VASTAAJALLA VAPAUS. Vapaus vastata puhelimeen silloin kun haluat. Vapaus kuunnella viestisi sieltä mistä haluat. Vapaus mennä ja tulla silti jäämättä mitään tärkeää paitsi. Mukavuutta, huolettomuutta, vapautta. Hanki puhelinvastaaja. C o d e A P h o n e 9 3 •puhelinvastaaja joka kotiin • kauko-ohjattava sanomien kuuntelu ja laitteen käynnistys • helppokäyttöinen; kaikki toiminnot vain kahdella painikkeella • nyt kampanjahintaan 5 9 5 , C o d e A P h o n e 2 6 • toimistoja kotikäyttöön • digitaalinen oman tiedotteen tallennus • monipuoliset kauko-ohjaustoiminnot ja vastaustavat • tarjoushintaan 8 5 , KAY TUTUSTUMASSA CODE-A-PHONEEN JA VASTAA SAMALLA KILPAILUUMME. VOIT VOITTAA VASTAAJANI TeleRing Kilpisenkatu 5 Puh. ( 9 4 1 ) 6 5 7 2 6 5
JYVÄSKYLÄN YLIOPFILÄSLEHTI 3 . 1 . 1 9 9 N Q 11-11 J O U R N A L I S M I N T U L E V A I S U U S 2 8 S I V U L L A JYVÄSKYLÄN Y L I O P P I L A S L E H T I KAKARA VIELÄ KOLMEKYMPPISENÄ Taival alusta tähän päivään. Historiaa pikakelauksella. Eero Leppänen Y L I O P P I L A S L E H D E T RISTIAALLOKOSSA Helsinki, Tampere, Turku, Oulu. Kaikissa niissä ilmestyy ylioppilaslehti. Mitä niille kuuluu. M I L L A I N E N ON T U L E V A I S U U D E N T O I M I T T A J A Seitsemän erää journalismista. Alan Ammattilaiset REPORTTERI PELASTAA LEHDISTÖN Ei n ä i t ä l e h t i ä p i l i p a l i u r p o i t e e . . . S a r j a k u v a . Mika R e m e s JUHALA LOI NAISEN Se tehtiin ykkösistä ja nollista. Tapaamme keinopersoona Lulun subjektiivisessa tunnemaalailussa. Helena Seppälä K A P I N A T Y Ö L Ä I N E N El KUMARRA K O I V I S T O A K A A N Kapinatyöläinen on Suomen vaihtoehtolehdistä äärimmäisin. Sen tekijät eivät kaihda väkivaltaakaan. Marita Tiihonen MR NOVA V I E S T I N N Ä N T U L E V A I S U U S T E H T A A N K A D U L L A Teppo Turkki on mr Nova. Hän kertoo supertoimittajien koulutuksesta, viestinnän visioista ja selvittää miksi Novasta kohuttiin. Eero Leppänen V A L O K U V A N SALLITUT L I S Ä A I N E E T Jos Ronnien nenäpikselit siirretään Maggien nenäpikselien tilalle, siirtyykö myös Ronnien nenäsyöpä Maggielle? Kimmo Lehtonen MARKKINATALOUS TUO L E H T I K U O L E H A T N E U V O S T O L I I T T O O N Journalistiksi Moskovassa -ja ilman opintolainaa. Kaksi katsausta Perestroikan Neuvostoliittoon. Arja Paananen KESKUSTELUA Vaatimusten aallokkoa, tilaisitko sinä tämän lehden? Kirjallisuuden laitos sulki appron ja Jouni Vauhkonen haluaa kaikki hum. approt vapaiksi. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu Päätoimittaja Eero Leppänen p.617 288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen p.617 288 Ilmoitukset Kari Johansson p. 617 288 Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen p.607 226 Toimitus ja ilmoitukset Jyväskylän ylioppilastalo Keskussairaalantie 2 40600 Jyväskylä Ilmestyy Yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa Ilmoitushinnat Tekstissä 3.80, takasivulla,4.50 etusivulla 5.50 Värija määräpaikkalisä 0,65 palstamillimetriltä Tilaushinnat Koko vuosi 115 markkaa, puoli vuotta 60 markkaa Pankit Keski-Suomen Sp SYP Jyväskylä Kauppakatu 3 Nisulan Op Postisiirtotili TA 74517-4 Osoitteenmuutokset Toimitukseen tai taloudenhoitajalle ISSN 3 5 6 7 3 6 2 Pieni Jyväskylän ylioppilaslehti täyttää 30 vuotta ja kahmaisee t e e m a k s e e n journalismin ja s e n tulevaisuuden, jakaa sen jokaiseen talouteen Jyväskylässä ja odottaa jopa, että ihmiset sen lukisivat. Pidämme aihetta tärkeänä. Ihmiset hahmottavat todellisuuttaan yhä e n e m m ä n medioiden kautta. Siellä käydään julkinen poliittinen keskustelu, sikäli mikäli käydään. Siellä älymystö esittelee ajatuksiaan. Sieltä saamme tarkkoja tietoja ympäristön tilasta. Se mitä tapahtuu tulevaisuudessa, o n ainakin erilaisten teknisten mahdollisuuksien invaasio. Ollaanko silloin tilanteessa, jossa lehdet entistä e n e m m ä n joutuvat perustelemaan itseään keinotekoisella arvovallalla ja radiot pyörittävät levyjä ja mainoksia ja suoltavat sujuvaa puhetta, ja television, välityksellä osallistumme kansanmurhiin ja sotiin reaaliajassa ja teräväpiirroin, tietokoneella p e r h e e n älyköt osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman väliin tulevia portinvartijoita. Luontoahan ei enää tarvitakaan koska kaikki aika m e n e e medioiden parissa. Ja sitä paitsi senkin voi simuloida. Journalismi o n tärkeitä havaintoja todellisuudesta. Toivottavasti myös tulevaisuudessa. Tämä n u m e r o kertoo joistakin asioista, jotka voivat tapahtua, joistakin jotka ovat jo tapahtuneet ja joistakin jotka tapahtuvat parasta aikaa, journalismia. V A L L A T K A A T I E D O T U S V Ä L I N E E T Uutiskynnys on tällä hetkellä helpommin ylitettävissä kuin koskaan. Laadit tarpeeksi raflaavan lehdistötiedotteen, kaivat esille listan tiedotusvälineistä ja pistät kirjeen postiin. Tiedotustilaisuuden päivänä edessäsi on toimittajia, jotka pistävät jokaisen lausumasi lauseen lehtiöihinsä tai magneettinauhoilleen. Niin se käy provinssikaupungissa. Vapaasti lainattavissa olevia tilaisuuden aiheita: "Pyöräilijät laskettu Jyväskylän Kauppakadulla: Niitä o n jo liikaa. Tutkimus julkistetaan." "Radioita kuuntelee keskimäärin 100 prosenttia keskisuomalaisista, k o l m e n k y m m e n e n ihmisen kuuntelutottumukset kartoitettu." "Opintotuki loppui jo opiskelijalta. Mahdollisuus haastatella opiskelijaa (varaa aika!)." "Varjokulttuurikeskushanke julkistetaan. Valtiovallalta odotetaan merkittävää osallistumista Killerijärven kattamiseen tangokeskukseksi." "Ratkaisu keksitty jääkiekkoilijoiden harjoitushalliongelmaan. Kansanliike haluaa kiekkokaukalon pienemmäksi. 3vuotiaiden jääkiekkoilijoiden demonstraatio." "Metsätuhot johtuvatkin virhelaskuista. Uudet laskelmat jaossa." "Uutiskynnys k a d o n n u t Jyväskylästä: juhlinnassa m u k a n a Radio Jyväskylä, Keskisuomalainen ja Radio-Keski Suomi (huom. mahdollisuus osallistua radioiden suoraan lähetykseen, VäVietä terveisiä?/. S A N A N V A P A U D E N V A H T I K O I R A T M E R K I T S E V Ä T R E V I I R I N S Ä Toimittajat käyttävät itsestään mielellään koiravertauksia. "Olemmeko vallanpitäjien sylikoiria vai s a n a n v a p a u d e n vahtikoiria?" Mieluusti he tietysti näkevät itsensä uljaina koirankoppiaan puolustavina sananvap a u d e n saksanpaimenkoirina. Vertausta voi jatkaa haukkumalla toimittajakoulutusta. Toimittajia ei pitäisi kouluttaa, sillä vain koiria ja kadetteja koulutet a a n . Ihmiset opiskelevat. Kaikki koulutus tekee toimittajista koiria. Toimitustyön rituaalit, perinnäistavat ja ammatti-identiteetti koulitaan jo nuorena, vaikka nämä vammat voisi hankkia myös työelämästä. Toimittajien koulutus pitää lopettaa. Kriittinen journalismi, mitä se on? Pikkuilkeyksiä vallanpitäjistä, mutta informaation yhteiskunnassa vallan kritiikki kyseenalaistaa myös tiedotusvälineet. Sanojen ja informaation virrassa kuvien ns. manipulaatio o n pitkästä aikaa askel irti sovinnaisesta faktuaalisuuden ideologiasta. Lyhyt oppimäärä filosofiaa, kielitiedettä tai tai\ tl o r i h e k k o n e n teenteoriaa auttaisi toimittajat ymmärtäm ä ä n journalismin rajoittuneisuuden. Mutta toimittajia koulutetaan. Faktuaalisuuden murtaminen ei tarkoita, että valehdeltaisiin niin kuin iltalehdet. Informaation yhteiskunnassa kaikki merkittävä tieto on tehtävä omin käsin. O n käytävä itse paikalla katsomassa ja kuuntelemassa. Eikä sen kirjaaminen riitä. O n kysyttävä, mitä tämä asia merkitsee tässä tilanteessa suhteessa noihin muihin. Mitä tämä merkitsee ihmisille? Avainsana o n tulkinta. Informaation yhteiskunnassa on ajateltava yhä e n e m m ä n itse, vaikka rahakkaat instituutiot tekevät sen mielellään toimittajan puolesta. Ajattelu vaatii aikaa: toimittaja ei voi olla aina toimittaja, jos hän ei aio olla pelkkä byrokraatti. O n luettava ja kuunneltava. Mutta toimittajia koulutetaan. Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turkki...
A S U N N O N V Ä L I T Y S J A T K U U Ylioppilaskunnan asunnonvälitys on välittänyt asuntoja yliopisto-opiskelijoille jo puolitoista kuukautta. Välitys sai alusta asti liikkeelle sekä asunnontarvitsijat että vuokranantajat. Puolisentoistasataa vuokranantajaa on tarjonnut asuntoaan vuokrattavaksi. Suurin osa tarjotuista asunnoista on ollut huoneita omakotitalosta tai kerrostalohuoneistosta. Tarjolla on ollut myös luksusasuntoja keskustan tuntumassa ja pihamökkejä kaukana Jyväskylästä. Kysytyimpiä ovat yksiöt ja kaksiot, joita välitettäväksi on tullut jonkin verran. Välityksen kautta asunnon on saanut ainakin 70 opiskelijaa. Edelleen vähintään saman verran opiskelijoita etsii aktiivisesti asuntoa asunnonvälityksemme kautta. Lisäksi osa opiskelijoista käy silloin tällöin katsastamassa tarjonnan paremman asunnon toivossa. Tarjottujen asuntojen vuokrapyynnöt liikkuvat yleensä 6001200 markan välillä henkeä kohti asumismuodosta riippuen. Asunnon etäisyys opinahjosta on useimmille tärkeä kriteeri, sillä yliopisto-opiskelijan matkakulut menevät opiskelijoiden omasta pussista. Mikäli olet vielä vailla asuntoa, tule käymään asunnonvälityksessä ylioppilastalolla, Keskussairaalanne 2. Välitys on auki lokakuun loppuun maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 12.00-14.00 sekä keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12.0015.00. f Vuokranantajat voivat soittaa vuokrattavana olevat asuntonsa p. 617 257/ Ulla Kumpula ern. aikoina tai jättämällä viestin puhelinvastaajaan. Välitys on vuokranantajalle maksutonta. Tuiki Tarkicih S A M A A N A I K A A N K U N PÄREET P A L A V A T H I L L I T Y S T I K A H D E K S A N H A K I J A A S Y L P Ä Ä S I H T E E R I K S I Suomen ylioppilaskuntien liitto valitsee tällä viikolla uuden pääsihteerin seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Hakijat eivät SYL.in hallituksen edustajan mukaan tuottaneet yllätyksiä. Kaikki ovat tuttuja ylioppilaskunta-aktiiveja. Hakijat: Matti Kauppinen (HYY), Pauli Kivipensas (HYY), Mika Kolho (TKK), Jarmo Linden (TYY), Minna Pylkkänen(TYY ja Äbo academi), Pasi Sipilä (LTKK), Tapio Särkelä (JYY) ja Juhani Vuohelainen (TTKK). Asiasta pää.tetjiän SYL;,n hallituksessa perjantaina. F I L M I P Y Ö R I I C A M P U S K I N O S S A Ylioppilaskunnan elokuvatoiminnan aloittaminen oli monen mutkan takana. Yhtäaikaisesti elokuun lopulla ja syyskuun alussa neuvoteltiin sekä teatterin laitteiston, käyttöoikeuden ja toiminimen ostosta ja laajasta kalustoremontista. Molemmat toteutuivat, viime hetkellä, mutta kuitenkin. Niinpä Campus-Kino jatkaa toimintaansa edustaen samalla pientä osaa Suomen monopolin ulkopuolisessa elokuvaalassa. Koska ylioppilaskunnan teatteri on ainoa riippumaton teatteri kaupungissa, se joutuu taipumaan suuremman edessä ja annettava heidän ottaa ensin. Tilanne on tuskin tavalliselle elokuvissakävijälle hyväksi: Finnkino esittää mätineaohjelmistossa elokuvia, joita Campus-Kino voisi esittää koko viikon (myös ensi-iltaelokuvia). Esityskertojen määrä etenkin ns ei-kaupallisten elokuvien kohdalla jää pieneksi. Lisäksi salien vähyydestä aiheutuu toinen ongelma: uutuudet tulevat kaupunkiin myöhään, koska . massahitit tukkivat ohjelmistoa useita viikkoja. Ylioppilaskunnan elokuvatoiminta on suuntautunut Finnkinon ulkopuolisten maahantuojien puoleen. Nykyisessä ohjelmistossa ei ole ollut vielä yhtään Finnkinon elokuvaa. Toivottavasti nämä "pienfirmat" jaksavat jatkaa toimintaansa, joka kiinnittää huomiota Lars von TrienThe Element of Crime myös muuhun kuin elokuvan markkina-arvoon. VINKKEJÄ OTETAAN VASTAAN Campus-Kinon ohjelmiston "uusinnat" ovat aina maanantaisin. Silloin esitetään viidestä alken elokuvia, joiden valinnan perusteena pidetään yleistä kiinnostavuutta, elokuvahistoriallista tärkeyttä tai sitä, että edellisestä esityksestä on yksinkertaisesti liian kauan aikaa. Nuo elokuvat maksetaan suoraan, eli korvaus ei ole riippuvainen myytyjen lippujen määrästä tai hinnasta. Siksi lippujen hinnatkin ovat minimissään. Jäsenmaksuvarojakin käytetään tähän tarvittaessa, joten mahdollisimman suurta kävijämäärää toivotaan. Viikko-ohjelmistossa taas päämääränä on monipuolisuus. Normaalien esitysiltojen tai uusintaensi-iltojen lisäksi pyritään esittelemään maatai ohjaajakohtaisia ohjelmistoja sekä erilaisia teemakokonaisuuksia. Kuka tahansa elokuvista tietävä/kiinnostunut olla avuksi, jos ei muuten, niin ilmoittamalla mielenkiintonsa kohteen asiallisilla perusteilla allekirjoittaneelle. Mielellään otetaan myös vastaan tietoa eri kanavista, mistä elokuvia on vuokrattavissa tai lainattavissa. Eino Urmala p. 216 173 LÄPI S U O M E N , T E O L L I S U U D E N K O U L U T U S V A L I O K U N T A AJAA 1000 M A R K A N L U K U K A U S I M A K S U J A K O R K E A K O U L U I H I N . SAMA K O U L U T U S V A L I O K U N T A O N MYÖS LASKENUT ( M I T E N ? ) , ETTÄ S U O M A L A I N E N O P I N T O T U K I O N M A A I L M A N P A R H A I T A . MIKÄ O N T E O L L I S U U D E N K O U L U T U S V A L I O K U N N A N ARVO? MIKÄ ON OPISKELIJOIDEN LAAJAN PÄREET-PALAA K A M P A N J A N ARVO? POSSUJA O P E T U S M I N I S T E R I Ö N POSSUILLE. N Y T J Y L K K Ä R I T U L E E XIL^KHKXXK^LIV, Enää ei ilmoittautuessaan tarlutus on juuri Jylkkärin tilaajavitse täyttää Jyväskylän ylioppijärjestelmä. laslehteä varten erityistä lomaMuita sovellutuksia ovat mm. kettä. Ylioppilaskunta saa ylivaalikelpoisuuden nopea taropistolta opiskelijarekisterin kistus yms. käyttöönsä ja sen laajin sovelT l E D E K U N T A JA L A I T O S N E U V O S T O J E N O P I S K E L I J A J Ä S E N E T Ylioppilaskunta kouluttaa teitä hallinnon epävirallisen vaikuttamisen kuvioihin. Aika ja paikka: perjantai 5.10. klo 12.00-14.00 C 3. Hallinnon kiemuroista kertovat Outi Kinttula ja Antti Hilden. Muitakin entisiä tiedekuntaja laitosneuvoksia saisi paikalle saapua kommentoimaan, muistelemaan, neuvomaan. "Mutta minä sanoin proffalle että..." Lisätietoja korkeakoulupoliittinen sihteeri Jouni Vauhkonen puh. 617 297. K U O P I O J A K A A R A H A A Edellisessä Jylkkärissä ollut juttu oli jäänyt vähän vajaaksi. Hakemuksia voi siis tilata numerosta 971-182 047 tai 182 046. K I R J A S T O N T U P A K K A H U O N E S U L J E T T U L O P U L L I S E S T I J Y Y : N E D U S T A J I S T O N VAALI Kirjaston tupakkahuone on suljettu, eikä uutta avata kirjaston tiloihin. Tupakkahuoneen valtaa yliopiston infopiste. Tupakoijien poistamista kirjaston tiloista perustellaan ympäristöhaitoilla. Tupakkahuone on ollut jatkuvasti ympäristöhaitta. Ilmastointi ei ole pelannut tarpeeksi hyvin. Tupakan savulle allergiset ovat valittaneet asiasta vuosikausia, kertoi ylikirjastonhoitaja Oili Kokkonen. Valituksia ei ole tehty kirjallisesti, mutta Kokkonen arvelee valittajia olleen ehkä kymmeniä vuosien mittaan. Tilan ilmastointia on yritetty korjata tuloksetta. Kokkonen kertoo savua levinneen käytäviin ja ilmeisesti myös lukusaliin ja joihinkin tutkijahuoneisiin. Päätös tupakkahuoneen poistamisesta syntyi Kokkosen ja hallintoneuvoston välisissä keskusteluissa. Olemme tehneet useasti aloitteen kahvion poistamiseksi kirjastosta. On esitetty, että hallintorakennuksen ja kirjaston väliin rakennettaisiin kahvio ja tupakkatila, mutta se ei ole toteutunut. Toinen peruste paikan sulkemiselle on lainmuutos, joka ei enää edellytä tupakointitilan järjestämistä julkisiin tiloihin. Myönnän, että tämä on onneton tilanne, mutta ilmeisesti on niin, etteivät tupakoijat ja allergikot sovi saman katon alle. Miksi tupakkatilan muuten pitäisi olla juuri kirjastossa? Varmaan muualta löytytysi sopivampi paikka. Tupakoijat ovat siirtyneet polttelemaan ulos tupakkahuoneen eteen. Tämä lienee talvellakin ainut vaihtoehto, ellei kävele Mattilanniemen tupakkahuoneelle. Ihmiset näkyvät tosiaan polttavan oven edessä. Savut tulevat nyt suoraan työhuoneeseeni, jos ikkuna on auki, kertoi Kokkonen. Tampereella opiskelijat järjestivät hiljattain spontaanin tupakointimielenosoituksen, kun heiltä poistettiin vastaava tila. Marita Tiihonen toimitetaan tiistaina marraskuun 13. päivänä ja keskiviikkona marraskuun 14. päivänä 1990. Ennakkoäänestys toimitetaan maanantaina marraskuun 5. päivänä klo 10 18 yliopiston päärakennuksessa ja tiistaina marraskuun 6. päivänä klo 12 20 Lillukassa, Kortepohjassa. Ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa on äänioikeus ainoastaan yliopistoon läsnäolevaksi kirjoittautuneella henkilökohtaisesti läsnäolevalla ylioppilaskunnan jäsenellä. Edustajiston jäseneksi on vaalikelpoinen jokainen äänioikeutettu ylioppilaskunnan jäsen, joka on kirjoittautunut yliopistoon täksi lukukaudeksi viimeistään maanantaina 22.10., jolloin ehdokasasettelu päättyy. Ylioppilaskunnan vakinaiset ja määräaikaiset viranja toimenhaltijat eivät ole vaalikelpoisia edustajiston jäseniksi. Ehdokasilmoitukset sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoitukset, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta, on jätettävä keskusvaalilautakunnalle viimeistään maanantaina 22.10.1989 klo 15.00 mennessä ylioppilaskunnan keskustoimistoon os. Ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri, jolta saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä p. 617 599). 3
