• Jyväskylän ylioppilaslehti 18. 10. 1989 N:o 11 29. vuosikerta ( k e r r a n k i n j o k u , j o k a ei h a l u a n a a m a a n s a l e h t e e n , kerr a n k i n j o k u , j o k a ei h a l u a n i m e ä ä n j u l k i , k e r r a n k i n j o k u , j o t a e n heti y r i t ä i s k e ä , s a a n k o esitellä: P e n n i , 2 4 v , homoseksuelli.) — joo t a i ei toi Penni m u n o i k e e nimi oo e n k ä m ä sitä a i o sulle edes k e r t o o , miks kertoisin? mulle r i i t t ä ä , e t t ä t ä n j ä l k e e n kun m ä tuun sua v a s t a a n , sä k a t o t m u a ja a a t t e l e t , e t t ä tossa se m e n e e se h o m o jota m ä h a a s t a t t e l i n . mun o i k e e l l a nimellä on sulle k u i t e n k i n v ä h e m m ä n m e r k i t y s t ä kuin sillä, e t t ä m ä oon h o m o . t o n t a k i a m ä just jossain 3 — 3:ssa t o i m i n k i n , kun k a i k k i oli h o m o j a t a i l e s b o j a , niin voitiin heti a l k a a p u h u m a a n jostain m u u s t a , ei t a r t t e n u selitellä k o ko a j a n e t t ä miks o n h o m o . sitäpaitsi helvetin t y p e r ä k y s y m y s . miks ite o o t hetero? v a i ootsä ihan rehellisesti ja p u h t a a s t i hetero? ( n a i s v a r t a l o on mun mielestä eroottisesti m i e s v a r t a l o a kiihott a v a m p i , joko m ä ©on jalluni ja k a l l e n i ja m i e h e n k a t s e e n sisäist ä n y t a i sitten...} 3—3 oli niinku mikä tahansa aatteellinen yhdistys, sama ku punanen risti tai pelastakaa lapset tai kokoomus tai d e v a , samalla lailla ajattelevia ihmisiä joukko, ihmisiä, jotka kattoo t ä t ä m a a i l m a a jostain tietystä näkövinkkelist ä . silloin kun se perustettiin, niin tuntu, että ihmiset mielti enempi maailmaansa just oman homoseksuaalisuutensa kautta ja siks se tuntu tarpeelliselta, se yhdistys^ (uskovien yhteys, temppelin lattialla kankainj kasteisella niityllä suutelemassa, vanha mies nuorta poikaa...) turha sun on kuvitella, että kyseessä olis ollu joku pornokerho tai joku päiväkahviyhdistys. t o t t a k a i sinne tuli ihmisiä, jotka jo ties olevansa homoja ja ihmisiä, jotka vasta epäili sitä, m u t t a m ä v ä i t ä n , e t t ä m i k ä t a h a n s a h e r ä t y s l i i k e h a r r a s t a a a h k e r a m p a a k ä ä n n y t y s t o i m i n t a a kuin joku 3 — 3 . m e v a a n juteltiin k a i k e s t a madollisesta ja y r i t e t t i i n olla onnellisia. (juhlat ylioppilastalon yläkerrassa. v ä r i v a l o j a , musiikkia, intiimejä nurkkauksia, tarjoilua, ovella kerberos, joka katsoo ettei utelia a t pääse k y t t ä ä m ä ä n , 1 siihen kai se toiminta alko h y y t y m ä ä n , kun oli loppujen lopuks niin v ä h ä n , mitä voi tehdä, saunaillat ja ylioppilastalon bileet, keskusteluiltoja. iollasel on ainoita asioit a , mitä voi tehä h e r ä t t ä m ä t t ä liik a a hälyä ja huomiota, eikä kuk a a n kai ollu niin viimesen päälle rohkee, että olis alkanu tässä kaupungissa a j a a n jotain homoasiaa oikeen suureen ä ä n e e n , kun joskus pelkät bileet ylioppilastalon yläkerrassa saatto poikia tappeluita. miehet tulee rähisemään, voi jessus. (silli on kauniisti leikattu t u k k o , se tuoksuu jollekin partoveelle» kaunis t a k k i , ja suu. suuteleekohan se koskaan naisia?! säkin oot sähköttäny mulle nyt koko tän haastattelun a j a n jotain eroottista viestiä, sen t a k i a : voitsä v ä i t t ä ä , että mussa olis jotain ällöttävää? mulla v a a n tulee mieleen, että mitähän sulle tapahtuis jos mä olisinkin lesbo? mistähän sä raukka ittes löytäisit? Auli Mantila ( 3 — 3 . t y t ö t p o j a t k e s k e n ä ä n , sn m e m o r i a m . )
  • 2 Ehdokkaat on asetettu Jyväskylän ylioppilaslehti 18. 10. 1989 Edustajistovaalit ovat väistämättä taas edessä. Onko kukaan muuten koskaan tarpeeksi hyvin perustellut, miksi ne pitää pitää joka vuosi? Juuri kun edellinen edustajisto on oppinut kokoustekniikan, uusi saapuu oppimaan sitä. Ehdokasasettelu päättyi maanantaina ja näissä vaaleissa on ehdokkaana 134 opiskelijaa. Uusia ryhmiä ei varsinaisesti ole Mephisto on vain muuttunut Faustiksi. Ensinnä pistää silmään ehdokasasettelussa ryhmän Kumman Luja 44 ehdokaspa. Yhdeksän enemmän kuin puoluepoliittisilla ryhmillä yhteensä. Kun niillä on vaikeuksia saada tarpeeksi ehdokkaita tyrkylle, tyrmää tuo lähinnä oikeistopopulistiseksi määriteltävä ryhmittymä ehdokkaiden tulvallaan. Politiikka on kivaa. Mitä seuraavaksi. Ilpo Lahtinen määritteli nykyisen opiskelijapoliitikkosukupolven vastikään paneelikeskustelussa lähelle 60-luvun alun sukupolvea. Silloin ei esiinnytty poliittisin ryhmin vaan lähinnä harrastukset ja opinalat yhdistivät. Kumman Lujan tapauksessa ilmeisesti harrastukset. On näitä vastaavia liittymiä ollut aiemminkin 80-luvulla. Kuka muistaa vielä sellaisen ryhmän kuin Se siitä ja honkaliitosta, joka menestyi joitakin vuosia sitten? Ilpo Lahtisen mukaan näille ryhmille onkin yhteistä se, että ne ovat lyhytikäisiä ja niiden jäsenet löytävät pian muuta tekemistä. Vaalien tulosta on pelkän ehdokasasettelun perusteella hyvin vaikea käydä spekuloimaan kun teematkin tulevat tutuiksi vasta lähiviikkoina. Yksi asia on kuitenkin helpommin ennustettavissa ja sitä peilailee myös tämän lehden juttu opiskelijapolitiikasta: äänestysprosentti tuskin tulee kenenkään päätä huimaamaan. Äänestä Julistan keskustelun välitutkinnoista alkaneeksi I I I Yliopistoihin on tullut paineita palauttaa välitutkinnot. Näin myös Jyväskylässä tämä problematiikka on lähtenyt lausuntokierrokselle tiedekuntiin ja yliopiston hallitus tekee tai ei tee asiasta esitystä aikanaan. Nyt jo tiedetään, että ainakin kolmea tiedekuntaa selvästi kiinnostaa välitutkinnon palauttaminen: humanistista, kasvatustieteellistä ja matemaattis-luonnontieteellistä. Myös ylioppilaskunnan opintoja tiedevaliokunnan työryhmä mietti pari viikkoa sitten välitutkintojen mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Työryhmä löysi opiskelijan kannalta valitutkinnosta lähinnä vain etuja. Suurin etu tulisi keskeyttäjille. Kolmas opiskeluvuosi tuottaa näitä eniten. Jos järjestettäisin välitutkinto, niin heidän puurtamisensa ei olisi valunut hukkaan ja he voisivat taapertaa oikeaan elämään edes joku paperi plakkarissa. Huonona puolena voitaisiin nähdä, että järjestämällä ihmisille mahdollisuus häippäistä yliopistosta ennen gradua, nämä myös käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen. Oppineisuus vähenisi yliopistossa käyneiden sankkenevissa joukoissa. Välttämättä näin ei kävisi. Hyvä välitavoite saattaisi yhtä hyvin edistää tutkintoon pääsemistä ja oppineisuus lisääntyisi. Tuskin kukaan voi etukäteen todistaa kumpi ennustus toteutuM-. Yksi suuri paine välitutkintoihin tulee opettajapulasta. Uskotaan, että hyväksymällä välitutkinnon tehneet opettajiksi saataisiin kouluihin nopeasti pätevämpää työvoimaa kuin ylioppilaat. Opettajien ammattiliitoilla saattaa olla jotain sanottavaa tähän kysymykseen. Opettajapulan myötä välitutkinnot aikanaan myös tuotiin yliopistoihin. Palauttamalla välitutkinnot voitaisiin estää ammattikorkeakoulujen tulo. Ammattikorkeiden" tarkoitushan on nostaa keskiasteen koulutuksen statusta muuttamatta sitä mitenkään akateemiseksi. Tuomalla keskiaste välitutkintojärjestelmällä yliopiston yhteyteen yliopistolait 1 ?* XQisi paremmin varmistaa, «ttSi akateemisuuden "korkeutta''' varasteta yliopiston u l k o p u o l e t ahtamatta sille mitään sisältöä. Missän tapauksessa kysymys välitutkinnoista ei ole yksinkertainen. Olisiko esimerkiksi lääkäreille järkevää tehdä joku pikkututkinto ennen valmistumista? Todennäköisesti ei. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet Ari Haasio, Katri Myllykoski ja Outi Kinttula, yhdessä tai erikseen, mikä on teidän mielipiteenne välitutkinnoista? Julistan keskustelun välitutkinnoista alkaneeksi. Nuori Kekkonen JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän ylioppilaskunnan julkaisu. Päätoimittaja Eero Leppänen p. 617288 Ulkoasutoimittaja Tuija Tarkiainen Ilmoitukset Kari Johansson Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri: Paula Rouhiainen 607 226 Toimitus ja ilmoitukset: Jyväskylän ylioppilastalo. Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä p. (941) 617 288. Ilmesty/Jyväskylän yliopiston lukukausien aikana joka toinen viikko, noin 17 kertaa vuodessa. Pankit: KOP Mattila, Keski-SuomervSp; SYP Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, Postisiirtotili TA 74517-4. Ilmoitushinnat: tekstissä 3.80, takasivulla, 4.50 etusivulla 5.50. Väri ja määräpaikkalisä 0.65 palstamillitmeriltä. Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362. Avustajatapaaminen on seuraavan kerran sitten TORSTAINA 19. 10. kello 18.00 lehden jo niin tutuiksi käyneissä tiloissa. Seuraava lehti on vaalipitoinen muttei suinkaan -voittoinen. Tarvitsemme uusia näkemyksiä, kuten city-lehti sen sanoisi. marraskuun ensimmäinen, marraskuun viidestoista, marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs ja syksyn viimeinen kolmastoista.
  • 3 Suuri idea oli kirjoittaa kattava katsaus opiskelijapolitiikan tilaan, esimerkkinä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta. Aihe innosti. Taustahaastattelut vaikuttajista ja huipentumana yliopistopäivien seminaari opiskelijapolitiikan sukupolvista oli jo valmiiksi ajateltu rakenne tälle jutulle. Jyväskylä on ollut monen uudistuksen ja taistelunkin kehto korkeakouluja ylioppilaskuntapolitiikassa. 60-luvun mies ja ääni taistelu hävittiin, sivistysyliopistoajatus haudattiin ja tutkinnonuudistus toteutui, vastustuksesta huolimatta. Kommunistejakaan ei kampuksella ole näkynyt pitkään aikaan. Elämme hiljaiseloa. Aktiivit turvanneet asemansa ja passiivit puolustelevat E e r o L e p p ä n e n Sieltä se puristaa Kaikki tuntuvat tietävän mistä kenkä puristaa. Elintaso on noussut ja opiskelijoiden sosiaaliset olot ovat parantuneet, joskaan eivät samassa suhteessa kuin muun väestön. Tutkinto vaatii herkeämättömän kiinnostuksen suorittamiseen. Sen jälkeen alkaa todellinen elämä -työelämä. Onko tässä kuviossa lopultakaan mikään niin väärin? Onko tämänhetkisen tilanteen ainoa heikko kohta se, että sitä tulkitsevat 60-luvun ja 70-luvun opiskelijapolven asemansa jo turvanneet aktiivit? He tulkitsevat sitä omalla tavallaan ja kaikki foorumit vallaten (kirjallisuus, lehdistö, tutkimukset), että nykypolven opiskelija uskoo jo itsekin masentavaan huonouteensa. Valtio-opin laitos esittäytyi yliopistopäivillä järjestäen panelikeskustelun "Opiskelijapolitiikan sukupolvet". "Keskustelua johti" Jukka Kanaeva ja siihen osallistui Vesa Koivu, kansandemokraatti sivistysylipistokeskustelun keskipisteestä 70-luvulta, Ilpo Lahtinen "tutkinnonuudistustaistelun" veteraani tämän vuosikymmenen alusta. Sokerina pohjalla oli altavastaajana Ulla Anttonen, JYY:n hallituksen puheenjohtaja ja passiivisen sukupolven edustaja. Puheenjohtajaa kyllästyttää Otetaan ensiksi käsittelyyn Jukka Kanerva, hänkin entinen politiikka-aktiivi ja nykyinen politiikan ammattiasiantuntija, tuttu mies lehdistä ja televisiosta. Häntä aihe ilmeisestikin kyllästytti, kovin kiinnostunut roolistaan hän ei ainakaan ollut. Enimmäkseen hän istui omissa oloissaan ja näytti miettivän omiaan. Jos hänellä näkemyksiä oli niin ne hän säästi itselleen. Tiukempi ote olisi voinut pelastaa keskustelun. Entäs sitten Vesa Koivu. Hänet oli tempaistu osallistujaksi nähtävästi kylmiltään ja hänen antinsa keskusteluun oli muistelukset ja anekdootit kansandemokraattien värväystaktiikastaan kampuksella. Ilpo Lahtinen oli ainoa, joka oli tilaisuuteen valmistautunut ja hieman miettinyt asioita etukäteen. Uneliaaseen tyyliinsä Lahtinen esitti, että opiskelijapolitiikan ympyrä on sulkeutunut ja palannut 60-luvun alun tilanteeseen, jossa ylioppilaskunnassa häärivät erilaiset harrastusryhmät ja ainejärjestöt, joiden intresit ovat myös näin rajatut. Hei, siinä olisi ollut pointti, josta olisi voinut keskustella, mutta ei. Puheenjohtaja katsoo muualle. Ulla Anttosen rooli oli absurdi. Hän joutui passiivisen ja osallistumattoman sukupolven äänenkannattajaksi, vaikka hänhän voi juuri niitä muutamia, jotka ovat aktiivisia. Mitä hän tekee passiivisen enemmistön edustajana? Ulla Anttonen oli alistunut rooliinsa ja myönsi, ettei mitään tapahdu ja että kukaan ei välitä ja että itsekkäitä ollaan. Kaikessa hätäännyksissään hän myös päästi suustaan, etteivät esimerkiksi ympäristöasiat ole poliittisia! Mitkä asiat ovat sen poliittisempia? Ja niin "keskustelu" jatkui. Kuulimme vielä muutaman anekdootin aktiiviajoilta. Yleinen väsähtäneisyys piti hienosti pintansa loppuun asti. Hämmästyttävää. Illanvietto perjantai-iltana Mattilanniemessä piti sisällään loppusanat 80-luvun opiskelijapolitiikalle ja -elämälle. Joku oli laatinut opiskelijan elämästä laahaavan videon, johon kuului myös opiskelijapoliittisia haastatteluja. Videossa ensin joku jeesusteli maailmojasyleilevästi kaiken tärkeydestä "virrenlaulannasta shakinpeluuseen". Sitten nuori tyttö kertoi elämästään: "Mä elän todella mielenkiintoista elämää, täytyy olla todella poikkeustapaus jos mä joskus käyn nukkumaan ennen kahta."
