2 N, Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunta julistaa haettavaksi Pääsihteerin viran ajalle 1.1.1987-31.12.1988. Tehtäviin kuuluu hallituksen, valiokuntien ja edustajiston asioiden valmistelu sekä päätösten toimeenpano ja ylioppilastalon isännöitsijän tehtävät. Hakijalta edellytetään ylioppilaskunnan asioiden tuntemusta, kokemusta järjestötoiminnasta ja taloudenhoidosta sekä hyvää kielitaitoa. Virka on JYY:n virkasäännön alainen. Palkkaus A 18. Lisätietoja saa pääsihteeriltä, puh. 612509. Hakemukset todistusjäljennöksineen on toimitettava keskustoimistoon viimeistään 14.11.1986 klo 15.00 osoitettuna JYY:n edustajistolle, osoite Keskussairaalantie 2, 40600 JYVÄSKYLÄ. Jyväskylässä 24.10.1986 Ylioppilaskunnan hallitus THE cu>e> Kulttuurivaliokunta tiedottaa Kulttuurimatka Tampereelle tapahtuu siis 31.10.86. Lähtö on liikuntatieteellisen edestä klo 11.00 Töysän Linja Oy:n tilausajolla. Aluksi Tampereella mennään Andy Warholin näyttelyyn, ja sen jälkeen on ohjelma vapaa. Teatteriin menijöille tiedoksi, että 10 pientä neekeripoikaa alkaa TT Frenckellissä klo 19.00. Teatteriliput tulee maksaa 29.10.86 mennessä kulttuuriohjaajalle yotalolla (40,-). Paluu Tampereelta tapahtuu klo 2.00 yöllä. Mikäli joku aikoo jäädä Tampereelle, on siitä ilmoitettava kulttuuriohjaajalle menomatkalla. Tervetuloa. Puolalaisdelegaatio Ystävyyskaupungistamme Poznanista on jälleen tulossa vieraita kylään. Super Duoja seuralaiset saapuvat Jyväskylään 11.11.-86 ja lähtevät takaisin Puolaan 18.11.-86 ' Neuvostovieraita yo-kunnassa Jaroslavlin yliopiston viiden hengen valtuuskunta vierailee Jyväskylässä 27.10.5.11.1986. Vierailu perustuu JYY:n ja, sikäläisen opiskelijajärjestön, Komsomol-komitean väliseen sopimukseen. Jaroslavlin yliopiston rehtorin, G.S. Mironovin, johtama valtuuskunta tutustuu runsaan viikon aikana läheisesti sekä yliopiston että ylioppilaskunnan toimintaan. Yliopiston ja kampus-alueen esittelyn ohella valtuuskunta perehtyy tarkemmin liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja vierailijoiden omiin tieteenaloihin. Ylioppilaskunnan organisaation esittelyn ohella valtuuskunta tutustuu myös ylioppilastaloon ja Kortepohjan ylioppilaskylään. Jyväskyläläistä opiskelijaelämää tarkastellaan tenttibileiden, ainejärjestötoiminnan, Remun konsertin sekä Rentukan disco-illan kautta. Kampus-alueen ulkopuolelta vieraille esitellään mm. Viherlandiaa, Kankaan paperitehdasta ja Peurungan kuntoutuslaitosta. Lisäksi täällä opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat näyttävät Jyväskylää ulkomaalaisen silmin. Jyväskylän kaupunki vastaa isännyydestä vierailun kolmena viimeisenä päivänä. Vieraat tutustuvat kaupungin koulujärjestelmään sekä eri kulttuurilaitoksiin. MT Super Duo soittaa akustista kitaramusiikkia todella hyvin. He keikkailevat Kuopiossa, Joensuussa ja täällä Jyväskylässä ainakin 16.11.86 Yliopiston juhlasalissa Juice & Grand Siamin lämmittelybändinä. Mikäli haluat solmia suhteita puolalaisiin ystäviimme, tule talolJe. Valiokunnan tytöt haluaa poikia lisää. Kyllä tytöistäkin tykätään. Esikarsinnat kulttuuriohjaaja Anitan luona. Tule ja tukehdu. Terveisin kulttuurivaliokunta JYY:n edustajiston vaalit Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali toimitetaan tiistaina 18. ja keskiviikkona 19. marraskuuta 1986. Vaaliasiakirjojen palautusaika on päättynyt. Asiakirjoissa mahdollisesti esiintyneet virheet ja puutteet on vaaliliittojen asiamiesten korjattava viimeistään 31.10.1986 klo 12.00 mennessä. Ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan 31.10.1986 klo 18.00, jonka jälkeen voi aloittaa ehdokasmainonnan. Äänioikeus on jokaisella syyslukukaudeksi 1986 läsnäolevaksi ilmoittautuneella ylioppilaskunnan jäsenellä. Äänestyspaikalla on äänioikeuden toteamiseksi esitettävä joko opintokirja tai opiskelijakortti. Myös maksukuitin ja henkilötodistuksen esittämällä voi äänestää. Ennakkoäänestys on tiistaina 11. marraskuuta klo 12.00-20.00 ylioppilaskylän Lillukassa ja keskiviikkona 12. marraskuuta klo 10-18.00 ylioppilastalolla. Varsinainen äänestys: Ti 18.11. klo 10-18.00 Mattilanniemi MaA klo 11-13.00 Freda klo 10-18.00 Ylioppilastalo Ke 19.11. klo 10-18.00 klo 12-20.00 Yliopiston päärakennus Lillukka JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Keskusvaalilautakunta julkilausumaesitys pakolaispolitiikasta JYY:n hallitus hyväksyi kokouksessaan 20. lokakuuta seuraavan julkilausumaesityksen SYL:n liittokokoukselle, joka kokoontuu 20.-21. marraskuuta Helsingissä. Yhä kansainvälistymässä maailmassa emme voi sysätä henkilökohtaista vastuuta pois myöskään maailmanlaajuisista kysymyksistä. Yhtenä suurimmista esteistä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi ovat meidän omat asenteemme. Millään järkiperäisillä syillä ei Suomen pakolaispolitiikka olekaan perusteltavissa. Asenteidemme muuttamiseksi meidän on opeteltava elämään yhdessä vieraista kulttuureista tulevien kanssa. Suomessa on vähemmän ulkomaalaisia kuin missään muussa Euroopan maassa, Albaniaa lukuunottamatta. Samoin on kuvaavaa, että esim. Ruotsin vastaanottama pakolaismäärä on noin 100kertainen Suomen vastaavaan määrään. SYL: n liittokokous vaatiikin, että Suomen on nostettava pakolaismääränsä pohjoismaiselle tasolle. Tasaarvo ja oikeudenmukaisuus eivät ole vain sanoja: ne ovat tekoja. Edustajisto JYY:n edustajisto äänesteli kokouksessaan 21. lokakuuta liittokokousedustajista niin innokkaasti, että kokous venyi lähes kaksi ja puolituntiseksi ja kokouksen lopussa olikin jo päätösvaltaisuusvaikeuksia. Kokouseen saapuneista 28 edustajiston jäsenestä koko urakan jaksoi kunnialla läpi 19. Varsinaisen toiminnan toisen lisäbudjetin käsittely sujui jouhevasti. Lisäbudjetti hyväksyttiin hallituksen esityksen mukaisena yksimielisesti. Eniten keskustelua aiheutti kalenterin lähes 15 000 markan budjettivajaus, joka johtui ilmoitustulojen jäämisestä huomattavaksi budjetoitua pienemmäksi. Toisen lisäbudjetin kokonaisumma oli 35 750 markkaa. JYY:n edustajiksi SYL:n liittokokouksen 20.-21. marraskuuta valittiin äänestyksen jälkeen Ari Heikkinen, Terttu Ihalainen, Veli-Matti Puranen, Matti Tanskanen, Matti Tulla ja Tuomo YliHuttula. OLL:n liittokokoukseen Jyväskylässä 2 1 . 22. marraskuuta valittiin myös äänestyksen jälkeen Olli Hyvönen, Liisa Kuusela, Kaisa Leppävuori, Pekka Pajarinen, Jari Peltonen ja MikaToroi. Armeijan harmaisiin siirtyneen Antti Savelan tilalle hallitukseen valittiin Lea Naukkarinen ja lehden johtokuntaan Leena Rantasalo. Helsinkiin opiskelemaan siirtyneen Tuomo Nenonsen tilalle lehden johtokuntaan valittiin Mari Lius. JYY:n edustajien valinta LIKES:n valtuuskuntaan toimikaudeksi 1987-88 jäi pöydälle.
Ohjelmalehtisessä tapahtumat oli alleviivauksella erotettu muutamista muista tapahtumista, joissa järjestäjänä toimivat mm. SKP:n paikallinen sekä Pietarsaaren piirijärjestö. Rauhanliikkeen piiristä kuuluu usein liikkeen saaneen turhaan vasemmistolaista leimaa. Toivottavasti ohjelmalehtinen ei karkottanut mahdollisia rauhanystävä-porvareita menemästä kuulemaan Chilen nykyisestä tilanteesta. Chilessähän on vastikään löytynyt tekijöitä taannoiselle Augusto Pinochetin murhayritykselle. Pidätys tarkoittaa Chilessä yleensä tuomiota. On yleisestikin myönteistä, että kotimaan kommunistinen liike suuntautuu ulkoasioihin. Parhaillaan SKP on avaamassa idänsuhteita, siis tietenkin suhteita Kiinan kansantasavaltaan. Avoimesta Kiinasta voi tarttua avoimmuutta suomalaisiinkin. Rauhan puolustajaksi lasketaan meillä harvemmin puolustusvoimat ns. rauhankeskustelussa. Rauhanajatuksia voisi lähteä puolustuslaitoksenkin piiristä. Saksan liittotasavallassa toimii upseerien rauhanliike. Olisiko moinen Suomessa mahdotonta? Ajatus ei sotisi pahasti virallista ajattelua vastaan, minkä mukaan Suomen puolustusvoimia ei ole suunniteltu hyökkäyssotaan. Esimerkiksi ilmatorjuntaohjusten hankinnassa moni näkee militarismin "pirun". Rauhaa mitataan meillä helpommin rahassa kuin ihmisissä. Eivät aseet sinänsä ole vaarallisia vaan ihmiset. Kansainvälisyyskasvatuksen olisi marssittava puolustusvoimiin. Ehkä oppineita herra siviilipalvelusmiehiä palkattaisiin sitä antamaan. Suomen Reserviupseeriliitto näkyy ottaneen ajasta vaarin. Liiton delegaatio lähti tutustumaan neuvostoliittolaiseen maanpuolustustyöhön. Lopuksi lainaus Pekka Parkkiselta (Pienten sydänten aika, VVeilin+Göös 1985) Meidän pelkomme. Heidän ainoa toivonsa. Meidät on aktivoitu toimimaan rauhan puolesta. Meidät on passivoitu toimimaan sodantekijöitä vastaan. Meidän pelkomme. Heidän ainoa toivonsa. Ja meidän välinpitämättömyytemme. Rauno Lahti Väkivalta Ihminen on ihmiselle susi. Kuinka monta kertaa tätä kulunutta fraasia onkaan käytetty väkivallattomaan Utopiaan uskovia idealisteja vastaan. Sitä on käytetty perusteluna yhteiskunnan varustamiselle moninaisilla pakkovallan instituutioilla. Tarvitseeko ihmistä suojella ihmiseltä? Valitettavasti tähän kysymykseen joutuu edelleen, Suomessakin, vastaamaan myöntävästi. Tämä ei saa kuitenkaan estää uskomasta ja toivomasta, etteikö tämä niin kuin aikaisemminkin monet luonnon laeiksi kuvitellut yhteiskunnalliset ongelmat olisi yhteisillä toimilla tulevaisuudessa ratkaistavissa. Yhden asian historian olisi pitänyt kuitenkin jo opettaa. Yhteiskunnan pakkovaltakoneistolla väkivaltaongelmaa ei ratkaista. Päinvastoin. Pakkovaltakoneiston olemassaolo ja siihen luottaminen estävät vaihtoehtojen etsimisen tehottomaksi osoittautuneelle järjestelmälle. Yhteiskunnan tarkassa valvonnassa olevaa pakkovaltakoneistoa tarvitaan siirtymävaiheessa nykyyhteiskunnasta väkivallattomaan yhteiskuntaan. Väkivallaton yhteiskunta on uskallettava asettaa yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Ymmärtämällä väkivalta ratkaistavissa olevaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi myytti ihmisen väkivaltaisuudesta on poistettavissa. Väkivaltaisuus on usein yksilön viimeinen hätähuuto yhteiskuntaa kohtaan. Parantamalla suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta, turvaamalla kaikille perustoimeentulo, mielekäs työ ja viihtyisä elinympäristö sekä vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä, omaan elinympäristöönsä, omaan yhteiskuntaansa on jo paljon voitettu. Väkivalta on hyvin pitkälle kulttuuri-ja kasvatusongelma. Niin kauan kun ihminen jo lapsena oppii turvautumaan väkivaltaan ongelmien "ratkaisemisessa", niin kauan yhteiskunta pysyy väkivaltaisena. Tämän päivän Suomessa väkivaltamalleja kyllä riittää eikä niiden poistamiseen tai edes vähentämiseen näytä olevan todellista tahtoa. Kyllä olisi kirveellä töitä! Pekka Kinnunen "Marssiminen on tylsää" Otsikko on lainaus erään rauhanmarssijan plakaatista 23.10. rauhanmarssilta Tampereelta. Rauhanmarsseja on vaarassa vaivata "joulumaisuus", eli niistä on tullut tiettynä ajankohtana toistuva, institutionalisoituva, juhla. Itse ajatus saattaa hyvinkin peittyä ulkokuoren, "juhlamenojen", alle. YK:n aseidenriisuntaviikon kansalaistoimikunta järjesti Jyväskylässä kulkueen ja rauhanjuhlan.