Kakara vielä kolmissakymmenissä Jyväskylän ylioppilaslehti täyttää 30 vuotta n M yväskylän ylioppilaslehdellä on • aukko täytettävänään. Jyväskylän • lehdet ovat miltei kokonaan • unohtaneet kulttuuritehtävänsä tai m hoitavat ne huonosti. Jyväskylä on kulttuurin kannalta samea kaupunki, seisova vesi ja kohta märkiä mättäitä ja huuruista suota, uomat tänne ja täältä tukossa; ylimpinä mestareina häärivät keskiikäiset naisihmiset, tanttiuden henki vallitsee. Jyväskylän ylioppilaslehti haluaa olla nuorten ääni, nuorten kannanottojen esilletuoja; se haluaa arvostella, olla eri mieltä, kaiken on oltava arvosteltavissa, jopa pilkattavissa. Se mikä asetetaan arvostelun yläpuolelle, ei ilmeisesti kestä arvostelua. Standardiajattelu tappaa, erimielisyyttä tarvitaan." Tällaisen ohjelmajulistuksen julkaisin Jyväskylän ylioppilaslehti kolmekymmentä vuotta sitten. Päteekö se yhä? Ainakin lehti ilmestyy vielä. Ja juhliipa 30-vuotista taivaltaankin 2.10., jolloin ilmestyy lehden juhlanumero. Vuoden 1960 keväällä ilmestyi kolme monistettua Jyväskylän kasvatustieteellisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Joka-Hupia. Ylioppilaskunnan pikku-uutisten lisäksi se sisälsi viattomia vitsejä. Syksyllä alkoi ilmestyä säännöllisesti Niitelmä, painettu A-4kokoinen lehti, jossa oli jo kaikki lehden tunnusmerkit. Toimituksen tekemiä uutisia, juttuja, ainejärjestöjen tiedotteita ja maksettuja ilmoituksia. Ensimmäinen vilkas keskustelukin synti marraskuussa -60 kun Tapani Pursiainen suomi ajan ylioppilaita otsikolla "Onko JKK:n ylioppilas aktiivinen -aatteeton?". Kun lehden toinen vuosikerta alkoi ilmestyä 1960 oli aika muuttaa lehden koko tabloidiin, toimittaa lehti jokaiselle opiskelijalle postissa ja alkaa etsiä lehdelle ensimmäistä varsinaista päätoimittajaa. Ensimmäiset Niitelmät oli toimittanut Matti Karjalainen. Huhtikuussa -61 lehden nimikin muutettiin Jyväskylän ylioppilaslehdeksi. Y lioppilaslehdellä on kahdet kasvot. Lehti pyrkii olemaan sekä ylioppilaskunnan sisäinen tiedotuslehti että ikkuna ulkoiseen maailmaan. Helsingissä tosin ylioppilaskunnan sisäinen tiedottaminen on ratkaistu perustamalla erillinen HYY News. Ylioppilaslehden sivuilla käsitellään laajempaa mielipidekirjoittelua. Helsingin ylioppilaslehdellä on tietyt perinteet, sillä suuret lehdet ja päättäjät seuraavat lehteä. Tarkoitus on, että Ylioppilaslehdessä tulisi julki niitä keskusteluja mitä yliopistolla käydään, päätoimittaja Elina Grundström kiteyttää lehden linjan. Grundströmin mielestä lehti peilaa aikaansa. Välillä HYY oli kuin mikä tahansa palveluja tuottava yritys, jossa toimi palkallisia virkamiehiä. Nyt opiskelijoita kiinnostavat ympäristö, talous ja tiede. Ajan muuttuminen näkyy myös lehden avustajakunnassa. Valtsikkalaiset ja humanistit ovat perinteisesti kirjoittaneet ahkerasti Ylkkäriin. Tällä hetkellä esimerkiksi maantieteen ja tähtitieteen opiskelijat ovat aktiivisia. Näiden aineiden opiskelijat olivat myös aktiivisesti mukana valtaamassa hallintorakennusta viime keväänä. Helsingin ylioppilaslehteen on aikanaan kirjoittanut moni myöhempi vaikuttaja Kekkosesta Linkolaan. 1980-luvun alussa lehdessä oli postmoderni kausi, joka sinänsä arvokkaana kokeiluna teki lehdestä raskaslukuisen. Nyt lehti pyrkii tekemään asiapitoisia juttua eikä enää luoteta siihen, että tyyli sinänsä kiinnostaa lukijaa. NIITELMÄSTÄ POLIITTISEKSI LEHDEKSI Päätoimittajaksi valittiin Mauno Suuronen, sosiaalidemokraatti humanistisesta opintosuunnasta. Hänet erotettiin vuonna 1962. Näin kirjoitti Erkki Savolainen tapauksesta Jyväskylän ylioppilaslehden 10-vuotisjuhlanumerossa; "Jo ensimmäisen päätoimittajan ja ylioppilaskunnan johdon välille syntyi luottamuspula, joka johti päätoimittajan erottamiseen. Syynä oli myönteisen kannan ottaminen kirja-arvostelussa tunnetun vapaaajattelijan teokseen ja siitä kehittynyt myrsky. Sittemmin luottamuspulasta kehittyi melkeinpä perinnäistapa; epäluottamuksen syyt ovat vain aikojen kuluessa vaihdelleet." Lehden ohjesäännöt määrittelivät 60-luvulla lehden linjan kuitenkin kulttuuripoliittiseksi. Vuonna -69 tuli ohjesääntöön lisäys, jossa lehti määriteltiin yhteiskuntaja kulttuuripoliittiseksi. Tämä määritelmä sisältyy myös lehden nykyiseen johtosääntöön. Poliittisen taiston käydessä kovemmaksi 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa lehden vetämät poliittiset kannanotot olivat vahvasti vasemmistolaisia ja lehden päätoimittajan valinta poliittisten voimasuhteiden tulos. 70-luvulle tultaessa lehden sivuilta löytyi juttuja esimerkiksi Valmetin työläisistä ja kansainvälisestä solidaarisuudesta. Metallityöväen lakko sai lehdessä paljon palstatilaa. TUTKINNONUUDISTUS YHDISTI RIVEJÄ Linjat sai suhteellisen yhtenäiseksi kuitenkin 60luvun lopulla korkeakoulujen hallinnonuudistustaistelu ja lehti ajoi vankasti henkilö ja ääni-periaatetta. Taistelu hävittiin. Korkeakoulupoliittisena aseena lehteä oli toki käytetty alusta asti. Lehden poliittiset keskustelut uuvuttavat tämän päivän lukijan. Silloisessa vilkkaassa ylioppilaskuntapolitiikassa lehden asema lienee kuitenkin ollut merkittäAVIISISTA El A P U A TAI S E U R A A Helsingin ylioppilaslehden haluttaisiin enemmän muistuttavan tamperelaista kolleegansa Aviisia. Toisaalta Aviisia kritisoidaan samoin perustein kuin Ylkkäriäkin: lehden pitäisi kirjoittaa enemmän tavallisia opiskelijoita kiinnostavista asioista. Tampereella pidettyjen aatemessujen aikana Aviisin päätoimittaja Jari Valtonen havaitsi, ettei opiskelijoita nykyään kiinnosta yhteiskunnalliset asiat. Opiskelijat tulevat yliopistoon usein suoraan lukiosta tarkoituksenaan suorittaa jonkin alan tutkinto. Kaikki ylimääräinen toiminta vie aikaa eikä siitä siksi olla kiinnostuneita, Valtonen epäilee. Minun mielestäni Aviisista pitäisi saada ajatuksia eikä lukea omia ajatuksia ja tuttuja juttuja lehdestä. En minä Aviisista mitään Apua tai Seuraa halua. Aviisilla on kaksi puolipäiväistä toimittajaa, jotka joutuvat tekemään välillä täyttä päivää talkoohengellä. Perinteisesti päätoimittaja on vaihtunut ennen kaksivuotiskauden loppua. Tampereen ylioppilaskunnassa lehden tekemistä ei ehkä arvosteta, vaan ajatellaan, että kyllä se lehti aina ilmestyy, Valtonen tuskastelee. Toisaalta päätoimittajan paikka on sen verran kiinnostava, että aina löytyy joku hullu joka tekee työt vaikka ilmaiseksi. YLIOPPILASLEHDET TULOSVASTUULLISIKSI? Helsingin, Turun ja Jyväskylän ylioppilaslehdet vä. Vaaliaseena ylioppilaslehden linjaa käytettiin puolin ja toisin. "Jyväskylän ylioppilaslehti tasapuoliseksi" julisti mm. Helena Pesolan vaalimainos ylioppilaskuntavaalien alla. 70-luvun loppua leimasi politiikan hidas väistyminen ja tutkinnonuudistustaistelu. Sekin taistelu hävittiin ja tutkinnonuudistus opintoviikkoineen ja välitutkintojen poistamisineen tuli. Nyt on kuitenkin jo myönnytty sen tosiasian edessä, että tutkinnonuudistus ei ollut onnistunut ja jonkinlaista reformia kaivattaisiin jälleen. Monet ovat sitä mieltä, että opintoviikot väistyvät ja välitutkinnot palaavat jälleen. Tutkinnonuudistustaistelun jälkeen lehden maailma kääntyi sisäänpäin. Siinä pohdittiin paljon filosofiaa, olihan Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksella huomattavan erilaiset tuulet kuin muualla. Wilenius-Oksala-Mehtonen-Juntunen olivat monen lehden innoittajia. Toisaalta tältä ajalta lehdelle jäi myös painolasti: "Eihän lehteä voi lukea, jos ei ole suorittanut filosofian approa"-argumentin voi kuulla usein tänäänkin, vaikka filosofiset keskustelut lehdessä ovat liiankin vähäisiä. 80-LUKU KASVUA JA LASKUA Kahdeksankymmenluku on tämän kirjoittajan opiskeluaikaa Jyväskylän yliopistossa ja näin se on liian lähellä tarkastelun kannalta. 80luvulla lehdessä oli kuitenkin parhaimpina aikoina 3 työntekijää. Lehden ilmestymiskertoja kuitenkin vastaavasti karsittiin. Ongelma oli myös päätoimittajien pako paremmille palkoille kesken kaksivuotiskauden. Yhdeksänkymmenluvulla lehti tulee varmasti kokemaan paljon painostusta ja uudelleenarviointia. Numeropäätään näppärästi käyttävät laskevat tulosvastuuta vain numeroilla ja huomaavat, että lehti on erittäin kallis tehdä. Toistaiseksi mitään radikaaleja muutoksia lehden olemassaoloon ei kuitenkaan näytä olevan tulossa. tulevat opiskelijoille automaattisesti. Tampereella opiskelija voi ylioppilaskuntaan ilmoittautumisen yhteydessä päättää, haluaako hän lehden vai ei. Jokainen opiskelija on lehden kustantaja, sillä 300 markan yo-kuntamaksusta revitään joka tapauksessa noin 40 markkaa lehden budjettiin. Oulussa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö paikallinen ylioppilaslehti siirtää tilauspohjaiseksi. Tällöin lehti toimisi tulosvastuullisesti omalla budjetilla. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten lehti tulisi muuttumaan. Luulen, että suurin osa opiskelijoista lehden kuitenkin tilaisi, uskoo lehden päätoimittaja Vesa Heikkinen. Oulun lehti maksaa tätä nykyä noin 40 markkaa per lärvi. Turun ylioppilaslehden päätoimittaja Juhani Selänniemen mielestä ylioppilaslehtien riippumattomuus tilausmaksuista tulisi säilyttää. Hän mukailee professori Antti Eskolan ajatusta, jonka mukaan yliopistoissa on tiettyä tarvetta suojatyöpaikkoihin. Ne antavat mahdollisuuden ajatella asioita vapaasti ja kriittisesti. Uskon, että opiskelijat tilaisivat lehden jo menovinkkien ja infojen takia, jos lehden hinta pysyisi samassa kuin Turun ylioppilaskunnan nykyinen tuki eli viidessäkympissä, Selänniemi sanoo. LEHTI PEILAA AIKAANSA Oulussa lehti on tärkeimpiä puheenaiheita ennen edustajiston vaaleja. Vaalien jälkeen kiinnostus laantuu. Heikkinen toivoo, että tavalliset opiskelijat kävisivät keskusteluja opinnoista lehTänä syksynä Jyväskylän ylioppilaslehti siirtyi ATK-pohjaiseen taittoon, joten materiaaliset resurssit lehden tekoon ovat hyvät ja painokustannukset ovat laskeneet. Samalla lehti on entistä tärkeämpi kun tiedonvälitys keskittyy, kaupallistuu ja pinnallistuu ja erilaiset ulko-journalistiset kikkailut taistelevat huomiostamme tiedonvälityksessä. Asiaa on vaikea erottaa mediatulvasta. Jyväskylän ylioppilaslehdessä, niin kuin muissakin ylioppilaslehdissä foorumi on villimpi ja vapaampi ja toivottavasti myös idealistisen kriittisempikin kuin ns. "oikeassa journalismissa". Eero Leppänen Päätoimittajat: Mauno Suuronen 61-62 Ilkka-Pekka liinanen 62-63 Hannu Tapiola 62 Tapani Pursiainen 63-65 Mikko Kankainen 65 Esko Hänninen 65-67 Paavo Kosonen 67-68 Seppo Niemelä 68-69 Lauri Perkki 70-72 Pekka Alarotu 72-74 Pauli Suuniitty 74-75 Urpo Nykyri 75-77 Harri Saukkomaa 77-79 Eero Ojanen 79-81 Arto Niemi vt. 82 Esa Pirncs ja Risto Nlemi-Pynttäri vt. 82 Timo Harakka 82-83 Harri Uusitorppa 83-85 Heikki Tunkkari 85 Pekka Kinnunen 85-87 Rauno Lahti 87-88 Eero Leppänen 89-90 den sivuilla eikä yliopiston kuppilassa. Yleisönosastolle tulee silloin tällöin muutaman ihmisen puhdetöinään tekemiä pilkkakirjoituksia toisistaan. Avustajat kirjoittavat mielellään pakinatyylisiä kirjoituksia tai sitten elokuvatai kirjallisuusarvosteluja, Heikkinen summaa Oulun journalistit. Mukavampaa olisi, jos kaikennäköiset arvostelut jäisivät vähemmälle. Onneksi silloin tällöin joku kiikuttaa jutun toimitukseen ja sanoo, että minä olen vähän penkonut tätä asiaa... Ylioppilaslehti muuttuu päätoimittajan mukana. Turun ylioppilaslehti täyttää tammikuussa tupla-Jylkkärit eli 60 vuotta. Samalla päätoimittaja Juhani Selänniemen kaksivuotiskausi lähenee loppuaan. Ylioppilaslehdet eivät voi peilata yliopistossa ja yleensä yhteiskunnassa tapahtuvia arvomaailman muutoksia, jos samat ihmiset tekevät lehteä vuodesta toiseen. Marko Pulkkinen Ylioppilaslehdet ristiaallokossa Y l i o p p i l a s l e h d e t p a l l o i l e v a t m i e l i p i d e l e h t i e n ja t i e d o t u s m o n i s t e i d e n v ä l i m a a s t o s s a . P e r i n t e i s t ä ajatusta y l i o p p i l a s l e h d e s t ä n a k e r t a a O u l u s s a v ä l ä y t e l t y e h d o t u s p a i k a l l i s e n y l i o p p i l a s l e h d e n m u u t t a m i s e s t a t i l a u s p o h j a i s e k s i . 4
JOURNALISMIN TULEVAISUUS Jyväskylän y l i o p p i l a s l e h t i halusi t i e t ä ä m i t ä v i e s t i n n ä n a m m a t t i l a i s e t j a k o u l u t t a j a t a j a t t e l e v a t t i e d o n v ä l i t y k s e n t u l e v a i s u u d e s t a . Kysyimme h e i l t ä s e u r a a v a a : " m i l l a i n e n on t u l e v a i s u u d e n t o i m i t t a j a / j o u r n a l i s t i t a i m i l l a i n e n se voisi o l l a t a i p i t ä i s i o l l a ? ' S a a m a m m e v a s t a u k s e t o l i v a t h y k e r r y t t ä v ä n e r i l a i s i a , n i i n k u i n t a r k o i t u s o l i k i n . He v a s t a s i v a t : H a r r i S a u k k o m a a , Suomen K u v a l e h d e n t o i m i t t a j a , v a l t i o n t i e d o n j u l k i s t a m i s p a l k i n n o n s a a j a t ä l t ä v u o d e l t a . j y v ä s k y l ä n y l i o p p i l a s l e h d e n p ä ä t o i m i t t a j a vuosina 7 7 7 9 . Kari T y n i , v i e s t i n t ä k o n s u l t t i , e n t i n e n Radio j y v ä s k y l ä n p ä ä t o i m i t t a j a . Risto P y n n ö n e n , K e s k i s u o m a l a i s e n v a r a p ä ä t o i m i t t a j a , v a s t u u a l u e u u t i ^ 1 i a h a l l i n t o . Eila T i a i n e n , K o t i m a a n k a t s a u k s e n t o i m i t u s s i h t e e r i j a t u n t i o p e t t a j a Jyväskylän y l i o p i s t o n v i e s t i n t ä t i e t e i d e n l a i t o k s e l l a . Hannu P u t t o n e n , f r e e l a n c e t o i m i t t a j a . Kansan S i v i s t y s t y ö l i i t o n l a k k a u t e t u n C h a n t l e h d e n e n t i n e n p ä ä t o i m i t t a j a . P e r t t i H e m ä n u s , T a m p e r e e n y l i o p i s t o n t i e d o t u s o p i n p r o f e s s o r i . Raimo S a l o k a n g a s , J y v ä s k y l ä n y l i o p i s t o n j o u r n a l i s t i i k a n p r o f e s s o r i . S a n o m a t o n j o u r n a l i s m i N oin 13 vuotta sitten, Jyväskylän ylioppilaslehdessä tunsin vihaa ja rakkautta journalismiin. Rakastettuni näyttäytyi rohkeana, paljastavana, totuudellisena, viettelevänä. Vihaamani journalismi oli pinnallista, kyynistä, valtapeliä, systeemin ehdoilla toimivaa juonetonta ja järjetöntä näytelmää. Jylkkärissä tiesin, miten maailman asiat olivat. Minun piti vain löytää keinot ja kanavat kertoa se muille. Nyt minulla on kanavia, mutta en tiedä enää, kuinka maailman asiat ovat. Kuulun niihin journalisteihin, jotka voisivat sanoa paljonkin, mutta joilla ei ole mitään sanottavaa. Juuri niitä toimittajia vihasin eniten 13 vuotta sitten. Tavallisesti löysin nämä toimittajat Helsingin Sanomista ja Suomen Kuvalehdestä. Tietenkin kysymys, kuten kaikki kysymykset, on käännettävissä ympäri, jolloin vastaus näyttää lohdullisemmalta. Ehkä journalisteilla ei ole sanottavaa, koska heillä ei ole yleisöä, joka muodostaisi julkisuuden? Me Jyväskylässä, 1970-luvun lopussa, uskoimme julkiseen keskusteluun. Journalismin mittoja Jyväskylän ylioppilaslehdessä olivat syntyneen julkisen keskustelun taso ja vaikutus. Vain julkinen ja avoin keskustelu näytti murtavan opetuslousrikoksien lisääntyminen, köyhyyden anatoministeriön tutkinnonuudistusbyrokratian tai mia tai monet muut asiat. Uskon, että sellaisen opiskelijapolitiikan kivettyneet luurangot. yleisön kautta journalismi ja journalisti voivat vaikuttaa Suomen ja maailman tulevaisuuteen. " O I K E A N J O U R N A L I S M I N " M A A I L M A S T A Hyvän journalismin kysyntä ei nouse. Siksi on pitkä matka ylioppilaslehtien maailmaan, journalistin on koulutettava oma yleisönsä. Jour"Oikean journalismin" maailmassa on vaikea nalisti joutuu perustelemaan olemassaolonsa saluottaa julkiseen keskusteluun, joka näyttää moilla sivuilla, jossa maailmanympäripurjehtijat rappeutuneen loputtomiksi tietokilpailuiksi, "haastattelevat" sponsoroivia yritysjohtajia. lehtijutuilta näyttäviksi tekstimainoksiksi, Se vaatii uskoa journalismiin ja kykyä käyttää journalismiksi, josta puuttuu sekä kielioppi ja journalismin mahdollisuuksia. oppi ajattelemisesta. Silti esiintyy kysyntää niistä toimittajista, jotka J O U R N A L I S M I N M A H D O L L I S U U D E T ajattelevat, kirjoittavat näkemyksensä mukaan sisyntyvät ammattitaidosta, uskollisuudesta omaan tä salaamatta ja vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. aiheeseensa, omaan todellisuuteensa. Ei tarvitse Kysyntää eivät luo pankit, puolueet, viranomaiset tai poliisi. Kysyntää eivät luo kustannuksia säästelevät tiedotusvälineetkään. Kysyntä nousee ajattelevista ihmisistä, niistä, jotka voisivat olla levikkilukujen sijaan aktiivinen ja vaikuttava julkisuuden osa. Tätä yleisöä voivat kiinnostaa metsätuhojen kiihkoton tausta, tamuuta nöyryyttä; haastateltavat, kustantajat, yleisön ennakkoluulot on syytä unohtaa; se ei tavallisesti muuta journalismia paremmaksi. Itse julkisuudessa elävä journalisti saattaa silti näin luulla. Suomessa journalismin mahdollisuuksia ei käytetä. Tärkeät aiheet jätetään käsittelemättä, tai "käsitellään" käsittämättömiksi. Tässä maassa journalisti ei elä vaarallista elämää. Häntä ei tavallisesti uhkailla tai panna vankilaan. Poliisi voi rauhassa etsiä hänen lähteitään, mutta päätoimittajan puhuttelun jälkeen poliisikin vetäytyy. S U O M E S S A R O H K E A J O U R N A L I S M I voisi olla esimerkiksi ikävää, pitkään kestävää paneutumista materiaaliin, joka on päältä harmaa, mutta sisältä värikäs. "Oikeaan journalismiin" ei tavallisesti panna määreitä. Silti haluaisin lisätä rohkeaan journalismiin yhden ominaisuuden: se voisi helpottaa ihmisten elämää maassa, josta on tullut perin julma. Lähdettyäni Jyväskylän ylioppilaslehdestä 1979 minut on koulutettu "oikean journalismin" kylmäverisimmissä paikoissa. Olen kiehunut liemissä, joihin on liuennut paljon uskostani journalismin muutosvoimaan. Nyt, 13 vuotta myöhemmin, uskoni palautuu samaa vauhtia kun maailma journalismin ympärillä muuttuu ahdistavammaksi. Rakastettuni on entistä viettelevämpi, järjettömämpi. Suhteemme muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi. Harri Saukkomaa Journalistin o n koulutettava yleisönsä vaatimaan parempaa, sanoo Saukkomaa. 5
