMMY BUFFETT: Hot Mfater (MCA42093) Steve Goodmanilla ja Jimmy Buffett'lla on takanaan pitkä, osin yhteinenkin historia contry-pohjaisen musiikin parissa. Yhteisiä biisejä on muutama ja vierailihan Goodman Buffett'n Coral Reefer Bansin kitaristina 70-luvun alussa. Vaikka yhteistyö lopahti, ystävyys säilyi, kunnes Goodman kolme vuotta sitten kuoli leukemiaan. Steve Goodmanin uran suurin menestys oli komea junalaulu City Of New Orleans ja sekin Arlo Guthrien versiona. Tämä uusi levy Unfinished Business on kokoelma Goodmanin jäämistöstä: keskenjääneitä töitä, radioasemilla tehtyjä äänityksiä ja muuta ennenjulkaisematonta materiaalia. Levy palkittiin tänä vuonna musiikkimaailman Oscarilla, Grammyllä ja oli syytäkin. Unfinished Business on koottu huolella. Se tekee oikeutta Goodmanin monipuolisuudelle. Hän nimittäin oli hieno lauluntekijä, humoristi, tulkitsija ja todellinen virtuoosi akustisen kitaran varressa. Ehkä hänetkin huomataan kunnolla vasta nyt kuolemansa jälkeen. Jimmy Buffett onneksi elää ja voi hyvin. Hänen seitsemästoista lp:eensä Hot Water on tosin heiman epätasainen kokonaisuus, mutta kyllä hän jälleen onnistuu valloittamaan ymmärtäväisellä huumorillaan ja karibianmerellisillä tunnelmilla. Parhaimmollaan Buffett'in lauluissa on jotain samanlaista inhimillisen tragikoomisuuden ymmärtämistä kuin Steinbeckin Canary Ro\v-romaaneissa. Hot Water sisältää kaksi todellista helmeä. Ihminen ja luonto kohtaavat taianomaisessa Prince Of Tidesissa ja That's What Living Is To Me lainaa Mark Tvvainiä. "Be good and you'll be lonesome". Niin se taitaa olla. Pekka Alava kuumaa, eli siis monipuolinen ja selittämätön. Parhaita esimerkkejä tästä yksitotisesta monimielisyydestä on kappale Vitsit vähissä, jonka tekstin tärkeilyn ja esityksen korostava uho tragikoomisuudessaan itkettää ja naurattaa (pissattaa ja kakattaa) yhtäaikaa. VITSIT VÄHISSÄ Älä hymyile Älä yritä olla hauska Tässä ei ole enää mitään huvittavaa Ajat alkavat olla kovat ja kaikki voivat nähdä sen Meillä ei mene hyvin eikä se juuri naurata Eräänlaista urbaanin lähiön muovimaailman ja iltalehtiotsikoiden kiteytymää, eli siis vallitsevan nykymuotoisen todelisuuden tiivistelmää edustaa kappale: Mitä? MITÄ? Miksi isällä on veitsi haarukka ja sinappi? Miksi hän juoksee kohti lapsia mielessään kinkku ja kastike? Kuka meidät ruokkii? Kuka wc:t tyhjentää? Minne kaikki katoaa kun suljen kannen ja kuulen kohinaa? Musiikillisestihan Radiopuhelimet on lähinnä ammoinsen Punk-aallon vimmalla nykynuorisoamme villitsevää Speed metallia, mutta siinä missä suomalaiset uushevibändit tuntuvat ulkoisten valjuilta jäljitelmiltä tai parhaimmillaankin vain näiden näköispatsailta. Radiopuhelimet kieli& lyriikkapolitiikkansa ansiosta muistuttaa lähinnä niiden metamorfoosin kokenutta kaukaista sukulaista itsenäisenä ja identiteettiongelmat tomana yksilönä. Vaikkei tämäkään morfiiniruiske rocksuonissa