$1,0 ( Jyväskylän ylioppilasleht Keskiviikkona 2 5 . 1 1 . 1987 N:o 14 27 VUOJ ii* C M -< -< k :-Q < O * Ä -* O > t>) k ci ;*; rv C -H -< vfl •<o r w < V, *af _ i >' > 2 -J f/) H *» A A -< a «< 3» f~ Xl r K M o-. W > O 09 C "O t/> t-i *•r « o m H -» X O O o o m o «%:,pS. ; > . ...... •;•;••-S: i ^ f e ; :ri ? l'SW: KÄYTTÖTARKOITUS RATKAISEE TELEVIESTINNÄSSÄ Vaihtoehtoja on paljon ja kehitämme niitä jatkuvasti. PTL-Tele tuottaa ja markkinoi televiestinnän mahdollisuuksia kotiin ja yritykseen. Telepalvelumme ja -laitteemme siirtävät puhetta, tekstiä, kuvia ja dataa lähes missä olosuhteissa tahansa. Ota yhteys meihin. Olitpa hankkimassa yritykseesi lähiverkkoa tai pukinkonttiin sopivaa puhelinta, asiantuntijamme avustavat järkevien valintojen tekemisessä. PTL S TELE Keski-Suomi YRITYSPALVELU PUH. 297 711 Yliopistonkatu 30 KOTITALOUSfÄSfAKKAAT PUH. 297 373 Kilpisenkatu 5
2 Ei mikä tahansa Ylioppilaskuntaa voi liikuteltavia rahamääriä ajatellen verrata mihin tahansa keskikokoiseen yritykseen. Ensi vuonna kyseessä ovat suuremmat rahat kuin koskaan, vaikka mitään suurta ja mullistavaa ei ylioppilaskunnassa tapahdukaan. Ylioppilaskuntaa pidetään aivan liikaa Jyväskylän kaupungissa yliopistoa automaattisesti seuraavana liitännäisenä, jonka oma itsenäinen merkitys jää hämärän peittoon. Ylioppilaskunnassa toimivat ns. aktiivit eivät ole tuohon vähiten syypäitä, heille tuottaa aivan tarpeeksi huolta jo vieraantuminen omasta jäsenistöstään. Uusia yhteyksiä ulkomaailmaan ja myös lähiympäristöön olisi etsittävä jatkuvasti. Viralliset byrokratiasuhteet eivät saa olla ainoita. Esimerkkialue voisivat olla ympäristöasiat, joita voisivat JYYIäiset ajaa uudella tavalla seuraamalla asioita, pitämällä yhteyksiä, ottamalla kantaa, sanalla sanoen vaikuttamalla entistä enemmän siihen, millaista kaupungissa on asua ja opiskella vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. n n n Tämä lehti on konkreettinen väylä pidettäessä yhteyksiä ulkomaailmaan. Ensi vuonna näitä myös kaupunkilaisille jaettavia numeroita on kuitenkin yksi vähemmän kuin tänä vuonna. Pörssi ry on jo perinteisesti edustanut edustajistossa ja nyt myös JYY:n istuvassa hallituksessa ajattelutapaa, joka pyrkii lehteä koskeviin supistuksiin. Nyt oli otettu oljenkortena kiinni kaupunkinumeroista. Kyseessä taisi olla vain ja ainoastaan ainoa mahdollisuus, johon saattoi ja uskalsi puuttua supistuslinjalla yrittäen todistaa äänestäjille säästämishaluja. JYY:n talousarvio on ammattitaidolla laadittu ja laskelmat ns. isoista rahoista ovat kaukana ulottumattomissa, keinoja ei yksinkertaisesti löydy. Nyt keinot lehden supistuksiin olivat hyvin heppoiset, unohtuivatpa laskelmatkin kotiin, kun asiasta päätettiin. Laskelmapaperinsa edustajistosta unohtanut pitää radiota huomattavasti parempana, kun JYY:stä pyritään saamaan sanomaa ulkomaailmaan. JYY onkin ottanut jo paikallisessa kaupallisessa radiossa ensi askeleitaan ohjelmantekijänä. Onneksi ohjelmat eivät ole kantaneet paikallista aluetta kauemmas. Näitä lehtiähän sitä vastoin saattaa löytää ajelehtimasta hyvinkin kaukaa ja usein kaikesta päätellen jonkun lukemana. Rauno Lahti Seinäjoen Alvar Aalto Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan EDUSTAJISTON KOKOUS pidetään keskiviikkona 9. 12. 1987 klo 16 Ylioppilastalolla Ilokiven takaosasa. Käsiteltävinä asioina mm. Kortepohjan Ylioppilaskylän uudisrakennus ja edustajistoaloitteet. Jyväskylässä 19. 11. 1987 Matti Tulla puheenjohtaja Seinäjoen ei turhaan tarvitse pöyhistellä ainutkertaisuudella. Kaupungilla on Aalto-keskus. Tämän lehden toimituksella on kylmä nurkka Aallon suunnitteleman talon yläkertaa. Ikkunasta näkyy vain variksia ja harmaita pilviä. Seinäjoella sikäläisistä pilvistä satoi puhtaan näköistä lunta. Seinäjokea voi ohikulkija pitää suurenakin ison aseman perusteella arvioidessaan. Aalto teki aikoinaan taloa kauppalalle. Subjektiivisesti ottaen Seinäjoki oli joskus kaupungeista ensimmäinen. Paljon myöhemmin ja paljon enemmän vahingossa tuli Jyväskylä. Molemmissa kaupungeissa syntyy kokonaiskuva laajennetusta kirkonkylästä. Toinen keskellä peltoja, toinen järvien välissä. Myös Alvar Aalto yhdisti kaupunkeja aikoinaan ja vieläkin. Seinäjoki ajaa edelle: "Seinäjoen Aalto-keskus on täydellisyydessään ainutlaatuinen." (tai toisinpäin) Uutta teatteritaloa kuvaa pönäkkä asiantuntija kaupungintalon edessä Seinäjoen taloista parhaimmaksi. Samalla oikeusministeri Louekoski pyrkii turhaan sisälle taloon. Neuvomme viereisen oven. Seinäjoella ei aukaista turhaan ovia ministereille. Niin. Aaltohan oli pohjalainen. Syntynyt Kuortaneella, kertoo mies Alavudelta. Puolan suurlähettiläs on kuulemma kylässä kaupungissa, joten ymmärretään myös saapuvan puolalaisiin kansallispukuihin sonnustautuneen tanssiryhmän tarkoitus. Lähettilästä eivät kunnioita seinäjokiset pikkupojat, vaan pommittavat kaupungintaloa — lumipalloilla. Pojat seisovat tukevalla italialaistyylisellä piazzalla. Kivetty aukio on ensi kesänä paikka ihmisten käyskennellä, nyt paikalla on epämääräinen monttu. Pojat luultavasti luulisivat piazzaa joksikin syötäväksi. Lakeuden Risti on Suomen komein kirkko, vaikkei olekaan alkuperäisen suunnitelman mukaista mustaa kiveä. Kirkko valmistui vuonna 1960. Myöhemmin on pinnoite rapistunut ja putoilee tavan takaa alas. Onpa kirkkoa pyromaanikin tavoitellut. Kirkko on suuri, mutta koko Aalto-keskus on pieni. Pienuus vaivaa myös asiantuntijaa Alavudelta. "Tilaahan täällä on (katsoo läheiselle pellolle), mutta ahtaa on pitänyt..." On tilaa minne rakentaa ja myös ajatella rakentamaansa. Synkän sinisen kaupungintalon naapurina on kirjasto. Teatterin takana on taloista tylsin: valtion virastotalo, josta löytyy pohjalaisten usein kaipaama poliisi. Seinäjoella on muutakin Aaltoa kuin 60-lukulaista. Nuoruudentyö on puinen suojeluskuntatalo 20-luvulta. Nyt talo on Maakuntasäätiön arvonsa mukaisessa käytössä. Rauno Lahti Kirjastotalo takaa Ensi kesänä tähän tulee piazza. Aalto-keskuksen lähinaapuri Seinäjoella.
Korkeakoulun tehtävä on kouluttaa ihmisiä tuottamaan uutta tietoa. Miten se on mahdollista, jos korkeakoulu ei edes opeta ymmärtämään vanhaa tietoa? Suomalaiset opiskelijat ovat maailman harjaantuneimpia tärppilukijoita, jos ei puhuta niistä raukoista, jotka lukevat tenttikirjansa ulkoa. Aivojen hallittu rakennemuutos Näistä ja muista opiskeluun liittyvistä asioista keskusteltiin pari viikkoa sitten opintoja tiedevaliokunnan järjestämässä tilaisuudessa "Kehittääkö korkeakouluopiskelu tieteellistä maailmankuvaa". Alustamassa oli Anita Nuutinen kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen korkeakoulututkimuksen osastolta. Nuutinen on haastatellut eri opiskeluvaiheissa olevia psykologian ja biologian opiskelijoita. Heiltä on kysytty mm. miksi he lähtivät opiskelemaan omaa alaansa, millaisin odotuksin, mitä opiskeluvuodet ovat antaneet, miten oma tieteenala ja sen merkitys käsitetään, mitä ymmärretään oppimisella ja miten opiskellaan. Opiskelija ei ole Pavlovin koira, joka purematta hotkaisee sen mitä annetaan ja sitä myötä oppii tekemään sen mitä käsketään. Nuutisen tutkimuksen lähtökohtana on, että oppimiseen vaikuttavat voimakkaasti sellaiset tekijät kuin oppimishalukkuus, opiskelijan käsitys oppimisen tarkoituksesta ja tavoitteista sekä tieto siitä kuinka oppiminen tapahtuu. SIKSI OPETUKSESSA PITÄISI OLLA TÄRKEÄÄ OPISKELIJAN KIINNOSTUKSEN HERÄTTÄMINEN. Ja heräisihän se kiinnostus, jos opetustilanteessa opiskelijan omalle ajattelulle jätettäisi tarpeeksi tilaa. Kerro mitä herra X sanoi asiasta Y kirjassa Z? Asia ei ole uusi, kaikkihan sen tietävät, että patriarkaalinen autoritäärisyys on paska juttu. Silti laitoksilla opetetaan paljon faktatietoa ja vanhoja perusteorioita, jotka on nieltävä pureskelematta. Ajatteleminen hidastaisi pintapuolisen oppimisen so. tentistä selviytymisen prosessia, puhumattakaan siitä kuinka paljon vähemmän opintoviikkoja yhdelle vuodelle ehkä kertyisi, jos luettu asia yritettäisiin myös ymmärtää. Sen sijaan, että opittaisiin ymmärtämään joku ilmiökokonaisuus perehtymällä joihinkin alan teoksiin ja vertailemalla niitä keskenään, opintovaatimuksissa luetellaan joukko kirjoja. Tehtävänasettelu kuuluu: yrittäkää arvata mitä näistä kirjoista tentissä kysytään. Kun tilanne on tällainen, luetuin teos on yleensä ainejärjestön kokoama "Vanhat tenttikysymykset. Nuutinen kysyi opiskelijoilta vertailevatko he yleensä lukemiaan tenttikirjoja. Yli 80 % vastasi: vain jos tentissä käsketään niin tehdä. Korkeakoulutasolla pitäisi kehittää tutkimuksellista opetustapaa: opiskelijoilta tulisi vaatia enemmän kirjoittamistyötä, koska se auttaisi analysoimaan asiakokonaisuuksia. Opiskelijat voitaisi myös alusta alkaen ottaa mukaan laitoksen tutkimushankkeisiin. Tiedettähän meidän pitäisi tehdä, eikä opintoviikkoja, vai? Hauki on kala, hauki on k.... Nuutinen oli varsin huolissaan myös siitä, että ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat täyden lukujärjestyksen ja juoksentelevat luennolta toiselle kuin päättömät kanat. Elämänvaihe, jossa tulee muitakin uusia asioita kuin opiskelu, pitäisi käyttää kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen. Mutta aktiivinen kieltäytyminen liiallisesta opiskelusta on harvinaista; ohjeellisiksi tarkoitettuja tutkintovaatimuksia luetaan kuin raamattua. Ns. vaihtoehtoisia "varjotutkintovaatimuksia" tarvittaisiin, mutta laitokset eivät tietenkään halua sellaisia tehdä. Niinpä tutkintovaatimuksissa kummittelee mm. bluffikirjoja, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt, joita ei ole kirjastossa ja joita kukaan ei koskaan lue. Rauhoittaisi kummasti tunnollisempienkin Pavlovin rakkien opiskelupaineita, jos edes olemattomat kirjat karsittaisiin. Entä sitten kun loppu on lähellä? Kun oma ajattelukyky on ensimmäisten opiskeluvuosien aikana ehtinyt käytön puutteessa ruostua, sitä yhtäkkiä tarvitaankin graduvaiheessa. Silloin pitäisi kyetä vertailemaan ilmiöitä ja käsittelemään jonkinasteisia tieteellisiä ongelmanasetteluja jopa luovasti. Juuri graduvaiheessa laitoksen usein jättävät opiskelijan kokonaan oman onnensa nojaan: ohjaus on olematonta, palautetta ei tule. (Pienillä laitoksilla ongelma on pahin etenkin jos opiskelija on kiinnostunut aiheesta, joka ei kuulu professorin omimpaan alueeseen. Niinpä taidehistorian laitoksella taidehistoria loppuu tämän vuosisadan alkupuoliskolle. Modernin taiteen tutkimusta opiskelija saa tehdä "omalla vastuullaan".) Jos opiskelijan kyvyt eivät ole aiemmin arvon professoreja kiinnostaneet, niin miten sitten yhtäkkiä. Kuka tekee mitä häh? Nuutisen alustus ei sinänsä sisältänyt sellaista, mistä ei olisi jo puhuttu (vuosikausia). Paljon ei kuitenkaan asioiden muuttamiseksi tapahdu, poikkeukset vain vahvistavat sääntöjä. Koululaitos pänttää päähän auktoriteettiuskoa, ja vuosi vuodelta tulee yliopistoon uusia opiskelijoita, jotka pitävät tutoriaan huonona jollei tämä heti iske heille selvää lukujärjestystä kouraan. Miten lukiossa pintapuolisen pänttäämisen oppineelle joukolla voi ryhtyä jakamaan välineitä tieteellisen maailmankuvan luomiseen, jos opiskelutyyli ei olennaisesti muutu edes yliopistossa? Ketä sitten yliopistossa kiinnostaa opiskelijan motivaatio tai tieteellisen ajattelun opettaminen? Esimerkiksi taannoisesta suomen kielen laitoksen polemiikista päätellen se ei kiinnosta ainakaan opettajakuntaa. Ehkä aloitteen olisi tultava opiskleijoiden taholta, mutta kuka heistä tätäkään juttua viitsi lukea, kun tästä ei tentissä kysytä mitään. Helena Seppälä Miljoonia tulee ja menee JYY:ssä entistä enemmän Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta pyörittää rattaissaan ensi vuonna yhä enemmän rahaa. Ensi vuoden talousarvion loppusumma on 36 miljoonaa markkaa. Kasvu tämän vuoden luvuista on 16 prosenttia. Ylioppilaskylän peruskorjaukseen menevät miljoonat eivät näy JYYrn ensi vuoden budjetissa. Uutta ja erikoista JYY:ssä on Kampus Data, joka kaksinkertaistaa ensi vuonna Kampus-Kirjan myynnin. Kirjakauppa KampusKirjahan on sitä liiketoimintaa, jonka ei ole tarkoituskaan tuottaa voittoa, vaan sen budjetin tavoitteena on puhdas nolla. K-K:n liikevaihdoksi on budjetoitu runsaat 700 000 markkaa ensi vuodelle. JYY:n edustajisto hyväksyi kokouksessaan 19. 11. 87 ensi vuoden budjetin ilman suuriakaan pulinoita. Paikalla ei ollut kuin parisenkymmentä edustajiston 40 jäsenestä, mikä herättää ihmetystä, onhan raha se, mikä ratkaisee myös yo-kuntatoiminnassa. Ainoa muutosesitys, jota kuitenkaan ei kukaan tajunnut ajoissa kokouksessa kannattaa, oli Reununionin Ari Heikkisen esitys lisätä rahaa kansainväliseen toimintaan, joka ei saisi olla pelkkää muodollisten suhteiden hoitoa ja työleirejä. Budjetti ei sisällä suuriakaan mullistuksia nykyiseen. Yo-kunnan jäsenmaksu nousee kympillä 250 markkaan, mutta samalla poistuu kokonaan 45 markan kesälukukausimaksu. Terveydenhoitomaksu 144 markkaa maksetaan ensi vuonnakin yo-kunnan kassan kautta. Ylioppilaskylän talousarviossa korotetaan asuntojen vuokria 87 penniä neliömetriltä kuukaudessa. • • • Yritystoiminnassa uutta on ensi vuonna grillimyymälä Suomursu Kortepohjan liikekeskuksessa. Muu yritystoiminta jatkaa entiseen tapaan. Ensi vuonna ravintola Ilokiveltä odotetaan uudistumisen tuovan myös myynnin kasvua. Rentukan puolestaan odotetaan säilyttävän nykyisen asemansa samalla kun uudistusten suunnittelu aloitetaan jo kuluvan vuoden aikana. Ilokivi on ensi vuonna auki myös sunnuntaisin. Myös kahvila-myymälä Ulpukka pidentää aukioloaikojaan ja samalla odotetaan reipasta kasvua myyntiin. Kortepohjan kesähotelli ei varaudu suurryntäykseen, koska ensi vuonna ei ole tiedossa muita suurtapahtumia kuin suurajot. Ravintola Rentukan liikevaihdoksi on ensi vuodelle budjetoitu 7,3 miljoonaa markkaa ja Ilokivelle 5,7 miljoonaa. Tänä vuonna vastaavat luvut ovat 6,2 ja 3,7 miljoonaa. O P Q Yo-kunnan varsinaisen toiminnan talousarviossa suurimmat menoerät ovat tiedotustoiminta, valiokunnat ja hallinto. Jyväskylän ylioppilaslehden kulujäämäksi on ensi vuodelle budjetoitu 381 000 markkaa. Summaa on viime vuosina saatu pikku hiljaa hilattua pienemmäksi. Tällä kertaa lehdeltä supistettiin pois yksi kaupunkinumero, joita ensi vuonna ilmestyy kolme. Ylioppilastalon peruskorjaukseen varaudutaan JYY:ssä tekemällä varauksia ja siirtoja rahastoon yhteensä 630 000 markan edestä. Peruskorjausta valmistelevan työryhmän puheenjohtaja Lasse Hakala oikoi edustajistolle valmistelun tähänastisia kustannuksia, joista joku oli puhunut palturia julkisesti. Hakalan mukaan valmistelu on ollut lähinnä talkootyötä ja kustannuksia on koitunut viime vuonna noin 11 000 ja tämän vuoden aikana noin 4 000 markkaa. Hakala korosti, että työryhmä vain valmistelee asiaa ja edustajisto tekee päätökset. Työryhmä tutkii talon muutostöiden eri rahoitusvaihtoehtoja. Mm. osakeyhtiömalli on yksi vaihtoehto. Lasse Hakalan mukaan talon varsinaisia muutostöitä tehtäneen aikaisintaan ensi vuosikymmenen alkupuoliskolla. Yo-talon yläkerran kurjaan tilaan kiinnitti huomiota Reununionin Heikkinen, jolle myös Hakala myönsi yläkerran ongelmallisuuden. Lienee parasta pyrkiä toiminnan kaikinpuoliseen tehostamiseen yläkerrassa. RL