T e k i j ä n k u o l e m a e l i j o u r n a l i s m i e l ä m ä n a s e n t e e n a "A JCarhol oli kieltämättä oikeilla jäljillä ilmaisi johtopäätöksensä väärin. Tulevaisuudessa jokainen ei tule olemaan kuuluisa 15 minuutin ajan. Andyn olisi pitänyt sanoa: tulevaisuudessa jokainen on toimittaja. " A J A B T O I M I T T A J A T " . Kun asiaa oikein miettineeksi tulee, huomaa, että Suomessa on yllättävän vähän toimittajia, joita voisi edes unissaan sanoa jollain tavalla ihailevansa. Sitäkin enemmän on niitä, joiden kanssa ei halua missään olosuhteissa tunnustautua saman ammattikunnan edustajiksi. Tulevaisuudessa toimittajat jakautuvat medioiden hallinnan suhteen yhä enemmän kahtia -kuten kansalaiset yleensäkin. On toimittajia, jotka vain prosessoivat tietoa ja on toimittajia, jotka hallitsevat kokonaisuuksia, vieläpä eri mediumeja hyväkseen käyttäen. Jonkin (osa)alueenkaan hallinta ei enää pelkästään riitä, ellei hallitse myös käytettävissä oles vaa mediumia. Vanha itsestäänselvyys on postP o s u ^ftdernin tietotekniikan aikakaudella yhä validimp! v a a v f e y ^ N o v a _ k o u l u t u s ei vielä paljon tilannetta muuta, . t e u t t a i ä h t ö k o h t a on oikea. Mutta ehkä näin on o l l H f r k t e m m i n k i n T o i m i t . tajat ovat olleet ja ovat tietyssä mielessä eriarvoisessa asemassa. Tosin sen eriarvoisuudej n o v a t toimittajat itse luoneet ja jokaisella on mahdoll^ suutensa muutokseen ainakin henkilökohtaisella tasolla. Virran mukana voi mennä, kuten niin monet tekevät elämässä ylipäänsäkin. Toimittajan ammatti vain tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden oman(kin) elämän hallintaan. Enkä tarkoita lihavan (liiankin) liksan mukanaan tuomaa mahdollisuutta tuhota työmoraalinsa lopullisesti. " B L I N D E D BY P R O F E S S I O N A L I D E N T I T Y " . Miksi toimittajat muuten pitävät itseään ikään kuin ilman muuta intellektuelleina? Se, että työpaikalle tulee lukuisia lehtiä ja että niiden lukemiseen on muutama tunti luppoaikaa, ei luulisi synnyttävän nykyisin vallalla olevaa harhaluuloa, että miljoonankaan erillisen asian tietäminen johtaisi sinällään kokonaisuuksien hallintaan. Ei luulisi, mutta niin vain yllättävän usein on: missä yksi tai kaksi toimittajan mölöä kokoontuu, siellä myös tieto ja taju. ja mistä ei tiedetä (aina kuitenkin tajutaan, sure) ei tarvitsekaan tietää. Tulevaisuudessa -toivottavastitoimittajat keskittyvät myös pohtimaan sitä, miksi he jonkun saamansa tietomäärän jäsentävät siten kun jäsentävät. Viimeinen aiheesta käyty keskustelu (Romanian vallankumouksen televisioinnin ympäriltä) osoittaa, että journalistit unohtavat helposti itse olevansa saman manipuloinnin kohteena kuin muutkin kuolevaiset ja valitettavasti yhtä heikkoja sitä vastustamaan. * KO U LU ^ t y f c ^ D M E R K I T Y S " . Koulutuksella voidaan a j W m a t i l l i s t a kompetenssia kehittää, mutta ei se vielä; t^ kenestäkään kunnon journalistia, kuten ei tee kunnow, icirjailijaakaan. itse opin enemmän ammatin kannalla olennaisia faktoja rahoittaessani opintojani tiskijukkana ja ties minä kuin samanaikaisesti tiedotusopin pänttäämisestä Tampereen yliopistossa. Liisa Akimof sanoi jokin aika sitten olevansa intohimojournalisti. Se on hyvä tapa kuvata journalismia elämänasenteena -mitä sen pitäisikin olTuija Tarkiainen la. Sillä journalismi on vaativa ilmaisun laji. Olla toimittaja ei ole ammateista helpoimpia. Viime vuosina on saanut huomata, että kenestä vain voi ykskaks tulla "toimittaja" ja SSL:n ennen niin tavoitellun jäsenkirjan omistaja. (Nythän sillä ei enää tee mitään.) Kynnys ei ole järin korkea, medioiden määrän kasvettua nopeasti yli tarpeen. Toisaalta tämä on hienoa, kaikki mikä poistaa turhaa statusta toimittajan ammattikuvasta, on hurraamisen arvoista. Mutta, mutta... Olisi vain odottanut, että määrä tuottaa jonkin verran myös laatua. " T U L E V A I S U U D E N T O I M I T T A J A " . Kun viime aikoina on tutustunut hypertekstin ideaan, niin teoriassa kuin käytännössä, on alkanut huomata, että tulevaisuus kuuluu nimenomaan multimediaaliselle ilmaisulle. Useamman mediumin samanaikainen käyttö, intertekstuaalinen ilmaisun hallinta, monen samanaikaisen kertomista van kuljettaminen on sangen stimuloivaa. Kokeilkaa. Suosittelen. Vieläkin olennaisempaa hypertekstin kaltaisessa ilmaisumuodossa ovat sen tarjoamat interaktiivisuuden mahdollisuudet. Pääsemme irti toimittajÄvi egoa liiaksi hivelevästä ja "kriittistä silmää" sokaiseva.-*^ auteur-kultista, keinotekoisesta barrikadista tekijän ja vastaanottajan välillä. Jälkimmäiselle annetaan viira&iftkin oiva mahdollisuus uudelleen-koodaamiseen, oma^ tekstinsä muovailemiseen ylipalkattujen pösilötunar^iMen suolKoulutuksen tuoma kompetenssi ei vakuuta Puttosta. tamien luonnosten pohjalta. " I L L U S T R O I N V I S I O N " . Voisipa jopa ajatella, että toimittajan ammatista tulisi myös ja ehkä pitäisikin tulla määräaikainen ammatillinen tilaisuus kenelle tahansa. Määräaikaistamisen ideaan liittyisi sellainen autuus, että pääsisimme kokeilemasta niitä säälin ja vihan sekaisia negatiivisia tunteita (jotka tämän uuspsykedelian aikakaudella ovat varsin epämuodikkaita), joita ajat sitten leipääntyneiden keski-ikäisten toimittajien yritykset olla "hip'n'trendy" tuottavat. Kaikella olisi aikansa. Jos tietää, että tilaisuus pilata ihmisten aamiainen hengentuotteillaan ei kestä kuin tietyn ajan, terävöittää se väistämättä otteita. Think about it. Voi saavuttaa sen rahassa mittaamattoman elämän intensiteetin, "eksistentialistisen läpivalaisun", jonka Takashi Shimuran tulkitsema pikkuvirkamies kokee Kurosawan Ikirussa; hän tietää kuolevansa pian syöpään, mutta juuri tämä tietoisuus saa hänet ensi kertaa saavuttamaan elämässään jotain olennaista: hän hankkii viranomaisten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta lapsille leikkikentän. Jotain tämänkaltaista toivoisin jokaisen toimittajankin kokevan edes kerran elämässäänKuulostaako tämä "visio" täydeltä heprealta? Suokaa anteeksi. Eksyin ehkä sivuraiteelle aiheesta mainitessani sanan hyperteksti. Häkellyn nykyään aina kuullessani sen. Ja miksikäs en, se kun on loogista jatkoa aiemmalle kulttuurihistoriallemme. Mahdollisuus luoda sitä viimeinkin oma henkilökohtainen synteesinsä. Tulla jokapojasta renessanssi-ihmiseksi' Hannu Puttonen H e r ä ä jo k e s k i v e r t o J o entinen historian tutkijakin sanoi, että huomista on katsottava myös eilisen peilistä. Siis valkokankaalle! Hänen suupielissään savuaa päivän kymmenes sikari. Se ei estä häntä puhumasta sujuvan kiireisesti puhelimeen. Hänellä on yllään vain puvun silkkiselkäinen liivi.Valkoisen tärkätyn paidan reilunkokoisia hihoja pitävät yllä hauiksen ympäri kiertyvät pitimet. Päässään hän pitää uutislippaa. Pöydällä on monia työ-öitä nähnyt kahvimuki. Hän on amerikkalaisen elokuvan Toimittaja, uutishaukka, jymyjutun perässä yötä päivää paiskiva poliisin ja sensaationmetsästäjän mielenkiintoinen yhdistelmä. Elokuvan sankari on aika kaukana suomalaisen arkitodellisuuden keskivertotoimittajasta lokakuussa 1990. Toimittaja Keskiverto työskentelee keskivertoisessa sanomalehdessä, sen keskiverrossa uutisosastossa. Hänestä piti tulla jotain suurempaa, mutta luvut jäivät kesken ja muutenkin hän välttelee viimeiseen asti työyhteisön ankarinta tuomiota:"hänhän pyrkii tähtitoimittajaksi". Siispä hän on monista syistä Toimittaja Keskiverto. JOURNALISMIN TULEVAISUUS Hän ei ole huono ihminen, ei alkuunkaan. Hän osaa kirjoittaa kohtuullisesti ja eikä häntä käsittelijänäkään voi syyttää rutiiniriman alittajaksi. Toimittaja Keskiverto hallitsee jutunteon muodolliset pelisäännöt. Kiistakysymyksissä hän ottaa kommentit kummaltakin kiistan osapuolelta. Hän osaa myös vihjailla siten, ettei paraskaan tuomari saa häntä ja hänen välinettään jälkipyykissä kiinni mistään. Toimittaja Keskiverto on pistävän kyyninen kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu. Hän on oppinut epäilemään kaikkien motiivia: takana ei voi olla muuta kuin valtapeliä ja pyrkyryyttä. Kaikki olisi aivan kohtuullisesti, jos Toimittaja Keskiverto jaksaisi innostua jostain muustakin kuin ammattikuntansa reviirin suojaamisesta. Työn antamat sytykkeet puuttuvat. N E U L A N S I L M Ä S T Ä V A P A U T E E N Huomisen toimittaja ei mahdu sen enempää uutishaukan kuin Toimittaja Keskiverronkaan raameihin. Hän on myös taustaltaan erilainen. Perinteinen neulansilmä toimittajuuteen on murtunut. Muodollista pätevyyttä ei ole toimittajuuteen vaadittu ennenkään, mutta itse itseään säätelevä alalle rekrytointimekanismi on pitänyt toimittajan ammatilliset kriteerit aika kapeina. Kaupalliset radioasemat, city-lehdet ja kolmosTuija Tarkiainen Keskiverron kyynisyys karisee Tynin toimittajan tulevaisuudessa television tuotantoyhtiöpohjainen ohjelmien tekotapa ovat avanneet portit toimittajuuteen selkosen selälleen. Osin tämä on tapahtunut tietoisena valintana, osin käytännön sanelemana pakkona. Toimittajakunta on saanut rajusti uutta verta. Mukaan on tullut helmiä, mutta myös alalla pärjäämätöntä porukkaa. Silti Uudenlaisen rekrytoinnin kokonaissaldo on positiivinen. Varmaa on, että kenttä elää jatkossakin entistä voimakkaammin. M U O T O A JA S Y D Ä N T Ä Mediatarjonnan raju lisäys panee kaiken kilpailemaan kaikkea vastaan. Yksittäisen toimittajan on yhä enemmän tehtävä töitä juttunsa eteen, jotta se ylipäätänsä tavoittaisi vastaanottajia. On hallittava median keinot ja mahdollisuudet. Asia on osattava esittää. On oltava paitsi sisällön myös muodon ammattilainen. Kehitys johtaa siihen, että toimittajavalmiuksien mittariksi nousee nykyistä selvemmin esittämisvalmius. Sähköisissä medioissa toimittaja on ennen kaikkea esiintyjä, hän luo itse omalla persoonallaan uskottavaa kantovoimaa sanomalleen, rakentaa siltaa sanoman perillemenemiseksi. Ammattitaitoon ja varmasti myös tulevaan koulutukseen kuuluu osia näyttelijän tai muun ammattiesiintyjän arsenaalista. Myös lehdistön puolella juttujen personoituminen jatkuu. Kiristyvä kilpailu ihmisten huomiosta suosii toisaalta omia uutispommeja viritteleviä penkojia ja toisaalta mattijämsämäisiä elämysten "puolestakokijoita". Huomisen toimittaja joutuu Uutishaukan tavoin antamaan koko sydämensä työlleen, monipuolisuuden vaatimukset ovat vain entistä kovemmat. Joten innostu jo, Toimittaja Keskiverto! Kari Tyni 6
L ä t y n k ä ä n t ö ä j a l ö p i n ä ä ? JOURNALISMIN TULEVAISUUS T oimittajilla on viime vuosina vuosina ollut kysyntää. Uusia toimittajia on alalle tullut vuosittain noin 300, joista puolelle on pyritty antamaan ammatillinen koulutus. Tähän määrään ei kuitenkaan vielä ole päästy. Toisaalta uudet sähköiset viestimet eivät aina niin etsikään koulutettuja ammattitoimittajia vaan ennemminkin persoonallisuuksia. Paikallisradioissa on riittänyt, että puhetta tulee kuin sudelta kuraa, vaikka sitten ajatus pääsisikin välillä katkeamaan katkeamaan. Kanavien ja asemien toiminta sekä niitä kattavat mainostulot on rakennettu sujuvasti esiintyvien juontajapersoonallisuuksien varaan. Ja mukana on tietysti löysän puheen lisäksi soiton rämpytystä. Siis jatkuvasti löysää puhetta ja soiton rämpytystä, löysää puhetta ja soiton rämpytystä... M U T T A K U N S A M A J U O N T A J A P E R S O O N A U I S U U S jatkuvasti vuodesta toiseen jauhaa samantyyppistä tylsää tuntien täytettä, tuoreus alkaa niin ohjelmasta kuin juontajastakin olla kaukana. Jos radiotoimintaa halutaan edelleen pyörittää tällä periaatteella, kykyjen etsijöiden pitää olla koko ajan liikkeellä ja juontajapersoonia on vaihdettava tuoreuden ja uusien näkökulmien takaamiseksi. Parasta taitaisi olla, että selvästi erotettaisiin toisistaan toimittajat ja juontajat. Toimittajia ovat toimittajan työtä tekevät ihmiset ja juontajia muut puhetyöläiset, tavallaan tällainen "linjajako" löytyykin Jyväskylän yliopiston oppiaineiden piiristä. Puheviestintää pääaineena opiskelevat näyttävät hakeutuvan nimenomaan sähköisiin välineisiin, perinteisen toimittajakoulutuksen saavat sitävastoin lehtiin. Ilmeisesti jo oppiainevalinnat tukevat myöhempää uraa sillä puheviestijöillä on valtava ilmaisun tarve. Sisältöä sanottavaan vaan ei tahdo löytyä eikä sitä usein jakseta hakeakaan. Journalistiikan opiskelijoilla sen sijaan tuntuisi olevan sanottavaa ja taitoa etsiä tietoa sekä käsitelläkin sitä. Heiltä taas puuttuu sähköisten viestinten edellyttämä ilmaisutaito. O N K O K O U L U T U S N I I N K U I V A A J A yhdenmukaistavaa, että nuorilta toimittajilta häviävät tuoreet näkökulmat ja sanomisen raikkaus? jopa täkäläisten journalistinalkujen oman julkaisun jutut ovat olleet tosi puisevia. Jyväskylässä ja kaikkialla muuallakin missä toimittajia tehdään tarvittaisiin ehdottomasti lehtorien ja assistenttien paikoille toimitustyön rautaisia ammattilaisia, jotka pystyisivät kannustamaan ja tekemään yhdessä hyviä juttuja opiskelijoiden kanssa, niinkuin hyvissä toimituksissakin päätoimittajat, toimituspäällikötja sihteerit tekevät toimittajiensa kanssa. Pitäisi pyrkiä irti yliopistojen auktoriteettiajattelusta, niin, että toimittajan työn harjoitteleminen kävisi luontevasti ja monipuolisesti. Yliopistojen palkkakehitys ei ole viime aikoina valitettavasti suosinut huipputoimittajien siirtymistä opettajiksi ja toisten toimittajien kouluttajiksi. niinpä puutteellinen tai kokonaan puuttuva koulutus tuottaa sähköisiin viestimiin pikemminkin sellaisia juontajia, jotka sopisivat paremminkin lätyn kääntäjiksi. K U N S Ä H K Ö I S E N V I E S T I N N Ä N M O N O P O L I T murtuivat puolisen vuosikymmentä sitten, piti autuuden aueta. Sananvapaudenuskottiin lisääntyvät, ilmaisun monipuolistuvan ja ohjelmatarjonnan moninkertaistuvan, uusia ja vereksiä toimittajavoimia tuli saada vanhojen kaavoihin kangisttineiden korppujen sijaan. Erityisesti tätä kehitystä ennusti paikallisradioliiton silloinen puheenjohtaja, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen, joka korosti paikallisen kulttuurin pääsevän paremmin esille paikallisradioiden kautta. Nyt sama mies apuvoimineen on polkaissut liikkeelle paljon intohimoja herättäneen Nova-koulutuksen. Nyt tiedetään, että yksityisten paikallisradioiden perustaminen ei suinkaan lisännyt sananvapautta ja ohjelmien tasoa vaan päin vastoin vaikutti siihen, että Ylenkin alueohjelmat tehdään "lätyn kääntöä ja löpinää"-linjalla. Ei siis ihme, että Numminen haluaa nyt kohentaa Nova-koulutuksella journalismin tasoa. Novan yhteydessä on jälleen syystäkin nostettu esille sellaiset toimittajan edellytykset kuin laaja yleissivistys, ammatilliset valmiudet, kriittisyys, analyyttisyys ja kielitaito. Mutta miksi näiden ominaisuuksien pitäisi olla vain tusinan novalaisen etuoikeus? Eivätkö ne ole yleensäkin hyvän toimittajan perusedellytyksiä, joita lukijoiden, kuuntelijoiden ja katsojien oikeus odottaa? N Y K Y I S E L L Ä Ä N S Ä H K Ö I S S Ä V I E S T I M I S S Ä , varsinkaan paikallisradioissa ei ole kysyntää kriittisistä ja tutkivista toimittajista, eikä maailman hahmottajista. Vapaassa maassa saa tietysti toimittaa tyhjänpäiväistäkin ohjelmaa, jos ihmiset sitä jaksavat kuunnella ja katsoa. Mutta parempaan ja monipuolisempaankin saa pyrkiä . Mitä silloin pitäisi tehdä? Toimittajat eivät yksin muuta viestintäkulttuuria. Pitäisi yrittää vaikuttaa radio/tvasemien omistajiin sekä talouselämän ja yhteiskunnan päättäjiin. Ainoastaan Pertti Hemanus on alan professoreista aktiivisesti ottanut kantaa julkisuudessa sähköisen viestinnän tason kohottamisen puolesta. Myös