tylsistyttävää todellisuutta todennäköisesti miksikään muuta, on se kuitenkin selvä esimerkki jo kuolleeksi todetun mastodontin jalkasilsan kunniakkaasta kukoistuks e s t a Matti Särkkä ARlrwvl^^ou•KAUPWKÄnJ^o•AJ(^f1lVAflWA [KELLARIRAVINTOLA AUKI ALVARIINSA: S U — T l 9 — 2 4 . K E — L A 9 — 1 . HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA G ummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Politiikan uudissanoja, P E R E S T R O I K A J o t k a tulevat lehtien sivuilla vastaan lähes päivittäin. G L A S N O S T Tunnet sanat, mutta tiedätkö oikeastaan, mitä ne todella tarkoittavat. Jos haluat perehtyä perestroikan ydinkysymyksiin, Neuvostoliitossa käynnistyneeseen yhteiskuntauudistukseen, tilaa osialismin teoria ja käytäntö Samalla saat tietoa myös monista muista asioista. Ennen kaikkea jo lehden nimen mukaan tietenkin sosialismin teoriasta ja käytännöstä, mutta myös kansainvälisen politiikan koko kentästä. Joka viikko ilmestyvä Sosialismin teoria ja käytäntö on avain aikamme tapahtumien ymmärtämiseen. Tilaushinnat 12 kuukautta 40,mk 6 kuukautta 20,mk Uutistoimisto APN Lönnrotinkatu 25 A, 00180 Helsinki Nimi puli 90-694 2022 Lähiosoite Postitoimipaikka Apple Macintosh. ^ Yhteistilaus 21.11.-5.12.1988 Mac Plus 7.900,Mac Plus, 800 kB levykeas. 9.300,Mac Plus, 800 kb levykeas., Image II 12.000,Mac Plus, 20 MB kovalevy 11.900,Mac Plus, 20 MB kovalevy, Image II 14.600,Mac Plus, Image II 10.600,Image II 2.700,Tietotekniikkaa opiskelijoille. KAMPUS DATA Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä puh. 941-218835 m a t o 10-16
12 J m* m • • • • • • arjestoja Dumppi ry VVANTED ! Kadoksissa: LOGO. Ollut tietymättämissä jo 20 vuoden ajan. Dumppi ry panostaa etsintöihin 200 mk:n omavastuulla. Elävänä tai kuolleena... Siis massoittain logoehdotuksia tietojenkäsittelijöiden ainejärjestölle ! Ajattele 200.00 mk ! Ehdotukset Mattilanniemen MaD toisen kerroksen Dumpin postilaatikkoon, tahi postitse: Dumppi ry/Seminaarinkatu 15/40100 JKL. Olis ihan jees juttu laittaa se oma nimikin mukaan. Aikaa 20.1.1989 asti. FOKUS Matka päätettiin tehdä ja komiasti Etelä-Ameriikkahan — eikä ede maksa niin paljon kuin luulet ! Vielä ehdit mukaan, seuraava matkaryhmän kokous Ilokivessä ti 29.11. klo 12.00. Ja muistutus vielä syyskokouksesta ti 29.11. klo 19.00 Kortepohjan B-talon tilaussaunassa. Jotain pientä on myö tarjolla. Ja pikkujoulut oli pe 9.12., klo 21 :n jälkeen YO-talon yläkerrassa. Elävää musiikkia ja muuta ohjelmaa! JARU ry Pikkujoulut 14.12.