  • Kahminta ja pelaaminen tuntuu olevan hauskinta" — Todella typerä päätös tehtiin ylioppilaskunnassa viime vuonna kun päätettiin muodostaa kaikkien ryhmien hallitus. Tämä on tappanut kaiken keskustelun. — Edes ne, jotka ovat hallituksessa ja edustajistossa eivät enää välitä, asioita vain hoidetaan erittäin suppeassa mielessä. Jonkinlainen väsymys on vallannut koko ylioppilaskuntapolitiikan. Ari Heikkinen, Jyy:n hallituksen jäsen on kyllästynyt, pettynyt ja väsynyt. Hän on tyytymätön itseensä, omaan ryhmäänsä Reunioniin ja etenkin hän on tyytymätön hallinnoinniksi kapetuneeseen JYY-politiikkaan. — Se mikä ylioppilaskunnassa toimii ja on merkityksellistä toimii vapaaehtoisissa valiokunnissa ja ihan muualla kuin edustajistossa. Opistoja sosiaalipoliittinen keskustelu on Jyväskylässä korkeatasoista ja täältä tulee paljon tämän alan aloitteita. — Samoin konserttija kulttuuritoiminta, Jylkkäri ja teatterit ovat sitä toimintaa, joka näkyy ja on tässä kaupungissa merkittävää ja ylioppilaskunnassa merkittävintä. Varsinainen toiminta on kuitenkin kustannustasolla hyvin pieni menoerä. — Tämä on liikeyritys. Uudisrakentamiset ja remontoinnit ovat tällä hetkellä realiteetteja, jotka vievät ylioppilaskunnan voimavaroista suurimman osan. Se on hienoa, että ylioppilaskunta hoitaa asunto-ongelmaa rakentamalla asuntoja, mutta kuuluuko se sille vai jollekin muulle taholle? Heikkinen on pettynyt aatteellisuuden inflaatioon ja asioiden hoidon itsetarkoitukseen. Hänen mukaansa esimerkiksi luottamustehtäviin valituksi tuleminen koetaan rasituksena koska huomataan, että mitään ei pystytä kuitenkaan tekemään, eikä mihinkään vaikuttamaan. — JYYm aktiiveille tuntuu hauskinta olevan kahminnan ja pelin aika, jolloin asiat todella päätetään, eikä suinkaan missään edustajiston kokouksissa. En ole toiminut mitenkään tämän kahminnan ja pelin vastustamiseksi. Opiskelijat haluavat aineellista hyvää "Opiskelijoilla on asiat pirun hyvin'' Maakuntalehti Keskisuomalaisen poliittinen toimittaja Lasse Kangas ei näe ylioppilaspolitiikan julkisuusprofiilia kovinkaan korkeana nykyisin. Maakuntalehden näkökulmasta ei ylioppilaskunnasta suuria uutisaiheita juurikaan löydy. — Ylioppilaspolitiikalla ei ole enää konkreettista yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan, Kangas perustelee. Kankaan mukaan esimerkiksi 70-luvun puolivälissä, jolloin hänkin toimi JYYm aktiivina ja hallituksen jäsenenä (keskustapuolue) oli ylioppilaskuntapolitiikan siteet puolueeseen ja yhteiskuntaan paljon tiukemmat. Esimerkiksi aluepolitiikka oli silloin kiinnostuksen kohteena ja silloin myös opiskelijoiden suhteet ylioppilaskuntaan olivat aktiivisemmat. 70-luvun loppua kohti mennessä lama iski tutkinnonuudistuksen muodossa. Tiukka sidonnaisuus puoluesiin asetti toimminnalle myös liika rajoja. — Silloin oli mahdollista ja jopa yleistä, että JYYm hallituken jäsenet eivät opiskelleet hallitusvuonnaan kuin vähän. Kaikki energia oli mahdollista käyttää hallitustyöskentelyyn. Vuosikymmenen loppua kohden äänestysvilkkaus kääntyi roimaan laskuun ja sitoutumattomat alkoivat tehdä maihinnousuaan, mutta sekään ei tuntunut kiinnostavan kovin laajaa opiskelijapiiriä. Kangas arvioi, että nykyinen opiskelijapolvi pitää kyllä ylioppilaskuntaa hyödyllisenä instituutiona ja suhtautuu siihen periaatteessa postiivisesti, mutta aktiivinen osallistuminen jää toiseksi opiskelun ja aineellisen hyvän tavoittelun viedessä ajan. — Kyllä opiskelijat ovat tiukasti ajassaan kiinni samassa oravanpyörässä muiden ihmisryhmien kanssa. Auton, kesämökin ja asunnon hankkiminen on se viitekehys, jossa opiskelijakin on kuin kala vedessä. Riittävä varallisuus vapauttaa ihmisen hoitamaan omia yksityisiä asioitaan eikä yhteisten asioiden hoitamista koeta tärkeäksi. — Toisaalta politiikka ei ole enää mikään tehokas väylä sosiaaliseen nousuun, Kangas tähdentää. Kimmo Norvas 22, on ehkä liiankin oivallinen esimerkki nykyisestä opiskelijapoliitikkosukupolvesta. Kokoomuslainen Norvas on toiminut puolueessaan jo kymmenisen vuotta, on JYYm hallituksessa toista kauttaan ja taloustieteiden opintojen ohessa (tai ehkä toisinpäin) hän on töissä Keski-Suomen yrittäjät ry:n toimitusjohtajana. Kimmon mukaan tietty motivaatio-ongelma nykyisessä hallitustyöskentelyssä johtuu osaltaan äänestäjien antamasta perin pienestä mandaatista. Kun äänestysprosentti on vain vähän yli parinkymmenen prosentin eivät paineet äänestäjien suunnalta ole kovin suuret. Kun suurin osa ylioppilaskuntalaisista ei äänestä eikä seuraa luottamusmiestensä toimia tulee tietty turhautumisen tunne. — Opiskelijoiden asiat ovat nykyään niin pirun hyvin, ettei toimintaan tunneta kiinnostusta. Kimmo Norvaksen vanhemmat ovat ylioppilaskunta-aktiiveja 60-luvulta ja heidän kertomuksensa kiihkeistä politikomtiajoista, jolloin hallitustyöskentely veti mukaan munaskuita myöten, ovat herättäneet hänessä kummastusta. Kun opiskeluputki vaatii sitä mitä se nykyään vaatii, ei yhteisten asioiden hoidolle jää enää niin paljon aikaa. Yhdeksi lääkkeeksi motivaation kohottamiseen Kimmo tarjoaa rahaa: kokouspalkkiot niin suureksi, että täyspäiväinen toiminta olisi taloudellisesti mahdollista. Kimmo pohtii myös sitä, että jos hallitus aktivoituisi yhfäkkiä tuimaan kokopäivätoimiseen asioiden hoitoon niin aktivoisiko se myös opiskelijat, vai pitäisikö aktivoitumisen lähteä ensin opiskelijoista. Kimmo myöntää, että ylioppilaskuntapolitiikka on eräänlaista lasten leikkiä, jossa ylioppilaskunnan virkamiesten on helppo manipuloida päätöksiä, joista luottamusmiehet eivät itse asiassa ymmärrä yhtään mitään. Sosiaalisen nousun kanavana Kimmo ei politikointia juuri pidä vaikkakin myöntää, että "niin politikoinnilla kuin armeijan käymiselläkin saa salaista plussaa". Asuuko opiskelijaliike SYL:ssa? Ylioppilaskuntien kattojärjestö, Suomen Ylioppilaskuntien liitto (SYL), on joskus aikaisempien opiskelijasukupolvien aikana ollut radikaalienkin muutosten airut. Nykyään SYL:n rooli on toisenlainen. Liiton hallituksen puheenjohtajana on vuoden alusta toiminut psykologian opiskelija Tampereelta, Katariina Poskiparta (puolueisiin sitoutumaton). Miten SYL puolustaa olemassaolonsa oikeutusta tälle opiskelijasukupolvelle Katariina Poskiparta? — Sillä tavalla rooli on ehkä muuttunut, että aikaisemmin SYL:sta puhuttiin niinkuin se olisi joku opiskelijaliike, mutta tämän vuoden aikana olen tehnyt kaikkeni, että harhakäsitys, että täällä asuisi joku "opiskelijaliike" unohtuisi. Tämähän on hyvinkin valtiollinen järjestö. — Täällä on tietynlaiset, jopa rutiininomaiset vaikutustukeinot millä vaikutetaan suhteessa valtiovaltaan, opetusministeriöön ja sosiaaliasioihin ja muihin. Sitä ei voi sanoa enää liikkeeksi. — SYLillä on institutionaalinen asema, se pääsee monessakin asiassa työryhmiin ja valmisteleviin elimiin mukaan. Täältä kysytään ihmisiä erilaisiin työryhmiin. Esimerkkeinä opintotukityöryhmä ja asuntotyöryhmä. Onko työryhmiin pääseminen sitten se hyvä ja tavoiteltava asia? — Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Tottakai siinä pääsee vaikuttamaan lopputulokseen. Mutta päättäjien ei tarviste ottaa työryhmiä vakavasti ja itse emme voi työryhmien päätöksiä enää vastustaa, ellei jätetä kovaäänisesti eriäviä mielipiteitä. Opiskelijat eivät siis välttämättä tiedä mitä SYLrssä tehdään? — Se on hyvin näkymätöntä vaikuttamista nykyään. Muutama juttu viimeaikoina on ollut, joissa olemme olleet näkyvämmin esillä. Muuten esimerkiksi ollaan käyty budjetin yhteydessä valtiovarainmisteriössä, eihän se missään näy. (Ei ainakaan budjetissa lisää jälkiviisas toimittaja). Onko SYL mukautettu ja hiljennetty ottamalla se mukaan isoisten päätöksentekoon ja valmisteluihin? Onko aatteellisuutta mukana enää? — Kyllähän se osaksi, kuten äsken sanoin on sitäkin. Tämä on enemmän asioiden hoitoa kuin politiikkaa, Samahan näkyy mielestäni myös ay-liikkeessä. Politiikkaa on sielläkin nykyään vähemmän. — On tämä kai aikamoista konsensusta, mutta onhan virkateitsekin asioiden hoitaminen aina tietynsuuntaista, siis samansuuntaista kuin jos niitä huudettaisiin kadulla. — Virkakoneiston kautta vaikuttaminen vaikuttaa kuitenkin SYL;n sisäiseen toimintaan niin, että täällä pyritään pitämään ristiriidatonta kuvaa ja se häiritsee minua. Me emme ole täällä aina samaa mieltä kaikista asioista. — Niin, että kyllä aatteellisuus pinnan alla kytee. Entäs onko SYL herrahissin yksi aste. Monet tämän päivän näkyvät poliitikot ovat toimineet joskus täällä. Onko mahdollista, että kaikki eivät ole edes kiinnostuneita varsinaisesta toiminnasta vaan meriitistä? — SYLrsta on erilainen hyöty erilaisille ihmisille riippuen ovatko he puolueen jäseniä vai ei. (Poskiparta itse on sitoutumaton.) — Mutta kyllä SYL on vielä sellainen paikka jossa voi tehdä itsensä näkyväksi varsinkin jos omaa jonkun puoluekirjan. Puolueessa noteerataan, eikä se ole yksi eikä kaksi tyyppiä kun on mennyt jonkun poliittiseksi neuvonantajaksi tai sihteeriksi. Puoluetoimistoväkeä täältä on lähtenyt vaikka kuinka paljon. — Sitoutumattomille se on vaikeampaa. Mutta jos alkaa pitämään kovasti tästä tavallisesta elämästä poikkevasta järjestelmästä niin silloinhan voi ottaa jäsenkirjan. Sitä on tapahtunut erittäin paljon vlimeaikona. Esimerkkinä mun edeltäjää aikaisemmat pari puheenjohtajaa. — Nykyisen hallituksen paikkajakautumahan on kaksi kokoomuslaista, yksi demari, yksi kommunisti, sitten kolme puoluepoliittisesti sitoutumatonta, joista yksi on teekkari. Mitä sinä itse aiot tehdä? — Mun on pakko lukema Jpkuni loppuun, sillä opiskelen psykologiaa eflfeä 0le kuin puoskari, jos jätän opintoni kesken. Takaisin itse toimintaan: miten nopesti SYL pystyy reagoimaan yllättäviin tilanteisiin, esimerkiksi jos lainat leikattaisiin, vai onko terä mennyt työryhmissä istuessa? — Reagointikyky riippuu ensinnäkin asiasta, eli siitä onko se täällä ihan yksimielisesti sellainen asia, että siihen pitää puuttua. Joukkomarsseja ei SYL missään tapauksessa saa aikaiseksi, se voi olla vain tiedonjakaja ja tietysti myös katalysaattori mahdollisille toimijoille. — Mutta kun rahan otit puheeksi niin kyllä esimerkiksi keväällä kun pankit rupesivat väkisin nostamaan korkoja niin me reagoimme erittäin nopeasti. Silloinhan esimerkiksi järjestimme pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien tilaisuuden eduskuntatalon portailla, missä oli jokaisesta poliittisesta ryhmästä edustaja vastaamassa kyselijöihin ja tuloshan oli se, että korot eivät nousseet. (Nythän ne sitten nousivat.) — Toinen esimerkki oli Kiinan keväiset tapahtumat, joka oli siitä ogelmallinen, että siihen piti reagoida ulkoparlamentaarista Se oli tunteisiin vetoava juttu eikä mikään kylmä raha-asia. Siitä meillä oli keskinäisiä riitoja. Laitoimme nimittäin asian johdosta banderolleja ikkunasta ulos (Mannerheimintielle) ja siitä tuli riitaa, että "ikinä ei sellaista ole ennen tehty". Banderollit olivat solidaarisuus-aiheisia ja jotkut meistä täällä olivat niitä pois repimässä. — Sitten kun asia oli jo kuuma ja in niin nämä vastustajatkin tulivat mukaan tähän juttuun, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Turhahan sitä on muutaman viikon jälkeen laittaa enää lakanoita ulos.