muut oppituolien haltijat ja Jaakko Numminen voisivat toimia samoin. Taloudellisen kasvun pysähtyessä ainakin muutamaksi vuodeksi, kaupalliset paikallisradiot joutuvat entistä tiukemmalle, koska yritykset luopuvat usein ensiksi mainosmarkoista. Viimeistään nyt Ylen paikallisradioiden ja Radio Suomen kannattaisi nostaa profiiliaan pois tyhjästä löpinästä monipuoliseen ohjelmatuotantoon ja kunnollisiin luotettaviin uutisiin ja vaatia toimittajiltakin enemmän. Eila Tiainen Tiainen perää kriittisyyttä eikä löperöä löpinää. T o i m i t t a j i s t a Tuija Tarkiainen i n t e 11 e k t u e 11 e i h i n S aavuttuani tiedotusopin maailmankonferenssista Jugoslaviasta työpöydälläni oli kirje Jyväskylän ylioppilaslehdeltä. Minua pyydettiin muiden ohessa kirjoittamaan lehden juhlanumeroon siitä, "minkälainen on tulevaisuuden toimittaja/journalisti tai millainen se voisi olla tai pitäisi olla". Ei aivan pieni pyyntö siis. Päätoimittaja Eero Leppänen esittää samalla, että jutun sopivin pituus olisi kolme liuskaa. Mainiota! Juuri sellaista on journalismi. Itsekin olen vuosikymmenien ajan ratkonut oman yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan ongelmia kolumneissa joiden keskimääräinen pituus, niin aritmetrinen keskiarvo kuin mediaan on ollut kolme liuskaa. Mutta onhan muunlaistakin journalismia. Tullessani Jugoslaviasta luin Swissairin koneessa taas vaihteeksi Neue Ziircher Zeitungia, joka ei ole vieläkään muuttunut miksikään. Se on siis typografisesti täysin jälkeen jäänyt, tavaraesteetisesti miltei keskiaikainen, jutut ovat usein jopa ylipitkiä, myös raskaita, mutta informatiivisia, ne palvelevat tiettyä elitististä lukijakunnan osaa. Eihän NZZ edusta edes tänään mitenkään journalismin valtavirtaa. Vielä vähemmän se kai voi edustaa sitä huomenna? I N F O R M A T I I V I S U U S JA E L Ä M Y K S E L L I S Y Y S Journalismi ei tietenkään ole puhtaasti omalakinen elämänalue. Sen kehitykseen vaikuttaa mm. ns. talouden, ns. tekniikan, ns. politiikan ja yhteiskunnan ns. kulttuurisen ilmapiirin kehitys. Kolmen liuskan rautahäkissä istuvana en voi ottaa huomioon noita kaikkia, niin tärkeää kuin se olisikin. Keskityn viimeksimainittuun. Mihin suuntaa yhteiskunnan ns. kulttuurinen ilmapiiri kehittyy? Mielestäni on hedelmällistä yrittää lähestyä sitä tunnetulla tavalla, modernin ja postmodernin ristiriidan muodossa. Valistunut lukija tietenkin tietääkin postmodernin olevan yhtä kuin valistus. Se taas on sama kuin usko tietoon, tieteeseen, ihmisjärkeen yleensä, vapaaseen keskusteluun ja erilaisiin vapauksiin. Rationalismia, totta kai. Kuvitelmaa hyvästä yhteiskunnasta. Syntyikö se? Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella olemme kollega Kaarle Nordenstrengin ja muiden työtovereiden kanssa opettaneet journalismia aidon valistuksen hengessä, toivon ainakin niin. Sitä emme kadu, saati häpeä. Silti olen sillä kannalla että emme voi enää jatkaa täysin entisin eväin, emmekä jätkäkään, siitä on jo pitänyt huolen nuorempi opettajakuntamme. Olettakaamme, että postmoderni korvaa modernin, ihminen alkaa elää yhä historiattomampana ja yhä vähemmän myöskään tulevaisuuteen orientoituneena, ts. alkaa elää tässä ja nyt elämää. Mitä tapahtuu journalismille? Ns. informatiivisuus, journalismin se ominaisuus, jonka tutkimisessa Yrjö Ahmavaara aikoinaan teki kansainvälisestikin ottaen pioneerityötä, on tietenkin modernia. On ja oli. Postmodernia tulee olemaan elämyksellisyys. Tämän päivän journalismi on noiden kahden ominaisuuden mutkikas ja kiehtova yhdistelmä. Huomispäivänä saattaa elämyksellisyys olla jo vahvempi kuin tänään, yhä harvempi valitsee edes Swissairin koneessa NZZ:n. Naisten osuus journalismissa kasvaa yhä ja jo tätä nykyä heitä on suomalaisista ammattitoimittajista 48-49 %. Myös nuorten osuus kasvanee. Tämä ei merkitse sitä, että naiset ja nuoret saisivat kovin paljon valtaa journalismissa -keski-ikäiset miehet eivät luovu omastaanmutta toteutuksen tasolla niin naisistuminen kuin nuortuminenkin saattaa lisätä journaHemänus pelkää postmodernin invaasiota toimituksiin. lismin elämyksellisyyttä. I N D U K T I O , D E D U K T I O JA S A L A T T U T I E T O Olen kyllin naivi kuvitellakseni, että olen löytänyt tämän päivän journalismista kehityspiirteitä, joista en tiedä kenenkään toisen tutkijan kirjoittaneen. Millä tavoin uutisja muukin journalismi liittyy meidän kulttuuripiirimme tieteen kehitykseen, yhteen valistuksen hedelmään? Induktiologiikan kautta. Uutisia voi yrittää ymmärtää mainitulla logiikalla: toimittajat etenevät yksittäisestä yleiseen. Kun uutisinformaatiota esim. ympäristön saastumisesta alkaa kerääntyä kylliksi, jonkinlainen kokonaiskuvakin kenties piirtyy silmiin. Mutta journalismista löydämme myös deduktiologiikkaa, etenemistä yleisestä yksittäiseen. Kun vahvasti tiedämme ympäristön saastuvan, uutisia käytetään 'vain' tämän yleisen tiedon vahvistamiseen yksittäistapauksissa. Koska Riitta Kauppinen uskoi Pieksämäen saastumiseen vahvemmin kuin useimmat kollegansa, hänen täytyy olla oikeassa. Lisäksi hän oli ja on nainen. Nainen on oikeassa -osalle naistoimittajia siis. Tällä en tarkoita, että induktiologiikka journalismissa olisi ongelmaton. Se on ainakin hidas ja vaivalloinen tie. Mutta deduktiologiikan jäljet saattavat ainakin minunkaltaistani vanhakantaista tiedotustutkijaa ja journalismin teoreetikkoa pelottaa. Toinenkin alkeistason tieteenteorian käsitepari soveltuu journalismiin. Uutisja muukin journalismi on yrittänyt verifioida tapahtumia ja ilmiöitä, kertoa minkälaisia ne muka ovat muka siksi, että tietomme on tuomittu jäämään suhteelliseksi. Postmoderni suosii falsifioimista, eli vääräksi osoittamista, erilaisin tavoin, myös ironian, satiirin ja parodian keinoin. Seuraava esimerkki on tosi. Istuin seminaarissa jossa nuori naistoimittaja kertoi kaikkien Suomen tiedotusvälineissä keväällä 1986 julkaistun viranomaisinformaation Tshernobylin jälkeisistä säteilyarvoista olleen väärää. -kiintoisa asia, minä sanoin, -sinä siis tiedät oikeat arvot? -En tietenkään. Mutta Me tiedämme meitä petetyn. -Ketkä ovat me? -Me pienten lasten äidit Näin siis opin, että synnyttäminen antaa naisille salatun tiedon, jota hän voi käyttää myös journalismissa. Y H D E N A M M A T I N M U O D O N M U U T O S Laitoksemme Tampereella on vuosikymmeniä pitänyt kunniassa allround-tyyppisen ylivälineellisen toimittajakoulutuksen ideaa, eikä mielestäni hassummin tuloksin. Silti uskon tuontyyppisen koulutuksen ajan vähitellen olevan ohi. Syntyy erikoistunutta toimittajakoulutusta, lyhyempää ja pitempää, myös nova-ohjelman tapaisia erikoisväyliä ammattiin. Yhä useampi nuori inhoaa putkielämää. Voihan olla osa-aikatoimittaja tai free-lancer sekä tehdä samalla jotain muuta, voihan olla toimittaja yhden vaiheen elämästään ja vaihtaa sen jälkeen johonkin muuhun. Kenties koko toimittajan ammatti joskus tulevaisuudessa sulautuu yleisempään intellektuellin ammattiin, jossa on tilaa niin tutkijakuin taiteilijatyypeille. Pertti Hemanus • 7
M a a i l m a k a a t u u , m u t t a l e h t i on j a pysyy R ajat siirtyvät, maat katoavat tai yhtyvät. Maailma kuohahtelee muutamassa kuukaudessa uudeksi. Aatteiden värit muuttuvat. Varmaa on vain se, että kaikki muuttuu Vuosituhannen vaihde on lähellä, mutta voi tuntua varsinkin nuoresta tässä kaaoksessa äärettömän etäiseltä. Tuntuu, että kaiken on mentävä ja uuden tultava ennen vuotta 2000. Paljon muuttuu, mutta ei kaikki. Myrskyn silmästä toiseen elää entisenä lehti. Lehden perustehtävä on elää aikansa mukana. Lukijan on koettava sen kautta vallankumoukset ja elämän synty ja kuolema. Lehden perustehtävä ei kuitenkaan muutu. Cocacolakulttuurin ihannoija voi kysyä, eikö ole tylsää istua vuonna 2000 kahvipöytään ja alkaa lukea suomalaista lehteä. Savon Sanomia, Ilkkaa, Keskisuomalaista, Hesaria, Aamulehteä. Väitän, että siinäpä se hienous onkin. Voit vuosituhannen vaihteessa ja kauan sen jälkeenkin valita. Sinun ei ole pakko ottaa mitä annetaan. Sinun ei ole pakko elää sinulle vierasta amerikkalaista kulttuuria. Eikä maailma muutu 1992 ja siirrä sinua eurolehden lukijaksi. Jos niin tapahtuisi, Suomea ei enää tarvittaisi eikä se ilman kansalaisten tahtoa eläisikään. Jos sinun tietosi valitaan jossain ulkomailla, ei se ole sinun kulttuuriasi. Jos sinun tietosi valitaan kaupallisesti tai poliittisen aatteen mukaan, niin hyväksyisitkö tuon pakkosyötön? Suomalaista lehteä tekee vuonna 2000 moni niistä, jotka esimerkiksi nyt opiskelevat Jyväskylässä toimittajiksi. He katsovat maailmaa suomalaisin silmin. Sinunkin silmin. R A I V O K A S E L Ä H Ä N T A P A Lehti ei nyt sen enempää kuin vuonna 2000 ole muinaisjäänne. Sen on elettävä elämän sykkeessä. Eniten lehteä muuttaakin suomalaisen elämäntavan ja elämänpiirin muutos. Perheen merkitys muuttuu ja haalentuu; katoaakin. Enää ei ole kolmea sukupolvea; enää ei imetä perinteitä isoisältä. Keneltä niistä, muuten? Uusperheessähän voi olla vaikka neljä isoisää! Enää ei ole edes kotipaikkaa. Koulutus ja työ siirPynnönen uskoo printtiin nyt ja vastakin. tävät jokaisen juurettomaksi, i Valitettavasti. En ihannoi, koska mielestäni ihminen aina tarvitsee asioita, joista voi pitää kiinni. Lehti on yksi niistä, mutta sekään ei voi elää elämän ulkopuolella. Elämäntapa on raivokas. Työtä tehdään neljänä tai viitenä päivänä tai pitkä työjakso todella rajusti. Mutta sitten vedetään vapaalla samassa hengessä. Kaksituhattaluvun ihminen vaatii lehdeltään samaa rajua elämäntapaa. Ihmiset ovat yksinäisiä, koulutettuja, muutamaan asiaan kiintyneitä, kansainvälisiä. Me olemme varakkaita, mutta samalla maailman jatkuvat kriisit, väestön muutto, siirtolaiset ja sodat tekevät elämästämme entistä epävarmempia. Kaikkea tätä kuvailee lehti. Se on värikäs. Se palvelee jokaista entistä yksilöllisemmin. Se kertoo uutisia, mutta ennen muuta uutisesta miksi ja mitä tästä seuraa. Jos uutinen on kuin katkismuksen käsky, lehti entistä enemmän painaa sivuilleen käskyn jälkeistä osaa: mitä se on. Perinteistä tulee uudelleen arvokkaita, kun olemme vaarassa menettää ne. Se heijastuu myös lehtiin ja lukijan tarpeisiin pitää kiinni lehdestä. T O I M I T T A J A O N E L Ä M Ä N K U M P P A N I Lehteä tehdään nyt kasvottomasti. Steriiliys johtaa siihen, että lehden toimittaja ei näy kuten esimerkiksi television uutisankkuri. Tämäkin muuttuu. Lehdissä on vuonna 2000 kovan tason ammattilaisia, joilla on persoonallinen tietonsa ja Tuija Tarkiainen tyylinsä. Uuden vuosituhannen lukija valitsee luettavansa hyvin paljon kirjoittajan mukaan; joko tätä ihaillen ja mukana eläen tai sitten inhoten. Toimittajasta tulee sinulle uusi elämänkumppani, joka valitsee puolestasi mitä katsot television viihteestä tai videokanavan valikoimista. Uskot toimittajaa entistä enemmän valitessasi golfkärryä tahi sitten luet häntä saavuttaaksesi antikliimaksin. V I S U A A L I S U U S T U L E E , O L E T K O V A L M I S ? Lehden lukeminenkin on vuonna 2000 uusi kokemus. Ei ole enää vain tekstiä ja valokuvia. Uutiset, taustat, reportaasit ja mielipiteet kootaan paketeiksi. Jo sivua katsoessasi saat vaikutelman. Visuaalisuus tarjoaa riviäkään lukematta paljon tietoa. Visuaalisuus houkuttelee sinut lukemaan, tai sitten kääntämään sivun. Lehden lukeminen ei ole pelkästään lukemista. Elämys, kokemus, vaikutelma -jotain sellaista tulee mukaan. Jos teksti on entistä syvempää, inhimillisempää ja jopa subjektiivisempaa, niin ulkoasussa ovat samat elementit. Visuaalisuus on myös yksi uuden vuosituhannen elämäntapa. Se on jo paljon näkyvissä kaupallisuudessa, mutta tulee hallitsemaan vasta vuosien kuluttua. Se ryömii meidän ympärillemme, asuntoihin, työpaikoille, työhön. Ja tietysti myös lehteen. O M I N K A S I N Lehti on myös ajankulua. Vuonna 2000 lehden on palveltava yksilöllisiä tarpeita. Viihde, askartelu, sanaristikot. Sähköinen viestintä täyttää paljon ihmisen vapaa-ajasta. Ongelmana on tuon viestinnän pinnallisuus ja laatu. Ihmisen on suorastaan pakko kaivautua omaan itseensä pimeänä arki-iltana. Siksi lehdessä on oltava lukijalle käden ja mielen puuhaa. Lehti on myös dokumentti. Sitä voi todella pitää kädessä; sen voi viedä vintille ja noutaa sen sieltä. Lehti muuttuu entistä enemmän Hyde Parkiksi. Lukija keskustelee päättäjän ja toisen lukijan kanssa. Vaikutetaan, surraan, ihmetellään, ehdotetaan. Painostetaan. Yhteiskunta on entistäkin rajautuneempi segmentteihin. Lehden sivuilla näkyy taatusti tuon rajautuneisuuden vaikutus. L E H T I Ä K U O L E E J A T O I M I T T A J I A S Y N T Y Y Entä montako lehteä meillä on vuonna 2000? Vastaan, että vähemmän kuin nyt. Isojakin lehtiä loppuu, niitä sulautuu toisiinsa. Varmaa on, että suuret tulevat entistä suuremmiksi. Paikallisuus jää myös elämään. Suurimmassa vaarassa ovat yleisaikakauslehdet. Niiden sijaan lukijat tarvitsevat harrasteja ammattilehtiä, joita tuleekin runsaasti. Kaiken takana on myös raha. Vaikka meillä on sitä entistä enemmän, vain menestyvät elävät. Mielipidelehtistä varmaan moni elää aikansa. Pelkkään politiikkaan sitoutuneet lehdet ovat ensimmäiseksi kuolevien listalla. Siksi, että ne ovat lukijalle vieraita. Varmaa on myös, että hyviä toimittajia tarvitaan entistäkin enemmän. Sellaisia, jotka tietävät, elävät ja uskaltavat. Mutta leipäpapeille ei ole sijaa vuoden 2000 lehtiin. Risto Pynnönen H o l k e r i n s i l a k o i t a j a o m i a j u t t u j a JOURNALISMIN TULEVAISUUS illaista journalismia ja millaisia journalisteja tulevaisuudessa? Tietysti voisi vastata, että sitä, tätä ja tuota täytyy hallita muuttuvassa viestintätodellisuudessa tai muussa sellaisessa. Mutta olisiko sittenkin niin, että perustarpeet eivät paljon muutu? S I L A K A T Runsas kuukausi takaperin (30.8.) sanomalehdissä kerrottiin otsikoissa saakka, että pääministeri Holkeri esitteli kollegalleen Thatcherille silakoita Helsingin kauppatorilla. Uskon Holkerin näin tehneen, sillä kaikki painettuhan on totta. Aivan selväksi ei lehtien perusteella kyllä käynyt mitä kalatiskillä tapahtui. Holkeri tuli sanoneeksi radiossa, että on kalliimpaa ja vähemmän kallista ruokaa ja että se vähemmän kalliskin voi olla hyvää. Kuinka julmaa! Sitten Holkerin silakat käärittiin runsaaseen sanomalehtipaperiin. Marie Antoinetten pikkuleipiä en havainnut kenenkään muistaneen , mutta monesta lehdestä saimme lukea mukaelman siitä, mitä tapahtui heinäkuun 5.päivän aamuna 1942 jossakin Itä-Karjalassa krapulaisen kersantin kerjätessä nuukalta talousaliupseerilta edes yhtä silakkaa. Moni loukkaantui, kun Koivisto taannoin kutsui toimittajia sopuleiksi. Eihän poliitikon sovi arvostella toimittajia, toimittajienhan kuuluu arvostella poliitikkoja. Mutta entä jos onkin niin, että lehdet yhä enemmän juoksevat laumana halpojen huvien perässä. Nyt piikitellään Holkeria, viime syksynä se oli Väyrynen, pian joku muu. Silakkajournalismia saataneen jatkossakin vähintään riittävästi, vaikka ei niin olisi väliksi. M Ä H A L U U N T E H D Ä M U N O M I A J U T T U J A Halu tehdä "omia juttuja" tylsäksi koetun "tavallisen" laumassa menemiselle, sillä silakkajournalismiinkin kuuluu nk. subjektiivisuuden elementti . Tavallisuus ja normaalius ovat monien journalistienkin) mielestä jotenkin epäilyttäviä ominaisuuksia .Kunnon ihmisen edellytyksenä on "harmaasta massasta" erottuminen. Tällä erää kysymyksessä ei liene enää varsinainen etujoukkoajattelu, vaan jokin epämääräisempi elitismi. "Enemmistö on aina väärässä", kulki erään toimittajan ajatus hiljattain lehtihaastattelussa. Voi olla, että enemmistö on usein ns. väärässä, mutta tuskin aina ja systemaattisesti. Voi se olla ns. oikeassakin, pitää vain miettiä, mitkä ovat ne kysymykset, joihin nämä tai nuo ovat oikeita tai vääriä vastauksia. On olemassa hyviä "omien juttujen" tekijöitä ja sellaisia tarvittaisiin jokin määrä lisää, mutta yleiseksi journalismin malliksi lähtökohtaisesta subjektiivisuudesta ei ole. Jos olisi, journalismi olisi pelkkää taidetta, viihdettä ja paremmintietämistä tai -kokemista. Journalismin avulla harjoitettavan manipulaation aste kohoaisi korkeammaksi kuin sen on kohtuullista olla. Todellisuuden monimutkaisuuden edessä ei ole pakko antautua väittämällä, että todellisuutta ei ole tai että todellisuuksia on liian useita. Sekin mahdollisuus on, että turhan moni näin tekee. K L A S S I S E T H Y V E E T Puhtaita tosiasioita on vain rajallisessa mielessä. Journalistin työ on aina tulkinnallista, mutta tulkinnan asteessa on eroja. Minusta on terveellistä aina muistaa, että journalismin tehtävänä on ensiksi kuvata, kertoa uutisia tapahtuneista asioista ilman kovin suurta tulkinnallista panosta ja sitten valaista taustoja ja yhteyksiä niin, että tuotokseen sisältyy runsas tulkinnallinen panos. Tulkinnan luotettavuus, myös valitun näkökulman relevanssi, riippuu suuressa määrin tulkitsijan Salokangas ei subjektiivisuutta suvaitse, ainakaan uutisessa. perehtyneisyydestä. Toistan taas kerran tämän: journalistin ja tutkijan työn suurin ero koskee käytettävissä olevaa aikaa. Olen töissä paikassa, jossa koulutetaan tulevia toimittajia. Onko meidän, kenenkään, mahdollista kouluttaa hyviä toimittajia? Siinä mielessä on, että kaikissa koulutusohjelmissa "opetetaan" tiettyjä asioita ja sitten niissä toivon mukaan saa ohjausta ja virikkeitä "opiskella". Korostan sitä, että yliopistossa ensisijassa opiskellaan eikä tulla opetetuksi. Siitä myös seuraa, että yliopistossa on sallittava lähestymistapoja, joita itse ei pidä parhaina mahdollisina. Siinä mielessä "opettamisen" mahdollisuudet ovat huonommat, että yksi koulutusohjelma tai edes loppututkinto sivuaineineen ei pysty antamaan kaikkea tarpeellista. Niinpä monimutkaistuvassa maailmassa onkin yhä tärkeämpää, että yliopisto kykenee antamaan sellaisen perustan, jonka varassa opiskelija tai maisteri voi itsenäisesti kartuttaa tarvitsemaansa viisautta. Hyvän toimittajan problematiikkaan sovitettuna tämä tarkoittaa sen tiedostamista, että asiat ovat mutkikkaita ja samalla luottamusta, että vaivaa näkemällä vaikeistakin asioista voi saada tolkkua. Rainio Salokangas Tuija Tarkiainen