-88 ko 19.00—21.30 Kortepohjan Atalon tilaussaunassa. Ohjelmassa perinteiset pikkujoulukuviot ja infoa mm. ORUP:n ensi kevään ulkomaanmatkasta. Ampumavuorot poliisilaitoksen alakerran radalla jatkuvat tiistaisin klo 19.00— 21.00. Aseet ja ammukset järjestetään yhdistyksen toimesta paikalle. Itsenäisyyspäivän ohjelmasta, mm. seppeleenlaskutilaisuudesta, saa infoa Harri Savolaiselta puh. 252 211/3193. Kaikki uudet ja vanhat joukolla mukaan ! Ev.lut. Opiskelijalähetys 7 31.11. Erilainen opiskelijailta(toimistolla kello 19) — Secret Service. — 8.12. Joulujuhla ruokala Lozzilla kello 19. Ohjelmassa mm. puuroa, laulua, näytelmä, ym. Herännäisopiskelijat Seurat ke 30.11. klo 19.00 Vaajakoskella os. Linnantie 5 E 41 ^Karppinen). Paikka im Pandan tehtaiden vastapäisessä rinteessä. Tervetuloa. EYL Lutherin kirkko, Kansakoulukatu 5. Lauantaina 10.12. klo 19.00 "Teille on syntynyt Vapahtaja" -opiskelijoiden Jouluevankeliumijuhla. Puurokortti 10 mk. Kaiki tervetuloa mukaan ! Jyrinä ry. Itsenäisyyspäivää vietämme Kolilla laskettelun merkeissä. Lähtö 2.12. klo 18.00 Liikunnan edestä. Paluu 6.12. Tahkovuoren kautta. Hinta vain 220 markkaa (sis. hissiliput ja aamiaisen). Makuupussit mukaan. Lähdemme laskettelemaan Itävaltaan Badgasteiniin 8.—15.1. 89. Matka maksaa 2000 markkaa. Saimme pari lisäpaikkaa, joita voi kysyä: A. Väänänen puh. 610 569. ISAJ ISAJ has the Little Chistmas Party on thusday Dee 8th at 9 p.m. in Lillukka, Kortepohja. There will be various programs including lottery, songs, games and dancing. You are ali warmly vvelcome ! The Lutheran Church invites ISAJ to an excursion to Vesala (the recreation centre of teh church, 18 km from the town) Departure on Saturday Dee 10th at 10 a.m. from Keskusseurakuntatalo (central parish house), Yliopistonkatu 12 A. Second departure at 10.15 from Kortepohja. In Vesala there will be informala and formal program including a vvorship servide and lunch. The arrival time appr. at 3 p.m.Seeyou there ! ISAJ:n puolesta BalaS.K. Saho Kamera-seura Lundissa sijaitsee johtava kulttuurien tutkimuksen laitos, jonne vuoden päästä avataan kuvantutkimuksen osasto. JYO:n kamera-seura lähtee maaliskuun lopussa laivalla tutustumaan kyseiseen laitokseen. Matkalla on tarkoitus kuvata laivaa ja antaa myöhemmin saatu kuvamateriaali laivan varustamolle. Lundin-reissua koskeva info on 30.11. klo 18.00 kirjakahvilassa. sitovat ilmoittautumiset Lundin-reissulle 7.12. klo 18.00 kirjakahvilassa. Valokuvaaja Kalervo Ojutkangas esittelee valokuvia uusimmasta kuvateoksestaan 29.11. klo 19.00 L 302. Ciba chrome -vedostusmenetelmä kurssi 10.12. klo 9.00 Ilokiven yläkerrassa. Kursiin liittyvä palaveri 9.12. klo 19.00 Ilokivessä.Sitovat ilmoittautumiset kurssille kirjaston ilmoitustaululla olevaan listaan viimeistään 2.12., ä60,—. Lisätietoa/pj Kimmo Lehtonen 252 211/3380, Kristiina Kuisma 244 861. AIDS on aina vieraanamme? Maailmanlaajuista AIDSteemapäivää vietetään torstaina 1.12. Ylioppilaskunnan aktiivit ovat suunnitelleet käyvänsä tuolloin porukalla AIDS-testeissä (hallitus kokouksen jälkeen, sosiaalivaliokunta puolen päivän tienoilla). Illalla iskuryhmät kiertelevät kapakoissa jakamassa AIDStiedotetta ja juttelemassa ihmisten kanssa aiheesta. Lisäksi YTHS:n odotustiloissa pyörinevät AIDS:sta