4 Poliisivaltio, hui olkoon. Poliisi pamputtaa hippejä. Uh. Muista 60-lukua ja Kent Statea, veli. Katso Mikkeliä. No, katsotaanpa nyt kuitenkin ensin Jyväskylää. Haastateltavia oli kaksi molemmat järjestyksen miehiä: Kortepohjan aluepoliisin toimiva vanhempi konstaapeli Aarno Vanni ja järjestyspoliisin komisario Teuvo Viikki. Keskustelu alkoi paljon parjatusta poliisin koulutuksesta. Haastattelijaa kiinnosti erityisesti psykologian osuus koulutukseen valittaessa ja itse koulutuksessa. Haastattelussa peruskoulutusta ja siihen valitsemisen perusteita koskevat tiedot rajoittuivat vanh. konst. Vannin henk.koht. muistikuviin hänen omasta koulutuksestaan, joka oli tapahtunut noin kymmenen vuotta sitten, joten haastattelija joutui harrastamaan hieman omakohtaista tiedonkaivantaa eri lähteistä käsin. Viimeisin niistä oli Tampereella sijaitseva alan oppilaitos, Tampereen poliisikoulu, jonka opintosihteerin hän tavoittikin puhelimitse. Keitä otetaan ihmisiä palvelemaan Poliiseksi pyrkiville, peruskoulunsa hyvin suorittaneille armeijassa reservin upseereiksi tai alisellaiksiksi pääseille terveille ja ajokortillisille nuorille miehille järjestetään kaksi kertaa vuodessa valintakokeet, jotka Vannin mukaan kestävät kaksi päivää. Kokeisiin pääsee 200-300 papereiden perusteella parasta hakijaa. Niissä mitataan psyykkisen ja fyysisen soveltuvuuden lisäksi mm. äidinkielen taitoa. Psyykkistä soveltuvuutta mitataan henkilökohtaisen haastattelun lisäksi erinäisillä psykologisilla testeillä, joista laitoksen psykologi tekee yhteenvedon. Opintosihteeri kieltäytyi kohteliaasti antamasta ko. testien luonteesta lisätietoja, jotka hänen mukaansa helpottaisivat laitokseen pyrkimistä. Siis testejä on, mutta millaisia, sitä emme tiedä. Esite "Poliisin ammatti sinunko valintasi?" kertoo, että koulutukseen valitaan keskimäärin 10 prosentti miehistä ja 2 prosenttia naisista, joiden kohdalla luonnollisesti luistetaan joidenkin alussa esittämieni vaatimusten suhteen. Konstaapeli Vanni kertoi, että hyväksytyistä on tätä nykyä ylioppilaita 80-90 prosenttia ja että heidän määränsä on tarkoituksella rajattu juuri siihen, jotta voitaisiin huomioida myös ammattija kaupallisen alan koulutuksen saaneet, sillä heidän erityistaitonsa ovat monesti avuksi alati erikoistuvassa ja eteenpäinmenevässä poliisitoimessa. Pelkällä elämänkoululla ei siis poliisiksi pääse. Poliisi sinunko Kuinka ihmistä opetetaan palvelemaan Peruskoulutukseen kuuluu kokelaskurssin ja miehistökurssin suorittaminen. Kokelaskurssi kestää 5 kuukautta ja miehistökurssi 8. Näiden kahden välissä on 1-2 vuotta kestävä kenttätyöskentely. Elokuusta -87 lähtien kurssien pituudet vaihtavat paikkaa, mikä merkitsee sitä, että poliisikokelas joutuu opiskelemaan 3 kuukautta aikaisempaa enemmän ennen kuin pääsee kentälle. Vastaavasti moehistökurssi on sitten saman 3 kuukautta lyhyempi. Kokelaskurssin psykologian opetuksesta kysellessäni ei puhelimessa tuntimääriä herunut, mutta prosentteja kylläkin. Psykologia kuuluu ns. yleisaineisiin, joita ovat sen lisäksi äidinkieli, valtio-oppi sekä itsepuolustus ja liikunta. Näiden neljän aineen (itsepuolustus ja liikunta ovat yksi aine) kiintiö koko opetusohjelmasta on 38 prosenttia. Miehistökurssilla yleisaineiden osuus vähenee 32 prosenttiin, jonka jakavat psykologian kanssa enää vain äidinkieli ja itsepuolustusliikunta. Haastattelussa Vanni selvitti. että kokelaisvaiheessa psykologian kurssit ovat lukion kurssien kaltaisia, ja että miehistökoulutus keskittyy enemmän käytännön tilanteisiin, jotka hänen mukaansa ovat hyvin vaikeita ja harkintaa vaativia. Peruskoulutuksen jälkeen voi mennä jatkokoulutukseen ja valmistua ensin ylikonstaapeliksi ja sen jälkeen komisarioksi. Kokelaskurssin suorittanut saa virkanimen nuorempi konstaapeli, kun taas miehistökurssilta valmistuu vanhempia konstuja. Lisäksi poliisimiehet ja naiset menevät eripituisille erikoistumiskursseille, joille Viikin mukaan on aina enemmän hakijoita kuin voidaan ottaa myös vanhemman polven edustajissa. Kuinka ihmistä palvellaan Laki on laki, ja poliisi on poliisi. Jos laki sanoo näin, poliisi tekee niin. "Useimmiten poliisin takana on kiukkuinen asianomistaja, jonka vapauksia ja oikeuksia on loukattu, ja joka vaatii poliisilta tehokkaita, lain edellyttämiä toimenpiteitä", sanoo komisario Viikki. Eikö poliisin työssä tule koskaan ristiriitaa lain kirjaimen ja käytännön tilanteen, jopa omantunnon välillä? "No jaa", miettii Viikki, "tässä mennään nyt yksittäistapauksiin, tuonne politiikan ja vankeinhoidon puolelle". Kaikki määräykset vangittujen ns. oikeusturvasta eivät häntä miellytä, kun hänen mukaansa niistä puhuttaessa unohdetaan tavallisen, rehellisen kansalaisen turvallisuus. Peruskansalaisen puolella ei usein ole kukaan muu kuin poliisi, eikä sekään Viikin mukaan riittävästi. Esimerkkinä hän mainitsee nuorison jokaperjantaisen ilakoinnin öisellä kadulla aivan asuintalojen ikkunoiden alla, mikä ajaa kerrostaloasukkaat stressin partaalle. Heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin valittaa häiriöstä poliisille. Toisaalta taas nuorisolla tulisi olla oikeus hauskanpitoon ja kokoontumiseen. Lisäksi häiriröta tuottaa vielä ohiajava liikenne. Myös Vanni kokee kiusallisena poliisin aseman erilaisten vaatimusten ristitulessa, jossa vaaditaan kokonaisvaltaisia, molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Jos sun faija sua hakkaa yhtenään ... Poliisihuumori on in. Nyt ja aina. Mutta mitäpä itse sen kohteet tuumivat siitä? No eipä paljon mitään. "Kautta aikojenhan on esivalta ollut kansan hampaissa, pappeja ja poliisia myöten", sanoo Viikki. "Tiedon puutetta", toteaa Vanni omassa puheenvuorossaaan. Hän lukee poliisin ja armeijan arvostelijat samaan kastiin, kuinkas muutenkaan. Harvemminhan poliiseissa sivareita lieneekään. Tämän päivän poliisihuumorin profeetasta, Juice Leskisestä, mielipiteet menevät hieman ristiin. Viikki ei ymmärrä moniakaan Juicen juttuja ja pitää niitä lähinnä yleisön kosiskeluna, tosin Juicesta kuulemma "irtoo" järkeviäkin kannanottoja.