I i ~tA^Ä HWA ISTU M TOl^\Wte&6$A oVoTXAUA^A X ^ ?OH£UM£A> PARl^ÄÄ~ >V AUKOTTAA T4E.K&ÄLT4 £(K0 M/T40 \X_• ^ TöfMlToAC^e^ Ö ^ / A I VERT4 KAKKAA JA Söft5Ml,4A . +AETI UUTISPOMMI I A) VT PI TAA \ U ^ T V K 5 £ T «3AA p U O INrt 7 C TOMPPA H t H ^ g % | ^ ^ ^ g VAIMO ' '-I * l i H . . . */"' {{ALUA/J Ac/Tr4A £IA)0A UOUUtÄ f^\A f*YW gflOuS' NÄYTTÄ E=AJ ot,£ i 4\A ^ A T l ^ t ^ ^ <w * Äs v i O Ä^^A^ HX)S3>^\ ^ Vf LV P f u £ | L-£HPE$£Ä , 4AAUO/VA) SYA ^OTAlA> ; M i L ^ I H t y 5 £ £ # 4 T M l ,>=> ") / OSOITTAA: V 5 T \ Ä L F U P F T VÄÄNTELEVÄT C\ /) /M T ^ T U O T M j ' A \ \ \ m ^ \ V Ä ^ > J ^ > ^AALl/O A S £ J V / £ T T M V , S(LUÄ M£ -TÄÄLLÄ L £ H l S T ö ^ 4 6Mhfe se/O vAsrAte (IA> ^ A l A I ^ A ^ i i / J , KAUt V<vT£/J p ^ L k l A ^ t A ) P E L A S T I AJ U ^ U D l S T ö A J , M o r v A < , I A J O A -6 [ P £ L A S \ A £AAÄ" P ^ A T S f / M i T T A U /nAA"£Ä4^ ETTÄ POIS TÄ^tÄ &L£T t ^ L £ M / 4 /? r\ OTTAx^AcAr 'A)YT ö P l K ^ l -JA UOOTTAtAA; FAl/UfcTTOOAJ / K I S » LAHTIA PILIPA-Ul • % tJs>fcOON \ /S
Mona Lisan hypermaalausversiossa voi maalaukseen muuttaa eri elementtejä tai saada ruudulle taustatietoja Leonardo da Vincistä. Mies: " S a a t v ä h ä n p i i s k a a . ' N a i n e n : "Aah sä teet m u t h u l l u k s i ! ' Mies: "Joo mä panen sua p y l l y y n . " J u m a l a l o i n a i s e n Keskustelunkappale ei ole pomolehdestä eikä salakuunneltu seinän takaa naapurin makuuhuoneen puolelta. Se ei myöskään ole dialogi kolmostelevision esittämästä "eroottisesta" filmistä. Vaikka melkein toivoisi, että olisi. J * m i e s k o n e e n Dialogin "nainen" on nimittäin Lulu, tietokoneeseen luotu keinopersoona, joka "vetoaa katsojan tunnetasoon ja vietteihin". Lulu havainnollistaa parasta aikaa tiedekeskus Heurekassa esillä olevassa näyttelyssä tekoälyn (tai pikemminkin tekoälyttömyyden) suunnattomia mahdollisuuksia inhimillisen kommunikaation tasolla. Kuka tahansa meistä, jopa perheen pienimmät, voivat naputella koneelle toivomuksen: haluan suudella sinua; ja tekoblondikone Lulu vastaa naisen äänellä "loogisesti": tottakai mä haluan nussia sun kanssa. A I K A M M E I N F A N T I I L I T Ohjelman tekijältä Pekka Toloselta kysyttiin onko ohjelma kielletty alle 18vuotiailta. Ja herra naurahti vastaukseksi: "Ei suinkaan, kyllä 13-vuotiaat innostuvat siitä yhtä lailla." Kummaa rotua nuo tietokonemiehet. Tavallinen suomalainen mies istuu illat kapakassa ja yrittää kömpelöllä tavallaan sölköttää naisille, että vaimo ei ymmärrä ja asiasta voitais puhua lisää teekupposen ääressä, vai mitä, kun sulia on noin kauniit silmätkin. Tietokonefriikit sen sijaan luuhaavat kammioissaan masturboimassa rakeiselta VGA-näytöltä pornokuvasarjaa; hikiset sormet painavat nuolinäppäimillä näytölle vuoronperään Klitl.exe ja Klit2 dir dir... Leisure Larry on jo vanha juttu, se kiinnostaa tuskin muita kuin aloittelevia kymmenvuotiaita. Pidemmälle ehtineet Pygmalionit muotoilevat itse ykkösistä ja nollista luluja iltojensa iloksi. . Meille naisille on toki tehty selväksi, että tietokoneet ovat miesten juttu. Joitakin vuosia sitten Nokia mainosti kuvaparilla, jossa isä ja poika tarkastelivat isän toimistossa viimeisimmän Mikromikon saloja, toisessa kuvassa pikkutyttö istuu yksin lastenhuoneessa tietokoneen edessä sormi suussa tuijottamassa kolmea kanaa. Tekoälytutkimuksen edistyessä ollaan nähtävästi saavutettu vaihe, jossa bittiaivoiset miehet voivat tuijotella kanoja aidsvarmasti sormi suussa. A S I A S T A T O I S E E N Edellä olevan tekstin tyyli on näsäviisas ja subjektiivinen. Kirjoittaja on ollut ilmiselvästi raivoissaan ja suhtautunut asiaansa fanaattisella tunteenomaisuudella, hän vihaa miehiä ja on tosikko, objektiivinen näkökulma probleemaan puuttuu tyystin. Jutussa sekoitetaan pikkuhauska pakinatyyli, ja kesken kaiken (juuri tässä) kirjoittaja vaihtaa aihetta kokonaan ja ryhtyy muka asialliseksi. Valitettavasti juuri naisilla on journalisteina taipumusta subjektiiviseen tunnemaalailuun. Se johtuu ehkä siitä, että he ovat kirjoittaneet päiväkirjoja ihan pienestä pitäen. Naiset eivät kykene erottamaan todellisuutta siitä mitä heidän päässään velloo: he suhtautuvat asioihin liian tunteenomaisesti, mikä tuottaa epäkiinnostavaa ja informaatioköyhää tekstiä sanalla sanoen: pelkkää puuroa, jota kukaan ei viitsi lukea. Naispuoliset yliherkät egotrippailijat ovat juuri pienten ylioppilaslehtien ja vastaavien julkaisujen ongelma. Journalismin tulevaisuudelle se tuottaa hallaa sikäli, että nämä tyttöset haluavat yleensä aina isoina toimittajiksi, vaikka eivät taivu millään noudattamaan objektiivisen tiedonvälityksen jaloimpia ihanteita, jotka ovat muotoutuneet vuosisatojen saatossa silloin kun naiset vielä osasivat keittää kahvia. Helena Seppälä Keinopersoona Lulu poistettiin Heurekasta yhden viikonvaihteen ja muutaman päivän "koekäytön" jälkeen. Persoonan luoja oli ohjelmoinut keinonaisen käyttämään kieltä, jota oikea kuulee Helsingin rautatieasemalla puolilta öin. "Hän" oli hyvien tapojen vastainen. YHTEISHANKINNALLA EDULLISESTI! Tehoa opiskeluun, väriä syksyyn... OLIVETTI PCS 286 AT-kokoluokan mikrotietokone, jossa 40 Mb kiintolevy, VGA-värinäyttö, 1 Mb keskusmuisti, laaj ennusmahdollisuuksia... Tule tutustumaan laitteeseen ja kysy opiskelijoiden yhteishankintahintaa. Erikoistarjous on voimassa 3.—19. lokakuuta. KAMPUS DATA Voionmaankatu 34 40700 JYVÄSKYLÄ Puh. (941)218835 -Telefax (941)611143 J Y Y : N K A N S A I N V Ä L I N E N T Y Ö L E I R I kiittää seuraavia tahoja kesän 9 leirin onnistumisesta: * Karjaportti (>«imsl«»iii*astimio Meira Oy Olvi Oy ~ Valio kiito* myös Kortepohjan nuorisotalon ja Jyväskylän kaupungin nuorisoverstaan heuMIÖkiumaHe yhteistyöstä. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA
K A P I N A T Y Ö L Ä I N E N e i k u m a r r a K o i v i s t o a k a a n Näin määrittelee itsensä vastarinnan ääneksi Kapinatyöläisen toimituskollektiivin julkaisema vaihtoehtolehti. Päätoimittaja on Matti Honkanen, jota tosin ei ole olemassa. Lehden tavoitteena on työväenluokan itsehallinnollinen yhteiskunta. Tämä edellyttää yläluokan kaatamista, mikä edellyttää myös väkivallan käyttöä. Terrorismia ei silti hyväksytä, sillä se on vierasta luokkavastarinnalle. Lehden taustalta löytyy Suomen anarkosyndikalistien liitto, mutta lehti ei ole sen varsinainen äänenkannattaja. Ihmiset alkaa hermostua." Stabiilisuus tulee väistymään, sillä luokkaerot ovat jälleen kasvamassa. Vasemmistolaisissa liikkeissä olleita ihmisiä on tullu paljon meidän, anarkosyndikalistien joukkoon. Näin postimies Pekka Lavento Helsingistä. Hän on yksi Kapinatyöläisen tekijöistä. Lavento näkee, että ihmiset ovat vihaisia. Sellaisetkin, jotka eivät ole poliittisesti radikaaleja. Konfliktiin johtaa vähitellen hintojen, verojen, rasismin ja kaiken muun loputtoman epätasa-arvon kasauma. Kapinatyöläinen on lehti, jonka etusivulla kansa vaatii Holkerille romanialaista loppua ja takasivulla kehottaa varastamaan, jos ei ole varaa. Ilaskivi saa lopullisen (palkankorotuksen hirttoköyden jatkona ja Koivisto on kiusanamme oleva sosiaalidemokraattinen liero. Otsikossa huutaa: vaalimainokset tulevat televisioon, kansankusetus tehostuu. Tai murskaa rasismi, murskaa fasismi. "IIKKA SUOMINEN KERTOI UUDEN SUOMEN HAASTATTELUSSA LÄHTEVÄNSÄ "KAIKKIIN PUHTAISIIN JA LIKAISIIN HOMMIIN, MIHIN ISÄNMAA KUTSUU." ISÄNMAA ON TÄLLÄ KERTAA KUTSUNUT SUOMISEN VALVOMAAN YLÄLUOKAN TALOUDELLISIA ETUJA. CA"KAPINATYÖLÄINEN ON VALLANKUMOUKSELLINEN LEHTI. SEN TARKOITUS ON INNOSTAA TYÖVÄENLUOKKA VASTARINTAAN HALLITSEVAA LUOKKAA JA SEN TUKIJOITA VASTAAN. EMME USKO ETUJOUKKOIHIN, EMMEKÄ JOHDA KETÄÄN. KAPINATYÖLÄINEN ON KALKKIEN JOHTAJIEN, P O L L T I T K K O J E N JA AYPOMOJEN VANNOUTUNUT VIHOLLINEN. M A R I T A T I I H O N E N SIMIR EHRNROOTH MOITTI JOKIN ATKA SITTEN HALUTUSTA HUONOSTA TALOUSPOLITIIKASTA. KAUPPAJ A TEOLLISUUSMINISTERI SUOMISELLE TÄMÄ OLI MUISTUTUS SILTÄ, KENEN PALKK\LISTOILLA HÄN TODELLISUUDESSA ON." Anarkosyndikalistit hyväksyvät väkivallankäytön. Väkivalta on kohdistunut myös heihin. Tästä esimerkkinä viime vappu, jolloin Vasemmistoliiton kulkueen järjestysmiehet hermostuivat banderolliin: Tapetaan porvarit. Luokkasota. Järjestysmiehet hermostuivat ja huusivat: Täällä ei perkele ketään tapeta. Ne repi banderollit ja tulivat kiinni. Poliisi tuli sitten rauhottamaan. Ei ne ymmärtäny tallasta punakaartin aikaista humoristista heittoo. Lavento korostaa, ettei heidän väkivallan hyväksymisessään ole kyse mistään Punaisen armeijakunnan systeemistä. Yhteiskuntaa suojelee kuitenkin väkivaltakoneisto, joka tuo epätasa-arvon ja riistää hyvinvoinnin. Työväenluokalla on oikeus puolustaa itseään. Rikkailta taas ei mitään saa pois ilman väkivaltaa. Jos joku tähtää kiväärillä Nokian pääjohtajaa, en mä suris sen kuolemaa. Mutta viattomia vois vahingoittua siinä samalla. Ja vielä. Ei poliittisten nousukkaiden ruumiille voi rakentaa uutta yhteiskuntaa. Se pitää tehdä avoimella luokkavastarinnalla. Englannin veromellakat on siitä hyvä esimerkki. Suomen anarkosyndikalistit eivät ole perinteisten Espanjalaisten anarkistien linjalla, minkä perustava tavoite on ammattiyhdistystoiminnan hallinta. Täällä toimitaan poliittisena järjestönä, joka toivoo SAKn sisälle nousevan työpaikkajärjestöjen toimintaa. Liitto on toiminut Suomessa kolme vuotta, minä aikana jäsenmäärä on kaksinkertaistunut. Heitä on nyt yli sata. Paikallisia osastoja on Helsingissä, Kouvolan seudulla, Hämeen läänissä
koskeviin kysymyksiin. Lehteä on haukuttu naiiviksi. Toisaalta sitä on kiitelty siitä, että asiat sanotaan suoraan. Suomessahan ei perinteisesti kukaan uskalla loukata ketään. Kierrellään ja kierrellään. Viranomaiset ei oo puuttuneet meidän teksteihin, vaikka sitä on vähän odoteltukin muun muassa Koivistokommenteista. "KOIVISTON ALNUT TÄRKEÄ TEHTÄVÄ TUNTUU OLEVAN KOVAN LUOKAN TALOUSRIKOLLISTEN SUOJELEMINEN. K E R R A N TOISENSA JÄLKEEN TÄMÄ LOINEN O N A R M A H TANUT KORRUPTIOSTA JA VEROPETOKSISTA TUOMITTUJA YRITYSJOHTAJIA JA POLIITIKON RETKUJA. TÄMÄN LISÄKSI HÄN ON KÄYTTÄNYT KYSEENALAISTA ARVOVALTAANSA PYRKIEN VAIKEUTTAMAAN KAIKIN KEINOIN SKOPin eläkkeelle valmistan Melkkilä mnpoi itnennä 13 t t t HA ! Iin r HA 1 ja Kemin seudulla. Tää nykynen systeemi romahtaa, kun ihmiset on joutunu tarkasti tasapainottamaan elämänsä, asuntovelkansa ja muun. Nyt ne huomaa, että hyvinvointi on ollu vain näennäistä. Sitten lopullisena tulee EYpuuhat ja Itä-Euroopan tulo mukaan kapitalistiseen järjestelmään. Tän lisänä on vielä thatcherilainen poliittinen malli. Luokkaerot kasvavat ja taloudelliset hyökkäykset lisääntyvät. Englannissahan anarkistien määrä on kasvanut valtavasti. Yhteistyöverkostot Euroopassa laajenevat koko ajan. "SAMANAIKAISESTI KUN TIEDOTUSVÄLINEET HERKUTTELIVAT HONECKERIN, CEAUSESCUN JA MUIDEN SYRJÄYTETTYJEN DIKTAATTOREIDEN ENTISILLÄ LOISTOASUNNOILLA JA VALTAVILLA TAKAVARIKOIDUILLA OMAISUUKSILLA, OMA DIKTAATTORIMME KOIVISTO ARMAHTELI TAAS YSTÄVIÄÄN. TÄLLÄ KERTAA VUOROSSA OLI EERO BERGVIST, LÄÄKETEHDAS SALMEDIN ENTINEN TOIMITUSJOHTAJA, J O K A PETOKSILLA J A K O N K U R S S E I L LA Oli HANKKINUT ITSELLEEN "HIUKAN" LISÄTULOJA. K O I V I S T O N MIELESTÄ TÄMÄ A R V O N HERRA OLI M E N E TELLYT " M A A N KAUPPATAVAN M U K A I S E S T I . " Lavennon mielestä työväen ja porvariston raja on määriteltävissä terveellä järjellä. Uuteen työväenluokkaan kuuluvat eläkeläiset, opiskelijat, terveydenhoitajat... Mittarina ovat tuloerot ja se,' kuka tekee hyödyllistä rakentavaa työtä. Sitä ovat nykyään muutkin kuin muurarit. Porvaristo taas on joukko, joka hyötyy muiden työstä kapitalistisen järjestelmän puitteissa. He pitävät yhteiskunnan koossa sellaisena kuin se nyt on poliisien, pomojen ja ammattisotilaiden avulla. Lehtenä Kapinatyöläinen on hyvin voimakkaasti aatteellinen. Se on tietyn ryhmän tavoitteita palveleva mielipidelehti. Juttuja tehdään pääasiassa kuuden hengen voimin ja materiaalia hankitaan ulkomailta muun muassa anarkistien omien tietokanavien kautta sekä muista julkaisuista. Kuvitus on omaa ja muilta varastettua. Lehden seitsemäs numero ilmestyy lokakuun lopulla. Ensimmäinen painos on 500 kappaletta, minkä jälkeen uusia otetaan menekin mukaan. Lehden levikki on kasvanut jatkuvasti ja tilaajia on ympäri Suomen. Päätoimittaja lehdellä on, koska Suomen painolaki niin vaatii. Kapinatyöläisellä on tarkoituksellisesti iskevä tyyli. Siinä on yksinkertaista tekstiä ja huumoria. Politiikka on tehty tylsäksi, jotta ihmiset jättäisivät sen eksperteille. Samoin on lehtien kanssa. Me jätetään ylipoliittiset kysymykset taka-alalle ja keskitytään ihmisten henkilökohtaista elämää TALOUSRIKOSTEN TUTKIMUKSIA. HÄNEN KALTAISENSA SIKA KUULUU TELKIEN TAAKSE TAI HIRSIPUUHUN!" Ne ei ilmeisesti uskalla ottaa asiaa esille. Siitä tulis niille huonoo mainosta. Tämä ilmeni esimerkksi, kun me osotettiin mieltä Thatcheria vastaan. Poliisi oli tuonut jo maijat viereen, mutta ne ei uskaltanut viedä meitä pois. Ympärillä oli liikaa lehtimiehiä ja siitähän olis seurannu ikävää julkisuutta. Kapinatyöläisen ulkomaanuutiset ovat esimerkkejä siitä, miten ulkomailla on noustu kapinaan. Lavento toivoo, että suomalaiset saisivat niistä inspiraatiota. Ihmiset pystyy nousemaan ilman poliittista johtolinkkiä. Kansainvälisen politiikkaan me ei puututa, koska ne on koneiston hommia. Me ei pyritä siihen, että USA:ssa olis kiltti presidentti. Vaan siihen, ettei presidenttiä olis lainkaan. Kotimaan uutisissa lehti ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin. Aihevalinnassa pitäydytään lehden linjaan. Jutut käsittelevät asuntopolitiikkaa, rasismia, naisten asemaa, asevelvollisuutta, hintakehitystä... Me ei kirjoteta siitä, mistä yleensä lehdet kirjottaa. Meidän teksti on rehellisempää. Hesari ja muut sellaset lehdet on kylmän informatiivisia. Niiden rivien välissä on suoraa valehtelua, asenteita ja hyödyntavoittelua. Vatenmielisen konservatiivista. " H A R R I H O L K E R I OSOITTI JÄLLEEN JULKISESTI T Y P E RYYTENSÄ J A YKSINKERTAISUUTENSA. J O S MIES T O DELLA HALUAA PÄÄSTÄ REPLMÄÄN KORKEAA "TASAVALLAN P R E S I D E N T I N " PALKKAA TYÖTÄTEKEVÄN V Ä E N SELKÄNAHASTA, LUULISI OSAAVAN VAROA S A N O J A A N . M I E H E N VÄITE, ETTÄ S U O M E S S A EI ENÄÄ OLE S E N ENEMPÄÄ RIKKAITA K U I N K U I N K Ö Y H I Ä , VAAN KAIKKI OVAT KESKILUOKKAA, T U N T U U LÄHES HUVITTAVALTA. YKSINHUOLTAJASUVOOJA TAI RUOKARAHANSA TYHJIÄ PULLOJA KERÄÄMÄLLÄ HANKKIVA ELÄKELÄINEN ON VARMASTI ILOINEN KUULLESSAAN OLEVANSA SAMAA KESKILUOKKAA KOURIN, HOLKERIN JA EHRNROOTHIN KANSSA..." Lavento väittää, että vaikka lehdellä on voimakas näkökanta asioihin, se ei valehtele. Perusteena tälle on, ettei lehti ole osana valtakoneistoa, joten sen ei tarvitse peitellä epäedullisia asioita. Me ei olla ehdolla vaaleissa, joten meidän ei tarvitse valehdella. Me pyritään kyllä tiettyyn populismiin, mutta ei SMP:n paskarasistisessa hengessä. Kansa vaatii: HOLKERILLE ROMANIALAINEN LOPPU Lavennon mielestä suomalaisten lehtien tila on yhtä surkea kuin poliittisen keskustelun tila. Ihan kuin kehitystä lehdistön synnystä tähän päivään ei olisi tapahtunut lainkaan. Laadukkaat lehdet puuttuvat. Samoin kunnon roskalehdet. Sitoutumattomia lehtiä ei ole. Piilovaikuttaminen on mennyt niin pitkälle, että kaikki on konsensuslöpinää. Tulevaisuudessa anarkosyndikalistit aikovat antaa oman panoksensa pankkien koronnostopolitiikkaan. Siihen asti Pekka Lavento toivoo, että Holkeri syö syanidia ja kuolee pois. Jutun lainaukset ovat Kapinatyöläisestä. Kuvitus on myös samasta lehdestä. 12