  • 5 < 4 L A J T T ~ O AUX>5ft OU * S.MERSteA 7VA&V 0L6V/W)l A)HU VAPAA j^TEl/V) VAIKKA Ml TA,.. KAMgSir-Ä» HA4U42. KIA;U^TA M £ R £ 5 5 4 öur rc^r ' Ä > > 2*/ Al/M V4)A) J L<&1 ( V ) Y^IA/. M U T T / Q ' *JCt«WWW ^(LLA OLIA? R IA IV I KATRIA) MAAU£ m KÖ6TO^I Mi/v^$r4"tiM Meuxev JULMA 'ALISTAPAiV£peMtAi/ueM ftUSTÄXAiA VET\6BAJ VAVTAtUÄJAJAÄ) HK£iA/AW&t> /£ • % D E S P O O T T I , HOTT» P ^ W ^//rJi . . . A ^ i c:// ''&'•! >
  • 6 7 T e u v o N i v a Vesicminat Tiedekeskus Heurekassa avattiin tiistaina n ä y t t e l y Ihmisen t a r i n a . Sen keskushahmo o n Lucy, nainen 3 2 v u o d e n t a k a a . N ä y t t e l y k u v a a ihmisen e v o l u u t i o t a . Luultavaa kuitenkin o n , e t t ä näyttelyssä e i o t e t a h u o m i o o n kiist e l t y ä v e s i a p i n a t e o r i a a . Se k e r t o o Lucynkin tarinan h i e m a n toisin. M i k s i mies k a l j u u n t u u ja n a i n e n ei? M u i s t u t t a a k o ihmisen käsi r ä p y l ä ä ? Miksi ihminen v i i h t y y vedessä h y v i n , v a i k k a useimmat nis ä k k ä ä t v ä l t t e l e v ä t sitä? Miksi o l e m m e k a r v a t t o m i a ja miksi hikoil e m m e ? Tavanomaisista vastauksista p o i k k e a v a t selitykset l ö y t y v ä t v e s i a p i n a h y p o t e e s i s t a . murtavat perinteistä evoluutiokäsitystä DARWINISTA HARDYYt* "Was man more aquatic in the pastf" <stfsikoi Sir Alister Hardy artikkelinsa New Scientist-lehdessä keväällä 1960. Nyt 30 vuotta myöhemmin artikkelia voidaan pitää ihmisen evoluutiotutkimuksen käännekohtana ja näin klassikkona. Hardy ei artikkelissaan täydentänyt aikaisempia käsityksiä esihistoriastamme vaan esitti uuden vaihtoehtoisen hypoteesin. Darwinin aiheuttama mullistus ajatteluumme tuntuu meistä kahdennenkymmenennen vuosisadan lapsista merkilliseltä, onhan evoluutio itsestäänselvyys. Hardyn työ on jälleen aiheuttanut biologien tiedeyhteisöön jännitteen: kohta vuosisadan kestänyt konsensus ihmisen evoluutiosta on päättynyt. Jos ei ehkä olekaan kysymys paradigman murtumisesta, lähes kaikki ihmislajin luonteenomaiset piirteet ovat joutuneet uudenlaisen tulkinnan piiriin. Vanhat mielikuvamme savannilla suurriistaa metsästävistä, luolissa asuvista esi-isistämme on voitu osoittaa perusteiltaani] ikyseenalaisiksi. Tiedeyhteisön keskustalta ihmisen evoluutiosta omaa myös yleisempää merMtystä: onhan kysymys koko ihmiskuvamme perusHasta. Inhimillisen uteliaisuuden polttopisteessä ovat kaikki ne seikat, jotka antavat tyydyttävän elityksen itsestämme. Moni tieteenala pyrkii antamaan näitä selityksiä, filosofia eritoten. Ajattelukykymme ei kuitenkaan voi olla itsestäänselvyys. Tiedämme varmasti, ettäjoskus hyvin kauan sitten kehityslinjassamme on ollut vaihe ilman pienintäkään tiedostamiskykyä. Nyt voimme tiedostaa historiaamme ja modernilla ihmisellä tiedostamisen väline on evoluutioteoria. HÄRKÄ JA SEN SARVET Johdonmukainen evolutiivinen ajattelu ei ole kovinkaan yleinen henkinen pääoma. Liian usein keskusteluissa törmää ajatusharhaan, jossa evoluutiotapahtumaa tarkastellaan nykyhetken suunnasta. Tällöin eliön lajiutumisen kannalta tärkeimmät tosiasialliseeni valintatapahtumaan vaikuttavat tekijät jäävät taita-ialalle. On esimerkiksi absurdia väittää ihmisen pjnHtyasennon kehittyneen siitä syystä, että kädet vapaeatuivat käyttämään työkaluja ja aseita. Väite on lJ©&i?föeaItaan sama kuin väittäisi härän sarvien kehittyjji^^ puskemista varten. Tosiasiassa härän sarvet ovat kehittyneet puskemisen takia. Toisin sanoen puskeminen on evolutiivinen paine, joka härän tapauksessa on johtanut nimenomaan sarvien kehittymiseen. Toisenlaisella eliöllä — jonka historia on erilainen — olisi samasta paineesta kehittynyt toisenlainen mutta funktioltaan sama sopeutuma. Jokainen elävä eliö kantaa geeneissään koko evoluutiohistoriaansa, jonka alkuhetki nykytietämyksen valossa on kaikille eliöille sama. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyn lajin aikaisemmat ratkaisut evoluutionsa aikana asettavat tietyt rajat tuleville ratkaisuvaihtoehdoille. Tässä tekstissä joudun käyttämään yhtä satunnaiselle lukijalle <mtoa lajiutumisen mekanismia kuvaavaa käsitettä — nimittäin preadaptaatio" käärettä. Preadaptaatiolla tarkoite t a a n muistaVsyistä aikaöfefrmtin vallinne^ 3 olosuhteissä&ehittyneitä rakeairtuia tai toimintoja, jotka ympäristömuutosten jälkeen osoittautuvat erityisen edullisiksi. r W * "'-Z. '•''''*" m * r^&& • . ' ; • • • <:• , v . Kuvat Karl Erik Fichteliuksen kirjasta " H u r apan miste pälsen och Kom up pä tvä ben (1985) Akademilitteratur, Stockholm. KAKSI TARINAA Koska evoluutiotamme primääristi selittävät fossiiliaineistot ovat erittäin puutteelliset, voimme nimittää evoluutiohistoriaamme kuvaavia hypoteeseja tarinoiksi. Tarinan puitteet (geologiset muutokset, ilmasto, kasvillisuus, muu eliöstö) tunnetaan hyvin. Tarinan loppuosa aina neljän miljoonan vuoden taakse tunnetaan myös fossiilien perusteella verrattain hyvin. Vanhempi ja edelleen vallitseva tarina kertoo ihmisen kantaisän laskeutuneen puusta ja saavuttaneen ominaisuutensa savannieläimenä. Hardyn vaihtoehtotarina väittää, että ihmiselle tyypilliset ominaisuudet ovat syntyneet vesielämään sopeutumisesta. Vaihtoehtotarinan mukaan ihminen oli jo neljä miljoonaa vuotta sitten yhtä karvaton kuin nyt ja että hänellä oli muunmuassa nenä. KAKSI ERISTÄYTYMISTÄ Savannija vesiapinatarinoilla on yhteinen tausta: kahdessa eri vaiheessa Afrikan mantereelle eristäytyi apinapopulaatioita ja jälkimmäisen eristäytymisjakson jälkeen ihminen oli pääpiirteissään valmis. Ensimmäinen eristäytyminen päättyi n. 17 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin Afrikan manner — oltuaan aiemmin suuri saari — ajautui manneryhteyteen Euraasian kanssa: muodostui Afarin kannas. Afrikassa kehittyneet ihmisen ja ihmisapinoiden kantamuodot levittäytyivät metsiä pitkin itään. Oletetaan, että oranki on tämän levittäytymisen peruja. Sitten ilmasto muuttui hyvin kuivaksi, metsäalueet pienenivät ja lopulta yhtenäinen metsävyöhyke Afrikan ja Euraasian välillä katkesi noin 8 miljoonaa vuotta sitten. A i k a uusi eristäytyminen, joka päättyi reilu mfljpona vuotta sitten kun Homo erectus levittäytyi Euraasiaan. Ennen Homo erectusta on fossiilien perusteella kuvattu viisi Australopittecus-sukuun kuulunutta lajia, joista vanhin eli noin 4 miljoonaa vuotta sitten. Solubiologisi^ menetelmin on arvioitu, että ihmisen kantamuoto erosi ihmisapinoista 5—10 miljoonaa vmotta sitten. Tarinoiden yhteinen ibppuosa on tiivistäen seuraava: pystyasento oli lähes täydellisesti kehittynyt }@ 4 miljoonaa vuotta sitten: ensimmäisiä merkkejä alkeellisista työkaluista on n. 2 miljoonan vuoden takaa: aivojen koko absoluuttisesti oli 4 miljoonaa vuotta sitten pieni, mutta verrattaessa aivojen kokoa ruumiin painoon, oli ihmisen kantamuoto muoto jo silloin älykäs — huomattavasti nykyistä simpanssia älykkäämpi. Ajanjakso välillä 4—8 miljoonaa vuotta sitten on suuri arvoitus. Mitä meille silloin tapahtui? VESIAPINATARINA Vesiapinatarina lähtee liikkeelle, ei savannien keskellä, vaan lähellä rannikkoa elävistä apinapopulaatioista. Myös täällä metsäalueet pienenivät ja esi; sämme lähtivät liikkeelle. Vastaanotto savannilla oli tyly. Björn Kurten kuvailee kirjassaan "Jääkausi" muinaisen plioseenikauden savannipetoja näin: "Lisäksi oli petoeläimiä: suuria karhumaisia lajeja, monenlaisia koiraa muistuttavia lajeja, mahtavia sapelihampaisia kissaeläimiä, erikokoisia näätäeläimiä pienistä kärpistä voimakkaisiin ahmalajeihin, ja lopuksi hyeenoja — enemmän kuin mitään muita petoja. Osa niistä oli suuria, leijonan kokoisia lajeja, mutta oli myös pienempi susimaisia lajeja, jotka saalistivat laumoina." Jo aiemmin metsässä eläneet esi-isämme olivat Kurtenin mukaan saalistuksen kohteena. Hän kirjoittaa: "Petoeläimistä Ramapithecus luultavasti eniten pelkäsi susia muistuttavia hyeenoja (Palhyaena) ja Pseudaelurus-kissaeläimiä, jotka olivat kooltaan ilveksen ja leopardin välillä. Sen sijaan Ramapithevuksen kaltaisen älykkään ja joustavaliikkeisen olennon on varmaan ollut helppo pysytellä poissa karhueläinten ja tehokkaasti aseistettujen mutta hitaiden sapelitiikerien (Machairodus)ulottuvilta.'' Metsävaiheessa esi-isämme selviytyivät pedoista liikkumalla puusta toiseen. Savannilla tämä sopeutuma osoittautui täysin hyödyttömäksi. Rauhaa rakastavat hedelmien poimijat joutuivat puun ja parkin väliin: petoja oli kaikkialla eikä vanhoilla konsteilla päässyt puusta pitkään. Pakenemissuunta oli sattumanvaraista, joten ennemmin tai myöhemmin esi-isämme joutuivat tilanteeseen, missä edessä oli vesi ja takana peto. Jokainen yksilö, joka kahlasi veteen jäi henkiin, koska kissapedot tunnetusti eivät mene veteen. Aikaisemmin vähän käytetty kyky nousta pystyasentoon osoittautui nyt korvaamattoman arvokkaaksi. Lisäksi meren rantavyöhyke tarjosi erittäin runsaat ravintovarat simpukoiden, kotiloiden, äyriäisten ja erilaisten levien muodossa. Merellisistä pedoista suurimman vaaran muodostivat krokotiilit, joita esi-isämme pystyivät pakenemaan helposti: siirryttiin maalle. VAIN MIEHET VOIVAT KALJUUNTUA Vaikka kahlaaminen olikin se vaihe, missä esi-isämme hyötyivät pystyasennon preadaptaatiosta, se ei ollut niiden pääasiallinen liikkumismuoto vedessä. Ravinnon etsiminen kahlaamalla oli tehotonta kolmesta syystä: se vei paljon energiaa, se oli hidasta ja se esti liikkumisen yli syvänteiden uusille matalikoille. Näin valinta suosi uimalla liikkuvia yksilöitä. Maanisäkkäillä turkin funktio on estää lämpöhukka ulkoilmaan ja joskus, kuten kamelin tapauksessa, ulkoilman lämmön siirtyminen kehoon. Vedessä turkki menettää tämän tehtävän. Lisäksi se hidastaa vedessä liikkumista. Niinpä vesinisäkkäät ovat pääsääntöisesti karvattomia. Lauhkeitten ja kylhyvä tuntoaisti kehittyivät vuosimiljoonia kestäneen ravinnon etsinnän tuloksena. Sukeltavat nisäkkäät ja linnut vähentävät hapenkulutustaan veden alla hidastamalla sydämen lyöntitiheyttä. Ilmiötä nimitetään bradycardiaksi ja ihmisellä lyöntitiheyden aleneminen on 50 % kun esimerkiksi merileijonalla se on 78 %. Ihminen, toisin kuin useimmat muut nisäkkäät, ei pysty nielemään ruokaa ja hengittämään samanaikaisesti, koska ihmisen alaslaskeutunut kurkunpää nieltäessä tukkii henkitorven pään. Samasta syystä ihminen pystyy nielemään ruokaa veden alla hukkumatta, samoin kuin esimerkiksi hylkeet. Ihmisvauvat eivät ensimmäisnä viikkoina osaa hengittää suun kautta ja niilläon ns. sukellusrefleksi: veden alla kurkunpään läppämekanismi sulkee henkitorven automaattisesti, siis ilman nielemistä. SILMÄT OLIVAT 20 CM VEDENPINNAN YLÄPUOLELLA Vesiympäristössä visuaalisten signaalien käyttö oli kahdesta syystä vaikeaa: uivan tai mien vyöhykkeitten pienikokoiset vesinisäkkäät, kuten merisaukko ja majava, ovat säilyttäneet karvapeitteensä, koska ne viettävät myös maalla melkoisen osan elämästään. Esi-isillemme ilmasto Afrikassa oli kuitenkin nykyistä ilmastoa sekä kuivempi että kuumempi, joten karvapeite hävisi. Lämmönsäätelyä varten meille kehittyi syvällä kahlaavan esi-isämme silmät olivat n. 20 cm vedenpinnan