mt w~ 5 ystäväsi? f Hieman nuorempaa sukupolvea edustava Vanni taas sanoo pitävänsä Juicesta, mutta toivoo, ettei kaikkia hänen vitsejään otettaisi todesta. Vannilla on itselläänkin taiteilijapiireissä kontakteja, eikä hän näe ammattinsa olevan niille esteenä. Viikkiä Juicen jutut "ei jää kaiveleen", koska "ei tarvita paljoa siihen, että pystyy arvostelemaan toisia". Vannin näkemys on, että poliisista on helppo tehdä narri, jos sellaista tarvitaan. Vannin mukaan opiskelijoissa ei tätä nykyä kovin monia poliisin haukkujia ole, ja hän muistuttaakin, että useista opiskelijoista itsestään tulee valmistuttuaan >oliisin kaltaisia virkamieliä. Viikkin on oppinut tämän katsellessaan Helsingin aikojensa rääväsuisia opiskelijoita tänä päivänä: vanhennuttuaan heistä on tullut hyvin poliisimiyönteisiä ja usein ryppyotsaisempia kuin itse poliisit, joilta he nyt odottavat tehokkaita toimenpiteitä. Niin se käy. Kortepohjan tilanne Vanni ei muistele pahalla kohtaamisiaan opiskelijoiden kanssa. Kortepohjassa ikävät tilanteet ovat useimmiten selvinneet rauhanomaisin keinon, ja rauhanhäiritsijät yleensä ovat olleet yökylän ulkopuolisia. Nykyisin kuulemma yökylässä vallitsee kontrolli siitä, millaiset henkilöt sinne pääsevät asumaan. Sillä lailHuumeiden kanssa huseeraajat eivät Viikin mukaan useinkaan ole varsinaisia opiskelijoita, vaikka tätä kunniakasta titteliä kantavatkin. Koko kaupungin alueella kotihälytyksiä tulee keskimäärin n. 100 kuukaudessa, joista 50 johta pidätyksiin. Useimmiten asialla ovat vanhat tutut, joille ei pelkkä varoituksen antaminen riitä, terapeuttisesta keskustelutuokiosta puhumattakaan. Mikkeli poliisin häpeäpilkku? Viikki sanoo tiedottamisen olevan poliisille ongelmallinen kysymys: "Ei voidan häkästä nopeasti jotain, joka myöhemmin jouduttaisiin perumaan." Poliisi siis sanoo vasta sitten jotain, kun tietää varmasti. Lisäksi joissain tapauksissa on kysen jonkun henkilön intimiteettisuojasta. Tämähän ei ole tietystikään kansan mieleen. Se lukee mielellään jo seuraavan aamun lehdestä, mitä "todella" tapahtui. Lehdistön ja poliisin välillä on olemassa aikoinaan sovitut tiedottamisen pelisäännöt, joita Viikon mukaan varsinkin sensaatiolehtien reportterit rikkovat harkiten, tahallisesti ja jatkuvasti. Kun ei ole tietoa, sitä pitää luoda omassa päässä. "Ihmisten tiedonnälkä on valtava", sanoo Vanni, "ja johtopäätökset tehdään usein TV:stä ja lehdistä saadun tiedon perusteella." Itse Vanni ei ota kantaa Mikkelin tapahtumiin, koska ei tunne koko tilannetta. Viikin mielestä tilanne tarjosi poliisin vastustajille otollisen "iskupaikan". Hän yhtyy tasavallan presidentin kantaan, jonka mukaan kaapparin menemään päästäminen olisi vain "tasoittanut tietä tuleville yrityksille". Vapaaehtoiseten avustajien tarjoamaa psykiatrista apua on kuulemma käytetty aikaisemmin ainakin katoltahyppääjien taivutteluun, mutta "tuloksista ei ole näyttöä". Psykiatrisen avun käytön mahdollisuuksista Mikkelissä hänellä ei ole vielä tietoja. Poliisilla on kuitenkin valmiudet tällaisenkin avun käyttämiseen. Vielä itse tilanteesta, Viikki lupaa, että asiaa tutkitaan ja että vielä joskus poliisilaitoksessa hutkitaankin, eli että tilanteesta vastuussa oleva henkilö (syntipukki?) kyllä löydetään. Poliisikin on ihminen Työ tekijäänsä koulii. Millaiseksi poliisi kouliintuu? Vanni: "Tuo on vaikea kysymys. Sen tietää varmuudella, että muuttuu, mutta miten ... ainakin sitä pyrkii jatkuvasti parempaan." Vanni myöntää työn myöt ärsyyntymiskynnyksen madaltuneen. Mitä sitten. kun kynnys ylittyy? "Sen tilanteen pyrkii jotenkin välttämään." Nähtävästi toistaiseksi välttäminen on onnistunut. Kun tarpeeksi kauan näkee työssään elämän varjopuolia. niin ne lakkaavat kiinnostamasta vapaa-ajalla, niinpä poliisit harvemmin innostuvat parviaisteattereista, mehevistä juoruista jonkun yksityiselämästä tai sensaatiouutisista. Tekeekö työ myös kyyniseksi? "Ei tässä enää mikään uusi asia hätkäytä" Entä mitä miettii poliisi, joka näkee aamusta iltaan samat naamat nuppi turvoksissa ja tuntee tilanteen taustatekijät? Pohtiiko hän. missä vika? Ei. Viikki: "Organisaation koulutukseen eikä tavoitteisiin ei kuulu tällainen. Ei ole aikaa". Kun hälytyksen toisensa jälkeen painavat päälle, ei poliisi ehdi miettiä. Poliisi toimii, Miettiminen ja analysointi jääköön muille, se on heidän tehtävänsä. Tämä on järjestyspoliisin näkökulma. Tilanteessa on tehtävä, minkä parhaaksi näkee, mutta vasta jälkikäteen seuraa tutkijan tuomio: missä teit oikein, missä väärin. Ei ole helppoa poliisillakaan. Jari Kokkinen Musta Maija kaupungin halki vierii, yö jo on,/ katulyhdyt valaisevat tienoon hiljaisen./ Kansa nukkuu kotonaan, poliisi nyt valvii vaan,/ kierroksellaan partio nyt torin tarkistaa. (J. Malste runossaan "Poliisin yö, SEIS, POLIISI! -lehti 18.10.1986) ... ja tästä viedään. T. eräs aseistakieltäytyjä sanoi kerran että poliiseja ja rajavartiostoa vastaan hänellä ei ole mitään P. 29.12.1983 ystäväni räjähti ilmaan oulun hiukkavaarassa räjähdykseen johtaneiden tapahtumien takia vastuuseen vedettiin monta nappilaattaa syyteet ja rankaisut eivät tuoneet poikaa takaisin sotilaa vastuu on marionetin vastuuta T. Kersantti halusi katsoa jalkapalloa minä tv:n jatkosarjaa löin sitä miestä turpaan se repi minulta kauluksen mutta onneksi ei lomat palaneet P. minuakin pahoinpidletiin kerran: lyötiin turpaan ja viilleltiin soitin poliisille oikeutta saadakseni konstaapeli käski minut kotiin räyhäämästä T. pojat olivat ostaneet vappupallon ja serpentiinejä "Ei nyt ole vappu" totesi myymäläetsivä ja kohta oltiinkin kamarilla "lammas" sanoo vanhempi konstaapeli "sika" sanoo nuorempi minä seison niiden edessä alushousut jalassa me tavalliset suomalaiset miehet P. Erkki, nuorempi konstaapeli naimisiin menossa saunaa lämmittämässä otti veneen onnenpoukamasta muutaman ryypyn jälkeen (tästä vaiettiin) joki oli leveä "perkele, tie auki taivasta myöten!" sitä miestä naarattiin monta päivää T. se oli sellainen iso reinikaisen näköinen poliisi veti hanskoja käteen ja sanoi "täällä ci kittilän miehet hillu" oltiin itäkeskuksen metroasemalla P. paras poliisi on hukkunut poliisi T. mieti siinä sementtikopissa sitten panopticonia lennä pelikaanien saarelle aamulla minä nukuin takki pään alla heräsin vanhan miehen oksentaessa viereeni ja sitten yksi tyyppi myi muille tupakkaa P. tarkkailla ja rangaista etsiä potentiaalista rikollista ole siinä sitten ihmisten ystävä T. tapasin nuoren pojan se istui kaljalla wienerwaldissa tyttöystävänsä kanssa kertoi olleensa yötä "siellä", "tiäräthän sää" olivat antaneet sille takaisen väliaikaisen ajokortin ja kun minä kysyin siltä mikseivät antaneet alkuperäistä se sanoi ettei tiedä tai että jospa ne ovat hukanneet sen alkuperäisen P. varpuset ja varikset pellet ja pelätit loppujen lopuksi: kuka pelkää eniten? T. kun ystäväni kuusitoistavuotiaana oikeudessa kertoi kyllä pyytäneensä puhalluskoetta mutta poliisi oli vain vastannut että puhalla jätkä perseeseesi niin silloin näkyi yhdellä tuolilla punaista ja sinistä. ystäväni ajatteli vielä silloin että valta on kuin norsu: isoja pitkävihainen mutta viisas kuitenkin arvatkaa missä kohtaa meni pieleen? P. "mie niin tykkään kukista" sanoi talonsa polttanut mummo niuvassa T. matkoilla kerran kysyessäni mitä nuo kaikki poliisit oiken tekevät täällä antonio vastasi että heillä on ongelmia keskushallinnossa J ah y myili Pauli Kallio Tuomo Vainio
6 * W^%W •'* MM iii SHH 'WMm ( • • • • • Islamilainen teloitus saattaa tapahtua yhtä hyvin LänsiBeirutissa kuin Pariisissakin. , "Yksi vaarallisimmista huumeiden käyttötavoista on niiden poliittinen käyttö". Näin alkaa Christien ja Bruunin teos. Kirja ei ole huumei/ d e n puolustus, ei myöskään A huumesosiologiaa vaan "suu** ren pohjoismaisen huumesodan" kartoitusta. Kaman konstituutio Miksi juuri huumeet ovat nousseet sosiaalija kriminaalipolitiikan keskiöön? Millaisia tekijöitä suuren huumefobian taustalla lymyää? Millaisia hahmoja ovat tosielämässä myyttiset "huumeiden orja" ja tämän isäntä, "suuri huumehai"? Kuinka koherentti koko käsite "huumausaine" on? Tässä vain muutamia tekijöiden kysymyksistä. Niistä paljastuu perusolettamus: huumeongelma on pitkälle tuotettu ongelma; se on poliittisesti käyttökelpoinen; Vihollinen, luuli Pohjoismaat ovat pitkästä aikaa sodassa. Kyseessä on taistelu joka puolelta kansankoteihimme tunkeutuvaa huumevihollista vastaan. Ja sodassahan ovat kaikki keinot luvallisia eikä sen hintaa ole lupa kysellä. Norjalainen kriminologi Nils Christie ja äskettäin edesmennyt suomalainen sosiologi Kettil Bruun ovat julkaisseet pamfletin "Hyvä vihollinen: huumausainepolitiikka Pohjolassa". huumesodan vihollinen on konstruoitu varsin heterogeenisista tekijöistä vastaamaan kuvaa yhteiskunnallisen ristiretken "hyvästä vihollisesta". Huumeilla on länsimaisessa kulttuurissa myös Pohjoismaissa pitempi historia kuin viime aikojen hysteriasta voisi päätellä. Viime vuosisadalla ei oopiumin ja hashiksen käyttöä pyritty edes Euroopassa mainittavasti säätelemään, ja esimerkiksi Kiinaan oopiumia myytiin suunnattomia määriä koko vuosisadan ajan. Pohjoismaissa käytettiin oopiumjohdannaisia yllättäviä määriä jo 30-40ja 50luvuilla. Suomi sai kolmikymmenluvulla jatkuvasti huomautuksia kansainvälisesti vertailtuna suunnattomasta heroiinin tuotannostaan, Tanskassa laskettiin 50luvun alussa olleen toista tuhatta narkomaania. Tuntematonta ei väärinkäyttö ollut sodan jälkeisessä Suomessakaan, lauloihan sota-ajan viisunikkari Palle Suomen Lou Reed? jo 40luvulla heroiinin iloista. Luppas/lmäinen, morfiinin runtelema kunnanlääkäri ei vain ole "huumeongelma". Sitä sen sijaan on porttikongissa norkoileva marisätkää kierrättävä nuorisojengi. Pohjoismaisen huumesodan liikekannallepano alkoi 60luvulla ja se kohdistui "(...) ennen kaikkea nuorisoon ja heidän kannabiksen käyttöönsä". Huumeongelman historia on huumeiden