Eero Leppänen Toimittajakoulutuksen tuulettajaksi ilmaantunut Nova-kokeilu alkoi syyskuun alussa Helsingissä Tehtaankadulla. Alusta asti Nova on henkilöitynyt yhteen mieheen, Teppo Turkkiin, eikä syyttä. Hänellä on ollut vapaat kädet suunnitella koulutus miltei alusta lähtien. Hän on siten myös ainoa ihminen, joka pystyy siitä kertomaan. Teppo Turkki oli perustamassa Radio Cityä, veti Yleisradion yöihmisiä ja oli apurahan turvii Pariisissa haistelemassa medioita. Mutta mikä tekee hänestä kolmen miljoonan markan* miehen MrNovi Tuija Tarkiainen V I E S T I N N Ä N T U L E V A I S U U S T E H T A A N K A D U L L A
K E I T Ä OVAT HE V A L I T U T ? I K Ä O N S E N M E R K I T Y S ! •fova-koulutuksen lopullinen arvo ei Tutkin mielestä ole niissä 12 huipputoimittajassa jotka novaputkesta pullahtavat ulos. -Ei kahdellatoista toimittajalla ei ole mitään merkitystä, tai ehkä täältä tulee muutamia hyviä ohjelmia. Koulutuksen varsinainen arvo on symbolinen, Turkki tähdentää. -Yliopistojen laitokset jotka tuottavat toimittajia joutuvat tämän myötä skarppaamaan koska yhtäkkiä valtiovalta resurssoikin jotain uutta. Niiden täytyy nyt perustella olemassaolonsa ja legitimiteettinsä vahvemmin ja ne joutuvat arvioimaan omaa ajatteluaan ja niissä annettavaa koulutusta -Heijastusvaikutukset ovat merkittävämmät urin pelkkä kurssi josta valmistuu kaksitoista ihmistä. Se on marginaalista. P E R Ä T I K U U S I V U O T T A M Y Ö H Ä S S Ä Nova-koulutus on Turkin mielestä viisi kuusi vuotta myöhässä Suomessa. Medioiden integraatio ja oman persoonallisuuden käyttö työssä ovat Turkin mielestä muualla ihan perusjuttuja, mutta niitä ei ole Suomen toimittajakoulutuksessa otettu huomioon. -Se on häpeäksi, Ei ole seurattu aikaa. Ihmiset, jotka valahtavat korkeakouluun valahtavat samalla niiden sisäsiittoiseen maailmaan, Turkki analysoi jälkijättöisyyden syitä. -Tampereella ovat samat proffat olleet kaksikymmentä vuotta ja tulevat olemaan seuraavat 15. Heillä on jo niin jykevä maailmankäsitys, että se ei juoru heilahtele.. -Jyväskylän aikaisempi ja nykyinen proffa ovat lehdistöhistorian ihmisiä, jotka eivät luultavasti seuraa sähköisiä viestimiä ja muuta mediaa sillä tavalla kuin alalle kuuluu. Toisaalta Turkki myöntää, että on kysymys resursseista ja kehuu Jyväskylään tulleita mahdollisuuksia^n^j^djon uuden toimitalon myötä. T E N H E I T Ä # e P t J J i l # T E T A * M I ovaan haku lähti käyntiin nopeasti viime keväänä. Tuhannet pyysivät hakupaperit, 266 teki vaativat ennakkotehtävät 43 pääsi jatkoon ja viimein kaksitoista sisään päässyttä valittiin 20 joukosta. -Saimme sen, mitä kutsuttiin. Turkin mukaan opettajat olivat suuri hakijaryhmä, mutta he eivät pärjänneet pääsykokeissa. -Heillä oli yllättävän samanlainen maailmankuva ja omituinen paatosjonka he haluavat tuoda journalismiin, tahto tehdä hyviä ja oikeita asioita. Toinen suuri ryhmä olivat tietysti ammattitoimittajat, jotka eivät myöskään Turkin syynistä kovin helpolla päässeet. Opiskelemaan päässeistä vain muutama on ammattitoimittaja. -Matkasta putosi monta tunnettua toimittajaa, koska he olivat niin manerisoituja ilmaisutavaltaan, että sen poisajamiseen olisi mennyt vuosi. Meillä ei ole aikaa siihen. Mitä sitten Teppo Turkki etsi? Tyhjiä tauluja turkismin tulla? -Etsin ihmisiä, joilla on käsitys maailmasta; maailmankuva ja käsitys omasta itsestään. Täytyy olla kiinnostus todellisuuteen ja sen tutkimiseen ja mahdollisimman paljon vapaata energiaa, aikaa ja potentiaalia käyttää tähän opiskeluun. -Meidän tehtävämme on opettaa välineet; miten ne kertovat toimittajien havainnoista ihmisille. -Täällä on juristeja taloustieteilijöitä, kapellimestariopiskelija Sibelius-akatemiasta ja tietysti journalistiikan ihmisiä, Turkki kuvailee joukkuettaan. Novalaisista on ollut jo paljon kirjoituksia lehdissä. opiskelijoista on hyvää vauhtia tulossa julkkiksia, jos vain iltapäivälehdille annetaan tilaisuus. Teppo Turkkia ei tämä häiritse. Itse koulutukseen ei ole kuitenkaan päästetty lehdistöä paikalle, vaan sinne on haluttu työrauha. -Koulutukseen julkisuus ei vaikuta. Täällä tehdään niin paljon töitä ja opiskelijat joutuvat niin koville, että julkisuus on täysin sekundääristä. Toisaalta on tervettäkin, että he joutuvat olemaan myös julkisuuden toisella puolella. nopea reagointikyky ajan haasteisiin ja useamman eri korkeakoulun yhteistyö. Tässä tapauksessa yhteistyötä tehdään Jyväskylän yliopiston ja taideteollisen korkeakoulun kanssa. Tampereella on meneillään samantapainen projekti, jossa koulutetaan kuvajournalisteja T U H A N N E N T U N N I N T Ä Y T T Ä J Ä T Julkisuudessa annettu kuva Nova-koulutuksesta on Turkin mielestä väärä. -Journalismin konseptio ei ole meillä uusi, olen klassisen journalismin kannattaja. Tutkitaan todellisuutta ja kerrotaan siitä. Todellisuutta novalaiset saavat tutkia otollisessa tilanteessa valmistuessaan. Täysi tusina novalaista valmistuu vuonna 1992 jolloin mullistuu suomalainen televisiotoiminta: Mainostelevisio saa oman kanavan, Yle 1000 tuntia lisää ohjelma-aikaa, PTV:stä tulee neljäs valtakunnallinen tv-verkko ja kaiken lisäksi suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle Ylestä ja MTV:stä. Turkin mukaan silloin muodostuu huutava, satojen koulutettujen ihmisten tarve. Siksi oli polkaistava poikkeuskoulutus puolessa vuodesta tsa. Jos nova-projekti olisi tehty vanhojen mallien mukaan, olisi suunnitteluun mennyt kahdesta kolmeen vuoteen ja kun toimittajien keskimääräinen valmistumisaika on noin seitsemän vuotta. Eli uuden mallin mukaiset toimittajat olisivat valmistuneet vuosikymmenen lopussa, Turkki laskeskelee. Aivan liian myöhään T U L E E K O E L I I T T I K O U L U T U L I S Ä Ä ? Toisaalta Turkin mielestä tällainen tapa koulu taa tulee varmasti yleistymään. Pitkäaikaisia virkoja, eikä laitoksia ei korkeakoulumaailmaan t<** naa P^nLyhytNovassa koulutetaan toimittajia tiiviisti kahdc$$i vuodessa. Kahdentoista opiskelijan gradu tulee olemaan televisio-ohjelma, ne näemme kahden vuoden päästä. Sitä ennen opiskelijat painivat sekä teorian, että käytännön parissa. Koko prosessi ei ole vallankumouksellinen kuin siinä, että se tapahtui nopeasti ja tiettyä tarkoitusta varten: haluttiin kouluttaa välineet hallitsevia sähköisen viestinnän ammattilaisia, vaikutukset toimittajakoulutukseen ja koko korkeakoulutuksen rakenteisiin voivat olla suurempia. Nova on osa opetusministeriön ns. rengasmetrokokeilua, joissa olennaista on nimenomaan aikaiset projektit, joihin ; ' kerätään eliitti, tx „+;iän työtä paljon ja n o p e a a e i k ä ^S^ akateemisi;, "ta vaatimuksista t u i m a t yleistymään. Opiskelijoita tuotetaan tiettyyn tarpeeseen ja sitten projekti lopetetaan. Vetäjät kursseille kutsutaan ulkopuo. n p i i k a a n kenellä on annettavaa. -Tämä voi ajaa korkeakouluja elitistisempään ja voisiko sanoa tulosvastuullisempaan suuntaan. Jyväskyläläiset tulevat saamaan novasta aimo annoksen esimakua, kun koulutus siirtyy Jyväskylään lokakuuna lopussa kahdeksi viikoksi. Opiskelijat tekevät Radio Keski-Suomeen yhteensä 30 tuntia ohjelmaa, suoria lähetyksiä, reportaaseja ja jokainen myös henkilökohtaisen radio-ohjelmansa. T U R K I N V I S I O T urkki valittiin Nova-vetäjäksi koska hänellä on ajatuksia ja halu kokeilla niitä käytännössä. Turkilla on omat järkähtämättömät visionsa viestinnän tulevaisuudesta. Siihen eivät juurikaan kuulu sanomalehdet ja radion merkityskin vähenee. Jo 90-luku on television ja siitä eteenpäin jylläävät kaksisuuntaiset tietoverkot. Toimittajille tulevaisuus merkitsee yhä selvempää kahtiajakoa. -Toimittajien kahtiajako vain suurenee; massatoimittajat prosessoivat tietovirrasta perusuutisia. ™ia-ei ole vaikutusvaltaa juttunsa esille tuomiseen. {ge^evät tärkeätä työtä, mutta haluavat eliittitoimittaju^ H e t a a s hahmottavat todellisuuden, luovat mqytykset, yhteydet tyylit ja tulkinnat uutisille. Se eaSkka on nyt jo merkittävä. Heidät luetaan i n t e g k t u e l l e i k s i ) h e i l l ä o n v a l t a nostaa ja laskea ihmig -Toisaalta nämä ify,; set o v a t päälliköitä, joilla on valta ottaa töihin,,; v a l i t a pe rustoimittajakasti. Sitten on tietty n b r i älymystö, joka joutuu yhä enemmän joutuibiemaan älymystö suhteessa medioihin ja niidfii k a u t t a T ä i i a i s i a OV at tällä hetkellä esimerkiksi T u o m a s N e v anlinna ja Ruben Stiller. -Journalismi on siiaksi reitti etabloitua yhteiskunnalliseen eliittiin. Q n käynnissä kova kisa kuka siihen asemaanp a a s e e K u k a p a ä s e e sanomaan ne sanat m i s t ^ i i m i ö s t ä . Markku Eskelisen nousu ,ja lasku ff oikein u p e a n a y t e ^ ^ Perustoimittajan k, Htalo o n o l l a y h ä k o r o s t e . tummin massatyöntf^ a _ M o n e t p y Ö £ t t t ä v ä t le _ vyjä paikallisradio^. U m a n k o u I u t u s t a > o v a t harrastaneet musiik|o. ja s i M y v ä t h y v i n a s u p H i k . kiveikkoina radioon ( ^ in j n M O R A A L I ) A E T | | K K A E N T I S " V E Ä H M Ä Paikallisradiotoimitt^, n m o r a a [ i h u o l e s t u t t a a paikallisradioveteraai l Turkkia -Ammattikoulutuksen puuttuminen paikallisradion toimittajilta on johtanut siihen, että korruptio heihin päin on valtavasti lisääntynyt. -Se vapaalippujen ja ilmaisten tuotteiden ja alkoholitarjoilujen ja kestitysten määrä on käsittämättömän suuri, eikä kukaan ole kiinnittänyt huomiota siihen. Turkin mukaan korruptointia ei pääse tapahtumaan, jos koulutus on vahva, etiikka selvä ja moraali vankka. Koulutuksessa on yhä enemmän kiinnitettävä huomiota etiikkaan ja moraaliin. Julkinen keskustelu ja reflektio tapahtuu medioissa. Poliitikot puhuvat kansan kanssa medioiden välityksellä ja päinvastoin. Medialla on myös mahdollisuus vaikuttaa molempiin suuntiin nopeammin. Medioiden valta kasvaa. Medioihin ei ole kontrollimekanismia, kuten politiikkaan periaatteessa on. Ammatilliset haasteet tässäkin suhteessa voimistuvat. J O U R N A L I S M I K O H T A A T A I T E E T Toisaalta journalismi lähestyy tulevaisuudessa yhä enemmän kuvataiteita ja teatteria. Videotaide, käsitetaide, teatterin dramaturgia täytyy olla hallussa, jos haluaa tehdä kiinnostavaa ohjelmaa. Esimerkiksi Novassa tätä opettavat teatterikorkean opettajat. Samoin kuin oman ruumiinkielen hallintaa. Mutta asia, josta Turkki, jolle televisio ja radio ovat jo menneen talven sähköaaltoja, on interaktiivinen tietoverkko. Se tulee mullistamaan tiedonvälityksen, uskoo Turkki:tulevaisuudessa jokainen pystyy ottamaan vastaan tietokoneensa välityksellä kuvaa, ääntä ja tekstiä ja itse osallistumaan koko prosessiin. Tämä on tulevaisuuden kuva, joka kuulostaa hyvältä ja teoriassa näyttäisi johtavan jopa demokratisoitumiseen: kaikilla on samanvertaiset mahdollisuudet saada tietoa ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota tietoverkoissa käydään jopa reaaliajassa. Toimittajan työ tietoverkoissa on informaatikon työtä, eli toimittajat luovat ohjelmia verkkoon ja jäsentää sinne tietovirtaa. Demokratian lisääntyminen on kuitenkin vain idea, jos laitteet ovat kalliita ja niitä voivat hankkia vain ne joilla on varaa. -Siirtymävaihe on erittäin epädemokraattinen joka tapauksessa, mutta valtiovallasta riippuu jatkuuko se sellaisena. Resurssoidaanko koulutukseen ja kuka saa hinnoitella laitteet. Ranskassa esimerkiksi Minitel-kokeilu on saanut tuhannet ranskalaiset käyttämään tietoverkkoja jokapäiväisiin toimintoihinsa. Toinen esimerkki hyvin toimivasta tietoverkosta on Greenpeacen Greennet, jossa koko ajan käydään kymmeniä keskustelua ajankohtaisista ekologisista kysymyksistä ympäri maailmaa. Parhaimpia ominaisuuksia tietoverkoissa on Turkin mielestä se, että ne ovat täysin anarkistisia: kukaan ei pysty kontrolloimaan mitenkään, mitä siellä sanotaan ja kuka sanoo. -Koko yhteiskunnan, vallankäytön ja talouden perusteet muuttumat täysin, Turkki täräyttää, ihmisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät. -Vapaassa voimakkaassa kansalaisyhteiskunnassa on vapaa ja voimakas kommunikaatio, ei tiedonvälitys vaan kommunikaatio. On eri asia haluavatko vallanpitäjät tätä. Ja kun hypermedia saadaan koteihin tietoverkkojen avulla, eli teksti still-kuva, liikkuva kuva ja ääni, eli televisio, jossa liikut oman logiikkasi mukaan, sanomalehti syrjäytyy. Sille Turkki antaa 15-25vuotta.
/ M I K S I N O V A S T A K O H U T T I I N ? valtava ja pelisf akenentyrteet vu . ja pelissä oalee liikkumaan satojani on nousemassa uhkaajaksi. markkoja. mätön korkeakoulumaailmassa. Suomen SaToisaalta Suomen sanomalehtimiesten liitto tuntuu olevan aivan -Tätä ei ole kukaan vielä «anonut ääneen mutta nämä kuvio timiesten Liitto tuomitsi, Tampere säikähti pahanpäiväitutkalla ja Turkin mielestä nolasi täydellisesti itsensä alkukohun ai Taustalle ei kuitenkaan Teppo Turkin mielestä ollut mikään kana. Se nojautuu graafiseen alaan, eikä tiedä mitä sähköisellä ollut ilmassa jo viisi-kuusi vuotta nopeasti puolessa vuodessa kokc V u koulutuksen resursseista, joka oli ollut käynnissä puolella on tapahtumassa. byrokratia. Se oli signaali muille instituutioille valtiovallan puolel fova sekoitti pakan. Kolmantena tekijänä journalisupelissä on Helsingin Sanomat, joresurssien kautta. ännitteet olivat valmiina, eikä tarvinnut kuin pieraista niin ne ka on Turkin mukaan lopettamassa toiniittajakouluaan ja perusta-Se räjäytti potin ja huuto tuli Mosta taustapelistä, eikä siitä rniti massa uutta yiestintäinstituutiia, jossa mukana ovat sähköiset viesme täällä tehdään Jtea ei Jyväskyläkään kuitenkaan voittanut tässä pelissä lusikka soppaan löytyy: Yle olisi halunnut Novan siTäällä oli intressit saada koulutuksen pääpaikaksi Jyväskylä, mutta ei saanut ja nyt alkaa kouluttaa sisällään oma eliittiä. siihen ei Teppo Turkki suostunut ikvmmentä-luvulla tullaan kouluttamaan kok menkuin .irkautuivat. ikaan käynnissä on armoton reviiritaistelu, jossa nat intressinsä saada nostettua viestintätieteide: neittopussin asemasta kahden suuremman jouk sstä Jyväskylä pelasi korttinsa hyvin kun liittou «mssa Nova-yhteistyöhön. Nyt Tampereen täyty it viesme täällä ileen liikelaitosten ja firmojen tiedottajat, samoin toimi Meidän Lundia* Arvostamme selkeyttä, linjakkuutta ja toimivuutta — hyviä, pysyviä sisustusratkaisuja, jotka kestävät muotivirtausten muutokset. Valitsimme Lundian." Täysmäntyinen Lundia — markkinoiden laajin puuhyllyjärjestelmä. Ajaton, kestävä, tilan ja tarpeiden mukaan muuntuva. K O T I M A I N E N M E R K K I T U O T E 4 V U O T T A Suunnittele ja kokoa oma Lundiasi. Jatka, muunna, täydennä tilan ja tarpeiden mukaan. Käytettävissäsi ovat markkinoiden laajimman perushyllyjärjestelmän mahdollisuudet — lähes 400 erilaista osaa. Lundia LUO SE ITSE Yliopistonkatu 23,40100 Jyväskylä, Puh. (941) 619 671 Minun Lundiani "Minulle on tärkeää, että huoneessani säilyy järjestys ja että läksyille, oleskelulle ja harrastuksille on oma tilansa. Lundiassani on kaikki, mitä haluan ja sitä voin muuntaa ja kasvattaa tarpeitteni mukaan." Täysmäntyinen Lundia — markkinoiden laajin puuhyllyjärjestelmä. Yli 160 erikokoista perusjaksoa. K O T I M A I N E N M E R K K I T U O T E 4 V U O T T A 16