kertovat videot. Jos olet kiinnostunut osallistumaan testeihin tai jakamaan AIDS-tietoutta, ota yhteyttä sosiaalisihteeriin, tai tule iskuryhmän kokoontumiseen to 1.12. klo 20.00 yo-talon yläkertaan. Valiokuntia Y m p ä r i s t ö v a l i o k u n t a Koukous 7. joulukuuta klo 18.00 Jyväskylän ylioppilastalon yläkerrassa. Asiat: työleiri ym. P u h t i a JYY-.n i t ä s u h t e i s i i n ! Kansainvälisen toiminnan valiokunnan kokous torstaina 8.12. klo 17 alkaen ylioppilastalolla kokouskabinetissa. Asialistalla mm. suhteiden luominen Tallinnaan ja Tarttoon, solidaarisuuskampanja Nicaraguan pyörremyrskyn uhreille, pohjoismainen opiskelijavaihto ym. Kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleita! Sosiaalivaliokunta Valiokunnan tämän vuoden viimeinen kokous pidetään sosiaalisihteerin huoneessa ke 7.12.-88 klo 16.00. Parannetaan maailmaa muuten vaan, ja erityisestikin, jos aihetta ilmaantuu. KANSALAISPALKKATYÖRYHMÄ kokoontuu seuraavan kerran 1.12. klo 17.30 Ilokiven perällä. Pohditaan mm. työttömyyden hyviä puolia. FEMINISTINEN ITSEPUOLUSTUSKURSSI järjestetään näillä näkymin kahtena perättäisenä viikonloppuna 11.—12.12. ja 17.—18.12. Kurssin ohjaajana toimii Sunniva Drake. Kurssille mahtuu vielä mukaan muutamia ihmisiä, lisätietoja sosiaalisihteeriltä. puh. 617 063. O p i n t o ja t i e d e v a l i o k u n t a kokoontuu seuraavan kerran keskiviikkona 30.11.-88 klo 16 kopo-sihteerin huoneessa. Käsiteltävinä asioina mm. SYL-liittokokous, hallinnon opiskelijoiden kokouspalkkiot ja opintoviikkokampanja. Seuraava Jyväskylän ylioppilaslehti ilmestyy 14.12. 1988. Materiaali toimitukseen pikaisesti! Itsenäisyyspäivänä rokataan taas Kaikkien JYY:n valiokuntien yhteisiä pikkujouluja vietetään 6.12. Päivällä klo 15 valiokuntalaisilla on vapaa pääsy katselemaan JYTin Jeppe Niilonpoikaa yo-talon yläkertaan. Kello 17 Campus-Kinossa esitetään John Hustonin Muistot, johon valiokuntalaiset ovat niinikään korvauksetta tervetulleita. Juhlinta jatkuu glögin merkeissä yotalon yläkerrassa klo 19, jonka jälkeen noin yhdeksän maissa siirrytään jatkoille Ilokiveen. Ilokivessä musisoivat itsenäisyyspäivän kunniaksi Rock, Alice in VVasteland ja Chantilly Lace. Valiokuntalaiset saavat henkilökohtaiset kutsut tällä viikolla. Heille kaikki on ilmaista. JYY:n jäsenet pääsevät Ilokiveen rokkaamaan kymmenellä markalla, samaan hintaan pääsee myös Jepen ja Muistojen esityksiin sikäli kuin valiokuntaIäisten sekaan mahtuu. Muilta ilta Ilokivessä maksaa 20 mk. Katri M y l l y k o s k i S Y L : n h a l l i t u k s e e n Katri Myllykoski JYY:stä valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYL:n hallitukseen seuraavaksi toimikaudeksi. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Katariina Poskiparta Tamysta. Muita uusia jäseniä ovat Ulla-Maija Rajakangas (Tamy), Toni Sulameri (T:reen tekninen korkeakoulu), Tapio Määttä (Lapin korkeakoulu) ja Juha Sario (HYY). Vanhasta hallituksesta uuteen siirtyi Pekka Hautaniemi (H / Y ) . \kraa kesän^Aurinkomadtasi heti meiltä! Hae meiltä Aurinkomatkojen uusi Lomaopas, Kesäkausi 1989! 