4 OSBORNE MIKROT STAR KIRJOITTIMET OSBORNE 6T 1.2 Mb levykeasemalla ja 20 Mb kiintolevyasemalla Keskusyksikkö: prosessori/kello 80286/10 MHz Keskusmuisti RAM: 640 kb Näppäimistö: 102-näppäimistö Näyttö: Zenith ZVM-1240E/TVM EGA Näytönohjain: Hercules yhteensopiva/Paradise autosvvith EGA Liitännät: RS-232, Centronics Käyttöjärj: MSDOS 3.2 + GVV-BASIC Hercules 1 fpgi 11.115; EGA 14.352; Kovalevyversioita aina 350 Mb saakka, kysy hintoja STAR-kirjoittimet alkaen 2 . 4 5 ? (NMO) Hinnat ovat opiskelijahintoja (yliopiston opiskelijoille ja opettajille) KAMPUS-KIRJA K e s k u s s a i r a a l a n n e 2 4 6 J Y V Ä S K Y L Ä p ( 9 4 1 ) 6 1 5 7 4 4 mikromyyjä tavattavissa t i — t o klo 1 2 — 1 6 Moneen työruuhkaan olemme jo avuksi olleet, si lä olemme jo palvelleet yli sataa asiakasta. Teemme määräaikaisia toimistoalan työtehtäviä, joista osa sopii reippaille opiskelijoillekin. Mikäli Sinulla on kokemusta atk-tallentamisesta, puhtaaksikirjoituksesta, puhelinpäivystyksestä, kirjanpidosta, palkanlaskennasta, erilaisista toimistorutiineista, saatamme onnistua tarjoamaan mielenkiintoisen työpaikan. Harjoittelemaan valitettavasti emme voi mennä. Jos olet innostunut mielenkiintoisesta työstä, lähetä nimija osoitetietosi meille: Ruuhkikset/Yrityksen Apupata ky, Lyseonkatu 2H201, 40100 Jyväskylä. Me puolestaan lähetämme lisätietoja toiminnastamme. HENKILOSTOPALVELUYRITYSTEN LIITTO RY Vietä nautinnollinen kahvihetki viihtyisissä kahvioissamme • YLIOPISTON KIRJASTO • PÄÄRAKENNUS • LIIKUNTA • MATTILANNIEMI • MUSICA • NOVELLI kaupungin kirjasto • KONSERVATORIO Kahviomme palvelee kaikkia myös yliopiston ulkopuolella olevia asiakkaita. Palveluja myös tilauksesta puh. 291449. • hyvää kahvia • uunituoreita leivonnaisia • pikkulämpimiä • jäätelöä • juomia Jyväskylän yliopistoyhdistys r.y. UUTTA ILMETTÄ PIKKUJOULUUN KORTEPOHJAN Opintotukijärjestelmä tiensä • • • • • • paassa Valtion opintotukikeskuksen johtaja Seppo Naumanen on nyt istunut uudella pallillaan puoli vuotta. Juuri sen verran, että uusia ajatuksia opintotuesta on ehtinyt syntyä, eikä luutumista ole vielä ehtinyt pahasti tapahtua. Jyväskylän Sos.dem. Opiskelijat kaappasivat miehen kesken kiireidensä Rentukkaan selvittämään omia visioitaan opintotuen tulevaisuuden näkymistä. Nykyinen opintotukijärjestelmähän on syntynyt 1969. Perusmuoto on yhä ennallaan. Opiskelijan toimeentuloa turvaavat opintoraha ja -tuki sekä opintolainan korkotuki. Lisäksi vuosien varrella on tullut mukaan erilaisia lisiä, kuten asumislisä. Naumasen käsityksen mukaan järjestelmä on nyt eräällä tapaa tiensä päässä. Yhteiskunnan muilla sektoreilla tapahtuneet muutokset ovat tehneet opintotukijärjestelmän toimivuuden kyseenalaiseksi. Koulutuksesta tullut lähes kansalaisvelvollisuus Yhtenä tärkeänä tekijänä Naumanen tuo esiin koulutusjärjestelmien ja koulutuspoliittisen ajattelun muutokset. "Tukijärjestelmän syntyessä koulutus oli etuoikeus, nykyisin sitä voidaan pitää lähes kansalaisvelvollisuutena. Tämä aiheuttaa sen että on arvioitava uudelleen onko omavastuu (lainan osuus) opintotuessa perusteltu, varsinkaan kun on kyse keskiasteen opinnoista, jotka ovat itse asiassa koko ikäluokan kouluttamista." Korkea-asteella lainan osuus sen sijaan voisi olla mukana, ei tosin yhtä suurena kuin nykyisin. Korkeakouluopiskelijoiden opintotuen suurimpana ongelmana Naumanen näkee mitoituksen. Opintotuki ei ole tasoltaan riittävän suuri. Opintotuki tulisi rinnastaa muihin perustoimeentulojärjestelmiin. Esimerkiksi kansaneläke on nykyisellään suurempi kuin opintotuki, pelkästä opintorahasta nyt puhumattakaan. Tuen riittävyyteen ja sen lainapainotteisuuteen liittyy myös merkittävä korkeakoulupoliittinen aspekti. On kysyttävä turvaako opintotuki opinnot. Riittämätön taso johtaa helposti työhönmenoon — seuraa opintojen tyhjäkäyntiä. VOTK:ssa on myös havaittu, että opiskelijat eivät nykyisin ota täysiä lainoja. Opintojen loppuvaiheessa alkaa lainakertymä hirvittää ja rahat yritetään haalia jostakin muualta, kuten työelämästä. Koko elämän ajan kestävä opiskelu Aikuisopintotuen kehittäminen on osoitus siitä, että VOTK:ssa on oivallettu koko elämänkaaren ajan tapahtuvan opiskelun merkitys. Aikuisopintotukijärjestelmän toimivuutta voidaan arvioida sen mukaan houkutteleeko se ihmisiä työelämästä takaisin opiskelemaan. Naumasen mukaan ensimmäinen haku osoitti, että tällaisia vaikutuksia on havaittavissa. Monet korkeakouluopintonsa aikanaan keskeyttäneet ovat nyt palanneet viimeistelemään opintojaan. "Onko aikuisopintotuen kehittäminen sitIsännäntie 1 40740 Jyväskylä (941) 252 415 TERVETULOA Ps. Lahjakortti pukinkonttiin • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • f r * * * * * * * LÄHETÄ JO UL UTER VEHD YKSESI POSTIKORTILLA Joulukorttiuutuudet saapuneet meille mm. tenava-ja karvisjoulukortit • TARJOUSJOULUKORTIT: * * * * * • TAIDEKORTIT • LAUSEKORTIT • UUDETALLAKAT JA KALENTERIT • TAIDEJULISTEET PIKKUJOUL ULAHJOJA ( lkpl 1,50 mk^ {lOkpl 10 mk) 'm^mmi L Yliopistonkatu 6 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • f VALITSE PAINOTYÖLLE O I K E A LINJA. SOITA 9 4 2 2 2 1 PYYDÄ PUHELIMEEN PAINOTUOTEAMMATTILAISTAMME RISTO ROSBERG, AIMO ENROOS, OLAVI OJALA, MARKKU LAMBERG (AUTO 949343941) JÄMSÄN LEHTI OY SÄTERINTIE 1b 42100 )ÄMSÄ m-. :.. ;.v.*' wSk ten ristiriidassa normaalin opintotukijärjestelmän kehityksen kanssa?" "Ei ole. Järjestelmät ovat eri junissa — aikuisopintotuki on osin TUPO-ratkaisujen seurausta. Päinvastoin on huomattava, että nyt myös ammattiliittojen intressissä on opintotuen kehttäminen. Se tuo lisää voimaa asian taakse." Toimeentulojärjestelmä huonoin Naumasen mukaan opintotuki ei nykyisellään ole perustoimeentulojärjestelmä. Taso ei yksinkertaisesti ole riittävä. Valtiovallan tulisi huomata, että riittävän hyvällä opintotukijärjestelmällä olisi myös työllistäviä vaikutuksia. Erityisen selvä vaikutus on aikuisopintotuen kohdalla. "Entä kansalaispalkka?" "Yleinen kansalaispalkka ei nähdäkseni ole toimiva. Pikemmin tulisi saada kohdennetut toimeentulojärjestelmät tyydyttäviksi. Kansalaispalkalla olisi myös dysfunktioita. Sen toteuttamisella poistettaisiin mahdollisuus vaikuttaa tukijärjestelmien avulla yhteiskuntakehityksen suuntaan. Mielestäni ihmisellä tulee olla mahdollisuus parempaan — ei pelkästään unohdettuun osaan yhteiskunnan B-kansalaisena." Järjestelmään saatava yksilöllisyyttä ja joustoa Opintotukijärjestelmän kehittäminen voisi Naumasen mielestä tulevaisuudessa keskittyä määrän lisäämisen ohella laadullisiin seikkoihin. Järjestelmän olisi mahdollistettava nykyistä yksilöllisemmät opiskelumallit ja yksilöllisemmät ratkaisut työssäkäynnin ja opiskelun rytmittämisessä. VOTK:n johtaja peräänkuuluttaa nykyistä laajempaa keskustelua opintotukijärjestelmästä ja sen uudistamisesta. Jukka Keronen KAMPUS-KIRJA lyMifcyUa yftopMIo Valtio-ojmi Laitat U m v n t r c4 I f M U r l * D t p a i t u o t oi poblical ™ H man ray omakuva ODESSA. öfyiticU iBsnsn NunoaoM man ray omakuva ODESSA. öfyiticU J^«_ w ****** av man ray omakuva ODESSA. öfyiticU J^«_ w ****** av Kirjojen kirjat alkavat olli ta on juhlittu, mutta hän teki s taatioista huolimatta: TEKSTI Odessan avaus vuoden loppuu huipulla pysyäksemme: Kracai Orson Welles ovat lajinsa aate paino tarjoaa Pekka Kososen H ja Tutkijaliitossa aiheena on Itsi muksen kortti kisaan on E. Ta Ja vielä mitä: Pelkkää tervetul AVOINNA MA—PE K o m y y n n i s s ä ! Kari Palosen itse päinvastaisista roSTÄ POLITIIKKAAN. Entä n: man ray — oma kuva. Ja jer, Galigarista Hitleriin ja slistoon lukeutuvia. Vastayvinvointivaltion haasteet... •hallinnon oikeus. Gaudea-astin Villa Lobos... oa kaikki! .LO 8.00—16.00.
6 HHH. 001 Evidentin • • A • • ymmärtäminen 1 ov Vastuulaitos: Joensuun yliopisto, Talousneuvosto. Tavoitteet ja sisältö: Kurssin suoritettuaan tulee armollisten isiemme ja rakastettujen äitiemme ymmärtää, että ihminen ei ole kone, että ihmisen luovuutta ei saa kahlita, että ihminen on otettava huomioon hallitun rakennemuutoksen yhteydessä, että hallittu rakennemuutos aiheuttaa paineita, että ihmisen työstä on maksettava palkkaa, että työtönkin on ihminen, että työtöntä pitää ymmärtää, että työtöntä pitää tukea, että työtöntä pitää kouluttaa, että työttömän henkisiä valmiuksia on lisättävä, että työikäiset vähenevät, mutta lisääntyvät, että eläkeläiset enenevät, mutta eivät lisäänny. Myös tulee heidän ymmärtää, että yrityksiä on tuettava, että yrityksiä on verotettava, että yrityksiä on saneerattava, että yrityksien on hoidetava työllisyyttä, että yrityksien on tuotettava, että yrityksien vastuuta on korostettava, että yrityksen on koulutettava työntekijöitään, että hallittu rakennemuutos aiheuttaa yrityksille paineita, että joillakin yrityksillä menee hyvin, että joillakin yrityksillä menee huonosti. Vielä tulee heidän ymmärtää, että jotakin on tehtävä, että jonkun on tehtävä ehdotus, että elinten työskentelyä on tehostettava, että päätöksenteon on oltava nopeaa, että vitkuttelijat puolustavat menneisyyttä. Viimein tulee heidän ymmärtää, että koulutus, nopeus ja joustavuus = Harri, Hermanni, Holkeri. Opetusja työmuodot: Luentomuotoinen seminaari, kostea lounas, coctailtilaisuus. Puhuminen, kuunteleminen, syöminen, juominen, hereilläpysyminen tv-kameroiden edessä. Arviointi: Osallistuminen seminaariin, osallistuminen sallitun rakennemuutoksen toteuttamiseen. Kunkin vaalikauden alussa suoritettava valintakoe. Into Säilä Nyt on edullinen aika hankkia • LUOKKAPAIDAT kauttamme • college puserot • T-paidat • hupparit • oloasut kotimaista korkealuokkaista TARRA PAITA OY Vaasankatu 10. P. 215 384 T o t t u m u k s e n v o i m a o I i JYY/JULKAISUSARJA Monelle on varmaan yllätys, että myöskin hyvät tavat juurtuvat nopeasti. Eräs amerikkalainen tiedemies on laskenut, että säästäminen j ä ä tavaksi, kun neljästäkymmenestä peräkkäisestä tilistä vie aina samansuuruisen osan pankkiin. Miksipä ette siis Tekin, jolla on ansiotuloa, tekisi julkaisuistanne itsellenne tottumusta? Tikkanen: Schillerin kirjeet esteettisestä kasvatuksesta Henkilökohtainen on poliittista Puolinaisesta moninaiseksi Kuolevan järjen kritiikki Parvikko: Vaarala: Kusch: Myynti: KAMPUS-KIRJA p. 941/615744 Keskussairaalantie 2 40100 JKL Georgina, minne haluaisit mennä tänä iltana? George, kyllähän sinä sen tiedät. Osoite on: p ^ ASEMAKATU 12 GEORGES iloisten ihmisten kohtauspaikka Turkkiin tutkimaan taidetta Miltä tuntuis mennä Turkkiin tutkimaan taidetta: vatsatanssia vaikka? Tai viettää kolme vuotta Kiinassa? Taikka lähteä lukuvuodeksi australialaiseen korkeakouluun? Tänä syksynä ainakin Irlanti, Turkki, Australia, T ' sekkoslovakia, Kuuba, Kreikka, Kiina, Espanja, Puola, Portugali, Unkari, DDR, Italia ja Ranska myöntävät apurahoja suomalaisille opiskelijoille. Ulkomailla voi viettää viikon tai vuosia. Apurahoja myönnetään jatko-opintoja, asiantuntijavierailuja, tutkimustyötä tai kielenopiskelua varten. Stipendit ovat pääsääntöisesti akateemisen loppututkinnon jo suorittaneille, poikkeuksena muutamat kesäkurssiapurahat mm. Ranskaan, Portugaliin ja Espanjaan. Opetusministeriön stipendiasiainkeskuksesta kerrotaan, että eniten stipendejä käyttävät hyväkseen filologit. Seuraavaksi suurin ryhmä ovat eri taiteenalojen edustajat, sitten luonnontieteilijät. Apurahan pitäisi yleensä kattaa kaikki kustannukset, mutta kohdemaasta riippuen omakin taskuraha voi olla tarpeen. Stipendinhaussa etua on kielitaidosta, mutta myös siitä, että hakemuksessa kertoo mahdollisimman tarkkaan opiskelutai tutkimussuunnitelmistaan ja toiveistaan. Ei ole kuitenkaan aivan välttämätöntä nimetä jo etukäteen juuri sitä australialaista tai kiinalaista korkeakoulua, johon lopulta lähtee. Ni hao! Opetusministeriössä odotetaan tänä vuonna kiinnostuneina, kuinka moni haluaa lähteä Kiinaan. Kerrotaanhan hakuohjeissa, että hakemukseen on liitettävä todistus kiinan kielen taidosta, koska opetus tapahtuu kiinaksi. Japaniin halukkaita on ollut aiempina vuosina melko vähän, mutta kiinnostus on kasvamassa, ja Japanin apurahat lisääntyvät lähivuosina. Kiirettä pitää, jos mielii ulkomaille stipendin turvin, sillä hakemukset (joita saa yliopistosta ja opetusministeriön stipendiasiain keskuksesta) pitää palauttaa jo 4.12.87 mennessä. HS Ukrainalaisessa Saporozjen kaupungissa voi jokainen 15-vuotias nuori ansaita vanhempiensa apuun turvautumatta kolmessa viikossa 80—150 ruplaa, mikä riittää hyvin kunnollisen nauhurin, polkupyörän tai muotivaatteen hankintaan. Tätä varten on huhtikuussa, kaksi kuukautta ennen kesälomien alkua, kirjoittauduttava jäseneksi yläluokkalaisten työkerhoon, joka kantaa nimeä Rezerv. (APN) Tarve tuo takaisin poistettua historiaa Heikki Rantatupa Neuvostoliiton historian valkoisia sivuja täytetään harkiten. Hyvät pysyvät hyvinä ja ns. epähenkilöt tuodaan historiaan tarpeen mukaan. Nyt historiasta haetaan perestroikaa tukevia esimerkkejä ja henkilöitä. Neuvostohistoriaa tarkkaillaan länsimaissa nykyisin entistä tarkemmin, koska siitä etsitään merkkejä Mihail Gorbatshovin glasnosteli julkisuuslinjasta. Mielenkiinnolla odotetaan niin ns. epähankilöiden kuin Stalininkin henkilöhahmojen uudelleen arviointia. Suomesta puuttuu erikoisesti Neuvostoliiton poliittiseen historiaan erikoistunut koulukunta. Yliopistoissa Neuvostoliiton historian opetus on samassa katraassa naapurimaiden tai Suöffltn historian kanssa. — Suomalaiset historioitsijat perehtyvät Venäjän ja Neuvostoliiton asioihin lähinnä oman asianharrastuksen pohjalta, kertoo Suomen historian dosentti Heikki Rantatupa. — Suomesta puuttuvat varsinaiset kremnologit ja sovjetologit, vaikka Suomella onkin Neuvostoliiton kanssa vuosisataiset siteet ja yhteiset lähtökohdat. Sen sijaan mm. Yhdysvalloissa kremnologia on kovasti muodissa ja aiheesta ilmestyy oma julkaisu. Myös Saksassa ja Ranskassa Neuvostoliiton historiasta ollaan erityisen kiinnostuneita. Heikki Rantatuvan vuonna -79 ilmestynyt väitöskirja käsitteli Suomen huoltamista ja erityisesti Venäjän tuontia ensimmäisen maailmansodan aikana. 80-luvun vaihteessa päästiin ensimmäisiä kertoja alkuperäisen lähdemateriaalin kimppuun. — Tieteellis-teknisen yhteistyön tuloksena alkuperäistä lähdemateriaalia on saatu käyttöön bolsevikkien vallankumoukseen asti. Nykyään voi saada myöhempääkin aineistoa, kunhan se ei ole poliittisesti liian aktuellia. Lähdemateriaalin saannissa edetään tiukasti virallisia portaita. Tämä ei kuitenkaan ole yksin Neuvostoliiton historian tutkijan ongelma. — Esimerkiksi Ranskassa on melkein sama jos ei pahempikin tilanne: ilman suositteluja, ulkoministeriön lupaa ja virallisia dokumentteja ei arkistoihin tutustuta. Historia tukee politiikkaa — Talousja sosiaalihistoriassa ei suomalaisen ja neuvostoliittolaisen historiantutkimuksen välillä ole kovinkaan suuria eroja. Marxilainen historia on antanut meikäläiselle tutkimukselle paljon ja menneitä vuosisatoja käsittelevä historia on ihan yhtä validia k;ujn meilläkin, Rantatupa usk90: — Poliittinen historia ei sen sijaan ole moniarvoista niinkuin meillä. Suöffli§§8 tutkimusten tuloksia ei valvo laitoksen esimies saatikka joku virallinen instanssi Neuvostoliiton virallisen historiankirjoituksen tavoin, jonka puolue hyväksyy. Poliittisen historian uudelleenarviointia on väläytelty monissa yhteyksissä. Käytännössä ei kuitenkaan ole edetty kovinkaan paljon. — On vaikea sanoa, missä muodossa ja kuinka pitkälle historian uudelleenarviointi tapahtuu. Luultavimmin poliittisen historian muutokset tukevat tulevaa taloudellista muutosta eli haetaan historiasta perestroikaa tukevia esimerkkejä ja henkilöitä. Rantatupa ei usko, että lokakuun vallankumouksen huomattavin johtaja ja puna-armeijan organisaattori Lev Trotski palaisi historian sivuille. Tällä hetkellä Trotskin vaikutus Neuvostovenäjän historiassa on painettu näkymättömiin. — Trotski halusi lähteä maailmanvallankumouksen tielle, kun Stalin halusi ensin saada vallankumouksen turvatuksi omassa maassaan. Antitrotskilainen linja sopii hyvin nykyaikaiseen rauhanomaisen rinnakkaiselon ajatukseen. Stalin koossapitävä voima Jos nyt on 22: n aiemmin unohdetun epähenkilön valikoituja elämänkertatietoja paljastettu Lokakuun vallankumouksesta kertovassa uudessa neuvostotietosanakirjassa. Heistä muodostettuun kuvaan poliittisina vastustajina ei juuri kajota. Rantatupa ennustaa, että Nikolai Buharinin tapaisten epähenkilöiden rehabilitointi on ajan kysymys. Buharin oli 1920-luvulla syntyneen uuden talousjärjestelmän, NEPin, kannattaja. NEP salli rajoitetun yksityisyritteliäisyyden, mutta säilytti "talouden määräävät huiput" julkisessa omistuksessa. Stalinin siirryttyä pakkokollektivisointiin Buharin erotettiin politbyroosta ja tU@rnittiin kuolemaan viimeisenä julkisessa näytösoikeudenkäynnissä 1938. Syksyllä Jyväskylänä Varaillut neuvostoliittolainen akateeminen vieras epäili, että Stalinin henkilöhahmo voi joutua suurenkin kritiikin kohteeksi, vaikka itse toimintaan ei niin paljon puututtaisikaan. — Jo Hrushtshevin kaudelta lähtien Stalinin politiikkaa on arvioitu uudelleen. Kaikkea ei kuitenkaan voi kerralla repiä, sillä Stalin oli koossapitävä voima suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Stalin-kritiikissä joudutaan repimään auki koko aikakausi, Rantatupa muistuttaa. Rantatupa uskoo, että Stalinin kritisointi voi tapahtua myös epäsuorasti. Eräänä esimerkkinä hän mainitsee Stalinin aikaisen vankilapäällikkö Berijan. — Berijan oli käyntiinpaneva voima puhdistuksissa ja Berijakritiikin kautta Stalinin muu elämäntyö säilyy, vaikka henkilöhahmo saisikin kritiikkiä. — Stalinin kausi rakentui aika pitkälle henkilökulttiin, joka on vähenemässä ja jo vähentynyt. Tämän näkee Moskovan vallankumouskulkueissa, joissa ei enää näe valtavia johtajien muotokuvia. Marko Pulkkinen