n V alokuva on totta, onhan? Valokuvaajan pyyteettömänä päämääränä on tapahtuneen tai vallitsevan todellisuuden järkähtämätön tallentaminen. Valo taittuu kameran avulla filmille, näin määrää fysiikka. Valoherkälle filmille piirtyy kuva, josta voidaan tuottaa valonkestävä kopio, eläköön kemia! Luonto toistaa vääjäämättä itseään ja kameraa pitelevät kädet ohjaavat tätä toistuvaa ihmettä vain todellisten aiheiden ääreen, sen sanelee etiikka. L E H T I K U V A A J A T esitätvät käsiteltyjen kuvien merkitsemistä, jotta vastaanottajan oikeusturva todenmukaisen ja tuotetun valokuvan suhteen säilyisi. Lehtivalokuvaajat piilottavat toisen huolensa syyn tämän todenmukaisuuteen vannovan eettisyyden taakse. Lehtikuvaajilla on huoli leivästä, joka uhkaa mennä uusiin suihin. Samalla uuden merkitsemistavan mahdollinen käyttöönotto toisi mukanaan kaiken kuvadokumentaation kyseenalaistamisen, jonka kouriin joutuisivat myös jo tähän saakka julkaistut lehtivalokuvat. Jos merkitty ei ainakaan ole totta, vaan tulkitseva tuotos, niin kuinka tosi merkitsemätön voi olla? Ammattikunta säilyisi mutta sen työn perusteet joutuisivat uudelleen määriteltäviksi. T O T U U D E L L I S U U D E N o n g e l m a o n kiusannut valokuvaa koko sen olemassaolon ajan. Kuvamanipuloinnin merkitseminen tarjoaa toteutuessaan vastaanottajille kenties ensimmäisen kerran todellisen mahdollisuuden ongelman havaitsemiseen. Positivistiseen totuuden glooriaan pukeutunut valokuva on valehdellut meille syntymästään saakka. Valokuva toteutuu aina sarjana valintoja, jotka sanelevat valokuvan välittämän viestin sisällön. Ehdottoman totuuden muodot ovat aina olleef salokuvalle perusteltuja, tarkasti määriteltyjä poikkeuksia, joiden uskottavuus on perustunut vain sopimukseen ja etiikkaan, joka kunnioittaa tuota sopimusta. Eettisyyden vielä ymmärtää, mutta mikä on se ehto. joka toteutuessaan tekisi representaatiosta itse totuuden? Myönnän toki, että valokuvaus voi tallentaa todellisuutta, mutta aina vain tien/" osan siitä. Teknisen kehityksen myötä vanhat sopimukset eivät enää päde ja kuvamanipuloinnin aiheuttama keskiuAelu on tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeä. Nyt tehtävät valinnat ja määritykset ratkaisevat paljolti sen, tuleeko visuaalisuud e n huumaayaa tai terapoivaa markkinavoimien ohjaamaa pseu-dotodellisuutta. vai käytetäänkö sen resurssit johonkin muuhun. L I F E L E H T I asetteli valokuvauksen juhlavuoden kunniaksi Arafatin. Shamirin ja Reaganin hyvää tahtoa huokuvaan potrettiin, osoittaakseen todeksi profetoidun kauhukuvan häikäilemättömästä, digitaalisesti manipuloidusta valokuvasta. Taittajalta ja tietokoneoperaattorilta kului historiallisen mahdottomuuden toteuttamiseen aikaa pari tuntia. Lopputulos on riittävän laadukas hämätäkseen katsojan, jolla ei ole taustatietoja mahdottomuuden havaitsemiseen, ja toisaalta rohkeutta olla uskomatta valokuvaan. V A N H A A N hyvään aikaan tiedotustilaisuuksissa järjestettiin tiedotusvälineille sirkus, jossa hymyiltiin, kateltiin, vaiettiin ja välteltiin. Erilaiset intressiryhmät kuvauttivat "todellisuutta" hallitukset ja puolueet etunenässä. Amerikkalainen elämänmuoto, natsien nousu (sittemmin myös tuho), sosialismin eteneminen ja rikollisten vallantavoittelijoiden kukistuminen levitettiin maailman tietoisuuteen runsaasti kuvitettuna todellisuutena. Tuorein esimerkki on Romanian kansannousun "verilöyly", jossa "kuoli", kuten nähtiin, parhaimmillaan noin 70 000 ihmistä. Valokuvaajat tallensivat tiedotustilanteen kaltaista "todellisuutta", noudattaen oikeutettua haluaan kertoa yleisölleen näkemistään tapahtumista. Pehmeämpi esimerkki on TV Guide lehden kansi, jossa kuuluisalle TV-tähdelle on vaihdettu näyttävämpi vartalo. Sehän ei ole totta, toisin kuin Brigitte Nielsenin rinnat tai Don Johnssonin rasvaimulla kuivatut kasvot. V A L O K U V A O N pysäyttämällä liikkeen alunperin kyennyt näyttämään jotain paljain silmin havaitsematonta. Syy huoleen todenmukaisuudesta ei siis voi olla vastaanottajien neitseellinen kokemattomuus, jota pyrittäisiin suojelemaan. Nyt hahmotellaan uusia suuntaviivoja kokonaiselle instituutiolle. 1970-luvulla aikakauslehdissä käytettiin vielä yleisesti piirroksia silloin kun kamera ei syystä tai toisesta ollut paikalla. "Kuva jota ei koskaan otettu" kertoi tilanteesta huomattavasti vivahteikkaammin kuin vastaavan tapahtuman kuvaaminen tekstissä. V A L O K U V A ruotsalaisen Jass-hävittäjäkoneen tuhoutumisesta aiheutti aikoinaan skandaalin. Ruotsin TV:n kuvausryhmä oli paikalla todistamassa koelentoa. Epäonnistumisen vuoksi ilmavoimat takavarikoi onnettomuuden taltioineen nauhan. Tapahtuma uutisoitiin tuotetulla, so. manipuloidulla valokuvalla oikean koneen tuhoutumisesta oikeassa päikas§ä. Vain tuhoutuminen oli tuotettu kuvamanipuloinnin keinoin. Ilmavoimat palautti alkuperäisen nauhoituksen jo muutamien tuntien kuluttua, mutta se ei riittänyt ajanhermolla elävälle uutisaiotannolle ja jäljitelmä levisi ympäri maailmaa. Kati Lintonen osuu Valokuvalehdessä (12.1989) asian ytimeen huomauttamalla, etteivät kuvan julkaisijat suinkaan aina tienneet tai huomanneet käyttävänsä käsiteltyä kuvaa. Ammattilainen voi siis mennä aivan samalla tavalla halpaan kuin asiaan vihkiytymätönkin. J O S L E N T O K O N E olisi tuhoutunut edellisellä vuosikymmenellä, sen uutisarvo olisi ollut huomattavasti vaisumpi juuri kuvan puuttumisesta johtuen. Aikakauslehti olisi saattanut toteuttaa jutun juuri tuolla ottamatta jääneellä kuvalla. siis piirroksella, kuvitettuna. Digitaalisen kuvankäsittelyn aikana kuva luotiin tietokoneella ja koska merkintä toteutustavasta puuttui, ei sitä poikkeustapauksia lukuunottamatta myöskään .missään erikseen mainittu. V I S U A A L I S T E N menetelmien tekninen ekspansio ja sen kiihdyttämä kehitys pitää huolen siitä, ettei kuvamanipulointi jää hyödyntämättä. Lifen harjoittama pelottelu ei kuitenkaan rakenna mitään. Sen arvo jää sensaation hetkelliseksi shokkiarvoksi. Päiden irroittelu ja uusille hartioille asettelu on varsin tehokas tapa huutaa julki."kuinka voitte olla enää turvassa, jos meidän ammattietiikkamme ei ole teidän kilpenänne?". O L E M M E S I I S suojautuneet sellaisten käsitteiden suojaan kuin hyvä lehtimiestapa, kutsumus, ammattitaito jne. Niin hyvin kuin ne tähän asti ovat toimineetkin, ei noiden pyhienlehmien varaan voi enää heittäytyä. Ei kai tuoteseloste ole vain elintarvikkeiden tai pesuaineiden yksinoikeus. Elintarvikkeisiin voidaan lisätä "sallittuja lisäaineita" ja tunnustaa se avoimesti. Pyritään tuottajan ja kuluttajan väliseen luottamukseen. Kuvakerronnan keinojen torjuminen on lyhytnäköisyyttä, joka ei suinkaan pelasta kuvajournalismia, vaan on varmin tie juuri siihen villiyteen. josta valokuvaajat ovat juuri ovat huolissaan. Perusteiden kyseenalaistaminen puolestaan voi osoittautua journalistisen valokuvan ainoaksi keinoksi vastata kaupallisen kuvan kehitykseen. Alkeellinen pikselileikki on kehittynyt briljantiksi manipuloinniksi. Murros ei pääty luotettavuuden ongelman ratkaisemiseen, vaan vyyhti purkautuu edelleen. Ratkaistaan tekijänoikeudet ja löydetään ongelmaksi oikeusturva, joka tuo tullessaan yksilönsuojan takaamisen vaikeuden. Vyyhti purkautuu edelleen. Oulusta saatiin sievä varoitus siitä, kuinka paljon asioita jöudutaankaan pohtimaan perusteellisesti uudelleen tasapainon saavuttamiseksi, sillä kuka tahtoisi kuvaajan työttömäksi tai kuvamaailman pelkäksi digitaalihallusinaatioksi. VALOKUVAN S A L L I T U T L I S Ä A I N E E T T I E T K N E T A L L E N T E I N E N V A L O K U V A M U O D O S T U U P I K S E L E I S T Ä . P I K S E L I T O V A T P I E N I Ä . S U U R I J O U K K O P I K S E L E I T Ä T U O T T A A K U V A N . S I I R R E T T Ä E S S Ä P I K S E L I T P A I K A S T A T O I S E E N , S E T O I N E N P A I K K A M U U T T U U . S I I T Ä T U L E E J O K I N T O I N E N . R O N A L D R E A G A N I A E S I T T Ä V Ä S T Ä D I G I T A A L I S E S T I T A L L E N N E T U S T A V A L O K U V A S T A V O I D A A N O T T A A N E N Ä N K O H D A L T A P I K S E L I T JA S I I R T Ä Ä N E M A R G A R E T T H A T C H E R I A E S I T T Ä V Ä Ä N K U V A A N , J O S T Ä M Ä K I N O N T A L L E N N E T T U D I G I T A A L I S E S T I . S Y N T Y Y K U V A , J O S S A M A R G A R E T T H A T C H E R I L L A O N R O N A L D R E A G A N I N N E N Ä P I K S E L I T . T O S I A A N , K A T S O V A T I H M I S E T , T H A T C H E R O N S A A N U T R E A G A N I N N E N Ä N . N I I N M U U T T U U M A A I L M A JA T O D E L L I S U U S . P L I T L G I S E S T I T A P A H T U N U T P I K S E L I E N S I I R T O O N H U O M A T T A V A S T I V A V A H D U T T A V A M P I . A S I A N T U N T I J A T P O H T I V A T , S I I R T Ä V Ä T K Ö P I K S E L I T M Y Ö S N E N Ä S Y Ö P Ä Ä ? 17
M A T K A L A U K K U PROFESSORI M a r k k i n a t a l o u s T A P P A A l e h t i ä N L : s s a Markkinatalouteen siirtyminen tietää kuolemaa muutamille perinteisille ja arvostetuillekin neuvostolehdille, ennustaa professori Jäsen Zasurski moskovan yliopiston journalistiikan laitokselta. Tulevien kahden kolmen vuoden kehitystä ei kukaan pysty arvioimaan, mutta mitään kulta-aikaa se ei tule olemaan vanhanaikaisen tekniikan ja paperipulan kanssa kilpailuyhteiskuntaan siirtyvälle lehdistölle. Kuolevien tai kuihtuvien lehtien tilalle syntyy nopeasti uusia lehtiä, jotka pystyvät paremmin vastaamaan lukijoiden tarpeisiin. Uusia lehtiä Zasurski luonnehtii sanoilla "syvällinen", "vakava" ja "kallis". Syntyvät lehdet ovat ammatillisesti korkeatasoisia ja niiden ulkoasuun kiinnitetään enemmän huomiota. Tämä edellyttää sitä, että lehtien on pystyttävä saamaan taakseen enemmän pääomaa ja tehtävä kalliita laiteinvestointeja, Zasurski sanoo. Viikkolehtiä syntyy luultavasti eniten, mutta vanhojen viikkolehden kohtaloa on vaikea ennustaa, kuukausijulkaisuista Ogonjokin voi uskoa säilyvän, koska sille ei käytännössä ole haastajia. ARKIELÄMÄN AIHEET PUUTTUVAT LEHDISTÄ Glasnostin aikana ainoastaan politiikan käsittely tiedotusvälineissä on parantunut ja selkiintynyt, muuten neuvostolehdistö palvelee Zasurskin mukaan vielä luvattoman huonosti lukijoitaan. Lehtien pitäisikin nyt ryhtyä kirjoittamaan arkisista ja kevyemmistä aiheista, kuten muodista tai populaarimusiikista. ZASURSKI V O I T U O D A OPISKELIJOILLEEN T U L I A I S I N A V A I K K A A M E R I K K A L A I S E N N E U K K U M A F I A N A S I A N T U N T I J A N Lehtien nykyinen sisältö ei tyydytä ihmisiä. Tällä hetkellä ne pohtivat markkinataloutta tyyliin "sitten kun tulee markkinatalous, kaikki on taas hyvin". Mutta lehdet eivät vastaa ihmisten kysymyksiin siitä, miten ruokapulan aikana pitäisi ruokkia lapset tai miten viettää vapaa-aikaa. KATUKAUPAN PIENLEHDET EIVÄT PIITTAA MORAALISTA Yksipuolisuus on Zasurskin mukaan yksi äärimmäisyys neuvostolehdistössä ja toinen on nyt lähes villiintymään päässyt pienlehtien kirjo. Ennen maanalaisena levinnyt lehdistö on noussut jo metrotunneleihin ja kaduille, ja pienpainatteet tarjoavat moskovalaisille luettavaa esimerkiksi otsikoiden "Kuka on Raisa Gorbatsova?" ja "Seksin salat" alla. Zasurskin mukaan pienlehdet käyttävät haikailematta hyväkseen esimerkiksi sitä, että aiemmin Neuvostoliitossa ei sallittu ollenkaan pornografista kirjallisuutta. Nyt kun kontrolli on höltynyt, lehtiä kyhätään kokoon huonolla ammattitaidolla kaupallisesti houkutteleviksi, mutta köykäisistä eväistä ja moraalista välittämättä. Nimittäisin pornolehdistöä kasvaimeksi, joka vie mainetta vakavalta ja ammattitaitoiselta journalismilta, Zasurski sanoo. Myös eettinen puoli journalismissa on nyt vaarassa unohtua. Syntyvä tulos alkaa olla pikemminkin vulgaaria ja primitiivistä, vaikka toisaalta joidenkin pienlehtien voi uskoa aktivoivan ihmisiä yhteiskunnan eri aloille, Zasurski pohtii. GLASNOST NÄKYY OPETUSOHJELMASSA Professori Zasurski on haluttu ja nykyisin melko harvoin nähty mies Moskovan yliopistolla. Suuren osan ajastaan hän viettää ulkomailla "glasnostin lähettiläänä" ja tuo matkoiltaan opiskelijoille tuliaisena esimerkiksi amerikkalaisen tutkijan luennoimaan Neuvostoliiton mafiasta. Omilta luennoilT E K S T I : A R J A P A A N A N E N K U V A T : M A U R I R A T I L A I N E N 18
Tiedonvälityksen murros o n valtava Neuvostoliitossa nyt ja vielä monta vuotta. Sananvapaus lisääntyy tai itseasiassa syntyy, mutta mikä onkaan ensimmäinen muutos? Markkinoille ilmestyy pornoja sensaatiolehtiä. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Neuvostoliittolainen journalistiikan professori uskoo, että neuvostoliiton lehdet tulevat tulevaisuudessa paremmin palvelemaan lukijoita. Uusia lehtiä syntyy kuolevien tilalle sitä mukaan kuin tarvettakin. Mutta mitä ajattelee suomalainen, joka lukee journalistiikkaa Moskovassa jo viidettä vuotta. Bemaria ja tulevaa urheilutoimittajan uraa Suomessa. Kuusi vuotta opiskelua, eikä penniäkään opintolainaa. taan Zasurski myöhästyy aina, mutta opiskelijat odottavat kuuliaisesti pääsyään kuuntelemaan luentoa länsimaiden porvarillisesta lehdistöstä. Glasnostin aika on tuonut muutoksia myös Moskovan yliopiston journalistiikan opetukseen, lähinnä sen teoreettiseen puoleen. Uusimpana lukujärjestyksessä on esimerkiksi luento siirtymisestä markkinatalouteen. Niin ikään tulevat journalistit opiskelevat lehtimiehen etiikkaa, eri yhteiskuntajärjestelmiä, filosofiaa sekä kotija ulkomaista kirjallisuutta. Käytännön harjoittelua viisi vuotta kestävään koulutukseen kuluu kymmenen kuukautta, eli joka kesä kaksi kuukautta. Journalistiikan laitoksella on oma televisiostudio, radioasema Moskovan Kaiku ja tietokoneita. Opetusohjelmasta voi valita esimerkiksi aikakauslehtilinjan, sanomalehtilinjan tai televisiolinjan. "TODEN KIRJOITTAMINEN ON NYT MAHDOLLISTA" Viisi vuotta kestävä koulutus tarkoittaa sitä, että ensimmäiset glasnostin ajan journalistit ovat juuri valmistuneet tai valmistumassa laitokselta. Siihen, miten he eroavat aiemmin valmistuneista, professori Zasurski ei halua ottaa kantaa. Olemme aina opettanet tulevia journalisteja olemaan rohkeita ja puhumaan totta. Nyt heillä on siihen ainakin mahdollisuus todellisuudessakin. Journalistiikan laitoksella glasnost on näkynyt siinä, että kiinnostus aineeseen on kasvanut. Zasurskin mukaan juuri nyt on pieni laskukausi, sillä glasnostin ajan ilmiöt, kuten sensaatiohakuisuus ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä ja journalismin arvostuksen laskua. LEPISTÖN JUHA OPISKELEE u r n I i s t M O S K O V A S S A m a n o p n t o I a i n a a muun muassa logiikka, erilaiset yhteiskuntajärjestelmät, filosofia sekä urheilu, joka on kiinteä osa journalistiikan laitoksen lukujärjestystä. Urheilua on siksi, että täällä journalistien pitää oppia hyppimään esteiden yli ja juoksemaan karkuun, Juha vitsailee. Hänelle itselleen liikunta on yksi mielenkiintoisimmista aineista, ja lentopallon peluu MGU:n (Moskovan yliopiston) joukkueessa tärkein harrastus 7 Urheilutoimittajan ammatti tuntuisikin tällä hetkellä kaikkein läheisimmältä. J O U R N A L I S T I I K K A A KREMLIN KUPEESSA. H Ä N A I K O O P A L A T E S S A A N T U O D A M U K A N A A N V E R O T T O M A N B E M A R I N Valmistuminen moskovan yliopiston journalistiikan laitokselta olisi vielä jokin aikaa sitten ollut hyvin kyseenalainen meriitti suomalaiselle toimittajalle. Moskovan yliopiston televisiolinjalla neljättä vuotta opiskeleva Juha Lepistö uskoo vakaasti, että nyt hänen koulutukselleen annetaan Suomessa aivan toinen arvo kuin ennen glasnostia. Lähtö Moskovan yliopistoon oli Juhalle onnettomien sattumien summa: hän nukkui aikanaan pommiin Tampereen kääntäjäkoulutuslaitoksen pääsykoeaamuna. Myöhästyneitä ei päästetty sisään, joten Juha päätti lähteä opiskelemaan haluamaansa venäjän kieltä suoraan paikan päälle. Opiskelu Moskovassa on Juhan mukaan ollut "vain luennoilla käymistä ja viime hetken pänttäämistä", joskin muutamat luentosarjat ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Paitsi poliittisen taloustieteen luento, jota pitää sama vanha mummo kuin ennen perestroikaakin! Täällä luentojen sisältö riippuu vielä täysin opettajan henkilökohtaisista mielipiteistä ja suvaitsevaisuudesta, vaikka periaatteessa vanhaa marxismi-leninismiä ei saisi enää opettaa, Juha kertoo. NEUVOSTOJOURNALISTIT OPISKELEVAT URHEILUA Omaa koulutustaan Juha ei pysty vertaamaan suomalaiseen journalistikoulutukseen, koska ei tunne yliopistojemme opetusohjelmia. Omaksi puutteekseen hän myöntää ainakin sen, ettei Moskovasta käsin pysty seuraamaan niin hyvin muun maailman ja Suomen tapahtumia, että olisi selvillä maailmanpolitiikasta suomalaisten opiskelijoiden tavoin. Minun etulyöntiasemani on venäjän kielessä ja siinä, että tämän yhteiskunnan toiminta tulee väkisinkin tutuksi. Neuvostoliittolaisille opiskelijoille kuuluvaa toimitusharjoittelua ei ulkomaalaisten opiskelijoiden tarvitse suorittaa välttämättä. Juha suhtautuu harjoitteluun hyvin pessimistisesti kuultuaan ystäviltään, että "kirjoititpa mitä tahansa, juttu ei glasnostista huolimatta mene lehteen ennen kuin päätoimittaja on muokannut sen haluamakseen". Juhan opinto-ohjelmaan kuuluvat MATERIA KIINNOSTAA NEUVOSTO-OPISKELIJAA Neuvostoliitossa opiskeleminen antaa Juhan mukaan aivan uuden perspektiivin Suomen elämään. Joka päivä joutuu tilanteisiin, joissa on korjattava neuvostoliittolaisten ystävien liian kullanhohtoista Suomi-kuvaa. Ja vastaavasti kun Juha itse tulee kesällä lomalle kotimaahan, hän joutuu aina yllättymään siitä, miten asiat voidaan hoitaa niin kivuttomasti Suomessa. Neuvostoliittolaiset opiskelijat ovat Juhan mukaan tällä hetkellä enemmän kiinnostuneita siitä, saavatko he hankittua itselleen videot ja auton kuin siitä, miten neuvostojournalismi kehittyy. Materialismin korostuminen on oikeastaan aivan hillitöntä, kun ottaa huomioon, minkälaisen sosialistisen kasvatuksen jokainen neuvostonuori on saanut, Juha hämmästelee. Journalismin opiskelu on muuttunut glasnostin aikana paljon, eikä Juhan ole tarvinnut enää päntätä päähänsä ulkoa eri täysistuntojen päätöslauselmia, sillä ainetta NKP:n historia ei enää ole olemassakaan. Tunneilla Juha käy yhdessä muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa, sillä ,heidän opetuksensa on erillään neuvostoliittolaisten opetuksesta. Jo siitäkin syystä, että ulkomaalaisten tiedot eri yhteiskuntajärjestelmistä ovat eri tasolla verrattuna neuvosto-opiskelijoihin. El PENNIÄKÄÄN OPINTOLAINAA Kuusi vuotta täällä on sellainen aika, että sen jälkeen pitää vähän hengähtää, Juha sanoo ja suunnittelee lähtevänsä katsomaan verovapaita autoja. Opiskelunsa ohella Juha työskentelee Stockmannin yhteisyrityskaupassa ja kerää rahaa bemariin. Moskovassa opiskellessa rahat eivät hupene sillä vauhdilla kuin suomalaisella riviopiskelijalla. Kun palaan Suomeen valmistuttuani, minulla ei ole penniäkään opintolainaa ja tuon mukanani verottoman auton. Sen voisi myydä aluksi pois ja rakentaa niillä rahoilla oman talon, Juha suunnittelee.