käytön problematisoinnin historia. Huumeiden käytön ja huumehysterian nousun välillä ei ole selvää paralleelisuutta. Ja mitä on "huume"? Jokainen kykenee luettelemaan joukon huumeiden kategoriaan laskettavia valmisteita: oopiumi, heroiini, morfiini, kokaiini, hashis, marijuana... ja luettelo täydentyy koko ajan. Tarkemmin tutkailtuna joukko koostuu farmakologisesti hyvin erityyppisistä aineista, jotka vaikuttavat eri tavalla, joiden aiheuttama riippuvuus on hyvin erilaista ja joiden "vaarallisuuden" aste on hyvin erilainen. Oopiumjohdannaisteni käyttö voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden ja kuoleman, kannabistuotteiden vaarat ovat verrattavissa lähinnä tupakoinnin haittoihin. "Vaarallisuusasteeltaan" eri huumeiden välimaastoon sijoittuu päihteitä, joita emme alkuunkaan miellä huumausaineiksi, esimerkkeinä vaikkapa alkoholi, tupakka ja voimakkaat psyyken lääkkeet. Nuorison syytä, tottakai... Huumeeksi määrittelyn logiikkaa on haettava näiden aineiden käytön kulttuurisesta kontekstista, ei niiden kemiallisista vaikutuksista. Lyhyesti: huumeiksi luokiteltujen aineiden käyttö liittyy yhteiskunnan laita-alueille sijoittuneiden nuorisokulttuurien elämänmuotoon. Nämä alakulttuurit tarjoavat interventiolle ainakin kahdessa mielessä hyvän kohteen: niiden elämänmuoto on ristiriidassa eräiden privatisoituneen kulutusyhteiskunnan perusarvojen kanssa, ja toisaalta, tällä vihollisella ei ole voimakkaita taustaryhmiä antamassa vastaiskua. Tehkäämme pieni vertailu. Kussakin pohjoismaassa kuolee vuosittain huumausainei7 nko terrorismissa järkeä? Terrorismi on meidän aikamme sotaa. Sivustakatsojan silmin terrori vaikuttaa irrationaaliselta, mutta toimittajan näkökulmaan asettuessa terrori saa rationaalisia piirteitä. Terrorismia omasta tutkija näkökulmastaan tutkailee Jyrki Käkönen Tampereen Rauhanja konfliktintutkimuslaitokselta. Työhuoneen ikkunasta siintää Tammerkoski. Huoneiston omistaakin Suomen Pankki. Terrorismi on oire vastaavanlaisesta paosta, joka oli Suomen urheilussa 20ja 30luvuilla. Pakoa mitättömyydestä julkisuuteen ja maineeseen. Terroristi kuoleen luotiin tai oman käden kautta vankilassa. Urheilijan kohtalona oli usein kuolema köyhänä ja unohdettuna. Terrorismi kumpuaa tutkija Käkösen mukaan selvästi kolmannesta maailmasta. kehitysmaiden sisäiset ristiriidat siirtyvät Euroopan kaduille, niillä räjähtävien pommien muodossa. Poispääsyä terrorismista ei aivan helposti ole Käkösen mielestä näkyvissä. Loppujen lopuksi on kyse laajoista ongelmista esim Lähi-idässä. Käkösen mukaan on välttämätöntä lähteä nykytilanteesta, tilanne palestiinalaisille on pakolaisleirien vuosikausia jatkunut toivottomuus. siin joitakin kymmeniä käyttäjiä vuodessa, Tanskassa luku kohoaa yli sadan. Lukuihin kätkeytyy paljon tragiikkaa, mutta vertailu esimerkiksi maantieliikenteessä kuolleiden määrään saattaisi viilentää päätä. Jos huumesodan logiikkaa sovellettaisiin yksityisautoiluun, saisi jo virta-avainten hallussapidosta elin kautisen. Liikennekuolemat, työttömyys, lääkkeiden väärinkäytöt vain ovat huonoja vihollisia, ne liittyvät yhteiskunnan hyväksymiin elämänmuotoihin, niihin kytkeytyy liian voimakkaita taloudellisia intressejä. Kirjoittajat toteavatkin, että jäljelle jää ryhmä päihteiden käyttäjiä," (...) josta tulee yhteiskunnan mittavampien toimenpiteiden kohde. Jos luonnehtisimme pikaisesti ryhmän pääpiirteet, ne olisivat seuraavat: he ovat nuoria, he ovat huonosti koulutettuja, heillä on alhainen status, he asuvat kaupungeissa." on pakko etsiä terrori-iskujen kaltaisia sodankäyntitapoja. "On palattu takaisin traditionaalisiin heimosotiin." Terrorismi on juuri tuota kaduille siirtynyttä heimosotaa. Osta oma terroristi Käkönen arvelee terroristeilla olevan hyvinkin kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyö ei kuitenkaan kulje vanhoja linjoja, eli marxilaiset ja oikeistolaiset eivät jakaannu leireiksi, vaan yhteistyö löytyy poikki linjojen. Terroritekoja voi nykyään vuokrata. Ostopalveluista oli hyvin luultavasti esimerkki Pohjanlahden takana. Olof Palmen murhan taustaryhmä oli ruotsalainen, mutta teon tekijä ammattitaitoinen nyt jo häivytetty terroristi. "Mikkeli" ei terrorismia Terroristmista pitää Käkösen mielestä pystä erottelemaan muut väkivaltailmiöt. Mikkelissä kesällä auton, itsensä ja panttivankinsa räjäyttänyt mies ei suinkaan ollut terroristi, kysymys ei ollut terroriteosta, vaan puhtaasta ryöstöstä, joka epätoivoiseksi käyneessä tilanteessa räjähti kappaleiksi. peruuttamattomasti "huumenuoreksi". Tästä huolimatta huumausaineiden käyttö jää kokeilijoiden ylivoimaisella enemmistöllä yhdeksi elämänvaiheeksi, josta siirrytään hyväksyttyihin elämänmuotoihin ja hyväksyttyihin päihteisiin. Huumeiden käyttäjä mielletään yleensä uhriksi, varsinainen suurkonna on luonnollisesti huumekauppias. Tavallisesti hänet visualisoidaan luihuksi, hyvinpukeutuneeksi tyypiksi, joka jakelee amfetamiinilla kyllästettyjä makeisia koulun portilla. Itse hän ei vahingossakaan koske aineisiin, ja pahan päivän varalla on Sveitsissä tukeva pankkitili. Ilmeisesti kuvatunlainen kaveri mielessä Norjan suurkäräjät säätivät huumerikoksista 21 vuoden maksimirangaistuksen. Asiaa lähemmin tutkittaessa "huumekuninkaat" ja muut puolimyyttiset konspiraattorit muuttuvat yhä epätodellisemmiksi. Keskiverto Suomessakaan ei mahdotonta Suomi on konkreettisella tasolla vielä onnellisesti turvassa kansainväliseltä terrorismilta, mutta yhtäältä turvallinen lintukoto käy yhä ahtaammaksi. "Suomi ei ole mahdoton paikka terroristien operaatioille", sanoo käkönen. "Mikkelin tapaus" saattaa vaikuttaa niinkin, että siitä ulkomailla kuuleva terroristi huomaa, ettei Suomessa oikein osata hoitaa pommitilanteita. Poliisi ei antanut parasta mahdollista kuvaa suomalaisen järjestelmän toimivuudesta ... Rauno Lahti periaatteita. Norjassa voimassaoleva maksimirangaistus on täysin pohjoismaisen oikeusperinteen vastainen kuten vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J. Lang jälkisanoissaan toteaa ja salakuuntelun ja ilmiantajien käyttö on johtanut juridisesti hyvin epäillyttaviin tilanteisiin. Huumesotaa käyvistä organisaatioista on kasvamassa pesäkkeitä jotka kylvävät totalitarismin siemeniä koko yhteiskuntaan. Toimivan sosiaalisuuden ja ajallisten perspektiivien puute on tehnyt yhteiskuntamme entistä alttiimmaksi kollektiivisille psykooseille. Christien ja Bruunin pamfletissa on yhteiskunnallisessa keskustelussa yhä harvinaisemmaksi käyviä ominaisuuksia viileää suhteellisuudentajua ja rationaalia ajattelua. Markku Kekäläinen Ajatus viattomien ihmisten kuolemasta nousee ensimmäisenä esiin, kun tavallinen ihminen kuolee terroriteosta. Tuo tavallinen ihminen voi aivan yhtä hyvin olla myös etelälibanonilainen. Teon ymmärtäminen vaikeutuu, mitä lähempänä teko on tapahtunut. "Jos ihmiset voisivatkin ymmärtää terroritekoja, voisi nousta vaateita hallituksia kohtaan", arvioi Käkönen. Pelot Ihmisten pelko voi lisääntyä, kun kotimaassa näyttää sattumanvarainen ja järjetön väkivalta lisääntyneen samaan aikaan kun terroriuutisia valuu maailmalta. Terrorismin leviämiseen liittyy yleisestikin pelottavia näköaloja. Euroopan yhteisö suunnittelee jo muovikorttia, joka rajaa ylitettäessä tuikattaisiin tietokoneen analysoitavaksi. Liikkumisvapauden riisto vaikeuttaisi kaikkea kansainvälistä kanssakäymistä tutkija Käkösen mielestä. Laajasti ajatellen epävarmuus leviäisi entistä enemmän myös poliittisiin suhteisiin. Jo nyt kansainväliset kokoukset ovat tiukkoja, suljettuja ja salakähmäisiä. huumerikollinen on paljon tutumpi hahmo: "Me tapaamme tässä niin sanoaksemme oikeuskoneiston alkuasukkaan, ihmisen jolla on pulmia ja taakkoja niin pitkälle kuin dokumenttipino kantaa. (...) poissaoloja, toistuvaa alkoholinkäyttöä, 'tavallista' rikollisuutta ja kaikenlaisten päihteiden käyttöä. (...) jäljelle jää pääasiassa vaikutelma tavallisesta häviäjästä". * * * Huumeiden käyttöä ei siis romantisoida. Eikä kielletä, etteikö kaikkien huumeiden nauttiminen olisi jossain määrin haitallista. Tekijät kuitenkin tahtovat verrata huumesodan kustannuksia siitä saatavaan hyötyyn. Suhteellisen pientä ja voimatonta marginaaliryhmää koskettava ongelma on paisuteltu myyttiseksi uhkaksi, johon vedoten voidaan romuttaa jopa pitkään koskemattomina pidettyjä oikeusVäkivalta ei ratkaise Jyrkillä väkivaltaisilla vastatoimilla terrorismia vastaan ei päästä Käkösen mielestä myönteiseen lopputulokseen. Joillakin ryhmillä Euroopassa juuri vastavoimien, yhteiskunnan pakkovallan, näkyville saatto on tavoite. Euroopan "kansallisilla" terroristijärjestöillä on kullakin omat tarkoitusperänsä. Länsi-Saksa, Italia, Espanja, Pohjois-Irlanti... Jyrki Käkönen muotoilee hypoteettista mallia sodan kehittymisestä suurvaltasodista muiden "merkittävien" sotien kautta kohti pienempiä sotia eritoten kolmannessa maailmassa. Pienimuotoisempaan sodankäyntiin on ollut mm. aseteknologisia syitä. Toinen osapuoli on yleensä niin heikko, että sen Christie & Kettil Bruun, Hyvä Vihollisen haamut Entäpä sitten huumesodan kaksi pääfiguuria, "huumeiden orja" ja "suuri huumehai". Narkomaanin identiteetin muodostuminen ei ole kemiallinen vaan sosiaalinen tapahtuma. Astumalla yhteiskunnan huumekulttuuriksi määrittelemälle alueelle nuori samalla tuottaa omaa identiteettiään. Tästä itsemäärittelystä seuraa, että siirtymä miedoista koviin aineisiin on niinkin yleinen kuin on (tosin huomattavasti harvinaisempi kuin kauhupropaganda antaa ymmärtää). Fiktio homogeenisesta huumekulttuurista häivyttää tietoisuuden eri huumeiden välisistä suurista tosiasiallisista eroista: "Olettamus, että kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia, murtaa nämä sisäiset muurit". Yhteiskunta siis auttaa ensimmäistä hashispiipullistaan polttavaa nuorukaista määrittelemään itsensä /asti Nils Christie & Kettil Bruun, Hyvä vihollinen, Weilin+Göös 1986.