yläpuolella, joten pienessäkin aallokossa sen näkökenttä oli hyvin rajoittunut. Myös auringon aiheuttama häikäisy vaikeutti näkemistä. Paitsi että äänisignaalien käyttö edellä mainituista syistä oli edullista, niiden käyttöön liittyi toinenkin motiivi. Esi-isämme elivät ihonalainen rasvakerros. Nisäkkäitä, jotka ovat karvattomia ja joilla on ihonalainen rasvakerros, tavataan yksinomaan vesiympäristöstä. Karvapeitteemme ei hävinnyt täydellisesti. Pään karvoitus ei ainoastaan säilynyt vaan saimme jatkuvasti kasvavat hiukset. Vesiapinatarina väittää, että hiukset olivat se mekanismi, jolla poikaset pystyivät helpommin seuraamaan emoaan vedessä. Tästä syystä vain miehet voivat kaljuuntua. * HENGITÄ SISKO, HENGITÄ SYVÄÄN Myös sukeltamistaito kehittyi ravinnonhankinnan takia. Jo kahluusyvyydellä ravinnon otto pohjasta edellytti pään upottamista veden alle. Suun ja sieraimien joutuminen veden alle johtaisi säännöllisesti hengittävän esi-isämme hukkumiseen, joten valinta suosi hengitystään säätelemään pystyviä yksilöitä. Ihminen pystyy tietoisesti päättämään hengittääkö suun vai nenän kautta. Suun kautta hengittäminen mahdollistaa keuhkojen nopean täyttämisen, mistä olisi ollut hyötyä valmisiquduttaessa sukeltamaan. Hienostunut kykytnme tarttua esineisiin sekä sormien laumoissa. Pedon, ravintolaikun tai saaliseläimen visuaalinen havaitseminen oli mahdollista vain osalle, ehkä vain yhdelle, esiisistämme. Tällöin pelkkä varoitussignaali, ilman informaatiota pedon lajista, lukumäärästä, koosta ja liikkumissuunnasta, olisi muille lauman jäsenille lähes hyödytön. Ravintolaikusta tiedottamisessa monipuolisen sanaston käyttö oli myös edullista eikä äänisignaalin käyttö olisi lisännyt petoriskiä, koska todennäköiset pedot, kuten hait, elävät veden alla. Samoin saalistustilanteessa kommunikointi oli hyödyllistä eikä olisi pelottanut saaliseläintä. MIKSI PAVIAANI El SIJOITTUNUT? Yleisesti ollaan sitä mieltä, että esi-isiemme aivojen koon kasvu oli kiinteässä yhteydessä puhekielen ja työkalujen käytön kanssa. Ruotsalainen biologi Fichtelius vertaili, millä nykyisistä eläimistä on suurimmat aivot absoluuttisesti, suhteessa ruumiin painoon ja suhteessa aivorungon painoon. Kussakin vertailussa oli mukana 11 'parasta" lajia ja jokaisessa vertailussa esiintyivät samat lajit mutta eri järjestyksessä. Hevonen oli ainoa kiistattomasti maalla kehittynyt laji ja sen sijoitukset edellä mainitussa järjestyksessä olivat 10., 5. ja 10. Ihmisen sijoitukset olivat 8., 1. ja 3. ja elefantin 5., 6. ja jaettu 3. Kaikki muut lajit olivat joko valaita tai pyöriäisiä (delfiinejä). Vertailtaessa aivojen painoa ruumiin painoon pyöriäiset valloittivat ihmisen jälkeen kolme seuraavaa sijaa. Kaskelotin sijoitukset olivat 1., 8. ja 1. Vaikka tällainen vertailu ei todistakaan mitään ihmisen mahdollisesta vesivaiheesta evoluutiossaan, se herättää kysymyksen: miksi paviaani, taatusti savannilla kehittynyt laji, ei sijoittunut? DANAKILIN SAARI On luultavaa, että kumpaakaan tarinoistamme ei koskaan pystytä osoittamaan tosiasiaksi. Vaikka uusia fossiileja löytyisikin 4—8 miljoonan vuoden takaa, niistä tuskin voidaan päätellä esimerkiksi karvapeitteen olemassaoloa. Ainoa mahdollisuus kiistattomaan näyttöön on löytää pieni maantieteellisesti eristynyt alue, jolta myös löydetään ehjä fossiililinja. Tällöin hyvin todennäköisesti jompikumpi tarinoistamme voitaisiin sulkea pois mahdottomana. Leon P . LaLumiere, Sir Alister Hardyn ja Elaine Morganin ohella, on merkittävin vesiapinatarinan kehittäjä. Hänen mukaansa muinaiselle Danakilin saarelle, joka muodostui Punaiseen mereen n. 5—9 miljoonaa vuotta sitten, olisi eristynyt apinoita ja että ne kasvillisuuden tuhoutumisen jälkeen olisivat siirtyneet elämään saaren rantavyöhykkeelle. LaLumieren ajatus on paitsi kiehtova myös hyvin perusteltu: Danakilin saari oli alun pitäen osa Afarin kannasta, joka puolestaan oli einoa reitti Afrikan mantereelta Euraasiaan. Itä-Afrikan hautavajoaman muodostuessa Afarin kannas hävisi ja Danakilin saari muodostui vanhan kannaksen paikalle. Saari liittyi Afrikan mantereeseen n. 5 miljoonaa vuotta sitten. Mikäli nykyisen Etiopian pohjoisosassa sijaitsevilta Danakilin alpeilta joskus löytyy hyvin vanhoja ihmisfossiileja, on vuosisatamme tieteellinen sensaatio valmis. Ihmiskunnan arvoituksen ratkaisijoita epäilemättä muistetaan Nobelilla ja ensimmäinen tieteellinen pyhiinvaelluspaikka on syntynyt. OLIKO TEORIA LIIAN FEMINISTINEN Hardyn artikkelin jälkeen ensimmäinen merkittävä reaktio tapahtui 1967, kun Desmond Morris kirjassaan "Alaston apina" toteaa, vesiapinahypoteesin (sinänsä houkuttelevat) epäsuorat todisteet eivät ole riittäviä. 1972 Elaine Morgan, englantilainen journalisti ja feministi, hyökkää Morrisia vastaan kirjassaan "Naisen esihistoria". Teos on herkullisen poleemiseen tyyliin kirjoitettu kritiikki mieskeskeisestä ajattelusta. Morgan osoittautuu myös pesunkestäväksi evoluutiokoksi analysoimalla savannihypoteesin heikkouksia. Vesiapinahypoteesista hän kehittelee realistisen vision. Morgan leimataan amatööriksi. Kuitenkin 1982, kun Morgan julkaisee kirjansa "The aquatic ape. A theory of human evolution", hänet on pakko ottaa vakavasti. Kirja koostuu savanni-, neoteniaja vesiapinahypoteesien analyyseistä. Morganin keräämä argumenttiaineisto on hämmentävän runsas: kyseessä on alan perusteos, joka sisältää Hardyn esipuheen ja Leon P . LaLumieren artikkelin Danakilin saaresta. 1980 luvulla rintamalinjat tiivistyvät. Morgan saa tukea myös biologian ammattilaisilta (Fichtelius, Verhaegen). Meidän Björn Kurtenimme (1986) määrittelee vesiapinahypoteesin mielenkiintoiseksi scenarioksi. Keskustelu huipentuu 1987 Amsterdamissa pidettyyn symposioon, jonka nimenä oli "The aquatic ape. Fact of fiction?". Ilmeisesti vastaus oli 'fiction', koskapa tuoreessa (1989) kirjasa "Kulttuurieläin" turkulaiset biologit eivät noteeraa vesiapinahypoteesia mitenkään vaan tarinaa isketään savannihypoteesin pohjalta.
  • 8 PÄÄONGELMA (PO) TÄRKEIN TOINEN ALAONGELMA ALAONGELMA (TA) (ToA) ENSIMMÄINEN HAARAUMA (EH) IV. 1 Sisällysluettelo työhypoteesina PÄÄONGELMAN TARKASTELUA (POT) TOINEN HAARAUMA (TH) Osoita oppineisuutesi — siteeraa Umberto Ecoa Eli mitä jokaisen graduntekijän tulisi tietää "Aina kun voi, on valittava vapaus eli vähemmän sitova vaihtoehto" Tämä Pekka Yuorilan professoriliiton 20-vuotisjuhlissa viime viikolla lausuma korulause voisi olla graduntekemisen motto. Mutta mutta... Jättävätkö opiskelijoiden intohimot professorin kylmäksi? © rofessori Tarmo Kunnas kirjallisuuden laitokselta on seminaareissaan aina painottanut opiskelijan intohimoista suhtautumista graduaiheeseensa. Samalla hän on kuitenkin hienovaraisesti varottanut esimerkiksi naistutkimuksesta ja keskisuomalaista lastenkirjallisuutta koskeL S l Ä ^ ^ t ö i s t ä . Miksi? vista opmHSiaina muistaa, että pyrkimys on, — Täytyy ainakaan paikallinen korkeaettä t ä m ä ei ole mikaa . . . • . . . koulu ja suuntautuminen £« m erKiKsi tcesKi suomalaisiin lastenkirjailijoihifl; JP a noilla on jo tutkittu paljon, vie vastaaväsn k a n " sainvälistymiseltä resursseja. — Ja kyllä minusta vuoden seurustelu esimerkiksi Baudelairen kanssa antaa paljon enemmän kuin lastenkirjallisuuteen perehtyminen. — Naistutkimusta vastaan meidän laitoksellamme ei ole yhtään mitään, onhan täällä sillä vahva perinne. Naistutkimus on vain siitä hyvin ongelmallinen, että siihen kuuluu j o s k u s sellaisiakin piirteitä, j o t k a eivät ole tutkimusta. Jos tutkii esimerkiksi jotain naiskirjailijaa niin se ei saa olla liian orjallisesti naistutkimuksen mukainen. Kunnaksen mukaan kirjallisuuden laitoksella yritetään nimenomaan saada opiskelija itse keksimään oma aiheensa, eikä yritetä sellaista väkisin opiskelijalle tuputtaa. Naistutkimukselle Kunnas lupaa vuoden alusta lähtien hyvä ajat kirjallisuuden laitoksella kun Sirkka Heiskanen-Mäkelästä tulee vt. professori Kunnaksen Pariisin keikan ajaksi. SENSUURIA, JOTA El OLE Humanistisen tiedekunnan opintosihteeri Ossi Päärnilä, voiko professori "antaa ymmärtää", että gradun arvosana riippuu aiheesta? Jos aihe tai tutkimustapa ei miellytä herra professoria, on turha odottaa esimerkiksi cumua enempää. OP: Hyvänen aika, eihän arvosanaa voi etukäteen määritellä, sehän riippuu työn tasosta. Mutta professorilla on toki auktoriteetti määritellä mikä kuuluu oppiaineen alaan. Ja jos aihe on niin loppuun kaluttu, ettei näytä mielekkäältä vatvoa sitä enää uudelleen, professori voi kyllä esittää mielipiteensä. Jos opiskelijalla on intohimoinen suhde johonkin aiheeseen, joka jättää professorin kylmäksi, niin mikä ratkaisee? Opiskelijoiden keskuudessa uskotaan siihen että itsesensuuria on olemassa, ts. moni tekee aiheesta, josta uskoo saavansa paremman arvosanan, koska aihe myötäilee professorin intohimoja. Kuka gradunaiheen viime kädessä valitsee? OP: Kyllä professorin pitäisi olla innostunut kaikista alaansa kuuluvista aiheista. Onhan professorinkin edun mukaista että graduja laitokselta valmistuu. En usko itsesensuuriin käytännössä. Professoreiden pitäisi olla kiitollisia opiskelijoiden itse keksimistä aiheista. NAISTEN VAIVAT Päärnilä ei usko, että tietyt aiheet tai tutkimustavat puettaisiin "triviaaliin" asuun aina kun ne itse asiassa halutaan kieltää. Kuitenkin moni muukin professori kuin Tarmo Kunnas antaa ymmärtää ettei esimerkiksi naistutkimus niin järin hääviä ole. Eikä Kunnas ole ainoa miestutkija, jonka mielestä naistutkimus on tunnepohjaista subjektiivista lahkolaisuutta. Neutraalin tieteen ihanne elää ja voi hyvin. Norjalainen tutkija Hanne Haavind ihmettelee Naistutkimuslehden uusimmassa nunieF8? sa 3/89 "miten on mahdollista että naistutkirHUfe§? n tuloksista tietämätön miespuolinen tutkija IFfcailematta ilmoittaa ettei ole niihin perhetynyt. Kuitenkin hän kertoo mielellään välittömän väife«tel man ikään kuin kiinnostusta ansaitsisi juuri hän? n a r y i~ onsa eikä naistutkimuksen sisältö. Hän tUfl r tuu hyvin tietävän ettei pinnallista arviointia lasketa hänelle p u u t t e e k s i " . Ossi Päärnilä kertoo ettei ainakaan humanistiseen tiedekuntaan ole tullut valituksia naistutkimuksen syrjimisestä. Enemmän valitetaan jo saaduista arvosanoista. Mutta mikä neuvoksi, jos opiskelija jääräpäisesti ajattelee ettei sukupuolineutraalia tutkimusta ole ja haluaa tehdä naistutkimusta, vaikka professori siitä varoittaa? Päärnilällä on resepti, joka naisille aina annetaan: tee kaksi kertaa enemmän työtä osoittaaksesi olevasi yhtä pätevä kuin mies. Päärnilä kehottaa olemaan sitkeä, laatimaan tehtävänasettelun pidemmälle ja perustelemaan tutkimusongelman tavallista yksityiskohtaisemmin jo alkuvaiheessa. KIELLETYN AIHEEN HOUKUTUS Aihevalintojen "ohjaileminen" huolestuttaa opiskelijoita, koska gradun kanssa ollaan naimisissa joskus vusia. On kiusallista jos asetelma muuttuu triangelidraamaksi, jossa jokin osapuoli on kolmas pyörä. Eräs anonyyminä pysyttelevä kirjallisuuden opiskelija sanoo, että painostusta on olemassa, mutta se suorastaan kehottaa uhmaamaan ja alemman arvosanankin uhalla tekemään "kielletystä aiheesta". Samainen opiskelija epäilee, ettei professroi Kunnasta kiinnosta varsinaisesti mikään aihe, "korkeintaan Nietzsche". "Gradunohjaus on sitä että vastaanotolla sanotaan 'jatka samaan tahtiin,, kannustusta ei ole kukaan saanut". Ossi Päärnilä väittää, että opiskelijat ymmärtävät gradunohjauksen väärin: "Ei se tarkoita sitä että sanotaan"tee näin". Toisaalta neuvoja voi kysyä oma-aloitteisesti keneltä tahansa asiantuntijalta, ei se ole niin sidottu gradun tarkastajiin." Muutta Päärnilä myöntää, ettäa ohjauksessa on aina parantamisen varaa. H e l e n a S e p p ä l ä E e r o L e p p ä n e n O ämä meidän koulu ei oikein suosi itsenäistä työskentelyä, ja monet huomaavat graduvaiheessa opiskelunsa muuttuvan vaikeaksi. Kuin Jumalan lahjana tähän hankalaan tilanteeseen on nyt viimein suomennettu italialaisen semiootikon ja kirjailijan Umberto "Ruusun nimi" Econ "Comme si fa una tesi di laurea". Vastapainon kustantama ja Pia Mänttärin suomentama kirja on saanut suomalaiseksi nimekseen Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään". Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1977. Ilmeisesti se täytti myös italialaisessa yliopistossa merkittävän aukon, koska sen suosio on jatkunut yli kymmenen vuotta. Teos on myös sietänyt hyvin kääntämisen muille kielille: tutkielman teon ongelmat ovat ällistyttävän yhteisiä ja ratkaisut samantapaisia kaikkialla. Tätä kirjaa täytyy suositella. Jos jästipää professori ei osaa ottaa kirjaa tutkintovaatimuksiin, se kannattaa lukea ihan muuten vaan. "Oppineisuuden osoittaminen" ei taatusti ratkaise kaikkia eikä kaikkea ongelmia, mutta siitä saa hyvin käytännöllisiä ohjeita monen pulman ratkaisuun. Sitä paitsi tätä kirjaa lukee hieman toisella tavalla kuin tavallista tenttikirjaa ja ehkä sitä ei pitäisi päntätäkään, vaan laittaa ensimmäisen laviseminaarin keskustelukirjaksi, oheislukemistoksi tms. Hauskaa ei saisi pakottaa lukemaan. TUTKIELMA OPETTAA TYÖHÖN JA AJATTELUUN "Olen kirjoittanut tämän kirjan opiskelijalle, jolla on mahdollisuus omistaa muutama tunti päivässä opinnoille ja joka haluaa kirjoittaa tutkielman, josta saisi myös hieman älyllistä tyydytystä ja josta olisi valmistumisenkin jälkeen jotakin hyötyä. Hänellä ei tarvitse olla kasoittain rahaa tai loputtomasti aikaa opiskella ja matkustella ympäri maailmaa", Eco kirjoittaa. Ensimmäinen opiskelijan mieltä vaivaava asia tutkielman teossa on tietysti aihe. Econ mielestä aihe ei kuitenkaan ratkaise tutkielman teosta saatavaa hyötyä. "Tutkielmaa kirjoittaessa oppii siis jäsentämään omat ajatuksena ja organisoimaan ennestään tunnetut tosiseikat? Se antaa kokemusta järjestelmällisestä työskentelystä. Siinä luodaan jotakin mistä on periaatteessa hyötyä muillekin. Niinpä tärkeää ei ole niinkään tutkielman aihe kuin siitä saatava työkokenmus", Eco väittää. RAJAA AIHEESI HUOLELLISESTI Eco suosittelee ajallisesti, paikallisesti tai tomaattisesti hyvin kapeasti rajattuja aiheita. Paitsi että "Kirjallisuus tänään" tyyppiset tutkielmat ovat suuritöisiä ja miltei mahdottomia opiskelijan tehdä, tarkastaja pääsee teilaamaan ne helposti. "Jos tutkielman tekijä sen sijaan on perusteellisesti käsitellyt hyvin tarkoin rajattua aihetta, on häNellä käsissään aineisto, jota suurin osa työn arvioijista ei tunne. (...) Tällä tavoin opiskelija yksinkertaisesti on "asiantuntija" yleisön edessä, joka tuntee juuri tämän asian häntä huonommin; ja kun hän kerran on nähnyt vaivaa tullakseen asiantuntijaksi, on vain oikein että hän saa nauttia tämän tilanteen suomista eduista", Eco opastaa. Econ neuvot on suoranaiseti tarkoitettu humanisteille, mikä Italiassa käsittää myös yHteiskuntatieteet. On vaikea kuvitella, ettei neuvoista olisi hyötyä myös muissa aineissa. MENNEISYYDEN AIHEET OPETTAVAISEMPIA Eco pohtii myös pitäisikö aihe valita menneisyydestä vai nykyisyydestä. Hänen mielestään nykykirjailijat tai nykyajattelijat ovat vaikeampia. "Totta on, että kirjallisuutta asiasta on vähemmän, että kaikki teokset ovat saatavilla ja että materiaalin hankinnan ensimmäinen vaihe sujuu rannalla kirja kädessä eikä kirjastoon sulkeutuneena. Mutta tästä on helposti tuloksena irrallisista aineksista kokoonkursittu kirjoitelma, jossa vain toistellaan muiden kriitikoiden sanoja, siinä kaikki." "Epäilemättä menneisyyden kirjailija vaatii enemmän lukemista ja kirjallisuuden etsimiseen on paneuduttava paremmin; mutta jos tutkielman tarkoitus on opettaa, miten tutkimusta oikein tehdään, syntyy menneisyyden kirjailijan seurassa opettavia ongelmia", Eco perustelee. "NYKYISYYTTÄ KUIN MENNEISYYTTÄ" Kuitenkin Eco antaa menneisyys-nykyisyys -problematiikkaan vain yhden hieman kummalta tuntuvan neuvon, jonka voi tulkita monella tavalla: "käsitelkää oman ajan kirjailijaa tai ajattelijaa kuin hän kuuluisi menneisyyteen ja menneisyyden kirjoittajaa kuin hän olisi aikalainen. Teillä on hauskempaa ja työskentelette paremmin." On selvää että oman ajan kirjoittajan näkeminen oudossa valossa, esimerkiksi kuin menneisyydessä, saattaa nostaa kirjoittajasta esiin sellaisia puolia, mitä ei tavallisesti huomaisi. Menneisyyden kirjoittajan kohteleminen aikalaisena tuntuu taas epämiellyttävältä: silloin siirtää helposti nykyajan kuvioita menneisyyteen, eikä tajua asiasta mitään. Mutta neuvon voi ymmärtää toisinkin. Jos kohtelee menneisyyden kirjoittajaa aikalaisena siten, että itse on siirtyvinään tuon kirjoittajan aikalaiseksi, voi kokemus olla hyvinkin antoisa. Onhan esimerkiksi Econ romaani "Ruusun nimi" kirjoitettu kuin keskiajalla. Siis ei niin, että kirjoitetaan keskiajasta, vaan kirjan kirjoittajaminä elää keskiaikaa. MONIMUTKAINEN KORTTISYSTEEMI Kirja esittelee monia asioita, jotka eivät sovi kaikille. Sen ohjeet tuleekin ymmärtää nyrkkisääntöinä, eikä kaikkeen pakoittavina käskyinä. Esimerkiksi kirjassa esitetty korttisysteemi muistiinpanoilla ei sovi minulle alkuunkaan. Samoin kirjassa on monia hyvin yksityiskohtaisiakin neuvoja, jotka vaihtelevat yliopistosta ja laitoksesta toiselle. Näissä Eco neuvookin, että tehkää miten haluatte kunhan olette johdonmukaisia. OPISKELU VOI OLLA HAUSKAA Tentteihin pänttääminen ja luennoilla istuminen tekee opiskleusta tylsää, palkkatyön kaltaista. Tutkielman tekemisellä voi palauttaa opiskelulle sen mielekkyyden, minkä sille aina pitäisi kuulua. "Tärkeintä on, että tekee asian mielellään. Ja jos olette valinneet kiinnostavan aiheen ja päättäneet omistaa tutkielmalle lyhyenkin etukäteen päätetyn ajan (minimiksi asetimme kuusi kuukautta) huomaatte, että tutkielma voi olla peli, veto, eräänlaista aarteenetsintää." Jos siis koko opiskelu on tuntunut pakkopullalta ja puurtamiselta, niin kannattaa lukaista Econ kirja, ennenkuin lähtee säntäilemään campukselta. Graduvaiheessa opiskelusta voi tulla hauskaa, jos lähtee liikkeelle oikein eväin. "Haluaisin esittää lopuksi kaksi huomiota: tutkielman tekeminen on hauskaa, ja tutkielma on kuin aika: siitä ei mene mitään hukkaan." Mitä se tarkoittaa? Ottakaa selvää. Tehkää tutkielma. Lukekaa Econ hauska kirja. J o u n i V a u h k o n e n O o ©
  • Lisää kansainvälistä opiskelijavaihtoa c**»**-»**s Matkailumainos Ulkomailla opiskeleminen on hauskaa, ja vieläpä hyödyllistä. Kielitaito karttuu ja saa uusia näkemyksiä oppiaineeseensa ja elämään yleensä. Nykyään on jo aika paljon mahdollisuuksia lähteä ulkomaille opiskelemaan. Kunhan ne vain löytää. Kentin yliopiston kanssa tehtävä opiskelijavaihto on mukavasti järjestetty. Hakeminen on helppoa; lehdessä ilmoitetaan hakuajat ja annetaan ohjeet. Tänä syksynä lähti jo kymmenen opiskelijaa Britanniaan opiskelemaan. Mukaan on vain kovin vaikea mahtua. Jotkut laitokset ovat kunnostautuneet omilla vaihtoohjelmilla. Hyvä esimerkki on yhteiskuntapolitiikan laitoksen yhteistyö Edinburgin yliopiston kanssa. Kielten laitoksilla on myös ihan virkansakin puolesta varsin monipuolisesti ulkomaankohteita. Sitten on vielä Nordplusprojekti. Se on hyvä systeemi, jonka kautta saa kivasti apurahaa opiskeluun jossaffl Ä9/ s e s s a Pohjoismaassa. Muitta l u u r i ongelma Nordplusissa 88 s¥,'. e t t ä h a " kumenettely on hyvrr? rrAPffl 1 " mutkainen ja ylipäänsä koko projektista tiedetään hirvittävän vähän. Siispä: Mikä on Nordplus? Nordplusrahastosta annetaan avustusta sellaiseen opiskeluun jossain toisessa Pohjoismaassa, joka kestää vähintään yhden lukukauden ja enintään kaksi lukuvuotta. Opistojen pitää kelvata osaksi tutkintoa. Avustussumma yhdeksi lukukaudeksi on 3000 Tanskan kruunua eli noin 2000 markkaa. (Muistathan, että ulkomailla opiskeleva saa normaalia opintorahaa ja on oikeutettu korotettuun opintolainaan.) Nordplusia hakee aina laitos. Sitä voidaan hakea sekä opiskeljoille että opettajille. Vaihtoideasta huolimatta voi Nordplus aluksi olla yksipuolista. Hakuajat ova 1.3. ja 1.10. Eikä pelkkä hakupaperin täyttö Nordplusissa riitä. Jonkin verran on nähtävä vaivaa. Siis mitä tekee yksittäinen opiskelija päästäkseen Pohjolaan? Toimi näin: Vaihe 1. Oma laitos liikkeelle. — Etsi käsiisi laitoksesi kansainvälisten asiain vastaava (sellainen kyllä on olemassa). — Kerro hänelle mihin maahan ja mihin yliopistoon halauaisit lähteä. Jos et vielä tiedä, voitte yhdessä selvittää missä juuri sinun opiskelualasi on vahvoilla. — Soitatte valitsemaanne yliopistoon ja kysytte haluavatko he opiskelijavaihtoa. — Jo tässä vaiheessa voidaan anoa Nordplusrahastosta matkustusapurahaa vaihdon tarkempaa suunnittelua varten. Näin kannattaakin tehdä mikäli vaihdon aloittamisella ei ole kiire. Vaihe 2. solmitaan sopimuksia. — Sovitte kohdelyliopiston kanssa siellä tehtävistä opinnoista, jotka kelpaavat osaksi tutkintoa Jyväskylässä. — Nyt kummankin yliopiston laitos nimeää tästä vaihdosta vastaavan henkilön. — Yliopistojen välillä on myös solmittava ns. puitesopimus, jonka allekirjoittavat rehtorit. Vaihe 3. Täytetään hakupaperi. — Nouda hakupaperi ja täyttöohje yliopiston kansainvälisten asiain opinto— Mitä työhösi kuuluu? — Ensimmäinen iso työsarka on ulkomaalaiset opiskelijat. Olen mukana jo valintaprosessissa; vastaan ulkomailta tuleviin tiedusteluihin ja toimitan hakemuksia eteenpäin. Ulkomaalaisten opiskelijoiden neuvonta on työtäni. Järjestän heille myös tiedotustilaisuuksia, organisoin suomen kielen opetusta ja tutortoimintaa. Toinen suuri alue on kansainväliset opiskelijavaihtoprojektit. Niitä on toistaiseksi kaksi: Jyväskylä — Kent-vaihto ja Nordplus. Työni on lähinnä tietifattö-mista, neuvomista ja ongelmien selvittelyä. Kolmas alue on niiden opiskelijoiden neuvonta, jotka haluavat lähteä ulkomaille ohi vaihtoprojektien. Minulla on täällä toimistossa jonkin verran lähdeteoksia, lista eri maiden yliopistoista ja niiden osoitteista. Minulla on myös tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja kielitesteistä. — Sinulta voi siis aina tulla kysymään neuvoa kansainvälisistä asioita? — Kyllä, mutta tärkein neuvo minkä yleensä annan, kun minulta kysytään mahdönfetfuksista ulkomailla opisker&Sfy (° n se, että opiskelija ensin §&&& selvää oman laitoksensa väteiiista ulkomaankontakteista. ^fe kannattaa hyödyntää, sillä sitä kautta