7 Tänä vuonna hyväksyttiin videolakiesitys, joka poistaa alle 18-vuotiailta kielletyt filmit videovuokraamoiden hyllyiltä. Päättäjät ovat huolissan elokuvaväkivallan vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin. Mutta mitä mieltä asiasta ovat TVja elokuvakasvatuksen todelliset asiantuntijat? Marja Pallassalo Elokuvaka televisiokasvatuksen keskuksesta ei usko lain tuottavan sitä tulosta mitä odotettiin. Elokuvavälivallan vaikutuksesta katsojiin on toki tehty tutkimuksia, mutta näiden tutkimusten tulokset ovat vaikeasti tulkittavissa ja jopa keskenään ristiriitaisia. Muun muassa Kirsti Lagerspetzin tutkimuksia on tulkittu liian suoraviivaisesti. Sensuuri ei auta kun pohditaan sitä miten kuva vaikuttaa tai miten ihminen kuvan tulkitsee. Sitä paitsi ne Rambot ja Rockyt ovat edelleenkin siellä videovuokraamon hyllyllä — mutta nehän ovatkin K—16 -filmejä. Me elämme maailmassa jossa TV on osa elämäntapaa ja jossa kuvallinen viestintä lisääntyy yhä enemmän sanallisen viestinnän kustannuksella. Koulujen opetussuunnitelmissa tätä ei ole kuitenkaan otettu huomioon. Yhä mietitään sopivia pilkunpaikkoja ja taivutellaan sanoja eri sijamuodoissa sen sijaan että oppilaille annettaisiin jotain eväitä selviytyä siitä kuvallisen viestinnän tulvasta, joka on osa nykymaailmaa. Elokuvaja TV-kasvatuskeskus kritisoi sitä, että kouluihin tulevan mahdollisen elokuvaja TV-kasvatuksen lähtöpohja on "lääkinnällinen": se lähtee huolesta elokuvaväkivallan vaikutuksesta. Eli jos elokuvissa ei olisi väkivaltaa, ei mitään elokuvakasvatusta tarvittaisi! Toki elokuvakasvatuksen lähtökohdan tulisi olla sama kuin muidenkin taideja taitoaineiden: antaa lapselle mahdleifeuus kehittyä taiteen harrastuksen kautta, kasvaa ihmisenä ja samalla tutustuttaa hänet yhteen (Merkittävään taidemuotoon ja sen tekemiseen. Ongelmat tällaisessa TV-ja elokuvasekä yleisessä joukkotiedotuskasvatukssessa liittyvät ensinnäkin siihen, kuka opettaa otettaElokuvasensuuria vai elokuvakasvatusta? jia. Koska elokuvatutkimus on niin heikoilla suomalaisissa korkeakouluissa, ei ole ihme jos esim. opettajankoulutuksessa ei paljoa elokuvasta ja TV:stä puhuta. Kokeiluja elokuvakasvatuksen aloittamiseksi on toki tehty ja on parhaillaankin meneillään. Useimmat näistä kokeiluista on tehty helsinkiläisen Elokuvaja televisiokasvatuskeskusen johdolla tai aloitteesta. Esimerkiksi 20 päiväkotia Espoossa ja Kuopiossa on mukana kokeilussa, jossa päiväkotilapsiin on näytetty elokuvia ja nämä ovat sitten piirtämisen ja leikin kautta saaneet käsitellä elokuvan tuottamia elämyksiä ja ajatuksia. Tältä pohjalta on tarkoitus tehdä opas varhaiskasvatuksen käyttöön. Myös joillakin kouluilla on tehty vastaavia kokeiluja. Elokuvaja TV-kasvatuskeskus järjestää myös koulutustilaisuuksia varhaiskasvattajille. Keskiasteen kouluissa on nykyisin aine nimeltä taideja ympäristökasvatus, ja tämän yhteyteen elokuvakasvatuskin luonnollisesti kuuluu. Eri asia on sitten kuinka päteviä opettajia tämän aineen opetuksessa on käytetty. Valitettavan usein taideja ympäristökasvatusta pidetään "hanttiaineena", jonka opetuksen jonkun muun aineen opettaja hoitaa sivutöinään. Jyväskylän yliopistossa voisi ajatella taidekasvatuksen laitoksen kouluttavan päteviä opettajia tähän aineeseen. Toisaalta on vaikea kuvitella täyspainoista elokuvakasvatusta toteutettavan peruskouluissa ja lukioissa, joissa nykyisinkin on aivan liian vähän taideaineiden tunteja. Elokuvaja yleisen joukkoviestintäkasvatuksen voi toki liittää useisiin eri aineisiin, vaikkapa äidinkieleen ja kuvaamataitoon. Yksi mahdollisuus opettaa lapsille elokuvan tekotapoja olisi, että nämä tekisivät itse opetuselokuvia ja -videoita eri aineisiin. Miten olisi animaatioelokuva banaanikärpäsen risteytyttämisestä. Ongelmana on tietenkin välineiden ja materiaalin kalleus. Uskon kyllä että innostusta asiaan koululaisilla riittäisi. Viime keväänä oli Hämeenlinnan taidemuseon koululaisnäyttelyssä mukana oppilaiden tekemiä elokuvia ja videoita, monet niistä hyvinkin mielikuvitusrikkaita. Paljon siis riippuu päättäjien asenteista: saadaanko Suomeen elokuvatieteen professuuri, lisätäänkö taideaineiden opetusta kouluissa ja annetaanko ihmisille mahdollisuus harrastaa elokuvaa. Toivottavasti kansanedustajien kiinnostus asiaan riittää pidemmälle kuin pelkkien sensuurilakien luomiseen. Eija Niskanen Tieteen rajoilla Georg Henrik von Wright on harvinaisuus akateemisessa kulttuurissamme: hän on tieteen lisäksi tehnyt myös ajatuskokeita — kirjoittanut esseistiikkaa. Uusin kokoelma "Tiede ja ihmisjärki" (Otava 1987) puuttuu eräisiin nykykulttuurin perusongelmiin. Mitä siunauksia ja kirouksia tieteellis-tekninen kulttuuri on meille tarjonnut? Millaisista osasista tieteellinen maailmankuva on historian kuluessa kehkeytynyt? Ja edelleen: Vaatiiko maailman nykytila koko "tieteellisen maailmankuvan" käsitteen uudelleenmuotoilua? "Tiede ja ihmisjärki" ei ehkä ole tekijänsä välittömimmin imponoivia teoksia. Perusvire on jotenkin varovaisen resignoitunut, mutta yhtä kaikki: punnitut ja suvereenin oppineesti pohjustetut ajatuskulut vievät lukijan maailmoihin, joihin älyllisiä oikoteitä käyttävillä maailmankatsomuskynäilijöillä ei koskaan ole asiaa. • Teoksen lähtökohtana on tilanne, jossa luonnontieteet, tekninen kehitys ja taloudellinen ja sotilaallinenkilpailu ovat kietoutuneet osiksi samaa kompleksia. Tämä tieteellis-tekninen muodostuma näyttäytyy useimmille meistä homogeenisena ja vastaansanomattomana voimana, jonka auktoriteetti on selviö ja josta hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus on näköjään auttamattomasti riippuvainen. • • • Sijoitamme länsimaisen tieteen synnyn yleensä antiikin Kreikkaan, mutta jatkuvuuden ohella kehityksessä on tärkeitä katkoksia ja merkitysten muutoksia. Kreikkalaisessa tieteessä ei tehty meille niin itsestään selvää olemisen ja pitämisen erottelua vaan kosminen järjestys oli sekä järjellinen että moraalinen. Ihminen oli luonnon "mikrokosmos", hän heijasteli samaa järjestystä, jonka hän saattoi teoreettisen tiedon kautta tavoittaa itsensä ulkopuolelta. Luonnossa vallitseva tasapaino antoi normatiivisen mallin yksityisen ihmisen elämänkäytännölle: hybris luonnon järjestystä vastaan kostautui tasapainon jumalatar Nemesiksen asioihin puuttumisena. Kreikkalaisen tieteen teoreettis-kontemplatiivista luonnetta kuvannee mekaniikka -sanan tymologia. Mekhane tarkoitti "temppua" tai "metkua" joilla asioiden luonnollista järjestystä voitiin väliaikaisesti järkyttää, vaikkap käyttämällä väkipyöriä painavien kappaleiden nosteluun. Tällaisista taidoista saattoi olla hyötyä, mutta kosmoksen mysteerejä pohdiskelevalle oppineelle ne olivat tyystin arvoton harraste. • • • Länsimaisen luonnontieteen kumous henkilöityy kolmeen 1600-luvun alkupuolella vaikuttaneeseen hahmoon: Francis Bacon luonnosteli "uuden tieteen" ohjelman, Rene Descartes kehitti sen tietoteoreettiset perusteet ja Galileo Galilei loi sille kokeellis-matemaattisen metodin. Descartes teki ankaran jaon ihmisen sielun eli subjektin ja luonnon eli tieteen objektin välillä. Erottelu käsitteellisti juutalais-kristillisessä perinteessä alusta alkaen vallinneen "ihminen — luomakunnan herra" -ajattelun. Ihminen saattoi ulkopuolisena tarkkailla luontoa, mutta hän kykeni myös hallitsemaan sitä. Länsimaisessa tieteessä on alusta pitäen ollut yhtenä pontimena mahdollisuus puuttua aktiivisesti luonnon tapahtumien kulkuun, mahdollisuus valjastaa luonnon voimat ihmisen palvelukseen. Descartesin tekemään subjekti-objekti-jaotteluun sisältyy kiinnostava ulottuvuus. Ruumiillisena olentona ihminen on osa luontoa, ja näin hän kahdentuu sekä subjektien että objektien maailmoiden kansalaiseksi. Francis Baconin "tieto on valtaa" -hokemaan sisältyy täten monimielinen painotus. Osana luontoa ihminen on tiedon objekti, ja jos oletamme, että luonnon tieteellinen objektivointi on johtanut luonnon riistoon ja manipulointiin, on pääteltävä, että näin on käynyt luomakunnan herralle itselleenkin. Uuden luonnontieteen dualismi sulautui jännittävällä tavalla erääseen toiseen, ikiaikaiseen kahtiajakoon. von Wright viittaa Francis Baconin ja 1600-luvulla syntyneen Royal Societyn perustajien tapaan kuvata maailmanvalloitussuunnitelmaansa seksuaalisymboliikalla ladatulla kielellä: "Luonto on nainen, joka tiedemiehen on valloitettava. Hänen on metodistisesti ja systemaattisesti riisuttava äiti-luonto, paljastettava hänen salaisuutensa, tunkeuduttava hänen syliinsä ja siten pakotettava hänet täydelliseen alistumiseen." D D D Luontoäidin oidipaalinen valloitussuunnitelma kehkeytyi vielä pari vuosisataa teoreettisen ja kokeellisen luonnontieteen piirissä. Tekninen kehitys kulki omia teitään, nojautuen lähinnä käsityön piirissä periytyneisiin taitoihin. "Höyrykoneen, rautatien ja kutomakoneen historia voitaisiin kirjoittaa esittämättä enempää kuin satunnaisia viitteitä aikakauden tieteeseen", siteeraa von Wright Lewis Mumfordia. Vasta sähkön käyttö energialähteenä ja kemian teollisuuden nopea kehitys viime vuosisadan jälkipuoliskolla tekivät tieteestä tuotantovoiman. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ryhdyttiin systemaattisesti rakentamaan yhteyksiä tuotantoelämän ja tieteellisen tutkimuksen välille — kuuluisa Kaiser-Wilhelm-instit uutti lienee suurimittaisin yritys. Maailmansotien välisenä aikana hallitukset äkkäsivät myös sen, ettei enää kannata ensimmäisen maailmansodan tyyliin syvettää tutkijanalkuja juoksuhaudoissa vaan mieluumminkin siirtää heidät tuote-kehittelypuolelle. Toisesta maailmansodasta alkaen olemme eläneet "teknologisen imperatiivin" alaisena, kuten von Wright asian ilmaisee. Tieteellis-teknisten, taloudellisten ja sotilaallisten intressien yhteen sulautumisen seurauksena syntynyt systeemi lupaa uskollisuuden palkaksi lisää hyvinvointia, suurempaa turvallisuutta, pitempää ja kauniimpaa elämää. Monet kehityksen "sivuvaikutukset" alkavat jo arveluttaa useimpia. von Wright näyttäisi kuitenkin olevan enemmän huolissaan kehityksen poliittisista ja moraalisista vaikutuksista, kuin esimerkiksi varustelusta tai luonnon saastumisesta sinällään. Jos, kuten Nietzsche esitti, kristillisperäinen "tahto totuuteen" on vulgärisoituneen tieteellisen maailmankatsomuksen muodossa tappanut Jumalan ja tämän mukana uskon yleispätevään moraaliseen maailmanjärjestykseen, ei hajoamisja vieraantumisilmiöitä ja erilaisia sosiaalisia patologioita voida välttää. P'DO Eikö viimeistään nyt olisi aika elvyttää antiikin luontokäsitys ja tyytyä kontemplatiivisesti heijastelemaan sfäärien harmonioita? Ja onhan ulkoeurooppalaisten kulttuurien piirissä luotu filosofisia järjestelmiä, jotka näkevät ihmisen pikemminkin osana kaikkeutta kuin sen valtiaana? Tässä kysymyksessä "romanttisesta antiteknologiasta" syytetty von Wright on harvinaisen suorasanainen. Kadotettu ykseys ei palaa. Käsitteet joilla kreikkalaiset kuvasivat kosmosta eivät enää meille avaudu; "tällainen haaveilu on järjettömyyttä ja itsepetosta", tiivistää kirjoittaja. Ja onhan uuden ajan tiede laajentanut suunnattomasti maaiimankuvamme piiriä ja sitä paitsi tarjonnut älyllisiä mahdollisuuksia tieteen itsensä kriittiseen arviointiin. Uuden maailmankuvan aineksia onkin kehkeytymässä tieteen sisällä. Arkiajattelussa pidämme fysiikkaa eksaktin, ulkoisista häiriötekijöistä riippumattoman tieteen esikuvana. Modernin fysiikan piirissä on kuitenkin jouduttu tilanteisiin, joissa havaitsijan jäähavainnon kohteenvä linen suhde muuttuu häilyväksi. Tämä on pakottanut arvioimaan uudelleen myös käsitystä tieteellisestä eksaktiudesta. Biologiset tieteet, jotka tällä hetkellä . ovat nopeimmin edistyviä tutkimusaloja, joutuvat "fysikalisoituessaan" samojen käsitteellisten ongelmien eteen. Todellisuutta kuvaavat käsitteet on siis muotoiltava uudelleen, von Wright on varovainen ennakoidessaan uuden tieteellisen maalmankuvan piirteitä. Se ehkä pyrkii ylittämään luonnon hallintaa tavoittelevan dualismin; se mahdollisesti tarkastelee asioita holistisemmin, kokonaisvaltaisemmin kuin vallitseva atomistinen tiedekäsitys. Ja joissakin suhteissa sillä saattaa olla yhtymäkohtia antiikin maailmankuvaan. Jos uuden ajan tiede on vannonut voittoisan "järjen" nimeen, tulevaisuuden maailmankuvassa on ehkä ominaisuuksia, joita kuvaisimme "kohtuuden" tai "järkevyyden" käsittein. Markku Kekäläinen
8 Vain kolme sadasta opiskelijasta valmistuu K-Amerikan yliopistoissa S an Jose, Costa Rica (IPS — Maricel Sequire) Keski-Amerikan maiden yliopistot ja muut valtion oppija kulttuurilaitokset ovat aluetta 15 vuotta vaivanneiden sisällissotien uhreja. \ liopistot eivät ole välttyneet talouskriisin ikäviltä seurauksilta. Keski-Amerikan vientituotteiden, kahvin, sokeriruon ja banaanin maailmanmarkkinahinnan lasku ja tuontituotteiden, kuten raakaöljyn kallistuminen ovat ajaneet maat suuriin vaikeuksiin. Sisällissodat ovat köyhdyttäneet niitä vieläkin enemmän. Varojen puutteen vuoksi yliopisto-opetuksen taso ei ole tyydyttävä. Seitsemässä yliopistossa tehty kartoitus osoitti, että vain kymmenen prosenttia opettajista työskentelee yliopistossa täysipäiväisesti ja kymmenen prosenttia puolipäiväisesti. Loput 80 prosenttia hankkii osan toimeentulostaan muualta, koska opettajien palkat ovat niin huonoja. Kartoituksen teki sveitsiläinen tutkija Werner Ketel• hohn ja sen julkaisi costaricalainen konservatiivinen aikakauslehti "Pensamientr centroamericano". Katelhohnin mukaan Keski-Amerikan yliopistoissa ei tehdä lähes lainkaan tutkimusta. Opettajien tieteellinen taso on myös hyvin heikko. Yhdellä prosentilla on tohtorin arvo, kymmenellä prosentilla maisterin tutkinto, loput ovat humanististen tieteiden kandidaatteja. Myös opiskelijoita käytetään tarpeen tullen opettajina. Viitenä peräkkäisenä vuonna Hondurasin, Guatemalan Costa Rican opiskelijat ja opettajat ovat liikehtineet saadakseen hallituksilta riittävästi varoja opetuksen turvaamiseksi. Yksi Costa Rican neljästä valtionyliopistosta ilmoitti lokakuussa, että varojen puutteen vuoksi oppikoulunopettajien koulutusohjelma joudutaan lopettamaan. Maassa on ennestäänkin pulaa opettajista, ja alueen oloissa matala 7,5 prosentin lukutaidottomuus saattaa lähiaikoina kääntyä nousuun. Salvadorin valtionyliopisto oli armeijan miehittämä 1980—1984. Tuolloin sen tutkimuslaboratoriot ja -kalusto, kirjasto ja suuri osa rakennuksista tuhottiin. Yliopisto ei ole toipunut miehityksestä, ilmoittavat presidentti Jose Napoleon Duartea vastustavat oppositioOpiskelijamielenosoitus San Salvadorissa voimat. Yliopistolle myönnetyt määrärahat eivät riitä edes vuoden 1980 tuhojen korjaamiseen, saatika sitten toimintaedellytysten parantamiseen. Samaan aikaan kun valtio laiminlyö yliopistoaan maahan on perustettu 34 yksityistä yliopistoa, joista osa on virallistettu. Huonojen opetusolojen vuoksi suurimmalta osalta Keski-Amerikan opiskelikuva:Tuij?iifalmari joista jäävät opinnot kesken: vain kolme prosenttia saa maisterin paperit käteen. (Inter Press Service) K O A S ASUNTO ELÄMISEN JA OPISKELUN EDELLYTYS Asuntomme ovat erityyppisiä perhetai soluasuntoja. Jokaiselle oma huone. Yli 2000 asuntopaikka^ seitsemässä asuntokohteessa'£& Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26. 40100 Jyväskylä puh. 941-610666 Afrikka epäilee YK:n aids-kampanjaa $*3$EfeB0 PALELEEKO, PAINAAKO TENTIT, KIRISTÄÄKÖ PÖRSSI, maistuuko elämä kurjalta? Vaihda välillä vapaalle ja tuu muitten mukaan Rentukkaan laulamaan ja tanssimaan. JAAKKO JA PEKKA VIRITTÄVÄT KITARANSA TAAS KAIKKIIN KIVOIHIN TUTTUIHIN BIISEIHIN JA RAKKAISIIN JOULULAULUIHIN. Pidetään yhdessä 8. 12. toisenlaista tiistaita! Ei pääsylippuja! ****** PS. Lastentarhaopettajaopiston opiskelijat järjestävät ohjelmalliset SENSSIDISCON torstaina 10. 