8 Unohdetut vangit Amnesty-viikon (27.10.-2.11.) teemana on Unohdetut vangit kuten järjestön syntyessä 25 vuotta sitten. Amnesty Internationalin kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö, joka vaatii mielipidevankien vapauttamista, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä poliittisille vangeille kohtuullisessa ajassa ja vastustaa kidutusta ja kuolemanrangaistusta. Mielipidevanki on henkilö, joka on vangittu mielipiteensä, uskontonsa, kansallisen alkuperänsä tai kielensä takia ja joka ei ole käyttänyt väkivaltaa tai yllyttänyt siihen. Indonesian turvallisuusjoukot sieppasivat Manan Effendi bin Tjokrohardjen, joka oli ollut aktiivisesti mukana politiikassa, 21 vuotta sitten ja heittivät hänet Borneossa sijaitsevaan syrjäiseen vankilaan. Hän on edelleenkin siellä ja nyt 66vuotiaana pelkää joutuvansa jäämään Balikpanin vankilaan ainakin vuoteen 1999 asti. Hänet tuomittiin alioikeudessa v. 1967, mutta tuomiosta vetoaminen seuraavaan oikeusasteeseen kesti lähes 15 vuotta ja vasta 18 vuoden kuluttua ulkomaailma sai tietää hänen kohtalostaan. Hän oli "unohdettu vanki". Hän on yksi 12 eri puolilta maailmaa kotoisin olevasta vangista, joihin Amnesty International kiinnittää erityistä huomiota Amnesty-viikolla. He ovat unohdettuja vankeja, joista maailma usein ei saa tietää mitään. He eivät ainoastaan ole ihmisoikeusloukkausten uhreja, jotka joutuvat kärsimään kidutusta ja pahoinpitelyä. He saavat lisäksi kärsiä ilman toivoa, tietoisina siitä, ettei kukaan tiedä heidän kohtalostaan, kukaan ei vetoa heidän puolestaan eikä yleinen mielipide painosta viranomaisia heidän vapauttamiseksi. He ovat täysin vangitsijoidensa armoilla. Tällaisten vankien kohtalo antoi sysäyksen Amnesty Internationalin perustamiselle v. 1961. Vaikka siitä on kulunut neljännesvuosisata, ei ongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Salailu, eristäminen, vaientaminen ja pelko ovat tehneet tyhjiksi monet yritykset saada tietoja tuhansista vankiloihin, työja uudelleenkoulutusleireille ja salaisiin pidätyskeskuksiin unohdetuista. Sinä voit vedota alla olevien ohjeiden mukaisesti kahden Amnestyviikon tapausten puolesta ja osaltasi muistuttaa viranomaisia, etteivät he ole unohdettuja. Guatemalan armeijan tiedusteluyksikkö G-2 vangitsi 22-vuotiaan kirjanpitäjän Ileana del Rosario Solares Castillon 25.9.1982 Guatemala Cityssä. Aluksi hänet ilmoitettiin tuomitun 30 vuodeksi vankeuteen, mutta myöhemmin viranomaiset kielsivät, että hänet on koskaan vangittu. Hän on edelleen kateissa. Maria Cruz Lopez Rodriques, joka oli myös vangittu, sai kuitenkin syyskuussa 1983 salakuljetettua vankilasta kirjeen. Hän ilmoitti nähneensä Ileana del Rosarion turvasäilössä ja antoi tietoja myös muista kadonneista henkilöistä, joiden vangitsemisia ei ole koskaan myönnetty: "...meitä kaikkia pidettiin samassa salaisessa vankilassa. Se oli luullakseni sotilaskoulu. Meidät oli suljettu pieniin, kapeisiin selleihin. Muutaman päivän kuluttua sain tietää, että myös Ileana del Rosario Solares Castillo oli siellä. Näin hänet kasvoista kasvoihin". Ileana del Rosario vangittiin asetuksen 46-82 nojalla, joka tuli voimaan heinäkuussa 1982. Silloin vallitsi piiritystila, jonka kenraali Efrain Rios Monttin hallitus oli julistanut. Piiritystilan nojalla perustettiin salaisia sotilastuomioistuimia, joille annettiin valta langettaa kuolemantuomioita monenlaisista poliittisista rikoksista. Amnesty International uskoo, etteivät nämä oikeudenkäynnit täyttäneet läheskään kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja puolueettomalla ja oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille. Joissakin tapauksissa sukulaiset saivat tietää "kadonneen" olevan pidätetty vasta kun pian täytäntöön pantavasta kuolemantuomiosta ilmoitettiin. Amnesty International uskoo, että useat teloitetuista tuomittiin yksinomaan kidutuksen avulla saatujen "tunnustuksien" nojalla. Erityistuomioistuimet lakkautettiin sotilasvallankaappauksen jälkeen, mutta siitä huolimatta ei asetuksen voimassa olo aikana pidätetyistä noin 300 ihmistä ole saatu mitään tietoja. Vuonna 1984 perustettu GAM (Grupo de Apoyo por el Aparecimiento con Vida de Nuestros Familiares) pyrkii selvittämään kadonneiden tapaukset. Amnesty International on ilmaissut huolestumisensa GAM: n jäsenten painostamisesta, kidutuksesta ja laittomista teloituksista. Syynä näihin ihmisoikeusloukkauksiin ovat ilmeisesti olleet heidän yrityksensä selvittää "kadonneiden" omaistensa olinpaikkaa. "Kadonneiden" puolesta voit vedota lähettämällä alla olevan kirjeen Guatemalan presidentille: S.E. Vinicio Cerezo Arevalo, Presidente de la Republica de Guatemala, Palacio Nacional, Guatemala, GUATEMALA. Dear President, I respectfully ask you to ensure that ali human right violation known to you are fully investigated and results made public. I am concerned about the "disappearance" of Ileana del Rosario Solares Castillo. Yours sincerely and respectfully, "Katoamiset" Marokossa Noin 90 eri elämän aloja edustavaa etelä-marokkolaista siviiliä on edelleen "kateissa". Osa heistä "katosi" yli kymmenen vuotta sitten. Marokon turvallisuusjoukot ovat tiettävästi panneet heidät turvasäilöön vuosien 1975 ja 1977 välisenä aikana Länsi-Saharan sodan yhteydessä. "Kadonneisiin" kuuluu oppikoulujen ja yliopistojen opiskelijoita, mekaanikkoja, karjapaimenia, talonpoikia ja paimentolaisia. Jotkut olivat mukana paikallishallinnossa, jotkut osallistuivat paikalliseen naisliikkeeseen. Tietojen mukaan myös kauppiaita, armeijan eläkkeellä olevia upseereja, sheikkejä ja kokonaisia perheitä on "kadonnut". "Kadonneisiin" kuuluu mm. opiskelija Leila Med Fadel Ould Moulay Ahmed Leilin sekä aliupseeri Mayra Cheikh Ould Mayran perheet, jotka pidätettiin maalis-marraskuussa 1976. Kyseisten henkilöiden poliittisista toimista ei ole todisteita. Tiettävästi heitä vastaan ei ole nostettu syytettä eikä heille ole järjestetty oikeudenkäyntiä. Marokon viranomaiset eivät ole myöntäneet heidän vangitsemista tai olevansa vastuussa heidän kohtalostaan. "Katoamiset" oli yksi Amnesty Internationalin Marokon viranomaisille esittämistä aiheista järjestön valtuuskunnan käydessä maassa helmikuussa 1981. Vaikka viranomaiset silloin vakuuttivat, että nämä tapaukset tutkittaisiin, eivät viranomaiset ole vastanneet tiedusteluihin. Amnesty toimii Jyväskylässä Vetoomuksia mielipidevankien puolesta on kaupungin kirjaston toisen kerroksen infopöydällä, josta halukkaat voivat ottaa myös muuta Amnesty-materiaalia. Jyväskylän ryhmän toimintaan pääsee mukaan torstaisin klo 18.00 Beckerillä kokoontuvan opintopiirin kautta. Lisätietoja: Jari Junikka, Pellonpääntie 1 B 12, 40820 Haapaniemi, puh. 291406 (työ) tai 262429 (koti). Harjoitus sen tekee (A. Koikkalainen, Santiago del Chile) Kansainväliset mellakkapoliisien taitokilpailut pidettiin hiljattain Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Joukkueita oli kisoissa mukana runsaasti eri puolilta maailmaa. Kisoista muodostui sangen korkeatasoiset, vaikkakin mukana oli myös joitain rupusakkeja (mm. Suomea edustanut Karhuryhmä, joka oli yleiskilpailun viimeinen). Arvovaltaisten kutsuvieraiden läsnäollessa saatiin nauttia maailman valiopoliisien reippaasta toiminnasta ja railakkaista otteista. Kaksi joukkuetta oli selväti ylitse muiden. Isäntämaan Chilen, sekä Etelä-Afrikan joukkueet esittivät sellaisia otteita, jotka saivat paatuneimmankin mallakoitsijan haukkomaan henkeään. Tiukan kamppailun voitti lopulta isäntämaan pienikokoinen, mutta tasaisen tappavaa työtä esittänyt joukkue. Ennakkosuosikin paine kävi ilmeisesti liian suureksi Etelä-Afrikalle, joka on pitkin vuotta yltänyt hyviin suorituksiin. Kisojen lajeina olivat tuttuun tyyliin pamputus, ruoskinta, tarkkuusammunta vesitykillä sekä päätöspäivän kruunannut yleispieksentä. Ennakkosuosikki EteläAfrikka loisti lähinnä hyvillä yksilösuorituksillaan, kun taas voittajajoukkue oli selvästi parempi tiimityöskentelyssä. Oli todella sykähdyttävää nähdä miten chileläispojat antoivat kyytiä kaduilla mellastaville huligaaneille. Mellakkapoliisityypissä on muutaman vuoden aikana tapahtunut selvä muutos. Entisen kolossimaisen ja ryhjovan tyylin edustajan tilalla oli nyt terrierimäinen, tiuhaan pamputtava poliisityyppi. Turnauksen parhaaksi pieksijäksi valittiin odotetusti Chilen Sanches, joka jalkatyöskentely hurmasi täysin sekä yleisön että tuomariston. Kisojen jälkeen lehdistötilaisuudessa oli voittajajoukkueen huoltaja-manageri yhtä yllättynyt hän ei ollut joukkueensa menestymisestä. "Olen antanut poikien harjoitella todella paljon. Siinä menestyksemme salaisuus", totesi hän. Etelä-Afrikan ryhmä oli pettynyt, eikä sen johtaja suostunut vastaamaan lehtimiesten kysymyksiin. Joukkueen mielialoja kuvastaa hyvin erään sen jäsenen tokaisu: "Saatana, kyllä kotona piirikunnallisissa pamppu heiluu".