K Y S Y M Ä L L Ä S A N A N V A P A U S K U R I I N ??? K E S K U S T E L U A S U L J E T T U H U M A N I S M I P I T Ä I S I A U K A I S T A H E T I Kirjallisuuden laitos a i k o o sulkea v a p a a n a p p r o b a t u r i n muilta kuin humanistisen t i e d e k u n n a n o p i s k e lijoilta. Prosessi tuli humanistisen tiedek u n n a n käsiteltäväksi syyskuun alussa ja päätöksiä taas tehtiin todennäköisesti tiistaina 2. päivä. Eli tähän lehteen tietoja ei ennättänyt, mutta humistisen t i e d e k u n n a n tilanteesta kannattaa keskustella kävipä prosessissa niin tai näin. Täysin vapaita a p p r o b a t u r e i t a humanistisessa tiedekunnassa o n vain m u u t a m a . Monet laitokset ovat y m m ä r t ä n e e t o p i s k e l u v a p a u d e n siten, että yliopiston sisällä täytyy k ä y d ä pääsykokeissa. Humanismi o n alkanut taas kiinmostaa yhteiskuntatieteilijöitä ja muitakiin Ja k u n useimmat eivät halua opiskella .-sivuaineena taloushistoriaa, kansatiedettä, ilatinaa tai kreikkaa, niin tarjottimelle avautum m y ö s täysin vapaa kirjallisuus. Monet m y ö s kuvittelevat, että "romaaneja lukemalla saa helposti opintoviikkoja". Kauan e l ä k ö ö n opintoviikot ja niiden siunattu tarpeellisuus! Kirjallisuuden laitoksella tämä taas näkyy huomattavina opiskelijamäärinä. Laitoksen ilmoituksen m u k a a n opettajat suorastaan raatavat valtaisien tenttimäärien ja praktikumien työtaakan alla.Tämä o n h e l p p o uskoa." T i e d e k u n n a n tulee nyt kantaa vastuuta siitä, että s e o n antanut u s e i m p i e n laitosten sulkea a p p r o batureita. Kirjallisuuden tilanne o n palautetta siitä, että milloin milläkin tekosyyllä o n suljettu muita laitoksia. Nyt o n käytettävä tilaisuutta hyväksi ja aukaistava kaikki a p p r o b a turit ihmistieteiden syövereihin. Se varmasti helpottaa kirjallisuuden tilannetta. Yliopiston byrokratia tarkoittaa pitkälti sitä, että nyt opiskelija joutuisi ihumanistisesti j u o k s e n t e l e m a a n pääsykokiatssa ja p a p e r e i d e n p e r ä s sä. Humanistinem t i e d e k u n t a o n tässä mielessä p a h i n byrokratian u m p i p e r i e n l o u k k o . Mikäli tiedekunta päättää sulkea kirjallisuuden approbaturin, niin s e t e k e e resurssikurjuuden nimissä linjanvetoa opiskeluvapautta vastaan. Ja s e o n täysin väärin niitä k o h t a a n , jotka todella haluavat opiskella kirjallisuutta. E h d o t a n että h u m a n i s t i n e n tiedekunta välittömästi avaa kaikki a p probaturit yhtä aikaa. Ihan vain esimerkiksi, ettei byrokraattinen m i e lentila ole vallannut k o k o t i e d e k u n taa. Muuten, jos haluaa opiskella h u vikseen: luennot ovat asetuksen m u k a a n julkisia. Se tarkoittaa, että niille voi m e n n ä ilman opinto-oikeuksia n a p o t t a m a a n . Opintoviikkoja ja merkintöjä ei tietysti tipu ilm a n oikeuksia, joita nykyisin saa kaivaa n s . k i v i n silmästä. J o u n i V a u h k o n e n JYY:n korkeakoulupoliittinen sihteeri V A L I O K U N N A T & J Ä R J E S T Ö T J ä r j e s t ö p a l s t a n D e a d l i n e o n m u u t t u n u t . Tästä l ä h t i e n s e o n i l m e s t y m i s p ä i v ä ä e d e l t ä v ä n viik o n KESKIVIIKKONA. T o i m i t u k s e e n v o i t u l l a ja s e o n j o p a e r i t t ä i n s u o t a v a a kirjoittam a a n i l m o i t u k s e t s u o r a a n päätt e e l l e , j o n n e n e o n k u i t e n k i n kirjoitettava. M y ö s w p ja m a c d i s k e t e i l t ä v o i d a a n t e k s t i ä o t t a a v a s t a a n . KULTTUURIVAUOKUNTÄ kokous ti 2.10. klo 17.30 yo-talolla OPINTOJA TIEDEVALIOKUNTA kokoontuu Myllyjärven saunalla (bussi 12) keskiviikkona 10.10 klo 18.00. Tilaisuus on erityisesti tarkoitettu valiokunnan toiminnasta kiinnostuneille uusille opiskelijoille. Tarjolla virvokkeita ja valaistusta asioihin. Illan ehdoton superstar<a) on opintotoimiston päällikkö Pekka Kalaja, suoraan yliopiston hallinnosta. Veteraanit ja suffragetit, tulkaa myös! UIKUNTAVALIOKUNTA (LVK) JA OPISKELIJOIDEN IHKUNTAUTITO (OLL) LVK:n kokous to 4.10. klo 15.00 Hallintorakennuksen neljäs kerros kokoushuone Suunnistuksen PM-kisat 6.-7-10. klo Jämsässä (Petteri Kähäri puh. 253 643) OLVI.juoksu 9.10. klo 17.00 (Ilmoittautuminen ma. 1.10. klo 10-15 puh 607 806) Mass sport games 13.-14.10 Espoo (OLL) SM-erätaito 20.-21.10. Helsinki (OLL) Sählyn PM-kisat 27.-28.10. Jyväskylässä (LVK) Hierontakurssi yhteistyössä YTHS:n kanssa 6.-8.11. klo 17.-19. (LVK) SM-sekasähly 10.-11.11. Raahe (OLL) OLL:n liittokokous 17.-18.11. Lahti (OLL) SM-judo 1.-2. 12. Helsinki (OLL) Seuraa ilmoitustauluja lisätiertoja varten n. 1-2 vikkoa ennen tapahtumaa! Lisätietoja saat joko liikuntavaliokunnan puheenjohtajalta Minna Huuskoselta puh. 620 169 tai Opiskelijoiden Liikuntaliitosta liikuntasihteeri Olli Sipposelta puh. 90-718 522 JSO JYVÄSKYLÄN SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT Mitä, mitä? Vieläkö Jyväskylästäkin löytyy jotain selkärankansa menettäneitä demariopiskelijoita? Jees. Ja toimintaakin löytyy: 4.10. Toimintapäivä Campuksella. Jatkot demarinuorten toimistolla (=SNK/Kauppakatu 30 A takapihan kautta neljänteen kerrokseen) alkaen kello 18.00. Tarjolla kaljaa ja keskustelua. 1310. SONK:n (»Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto)hallituksen kokous Tuula Pasanen on liiton varapuheenjohtaja, joten soittele: puh. 243 217. 18.10. SDP:n kansanedustajien opintotukisauna. 20-21.10. SNK:n Keski-Suomen piirin piirikokous Äänekoskella. Tarjolla perustietoa poliittisesta toiminnasta! 20-21.10. SNKin ia SAKn ohjelmallinen viikonloppu Tampereella aiheesta: "Kommunismi meni mitä muuta kapitalismi vie?" 21-28.10. IUSY:n (»International llnion of Socialist Youth) ympäristöseminaari Strasbourgissa, Ranskassa. 3-4.11. SONK:n seminaari Kiljavalla kannattaa tsekata! 10.11. Suvaitsevaisuus-tapahtuma Ilokivessä! 17-18.11. Suvaitsevaisuus-juhlat Kiljavalla! 22-23.11. SYL:n (=Suomen Ylioppilaskuntien Liitto) liittokokous. 25.11.-1.12. SONK:n kansainvälinen seminaari Lontoossa! 5-7.12. Lipun (=demarinuorten pää-äänenkannattaja) lukijamatka Berliiniin! 8.12. SONKn kjtsäoiskomitea kokoontuu (soita Tuulalle) ja järkkää: jsäkkujoulut... Lisätietoja JSO:n sihteeriltä: Vexäi Viitanen, puh. 214 607/työ. FOKUS RY Uusien ja vanhojen yhteiskuntapolitiikan sekä sosiologian opiskelijoiden saunailta Vuorilammen majalla Laajavuoressa 9.10. klo 19 alkaen. Ohjelmassa mm. uusien tyyppien kastajaiset. Tilaisuudesta tarkemmin Fokuksen ilmoitustaululla. JANO KY AINEENOPETTAJAKSI OPISKELEVA JANOttaako? Tyydytämme tiedonjanosi keskiviikkona 3.16. klo 9-14 Norssin harjoittelijoiden kellarissa -tietoa ainejärjestöstäsi JANO RY:stä. Vanha hallitus kokoontuu 8.10. klo 14.15 Norssin kellarissa. Uudet huom. Sääntömääräinen syyskokous 17.10 klo 15.15 Norssin kellarissa -valitaan uusi hallitus. Kokouskutsu O n Opettajankoulutusilmoitustaululla ja Norssin kellarissa. JOK Jyväskylän opiskelevat keskustanuoret, yhteyshenkilö :Eija Arola, Kiljanderink. 11 a 21, 40600 JKL, puh. 211 824. Seuraava kokous 910. 1990, Cygnauksenk.12 B klo 19.00. Tervetuloa kaikki uudet mukaan! DUMPPIKY SURVLVAL GAME Jokavuotinen selviytymispeli järjestetään jälleen keskiviikkona 10.10. Laukaassa. Lähdemme matkaan mattilanniemestä omilla autoilla klo 11.00. Opiskelijahinta on 140,-, joka sisältää kaikki tarvittavat pelivälineet. Vä-. rikuulien hinta on pudonnut 1,25 markkaan! Ilmoittautuminen: maksa ennakkomaksu 50,8.10. mennessä tilille velj. Hannikainen, laukaan Op 522105 428703. Merkitse pankkisiirtoon tilinumerosi mahdollisen peruuntumisen varalta, sillä min. osallistujamäärä on 16 henkeä. Peli soveltuu niin tytöille kuin pojillekin. Lisätietoja numerosta 616 431 / Antti FUKSIAISET Dumppareitten viralliset Kiitän Jylkkärin päätoimittajaa, Eer o Leppästä "syvälle luotaavasta" vastauksesta Y l i o p p i l a s k u n n a n edustajiston lähettämälle kyselylle. Kysely tehtiin k e v ä ä n viimeisessä edustajiston k o k o u k s e s s a , jossa siitä käytiin hyvinkin t u n n e p i t o i n e n keskustelu. Ikävä kyllä päätoimittaja L e p p ä n e n ei ollut k o . k o k o u k sessa läsnä, ja näin ollen jäi paitsi kyselyä koskevista yksityiskohtaisista esimerkeistä. Käyn nyt läpi kyselyyn johtaneita ihmettelyn aiheita, jotta muillekin kuin edustajiston k o k o u k s e s s a istuneille valkenisi l ä h t ö k o h d a t . I h m e t t e l y y m m e ilmoitusten muutoksista L e p p ä n e n aivan oikein arvelikin niiden k o s k e v a n järjestöpalstaa. Koska juuri järjestöpalstalla eri yhteisöt tiedottavat jäsenistölleen tapahtumista ja e n n e n k a i k k e a niiden ajoista ja yhteystiedoista o n n o i d e n o i k o l u k u u n kiinnitettävä erityistä huomiota. J o s päivät m u u t tuvat ja p u h e l i n n u m e r o i s t a tulee k a h d e k s a n n u m e r o i s i a , o n ilmoitust e n informaatioarvo vähintäänkin kyseenalainen. Toisaalta vastuuta ei voi siirtää pelkästään Jylkkärillekään, jos toimitettava materiaali o n epäselvää tai puutteellista Idea t e e m a n u m e r o s t a k o s k i e n esim. ainejärjestöjä o n mielestäni todella hyvä ja kehittelemisen arvoinen. Sen voisi yhdistää varsin hyvin m y ö s ainejärjestöpäivään ( h u o m . ainejärjestöt alkakaa jo miettiä, ettei tule liian äkkiä). Lepp ä s e n ihmettelyyn palautteen vähyydestä voin kertoa, ettei k o . e h dotusta ole tullut viime v u o n n a ain a k a a n Pörssille tai Dumpille. L o p p u k e v ä ä s t ä alkoi h a k u a i k a YO-kylän ryhmäasuntoihin. Asukk a i d e n o t t o l a u t a k u n t a katsoi Jylkkärin olevan t e h o k k a i n m e d i a ilmoittaa siitä jäsenistölle. Kuitenkaan Jyfkfcairassä ei k o . mainosta ollut. Ainoaksi m a h d t e Ä s u u d e k s i jäi ilmoittaa ryhmähausta Keskisuomalaisessa. Itsestään selvää on, että main o k s e n t e h o kärsi, oli menetetty arvokasta aikaa ja opiskelijat olivat hajaantuneet y m p ä r i Suomea. Main o s k u s t a n n u k s e t k i n olivat aivan eri l u o k k a a verrattuna Jylkkärin mainoshintoihin. M u n a u s kostautui ja h a k u ei onnistunut. Niinpä jouduttiin järjestämään toinen r y h m ä h a ku, jotta a s u n n o t saataisiin täyteen O n k o Jylkkäri pelkkä kulttuurijulkaisu, pitäisikö sen olla vain tiedotuslehtinen vai kenties jotain siitä väliltä tai aivan muuta? Kysymyks e e n o n turha odottaa tyhjentävää vastausta. Kuitenkin mielestäni o n oikeutettua keskustelle siitä niin yksityisesti kuin julkisestikin, k o s k e e h a n asia kaikkia JYY:n jäseniä. J o s terve ihmettely tuomitaan san a n v a p a u d e n rajoittamiseksi (vrt. J u h a Virkin teoria viime Jylkkärissä) niin hakoteille m e n n ä ä n että metsä raikaa. Itä-Euroopan "sosialismin saavutusten" kulissien takaa o n jokaiselle v a r m a a n paljastunut, millaista jälkeä syntyy, k u n kaikki pitää nielaista mukisematta ja ilman ihmettelyä. Kaipaako Jylkkärin joht o k u n n a n puheenjohtaja kenties Kiinan mallia Jylkkärin tuotantoon? Muutenkin olisi m u k a v a kuulla, o n k o Jylkkärin johtokunnalla ollut mitään m u u t a tekemistä kuin "harrastaa likipitäen liikuttavaa" k o n s e n susta, k u n n e s yksi kysely keikauttaa v e n e e s e e n vettä ä m p ä r i k a u p a l la. Jylkkärin kustannuksista n o u s e e k o h u aina k u n j ä s e n m a k s u n m a k s a m i n e n o n ajankohtaista. Hinta v o i d a a n laskee m o n e l l e tavalla. L e p p ä s e n ilmoittama n. 60 m k / v u o si ei ole paljon kulttuurijulkaisun hinnaksi, mutta kaikki eivät haluaisi maksaa sitäkään. O n k o siis julistettu p a n n a a n m y ö s keskustelu siitä, pitäisikö Jylkkäristä t e h d ä tilattava lehti? Tosin silloinhan Jylkkäri joutuisi aivan u u d e n l a i s e n tehtävän eteen: miten miellyttää maksavia asiakkaita? Toisaalta n y k y i n e n p u o luetukimainen rahoitus antaa s u u ret "taiteelliset" ja e n n e n k a i k k e a taloudelliset v a p a u d e t päätoimittajan t e h d ä millaista lehteä huvittaa (ja l e h d e n johtokunta o n edelleen liikuttunut). Itse e n ota e h d o t o n t a kantaa k u m p a a n k a a n , mutta keskustelu eri vaihtoehdoista o n sallittava! Lopuksi toteaisin vielä Jylkkärin j o h t o k u n n a n puheenjohtajan J u h a Virkin toteamuksiin seuraavaa. Faktat, joiden perusteella t e i m m e kyselyn olivat tosia. Alunperin oli tarkoitus selvittää kysely edustajiston k o k o u k s e s s a , mutta koska p ä ä toimittaja ei ollut paikalla, j o u d u i m m e t u r v a u t u m a a n tähän ratkaisuun. Väitteet siitä, että k o k o kysely olisi ollut vain k a h d e n henkilön ä ä n i e n kalastusta ei pidä paikkaansa, vai o n k o vaalitaistelu julistettu alkavaksi kenties toukokuussa? Lisäksi ihmettelen millä keinoilla Virkki o n tutkinut ja t o d e n n u t 14 edustajiston jäsenen o m a a v a n puutteellisen käsityksen l e h d e n t e o n periaatteista? Jylkkäri o n jäsentensä ä ä n e n k a n nattaja. Siis pelkät parjaukset eivät riitä m u u t t a m a a n siitä kaikille mieleistä. Jokaisella o n m a h d o l l i s u u s osallistua l e h d e n t e k o o n ja sitä mahdollisuutta kannattaa rohkeasti hyödyntää, o n sitten "ajattelevien piirien sisällä tai ulkopuolella" ja o m a a k o "täydellisen käsityksen l e h d e n t e o n periaatteista" tai ei. J o k a t a p a u k s e s s a lämpimät onnittelut 30-vuotiaalle Jylkkärille ja m e n e s tystä tulevina aikoina. T i m o H e l o s u o JYY:n jäsen FUKSIAISET Dumppareitten viralliset fuksiaiset ovat keskiviikkona 3-10. Fuksiparat kokoontuvat klo 18.00 yliopiston päärakennuksen edessä. Vanhemmat ja kokeneemmat tieteenharjoittajat toivotetaan teretulemaks Lillukkaan klo 19.30. Fuksien päänmenoksi on suunniteltu kavalia juonia! Tämä kurssi on pakolinen kaikille fukseille kuin myös muille löysäpipoisille. PÖRSSI RY Pe 12.10. Vuosijuhlat hotelli Alexandrassa Lisätietoja ilmoitustaululta Ma. 15.10. Fuksiaiset. ke 24.10 Excuriso Keskisuomalaisen edustustiloihin; ilmoittaudu ilm. taululla. Ti 30.10. Excursio Laukaanhoviin K-S ekonomien kanssa, mukana myös Simo Salminen. Ma 5.11. Pörssiklubi, Alba, klo 18.00 Pe-La 9-10.11 Ekonomiopiskelijapäivät Hotelli Priimus Jkl. Lisäinfoa ilmoitustaululta. ORTODOKSINEN OPISKEHJALuTTO 9. tai 10.10. klo 18.15 Tulee vieraaksemme Jevgeni Komarov Moskovan Patriarkaatin julkaisuosastolta. Tarkempia tietoja ilmoitustauluilta tai Anu Rovamolta tapahtumia edeltävänä päivänä. Puh: 607 552 PINKCLUB Torstai-iilat 18.00-20.00 kerhoillat Beckerin kirjakahvilassa. 2.10. Leimautumisbileet Ilokivessä. 20.10 perusbileet ylioppilastalon yläkerrassa. Seuraavat tärkeät päivämäärät 17.11. ja 8.12. KANSAN RAAMATTUSEURAN OPISKELIJATYÖ Toimisto avoinna ti-to 14-16.30. työntekijä Risto Käyhkö p.253 696 Opiskelijapesäke Sopukatu 17. p. 616 583 Viikko-ofijifinja: Tiistaisin klo 19. ilta toimistolla. Ohjelmassa tuvassa opetusta, puhuttavaa ja joskus muutafci» purtavaa. Keskiviikkoisin klo 16.30 rukoushan» toimistolla. Torstaisin klo 16.30 rukoushetki toimistolla. Torstaisin klo 14.25 alkaen iltapäiväkahvit ja teet oleskelun ja jutustelu merkeissä. Sunnuntaisin avoin avioliiton kasvuryhmä kortepohjan kirkossa kerran kuukaudessa klo. 1600 alkaen. Solut ja pienryhmät Kannattaa etsiä ja kesyttää hyvä pienryhmä. Ota yhteyttä toimistolle. EV. LUT OPISKELIJAIÄHETYS Opiskelijaillat pappilan rippikoulusalissa Vapaudenkatu 26 keskiviikkoisin kello 1900 (jokaisen kuukauden viimeisenä keskiviikkona kokoonnumme poikkeuksellisesti toimistolla Vapaudenkatu 24 B) 3-10 Ilosanomia uskottomille Paljastuksia Aabrahamin elämästä. Tapani Innanen 10.10. Johdatustako sittenkin? Joosefin mutkainen uraputki, rauno Perälä 17.10 Muuttuva moraali ja Jumalan laki. mauri Tervonen. JYVÄSKYLÄN KEHTTYSMAAYHDISTYS RY Tahdotko KUUhun? Nykytekniikalla visiitti on mahdollinen jopa kahdessa tunnissa! Eli kehitysmnaakioski KUU ottaa vastaan vapaaehtoisia myyjiä. Kysyä voi numerosta 216 431 tai poiketa sisään os. kauppakatu 11. uudet astronautit saavat opastusta kädestä pitäen. Tulossa myös peristeellisempaa perehdyttämistä myyjäkurssin muodossa, Yhdistyksen muusta toiminnasta ilmoitellaan myöhemmin tauluilla ja palstoilla. Mukaan mahtuu suunnittelemaan, puhumaan, kuuntelemaan, tekemään... TEKO RY (Jyväskylän yliopiston terveydenhuollon opiskelijayhdistys) sääntömääräinen vuosikokous maanantaina 15.10.1990 fcte iM% l 209. Samana päivSfiä kl° 19 uusien ja vanhojen opiskelijoiden fctfttsrumisillanvietto Sammon saunalla, Kauppakatu JS Hallitus toivottaa uudet ja vanhat opiskelijat tervetulleiksi! KAMERASEURA Yliopiston kameraseuran kokous ti 9.10. kello 18.00 Kirjakahvilassa (Seminaarinkatu 26). Kaikki valokuvaukseen liittyvästä toiminnasta kiinnostuneet tervetulleita. Lisätietoa: Antti Kuivalainen p. 615 891. KULU Tervetuloa syksyn avajaissaunailtaan torstaina 4.10.90 klo 19 kortepohjan Btalon tilaussaunaan. Tarkoituksenamme on kertoilla uusimpia kuulumisia ja ideoida syksyn toimintaa. Lisätietoja esim. Heikiltä p. 607 808 ja Soilelta p. 608 428, joille voi myös jättää nimensä & osoitteensa ja liittyä uudeksi jäseneksi iloisen joukkoon. Vanhat tutut jos osoitteenne ovat muuttuneet, ilmoitelkaa uusista, niin posti kulkee taas. JYRINÄ RY Syyskokous to 11.10. klo 18.30 Yliopiston kirjaston luentosalissa (2.krs.). Tervetuloa ilmoittautumaan tammikuussa tehtävälle laskettelumatkalle. 20
LINTAS P S / l . Vain viisi pientä minuuttia, ja olet m u k a n a kuvioissa. IBM on nyt suunnitellut tietokoneen, joka soveltuu mitä parhaiten opiskelun avuksi. Jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole aikaa syventyä opettelemaan tietokoneen käyttöä, on sinulla todella hyvä syy tutustua uuteen PS/Leen. P S / l on nopea ja helppo mikro. Jo viidessä minuutissa huomaat, kuinka vaivatonta sen käyttö on. Kytket virran päälle ja kuvaruutu opastaa sinua selkein kuvin ja suomen kielellä. E nnen ostoa teet vain kaksi päätöstä. Tarvitsetko värillisen vai mustavalkoisen näytön? Haluatko tallentaa ohjelmat ja tiedot umpilevylle vai vaihdettaville levykkeille? Valintasi mukaan saat kaiken kätevästi yhdessä pakkauksessa. Jos myöhemmin haluat lisää ohjelmia, huomaat, että valinnanvaraa on. PS/l:een sopivia ohjelmia on tarjolla satoja erilaisia. P alvelunumeromme 9800-6100 opastaa sinut lähimpään myyntipisteeseen, jossa voit itse tutustua PS/l:een. Huomaat, kuinka helppoa mikron käyttö voi nyt olla. iiiiif •1