12. -87. Tervetuloa. ****** k KUPONKITARJOUKSET Maanantaina 30. 11. koko päivän tällä kupongilla PIZZA A'LA RENTUKKA 25 mk • KINKKUPASTA 25 mk Hyvää Ruokahalua! D N ew York (IPSClaude Robinson) YK on hiljattain päässyt poliittiseen yhteisymmärrykseen aidsin vastaisista toimista. Kehitysmaissa ja teollisuusmaissa aids nähdään jonkin verran eri tavalla, mutta jäsenvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että hiv-virus on maailmanlaajuinen ongelma, jota vastaan on käytävä yhdessä tuumin. YK päätyi suosittelemaan niille hallituksille, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, että ne aloittaisivat kansallisen valistuskampanjan, sekä tartunnan ehkäisemiseksi ja tarkkailemiseksi välttämättömät muut toimet. Maailmanlaajuisesti aidskampanjaa johtaa YK:n alainen Maailman terveysjärjestö WHO. Kampanja tarvitsee kuitenkin kaiken mahdollisen tuen kansalaisja vapaaehtoisjärjestöiltä sekä YK:n alajärjestöiltä. Vaikka useimmat YKdiplomaatit pitivät yhteisymmärryksen saavuttamista hyvin myönteisenä, on tehokkaaseen käytännön toimintaan pääsemisen edessä vielä joitakin mutkia. YK:ssa käytyyn keskusteluun osallistui vain kourallinen kehitysmaiden edustajia. Afrikan maiden edustajat ilmaisivat joitakin voimakkaita epäilyjä kampanjan suhteen. Jotkut afrikkalaiset epäilivät, että maanosaa halutaan epäsuorasti syyttää aidsin syntysijaksi. Yhdysvalloissa ja joissakin muissa länsimaissa tiedemiehet ja yleisö ovat esittäneet tällaisen arvelun. Ugandan presidentti Yovveri Museveni sanoi yleiskokoukselle, että afrikkalaisten haluttomuus osallistua keskusteluun saattoi johtua juuri tästä. Afrikan maat ovat silti täysin tietoisia ongelman vakavuudesta ja ovat myös ryhtyneet sen edellyttämiin toimiin. WHO:n mukaan maailmassa on 109 maata, jotka ovat perustaneet kansallisen aidsin vastaisen elimen, näistä 44 on Afrikan maita. Myös afrikkalaiset johtajat ovat WHO:n mukaan valmiita keskustelemaan aidsista avoimesti. Sambian presidentti Kenneth Kaunda, jonka oma poika kuoli aidsiin, tekee näyttävää työtä kansainvälisen aids-tutkimuksen edistämiseksi. Haitin edustaja Glodys St. Phard kertoi yleiskokoukselle, että haitilaisia pidetään Yhdysvalloissa virallisesti riskiryhmänä. St. Phard näki tämän kytkennän takana tiedostamatonta rasismia. YK: n päätöslauselmassa aidsin aiheuttajaksi todetaan "yksi tai useampi, maantieteellisesti määrittelemätöntä alkuperää oleva retrovirus". Afrikkalaiset suhtautuivat epäillen myös joihinkin aids-lääkkeisiin. Ruandan edustaja varoitti sellaisista lääkkeistä, joita on testattu vain kliinisissä olosuhteissa. Kanada ja Pohjoismaat eivät pitäneet maahanmuuttajien aids-testejä lääketieteellisesti perusteltuina. Lisäksi ne haittaavat kansainvälistä matkailua. Pohjoismaat olivat huolissaan siitä, että WHO:n kampanja on tähän mennessä saanut tukea vain 200 miljoonaa markkaa. WHO:n edustaja uskoi tehokkaan aids-rokotteen olevan yleisesti saatavilla aikaisintaan viiden vuoden päästä. (Inter Press Service) PSP 24361-8 Pankit 9337
9 Luottokortti irvii opiskelijalle Opiskelijan lompsaa eivät pääse luottokortit koristamaan. Pitkä rivi kortteja merkitsee varakasta perhetaustaa tai kertoo ihmeestä, kun ystävällinen pankki on suostunut suosittelemaan opiskelijaa luottokunnalle. Kaupoissa alkaa tuntea itsensä toisen luokan kansalaiseksi, koska maksaa käteisellä. Luottokortti kun on merkki säännöllisistä tuloista ja siten luotettavasta asiakkaasta. Sillä ei ole väliä, onko tämä ikuisessa velkakierteessä ja tuskissaan maksamattomien laskujen ja ylitettyjen tilien kanssa. Myös kauppojen kantaasiakaskorteissa tivataan ammattia ja vaaditaan useamman vuoden työnantajia. Opiskelija-tittelillä ei vastuullisuutta taida olla, koska luoton saamiseksi edellytetään melkoisia vuosituloja. Esimerkiksi 40 000 markkaa ei ole läheskään riittävästi. Jos opiskelija laskee, että luottokortin avulla selviäisi aina tukalasta keväästä — on maksettava tonnin korko, kesäkuun vuokra ja tili tulee vasta loppukuussa. Luottokortilla voisi ylittää tilinsä hetkeksi ja kun lasku sitten tulisi, kesän ensimmäinen tili odottaisi kiltisti noutajaa. Tällaiseen järkeilyyn ei ole mahdollisuutta. Opiskelija ei täytä tiliehtoja. Opiskelija on kummajainen. Valtiovarainministeriön apulaisosastopäällikkö Immo Pohjola töksäytti kulutusseminaarissa ihanneluulon, että taloudellinen kasvu on mahdollista kunhan ihmiset ostavat luottokortilla enemmän tavaraa. Velaksi ostaminen saa kuulemma ihmiset myös kiinnostumaan työnteosta, koska he tarvitsevat säännölliset palkkansa velkojen maksuun (niin kuin se laiskuudesta olisi kiinni). Jokaista suomalaista kohti oli viime vuonna kulutusvelkaa 4500 markkaa. Maksuja luottokortteja meillä on neljä miljoonaa, sopiililKfli 1IÄ m m %S&$£0;^$; t l !$!; :! ' fmffm *•»£*. -.;•-.».-.ii-. . V . * Todella suosittu muksia 1,5 miljoonaa. Jo 30 000 taloudella oli jo pari vuotta sitten vaikeuksia maksaa velkoja takaisin. Onpa kuluttajasta luotu muotokuva Professori Ralf Helenius jakaa ihmiset kolmeen tyyppiin. Maanis-depressiivinen ostaa, liikkuu, riehuu ja näkyy. Skitsofreninen kuluttaja on tunnollinen perheenisä tai -äiti, joka kärsii, kun on joutunut kulutuksen myllyyn. Narsisti kukoistaa ja vuoraa elämänsä tavaroilla tunteakseen lisää tyydytystä. Tämän jaottelun perusteella ei opiskelijalle löydä paikkaa. Vai onko niin, että opiskelijatkin erottuu jo kadulla muita huonompana kuluttajana. Pankit ja kaupat heittelevät luottojaan äärimmäisen avokätisesti, vastuuttomasti. Heittäisivät joskus tännekin päin. )LETKO N\U\S-T D A LE OELLE sotf* SS*» NU Märta Tikkanen LOVE STORY OF THE CENTURY This novel of love, anger and loneliness has been a sensation. Rhodora/Capra Press Matti Klinge A BRIEF HISTORY OF FINLAND The main Iines at the poltical evolution, economic and cultural development. Otava Tove Jansson MOONLAIND MIDVVINTER A mysterious, haunting book! A Puffin Book. Mauri Kunnas THE GREAT BIG SPOOKY BOOK Ghosts and vampires, \vitches and monsters...! >»«-"pgj v u u \ Methuen Children's Books. U * S S e nDVT; \ M a u r i K u n n a s .217 22*. J HEMMA HOS JULTOMTEN Läs hur tomtarna arbetar hela äret! Raben & Sjögren A N U T 94A 71: 69; 24T 70T 59t |AV| AKATEEMINEN KIRJAKAUPPA Asemakatu 4, 40100 JYVÄSKYLÄ, p u h . 217 222 OPI TUNTEMAAN HIUKSESI JA HUOLEHTIMAAN NIISTÄ Kampaajasi/parturisi käyttää itse KERASTASEa ammattilaisena ja neuvoo Sinua hiustesi kotihoidossa. KERAS1ASE KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 Tul k mi uksen kjrjess.i L'OR*Al JYVÄSKYLÄSSÄ DISCO-,TANSSI-ja RUOKAPAIKKA TULE TUTUSTUMAAN! RUTHIN RAVINTOLA "VINTTI Y l i o p i s t o n k a t u 40 — Puh. 615 950 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 HANKI TAITOSI TALVELLA Kurssimme alkavat maanantaisin klo 10.00 ja 18.00 KESKI-SUOMEN AUTOKOULU Puistokatu 5 J Y V Ä S K Y L Ä ^HELSINKI 18.45, 2 . 4 5 ; su m. 1 6 . 4 5 i J U U L U J L , ENSIILTA! OM Atf< M I K A KAURISMÄEN [ u u s i rikoskomedia*..MM^l »KARI VÄÄNÄNEN * « * "' " IROBERTA MANFREDI 1 'NINO MANFREDI MARGI CIARKF ' 1 JEAN-PIERRE CASTALDI SAKU KUOSMANEN [elohuvi] • — , VÄMÖNK. 32 | l PUH. 612021! • JEAN-PIERRE CASTALDI SAKU KUOSMANEN . . . VILLEALFA ' S A M U E L FULLER EDDIE CONSTANTINErXJGSinjiiSä) FINNKINO ' • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Ylioppilaiden ja nuorten itsenäisyyspäivän soihtukulkue 6.12.1987 Lähtö Kaupungintalon aukiolta Kello 18.00, jonne kokoontuminen kello 17.30. Reitti: Kirkkopuisto Kauppakatu Puistokatu Sankarihaudat. Haudoilla puhuu jyväskyläläinen nuori. TULE MUKAAN JKNJYY ITSENÄISYYSPÄIVÄN ILTAPÄIVÄMATINEA ILOKIVEN YLÄKERTA, Ylioppilastalo 6.12. kello 16.00 • Runoja lausuu kirjailija Liisa Laukkarinen. • Paneelikeskustelu aiheesta 'Aseriisunta — tarua vai totta" Paneelikeskustelussa mukana päätoimittaja Jorma Hentilä, valt. kand. Lassi Heininen Suomen Rauhanpuolustajat, opiskelija Juha Tuomikoski Sadankomitea, everstiluutnantti Kari Kokkonen, Sisä-Suomen sotilasläänin esikunta. Jyväskylän kehitysmaayhdistys tarjoaa myytävää ja kahvia. Järjestäjä Suomen Rauhanpuolustajan Keski-Suomen piiri ja Sadankomitea K a m p u k s e n K a i k u K a u p p a k a d u n a p p r o a suorittamassa Ylioppilaskunnan tuottama radio-ohjelma Kampuksen Kaiku kuullaan tiistaina 1.12. klo 18.00 ja uusintana seuraavana aamuna klo 9.00. Ohjelman teemana on Kauppakadun approbatur. Ohjelman tekijät ovat uhrautuvasti lupautuneet kumoamaan asiaan kuuluvat pilsnerit ja keskustella muutenkin sivistyneesti. Tavataan pikkujoulutunnelmissa Radio Jyväskylän kanavalla 97.7 MHz.
10 " Helene Schjerfbeck (1862 Ovi, josta astui valoon 1946) illiii Helene Schjerfbeck ei koskaan poikennut valitsemaltaan tieltä. Hän pelkisti maalauksissaan väripinnan ja löysi valon jo ennen vuosisadan vaihdetta. Hän vanheni samalla taulut nuortuivat. Tämä suomalainen kummajainen on hämmentänyt meitä aina enemmän kuin ulkopuolisia. Nolosti kävi nytkin: laajin näyttely vuosikymmeniin järjestyi Tukholmassa, idyllisessä Waldemarsuddessa. Ja Schjerfbeckin taulujen arvo vain nousee huutokaupoissa. BBHIiiSiJHI il!"/'' WmBSmSBmm Helene Schjerfbeck Pariisis sa 1880-luvun alussa. A. • H U \ mm Omakuva paletin kanssa. 1937. Moderna Museet, Tukholma. Äitini. 1902. Moderna Museet, Tukholma. S chjerfbeck eli vuosisadan vaihteen molempia puolia 40 vuotta — pitkä ikä taiteilijan kehittyä ja kypsyä ymmärtämään itseään. "Koko elämäni on rikkoutunut kahden mahdin ristiriitaan (maalaus ja kotityöt) — mutta taide elää läpi aikojen", hän kirjoitti Einar Reuterille 1929. Kivun, pettymysten ja vaikeuksien keskellä ja Hyvinkäälle kaksikymmentä vuotta hautautuneena moni miestaiteilija olisi imenyt viinaa kuolemaksi. Muiden aikalaistensa tavoin Helena Schjerfbeck vieraili 1880-luvulla stipendien turvin ulkomailla — Pariisissa, Bretagnessa, Englannin St. Ivesissä ja Firenzessä. Oivallisessa XValdemarsudden katalogissa intendentti Lena Holger kuvailee tuon ajan naissukupolvea ensimmäiseksi, jolla oli mahdollisuus maalata ammattimaisesti (naimisiinmenoon saakka). Suomi oli peräti edelläkävijä naisten taidekoulutuksessa: miehet ja naiset sekaisin oli täysin tavatonta Pariisissa tahi Diisseldorfissa. Schjerbeck aloitti itse Taideyhdistyksen piirustuskoulun 11-vuotiaana. Tuuria Lena Holger kirjoittaa Helene Schjerfbeckin elämästä ilman nyyhkytyksiä. Tavallisen traagisesta elämästä huolimatta korostuu tämän naisen sitkeys, itseironia, huumori ja ennen kaikkea vakaumus omasta tiestä. "...Tänään hukuin sohjoon, mutta sitten tuli tuulinen päivä ja vapautti minut", Schjerfbeck kirjoitti vuonna 1907. Moni piti häntä epäonnistuneena taiteilijana, kritiikki oli kalseaa. "Yli-ikäiseksi neidoksi" irvailtu Schjerfbeck olisi halunnut lapsen, vaikka adoptoidun. Mutta yksinäisen naisen tekona sitä ei olisi sulatettu. Hänen kokoelmissaan on lukemattomia lapsikuvia. Esimerkiksi ilkikurinen Katrin hymy, Pikku Riikka ja Tyttö pajunkissojen kanssa ovat lumoavia vailla teennäisyyttä. Bretagnessa 1880-luvulla Schjerfbeck rakastui englantilaiseen maalariin. He olivat kaksi vuotta kihloissa, kunnes mies purki suhteen. Myöhemmin Helene Schjerfbeck pystyi kirjoittamaan, että oli vain tuuria, ettei hän perustanut perhettä ja lakannut maalaamasta. Hän ei surusta riutunut. Schjerfbeck on maalannut miehiä niukasti naisiin ja lapsiin verrattuna. Ehkä heitä ei ollut saatavilla. Rakkain mallinsa veljenpoika Mäns on taulussa Bilisten (1929) aristokraattisen näköinen. Kasvoilla paistaa ylimielisyys. Muutkin näyttelyn mieskuvat ovat ironisia: kulmakarvat synkistävät ja huulilla leikkii julkeus. Vuonna 1926 Schjerfbeck kirjoitti: "Taiteilija ei voi olla koskaan kotiäiti". 1890-Iuku oli hänelle raskasta aikaa, sillä Schjerfbeck alkoi asua äitinsä kanssa: "Martanhuolia en voi hylätä — siispä uhraan taiteeni." Sivussa Ruotsalaiset ovat olleet aina innostuneempia Schjerfbeckistä kuin suomalaiset. Tukholman näyttelyssä 1937 Ragnar Josephson ylisti taiteilijaa sanoen, että taulut ovat vielä joskus koko Euroopan aarteita. Suomessa taiteilijan menestyksestä oltiin lähinnä äimistyneitä. Ehkä 1890-luvulla piintyi suomalainen taidekäsitys ajatukseksi, että kansallisromantiikan "sankarit" edustavat suomalaisuutta ja siksi itsestäänselvästi erinomaista taidetta. Axel Gallen, joka muutti innostusvyöryn aikoihin nimensäkin Akseli Gallen Kallelaksi, on ylistetty ja hehkumoitu, mutta ei ulkomailla. Hän ei valitettavasti ole mikään erityinen taiteilija. Schjerfbeck imi vaikutteita ulkomailta mutta impressionismi, ekspressionismi olivat kiihkeinä vuosina "kiellettyjä". Kansalliskiihko taas oli Schjerfbeckille vierasta, sillä hän puolusti taiteilijan vapautta: "— yleisö ei voi määrätä mitä maalaan — "Mutta häntä paheksuttiin. Schjerfbeck ei jaksanut ja vetäytyi syrjään. Kuitenkin esimerkiksi 1934 Svenska Dagbladetissa Karl Asplund kirjoitti: ...hänessä on jotain suomalaista, jota on hyvin vaikea vangita sanoiksi." Oranssia Waldemarsudden näyttelyssä oli noin 90 teosta, joista suurin osa maalauksia mutta myös grafiikkaa ja Scherfbeckin varhaisia luonnoskirjoja. Taiteilijan tuotteliaimpia kausia oli 1920-luku, jolloin hän oli 60-vuotias. Pont-Avenin katu (1883) ja Ateneumin kokoelmiin kuuluva Ovi (1884) ovat vapaita ja kokeellisia. Näihin teoksiin ei ole ajallista etäisyyttä. On hämmästyttävää,
11 kuinka hän jo tuolloin maalsi rakenteita ja väripin• toja, ei todellisuuden mielikuvia. Ovessa tila on täysin tyhjä. Edessä on vain tumma ovi, jonka alta valuu punertavaa valoa. Ovi odotti jo 1884. Nämä askeleensa Schjerfbeck otti Bretagnessa, Maalariystävät Helena Westermarck, Marianne Preidelsberg-Stokes ja Maria Wiikhekään eivät ymmärtäneet Helenen tapaa maalata. Schjerfbeck ei antanut periksi, mutta työnsi teoksensa vaatekomeroon kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Jälkiä, joita Schjerfbeck on seurannut on vaikea löytää. Cezannesta, Manetista ja Vincent van Goghista hän puhuu kirjeissään ystävilleen. Ehkä karu elämä huoneen ja keittiön asunnossa heijastui tinkimättömäksi haluksi pyrkiä yksinkertaisuuteen ja pelkkään pintaan. Teoksessa Äitini (1902) maalaustapa on jopa askeettinen. Schjerfbeck piti myös tekstiilikäsitöistä ja teki muutamia raanuja. Taiteilijan väripinnat ovat kuin maisema, josta ei erota yksityiskohtia. Schjerfbeckin tiedetään tutustuneen myös japanilaiseen tekniikkaan. Tämä näkyy varsinkin Pukukuva Ihssa jossa, leipurin tyttärellä, on yllään harmaa puku ja jyrkän mustat hiukset. Helmaa kohden väri valkaistuu, alkaa hohtaa. Pöydällä lepäävä pulla tai oranssinen appelsiini lisää hehkua. Ilman sitä teos sammuisi. Schjerfbeckin töistä ei välity ahdistus ja kipu vaan värien avaruus. Valo leikkii pyykeissä, piipahtaa leipomossa eikä missään törmää V % Ovi. 1884. Ateneum, Helsinki. ihmisiin. Mutta heidän aavistaa olevan jossain lähellä. Omat kuvat Omakuvasarja on ainutlaatuinen maailmassa. Ensimmäisessä kuvassa Helene Schjerfbeck on voitonvarman näköinen. Katse on hieman ujo, mutta se suuntaa kohti maailmaa. Vuonna 1884 hän oli nuori, rakastunut ja onnellinen. Seuraavan kerran 1895 Schjerfbeck kuvaa jälleen itseään. Kasvoilla on hillitty rauhallisuus mutta nyt jo epävarmuus näkyy puoleksi käännetyissä kasvoissa. Hän oli yhä useammin sairas. Kolmannen omakuvan hän maalasi 50-vuotiaana. Poskille Schjerfbeck on maalannut punaista. Sitä tulta, joka poltteli poskia myös Albert Edefeltin kylmässä ateljeessa 1886— 1887, kun hän sai kunnian avustaa Louis Pasteurin muotokuvan maalaamisessa. Silmät ovat suuret ja kysyvät. Seuraava omakuva syntyi Ateneumin tilaustyönä 1915. Schjerfbeckin leuka on voimakkaasti korostettu. Tämä nainen on tyyni ja voimakas. Leikkisä hiuskiehkura pyrkii ulos oikealta. Tästä alkaa selvänäköisyyden aika. Yhä Useammassa taulussa hän paljastaa itsensä säälimättömästi. Tapa jähmettää katselijan. Schjerfbeck tuo esille elämän runteleman sielunsa kuva kuvalta. Mutta. Tämä ihminen oli tietoinen itsestään positiivisesti. Kuta vanhemmaksi hän tuli, sitä laajemmaksi kasvoi ymmärrys. Sitä enemmän hän uskalsi . antaa itseään ja hänen vakaumuksensa vahvistui. Vielä 1944 huulilla on ripaus punaista, sitten kasvot alkavat häipyä vähitellen taustaansa. Viimeiseen hetkeensä saakka 82-vuotiaana Schjerfbeck maalasi