' TOSUUUMi mm Tarina on tärkein "Amerikkalainen elokuva on kuollut, eurooppalainen tekee kuolemaa enkä minäkään voi kovin hyvin." -Aki KaurismäkiAki Kaurismäki on tehnyt kolmannen pitkän elokuvansa Varjoja paratiisissa. Erilaisen. Aki, jolla ei ole minkäänlaista elokuva-alan koulutusta, sanoo että terveellä maalaisjärjellä pystyy tekemään elokuvan: "tekniikan oppii tekemällä ja sen seuraukset katsomalla paljon elokuvia". Ehkeivät kuitenkaan kaikki meistä pysty tähän ja tuntuupa tuo elokuvan tekeminen olevan ylivoimaista muutamalle elokuva-alan koulutuksenkinn saaneelle. Kaurismäen veljekset ovatkin lahja Suomen elokuvataiteelle. Verrattuna syksyn muihin kotimaisiin uutuuksiin Varjoja paratiisissa on virkistävä poikkeus. Elokuva jonka katsominen ei ole tuskaa ja joka herättää ajatuksia ja jossa ei ole pyritty ärsyttävään ylitaiteelliseen ilmaisuun. Henkilökohtaisesti epäilen kuitenkin ettei Varjoja paratiisissa ole sellainen mestariteos kuin sen on valtakunnan päivälehdissä suitsutettu olevan. Siitä puuttuu jotain sellaista minkä takia se elokuvallisesti nousisi ylitse muiden, edes ylitse Akin muiden elokuvien. "Aina on parantamisen varaa" Akin ensimmäinen oma produktio Rikos ja rangaistus (1983), oli kunnianhimoinen yritys. Aki itse kertoo aihevalinnan syistä, että koska Suomessa ensimmäisen elokuvan tekeminen on niin kriittinen juttu, päätti hän "kuolla saappaat jalassa" eli jos epäonnistuu (elokuva ei tule menestymään ei taloudellisesti, eikä arvosteluissa tai edes omasta mielestä), ei epäonnistu ainakaan pikkuasian takia. Eikä hän epäonnistunutkaan. Akin näkemys Dostojevskin romaanista on omaperäinen ja hätkähdyttävä. Syyllisyyden tunne ja henkinen yksinäisyys tulevat loistavasti esille elokuvassa. Rahikainen on jo lähes täysin tämän yhteiskunnan saavuttamattomissa vain hän itse merkitsee jotain. Mutta on kuitenkin olemassa vielä jotain mitä hän ei osannut odottaa rakkaus. Tunne, johon Rahikainen ei tunnu uskovan. Ei edes vankilassa, jonne Eeva saapuu häntä tapaamaan: "...Aiotko odottaa minua kahdeksan vuotta?...Mies, jonka tapoin ei merkitse mitään. Tapoin täin. Muutuin itse sellaiseksi. Täiden määrä pysyy vakiona edellyttäen että on ollut sellainen jo alunperin mutta se ei merkitse mitään. Halusin tappaa periaatteen, en ihmistä... Eristäminen ei merkitse minulle mitään, koska olen aina ollut yksin. Ymmärrätkö mitä se merkitsee...? En halua että odotat." Aki onnistuu myös elokuvan teknisessä ja visuaalisessa toteutuksessa, ei tietenkään täydellisesti mutta kuitenkin niin hyvin että elokuva kantaa sekä itsensä että raskaan taakkansa eli tarinan. Kuvat tukevat tarinaa ja syventävät sen sanomaa ja antavat katsojalleen puhtaan esteettisen nautinnon. Calamari Union (1984) oli jälleen Akin näyttö kyvyistään ja merkittävä panos uudelle suomalaiselle elokuvalle: Calamari on suomalainen underground-elokuva (ei pidä kuitenkaan verrata amerikkalaiseen undergroundiin). Siinä elokuvan tekeminen ja toiminta ovat improvisoituja. Aki kertoi ettei hänellä ollut käsikirjoitusta ennen kuvauksia: vuorosanat hän kirjoitti paikan päällä ja tarina muuttui kuvausten aikana. Ja siinä onkin Calamarin suurimmat virheet: se kärsii tietyistä puolinaisuuksista ja hiomattomuudesta. Calamarin parasta on sen juoni. Tarina, joka suomii tätä yhteiskuntaa kyynisin lausein ja tapahtumin, joiden merkitys on syvempi kuin aluksi näyttää. Pelkkä koheltaminen julkkisvoimin Kalliosta Eiraan ei ole elokuvan tarkoitus. Ja sitten Varjoja paratiisissa. Akin uusi tuotos: erilainen kuin Rikos ja rangaistus, erilainen kuin Calamari Union. Mutta millä tavoin erilainen? Sanoisinpa että tavallisuudessaan. "Cest la Vie" Varjoja paratiisissa -elokuvan tarina voisi lyhykäisyydessään kertoa näinkin: mitä noin kolmikymppisen ujon ja huonolla itsetunnolla varustetun miehen tulee tehdä tavatessaan tytön. joka herättää hänessä tunteita (muitakin kuin seksuaalisia)? Vastaus: mennä hänen kanssaan naimisiin. Tarina onkin sitten se mitä tapahtuu siinä välissä. Varjoja paratiisissa kertoo hyvin tavallisen tarinan, rakkaustarinan. On kuitenkin mielenkiintoista katsoa tarinaa, jossa niin tavalliset ihmiset elävät, kohtaavat, yrittävät luoda suhdetta katsommeko samalla itseämme? Heimo Nikander on hellyttävän vaatimaton ja arka reppana, kun taas Ilona on kylmäkiskoinen, itseensä kääntynyt nainen, joka kuitenkin odottaa miehen tekevän aloitteen. Mitä tällaisesta seuraa: varjoja paratiisiin. "Ihmiset rakastakaa toisianne" Tuhoutuuko tässä elokuvassa sitkeä myytti että Kaurismäet eivät osaa kuvata naista? Henkilökohtaisesti (naisena) tiedän että naiset tekevät juuri flonan tavoin. Tässä tapauksessa Ilona kieriskelee omassa itsessään (suojellakseen itseään?) kysellen Nikanderilta "Mitä sä musta haluat?" niin ettei aluksi ymmärrä Nikandern tarjoamaa epäitsekästä lämpöä ja hellyyttä. Tässä elokuvassa ihmisillä on tarve rakastaa, tulla rakastetuksi, kokea toisen läheisyys, mennä naimisiin, saada lapsia, tuntea olonsa turvalliseksi ja tuntea toisen ihmisen luoma turvallisuuden tunne (sitähän ihmissuhteet ovat: turvallisuuden hakemista?) uusi kaurismäkeläinen henki. Kai tämä on sitä kypsymistä kypsymistä ihmisten välisten suhteiden ymmärtämiseen ja kuvaamiseen. Tunteiden ilmaiseminen ei ole helppoa eikä kompromissien teko. Varjoja paratiisissa on elokuva tavallisista ihmisistä, niistä joiden tarina usein jää kertomatta tai joille nauretaan. Kuunnelkaapa Nikanderin ajatuksia kielistudion kopissa. "Vain kulmakarvoja saa heilutella" Aki on pitäytynyt tässä elokuvassa mahdollisimman vähiin tehokeinoihin ja on pyrkinyt lähinnä tarinan kertomiseen elokuvallisin keinoin. Hän on valinnut elokuvansa miljöön sopimaan tähän tavallisuuden periaatteeseen ja hän välttää mm. laajoja yleiskuvia ja panorointia pelkästään miljöökuvauksen vuoksi: kaikki on supistettu ja rajattu mahdollisimman pieneksi. Siitä henkii melankolia ja apatia ei ole auringon nousuja eikä laskuja. Mutta kun ihminen on rakastunut, näyttää kaikki paremmalta kuten Nikanderista lounastauolla roskalaatikon kyljessä istuessaan: "Kaunista: aurinko, meri ja linnut". On huhtikuu. Aki on ottanut myös näyttelijät tiukkaan ohjaukseensa: "Kaikki muu tunteiden ilmaisu on kiellettyä paitsi kulmakarvojen heiluttelu". Uskomaton mutta todistetusti näinkin voi tehdä (pettää ainoastaan Laihon ja Palon kohdalla). Intohimoja muut tunteet on rajattu minimiin. Elokuvan ne kaksi suutelukohtausta ovat kaukana palavasta intohimosta. Esimerkiksi kun Nikander Hangon hietikolla istuessaan Ilonan kanssa yhtäkkiä rohkaisee mielensä kaataen tytön selälleen ja suudellen tätä, niin eikö jokainen odota että lähikuvassa näkyvästä tytön kädestä kirpoaisi palava savuke hiekkaan... "Tarina on tärkein" Aki Kaurismäki on loistava käsikirjoittaja. Hänen tekstinsä sykähdyttävät aina olipa tarina mikä hyvänsä. Jokin tässä elokuvassa ei kuitenkaan nostanut sellaista tyydytyksen tunnetta kuin Akin aikaisemmissa. En siis kuitenkaan nostaisi Varjoja paratiisissa -elokuvan arvoon arvaamattomaan mutta en myöskään alentaisi muiden tämän hetkisten suomalaisten elokuvien tasolle, vaan jään odottelemaan Akin seuraavaa elokuvaa, versiota Hamletista. Sen lisäksi meillä on yhdistelmä Mika Kaurismäki'ohjaajana ja Aki Kaurismäki käsikirjoittajana, jolloin on kaikki takeet hyvälle suomalaiselle elokuvalle. Tuula Laukkanen
10 Saarinen on kirjoittanut Euroopan Suurten keskeiset ajatukset kirjaksi. Ulkokuorta olivatkin hiphoptofetoriB nahkatakki ja hakaneulat. Nyt hän on taikuri: kirjat:soljuvat tohtorinhatusta kuin korttipakka ja kirjoituskone syytää kappaleita kestosyötdllä, Vaikka Saarinen kertoo esipuheessa, ettei filosolaötohtori ole häneri alaansa, latoo kustantaja mukisematta eteemme 4ÖÖ:paiaosivua. ':•:'; Yleisarvioin tina: teos on standardia yleistietoa, Päätähuimaavia: tulkintoja ei tapahdu.: Saarinen on duunissaan tunnollinen työjuhta kuten Sartre* kirjassaankin. Sisälukua, referointia ja tutkimusta ei tahdo kirjassa erottaa. Onkin kysyttävä, menikö vuori Muhammedin luo vai Muhammed vuoren? Saarisen skeema Teos lähtee oletuksesta, että filosofianhistoriat ovat huonoja, koska ne ovat ikävystyttäviä. Saarinen ehdottaa korjaukseksi ripausta raavaista, mahdotonta mieltä. Filosofianhistoria on kirjoitettava aikamme (AD 79-86) uuden intellektuellipolven keskustelevaan tapaan, aikaamme kun Keskustelu sikisi. Kuvisälykköjen uusi sukupolvi toistaa isäin kertomaa: suvaitsemattomina keskiluokkaiset massat ovat alttiita totalitarismin tartunnalle. Siksi Keskustelun on pidettävä totalitarismin kotipirua tapetilla ruumiillisissa ja sielullisissa talouksissa. Politiikassa luunkova totalitarismi nujertaa Yksilön. Totalitarismin rautapanta teoriassa on systeemi, jonka Hegel sanoi. Filosofianhistoriassa se on Saariselle traditio. Henkevän Yksilön ajattelu räjähtää, ajattelee Saarinen, tradition systemaattisen ja temaattisen tutkimuksen alle tuo Yksilö litistyy. Traditio on vanhojen likaisten miesten (Dirty Sven) kalmankylän komennon takuumies, toteaa Saarinen. Rubbish, hän sanoo traditiasta. Lähtökohta on hämäävä, koska ensiksikin Saarinen toistaa kilttinä poikana Suurten poikien perusidikset tradition laatimasta indeksistä. Jo ajattelijoiden valinta jättää ulkopuolelle monia tradition hyljeksimiä luovia hetkiä. Toiseksi lähtökohta on hämäävän asian itsensä vuoksi. Traditio on Erdmannin ja Zellerin klassisista filosofianhistorioista lähtien osoittanut lienee vastaansanomattomasti, että suuri ei ole suuri, koska hänellä on niin tyrmääviä idiksiä, vaan ajattelijan panos ilmenee hengen voimassa, jolla perinnäinen käsitemaailma ajatellaan persoonalliseen hahmoon. Käsitemaailma puolestaan on sisäisissä siteissä kulttuuriin ja kieliyhteisöön. Jo ajattelijoiden oma traditio on heille conditio sine qua non. Kuinka paljon enemmän se on meille sitä. kun pyrimme löytämään ajatusenergian lähteille ja muutakin kuin perusidiksiä, jotka sopisivat arkitajuntaan kuin pieksu paskaan? Lähtökohtana rajoittuneisuudessa Saarinen ehkäisee itseltään mahdollisuuden osallistua postmodernin ajattelun käynnistämään pohdintaan tradition rajoituksista. Rorty ja vielä enemmän Derrida tai Foucault ovat nimenomaan tradition tutkimuksen kautta pyrkineet näyttämään sen käsitteistössä rajoittavia kulttuurisia sitoumuksia. Traditio uudistuu, kun sen presuppositioita valaistaan syvemmin, muttei kirjoittamalla peruskama kivasti luettavaan muotoon. Yhtä hyvin totalitarismia voi olla vaatimus, että tradition idikset kelpuutetaan Saarisen top dirtyyn vain ajankohtaistajuntaan soveltuvin osin. Koko keskusteluideologia alkaa näköjään olla Silvastin diktatuuria, repressiivistä toleranssia. "Kiitos kun sanoit minua itsekkääksi Etelän suhteen, jota en ole nähnyt, etkä Veljeni suhteen, jonka olen nähnyt. Kiitti kun jutulle ei mahda mitään." Idiksestä idikseen Kuten sanottu, ei Saarinen toteuta programmiaan, vaan jurputtaa läpi Yhä Elävät Ajatukset, referoiden havainnollistaen elävöittäen. Hän on sutjakka viilipytty, hän tarttuu kaihtelematta kaikkeen ja kirjoittaa sen luontevasti ymmärrettäväksi eihän hän muuten olisi julkkis. Standardihistoriana kirja toimii monissa kohdin erinomaisesti, Saarinen on filosofiana rautaa ja tietää sen mistä puhuu eihän hän muuten olisi tohtori. Kohdistan kritiikkini tässä vain Saarisen mahtipontiseen vaatimukseen reformoida filosofianhistoria vuodessa. Saarisen tyylielementit toimivat Kuviksessa, mutta eivät teoksessa, joka tähtää attentaattiin Näillä kelaa arkitajunnan räjäyttämiseksi.Tyylin perusrakenne on sarjakuvamainen tietoruutu, josta kukin idis nousee selkeänä kuin puhekupla. Liisa jolle teos on omistettu, voikin todeta, että "aspeliinia mää en kelannu, mutta tän mä tajuun." Tietoruutu kehystetään paavillisin arvostelmin, kaikelle annetaan arvomääritys. Suurelta osin määritykset ovat hiphopslangia, superlatiivitulva suuren maailman kaduilta. Se lyö kättä greatmenpaatokselle. Esimerkit lukija voi itse etsiä, kun saa kirjan käsiinsä, melkein miltä