ulkomaille lähtö tavallisesti käy kätevimmin. Laitokset ovat aina tärkeässä asemassa opiskelijavaihdossa, sillä siellähän päätätään opintojen korvaavuuksistakin. Viime keväänä on joka laitokselle valittu kansainvälisten asiain vastaava. Hänen puoleensa sihteeriltä Tuija Koposelta. — Hankitte hakupaperiin kummankin laitokesen vaihdosta vastaavan henkilön minikirjoituksen. — Lähetätte hakemuksen Kööpenhaminaan Pohjoismaiselle ministerineuvostolle 1. maaliskuuta mennessä. Vaihe 4. Menoksi. — Tieto maaliskuun hausta tulee toukokuussa, joten ensi syksynä kulutat jo vallan toisen yliopiston penkkejä. Hakuprosessi on kyllä monimutkainen, mikä ehkä johtuu siitä, että kyseessä on niin uusi systeemi (rahasto perustettiin vuonna 1988). Huhuja kuitenkin liikkuu, että käytäntöä ollaan yksinkertaistamassa. Muutenkin on kansainvälisessä opiskelijavaihdossa vielä paljon hankalia ja selvitettäviä asioita. Yksi suuri ongelma on, miten saada houkuteltua tänne ulkomaalaisia vaihto-opiskeljoita. Tärkeää tässä suhteessa on järjestää englannin kielistä opetusta yliopistolle, vaikka eri laitokset keskenään yhteistyössä. Tästä oli hyötyä myös omille opiskelijoille. K a n s a i n v ä l i n asiain opintosihteeri Tuija Koponen kannattaa myös kääntyä. Minä pystyn antamaan lähinnä käytännön neuvoja: hakuohjeita, osoitteita ja rahoitusvaihtoehtoja. — Mitä haluaisit vielä sanoa opiskelijalle, joka haluaa ulkomaille opiskelemaan? — Oma aktiivisuus on tärkeää. Ja se, että tavoitteet ovat jotakuinkin selvillä. On helpompi ryhtyä toimenpiteisiin, jos opiskelija on miettinyt valmiiksi edes ilmansuunnan. Kaarina Nissinen Bohemian Innocent Bystander Suomea Boheemein proffa Apulaisprofessori Kari Palonen äänestettiin eräässä Aamulehden omistamassa paikallislehdessä suomen boheemeimmaksi ihmiseksi. Bystander haistaa kuitenkin äänestystuloksessa palaneen käryä. 41 äänellä tämän äärettömän merkityksettömän kisan voittanut Palonen tuskin on edes kovin tunnettu Jyväskylän ulkopuolella. Pahat kielet kertovatkin, että kaikki Palosen äänet tulivat Jyväskylästä ja vielä pahemmat, että ne tulivat Jyväskylän yliopiston virkapostina. Boheemi tiedekunta Humanistinen tiedekunta sensijaan voitti kyllä beheemiuden lottopotin osatenttipäivänä 7.10. Kun yleensä tenttijät kokoontuvat päärakennukseen ottamaan selville tenttipaikkansa niin tällä kerttaa olivat ovet tenttijöille lukossa. Tiedekunta oli "unohtanut" tenttipäivänsä ja parisensataa tenttijää arvuutteli viimassa, että missähän.se tentti oikein pidetäänkään. Kokeneemmat opiskelijat pystyivät hakuammunnalla varmaankin suurinpiirtein tenttipaikkansa arvaamaan, mutta ekavuoden opiskelijat olivat kuulemma todella ihmeissään. Päärakennus oli kansanopistojen satavuotisjuhlijoiden käytössä ja tieto siitä ei kulkenut oikeille ihmisille, jos kulki ollenkaan. Tenttitunnelmaan sotku vaikutti mitä ilmeisimmin. Muutenkin ainakin humanistisessa tiedekunnassa sattuu luvattoman paljon tenttikuorierehdyksiä. Tässäkin tentissä musiikkia tenttimään tullut tyttö sai kirjallisuuden kysymykset — ja joutui istumaan niiden kanssa puoli tuntia. Miten tämä on mahdollista? Boheemia city-journalismia Asunnonvälitystä vielä lokakuun loppuun 1. Asuntoja on vieläkin. Vaihtaakin voi. 2. Muistakaa hakea saatavanne takaisin, koska marraskuussa on turha tulla enää ruikuttamaan. Asunnon muualta löytäneet, voivat rikastua 40 markalla. Ja monia onnellisia odottaa luvassa olleet 20 markkaa. 3. Välitysmaksujakin odotellaan vielä muutamalta, jotka saivat asunnon puhelimitse jo elokuussa. Jollette käy suorittamassa maksua, julkaisemme ensi lehdessä mustan listan. 4. välitystoimiston ovessa on lukujärjestys, josta näkyy milloin välittäjä on paikalla. Se pitää paikkaansa ehkä 75 prosentin varmuudella. 5. Puhelinvastaajaan voi jättää asuntoja koskevia viestejä ympäri vuorokauden, elleivät Ilokivessä esiintyvät taiteilijat ole päättäneet suorittaa koeIaulantaa vastaajaan. 6. Asunnot, jotka eivät ole kenenkään mieltä lämmittäneet ja ne jotka eivät ole vain ehtineet mennä, siirtyvät marraskuun alusta asunnonvälittäjän kansioista sosiaalisihteerin tietoon. Häneltä voi asuntoja tiedustella vaikka toukokuun loppuun saakka. Tietoja saattaa ilmestyä myös ilmoitustaululle. Tähän mennessä asunnonvälityksen kautta majan on löytänyt noin 80 opiskelijaa. Näistä vain kuusi on päässyt hallitsemaan yksiötä. Yleisimpiä ovat alivuokralaishuoneet, kaksion puolikkaat ja isommat asunnot. Varsinaisia yhteisöjä on asunnonvälityksen kautta syntynyt vain pari kappaletta. 12.10.1989 teidän asunnonvälittäjä Liisa Vähis Nuori mies puhui llokivestä poistuessaan kaverilleen: Ajattele hei. Mä säästin neljä markkaa. Eli mä voin lähettää kaks kirjettä ja syödä lautasellisen Elovena-kaurapuuroa. Aina ei jaksa syödä kaurapuuroa! Kaurapuuro ei aina innosta. Mutta mielikuvistusta silloinkin kaivataan, jos kaapin pohjalla homehtuvista jauhonjämistä ja kotoa rahdatuista porkkanoista meinataan loihtia muutakin kuin pelkkää vatsantäytettä! Kukkaro ei aina siedä kaviaaria ja hanhenmaksaa. Mielikuvituksen avuksi on tulossa Köyhän opiskelijan keittokirja. Siihen on tarkoitus koota ohjeita kaikenmoisista maistuvista, helppotekoisista ja ennen kaikkea opiskelijankin kukkarolle sopivista sapuskoista. Ruoat täytyy myös voida valmistaa ilman mikroaaltouuneja tai joka kodin yleiskoneita. Kirjasen kokoamiseksi kaivataan vihjeitä ja ohjeita keittotaitoisilta. Kirjaa kokoaa Arja Paavola, jolle ohjeita voi postitella osoitteeseen Voionmaankatu 28 B, 40700 Jkl. Ohjeita voi myös tuoda sosiaalisihteerille yotalolle. Ohjeet on kirjattava kahdelle hengelle sopivina annoksina. City-lehti tuo kuluttajan tinkimätön pää-äänenkannattaja on nyt julkaissut jo kahdeksan numeroa Jyväskylässä. Ja linja pitää. Vai mitäs pidätte seuraavasta pätkästä, jonka Jukka Kumiin on kirjoittanut ravintolapalstalleen? "Kaikille viinin ystäville vuoden paras uutinen viiniklubin perustamisen jälkeen. Ensimmäisenä Jyväskylässä on Jyväshovin asiakkailla nyt mahdollisuus nauttia viininsä juuri oikean lämpöisenä. Jyväshoviin on hankittu Eurocave-viinikaappi, lajissaan maailman paras. Nyt asiakas saa rahoilleen optimaalisen vastineen, kun viini antaa parhaan mahdollien tuoksun ja maun sen ollessa nautintohetkellä juuri oikean lämpöinen." Arvatkaapas kenellä on Eurocave-kaapin edustus Jyväskylässä? No, Jukka Kumlinilla. Nuo boheemit mustalaiset Ovat tervetulleita taas Rentukkaan. Itseasiassa ei heillä ole koskaan mitään porttikieltoa ollutkaan. Itseasiassa porttikielto oli keväällä vain tietylle ryhmälle. Itseasiassa oli vain harmillinen sattumus, että mustalaisnaista ja mustalaispukuista toimittajaa ei päästetty keväällä sisälle. Itseasiassa mitään rotusyrjintää ei siis olekaan tapahtunut, ovat vaan ilmeisesti niin samannäköisiä nuo romaaniheimon edustajat, että tällainen kömmähdys sattui sattumaan. Vai mistäköhän syystä sitten. Mutta näinkin voi sanoa. Mutta ei ääneen. Rentukka on ollut mustalaisten suosiossa ja yleensä heillä ei ole ollut Rentukan suhteen valittamista, pikemminkin päinvastoin. Tämä käy ilmi myös rotusyrjintäoikeudenkäynnin pöytäkirjoista. >
  • 10 Edustajistotyöskentelyn autuus Lähestyvät edustajistovaalit pistävät vähän miettimään mennyttä kautta. Nyt ehdokasasettelun jo päätyttyä sen uskaltaakin tehdä paremmin ilman, että tarvitsee pelätä pelottavansa lauman innokkaita uusia edustajistoehdokkaita vetäytymään kisasta. Vaikka toisaalta eräiden ehdokkaiden osalta se saattaisi olla perusteltuakin. Kaikki ehdokkaat eivät nimittäin ole pyrkimässä edustajistoon lainkaan. Mukaan mahtuu aina myös niitä, jotka ovat mukana keräämässä ääniä ryhmälleen. Edustajistotyöskentely ei sinänsä ole järin raskasta. Kokoukaia on alle kymmenen vuodessa ja nykyisin ne yleensä menevät kohtuullisen lyhyessä ajassa läpi. Silti tai juuri siksi toivoisi, että edustajiston jäsenet perehtyisivät käsiteltäviin asioihin mahdollisimman hyvin. Edustajisto ei täytä olemassaolonsa tarkoitusta, mikäli sen jäsenet ovat perehtyneet ainoastaan ryhmänj ohtaj ien lunttien lukemiseen. Edustajisto tekee normaalina toimintavuonna ainoastaan muutamia todella tärkeitä päätöksiä, mutta nämä ovat sitten sitäkin tärkeämpiä. Osoittaa jo pahemman asteista lorvikatarria, jos esimerkiksi talousarvioesityksestä ei synny keskustelua. Hallituksen tekemien esitysen lisäksi edustajiston jäsenillä on aina mahdollisuus tuoda julkisuuteen uusia ideoita, joko aloitteiden tai julkilausumaesitysten muodossa. Tätäkin mahdollisuutta voidaan käyttää monella tavalla. Toivottavaa olisi suurempien asiakokonaisuuksien esiinnostaminen. Kortepohjan verhojen väristä tai vessojen kondomitilanteesta keskustelu on varmasti helppoa, mutta on mielestäni enemmän vaalityötä kuin edustajistotyöskentelyä. Pienet käytännön asiat hoituvat vähemmällä byrokratialla ja huomattavasti nopeammin, kun ne tuodaan esille hallituksen tai valiokuntien kautta. Talolla työskentelee myös joukko toimihenkilöitä, joiden velvollisuuksiin kuuluu tällaisten ongelmien selvittely. Niin, etä valitaanhan sitten hyvä edustajisto! Jukka Keronen Ostatko-myy tkö-vaihdatk(, Jyväskylän ylioppilaslehden ILMAINEN tavarankierrätyspalsta kaikille opiskelijoille. Turhat tavarat nurkista käyttöön. Tiivistä asiasi muutamalla riville ja KIRJOITA NE KONEELLA ja kiikuta ne Jyväskylän ylioppilaslehden toimitukseen ilmestymisviikkoa edeltävään torstaihin mennessä ylioppilastalon yläkertaan. Tavarasi löytää uuden omista jan tai löydät halvalla tarvitsemasi. Ilmoitustaulut ovat out, jylkkärin kiertopalsta on in. Myyn kaksi hyväkuntoista nojatuolia. Puh. 216184. Myytävänä upeat 100 ja 120 cm, kerran pidetyt morsiusneidon asut, uhkea kaksinistuttava keinutuoli, hyväkuntoinen yksinnukuttava mäntysänky, salalokerollinen kukkapylväs ja kaunis ulkolainen meritaulu. Puh. iltaisin 642 172. Myydään Saab -96 vm. -78. Kahdet renkaat, radio. Katsastettu toukokuussa -89. Hinta 3200 markkaa. P. 243 937. Myydään tarpeettomana hyväkuntoinen 20-tuumainen Salora-väritelevisio. Ei kaukosäätöä, mutta erinomainen kuva. Hinta: 750,—. Puh: 241052. OSTETAAN dekkareita. Mm. Simenon, Highsmith, Chandler, Sapo-sarja, Salama-sarja ym. Maksan kohtuullisesti, joten soita puh. 617297 (t.) tai 252969 (k.) Jos en o k paikalla, niin jätä soittopyyntö. Mätäkuun näyttely tulossa v a l i o k u n n a t & j ä r j e s t ö t Liikuntavaliokunnan kokous torstaina 19.10 klo 12.15 hallintorakennuksen neljäs kerros. Opinto-ja tiedevaliokunta kokoontuu Ulpukassa 24.10. klo 17.00. Kokouksen jälkeen siirrymme saunomaan B-talon tilaussaunaan klo 18.00 alkaen yhdessä ainejärjestöjen edustajien kanssa. Kaikki mukaan! Sosiaalivaliokunta Seuraava kokoontuminen keskiviikkona 25.10. klo 18 alkaen Kauppakatu 29 C 4:ssä (JSOP:n takana oleva rakennus). Tulossa on mm. köyhän opiskelijan keittokirja, jonka ohjeita testaamme illan aikana... Kokkaustaitoiset ja -haluiset voivat tulla paikalle jo vähän aikaisemminkin. Tuulensuojaryhmä (eli kaikki tuetusta asumisesta ja kriisipalvelusuunnitelmista kiinnostuneet) kokoontuu tiistaina 24.10 klo 13.00 yo-talon yläkerrassa (hallituksen kabinetissa). Aine järjestöaktiivit! Opintoja tiedevaliokunta järjestää ainejärjestösaunaillan Kortepohjan B-talon tilaussaunassa tiistaina 24.10. klo 18.00 alkaen. Napostellaan suolapalaa, keskustellaan eri ainelaitosten ongelmista ja saunotaan. Tervetuloa! Kumman Luja ry. Kaikki kynnelle kykenevät torstaina 19.10. mukaan talkoisiin Lillukkaan alkaen klo 17.00. Suunnitellaan tulevien välien teemoja, tehdän vaalijulisteet yms. turinointia. Vaalikahvit järjestämme 6. ja 7.11. klo 12.00—20.00 Lillukassa. Apuvoimia tarvitaan. Retkue Olvi Oy:n panimolle Iisalmeen 18.10. Lähtö Rentukan edestä klo 11.30. Hinta on 100 mk per lätty (sis. matkat omalla bussilla ja virvokkeet perillä). Mukaan mahtuu 20 hlöä. Kumman Luja ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään joskus marraskuun loppupuolella. Kokouskutsut tulevat sitten erikseen. Lentopallopuulaakiin olemme menossa sarjaan Sekajoukkueet. Informazionia toiminnasta Soile p. 608493 ja Heikki p. 607576. Dumppi ry. Urheilupäivä ti 24.10. klo 11—18 Survival & Peurunka. Ilmoittautuminen ilmoitustaululle. Illalla klo 18—21 saunailta Kortepohjan Atalossa myös penkkiurheilijoille. Laitosilta todennäköisesti saunan & ym. merkeissä ehkä viikolla 44. Dumpin 20-vuotisjuhlat 8.11., valitettavasti opiskelijakiintiö selviää vasta viikolla 43. Lisätietoja puhikselta. Verenluovutustempaus to 2.11. klo 14.00. Yhteislähtö MaDin edestä tai ken osaa, voi mennä suoraan sädesairaalaan. Herännäisopiskelijat. Opiskelijoiden siioninvirsiseurat su 22. 