kiihkeästi. Noissa kasvoissa, joihin kuolema oli tunkemassa, ei asustanut katkera ihminen. Pitkän tien päätteeksi hän oli löytänyt itsensä. Ja oli ehdottoman varma siitä, että valitsi oikein. Vaikka ulkona satoi kaatamalla vettä, sisällä oli lämmin. Ei vain lakkaamattoman ihmisvirran takia. Tauluista levisi valoa saleihin ovelta ovelle. Niiden edestä ei raaskinut siirtyä. Itsestään Helene Schjerfbeck kirjoitti 1917: "Tieni on ollut synkkä mutta vasta sitten, kun toivo on kaikonnut, on elämä antanut jotain." Taiteilijan viimeisessä paletissa on tummaa väriä ja sitten vielä ripauspuhdasta punaista. Maarit Piri Lähde: Lena Holger; Helene Schjerfbeck Tukholma 1987. Helene Schjerfbeckin näyttely. Prinssi Eugenin Waldemarsudde 17. syyskuuta—22. marraskuuta 1987. Göteborg 2. joulukuuta 1987—15. tammikuuta 1988. Oslo 5. maaliskuuta—3. huhtikuuta 1988. Tartuin kaksin käsin hänen päähänsä ja nykäisin sen rajusti sivulle Esa Sariola: Jonakin tähtisenä yönä. Otava 1987.172 s. E sa Sariola, kansakuntamme synkkyyden ja kovuuden tulkki, on lähtenyt kansainvälisille linjoille uusimmassa romaanissaan Jonakin tähtisenä yönä. Suomen lisäksi hän valottaa Englannin oloja ja liikkuu muutenkin poliittisesti tulenaralla alueella, käsitellen siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Yhteiskunnallisen raapimisen linja jatkuu. Asetelmaltaan teos muistuttaa enemmän Rakasta ystävää kuin edellistä romaania Kuolemaani saakka. Virkamies porautuu matemaattisiin yhtälöihin omasta elämänmenostaan. Voimalla voittoon P äähenkilö on Risto, iso ja vahva mies. Hurja, väkivaltainen nuoruus taittui opiskelun kautta sovinnaiseksi perhe-elämäksi neljän pojan isänä. Romaanin tapahtumakulun aikaan on avioliittoa eletty parikymmentä vuotta. Voimamiehen myytti, johon vaimonsa Aino lankesi, on muuttunut aviomiehen arkipäiväksi, ja perheelämä, jonka Risto heltyi valitsemaan, on alkanut tuntua tyhjältä. Risto lähtee Lontooseen tunnustellakseen elämää. Romaanissa eletään kriisien aikaa. Lontoon slummin ja koti-Suomen naapurilähiön välimatka ei ole pitkä. Esa Sariolan kirjan kansainvälisesti vahva ja menestyvä voimamiespäähenkilö kulkee joka paikassa kuin kotonaan. Hän hallitsee tilanteet ja on oman itsensä herra. Tämä välillä epäuskottavankin tuntuinen he-man edustaa voittamisen jättiläistä ja laskelmoinnin valtiasta. Tuttu tyyppi aikaisemmista opuksista. Ihminen ja tausta Y hteiskunnallisista kysymyksistä Sariola käsittelee mm. Suomen kulttuuria suhteessa muuhun länsimaailmaan, rasismin konkreettisia ilmentymiä ja sen syitä, työpaikkahierarkiaa sekä asumalähiön sosiologiaa (Suomi vertautuu Englantiin). Näissä raameissa liikutaan. Näihin ongelmiin törmätään. Ihminen on liimattu taustaansa. Se tulee esiin esim. Riston Englannin ystävissä. Aggressiivinen terrieri Bob ei pääse ulos väkivallan ja rikollisuuden kierteestä. Seksiobjekti-rakastettu Cheryl osoittautuu Miriamiksi, Italiat Ranskat reissannut kielenkääntäjä onkin Karibian Lontoon-köyhiä. Sariola valottaa suomalaisuutta antiteesin kautta. Ristossa ei ole ripaustakaan takametsien jäytää jätkää, pihkaa ja pilliklubia. Hän on playboy, jonka kotimaa on koko maailma. Sen sijaan hänen naapurinsa, säälittävä Seppo porvariskuorineen on metsien miehen urbaani variaatio: nousukas joka uholla ja klassisella musiikilla täyttää juurettomuuden aikaansaaman alemmuudentunteen. Etäältä E täinen kuvaus on Sariolan tyylikeino. Koko teos, minä-muodosta huolimatta, tuntuu kuin kaukaa kuvatulta. Kertojan tuntuma tapahtuvaan ei ole kokeva vaan kertova, joskus jopa muisteleva. Tästä tulee tietty tunteettomuus, joka tavallaan toimii myös Riston minän ilmentäjänä. Välillä tosin teoksen tummuus värittyy, kuten muistelussa ainakin, kaipauksen punalla. Valitettavana puolena etäinen kuvaus tuo mukanaan ihmiskuvauksen ulkokohtaisuutta. Kuvaus on yhtä ilmeettömän kovaa kuin kuvatut ihmiset. Sariola on nykykirjallisuutemme oivallisimpia äijiä j ennen muuta oman näköisensä. Mutta kuitenkin puutteita löytyy. Dokumentin, päiväkirjan ja miehisen kerskailukertomuksen sekoituksena etenevä tarina on turhan turvallinen. Lukijat pidetään alati voittajan puolella raa'an toiminnan ryskeessä. Kosketus elämään on ulkoista. Ei löydy vääntöä. Homma on vain hallussa ja helppoa. Parasta teoksessa on rakenne siirtymineen. Liikkuminen maasta ja miljööstä toiseen on toteutettu taiten. Perheja naapuripiirin, työpaikan, Lontoon alamaailman ja hotellielämän niukka kuvaus toimii. Sariola siirtää toimintaa Riston mielenliikkeitä seuraten ja välillä takautuen. Romaani rakentuu taitavasti pala palalta paljastuvaksi jännityskertomukseksi. Tarina päättyy onnellisesti. Riston riskit ovat puhdistaneet ilman. Avioliitto alkaa taas ottaa siivilleen. Jännitteitä ja latausta on jälleen jatkaa elämää. Opetus: parempi käydä kusella nurkan takana. Pasi Tuominiemi
12 Donald Judd: Untitled (1970) Implosion Implosion Implosion lmplosion — ett postmodernt perspektiv -näyttelyssä Tukolman Moderna Museet'ssa Duchampilla on oma pyhättö: alttarina "Sulhastensa alastomaksi riisuma morsian, jopa", Duchampin pääteos, jota ympäröi sakraalinen joukko ready-madeja. Seinällä surisee hymniään yksinäinen pyörivä spiraali, rotoreliefi. Sen alla on Pullonkuivausteline kuin monihaarainen kynttilänjalka, alttarin vasemmalla puolella kastemaljana posliininen pisuaari. Jos joku ei vielä sitä tiedä, niin kerrottakoon, että Marcel Duchamp (1887— 1968) on lähes kaikkien myöhäismodernististen taidesuuntien henkinen isä, jonka "palvonta" oli kiihkeimmillään 50ja 60-luvuilla. Sikäli kuin joku postmodernisti toteaisi: Duchamp on kuollut, hän kieltäisi jumalansa kuin ateisti, joka samalla kuitenkin tunnustaa tämän olemassaolon. Idean isä Jos 1910-luvulla Duchamp alkoi korostaa ideaa materiaalisen objektifikäätion kustannuksella H ä n toi t a i d e n ä y t t e l y teollisesti v a l m i ^ uja e s m eitä, jot^ ifrän sanoi valinneensa täysin sattumanvaraisesti. Pullonkuivausteline ei ole taideteos, vaan taidetta oli traditionaalisten taidekäsitysten asettaminen kyseenalaiseksi tuomalla näyttei n /e&ne&iz ia /iii* itiJtaay&n<. lyyn käyttöesine, joka uudessa kontekstissa lakkasi olemasta utilitaristinen. Näistä ns. ready-made teoksista puuttuivat kaikki taiteelliset ominaisuudet, kuten taiteilijan kädenjälki ja originaalisuus. (Moderna Museet'n teoksetkin ovat ties kuinka monennen kopion kopioita) Duchamp ylitti loisteliaasti yhden taiteen haamurajoista! Oluttölkkien estetiikkaa Koetellessaan taiteen rajoja modernistit tuovat teoksiinsa taitto» ulkopuolisia elem£ lltte Jä> esimerkiksi j ^ l i s e s t i valmistettuja esineitä ja roskamateriaalia... kaksi oluttölkkiä, kuten Jasper Johns, joka valoi ne pronssiin (1964), tai täytetyn vuohen ja autonrenkaan, joista Robert Rauschenberg teki Monogrammiteoksensa(1955—59). Myös mikä tahansa objekti sopii aiheeksi, kuten sähkötuoli tai marilyn Monroe Andy Warholin teoksissa, joita hän tuotti teollisin reproduktiomenetelmin tavoitellessaan täysin persoonatonta ilmaisua. Warhol pyrki samaan "välinpitämättömyyden kauneuteen", josta Duchamp puhui korostaessaan taiteilijan sattumanvaraisen valinnan merkitystä. Toisaalta taiteilijat pyrkivät 50ja 60-luvuilla poistamaan taiteesta kaikki (ulkopuoliset) merkitykset, ennen kaikkea tulkinnan mahdollisuuden. Minimalistit tekivät taidetia, jonka kommunifcaatioaste lähenteli Hoilaa; he pyrkivät tislaamaan esiin jotain, joka on vain taidetta eikä mitään muuta. Implosion-näyttelynkin minimalistiset teokset, kuten Donald Juddin Untitled (1965), ovat olemassa, mutta haudanhiljaisina. Ne ovat eräänlainen abstraktin taiteen ääripiste, josta ei pääse enää eteenpäin muuttamatta piirun verran suuntaa. Pop-taiteen ja minimalismin lisäksi Tukholman näyttelyssä on käsitetaidetta, joka useinmiten lähtee siitä ideasta, että jäljelle jää vain idea. Käsitetaiteilijat, kuten Joseph Kosuth ja Nam June Paik, pelaavat kielipelejä ja tislaavat puhdasta informaatiota; materiaalia käytetään vain ajatusten visualisoimiseen, materiaalin ominaisuudet ovat toissijaisia. Kosuthin One and Three Photographs (1965) koostuu kab.de.tw valokuvasta ja räiokuva-sanan sanablrjatulkinnasta. jälleen kerran lähtökohta on Duhampissa. Pahat pojat "Taideteokset saavat alkunsa teoriasta, ne ovat teorian katalysoimia, ne saattavat synnyttää teoriaa, ne voivat itse olla teoria", kirjoittaa Lars Nittve Implosion näyttelykatalogin esittelytekstissä. Ja niin päästään varsinaiseen tarinaan, jossa kummittelevat ranskalaiset postmodernismin gurut Derrida, Baudrillard, Lyotard ja Lacan. Heidän postmodernismiteorioidensa filosofisessa atmosfäärissä vaeltaa myös näyttelyvieras Moderna Museet'ssa. "Teorian salaisuus on, että totuutta ei ole", kirjoittaa Baudrillard. "Teoria on teeskentelyä." Jos taide siis on teoriaa tai tuottaa teorioita, niin... Onneksi arvottomassa yhteiskunnassa teeskentely on yhtä arvokasta kuin miM muu tahansa. Postmodernismin teoriat antavat luvan olla kunnioittamatta arvoja. Siksi postmodernille taiteelle traditiokaan ei ole enää pyhää. Siteeraaminen, parodia ja teeskentely ovat taiteen strategioita. Ja näiden strategioiden edelläkävijöitä olivat Duchamp, Picabia, Rauschenberg, Warhol, Rosenquist... Implosion siis yrittää havainnollistaa, että postmodernillakin on traditionsa? Implosion? Katso sanakirjasta! Kaikki postmoderni taide ei kulje käsi kädessä samaan suuntaan, ja raja postmodernin ja ei-postmodernin välillä on hiuksenhieno, jos sitä onkaan. Cindy Shermanin valokuvat esimerkiksi puhuvat aivan toista ja toisen sukupuolen kieltä kuin Z-z Reinhard Muchan monumentaaliset työt. Aivan selvästi eurooppalaiset ammentavat enemmän menneistä tyyleistä ja siteeraavat renessanssia tai barokkia, toisin kuin amerikkalaiset, joiden postmodernismihyökkäyksien virike ja kohde on tämän vuosisadan modernismi. Giulio Paolinj (jonka teoksia on nähty myös Alvar Aalto museossa) rakentelee pylväitä ja patsaita klassiseen tyyliin. Mutta ne ovat enemmän näyttämötapahtumia ja prosesseja kuin objekteja. Sen sijaan Barbara Kruger tekee installaatioita, joissa hän yhdistää kuvan ja sanan yrittäen keskeyttää kuvien typerryttävän hiljaisuuden kielen eriskummallisen asiaankuulumattomuuden ja hämäävyyden avulla — mitä se sitten tarkoittaneekin. Siinäpä se, tämmöinen näyttely kuin Implosion yrittää olla, ts. ohut ja pintapuolinen punainen lanka mennestä tulevaan, vaatii katsojalta valtavasti tietoa — paitsi modernismista myös filosofiasta. Tarvitaan teorioita ja sanoja — tekstiä — jotta osaset loksahtaisivat kohdalleen. Muussa tapauksessa Moderna Museet'ssa on esillä vain joukko tärkeiden taiteilijoiden hyviä ja kiinnostavia töitä. Näyttely on auki 10.1.88 asti. Helena Seppälä Daniel Burcn: La Place des Colonnes (1984) Cindv Sherman: Untitled film still (1979) Implosion, sv. 1960, eng. 1877 (Im= lat. mot, tili, in (i) +plaudere lat. sli, klappa) motsats tili explosion. 1 kollaps genom inre undertryck t.ex. TVbildrör, termosglas 2 väldsam förtätning, t.ex. vid uppkomst av s.k. svarta nll 3 motsatsernas neutralisering, betydelsernas sammanbrott, "panik i slow motion" (Baudrillard) tili följd av övermättnad pä information och omättlig förtätning av städer, marknader, budskap och kretslopp. Analogt med 2. l.aurie Simmons: Tourism: Brazil (1984) Robert Rauschenberg: Monogram (1955—59)
13 Mieltäylentävää musiikkia JOHN COUGAR MELLENCAMP: The Lonesome Jubilee (Mercury 832 465-1) John Cougar oli 1970-luvun lopulla jonkinlainen vitsi. Miehestä yritettiin oikein Bowie'n managerin voimin tehdä Springsteenin kaltaista supertähteä. Eikä onnistuttu. Aika ei ollut kypsä. Eikä ollut mies itsekään. Mutta John-poika ei lannistunut. Hän jatkoi taivaltaan, otti käyttöön oikean sukunimensä Mellencamp ja vähitellen Little Bastard kasvoi aikuiseksi, sanan positiivisessa merkityksessä. Tyhjä "millään ei ole mitään väliä" -filosofia vaihtui "on taisteltava jonkin puolesta" -asenteeseen. Vuoden 1985 "Scarecrovv" levyllään hän kohdistikin huomionsa yhteiskunnallisiin ongelmiin kulkevan kitararockin säestyksellä. "The Lonesome Jubilee" -levyn laulut kertovat nekin tarinoita pienistä ihmisistä ja heidän ongelmistaan paikassa, joka on kaukana paratiisista. Sellaiset biisien nimet kuin "Down And Out In Paradise", "Hard Times For An Honest Man" ja "Empty Hands" sanovat jo paljon. Mellenvamp käyttää hyvin konkreettia kieltä: hän sanoo, mitä tarkoittaa. Eikä hänen vilpittömyyttään ole missään vaiheessa syytä epäillä. Siinä määrin ymmärtävän koskettavia hänen laulunsa ovat. Musiikillisesti "The Lonesome Jubilee" on Mellenvampin edellisiä levyjä huomattavasti akustisempi. Viulun ja haitarin tuomat paikoin jopa kelttiläisvivahteiset sävyt saavat bändin soittoon uutta ilmettä. John Cougar Mellencamp tietää, mitä tekee. Ja tekee sen hyvin. Check It Out! Humanistisen alan — ja eräiden muidenkin alojen — tutkintoasetukseen saatiin 2 . 1 . 87 muutos, jolla yleisopintojen vähimmäismäärä laskee 15 opintoviikk o o n . Asetuksessa olevaa yleisopintojen sisältökuvausta on samall amuutettu; tiivistetty ja painotettu enemmän tieteelliseen tutkimukseen. Hieman yllättävää on, että asianomaiseen pykälään jäi maininta siitä, että aineenopettajien yleisopinnoissa tulisi edelleen antaa yleiskuva ihmisen kasvusta, kehityksestä ja koulutettavuudesta. Useat humanistiset tiedekunnat ovat valmistautuneet poistamaan tämännimisen jakson yleisopinnoista. Siihen ei lienekään estettä, sillä korkeakouluneuvos Antti Ranta-Knuutila opetusministeriöstä vakuutti äskettäin korkeakoulujen itse päättävän toteutettavista kursseista. Eli toisin asnoen, tutkintovaatimuksissa ei tarvitse esiintyä juuri sen nimisiä kursseja kuin mainitaan asetuksen eri opintotyyppien tavoitteiden ja sisältöjen kuvauksissa. Yleiskuvaa ihmisen kasvusta voidaan valottaa monillakin eri kursseilla. JOHN HIATT: Bring The Family (A&M 395158-1) "...a little shot of that rhytm, baby Mixed up with these country blues..." Tuolla reseptillä John Hiatt on tehnyt uransa toistaiseksi komeimman levyn. Hiatt on näitä rock'n'rollin suuria tuntemattomia. Hän on tasaisin väliajoin julkaissut levyjä ilman sen kummempaa kohua, mutta taso on aina ollut korkea. Ostava yleisö ei vain häntä ole löytänyt. Toistaiseksi. Nyt olisi oikea aika. "Bring The Family" on nimittäin toisaalta hillittömän svengaava ja toisaalta sydäntäsärkevän kaunis levy. Hiatt on hakenut omaleimaisille lauluilleen mahdollisimman yksinkertaisen toteutuksen, joka sanoo vain ja ainoastaan olennaisen. Levyllä soittavat muusikot tietävät, mistä on kysymys. Ja se välittyy kuulijalle. Kitaristi Ry Cooden, jonka projekteissa Hiatt on usein ollut mukana, tekee nyt vastavierailun. Cooder soittaa tällä levyllä lähinnä Asetuksen muutos oli erittäin toivottu. Kun nykyisen ns. ykköstutkintoasetuksen ensimmäinen versio oli lausuntakierroksella kesällä 1977, lausui humanistinen tiedekunta mm. seuraavan: "Yleisopinnoille varattu aika on tiedekunnan mielestä liian suuri. Jos yleisopinnot järjestettäisiin hyvin, niin suuri osa nykyisen opettajavoiman opetuksesta olisi käytettävä niihin. Todellisuudessa yleisopinnoista ei voi nykyisillä resursseilla tulla muuta kuin hajanaisia eri alojen peruskursseja käsittäviä opintojaksoja." Lausunnot eivät uudistusvimman mylläkässä paljoa painaneet, ja niin yleisopintoihin jouduttiin sijoittamaan jopa selviä aineen opintoja 30 opintoviikon minimin täyttämiseksi. Nyt siis järki on vihdoin voittanut. Yleisopinnot voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisiksi, tutkintorakennetta ehkä hieman virtaviivaistaa, ja mikä myös on tärkeää, tutkinnon keventämiseen avautuu konkreettisia mahdollisuuksia. Keventäminen ei mielestäni ole itsetarkoitus — tärkeämmäksi katson opetuksen kehittämisen — mutta tutkinnon raskaus erityisesti vieraissa kielissä ja suomen kielessä lienee tunnustettu tosiasia. sähköistä slidekitaraa ja siinähän hän on mestari. Rummuissa on niinikään Cooder-yhteyksistään tuttu studiokettu Jim Keltner. BrittirockVrollin veteraani Nick Lovve (es-Rockpile) soittaa bassoa. Hiatt itse osoittautuu erinomaiseksi akustisen kitaran taitajaksi, ilmeekkäästä laulamisesta puhumattakaan. Eikä tarvittu kuin neljä päivää studiossa livenä. Ja tässä tulos: rehellistä, aikamme parasta rockmusiikkia. VAN MORRISON: Poetic Champions Compose (Mercury 832 585-1) Belfastin oma poika Van Morrison on ensimmäisestä soololevystään "Astral Weeks" (1968) alkaen kulkenut tinkimättömästi omaa tietään valtavirroista piittaamatta. Hänen musiikkiaan voisi luonnehtia "amerikkalaisen" musiikkiperinteen ja irlantilaisuuden synteesiksi. Syyttä ei Morrisonia ole kutsuttu kelttiläiseksi soulveljeksi numero yksi. Tosin irlantilaisen musiikin vaikutus hänen viimeaikaisiin töihinsä on ollut merkittävä. Morrisonin kahdeksastoista LP "Poetic Champions Compose" jatkaa edellisiltä levyiltä tutulla seesteisellä linjalla. Van on aina ollut mystikko, joka on onnistunut välttämään kyynisyyden kirot. Myös hänen uskonnollisuutensa on mystissävytteistä, jotenkin itämaista, sitä kuitenkaan varsinaisesti olematta. Van Morrisonin uskonto on Pyhä Elämä kaikessa laajuudessaan. Hän on saavuttanut tasapainon, mutta tekee jatkuvasti uusia oivalluksia. Kuten hän "Someone Like Mitä jätetään yleisopintoihin Miten muutos sitten vaikuttaa tutkintoon? Yleisopintoihin näyttäisivät jäävän ainakin nykyiset viestintäja kieliopinnot ja tieteenfilosofia, jotka ovat kaikille tiedekunnan opiskelijoille pakollisia. Suuria paineita on myös siihen, että yleisopintoihin varattaisiin tilaa tietotekniikalle, jos ei pakollisena, niin ainakin valinnaisena. Minimi 15 ov täyttyisikin jo näistä. Keskinäistä keskustelua on käyty siitä, tulisiko sallia yleisopintojen jonkinasteinen eriytyminen koulutusohjelmittain, jolloin niiden laajuuskin kasvaisi hieman yli minimin. Oulun humanistinen tiedekunta, joka ripeimpänä toteutti uudistuksen jo kuluvan lukuvuoden tutkintovaatimuksissaan, päätyi ratkaisuun, jossa yleisopintojen laajuus enimmillään on n. 20 opintoviikkoa. Samantyyppiseen ratkaisuun päädyttäneen Jyväskylässäkin, ja yleisopinnoissa voisi silloin olla sellaisia koulutusohjelmakohtaisia aineksia, jotka eivät suoranaisesti liity pääaineen opintoihin. You" -biisissä toteaa: " . . .paras o"n vielä edessä''. Ja kun hän levynsä loppupuolella tiedustelee "Did Ye Tutkinnon keventyminen Miten tutkinto sitten kevenee? Yleisopinnot on nyt mahdollista käydä läpi "tiheällä kammalla" ja katsoa mikä siellä on ehdottoman tarpeellista, mikä voidaan siirtää aineenopintoihin ja mikä on sellaista, joka on ollut yleisopinnoissa vain siksi, että aikaisempi minimi 30 ov täyttyisi. Toisin sanoen tarpeeton tai vähemmän tärkeä voidaan karsia pois. "Vapautuvat" opintoviikot on mahdollista siirtää kunkin oppiaineen tutkintovaatimuksiin siten, että niissä olevia työmäärän arviointivääristymiä korjataan. Tiedekunnan tutkintotoimikunta otti jo keskustelun alkuvaiheessa sen kannan, että yleisopinnoista mahdollisesti vapautuvia opintoviikkoja ei saa käyttää tutkintovaatimusten kasvattamiseen jossain toisessa kohtaa. Jos siis oppiaineen vaatimuksiin varattava ov-määrä kasvaa ilman että vaatimukset lisääntyvät, tutkinto kevenee. Muutosten voimaantulo Tätä kirjoittaessani ei Get Healed?", kuuntelija voi vastata myöntävästi. Van Morrisonin musiikki eheyttää. Kiitos taas, Van. Ja Jumalasi sinua suojelkoon. Pekka Alava Yleisopinnot vähenevät — vihdoinkin vihdoinkin päätöksiä uudesta tutkintorakenteesta ole tiedekunnassa tehty, mutta edellä esitettyä keskustelua käydään laitoksilla ja tutkintotoimikunnassa. Asetusmuutos astuu voimaan 1.1. 1988 alkaen. Kesken lukuvuoden ei suuriin tutkintovaatimusten muutoksiin ole syytä mennä, vaan ne on tarkoitus käsitellä keväällä laitoksilla ja * tiedekunnassa normaalin tutkintovaatimuskierroksen yhteydessä. Viimeistään silloin on ratkaistava se, miten vanhatkin opiskelijat pääsisivät nauttimaan supistetuista yleisopinnoista. Käsitykseni on, että muutos tulee tavalla tai toisella ulottaa myös heihin, sillä kolmen erilaisen tutkintojärjestelmän rinnakkaiseloa (arvosanatutkinnotkin ovat vielä voimassa) ei ole syytä luoda. Kuluvan lukuvuoden aikana eli 31. 7. 1988 saakka noudatetaan tietenkin voimassa olevia tutkintovaatimuksia myös yleisopintojen osalta, vaikka asetuksen muutos päteekin ensi vuoden alusta alkaen. Olisi kuitenkin mahdollista ja ilmeisen järkevääkin, että yleisopintojen nykyisestä 30 opintoviikosta ei vuoden vaihteen jälkeen pidettäisikään enää tiukasti kiinni silloin, jos minimistä puuttuu vain vapaavalintaisia yleisopintoja. Tällöin ei valmistuvien enää tarvitsisi haalia "hajaopintoja" itselleen. Tämäkin asia vaatii tiedekuntaneuvoston päätöksen. On myös muistettava, että tutkinnon kokonaislaajuus 160 tai 180 opintoviikkoa ei muutu. Harvaan ylhäältä päin tulleeseen statuuttiin lienee viime vuosikymmeninä suhtauduttu niin positiivisin odotuksin kuin yleisopintojen keinotekoisen vähimmäisrajan laskemiseen humanistisella alalla. Onko tämä "perestroikan" alku korkeakouluissa ja niiden keskushallinnossa, jää nähtäväksi. Yleisopintojenö laajuus on tietysti vain pieni detalji tutkinnon kokonaisuudessa. Mikäli opiskelijoilla ja opettajilla riittää voimia, aikaa ja motivaatiota, on samalla mahdollista kehittää tutkintovaatimuksia laajemmallakin rintamalla kuin jokavuotisen kierroksen yhteydessä. Tärkeintä on, ettemme nyt ole pakotettuja mihinkään sellaiseen, mitä emme itse halua. Opintosihteeri Ossi Päärnilä
14 Teatteri on tyhmää, jos se asettaa itsensä itselleen esikuvaksi ollen siten muuttumatonta, itserakasta ja ikävystyttävää. Erityisen tyhmänä tyhmä teatteri esittäytyy erilaisilla teatteripäivillä, joissa vähäinenkin laatu hukkuu määrään, kiireeseen, alkoholiin ja tekniikan reistailuun. Suomen Ylioppilasteatteriliitto r.y. (SYTL) kokoontui 14.—15. marraskuuta Ouluun pohtimaan kaksipäiväisessä seminaarissa omien teatteripäiviensä kohtaloa. Viimeisten vuosien kokemukset eivät seminaarilaisia erityisemmin rohkaisseet: SYTL:n keväinen teatterikatselmus havaittiin vakiintuneessa muodossaan turhaksi ja rasittavaksi tapahtumaksi. Jäsenteattereita on jo viisitoista, joista jokainen lähettää päiville täysimittaisen edustuskappaleensa. Tuloksena on poikkeuksetta ollut yhden viikonlopun mittainen hedelmätön kaaos tila-, aikatauluja rahoitusongelmineen. Ylioppilasteatteripäivät Turussa keväällä 1987 tuottivat 36 000 markkaa tappiota. Laskun jakavat SYTL ja jäsenteatterit. Suomen Ylioppilasteatteriliiton puheenjohtaja Mikko Husan aloitteesta kaikkien jäsenteattereiden edustajat kerääntyivät Oulun ns. Leipätehtaalle pohtimaan välittömäksi todetulle muutokselle järkeviä muotoja. Kyseinen Leipätehdas, Oulun Ylioppilasteatterin nykyinen esitystila, tulee toimimaan vuoden 1988 YTpäivien keskusnäyttämönä. Asetelma oli kiehtova. Miten saada Leipätehdas tuottamaan jotain ravitsevaa, hyvää ja kaupaksi käyvää? Löytyykö vuosikausien yksityisyrittämisen jälkeen kollektiivista tahtoa toimivan osuuskunnan perustamiseksi? Virittäytyminen Seminaarin tunnustelukierroksella kaikkien teattereiden edustajat lausuivat mielipiteensä teatteriäivien nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kirjavasta keskustelusta erottui selkeä perusteellisen muutoksen vaatimus. Vain muutama voimaton hajaääni ehdotti ujosti pitäytymistä vanhoissa, huonoksi havaituissa keinoissa, mutta joutui vaikenemaan häpeissään kokouksen innostuneen ilmapiirin edessä. Yleiset periaatteet eivät kelvanneet alkua pitemmälle Oulun seminaarissa, vaan niiden jatkoksi tavoiteltiin konkreettisia, toimivia ehdotuksia. Ensimmäisen seminaaripäivän päätteeksi osallistujat jakautuivat kolmeen ryhmään tuottamaan käyttökelpoisia malleja ensi vuoden teatteripäiville. Tehtävä ei ollut aivan helppo, sillä Suomessa ei aiemmin ole järjestetty kuin yhdenlaisia teatterifestivaaleja, niitä tylsiä ja tarpeettomia. Ratkaisu: Kafkaa kaltevalla pinnalla Jälkimmäisenä seminaaripäivänä ryhmätyöt purettiin ja tuloksista muokattiin yhteinen suunnitelma vuoden 1988 erilaisten YT-päivien rungoksi. Keskeiseksi pyrkimykseksi nousi sisällöllisesti rikkaan ja sävähdyttävän tilaisuuden luominen yhteisin ponnistuksin yhteisenä voimannäytteenä; täydellinen vastakohta aiemmalle linjalle, jossa eri jäsenteatterit tuhlasivat energiansa kilpailemalla keskenään kriitikoiden miellyttämisen taidossa. Leipätehtaan teatterifestivaalit käynnistyvät perjantaina 22.3.1988 24 tunnin teatterivuorokaudella, jonka aikana kukin jäsenteatteri on oikeutettu teatteripäivien vaatimuksiin: kaikki esitykset sovitetaan lavasteiltaan ja tekniikaltaan yksinkertaisiksi sekä kestoltaan kohtuullisiksi. Sunnuntain juhlat jatkuvat kokonaisuudella nimeltä Kafkaa kaltevalla pinnalla, johon jokainen jäsenteatteri osallistuu dramatisoimalla näyttämölle yhden ja saman Franz Kafkan novellin. Tämä 15-osainen teos esitetään viiden minuutin tauoin muuttumattomissa lavasteissa. Kafka-kierroksen jälkeen on vielä aikaa yhdessäoloon, kritiikkiin ja keskusteluun. YT-päivät 1988 järjestetään laajapohjaisena talkootyönä, jossa päävastuu toki on isännöivällä Oulun Ylioppilasteatterilla. Tilaisuuden markkinointi ja tarpeellisten sponsoreiden hakeminen hoidetaan hyvissä ajoin, harkiten ja tehokkaasti. n n n Seminaarin ohella Oulussa pidettiin SYTLrn syysliittokokous, jossa Jyväskylän Mikko Husa valittiin yksimielisesti jatkamaan järjestön puheenjohtaja. Olisiko niin, että Jyväskylän Ylioppilasteatterin parin viimeisen vuoden suurimmat voitot on saavutettu käräjillä ja järjestötason toiminnassa? Juha Hurme Kirjoitamme puhtaaksi OPINNÄYTETYÖT edullisesti ja nopeasti. toimistotiimi ky puh. (941) 620 600 Kirjoituskilpailu naisille Tutkijanaiset r.y. järjestää kirjoituskilpailun naisille. Kilpailun aihe on Naiset, sota ja rauhantyö. Tekstien tulee käsitellä naisten suhtautumista sotaan ja mahdollisuutta rauhantyöhön. Kilpailuun osallistuvien tekstien tulee olla 2—3 liuskaa pitkiä ja ne tulee lähettää marraskuun loppuun mennessä osoitteeseen: Raisa Ala-hautala Atalo/303 Taitoniekantie 9, 40704 Jyväskylä. Paras kirjoitus palkitaan 500 markan palkinnolla, joka on saatu anonyymiltä lahjoittajalta tätä tarkoitusta varten. P.O.BOX 93 SF-33501 TAMPERE F I N L A N D Editor/Päätoimittaja: Timo I. Nurmi Subscription rates/Tilaushinnat: 1 issue/ numero 10 FIM ( = Finnish marks)/Mk 4 issues ONLY 35 F I M / M k — issue no. 1/-87 (The Keytones, The Sleepy Sleepers, Normaali etc.) — issue no. 2/-87 (The Darts, Rocky Sharpe, Kolmas Nainen etc.) — issue no. 3/-87 (Tommy Sands, Wild Bob Burgos. Pim etc.) — issue no. 4/-87 comes out late '87 with lots of photos, poster, comics, articles, revievvs etc. 1 issue 10 FIM and 4 issues only 35 FIM! Advertisement rates/ Ilmoitushintamme: 2 pages/sivua 120 FIM 1 page 85 FIM 1/2 page 50 FIM 1/4 page 25 FIM Account/Tilimme: iriclpostal charges/ Sisältää postikulut! ROCK'N ROLL M AG SKOP BANK/TAMPEREEN ALUESÄÄSTÖPANKKI no. 452145-431188 Making sure the cheques are made payable to "Mr. Timo I. Nurmi/Zim's Echoes Mag.!" — Dave Taylor Big Band — Ali you need is: ZIM'S ECHOES MAG Zim's Echoes Mag 4/87 sis. mm. — The Beatles (The RockirTYears) — The Shakin'Arrows-story — The Deathrow-story — Batman — RocknRoll Night at Batman Club, Helsinki 19.9.1987 by Zim — Paljon r'n'r-uutisia — Levy-arvioita — Screaming Lord Sutch & The Savages -keskiaukeama — Zimin huumoria, mm.: "Näin Voit Lihoa ja pysyvästi" -artikkeli JYT, kuokka ja Jussi Kolminäytöksinen proosakatkelma, kirjoittanut Helena Seppälä. M uutama asianajaja sai lisää voita leivän päälle, Jyväskylän Ylioppilasteatteri opetuksen varoa tunnetusti hankalia tyyppejä, ja teatteriohjaaja Jussi Luukkonen joutuu pulittamaan sievoisen summan oikeudenkäyntikuluja — myös JYTin puolesta. Niin laskeutuu esirippu... tuima taistelo on laannut, näyttämö tyhjenee, valot syttyvät. Onko JYT aplodinsa ansainnut? Ensimmäinen näytös Keväällä 1985 (Don Quijote) Luukkonen tarjoutui ohjaamaan seuraavan syksyn näytäntökaudella JYTille jonkun Shakespearen näytelmistä. Palkkavaatimus oli huikeat 25 000 markkaa. Jokunen JYTtiläinen innostui asiasta ja suhtautui suopeasti Luukkosen ideaan. "Helppo nakki", ajatteli Jussi, ja nuolaisi ennen kuin tipahti. JYTin hallituksen kokouksessa ajatus hylättiin, koska Shakespeare tuskin sopisi yo-talon yläkertaan eikä JYTin olisi kannattanut kuluttaa lähes koko vuosibudjettia Luukkosen vaatiman palkkion maksamiseen. Toinen näytös Luukkonen loukkaantui pahanpäiväisesti ja väitti, että muutaman JYTin hallituksen jäsenen epävirallisesti antama suullinen lupaus on juridisesti pätevä sopimus. Mikäli se puretaan, täytyisi hänelle maksaa korvauksia mm. turhaan tehdystä esityöstä: lavastusja pukusuunnitelmista. Syksyllä -85 järjestettiin sovitteluyritys; kokouksessa Luukkonen vaati ainakin 6000—7000 mk:n korvauksia. JYT tarjosi 2000 mk, mutta sopua ei syntynyt. Sen sijaan JYT sai saman vuoden marraskuussa haasteen käräjille. Kolmas näytös Oikeus istui, ja todistajat todistelivat: yhtä ja toista kokouksissa tuli sanottua, ja Ilokivessä myös, kuka niitä kaikkia muistaa... huhuina kuultu, käsitetty vähän niin ja näin. Saahan sitä kaljarahan, kun käy oikeudessa todistamassa. Kantaja sai lykkäystä niin kuin isommissa oikeusjutuissa ainakin. Mutta ei ollut vaalivuosi. Lokakuun lopulla tänä vuonna tuli Vaasan hovioikeuden päätös asiasta: kantajan kanne hylätty näyttämättömänä. Muutaman JYTtiläisen lupaavat puheet eivät ole suullinen sopimus, koska kyseisessä tilanteessa ei hallitusta ollut laillisesti koollekutsuttu. Luukkonen velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut . Paljon melua turhasta! Juttu lisäsi jo entisestään ylityöllistetyn Jyväskylän raastuvanoikeuden jutturuuhkaa. Jos Luukkonen olisi tyytynyt sopuratkaisuun, hän olisi ollut pari tonnia rikkaampi sen sijaan, että on kohta useita tuhansia markkoja köyhempi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mutta tämän dramaattisen oikeustaistelon lopputuloksesta kärsi kai eniten aivan viaton oikeusmurhan uhri (onneksi jo etukäteen kuollut) herra William Shakespeare, jonka hengentuotteita tuskin vähään aikaan yo-talon yläkerrassa nähdään. Kenties hän olisi kirjoittanut tästä jutusta farssin, jonka lopussa kaikki tapetaan.
15 •o KAUKO RÖYHKÄ Sj: Magneetti i "On pakko uskoa, että Kauko Röyhkä on sekä kirjailija että muusikko. Magneetti on sotaromaani, joka loputta pyrkii muuttumaan ihan muuksi. Se on maailmankatsomuksellinen aikalaisromaani. Uuden kirpilijasukupokren uusia askelmerkkejä. Kauko Röyhkä on juonikkaan bhpkas" (Olavi Jama, Kabva) 176 sivua. Ovh. sid. 118,-. Weilm+Göös • Yleinen kirjallisuus • Annankatu 31 3 3 C • Helsinki • Puh. 694 1655. Tienovin Lokki Turun Ylioppilasteatterin vierailunäytäntö Jyväskylän ylioppilastalon yläkerrassa 22.11. Irina Nikolajevna Arkadina tuntee sieluaan raastavan ja alkaa raapia itseään kuin syöpäläinen olisi päässyt hänen pukunsa alle. "Minun sieluni ei saa rauhaa. Sanokaa, mikä minun poikaani vaivaa?" hän huutaa, mutta hänen eleensä paljastavat naisen, joka elää elämäänsä kuin stanislavskilaista teatteria, rakastaa eniten itseään ja on tyystin epäempaattinen, myös poikaansa kohtaan. Silti yksi ja toinen pieni ilme todistaa, että hänkin tuntee hiukan äidinrakkautta. Turun Ylioppilasteatterin Lokki on täynnä vastaavanlaisia kontrasteja. Turkulaiset ovat heittäneet menemään kaikki teatterin pitsiröyhelöiset Tsehov-traditiot ja tehneet Lokista sanan ja lihan symbioosin. Tsehovin teksti on säilytetty, joskin hieman lyhennettynä: vain kuusi keskeisintä hahmoa ovat mukana. Mutta Lokkinäytelmän ydin tulee esiin ennen kaikkea fyysisenä ja visuaalisena. Näytiämö on pelkistetty, kaikki ylimääräinen on poistettu, lattialla on kuusi isoa kolmionmuotoista elementtiä, joiden keskellä näyttelijät tanssivat roolinsa. Niin juuri — tanssivat. Lokki on moderni Gesamtkunstvverk. Eleiden ja tanssin koreografia paljastaa todelliset tai teeskennellyt tunteet, meikki (muutama väriviiva kasvoissa) ja puvut (yksinkertaiset värjätyt kalsariyhdistelmät) paljastavat luonteet. Lokissa törmäävät rajusti konservatiivinen, säälimätön ja kaavoihin kangistunut pinnallinen itsekkyys sekä uutta luova viaton ja avoin herkkyys. Viattomuus kuolee. Turkulaisten näkökulma on jopa kyynisempi kuin Tsehovin. Konservativismin lottopeli jatkuu ja jatkuu... Siinä suhteessa Lokki on ajankohtainen. Esitykselle luo rytmiä mm. tehosteena käytetty Lounge Lizardsin musiikki. Hyvä oivallus on esittää Trigorinin monologi nauhalta samalla kun hän tanssii sen. Kokonaisuutena esitys on kuin kaleidoskooppi: astelmat ovat sirpaleisia ja vaihtuvat koko ajan, mutta pohjimmiltaan palaset pysyvät samoina. Naiset tekevät Lokissa parhaat roolisuoritukset, etenkin Sari Aittokoski Arkadinana. Miesten persoonat ovat suoraviivaisempia. Antti Kuusela Medvenkona on lakoninen juntti, mutta se on ehkä ollut tarkoituskin. Petri Inomaan tulkitsema Trigorin on yhtä lailla kännissä tai hampaat irvessä säälittävä ja parodinen Tsehov-hahmo puhtaimmillaan, ehkä vähän pinnistettyTimo Lehtomäen esittämä Treplev on juuri tarpeeksi särkyvänherkkä ja kalvakas, mutta ehkä myös hieman vaisu eleettömyydessään. kenties Ninalla on kaikkein vaikein rooli, koska hän joutuu läpikäymään prosessin illuusioiden ja viattomuuden katoamisesta itsensä kokoamisyntyksiin; Tiina Hiekkaranta selviää tehtävästä kiitettävästi. Marketta Kainulainen Ma" sana tulkitsee puolestaan aivan tarpeeksi moniulotteisesti naisenosaansa. Lokin ovat ohjanneet Juha Hurme ja Elisa Joro yhteistyönä. Dramatisointi on Hurmeen. Luulenpa että Hurmeen käsialaa on myös kaiken ylimääräisen minimointi esityksessä, Jyväskylässä on ennenkin nähty hänen pelkistettyä tyyliään, mutta nyt se ensimmäisen kerran toimii kokonaisuuden, ei itsetarkoituksen, hyväksi. Esitys oli loistava ja peittoaisi varmasti monta ammattiteatteria, ainakin ideoiden tuoreuden takia. Mutta jotain negatiivista löytääkseni... jäinpähän miettimään kuinka käsittämättömältä Lokki tuntui katsojasta, joka ei ole tutustunut Tsehovin tekstiin. Helena Seppälä kesport >*n c.** * * * E LATUA! J A R V I H E Finlandia suksipaketti 160-215 cm norm. 338,TARJOUS 229,PELTONEN Zephyr46 suksipaketti 150-215 cm, Salomon Touring siteet, Exel Nova sauvat norm. 460,TARJOUS 345r kesport Nä PP i SCHAUMANINKATU 1 JYVÄSKYLÄ puh. 216 805 Vierivä kivi ei sammaloidu KIVIKOVA TARJOUS E KESPORTISTA j Laskettelupaketti [ aikuisille 160-195 cm '' norm. 1183,TARJOUS < )