sivulta tahansa. Jos amerikassa olisi keksitty, mikä on enemmän kuin most greatest, se olisi sanottu parista tusinasta idiksestä. Tyyli rikkoo siis arvovapaan tieteen idean. Ei se mitään. Mutta mikä on arvomaailma, johon se referoi. Etualalla on itse Saarinen, kaikki on hänelle kiehtovaa, puhuttelevaa jne. Seuraavaksi tulee juuri Saarisen hylkäämä traditio, idis on jotain jos se on Länsimaiden Suuri Keksintö. Sitten tulevat kotija ulkomaiset Akatemiaisät Parhaina Asiantuntijoina, auktoritatiivisen mielipiteen langettajina. Kaikki määritetään epiteetein, jopa Averroes on TAITAVA arabialaisfilosofia, vaikka tällaiset määritykset edellyttäisivät perusteellista arvojärjestysten punnintaa. Masentavaa. Tyhjää pullistelua ja autoritaarista pakkosyöttöä. Millä tavoin tämä jättiläismäinen hittimittari räjäyttää tajuntaa? Onko tällainen filosofointityyli yleistymässä? Kyllähän se tiedetään, että suuri kala ui toiseen suuntaan kuin pieni kala. Sed magis amica veritas. Tiedetäänhän, että elettiinpä ennenkin. Kuitenkin nyt ja aina autoritaarisen arvomäärityksen tarkoitus on panna raja ajatuksen liikkeelle. Roll over Beethoven Saarisen Meösche-eslttely on nähdäkseni parhaita kotikonnulllanune, koska: siinä seurataan Nietzsche-tutkjmuksen traditiota. Walter Kaufraannis upeaa monografiaa on referoitu kohtalaisesti. Kaufmanriin argumentein osoitetaan, e t t ! Berghofin kotka ei ollut iloisen filosofin hengen" heimolainen ja: ettei Nietzsche ihannoinut gerrnaa* nista syväpaatosta. -Koko teoksen skeema on peräisin Niefczschehä,: _ _ Tulevaisuuden filosofi ja yli-ihminen, Zarathustra on yksilö, joka henkisellä toiminnallaan kohoaa apolloniseen kirkkauteen. Hän silaa sublimoimalla dionyysiset viettinsä kulttuurihahmoon, mutta myös tunnustaa ne kaikki. Hän oivaltaa että kaikki vanhat vaihtuvat teoriat ovat vain viettimuodostumien kompromisseja, vailla pysyvän ja ikuisen totuuden prameaa kehystä. Hän tunnustaa tahtonsa valtaan vapaasti ja halveksii heikkoja ja kieroutuneita raukkoja, jotka kätkevät vääristyneen vallantahtonsa ikiarvojen hyvyyksien tauluun, kansojen laumaomaantuntoon. Nietzsche halusi olla Anti-Kristus, koska hän katsoi kristillisen nöyryyden ja huonojenkin lähimmäisten rakastamisen olevan vallantahdon ovelin ja elämän aitoa voimaa rappeuttavin juoni. Anti-Kristus on uusi Kristus, joka vapauttaa ristiinnaulitun lihan, kääntää elämänhalveksunnan moraalin arvomaailman ympäri. Objektiivinen arvo on väärä arvo. Oikea arvo on aina kulloisenkin vitaalisen organismin elämää edistävien voimien myöntämisessä. "Yksilöiden ylemmyys ylemmyys myös itseensä nähden, jatkuva itsensä voittaminen, sen itsen, joka jo nyt on qnemmän kuin hetki sitten : tämä on Nietzschen totuus." Tästä yksilöä korostavasta näkökulmastaan Saarinen lähtee tarkastelemaan filosofian historiaa. Teoksen skeema ei valitettavasti kuitenkaan kasva länsimaisen invidualismin teemaksi. Nietzschen invidualismi nostetaan kuin kani hatusta eikä nähdä että se on pitkän yksittäisolioiden luonnetta koskevan problematiikan loppupiste ja huippu. Postmoderneja anakronismeja Kulttuuritaustan hylkääminen johtaa virhetulkintoihin vanhan ja keskiajan filosofiassa. Ne istuvat rattoisasti anakronismeilla, koska käsitteistö on projisoitu nykyajasta noihin filosofisen kreikankielen mutkistamiin aikoihin. Aristoteleskin soljahtaa päätä vaivaamatta. Rehellinen yritys-ymmärtää yksinkertaistaa Aristoteleen "tämän maailman" kaluston, yksittäisolioiden myöntäjäksi, joka imaisee ne arkiymmärryksellisen finalismin kosmiseen jumalaktiin. Sitten Aristoteles saumaa "tuon toisen maailman" (josta iskelmätkin laulavat) universaalit puihin pöytiin tuoleihin tonnikalasalaatteihin. Oliko Aristoteles todella niin mainio mies siksi, että hän teki esimerkittämisen vaivattomaksi: voi sormella osoittaa? Tokkopa räjähtää. Yksittäisolion ja yleiskäsitteen, potentiaalisen ja aktuaalisen vastakkaissuhde tai finalismi ovat standardiaristotelismeja. Saarinen kirjoittaa itsensä niihin sisään kivasti. Standardimaisina ne ovat kuitenkin arkiymmärryksen faktoja, eivät niiden räjähdettä. Aristoteleen hienosyinen argumentaatio, jolla hän katsoi saaneensa pelastettua nuo faktat filosofisesti relevanttiin käsitetekstiin, olisi auetakseen vaatinut ainakin aistihavainnon problematisointia, materian käsitteen analyysiä ja substanssin olemuskäsitteen analyysia. Sotkuiset elävöittämisyritykset, kuten "potentiaalisuuson realiteetti, osa todellisuuden koostetta" vaan pimentävät problematisoinnin, joka lohkaisee arkitajunnan graniittikuoren. Sokrates väännetään radikaaliksi elämäntapafilosofiksi. Filosofian kohottavimmat piirteet j a t kuva problematisointi ja pyrkimys eksaktiin käsitteenmäärittelyyn on kyllä tuoreesti löydetty. Sokrates on filosofian "ylvään ja ikuisen haasteen ylin symboli". Saarista potuttaa Sokrateen turkulaisuus: arvoobjektivismi, vaikka mieshän ärsytti porvaria jo tuohon aikaan. Saarinen ei näe, että Sokrates saarnasi vanhoja hyviä aikoja. Kyky argumentoida torilla omin voimin vailla paikattua sofistiapuria kuului siihen. Saarinen jopa tulkitsee Sokrateen viime sanat veijarimaisuudeksi, vaikka pyyntö kiittää lääkintätaidon suojelijaa hyvästä myrkystä oli hyveen opettajan viimeinen yltiöhurskauden puhutteleva voimannäyttö. Mielestäni filosofia voisi löytää, jos tarvitsisi, muitakin suojeluspyhimyksiä kuin henkilön, joka halveksi filosofista käsitetekstiä. Keskiajassa Saarinen ei viihdy, hänellä on ikävä kuin tummapintaisen rodullisen vähemmistömme edustajalla kirkossa. Teemat puuttuvat huutavasti. Augustinus projisoidaan seksuaaliongelmaksi, vaikka miehen väkevän Eroksen maalliset muodot olivat yksi symboli ulkonaisesta aistillisuudesta, josta tuli kääntyä sisäisyyteen (minkä Saarinen väittää Sokrateen keksinnöksi). Vettä suvannossa muttei virrassa Uuden ajan filosofian esittely on pätevä. Descartes-osa on kuulas ja kypsä. Saarisen tapa jäsentää asiat tietoruutuihin ja kyky edetä asiasta seuraavaan kiihkottomasti ja älyllisesti avoimella tavalla niittää laakereita. Saarinen löytää metafysiikan. Tätä osaa olisi kannattanut kehittää itsenäiseksi teokseksi. Sen sijaan saksalaisen idealismin esittely on lattea ja koulumainen. Niin käy huolimatta poikkeuksellisesta avoimuudesta analyyttisen tradition edustajalla. Syykin on selvä. Saarinen ei hyväksy käsitteen työtä. "Ilmauksena transsendentaalinen on ruma ja akateemisesti latautunut. Tätä meidän ei tule pelästyä. Kantin avainoivallukset ovat niin merkittäviä, ettei niitä ole syytä kätkeä minkään akateemisen kielenkäytön alle". Olen ymmärtänyt "vanhojen likaisten miesten" puheet vaikeatajuisuudesta aina lukupulpetin istuinta hinkkaavan oppilaan kosiskeluna, mutta Saariselle on jo selviö, että filosofisen käsitetekstin tarkastelu sen omin ehdoin tappaa idikset. Immanuel Kant oli myös "verraton tyyliniekka" ja hän valitsi Kritiikkinsä tekstimuodon tietoisesti, etteivät asiaankuulumattomat idikset lentele ohi ydinsanoman, että asia tulee esiin. Tarkoitus on sanoa, että luottakaamme jo vihdoin lukijaan. Idikset tulevat esiin työskentelyssä alkuperäisten tekstien kanssa. Johdatukset pyrkivät tekemään mahdolliseksi niiden ilmaisun kulloisessakin (akateemisessa) käsitteistössä. Uhkarohkea, mutta onnistuneena herkistävä on Saarisen yritys ymmärtää Hegelin Absoluuttia. Myös Kantin ideat sujuvat Saariselta, koska
11 häneltä puuttuvat germaanisen syväpaatoksen rasitteet kielitaitoa myöten. Saarinen oivaltaa Absoluutin yksittäisen luonteen. Tällä kohtaa kuitenkin nähdään, kuinka tematiikan synty teokseen olisi vaatinut lisää työstämistä. Saariselle ei avaudu, että Absoluutti nostaa esiin kristinuskon persoonallisen Jumalan yksinäisyyden käsitteellisesti relevantilla tavalla. Koko Saarisen teema. Yksilö jää hämärään, koska hän ei luovu ensimmäisellä "käsitteen ponnistuksella" samastamasta yksittäisolion käsitettä deiktisesti identifioitavan partikulaarin käsitteeseen. Yksittäisyyden suuri linja Aristoteles, Augustinus, Hegel, Nietzsce olisi voinut muodostaa länsimaisen invidualiteetin teeman uljaan jälkikommentin. Nyt se ilmestyy Nietzschelle kuin taikaiskusta. Epäakatemia j o instituutio Kritiikkini kohdistuu teokseen: epäakateemisen ja traditionkieltävän filosofoituiin esteerkfciaä. Jos ja kua tällainen filosofointi on yleistynyt, teosta voi käyttää aivoviennin matkailuvalttina mähdollsjin maailmoihin tai ainakin Disneylandin ja ritari Ässän kotimaahan. Silti teosta voi mitata sillä, onko siinä korrektisti käsitelty filosofeja. Näin ei ole Kierkegaardin kohdalla, koska Saarinen ei ymmärrä spiritualismin traditiotaAugöStinuksesta ja Pascalista Kierkegaardan ja Heiäegge* riin. . . Itse pidän filosofisten paradigmojen ajatusta lähinnä apurahahakemusten perusteluaa. Mutta toki on filosofisia linjoja, joimn täytyy sisäistyä| Saarinen ei ymmärrä : eksistentialismia, koska et suostu keskustelemaan siitä, mistä eksistentialistit puhuvat. ' _ ;.'••'• Kierkegaard loruillaan pöperöksi, Kärsimys, kuolema, ahdistus, henki! Jeesus, Maria ja profeetat, niitä tuskin mainitaan, vaikka van avaav maila Ahdistuksen tai Kuolemaasatrauden (saata? vana Suomeksi) ne pomppaavat silmille ja ne ovat sitä, mistä Klierkegaara^punuu. :En tiedä mitä sanoa. Pyhä Kierkegaard, sinä metaforisen kirkas: ja strikti dialektikko, Freud ennen Freudia, Heidegger ennen Heideggeria,: nouse jp haudastasi läksyttämään tätä kovasydämistä ja instituutioksi muufnmifH^ : ef>*stk«e^n-isöutta; Matti Kosonen Esa Saarinen; Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. WSOY 1986. Y L I O P P I L A I D E N T E R V E Y D E N H O I T O S Ä Ä T I Ö J Y V Ä S K Y L Ä N TERVEYDENHOITOASEMA Hammashoidon a, Ylivarauksen G uhelinnumero on muuttunut. usi puhelinnumero on 6 1 1 4 2 2 . YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖN JYVÄSKYLÄN TERVEYDENHOITOASEMA JÄRJESTÄÄ iriKihM -PÄIVÄT terveydenhoitoasemalla 11.11.