50 lomakohdetta, lähes 1000 lentoa lomalle! Kahdeksan kiehtovaa uutuuskohdetta! Kysy Nopean Varaajan Etua! Parhaat lapsialennukset! Travela M A T K A T O I M I S T O Kauppakatu 12,40100 JYVÄSKYLÄ tel 941-617 507 lax 941-611 588, tlx 28388 trajy sf Forsmanin TEE Kun ostat viikolla 49 100 grammaa Forsmanin teetä, saat maistiaisiksi 25 grammaa jouluteetä. Opiskelijakortilla alennus 15 %. Hyvän Palvelun Liike Peltokangas, puh. 611667 Kauppahalli, Jyväskylä P I Z Z A T R E F F I T R E N T U K K A A N S U 4 . 1 2 . Tällä kupongilla Q U A T R O S T A G I O N s«m k ! P I Z Z A T R E F F I T R E N T U K K A A N S U 1 1 . 1 2 . Tällä kupongilla A L L A R E N T U K K A m k ! ^e/^jfeU Tulevaa ohjelmaa: ke 30.11. Liik. valm. bileet. to 1.12. Kylän pikkujoulu. 4.12. avataan klo 15.00. 5. 12. avataan klo 18.00. ti 6.12. Osmo ja lentävät kitarat. avataan klo 15.00. ma 12.12. Lukuputken katkaisu. lavalla NUKET-bandJ Uudenvuoden aaton lippujen ennakkomyynti klo 19.00. TERVETULOA! Ryhmävaraukset puh. 2 5 2 317 I Z A D I O J V V Ä S K V t . A « f ? . ? M H z . Laadun ei tarvitse olla kallista. AEG Olympia NP 30 on markkinoiden edullisin matriisikirjoitin. AEG Olympia NP 30 on hämmästyttävän pieni laite, joka on laadittu täyteen länsisaksalaista laatutekniikkaa. Se on suunniteltu pienille yrityksille ja kotimikrojen käyttäjille. AEG OLYMPIA Myynti //, KOSELRA Toimiston tekniikkaa maailman huipulta Puistokatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. (941) 212 911 Jyväskylän ylioppilaslehti U y V C l O r x y I C U I y I I \J p p i I C I O I d I U Jyväskylän y l i o p i s t o n y l i o p p i l a s k u n n a n julkaisu. T o i m i t u s ia i l m o i t u k s e t : Jyväskylän y l i o p p i l a s t a l o . Keskussairaalantie 2. 40600 Jyväskylä, puh. (941)617 288. Ilmestyy Jyväskylän y l i o p i s t o n lukukausien aikana ioka toinen viikko, noin 17 numeroa vuodessa. Päätoimittaja Rauno Lahti. I l m o i t u s h i n n a t : t e k s t i s s ä 3.50. takasivulla 4.00. etusivulla 5.00. T o i m i t t a j a Helena Seppälä. * . . .. . . „ „ , .,,. ., I l m o i t u k s e t : Kari J o h a n s s o n . ; vari-ia määräpaikkalisä 0.65 markkaa p a l s t a m i l l i m e t r i tä. T , , , •., . . . . . . .. . . n . D h i o i „ Q r , T a l o u d e n h o i t a i a ia t o i m i s t o s m t e e n : Paula Rouhiainen, Tilaushinnat: koko vuosi 100 markkaa ja puoli vuotta 50 markkaa. D u h (941)252 211/2872. Pankit: KOP-Mattila. Keski-Suomen Sp. SYP Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op. p o s t i s i i r t o t i l i TA 74517-4. O s o i t t e e n m u u t o k s e t t o i m i t u k s e e n tai taloudenhoitajalle. Jämsän Lehti Oy. Lentävä Jämsäläinen ISSN 0356-7362 Jämsä 1988.