10. klo 18 Laura Soinilla, Kauppakatu 6 A 26. Tervetuloa! Tarvitaanko tuulensuojaa? Syksy on jo pitkällä, joten Tuulensuoja-ajatusta on aika puhallella henkiin. Viime keväänä heräsi sosiaalivaliokunnassa ajatus tuetun asumisyhteisön perustamisesta Jyväskylään. Kaavailtiin jotakin samantapaista kuin mitä Nyyti ry:llä on Helsingissä. Sittemmin ajatus on kulkenut vapaamuotoisemman kriisikodin tai kriisipäivystyksen, "tuulensuojan" suuntaan. Helsingin seudulla toimiva Nyyti ry on "kriittistä mielenterveystyötä harjoittava yhdistys", jolla on mm. kuuden hengen tuettu asumisyhteisö Espoon Mäkkylässä. Noin vuosi sitten aloitettiin myös kriisipäivystys Kruunuhaassa. Nyyti sai alkunsa HYY:n ja psykologian opiskelijoiden ainejärjestön kehittelyistä, tarpeesta saada uusia käytäntöjä mielenterveystyöhön. Sittemmin myös Jyväskylän, Tampereen ja Turun ylioppilaskunnat ovat kiinnostuneet asiasta. Tampereella alkanee vapaaehtoisvoimin pyörivä kriispäivystys jo vuoden vaihteessa. Meillä Jyväskylässä suunnitelmat ovat vielä avoimia. Enemmän kuin kontrolloitua asumisyhteisöä tarvitaan kenties paikkaa, minne voisi mennä ja missä voisi olla vähän aikaa silloin kun on paha olla. Väliaikaisen olinpaikan tai hetkellisen tuen tarpeessa saattaa olla kuka tahansa milloin tahansa. Tuulensuoja on vielä toistaiseksi vailla kattoa ja perusteia (liian tiukat kiinnikkeet ovat turhia, mutta katto tuulensuojalla olisi kyllä hyvä olla...). Jos ajatus kiinnostaa, tule mukaan juttelemaan ja suunnittelemaan tiistaina 24.10. klo 13 alkaen yo-talon yläkertaan (hallituksen kabinettiin). Lisätietoja sosiaalisihteerilt; p. 617 063. Virolainen Hamlet Joulupuusta elämänpuu Metsien tuhoutuminen on suurimpia ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavia ongelmia. Kehitysmaiden metsät hupenevat kiihtyvällä vauhdilla uuden maatalousmaan raivaamisen, kaskiviljelyn ja kaupallisten hakkuiden seurauksena. Metsien väheneminen on johtanut uudenlaisiin ongelmiin; polttopuupula, kiihtynyt eroosio, aavikoituminen ja vesivarojen ehtyminen ovat karua todellisuutta yhä laajemmilla alueilla maapallolla. Paras keino taistella metsien tuhoutumista ja sen seurauksia vastaan on istuttaa puita. Puiden istuttaminen kehitysmaihin hidastaa myös kasvihuoneilmiön aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, sillä puut sitovat kasvaessaan ilmakehästä hiilidioksidia, mikä on tärkein ilmastoa lämmittävä kaasu. Kehitysyhteistyön palvelukeskus (KEPA), Ympäristö ja Kehitys ry, Suomen JYT REMI-musiikkinäytelmä kutsuu teatterista innostuneita henkilöitä. Ohjaaja Jari Kokkinen aloittaa harjoitukset maanantaina 23.10. klo 18.00 yo-talon yläkerrassa. Silloin pääset vielä mukaan. Puutetta on paitsi näyttelijöistä myös lavastajista ja erityisesti valohenkilöstä. Osallistu kirjoituskilpailuumme. Illokuutio eli soveltavan kielitieteen, yleisen kielitieteen ja fonetiikan opiskelijoiden (huom! siis myös kaikkien sivuaineopiskelijoiden) ainutlaatuinen ainejärjestö pitää kokouksen tiistaina 17. lokakuuta klo 18.00 päärakennuksen aulassa — käsittelyssä kaikkinaiset matkaja muut aikeet! Olisi muuten tosi hölmöä jättää saapumatta paikalle. Kynnys ry:n Jyväskylän toimikunnan tutustumisilta keskiviikkona 18.10. kello 18.00 Vammaisjärjestöjen talossa Seminaarinkatu 24. Kaikki vammaiset ja vammaisuudesta kiinnostuneet opiskelijat ovat tervetulleita. JYTK ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona, 25.10. hotelli Areenan kabinetti 3:ssa alkaen klo 19.00. Hallitus kokoontuu tuntia ennen. Kokouksessa käsiteltävinä asioina mm. hallituksen valinta, toimintasuunnitelma ja talousarvio. Kokouksen jälkeen keskustellaan ajankohtaisista kysymyksistä (mm. vaalit), joten kaikki uudet kiinnostuneet, tulkaahan mukaan. Tilaisuuden jälkeen vietetään aikaa yhdessä yhdellä tai kahdella. Hallitus. Fokus ry Syyskokous Rentukassa ke 18.10 klo 19. Be there! Suunnitellaan mm. "budjettia" ja syksyn tulevaa ohjelmaa. Huom! Matkaryhmä kokoontuu jo klo 18 samassa paikassa. Matkakohde on vielä avoin, joten kaikki asiasta vähänkin kiinnostuneet mukaan. Be there, too! Lähetysseura, Kirkon ulkomaanapu, Suomen 4H-liitto, Luonto-Liitto, Vihreä liitto, Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunta ja eräät muut kansalaisjärjestöt järjestävät valtakunnallisen joulukuusien myyntikampanjan joulukuussa 1989. Myytävät joulukuuset on tarkoitus saada lahjoituksena esim. kaupungilta, kunnilta, metsäyhtiöiltä, maanomistajilta. Myynnistä kertyneet tulot käytetään puidenistutusprojektien rahoittamiseen Etiopiassa, Nepalissa, Intian Rajasthanissa, Tansaniassa ja Sambiassa. Jotta joulukuusikampanja onnistuisi hyvin myös Jyväskylässä, tarvitaan runsaasti innokkaita järjestäjiä, ideoita ja kaikenlaista apua aina kuusien hankkimisesta myyntiin asti. Joten kaikki asiasta kiinnostuneet, tervetuloa 19.10 kello 18.00 suunnittelukokoukseen ylioppilastalolle. Voit myös soitella asian tiimoilta p. 608 618/Anu. Pörssi ry Pörssin haalareiden tilauslista ilm.taululla. Viimeinen tilauspäivä 25.10. 'Urheilu'-matka Turun Ky:n järjestämiin kylumpialaisiin 18.10. Lisää infoa ilm.taululla. Vuosijuhlat tulevat 10.11. Laajavuoressa, seuraa ilmoittelua. Pörssikurssin syysnumero tulee jakoon 19.10. Hae omasi!!! EYL Kansakoulukatu 5 ke 18.10 klo 18.30 Opetus-ilta "Avioliitto kunniassa" Esa Luomaranta la 21.10. klo 19.00 Opiskelija-ilta "Käskyt — 10 kärjessä" Teemu Kakkuri ke 1.11. klo 18.30 Raamattupiiri, E f 3 . Tervetuloa! Mielenosoitus Maanantaina 23. 10. 89 järjestetään suuri mielenosoitus joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen puolesta — autoistumista ja suureellista tierakentamista vastaan. Paikkana Siltakatu (Kuokkalan uudelle sillalle vievä tie) ohitustien risteyksen läheisyydessä ja tarkka aika klo 16.00. Liikennepoliittista kannanottoa ja julisteita/lakanoita työstetään Beckerin kirjakahvilan silkkipainossa lauantaina 21. 10. klo 12—14. Kaikki Mukaan! Järj. Jyväskylän vihreät opiskelijat VAT on 1988 perustettu virolainen teatteri, joka aikoinaan oli Viron ensimmäinen vapaa ryhmäteatteri. Vapaa se on vieläkin, sillä avustuksia valtiolta ei heru, vaan toiminta rahoitetaan lipputuloilla ja satunnaisilla keikkapalkkioilla. VAT esittää ainoastaan virolaisia näytelmiä tai virolaisia tulkintoja klassisista draamoista. Happeningja performance-esitykset ovat tehneet VATista tunnetun. Huomiota herätti viime kesänä esimerkiksi Tallinnan eläintarhassa järjestetty ihmisnäyttely. Aitoon avantgardetyyliin VATin iskusanoja ovat fyysinen ilmaisu ja kokeilevuus. Ohjelmistossa on näytelmiä, joissa ei kuulla puhetta lainkaan. Yksi näistä sanattomista draamoista nähdään myös Jyväskylässä, kun VAT saapuu Suomen kiertueelle tällä viikolla. Suomessa VAT esittää "Unohtamattomia tarinoit a " : Simsonin ja Delilan, Hamletin sekä Emil & Pässi -näytelmän. Kunnianhimoisin näistä on uudelleen konstruoitu Hamlet. Sitä ja muita esityksiä voi seurata Jyväskylän huoneteatterissa lauantaina 21.10. 89 klo 15 alkaen. Lippuja saa ennakkoon Campus-Kirjasta ja City-Sokoksesta. HOW TO SURVIVE IN JYVÄSKYLÄ? The student union is finally making a guidebook for foreign students. The purpose of the book is to wish people welcome and help to avoid ali kinds of needless messing around with practical proplems that might be easily solved if you just knew aavvhat to do. It will contain information about residence, health care, vvork, social vvelfare, legal aid, public transport, cultural activities etc. etc. To make it as complete as possible we ask afor your help. So if you have something in mind concerning living in thils town aaanad country as a foreign student, please, teli your ideas to Helena Nuutinen, the social Secretary of the student union, tel. 617063 or Tarja Valtonen, kauppakatu 29 C 4 40100 JKL. Thanks for your help! Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta kiittää Jyväskylän kaupunkia yhteistyöstä kansainvälisen työleirin järjestämisessä Jyväskylässä 28.7.—18.8. 1989. Lisäksi ylioppilaskunta kiittää seuraavia yrityksiä työleiriä varten saamistaan lahjoituksista: KARJAPORTTI OSUUSTEURASTAMO VALIO MEIJERIEN KESKUSOSUUSLIIKE JYVÄSLEIPÄ OY RUTH. R. OY JYVÄSKYLÄN LIIKENNE OY OLVI OY Tom Selänniemi työleirisihteeri Moskovalaiset kansalaisaktivistit Juri Krasnorutski (Luottamus-ryhmä) ja Oleg Abolin (Demokraattinen perestroika-ryhmä) kertovat Neuvostoliiton uusista kansalaisliikkeistä, näiden sananvapausongelmista ja aseistakieltäytymisestä Paulaharjun salissa keskiviikkona 18. 10. klo 18.00. Tulkkaus suomeksi. Tilaisuuden järjestävät Sadankomitea ja JYY. yo-talolla t a p a h t u u Ke 18.10 PimplineÄ The Def enites Onnenpyörästä on onneksemme pyörähtänyt Pimpline & The Defenites — jo pitkän historian omaava tyylikäs rytmiorkesteri, joka soittaa joskus kylmiä, joskus sairaan kuumia versioita vanhoista R & B-numeroista. To 19.10 Kim Lönnholm & Band Vuoden suomalainen timanttilevyartisti — nyt Ilokivessä. Ti 24.10. Liikunnan Kastajaiset Ei, tämännimistä bändiä ei ole, on vain kapakallinen liikuntalaisia, jotka ovat aloittaneet edellisenä yönä. Muut kuin asianomaiset älkööt vaivautuko ko. tilaisuuteen. To 26.10. The Balls Ja nyt kaikki paikalle toteamaan virtaako poikien ja tytön suonissa blues vai jokin muu. La 28.10. Pukujuhlat Viikon vähiten tiedotettu tapahtuma, puheet kertovat kansainvälisestä järjestäjästä ja elävästä musaaikista. Ke 1.11. Havana Blacks Suoraan Ameriikasta saapuu tämä suomalaisyhtye esittelemään vaikutteitaan. Iltaan on vapaa pääsy kaikilla jotka osaavat seitsemän seuraavan älpeen sanat ulkoa.