I D Kiitokset Kortepohjan ylioppilaskylän peruskorjauksen tukijoille Kortepohjan ylioppilaskylä on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan omistama ja hallitsema opiskelijakylä. Vuosina 1968—75 rakennettu Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoaa asunnon n. 2000 opiskelijalle. Ylioppilaskunta käynnisti v, 1984 laajamittaisen ylioppilaskylän peruskorjauksen, jonka IV-vaihe valmistui tänä syksynä. Peruskorjausta jatketaan edelleen v. 1988, jonka jälkeen on ylioppilaskylän l-vaiheen aikana rakennetut asunnot peruskorjattu. Tämän vuoden peruskorjaushankkeen 10 prosentin omarahoitusosuus oli 660 000 markkaa. Omarahoitusosuuden kokoamiseksi ylioppilaskunta vetosi etenkin keskisuomalaisiin kuntiin ja seurakuntiin sekä eri yrityksiin ja yhteisöihin, jotta nämä omalta osaltaan tukisivat opiskelijoiden asunto-olojen parantamista. Jyvitimme avustusanomuksemme kuntien osalta siten, että kuntien tuki olisi 100 markkaa kultakin Jyväskylän yliopistossa opiskelevalta kunnan jäseneltä. Lisäksi jokaisen kunnan osalle liitettiin 1000 markan perusmaksu. Ylioppilaskunta haluaa lämpimästi kiittää kaikkia peruskorjausken tukijoita. lyväskylässä 19. 11. 1987 jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Matti Tulla Matti Tanskanen puheenjohtaja pää? ihteeri Kunnat: JSOP 2 000,Jyväskylä 50 000,VAPO 2 000,Jyväskylän mlk 23 100,YHTYNEET Laukaa 6 000,PAPERITEHTAAT 2 000,Imatra 5 500,Saarijärvi 5 400,> Lappeenranta Kangasniemi 5 000,4 100,Am SCHAUMAN Suolahti 3 200,Korpilahti 3 200,2 000,Pielavesi 2 900,ti I M A T R A N V O I M A OY W RAUHALAHDEN VOIMALAITOS ti I M A T R A N V O I M A OY W RAUHALAHDEN VOIMALAITOS Karstula 2 700,Mäntsälä 2 200,Kivijärvi 2 100,2 000,Jämsä 2 000,Porvoo mlk 1 800,JYVÄSKYLÄN Hirvensalmi 1 300,KESKUS-SÄHKÖ 1 000,Kuhmoinen 1 300,YLIOPISTON Lahti 1 200,APTEEKKI 250,Ulvila 1 000,Lumijoki 550,Yhteisöt ja seurakunnat Loviisa 500,Jyväskylän Tammisaari 300,yliopistoyhdistys Haukivuori 100,ry. Jyväskylän kaupunkiseura20 000,Jyväskyläläiset kunnan kolehti 3 900,yritykset: Multian seura. SYP ' 3 000,kunnan kolehti 83,Tanssikurssi JYY:n opintoj a tiedevaliokunta järjestää kaikille halukkaille itsenäisyyspäivän tansseihin valmentavan kurssin perjantaina 4.12. klo 15—17 j a lauantaina 5.12. klo 16—18 ylioppilastalon yläkerrassa. VVniin kuin Welles Erkki Tantun julkaisuista: Kauppa se on joka elättää eikä kalavesi (Häme) ... ja eläkkeellä elättää Ilmarinen 'Eräänä päivänä, tarina kuuluu, skorpioni suostutteli sammakon kantamaan itsensä joen yli. Matkan puolivälissä skorpioni puraisi sammakkoa ja hukkui. Kuolevan sammakon valittaessa, että "tässä ei ole mitään logiikkaa" skorpioni vastasi: "Tiedän... mutta sellainen on luonteeni". Mr Arkadin Orson Wellesin elokuvassa SALAINEN RAPORTTI (1955) Orson Wellesin elokuva Citizen Kane (1941) on absurdeissa kriitikkoäänestyksissä kohonnut jatkuvasti "maalman parhaan elokuvan" asemaan. Sitä on pidetty 26 vuotiaan tekijän neronleimauksena, joka kertaheitolla syvensi ja lavensi elokuvakerronnan perusteita ja mahdollisuuksia. Ns. syvätarkan kuvan ominaisuuksia puolustettiin realismin syvenemisellä vetoamalla ihmissilmän toimintamekanismeihin. James Naremoren mukaan Citizen Kanen kuvaajan Gregg Tolandin ja ohjaajan Orson Wellesin todellinen kekseliäisyys ei liity heidän syvätarkkaan kuvaustyylinsä vaan "heidän kameratekniseen perspektiivien työstämiseensä." Syvätarkka kuvaus säilyttää todellisuuden "jatkumona" ja antaa katsojalle vaikutelman "todellisesta" tilasta. Mutta toisin kuin syvärkan kuvan "moniselitteisyys" eräänlaisena perspektiivin jatkumona, ihmissilmän ominaisuus on kyvyttömyys pitää sekä äärimmäistä etualaa ja äärimmäistä takaalaa samanaikaisesti terävänä näkyvissä. Naremore huomauttaa, että "ratkaiseva ero kameran ja ihmissilmän välillä on se, että kamera ei valikoi". Naremoren Welles-kirjan keskeinen lähtökohta onkin tässä: Welles on elokuvakerronnan taikuri ja manipuloija, enemmän visuaalistien väkyjen riivaama shamaani ja goottilainen romantikko kuin realismiin pitäytyvä onjektiivinen tarkkailija. Esteettinen kapina Wellesin suhde Hollywoodiin oli äärimmäisen ristiriitainen. Hän oli omaksunut aimo annoksen elokuvatietämyksestään katselemalla sellaisia Hollyvvood-edeltäjiensä kuten Fordin, Lubitschin, Sternbergin ja Murnaun elokuvia. Samalla kun Welles halusi olla "oikea taiteilija", eikä mikään klassisen hollyvvood-elokuvan ammattilainen pelkästään (heidän ammatillinen maksiiminsa kuuluisi Howard Havvksin sanoin: "Are you good enough?), hän halusi toimia uuden joukkotiedotuksen ironisena viihdyttäjänä, joka samanaikaisesti kasvatti julkista egoaan, samalla kun kyseenalaisti systeemin koventioita ja niiden sterotyyppistä ahdas katseisuutta. Nämä perustavanlaatuiset vvellesiläiset persoonallisuuden ristiriitaiset pyrkimukset loivat avoimen konfliktin Hollyvvoodin ja hänen välilleen. Naremoren kirjassa Wellesin konflikti perinteellisen Hollyvvoodin kanssa ilmenee jo Citizen Kanen esteettisissä lähtökohdissa. Kuten jo edellä huomautettiin, syvätarkka kuvaus ei ole "realistinen" havaitsemistapa vaan "keino hahmottaa konfliktia henkilöhahmojen vaistomaisten tarpeiden ja heidän kohtaloaan määrään sosiaalisen ja materiaalisen maailman välillä". Welles pyrki tietoisesti eroon hollyvvood-elokuvan kuva-vastakuva-astelemasta: Elokuvasta joka on "tähtien" väline, ja jossa korostetaan kasvoja ja sanoja. Welles halusi toteuttaa visuaalisia konflikteja, jotka kuvan sisäisenä dramaturgiana loisivat "tunnetta" ilman väliintulevaa leikkausta. On mielenkiintoista vertailla Hitchcockin ja Wellesin elokuvallisten periaatteiden erilaisuutta keskenään. Niiden lopputulosten kannalta. Hitchcock sanoi inhoavansa periaatteessa syvätarkkoja komnpositioita ja olevansa sitä mieltä, että laajakulmalinssi aiheuttaa liikaa vääristyneisyyttä. Hitchcock pyrki kuvakielen selkeyteen "konservatiivina" pitääkseen yllä jonkinlaisen järjestyksen rationaliteettia; elokuvan piilotekstissä olisi sen sijaan tilaa demonien irroittelulle aivan tarpeeksi. Yhteinen tausta Hitchin ja Wellesin visuaalisille maailmoille löytyy mm. 1700-luvun goottilaisesta kauhuromantiikasta, ja saksalaisen elokuvan ekspressionismista. Mieltymys autoritääriseen näyttelijöiden sijoitteluun, kovaan ja dramaattiseen valaistukseen ja jyrkkiin kuvakulmiin on molemmille yhteistä. Mutta Wellesin romanttinen temperamentti eteni implisiittisestä eksplisiittiseen kauhun ja irrationalismin kuvaukseen keinotekoisten kuvasommitelmien välityksellä. Welles on elokuvissaan usein yhteiskunnallinen, edistysmielinen satiirikko, jonka mieltymys titaanisiin, suuruudenhulluihin hahmoihin, luo mielenkiintoisen ja ristiriitaisen jännitteen hänen elokuviensa "ideologiseen sanomaan". Naremore palauttaa kirjassaan tämän vtellesläisen ristiriidan kapinallisuuden ja "taantumuksellisuuden" suhteesta goottilaisen kauhuperinteen asetelmaan, jossa on olemassa ristiriita "kauhukertomuksen liberaalien tavoitteiden ja demonisten implikaatioiden, sen valistuneiden periaateiden ja taantumuksellisen nostalgian välillä". Tässä on selvitys myös Wellesin loputtomassa mielenkiinnossa tyranneja kohtaan vaisujen humaanisten hahmojen kustannuksella. Merkitysten ironinen piiloteksti Coledrigen näkemysten mukaan hyvä taide sovittaa aina yhteen riitasointuisia aineksia. Wellesin elokuvien kohdalla ironiset pelit, ideoiden, ilmaisumuotojen ja tunteiden epäpuhdas sekoitus, on tuottanut varsin kirjavaa jälkeä. Welles ei koskaan ole urallaan päässyt sellaiseen muodon hallintaan kuin Hitchcock. Syyt ovat olleet niin tuotannollisia, esteettisiä kuin Wellesin ristiriitaisesta persoonallisuudestakin johtuvia. Kuten englantilainen kriitikko Raymond Williams huomauttaa, koko moderni käsitys ainutlaatuisen lahjakkaasta taiteilijasta syntyi reaktiona 1700luvun industrialismia vastaan. Mahtavissa Ambersoneissa Welles tematisoi "kahden maailman" sovittamatonta ristiriitaa) industrialismin ja sen tuomien uusien materialististen arvojen voitokasta kamppailua staattista, maaomaisuuteen perustuvaa patriarkkalismia vastaan. Welles suuntaa kaksisuuntaisen ironisen asenteensa molempiin elämänmuotoihin perinteellisen taiteilijan ylemmyydellä. Tämä ironisesti läpivalaistu deterministinen asenne on tyypillinen kautta Wellesin tuotannon varsinkin hänen "mahtavien miesten" tuohon analyyseissaan. Wellesin ristiriitaisin tuntein vastaanotettu Kafka-filmatisointi OIKEUSJUTTU (1962) on sovituksena ongelmallinen, koska Welles tulkitsee Kafkaa jonkinlaisen dehumanisaation edustajana. Wellesin lausunto Cahiers du Cinema-lehdelle kuului: "Minusta se on juutalaisen intellektuellin ennen Hitlerin valtaannousua kirjoittama 'baletti'. Kafka ei olisi kirjoittanut sitä kuuden miljoonan juutalaisen kuoleman jälkeen. Koko lopetus on minusta hyvin esiauschwitzilainen. En tarkoita sitä, että minun loppuni olisi erityisen hyvä, mutta se oli ainoa mahdollinen ratkaisu." Welles viittaa lausunnossaan Oikeusjutun päätökseen jossa Joseph K alistuu mukisematta kohtaloonsa ja "kuolee kuin koira". Welles puolestaan on tehnyt tarinastaan vastuullisuutta alleviivaavan moraliteetin, jossa Joseph K:n syyllisyys on myötäjuoksijan syyllisyyttä. Wellesin asenne Kafkaan on edustava koko hänen maailmankuvansa kannalta: romanttisena individualistina hän ei näe samansuuntaisesti kuin Kafka ja kirjallinen modernismi yksilön asemaa nimettömien, irrationaalisten voimien yhteiskunnassa. Hitchcock on tässä suhteessa paljon alkuperäisemmässä ja kiinnostavammassa suhteessa Kafkan maailmaan kuin Wellesin varsin yksioikoinen moralismi. Wellesiläisessä maailmassa lain jäykkää rakennetta uhkaa Eros (kuten Pahan kosketuksessa). Naremore tiivistää wellesläisen päähenkilön psykologisen dilemman: "Voitaisiin sanoa, että Wellesin päähenkilöiden psykologinen vaikeus perustuu hyödyttömään yritykseen pitää yllä maskuliinista herruutta, siirtyä pois lapsuudesta ja seksuaalisen kaaoksen vaiheesta ja samastua "isään", joka ei loppujen lopuksi ole tarpeeksi vahva." Muuten olen sitä mieltä, että Welles on liiankin tietoinen silmänkääntäjän suvereeneista taidoistaan. Se tuppaa tuottamaan asetelmia, joita kuulu kriitikko James Agee piti yksinkertaisesti keinotekoisena tyylinä. Hannu Waarala James Naremore: ORSON WELLESin maaginen maailma Suom. Antti Alanen Suomen Elokuva-arkiston julkaisusarja A 10. Yliopistoliikunta tapahtunutta J o perinteinen " J y v ä s k y län o p e n " sekasählyturnaus sähläiltiin 7.—8. 11. Voittajaksi selviytyi e n n a k k o s u o sikin maineest huolimatta tai sen vuoksi IYY:n ZSKA. JYY:n ko appiota luk u u n o t t a m a t t a urnaus onnistui upeasti. Ensi v u o n n a j a t k e t a a n samaan tyyliin, oletettavasti entistäkin suuremmalla osallistujamäärällä. Tuloksia sekasählystä: 1. ZSKA (HYY) 2. E P S I L O N (JOYY) 3. PYYNIKKI (TamY) 4. T E A K (Teatterikorkeakoulu) T I E S I T K Ö F L A M E N C O 7.—9. 12. (ma—ke) järjestetään yo-liikunnan puitteissa flamenco -kurssi. Ryhmiä on kaksi klo 16 j a klo 18. Ensimmäinen kerta on liikunnan voimistelusalissa. (Kurssimaksu 40 m k , ilmoittautumiset liikuntasihteerille 291377). A L A Y H T E I S Ö V U O R O T Lukujärjestykset ja salivuorot m u u t t u v a t . Alayhteisövuorojen anomukset kevääksi on hyvä tehdä j o m a r r a s k u u n aikana, j a viimeistään ennen joululomalle lähtöä. Y O L I I K U N N A N P Ä Ä T T Ä J Ä I S E T Syksyn -87 yo -liikunta päättyy 4. 12., jolloin järjestetään pienet päättäjäisliikkujaiset. Ohjelmassa on m m . M a r a t o n aerobic klo 16—18 P S (ilmoittautumiset liikunnan ilmoitustaululle). V a p a a t a palloilua klo 18 VS (koris, lentis, korf). Trampettinäytös klo' 18. P S Saunomista klo 16—19. M u u t a m u k a v a a klo 19 asti (sen jälkeen esim. Ilokivessä). T E R V E T U L O A
J 17 Käsilaukku norm. 149:110:f OSTOSKÄRRYT norm. 198:«URjM* HMP0J& UftJQJ* Pikkujouluun paljon erilaisia • • • • VOITA — leveitä ja kapeita Kulta-ja hopeavyöt 1U kpl Erä miesten NAHKAPUSEROTTA norm. 998:Norm. 98:73:50:Norm. 129:96:75 Isot KEHYSLAUKUT — nahkaa norm. 349:NALLEREPPU norm. 95:Hillaa fX % • m 229:—plyyshiä norm. 330:KERHOREPPU norm. 33:' 19: Lasten OLKALAUKKU norm. 30:AJOSORMIKKAAT nahkaa norm. 129:79:95 Naisten ja miesten NAPPANAHKARUKKASET norm. 69:4«lä«JD Nuorison TOPPASORMIKKAAT norm. 39:25:Lasten RUKKASET norm. 29:16:95 NAHKAA vuotina ja paloina hyvät valikoimat! LAMPAAN TALJOJA myös pitkäkarvaisia VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: CAVALET SALKKU norm. 469:1 299:80 VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: Miesten NAHKARUKKASET norm. 39:i \ VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: HirvennappaSORMIKKAAT teddyvuori v norm. 79:i / fi ^X X 50:TEDDYKORVALAPUT K-NAHKASOLMIO VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: Nuorison SLALOMSORMIKKAAT nahkaa norm. 95:• Q B H PIENI ERÄ VAIN TÄLi Ä KUPONGILLA: Lasten RUKKASET norm. 25:Iso nahkalaukku norm. 139: I Tällä kupongilla yli 60 mk:n hintaisen olkalaukun ostajalle tämä iltalaukku ILMAISEKSI Upea naisten SALKKU norm. 164:PUTKIKASSI norm. 55:29:95 A , 49:95 JENKKISALKKU norm. 119:y§ ATTASEA\ SALKKU numerolukoilla norm. 13:95 PIENI ERÄ • s-.. y M t N I tHA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: P i t k ä v a r t i s e t NAHKARUKKASET norm. 69:89:95 CIAO-REPPU norm. 79:KARHUREPPU norm. 139:NO PROPLEM REPPU norm. 98: 49:95 OILERSREPPU J i * norm. 98:JH 69:80 BLACK HAWKS REPPU norm. 98:49-95 Kotimainen muovirunkoinen MATKALAUKKU norm. 249:169:80 norm. 95 Kotim. MATKA LAUKKU 69:95 49:95 pyörillä VAIN TALLA KUPONGILLA: Naisten NAHKASORMIKKAAT villavuori; norm. 59:40:VAIN TALLA KUPONGILLA: Miesten NAHKASORMIKKAAT norm. 59:33:ILMAINEN PAKETOINTIPALVELU AVOINNA ARKISIN 9—18 LAUANT. 9—15 VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA: | ISO MARKIISI | KASSI I r ULJUIlAtbbA K0RK0LAPUT NYT VAIN ( ^% jonotatte TeV* 1 J neimia Kanrtdl taa korjauttaa ajoissa ja mon i MONILOKERO j £ LOMPAKKO | Korkolaputja ] / ^ i m . , « , V i h c I t t a a P°'s. niistä avaimet saa } \ " " " " • r , : > »'s a a C~\ vtffc f-T^ # * SUUTARI rataloTyyneli I V S E M A K . 1 2 ' £\WSYÖ\| Kärsittekö liukkaista kengistä? APU löytyy meiltä. Korkolaput, avaimet, luistimien teroitus odottaessa.