-12.11.1986 klo 11-14 jolloin you can vaihtaa hammasharjasi edullisesti kysyä hammaslääkäriltäsi suun terveyteen liittyvistä asioista katsoa videoesityksiä NYT SINULLA ON SUUNVUORO! Jyttiläinen Jättiläinen Kuten kuluneen viikon arvosteluista olemme saaneet lukea, edustaa JYT:n Pikku Jättiläinen railakkainta, purevinta ja omalla tavallaan koskettavinta teatteria tässä kaupungissa. Pikku Jättiläinen on nykysuomalainen näytelmä nykysuomalaisista, niin kutsutuista tavallisista sekä niin kutsutuista hulluista ihmisistä. Komiikka ja syvyys paljastuvat arkipäiväsissä puheissa ja tilanteissa. Pikku Jättiläinen kertoo nuoristotyöttömästä Torsti Tuhosta, joka on EHKÄ hyvin omaperäisellä tavalla älykäs ja TAATUSTI omaperäinen suomalainen nuorimies. Torsti asuu kotona äidin ja isäpuolen kanssa pikkukylässä isomman taajaman laidalla. Alussa Torstin päätä pistävät pyörälle tytöt, haaveet ja kuuma kesä, Mitä sitten tapahtuukaan, käy katsomassa: ti. 28.10., ke 29.10. to 30.10., ma 3.11., ke 5.11. tai ma 10.11. kello 19.00 yotalon yläkerrassa. Liput maksavat opiskelijoille 20 markkaa. Pikku Jättiläisen on kirjoittanut ja ohjannut Sirkku Peltola, Rooleissa nähdään Jukka Keinonen, Jaana Pesonen, Juha-Erkki Kants, Auli Mantila, Johann Sorjonen, Katri Pulkkinen ja Olli Heikkinen. Seuraava numero Jyväskylän Ylioppilaslehden seuraava numero ilmestyy tiistaina 11. marraskuuta. Lehteen tarkoitettu materiaali on toimitettava lehden toimitukseen viimeistään TORSTAINA 6. marraskuuta. ho/ho hiu/tenvärjöy/ alkaa hiu/tervLOJelu/ta... GCH-OVVEL KAUPPAKATU 5 PUH. 614345 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus: Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617288 Päätoimittaja: Pekka Kinnunen Toimittajat: Markku Kekäläinen ja Rauno Lahti Ilmoituspalvelu: Keskussairaalanne 2, 40600 Jyväskylä, puh. 617599 Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen, puh. 252211/2113 Pankit: KOP-Mattila, Keski-Suomen Sp. SYPJyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan OP. postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat: koko vuosi 90 markkaa, puoli vuotta 45 markkaa Ilmoitushinnat: tekstissä 3,50, takasivulla 4,00, etusivulla 5,00, värija määräpaikkalisä 0,65 markkaa palstamillimetriltä. Ilmestyy 17 numeroa vuodessa. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Jämsän Lehti Oy, Jämsä 1986. Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. T O S I E D U L L I S E S T I . OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 Hyväkuntoiset ja kiiltävät hiukset ovat kauniit. Kiharan ja sävyn kestävyyteen vaikuttavat kotonakäytettävät shampoot ja hoitoaineet. Hiustesi hyvinvoinnin hyväksi G C H O V V E C L ja ME Kortepohjan Kampaamo Irja Aholainen Isännäntie 1, Puh. 252415 Tervetulon toivottavat Anne, Sari, Arja, Sirpa ja Irja • AVOINNA 8.00-19.00 Lauantaisin suljettu. M A A I L M A N M Y Y D Y I N ERGOMETRI T U N T U R I Ergometri W l on edullinen kunnon kohentaja ja mittaaja. Meiltä löydät myös muut korkealuokkaiset T U N T U R I kuntovälineet. TurjTuai TUNTURI PALVELU Tyynelä
12 Hyvät ainejärjestöt ON viuoumjvr Nyt on tilaisuutenne tullut! Tulkaapa juttelemaan toiminnastanne ja toiveistanne ylioppilastalolle. Samalla voitte kysellä ylioppilaskunnan toiminnasta ja sen ainejärjestöille tarjoamista mahdollisuuksista. Haluamme parantaa yhteityötä. Käykää opintoja sosiaalisihteerin luona tai soittakaa p. 617063 ja kertokaa, milloin olisitte tulossa. Tarkoitus on järjestää jokaiselle ainejärjestölle oma keskustelumahdollisuus. Ainejärjestöille on lähetetty asiasta kirje. Jos ette ole saaneet sitä, osoite on voinut olla väärä. Muistakaa pitää osoitetiedot ajan tasalla käymällä ilmoittamassa muutokset keskustoimistoon. Marraskuussa on tulossa kaikille ainejärjestöille yhteinen tilaisuus kehitysyhteistyöhön, ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman ja pakolaiskysymyksen tiimoilta. opintoja sosiaalisihteeri Päivi Matilainen ^5S? Fokus Fokuksen syksy on alkanut suorastaan reippaasti. Ensimmäisistä tenttibileistä on selvitty, ja seuraavan kerran yhdessäoloa harjoitetaan yhdistetyssä kokoussaunailiussa. Sauna on lämpimänä ^<~«rtepohjan talon yläkerrassa 11.11. klo 18.00 lähtien, ja iltaa voidaan jatkaa Rentukassa. Fokuksen matkakuumeen kohteeksi on valittu Intia. Matkaryhmän seuraava kokoontuminen on tiistaina 4.11. johonkin aikaan jossakin. Ilmoitetaan tarkemmin ilmoitustaululla. MUTTA matkaryhmän pikkujouluryhmä kokoontuu jo tänään 28.10 sosiaalisihteerin huoneessa, tai jos se on varattu niin itse ravintolan puolella klo 19.00 Matkasta kiinnostuneet touhuun mukaan. Tl/£H/l LUULO, &m PAUHsTTPilf/AJ f£AJ JOI//n/ wwwLÄPPÄ JARU Jyväskylän Akateemiset Reserviupseerit järjestää toimintatapahtuman 5.11. Alvarin alueella. Tule tutustumaan toimintaamme ja nauttimaan lautasellinen soppaa. Syksyn muu toiminta: JARUn syyskokous Rentukan sirkuskabinetissa 12.11. klo 18.00-20.00. Kokouksen jälkeen saunotaan B-talon tilaussaunassa. Mahdollisesta eksursiosta Vihtavuoren patruunatehtaalle päätetään myöhemmin. Kaikki. Jyrinä Syyskokous on taas pidetty ja toiminta päässyt täyteen vauhtiin. Puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Järvimäki, jonka johdolla hallitus on jo suunnitellut rungon tulevan kauden tapahtumista. Seuraava yleiskokous on tiistaina 28.10. klo 18.00 Kortepohjan kahvilassa. Ohjelmassa mm. infoa Zell Am Seen -matkasta (ilmoittautuminen kirjaston ilmoitustaululla) sekä huppariesittely. Kaikkien matkasta kiinnostuneiden läsnäolo olisi suotavaa, samoin hupparin valintaan voi vaikuttaa juuri nyt. Syksyn ensimmäinen saunailta on luvassa tiistaina 4.11. klo 19.00-21.00 Kortepohjan B-talon tilaussaunassa. KAIKKI KIINNOSTUNEET TERVETULLEITA! ISOn Tanhuujat ISOn Tanhuujat ry:n syyskokous 28.10. klo 20.00 Ryhtilässä Esillä sääntömääräiset asiat. Vapaa opiskelijalähetys ~TaTkein valinta elämässäsi on, miten suhtaudut Jeesukseen. Me kutsumme sinua Jeesuksen luokse. Joka maanantai klo 19.00 ruokala Lozzissa tarjoamme teetä ja elämän leipää, joka on Jeesus Kristus. Tervetuloa! You are heartily WELCOME to the English Bible Fellowship on wednesday, October 29 th at 7 pm. at the diningroom Lozzi. (continuing fortnightly, 12.11. 26.11. and soon) We will meet your interest in learning about the Bible + brushing up your English. Jorma & Brenda Lempinen. former Missionaries to Sierra Leone, will take part. Tea will be served. FREE STUDENT MISSION JOK Jyväskylän Opiskelevat Keskustalaiset Peseytymistilta torstaina 6.11. B-talon saunassa Kortepohjassa alkaen kello 18.00 Kaikki uudet ja vanhat opiskelijat tervetuloa kylpeä rypyttämään ja turinoimaan ajankohtaisista asioista! EYL Lutherin kirkko, Kansakoulunkatu 5. To 30.10. klo 18.00 Nuorten aikuisten raamattuja keskustelupiiri, Hebrealaiskirje Ti 4.11. klo 19.30 Opiskelijoiden raamattupiiri, Jaakobin kirje To 6.11. klo 18 Nuoret aikuiset La 8.11. klo 19 Opiskelijailta "Taivaallinen E. Luomaranta" To. 11.11. klo 18 Hallituksen kokous Tule mukaan! JYT Ylioppilasteatteri Ylioppilasteatterin sääntömääräinen vaalikokous pidetään 25.11. klo 13.00 yot ;i loi la. teatterin toimistossa tai salissa. Käsitellään mennyt ja tuleva vuosi, uusitaan hallitusta ja puutaan kehittäviä. Tervetuloa. SHOW GOES ON Nelimiehinen Pyramidiiskuryhmä on valmiina esiintymään pikkujouluissanne ja muissa pippaloissanne, marraskuun loppuun asti viikonloppuisin ja joulukuun alusta ympäri vuorokauden. Ohjelmisto koostuu 5-15 minuutin pituisista sketsinpätkistä; meriittinä mm. sekä mennyt että tuleva risteilyesiintyminen, yksimielinen kiitos ja ylistys ylioppilasteatteripäivillä viime keväänä sekä uusien opiskelijoiden illan parhaista puolista vastaaminen Ainejärjestöt ja muut yhdistykset, possunne ansaitsevat helmen kerran vuodessa. Hinnoista sovitaan. Yhteyshenkilö Mikko Husa puh. 252 211/2832. SEURAAVA ENSI-ILTA Rosengranz ja Glydenstern ovat kuolleet, ohj. Scott Lipton, näillä näkymin 28.11. PAITOJA? Mikäli löytyy tarpeeksi kiinnostuneita, ruvetaan vaan tilaamaan JYT-collegena meidän omalla logolla, jonka pojat toivottavasti älyvät painaa tähän. Kyseessä on siin pitkähihainen college, kotimainen, värivaihtoehtoja kymmenen ja koot XS XXL. Hinta määräytyy tilausmäärän mukaan, esim. 10 kpl: 110 mk/kpl, 50 kpl: 84 mk/kpl. Odottelen teatterin toimistossa p. 217583 sitovia tilausilmoituksia 23.11. saakka. Saatuani selville hinnan, tilaajamäärän perusteella, kerään samaisessa paikassa rahoja seuraavan viikon eli 24.-30.11.. Tilauksen pistän vetämään 1.12. niin että sen jälkeen on turha itkeä, on ainakin ilmoitettu ajoissa. HUOM. tilaukset tosiaan on tarkoitettu sitoviksi, me ei ruveta katselemaan viidenkymmenen paidan pölyttymistä nurkissa. The Club Note the fancy new name for English Club! Kauhujen yö 1. HALLOWEEN " NAAMIAISET Rentukassa 4.11. Älä tule sellaisena kuin olet vaan vielä kauheampana kylän kauhut palkitaan! Mukana kuvassa mm. ennustajaeukko ja tietysti "Trick or Treat". Jatkopaikka on. ONNISTU TENTISSÄ Vaivaako SINUA ten iti pe! ko tai -jännitys? Ota avuksesi HYPNOOSI/ RENTOUTUS-menetelmä ja hanki itsellesi ONNISTU TENTISSÄ kasetti. TIL.OS: Hypnologi PENTTI SUNDELL PL 216,40101 JYVÄSKYLÄ. Puh. 941-281987. Hinta 125 mk + p. kulut (Opiskelijalle 100 mk + p.kulut) The Vollies HUOM! Joukkoe on ilmoitettu puulaakiin erehdyksessä nimellä English Club. SEKAJOUKKUE: ensimmäinen peli on tänään 28.10. klo 17 U2:ssa. NAISJOUKKUE: ensimmäinen mittelö on maanantaina 3.11. klo 20 PS:ssa liikunnalla. Katsokaa peliaikataulut ilmoitustaululta. Koko CLUB kannustamaan The Vollies voittoon! Tiedoksi kaikille ja varsinkin hallitukselle: Oulusta on tullut kutsu osallistua sikäläisen kuppikunnan vuosijuhlaan marraskuun lopulla, että eiköhän ruveta puuhaamaan onnittelukomitean lähettämistä sinne. The Clubin nykyimagoon kuuluu jos on jäänyt huomaamatta laajentuminen muihin yliopistoihin päin. Dumppi Selvisimme Turun (Tukholman) matkasta, vai selvisimmekö kaikki. Jatko-ohjelmaa tiedossa: Sauna-ilta 4.11. klo 19-21.00 Kortepohjan A-talon tilaussaunassa. Mikäli matkasta kuvallista todistusaineistoa, tuoaa näytille Poikamiespankki tiedottaa: Onko sinulla ongelmia poikien saannissa? Eikö tärppää edes Matin-Pub ? Eipä syytä huoleen. Dumpin poikamiepankki auttaa sinua. Pankimme välittää reippaita miehiä yksitellen tai tukuittain. Mitä enää mietit? Miksi istua lähiökapakassa yksin, kun voit tehdä sen kaksinkin. Palvelemme myös tyttövaltaisia ainejärjestöjä. Tied. Jukka/Dumppi P.S. Tasapeliklubilaiset, ettehän vaivautune. Osoite on ry, TK:n laitos, Mattilanniemi, Seminaarinkatu 15, 40100 JKL Hae meiltä TARJOUSHINNALLA Mercantil-mapit 16"° Plastic-mapit 7 cm 1 4 8 Plastic-mapit 5 cm 13"° Muovikansiot A 4 7*° Luentopaperi A4/100 7 " ° Luentovihko VVALKI 8 " ° V — — ' PAPERI\ Yliopistonkatu 8 K o r t t i o s a s t o l l a m m e r u n s a a s t i K O R T T I U U T U U K S I A T A I D E K O R T T E J A TAIDEJULISTEITA Poikkea tutustumaani m PAPEm Yliopistonkatu 6