  • $ 11 ilmoituksia OPETUSMINISTERIÖ julistaa haettavaksi korkeakouluja asiantuntija-apurahat lukuvuodeksi 1990—91 seuraaviin maihin: Albania: tiedeasiantuntija-apurahal kk Australia: jatko-opiskelutai tutkimusapuraha 9 kk, alle 35 v Espanja: 2 jatko-opiskelutai tutkimusapurahaa ä 9 kk vierailuapurahoja tutkijoille 1— 2vko kulttuuriasiantuntija-apurahoja 1 —2 vko 2 arkisto-, kirjastotai museoalan vierailuapurahaa ä1 vko 8 kesäkurssiapurahaa espanjan opiskelijoille Irlanti: 2 jatko-opiskelu-tai tutkimusapurahaaä8 kk tiedeja kulttuuriasiantuntija-apurahoja ä 1 vko Israel: 3 vierailuapurahaa ä 7—10 vrk professoreille ja yliopiston opettajille Kiina: 1 —2 jatko-opiskeluapurahaa 1 —2 v, alle 35 v Kreikka: 1—2 jatko-opiskelutai tutkimusapurahaa ä 9 kk, alle 35 v kulttuuriasiantuntijavierailujaä 1 vko kreikan kielen kesäkurssiapuraha 1 kk apurahoja professoreille ja tutkijoille ä 1— 2 vko Kuuba: 2 jatko-opiskeluapurahaa ä 9 kk, alle 35 v Portugali: 2 jatko-opiskelutai tutkimusapurahaaä 9 kk apuraha portugalin kielen opiskelijalle 9 kk apuraha portugalin kielen tutkijalle 9 kk tiede-ja kulttuuriasiantuntija-apurahojaäl vko 2 kesäkurssiapurahaa portugalin kielen opiskelijoille Puola: jatko-opiskelutai tutkimusapurahoja yht. 20 kk, väh.4kk,alle35v 1—2 apurahaa puolan kielen opiskelijoille yht. 10 kk Saksan d§fnojatko-opiskelu-ja tutkimusapurahoja yht. 12 kk, kraattinen aJle35v tasavalta: I f t ö t e e n asiantuntija-apurahaa ä 2 vko kääntä/äapuraha2 kk Tsekkoslojatko-opiskelutai tutkimusapurahoja yht. 20 kk, väki a: väh.4 kk, alle35v tiede-ja kulttuuri asiantuntija-apurahoja Turkki: 2 jatko-opiskelurahaa ä 8 kk, alle 35 v 4 turkin kielen kesäkurssiapurahaa Unkari: opiskelu-, jatko-opiskeluja tutkimusapurahoja yht. 25 kk, väh. 3 kk tiede-ja kulttuuri asiantuntija-apurahoja 10 kk apuraha suomalais-ugrilaisen kielitieteen, kansatieteen tai folkloristiikan opintoihin 3 kk kääntäjäapuraha Kesäkurssiapurahojen hakuaika kieltenopiskelijoille Bulgariaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin päättyy 26. 1.1990. Hakulomakkeita saa korkeakouluista ja opetusministeriön stipendiasiain keskuksesta puh. 90-134171. Täydelliset hakemukset on palautettava stipendiasiain keskukseen, pl 293, 00171 Helsinki, 17.11.1989 mennessä. HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE Isännäntie 1 40740 Jyväskylä puh. 252 415 TERVETULOA AVOINNA: MA—PE 9.00—18.00 PS. Meiltä saat myös hiuksillesi sopivat kotihoitotuotteet ARIrWVlr^0UlKAUPRftKATU3oiAJ0TMIVAflBlA AJOTOIVAflHAJLSX AUKI ALVARIINSA: ^ILÄ tlZ Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A G u m m e r u k s e n k a t u 5, p u h . 6 1 8 5 6 5 ja 6 1 4 7 6 6 VAUVANTARVIKKEET, VAATTEET, AS TIAT, VALAISIMET, KALUST€ET-,^M. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375 il Jyy:n Kortepohjan ylioppilaskylän ASUKASNEUVOSTON VAALI toimitetaan keskiviikkona 8. 11. 1989 klo 16—20 ylioppilaskylän keskusrakennuksessa sijaitsevassa vapaa-aikatila Lillukassa. Ennakkoäänestys toimitetaan tiistaina lokakuun 31. päivänä klo 12—20 samassa paikassa. Äänioikeus on kaikilla kuusitoista vuotta täyttäneillä ylioppilaskylän asukkailla, jotka on merkitty talonkirjoihin 31. 10. tai 8. 11. ja vaalikelpoisia ovat kaikki kuusitoista vuotta täyttäneet ylioppilaskylän asukkaat, jotka on merkitty talonkirjoihin 19. 10. 1989. Äänioikeutta on käytettävä henkilökohtaisesti ja äänestäjän on tällöin todistettava henkilöllisyytensä. Vaaleissa tarvittavia asiakirjoja on saatavana ylioppilaskylän toimistosta ja ne on palautettava Kortepohjan ylioppilaskylän keskusvaalilautakunnalle osoitettuna ylioppilaskylän toimistoon os. Taitoniekantie 9, viimeistään torstaina 19. 10. klo 14.00. Vaaliasiakirjoissa mahdollisesti esiintyvät virheet tai puutteet on vaaliliiton tai valitsijayhdistyksen asiamiehen korjattava viimeistään perjantaina 20. 10. klo 12.00, jonka jälkeen ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan ja vaalimainonta voi alkaa. Asukasneuvostovaalin keskusvaalilautakunta Puheenjohtaja Hannele Wahlsten C 604 Vesa Järvinen Leena Kuikka Heikki Risku Antti Teittinen Leo Kamunen Sihteeri N 507 C415 D406 A117 puh.7207 COLOR REFRESHER Värikästä syksyä Ole muodissa mukana Tule muuttumaan! Kauppakatu 27 B 4 krs, Meillä meikkipalvelu Varaa aika puh. 614373 Opiskelija-alennus. Av. m a p e klo 8-18.00 la klo 8-14.00 NYT INSTRUN PEHMOLINSSIT 490 VAIHTAESSASI PIILOLINSSIT 4 pari INSTRUMENTARIUM Jyväskylä : Kauppakatu 18 p. 614406 Hannikaisenk. 1 1 1 3 p. 618775 L Opiskelijoiden «rtttä matkatoimisto Jyväsk|psa Puh. (941)617 SM Kauppakatu /2'' : ' W : Ifavela V I E P I T K Ä L L E YLIOPPILASKUNTAVAALIT 7.-8.11.1989 Ennakkoäänestys 30.—31. 10. 1989 ÄÄNESTÄ! ere's only one iginal. Levi s QUAUTY NEVER GOES OUT OF STYLE N e ainoat j a oikeat Levikset K e k ä l e e n nuoriso-osastolta — T u l e h a e o m a s i Asemakatu 10 Jyväskylä Ma—pe 9—19, la 9—15 t*m^***** I ^ I ^ I . ^ OPISKELIJA tarjous SINULLE Mercantil-mapit ^ 5 värin, i laatu A v —~ Pilvi-mapit 1 O ^ O 5 17 8§s Plasticmapit 7 c m Plasticmapit 4 c m Luentokansio A4 Luentopaperi A4/100 Lävistäjä, nitoja, nastarasia + ^ f c ^ % . nasta npoistaja ^9%0 9 UNIBALL, MICRO arkistokelpoinen kuulamustekynä « j 5 Q sini-punaja ™ "*'" mustamusteisena Tutustu POSTIKORTTI valikoimiimme • TAIDEKORTTEJA • KARVISKORTTEJA • TENAVAKORTTEJA • LAUSEKORTTEJA TARJOUSKORTTEJA 1 kpl 1 . 5 10 kpl 1 . • VAIHTOKEHYKSIA • TAIDEJULISTEITA • JULISTELISTOJA Poikkea ostoksille! •j0<Bäs> PAPERI Yliopistonkatu 6 Yliopiston nuorin* mutta jo monelle tuttu! OttoMatti CASH! Q T T ® W f l T l Campuksen pokerinaama OttoMatti asuu Yliopiston Päärakennuksen eteisaulassa. Miksi pelata pasianssia pankin pitkässä jonossa kun OttoMatti katsoo korttisi ja räväyttää käteistä pöytään! OttoMatti hyväksyy Leijonakortin lisäksi KOP:n, SYP:n, STSrn kortit sekä 1.10. alkaen myös Säästöpankin kortit. Paljasta korttisiOttoMatti on pelissä mukana! * OttoMatti Cash syrtt. kesäkuussa -89 POSTIPANKKI Kauppakatu 37, puh. 619 121
  • 12 — Musiikkivideoilla ei ole oikeastaan juuri mitään tekemistä musiikin kanssa. Taustavoimana niissä on useimmiten raha, ja tavoitteena voiton maksimointi. Näin pohtii musiikkivideoiden olemusta musiikkikasvatuksen vs. lehtori Jouni Koskimäki. Koskimäki ei omista videolaitteita, mutta kertoo näkevänsä musiikkivideoita aivan riittävästi televisiosta. — Amerikkalaiset tv-kanavat syytävät 24 tuntia vuorokaudessa musiikkivideoita, uutisia, urheilua ja uskontoa. Aivan sama mitä, mutta liika on aina liikaa joka alalla, totea Koskimäki. Musiikki ei Koskimäen mukaan videoita tarvitse. Hän näkeekin musiikkivideoteollisuudessa useita negatiivisia lieveilmiöitä. — Musiikkivideoilla saadaan tiettyjä kliseitä ja fraaseja käyttämällä lahjatonkin artisti esille. Tyyppejä, joilla ei musiikillisilla kyvyillä olisi juuri mitään mahdollisuuksia pinnalle, valjastetaan rahantekobisnekseen. Niin kuin nyt nämä samantha foxit ja sabrinat tai kata kärkkäiset, joiden kaupallinen potentiaali voi perustua pelkästään esiintymiseen Playboyssa, eikä mihinkään musiikilliseen lahjakkuuteen, sanoo Koskimäki. Videobisneksen varjopuolena Koskimäki pitää myös sitä, että nykyään bändin on saaMusiikkivideo ja musiikki dakseen levynsä julkaistua lähes pakko julkaista myös siihen liityvä video. Musiikkia ei enää saa kunnolla esille ilman videoita. Koskimäki löytää musiikkivideoista kuitenkin myös positiivisia puolia. Videotaide on uusi kulttuurimuoto, jota vielä 80-luvun alussa vaivasi resurssipula, mutta jolle rockvideobisneksen myötä avautui kehitysmahdollisuuksia. Suuren rahan mukaantulon myötä videotaiteilijat saivat käyttöönsä parhaan mahdollisen tekniikan. Rockvideoiden tekemisessä onkin mukana alan kovimpia taiteilijoita, joskus jopa maineikkaita elokuvaohjaajia. — Esimerkkinä tästä ovat vaikkapa Rollings Stones ja Duran Duran -yhtyeiden videot. Kun Duran Duranin video joskus tuli telkkarista, väänsin äänen pois ja seurasin pelkkää kuvaa. Musiikki oli mielenkiinnotonta, joten musiikkivideona juttu ei oikein toiminut, muistelee Koskimäki. — Toimivassa musiikkivideossa musiikki ja kuvallinen ilmaisu ovat tasapainossa, lisää Koskimäki. Koskimäen mukaan videot ovat jo verottaneet kuulijakuntaa muuntyylisiltä musiikeilta; ihmiset eivät enää osaa käydä kunnolla konserteissakaan. — Musiikkia ei enää osata oikein kuunnella. Musiikista on tullut "soiva kulissi" jokapäiväisessä elämässä, sitä tulvii joka paikasta alkaen tavarataloista. Se ei mielestäni ole musiikin tarkoitus, eihän se edes ole kommunikointiakaan, sanoo Koskimäki. Rockvideoiden huippukauden Koskimäki arvelee jo olevan ohi. Videoiden ylitarjonta ja samankaltaisuus ovat tehneet niistä mielenkiinnottomia. — Ei minulla sinänsä ole mitään musiikkivideoita vastaan, mutta koko homma kaipaisi lisää syvällisyyttä. Video on vielä niin uusi sähköisen viestinnän muoto, että se hakee muotoaan. Koskimäki kertoo toki nähneensä myös mielenkiintoisia musiikkivideoita. — Esimerkiksi U2:n Paul Simonin tai afrikkalaisen Mori Kanten videot ovat tyylikkäitä, mutta en minä yleensä jaksa seurata videoita. — Hyvässä musiikkivideossa on sanoma, siitä aistii rehellisyyttä ja ennen kaikkea se on jotain ainutlaatuista, ei mitään tusinatavaraa. Filmikameralla 60-luvun lopussa kuvattu Stravvberry Fieldsd, joka todennäköisesti on maailman ensimmäinen rockvideo, täyttää nämä ehdot lisää Koskimäki. J o u k o K y h o l ä Musiikkivideoista ei enää pääse eroon. Kymmenessä vuodessa musiikkivideoista on tuiiut jokapäiväinen hyökkäys silmille. Stereotelevision tultua 90-luvulla musiikkivideoiden osuus tulee yhä vain kasvamaan. mahdollisuus katsoa musiikki. Jyväskylässä on |o puoli vuotta ollut videoita 24 tuntia päivässä. Perinteinen käsitys television katsomisesta murtuu vähitellen. Jylkkäri tarjoaa kaksi näkökulmaa/ jotka ensimmäisenä tulevat mieleen musiikkivideoista. Muitakin on. Erittäin lyhyt Turun historia: Suomen vanhin kaupunki, perustettu 1220-luvulla. Turun Akatemia, perustettu 1640. Entinen pääkaupunki. Turun palo 1827, Akatemiakin Helsinkiin. Turun Yliopisto vasta 1922. Nyt Suomen populaarikulttuurin tutkimuksen keskus. Martti Lahti, tutkija ja turkulaisen Lähikuva-lehden päätoimittaja, miten tämä on mahdollista? — Turku on jo sijaintinsa puolesta aina ollut lähellä kansainvälisiä virtauksia ja vaikutteita. Maailmalla on pitkään kuljetettu rinnakkain populaarikulttuuria ja taidetta, miksei sitten täälläkin. — Toinen juttu on sukupolvikysymys, mikä olisi kiinnostavampaa nuorille tutkijoille kuin lähteä omista 'juuristaan'. Ja kai vielä on lisättävä, että täällä on tajuttu populaarikulttuurin heijastavan yhteiskunnan muutoksia paljon paremmin ja nopeammin kuin ehkä muut ilmiöt. Turusta tulleita lähtemättömiä kansallisia muistomerkkejä ovat esimerkiksi taannoinen Batman Akatemia näyttelyineen ja kirjoineen ja uudempana innoittunut vanhojen Suomi-Filmien tutkimustyö. Ja nyt mukana on myös musiikkivideo, katsokaa vaikkapa viimeistä Filmihullu-lehteä: Martti Lahden ja Erkki Huhtamon täydellinen analyysi Madonnan Like a prayer -videosta. Tutkimuskoneisto Martti Lahti, miten ja millä välineillä voi tai kannattaa musiikkivideota tutkia? — Tähän asti musiikkivideota on tutkittu lähinnä elokuvan kautta, elokuvatutkimuksen välineillä. Ja jos ajatellaan, että sellaiset jutut kuin kuva tai tarina ovat tärkeitä elokuvatutkimukselle niin se ei enää päde musiikkivideoon. — Ratkaiseva ero on siinä, että musiikkivideo liittyy saumattomasti ohjelmavirtaan, MTV lähettää videoita 24 tuntia vuorokaudessa, se on virtaa. Tietysti voi ottaa yhden videon sieltä virrasta kuiten tehtiin Madonnan kanssa, mutta aina on huomioitava virta, jonka osa se yksi video on. — Vähitellen on näkyvissä kansainvälisessä tutkimuksessa merkkejä eräänlaisesta virtatutkimuksesta tai omasta videotutkimuksesta. Se voisi olla yhdistelmä elokuvaja TV-tutkimuksesta, jossa otetaan huomioon myös koko musiikkiteollisuus. Ja musiikkiteollisuuden markkinointipuoli, jonka osa musiikkivideo erottamattomasti on. —Vaikka elokuvan kautta ei musiikkivideota voikaan tutkia niin niiden suhdetta ei kannata unohtaa. Esimerkiksi teknologia, miten videon kehitys liittyy elokuvaan taikka vaikutussuhteet puolin ja toisin. Tietysti voisi ajatella, että 80-luvun elokuvahistoria kirjoitettaisiin 'puhtaasti' ilman musiikkivideota, mutta vaikeaa se olisi. Sama pätee päinvastoin. Viimeisimmässä elokuvanhistoriassa, jonka olen nähnyt, oli mukana video. Toisaalta esimerkiksi saksalaiset tutkijat ovat kirjoittaneet videon historian ilman perinteistä elokuvaa. Markkinointikoneisto Martti Lahti, puhuit edellä, että musiikkivideotutkimuksessa on otettava huomioon koko musiikkiteollisuus. Kauhistuttaako sinua tutkijana ajatus siitä, että olet itsekin markkinointikoneistoa? — Ei välttämättä kauhistuta, tai itse asiassa ei kauhistuta lainkaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa elokuvakritiikki, mitä eroa siinä loppujen lopuksi on. — Ja kulutusyhteiskunta osaa lukea ja käyttää hyvinkin erilaisia tekstejä, tietyllä tapaa Like a prayer -analyysillä voi olla jopa arvoa Madonnan markkinoinnissa. Osa julkisuuttahan se on, osa nimenomaan markkinointijulkisuutta. Niin hyvässä kuin pahassa. M i k k o H u s a Musiikkivideot ja elokuvatutkimus