18 hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintoa hallintovaalit Kuka päättää tutkintovaatimuksista? Kuka päättää kursseista? Kuka päättää määrärahojen jaosta? Se on hallintoa ja pieni vallan murunen on annettu myös opiskelijoille. Vallankäyttäjät valitaan hallintovaaleissa. Ylioppilaskuntavaalit ovat onnellisesti ohitse j a hallitusneuvottelut ovat kuumimmillaan. Vaalit eivät kuitenkaan t ä h ä n lopu, vaan niitä riittää: presidentin vaalit, Jyväskylän yliopiston rehtorin vaali ja ennen kaikkea t ä m ä n vuoden puolella j o u l u k u u n 8. päivä ovat yliopiston hallintovaalit. Hallintovaaleissa valitaan jäsenet yliopiston eri hallintoelimiin: laitosneuvostoihin, tiedekuntaneuvostoihin j a yliopiston hallitukseen. Hallintoelinten toimikausi on kaksi vuotta, mistä voimme implisiittisesti päätellä, että vaalit ovat j o k a toinen vuosi. Noin neljännes valtaa Tavallisen jono-opiskelij a n (putkessa ei m a h d u kulkemaan kuin jonossa) kannalta n ä m ä hallintoelimet ovat hyvin tärkeitä. Ne päättävät lähes kaikesta mitä opiskelijaa koskee yliopiston sisällä: tutkintovaatimuksista, kursseista, opiskelijavalinnoista, opettajista j n e . eli asioista, joiden kanssa on tekemisissä päivittäin. Laitosneuvostot päättävät asioista laitostasolla ja tekevät esityksiä tiedekuntaneuvostolle, j o k a pohtii j a p ä ä t t ä ä tiedekuntaa koskevista asioista. Hallitus tekee taas koko yliopistoa koskevia päätöksiä. Merkittävintä näissä hallintoelimissä on se, että myös opiskelijoilla on edustus niissä kaikissa. Opiskelijaedustuksen m ä ä r ä vaihtelee riippuen elimestä, m u t t a keskimäärin se on noin nelj ä n n e s . Muut vallankäyttäj ä r y h m ä t ovat professorit j a muu henkilökunta. Kukin ryhmä äänestää omat edustajansa hallintoelimiin. Valtaa j a vaikutusmahdollisuuksia on siis suotu opiskelijoillekin, jos niitä halutaan käyttää. Joulukuun vaaleissa hallintoelimiin on syytä valita sellaisia ihmisiä, j o t k a todella haluavat vaikuttaa eivätkä vain istu siellä kumileimasimina ihmettelemässä. Opiskelijan n ä k ö k u l m a j ä ä kovin usein h u o m i o i m a t t a virkamiesten valmistellessa päätöksiä usein vain henkilökunnan kannalta asiaa p o h d i t t u a a n . Tässä suhteessa opiskelijajäsenillä on ensiarvoinen tehtävä puolustaessaan opiskelijaa hallinnon purisuksessa. Tapio Särkelä Yliopistohallinnon hierarkia opetusministeriö Yliopiston hallitus tiedekuntaneuvosto tiedekuntaneuvosto laitosneuvosto laitosneuvosto laitosneuvosto laitosneuvosto laitosneuvosto auletsukseKeskustelua Vaali tyhjää opiskelijat KYLLÄ POHJOLA KORVAA. POHJOLA-YHTIÖT POHJOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPALAINEN ILMARINEN Opiskelijat eivät halua (tai osaa) osallistua heitäkin koskevaan päätöksentekoon. On helpompaa olla o t t a m a t t a kantaa j a katsoa kun asiat pyörivät omalla painollaan, j o p a ilman subjektia. Ylioppilaskunta j a opiskelijapoliitikot käyvät vaaleista vaaleihin kannatuksella tai kannatuksetta. JYY:n hallitusneuvotteluja käyd ä ä n parhaillaan. Hallintovaalien kuviot ovat täysin hämärässä vaikka silloin valitaan laitosneuvostot, tiedekuntaneuvostot j a yliopiston hallitus. O t t a a k o ylioppilaskunta k a n t a a laitoskohtaisiin ongelmiin vai jätt ä ä k ö se asian laitosneuvostolle? Pystyvätkö ongelmat häviämään j o tällaisessa byrokratiassa? J Y Y : n hallitus on enemmistöpohjainen, koska kaikki ryhmät ajavat vain omiaan hallitukseen. Vaikeimman hallitusratkaisun joutui tekemään Reunioni, j o k a voi osoittaa vaihtoehtoisuutensa. Pullamössöhallitus taitaa olla ainoa vaiht o e h t o vapaalle vasemmistolle. O n k o k u m p p a n e i n a Australian kanit, talousihme Pörssi vai Väyrysen Maalaisliitto? Hankkimalla itsensä oppositioon ei Reunioni vaikuta uskottavalta. Hallituksessa vihreästä veminismistä tulee opiskelijapolitiikan subjekti. Voisivat vaikka poistaa aluksi Y T H S : n 144 m k , kun minä (subjekti) en halua m a k s a a muille ilmaisesta terveydenhuollosta. T u h a t k u n t a , v a n h a n a hallituspuolueena, vaatii opiskelijoiden sananvaltaa lisää yliopiston hallintoon. Eikä K o k o o m u s ole J Y Y : n hallituksessa toiminut opiskelijoiden etujärjestönä? Miksi ylioppilaskunta ei ole j o nyt vaikuttava elin? Hallintovaalien 3 % äänestyspassiivisuus on suurin syy, miksi opiskelijan ääntä ei edes tarvitse kuunnella. Tällöin valintaa ohjaa Fort u n a , j o k a ohjaa 8.12. vain m u u t a m a t äänestyspaikoille (Kasv.tiet: rakennus C, o p e t t . h u o n e , yht.tiet: Mac 118, hum.tiet: Lyhty, m a t . l u o n n : Mad 247, liike.tiet: rakennus L) Kuka oikeastaan tietää ketä j a mitä kaikilla kolmella lapulla pitäisi äänestää j a miksi. Seppo Lyyra Toinen vuosi asunnonvälitystä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan asunnonvälitys pyöri tänä syksynä jo toista kertaa ylioppilastalolla. Välitys alkoi elokuun puolessa välissä ja jatkui lokakuun loppuun saakka (lokakuun puolipäiväisenä). Kaiken kaikkiaan asuntoja ilmoitettiin välitykseen 200 kpl. Näistä suurin osa oli alivuokralaishuoneita, mutta myös muunlaisia asumismuotoja tarjottiin. Asuntotyypit jakautuivat seuraavasti: Yksiöt 7 kpl, vuokra (500—1100 mk) Kaksiot 9 kpl, ( 1200 mk) Kolmiot 3 kpl, ( 3000 mk) Neliöt 1 kpl, (3200 mk) Omakotitalot 10 kpl, 1000— 4000 mk) Rivija paritalohuoneistot 4 kpl, ( 1900 mk) Omakotitalojen ylätai alakerrat 16 kpl, ( 1000 mk) Mökit, kesämökit, erilliset piharakennukset 13 kpl, (300—1000 mk) Alivuokralaishuoneet omakotitalosta tai rivitalosta 71 kpl, (350— 830 mk, yleisin n. 5-600) Alivuokralaishuoneet kerrostaloista 53 kpl, (400—1000 mk) Huoneet toisen toverina (esim. yksiöstä) 5 kpl, (280—900 mk) Vaihtotarjoukset (Helsinki, Tampere) 2 kpl Muut (huoneita lomakodista, teollisuuskylän asuntoja, asuntolahuone...) 6 kpl Suurin osa tarjotuista asunnoista oli polkupyörämatkan päässä keskustasta, mutta tarjouksia tuli myös paljon kauempaakin (n. 25 km:n säteellä keskustasta). Kaukaisin kohde oli 51 km:n päässä oleva asuntola... Asunnoista kaikki eivät menneet kaupaksi välityksen kautta. Syynä saattoi olla esimerkiksi pitkä etäisyys, asunnon kalleus tai huono varustetaso. Joissakin tapauksissa asunnontarjoaja ilmoitti saaneensa vuokralaisen muuta kautta. Kaikkiaan asuntoja välitettiin syksyn aikana 95 kpl, mikä on suunnilleen saman verran kuin viime vuonna. Asunnonsaajien lukumäärä noussee kuitenkin hieman yli sataan, kun siihen lasketaan mukaan myös mm. parien toiset puoliskot. Vuokranantajien taholta yleisin toive vuokralaisen suhteen oli tupakoimattomuus. Moni vuokranantaja esitti myös toiveen vuokralaisen sukupuolesta (82 toivoi erityisesti naispuolista, 33 miespuolista vuokralaista). Muutamissa tarjouksissa toivottiin myös pientä apua esim. talon töissä, lastenhoitoa tms. Monet alivuokralaishuoneen tarjoajista toivoivat, että vuokralainen olisi poissa viikonloppuisin. Yleensä asunnot tarjottiin vuokralle vuodeksi tai pidemmäksi aikaa, mutta myös muutamien kuukausien vuorasopimuksia esitettiin. Hakijoista suurimmalla osalla oli toiveena oma yksiö tai kaksio läheltä keskustaa. Hankalin tilanne tuntui olevan pareilla, jotka etsivät yhteistä asuntoa. Myös omakotitaloilla ja muilla suuremmilla huoneistoilla oli yllättävän paljon kysyntää. Innostusta vuokrata suurempia asuntoja esim. toveriporukoille tai pareille oli ilmassa, ja muutamiin tarjotuista suuremmista asunnoista syntyikin varsin tyytyväisiä "yhteisöjä". Useimmat asunnonhakijat toivoivat pidempiaikaista vuokrasuhdetta. Asunnonvälityksen merkitys ei kuitenkaan rajoittune vain pelkästään välitettyjen asuntojen määrään. Myös mainonnalla ja tiedotuksella välillisine vaikutuksineen on oma merkityksensä. Suurin osa asuntotarjouksista keskittyi luonnollisesti aikaan, jolloin oli meneillään mainoskampanja sekä lehdistössä että radiossa. Samalla, tiedottaessaan asunnonvälityksestä ylioppilaskunta välittää kuitenkin myös tietoa opiskelijoiden asuntotilanteesta yleisemminkin. Moni asunnontarjoaja saattaa havahtua huomaamaan tilanteen, ja vaikkei hän välttämättä ilmoittaisikaan asuntoaan välitykseen hän saattaa vuokrata sen opiskelijoille muuta kautta. Jatkossa asuntoja voi kysellä esimerkiksi KOAS:ilta, jonne voi myös ilmoittaa vapaana olevan asuntonsa. Terveisin Helena N, nyt jo entinen asunnonvälittäjä
19 Ylimmästä alitajuntaan Christoph Hein: Tien loppu (Horns Ende). Suomentanut Markku Mannila. Otava 1987. I täsaksalaisen Christoph Heinin ensimmäinen käännetty romaani Vieras, ystävä ilmestyi kaksi vuotta sitten, jolloin Arto Virtanen kirjoitti siitä Parnassossa: "...tämä on lopultakin kirja, joka laajenee tarkasta yksilökuvauksesta kansallisen egon — ja yliminän — kattavaksi kuvaksi". Vieras, ystävä kertoi 40vuotiaasta lääkäristä Claudiasta, jonka näennäisen itsetyytyväisyyden ja ulkonaisen menestyksen takaa paljastui tyhjä ja merkityksetön elämä. Jännite ulkoisen tyytyväisyyden ja sisäisen tyhjyyden välillä synnytti kuilun, johon monet lukijat pystyivät samastumaan. Claudian sanat: "Minulta ei tietääkseni puutu mitään. Minua on onnistanut. Minun asiani ovat hyvin" läysivät nopeasti kohteensa tämän päivän horjutetusta traditiosta syntyneessä eurooppalaisessa ihmisessä. Niin idässä kuin lännessä menestyneestä Claudiasta tuli modernin maailman irrallisuuden kuva. Jos viileä Claudia kuvaa ihmisen ja kansan yliminää, niin Christoph Heinin uudessa romaanissa Tien loppu avautuu alitajunnan koko monimutkainen ja rikas verkko. Kirjan saksankielinen nimi Horns Ende viittaa kirjan päähenkilöön historioitsija Horniin, joka joutuu jättämään Leipzigin syytettynä epäisänmaallisesta toiminnasta 1950-luvun alussa ja saapumaan Guldenbergin pikkukaupunkiin. Vietettyään muutaman vuoden kaupungin museon johtajana hän joutuu uudelleen syytetyksi ja lopuksi hänet löydetään metsästä itsemurhan tehneenä. Varsinaista juonta kirjassa ei ole, vaan kaupungin elämää ja kaupunkilaisten suhtautumista Hornin tapaukseen valotetaan viiden araiiHiäkertojan kautta. Hornin kuolema on se piste, joka avaa kaupunkilaisten silmät ja paljastaa koko heidän motiiviensa kompleksisen ja vähemmän imartelevan pohjan. Tältä kannalta katsoen ensimmäisenä "syytettyjen" penkillä on kaupungin pormestari kruschkatz, joka i n u : S % on ollut yhteydessä Hornin tapaukseen jo leipzigissa. Vaikka hän Guldenbergissa yrittääkin jopa estää liian innokasta apulaistaan tutkimasta Hornia, hän leimautuu Hornin kuolemasta monella tapaa. Kruschkatzin historiakäsityksen mukaan historiaa ei ole, vaan on vain joukko detaljeja, jotka ihminen pyrkii järjestämään omien mieltymystensä mukaan. Myös kirjan toinen kertoja, resignoitunut tohtori Spodeck kehottaa Hornia luopumaan itsepintaisista käsityksistään. Spodeckista historia on joka tapauksessa vain vääristynyt kuva, subjektiivisten kokemusten ja mielteiden summa. Kirjassa pohditaankin muistamisen ja unohtamisen dialektiikkaa, mitä korostaa jokaisen luvun alussa olevat Hornin ja Thomasnimisen pojan väliset vuoropuhelut. Juuri Thomas löytää ystävänsä kanssa Hornin tämän hirttäytymisen jälkeen, ja vuoropuhelussa Horn pakottaa vastahakoisen Thomasin muistelemaan häntä: "Vain silloin, jos sinä et muista, vain silloin, jos sinä et jatka tuon loputtoman verkon punomista, kaikki valuu tyhjiin. Mutta sitten ei kukaan pidä enää myöskään kiinni sinusta." Mutta olisi liian yksinkertaista nähdä Tien loppu mustavalkoisena, syyllisten ja syyttömien asetelmana. Pikemminkin kirjassa kuvataan ihmisten loppumatonta ja voimatonta pyrkimystä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja kaikille yhteiskuntajärjestyksille ominaisia valtarakenteita. Äärimmäisissä tilanteissa — joista Hornin itsemurha on oire — sopeutumisenja vallanhalu saa nöyryyttäviä ja brutaaleja muotoja. Romaanin henkilöiden tarve ja halu sopeutua vallitseviin olosuhteisiin saa heistä irti perustavaa laatua olevia, jopa arkkityyppisiä tuntemisen tapoja ja tarpeita. Intiimisyys ja tarve tunnustukselliseen tilitykseen leimaa näiden viiden henkilön puheenvuoroja, joista koostuu koko inhimillisen tuntemisenja kokemisentapojen skaala. Kun yliminä repeää, jäljelle jää pettymyksen ja toivon, alistumisen ja kapinan, häpeän ja voiton, kuoleman odotuksen ja pelon tunteet; ei syyllisten ja syyttömien joukko. Avoimimmin ja karmeimmin tämä alitajunta työskentelee kirjan yhdessä kertojassa, mielisairaassa Marlene-tytössä, jonka kohtalolla viitataan kolmanteen valtakuntaan. Äärimmilleen viedyn tilanteen purkautumistie on sairastuminen, hullun unet, joiden logiikka on yhtä varma ja tosi kuin normaalina pidetyn maailman. Jännite sirauden ja terveyden, hullun ja normaalin maailman välillä on mielenkiintoinen, kun ihmisten virallisten julkisivun ja sovinnaisen elämän takaa löytyy syyllisyyttä ja pelkoja, valheita ja unohtamista, unohdettuja tunteita ja tarpeita. Tuomittuina pitkästyttävään turvallisuuteen ihmiset ovat joutuneet tukahduttamaan vapaudenhalunsa. Kertojien purkauksenomaisuus ja intensiivisyys paljastaakin unohtamisen ja tabujen vaarat. Heidän psyykensä vaatii heitä selvittämään menneisyyden edes omalta kohdaltaan ja itselleen. Romaanin kerronta on subjektiivista ja subjektiivisiksi tilituksiksi romaani jää myös juoneltaan. Paitsi henkilöidensä ylittämättömältä vaikuttavan vierauden toisiinsa kirja paljastaa heidän muistikuviensa subjektiivisuuden, katkelmallisuuden, joka ei salli täydellisen kokonaiskuvan muodostamista. Vain Hornin itsemurha on fakta, muut osaset mosaiikissa odotavat täydennystään. Leena Eilittä-Kunnas Rakkaus maksaa S veitsiläinen Adolf Muschg venyttää rakkauden käsitettä äärimmilleen seitsemässä novellissa. Moni novellin henkilöistä on turhaantunut ja tympääntynyt elämän arkipäiväisyyteen (prokuristi hankkii rakastajattaren). Vieraantumisen takana piilee rakkaudettomuus. Muschg on tavallaan kiero novellisti, sillä hän hyppää tyylistä toiseen syöksylaskijan vauhtia. Yksinkertaisen maalaisen tarina Oikeudelle on paikoittain karkea kun taas "Sininen mies"-tainan kertoja edustaa sivistynyttä, rahan pesemää maailmaa. Muschg kuvaa ironisesti "Uskottoman prokuristin" mietteitä salaisen suhteen edetessä. (Prokuristi = toiminimen palveluksessa yleisvaltuutuksen saanut) Kyynisyys (huumori) on huipussaan kun mies kehittää itselleen tahallaan umpisuolenleikkauksen. Kun lisäke napsautetaan pois, prokuristi pääsee eroon myös naisesta. Irrottautuminen tuo helpotuksen. Epäsovinnainen rakkaustarina on myös "Jotain mieluisaa elämässä", joka kertoo syrjäisen seudun elämstä, isästä ja kahdesta aikuisesta tyttärestä. Hilpeästi isä selittää Oikeudelle, että kaiken takana on vain halu tarjota heille edes jotain mieluisaa, elämässä. Isoisä kävi bordellissa -novellin lapset ahdistelevat isoisää kysymyksillään tuosta erehdyksessä tehdystä käynnistä. Novellia "Playmate" on kiinnostava verrata suomalaiseen, ruotsinkielisen Johan Bargumin Canberra? Do you hear me? -novelliin. Molemmissa eronneen perheen isä saapuu lapsensa tykö velvollisuuskäynnille. Edessä on lapsen mielenvaihteluja isän avuttomuus. Kuollut Lemmikkieläin purkaa jännittyneen tilanteen kylmäksi todellisuudeksi. Muschg ei monen nykykirjailijan tavoin karta symbolista kuvakieltä. Tarinat Sveitsissä voisivat tapahtua yhtä hyvin Suomessa. Adolf Muschg on saanut ansiostaan romaani,näytelmäja novellikirjailijana mm. Conrad -FerdinandMeyer-palkinnon 1968 ja Herman Hesse-palkinnon 1974. M p Adolf Muschg: Uskoton prokuristi (rakkaustarinoita) Suom: Sinikka Kallio. Weilin + Göös 1987, s. 183. Bt^+i^mH^^** Meiltä edulliseen TARJOUSHINTAAN 1 9 1492 652 7§o — Mercantilmapit — Plasticmapit 7 cm — Plasticmapit 4 cm — Luentokansio A4 — Luentopaperi A4/100 Isohko erä halpahintaisia — avolehtiöitä — vihkoja A4/A5 — kierrevihkoja A4/A5 — luentolehtiöitä Poikkea ostoksille! / Xafymi TQ l PAPERI Yliopistonkatu 6 JYTK/Kokoomus Kiitämme äänestäjiämme JYY:n edustajistovaaleissa osoittamastanne luottamuksesta! JYTK:n hallituksen järjestäytymiskokous 1.12.87 klo 16.00 piiritoimistolla (os. Aatoksenkatu 8E). Railakkaat PIKKUJOULUT tulossa. Päivämäärä on 15.12.87. Pitopaikka julkistetaan seuraavassa Jylkkärissä. JOK Jyväskylän Opiskelevat Keskustalaiset Saunailta keskiviikkona 25.11. klo 19.00 Maaseudun raittiusliiton saunalla (Vaajakoskenne 14, käynti pihan puolelta). Mukana mm. Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja Olli Rehn sekä entinen puheenjohtaja Timo Toropainen. Tervetuloa! !! NEFA — Pikkujoulua vietetään 7.12.-87 klo 20.00 lähtien Ilokiven yläkerrassa. Tarkemmat toimintaohjeet etnologian laitoksen ilmoitustaululla. — Kulttuuriantropologian opiskelijat kokoontuvat 25.11. -87 klo 16.00 todennäköisesti kirjakahvilassa, kysy Keijolta p. 243937. KRS Kansan Raamattuseuran Opiskelijat, Vaasankatu 12 A, 40100 Jyväskylä, puh. 610 331 28.11. Yhteinen ilta pappilassa klo 19. 1.12. Länsimaisen ja hebrealaisen ajattelun ero. Toimistolla klo 19 Helena Heikkinen. 3.12. Miesten saunailta Kortepohjan kirkolla klo 19. 5.12. Joulujuhlat Kesyn koululla. 8.12. Itsenäistyminen. Toimistolla klo 19 Sauli Puukari. Viikko-ohjelma: ti Iltapäiväkahvit klo 13— 16, Opetusilta klo 19 ke Aamurukous klo 8, Ovityön päivä to Kerran kuussa miesten saunailta Kortepohjan kirkolla klo 19 la Lauantai-ilta klo 19 su Kerran kuussa avioparien yhteinen iltapäivä toimistolla Tervetuloa! Jkl:n Nuor. ja Opisk. YK-yhd. Kokous tänään keskiviikkona 25.11. 1987 klo 17 yliopiston kirjaston ryhmätyöhuoneessa ( ) 3. kerroksessa. Myös uudet jäsenet ovat tervetulleita! UNICEF-joulukortteja, kalentereita ym. jälleen myynnissä LOZZln ala-aulassa 2.—3.12. klo 10:stä eteenpäin. Tervetuloa ostoksille! Fokus ry 25.11.1987 kokoustetaan edellisen kerran tapaan klo 19 Beckerin kirjakahvilan piharakennuksen takkahuoneessa. Käsitellään ikuisuuskysymyksiä, kuten pikkujouluja ja matkailua. Pikkujoulua vietetään keskiviikkona 2.12. klo 18—01 yo-talon yläkerrassa, jollei parempaa paikkaa ja sopivampaa ajankohtaa ilmaannu. Pitkään ja hartaasti suunnitellut opintopiirit aloitetaan tiistaina 1.12., jolloin Risto Alapuro puhuu ranskalaisesta sosiologiasta kirjallisuuden laitoksella A 104:ssä klo 18 alkaen. Vain määrätyt jäävät metsään! Jyrinä ry Jyrinän pikkujoulut ti 1.12. alk. klo 19.00 Vuorilammen majalla. Kuuman kiukaan ja makkaran lisäksi on tiedossa pikkupakettien vaihto, perinteiset hupailut ym. Omat 'eväät' ja paketti (alle 10,-) mukaan. Tervetuloa tonttuilemaan! Ev.lut. opiskelijalähetys Opiskelijaillat toimistolla Vapaudenkatu 24 B kello 19. 25.11. Miten tulin uskoon 2.12. Raamattu kertoo pelastuksesta — Arvi Tuomi JARU Tervehdys nuoret reserviläiset Keskiviikkona 25.11.1987 syyskokous Kortepohjan A-talon tilaussaunassa alkaen klo 18.30. Pikkujoulu 2.12.1987 myös Kortepohjan A-talon tilaussaunassa alkaen klo 18.00, joten on aika etsiä tonttulakki piirongin laatikosta.Ohjelmassa mm. saunontaa, glögiä, joululauluja jne. Itsenäisyyspäivän ohjelmasta lisätietoja syyskokouksessa. Muistathan myös pistooliampumavuoron joka tiistai. Herännäisopiskelijat Seuraavat opiskelijoiden kotiseurat Myllyjärvellä keskiviikkona 9.12. klo 19.00 osoitteessa Patotie 2 B 39. Maanantaina 30.11. klo 17.30 on Pappilassa, os. Vapaudenkatu 26 (pääkirjastoa vastapäätä oleva kellertävä, ei kerrostalomainen rakennus), Jyväskylän herättäjäyhdistyksen seurat, jonne me nuoret olemme tervetulleita. ("Nyt yhdessä jo lähtekää..." SV 245: mukaan). Suomen kirjoituskoneiden ykkönen Brother esittelee veljessarjan kuopuksen. brother AX-I 5edistyksellinen kirjoituskone edullisesti. Katso hintaa 1.695 Valtuutettu Brother-myynti ja huolto i ^ Jyväskylän C V Konttorikone Gummeruksenkatu 6, puh. 941-619 646